AVAJAOPEN OY

Maahanmuuttajat ja työ - toinen sukupolvi

Studiokysymys: Miten vältämme Malmö-skenaarion?

Riku Siivonen & Taneli Heikka

2.5.2011

Sisältö

1. Johdanto ........................................................................................................................................................................... 3

2. Maahanmuuttajat Suomessa .................................................................................................................................... 4

3. Maahanmuuttajien toisen sukupolven yleistilanne ........................................................................................ 6

4. Identiteetti ja perhe .................................................................................................................................................... 7

5. Koulumenestys .............................................................................................................................................................. 7

6. ”Syrjäytyminen” ............................................................................................................................................................ 8

7. Perhe ................................................................................................................................................................................. 9

8. Yleistilanne Suomen työmarkkinoilla ............................................................................................................... 10

9. Toisen sukupolven siirtyminen työmarkkinoille .......................................................................................... 13

10. Kielikysymys ............................................................................................................................................................. 15

11. Yrittäjyys .................................................................................................................................................................... 16

12. Jo työelämässä olevien maahanmuuttajien asema suomalaisilla työmarkkinoilla ...................... 17

13. Lopuksi........................................................................................................................................................................ 17

Lähteet ................................................................................................................................................................................ 18

1. Johdanto

"Maahanmuuttajat ohjataan alapään hommiin", tutkija Tuuli Kurki kärjistää.

Siis paitsi hoivatyöhön, myös sosiaali- ja terveysalan hierarkiassa pohjalle. Kurki on haastatellut sekä

yhdeksäsluokkalaisia maahanmuuttajien lapsia että Suomessa vain muutaman vuoden asuneita vähän

vanhempia maahanmuuttajia, jotka osallistuvat "Mavaan" eli "maahanmuuttajien ammatilliseen

koulutukseen valmistavaan koulutukseen" – sekä molempien ryhmien opettajia. Tulos oli selvä:

opettajat ja opinto-ohjaajat suosittelevat maahanmuuttajille usein esimerkiksi lähihoitajakoulutusta.

Niin miehille kuin naisille, vaikka lähihoitajakoulutus on ollut naisvaltainen ala. Niin

korkeakoulutetuille kuin kouluttamattomille.

Perusteluna on usein realismi: ”sinne ainakin pääsee”, ja alalla tarvitaan työvoimaa. Lisäksi jotkut

opettajat katsovat esimerkiksi somalityttöjen soveltuvan hyvin hoitotyöhön, koska hehän ovat kaikki

hoitaneet ison perheensä sisaruksia. Tällaisten kategorisoitujen käsitysten perusteella tehdään pitkän

tähtäimen suunnitelmia toisten puolesta.

Seurauksena sekä maahanmuuttajamiehet että naiset sanovat olevansa kiinnostuneita nimenomaan

lähihoitajan työstä. Yksi syy on esimerkiksi se, että nuorten on mukavampi hakea kouluun, jossa on jo

ennestään iso osa maahanmuuttajia. Siellä ei tunne olevansa yksin eikä rasismia tarvitse pelätä niin

paljon.

Väheksymättä alaa – voisiko heistä olla myös muihin tehtäviin?

MAVA-koulutus on harvoja pitkäaikaisia projekteja, joilla maahanmuuttajien koulutusta ja

työllistymistä on autettu. Se alkoi jo 1990-luvun lopulla ja oli aluksi tarkoitettu maahan teini-ikäisinä

tulleille maahanmuuttajille. Nyt se on laajentunut kaikille ikäryhmille. Sitä antavat ammattikoulut sekä

Amiedun kaltaiset koulutusyritykset. MAVA käsittää lähinnä kielenopetusta, eri

koulutusvaihtoehdoista kertomista sekä työharjoittelua. MAVA on nimenomaan ammatilliseen

koulutukseen valmistava –vaikka osa kurssilaisista pohtii lukioon menemistä, sitä ei oteta huomioon

kurssin aikana.

MAVA kuvastaa tapaamme niputtaa maahanmuuttajat yhdeksi kastiksi. Samalla kurssilla voi olla

miehiä, naisia, maistereita, peruskoulun käyneitä – heidän koulutukselliset valmiutensa ovat hyvin

erilaiset. Osallistujien ikähaitari on 19–45. He ovat asuneet Suomessa hyvin eri aikoja. Lisäksi

kurssilaiset eroavat uskonnon, kulttuurin ja kansalaisuuden perusteella.

Samalla MAVA kuvaa tarjonnan niukkuutta: Helsingissä eräälle kurssille haki 80, pääsi 19. Uuden

uran pohtimista riittää monella maahanmuuttajalla. Kurki kertoo rakennusinsinööristä, joka haki oman

alansa töitä. Työvoimatoimisto sanoi, ettei kannata yrittääkään. Virkailija tarjosi bussikuskin ammattia.

Mies halusi kuitenkin oman alansa töitä – mutta ei päässyt. Lopulta hän päätyi MAVA-koulutukseen ja

sitä kautta lopulta opettajien suositusten kautta lähiohoitajakurssille. Näin insinööristä tuli lähihoitaja.

Tuuli Kurki sanoo, että tietyllä tavalla järjestelmämme "maahanmuuttajaistaa", kuten hän

tutkimuksessaan on ilmiön nimennyt. Mava-koulutukseen tulee heterogeeninen porukka ihmisiä –

mutta sieltä lähtee homogeenisempi ryhmä ulos: näin opetetaan mikä on maahanmuuttajan paikka ja

tehtävä tässä yhteiskunnassa.

Se kuvaa tietysti myös yleisemmin sitä, kuinka käsityksemme suomalaisuudesta on varsin tiukka.

Milloin ihminen muuttuu suomalaiseksi? Tarvitaanko siihen kaksi vuotta, 20 vuotta vai kolme

sukupolvea? Onko tiettyjä etnisiä ryhmiä, joiden jälkeläiset eivät muutu koskaan suomalaisiksi?

Tämä liittyy toisen sukupolven maahanmuuttajiin. Sillä termillä heistä puhutaan – vaikka Suomessa

syntyneet maahanmuuttajien lapset eivät ole koskaan elämässään muuttaneet. Eivätkä he myöskään

halua itseään kutsuttavan maahanmuuttajiksi – mutta eivät toisaalta kutsu itseään aina suomalaisiksi.

2. Maahanmuuttajat Suomessa

Suomessa laajamittainen maahanmuutto alkoi 1990-luvun alussa. Kahdenkymmenen vuoden aikana

Suomen vieras kielinen väestö on kahdeksankertaistunut. Heitä on noin neljä prosenttia suomalaisista.

