Metatietoa näppäilyvalokuviin › fi › tkt-lehti › a28 › sarvas.pdf · Kodakin yksinkertaisuuden takana oli keskeisiä teknisiä keksintöjä, joista eh-kä tärkein oli ﬁlmirulla

OHJE KIRJAPAINOLLE: B5-arkin vasen- ja yläreuna kohdistetaan A4-arkin vasempaan jayläreunaan. Näin pitäisi marginaaliksi tulla taitteen puolella noin 33 mm ja muualla noin 22 mm.

Tietojenkäsittelytiede28 Joulukuu 2008 sivut 31–54 c© kirjoittaja(t)Toimittaja: Antti Valmari

Metatietoa näppäilyvalokuviin

Risto SarvasTietotekniikan tutkimuslaitos HIIT

Teknillinen [email protected]

Tiivistelmä

Digikameroiden, kamerapuhelimien ja digitaalisten videokameroiden yleistyessäihmiset luovat, jakavat ja tallentavat enemmän itse tekemäänsä mediaa kuin kos-kaan aikaisemmin historiassa. Tämän seurauksena on syntynyt organisointihaaste:miten hallita tätä tasaisesti kumuloituvaa mediamassaa? Metatietoa pidetään yh-tenä lupaavimmista ratkaisuista tähän ongelmaan, mutta aikaisempi tutkimus onsivuuttanut ihmisten itse tekemän median, jota tyypillisesti jaetaan omassa sosiaa-lisessa verkostossa. Tässä artikkelissa käydään läpi väitöstyöni median hallintaon-gelmasta käyttäjäkeskeisestä näkökulmasta, jossa lähtökohtana on näppäilyvalo-kuvaus. Työssä rakennettiin kolme peräkkäistä järjestelmää: MMM-1, MobShareja KuvatKavereille. Kukin näistä järjestelmistä arvioitiin käyttäjäkokeilla, joidentavoitteena oli laajentaa ymmärrystä ihmisten mobiilikuvien käytöstä sekä metatie-dosta. Työn tulokset kertovat siitä mihin tarkoituksiin ihmiset käyttävät valokuvia,miten niitä jaetaan verkossa ja miten teknologiset ratkaisut vaikuttavat käyttöön.Metatiedon näkökulmasta tulokset korostavat henkilökohtaiseen mediaanliittyväninformaation kontekstuaalista, dynaamista ja semanttista luonnetta. Keskeiseksihavainnoksi nousee henkilökohtaisen median aiheuttamat vaatimukset metatiedonsuunnittelussa: yksityisyys, yksiselitteisyys, dynaamisuus, automaatio, rakenteel-lisuus ja siirrettävyys.

1 Johdanto

Näppäilyvalokuvauksen voidaan laskeatäyttäneen 120 vuotta vuonna 2008. Vuon-na 1888 Georg Eastman toi markkinoilleensimmäisen kuluttajakäyttöön suunnitel-lun kameran: Kodak No.1. Kuvaajan pitivain tähdätä ja laukaista, ja sen jälkeen vi-rittää kamera uutta kuvaa varten. Filmintultua täyteen koko kamera lähetettiin Ko-dakille, joka palautti kehitetyt kuvat ja ka-meran ladattuna uudella filmillä. Kodakinmainoslause oli: ”You press the button.

We do the rest.”

Kodakin yksinkertaisuuden takana olikeskeisiä teknisiä keksintöjä, joista eh-kä tärkein oli filmirulla. Mutta teknistenominaisuuksien lisäksi tavallisille kadun-tallaajille tarkoitettu kamera muutti va-lokuvauskulttuurin: kuvaaja ei ollut enääammattilainen, vaan useimmiten läheinenhenkilö, mikä heijastui kuvissa, joissa hy-myiltiin, leikiteltiin ja pelleiltiin paljonentistä enemmän. Näppäilyn ensimmäisi-nä vuosikymmeninä tyypillisesti otettiinkuvia läheisistä ihmisistä, lomalta, ko-

32 Metatietoa näppäilyvalokuviin

toa, matkoilta ja tapahtumista [7]. Kuvis-ta alkoi muodostua perheiden visuaalinenhistoria, jota koottiin valokuva-albumienkansien väliin.

Kaksituhattaluvulla digikamera onkorvannut Eastmanin kehittämän filmirul-laan pohjautuvan kameran. Valokuvauk-sen kemiallinen prosessi on korvattu digi-toinnilla. Digitoinnin seurauksena fyysi-sen valokuvan hyödyt ja rajoitukset ovatkadonneet. Valokuvat ovat numeerises-ti esitettävissä, mikä mahdollistaa aivanuudenlaisia tapoja jakaa, katsoa, säilyt-tää, muokata, kopioida ja tuottaa valoku-via. Valokuvaus on tietojenkäsittelyä. Toi-saalta fyysisyyden menettämisen myötäpoissa ovat yksilöllisyys, yhteensopivuus,historiallisuus ja koko muu paperi- ja dia-kuviin liittyvä fyysisyydestä kumpuavaperinne.

Näppäilyvalokuvauksella tarkoitan ni-menomaan sitä valokuvausta, jota ei teh-dä ammatillisessa mielessä (esimerkiksilehtikuvaaja) eikä osana ammatillisia pro-sesseja (esimerkiksi onnettomuustutkija).Näppäilyvalokuvauksella tarkoitan ”taval-listen” ihmisten valokuvausta, jonka tyy-pillinen tavoite on tallentaa muistoja javahventaa ryhmän, kuten perheen, yhte-näisyyttä. Vaikka näppäilyvalokuvaus eiole ammattimaista toimintaa, on hyvä pi-tää mielessä, että se on vahvasti liiketoi-minnan muokkaama, kuten Kodakin yl-lä esitetty tarina. Näppäilyä muokkaavatkaupalliset teknologiat, palvelut ja tuot-teet.

Tässä artikkelissa keskityn kahteen il-miöön, joita valokuvien digitointi on tuo-nut mukanaan näppäilyvalokuvaukseen:kuvien metatieto ja uudet tavat jakaa ku-via internetissä. Toisiinsa nämä nivoutuvatsiten, että olen tutkinut minkälainen meta-tieto tukisi niitä käytäntöjä, joita ihmisil-lä on jakaessaan kuvia verkossa. Kuvienjakamisella tarkoitan, että niitä ei olejul-

kaistu kenen tahansa katsottavaksi, vaanjaettu rajatun piirin kesken.

Tämä artikkeli on yhteenveto väitös-kirjastani Designing User-Centric Meta-data for Digital Snapshot Photography[35], jossa tutkin miten suunnitella näp-päilyvalokuviin sopivaa metatietoa. Mi-nulla on kunnia kirjoittaa tätä artikkelia,koska kesäkuussa 2007 minulla oli vieläsuurempi kunnia vastaanottaa väitöstyös-täni Tietotekniikan tutkimussäätiön ja Tie-tojenkäsittelytieteen Seuran vuoden 2006väitöskirjapalkinto. Tekniikan tohtorille,joka on ottanut sivuaskeleita sosiaalitietei-den suuntaan, tämä tunnustus tietojenkä-sittelytieteilijöiltä on poikkeuksellisen ar-vokas.

2 Tausta

2.1 Näppäilykuvistasosiaaliseen mediaan

Viime vuosina verkkopalveluiden teknis-kaupallisesta maailmasta on kummunnutjulkiseenkin keskusteluun käsitteitä, ku-ten ”sosiaalinen media”, ”käyttäjien tuot-tama sisältö” ja ”Web 2.0”. Puhutaan in-ternetin toisesta tulemisesta (”kaks pistenolla”) ensimmäisen tulemisen päätyttyäkuplan puhkeamiseen. Kupla puhkesi, kuninternet-teknologian kaupallinen potenti-aali ei täyttänytkään sille asetettuja odo-tuksia. Toisessa tulemisessa lipunkanta-jana on ihmisten oma-aloitteisuus: taval-liset ihmiset julkaisevat omia tekstejäänblogeina, jakavat toisilleen valokuvia javideoita, rakentavat omia tietokonepelejäja käyttävät tietoverkkoja osana arkeaantyöpaikan ulkopuolella. ”Sosiaalisen me-dian” sosiaalisuus on kärjistettynä sitä, et-tä tietotekniikka on tullut sen verran arki-seksi, että käytämme sitä arkisiin asioihin,joista ehkäpä keskeisin on vuorovaikutustoisten ihmisten kanssa.

Sarvas 33

Näppäilyvalokuvauksen kannaltamerkittävimmät tutuksi tulleet teknologiatovat digikamerat, joita oli vuonna 200540 %:ssa länsieurooppalaisista kotitalouk-sista [20], kamerakännykät, joita oli Eu-roopan suurimmissa maissa 60–70 %:llaväestöstä [5] ja laajakaistayhteydet, joitaSuomessa oli arviolta 60 %:lla talouksis-ta vuonna 2006 [42]. Laajakaistayhteystoki olettaa, että taloudessa on myös tie-tokone. Kyse ei ole siis marginaalisestateknologisesta muutoksesta ihmisten ko-titalouksissa, vaan merkki siitä, että valo-kuvien digitaalisuus ja verkottuminen onvirstanpylväs koko näppäilyvalokuvauk-sen historiassa.

Julkisessa keskustelussa internetin yh-teisöllisyydestä, sosiaalisuudesta ja me-diasisällön jakamisesta esimerkkeinä ovatusein palvelut, joissa kuka tahansa voi jul-kaista omia kuviaan (esimerkiksi Flickr),videoitaan (esimerkiksi YouTube) tai kir-joituksiaan (esimerkiksi Blogger). Erityi-sesti mediateollisuuden näkökulmasta ky-se on siitä, että tavallisista median ku-luttajista on tullut median tuottajia: ku-ka tahansa voi tehdä elokuvan, tietokone-pelin tai mielipidekirjoituksen ja julkais-ta sen koko maailmalle. Voidaan kuitenkinkysyä, että kuinka moni osaa tai haluaa”tuottaa mediaa” ja julkaista sen interne-tissä koko maailmalle. Kuluttajien näke-minen tuottajina rajaa ulkopuolelle kaikensen vuorovaikutuksen, joka tapahtuu pien-ryhmissä yksityisesti: perheen, ystävien,sukulaisten, työkaverien, opiskelututtujenja vaikkapa naapurien kesken.

Sosiaalisesta mediasta puhuttaessa uu-tena ilmiönä on hyvä pitää mielessä, et-tä näppäilyvalokuvaus on visuaalisen vuo-rovaikutuksen muoto, jossa kuluttajat ovatitse ”tuottaneet” mediasisältöä jo 120 vuo-den ajan. Näppäilyvalokuvaus on laajallelevinnyt ja vankka kulttuurin muoto.

