O l e n ko m in ä ve l j e n i v a r t i j a ?P u u t t um i s e n on g e l m a t y ö y h t e i s ö s s ä

Ekumeeninen seminaari16.3.2007

Helsinki

M u i s t i o

Olenko minä ve l j eni var t i ja ?P uu t tu mi s e n o ng e l ma t y ö y h te i s ö ss ä

Ekumeeninen seminaari16.3.2007

Diakonissalaitoksen kirkkoHelsinki

M u i s t i o

2

Sisältö

Saatteeksi........................................................................................................................... 3

Seminaarin ohjelma............................................................................................................ 4

Suomen ekumeenisen neuvoston Eettisten kysymysten jaosto ............................................ 5

Avaus, Risto Pontela.......................................................................................................... 6

Osa I: Suomalaisen työyhteisön ongelmat....................................................................... 7Työyhteisöhyvinvointi, Pekka Alaja .......................................................................... 7Päihteet, uhka suomalaiselle kansanterveydelle, Jussi Huttunen............................... 10Työntekijän hoitoonohjaus ...................................................................................... 21Hoitoonohjaus – syntipukin kohtalo vai mahdollisuus parannukseen, Antti Hytti..... 21

Osa II: Miten kirkot suhtautuvat päihdeongelmiin? .................................................... 29Kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen päihdestrategiat, Tapio Pajunen........................ 29

Osa III: Miten kirkot työyhteisöinä huomioivat päihdeongelman? ............................. 41Paneelikeskustelu, Jorma Aarnio, Markku Salminen, Theresa Jezl, Seppo Lusikka .......... 41Puutummeko liian myöhään? Miten eteenpäin? Matti Kaivosoja ............................. 51

Päätös, Liisa-Maria Voipio-Pulkki................................................................................... 52

Liitteet

Toimiva työyhteisö .......................................................................................................... 53Rationaalisia tekijöitä organisaation ymmärtämisessä ja kehittämisessä ........................... 54Perustehtävä ja inhimilliset tarpeet ................................................................................... 54

Mediaseuranta

Kotimaa 22.3.2007........................................................................................................... 55NNKY-Näky 3/2007 ........................................................................................................ 56

3

Saatteeksi

Olenko minä veljeni vartija? Puuttumisen ongelma työyhteisössä -seminaari järjestettiin16.3.2007 Helsingin Diakonissalaitoksen kirkossa.

Tapahtuma oli jatkoa vuosina 2005 ja 2006 pidetylle seminaareille Rukous, sairaus, pa-rantuminen – kristillisiä näkökulmia ja Sairaus ja ahdistus – kristillisen uskon mahdollisuusja lupaus. Seminaarisarjan kolmannen seminaarin aihe oli ajankohtainen ja samalla vaikea.Työyhteisöt voivat olla terveyden tukijoita tai sairauden aiheuttajia. Suomen ekumeenisenneuvoston Eettisten kysymysten jaosto halusi kutsua avaamaan keskustelua ja etsimään teitäparempiin työyhteisöihin.

Tämän ja aikaisempien seminaarien järjestämiseen on johdattanut ekumeenisessa liik-keessä viime vuosina käyty keskustelu healing-teeman ympärillä. Prosessin tarkoituksena onollut nostaa esiin kristillisten perinteiden näkemyksiä elämän vaikeiden tilanteiden kohtaami-sesta.

Jeesus Kristus parantaa ja sovittaa – Todistuksemme Euroopassa (Jesus Christ Healsand Reconciles – Our Witness in Europe) oli Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokouk-sen teemana vuonna 2003. Kokouksessa korostettiin parantumisen ja eheytymisen vaikutustaihmisten ja kansojen väliseen sovitukseen.

Samana vuonna Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksen teema oli Maailman ter-vehtymisen puolesta (For the Healing of the World). Pohdintojen keskiössä olivat teologistenkeskustelujen, väkivallan vastustamisen sekä lähetyksen ja uskontodialogin merkitys maail-man tervehtymiseen.

Tule Pyhä Henki, paranna ja sovita (Come Holy Spirit, Heal and Reconcile) oli tee-mana Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssissaAteenassa 2005.

Aikaisempien vuosien seminaarit kokosivat Helsingin Diakonissalaitoksen kirkontäyteen osanottajia, vuonna 2005 osanottajia oli pitkälti toistasataa, seuraavana vuonna vajaat100, mutta healing-sarjan kolmannen seminaarin osanottajamäärä oli 50. Saattaa olla, ettäaihe koettiin vaikeaksi jopa siinä määrin, että seminaarin osallistumisen kynnys tuntui korke-alta. Käsillä olevassa muistiossa julkaistaan tekemäni muistiinpanot ja alustuksiin liittyneetdiaesitykset ym. Tämä kooste on sarjan kahden aikaisemman seminaarimuistion tapaan myösinternetissä: www.ekumenia.fi > Etiikka ja ekumenia.

Seminaari jakautui kolmeen jaksoon ja iltaohjelmaan: 1) Suomalaisen työyhteisönongelmat, 2) Miten kirkot suhtautuvat päihdeongelmiin? 3) paneelikeskustelu: Miten kirkottyöyhteisöinä huomioivat päihdeongelman?

Iltaohjelman Candlelight Lecture pidettiin aiheesta: Taide tervehdyttäjänä. Taidemaa-lari, kirkkoherra Christer Åbergin luennon ajatukset sisältyvät hänen keväällä 2008 ilmesty-vään kirjaansa: Pyhä kissa ja muita kohtaamisia; maalaispapin päiväkirjasta (Kirjapaja).

Kiitän SEN:n Eettisten kysymysten jaostoa saamastani mahdollisuudesta seurata kiintoisanhealing-teeman käsittelyä kolmen seminaarin tiimoilta.

Aino-Maija VuorinenLKaino-maija.vuorinen@utu.fi

4

S e m i n a a r i n o h j e l m a

12 AvausEettisten kysymysten jaoston pj., rovasti Risto Pontela

Suomalaisen työyhteisön ongelmatPuheenjohtaja: Risto Pontela

TyöyhteisöhyvinvointiTyönohjaaja, rovasti Pekka Alaja

Päihteet, uhka suomalaiselle kansanterveydelleProfessori Jussi Huttunen

Työntekijän hoitoonohjausProjektipäällikkö Antti Hytti

Keskustelu

14.15 Kahvi- ja teetarjoilu

15 Miten kirkot suhtautuvat päihdeongelmiin?Puheenjohtaja: SEN:n pääsihteeri, isä Heikki Huttunen

Kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen päihdetyön strategiatLehtori Tapio Pajunen

Keskustelu

Miten kirkot työyhteisöinä huomioivat päihdeongelman?Paneelissa:Ylilääkäri Jorma Aarnio (vapaakristillisyys)Sisar Theresa Jezl (kat.)Päihdetyön sihteeri Seppo Lusikka (lut.)Pastori Markku Salminen (ort.)

Puutummeko liian myöhään? Miten eteenpäin?Projektijohtaja, ylilääkäri Matti Kaivosoja

17.30 PäätösYlilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki

19 Yhteinen illanvietto ja illallinen, ravintola Helkan keittiöCandlelight Lecture Taide tervehdyttäjänäTaidemaalari, kirkkoherra Christer ÅbergKansanmusiikkiaHelinä Voipio, viuluHelmi-Sofia Voipio, harmonikkaIltahartausPastori Kaisa Iso-Herttua

5

S u o m e n e k u m e e n i s e n n e u v o s t o nE e t t i s t e n k y s y m y s t e n j a o s t o

Eettisten kysymysten jaoston tarkoituksena on tarjota SEN:n jäsenyhteisöille ja tarkkailijoillemahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen eettisten kysymysten käsittelyn edistämiseksi.Jaoston tehtävänä on käsitellä ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä ekumeenisesta näkökulmas-ta. Erityistä huomiota kiinnitetään terveydenhuollon etiikan kysymyksiin ja ihmisarvoon liit-tyviin kysymyksiin.

Eettisten kysymysten jaosto on toiminut vuodesta 1988, jolloin perustettiin Terveydenhuollonetiikan jaosto, joka toimintansa alkuvaiheessa keskittyi erityisesti Kirkkojen maailmanneu-voston (KMN) lääketieteen komission (Christian Medical Commission, CMC) esillä pitämiinkysymyksiin. Kirkkojen maailmanneuvoston rakenteen uudistumisen myötä CMC:n toimintaon nykyään osa KMN:n ohjelmaa Mission and Evangelism: health, healing and wholeness.

Vuonna 2000 Terveydenhuollon etiikan jaoston toimintasektoria laajennettiin käsittämääneettisiä kysymyksiä laajemmin ja nimi muutettiin Eettisten kysymysten jaostoksi.

Jäsen- ja tarkkailijayhteisöt voivat nimetä edustajia jaostoon kolmivuotiskaudeksi kerrallaan.Toimikaudella 2007–2009 jaoston jäsenet ovat:

Suomen ev.-lut. kirkkoTerv.huollon lehtori Helena LaurialaYlilääkäri Liisa Maria Voipio-Pulkki, varapuheenjohtaja

Suomen ortodoksinen kirkkoLL Seppo PesonenKirjailija Janne Huttunen

Katolinen kirkko SuomessaLL Markku Vähätalo

Suomen AdventtikirkkoTM Leif Hongisto

Suomen kristillinen rauhanliikePääsihteeri Risto Pontela, puheenjohtaja

Suomen Kristillinen YlioppilasliittoTeol. yo Eetu Keijonen

Suomen LähetysseuraPastori Janne Hassinen

Suomen PelastusarmeijaMajuri Pirjo Vallinsalo

SihteeriPastori Kaisa Iso-Herttua (lut.)

6

A v a u s

Suomen ekumeenisen neuvoston Eettisten kysymysten jaoston puheenjohtaja,rovasti Risto Pontela

SEN:n Eettisten kysymysten jaosto on toiminut pitkään ja 1980 ja -90 luvuilla ennen kaikkealääketieteen eettiset kysymykset ovat olleet agendassa. Runsaat viisi vuotta sitten SEN linjasitoimintaa eri tavalla ja Terveydenhuollon etiikan jaostosta tuli Eettisten kysymysten jaosto.Tässä yleiseettisten kysymysten jaostossa on edelleen monia jäseniä terveydenhuollon alalta,mutta on muitakin.

Perinteinen paastonajan seminaarimme pidetään nyt kolmatta kertaa. Olemme käsitelleetaiheita: rukous, sairaus, parantuminen sekä sairaus ja ahdistus. Nyt teemana on puuttumisenongelma työyhteisössä. Jaosto on halunnut tuoda pohdittavaksi ajankohtaisia teemoja, joissaon vaikeitakin eettisiä kysymyksiä. Keskeinen kysymys on, kuinka ihminen ja ihmisyhteisövoisi löytää eheytymistä ja parempaa elämää. Tänään seminaarissamme tarkastellaan työyh-teisöä ja yhteisön merkitystä sairastumisessa ja hoitoon ohjauksessa. Työyhteisö ja työelämäyleensäkin tuntuvat saavan yhä suuremman osan työssä käyvien ajatuksista ja elämästä.

Valmistautuessani puheenvuorooni tutustuin psykiatri Jouko Salmisen artikkeliin, jossa to-dettiin muun muassa, että masennus ja päihteiden väärinkäyttö ovat nykyään merkittävimpiäkansansairauksiamme. Tänään kuulemme päihteiden väärinkäytöstä ja kirkkojen strategioistasen suhteen. Toinen keskeinen kansansairaus merkitsee sitä, että mielenterveyden häiriöidenvuoksi eläkkeellä on noin 75 000 ihmistä, työkyvyttömistä 35 % kärsii niistä ja joka viidessairauslomapäivä johtuu mielenterveyssairauksista. Vakava masennus eläkkeen syynä onyleisempi kuin tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat läsnäkaikissa työyhteisöissä ja yhä tärkeämmäksi eettiseksi kysymykseksi tulee tuttu kysymysRaamatusta: ”Olenko minä veljeni vartija?”

Seminaarissamme on kolme jaksoa. Ensiksi käsittelemme työyhteisön ongelmia, toiseksikirkkojen suhtautumista niihin ja kolmanneksi paneelikeskustelussa käsittelemme sitä, mitenkirkot työyhteistöinä huomioivat päihdeongelman.

Kiitän Helsingin diakonissalaitosta yhteistyöstä seminaarin järjestelyissä. Aurorasalin puolel-la on mahdollisuus tutustua näyttelyyn, joka kertoo diakonissalaitoksen päihdetyöstä. Dia-konissalaitos on monella tavalla edelläkävijä näissäkin kysymyksissä.

7

O S A I

S u o m a l a i s e n t y ö y h t e i s ö n on g e l m a tPuheenjohtaja: Risto Pontela

Työyhteisöhyvinvointi

Rovasti Pekka Alaja

Työyhteisön hahmottaminenTyöyhteisöä voi tarkastella toisaalta ihannemaailmasta käsin, toisaalta kokemuksellisen maa-ilman kautta. Nämä kaksi eivät voi koskaan olla täysin yhteneväiset. Tämä ristiriita on ym-märrettävä ja hyväksyttävä. Kun näiden rinnalle tuodaan vielä työyhteisön irrationaalinenmaailma, ei ole ihme jos maailmojen erilaisuus hämmentää tai tuo pettymyksiä!

Työpaikan ihmissuhteetSosiaalisten tarpeitten tyydyttäminen on merkittävä osatekijä työn merkitystä arvioitaessa.Suhde työtovereihin vaikuttaa suuresti paitsi varsinaiseen työntekoon myös työssä viihtymi-seen ja työpaikan ilmapiiriin. Valitettavasti työpaikan tai työyksikön ihmissuhdeongelmatovat monasti keskeinen tekijä työyhteisön pahoinvoinnissa.

Tietämättömyys toisten ammattiryhmien töistä, tehtävistä ja visioista on yleistä. Kun ei puhu-ta, ei voi ymmärtääkään! Varsinkaan uhkamielikuvista ei saa puhua toisille ryhmille tai ryh-män jäsenille. Irrationaaliset mielikuvat toisista ryhmistä ovat luonteeltaan usein projektiivi-sia tulkintoja. Tämäkin voi aiheuttaa leimaamista ja pahan puhumista sekä osaltaan vaikeut-taa yhteistyötä. Korkeat raja-aidat mahdollistavat myös ongelmien piilottelun.

Tehoton ja huonovointinen työyhteisö– työntekijöitten välillä jännitteitä– organisaation rakenteet ongelmien aiheuttajana– yksilöllinen työkulttuuri synnyttää reviirejä– puuttumattomuuden kulttuuri ongelmien lisääjänä– henkilökohtaiset kriisit kuormittajina– jatkuva ylikuormittuminen yksilöiden ja työyksikköjen taakkana

Työnohjaus ongelmien poistajana tai helpottajana:Esimerkiksi kirkon kentässä on käytetty paljon työnohjausta ongelmatilanteissa, mutta onjouduttu huomaamaan, että työnohjauksen mahdollisuudet ovat rajalliset.

Oman minän tunteminen ja persoonallinen kasvu on tärkeää tehtäessä työtä ihmisten paris-sa. Kun tuntee oman sisimpänsä, voi ymmärtää toisiakin. Ohjattavien itsetuntemuksen lisää-minen ja vuorovaikutuksen kehittäminen eivät kuitenkaan ole riittäneet työyhteisöjen huono-vointisuuden lääkkeinä. Nykyään pyritään ainakin työyhteisöjen kehittämisessä keskittymäänperustehtävään eli itse työhön ja työn rakenteisiin liittyviin kysymyksiin.

Omat tai työntekijän kriisit:Kriisin keskellä kyky keskittyä omaan työhön ja antaa siihen täysi panos ei ole helppoa. Yri-tysmaailmassa ei yleensä huomioida kriisin vaikutusta yksityisen työntekijän kohdalla, kuntaas kirkon kentässä annetaan yleensä mahdollisuus käydä läpi omaa kriisiä ja katsotaan, etteikriisin alkuvaiheessa voida vaatia samaa työpanosta kuin normaalitilanteessa.

8

Aina ei kuitenkaan pysähdytä ongelmien keskellä. Tiedetään, että on jotain, mikä ei toimi,mutta siihen ei puututa. Mistä johtuu sellainen kulttuuri tai käytäntö? Jos ongelmia on, ennenkaikkea esimiehen tehtävä on puuttua asioihin. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu.Hyvin helposti laitetaan pää pensaaseen. Joskus on kyseessä eräänlainen sanaton liitto: Aja-tellaan että kun en kiinnitä huomiota toisten ongelmiin, eivät toisetkaan kiinnitä huomiotaminun ongelmiini.

Kun esimies ei puutu epäkohtiin tai työyksikön ristiriitoihin, hän voi puolustautua sillä, ettäon niin paljon töitä. Henkilöjohtaminen on monen mielestä vaikein osa-alue johtamistyössä.Jos on paljon töitä, on helpompi valita töiden paiskiminen ja ajatella, että kyllä aikuiset osaa-vat selvittää ristiriitansa keskenään. Esimies on kuitenkin vastuussa työpaikkakiusaamisestaja työturvallisuudesta. Siitä hänelle maksetaan.

Työyhteisöjen kehittäminen– huomio perustehtävässä, johtamisessa ja rakenteissa

Toimiva työyhteisö– perustehtävä selvillä ja rakenteet kunnossa

Työtyytyväisyys ei synny vain tyytymättömyyttä vähentämällä!

Tyytyväisyys Tyytymättömyys

Tyytyväisyyttä aiheuttavat tekijät Tyytymättömyyttä aiheuttavat tekijäteli toimeentulotekijät eli kannustetekijät

– oma tavoitteiden asettelu – työympäristö– työn sisältö ja merkitys – palkka– tunnustuksen saaminen – esimies ja johtaminen– kannustus – vastuu– ongelmien ratkominen itse – epäoikeudenmukaisuudet– eteneminen – työturvallisuus– koulutus – kontrollimentaliteetti– kykyjen hyväksikäyttö – sosiaaliset edut– osallistuminen – lomat– työn suunnittelu – melu, lämpö, siisteys

Toimeentulotekijät ovat varsinaisen työn tekemisen reunaehtoja. Jos ne korjataan, tyytymät-tömyys vähenee, mutta se ei takaa vielä työtyytyväisyyttä! Jos itse työ on positiivista, toi-meentulotekijät eivät ole niin tärkeitä.

