Mp4 2014 verkkoon

4/2014 kylät&korttelit

+KYLÄTURVALLISUUSMaaseudun ihmiset kokevat olevansa turvassa, mutta se saattaa olla harhaa.

VUOLENKOSKI Vuoden Kylä 2014. Kyläyhdistyksen näytöt ovat hätkähdyttäviä.MAASEUTULANDSBYGDSFORSKNING Största uppgift är förståelsen mellan land och stad.

PAIKALLISUUS

MAASEUTUPLUS 4/20142

PÄÄKIRJOITUS

Professori Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheen-johtajana vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoi-mittajana. Uusitalo jäi työ- ja elin-keinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänellä on ollut enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa sekä kylä- ja Leader-asioiden parissa.

[email protected]. 040 541 9916

"Miksi nykylain 20 vuodesta ei oteta

mitään oppia?"

Lähidemokratian etsikkoaikaPalvelujen ja hallinnon keskittäminen vähentää olennaisesti kansalaisten vaiku-tusmahdollisuuksia. Prosessille on perustellut syynsä, mutta perusteltua ei sen sijaan ole se, ettei kansalaisten vaikutusmahdollisuuksille ja palveluille etsitä uusia kanavia ja työmuotoja. Kuntalain uudistus on yksi tärkeimmistä tilaisuuksista rakentaa vastavoimia. Etsikkoaika on syytä käyttää.

Lausuntokierroksella oleva kuntalain muutosehdotus perusteluineen on yhtä aikaa lupaus ja pettymys: perusteluissa lähidemokratian tarve kuvataan osuvasti, mutta ehdotus on perinteistä tuhnua ”kunta voi” – linjallaan. Miksi nykylain 20 vuodesta ei oteta mitään oppia? Mahdollistaahan nykylakikin lähidemokratian, mutta mitään edistymistä ei ole tapahtunut. Tukku näennäisiä toimielimiä on perustettu, mutta niin toimijoiden kuin päättäjienkin pettymys on laaja-alaista: tehtäviä ei ole määritelty, varoja ja valtaa ei ole annettu.

Lähidemokratia vaatii järjestetyn ja uskottavan mekanismin, jolla kunnal-lishallinto sekä kansalaisten ja yhdistysten paikkaperustainen ja monialainen kehittämistyö saadaan vaikuttamaan samaan suuntaan. Menettelylle ei tosiasiassa ole kuin kaksi ehtoa. Ensinnäkin poliittiset päättäjät haluavat suoran demokratian vahvistamaan edustuksellista demokratiaa. Samalla löydetään paikallisia ratkaisuja enemmän kuin nykytilanteessa on mahdollista.

Toiseksi kansalaistoimijoilta vaaditaan valmiuksia vastuunkantoon yhteisis-sä asioissa. Jälkimmäisen ehdon toteutumiseen on tähdätty määrätietoisesti jo 20 vuotta. Kykeneviä ja haluavia yhdistyksiä on satoja ja henkilöitä tuhansia. Uskottava lähidemokratia aktivoi nopeasti aukkopaikat. Monet kylä- ja asukastoi-mijat ansaitsevat päättäjien luottamuksen, mikä vastavuoroisesti lisää luottamusta edustuksellisen demokratian päättäjiin. Molemmilla puolilla luottamusvaje on nyt suuri, jolloin ei synny riittävää kehitystyötä eikä demokratiaa.

Lähidemokratiasta käytävä keskustelu kummastuttaa. Jotkut näkevät jär-jestelyssä suorastaan perustuslaillisia esteitä, toiset vaativat lisää tutkimusta ja kolmannet filosofoivat alueiden ja kuntien erojen merkitsevän joka kulmakun-nalle oman ”mallinsa”, neljännet haikailevat entistä pienten kuntien verkostoa paikallisdemokratiana. Mikään näistä verukkeista ei kestä kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi: mitä perustuslain vastaista on poliittisen järjestelmän kehittelyssä kansalaiset paremmin huomioon ottavaksi?

Toivoisi, että kuntalaissa lähidemokratia etenisi aidosti. Monenlaista sellaista pystytään toteuttamaan, jossa paikallisyhdistykset tai kunta yksinään ovat voi-mattomia. Lähidemokratia ei ole vain kunnan sisäinen asia tai vaikuttamisen kysymys. Se on huomenna yhä useamman yhteisen tarpeen toteuttamisen ehto.

Eero Uusitalo

MAASEUTUPLUS 4/2014 3

SISÄLLYSLUETTELO

PÄÄKIRJOITUS: LÄhIdEmOKRaTIan ETSIKKOaIKa 2

PÄÄSIhTEERIn PaLSTa: KUmPPanUUS TYö- Ja ELInKEInOmInISTERIön KanSSa 4

aJanKOhTaISTa 5

KYLÄaSIamIEhEn nURKKaUS: SUURESSa maaILmaSSa KOKO SUOmI On PaIKaLLInEn 7

LOKaaLI 8

vUOdEn KYLÄ vUOLEnKOSKI 10

KOLUmnI: LaaJaKaISTa KaIKILLE 13

KOLUmnI: RaKaS LaPSI - LEadERIn bRÄndI - KEhITTYY 14

KIRJa-aRvOSTELUJa 15

RUISvISKILLÄ ISOKYRö maaILmaLLE 16

KOLUmnI: nYKYISYYdEn SUITSET mEnnEISYYdEn KOURISSa 19

avOImET KYLÄT -PÄIvÄSSÄ Ja LEadER-vIIKOLLa RIITTI vILInÄÄ 20

LEadERIn nÄKYmÄT 22

maaSEUdUn TURvaLLISUUSPaRadOKSI Ja KYLÄTURvaLLISUUS 24

RESURSSIPERUSTaInEn PaIKaLLISKEhITTÄmInEn abCd 26

gRILLImESTaRIT LUOTTavaT SUOmaLaISEEn RUOKaan 28

mOnIaLaOSaaJa naUTTII TYöRUPEamaSTa KaUPPa-aUTOSSa 30

maThanTvERK I KORSnÄS 32

LOKaLSamhÄLLET, bYn OCh gEmEnSKaPEn... 33

LandSbYgdSfORSKnIngEn bEhövS! 34

PROJEKTET bYn I mInIaTYR På SLUTRaKan 36

PaKIna: hanURISTa 37

LaKImIEhEn nURKKaUS: mÄÄRÄaIKaInEn vaI TOISTaISEKSI vOImaSSa OLEva? 38

+

4/2014

MAASEUTU kylät&korttelit

KYLÄTOIMINNAN, LEADER-TYÖN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKAN-NATTAJA

SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN, STADSAN-DELARNAS OCH ÖVRIGA LANDS- BYGDSUTVECKLARE

SUOMEN KYLÄTOIMINTA RY BYAVERKSAMHET I FINLAND RF

MAASEUTUVERKOSTOYKSIKKÖ LANDSBYGDSNÄTVERKET

SVENSKA STUDIECENTRALEN RUOTSINKIELINEN OPINTOKESKUS PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR

TOIMITUSSIHTEERI, TAITTO REDAKTÖR

TILAUKSET PRENUMARATIONER

ILMESTYY UTKOMMER

ILMOITUSMYYNTI ANNONSER

PAINOPAIKKA TRYCKERI

KANSI OMSLAG: ANSSI KUMPULA

www.maaseutu.fi

www.ssc.fi

Ravintolapäivä Pohjanmaalla

yhteistyössä:

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) toimii pai-kallista kehittämistä edistävien järjestöjen, kylien sekä Leader-ryhmien eduntekijänä. www.kylatoiminta.fiwww.facebook.com/SuomenKylatoimintaRy

Maaseutuverkosto välittää tietoa maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuuksista.www.maaseutu.fiwww.facebook.com/JaljetTulevaisuuteen

Lähidemokratian etsikkoaika

Eero UusitaloPuh. 040 541 [email protected]

Pipsa SalolammiPuh. 045 123 [email protected] / [email protected]

Tiina LehtoPuh. 045 120 2302 [email protected]

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år30 EUR / vuosi /år

www.kylatoiminta.fi [email protected]

Mediamyynti Viljanen T:miPuh. 0400 560 [email protected]

Sälekarin Kirjapaino Oy, SomeroISSN 1457-7240


KannanOTTOPÄÄSIhTEERIn PaLSTa

Risto Matti Niemi on toi-minut Suomen Kylätoiminta ry:n pääsihteerinä vuodesta 2006 ja hän on mukana myös kaupunginosatoiminnassa.

[email protected]. 050 599 5229

"Paikallinen kehittämis-työ on yksi tärkeimmistä alueista, missä yhteistyön lisäämisellä saadaan ai-kaan merkittäviä yhteis-

kunnallisia tuloksia"

Suomen Kylätoiminta ry on esittänyt syk-syllä 2013 työ- ja elinkeinoministeriölle pui-tesopimusta. Sopimuksella määritettäisiin vuosittain ne yhteiskunnalliset tehtävät, joi-ta kylätoiminta toteuttaisi. Vastavuoroisesti TEM esittäisi valtion talousarvioon 400 000 euron vuotuista lisäystä kylätoiminnan valtionapuun seuraavan 10 vuoden aikana. Sopimukselle on useita perusteluja.

Viimeisissä hallitusohjelmissa koroste-taan kolmannen sektorin ja julkisen vallan yhteistyötä. Tämä edellyttää työmuotoja, joissa kaikkien kolmen yhteiskunnallisen sektorin lähtökohdat ja yhteistyömahdol-lisuudet otetaan huomioon. Paikallinen kehittämistyö on yksi tärkeimmistä alueista, missä yhteistyön lisäämisellä saadaan ai-kaan merkittäviä, yhteiskunnallisia tuloksia.

Kylätoiminnan valmiuksia yhteiskun-nalliseen vastuunottoon on määrätietoisesti kohennettu jo vuosia ja samalla on lisätty toiminnan järjestäytymistä. Monin paikoin

Suomen Kylätoiminta ry esittää kumppanuutta työ- ja elinkeinomisteriölle

kylätoimijat pystyvät ottamaan vastuuta tehtävistä, joita toivotaan toteutettavan niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Ehdotettu puitesopimus vauhdittaa käy-tännössä valmiuksien laajentamista ja lisäämistä.

Keväällä 2014 valmistuneen Paikallisen kehittämisen valtakunnallisen ohjelman päätavoite on vahvistaa alueellista kehitys-työtä niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Yksi tärkeimmistä esityksistä on TEM:n ja SYTYn välinen puitesopimus. Sillä tavoi-tellaan toiminnan lisäämistä, tulevaisuu-denuskon vahvistamista ja luottamuksen lisäämistä omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Näitä kaikkia tarvitaan rakennemuutosten kielteisten vaikutusten eliminoimiseksi ja lähidemokratian edistämiseksi.

Alueellisen ja paikallisen kehittämistyön suurin rahoituslähde on EU-perusteinen hanketoiminta. Hankkeet rahoitusmuoto-na kärsivät kuitenkin jälkirahoitteisuudesta ja byrokratiasta, mitkä karsivat toimijoiden määrää ja rajoittavat toimintaa. Nyt tarvi-taankin enemmän vakaata rahaa vahvista-malla yhdistysten omaa varainhankintaa sekä lisäämällä asteittain valtionapua, mikä on SYTYn ohjelman yksi painotus.

Rahoituskokonaisuuteen kytkeytyy olennaisesti Leader-toimintatapa, joka on osoittautunut Suomessa tulokselliseksi. Kaikki Leader-ryhmät ovat SYTYn jä-senjärjestöjä. Myös Helsingin kaupungi-nosayhdistykset ry:n - HELKAn (Helsingin 88 kaupunginosayhdistyksen kattojärjestö) liittyminen yhdistyksemme jäsenjärjestöksi keväällä 2012 on vauhdittanut paikallistoi-mijoiden yhteistyötä. Yhteistyö on poikinut mm. yhteisiä kehittämishankkeita, joissa Leader-toimintatapaa on valmisteltu myös kaupunginosatoiminnan käyttöön.

Aloja, joiden kehitystyöstä TEM ja SYTY voisivat sopia, ovat esimerkiksi ko-tona asumista lisäävä "keveä hoito", jäte-vesi- ja energianeuvonta, kyläavustaja- ja kylätalkkaritoiminta, yhteisöllisyyden vah-

vistaminen, kylien turvallisuus, ympäristön kunnostus ja maisemointi sekä kulttuuri- ja liikuntatoiminta. Näissä on jo nyt akti-viteetteja perustuen paikallistoimijoiden aloitteellisuuteen, kunnan kanssa tehtyihin sopimuksiin, valtakunnallisiin tai ylimaa-kunnallisiin hankkeisiin sekä Leader- tai työllisyysvarojen käyttöön.

Paikallistoimijoilla on halua ja kykyä tarttua edellä mainittuihin teemoihin, joi-den välttämättömyyttä kuntien suurenemi-nen ja toimintojen keskittyminen tosiasiassa lisää. Vaikka paikallistoimijoiden valmiuk-sissa on vielä aluekohtaisia eroja, ehdotettu menettely luo perustaa alueiden aktivoitu-miselle: samalla kun paikallisen kehittämi-sen rakenteet ja voimavarat vahvistuvat.

Nykyinen valtionapu (VM:n talousarvi-oesitys vuodelle 2015), 1 025 000, on noin 2 prosenttia kylätoiminnan vuotuisesta volyymista. Tähän nähden ehdotettu li-säys on kohtuullinen ja varmasti valtiolle edullinen. Valtionavun asteittainen lisäys 10 vuoden aikana tuo kehittämistoimintaan pitkäjänteisyyttä ja luo vakautta. Valtionapu kohdennetaan valtakunnalliseen ja maa-kunnalliseen toimintaan ja sopimuksessa määritettyjen tehtävien toteuttamiseen.

Kylätoimintaliike vetoaa työ- ja elin-keinoministeriöön kunnollisen neuvotte-luprosessin aloittamiseksi pikaisesti syksyn 2014 aikana. Tavoitteena on aikaansaada puitesopimus valtion vuoden 2016 talous-arvion valmistelua varten. Työ- ja elinkein-oministeriön ja Suomen Kylätoiminta ry:n kumppanuudesta paikallisessa kehitystyös-sä hyötyvät kaikki osapuolet.


AJANKOHTAISTA

AJANKOHTAISTA SYTYSSÄ

Elokuisen valtion budjettiesityksen mukaan kylätoiminnan valtionapu säilyy lähes ennallaan, eli kiitos kaikille kovasta työstä jo tässä vaiheessa! Budjettiriihen tulokset julkaistaan verkossa syyskuun puolessa välissä ja ne vahvistetaan eduskunnassa jou-lukuussa. Suomen Kylätoiminta ry esittää työ- ja elinkeinomi-nisteriölle, että valtionavusta tehdään sopimus, jossa solmitaan vastuut ja rahoitus pitkällä tähtäimellä (lisää viereisessä pääsih-teerin palstassa).

Viikonloppuna (29.-31.8.) paikallistoimijat juhlivat Hankasalmella, Keski-Suomessa monestakin syystä. MEP Merja Kyllönen lauloi koskettavasti ja piti upean juhlapuheen: Ollaan ylpeitä juuristamme! Paras perintö mitä voimme jälkeemme jättää on tässä hengessä ja tässä maassa. Jaksetaan yhdessä tehdä töitä yhteisen Suomen eteen! Lokaalista tuonnempana lehdessä.

Mistä rahat toimintaan -opas kertoo ensimmäisenä lajissaan kuinka yhdistykset voivat kerätä varoja toimintaan ja hankkei-siin. Vaikka Suomessa on kehitetty maaseutua jo kolmen EU-ohjelmakauden ajan, ei hankkeiden toteuttajien varainhankinta-kysymystä ole aiemmin käsitelty alhaalta päin eikä näin laajasti. Mistä rahat toimintaan oppaan on tuottanut Kylien Bisneskeissit hanke ja pääosan tekstistä on laatinut 4H-liiton toiminnanjohtaja Sirkka Suomäki ja hankkeenvetäjä Juha Kuisma. Muut kirjoit-tajat ovat Paula Pylkkänen, Juhani Nenonen sekä Veli-Matti Karppinen. Opas on ladattavissa SYTY:n sivuilla sekä siitä voi tilata myös paperiversioita SYTYn toimistolta.

Suomen Kylätoiminta ry:n toimisto muutti kesällä Suomusjärveltä Perniöön, eli tervetuloa käymään uusissa tiloissa, nyt myös hyvät kokoustilat käytössä!

VUODEN KYLÄMYÖNTEISIN KUNTA: Pudasjärvi

Onnea Pudasjärvi! Kaupunki onnistuu järjestämään monipuolista ja runsasta toimintaa vaikeista oloista huolimatta. Kunnan ja kylien välisestä sopimusyhteistyöstä on hyviä esimerkkejä lähipalveluiden hoitamisessa. Muun muassa kirjastoauto ja valokuituverkko on noteerattu myös Euroopan tasolla hyvinä tuloksina.

Pudasjärven alueella on 20 kylää ja ainakin 15 toimivaa kyläyh-distystä. Alueella on toimiva kyläneuvosto. Pudasjärven kaupunki myöntää kyläyhdistyksille kulttuuri-, liikunta- ja kyläyhdistysavus-tuksia. Vuonna 2014 jaetaan sekä kehittämis- ja toimintatukina 64 000 euroa sekä maaseutuelinkeinojen kehittämiseen tukea 120 000 euroa. Tämä on askel kohti osallistavaa budjetointia.

Pudasjärven kaupunki panostaa pitkäaikaistyöttömien työllis-tämiseen. Tätä varten on laadittu työllistämissuunnitelma, jonka avulla pyritään myös toteuttamaan nuorisotakuuta. Suunnitelma laadittiin ja sitä toteutetaan yhdessä Pudasjärven järjestöjen ja yhdistysten kanssa kylien ja taajamien lähipalveluiden tuottami-seksi. Oleellinen osa tätä on myös yhdistysten saama kaupunki-lisä työttömien työllistämiseen. Sillä on saavutettu merkittäviä vaikutuksia vuodesta 2003 lähtien. Pudasjärvellä on muutenkin panostettu lähipalveluihin, mm. kirjastoauto Iso Karhu otettiin käyttöön 2013 ja Pudasjärven kaupungin osittain omistama Kairan Kuitu Oy on toteuttamassa valokuituverkon Pudasjärven kylille.

Pudasjärvi on myös tulevaisuuteen suuntaava kaupunki. Yksi esimerkki uudentyyppisistä lähipalveluiden tuotannosta on ikäih-misten päivätoiminnan projekti.

Kuntaliitto ja Suomen Kylätoiminta ry myönsivät Kylämyönteisin kunta -palkinnon nyt neljännen kerran. Aiemmin tunnustus on luovutettu Ilomantsille, Rovaniemelle ja Tammelalle.

VUODEN KAUPUNGINOSA: Pispala

Tampereen Pispala on Vuoden kaupunginosa 2014. Pispala on hyvä esimerkki perinteisestä suomalaisesta 1800-luvun jälkipuolis-kolla rakennetusta esikaupunkialueesta, joita syntyi teollistumisen mukanaan tuoman muuttoliikkeen seurauksena.

Idyllinen Pispala on nykyään Tampereen tunnetuimpia alueita ja kaupungin matkailun vetonaula. Pispalalaiset ovat ahkeria kan-salaisvaikuttajia. Kaupunginosan kymmenet erilaiset yhdistykset ja osuuskunnat edustavat mitä erilaisimpia elämän osa-alueita. Ne mm. kannattavat kierrätysaatetta, puolustavat kasvimaita, järjestävät konsertteja, pitävät yllä kotiseutuhenkeä ja saunakult-tuuria, vaalivat muistoja sekä tukevat vapaaehtoistyötä. Suomen Kotiseutuliitto valitsee Vuoden kaupunginosan vuosittain ja viime vuonna kunnia meni Turun Kakskertaan.

Palkinnon luovutti Kuntaliiton varatoimitusjohta ja Timo Kietäväinen (vas.) sekä SYTYn puheenjohtaja Eero Uusitalo (oik.). Tunnustuksen vastaanottivat kaupun-ginhallituksen pj. Vesa Riekki, kaupunginjohta ja Tomi Timonen, kaupunginvaltuuston pj. Timo Vähäkuopus sekä väistyvä kaupunginjohta ja Kaarina Daavittila.


AJANKOHTAISTA

SYKSYN TAPAHTUMIA

6-8

Alueellinen innovaatioleiri: Pohjois-Savo Leirin teemat: hyvinvointia luonnosta ja metsästä, lähiruoka ja luonnonantimet matkailussa, Pohjois-Savon matkailun tulevaisuus, Pohjois-Savon kansainvälinen matkailu, vesistömatkailu.