Helsingissä vieraskielisen väestön osuus on 10,2 prosenttia.

Maahanmuutto on kiihtynyt EU:n laajenemisen ja työvoiman liikkuvuuden esteiden poistuessa.

Vuonna 1999 Suomeen muuti vajaat 15 000 ihmistä, viime vuonna tulijoita oli melkein 25 000. Työn

perässä tulee kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin turvapaikanhakijoita on.

Koko kuvasta ehkä kaksi seuraavaa graafia kertovat yhden olennaisen muistettavan seikan. Vaikka

julkinen keskustelu keskittyykin usein esimerkiksi Afrikan maista tuleviin turvapaikanhakijoihin,

heidän osuutensa on pieni. Ulkomailla syntynyt väestö tulee Suomeen naapurimaista.

Vieraskieliset kielen mukaan 2010. Lähde: Tilastokeskuksen väestötilastot 2011.

Entinen NL tai Venäjä

23 %

Ruotsi13 %

Viro 9 %

SomaliaKiinaIrakThaimaa

EntinenJugoslavia

Saksa

Muut 38 %

Ulkomailla syntynyt väestö syntymämaan mukaan 2009. Lähde: Tilastokeskus 2011.

0 10000 20000 30000 40000 50000 60000

persia

turkki

saksa

vietnam

thai

albania

kiina

kurdi

arabia

englanti

somali

eesti, viro

venäjä

muu vieraskielinen

3. Maahanmuuttajien toisen sukupolven yleistilanne

Tiivistäen voidaan sanoa, että toisen sukupolven maahanmuuttajia on kymmeniä tuhansia, he ovat

hyvin heterogeeninen ryhmä ja että he ovat nuoria.

Kahdelle maahanmuuttajalle Suomessa syntyneitä lapsia on vuonna 2010 reilut 40 000. Jos toiseen

sukupolveen lasketaan myös hyvin nuorena maahan muuttaneet lapset sekä kansainvälisistä

avioliitoista syntyneet lapset, joiden toinen vanhempi on ulkomaalainen, luku nousee reilusti yli sataan

tuhanteen.

Seuraavan viidentoista vuoden aikana peruskoulunsa päättävistä nuorista joka kymmenes on

maahanmuuttajataustainen – lähes 100 000 henkilöä. Heistä iso osa on käynyt suomalaisen

koululaitoksen kokonaan ja osaa kielen.

Suomalaista maahanmuuttajien toista sukupolvea on tutkittu vähän, varsinkin työmarkkinoiden

näkökulmasta. Osin se johtuu heidän nuoruudestaan. Sitä vaikeuttaa osin se, että universaali-Suomessa

ei tilastoissa määritellä ihmisiä heidän taustansa perusteella. Usein ainoa tapa on löytää tilastoista "ei-

suomenkieliset". Se tietysti tarkoittaa, että muun kuin suomen kielekseen merkitsevät usein vasta

maahan tulleet. Se vinouttaa tutkimusta.

4. Identiteetti ja perhe

Tutkija Lotta Haikkola Helsingin yliopistosta on tutkinut maahanmuuttajien lapsien identiteetteihin

liittyviä kysymyksiä. Hänen mukaansa ulkomaalaisuus on usein vahvasti läsnä toisen sukupolven

käsityksissä itsestään. Identiteettiä rakennetaan tekemällä eroa suomalaisuuteen ja siihen liitettyihin

negatiivisiin piirteisiin. Suomalaisen ja ulkomaalaisen ero ei siis häviä helpolla, vaikka ihminen olisi

syntynyt ja asunut koko elämänsä Suomessa.

Lehtihaastattelussa Haikkola kuitenkin muistuttaa, ettei tästä tule päätellä, etteivät nämä nuoret olisi

kotoutuneet tai suomalaistuneet. Kyse on usein nuorille tyypillisestä kehitysvaiheesta, jossa halutaan

erottautua muista omaa erityisyyttä etsiessä.

”Kyse voi olla omien juurien löytämisestä, tietynlaisesta uudelleen etnistymisestä”, toteaa Haikkola. Ei

siis pidä ajatella, että ulkomaalaisuuteen perustuva identiteetti olisi syrjäytyneen ihmisen identiteetti.

Usein toisen sukupolven ongelmaksi kuvataan vanhempien kulttuurin ja ympäröivän kulttuurin luomaa

ristivetoa. Se on osin totta, mutta ei välttämättä niin ongelmallinen asia kuin joskus annetaan

ymmärtää.

Eri tutkimuksissa haastatellut nuoret eivät tunteneet itseään niin vieraiksi ja kummajaisiksi, koska

maahanmuuttajia on jo niin paljon Suomessa. Jatkuvan "integroittamisen" kohteeksi joutuminen voi

tuntua kiusalliselta ja erilaistaa negatiivisesti.

Maahanmuuttajanuoria tutkinut Veronika Honkasalo on samaa mieltä.

"Olen vastustanut tätä ajatusta, että nämä nuoret putoavat kahden kulttuurin väliin. Ensinnäkään

kulttuurit ei ole kokonaisuuksia. Toisekseen nuoret itse sanovat, että en mä kävele tuolla ympäriinsä

miettimässä että kuka mä olen ja minne olen menossa. Eivät he etsi identiteettiään."

Mutta se on Honkasalon mukaan tärkeää, että perhe on mukana kaikessa toiminnassa, jolla

maahanmuuttajia autetaan.

"Esimerkiksi työllisyyttä ei ole mielekästä pohtia vain omana kokonaisuutenaan.”

Työllistymiseen liittyy koko kulttuuri. Perhe, lähiyhteisö ja esimerkiksi alueen julkiset tilat

maahanmuuttajien ja suomalaisten kohtaamispaikkana.

5. Koulumenestys

Yleisesti kaikkien maahanmuuttajien koulumenestyksestä tiedetään kotimaisten ja ulkomaisten

tutkimusten perusteella, että he menestyvät valtaväestöä heikommin. Tämä näkyy esimerkiksi Pisa-

tutkimuksessa. Ero valtaväestön ja ei-valtaväestön välillä on kuitenkin Suomessa pienempi kuin

esimerkiksi Hollannissa.

Suomessa toinen sukupolvi menestyy koulussa itse asiassa valtaväestöä hiukan paremmin

peruskoulussa. Mutta siirryttäessä toiselle asteelle he jäävät helpommin syrjään – vaikka he

hakisivatkin koulutukseen.

Helsinkiläisistä peruskoululaisista joka viides on maahanmuuttajataustainen.

6. ”Syrjäytyminen”

Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimus piirsi hätkähdyttävää kuvaa suomalaista nuorista.

Työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella olevista 15–29-vuotiaista nuorista 32 000:lla oli vain

perusasteen tutkinto. Vajaat 40 prosenttia heistä oli viiden vuoden seurantajakson jälkeen edelleen

samassa asemassa. Näistä neljännes oli maahanmuuttajia – tilastotutkimuksen mukaan.

Mutta vaikka osa tutkimuksista kertoo, että "mitä erilaisempi kulttuuritausta, sitä herkemmin nuori

syrjäytyy", selitys ei ole niin yksinkertainen. Maahanmuuttajien menestymisen tai ei-menestymisen

taustalta löytyvät useimmin klassiset kasvatussosiologian selittäjät. Elina Kilven tutkimus kertoo, että

kun vakioidaan eri kulttuuritausta, niin vanhempien koulutus- ja tulotaso ovat selittävät tekijät. Tämä

pätee kaikkialla Euroopassa. Syy ei siis ole maahanmuutto tai maahanmuuttajuus eikä niillä ole

ylisukupolvittaisia vaikutuksia.

Niinpä maahanmuuttajien toista sukupolvea autetaan samalla tavalla kuin ketä tahansa. Suuressa

mittakaavassa heihin vaikuttaa hyvinvointivaltio. Kuten asuntopolitiikka: syntyykö syrjäytyneiden

alueita ja kasautuvaa huono-osaisuutta? Miten muuten jaetaan huono- ja hyväosaisuutta?

"Tilastoihin perustuvat tutkimukset antavat kuitenkin yksipuolisen kuvan ongelmista. Systeemi ikään

kuin tuottaa syrjäytymispuhetta, Systeemi sanoo, että sinäolet syrjäytynyt jos et mene työelämään

ammattikoulun, lukioon tai töihin – jos oppimispolku onkin vähän erilainen kuin traditionaalinen",

sanoo muun muassa maahanmuuttajien koulutuspolkuihin perehtynyt tutkija Marianne Teräs Helsingin

yliopiston käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta.

Kuitenkaan esimerkiksi kaikki maahanmuuttajanuoret eivät koe olevansa syrjäytyneitä tai syrjässä,

vaikka he eivät jatkaisi heti peruskoulun jälkeen opiskelemaan.

"He kokevat, että he miettivät mitä he tekevät. He ehkä lähtevät käymään vanhempiensa kotimaassa, ehkä menevät tuttavien omistamaan ravintolaan. Mutta heillä on tulevaisuudensuunnitelmia, unelmia. Aika kova pärjäämisen tarve. He haluavat koulutuksen, (jota he ja vanhemmat arvostavat) he haluavat työpaikan. Se on hyvin erilainen kulma kuin perinteinen 'alistettu toiseus'. Nuorten puheessa 'mä teen päätöksiä, minä haen' – ja sitten tietenkin perhe on siinä mukana", Teräs sanoo. Osa toki uhkaa ajautua syrjään koulutuksesta ja työelämästä. Näihin ongelmiin annetaan apua esimerkiksi samassa Vamos-projektissa, jossa autetaan kaikkia helsinkiläisiä nuoria saamaan

arkeaan järjestykseen. Toinen esimerkki on tänä vuonna alkanut Diakonissalaitoksen ja kaupungin sosiaaliviraston Amigo-projekti, joka hakee yrityksistä mentoreita syrjäytymisvaarassa oleville maahanmuuttajanuorille

7. Perhe Kuvittelemme helposti, että esimerkiksi islaminuskoisten maahanmuuttajatytöt elävät kunniamurhan pelossa, eivätkä heidän vanhempansa anna heidän kouluttautua. Mutta mutta. Vanhempien sosioekonominen asema on pudonnut usein heidän muuttaessaan uuteen maahan. Siksi – tutkitustikin – maahanmuuttajat ovat tavoitteellisia ja kunnianhimoisia ihmisiä. HE yrittävät kuroa pudotusta kiinni. Nämä samat toiveet asetetaan lapsiin, kouluttautumista kannustetaan. Maahanmuuttajanuorten perheiden ongelmat ovatkin keskimäärin samantyyppisiä kuin suomalaistenkin kohdalla: kotiintuloajat, koulun käyminen. Maahanmuuttajuus tai kulttuuri eivät niitä selitä. Erityisiä, suomalaisperheistä poikkeavia piirteitä maahanmuuttajaperheiden sukupolvien välillä toki on. Nuoret ovat vanhempiaan edellä kotoutumisessa. He joutuvat hoitamaan vanhempiensa asioita. Mutta perheet ovat hirveän erilaisia – ei voi puhua yhdestä maahanmuuttajanuoren kokemuksesta. "Olen tehnyt paljon töitä nuorten ja tyttöjen kanssa – se on selvä, että paljon pitäisi tehdä yhteistyötä perheiden kanssa. Pitäisi huomioida myös perheiden lähtökohdat, elinolot ja olosuhteet. Maahanmuuttajaperheistä on paljon puhetta, vähän tietoa", Veronika Honkasalo sanoo. Samaa sanoo Marianne Teräs: "Systeemi lähtee yksilöllisestä kotoutumisesta – kotoutumisen yksikkö pitäisi olla perhe, koska ne ovat mukana nuoren arjessa koko ajan, hyvin vahvasti. Mitä on kotoutuminen? Se on myös vanhempien ja nuoren välillä tapahtuvaa kehitystä: että vanhemmat oppisivat tuntemaan systeemin ja oppisivat luottamaan suomalaisiinkin koulutuspolkuihin ja ymmärtämään niitä, Ja että nuoren ei tarvitsisi koko ajan olla tulkki ja kotouttaja.” Tampereen Hervannassa – jonne keskittyi jo 1990-luvun alussa paljon nuoria maahanmuuttajia – on havaittu, että ristiriitojen ratkomisessa auttoivat parhaiten moniammatilliset lähiyhteisöön keskittyvät projektit, joissa otetaan mukaan myös perhe ja maahanmuuttajanuoren maailmaa tuntevat sukulaiset.

8. Yleistilanne Suomen työmarkkinoilla

Vielä vuonna 2007 julkaistussa työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä ulkomaisen työvoiman

tarpeesta todettiin, että maassa jo asuvien maahanmuuttajien työllisyysasteen lisääminen ei riitä'

vinoutuvan huoltosuhteen korjaamiseksi, vaan ulkomailta on yritettävä rekrytoida työvoimaa.

Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin samat selvittäjät ovat uudessa analyysissaan sitä mieltä, että

"Analyysin lähtökohtana on, että kotimaisten työvoimareservien (ml. Suomessa jo asuvat

ulkomaalaiset) täysimääräistä hyödyntämistä priorisoidaan ulkomailta palkattavaan työvoimaan

nähden. Ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden edistäminen sekä työvoiman ulkopuolella olevien

työikäisten rekrytointi työelämään ovat siten avainasemassa. Ulkomailta rekrytoitavat työntekijät

muodostavat näin ollen sekundaarisen työvoimareservin."

