KUTSU MUA IHAN VAAN SUOMALAISEKSI S. 6 YLEISTURVA KORVAA SOSIAALITURVAN TILKKUTÄKIN S. 12 KATSAUS YHDYSVALTAIN PRESIDENTINVAALEIHIN S. 14 TALOUDEN TOTUUTTA JA TARUA X 4 S. 20 SDP:N VASTAISKU S. 25 ENERGIAPOLITIIKKA ON TULEVAISUUSPOLITIIKKAA S. 26 YDINVOIMA: JAA/EI S. 30

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 4/2015

LIPPU

2 LIPPU 4 / 2015

suomalaisia. Koska onhan se, että mämmi maistuu ja Mikko Alatalo kuulostaa hyvältä, viimeistään todiste onnistunees-ta kotoutumisesta!

Näitä siis vaadimme kotoutujalta. Toisen osapuolen, siis suomalaisen yhteiskunnan, velvollisuudeksi ajattelemme jäävän lähinnä laskun maksamisen.

Haastattelin tätä lehteä varten Kamalia, jolla on oma-kohtaista kokemusta siitä, miltä tuntuu tulla Suomeen vas-taavassa asemassa kuin nyt saapuvat turvapaikanhakijat. Erityisesti minua kiinnosti kuulla, miten hän on onnistunut niin mallikelpoisesti kulkemaan sitä polkua, jota haluamme maahanmuuttajien kulkevan.

Kamalin kertomuksessa institutionaalisella kotouttami-sella oli paikkansa. Onhan selvää, että erityisesti alkuun pääseminen uudessa maassa vaatii tietoa, neuvontaa, oh-jausta palveluiden pariin ja apua elämän perusedellytysten, kuten asumisen, järjestämisessä. Siksi onkin tärkeää, että kotouttamisen resursseihin panostetaan riittävästi.

Minulle jäi kuitenkin käsitys, että kotoutumisen kannal-ta Kamalille kaikkein ratkaisevinta ei ollut sellainen tuki, jota viralliset tahot voivat tarjota. Hän muisteli lämmöllä ensimmäisiä Suomessa saamiaan ystäviä sekä koulukave-reita ja opettajia, jotka ymmärsivät ja ottivat tasavertaisena mukaan.

Mitä vaativampia tavoitteita asetamme tulijoille, sitä enemmän meidän on myös itse tultava vastaan. Esimerkiksi kiinnittymiin ryhmiin, joihin kuuluu myös kantaväestöä, ei voi olla yksipuolisesti vain maahanmuuttajan vastuulla.

Kotouttaminen ei Ruotsissakaan ole onnistunut täydel-lisesti. Mutta se on onnistunut vähintään kohtalaisesti, sillä Ruotsi on yhä monella mittarilla yksi maailman parhaista valtioista. Onnistumisen taustalla on ruotsalaisten halua ja valmius ottaa maahanmuuttajat mukaan ja kohdella heitä ihan oikeina, tasavertaisina ruotsalaisina.

Kun poliitikko haluaa vedota kansan syviin riveihin, hän puhuu talvisodan hengestä. Voisiko sitä talvisodan henkeä nyt vähän puhaltaa tähän edessämme olevaan kotoutta-misprojektiin?

Suomeen arvioidaan tänä vuonna saapuvan noin 30 000 turvapaikanhakijaa. Onko se paljon? On, sillä viime vuonna hakijoita oli kymmenen kertaa vähemmän. Ei ole, sillä naapurimaa Ruotsin, johon

niin mieluusti itseämme vertaamme, vastaava luku on vähintään kolme kertaa suurempi.

Ruotsissa on jo vanhastaan kokemusta siitä, miten otetaan vastaan kymmenien tuhansien tulijoiden joukko. Suomalainen yhteiskunta käy nyt läpi ne keskustelut ja henkiset kipuilut, jotka Ruotsissa hoidettiin alta pois kaksi vuosikymmentä sitten.

Kaikki Eurooppaan nyt pyrkivät eivät varsinaisesti pa-kene sotaa tai muuta vainoa. Osalle tulijoista Eurooppa on vihreä oksa, joka lupaa uusia mahdollisuuksia ja parempaa elintasoa. Näistä ihmisistä on julkisessa keskustelussa käy-tetty muun muassa sellaista mairittelevaa nimitystä kuin elintasosurffari.

Pelkästään paremman elämän toivossa tulevat joutuvat nyt pettymään, sillä kriteerit turvapaikan saamiseksi ovat tiukat - kuten oikein onkin. Näiden ihmisten halveksuminen on silti epäreilua..

Opportunismi kun on inhimillistä. Ei siinä ole mitään epäloogista, että huonoista oloista pyritään parempiin, kun saadaan vihiä, missä sellaisia olisi tarjolla. Sama järkeily ajoi suomalaisia 1900-luvun alun molemmin puolin kehi-tysmaa-Suomesta suurien lupauksien Pohjois-Amerikkaan.

Mutta on paljon niitäkin, jotka tulevat jäämään Suo-meen. Heidän kotouttamisensa on iso urakka.

Lähestymme kotouttamista helposti asettamalla erilaisia tavoitteita, jotka tulijan pitää pyrkiä täyttämään. Alkeista-son vaatimuksia ovat kielen opettelu ja suomalaisen yhteis-kunnan sääntöjen kunnioittaminen. Seuraavalla askelmalla vaadimme, että tulija luo sosiaalisia suhteita kantaväestöön ja etsii itselleen järkevää tekemistä, kouluttautuu ja työllis-tyy.

Tavoitelistamme viimeisellä pykälällä esitämme vienon toivomuksen, että tulija ainakin näyttelee tykkäävänsä jutuista, jotka mielestämme ovat… Noh, stereotyyppisesti

EI ULKOISTETA KOTOUTTAMISTA VIRANOMAISILLE

JULKAISIJA Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

PÄÄTOIMITTAJA Essi Virtanen essi.sk.virtanen@gmail.com

TOIMITUSSIHTEERI Iida Vallin iida.vallin@demarinuoret.fi

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Olli Urpela / Pintaliitodesign

KIRJOITTAJAT Eetu Kinnunen, Jani Kokko, Antti Koskela, Jani Kykkänen, Matias Mäkynen, Ilmari Nurminen, Jenni Pellinen, Antti Rinne, Joona Räsänen, Mikko Sipilä, Mikko Suomalainen ja Essi Virtanen.

PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

PAPERI kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g

1/2016 ILMESTYY HELMIKUUSSA Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Iida Vallin, iida.vallin@demarinuoret.fi

ESSI VIRTANEN

päätoimittaja

PÄÄKIRJOITUS

LIPPU

4041 0763 Painotuote

LIPPU 4 / 2015 3

”ULKOMINISTERIÖ JULKISTI OMAT SUOMI-EMOJIT”

Helsingin Sanomat otsikoi 4. marraskuuta Suomen jul-kaisevan ensimmäisenä maana maailmassa erityiset Suomi-emojit, joiden avulla voimme tulevaisuudessa viestiä suomalaiskansallista mielenmaisemaamme ja jakaa ilosanomaa kansakuntamme suurista saavutuksista, kuten Nokia 3310. Suomi-kuvaa ulkomailla ovat viime aikoina rakentaneet lähinnä lakanaan pukeutuneet urpot, joten ulkoministeriön tempaus on tervetullut.

”SAATAN KÄVELLÄ AAMULLA PRESIDENTIN LUO”

Lähestulkoon jokainen politiikkanarkkari kuvitteli perus-suomalaisten olevan Sipilän hallituksen heikoin lenkki, mutta 5. marraskuuta selvisikin, että todellinen titaanien taisto käydään keskustan ja kokoomuksen välillä. Taistelu kulminoitui sote-alueiden määrään ja siihen, kuka saa sote-uudistuksessa sementoitua itselleen herkullisimmat valta-asemat. Yle otsikoi väännön äityneen jopa niin kovaksi, että pääministeri uhkasi hajottaa koko hallituksen!

”OLEN YHTÄ ÄIMÄN KÄKENÄ KUIN SUURI YLEISÖ”

Demokraatti otsikoi 5. marraskuuta kaikissa poliittisissa liemissä keitetyn konkari Eero Heinäluomankin olevan ym-mällään hallituksen sote-vatuloinnin edessä. Lippu epäilee, että tylsällä demarilla ei taitaisi edes riittää mielikuvitus näin monimutkaisen sopan keittämiseen! Jo muinaiset roomalaiset tiesivät kansan janoavan leipää ja sirkushuveja, ja nyt on tarjolla ainakin jälkimmäisiä.

”PÄIVI RÄSÄSEN UUSI NUOREKAS TYYLI”IHASTUTTI KATSOJIA”

Entinen sisäministeri, kristillisdemokraattien puheenjohta-juudesta taannoin luopunut pitkän linjan kansanedustaja Päivi Räsänen kommentoi televisiossa Suomea ravistelevaa hallituskriisiä. Mitä Räsäsen tv-esiintymisestä otsikoi Ilta-Sanomat 6. marraskuuta? No tietysti sen, että Räsänen oli suoristanut hiuksensa.

Ole ylpeästi suvakki ja näytä se myös muille! Suvakki-paitoja saatavilla Demarinuorten toimistolta hintaan 20e/kpl.

OTSIKOISSA

”KÄTILÖT KÄÄNSIVÄT PÄÄNI”

Kun hallitus uhkasi leikata työntekijöiden sunnuntai- ja iltalisiä säätämällä pakkolakeja, tuhannet ympäri maan osoittivat mieltään, asiantuntijat varoittelivat pakkolakien olevan kenties mahdottomia toteuttaa ja useampi keskus-telija pelkäsi sopimusyhteiskunnan murenevan. Mutta eipä näistä sen enempää, sillä vasta kahden kätilön tunteisiin vetoava tv-puhe sai pääministeri Sipilän uudelleen har-kitsemaan esityksensä järkevyyttä. Asiasta otsikoi Yle 28. syyskuuta.

”POLITIIKAN MANNERLAATAT SIIRTYIVÄT”

Yle uutisoi 8. lokakuuta tilaamastaan puoluekannatus-mittauksesta, jossa SDP:n kannatus pomppasi kevyet 3,9 prosenttiyksikköä ylöspäin. Ja kuukautta myöhemmin, 4. marraskuuta, Yle kertoi SDP:n kirineen vielä 2,4 prosent-tiyksikköä lisää. Myönnettäköön, että nousu saattaa olla enemmän hallituksen huonoutta kuin SDP:n omaa on-nistumista... Mutta ei se väärin ole vähän kilistellä pitkän korpivaelluksen päättymiselle. Chin chin, toverit!

”SOININ GILJOTIINI”

Yle otsikoi 26. lokakuuta perussuomalaisten kolmannen va-rapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen joutuneen ”Soinin giljotiiniin”, eli erotetuksi omasta puolueestaan. Omiensa suurimpana kriitikkona profiloituneen Tynkkysen erotta-misen taustalla ei suinkaan ollut se, että hän talloi suun-nilleen koko puolue-eliitin varpaat muussiksi vaatiessaan kriisikokousta päättämään, voiko perussuomalaiset jatkaa hallituksessa. Ei, Tynkkynen sai kenkää, koska hän puolue-sihteeri Riikka Slunga-Poutsalon sanoin ”syyllistyi rikoksiin” kerätessään nimilistaa henkilöistä, jotka kannattavat kriisi-kokouksen järjestämistä. Tosin Tynkkystä ei ole kyseisistä ”rikoksista” tuomittu missään muualla kuin perussuoma-laisten puoluetoimiston turpakäräjillä.

”TYNKKYNEN EROTETTIIN LAITTOMASTI”

Ja jo samana lokakuun 26. päivänä Iltalehti otsikoi asian-tuntijalausunnoista, joiden mukaan Tynkkysen erottaminen perussuomalaisista on laiton, mikäli Tynkkynen samalla tuli erotetuksi puoluehallituksesta, jonka jäsen varapuheenjoh-taja luonnollisesti on. Puoluehallituksen jäsenen voi erottaa vain puoluekokous. Ja toisaalta, perusuomalaisten omien sääntöjen mukaan puoluehallituksen jäsenen on oltava puolueen jäsen. Putositko kärryiltä? No, niin taisivat pudota perussuomalaisetkin. Tynkkys-saagaan kirjoitetaan varmas-ti vielä monta jatko-osaa. Ajatellaan sitä vaikka joulupaket-tina, jonka sisältä löytyy aina uusi paketti avattavaksi!

LIPPU 4 / 2015 5

Vielä muutama vuosi sitten oli suosittua valitella, ettei puolueiden välillä ole eroja. Kevään eduskuntavaalien jälkeen väitettä on kuultu esitettävän yhä harvemmin. Puolueiden väliset linjaerot ovat kirkastuneet äärimmilleen. Vastakkainasettelun aika ei sittenkään ole ohi.

Vaikka jakolinjat hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä ovat käyneet yhä selvemmiksi, löytyy yksimielisyys silti hallituksen ja opposition kesken politiikan päämääristä. Yksikään edus-

kuntapuolueista ei kiistä niitä haasteita, joihin hallitus joutuu politiikallaan vastaamaan. Myös oppositiopuolu-eet ovat tunnustaneet, että velkaantuminen täytyy saada taittumaan ja valtiontalous tasapainoon tulevaisuudessa. Uskon, että tässä kaikki puolueet ajattelevat yhtä lailla Suomen parasta.

On rehellistä myöntää, että hallituspuolueena myös SDP pyrkisi tasapainottamaan julkista taloutta ja vauhdit-tamaan vientimme kilpailukykyä. Erot puolueiden välillä löytyvätkin päämäärien sijaan niistä keinoista, joilla näihin tavoitteisiin pyritään, ja niistä arvoista, joiden varaan politiikkaa rakennetaan.

Hallitus paljasti omat arvonsa ja keinonsa kesäkuussa julkaistussa hallitusohjelmassa. Käsitystä hallituk-sen patamustasta arvovärisuorasta ja lyhytnäköisestä sopeutuspolitii-kasta lujitti entisestään hallituksen lokakuussa julkaistu budjettiesitys tulevalle vuodelle. Nuoret, pieni- ja keskituloiset ja eläkeläiset joutu-vat kantamaan suurimman taakan hallituksen politiikasta.

Hallituksen keinovalikoima ratkaista aikamme haasteita jää puutteelliseksi. Erityisesti kasvun ja oikeudenmukaisuuden näkökulmista hallitus tekee täysin väärää politiikkaa. Juuri, kun Suomi kaipaisi eniten uutta taloudellis-ta kasvua, päättää hallitus leikata tutkimus- ja tuotekehitysrahoja sekä koulutusmäärärahoja. Siis juuri niitä tekijöitä, joiden varaan talouskasvu nojaa korkean osaamisen yhteiskunnis-sa!

Jos hallituksen politiikka on kasvun kan-nalta tehotonta, niin oikeudenmukaisuuden

MEILLÄ ON VAIHTOEHTOTEKSTI: Joona Räsänen KUVA:: Olli Urpela

näkökulmasta se on suorastaan kestämätöntä. Välttämättö-mät sopeutukset kohdistetaan hallituksen yksipuolisella sa-nelulla niin, että vain osa suomalaisista joutuu kantamaan niistä vastuun. Samalla hallitus jakaa suomalaiset jyviin ja akanoihin ottamatta lainkaan huomioon eri väestönosien taloudellista kantokykyä.