7 Maaseudun tiedetreffit: ruokaketju, Tuusula Suomalaisen ruoan ja lähiruoan puolesta, kuluttajien ja tuottajien vuorovaikutuk-sen lisäämiseksi ja luomututkimuksen ajankohtaisia uutisia.

28-29

Ohjelmakauden sulkemisseminaari ja Maaseutugaala 29.10., LahtiOhjelmakauden sulkemisseminaari sekä maaseutugaala. Lisäksi samalla järjestetään myös maaseutuohjelman neuvottelupäivät.

4-6 Hanketreffit - lähiruoka ja matkailu, HämeenlinnaKokoaa ruoan ja matkailun hanketoimijat ja alan kehittäjät ja rinnakkaistoimialat yhteen.

MARRASKUU

5Maaseudun tiedetreffit: Maaseutuyrittäjyyden tulevaisuudenkuvat, Nurmijärvi maaseutuvisio 2020, kysyntälähtöinen maaseutu, maaseutu hevosyhteisön identi-teetin rakentajana, green Care, yms.

19 Maaseudun tiedetreffit: Puutarhatalouden suunnat, Lepaa Tuorekasvisten turvallisuus, riskienhallinta, mehiläiset pölytyspalveluna, luomu-puutarhatuotannon suunnat, EKOKaS-hanke, neuvontatyön kehittäminen.

26-27

Valtakunnalliset kylätoiminnan neuvottelupäivät ja Syyskokous, Helsinki Suomen Kylätoiminta ry järjestää valtakunnalliset kylätoiminnan neuvottelupäivät ja SYTYn jäsenten syyskokouksen 27.11.

SYYSKUU

Kestävien Kylien verkosto, Lahtihämeen Kylät ry järjestää kylien tulevaisuutta käsittelevän iltapäivän.30

14 Demokratiapäivä, Helsinki Kuntaliitto järjestää valtakunnallisen laajan seminaaripäivän, jossa teemoina mm. osallistuva demokratia: jakaminen, aloitteellisuus ja päätöksenteko.

9 Lähiruoka on bisnes! -seminaari, Tampere aitoja makuja II järjestämässä seminaarissa pureudutaan lähiruokabisneksen tulevaisuuden näky-miin niin yrittäjän kuin kehittäjän näkökulmasta lähiruokasektorin kilpailukyvyn parantamiseksi.

LOKAKUU

Katso lisää: www.kylatoiminta.fi

ja www.maaseutu.fi


KYLÄaSIamIEhEn nURKKaUSTällä palstalla vuorottelevat kolme kyläasiamiestä eri puolilta Suomea ja he pohtivat, miten asiat maaseudulla oikein ovat.

Ki m m o Kä är m e l a ht i Kansalaistoiminnan moni-vammainen, vastavirranlohi ja lahkeessa roikkuva rakki.S avon l i n nan S e u du n Kolomonen ry:n yhteyspääl-likkö Kimmo Käärmelahti toimii myös Savonlinnan kau-pungin kyläasiain neuvottelu-kunnan sihteerinä.

Haluamme olla paikallisuutta puolustavia ja suosivia, mutta mikä todellisuudessa on laajemmin ajatellen meidän paikallis- uskollisuutemme raja?

Ostammeko oman kylän perunaa jos kaupungin Prismasta saa koneella kolhit-tua potaattia muutaman kymmenen senttiä halvemmalla? Entäpä paikallisen kalastajan ahvenfileet kun K-marketista saa norjalais-ta kassilohta kuudella eurolla kilo? Entäpä kotimainen kurkku, tomaatti tai omena hal-vempien ulkomaisten lajitoveriensa rinnalla?

Entäpä leader-rahoilla toteutettu kylä-suunnitelman tekeminen? Otammeko to-teuttajaksi viestintää opiskelevan oman kylän aidon tuntijan vai haemmeko jostain sen ELY-keskuksen suosittaman tekijän, joka on tehnyt maakuntaan jo kymmenen (identtis-tä) kyläsuunnitelmaa?

Entäpä kyläyhdistyksemme kesäjuhla, joka on vuosi vuodelta kerännyt entistä vä-hemmän osallistujia? Nouseeko jostain se ajatus, että ensi kesänä hankimme kyläjuh-laan kyllä jonkun kunnon esiintyjän joka kokoaa porukkaa. Jonkun ihan Helsingistä saakka.

Nämä valinnat ovat pohdintaa ydinpai-kallisuuden suosimisesta. Mutta mietimme-kö sitä aina silloin kun se on mahdollista? Vai korostammeko paikallisuutta vain juhla-puheissa ja Maaseutuplussassa julkaistavissa kirjoituksissamme ja muuten elämme kuin Ellun kanat?

Globaalissa maailmassa paikallisuus ei kuitenkaan ole vain omaa kylää, kotikuntaa tai maakuntaa. Sen tulee olla laajempi näkö-kulma suomalaiseen työhön, tuotantoon ja palveluihin. Luonnollisesti se lähtee oman kylän vaihtoehtojen suosimisesta aina kun se on mahdollista ja järkevää. Mutta sen tulee edetä myös suomalaisuuden suosimi-seen silläkin uhalla, että se on hankkijalle hieman kalliimpaa. Loppupeleissä on kui-tenkin muistettava, että kaikkien meidän

kymmenen euron lisäpanostus kuukau-dessa kotimaiseen työhön tuo 10 000 uutta suomalaista työpaikkaa. Eikä tämä tarkoita siis kulutuksen lisäämistä kympillä vaan esimerkiksi kympin ulkomaisen kassilohi-nyssäkän korvaamista kympin suomalaisilla ahvenfileillä.

Suomi on niin pieni maa ja kansantalous pelkästään Euroopassa, että meille paikalli-suus on suomalaisuutta. Toki mitä lähem-mäs omaa asuinpaikkaa työn, tuotteiden ja palveluiden hankinta voidaan siirtää, sen paremmin se hyödyttää paikallistaloutta. Mutta laajempikin paikallisuus, suomalai-sen työn suosiminen, on nykyisessä maa-ilmassa askel kohti hyvinvointia lisäävää paikallisuutta.

Voisimmeko soveltaa tätä laajemmin omassa elämässämme? Kaupunkiloma Budabestissa kiinnostaa, mutta olisiko koti-maan kaupungeissa tarjolla mielenkiintoista kulttuuria, nähtävyyksiä tai toimintaa, joka ajaisi saman asian? Onhan se instagramis-sa hienoa jakaa talvilomalta selfieitä joissa taustana on Alpit, mutta saisiko yhtä upeaa jaettavaa vaikkapa Ylläksen ylimmältä his-siasemalta taustana Lainiotunturin aurin-gonpaisteessa hohtavat huiput?

Meidän tulee laajentaa paikallisuuden käsitettä niin, että emme kuitenkaan hylkää sitä ydinpaikallisuutta, joka maantieteel-lisestikin sijaitsee muutaman kilometrin säteellä kunnan jo lakkauttamasta kylä-koulusta. Mutta paikallisuuden laajenta-minen omaan Savonlinnaan, Etelä-Savon maakuntaan ja Suomeen ei ole pois tästä ydinpaikallisuudesta.

Joskus tämä suomalaisen paikallisuu-den suosiminen saattaa lyhyessä juoksussa maksaa meille muutaman euron enemmän kuin globaalin riistotalouden valitseminen. Tällöinkin on syytä muistuttaa itseään siitä, että pitkässä juoksussa tämä henkilökohtai-nen uhraus korvautuu tavalla tai toisella.

Suuressa maailmassa koko Suomi on paikallinen


LOKaaLI-JUhLa

LOKAA LILokaalissa jaettiin tunnustuksia pitkäjänteisestä kehittämistyöstä: Vuoden Tiennäyttäjät Leena Lehtonen, Pauli Pethman ja Aulis Nuuja, Vuoden Maaseututoimija Nina Kurunlahti ja Vuoden Maaseutukasvo Osmo Rauhala. Ensimmäinen kunniamaininta kyläsarjassa meni Livon kylälle ja toinen Keskikylälle, Vuoden Kylä 2014 on Vuolenkoski, Iitin kunnasta, Kymenlaaksosta.

MEP Merja Kyllönen lauloi koskettavasti ja piti upean juhla-puheen, jossa hän kehotti meitä olemaan ylpeitä juuristamme! Kyllönen kannusti: Paras perintö mitä voimme jälkeemme jättää on tässä hengessä ja tässä maassa. Jaksetaan yhdessä tehdä töitä yhteisen Suomen eteen!

Myös Vuoden Maaseutukasvo Osmo Rauhala näki paikallisuu-den tulevaisuuden mahdollisuutena! Rauhala korosti erityisesti, ettei kaikkien kannata juosta globaalien trendien perässä, sillä ne ovat lyhytaikaisia ja heilahtelevia, vaan sen sijaan keskittyä omaan osaamiseemme ja kehittää sitä edelleen maailman parhaimmaksi. Suomessa kannattaisi esimerkiksi keskittyä paikallisten tuotteiden kehittämiseen erityisesti ruoantuotannossa. Yksikään maa ei ole vielä onnistunut omimaan puhtaan ruoan brändiä itselleen, vaikka halukkaita ottajia suoralla on jo monia, kuten Sveitsi ja Itävalta. Voisimme rakentaa Suomelle maabrändiä puhtaiden raaka-ainei-den ja ruoan maana.

Juha Kuisman Kylien Bisneskeissit -hanke yhdessä 4H-liiton Sirkka Suomäen kanssa pitivät ensin perjantai-iltana seminaarin, jossa käsiteltiin yhdistysten tulevaisuutta, varainkeruuta ja miten nuoret näkevät tulevaisuuden. Samalla julkaistiin yhdistysten varainkeruuopas Mistä rahat toimintaan? Opas on tilattavissa SYTYn toimistolta sekä avoimesti ladattavissa SYTYn verkkosi-vuilla. Kiitos kaikille viikonloppuun osallistuneille ja jatketaan tärkeän työn tekemistä!

Pipsa SalolammiSuomen Kylätoiminta ry

VUODEN KYLÄ 2014: VUOLENKOSKI (IITTI, KYMENLAAKSO)

Vuolenkoski tunnetaan reippaasta asenteesta, yhteisölli-syydestä ja asioiden ottamisesta omiin näppeihin. Vuosien saatossa oma tahto ja tapa toimia ovat tuoneet; kevytlii-kenneväyliä, katuvalot, laiturit, kyläläisten elinkeinoyhtiön, kymmeniä erilaisia tapahtumia, kylätalon ja lähipalvelujen tuotteistamiset. Vuonna 1980 perustettu kyläyhdistys on kaiken toiminnan priimus moottori.

1. KUNNIAMAININTA VUODEN KYLÄ 2014: LIVO (PUDASJÄRVI, POHJOIS-POHJANMAA)

Kylän toiminta on aktiivista ja nuorekasta, mutta samalla perinteistä yhteisöllisyyteen nojautuvaa. Talkoohenkeä löytyy ja kyläläiset ovat valmiita käyttämään voimavarojaan kylän yhteiseksi hyväksi. Tämä tekee Livosta omavaraisen kylän.Livossa on hyödynnetty monipuolisesti eri rahoituslähteitä hanketoiminnassa ja palvelujen tuotteistamisessa.

2. KUNNIAMAININTA VUODEN KYLÄ 2014: KESKIKYLÄ (JALASJÄRVI, ETELÄ-POHJANMAA)

Aikaansaava ja toimelias Keskikylä on vienyt määrätietoi-sesti yhteisiä kylän asioita eteenpäin. Apuna kehittämis-työssä on monipuolinen kyläsuunnitelma, jota päivitetään jatkuvasti. Keskikylän eri yhdistysten yhteistyö on luonut hyvän pohjan. Keskikylällä on laajaa hanketoimintaa ja han-ketoiminnan mahdollisuuksia on hyödynnetty taitavasti. Keskikylä on keskittynyt viime vuosina Jalasjärven Kylien kehittämis- ja investointihankkeisiin sekä laajamittaiseen nuorten kulttuuritoimintaan.

Retkeilyä, yhdessäoloa, mahtavia kyliä ja maaseudun kehittäjiä, palkinnonsaajia ja tiedonvaihtoa, sitä oli LOKAALI 2014. Viikonloppuna 29.-31.8.2014 paikallistoimijat juhlivat Hankasalmella, Keski-Suomessa monestakin syystä.

Paikallistoimijoiden vuotuinen juhlaseminaari


LOKaaLI-JUhLa

LOKAA LIKYLÄTOIMINNAN TIENNÄYTTÄJÄ: PAULI PETHMAN (IITTI, KYMENLAAKSO)

Vuolenkoskelainen Pauli Pethman näyttää mallia kun puhu-taan kyläkehittäjästä ja tiennäyttäjästä. Juuri Vuoden kyläksi valitussa kotikylässään Vuolenkoskella Pethman on toimi-nut lukuisissa luottamustehtävissä sekä vaikuttaa edelleen Vuolenkosken Maaseutuseurassa ja kylän elinkeinoyhtiö Omakylä Vuolenkoski Oy:n hallituksessa.

KYLÄTOIMINNAN TIENNÄYTTÄJÄ: LEENA LEHTONEN (NOUSIAINEN, VARSINAIS-SUOMI)

Aliskulmalainen Leena Lehtonen Nousiaisista on nimetty Kylätoiminnan Tiennäyttäjäksi. Leena Lehtonen on päämää-rätietoisesti kehittänyt oman kyläyhdistyksensä toimintaa ja koordinoinut ihmisiä talkootyöhön. Kylätoiminnan moottori-na hän on uskaltanut ottaa myös taloudellisia riskejä toimin-nan kehittämiseksi. Pitkäjänteinen työ kantaa nyt hedelmää.

KYLÄTOIMINNAN TIENNÄYTTÄJÄ: AULIS NUUJA (ISOKYRÖ, ETELÄ-POHJANMAA)

Kyläkehittäjä Aulis Nuujan ansiot kylätoiminnan parissa yli 40 vuotta toivat hänelle tunnustuksen Kylätoiminnan Tiennäyttäjänä. Nuuja on pyyteetön, pitkän linjan kyläkehit-täjä, joka uskaltaa laittaa itsensä likoon vaikeissakin paikoissa.

VUODEN MAASEUTUTOIMIJA 2014: NINA KURUNLAHTI (RUUKKI, POHJOIS-POHJANMAA)

Leader-ryhmä Nouseva Rannikkoseutu ry:n hankeaktivaat-tori Nina Kurunlahti tuntee erityistä paloa kylätoimintaa kohtaan ja on tehnyt sen parissa töitä ansiokkaasti useiden hankkeiden kautta vuodesta 2002 lähtien. Kurunlahti on pitkän linjan kylien kehittäjä, sidosryhmätyöskentelyn sekä projektinhallinnan erikoisosaaja ja hänen hankkeensa ovat tuottaneet hyvää tulosta.

VUODEN MAASEUTUKASVO 2014: OSMO RAUHALA (PINSIÖ, PIRKANMAA/NEw YORK)

Osmo Rauhala on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia kuva-taiteilijoitamme. Hänen siteensä suomalaiseen maaseutuun näkyvät jo hänen elämäntavoissaan ja taiteessaan. Rauhala on ansiokkaasti osallistunut myös kylätoimintaan kotiseudullaan Pinsiössä. Perustamansa Strata ry:n kautta hän on saanut aikaan ympäristötaideteoksia ja siten vaikuttanut alueen maansiirto-töiden vaurioittaman maiseman parantamiseen.

Henkilökohtaiset tunnustukset vasemmalta: Aulis Nuuja, Nina Kurunlahti, Osmo Rauhala, Leena Lehtonen ja Pauli Pethman.

Vuoden Kylän palkinnon luovutti SYTYn pj. Eero Uusitalo (kesk.) Vuolenkosken kyläläisille.

Vuolenkoskelaiset olivat saapuneet sankoin joukoin paikalle vastaanottamaan palkintoa.


vUOdEn KYLÄ 2014

Vuolenkoski on Valtakunnallinen Vuoden Kylä 2014, jossa on kaikki kohdillaan. Lämpimällä lehmänmaidolla juotettu, aito maalaiskylä ansaitsee palkintonsa, sillä sen asukkaat ovat onnel-lisia kotikylässään. Väki on valmis tekemään kylän eteen paljon ja vielä enemmän. Yhteishengen aistii ja se kantautuu kauas. Kylälle jalkaudutaan pidemmänkin matkan päästä. Yhteydet lähikaupunkeihin, Lahteen, Heinolaan ja Kouvolaan, ovat hyvät – puhutaan sitten maantieteelliseltä tai suhdetoiminnan kantilta.

Kylän vahvuus näkyy isäntien ja emäntien ruisranteisuuden ja talikkoontarttuvaisuuden lisäksi siinä, että on tapana tehdä asiat kerralla kunnolla. Tästä varsin verraton esimerkki on se, kuinka Vuolenkoski on tittelöity jo kolmesti Vuoden kymenlaaksolaiseksi kyläksi, mutta valtakunnallista pokaalia päätettiin hakea vasta nyt.

KOKOLAILLA REILUSTI ME!-HENKEÄ JA YRITTELIÄISYYTTÄ

Historiaan päin kun taivutetaan saadaan kiinni myöhäiskeskiaikai-sista maininnoista, joissa Vuolenkoski tituleerataan Iitin kamaran voimatahtoisimmaksi kyläksi. Jos ei voima riittänyt, niin jatket-tiin tahdolla. Tällä tiellä ollaan edelleen. Tänä päivänä tismalleen samalla peräänantamattomalla talkoohengellä rakennetaan ja yl-läpidetään kylää, jossa on aidosti hyvä olla. Varakkuus tulkitaan täällä henkiseksi hyvinvoinniksi, yhteisöllisyydeksi ja tekemisen vapaudeksi. Esimerkkejä talkoilla tehdystä ”pikkukivoista” ovat kolmen kilometrin pituinen valaistu kevytväylä, kolmentuhannen kävijän kesätapahtuma Veteraanitraktorien vetokisat ja kuudentoista hengen ylläpitämät verkkosivut, vuolaasti kuohuva Vuolenkosken Virta (vuolenkoski.fi).

Yhdessä tekeminen asuu syvälle upotettuna postinumeromme alla. Osaamista ja palveluita ei tarvitse kiven alta kaivaa. Ne löytyvät suitsait omalta kylältä. Liki viidensadan asukkaan kylässä on 70 yrittäjää. Se on sellainen suhdeluku, ettei paremmalla tapaa voisi yritteliästä mielenlaatua kuvata. Yritteliäisyys näkyy myös jatku-vuudessa: viime vuonna Vuolenkoskelle syntyi 10 uutta kyläläistä.

TERVETULOA MEILLE, SAATAT JÄÄDÄ NÄILLE TEILLE!

Vuolenkoskella on tehty pitkään aktiivista asumistyötä. Työn taustalla

on ollut hyvä asuminen. Sen eteen on haluttu käyttää aikaa, haettu rahaa ja tehty monenlaisia suunnitelmia. Vuolenkosken koti- tai mökkikyläkseen löytäneet ovat tervetulleita, ja se näytetään heille! Uudet asukkaat turvaavat jo ennestään vah-van peruspalvelurakenteemme sekä tuovat oman tärkeän panoksensa kyläalueen hyvinvointiin.

Kylätoimikunta perusti tonttipankin pitkäjänteisen asu-misedistämistyön alkajaisiksi. Pitkäjänteisyys nähdään täällä ymmärryksenä, että kylälle ei haluta uusia asukkaita hokkus-pokkus-tempuin vaan aidon asumistyön taustalla on hyvän kylän rakentaminen. Sitä on kenen tahansa helppo esitellä kiinnostuneille ja kyseleville, kaikkine puolineen.

Nyt on takana parinkymmenen vuoden pitkäjuoksuinen työ. Ensimmäinen sato alkoi kypsyä vuosituhannen vaihteessa. Siitä lähtien on kylään muuttanut 1-2 lapsiperhettä vuodessa, muiden tervetulleiden tulokkaiden lisäksi. Täälläpäin todetaan usein, että samanhenkiset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa. Vuolenkoskelle ovat löytäneet ne hyväntuuliset ja toimeliaat.

Suomen ensimmäinen kyläläisten itsensä omistama elin-keinoja kehitysyhtiö, Omakylä Vuolenkoski Oy, on ollut määrätietoisen kehittämistyön keskiössä. Yhtiön hallinnoima kaava-alue tarjoaa poikkeuksellisen tavan asua maaseudulla asemakaava-alueen ja kunnallistekniikan puitteissa.