2.2 Metatieto, metadata

Metatieto on ehkäpä se käsite, joka kon-kretisoi valokuvauksen tietojenkäsittelynpiiriin. Numeerisesti esitettävät valokuvat(bittikartat, vektorit) ovat pikemmin dataa,jonka avulla kuvan visuaalinen sisältö voi-daan esittää tietokoneessa. Metatieto tuokuvaantiedon, joka ei enää rajaudu kuvanvisuaaliseen esitystapaan tai sen pohjaltatehtäviin päätelmiin.

Metatiedon määritelmä on pahimmil-laan kehäpäätelmä: informaatiota infor-maatiosta. Metatieto onkin jo lähestul-koon niin yleinen sana, että sen merkityspitää sitoa tiettyyn yhteyteen pikemminkuin hakea yleistä määritelmää. Tässä yh-teydessä metatiedolla tarkoitetaan lisäin-formaatiota digitaalisesta mediaobjektista(esimerkiksi kuvatiedosto), joka ei vält-tämättä ole ilmeistä itse objektia tutki-malla (esimerkiksi missä kuva on otettu).Tämä metatiedon käsite nojaa tukevastikirjastotieteiden (Library and InformationSciences, LIS) perinteeseen. Samaan pe-rinteeseen nojaa myös Dublin Core Meta-data Element Set -standardi [18], jolla voikuvata digitaalisia objekteja (taulukko 1).

Kuten Dublin Coren metatiedosta voinähdä, se kertoo mediaobjektista asioi-ta, jotka eivät todennäköisesti ole ilmeisiäpelkkää objektia tutkimalla. Esimerkiksimusiikkikappaletta kuuntelemalla (tai sitävastaavan mp3-tiedoston bittejä tutkimal-la) ei todennäköisesti selviä, kuka kap-paleen on julkaissut tai minkälaisia te-kijänoikeuden lisensointiehtoja kappaleenkäyttöön liittyy.

Metatieto voi teoriassa kertoa me-diaobjektista (tai mediaobjekteista) mitätahansa. Käytännössä metatieto on luoki-teltu kuitenkin erilaisiin metatiedon tyyp-peihin sen perusteella, mikä metatiedontehtävä on. Erityisesti digitaalisen me-dian yhteydessä puhutaan kuvaavasta me-tatiedosta (englanniksidescriptive meta-


Taulukko 1: Dublin Core Metadata Element Set.

1. Title 9. Format2. Creator 10. Identifier3. Subject 11. Source4. Description 12. Language5. Publisher 13. Relation6. Contributor 14. Coverage7. Date 15. Rights8. Type

data), joka on yleensä Dublin Coren kal-taista median ulkopuolisia asioita kuvaa-vaa tietoa pikemmin kuin median sisäl-töä [2, s. 143]. Kuvaava metatieto voi ol-la myös niin sanottua syntaktista metatie-toa (englanniksisyntactic metadata), jokakuvaa mediaobjektin rakennetta tai syn-taksia. Semanttinen metatieto (englannik-si semantic metadata) taas kuvaa nimen-omaan objektin sisältöä syntaktista ”kor-keammalla” semanttisella tasolla. Nämämääritelmät ja rajaukset ovat pikemminohjenuoria kuin selkeitä määritelmiä, joitauskollisesti noudatetaan.

Erityisesti median metatiedon käsit-teissä on vielä kaksi varteenotettavaa ter-miä: sisällön metatieto (englanniksicon-tent metadata), joka kuvaa nimenomaanmedian sisältöä, ja kontekstuaalinen me-tatieto (englanniksicontextual metadata),joka kuvaa sitä kontekstia (ympäristöä),jossa media on luotu. Sisällön metatie-toa on esimerkiksi keitä ovat valokuvas-sa olevat ihmiset. Kontekstuaalista meta-tietoa ovat esimerkiksi valokuvan ottoaikaja päivämäärä tai vaikka lähellä sijainneetBluetooth-laitteet.

Mediaobjektin, tai minkä tahansa in-formaation semantiikan kuvaaminen si-ten, että siitä saa sekä laskennallisesti et-tä inhimillisesti jotain tolkkua on semant-tisen verkon (englanniksisemantic web)

tutkimuksen ytimessä. Vaikka tämä tut-kimus lähteekin liikkeelle multimedian jamediatekniikan maailmasta, niin tematiik-kaa on hyvin paljon samaa kuin semantti-sen verkon tutkimuksessa ja tutkimuksellaon toivottavasti vaikutuksia myös semant-tisen verkon tutkimukseen ja kehitystyö-hön.

Metatieto mediaobjektissa on aina jo-tain tarkoitusta varten. Koska ei ole mah-dollista kuvata kaikkea mahdollista tietoakaikin mahdollisin tavoin, on metatiedonsuunnittelijan tehtävä valintoja. Esimer-kiksi Dublin Core Element Set:iin on va-likoitunut vain viisitoista kohtaa, ja rivienvälistä voi lukea, että tarkoitus on kuva-ta pääasiassa julkisesti saatavilla olevia jakaupalliseen toimintaan liittyviä mediaob-jekteja. Tiettyjen termien, kuten oikeudettai julkaisija, käyttäminen kertoo jotainniistä tavoitteista, jotka ovat Dublin Corenstandardoinnin takana.

Lisäksi metatiedon, tai yleisemminminkä tahansa tietoa tallentavan järjestel-män yhteydessä on käytännöllisiä haastei-ta. Sen lisäksi, että metatietoa suunnitel-taessa tehdään rajauksia ja valintoja, Bow-ker ja Star [4] nostavat esille seuraavatkolme haastetta tietoa tallennettaessa:

• Tiedon syöttäminen vaatii resursse-ja ja useimmiten henkilöresursseja.Seurauksena on väistämättä virhei-

Sarvas 35

tä ja kulttuurieroja tiedon tulkinnas-sa ja rajaamisessa.

• Media ja sisältö konvergoivat. Kos-ka teknologia rajaa mitä tietoa voi-daan tallentaa, se välillisesti suosiisitä tietoa, joka on helpointa tallen-taa.

• Infrastruktuuri vaikuttaa. Mikääntietojärjestelmä ei elä tyhjiössä,vaan sen pitää olla yhteensopivaaikaisempien järjestelmien kanssa.Tämä ei ole pelkästään teknistä yh-teensopivuutta, vaan myös käsit-teellistä ja kulttuurillista yhteenso-pivuutta.

Kolmanneksi metatiedon yhteydessäon hyvä tuoda esille se sanomaton so-pimus, että metatieto pyrkii olemaan ob-jektiivista ja mahdollisimman monen ym-märrettävissä. Tämä olettamus kumpuaakirjastotieteiden perinteestä, mutta ei kui-tenkaan kestä lähempää tarkastelua kunkyseessä on ihmisten henkilökohtainen in-formaatio tai tieto. Henkilökohtainen tie-to, oli se metatietoa mediaobjekteissa taiei, on henkilökohtaista ja hyvinkin yk-sityisyyden sääntelemää. Joskus henkilö-kohtainen tieto julkaistaan kaikille (esi-merkiksi mielipidekirjoitus lehdessä), jos-kus sitä jaetaan lähipiirille (esimerkiksijoulukirje sukulaisille) ja joskus tieto pi-detään itsellä (esimerkiksi päiväkirja).

2.3 Median hallinnan ongelma

Metatiedon tekee ajankohtaiseksi näppäi-lyvalokuvauksessa niin sanottu medianhallinnan ongelma (media managementproblem). Ongelma on yksinkertaisuudes-saan se, että miten selata, organisoidaja hallita sitä valtavaa sähköisen medianmassaa, joka kasvaa vuosi vuodelta. On-gelma on kysymyksenasettelultaan sama

oli sitten kyseessä sanomalehti, valokuva-museo tai yksityinen näppäilijä.

Näppäilijöiden arjessa tämä ongelmaon jo monelle tuttu. Digikameralla ja kän-nykällä kuvien ottaminen eli näppäily onniin helppoa, että niitä tulee otettua paljon.On helppoa ja käytännöllistä ottaa esimer-kiksi samasta kuvauskohteesta usea kuva,jotta ainakin yksi niistä on ”onnistunut”.Tällä tavoin ammattikuvaajat ovat toimi-neet jo vuosisadan, mutta filmirullan aika-kaudella toimintamalli oli liian kallis näp-päilijälle. Toki joistain avainkuvista, kutensukujuhlien ryhmäkuva, voitiin ottaa fil-mikaudellakin usea näppäys ihan vain var-muuden vuoksi.

Sitä kuinka paljon ihmisillä on kotiko-neillaan, CD-ROM:eillaan ja muistitikuil-laan valokuvia on vaikea tarkkaan arvioi-da. Digivalokuvauksen yleisyydestä ker-too se, että 40 %:lla läntisen Euroopan ko-titalouksista oli digikamera vuonna 2005.Kuten edellä on todettu, digivalokuvaus eisiis ole marginaali-ilmiö.

Koska näppäilyvalokuvat elävät hen-kilökohtaisessa ja perheiden historiassavuosikymmeniä, niin tätä hallinnan ongel-maa pitää tarkastella pitäen mielessä, et-tä kyse ei ole mistään vuoden kestäväs-tä teknologisesta villityksestä. Jos arvioi-daan, että näppäilijä ottaa noin tuhat ku-vaa vuodessa (reilu 80 kuvaa kuukaudes-sa), niin kymmenessä vuodessa hänellä on10 000 omaa valokuvaa. Viidenkymme-nen vuoden päästä hän jättää perillisilleen50 000 valokuvaa. Jo pelkästään Suomenväestössä tämä tarkoittaa, että näppäily-valokuvaus kansallisena toimintana käsit-tää miljardeja valokuvia, jotka tallentavatkulttuuriamme vuosien varrelta. Luonnol-lisesti jotkut ihmiset ottavat enemmän ku-via ja jotkut vähemmän, mutta selvää on,että näppäilyvalokuvia otetaan nyt enem-män kuin koskaan aikaisemmin historias-sa.


Metatieto tarjoaa ratkaisua medianhallinnan ongelmaan. Jos mediaobjekteis-sa olisi paljon metatietoa, joka lisäksi tu-kisi median käyttötarkoituksia, niin si-tä voisi käyttää hallinnan, selaamisen jaorganisoinnin teknisten apuvälineiden ra-kentamisessa. Tätä ratkaisua lähdin tar-kemmin tutkimaan väitöstyössäni.

