MP2 Itella Oyj

Vuorokausi eristyksissä

Kaksi mielenterveysalan ammattilaista ja tut-kijaa huone-eristettiin vuorokaudeksi Halikon sairaalan tyhjillään olevalla osastolla tavoit-teena keskustelun herättäminen psykiatrisen hoidon pakkotoimista ja uuden tiedon tuotta-minen huone-eristyksestä sekä sen aiheutta-mista tunteista ja kokemuksista.

Lue lisää >> sivu 7

Se kuudes mies jää eläkkeelle yli 40 työvuoden jälkeen

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin aikuispsyki-atrian tulosyksikön ylihoitaja Rauno Marjamäki jää vuoden vaihteessa eläkkeelle oltuaan yli 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa.

Lue lisää >> sivu 12

Esimerkillinen toiminta vakavassa vaaratilanteessa säästi ihmishenkiä

Tapiola-ryhmä myönsi Turun yliopistollisen keskussairaalan ensiapupoliklinikan työntekijöille turvallisuuspalkinnon tunnustuksena neuvok-kaasta toiminnasta syyskuun sairaalapalossa.

Lue lisää >> sivu 15

HOSPITAALIVarsinais-Suomen sairaanhoitopiirin H e n k i l ö S t ö l e H t i 6|2011egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts

P e R S O n A l t i D S k R i F t

Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta!Fridfull jul och gott nytt år!

2 Hospitaali

SISÄLTÖ 19.12.2011Loimaan aluesairaalan vuosi

Det gångna året på Loimaa kretssjukhus

HOSPITAALI − Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti − Perso-

naltidskrift för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt. 6. vuosikerta. Julkaisija:

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Toimitus: Päätoimittaja Esa Halsinaho,

puh. (02) 313 1083, esa.halsinaho@tyks.fi. Toimitussihteeri Markku Näveri,

puh. (02) 313 3119, markku.naveri@tyks.fi. Toimituskunta (suluissa vara-

jäsen): Esa Halsinaho, Mirja Hovirinta (Sari Rannikko), Eija Järvelä, Marjut

Kahilainen, Leena Kähäri, Anneli Lautaro (Johanna Siiriäinen), Markku

Näveri, Marja-Leena Veijola (Marjo Wittfooth). Taitto ja toimitus: Sek Pro

Oy. Ruotsinkieliset jutut: Mathias Luther (Inter Folia Press). Paino: I-print

Oy, Vaasa. Painos noin 10 000 kpl. Jakelu: Itella Oyj. Osoitteet: Varsinais-

Suomen sairaanhoitopiirin osoiterekisterit. Osoitteenmuutokset: VSSHP:n

työntekijät ilmoittavat esimiehelleen, muut lehden saajat osoitteeseen tie-

dotus@tyks.fi tai puh. (02) 313 1103. Toimituksen osoite: Varsinais-Suomen

sairaanhoitopiiri, Viestintäyksikkö, PL 52, 20521 Turku. Ilmestyminen: 6

kertaa vuonna 2011. ISSN 1796-8062. Seuraava lehti ilmestyy 20.2.2012,

aineistopäivä 6.2.2012.

Kuukauden kirjoitus: Loimaan aluesairaalan vuosi 2

Månadens skrivelse: Det gångna året på Loimaa kretssjukhus 2

TYKSin endoskopiayksikkö muutti Raision sairaalaan 3

TYKSin ensiapu palasi omaan kerrokseensa 3

Hyvinvointitutkimuksen tilannekatsaus 3

Laatupalkinto TYKSin lastenneurologialle 3

Mervi-suuronnettomuusharjoitus Salossa 4

Auringonvalon ultraviolettisäteet näyttäytyvät ihotaudeissa sekä hyvässä että pahassa 4

Poistetuille välineille ja tarvikkeille avautuu uusi elämä kehitysmaissa 5

Työnohjaus tukee työhyvinvointia 6

Tulevaa ennakoimassa 6

Vuorokausi eristyksissä 7

Lääkkeiden yhteiskilpailutus 8

Huippulaite PET-keskukseen 8

Henkilöstösihteeristä työhyvinvointisuunnittelijaksi 9

Tuore kasvo Sairaanhoitaja Henri Jaakkola 9

Ensihoito- ja päivystystoiminta starttaa alkuvuodesta sairaanhoitopiirin liikelaitoksen järjestämänä 10

Sarvesta härkää Sormi napilla 10

Ambulansseihin uudet yksikkötunnukset 11

Se kuudes mies jää eläkkeelle yli 40 työvuoden jälkeen 12

Liikuttava kisa liikutti kuutta sataa 13

Mitalijuhlat 13

Automaatit mittaamaan tyytyväisyyttä 13

Kalliolle kukkulalle 14

Åbolands sjukhus sprider ut dagpatienterna 14

Esimerkillinen toiminta vakavassa vaaratilanteessa säästi ihmishenkiä 15

Rikkirakastettu 16

Multasormella on asiaa: Joulumieltä 17

Reidar Grénmanista muotokuva 17

Palkittuja 18

Tutkimusapurahoja 18

Nimityksiä 19

Ristinkallio – Halikon ja Salon sairaalan virkistyspaikka 20

Vuoden päättyessä kulunutta vuotta arvioidaan ja summataan, samalla kun jo suunnitellaan myös tulevaa. Vuosi 2011 on ollut työntäyteinen ja vilkas Loimaan aluesairaalassa. Koko sairaalan toimintaan vaikuttanut ja merkittävin tapahtuma on ollut seudullisen yhteispäi-vystyksen aloittaminen 27.6.2011.

Rakennustyöt valmistuivat sovittuun ajankohtaan, mutta toiminnan aloittaminen keskellä kesälomakautta on ollut haasteellista monella tavalla. Kesäaikaan ihmi-set liikkuvat enemmän ja myös tapahtumia järjestetään vilkkaasti. Monet palvelupisteet ovat kuitenkin samalla supistaneet toimintaansa. Myös henkilökunnan kannal-ta aloitusajankohta oli haasteellinen johtuen meneillään olleesta kesälomakaudesta.

Syksyn mittaan toiminta on alkanut vakiintua. Uu-den toiminnan aloittamisen myötä olemme muuttaneet myös vanhoja toimintatapoja ja rakenteita. Siirsimme elokuussa valvontapotilaiden hoidon yhteispäivystyksen yhteyteen ja aloitimme tehtäväsiirtoa sisältävän koulu-tuksen sairaanhoitajien itsenäisen vastaanoton sisällön laajentamiseksi.

Muutokset ovat suuria myös palveluja käyttävien potilaiden ja yhteistyökumppanien näkökulmasta. Saatujen asiakaspalautteiden perusteella kaikki on kui-tenkin pääosin mennyt hyvin. Uusista toimintatavoista viestimiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, ja näin olemme pyrkineet tekemään.

Toinen merkittävä muutos on ollut toukokuun alus-ta voimaantullut Terveydenhuoltolaki ja sen mukanaan tuomat haasteet. Loimaan seudulla alueellisen järjes-tämisen suunnittelu on hyvin käynnissä ja osapuolet ovat sitoutuneita palvelujärjestelmän kehittämiseen yli sektorirajojen. Uskon vahvasti järjestämissuunnitelman kykyyn lisätä toimintojen vaikuttavuutta ja hillitä myös terveydenhuollon kustannuksia pitemmällä aikavälillä.

Potilaan näkökulmasta on tärkeää saada riittävät palvelut läheltä ja riittävässä laajuudessa. Onkin mie-

lenkiintoista seurata, miten laki tulee muuttamaan ja vaikuttamaan terveydenhuollon palveluihin tulevina vuosina.

Muutosvauhti julkisella sektorilla on ollut viimeis-ten vuosien aikana kiihtyvä, ja sitä on vauhdittanut osaltaan myös maailmantalouden tila. Lisäksi tapah-tuu aina enemmän ja vähemmän odottamattomia ta-pahtumia, kuten syksyinen A-sairaalan tulipalo, jonka vaikutukset ulottuivat myös aluesairaaloihin.

Henkilöstö on jaksanut näissä muutoksissa ja osoittanut jatkuvasti kykynsä vastata uudistuviin tarpeisiin sekä ollut mukana kehittämässä keinoja ja tapoja vastata niihin. Jokainen tarvitsee myös mahdollisuuden rauhoittumiseen ja lepohetkiin. Toi-von, että kaikilla olisikin joulun aikaan mahdollisuus hieman hiljentää tahtia ja hiljentyä joulun viettoon ystävien ja läheisten kanssa.

Anne Isotalo johtava ylihoitaja Loimaan aluesairaala

När året nalkas sitt slut bedömer och summerar man det gångna året samtidigt som man redan planerar för det nya. På Loimaa kretssjukhus har året 2011 varit ett år fyllt av arbete och aktivitet. Den mest betydande händelsen, som också inverkat på hela sjukhusets verk-samhet, var att den regionala samjouren inledde sin verksamhet den 27.6.2011.

Byggnadsarbetena blev klara vid överenskommen tidpunkt, men det har på många sätt varit en utmaning att påbörja verksamheten mitt under sommarsemester-perioden. På sommaren rör människor mera på sig och det ordnas också livligt med evenemang. Samtidigt har dock många servicepunkter dragit ned på verksamhe-ten. Också från personalens synpunkt var tidpunkten att inleda verksamheten utmanande, vilket berodde på den pågående sommarsemesterperioden.

Under höstens lopp har verksamheten börjat sta-bilisera sig. I och med den nya verksamheten har vi också ändrat på gamla rutiner och strukturer. I augusti överförde vi vården av övervakningspatienter till att ske i anslutning till samjouren och för att utvidga innehållet i sjukskötarnas självständiga mottagning påbörjades utbildning i vilken ingick uppgiftsöverföring.

Förändringarna är stora också för de patienter som använder tjänsterna och för våra samarbetspartners. Enligt den respons som kommit från klienterna har allting i alla fall i stort sett gått bra. Man bör lägga spe-ciell vikt vid information om de nya rutinerna och det har vi försökt göra.

En annan betydande förändring har varit Hälso-vårdslagen, som trädde i kraft i början av maj, och de

utmaningar som den medför. I Loimaa-regionen är planeringen av det regionala ordnandet i full gång och parterna är engagerade till att utveckla service-systemet utöver sektorgränserna. Jag tror starkt på organisationsplanens förmåga att göra verksamheten effektivare och på längre sikt också dämpa kostna-derna för hälsovården.

Från patientens synvinkel är det viktigt att få tillräckliga tjänster nära och i tillräcklig utsträckning. Det kommer att bli intressant att se hur lagen kom-mer att förändra och inverka på hälsovårdens tjänster under de kommande åren.

Under de senaste åren har förändringshastighe-ten inom den offentliga sektorn accelererat allt mer och för sin del har läget inom den globala ekonomin gett fart åt den. Dessutom sker det alltid mer eller mindre oväntade händelser, såsom i höstas branden på A-sjukhuset, vars inverkan sträckte sig också till kretssjukhusen.

Personalen har orkat med de här förändringarna och har hela tiden visat sin förmåga att svara på de förnyade behoven och varit med om att utveckla sätt och metoder att svara på dem. Alla behöver också tillfälle att lugna ned sig och vilostunder. Jag önskar, att alla under julen har möjlighet att en aning slå av på takten och stanna upp för att fira jul med sina vänner och närstående.

Anne Isotalo ledande överskötare Loimaa kretssjukhus

Kannen kuva: Keuhkopoliklinikalla vs. apulaisosastonhoitaja Tarja Kivelä (vas.) ja osastonhoitaja Riitta Tuominen virittelevät jouluisia tunnelmanluojia. (Kuva: MN)

Hospitaali 3

Esa Halsinaho

Suomen Lääkäriliitto on myöntänyt Laatupalkinnon 2011 (2.sija) TYKSin, HYKSin, Turun sosiaali- ja terveystoimen lastenneurologisten kuntoutustyöryhmien sekä Kelan yh-teistyöhankkeelle ”CP-lasten kuntoutuksen kansallinen kehittäminen”. Palkinnon arvo on 4 000 euroa ja se myönnettiin nyt 13. kerran.

Nyt toteutuneen kolmivuotisen moniammatillisen kehit-tämishankkeen (2008–2010) tavoitteena oli löytää kliiniseen työhön, vaikuttavuuden arviointiin ja laadunvalvontaan soveltuvia tarkoituksenmukaisia menetelmiä. Hankkeen pää-vastaavana toimi lastenneurologian ylilääkäri, professori Leena Haataja (TYKS), päätutkijoina LT Helena Mäenpää (HYKS) ja LT Tarja Varho (Turun kaupunki) sekä tutkimuskoordinaattori-na FT Wivi Forsten (HYKS).

Laatupalkinto myönnettiin tunnustuksena pitkäjänteises-tä kehittämistyöstä. Hankkeen tuloksena on saatu kliiniseen käyttöön arviointimenetelmiä, joiden avulla voidaan muodostaa käsitys CP-vammaisen lapsen kokonaistilanteesta ja kuntou-tuksen vaikutuksesta lapsen toimintakykyyn kansainvälisen ICF-luokituksen mukaisesti.

Suomessa syntyy vuosittain noin 120 CP-vammaista lasta. CP-vamman kuntoutus on pääsääntöisesti moniammatillista ja kuuluu Kelan kallii-den hoitojen ryhmään. CP-vammaan liittyvän kuntoutustoiminnan kansallinen kehittämi-nen ja kuntoutusvasteen systemaattinen arviointi ei ole toistaiseksi ollut mahdollista arviointi- ja hoitokäytäntöjen haja-naisuudesta johtuen.

Esa Halsinaho

TYKSin gastroenterologiseen poliklinikkaan (os. 227) kuuluva endoskopia- eli tähystysyksikkö muutti väliaikaisiin tiloihin TYKSin Raision sairaalaan 8.12.2011. Muuton syynä on sen

U-sairaalassa sijaitsevien toimitilojen huono sisäilma. Tilat sijaitsevat entisessä ns. sädehoitobunkkerissa, U-sairaalan 1. kerroksessa.

Osastonhoitaja Mervi Kinnunen kertoo, että lähes kaikki yksikössä jatkuvasti työskentelevät ovat saaneet oireita ja viisi työntekijää on ollut tai on oireidensa vuoksi sairauslomalla.

Kirurgian klinikan osastonylilääkäri Arto Rantala ker-too, että Raision sairaalassa hoidetaan nyt kaikki kiireettömät (elektiiviset) tähystyspotilaat. Väliaikaiset tilat saatiin sairaalan uudemmalta puolelta, sisätautien poliklinikan yhteydestä.

Kiireelliset tähystykset tehdään A-sairaalan leikkaussalissa. Vakavasti sairaiden potilaiden akuutit sappi- ja haimatie-

hytkuvaukset (ERCP-tutkimukset) tehdään edelleen nykyisissä tiloissa U-sairaalassa, koska TYKSin ainoaa kiinteää läpivalaisu-laitteistoa ei voi siirtää sieltä minnekään. Yksikön kolme muuta

TYKSin endoskopiayksikkö muutti Raision sairaalaan

tutkimushuonetta ovat remontissa ja poissa käytöstä.– ERCP-tutkimuksia tehdään taipuisan tähystimen, duo-

denoskoopin, sekä röntgen-läpivalaisun avulla, jonka vuoksi tutkimushuoneessa on oltava paksut, säteilyltä suojaavat seinät, osastonylilääkäri Risto Gullichsen kertoo.

Jotta ERCP-tutkimuksia voidaan jatkaa nykyisissä tiloissa, yksikön toimintaa sopeutetaan vallitsevaan tilanteeseen työvuo-rojärjestelyillä ja ilmanvaihtoon tehtävillä muutoksilla. Lisäksi tilojen sisäilmaa puhdistetaan tehokkailla ilmansuodattimilla.

Tähystysyksikön huoneala on noin 340 neliömetriä. Yksikössä työskentelee vakituisesti noin 24 työntekijää ja muu-tamana päivänä viikossa 13 muuta työntekijää.

Tähystysyksikössä hoidetaan vatsan ja suoliston alueen se-kä maksan, haiman ja sappiteiden sairauksia. Siellä tehdään normaalisti noin 200 endoskopiaa ja 40–45 ERCP-tutkimusta kuukaudessa. Lääkärin vastaanottokäyntejä on noin 280 ja hoita-javastaanottoja 20–25 kuukaudessa.

Yksikön sisäilmasta tutkittua tietoaYksikön sisäilmatilanteesta valmistui marraskuussa kunto-tutkimusraportti, jonka oli tehnyt RTC Vahanen Oy. Raportin yhteenvedossa todetaan, että ”osastolla on merkittäviä kosteus ja mikrobivaurioita, jotka vaikuttavat osaston sisäilmaan. Suosittelemme, että osastoa ei käytettäisi ennen suositeltujen korjausten valmistumista”.

Raportin mukaan toimitilojen ilma on usein pahanhajuista. Seinissä ja lattioissa on näkyviä kosteusvaurioita. Mikrobinäyt-teitä otettiin viidestä paikasta. Niistä kahdessa esiintyi aktiivista mikrobikasvustoa, kahdessa mikrobeja ei esiintynyt ja yhden kohdalla mikrobikasvuston mahdollisuutta ei suljettu pois.

Tähystysyksikön huonoon sisäilmaan on useita syitä. Sen ulkoseinän toisella puolella on kallion erottama kuilu, josta kul-keutuu kosteaa ja pahanhajuista ilmaa sisätiloihin. Yläpohjan liikuntasaumasta vuotaa kosteutta. Lattiassa ja seinissä on kos-teusvauriokohtia. Kosteissa pinnoissa kasvaa paikoin mikrobeja.

Raportti suosittelee tiettyjen lisäselvitysten sekä lyhyen ai-kavälin toimenpiteiden tekemistä.

Osastonylilääkäri Risto Gullichsen ja osastonhoitaja Mervi Kinnunen kertovat, että säteilysuojatun ERCP-tutkimushuoneen käyttöä jatketaan hepa-suodattimilla varustettujen tehokkaiden ilmanpuhdistuslaitteiden turvin. Ilmanpuhdistimia on myös yksikön muissa tiloissa.

Esa Halsinaho

TYKSin ensiapupäivystys toimii jälleen A-sairaalan toisessa kerroksessa ja potilaat tulevat sisään entisestä tutusta ovesta Kiinamyllynkadun puoleiselta rampilta (ovi 4C). Paluumuutto osin vanhoihin tiloihin tapahtui sunnuntaina 18.12.

Päivystys toimii nyt vanhoissa ns. vihreän puolen tilois-sa (kerroksen länsipää) sekä samassa kerroksessa seinän takana sijaitsevan entisen kanttiinin tiloissa. Kanttiiniin on tehty iso remontti sitä varten.

Ensiavun paluumuuton seurauksena neurokirurgian osasto

TYKSin ensiapu palasi omaan kerrokseensa210 aloitti oman paluumuuttonsa maanantaina 19.12. Lisäksi osastojen 216 ja 211 tilat saadaan takaisin gastrokirurgian ja sy-dänkirurgian käyttöön.

Vastaavasti osaston 214 tiloissa ollut tilapäinen trau-matologian päivystyspiste vapautui osaston 214 normaaliin vuodeosastokäyttöön.

Ensiapupoliklinikka järjestää korjatuissa tiloissaan avoimien ovien päivän keskiviikkona 21.12.11 klo 8-11, jolloin sairaalan muu henkilökunta voi tulla tutustumaan toimitiloihin.

Verikeskus C-siipeenA-sairaalan röntgenin odotusaulan käytävällä sijainnut TYKSin Kantasairaalan verikeskus on muuttanut A-sairaalan vieressä olevan C-siiven pohjakerrokseen.

