Materiaalituntemus

Eläinkuidut

Eläinkuidut

• eläinten villat ja karvat

• lampaan villa

• alpakka

• angora (angorakanista)

• Mohair (angoravuohesta)

• kameli

• Kashmir

• laama

• naudankarva

• kehrääjähyönteisten koteloista saatavat kuidut

• Silkki

Alpakka (WP)• kamelin sukuinen eläin

• elää Etelä-Amerikan vuoristoseuduilla osittain villinä.

• Vapaana kasvavat alpakat vangitaan vain keritsemistä varten joka toinen vuosi.

• tuotetaan vuosittain noin 4000 tonnia.

• Peru, Bolivia, Equador ja Argentiina.

• alettu tarhata 1980-luvulta asti myös Australiassa, Uudessa-Seelannissa, USA:ssa ja Kanadassa.

• Tarhatut alpakat voidaan keriä kahdesti vuodessa.

• Yhdestä alpakasta saadaan 3-5 kg villaa.

• Alpakan villa on joustavaa ja erittäin hyvin lämpöä eristävä.

• karva on hyvin pitkää, 20-30 cm.

• Alpakan villaa on yli 17 valkoista, mustaa ja ruskean eri sävyä.

• Villa käytetään yleensä luonnonvärisenä, mutta valkoinen villa on kysytyintä, sillä sitä voidaan myös värjätä.

• käytetään etupäässä neulelankoihin ja vaatteisiin sellaisenaan tai sekoitteina villan tai muiden korkealuokkaisten karvojen kanssa.

• Alpakkatuotteita hoidetaan samoin kuin villaa:

• pestään hellävaroin korkeintaan 40º C:ssa

• neutraalilla pesuaineella.

Angora (WA)• Angoraa saadaan angorakanin turkiskarvasta. • Angorakaneja tarhataan nykyisin monissa maissa mm.

Ranskassa, Kiinassa, Japanissa ja Perussa.• Angoraa tuotetaan vuosittain alle 10 000 tonnia.

– Kanit keritään neljä kertaa vuodessa.– Yksi kani tuottaa 300-500 g angoravillaa vuodessa.

• Se on erittäin lämmöneristävää• Sen kosteudenimukyky on erinomainen.• Angora on kevyttä, kiiltävää ja sileää.

– Koska angora on luonnostaan suora kuitu, sen kehrääminen on vaikeaa ja lisäksi se on helposti vanuvaa. Tämän vuoksi angoraa sekoitetaan villan, alpakan, polyamidin tai polyakryylin kanssa.

– Angoraefekti saadaan aikaan jo 10-30 % osuudella angorakarvaa.

• Angoraa käytetään neulelankoihin, urheilu- ja alusasuihin, lähinnä lämpö- ja reumakerrastojen materiaalina.

• Angoratuotteille suositellaan hellävaraista käsinpesua neutraalilla hienopesuaineella.– hankaamista ja vääntämistä tulee välttää, ettei tuote vanu ja kutistu. – Joillekin tuotteille suositellaan kuivapesua.

Mohair (WM)• Mohairia saadaan angoravuohen peitinkarvoista. • Mohairvuohi on alunperin kotoisin Tiibetistä, josta se myöhemmin levisi

Turkkiin. – Nykyisin angora- eli mohairvuohia kasvatetaan Turkissa, Etelä-Afrikassa, Argentiinassa sekä USA:ssa

Teksasissa.

• Mohairvuohia arvioidaan olevan yli 6 milj.• Vuohet keritään kahdesti vuodessa

– mohairvillaa tuotetaan vuosittain runsaat 20 000 tonnia

• Mohairkuitu on hyvin pitkää ja kiiltävää.• Kuitu on hyvin oikeneva, sähköistymätön ja luja• Luonnostaan valkoista, harmahtavaa tai ruskehtavaa. • Mohairia käytetään sekä sellaisenaan tai sekoitettuna

– pääasiassa villan kanssa mutta myös alpakan, kamelinkarvan, puuvillan ja tekokuitujen kanssa.– Sekoitteissa jo 15-25 % osuus mohairia lisää tuotteeseen kuohkeutta ja antaa kiiltoa.