2.4 Tutkimuskysymys

Tutkimuskysymykseni oli, että minkälai-nen metatieto tukisi ihmisten näppäilyva-lokuvausta. Jotta tähän kysymykseen voivastata, pitää ensin saada käsitys siitä mi-tä on näppäilyvalokuvaus ja minkälainentieto tukisi näppäilyn käytäntöjä.

Tällä hetkellä ei ole olemassa meta-tiedon standardia, joka olisi suunniteltunimenomaan näppäilyvalokuvauksen läh-tökohdista. Ylivoimaisesti käytetyin valo-kuvissa oleva metatietostandardi on EXIF(Exchangeable Image File Format), jotatukee valtaosa kuluttajakameroista ja näi-nä päivinä myös kamerakännyköistä (kat-so kuva 1).

EXIF:stä voi kuitenkin melko hel-posti havaita, että se tukee pikemminharrastelija- ja ammattivalokuvausta kuinnäppäilyä: se korostaa kameran teknisiätietoja kuvan ottohetkellä eikä pidä si-sällään mitään viittauksia näppäilykuvilleominaisiin käyttötarkoituksiin, kuten tär-keiden perhetapahtumien dokumentoin-tiin tai oman visuaalisen identiteetin ra-kentamiseen.

Tämän väitöstyön tavoitteena oli tuot-taa uutta tietoa ja ymmärrystä näppäily-valokuvauksen käytäntöjen ja digitaalis-ten valokuvien metatietoteknologian vuo-rovaikutuksesta: millainen metatieto tu-kee ihmisten käytäntöjä ja miten käytän-nöt muuttuvat uuden teknologian myötä.

2.5 Aikaisempi tutkimus

Valokuvaus on hyvin laaja tutkimusala.Sitä tutkitaan osana kulttuuria, ihmistenvuorovaikutusta, psykologiaa, ja tietys-ti valokuvaus pitää sisällään teknologiantutkimusta linssien optiikasta digitaalitek-niikkaan ja tietojenkäsittelyyn. Keskei-simmät tutkimusalueet, joita olen tutki-muksessani hyödyntänyt ovat tutkimuk-set näppäilyvalokuvauksesta, tutkimuksetmedian sisällön kuvaamisesta metatiedol-la ja tutkimukset uusista teknologioistavalokuvien organisoimiseksi, jakamiseksija hallinnoimiseksi.

Näppäilyvalokuvausta, eli ammatti- jaamatöörikuvauksen ulkopuolelle rajattuavalokuvausta on tutkittu jo jonkin verranfilmiaikakaudella, vaikkakin se on selväs-ti jäänyt vähälle huomiolle taiteen ja kult-tuurin tutkimuksessa. Keskeisiä tutkimuk-sia ”tavallisten” ihmisten valokuvauksestaja valokuvien käytöstä ovat Bourdieun [3],Chalfenin [6], Freundin [11] ja Musellon[29] tutkimukset. Keskeinen suomalainenteos on Ulkuniemen väitöskirja perheva-lokuvauksesta [41].

HCI- (human-computer interaction)ja CSCW- (computer supported co-operative work) koulukuntien kautta ontullut myös multimediatekniikan alalledigi- ja kännykkäkameroiden käytön tut-kimusta. Keskeisiä digikuvauksen tutki-muksia ovat Roddenin ja Woodin [34]sekä Frohlichin et al.:n [12] tutkimukset2000-luvun alusta.

Kamerakännyköiden käytön tutki-muksessa suomalaisvetoiset Mäkelän etal.:n [30] ja Koskisen et al.:n [25] tutki-mukset ovat pioneerityötä. Merkittäviksiihmisten käytäntöjä tutkineista julkaisuis-ta ovat nousseet myös Ahern et al. [1], Itoet al. [21], Kindberg et al. [23], Kirk et al.[24], Miller et al. [28] ja Van House [43].

Valokuvauskäytäntöjen tutkimuksissaei olla keskitytty käytännössä lainkaan

Sarvas 37

Kuva 1: Valokuvan EXIF-metatieto Canon PowerShot S410 -kamerasta.


metatiedon rooliin ja merkitykseen. Toi-saalta taas keskeisissä metatietoa käsitte-levissä multimediateknologian julkaisuis-sa ovat ihmisten käytännöt jääneet vähällehuomiolle. Metatiedon tutkimus on myösperinteisesti keskittynyt ammattimediaan,kuten uutisten tai lehtiartikkeleiden hallin-nointiin, eikä ihmisten itse tekemä mediaole saanut huomiota.

Ihmisten valokuvien jakamista, orga-nisointia ja muita käytäntöjä on tutkit-tu paljon rakentamalla teknisiä prototyyp-pejä, jotka tukevat ihmisten käytäntöjä.Lisäksi kaupallisilla tuotteilla ja palve-luilla on merkittävä vaikutus, koska nii-den kautta syntyy käytäntöjä ja vakiin-tuu toimintamalleja. Kaupallisesti mer-kittäviä metatietoa valokuvien hallintaankäyttäviä tuotteita ovat Adobe Elementsja Apple iPhoto. Palveluista maininnan ar-voisia ovat Flickr sekä Picasa. Picasa it-se asiassa yhdistää tuotteensa samannimi-seen palveluun.

Akateemiset järjestelmät ja prototyy-pit voidaan jakaa niiden käyttämän me-tatiedon tai organisointitavan mukaan.Aika- ja päivämäärätiedon mukaan orga-nisointi on luontevaa ja se tukee lisäksi si-tä havaintoa, että valokuvia otetaan useinpurskeina, pikemmin kuin tasaisin ajan-jaksoin [8, 13, 14, 15, 16].

Toinen keskeinen metatieto on paikka,ja sen avulla kuvien organisointia on tut-kittu julkaisuissa [31, 32, 40]. Keskeinenosa metatiedon käyttöä on helpottaa ih-mistä itseään metatiedon luomisessa, ”an-notoinnissa”. Ihminen itse tietää parhai-ten, mikä tieto on hänelle tärkeää, mut-ta ongelmaksi muodostuu kuvien valtavamäärä. Erilaisilla käyttöliittymäratkaisuil-la on pyritty helpottamaan tätä työtä esi-merkiksi julkaisuissa [22, 25, 26, 39, 44].Yksi tapa helpottaa metatiedon luomis-ta on laskennallisesti pyrkiä tunnistamaankuvista samoja kasvoja tai ihmisen kasvo-

ja ylipäätään, tai pyrkiä hakemaan visuaa-lisesti samanlaisia kuvia [15, 16, 25, 46,47].

Tämän tutkimuksen uutuus aikaisem-man tutkimuksen suhteen on hyödyntääymmärrystä ihmisten tarpeista ja toimin-tatavoista näppäilyvalokuvauksessa tieto-tekniikan suunnittelussa, jossa keskeinenteknologia on metatieto.

3 Rakennetutjärjestelmät

3.1 Metodologia

Tutkimuksen tavoitteet pyrittiin saavutta-maan kuin vain insinööri osaa: rakenta-malla. Akateeminen viitekehys rakenta-miselle tutkimusmenetelmänä olidesign-science research, jossa tavoite on ymmär-tää uutta teknologiaa ja sen käytäntöjäperättäisillä iteraatioilla, joissa vuorotel-len rakennetaan ja tutkitaan rakennettuavarsinaisessa käytössä [17]. Tutkimusme-netelmä sopii tämän tutkimuksen asetel-maan hyvin: ensin pitää rakentaa teknolo-gia, jotta voimme tutkia haluttua ilmiötä,mikä taas toimii palautteena teknologianrakentamiselle.

Tässä tutkimuksessa rakennettiin kol-me järjestelmää, joista jokaista tutkittiinvarsinaisessa käytössä, ei siis laborato-riossa tai keinotekoisissa testiasetelmis-sa. Käytön tutkimuksessa menetelmät oli-vat etnograafisia: puoliavoimia haastatte-luja, havainnointia käytöstä ja käyttölo-keista, sisältöanalyysia otetuista kuvistasekä ryhmäkeskusteluja. Lisäksi näidenlaadullisten menetelmien tueksi oli kvan-titatiivisia työkaluja, kuten datan analy-sointia ja kyselyitä. Järjestelmät rakennet-tiin yhteistyössä muiden tutkijoiden sekäammattilaisten kanssa. Seuraavaksi käynläpi kunkin iteraation ja niiden merkittä-vimmät tulokset.

Sarvas 39

Kuva 2: MMM-1-järjestelmän perusajatus: kuvan ottamisen jälkeen kontekstitieto lä-hetetään palvelimelle, joka palauttaa käyttäjälle arvauksensa varmistettavaksi.

3.2 MMM-1

Ensimmäinen rakennettu järjestelmä,MMM-1 (Mobile Media Metadata, ver-sion 1) oli hyvin tekniikkavetoinen. Läh-tökohtana oli, että kännykkäkameranverkkoyhteyttä voi käyttää hyväksi ku-vien metatiedon luomisessa. Lisäksi oh-jelmointirajapintojen kautta oli mahdol-lista päästä käsiksi puhelimen kontekstu-aaliseen tietoon, kuten mihin kännykkätu-kiasemaan puhelin on yhteydessä.

MMM-1 pyrki antamaan teknologi-sen vastauksen kysymykseen, miten saadahelposti luotua semanttista metatietoa va-lokuviin. Vastaus oli prosessi, jossa yhdis-tettiin puhelimen kontekstidataa, lasken-nallista analyysiä ja vuorovaikutusta käyt-täjän kanssa (katso kuva 2).

Käyttäen hyväksi kamerakännykänohjelmointirajapintoja ja verkkoyhteyttäMMM-1-järjestelmä jokaisen kuvan otta-misen jälkeen keräsi kontekstuaalista tie-toa (paikkatiedon tukiaseman muodossa,ajan ja päivämäärän sekä käyttäjän tun-nisteen). Tämä kontekstuaalinen tieto ja

varsinainen kuva lähetettiin palvelimelle,joka prosessoi datan ja arvioi todennä-köisyyksiä sille mikä olisi valokuvan me-tatieto. Esimerkiksi yhdistämällä tukiase-man tiedot, hiukan kuvadatan laskennal-lista analyysiä ja muut saman tukiasemanlähellä otetut valokuvat, voi päätellä tu-ristinähtävyyksien ollessa kyseessä, ettävarmaan tämäkin kuva on tästä samastakuuluisasta kellotornista. Taustalla on ole-tus siitä, että ajasta, paikasta ja henkilös-tä voi päätellä kuvan sisältöä, koska ih-misellä on yksilötasolla tietyt vakiopaikatvakioaikaan (esimerkiksi työpaikalla arki-sin kello 9–17) [10]. Toisaalta taas tietys-sä paikassa ihmiset ottavat tietynlaisia ku-via, kuten turistinähtävyyksien ympärilläon todennäköistä, että suurin osa valoku-vista on otettu siitä nimenomaisesta näh-tävyydestä.