KYLÄ, JOSSA ON KAIKKI KOHDILLAAN

Onnellisena elelyyn liittyy se, että kaikkien niin pilteistä pap-poihinkin on hyvä olla. Vuolenkoskelaiset ottavat tämän hyvin vakavasti. Lapsi otetaan yhteisvastuullisen kyläkasvatuksen alle heti pienestä pitäen. Ajattelu läpileikkaa kaiken kylätoi-minnan. Kylän oma ryhmäperhepäiväkoti ja 90-vuotias ryh-tikuningatar-koulu, 15 aktiivista seuraa ja iltojen ilo, Nuokku, tekevät asennetyötä niissä toimivien aikuisten esimerkkikäyt-täytymisen kautta. Malli on pienen vuolenkoskelaisen helppo omaksua myös talkoiden ja tapahtumien tunnelmaa kokien.

Lapset ja nuoret otetaan mukaan ottamaan vastuuta ja energiaa käytetään mukavan yhteistekemisen kautta fiksusti. Tässä on onnistuttu ja jälkikasvusta ollaan tosi ylpeitä!

Hyvällä tavalla ylpeitä ollaan myös elävästä maaseudusta.

vUOLEnKOSKIVUODEN KYLÄ


vUOdEn KYLÄ 2014

vUOLEnKOSKIKylän ympärivuotinen toiminta takaa hyvää elämistä kaikkina vuodenaikoina. Virkeän seura- ja harrastustoiminnan lisäksi nopealla laskutoimituksella saadaan kolmisenkymmentä pitkin ja poikin kalenterivuotta asettuvaa kylätapahtumaa, joissa osanotto on aina taattu. Mikä saa ihmisen liikkeelle? Selkäytimeen juurtunut tapa tehdä asiat porukalla, geenipe-rimässä saatu toimeliaisuus ja eritoten mahtavat kyläläiset!

VUODEN KYLÄ

Tätä kaikkea ja paljon muuta kokovartaloisesti kotoisalta tun-tuvaa on meidän kylä Vuolenkoski. Laitettiin sitä kansien väliin-kin: Vuolenkoskelta erinomaisen hyvää päivää! -teos on saatavana Vuolenkosken kyläyhdistyksen kautta. Kirja kuuluu sekä kategoriaan ”hupilukemistoa” että ”oppikirjat”.

Aune Laakso & muut vuolenkoskelaiset

Kauko Käyhkön 60-lukulaista, oikeanlaistasanomaa mukaillen:Kylän sydän sykkii rinnassa polttaen paitaaja kaikki on ihanasti kohdillaan.Kuka sitä kaikkea kertoa taitaaja Eero silmäänsä iski, että Terve! vaan.Kylä oli vahva kuin markkinatammaja kylänväen sydän ihanasti kohdillaan.

Elokuinen yöelokuvanäytös oli jälleen jymymenestys. Kuva: Aune Laakso


vUOdEn KYLÄ 2014

VUOLENKOSKIKuulee puhuttavan, kuinka maaseutu pitäisi saada pysymään elävänä ja kei-nojen perään kysellään. Vuolenkoskella yksi kylän elinvoimaisuutta uhkuttava voima on keväällä 2012 käynnistynyt OmaVerkko –kehittämisprojekti. Se on positiivisihmeellisiä asioita mukanaan tuova hanke, jota luotsaa kylän nuorempi sukupolvi.

OmaVerkko-projekti on kylällä vart-tuneen viiden nuoren aikuisen Anna Finskaksen, Paula Holmströmin, Kaisa Pethmanin, Ville Piston ja Johanna Salosen sekä kylän vapaa-ajan asukkaan Erkki Lumivirran käynnistämä projekti. Ihastuksesta kotikylään kertonee se, että nuorta voimaa kylän kehittämistyöhön löytyy ja vieläpä puuhakasta sellaista, talikkoontarttuvaista.

Nuoret ovat hankkeen myötä mää-rätietoisesti sukeltaneet kotikylänsä historiaan, mahdollisuuksien vesiin ja kehittämishaasteiden kivenkoloihin. Vakivuolenkoskelaisten ja kesäasukkai-den joukossa jalkatyötä tehden he ovat kehittäneet uudenlaisia toimintatapoja.

OmaVerkko-projektin ajatuksen isän-tä on tämän vuoden valtakunnalliseksi Kylätoiminnan tiennäyttäjäksi valittu, vuolenkoskelainen Pauli Pethman. Hanke on Pohjois-Kymen Kasvun ja

OmaVerkko – Ihmeenkantamoinen, joka tuo suurta hyvää kylälle

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen rahoit-tama ja paikallistasolla sitä hallinnoi kylä-läisten omistama elinkeinoyhtiö Omakylä Vuolenkoski Oy.

SITÄ SUURTA HYVÄÄ

OmaVerkkolaisilla oli projektin käynnis-tyessä liuta yhdessä laadittuja tavoitteita. Nyt kaikki tavoitteet on täytetty ja enem-mänkin. Matkan varrella on syntynyt sel-laista hyvää, joista ei alkuvaiheessa osattu edes haaveilla.

Kuluneen parin vuoden aikana on käyn-nistetty mm. Nuokku-toiminta nuorten per-jantai-iltojen iloksi ja viikoittaiset yrittäjien aamukahvit, joista on suosion myötä jalos-tunut koko kylän hyväntuulinen aamukah-vi-istunto. Omaverkkolaisten käyntiinpol-kaisuista mainittakoon myös lapsiperheiden kohtaamispaikka, Perheiden pysäkki, joka tuo riemua pilteistä pitkäikäisille.

Projektin aikana viisikko on käynyt kasvokkain kehityskeskustelut kyläalueen talouskuntien kanssa. Yli kahdestasadasta taloudesta valtaosa on jututettu. Tämän li-säksi 15 aktiivisesti toimivaa seuraa ja kylän 68 yrittäjää on osallistunut keskusteluun. Juttutuokioiden tavoitteena on ennen kaik-kea ollut kyläläisten osaamisen, tietojen, tai-tojen ja ideoiden esiin nostaminen. Kaikkea

tätä on käytetty rakennusaineena, kun kää-rittiin hihat toiminnan kehittämiseksi.

Projektin aikana on myös synnytetty ky-län uudet nettisivut, Vuolenkosken Virta, joka on nykyisin 15 kyläläisen talkoovoimin ylläpitämä, aikaansa seuraava sivusto - sel-lainen visiteeraamisen arvoinen paikka.

OmaVerkko on tuonut kylälle myös lukuisia tapahtumia ja tempauksia, jotka ovat osaltaan vieneet Vuolenkosken ky-läsanomaa vinhasti eteen- ja ylöspäin. Vanhojen valokuvien tunnistustuokio ja näyttely, Virtaan koottu historiikki ja kyläal-bumi sekä kylällä kuvattujen Suomifilmien esittäminen ulkoilmaelokuvailloissa ovat tuoneet paikallishistoriaa aivan uudella tavalla esiin. Historia saattaa ihmisiä yh-teen. Ikääntyneemmät lähentyvät muisto-jen myötä, ja nuorempi väki oppimisen ja ymmärtämisen kautta.

Yrittäjien aamukahvit, Virran yrittäjäesit-telyt ja yrittäjille suunnatut tapahtumat, kuten alustuksia, keskustelua ja tsemppausta sisältä-neet Yrittäjäkäräjät, ovat edistäneet yrittäjien yhteisöllisyyttä ja elinkeinotoiminnan näky-vyyttä. Seurapalaverit ja Seuramarkkinat ovat tiivistäneet entisestään seurojen keskinäistä, papukaijamerkin arvoista yhteistyötä. Myös asuminen ja kylän markkinointi ovat olleet OmaVerkkolaisille tärkeitä teemoja. Kylää on markkinoitu mm. rakennusmessuilla ja kylä-markkinoilla yhdessä Iitin kunnan kanssa ja järjestettiinpä messujen jälkeistapahtumakin, jossa kylän eloisaan elämään pääsi tutustu-maan käytännössä.

Edellä kuvattu toiminta pyörii jatkuvas-ti toimeliaiden kyläläisten ylläpitämänä. Projekti on ollut sykkeen sytyttäjä monen uuden hyvän asian saamisessa kylälle. Miestä väkevämpään yhteishenkeen kun lisätään hehtaaritolkulla kehittämistahtotilaa, syntyy vakiintunutta toiminnantohinaa, joka on jatkuvuudella voideltu.

OmaVerkko-projekti jatkuu tämän vuo-den lokakuun loppuun. Projektiin liittyvissä asioissa voit olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen [email protected].

omaverkkolaiset & Aune Laakso

Anna Finskas, Paula Holmström, Kaisa Pethman, Ville Pisto ja Johanna Salonen


KOLUMNI

VUOLENKOSKI

Filosofian maisteri Abraham Sutela perheineen muutti muu-tama vuosi sitten Helsingistä Pohjois-Valkealan pieneen ky-lään ja hän havainnoi muutosta tällä palstalla.

Kaupunkien ulkopuolella asuvat ihmiset tarvitsevat palveluita, infraa ja tietoliiken-neyhteyksiä. Monet ihmisten tarvitsemista palveluista eivät enää ole saatavilla paikalli-sesti vaan lähinnä internetin kautta.

Jo 89 prosentilla suomalaisista on ko-tonaan internet-yhteys. Luku on pysytel-lyt lähes samalla tasolla jo neljä vuotta. Mobiililaajakaista on jo kiinteää laajakaistaa yleisempi. 66 prosentilla kotitalouksista on käytössään mobiili- ja 62 prosentilla kiinteä laajakaista.

Kaupallinen kilpailu ei sellaisenaan vält-tämättä tuota maaseudulle internet-yhte-yksiä, vaan tarvitaan julkista väliintuloa.

Etenkin kiinteän yhteyden saatavuus oli-si tärkeää. Mobiiliyhteyksien toimivuudesta on katkeria kokemuksia. Yrityksen, etätyön, etäopiskelun jne. kannalta pätkivät tai muu-ten huonot mobiiliyhteydet eivät vakuuta.

4G tuskin olennaisesti muuttaa tätä. Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru uskoo langattomiin yhteyksiin, mutta lii-kenne- ja viestintäministeriöstä annetaan ymmärtää, että mobiiliverkot eivät ongel-mia poista niin maalaisilta kuin kesämök-kiläisiltäkään. Näin on kommentoinut mm. ministeriön ylitarkastaja Pauli Pullinen äskettäin.

Kiinteää verkkoa tarvitsevat sitä pait-si myös mobiiliverkkojen tukiasemat. Kiinteän nettiyhteyden vaikean saatavuu-den ongelma koskee noin viittä prosenttia väestöstä. Näistä vain pieni osa asuu aivan syrjässä muusta asutuksesta - maallakaan eivät kaikki suinkaan asu yksin tiettömän taipaleen päässä. Nopeimpia nettiyhteyksiä ei siis olla rakentamassa "jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan".

Tähän ajankohtaiseen pulmaan onkin ihailtavasti tarttunut valtakunnallinen "Laajakaista kaikille 2015"-hanke, joka it-se asiassa pian jo lähestyy aikarajaansa. Jo 4.12.2008 tehdyn periaatepäätöksen mu-kaisesti valtio tarjoaa tukea, jotta nopea laajakaistaverkko saadaan myös alueille, joille kilpailuperustainen tarjonta ei toden-näköisesti ulotu.

Linjauksen mukaan kaikkien kansa-laisten pitäisi saada 1 Mbit/s yhteydet (ns. yleispalveluvelvoite) ja myöhemmin lähes

kaikille (tuo 99%) pitäisi saada 100 Mbit/s yhteydet lähelle. Laajakaistahankkeen ta-voitteiden mukaan vuoden 2015 kuluessa 99 prosenttia asunnoista ja organisaatioista pitäisi saada lähelle nopeaa valokuitu- tai kaapeliverkkoa, nk."runkoverkkoa".

Jos taajamiin rakennetaan nopeat yhtey-det markkinaehtoisesti, toivotaan saatavan siten jo 95% ihmisistä nopeiden yhteyksien piiriin. Siitä edelleen tuohon tavoiteltuun 99 prosenttiin päästään tarjoamalla tietty maksimimäärä julkista tukea (EU, valtio, kunnat) kiinteän verkon rakennushank-keisiin syrjäseuduilla.

Julkisen tuen piiriin kuuluvat haja-asu-tusalueiden ihmiset (noin 5% ihmisistä) mutta eivät tiheämmin asutut alueet (95% ihmisistä), joilla nopeiden yhteyksien ole-tetaan toteutuvan markkinaperusteisesti joka tapauksessa. Nämä tiheään asutut ja siis tukikelvottomat alueet on sitten laskettu ja rajattu kartalle.

Tavoite runkoverkon saamisesta tar-peeksi lähelle jokaista on käytännössä rajattu siihen, että runkoverkko saadaan jokaiselle kahden kilometrin etäisyydelle. Se, mitä kulloinkin maksaa liittyminen runkoverkkoon, selviää puolestaan tar-jouskilpailujen perusteella. Tämä kahden kilometrin rajaus ihmetyttää monia: mitä hyödyttää nopea linja kahden kilometrin päässä, jos sitä ei sieltä kustannusten vuoksi voi saada taloonsa saakka?

Jäljelle jäävää kahden kilometrin pituista loppupätkää runkoverkon luota loppu-käyttäjälle kutsutaan "tilaajayhteydeksi". Sen rakentamisen maksaa tilaaja itse. Mitä enemmän tilaajia on, sitä halvemmaksi tilaus tulee toteuttaa. Ja päin vastoin.Väkisinkin muutama ihminen sieltä tääl-tä jää tämänkin hankkeen piirissä ilman yhteyksiä, jos ko. seudulta ei löydy tarpeeksi monta tilaajaa. Silloin ei runkoverkon vie-minen lähelle ole kannattavaa julkisesta tuestakaan huolimatta.

Mutta toteutuvatko hankkeen tavoitteet kokonaisuudessaan? Yksi ratkaisevan suuri ongelma liittyy rahoituksen ehtoihin, eten-kin osuuskunnille. Osuuskunnat ovat tässä tärkeitä toimijoita. Kun suuret toimijat eivät välttämättä lähde verkkoja rakentamaan,

on paikallisten itse tartuttava toimeen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että osuuskuntia ollaan paikoin jättämässä pulaan.

Valtion uudessa budjetissa on varattu 5,5 miljoonaa euroa tällaisten hankkeiden loppuun viemiseen, mutta riittääkö siitä kaikille? Tuskin.

Lisäksi rahoitusta koskevia lakeja ke-hitettäessä mokattiin. Suuri haaste sisäl-tyy takauksiin ja sitä koskeviin erilaisiin lakiversioihin.

Toinen versio on huomattavasti parempi kuin ensimmäinen, mutta se ei astunut voi-maan takautuvasti, eli aiemmin aloittaneet joutuvat pelaamaan huonommilla korteilla samalla, kun pankit huonojen aikojen koit-taessa sulkevat lainahanojaan.

Lain versiossa 1 jää julkisen tuen jälkeen uupumaan 20% takaus. Lain versiossa 2 päästään lähes 100% takaukseen ja myös 50% ennakkomaksuun.

Jätetäänkö osuuskunnat pulaan, kun koneet ja miehet ovat valmiina? Lunastetaanko lupaukset tuesta ja "laa-jakaistasta kaikille", vai piiloudutaanko 4G-hypen taakse? Itsestäni tuntuu, että kun on suurella vaivalla saatu innostettua ih-miset paikallisesti tällaiseen hankkeeseen, pitäisi julkisella puolella katsoa, ettei hanke kaadu ainakaan tuollaisiin pikkuasioihin.

Kun miehet ja koneet odottavat, pitäi-si saada kerralla valmista. Kun homma kerran kaatuu, on entistä hankalampaa koota ihmisiä uuden hankkeen taakse, ja katkonainen toteutus on kallista.

LaaJaKaISTa KaIKILLE!

14 MAASEUTUVERKOSTO 2014

MAASEUTUVERKOSTO

Leader-brändin synnytys oli pitkä ja kivulloi-nenkin prosessi, mutta brändibeibe on terve ja kaunistuu päivä päivältä.

Leaderin brändilapsi syntyi viime vuoden loppusuoralla alateitse ns. bottom up -periaatteel-la, mutta ei ilmaiseksi. Uusi perheenjäsen edellytti merkittäviä taloudellisia, henkisiä ja materiaalisia ponnistuksia. Odotusaikakin tuntui kohtuutto-man pitkältä. Olihan puhetta ja yritystä ollut jo vuosikausia, mutta kukka ja mehiläinen eivät löytäneet toisiaan.

Itkuhan siinä tuli, kun viime syksynä syliin laskettiin Leaderin historian ensimmäinen brän-divauva. Niin pieni ja nätti ja niin keskeneräinen. Niin meidän näköinen ja ihmisen kokoinen.

Leader-brändi tarvitsee kehittyäkseen vuo-rovaikutussuhteen. Pysyvä ja läheinen suhde äitiin, isäehdokkaisiin ja koko Leader-perheeseen kummeineen ja neuvonantajineen on ensiarvois-ta. Näin brändille syntyy perusturvallisuus, jonka se palkitsee kasvuna ja kehityksenä.

Ensimmäinen hymy, ensimmäiset kyyne-leet, jokeltelua ja kujertelua – kaikkea nähtiin ja koettiin kevään mittaan. Brändivauva itse oli tyytyväinen ja kiltti, mutta Leader-perheessä vielä totuteltiin ja totutellaan uuteen tulokkaaseen.

Leader-viikolla kesäkuussa brändilasta ulkoilu-tettiin ahkerasti, mikä tukeekin hänen motorista kehitystään. On myös kuultu, että luvun alla ole-vissa Leader-strategioissa brändilapsen olemassa-oloa liputetaan kiitettävästi. Syksyn ja ensi talven mittaan brändikuvia heitellään uusille nettisivuil-le, kirjekuoriin, käyntikortteihin, esitteisiin.

Ei luonnollisestikaan riitä, että Leader-brändiä vilauttaa muille kerran kuussa. Häntä on heijat-tava kylillä ahkeraan ja tutustutettava vieraisiin, jotta molemminpuoliset ennakkoluulot hälvene-vät. Yhteisöön ja yhteiskuntaan kiinnittyminen edellyttää brändin aktiivista, yhdenmukaista ja

toistuvaa tuuletusta eri tilanteissa ja eri kanavilla. Samalla minimoidaan vierastamisvaihe.

Imeväisikäisellä brändillä esiintyy länkisääri-syyttä ja leikki-iän kynnyksellä pihtipolvisuutta, mutta nämä kuuluvat normaaliin kehityk-seen. Brändin raajathan kasvavat leikki-iässä päätä ja vartaloa nopeammin. Brändi leviää ympäri Suomea ja pää ei aina tiedä, mitä jalat ja kädet tekevät. Koordinaatio paranee ajan kanssa. Ensiarvoisen tärkeää kuitenkin on, että kaikki noudattavat samoja kasvatustapo-ja. (Kasvatusopas löytyy netistä haulla Leader brändimanuaali.)

Tänä syksynä vielä ryömitään ja kontataan, mutta ensi vuoden alussa uuden ohjelmakauden alkaessa Leader-brändi nousee pystyyn ja ottaa leikkikentän haltuun. Leader-perheelläkin on ensi vuonna varaa hankkia kunnon leluja brändille ja pyntätä lapsi entistä ehommaksi. Pallohan on nimenomaan meillä, Leader-perheellä. Meidän mukanamme brändilapsi kehittyy ja komistuu tai näivettyy ja olmiutuu.

Toisella ikävuodella brändilapsi pystyy vaikut-tamaan entistä enemmän asioihin ja tapahtumiin. Brändi oppii kävelemään ja ilmaisemaan itseään ja hän tutustuu itseensä, läheisiinsä ja ympäris-töönsä innokkaasti. Brändin mukana perhekin oppii koko ajan uusia asioita. Vanhempien tehtävänä on asettaa rajoja (ks. brändimanuaali) ja kestää omaa kiukkuaan. Perhe voi vielä katsoa brändiään ylpeänä ja tuumaa: Tätä me olemme.

Brändipiltin ohjausryhmän työ on päättynyt. Yhteisen brändiomistajuuden ohjaus ja seuran-ta on siirtynyt Sytyn Leader-jaoston kokousten yhteyteen.

Marjut Haapanen Satakunnan Leader-ryhmien tiedottaja

Rakas lapsi - Leaderin brändi - kehittyy

UUDISTETUTWWW.MAASEUTU.FI

-SIVUT ON AVATTU! VOIT ESITELLÄ

OMAN HANKKEESI JA OSALLISTUA KESKUSTELUUN

MAASEUTUFOORUMISSA!