Verikeskukseen pääsee C-sairaalan hisseillä P-kerroksen nappia painamalla. Verikeskukseen voi mennä myös A- ja U- sairaaloita yhdistävän alemman yhdystunnelin kautta. Lisä-tietoja Santrassa (hae: verikeskus).

T-sairaalasta tyhjeni kaksi osastoaRunosmäen vanhainkodin asukkaat muuttivat 15.–16.12. T-sairaalan D-osan viidennestä ja kuudennesta kerroksesta takaisin Runosmäkeen. Asukkaat olivat kaksi vuotta evakossa T-sairaalassa Runosmäen vanhainkodin mittavan peruskorjauksen takia.

Tyhjäksi jääneiden osastojen käyttäjistä ei ollut tehty pää-töksiä vielä tämän lehden painoon mennessä.

Tämän Hospitaalin ilmestyessä TYKSin ensiapupoliklinikka ottaa potilaan-sa sisään taas Kiinamyllynkadun rampin kautta.

Aluksi kiitos kaikille tutkimukseen jo osallistuneille!Sairaalahenkilöstön hyvinvointitutkimus lähti liikkeelle

15.11. Työterveyslaitoksen tekemä tutkimus on toteutettu neljän vuoden välein vuodesta 1998 alkaen. Tänä vuonna toteutustapaa on uudistettu, eli kysely on lähetetty ensimmäistä kertaa sähkö-postilla VSSHP:n henkilöstölle. ”Sähköinen” vastausprosentti oli 58, mikä on hyvä saavutus!

Tammikuun alussa lähetetään sama kysely paperilomak-keella niille henkilöille, jotka eivät ole siihen mennessä kyselyyn vastanneet. Tavoitteena on mahdollisimman korkea vastauspro-sentti, jotta VSSHP:n käyttöön tulevat tutkimusyhteenvedot ovat luotettavia. Toisaalta paperilomakkeella voivat vastata myös ne henkilöt, jotka eivät käytä tietokonetta työssään.

Tutkimustuloksista informoidaan VSSHP:ssä viikoilla 9-11. Tiedottamissuunnitelma tarkentuu myöhemmin. Tämän lisäksi suunnitellaan ohjeistus yksikkötason tulosten käsittelyyn ja ke-hitystoimenpiteiden kohdentamiseen.

Vertailutiedot muihin tutkimuksessa mukana oleviin sai-raanhoitopiireihin saamme syksyllä 2012.

Marjut Kahilainenhenkilöstöasiantuntija

Hyvinvointi- tutkimuksen tilannekatsaus

Ylilääkäri, professori Leena Haataja vastaanotti Lää-käriliiton laatupalkinnon joulukuun alussa.

Laatupalkinto TYKSin lastenneurologialle

4 Hospitaali

Mervi-suuronnettomuusharjoitus SalossaSalon aluesairaalassa pidettiin 21.9.2011 Mervin päivästä nimensä saanut suuron-nettomuusharjoitus. Tämä oli samalla laajin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueen sairaaloissa tähän saakka toteutettu vastaava harjoitus.

Marjo Peltoniemi

Salossa suunniteltiin räjähdysonnettomuustilanteen yhteistyö- ja toimintaharjoitus, johon osallistui noin 100 henkilöä. Suunnittelu ja toteutus tehtiin laajana viranomaisyhteistyönä. Suunnittelu kesti kaikkiaan

vuoden verran ja kehittämistoiminta harjoituksen perusteella jatkuu edelleen. Vakavasti vammautuneen selviytymis- ja toipumisennusteeseen vaikuttavat hoidon viiveetön aloitus, toiminnan tehokkuus ja saumattomuus, mitkä olivatkin keskeisiä harjoituksen kohteita.

Promoottorina harjoituksen järjestämisessä toimi anestesia-lääkäri Ari Alho Salon aluesairaalasta.

– Tähän vaikutti myös 1,5 vuotta sitten valmistuneet uudet tilamme, joiden toimivuutta halusimme testata käytännössä. Samoin haluttiin testata yhteistyötä terveyskeskuksen ja sosiaa-litoimen kanssa. TYKSin taannoinen palo osoitti miten tärkeitä tämän kaltaiset harjoitukset ovat, Alho sanoo.

Harjoituksen onnettomuustilanteena oli kuuman vesi-höyryn aiheuttama räjähdysonnettomuus Vapo Oy:n Salon voimalaitoksella. Loukkaantuneita oli 40 henkilöä. Loukkaan-tuneina toimivat Turun ammattikorkeakoulun opiskelijat.

Varsinainen harjoitus kesti kolme tuntia klo 11–14. Li-säksi median edustajille järjestettiin kaksi tiedotustilaisuutta ennen ja jälkeen harjoituksen. En-simmäisessä selvitettiin harjoituksen tarkoitusta ja kulkua ja jälkimmäinen oli tiedotusharjoitus, jossa harjoiteltiin onnettomuustilanteen jälkeistä tiedot-tamista. Mukana oli myös sairaalan ylin johto.

Tavoitteet täyttyivät – kehitystyö jatkuuHarjoituksen toiminta pohjautui suuronnettomuussuunnitelmaan. Laaditut suunnitelmat testattiin harjoituksissa.

– Suunnitelmaan tehdään harjoi-tuksen perusteella pieniä muutoksia, esimerkiksi resursseihin. Myös jokaisen toimenkuvaa onnettomuustilanteessa teroitettiin; esimerkiksi kuka osasto-

sihteereistä alkaa soittaa tarvittaessa lisävoimia. Koulutuspäivä oli meille samalla työpäivä ja antoi hyviä valmiuksia siihen, miten oikeasti käytännössä pitää toimia ja kenelle soittaa. Harjoitus oli erittäin tarpeellinen ja sen tavoitteet täyttyivät, osastonhoitaja Minna Santikko Salon sairaalan ensiavusta sanoo.

Harjoitus oli erityisen tärkeä aluesairaalan ensiavun hen-kilökunnalle, joista lähes kaikki osallistuivat harjoitukseen. Saatua palautetta hyödynnetään sekä ensi- ja akuuttihoito-työssä työskentelevien henkilöiden ja muiden viranomaisten ammatillisen osaamisen että viranomaisyhteistyön kehittä-misessä. Mervi-harjoituksessa hyödynnettiin myös aiemmista harjoituksista saatua palautetta (poliisijohtoinen kouluampu-misonnettomuusharjoitus ja Mauri-suuronnettomuusharjoitus).

Suuronnettomuusharjoituksen suunnitteluun ja toteu-tukseen osallistuvat: Salon aluesairaala ja Salon kaupungin terveyskeskus, Turun AMK:n, Salon kaupungin johtoryhmä, Salon kaupungin sosiaali- ja terveystoimi, Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos, Salon sairaankuljetus ky, Varsinais-Suomen poliisilaitos, MediHeli, Turun vartiolentue, yksityiset sairaan-kuljetusyritykset (Salo, Perniö, Somero, Lieto, Medgroup), Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (TYKS), Varsinais-Suomen hätäkeskus, SPR ja Vapaaehtoinen pelastuspalvelu VaPePa ja Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta. 

Jotkut saavat ihottumaa auringosta, toisten ihottuma taas paranee kesän auringossa tai ihotautiklinikoilla annettavalla UV-valohoidolla.

Suomalaisilla on yleisesti D-vitamiinin puutetta. D-vita-miinia syntyy ihossa auringonvalon UV-säteiden vaikutuksesta. Toisaalta liiallinen auringolle altistuminen on merkittävin ihosyöpien riskitekijä. Ihosyövät ja niiden esiasteet lisääntyvät jatkuvasti, ja niiden hoitoon tarvitaan lisääntyvästi tervey-denhuollon resursseja. Järkevä auringolta suojautuminen on tarpeen.

Fotodermatologia on osa ihotautien erikoisalaa: kliiniset

Auringonvalon ultraviolettisäteet näyttäytyvät ihotaudeissa sekä hyvässä että pahassa

ammattilaiset, tutkijat ja UV-säteilyn asiantuntijat verkostoitu-vat pohtimaan UV-säteilyn terveyshyötyjä ja -haittoja.

Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ja Suomen Iho-hoitajien yhdistys järjestivät Turussa 17.–18. marraskuuta yhteisen UV-koulutuksen, johon osallistui yli 200 ihotautilääkäriä ja ihohoitajaa. Koulutuksessa kerrattiin kliinisiä perustietoja, kuultiin uusista tutkimustuloksista ja standardoitiin hoitokäytäntöjä.

Leena Kouluhallinnollinen osastonylilääkäriIhotautien klinikka

Kuvassa Salon sairaalan suuronnettomuusharjoitukseen osallistunutta ensiavun henkilökuntaa: (Takana vas.) sairaanhoitaja Anu Mäenpää, apulaisosastonhoitaja Elina Kivikallio sekä osastonsihteeri Heli Renvall ja edessä anestesialääkäri Ari Alho sekä osastonhoitaja Minna Santikko. Myös tiedottamista onnettomuustilanteesta harjoiteltiin.

Kuva

Mar

jo P

elto

niem

i

Hospitaali 5

Poistetuille välineille ja tarvikkeille avautuu uusi elämä kehitysmaissa

Sairaanhoitaja Raimatou Savoye esittelee ylpeänä valkoista pukuaan Sukutan klinikalla. Puku on poistettu käytöstä Tyksistä, mutta köyhässä Gambiassa sillä tehdään töitä vielä vuosia.

– Sänky on palvellut ennen Pikonlinnan sairaalassa Kan-gasalla, tietää kertoa toijalalaisen hoitokoti Teriskodin johtaja Esa Tasanen.

Teriskoti on keskittynyt käytöstä poistettujen sairaalatar-vikkeiden keräämiseen ja kunnostukseen. Tämän sängyn ja paljon muuta toimitti sairaalaan turkulainen Raam Faal. Hän on kotoisin Gambiasta ja tekee yhteistyötä Teriskodin kanssa.

Farafennin sairaalan johtaja Alhagie Saine on iloinen suo-malaisten avusta. Johtajan mukaan on tärkeää selvittää ensin, mitä missäkin sairaalassa tarvitaan. Esa Tasanen antaa Farafen-nin sairaalan toiminnalle hyvät pisteet, mutta tarvikkeita sinne olisi syytä lähettää lisää: hammaslääkärituoleja, pyörätuoleja, pesukoneita...

Kierros Farafennin sairaalassa antaa viitteitä siitä, mikä toimii ja mikä ei. Sänky on hyvä: se on yksinkertainen, pit-käikäinen ja niitä tarvitaan varsinkin malaria-aikana.

Farafennin sairaalan keskosten osastolle on saatu viisi mo-dernia keskoskaappia, mutta kaksi niistä on rikki. Varaosien hankkiminen on vaikeaa, siksi ne makaavat toimettomina osastolla. Vierestä löytyy kaksi vanerista tehtyä ikivanhaa kes-koskaappia. Ne saadaan lämpenemään hehkulampuilla, joita löytyy helposti irrotettavan välipohjan alta. Hehkulamppuja saa Gambiassa helposti, joten näillä keskoskaapeilla on elinaikaa vielä pitkään.

Tyks rinnassa, hymy huulillaSukutan klinikka Gambian länsiosassa on aika pieni ja vaatimaton Farafennin sairaalaan verrattuna. Ensimmäisistä hetkistä huomaa kuitenkin sen, että klinikalla on erittäin hyvä henki ja tekemisen meininki.

Klinikan ylihoitaja Sally Sange esittelee seurueelle Suomes-ta tulleen sängyn, joka on jatkuvasti kovassa käytössä. Tässä sängyssä syntyy uusia gambialaisia monta kertaa päivässä.

Klinikan hoitajilla on yllään hohtavanvalkoiset työtakit, joita on saatu lahjoituksina eri puolilta maailmaa. Työasuista pi-

detään hyvää huolta, eikä pienten kulumien anneta haitata työtä.Raimatou Savoyen asu on lähtöisin Turusta. Rinnassa on

Tyksin logo. Valloittavasti hymyilevä Raimatou on tyytyväinen asuunsa. Tyksin puku kulkeutui klinikalle Raam Faalin avus-tuserässä.

Monta avustuskanavaa kalustolleSairaalatarvikkeille on monia avustuskanavia. Toijalalainen Teriskoti kerää vanhoja sänkyjä ja muita tarvikkeita etelä-suomalaisista sairaaloista. Tänä vuonna Teriskoti eriytti avustustoiminnan Hyöty Työ -hankkeeseen.

Osan välineistä Teriskoti lähettää itse köyhiin maihin. Suurempi osa menee Toijalasta eteenpäin Fidan, Kirkon Ulko-maanavun ja muiden isojen järjestöjen kautta. Osa tarvikkeista kulkeutuu yksittäisten avuntoimittajien, kuten Raam Faalin kautta. Tarvikkeita kulkeutuu suomalaisista sairaaloista myös suoraan kohteisiin.

Tyksissä selvitetään ensin, voidaanko vanhaa kalustoa kun-nostaa. Osa päätyy kuitenkin poistettavaksi ja sille toivotaan jatkokäyttöä.

– On hienoa, että kalustoa voidaan kehitysmaissa hyödyntää, sanoo Tyksin materiaalipäällikkö Outi Kalske. Lä-hetettävien tarvikkeiden kohde selvitetään ja palautetta saadaan Kalskeen mukaan kohdemaista paljon.

Sairaalavälineita Turusta Irakiin, Kongoon...Turkulaisilla sairaalavälineillä on myös kysyntää kehittyvissä maissa. Kyse on Tyksin logistiikkakeskuksen varastonhoita-jan Ilkka Saipan mukaan steriilipäivän ylittäneistä tai kul-jetusfirmoilta saaduista kuljetuksessa lievästi vaurioituneista välineistä.

Näitä välineitä on toimitettu Tyksistä mm. Kongoon, So-maliaan ja Maliin. Irakiin on lähtenyt Turusta usea kuorma. Toimittajat ovat Saipan mukaan yleensä henkilöitä, jotka ovat kotoisin kyseisistä maista.

– Mielestäni tämä on erittäin kannatettavaa ja olen saanut paljon hyvää palautetta paikan päältä yhteyshenkilöiden kautta ja kerran jopa Irakista kävivät haastattelemassa Bagdadin tele-visioon, sanoo Ilkka Saipa.

Sally Sangen (vas) emännöimä Sukutan klinikka toimii tehokkaasti. Raimatou Savoye on Suomen ystävä, koska sai käyttöönsä Tyksin työtakin.

Sairaalasänky on aika usein lastattu täyteen, sillä sairastuneen lapsen mukana tulee yleensä muutamia saatta-jia. Lasta hoitaa Farafennissä Sirra Ndow.

Lassi Lähteenmäki

Länsiafrikkalaisessa Gambiassa köyhyys näkyy kaikkialla. Tiet ovat pääosin kehnossa kunnossa ja kolina kertoo, missä kunnossa autot ovat. Paikallisen bussin kyytiin väki uskaltaa mennä, vaikka moni

tietää, että niiden jarrut ja valot toimivat ailahtelevasti.Gambialaiset tienaavat keskimäärin vain muutaman euron

päivässä. Palkan pitää riittää myös muiden läheisten ruokki-miseen. Lasten harrastukset ovat aika vaatimattomia: tyttäret leikkivät ja auttavat kotitöissä, pojat pääsevät pelaamaan jalka-palloa pölyiselle kentälle.

Malaria työllistää sairaaloissaPieni Gambia on pitkä ja kapea maa. Maan halkaisee pi-tuussuunnassa leveä joki. Palveluverkoston rakentaminen on haasteellista hommaa, kun ääripäät ovat etäällä ja vesi erottaa. Sairaaloita tai terveyskeskuksia maassa on kuitenkin puolisen tusinaa, joten hoitoon pääsee kohtalaisen hyvin.

Malaria on Gambian suurin ongelma. Liki puolet vuodes-ta on sadekautta, jolloin malariahyttyset liikkuvat ahkerasti. Malaria-aikana sairaalat täyttyvät. On ihan tavallista, että iso osa potilaista joutuu odottelemaan lääkitystä käytävällä tai ka-toksen alla kun kaikki sängyt ovat täynnä.

Luja ja yksinkertainen on parasFarafennin kaupungin sairaala sijaitsee Gambian keskivaiheilla. Rakennus on aika uusi ja hyvässä kunnossa. Kuivan kauden aikana sairaalasta on käytössä alin kerros, malaria-aikana toiminta laajenee toiseen ja kolmanteen kerrokseen.

Sairaanhoitaja Habibatou Jallow antaa heikkokuntoiselle pikkutytölle Isatou Bachille mehua. Tämä kiinnostaa suo-malaisseuruetta erityisesti, sillä sänky, jossa tyttö makaa on kotoisin Suomesta.

6 Hospitaali

toiminut pääasiassa psykiatriassa, jossa työnohjaus on lakisää-teistä, Hedman toteaa.

– Uutta on sekin, että työnohjaus on nykyisin henkilöstö-toimiston vetämää toimintaa, mikä onkin luonnollista, onhan se yksi henkilöstöhallinnon työkaluista, lisää työryhmän jäsen, hallinnollinen osastonylilääkäri Leena Koulu.

Omaa työtä arvioidaanTyönohjauksessa pohditaan ja arvioidaan omaa työtä ja sen kehittämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Sitä voidaan antaa yksittäiselle työntekijälle, ryhmälle tai työyhteisölle.

– Työnohjaajina voivat toimia sekä sairaanhoitopiirin omat että ulkopuoliset, kilpailutetut työnohjaajat. Luettelot sekä sisäisistä että ulkoisista työnohjaajista löytyvät Santrasta. Tavoitteena on käyttää mahdollisimman paljon omia sisäisiä työnohjaajia, kertoo Saija Jokinen.

Omia työnohjaajia on tällä hetkellä 46, ja uusia pyritään kouluttamaan vuosittain. Lisää tarvitaankin, sillä työnohjauksen

Markku Näveri

Vuodesta 2013 alkaen TYKSin erikoissairaan-hoidon toiminta on organisoitu kahdeksaan toimialueeseen ja kahteen palvelualueeseen. Yksi ensin mainituista on neuron toimialue. Siihen

kuuluvat neurologian klinikka, neurokirurgia ja verisuoni-kirurgia sekä kirurgian poliklinikka. Toimialueen hoitohen-kilökunta on ennakoinut tulevaa ja käynnistänyt syyskuussa hoitotyön kehittämisryhmän.

Ryhmä sai alkunsa ylihoitaja Sari Johanssonin aloitteesta. Toimialueen osastoilta ja poliklinikoilta ryhmässä on kaikki-aan 8 jäsentä, ja sen puheenjohtajana, koordinoijana ja asioiden valmistelijana toimii apulaisosastonhoitaja Annukka Pukkila neurologian poliklinikalta. Marraskuussa ryhmä tutustui kaik-kiin toimialueen osastoihin.

Kehittämisryhmän toimintaa ideoitiin kesällä osastonhoi-tajakokouksissa ja värvättiin ryhmän jäsenet. Heitä ovat mm. sairaanhoitaja Minna Puumala neurologian klinikan vuodeosas-tolta 714 ja erikoissairaanhoitaja Eija Suominen-Karhu sydän- ja rintaelinkirurgian sekä verisuonikirurgian osastoilta 211/219.

– Lähdimme kaikki innolla mukaan, asia oli ja on lähellä kaikkien sydäntä, he nyökyttelevät yksimielisesti, vaikka Eija myöntääkin tunteneensa ennakkoluuloja koko uutta toimialue-organisaatiota kohtaan.