MMM-1-järjestelmä toteutettiin No-kian 3650-kännyköillä ja Apache-verkkopalvelimella. Se suunniteltiin ja ra-kennettiin alkuvuodesta 2003 ja evaluoi-tiin opiskelijoilla saman vuoden syksyllä.Metatiedon rakenne koostui rajaamatto-


masta määrästä elementtejä, jotka voivatolla ihmisiä, paikkoja, esineitä tai toimin-nallisuutta. Rakenteen tavoitteena oli, ettäse olisi joustava ja käyttäjät itse täydentäi-sivät sen hierarkioita. Esimerkiksiaktivi-teetti-kategorian alle käyttäjä sai itse lisätäoman alakategorian. Metatieto ei seuran-nut mitään standardia, vaan oli johdettuMedia Streams -järjestelmän metatiedonrakenteesta [9]. MMM-1-järjestelmä onkuvattu tarkemmin julkaisussa [36].

Syksyn käyttäjäevaluaatiossa 55 opis-kelijaa ja tutkijaa käytti MMM-1:stä nel-jän kuukauden ajan. Testaajat vastasivatviikoittain verkkokyselyyn järjestelmäs-tä ja lisäksi viiden käyttäjän kanssa teh-tiin käytettävyystestit ja erikseen järjes-tettiin kaksi ryhmähaastattelua. Tarkempikuvaus käyttökokeista on julkaisuissa [36]ja [45].

MMM-1-järjestelmän teknologiave-toinen suunnittelu toi vahvasti esille tar-peen ymmärtää paremmin ihmisten motii-veja ja käytäntöjä valokuvauksessa. Pro-jektin merkittävimmät tulokset olivat jos-sain määrin kantapään kautta oppimista.

Keskeinen havainto oli, että metatie-dolla ei ole juuri mitään itseisarvoa käyt-täjälle. Metatiedolla on oltava jokin sel-keä käyttötarkoitus ja hyöty, joka palkit-see käyttäjän mahdollisimman nopeasti.Koska järjestelmässä ei ollut aluksi mitäänsovellusta luodulle metatiedolle, käyttäjäteivät jaksaneet nähdä mitään vaivaa seneteen, että olisivat luoneet metatietoa. Tä-mä asenne vahvistui myöhemmissä haas-tatteluissa, joissa joillain haastateltavistaei ollut motivaatiota kirjata mitään tieto-ja paperikuviin, koska he sanoivat muista-vansa kaiken tarpeellisen lopun elämää.

Toinen metatietoon liittyvä havaintooli perinteinen ongelma siitä, että eri ih-miset kutsuvat samoja asioita eri nimilläja eri asioita samoilla nimillä. Esimerkik-si yksi käyttäjä tallensi valokuvaan peh-

molelusta esineen nimeksi ”George”. Tä-mä tieto tuskin kertoo muille ihmisille mi-tä kuva esittää. Tämä nosti esiin toisenhenkilökohtaiseen informaatioon liittyvänhaasteen: koska kyse on henkilökohtaises-ta mediasta, niin tallennettu informaatioon henkilökohtaista eikä välttämättä lain-kaan yleistajuista.

MMM-1:n käyttäjäevaluointi toi esiinsen, että perinteinen kirjastotieteiden läh-tökohta objektiivisesta ja jäsennellystä tie-dosta julkiseen käyttöön ei sovi henkilö-kohtaisen median metatietoon. Koska me-dia, kuten omat valokuvat, on pääasiassajoko ihmistä itseään tai hänen sosiaalis-ta verkkoaan varten, tieto ei ole objektii-vista eikä tarkoitettu julkiseen käyttöön.Seuraavan järjestelmän, MobSharen läh-tökohdaksi tulikin rakentaa palvelu poh-jautuen perinteisiin valokuvauksen käy-täntöihin eikä metatiedon lähtökohtiin.

3.3 MobShare

Edellisen järjestelmän evaluoinnista opit-tujen seikkojen lisäksi MobSharen suun-nittelussa otettiin huomioon aikaisempitutkimus näppäilyvalokuvauksesta ja li-säksi suunnittelutyön tueksi tehtiin progradu -työ kamerakännykkäkuvaamisesta[33]. Lähtökohdaksi otimme ihmisten ha-lun jakaa kuvia lähipiirin kesken, mikä oliilmennyt myös MMM-1:n käyttäjäkokeis-sa. MobShare suunniteltiin alkuvuodesta2004 yhteisprojektina Futurice Oy:n kans-sa ja käyttäjäkokeet tehtiin saman vuodensyksynä ja jouluna.

MobShare-järjestelmä suunniteltiintukemaan kännykällä valokuvausta, jos-sa ihminen räpsii kuvia ja haluaa jakaa nerajalliselle ryhmälle ihmisiä. Koska ole-tettavasti kaikilla kuvien vastaanottajillaei ole kännykkää, joka voisi ottaa vastaankuvaviestejä tai kuvia ylipäätään, kuvatlähetettiin MobSharen palvelimelle, josta

Sarvas 41

Kuva 3: Esimerkki MobShare-järjestelmän selainkäyttöliittymästä. Kuva on järjestel-män käyttäjätesteistä ja käyttäjien nimet on muutettu.


Kuva 4: MobShare-järjestelmän kännykkäkäyttöliittymä. Kuvia jaettaessa piti ensinluoda kuva-albumi, johon liitettiin puhelimen osoitekirjasta ne henkilöt, jotka saivatkatseluoikeuden kuviin.

niitä pystyi katsomaan tietokoneen verk-koselaimella. Tietokoneen suuri näyttö,näppäimistö ja hiiri mahdollistivat myöskännykkää monipuolisemman käyttöliit-tymän suunnittelun.

Kännykän sisäänrakennettua sosiaa-lista tietoa käytettiin hyväksi siinä, ettäkäyttäjän lähettäessä kuvia, hän valitsi ku-vien vastaanottajat puhelimen osoitekir-jasta. Oletuksena oli, että se lähipiiri, jollekuvia jaetaan on myös osoitekirjassa. Tä-män seurauksena jokaisen käyttäjän tun-nistetiedoksi tuli hänen puhelinnumeron-sa.

Jokaisella käyttäjällä oli MobSharenverkkopalvelussa oma käyttäjätili, jonnekuvat siirrettiin ja josta käsin kuvia voi ja-kaa halutessa. Kuvia jaettaessa jokaisel-

le kuvien vastaanottajalle luotiin palve-luun oma tili puhelinnumeron perusteellaja lähetettiin tekstiviesti, että tämä ja tä-mä henkilö on jakanut kuvia seuraavassaverkko-osoitteessa. Toisin sanoen, jos eiollut ottanut ja jakanut yhtään kuvaa, niinpalvelu koostui tuttujen jakamista kuvista.Kuvassa 3 näkyy MobSharen selainkäyt-töliittymä.

Kännykän rooli oli toimia kamerana jaensisijaisena tapana jakaa kuvia (katso ku-va 4). Kuvat jaettiin kansio kerrallaan, jasiten jokainen yksittäinen kuva kuului ai-na yhteen kansioon. Julkaisussa [38] ontarkempi kuvaus palvelusta.

MobShare-palvelu evaluoitiin kahdel-la viiden hengen käyttäjäryhmällä, joil-le molemmille annettiin Nokian Series 60

Sarvas 43

-kamerakännykät ja opastus MobSharenkäyttöön. Toinen ryhmä oli kaveriporuk-ka 25–26-vuotiaita. Toinen ryhmä oli per-he, jossa kännykät annettiin perheen van-hemmille, isoisälle ja kahdelle lapselle.Jokaista testihenkilöä haastateltiin ennentestejä hänen kännykän ja kameran käyt-tötavoistaan sekä sosiaalisesta verkostos-ta. Testien aikana henkilöiden omia (tes-tiä edeltäneitä) valokuvia käytiin läpi hei-dän kotonaan, ja testien päätyttyä testi-henkilöiden kanssa käytiin läpi järjestel-män käyttöä. Testijakso oli neljästä kuu-teen viikkoon. Lisäksi jokainen testihen-kilö sai jakaa kuvia kenelle tahansa. Toi-saalta tutkimuksessa korostettiin, että jär-jestelmän käyttäminen ei ollut millään ta-valla pakollista.

Käyttäjätestien aikana testihenkilöt ot-tivat yhteensä lähes 1200 valokuvaa jakymmenen testihenkilön lisäksi kuvia kat-seli yhteensä 77 muuta ihmistä. Kuvien jahaastattelujen lisäksi palvelu tallensi kym-menestä testihenkilöstä heidän toimintan-sa MobSharen palvelimella. Tämä rikastutkimusdata antoi vankan laadullisen ym-märryksen siitä minkälaisiin sosiaalisiinkäyttötarkoituksiin ihmiset valokuvia javerkon valokuvapalveluita käyttävät. Eri-tyisesti kahta ryhmää vertailemalla oli il-meistä, että nuorten aikuisten ryhmässäpalvelulla oli selkeä tarve suhteiden yllä-pitämisessä. Perheen tapauksessa ei ollutsamanlaista tarvetta, koska he näkivät toi-siaan päivittäin kotonaan, isoisää lukuunottamatta. Perheen lapsille palvelusta tu-likin leikin ja huvittelun väline pikemminkuin yhteydenpidon väline. Tarkempi ku-vaus tuloksista on julkaisussa [37] ja väi-töskirjassa [35].

3.4 KuvatKavereille

MobShare-järjestelmä oli tutkimuksenkannalta keskeinen teknologia valoku-vauskäytäntöjen ymmärtämiseksi. Futu-

rice Oy:lle palvelu oli prototyyppi ja senseuraava versio oli niin sanottu kaupalli-nen pilotti KuvatKavereille.fi. Pilotin tar-koituksena oli tehdä MobSharesta kaupal-lisesti toimiva versio, jolla olisi tuhansiakäyttäjiä. Tutkimuksen kannalta se tarjosimahdollisuuden nähdä miten liiketoimin-nan vaatimukset muokkasivat MobShare-palvelua tiettyyn suuntaan. Toisaalta käyt-täjämäärän kasvaessa tarjoutui mahdolli-suus saada kvantitatiivista dataa palvelunkäytöstä.