Työtyytyväisyyden kannalta tärkein tekijä on tavoitteeseen pääseminen/onnistuminen.Tunnustus ja kannustus vaikuttavat vielä voimakkaammin työtyytyväisyyden kokemiseen,mutta niiden vaikutusaika on lyhytaikaisempi. Vastuuntunne on myös muita merkittävämpityytyväisyyden tekijä. Sen vaikutus on pitkäaikainen.

9

Työvoiman henkinen hyvinvointi

Työvoiman henkinen hyvinvointi on monen eri tekijän summa!

Perusta– Ihminen on sovussa itsensä kanssa– Perhe- ja ystävyyssuhteet ovat kohtuullisessa kunnossa

Työn ja työpaikan merkitys henkiselle hyvinvoinnille– Työ vastaa riittävästi omia odotuksia ja tarpeita: Ei voi ajatella, että jokainen saisi täysinodotustensa ja tarpeittensa mukaista työtä, mutta kohtuullisessa määrin näin tulisi olla.– Työ vastaa koulutusta, kykyjä ja voimavaroja: Yleensä ihminen haluaa tehdä laajintaosaamista vaativaa työtä eli sellaista mihin pystyy. On myös mahdollista, ettei teekään sitätyötä, mihin on palkattu. Tai tekee oman työnsä ohella muitakin kiinnostavia töitä. Tästä seu-raa usein uupuminen.– Työn sisältö vastaa omia elämänarvoja– Mahdollisuus toteuttaa työssä omia lahjojaan ja ideoitaan: Jos tiukka kontrolloitu systeemi,useimmat kärsivät.– Johdon, esimiesten ja työtovereitten arvostus: Tutkimustulosten mukaan työntekijät koke-vat, että esimiehet eivät anna palautetta; tällä tarkoitetaan lähinnä positiivista palautetta.Pelkkä arvostus ja palaute esimieheltä ei kuitenkaan riitä. Tärkeätä on myös palaute kolle-goilta ja se, miten asiakkaat arvostavat. Heitä vartenhan töitä tehdään.

Hyvinvointi ja tehokkuus

Perustehtävä ja tehokkuus sekä inhimilliset tarpeet – ihminen ei ole koneen osa!Organisaatio on olemassa perustehtävänsä toteuttamista varten.

Tehokkuus on ollut keskeinen tavoite ja arvo jo 100 vuotta amerikkalaisissa ja eurooppalai-sissa yrityksissä. (ns. Tieteelliset liikkeenjohdon opit).

Vastapainoksi edelliselle syntyi 1920-luvulla ihmisten tarpeita työelämässä huomioiva kou-lukunta. Organisaatioita pyrittiin ”inhimillistämään”.

Työntekijöiden tarpeiden ja organisaatioiden tehokkuusvaatimusten välillä on aina olemassajonkinlainen jännite ja arvoristiriita. Jos yritetään olla tehokkaita, joudutaan tinkimään ihmis-ten tarpeista ja päinvastoin.

Yhteisödynamiikka tuo vielä lisää ristiriitaa: Samalla kun työyhteisön jäsenet kokoontuvatyhteen järkevinä, sopimuksia tekevinä ja tiedostavina aikuisina, niin he pyrkivät liittoutu-maan eri tavoin yhteen myös huonosti tiedostettujen tarpeittensa ohjaaminen.

Tarkoituksenmukainen ja tehokas työyhteisö ottaa huomioon ihmisluonteen erilaiset tarpeetja tukee ns. normaalia käyttäytymistä ihmisten välillä!

Liitteenä:Toimiva työyhteisö, s 53Rationaalisia tekijöitä organisaation ymmärtämisessä ja kehittämisessä, s 54Perustehtävä ja inhimilliset tarpeet, s 54

10

Päihteet, uhka suomalaiselle kansanterveydelle

Professori Jussi Huttunen

Tässä esityksessä katson päihdeongelmaa kansanterveystieteen näkökulmasta, en yksilönnäkökulmasta. Tässä katsotaan vain alkoholia, ja valinta perustuu suomalaiseen yhteis-kuntaan, alkoholi on tärkein päihde.

Dia 1Elinajanodote kertoo meille yhtä viestiä: olemme onnistuneet uskomattomalla tavalla.Elinajanodote on ollut koko ajan nousussa. Nyt kehitys pysähtynyt ja epäilen, että se johtuualkoholista. Kehitys on ollut portaittaista. Ensin infektiotaudit voitettiin, ja sitten sepelvalti-motautiepidemia voitettiin. 80-luvun lopun hulluina vuosina otettiin riskejä ja meni lujaa.Elinajanodote pysähtyi. Laman aikana se lähti taas nousuun.

Meillä on suurin naisten ja miesten välinen ero Länsi-Euroopassa. Toinen ero, joka on tämänpäivän teeman kannalta erityisen tärkeä, on se, että meillä on jälleen läntisen Euroopan suu-rimmat sosioekonomiset erot terveydessä. Mitä paremmin koulutettu, mitä paremmin pärjää-vä, mitä enemmän tuloja saava ihminen, sitä pidempään elää. Ja mitä vähemmän koulutusta,mitä enemmän ihminen on syrjäytynyt, sen huonompi on elinajanodote ja nämä erot ovatläntisen Euroopan suurimpia. Se on surullinen ja kummallinenkin asia sen takia, että Suo-messa terveyspolitiikan keskeinen asia viimeiset 30 vuotta on ollut vähentää tätä eroa.

Siellä on vielä kolmaskin iso väestöryhmien välinen ero ja se on idän ja lännen välinen ero.Idempänä ollaan sairaampia, eletään lyhyempään ja lännessä terveempiä, eletään pidempään.Kukaan ei tarkkaan tiedä mistä tämä johtuu. Viime aikoina on jopa ruvettu palaamaan van-haan ajatukseen siitä, että meillä on niin suuria geneettisiä eroja idän ja lännen välillä, että sesaattaisi selittää tätä.

Terveys on parantunut Suomessa valtavasti ja maamme on noussut terveyden takamaistayhdeksi maailman terveimmistä kansakunnista ja tällä hetkellä tilastot ovat hyvät, mutta näi-den keskimääräisten muutosten taakse kätkeytyy edelleen poikkeuksellisen suuria väestö-ryhmien välisiä eroja, joiden takana yhtenä tekijänä on alkoholi.

11

Dia 2Tässä mennään päivän varsinaiseen teemaan. Kuten äsken sanoin, tuo positiivinen kehitys onkatkeamassa. Tässä on työikäisen väestön yleisimmät kuolinsyyt vuonna 2005. Jos katsommekoko väestöä, niin tietysti meidän kaikkien täytyy joskus kuolla, ja sen takia ei välttämättäväestön terveyden kannalta ole aina viisasta katsoa koko elämänkaarta, kun se kuolema onjoka tapauksessa edessä, mutta työikäisen väestön kuolinsyissä on jotain sellaista, joka ontodella merkittävää ja jota on pystyttävä eliminoimaan, jos halutaan kansakuntaamme ter-veemmäksi.

Työikäisten miesten kuolinsyy numero yksi vuonna 2005, itse asiassa ensimmäisen kerran,on alkoholi. Ja vasta sen jälkeen tulee sepelvaltimotauti, jota tähän asti on pidetty työikäistensuurimpana ongelmana. Naisten puolella rintasyövän ja alkoholin ero on yhden ainoan kuo-leman verran vuonna 2005, eli toisin sanoen erittäin todennäköisesti olemme tällä hetkellä2006 ja 2007 tilanteessa, jossa alkoholiperäiset kuolinsyyt ovat numero ykkönen sekä naistenettä miesten puolella työikäisessä väestössä. Sen tekee vielä pahemmaksi se, että tässä onvain ne kuolinsyyt, joihin lääkäri on kirjannut alkoholin ensimmäiseksi kuolinsyyksi. Metiedämme, että monien muiden kuolemien takana on alkoholi, vaikka sitä ei ole kuolinsyyksikirjattu. Menemme erittäin todennäköisesti koko ajan pahempaan suuntaan tässä.

12

Dia 3Tässä on pitkä ajanjakso kuuluisasta hetkestä 5-4-3-2-1-0, eli 5.4.1932 klo 10, jolloin kielto-laki kumottiin ja Alko aloitti toimintansa. Ensin alkoholin kulutus oli hyvinkin kohtuullista,voisi sanoa, että niukkaa kansainvälisten vertailujen perusteella. Vuonna 1969 tuli voimaankeskiolutlaki ja näette, että silloin mennään ihan toiselle tasolle. Tässä on itse asiassa yksialkoholipoliittinen viesti. Jos ajattelee alkoholin aiheuttamia ongelmia, niin eivät ne ole kirk-kaan Koskenkorvan ansiota kuin osaksi. Kyllä keskiolut sisältää erittäin runsaasti alkoholia jase on erittäin iso syy tällä hetkellä alkoholiongelmien syntyyn. Se on mm. lasten ja nuortentärkein alkoholijuoma. Meidän nuoriso käyttää ennen muuta keskiolutta.1980-luvulla oli liianhyvin menevä Suomi ja alkoholin kulutus nousi huippuunsa ja laman aikana se laski. On erit-täin todennäköistä, että kun laman aikana terveys parani, niin yhtenä syynä taustalla oli alko-holin kulutuksen väheneminen. Laman jälkeen on menty taas ylöspäin ja nyt on hieman las-kenut.

Dia 4Kehitys muissa Euroopan maissa on ollut aika toisenlaista. Tämä kuva kertoo, miten muissaEuroopan maissa alkoholin kulutus on mennyt. Läntisessä osassa Eurooppaa muutos on las-

13

keva. Me olemme siinä erityisessä tilanteessa, että näillä hetkillä suomalaisten alkoholinkulu-tus ylittää ranskalaisten kulutuksen, mutta meidän käyttökulttuuri ei ole muuttunut mihin-kään. Ranskalaiset juovat sen tasaisesti, koko kansakunta pitkin viikkoa. Eilisen päivän Hel-singin Sanomissa oli eurooppalainen vertailu, jossa todettiin, että me olemme edelleen yksiEuroopan humalahakuisimpia kansoja. Ja se muuttaa kaiken. Se muuttaa sekä tämän terveys-kirjon, että muutkin haittavaikutukset toisenlaisiksi. Se lisää haittoja ja niiden aiheuttamiaongelmia.

Dia 5Tässä yksi esimerkki suomalaisesta kahdenlaisesta ongelmasta omassa alkoholikulttuuris-samme. Tässä on kaikki suomalaiset jaettu 10 %:n ryhmiin, sen mukaan kuinka suuren osuu-den meidän koko kulutuksesta kukin 10 % käyttää. Tämä kertoo sen, että 10 % meillä juopuolet kaikista viinoista ja 20 % juo 70 %. Ja se mitä juodaan, juodaan edelleenkin kertahei-tolla tai kahtena perättäisenä päivänä. Tämän seurauksena meidän alkoholihaitat ovat aivantoisenlaisia kuin Etelä-Euroopassa. Meidän haitat ovat sammumiset, myrkytykset, perhevä-kivalta, pelot, ahdistus, kaikki se mikä liittyy humalahakuiseen juomiseen.

14

Dia 6Tässä on mitä alkoholi on koko kansakulman näkökulmasta katsottuna. Jos katsomme vai-keata riippuvuutta, niin 3-4 % suomalaisista kuuluu siihen, naisista n. 1,5 % ja miehistä mel-kein 4 %. Suurkuluttajien määrä on 15 %:n luokkaa aikuisväestössä. Tämä on merkittäväongelma kansakunnassamme.

Dia 7Meidän alkoholipoliittiset päätökset näkyvät tässä. Tuossa 2003 tapahtui kaksi asiaa: Euroo-pan integraatio pakotti meidät aukaisemaan rajat, jonka seurauksena Virosta lähti tulemaanhalpaa viinaa tänne. Sitten kun lähdimme tämän ongelman kanssa taistelemaan, niin laskim-me alkoholiverotusta, sen seurauksena näette tuon kulutuksen kasvun ja näette, mitä tapahtuikuolemille. Alkoholikuolemat ovat nousseet n. 40 %. Tämä on se väestöryhmä, jossa ongel-ma näkyy ensimmäisenä. Ne ihmiset, jotka kuolevat viinaan, he ovat alkoholisteja, vaikeastiriippuvaisia, jotka juovat kaikki rahansa ja jos hintaa lasketaan, he pystyvät juomaan enem-män. Hinnan vaikutukset muuhun väestöön näkyvät vasta hitaammin. Vaikeasti alkoholisoi-tuneissa ne näkyvät ensimmäisenä, koska heidän viinan hankkimiskapasiteettinsa johtuu käy-tettävissä olevasta rahasta ja viinan hinnasta.

15

Dia 8Tässä yksi kuva siitä mihin kaikkeen tämä suomalainen alkoholinkäyttö herkistää. Väki-valtateot, tapot ja murhat, tapahtuvat asiallisesti ottaen Suomessa kokonaan alkoholin vaiku-tuksen alaisena. Tämä humalahakuinen alkoholikulttuuri heijastuu näin ollen henki-rikostenpuolelle. Tässä on Schengenin sopimuksen jäsenmaat ja huomaatte, että emme ihan ole tuolleViron ja Latvian tasolla, mutta läntisten Euroopan maiden kärjessä ja meidän henkirikostasoon kolme kertaa korkeampi kuin mitä se on Englannissa, Saksassa, Espanjassa, Itävallassa,Norjassa, Sveitsissä, Ruotsissa ja niin pois päin. Meillä on läntisen Euroopan eniten väestöönsuhteutettuna tappoja ja murhia. Tämä heijastelee meidän alkoholikulttuuriamme.

Dia 9Jotakin hyvää on näkyvissä. Tähän asti on näyttänyt siltä, että meidän lapset ja nuoret oppivatvanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan juomakulttuurin, käyttävät runsaasti viinaa ja hakevathumalaa. Ne luvut, joita on ollut siitä käytössä 80- ja 90-luvuilta ja tämän vuosituhannen

16

alusta, kertovat, että suomalaiset lapset ja nuoret juovat enemmän kuin muut läntisen Euroo-pan lapset ja nuoret ja ovat humalahakuisempia. Mutta jotakin positiivista on tapahtumassa.18-vuotiailla pojilla käyttö on säilynyt samalla tasolla, joka on asettunut 90-luvulla, muttasekä 16-vuotiaat että 14-vuotiaat pojat niiden tietojen perusteella, mitä meillä tällä hetkelläon, ovat vähentämässä alkoholin kulutustaan ja ihan samanlainen trendi on tyttöjen puolella.

Dia 10Isojen tyttöjen kulutus on korkea mutta jos katsotaan nuorempia tyttöjä, 16-vuotiaita ja 14-vuotiaita, niin kahdessa viimeisessä kyselytutkimuksessa ollaan menossa selkeästi alaspäin.Kaikki se mitä kuulen kenttäkokemusta niiltä ihmisiltä, jotka tekevät nuoriso-työtä, niin seviesti on sama. Lasten ja nuorten keskuudessa räkäkännit ei ole enää muodissa. Yhä suurem-pi osa sanoo, että se ei ole hienoa, se ei ole kivaa.

Samaan aikaan sieltä on tulossa uusi ongelma. Meidän lapset ja nuoret jakautuvat yhä enem-män kahteen osaan. Syrjäytyvä ryhmä, jotka juovat ja juovat paljon, juovat humalaan, tupa-koivat ja käyttävät huumeita ja sitten on kasvava enemmistö, joka käyttäytyy tässä suhteessaviisaasti.

Ongelmana on kotona opittujen tapojen siirtyminen sukupolvesta toiseen. Opitaan tai peri-tään tavat. Meille on tätä kautta syntymässä väestön osa, joka syrjäytyy yhä enemmän jaenemmän ja sitten iso väestön osa, joka käyttäytyy paremmin ja on terveempää.

17

Dia 11Alle 13-vuotiaat humalassa olleet vuonna 2003 ja huomaatte, että olemme aika pahasti sijoit-tuneet, pojat ovat viiden humalahakuisimman kansan joukossa ja tytöt ovat vielä selkeämminkärkijoukoissa, mutta tässäkin on tapahtunut muutosta parempaan päin.

Dia 12Tosihumala on todella menossa alaspäin sekä tyttöjen että poikien keskuudessa. Tämä tulostukee sitä, että lapset ja nuoret ovat viisastumassa ja nämä tulokset tukevat myös vaikutelmiakentältä. Ensimmäinen hyvä asia on siis, että lasten ja nuorten ongelma on todennäköisestipienenemässä.

18

Dia 13Toinen hyvä uutinen, jolla voi olla merkitystä pitkän aikavälin kannalta, on se, että ensim-mäisen kerran tällä vuosituhannella kansakunta on oikeasti huolestunut tästä asiasta. Kutentiedetään, alkoholi on aika pitkälle tabu. Se oli tabu lääkäreille ja terveydenhoitajille terveys-palvelujärjestelmässä. Poliitikot eivät olleet siitä kiinnostuneita, meillä oli aika vahva libera-lisoitumismuoti menossa 1990-luvun alussa, mutta nyt on tapahtunut syvällinen muutos vii-den viimeisen vuoden sisällä: Me olemme yhdessä huolestuneita tästä asiasta. Usein on ollutniin, että kun kansakunta herää, niin se ei välittömästi aina tee miltään, mutta vähänkin pi-demmässä juoksussa se vaikuttaa siihen ongelmaan. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että olemmeehkä 10–15 vuoden sisällä muuttumassa tässä suhteessa sivistyneeksi kansakunnaksi.

Dia 14

19

Dia 15Vuonna 1997 68 % halusi viinit marketteihin. Vuonna 2007 enää 39 % kannattaa sitä ja mer-kittävä enemmistö on sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä on hyvä.

Dia 16Tässä on kansainvälisen asiantuntijaryhmän ajatuksia siitä, mitä keinoja yhteiskunnalla yli-päätään on hallita alkoholiongelmaa. Tämä kertoo siitä, että ne toimet, joilla todella on vaiku-tusta, ovat hintapolitiikka, jakelupolitiikka, ikärajat, promillerajat liikenteessä, interventiotterveydenhoidossa, riskiperheiden tuki, vastuullinen anniskelu. Se mikä on mielenkiintoistaon se, että mediakampanjat ja päihdevalistus kouluissa vaikuttavat huonoiten. Minä en olisiihan näin pessimistinen. Luulen, että nämäkin toimivat, mutta me olemme tehneet sen väärin.Nuoriso ei ota vastaan sellaista alkoholivalistusta, mitä on jaettu.

