OPPI•

KIRJAKuinka oppimisesta tuli

jokaisen oma juttu

OTAVAN OPISTO & OTAVAN OPISTON OSUUSKUNTA

OPPIKIRJAKuinka oppimisesta tuli

jokaisen oma juttu

Toimittaneet Pauliina Jalonen & Noora Jokinen

OTAVAN OPISTOOTAVAN OPISTON OSUUSKUNTA

HELSINKI 2014

Graafinen suunnittelu: Iiro TörmäCopyright: Otavan Opisto, Otavan Opiston Osuuskunta ja kirjoittajat

ISBN 978-951-96511-6-3 (nid.)ISBN 978-951-96511-7-0 (PDF)

Painopaikka: Miktor Oy, Helsinki 2014

SISÄLTÖ

7 Aluksi

9 Kansalaislähtöinen oppiminen: Mitä ja miksi? PAULIINA JALONEN

15 Koulu-festari: Kun kuka tahansa voi opettaaOUTI KUITTINEN

25 WÄRK-fest: Itsetekemisen kulttuuri asenteena ja mielentilanaNUPPU STENROS

32 Näin sinustakin tulee itse-tekijä

35 Marttaliike: 115 vuotta uudistuvaa oppimistaMARJAHELENA SALONEN

37 Martat kutsuvat oppimaan

41 Vapaaehtoistoiminta opetussuunnitelmiin! HENRIETTA GRÖNLUND

45 Edistä oppimista vapaaehtoistyössä

49 Prometheus-leirit: Heikoilla jäillä luistelun taitoVEIKKO ERANTI

55 Protu-oppimisen resepti

57 Viestintäleirit: Omatoimi-suutta ja tekemisen demokratiaaLAURA VIHERÄ & MARJA-LIISA VIHERÄ

62 Näin viestintäleireillä opitaan

65 Steiner-äiti oppimispolullaKIRSI PERTTOLA-YLINAMPA

71 Kansalaisten perustamat koulut: Mitä ja miksi? JARNO PAALASMAA

79 Rails Girls: Tytöt koodaamaan! KATJA SEPPINEN

85 Ilmari: Innostus on ilmastokasvatuksen käyttövoimaTEA TÖNNOV

89 Näin opimme tukemaan oppimista

93 Open Knowledge Finland: Jaa tietoa, osallista tekijätRAIMO MUURINEN

96 Oman järjestön toiminta avoimeksi

99 Oppimisen aPaja: Avoin oppimisen yhteisö aikuisilleJOHANNA HYTÖNEN

103 Omaehtoisen oppimisen edellytykset

6

7

ALUKSI

Omaehtoisen oppimisen jäljillä

Milloin ihminen oppii parhaiten? Päästessään toteuttamaan jotain itselleen tärkeää. Siksi oppimista tapahtuu kaikkialla, ja oppimisen paikkoja löytyy rajattomasti myös instituutioiden ja opetussuunnitel-mien ulkopuolelta.

Itse tehty oppiminen on huima resurssi, jota on suomalaisessa kan-salaistoiminnassa osattu hyödyntää aina. Vasta viime vuosina oppimi-sen uudistajat ovat saaneet nimen: meistä on tullut oppimisaktivisteja.

Marttojen ikivireä kotitalousneuvonta on saanut rinnalleen koo-dauskouluja, oppimisfestareita, värkkääjiä ja datan jakajia. Yhä useampi järjestö on oivaltanut, että oppimisen ilo on vapaaehtoisille väkevä käyttövoima. Tiedon rinnalla tärkeiksi ovat nousseet oppimisen taidot.

Omaehtoisuus toimii. Oppi tarttuu, kun tekemisessä on sydän mukana.

Oppikirja sisältää 13 puheenvuoroa omaehtoisesta oppimisesta, ilmiön eri laidoilta. Kirja koottiin siksi, että halusimme tehdä näky-väksi sitä intohimoista ja iloista oppimista, joka nousee ihmisten omasta aktiivisuudesta ja innostuksesta.

Toivomme, että myös sinä innostut!Puheenvuorojen lopusta löydät sinisellä pohjalla kirjoittajien par-

haat vinkit ja neuvot, jotka auttavat nostamaan omaehtoisen oppi-misen lentoon. Järjestä oma Koulu, päästä oppijat opettamaan, avaa organisaatiosi data ja uskalla ajatella toisin!

Pauliina Jalonenverkostokoordinaattori, Otavan Opiston Osuuskunta

8

Kansalaislähtöinen oppiminen: Mitä ja miksi?Omaehtoista oppimista on viime vuosina juhlittu useamman fes-tivaalin voimin. Syksyllä 2012 ensimmäistä kertaa järjestetty Koulu-festivaali on kehittäjänsä Outi Kuittisen mukaan kokeilu siitä, miten ihmisten osaaminen päästetään irti. Se on tilaisuus kokeilla, mitä toisia kiinnostavaa osaamme, miten omia tietoja ja taitoja voi siirtää muille ja mitä toisille opettaessaan oppii itse.

Juuri tästä omaehtoisessa, kansalaislähtöisessä oppimisessa on kyse myös laajemmin.

Kansalaislähtöisyys oppimisessa on ilmiönä värikäs. Kansalaisten itsensä järjestämiä oppimisympäristöjä on lukemattomia. Ominaista

Ihminen oppii parhaiten, kun hän pääsee toteuttamaan omien tavoitteidensa mukaista, itselle tärkeää toimintaa. Uteliaat ihmiset ovat aina löytäneet välineitä, paikkoja ja alustoja organi-soida itselleen sopivaa oppimista.

Pauliina Jalonen Kirjoittaja on Otavan Opiston Osuuskunnan verkostokoordinaattori, joka työstää erilaisia oppimistilanteita yhdessä kansalaistoimijoi-den kanssa. Pitää oppimista suolana elämässään.

9

omaehtoiselle toiminnalle ovat vertaisoppiminen ja yhteisöllisen oppimisen eri muodot. Kun itse tekeminen yhdistyy yhdessä oppi-miseen, toteutuvat myös kohtaaminen ja jakaminen. Ne kuuluvat olennaisesti oppimiseen.

Kansalaisten ja kansalaisyhteisöjen oppiminen kiinnostaa meitä Otavan Opiston Osuuskunnassa siksi, että se uudistaa ja rakentaa yhteiskuntaa ja lisää hyvinvointia.

Kun oppiminen on kokeilevaa ja eteenpäin nojaavaa, siihen kietoutuu usein myös tulevaisuustietoisuus. Kansalaisten omista lähtökohdista nouseva oppiminen on kansalaisyhteiskuntaa par-haimmillaan.

Mitä tavoitteita oppiminen palvelee?

Tämän julkaisun tarinat osoittavat, että oppiminen voi olla kansa-laistoiminnassa sekä kovaa ydintä että positiivinen sivutuote.

Oppimista voidaan ajatella itseisarvona tai keinona muiden tavoitteiden saavuttamiseen. Se voidaan nähdä osana suurempaa keskustelua sivistyksestä, mutta myös omien taitojen kehittämisenä ilman laajempaa tavoitetta paremmasta maailmasta.

Osalle kansalaistoimijoista oppiminen on strateginen valinta, jolla pyritään yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun. Maailman ja yhteiskunnan kompleksisuus hämmentää, mutta haastaa samalla etsimään ratkaisuja epäkohtiin kokeilemalla ja kehittämällä. Näissä asioissa valmiita vastauksia on tarjolla vain harvalla.

Vaihtoehtoisen kasvatuksen mallit ja oppilaitokset toimivat aree-noina kasvatusaktivisteille ja haastavat ja monipuolistavat koulu-järjestelmää. Lyhytaikaiset, oppijoiden kohtaamiseen keskittyvät tapahtumat juhlivat innostusta oppimiseen ja sen jakamiseen.

Vapaaehtoisuuden motivaatio voi olla oppimisessa ja osaamisen kehittämisessä. Näitä tukemalla järjestöt ja yhteisöt sitouttavat jäse-niään osallisuuteen.

10

Omaehtoisuus on jatkumo

Omaehtoisen oppimisen perustana on vapaaehtoinen oppija. Oma-ehtoisuus ottaa erilaisia muotoja. Omaehtoisuutta voikin tarkastella eräänlaisena jatkumona, janana, jolle mahtuu kirjava joukko oppi-misen tapoja.

Suppeimmillaan omaehtoisuus on vapaaehtoista osallistumista opettajan opetussuunnitelmassa määrittelemälle tunnille, jolloin sisällöt otetaan annet-tuina.

Toisessa ääripäässä oppija määrittää itse oppimistavoitteensa ja ottaa samalla myös enemmän vastuuta omasta oppimisestaan.

Silloin oppijalla on käsitys suunnasta, mutta ei ihan tarkkaa käsi-tystä siitä, miten perille päästään. Oppimista fiksataan kokeilemi-sen ja tekemisen myötä. Perinteisestä tieto-oppimisesta on tullut vanhentunutta.

Ryhdy oppimisen aktivistiksi!

Muodollisen koulutuksen kasvu ja laajentuminen ovat osa modernia yhteiskuntaa. Oppimista tapahtuu kaikkialla, ja oppimisen paikkoja löytyy runsaasti myös koulutusinstituutioiden ja niiden opetussuun-nitelmien ulkopuolelta.

Oppimisaktivismi on käsitteenä nostanut päätään, kun maailman muuttumisen nopeus on tehnyt perinteisestä tieto-oppimisesta van-hentunutta. Kaikkein tärkeintä on oppia oppimaan.

Ihmiset ovat yhä kyvykkäämpiä määrittelemään itse omia tarpei-taan ja tavoitteitaan. Olemme koulutetumpia, varakkaampia ja ter-veempiä kuin koskaan aikaisemmin. Teknologia mahdollistaa aivan uudella tavalla kohtaamisen ja jakamisen, jotka auttavat kehittämään yksilön tai yhteisön osaamista.

Uteliaisuus ja halu oppia ovat kantaneet ihmisyhteisöjä aina.