Työnohjaus tukee työhyvinvointiakysyntä kasvaa koko ajan, erityisesti somaattisella puolella. Yh-dellä ohjaajalla on yleensä meneillään 1–3 työnohjausprosessia, ja kaikki sisäiset työnohjaajat tekevät tätä oman työnsä ohella.

– Koordinaatiotyöryhmän suurimpia haasteita onkin saada lisää sisäisiä työnohjaajia, kertoo Anne Hedman.

Toinen tärkeä tehtävä on työnohjaajien työn näkyvyyden li-sääminen, myös budjetoinnin kautta. Työryhmä huolehtii myös työnohjaajien eduista, täydennys- ja muustakin koulutuksesta.

– Työnohjaus on vaativaa ja kuormittavaa, joten meidän on tuettava ohjaajien jaksamista sekä heidän yhteisöllisyyttään. Samoin tietoa lisäämällä saamme ohjaajien työyhteisöt mieltä-mään, että nekin voivat hyötyä omien työnohjaajiensa taidoista.

Koordinaatiotyöryhmä suosittelee ryhmätyönohjausta, joskin tarve ratkaisee yksilö- ja ryhmätyönohjauksen välillä. Ryhmässä voi olla 3–8 ohjattavaa, ideaalimäärä on 5.

– Ryhmässä on yhdessä oppimisen mahdollisuus, ja sen jä-senet voivat oppia toisiltaan, Leena Koulu muistuttaa ryhmän eduista. – Toimitaanhan sairaanhoitopiirissä muutenkin paljon ryhmissä ja tehdään yhdessä.

Oikea-aikaisuus tärkeääTyönohjaus on keskusteluun perustuvaa prosessinomaista työn kehittämistä, työnohjaajan ohjaamaa tavoitteellista ja luottamuksellista toimintaa. Työnohjaus tukee organisaation johtajuutta ja perustehtävää ja se tapahtuu työaikana. Yk-silötyönohjausprosessi kestää keskimäärin kaksi vuotta. Työnohjaukseen mielivän pitää keskustella ja miettiä tavoitteet yhdessä esimiehensä kanssa.

– Mikään ”Leelian lepotuoli” työnohjausprosessi ei ole, vaan eräänlainen luova tyhjä tila, jossa keskitytään työhön liittyvään oppimiseen ja oivalluksiin, kuvailee Leena Koulu.

Työnohjauksen oikea aika on myös mietittävä tarkkaan:– Sitä on käytettävä oikea-aikaisesti. Silloin on jo myöhäis-

tä, kun ollaan kriisissä tai uupuneita.– Prosessissa vahvistetaan työhyvinvointia, ei katsota perä-

peiliin, Anne Hedman sanoo.

Markku Näveri

Työnohjaus tukee osaltaan sairaanhoitopiirimme henkilöstön työhyvinvointia. Työnohjauksesta ilmestyy joulukuun aikana kattava yleiskirje, jossa mm. kerrotaan, mitä työnohjaus on, määritellään

sen eri muodot ja selvitetään työnohjauksen käytäntöjä. Myös Santra tarjoaa paljon tietoa asiasta.

Sairaanhoitopiirin johtaja päätti syyskuussa työnohja-uksen koordinaatiotyöryhmän asettamisesta. Ryhmässä on 11 jäsentä, ja se vastaa työnohjauksen suunnittelun, seu-rannan ja arvioinnin organisoimisesta. Käytännön työstä huolehtii työhyvinvointisuunnittelija Saija Jokinen VSSHP:n henkilöstötoimistosta. Ryhmä kokoontuu 8–9 kertaa vuodessa tarpeen mukaan, ja asioita valmistellaan ja viedään eteenpäin pientyöryhmissä. Lisäksi ollaan tiiviisti yhteydessä muiden yo-sairaaloiden työnohjausorganisaatioihin. Ryhmän tämän-hetkinen puheenjohtaja on johtava ylihoitaja Anne Hedman.

– Uutta on, että koordinaatiotyöryhmä ja sisäinen työnoh-jaus kattavat koko sairaanhoitopiirin, kun se perinteisesti on

Sairaanhoitopiirin työnohja-uksen koordinaatiotyöryhmä in corpore. Edessä vas: Leena Koulu ja Anne Hedman. Toi-nen rivi: Anne Selin, Mirjam Valopaasi, Tiina Kiesi. Kolmas rivi: Marjo Saarenmaa, Ritva Kosklin, Johanna Aaltonen. Takana: Saija Jokinen, Pulmu Kari ja Jussi Blomqvist.

Neuron toimialueen hoitotyön kehittämistyöryhmästä mallia muillekin

Juuri ennakkoluulojen hälventäminen ja kynnysten madal-taminen onkin yksi työryhmän tehtävistä.

Ryhmä suunnitteli ja järjesti lokakuussa ensimmäisen hoi-totyön koulutustilaisuuden, joka osoittautui menestykseksi.

– Osallistujia oli yli 50. Esittäydyimme siellä toisillemme, ja saimme tilaisuudesta erittäin positiivista palautetta, Annuk-ka toteaa.

Monipuolista kehittämistäKehittämistyöryhmän tavoitteena on Hoitotyön toimintaoh-jelman mukaisesti kehittää neuron toimialueen hoitotyötä. Lähitulevaisuudessa paneudutaan mm. kirjaamiseen, raportointiin ja hyvän hoidon kriteereihin. Erääksi tärkeäksi missioksi hahmottui terveyden edistäminen, jota ryhdyttiin joulukuussa jalkauttamaan toden teolla toimialueen osastoille.

Työryhmän jäsenet kertovat tavoitteinaan olevan myös oh-jeiden ja hoitokäytänteiden yhtenäistäminen sekä tietotaidon jakaminen.

– Ennakkoluulojen murtamisessa ja pelkojenkin poista-misessa on vielä tekemistä, vaikka hyvällä tiellä ollaankin ja ryhmä itse innokas, Eija muistuttaa. – Nyt on jo nähty, että paljon yhteistä löytyy yli erikoisalojen rajojen.

– Tiedonjakoahan tämä ennen kaikkea on. Opimme toisil-tamme ja toistemme yksiköistä, Minna lisää.

Sairaanhoitaja Minna Puumala (vas.), apulaisosastonhoitaja Annukka Pukkila ja erikoissairaanhoitaja Eija Suominen-Karhu ovat tyytyväisiä kehittämistyöryhmän ensimmäisiin kuukausiin.

Tulevaa ennakoimassa

Hoitotyön kehittämisryhmän työn tähtäin on valmis-tautumisessa uuteen organisaatioon, neuron toimialueeseen. Kirurgian klinikassa on jo pitempään toiminut hoitotyön ryhmä, mutta tulevilla toimialueilla ei täysin vastaavaa vielä tiettävästi ole.

– Mutta ehkäpä meistä olisi malliksi niillekin, Annukka tuumii.

Kuva

Mar

kku

Näv

eri

Kuva

Mar

kku

Näv

eri

Hospitaali 7

Marjo Peltoniemi

Erityskoe on osa Halikossa tehtyä uudentyyppistä mielenterveyshoidon kehitystyötä, jolla on haluttu uskaltaa muuttaa vanhoja hoitokult-tuureja erilaiseksi. Keskeinen muutoskohde on

pakkokeinojen käytön vähentäminen. Potilaan eristäminen on yksi pakkokeinoista.

– Koe tehtiin senkin takia, että meillä on tällaista hyvää työtä täällä menossa, josta haluamme kertoa. Halusimme vai-kuttaa, rikkoa rajoja ja tehdä jotain mitä ei ole aiemmin tehty, VSSHP:n psykiatrian tulosalueen hallinnossa Halikon sairaa-lassa suunnittelijana työskentelevä Pekka Makkonen kuvailee.

Pakkokeinoja käytetään pohjoismaisittain ja euroop-palaisittain verraten Suomessa paljon, mistä syystä niiden vähentäminen on asetettu myös valtakunnallisesti tavoitteeksi. Halikossa mietitään myös, voisiko eristyshuoneita kehittää vi-rikkeellisemmiksi.

Halikon kokeen saama runsas mediajulkisuus ylitti toiveet ja yllätti koko tiimin.

– Onhan tämä ihan räjähtänyt käsistä. Asiasta uutisoivat esimerkiksi YLE, Turun Sanomat, TEHY-lehti ja monet muut mediat. Toki olemme saaneet myös kritiikkiä.

Kuinka idea syntyi?– Potilasmenneisyyden omaava Hannu, joka on kiertänyt mukanamme pakkokeinojen vähentämistä käsittelevillä luennoilla, sanoi eräällä tällaisella luennolla, että jokaisen hoitajan pitäisi kokea miltä eristäminen tuntuu. He toteuttavat sitä vuosikaudet ilman, että heillä olisi mitään käsitystä siitä. Tästä sitten lähti ajatus, että laitetaan hoitaja koppiin ja potilas valvomaan häntä.

Tiimi ei halunnut lähteä tutkimaan, miten psykoottinen ihminen eristyksen kokee, sillä Makkosen mukaan sitä on jo tutkittu paljon. Tuloksista on selvinnyt, että potilaat kokevat sen ennen kaikkea rangaistuksena ja vain hyvin pieni prosentti tarvitsemanaan hoitona.

– Sen sijaan otimme uuden lähestymistavan: laitetaan eris-tykseen terveydenhuoltoalan ammattilainen ja varmistetaan, ettei hän ole psykoottinen eristystilaan mennessään.

Idean saatuaan tiimiläiset tekivät hankehakemuksen toi-mialajohtajalle hieman pelonsekaisin tuntein, sillä he eivät arvanneet yhtään minkälainen vastaanotto sille olisi.

– Vastaanotto oli onneksemme positiivinen, että tässä ol-laan nyt tekemässä jotain uudenlaista.

Makkonen ja kumppanit saivat tilat sekä tarvittavan ra-hoituksen, ja kun yksi sairaalarakennus sattui olemaan vielä sopivasti tyhjänä, se ratkaisi asian, sillä he eivät olisi voineet läh-teä pysäyttämään käynnissä olevaa toimintaa tutkimuksen takia.

– Sovimme ajankohdan ja päätimme tehdä asiasta julkisen myös perustamalla sille avoimen Facebook-sivun. Samalla saim-me tilaisuuden harjoitella tutkimuksellisesta näkökulmasta sosiaalisen median käyttöä, mitä ei ole myöskään tämän tyyp-pisesti aiemmin tehty.

21.10.2011 kaksi mielenterveysalan ammatti-laista ja tutkijaa, terveystieteiden maisteri Pek-ka Makkonen ja terveystieteiden tohtori Lauri Kuosmanen huone-eristettiin vuorokaudeksi Halikon sairaalan tyhjillään olevalla osastolla tavoitteena keskustelun herättäminen psy-kiatrisen hoidon pakkotoimista ja uuden tie-don tuottaminen huone-eristyksestä sekä sen aiheuttamista tunteista ja kokemuksista.

Vuorokausi eristyksissäTutkimuspäivänä psykiatri teki haastattelun ennen kokeen alkamista, ja varmisti, että koehenkilöt eivät ole psykoottisia. Tiloissa oli ainoastaan patjat ja tyynyt lattialla. Toisessa huoneessa oli ikkuna ulos ja lisäksi molempien huoneiden ovissa pieni ikkuna. Hospitaalin toimittaja oli mukana seuraamassa, kun koe alkoi kello 19 illalla, jolloin koehenkilöt astuivat ilmiselvästi hieman jännittyneinä huoneisiinsa ja ovet teljettiin.

– Vietimme huoneissa 24 tuntia. Ruoka tarjoiltiin meille huoneisiin kuten erityspotilaillekin tehdään. Kuuden tunnin välein meille tehtiin fysiologiset ja psyykkiset mittaukset. Li-säksi käytössämme olivat sanelulaitteet, joihin meillä oli määrä kuuden tunnin välein vastailla tiettyyn kysymyssarjaan 10 minuutin ajan, miltä milloinkin tuntuu liittyen tiloihin, ke-hittämiseen ja omiin ajatuksiin, Makkonen kertoo eristysajasta.

Mittauskohteita, joita koehenkilöiltä tutkittiin, olivat esi-merkiksi verensokeri, pulssi ja stressihormoni sekä psyykkinen ahdistus ja vapauden rajoittamisen mittarin tuottamat arvot. Näiden tulokset ovat Makkosen mukaan vielä analysoitavana. Tutkimuksen valvojana toimi kokenut mielenterveyshoitaja Heikki Lehtilä ja kokemustutkija. Itse eristyksen useasti sairas-tamisaikoinaan kokenut Hannu Salminen osallistui kokeeseen ns. kokemustutkijana. Hän muun muassa keskusteli kokeessa eristettyjen kanssa heidän kokemuksistaan.

– Loppu onkin historiaa ja mediahässäkkä tapauksen ym-pärillä oli todella odotettua suurempaa. Halusimme tuoda tätä vaiettua tabua keskusteluun ja nyt se on tehty. Meillä on tavoitteena, että teemme tästä myös tieteellisen kansainvälisen julkaisun puolen vuoden sisällä ja sitä myötä toivomme, että tästä lähtee ulkomaillakin joku kiinnostumaan. Joitakin kontakteja on jo olemassa valmiiksi, ja uskomme, että potentiaalia löytyy.

Nyt toteutettu eristyskoe oli pilotti suuremmalle tutki-mukselle, sillä puolen vuoden päästä tiimillä on aikomuksena toistaa sama koe isommalla volyymillä ja rekrytoida enemmän hoitajia mukaan.

Päällimmäisenä eristyksessä vietetystä ajasta jäi Makkosella mieleen ahdistus liittyen ihmiskontaktin puutteeseen. Oheiset tekstit ovat otteita Makkosen saneluista eristyshuoneessa.

parasta se, että olen nukkunut - olen saanut unen päästä kiinni - ihmiskontaktia tulee olla paljon - kun ihmiskontaktia tulee niin puhuin paljon – ihmiskontakti kokoaikaiseksi - miksi virikkeet on minimissä - tämä putka ei rauhoita minua - onneksi ruokailuissa on ihminen edes mukana – valvoja istui vieressä-ni samalla tasolla, kun söimme - loistavaa, että olen nukkunut – olen tyytyväinen, että en ole ollut hereillä - päiväaika pelot-taa – pelko nukkumisesta - tässä pimeydessä ei ole kiva olla - unensaamisen pohtimista - ei yhtään mitään tekemistä - olen kävel-lyt ympyrää huoneessa - kontakti kaikista oleellisin asia - joutuu ruinaamaan kontaktia - tämä on rangaistus – hoidon ydintä en ole löytänyt - söin paljon ja nautin ruokailuti-lanteesta - olen miettinyt omia eristettyjä potilaitani - en jaksais enää - ei saisi olla putka – ilman, että en olisi nukkunut, en olisi kestänyt – onneksi ei traumoja jäänyt; ainakaan mitään, mitä en voisi kantaa - ik-kuna oli pelastava tekijä ja ikkuna ovessa oli pelastava tekijä - mitä enemmän tila tuo kontaktia sen parempi – ahdistavaa nukkua patjalla lattialla – lattialla syöminen ah-distaa – kaikki keinot rauhoittumiseen pitäi-si käyttää - missä on musiikki - missä on värit - lämpötila oli hyvä - raahasin itseni patterin viereen nukkumaan - kello pitää olla tilassa - miksi en saanut kyniä ja paperia - valon voimakkuuden haluaisi itse määritellä - miksi ei pääse syömään käytävälle - missä ovat pöytä ja tuolit

Vuorokausi eristyksissä

Heikki Lehtinen tarkistaa kellonajan. Kello lähenee iltaseitsemää, jolloin Makkonen (kesk.) ja Kuosmanen (oik.) suljetaan eristykseen.

Lauri Kuosmaselle tehdään fysiologiset mittaukset.

Pekka Makkonen valmistautuu omassa huoneessaan 24 tunnin eristykseen.

Hannu Salminen ja Heikki Lehtinen jäävät valvomaan koetta.

– mielenterveysalan ammattilaiset suljettiin koppiin

Kuva

t Mar

jo P

elto

niem

i

8 Hospitaali

Lääkkeiden yhteiskilpailutus – joka toinen vuosi toistuva

Laki julkisista hankinnoista tuo määrävälein toteutettavat kilpailutukset osaksi lääkehuollon arkipäivää. Rahallisesti suurin kilpailutettava kokonaisuutemme ovat niin sanotut tavalliset

lääkkeet ja niihin rinnastettavat valmisteet, tänä vuonna noin 120 miljoonaa euroa. Yhteiskilpailutus kattaa oman sairaanhoitopiirimme lisäksi Satakunnan sairaanhoitopii-rin ja Ahvenanmaan. Mukana ovat näiltä alueilta kaikki julkisen sektorin sairaalat, sosiaali- ja terveyskeskukset sekä vanhainkodit ja oman sairaanhoitopiirimme alueelta myös erityishuoltopiiri.

Yhteiskilpailutus – yhteistyössäKilpailutukseen liittyvä tekeminen jakaantuu koko kalente-rivuodelle, alkaen kumppanisopimusten sisällön päivittämi-sestä ja päättyen valintojen kohteina olevien yritysten kanssa solmittaviin lääkkeiden yhteishankinnan puitesopimuksiin.

Työ on konkreettisesti moniammatillista yhteistyötä. Kaikilta käyttäjiltä kysytään peruslääkevalikoiman ja osasto-kohtaisten lääkeluetteloiden päivitystietoja kevään kuluessa. Kesän ja alkusyksyn aikana vajaan 70 hengen asiantuntijaor-ganisaatio eri puolilla sairaanhoitopiiriämme antoi lausuntoja ATC-ryhmittäin tarjousvertailujen perusteella sairaala-aptee-kista esitettyihin kysymyksiin. Niitä karttui 113 ja vastauksia 218. Eniten kysyttävää kertyi ATC-ryhmästä B, veritautien lääkkeet, jossa ovat mukana myös verisolukasvutekijät ja pieni-molekulaariset hepariinivalmisteet.

Videoneuvottelutekniikalla pidettiin elo-syys-kuussa 8 lääkeneuvottelukunnan kokousta, joissa oman sairaanhoitopiirimme eri puolilla olevien tahojen lisäksi Sa-takunnan sairaanhoitopiirin ja Ahvenenmaan edustajat olivat mukana. Kaikki tahot esittivät omia ehdotuksiaan, joihin kohdistui vielä noin 120 TYKSin sairaala-apteekissa laadittua

Lääkkeiden yhteishankinnan kilpailutukseen liittyvän aineiston keskeiset osat täyttivät tulostettuna 44 mappia. Ne odottivat TYKSin sairaala-apteekin kirjastossa 18. lokakuuta hankintapäätöksen allekirjoittajaksi saapuvaa sairaanhoitopiirin johtajaa Olli-Pekka Lehtosta. Materiaalia selaamassa hankintaproviisori Minna Ajosenpää ja sairaala-apteekkari Kirsti Torniainen.

Philipsin Ingenuity TF PET-MR -laitteessa on sekä PET- että magneettikamera. Kumpikin kuvaustek-niikka edustaa alan huippua, eikä laadussa ole tehty kompromisseja.

PET-laitteessa on hyödynnetty Time of Flight (TF) -teknologiaa kuvan kohinan vähentämiseksi ja magneettiku-vauslaitteen perustana on markkinoilla jo oleva Achieva 3T MR. Magneetilla voidaan tehdä itsenäisesti kaikki vaativat tutkimukset ja myös spektroskopiaa sekä toiminnallista mag-neettikuvausta (fMRI).

Diagnostiselta kannalta yhdistelmälaitteen suurin käyttö-alue on syövän kuvantaminen nimenomaan tapauksissa, joissa magneettikuvauksilla saavutetaan TT-kuvausta parempi ku-doksen erotuskyky (aivot, vatsan alue) tai pienempi säderasitus (lapset).