Ne isot asiat, joiden kautta tähän vaikutetaan, ovat yhteiskuntapolitiikka, jolla estetään syr-jäytyminen, korjataan työttömyys ja kaikin tavoin huolehditaan siitä, että ihmiset eivät syr-jäydy. Toinen tärkeä asia on muuttaa ihmisten suhtautumista alkoholiin. Kulttuuri onkin

20

muuttumassa. Lasten kulttuuri näyttää olevan muuttumassa, mutta aikuistenkin puolella onmuutosta, ainakin osassa sitä.

Terveyskasvattajat sanovat, että usein tällainen kulttuurin muutos lähtee kouluttautuneempi-en ryhmästä ja leviää muuhun kansaan. Näin on tapahtunut ainakin osittain jo tupakan ja ra-vitsemuksen suhteen. Tämä antaa toivoa siihen, että vuonna 2020 meillä on pienempi ongel-ma alkoholin kanssa.

Keskustelu

Risto PontelaOnko tutkittu masennuksen ja alkoholin käytön yhteyttä?

Jussi HuttunenNäillä on erittäin läheinen yhteys, kaikki riippuu kaikesta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Pekka AlajaUskaltavatko terveyskeskuslääkärit kysyä ja puuttua alkoholin käyttöön?

Jussi HuttunenTämä on yksi positiivisimpia asioita, joita on tapahtunut, suurella osalla asenteet ovat muut-tuneet. Koskaan ei ennen aikaan kysytty alkoholin käytöstä, ajateltiin, että se on oma asia.Nykyisin siihen puututaan.

Heikki HuttunenMeillä alkoholismi on enemmän moraalinen ongelma ja muissa maissa sairaus, miten tämävaikuttaa?

Jussi HuttunenSuhtautuminen tämän ryhmän sairauksiin on aika erilaista eri puolilla. Esimerkiksi itsemur-hien määrä on alentumassa ja monet alan asiantuntijat sanovat, että se liittyy siihen, että dep-ressioon ei liity enää sellaista stigmaa, joka siinä oli aikaisemmin. Sekä sosiaalityöntekijät,terveydenhuollon ammattilaiset että kansalaiset suhtautuvat depressioon eri tavalla kuin ai-kaisemmin. Sen ansiosta ihmiset pystyvät tulemaan ulos hakemaan ja saamaan apua. Suhtau-tumisella saattaa olla syvällinen vaikutus.

Seppo PesonenYksi asia, jonka haluaisin tuoda esille on raskaus ja alkoholi.

Jussi HuttunenTämä on asia mitä en tuonut esille tässä, mutta yksi kaikista huolestuttavimmista asioista sentakia, että on arvioitu, että tämän hetkisellä kulutustasolla, ja -kulttuurilla meillä syntyy vuo-sittain fetaalialkoholisyndroomalapsia n. 400 vuodessa. Lievempiä häiriöitä, kuten käyttäy-tymishäiriöitä, sopeutumishäiriöitä, tarkkaavaisuushäiriöitä, on vähintään saman verran. Josotamme koko määrän, niin se asettuu 500–1 000 väliin. Kun lapsia syntyy n. 60 000 vuodes-sa, niin 1 000 lasta on siitä n. 2 %:n luokkaa, jotka kuuluvat tähän ryhmään. Tämä on seryhmä, joka ei pysty työllistymään. Tästä seuraa 2 %:n rakenteellinen työttömyys. Nykyisinon tietoa, että erittäin kohtuullisellakin käytöllä raskauden aikana on haittoja sikiölle. Ei siistippaakaan alkoholia raskauden aikana!

21

Toni NiemeläVaikka nuorten käyttö on vähenemässä, ei pidä tuudittautua siihen, että ongelma olisi pois-tumassa tai että ongelma olisi ratkaistu. Kyllä sitä alkoholin käyttöä edelleen on huolestutta-vasti.

Jussi HuttunenKyllä, kyllä juuri näin. Halusin vain tuoda jotain valoa tähän synkkään kuvaan. Se on todellaiso ongelma edelleen.

NNEihän se ole normaalia, että alaikäinen on kerran viikossa kännissä.

Jussi HuttunenEikä yli-ikäinenkään! Haluan tuoda tämänkin esille, sillä runsaasti alkoholia käyttävät ikä-luokat ovat tulossa eläkeikään, meille on syntymässä ongelma miten huolehditaan alkoholi-riippuvaisista ikääntyvistä.

Kosti Kallio60-luvulla oli selkeä raittiuslinja. Tupakointiinkin on onnistuttu puuttumaan. Alkoholiin pi-täisi suhtautua rajoittavasti ja raittiutta pitäisi arvostaa.

Jussi HuttunenIlman muuta on selvää, että valtion politiikka tulee tiukentumaan seuraavan hallituksen aika-na. Kuinka paljon sen aika näyttää. Veropolitiikka on hankalaa tasapainoilua. Jos verot noste-taan liian korkealle, niin Viron virta lähtee liikkeelle, mistä seuraa monenlaisia ongelmia:harmaat markkinat, tuodaan huumeita, mafian välitysketjut ja niin edelleen. Tässä on löydet-tävä tasapaino, jossa hinta on riittävän korkea, että rajoittaa kulutusta, mutta sellaisena, ettäkuljetus muista maista ei ala. Tasapainoa etsitään. Pitkässä aikajuoksussa kulttuurin muutoson tärkeä.

Työntekijän hoitoonohjaus

Hoitoonohjaus - syntipukin kohtalo vai mahdollisuus parannukseen

Projektipäällikkö Antti Hytti

Ennaltaehkäisevän päihdetyön järjestön edustajalle on suuri kunnia päästä puhumaan tämän-tyyppiseen tilaisuuteen, koska me järjestöissä hyvin tunnemme ja tiedämme sn arvokkaantyön, mitä tällä saralla myös eri kirkot tekevät ja sen merkityksen kansakunnan laajuisestikin.Yhdessä tällä alalla toimitaan.

Elämäntapaliitto, jota edustan, on kansalaisjärjestö, joka rakentaa toimintansa tähän täälläjuuri mainittuun vanhaan raittiustyön perinteeseen, mutta on sen pohjalta myös lähtenyt työs-tämään kohtuukäyttöä ja sen mallintamista ja alkoholinkäytön kulttuurisia vaikutuksia. Kan-salaisten kohtaamispaikkaverkoston kautta se tekee arkipäivän päihde- ja syrjäytymisen vas-taista työtä. Nyt meillä on ollut pari vuotta käynnissä yhdessä työturvallisuuskeskuksen kans-sa työelämän alkoholiohjelma Hugo, jota minulla on ollut kunnia vetää ja sen puolesta olentänään täällä.

22

Hoitoonohjaus: perusperiaatteet• työntekijä, jolla kehittymässä tai kehittynyt päihdeongelma• tavoitteena päihdeongelman seurausten lieventäminen ja työyhteisön

rohkaiseminen toimintaan(!)• vastuu työnantajalla (lähiesimiehellä)• työterveyshuolto mukana hoidon tarpeen ja tarvittavien tukitoimien

arvioinnissa sekä toimii välittävänä tahona• luottamuksellisuus ja tasavertaisuus

Puhun päihdeasioista nimenomaan siitä näkökulmasta, mitä liittyy kirkkoihin työnantajina jasitä kautta asialistalle tuleviin asioihin. Painopisteenä tässä on hoitoonohjaus. Esitän aluksitällaisen ehkä hieman kaavamaisen mallin siitä, miten työelämän asiantuntijat ja työmarkki-natoimijat näkevät parhaaksi hoitoonohjausprosessin tapahtuvan. Sitten esitän muutamia nä-kemyksiä siitä, mitä perusedellytyksiä on ennen kuin hoitoonohjaus voi täysin menestyksek-käästi toteutua. Tähän hoitoonohjausproblematiikkaan liittyy yhtenä suurena kokonaisuutenakysymys alkoholi- ja huumetestauksista, niistä en puhu, mutta jos niistä on kysymyksiä, niintoki voin vastata.

Dia 2Kun kentällä liikkuu ja työpaikoilla hoitoonohjauksesta puhuu, niin siitä saa helposti aikakamalan kuvan, kun juttuja kuuntelee. Aika yleinen kommentti on todella sellainen, että onmeiltä porukkaa hoitoon ohjattu, mutta takaisin ei ole kukaan tullut. On taipumusta siihen,että se nähdään osana, jos nyt sopii sanoa, synnin palkkaa tietyllä tapaa. Se on jo osa sitä,mikä sitten ohjaa lopullisesti ulos työstä ja yhteiskunnan ulkolaidalle muutenkin, eikä ainamuisteta sitä, että kyse on kuitenkin korjaavasta toimenpiteestä eikä mistään rangaistuksesta.

Perusperiaatteiltaan hoitoonohjaus on toimenpide, joka koskee sellaista työntekijää, jolle onkehittymässä tai jo on kehittynyt jonkinasteinen päihdeongelma. Hoitoonohjauksen tavoit-teena on se, että päihdeongelman seurauksia pystytään lieventämään työyhteisön ja perheyh-teisön kannalta ja että pystytään lopulta jollain tavalla korjaamaan. Myös hoitoonohjausme-nettelyn perustavoitteena on se, että selkeän mallin avulla voidaan rohkaista työyhteisöä toi-mimaan näissä kysymyksissä.

Vastuu hoitoonohjauksen toteuttamisesta on työnantajalla lain mukaan. Käytännössä se useintarkoittaa sitä, että lähin esimies vastuun käytännössä kantaa.

Työterveyshuollon rooli tässä yhteydessä on se, että se arvioi hoidon tarvetta, tarvittavia tuki-toimia ja toimii välittävänä linkkinä hoitavien tahojen ja työnantajan välillä. Työterveyshuol-lolla on tässä linkkiasemassa erityinen vastuu luottamuksellisuudesta, joka voi olla joskushankala juttu. Työterveyshuolto on joissakin tapauksissa osallistunut tähän prosessiin, muttaperusperiaatteena on se, että siellä ei varsinaisesti hoideta.

23

Ensisijaisena oma-aloitteisuus• edistää hoidon tuloksellisuutta• aloitteentekijänä voi olla työntekijä, läheiset, työtoverit, esimies tai

työterveyshuolto• hakeutuminen työterveyshoitajalle/-lääkärille tai suoraan päihdehoitoa

antavaan erikoisyksikköön• luottamuksellisuus säilyy niin haluttaessa• työpaikalla tarvitaan tietoa käytettävissä olevista hoitopaikoista ja -

muodoista

Tärkeänä arvona tässä, niin kuin muissakin terveydenhuollon kysymyksissä, on luottamuk-sellisuus, mutta saatetaan joutua tilanteisiin, että luottamuksellisuudesta täytyy jossain mää-rin tinkiä, mutta silloinkin siinä on tietyt periaatteet, minkä mukaan toimitaan. Toinen tärkeäperiaate on tasavertaisuus eli tämän hoitoonohjauksen täytyy olla sellaista, johon kaikillatyöntekijöillä on yhtäläiset mahdollisuudet. Sellaiset järjestelmät, joissa toimitaan esim. niin,että toimihenkilöille tarjotaan hoitoonohjausta, mutta suorittava porras irtisanotaan samantien, kun ongelmia ilmenee, vaikka laki tällaisen toiminnan mahdollistaisikin, ei voi miten-kään työyhteisön kannalta kestävänä pitää.

Dia 3Asiat sujuisivat paremmin, jos ei tarvittaisi kovin voimallisen ulkoa ohjattua hoitoonohjaustaharrastaa, vaan hoitoon hakeutuminen voisi tapahtua oma-aloitteisesti. Siinä on tietysti kysesiitä, että mitä enemmän oma tahto on mukana asiassa, niin sitä tuloksellisempaa hoito tuleeolemaan.

Aloitteentekijänä, ”tönäisijänä”, voi kuitenkin olla työtoveri tai esimies. Aina ei tarvitse odot-taa siihen saakka, että ollaan tilanteessa, että on pakko asettaa uhkavaatimus ja ohjata hoi-toon, vaan myös hieman aikaisemmin tukea hoitoon hakeutumisessa.

Tietysti hoitoon hakeudutaan myös työterveyshuollon kautta tai suoraan sellaisen yksikönkautta, joka näitä päihdehoitoja käytännössä antaa. Tässä menettelyssä on motivaation lisäksise etu, että tällöin luottamuksellisuus säilyy täysin, koska se ei virallisesti vielä ole työnanta-jan asia. Oma-aloitteista hoitoon hakeutumista voidaan tukea siten, että työpaikalla pidetääntarjolla tietoa niistä käytettävissä olevista hoitopaikoista tai -muodoista. Eli jos joku ongelmiatuntee, niin ei ole hukassa sen suhteen, mitä pitää tehdä.

24

Hoitoonohjausneuvottelu• aloitteellisena työnantaja (tai työterveyshuolto)• läsnä asianomainen, esimies, työterveyshuolto ja henkilöstöedustaja• arvioidaan ongelma ja sovitaan kuntoutustoimenpiteistä ->

kuntoutussopimus• kuntoutussuunnitelma asianomaisen ja työterveyshuollon kesken: hoito- ja

seuranta-ajat, hoitopaikka(!)• luottamuksellisuuden rajoittaminen: hoidon todistamisvelvoite• työaika ym. -järjestelyt

Hoito käytännössä• suunnitelma esim. 24 kk: hoito erikoisyksikössä, jatkoseuranta

työterveyshuollossa• avohoito (ensisij.) / katkaisuhoito / laitoshoito• hoito ongelman vakavuuden sekä paikallisen tilanteen mukaan• avohoito yleensä tukihoitoa A-klinikalla: päihdeterapeutti, -lääkäri tai -

psykologi• laitoshoitojakso yleensä 1-6 viikkoa, moniammatill. hoitoryhmä• katkaisuhoito voi myös olla avohoitoa

Dia 4Jos hoitoonohjaukseen joudutaan, niin suositellaan käytäväksi hoitoonohjausneuvottelua.Siinä työnantaja on yleensä se aloitteentekijä, voi olla myös työterveyshuolto. Läsnä ovatasianomainen itse, esimies, työterveyshuollon edustaja (hoitaja tai lääkäri) ja henkilöstö-edustaja eli luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu. Pitää muistaa, ettei näissäkään tapauk-sissa ole hyvä, jos luodaan ylhäältä saneleva tunnelma: nyt teet näin tai seuraa jotain kama-laa. On hyvä antaa työntekijälle mahdollisuus siihen selkänojaan, mitä oma edustaja voi tar-jota. Neuvottelussa arvioidaan ongelmaa, minkälaisesta päihdeongelmasta on kysymys, sovi-taan kuntoutustoimenpiteistä ja tehdään siitä sopimus ja suunnitelma. Sovitaan siitä mikä onhoitoaika ja -paikka, millä aikavälillä seurataan hoidon edistymistä jne. Hoitopaikkakysymyson tärkeä, koska käytäntö on osoittanut, että työnantajan vastuu sen paikan löytämisessä javalinnassa voi olla aika suuri. Erilaisia hoitopaikkoja on laaja kirjo, hyvin erilaisilla periaat-teilla toimivia, erilaisiin tilanteisiin tarkoitettuja. Tämä vielä korostaa vastuuta.

Tässä astuu kuvaan mainitsemani luottamuksellisuuden rajoittaminen. Puhutaan nyt esim.siitä, että neuvottelussa tai sopimuksessa sovitaan siitä, että päihdeongelmaisella on velvoitetarvittaessa todistaa työnantajalle, että käy hoidossa ja että hoito etenee. Toki sovitaan myöstyöaika- ym. työhön liittyvistä järjestelyistä miten tarvetta on.

25

Hoidon aikana

• työterveyshuollon edustaja yhteyshenkilönä hoitopaikka/työnantaja• usein myös työkyvyn seuranta omassa työterveyshuollossa• tietoja hoidon edistymisestä myös esimiehelle, työnantaja seuraa

myös• hoitosuunnitelman toteutumisen seuranta• ”retkahdusten”mahdollisuus -> tarvitaan yksilöllistä seurantaa ja

arviointia• ongelman pitkäkestoisuus: mitä jos?

Dia 5Hoitosuunnitelma voi käytännössä olla esim. kahden vuoden mittainen ja sisältää hoitojaerikoisyksikössä ja sitten jatkoseuranta, joka työterveyshuolto yleensä järjestää.

Hoito voi olla avohoitoa, katkaisuhoitoa tai laitoshoitoa. Avohoitoa pidetään ensisijaisena,koska se mahdollistaa, jos päihdeongelma sen sallii, työssä ja muutenkin aktiivielämässäjatkamisen. Hoito tietenkin valitaan sen mukaan, mikä ongelmatilanne on. Käytännössä tokivaikuttaa hyvin paljon se, että minkälaiset paikalliset hoitomahdollisuudet ovat. Avohoito onyleensä tukihoitoa A-klinikalla, jota antaa päihdeterapeutti, päihdelääkäri tai psykologi. Lai-toshoito kestää yleensä 1-6 viikkoa ja siellä hoitoa antaa moniammatillinen työryhmä.

Dia 6Työterveyshuolto toimii yhteytenä tässä välillä ja huolehtii työkykyseurannasta hoidon aika-na. Sitä kautta välittyy tieto hoidon edistymisestä esimiehelle. Työnantajan vastuu hoitoonoh-jauksesta ei pääty varsinaiseen hoitoonohjaukseen, vaan työnantajalla on seurantavastuu ko-ko ajan, miten on onnistuttu ja miten tilanne kehittyy. Tietenkin on syytä muistaa se, ettäpäihdeongelmat voivat olla hankalia ja pitkäaikaisia ja myös se, että retkahduksia saattaasattua, mutta se ei automaattisesti tarkoita sitä, että hoito olisi epäonnistunut, vaan saattaaolla tietty vaihe, josta sitten taas päästään parempaan suuntaan. Tietysti on aina yksilöllisestimietittävä, että jos ongelma uusii, niin mitä sitten tehdään, yritetäänkö taas uudestaan, vaimissä vaiheessa tulee työnantajan viimeinen sanktiovalta, eli työsuhteen purku. Päätöksettehdään yksilöllisesti.

26

Toimeentulo• hoito lähtökohtaisesti omalla ajalla, ei sairausajan palkkaa (huom.