EI SIIS OLE MIKÄÄN IHME, ETTÄ KANSAN SUURI ENEMMISTÖ KYSYY PAREMMAN VAIHTOEHDON PERÄÄN.

Hallitus on koko syksyn syyttänyt SDP:tä vaihtoehdotto-

muudesta. Erityisesti perussuomalaisten suulla on kuultu väitteitä, että SDP tekisi aivan samat päätökset, jos se olisi mukana hallituksessa. Syytöksillään hallitus haluaa osoittaa ettei oppositiopuolueilla olisi kykyä tai vaihtoehtoja tehdä asioita toisin.

SDP on pyrkinyt koko syksyn haastamaan hallitusta omalla vaihtoehdollaan. Esitimme esimerkiksi autoveron alennuksesta pientä osaa raideliikenteen tukemiseen, mut-ta eipä kelvannut. Samalla tavalla olen useasti todennut,

että tulevaisuutemme kannalta haitalliset koulu-tusleikkaukset voitaisiin perua ja sama summa

säästää maataloustuista. On kestämätöntä, että hallitus antaa nuorille viljelijöille enemmän lisärahaa kuin koko nuorisotakuulle. Pitäisikö toimia toisinpäin?

SDP:n vaihtoehto on selvä. Uudistetaan Suomea kestävästi, hoidetaan taloutemme kun-toon oikeudenmukaisesti ja panostetaan uuteen

kasvuun ja työllisyyteen. SDP:n vaihtoeh-tobudjetissa on avattu kattavasti so-

sialidemokraattien talouspoliittista ajattelua. Vaihtoehtobudjetissa on pyritty uudistusten kautta li-säämään työpaikkoja ja paranta-maan työllisyyttä. Vahvoista pa-nostuksistaan huolimatta SDP:n budjettivaihtoehto johtaisi silti pienempään velanottoon kuin hallituksen oma budjetti. SDP ei myöskään päästäisi hallituk-sen tavoin talousrikollisia kuin koira veräjästä.

Vaikeina aikoina ihmiset kaipaavat yhteiskunnassa luottamusta. Kun hallitus on omalla toiminnallaan tätä luottamusta romuttamassa, niin meidän sosialidemo-

kraattien on sitä rakennettava. Sosialidemokraattiselle eteenpäin

katsovalle ja luottamusta herättävälle vaihtoehdolle on nyt tilausta. Tule sinä-

kin mukaan edistämään tätä vaihtoeh-toa. LIPPU

PUHEENJOHTAJALTA

6 LIPPU 4 / 2015

LIPPU 4 / 2015 7

Maahanmuutosta puhutaan Suomessa kenties enemmän kuin koskaan. Kamal Palani Jafi kertoo, millaista on tulla Suomeen maahanmuuttajana – ja miten maahanmuuttajasta tulee ihan tavallinen suomalainen.

Kamal Palani Jafi on 27-vuotias vantaalainen, joka muistaa lapsuudestaan erityisen kirkkaasti yhden erityisen viikon. Sen, jona hän vanhempineen saapui Suomeen aloittamaan uutta elämää. Elet-

tiin maaliskuuta 1995, olot kotimaa Irakissa olivat käyneet sietämättömiksi. Perhettä vainottiin vanhempien poliittis-ten toisinajattelun, uskonnon ja kurditaustan vuoksi.

– Se oli ihmeellistä aikaa. En ollut aikaisemmin nähnyt lunta. Ja se, että jossain voi olla niin kylmää! Olihan se lap-selle kiehtovaa, mutta myös pelottavaa... Ensin en meinan-nut uskaltaa mennä ulos lainkaan!

Kamalin onneksi hänen vanhempansa rohkaisivat ja kannustivat poikaansa heti alusta tutkimaan uutta ympäris-töä. Suomalaisiin ihmisiin tutustumisen haasteena oli yh-

KUTSU MUA IHAN VAAN SUOMALAISEKSITEKSTI: Essi Virtanen KUVAT:: Iida Vallin

teisen kielen puuttuminen, mutta luonteeltaan sosiaalinen Kamal ei antanut sen estää uusien ystävien hankkimista. Jotkut näistä ystävyyssuhteista ovat säilyneet näihin päiviin asti.

– Pihalla osoitin ensin sormella palloa, sitten itseäni ja sitten suomalaista kaveria – ”pelataanko?” Niissä tilanteissa kieltä oppi nopeasti, koska ymmärtääkseen joutui tosissaan miettimään ja kuuntelemaan mitä toinen sanoo.

Kun Kamal aloitti virallisen koulunkäynnin, hänellä oli jo valmiina pihaleikeistä hankittu pohja suomenkielentaidol-le. Mitä nopeammin oppii kielen, sitä helpompi on päästä sisälle suomalaiseen juttuun, integroitua ja kotoutua. It-sensä kohdalla Kamal haluaa korostaa myös koulun roolia. Kaikenlaiselle kiusaamiselle oli luokassa nollatoleranssi. Opettajat eivät arkailleet puuttua ongelmatilanteisiin ja heillä oli aina aikaa varmistaa, että eritaustainenkin oppilas pysyi mukana opetuksessa ja tilanteen tasalla.

– Ratkaisevaa oli se valmius, jolla viranomaiset ottivat meidät vastaan. Meitä oikeasti otettiin kädestä kiinni ja yhdessä mentiin kauppaan, kirjastoon, työvoimatoimistoon, sosiaalitoimistoon… Ohjattiin saamaan oikeusapua, kädestä pitäen. Mulla oli koulu ja pääsin siellä jo eteenpäin, mutta erityisesti vanhemmille oli tosi iso juttu se, että näytettiin miten täällä Suomessa asiat hoidetaan.

8 LIPPU 4 / 2015

asuneita ihmisiä maahanmuuttajiksi, heidän Suomessa syntyneitä lapsiaan toisen polven maahanmuuttajiksi – ja kenties heidän lapsenlapsiaan kolmannen polven maahan-muuttajiksi! Kamal, oletko maahanmuuttaja?

– En ole. Olin silloin, kun en vielä ollut Suomen kansalainen. Kansalaisuuden saamisen jälkeen koin, että minusta tuli osa tätä maata ja sana ”maahanmuuttaja” menetti merkityksensä. En ymmärrä, miksi pitäisi väkisin keksiä jokin sana sille, että joku näyttää erilaiselta, jos kuitenkin kaikki olemme lain edessä suomalaisia.

Suomen kansalaisuuden saaminen ei käy sor-mia napsauttamalla. Myöntämisehdoissa mainitaan muun muassa tyydyttävä kielitaito, yhtäjaksoinen asumisaika, nuhteettomuus ja selvitys toimeentulosta. Pitääpä hakijan myös näyttää, että esimerkiksi verot ja sakot ovat mak-sussa. Väkisinkin tulee mieleen, että osa kansalaisuuden syntymälahjaksi saaneista ei täyttäisi ehtoja.

Kamal on kaikilla mahdollisilla mittareilla malliesimerkki ihmisestä, joka on onnistuneesti juurtunut Suomeen. Sel-lainen ihminen ei enää halua tulla määritellyksi maahan-muuttajuuden kautta. Siksi onkin helppo ymmärtää, miten tuskastuttavaa on joutua kohtaamaan tilanteita, joissa omat saavutukset ja taidot eivät merkitse mitään kaiken huomi-on kohdistuessa maahanmuuttotaustaan. Voi esimerkiksi olla kova pala huomata, miten karsaasti työnantajat voivat katsoa jo työnhakijan erikoista nimeä tai miten oma asema kyseenalaistetaan työpaikalla.

– Mulle on pari kertaa käynyt niin, että työpaikalla mua on luultu siivoojaksi ja pyydetty noutamaan paikalle tyyppi, joka on oikeasti vastuussa asioista. Olen ottanut ne tilanteet huumorilla ja sanonut, että se olen muuten minä, jota te nyt etsitte. Mutta kyllähän se syö miestä, jos pelkän ulkonäön perusteella halutaan määritellä ammattikin.

Mutta samalla tavalla ikävältä voi tuntua myös

TASAPAINOTILA KAHDEN KULTTUURIN VÄLISSÄ

Maahanmuuttajien kotouttamisesta puhutaan toisinaan integroimisena. Integraation käsitteellä tarkoitetaan sitä, että maahanmuuttaja säilyttää omasta kulttuuritaustasta kumpuavan kulttuuri-identiteettinsä, mutta kommunikoi sujuvasti myös valtakulttuurin kanssa ja löytää oman paikkansa yhteiskunnasta. Kotoutta-misen tarkoituksena ei ole assimiloida, siis pakottaa suomalaisemmaksi kuin suomalaiset itse.

– Se, missä olen syntynyt ja millaisen kasvatuksen olen saanut, on automaattisesti puolet minus-ta. Olen kurdi, ja jossain tilanteissa se näkyy todella selvästi käyttäytymisessäni. Mulle ei esimerkiksi aina riitä se, että kättelen ihmisiä, vaan tuntuu luontevalta halata. Se on ihan kulttuurinen asia, pelkkä kättely on jotenkin liian kylmää.

– Mutta sitten on monta asiaa, joissa olen täysin suoma-lainen. Tykkään saunomisesta ja mökkielämästä, arvostan suomalaista lainsäädäntöä ja sääntöjen noudattamista. Olen tällainen kahden kulttuurin tuotos, ja mielestäni olen ottanut molemmista ne parhaat puolet! En ikinä aseta näitä kulttuureja vastakkain, mulle on valtava etu, että olen saa-nut löytää oman identiteetin niiden risteyksestä.

Kamalin monikulttuurisuusosaamista ovat ymmärtäneet hyödyntää myös työnantajat. Nykyisessä työssään nuoriso-työntekijänä hän kohtaa nuoria, joiden oma identiteetti on vielä hakusessa. Silloin on suureksi hyödyksi, että työnteki-jällä on kyky samaistua ja jakaa kokemuksia.

MAAHANMUUTTAJAN TITTELISTÄ ON VAIKEA PÄÄSTÄ EROON

Milloin muuttaminen maasta toiseen lakkaa määrit-tämästä ihmistä? Kutsumme vuosikymmeniä Suomessa

”OLEN TÄLLAINEN KAHDEN KULTTUURIN

TUOTOS, JA MIELESTÄNI OLEN OTTANUT

MOLEMMISTA NE PARHAAT PUOLET!”

LIPPU 4 / 2015 9

toisenlainen erityiskohtelu:– Ollessani ehdolla kunnallisvaaleissa pidin häiritsevänä

sitä, miten paljon tartuttiin juuri taustaani. Ihan niin kuin se maahan-muuttajastatus olisi ollut se, miksi olin ehdolla.

SUOMESSA ON RASISMIA, MUTTA SITÄ VOIDAAN VÄHENTÄÄ

Syrjintä työelämässä tai muu erityiskohtelu voivat selittyä osaksi myös tiedostamattomilla asenteilla ja ennakkoluuloilla, joita voidaan tehokkaasti poistaa tekemällä niitä näkyviksi tai ottamalla käyttöön anonyymin työnhaun tyyppisiä käytänteitä.

Mutta entä aktiivisesti tuotettu ja ylläpidetty muukalaisviha, onko Suomessa rasismia? On. Kamalin mielestä olisi typerää kieltää ra-sismin olemassaolo. Kieltäminen ei ongelmaa poista, päinvastoin.

– Rasismin syyt eivät ehkä ole täysin samoja kuin muualla. Suomi on vielä vähän niin kuin teini-ikäinen nuori, joka tarvitsee kypsymisaikaa ymmärtääkseen miten moninainen maailma on. Mitä enemmän erilaisuudesta pystytään puhumaan, sitä parem-min ihmiset ymmärtävät, että on ihan normaalia näyttää erilaiselta, edustaa eri uskontoa tai puhua eri kieltä.

− Väittäisinkin, että rasis-mia on ennen ollut enemmän, maahanmuuton lisääntyminen on pakottanut puhumaan siitä ja samalla vähentänyt sitä. Ihan samalla tavalla esimerkiksi sek-suaalivähemmistöjen kohtelu on parantunut, kun heidän kohtaa-mastaan syrjinnästä on alettu puhua laajemmin.

Kuka tahansa voi kohdata muukalaisvihamielisiä puheen-vuoroja netissä ja sosiaalisessa mediassa, mutta Kamalilla on myös kokemusta tilanteista, joissa niitä on tultu esittämään päin naamaa. Hän sanoo olevansa suorastaan iloinen siitä, että joku uskaltaa tulla sanomaan asioita suoraan – olettaen tietysti, että puhuja ei käyttäydy tilanteessa uhkaavasti.

– Kun mä avaan suuni ja kerron, mitä kouluja olen käy-nyt, mitä olen tehnyt työkseni, miten iloinen veronmaksaja olen tai miten mulla ei ole minkäänlaisia merkintöjä rikos-rekisterissä, niin ne yleensä havahtuvat siihen ja menevät vähän hiljaisiksi.

TULIJOITA ON KOHDELTAVA REILUSTI

Pakolaisvirrat ovat tänä syksynä pistäneet koko maa-

hanmuuttopolitiikan tilannekuvan uuteen uskoon. Mie-lipiteet ovat kärjistyneet, misinformaatiota on kylvetty

vahingossa ja tahallaan ja pahim-millaan on jouduttu todistamaan muukalaisvastaisia viharikoksia.

– Olen aika surullinen siitä, että viime aikoina erinäistä huutelua on erehdytty luulemaan dialogik-si. Ei sananvapauteen vedoten voi sanoa aivan mitä tahansa ja väit-tää sitä rakentavaksi puheenvuo-roksi. Eihän kukaan koulussa tai työpaikallakaan mene sanomaan mitä vain ja millä tavalla vain!

– Argumentit ja faktat pöytään, ja sitten keskustellaan asiallisesti. Tämä pätee myös niihin, jotka puolustavat maahanmuuttoa. En halua kenenkään harjoittavan kiihkomielistä huutelua.

Hyvässä kotouttamisessa on keskeistä, että Suomeen pysyvästi jäävät tulijat saavat nopeasti kiin-ni normaalielämän syrjästä. Tämä tarkoittaa, että heille pitää löytää asuntoja, koulutusmahdollisuuk-sia ja ovia työmarkkinoille.

Tulijoilta itseltään Kamal perää rohkeutta tutustua Suomeen ja suomalaisiin. Omien parissa pysytteleminen voi antaa tukea ja turvaa, mutta pitkän päälle yhteyksien luominen kantaväes-töön lievittää molemminpuolista varautuneisuutta.

Maahanmuuttoa ilmiönäkin on paljon helpompi käsitellä, jos tulijat eivät ole kasvotonta massaa vaan heihin pääsee itse tutustumaan yksilö tai perhe kerrallaan. Kamal toivookin, että tulijat nähtäisiin ensisijaisesti yksilöinä, ihmisinä, eikä jonkin ryhmän edustajina. Leimaamisella on kauaskantoisia seuraamuksia, eteenkin, jos kyse on ryhmään liitetyistä negatiivisista ominai-suuksista tai teoista.

– Aikuiset osaavat suodattaa kuulemaansa ja tehdä eron itsen-sä ja ryhmän välille. Mutta nuori, jolla suodattimia ei vielä ole, saat-taa alkaa ajatella, että ehkä mun nyt pitäisikin tuntea jonkinlaista syyllisyyttä ja häpeää siitä, mitä joku muu on tehnyt.

