Embed Size (px)
Citation preview
Sivuillamme
TÄNÄÄN
Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä56. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 ENro 22–23 • Perjantaina 3. kesäkuuta 2005
Kurkijoki-Seura ry:n tä-mänvuotinen kevätretkisuuntautui 675-vuotiaaseenKirkkonummen kuntaan.Kirkkonummi tunnetaanvarmaan parhaiten Porkka-lasta sekä Upinniemen va-ruskunnasta.
Kirkkonummen keskus-tasta saimme kyytiimmeoppaamme, 27 vuotta Kirk-konummella asuneen pirte-än rouvan, joka vei meidätensin katsomaan Eliasvillaasekä Riemukaarta. Eliasvil-la on pieni suomalaisten ra-kentama mökki, joka olivenäläisten vuokra-aikanailmeisesti kahden perheenkäytössä. Toiseen kerrok-seen oli tehty portaat ja uusiulko-ovi, jotta yläkerranväen ei tarvinnut kulkeaalakerran kautta asuntoon-sa.
Eliasvillaan oli koottuhistoriallinen näyttely pa-renteesiajasta. Sinne olikoottu venäläisiltä jääneitätavaroita ja valokuvia. Oli-pa jonkun puretun uunin jaseinän välistä löydetty ve-näläisen Komsomo-aktivis-tin muistiinmerkintöjäkinvuodelta 1951. Merkinnöis-tä oli suomennettu otteita,runoja ja huomioita olosuh-teista, ja laitettu esille näyt-telyyn.
Venäläiset rakastavatdraamaa. He tekevät näyttä-viä portteja ja patsaita kaik-kialle, missä asuvat. Niinmyös Porkkalassa oli tehty.Esimerkiksi Kirkkonum-men rautatieaseman luo olirakennettu kookas puinenportti, jossa oli ollut teksti:”Porkkalanniemen sotilas-rautatien Kirkkonummenasema.”
Useaan muuhunkinpaikkaan oli pystytettyportteja, riemukaaria. Tuos-
Porkkalan Parenteesi28.9.1944-26.1.1956
ta ajasta muistuttamaan onjätetty yksi ”riemukaari” lä-helle Pikkalaa. Sen ympä-rille on kasvanut metsää.Aivan kuin Karjalassakinentisillä kotitantereilla tieon peittynyt kasvillisuudenalle. Suuret puut ympäröi-vät aiemmin niin aukeallapaikalla seissyttä porttia. Seon entisöity, maalattu japaikalle on tuotu jopa penk-ki istumista varten. Muutenalue ei ole mitenkään huo-miota herättävä tai hyvinhoidetun näköinen, mielen-kiintoinen kylläkin histori-ansa takia.
UpinniemiPitkälle Suomenlahteen
ulottuvalla niemellä eliUpinniemen varuskunta-alueella kävimme merikap-pelissa, emme muualla.Siellä meidän oppainammeolivat rovasti Lauri Salmi-nen ja varusmiespastoriPekka Mustakallio. Varus-kunta-alue on hyvin vartioi-
tu, mieleemme tuli Hiitolanrajapyykki ennen vanhaan.Oppaamme tulivat meitähakemaan. Ilman heitä alu-eelle ei olisi päässyt.
Vuonna 1965 käyttöönsävihitty nk. Merikappeli sei-soo ylväänä korkealla kalli-olla meren rannalla mänty-puiden keskellä. Se onsuunniteltu laivan keulanmalliseksi. Se näkyy vaa-leana varmasti upeasti kau-as merelle. Sisältä kirkkoon vuorattu punaisilla tiilil-lä. Kappeliin mahtuu 300-400 ihmistä. Kirkon perälläon seurakuntasali, joka voi-daan tarvittaessa ottaa kirk-kosalin yhteyteen. Kirkossaon elektroniset urut ja pia-no.
Suurin osa Merikappe-lissa vietetyistä tilaisuuk-sista on varuskunnan omiahartauksia, jumalanpalve-luksia ja kirkon esittelyjävieraille. Kirkkoa käyttävätPuolustusvoimien kirkolli-sen työn lisäksi muun mu-
assa Kirkkonummen suo-men- ja ruotsinkieliset seu-rakunnat, Sotilaskotiyhdis-tys, Mannerheimin lasten-suojeluliitto ry sekä monetyksityiset varuskuntalaiset.
Kappelista erillään olevakellotapuli hakee sekinmuodoissaan tuttuja merel-lisiä elementtejä; se symbo-loi purjeveneen silhuettiakolmikulmaisine purjei-neen. Kellotapulissa onkaksi kelloa. Kiertoajelu
Ajelimme eri puolillaKirkkonummea ja söimmehyvän lounaan MasalassaHotelli Majvikissa. Ympä-ristö oli edelleen kaunista.Nousin myös ylös linnalle,mutta sieltä ei ollut kovinhyvä maisemat, kun puutolivat kasvaneet peittämäänniitä. Kevät oli siellä jo pit-källä.
Poikkesimme Pokrovanluostarin pihalla, mutta si-sään emme päässeet, kunemme olleet tilanneet si-säänpääsylupaa. Oppaam-me suositteli käyntiä Pok-rovan luostarissa. Siellä onkuulemma aivan erityisenihana puutarha, oikein luos-tarin puutarha, sekä herkul-lista ruokaa.
Tila on ostettu vastavuonna 1995. Entiseen he-
vostalliin rakennettu ja noinvuosi sitten valmistunutluostarin kirkko itsessäänon myös upea nähtävyys.Luostari on Isä HaritonTuukkasen rakennuttama jahallitsema. Siellä toimiipieni ortodoksiyhteisö.
Venäläisten hautausmaamuistomerkkeineen on ny-kyään hyvin hoidettu alue.Aina voitonjuhlan päivänä9.5. muistomerkille tuo-daan (Venäjän suurlähetys-tön toimesta?) uusi teko-kukkaseppele, joka saa ollasiinä talveen asti. Samanlai-nen käytäntö, kuin minkätiedämme Kurkijoellakinolevan.
Oppaamme kertoi, ettähän oli pitkään yrittänyt sel-vittää, kuka haudan on pe-
Upinniemen varuskunnanMerikappeli on vihitty käyt-töönsä vuonna 1965, jotense ei ole nähnyt venäläistenvuokra-aikaa. Kappelistaerillään oleva erikoinen kel-lotapuli on kuin valkoisetpurjeet sinistä taivasta vas-ten. Suurempi kelloista onvalettu vuonna 1904 alku-jaan Tallinnaan, josta semyöhemmin on siirretty Kot-kan edustalle Suursaarellesumukelloksi. Pienempi kel-loista Stella Maris, Merentähti on tanskalaista alkupe-rää.
JATKUU SIVULLA 5
Porkkalan Parenteesi28.9.1944-26.1.1956
Moskovassa 19.9.1944 solmitulla väli-rauhan sopimuksella ns. Porkkalan aluevuokrattiin Neuvostoliitolle sotilaalliseksitukikohdaksi 50 vuodeksi. Vuokrattu alueoli laajuudeltaan noin 1 000 km2 ja siihenkuului suuri osa Kirkkonummen kunnas-ta, osa Siuntiosta, lähes koko Degerbynkunta ja pieniä osia Inkoosta ja Espoosta.
Kymmenen päivän aikana alueeltaevakuoitiin 7 272 asukasta, yli 8 000 koti-eläintä, koko peruna- ja viljasato sekä osaheinäsadosta ja tietenkin henkilökohtais-ta omaisuutta. Evakuointityöhön osallis-tui noin 20 000 henkeä: sotilaita, lottia javapaaehtoisia.
Moskovan välirauhansopimuksen 11-vuotispäivänä julkaistiin virallinen kom-munikea alueen palautuksesta. Ratifioin-tiasiakirjat vaihdettiin 28. lokakuuta. Lo-pulta neuvostoviranomaiset määräsivätPorkkalan palautuspäiväksi 26.1.1955,jolloin rajapuomit avautuivat alueelle
johtavilla pääteillä klo 15. Aura-autotajoivat sotilassaattueiden edellä avatenpäätiet. Myös lehtimiehet kiiruhtivattuolloin alueelle.
Porkkalan alue oli muuttunut rajustivuokrakauden aikana. Se oli elänyt omaaelämäänsä erillään Suomen kehityksestä.Jälleenrakennus pulan vaivaamassamaassa vaati uudisraivaajahenkeä. Lä-heskään kaikki evakuoidut eivät halun-neet tai voineet palata kotisijoilleen. Alu-een väestörakenne muuttui nopeasti.
Vuokrakauden seurauksena pieni De-gerbyn kunta pyyhittiin kokonaan kartal-ta ja liitettiin Inkooseen. Vuokrakaudenvaikutukset ovat nähtävissä myös seudunmaastossa: vuokrakauden jäljiltä autiok-si jääneitä rakennuksia on edelleen pys-tyssä, ja monet kasvillisuuden peittämätkummut kätkevät sisäänsä tuhottujabunkkereita ja muita linnoitusrakenteita.
Liisa ja Nikolai ............... 3Petter Sihvonen 1921-2005 ......... 4Porkkalan Parenteesi, jatko....... 5Tien täydeltä ................................ 6Karjalan varhaiskehitys, osa 1 .. 7Kotiseuturetket ........................... 8
Venäläistenkin haudat saavat Suomessa olla rauhassa, kutenesimerkkimme hautausmaa Kirkkonummella osoittaa. Toisin koh-deltuihin hautoihin olemme tottuneet itäisen rajamme takana.
* * *Tämä on Kurkijokelaisen kaksoisnumero.
Ensi viikolla lehti ei ilmesty. Lehti ilmestyy kesälläseuraavasti: • pe 17.6. • pe 1.7. • pe 8.7. • pe 22.7.
• pe 5.8. • pe 19.8.
perjantaina 10.6. klo 10-14lehtemme uuteen toimitukseen,
Koulukuja 7, Loimaa.