’’Perinteisestä tieto-oppimisesta on tullutvanhentunutta.

11

Kokemuksellinen vuorovaikutus ympäristön kanssa on sytyttänyt ja haastanut ihmisiä eteenpäin.

Yhteiskunta tarvitsee oppimiskykyisiä ja -haluisia kansalaisia rat-komaan yhteisiä ongelmia. Siksi on tärkeää nähdä omaehtoisuuden arvo ja hyödyntää sitä resurssina.

Miten sinun organisaatiosi hyödyntää omaehtoisen oppimisen voiman? Miten kannustamme ja mahdollistamme itse tekemistä ja sen mukana oppimista?

Otavan Opiston Osuuskunta on oppimisen ja kansalaisvaikuttamisen yhteisö, joka tuo maailmassa tapahtuvat muutokset oppimisen sisältöihin ja menetelmiin. Koulutamme, tutkimme, kokeilemme ja luomme uutta. Lue lisää sivulta 105!

www.ooosuuskunta.fi

12

13

14

Koulu-festari: Kun kuka tahansa voi opettaa”Jos kaikki tuntemasi ihmiset tulisivat samaan paikkaan opettamaan jotakin, mitä he osaisivat opettaa?” Tämän kysymyksen laitoimme liikkeelle keväällä 2012.

Ajatushautomo Demos Helsinki ja Helsingin Juhlaviikot olivat saaneet käyttöönsä Lapinlahden käytöstä poistetun mielisairaalan tapahtumaa varten. Kiehtovat puitteet herättivät monenlaisia ideoi - ta. Pitkään kärkenä pyöri suurnäytelmä, jonka osallistujat loisivat yhdessä paikan päällä. Sitten sen syrjäytti paljon jännittävämmältä tuntunut idea: koulu, jossa kuka tahansa voisi opettaa mitä vain.

Sinä osaat paljon, mutta kuinka usein olet opettanut jotain siitä muille? Koulu on oppimisen festivaali, jossa amatöörit voivat opettaa toisille yhtä hyvin pallogrillausta, sokraattista dialogia, sukan kantapään kutomista, empatiaa tai konsultoinnin perus-teita. Jaettu kokemus rohkaisee, palkitsee ja riemastuttaa. Ja mikä parasta: Koulua voi alkaa kuka tahansa, missä tahansa.

Outi KuittinenKirjoittaja on tutkija ja Head of Co-creation ajatushautomo Demos Helsingissä. Hän oli mukana luomassa ensimmäistä Koulu-festi-vaalia kesällä 2012.

15

Elokuussa 2012 noin 800 ihmistä kerääntyi tapahtumaan, jossa yhdessä oppimisen ihmeellisyys hämmästytti kaikki, sekä osallistu-jat että järjestäjät.

Alku: Koulun tarina

Osaamisesta ja sen merkityksestä Suomen menestykselle puhutaan jatkuvasti. Suomalaiset ovat yksi maailman koulutetuimmista kan-soista, olemme maailman parhaita oppijoita ja meillä on pätevimmät opettajat. Mutta kuinka usein olet itse avannut ja siirtänyt osaamis-tasi, opettanut jotakin toisille?

Töissä voit mennä koulutukseen, mutta ei ole tavallista, että alkai-sit itse kouluttaa työkavereitasi. Jos se paikka tulee eteen, kaina-

lot hikoavat ja ainoa mitä keksit, on ladella asiasi tekstin täytteisten kal-vojen tukemana. Koulutuksissa opet-telet monia asioita, mutta kukaan ei nosta esiin, mitä jo osaat. Osaaminen on jumissa.

Me Demoksessa olimme kiinnittä-neet huomiota myös oppimistutkimuksiin, joiden mukaan uusien asioiden muuttuminen rutiineiksi paranee huomattavasti ihmis-kontaktien avulla. Jos ”tieto” tulee ihmiseltä, erityisesti vertaiseksi koetulta, opimme herkemmin ja opittu juurtuu osaksi tapaamme toimia. Toiset, vertaiset, ovat siis hyviä opettajia.

Päätimme järjestää Koulu-festivaalin, jossa osaaminen päästettäi-siin irti. Halusimme tehdä toisten opettamisesta ja yhdessä oppimi-sesta helppoa ja luonnollista, kuin seurapelin, jota voi alkaa missä vain, kenen kanssa vain.

Tässä Koulussa opettajien ei tarvinnut olla oppiaineensa ylim-piä asiantuntijoita. Koulussamme opettivat vertaiset, jotka osasi-vat kertoa, mikä heidän opettamansa asian oppimisessa on vaikeaa ja mikä hienoa.

Vapauttakaa koulu! Toisilta oppimisen festarit! Koulupäivä on

’’Opimme herkemmin, kun tieto tulee vertaiselta.

16

päivä, jolloin kuka vaan voi opettaa mitä vaan. Koulu on Väärän opettajan päivä. Näin kaikuivat Koulun iskulauseet.

Koulun tarina on tarina vapaudesta, kaiken osaamisen arvokkuu-desta ja yhdessä oppimisesta.

Paljastamme opettajat

”Koulussa kuka vaan voi opettaa mitä vaan” oli innostava tarina. Se oli kaikkien mielestä loistava heti ensi kuulemalta. Mutta kun pyy-simme: ”Tule opettamaan!”, vastaus oli lähes aina: ”Mitä minä nyt voisin opettaa?” Osaaminen oli houkuteltava esiin.

Järjestimme Esikouluja, joissa pistimme ihmiset miettimään: Mitä harrastat, mihin suhtaudut intohimoisesti, mitä voisit opettaa 15 minuutissa, mitä itsekin opettelet, osaatko jonkin niksin? Näitä kartoittamalla ja niistä toisille kertomalla opettamisen arvoinen oma tieto tai taito alkoi löytyä.

Ensimmäisiksi opettajiksi houkuttelimme kavereita, jotta saimme verkkosivuille esimerkkitunteja innoitukseksi. Ilmoittautumisia alkoi tippua ja tahti kiihtyi pitkin kesää.

Sanoimme, että Koulussa opitaan hyvän elämän tietoja ja tai-toja, 2000-luvun kansalaistaitoja. Mutta mitä nämä olivat, sitä emme määritelleet. Heti ensimmäisistä ilmoittautumisista alkaen tuntien aiheet ja niiden kirjo riemastuttivat: pallogrillausta, sokraattista dia-logia, sukan kantapään kutomista, empatiaa, konsultoinnin perus-teita, matematiikka ristinollan avulla, karttojen tekemistä avoimesta datasta.

Olimme valmistautuneet editoimaan opettajien lähettämiä tunti-kuvauksia iskevämmiksi. Turhaan. Kuvaukset hymyilyttivät ja saivat kiinnostumaan kaikesta välittömästi. Niistä paistoi rakkaus aihee-seen ja halu saada muut innostumaan. Lopulta opettajia paljastui 200, jokaisella oma oppiaineensa.

Tapahtumaohjelmaa ei olisi osannut ennakolta kuratoida kukaan.

17

Opettajat valmistautuvat kohtaamaan oppilaat

Toisten opettaminen on jännittävää. Miten omasta intohimostaan kertoisi niin, että toisetkin ymmärtäisivät? Jotta opettaminen ja yhdessä oppiminen olisi kuin seurapelin pelaamista, oli pelaajille annettava pelitaitoja.

Opettajia varten puristimme viimeisimmän tiedon opettamisesta yksinkertaiseksi viiden sormen säännöksi, jonka avulla vertaisopetta-jat saattoivat suunnitella oppituntinsa ja kohdata ihmiset.

Sääntöä opeteltiin ja oppitunteja rakennettiin muutaman tun-nin Esikouluissa. Siis: Aktivoi, käsittele sisältöä eri tavoin, motivoi ja orientoi, vuorovaikuta, pidä tilanne aitona.

Evästystä arvostettiin. Oli kiinnostavaa oppia opettamaan ja tukiranka antoi varmuutta omalle oppitunnille. Jopa tapahtumaa edeltävänä iltana Esikouluun osallistuneiden oppitunneissa saattoi seuraavana päivänä havaita viiden sormen säännön. Amatööreistä oli tullut varmoja opettajia.

Ruokimme sattumaa

Kun kuka tahansa voi opettaa, järjestäjät eivät voi taata jokaisen oppitunnin loistavuutta. Monelle vapaaehtoiselle amatööriopettajalle tilanne oli uusi ja hieman jännittävä. Opettajien lisäksi myös oppi-laiden on oltava leikissä mukana.

Jo Koulu-festarin tapahtumapaikka viesti, ettei nyt olla tavalli-sessa koulutustapahtumassa. Lapinlahden miljöö on upea, mutta rakennus hieman rapistunut – ja rakennettu 1700-luvulla mielisai-raalaksi. Pienet potilashuoneet toteuttivat automaattisesti pienen ryhmäkoon, jossa opettajat ja oppilaat olivat lähellä toisiaan ilman lavojen tai diaesitysten etäännyttävää vaikutusta.

Tärkein Koulun sääntö oli avoin mieli. Sen tärkein väline oli, ettei tunteja voinut varata ennakkoon, vaan vasta Kouluun saavut-taessa. Tällä haluttiin välttää liian tarkat odotukset oppimista koh-taan. Tullessaan Kouluun oppilaat kävivät myös ”opinto-ohjauksen”,

18

19

jonka sanoma kuului: ”Ei ole varmaa, mitä opit, varmaa on vain, että opit jotakin.”

Huonoa palautetta tunneista tuli häviävän vähän. Palauteseinä täyttyi innokkaista kiitoksista. Yksi palautteista lämmitti erityisesti: ”Ei ehitty kosmetiikkajuttuun, mut opittiin letittämään.” Avoin mieli oli tehnyt tehtävänsä.