Suomessa on tällä hetkellä monia nimekkäitä koomikoita, jotka repivät huumoria omasta taustastaan. Leimojen ja muiden vaikeiden asioiden käsittely huumorin kautta on tuttua myös Kamalille, joka ei pelkää haastaa tai laittaa itseään likoon.

– Aion hankkia suomileijonatatuoinnin! Ihan vaan sen takia, että koen niin vahvasti olevani osa tätä Suomea ja olen sitoutunut tähän maahan. Mun ei tarvitse olla syntynyt täällä, jotta voisin kokea olevani ylpeä siitä, mitä meillä on täällä ja mitä me edustamme. Ylpeä voi olla ilman ääri-ideologiaa tai kiihkoiluakin. LIPPU

”KAIKENLAISELLE KIUSAAMISELLE OLI LUOKASSA NOLLATOLERANSSI. OPETTAJAT

EIVÄT ARKAILLEET PUUTTUA ONGELMATILANTEISIIN

JA HEILLÄ OLI AINA AIKAA VARMISTAA, ETTÄ

ERITAUSTAINENKIN OPPILAS PYSYI MUKANA OPETUKSESSA JA

TILANTEEN TASALLA.”

10 LIPPU 4 / 2015

VAPAAEHTOISTYÖ HÄLVENTÄÄ EN-NAKKOLUULOJATEKSTI: Mikko Sipilä

Turvapaikanhakijat ja pakolaiskriisi ovat kuuma peruna Suomessa ja koko Euroopassa. Samaan aikaan, kun tilannetta vain päivitellään turuilla ja toreilla, sadat vapaaehtoistyöntekijät ovat tarttuneet auttamistyöhön ja oikeasti tekevät asialle jotakin.

Jokaisella meistä on omat ennakkoluulonsa. Mieles-täni ei ole tarkoituksenmukaista väheksyä kenen-kään pelkoja, liittyivät ne mihin tahansa. Kun olin lapsi, äiti ja isä opettivat, että möröt sängyn alla

muuttuvat vähemmän pelottaviksi, kun sinne sängyn alle kurkkaa.

Ennakkoluulot harvoin ovat joko täysin oikeita tai täysin vääriä. Vapaaehtoistyöntekijät kohtaavat ihmiset ihmisinä ilman ylimääräistä pakon tai paineen luomaa stressiä, jol-loin on helppo keskittyä ihmisten havainnointiin ja heidän

Kaisa Hakala

“Opiskelijajärjestöjen kautta olen päässyt esimerkiksi järjestämään opiskelijoille suun-nattuja tapahtumia ja tekemään edunval-vontatyötä. Minua motivoi halu puuttua epäkohtiin. Kun näkee, että jokin asia on huonosti, haluaa myös itse tehdä jotain sen korjaamiseksi.”

Jussi Kukkola

“Kokeilin nuorempana innokkaasti eri ur-heilulajeja, pelasin esimerkiksi jalkapalloa. Oman joukkueen eteen tietysti tehtiin paljon vapaaehtoistyötä, johon välillä joutuivat osal-listumaan vanhemmatkin. Sitä ei kuitenkaan ehkä silloin ajatellut niinkään vapaaehtois-työnä vaan harrastuksen osana, josta pääsi

hyötymään itsekin. Nykyään olen aktiivisesti mukana kun-nallispolitiikassa, mikä sekin on pitkälti vapaaehtoistyötä.”

tapojensa tutkiskeluun. Lopputuloksena omat ennakkoluu-lot ehkä vahvistuvat, ehkä hälvenevät kokonaan.

Minä päädyin säännöllisen epäsäännölliseen vapaaeh-toistyöhöni turvapaikanhakijoiden kanssa oikeastaan toisen vapaaehtoistyömuodon kautta. Kasvanut vapaaehtoisten tarve herätti eri järjestöt tajuamaan, että nykyisiä vapaa-ehtoisia eri toimintamuodoista voidaan hyödyntää siihen saakka, kunnes uudet monikulttuurisuustoimintaan erikois-tuneet vapaaehtoiset saadaan koulutettua.

Tehdessäni vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoiden hä-tämajoituksen parissa olen päässyt kohtaamaan eri maista ja kulttuureista tulevia perheitä, henkilöitä, ihmisiä. Omat kohtaamiseni turvapaikanhakijoiden kanssa ovat olleet lä-hestulkoon pelkästään positiivisia. Vai kuinka usein kuulet kantasuomalaisen miehen toteavan ensikohtaamisellanne ”thank you, sir” tai ”hello, my friend”? Suurin kulttuurishok-ki meidän välillämme on ollut se, että minua vanhemmat ihmiset haluavat kutsua minua herraksi.

En ole koskaan nähnyt kenenkään kantasuomalaisen tekevän niin ahkerasti töitä kuin kohtaamani turvapaikan-hakijat. Kaverien rupatellessa iloisesti katastrofiteltta nousi nopeammin kuin meidän käsissämme. Ja mitä totesi ulos telttoihin nukkumaan jäävä turvapaikanhakija, kun me va-paaehtoiset lähdimme kotiin? ”Ei sillä ole mitään väliä, että nukumme ulkona. Täällä ei sentään tarvitse pelätä tulevan-sa tapetuksi ensi yönä.”

Juuri nyt paras ratkaisu olisi ottaa oleskeluluvan saavat pakolaiset mahdollisimman hyvin mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja perehdyttää heidät suomalaisiin arvoihin ja lakeihin. Ja mikä tärkeintä: oppia itsekin heiltä.

Näin kriisin kliimaksin ollessa ehkä jo takanapäin, ajat-telen, että ehkä minuakin katsoo peilistä jälleen hieman avoimempi ja ymmärtävämpi minä. Vapaaehtoistyö – niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin – on oikeasti hauskaa, kou-kuttavaa ja erittäin verkostoivaa. Mikä on Sinun vapaaeh-toistoimintasi muoto? LIPPU

Henna Räsänen

“Olen osallistunut opiskeluyliopistollani konferensseihin vapaaehtoisena avustajana, jonka tehtäviä ovat muun muassa järjeste-lyissä auttaminen ja osallistujien vastaanotta-minen. Suurimpia syitä osallistumiselle ovat varmaankin olleet yleinen auttamishalu ja osallistumisen hauskuus, mutta avustajana

minulla on myös ollut mahdollisuus tavata uusia ihmisiä ja päästä käyttämään opiskelemaani kieltä.”

Jani-Tapio Laaksonen

“Toimin opiskelijatuutorina omassa oppilai-toksessani. Tuutori auttaa ja ohjaa opiske-luissa sekä järjestää tekemistä vapaa-ajalle. Lisäksi tuutori on koulun toiminnassa ikään kuin yleishenkilö, jolta tarvittaessa saa tukea. Kiinnostuin tuutoroinnista, kun olin jäsenenä oppilaskunnassa.”

OLETKO OSALLISTUNUT VAPAAEHTOISTYÖHÖN? MIKSI?

LIPPU 4 / 2015 11

TASA-ARVOINEN AVIOLIITTOLAKI ETENEETEKSTI: Ilmari Nurminen, SDP:n nuorin kansanedustaja

KUVA: Anrietta Kousku

Tasa-arvoisen avioliittolain eteneminen eduskunnassa on tervetullut valonpilkahdus muutoin synkkään politiikan syksyyn.

Heti seuraavana päivänä matkasin eduskuntata-lolle HelsKirjoitan tätä kolumnia täällä eduskun-nan Pikkuparlamentin kahvilassa. Viereisessä pöydässä meidän Nasimasta tehdään lehtijuttua

ja toisaalla Pekka Haavisto poseeraa kameralle parlamen-tin kierreportaissa. Olisi niin paljon kirjoitettavaa, sillä kulunut syksy on ollut kiireinen ja värikäs monella tapaa.

Valtion budjetin valmistelu on hallinnut poliittista työtä koko syksyn. Viime viikolla budjetti tuli käsittelyyn omaan

asiantuntijavaliokuntaani, eli työelämä- ja tasa-arvovalio-kuntaan, jossa pohdimme budjetin painotuksia ja tarpeita oman sektorimme näkökulmasta. Me sosialidemokraatit olimme hallituspuolueiden edustajien kanssa niin eri miel-tä jo politiikan lähtökohdista, että päädyimme tekemään oman kehysehdotuksemme valiokunnan lausunnoksi. Myös vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat lähtivät tukemaan ehdotusta.

Oppositiossa on haastavaa olla, koska tietää, että aina hallituspuolueiden esitys tulee kuitenkin voittamaan - niin nytkin. Valiokunnassa voittaneeseen esitykseen suhtaudun huolestuneesti, koska siinä todetaan muun muassa, että nuorisotakuuseen on turha panostaa ja harmaan talouden torjunnan resursseihin kohdistuvat leikkaukset ovat hyväk-syttäviä. Tasa-arvo-asioissakin todetaan lakonisesti vain, että ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”. Kuitti!

***

Hallitus toteuttaa nyt merkittäviä uudistuksia ja heiken-nyksiä ilman minkäänlaisia vaikuttavuusarvioita. Yksi niistä on subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen.

Muutos tarkoittaa käytännössä sitä, että sellaisten perheiden, joissa toinen vanhempi on syystä tai toisesta kotona, lapsille saatetaan tarjota osa-aikaista päivähoitoa väljemmin ehdoin suuremmissa ryhmissä. Heille ei myös-kään tarvitse enää tarjota hoitopäivän aikana lämmintä ateriaa.

Päätös on epäoikeudenmukainen, sillä osa- ja kokopäi-välapset joutuvat eriarvoiseen asemaan. Osapäiväryhmissä voisi päätöksen mukaan olla 39 lasta ja kokopäiväryhmissä 24 lasta. Päätökseen liittyy muitakin haitallisia heikennyk-siä. Esimerkiksi yli kolmevuotiaiden päivähoidon mitoitusta tiukennetaan siten, että seitsemän lapsen sijaan yhdellä hoitajalla voi jatkossa olla kahdeksan lasta hoidettavanaan.

Varhaiskasvatukseen panostaminen olisi taloudellisesti kannattavaa. OECD:n mukaan euron sijoitus varhaiskasva-tukseen poikii myöhemmin jopa seitsemän euron tuoton. Eli enemmän kuin mikään muu kasvatus tai koulutus! Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on tutkitusti positiivinen vaikutus lasten myöhempiin oppimistuloksiin. Lisäksi se ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä.

On hyvä, että me demarit olemme puolustaneet lasten oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja muistutta-neet sen olevan investointi tulevaisuuteen.

***

Kaiken tämän kurjuuden keskellä valonpilkahduksiakin näkyy. Eduskunta käsitteli taannoin istunnossaan tasa-ar-voisen avioliittolain edellyttämiä lakimuutoksia. Hallitus ei ole onneksi jarruttamassa kyseisiä uudistuksia, vaikka sali-keskustelu aiheesta sisälsikin kaikkia sateenkaaren värejä.

Tällä hetkellä laki näyttää etenevän siten, että parin vuoden päästä myös samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia Suomessa avioliiton. Näin ollen Suomi ottaa viimei-senä Pohjoismaana edistysaskeleen kohti tasa-arvoisem-paa ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaa yhteiskuntaa.

Työ ihmisoikeuksien eteen ei siis ole mennyt hukkaan. Se työ ei todellaaan ole aina ollut helppoa, mutta maa-ilmaa voi selvästi muuttaa. Poliittinen vaikuttamistyö on usein hidasta, mutta kun tulokset lopulta konkreettisesti näkyvät, on onnistumisen tunne valtavan palkitseva.

Tällaiset terveiset tällä kertaa, palataan seuraavassa numerossa! Kaikki näyttää olevan edelleen samalla tavalla kuin aloittaessani kirjoittamisen, tosin Nasima on nyt siirty-nyt Pekan tilalle kierreportaisiin kuvattavaksi. Ollaan tove-rit rohkeita ja tehdään työtä sydämellä! Se näkyy. LIPPU

ILMARIN PALSTA

12 LIPPU 4 / 2015

DEMARINUORTEN YLEISTURVA KORVAA SOSIAALITURVAN TILKKUTÄKIN

MIKSI YLEISTURVA?

Demarinuorten liittohallitus hyväksyi lokakuun kokouksessaan Demarinuorten oman mallin sosiaaliturvan kokonaisuudistukseksi. Liittohal-lituksen kesällä käynnistämä valmistelu alkoi eri

puolueiden sosiaaliturvamallien läpikäymisellä ja vahvis-tamalla Demarinuorten periaatteet oman mallin taustalle. Mallin haluttiin korjaavan sosiaaliturvan liian alhainen taso sekä vähentävän sosiaaliturvan vastikkeellisuutta, ihmisten nöyryyttämistä ja pompottelua viranomaisten välillä. Sa-malla kuitenkin olisi vahvistettava palveluiden ja rahallis-ten tukien yhteyttä ja säilytettävä nykymallin tausta-ajatus, että jokainen ihminen haluaa elättää itsensä tekemällään työllä. Myös nykyjärjestelmän eri tukien päällekkäisyyksien ja byrokratian purkaminen linjattiin tärkeäksi tavoitteeksi, jonka saavuttamisessa digitalisaatio ja automatisaatio ovat isossa asemassa.

Mallin nimi, yleisturva, valittiin, koska halut-tiin korostaa sitä, että kysymys on nimenomaan turvasta, johon jokainen voi luottaa elämäntilan-teestaan riippumatta. Yleis-etuliite johtuu tuen laaja-alaisuudesta, joka syntyy nykyisen tilkkutä-kin palasten yhdistämisestä.

MITEN YLEISTURVA TOIMII?

Yleisturvassa yhdistyvät eri sosiaaliturvamallien parhaat puolet. Mallin taustalla on elementtejä niin nykysosiaali-turvasta, erilaisista perustulomalleista kuin myös Britan-niassa käynnissä olevasta Universal Credit -sosiaaliturva-uudistuksesta. Tavoitteena on ollut yhdistää eri mallien parhaat puolet ja sovittaa ne suomalaisille työmarkkinoille ja yhteiskuntaan sopiviksi. Mallissa otetaan myös huomi-oon periaate, ettei sosiaaliturvaa ja verotusta, tai toisaalta sosiaaliturvaa ja palveluja, voi koskaan kehittää erillään toisistaan.

Kyseessä on täysin itsenäinen ja Demarinuorten oma malli, jollaista kukaan ei ole aikaisemmin esittänyt.

Nykysosiaaliturvan tilkkutäkistä yhdistetään viimesijainen toimeentuloturva (toimeentulotuen perusosa), sosiaali-turvan vähimmäisetuudet (työttömän peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja näiden korotusosat, vähimmäismääräi-set sairauspäivärahat, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat), opiskelijoiden tuet (opintoraha, aikuiskoulutustuen perus-osa), kotihoidon tuki, asumisen tuet (yleinen asumistuki ja opintotuen asumislisä) sekä pienituloisten työntekijöiden verovähennykset (työtulovähennys, kunnallisverotuksen perusvähennys, kunnallisverotuksen ansiotulovähennys) yhdeksi, “yhdeltä luukulta” saatavaksi henkilökohtaiseksi yleisturvaksi.

Yleisturvan käyttöönotto ei edellytä ansiosidonnaisten etuuksien muuttamista, mutta on mahdollista yhdistää myös nykyiset ansiosidonnaiset etuudet yleisturvan ansio-osaksi.

