Euroopan komissio

Natura 2000Suojelua yhteistyössä

Uudistettu painos 2009

Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään

vastaukset EU:hun liittyviin kysymyksiisi.

Yhteinen maksuton palvelunumero (*):

00 800 6 7 8 9 10 11(*) Jotkin matkapuhelinoperaattorit eivät salli pääsyä 00 800 -alkuisiin numeroihin,

tai niistä voidaan laskuttaa.

Suuri määrä muuta tietoa on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://ec.europa.eu).

Lisätietoja Euroopan komission luonnonsuojelupolitiikasta:http://ec.europa.eu/environment/nature/index_en.htm

Luettelointitiedot ovat julkaisun lopussa.

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2009

ISBN 978-92-79-13194-3doi:10.2779/71476

© Euroopan yhteisöt, 2009Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Kaikki tämän julkaisun kuvat ovat tekijänoikeuden alaisia, eikä niitä voida käyttää muussa tarkoituksessa kuin tässä julkaisussa ilman kuvaajan lupaa.

Painettu uusiopaperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki:http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/index_en.htm

SisällysNatura 2000 – osa elävää maisemaa sivu 3

Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö sivu 4

Maatalous ja Natura 2000 sivu 6

Metsätalous ja Natura 2000 sivu 8

Virkistystoiminta Natura 2000 -alueilla sivu 10

Uusien kehityshankkeiden arviointi sivu 12

Natura 2000 – mikä on totta, mikä tarua sivu 14

Kaikki tämän julkaisun valokuvat ovat tekijänoikeuden alaisia.

Kansi: Christopher Achemeier; Nationalpark Hainich; Lorne Gill / SNH; Espaces Naturels de France (ENF); Kerstin Sundseth / Ecosystems LTD; Hortobagy National Park

Sivu 3: English Nature; Pauliina Kulmala; Kerstin Sundseth / Ecosystems LTD; Eduardo de Miguel / Fundacion Global Nature

Sivut 4 ja 5: Kerstin Sundseth / Ecosystems LTD; Espaces Naturels de France (ENF); Catherine Keena; Hortobagy National Park; Archiv der Abteilung Umweltschutz, Amt der Tiroler Landesregierung

Sivut 6 ja 7: Christopher Achemeier; Rüdiger Specht / Untersee life; F. Kis / WWF Hungary; E. Stegmaier – RP Freiburg; Fundacion CBD Habitat; APCOR; Voldemar Rannap; Susanne Forslund

Sivut 8 ja 9: Nationalpark Hainich; John Houston; Buchenwaldinstitut e.V.; Forstliche Versuchs- und Forschungsanhalt, Abt. Landespfl ege, Arbeitsbereich Wildökologie; Jorma Luhta

Sivut 10 ja 11: Lorne Gill / SNH; George Logan / SNH; Kerstin Sundseth / Ecosystems LTD; F. Cardiges / ImagDOP; Micheal O’Briain; Diego L. Sanchez

Sivut 12 ja 13: Lorne Gill / SNH; Rotterdam fl ygbild; Peter Creed

Sivut 14 ja 15: Wolfgang Hochhardt, NABU / Untersee LIFE project; LPN; John Houston; LIFE New Forest Partnership; Spanish Cetacean Society SEC; Jim Asher

Natura 2000 -verkosto perustettiin vuonna 1992 niin kutsutulla luontodirektiivillä, joka muodostaa yhdessä lintudirektiivin kanssa EU:n luonnonsuojelupolitiikan perustan.

Natura 2000 on yksi niistä hankkeista, joilla EU tähtää maailman biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen biologista monimuotoisuutta koskevasta yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden mukaisesti. Se on myös tärkeimpiä hankkeita, joiden avulla täytetään Euroopan valtioiden ja hallitusten päämiesten vuonna 2001 antama lupaus pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä. Kesäkuussa 2006 annetussa EU:n biologista monimuotoisuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa on kerrottu, miten tämä kunnianhimoinen tavoite voidaan saavuttaa.

Natura 2000 -verkoston tavoitteena on suojella ja hoitaa uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä näiden luontaisella levinneisyysalueella Euroopassa kansallisista tai poliittisista rajoista välittämättä. Natura 2000 ei ole kuitenkaan pelkkä tiukka luonnonsuojelualueiden järjestelmä, josta kaikki ihmisen toiminta on suljettu järjestelmällisesti pois.

Natura 2000 -verkostossa katsantokanta on toinen: siinä tunnustetaan, että ihminen on olennainen osa luontoa, ja molemmille on parasta toimia yhteistyössä. Monet Natura 2000 -alueet ovat arvokkaita juuri sen ansiosta, miten niitä on käytetty tähän saakka. Onkin tärkeää varmistaa, että vastaava toiminta (kuten laajaperäinen maatalous) voi jatkua myös tulevaisuudessa.

Tällaisesta katsantokannasta on monia etuja sekä luonnonsuojelulle että ihmisten elämälle ja työskentelylle maaseudulla. Kun erilaiset maankäyttäjät otetaan mukaan Natura 2000 -alueiden hoitoon, voidaan varmistaa aktiivisesta maankäytöstä riippuvaisten uhanalaisten lajien ja osaksi luonnontilaisten luontotyyppien säilyminen.

Natura 2000 -verkosto on yhtä lailla jo pelkän laajuutensa ansiosta tehokas apukeino pyrittäessä säilyttämään maaseutualueiden taloudellinen elinkelpoisuus ja yhteiskuntarakenne eri puolilla Eurooppaa. Verkosto voi antaa uusia mahdollisuuksia talouden monipuolistamiseksi ja investointien houkuttelemiseksi.

Tämä tunnustetaan nyt myös korkeimmalla poliittisella tasolla. Vastikään uudistetun yhteisen maatalouspolitiikan mukaan tuet eivät ole enää sidoksissa tuotantoon vaan ne on korvattu tilatuella, joka perustuu tilan säilyttämiseen maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa.

Myös maaseudun kehittämisasetuksen nojalla rahoitettujen toimenpiteiden kirjoa on laajennettu. Yksi asetuksen tavoitteista on auttaa parantamaan ympäristöä ja maaseutua tukemalla Euroopan luonnon monimuotoisuutta ja erityisesti Natura 2000 -verkostoa hyödyttäviä maan hoito- ja käyttötoimenpiteitä.

Tässä esitteessä tarkastellaan Natura 2000 -verkoston vaikutuksia maankäytön eri aloihin ja pohditaan, millaisia vaihtoehtoja olisi eri eturyhmien väliselle yhteistyölle suojeltaessa Euroopan runsasta biologista monimuotoisuutta siten, että samalla edistetään kestävää kehitystä. Lisätietoja on saatavilla Euroopan komission luontoaiheisilla verkkosivuilla: http://ec.europa.eu/environment/nature/index_en.htm

3

Natura 2000 -verkoston odotetaan kattavan lähes

viidenneksen EU:n alueesta. Se on siis olennainen osa

maaseutua, ja maaseudun ihmisillä on siinä

keskeinen asema.

Natura 2000 – osa elävää maisemaa

Miten alueet valitaan?Natura 2000 -verkostoon kuuluu erityisten suojelutoimien alueita, joilla esiintyy yksi tai useampia yli 230 uhanalaisesta luontotyypistä ja yli 1 000 lajista, jotka on lueteltu luontodirektiivin liitteissä.