Uuden laitteen koulutus on tammikuussa ja kestää 3 viikkoa, jonka jälkeen se otetaan virallisesti käyttöön. Diag-nostisten tutkimusten lisäksi laitteella tehdään tieteellistä tutkimusta ainakin onkologian, kardiologian ja neurologian aloilla. Tätä varten on saatu Suomen Akatemian erityisrahoi-tusta oheislaitteiden (erityiskelat, radiovesilaitteisto) hankintaa varten.

Mika Teräs Juhani Knuutiapulaisylifyysikko ylilääkäri

Huippulaite PET-keskukseenYksi Euroopan ensimmäisiä PET-MR-laitteita asennetaan Turun PET-keskukseen joulukuun aikana.

Uusi laite ponnisteltiin PET-keskukseen 21. marraskuuta.

ns. harmonisointikysymystä. Näiden avulla pyrittiin saamaan mahdollisimman yhtenäiset valmistevalinnat, jotta parhaiten voitaisiin varmistaa lääkehoitojen jatkuvuus potilaiden siirtyes-sä sairaaloiden ja muiden laitosten välillä.

Valintoja tehtiin yhteensä 3204. Niiden joukkoon jäi vain 23 sellaista valintaa, joilla jokaisella on erikseen perusteltu yksilöllinen tarve ja jotka kohdistuvat vain yhteen kumppani-tahoon.

Koko lääkehankinnasta syntyy vain yksi päätös ja sen al-lekirjoitti sairaanhoitopiirimme johtaja. Muutoksenhakuaika on päättynyt, eikä hakemuksia markkinaoikeuteen tullut. Yhtä valintaa koskeva, hankintayksikköömme kohdistettu oikaisu-vaatimus on kuitenkin työstettävänämme. Tämä ei onneksi estä muiden 111 puitesopimuksen laatimis- ja allekirjoittamistyön aloittamista.

Edullinen hintataso Tulevan 2-vuotisen hankintakauden hintataso on kokonaisuutena vajaa 6 % alempi kuin nyt päättymässä olevalla hankintakaudellamme. Kaikista valmisteista ei ole tukkuhinnasta alaspäin poikkeavaa tarjoushintaa. Uudet, käyttöön tulevat lääkkeet asettavat meille taloudellisia haasteita. Mitä paremmin pystymme vuosina 2012–2013 sitoutumaan tavanomaisissa lääkitystarpeissa nyt tehtyihin valmistevalintoihin, sitä enemmän meille jää taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa myös lääkehoitojen tutkimista ja kehittämistä, joka sekin on erikoissairaanhoidon tärkeä tehtävä.

Parhaimmat kiitokset kaikille lääkehankintaan osallistu-neille sekä lääkeneuvottelukunnassa että lausunnon antajina ja juridisina neuvojina!

Kirsti TorniainenTYKS, sairaala-apteekkari, Varsinais-Suomen lääkehuollon palvelualue

Kuva

Mar

kku

Näv

eri

Kuva

Mar

kku

Näv

eri

Hospitaali 9

ja lääkinnät kuuluvat päivystyspoliklinikan hoitajien arkiseen toimenkuvaan. Kaikki myös kirjataan koneelle, mikä vie aikaa potilashoidossa.

– Se onkin asia, jonka olen kokenut hankalimmaksi. En-sihoidossa kirjaaminen oli paljon simppelimpää. Hoidollisella puolella riittää myös monia haasteita. Neljässä kuukaudessa on päässyt sisälle työhön pikku hiljaa ja oppinut paljon uutta.

Mutkattomasti tietoaLoimaan aluesairaalan päivystyspoliklinikalla työskentelee 25 sairaanhoitajaa, joista kaksi on miehiä. Vuorossa on kerrallaan 5–6 hoitajaa ja yövuorossa kolme. Elokuussa aloitti Jaakkolan lisäksi myös toinen uusi hoitaja.

– Todella hyvin on otettu vastaan myös meidät tulokkaat. Kaikki ovat joutuneet opettelemaan uusia systeemeitä ja eri-tyisesti tietysti me uudet. Ohjausta on saanut ja tietoa jaetaan täällä mutkattomasti, mikä onkin tärkeää tässä työssä. Jokaisel-la meistä on lisäksi oma erikoisosaamisemme.

Jaakkola kertoo viihtyvänsä sairaanhoitajan työssä eikä haa-veile enää koulun penkille palaamisesta. Huittisissa perheensä kanssa asuvalle Henrille kertyy työmatkaa suuntaansa noin 60 kilometriä eli noin 40 minuuttia ajelemista mennen tullen.

– Unta tuntisi joskus tarvitsevansa enemmän, mutta se lienee tuttua monille 3-vuorotyöläisille. Työn rytmi oli sai-raankuljetuksen ensihoidossa hieman erilainen: esimerkiksi vuorokausi töissä ja kolme vapaata, ja pelastuslaitoksella puo-lestaan tehtiin 2-vuorotyötä.

Vapaa-ajallaan rauhallinen Jaakkolan Henri mielellään kuntoilee ja lueskelee sekä viettää perhearkea.

Marjo Peltoniemi

37-vuotias Jaakkola on kotoisin Huittisista tai ihan alun perin oikeastaan Punkalaitumelta, josta muutti muutaman vuoden ikäisenä Huittisiin. Jaakkola on opiskellut sairaan-hoitajaksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa Raumalla ja käynyt lisäksi ensihoidon hoitotason kurssin täydennyskou-lutuksena Porissa.

Aiemmin hän työskenteli kymmenisen vuotta ensihoidossa sairaankuljetuksessa, pääsääntöisesti Satakunnan alueella, sekä muutaman vuoden myös Varsinais-Suomen aluepelastuslaitok-sella Uudessakaupungissa.

Loimaalla miestä kiinnostivat aluesairaalan uudet ja muuttuneet päivystyssysteemit, mutta ennen kaikkea päivys-tyspolille sai hakeutumaan halu kehittää itseään ammatillisesti.

– Tämä on hyvä jatkumo sille, mitä opin työskennellessäni ensihoidossa. On vaikeaa arvioida kumpi työ on vaativampaa, sillä ne ovat niin erityyppisiä. Sairaankuljetuksessa työskentely on liik-kuvaa ja hektistä, mutta täällä hoito on laajempaa, sillä annettavia lääkityksiä ja hoitotoimenpiteitä on huomattavasti enemmän.

Päivystyspoliklinikan sairaanhoitajat voivat työskennellä käytännössä kolmessa eri pisteessä, mikä tuo työhön vaihtelua. He toimivat triage-hoitajina vastaanotossa arvioiden potilaan hoidon tarpeen ja kiireellisyyden tai terveyskeskuksen puolel-la lääkärin apuna tai ns. punaisena hoitajana sairaalan puolella. Punaisella puolella työskentely tarkoittaa sairaalan päivystyk-sessä työskentelyä, jossa potilaat ovat pääasiassa sisätautisia ja kirurgisia.

Esimerkiksi verinäytteiden ja sydänfilmien ottaminen, ryt-minsiirrot eteisvärinätapauksissa, nesteytyksen aloittaminen

Sairaanhoitaja Henri Jaakkola

omasta työyhteisöstä. Henkilöstötoimiston vastuulla ovat hen-kilöstöhallinnolliset asiat, ja se tarjoaa työyhteisöille välineitä työhyvinvoinnin edistämiseen.

Entä saako työssä viihtyä? Jokisen Saijan ei tarvitse asiaa miettiä:

– Työssä saa ja pitää viihtyä. Työssä saa olla kivaa ja työssä saa nauraa.

Työhyvinvointisuunnittelija Saija Jokinen on tyytyväinen uuteen toimenkuvaansa.

Henkilöstösihteeristä työhyvinvointisuunnittelijaksi

Markku Näveri

– Muutos tapahtui syksyllä, jolloin henkilöstötoimiston hen-kilöstösihteerien nimikkeet muuttuivat.

Nyt henkilöstötoimistossa on kolme henkilöstöasiantun-tijaa ja yksi työhyvinvointisuunnittelija. Jälkimmäinen kuvaa vastuualuetta, kuten on myös esimerkiksi koulutussuunnitteli-jan sekä rekrytointisuunnittelijan nimikkeiden laita.

Saija kertoo olevansa muutokseen enemmän kuin tyy-tyväinen:

– Se vastaa luontevasti omaa osaamisaluettani, ja toisaalta työnkuva selkiytyy.

Tuo selkiytyminen käy tosin hitaasti. Välittömästi työnku-vaan kuulumattomia tehtäviä karsitaan ja tehdään tilaa uusille. Pois on jäänyt mm. sairaanhoitopiirin yhteistyötoimikunnan sihteeriys, eivätkä aloitteet ja vuoden menestyjä -prosessikaan kuulu enää Saijan tehtäviin.

Asiakastyötä ja suunnitteluaAsiakastyötä Saija edelleen tekee: esimerkiksi vajaatyöky-kyisten työntekijöiden neuvonta ja ohjaus sekä uudelleen-

Henri Jaakkola aloitti työt Loimaan aluesairaalan päivystyspoliklinikalla elokuussa.

Työkokemukset ensihoidosta ja päivystyksestä täydentävät Henri Jaakko-lan mielestä hyvin toisiaan. Taustalla sairaanhoitajat Minna Kyttänen ja Susanna Yliskylä samalta osastolta.

Kuva

Mar

jo P

elto

niem

iKu

va M

arkk

u N

äver

i

sijoittelu ovat hänen työsarkaansa. Samoin sairauspoissaolojen hallinta, kuntoutus, työkyvyttömyyseläkkeet. Kaikki mikä tavalla tai toisella liittyy työhyvinvointiin.

Toinen puoli työstä on suunnitte-lua ja koordinointia. Saija koordinoi käytännössä sairaanhoitopiirin työn-ohjaustoimintaa, meneillään oleva työhyvinvointitutkimus ja sen tulokset työllistävät, ja hän on mukana myös hahmottelemassa uutta työhyvinvoin-timallia ja -ohjelmaa sekä vuosittaista hyvinvointikyselyä. Ajankohtaisimpana agendalla kuitenkin on uuden aktiivisen tuen mallin jalkauttaminen ja siihen liit-tyvä koulutus.

Vaikka ammattina on työhyvinvointisuunnittelija, vastaus siihen, mitä työhyvinvointi on, saa Saijan puistelemaan hymyil-len päätään:

– Arvasinkin tuota kysyttävän. Sitä on hankala määritel-lä, koska kyse on pitkälti subjektiivisesta kokemuksesta. Siinä on mukana työntekijä itse, hänen osaamisensa, voimavaran-sa ja terveytensä, toisaalta hänen työyhteisönsä, esimiehensä ja ylempi johto. Kaikki nämä vaikuttavat, ja paljon on kiinni

Henkilöstösihteeri Saija Jokisen titteli on nykyisin työhyvinvointisuunnittelija.

TUORE KASVO

10 Hospitaali

SARVESTA HÄRKÄÄ

Hannele HeineJUKOn koordinoiva pääluottamusmies

Sormi napillaPääluottamusmiehet kirjoittavat tällä palstalla vuorotellen ajankohtaisista aiheista.

Vuosi on lopuillaan ja sen kunniaksi Hospitaalin kirjoituksel-le ei ole määritelty aihetta. Vapaat kädet, mikä sen muka-vampaa, vai onko? Vapaudessa on vaikeutensa. Mihin laitan käteni näin esityksen aluksi? No, aloitetaan vaikkapa siitä, että oikea etusormi on napilla. Ja siinä samalla unohtui yh-deksän muun sormen sijaintiongelma.

Olen työpäivän päätteeksi Kupittaan asemalla pyrki-mässä Helsingin junaan. Siinä se seisoo, asemalaituri on tyh-jä. Painan vihreää nappia oven vieressä. Painan ja painan, mitään ei tapahdu. Paitsi että juna alkaa hitaasti liukua kohti Helsinkiä. Vai kuvittelenko vain? Ei, kyllä se liikkuu. Idiootti-maista. Painan nappia ja silti ovi ei aukene. Mitä muuta voisi tehdä, ei tässä huutaminenkaan auta. Vilkaisen ympärilleni ja totta se on: olen ainoa napinpainaja tällä hetkellä. Mi-nuutti sitten ostin lipun, lunastavatkohan sen kahden kulut-tua takaisin? Mitä ihmettä, juna tuntuu lopettavan lipumi-sensa ja minä painan yhä vihreää nappia. Mitään ei tapahdu. Painan nappia. Lopulta napin ympärille syttyy valo ja ovi aukeaa suhahtaen. Suuri helpotus, ehdin sittenkin junaan.

Junassa mietin, mitähän tapahtui. Oliko työvuorossa hyvin tarkkasilmäinen ja ystävällinen veturinkuljettaja vai toimiko ju-nan oviautomatiikka loistavasti välittäen tiedon maijamyöhäi-sestä kyytiin pyrkijästä junan toimivaan tietojärjestelmään, joka pysäytti junan lähdön alkuunsa. Tai kävikö kenties niin, että ase-man näpsäkkä lipunmyyjä oman toimensa ohessa lähetti viestin junaan myöhästymässä olevasta lipunostajasta, joka olisi tulos-sa kyytiin. Sattumaa tai systeemin toimivuutta, en tiedä, mutta olin ylen tyytyväinen palvelun käyttäjä. Minulle oli pääasia, että ehdin junaan ja sitä kautta kokoukseen. Ja hyvin toiminut palve-lujärjestelmän avainlenkki jäi ilman kiitosta jälleen kerran, ellei satu lukemaan tätä kirjoitusta. Kiitos.

Viimeisenkin Kupittaan matkaajan kyytiin ottamisesta huo-limatta juna oli ajallaan Helsingissä.

Ja nettiyhteys toimi loistavasti koko matkan. Paluumatkalla-kin. Sain Esa Halsinahon lähettämän tiedotteen sairaanhoitopii-rin yhteistyötoimikunnan kokouksesta kotisähköpostiini. Hienoa, nyt näen, mitä kokouksessa puhuttiin, kun en itse päässyt pai-kalle! Vaan siihen loppui se ilo, vastassa tyly viesti: ”Safari ei voi avata sivua, koska palvelin, jolla sivu on, ei vastaa.” Kiitos Esalle varmaankin hyvästä tiedotteesta, vielä parempi se olisi ollut, jos sen olisi päässyt lukemaan.

Surkean palvelun imagon saaneen VR:n tänään kohdallani varsin onnistunut palvelutapahtuma sai mietteliääksi. Olisiko tästä jotain opittavaa meillekin VSSHP:iin? Ehkäpä. Jotta orasta-va poikkeama saadaan vältettyä tarvitaan monta varmistusjär-

jestelmää: valppaat toimintaa suorittavat työntekijät, auto-maattiset toimivat seurantajärjestelmät ja vielä herkkyyttä muilta toimintaympäristön toimijoilta poikkeaman huomaa-miseen ja siihen puuttumiseen. Jos joku näistä osallisista pystyy huomaamaan poikkeaman ja korjaamaan sen ennen vahingon syntyä, varmistetaan moitteeton palvelu. Joskus ns. turhat päällekkäiset toiminnot voivat olla laadun tae. Tehostamisen nimissä ei pidä siirtyä yhden varmistuksen kulttuuriin.

Toinen ajatteluttava sattuma matkallani oli tiedonvä-litys. VR pystyy tarjoamaan moitteettoman nettiyhteyden maksutta ja kommervenkeittä, näin ei ole ollut aina. On menty selvästi eteenpäin. Meillä uuden Santran kanssa on valitettavasti menty taaksepäin, enää ei ole ulkoa sitäkään vähää pääsyä sairaanhoitopiirin intranettiin, mikä oli vanhan systeemin aikaan. Puhumattakaan siitä, että kotoa käsin pääsisi suoraan sähköpostiin, päivystyslistoihin, sijoituslis-toihin, pöytäkirjoihin, kalenteriin... Uskon, että meilläkin pystytään järjestämään palomuurit ja muut systeemit niin, että tietoturva säilyy, mutta henkilöstön tarpeellinen pää-sy yleisiin tietoihin kyetään järjestämään muualtakin kuin VSSHP:n mikroilta.

Ensi vuoden toivelistalle laitankin Medbitille pyynnön yhteyksien avaamisesta ulkomaailmaan. Ja joulupukeille toi-vottelen riittäviä varmistuksia, jotteivat salaisuudet paljastu. Rauhaisaa joulunaikaa kaikille!

Marjo Peltoniemi

Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitoksen esimiehet ovat aloittaneet työnsä jo aiemmin, mutta varsinainen päivystystoiminta alkaa 9.1.2012, kun perusterveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy

Turun kaupungilta sairaanhoitopiirin liikelaitokselle, joka tuottaa myös yöaikaiset päivystyspalvelut ympäristökun-nille. Starttia odotellaan liikelaitoksella jo innokkaasti ja positiivisin mielin.

Joulukuussa liikelaitokselle rekrytoidaan 5 erikoislääkäriä ja 10 lääkäriä sekä hallinnollinen osastonhoitaja.

– Toivottavasti saamme mukaan hyviä osaajia, meidän ener-gisen porukkamme lisäksi, liikelaitoksen toimitusjohtaja Päivi Lucenius sanoo.

Lucenius kertoo myös, että Varsinais-Suomen sairaanhoi-topiiriin on syntymässä akuuttilääketieteen erikoisala. Jatkossa sairaanhoitopiirissä voitaisiin kouluttaa lääkäreitä akuuttilää-ketieteen alalla.

– Toivomme saavamme Suomen ensimmäisen alan profes-suurin tänne Turkuun.

Kehityslääkäri Sampsa Kiurua pitävät kiireisenä muu-an muassa rekrytoinnit, päivystyslääketieteen koulutusten suunnittelu ja työvuorojen miehityksen sopiminen työvirtaan sopiviksi.

Henkilöstö- ja kehittämispäällikkö Kaarina Tanttu tekee henkilöstösuunnittelua ja muun muassa huolehtii, että Tu-run terveyskeskuksesta liikelaitoksen palvelukseen siirtyvien henkilöiden tiedot ja uudet vakanssit viedään henkilöstöjärjes-telmiin.

Mahdollisimman hyvää ensihoitoa Ensihoidon va. ylilääkäri Timo Iirola uskoo sekä ensihoidon että päivystyksen hyötyvän siitä, että ne ovat saman liikelaitoksen toimintaa eikä näiden toimintojen välillä ole enää organisatorista raja-aitaa.

– Meidän on helppo sopia esimerkiksi yhteisistä toimin-

tamalleista, ja myös koulutuksellinen hyöty on ilmeinen - pystymme tarjoamaan sekä hoitajille että lääkäreille moni-puolista koulutusta omin voimin. Uskon vakaasti siihen, että Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitoksesta tulee sellainen työ-paikka, jossa on kiva tehdä tärkeää työtä hyvässä porukassa.

Iirolaa työllistävät sairaanhoitopiirin kiireettömien siir-tokuljetusten kilpailutuksen valmistelu sekä ensihoidon järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta sairaanhoitopiirille 1.1.2013. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valtuuston on kaavailtu tekevän ylimääräisessä kokouksessaan maaliskuussa 2012 palvelutasopäätöksen, joka määrää sairaanhoitopiirimme ensihoitopalvelun saatavuuden, tason ja sisällön.

- Haluamme tarjota sairaanhoitopiirimme asukkaille mahdollisimman hyvää ensihoitoa kohtuullisin kustannuksin. Ensihoitopalvelun uudelleenorganisointi tarjoaa mahdollisuu-den korjata nykyisiä ongelmakohtia, koska nyt ensihoitopalvelu organisoidaan sairaanhoitopiirin laajuisena kokonaisuutena, ei enää pelkästään yksittäisen kunnan näkökulma huomioiden.