Kolme kuukautta yleisturvan piirissä oltuaan jokaisel-la ihmisellä on oikeus palveluohjaukseen, jolla tuetaan työkyvyn säilymistä ja työmarkkina-aseman parantamista. Yleisturva vähenee tasaisesti ihmisen ansaitessa omia tuloja, joten työn tekeminen ja oma aktiivisuus on aina kannattavaa.

Ihannetilanteessa yleisturvan taso määräytyy Kulutta-jatutkimuskeskuksen määrittämien viitebudjettien sekä paikkakuntakohtaisten keskimääräisten asumismenojen mukaan. Vuonna 2014 yksinasuvan henkilön kohtuullinen vähimmäiskulutus oli 675 euroa. Byrokratian purkami-seksi yleisturvassa ei enää oteta huomioon toteutuneita asumiskustannuksia, mikä edellyttää nykyistä paremmin toimivia asuntomarkkinoita. Yleisturva on mahdollista ottaa käyttöön myös nykysosiaaliturvan tasoisena, mutta tällöin ongelmana säilyy sosiaaliturvan riittämättömyys.

DIGITALISAATIO JA AUTOMATISAATIO POISTAVAT BYROKRA-TIAA

Yleisturvan toteuttamisen kannalta keskeinen uudistus on kansallisen tulorekisterin käyttöönottaminen. Verohal-linto ja valtiovarainministeriö valmistelevat jo tulorekiste-riä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön 1.1.2019. Tulorekisterin myötä viranomaisilla on mahdollisuus seurata reaaliaikai-sesti ihmisten tulojen kehittymistä, mikä mahdollistaa myös

TEKSTI: Matias Mäkynen, Demarinuorten poliittinen sihteeri

LIPPU 4 / 2015 13

automaattisen pienituloisten tukemisen, kun tulot ovat alle takuutulon. Automatisoimalla viranomaisten välistä tieto-jenvaihtoa yleisturvasta saadaan yhä helpompi käyttäjänsä kannalta. Ihannetilanteessa ihminen voi antaa viran-omaisille luvan yhdistää tulorekisterin ja potilasrekisterin tietoja, jolloin sairaan ihmisen ei tarvitse erikseen ilmoittaa sairaudestaan, vaan hän on automaattisesti oikeutettu yleistuloon. Tietojenvaihdon automatisaatio on mahdollista myös muiden ryhmien ja elämäntilanteiden, kuten lapsen syntymän, opiskelun tai työnhaun yhteydessä.

MIKSEI PERUSTULO?

Demarinuorten yleisturva tai sen sisältämät osat eivät määritelmällisesti ole perustulo, koska mallissa säilyvät nykyjärjestelmästä sekä tarveharkinta (takuutuloa voi saada vain ollessaan riittävän pienituloinen) sekä syype-rusteisuus (yleistuloa saa, kun järjestelmä saa ilmoituksen hyväksystystä syystä olla yleisturvan varassa). Takuutulo on lähempänä niin sanottua negatiivista tuloveroa.

Suomessa pisimmälle kehitetty perustulomalli on vih-reillä. Heidän mallissaan byrokraattiset toimeentulotuki ja yleinen asumislisä säilyvät ja perustulo mukautuu heikosti ihmisen elämäntilanteen muutokseen. Vihreät myös itse myöntävät mallinsa olevan ongelmallinen nuorten, opis-kelijoiden ja kotiäitien kannustinloukkujen osalta. Yleistur-vassa myös nämä ongelmat on otettu huomioon ja kullekin ryhmälle asetettu ehtoja, joilla tuki mukautuu elämänti-lanteeseen mahdollisimman sujuvasti, mutta kannustaa taloudellisesti työllistymiseen ja kouluttautumiseen. LIPPU

YLEISTURVAN TERMEJÄ

Yleisturva = Demarinuorten sosiaaliturva-järjestelmän kokonaisuudistus, joka kattaa kohtuullisen vähimmäiskulutuksen sekä paik-kakuntakohtaisten keskimääräisten asumisku-lujen mukaan määritellyt asumiskulut.

Viitebudjetti = Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksissa määritetty kohtuullinen vähim-mäiskulutus Suomessa. Yksinasuvalla asumis-kulujen jälkeen 675 euroa vuonna 2014.

Takuutulo = Yleisturvan ensimmäinen por-ras, joka takaa kaikille vähimmäistoimeentu-lon, kun tulot putoavat alle takuutulon mää-rän. Määrältään 80% viitebudjetista (520€/kk vuonna 2014) + asumiskulut.

Yleistulo = Yleisturvan toinen porras, joka takaa perustoimeentulon, kun henkilö ei kykene tekemään työtä ja elättämään itseään. Syyksi yleistulon piiriin pääsemiselle kelpaa-vat samat, jotka ovat nykysosiaaliturvan eri vähimmäisetuuksissa (työttömän työnhaku, sairaus, opiskelu, lapsen syntymä ja kotihoi-to). Määrältään 100% viitebudjetista (675 €/kk, 2014) + asumiskulut.

Aktiivitulo = Yleisturvan kolmas porras, joka palkitsee ihmistä omasta aktiivisuudesta ja oman tilanteensa parantamisesta. Määrältään 125% viitebudjetista (812,5€, 2014) + asumis-kulut.

KATSO, MITÄ UUDISTUS TARKOITTAA ERI VÄESTÖRYHMILLE, MITEN MALLI RAHOITETAAN JA SYVENNY YLEISTURVAAN:

WWW.DEMARINUORET.FI/YLEISTURVA

14 LIPPU 4 / 2015

KATSAUS YHDYSVALTAIN PRESIDENTIN-VAALEIHIN: CLINTON, SANDERS, TRUMP, BUSH VAI JOKU MUU?TEKSTI: Jani Kokko

LIPPU 4 / 2015 15

Tiistaina, marraskuun 8. päivänä 2016 vapaa maailma saa uuden johtajan, kun amerikkalaiset valitsevat maalleen 45. presidentin. Yhdysvaltain ja koko maailman kannalta ei ole samantekevää kenestä tulee Barack Obaman seuraaja Valkoiseen taloon. Loimme katsauksen kutkuttavaan esivaaliasetelmaan.

Tätä kirjoittaessa demokraateille on neljä ja re-publikaaneilla peräti 15 ehdokasta kärkkymässä puolueidensa presidenttiehdokkaiksi.

Historian valossa demokraatit ovat nyt haas-teellisessa tilanteessa, sillä edellisen kerran heidän on on-nistunut siirtää viestikapula demokraattihallinnolta toiselle vuonna 1856. Tuolloin demokraattien James Buchananista tuli Franklin Piercen seuraaja hänen päihitettyään Republikaanisen puolueen John C. Fremontin ja Amerikkalaisen puolueen Millard Fillmoren. 1900-luvulla Harry S. Trumanin ja Lyndon B. John-sonin hallinnot seurasivat edeltäjiään Rooseveltin ja Kennedyn kuoltua kesken virkakauden.

Kuitenkin Barack Obaman saavutuk-set edesauttavat demokraattien tulevaa ehdokasta. Perinnöksi jää hyvä talous sekä aleneva työttömyys ja taitettu velkaantuminen. Talouspolitiikan sijaan keskustelu tulevissa vaaleissa keskittyy-kin ulkopolitiikkaan, erityisesti Kiinaan ja Lähi-idän tilanteeseen. Sisäpolitiikassa puhuttavat vähemmistöt ja aseenkanto-oikeus − monien amerikkalaisten pyhä pitämä oikeus kantaa asetta on joutunut kyseenalaistetuksi useiden kouluampu-misten ja väkivallantekojen takia.

ROUVA DEMOKRAATTI? Useat demokraatit toivoivat senaattori Elizabeth

Warrenin lähtevän ehdolle Hillary Clintonin haastajaksi. Warren profiloitui vuoden 2008 talouskriisin selvittäjänä ja myöhemmin presidentti Obaman ja valtiovarainministerin erityisneuvonantajana. Tehtävät edesauttoivat hänen va-lintaansa Massachusettsin senaattoriksi välivaaleissa 2012. Myös nykyisen varapresidentti Joe Bidenin ehdokkuudesta huhuttiin pitkään, mutta hän päätti olla lähtemättä kisaan vedoten poikansa menehtymiseen vuoden alkupuolella.

Bidenin ratkaisu poisti presidentti Barack Obamalta suuren taakan valita kumpaa hallintonsa luottohenkilöä, Warrenia vai Bideniä, hän tukisi demokraattiehdokkaaksi. Hallinnon sisäpiirissä Obaman tiedetään sympatisoivan myös Hillary Clintonia, jonka Obama uskoo olevan ainoa demokraatti, joka pystyy parhaiten päihittämään kenet tahansa republikaanin.

Demokraattien kaksi vahvinta ehdokasta ovat Hillary Clinton ja Bernie Sanders. Hillary Clintonin vahvuuksia ovat ulkopolitiikkaosaaminen, kokemus lainsäädäntötyöstä senaatissa sekä tietysti kahdeksan ensimmäisenä naisena vietettyä vuotta. Ei myöskään pidä aliarvioida Bill Clintonin tukea vaimonsa kampanjalle, vaikka toisaalta Clintonin pitkä ja monipuolinen ura on myös hänen heikkoutensa. Paikka valtakunnan julkisuuden valokeilassa vuodesta 1992 takaa, että monille amerikkalaisille on muodostunut Clinto-neista hyvin vahva mielipide.

Vermontin 74-vuotias senaattori Bernie Sanders on yllättäen noussut demokraattien toiseksi kärkiehdokkaaksi. The New Yorkerin kolumnisti Margaret Talbot luonnehti Sandersia ”populistiseksi profeetaksi”, joka amerikkalai-sittain varsin vasemmistolaisilla esityksillä ja ehdottomilla linjauksilla kerää kannatusta Washingtoniin poliittiseen kulttuuriin pettyneiltä kansalaisilta.

Politiikassa Sanders on pyrkinyt vetoamaan valkoiseen keskiluokkaan, jonka tuen demo-kraatit menettivät Ronald Reaganin valtakau-della. Tämän joukon puhutteleminen ei auta häntä saavuttamaan puolueensa ehdokkuutta ja se heikentää hänen mahdollisuuksiaan vedota vähemmistöihin. Huolimatta saavu-tuksistaan senaatissa Sandersia haittaa myös hänen liberaali suhtautumisensa aseenkanto-oikeuteen: vuonna 1993 hän äänesti vastaan lakiesitystä, joka vaati viiden päivän odotusai-kaa käsiaseiden ostamiselle, ja vuonna 2009 hän puolusti lakiesitystä, joka salli käsiaseiden tuomisen luonnonpuistoihin ja juniin.

Sandersin ongelmaksi muodostuu myös hänen jo tavaramerkikseen omimansa ehdot-tomuus. Clinton osaa tarvittaessa olla jousta-va, sillä hän tietää Sandersia paremmin, että presidenttinä asioiden läpivieminen edellyttää pragmaattisuutta ja kompromisseja kongressin kanssa.

HERRA REPUBLIKAANI? Republikaanien riveissä ehdokkaaksi on ollut suo-

rastaan tunkua ja heidän pakkansa on näyttänyt olevan aivan sekaisin. Kärkiehdokkaana ollut Jeb Bush on syök-sykierteessä ja miljardööri, tosi-tv-tähti ja huonon tupeen omistaja Donald Trump on hivuttautunut republikaanien ykkösehdokkaaksi. Republikaanien epätoivoa ehdokkaan löytämisessä lisää heidän epäonnistumisensa vuosien 2008 ja 2012 presidentinvaaleissa.

Kuluneiden vuosien aikana republikaanien politiikka ei

”THE NEW YORKERIN KOLUMNISTI

MARGARET TALBOT LUONNEHTI SANDERSIA

“POPULISTISEKSI PROFEETAKSI”, JOKA AMERIKKALAISITTAIN

VARSIN VASEMMISTOLAISILLA

ESITYKSILLÄ JA EHDOTTOMILLA LINJAUKSILLA

KERÄÄ KANNATUSTA WASHINGTONIIN

POLIITTISEEN KULTTUURIIN PETTYNEILTÄ

KANSALAISILTA.”

16 LIPPU 4 / 2015

ole profiloitunut vaihtoehtojen tarjoamiseksi vaan puhtaak-si Barack Obaman vastustamiseksi. Vuoden 2010 välivaali-en jälkeen edustajainhuoneen puhemieheksi noussut John Boehner totesi suoraan, että kongressin republikaanien tärkein tehtävä seuraavalla kaudella on estää Barack Oba-man uudelleenvalinta. Lisäksi maahanmuuton seurauksena tapahtuneet muutokset vaa’ankieliosavaltioissa pelaavat republikaaneja vastaan.

Siinä missä republikaanit ovat keskittyneet esivaaleis-sa toistensa lyömiseen, ovat demokraatit keskittyneet yhteistyöhön. Tämä näkyi selkeästi demokraattiehdok-kaiden ensimmäisessä tv-väittelyssä, jossa sähköposti-gaten kohteeksi joutunut Clinton sai apua haastajal-taan Sandersilta, joka totesi amerikkalaisten olevan jo kyllästyneitä kuulemaan Clintonin posteista (Clinton on myöntänyt tehneensä virheen käytettyään henki-lökohtaista sähköpostiaan työasioiden hoitoon ulkomi-nisterinä toimiessaan).

RAHA PUHUU VAALITAISTOSSA Edellisissä presidentinvaaleissa ehdokkaat käyttivät

yhteensä yli neljä miljardia dollaria vaalikampanjoissaan, joten puolueidensa ehdokkaaksi mielivien tulee pystyä keräämään kattavasti rahoitusta jo esivaalivaiheessa. Parhaiten varainkeruussa ovat onnistuneet republikaanien Jeb Bush (133,3 milj. dollaria), Ted Cruz (64,9 milj. dollaria), Marco Rubio (47,7 milj. dollaria) sekä demokraattien Hillary Clinton (97,7 milj. dollaria) ja Bernie Sanders (41,5 milj. dol-laria). Loput ehdokkaat ovat joutuneet tyytymään huomat-tavasti vaatimattomampiin summiin.

Varainkeruussa useat ehdokkaat ovat tukeutuneet niin sanottuihin SuperPAC-organisaatioihin, jotka pystyvät ke-räämään rajoittamattomasti vaalirahaa. Tällainen pimeä tai ilmoittamaton raha on erityisesti republikaanien suosiossa heidän pystyessään vetoamaan liikemiespiireihin ja varak-kaaseen, valkoiseen eliittiin. Demokraatteihin verrattuna he ovatkin onnistuneet keräämään yli kolminkertaisen potin.

Tehokkaat SuperPACit tuottavat kuitenkin republikaa-neille myös päänvaivaa, sillä laki estää niiden resurssien suoran käyttämisen. Tilanne on kaksijakoinen: rahaa on paljon, mutta sitä ei voi käyttää. Demokraateilla vastaavaa ongelmaa ei ole. Hillary Clinton on kerännyt suurimman osan rahoituksestaan suurilta lahjoittajilta ja ammattiyh-distysliikkeeltä. Sanders taas on kategorisesti kieltäytynyt SuperPAC-rahoituksesta ja kerännyt 80 prosenttia kampan-javaroistaan pieninä, alle 200 dollarin lahjoituksina. Tässä suhteessa Sanders pyrkii seuraamaan Barack Obaman esimerkkiä ja aktivoimaan ruohonjuuritason liikehdintää Clintonia voimakkaammin.