KIRJa-aRvOSTELUJa

PAIKALLISIDENTITEETTI – AITOA JA KUVITELTUA

Markus Sjöberg: Symbolinen kyläyhteisö. Harvaan asutun maaseudun kunnan paikallisidentiteetti kuntarakenneuudistuksen Suomessa. Sosiologia pro gradu –tutkielma Jyväskylän yliopistossa 2014.

Mielenkiintoista maaseutututkimusta tehdään eri puolilla Suomea, mutta takavuosina vaati melkoista salapoliisityötä päästä selville, mitä ja missä. Onneksi nykyinen nettiaikakausi on hieman helpottanut tilannetta, kun pro gradutkin alkavat olla kaikkien saatavilla. Toki iso osa töistä menee edelleen ohi, etenkin kun maa-seutututkimus ei ole mediaseksikkyydessä aivan kärjessä.

Olisi ollut sääli, jos esimerkiksi Markus Sjöbergin työ olisi mennyt sivu suun. Sjöberg lähti tutkimaan Pohjois-Savossa sijait-sevan Rautalammin kunnan paikallisidentiteettiä ja, mikä tästä tekee erityisen mielenkiintoisen, hän pohdiskelee laajemminkin paikallisidentiteettien sekä yhteisöjen ja yhteisöllisyyden merkitystä jälkiteollisessa Suomessa.

Ainakin Peter Backa ja Ritva Pihlaja ovat jo aiemmin käyttä-neet sosiologian klassikkokäsitteitä Gemeinschaft ja Gesellshaft maaseutututkimuksessa, mutta Sjöberg heittää perään vielä näissä kuvioissa vähemmän käytetyn ”kuvitellun yhteisön” määreen. Kyse on Benedict Andersonin lanseeraamasta ajatuksesta, jota on käytetty lähinnä nationalismin tutkimuksessa.

Andersonin perusajatus lyhykäisyydessään on se, että kollektii-vinen kansakunnan identiteetti on sosiaalinen rakennelma. Kaikki tietyn valtion alueella asuvat eivät voi olla sosiaalisessa vuorovaiku-tuksessa keskenään, vaan tarvitaan erilaisia symbolisia elementtejä ja kertomuksia liimaamaan nämä ihmiset yhteen. Maantieteellinen alue tai kieli eivät riitä.

Sjöberg siirtää sujuvasti tämän rakennelman reilun 3000 asuk-kaan kuntaan pohtien, mikä tekee rautalammilaisista rautalammi-laisia. Vaikka kaikki väittävät tuntevansa toisensa, on se tämänkin kokoisessa yhteisössä jo mahdotonta. Sjöberg päätyykin etsimään niitä aineksia, joilla paikallista identiteettiä käytännössä pidetään yllä ja uusinnetaan.

Käytännössä rakennuspalikkoina käytetään historiaa (jossa ylei-sesti muistellaan edelleen muinaista Suur-Rautalammia), vilkasta kulttuurielämää ja luonnon omaluonteisuutta. Toisaalta elementteinä hyödynnetään myös eroa läheiseen ja kuntaliitoksella uhkaavaan kaupunkiin.

Sjöberg tekee samalla mielenkiintoisia havaintoja myös modernis-ta kyläidentiteetistä, todeten kylän olevan yhtä lailla kuviteltu yhteisö. Kylä jakautuu toiminnalliseen yhteisöön, joka syntyy konkreettisen toiminnan – siis esimerkiksi kylätoiminnan – kautta ja toisaalta symboliseen yhteisyyteen, jossa olennaisinta on tietoisuudessa syntynyt yhteenkuuluvuuden tunne – meidän kylä.

Kylä mielletään käytännössä usein sen aktiivisen vähemmistön, kyläyhdistyksen kautta. Kuitenkin kylällä elää vahvana käsitys meidän kylästä.

Sjöberg saa paljon irti erilaisista identiteetti- ja yhteisökäsitteistä; suosittelen tutustumista tiiviiseen 80-sivuiseen opinnäytetyöhön kokonaisuudessaan. Vaikka tutkimuskohteena on pieni kunta, on työ samalla oiva lisä kylätutkimukseen.

Tauno Linkoranta

KYLÄYHTEISÖ YHTEISKUNNALLISENA ORGANISAATIONA

Pekka Valkama (toim.) Kylien organisoinnin hallinta. Tutkimus kyläyhteisöjen hallinnan järjestämistavoista ja –kokemuksista. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 6/2013

Kylien organisoinnin hallinta ei välttämättä ole erityisen vetoava tai valaiseva otsikko. Niinpä itseltä ja varmaan aika monelta muulta-kin jäi tuoreeltaan huomioimatta Pekka Valkaman ja kumppaneiden Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa jo vuonna 2013 tekemä mainio tutkimus. Aihepiiri on kuitenkin ajankohtainen myös vuonna 2014.

Lähtökohta on mielenkiintoinen. Valkaman tutkimusryhmän määrittelyn mukaan maaseudun kylät ovat paikkasidonnaisesti määrittyviä sosiaalisia yhteisöjä, joilla kullakin on oma historiansa siinä, miten ne ovat eri aikoina ja eri olosuhteissa luoneet omaa hal-lintoaan ja toteuttaneet kylän tahtotilaa ja järjestäneet toimintojaan.

Kylien toimintaympäristö muuttuu koko ajan; syntyy uusia mah-dollisuuksia ja toisaalta uusia uhkia. Kylien on organisoiduttava uudelleen ja omaksuttava aiempaa parempia tai monipuolisempia hallintaoppeja. Valkama kumppaneineen käy läpi erilaisia vaihto-ehtoja, joilla kylät ovat organisoineet kollektiivisia pyrkimyksiään.

Käytännössä asiaa voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Ensinnä siitä, miten kyläyhteisö järjestää oman hallintansa; miten sen identiteetti on luotu ja miten kyläläiset organisoituvat yhteisiä asioita ajaessaan – tai ovat organisoitumatta. Miten kyläläiset hoitavat edunvalvonnan, kunnostavat kylätalon tai vetävät yhteisen viemärin.

Toisaalta kyläyhteisön hallinta on myös julkisen politiikan kysy-mys ja julkishallinnon tehtävä. Miten julkisen vallan – useimmiten kunnan – tulisi järjestää suhteensa kyliin? Julkinen valta voi muokata monin tavoin kylien toiminnan paikallisia tai valtakunnallisiakin ehtoja ja luoda kylien vuorovaikutussuhteita julkishallintoon.

Tutkimuksen lähtökohta on kieltämättä hiukan teoreettinen, mutta tamperelaiset tutkijat ovat kumminkin onnistuneet avaamaan näkymiä mallikaavioista myös elävään elämään. Kyse on viime kädessä kylätoimijoiden arjesta ja hallinnan mallit tarkoittavat käy-tännössä sitä, miten kylätoiminta on vuosien varrella järjestäytynyt ja ottanut monenlaisia palveluiden tuottamiseen ja esimerkiksi lähidemokratiaan liittyviä tehtäviä ja vastuita.

Kirjassa onkin edustava lista esimerkkitapauksia – sekä hyviä että huonoja. Jälkimmäiset liittyvät pääasiassa puolitiehen jää-neisiin yrityksiin järjestää lähidemokratiakysymys kuntaliitosten yhteydessä. Hallintakysymystä pohditaan myös kansainvälisten esimerkkien valossa.

Joitakin pieniä puutteita teoksesta löytyy, maakunnalliset kyläyh-distykset ovat esimerkiksi jääneet lähes kokonaan ilman mainintaa toimijakentän listauksissa. En myöskään täysin ymmärrä ajatusta: ”Kun hankerahoitus suosii seudullisuutta tiukan paikallisuuden sijaan, osa kyläyhdistyksistä on muuttunut alueellisiksi ja osa lo-pettanut kokonaan”. Onko ongelma tekstissä vai minussa?

Kylien organisoinnin hallintaa voisi ajatella esimerkiksi opiske-lijoille sopivana johdantona kylätoiminnan teoriaan. Eikä kylien ja julkisen vallan suhteen pohtiminen ole pahasta kellekään.

Tauno Linkoranta

KIRJOISTA


PaIKaLLISESTI

RUISVISKILLÄ ISOKYRÖ MAAILMALLE


PaIKaLLISESTI

Mikä olisikaan parempi tarinan alku rukiin viskitislaamolle kuin viisi kaverusta saunomassa ja ihmettelemässä että miksi ei Suomessa sellaista vielä ole. Vuotta myöhemmin ensimmäinen 100% rukiista valmistettu testierä oli tislattu.

Idea oli syntynyt! Niinpä isokyröläinen Miko esitteli pääkaupunkiseudulla asuville kavereilleen Miikalle, Mikolle, Jounille ja Kallelle vanhan Isokyrön meijerin. Upea vuonna 1908 rakennettu meijeri oli aikai-semmin tuottanut Suomen tunnetuinta juustoa Oltermannia, mutta ehti olla tyh-jillään 4 vuotta kunnes tislaamo herätti rakennuksen jälleen henkiin. Pojat olivat heti myytyjä vanhan tehtaan nähdessään ja pienellä remontilla se on nyt vierailemisen arvoinen kohde. Tislaamossa käy jo nyt paljon ryhmiä tutustumassa, mm. syyskuun alussa oli japanilaisen hiihtokes-kuksen drinkkibaarin omistajapariskunta kolme päivää tutustumassa. He veivät tuliai-siksi tuotteita mukanaan ja ostivat tynnyrin kypsymään Isoonkyröön. Eli ensi talvena laskettelijat voivat lämmitellä suomalaisella ginillä ja viskitisleellä laskupäivän päätteeksi Japanissa.

Miko ja päätislaaja Kalle asuvat nykyisin Isokyrössä ja muut reissaavat siellä tiheään. Vaikka ajatus sai alkunsa puolivitsinä, työtä tehdään nyt ihan toissaan. Isonkyrön kun-takeskuksesta etäisyys Lapuan, Seinäjoen ja Vaasan kaupunkeihin on 40 km. Isokyrön sijainti ja paikan historia ovat tukeneet yrityksen aloittamista ja eheän brändin luomista. Vahva historia Napuen taistelun näyttämönä näkyy myös yrityksen arjessa, sillä komea kirjoitusasu tislaamon tuotteissa on sama, jota on käytetty taistelun muis-tomerkissä. Meijerin vuokraajana toimiva Kyrönmaan maatalousmuseon osuuskunta on auttanut poikia käytännön asioissa ja tilojen kunnostuksessa.

Huhtikuussa käynnistyi tislaustoiminta ja perustettiin Rye Rye Oy, jonka alla tis-laamon toiminimi toimii. Vapaa-aikaa ei yrittämiseltä juuri ole jäänyt, varsinkaan päivätöiden lisäksi, niin onneksi puuhasta nauttii. -Hiton hauskaa, kommentoi Miko.

Pojat lanseerasivat ensimmäisen Juuri-

mallastisleensä huhtikuussa. Arkadian Alkossa myynnissä ollut erä on loppunut viikonloppuna, mutta Juuri tulee myö-hemmin tänä vuonna vielä Alkon tilaus-valikoimaan. Lisäksi sitä on myynnissä britannialaisessa Master of malt -verkko-kaupassa ja tynnyreitä voi jo ostaa kypsy-mään. Ostamalla tynnyrin pääsee samalla mukaan muuhun tislaamon toimintaan, esimerkiksi kerran vuodessa tynnyrinomis-tajien juhlaan.

Ruismallasviski kypsyy 3-5 vuodessa. Tislaamossa valmistetaan myös suoma-laisilla mausteilla varustettua giniä, joka on kesällä mennyt kuin kuumille kiville.

Päätoiminen tislaaja Kalle muutti Helsingistä Isokyröön ja Miika toimii myös yrityksen toimitusjohtajana päätoi-misesti pääkaupungista käsin. Kolmaskin todennäköisesti aloittaa päätoimisena syksyllä. Pojat saivat toimintaansa tukea Pohjanmaan ELY-keskukselta sekä TEKES- tuotekehitysrahaa, mutta lisäksi poikien harteilla on pankkilainaa. Ja vakaa usko toimintaan.

Eivät pojat aivan tyhjästä ruvenneet am-mattilaisiksi. He ovat käyneet Skotlannissa opiskelemassa viskin valmistusta ja Kallella oli jo yliopistotutkinto ympäristöbiologian saralta sekä pitkä kokemus oluen valmis-tuksesta. Tämän tislaamon päätuote on todella poikkeuksellinen 100% ruismal-lasviski, jota ei tehdä muualla Euroopassa vaan vastaavaa tuotetta valmistava “lähei-sin” tislaamo on San Fransiscossa, eli pojille on markkinarako olemassa. –Ei kannata lähteä kilpailemaan skotlantilaisten kans-sa ohraviskin valmistuksessa kun heillä on siihen jo satojen vuosien perinteet ja osaaminen. Tehdään täällä sitä mitä meiltä löytyy, Miko tiivistää ideaa.

Pojat ovat miettineet tuotteen brändin pitkälle, ja laadukkaalta toiminta vaikut-taakin. Paljon ryhmiä kierrätetään tilois-

RUISVISKILLÄ ISOKYRÖ MAAILMALLE

Kuva: Kyrö Distillery Company


PaIKaLLISESTI

sa, ulkomailta saakka, tarjotaan teistingejä ja isokyrön historiaa samassa paketissa, osallistutaan tapahtumiin ja koska vahvo-jen alkoholien markkinointi on Suomessa kiellettyä, keksivät he perustaa yhdessä helsinkiläisen baariketjun kanssa “kyrön-maan matkailutoiminnan edistämiskes-kus”-pop-up baarin. Baari oli kesän auki Helsingin keskustassa ja siellä tarjoiltiin Kyrö Distillery Companyn tuotteista teh-tyjä drinkkejä isokyröläisten nähtävyyksien nimillä. Samalla saattoi selailla Isokyrön esitteitä ja tutustua paikkakuntaan.

Nyt samainen baari on auki tislaamon tiloissa joka kuun ensimmäinen lauantai sekä tilausten perusteella ryhmille. Syksyllä tarjontaa laajennetaan myös paikallisista aineksista tehtyihin ruokiin.

Isokyröläiset ovat ottaneet uuden toi-minnan innoissaan vastaan ja tukevat yri-tystä, heijastuuhan siitä välillisiä hyötyjä alueen muillekin yrityksille. Esimerkiksi paikallisille taksikuskeille kohde on hyvin-kin tuttu, varsinkin tislaamon baari-iltojen jälkeen.

Rye Rye Oy osallistui Parhaat käytännöt 2014 -kilpailuun, ja hyvä hanke nousi se-mifinalistiksi. Samana päivänä kun kävin ELY-keskuksen mukana Mikon vetämällä kierroksella tislaamolla, yrityksen muut pojat olivat Yrittäjien päivän pääjuhlassa kertomassa toiminnastaan. Loistava alku nuorelle yritykselle.

Pipsa SalolammiSuomen Kylätoiminta ry

Miko Heinilä maistattaa kuvissa Juuri-ruismallasviskiä tislaamon tiloissa.


KOLUmnI

Arto Ojakangas havainnoi maa-seudun elämää Eskolan kylässä. Arto tunnetaan seuduillaan kirjai-lijana, mutta viralliset työvuotensa hän on viettänyt mm. maanviljelijä-nä, toimittajana ja sahatyömiehenä.

www.artoojakangas.fi

Tältä paikalta noin parin sadan metrin päässä on pelto, josta on löydetty kivikir-ves. Se kertoo ensimmäisistä asumisen merkeistä tällä seudulla. Monesti perunoi-ta kuokkiessani olen miettinyt minkä-hänlainen tyyppi paikalla on kivikaudella elämäänsä elänyt, sateessa kastunut ja auringossa taas kuivunut. Luultavasti koh-tuullisen erilainen. Ihminen kuitenkin. Ja maasta löydetystä kirveestä päätellen samanlainen tohelo kuin minäkin: aina kaikki vehkeet hukassa.

Historia kiinnosti jo kouluaikana. Sekä Suomen että maailman historia tuli pääpiirteittäin tutuksi. Myöhemmin

lähinnä kirjoitusharrastuksen myötä kiinnostus suuntautui paikallishistoriaan. Ja nimenomaan oman kylän historiaan. Tämän kylän erikoisuus ja viime vuosi-sadan alkupuolen merkittävä vaikuttaja oli Metsähallituksen kapearaiteinen puunkuljetusrautatie, jonka keskuspaikka kotikyläni Eskola oli. Täällä puutavara siirrettiin pikkujunien vaunuista VR:n vaunuihin. Täällä oli veturitalli ja muut huoltorakennukset. Puutavara kylläkin hakattiin ja kuormattiin pikkujuniin naapuripitäjissä.

Jo ensimmäisten kirjoitusyritysteni aikaan tiesin, että joskus on yritettävä kirjoittaa Pikkuradasta. Tiesin, että tietoa on hankittava mahdollisimman paljon. Kuuntelin tarkasti Pikkuradan entisten työmiesten juttuja. Tutuimmilta uskal-sin jotakin kysyäkin, mutta ujous esti enimmäkseen varsinaisen haastattelemi-sen. Eivätkä muutamat kysely-yritykset olleet erikoisen rohkaisevia. Ärtyisät äijät ärähtivät helposti: ”Piruako siinä kyselet!” Jos olisin sanonut kirjoittavani kirjan Pikkuradasta, olisivat voineet äreytensä keskeltä hörähtää.

Varsinainen paikallishistorian jat-kokoulutus alkoi kun kylällä ruvettiin puuhaamaan kyläkirjaa. Se oli pitkäaikai-nen projekti. (Ja ainakin minä ehdin jo moneen kertaan toivoa, että unohtaisivat-pa koko hankkeen.) Oli historiapiiri, jossa vanhempi väki muisteli kilpaa menneitä. Piirissä tehtyjä nauhoituksia kuunnellessa ei voinut välttyä ajatukselta, että muisti säveltää historiaa uusiksi, lisää ja vähen-tää, toisena hetkenä nostaa esi-isän esiin ja huonommassa yhteydessä unohtaa koko ukon.

Kyläkirjalla oli monta kirjoittajaa: joku kirjoitti ammattiinsa, toinen harrastuk-siinsa ja joku taas sukunsa yritykseen liittyvistä asioista. Olin materiaalin koko-

Nykyisyyden suitset menneisyyden kourissa

ajana ja sen sinänsä kohtuullisen työlään homman lisäksi kirjoitin jonkin verran eri yhdistysten historiaa. Perustin kirjoi-tukseni pääosin yhdistysten pöytäkirjoi-hin ja kirosin kynää säästäneitä sihteerei-tä, joiden merkinnöistä yritin hahmottaa tarinaa yhdistysten toiminnasta. Sinänsä pöytäkirjat ovat epäluotettavia. Ne kyllä kertovat mitä on aiottu tehdä, vähemmän mitä on todella tehty. Vuosikertomukset, jos sellaisia sattuu olemaan, paikkaavat puutetta jonkin verran.

Kyläkirjan kirjoittajien historiankäsi-tykset poikkesivat jonkin verran toisis-taan. Joku uskoi saavansa esille käsitte-lemästään aiheesta lähes koko totuuden. Minä nöyrryin enemmänkin anekdoot-tien pohjalta tehtyihin juttuihin.

Kyläkirjaprojektin myötä kylän men-neisyys aukesi joka tapauksessa kohtuul-lisen laajasti.

Maailma muuttuu. Ihmiset konttaavat kukin vuorollaan hautaansa, rakennuk-set lahoavat, murenevat, puretaan jne. Kaivinkoneet kaivavat mäet. Tiet umpeu-tuvat ja korvautuvat uusilla. Mutta histo-ria pysyy ja vieläpä lisääntyy joka hetki. Ja mikä parasta: historiaa ei voi yksikään kunnanvaltuusto lakkauttaa eikä supistaa säästösyistä.

Paikallishistorian suhteen voi olla välinpitämätön, mutta sitä ei voi kukaan kieltää etteikö kaikki se mikä tänään tapahtuu olisi menneisyyden leimaamaa. Jos kiinnostusta riittää, paikallishisto-rian tutkiminen on loputon työsarka. Siihenhän kuuluu myös sukututkimus, jonka suosio vaikuttaisi olevan kasvus-sa. Ja menneisyyteen perehtyminen on helppoa. Hyvä alku on, jos huomenna muistaa tämän päivän.