Karnevaalitunnelma ottaa vallan

Koulu on väärän opettajan päivä ja oppimiskarnevaali. Amatöörit opettavat ja merkillisiä taitoja opitaan. Taitojen karnevaalissa yhtä tärkeitä ovat sukan kantapään tekeminen, yritysjohdon konsultointi, onnellisuustaidot ja konfliktien ratkaisutekniikat.

Koulun piha täyttyi hyppynaurua hyppäävistä aikuisista, pyörän korjaajien jonosta, liiduilla piirtävistä lapsista, juuri rakennettu-jen aurinkokeittimien kokeilijoista, välituntia viettävistä lukujärjes-

tyksen tutkailijoista. Kaikkialla hymyä ja naurua.

Koulun järjestäjille eli ”kuraattoreille” Koulu tarjosi monia sykähdyttäviä hetkiä. Kun peruuntuneelle longboarding-tun-nille toiselta puolelta kaupunkia matkus-tanut perhe kääntyi itkuisena pois. Kun vieressä seissyt ihminen totesi, että ”Voin minä longboardausta opettaa” ja järjesti

ex tempore -tunnin. Kun sukan kantapään kutomisen opettaja, pankkivirkailija amma-

tiltaan, kertoi innostuneensa niin, että oli hankkinut lankasponsorin tunnilleen. Kun iäkäs nainen saapui Kouluun ja kysyi kärsimättö-mänä ”Missä se sukan kantapään kutomisen tunti on?”, kuin olisi päättänyt vihdoin selättää tuon ikuisen harmin. Kun vapaaehtoiset eivät suostuneet lepäämään. Kun kansantanssitunti valtasi pihan ja viulu soi.

Kun osallistujat tulivat kiittämään monta kuukautta tapahtuman

’’Koulussa amatöörit opettavat ja merkillisiä taitoja opitaan.

20

jälkeen ja kertomaan, miten voimallinen kokemus oli ollut. Kun Koulusta haltioituneet tuntemattomat istuivat iltaan asti Lapinlah-den kallioilla ja päätyivät kaksi vuotta myöhemmin naimisiin.

Me Koulun järjestäjät olemme olleet mukana tekemässä monen-laisia tapahtumia. Koulusta saamamme palaute – ja oma kokemuk-semme – on ylitse muiden. Yhdessä oppiminen on voimallinen kokemus, ja mikä hienointa, se teki tapahtumasta aidosti yhteisen. Jokainen halusi osallistua tapahtuman onnistumiseen.

Voi ajatella, että ihmiset tulivat viettämään lauantaipäiväänsä Kouluun hakien jotain vastaavaa kuin ostoskeskuksesta, benji-hy-pystä tai puistokonsertista. Kyse on ajan ja osaamisen käyttämisestä johonkin houkuttelevaan ja itseä motivoivaan.

Se mikä Koulussa oli erityistä, oli kokemuksen jakaminen toisten

JÄRJESTÄ OMA KOULU Myös sinä voit järjestää Koulun. Sen onnistumiseen on viisi askelta, jotka oletkin jo käynyt läpi tätä tekstiä lukiessasi.

1. Kerro Koulun tarina.

2. Paljasta opettajat.

3. Valmista opettajat ja oppilaat kohtaamaan toisensa.

4. Luo hauskoja sattumia (eli tee oppitunneille ilmoittautu-minen mahdottomaksi ennen tapahtumaa).

5. Aloita karnevaali.

Lue lisää näistä askeleista Koulu-käsikirjastawww.demoshelsinki.fi/julkaisut/koulu-kasikirja

Helsingin kaupungin opetusviraston sivusto peruskouluissa jär-jestettäville vertaisopettamisen tapahtumille: popupkoulu.fi

21

22

kanssa ja vuorovaikutus. ”Kävi niin, että opettaja oppi oppilailtaan”, totesi yksi opettajista. Kyse oli sellaisesta jakamisen muodosta, jota esimerkiksi sosiaalinen media ei tarjoa.

Uuden oppiminen ja ensi kertaa opettaminen olivat rohkaisevia ja palkitsevia kokemuksia. Kun nämä kokemukset osuivat monelle samassa paikassa samaan aikaan, syntyi voimakas inspiraatio ja vapautunut, riemukas tunnelma. Koulusta tuli yksi suuri, yhteinen peli, leikki, jossa hauskanpidon ohella kohdattiin tuntemattomia avoimesti ja opittiin maailmasta ja ihmisistä uutta.

Aletaan Koulua!

Koulun paras puoli on yksinkertaisuus: se sopii minne vain, minkä kokoisena vain. Kouluun tarvitaan minimissään kaksi ihmistä. Mak-simia ei ole. Koulu voi kestää tunnin, olla viikonlopun festari tai kuukausittainen toimintamalli.

Kaupungeissa ja kylissä voidaan järjestää Koulu-päiviä. Peruskou-luissa oppilaat ja vanhemmat voivat opettaa toisiaan Koulu-päivinä. Koulun sovelluspaikat ovat loputtomat. Aina voi kysyä: ”Aletaanko Koulua?”

Sittemmin Koulu-tyyppisiä tapahtumia ja päiviä on pidetty peruskouluissa, nuorten kulttuuritalolla Vaasassa ja Suomen Sak-san-instituutissa. Helsingin yliopiston kurssilla sitä on käytetty tutustumistehtävänä, Aalto-yliopiston opiskelijat ovat järjestäneet School of Studentsin, ympäristöjärjestö Dodo kaupunkiviljelykou-lun. Myös sinä voit järjestää omasi.

Koulu on toisilta oppimisen festari, jossa osaaminen päästetään irti. Kou-lu-festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran elokuussa 2012. Mukana olivat Demos Helsinki, Helsingin juhlaviikot, Sitra, Aalto-yliopisto, 200 opettajaa ja 800 kävijää.

Demos Helsinki on ajatushautomo, joka rakentaa tulevaisuuden yhteis-kuntaa yhdistämällä ihmisten toiminnan ja parhaan ymmärryksen yhteis-kunnan muutoksesta.

23

24

WÄRK:fest – Itse tekeminen asenteena ja mielentilanaKevät 2011 ja Helsingin design-pääkaupunkivuosi toivat samo-jen pöytien ääreen ison joukon eri alojen tekijöitä ja osaajia. Moni meistä wärkkääjistä oli jo äkännyt maailmalla marginaalista suurem-paan tietoisuuteen murtautuneen maker-kulttuurin voimistumisen.

Siihen liittyi ideoiden, teko-ohjeiden ja innostuksen sujuva levit-täminen internetissä, teknologinen kehitys, laitteiden ja työkalujen hinnanlasku, massatuotantoon ja kulutushysteriaan kyllästyminen, erilaisten elektroniikka-, robotiikka- ja tietokoneharrastajaporukoi-den verkottuminen ja jopa talouden taantuma.

Oli syntynyt tarve osata jälleen tehdä itse, korjata, tarttua työka-

Vuonna 2011 Helsingissä kupli. Pian se olisi yksi maailman design-pääkaupungeista. Paljon luovuutta, lahjakkaita ihmisiä ja intoa oli pakkautunut pohtimaan, miltä suunnittelu, muotoilu ja tekeminen Suomessa tulevaisuudessa näyttäisi. Syntyi WÄRK:fest, itse tekemisen ja värkkäämisen festivaali.

Nuppu StenrosKirjoittaja on WÄRK ry:n puheenjohtaja ja WÄRK:fest 2012 tapahtuman tuottaja. Hän opettelee korjaamaa polkupyöriä, moottorisahaa mökillä ja on liian kärsimätön koodaamaan. Stenros on ammatiltaan toimittaja ja juontaja. Hän rahoittaa värkkäämistään päivätöissä televisiossa, viimeisimpänä työpaikkanaan Yleisradio.

25

luihin ja kantaa vastuuta sekä oppia yhdessä. Moni asia tapahtui yhtä aikaa ja joudutti tekijöiden esiinmarssia.

Kokoavaa avoimen tekemisen, kokeilemisen, oivaltamisen ja jaka-misen tapahtumaa kaivattiin Suomeenkin. Oli tilausta yhteisölle, joka ylittäisi tekemisen rajat. Liian moni tunsi päätyvänsä jatku-vasti tekemään projekteja tutulla porukalla ja jakamaan ideoita nii-den kanssa, jotka osaavat suunnilleen samoja asioita kuin itsekin.

Verkoston lisäksi tarvittiin myös fyysinen paikka, jossa kokoon-tua ja kohdata, jakaa, oppia yhdessä ja vaihtaa ideoita.

Kutsuimme tapahtumatalkoisiin väkeä, joilla oli sama visio. Jär-jestäydyimme ja ensimmäinen WÄRK:fest sai alkunsa. Itseoppineita hakkereita, koodareita, anarkistisia marttoja, käsityöläisiä, puusep-piä ja muita tekijöitä löytyi pääkaupunkiseudun autotalleista ja vers-taista.

Lokakuussa 2012 Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettiin ensim-mäinen urbaani tee-se-itse-kulttuurin tapahtuma, kotimainen vas-tine Yhdysvalloissa brändätylle Maker Fairille.

Miksi jakaa muille se, minkä itse osaa?

Asenne wärkkääjien keskuudessa on se, että kun alkaa tekemään, oppii askel kerrallaan. Emme tienneet aluksi, minkälaista tapahtu-maa olimme tekemässä, vaan sanoimme, että ensimmäinen tapah-tuma on tekemisen koe. Vasta sen jälkeen voimme kertoa, mitä siitä tuli.

Joillekin perinteisille kädentaitajille digitaalisesta kulttuurista lai-nattu avoin jakaminen tuntui aluksi vieraalta ja pelottavalta. Tätä problematiikkaa käsittelimme tapahtumamme alkuvaiheessa. He sai-vat käsillä tekemisestä elantonsa ja halusivat ymmärrettävästi säi-lyttää ja suojella tekniikoita ja tietotaitoa sekä keskittyä tienaamaan leipää pöytään.

Maker-ilmiöön kuitenkin kuuluu vahvasti avoimuus, jakaminen ja yhdessä kehittäminen.