Tulevina kuukausina molempien puolueiden kärkieh-dokkaiden pitää pystyä säilyttämään gallupasemansa

vaa’ankieliosavaltioissa, jotta kampanjoiden rahavirrat eivät tyrehdy. Rahoittajat tähyävät jo esivaalien jälkei-seen aikaan. Pienikin heilahdus kannatuksessa saa heidät reagoimaan voimakkaasti ja suuntaamaan tukensa muille. Syöksykierteeseen joutuneen ehdokkaan on taloudellisesti hyvin vaikea nousta uudelleen uskottavaksi vaihtoehdoksi.

Republikaanien ehdokkaista Teksa-sin entinen kuvernööri Rick Perry ja Wisconsinin kuvernööri Scott Walker sekä demokraateista Virginian entinen senaattori Jim Webb ja Rhode Islandin entinen kuvernööri Lincoln Chafee ovat jo joutuneet vetäytymään kisasta heik-kojen kannatuslukujen takia.

UUDET VALTIAAT MYÖS KONGRESSIIN Päähuomio keskittyy Valkoiseen

taloon, mutta vuoden 2016 vaaleissa valitaan myös 435-jäseninen edustajain-huone sekä 34 senaattoria satapaikkai-seen senaattiin. Lisäksi 13 osavaltiota valitsee itselleen kuvernöörin.

Kongressivaalipiirit ovat väestöllisesti pieniä ja homogeenisiä, mikä on aina edesauttanut republikaanien menes-tystä edustajainhuoneessa. Kuitenkin osavaltiotasolla kaupunkiseudut ovat kääntäneet tilanteen senaatin osalta demokraattien eduksi. Jaossa näkyy

selkeästi kahden pääpuolueen ideologisen perustan ero, konservatiivisempi maaseutu kohtaa liberaalit urbaaniseu-dut.

Osa senaattoreista voi suhtautua uudelleenvalintaansa luottavaisin mielin. Republikaanien senaattoreista uudel-leenvalinta on varma ainakin seuraaville: kuudennelle virkakaudelle pyrkivä Alabaman Richard Shelby, vuodesta 1986 yhtäjaksoisesti Arizonaa edustanut John McCain ja Iowan Chuck Grassley, joka on istunut senaatissa 35 vuotta. Demokraatit voivat luottaa Kalifornian Barbara Boxerin, Marylandin Barbara Mikulskin ja senaatin nykyisen enem-mistöjohtaja Harry Reidin uudelleenvalintaan – heistäkin kaksi viimeksi mainittua ovat toimineet senaatissa 30 vuotta.

Yksi senaattoriehdokas ei ole edes valmistautunut kam-panjoimaan: Vermontin 75-vuotiaalle Patrick Leahylle ei ole vielä ilmaantunut edes vastaehdokasta. Leahy on Ver-montin historian ainoa demokraattinen senaattori. Hän on voittanut kuudet vaalit peräjälkeen alkaen vuodesta 1974. Tällä hetkellä hän on speaker pro tempore ja kolmantena presidentin seuraajajärjestyksessä, heti varapresidentin ja edustajainhuoneen puhemiehen jälkeen.

Kongressissa edustajat saattavat vaihtua, mutta valta-suhteet säilyvät samoina republikaanien hallitessa edus-tajainhuonetta ja demokraattien senaattia. Vaikka kaikki vaa’ankieliosavaltioiden senaattorinpaikat päätyisivät republikaaneille, säilyttäisivät demokraatit enemmistön senaatissa. LIPPU

LIPPU 4 / 2015 17

18 LIPPU 4 / 2015

MAY THE SPIRIT OF KORPILAMPI BE WITH YOU

Pohjoismaiden ja Baltian toverit saapuivat sankoin joukoin vieraiksemme Demarinuorten syksyn suurtapahtumaan. Espoon legendaarinen hotelli Korpilampi tarjosi komeat puitteet FNSU Conferencelle, jonka kantavana teemaksi oli valikoitunut solidaarisuus.

Vuonna 1977 Korpilammella luotiin Kalevi Sorsan johdolla konsensus Suomen talouspolitiikasta, joten ei ole lainkaan ihme, että Korpilammen henki vahvisti myös kansainvälisen demarinuorijoukon yhteenkuuluvuutta ja innoitti käymään

rohkeaa keskustelua muun muassa TTIP-sopimuksesta, feminismis-tä, ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisyydestä ja pohjoismaisen sosialidemokratian tilasta ja tulevaisuudesta. Myöhäisillan karaokessa raikasi Kansainvälinen kaikilla edustettuna olleilla kielillä.

TEKSTI: Lipun toimitus KUVAT: Iida Vallin

1.

LIPPU 4 / 2015 19

1. Talouspolitiikan haasteet pape-rille workshopissa!

2. Föreningen Nordens Social-demokratiska Ungdom, tutum-min FNSU, on pohjoismaiden ja Baltian demarinuorten yhteis-työjärjestö. Vuosina 2014–2016 järjestön puheenjohtajana toimii Suomen Demarinuoret.

3. Demarinuorten puheenjohtaja Joona Räsänen tervehti tovereita ja pohjusti viikonlopun ohjelmaa. Illalla Räsänen villitsi karaokeve-doillaan.

4. Ensimmäisen illan rusettiluiste-lu ilman luistimia: kokoa itsellesi illallispöytäseurue etsimällä kuusi samaa numeroa.

5. Kansanedustaja Tytti Tuppurai-nen tarjosi kansainvälisille vierail-le poliittisen tilannekatsauksen.

6. First we work, then we play.

7. Congrats, you have an all male panel! Tutkija, taiteilija ja maa-ilman mainetta niittäneen, vain miehistä koostuvia asiantuntija-raateja ilmiantavan Tumblr-blo-gin ylläpitäjä Saara Särmä rikkoo sukupuolittuneita rakenteita huumorin avulla.

8. Viron Maris Sild, Suomen Mikkel Näkkäläjärvi, Norjan Mani Hussaini ja Ruotsin Rahima Ortac kertoivat Matias Mäkysen juon-tamassa paneelikeskustelussa, mikä sosialidemokratian arvoista on heille se kaikkein keskeisin. 9. SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Aleksi Kuusisto vasta-si viikonlopun provosoivimmasta alustuksesta: otsikolla “Does TTIP discard solidarity?” saatiin aikaan keskustelu, jossa peräänkuulu-tettiin ennen kaikkea avoimuutta vapaakauppasopimuksen valmis-teluun.

10. Cheese!

2. 3.

5.

7.

9.

4.

6.

8.

10.

20 LIPPU 4 / 2015

VASTAKKAINASETTELU: ELVYTYS VAI LEIKKAUKSET?

Yleisin taloustieteen kysymys, johon uutisissa tör-mää, on väittely makrotalouden tasapainottamisesta. Jos työttömyys on korkealla ja budjettialijäämä vaikkapa viisi miljardia, mitä pitäisi tehdä? Leikata viisi miljardia pois ja hyväksyä siitä seuraava työttömyyden paheneminen entisestään, vaiko ottaa yhä enemmän velkaa ja yrittää saada talous kasvuun?

Ei liene yllättävää, ettei kumpikaan malli sellaisenaan toimi. Jos mahdollisimman objektiivista totuutta etsi-tään, se löytyy harvoin ääripäistä. Leikkaukset eivät ole koskaan luoneet yhtään uutta työpaikkaa eikä kasvua saa leikkaamalla. Kotimainen ostovoima ja sitä kautta kulutus heikkenee, jolloin talous sakkaa entisestään.

Demarille on riipaisevan vaikeaa myöntää, että elvyttäminenkään ei aina oikein toimi – varsinkaan, jos erityisenä ongelmana on heikosti vetävä vienti. Emme voi elvyttää sitä, että saksalaiset ja amerikkalaiset ostaisivat Suomesta enemmän paperikoneita, terästä ja sellua. Elvytyshän tarkoittaa tyypillisimmillään eräänlaista keino-hengitystä bruttokansantuotteen ja työllisyyden saami-seksi tilapäisesti ylöspäin. Kun elvytysletkut irrotetaan, palaa talous normaalille tasolleen.

Mitä sen sijaan tarvitaan? Taloudellinen menestys ja sitä kautta julkisen sektorin tasapaino pohjautuvat loppu-jen lopuksi kilpailukykyyn. Tilauksia ei tule, jos naapuris-ta saa parempaa laatua halvemmalla. Jos talous uhkaa sakata, ei muukaan auta kuin erilaiset rakennemuutokset tilanteen parantamiseksi. Suomessa tarpeellisia muutok-sia ovat ainakin puun saaminen metsistä liikkeelle, digita-lisaation edistäminen ja asutuksen tiivistäminen.

VASTAKKAINASETTELU: TYÖVOIMAN KYSYNTÄ VAI TYÖVOI-MAN TARJONTA?

Tämä kysymys jakaa julkisen keskustelun hämmentä-vän tehokkaasti. Toiset uskovat, että työvoiman määrän kasvattaminen jopa korkean työttömyyden oloissa on hyödyllistä. Ajatus perustuu siihen, että työllisyys on pit-källä aikavälillä vakio, ja että työvoiman määrän kasvatta-minen lisää myös työpaikkoja.

Toiset taas kokevat, että työpaikkoja on jokin vaki-omäärä ja työttömyys johtuu siitä, että työvoimaa on tätä vakiomäärää enemmän. Tässä ajatusmaailmassa työvoi-man vähentäminen tai työpaikkojen määrän kasvattami-nen ovat toivottavia. Kumpikaan ajatusmaailma ei oikein vastaa todellisuutta.

Latviassa noin 15 prosenttia työikäisestä väestöstä on muuttanut ulkomaille viimeisen kymmenen vuoden aika-na, ja silti maassa ei suinkaan vallitse täystyöllisyys, vaan korkea työttömyys. Toisessa ääripäässä on Israel, johon muuttaa jatkuvasti suuria määriä työikäistä väestöä, ja silti työttömyys on yleensä matala. Intuition vastainen johtopäätös on, ettei työvoiman määrän kasvattaminen tai pienentäminen vaikuta kovin merkittävästi työttömyy-den tasoon.

Työvoiman määrän kasvun automaattisesti talouskas-vua ruokkiva vaikutuskin elää suurimmaksi osaksi teori-oissa. Esimerkiksi Nigerissä ja Malissa naisten lapsiluku on 6–7 ja nuorta, työikäistä väestöä on valtava määrä. Mitään minimipalkkalainsäädäntöäkään maassa ei ole. Silti työpaikkoja ei synny mistään ja valtaosa väestöstä elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella.

Talouskeskustelun kysymyksenasettelut ovat luutuneita ja keskustelijat syvällä juoksuhaudoissaan. Avasimme kaksi kärjistettyä vastakkainasettelua ja kaksi mustavalkoista talousväitettä.

TALOUDEN TOTUUTTA JA TARUA X 4TEKSTI: Antti Koskela

21

LIPPU 4 / 2015 21

VÄITE: SUOMI VEROTTAA LIIKAA!

Suomen kokonaisveroaste on noin 45 prosenttia. Toi-sin sanoen kaikkien kerättyjen verojen määrä suhteutet-tuna bruttokansantuotteeseen on noin 45 prosenttia. Onko se liian paljon?

Luvusta itsessään ei voi tätä päätellä. Pitää tarkastella käytetäänkö rahat siten, että niistä saatava hyöty vastaa kustannuksia. Jos julkisen sektorin tuottama hyöty koe-taan maksettujen verojen määrään nähden riittäväksi, on Suomen verotus kohtuullinen.

Jos asiaa mahdollisimman objektiivisesti arvioi, ei verotus vielä ole liian kireää, muttei sitä ole varaa nostaa-kaan. Suomen julkinen sektori on kansainvälisessä vertai-lussa onneksi todettu erittäin tehokkaaksi. Kahvipöydissä mainitut turhat hallintotyöpaikat on suurimmaksi osaksi siivottu pois jo 1990-luvun laman aikana ja sen jälkimai-ningeissa.

Lisäksi Suomessa kerätyt verovarat yleensä käytetään niihin tarkoituksiin, mihin ne kuuluukin käyttää. Esimer-kiksi itäisessä naapurimaassa verotus on kohtalaisen kire-ää, mutta rahat katoavat matkan varrella johonkin, jolloin maksamilleen veroille ei saa juuri mitään katetta.

VÄITE: SUOMALAINEN TYÖ ON LIIAN KALLISTA!

Suomessa on kansainvälisesti vertaillen erittäin pienet palkkaerot. Tuottavuuserot ovat paljon suuremmat kuin tuloerot. Seuraus on, että korkeasti koulutetut asiantunti-jat ovat “alipalkattuja” ja vastaavasti matalasti tuottavissa rutiinitöissä olevilla on “liian hyvä” palkka verrattuna työnsä tuottavuuteen.

Tällä on pitkälle kantavia seurauksia. Ilmiselvin on se, että matalasti koulutetun väen työttömyys on korkeaa. Jos se tuottavuus, mihin työnhakija oletettavasti kyke-nee, ei vastaa palkkatasoa sivukuluineen, on kohtalona usein pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen. Vastaavasti asiantuntijoilla on houkutus lähteä ulkomaille töihin, koska palkkataso voi olla samassa työssä moninkertainen Lontoossa, Frankfurtissa tai New Yorkissa. Saman kolikon kääntöpuoli on siinä, että kansainvälisiä osaajia on vaikea houkutella Suomeen. Vaikka kylmä sää, vaikea kieli ja korkea verotus eivät haittaisikaan, niin kansainvälisesti “huono” palkka saa intialaisen insinöörin tai kiinalaisen lääkärin suuntaamaan mieluummin Lontooseen.

Toisin kuin usein ajatellaan, tämä ei ole ammattiyhdis-tysliikkeen vika. Pääosin suomalainen ay-liike on melko maltillinen. Palkka perustuu ainakin yksityisellä sektorilla työn tuottavuuteen ja palkankorotusvaatimukset työn tuottavuuden parantumiseen, ja tämän suomalainen ay-liike on ymmärtänyt. Sen sijaan ongelma on työn tuottavuuden erojen kasvu niin suureksi, ettei se mahdu suomalaiseen oikeustajuun.

Asialle on vaikea tehdä mitään. Esimerkki: jos Mutikai-nen on kymmenen kertaa tuottavampi kuin Matikainen, hänen on kohtuullista saada (lähes) kymmenen kertaa suurempi palkka. Muutoin Mutikainen lähtee Lontooseen tai sitten Matikainen on työttömänä.

4

3

22 LIPPU 4 / 2015

LIPPU 4 / 2015 23

OUT:

Silmälasittomattomuus

Niin omituista kuin se onkin pitää huonoa näkökykyä ja sen vaatimia apuvälineitä tyylistandardina, ne nyt vaan ovat sellaisia. Nyt saa siis olla kakkulat päässä ihan sydämensä kyllyydestä. Eli, jos näkö ei riitä, ei nyt tarvitse laittaa niitä vastenmielisiä kumikalvoja silmien päälle! Sellaiset sangat-tomat lasit muuten lasketaan myös silmälasien täydelliseksi puuttumiseksi, joten ne ovat nyt kanssa passé.

Renttu-look

Nyt kun nämä perhanan hipsterit ovat virallisesti trendik-käitä kaikkialla muualla kuin tällä palstalla, oikea renttuilu taas on out, mikä on itseasiassa hyvä asia. Renttuilu on sellaista selkärangatonta hampuusimeininkiä. Jätetään tyylihommat tekemättä eikä edes yritetä. Hyi. Yök. Jos ihminen ei laita yhtään minkäänlaista efforttia elämään ja tekemisessä ei ole aitoa menoa, se on vaan surullista. Pikkujouluissa on kyse elämänilosta eikä rappiosta, ei aina-kaan kroonisesta sellaisesta.