Arto Ojakangas


PaIKaLLISESTI

Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen Avoimet Kylät –päivä sujui erin-omaisesti: Palaute on ollut hyvää ja ensi vuonna jatketaan, iloitsi Päijät-Hämeen Kylät ry:n kyläasiamies Timo Taulo. Kävijöitä parilla kymmenellä kylällä oli vaihtelevasti 500-600:sta muutamiin kymmeniin riippuen vähän ohjelmasta.

Avoimet Kylät –päivä oli myös onnistunut Hämeessä, jossa tapahtumaan osallistui noin 50 kylää. -Vastaanotto oli lämmin, ihmiset olivat positiivisia, jutustelevia, avoimia ja iloisia, kertoi Hämeen Kylät ry:n kyläasiamies Elina Leppänen. Ja kyläläiset esittelivät mielellään oman kylänsä toimintaa. Hämeessä osallis-tujamäärää on vaikea arvioida sillä mukana oli pari vanhaa isoa markkinatapahtumaa: Lammin pellavamarkkinat ja Tammelan makkaramarkkinat, joissa oli tuhansia kävijöitä. Kylätapahtumissa oli arviolta 50-100 kävijää, ja pääasia onkin että kyläläiset olivat kovin tyytyväisiä vierailijoihin. Myös tiedotusvälineistä osa oli mukana hyvin, kuten radio Yle Häme ja paikallislehdet.

Kyläasiamies Heli Laurikainen kierteli myös kylillä lauantaina ja haastatteli osallistujia. Avoimet Kylät -päivänä kahvilanpitäjinä häärineet Tarja Suoranta ja Teija Hakala kehuivat, miten kylä-läiset sekä ohikulkijat ovat ottaneet kahvilan omakseen.

Avoimet kylät –päivässä

Huhtikuussa vietettiin Avoimet Kylät -tapahtumaa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Se saavutti niin suuren suosion, että Avoimet Kylät -tapahtuma järjestettiin useassa maakunnassa 14.6. ja samaan aikaan vietettin Leader-viikkoa 9.-15.6. eli avoimia maaseututapahtumia kaikille! Tapahtumissa riitti kävijöitä ja ohjelmaa. Koleasta kesäkuun päivästä huolimatta vierailijat saivat avoimen ja lämpimän vastaanoton kylien vapaaehtoisilta.

Vuoden Hämeen Kylän, Vojakkalan, uudella kylätuvalla kuu-luu puheensorina. Parikymmentä vuotta kesäasukkaana kylällä viihtyneet Erja ja Matti Saurama kehuvat luonnon ja vesistön kauneutta yhdeksi kylän parhaaksi puoleksi. Pohjanmaalla oli myös vilinää.

Merja Kaija nautti Pohjois-Savon Avoimet Kylät –päivästä: -Kyläasiamiehenä pääsin kiertämään kohteita koko viikon ajan ja ehdin käydä 15 paikassa, vaikka tapahtumaa olisi ollut kaik-kiaan 40 kohteessa. Kilometrejä kertyi melkein 1600, mikä kertoo Pohjois-Savon etäisyyksistä.

Lastukoskella vietettiin rompetoria ja kylänaktiivit esittelivät minulle missä Lastukosken kanavateatteria esitetään. Lisäksi ran-nalta löytyi kota, jota kyläläiset voivat käyttää. Kauppilanmäellä juhlittiin Pohjois-Savon Vuoden 2014 kyläksi nimeämistä kyläjuh-lan merkeissä. Vieremän kunnan edustajat saapuivat ensimmäis-ten joukossa onnittelemaan Kauppilanmäkeä. Kauppilanmäellä emännät olivat laittaneet pöydän koreaksi, musiikista vastasi Late Duo ja ulkona oli tarjolla nälkäisille vieraille makkaraa. Kylän nuorempi väki uskaltautui laulamaan karaokea. Kaikkiaan siis upea viikko!

Pipsa Salolammi, Suomen Kylätoiminta ryHeli Laurikainen, Hämeen Kylät ryMerja Kaija, Pohjois-Savon Kylät ry

Kuvissa on tunnelmia kansallispukukierrokselta, hevosenkegänheittokisoista, herkkuja myyjäisistä, jännittynyttä yleisöä huutokauppassa sekä väkeä Kellosalmen Enni Idin taidemäen avajaisista. Kuvat otti Laura Annala ja Timo Taulo.

Ensi kesänä vietetään valtakunnallista

Avoimet Kylät -päivää 6.6!

Leader-viikolla oli vilinääja


PaIKaLLISESTI

21

KOHTAAMISIA KAHVIKUPPOSEN ÄÄRELLÄ

Teuronkylän kesäperinteisiin kuuluu Pankais poiketen kahveelle -kesäkahvila, joka on ol-lut avoinna kesälauantaisin jo yli 15 vuotta. Kesäkahvilan pitäminen onkin haluttu hom-ma niin vaki- kuin kesäasukkaiden joukossa. -Teurolaiseen elämäntapaan kuuluu yhdessä tekeminen ja talkoilu kommentoivat Tarja Suoranta ja Teija Hakala, kun tiedustelen me-nestyksen salaisuutta. Myös Avoimet Kylät -päivänä kahvilanpitäjinä häärineet naiset kehuivat, miten kyläläiset sekä ohikulkijat ovat ottaneet kahvilan omakseen. -Osa viihtyy pidempäänkin, jotta ehtii jututtamaan kaikki naapurit ja ohikulkijat. Kesäkahvila on kylälle myös hyvä tulonlähde yhteisen toiminnan pyörittämiseen. -Tällä maksetaan taas mon-ta kylätalon sähkölaskua, muistuttaa Tarja Suoranta.

-Tässä remontissa onnistuttiinkin kyllä viimeisen päälle ja mukava kun saatiin myös Leader-rahoitusta, ettei kaikkea ihan omasta kyläpussista tarvinnut laittaa, kommentoi Urpo Vienonen. Hän tietää yhteisen teke-misen merkityksen, onhan hänellä tuhansien tuntien kokemus talkooelämäntavasta.

KYLÄMUSEOLLA ARVOSTETAAN PERINNETTÄ

Lopen Salonkylällä Salo-perinne museos-ta kaikuu vieno vinyylimusiikki, kun Nina Simonen vaihtaa Tapio Rautavaaran soi-maan. -Ideahan tähän musiikkiin tuli tuosta seinällä olleesta kyltistä. Talkoissa on Tapio Salonkylällä viihdyttänyt ennenkin. Museon kaikki esineet on koottu kyläläisiltä ja edelleen tulee lahjoituksia. -Ihan kuin kyläläiset olisi-vat säilyttäneet esineet museota varten iloitsee Johanna Hakala. Salo-perinne museota pide-tään auki aina kesäsunnuntaisin talkoolaisten joukolla. Carita Tuhkio on ensimmäistä ker-taa museonpitäjänä. Hevosvehkeet ovat hänel-le tuttuja ja muista esineisä on onneksi hyvät infolaput. -Vanhemmat kävijät muistelevat ja kertovat mielellään esineistä, nuoremmat saa vatolla kyselijänä. Tässä on itsekin oppijana, naurahtaa uusi museon vapaaehtoinen.

Heli LaurikainenKyläasiamies, Hämeen Kylät ry


MAASEUTUVERKOSTO MAASEUTUVERKOSTOTeksti: Noora Turunen, MMMKuva: MMM / Mavi: Lietso

Leader-toimintaa on ollut Suomessa jo vuodesta 1996 lähtien, joten voidaan sanoa kokemusta kertyneen runsaasti. Keväällä valtioneuvosto hyväksyi Suomen esityksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaksi 2014–2020. Se tuo mukanaan Leadereille jotain vanhaa ja jotain uutta. Uusien hankemuotojen ohella panostetaan nuoriin, palveluiden kehittämiseen ja myös kansainvälisyy-teen. Maaseutuohjelman rinnalla otetaan askelia Leaderin ulottamisessa myös kau-punkialueiden kehittäjäksi.

Maaseutuohjelma 2014–2020 on työka-lu, jolla halutaan tukea paikallista ke-hittämistä ja innostaa uuden kokeiluun. Mielenkiintoisia uutuuksia ovat esimerkiksi yritystukiin liittyvät kokeilut ja Leader-ryhmien teemahanke.

Maatalouden ulkopuolisen yritystoimin-nan kehittämisessä voidaan tukea kokeiluja, jotka ovat yrityksen liiketoimintasuunnitel-man mukaisia ja joilla edistetään asiakas-palvelua tai markkinointia. Teemahanke on rakennettu Leader-ryhmän kehittämisstra-tegian toteuttamisen avuksi. Sen avulla aute-taan ja kootaan pieniä toimijoita ja ideoita. Siten hallinnollinen taakka vähenee Leader-ryhmässä ja ja ELY-keskuksessa. Leader-ryhmän hallitus päättää, mihin teemoihin se rakentaa tai tarvitsee teemahankkeen. Aiheena voi olla vaikkapa nuoriso tai nuo-risolle suunnatut tapahtumat.

Toimeenpanossa edetään sähköisen asioinnin ja Hyrrä-tietojärjestelmän avul-la valtavasti eteenpäin. Ensimmäistä kertaa Leader-ryhmät voivat seurata hankkeiden ja yritystukien tilannetta viranomaisen kanssa yhtäaikaisesti. Tämä helpottaa tavoitteissa edistymisen seurantaa huomattavasti.

Leader-rahoitus kasvaa uudella kaudella.

Ohjelmakaudella 2007–2013 julkinen ra-hoitus oli 252,72 miljoona. Uudella kaudel-la vastaava määrä nousee 300 miljoonaan.

LEADER-RYHMIEN HAKEMUKSISSA AMMATTIMAINEN OTE

Alkavan kauden Leader-ryhmien haku päättyi 11.6.2014. Heti seuraavana päivänä valintakomitealla alkoi suuri ja mielenkiin-toinen arviointiurakka. Hakemuksia jätet-tiin 54. Tavoitteena on tehdä päätösesitys Leader-ryhmistä ja niiden rahoituksesta lo-kakuun loppuun mennessä. MMM voi teh-dä viralliset päätökset sen jälkeen, kun ko-missio on hyväksynyt maaseutuohjelman.

Strategia pohjautuu aikaisempaan työ-hön. –Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei visiota ja strategisia painopisteitä tai keinoja uudistettaisi, maa- ja metsätalousministe-riön neuvotteleva virkamies Sanna Sihvola painottaa. – Strategian halutaan kuvastavan paikallisten alueiden todellisia tarpeita. EU:n ohjelmakauden 2014–2020 asetuk-sissa kiinnitetään aiempaa enemmän huo-miota strategioiden toteuttamiseen, seu-rantaan sekä varojen käytön tehokkuuteen. Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kannalta oman roolin ja toiminnan painopisteiden tun-nistaminen on vält-tämätöntä, Sihvola muistuttaa.

–Kehittämisstra-tegioista on huo-mattavissa, että Leaderit ovat op-pineet edellisistä kausista. Ryhmät ovat hakemuksissa

NÄKYMÄT pohtineet tarkoin mitä on tehty, opittu ja mitä alueen ihmiset tarvitsevat. Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunteminen on oleellista, jotta voidaan tunnistaa kei-not parantaa ja hyödyntää eri osa-alueita. Hakemukset osoittavat, että tekeminen on muuttunut systemaattisemmaksi ja ammat-timaisemmaksi, Sihvola kehuu.

– Emme vielä ole analysoineet kaikkia hakemuksia. Näyttää siltä, että nuoret ovat painopisteenä monessa strategiassa. Myös palveluiden uudistamiseen ja vaikuttami-sen keinoihin on panostettu. Ympäristö ja luonto korostuvat. Esimerkiksi tuttuun matkailun kehittämiseen on löydetty uu-sia kulmia luonnosta, historiasta ja kan-sainvälisiltä kumppaneilta, Sanna Sihvola kertoo. On aika jättää menneet pölyt taakse ja uudistusmielin tähdätä tulevaan, Sihvola kannustaa.

LEADERISSÄ KOHTAAVAT LOKAALI JA GLOBAALI

Kansainvälinen yhteistyö tuo oppimisen, uusien ideoiden, verkostojen ja hyvien käy-täntöjen kautta lisäarvoa maaseutualueille. Tulevalla kaudella kansainvälistä ulottu-vuutta halutaan laajentaa, ja ELY-keskukset voivat rahoittaa kansainvälisiä hankkeita myös muina kuin Leader-hankkeina.

Leadereillä on edelleen merkittävä rooli maaseudun kansainvälistymisessä.

LEADERIN

23

MAASEUTUVERKOSTO 2014

MAASEUTUVERKOSTO

NÄKYMÄT

Kansainvälisyys ei ole itseisarvo, vaan sen halutaan tuottavan maaseudulle todellista lisäarvoa. Kansainväliset hankkeet levittä-vät hyviä käytäntöjä tehokkaasti. Uudesta tiedosta hyödytään eniten, kun sitä voi hyö-dyntää omalla alueellaan. Näin globaalista tulee lokaali. Vastaavasti kansainvälisen yhteistyön kautta voidaan jakaa omia ide-oita muille.

Kansainvälisen toiminnan lisäarvoina ovat myös verkostoitumis- ja yhteistyö-mahdollisuudet. Yhteistyö mahdollistaa laajemman näkökulman kehityshankkei-siin. Euroopassa on yhteensä 2 402 Leader-ryhmää, joten verkostoitumisen mahdol-lisuudet ovat huikeat. Suomalaiset ryhmät ovat olleet Euroopan aktiivisimpia, mikäli asiaa mitataan kansainvälisten hankkei-den määrällä. Esimerkiksi vuonna 2013 Suomi järjesti Leader-ryhmille kansainvä-lisen LINC-tapahtuman Pohjois-Savossa. Suomen Leader-ryhmissä toimii kymme-nen kv-asioiden koordinaattoria, jotka tu-kevat Leader-ryhmiä kansainvälistymisessä.

MIKÄ KAUPUNKI-LEADER?

Kansalaisista lähtevä paikallinen kehittä-minen kaupungeissa eli niin sanottu kau-punki-Leader toteutuu osana rakennerahas-to-ohjelmien toimeenpanoa. Ideana on, että paikallinen kehittäminen voisi vahvistua myös kaupunkiseuduilla.

Kaupunki-Leader-toiminta vaatii aktiivi-sen paikallisyhteisön ja muutaman aloitteel-lisen henkilön liikkeelle lähteäkseen. Oman alueen strategian pohdinta on ensimmäisiä kymyksiä. Ennen kaikkea toiminnan aktii-visuus on paikallisistaan itsestään kiinni. Kaupunki-Leaderissä paikallisuus korostuu. Toiminnalla halutaan antaa mahdollisuus paikallisille ideoille syntyä ja toteutua. Sanna Sihvola toivoo, että laajentamalla toiminta-aluetta resursseja käytetään moni-puolisemmin ja kehittämistyöhön saadaan uusia ihmisiä.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän laatiman maaseutupoliittisen kokonaisoh-jelman tavoite on, että Leader-toiminta kat-taa koko Suomen vuoteen 2020 mennessä.

Toiminta etenee asteittain, mutta määrä-tietoisesti. 54 Leader-ryhmän ensi kauden ohjelmista noin 30:ssa on kaupunki-Lea-der suunnitelmissa hieman eri tavoin rakennettuna.

Yhteistyö-kiertue kouluttaa maaseudun kehittämisen uudistuksiinMaaseudun kehittämisessä tarvitaan saumatonta yhteistyötä, innostusta ja uusia ideoita. Miten se tehdään? Maa- ja metsätalousministeriö, maa-seutuverkostoyksikkö ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä lähtevät aluekierroksille teemalla yhteistyöllä menestystä. Yhteistyökiertue haastaa alueiden toimijat keskusteluun siitä, kuinka valtakunnallisia ohjelmia tullaan yhdessä hyödyntämään alueen parhaaksi.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2014–2020 käyn-nistyy täydellä teholla ensi vuonna. Koulutukset käynnistyvät Suomen komissioon toimittaman ohjelmaesityksen pohjalta. Syksyn yhteistyökiertue esittelee erityisesti hanke- ja yritystukia. Maaseutuohjelman monipuoliseen sisältöön tehdään katsaus ja samalla on oiva tilaisuus käydä kokonaisuutta läpi oman alueen tarpeiden kautta. Miten alueiden kehittämisstrategiat saadaan ideoiksi, hankkeiksi ja yritystoiminnaksi?

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR on valtioneuvoston asettama yhteistyöelin, jossa on mukana toimijoita yhteiskunnan eri sektoreilta ja kaikilta toiminnan tasoilta paikallisesta kansalliseen ja kansainväliseen. Maaseutupolitiikan verkosto edistää maaseudun kehittämisen rakenteita ja toimintatapoja perustuen paikkaperustaiseen politiikkaan ja kumppa-nuuteen. YTR kiinnittää erityistä huomiota verkostojen vahvistamiseen ja toimijoiden sitouttamiseen. Miten tämä näkyy alueilla? Helmikuussa 2014 valmistunut Mahdollisuuksien maaseutu - maaseutupoliittinen ko-konaisohjelma 2014–2020 on YTR:n toimintaohjelma. Mikä on YTR:n ja kokonaisohjelman alueellinen ulottuvuus? Maaseutuohjelmaa ja koko- naisohjelmaa valotetaan alueiden omista näkökulmista viidessä tilaisuu-dessa: 1.10. Kuopiossa, 2.10. Seinäjoella, 6.10. Oulussa ja 9.10. Helsingissä. Yhteistyöllä menestystä -tapahtumien sarjaan kuuluvat myös harvaan asutun maaseudun vahvuuksiin ja tarpeisiin keskittyvät tilaisuudet, SOTE-uudistuksen vaikutuksia pohtivat alueelliset maaseutuparlamentit sekä lähidemokratiasta selkoa tekevä kansalaiskiertue. Tarkempaa tietoa saat Maaseutu.fi:n tapahtumakalenterista. Kaikki tapahtumat kulkevat yläot-sikolla Yhteistyöllä menestystä.

1.10. Kuopio

2.10. Seinäjoki

6.10. Oulu

9.10. Helsinki


KYLÄTOIMINTAA

KYLÄTURVALLISUUS

Keväällä sisäministeriön julkaisema Turvallisuutta harvassa? - tilanneraport-ti turvallisuudesta harvaan asutuilla alu-eilla tarjoaa oivallisen katsauksen niihin moniulotteisiin ilmiöihin, joista maaseu-dun asukkaiden turvallisuus rakentuu. Viranomaisjärjestelmät, kuten poliisin ja pelastustoimen palvelut ovat tärkeäs-sä roolissa onnettomuuden sattuessa. Kansalaiskyselyn mukaan maaseudun asuk-kaat ovatkin tyytymättömiä juuri poliisi- ja pelastuspalveluihin, mutta pitävät kuiten-kin maaseutua turvallisena asuinpaikkana. Vahvaksi koettua turvallisuutta asiantuntijat pitävät paradoksina, joka ei vastaa maaseu-dun todellisuutta (Maaseutukatsaus 2014).

Näin voidaan toki sanoa, jos turvallisuut-ta mitataan vain viranomaisten määrissä ja heidän tuottamissaan palveluissa, jotka tunnetusti ovat vuosien saatossa vähenty-neet etenkin harvaan asutuilla alueilla. Se että Vaalan ja Puolangan tapaisissa kunnissa joudutaan kolmasosassa tehtäviä odotta-maan poliisin paikalle saapumista yli tun-nin, ei hurraa huutoja aiheuta. Kehitys on ollut valitettavaa, mutta voidaanko tästä tehdä johtopäätös, että asukkaat elävät tie-tämättään turvattomassa elinympäristössä?

Turvallisuus ja turvallisuuden tunne ra-kentuvat useista tekijöitä, joista viranomais-palvelujen saatavuus tarjoaa vain yhden näkökulman. Turvallisuutta voidaan tarkas-tella myös erilaisten riskien ja uhkakuvien kautta sekä pohtia yksilöiden ja yhteisöjen roolia turvallisuuden rakentajina. Riskeistä tiedetään, että kaupungissa asuva pelkää joutuvansa ja joutuukin väkivallan kohteek-si maalaisserkkuaan todennäköisemmin. Usein myös unohtuu, että maaseudulla on opittu elämään riskien kanssa ja tiedetään esimerkiksi palokunnan saapuvan hitaasti paikalle. Tällöin omatoiminen varautu-minen ja alkusammutustaidot korostuvat. Kaupunkilaiset taas usein luulevat, että lä-

maaseudun turvallisuuspara doksi ja kyläturvallisuusheltä saapuva palokunta pelastaa tilanteen, jolloin omatoimisuuteen ei ole tarvetta. Todellisuudessa aikaa pelastautumiseen palavasta huoneistosta on vain muutama minuutti ja siinä ajassa palokunta harvem-min ennättää paikalle, vaikka tulisi kadun toiselta puolelta. Maalla asujalla tällaisia ”turvallisuuden tunteen paradokseja” har-vemmin on.