• helposti puhdistuvaa. – Pysyäkseen hyvänä mohairtuotteen tulee antaa 'levätä' ja tuotetta kannattaa tuulettaa usein.

• mohairia hoidetaan kuin villaa: – pestään haaleassa vedessä miedolla pesuaineella ja tasokuivataan. – kevyt harjaus palauttaa mohairin pörröisyyden. – silitystä tulee välttää.

Kameli (WK)• Kamelinkarvaa saadaan kaksikyttyräisistä kameleista• pidetään Luoteis-Kiinan ja Mongolian alueella kotieläimenä.• keväällä karvanlähdön aikaan hienoa alusvillaa ja karkeaa peitinvillaa.• Kamelinkarvaa tuotetaan vuosittain noin 5 000 tonnia

– päätuottajamaa on Kiina.

• Hieno kamelinkarva muistuttaa ominaisuuksiltaan vuohien karvoja:– hieman kiharaista– silkkimäinen kiilto

• Sitä sekoitetaan tavallisesti villan mutta myös mohairin, kashmirin, puuvillan ja synteettisten kuitujen kanssa.

• Hienoa kamelinkarvaa käytetään sellaisenaan tai sekoitteina neuleisiin sekä takkikankaisiin.

• Karkeasta päälliskarvasta valmistetaan köysiä, hihnoja, telttakankaita sekä huopia.

• pestään 30°C asteisessa vedessä neutraalilla pesuaineella hellävaroen, ettei karva vanu.

Kashmir (WS)• kashmirvuohen erittäin hienoa alusvillaa• kerätään talteen vuosittain eläinten karvanlähtöaikaan.

– Yksi kashmirvuohi tuottaa villaa noin 500 g.– Kashmirvillaa tuotetaan vuosittain noin 4 000 - 5 000 tonnia.

• tuottajamaita ovat Kiina, Iran, Mongolia, Intia ja Turkki.• Kasmiria käytetään sellaisenaan tai sekoitettuna pääasiassa villan

kanssa mutta myös silkin, puuvillan tai synteettisten kuitujen kanssa.

• Kasmiria käytetään hienona kampalankana mm. ompelulankoihin, solmioihin ja huiveihin sekä karstalankana naisten pukukankaisiin.

• Kashmirin hoidossa tulee olla erittäin varovainen– pestään haaleassa vedessä– neutraalilla pesuaineella– Hellävaroen

• Koska kashmir vanuu helpommin kuin villa, tulee tuotteen käsittelyssä varoa mekaanista muokkausta.

Laama (WL)• kamelin sukuinen eläin, jota esiintyy Etelä-Amerikassa.• Laama on kotieläin• Laaman villaa tuotetaan vuosittain noin 600 tonnia

– pääasiassa Boliviassa.

• Uroslaamaa käytetään kuormajuhtana ja naaraslaaman villa keritään tekstiilitarkoituksiin joka toinen vuosi.

• Laamasta saadaan kahdenlaista karvaa:– karkea peitinkarvaa– hienoa alusvillaa.

• Laaman villa on lämmintä, kevyttä ja sillä on hyvä vetolujuus• käytetään lähinnä eläimen kasvualueella perinteisiin tuotteisiin:

– ponchoja, huopia ja mattoja.

• Laaman karvasta valmistettuja tuotteita hoidetaan samoin kuin villatuotteita:– pestään hellävaroen– korkeintaan 40° C:ssa– neutraalilla pesuaineella.

Naudankarva (HR)• lähinnä karkeita jouhia tai harjaksia• käytetty perinteisesti harjojen valmistukseen• Jouhia käytetään hyvin vähän

tekstiiliteollisuudessa– matto- ja huopalangoissa tehosteina– huonekalukankaissa puuvilla- tai pellavaloimeen

yhdistettynä.

• Jouhia ja harjaksia saadaan myös sioista, hevosista (HS), vuohista (HZ) sekä koirista.

• Jakkihärästä saadaan kehrättäväksi sopivaa pehmeää kuitua– Tuotanto on hyvin vähäistä ja sillä on lähinnä

paikallista merkitystä.

