NDT/BOBATH LÄHESTYMISTAPA

On olemassa NDT/Bobath- lähestymistapa ja NDT/Bobath- koulutettuja te-rapeutteja, mutta ei ole yhtä, tiettyä NDT/Bobath-terapiaa, sillä lähestymis-tavassa ei ole valmiita toimintamalleja vaan se perustuu jokaisen terapeutin

tietoon, taitoon ja harkintaan.

Terapeutin kyky kliiniseen päättelyyn edistää löytämään yksilöllisen tavan auttaa lasta saavuttamaan kuntoutumisen päämäärät. Nämä päämäärät ra-

kentuvat lapsen itsensä miettimien tavoitteiden sekä NDT/Bobath-terapeutin asiantuntemuksen mukaisesti. Mitä syvemmin lapsi sisäistää oman toimijuu-

tensa antamat mahdollisuudet ja siten oppii miettimään oman terapiahar-joittelunsa sisältöä, sitä helpommin lapsi motivoituu omaan harjoitteluunsa.

Yksi terapian onnistumisen edellytys on hyvä vuorovaikutus, niin sa-naton kuin sanallinenkin, yhteinen tahto ja toiminta.

NDT/Bobath-lähestymistapa arvostaa monia eri tieteenaloja sekä tutkimuksia ja niiden antia terapiatyöskentelylle ja tera-piatyöotteelle. Näitä ovat esim. psykologia, kasvatustieteet,

erityispedagogiikka, liikuntatieteet, lääketiede.

Hei, olen Nikke 5 vuotta, pidän autoleikeistä ja veljien kans-sa painimisesta. Olen esikoulussa ja tykkään oppia uusia asioita.

TAVOITTEET

Lapsi harjoittelee terapiassa omien tavoitteidensa mukaisesti. Tavoitteet muodostuvat lapselle ja perheelle tärkeistä asioista sekä sellaisista, joita te-

rapeutti on analysoinut olevan hyödyksi lapselle.

Terapian tavoitteet määritetään yhdessä lapsen ja hänen lähi-ihmistensä kanssa. Tällöin kaikki osapuolet tuovat esiin näkemyksensä ja tavoitteet ovat kaikille yhteiset, jolloin tavoitteisiin sitoutuminen usein helpottuu.

Tavoitteet ovat yksilöllisiä, realistisia, konkreettisia ja aikaan sidottuja. Näin niiden saavuttamista voidaan arvioida tai mitata (esimerkiksi GAS, Goal At-

tainmet Scaling sekä merkinnöistä lapsen omassa harjoittelukirjassa).

NDT/Bobath–lähestymistavassa keskeinen piirre on, että lapsi oppii analy-soimaan omaa toimintaansa sekä sitä, miten siihen voi vaikuttaa.

OSALLISTUMINEN

• ”Kavereiden kanssa rakennan yhdessä torneja ja minäkin voin laittaa useita palikoita päällekkäin• Kaverit ymmärtävät minua kun puhun rauhassa ja keskityn siihen• Ruokaillessa pureskelu on työlästä. Kun menen kouluun, haluan syödä itse• Haluan liikkua itse joko kävelytelineen kanssa tai pieniä matkoja ilman apuvälinettä• Harjoittelen itsenäisesti wc-toimintoja ja peseytymistä ja tavoitteena on, että osaan ne vuoden ku-

luttua, kun menen kouluun”

INTERVENTIO

Terapiaksi tilanteen tekee terapeuttinen interventio; lapsen oman osallisuuden jatkuva kehittyminen yh-distettynä terapeutin analysointi- ja ammattitaitoon

nähdä nykytilanne ja mahdollisuudet sen muutoksiin. Terapeutin ammattitaitoa on tietää miten muutokset

parhaiten saavutetaan.