Parannuksia päivystykseenPäivystyksen ylilääkäri Jarmo Lehtonen aikoo työskennellä kliinisessä työssä sekä T-sairaalan että Mäntymäen toimipisteissä, jotta toiminta tulee tutuksi ja hän voi olla lähellä henkilökuntaa.

– Pyrimme vastaamaan päivystyspalvelulle asetettuihin haasteisiin ja tuottamaan entistäkin parempaa palvelua. Toivon myös, että tarvittavat jatkohoitopaikat löytyvät kaikille, mikä ei ole tosin meistä riippuvaista. Huolehdimme yhteydenpidosta ja raportoinnista Turun kaupungin ja muiden kuntien suun-taan. On tärkeää myös sopia työnjaosta kaikkien erikoisalojen ja muun muassa sosiaalitoimen kanssa.

Ensihoito- ja päivystystoiminta starttaa alkuvuodesta sairaanhoitopiirin liikelaitoksen järjestämänä

Kaarina Tanttu Jarmo Lehtonen Timo Iirola

Kuva

t Mar

jo P

elto

niem

i

Hospitaali 11

Markku Näveri

VS3311. Tämän kryptisen kirjain- ja numerosarjan saattaa tarkkaavainen kadullakulkija äkätä ohi kiitävän ambulanssin kyljestä.

Asiaa tuntevalle yhdistelmästä käy ilmi, että kyseessä on varsinaissuomalainen (VS = maakunta/sairaanhoi-topiiri), Loimaan ensihoitoalueen (3) perustason (3) ambulanssi, jonka yksikön järjestysnumero on alueellaan 11. Jos se olisi hoitotason ambulanssi, toisen kolmosen tilalla olisi kakkonen. Vastaavasti ensimmäisen kolmosen tilalla olisi ykkönen, jos am-bulanssi olisi Turun ensihoitoalueelta.

Laaja muutosYksikkötunnukset ovat muuttumassa yllä mainitun kaltaisiksi koko Suomessa. Muutos koskee terveystoimen (E) lisäksi poliisi (P)- ja paloautoja (R), sosiaalitoimen (S), Raja-

Mikä kumman VS3311

Ambulansseihin uudet yksikkötunnukset

Tämä hoitotason ambulanssi on kotoisin Uudenkaupungin ensihoitoalueelta.

VSSHP:n alustava aluejako, johon ensihoitopalvelu tukeutuu tulevaisuudessa. Tähän jakoon nojaten on uudet ambulanssien yksikkötunnuksemme muo-dostettu. Aluejako saattaa vielä ”elää” suunnittelun edetessä, mutta nyt oli pakko määrittää nämä tunnukset jo ennen aluejaon vahvistamista.

vartiolaitoksen (B), puolustusvoimain (M), Ilmailulaitoksen (A), tullin (C) ja vapaaehtoisten (V) autoja. Suluissa olevat kirjaimet tulevat ko. viranomaisten englanninkielisistä nimistä. Ne ovat joidenkin autojen teippitunnuksissa, mutta ennen kaikkea niitä käytetään viestiliikenteessä.

Mutta miksi moinen uudistus, joka vaatii aika lailla teip-piä, kun tuhansien autojen tunnukset muutetaan?

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ensihoidon vastuu-lääkäri, osastonylilääkäri Arno Vuori kertoo, että taustalla on valtakunnallinen hätäkeskusuudistus.

– Muutoksella varmistetaan, ettei saman hätäkeskuksen alueella eikä koko maassakaan ole enää kahta samanlaista tun-nusta. Aiemminhan esimerkiksi T saattoi tarkoittaa kaikkia T-alkuisia kuntia.

Kun sosiaali- ja terveysministeriöltä käsky kävi, Vuori ja virve-päällikkö Sirpa Pinomäki tekivät työtä käskettyä ja ra-

Näin uudet tunnukset muodostuvat. Ajoneuvoissa näkyy numero-kirjainyhdistelmä VS:stä 11:een. Reunimmaiset numerot ja kirjaimet ovat viran-omaisten viestiliikennettä varten.

Tunnuksen muodostuminenHätäkeskusalue Viranomainen: kirjain Maakunta/SHP:

2 kirjaintaTarkempi aluejaon nro: ensihoitoalue

Käyttötarkoitus: nro 0-4

Yksikön järjestys-nrot: 1-2 numeroa

1-6 E VS 3 3 11 A”Eemeli – Varsinais-Suomi – kolme – kolme – yksi-yksi

kensivat uudet yksikkötunnukset.– Menimme tosin ikään kuin latvasta puuhun, sillä yksik-

köjen määräkään ei vielä ole lukkoon lyöty. Jouduimme vähän arvailemaan tulevaisuutta. Vielä ensihoitoalueet eivät ole todel-lisuutta.

Vuoren ja Pinomäen ”käsikirjoituksessa” Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri koostuu viidestä ensihoitoalueesta: Turku (1), Salo (2), Loimaa (3), Uusikaupunki (4) ja Parainen (5). Kyseinen numero siis osoittaa ambulanssin kyljessä kutakin ensihoitoalu-etta.

Aluejako pohjautuu päivystyksen syöttöalueisiin, virve-arkkitehtuuriin ja pelastuslaitoksen johtamisalueisiin. Kielikin vaikutti siten, että ruotsinkielinen alue haluttiin säilyttää yhte-nä kokonaisuutena.

– Tämä ei liity maksupolitiikkaan, vaan selkeästi johtami-seen ja potilaskuljetuksiin, Arno Vuori tarkentaa.

Virve luuppinaViranomaisverkko Virve on Sirpa Pinomäen mukaan ollut luuppina, jonka läpi on katsottu monia asioita uudistuksia mietittäessä, ja katsotaan vielä, ennen kuin ne ovat todellisuutta.

Yksikkötunnuksissa onkin viestiliikennettä varten useampia kirjaimia ja numeroita kuin autoissa näkyy. Ne kertovat hätä-keskusalueen ja viranomaisen. Ja jos kuulisimme ambulanssin kertovan, että se on tuomassa potilasta Yrjö kakkoseen, tietäi-simme, että kuljetus on tulossa TYKSiin (Y = yliopistosairaala).

– On tärkeää, että logiikka ja formaatti ovat yhteneväiset sekä järjestelmän että hätäkeskuspäivystäjän kannalta. Hätä-keskukset hälyttävät joskus ristiin, eikä sekaannuksen vaaraa saa olla, Sirpa Pinomäki tähdentää.

Vuoren mukaan yksikkötunnukset ovat nostattaneet muu-tosvastarintaa vain vähän ja uudistus hyväksyttiin nopeasti. Itsekin hän pitää muutosta järkevänä.

– Ja nyt tunnus kertoo kiinnostuneille, mistä auto on ja minkä tasoinen se on hoidoltaan.

Tunnusten saama vähäinen kritiikki on kohdistunut lähin-nä siihen, että ne ovat luettuina pitkiä ja monesti toistettuina voisivat kuormittaa verkkoa.

– Onneksi meillä Varsinais-Suomessa viestiliikenne on ku-rinalaista. Turhia ei lörpötellä, Sirpa Pinomäki tietää.

12 Hospitaali

Pekka Remes

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin aikuispsykiat-rian tulosyksikön ylihoitaja Rauno Marjamäki, 64, jää vuoden vaihteessa eläkkeelle oltuaan yli 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Tosin

työnantajan nimi on matkan varrella vaihtunut.Otsikon järjestysluku tarkoittaa sitä, että Marjamäki oli

kuudes mies, joka valmistui sairaanhoitajaksi Turun sairaan-hoito-oppilaitoksesta vuonna 1970. Miehet olivat hoitoalalla harvinaisuuksia. Jotain kertovat myös tilastot, sillä Marjamäen kanssa samalla kurssilla oli 70 naista ja kaksi miestä.

Marjamäki on koko työuransa ajan ollut mukana psykiatri-sessa sairaanhoidossa. Alkuun hän oli kiinnostunut kliinisestä työstä lastenpsykiatriassa. Kun Marjamäki teki ensimmäistä si-jaisuuttaan Uudessakaupungissa Vakka-Suomen piirisairaalassa kesällä 1970, hän karusti huomasi, miten asiat olivat.

– En ollut uskoa todeksi sitä, mitä näin. Potilaita ei hoidet-tu, heitä säilöttiin, Marjamäki muistelee.

– Mietin, pystyisinkö mitenkään vaikuttamaan asioihin.Marjamäki valmistui erikoissairaanhoitajaksi vuonna

1972. Saman tien hän aloitti apulaisylihoitajana Vakka-Suomen piirisairaalassa. Marjamäki suoritti terveydenhuoltoalan hal-linnollisen tutkinnon vuonna 1975. Piirisairaalan vakinaiseen ylihoitajan virkaan hänet valittiin vuonna 1976.

– Vuonna 1977 teimme ensimmäinen potilasinventaarion. Totesimme, että 62,8 prosenttia potilaista oli oikeassa paikassa. Loput olivat väärässä paikassa. Joukossa oli kehitysvammaisia, alkoholisteja, terveyskeskuksen vuodeosastojen potilaita. Nämä ihmiset tulivat ilmeisesti halvemmaksi hoitaa piirisairaalassa.

Sairaalassa oli tuolloin viitisen sataa potilaspaikkaa.Marjamäki huomasi, että sairaalassa oli toimittu vanhoin

opein puolen vuosisadan ajan. Siitä eteenpäin työelämän avain-sana onkin ollut muutos niin hyvässä kuin pahassakin.

Uudet tuulet puhalsivat vuodesta 1977Yhdeksi uransa merkkipaaluksi Marjamäki mainitsee vuoden 1977. Tuolloin alkoi avohoitoistaminen, kun Naantalin terveyskeskukseen perustettiin psykiatrian sai-raanhoitajan virka. Ympäri Vakka-Suomea alettiin perustaa mielenterveyskeskuksia. Hoitohenkilökunta alkoi vähitellen myös jalkautua potilaiden kotiin eikä suuntana ollut enää laitoshoito.

Yksi olennainen asia potilaiden kannalta on luottamus.– Jos henkilökunta ei luota potilaan pärjäämiseen, niin ei

potilas itsekään luota.Marjamäki näkee, että toiminnassa on yhä kehittämisen

mahdollisuuksia.– Perheet pitäisi ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti niin,

että lapsi-, nuoriso- ja aikuispsykiatria voisivat toimia enemmän yhdessä. Toivon, että perheiden hoitoon käytettäisiin lisää voi-mavaroja.

Unohtaako jatkuva muutos potilaan edun?Marjamäki sanoo, että työ on täyttänyt suuren osan hänen elämästään. Työasiat ovat pyörineet mielessä vapaa-ajallakin.

– Vuosilomasta kaksikin viikkoa on mennyt siihen, että unohtaa työasiat.

Vaikka Marjamäki vietti läksiäisiään lokakuussa, niin työasiat ovat mielessä myös haastattelua tehdessä marraskuun loppupuolella. Puheeseen tulee luontevasti ”me”, kun puhutaan työpaikasta.

Mikä pitää ajatukset työssä?– Jatkuva muutos, Marjamäki vastaa empimättä. – Ärsyt-

tävää, kun on pitänyt kuunnella usein vain ”eurokonsulttia”. Ensin on pitänyt aina miettiä euroja. Menneinä vuosikym-

Se kuudes mies jää eläkkeelle yli 40 työvuoden jälkeen

Kuva

Pek

ka R

emes

meninä saattoi enemmän keskittyä pääasiaan: potilaan hyvään. Orga-nisaatiot ovat muuttuneet, mutta kenen etu muutos on, jos potilaan etu hukkuu.

Muutos alkoi 1990-luvun alus-sa, jolloin erikoissairaanhoitolaki tuli voimaan. Tuolloin toimineet kuntainliitot yhdistettiin uusiksi sai-raanhoitopiireiksi.

– Toiminnat tuotiin sairaanhoito-piirin sateenvarjon alle. Mukaan tuli konserniajattelu sekä eri toimintojen ”palikkaleikki”.

Muutos näkyi myös henkilökun-nalle, ja ikävästi sattumalta samoihin aikoihin alkoi lamakausi.

– Uudenkaupungin sairaalassa oli suuri revohka, kun lomautin yli sata hoitohenkilökunnan työntekijää epämääräiseksi ajaksi. Lomautukset johtuivat siitä, että satakuntalaiset ja turkulaiset ottivat omat potilaansa pois. Sairaalaan jäi liikaa henkilö-kuntaa.

Myös hallintojen yhdistäminen johti väenvähennyksiin.

Johtamista tunneälyn kauttaMarjamäki määrittelee oman joh-tamistapansa ihmisten kautta johtamiseksi. Työntekijää ja hänen tekemäänsä työtä pitää arvostaa. Työpaikoilla pidetään tyytyväi-syyskyselyjä, mutta niiden tuloksilla ei ole mitään arvoa, jos havaittuihin epäkohtiin ei puututa.

Kehityskeskustelut ovat tärkeitä, koska niiden avulla voidaan vaihtaa ajatuksia sekä hahmottaa esimerkiksi koulutus- sekä kehittämistarpeita. Marjamäki aloitti kehityskeskustelut jo 1980-luvun lopulla.

– Esimiehellä pitäisi olla aikaa työntekijälle edes tunti vuo-dessa. Jostain syystä kehityskeskustelun käyttöönotto takkuilee vieläkin, eikä niitä pidetä tärkeinä, Marjamäki ihmettelee.

Marjamäki oli käynnistämässä mentor-toimintaa 2000-lu-vun alussa. Hän toimi eri klinikoiden osastonhoitajien mentorina. Marjamäki toimii yhä Turun kaupungin organisaa-tiossa mentorina.

Merkittävänä näköalapaikkana Marjamäki pitää jäsenyyt-tään sairaanhoitopiirin eettisessä toimikunnassa, jossa näki tutkimustyön käytäntöjä.

Marjamäki ei pidä hyvänä nykyistä terveydenhoidon koulu-tusjärjestelmää, jossa erikoistutaan suoraan opiskeluvaiheessa. Meneekö opiskelijalta vuosia hukkaan, jos hän huomaakin eri-koistuneensa väärälle alalle. Ja mistä tietää hakeutua oikealle alalle, jos alalta ei ole kokemusta? Enää ei kouluttamaton pääse näkemään alaa työntekijänä, kuten vielä menneinä vuosina oli mahdollista.

Vähän jää vielä keskenMarjamäki sanoo suoraan, että eläkkeelle siirtymisen ajankohta harmittaa, koska isoja projekteja jää kesken. Tarkoitus on, että avohoito hajautetaan nykyisille psykiatrisen hoidon paikkakunnille, mutta vuodeosastohoito keskitetään Turkuun.

– Tämän projektin olisin vielä mielelläni nähnyt valmiina, mutta…

Uran päätepisteeseenkin ehtii kuitenkin vielä yksi merk-kipaalu: Marjamäki on sairaanhoitopiirin ensimmäinen miespuolinen ylihoitaja, joka siirtyy täysin palvelleena eläk-keelle.

Mutta onhan elämässä uusia projekteja, eläkkeelläkin. Mar-jamäellä on Ikaalisissa rantatontti, jonka rakentamisessa menee ensi vuosi. Tontti on suvun vanhoilla mailla, mikä selittää sen, miksi naantalilainen suuntaa kesämökille Sata-Hämeeseen eikä saaristoon.

Touhua tuovat myös kuusi lastenlasta, joista kolme asuu Pekingissä saakka.

Marjamäet harrastavat matkailua. – Olemme tykästyneet Afrikkaan, sen luontoon ja eläimiin.

Seuraavaksi olisi tarkoitus matkustaa Etelä-Afrikkaan.Haastattelun lopuksi onkin kiitosten aika. Aloitetaan työ-

pareista eli erikoisalojen ylilääkäreistä, joiden kanssa työ on sujunut keskustellen ja toista arvostaen.

– Kiitokset työtovereille ja yhteistyökumppaneille. Kiitokset myös muistamisesta lokakuun 20. päivän läksiäis-tilaisuudessa. Olen tykännyt tehdä työtä kanssanne, mutta eiköhän sitä 40 vuotta yhden miehen osalle riitä.

Aikuispsykiatrian tulosyksikön ylihoitaja Rauno Marjamäki jää eläkkeelle vuodenvaihteessa. Takana on yli neljä vuosikymmentä saman työnanta-jan palveluksessa.

Hospitaali 13

VSSHP:lle tulevat tyytyväisyysautomaatit ovat kuvassa olevan laitteen kaltaisia, mutta ne ”brändätään” VSSHP:ta varten hieman eri näköisiksi.

Markku Näveri

TYKSin henkilökuntaneuvoston lanseeraaman Liikuttavan kisan, Kävele – pyöräile töihin, tulokset on tarkkaan laskettu ja sovellettu sääntöjä joustavasti mutta oikeudenmukaisesti. Parhaat yksiköt seuloutuivat esiin ja palkittiin 1. joulukuuta. Seremoniamestareina toimivat kuntojaostojen vetäjä Susanna Nurmi, henkilökuntaneuvoston varapuheenjohtaja Päivi Huhtala ja keilailujaoston vetäjä Jari Iivonen.

Kisa järjestettiin jo viidettä kertaa, kertoi Susanna Nurmi. Aivan ennätysmäärää osallistujia ei tällä kertaa saatu, mutta hienot 19 osastoa/yksikköä ja noin 600 työntekijää oli kuitenkin vaihtanut työmatkakulkuneuvoa autosta jalkoihin tai fillariin. Osallistujillehan tarjottiin mahdollisuus säästää kesäkuukau-silta parkkimaksut TYKSin henkilökunnan parkkitalosta, ja tarjousta hyödynsi 42 henkilöä.

Markku Näveri

Ilmassa oli perinteiseen tapaan juhlan tuntua, tällä kertaa mitalijuhlan, kun TYKSin naisten lentopallojoukku-een kultaa ja pesäpallojoukkueen pronssia juhlittiin kakkukahvein henkilökunnan ruokasalissa 22. marraskuuta.

Lentopalloilijat nappasivat voiton toukokuussa Keskussai-raaloiden SM-kisoissa Helsingissä, ja pesäpalloilijat puolestaan palasivat mitalikantaan kesäkauden Firmapesiksessä.

Liikuttava kisa liikutti kuutta sataa

Voittaneiden työyhtei-söjen edustajien kelpaa poseerata potretissa.

Mitalijuhlat

He toivat takana olevaan pal-kintokaappiin täydennystä. Peäpalloilijat takana vas: Minna Hoffrén, Jaakko Matomäki, Juha Tihleman ja Mikko Laitila. Edessä vas: Kirsi Ullakonoja, Teija Viinikainen, Tiia Juntunen ja joukkueenjohtaja Susanna Nurmi. Kuvasta ovat pois Mirkka Talsi, Tiina-Riika Lehti, Riikka Kytö, Kosti Koivisto-Kokko, Jaana Terävä, Heidi Leminen, Taina Sal-minen ja Anniina Rintala. Lentopalloilijat oikealta: Leena Lauos, Jaana Koski, Maria Le-pänhaara-Koivunen, Elina Huus-konen, Sari Rannikko ja joukku-eenjohtaja Päivi Haltia. Kuvasta ovat poissa Mirja Mattsson, Miia Niutanen ja Anna Ali-Keskikylä. Harrastustoimintaan osallistuu useampiakin, mutta peleissä oli-vat kuluneella kaudella mukana yllä mainitut.

Järjestäjiä ilahdutti erityisesti, että mukana oli moni-puolisesti yksiköitä sairaanhoitopiirin eri puolilta, samoin osallistujien ammattikirjo oli lavea.