Silkki (SE)

• Kehrääjähyönteisten kotelokopista saatava kuitu.

• Ylellinen raakaa-aine

• Silkkilajit määritellään kehrääjähyönteisten perusteella:– Mulperisilkki

– Villisilkki• muiden kehrääjien kuin viljellyn silkkiperhosen toukkien

kehräämä tavallisesti karkea silkkikuitu

– Tussahsilkki• Tussah on viljeltya silkkiä tummempaa väriltään sekä

karkeampaa. Hinnaltaan mulperisilkkiä edullisempaa.

• Näistä tärkein viljelty mulperisilkki

• Silkkiä saadaan pääasiassa viljellyn mulperi- eli silkkiperhosen toukan kehräämästä kotelosta eli kokongista, mutta myös jonkin verran villiperhosten koteloista.

• Silkin valmistus keksittiin Kiinassa tiettävästi 2640 e.Kr. ja Kiina hallitsi markkinoita Silkkitien aikaan, jolloin silkkiä myytiin painostaan kultaa. – Ensimmäisen vuosituhannen puolivälin aikoihin silkin valmistus levisi myös

Japaniin, Intiaan, Persiaan sekä Arabiaan. Keskiajalla silkin viljely levisi myös Eurooppaan, aluksi lähinnä Italiaan.

• Nykyisin silkkiä tuottavat pääasiassa Kiina ja Intia sekä Japani. Euroopassa on keskitytty lähinnä silkin jalostamiseen. Silkkiä tuotettiin 2002 noin 132 000 tonnia.

• Tekokuidut ovat vähentäneet silkin merkitystä tekstiiliraaka-aineena.

• Silkkiperhosnaaras elää yleensä vain noin 3 vuorokautta, jonka aikana se munii 300-700 munaa.

• Munat talvehtivat ja keväällä niistä kehittyy toukkia, jotka syövät mulperipuun lehtiä.

• Noin kuukauden kuluttua toukka alkaa kehrätä ympärilleen koteloa, joka muodostuu toukan kehruurauhasissa syntyvästä valkuaisaineesta, fibroiinista sekä toukan erittämästä seriinistä, joka liimaa fibroiinisäikeet kuiduksi.

• Valmiit kokongit höyrytetään ja serisiini pehmitetään kuumassa vedessä kuitujen irrottamiseksi.

• Yhdestä kokongista saadaan noin 4000 m yhtäjaksoista säiettä, joista kelaamalla saadaan jopa 900 m lankaa.

• vaatetuskankaiden raaka-aineena yleensä sellaisenaan hieman kalliimmissa tuotteissa sekä sekotteina muiden kuitujen kanssa.

• Silkki on ohut, mutta erittäin luja ja taipuisa kuitu, jossa on hieno kiilto.

• Silkillä on korkea kosteudenimukyky • se eristää hyvin lämpöä• Silkki kestää huonosti mm. auringonvaloa ja hikeä ja

sähköistyy kuivassa ilmassa.• hoidossa tulee olla huolellinen.

– pestä riittävän usein, sillä alkalit ja hiki heikentävät niiden kestävyyttä ja saattavat muuttaa tuotteen värejä.

– Silkkituotteille suositellaan vesipesua 30ºC vedessä neutraalilla pesuaineella.– Silkki siliää helpoimmin kosteana, mutta silityslämpötila saa olla korkeintaan

150ºC– Silkkituotteet voidaan pestä myös kuivapesuna– Silkkiä ei saa kuivata kuivausrummussa.

Erilaisia silkkejä• burette-silkki: Jota kutsutaan myös Bourette-silkiksi, valmistetaan silkin valmistuksessa

syntyvästä kaikkein lyhytkuituisimmasta ylijäämämateriaalista. Burette-silkkikangas on siksi ulkonäöltään epätasainen, mutta sillä on silti silkin hyvät ominaisuudet kuten hyvä siliävyys- ja lianhylkivyyskyky. Se kestää pesukonepesua 40 asteessa (toisin kuin useimmat silkit) ja sitä voi silittää höyryraudalla puuvillan lämpötilalla.