Tervetuloatupaantuliaiskahville
Tervetuloatupaantuliaiskahville
Perjantaina 3. kesäkuuta2 – 2005 – Nro 22–23
3.6.2005
Jo joutui armas aikaJuhlamielellä
Hartaus sunnuntaiksi 5.6.3. sunnuntai helluntaista
Sanan Voimaa
Muistettavaa
Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi
Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm
ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät
Konttori: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14
puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336
Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.
ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %
Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.
TILAUSHINNAT:
vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa
Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joitakin kak-soisnumeroita juhlapyhien aikoihin. Painosmäärä 2000 kpl.
E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897
Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki
ISSN 0782-5668
Kesä on juhlien ja kutsujen aikaa. Pitkin kevättä lehdetovatkin pursuilleet neuvoja juhlien järjestämiseen. Niistä onlöytynyt niin herkullisia ruokaohjeita, kattausvinkkejä kuin pu-keutumisneuvojakin. Innokkaimmille on tarjottu mahdollisuustäydelliseen ulkoiseen muodonmuutokseen. Tämä kaikki kertoosiitä, että arvostamme lähipiirissämme tulevaa juhlaa. Halu-amme valmistautua siihen hyvin, olimmepa sitten kutsun esit-täjiä tai kutsuttuja.
Juhlien ulkonaiset puitteet - se, miltä kaikki näyttää - ovattulleet entistä tärkeimmiksi. Ne ovatkin omalla tavallaan tärke-ät. Onnistuessaan ne luovat kokemuksen, joka jo itsessään ko-hottaa arjen yläpuolelle. Silti ne eivät yksin riitä.
Hienoimmissakin raameissa tunnelma latistuu, ellei ole juh-lamieltä. Osa kutsutuista on jättänyt tulematta, jotkut vieraistaeivät siedä toisiaan tai joku on avoimen mielenosoituksellinen.Näihin tilanteisiin, joita elävässä elämässä tulee vastaan yh-dessä jos toisessakin juhlassa, eivät lehtien juhlapalstat tarjoamontaakaan vinkkiä. Neuvottomina ja avuttomina jäämmeselviämään.
Sunnuntain evankeliumi kertoo Sakkeuksesta, jonka elä-mään syntyi juhla. Sakkeus, se pieni mies, sai yllättäen kotiin-sa suuren vieraan ja juhlahetken, vaikka elämä ei ollut ihankunnossa. Sakkeus oli veronkantaja, jonka asema houkuttelihelposti väärinkäytöksiin ja niin oli Sakkeuksen kohdalla käy-nytkin. Veronkantajana hän oli kiskonut ihmisiltä liikaa. Jee-sus kutsui kuitenkin itsensä vieraaksi Sakkeuksen luokse. Ihmi-set nurisivat, että Jeesus otti syntisen miehen talon majapaikak-seen.
Sakkeuksen elämä ei ollut hovikelpoista. Niin ulkonaisetpuitteet kuin niiden sisällä elettävä elämä ei ollut kohdallaan.Silti ja juuri siksi Jeesus tuli hänen luokseen. Hän ei laita Sak-keusta tutkistelemaan itseään, eikä kysele tämän uskon perään.Hän ei selitä, eikä opeta, kuinka tässä oikein ollaan ja eletään.Hän vain pyytää seuraansa ja rakastaa. Tämä kohtaaminenmuutti koko Sakkeuksen elämänsuunnan. Siitä syntyi pysyväjuhla arkisen elämän keskelle, Jumalan rakkauden juhla.
Jeesus kutsuu meitä joka päivä juhlaansa. Kutsu ulottuumyös sinne, missä lähtökohdat eivät ole kunnossa tai elämä onsekaisin. Heikoilla, vähäpätöisillä ja halveksituilla on ainapaikka hänen pöydässään ja sydämessään. Hän näkee senkinyli, mihin ihmiset eivät näe.
Siellä, missä Jumalan läsnäolo koskettaa, syntyy juhla. Setulee keskelle arkipäiväistä elämäämme sinne, missä olemme.Menneitä ei kysellä, eikä ehtoja asetella. Sotkutkin selvitelläänajallaan. Siitä syntyy juhlamieli. Kutsua tällaiseen juhlaan eikannata ohittaa.
Tiina Reinikainen
Kirjoittaja on Pielisensuun seura-kunnan pastori Joensuusta.
1. Millä nimellä Järven-päässä sijaitseva JeanSibeliuksen kotitalotunnetaan?
2. Missä maassa sijaitseeEuroopan manneralueeneteläisin kohta?
3. Mikä Suomen lääneistäkäsittää vain yhdenmaakunnan?
4. Minkä kunnan alueellaoli EU:n mantereenitäisin piste?
5. Kuka oli Yhdysvaltainensimmäinen president-ti?
6. Mitä Raamatun publi-kaanit olivat ammatil-taan?
7. Mikä oli Ruotsin ra-hayksikkö ennen kruu-nua?
8. Missä kaupungissa si-jaitsee Nuuksion erä-maa?
9. Mitä taiteilijanimeälaulaja Matti Eskonnie-mi käyttää?
10. Millä nimellä kirjai-lija Anja Snellman aloit-ti uransa?
pe 3.6. Orvokki, Violala 4.6. Toivo, Puolus-
tusvoimain lip-pujuhlan päivä
su 5.6. Sulevima 6.6. Kustaa,
Kustavi, Kyöstiti 7.6. Suvi, Roope,
Robertke 8.6. Salomon, Salomoto 9.6. Ensiope 10.6. Seppola 11.6. Impi, Immisu 12.6. Eskoma 13.6.Raili, Railati 14.6. Kielo, Pihlake 15.6. Vieno, Viena,
Moonato 16.6. Päivi, Päivikki,
Päivä3.6. Älä kadehdi, kun joku
rikastuu, kun hän kartut-taa talonsa omaisuutta.Kuollessaan hän ei otamukaansa mitään, hänenomaisuutensa ei seuraahäntä hautaan. Ps.49:17-18
4.6. Jeesus sanoi: “Taivas-ten valtakunta on kuinpeltoon kätketty aarre.Kun mies löysi sen, hänpeitti sen uudelleen maa-han, ja sitten hän ilois-saan myi kaiken minkäomisti ja osti sen pellon.”Matt. 13:44
5.6. Jeesus sanoo: “Juurisitä, mikä on kadonnut,Ihmisen Poika on tullutetsimään ja pelasta-maan.” Luuk. 19:10
6.6. Herra avasi minulle tienja päästi minut vapau-teen. Ps. 18:20
7.6. Palatkaa minun luokse-ni, niin minä palaan tei-dän luoksenne, sanooHerra Sebaot. Sak. 1:3
8.6. Mikä maailmassa onhulluutta, sen Jumalavalitsi saattaakseen vii-saat häpeään. Mikä maa-ilmassa on heikkoa, senJumala valitsi saattaak-seen häpeään sen, mikäon voimakasta. 1 Kor.1:27
9.6. Kuulkaa tänä päivänä,mitä Herra sanoo: Älkääpaaduttako sydäntänne.Ps. 95:7-8
10.6. Herra, sinä olet uskol-linen uskolliselle, vilpi-töntä kohtaan sinä oletvilpitön. Ps. 18:26
11.6. Jumalan vaikutusta onse, mitä te KristuksessaJeesuksessa olette. HänetJumala on antanut meilleviisaudeksi, vanhurskau-deksi, pyhitykseksi jalunastukseksi. 1 Kor. 1:30
12.6. Kun poika vielä olikaukana, isä näki hänetja heltyi. Hän juoksi poi-kaa vastaan, sulki hänetsyliinsä ja suuteli häntä.Poika sanoi hänelle:”Isä, minä olen tehnytsyntiä taivasta vastaan jasinua vastaan. En oleenää sen arvoinen, ettäminua kutsutaan pojakse-si.” Luuk. 15:20-21
13.6. Käänny puoleeni, Her-ra, ja ole minulle armolli-nen, sillä minä olen yksinja avuton. Ps. 25:16
14.6. Herra on kaikkivaltiasJumala, hänen nimensäon Herra! Käänny siisJumalasi puoleen, oleuskollinen ja noudataoikeutta ja pane ainatoivosi Jumalaan. Hoos.12:6-7
Lämmin kiitos Teille kaikille, jotka kunnioititte rakkaamme
Petter Sihvosenmuistoa ja otitte osaa suruumme. Lämmin kiitos myös Oripään
palvelutalon henkilökunnalle Petterin hyvästä hoidosta.Omaiset
Kuolleita
Avoimet ovet Kurkijokelaisessa.Kahvitarjoilu pe 10.6. klo 10-14 toi-mituksessa, Koulukuja 7, Loimaa.Tervetuloa.
Kalakurkien onkikilpailut Juupa-joen Hulipasjärvellä la 18.6. klo 10.Ilm. tarjoilun vuoksi Sainille, puh.040-770 9853 tai Martille, puh. (02)763 1442.
Kurkijoen Marttayhdistys ja kerhot.Kesäteatteri Pöytyällä. Tukkijoel-la-esitys su 19.6. klo 14. Sitovatilm. 15.6. mennessä mielellään ker-hoittain Marja-Leena Sätilälle, puh.(02) 486 7045.
Suvivirsi kajahtaa tänä viikonloppuna tuhansis-sa opinahjoissa tai kirkoissa. Koululaiset pääsevätaloittamaan kesälomaansa ja kesäänsä. Ammattei-hin ja ylioppilaiksi valmistuneet juhlivat pitkänopiskelunsa päättymistä, nykyään jopa riehakkaas-ti. Omaiset ja ystävät pääsevät osallisiksi joko juh-lien järjestäjinä ja maksajinatai kutsuttuina.
Monet muiden kuin val-mistujaisjuhlien järjestäjät tie-tävät, ettei paljon muita juhliakannata tänä viikonloppunajärjestää. Osallistuminen voiolla vähäistä, sillä niin monel-le sattuvat ainakin yhdet val-mistujaisjuhlat kohdalle.