Verkostoon kuuluu myös erityissuojelualueita, jotka on luokiteltu lintudirektiivin mukaisesti yli 190 uhanalaisen lintulajin ja kansainvälisesti merkittävän kosteikon (1) perusteella. Jotkin hyvin tärkeät alueet on nimetty sekä erityisten suojelutoimien alueeksi että erityissuojelualueeksi.

Tavoitteena on näiden uhanalaisten luontotyyppien ja lajien säilyminen ja tarvittaessa niiden palauttaminen suotuisalle suojelutasolle luontaisella levinneisyysalueellaan Euroopassa.

Tähän mennessä Natura 2000 -verkostoon on liitetty noin 25 000 aluetta. Ne kattavat yhteensä lähes viidenneksen Euroopan pinta-alasta.

Luontodirektiivin soveltamisalaan kuuluvat alueet valitaan kolmessa vaiheessa.

Ensimmäisessä vaiheessa ➤ tehdään tieteellinen arvio kansallisella tasolla. Jokainen jäsenvaltio määrittää alueellaan esiintyvien lajien ja luontotyyppien kannalta tärkeät alueet yhteisten tieteellisten kriteerien perusteella. Jäsenvaltioissa laaditut luettelot lähetetään sitten virallisesti Euroopan komissioon.

Toisessa vaiheessa ➤ kansallisista luetteloista valitaan yhteisön tärkeänä pitämät alueet Euroopan yhdeksän luonnonmaantieteellisen alueen mukaisesti. Valinnan tekee Euroopan komissio tiiviissä yhteistyössä

Natura 2000 -hankkeessa tuetaan kestävän

kehityksen periaatetta. Sen tavoitteena ei ole estää

elinkeinonharjoittamista vaan luoda olosuhteet,

joissa elinkeinoa voidaan harjoittaa siten, että

samalla turvataan Euroopan biologinen monimuotoisuus.

jäsenvaltioiden ja tieteellisten asiantuntijoiden kanssa.

Koska kukin luonnonmaantieteellinen alue kattaa useita maita tai eri maiden osia, joilla on samanlaiset luonnonolosuhteet, alueita voidaan valita kunkin lajin tai luontotyypin luontaisen levinneisyysalueen mukaan poliittisista tai hallinnollisista rajoista välittämättä.

Kolmannessa vaiheessa ➤ yhteisön tärkeänä pitämien alueiden valitsemisen jälkeen kyseisistä alueista tulee osa Natura 2000 -verkostoa. Jäsenvaltioilla on enintään kuusi vuotta aikaa nimetä alueet erityisten suojelutoimenpiteiden alueiksi ja toteuttaa tarvittaessa hoitotoimenpiteitä lajien ja luontotyyppien säilyttämiseksi tai suotuisan suojelutason palauttamiseksi.

Lintudirektiivin mukaiset alueet valitaan toisin: jäsenvaltiot luokittelevat alueet, ja arvioinnin jälkeen ne liitetään suoraan Natura 2000 -verkostoon.

Mitkä ovat Natura 2000 -alueita koskevat velvoitteet?Luontodirektiivissä edellytetään, että Natura 2000 -alueilla

vältetään haitallisia toimia, jotka voivat ➤häiritä merkittävästi lajeja tai tuhota luontotyyppejä, joita varten alue on nimettytoteutetaan tarvittaessa aktiivisia ➤toimenpiteitä kyseisten luontotyyppien ja lajien säilyttämiseksi tai ”suotuisan suojelutason” palauttamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella.

(1) Natura 2000 on perustettu luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/43/ETY ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetulla neuvoston direktiivillä 79/409/ETY.

Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö

4 Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Käytännön toteutuksesta ja lain mukaisen suojelun varmistamisesta voivat päättää jäsenvaltiot. Käytettyjä keinoja voivat olla

laki (esimerkiksi luonnonsuojelualueen • perustaminen)sopimus (esimerkiksi • alueenhoitosopimukset maanomistajien kanssa)hallintotoimi (esimerkiksi alueen hoitoon • tarvittavien varojen myöntäminen).

Aina on kuitenkin otettava huomioon kyseisen alueen taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriin liittyvät vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset ominaispiirteet.

Sidosryhmien osallistuminenKäytännössä tämä tarkoittaa, että maanomistajien ja sidosryhmien kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä yksittäisten Natura 2000 -alueiden osalta, jotta saadaan sovittua sopivimmista keinoista alueella esiintyvien lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi siten, että samalla kunnioitetaan paikallista yhteiskunnallis-taloudellista rakennetta.

Luontodirektiivissä suositellaan käyttösuunnitelmien laatimista, jotta kaikkien eturyhmien kanssa voitaisiin käydä vuoropuhelua ja sopia maan hoitoa ja käyttöä koskevista käytännön ratkaisuista kyseisellä alueella.

Käyttösuunnitelmat eivät ole pakollisia, mutta niistä on hyötyä:

Niihin merkitään alueella esiintyvien • luontotyyppien ja lajien suojelutarpeet, jolloin kaikille on selvää, mitä suojellaan ja miksi.Niissä analysoidaan alueen • yhteiskunnallis-taloudellista rakennetta ja kulttuuria sekä eri maankäyttäjien ja alueella esiintyvien lajien ja luontotyyppien välistä vuorovaikutusta.Niiden avulla voidaan käydä avointa • keskustelua kaikkien eturyhmien kesken ja laatia yhteisymmärrykseen perustuva näkemys alueen pitkän aikavälin käytöstä.Niiden avulla syntyy tunne, että kaikki • ovat yhdessä vastuussa lopputuloksesta.

Niiden avulla löydetään alueen hoitoa • koskevia käytännön ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja täysin sopusoinnussa muun maankäytön kanssa.

Komission ohjeetJotta luontodirektiivin säännöksiä olisi helpompi ymmärtää Natura 2000 -alueiden käytön suhteen, komissio on julkaissut tulkintakäsikirjan, jossa annetaan tarkat ohjeet asiasta. http://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/management/guidance_en.htm

■ ■ ■■ ■ ■ ■ ■ ■ ■■

Tämä on totta...Monet aiemmat maankäyttökäytännöt säilyvät ennallaan, koska ne ovat jo yhteensopivia alueella • esiintyvien luontotyyppien ja lajien suojelun kanssa.Jos toiminta vaikuttaa kielteisesti alueella esiintyviin lajeihin ja luontotyyppeihin, muutoksia voidaan • tehdä usein tuottavuutta vaarantamatta.Luonnonsuojelua edistäville maankäyttö- ja hoitotoimenpiteille voidaan myöntää ylimääräistä • rahoitustukea maaseudun kehittämisasetuksen nojalla. Metsästys, kalastus, matkailu ja muu virkistystoiminta voivat jatkua, kunhan niitä harjoitetaan • kestävällä tavalla eivätkä ne vaikuta haitallisesti alueella esiintyviin harvinaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin tai estä niiden elpymistä.