Ysäriä edeltänyt saastainen vuosikymmen, jonka nimeä emme mainitse

Se aika, jolloin angoravillapaita työnnettiin surutta farkkui-hin, jolloin musisoitiin lähinnä syntetisaattorilla, jolloin teh-tiin ehkä kovimmat toimintaelokuvat ikinä (ysärin lisäksi) ja jolloin kasinokapitalismi jylläsi. Se aika on niin ulkona, että sitä ei saa edes nimeltä mainita! Kyseinen aika on ehkä taas joskus uudestaan retroa, mutta nyt se on auttamattomasti ulkona. Saas muuten nähdä, mitä 00-luku on, jahka tulee retrona muotiin.

IN:

Naamakarvat

Pikkujoulut on sellaista aikaa, että jos kasvoilla karva kas-vaa, se saa kasvaa - kunhan ei nyt näytä ihan ihmissudelta Pariisissa tai Jack Nicholsonilta ihan missä tahansa miehen elokuvassa. Loppuvuodesta on kuitenkin viileä ja vaikka ihmiskarva onkin suhteellisen kevyttä tavaraa suojatakseen kylmyydeltä, ei siitä haittaakaan ole. Annetaan siis kaikkien naamakarvojen kukkia, paitsi niiden mitkä tekevät ihmises-tä liialti eläimen näköisen.

Tilpehöörit ja krumeluurit

Tämän nyt luulisi olevan sanomattakin selvä asia. Pikku-joulujutuissa kuuluu olla bling blingiä ja sen sellaista - kunhan muistaa vaan sen, että eivät saa olla liian keväisiä tai kesäisiä juttuja tyylilajiltaan, onhan vuoden synkin aika ja loputon syksy ja kaikkea. Vaikka sateenkaari on kaunis symboli, se ei nyt vaan värimaailmaltaan sovi, vaikka aja-tusmaailmaltaan sopii aina kuin hansikas.

Ysäri

Ysäriä edeltänyt saastainen vuosikymmen, jonka nimeä emme mainitse, on nyt tyylillisesti post-retroa, joten siirrymme siitä saumattomasti siihen iloiseen vuosikym-meneen, jonka puolivälissä Suomi voitti kultaa ja jolloin suomirap koki viime korahduksensa Raptorin pannessa pillinsä pussiin (niitä comebackeja ei lasketa). Napapaitoja, silmät sokeuttavan räikeitä värejä, kamalan mallisia fark-kuja, karmeaa teknomusiikkia, you name it. Sillä mennään, koska joku päätti näin. Kaikkea ei pidä kyseenalaistaa.

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN PRESENTS: THE LITTLE X-MAS EDITIONTässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

MUN OSASTO:TAMPEREEN DEMARINUORET

Olen… Jenni Pellinen, 25-vuotias lastentar-hanopettaja ja Tampereen Demarinuorten puheenjohtaja.

Vuonna 2015 osastoni onnistumisia olivat… vaalikevät oli osastomme puolesta erityisen onnistunut, jaksoimme sinnikkäästi tukea nuoria eduskun-tavaaliehdokkaita ja kampanjoida vaalimökillä. Myös joka-

vuotinen Kaiken kansan vapputori jäi mieleen onnistuneena tapahtumana. Kaikkein suurin onnistuminen on kuitenkin ollut uusien hienojen aktiivien löytäminen ja hyvän fiiliksen saavutta-minen toiminnassamme.

Ensi vuonna osastoni aikoo… ainakin olla heti vuoden alussa mukana Rekrytorilla. Lisäksi suunnittelemme tutustumisvierailua vankilaan.

Viimeksi osastoni otti kantaa… nettisivuillam-me, kun julkaisimme osallisuutta pohtivan kirjoituksen.

tampere.demarinuoret.fi / FB: Tampereen Demarinuoret

LIPPU 4 / 2015 25

ANTTI RINTEEN TERVEISET: SDP:N VASTAISKUTEKSTI: Antti Rinne, SDP:n puheenjohtaja KUVA: Iida Vallin

SDP:n pitää tarjota oikeudenmukaisia vaihtoehtoja hallituspolitiikalle. Solidaarisuudesta emme tingi, kannatusta ei hankita ihmisvastaisella flirttailulla.

Politiikan syksy on ollut vauhdikas. Perussuo-malaisten kannatuksen romahdus ja sosialidemo-

kraattien nousu ovat sähköistäneet hallituksen ja opposition välejä. Suomalaiset puhuvat ja seuraavat politiikkaa entistä aktiivisemmin. Nukkuvat ovat vihdoinkin herän-neet.

SDP:n kannanottoja, ehdotuksia ja aloitteita seurataan hallituspuo-lueissa nyt suurennuslasin kanssa. Tikusta yritetään tehdä asiaa. Se on kuitenkin vain hyttysen surinaa sen rinnalla, että suomalaisten silmät ovat auenneet hyvinvointivaltion rakenteiden tietoiselle romuttami-selle.

Oikeistolaisille voimille tuli yllätyksenä, että suomalaisessa työväenliikkeessä, sekä poliittisessa että ammatillisessa, on voimaa ja tahtoa haastaa Sipilän hallitus. Puolueeseen kohdistuvat odotukset ovat nyt korkealla. Meidän, hyvät toverit, on vastattava näihin odotuksiin yhdessä.

Suurimpana oppositiopuolueena SDP:llä on kaksi yhtä tärkeää tehtävää: osoittaa hallituksen politiikan epäkohdat ja tarjota oma vaihtoehto harjoitetulle politiikalle. Molem-missa tehtävissä SDP on tähän asti onnistunut varsin hyvin.

Hallitus on jo useaan otteeseen joutunut julkisen pai-neen alla muuttamaan merkittävällä tavalla politiikkaansa. Perääntyminen ylityö- ja sunnuntaikorvausten leikkauksis-ta (lue: palkanleikkauksista) sekä eläkeleikkausten kohtuul-listaminen ovat esimerkkejä siitä, että hallituksen sisällä on ristivetoa.

Keskustan ja perussuomalaisten kannattaisi pitää mie-lessä, että vain kokoomus voi lopulta selvitä voittajaksi, jos hallitus päättää harjoittaa kokoomuslaista politiikkaa.

TYÖTTÖMYYSTURVALEIKKAUKSILLE ON VAIHTOEHTO Vein SDP:n terveiset palkansaajien suurmielenosoituk-

seen Helsingin Rautatientorille muutama kuukausi sitten. Lupasin 30 000 paikalle saapuneelle mielenosoittajalle, että SDP seisoo tämän joukon rinnalla kaikissa tilanteissa.

Nämä ihmiset ovat palkkansa ja lomansa ansainneet. SDP ei voi hyväksyä hallituksen aikeita leikata suomalaisten palkkoja. Vaihtoehdoksi olemme tarjonneet sopimisen jatkamista ja palkkamalttia.

Hallituspuolueiden ideologiset erot näkyvät erilaisena suhtautumisena leikkauksiin. Kokoomuksen mukaan työt-tömiltä pitää leikata, jotta työttömät hakeutuvat nope-ammin takaisin työelämään. Perussuomalaisten mukaan työttömyysturvan leikkauksilla ei sen sijaan luoda yhtään uutta työpaikkaa, mutta leikkaukset on silti pakko tehdä. Hallitukselta siis puuttuu yhteinen näkemys siitä, miksi se on ylipäätänsä leikkaamassa työttömiltä ja köyhiltä.

SDP on tarjonnut hallituksen ajamille työttömyystur-valeikkauksille vaihtoehtoa. Mallissamme työttömyystur-van perusosaa voisi jatkossa käyttää työllistämissetelinä, joka kulkisi työttömän taskussa. Työnantaja saisi setelin käyttöönsä, mikäli yritys ei ole lomauttanut tai irtisanonut omaa henkilöstöään ja maksaa tehdystä työstä työehtoso-pimusten mukaista palkkaa. Uudistus toisi uutta työtä jopa 15 000 suomalaiselle.

SOLIDAARISUUS ON TÄRKEÄ OSA SOSIA-LIDEMOKRAATTIEN POLITIIKKAA

Julkisuudessa on esiintynyt väitteitä,

joiden mukaan sosialidemokraatit eivät halua keskustella turvapaikanhakijois-ta, koska pelkäämme kannatuksemme puolesta. Ikään kuin gallupien heilah-telu vaikuttaisi solidaarisuuteemme! Väitteet eivät pidä paikkaansa.

SDP on sanonut selkeästi, että hädässä olevia ihmisiä on autettava. Se ei ole pois eläkeläisiltä, työttömiltä, opiskelijoilta eikä lapsiperheiltä. Suo-men kantokyky kestää hädänalaisten auttamisen. Rajoja ei voi eikä pidäkään sulkea.

Olen herätellyt SDP:n piirissä kes-kustelua myös siitä, että osa tyhjillään olevista työväentaloistamme voisi toimia väliaikaisina tiloina turvapaikan-hakijoille. Tällaiset päätökset tehdään lopulta yhdistystasolla, mutta puoluee-

na SDP:llä ei olisi mitään järjestelyä vastaan.On ollut hienoa nähdä, kuinka suomalaiset ovat avan-

neet kotinsa ja sydämensä turvapaikanhakijoille. Pysyviä ratkaisuja tilanteeseen on kuitenkin haettava Suomen rajojen ulkopuolelta. Tämän takia SDP on muistuttanut ke-hitysavun tärkeydestä ja korostanut sen varassa toimivien kansalaisjärjestöjen roolia.

JA LOPUKSI.

Turvapaikanhakijakriisi on kiristänyt joidenkin suoma-laisten suhtautumista ulkomaalaisiin. Raketit Lahdessa ja polttopullot Kouvolassa eivät edusta sitä Suomea, jota sosialidemokraatit ovat jo yli vuosisadan rakentaneet. SDP kokee tärkeäksi tällaisten tekojen torjumisen. Aloitteestam-me eduskuntapuolueet uusivat sitoutumisensa eurooppa-laisten puolueiden rasisminvastaiseen julistukseen.

Olen saanut jonkin verran sähköposteja, joissa halli-tukseen pettyneet ihmiset kertovat siirtyvänsä kannat-tajiksemme, mikäli kiristämme asenteitamme suhteessa ulkomaalaisiin. Viestien lähettäjille olen vastannut suurin piirtein näin: minulla ei puoluejohtajana ole pienintäkään aikomusta antautua minkäänlaiselle ihmisvastaiselle flirt-tailulle. LIPPU

26 LIPPU 4 / 2015

Yhteiskunta tarvitsee energiaa pysyäkseen liikkeessä tunnista tuntiin ja päivästä päivään. Energia kuitenkin on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, energiapolitiikassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lippu kysyi, millaisista näkökulmista energiaa voisi tai pitäisi lähestyä.

Tietoisuus energiapoliittisten valintojen merkityk-sestä ja kauaskantoisuudesta on 2000-luvulla kasvanut ja energiapoliittiset kysymyksenasette-lut ovat alkaneet kiinnostaa muitakin kuin alaan

vihkiytyneitä asiantuntijoita. Kun fossiilisten polttoaineiden varannot vaikuttivat loppumattomilta ja ilmaston hälyttä-vään oireiluun ei oltu herätty, energiapolitiikalle oli varaa viitata kintaalla. Energia ei näyttänyt muodostuvan loputto-man kasvun esteeksi.

Vuonna 2015 tilannekuva on päivittynyt ja energiarat-kaisuilta vaaditaan enenevissä määrin paitsi taloudellista myös ekologista kestävyyttä. Samaan aikaan, kun resurssit

on havaittu niukoiksi ja ympäristön kantokyky rajallisek-si, globaali energiantarve sen kun kasvaa. OECD-maiden energia-alan yhteistyöjärjestö IEA ennustaa, että koko maailman energiankulutus tulee vuoteen 2040 mennessä kasvamaan noin 40 prosenttia nykyisestä.

Suomen tapaisissa länsimaissa kulutus ei enää juuri kas-va, vaan leijonanosan kasvusta omivat Aasian nopeasti ke-hittyvät taloudet. Toiveikkaimmissa arvioissa oman pienen lisäyksensä kasvupaineeseen aiheuttavat myös Afrikan ja Latinalaisen Amerikan köyhät maat. Nopeasti päädytäänkin suurten moraalisten ongelmien äärelle: yhtäältä kulutuk-sen kasvuun liittyy merkittäviä haittoja, toisaalta emme varmaankaan voi kieltää koko maailman väestöä tavoittele-masta elintasoa, josta itse jo saamme nauttia.

Oman mausteensa soppaan tuo sekin, että energia on mitä suurimmissa määrin vallankäytön väline, jolla on mahdollista kiristää ja lyödä polvilleen kokonaisia valtioita. Suurin osa Suomessa käytetystä öljystä, maakaasusta ja kivihiilestä tuodaan Venäjältä. Myöskään sähkön suhteen Suomi ei ole omavarainen. Eniten tuontisähköä Suomeen virtaa Ruotsista, mutta myös Pietarin alueen ydinvoimaloi-ta tarvitaan kattamaan kulutuspiikkejä.

Vaikka nettokulutuksemme ei enää näyttäisikään kasva-van, on tukevaisuuden digitalisoituva Suomi oletettavasti entistä riippuvaisempi sähköisistä järjestelmistä.

TEKSTI JA KUVAT: Essi VIrtanen

ENERGIAPOLITIIKKA ONTULEVAISUUSPOLITIIKKAA

LIPPU 4 / 2015 27

UUSIA VISIOITA

Onkin siis punnittava vaihtoehtoja ja pohdittava, miltä kestävän energiapolitiikan tulisi tulevaisuudessa näyttää – ja voisiko se kenties sisältää myös mahdollisuuksia ja ra-kennuspalikoita, joista voidaan kasata perustaa kokonaan uudenlaiselle taloudelliselle kasvulle.

Keväiset eduskuntavaalit sähköistivät energiapoliit-tista keskustelua. Osasyynä varmasti oli vaalien ajallinen läheisyys Fennovoiman ydinvoimalahankkeen ratkaisun hetkiin. Ilahduttavasti samaan aikaan kuitenkin aktivoitui myös tahoillaan nuoria ihmisiä, joita kiinnosti keskustella tulevaisuudesta nimenomaan energialasien läpi.

Tapasin tätä juttua varten heistä kaksi. He edustavat kahta erilaista tulokulmaa energiatulevaisuuden proble-matiikkaan. Yhteistä heille kuitenkin on se, että molempi-en mielestä energiapolitiikka on ajankohtaista nyt – tätä keskustelua ei voi käydä kymmenen vuoden päästä tai odottaen hetkeä, jolloin maailman taloudelliset, sotilaalli-set ja humanitaariset kriisit ehkä hetkeksi vaikenevat. Ener-giapolitiikka kietoutuu kaikkeen, se voi viedä yhteiskuntia eteenpäin tai lisätä niiden epävakautta.