Jos käy monissa juhlissasamana päivänä, olkoonkin, että visiitit yleensä sil-loin jäävät lyhyiksi, osaa arvostaa emäntää, joka onjärjestänyt vähän erilaista tarjottavaa. Viisien kah-vien ja voileipä- ja täytekakkujen nauttimisen jäl-keen jo korvistakin luulisi pursuavan kermavaah-toa ja suolaisia tahnoja.
Lämpimät onnittelumme kaikille juhlijoille, hei-dän vanhemmilleen ja isovanhemmilleen. Toivot-
tavasti mekin saamme jossain vaiheessa katsella kuviaja lukea juttuja juhlistanne lehtemme sivuilta.
* * *Kurkijokelainen on siirtymässä pääasiassa joka toi-
nen viikko ilmestyväksi pitäjälehdeksi. Lehtemme onsiltikin tiheimmin ilmestyvä evak-kojen lehti. Seuraavat ovat kerrankuussa ilmestyvät Johannekselai-nen, Koiviston viesti, Vpl. Pyhä-järvi -lehti ja Säkkijärvi-lehti.
Kustannuspaineet ovat syy tä-hän muutokseen. Enää ei lehteäsaa talkoilla tehdyksi. Lehti sääs-tää roimasti postituskuluissa, kunlehteä ei joka viikko lukijoille pos-titeta. Yritämme sen sijaan julkais-
ta mahdollisimman usein Kurkijokelaisen vähän pak-sumpana eli 12-sivuisena, jolloin luettavaa jäisi helpos-ti myös seuraavalle viikolle. Lehti on kuitenkin edel-leen riippuvainen Teidän, hyvät ”aputoimittajat”, avus-tanne. Lähetättehän edelleenkin kirjoituksianne ja ku-vianne tänne toimitukseen. Kiitos ja tervetuloa tutustu-maan uuteen toimitukseen.
Raija Hjelm
”Vuonna 1890: Ylläni oli äitinikutomat puoli(ksi)villaiset vaaleat
vaatteet. Muistan kyyneltenvierineen poskilleni, kun
veisasimme suviwirttä kohdasta”Sä kaunis kukoistava Saaroninkukkanen, Sieluni armaast avaa,
Sun armos avuillen”.
Kannel soi KarjalassaLoimaan Karjalakuoro
Hannu Syrjälahti, kanteletiistaina 14.6.2005 klo 19 Heimolinnassa
Liput 5 e
Perjantaina 3. kesäkuuta 2005 – Nro 22–23 – 3
Ken tietää?
Kuva 18-05 viikko 22 (3.6.05)Kuva Kurkijokimuseon kokoelma
Tytöt ovat ottaneet kuvaan mukaan kauniin nukkeensa.Lienevätkö pienet tyttöset sisaruksia?Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo,Kojonperäntie 446, 32260 Kojonperä tai puhelimitse050-4036050 Maria Kauppinen tai sähkö[email protected].
Kurkijokelaisessa 27. 5. 2005 / nro 21 julkaistu kuva onotettu Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ar-kistossa 1960-luvulla. Joukko Kurkijoki-Seura ry:n väkeäkävi tuolloin kuuntelemassa Pekka Kyytisen äänittämiäkurkijokelaisia murrenäytteitä.. Miehet kuvassa olivat va-semmalta: tunnistamaton SKS:n työntekijä, maisteri Lau-ri Simonsuuri Kurkijoki-Seurasta, maisteri Jouko HautalaSKS:sta, Kurkijoki-Seuran silloinen puheenjohtaja AarneRoiha ja maisteri Pekka Kyytinen. Kiitos tarkoista tiedois-ta!
Nikolai Rouhiainen syntyi 8.5.1878 Uudessakaupungis-sa ja kuoli joulukuussa 1975 Vihdissä. Hänen vaimonsaLiisa Johanna s. Teperi oli syntynyt 30.8.1873 Räisäläs-
sä ja kuoli 25.1.1933 kotonaan Sorjossa.
Liisa-mummoja Nikolai-ukki
Isoisäni Nikolai Rouhi-ainen oli syntynyt 8.5.1878Uudessakaupungissa Ali-sellakadulla. Talon nume-roa hän ei muistanut, muttamyöhemmin käydessäänsynnyinsijoillaan hän tun-nisti kiviset portinpylväät.Hän kävi silloisten omista-jien juttusilla, ja Myllymä-eltä löytyivätkin lapsuudenleikkipaikat.
Vanhempiensa mukanaNikolai muutti Turkuun ta-kaisin ja sieltä Räisälään.Hänen äitinsä Marian isä olipäässyt eläkkeelle Pietaris-sa, minkä jälkeen hän pala-si Suomeen ja osti Räisäläs-tä Tietävänjärven rannaltamaatilan. Isä kutsui tyttä-rensä perheen töihin tilal-leen, missä Nikolai varttuiaikuiseksi.
Nikolain isä Konstantinhalusi muihin töihin. Kunappi-pappa kuoli, hän myitilan ja muutti Marian kans-sa Joensuuhun nuohooja-mestariksi.
Yksin jäätyään Nikolaihalusi oman perheen. Sopi-va tyttö, Liisa Teperi löytyipuhemiehen välityksellä.”Puhemies” oli nainen,koko pitäjän tuntema hiero-ja, mutta tässä kohdassa eivanha sanonta ”Jos on akkapuhemiehenä, on piru perä-miehenä” pitänyt paikkaan-sa.
Veljeni on kertonut,kuinka Nikolai näki morsi-amensa toisen kerran men-nessään kuulutuksille.Arvi-setä taas kertoi, ettäkun Nikolai meni hake-maan Liisaa kuulutuksille,tämä oli puimassa ahosta.Ensin lämmitettiin sauna, jamorsian peseytyi ennenkuulutusmatkaa Tiurulaan.
Minulla ei ole tietoa,missä nuoripari asui aluksi.”Lapsia alkoi tulla, ja mielialkoi tehdä omaa kotia,vaikka vain kolmikolkkais-ta”, kertoi ukki myöhem-min.
Liisalle ja Nikolaille olitulossa jo neljäs lapsi, kunKonstantin ja Maria ostivattalon Sorjosta vuonna 1903ja kutsuivat poikansa per-heineen sinne asumaan.Työnjako oli selvä.. Kons-tantin oli urakoinut raken-teilla olevan Savonradanvarrella olevien asemienmuuraukset ElisenvaarastaSavonlinnaan asti. Nikolaihoiteli maanviljelyspuolta,ja naisten kontolle jäivätlapset, navetta ja talous.
Liisa ja Nikolai saivat li-sää lapsia, ja ehkä asioidenhoitamisen kannalta oli hel-pompaa vaihtaa uskontoakreikkalaiskatolisesta lute-rilaisuuteen, mikä tapahtui11.10.1904, Mari-tädinsyntymävuonna. Lapsiasyntyi kaikkiaan kuusi poi-kaa ja kaksi tytärtä, joistanuorin nimeltään Lempikuoli kuukauden ikäisenä.
Aika kului ja lapset kas-voivat, vanhemmat vanhe-nivat. Kansalaissotaan osal-
listui Aleksander (Aleksi).Hän säilyi kuitenkin hen-gissä ja meni naimisiinvuonna 1921 Emmansakanssa ja muutti ParikkalanLamminkylälle maanvilje-lijäksi.
Matti-setä meni naimi-siin helmikuussa 1925 Hil-mansa kanssa. Hän pääsirautateille töihin ja muuttiVuoksenniskalle. Samanavuonna avioitui isäni Kons-tantin naapurin tytön HildaKupiaisen kanssa. He jäivätkotitilalle asumaan. Maria-tytär meni naimisiin vuon-na 1927 Neuvosen Adolfinkanssa ja muutti aluksi Pa-rikkalan Saarenkylään jasieltä Viipurin lähelle Uu-raaseen.
Näitten avioliittojen sol-mimisen jälkeen tuli mur-heen vuoro: vanha-ukkoKonstantin kuoli vuonna1928 ja vuotta myöhemminvanha-mummo Maria Vil-helmiina. Muistan isän jaäidin kertoneen, että vanha-mummo oli erinomainenruuanlaittaja ja osasipa suo-men- ja venäjänkielen li-säksi ruotsiakin. Ruotsinkieli ei päässyt unhoon Sor-jossakaan, olihan siellä oma”ruotsalaiskylänsä”.
Äiti kertoi, kuinka van-ha-mummo oli kylään muu-tettuaan hakenut maitoa
”Ruotsinkylältä”. Talonemäntä oli puhellut ruotsik-si jollekulle, ettei hänosannut päättää, ottaisikomaidosta 10 vai 15 penniälitralta, kun ei tietänyt, oli-siko hakijalla rahaakaan.”Kyllä minä maksan sen15 penniäkin litralta, jos ontarvis”, oli mummo tokais-sut. Kyllä hän maitonsasai. Hän toimi myös pus-kurina Liisa-mummon jaäidin välillä, suuressa per-heessä kun tapahtui kai-kenlaista.
Vanhan-mummon kuole-man jälkeen isovanhempa-ni myivät tilan eläkettä jaasumisoikeutta vastaan tou-kokuussa 1929 isälleni jaJuho-sedälleni puoliksi.Perhe oli edelleen suuri, sil-lä isän veljet Väinö, Juho jaArvi olivat edelleen poika-miehiä ja saivat asua sa-massa taloudessa. Äidillä jaisällä oli siinä vaiheessakolme lasta.
Kauan suru ei pysytellytpoissa, vaan 25.1.1933 kuo-li Liisa-mummo vain 54-vuotiaana. Ukki, joksi meisänisää aloimme nimittää,osasi jo tuolloin pistää su-runsa ja tunteensa paperil-le. Sain muutama vuosi sit-ten ukin kirjoituksesta jäl-jennöksen Arvi-sedältä.Näin se kuuluu:
Isältä äidille”Köyhästä olit Sinä ma-
jasta, olit torpantyttö vaan.Rikas, äärettömän rikasSinä olit, sillä Jumala asuisyömmessäsi. Perit senehkä hurskailta vanhem-miltasi. Katse aina kirkkaana ja osaaottavana.Sellaisena hänet omis-tin. Kautta elämän myrskyjen etLuojastasi luopunut, vaan an-teeksi antaen matkasi teit. Useinheikoilla kyvyilläsi toisia us-koon kehotit. Uutterana Sinäaina työssäsi olit, ensinnä yl-häällä ja viimeisenä levolla.