Keskeisin muutos oli valokuvienaikaleimaan perustuvan kalenterinäky-män muuttaminen kuvagalleriapohjaisek-si käyttöliittymäksi, jossa keskeisessä roo-lissa oli sosiaalinen aktiivisuus. Toisinsanoen, uusi käyttöliittymä korosti niitäkuvia ja kuvagallerioita, joissa oli jokouusia kuvia tai kommentteja (katso ku-va 5). Syynä muutokseen oli se karu to-tuus, että ihmisten digikameroiden kelloteivät olleet oikeassa ajassa ja aikametatie-toon pohjautuvasta käyttöliittymästä tuliharhaanjohtava. MobShare oli rakennettukännykkäkuvien jakamista varten ja ihmi-set käyttävät kännyköitään usein kelloina,joten kuvien aikaleimat olivat kohdallaan.KuvatKavereille.fi laajentui tukemaan tie-tokoneelta ladattavia kuvia, jolloin aika-leimojen epäluotettavuus tuli esille.

Toinen syy muutokseen oli sekäMMM-1:n että MobSharen käyttäjätut-kimuksissa korostunut sosiaalinen funk-tio: ihmiset jakoivat kuvia toisille ihmisil-le ja olivat kiinnostuneita toisten ihmis-ten kommenteista ja kuvista. Keskeisek-si toiminnoksi nousi tämän sosiaalisen ak-tiivisuuden korostaminen käyttöliittymäs-sä. Palvelun viestinnällinen ulottuvuus ko-rostui perinteisen valokuvien arkistoinninjäädessä vähemmälle. Tämä havainto onyleistettävissä kaikkiin internetin valoku-vien jakamispalveluihin: niiden myynti-valtti on sosiaalinen vuorovaikutus tuttu-


Kuva 5: KuvatKavereille.fi-palvelun englanninkielinen selainkäyttöliittymä. EronaMobShareen, tässä käyttöliittymässä vaihdettiin aikapohjainen organisointi käyttäjä-pohjaiseen organisointiin ja korostettiin käyttäjälle uusia kuvia ja kommentteja.

jen ja tuntemattomien kanssa pikemminkuin valokuvien arkistointi ja organisoin-ti. Palveluissa on toki arkistointia ja or-ganisointia tukevia toimintoja, mutta neovat joko sosiaalisuuden sivutuotteita taiselvästi toissijaisia toimintoja. Toisaaltatietokoneelle myytävissä valokuvien hal-lintaohjelmissa (esimerkiksi Adobe Ele-ments tai Apple iPhoto) organisointi onpääroolissa ja kuvien jakaminen sekun-däärinen toiminto.

Tämä valokuvien sosiaalisen funktionkorostuminen on merkittävä havainto me-tatiedon kannalta. Näppäilykuvien meta-

tiedon keskeinen ongelma on, että ihmi-set harvoin jaksavat lisätä kuviin metatie-toa tai ylipäätään nähdä vaivaa kuvien or-ganisoimiseksi. Toisaalta, ihmiset interne-tin kautta jaksavat nähdä vaivaa kuvienjakamiseksi, kommentoimiseksi ja katso-miseksi. Tämän työn yksi kontribuutio onsosiaalisen metatiedon käsite, jonka idea-na on käyttää tätä sosiaalista aktiivisuut-ta metatietona näppäilyvalokuvien organi-soinnissa.

Tarkempi kuvaus KuvatKavereille-järjestelmästä ja sen muutoksista Mob-Sharen suhteen on väitöskirjassa [35].

Sarvas 45

Taulukko 2: MobShare-järjestelmän käyttäjätestien kuvien lukumäärät sekä kuvaus-kohteet. Kuvauskohteet eivät ole toisiaan poissulkevia, joten kuvassa saattoi olla koh-teena sekä koira että esine.

Ryhmä 1 (ystävät) Ryhmä 2 (perhe) Molemmat ryhmät589 kuvaa 588 kuvaa 1177 kuvaa

Henkilö(t) 70 % 51 % 60 %Esine 21 % 24 % 22 %Paikka, maisema 13 % 8 % 11 %Koira 8 % 12 % 12 %Taiteellinen 0 % 13 % 11 %

4 Johtopäätökset

Rakennettujen järjestelmien ja niidenavulla tutkittujen ihmisten synnyttämis-tä tuloksista voidaan tehdä johtopäätök-siä, jotka jakautuvat kolmeen teemaan.Ensimmäinen teema valaisee kysymystämitä on näppäilyvalokuvaus. Toinen tee-ma korostaa tekniikan vaikutusta näppäi-lyvalokuvauksen käytäntöihin, eli mitentietyt toteutusratkaisut muokkaavat käyt-töä. Kolmantena teemana on miten nä-mä asiat vaikuttavat metatiedon suunnit-teluun, merkitykseen ja käyttöön näppäi-lyvalokuvauksessa.

4.1 Valokuvien sosiaalisetkäyttötarkoitukset

MMM-1-järjestelmä rakennettiin selkeäs-ti metatiedon luomiseksi ja siinä oli taus-talla vahva tarve organisoida mediaa. Senkäyttökokeista ja sitä seuraavien järjestel-mien käytöstä tuli kuitenkin selväksi, et-tä valokuvien ja internetin yhdistelmä tu-kee parhaiten sosiaalista vuorovaikutusta— ainakin näin 2000-luvun alkuvuosina.

Jälkeenpäin ajateltuna ei ole kovin ih-meellistä, että verkkoteknologia tukee va-lokuvauksen sosiaalisia funktioita. Toi-saalta ei ole myöskään jälkiviisaana vai-kea ymmärtää, että nämä valokuvien käyt-

tötarkoitukset, joita tutkimuksessa tuliesille, eivät eroa merkittävästi niistä tehtä-vistä, joita näppäilykuvilla on ollut jo tois-ta sataa vuotta: oman elämän dokumen-tointi, vuorovaikutus ja oman visuaalisenidentiteetin rakentaminen. Tätä hyvin tu-kevat MobSharen testikäyttäjien kuvaus-kohteiden valinnat (taulukko 2), ne ovatvarsin tuttuja kohteita. Esimerkiksi Ulku-niemi listaa perhekuvien kuvauskohteik-si perinteisesti perheenjäsenet, kaverit, su-kulaiset ja lemmikkieläimet [41].

Esineet kuvauskohteina korostuivatnuorten aikuisten ryhmässä, jossa valo-kuvia otettiin tapaamisten yhteydessä jauseimmiten tapaamiset olivat juhlia, jois-sa oli ruokaa sekä juomaa, jotka päätyi-vät valokuviin (esimerkiksi kuva 6). Tämäkorostaa kamerakännykän luonnetta ”ke-vyiden” kuvien kamerana. Toisin sanoen,koska kamerakännykällä ei ole ”oikean”kameran statusta, sillä voi ottaa helpom-min kuvia, joiden ottaminen pokkari- taijärjestelmäkameralla korostaisi liikaa ku-vanottotilanteen merkitystä. Kamerakän-nykällä otettuja kuvia ei pidä pahemminperustella.

Selkeän poikkeuksen perinteisistä ku-vauskohteista tekivät myös toisen tutkitta-van ryhmän lapset, jotka ottivat valokuviaosana leikkejä, tai kuvaaminen itsessään


Kuva 6: Kolmen eri käyttäjän kuvat samasta syntymäpäiväkakusta. Nuorten aikuistenryhmässä korostuivat valokuvat ruuasta ja juomasta osana yhteisten tapaamisten kuvi-tusta.

oli leikki. Näissä kuvien sosiaalinen teh-tävä oli käytännössä kokonaan kuvaushet-kessä, tai sitten puuttui kokonaan, jos ku-vat otettiin omaksi iloksi.

MobShare-järjestelmän käyttökokei-den valokuvista on hyvä pitää mielessä,että kuvia otettaessa kyseinen järjestelmäoli aktiivisessa käytössä. Tämä varmas-ti vaikutti kuvaamiseen siten, että kuviaotettiin pikemmin jaettavaksi myöhemminkuin omaan henkilökohtaiseen käyttöön.

Nuorten aikuisten ryhmässä kuviajaettiin 48 eri henkilölle, jotka olivat kave-reita, sukulaisia ja työkavereita — samo-ja henkilöitä, joita oli kuvissa tai muka-na valokuvatuissa tapahtumissa. Toki ku-via jaettiin myös ihmisille, jotka eivät ol-leet kuvissa tai tapahtumissa.

Toisessa MobSharen tutkittavassa ryh-mässä kuvia jaettiin 29 eri henkilölle.Nämäkin olivat kavereita, sukulaisia jatyökavereita. Kuten aikaisemmin jo mai-nitsin, tässä ryhmässä kuvia jaettiin vä-hemmän ja harvemmille ihmisille kuinnuorten aikuisten ryhmässä. Kuvia otettiinkäytännössä yhtä paljon.

4.2 Valokuvapalveluidensuunnittelu

Kuvapalvelun käyttöliittymä ja arkkiteh-tuuri tukevat tietynlaista kuvienjakotapaa

ja käytäntöjä. Tämän tutkimuksen aika-na kävi selväksi, että jotkin toteutusratkai-sut tukivat tietynlaisia käytäntöjä ja oletta-muksia. Suunnittelutyön haaste on havaitanämä rajoitteet tai mahdollisuudet, jotkauseimmiten syntyvät suunnittelijoiden tie-dostamatta rakentaessa omia arvojaan jaasenteitaan teknologiaan.

MobShare- ja KuvatKavereille.fi-jär-jestelmien oletettu käyttötapa oli, ettäkäyttäjä ottaa kuvia kamerakännykälläänilman, että itse kuvaaminen olisi teknises-ti kytketty kuvien jakamiseen. Vasta kunkäyttäjä halusi jakaa kuvia, niin hän käyn-nisti sitä varten tehdyn ohjelmiston. Tämämalli tuki perinteistä filmimaailmasta tut-tua valokuvausta, jossa kuvat tapahtumas-ta otetaan ennen kuin niitä jaetaan. Jotkinkamerakännykkäjärjestelmät tukevat mal-lia, jossa yksittäinen kuva jaetaan heti kunkuva on otettu (esimerkiksi MMM-1, Zo-neTag [48] ja Merkitys [27]).