TES, työnantajan harkintavalta)• hoitokustannukset lähtökohtaisesti työntekijän maksettavia, laitoshoito

KELA-korvattavaa• työpaikoilla tarvitaan tietoa toimeentuloturvan ja korvausten

hakemisesta

Toimivan hoitoonohjauksenedellytykset

Diat 7 ja 8Toimeentulokysymykset ovat mielenkiintoisia. Työelämään liittyvä päihdehuolto on itse asi-assa ala, jossa aika pitkälti toteutuu joidenkin vaikuttajien esittämä vaatimus, että itse aiheu-tettujen sairauksien hoito pitää korvata itse. Niin yllättävältä kuin se tuntuukin, päihdehoitotapahtuu omalla ajalla lähtökohtaisesti, eli se ei ole palkallista sairausloma-aikaa. Tässä onhuomattava, että tämä on se, mitä laki sanoo asiasta, mutta työehtosopimuksissa tai työnanta-ja yksipuolisesti omaehtoisella harkintavallalla voidaan päättä toisin. En valitettavasti tiedämikä on tilanne kirkkojen työehtosopimuksissa, mutta se on oleellinen seikka sikäli, että joshoitoon suostumisessa työntekijälle seuraa huomattavia taloudellisia menetyksiä, kun onesimerkiksi perhettä ja asuntolainaa ja niin edelleen. Nämä saattavat käytännön motivaatiotaraskaasti pudottaa.

Hoitokustannukset ovat myös työntekijän maksettavia, joskin laitoshoito on Kela-korvauksenpiirissä. Samalla tavalla on tärkeää, että työpaikoilla on tarjolla tietoa siitä, miten hoidon ai-kainen toimeentulo voidaan järjestää.

Mitä vaatii, että hoitoonohjaus voi kunnolla toimia? Hoitoonohjausta ei voida kunnolla to-teuttaa, jos ei kukaan puutu asioihin. Voi myös olla, että jos tarpeeksi varhaisessa vaiheessapuututaan, niin ei mitään hoitoonohjausta edes tarvita, vaan maltillisempi toiminta riittää.

Puuttuminen tuntuu olevan suurin ongelma suomalaisissa työyhteisöissä. Meiltäkin tullaanusein kysymään ihan konkreettisia ohjeita ja repliikkejä, miten asiasta voisi puhua. Tämäkuvaa sitä, miten vaikeasta asiasta on kysymys. Hankalampi juttu on selvittää, että miksi seon niin vaikeata. Itse ajattelen, että tässä on hieman kieroutunut versio ensimmäisen kivenongelmasta, eli ajatellaan niin, että kun minä itsekin käytän alkoholia, enkä sen käytössä itse-kään aina ole ihan mallikelpoinen, niin uskallanko toiselle asiasta mitään sanoa, kun en syn-nitön ole itsekään. Tässä tämä ensimmäisen kiven etiikka ei valitettavasti toimi, koska puut-tumisessa ei ole kyse kivittämisestä vaan välittämisestä, Se on asia, joka aina pitäisi muistaatyöyhteisöissä ja erityisesti esimiesasemassa toimivien pitää muistaa, että heillä on myös vel-vollisuus puuttua, ja se on myös laissa oleva velvollisuus. Vaikka olisikin epävarma omanpäihdesuhteensa kanssa, se ei ole mikään syy olla puuttumatta.

27

Ennaltaehkäisyyn liittyy sitten kaikki, eli erinäköisten kulttuuristen vaikutusten ja elementti-en tunnistaminen, mitkä juontuvat meidän alkoholinkäyttötavoistamme ja alkoholikulttuuris-tamme. Samoin kouluttavat toimenpiteet, joissa puhutaan päihdeasioista ja niiden kytkemi-nen oikealla tavalla työkykyä ylläpitävään toimintaan. Nykyisin painonhallinta on sellainenasia, josta hyvinkin avoimesti voidaan puhua työpaikoilla ja muualla ja vertailla kahvipöy-dässä pistetaulukoita, että kuinka monta pistettä on tänään tullut syötyä. Ehkä ideaalina voisipitää sitä, että meillä olisi sellainen työyhteisökulttuuri, että vastaavalla tavalla meneteltäisiinalkoholinkäytön suhteen, että onko vielä kiintiötä jäljellä tällä viikolla ja miten sulla on. Siinävaiheessa ollaan avoimuuden tasolla ja siinä vaiheessa meillä on työpaikka, jossa vallitseeavoin ja keskusteleva ilmapiiri päihdeasioista ja se tukee ennaltaehkäisyä parhaalla tavalla.

Työpaikan yhteiset pelisäännöt on tärkein yksittäinen asia, eli puhutaan enemmästä kuin la-eista ja sopimuksista. Hyvä olisi olla epämuodolliset säännöt siitä mikä on työpaikalla, työ-yhteisössä sallittua ja mikä ei ole, kenen tehtävä on puuttua, jos tarvetta on, miten suhtaudu-taan päihteisiin yhteisissä juhlatilanteissa, edustustilaisuuksissa ja niin edelleen. Säännöissävoidaan myös miettiä kuinka monta huomautusta tai varoitusta tulee tietyn tyyppisestä asias-ta antaa ennen kuin siitä seuraa jotain vakavampaa. Työpaikan pelisääntöjen laadintaan onolemassa väline: työpaikan päihdeohjelma, jota hyvin lämpimästi suosittelen. Joskus ne voi-vat olla aika isojen yhteisöjen ohjelmia ja silloin on olemassa se riski, että se ohjelma ei käy-tännössä näy siellä pohjatasolla. Tämä on kuitenkin sellainen asia, johon kannattaa perehtyä.Jos itse tietää mitä päihdeohjelmassa sanotaan tai vielä parempi, pääsee osallistumaan näidenpäihdeohjelmien pelisääntöjen laatimiseen, niin silloin niihin myös sitoudutaan ja se osaltaanvoi madaltaa puuttumisen kynnystä, kun kerran nyt olen sitoutunut ja olen itse ollut tekemäs-sä tätä ohjelmaa, jossa sanotaan, että puututaan tällaisissa ja tällaisissa tilanteissa, niin se te-kee asiaa helpommaksi.

LopuksiHoitoonohjaus on toimivan työpaikan päihdetyön viimeinen perälauta ja voi pelastaa yhdenihmisen elämän ja auttaa koko työyhteisöä. Päihdeongelmahan ei häviä työyhteisöstä sillä,että joku irtisanotaan, vaan päihdeongelman jälki jää sinne ja se on joka tapauksessa hoidet-tava. Mutta se, että siihen joudutaan, kertoo liian usein siitä, että jossakin muualla on epäon-nistuttu.

Keskustelu

Kirsti AaltoKuinka keskustelu aloitetaan, jos työtoveri näyttää olevan alkoholiongelmainen. Kuinka läh-teä liikkeelle?

Antti HyttiEi valmiita vastauksia, mutta kaksi neuvoa voisin antaa: kannattaa lähteä liikkeelle työ-suorituksesta, eikä lähteä arvostelemaan elämää/elämäntapaa. Työsuoritukseen ja työn laa-tuun työtoverilla ja esimiehellä on oikeus puuttua. Toinen neuvo: puuttuminen lähtee ensinsiitä, ettei ainakaan yllytä juomaan. Tämä ei ehkä ole ongelma kirkon työyhteisöissä, muttatyöyhteisön ei pidä yllyttää juomaan.

Pekka AlajaPitkään yritetään kääntää selkää ongelmille. Työsuoritteesta on juuri hyvä lähteä liikkeelle.

28

Mikko ReijonenMitä päihdeongelmainen työntekijä ajattelee? Paljon on kehitetty huoleen liittyviä puheeksiottamisen tapoja. Työyhteisö on huolissaan, on käyttökelpoinen tapa sanoa.

Martti PennanenKuka puuttuu johtajan ongelmiin?

Antti HyttiVirallinen vastaus: jos esimies on päihtyneenä töissä, työsuojeluvaltuutettu menee puhumaanesimielelle ja pyytää poistumaan työpaikalta. Vaikea tilanne. Täytyy yrittää löytää pomonpomo, hallituksen pj, tai piispa tms. Se on työsuojeluvaltuutetun asia.

29

Päihdestrategiat

•Mitä?•Miksi?•Miten?

•Toimenpideohjelmat strategian pohjalta!

O S A I I

M i t e n k i r k o t s u h t a u t u v a t p ä i h d e o n g e l m i i n ?Puheenjohtaja: SEN:n pääsihteeri Heikki Huttunen

Kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen päihdetyön strategiat

Lehtori Tapio Pajunen

Minkä takia hoitoon ohjaaminen, puheeksi ottaminen tai puuttuminen on tietyissä tilanteissavaikeaa? Se on asia, jota olemme mm. opiskelijoiden kanssa monasti pohtineet ja tulleet tu-lokseen, että peruskysymys on meidän yhteiskuntamme asennevamma suhteessa päihteisiin,suhteessa alkoholiin. Kulttuurimme synnyttää esimerkiksi asenteita, että sellaista käyttäyty-mistä pidetään täysin normaalina, että keski-ikäinen mies menee liiterin taakse, ottaa hako-pinosta pullon Koskenkorvaa ja siitä huikan. Sehän on aivan normaalia ja ymmärrettävää. Se,että henkilö ottaisi sieltä litran kevytmaitoa tai asidofiluspiimää, niin hyvin todennäköisestipsykiatriset yksiköt olisivat äkkiä liikkeellä ja hänet vietäisiin hoitoon. Mutta kun kyseessäon viina, se on normaalia ja ymmärrettävää.

Miten vahvasti me itse olemme miettineet omia alkoholiasenteitamme, päihdeasenteitamme,niitä miksi minun näkemykseni ja minun mielipiteeni alkoholin käyttöön, absolutismiin taimuihin alkoholiin liittyviin asioihin on sellainen kuin se on. Kirkkojen ja kristillisten päihde-järjestöjen strategioita tutkailemme vähän myöhemmin nämä asenteet mielessä ja tuon esiinmyös omia asennevammojani. Niin kuin Lusikan Seppo, joka on kirkkohallituksessa, olluttekemässä strategiaa, on todennut, että kyllä synti tuntuu olevan lähellä sydäntä minulla, kunsen puheenvuorossani niin vahvasti esiin tuon.

Tämän puheenvuoron oivalluksista saatte kiittää Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoi-ta, joilla olen luetuttanut viimeksi kuluneen 1,5 vuoden aikana tätä kirkon päihdestrategiaa jajohon puheenvuoroni pitkälti pohjautuu.

Dia 2Kun puhutaan päihdestrategioista, niin siinä on muutama peruskysymys. Mikä on strategia?Mitä sillä tavoitellaan? Miksi se on tehty? Onko joitain konkreettisia syitä ja tavoitteita vaionko se tehty vain sen takia, että asiaan kuuluu, että jokaisella organisaatiolla on sellainen?Vähän samalla tavalla, kun me Helsingin kaupungin huumestrategiassa todettiin, että jokai-sen helsinkiläisen oppilaitoksen tulee laatia päihdeohjelma. Monessa oppilaitoksessa se laa-dittiin ja nyt se pölyttyy kirjahyllyssä muiden strategioiden kanssa. Eli miten saadaan strate-gia osaksi arkista toimintaa, minkälaisia toimenpideohjelmia strategian pohjalta laaditaan ja

30

•Alkoholiohjelmaan liittyvä, 17.8.2005Kirkkohallituksen hyväksymä Kirkonpäihdestrategia–Seurakunnille ja kristillisille järjestöille

•Alkoholi, huumeet, väärinkäytetyt lääkkeet,tupakka

•”Tämän linjauksen toivotaan rohkaisevanja auttavan seurakuntia laatimaanpäihdetyön strategian… ”–Poikinut paikallisia strategioita

Visio•”Kirkon työntekijöillä on valmius kohdata ja

auttaa päihteistä ja päihdeongelmistakärsiviä. Kirkon päihdetyöntekijät ovatammattilaisia, jotka yhteistyössä muidentoimijoiden kanssa ehkäisevät ja hoitavatpäihdehaittoja. Kirkko tarjoaavapaaehtoisille mahdollisuuden osallistuapäihdetyöhön ja kehittää itseään siinä,sekä tarjoaa kaikille mahdollisuudenkuulua sallivaan ja armahtavaanseurakuntayhteyteen.”

ennen kaikkea millä tavalla organisaation henkilöstö sitoutetaan tämän strategian tavoittei-siin.

Dia 3Pääasiallisena pohjana meillä on ollut tämä kirkon päihdestrategia, joka on elokuussa 2005kirkkohallituksen hyväksymä, eikä ainoastaan kirkon käyttöön, vaan täällä todetaan, että tä-män strategian tarkoituksena on sanoittaa seurakunnille ja kristillisille järjestöille yhteisiätavoitteita ja linjauksia päihdetyön painotusten hakemiseen. Tässä käsitellään päihteitä laajas-ti, alkoholia, huumeita, väärinkäytettyjä lääkkeitä ja tupakkaa. Strategiasta suora lainaus:”Tämän linjauksen toivotaan rohkaisevan ja auttavan seurakuntia laatimaan päihdetyön stra-tegian… ” On ilahduttavaa, että meillä on seurakuntia, jotka ovat tehneet oman seurakunta-kohtaisen päihdestrategian.

Dia 4Strategiassa oleellista on visio ja se mihin tällä asiakirjalla ja sen seurauksena syntyvillä toi-menpiteillä pyritään. Tämän strategian visiona on se, että ”kirkon työntekijöillä on valmiuskohdata ja auttaa päihteistä ja päihdeongelmista kärsiviä”. Tartun heti tähän ensimmäiseenlauseeseen. Noin 10 % suomalaisista on tavalla tai toisella päihdeongelmaisia, joten voidaanarvioida, että päihdeongelmasta kärsiviä on ainakin neljä kertaa suurempi määrä. Eli päihde-ongelmaiset itse ja heidän läheisensä. Sitten visiossa todetaan, että ”kirkon päihdetyöntekijät

31

ovat ammattilaisia, jotka yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ehkäisevät ja hoitavat päih-dehaittoja”. Tämä varmasti pitää paikkansa. Valitettavaa on se, että meillä kirkon päihdetyönerityisvirassa toimivien määrä on vuosien mittaan vähentynyt. Tuli vaan mieleen, siellä pen-kissä istuu minun virkani seuraaja. Siinä vaiheessa, kun minä sieltä lähdin 90-luvulla päihde-työn diakonin virasta, se virka muutettiin samalla päivämäärällä tavalliseksi diakonin viraksi.

Yksi merkittävä kirkollinen ja kirkon yhteisöllisyyteen liittyvä asia on se, että ”kirkko tarjoaavapaaehtoisille mahdollisuuden osallistua päihdetyöhön ja kehittää itseään siinä, sekä tarjoaamahdollisuuden kuulua sallivaan ja armahtavaan seurakuntayhteisöön”. Olen alleviivannutsanat salliva ja armahtava. Palaan siihen myöhemmin.

• Pääpaino ehkäisevässä työssä• Myös hoitava näkökulma otettu huomioon• Ei sitoudu erityisesti mihinkään hoidolliseen tai

kuntoutukselliseen ideologiaan• Strategian saaminen erinomainen asia!• Määritetään linjauksia• Esitetään konkreettisia tavoitteita ja menetelmiä.

– Esim. puheeksiottovalmiudet• Kokonaiskäsitys ihmisestä

Dia 5Strategiassa pääpaino on ehkäisevässä työssä eli varhaisessa puuttumisessa, mutta myös hoi-tava aspekti on vastaavasti otettu huomioon. Strategia ei sitoudu selkeästi mihinkään hoidol-liseen tai kuntoutukselliseen ideologiaan, malliin ja tosiaan se erinomainen asia, että mesaimme tällaisen strategian työkaluksi, asiakirjaksi linjaamaan kirkon päihdeohjelmaa.

Tässä strategiassa esitetään myös konkreettisia tavoitteita ja menetelmiä, mm. sellainen asia,että kirkkojen työntekijöillä tulisi olla riittävät valmiudet päihdeongelmien puheeksi ottoon.Jos ajatellaan kuinka paljon kirkkojen työntekijät, papit erityisesti, kohtaavat keskusteluissaseurakuntalaisia ja kohtaavat päihteistä johtuvaa arjen hätää, niin minkälaiset valmiudet jaminkälainen rohkeus meillä on ottaa nämä puheeksi?

32

Kokonaiskäsitys ihmisestä –ihmiskuva

•FYYSINEN PSYYKKINENTunteet

Asenteet OdotuksetHistoria Kokemukset Tarpeet

YmpäristöSosiaalinen verkosto

Tiedot Taidotjne…

HENGELLINEN SOSIAALINEN

•Yhteistoimintavelvoite

–Ev.lut.kirkko ja Sininauhaliitto suurinatoimijoina keskeisessä roolissa

–Esimerkkinä kristilliset päihdetyönneuvottelupäivät

•Pitkät perinteet•Laajapohjaisuus•Miten saadaan näiden toimijoiden osaaminen

levitettyä laajemmalle.

Dia 6Strategiassa ilahduttavaa on myös kokonaiskäsitys ihmisestä, jossa ihminen nähdään olento-na, jolla on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja myös hengellinen olemusmuoto. On erityi-sen ilahduttavaa, että kun katsotaan laajemmin, niin päihdehuollon puolella 90-luvun alustaalkaen myös yhteiskunnalliset, ns. maalliset päihdehuollon toimijat, ovat ottaneet vakavastitämän ihmisen hengellisen ulottuvuuden ja näkevät sen, että päihdeproblematiikassa yksikeskeinen elementti on nimenomaan hengelliset, elämän sisältöön, elämän tarkoitukseen,syyllisyyteen liittyvät kysymykset.

Halusin tähän kuvioon lisätä kuitenkin vielä tämän sisäpallon muistuttamaan meitä jokaistaihmisen yksilöllisyydestä, mikä helposti tällaisessa strategiatyöskentelyssä jää varjoon. Meil-lä jokaisella on omanlaiset tunteet, asenteet, odotukset, historia, kokemukset, tarpeet jne. elion erityisen tärkeää, että jokainen ihminen kohdataan yksilönä ja että otetaan huomioon hä-nen henkilökohtaiset erityispiirteensä ja tarpeensa.

Dia 7Strategiaan kuuluu myös yhteistoimintavelvoite ja kun katsotaan kristillisen päihdetyön nä-kökulmasta niin suurimmat perinteiset toimijat, evankelis-luterilainen kirkko ja Sininaulaliit-to ovat tässä keskeisessä roolissa. Sininauhaliittohan on kristillisten päihdejärjestöjen kes-

33

•Mikä on visio/tahtotila strategian taustalla?–Sairaat paranevat, sokeat saavat näkönsä,

juopot raitistuvat…Vai : Ihmiset luopuvat synnistä… ?