26

27

28

Harvoinpa kukaan pystyy yhdessä työpajassa oppimaan vaikkapa japanilaista puupiirrostekniikkaa samalla tavalla kuin taiteilija, joka on tehnyt sitä koko ikänsä. Tekemisen kokeileminen voi kuitenkin olla kävijälle paljon arvokkaampi koke-mus, kuin pelkkä teoksen katsominen.

Oman kokemukseni mukaan oppimi-sen riemu on suurempaa jaettuna. Sin-nikkään yrittämisen, epäonnistumisen, hikoilun, kiroilun ja ponnistelun jäl-keen haluan jakaa nerokkuuteni hedel-män. Haluan näyttää muillekin, miten se tehtiin. Haluan kertoa, miten onnistuin ja haluan säästää ihmisiä siltä helvetiltä, jonka jouduin itse kulkemaan. Haluan, että muutkin kokevat saman onnistumisen tunteen.

Mitä jakamisesta sitten saa? Siitä saa kunnioitusta vertaistensa keskuudessa. Sillä voi levittää innostusta, kasvattaa verkostojaan ja oppia uusia taitoja omiensa vastineeksi. Sillä saa hallinnan tunnetta ja ylpeyttä siitä, mihin on itse pystynyt.

WÄRK:fest on tee-se-itse-kulttuurin urbaani tapahtuma, joka järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2012. WÄRK:fest kokoaa yhteen innostuneet harrastajat ja harrastusyhteisöt monilta tee-se-itse -tekemisen osa-alueilta esittelemään ja jakamaan taitojaan kaikille kiinnostuneille.

www.warkfest.org

’’Oman kokemukseni mukaan oppimisen riemu on suurempaa jaettuna.

29

ITSE TEKEMISEN KULTTUURIN ASENNENUPPU STENROS

1. Oppiminen

Maker-kulttuurissa tai itse tekemisen kulttuurissa painotetaan teke-misen ja kokeilemisen kautta oppimista. Kulttuuriin kuuluu vahvasti epävirallisuus, harrastajayhteisö ja vertaisilta oppiminen. Usein moti-vaattorina on hauskuus, itsensä haastaminen, uuden taidon oppimi-nen ja tekemisen palkitsevuus.

Kulttuuriin liittyy myös sosiaalinen ympäristö. Se voi olla virtuaalinen oppimisen jakamissivusto (ifixit.com, hackaday.com) tai fyysisessä työtilassa kokoontuva harrastajajengi, joka käyttää samoja työkaluja, kannustaa ja auttaa toisiaan ja jakaa tietoa (Helsinki hacklab).

2. Jakaminen ja avoimuus

Jakaminen ja avoimuus ovat maker-kulttuurin keskeisimpiä tunnus-merkkejä. Ne liittyvät vahvasti toisiinsa. Avoimuus on pelokkuuden vas-takohta: uudet asiat otetaan vastaan avoimen uteliaina, eikä niitä koeta uhkaksi.

Avoimen koodin liikkeessä kannatetaan ohjelmistojen yhdessä kehittämistä ja yhdessä oppimista kalliiden ohjelmistolisenssien sijaan. Avoimissa oppikirjatalkoissa matikan opettajat ovat tehneet ilmai-seksi kokonaan uuden oppikirjan ja avoimen datan projekteissa on syntynyt karttapalveluita kaikkien kaupunkilaisten käyttöön.

Jakaminen on merkittävä syy tee-se-itse-tekemisen nopeaan valta-virtaistumiseen. Kun kuka tahansa voi dokumentoida oman projektinsa alusta loppuun ja jakaa oppimansa, muilla samasta asiasta innostuneilla on mahdollisuus oppia ja kehittää projektia edelleen. Tämä ruokkii ilmiöi- tä eteenpäin. Jakaminen myös nostaa tasoa ja lisää kunnianhimoa.

30

3. Omaehtoinen mielentila

Itse-tekijän mielentila kurottaa kohti riippumattomuutta ja omaehtoi-suutta. Hän haluaa ymmärtää vähimmäisvaatimuksia enemmän. Kun peruskuluttaja haluaa käyttää aikansa oppiakseen laitteestaan vain sen kaikkein välttämättömimmän, itse-tekijän mielenlaatuun liittyy uteliai-suus ja halu tutkia perusteellisesti laitteen tai systeemin kaikkia mah-dollisuuksia.

4. Sinnikkyys

Vaikka itse-tekijä ei aluksi tietäisi autostaan kytkintä enempää, sinni-käs asenne kuljettaa tekijää pienin askelin omaehtoisuuden ja omava-raisuuden perustaa kohti. Matkallaan hän voi opetella yhdessä muiden kanssa, hengata autohallissa mekaanikkojen seurassa, etsiytyä jäse-neksi yhteisöön jossa voi oppia vertaisiltaan ja lopulta saavuttaa oma-varaisuuden.

Sinnikkäästi toimiva ihminen kokee luonnostaan, että hänen hallit-semiensa asioiden rajaa voi työntää laajemmaksi kokeilemalla, yrittä-mällä uudelleen, tutkimalla, jakamalla ja epäonnistumalla.

5. Vastuullisuus

Kulutuskulttuurin ytimessä on ollut ajatus ihmisen arjen helpotta-misesta. Ostamisen on ajateltu vapauttavan ihmiset henkisestä ja ruumiillisesta taakasta, pyrkimään itselleen tärkeisiin päämääriin. Kuluttaminen on kuitenkin samalla kaventanut mahdollisuuksia pitää valta ja valinta itsellään sekä ottaa vastuuta ympäröivästä maailmasta.

Kokemus siitä, että asioille voi itse tehdä jotain, on merkitykselli-sen elämän peruspilareita. Minä luon, yhdistelen, ratkaisen, korjaan ja rakennan jotain, josta voin olla ylpeä. Tietotyön aikakaudella on äärim-mäisen palkitsevaa, kun voi näyttää, että tämä laite toimii: valot pala-vat, robotti liikkuu, talo on valmis ja kantapää sukassa paikallaan. Katso, minä tein sen.

31

NÄIN SINUSTAKIN TULEE ITSE-TEKIJÄNUPPU STENROS

1 Ympäröi itsesi innostuneilla ja osaavilla ihmisillä. Jotain tarttuu varmasti sinuunkin. Oma syyni hakeutua WÄRK:festin tekijäporukan ytimeen oli tarve löytää elämälleni uutta suuntaa ja

innostusta. Olin työssäni kyllästynyt median murroksen uhkakuvien vatvomiseen ja ennen-oli-kaikki-paremmin -päivittelyyn. Halusin lyöt-täytyä yhteen niiden kanssa, jotka näkivät tulevaisuudessa mahdolli-suuksia ja ratkaisuja.

Olen sydämeltäni äärimmäisen utelias ja vähän laiska toimittaja. Laiska siinä mielessä, että raporttien, datan ja tietokirjojen kahlaamisen sijaan opin parhaiten ihmisten kanssa. Utelias siinä mielessä, että olen aina kiinnostunut oppimaan uutta. En vain tiennyt, missä ne ihmiset, joiden kanssa halusin oppia uudelle polulle, oikein luurasivat.

Olin varma, että sellaisia oli. Kun istuin seminaarissa vahingossa Alternative Party ry:n puheenjohtajan ja demo-skene natiivin Kim Viljasen viereen, olin löytänyt oven uuteen maailmaan. Löysin poru-kan, jotka ongelman ilmetessä keksivät neljä ratkaisua sen sijaan, että päivittelisivät riskejä ja uhkakuvia. Olin inspiroitunut.

Päätin kokeilla, mitä tapahtuisi, jos ympäröisin itseni innostuneilla ihmisillä, heillä, jotka ovat pohjimmiltaan tekijöitä, ratkaisijoita ja kor-jaajia eivätkä tyhjän puhujia. Olin varma, että jos hengailisin heidän lie-peillään tarpeeksi kauan, jotain tarttuisi minuunkin.

Ja tarttuihan siitä. Kolme vuotta myöhemmin vaihdan itse polku-pyörääni talvirenkaat, olen rakentanut puumajan ja portaat mökille, kaatanut moottorisahalla koivuja, tarttunut kutimiin ja virkkuukouk-kuun, oppinut ymmärtämään, miten koodaaja ja hakkerit ajattelevat, mitä kaikkea digitaaliseen murrokseen liittyy ja saanut liudan itseäni fiksumpia ystäviä ympärilleni. Jollain tavalla olen löytänyt paikkani.

32

2 Upota kädet saveen. Työ tekijäänsä opettaa. Toinen asia, jonka opin nopeasti uudessa porukassani, oli kokeilemi-sen kynnyksen mataluus. Tai oikeastaan minun näkökulmastani

kynnyksen totaalinen puuttuminen. Huomasin, kuinka monet ihmi-set ympärilläni alkoivat vain tekemään asioita, sen kummempia lupia, oikeutuksia tai koulutustodistuksia kyselemättä.

Tehdessä oppii. Sinnikkyys palkittiin, vaikka alussa ei olisi ollut hajua-kaan, mitä ollaan tekemässä. Opin arvostamaan mielenlaatua, joka on tyypillinen vaikkapa hakkereille. He saattavat rakentaa kuukausikau-palla laitetta, jollaista eivät ole koskaan tehneet – vain siksi, että se on niin siistiä! Ihailtavaa kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä.

3 Et voi tietää lentääkö idea, ellet kokeile. Tuttuni unelmoi mökistä saaristossa. Hän hekumoi ajatuksilla merellisestä tun-nelmasta ja auringonlaskujen kultaamasta laiturista, kunnes kävi

kokeilemassa soutamista läheisellä rannalla. Se oli kuulemma aivan kamalaa, ei yhtään hänen juttunsa. Saaristo ei tuntunut enää haavei-den paikalta ja hän korjasi unelmansa suuntaa: mökki meren rannalla, mantereen puolella, niin, että ovelle pääsee autolla.

Mitä nopeammin idea viedään käytäntöön, sen parempi. Et voi tie-tää toimiiko idea, ellet kokeile sitä käytännössä, edes pienessä mitta-kaavassa.