Kaikkialle Sinun katsee-si ylti ja toisia toimiin ke-hotit. Lapsia Luoja soimonta, heidät miehiksi janaisiksi kasvatit. Itse esi-merkkinä edellä kuljit.
Murheita sait myöskinkokea, kun eivät kasvatetta-vasi aina Sinua ymmärtä-neet, vaikka parhaasi Sinäheille tarjosit. Köyhien ys-tävä Sinä myöskin olit, hei-tä antimillasi avustit. Kunystävääsi soimattiin, taipuolisostasi pahaa puhut-tiin, niin Sinä vaikenit jaasiat parhain päin käänsit.Luottamuksesi aina säilytit.
Pois Sinä siirryit ja paik-kasi jätit, kaipauksella Si-nua muistelen ja muistosta-si iloitsen, kun hyvän valit-sin. Helmen aikoinaan löy-sin ja nyt sen kadotin. Her-ra antoi, Herra otti. Hänennimensä olkoon kiitetty.”
Sorjossa 25.1.1933Nikolai Rouhiainen
Tällainen oli ukin muis-tokirjoitus. Mutta eihän 54-vuotias mies jäänyt laake-reillaan lepäämään, vaanhän löysi Anna-Marin, Ven-non emännän sisaren. 20.9.1934 ukki muutti Heinjoel-le Anna-Marinsa luo. Hemenivät naimisiin, ja ukkirupesi pyytämään isältä jaJuho-sedältä eläkettä myösAnna-Marille.
Sehän ei pojille sopinut,äidille kyllä olisi annettu.Sanasodan päätteeksi ukkimyi oman eläkeoikeutensaveljeksille. Velkaahan siinätuli, mutta kauppa kannatti.Ukki eli 97-vuotiaaksi. Isäsai osuutensa velasta mak-settua, kun olimme Karja-lassa sotien välillä.
Kanssakäyminen kuiten-kin jatkui, ukki ja Anna-Mari kävivät kylässä, jaukki auttoi alkuun jälleen-rakentamisessa molempiaveljeksiä. Sotien jälkeenukki sai pikkutilan Vihdinkirkonkylästä.
Vihdissä asuessaan ukkikävi vielä rakennuksillatöissä ja kirjoitteli juttujajopa lehtiinkin. Vahinkovain, ettei kirjoituksia oleenää tallella, sillä ukin jäl-keen salama sytytti mökin,ja kaikki paloi.
Terttu
Mummon kullalle EeviKaisa Lemmikille rakkaatonnittelut 2-vuotispäivänjohdosta 4.6. Mummononnitteluihin yhtyvätKummitäti, Isomummi jaUkki.
Toimituksen UUSI osoite:Koulukuja 7, 32200 LOIMAA
Puh./fax (02) 762 2551
N:o 22. Lauantainakesäkuun 11. p:nä 1955
Punainen jamustaPunainen ja mustakuvaavat uskallusta.Punaisena hehkui itä,näkyi verta ja tultaja savupatsaita.Näkyi paljonmustia kekäleitäja mustaa multaa,johon on kätkettypaljon niitä, jotka jäivätKarjalan multiinnukkumaan untaan.
Heimo Suontausta
Kurkijokelaisen palstakuvallisia onnitteluja var-ten. Lähetä tai tuo lapsen(tai miksei vanhemman-kin) valokuva ja onnitte-luteksti Kurkijokelaisentoimitukseen. Kerro myös,minkä päivän lehteen on-nittelun haluaisit. Saattäältä 8 euron laskun,jonka voit maksaa pank-kiin (hinta sisältää 22%:n arvonlisäveron). On-nittelun voi maksaa myöstäällä toimituksessa.
Perjantaina 3. kesäkuuta4 – 2005 – Nro 22–23
Petter Sihvonen syntyi20.4.1921 Kurkijoen La-pinlahdella ja nukkui pois16.5.2005 Oripäässä. Hän-tä oli lähiomaisten lisäksitullut lauantaina 28.5. saat-tamaan suuri joukko ystä-viä ja eri yhteisöjen edusta-ja. Suomen lippu- ja Sota-veteraanilippuvartiot kun-nioittivat siunaustilaisuuttaläsnä olollaan.
Petter Sihvonen ehtimaanviljelystyö- ja perhe-elämän lisäksi uhrata ai-kaansa eri luottamustehtä-viin ja talkootöihin. Kurki-joki-Säätiökin (silloinenKurki-Säätiö) saa olla kii-tollinen Sihvoselle tämänmonivuotisesta paneutumi-sesta karjalaisasioille.
Luottamustehtäviä ker-tyi Sihvoselle monia. Vuo-sien 1960 ja 1988 välisenä
Petter Sihvonen laskettiin isänmaan multiin, ja hautakumpu peittyi jäähyväiskukkien alle.
28 vuotta työtä kurkijokelaisten hyväksi
Isäni syntyi KurkijoellaLapinlahden kylässä Simoja Aina (o.s. Nukarinen)Sihvosen vanhimpana poi-kana 21.4.1921. Hän saikolme veljeä Oton, Einon jaAarnen. Nuoruutensa hänvietti maatilalla Laatokanrannalla, kunnes syttyi tal-visota, johon hän lähti va-paaehtoisena ennen armei-jaa.
Talvisodan jälkeen perhesiirtyi Multialle, josta hänsitten lähti jatkosotaan.
Isäni kertoi joskus mi-nulle, että Multialta lähties-sään hän näki äitinsä vii-meisen kerran elossa. Hä-nen äitinsä kuoli jatkosodanaikana.
Sodassa ollessaan isänitapasi tulevan vaimonsaTertun. Heidät vihittiin pik-kujouluna 1942, eli he sai-vat viettää yli 62 vuotta yh-dessä. Se on pitkä aika.
Sodan päättymisen jäl-keen he olivat Kurikassa,
Petter Sihvonen vietti huhtikuussa 84-vuotispäiviään Oripään palvelutalolla. Kuvassa hänon vaimonsa, lastensa, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa kanssa.
Isäni Petter Sihvosen muistoksi
jossa veljeni Pertti syntyivuonna 1945.
Minä synnyin vuonna1948 Oripäässä, josta van-hempani, ukkoni ja isänveljet olivat saaneet maata
viljeltäväksi. Latvan kyläänisäni ja äitini muuttivatmeidän kahden lapsenkanssa. Nuorempi veljeniMatti syntyi siellä vuonna1951.
Tilan raivaus- ja rakenta-misaika oli työntäyteistä ai-kaa 1950- ja 60-luvuilla.Tila oli myös kirjanpitotila,josta vanhempani saivatkunniakirjan. Eläinten ja
viljelyksien tiimoilta on mi-nullakin monenlaisia, sekähauskoja että ”keljuja”muistoja, kuten esimerkiksisokerijuurikkaan harven-nus. Uusia viljelylajejakinisä kokeili, kuten maissia.Se kasvoikin komeasti, jalehmillä oli maukasta syö-tävää.
Petter-isäni oli mukanakunnan luottamustoimissa,valtuustossa ja tielautakun-nassa sekä kirkkovaltuus-tossa. Ennen eläkkeelle jää-mistään hän toimi myösOripään maataloussihteeri-nä, minkä johdosta hänellemyönnettiin Suomen Leijo-nan ansiomitali.
Oripään Karjalaseurassaja Kurki-Säätiössä hänmyös toimi, järjestellenjoulu- ja Kurkijuhlia. Ori-pään Lions Clubin yksi pe-rustajajäsenistäkin hän oli.
Sairaudet kuitenkin al-koivat vaivata, ja isä jäieläkkeelle 1980-luvun alus-sa, samalla vanhempanimyivät maansa pois ja osti-vat mökkipaikan Pyhäran-nasta. Siellä isäni vietti pal-
jon aikaa kalastellen merel-lä, vaikkei se Laatokka ol-lutkaan.
Kurkijoella isä kävimuutaman kerran, minäkinolin kerran mukana. Se oliantoisa retki, sainhan nähdäne hänelle rakkaat seudut jakuulla kertomuksia elämäs-tä ennen sotia. Toin sieltämukanani juhannusruusun-taimia. Äitini kotoa Muo-laasta olen tuonut valkeansireenin taimia. Ne kukois-tavat tällä hetkellä mökillä-ni. Juureni ovat siis isäni jaäitini ansiosta tulleet nykyi-sille asuinsijoilleni, ja siitäolen kiitollinen heille mo-lemmille.
Viime aikoina isäni sai-rasti jo aika paljon ja viettiviimeisen vuotensa Ori-pään palvelutalolla, jossanukkui rauhallisesti pois16.5.2005 käsi äitini kädes-sä. Kiitos äidille ja hoito-henkilökunnalle siitä, ettähe jaksoivat hellästi hoitaaisää.
Jäähyväiset isälle,tyttäresi Helena
aikana hän toimi Kurki-Säätiössä ensin valtuuskun-nan varajäsenenä, sittenvarsinaisena jäsenenä, hal-lituksen varsinaisena jäse-nenä ja muutaman vuodenvielä asiamiehenäkin. Vai-mo ja tytär muistelivat, mi-ten Kurkijuhlat aikoinaantyöllistivät aviomiestä jaisää. Kiitos siitä myös per-heelle, sillä myös perheen-jäsenten osallistumista javähintään myötämielisyyttätehtävien hoitamiseen tarvi-taan.
Sihvoselle oli myös leh-temme Kurkijokelainen tär-keä. Siitä hyvänä esimerk-kinä on, että kaikille hänenlapsilleen tulee Kurkijoke-lainen omaan kotiin ja hemyös lukevat sitä.