Naapureiden tunteminen ja paikallisyh-teisöllisyys lisäävät sosiaalista kontrollia ja se on perinteisesti nähty maaseudun turval-lisuutta parantavana voimavarana. Mikään itsestään selvyys se ei kuitenkaan ole, vaan sitä joudutaan jatkuvasti työstämään. Viime vuosina

on ollut useita kyläturvallisuutta vahvis-tavia hankkeita, joissa kylien asukkaita on saatettu yhteen kehittämään asuinalueensa turvallisuutta.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tuottamassa selvityksessä (Esiselvitys har-vaan asutun maaseudun turvallisuushank-keista) todetaan, että hankkeet ovat luoneet hyviä toimintamalleja, joissa on kehitetty käytännön työkaluja arjen turvallisuustyö-hön. Hanketyötä vaivaa kuitenkin pitkäjän-teisyyden puute ja toisaalta kyläturvallisuus jää usein marginaaliin kuntahallinnos-

sa. Näihin ongelmiin on nyt tartuttu. Jyväskylässä 15.8. järjestetyssä ky-

läturvallisuusseminaarissa so-


KYLÄTOIMINTAA

Suomen Kylätoiminta ry SYTY on toteuttanut päättyneellä EU-ohjelmakaudella parikin hanketta, jotka ovat sivunneet hyvinvointia ja yhteisöjen turvallisuutta. Ensimmäinen ns. naapuriapuhanke ’Kylä auttaa ja välittää kriisissä’ toteutettiin 2009-2011 ja sen jatkona vietiin läpi Naapuriavulla hyvinvoivia kyliä 2012-2013. Hankkeissa tuotettiin kyläyhteisön hyvinvoinnin ja kestävyyden naapuriapu-malleja ja toimintatapoja järjestöjen väliseen yhteistyöhön.

Samaan aikaan meneillään on ollut turvallisuusteemaan koh-dentuvia hyviä kumppaneiden hankkeita, joista tässä mainittakoon muutama esimerkin tapaan; Arjen turvallisuus/Satakunnan SPR, Paikallistoiminnan Turvaverkko/Keski-Suomen Kylät, Kylän Sydän/Keski-Suomen Sydänpiiri, Arjen tukea ja turvaa/Kymenlaakson Kylät, Taatusti turvassa/POSKE, Järjestöt kylässä/Lapin SPR, Arjen turvaa kunnissa/Lapin AVI ja Arjen turvaa harvaan asutuilla alueilla (Kainuu)/SPEK.

Mitä näistä hankkeista ja kokemuksista on käteen jäänyt? Hankkeet ovat kouluttaneet paikallisyhteisöjä, auttaneet meitä toimijoita verkottumaan keskenämme ja saaneet viranomaiset tunnistamaan arjen turvallisuuden asioiden kimpussa painivat kansalaisjärjestöt. Kolmas sektori on ollut kutsuttuna ministeri-öiden ja muiden vastuutahojen suunnittelupöytiin. Siellä meitä järjestötahoja on istunut SYTYn lisäksi ainakin SPEK ja SPR, mutta myös lukuisat sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat tulleet tutuiksi. Vähätellä ei myöskään sovi seurakuntien ja ev.lut.kirkon osallisuutta työhön!

Mistä siis kiikastaa, jos ruohonjuuritason turvallisuustyö ei kohtaa kuntien turvallisuussuunnitelmia tai sähköistä hyvinvointi-kertomusta? Millä keinoin voidaan paikallistoimijoiden osallisuutta

lisätä ja kannustaa mukaan tulemiseen? Ehkä se kikkakolmonen on hyödyksi tulemisen ja tekemisen tunne. Olla aidosti mukana suorittamassa asioita. Tarvitaan enemmän käytännönharjoituk-sia: kadonneen henkilön etsintää, paikkatietokoordinaattien laminointia ja ensiapukursseja.

Meidän koordinoivien ja kouluttavien tahojen tulee jaksaa mallien rakentamisessa, portaaleiden pikselöinnissä ja hankkeiden hakemisessa. Paikalliset toimijat tarvitsevat meitä. Ylätason kuin kenttäväen pitää kaikkien ymmärtää että yhteiskunnalla on vain yhdet yhteiset resurssit ja että päällekkäisyyteen ei ole varaa tai määrättömästi aikaa silloin kun apua tarvitaan.

Myönnettävä on, että turvallisuusasioiden resursoinnissa yh-teiskunta laittaa murkulat siihen pussiin missä riski on suurin. Tästä syystä tiheästi rakennettu, vilkkaasti liikennöity ja tehok-kaasti teollisuudella täytetty kaava-alue on riskialttiimpi ja saa osakseen pelastuslaitoksien palvelutasopäätöksissä nopeimman ja laadukkaimman avun. Harvaan asuttu maaseutu saa myös vastetta osakseen, mutta hitaammalla ja maltillisemmalla tavalla ja kohtuullisemmalla tasolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö arjen pulmiin ja ongelmatilanteisiin kukaan puuttuisi. Niiden varalta kannattaa omaa valmiutta ja kestävyyttä kohentaa. Siihen ennakointiin, omaan osaamiseen ja avun viipymisen sietämiseen kyläläisiä ja kansalaisia tarvitaan!

Sirpa Pekkarinen projektipäällikkö ja järjestöohjaaja www.keskisuomenkylat.fi / www.kyt.fi

maaseudun turvallisuuspara doksi ja kyläturvallisuusvittiin, miten mm. sisäministeriö, SYTY, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, MPK ja Suomen Punainen Risti vahvistavat kyläturvallisuuden tunnettavuutta kansalli-sella tasolla. Lisäksi tavoitteena on jatkossa levittää hyviä käytäntöjä (kyläturvallisuus.fi) ja tukea kylillä turvallisuustyötä tekeviä.

Maaseudun ja erityisesti harvaan asutun

maaseudun turvallisuus pohjautuu vas-taisuudessakin viranomaispalveluihin ja asukkaiden omatoimiseen varautumiseen. Jatkossa kyläturvallisuuden kehittäminen tarjoaa työvälineitä asukkaiden yhteisölli-seen turvallisuustyöhön ja samalla pyrkii nostamaan kyläturvallisuuden yhteiskun-nalliseen keskusteluun. Kenties samalla

KYLÄT MUKAAN ARJEN TURVALLISUUSTYÖHÖN

"Maaseudun ja erityisesti harvaan asutun maaseudun turvallisuus pohjautuu vastaisuudessakin vi-ranomaispalveluihin ja asukkaiden

omatoimiseen varautumiseen"

vahvistuu ymmärryksemme maaseudun turvallisuudesta ja sen ”paradokseista”.

Heikki LaurikainentutkijaSuomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK


PaIKaLLISESTI

ABCD on Yhdysvalloista lähtöisin oleva yhteisön kehittämisstrategia, joka perus-tuu ajatukseen, että tulevaisuuden kestä-vän kehityksen mukaiset yhteisöt raken-netaan paikallisista resursseista. Näitä ovat muun muassa paikallisten ihmisten tiedot ja taidot, paikallisten järjestöjen voimavarat ja paikallisten yhteiskun-nallisten rakenteiden tuki. Illinoisisssa, Northwesternin yliopistossa on ABCD-instituutti, joka toimii keskuksena tälle kasvavalle ja leviävälle liikkeelle.

Seuraavassa avaamme lyhyesti ABCD:n perusteita ja pohdimme sitä, kuinka se so-pisi Suomeen ja etenkin kylätason kehit-tämistyöhön.Tässä yhteydessä käytämme englannin kielen community development sanan sijaan sanaa paikalliskehittäminen, sillä se sopii paremmin Suomen oloihin ja painottaa paikallisuutta.

LÄHTÖKOHTANA RESURSSIT EIVÄT ONGELMAT TAI PUUTTEET

ABCD:ssa lähdetään liikkeelle resurssien kartoittamisesta. Sen sijaan, että keskityt-täisiin niihin asioihin, joita meillä ei ole, tarkastellaan ja listataan niitä, joita meil-lä on. Menetelmässä huomioidaan kaikki kestävän kehityksen eri osa-alueiden mu-kaiset pääomat. Näitä ovat muun muassa sosiaalinen pääoma, kulttuurinen pääoma, taloudellinen pääoma ja ekologiset resurssit. Kuten kestävän kehityksen ajattelussa, myös ABCD:ssa on olennaista paikallisen päätök-senteon demokraattisuus ja monipuoliset osallistumismahdollisuudet.

Resurssiperustaisen lähetymistavan etuja ovat sen positiivista ajattelua rohkaiseva luonne, voimaannuttava ja yhteisöllisyyttä vahvistava prosessi sekä yhteistyötä ko-rostava kokonaisuus. Jo pelkkä resurssien kartoittaminen voi avata asukkaita ja aktii-

veja näkemään yhteisönsä ja yhteistyömah-dollisuudet uusin silmin sekä avartamaan näköaloja tulevaisuuden suhteen. Vaikka menetelmää on Yhdysvalloissa käytetty paljon ongelmaisten ja heikkojen yhtei-söjen kehittämiseen, uskomme että sitä voisi sopeutettuna mainiosti hyödyntää myös meillä maaseudunkehittämisessä kylätasolla.

Lähidemokratian toteutuminen on oleellista paikalliskehittämisessä. Lähidemokratian tarkoitus ei ole kor-vata edustuksellista demokratiaa vaan täydentää sitä. ABCD:ssa korostuu tämä päätöksenteon aspekti. Kun edustukselli-sessa demokratiassa valta ”annetaan pois” valinnanmukaiselle edustajalle, paikallista-solla yhdistyksissä ja yhteisössä paikallinen valta tunnistetaan, pidetään ja käytetään esim. oman kylän asioista ja kehittämisestä päätettäessä.

Paikkaperustainen politiikka on uusi strategia maaseutupolitiikassa. Tämä stra-tegia lähtee siitä että kaikki paikat ovat erilaisia ja siksi sama toimenpide vaikuttaa eri tavoilla eri paikoissa. Tästä seuraava joh-topäätös on, että ”paikkasokea” politiikka ei ole tehokasta ja voi johtaa eriarvoisuu-teen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikki toimenpiteet täytyy koordinoida ja räätälöidä. Lisäksi on tärkeää, että kaik-ki oleelliset toimijat, tasosta riippumatta, täytyy ottaa mukaan omalla panoksellaan, jotta saadaan toimiva kokonaispaketti ai-kaan. ABCD –menetelmä kartoittaa ni-menomaan paikalliset resurssit, johon paikan erilaisuus perustuu ja siksi se on välttämätön työkalu paikkaperustaisessa politiikassa.

ABCD SUOMEN KYLÄTASOLLA

Raaseporissa, Tammisaaressa järjestettiin 3.2.2014 keskustelu- ja infotilaisuus ABCD-

menetelmästä. Tilaisuuteen osallistui 40-50 kyläaktiivia, kunnanvaltuutettua, kaupun-gin virkamiestä ja jopa kolme toimittajaa. Se järjestettiin tiukalla aikataululla ja si-joitettiin juuri ennen valtuuston kokous-ta. Näin varmistettiin osan valtuutetuista osallistuminen. Tilaisuudessa Peter Backa kertoi ensin kuntakentän haasteista ja tu-levista muutoksista ja sen jälkeen ABCD-menetelmästä. Osallistujille jaettiin kokei-luversiot resurssien kartoittamistaulukoista ja pyydettiin kahvitauolla vapaasti keskus-telemaan niistä lähinnä oman kylän/ alueen edustajien kanssa.

Palautteeseen ei valitettavasti ollut tar-peeksi aikaa, mutta pari kylää ehti esitellä ajatuksiaan. Kysymyksen asettelu oli; mitä mieltä olette menetelmästä? Miten näette sen oman kylänne kehittämisen kannalta? Vaikkei näihin kysymyksiin suoraan vas-tattu, positiivista oli se, että useampikin kylä oli kahvikupin äärellä lähtenyt suo-raan kartoittamaan kylänsä resursseja ja tuli niistä innokkaasti kertomaan. Kaupungin edustajista puhui valtuuston puheenjohtaja ja hänenkin suhtautumisensa menetelmään oli positiivinen.

Yksi tilaisuuden järjestäjistä, Lohjan Kylät ry:n Läntistä lähidemokratiaa

Resurssiperustainen paikalliskehittäminenAsset based community development

ABCD


PaIKaLLISESTI

hanke tukee kyläsuunnittelua Lohjan ja Raaseporin alueilla. Hankkeen puitteissa onkin tarkoitus kokeilla resurssiperus-taisen paikalliskehittämisen menetelmää kyläsuunnittelussa. Kyläsuunnitelmissa lähdetään usein liikkelle kylien SWOT-analyysistä ja kyläkyselyistä. Resurssien kartoittaminen on luonnollinen askel kohti kyläsuunnitelmaa, joka puolestaan on yh-teinen tahdonilmaus kylän kehittämisestä.

ABCD JA MAASEUDUN KYLÄT

Kaupunginosien ja yhteisöjen kehittämi-nen eroaa merkittävästi maaseutukylien kehittämisestä. Kaupungissa infrastruk-tuuri pelaa ja palvelut ovat usein lähellä, mutta kylille tyypillistä yhteisöllisyyttä on vähemmän. Maaseudun kylissä taas kes-kustellaan infrastruktuurin puutteista ja palvelujen säilyttämisestä, mutta toisaalta parhaissa tapauksissa yhteisöllisyyttä on yllin kyllin. Tämä näkökulma tarjoaa jälleen yhden perustelun ABCD:n käyttämiselle kylien kehittämisessä. ABCD menetelmän resurssien kartoittamisessa annetaan suu-ri rooli sosiaaliselle pääomalle ja tuodaan näkyville sen tarjoamia mahdollisuuksia esim. yhteistyön kehittämisessä.

Kylien käyttöön resurssiperustaista paikalliskehittämistä voi sopeuttaa esi-merkiksi resurssien kartoitusvaiheessa. Resurssitaulukossa voidaan listata käyet-

tävissä olevia kiinteistöjä, talkootyöpoten-tiaalia tai arvioida yhteisöllisyyden astetta. Sosiaalista pääomaa voi arvioida monin eri tavoin esim. verkostoilla, osallistumisaktii-visuudella, kylän sisäisillä suhteilla, suhteilla kylän ulkopuolelle tai suhteilla päättäjiin ja kaupungin viranhaltijoihin.

Taloudellista pääomaakin voi arvioida monesta näkökulmasta. Ne voivat olla yh-distysten varallisuus, verotietoihin perus-tuvat asukkaiden keskimääräiset tulot, tai potentiaaliset rahoituksen lähteet (kuten paikallista toimintaa tukevat sääätiöt tai kunnalta haettavissa olevat avustukset). Ekologisia resursseja voi olla asukkaiden käytössä olevat metsät ja vesistöt tai luon-nonesiintymät ja talousmetsät. Resurssien ei tarvitse olla kyläyhdistyksen omassa kas-sassa, jotta ne voitaisiin listata. Muidenkin omistuksessa olevien resurssien listaami-sesta on hyötyä, sillä kylän/ alueen koko-naiskartoitus avartaa näkökulmia uusille mahdollisuuksille ja tuo esille monia nä-kymättömissä olleita voimavaroja.

Kyläsuunnittelussa nousee usein esille palveluiden säilyttäminen ja toimintamah-dollisuuksien kehittäminen. Kehitettäviä toimintoja ovat esimerkiksi harrastus- ja urheilumahdollisuudet ja toritoiminta. Resurssien kartoittamisella ja ihmisten mielenkiinnon kohteiden selvittämisellä voidaan löytää saman intressin omaavia henkilöitä ja luoda näiden välille yhteys. Yhteyksien luominen johtaa parhaim-millaan yhdistymiseen jonkin asian tai projektin ympärille. Näin syntyvät yhdis-tykset. Kylänäkökulmasta olemassaoleva

ABCDkyläyhdistys tai muu seura voi toimia yhdistyspohjana ja isännöidä esimerkiksi toimikuntia, työryhmiä tai jaostoja. Näin esimerkiksi perustettu teatterijaosto tai saunatoimikunta voi keskittyä hankkeen tai toiminnan konkreettiseen toteuttamiseen byrokratian sijaan. Yhdistyminen voi ta-pahtua myös jonkin säilytettävän palvelun tai kohteen ympärille ja lisätä voimavaro-ja kamppailuun esimerkiksi kyläkoulun puolesta.

ABCD eli resurssiperustainen lähesty-mistapa kylien kehittämiseen voi tarjota monia uusia näkökulmia ja positiivisen toiminnan kehiä, joissa asukkaat voimaan-tuvat käyttämään sitä paikallista valtaa, joka heillä on ja toimimaan kylänsä hy-väksi. Aiomme kokeilla resurssiperustaista kehittämistä vuoden 2014 aikana toteu-tettavassa kyläsuunnitteluprosessissa ja toivottavasti opimme lisää siitä, miten se toimii kylätasolla.

Kati SointukangasHankekoordinaattori, RaaseporiLäntistä lähidemokratiaa -hankeLohjan Kylät ry

Lähteet:John P. Kretzmann and John L. McKnight, pp. 1-11, from Building Communities from the Inside Out: A Path Toward Finding and Mobilizing a Community's Assets, Evanston, IL: Institute for Policy Research (1993).

A Basic Guide to ABCD Community Organizing by John McKnight (2013).www.abcdinstitute.org/


MAASEUTUVERKOSTO

Maatalousaiheisten kesänäyttelyiden helmi veti heinäkuun alussa sankoin joukoin väkeä Oripäähän. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjel-ma osallistui jälleen yhteiselle maa- ja metsätalousministeriön isännöi-mälle Luonnonvarat-osastolle. CAP-asiantuntijat vastasivat viljelijöitä ja muita maaseudun toimijoita askarruttaviin kysymyksiin tukiuudistuk-sesta. Maaseudun mahtavin Kauppa-auto toi terveisiä ohjelmakauden aikana suomalaisen maaseudun eteen tehdystä kehittämistyöstä, ja Kauppa-autossa sai myös täyttää ostoskassinsa kotimaisella lähiruualla.

Maa- ja metsätalousministeriön grillausteltalla hohti perinteiseen tapaan grilli kuumana koko näyttelyn ajan. Grillimestarit Raymond Wesander ja Jukka Turta loihtivat yhdessä tuottajien kanssa herkkuruokia yleisön mais-teltaviksi. Grillaustuokioiden välissä oli miehillä aikaa pohtia kotimaisen ruoan asemaa nyky-yhteiskunnassa.

Huippugrillaajilla onkin paljon sanottavaa suomalaisen ruoan tilasta. Heidän mielestään kotimaisen ruoantuotannon tulisi ensinnäkin vastata paremmin kuluttajien tarpeisiin. Kotimaista ruokaa olisi grillimestareiden mukaan suunnattava suurille massoille, jotta siitä ei tulisi vain pienen eliitin nauttima etuoikeus.

Grillauksen ammattilaisten mukaan tuottajien olisi hyvä tiedostaa mark-kinoinnin arvo, ja ruoan alkuperän tulee näkyä tuotteessa. Myös tuotteen ympärille rakennettava tarina on nykypäivänä tärkeää. − Tuottajatilan nimen lisäksi pakkaukseen voisi merkitä myös tuottamisen arvot, ja asiakkaiden täytyisi päästä tutustumaan tilojen arkeen, Turta ehdottaa.

Wesander ja Turta kiinnittäisivät huomiota uuteen sukupolveen. Siihen, että lapsille ja nuorille opetetaan suomalaisen ruoan ja puhtaiden kotimaisten makujen tuntemista ja arvostamista. Näin verrattain nuori suomalainen ruokakulttuuri vahvistuisi ja kehittyisi. Nuoria on myös houkuteltava entistä enemmän alalle saamaan kokemusta suomalaisesta ruuasta ja sen parissa tehtävästä työstä.

Grillimestarit haluavat sukeltaa syvemmälle kasvisten grillaamisen saloi-hin, sillä niiden valmistamisesta ihmiset tulevat kysymään yhä enemmän. Grillimestarit myös tietävät nykyisen grillaustrendin olevan nimenomaan kasvisten käytössä. Miehet haluaisivat, että grillaus muuttuisi Suomessakin sosiaaliseksi ajanvietteeksi ja tapahtumaksi, jossa kokoonnutaan yhdessä grillin äären vaihtamaan kuulumisia ja nauttiman toisten seurasta. − Yhteisen tekemisen kautta grillaamisesta tulisi entistä enemmän yhteisöllinen tapah-tuma, Wesander päättää ja suuntaa grillissä kypsyvien herkkujen pariin.