MobSharen ja KuvatKavereille.fi-jär-jestelmän malli tuki siis vahvasti tapahtu-mien dokumentointia hieman itse tapahtu-man jälkeen. Tätä tuki myös järjestelmientapa organisoida kuvat kokoelmina, albu-meina tai gallerioina, eikä yksittäisinä ku-vina. Lisäksi kuvat esitettiin aikajärjestyk-sessä vanhimmasta uusimpaan, aivan ku-ten valokuva-albumien tarinankerronnas-sa on tapana. Tämä ei ole itsestään selvää.

Sarvas 47

Moni kuvienjakopalvelu tai kuvia käyttä-vä sosiaalisen verkottumisen palvelu (esi-merkiksi Flickr tai IRC-galleria) järjes-tää kuvat alkaen uusimmasta kuvasta. Tä-mä järjestely tukee sellaista käyttöä, jossauusimmalla kuvalla on merkitystä ikäänkuin uutisena tai tuoreena viestinä yleisöl-le.

MobShare- ja KuvatKavereille.fi-jär-jestelmissä kuvien jakaminen oli selväs-ti rajattu. Käyttäjän piti jokaisen galle-rian kohdalla päättää kuka kuvia voi kat-soa. Lisäksi käyttäjällä piti olla jokaisenhenkilön puhelinnumero tiedossa. Kuviaei siis julkaistu verkossa, vaan jaettiin hy-vinkin kontrolloidusti. Tämä luonnollises-ti muokkaa kuvapalvelun käyttötarkoituk-sia: julkisilla kuvilla haetaan laajaa ylei-söä omille kuville ja itselle, kun taas pie-nelle porukalle jaetuissa kuvissa tarkoituson pikemmin pitää yllä ryhmähenkeä tut-tujen ihmisten kesken.

Toisaalta, kuvien jakaminen julkises-ti on myös helppo tapa jakaa kuvia ver-kossa. Riittää kun sähköpostiviestiin li-sää julkisen internet-osoitteen, niin postinvastaanottajat pääsevät katsomaan kuvia.Kontrolloidussa jakamisessa tarvitaan ai-na jonkin tasoinen identifiointi, mikä voiolla liikaa vaivaa. Julkisia kuvia voi myösjakaa eteenpäin esimerkiksi muille tapah-tumassa olleille henkilöille, joiden yhteys-tietoja kuvien alkuperäisellä jakajalla eiollut.

Sosiaalisen aktiivisuuden kannalta jär-jestelmien käytössä keskeiseksi tulivat eri-laiset tavat kommunikoida. Kuvien jaka-misen lisäksi tekstikommentit olivat tär-keitä. Lisäksi kuvakansioissa näkyi ku-ka oli vieraillut kansiossa ja milloin se-kä kuinka monta kertaa kutakin kuvaaoli ”klikattu” auki. Kaikki nämä olivatpieniä, mutta erittäin tärkeitä toiminnalli-suuksia, jotka loivat kuvien ottajille mie-likuvan siitä, että heidän kuviaan käydään

katsomassa ja niistä ollaan kiinnostuneita.Sosiaalisen aktiivisuuden kommunikointioli niin tärkeää, että KuvatKavereille.fi-järjestelmään rakennettiin edellisten lisäk-si toiminto sähköpostiviestien lähettämi-seksi aina kun joku jakaa käyttäjälle ku-via. Aikaisemmin aktiivisuus pysyi järjes-telmän sisällä, eikä siitä viestitetty ulos-päin. Lisäksi prototyyppitasolla kokeiltiinkännykän taustakuvaa, joka hakee auto-maattisesti järjestelmästä viisi uusinta ku-vaa tai kommenttia. Tällä tavoin aktiivi-suus myös viestitettiin järjestelmästä ulos-päin muihin järjestelmiin.

4.3 Merkitys metatiedolle

Tämänhetkisten metatiedon standardiensuurin ongelma tämän työn valossa on, et-tä ne eivät tue näppäilyvalokuvausta. Eiole olemassa yleistä standardia, joka ku-vaisi miten valokuvaan tulisi tallentaa kei-tä ihmisiä kuvassa on, missä se on otet-tu tai mikä oli kuvattu tapahtuma. Stan-dardit, kuten EXIF, Dublin Core, IPTC,tai MPEG-7 on suunniteltu julkisen käy-tön ehdoilla.

Erikoisen hankalaa on standardoidanäppäilyvalokuvauksen kontekstuaalinen,dynaaminen ja semanttisesti korkealla ta-solla oleva informaatio. Valokuvien tie-to on usein pienen lähipiirin historiaa, jo-ka muuttuu kontekstin ja ihmissuhteidenmuuttuessa. Nämä piirteet eivät ole tyypil-lisiä vain itse metatiedolle, vaan heijastu-vat myös metatiedon rakenteisiin — onto-logiaan. Esimerkiksi sama henkilö voi elä-män eri vaiheissa olla tyttöystävä, vaimoja ex-vaimo.

Koska näppäilykuviin liitettävä tietoihmisistä, paikoista ja tapahtumista ei oleobjektiivista ja staattista, niin sen jakami-nen on vaikeaa. Esimerkiksi toiselle ihmi-selle Tokio on kotikaupunki, jonka sisälläon suuri määrä kaupunginosia, mutta tu-ristille Tokio on vain yksi paikka. Jotta nä-


mä ihmiset voivat jakaa metatietonsa va-lokuvistaan Tokiosta tämä pitää huomioi-da. Sama ongelma koskee ihmisiä: samal-la ihmisellä on erilaisia suhteita ja jopaerilaisia nimiä riippuen suhteen toisestaosapuolesta.

Näppäilykuvien metatiedolle näyttääolevan tyypillistä, että valokuvien omis-tajalle itselleen lankeaa metatiedon käsit-telyn vastuu. Kuvien ottaja tietää parhai-ten kuvien suhteen hänen omaan elämään-sä, ja juuri tätä tietoa metatieto pyrkii tal-lentamaan: merkittävät ihmiset, paikat jatapahtumat elämässä. Tietojenkäsittelylläon työsarkaa tämän työn automatisoinnis-sa tai avustamisessa.

Kahdesta edellisestä alaluvusta voi ve-tää yhteen kaksi keskeistä teesiä: 1) näp-päilykuvien käyttö internetissä on vah-vasti sosiaalista, ja 2) erilaiset teknolo-giset ratkaisut suosivat erilaista valoku-vien käyttöä. Metatiedon kannalta se tar-koittaa, että kuvien välittämä sosiaalinenvuorovaikutus pitää ottaa huomioon meta-tiedon luomisessa, käytössä ja suunnitte-lussa. Toisaalta, metatiedon toteuttaminenon teknistä toteutusta ja pitää huomioida,mihin suuntaan metatiedon rakenne ja si-tä käyttävät sovellukset muokkaavat itsekäyttöä.

Koska ihmisiä, paikkoja ja tapahtumiakuvaavan metatiedon tallentaminen ja yl-läpitäminen ei ole yksinkertainen tehtävä,sen rinnalle pitäisi kerätä tietoa kuvien so-siaalisesta käytöstä: keille kuvia on jaettu,mitä he niistä kommentoivat, mitä kuviakatsottiin ja niin edelleen. Kuvien sisältöäkuvaavan metatiedon lisäksi pitäisi kerä-tä ja tallentaa sosiaalista metatietoa. Sosi-aalinen metatieto käyttäisi hyväkseen sitä,että ihmiset ovat valmiita näkemään vai-vaa kuvien jakamisessa ja kommentoimi-sessa. Se syntyisi ikään kuin sivutuottee-na.

Metatiedon toteuttaminen osaksi jär-

jestelmää muokkaa metatiedon käyttöä.Jos ihmisillä on mahdollisuus tallentaakuviinsa tietoa, ja he niin myös teke-vät, keskeiseen rooliin tulevat järjestel-män muut toiminnot. Jos metatieto on jul-kista, yksityisyyden rajaaminen tulee kes-keiseksi. Jos metatiedon avulla voi luodavaikka valokuvakirjoja, niin metatiedostatulee osa kirjan taittamista. Metatieto eisiis elä omaa elämäänsä, vaan värittyy senmukaan miten sitä sovelletaan.

4.4 Näppäilymetatiedon kuusiulottuvuutta

Metatiedon suunnittelu on aina valintoja,jotka tukevat tiettyä käyttöä ja jättävät tu-kematta toisenlaista käyttöä. Tämä tutki-mus ei tarjoa standardia ontologiaa näp-päilyvalokuvien metatiedolle. Jääköön seseuraavien väitöskirjojen ja tutkimustentehtäväksi. Tässä työssä on tutkittu mi-tä ovat näppäilyvalokuvauksen käytännötinternetin aikakaudella ja toisaalta mitäuusia mahdollisuuksia kännykät tarjoavatmetatiedon tallentamiseksi. Nämä havain-not on kiteytetty seuraavaan kuuteen koh-taan, jotka on otettava huomioon suunni-teltaessa metatietoa näppäilyvalokuvauk-seen — tai yleisemmin: nämä on otet-tava huomioon keskusteltaessa informaa-tion liittämisestä ihmisten itse tekemäänmediaan.

Yksityisyys Lähtökohtaisesti omiin va-lokuviin liitettävä tieto on yksityistä. Ai-van kuten ihmiset tekevät valintoja siitämitä kuvia he näyttävät, he haluavat teh-dä valintoja siitä mitä tietoa kuvista onmahdollista saada selville. Jos näppäily-kuvissa on metatietoa, niin se käytännös-sä tarkoittaa yhtä ylimääräistä työtehtä-vää kuvia jaettaessa ja julkaistaessa: mi-tä metatietoa kuvan mukana kulkee? Tä-tä työtehtävää voi helpottaa automatisoin-

Sarvas 49

nilla, mutta luottamus automatisointiin so-siaalisesti ja tietoturvan kannalta aroissaasioissa on yleensä vähäistä. Kuinka mo-ni ihminen olisi valmis luottamaan tieto-koneohjelmaan omien valokuviensa valin-nassa julkaisua varten?

Monimerkitykset Koska näppäilyku-viin liittyvä metatieto on henkilökohtais-ta, niin ei voida välttyä monimerkityk-siltä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaasitä, että metatieto ”koti” tarkoittaa eripaikkaa eri ihmisillä. Jos metatietoja ha-lutaan yhdistää eri ihmisten välillä, niinmonimerkitysten ongelma on ratkaistava.