Raija Hjelm
Petter Sihvosen lastenlapset Helenan poika Tero Anttila (vas.), Matin poika Aki Sihvonen jaPertin lapset Kirsti ja Antti Sihvonen lukivat suruadressit Oripään seurakuntasalissa pide-tyssä muistotilaisuudessa.
Suomen lippu ja Sotaveteraanilippu Oripään kirkossa muistuttivat saattoväkeä Petter Sihvosen elämänvaiheista. Pääasiassasinivalkoiset kukkalaitteet kertoivat miehen kotimaanrakkaudesta ja punamustat nauhat karjalaisuudesta.
Perjantaina 3. kesäkuuta 2005 – Nro 22–23 – 5
rustanut ja kuka sitä hoitaa,sillä opastettavat aina sitähäneltä kyselevät. Kun hänoli soittanut Venäjän suurlä-hetystöön kysyäkseen asi-aa, hänen puhelunsa oli siir-tynyt seuraavalle ja seuraa-valle, eikä lopultakaan ku-kaan osannut suomekieltä,eli hänelle ei ollut haluttukertoa asiasta mitään. Tänävuonna kuitenkin ilmapiirioli muuttunut avoimem-maksi, sillä tilaisuuteen olipäässyt joku toimittajakin,koska lehdessä oli ollut jut-tu seppeleen laskusta.
Välinäytös kirkossaEvakuointi syyskuussa
1944 koski niin ikään Kirk-konummen seurakuntaa.Kirkon evakuointi alkoi
heti viimeisen jumalanpal-veluksen jälkeen 24. syys-kuuta. Taiteilija Lennart Se-gerstråhlen tehtäväksi tulijohtaa evakuointia, mihinhän innolla ryhtyikin, oli-han hän tehnyt kirkon lasi-maalaukset seurakunnan600-vuotisjuhliin vuonna1930.
Alttaritaulu leikattiin irtikehyksistään. Sen alta pal-jastui maalaamaton seinä-pinta. Segerstråhle, joka olihyvin tunteellinen, löysirullan pinkopahvia. Sitänaulattiin alttaritaulun pai-kalle, mutta sen ruskea väriei tyydyttänyt taiteilijan sil-mää.. Lottien kanttiinin lie-destä hän kaivoi muutamiahiilen paloja ja alkoi piirtääpinkopahville Kristusta ris-tillä ja tämän yläpuolellekatkennutta miekkaa. Ris-
tin alle hän tekstasi kyrilli-sin kirjaimin venäjäksi:”Jeesus Kristus, kaikkienkansojen pelastaja.”
Rakkaus on vahvempaakuin väkivalta, selitti Se-gerstråhle piirtämäänsä..Korkeat neuvostoupseeritymmärsivät heti ”alttaritau-lun” vertauskuvallisen sa-noman ja suuttuivat myösraamatunlauseista, joita tai-teilija oli sijoitellut pitkinkirkkoa. Kaikki määrättiinpoltettaviksi kirkon piha-maalla.
Insinöörikapteeni PerDuncker sai kuitenkin pe-lastetuksi, evakuointipääl-likkö Erik von Frenckellin
avustuksella, Segerstråhlenhiilipiirroksen, joka on res-tauroituna sijoitettu Kirk-konummen kirkkoon kun-niapaikalle. Se paljastettiin26.10.1980 Lennart Se-gerstråhlen lesken ollessaläsnä tilaisuudessa.
Kirkkonummen kirkkojäi meidän seurueeltammesisältä näkemättä, koskasiellä oli vihkiminen sa-maan aikaan. Pihamaallakävimme. Opas kertoimeille parenteesiajan lisäk-si uurnalehdosta, jonka ää-rellä siis seisoimme. Se onkeskellä asutuskeskustarauhallinen hiljentymis-paikka ja hyvin suunniteltu-na pitkälle tulevaisuuteenriittävä kalmisto. Hyvinsiellä unohtuikin ympärilläkulkeva liikenne.
Iltapäiväkahvilla kävim-me Maatilapuodissa Eestin-
kyläntiellä. Siellä monet te-kivät ostoksia. Mukaan ko-tiin lähti muun muassa ruis-limppuja. Sää suosi mat-kaamme. Saimme nauttiaensimmäisestä kesäisestäkevätpäivästä Maatilapuo-din pihalla.
Retkellä myytyjen arpo-jen arvonta suoritettiin ko-timatkalla, joten silloin aikakului rattoisasti. Voittoja olivaltavasti, niitä riitti mel-kein kaikille. Onnekkaim-mat saivat useita.
Lämmin kiitos Kurkijo-ki-Seuran aktiiveille, erityi-sesti puheenjohtaja RiittaSainiolle hienosti organi-soidusta retkestä. Kiitos sii-täkin, että meidät kauko-matkalaisetkin oli otettuhuomioon. Pääsimmehänme jo Loimaalta ja matkanvarrelta nousemaan bussiin.Kaukaisimmat olivat mat-kalla noin 14 tuntia, muttaluulenpa, että se kannatti.Retki oli unohtumaton.
Raija Hjelm
Erikoinen uurnalehto Kirk-konummen kirkon kupeessaon harkiten suunniteltu jarauhallinen keidas keskellävilkasta asutuskeskusta.
JATKOA SIVULTA 1
Tietyssä lapsuusiässämelkein jokaisella oli muis-tovihko. Mieleen ovat pai-nuneet monet muistovih-koon kirjoitetut muisto-värssyt, jotka joku vihkoonkirjoitti. Samoin ne ihmeel-lisen kauniit kiiltokuvat,jotka siihen myös liimattiin.
Vihko annettiin aina en-sin sille kaikkein parhaim-malle ystävälle. Sen jälkeense sitten kiersi muidenkinkoulukavereiden kirjoitet-tavana.
Nämäkin muistovärssytlukemattomien muidenkanssa ovat jääneet erityi-sesti mieleeni. Nehän nelöytyivät jokaisen muisto-vihkosta.
Kaksi sanaa vaan: LuotaJumalaan.
Kolme sanaa Sinulle: Oleystävä minulle.
Enkeli lentää liihottaa,Sinulle onnea toivottaa.
Ole aina iloisella päällä,niinkuin kissa liukkaallajäällä.
Enkeli istui pilven päällä,katseli maata ja taivasta.Maa oli synkkä ja syntiätäynnä, siksipä enkeli itki.
Oksan taitan onnen puusta,kenelle sen annan. Enkelikuiskasi taivahasta: Sinullesen annan.
Varovasti, tyttö nuori, poimielon ruusuja,kauneimmankin ruusunalla piilee piikki pistävä.
Kuka viimeiselle sivullekirjoittaa, se eniten Sinuarakastaa.
Vaikka kuinka paljonlöytyisi noita iki-ihaniavanhoja muistoja. Isommil-la tytöillä oli jo silloin”omia juttujaan”. Kerran-kin Anja-sisko tuli Riekka-lan mummolasta ja näyttiomasta mielestään jotakin”oikein ihanaa”.. Se oli
Muistovihkomuistovihkoon kirjoitetturakkaudentunnustus, jokaminulle oli ihan täyttähebreaa. Näin se kuului:Sä kysyt, ketä rakastan.Itse kysymykseen en voivastata.Näitä rivejä kun silmäilet,Uudelleen yhä katselet,Alkukirjaimet sen sulleselvittää.
Minulla ei silloin ”lanttuleikannut” enkä saanut asi-asta minkäänlaista tolkkua.Isosisko piti minua ihanhölmönä ja paljasti lopultatuon suuren salaisuuden,kuinka selitys löytyy allek-kain olevista kirjaimista.
Vahinko vain, että monetmuistovihot menivät evak-kotiellä teille tuntematto-mille, niin kuin moni muu-kin asia.
Terttu Ketola
Muistat Sie viel…
Sini pääsi ylioppilaaksi viime keväänä. Hänen isänisänsäon syntynyt Kurkijoella ja äidinäitinsä Johanneksessa.
bÇÇ|ààxÄâà ~t|~|ÄÄxätÄÅ|áàâä|ÄÄx
Uusi mekkoSain mekonsinivalkoisenkevätjuhlaan itsellein.Täti siihen kankaan toi,kaunista se oli, voi!Mitat sitten otettiin,uusi mekko ommeltiin.
Peilin eessä pyörähdin,mekkoani ihailin,kuinka helmaheilahteli,pikku neiti tanssahteli.Vyötä vähän kiristin,kiiltonapin aukaisin.Kaulus oli valkoinen,reuna siinä pitsinen.Mekko kaunis, ihana,olin melkein prinsessa.
Terttu Ketola
Kurkijoki-Seuran järjestä-mälle retkelle osallistuneetkuuntelivat tarkkaavaisinaoppaan kertomuksia Kirkko-nummen kirkon edustalla.
Armas aikaJo joutui armas aika,ja valkoisen lakin sait.Ovella elämän seisotkuunnellen kutsuaan.Saat kiittää
kesän aalloista,iloita tiesi kukista.
Laulujaan kesän linnutsinulle laulavat.Hiljaisen mielen tunnuttunteesi kirkastavat.Elämä tulee vastaansinua siunatenlahjojaan jakamaan,kanssasi ovia kolkuttamaan.
Heimo Suontaustakokoelmasta Hetkien kypsyyttä
Perjantaina 3. kesäkuuta6 – 2005 – Nro 22–23
Olin jo luullut, että olenpäässyt eroon evakkotyttö-nä saamistani traumoistaniin paljon, että voin itke-mättä kuunnella ja jopa lau-laa kaikille karjalaisille lä-heistä laulua “Jo Karjalankunnailla lehtii puu”. Tänäkeväänä sattui kuitenkin ta-paus, joka osoitti, että jos-sakin minussa on yhä kes-ken arpeutumisen haava,joka pienestäkin kokemuk-sesta aukeaa yhä uudelleen.