Muutos voi liittyä taloudellisen taantumaan alkamiseen ja samalla muuttuneeseen poliittiseen

ilmastoon. Sinänsä on selvää, että Suomi ei täysin pysty hyödyntämään maassa jo asuvien

ulkomaalaisten tai maahanmuuttajataustaisen ihmisten potentiaalia.

Ulkomaan kansalaisten työmarkkina-asema on nykyisin kantaväestöä heikompi. Erityisesti vähän aikaa

Suomessa asuneista suuri osa on työvoiman ulkopuolella, ja ulkomaalaisten työttömyys on yli

kaksinkertainen kantaväestöön verrattuna – naisilla kolminkertainen. Lisäksi esimerkiksi venäläisistä

noin puolet ilmoittaa olevansa koulutustaan vastaamattomassa työssä – vaikka venäläistä taustaa

olevilla naisilla on useammin korkeakoulututkinto kun suomalaisilla.

Työvoiman saatavuusongelmat ovat viime aikoina olleet yleisimpiä rakennustoiminnassa ja

liikenteessä. Yksittäisistä ammateista rekrytointiongelmia on lisäksi koettu erityisesti sosiaali- ja

terveysalalla. Alueellisesti tarkasteltuna ongelmallisimpia ovat olleet Etelä-Suomi ja Kainuu.

Pitemmällä aikavälillä eniten työpaikkoja ennustetaan avautuvan palvelutyössä sekä sosiaali- ja

terveysalan työssä. Poistuman korvaamisen ohella näille aloille tarvitaan tulevaisuudessa merkittävästi

lisätyövoimaa.

Vaikka ulkomaalaisten maahanmuutto onkin ollut kasvussa, pysyvä muutto työn perusteella on

Suomessa yhä vähäistä. Työn perusteella pysyvästi muuttavien eli väestörekisteriin kirjautuvan muuton

osuudeksi arvioidaan tällä hetkellä noin 5 – 10 % ulkomaalaisten nettomaahanmuutosta.

Ulkomailta palkkaaminen on kuitenkin viime vuosina lisääntynyt, vaikka julkinen valta ei olekaan

harjoittanut aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa.

Ulkomaalaisten työttömyysasteessa on suurta vaihtelua kansalaisuusryhmittäin. Suurin työttömyysaste

on pakolaisina ja muista humanitaarisista syistä maahan muuttaneilla, kuten Irakin, Iranin ja Somalian

kansalaisilla (noin 45 – 65 %). Pienin työttömyysaste on OECD-maiden kansalaisilla, joilla

työttömyysaste voi olla koko väestön työttömyysastetta pienempi. Suuren kansalaisuusryhmittäisen

hajonnan takia ulkomaalaisten (keskimääräinen) työttömyysaste ei ole kuvaajana kovin

informatiivinen.

Kaikkien kansalaisuusryhmien keskimääräinen työttömyysaste vaihtelee myös voimakkaasti alueittain.

Alueelliset erot ovat samantapaisia kuin koko väestönkin työttömyysasteessa, mutta joitakin eroja

löytyy. Koko maassa ulkomaalaisten ja koko väestön työttömyysasteiden ero on vuonna 2007 ollut

noin 13 prosenttiyksikköä, mutta esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ulkomaalaisten työttömyysaste on

lähes 27 prosenttiyksikköä suurempi kuin alueen koko väestön työttömyysaste. Myös esim.

Uudellamaalla ja Hämeessä ko. suhdeluku on selvästi valtakunnallista keskiarvoa korkeampi.

2

2. ULKOMAALAISTEN ASEMA SUOMEN TYÖMARKKINOILLA

Suomen väestöstä hieman yli 3 prosenttia on muun kuin Suomen kansalaisia tai ulkomailla synty-

neitä. Työmarkkinoiden kuvauksessa väestö voidaan jakaa ensinnäkin kahteen osaan: 1 työvoimaan

kuuluviin ja 2 työvoimaan kuulumattomiin. Työvoimaan kuuluvia on Suomessa nykyisin noin 2,7

miljoonaa henkilöä ja työvoimaan kuulumattomia noin 2,6 miljoonaa henkilöä. Kuten väestöstä, on

myös työvoimaan kuuluvista ja työvoimaan kuulumattomista noin 3 prosenttia ulkomaalaisia tai

ulkomailla syntyneitä.

työvoimaan

kuuluviin ja 2 työvoimaan kuulumattomiin. Työvoimaan kuuluvia on Suomessa nykyisin noin 2,7

miljoonaa henkilöä ja työvoimaan kuulumattomia noin 2,6 miljoonaa henkilöä. Kuten väestöstä, on

myös työvoimaan kuuluvista ja työvoimaan kuulumattomista noin 3 prosenttia ulkomaalaisia tai

ulkomailla syntyneitä.

Työvoima voidaan jakaa edelleen kahteen ryhmään: 1 työllisiin ja 2 työttömiin. Työllisistä noin 2

prosenttia on ulkomaan kansalaisia. Työttömissä ulkomaalaisten osuus on sitä vastoin suurempi,

noin 5 prosenttia.

Työvoima voidaan jakaa edelleen kahteen ryhmään: 1 työllisiin ja 2 työttömiin. Työllisistä noin 2

prosenttia on ulkomaan kansalaisia. Työttömissä ulkomaalaisten osuus on sitä vastoin suurempi,

noin 5 prosenttia.

Työperusteisessa maahanmuutossa, kuten Suomen työmarkkinoilla muutenkin, on tavoitteena kas-

vattaa työllisten osuutta väestöstä. Työllisyysasteen parantamisessa on siten kiinnitettävä huomiota

työllisyyden, työttömyyden ja työvoiman ulkopuolella olevien ryhmien välisiin virtoihin. Työllisten

ryhmään suuntautuvia virtoja tulisi kasvattaa ja työttömien ryhmään suuntautuvia virtoja tulisi vä-

hentää. Tämä pätee myös maahanmuuttajiin. Kuviossa 1 on esitetty työmarkkinoiden komponentit

ja näiden komponenttien väliset virrat. Vihreät nuolet kuvaat työmarkkinatavoitteiden kannalta po-

sitiivisia virtoja ja punaiset nuolet negatiivisia virtoja.