Susanna taustoitti, että kisassa ei palkittu ”hikipäisyyt-tä” vaan ne työyhteisöt, jotka saivat väkensä mahdollisimman kattavasti mukaan. Myös ilmoittautumislomakkeen tarkka täyttäminen ja kysymyksiin vastaaminen olivat plussaa.

Voittajaksi selviytyi TYKSin kanttiini, toiseksi sinnitte-livät sosiaalityöntekijät ja hyvänä kolmosena oli syöpätautien poliklinikka 820. Palkinnot olivat luonnollisesti ”liikunnal-lisia”. Kaikki palkitut pääsevät ensi vuonna keilaamaan tai valinnan mukaan hohtokeilaamaan. Kuten palkintoja jakanut Iivosen Jari totesi: – Keilailu on hauskojen ja mukavien ihmis-ten harrastus. Voittajat saivat lisäksi putkihuivit. Kunniakirjat luvattiin luovuttaa jälkikäteen.

Sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen kukit-ti kapteenit Päivi Haltian (lentopallo) ja Susanna Nurmen (pesäpallo) sekä kiitti joukkueita hienosta saavutuksesta. Täl-laisissa harrastuksissa kuvastuu Lehtosen mukaan se, minkä pitäisi näkyä työyhteisöissäkin: yhteispelillä kaikki sujuu mal-likkaasti. Sairaanhoitopiiriä ja TYKSiä tehdään valtakunnassa tunnetuksi tälläkin tavalla, siksi tuki harrastustoiminnalle on paikallaan. Tukimuotojen kehittämiseksi hän sai hyviä vink-kejä kapteeneilta, jotka joukkueidensa kera myös perehdyttivät O-P:tä lajien hienouksiin.

Kuva

Mar

kku

Näv

eri

Kuva Markku Näveri

VSSHP:ssä pilotoidaan alkuvuodesta asiakkaiden tyytyväisyyttä asiakaspalveluun Happy Or Not -automaateilla kymmenessä yksikössä. Vastaukset antavat suuntaviivoja asiakaspalvelutoiminnan kehittämiselle.

Pilotti kestää kolme kuukautta, jonka jälkeen automaatit voidaan ottaa pysyvään käyttöön. Happy Or Not -palvelu tuot-taa automaattisesti koosteet palautteista yksiköiden esimiehille viikoittain tai heidän itsensä määrittämillä ajanjaksoilla.

Lisätietoja Happy Or Not –tyytyväisyysautomaateista: Weronica Gröndahl, vs.suunnittelija, hoitotyön toimisto, puh. 050-4381758, weronica.grondahl@tyks.fi.

Automaatit mittaamaan tyytyväisyyttä

Lauantai-piknik vsshpläisille

28.1.2012Talvipäivän piristykseksi tarjoamme • tuhtiapurtavaaaamiaiseksijamaistu- vaista murkinaa päivälliseksi laivan buffet-ravintolassa • mukaansatempaavaaohjelmaa • mukavaayhdessäoloa

200 matkalaista mahtuu mukaan laivalle • TYKSinu-kanttiinistalöydätlistan,johon tarvitaan oma nimi ja syntymävuosi • lisäksitasaraha25€ • ilmoittautuminenviimeistään 9.1.2012

Lystinpitäjän perusohje • nopeatsyövät–hitaateivät • lähtijöidenpitääollaVikingin terminaalissa 28.1.2012 klo 8.15

Koko lystin onnistumisesta vastaa TYKSin henkilökuntaneuvosto

14 Hospitaali

Markku Näveri

Sohvakuntoilijaa uhkaa läkähtyminen jo, kun kuuntelee TYKSin lähetin Sami Tsokkisen luettelevan harrastuksiaan.

Sami on Thaimaassa kurssin käynyt laitesukeltaja, punttisalilla hän käy kausiluontoisesti, hiihtää ja on suorittanut thainyrkkeilyn peruskurssin.

Avantouintikin kuuluu repertuaariin, siksi Samia itseään-kin naurattaa, kun hän kertoo harrastavansa laitesukellusta vain lämpimissä vesissä.

Yhdestä lajista hän ei kuitenkaan tingi: suuri rakkaus on kalliokiipeily

– Velipojan kanssa käytiin kokeilemassa seinäkiipeilyä Tu-run kiipeilypalatsissa, ihastuttiin oitis ja laji vei mukanaan.

Ensimmäiset kiipeilyvarusteet Sami hankki vuonna 2005. Samana vuonna hän kiipesi myös ensimmäistä kertaa kalliolle.

– Se oli Ispoisissa. Jännitti niin pirusti, sillä kallio on aivan erilainen elementti kuin seinä, Sami muistelee.

Mielen ja kehon yhteistyötäKalliokiipeilyä harrastetaan luonnon kallioseinämillä. Va-

rusteina ovat mm. kiipeilyjalkineet, köydet ja turvavälineet kuten kiilat, camalotit ja frendit. Läheinen laji on teknisesti haastava boulderointi, jossa kiivetään matalia kallioseinämiä, eikä siinä ole muita turvavälineitä kuin patja putoamisen va-ralle. Vuorikiipeily ja kalliokiipeily sekoitetaan usein. Samin mukaan edellinen on lähinnä vaeltamista vuoristossa, jälkim-mäinen ”apinakiipeilyä” omin sormin. Kiipeily kysyy mielen ja

kehon yhteistoimintaa; se on raskasta fyysisesti ja henkisesti, ja myös oma pelkonsa pitää voittaa.

Talvisin Sami harrastaa sisäkiipeilyä.– Se on talven sanelema välttämätön paha, joka ei anna

kunnon fiilistä mutta käy harjoittelusta.Kesäisin tahti on toinen. Sami käy kiipeilemässä joka toi-

nen päivä ja joka viikonloppu.Boulderkallioita löytyy ympäri Turkua, ja kiipeilykallioi-

takin on esimerkiksi Ravattulassa, Luolavuoressa ja Pernossa. Lähiseudulla Kustavissa on paljon hyviä kohteita.

– Kalliot eivät käy liian tutuiksi: aina löytyy haasteita reitinvalinnassa, ja vaikeusasteita on helposta vaikeaan, samal-lakin kalliolla.

Toki Sami myöntää leikkikentän käyvän ajan mittaan pie-neksi, ja kiipeilyyn kuuluukin, että harrastajat etsivät uusia kallioita.

Tsokkisen Samin harrastuksiin kuuluu myös matkailu, ja joka reissuun sisältyy ainakin yksi kalliokiipeily.

Kiipeilyssä myös kilpaillaan, mutta ei suinkaan nopeim-min ylöspääsyssä vaan useimpien reittien ylös pääsemisessä. Sami osallistuu vuosittain muutamaan kisaan.

Ei rämäpään lajiIhan riskitön harrastus kalliokiipeily ei ole.– Rauhallisuutta, malttia, välineitten tsekkausta, kallioon

tutustumista. Niitä tarvitaan.Rämäpää ei Samin mukaan lajissa pärjää, vaan moinen omi-

naisuus poikii ongelmia. Pieni riski kuitenkin lajiin kuuluu.– Riskit ovat myös lajin suola. Ne kuitenkin tietää. Tä-

Kalliolle kukkulalle

Sami Tsokkinen osaa tulkita kallioita.

mä onkin pitkälti henkistä peliä: on itsestä kiinni, miten turvatekijöistä huolehtii. Pitää voida luottaa omiin kiiloihin ja reitinvalintaan. Ajan mittaan oppii myös lukemaan ja tulkitse-maan kallioita, Sami selvittää lajin saloja.

Kerran Samikin on alas mätkähtänyt melkoisen pahasti, seurauksena murtunut nilkka. Pelkoa tuosta ei jäänyt, sillä hän sanoo hyväksyneensä riskit, ja oikein toteutettuna laji on kuitenkin melko turvallinen. Kallioiden korkeus ei ole hänelle tärkeää vaan hyvä suoritus. Suomessa kiipeilykalliot ovat kes-kimäärin 10–20-metrisiä, korkeimmillaan runsaat 40 metriä.

Kalliokiipeilyllä on Tsokkisen Samille paljon annettavaa: se on oivaa stressinpoistoa, lajin parissa tapaa hyviä kavereita ja saa olla luonnossa.

– Asioiden mittasuhteet osaa nähdä oikeassa valossa ja oi-keassa tärkeysjärjestyksessä, osaa arvostaa elämän pikku iloja vaaran läsnäolon takia ja osaa henkisesti selättää pienen pelon. – Varsinkin kun kärsin lievästä korkean paikan kammosta, Sami yllättää lopuksi.

Mathias Luther

Vissa funktioner arrangeras om på Åbolands sjukhus. På det sättet skall man lite underlätta arbetet inom de befintliga väggarna medan man väntar på det slutliga besluten om nybygget.

Den största förändringen är att den dagkirurgiska avdelnin-gen upphör i sin nuvarande form. Funktionerna sprids ut på tre olika enheter och våningar. Den andra stora förändringen är att omkring 40 kvadratmeter som hittills använts av laboratoriet kan tas i bruk för poliklinikverksamhet vilket öppnar för nya funktioner.

Dagavdelningen har bestått av ett tiotal patientplatser i sjukhusets nedersta våning, korridoren mot gården. Al-la ingrepp har gjorts en eller två våningar upp. Det kan man småningom komma ifrån genom att placera patienternas rum i samma våningar som operationssalarna.

En stor del av de dagkirurgiska patienterna opereras för starr. För dem inrättas ett rum strax invid operationssalen på huvudingångens nivå. Ortopeden och neurologen som haft sina mottagningar där flyttar eventuellt tvärs över korridoren.

De övriga dagkirurgiska patienterna, till exempel titt-hålsopererade knäpatienter, skall man placera på den kirurgiska bäddavdelningen som avstår tre sängplatser för ändamålet.

Laboratoriet krymperI nedre våningen under höghusdelen minskar laboratoriets utrymmesbehov lite tack vare att Tykslab har flyttat en del av sin analysverksamhet till stamsjukhuset ÅUCS.

Här knattrar borrmaskinen då Hospitaali är på besök men i januari skall allt förhoppningsvis vara klart. Då kan kardiolo-gen flytta in i ett nytt och rymligare mottagningsrum här. Det kommer också att kunna användas av den kliniska fysiologen. Hit kommer också en metakolinbox för astmatestning. Testet tar upp till ett par timmar och båset behövs för att skydda per-sonalen för långvarig exponering för metakolin.

Åbolands sjukhus sprider ut dagpatienterna

Möjligen får också reumasköterskans mottagning plats här. I den korridor som dagavdelningen lämnar blir det plats för

en gynekologienhet där man också kan göra mindre operationer och ingrepp.

– Om urologen flyttar till samma korridor blir det en viss synergi eftersom vardera behöver cystoskop, säger sjukhusets chefsläkare och VD Reijo Grönfors.

I ett annat av de större patientrummen blir det plats för dagkirurgiska barnpatienter, som öronbarn och tonsilloperera-de. Här kan man också ordna möjligheter för föräldrar att hålla sällskap.

Vidare kan man här göra matprovokationer, hyposensibili-seringar och allergitest som kan ta några timmar.

– Det är möjligt att vi lite alternerar så att rummet vissa da-gar används för vuxna patienter, andra dagar för barnpatienter, säger Grönfors.

Också en sorgOmläggningarna planeras i fyra arbetsgrupper som ser på behoven för specifika funktioner. Poliklinikens och den öppna vårdens avdelningssköterska Carita Pomrén har suttit med i två av dem.

– Vi har det väldigt trångt nu. Vi hoppas ju att det här skall göra den inre logistiken smidigare, säger hon.

Personalens arbetsplatser kvarstår och arbetsuppgifterna förblir mestadels de samma också om funktionerna flyttar inom huset.

Dagavdelningen upphör som den enhet den varit sedan 1997.

– Det betyder också en liten sorgeprocess, säger Pomrén. Under den andra veckan i januari skall man börja kunna ta

de nya eller ändrade lokaliteterna i bruk.

Arbetet med att ändra om de tidigare laboratorieutrymmena till mottagningsrum går framåt. Åbolands sjukhus VD Reijo Grönfors är glad.

SanaStoaLokaliteter – (huone)tilatDagavdelning – päivä(kirurginen) osastotonsiller – nielurisatKorridor – käytäväStarr – kaihiBefintliga – olemassa olevat

Bild

Mat

hias

Lut

her

Hospitaali 15

Marjo Peltoniemi

Turvallisuuspalkinnon tiimoilta järjestettiin tie-dotustilaisuus 15.11. TYKSin SH-auditoriossa. Tilaisuudessa kerrottiin TYKSin henkilökunnan toiminnan merkityksestä syyskuussa sattuneen

sairaalapalon henkilövahinkojen ehkäisemissä. Samalla esiteltiin ensimmäistä kertaa jaettava valtakunnallinen Tapiolan turvallisuuspalkinto.

Tapiolan edustajat toivoivat, että palkinnolla saataisiin muun muassa huomiota kriisivalmiuksiin ja suurvahinkoihin valmistautumiseen sekä kannustettaisiin asiakasyritysten joh-toa kiinnittämään huomiota paloturvallisuuteen. Johtaja Timo Ali-Melkkilä TYKSin operatiivisen hoidon tulosryhmästä to-tesi, että TYKSin henkilökunnalle äkilliset tilanteet ovat osa ammattitaitoa ja uskoi, että tapaus on vaikuttanut kaikkiin Suomen sairaaloihin ja siitä on pyritty ottamaan opiksi palotur-vallisuusasioissa.

Ylilääkäri Paulina Salminen TYKSin ensiapupoliklinikal-ta summasi, että tilanteesta opittiin myös hyvää ja esimerkiksi saumaton yhteistyö toimi yli erikoisalojen. Terveyskeskuksen ja ensiavun päivystyksen yhteistyötä tuli testattua käytännössä, ja opittiin uusia toimintamalleja, joista parhaat voivat valikoitua normaalikäytäntöön.

Työntekijöille luovutettiin kunniakirja samana iltana pi-detyssä iltatilaisuudessa ravintola Hus Lindmanissa Turussa. Turvateko-palkintona Tapiola antoi kaikille palotilanteessa mukana olleille noin parillekymmenelle työntekijälle kolme valmennuskertaa henkilökohtaista työhyvinvointivalmennusta, jonka tuottaa alaan erikoistunut yhtiö Actpro.

Yllättävä aamu– Olin palon syttyessä kirurgian hoitoryhmässä, jossa minulla oli kaksi potilasta. Kuulin palokellojen soivan ja menin käytävään katsomaan mikä on tilanne. Katon rajassa näkyi savua, joka hiljalleen leijaili siinä. Menin takaisin huoneeseen ja sanoin potilailleni, että nyt pitää poistua kiireesti. Mennessämme käytävään, savua tuli jo paljon enemmän ja kävelimme kiireesti potilaiden kanssa pois

TYKSin ensiavun henkilökunnalle turvallisuuspalkinto toiminnasta sairaalapalossa

Esimerkillinen toiminta vakavassa vaaratilanteessa säästi ihmishenkiäTapiola-ryhmä myönsi Turun yliopistollisen keskussairaalan ensiapupoliklinikan työntekijöille turvallisuuspalkinnon tunnustuksena neuvokkaasta toiminnasta syyskuun sairaalapalossa.

paloalueelta. Jotkut töissä olleista sulkivat palo-ovet ja sitten me poistuimme ulos tihkusateeseen, Tiina Kotanen kertaa omaa kokemustaan.

Oli onni onnettomuudessa, että kyseessä oli arkiaamu. Mo-net työntekijöistä olivat joko lähdössä töistä tai tulossa töihin.

– Meillä oli ensiapupoliklinikalla hoitajia ja sihteerejä yh-teensä 11, 4 lääkäriä, yksi lääketieteen opiskelija, laitoshuoltaja ja kaksi vartijaa, joista toinen tuli U-puolelta. Potilaita oli kol-me, kaksi kävelevää ja yksi vuodepotilas, Kotanen sanoo.

Varhain aamulla 2.9. syttynyt tulipalo tuhosi puolet ensiapupoliklinikasta sekä kokonaan kardiologian, päivystys-laboratorion ja kirurgian hallinnon tilat. Vaikka itse palopesäke saatiin rajattua ja sammutettua varsin nopeasti, jouduttiin koko rakennus tyhjentämään runsaan savun vuoksi.

– Ensiavun henkilökunnan toiminta tulipalon laajem-man leviämisen estämisessä ja nopeassa reagoinnissa vaikeaan tilanteeseen oli ensiluokkaista. Toimimalla oikein ja ohjeiden mukaan ensiavun paloyön koko henkilökunta osaltaan vaikutti olennaisesti siihen, että henkilövahinkoja ei syntynyt, ylilääkä-ri Paulina Salminen toteaa.

Tulipalo aiheutti mittavat aineelliset vahingot ja vai-keutti vakavasti TYKSin ydintoimintoja ja aiheutti monien toimintojen väliaikaisia siirtoja ja järjestelyjä muihin tiloihin, mutta vakavilta henkilövahingoilta vältyttiin pelastuslaitoksen ja TYKSin henkilökunnan ripeän ja ammattitaitoisen toi-minnan sekä hyvin toimineen yhteistyön ansiosta. Sairaalan henkilökunta ja aluepelastuslaitos evakuoivat 180 potilasta pa-rissa tunnissa muihin sairaalarakennuksiin.

Palkinto merkitsee paljon– Vahingon selvittelyssä kävi ilmi, että ensiavun henkilöstö oli avainasemassa suurpalon ehkäisemisessä. Päätimme, että ansiokas toiminta on syytä huomioida jollain tavalla. Tästä pohdinnasta syntyi sitten ajatus vuosittaisesta Tapiolan turvallisuuspalkinnosta, tiedotusjohtaja Jyrki Antikainen Tapiolasta sanoo.

Jatkossa palkittavat teot voivat liittyä joko vahinkotilan-teessa toimimiseen tai suurvahinkojen ennaltaehkäisyyn.

– Tarkoituksena on palkita tekoja, joilla on merkittävä vai-

Turvallisuuspalkintoa koskevassa mediatilaisuudessa TYKSin SH-audito-riossa 15.11. puheenvuoroja käyttivät johtaja Timo Ali-Melkkilä TYKSin operatiivisen hoidon tulosryhmästä (vas.), Tapiolan tiedotusjohtaja Jyrki Antikainen ja TYKSin ensiapupoliklinikan vs. ylilääkäri Paulina Salminen sekä Tapiolan liiketoimintajohtaja Jukka Kinnunen.

Tiedotustilaisuudessa vastailemassa kysymyksiin olivat paikalla myös sairaalapalon aikana ensiavussa työvuorossa olleet sairaanhoitajat Tiina Kotanen (vas.) ja Satu Taurén (kesk.) sekä ensiapupoliklinikan osaston-hoitaja Merja Tupala.

Tapiolan edustajat luovuttivat sairaalapalon aikana 2.9.2011 töissä ol-leille TYKSin ensiapupoliklinikanpoliklinikan työntekijöille ensimmäisen Vuoden Turvateko -palkintonsa 15.11.2011 pidetyssä iltatilaisuudessa ravintola Hus Lindmanissa Turussa. Kuvassa Tapiolan Jyrki Antikainen (vas.) ja Jukka Kinnunen sekä osastohoitaja Merja Tupala ja lääkäri Pau-lina Salminen.