...ja tämä taruaMaa menettää automaattisesti arvonsa, kun se nimetään Natura 2000 -alueeksi.• Kaikkea elinkeinonharjoittamista rajoitetaan.• Metsästys on kielletty.• Uuden infrastruktuurin rakentaminen on kielletty.• Arkipäivän toiminnasta on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi.•

Euroopan unionin luonnonmaantieteelliset alueet:

alppivyöhyke Atlantin vyöhyke Mustanmeren vyöhyke boreaalinen vyöhyke mannervyöhyke Makaronesian vyöhyke Välimeren vyöhyke pannoninen vyöhyke arovyöhyke

5Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Maatalouden muuttuminenEuroopan maaseutu on maailman monipuolisimpia ja vaihtelevimpia. Monipuolisuus perustuu vuosisatojen ajan harjoitettuihin erilaisiin maatalouskäytäntöihin, joista on syntynyt monia puoliluontaisia luontotyyppejä – kuten heinäniityt, kosteat niityt, hakamaat ja avoimet nummet –, joilla esiintyy erityisen runsaasti eläimiä ja kasveja.

Puoliluontaiset luontotyypit tekevät Euroopan maaseudusta ainutlaatuisen sekä kulttuurisesti että biologisen monimuotoisuuden kannalta katsottuna.

Nämä arvokkaat luonnonalueet katoavat kuitenkin nopeasti. Maatalous on muuttunut Euroopassa rajusti viidenkymmenen viime vuoden aikana. Sotien jälkeen viljelijöitä kannustettiin tehostamaan ja nykyaikaistamaan tuotantoa, aina kun se oli mahdollista sadon ja tehokkuuden lisäämiseksi. Tilat erikoistuivat yhden lajikkeen tuotantoon, peltoja ja kotieläintiloja laajennettiin ja torjunta-aineet ja lannoitteet otettiin käyttöön.

Kaikilla tiloilla tähän kelkkaan ei kuitenkaan voitu lähteä. Osaa estivät paikalliset olosuhteet: pellot olivat liian jyrkkiä, maaperä oli liian köyhää, alue liian syrjäinen tai viljely liian työvoimavaltaista. Tämän vuoksi monet viljelijät Euroopan syrjäisemmiltä maatalousaleilta joutuivat jättämään maansa ja etsimään muuta työtä.

Tämän tuloksena suuria alueita maatalousmaasta eri puolilla Eurooppaa on otettu täysin muuhun käyttöön tai vain hylätty. Näiden kahden vastakkaisen suuntauksen yhteisvaikutus Euroopan biologiseen monimuotoisuuteen on huomattava, ja suuri osa luonnon kannalta arvokkaasta maatalousmaasta katoaa nyt nopeasti.

Monet Natura 2000 -alueet ovat arvokkaita luonnolle

nimenomaan siksi, että niitä on käytetty maatalouteen.

Maatalousmaa Natura 2000 -verkostossaKoska biologinen monimuotoisuus on tavallisesti runsasta alueilla, joilla maatalouden tuottavuus on alhaista, suurin osa Natura 2000 -verkostoon kuuluvasta maatalousmaasta sijaitsee marginaalisilla maatalousalueilla. Tyypillisiä esimerkkejä ovat alppiniityt ja -laitumet, tasangot, Espanjan ja Portugalin harvapuustoiset laitumet (dehesat ja montadot), avoimet nummet ja kosteat niityt.

Näillä alueilla harjoitettu maatalous täyttää todennäköisesti jo valmiiksi vaatimukset, joten sen pitäisi voida jatkua entiseen tapaan. Natura 2000 -alueeksi nimeäminen voisi itse asiassa vahvistaa tällaista toimintaa, koska huomio kiinnittyisi toiminnan yhteiskunnalliseen arvoon ja koska EU-varoja kohdennettaisiin toiminnan säilyttämiseen ja mahdollisuuksien mukaan sen uudelleen aloittamiseen.

EU:n maaseudun kehittämisasetusMaatalouden merkitys luonnonympäristön säilyttämiselle tunnustetaan nyt korkeimmalla poliittisella tasolla. Esimerkiksi vastikään uudistetun yhteisen maatalouspolitiikan mukaan tuet eivät ole enää sidoksissa tuotantoon, vaan tukien edellytyksenä on maatalousmaan pitäminen maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa.

Uusimman maaseudun kehittämisasetuksen (2007–2013) yhtenä tavoitteena on nyt myös ympäristön ja maaseudun parantaminen. Siinä tuetaan useita ympäristölle hyödyllisiä maankäyttötapoja, kuten maatalouden ympäristöohjelmia. Tällä on laaja-alainen vaikutus Euroopan biologiseen monimuotoisuuteen ja erityisesti Natura 2000 -verkostoon, sillä viljelijöillä on nyt oikeus saada lisärahoitusta luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja säästävän maatalouden harjoittamiseen.

Maatalous ja Natura 2000

6 Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja hyödyttävä maatalous

Jätetään viljelemätön ja lannoittamaton 1. kaistale pellon reunalle tai vesistöjen varsille.Niitetään heinä myöhään, jotta harvinaisille 2. luonnonvaraisille kukille ja pesiville eläimille annetaan rauha.Vähennetään torjunta-aineiden ja 3. lannoitteiden käyttöä.Vältetään kyntöä ja sadonkorjuuta, silloin 4. kun eläimillä on poikasia.Sovitetaan laiduntaminen tukemaan 5. luontotyyppien mosaiikkirakennetta ja ehkäisemään ylilaiduntamisen tai alilaiduntamisen vaikutuksia.Elvytetään pieniä lampia.6. Viljellään keväällä kylvettäviä lajikkeita, 7. kuten rapsia, lehtikaalia jne.Harjoitetaan kiertoviljelyä eri lajikkeiden 8. viljelmillä, laitumilla ja kesannoilla.Säilytetään luonnonvaraisten eläinten ja 9. kasvien kannalta tärkeitä maisemanosia, kuten pensasaidat, metsäsaarekkeet, ojat, pellonreunat, kivimuurit jne.Jätetään käsittelemätön talvisänki maahan.10.

Laiduntamisen elvyttäminen yhteistyössä viljelijöiden kanssa Öölannissa

Öölannin saarella eteläisessä Ruotsissa on laidunnettu vuosisatoja laajaperäisesti lampaita, karjaa ja hevosia, minkä tuloksena on syntynyt monitahoinen luontotyyppi, alvari, jonka kasvisto on erittäin monipuolista. Myös tuhannet saaren asukkaat saivat laiduntamisesta pääasiallisen toimeentulonsa. Useat Öölannin pienkasvattajat ovat kuitenkin luopuneet 30–40 viime vuoden aikana laajaperäisestä kotieläintuotannosta, koska siitä saatavat ansiot jäävät pieniksi. Kun laidunmaat vähenivät, alvarit alkoivat kadota ekologiselta arvoltaan vähämerkityksisten pensaikkojen tukahduttamina.

Kun 26 000 hehtaaria alvarialueita liitettiin Natura 2000 -verkostoon, alueellinen luonnonsuojeluviranomainen teki tiivistä yhteistyötä paikallisten kotieläinkasvattajien kanssa laatiessaan alvareita varten tarkoitetun maatalouden ympäristösuunnitelman. Tämän ansiosta 85 prosenttia Stora Alvaretin alueesta on jälleen laidunmaana ja kasvattajia tuetaan vuosittain yli 2 miljoonalla eurolla. Lisäksi kotieläinkasvattajien tuotteille on avautumassa uusia markkinoita erityisesti sen ansiosta, että saaren ainutlaatuinen luonto- ja kulttuuriperintö houkuttelee saarelle enemmän matkailijoita.