4 Tee ensin niin huono, että itseäkin hävettää ja julkaise se. Joku kyllä korjaa sen. Tämän ohjenuoran sain, kun teimme ensimmäisen WÄRK:festin verkkosivuja. Täydellisen ensimmäi-

sen version pusertamiseen yksin menee ihan turhaa aikaa ja energiaa. Homma paranee matkan varrella, joko koko porukan laajemmilla

resursseilla tai sitä mukaa, kun itse kehittyy ja oppii enemmän. Asioi-den hautominen ja niiden kanssa jahkaaminen on haitallisempaa kuin muutama pilkkuvirhe ja pari keskeneräistä ajatusta. Joku korjaa kyllä, joko ystävällinen wärkkääjä-toveri tai aika. Eikä se ole niin vakavaa.

33

34

Marttaliike: 115 vuotta uudistuvaaoppimistaArki on nykyisin monelle haasteellista. Arjen hallinnan ja hyvän elämän tiedot ja taidot eivät siirry enää luontevasti sukupolvelta toiselle. Kaikilla ei ole sukulaisia tai tuttuja, joilta kysyä neuvoa käy-tännön asioissa. Perinteitä arvostetaan, mutta tarvitsemme moder-neja tapoja arkea helpottavien neuvojen välittämiseen.

Marttajärjestöjen merkittävä tehtävä on neuvoa ja kouluttaa kansalaisia, antaa käytännönläheistä tietotaitoa sekä innostaa elin-ikäiseen oppimiseen. Yli vuosisata kokemusta ei riitä, samalla on osattava uudistua. Innostus oppimiseen vie järjestöä eteenpäin.

Marttaliikkeellä on takanaan 115 vuoden historia. Perustehtä-vä pysyy, mutta tekemisen tavat uusiutuvat. Martat antavat edelleen kotitalousneuvontaa niille, jotka sitä kulloinkin eniten tarvitsevat. Oppiminen on työn ytimessä. Moderni martta auttaa tekemään veroilmoituksen verkossa ja näyttää oman osaami-sensa virtuaalisilla Open Badges -taitomerkeillä.

Marjahelena SalonenKirjoittaja on Marttaliiton kehitysjohtaja, joka on toiminut järjes-tössä mm. neuvojana, koulutusvastaavana ja koulutuspäällikkönä. Hänellä on kokemusta opetustyöstä ja koulutus- ja opetustoimin-nan kehitämisestä. Koulutukseltaan hän on restonomi, kotitalous- ja ravitsemuspalvelujen opettaja ja näyttömestari.

35

Järjestömme on aina tuottanut ajankohtaista tietoa ja neuvon-taa, joka on tukenut perheitä arjen asioissa. Vuonna 2013 neuvon-nalla tavoitettiin noin 141 000 ihmistä. Osa neuvonnasta on kaikille avointa, osa taas suunnattu erityisryhmille, kuten maahanmuutta-jille, lapsiperheille, nuorille, mielenterveys- ja päihdekuntoutujille, vangeille ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen asiakkaille.

Kotitalousneuvonnan lisäksi martat vahvistavat elinikäistä oppi-mista monipuolisen koulutustarjonnan kautta. Marttaopinnot tar-joavat mahdollisuuden itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen. Marttana voit opiskella mm. taitomerkkejä, jotka ovat laajuudeltaan 5–20 opintopistettä.

Valikoima opintotoiminnassa on laaja. Tietoa ja taitoja voi lisätä esimerkiksi puutarhanhoidosta, käsitöistä, luonnonyrteistä tai sie-nistä. Tehtävät ovat tiedon soveltamista, käytäntöä, pohtimista ja kehittämistä. Opintotoiminta lisää valmiuksia suunnitella ja toteut-taa toimintaa yhdistyksessä tai toimintaryhmässä, sekä toimia ver-taisohjaajana.

Marttayhdistyksiä kannustetaan jatkuvasti hyödyntämään uuden teknologian tuomia toimintamahdollisuuksia, verkko- ja virtuaali-opiskelua. Haluamme tukea ja mahdollistaa monenlaista oppimista sekä kehittää uusia sisältöjä ja toimintamalleja. Syksystä 2014 alkaen martoilla on mahdollisuus saada virtuaalisia Open Badges -merk-kejä, jotka voi liittää omaan LinkedIn- tai Facebook-sivuun sekä ansioluetteloon.

Ketjukoulutuksilla vaikuttavuutta

Vapaaehtoisilla on marttatoiminnassa tärkeä rooli. Jokainen vapaa-ehtoinen auttaa meitä tekemään enemmän työtä kotien ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Koulutetut martat ovat toimintamme sisällöntuottajia ja vaikuttajia. Kässämartat pitävät käsityöryhmiä, pikkukokkiohjaajat järjestävät lapsille kokkikursseja ja kv- eli kan-sainvälisyysmartat järjestävät Kattilamatka Kameruniin -ruoka-kursseja marttayhdistyksille.

36

MARTAT KUTSUVAT OPPIMAAN MARJAHELENA SALONEN

Kotitalousneuvonta

Martat neuvovat, miten kotityöt saadaan sujumaan. Korostamme kurs-seilla kestävää kehitystä, vastuullisuutta, itsensä kehittämistä, taloudel-lisuutta ja tekemisen iloa. Osallistujat oppivat yhdessä tietoja ja taitoja, arkeen ja juhlaan. Marttojen kotitalousneuvojilla on vahva ruoan, ravit-semuksen, kodinhoidon, kodin talouden, ympäristöasioiden ja puutar-hanhoidon osaaminen ja käytännön kokemus. www.martat.fi/piirit/

Taitoavaimet, harrastusmerkit ja osaajapassi

Marttaopinnot tarjoavat mahdollisuuden jatkuvaan itsesi kehittämi-seen. Taitomerkkiopiskelu on yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä. Kartutat tietojasi ja taitojasi sekä opit soveltamaan oppimaasi käytäntöön. Suun-nitelmallisuus, yhteistyökyky ja viestintävalmiudet kasvavat.www.martat.fi/marttailu/jasenille/opi-uutta/

Vapaaehtoistoiminta

Martoissa on monenlaista vapaaehtoistoimintaa. Tarvitsemme tekijöitä: hallintomarttoja, sisällöntuottajia ja yhdistystoiminnan tukijoita. Vapaa-ehtoisia toimii myös erilaisissa tapahtumissa, myyjäisissä ja talkoissa. Yhdistykset toteuttavat vapaaehtoistoimintaa lukuisien eri kumppanei-den kanssa. Martat pitävät pikkukokkikerhoja, ulkoiluttavat vanhuksia, käyvät apuopettajina koulujen käsityötunneilla ja päiväkodeissa leipo-massa lasten kanssa.www.martat.fi/piirit/

37

38

Marttatoiminnan ja uuden oppimisen jalkakivi lepää siinä, että järjestön kotitalous- ja puutarhaneuvonnan ammattilaiset järjestä-vät opetusta ja kursseja valtakunnallisesti. He toteuttavat suunnitel-mallisesti neuvontaa sekä jäsenistölle että avoimesti kaikille. Lisäksi meillä on 46 500 martan verkosto, jossa jäsenet oppivat uutta, toi-mivat vertaisohjaajina sekä vaikuttavat omissa yhdistyksissään ja kotikunnissaan.

Yksi toiminnan vahvuus on kautta vuosikymmenien ollut erilai-set ketjukoulutukset. Koulutamme ensin piiriemme kotitalousneu-vonnan ammattilaiset. Neuvojat kouluttavat alueensa yhdistysten martat, jotka jalkautuvat omiin yhdistyksiinsä ja vievät annettua tie-totaitoa edelleen eteenpäin.

Vuosittain neuvonnalle valitaan teemat, joita ketjukoulutamme. Vuonna 2014 teemoja on kaksi. Tee veroilmoitus verkossa -teemaa toteutetaan yhteistyössä Verohallinnon kanssa. Toinen aihe on Syö hyvää – ravitsemussuositukset tutuiksi. Ketjukoulutus on hyvä tapa saada toiminnalle vaikuttavuutta. Se tavoittaa suuren joukon mart-toja ja kansalaisia.

Marttatoiminnan suosio näyttää kantavan. Sen mahdollistaa ammattilaisten ja vapaaehtoisten sujuva yhteistyö ja oppimisen ilo.

Marttaliitto on kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvin-vointia ja kotitalouden arvostusta. Järjestö antaa jäsenilleen taitoja ja val-miuksia vaikuttaa omassa elinympäristössään ja yhteiskunnassa. Liitto suunnittelee toimintaa ja julkaisee ruokaan, ravitsemukseen, puutarhanhoi-toon, ympäristöön, kodin talouteen ja kodinhoitoon liittyvää aineistoa. Liit-toon kuuluu 16 piiriä, joissa kotitalous- ja puutarhaneuvonnan ammattilaiset järjestävät opetusta ja kursseja. Marttayhdistyksiä on 1300 ja niissä lähes 46 500 jäsentä.

www.martat.fi

39

40

Vapaaehtoistoimintaopetussuunnitelmiin! Vapaaehtoistoiminta opettaa yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja kansa-laistaitoja. Vapaaehtoistoiminnassa voidaan oppia myös monenlai-sia muita taitoja ja tietoja käytännön tekemisen kautta.

Siksi vapaaehtoistoiminta on useissa maissa keskeinen osa koulun-käyntiä ja opiskelua. Sitä siis hyödynnetään niin sanotussa formaalissa oppimisessa. Formaali oppiminen tarkoittaa kasvatusta, jolla on viral-lisesti määritellyt, opetussuunnitelmiin kirjatut tavoitteet.

Vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan itsessään ole formaali kenttä, vaan nimenomaan vapaan kansalaistoiminnan ja yksilölle tärkeiden tavoitteiden ja mielenkiinnon kohteiden toteuttamisen kenttä. Juuri siksi se voi oppimisen paikkanakin olla niin monipuolinen, vaikut-tava ja henkilökohtaisella tavalla tärkeä.