Olimme vierailulla van-hainkodissa. Lauloimmeosaston asukkaiden iloksikeväisiä, kaikille suomalai-sille tuttuja lauluja - olihanSnellmanin päivä ja lipu-tuspäivä. Tilaisuuden lo-puksi työvuorossa ollutosastonhoitaja ehdotti, ettämenisimme laulamaan vuo-teeseen sidotulle Benjami-nille laulun “Karjalan kun-nailla”.
Hoitaja kertoi, että kunBenjamin vielä oli ollutvoimissaan ja muiden jou-kossa ohjelmatilaisuuksis-sa, hän oli aina puhjennutitkuun, kun tuota laulua olilaulettu. Minulle ennestääntuntematon, lähes 80-vuoti-as Benjamin lepäsi kor-keassa sängyssään, puhtai-den lakanoiden välissä..Menimme hänen vuoteensaviereen, ihan lähelle. Hoita-
HaavaPuulla juhlistetaan isoja
ja pieniä iloja. Vastasynty-neelle istutetaan usein omanimikkopuunsa, samoinhääparille tai pyöreitä vuo-sia täyttävälle päivänsanka-rille. Kesän kynnyksellä onhyvä tilaisuus muistaamyös koulunsa päättäviänuoria ja istuttaa samppan-jalasien kilistessä puun tai-mi muistuttamaan valmis-tumisesta. Istutushetki säi-lyy mielessä pitkään, kunmukana on iloinen joukkoystäviä ja sukulaisia.
Pitkäikäinen puu sopiihyvin erilaisten merkkipäi-vien muistoksi. Puun kas-vua katsellessa ja tainta hoi-vatessa on mukava seurataajan kulumista ja vuosienvierimistä. Vielä pitkäänpuu palauttaa mieleen var-sinaisen juhlan aiheen. Ha-lutessaan puun juurelle voisijoittaa asiasta kertovanlaatan.
Muistopuiden istuttami-sella lisätään myös luon-nonilmiöiden ymmärtä-mystä ja kiinnitetään huo-miota kasvien kasvuun jakehittymiseen. Lisäksi puuratkaisee lahjaongelmat sil-loin, kun saajalla tuntuu joolevan kaikkea.
Erilaisia vaihtoehtoja Istutettavan puun laji ja
koko valitaan juhlan luon-teen mukaan. Vauvan syn-
Puusta kasvaa pysyvä muistotymää juhlistamaan sopiihento hedelmäpuun taimi,joka kasvaa lapsen mukana.On varmaa, että oman ni-mikkopuun hedelmät mais-tuvat maailman parhaim-milta. Runsaan sadon var-mistamiseksi kannattaa lä-histölle istuttaa sopiva pö-lyttäjälajike.
Merkkipäiväänsä viettä-ville istutetaan tavallistakookkaampia taimia. Tar-koitukseen sopivat havu-puut ja arvokkaat pitkäikäi-set lehtipuut. Esimerkiksipitkää ikää kuvaava vakaatammi on hyvä valinta ni-mikkopuuksi vaikkapa vaa-rille. Myös talvella vihreis-tä havupuista löytyy useitamelko vähän käytettyjä la-
jeja, jotka erikoisuutensapuolesta tuovat juhlan ai-heen myöhemmin vaivatto-masti mieleen. Lisäksi ha-vupuut ovat yksittäispuinaedustavan näköisiä.
Yhdistysten ja yritystenmerkkitapausten kunniaksivoidaan istuttaa puuryhmiätai jopa pieniä metsiköitä..Esimerkiksi juhlaan osallis-tuvat yhteistyökumppanitistuttavat samalle alueelleomat puunsa. Pieni metsik-kö muodostuu silloinkin,kun isoäidin tai -isän merk-kipäivän kunniaksi lapset jalastenlapset istuttavat omatpuunsa.
Puut ovat mainio lahjauuteen kotiin pientalossa.Tupaantuliaisten ohjelma-
numeroksi voitaisiin ottaaistutustalkoot. Nykyajanpienille pihoille sopii esi-merkiksi pihlaja, joka onperinteikäs pihan pyhä puu.Perinteen voi mukauttaa tä-hän päivään valitsemallakotipihlajan tilalle moni-puolisesta pihlajan suvustavaikkapa koristeellisen tuu-renpihlajan, pienen helmi-pihlajan tai kauniin latvuk-sen muodostavan suomen-tai ruotsinpihlajan. Suurel-le pihalle mahtuu kuusi,joka on Suomessa toinenperinteinen pyhä puu.
Piha vaikuttaa puunvalintaan
Muistopuun antajan onkohteliasta huomioida tai-men tuleva kasvu. Pienessäpihassa liian suureksi kas-vavasta puusta tulee hel-posti asukkaiden mielihar-mi. Pieneen pihaan valitaanpieneksi jäävä puu esimer-kiksi hedelmäpuu, koriste-omenapuu, pihlaja tai sy-reeni. Suurella tontilla ontilaa isoiksi kasvaville puil-le.
Jos lahjoittaja haluaaosoittaa arvostustaan puunsaajaa kohtaan, hän valitseesuurikokoisen taimen. Suu-ri ja arvokas taimi ei ole ta-vanomainen lahja, ja se onmyös nopeasti valmiin nä-köinen.
Puutarhaliitto
Aivan äskettäin löysinäitini jäämistöstä huolelli-sesti narulla sidottujanippuja Karjalan Heimo –lehteä. Vuoden 1969numerossa 5-6 näinyllättäen Kirjallisuutta-otsikon alla esittelyn jaarvioinnin äitini SaimiSorri-Hukkasen samanavuonna ilmestyneestä Tientäydeltä –kirjasta. Koskatämä pieni muistelmateoslienee usean lehteämmelukevan kirjahyllyssä, sevoi kiinnostaa heitäkiinnostaa. Artikkelin onkirjoittanut KarjalanHeimon silloinen päätoi-mittaja Boris Karppela.Tapahtumastahan on jorunsaasti yli kolmevuosikymmentä, jotenkirjasen molemmatpainokset ovat (lähes)loppuunmyydyt.
Hellikki Mattlar
Tien täydeltä
Karjalan Heimo 1969: KirjallisuuttaSaimi Sorri-Hukkanen:
Tien täydeltä, Tuokio- jatunnelmakuvia karjalaistenkohtalonpäiviltä 1940-1944, Lappeenranta, Karja-lan Kirjapaino Oy, 80 sivua.
”Kuka on Saimi Hukka-nen?”, kysyivät monetlehtemme vakinaiset luki-jat, kun heimolehtemme 9-10/1965 numerossa julkai-simme hänen ensimmäisenrunonsa ”Ikävä Käsnäsel-kään”. Siinä hän oli tavoit-tanut talvisodanjälkeisenevakkohengen ja rajakarja-laisen pitäjän, Salmin, mur-
teen sataprosenttisesti, ai-dosti, karjalaisen mieltä sal-paavasti. Siinä evakoksijoutunut Pedri-starikku ky-syy nuorelta naiselta:
- Vielgöi myö kod’ihpiäzemmö? Omal moal oliparembi, omal pätsil läm-bösembi.
Ja nuori nainen tyydyt-tääkseen toisen ”nuoruu-den” saavuttanutta Pedri-starikkaa vastaa:
- Pedri-starikku, vie piä-zemmö Käznyselgäh.
Sen jälkeen on samaltatekijältä tuon tuostakin ol-
lut lehdessämme luettavis-sa yhä uusia aiheita karja-laisten kohtalonpäiviltä.
Kuten Iki-Ilmari, on Sai-mikin papillista sukua. Isä,rovasti Kaarle RietrikkiSorri (1858-1930), ehti toi-mia kirkkoherrana Liperis-sä, Korpiselällä jaKuolemajärvellä. SaimiHukkasen oma elämä liit-tyy kiinteästi Elisenvaaranyhteiskouluun. Hän on ollutperustamassa tätä koulua jamyöhemmin myös johta-massa. Kun hän 17.9.1967täytti Helsingissä 80 vuot-
Ritvakoivujen katveessamäellä pitkien peltojenpäässä on Oskari Vennontalo KurkijoenLuhovaarassa.
Ilmassa on hiljaista.Alempana harhailevatmonenmoiset oudot arathuhut…
Tuvan täydeltä on tullutkuulijoita: radiostaodotetaan –Yhä odotetaan –Kuuluu jo: Hetken kuluttuatulee tärkeä tiedotus.Mykistyttää.- Hetken kuluttua tuleetärkeä tiedotus.
Äänetön on tupa. Äänetönon kirkas korkeus.
Ulkoministeri puhuu.- - - Itäinen rajamme tuleekulkemaanUudenkaupungin rauhanrajan suuntaan - - -
Tuosta ei tajuta mitään.On se joskus opittuhistoriasta. Nyt ei muisteta,ei ymmärretä.
- - - Rauha on siis maahanpalannut. Muttaminkälainen rauha.Maamme vanhat rajat onsiirretty. - - - Luovutettavillaalueilla asunut väestöjoutuu hakemaan itselleenuusia asuinsijoja.
- Mis myö olloa?- Mil puol rajjoa myö olloa?
- Olloaks myö veäräl puoleluutta rajjoa?
Puolustuslinjat olivatkulkeneet kaukanaKurkijoelta.Ei täällä oltu taisteltu. Eitätä seutua oltu vallattu.Ei tätä voitu ottaa.
- Myö olloa veäräl puolelrajjoa -
Helmi silittelee kodinikkunanpieltä,se on vaaleanruskea, tuntuukättä vasten lämpimältä.Martan katse kääntyy ulos:keväthankien kilo kivistääsilmiä.Sydän kieltäytyy selvästisanottua ymmärtämästä.
- Myö olloa nyt veärälpuolel rajjoa -
Emäntä nostaa padanliedelle.Pitää kuoriapiiraansydänpotatit.Isäntä nousee jyrkästi.On haettava heinäkuormatakaladosta.