Natura 2000 -alueen vaihtoehdot maaseudun kehittämisohjelmassa

”Tilatuki” ei perustu enää ➤tuotantomääriin. Sen sijaan edellytyksenä on, että maatalousmaa pidetään maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Tämä tarkoittaa muun muassa luonto- ja lintudirektiivien säännösten noudattamista.Tilapäistä alenevaa tukea voidaan antaa ➤niiden vaikutusten lieventämiseksi, joita aiheutuu erityisen vaativien ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevien EU-lainsäädäntöön perustuvien normien noudattamisesta.Ainoastaan Natura 2000 -verkostoon ➤kuuluvia alueita voidaan nykyisin määritellä alueiksi, joilla on ympäristöön liittyviä rajoituksia. Tämä auttaa viljelijöitä noudattamaan lintu- ja luontodirektiivien vaatimuksia ja saamaan korvausta erityisistä toimenpiteistä, joita heidän on toteutettava ja jotka eivät kuulu hyvän maatalouskäytännön tavanomaisiin vaatimuksiin.

Näitä toimia voidaan täydentää ➤vielä vapaaehtoisilla maatalouden ympäristöohjelmilla, joilla pyritään suojelemaan ympäristöä ja säilyttämään biologinen monimuotoisuus. Ohjelmat voidaan suunnata tietyille luonnonalueille tai tietyille luonnonvaraisille lajeille. Jäsenvaltio voi suunnitella omat maatalouden ympäristöohjelmansa siten, että ne vastaavat alueellisia tai kansallisia painopistealoja.Tukea voidaan antaa myös Natura 2000 ➤-alueisiin liittyvien käyttösuunnitelmien laatimista ja Natura 2000 -alueiden sekä muiden arvokkaiden luonnonalueiden yleishyödyllisen arvon lisäämistä varten.

7Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Natura 2000 -alueeksi nimeäminen ei tarkoita,

että kaikki metsät on jätettävä järjestelmällisesti

tuotannon ulkopuolelle. Toimintaa voidaan kuitenkin

joutua muuttamaan, jotta varmistetaan, ettei se

uhkaa alueella esiintyviä harvinaisia lajeja eikä

luontotyyppejä.

Euroopan metsäluonnonvaratNykyisin noin kolmannes Euroopan pinta-alasta on metsää, mutta jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja (eniten metsää on Suomessa: 72 prosenttia ja vähiten Irlannissa: 8 prosenttia).

Suurin osa metsistä luokitellaan talousmetsäksi, jota ihminen hyödyntää eri tavoin, toisia alueita tehokkaammin kuin toisia. Viidenkymmenen viime vuoden aikana metsätaloutta on tehostettu maatalouden tapaan ja vieraiden puulajien käyttöä on lisätty. EU on nyt maailman toiseksi suurin paperin ja sahapuun tuottaja.

Euroopan metsät ovat kuitenkin tärkeitä myös monista muista syistä: ne estävät eroosiota, ne varastoivat vettä ja hiiltä, ja niillä on suuri virkistysarvo.

Lisäksi metsien biologinen monimuotoisuus on erittäin runsasta. Rakenteellisen monipuolisuuden ja monimuotoisuuden ansiosta ne ovat ihanteellinen elinympäristö monille erilaisille kasveille ja eläimille ja luontainen rauhoitusalue suurille lihansyöjille, kuten karhuille, kotkille ja susille, jotka vaelsivat muinoin vapaasti ympäri Euroopan metsiä.

Tyypillisiä esimerkkejä vanhoista luonnonmetsistä ovat muun muassa Suomen ja Ruotsin pohjoiset havumetsät, Keski-Euroopan koskemattomat pyökki- ja rautatammimetsät ja Välimeren vyöhykkeen tammi- tai katajametsät Portugalissa.

Valitettavasti vain harvat näistä koskemattomista metsistä ovat säilyneet 2000-luvulle. Jäljellä olevat metsät ovat hyvin pieniä ja hajanaisia, minkä vuoksi ne on sisällytetty luontodirektiiviin.

Metsänhoito Natura 2000 -verkostossaNatura 2000 -verkostoon sisältyy sekä luonnonmetsiä että hoidettuja puoliluontaisia metsiä.

Samoin kuin maataloudessa Natura 2000 -verkostoon nimeäminen ei tarkoita, että metsätalous on lopetettava järjestelmällisesti kaikista metsistä. Metsänhoidossa on kuitenkin otettava huomioon alueen luonnonarvot, erityisesti ne lajit ja luontotyypit, joiden perusteella alue on nimetty.

Muutokset voivat olla melko yksinkertaisia, kuten kuolleiden puiden jättäminen kelottumaan tai harvinaisten lintujen pesiä sisältävien puiden suojelu, tai ne voivat olla monimutkaisempia, kuten valikoivan hakkuun käyttö pitkällä hakkuuvälillä tai vieraiden puulajien poisto ja kotoperäisten lehtipuiden istutus niiden tilalle.

Tähän vaikuttavat metsän paikalliset olosuhteet ja siellä esiintyvät lajit ja luontotyypit. Jälleen on parasta, että pitkän aikavälin metsänhoitoa koskevat päätökset tehdään tapauskohtaisesti tiiviissä yhteistyössä paikallisten sidosryhmien ja asianosaisten metsänomistajien kanssa.

Natura 2000 -verkostoon kuuluvia yksityismetsiä varten voi saada EU-rahoitusta uuden maaseudun kehittämisasetuksen (2007–2013) mukaisesti. Käyttöön on otettu myös uusia metsätalouden ympäristötukia. Kuten maatalouden ympäristöohjelmissa, niillä voidaan rahoittaa vapaaehtoisia ympäristöä säästäviä metsänhoitokäytäntöjä.

Metsätalous ja Natura 2000

8 Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Metsänhoitosopimukset Ranskassa

Ranskassa esiintyy puolet luontodirektiivin liitteessä I luetelluista metsän luontotyypeistä. Yli 40 prosenttia Ranskan osalta ehdotetuista Natura 2000 -alueista onkin joko kokonaan tai osittain metsää. Suurin osa on yksityisessä omistuksessa – ei suurten metsäyhtiöiden vaan yksityisten metsänomistajien, joiden omistamien metsätonttien keskimääräinen koko on neljä hehtaaria.

Tämän vuoksi Ranskassa valittiin paikallisen tason vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuva menetelmä tukemaan Natura 2000 -hankkeen täytäntöönpanoa. Jokaista Natura 2000 -aluetta varten laaditaan hoito-ohjeet, joita valvoo paikallisviranomainen ja joissa määritetään kyseisen alueen erityiset suojelutarpeet ja vaaditut käytännön toimet (myös rahoitus).

Tällä perusteella laadituista suosituksista keskustellaan ensin virallisessa ohjauskomiteassa paikallisten sidosryhmien kanssa ja sitten asiasta annetaan paikallinen asetus. Paikallisviranomaisten ja sidosryhmien apuna työssä on Ranskan ympäristöministeriön laatima kattava opas metsien luontotyypeistä. Oppaassa on tarkat tiedot kunkin metsätyypin suojelunäkökohdista ja kuhunkin tyyppiin liittyvistä lajeista sekä tuotantopotentiaalista ja talouskäytöstä. Näin voidaan määrittää sopiva metsätaloustoiminnan taso.