Työperusteisessa maahanmuutossa, kuten Suomen työmarkkinoilla muutenkin, on tavoitteena kas-

vattaa työllisten osuutta väestöstä. Työllisyysasteen parantamisessa on siten kiinnitettävä huomiota

työllisyyden, työttömyyden ja työvoiman ulkopuolella olevien ryhmien välisiin virtoihin. Työllisten

ryhmään suuntautuvia virtoja tulisi kasvattaa ja työttömien ryhmään suuntautuvia virtoja tulisi vä-

hentää. Tämä pätee myös maahanmuuttajiin. Kuviossa 1 on esitetty työmarkkinoiden komponentit

ja näiden komponenttien väliset virrat. Vihreät nuolet kuvaat työmarkkinatavoitteiden kannalta po-

sitiivisia virtoja ja punaiset nuolet negatiivisia virtoja.

Kuvio 1. Väestörakenne ja työperusteinen maahanmuutto Kuvio 1. Väestörakenne ja työperusteinen maahanmuutto

Työlliset

Työttömät

Työvoima

Työvoimaan kuulumattomat

Suomen kansalaiset

Ulkomaiden kansalaiset

2 700 000

2 500 0002 600 000

180 000

98 % 98 %

2 %

95 %

2 %

5 %

Maahanmuutto

Myöskään ulkomaalaisten jakautuminen eri toimialoille ei täysin heijasta työmarkkinoiden tarpeita (ks.

kuvio 4). Toimialuejakautumisessa yksi selittävä tekijä ovat ulkomaalaisten työllistymisen

erityispiirteet. Kuten sanottu, ”ulkomaalaisväestö työllistyy muuta väestöä keskimääräistä useammin

koulutusta vastaamattomiin suoritustason tehtäviin”. He ovat usein epätyypillisissä työsuhteissa eivätkä

muuta väestöä vastaavassa määrin etene sisääntulopaikasta eteenpäin. Maa- ja metsätalouden kausityöt

sekä teollisuus ja rakentaminen ovat tarjonneet varsinkin ulkomaalaisille suhteellisesti enemmän

työtilaisuuksia kuin muulle väestölle.

5

Taulukko 1. Toimipaikkojen osuus, joissa on ollut ulkomaalaista työvoimaa toimialoittain

vuonna 2007

Niiden toimipaikkojen osuus,

Toimiala joissa on ulkomaalaista työvoimaa

Maa/metsätalous 11 %

Teollisuus 6 %

Rakennus 3 %

Kauppa ym. 1 %

Liikenne 2 %

Liike-elämän palvelut 2 %

Julkiset palvelut 2 %

Muut palvelut 2 %

Kaikki toimialat 3 % Lähde: Tilastokeskus/TEM, työnantajahaastattelut

Myöskään ulkomaalaisten jakautuminen eri toimialoille ei täysin heijasta työmarkkinoiden tarpeita

(ks. kuvio 4). Toimialuejakautumisessa yksi selittävä tekijä ovat ulkomaalaisten työllistymisen eri-

tyispiirteet. Ulkomaalaisväestö työllistyy muuta väestöä keskimääräistä useammin koulutusta vas-

taamattomiin suoritustason tehtäviin. He ovat usein epätyypillisissä työsuhteissa eivätkä muuta vä-

estöä vastaavassa määrin etene sisääntulopaikasta eteenpäin. Maa- ja metsätalouden kausityöt sekä

teollisuus ja rakentaminen ovat tarjonneet varsinkin ulkomaalaisille suhteellisesti enemmän työtilai-

suuksia kuin muulle väestölle.

1.3 Ulkomaalaisten työttömyys eri alueilla Ulkomaalaisia on viime vuosina ollut työttöminä työnhakijoina 30 000:n vaiheilla. Luvussa on ollut

lievä nouseva trendi, mutta se johtuu enemmänkin ulkomaalaisten kokonaismäärän ja heidän työ-

voimaosuutensa kasvusta kuin heidän työllisyystilanteensa huonontum isesta.

Ulkomaalaisten työttömyysasteesta saadaan tietoja noin kahden vuoden viiveellä. Ulkomaalaisten

työttömyysasteessa on suurta vaihtelua kansalaisuusryhmittäin. Suurin työttömyysaste on pakolaisi-

na ja muista humanitaarisista syistä maahan muuttaneilla, kuten Irakin, Iranin ja Somalian kansalai-

silla (noin 45 – 65 %). Pienin työttömyysaste on OECD-maiden kansalaisilla, joilla työttömyysaste

voi olla koko väestön työttömyysastetta pienempi. Suuren kansalaisuusryhmittäisen hajonnan takia

ulkomaalaisten (keskimääräinen) työttömyysaste ei ole kuvaajana kovin informatiivinen.

Kaikkien kansalaisuusryhmien keskimääräinen työttömyysaste vaihtelee myös voimakkaasti alueit-

tain. Alueelliset erot ovat samantapaisia kuin koko väestönkin työttömyysasteessa, mutta joitakin

eroja löytyy. Koko maassa ulkomaalaisten ja koko väestön työttömyysasteiden ero on vuonna 2007

ollut noin 13 prosenttiyksikköä, mutta esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ulkomaalaisten työttömyysas-

te on lähes 27 prosenttiyksikköä suurempi kuin alueen koko väestön työttömyysaste. Myös esim.

Uudellamaalla ja Hämeessä ko. suhdeluku on selvästi valtakunnallista keskiarvoa korkeampi.

Eniten työvoiman hankintaan liittyviä ongelmia on viime aikoina ollut seuraavissa ammateissa:

sairaanhoitaja, lääkäri, lähihoitaja, lastentarhanopettaja, levyseppä-hitsaaja, lastenhoitaja, koneistaja,

linja-autonkuljettaja, hammaslääkäri ja laitoshuoltaja.

Edelliset tiedot ovat siis TEM:in selvityksestä. Voi kuitenkin kysyä, näemmekö edelleen kaikki

ulkomaalaiset ja maahanmuuttajataustaiset ainoastaan ratkaisuna vähän koulutusta vaativille,

työvoimapulasta kärsiville aloille?

9. Toisen sukupolven siirtyminen työmarkkinoille

Maahanmuuttajien toisen sukupolven työllistyminen on osin erilaista kuin ensimmäisen sukupolven tai

maahan vastatulleiden. Jälkimmäisten kohdalla kysymyksiä ovat kieli tai esimerkiksi muuntokoulutus –

kuinka saada lähtömaan tutkinnot vastaamaan suomalaisia. Se on kallista.

Toisen sukupolven kohdalla kynnys on ainakin ulkomailla ollut nimenomaan rekrytointivaiheessa –

työantajat syrjivät väärännimisiä ja väärän värisiä hakijoita.