Lapsi voi oppia kokemuksen kautta tapoja, jotka vie-vät hänen taitojaan eteenpäin ja hän pystyy toimi-

maan myös tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin. Normaalin ja poikkeavan sensomotorisen kehityksen tunteminen mahdollistaa tulevan toiminnan ennakoi-

misen lapsella jolla on CP-vamma.

NDT/Bobath- lähestymistavassa toiminnan tavalla on suuri merkitys. Terapeutin tehtävänä on analysoida

mitä, miten ja miksi lapsi toimii niin kuin toimii. Ana-lysoinnin pohjalta terapeutti muodostaa käsityksen lapsen kyvyistä

ja niistä asioista, jotka eivät ole lapselle helppoja.

NDT/Bobath-terapeutti ohjaa lasta käsin, puheella, apuvälinein ja ympäristön avul-la siten että lapselle mahdollistuu vaih-toehtoinen tapa liikkua ja toimia. Lapsi oppii toimimaan monipuolisemmin kun feedback- feed forward- järjestelmä ke-

hittyy ja vahvistuu.

RUUMIIN TOIMINNAT JA RAKENTEET

Poikkeava lihasjänteys ja sen levinneisyys ruumissa aiheut-tavat poikkeavia liikemalleja ja päinvastoin. Tämä ilmiö vai-kuttaa lapsen asentoihin, liikkumiseen, kommunikaatioon, leikkiin, toimintaan ja osallistumiseen. Vartalon ja raajojen

linjausten muuttuessa toiminta ja ruumiin tason hankaluudet vaikeutuvat edelleen. Liikerajoitukset ja niistä johtuvat epä-

muodostumat aiheuttavat lisäongelmia ja myöhemmin kipuja.

NDT/Bobath- lähestymistavassa CP-luokittelu tehdään poik-keavan lihasjänteyden laadun ja sen levinneisyyden pohjalta

(esim. Dyskinesia ja keskivaikea spastinen hypertonia oikeassa alaraajassa). Lihasjänteys voi mukautua käsittelyn, ohjauksen

sekä asentojen ja liikemallien avulla.

YHTEISTYÖ JA YMPÄRISTÖ

Terapia sisältää yhteistyötä lapsen läheisten ihmisten kanssa. Heitä neu-votaan ohjaamaan ja auttamaan lasta siten, että lapsen motorinen op-piminen vahvistuu ja omien voimavarojen mukainen kehitys helpottuu.

Kun jokapäiväisissä asioissa kuten syömisessä, peseytymisessä, puke-misessa, kommunikoinnissa ja leikissä otetaan huomioon poikkeavat

liikemallit ja lihasjänteys, lapsen kokemukset itsestään ja ympäristöstä laajenevat.

Terapiaharjoittelu voi toteutua lapsen omassa ympäristössä tai tarkoi-tukseen sopivissa harjoittelupaikoissa. NDT/Bobath- lähestymistavassa yhteistyöllä ja ympäristön huomioimisella vahvistetaan lapsen asemaa

ja toimijuutta.

TOIMINTA/SUORITUKSET

• ”Seison tukea vasten ja tiskaan astioita. Käve-len mielelläni ilman apuvälinettä, mutta kaadun helposti. Leikin mielelläni maassa hiekalla, mutta sil-loin olen helposti W-asennossa

• Minun ei ole helppoa pitää päätäni paikoillaan ja pysyä sitten mukavassa asennossa. Siksi monet leikit ovat hosuvan näköisiä eivätkä tunnu vaivattomilta tai yksinkertaisilta

• Useimmiten käytän vasenta kättäni, oikea on jäykempi• Tykkään leikkiä kavereitten kanssa ja tehdä oikeita asioita, kuten leipoa• Juttelen paljon ja tiedän paljon asioita. Kaikki eivät saa selvää puheestani”

Toiminnalliset karkeamotoriikan, käsien käytön ja kommunikaation luokittelut voidaan tehdä seuraavilla kansainvälisillä asteikoilla:

Gross Motor Function Classification System (GMFCS),Manual Ability Classification System(MACS),

Communication Function Classification System (CFCS)

NDT/BOBATH- KONSEPTI, LAPSEN JA TERAPEUTIN YHTEINEN LÄHESTYMISTAPA KUNTOUTUMISEEN

kirjallisuutta:

1. Ahonen, J; Sandström, M, 2011: Liikkuva Ihminen. VK-kustannus, Lahti Finland.2. Bierman, J; Franjoine, M; Hazzard, C; Howle, J; Stamer, M (Editors), 2016: Neuro-Developmental Treatment: A Guide to NDT Clinical Practice. Thieme Publishers Stuttgart.