–”Kahden maailman strategia”•Nouseeko strategia päihdekuntoutuksen vai

hengellisyyden maaperästä?•Päihdehoidon ja –kuntoutuksen ammatilliset mallit

ja menetelmät•Hengellinen ja Raamatullinen tulkintakehys

päihdeongelmasta toipumisessa

kusorganisaatio, joka kokoaa siipiensä suojaan yli 100 kristillistä päihdejärjestöä ympärimaan, joista isoin taitaa olla Helsingin diakonissalaitoksen ja pienin ehkä jossain Itä-Suomessa voi olla yhden työntekijän päihdejärjestö. Kaikki nämä siis saman katon alla. Seon vahvasti ekumeeninen, siinä on kaikki meidän kirkkokuntamme on varmasti edustettuina.Yksi esimerkki tästä yhteistoiminnan toimivuudesta on säännöllisesti toistuvat kristillisenpäihdetyön neuvottelupäivät, jotka ensi syksynä pidetään Jyväskylässä, ja erityisen ilahdutta-vaa on ollut, että olemme saaneet ortodoksisen kirkon hyvin aktiivisesti mukaan valmistelu-ja toteutustyöhön.

Dia 8

Kun lähdin pohtimaan tätä kirkon päihdestrategiaa, muutamia ajatuksia nousi esiin. Ensinnä-kin, vaikka tuo visio oli hurjan selkeästi esitetty asiakirjassa, niin lähdin miettimään sitä, ettämikä on yksilötason tavoite tässä strategiassa. Tuossa strategiassa puhutaan yhteisöllisestänäkökulmasta, mutta entä työntekijän näkökulma. Sehän tässä loppujen lopuksi oleellisin on.

Onko tavoitteena, että sairaat paranevat, sokeat saavat näkönsä ja juopot raitistuvat jne? Tä-män pitää sisällään myös ison kysymyksen työntekijöiden kohdalla, sillä strategiahan määrit-tää työn tavoitteet. Jos strategian tavoitteena olisi ihmisten raitistuminen, ja tutkimusten mu-kaan tehokkaissakin hoito- ja kuntoutuspaikoissa pitkän päihdekuntoutuksen jälkeen taitaa 2-3 % asiakkaista olla vuoden kuluttua tästä hoidosta raittiina, niin se on aika turhauttavaa, jostavoite on raittius. Jos tavoitteena on tarjota asiakkaalle kokemus hänen omasta ihmisarvos-taan, kokemus siitä, että hän on tullut kohdatuksi, että hänen kysymyksensä ja ongelmansa onotettu vakavasti, että hänelle on tarjottu aidosti paikkaa yhteisössä jne, niin silloin ollaan jopaljon realistisempia.

34

Päihdepolitiikka, yhteiskuntapolitiikka

Primaaripreventio Sekundaaripreventio Tertiääripreventio

EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ KORJAAVA PÄIHDETYÖ

Ehkäisy

Valistus

Tiedottaminen

Tunnistaminen

Puheeksiotto

Motivointi

Fyysinen,psyykkinen,sosiaalinen jahengellinenhoito & kuntoutus

Päihdehaittojen vähentämisen muotoja

Dia 9Kristillisten organisaatioiden päihdestrategia on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että tässätietyssä mielessä kaksi maailmaa kohtaa, ei välttämättä törmää, mutta kohtaa. Jäin mietti-mään, että kummasta tämä kirkon päihdestrategia vahvemmin nousee, päihdekuntoutuksenvai hengellisyyden maailmasta. Molempia elementtejä nähdään. Siinä selkeästi nousevatesiin päihdehoitojen ja päihdekuntoutuksen ammatillisesta mallista kumpuavat ajatukset,toinen asia on hengellinen ja raamatullinen tulkintakehys, joka itse asiassa on varsin monenpäihdeongelmaisen kohdalla osoittautunut myös mielekkääksi ja tarkoituksenmukaiseksitulkintakehykseksi jäsentää sitä omaa ongelmaa, omaa toipumista ja kuntoutumista. Raama-tussa monet Jeesuksen vertaukset ovat erinomaisia työkaluja päihderiippuvaisen ihmisenomien ongelmien avaamiseen. Vertaus laupiaasta samarialaisesta pitää sisällä paljon keskei-siä arvoja, anteeksiantamisesta, mutta myös syyllisyydestä.

Tärkeää tässä on, jonka Jussi Huttunenkin mainitsi, on tämä perusta, päihdepolitiikka, yh-teiskuntapolitiikka, jolle meidän ihmisten arki rakentuu.

Yksi iso ongelma on päihdeproblematiikan laajuus, monimuotoisuus ja monimutkaisuus.Minkälaiset mahdollisuudet meillä on saada asenteet muuttumaan, saada strategia juurrutet-tua, seurakuntatyössä esim. teologien työotteeseen entistä voimakkaammin. Tässä en haluasyyllistää yhtä ammattiryhmää, mutta teologina itse pidän sitä peilinä itselleni. Me ihmisetjuurrumme omiin vanhoihin työtapoihin, ennen kuin tulee uusia vaatimuksia, tulee se sittenstrategian kautta tai muuten. Tämän päivän työn uuvuttamilla ihmisillä ensimmäinen ajatuson, että taasko meille annetaan lisää tehtäviä.

35

•Realiteetit–Aiheen ja ongelmaan laajuus,

monimuotoisuus–Millaiset mahdollisuudet muuttaa asenteita ja

saada strategia juurrutettua seurakuntatyössäesim. teologien työotteeseen

–Riittääkö pelkkä strategia ja hyvä tahto?•Jatkuva kouluttautuminen - Miten? Motivointi!

–Verkostoituneen työskentelytavan vaatimus•Kristillisten toimijoiden ”uskottavuuden”

vahvistaminen - koulutus keskeisessä roolissa

•Stereotypiat ja oletukset–”Turmiolan Tommi”

•Yksilöllisyys?

–Seurakunta yhteisönä•Pyhien yhteisö•Terve yhteisö•Tuomitsematon yhteisö•Avoin yhteisö !!!

–Muutosvastarinnan olemattomuus

Absolu-tistit Kohtuukäyttäjät Alkoho-

listitSuurkuluttajat

Dia 10Riittääkö pelkkä strategia ja hyvä tahto? Minä sanoisin, että ei. Meidän on kyettävä vahvis-tamaan työntekijöiden valmiuksia näiden kysymysten parissa. Me tiedämme ja tunnemmeainakin pääpiirteittä kyseisen sektorin palveluorganisaation. Itse ei tarvitse osata kaikkea,mutta voi sanoa, että soitetaan terveyskeskukseen ja varataan sieltä aika katkaisuhoitoon taiA-klinikalle, eli tiedetään ne keskeiset paikat. Ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän tietääsen mitä hän ei tiedä. Eli tietää oma osaamisensa rajat eikä lähdetä puoskaroimaan sellaisillealueille joita ei hallitse.

Kirkot ja kristilliset järjestöt ovat monella sektorilla vakavasti otettavia ja hyviä yhteis-työkumppaneita. Mutta meistä ei tule vakavasti otettavia yhteistyökumppaneita sillä, että mesanomme, että olemme sellaisia. Meidän tulee kyetä osoittamaan osaamisemme ja ammatti-taitomme ja siinä koulutus on keskeisessä roolissa.

Dia 11Muutamia stereotypioita ja oletuksia nostin tästä strategiasta esiin. Yksi on Tämä TurmiolanTommi -stereotypia. Kun me puhumme alkoholistista, niin ensimmäinen ajatus on se Haka-niemen torilla humalapäissään ja läjät housussa makaava keski-iän ohittanut mies. Kuitenkin

36

• Avoimeksi kuitenkin jää:– Kirkon suhde alkoholiin, tupakkaan & huumeisiin– Yhteinen käsitys ongelman taustoista ja synnystä

•Synti•Sairaus•Luonteen heikkoutta•vai????•Vastauksella on siinä mielessä paljon merkitystä,

sillä vastaus määrittää, millä tavalla kohtelemmepäihdeongelmasta kärsivää ja mitä hänelletarjoamme lääkkeeksi. Jumalan sanaa,syntisyyden julistusta vai sosiaalis-lääketieteellistähoitoa, vai mitä?

”UT ei ehdottomasti tuomitse alkoholin hallittua jarajoitettua käyttöä… ”

se on hyvin pieni ryhmä. Päihdeongelmaisia meillä on Suomen kansasta n. 10 %. On arvioi-tu, että joka neljäs, joka viides on ns. suurkuluttaja, jolla alkoholi aiheuttaa jonkin tason on-gelmia elämässä, arjessa, fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai taloudellisia. N. 10 % on alko-holia käyttämättömiä, mutta iso ryhmä on nämä kohtuukäyttäjät. Viime kesänä työterveys-lääkäri Juhani Seppänen kirjoitti mielenkiintoisen kirjan Selvästi humalassa. Hän kertoikuinka hän on kohtuukäyttäjä, koki itsensä kohtuukäyttäjäksi. Kertoi, että alkoholinkäyttö eiole haitannut hänen työelämäänsä, ei ole ollut alkoholin takia pois työstä. Sitten hän ryhtyikirjaamaan alkoholin käyttöään. Mikäli oikein muistan, niin sellaisen arvion hän sai, ettäpelkästään olutta hänellä meni 1 250 litraa vuodessa. Se oli vain olut, sen lisäksi muut alko-holijuomat. Tällaisia ihmisiä, jotka monien mittarien mukaan käyttävät niin paljon alkoholia,että heillä on suuri riski saada esim. alkoholin aiheuttamia sisäelinvammoja.

Toinen stereotypia, joka tästä strategiasta nousee, on seurakuntayhteisö. Strategia kertoo, ettäseurakuntayhteisö on terve, tuomitsematon ja avoin. Minä olen kohdannut ihmisiä, jotka ko-kevat toisella tavalla. Itseni pysäytti pari vuotta sitten se, kun olin pitämässä HIV-positiivisten leiriä ja oli helluntaiviikonloppu ja siinä helluntai-iltana olin pitämässä messua,jonka tekstinä oli helluntaiaaton teksti: Minä lähetän teille puolustajan, Pyhän Hengen. Seoli mielenkiintoinen messuhetki. Kaikki leiriläiset olivat HIV-positiivisia, heitä oli 36. Jokai-nen tuli messuun. Siinä oli myös henkilöitä, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, mutta messuunmukaantulo viestitti sitä, että Jumala on heille tärkeä. Onko sitten niin, että Jumala ja uskontoon viimeinen oljenkorsi, johon he yrittävät tarrautua, vai mikä taustalla on? Mutta suhtautu-minen Jumalaan ja uskoon ei ollut välinpitämätön. Messun jälkeen kahvipöydässä yksi pai-kalla olleista leiriläisistä, joka itse on pitkän linjan suonensisäisesti heroiinia käyttänyt HIV-positiivinen kaveri, totesi, että se on hieno asia, että Jumala on lähettänyt meille puolustajaksisen Pyhän Hengen, kun se tuntuu olevan ainoa puolustaja, joka kirkon suunnalta tulee. Moniyhtyi tämän henkilön puheisiin ja sieltä tuli valtavasti sellaista kokemusta, että he kokevatkirkkojen ei vain kääntävän heille selkää, vaan suorastaan puukottavan heitä selkään. En läh-de arvioimaan onko tällaista tapahtunut ja onko näin tehty, mutta se mikä on iso asia, kysees-sä oli näiden ihmisten kokemus. Heille se oli totta. Se oli kaukana avoimesta, tuomitsemat-tomasta ja terveestä yhteisöstä. Tätä kannattaa miettiä, ketä päästämme lähellemme?

Strategiat pitävät sisällään oletuksen siitä, että muutosvastarintaa ei ole. Pitäisin tarkoituk-senmukaisena, että muutosvastarintaan varaudutaan.

37

Lisää avoimia kysymyksiä:

• Rippikoululeirien ”tupakkaongelma””Tupakoinnin ei voida kuitenkaan antaa ollajakamassa nuoria tai olla esteenä heidänosallistumiselleen toimintaan.”

• Päihdekasvatuksen juurruttaminen luonnolliseksiosaksi seurakuntien nuorisotyötä

• Miten strategiatyö saadaan jatkuvaksiprosessiksi

• Miten strategia ”jalkautetaan”käytännössä?• Miten ”vastentahtoiset johtajat”sitoutetaan

Dia 12Yksi iso asia, joka jää avoimeksi. Miten kirkko suhtautuu viinaan? Ei löydy yhtä selkeästirajattua ilmaisua ongelman taustoista. Onko alkoholiongelma syntiä, sairautta, luonteen-heikkoutta vai mitä? Tämän määrittäminen on tärkeää, sillä mm. siitä nousee ne keinot, jollalähdetään tätä ongelmaa hoitamaan ja ratkaisemaan.Strategiassa sanotaan, että Uusi testamentti ei ehdottomasti tuomitse alkoholin hallittua jarajoitettua käyttöä. Eilen kysyin yhdeltä ihmisryhmältä, että miten he tulkitsevat tämän lau-seen. Sieltä nousi monenlaisia ajatuksia. Suurin osa ajatteli, että Uusi testamentti ei ehdotto-masti tuomitse, mutta tuomitsee kuitenkin. Näin minäkin tästä ajattelen. Ei ehdottomasti,mutta tuomitsemisen mahdollisuus on olemassa. Mitä meille viestittää se, kun suhteessa al-koholin käyttöön puhutaan tuomitsemisesta, eikö silloin ole kyseessä jotain sellaista, joka onväärää, joka on syntiä, eikä sairautta?

Dia 13Lisää avoimia kysymyksiä. Päihdestrategiaan liittyy myös tupakka ja rippikoululeirien tu-pakkaongelma. Strategiassa todetaan, että tupakointi ei voi kuitenkaan antaa olla jakamassanuoria tai olla esteenä heidän osallistumiselleen toimintaan. Tämä pitää sisällään ajatuksensiitä, että 15-vuotiaiden tupakointi tulee hyväksyä, sitä ei tule mahdollistaa eikä suosia, muttase tulee hyväksyä siitäkin huolimatta, että meidän laki selkeästi sanoo, että tupakkatuotteidenmyynti ja luovuttaminen alle 18-vuotiaalle on kiellettyä.

Se ajatus, mikä strategiassa jossain määrin nousi, mutta itse olisin toivonut vieläkin voimak-kaammin sitä näkökulmaa, kirkko on voimakas vaikuttaja, myös asennevaikuttaja nuortenmaailmassa. Yli 90 % 15-vuotiaista käy rippikoulun. Minkälainen rooli ja mahdollisuus tällävoisi olla päihdekasvattajana, nyt en puhu valistajan vaan nimenomaan päihdekasvattajanroolista, niin että nämä nuoret aikuistuvat ihmiset omaisivat riittävät valmiudet tehdä oikeita,terveitä ja hyviä päätöksiä omassa elämässään.

38

• Ohjataanko strategialla toimintaa –oikeasti• Miten päihdevalmiudet saadaan

sisäänrakennettua ammattiin johtaviinkoulutuksiin?

• Profeetallinen tehtävä ja yhteiskunnallinenvaikuttaminen. ”Valtakunnan tasolla on tärkeää,miten kirkko osallistuu päihdepoliittiseenkeskusteluun.”

• Henkilöstöpoliitiset näkökulmat strategiaan– Sisäinen puuttumisen kulttuuri ja malli– hoitoonohjauskäytännöt

Dia 14Miten me saamme strategiatyön jatkuvaksi prosessiksi, miten sana muuttuisi lihaksi? Mitensiitä tulisi arkea ja totta? Miten se lähtee toteutumaan yksittäisissä seurakunnissa? Ohjataan-ko strategialla oikeasti toimintaan? Miten päihdevalmiudet saadaan sisäänrakennettua am-mattiinjohtaviin koulutuksiin? Diakonien ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksissa tämä mah-dollisuus on olemassa. Diakissa kyseiseen tutkintoon opiskelevilla on mahdollisuus suorittaa20 opintoviikon mittainen mielenterveys- ja päihdetyön ja 5 opintoviikon mittainen huume-työn kurssi. Mahdollisuuksia hyvien valmiuksien saamiseen on.

Sitten tämä profeetallinen teema. Yhteiskunnallinen vaikutus. Strategiassa sanotaan, että val-takunnan tasolla on tärkeää, miten kirkko osallistuu päihdepoliittiseen keskusteluun. Eikäsiinä ole hiljaa oltu, tänä aamuna mm. sain käteeni paperin, jossa oli Sininauhaliiton kannan-otto hallitusohjelmaan. Minusta on erittäin ilahduttavaa, että kirkolliset tahot näyttäytyvätmyös näissä kysymyksissä.

39

Strategiaprosessi luo, sitouttaa ja opettaa

Strategiset tavoitteet

Näkökulmat Kriittiset menes-tystekijät

VisioMittarit ja tavoite-

tasoArvot

Toimintaympä- Toiminnan jatkuva kehittäminen,ristön ja organi- palvelujen, hallinnon jasaation arviointi osaamisen kehittämisohjelmat

= strategian jalkauttaminen

ARVIOINTI

STRATEGIAN ARVIOIMINEN

•Oikeuttaa strategian•Arvioiminen arvojen kautta/pohjalta

synnyttää sitoutumista•Millä mittareilla strategian toteutumista

mitataan?•Mitä mitataan?•Kuka arvioi?

Dia 15Puuttumisen kulttuuri ja malli, onko se vaikenemisen ja näin ollen ongelman pahenemisenmahdollistamisen malli? Vai onko se tuomitseva? Rakentavasti, kannattavasti lähimmäisyy-teen pohjautuva? Vaihtoehtoja on.

Dia 16Strategiassa arviointi on ensiarvoisen tärkeää. Strategia lähtee liikkeelle, ottaa huomioon or-ganisaation arvot, määrittää näkökulmat, asettaa tavoitteet, millä tavalla osapuolet saa-daansitoutettua ja tavoitetason määrittäminen ja jatkuva arviointi. Missä onnistuttiin, mitä olisivoitu tehdä paremmin. Arvioiminen oikeuttaa strategian, tekee siitä uskottavan, perustellun janimenomaan kun strategiaa arvioidaan arvojen kautta, tämä synnyttää sitoutumista. Millämitataan, miten mitataan ja kuka mittaa?

40

•”On tärkeää, että kirkko pitääesillä –fyysisten, psyykkistenja sosiaalisten tekijöidenlisäksi –hengellisyydenmerkitystä päihdeongelmastavapautumisessa.”