8

Kuvio 4. Työvoiman saatavuusongelmia kokeneiden toimipaikkojen osuus työvoimaa hakeneista

toimipaikoista toimialoittain vuosina 2006 ja 2007

0 %

5 %

10 %

15 %

20 %

25 %

30 %

35 %

40 %

45 %

50 %

Maa

/met

säta

l.

Teollis

uus

Rak

ennu

s

Kau

ppa

ym.

Liiken

ne

Liike-

el.p

alv.

Julk. p

alve

lut

Muu

t pal

velu

t

Yht

eensä

2006

2007

Eniten työvoiman hankintaan liittyviä ongelmia on viime aikoina ollut seuraavissa ammateissa:

sairaanhoitaja, lääkäri, lähihoitaja, lastentarhanopettaja, levyseppä-hitsaaja, lastenhoitaja, koneista-

ja, linja-autonkuljettaja, hammaslääkäri ja laitoshuoltaja. Taulukossa 3 on esitetty ongelmallisimmat

ammatit toimialoittain.

Syrjivät asenteet työmarkkinoilla eivät ole ihme: 45 prosenttia suomalaistakin on ainakin osin samaa

mieltä siitä, että "tiettyjen rotujen edustajat ovat pysyvästi kyvyttömiä elämään modernissa

yhteiskunnassa".

Nuoret itse puhuvat paljon syrjinnästä ja rasismista liittyen heidän työllistymiseensä. Se on tietysti

vaikea asia "ratkaista", mutta nuorten omasta näkökulmasta keskeinen. Asenneongelmat ovat osin

tietämättömyyttä: työnantajat kyseenalaistavat toisen sukupolven kielitaidon tai ”suomalaisuuden”.

Ilmiö on niin uusi, että emme välttämättä hoksaa, että kyse on suurelta osin täysin Suomessa

kasvaneista ihmisistä.

Edessä on haasteita – kun toinen sukupolvi huomaa, että he eivät ole samassa asemassa

työmarkkinoilla kuin "kantaväestö". Tämä on nähty jo esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa. Sama

koskee myös adoptiolapsia. Pelkästään erinäköisyys ja liian eksoottinen nimi riittävät edelleen

heikentämään heidän mahdollisuuksiaan työllistyä. Seurauksena voi olla turhautuminen.

Tästä on kyse myös ”Malmö-skenaariossa”: nuorten turhautumisesta, joka purkautuu jopa

mellakointina. Mutta siinä on kyse myös rasismista ja segregaatiosta – sekä sinänsä hyvää

tarkoittavasta ”maahanmuuttajaistamisesta”.

Tutkimushaastatteluissa on esiintynyt näkemyksiä, että vaikka kaikissa muissa OECD-maissa toinen

sukupolvi on kohdannut vaikeuksia työmarkkinoille siirtymisessä, tämä ei pätisi Suomessa. Erityisiä

perusteita tälle optimismille ei ole. Se saattaa johtua siitä, että toistaiseksi työmarkkinoille on siirtynyt

vain pieni määrä toisen sukupolven maahanmuuttajia.

Toki töitä voi löytyä, mutta muualta Euroopasta tiedetään, että toinenkin sukupolvi päätyy suorittavan

tason töihin valtaväestöä useammin – vaikka esimerkiksi Saksassa toinen sukupolvi kouluttautuu

paremmin kuin valtaväestö. Yksilöt eivät pääse käyttämään koko potentiaaliaan: emmekä toisaalta me

pienenä maana saa kaikkea "irti" täällä asuvista.

Perhe liittyy paljon myös toisen sukupolven työllistymiseen. Ensimmäisen sukupolven heikko asema

työmarkkinoilla vaikuttaa siihen, että ensinnäkään toisella sukupolvella ei keskimääräisesti ottaen ole

roolimalleja työssäkäyvistä aikuisista maahanmuuttajista.

Isompi vaikutus on kuitenkin sillä, että toisen sukupolven vanhemmilla ei ole verkostoja

yhteiskunnassa. Tämän on todettu vaikuttavan merkittävästi työllistymistä haittaavana tekijänä. Ei ole

vanhempien kavereita tai sukulaisia, jotka kertoisivat avoimista työpaikoista tai hoitaisivat lapsen

harjoitteluun omaan yhtiöönsä.

Toisekseen vanhemmilla ei ole osaamista auttaa suomalaisen koulutusverkoston keskellä luovimisessa.

He eivät osaa auttaa hakemusten teossa, eivät välttämättä edes tiedä missä voi tai kannattaa opiskella

mitäkin alaa.

Tässä mielessä toisen sukupolven työllistyminen on erityisesti maahanmuuttajakysymys. Eli kun

yhdistetään suomalaisten opettajien stereotyyppiset käsitykset maahanmuuttajille sopivista ammateista

näiden vanhempien puuttuviin verkostoihin – ei ihme, että meillä halvat pitsat.

Joka tapauksessa toisen sukupolven ongelmia ratkaistaessa on tärkeää valita, keitä halutaan auttaa.

Syrjäytyneimpien työllistymis- ja muita ongelmia ratkotaan kärjistäen samoilla keinoilla kuin

syrjäytyneiden täysin suomalaistenkin nuorten ongelmia. He tarvitsevat "saattamista" eli kädestä

pitämistä. Tämä ei ole suomalaiselle järjestelmälle tyypillistä. Siitä on kuitenkin hyviä kokemuksia,

kuten Aseman seudun olohuoneessa, jossa "valvotaan" niin nuorten koulunkäyntiä kuin

vuokranmaksua.

Veronika Honkasalo muistuttaa vertaissuhteiden merkityksestä.

"Ne maahanmuuttajanuoret, jotka ovat jo työelämässä, toimisivat hyvänä esimerkkinä. Kertoisivat

miten se onnistuu, millaista työelämässä on, miten omista oikeuksista voi pitää kiinni."

Mitä tulee "hyvinvoivien" toisen sukupolven maahanmuuttajien työllistymiseen, keinot ovat osin

erilaiset. Tarvitsemme esimerkiksi portinavaajia. Helsingin kaupungin henkilöstökeskuksen

työvoimaan saatavuudesta vastaava Leena Lähdesmäki-Koistinen toteaa, että ne virastot, joiden on

esimerkiksi työvoimapulan vuoksi ollut "pakko" ottaa maahanmuuttajia töihin, ovat nyt kaikkein

suopeimpia palkkaamaan maahanmuuttajia.

"He ovat huomanneet, että hyötyä on enemmän kuin pelkkä työvoimatarpeen täyttäminen. Heille ei ole

mikään ongelma palkata maahanmuuttajia, koska hyödyt ovat molemmin puolisia."