Dynaamisuus Metatieto näppäilykuvis-sa heijastaa ihmisen elämässä merkittäviäasioita. Jos asiat eivät olisi merkitykselli-siä, voidaan kysyä, että miksi niitä pitääkuvata metatiedolla. Ihmisten elämä ondynaamista, joten sitä heijastava tietokinon luonteeltaan dynaamista. Esimerkiksiihmissuhteet muuttuvat (avioerot, aviolii-tot), paikat muuttuvat (muutto uuteen ko-tiin) ja suhteet valokuviin muuttuvat (en-simmäinen kuva tulevasta aviomiehestä).Erityisesti jos metatieto kuvaa sosiaalis-ta vuorovaikutusta, kuten kommentit taikeille kuvia jaetaan, niin se on luonteel-taan erittäin dynaamista.

Automaatio Osa metatiedon luonnistavoi olla automaattista. Esimerkiksi valo-kuvan paikkakoordinaatit voivat tulla au-tomaattisesti kännykästä, tai kamera tal-lentaa kuvan mukana kellonajan ja päivä-määrän.

Automaattinen metatieto on kuitenkinluonteeltaan erilaista kuin ihmisen luo-ma. Tämä on otettava huomioon meta-tietoa suunniteltaessa. Tietokoneen luomatieto on usein eksaktia, mutta voi olla täy-sin väärässä. Tästä lähestulkoon klassi-nen esimerkki on kameran kellonaika, jo-

ka voi ulkomaan matkan aikana olla ko-timaan aikavyöhykkeessä. Ihmisen luomatieto voi olla hyvin monimerkityksellistä,joskus jopa tarkoituksella, kuten niin sa-notuissa sisäpiirin vitseissä on usein tapa-na.

Rakenteellisuus Ihmisten oman me-dian organisoinnissa suosimat ”tägit”ovat esimerkki minimalistisesta rakenteel-lisuudesta. Niillä ei tyypillisesti ole kes-kinäisiä suhteita eikä hierarkiaa, ja lisäk-si, niiden sisällölle ei ole tarkkoja mää-rityksiä, vaan tägi voi olla mikä tahansakirjainten ja numeroiden yhdistelmä. Toi-saalta metatieto voi olla hyvinkin raken-teellista, eli ontologian kautta on määri-telty hierarkiat, metatietoelementtien suh-teet sekä säännöt siitä miten metatieto esi-tetään.

Molemmilla lähestymistavoilla onomat hyvät ja huonot puolensa: tägejä onhelppo luoda, koska rakenne on liberaa-li ja joustava, mutta tägien laskennallinenhyöty on vähäistä, koska niiden sisällöstäja suhteista ei voi olettaa mitään. Jäyk-kien ja raskaiden ontologioiden edut ovattaas juuri siinä missä tägit eivät pärjää: se-manttisen tiedon laskennallisessa tehossa.Toisaalta ontologioiden ongelma on, ettäniiden käyttäminen ja ”täyttäminen” eivätkannusta näppäilijää.

Metatietoa suunniteltaessa nämä kak-si ääripäätä on otettava huomioon ja teh-tävä päätöksiä sen suhteen painotetaankokevyttä rakennetta ja helppoa metatiedonluontia, vai raskasta rakennetta, mutta las-kennallista hyötyä.

Siirrettävyys Metatiedon siirtäminenjärjestelmästä toiseen on oma ulottuvuu-tensa. Tämä tarkoittaa sitä kuinka sovel-luskohtaista metatieto on. Toinen ääripääon standardoitu metatieto, jota voi siir-rellä käytännössä järjestelmästä toiseen.


Toinen ääripää on yhteen sovellukseen si-dottu metatieto, jota ei voi edes siirtääpois sovelluksesta.

Metatiedon siirrettävyys on vahvastisidoksissa liiketoimintaan. Usein metatie-to on se lisäarvo, jonka palvelu tai tuo-te tarjoaa käyttäjälleen, joten sen siirtämi-nen muualle ei välttämättä ole palvelun-tarjoajan tai tuotteen tekijän edun mukais-ta — ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Tä-tä käyttäjän lukitsemista tuotteeseen me-tatiedon avulla tukevat Adoben Elements-ja Applen iPhoto-ohjelmistot, joista meta-tiedon siirtäminen ei ole helppoa eikä ko-ko laajuudessaan mahdollista.

Jos verrataan metatiedon siirrettävyyt-tä valokuvien siirrettävyyteen, niin ero onvaltava. Esimerkiksi Jpeg-kuvastandardion niin yleinen ja laajassa käytössä, et-tä ajatuskin palvelun tai tuotteen omas-ta kuvastandardista tuntuu oudolta. Onkomahdollista, että jonakin päivänä näppäi-lykuvien metatieto on yhtä laaja ja toimi-va standardi?

5 Epilogi

Siitä kun lopetin tutkimusmateriaalintuottamisen ja aloin kirjoittaa väitöskir-jaa on kulunut jo yli kaksi vuotta. Sano-taan, että se on pitkä aika internetin kehi-tyksessä. Toisaalta väitöskirjan tutkimuk-sen pitäisi olla sen verran pitkäjänteistä jamerkittävää, että se ei ihan heti vanhenisi.Miltä siis yllä esittämäni tulokset näyttä-vät keväällä 2008?

Metatiedon standardoinnissa tilanne eiole muuttunut juuri lainkaan. Tiedossaniei ole hankkeita, joissa luotaisiin meta-tiedon standardia näppäilyvalokuvauksenehdoilla. Toisaalta olen ilokseni huoman-nut, että W3C:n kuvien metatietoa käsit-televissä dokumenteissa on nykyään ske-naario henkilökohtaisten valokuvien käy-töstä ja siihen liittyvästä metatiedosta

[19]. Tägeistä on tullut ehkäpä realistisinvastaus ihmisten median hallinnan ongel-maan. Tägit alkavat jo hiljalleen löytääpaikkansa verkkopalveluissa, vaikkakaanne eivät vielä ole koko kansan arkikielenkäytössä.

Toisaalta säännöllisesti tulee törmät-tyä arkisiin ongelmiin valokuvien meta-tiedon toteutuksissa, jotka eivät vala us-koa siihen, että lähitulevaisuudessa syn-tyisi merkittäviä läpimurtoja. Esimerkik-si kamerakännykälläni otettujen videoi-den aikaleima on säännöllisesti kaksi tun-tia edellä kun siirrän tiedostot pois känny-kästäni.

Väitöstyöni lähtökohta on näppäilyva-lokuvauksessa, joka on perinteisesti yksi-tyistä vuorovaikutusta: perheen sisällä, su-kulaisten kesken, kaveriporukassa ja niinedelleen. Vaikka näppäilykulttuuri ja ih-misten perinteet oman visuaalisen me-diansa tuotannossa tukevat vahvasti yksi-tyistä ja suljetun ryhmän välistä vuorovai-kutusta, siitä ei ole tullut ensisijainen ta-pa ajatella niin sanottua sosiaalisen me-dian teknologiaa. Ehkä uutuutta ja kek-sintöjä kannustavassa ilmapiirissä 120-vuotiaat perinteet sekä perhe-elämän käy-tännöt tuntuvat liian tunkkaisilta ja kon-servatiivisilta. Toisaalta sosiaalisten verk-kopalveluiden suosion kasvaessa yksityi-syyteen ja luottamukseen liittyvät kysy-mykset ovat alkaneet saada uutta huomio-ta osakseen.

Valokuvat ovat pitäneet asemansa2000-luvun verkkopalveluiden tullessa jamennessä. Vaikka koko näppäilyteknolo-gia muuttui filmipohjaisesta digitaalisek-si kymmenessä vuodessa, eivät valoku-vien käyttötarkoitukset, perinne ja kult-tuuri muutu yhtä nopeasti. En usko, ettätänään, eikä edes 20 vuoden päästä, val-taosa ihmisistä halua jakaa kaikkia ku-viansa koko maailman katseltavaksi —vaikka se olisi kuinka helppoa.

Sarvas 51

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kes-keisin ilmiö on se, että kuvia ote-taan enemmän kuin koskaan. EU:ssa jaUSA:ssa on noin 760 miljoonaa kamera-kännykkää ja digikameraa yhteensä. Josniiden omistajat ottavat aikaisemman ar-vioni perusteella tuhat kuvaa vuodessa,niin kuvia on biljoonia. Miten tämä kuva-massa on hallittavissa? Metatieto tarjoaateknisen mahdollisuuden lisätä tietoa näi-hin kuviin, joka helpottaisi organisointi-työtä. Standardoitu yhtenäinen metatietovoisi jopa mahdollistaa koko massan tar-kastelun yhtenä kokoelmana, pikemminkuin pirstaleisina kuvakokoelmina kunkinihmisen kotikoneilla.

Metatieto näppäilykuvissa odottaa sel-keää kaupallista ratkaisua, jonka suuriosa ihmisistä ottaisi käyttöönsä. Metatie-to kaipaa Georg Eastmanin Kodakin kal-taista tuotetta ja palvelua, jossa ihmisetvoisivat keskittyä kuvaamiseen ja kuvienjakamiseen, eikä heidän tarvitsisi kantaahuolta metatiedon tallentamisesta ja säi-lymisestä. ”You press the button. We dothe rest.” Tämän saavuttamiseksi tutki-muksella on työsarkaa useilla eri aloilla:mediateknologian kehityksessä, ihmistenkuvakäytäntöjen ymmärtämisessä, ja tie-tojenkäsittelyn soveltamisessa.

Viitteet

[1] Ahern, S., Eckles, D., Good, N. S., King,S., Naaman, M., Nair, R. 2007. Over-exposed?: privacy patterns and consi-derations in online and mobile photosharing. Proceedings of SIGCHI Con-ference on Human Factors in Compu-ting Systems (San Jose, California, USA,April 28 – May 03, 2007). CHI ’07.ACM Press, 357–366.

[2] Baeza-Yates, R., Ribeiro-Neto, B. 1999.Modern Information Retrieval, ACMPress & Addison-Wesley.

[3] Bourdieu, P. 1990. Photography, AMiddle-brow Art. Polity Press.

[4] Bowker, G. C., Star, S. L. 2000. Sor-ting Things Out — Classification and itsConsequences. The MIT Press.

[5] Cameraphones Pass 50 % Penetra-tion Mark in Usa, 2007, Cellural-News, 18.4.2007. http://www.cellular-news.com/story/23224.php [viitattu23.5.2008]

[6] Chalfen, R. 1987. Snapshot Versions ofLife. Popular Press.

[7] Coe, B., Gates, P. 1977. The SnapshotPhotograph — The Rise of Popular Pho-tography 1888–1939. Ash & Grant Ltd.