Mutta nähdessäänympärilläänaivan poikkeuksellisensanattoman vakavoitumisenpojat tarraavat vielätoiveajattelunsa pettäväänoljenkorteen.- Elkeä uskoko mitäsanottiin. Elkeä uskoko.
Saimi Sorri-HukkanenTien täydeltä -teoksesta
ta, esittelimme häntä luki-joillemme. Nyt hän yllättimeidät runokirjallaan.
Hänen runosikermänsäjakaantuvat selvään kol-meen osaan: I - Lähtö rajan-pinnasta sodan alta japakkorauhan jälkeen 1940,II - Takaisinpaluu ja toinenlähtö sekä III – Yleisluontoi-sempaa rajan taakse jääneis-tä ja uusista asuinpaikoista.
Hänen runonsa aiheetovat laajalta alueelta. Alkuon Terijoen Tyrisevältä. Sit-ten löydämme nimet Sorta-vala, Salmi, Suvanto, Kor-piselkä, Viipuri, Ägläjärvi,Karali, Suistamo, Leppäsil-ta, Impilahti, Kerisyrjä,Koivisto, Makslahti, Sak-kola ja monen muun.
Tekijä on tavoittanutSuomen kansan ainutlaatui-sen ”talvisodan hengen” jakarjalaisten ”poislähtö-,takaisintulo- ja uudelleenpoislähtö” -tunnelmat. Ru-nokirjanen on historiallinendokumentti. Tekijä itse esi-sanoissaan lausuu: ”Nämätositapauksiin pohjautuvatpikku muistelmat on omis-tettu kaikille niille, jotka so-tasiirtolaisina joutuivat kul-kemaan rajan yli, jättämäänkotinsa ja kotiseutunsa, esi-isiensä ja oman työnsä tu-lokset. Yksittäisinä nämätarinat ovat vähämerkityk-siset, mutta kokonaisuutenavalottanevat hivenen Karja-lan heimon silloistamurhenäytelmää.” Karjala-iltojen ja -juhlien järjestäjil-le ja ohjelmansuorittajilletämä runokirja on kultainenlähdeaitta. Suosittelemmesitä jokaisen karjalaisen ko-din kirjastoon.
ja kosketti Benjaminin kät-tä.
Nyt ei mieheltä enää tul-lut kyyneleitä. Emme olleetvarmoja, kuuliko hän laulu-amme tai tajusiko hän...Halusimme kuitenkin vies-tittää hänelle, että hänenlapsuutensa maillekin onkevät jo tullut.
Onneksi oli mukana hei-täkin, jotka saattoivat lau-laa: minä en itkultani voinuteikä tuo paljon kokenut hoi-tajakaan. Hän ei ole karja-lainen ja kuitenkin hän kokitilanteen herkkyyden hyvinvoimakkaasti.
Benjamin edusti mieles-täni siinä puhumattomanaja tunteensakin kadottanee-na koko sitä suomalaistaikäluokkaa, joka kantaa so-dan ja evakkotaipaleidenaikaansaamia haavoja itses-sään. Jos joskus tuntuu, ettänyt olemme voittamassa sy-lipainin noiden kokemus-temme kanssa, on se vainkovettunutta pintakerrosta.
Me olemme ainakin kak-si sukumme jäsentä saatta-neet viimeiselle matkalleenurkujen soittaessa “Jo Kar-jalan kunnailla lehtii puu”.Ehkä siitäkin johtuu, että envoi sitä laulua kuivin silminkuunnella.
Lyyli Nevanperä
13.3.40
Perjantaina 3. kesäkuuta 2005 – Nro 22–23 – 7Esk
on p
uum
erk
ki
Tämän vuoden alkupuo-lella olen tutkinut Karjalansyntyä, sitä mitä vaiheita onkuulunut sen maantieteen,geologian, ilmaston ja ve-sistön muutoksiin, sitä mi-ten eliöstä, kasvit ja ihmi-nen ovat siirtyneet tälle alu-eelle mannerjäätikön puris-tuksen jälkeen, jolloin einäkyvää elämää jäävuorenalla vielä ollut. Maa jonkapäällä astelemme oli synty-mässä, jossa Karjalan Kan-nas ja Laatokan Karjalaovat nähneet omat aivanerikoiset vaiheensa.
Sysäyksen minulle tähänperehtymisen antoi mui-naistutkija, arkeologi Alek-sandr Saksa, joka on Kurki-joella ja edelleen tutuillakarjalan alueilla tehtyjenkaivausten nykytutkija.Hän on tehnyt väitöskirjan-sa, joka on Joensuun yli-opiston julkaisuja. Sieltäolen saanut hänen työnsätulokset käyttööni monis-teina. Ne ja tietosanakirjatovat kerrontani pohjana.Jotta kertomus olisi suju-vaa, en yksityiskohtaisialainauksia erikseen mainit-se.
Esitys pohjautuu Alek-sandr Saksan tutkimukseenRautakautinen Karjala,Muinais-Karjalan asutuk-sen synty ja varhaiskehitys.Se on Joensuun yliopistonhumanistisen tiedekunnanjulkaisu vuodelta 1998.
Edellä mainitun tutki-muksen lisäksi olen työssä-ni käyttänyt teoksia: Ota-van Iso Tietosanakirja, Hel-sinki 1931-1939 osat 1, 5, 7ja 13 sekä täydennysosat Ija II, Helsinki 1957 ja 1959sekä Gummeruksen tietosa-nakirja Tietojätti, Jyväsky-lä 2000 ja Gummeruksentietosanakirja Uusi Iso At-las, Jyväskylä 2000.
Lisäksi olen käyttänytteoksia: Kurkijoen historia,Kurki-Säätiö, Loimaa 1982sekä Rainer Hakulinen,
Kurkijoki Kylästä Kylään,Kurki-Säätiö, Hämeenlinna1972.
JääkausiViimeisimmän miljardin
vuoden aikana on ollutuseita jääkausia. Viimeisinon muodostunut neljästäjäätymisestä, joita erottaatoisistaan leudommat väli-kaudet. Viimeisimmän jää-kauden ollessa huipussaanoli suuri osa Eurooppaa jaPohjois-Amerikkaa man-nerjäätikön peittämän ku-ten Grönlanti nykyisin.
On tultu siihen tulok-seen, että viimeisimmänjääkauden sulamisvaihe al-koi, niin kuin maan kerran-naiset sedimentit osoittavat,Euroopassa noin 20 000vuotta sitten ja jääkaudenjälkeinen aika noin 10 000vuotta sitten (Atlas, Iso Tie-tosanakirja).
Jään vetäydyttyä kaak-koiseen Suomen alueelta,Kannakselta ja LaatokanKarjalasta ilmestyi sinne,elollisen luonnon valloitet-tua alueet, myös ihminen.Arkeologiset kaivauksetovat tuoneet ihmisasutuk-sen merkit näkyville.
Varhaisimpana ja kuului-simpana tähänastisista tä-hänastisista löydöistä onAntrean Korpisaaren mui-naisjäännökset. Siihen kuu-luivat verkon osat sekäkivi-, luu- ja sarveisesinei-tä. Löydön radiohiili-ikä on9230 ± 210 vuotta. Jo myö-häisellä neoliittisellä kivi-kaudella alkoivat Kannas jaLaatokan Karjala muuttuatiheästi asutuiksi seuduiksi.
Mannerjää oli tuhansienvuosien aikana painanutmaankuorta alemmaksi.Jäävuoresta vapauduttuaanse alkoi hitaasti kohota.
Jäävuoren eteen kertyisulamisvesistä valtaisa jär-vi. Tämän silloiseen Itäme-reen ulottuvassa makeanveden altaassa oli myös
suolattoman veden eliöstö.Pohjan kerrostumien koti-loista (Ancylus fluviatilis)järvi sai nimensä Ancylus-järvi. Tätä 9000 vuotta sit-ten tapahtunutta Itämerenkehitysvaihetta sanotaanmyöhäiskvartääriseksi jak-soksi.
Myöhäiskvartäärisenäkautena Ancylus-järven ve-det purkautuivat Keski-Ruotsin kohdalta valtame-reen. Valtaisa lasku-uomaja kuivunut koski ovatmerkkeinä tästä ajasta.
Maan kohoamisen jatku-essa se kallisti Ancylus-jär-ven vesimassat lounaaseen.Seurauksena oli uuden uo-man avautuminen Tanskansalmien kohdalle. Järvenpinta oli aluksi 30 metriämeren pintaa korkeammal-la. Vesimassat syövyttivätsen vähitellen. Uoma muut-tui salmeksi ja Ancylus-jär-vi Litorinamereksi. Se ta-pahtui noin 7000–8000vuotta sitten (litorina-koti-loiden yleistyessä).
Vuoksen syntySuuret geologiset muu-
tokset jatkuivat. Saimaanvedet laskivat litorinakau-della ensin Suonteenselänkautta Päijänteeseeen ja sit-ten Mäntyharjun ja Kivijär-ven-Valkealan reittiä myö-ten Kymijokeen. Laatokanvedet virtasivat sen silloistalaskujokea pitkin Viipurin-lahteen.
Maan tasaisesti kallistu-essa nousi veden pinta ve-sistön kaakkoisosassa japuhkaisi lopuksi uuden tienSaimaasta Laatokkaan. Seoli Vuoksen synty noin5000 vuotta sitten. Siitäseurasi valtaisa luonnon-mullistus: Laatokan veden-pinta nousi noin 21 metriämerenpinnan tason yläpuo-lelle.
Laatokan ranta-alueidenasuinpaikat jäivät vedenalle. Asukkaiden oli siirryt-
tävä korkeammalle ranta-alueelle, jos asuinpaikkasen vain salli.
Neva syntyiLuonnon mahti ei pysäh-
tynyt tähän. Laatokkaan ka-saantuneet korkeat vesi-massat aukaisivat tien Suo-menlahteen. Tapahtui Ne-van synty noin 3100 vuottasitten. Sen jälkeen laskiLaatokan veden pinta nope-asti lähes nykyiselle tasol-leen eli viisi metriä merenpinnan yläpuolelle.