Hän kiinnittää huomion pieniin, mutta merkityksellisiin asioihin. Esimerkiksi työpaikkailmoitukset

yksin voivat olla luonteeltaan syrjiviä: niistä ei ymmärrä välttämättä suomalainenkaan, mitä tehtävään

kuuluu. Lisäksi vaatimuslista voi olla kohtuuton, vaikka kaikki tietävät, että kukaan ei osaa kaikkea

vaadittavaa. Ainakin kaikki suomalaiset tietävät.

Paljon on tietysti jo tehty maahanmuuttajien työllistymisen auttamiseksi. Erilaiset pehmeät tavat siirtyä

työelämään – nuorten työpajoista oppisopimuskoulutuksiin – ovat toimineet hyvin.

Oppisopimuskoulutuksia on esimerkiksi Helsingissä räätälöity nimenomaan maahanmuuttajille, jolloin

niiden osana on ollut kielikoulutusta työaikana. Tätä toinen sukupolvi ei tietenkään välttämättä tarvitse.

10. Kielikysymys

Helsingin kaupungin henkilöstökeskuksen rekrytoinnin tukitiimin esimies Leena Lähdesmäki-

Koistinen sanoo, että yleisesti ottaen maahanmuuttajien työllistymisen keskeisenä esteenä on kolme

asiaa: kieli, kieli ja kieli. Tämä pätee osin myös maahanmuuttajien toiseen sukupolveen. Heistä osa

puhuu kyllä sujuvasti suomea, mutta kirjoittamisessa on vaikeuksia.

Muutenkin kielitaitovaatimukset kietoutuvat osaksi sekä ensimmäisen että toisen sukupolven kohdalla.

Työnantajat epäilevä myös toisen sukupolven maahanmuuttajien kielitaitoa – sitä käytetään syynä

työhaastatteluun kutsumatta jättämiselle. Kielitaitokysymys saa osakseen kritiikkiä monelta suunnalta.

Esimerkiksi ruotsin osaamisvaatimukset julkisella sektorilla karsivat ison osan maahanmuuttajista,

myös toisesta sukupolvesta.

"Kielivaatimukset ovat liian kiveen hakattuja. Onko ihan varma, että tarvitaan joka tehtävässä joko

täydellistä suomen tai sitten ruotsin taitoa? Eikö riittäisi, jos yksikössä joku osaa?" kysyy Lähdesmäki-

Koistinen.

Entä voisivatko suomalaiset työpaikat oppia kestämään epätäydellistä suomen kieltä?

11. Yrittäjyys

Tutkimusten mukaan yrittäjyys on maahanmuuttajille luonnollisesti tapa työllistyä, kun asema

työmarkkinoilla on muuten heikko.

Tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan, jo vuonna 2008 ulkomaalaistaustaisten yrityksiä oli

pääkaupunkiseudulla kaikista yrityksistä noin 10 prosenttia ja koko Uudellamaalla noin 16 %.

Viime vuonna pääkaupunkiseudulla ulkomaan kansalaisten yrityksiä oli pääkaupunkiseudulla arviolta 2

500 – 3 500. Eniten yrityksiä on virolaisilla, venäläisillä, turkkilaisilla ja ruotsalaisilla. Vähiten yrittäjiä

puolestaan on somalialaisissa, kenialaisissa ja etiopialaisissa.

Eri maista tulevat yrittäjät näyttävät erikoistuvan eri aloille. Pohjoismaista, läntisistä EU-maista,

Venäjältä ja Baltiasta tulevista yrittäjistä suuri osa toimii tukku- ja vähittäiskaupassa sekä liike-elämän

palvelualoilla. Ravintoloihin keskittyvät Pohjois-Afrikasta, Turkista, Lähi-idästä ja muualta Aasiasta

tulevat maahanmuuttajat. Venäläiset omistavat kuljetusyrityksiä, ja virolaiset yrittävät rakennusalalla.

Ainakin Helsingissä yrittäjyys pitää maahanmuuttajat hyvin kiinni työelämässä. Kolmen vuoden

jälkeen yrittäjiksi ryhtyneistä kaksi kolmesta jatkaa edelleen ja vain alle kymmenen prosenttia on

työttöminä.

Maahanmuuttajien yritykset vastaavat arviolta 2,5 prosentista koko maan yrityskannasta. Yritykset

työllistivät arviolta 15 500 henkeä yrittäjät mukaan lukien, mikä on 1,2 prosenttia yritysten

työllisyydestä. Pienyritysten henkilöstön tarkka määrittely on kuitenkin hankalaa.

Maahanmuuttajayritysten liikevaihto, 4-5 miljardia euroa, vastaa 1,5 prosenttia yritysten

kokonaisliikevaihdosta.

Mutta yrittäjyys merkitsee maahanmuuttajille muutakin kuin työllistymistä: se tuottaa paremman

sosiaalisen statuksen ja vaikuttaa myönteisesti minä-kuvaan. Yrittäjyys on kuitenkin kaksijakoista:

toisaalta suomalaiset esimerkiksi arvostavat itsensä työllistämistä, mutta toisaalta

maahanmuuttajataustaiset yrittäjät ovat kohdanneet kateutta menestyessään "liikaa". Toisaalta näemme

etenkin pienet ravintola-alan yritykset osaltaan elvyttävän suomen pienyrittäjäkantaa, toisaalta näemme

ne harmaan talouden lippulaivoina.

Maahanmuuttajat eivät kuitenkaan perusta kovin paljon yrityksiä: hiukan vanhassa tutkimuksessa

todettiin, että Suomeen 1990-luvun alussa saapuneista maahanmuuttajista 4 prosenttia oli perustanut

muutaman vuoden kuluessa yrityksen, kun valtaväestön kohdalla yrittäjiä oli kahdeksan prosenttia.

Maahanmuuttajien yrityksiä on kahdenlaisia: ns. saarekeyrityksiä, jotka tarjoavat palvelujaan lähinnä

omalle etniselle ryhmälle. Näitä näemme Kalliossa eksoottisten elintarvikeliikkeiden muodossa. Toiset,

ns. välittäjäyritykset tarjoavat yleensä esimerkiksi ravintolapalveluja myös kantaväestölle.

"Hyvä haaste olisi saada innostettua nuoria maahanmuuttajia tai toista sukupolvea perustamaan

muitakin kuin kebab-pitserioita. Entä hoivapalvelujen tarjoaminen? Entä kulttuurien välinen

kommunikaatio?" Veronika Honkasalo sanoo.

Ylikansalliset sosiaaliset verkostot ja eri kulttuurien parempi ymmärtäminen ovat toisen sukupolven

etuja, joita ei ehkä ole täysin hyödynnetty.