Raymond Wesander ja Jukka Turta luottavat suomalaiseen ruokaanGrillimestarit

MAASEUTUVERKOSTOMAASEUTUVERKOSTOTeksti ja kuva: Ville Mäkinen

MAASEUTUVERKOSTO 2014 29

Raymond Wesander ja Jukka Turta luottavat suomalaiseen ruokaan

"Yhteisen tekemisen kautta grillaamisesta tulisi entistä enemmän

yhteisöllinen tapahtuma"


MAASEUTUVERKOSTO

MONIALAOSAAJANAUTTI TYÖRUPEAMASTA

KAUPPA-AUTOSSA

MAASEUTUVERKOSTOTeksti: Kirsi Hakoniemi, MaviKuvat: Hanna Lilja, Mavi

31

MAASEUTUVERKOSTO 2014

MAASEUTUVERKOSTO

Onko sinulla muistoja vanhasta kunnon kauppa-autosta? Astuitko ostosreissulle liikkuvaan putiikkiin kenties kotikylässä-si tai mummolan hiekkatiellä? Menneen kesän aikana tutkija ja perheenisä Juhani Niemelä sai kuulla useammankin läm-minhenkisen muiston kauppa-auton ra-tissa. Maaseutuverkoston kauppa-auto-kiertueen ajokki veti asiakkaita puoleensa mitä herkullisimpien lähiruokatuotteiden tarjonnalla sekä veikeällä ilmeellään.

Kauppa-auton kuljettaja Juhani Niemelä tarttui ennakkoluulottomasti Maaseudun mahtavimman kauppa-auton ohjaimiin ja sai kokea ikimuistoisen kesän suomalaisel-la maaseudulla. Asiakkaita riitti tasaiseen tahtiin mitä erilaisimmissa tapahtumissa, onhan Suomen kesä maaseututapahtumien kulta-aikaa. Innokkailta perheen pienim-miltä oli ajoittain jopa vaikea pitää apukus-kin istuin vapaana. Ja mukavia kokemuksia kertyi kasapäin. Kauppa-auton kuljettaja kertoo viihtyneensä Suomen suvessa niin juhannuksen pakkasessa kuin heinäkuun helteessä.

Haastatteluhetkellä Niemelä kertoo juuri saapuneensa kotiinsa Seinäjoelle Tyrnävän Korpifestareilta, jonne Kauppa-auto kier-si Ilomantsin Karhunveistokilpailun ja Raahen kylien tori -tapahtuman kautta. Seuraava pysäkki odottaa kuitenkin jo sa-man viikon lopulla Seppälän maalaismark-kinoilla Kajaanissa. Sitten kurvataan vielä syyskuussa Kauhajoen ruokamessuille sekä Lasten maatalousnäyttelyyn Jokioisiin en-nen rantautumista Helsinkiin eduskunnan lähiruokapäivään. Yhteistä taivalta Kauppa-auton kanssa tulee tien päällä kaiken kaik-kiaan melkein 15 000 km.

ANTOISAA TYÖTÄ SUOMALAISELLA MAASEUDULLA

Kulunut kesä oli Juhani Niemelälle varsi-nainen opintomatka suomalaisuuteen ja suomalaisen kulttuurin moninaisuuteen. − Erityisesti minua ilahdutti myönteinen asenne ja iloisuus, jolla minut kiertuepaik-kakunnilla vastaanotettiin. Myös maaseu-

dun kehittämistyön tarpeellisuus konkreti-soitui tutkijalle aivan käytännön tasolla, kun monet asiakkaat kysyivät neuvoa tärkeisiin maaseudun kehittämistyöhön liittyviin asioihin. Onneksi matkassa mukana oli paikallisia osaajia Leader-ryhmistä.

Niemelän mukaan asiakkaita Kauppa-autoon houkuttivat muun muassa omat nostalgiset kokemukset. −Meillä suo-malaisilla on paljon muistoja 60-, 70- ja 80-luvun myymäläautoista. Tuolloin niitä on kurvaillut tuhansia pitkin maamme kyläteitä, ja noiden aikojen muistoja väli-tetään mielellään omille lapsille ja erityisesti lapsenlapsille.

Kesän tähtituotetta kysyttäessä Kauppa-auton kuljettaja mainitsee Jokioisten Leivän fiilislastun. Sitä myytiin kappalemääräisesti eniten. Muita suosittuja tuotteita olivat esi-merkiksi lettujauhot. Parhaimpien helteiden aikaan kysyttyjä olivat puolestaan peru-nalastut. Myös ohra- ja kaurahiutaleiden

sekä -ryynien suosio oli suurta. − Itseni yllät-ti gluteenittomien tuotteiden suuri kysyntä, mikä tuli vastaan erityisesti pohjoisessa ja läntisessä Suomessa.

Juhani Niemelä kertoo kiinnostuneen-sa hektisestä ja varsin moninaisesta työru-peamasta laajan työkokemuksensa vuoksi. − Nuoruudessa ajoin sekä kesätöissä että armeijassa monenlaisilla ajoneuvoilla ja sit-temmin minulle on kertynyt kokemusta niin elintarvikealan opettajan kuin konsulentin tehtävistä. Tämä työ Kauppa-auton kuljet-tajana, myyjänä ja konsulenttina vaikutti siis heti ensisilmäyksellä täysin yhteensopivalta työkokemukseni kanssa.

− Koen myös olevani parhaimmillani työssä, jossa vaaditaan sekatyömiestaitoja, eli minulle tuttua monialaosaamista. Kaiketi kaipasin myös uutta ja erilaista haastetta, ja erityisesti sellaista työtä, jossa pääsee oman arjen ulkopuolelle, Niemelä myhäi-lee tyytyväisenä.

Kauppa-auton kuljetta jan asiantuntevassa opastuksessa viihtyivät niin nuoret kuin vanhemmatkin.

Kauppa-auton vieraaksi Okraan saapunut Mehtätivoli tarjosi yleisölle mitä erilaisimpia maaseutuaiheisia taidonnäytteitä.


SvEnSKa SPaLTEn

Korsnäs kommun startade den 1 novem-ber 2013 Loci cibum adinveniri – Ett pro-jekt om mathantverk. Projektet finansie-ras av NTM-centralen, medan Svenska kulturfonden har gått in i projektet med hela egenfinansieringsdelen. Det natio-nella centret för mathantverk i Sverige, Eldrimner har varit en förebild då pro-jektplanen skrevs. Eldrimners verksam-hetsledare Bodil Cornell har också hållit en inspirationskväll kring mathantverk i Korsnäs med 38 deltaganden från olika håll i Österbotten.

KURSER OCH STUDIERESOR

Under våren 2014 hölls nio olika kurser inom mathantverksprojektet. Intresserade har fått lära sig stoppa korv, göra bondost, tillverka sylt, marmelad, mysli, sockerska-pelser och knäckebröd. Två kurser hölls i hur man filear fisk och tillreder fiskdeli-katesser. Även en kurs i företagande inom mathantverk har hållits.

Projektchefen har den 22-25 maj deltagit

i den första Matfestivalen som ordnades i Brödsarp i Skåne. Under resan blev det också studiebesök på bl.a. Hallongården, Ängavallen, Olof Viktors bageri och Kiviks Musteri. Den 28-29 augusti blev det besök på Skellefteås Matfest och en tur upp till Luleå och Alterhedens Rabarberi. Ostens Hus i Burträsk missades inte heller under resan.

Projektet besöker Skördefesten på Åland, som hålls den 19-21 september. I dagsläget är två bussar fullsatta, så in-tresset för resan har varit enormt stort. I oktober ämnar styrgruppen för projektet besöka Eldrimner i Jämtland och samtidigt passa på att besöka olika mathantverkare. Eftersom Sverige varit en förebild gällan-de mathantverk, så kommer Jämt Tinas Havtorn från Jämtland att dra en tvådagars kurs i att odla, skörda och förädla havtorn. Tina Lindberg har under de senaste åren fått hela nio medaljer i SM i Mathantverk, och hon lär ut hur man tillverkar goda och säljande havtornsprodukter.

Företaget Surtantens syrade från Malmö håller också kurs i mjölksyrade grönsa-ker och kimcitillverkning under hösten. Lokala kursledare drar en skräddarsydd hygienpasskurs för mathantverkare, medan en kurs i att plocka och tillreda svamp är bokat, så även under hösten kommer det att bli många intressanta kurser i projek-

mathantverk i Korsnäs"Nu är en milstople till uppnådd då företaget just lanserat hav-tornsströmming, som också bär logon Kvarkens världsnaturarv och är ett fräscht tillskott i sam-lingen av världsarvsprodukter."

tet. Alla våra nya mathantverksprodukter fotograferas också. I dagsläget har vi 13 nya produkter där sylter, marmelader, bröd, bakverk, mysli, norsrom och korv ingår.

HAVTORNSSTRÖMMING FRÅN VÄRLDSNATURARVET

Camillas Fiskdelikatess Ab i Molpe, Korsnäs firar i år 20-årsjubileum. Framgången har varit strömmingsinläggningar med många olika smaker och företagets kanske mest kända produkt är enbärsströmmingen. Många är de pris och utmärkelser som Camilla Backlin-Björkqvist fått, både vid Strömmingsmarknaden i Helsingfors och vid Åbo strömmingsmarknad. President Tarja Halonen fick vid sitt besök i Korsnäs år 2004 även smaka på Camillas goda fiskar.

Efterfrågan på havtornsströmming har funnits länge från de större uppköparna som Camillas Fiskdelikatess har, och nu är en milstople till uppnådd då företaget just lanserat havtornsströmming, som också bär logon Kvarkens världsnaturarv och är ett fräscht tillskott i samlingen av världsarvs-produkter. Havtornsströmmingen är en ny och unik mathantverksprodukt i Finland som vi följer med stort intresse.

Helena Höglund-RuskProjektchef för Mathantverk

Camilla Backlin-Björkqvist från före-taget Camillas Fiskdelikatess. Foto: Helena Höglund-Rusk


SVENSKA SPALTEN

LOKaLSamhÄLLET, bYn OCh gEmEnSKaPEn...Det finns många sätt att se på saker. Jag har kommit att se på det ”element” som Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) – Byaverksamhet i Finland rf består av ur olika synvinklar under olika tider. Det började för min del på 1970-talet i min finlandssvenska värld.

RÄDDA VÄRLDEN – SOCIALISM OCH EGET TÄNKANDE

Vänsterrörelsen var stark, i skolungdoms-sammanhang, i studentvärlden och bland ungdomar överlag. Det var entydigt så att initiativen kom från vänster, oftast långt vänster ifrån. Det var en radikal tid; konservativa och högerinriktade åsikter sålde mycket dåligt. Vi som inte var fas-cinerade av socialism tvingades utveckla vårt eget tänkande, vi måste skapa ett eget alternativ. Trycket vänster ifrån var i grunden en bra stimulans och därmed positivt – trots att vi nog inte upplevde det så på den tiden.

Miljöfrågorna började under 1970-ta-let bli allt viktigare. Vänstern hade svårt att ta till sig t.ex. kritiken av obegrän-sad tillväxt och kärnkraft. Det hade inte vi. Men det räcker inte med kritik, man måste ha ett alternativ också. Vårt alternativ blev en import från Centern i Sverige: Lokalsamhället. Resonemanget var teoretiskt, genom att bygga upp så gott som självförsörjande lokalsamhällen, skulle jorden räddas. Modellerna fanns, det behövdes 800 personer för ett lokal-samhälle, men hur det skulle förverkligas var litet mera oklart.

RÄDDA BYN – BYARÖRELSEN

För min del kom lokalsamhället tillbaka i ny skepnad 1983 när jag började jobba på Svenska studiecentralen. Men nu var perspektivet ett annat, egentligen helt motsatt. I stället för att rädda världen,

handlade det om att rädda byn. För min del mötte jag – med förtjusning – den lo-kala aktiviteten konkret i bl.a. Närpes och Sundom. Det var människor som oblygt blandade radikal kreativitet med konser-vativ byakänsla, och åstadkom resultat. Byarörelsen var redan då definierad och analyserad, men det övergripande per-spektivet var inte drivande. Det dynamis-ka perspektivet var det lokala – för den egna byn, punkt.

När jag på den tiden bjöd in byaakti-vister till diskussionsmöten, steg folk från olika byar upp och berättade, med stor stolthet, om sina bravader som att ordna sina egna talkon, sin kamp mot kom-munen och andra myndigheter för att få behålla sin service. Det fanns en känsla av nybyggaranda, en eld som är svår att beskriva.

Byarörelsen växte, d.v.s. det blev fler enskilda byar som ställde sig upp för sin sak, för sin by, inte för inte för byarörel-sen. Behovet av att träffa andra likasin-nade byaaktivister regelbundet växte, liksom behovet av att samarbeta med andra. När en passiv by aktiverar sig, så finns ingenting, allt man gör är ett tillägg och ett framsteg. Men när man redan har en verksamhet, så krävs det mera för att man skall kunna känna att man går framåt. Då kommer obönhörligen ett krav på att man skall ha ett samhälleligt inflytande i kommunen, och nationellt, för att man skall kunna få de resurser som behövs för att ytterligare gå framåt. Det krävs en organisering på nationell nivå som kan föra byarnas talan.

KLASSISK KONFLIKT – GEMEINSCHAFT MÖTER GESELLSCHAFT

Därmed är det bäddat för en konflikt. Det är inte en antagonistisk konflikt, utan en konflikt mellan olika prioriteringar. Det lokala engagemanget är själen i bya-

rörelsen. De som brinner för det lokala, den egna byn, har knappast något emot en stark nationell rörelse som garanterar inflytande och resurser – men det är inte därför de är aktiva. Det kan t.o.m. vara så att man engagerat sig för att man varit missnöjd med det som serverats ovanifrån. Man ser, på basen av bittra erfarenheter, reflexmässigt misstänksamt på det som kommer uppifrån, och SYTY kommer ofrånkomligen uppifrån i någon mening.

Den här konflikten är klassisk. Det är ett Gemeinschaft – en gemenskap – som möter ett Gesellschaft enligt sociologisk slang. Den här konflikten är olöslig. Man kan hitta kompromisser i den konkreta verksamheten, men konflikten finns kvar. Om byarörelsen i framtiden skall vara en dynamisk rörelse – och det kommer minsann att behövas en sådan i vårt sam-hälle – så kan inte det kompromisslösa lokala perspektivet, och därmed olikrikt-ningen, strömlinjeformas bort. Men om de lokala aktivisterna skall kunna gå framåt och möta de stora nya utma-ningar som är på kommande, så krävs kraftfullt nationellt stöd. Man behöver alltså båda elementen i samverkan. Eld måste dansa med vatten.

Peter BackaLandsbygdsutvecklare Svensk Byaservice


SVENSKA SPALTEN

34 maaSEUTUPLUS 4/2014

CAP, LEADER OCH POMO

Den jordbrukspolitik som inte bara i Finland utan i hela Västvärlden varit så framgångsrik vad gäller att effektivera jordbruk och livsmedelsproduktion och ge bönderna en levnadsnivå jämförbar med andra grupper, började emellertid under 1900-talets sista decennier hosta av sin egen medicin.

Överproduktionsproblemen är väl kän-da, miljöproblemen blev så småningom kända, och den "kapplöpning mot bot-ten"-effektivering som jordbruket varit och är inbegripet i, ledde efterhand till att allt färre kunde få sin försörjning via jordbruket och att endast de verkligt stora och effektiva enheterna hade reella framtidsförutsätt-ningar. Paradoxalt nog stod man inför en situation med högeffektivt jordbruk, och rekordstor livsmedelsproduktion, men en samtidig avfolkning och samhällelig ut-

och förena sig med, de traditioner som byarörelsen skapat sedan 1970-talet och den aktionsforskning som då startades. Som de flesta landsbygdsvänner vet, kom landsbygdsrådet Eero Uusitalo att bli den kraft som byggde upp och koordinerade den nya landsbygdspolitiken i Finland.

LANDSBYGDSPROFESSURER

Den finländska landsbygdspolitiken kom under sitt första decennium att bli fram-gångsrik, bl.a. väckte den en hel del euro-peisk uppmärksamhet. Som ett led i lands-bygdspolitiken gick man under 2000-talet också in för att inrätta ett antal landsbygds-professurer, understödda av jord- och skogs-bruksministeriet. Den första, och enda, på svenskt håll inrättades vid Åbo Akademi år 2006. Pol.dr. Erland Eklund blev dess första innehavare och han efterträddes 2011 av

Om vi blickar tillbaka till början av förra seklet, var landsbygden en mycket brokig bygd, här levde jord-brukare, torpare, pigor och drängar, skogsarbetare och en uppsjö av olika hantverkare, förutom lärare, präster och tjänstemän. Landsbygden var på den tiden inte ”landsbygd” utan den var samhället – städerna var ännu små och få till antalet och den verkliga urbaniseringen skulle låta vänta på sig till 1900-talets senare hälft. Så småningom mekaniserades dock jordbruket, behovet av arbetskraft inom lantliga näringar minskade och industrialiseringen och urbaniseringen lockade den jordlösa och fattiga befolkningen in till städer och tätorter. Vi fick, efterhand, den landsbygd som de flesta av oss känner väl: fysiskt dominerad av de mekaniserade jordbrukens öppna landskap, och också mentalt dominerad eftersom lantbruket, speciellt politiskt, men också ekonomiskt spelat så stor roll i det finländska samhället. I den här landsbygden är det "övriga", per definition, i marginalen.

armning av landsbygden. I det här läget började man bl.a. inom EU efterlysa åt-gärder för att stöda landsbygden vid sidan av jordbruket, och – på nytt – diversifiera landsbygden. CAP:s (den gemensamma jordbrukspolitikens) "andra pelare" blev det epitet som användes för de här strävandena (med den första pelaren som den traditio-nella jordbrukspolitiken). Bland de mer specifika program som kopplades till de här strävandena kan nämnas Leader, program-met för lokal mobilisering och utveckling via aktionsgrupper.

I Finland implementerades Leader kort efter EU-anslutningen 1995, men man nöj-de sig här inte bara med den europeiska varianten av jordbrukspolitikens andra pelare, utan skapade också en inhemsk variant Pomo. I själva verket föll den nya landsbygdspolitiken i mycket god jord i Finland, eftersom den här kunde bygga på,

Landsbygdsforskningen behövs!


SVENSKA SPALTEN

undertecknad, som alltså i skrivande stund är svenskspråkig landsbygdsprofessor.

Det är att märka att landsbygdsprofessu-rerna inrättades vid en rad olika universitet, och inom ett flertal olika discipliner och fakulteter. De här professurerna kontrasterar därmed mot de lärostolar inom agro-forstve-tenskap som finns vid ex-empelvis Helsingfors uni-versitets agro-forstfakultet i Vik. Dessa är traditio-nellt knutna till jord- och skogsbruk medan de nya professurerna skulle forska och undervisa i samhälle, kultur och ekonomi på landsbygden generellt, ut-an någon specifik koppling till just lantbruket.

De nya landsbygds-professurerna skulle med andra ord stöda den allsidiga utveckling av landsbygden som igångsatts med CAP:s an-dra pelare och program som Leader.

Den nya given inom landsbygdsforskning byggde, med undantag för några få profes-surer som permanenterats, på tidsbundna projektanslag, och när den finländska stat-sekonomin i hägnet av den internationella finanskrisen började svikta riktades blickar-na bl.a. på landsbygdsforskningen. Man har, med rätta, från de tillfälliga finansiärernas håll (jord- och skogsbruksministeriet, fonder, kommuner m.m.) menat att professurer bör bekostas av universiteten, inom ramen för deras allmänna anslag. Så har emellertid endast i något fall skett och flera av de pro-fessurer som under 2000-talet inrättades är nu avförda.

Ännu mer drastisk, och dramatisk, ter sig kanske den nedkörning av nätverket Rural Studies – avsett att ge studenter möjlighet att såväl virtuellt som på plats avlägga kurser och studiehelheter i landsbygdslära vid olika finländska universitet – som skedde så sent som i början av år 2014.

Nätverket existerar ännu formellt, men utan den administration som hjälpte bå-de studenter och lärare tillrätta är det svårt att tro att det i framtiden kan spela någon egentlig roll. Sist men inte minst i den här dystra uppräkningen har de projektanslag som ännu för några år sedan höll många försöks- och forskningsverksamheter vid liv strypts till ett minimum.