ILMASTOKYLKI EDELLÄ

Ilmastonmuutos saattaa olla suurin uhka, jonka ih-miskunta on ikinä kohdannut. Ilmaston lämpenemisen seuraukset ovat moninaiset: jäätikköjen sulaminen, me-renpinnan nousu, äärimmäiset sääilmiöt, aavikoituminen, malariaepidemiat, biodiversiteetin kaventuminen… Lisäksi näillä on välillisiä seurauksia, jotka tulevat koettelemaan yhteiskuntien rakenteita ja kantokykyä. Suurien alueiden muuttuminen elinkelvottomiksi voi esimerkiksi näkyä val-tavina kansanvaelluksina.

Syyllisiä ilmaston lämpenemiseen ovat kasvihuonekaasupäästöt, jotka nimensä mukaisesti tekevät ilmakehään päästessään maapallosta valtavan kas-vihuoneen. Noin 80 prosenttia ilmastoa lämmittävistä päästöistä on peräisin energiantuotannosta ja kulutuksesta.

– Kaikki muu on sellaista kansituolien siirtelyä Titanicin kannella, jos energia-järjestelmää ei saada siivottua. Jotakin on pakko saada aikaan, mutta mitään ei ole toistaiseksi tapahtunut. Energian tuotanto on keskimäärin yhtä likaista kuin vuonna 1990, ja nythän maailmassa tuotetaan jo paljon enemmän energiaa, joten päästöt vain kasvavat, sanoo energiasta Uuden Suo-men Puheenvuorossa bloggaava Janne Korhonen.

Korhonen on koulutukseltaan diplomi-insinööri, par-haillaan hän viimeistelee väitöskirjaansa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Blogin pitämisen hän aloitti alun perin vain testatakseen, millaisen vastaanoton perinteis-ten ympäristöjärjestöjen ydinvoimavastaisuuden haastava ilmastohuoli saa.

Korhosen mielestä perinteinen aktivismi on hataralla pohjalla eikä suostu huomioimaan kaikkia keinoja, joilla päästöjä voitaisiin vähentää.

– Meillä on ollut keino, jolla on ikään kuin vahingossa onnistuttu leikkaamaan päästöjä. Se keino on ollut ydinvoi-ma. Ja kuitenkin sitten ympäristökeskustelussa systemaat-tisesti vähätellään ydinvoimaa ja kerrotaan, että se ei voi olla mikään ratkaisu.

– Sellaiset skenaariot, joissa maailma sekä tuottaa ener-giansa että taltuttaa vaarallisen ilmastonmuutoksen ilman ydinvoimaa, ovat vähintäänkin kahdella tavalla

optimistisia. Niissä on ensinäkin kovia oletuksia siitä, miten nopeasti uusiutuvien määrä kasvaa pitkällä aikavälillä. Toiseksi ne olettavat, että energiaa pystytään säästämään hyvin aggressiivisesti.

Blogia on perustamisensa jälkeen kerännyt yli 150 000 lukijaa. Hyvä vastaanotto innosti jatkamaan, ja keväällä julkaistiinkin ”Uhkapeli ilmastolla: vaarantaako ydinvoi-man vastustaminen maailman tulevaisuuden?” -pamfletti, jonka toinen kirjoittaja Korhonen on. Valmisteilla on myös laajempi tietokirja aiheesta.

– Vastaanotto on ollut hyvä ja olemme saaneet sellaista palautetta, että kaikkien energiakeskusteluun osallistuvien kannattaisi lukea se. Mutta mitään monopolia meillä ei ole totuuteen, eli heti korjaamme väitteitämme, jos joku pystyy niissä virheitä osoittamaan.

– Tarkoitus olisi saada aikaan aikuismaista, faktoihin pe-rustuvaa energiakeskustelua, jota ei käydä niistä poterois-ta, joihin ympäristöliike on jämähtänyt 1970 ja -80 -luvuilla. Ei tässä siitä ole kyse, että jotenkin erityisesti rakastaisin ydinvoimaa – eikä varsinkaan siitä, että vastustaisin uusiu-tuvaa energiantuotantoa.

Korhonen onkin ollut mukana perustamassa Suomen Ekomodernistit ry:tä. Se haluaa olla uudentyyppinen ympäristöliike, joka edistää esimerkiksi ilmastopolitiikkaa sulkematta ulos mitään yksittäistä ratkaisua.

PÄÄSTÖVÄHENNYKSET OVAT JO NYT JÄLJESSÄ AIKATAULUS-TA

Jonkinlaisena ilmaston lämpenemisen nyrkkisääntönä pidetään kahden asteen rajaa. Jos ilmaston keskilämpötila nousee alle sen, muutokset saattavat olla hallittavissa. Yli kaksi astetta puolestaan tarkoittaa, että vakavien seuraus-

ten riski kasvaa huomattavasti.– Mutta maailma on jo nyt auttamatto-

man myöhässä päästövähennyksien kans-sa. Käytännössä tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi, että tällä vuosisadalla kaiken polttamiseen perustavan energiantuotan-non pitäisi loppua – ja suurin osa urakasta pitäisi mielellään hoitaa ennen vuotta 2050, Korhonen toteaa.

Energiajärjestelmissä investointisyklit ovat pitkiä. Investointipäätöksiin pitää sitoutua kymmeniksi vuosiksi. Korhosen mielestä meillä pitäisi olla nyt jo rakenteilla

infrastruktuuri, jolla päästövähennykset saavutetaan. Näin ei hänen mielestään ole.

– Uusiutuvasta energiasta puhutaan paljon, mutta sen rakentamisnopeus on todella vaatimatonta verrattuna siihen, miten paljon olisi tarvetta. Tällä hetkellä Suomessa uusiutuvien rakentamisnopeus on vielä nousussa, mutta edelläkävijämaissa vauhti on jo hiipunut – mikä on todel-la huolestuttavaa, koska se antaa viitteitä siitä, että taso, jonka jälkeen uusiutuvien lisääminen on hankalaa, voi tulla vastaan odotettua nopeammin. Uusiutuvia tullaan varmas-ti rakentamaan lisää, mutta suuri kysymys kuuluu miten paljon. Jos vaikka puolet maailman energiasta saataisiin tuotettua uusiutuvilla, niin se ei vielä riitä. Se on vasta alku, jos yhä toinen puoli tuotetaan polttamalla. Millaista ener-giapolitiikka Korhonen harjoittaisi, jos saisi itse päättää?

– Pitäisi päästä sellaiseen energiapolitiikkaan, jos-sa todellisena tavoitteena on päästöjen vähentäminen. Kannatan esimerkiksi tuulivoiman tukemista, koska tässä vaiheessa tarvitsemme kaiken vähäpäästöisen energian, joka vaan voidaan saada. Mutta täyttä hulluutta on laittaa vähähiiliset tuotantomuodot kisaamaan toisiaan vastaan.

”OMAN MAUSTEENSA SOPPAAN TUO SEKIN,

ETTÄ ENERGIA ON MITÄ SUURIMMISSA MÄÄRIN

VALLANKÄYTÖN VÄLINE, JOLLA ON MAHDOLLISTA

KIRISTÄÄ JA LYÖDÄ POLVILLEEN KOKONAISIA

VALTIOITA.”

28 LIPPU 4 / 2015

ENERGIAREMONTTI HALUAA ALLEVIIVATAMAHDOLLISUUKSIA

Kiinnitin keväällä Facebookissa huomiota energiatee-maisiin päivityksiin, joita useat poliittisesti aktiiviset kave-rini jakoivat. Päivitysten takana oli Energiaremontti2015-niminen kampanja. Kyseessä on sosiaaliseen mediaan painottuva energiakampanja, joka on organisoitunut vapaasti. Se ei ole siis lähtöisin minkään olemassa olevan järjestön, yrityksen tai puolueen suunnittelupöydältä, vaik-ka myöhemmin mukaan onkin tullut pitkä lista kampanjan tavoitteisiin sitoutuneita yhteistyötahoja ja alan tutkimusta.

– Kampanjaa tehdään vapaaehtoispohjalta ja siinä mukana olevat tyypit ovat monenlaisista taustoista. Meitä yhdistää se, että olemme nähneet, miten maailmalla nyt ta-pahtuu paljon uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden järjestelmien saralla. Ajattelemme, että Suomen kannattaisi olla mukana ottamassa osaa tähän megatrendiin ja lähteä rakentamaan myös kansallisia markkinoita tämän kentän yrityksille, kertoo Sakari Höysniemi.

Höysniemi on taustaltaan hän on yhteiskuntatieteilijä, jonka pro gradu -tutkielma käsitteli päästökompensaatio-hankkeiden hallintaa Venäjällä. Mukaan Energiaremonttiin hänet sai lähtemään paitsi kiinnostus ilmastoteemaan, myös se, että hän koki miellyttäväksi tavan lähestyä energia-asioita nimenomaan niihin liittyvien mahdollisuuk-sien kautta.

Energiaremontissa onkin Höysniemen mukaan ensisi-jaisesti kyse tulevaisuuskampanjasta, vaikka luonnollisesti huoli ilmastonmuutoksesta ja päästöjen vähentämisestä ovat myös kampanjan taustalla. Kampanja toimi erityisen aktiivisesti eduskuntavaalien alla, jolloin sen päätavoittee-na oli saada hallitusohjelmaan kirjaus, jossa linjattaisiin Suomen siirtyvän käyttämään ainoastaan uusiutuvaa ener-giaa vuoteen 2050 mennessä.

– Suomi on korkean teknologian ja osaamisen maa. Meillä olisi paljon osaamista, mutta se ei riitä, että yk-sittäiset yritykset ottavat tästä kopin ja suuntatuvat vain ulkomaan markkinoille.

– Energiaratkaisut eivät ole vain markkinataloutta, vaan pitkälti poliittisia valintoja. Kyse on paljon myös siitä, että haluammeko tehdä tällaisia muutoksia.

HYVÄN ENERGIAN VALLANKUMOUS ASKEL KERRALLAAN

Energiaremontti-kampanjan nimi vie helposti ajatuk-set Energiewendeen, Saksan suuren energiapoliittiseen käännökseen. Myös siellä on asetettu selkeitä vuosilukuihin sidottuja tavoitteita sille, milloin uusiutuvien tuotanto-muotojen pitäisi kattaa ainakin lähes koko energiantarve. Maailmalla jo alkaneet energiaremontit ovatkin toimineet inspiraationa myös Suomen kampanjalle, mutta suoras-ta kopioinnista ei voi puhua.

– Suomea ei kannata suoraan verrata esimerkiksi Saksaan. Eri maissa on harjoitettu erilaista ener-giapolitiikkaa ja myös energiamuotojen tuotan-

to-osuudet vaihtelevat maittain. Ei ole olemassa valmista palettia, joka voitaisiin siirtää maasta toiseen, Höysniemi selventää.

Yksi Energiaremontin käyttämä käsite on hyvän energi-an vallankumous. Hyvällä energialla tarkoitetaan päästö-töntä, puhdasta energiaa, joka voidaan tuottaa kotimaassa ja kotimaisista raaka-aineista.

– Ympäristön kannalta fossiilisista polttoaineista eroon pääseminen on se tärkein juttu. Näemme, että tämän tavoitteen saavuttamisessa uusiutuvat ovat ylivoimaisia ja mahdollistavat sen, että ihan kenestä vain voi tulla sähkön-tuottaja.

Vallankumous ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä vaan se on tehtävä askel kerrallaan. Höysniemi ehdottaa, että alkuun voitaisiin päästä esimerkiksi niin, että muutama suomalainen kunta tai kaupunki ryhtyisi uuden energian pioneeriksi. Kehitys voisi edetä pienistä yksiköistä suurem-piin.

– Tavoitteeseen pääseminen edellyttää monta askelta. Kyse ei ole vain uusiutuvasta energiasta vaan myös ener-giatehokkuuden parantamista ja älykkäistä järjestelmistä.

Älykkäillä järjestelmillä voitaisiin tarkoittaa esimerkiksi hajautetun tuotannon mahdollistavaa sähköverkkoa tai akkutekniikkaa, joka poistaisi tuuli- ja aurinkovoimaan liittyviä varastointiongelmia ja vähentäisi suurta säätövoi-man tarvetta. Energiaremontti-kampanjassa on selvästi teknologiapositiivinen vire. Sokeasta teknologiauskosta ei silti ole kyse.

– Mielestäni pitää olla siinä mielessä realistinen, että teknologia ei ratkaise kaikkea vaan myös omaa ja yhteis-kunnan toimintaa pitää muuttaa.

Höysniemi myös korostaa, että Energiaremontti haluaa ennen kaikkea katsoa energiapolitiikkaa kokonaisuutena. Vaikka Energiaremontti kampanjoikin uusiutuvien energia-muotojen puolesta, sen suhtautuminen esimerkiksi ydin-voimaan ei ole täysin ehdoton. Olemassa olevat voimalat voidaan Energiaremontin puolesta ajaa loppuun asti, mutta uusien rakentaminen ei ole toivottavaa.

– Ydinvoimaan liittyy paljon poliittista epävarmuutta, kuten viime aikoina on nähty. Uusiutuvassa energiassa

on se helppous, että se on selvemmin kotimaista. Jos esimerkiksi yksittäinen ihminen tai taloyhtiö on itse

pienenergiantuottaja, mitään geopoliittista ulottu-vuutta ei ole mukana, Höysniemi sanoo.

TIETOPOHJAISTA POLITIIKKAA JA ENEMMÄN KANSA-LAISKESKUSTELUA

Sekä Korhonen että Höysniemi toivovat ener-giapoliittisen keskustelun ottavan pysyvästi tuulta

LIPPU 4 / 2015 29

siipiensä alle. Höysniemi on tyytyväinen siihen, miten poliittiset päättäjät ovat vastaanottaneet Energiaremontin. Voisi sanoa, että eduskunnassa istuu tällä hetkellä 50 edus-tajan remonttiryhmä, sillä niin moni nykyisistä kansanedus-tajista on sitoutunut kampanjan tavoitteisiin.

Korhonen puolestaan toivoo, että puolueetkin heräisivät tosissaan miettimään ja laskemaan energia-asioita:

– Kaikilla puolueilla pitäisi olla esittää energiapoliitti-nen ohjelma, jossa on enemmän numeroita ja vähemmän adjektiiveja. Niin kauan kun puhutaan pelkästään adjektii-vein, ohjelmia voidaan tulkita ihan miten vain. Suomessa energiapolitiikkaan sotketaan helposti esimerkiksi työlli-syysargumentteja. Nekin asiat tietysti ovat tärkeitä, mutta minusta pitäisi silti kysyä, miksi sitä energiaa tuotetaan ja tarvitaan, hän sanoo.

Energiaremontti haluaa seuraavaksi levittää energiatie-toisuutta tavallisille ihmisille.

– Tällä hetkellä haasteena on saada tietoisuus kampan-jasta ja sen tavoitteista siirrettyä myös tavallisten ihmisten keskuuteen. Energiaan liittyy paljon pinttyneitä uskomuk-sia, joita haluamme olla rikkomassa, Höysniemi summaa. LIPPU

30 LIPPU 4 / 2015

Atomi halkeaa, mutta pitäisikö sen? Ydinvoima on perinteisesti ollut asia, joka jakaa Demarinuoria. Puolustaja ja vastustaja iskivät pöytään säteilevimmät argumentit.

JAA

Ydinvoimaa kannattava joutuu nykyään entistä harvemmin vastaamaan väitteisiin ydinvoimala-onnettomuuden tai ydinjätteen säteilyhaitoista. Ilmeisesti, koska ydinonnettomuuden haitat on

todettu pienemmiksi kuin hiili- ja kaasuvoiman normaali-käytön.