12. Jo työelämässä olevien maahanmuuttajien asema suomalaisilla työmarkkinoilla

Sinänsä esimerkiksi maahanmuuttajien matalapalkka-aloilla työskenteleminen ei ole osoitus

syrjinnästä. Kuitenkin heitä kohdellaan eri tavalla esimerkiksi työehdoissa. Suomessa

maahanmuuttajien järjestäytymisaste on matala, mutta silti heidän työehtojaan koskevat kiistat ovat

vahvasti yliedustettuina esimerkiksi Palvelualojen ammattiliiton tilastoissa.

Lisäksi maahanmuuttajataustaiset ajautuvat esimerkiksi hoitoalalla usein työpaikan sisäisessä

hierarkiassa alapäähän. Esimieheksi heitä hakeutuu vähän – tämä on huomattu esimerkiksi Helsingin

kaupungin henkilöstöhallinnossa. Jokin kannustus puuttuu.

Suomessa on tehty erilaisia ohjeita, joilla tehdään jopa selkokielellä selvää suomalaisen työelämän

kirjoitetuista säännöistä ja yleisistä kirjoittamattomistakin. Suomalaisen työelämän ja erityisesti

työpaikkakohtaista kirjoittamattomat säännöt ovat kuitenkin sellaisia, jotka helposti unohdetaan

välittää.

Suomalainen työelämä ei ehkä kuitenkaan ole valmis muuttumaan moninaisemmaksi. Se liittyy koko

kotouttamisen ideana, joka parhaimmillaan on vuoropuhelua, jossa molemmat oppivat ja joustavat.

Tähän liittyy myös koko maahanmuuttokeskustelun muuttuminen kulttuurikeskeiseksi. Euroopan

maahanmuuttohistoria alkoi 1960-luvulla työstä. Kaikilla eurooppalaisilla mailla oli

vierastyösopimuksia. Näiden muuttajien identiteetti oli työläinen: he eivätkä muutkaan ajatelleet heitä

ensisijaisesti jonkun kulttuurin tai uskonnon edustajina. Esimerkiksi Tanskassa maahanmuuttajat

identifioituivat heti ammattiliittoihin.

13. Lopuksi

Vaikuttaa siltä, että toisen sukupolven auttamiseksi keinomme ovat helposti kotouttamiseen liittyviä –

sellaisia, jotka sopivat ensimmäiselle sukupolvelle. Tässäkin raportissa viitataan keinoihin ja

projekteihin, jotka eivät ehkä ole relevantteja toisen sukupolven kohdalla. Toisaalta esimerkiksi

työelämän syrjivät asenteet tai ennakkoluulot koskettavat niin ensimmäistä kuin toista sukupolvea.

Toisekseen on selvää, että yhdellä läpileikkaavalla strategialla emme pysty ratkomaan heterogeenisen

”maahanmuuttajaväestön” ongelmia. Pitää päättää keitä autetaan ja luopua liiallisesta universalismista.

Kolmanneksi on hyvä muistaa oppi Tanskasta. Siellä on huomattu, että maahanmuuttajiin

kohdistuvissa projekteissa vaikein haaste on saada projekteihin osallistujia: ensin pitää saavuttaa

luottamus. Eräässä projektissa Tanskassa hyvin pärjänneet maahanmuuttajanaiset ja -miehet kävivät

kertomassa oman elämäntarinansa koululaisille. Miehet eivät olisi tulleet mukaan, jos naiset eivät olisi

jo saavuttaneet projektin vetäjien luottamusta aiemmassa projektissa.

Lähteet

Haastatellut:

- Sanna Vesikansa, tutkija, THL. Perehtynyt erityisesti ulkomaisen työvoiman

rekrytointimahdollisuuksiin.

- Tuuli Kurki, tutkija, Helsingin yliopisto, maahanmuuttajien siirtyminen eri koulutuspoluille.

- Marianne Teräs, maahanmuuttajia ja koulutusta tutkinut tutkija, Helsingin yliopisto. Currently

involved in a project called "Opening up Pathways to Competence and Employment for Immigrants in

Finland" (OPCE) funded by the Academy of Finland and coordinated by University of Jyväskylä.

- Lotta Haikkola, sosiologian tutkija, Helsingin yliopisto: toisen sukupolven identiteetti. Toimittanut

kirjan “Maahanmuutto ja sukupolvet“.

- Veronika Honkasalo, maahanmuuttajanuorten, erityisesti tyttöjen vapaa-aikaa tutkinut tutkija.

- Ulla Nord, sosiaalityöntekijä, johtaa Amigo-projektia, joka hakee yrityksistä mentoreita

syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, erityisesti maahanmuuttajille.

- Leena Lähdesmäki-Koistinen, Helsingin kaupungin henkilöstökeskus, rekrytoinnin tukitiimin esimies

Kirjalliset lähteet:

Kirja: Maahanmuutto ja sukupolvet (Tuomas Martikainen, Lotta Haikkola, toim.)

Kirja: Avoin Suomi – kuka vastaa? Työperusteisesta maahanmuutosta (Hannu-Pekka Huttunen, Suvi

Äärilä, toim.)

Kirja: Vieraita työssä – työelämän etnistyvä eriarvoisuus. Sirpa Wrede & Camilla Nordberg (toim.)

Gaudeamus 2010

Lehtiartikkeli: Suomi kasvaa ulkomaalaisvoimin, HS 23.3.2011

Lehtiartikkeli: Yrittäjyys takaa työn pitkäksi aikaa, HS 22.8. 2010

Artikkeli: Sukupuolittuneita ja rodullistettuja koulutusreittejä: Maahanmuuttajataustaiset tytöt

siirtymässä toisen asteen koulutuksiin (Tuuli Kurki, Nuorisotutkimus 4/2009)

Tutkimusraportti: Maahanmuutto vastauksena työvoiman saatavuuteen (Työministeriö 2/2007)

Tutkimus: Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen (Honkasalo ym.

2007, Harila ym. 2009)

Tutkimusraportti: Tuomaala, Mika & Torvi, Kai: Kohti työperusteita maahanmuuttoa: ulkomailta

palkattavan työvoiman tarpeen arviointi. TEM analyyseja 9/ 2008. Helsinki.

Pro gradu: Maria Riala, Second-generation immigrants on the Finnish labour market in 2020 –

Alternative futures, 2009

Working Together for Better Integration – Immigrants, Police and Social Work. Editors: Elli Heikkilä,

Manon Danker, Emilio José Gómez Ciriano, Hugh McLaughlin and Henny Reubsaet.

Siirtolaisuusinstituutti 2011.

Raportti: MIPEX, Migrant Integration Policy Index, British Council 2011.