Vapaaehtoistoiminta opettaa yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja kansalaistaitoja. Samalla karttuvat ja syventyvät tiedot ja taidot. Kun yksilö saa itse valita asian jonka hyväksi toimii, oppimisesta tulee laadukasta ja vaikuttavaa. Siksi vapaaehtoistyö on syytä nostaa mukaan koulujen opetussuunnitelmiin ja osaksi oppilai-tosten arkea.

Henrietta GrönlundKirjoittaja on HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja. Hän työskentelee myös kirkkososiologian tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut vapaaehtoistoimintaa Suomessa ja kansainvälisissä projekteissa yli 10 vuotta. Väitöskirjassaan hän käsitteli nuorten aikuisten arvoja ja vapaaehtoistoimintaa.

41

Vapaaehtoistoiminta sopii myös kouluihin ja oppilaitoksiin

Vapaaehtoistoiminta formaalin oppimisen kenttänä toteutuu yleensä nuorten parissa, mutta hyödyt ovat sovellettavissa kaiken ikäisiin. Oppiminen ei onneksi lopu missään iässä.

Koulujen ja oppilaitosten tavoitteet vapaaehtoistoiminnassa voidaan jakaa kolmeen näkökulmaan:

1. Kansalaiskasvatukseen, jolloin tavoitteena on antaa oppijoille kokemuksia yhteiskuntaan vaikuttamisesta, yhteisöissä toimimisesta ja auttamisen ilosta

2. Työelämään valmentavaan näkökulmaan, jolloin tavoitteena on antaa oppijoille työkokemukseen verrattavaa kokemusta, verkostoja, työelämässä tarvittavia taitoja sekä mahdollisuus tunnistaa omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita opiskelupaikan tai ammat-tialan valintaa ajatellen.

3. Opetettavaan ainekseen liittyvien taitojen ja tietojen toiminnal-liseen oppimiseen, jolloin tavoitteena on syventää tiedollista oppi-mista.

Formaalin oppimisen osana tapahtuvan vapaaehtoistoiminnan on tutkimuksissa todettu lisäävän nuorten kansalaisvastuun tunnetta sekä kehittävän monenlaisia taitoja ja myös oppimista itsessään.

Nuoret voivat oppia kansalaistoimintaan liittyviä arvoja, rohkais-tua poliittiseen toimintaan ja oppia paremmin yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyviä teemoja. Nuoret itse ovat kokeneet, että vapaa-ehtoistoiminta osana opetusta on lisännyt heidän itsevarmuuttaan ja itsetuntoaan sekä kehittänyt erilaisia taitoja kuten viestinnällisiä ja johtajuustaitoja. He ovat myös kokeneet ylpeyttä saavutuksistaan vapaaehtoistoiminnassa.

42

Tehokkaampaa oppimista kuin koulun penkissä

Oppiminen ei rajoitu ainoastaan formaaliin opetukseen vaan ihmi-nen oppii jatkuvasti, kaikessa tekemisessään. Vapaaehtoistoiminta on aina oppimisen kenttä, ja sellaisena tutkitusti hyvin tehokas.

Kaikenikäiset suomalaiset kokevat tutkimusten mukaan oppi-neensa vapaaehtoistoiminnassa muun muassa kohtaamista ja vuorovaikutustaitoja, organisointia ja tapahtumien järjestämistä, päätöksentekoa ja vaikuttamista, sekä monia itselleen uusia asioita ja käytän-nön taitoja.

Monia näistä asioista vapaaehtoistoi-minta on opettanut jopa enemmän kuin palkkatyö tai opinnot.

Kolmasosa Vapaaehtoistoiminnan vuoden (2011) kyselyyn (n=885) vastan-neista kertoi oppineensa ihmisten kohtaa-mista ja vuorovaikutustaitoja enemmän vapaaehtoistoiminnassa kuin opiskeluissa tai palkkatyössä. Joka kuudes vastaajista kertoi oppineensa asiantuntijuutta enem-män vapaaehtoistöissä kuin töissä tai opin-noissa.

Vapaaehtoistoiminnan tehokkuutta oppimisen kenttänä edistä-nee se, että se perustuu yksilön aitoon motivaatioon sekä vapaaseen tahtoon ja valintaan. Yksilö voi valita toiminnan sisällöt, tavat ja ympäristön omien intressiensä ja vahvuuksiensa mukaan. Kun saa itse valita toiminnan kentän, joka kiinnostaa, jossa kokee voivansa toteuttaa itseään ja vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin, itselleen mielekkäällä tavalla, muodostuu erittäin suotuisa oppimisympäristö.

’’Kun saa itse valita toiminnan kentän ja vaikut-taa itselleen tär-keisiin asioihin, muodostuu suo-tuisa oppimis-ympäristö.

43

Itsetuntemuksen ja arvovalintojen areena

Yksilöllisyys ja valitsemisen mahdollisuus linkittävät vapaaehtois-toiminnan kiinnostavalla tavalla myös arvoihin ja maailmankat-somuksiin. Toimintamuotoa tai toiminnan organisoijaa valitessaan ihminen kysyy itseltään olennaisia kysymyksiä: Mikä minulle on tär-keää, mihin haluan vapaa-aikaani käyttää? Millaisiin asioihin haluan vaikuttaa, minkälaista maailmaa haluan edistää, missä ja miten? Täl-löin liikutaan yksilölle hyvin tärkeiden ja henkilökohtaisten asioi-den parissa.

Muiden tietojen ja taitojen ohella vapaaehtoistoiminta voikin olla vahvasti myös itsetuntemuksen kenttä, omasta itsestään oppimisen areena.

Esimerkiksi HelsinkiMission vapaaehtoisista 92 % on kertonut kokevansa, että voi toteuttaa järjestön vapaaehtoistoiminnassa itsel-leen tärkeitä arvoja. Peräti 99 % vastanneista piti tärkeänä syynä vapaaehtoisuudelleen sitä, että voi auttaa toista ihmistä, ja 97 % sitä, että voi käyttää aikaansa johonkin, jolla on merkitystä. Lisäksi 67 % vastaajista piti uusien asioiden oppimista tärkeänä syynä vapaaeh-toistoiminnalleen.

Me HelsinkiMissiossa uskomme siihen, että vapaaehtoinen oppii eniten itse toiminnassa, esimerkiksi vanhan ihmisen arjen apuna, nuoren ihmisen tukihenkilönä tai lapsiperheen luottoihmi-senä. Vapaaehtoisille tarjotaan kuitenkin myös tiedollista ja taidol-lista koulutusta vapaaehtoistehtäväänsä sekä paljon mahdollisuuksia reflektoida ja pohtia kokemuksiaan toisten vapaaehtoisten ja ammat-tityönohjaajan kanssa.

Onko kaikilla mahdollisuus vapaaehtoisuuteen?

Vapaaehtoistoiminnan roolia ja arvostusta oppimisen kenttänä voi-taisiin Suomessa tukea huomattavasti enemmän.

Formaalin opetuksen näkökulmasta vapaaehtoistoiminta olisi tär-keää saada osaksi opetussuunnitelmia ja oppilaitosten arkea. Tätä

44

tavoitetta tukee hyvien kokemusten lisäksi se, että kaikki eivät löydä tietään vapaaehtoistoiminnan piiriin itsenäisesti. Näin osa yksilölli-sistä ja yhteiskunnallisista hyödyistä jää toteutumatta.

Esimerkiksi nuorista toimintaan löytävät helpoimmin ne, jotka muutenkin harrastavat ja osallistuvat, ja jotka ovat saaneet kotoaan osallistuvan esimerkin. Toiminnan ulkopuolelle jäävät helposti esi-merkiksi syrjäytymisvaarassa olevat, jotka voisivat aivan erityisesti hyötyä vapaaehtoistoiminnan annista: oppimisesta, osallisuudesta, verkostoista ja monista muista tutkituista hyvinvointivaikutuksista.

Suomessa yläaste- ja lukioikäisille tehdyn kyselyn perusteella nuoret suhtautuvat itse erittäin kiinnostuneesti mahdollisuuteen osallistua vapaaehtoistyöhön osana koulunkäyntiä, erityisesti muu-hun opetukseen integroituna vapaaehtoisena osiona.

Järjestöt ja muut vapaaehtoistoimintaa organisoivat tahot taas voisivat osaltaan tehdä vapaaehtoistyössä tapahtuvaa oppimista paremmin näkyväksi. Keinoja tähän ovat esimerkiksi vapaaeh-toistoiminnasta saadut todistukset, oppimisen reflektointi osana vapaaehtoistoiminnan organisointia sekä oppimistavoitteiden auki kirjoittaminen vapaaehtoisten koulutuksissa.

Vapaaehtoistoiminnan ja siinä tapahtuvan oppimisen piiriin pää-

EDISTÄ OPPIMISTA VAPAAEHTOISTYÖSSÄ Keskustele vapaaehtoistoiminnassa oppimisesta vapaaehtois-ten itsensä kanssa. Ja myös niiden kanssa, jotka eivät vapaaeh-toistoimintaa vielä tunne!

Pohtikaa omassa organisaatiossanne, miten vapaaehtoistoi-minnassa oppimista voisi edistää käytännössä ja saada siitä iloa ja hyötyä yhä enemmän ja yhä useammalle.

45

syä tulisi edistää erityisesti työttömien, syrjäytymisvaarassa olevien ja maahanmuuttajien parissa. Esimerkiksi maahanmuuttajille vapaa-ehtoistoiminta voi tarjota mahdollisuuden uuteen kulttuuriin ja sen toimintatapoihin tutustumiseen sekä kielen opiskeluun.