• gregé-silkki eli kelasilkki.• karstattu silkki: valmistetaan karstaamalla ja kehräämällä lyhyistä jäännöskuiduista.

Esimerkiksi burette-silkki.• keitetty silkki: silkkiä, josta on serisiini poistettu keittämällä. Tällöin silkkikuidun

muodostavat kaksi kolmionmuotoista kuitua erottuvat toisistaan. Keitetty silkki on pehmeää, ohutta ja kiiltävää, kun taas serisiinin peittämät kuidut ovat paksummat, koska niitä on kaksi yhdessä; ja se on himmeää ja jäykähköä.

• kelasilkki: hienoin yhtenäinen kuitu, jonka voi kelata suoraan irti kotelokopasta.• kreppi: kangaslaatu, joka valmistetaan joko käyttämällä kreppisidoksia tai ylikierteisiä

kreppilankoja.• organza-silkki: ohut silkkiharso, joka alun perin valmistettiin raakasilkistä

(keittämättömistä silkkilangoista). Silkkiliima teki kankaasta luonnostaan jäykkää.• schappe-silkki: kelaukseen sopimattomista kotelokopista sekä kelattujen kotelokoppien

pinta- ja sisäosista kehrättyä lankaa.• trame-silkki: löyhäkierteinen silkkilanka, jota voidaan käyttää vain kuteena.

Silkkituotteiden ominaisuudet

Positiiviset

• Lämmöneristyskyky

• Siliävyys (paitsi tussahsilkillä)

• Lianhylkimiskyky

• Hyvä kosteudenimemiskyky

• Suuri lujuus ja kulutuksenkesto

• Hieno kiilto

• Taipuisuus

• Ohut ja miellyttävän tuntuinen

negatiiviset

• Huono auringonvalonkesto

• Huono hienkesto

• Kankaissa liestymisalttius

• Vaurioituu herkästi kemikaalien ja lämmön vaikutuksesta

tekstiilituotteiden valmistusprosessin ympäristöhaittoja:

• Vesi. Veden liiallinen käyttöä ja saastuminen vähentävät puhtaan veden

• määrää.

• Kemikaalien käyttö. Torjunta-aineiden ja kasvimyrkkyjen liiallinen käyttö

• viljelyssä sekä kemikaalien käyttö tuotannossa kuormittavat ympäristöä ja

• saastuttavat.

• Luonnonvarojen kulutus. Uusiutumattomien ja uusiutuvien luonnonvarojen liiallinen käyttö ja säännöstelemättömyys kuluttavat luonnonvarat loppuun ennen aikojaan.

• Jäte. Tekstiilijätteen määrä kasvaa. Loppusijoittaminen on ongelmallista.

• Kuljetus. Tekstiilien kuljetus kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja sekä saastuttaa ympäristöä.

• Tuotanto. Kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja sekä saastuttaa. Lisää maaperän ja vesistöjen pilaantumista. Edesauttaa luonnon monimuotoisuuden

• häviämistä.

• Etiikka. Työntekijöiden ihmisoikeuksia sekä ihmisten hyvinvointia laiminlyödään. Teollisuuden käytössä elämiseen tarvittavia luonnonvaroja, kuten

• puhdasta vettä ja ruuan viljelyyn kelpaavaa maaperää.

• Käyttö. Loppukäyttäjän ympäristövaikutukset ovat 75–95 % kokonaisvaikutuksista. Tuotteiden huoltaminen kuluttaa sähköä ja vettä. Lisää kasvihuonepäästöjä ja ilmaston lämpenemistä.

• Tuotteiden hävittäminen. Hävittäminen kuormittaa ympäristöä, kun tuotteet haudataan kaatopaikoille tai poltetaan. (Sherburne 2009, 6−7.)

lähteet

• http://www.finatex.fi/index.php?mid=7&pid=71

• http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32184/Lind%20Suvi.pdf?sequence=1

• http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkki

• http://www.cs.uta.fi/ipoppla/www/ipoppla00/koku/silkki/index.html