[8] Cooper, M., Foote, J., Girgensohn, A.,Wilcox, L. 2003. Temporal event cluste-ring for digital photo collections. Procee-dings of the Eleventh ACM internatio-nal Conference on Multimedia (Berke-ley, CA, USA, November 2–8, 2003).MULTIMEDIA ’03. ACM Press, 364–373.

[9] Davis, M. 1995. Media Streams: AnIconic Visual Language for VideoRepresentation. Readings in Human-Computer Interaction: Toward the Year2000, R. M. Baecker et al. (toim.), 2nded., Morgan Kaufmann, 854–866.

[10] Davis, M., King, S., Good, N., Sarvas,R. 2004. From context to content: leve-raging context to infer media metadata.Proceedings of the 12th Annual ACMinternational Conference on Multimedia(New York, NY, USA, October 10–16,2004). MULTIMEDIA ’04. ACM Press,188–195.

[11] Freund, G. 1980. Photography & Socie-ty. David R. Godine.

[12] Frohlich, D., Kuchinsky, A., Pering, C.,Don, A., Ariss, S. 2002. Requirementsfor photoware. Proceedings of the 2002ACM conference on Computer suppor-ted cooperative work (CSCW ’02), ACMPress, 166–175.


[13] Gargi, U., Deng, Y., Tretter, D. R. 2002.Managing and Searching Personal PhotoCollections. HP Labs Technical ReportHPL-2002-67, HP Laboratories.

[14] Gargi, U. 2003. Modeling and cluste-ring of photo capture streams. Procee-dings of the 5th ACM SIGMM Inter-national Workshop on Multimedia In-formation Retrieval (Berkeley, Califor-nia, November 7, 2003). MIR ’03. ACMPress, USA, 47–54.

[15] Girgensohn, A., Adcock, J., Wilcox, L.2004. Leveraging face recognition tech-nology to find and organize photos.Proceedings of the 6th ACM SIGMMinternational Workshop on Multimediainformation Retrieval (New York, NY,USA, October 15–16, 2004). MIR ’04.ACM Press, 99–106.

[16] Graham, A., Garcia-Molina, H., Paepc-ke, A., Winograd, T. 2002. Time as es-sence for photo browsing through perso-nal digital libraries. Proceedings of the2nd ACM/IEEE-CS Joint Conferenceon Digital Libraries (Portland, Oregon,USA, July 14–18, 2002). JCDL ’02.ACM Press, 326–335.

[17] Hevner, A. R. 2004. Design Sciencein Information Systems Research, MISQuarterly 28(1), 75–10.

[18] Hillman, D. 2005. Using Dublin Core.Dublin Core Metadata Initiative.http://dublincore.org/documents/usageguide/[viitattu 23.5.2008]

[19] Image Annotation on the Semantic Web,W3C Incubator Group Report 14 August2007.http://www.w3.org/2005/Incubator/mmsem/XGR-image-annotation/ [viitat-tu 23.5.2008]

[20] InfoTrends/CAP Ventures. 2005. WorldWide Digital Camera Forecast.

[21] Ito, M., Okabe, D., Matsuda, M. (toim.).2005. Personal, Portable, Pedestrian:Mobile Phones in Japanese Life. MITPress.

[22] Kang, H., Shneiderman, B. 2003. Me-diaFinder: an interface for dynamic per-sonal media management with semanticregions. CHI ’03 Extended Abstracts onHuman Factors in Computing Systems(Ft. Lauderdale, Florida, USA, April 5–10, 2003). ACM Press, 764–765.

[23] Kindberg, T., Spasojevic, M., Fleck, R.,Sellen, A. 2005. The Ubiquitous Came-ra: An In-Depth Study of Camera Pho-ne Use. IEEE Pervasive Computing 4(2),42–50.

[24] Kirk, D., Sellen, A., Harper, R., Wood,K. 2007. Understanding videowork.Proceedings of the SIGCHI Conferenceon Human Factors in Computing Sys-tems (San Jose, California, USA, April28 – May 03, 2007). CHI ’07. ACM,USA 61–70.

[25] Koskinen, I., Kurvinen, E., Lehtonen, T-K. 2002. Mobile Image. IT Press.

[26] Kuchinsky, A., Pering, C., Creech, M.L., Freeze, D., Serra, B., Gwizdka, J.,1999. FotoFile: a consumer multime-dia organization and retrieval system.Proceedings of the SIGCHI Conferenceon Human Factors in Computing Sys-tems: the CHI Is the Limit (Pittsburgh,Pennsylvania, United States, May 15–20, 1999). CHI ’99. ACM Press, 496–503.

[27] Merkitys–Meaning, http://meaning.3xi.org/ [viitattu 23.5.2008]

[28] Miller, A. D., Edwards, W. K. 2007. Gi-ve and take: a study of consumer photo-sharing culture and practice. Procee-dings of the SIGCHI Conference on Hu-man Factors in Computing Systems (SanJose, California, USA, April 28 – May03, 2007). CHI ’07. ACM, 347–356.

[29] Musello, C. 1979. Family Photography.Images of Information, Still Photograp-hy in the Social Sciences, Wagner, J(toim.). Sage. 101–118.

Sarvas 53

[30] Mäkelä, A., Giller, V., Tscheligi, M.,Sefelin, R. 2000. Joking, storytelling,artsharing, expressing affection: a fieldtrial of how children and their socialnetwork communicate with digital ima-ges in leisure time. Proceedings of theSIGCHI Conference on Human Factorsin Computing Systems (The Hague, TheNetherlands, April 1–6, 2000). CHI ’00.ACM, 548–555.

[31] Naaman, M. 2005. Leveraging Geo-referenced Digital Photographs, Väitös-kirja, Stanford University.

[32] Naaman, M., Song, Y. J., Paepcke, A.,Garcia-Molina, H. 2004. Automatic or-ganization for digital photographs withgeographic coordinates. Proceedings ofthe 4th ACM/IEEE-CS Joint Conferenceon Digital Libraries (Tucson, AZ, USA,June 7–11, 2004). JCDL ’04. ACMPress, 53–62.

[33] Pesonen, J. 2005. Näppäilykuva sai sii-vet — Kamerapuhelin valokuvan merki-tyksien muuttajana, Pro Gradu, Käyttäy-tymistieteiden laitos, Helsingin yliopis-to.

[34] Rodden, K., Wood, K. R. 2003. HowDo People Manage Their Digital Photo-graphs? Proceedings of the SIGCHI con-ference on Human factors in computingsystems (CHI ’03). ACM Press, 409–416.

[35] Sarvas, R. 2006. Designing User-CentricMetadata for Digital Snapshot Photo-graphy. Väitöskirja, Tietotekniikan osas-to, Teknillinen korkeakoulu.

[36] Sarvas, R., Herrarte, E., Wilhelm, A.,Davis, M. 2004. Metadata creation sys-tem for mobile images. Proceedings ofthe 2nd international Conference on Mo-bile Systems, Applications, and Services(Boston, MA, USA, June 6–9, 2004).MobiSys ’04. ACM Press, 36–48.

[37] Sarvas, R., Oulasvirta, A., Jacucci, G.2005. Building social discourse around

mobile photos: a systemic perspecti-ve. Proceedings of the 7th internatio-nal Conference on Human Computer in-teraction with Mobile Devices & Ser-vices (Salzburg, Austria, September 19–22, 2005). MobileHCI ’05, vol. 111.ACM Press, 31–38.

[38] Sarvas, R., Viikari, M., Pesonen, J., Ne-vanlinna, H. 2004. MobShare: control-led and immediate sharing of mobileimages. Proceedings of the 12th AnnualACM international Conference on Mul-timedia (New York, NY, USA, Octo-ber 10–16, 2004). MULTIMEDIA ’04.ACM Press, 724–731.

[39] Shneiderman, B., Kang, H. 2000. Di-rect annotation: A drag-and-drop strate-gy for labeling photos. Proceedings ofthe Fourth International Conference onInformation Visualization, s. 88.

[40] Toyama, K., Logan, R., Roseway, A.2003. Geographic location tags on digi-tal images. Proceedings of the EleventhACM international Conference on Mul-timedia (Berkeley, CA, USA, November2–8, 2003). MULTIMEDIA ’03. ACMPress, 156–166.

[41] Ulkuniemi, S. 2005. Valotetut elämät,Perhevalokuvan lajityyppiä pohtivat tila-teokset dialogissa katsojien kanssa. Väi-töskirja, Lapin yliopisto.

[42] US Drops to 20th in Broadband Pe-netration — US Broadband UptakeGrows to 73.1 % of Active InternetUsers — July 2006 Bandwidth Re-port, 2007, WebSiteOptimization.com,http://www.websiteoptimization.com/bw/0607/ [viitattu 27.6.2008]

[43] Van House, N. A. 2007. Flickr andpublic image-sharing: distant closenessand photo exhibition. CHI ’07 ExtendedAbstracts on Human Factors in Compu-ting Systems (San Jose, CA, USA, April28 – May 03, 2007). CHI ’07. ACM,2717–2722.


[44] Wenyin, L., Sun, Y., Zhang, H. 2000.MiAlbum — a system for home pho-to managemet using the semi-automaticimage annotation approach. Proceedingsof the Eighth ACM international Confe-rence on Multimedia (Marina del Rey,California, United States). MULTIME-DIA ’00. ACM Press, 479–480.

[45] Wilhelm, A., Takhteyev, Y., Sarvas, R.,Van House, N., Davis, M. 2004. Photoannotation on a camera phone. CHI ’04Extended Abstracts on Human Factorsin Computing Systems (Vienna, Austria,April 24–29, 2004). CHI ’04. ACMPress, 1403–1406.

[46] Zhang, L., Chen, L., Li, M., Zhang, H.2003. Automated annotation of human

faces in family albums. Proceedings ofthe Eleventh ACM international Con-ference on Multimedia (Berkeley, CA,USA, November 2–8, 2003). MULTI-MEDIA ’03. ACM Press, 355–358.

[47] Zhang, L., Hu, Y., Li, M., Ma, W.,Zhang, H. 2004. Efficient propagationfor face annotation in family albums.Proceedings of the 12th Annual ACMinternational Conference on Multimedia(New York, NY, USA, October 10–16,2004). MULTIMEDIA ’04. ACM Press,716–723.

[48] ZoneTag Photos, Yahoo! Inc.http://zone-tag.research.yahoo.com/zonetag/ [viitat-tu 27.6.2008]

Documents

Metatietoa näppäilyvalokuviin › fi › tkt-lehti › a28 › sarvas.pdf · Kodakin yksinkertaisuuden takana oli keskeisiä teknisiä keksintöjä, joista eh-kä tärkein oli ﬁlmirulla