3. Campbell, S.K. et al. 2006. Physical Therapy for Children. Saunders Elsevier. St Lois. Missouri. USA.4. Howle, J, 2002: Neuro-developmental Treatment Approach: Theoretical Foundations & Principles of clinical practise. Laguna Beach, CA: NDTA.

5. Mankinen, K. et al. 2015. Pikkulapsesta aikuiseksi. Psykodynaaminen näkökulma tunne-elämän ja ihmissuhteiden kehitykseen. Therapeija-säätiö. Tammerprint Oy ,Tampere.6. Paltamaa, J; Karhula, M; Suomela-Markkanen, T; Autti-Rämö, I; toim., 2011: Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Kela, Finland

7. Paltamaa, J; Perttinä, P; toim., 2015: Toimintakyvyn arviointi. ICF teoriasta käytäntöön. Kela.8. Salpa, P, 2007: Lapsen liikkumisen kehitys, ensimmäinen vuosi. Tammi.

9. Shumway-Cook, A. et al. 2012. Motor Control. Translating Research into Clinical Practice. Lippincott Williams & Wilkins, Baltimore. USA.10. Sipari, S, 2008: Kuntouttava arki lapsen tueksi: kasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistoiminnan rakentuminen asiantuntijoiden keskusteluissa. Jyväskylän yliopiston kirjasto, väitöskirja. Jyväskylä.

11. Sukula, S; Vainiemi, K; Laukkala, T, 2015: GAS. Menetelmästä sovellukseen. Kela.12. Toom, A. et al. 2008. Hiljainen Tieto. Tietämistä, toimimista, taitavuutta. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Gummeruksen Kirjapaino Oy.

13. Törrönen, H. 2015. Vauvan kanssa vanhemmiksi. Selviytymisen ja ilon kirja. Kirjapaja, Helsinki. Tallinna Raamatutrukikoda, Viro.

Karla Pesonen-Wikman ft, NDT/Bobath-seniorikouluttaja, Heli-Maija Rajaniemi ft, NDT/Bobath-seniorikouluttaja, Reetta Tuomisto ft, NDT/Bobath-kouluttaja

NDT/Bobath-konseptin juuret ulottuvat 1940-luvulle (NDT= neurodevelopmental treatment). NDT/Bobath- lähestymistavasta on kehittynyt paljon kiinnostusta herättänyt, jatkuvasti muuntuva terapialähestymistapa lasten ja nuorten neurologisen kuntoutumisen malliksi. Lähestymistavan ytimessä on jo varsin varhain tohtori Karel Bobathin ja fysioterapeutti Bertha Bobathin tekemät kliiniset ja neurofysiologiset havainnot siitä, että ihmisen lihasjänteyden ilmenismuotoon voidaan saada aikaan muutosta ”ulkoa päin”. Toisin sanoen mm. ympäristöä tai asentoa muuttamalla

ihmisen on mahdollista toimia monipuolisemmin. Tärkeänä tavoitteena jo 1960-luvulta lähtien nähtiin kuntoutujan mahdollisuudet osallistua, toimia, oppia ja kehittyä omien kykyjensä mukaisesti huomioiden ruumiin rakenteiden ja toiminnan osuus terapeuttisessa interventiossa (ICF, International Classification of Functioning and health).

Suomen NDT-yhdistys 2016www.ndt-yhdistys.fi