HelsinkiMissio on sosiaalialan järjestö, joka toimii seniorityön, nuorten kriisityön, lapsiperheiden ja erityisryhmien parissa. Järjestön missiona on haastaa kaikki suomalaiset toimimaan unohdettujen puolesta - yksinäisyyttä vastaan. Järjestö toimii noin 90 työntekijän ja satojen vapaaehtoisten voimin.

www.helsinkimissio.fi

46

48

Prometheus-leirit: Heikolla jäällä luistelun taito Prometheus-leirit ovat 15-vuotiaille suunnattuja uskonnottomia aikuistumisleirejä. Joka kesä yli viidelläkymmenellä leirillä uimi-nen, saunominen ja yleinen telmiminen rytmittävät filosofisen kes-kustelun ja identiteettipohdintojen jatkuvaa virtaa.

Leirejä vetävät, suunnittelevat ja tukevat vapaaehtoiset nuoret ja aikuiset. Kun tehtävänä on tuottaa viiden teinin ja kahden aikuisen voimin sekä mukavaa kesäleiriohjelmaa että aikuistavaa, syvällistä

Kaiken minkä osaan ja tiedän, olen oppinut Prometheus-lei-ritoiminnassa. Opin improvisoimaan, keksimään ja huolehti-maan. Opin, että hyvät ideat ovat halpoja ja hyvät toteutukset harvinaisia. Opin kysymään isoja kysymyksiä ja laittamaan liian nuoria ihmisiä liian vaikeiden haasteiden eteen. Opin rakasta-maan ja käyttämään rakkautta polttoaineena. Ja samalla, kuin itsestään, taisin oppia aika paljon elämästä, metafysiikasta ja universumin rakenteesta.

Veikko ErantiKirjoittaja on sosiologi ja konsultti, joka on toiminut vuosia Prometheus-leirin tuki ry:n hallituksessa, varapuheenjohtajana ja jäsenlehden päätoimittajana.

49

keskustelua viidelletoista 15-vuotiaalle kokonaiseksi viikoksi, oppii väistämättä luistelemaan heikoilla jäillä melko luottavaisin mielin.

Koko Protu-toiminta on lähtökohtaisesti kasvatuksellista. Toi-minnan tarkoituksena on johdattaa nuoria ihmisenä kasvamisen tärkeiden kysymysten äärelle: kysyä kysymyksiä, ei antaa vastauk-sia. Mallia voisi kutsua yhteisoppimiseksi. Oppiminen jatkuu läpi koko toiminnan, ja siihen osallistuvat sekä ne, joille ohjelmaa teh-dään, että sen tekijät.

Heikoilla jäillä luisteleminen on vaarallista puuhaa, sillä koskaan ei oikein tiedä, kuinka tukeva pinta jalkojen alla oikeastaan on. Luis-telu ei onnistu, ellei sitä ole ensin vähän harjoitellut. Välillä myös kova vauhti antaa suojaa: pahimpien ongelmakohtien yli voi lennäh-

tää ja etsiä parempaa jalansijaa.Tämä kaikki yritetään opettaa tule-

ville leirinvetäjille muutaman viikon-lopun koulutuksissa. Vaikka tarjolla on myös laarikaupalla teoreettisia ja käy-tännöllisiä työkaluja leirien vetämi-seen, käytännössä näiden koulutusten

viesti on, että rohkeasti tekemällä kaikki yleensä menee vähintään-kin siedettävästi. Ja vaikka ei menisikään, huomenna on aina uusi päivä.

Protu-leireille on olemassa omat, selkeät rakenteensa ja toiminta-niksinsä, mutta leirillä ollaan joka tapauksessa yksin nuorten kanssa. Ja toisinpäin, myös leirille tulleet nuoret ovat yksin elämän ja maail-man isojen kysymysten kanssa. Jokainen leiri on siis sen näköinen, miltä sen tekijäporukka haluaa sen näyttävän. Tämä on mahdol-lista, koska myös varsinainen määränpää eli aikuisuus on melko lavea maali.

Pienten mokien virta vie eteenpäin

Kun olin ensimmäistä kertaa kouluttamassa tulevia leirinvetäjiä, olin 17 vuoden kypsässä iässä ja ollut itse kerran aikaisemmin leirillä.

’’Oppiminen jatkuu läpi koko toiminnan.

50

51

Olin osallistunut yhden päivän mittaiseen kouluttajakoulutukseen ja käyttänyt yhden illan viikonlopun suunnitteluun. Tämä ei ollut poikkeuksellista.

Käytännössä kaikki Protu-toimintaan osallistuvat tavalla tai toi-sella myös kouluttavat muita. Kouluttajat pysyvät nöyrinä: ei pääse syntymään illuusiota ylimaallisesta asiantuntemuksesta ja tiedon hierarkisesta jakautumisesta.

Protun toinen kivijalka onkin toistuva liian nuorien ihmisten laittaminen liian vastuullisiin asemiin toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Tyypillistä on, että Protun hallituksen jäsenistä iso osa on alle 20-vuotiaita. Näissä vastuuasemissa jatkuu sama heikoilla

jäillä luistelu. Isossa mittakaavassa karavaani kuitenkin kulkee eteenpäin. Syntyy lähes katkeamaton virta pieniä mokia, sekalaista säätämistä ja tarpeet-tomia mutkikkuuksia. Haasteet ovat liian suuria, mutta koska yleensä nii-hin ryhtyvät eivät itse sitä tiedä, kaikki sujuu riittävän sulavasti.

Tämän takia yhdistyksen toiminta on raskasta, perinpohjaista ja hyvin, hyvin kasvattavaa. Järjestöä johtavien nuorten into ja idearikkaus ylittävät

usein selkeästi sitoutumisen ja hallinnollisen kiinnostuksen.Koko toiminnassa olennaista on käsien saveen laittaminen: vaikka

idea olisi kuinka hyvä, sen toimiminen riippuu täysin siitä, saako tämän joka suuntaan kimpoilevan massan ihmisiä puhuttua oman ideansa taakse. Muodolliset päätökset ovat toki tärkeitä, mutta eivät takaa vielä mitään. Tämä opetus kantaa kaikkiin muihinkin orga-nisaatioihin. Päätöksiä tärkeämpää on innostuminen ja esimerkki.

Koko johtamisen käsite saakin Protussa erilaisen sisällön. Kiih-keitä ja filosofisesti suuntautuneita nuoria ei voi johtaa päätöksillä. Jokaisen ajatuksen takana oleva rakenne on osattava perustella ja tarvittaessa puolustaa muita hyvin perusteltuja ideoita vastaan. Näin

’’Kiihkeitä ja filosofisesti suuntautuneita nuoria ei voi johtaa päätöksillä.

52

53

toimii organisaatio, jonka polttoaine on intohimo.Protu-toiminnassa oppiminen tapahtuu ryhtymällä liian haasta-

viin tehtäviin liian nuorena, mutta luottavaisessa ja kannattelevassa ilmapiirissä. Sitä tukee mahdollisuus toteuttaa matkan varrella syn-tyneitä ideoita ja suhteellisen korkea toleranssi pienille virheille. Improvisointi ja maaston hyödyntäminen pitävät luistelijan pystyssä vähän heikommillakin jäillä.

Ja ennen kaikkea, oppiminen ei lopu koskaan. Siinä vaiheessa kun tuntuu, että itse ei osaa olla enää avoinna oppimiselle, on aika jat-kaa matkaa muualle.

Prometheus-leirit ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä. Niitä järjestää Prometheus-leirin tuki ry, joka kulkee myös nimellä Protu. Leireillä pohditaan nuorten itsensä kannalta kiinnostavia ja ajankohtaisia aiheita. Leirin tarkoituksena ei ole tarjota valmiita vastauksia, vaan haastaa leiriläisiä omaehtoiseen ajatteluun.

www.protu.fi

54

PROTU-OPPIMISEN RESEPTIVEIKKO ERANTI

1. Ilman valtaa ei tapahdu oikeaa oppimista

Vasta kun asioita voi oikeasti myös mokata, syntyy todellista oppimista ja vastuunkantamista. Tästä seuraa, että välillä asiat menevät pieleen ja tulipalojen sammutteluun voi kulua enemmän aikaa kuin olisi hyvä. Samalla oppimistulokset ovat loistavia.

2. Väljät raamit ja uskallus improvisoida

Yleinen raamien antaminen ja tukeminen ovat tehokkaampia tapoja innostaa ja lietsoa ihmisistä esiin luovaa energiaa kuin tarkkojen ohjei-den antaminen. Tämä tarkoittaa improvisoinnin suuren määrän hyväk-symistä ja ottamista osaksi toimintaa.

3. Nuoriin voi luottaa

Nuori ikä ei yleensä ole kovin hyvä syy olla valitsematta ihmistä vas-tuulliseen tehtävään. Myös nuoret toimijat selviävät kovienkin vastuu-tehtävien edessä yllättävä hyvin ja keksivät tuoreita ideoita.

4. Anna tilaa, älä ole tulppa

Omaehtoisen oppimisen pitäisi olla innostavaa kaikille siihen osallis-tuville. Silloin kun tuntuu, että oma rooli siirtyy kohti tiedon jakamista ja paremmin tietämistä, kannattaa ruveta suunnitellusti vähentämään omaa osallistumistaan ja antamaan tilaa muille. Jos erehtyy luulemaan olevansa korvaamaton, on oikeasti tulppa joka estää seuraavien suku-polvien osallistumisen.

55

56

Viestintäleirit: Omatoimisuutta ja tekemisen demokratiaaViestintäkasvatuksen seura ideoi vuonna 1987 viestintäleirin saat-tamaan nuoret ja vähän vanhemmatkin vuorovaikutustarpeiden yhteiskuntaan, ottamaan tekniikkaa haltuun omista tarpeista lähtien.

Perusidea on ollut alusta asti lähes sama. Leireillä tehdään joka päivä lehti, video-ohjelma ja radio-ohjelma. Vuorovaikutus syntyy päivittäin ilmestyvien medioiden ja yhdessä tekemisen avulla.