Nykyään ydinvoiman vastustajien lempiargumentteja ovat hinta, rakennusaika ja se, että ydinvoima “estää nope-an siirtymisen uusiutuviin”.

Höyryä pönttöön on saatu kesällä julkaistusta selvi-tyksestä, jonka mukaan Suomen olisi mahdollista siirtyä uusiutuvaan ja hiilettömään energiaan vuoteen 2050 mennessä. Tämä skenaario olettaa koko yhteiskunnan aktiivisesti pyrkivän energiatehokkuuteen, ottavan kivut-ta käyttöön uusimman teknologian ja investoivan siihen lyhyen aikavälin etunsa vastaisesti paljon rahaa. Skenaario myös olettaa teknologian ja sen käytännön sovellusten kehittyvän optimistisimpien ennusteiden mukaan - ja ilman odottamattomia vastoinkäymisiä. Aikajänteen ymmärtä-miseksi voisi tarkastella, miten hyvin vuonna 1965 tehdyt ennusteet yhteiskunnasta ja energiantuotannosta vuonna 2000 ovat onnistuneet.

Teollisen ajan historian suurimmat päästövähennykset saatiin aikaan suunnitelmallisuuden sijaan vahingossa. Vastauksena öljykriisiin Ruotsi ja Ranska tekivät päätöksen alentaa öljyriippuvuuttaan, siksi molemmat maat rakensi-vat 1970-1980-lukujen taitteessa suunnilleen yhden Olki-luoto 3:n verran atomienergiaa vuodessa. Tämän ansiosta näiden maiden energiajärjestelmän hiilitase kansalaista kohden on edelleen teollistuneiden maiden alhaisimpia.

Mitä hintaan tulee, niin mainittu Olkiluodon kolmosre-aktori tuottaa valmistuessaan suunnilleen saman verran energiaa kuin kaikki Tanskan tuulivoimalat yhteensä - ja se on rakennettu nopeammin, halvemmin ja vähemmistä luonnonvaroista. Luonnonvarojen kulutus onkin tuotan-

topuhtaiden uusiutuvien suurin ympäristöhaitta. Tarkoi-tukseni ei toki ole demonisoida uusiutuvia tai väittää, että ydinvoima ei aiheuttaisi ympäristöhaittoja. Haluan vain muistuttaa, ettei haitattomia energiamuotoja ole olemas-sakaan. On tasapainoiltava sen suhteen, millaisia haittoja siedämme ja kuinka paljon.

Nykyisellä ilmastopolitiikalla positiivisin ennuste ener-gian hiilitaseista on tilanne, jossa vuonna 2050 Yhdys-valtojen, Kiinan ja EU:n yhteenlasketut päästöt ovat juuri ja juuri alle sen maksimipäästömäärän, joka on ilmaston kannalta kestävä. Tämä tarkoittaa, että muu maailma ei saisi käytännössä tuottaa lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Oletus, että viisi miljardia maapallon kansalaista − joiden asuinpaikkoja ovat muun muassa maailman köyhimmät maat ja kasvavat taloudet kuten Intia, Brasilia ja Etelä-Af-rikka − kykenisivät siirtymään teollisuusmaita nope-ammin täysin puhtaaseen energiaan ja samalla saavuttamaan inhimillisen elintason, on kieltämättä rohkea ja optimistinen. Se on myös täysin todellisuudesta vieraantunut ja absurdi.

Usein väitetään, että ydinvoiman lisärakentaminen syö rahoituk-sen muilta energiainvestoinneilta. Kuitenkin samaan aikaan kun Suomi rakentaa kahta ydinvoimalaa, esimer-kiksi tuulivoimainvestointeja tehdään enemmän kuin koskaan. Samalla on todettava, että mikäli energiainves-tointeja ei ylipäätään merkittävästi lisätä nykytasolta, ilmaston lämpene-minen ei tule pysähtymään turvallise-na pidettyyn kahteen asteeseen. Mitä lähemmäs lämpeneminen pääsee neljän asteen rajaa, sitä todennäköi-semmin ekosysteemit alkavat laajamit-taisesti romahtaa, vaikka muu inhimillinen toiminta jätettäisiin pois laskuista.

Ydinvoiman kannattajia pidetään usein ympäristönsuojelun vastustajina. Oma ydin-voiman kannatukseni perustuu nimenomai-sesti syvään ekologiseen vakaumukseen.

- Eetu Kinnunen

YDINVOIMA: JAA/EITeksti: Eetu Kinnunen ja Jani Kykkänen

LIPPU 4 / 2015 31

EIMikään energia ei tule ilmaiseksi tai synny tyhjästä.

Myös uusiutuvia energialähteitä pitää rakentaa, huoltaa ja kehittää. Ydinvoimassa suurimmat ympäristökustan-nukset syntyvät näiden ohella kerrannaisvaikutuksista. Mitä kaikkea tarvitaankaan siihen, että ydinvoimala saadaan pyörimään riittävän turvallisesti?

Ydinvoiman riskit ovat laskennallisesti pienet, mutta mahdollisten ongelmien ja onnettomuuksien vaikutuk-set valtavat. Usein nämä vaikutukset ovat myös pe-ruuttamattomia, tai ainakin todella pitkäkestoisia. Pieni todennäköisyys ei tarkoita, että jokin olisi mahdotonta. Historia osoittaa, että vakava ydinonnettomuus on tapah-

tunut noin kerran kymmenessä vuodessa. Silloinkin, kun kaikki menee hyvin ja onnettomuuksia

ei tapahdu, meillä on taakkanamme ydinjäte.

Ydinonnettomuuden haitat ovat moninaisia eikä niitä voi mitata samoilla mittareilla kuin esimer-kiksi fossiilisten energiamuotojen aiheuttamia haittoja. Ydinonnetto-muus aiheuttaa hyvin pitkäkestoi-sia haittavaikutuksia ja muutoksia luonnossa, puhumattakaan ydinon-nettomuuden sosiaalisista vaiku-tuksista alueen ihmisille ja koko maalle. Globaalissa maailmassa vaikutukset ulottuvat yli valtioiden rajojen, kuten kävi Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen. Sen seurauksena esimerkiksi Saksa

päätti lopettaa ydinvoiman käytön kokonaan. Vaikka tämä tarkoittikin Saksan siirtyimistä osittain takaisin hiileen, on siellä samalla tehty myös merkittäviä investointeja uusiutuviin energiamuotoihin.

On hyvin helppoa puolustaa ydin-voimaa hiilipäästöttömänä energia-muotona. Monet sekoittavat tämän päästöttömään energiaan, mutta päästötöntä ydinvoima ei ole. On syytä

tarkastella koko energiantuotantoketjua aina uraanin louhinnasta ja kaivosbisnek-

sestä uraanimarkkinoihin ja ydinvoiman

rakentamiseen. Tämä koko tuotantoketju tuottaa myös hiilipäästöjä.

Kehitysmaihin ja kehittyviin maihin viedään usein länsimaissa vanhenevaa tai jo kiellettyä teknologiaa. Näin ongelmallinen teknologia siirtyy globaalissa mittakaavas-sa vain saastuttamaan uusia alueita. Tavoitteeksi onkin asettettava, etteivät nämä maat kulje vanhoja energiapor-taita, vaan harppaavat suoraan uusimpaan teknologiaan ja tehokkaisiin uusiutuviin energiamuotoihin. Esimerkiksi fos-siilisten polttoaineiden suurkuluttaja Kiina investoi eniten maailmassa uusiutuvaan energiaan ja sen tutkimukseen, ja on asettanut tavoitteekseen uusiutuvan energian kapasi-teetin kolminkertaistamisen.

Uusiutuvat energiamuodot eivät enää rakentamisensa jälkeen kuluta kovin paljon luonnonvaroja: pato tuottaa vesivoimaa ja tuulivoimala tuulivoimaa, kunhan ne vain on saatu rakennettua. Ydinvoimaa varten sen sijaan on louhit-tava uraania kaikkine kaivostoiminnan sivuvaikutuksineen ja turvallisuustekijöiden vuoksi ydinlaitoksen ylläpitämi-nen, korjaaminen ja huoltaminen ovat todella kallista ja resursseja vievää puuhaa.

Nykyisestä käytetystä uraanipolttoaineesta, siis korkea-aktiivisesta ydinjätteestä, 96 prosenttia on yhä uraania. Odotankin mielenkiinnolla uusia avauksia ydinteknologiaan ja aidosti päästöttömiin energiamuotoihin. Yleensäkin, koko energiateollisuus on murroksessa ja se luo tarpeen uusille avauksille.

Ydinenergia voidaan nähdä korkeintaan siirtymävai-heen ratkaisuna kohti uusiutuvia energiamuotoja. Vaikka ydinvoimalla ratkaistaisiinkin joitakin ympäristön ongelmia, ydinjäte ja ydinvoiman käytöstä johtuvat muut ongelmat meille jäävät silti taakaksemme.

- Jani Kykkänen

32 LIPPU 4 / 2015

Demarinuoret osallistui syyskuussa STOP-suurmielenosoitukseen, jossa puolustettiin työmarkkinajärjestöjen sopimusvapautta ja vastustettiin hallituksen työntekijää kurittavia pakkolakeja. Syyskuun lopulla Suomesta matkasi Ma-kedonian pääkaupunki Skopjeen delegaatio, joka pääsi tutustumaan läheltä maan demo-kratiatilanteeseen. Opintomatkan matkablo-gia voit lukea Demarinuorten nettisivuilla.

Snäppää kansanedustajan kanssa? Lokakuus-sa Joona Räsänen ja Sanna Marin ottivat haltuun Demarinuorten Snapchat-tilin ja tarjosivat mahdollisuuden kurkistaa kansan-edustajan työn kulisseihin.

Stadin ja Uudenmaan Demarinuorten FC Denuja ei poliittisten nuorisojärjestöjen Polnu Cup 2015 -turnauksessa hidastanut mutainen kenttä eikä vesisade. FC Denut ete-ni tappiotta finaaliin, jossa luvuin 2-0 kaatui Vasemmistonuorten FC Merihaan Betoni. FC Denuista kuullaan myös ensi vuonna! (Kuvat: Mirva Saarelainen)

LIPPU 4 / 2015 33

Pohjois-Suomen Demarinuoret valitsi syyskokoukses-saan uudeksi puheenjohtajakseen Joni Ollikaisen Oulusta ja asetti vuoden 2016 painopistealueekseen Kalajokilaakson. Syyskokoukseen oli mahdollista osallistua myös sähköi-sesti. Pohjois-Suomessa vuosi huipentuu aateseminaariin Rukalla 18.–20. joulukuuta. (Kuva: Liisa Komminaho) Vantaan Demarinuoret järjestivät Toverireissun Tuk-holmaan lokakuun alussa. Ohjelmassa oli muun muassa tapaaminen paikallisten demarinuorten kanssa, vierailu Ruotsin valtiopäiville sekä nähtävyyksien ihmettelyä ja hauskanpitoa geokätköillen. (Kuvat: Mirva Saarelainen)

Savo-Karjalan Demarinuorten syksyyn on kuulunut rus-karetki, jolla tehtiin porukalla pakistanilaista ruokaa, sekä BubbleSoccer-turnaus. (Kuvat: Eveliina Reponen) Uudenmaan Demarinuorten syyskokouksessa Espoossa piirin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Sofia Nevalainen Loviisasta. Syyskokouksen yhteydessä Leppävaaran Sosia-lidemokraattisen Työväenyhdistyksen Henrik Haapajärvi alusti Espoon kunnallispolitiikan kiemuroista. (Kuva: Mirva Saarelainen) Lounais-Suomen Demarinuoret otti osumaa väries-tejuoksussa ja organisoi Ravintolapäivänä Punavihreän Luomubaarin. Piirin puheenjohtaja Berhan Ahmadi väitteli lokakuun alussa Turun Raiteille-festarilla koulutusleikkauk-sista. (Kuvat: Eero Kivinen)

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki

PUHEENJOHTAJA Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

VARAPUHEENJOHTAJA Petra Peltonen 050 371 3920 petra.peltonen@demarinuoret.fi

PÄÄSIHTEERI Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi

JÄRJESTÖSUUNNITTELIJA Juuso Suutari 040 848 8215 juuso.suutari@demarinuoret.fi

POLIITTINEN SIHTEERI Matias Mäkynen 040 509 4409 matias.makynen@demarinuoret.fi

TIEDOTTAJA Iida Vallin 044 307 2281 iida.vallin@demarinuoret.fi

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

HELSINKI Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Järjestösihteeri: Aarni Suvitie 040 933 0309, aarni.suvitie@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Wiking Vuori, 044 566 9767, wiking.vuori@gmail.com

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT): Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Mirva Saarelainen 040 513 1889, mirva.saarelainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eemeli Peltonen, 050 557 9092, eemeli.peltonen@jarvenpaa.fi

LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAIS- SUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku, (02) 414 5200 Järjestösihteeri: Eero Kivinen, 045 121 3284, eero.kivinen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Berhan Ben Ahmadi, 040 326 0157, berhan.ben@gmail.com

LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT) Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Henna Kuivalainen, 040 679 2270, henna.kuivalainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eetu Kinnunen, 050 545 3173, eetu.j.kinnunen@gmail.com KAAKKOIS-SUOMI Toimisto: Kalevankatu 13 B, 45100 Kouvola, Järjestösihteeri: Ilona Pilli, 046 574 4820, ilona.pilli@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Nina Peltonen, nina.peltonen@nuva.fi

SAVO-KARJALA (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT) Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Eveliina Reponen, 040 933 0309 eveliina.reponen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Joakim Kärkäs, joakimkarkas@gmail.com

POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT) Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28 4 krs., 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, kauko.keskisarkka@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Liisa Komminaho, 044 019 8790, liisa.komminaho@gmail.com FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, jacob@storbjork.fi

Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

KV-TYÖRYHMÄ Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Työryhmän puheenjohtajana toimii Mikkel Näkkäläjärvi (mikkel.nakkalajarvi@gmail.com) ja häneen voit olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi.

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Jäseniä ovat: Tomi Kontkanen, Milla Granlund, Kai Alajoki, Jenni Lang, Jenna Vertanen ja Ermin Zec.

TASA-ARVOTYÖRYHMÄ Työryhmä toimii tasa-arvoasiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Maria Nyroosilta, marianyroos@outlook.com, 040 370 0618. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi.

Jäsenet: Miika Kautto, Serveh Khalili, Elisa Penders, Sonja Kekkonen ja Eetu Kinnunen TOISEN ASTEEN TYÖRYHMÄ Työryhmä toimii toisen asteen koulutuksen asiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Otto Ahoniemeltä, otto.ahoniemi@icloud.com. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi.

Jäsenet: Sara Holappa, Miika Kemppainen, Jenni Lang, Elli Luukkainen, Elmo Paloniemi, Sami Salminen ja Elias Tenkanen.

34

LIPPU 4 / 2015 35

12 JOULUKUU 2.12. Glögit, Helsinki

1 TAMMIKUU 8.-10.1. Aktiivipäivät

2 HELMIKUU 20.-21.2. Liittokokousristeily

3 MAALISKUU 4.-5.3. Tulevaisuuden Tekijät 1

Liityn jäseneksi demarinuoriin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista

Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista

Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero

Syntymäaika

Sähköpostiosoite

(Vanha osoite)

(Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY

TUNNUS 5005170

00003 VASTAUSLÄHETYS

demarinuoret maksaa

postimaksun

TULEVAT TAPAHTUMAT