Kunniakirjaa pitämässä: edessä sairaanhoitaja Eero Salonen ja sihteeri Pirkko Aarnio takanaan lääkintävahtimestari Tomi Petäjoki ja sairaanhoi-taja Sari Korhonen.

kutus vahinkojen vähentämisessä tai ennalta ehkäisemisessä. Kyse on siis toiminnasta vaara- tai vahinkotilanteessa. Ris-kienhallinnan ohella palkinnon tarkoituksena oli kiinnittää laajemmin huomiota työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Siksi palkinto annetaan työhyvinvointipalveluina, kertoo Tapi-olan liiketoimintajohtaja Jukka Kinnunen.

TYKSissä Tapiolan jakamalle palkinnolle annetaan suuri merkitys.

– Vuoden turvallisuuspalkinnon perustaminen hoi-tohenkilökuntamme toiminnan pohjalta ja palkinnon myöntäminen ensiavun paloyön henkilökunnalle on tärkeä tun-nustus tehokkaasta toiminnasta vaikeassa tilanteessa, TYKSin ensiapupoliklinikan vs. ylilääkäri Paulina Salminen sanoo.

– Palkitseminen on hieno asia, arvostan sitä suuresti. Se, millainen palkinto on; tukemassa jaksamista, on mielestäni hy-vin ajateltu; Tiina Kotanen kiittää niin ikään.

Kuva

Vie

stin

täto

imis

to T

eleg

raafi

, Mik

a O

kko

Kuva

Vie

stin

täto

imis

to T

eleg

raafi

, Mik

a O

kko

Kuva

Mar

jo P

elto

niem

i

Kuva

Mar

jo P

elto

niem

i

16 Hospitaali

Perinteinen joulunavaus tyksiläis-tehyläiseen tapaan. Taitavat kädet -myyntinäyttely veti 24. marraskuuta jälleen väkeä tuvan täydeltä jopa niin, että ruuhkaakin syntyi. Kauppa kävi ja mikäs oli käydessä, kun tarjolla oli monenlaisia taitavien käsien mestariluomuksia, sukista mattoihin, kakuista kynttilöihin ja kaikkea siltä väliltä.

Paimion sairaalan ja keuhkoklinikan yhteisessä pikkujoulujuhlassa 9. joulukuuta oltiin ajan her-molla. Juhlakansaa kävivät nimittäin tervehtimässä kuvamme valelääkärit antaen juhlijoille oivalli-sia terveysohjeita. ”Lääkärit” vas: Päivi Lehto, Heli Järvelä ja Minna Suojanen.

tiesi löytäneensä jotain vanhaa, kauan sitten elämäänsä kuu-lunutta. Mies alkoi nostaa tavaran kerrallaan tuosta laatikosta. Kellarivaraston hämärässä tuo keski-ikäinen tarttui moneen tuttuun muistoon, jotka liittyivät hänen lapsuuteensa. Laatik-ko tyhjeni kohti pohjaansa. Lopulta laatikon pohjalla oli enää yksi muisto poimittavana. Mies siristi hämärässä silmiään kun-nes tunnisti näkemänsä. Pehmeät ja lempeät ruskeat kasvot tuijottivat miehen kasvoja. Kauan sitten syttynyt turvallinen ja rakkautta täynnä oleva yhteenkuuluvuus laskeutui miehen mieleen. Miehen silmät täyttyivät kyynelistä. Hän oli tavoit-tanut jotain, jota sanoin ei oikein kykene selittämään. Kaikki selitykset kuivuivat tuohon hetkeen ja tunteeseen. Kaikki se, jonka hän oli yhdessä tuon pienen nallen kanssa kokenut, oli

Rikkirakastettu läsnä samassa silmänräpäyksessä. Minä olin se mies. Tuona het-kenä mietin olinko kasvanut mieheksi ollenkaan.

Nallen ruskea karva oli osittain kulunut pois, silmät oli-vat tipotiessään, yksi jaloista melkein irti ja selkä oli karvansa alta hivenen haljennut. Ulkomuodoltaan se kertoi siitä, että se oli aikanaan rikkirakastettu. Vein tuon jo vähän rujonkin nä-köisen nalleni kotiin ja asettelin sen työhuoneeni kirjahyllylle. Tästä lähtien me olisimme aina yhdessä. Aika ajoin katseeni osui hyllyllä istuvaan ystävääni. Se muistutti minua jostain jokapäiväisestä, jota en kuitenkaan heti oivaltanut. Eräänä päivänä tajusin, että sitä katsoessani näin ne monet sairauden ja hoitojen runtelemat potilaat, läheisensä menettäneet rik-kimenneet omaiset ja työssään itsensä uuvuttaneet sairaalan työntekijät, työtoverini. Nallessa näin heistä jokaisen. Tuossa pienessä ystävässä näin myös oman epätäydellisyyteni. Tämän kaiken näkeminen tuntui yllättäen hyvältä. Rujona, rikkinäise-nä, ruumiltaan ja sielultaan alastomana, mutta juuri sellaisena hyväksytty ja rakastettu.

Tänään nallella on kunniapaikka sairaalan työhuoneessani. Se saa tehdä myös työtehtäviä. Aika ajoin sen ruskea pää kur-kistelee valkoisen työtakkini taskusta kuin kutsuen uteliaasti kysymään: mikä tuolla taskussasi on? Siitä kysymyksestä ovat lähteneet käyntiin monet syvissä vesissä uineet keskustelut. Se kysymys on myös saatellut iloisten muistojen ja naurun äärelle. Minulta tämä oli tavallaan katala temppu uskollista ystävääni kohtaan: yli neljäkymmentä vuotta kestäneet eläkepäivät päät-tyivät! Katsoessani nallea, se näyttää kuitenkin tyytyväiseltä. Taitaapa tietää, että tuo miehenkokoinen pikkupoika tarvitsee edelleen sen turvaa, tukea ja läsnäoloa. Jouluksi se pääsee ko-tiin, nojatuoliin, tonttulakki päässä.

Hyvää joulua sinulle ja läheisillesiSairaalapastori Harri Heinonen

Kuva

Sai

la M

ylly

kylä

Liki viisikymmentä vuotta sitten eräs kolmivuotias poika sai lahjaksi pienen ruskean nallen. Sillä oli pehmeä ruskea turkki, lempeät napittavat silmät, pieni metallinen nenä ja punaiset tassunpohjat. Nalle oli rakas ja turvallinen. Sen kanssa oli hauska leikkiä, mutta eniten se tarjosi turvaa iltaisin nukkumaan mennessä. Sen viereen oli hyvä ja turvallista nukahtaa. Vuodet kuluivat ja poika varttui. Ensin nalle jäi leikeissä vähän etäämmälle, lopulta se luovutti paikkansa uusille leluille ja harrastuksille. Ennen pitkää poika ei muistanut koko nallen olemassaoloa.

Muutama vuosi sitten keski-ikäinen mies oli siivoamassa kellarivarastoaan. Hän siirteli laatikoita ja joitain kävi avaa-maankin. Erään pahvisen ja kuluneen laatikon avattuaan hän

Myyntinäyttely väkeä pullollaanPaimiossa valelääkäreitä

Hospitaali 17

Tätä kirjoitettaessa eletään marraskuun loppua. Pimeää ja sumua riittää. Pientä piristystä ankeaan aikaan tuovat erilaiset ulkovalosarjat, joita näkyy Turussakin. Upeimmat varmaan Saga-kodin ympäristössä. Yleisimpiä lienevät jouluvaloin koristellut kuuset. Halikon sairaalan kuusi on nykyään jo noin 25-metrinen, mutta kun aloin siihen valoja aikanaan asennella, oli puulla kymmenisen metriä vähemmän mittaa.

TYKSissä ei vielä isoja kuusia ole, joten käyttämättömänä olleille vaatimattomille valosarjoille oli helppo löytää uusi sijoi-tuspaikka SH-rakennuksen edustan puistikosta. T-sairaalankin puolta kiertelin, vaan siellä ei vielä kuusta ole. Asia tosin tullaan aikanaan korjaamaan. Nämä vaatimattomat valot ovat kui-tenkin huollon porukan joulumielen osoitus muulle sairaalan väelle. Kaikki olivat projektissa innokkaasti mukana, ja tulevai-suudessa ideaa tullaan varmaan kehittämään.

Joulumieltä on myös ihmisillä, jotka hankkivat talitiaisille ja muille pikkulinnuille jouluksi ruokaa. Talven tullessa kan-nattaa muistaa, että muitakin nälkäisiä eläinkunnan edustajia on liikkeellä. Joulumieli saattaa huveta, kun huomaa tuhon is-keneen puutarhaan.

Multasormella on asiaa

Joulumieltä

Juha-Matti Sjöholm, Tom-mi Liukkonen

(tikkailla) ja Pauli Piri asen-tamassa valo-

sarjaa kuuseen tuomaan valoa

ja jouluista tunnelmaa.

Jos kelit jatkuvat lauhoina, voi asian vielä tämän lehden il-mestyessä pelastaa. Samalta alueelta, jossa valaistut kuuset ovat, löytyy kaksi oikein suojattua omenapuun tainta: myyräsuojat rungossa ja toinen verkko jäniksiä ja kauriita varten. Kauriskin on tosi nätti, mutta esiintymisalueillaan se on aikamoinen puu-tarhan tuhoaja. Jos omistaa koristehavuja, jotka keväisin ovat auringon puolelta ruskeita, kannattaa pakkasten alkaessa hakea puutarhamyymälästä juuttisäkit ja huputtaa ne talveksi.

Joulumieltä on varmasti myös ihmisillä, jotka ostavat tai saa-vat joulukukkia. Pitää muistaa joulutähden olevan etelän kasvi, joka on erittäin arka vedolle ja kylmälle. Lyhyt automatka suojaa-mattomana saattaa aiheuttaa vihreiden lehtien putoamisen.

Hyasintti onkin sitten toista maata, se pärjää melkein pak-kasessa. Joulutähteä pitää kastella kohtuudella ja sipulikukkia vähän tai ei lainkaan. Liikakastelu kasvattaa vartta ja amaryl-liksellä se lahottaa sipulin.

Jouluterveisin Puutarhuri Hannu

Hyvä yHdisTyKsemme jäsen. jäsenKirjeessä 4/2011 on KerroTTu Tulevan TammiKuun TapaHTumisTa, muTTa oHessa vielä lyHyT KerTaus:

3.1. ti klo 13 Käden taitojen jaosto kokoontuu. Tied. Tuija Taipale, puh. 0400 934 987.10.1. ti klo 12–13 hengellinen piiri kokoontuu. Tied. Matti Salo, puh. 0500 128 090.19.1. to klo 13 Seija Aantaan esitys Lotta Svärd -toiminnasta. Tyksin T-sairaalan auditoriossa. Ilmoittaudu 12.1. mennessä Leena Uttulalle, puh. 044 033 1878. 23.1. ma klo 10 luistelua Kupittaan luistelumadolla. Tied. Irmeli Rautala, puh. 044 033 1919. 24.1. ti klo 12–13 hengellinen piiri.

Tämän lisäksi alkutalven piristykseksi on järjestetty muutama muukin mukava tapahtuma.

25.1. ke on suunta kohti Poria katsomaan Porin teatterin esitystä Niskavuoren Heta. Matkan hinta väliaikakah-veineenon38€jaei-jäseniltä43€.Ilmoittaudu28.12.2011mennessämieluitensähköpostilla leena.uttula@turkunet.fi tai puh. 044 033 1878. Maksu yhdistyksen tilille TSOP 571083-226365 viimeistään 3.1.2012 käyttäen viitenumeroa 2501125. Lähtö Aurakatu 2 klo 16.30. 12.2. su suuntaamme kohti Helsinkiä ja uutta Musiikkitaloa. West Coast Kokkola opera esittää Georges Bizetin Carmen-oopperan.EnsimmäinenoopperauudessaMusiikkitalossa.Matkanhintaon70€jaei-jäseniltä75€.Ilmoittaudu 28.12.2011 mennessä mieluiten sähköpostilla leena.uttula@turkunet.fi tai puh. 044 033 1878. Mak-su yhdistyksen tilille TSOP 571083-226365 viimeistään 3.1.2012 käyttäen viitenumeroa 1202124. Lähtö Aurakatu 2 klo 15.45. Menomatkalla pysähdymme omakustanteiselle kahvitauolle Lohjan ABC-huoltamolla.

Vuoden 2012 jäsenkirje ilmestyy tammikuussa ja siinä kerromme lisää alkutalven mukavista tapahtumista ja retkistä.

Yhdistyksen hallitus toivottaa jäsenilleen rauhallista joulunaikaa ja hyvää uutta vuotta!

Leo Mikkola Taru Luukkala-Viitanenpuheenjohtaja sihteeripuh. 044 383 8387, leomikkola@hotmail.com puh. 044 033 1464, taru.luukkala@kolumbus.fi

Esa Halsinaho

TYKSin korva-, nenä- ja kurkkutautien ylilääkäri, professori Reidar Grénman täytti 60 vuotta joulukuussa. Sen kunniaksi hänen työtoverinsa ja ystävänsä olivat teettäneet hänestä muotokuvan, joka paljastettiin kutsuvierastilaisuu-dessa TYKSin henkilökuntaruokalassa 9.12.

Muotokuvan on maalannut taiteilija Erika Adamsson. Hä-nen töitään on myös T-sairaalassa.

Tilaisuudessa professori Kalle Aitasalo luovutti muotoku-van Turun yliopiston vararehtori Pirjo Nuutilalle liitettäväksi Turun yliopiston taidekokoelmaan. Dosentti Jaakko Pulkkinen lausui tervetuliaissanat. TYKSin tervehdyksen toi tilaisuuteen sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen.

Reidar Grénmanista muotokuva

Muotokuvan äärellä ylilääkäri, professori Seija Grénman, ylilääkäri, professori Reidar Grénman ja taiteilija Erika Adamsson.

Kuva

Mar

kku

Näv

eri

18 Hospitaali

Liisa Lehtonen Vuoden keskosvaikuttaja

Keskosvanhempien yhdistys on valinnut TYKSin lastenklinikan osastonylilää-kärin Liisa Lehtosen Vuoden 2011 keskosvaikuttajaksi. Lehtonen on voimakkaasti puhunut ja toiminut perhekeskeisen hoitomallin puolesta edistämällä mm. niin sanotun kenguruhoidon

määrän lisäämistä. Myös rauhallisten ja kodinomaisten perhehuoneiden suunnittelu vastasyntyneiden teho-osastoille on lähellä Lehtosen sydäntä. Hän toimi mm. PIPARI-tutki-muksesta vastaavana tutkijana.

Monitieteellinen PIPARI-tutkimusprojekti tutkii tekijöi-tä, jotka vaikuttavat alle 1500 grammaa painavina syntyneiden keskosten aivojen kehitykseen ja sitä kautta lapsen myöhempään kehitykseen. Maailman keskoslasten päivää vietettiin 17.11.

Vuoden kouluttaja -palkinto Heli Forssellille

Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian Vuoden kouluttaja -palkinto on myönnetty tänä vuonna dosentti Heli Forssellille. Palkinto myönnetään tunnustuksena ansiokkaasta ham-maslääketieteen koulutuksesta ja se luovutettiin Hammaslääkäri-päivien avajaisissa 17.11.

Forssell työskentelee TYKSin suusairauksien klini-kalla osastonylilääkärinä ja osa-aikaisesti myös TYKSin kipuklinikalla. Hän on toiminut erikoisalansa sitoutuneena kouluttajana Apolloniassa lähes 20 vuotta. Vuoden kouluttaja -palkinto myönnetään Forssellin ansioista pitkäaikaisena opet-tajana ja ansioituneena täydennyskouluttajana. Palkinto on suuruudeltaan 3000 euroa.

Duodecim-seura palkitsi Hasse Karlssonin

Lääketieteen päivien avajaisten yhteydessä palkittiin Turunmaan Dudecim-seuran tämänvuotisel-la tunnustuspalkinnolla psykiatrian professori, psykiatrian tulosalueen ylilääkäri Hasse Karlsson. Hän on ensimmäinen psykiatri, joka on palkittu kyseisellä palkinnolla.

Palkitsijoiden  mukaan Karlsson on edelläkävijä tutkijana, potilastyön osaajana ja opettajana. Työssään hän on yhdistänyt aivotutkimusta psykiatriaan ja psykoterapiaan.

Duodecimin Nuoren tutkijan palkinto Markus Juonalalle

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on myöntänyt 130. vuosipäivän sympo-siumissaan 18.11. Nuoren tutkijan palkinnon (10  000 euroa) erikoislääkäri Markus Juonalalle TYKSin sisätautien klinikalta. Hänen tutkimuksensa ovat tuottaneet uutta ja arvokasta tietoa lapsuusajan riskitekijöiden

merkityksestä valtimokovettumataudin synnylle. Juonala on keskeinen tutkija Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -tutkimusprojektissa, joka on nykyisin yksi ar-vostetuimmista sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä selvittävistä tutkimuksista.

Juonalan työ on ollut innovatiivista ja tuotteliasta, ja hän on kehittänyt uudenlaisia tapoja hyödyntää pitkittäistä epidemio-logista tutkimusaineistoa.

Syöpäsäätiö:Syöpäsäätiö on 11.11. jakanut tutkimusapurahaa mm. seuraaville tyksiläisille työryhmineen:

Juhlatoimikunnan rahastoPatologian yksikön ylilääkäri, professori Olli Carpén ryhmineen 100 000 € tutkimukseen, joka koskee levinneen suolistosyövän hoitovasteeseen liittyviä testausmenetelmiä. Tutkimusryhmä toimii Turun yliopistossa ja TYKSissä.

Tutkimusryhmän työnä on selvittää syövän käyttäytymistä syöpägeenien ja solun tukirangan avulla. Erityisen kiinnosta-via ovat mekanismit, joilla syöpäsolut tunkeutuvat ympäröiviin kudoksiin ja lähettävät etäpesäkkeitä. Ryhmä tutkii nyt levin-neen suolistosyövän viestintäreittejä ja tavoitteena on kehittää suolistosyövän ennustetestejä, joiden avulla hoito voidaan koh-dentaa nykyistä tehokkaammin.

Roosa nauha -rahaston muut apurahatSisätautien klinikan erikoislääkäri, professori Juha Peltonen ja tutkimusryhmä 25 000, neurofibromatoosiin liittyvät ää-reishermoston maligniteetit ja rintasyöpä: epidemiologinen ja immunohistokemiallinen tutkimus.

Syöpäsäätiön käyttörahastoSyöpätautien klinikan osastonylilääkäri, dosentti Heikki Minn ja tutkimusryhmä 25 000 €, gliooman somatostatii-nireseptorien PET-kuvantaminen.

Anna Axelinille Kliininen silmä -palkinto

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Vuoden kliininen silmä 2011 -palkinnon on saanut sairaanhoitaja, TtT Anna Axelin TYKSin lastenklinikalta. Axelin tutki väitöstyössään kokeellisessa tutkimusasetelmassa vanhempien toteuttamaa käsikapalointia

keskosena syntyneiden lasten kivunhoitomenetelmänä. Se osoittautui tehokkaammaksi kivunlievityskeinoksi kuin nykyinen käypä hoito. Lisäksi menetelmä osoittautui turvalliseksi ja tuki hyvin vanhemman mahdollisuutta luoda suhde sairaaseen vastasyntyneeseen. Axelinin kehittämä menetelmä on jo otettu laajasti käyttöön Suomessa ja se on herättänyt myös huomattavaa kansainvälistä kiinnostusta.

Miretta Tommila Vuoden erikoislääkärikouluttaja

Turun yliopiston erikoislääkäri-kouluttajan palkinto on myönnetty erikoislääkäri, LT Miretta Tommilalle TYKSin anestesiolo-gian, tehohoidon ja kivunhoidon klinikalta. Tommila on kehittänyt tutorlääkärinä toimiessaan sekä klinikan toiminnan että erikoistuvien lääkärien koulutuksen kannalta keskeisen ja

hyvin toimivan koulutusjärjestelmän. Ensimmäisenä tutor-lääkärinä Tommila mm. kokosi klinikan perehdytysop-paan ja huolehti uuden lääkärin tutustuttamisesta klinikan työhön ja henkilöstöön.