Kun metsänhoito-ohjeet on laadittu, paikallisviranomainen voi tehdä vaadittavien lisähoitotoimien perusteella julkisia hankintasopimuksia, joita kutsutaan Natura 2000 -sopimuksiksi. Paikallisille sidosryhmille maksetaan korvaus ”yhteiseksi hyväksi tarjotuista palveluista”. Sopimuksissa määritetään tarkasti vähintään viiden vuoden aikana suoritettavat toimet, joilla pyritään säilyttämään tai elvyttämään kyseessä olevat lajit ja metsäluontotyypit, sekä maksutapa – joko investointituet tai vuosittain maksettavat hehtaarituet.

Sopimukset rahoitetaan osittain EU-varoista uuden maaseudun kehittämisohjelman kautta. Tällä tavoin paikallisille sidosryhmille saadaan ohjattua huomattava määrä varoja, jotta nämä voivat hoitaa aktiivisesti Natura 2000 -verkostoon kuuluvia metsäalueita, jotka ehkä muuten hylättäisiin tai hakattaisiin.

Metsänhoito yhdistettynä metson suojeluun Saksassa

Schwarzwaldin alue eteläisessä Saksassa on suurin jäljellä oleva metson turvapaikka Keski-Euroopassa. 1990-luvulla 80 km2 aiemmin hyvin tuottoisaa talousmetsää otettiin pois metsätalouden piiristä, jotta se voisi palautua kohti luonnontilaa. Tämä ei kuitenkaan auttanut metsoa. Hoitamattomana metsästä tuli liian vanhaa, yksipuolista ja tiheää monille metsien lajeille, eikä metsässä ollut enää luontotyyppien monipuolista mosaiikkirakennetta, jota metso tarvitsee selviytyäkseen.

Metson suojelutarpeiden perusteella alueellinen metsäinstituutti päättikin aloittaa aktiivisen metsänhoidon uudelleen alueella. Se totesi, ettei koko metsän tarvinnut olla lajin ihanteellista elinympäristöä, vaan 30–45 prosenttia riittäisi, kun ihanteellinen elinympäristö siirtyisi vähitellen paikasta toiseen. Tarvittavista metsänhoitomääräyksistä keskusteltiin paikallisten metsänhoitajien kanssa, jotka palkattiin toteuttamaan metsänhoitotoimet.

Paikalliset metsänhoitajat arvostivat erittäin paljon tätä dynaamista lähestymistapaa metsänhoitoon. Metsänhoitajat pystyivät jälleen harjoittamaan metsätaloutta alueella, ja suuri osa suojelutoimista voitiin tehdä tavallisen metsänhoidon ohessa. He olivatkin niin tyytyväisiä, että antoivat pari vuotta myöhemmin täyden tukensa ehdotukselle Natura 2000 -verkostoon kuuluvan metsäalueen laajentamisesta kattamaan kaikkien metsopopulaatioiden elinalueet.

9Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Natura 2000 -verkosto tarjoaa ihmisille

ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua luontoon ja nauttia

Euroopan monipuolisesta luonnonperinnöstä.

Virkistystoiminta luonnossaIhmiset lähtevät luontoon monista syistä. Monet haluavat rentoutua ja nauttia luonnon rauhasta ja kauneudesta, toiset haluavat tutustua uusiin alueisiin, ja toisia taas kiinnostaa luonnossa harrastaminen, kuten uinti, kävely, pyöräily, kalastus tai metsästys.

Oli syy mikä tahansa, Natura 2000 -verkosto tarjoaa ihmisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua luontoon ja nauttia Euroopan monipuolisesta luonnonperinnöstä.

Suurin osa virkistystoiminnasta on luonto- ja lintudirektiivien säännösten mukaista, kunhan niillä ei aiheuteta haittaa alueella esiintyville luontotyypeille eikä eläimille.

Usein on tärkeintä suunnitella asiat huolellisesti ja käyttää luonnonvaroja viisaasti, jottei tuhota luontoa, johon kaikki viime kädessä perustuu.

Metsästys on tyypillinen esimerkki. Lintu- ja luontodirektiivissä tunnustetaan, että metsästys on yksi kestävän käytön muoto, eikä metsästämistä kielletä Natura 2000 -alueilla automaattisesti.

Sen sijaan direktiiveissä asetetaan puitteet metsästystoiminnan sääntelemiseksi, jotta metsästäminen ja metsästettävien lajien populaatioiden säilyminen terveinä ja elinvoimaisina pitkällä aikavälillä olisivat tasapainossa keskenään.

Metsästystä koskevat komission ohjeetEuroopan komissio on laatinut oppaan, jotta lintudirektiiviä olisi helpompi ymmärtää, kun on kyse luonnonvaraisten lintujen metsästyksestä Euroopassa.

Oppaan tavoitteena on selventää metsästykseen liittyviä lintudirektiivin vaatimuksia voimassa olevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella. Asiakirja perustuu tiukasti tieteellisiin periaatteisiin ja tutkimustietoon. Siinä pohditaan erityisesti virkistysmetsästyksen ajoittamista lintudirektiivin mukaisesti ja määritetään joustovaraa koskevat mahdollisuudet ja rajoitukset metsästyskausista päätettäessä.

Opas laadittiin tiiviissä yhteistyössä sekä metsästys- että luonnonsuojeluryhmien kanssa, jotka allekirjoittivat myöhemmin kestävää metsästystä koskevan sopimuksen, joka oli jatkoa kestävää metsästystä koskevalle vuoropuhelulle.

Virkistystoiminta Natura 2000 -alueilla

10 Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

MatkailuMatkailu on yksi nopeimmin kasvavista talouden aloista Euroopassa. Koska yhä useamman ihmisen työaika on lyhentynyt ja yhä useampi pitää lyhyempiä mutta säännöllisempiä lomia, kiinnostus matkailun erikoismuotoja, kuten retkeilyä tai eläinten katselua, kohtaan kasvaa. Nämä vaihtoehtoisen matkailun muodot kasvavat lähes kolme kertaa perinteisiä matkailumarkkinoita nopeammin.

Natura 2000 -verkostoon kuuluu monia luonnon ja biologisen monimuotoisuuden kannalta parhaita alueita Euroopassa, joten se voi houkutella matkailijoita kokemaan luonto eläimiä katselemalla, vaeltamalla, retkeilemällä, melomalla jne. Tämä voi puolestaan auttaa monipuolistamaan paikallistaloutta ja lisätä ulkopuolisia investointeja paikallisyrityksiin ja matkailua koskeviin aloitteisiin.

On kuitenkin tärkeää varmistaa, että tällaista matkailua kehitetään siten, ettei se aiheuta vahinkoa alueen luonnolle. Tämä käy helpommin, jos luonnon suojelemiseen liittyy jokin muu ”porkkana”. Monet massaturismikohteet ovat kuitenkin usein suorassa kilpailuasemassa luonnon kanssa etenkin rannikolla ja vuorilla.