KÄRVA TIDER FÖR LANDSBYGDSUTVECKLING

Finans- och budgetkrisen har utan tve-kan haft en stor roll i utvecklingen ovan. Orsakerna är dock fler, och betydligt mera komplicerade än så. Det har under ca 10 års tid i Finland varit ett mantra att centra-

lisering är bra, ja att det t.o.m. är en förutsättning för att landet skall kla-ra sig. Under ett sådant klimat har landsbygd, landsbygdsutveckling och landsbygdsforskning det svårt och exemplen på neddragningar är fler än de som ovan nämnts.

Man skall inte hel-ler underskatta den roll enskilda aktörer spelat, och spelar. Nämnde Eero

Uusitalo var under många år den finländska landsbygdspolitikens starke man.

När han för något år sedan pensionerades från sin post på jord- och skogsbruksminis-teriet blev det osedvanligt lätt att skära i de anslag som tidigare tilldelats landsbygdsut-veckling och forskning. Saken blev inte bättre av att hans gamla avdelning flyttades över till närings- och arbetsministeriet...

Min tes är i alla fall att det är ovanligt kortsiktigt och dumt att skära i de här ansla-gen. I Finland projekterar och bygger man ständigt nya vägar; på vissa håll i världen är man faktiskt medveten om att det samhälle som byggt på fossila bränslen, inom en inte alltför avlägsen framtid, är dömt och att nya hållbara produktionssystem och kommuni-kationsstrukturer måste byggas upp.

Finland är i själva verket i ett mycket gott läge i det här avseendet, vi har enorma skogs-resurser som speciellt vid förädling och tek-nologiutveckling bör kunna spela en mycket stor roll, både inom den nya bioekonomin och inom energiförsörjningen.

För att den här resursen skall kunna utnyttjas krävs emellertid att landsbygden hålls levande, de facto krävs det att den görs betydligt mera levande än vad den är idag! I och för sig talar man gärna i de här visio-nerna när man träffar ledande tjänstemän och politiker i dagens Finland, men varför är de praktiska åtgärderna så förtvivlat långt från teorin?

FRAMTIDEN FINNS I RURAL-URBANA RELATIONER

Såtillvida har man rätt i de centralistiska visionerna att framtiden inte ligger i en landsbygd "isolerad" från städer, ekonomi och strukturer, vilket den kanske tidvis tenderat att göra inom den traditionella landsbygdspolitiken.

Framtiden för landsbygden, liksom för samhället i sin helhet, ligger i kopplingen mellan land och stad, i de rural-urbana re-lationerna. Inte kan framtidens städer vara med och förädla och utnyttja de rikedomar som finns på landsbygden om inte relatio-nerna mellan centrum och periferi är goda; i så fall kommer "kolonialistiska" spänningar och konflikter att prägla Finland inrikes på samma sätt som de präglar världen i dag, utgående från ett nord-syd perspektiv.

Det är just i att fostra dessa relationer och bidra till en ömsesidig förståelse mellan land och stad som den icke-jordbruksrela-terade landsbygdsforskningen i dag har sin största uppgift. Här behövs samhällsveten-skap, framtidsforskning, tvärvetenskap – de dygder som man idag i festtal efterlyser hos forskningen, och som kunde finnas, och finns, inom den finländska landsbygdsforsk-ningen om den får de resurser som krävs för att överleva.

Professuren i samhällsvetenskap med inriktning rural forskning vid Åbo Akademi i Vasa är i dag den enda, och sista, som får statligt stöd enligt det program som under 2000-talet skapades. Professuren måste be-traktas som framgångsrik då den attraherat en grupp på ca 10 doktorander och övriga forskare, som ur en rad perspektiv forskar i finlandssvenska landsbygdsfrågor. Den har också direktkontakter till de ledande ruralforskningscentren i Europa, och pu-blicerar sig regelbundet i ansedda publika-tionsfora. Trots det kommer det att krävas en finlandssvensk insats när det nämnda statliga stödet går ut 2015. Jag hoppas, och tror, att samhället skall ha råd med den här verksamheten, också efter att professurens andra 5-årsperiod går ut.

Kjell AnderssonLandsbygdsprofessorÅbo Akademi i Vasa

"Vi har enorma skogsresurser som speciellt vid föräd-ling och teknologi-utveckling bör kun-na spela en mycket stor roll, både inom

den nya bioeko-nomin och inom

energiförsörjningen"

< Academill inhyser Åbo Akademis campus i Vasa, där landsbygdsprofessor Kjell Andersson håller till. Bild: Kjell Andersson

Landsbygdsforskningen behövs!


SVENSKA SPALTEN

PROJEKTLEDAREN MÄSTARE I MINIATYRBYGGE

Projektet inleddes år 2009, men tanken om Byn i miniatyr väcktes redan tio år tidi-gare hos Ingmar Anderssén som är initiativtagare till projektet. Inför projektstarten rekryterades Jens-Erik Häggblom från Kållby som projektledare. Han är finsk mästare i miniatyrbygge, och har även i tävlingssammanhang nått internationella framgångar. Häggblom har ansvarat för planeringen och bidragit med erfarenhet och kunskap om miniatyrbygge, medan resten av deltagarna fokuserat på det praktiska arbetet.

Byn i miniatyr är en exakt kopia av hur Bennäs bycentrum såg ut på 1950-talet, innan skiftet gjordes. Från Pedersöre kommun har projektdeltagarna fått en detaljerad karta över det aktuella området, och tack vare den har de fått vetskap om husens storlek och placering, deras förhållande till varandra, samt terrängens utformning. Denna information har kompletterats med fotografier från området, som bybor har grävt fram ur sina gömmor för att bistå projektet.

TIO TUSEN ARBETSTIMMAR OCH HUNDRA TUSEN MINIMALA PÄRTOR

Projektet har fungerat i medborgarinstitutets regi under tre år, men i slutskedet har arbetet skett helt på eget initiativ. Projektdeltagarna är män och kvinnor från Bennäs med omnejd. Omkring 10 000 arbetstimmar har deltagarna hittills lagt ner på projektet. Projektdeltagarna intygar ändå att tiden gått snabbt, och det har säkert mycket att göra med den goda samvaro de känt under projektets gång. Någon gång har de varit tvungna att riva sådant som de byggt och göra om det, men det är sådant som hör till när man sysslar med hantverk.

Byn i miniatyr är verkligen ett hantverk in i minsta detalj. Åtminstone 100 000 minimala pärtor har sågats till för hustaken och limmats fast, och t.o.m. fönsterkar-marnas minimala dekor är eget hantverk. Materialens kvalitet är något man satsat på under projektets gång. Till husens fasader har det gått åt 5 000 meter virke av bästa kvalitet från norra Finland.

NÅGOT FÖR EFTERVÄRLDEN

Målet med Byn i miniatyr är att lämna något för eftervärl-den, och att visa yngre generationer hur Bennäs by har sett ut förr. Stora förändringar har nämligen skett, och endast ett fåtal av de hus som finns med i Byn i miniatyr, står kvar idag.

Byn i miniatyr, som är byggd i skala 1:45, är 4,5 meter x 8,5 meter stor och försedd med elektricitet. Projektkostnaderna på ca 50 000 euro har finansierats med hjälp av lokala sponsorer, samfund och genom intäkter från evenemang. Byn i miniatyr visas för allmänheten vid LKI:s hall i Lövö under hela oktober mot en liten besöksavgift.

Emilia BlomqvistBennäs byaråd rf

Projektet byn i miniatyr på slutrakanDet fem år långa projektet Byn i miniatyr i Bennäs börjar närma sig sitt mål. En miniatyrkopia av Bennäs bycentrum som det såg ut under 1950-talet har växt fram under tusentals arbetstimmar. Nu putsar projektarbetarna på de sista detaljerna, och projektet väntas stå klart under hösten.

Foto: Per-Axel Elvström


KOLUMNI

Olen jo aiemmin eräässä kolumnissani tilittänyt kipeää suhdettani nokkahuiluun, tuohon kaikkien musiikkituntitraumojen äitiin. Nyt ajattelin paljastaa lehden molemmille kestoti-laajille, että minulla on toinenkin terapiatarvetta aiheuttava soitin; haitari. Eikä ihan mikä tahansa haitari, vaan nimenomaan metsäkukkahaitari.

Metsäkukkahaitari näyttää tavalliselta haitarilta, mutta sitä se ei tarkkaan ottaen ole. Se on soitin, jonka omistaja on ottanut sen verran soittotunteja, että osaa soittaa sillä nimen-omaan Metsäkukkia ja muita suomalaisia lähes samalla nuotilla kulkevia laiturivalsseja. Joita siis on satoja. Tällaiselta soittajalta lähtee pyydettäessä saman muotin mukaan myös Metallica ja Jenni Vartiainen.

Siis ihan oikeasti. Kyllä haitarista lähtisi haluttaessa muunkinlaista äänimaailmaa enkä tarkoita tässä Kimmo Pohjosta, joka on ihan oma lukunsa. Eivät suomalaiset ole ainoa haitarin keksinyt kansakunta, ja silti vain Suomessa soitetaan Metsäkukkia. Latinalaisessa kulttuurissa haitarista irtoaa tulisia tunteita, Louisianan zydecossa on käsittämätön svengi ja ranskalainen hanuri houkuttelee romanssiin.

Mahdollisuuksia siis on. Olin kesällä Skotlannissa ja jouduin hämmästyksekseni to-teamaan, että nokkahuilun ohella toivottomaksi tapaukseksi luokittelemani säkkipillikin taipui inhimillisiin ääniin. Red Hot Chilli Pipersin pilleistä irtosi jopa Smoke on the Water. Skottien ja irlantilaisten hanureilla säestetäänkin sitten viskin särpimistä. Tai itketään kullan lähtöä.

Metsäkukkahaitarin suurin ongelma lieneekin sen haaleus tunnepuolella. Se on tar-koitettu taustamusiikin tuottamiseen, ei nostamaan ihokarvoja pystyyn, kostuttamaan silmäkulmaa tai peräti naurattamaan. Metsäkukkahaitari ei vetoa älyyn eikä tunteisiin, se on musiikkimaailman Viidakon tähtöset.

Ja mikä pahinta, metsäkukkahaitari liitetään vahvasti maaseutuun. Tiedän, että ase-tan pääni kylätoimijana nyt pölkylle, mutta mielestäni kylän jokaisen kesätapahtuman kulmakivenä ei välttämättä tarvitsisi olla se kahta valssia varioiva kotikutoinen hanuristi. Tulipahan sekin nyt sanottua. Terävimmät lukijat aavistavat viimeistään tässä kohtaa, että en ole intohimoinen lavatanssija.

Haitari ei kuitenkaan ole missään nimessä toivoton soitin. Viimeisen parinkymmenen vuoden ajan Suomessa on ilmestynyt vallan mainiota uutta kansanmusiikkia/folkia/etno-poppia, ja haitarilla on monissa tuotoksissa olennainen rooli. 1990-luvun lopun ja 2000-lu-vun alun Värttinä oli esimerkiksi huikean hieno bändi.

Ja sitten päästään tarinan opetukseen. Haitari on mielestäni metafora kylätoiminnan brändille. Jos kylätoiminta esitetään harmittomana nostalgiana, lyhteiden sitomisena ja menneen kulta-ajan haikailuna, se on kuin samaa tusinavalssia taustalla toistava hajuton ja mauton metsäkukkahaitari. Modernissa kylätoiminnassa tehdään perinteisistä juurevista aineksista uusia sekoituksia, laitetaan haitariin sähköt ja pistetään haisemaan.

Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei.-Dorfagent Linkoranta

hanurista.

Foto: Per-Axel Elvström


LaKImIEhEn nURKKa

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudelli-siin asioihin liittyvistä kysymyksis-tä. Suomen Kylätoiminta ry tarjoaa jäsenyhdistyksilleen maksutonta juridista neuvontaa esimerkiksi yh-distyslain, yhdistyksen verotukseen, yhdistyksen hallintoon, yhdistysten sääntöihin, työlainsäädäntöön ja erinäisiin sopimusasioihin liittyen. Palvelu tapahtuu pääsääntöisesti pu-helimitse. SYTYn tarjoama palvelu kattaa 1 tunnin maksuttoman neu-vonnan per tapaus.

Tommi Siro Lakiasiaintoimisto SiroLinnankatu 18, 20100 Turkupuh. (02) 2522 242 / 040-5507635 Viikoittaiset soittoajat ovat tiistaisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00.

määräaikainen vai toistaiseksi voimassa oleva työsopimus?

Saan usein yhteydenottoja työsopimuk-siin liittyen. Tämä on luonnollista, koska monetkaan yhdistykset eivät ole tottuneet toimimaan työnantajina. Yhdistysten rooli työnantajina on kuitenkin ollut kasvamaan päin etenkin tilanteissa, joissa yhdistys ryh-tyy toteuttamaan hanketta tai hankkeita ulkopuolisen rahoituksen turvin. Tässä artikkelissa mainitsen tiivistetysti olemassa olevien työsopimusten peruskategoriat.

Toistaiseksi voimassa oleva työsopi-mus lienee kaikkein yleisin työsopimus. Työsopimuslaki lähtee siitä, että työsopi-mus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassaolevana. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleva työntekijä on mahdollista lomauttaa, irtisanoa tai työsopimus voidaan purkaa.

Hankemaailmassa määräaikaiset työso-pimukset ovat tavallisia. Työsopimus on määräaikainen, jos sen päättyminen mää-räytyy objektiivisin perustein, kuten päivä-määrän, tietyn tehtävän loppuunsaattami-sen tai tietyn tapahtuman perusteella. On kuitenkin muistettava, että määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle pitää olla pe-rusteltu syy, jos määräaikaisuus perustuu työnantajan aloitteeseen.

Määräaikainen työsopimus voidaan sol-mia vain silloin, kun työvoiman tarve ky-seiseen tehtävään on tilapäinen. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yh-teenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoi-matarpeen pysyväksi.

Tyypillistä hankemaailmassa on, että hankkeet seuraavat ajallisesti toisiaan, kun yksi hanke päättyy saattaa toinen alkaa. Mikäli hankkeita on peräjälkeen useita saattaa tilanne ajan myötä muuttua sellai-seksi, että työnantajan työvoimatarvetta pidetään pysyvänä. Ulkopuolinen rahoitus

voi olla peruste määräaikaisen sopimuk-sen tekemiselle, mutta sitä se ei välttämättä ole tilanteessa, jossa ulkopuolisesta rahoi-tuksesta huolimatta työvoimantarvetta voidaan pitää pysyvänä useiden peräjäl-keen syntyvien ulkopuolisesti rahoitettu-jen hankkeiden ketjuuntumistilanteissa. Määräaikaisesta työsopimuksesta voidaan todeta, ettei työntekijän lomauttaminen pääsääntöisesti tule kyseeseen, kuten ei myöskään irtisanominen.

Sekamuotoinen sopimus on eräänlai-nen määräaikaisen työsopimuksen muoto. Usein olen törmännyt tulkintoihin, joiden mukaan sekamuotoinen työsopimus olisi oma itsenäinen työsopimustyyppi. Näin ei kuitenkaan ole. Kyse on määräaikaisesta työsopimuksesta, johon on lisätty irtisa-nomista koskeva ehto, joka mahdollistaa määräaikaisen sopimuksen irtisanomisen kesken sopimuskauden. Korkein oikeus on ennakkotapauksessaan (KKO:2006:4) katsonut, että määräaikaiseen työsopimuk-seen otettu ehto, jonka mukaan sopimus on molemminpuolin irtisanottavissa kuten toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, on pätevä. Edellä mainitunlainen työsopimus on siten mahdollista irtisanoa, mikäli siihen on olemassa työsopimuslain mukaiset irti-sanomisperusteet. Sekamuotoisessa työso-pimuksessa työntekijän lomauttaminen ei ole mahdollista.

Kun työnantaja, esim. yhdistys, päättää solmia työsopimuksen työntekijän kanssa, työnantajan on hyvä tiedostaa yllä maini-tut sopimustyypit sekä niitä koskevat eri-tyisseikat. Asianmukaisin sopimustyyppi määräytyy luonnollisesti tapauskohtaisesti.

Kentältä saamieni viestien perusteella vaikuttaisi siltä, että paikallisissa toiminta-ryhmissä määräaikaisista työsopimuksista olisi enenevässä määrin luovuttu ja olisi siirrytty käyttämään toistaiseksi voimas-saolevia työsopimuksia.

Asiantuntijan apuun kannattaa kuiten-kin aina turvautua, mikäli sopivan mallin valitsemisessa on epäselvyyttä.


pääsihteeriRisto Matti NiemiPuh. 050 599 5229Email: [email protected]

kehittämisjohtajaTuomas PerheentupaPuh. 050 592 2726Email: [email protected]

toimitussihteeri/tiedottajaPipsa SalolammiPuh. 045 123 3254Email: [email protected]

talouspäällikköTuomas RokkaPuh. 045 133 5391Email: [email protected]

toimistosihteeri, Kyläapu-hankkeen projektisihteeriMarianne LemettinenPuh. 045 887 1511Email: [email protected]

HANKKEET:

Kylien bisneskeissit -hankeKylien liiketoiminta-asiamiesJuha KuismaPuh. 045 884 7884Email: [email protected]

JÄSSI-jätevesihankeJätevesineuvojaKirsi MäkinenPuh. 045 881 4200Email: [email protected]

LEADER-asiamiehet:Heli WallsPuh. 045 327 1117Email: [email protected] SmedslundPuh. 045 147 [email protected]

Kyläapu-hanke, projektipäällikköJuhani NenonenPuh. 045 111 52 22Email: [email protected]

European Rural Community Alliance: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö, joka toteuttaa kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilöt: Kim Smedslund (hallituksen jäsen) ja Peter BackaEuropean LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (varapuheenjohtaja) Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden järjestö. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elin-voimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä.

SUOMEN KYLÄTOIMINTA RY (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rfLupajantie 125500 PerniöEmail: [email protected]/www.maaseutuplus.fi

YHTEYSTIETOJA KANSAINVÄLISIIN JÄRJESTÖIHIN:

Svenska StudiecentralenHandelsesplanaden 12 B 1765100 VASA

landsbygdsutvecklarePeter BackaTel 040 595 0444Email: [email protected]

SVENSK BYASERVICE:

toimistosihteeriTiina LehtoPuh. 045 120 2302Email: [email protected]

TILAA MAASEUTUPLUS

ITSELLESI, KAHVIHUONEESEEN

TAI KYLÄYHDISTYKSELLE

PUH. 045 120 2302

[email protected]

30EUR / VUOSI

puheenjohtajaEero UusitaloPuh. 040 541 9916Email: [email protected]

SYTYN TOIMISTO:

Maaseutuverkostolla on ilo kutsua Sinut

MAASEUTUGAALAANLahden Sibeliustaloon 29.10.2014Tervetuloa nauttimaan kanssamme maaseudun kehittämistyön tuloksista ja juhlimaan Parhaat käytännöt 2014 -kilpailun voittajia.

Parhaat käytännöt 2014 -finalisteja esittelevä ständitori on avoinna klo 18.00–19.00. Gaalatilaisuus klo 18.00–23.30. Illallinen alkaa klo 19.00.

Pukukoodi: tumma puku. Illalliskortin hinta on 46 euroa.

Voit vahvistaa osallistumisesi Maaseutugaalaan viimeistään 21.10.2014 osoitteessa http://www.tapahtumaan.fi/maaseutugaala2014

Lisätietoja tilaisuudesta antaa Maria Härkönen: p. 040 724 4277.

Parhaat käytännöt2014

www.maaseutu.fi/parhaatkaytannot2014

Parhaat käytännöt 2014 -kilpailu nostaa esiin Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämis- ohjelmien hyviä käytäntöjä. Maaseudun kehittämisohjelmat ovat EU:n osarahoittamia.

Ohjelmakauden 2007–2013 huipentavaa Maaseutu-gaalaa juhlitaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman neuvottelupäivien yhteydessä. Neuvottelupäivät nostaa esille kuluneen ohjelma-kauden tuloksia sekä maaseudun kehittämisen näkymiä tulevalla kaudella.

Maaseutuverkosto nostaa esiin maaseudun kehittämistyön helmiä

TILAA MAASEUTUPLUS

ITSELLESI, KAHVIHUONEESEEN

TAI KYLÄYHDISTYKSELLE

[email protected]

30EUR /VUOSILäs.http://byaservice.wordpress.com/

Documents

Mp4 2014 verkkoon