Molemmat palkinnot on myöntänyt lääketieteellisen tiedekunnan dekaani. Dekaani Tapio Rönnemaa luovutti palkinnot saajilleen Turun lääketieteen päivien avajaisten yhte-ydessä 8.11.  Sigyn-salissa. 

Palkittuja

Syöpätautien Tutkimussäätiön käyttörahasto Syöpätautien klinikan erikoislääkäri, dosentti Panu Jaakkola ja tutkimusryhmä 25 000 €, solujen happisensori PHD3 syövän progression edistäjänä.

Suomen Lääketieteen Säätiö:Suomen Lääketieteen Säätiö on jakanut 18.11. Duodecim-seuran vuosipäivän yhteydessä apurahoja lääketieteelli-sen tutkimustyön ja koulutuksen tukemiseksi seuraaville tyksiläisille:

Lastenklinikan erikoislääkäri Aino Ruohola 150 000 €:n hankeapuraha äkillistä välikorvantulehdusta koskevaan tutki-mukseen. Kyseessä on TYKSin hanke, johon osallistuvat Turun yliopiston mikrobiologian, virusopin ja hoitotieteen laitokset se-kä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yhteistyötahoina toimivat myös Buffalon ja Yalen yliopistot Yhdysvalloissa.

Seuraavien vuosien aikana tutkimuksen tavoitteena on löytää tekijöitä, joiden perusteella antibioottihoito voitaisiin kohdentaa siitä eniten hyötyville. Lisäksi tarkoituksena on kehittää menetelmiä äkillisen välikorvatulehduksen diagnosoi-miseksi sekä tutkia bakteeriston ja virusten vuorovaikutuksen merkitystä taudin synnyssä.

Lastenklinikan erikoislääkäri Marko Kalliomäki 150 000 €:n hankeapuraha suoliston bakteeristoa koskevaan tut-kimukseen. Tutkimuksessa pyritään saamaan uutta tietoa suolibakteeriston ja suoliepiteelin vuorovaikutuksesta keliakias-sa ja kroonisessa tulehduksellisessa suolistosairaudessa.

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää suoliepiteelin resep-torien toimintaa sekä bakteeristoa keliakiapotilailla ennen ja jälkeen keliakiaruokavalion. Toisessa osatutkimuksessa selvite-tään näiden reseptorien ja eri bakteerien ilmenemistä kroonista tulehduksellista suolistosairautta sairastavilla lapsilla. Tutki-mus toteutetaan TYKSin lastenklinikassa.

Patologian yksikön erikoislääkäri Pekka Taimen 150 000 €:n hankeapuraha perinnöllistä laajentavaa sydänlihassai-rautta eli kardiomyopatiaa käsittelevään tutkimukseen, joka selvittää sairauteen liittyvien geenimutaatioiden aiheuttamia solutason muutoksia. Laajentava kardiomyopatia on tärkein sydämensiirron syy Suomessa. Tutkimus suoritetaan Turun yliopiston ja TYKSin patologian yksikössä ja MediCity-tutki-muslaboratoriossa yhteistyössä HUSin ja KYSin kardiologian, lastenkardiologian sekä genetiikan asiantuntijoiden kanssa.

Orion-Farmos Tutkimussäätiö:Orion-Farmos Tutkimussäätiö on myöntänyt seuraaville tyksiläisille ns. suuren tutkimusapurahan:

Lastenklinikan erikoistuva lääkäri Johanna Lempainen, perimän vaikutus tyypin 1 diabeteksen ilmaantumiseen ja dia-beteksen hoitotasapainoon, 20 000 €.

PET-keskuksen tutkija Noora Scheinin, Alzheimerin taudin varhainen havaitseminen – voiko aivojen amyloidikuvan-taminen ennustaa sairauden ennen sen oireita? 20 000 €.

Tutkimusapurahoja

Hospitaali 19

Kuntayhtymän hallitus on valinnut terveys-tieteiden maisteri Sirpa Vuorisen sairaanhoi-topiirin aikuispsykiatrian ylihoitajan virkaan 1.1.2012 alkaen.

Sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehto-nen on tehnyt seuraavat nimityspäätökset:

Kliinisen fysiologian professori Jaakko Hartiala on mää-rätty suostumuksellaan toimimaan oman virkansa ja toimensa ohella TYKSin konservatiivisen hoidon tulosryhmän määrä-aikaisena johtajana ajalla 1.12.2011–31.12.2012. Hartiala on myös TYKSin kliinisen fysiologian, isotooppilääketieteen ja PET-toiminnan yksikön ylilääkäri.

Salon aluesairaalan johtava lääkäri Matti Helkiö on mää-rätty suostumuksellaan toimimaan oman virkansa ohella

9. joulukuuta tarkastettiin Turun yliopistossa lääketieteen lisensiaatti Pekka Jokisen väitöskirja, jonka nimi on suomeksi PET- ja magneettiku-vantaminen Parkinsonin taudin muistisairaudessa. Jokinen toimii erikoistuvana lääkärinä TYKSin PET-keskuksessa. Väitös kuuluu neurologian alaan.

11. marraskuuta tarkastettiin Turun yliopistossa lääketieteen lisensiaatti Jami Rekolan väitöskirja Puu lääketieteellisen biomateriaalin mallimateriaalina – In vivo ja in vitro kokeita luulla ja hieskoivulla (Betula pubescens Ehrh.). Rekola toimii erikoislää-kärinä TYKSin korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla. Väitös

kuuluu biomateriaalitieteen sekä korva-, nenä- ja kurkku-tautiopin alaan.

28. lokakuuta tarkastettiin Turun yliopistossa terveystieteiden maisteri Olli Orannan väitöskirja Sairaanhoitajan toteuttama inter-persoonallinen ohjaus sydänin-farktipotilaiden depressio-oireisiin. Oranta toimii osastonhoitajana VSSHP:n psykiatrian tulosalueen aikuispsykiatrian kriisiosastolla.

Väitös kuuluu hoitotieteen alaan.

17. joulukuuta tarkastettiin Turun yliopistossa Master of Science Marco Buccin väitöskirja, suomen-kieliseltä nimeltään Lipotoksisuus lihavuudessa ja sepelvaltimotaudis-sa - Tutkimuksia positroniemis-siotomografialla, tietokonetomo-grafialla ja magneettikuvauksella. Bucci toimii tutkijana Turun PET-

keskuksessa. Väitös kuuluu aineenvaihduntaopin ja PET-tutkimuksen alaan.

25. marraskuuta tarkastettiin lääketieteen lisensiaatti Lotta Haaviston väitöskirja Lasten nenän rakenteiden objektiivinen tutkiminen akustisella rino- metrilla. Haavisto toimii erikois-lääkärinä TYKSin korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla. Väitös kuuluu korva-, nenä- ja kurkkutautiopin alaan.

29. lokakuuta tarkastettiin Turun yliopistossa lääketieteen lisensiaatti Antti Liukkaan väitöskirja Oksikodonin ja parasetamolin farmakokinetiikka vanhuksilla. Kliininen farmakokineettinen tutkimus ortopedisilla leikkaus-potilailla ja terveillä vapaaehtoi-silla koehenkilöillä. Liukas toimii

erikoislääkärinä TYKSin anestesiologian, tehohoidon ja kivunhoidon klinikalla. Väitös kuuluu anestesiologian alaan.

UUSIA VIRAN- JA TOIMENHALTIJOITA

KI ITOS

VÄITELLEITÄ

Turun yliopisTollinen KesKussairaalaanestesiologian, tehohoidon, ensihoidon ja kivunhoidon klinikkaAhtiainen Tanja, erikoistuva lääkäri ..................................................... 3.10.Kangassalo Johanna, erikoislääkäri ......................................................1.10.Tommila Miretta, erikoislääkäri, varahenkilö ........................................1.11.Vänttinen Olli, erikoislääkäri .................................................................1.10.Korjaus Hospitaali nro 5:een:Hemling Pasi, lääkintävahtimestari .......................................................1.10.Raiskio Tarja, lääkintävahtimestari .......................................................1.10.iho- ja sukupuolitautien klinikkaJaarinen Kirsi, sairaanhoitaja ................................................................1.11.Keuhkosairauksien klinikkaAnttonen Minna, sairaanhoitaja ...........................................................1.12.Oksman Päivi, erikoistuva lääkäri .........................................................1.12.Santala Elina, sairaanhoitaja .................................................................1.11.Vilhonen Heikki, erikoistuva lääkäri, varahenkilö ...............................1.3.12Kirurgian klinikkaFagerström Tove, sairaanhoitaja, varahenkilö ....................................15.10.Perttula Arja, sairaanhoitaja ...............................................................19.10.Kliinisen fysiologian yksikköKallio Petri, erikoistuva lääkäri ........................................................... 14.10.KuntoutusklinikkaEskola Merja, puheterapeutti .............................................................. 1.1.12laitoshuolto (Kantasairaala)Habilainen Valentina, laitoshuoltaja, varahenkilö .............................14.11.Häkkilä Krista, laitoshuoltaja, varahenkilö ...........................................1.11.Kylvand Evelin, laitoshuoltaja, varahenkilö .........................................31.10.Lakkisto Mariitta, laitoshuoltaja, varahenkilö ....................................14.11.Raunio Sarianne, laitoshuoltaja, varahenkilö......................................21.11.neurologian klinikkaÖstberg Anna, erikoistuva lääkäri .........................................................1.11.reumasairauksien yksikköMalmberg Hanna-Kaisa, sairaanhoitaja, varahenkilö ...........................1.11.sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikköRintala Esa, ylilääkäri .......................................................................... 1.1.12silmätautien klinikkaHakala Taru, erikoislääkäri .................................................................. 1.1.12Iivanainen Anssi, erikoislääkäri ........................................................... 1.1.12Tervo Sirkka, tekstinkäsittelijä ..............................................................1.11.suusairauksien klinikkaTikkanen Sanna-Mari, sairaanhoitaja ...................................................1.11.syöpätautien klinikkaEkholm Leena, sairaanhoitaja .............................................................19.12.Wright Pauliina, fyysikko .....................................................................11.10.salon aluesairaalaKeski-Mattinen Anne, osastonsihteeri, varahenkilö ........................... 1.1.12Pasu Sari, osastonsihteeri, varahenkilö .................................................1.12. leikkausyksikköEngblom Marjo, sairaanhoitaja, varahenkilö ........................................1.11.Reinvall Eija, sairaanhoitaja ............................................................... 1.1.12sisätautiyksikköMatinaro Jenni, sairaanhoitaja, varahenkilö ........................................1.11.Sonck Annastiina, sairaanhoitaja, varahenkilö ....................................1.11.Wallin Anniina, sairaanhoitaja, varahenkilö .........................................1.11.TyKs-sapa-liiKelaiTosKliinisen neurofysiologian yksikköMüller Markus, erikoislääkäri ................................................................1.12.TykslabKatajamäki Taina, apulaisylikemisti ......................................................1.12.Loikas Saila, erikoislääkäri ....................................................................1.12.varsinais-suomen kuvantamiskeskusAho Mari, röntgenhoitaja varahenkilö ................................................27.12.Niittymäki Krista, röntgenhoitaja .......................................................19.12.Tuominen Esa, erikoislääkäri .................................................................1.12.vssHp HallinToKesKusHenkilöstötoimistoHolma Mervi, toimistosihteeri ...............................................................1.11.Mäkinen Tarja, henkilöstöasiantuntija ................................................17.10.Teirasvuo Tiina, henkilöstöasiantuntija ...............................................15.10.

Jaakko Hartiala Matti Helkiö Lauri Tanner

Nimityksiä

alueellisen erikoissairaanhoidon toimialajohtajana 1.12.2011–31.12.2012.

VSSHP:n hallintojohtaja Lauri Tanner on valittu Tyks-Sapa-liikelaitoksen toimitusjohtajan määräaikaiseen vi-ransijaisuuteen ajalle 1.1.2012–31.12.2013 omasta virastaan vapautettuna.

Lämpimät kiitokset yhteisistä työvuosista lastenklinikan osastolle 411–412, osastonsihteereille ja Medbitin työtovereille. Suurkiitos myös iloisista läksiäisjuhlallisuuksista jäädessäni eläkkeelle 1.9.2011.

Toivotan kaikille rauhallista joulunodotusaikaa

Pirkko Tuisku

Lämpimät kiitokseni kaikille teille, jotka teitte viimeisistä työpäivistäni ikimuistoisen siirtyessäni eläkkeelle.

Maija-Leena Maula, os. 416

20 Hospitaali

Marjo Peltoniemi

Sairaalan kesäpaikka, silloiselta nimeltään Tattarnokka, hankittiin vuonna 1956. Sirkka Liisa Tuovisen kirjoittaman Halikon sairaalan historiikin mukaan henkilökunta oli tuolloin jo pitkään puhunut vir-

kistysalueen tarpeesta kuivan Märynummen vastapainoksi. Perniön Kirjakkalassa oli Teijon tehtailla myynnissä meren-rantapalsta Tattarnokka, johon sopivia paikkoja katselemaan lähtenyt sairaalan johto ja muu henkilökunta lopulta mieltyi.

Kesäpaikka tunnettiin aluksi nimellä Nokka ja sinne ra-kennettiin sauna, keittokatos sekä pari majaa yöpymistä varten. Vuonna 1984 nousi Ristinkallioksi muuttuneelle paikalle ko-mea hirsirakennus, jossa isompikin ryhmä sopii kokoontumaan ja saunomaan. Hirsirakennuksessa on keittiön lisäksi suuri ko-kouksiin sopiva tupatila sekä saunat pukuhuoneineen. Tontilla on tämän lisäksi kolme pientä vuokrattavaa mökkiä.

Aktiivisessa käytössä Aiemmin pitkään paikan varauksia hoitanut toimistosihtee-ri Ritva Koski VSSHP:n henkilöstötoimistosta ja VSSHP:n psykiatrian tulosalueen pääluottamusmies Tapio Paavola, jonka toimipaikka sijaitsee Halikon sairaalassa, ovat kokeneita Ristikallion kävijöitä. He kertovat virkistysalueen olevan tänä päivänäkin aktiivisessa käytössä.

– Käytännössä Ristinkalliossa järjestetään nykyisin pal-jon koulutustilaisuuksia, ja se toimii muutoin etupäässä kesäpaikkana kuten aiemminkin. Varaus toimii Outlookin tilavarausohjelman kautta, ja tarvittaessa yhteyshenkilönä toimii Tuula Haanpää. Tilojen hoidosta vastaa VSSHP:n kiin-teistöhuolto ja säännöllisistä siivouksista laitoshuolto, Koski ja Paavola kertovat.

Ristinkalliolle on matkaa Halikon sairaalasta vajaat 30 kilometriä ja Salon sairaalasta reilut 15 kilometriä. Alueen vapaata virkistyskäyttöä rajoittavat sauna- ja oleskeluraken-nuksen varaukset. Kun sauna- ja oleskelurakennus on varattu, henkilökunta voi saunoa myös sauna- ja oleskelurakennuksen pienessä saunassa ja keittiö on saunojien ja mökkiläisten käy-tössä.

Halikon ja Salon sairaalan henkilökunnan ja potilaiden virkistyskäyttöön tarkoitettu Ristinkallio sijaitsee Perniönlahden kauniissa merenrantamaisemissa Kirjakkalan kylässä Teijossa, joka kuuluu nykyisin Saloon.

Vuokraus ja varauksetSauna- ja oleskelurakennuksen varaukset tulee tehdä viimeistään kaksi viikkoa ennen tilaisuutta. Rakennuksessa ei ole sallittua majoittua tai yöpyä. Tilaisuuksia kuten potilasretkiä, koulutuksia, kuntayhtymän hallintoelin-ten kokouksia ja kuntayhtymän suhdetoimintatilaisuuksia voidaan järjestää päärakennuksessa ympäri vuoden.

Alueen kolmen pienen sähkölämmitteisen mökin vuok-rauskausi on pääsääntöisesti toukokuun alusta lokakuun alkuun. Henkilökunta voi vuokrata niitä tuolloin neljän euron vuorokausihintaan. Mökin voi vuokrata viikoksi kerrallaan. Tämänkin jälkeen voi jatkaa vuokrausta kahdella vuorokau-della kerrallaan maanantain ja perjantain välisenä aikana, mikäli mökkiä ei ole joku muu varannut.

Etusijalla mökkejä vuokrattaessa on Halikon sairaalan vakinainen henkilökunta. Henkilökuntaan kuuluvien lapset eivät voi vuokrata mökkiä, ja henkilökuntaan kuuluvan on aina oltava mukana alueella. Mökkejä ei vuokrata eläkeläisil-le, mutta he voivat kuitenkin lainata avainta keskuksesta ja käydä saunomassa.

Alueella voi kesäisin käyttää veneitä ja kalastus lähivesillä on mahdollista, kun tarvittavat luvat ovat olemassa. Ristin-kalliolla on myös telttailuun ja asuntovaunuille varatut alueet. Asuntovaunulla voi suorittaa alueelle tavanomaista retkeilyä, mutta maankäyttö- ja rakennuslain mukaan vaunua ei saa säilyttää alueella. Asuntovaunun sähköpisteen vuokraksi on sovittu viisi euroa käyttöjaksolta, joka on enintään yhden vii-kon pituinen. Vuokrauksen voi tehdä enintään käyttöjaksoksi kerrallaan.

Yhteinen vastuu ja säännöt Virkistysalueella ei saa järjestää yksityistilaisuuksia. Kosken ja Paavolan mukaan yksityistilaisuuksien järjestämisestä luovuttiin aikoinaan ja vuonna 2007 päivitetyissä virkistys-paikan säännöissä annetaan paikan käyttäjille tarkemmat ohjeet.

Sääntöjen mukaan muun muassa alueen viihtyvyyttä on ylläpidettävä laittamalla roskat niille varattuihin as-tioihin, siistimällä rakennukset jokaisen käytön jälkeen,

suojelemalla ympäröivää luontoa ja välttämällä kaikenlaista häiritsevää käyttäytymistä kuten humalaista häiriköintiä tai esimerkiksi musiikin kuuntelemista kovaa ulkona, sillä se voi veden johtamana häiritä tuntuvasti muita rannan asuk-kaita. Virkistysalueella mahdollisesti havaitut puutteet, viat ja häiriötapaukset tulee ilmoittaa vuokraamisista vastaavalle yhteyshenkilölle.

– Jokaisen aluetta käyttävän on tiedostettava vastuun-sa sen asianmukaisesta käytöstä. Näin toimien turvataan jatkuvuus sekä alueen vapaa ja mukava virkistyskäyttömah-dollisuus, Ritva Koski muistuttaa.

Ristinkallio – Halikon ja Salon sairaalan virkistyspaikka

Tiedustelut ja mökkien vuokraukset: Tuula Haanpää, p. 314 5221

Päärakennuksen varaukset: Outlookin tilavarauksista

Ritva Koski ja Tapio Paavola päärakennuksen portailla.

Sauna- ja oleskelurakennuksen tupatiloissa mahtuu kokoustamaan mu-kavasti vaikka monen kymmenen ihmisen voimin.

Alueella on päärakennuksen lisäksi kolme pientä sähköillä varustettua vuokrattavaa mökkiä.

Perniönlahden me-renrantamaisemis-sa sielu lepää.

Kuva

t Mar

jo P

elto

niem

i