Vesistöhistoria on anta-nut näin mahdollisuudentutkia kehitystä Karjalanalueelle monien esihisto-riallisten vuosituhansienajalta kuten Viipurin, Kau-kolan ja Kurkijoen kohdal-ta, niin kuin arkeologiAleksandr Saksa sen sanoo.
Kertomuksemme vaatii,että teemme katsauksen esi-historiallisiin ajanjaksoihin.(Esihistoria on ”historianta-
Tässä piirroksessa harmaana näkyy Ancylus-järven laajuus (rannansiirtymisen) maksiminaikana. Lasku-uoma maksimin aikana (1) ja sen jälkeen (2). Keskellä piirrosta Itämeri, oi-kealla ylhäällä Etelä- ja Keski-Suomi.
Esko Miikkulainen:
Karjalan varhaiskehitys, osa 1
kainen” aika, jolta ei oleolemassa kirjoitettuja läh-teitä.)
KivikausiKivikausi on ensimmäi-
nen esihistoriallinen kausi,joka alkoi vallitsevan käsi-tyksen mukaan satoja tu-hansia vuosi sitten ja päät-tyi Egyptissä noin 4000vuotta eKr. Suomessa kivivaihtui metalliin noin 1500-1300 eKr. Esineet tehtiinkivikaudella luusta, saves-ta, sarvesta ja puusta.
PronssikausiPronssikausi on esihisto-
riallinen ajanjakso. Kupari-kausi alkoi Lähi-Idässä en-nen vuotta 4000 eKr. Kohtakupariin opittiin sekoitta-maan tinaa, jolloin saatiinvahvempaa metallia, prons-sia. Suomessa pronssikausialkoi noin 1500-500 eKr.Suomen rannikolla oli sekäesineistöltään että usko-
muksiltaan skandinaavispe-räinen läntinen kulttuuri;idässä, sisämaassa ja Poh-jois-Suomessa oli itäinenkulttuurivirtaus.
RautakausiPronssikauden jälkeen
vallinnut esihistoriallinenkausi. Ensi kerran rautaa ta-vataan käyttömetallina1200-luvulla eKr. Vähässä-Aasiassa ja Lähi-idässä.Rauta tuli yleiseen käyttöönPohjoismaissa vasta 300-luvulla eKr.
Nuorempi rautakausiVuoden 400 eKr. jälkeen
vallinnutta aikaa kutsutaannuoremmaksi rautakaudek-si. Se alkoi kansainvaellus-ten aikana (400-800) japäättyi viikinkiaikaan (800-1050). Pohjolan ja Suomenesihistoriallinen rautakausipäättyi vasta kristinuskonleviämisen myötä.
Mikä on Suomen tunne-tuin lintuaiheinen taulu? –Tikkataulu.••••
Tuo naapurin Pekka taitaaolla todellinen teräsmies.Miten niin? – Kun sillänäkyy olevan ruostettaalushousuissakin.••••
”Voi, että olit hölmönnäköinen kosiessasi mi-nua”, vaimo sanoi miehel-leen. ”Minä en ikinäunohda sitä. Ja kuitenkinolin hölmömpi, kuin miltänäytin.”••••
Onhan ne laihialaisvitsitihan hyviä, mutta niitäpitäisi käyttää vähänsäästeliäämmin.••••
Hymyähuuleen
Hulivili-poikaPoika tuo potrapoluilla kulki.Paljon tyttöjäsyliinsä sulki.
Viimein kohtasitytön niin soman.Sinusta tahdonikioman.Vaan tyttöpä oli jotoiselle suotueikä potrallepojalle luotu.
Anja
T I L A A
Koulukuja 732200 Loimaa
Avoinna: Ti & Pe klo 9–14puh. (02) 762 2551
Matkapuh. 050-521 3336
Perjantaina 3. kesäkuuta8 – 2005 – Nro 22–23
Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU
Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700
Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547
KukkaBoxPuh. 762 2669
Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa
Asianajajia
AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja
Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]
AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY
Asianajaja,varatuomari Jari Heikman
varatuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri NieminenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,
puh. (02) 762 4400, fax 763 [email protected]
www.heikman.com
ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.
Varatuomari
HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua
PUHELIN (02) 760 511
MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA
Puh. 7622 950,Oikokatu 3
Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00
LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17
T I L A A
EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko
MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa
Ajanvaraus puh. (02) 763 1179
LAATUAEDULLISUUTTA
AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus
KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky
Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760
(Kaupungintaloa vastapäätä)
KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ
ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Ainola2. Espanjassa3. Lapin lääni4. Ilomantsin5. George
Washington6. tullivirkamiehiä7. riikintaaleri8. Espoossa9. Matti Esko10.Anja Kauranen
Tervetuloa tutustumaankarjalaiseen perinteeseen!
Avoinnakesäviikonloppuisin
klo 12-16,muulloin sopimuksen
mukaan.
Yhteydenotot:Antti Eklund,
puh. (02) 767 6108tai Eino Vepsä,
puh. 0500-875 211
Kojonperäntie 446,32260 KOJONPERÄwww.kurkijoki.fi
Kotiseuturetkiä Karjalankotitanhuville on tehty pit-kin talveakin. Ainakin kala-ihmiset ovat tehneet, muttakesän myötä ilmojen läm-mitessä uskaltautuvat jo vi-luisimmatkin reissuun mu-kaan. Lisäksi sulanmaan ai-kana näkyy maastokin par-haiten, joten ”reissulle”vain.
Itse en enää jaksa muu-toin kuin olemalla ”henges-sä mukana” ja karttoja nuo-remmille matkaoppaiksipiirrellen. Ihme ja kumma,vaikka tekeleeni poluista jaentisten talojen olinpaikois-ta ovat ”noin-mittakaaval-la” tehtyjä, on aina kohdelöytynyt. Tai sitten nämäkarttojen tulkitsijat ovat oi-valtaneet tarkoitusperänihyvin.
Niin tai näin, aina on tuo”suurin piirtein” –malli tep-sinyt. Eihän ennenkään jok-kaisen talon välillä ollutmaanteitä, jotenka olimaastosta otettava osviittaaja katsottava kellosta, pal-jonko aikaa kului ”naapu-rissa pistäytymiseen”. Jois-sakin kohdissa maastossasaattaa vielä havaita kärry-tienkin sijainnin, jonka he-
voset ja kovapyörärattaatovat syövyttäneet ”tiekar-tan” vuosikymmeniksi, kunvain osaa osumaan kohdal-le.
Suunnitelmat matkanonnistumiselle ovat kitey-tyneet jo pitkin kevättä,mutta on varauduttava sii-henkin, ettei matkat ainamene ”käsikirjoitusten”mukaisesti. Toukokuun lo-pulla Hiitolan Pitäjäseuranja Noormarkun Karjalaseu-ran jäsenet (muilla vahvis-tettuina) ovat taas kesän
Kotiseuturetket
ensi visiitillä ”kotona jamummolassa”.
Siellä Luojan puistossavoi silmät ummessakinnähdä isien ja äitien sekäisovanhempien hääräämäs-sä kotitanhuvilla perheensäparissa! Lähes joka vuosion innostus syttynyt nuo-riinkin lähtijöihin, mikä oniloinen asia kulttuurihistori-an kannalta. On kuitenkintullut jo perinteiseksi tavak-si ensin laskea kukat ja pi-tää pieni muistotilaisuusHiitolan hautausmaan enti-
sellä kaatuneitten vainajienmuistopatsaan jalustalla.Kannelta soittava tyttöpat-sas on siirretty turvaan ja onnyt soittelemassa uudellaNoormarkun Karjalaseuranhankkimalla jalustallaNoormarkun kirkkopuistos-sa.
Hiitolan Pitäjäseura onpuolestaan vanhalle Hiito-lan hautausmaalla olevallejalustalle kustantanut muis-toristin. Säilyköön tällainenkunnianosoitus vainajiam-me kohtaan tulevaisuudes-sakin retkeläistemme tapa-na.
Toisena matkapäivänäjokainen ryhmä suunnistaa-kin sukunsa kotikonnuille.Niin Hiitolan pukinnieme-läisetkin lähtevät ensin ju-nalla ja sitten patikoidenhoitamattoman metsänkautta pienelle Perälam-melle, jossa on perheemmetavaksi muodostunut juhliaaina sen vuotisia tapahtu-mia. Nyt lähes päivälleenkohdalle osui Kostin 50-vuotisjuhla. Ei muuta kuinjuhlat aterioineen pystyyn”mummolan” nurmikolla..Ja Kosti ottamaan onnitte-luita vastaan. KesäterveisinNoormarkusta,
Aino Koppi
SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21
RuokakauppaSinun makuusi
762 2848
LOP-Kultapiste
763 2150
040-765 7028
Ritvanja OilinEines-keittiö
76368520762 4432
762 2062
762 1413
Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle
kg
Kariniemen Broilerinminuutti pihvit
10 kpl rasia 995kg
KOFF III-olut12-pack6,70 + 1,20 (1,69 l) 790
Kotiuuniin Liha- jaKinkkupasteijat10 kpl pussi 500 g (4,78 kg) 239
kg
Edullista laatua kevään juhliin!HK Porsaansisäfileet
n. 650 g
9,95kg
Pepsi tai Pepsi Max
4,991,5 l 3,39+1,60Pepsi tai Pepsi Max
4-PACK(0,64 l)1/tal.
Valio Aura tai Aura 17150-170 g (13,27-11,71 kg)
199pkt
First Price Kuorittukatkarapu
1000/800 g (7,49 kg)
599ps
HK Kabanossigrillimakkara 1 kg
399pkt
Vaasan Täyshyvät620-640 g (3,53-3,42 kg)
219ps
UUTUUS!
Tarjoukset voimassa: perjantai – lauantai 3.-5.6.2005
Ei tarvinnut lähteäKurkijoelle: kullerokukki ja käki kukkuitiistaiaamunaHumppilassakin.