Koska kilpailu on matkailualalla kovaa, huolellinen suunnittelu on keskeistä aloitteen onnistumisen kannalta. Näin varmistetaan, että arvokkaita luonnonvaroja käytetään kestävällä tavalla, ja kannustetaan yhdistämään matkailu paremmin maaseudun muuhun toimintaan.

Kestävän matkailutoiminnan kehittämisestä Natura 2000 -alueilla saadaan koko ajan yhä enemmän kokemusta. Esimerkiksi maaseutumatkojen järjestäjät kahdella kokeilualueella Latviassa ja Andalusiassa

ovat kehittäneet 40 uutta matkailutuotetta, jotka perustuvat Natura 2000 -alueisiin. Näitä kokemuksia on koottu hyvien käytäntöjen oppaisiin. Tarkempia tietoja on saatavana internetosoitteessa http://www.natura2000tourism.eu

Kanariansaaret: luontomatkailijan paratiisi

Kanariansaarilla vierailee joka vuosi yli 11 miljoonaa matkailijaa. Vaikka suurin osa hakee aurinkoa, ympäristöä säästävämpi laatuun perustuva luontomatkailu on kasvanut tasaisesti. Ja nähtävää riittää! Kasvien osalta Kanariansaarten biologinen monimuotoisuus on maailman runsaimpia, meret suorastaan kuhisevat delfi inejä ja kilpikonnia, ja saarten jännittävät sisäosat kätkevät monia harvinaisia ja epätavallisia lajeja.

Yli 30 prosenttia saarista on nimetty Natura 2000 -alueiksi. Tällainen kansainvälinen tunnustus on antanut merkittävän sysäyksen luontomatkailuyrityksille. Sen ansiosta on syntynyt myös mielenkiintoisia yhteistyökumppanuuksia, joissa matkailusta saatavia tuloja käytetään harvinaisten lajien, esimerkiksi Euroopan suurimman matelijan eli kanarianjättiliskon, suojelemiseen. Ei mikään ihme, että tämä leppoisa jätti on nyt Kanariansaarten maskotti.

Natura 2000 -matkailu Lapissa

Lapissa on laajoja metsiä ja soita, jotka ovat häikäisevän kauniita. Kun 300 km²:n alue nimettiin Natura 2000 -alueeksi, paikalliset vastustivat tätä aluksi peläten, että se tekisi lopun orastavista matkailumarkkinoista. Viranomaiset vakuuttivat kuitenkin, että tästä syntyisi päinvastoin uusia työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia. Viranomaiset laativat huolellisesti suunnitellun luontopolkureitistön, joka ohjaa matkailijat pois herkiltä alueilta mutta tarjoaa silti hienoja kokemuksia.

Reitistö osoittautui hyvin suosituksi ja alkoi niittää mainetta. Paikalliset yritykset ovat saaneet ottaa vastaan koko ajan yhä enemmän vierailijoita, ja nyt monen mielestä Natura 2000 -verkosto on pikemminkin liittolainen kuin vihollinen.

11Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Uudet kehityshankkeet ja Natura 2000Joskus ehdotetaan uusia kehityssuunnitelmia ja -hankkeita, joilla voi olla vaikutusta Natura 2000 -verkostoon kuuluviin alueisiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi uuden tien rakentaminen, uusi matkailukeskus tai uuden louhoksen avaaminen.

Hanke voi aiheuttaa myös merkittäviä muutoksia nykyiseen maankäyttöön Natura 2000 -alueen sisällä ja lähistöllä. Tällaisia ovat esimerkiksi metsitys- tai kasteluhankkeet.

Tällaisia toimia ei ole kielletty ennakkoon EU-direktiiveissä. Sen sijaan niiden on läpäistävä tiukka seula, jossa selvitetään, voidaanko suunnitelmaa tai hanketta viedä eteenpäin.

Jos vaihtoehtoja ei ole ja jos hanke on erittäin tärkeä yleisen edun kannalta, suunnitelmalle voidaan antaa lupa, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Edellytyksistä on säädetty luontodirektiivin 6 artiklassa, ja ne ovat kestävän kehityksen periaatteen mukaisia.

Vaiheittainen menettelyVaiheittainen menettely määritellään luontodirektiivin 6 artiklassa.

Termi ”hanke” pitää sisällään sekä rakennustyöt että muut luonnonympäristöön kohdistuvat hankkeet. Termi ”suunnitelma” sisältää lain mukaan sitovat maankäyttösuunnitelmat ja alakohtaiset suunnitelmat tai ohjelmat muttei yleisiä toimintaohjelmia.

Ensimmäinen vaihe: ➤ Ensimmäisessä vaiheessa määritetään, onko suunnitelmalla tai hankkeella todennäköisesti merkittävää vaikutusta alueeseen. Jos todetaan, ettei vaikutus ole merkittävä, hanke voidaan hyväksyä heti.

Toinen vaihe: ➤ Jos suunnitelmalla tai hankkeella on todennäköisesti merkittävä vaikutus alueeseen, esittelijää pyydetään muuttamaan hanketta, jotta vaikutukset eivät olisi todennäköisiä, tai harkitsemaan muita vaihtoehtoja (esimerkiksi ehdotetun tien kulkureitin muuttamista), joilla ei ole kielteistä vaikutusta alueeseen.

Kolmas vaihe: ➤ Ellei vaihtoehtoja ole, mutta hanke tai suunnitelma katsotaan välttämättömäksi (eli esimerkiksi erittäin tärkeäksi yleisen edun kannalta), sitä voidaan viedä eteenpäin, kunhan

Natura 2000 -alueisiin vaikuttava uusi toiminta

ja uudet hankkeet eivät ole automaattisesti

poissuljettuja. Päätökset on kuitenkin tehtävä

luontodirektiivissä määritettyä vaiheittaista

menettelyä noudattaen.

Natura 2000 -alueisiin vaikuttavien suunnitelmien ja hankkeiden arviointi

Uusien kehityshankkeiden arviointi

S/H = suunnitelma tai hanke

12 Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Liittyykö S/H suoraan alueen hoitoon tai käyttöön luonnonsuojelutarkoituksessa tai onko S/H sen kannalta tarpeellinen?

Vaikuttaako S/H todennäköisesti merkittävällä tavalla alueeseen?

Arvioidaan alueen suojelutavoitteisiin kohdistuvat

vaikutukset.

Vaikuttaako S/H haitallisesti alueen yhtenäisyyteen?

Onko vaihtoehtoista ratkaisua?

Esiintyykö alueella ensisijaisesti suojeltavia lajeja

tai luontotyyppejä?

Onko S/H:n toteuttamiseksi erittäin tärkeän yleisen edun kannalta

pakottavia syitä?

Onko S/H:lla ihmisten terveyteen tai turvallisuuteen liittyviä näkökohtia

tai ympäristöön kohdistuvia suotuisia vaikutuksia?

Lupaa ei voida myöntää.

Lupa voidaan myöntää muista tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä komission

kuulemisen jälkeen. Korvaavia toimenpiteitä on toteutettava.

Lupa voidaan myöntää. Korvaavia toimenpiteitä on toteutettava.

Komissiolle on ilmoitettava asiasta.

Lupa voidaan myöntää.

Laaditaan S/H uudelleen.