Dia 17Se mikä minua erityisesti tässä strategiassa erityisesti viehättää, tuon sen suorana lainauksena” On tärkeää, että kirkko pitää esillä fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden lisäksihengellisyyden merkitystä päihdeongelmasta vapautumisessa.” Tämä lainaus linkittyy JormaNiemelään, jonka piti tämä puheenvuoro alun perin pitää. Hän on pitänyt tätä teemaa voi-makkaammin esillä kuin kukaan muu. Hän on saanut tämä teeman juurrutettua myös yhteis-kunnalliselle puolelle.

Sinulta minä saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle. Ps. 18:40.Muutama vuosi sitten istahdin taksiin ja sanoin taksikuskille kohteen ja hetken päästä taksi-kuski sanoi: ”Et taida Tapsa tunnistaa.” Hän kertoi, hän oli asiakkaani vuosien takaa ja kertoimiten hänelle oli käynyt. Asunnoton alkoholisti oli eräässä kristillisessä päihdehuoltolaitok-sessa kokenut uskonnollisen heräämisen, oli toipunut päihdeongelmasta ja ollut kuivilla jouseita vuosia. Hän sanoi, että tämä on hänelle se Raamatun teksti, joka antaa hänelle voimiaja lohtua ja muistuttaa siitä, että kun omat voimat alkaa olla vähissä, Jumala antaa voimaa jaon hänen puolellaan taistelussa.

Keskustelu

Kari PulkkiHyvin sanottu se, että kun strategia on, niin siinä täytyy olla joku viitekehys mihin tartutaanja mitä tehdään sen jälkeen. Tässä pohdiskelit juuri sitä, että työpaikalla on helpompi puuttuasiihen, kun se on työ, jota alkoholinkäyttö haittaa. Visio on auttaa lähimmäistä ja lähimmäi-sen rakkaus on se tuote, niin miten siinä määritellään, onko se terveydellinen, perheen taiitsensä vahingoittaminen ja mitkä ovat ne toimenpiteet, mihin se johtaa ja mikä on se jatku-vuus. Tämä oli upeasti se ydin. Onko viinan juonti syntiä, jos se olisi syntiä, niin olisi selkeälääke.

Martti PennanenOn kummallista, että nuorten tupakointi hyväksytään, vaikka se on lainvastaista. Turha peh-moilu ei johda mihinkään ja pahat tavat leviävät muuallekin.

Tapio PajunenHuonot säännöt ovat paremmat kuin ei sääntöjä ollenkaan.

41

O S A I I IM i t e n k i r k o t t y ö y h t e i s ö i n ä h u o m i o i v a t p ä i h d e o n g e l m a n ?

Paneelissa: ylilääkäri Jorma Aarnio (vapaakristillisyys), sisar Theresa Jezl (kat.), päihde-työn sihteeri Seppo Lusikka (lut.) ja pastori Markku Salminen (ort.).

Jorma Aarnio

Päihdeongelma on vähän samanlainen kuin liukas keli, joka yllättää joka vuosi autoilijat jatämä johtuu varmaan siitä, että päihdeongelma on niinkin ”nuori”, vasta vähän yli 6 000vuotta vanha.

Meillä on arkiuskomus, että kristityillä ihmisillä on vähemmän päihdeongelmia kuin muullaväestöllä ja kyllä tutkimustietokin viittaa aika pitkälti siihen.

Toisaalta päihteiden käyttö liittyy myös huonompaan koulumenestykseen ja yleensä uskon-nollinen aktiivisuus liittyy parempaan henkiseen terveyteen. Mustilla nuorilla Yhdys-valloissa vaikutus on enemmän ryhmätasolla kuin yksilötasolla. Tietysti uskonnollisuus kor-reloi vahvasti pidättyvyyteen. Uskonnollisen taustan omaavat nuoret käyttävät vähemmänmarijuanaa, kokaiinia ja alkoholia paitsi ylemmässä luokassa.

Alkoholinkulutus on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana, eikä se ole kovin aktiivisesti pu-heenaiheena ollut. Monesti ihmiset sanovat, että minä juon aika kohtuudella, mutta on hyväolla joku mittari. Työikäinen mies on suurkuluttaja, kun alkoholia kuluu yli 24 ravintola-annosta viikossa (vastaa 280 g absoluuttista alkoholia) tai 7 ravintola-annosta kerralla taienemmän. Naisilla vähän vähemmän: yli 16 ravintola-annosta viikossa (190 g) tai 5 ravinto-la-annosta kerralla tai enemmän. Eivät nämä hirvittävän isoja määriä ole, että pääsee suurku-luttajaksi.

Alkoholin kulutus litroina henkilöä kohden vuodessa:

Vuosi 1990 1995 2000 2003 2004 2005 2006Tilastoitu kulutus 7,7 6,7 7,0 7,7 8,2 8,2 8,4Tilastoimaton kulutus 1,2 2,1 1,8 1,7 2,1 2,3 1,9Kokonaiskulutus 8,9 8,8 8,8 9,4 10,3 10,5 10,3

(Lähde: Alkoholin kulutus 2006, ennakkotiedot, STTV, Stakes, Tilastokeskus)

Toisaalta tiedetään, että väestössä psyykkistä sairastavuutta on aika paljon eli noin 12 %:lla.Jos tarkastelemme ihmisiä, jotka polttavat ja juovat alkoholia, niin psykiatrisia häiriöitä onhuomattavasti paljon enemmän: nikotiiniriippuvaisilla: n. 22 %:lla, alkoholiongelmaisilla: n.30 %:lla, huume- ja lääkeriippuvaisilla: noin 45 %:lla, psykiatrisessa avo-hoidossa olevilla:n. 45 %:lla. Psykiatrisessa avohoidossa 45 %:lla on päihdeongelma. Päihdeongelmaisten hoi-tolaitoksissa noin 85 %:lla oli psykiatrinen ongelma. Huumehoitoyksiköissä noin 75 %:lla olivähintään yksi psykiatrinen ongelma.

Erilaisiin psykiatrisiin häiriöihin alkoholin käyttö liittyy aika voimakkaasti, psykooseissakolmasosalla (20–37 %). Päihdepsykooseja on n. 8 % ensipsykooseista. Bipolaarihäiriöissäeli kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä miehistä 80 %:lla ja naisista 50 %:lla on alkoholion-gelma. Masennuksessa (joka on meidän kansantauti: 5 % väestöstä kärsii) 20–40 %:lla voi

42

olla päihdeongelma. Ahdistuneisuushäiriöt ovat myös sellaisia, joihin voi liittyä päihdeon-gelmia, n. 20–60 %:lla.

Myös väkivaltaisuus liittyy tähän. ”Normaaliväestöstä” väkivaltaisuutta on 2 %:lla, skit-sofreniaa sairastavista 12,7 %:lla, alkoholiongelmaisista 24,5 %:lla. Huumeiden käyttäjistä34,7 %:lla. Kun puhuttiin tästä, että miten puututaan, niin kyllä on hyvä, jos on mahdollisuussaada puoliso tai perhe tai muita omaisia keskusteluun, koska tähän usein voi liittyä väkival-taisuutta kotona.

Päihdekeskeiseen elämäntapaan liittyy hyvin paljon epämääräisiä oireita, jotka työpaikallaeivät välttämättä tule näkyville, vaan enemmän kotioloissa ja muualla. Tällaisia ovat ahdistu-neisuus, paniikkioireet, pelkotilat, masennus ja mielialan vaihtelut. Myös lyhytjännitteisyys,muistihäiriöt, uniongelmat ja käytöshäiriöt liittyvät päihdekeskeiseen elämäntapaan. Lisäksipitkäaikainen käyttö aiheuttaa kroonisia psyko-orgaanisia tiloja. Päihteiden pitkäaikaiskäyt-töön liittyy pysyviä keskushermostomuutoksia: persoonallisuuden muutos, amnesia, demen-tia, krooniset psykoottiset oireet, mielialahäiriöt.

Näistä seuraa selkeitä toiminnallisia haittoja, toiminnallinen kapasiteetti ja toimintakykyheikkenevät. Vaikka oli puhetta, että on hyvä, että kirkkokin työyhteisönä lähestyy tätä on-gelmaa ja ohjaa hoitoon, mutta kiistämättä meillä on myös tehtäviä, joissa ei voida yhtä ker-taa enempää sallia. Erään kirkkoherran kanssa keskustelin ja hän kertoi, että heillä oli nuori-sotyönohjaaja, jolla oli vastuullaan bussilastillinen nuoria ja siinä tilanteessa hän meni alko-holin käytön takia sellaiseen kuntoon, että nuorten piti pitää hänestä huolta. Se oli se yksikerta ja ulos.

On myös työtehtäviä, joita päihteet ei niin paljon haittaa, mutta tämä on iso ongelma.Luterilainen kirkko on ollut hyvin aktiivisesti mukana perustamassa A-klinikkasäätiötä,sillä on oma päihdestrategia. Se on ollut mukana työmarkkinajärjestöjen päihdepoliittisissalinjauksissa ja on muutenkin aktiivinen yhteiskunnallinen osallistuja.

Kun menemme arkipäivän realismiin, samanlaisten ongelmien kanssa painitaan kirkko-kunnasta riippumatta.

Ortodoksinen kirkko eroaa hiukan, siellä on aina ollut hyvin salliva, elämänmyönteinenasenne. Myös ortodoksisella kirkolla on oma päihdeohjelma. Oman valinnan korostaminenon keskeistä.

Pelastusarmeija on tehnyt hyvin arvokasta sosiaalista työtä, yhteiskunnallisesti merkittäväätyötä: soppaa, saippuaa, sielunhoitoa. Pelastusarmeijalla on hyvin sotilaallinen organisaatio.

Vapaissa suunnissa (baptistit, metodistit, adventistit, vapaakirkolliset, helluntailaiset) juuretovat 1600–1900-luvuilta. Monilla oli aikaisemmin täydellinen pidättäytyminen päihteistä javieläkin tällä on suuri kannatus, joskin sallivampi näkemys yleistyy nopeasti.

Roomalaiskatolinen kirkko on Suomessa aika pieni. Kun soitin sinne, työntekijä ei tiennyt,että heillä olisi omaa päihdeohjelmaa. Työntekijöille asetetaan yleensä korkea vaatimustaso.Lasten päihteettömyyttä pidetään tärkeänä.

43

Yhteisiä piirteitä

Kaikilla yhteisöillä on yhteisenä näkemys, että suuria muutoksia ei tulevaisuudessa tule päih-deongelman suhteen seurakuntien sisällä. Minun mielestäni näkemys sulkee silmät yleiseltäkehitykseltä yhteiskunnassa. Lähes kaikki yhteisöt ilmoittivat ongelmia käytännön toteutuk-sessa, kun yritetään auttaa päihteettömään elämään riippumatta siitä, oliko erillistä strategiaaasian suhteen.

Eroja ja ongelmakohtia

Pienissä yhteisöissä ei ole aina omaa päihdestrategiaa.

Ja kun kaikki tuntevat kaikki, puuttuminen vaikeutuu.

Menettelytavat vaihtelevat ja joissakin ongelmat pidetään salassa vedoten rippisalaisuuteen.Toisissa yhteisöissä ollaan avoimempia, mutta silloinkin voidaan tuskailla intimiteettisuojankanssa

Pienissä seurakunnissa hallinnollista valtaa käyttävä voi olla myös sielunhoitosuhteessapäihdeongelmaiseen työntekijään. Useimmissa sitä ei pidetty hyvänä.

Asiantuntijoista koostuva elin voi myös olla hyvä, mutta voi olla ongelmallinen, jos ei olekirjattu selkeitä periaatteita toiminnalle.

Hoitoonohjaukseen oli suuri usko, ikään kuin ongelma ratkeaisi sillä, jos kohdalle sattuu.Vain muutama epäili sen mahdollisuuksia.

Myös päihdeongelman kietoutuminen muihin ongelmiin ja pitkäaikaisuus tekee asioista vielähankalamman. Seurakuntalaiset voivat myös toimia vastoin johtoa ja voivat näin tehdä mah-dottomaksi päihdeongelmaisen oman vastuun ottamisen.

Sr Theresa Jezl

Tapa, jolla päihdeongelmat huomioidaan katolisessa kirkossa, riippuu paljon paikallisestakulttuurista. Idässä, jossa korkea prosentti väestöstä kärsii alkoholi-intolerenssista, ongelmaon pieni. Toisaalta on maita, joissa päihdeongelmat ovat yleisiä, myös kirkon työ-yhteisöissä. Tavoite on aina rakastaa syntistä ja vihata syntiä. Rakkaudesta alkoholistiinpiispa, esimies tai ylisisar puutuu asiaan ja määrää hoidon. Monissa maissa on laitoksia, jotkaovat erikoistuneet pappien hoitoon, koska papeilla on erityiset sivuasiat, jonka pitää ottaahuomioon. Lisäksi heitä rohkaistaan osallistuman AA-ryhmiin. Isoissa hiippakunnissa juhlatjärjestetään niin, ettei heidän tarvitse olla siellä, missä alkoholia tarjotaan.

Ennen vanhaan joissakin kulttuureissa pappien päihdeongelmia siedettiin liikaa, koska seantoi papeille tiettyä nöyryyttä, joka auttoi seurakuntalaisia lähestymään heitä. Pappi ei näintuntunut niin täydelliseltä. Seurakuntalaisetkin ovat näet puutteellisia. Kuitenkin päihdeon-gelmat tuovat lisää ongelmia ja juuri tämä ajattelutapa toi niitä esiin. Mutta olen huomannut,että tämä vanha idea on saanut uutta voimaa toisessa muodossa. Nyt monissa paikoissa pap-peja ja muita kirkon työntekijöitä rohkaistaan hoidon jälkeen puhumaan avoimesti ongelmas-taan. Yleensä seurakunnassa huhu on joka tapauksessa paljastanut ongelman, mutta ikäänkuin maan alla ja tämä luo levottomuutta. Puhumalla asiasta avoimesti, pyytämällä seurakun-

44

talaisten rukouksia ja tukea, alkoholisti liitetään heihin uudella tavalla. Hänen kilvoitukses-taan tulee esikuva heidän kilvoitukselleen. Hänestä tulee vaikuttava paimen.

Minun pääluostariani vastapäätä Yhdysvalloissa on pappila ja seurakunnan kirkko. Yksi seu-rakunnan pappi häipyi ja oli poissa pari kuukautta. Kun hän tuli takaisin, ilmoitti hän seura-kuntalaisille sunnuntaimessun yhteydessä, että hän on alkoholisti ja on ollut hoidossa. Hänpyysi heidän rukouksiaan. Seuraavana lauantai-iltana, jolloin perinteisesti papit odottavatrippi-tuoleissa seurakuntalaisia, jono hänen rippituolinsa edessä oli todella pitkä. Seurakun-talaiset uskoivat, että toinen kilvoittelija ymmärtäisi heitä paremmin. Yhdessä he voisivatmennä eteenpäin.

Tunnustettu päihdeongelma voi siis olla lahja koko seurakunnalle. Oikeastaan tässä yhtey-dessä kaikki kirkon työntekijät voivat miettiä estävätkö he seurakuntalaisia lähestymästä jamillä tavalla. Mikä voimme oppia alkoholistien ongelmista ja kilvoituksesta?

Markku Salminen

Suomen ortodoksisessa kirkossa työyhteisö on monesti varsin pieni, koska seurakunnat ovatalueellisesti varsin laajoja ja kussakin seurakunnassa on vähän työntekijöitä. Pappi voi ollaainoa alansa ihminen monen sadan kilometrin alueella ja sama varmaan pätee katoliseenkirkkoon, samoin kanslisti, kanttori ja vahtimestari. Silloin tulee se, kuten tuossa aikaisem-min viitattiinkin, kaikki tuntevat kaikki -problematiikka.

Työyhteisössä pyritään välttämään johtamiseen liittyvät hankaluudet siten, että kirkon perin-ne kieltää rippisuhteen alaisen ja esimiehen välillä. Sitä varmaa saattaa sattua, että tämä eiaina toteudu, mutta periaatteessa ei pitäisi esimiehen olla koskaan alaisensa rippi-isä, koskasilloin juuri tämmöiset puuttumisen kohdat tulevat todella kimuranteiksi.

Ehkä suurin haaste meidän työyhteisössä on ylipäätään opettelu puuttumisen kulttuuriin, jos-sa rakkaudellisesti riittävän ajoissa otettaisiin puheeksi. Eli tarvitaan paljon koulutusta, jossaopetetaan puhumaan vaikeista asioista. Helpostihan mielletään, että vaikeasta asiasta puhu-minen on työpaikkakiusaamista, vaikka koskaan vaikeiden asioiden selvittely ei sitä ole. Sel-vittämättä jättäminen voi sen sijaan olla heitteillejättöä.

Meillä tarvittaisiin varmaan jokaiselle työntekijälle omaan persoonaan haastavaa koulutusta,ei ainoastaan tieto-taitoa, vaan myös tunne-elämän mukaan ottoa. Sitten vasta kun pystyytunnistamaan omia riippuvuuksia, niin ehkä pystyy tunnistamaan ne muissa. Minulla kestitodella kauan pystyäkseni sanomaan: ”hei, olen Markku, sairastan orkideakuumetta. Ja silloinmä tiedän, että saan todella angstisia kohtauksia, kun harvinainen luonnonlaji on myynnissäja se maksaa aivan hirveästi ja minun on saatava se vaikka minä tiedän, että en osaa hoitaasitä, minun ikkunalaudalla ei ole tilaa ja niin edelleen”.

Meillä on ehkä myös haasteena tämä monien kulttuurien tuoma salliva ajatus ja tässä nytehkä enemmän juuri itäisestä perinteestä. Eli sekoittuu jotkut maan kulttuurin ja kirkon opinja uskonnon ohjeistukset. Tietenkin voidaan myös sanoa, että Euroopassa kirkon oppi onvaikuttanut kulttuuriinkin. Etuna ja voimana on se, että ei ole angstista käsitystä, että kaikkialkoholinkäyttö on syntiä, josta tulee syyllisyys, koska melkein kaikki kuitenkin käyttävätsitä. Meillä on ihan varmasti myös paljon seurakuntalaisia, jotka paastoissa pidättäytyvättäysin alkoholista, mutta onko se sitten niin ongelmatonta sekään, jos sen jälkeen ollaan kol-

45

me viikkoa putkeen humalassa. Koulutus ja tietoisuus ylipäätään ovat tarpeen eli miten nämäongelmat ilmenevät.