Ei

Ei

Ei

KylläEi

Kyllä

Kyllä Ei

Kyllä

Kyllä

KylläEi Ei Kyllä

Ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen vaiheeseen liittyvät päätökset tekevät asianomaisen jäsenvaltion kansalliset viranomaiset. Komissio puuttuu päätöksiin vain, jos jäsenvaltion päätöksestä tehdään virallinen kantelu tai jos hanke-ehdotus vaikuttaa todennäköisesti ensisijaisesti suojeltaviin lajeihin tai luontotyyppeihin.

Komissiolle on kuitenkin ilmoitettava kaikista korvaavista toimenpiteistä, joita ehdotetaan kolmannessa vaiheessa hyväksyttyihin suunnitelmiin tai hankkeisiin, jotta komissio voi tarkistaa, että Natura 2000 -verkoston yhtenäisyys säilyy.

Komission ohjeetKyseessä olevien säännösten ymmärtämisen helpottamiseksi komissio on laatinut oppaan, jota voi (muttei ole pakko) käyttää metodologisena apuna luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa edellytetyn arvioinnin suorittamisessa tai tarkistamisessa. http://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/management/guidance_en.htm

asianmukaisilla korvaavilla toimenpiteillä varmistetaan Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyden säilyminen.

Sellaisia suunnitelmia tai hankkeita varten, jotka vaikuttavat todennäköisesti ensisijaisesti suojeltavia – eli erityisen uhanalaisia – luontotyyppejä tai lajeja sisältäviin alueisiin, on olemassa lisävaraus. Tällöin hanketta voidaan viedä eteenpäin vain, mikäli se on välttämätön ihmisten terveyden tai yleisen turvallisuuden takaamiseksi tai jos asianomainen jäsenvaltio esittää komissiolle erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavia syitä.

Lisäksi on laadittava asianmukainen korvaava ohjelma, jolla kompensoidaan EU:n luontotyypeille ja lajeille aiheutuvat vahingot.

Le Havren sataman laajentaminen

Seinen suisto Ranskassa on suuri Natura 2000 -alue, noin 188 km². Suiston päässä sijaitsee Le Havren satama, joka on Ranskan vilkkaimmin liikennöity konttisatama ja tärkeä maailmankaupan solmukohta. Merikuljetukset lisääntyvät jatkuvasti, ja sataman valtavan laajennustyön ensimmäinen vaihe onkin juuri saatu päätökseen. Ennen kuin hanketta voitiin viedä eteenpäin, siitä oli kuitenkin tehtävä asianmukainen arviointi luontodirektiivin 6 artiklan mukaisesti. Oli selvää, että näin valtavalla sataman laajennuksella olisi valtava vaikutus ympäristöön, mutta 6 artiklan mukaisessa arvioinnissa tunnustettiin, että hanke oli yleisen edun kannalta erittäin tärkeä.

Jotta laajennushankkeesta ympäristölle aiheutuvat vahingot voitaisiin minimoida ja kaikille osapuolille sopivat korvaavat toimenpiteet määrittää, satamaviranomaiset päättivät jo varhain kokoontua kaikkien paikallisten sidosryhmien kanssa, niin että pala palalta saataisiin selville, mikä suistossa oli tärkeää. Satama järjesti neljän kuukauden aikana yli 40 julkista kokousta, ja luonnonsuojelijoiden kanssa saatiin luotua toimiva yhteistyösuhde. Lopputuloksena syntyi 46 miljoonan euron suuruinen paketti (mikä vastaa alle yhtä prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista) ympäristönsuojeluun liittyviä toimenpiteitä, jotka oli toteutettava ennen sataman laajennustöiden alkamista.

Pakettiin kuului seuraavaa: Merilintujen uudeksi levähdyspaikaksi rakennettiin pieni saari jokisuiston eteläosaan. • Toinen lintujen levähdysalue perustettiin rannikon hiekkadyyneille korvaamaan alue, jolle uusi satama laajentuisi.• Seinen suistossa sijaitsevat mutamatalikot satamasta yläjuoksulle päin kunnostettiin. Tähän sisältyi monimutkainen suunnitelma, jossa muutettiin joen tasoa • ja virtauksia, jotta vesi virtaisi mutamatalikoille.

Le Havren sataman laajennushanke osoittaa, että talouskehitys ja Natura 2000 voivat sopia yhteen, kunhan 6 artiklan säännöksiä noudatetaan täysin ja keskustelu asiasta aloitetaan kaikkien eturyhmien kanssa jo varhain, niin että nämä voivat osallistua päätöksentekoon ja sopivien ratkaisujen tai vaihtoehtojen etsimiseen.

13Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Julkiset kuulemiset ovat oleellisia Natura 2000 -hankkeessa. Jotta keskusteluilla saavutettaisiin niille asetettu tavoite, ne on tärkeää järjestää ilmapiirissä, jossa vallitsee yhteisymmärrys ja keskinäinen luottamus. Luontoon liittyvien EU:n direktiivien täytäntöönpanosta on kuitenkin esiintynyt vuosien varrella monia väärinkäsityksiä. Nämä aiheuttavat sekaannusta ja tarpeetonta huolta.

Seuraavassa käsitellään yleisimpiä huolta aiheuttavia väärinkäsityksiä. Toivottavasti tällä poistetaan osa peloista ja autetaan ymmärtämään paremmin Natura 2000 -verkoston perimmäisiä tavoitteita.

”Luontodirektiivi on yhteisön aloite, • jonka Brysselin teknokraatit junailivat salaa.”Natura 2000 on suora vastaus yleisesti esitettyyn huoleen Euroopan luonnon nopeasta katoamisesta. Eurobarometrin äskettäin tekemän tutkimuksen mukaan 43 prosenttia eurooppalaisista piti biologisen monimuotoisuuden häviämistä erittäin pahana ongelmana.

Tähän huoleen vastaamiseksi jäsenvaltioiden ympäristöministerit hyväksyivät luontodirektiivin yksimielisesti vuonna 1992, kun siitä oli keskusteltu ensin viisi vuotta neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Monet eturyhmät olivat esittäneet tuolloin kantansa sekä jäsenvaltioille että komissiolle, ja niiden kommentit otettiin huomioon.

”Kaikista Natura 2000 -alueista tulee • luonnonsuojelualueita.”Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon siksi, että sitä pidetään Euroopan laajuisesti merkittävänä luonto- tai lintudirektiivissä lueteltujen lajien tai luontotyyppien levinneisyysalueena. Monesti nämä lajit tai luontotyypit ovat jo suotuisalla suojelutasolla ihmisen toiminnan ansiosta. Tällöin tilanne on siis vain säilytettävä ennallaan, eikä muuta tarvita.

Alueen liittäminen Natura 2000 -verkostoon ei näin ollen tarkoita

automaattisesti, että kaikkea alueella harjoitettua toimintaa on muutettava tai se on lopetettava. Toiminnassa on kuitenkin otettava huomion alueella esiintyvät harvinaiset lajit ja luontotyypit, jotta varmistetaan niiden suotuisa suojelutaso.

”Kaikki toiminta alueella on • lopetettava luonnon suojelemiseksi.”Joissain tapauksissa päätöksiä tietyn toiminnan rajoittamisesta tai lopettamisesta on tietysti tehtävä, jos toiminta uhkaa merkittävästi lajia tai luontotyyppiä, jonka perusteella alue on nimetty Natura 2000 -alueeksi. Tällainen päätös tehdään kuitenkin tapauskohtaisesti eikä aina ja kaikkialla.