Mitä on sitten perheissä, työpaikoilla, seurakuntalaisten kesken, omassa työyhteisössä rak-kaudella ajoissa puuttuminen ja keskustelun aloittaminen? Jaoin meidän työyhteisössä, jossaon n. 50 työntekijää, 10 kysymystä alkoholin käytöstä. Reaktiot olivat rajuja jopa ihmisiltä,joilla vähiten kuvittelisi olevan mitään ongelmaa alkoholinkäytön suhteen. Juuri tämä angsti-suus, että minun alkoholinkäyttööni ei saa puuttua, on havaittavissa. Mutta työnantajalla onvelvollisuus silloin, kun on kysymys niin ankarasta kuolemaan johtavasta sairaudesta kuinalkoholismi. Siinä meillä on haettu nyt hoitoonohjausmalleja ja jonkin verran on tosiaan jokoulutettu puheeksi ottamisen taitoja. Tämä on myös johtajuudelle haaste meidän kirkkokun-nassamme ja uusi kirkkolaki ja -järjestys ehkä selkiyttävät näitäkin kysymyksiä eli seurakun-nan neuvostojen ja piispan roolia työnantajana ja sen edustajina.

Haasteita on paljon, mutta toisaalta myös on se perinne myönteisesti nähtynä, ettei ensim-mäiseksi peilata synti-synnitön -teemalla, vaan voidaan lähestyä asiallisesti. Kirkko antaajopa ohjeen tietyissä juhlissa käyttää lasillisen viiniä eli meillä on tällainen vähän rauhallinensuhtautuminen, mutta pahimmillaan se johtaa siihen, että sallitaan mitä tahansa. Se on rajanoppimista ja haastamista jatkuvasti ja sitä tarvitaan ihmisen sisällä, mutta myöskin sitä kauttaseurakuntatyössämme voitaisiin palvella niitä seurakuntalaisia.

Käyttösuhteessa varmaan meilläkin useimmiten ollaan siinä vaiheessa, että jos päihdeongel-mainen on ohjattu hoitoon, niin sitten on kaikki hoidettu. Kuvitellaan näin. Mutta siitä sittense työmaa vasta alkaa, ja sitä me aika pitkälle tällä hetkellä vielä opettelemme, mutta onmyös myönteisiä työyhteisön sisällä tapahtuneita puuttumisia, jotka ovat päätyneet hienoihintuloksiin ja ennen kaikkea, että kirkko uskoo myös rukouksen voimaan ja ihmeisiin. Pietaris-sa tietyssä kirkossa on valtava pyhiinvaeltajien joukko ja siellä käy nimenuomaan alkoho-liongelmaiset ja heidän perheensä rukoilemassa. Eivät he kävisi, jos koskaan ei mitään tapah-tuisi.

Seppo Lusikka

Kyllä tilanne tänä päivänä tai sanotaan vuoden 2005 jälkeen on ihan toisenlainen kuin ennensitä. Jos ajatellaan syntiä tai moralisointia, mistä Tapiokin omassa esityksessään puhui, niinkyllä minä olisin tässä ihan samoilla linjoilla omine ajatuksineni, mutta myös kirkon kes-kushallinnon virkamiehenä. Eli jos ajatellaan sitä vastuuta tai vastuuttomuutta mitä päihtei-den käyttöön tai päihdeongelmaiseen liittyy työpaikan tai työyhteisön näkökulmasta, niinolisin ehdottomasti rajannut sitä, että en lähtisi puhumaan synnistä tai moralisoimaan millääntavalla. Jos päihteiden käyttö haittaa suoranaisesti työtehtävien hoitamista, siis päivittäistähoitamista tai jos päihteiden käyttö aiheuttaa työpaikalla sopimatonta käytöstä tai se heiken-tää lähityöyhteisön työilmapiiriä tai vaarantaa esim. työturvallisuutta, niin ehdottomasti sii-hen tulee puuttua.

Mutta tiedän, että jos ajatellaan paikallistason tai paikallisseurakunnan näkökulmasta, niinpuuttumiskynnys on varmasti hyvin erilainen riippuen siitä, että minkälaisia persoonia työyh-teisössä toimivat esimiehet ja alaiset ovat suhteessa toisiinsa. Se on sitten toinen juttu, ettämikä on se puuttumiskynnys.

Kyllä näilläkin ohjeilla tai näillä periaatteilla, jotka meiltä on lähetetty kesäkuussa 2005 työ-paikan päihderyhmien käsittelyn periaatteista, on pyritty siihen, että nämä ovat hyvä pohja

46

työpaikan pelisäännöille. Ja on onnistuttukin niiden luomisessa, että ei tarvitse pyörää keksiäuudestaan, vaan on ihan selkeästi määritelty mikä on työnantajan vastuu, esimiehen vastuu,työsuojelun vastuu ja työntekijän vastuu. Ja jos esimies on päihtynyt, niin mitä sitten tehdään.

Kysymys vapaiden suuntien strategioista

Jorma AarnioSuhde päihdeongelmaan on vaikea, sillä on kahta linjaa: sitä voidaan pitää sairautena tai suo-rastaan jopa rikollisena. Kun ajatellaan sitä aikaa, jolloin monen isät olivat vielä "lentokent-tää tekemässä", niin saattoi rattijuoppoudesta saada seitsemän vuotta kuritushuonetta. Kyllä-hän tällainen muokkaa mielipiteitä. Nyt niin ankara rangaistus tuntuu monesta varmaan täy-sin kohtuuttomalta, mutta ilman muuta sillä on merkitystä miten ajatellaan ihmisestä ja ettäonko se sairaus ja kuinka paljon vastuuta ihmisellä itsellään on. Nämä ovat kuitenkin sellaisiaasioita, jotka jatkuvasti siellä taustalla pyörii.

Kysymys vapaiden suuntien työyhteisöistä

Jorma AarnioSiellä on osittain varmaan tilanne kehittynyt sillä tavalla, että näiden asioiden kanssa on aikahötkyilemättä tehty työtä. Mutta sitten on myös sellaisia, joita soittokierroksellani kohtasi, elijoissa uskottiin, että meillä ei tällaista ongelmaa ole ja minä en ole suinkaan veljeni vartija,jopa sanottiin näin. Siinä voi olla juuri tämä, että jos yhteisö on kovin pieni ja voi tietysti tokiollakin, että juuri sillä hetkellä ei ongelmia esiinny. Meidän täytyy kuitenkin miettiä, että meelämme yhteiskunnassa, jossa se on todellisuutta ja se on joku kaunis päivä joka tapauksessaoven takana.

Markku SalminenVarmaan aika olennaista on se, kuinka puhutaan alkoholismista, että pidetäänkö sitä sairau-tena vai synnin seurauksena tai luonteen heikkoutena, sillä se vaikuttaa valtavasti siihen mi-ten me näemme ihminen. Minä itse edustan näkökulmaa, jossa alkoholismia pidetään sairau-tena. Mutta en pidä sitä minään lupana käyttäytyä ihan miten tahansa ja olla vastuuton. Josminulla on avomurtuma kädessä, niin kyllähän minä pyydän apua ja sanon, että siinä onavomurtuma ja pyydän että se asetetaan paikalleen ja naulataan ja mitä niille tehdäänkään,kipsataan, enkä suinkaan pidä kättä selän takana ja sotke työpaikallani verellä kaikkea ja sa-no, että ei minulla mitään hätää ole. Eli sama vastuu ihmisellä on tarttua siihen, että se saira-us voidaan sanoa ääneen. Eli kutsua ihmistä siihen ja silloin tarvitaan tukea ja ymmärrystäympärillä. Mutta on myös syytä muistaa, että usein siihen liittyy valtava määrä lähipiirin ih-misiä, joiden elämää koskettaa se, mitä taustalla voi olla. Työyhteisössä tämä näkyy vainehkä hilpeänä veikkona ja joinakin poissaoloina ja tällaisena.

Onhan meillä myös imu siihen, että reippaasti käyttävä pappi, diakoniatyöntekijä tai kanttorion pidetty seuramies ja on, sanotaan vaikka hääjuhlassa, se kiva, joka on samanlainen kuinme. Mekin saadaan, eli hän antaa esimerkillään muille luvan juoda enemmän kuin muutenehkä joisivatkaan. Silloin me unohdamme, mitä siellä takana voi olla. Kaikki tietävät, ettärunsaaseen alkoholinkäyttöön liittyy usein perheväkivaltaa, monenlaista muuta ongelmaa,joten vastuullisuus kirkolla työnantajana ja työyhteisöinä on yhtä suuri kuin missä muuallatahansa ja meidän arvoissamme ja uskossamme itse asiassa suurempi.

47

Onko alkoholismi syy vai seuraus?

Jorma AarnioOn ykköstyypin ja kakkostyypin alkoholisteja. Ykköstyypin alkoholisteille tulee voimakkaitasyyllisyyden ja häpeän tunteita. Niitä on 80 %. Kakkostyypin alkoholisti ei tunne minkään-laista häpeää eikä syyllisyyttä. Kyllä varmasti on olemassa biologisia eriävyyksiä ihan samal-la tavalla, kun meistä joku nostaa 100 kg ja joku 20 kg, niin miten elimistö suhtautuu alkoho-liin ja miten keskushermosto toimii jne. Siinä on varmasti perinnöllisiä eroja, mutta eihänyhdestäkään tule alkoholistia, jos ei nosta sitä ensimmäistä lasia, vaikka olisi millainen himo,että siinä on kuitenkin se oma päätös. Toisille se on paljon vaikeampi ja hankalampi ja siinämielessä tietysti on minun mielestäni erinomaisen tärkeää, että kirkot puolustavat sellaistainhimillisyyttä ihan samalla tavalla kun ajatellaan lihavuuden hoidossa, niin on ollut aikaikävää poliitikkojen puheita kuunnella, joissa laitettaisiin verolle kaikki lihavat ihmiset. Mi-nusta kirkolla on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä tässä puolustaa yksilöiden oikeutta javapautta.

Kirsti AaltoPäihdeongelmaan tulisi suhtautua kokonaisvaltaisesti. Vuorokaudessa on 24 tuntia, joistatyöpaikalla ollaan kahdeksan tuntia. Päihdeongelmaisen perhe todella kärsii. Miksi Jeppejuo? Onhan viina lääke johonkin elämän tuskaan. En näe asiaksemme pohtia, onko alkoho-lismi syntiä vai sairautta, se ei kristillinen näkökulma. Siellä takana kaikki tuska, häpeä jasyrjäytyminen.

Miksi pappi juo?

Markku SalminenOrtodoksisessa perinteessä kuten sanoin, kirkko antaa ohjeitakin tiettyinä juhlina ottaa lasinviiniä ja se liittyy moneen juhlatilanteeseen, mutta jos siirrytään tälle hyvin vaikeasti, häily-västi määriteltävälle rajalle, milloin se on ongelmakäyttöä, eli useinhan minä itse olen vääräarvioimaan sitä. Useimmiten käsittääkseni pappi tai joku muu hengellisen työn tekijä kilvoit-telija juo täyttääkseen sydäntään jollakin, jossa on tyhjää. Kun ei löydä enää vastauksia sii-hen, mitä hän joutuu ikään kuin jatkuvasti kohtaamaan papillisessa työssä.

Se voi olla niin kuormittavaa. Meidän kirkkokunnassamme papin työaika on järjestetty niin,että hänellä on yksi päivä viikossa vapaata, mikä ei koskaan ole lauantai, sunnuntai tai mi-kään kirkollinen juhla. Ja sen arkipäivänä olevan vapaapäivän voi pitää, jos kiireelliset työ-tehtävät eivät estä. Jos ei osaa asettaa rajojaan, eikä osaa kunnioittaa sitä aikaa, joka on tar-koitettu latautumiselle, omalle hengelliselle elämälle, rukoukselle, Raamatun luvulle, valmis-tautumiseen, kohtaamiseen ja niin edelleen, niin voi tulla rajattomuuden tunne, että minuntäytyy olla kaikkea kaikille. Silloin on riski, että tulee uupuminen, eikä näe enää muuta kuinhetken kemiallista lohdutusta. Syy ahdistuksen tunteille, joita papeille ja diakoneille tulee,löytyy monesti container-funktiosta eli kun joutuu säilömään asioita. Jos siinä ei löydä koulu-tuksen ja oman hengellisen elämän kautta ja kirkon perinteen kautta keinoja purkaa niitä, niinon riski, että kuvittelee, että se hetkessä häviää, kun juo, mutta pullon pohjan läpi maailmamuuttuu entistä vääristyneemmäksi. Eli ihan tällaiset uupumiseen, väsymykseen ja omanhengellisen elämän vaikeisiin kohtaamisiin liittyvät asiat ehkä johtavat meillä pappien alko-holinkäyttöön.

48

Theresa JezlSanoisin samaa meidän kirkostamme, mutta lisäksi monissa kulttuureissa papit yleensä me-nevät seurakuntalaisten koteihin tapaamaan heitä siellä tai muuallekin. Ja siinä kuin täälläSuomessa juodaan aina kahvia, toisissa kulttuureissa juodaan viiniä tai olutta tai jotain täl-laista. Pappien on aika vaikea välttää näitä tarjottavia. Jos he eivät juo ihmisten kanssa, seerottaa heidät toisista ihmisistä jollakin tavalla ja se voi myös olla ongelma.

Jorma AarnioVarmaankin vähän samanlainen asia, kun hyväksikäyttö siinä mielessä, että sehän oli piti-kään sellainen tabu, josta ei saanut puhua. Sitten sai puhua ja tuli ylilyöntejä ja kaikenlaista,mutta nyt ollaan viisaampia. Nämähän ovat nyt aivan eri asioita, jotka tässä yhdistän, muttatärkeätä on, että asiasta puhutaan. Myös ihmissuhdetyössä olisi tärkeää, että työntekijöillekerrotaan jo ennalta, että tällainenkin vaihe työhön liittyy ja tällaisia asioita ja täytyisi mah-dollisia ulospääsyteitä myös auttaa löytämään. Ihmissuhdetyössä rasittuu aika voimakkaasti,joutuu kantamaan monenlaisia kuormia. Ennalta on mahdolliset ongelmat tiedostettava jaulospääsyteistä informoitava, eikä vasta sitten, kun ihminen jo on ongelmissa. Jos hän tietääasioista etukäteen, voi käydä niin, että hän huomaa, että nythän minussa on nämä uupumisenmerkit ja nyt minulle alkaa maistua viini tai olut ja tästähän meillä puhuttiin.

Kun papit joutuvat puhumaan näistä ongelmista työyhteisössä, niin silloin on pakko ottaa seperhekin mukaan keskusteluun, vaikka siinä intimiteettisuojaa rikotaan. Ihminen täyttyy ko-konaisvaltaisesti kohdata ja pitää kysyä, että miten vaimo jaksaa ja kertoa, että monelle tuleeväkivaltapurkauksia, että onko sinulle tullut jne. Pitäisi päästä käsiksi näihin varhaisessa vai-heessa, ennen kuin ne menevät liian vaikeiksi. Ja tämä on myös sellainen tabu, eikä halutauskoa, vaikka me tutkimustiedon valossa tiedämme, että väkivaltaisuus tähän liittyy. Ei mei-dän tarvitse kuin katsoa kuuluisien poliitikkojen perheitä, mitä siellä on tapahtunut, kun onalkoholisoitumista; kyllä se sama kohtaa.

Seppo LusikkaAikaisemmin kysyttiin, että onko se syy vai seuraus. Kyllähän päihderiippuvuus kehittyytoisilla nopeammin ja toisilla hitaammin, mutta näen päihdetyön kautta, että niin kuin ai-kaisemmin tuli selväksi, että jos ajatellaan sitä syytä, että miksi käyttää alkoholia, niin kyllä-hän siinä on nämä ihan peruselementit ihmisen tunnetilasta, että sitä käytetään ilon lisäämi-seen tai lohdutuksena elämän tuskaan tai kun puhutaan kirkon työstä, niin apuna hengellisiinkysymyksiin. Ei mitkään elämän osa-alueet ole poissuljettuja alkoholin käytön kanssa, muttavaikka valmistauduinkin tätä tilaisuutta varten työyhteisön tai työelämän kysymyksen kan-nalta, niin tottahan se on, että kyllähän hoidon täytyy olla kokonais-valtaista, ei sitä voi hoi-toonohjaukseen ja työelämään rajata. Riippuen päihdeongelman laajuudesta tai syvyydestäihmisen pitää rakentaa elämä kokonaan uudestaan, se 24 tuntia, niin kuin Kirsti sanoi. Pysy-tään oikeassa mittasuhteessa ja apu ja tuki on riittävää tälle päihdeongelmaiselle ihmiselle.

Kun puhutaan työsuojelunäkökulmasta, niin ehdottoman tärkeää on uusien työntekijöidenperehdyttämisvaiheessa ottaa puheeksi, että työssä voi olla niin kuormittavia tekijöitä, ettäkannattaa kiinnittää päihteiden ja alkoholin käyttöön huomiota, ettei liian myöhään lähdetäniitä asioita sitten työsuojelun ja työpaikan päihderyhmän tai hoitoonohjaushenklöiden kans-sa käsittelemään. Näitä asioita on käsiteltävä säännöllisesti olipa työpaikka mikä tahansa javarsinkin jos on kysymys hengellisen elämän työntekijöistä, pappi tai diakonissa tai nuoris-työntekijä tai lapsityönohjaaja.

49

Martti PennanenIhmisillä on hyvin korkeita odotuksia kirkon työntekijöitä kohtaan. En tiedä onko se oikeu-tettua. Suomalaisten hyvissä arvoissa pappi ei juo. Pappia pyydettäessä saatetaan saunoa,ettei haluta sitä pappia, joka käy Alkossa, vaan halutaan oikea pappi.

Seppo KallikoskiJos sä meet ryyppäämään kapakkaan, niin kaikki sanoo, että sä oot hyvä pappi, jee! Muttakun ihmisillä on sielunhätä, ne ei tuu sulle, kun sä ryyppäät! Stigma on näissä asioissa valta-va, että näistä ei oikein voida puhua. Kuulun Namibian autoliittoon, se on Namibian Auto-mobile Association, ja autoni perässä on AA Namibia ja merkin päällä on toinen AA-merkkija siinä lukee 30 v, koska olen ollut 30 vuotta Namibian autoliiton jäsen. Kukaan ei ole multatähän päivään mennessä tullut kysymään, että mikä merkki sulla on auton takana. Ne ajatte-lee, että Seppo on ollut 30 vuotta kuivilla!

Theresa JezlKerroin jo siitä papista Yhdysvalloissa, joka meni hoitoon ja kertoi sen jälkeen avoimestiseurakuntalaisilleen, että hänellä on alkoholiongelma ja että on aina alkoholisti ja hän pyytäheiltä apua. Hän sanoi, että tulee tapaamaan seurakuntalaisia koteihin samoin kuin aikai-semmin, mutta pyytää, ettei hänelle tarjota alkoholia ja pyysi rukouksia, että pysyisi raittiina.Seuraavana lauantai-iltana hänen rippituolinsa edessä oli pitkä jono siitä syystä, että ihmisetajattelivat, että hänen täytyy nyt taistella. Se on iso seurakunta, jossa kolme tai neljä pappia,jotka eivät tietysti ole täydellisiä myöskään. Tämä oli heille rohkaiseva asia. Kyseinen pappivieläkin toimii kirkkokunnassa ja luultavasti on edelleen raittiina. Meillä seurakuntien työn-tekijöillä on paljon opittavaa tällaisista, sillä ei kukaan meistä ole täydellinen.

Markku SalminenSeurakunnan työntekijöillä ei tällaisissa pienissä kirkkokunnissa ole joka tason koulutusta,joten on hyvin tärkeätä tämä verkostoituminen, mihin tässä viitattiin aikaisemmin. Eli onyhteyksiä eri kirkkokuntien osaajiin, eri terveydenhuollon osaajiin, eri toimijoihin. Se onainoa keino saada osaamista. Verkostoituminen ja sen kautta sen osaamisen rakentaminen,koska muuten jäädään sitten hyvin yksin.

Onko meillä kirkkoina vaara, että me näemme itsemme vain hengellisen yhteisön silmin jaunohdamme, että me olemme samalla myös työyhteisö, jossa työyhteisön lainalaisuudet pä-tevät. Eli kun ei ole täydellistä työtä, näin ainakin sanovat työpsykologit, niin sehän johtuusiitä, että ei ole täydellisiä ihmisiä. Jokaisella on joku heikkous ja kun ei liikaa arvoteta, mistäse kunkin heikkous tulee, niin ehkä yhteinen ymmärrys, että työyhteisökään ei ole täydelli-nen, antaa meille kaikille Jumalan anteeksiannon kokemuksen, jossa me voimme kasvaamyös kohtamaan niitä, joilla on ankarampi taistelu.

Helena Mattila-LaurialaOlen asunut Pohjois-Suomen pappiloissa lapsuudessani, ja silloin eivät liperit ja alkoholisopineet yhteen. Nyt näkökulma on muuttunut. Ei puhuta siitä, mitä alkoholi aiheuttaa. Toi-voisin erityisesti nuorten kannalta, että alkoholin vaikutuksista puhuttaisiin enemmän.

Tapio PajunenTässä on monta erittäin mielenkiintoista ajatusta herättävää kommenttia noussut. Ni-menuomaan tämä, jonka Kirsti nosti, että vuorokaudessa on 24 tuntia. Kristittynä ajattelen,että toinen ihminen, oli hän sitten perheenjäsen, työkaveri, alainen, on ennen kaikkea läsnä.Nimenomaan tähän lähimmäisyyteen liittyy tiettyjä asioita. Jos me näemme, että joku pilk-

50

kimies tippuu veteen Töölönlahdella ja on hukkumassa, niin totta kai me menemme autta-maan ja pelastamaan. Mutta, kun me näemme, että ihminen on hukkumassa viinaan, ajatte-lemme, että suojellaan sitä, eikä sekaannuta. Meillä hukkuu viinaan sata kertaa enemmänihmisiä vuosittain kuin veteen. Eli oikeastaan juuri tätä meidän omaa asennevammaa haluankaivaa esiin. Tämä nousi esiin jo tässä seminaarin otsikossa:” Olenko minä veljeni vartija?”Oikeastaan tämän takana on se peruskysymys. Minkä takia puheeksi ottaminen ja puheeksioton kohteena oleminen on niin vaikeaa?

Jorma AarnioTuo oli oikein hyvä kommentti. Kun ihmisellä itselläänkin on vaikeaa, kun hän hahmottaa,että on tällaisessa ongelmassa, niin on hyvä kun on lähimmäinen, joka rohkeasti ottaa asianesille, eikä kiertele ja kaartele vaan puhuu suoraan. Ei pidä antaa toisen myöskään manipu-loida ja viedä harhaan eli ei saa olla sinisilmäinen, vaan pitää olla tiukka, mutta rakastavalähimmäinen, että ne molemmat puolet löytyy. Toisaalta on aika kummallista, jos jonkunlähimmäisenrakkaus loppuu siihen, että jos toinen joskus hörppäsee jotain ja ei enää sen jäl-keen ole minkään arvoinen ihminen. Minun mielestäni tällainen kertoo jo enemmän sellaisenihmisen ihmiskuvasta, ei me niin voida hylätä ihmisiä. Toisaalta, emme saa antaa sellaisenihmisen joka on juoppo myöskään teutaroida työpaikalla, täytyy olla rajat. Samaten kuin las-tenkasvatuksessa sekin on rakkautta, että ei anneta lasten leikkiä ajotiellä. Se on puuttumistaja kun sen ilmaisee ja pukee myös sanoiksi, että minä välitän ja sen takia en anna sinun tehdätällaista ja minä olen huolissani myös niistä ja niistä, joiden kanssa sinä olet tekemisissä, niinsilloin se välittyy ja toinen ei saa ikään kuin tilaisuutta paeta ongelmasta pois.

Judit GodaPäihdeongelmaisen tulisi käsitellä oma sairautensa, olenko valmis ottamaan vastuuta tästäasiasta? Jos hän myöntää, niin olenko minä puolestani sitten valmis tukemaan, mitä sittenteen? Otatko vastuuta lähimmäisenä ja ottaako ihminen vastuuta omasta tekemisestään?

Jorma AarnioVielä sellainen kommentti, että ihmisen, joka auttaa, on hyvä pitää omat rajat, ettei toinenlaita tekemään puolestaan sellaisia asioita, joihin hän on itse velvollinen. Siinä mielessä näis-tä hoitoonohjausjärjestelmistä, kun ne ovat selviä ja ymmärrettäviä, on hyvä pitää kiinni. Onteroitettava, että se on nyt sinun velvollisuus tehdä, että minä olen astunut alkuaskeleet kans-sasi, minä voin keskustella. Toisen puolesta ei tehdä, sekin on hyvin tärkeää rajata, muutenväsyy myös siihen.

Paneelin päätöspuheenvuorot

Seppo LusikkaOlen kovin ehdoton siinä, että silloin kun me kirkon työntekijöinä edustamme työnanta-jaamme, niin silloin pitää, vaikka menisi sinne kapakkaan, olla itsensä vartija, että ei käyt-täydy humalaisesti, eikä ole humalassa. Vaikka en toisesta ihmisestä kokonaisarviota teekäänsen perusteella, että käyttääkö hän alkoholia vai ei, niin näen vastuun ja toivon, että muutkintyöntekijät sen ymmärtävät.

Jorma AarnioKun tuntee ihmisen, voi rakastaa ihmistä ja on tärkeätä, että uskaltautuu myös heittäytyäkuuntelemaan lähimmäistä, mutta yhtä tärkeätä on pitää omat rajat. Se on molemmille puolil-le turvallista.

51

Theresa JezlMinun mielestäni, kun kirkko on yhteisö, työntekijät tietysti hoitavat seurakuntaa, muttamyös seurakuntalaisilla on vastuu tukea työntekijöitä, koska tämä on yhteisö. Me autammetoisiamme, että ehkä kannattaa muistuttaa toinen toisiamme rukoilemaan kirkon työntekijöi-den puolesta, että heillä olisi vahvuus ja kaikki mitä tarvintaan hoitamaan heidän työnsä jaolemaan esimerkkeinä ja paimenina ja niin edelleen.

Markku SalminenNäen kirkoilla ison haasteen oppia puhumaan avoimesti päihdeongelmasta. Mutta myös isohaaste kirkoilla ja kirkollisilla järjestöillä on olla todistamassa tälle maailmalle siitä hengelli-syydestä, mitä ne edustavat ja auttaa myös näitä tahoja, jotka yrittävät taistella alkoholi-,päihde- ja riippuvuusongelmien kanssa ilman hengellisyyttä, niin että tarvittaessa saavat lisä-apua ja välineitä selviytymiseen. Eli kirkolla on myös se missionäärinen näkökulma kaikkiintyöyhteisöihin, kaikkiin lähimmäisiin, ei pakottamalla, mutta rakkaudella, ikään kuin tarjoa-malla myös sitä tukipilaria itselleen.

Puutummeko liian myöhään? Miten eteenpäin?

Projektijohtaja, ylilääkäri Matti Kaivosoja

Täällä on puhuttu asioista, joissa tapahtuu paljon muutoksia. On hienoa, että keskustelu ei jäävain tähän tilaan, vaan tallentuu myös muistioon, jollaiset on laadittu jo kahdesta edellisestäseminaarista.

Tyytyväisyys ei synny ainoastaan tyytymättömyyttä vähentämällä. Se on hyvä eväs. Onmyös huomioitava työyhteisöhyvinvoinnissa pyrkimys kestävään kehitykseen, jossa nopeatkeinot eivät yleensä auta. Jussi Huttunen puhui kuin Lars Leevi Laestadius ja koetti herätelläja tuoda esiin, kuinka isossa muutoksessa olemmekaan. Lopuksi hän erotteli kustannustehok-kaat alkoholipolitiikan keinot. Olen huomannut, että monet kunnat käyttävät kahta alinta jahuonointa näistä keinoista. Voiko olla, että valtion on vaikea puhua viinasta, kun niin hyvätverotulot?

Alkoholiongelmaan liittyy tietty stigma ja siitä on täällä puhuttu. Olen ajatellut, että ehkäitsemurhien aleneminen liittyy depression alentuneeseen stigmaan. Huomasin Antti Hytinesityksessä kohdan ”jos joudutaan hoitoonohjaukseen...”Joudutaan? Sehän on lakiin kirjattumenettely, kun on pakko auttaa. Miten niin sinne joudutaan? Onko hoitoonohjaus häpeä? Joson niin, kenen häpeä? Yritetäänkö välttää häpäisyä vai häpeän tunnetta? Antti myöhemminitsekin otti esiin sen, että hoitoonohjauksessa ei ole kysymys kiusaamisesta.

Sain tässä myös oivalluksen, että mitä selkeämmät puitteet on toimille, sen paremmin ongel-mat tunnistetaan. Antti Hytti torjui "ensimmäisen kiven etiikan", koska hoitoonohjauksessa eiole kysymys kivittämisestä vaan välittämisestä.

Toisaalta lähimenneisyyden seitsemän vuoden kuritushuonerangaistus rattijuopumuksestakertoo kuinka voimakkaita asenteita alkoholiongelmaan on liittynyt. Nyt tämä on aika arki-päiväistä, vähän kuin avioerot. Ennen avioerot olivat harvinaisia ja niihin liittyi paljon asen-teita. Nyt avioerot ovat arkipäivää, siitä puhutaan. Ajatellaan, että avioerosta on haittaa jasitten toivutaan.

52

Mitä tarvitsee tehdä, että opitaan käsittelemään masennusteemaa oikein? Osaaminen, tieto jatoimintamallit auttavat. Kukaan puhujista ei ottanut viinanoton synnintuntoa ja uskoontulonkulminaatiota esille.

Pohjanmaa-hankkeen yksi osa, tavallaan edelläkävijä, Pohjalaiset masennustalkoot on eden-nyt erinomaisesti sillä työmallilla, että käsitellään kaikki toiminnan uudistamisen esteenäolevat tasot. Ts. ei riitä, että jaetaan tietoa tai havahdutetaan ammattilaisia ongelmalle (vaik-kapa päihdeongelmalle työyhteisössä).

a) Tieto on välttämätön edellytys suunnitelmalliselle toiminnalle, mutta joskus tieto on kärjis-tettävä, jotta havahdutaan

b) Tieto ei muuta toimintaa. Varsinkin jos vanhat tavat ovat muodostuneet defenssiksi, tarvi-taan selkeä toimintamalli

c) Toimintamalli edellyttää yleensä siihen kytkeytyvää uudenlaista osaamista, siten pelkkätieto asioista ei riitä, vaan toimintaan osallistuvien osaaminen tulee päivittää

d) Asenteet voivat aiheuttaa tiedon torjumista yleisesti, ne voivat vähentää uuteen toiminta-malliin sitoutumista ja ne voivat heikentää motivoitumista osaamisen päivittämiseen. Siksitulee työskennellä myös asennetason kanssa.

Pelkäämme tulla häväistyiksi ja tuntea häpeää. Tähän liittyy voimakkaita tunteita historiasta.Toimintakaavioista ja esimiesoppaista täytyy löytyä opastusta miten työstää omaa taitoa tun-tea häpeää.

Auttamistyössä ei voida myöskään ohittaa auttajan omaa avun tarvetta. Kun Bosni-an/Kroatian alueella yritettiin kouluttaa mm. opettajia ottamaan työssään huomioon lastentraumat sodan aikana, koulutuksessa ei voitu edetä suoraan lasten tarpeisiin. Aluksi oli varat-tava tilaa koulutettavien omien kokemusten purkamiseen. Vasta kun he olivat niitä käsitel-leet, he pystyivät keskittymään opetukseen, jossa lapsi oli keskiössä.

Kiitos tästä seminaarista, sain tältä päivältä paljon.

P ä ä t ös

Ylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki

Tämä oli viimeinen SEN:n Eettisten kysymysten jaoston healing-teemaan liittyvä seminaari.Kun valmistelimme tätä seminaaria, ihmettelimme miksi tänne ei ilmoittaudu väkeä siinämäärin kuin aikaisempiin. Ehkäpä tämän seminaarin aihe on niin vaikea, että saliin kävele-minen panee miettimään, pystynkö siihen. Tämä ongelma ei ole kuitenkaan harvinainen.Nämä paastonajan seminaarit eivät kuitenkaan tähän lopu. Otamme uudet aiheet käsittelyyn.

53

LIITTEET

TOIMIVA TYÖYHTEISÖ

1. SELKEÄ PERUSTEHTÄVÄ• MITÄ VARTEN TYÖPAIKKAMME ON OLEMASSA?• YHDISTÄÄ ERI YKSIKÖITÄ JA IHMISIÄ• PRIORISOINNIN JA RAJAAMISEN PERUSTA?

2. TYÖNTEKOA TUKEVA ORGANISAATIO• JÄYKKÄ OHJESÄÄNTÖORGANISAATIO• VAI JOUSTAVA JA OPPIVA ORGANISAATIO?

3. TYÖNTEKOA PALVELEVA JOHTAMINEN• TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN• MOTIVOINTI JA INNOSTAMINEN• KOKONAISUUS TOIMII• KAIKKI TIETÄVÄT OMAT "PELIPAIKKANSA"

4. SELKEÄT TÖIDEN JÄRJESTELYT• TÖIDEN ORGANISOINTI• TEHTÄVIEN JAKO JA VASTUUT

5. YHTEISET PELISÄÄNNÖT• YLEISET KÄYTTÄYTYMISSÄÄNNÖT• MITÄ ODOTAMME TOISILTAMME?

6. AVOIN VUOROVAIKUTUS• SUORA JA REHELLINEN PALAUTE

7. TOIMINNAN JATKUVA ARVIOINTI• OMAT SEURANTA- JA PALAUTEJÄRJESTELMÄT• ARVIOIVA JA KRIITTINEN KESKUSTELUKULTTUURI

Pekka Järvinen: Esimiestyö ongelmatilanteissa

54

RATIONAALISIA TEKIJÖITÄ ORGANISAATION YMMÄRTÄMISESSÄ JAKEHITTÄMISESSÄ

• ORGANISAATION RAKENTEET YHTEISTYÖN TUKENA JA ESTEENÄ• RAKENTEIDEN TARKOITUKSENA ON TEHDÄ ORGANISAATION

TOIMINTA MAHDOLLISEKSI JA TEHOKKAAKSI.• HYVIN TOIMIVAN JA KEHITTYNEEN TYÖYHTEISÖN TÄRKEIN

RAKENNEOSA MUODOSTUU KORKEALAATUISESTAAMMATTITAIDOSTA

• ULKOISIIN RAKENTEISIIN LIITTYY USEIN OMAAN TURVALLISUUTEEN,ARVOON TAI AMMATTI-IDENTITEETTIIN LIITTYVIÄ MERKITYKSIÄ

• RAKENTEET VOIVAT MUUTTUA TYÖVÄLINEISTÄ TYÖNTEON ESTEIKSIJA SAADA MERKITYKSIÄ, JOITA NIILLE EI ALUN PERIN LAINKAANKUULUNUT

• TYÖYHTEISÖJEN IHMISSUHDEONGELMAT OVAT YLLÄTTÄVÄN USEINLUONTEELTAAN SEKUNDAARISIA. TÄLLÖIN NE HEIJASTAVATORGANISAATION RAKENTEIDEN JA TOIMINTOJENKEHITTYMÄTTÖMYYTTÄ SEKÄ TYÖYHTEISÖÖN SEN ULKOPUOLELTAKOHDISTUVIA MUUTOSPAINEITA.

Jouko Lönnqvist

PERUSTEHTÄVÄ JA INHIMILLISET TARPEET

KAIKKIEN TYÖYHTEISÖJEN PERUSDYNAMIIKKANA ON RISTIRIITAPERUSTEHTÄVÄN MUKAISEN TYÖRYHMÄTYÖSKENTELYN JA RYHMÄSSÄSAMANAIKAISESTI AKTIVOITUVIEN MUIDEN INHIMILLISTEN TARPEIDENVÄLILLÄ!

Samalla kun työyhteisön jäsenet kokoontuvat yhteen järkevinä, sopimuksia te-kevinä ja tiedostavina aikuisina, niin he pyrkivät liittoutumaan eri tavoin yhteenmyös huonosti tiedostettujen tarpeittensa ohjaamina.

TARKOITUKSENMUKAINEN JA TEHOKAS TYÖYHTEISÖ OTTAA HUOMIOONIHMISLUONTEEN ERILAISET TARPEET JA TUKEE NS. NORMAALIAKÄYTTÄYTYMISTÄ IHMISTEN VÄLILLÄ!

55

56

S u o m e n e k u m e e n i n e n n e u v o s t o ( S E N )Eettisten kysymysten jaosto

Ekumeniska rådet i Finland (ERF)Sektionen för etiska frågor

PL / PB 185Katajanokankatu 7 A / Skatuddsgatan 7 A

00161 HelsinkiPuh. / Tel. (09) 180 2369Faksi / Fax (09) 174 313

www.ekumenia.fi