Lajin tai luontotyypin suotuisan suojelutason säilyttäminen ei ole välttämättä ristiriidassa ihmisen toiminnan kanssa. Itse asiassa monien luonnonalueiden säilyminen riippuu hyvin pitkälti ihmisen toiminnasta (esimerkiksi maataloudesta).

Joitakin alueita käytetään jo Natura 2000 -verkoston hengessä. Niiden liittäminen Natura 2000 -verkostoon auttaa varmistamaan, että alueet voivat hyvin myös jatkossa.

Natura 2000 -verkosto voi olla jo pelkän laajuutensa ansiosta tehokas apukeino houkuttelemaan investointeja entisten maankäyttötapojen säilyttämiseksi tai uusien aloittamiseksi. Monet maaseudun kehittämisasetukseen perustuvat toimenpiteet on kohdennettu nyt erityisesti Natura 2000 -alueille ja näin tunnustetaan verkoston merkitys dynaamisen maaseutuympäristön säilymiselle.

”Brysselistä määrätään, mitä kullakin • alueella saa tehdä.”Luontodirektiivi ja Natura 2000 -verkosto perustuvat toissijaisuusperiaatteeseen. Jokainen jäsenvaltio päättää itse, miten parhaiten suojella alueita, jotka katsotaan yhteisön tärkeänä pitämiksi alueiksi.

Natura 2000 -verkoston toteutus edellyttää, että

luonto- ja lintudirektiivien säännökset ymmärretään

oikein.

Natura 2000: mikä on totta, mikä tarua

14 Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Mistä saa lisätietoa?

Euroopan komissio on laatinut luonto- ja lintudirektiivien täytäntöönpanon tueksi useita oppaita ja hyviä käytänteitä koskevia raportteja tässä esitteessä mainittujen asiakirjojen lisäksi:

Natura 2000 -ohjelman rahoitusta koskeva käsikirja ja tietotekninen työkalu• Guidelines on establishing Natura 2000 in the marine environment• Guidance document on the implementation of species protection provisions under the Habitats • DirectiveGuidelines for Population Level Management Plans for Large Carnivores• luonto- ja lintudirektiivejä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö• esimerkkejä Natura 2000 -alueiden suojelua ja käyttöä koskevista hyvistä käytänteistä• Natura 2000 -alueiden luontotyyppien suojelumalleja.•

Myös säännöllisesti ilmestyvän Natura 2000 -uutiskirjeen voi tilata.

Nämä kaikki ovat saatavilla luontoa ja biologista monimuotoisuutta käsittelevillä verkkosivuilla seuraavassa osoitteessa:

http://ec.europa.eu/environment/nature/index_en.htm

Direktiivissä mainitaan käyttösuunnitelmat, jotka eivät ole pakollisia mutta joista on hyötyä määritettäessä, mitä on tehtävä alueen suotuisan suojelutason säilyttämiseksi tai palauttamiseksi.

Suunnitelmat ovat aluekohtaisia, ja niiden avulla voidaan kuulla paikallisia eturyhmiä. Näin varmistetaan, että Natura 2000 -alueen kohtalosta päätetään yhteistuumin yhdessä yhteistyöhengen vallitessa. Käyttösuunnitelmien avulla eri eturyhmille löytyy usein yhteisiä etunäkökohtia.

”Kun alue liitetään Natura 2000 • -verkostoon, sitä ei voida enää kehittää.”Direktiivissä ei estetä automaattisesti uutta toimintaa tai uusia hankkeita Natura 2000 -alueella. Direktiivin 6 artiklassa edellytetään kuitenkin, että uusista suunnitelmista tai hankkeista, joilla on todennäköisesti merkittävä vaikutus alueeseen, tehdään asianmukainen ympäristövaikutustenarviointi ennen toteuttamista.

Jos ehdotetusta toiminnasta näyttäisi aiheutuvan todennäköisesti merkittävää vahinkoa alueelle ja jos kaikki mahdolliset vaihtoehdot on suljettu pois, hanketta voidaan viedä eteenpäin, jos se on erittäin tärkeää yleisen edun kannalta ja jos toisaalla toteutetaan korvaavia toimenpiteitä, joilla kompensoidaan asianomaisten lajien tai luontotyyppien häviämistä.

”Natura 2000 -alueen asukkaat • joutuvat maksamaan viulut.”Jäsenvaltion ja komission velvollisuutena on varmistaa, että Natura 2000 -verkostosta aiheutuvista kustannuksista vastaavat kaikki. Tämän vuoksi jäsenvaltioita pyydetään arvioimaan kansallisten luetteloiden toimittamisen yhteydessä sellaisten alueiden hoitamisesta aiheutuvat kustannukset, joilla esiintyy ensisijaisesti suojeltavia lajeja tai luontotyyppejä, ja ilmoittamaan nämä komissiolle.

Kustannuksia varten voidaan sitten hakea osarahoitusta monista yhteisön rahoitusohjelmista. Maatalouden kehittämisohjelmaan kuuluvat maatalouden ympäristötuet ovat erityisen tärkeitä rahoituslähteitä

ympäristöä säästävälle laajaperäiselle maataloudelle, jota harjoitetaan monilla Natura 2000 -alueilla.

EU:n Life+-rahastossa on käytettävissä noin 800 miljoonaa euroa vuosina 2007–2013 luontoa ja biologista monimuotoisuutta koskeviin hankkeisiin. Tähän kuuluu myös parhaiden käytäntöjen tai mallihankkeiden tukeminen Natura 2000 -alueilla.

15Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Euroopan komissio

Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto

2009 – 16 s. – 21 x 29,7 cm

ISBN 978-92-79-13194-3doi:10.2779/71476

KH

-71

-09

-40

1-F

I-C

Natura 2000 on kunnianhimoisin aloite, joka on tehty Euroopan runsaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Sen ansiosta kaikki 27 EU-maata voivat suojella yhdessä satoja arvokkaita lajeja ja luontotyyppejä näiden luontaisella levinneisyysalueella Euroopassa kansallisista rajoista välittämättä.

Hankkeen keskipisteenä on Natura 2000 -verkostona tunnetun alueista muodostuvan luonnonsuojeluverkoston perustaminen. Verkostoon on liitetty tähän mennessä noin 25 000 aluetta. Yhdessä ne kattavat lähes viidenneksen EU:n pinta-alasta, eli kyseessä on maailman suurin luonnonsuojelualueiden verkosto.

Koska Natura 2000 on olennainen osa Euroopan maaseutua, on tärkeää, että alueita käytetään jatkossakin siten, että alueilla esiintyvät uhanalaiset luontotyypit ja lajit otetaan huomioon.

Tavoitteena ei ole lopettaa kaikkea elinkeinonharjoittamista vaan luoda sellaiset olosuhteet, joissa elinkeinoa voidaan harjoittaa siten, että samalla turvataan Euroopan biologinen monimuotoisuus. Kaikilla – niin huolestuneilla kansalaisilla, yksityisillä maanomistajilla ja maankäyttäjillä, virkamiehillä kuin luonnonsuojelijoilla – on tärkeä osansa Natura 2000 -verkoston onnistumisessa.

ISBN 978-92-79-13194-3