Viestintäleireillä lapset ja nuoret oppivat tekemällä paitsi viestimään, myös kokkaamaan ja siivoamaan. Samalla karttuu omatoimisuus ja kyky arvostaa toisten työtä. Ikäluokkien rajat rikotaan, vanhempi opettaa nuorempaa tai päinvastoin. Olen-nainen oppi on toimeen tarttumisen taito.

Laura ViheräViestintäkasvatuksen seura ry:n puheen-johtaja vuodesta 2014, viestintäleiriläinen vuodesta 1998.

Marja-Liisa (Maija) ViheräViestintäkasvatuksen seura ry:n perustajia, viestintäleiriläinen vuodesta 1987.

57

Kokonaisnäkemyksen saamiseksi ja yhteisön rakenteiden ymmär-tämiseksi leiriläiset kiertävät eri tehtävissä siten, että joka päivä tehtävä vaihtuu. Näin jokainen leiriläinen tekee lehden, videon ja radio-ohjelmaa ja hoitaa leirin infoa sekä ravintolaa. Samalla opi-taan arvostamaan toisten ja omaa työtä.

Leireillä ei ole ulkopuolisia henkilöitä ruoan laittajina tai siivoo-jina. Nämäkin työt tehdään itse. Viestintävälineitä käytetään sekä toiminnan tehostamiseksi että itseilmaisuun ja vuorovaikutukseen. Leireillä leikitään yhdessä tosissaan.

Viestintäleireillä valta ja rakenteet paljastetaan, mutta jo nimien avulla viedään osa vallasta pois. Leirin toimijoita ovat Vanhat Rou-vat, aikuiset, resurssit, kultsit, leiriläiset ja ekakertalaiset.

Leirin sosiaalisia innovaatioita ovat leiriraha ja pinssit, joita kerä-tään siivouksella ja muilla yhteisillä tehtävillä. Niiden avulla luodaan uusi valtajärjestys: parhaat siivoojat palkitaan aplodein ja pinssein.

Viestintäleirin pääperiaatteet kumpuavat sosiaalisuudesta ja yhdessäolosta.

VIESTINTÄLEIRIN PÄÄPERIAATTEET tekemällä oppiminen työn loppuunsaattaminen oma-aloitteisuus toisista huolehtiminen vastuunottaminen ja kantaminen jokainen on toisensa opettaja ja oppilas itsenäisesti yhdessä toimiminen tiimityö kokonaisprosessin oppiminen ja näkeminen toisen työn arvostus

Koska leireillä toimitaan demokraattisemmin ja oma-aloitteisem-min kuin muualla, leiriläinen oppii myös katsomaan asioita uudella tavalla ja kyseenalaistamaan vanhoja toimintatapoja. Hän oppii tar-

58

59

Viestintäleirin lehti Tietotuutti on kertonut toiminnasta jo lähes 30 vuoden ajan. Lehden pääkirjoi-tukset kuvaavat hyvin leiriläisten tunnelmia lehden ilmestyessä.

2013 ”Jean näki fb:ssa kuvan meidän

tämän leirin uutuudesta, 3D-tu-lostimesta ja kommentoi näin: Ohhoh, nyt minäkin tiedän miltä tuntuu kun viestintäleirin tekni-nen kehitys porhaltaa ohi omien leirimuistojen.”

Liisa K

2012 ”On jo paljon osata taittaa lehteä, edi-

toida videoita tai puhua radiossa. On paljon, jos osaa tehdä yhteis-työtä erilaisissa tilanteissa ja kantaa vastuuta toiminnastaan. Nämä kaikki ovat taitoja joita ei missään nimessä kannattaisi jät-tää pelkästään leirille.”

2005 ”Viestintäleirillä vallitseva luot-

tamus on syntynyt siitä, että aikuiset ovat antaneet lapsille ja nuorille mahdollisuuden vaikut-

taa leirin tapahtumiin. Leiriläiset tietävät, että leiri toimii heidän ehdoillaan ja että on heidän etu-jensa mukaista pelata sääntöjen mukaan.”

Tuuli Oja ja Andrea Lugano

2005 ”Minusta hyvä kultsi onkin sel-

lainen, joka on halukas aut-tamaan ja opettamaan toista tilanteesta huolimatta. Suurin ero leiriläisenä ja kultsina ole-misessa onkin varmaan se, että onnistumisen tunteet tulevat toisten ihmisten kautta siten, että on osannut opettaa asioita toiselle ymmärrettävällä tavalla.”

Ansku

2003 ”Minua jaksaa ihmetyttää, miten

joka päivä valmistuu neljä erilaista lämmintä ateriaa, aamu- ja ilta-pala, ja kaikki ovat suurimmaksi osaksi onnistuneita. Ei kyllä ensi kuulemalta uskoisi todeksi, jos joku kertoisi, että kasa lapsia ja vähän vanhempia lapsia tekee vii-kon ajan itse ruokansa.”

Katariina Iivonen

PÄÄKIRJOITUKSET SEN KERTOVAT

60

kastelemaan ympäristöään tulevaisuuden visioon suhteessa.Viestintäleirillä on kaikenikäisiä ensikertalaisia, kokeneita, kävi-

jöitä, viipyjiä, koko ajan mukana olevia. Ja kaikki sujuu hyvin. Van-hempi opettaa nuorempaa ja päinvastoin, kävijät täydentävät leirin vahvuutta toisten poistuessa hetkeksi muualle.

Lukiolainen Lauri toteaakin: ”Viestin-täleiri on siitä hieno paikka, että tänne voi tulla vaikka lyhyemmäksikin aikaa, täällä voi keskustella vanhempien kanssa. Täällä voi leikkiä lasten kanssa. Missään muualla näin ei ole.” Olisiko tämä yksi mahdol-linen toivottu tulevaisuuden elämäntapa?

Jos näin on, se edellyttää myös tieto-tekniikan taipumista ihmisten toivoman elämäntavan tarpeisiin. Se edellyttää luopumista ikäluokka-ajattelusta koulutuksessa, se edel-lyttää erilaisten raja-aitojen poistamista niin hallinnossa kuin maan-tieteellisestikin.

Opetusneuvos emerita, KT Ritva-Sini Merilampi arvioi kirjassa Mediasivistystä vahvistamassa, että viestintäleirien tavoitteena ei ole media-alan ammattilaisten kouluttaminen vaan kansalaisyhteiskun-nan mediaa koskevan yleissivistyksen vaaliminen. Meille kaikille yhteinen mediasivistys!

Viestintäleirit järjestetään kesäisin Mikkelin seudulla. Tarkoituksena on opettaa lapsia ja nuoria käyttämään viestintävälineitä ja -verkostoja sekä ymmärtämään niiden mahdollisuuksia arkipäivän asioiden hoitamisessa ja itsensä ilmaisemisessa. Tavoitteena on tutustuttaa leiriläiset erilaisiin vies-timiin ja niiden muodostamiin verkostoihin sekä opastaa heitä käyttämään niitä omassa toiminnassaan. Leirit järjestää Viestintäkasvatuksen seura.

Viestintäkasvatuksen seura edistää lasten ja nuorten monipuolista vies-tinten käyttöä. Seura järjestää viestintäleirejä, joilla jokainen voi itse harjoi-tella viestinnän taitojaan. Toiminnan lähtökohtana on ajatus: tekemällä oppii.

www.viekas.fi

’’Vanhempi opettaa nuorempaa ja päinvastoin.

61

NÄIN VIESTINTÄLEIREILLÄ OPITAAN LAURA VIHERÄ, MARJA-LIISA VIHERÄ

Toiminnan kautta oppiminen

Viestintää ei voi oppia vain lukemalla kirjoista, vaan se tapahtuu elä-vissä tilanteissa, kokemuksen kautta. Viestintäleireillä opitaan sekä vuorovaikutustilanteissa että itse toimimalla.

Viestintätaitoihin kuuluvat myös toimeen tarttumisen taito sekä taito käyttää viestintää arkisten asioiden hoitamisessa. Viestintäleireillä opitaan näitä kaikkia huomaamatta. Välineiden käyttö on osa prosessia kohti vuorovaikutustarpeiden yhteiskuntaa.

Esimerkiksi radiotoiminnassa opetellaan erottamaan leirin sisäiset kuulutukset ja tiedotukset ohjelmasta. Näin opitaan myös erilaisten viestintätapojen eroja.

Omatoimisuuden edistäminen

Ruokaryhmässä toimivat päättävät yhdessä, mitä ruokaa tehdään. Yhteenkuuluvuus kasvaa, kun ryhmä ei etsi helpointa ratkaisua, vaan miettii, mitä muut haluavat syödä. Leiriläisiltä on usein saanut kuulla, että tämä on ainoa paikka, missä itse saa päättää mitä ruokaa tehdään.

Viestintäleirin sosiaalisiin keksintöihin kuuluu ns. kaaospäivä, jol-loin jokainen saa itse valita, mitä tekee. Taustalla on halu nähdä, mitä tapahtuu, kun omatoimisuuteen ja tekemisen iloon lisätään se, että saa itse valita mihin ryhmään päivän alussa menee ja mitä kaikkea haluaa tehdä yhtenä päivänä. Kaaospäivä opettaa kaikille leiriläisille yhteisöl-lisyyttä ja tilanteiden hallintaa. Ne ovat kykyjä, jotka on nostettu myös tulevaisuuden johtamisen merkittäviksi kyvyiksi.

62

Hiljaisen tiedon jakaminen

Viestintäleirillä ei ole ammattiosaajia, vaan tuotokset tehdään sillä osaamisella, mitä kullakin on.

Viestintäleireillä kaikki jakavat tietojaan ja osaamistaan muille, sillä ilman yhteistoimintaa eivät tuotokset valmistuisi. Kukaan ei selviydy vain yksin. Jokainen voi toimia itsenäisesti.

Arvostaminen

Leirit ovat kasvupaikkoja kohti omatoimisuutta, yhteisöllisyyttä ja oman elämän hallintaa. Hyvä leirihenki perustuu leiriläisten keskinäiseen luottamukseen ja avoimuuteen.

Luottamus ja avoimuus kasvavat arvostuksen ilmapiiristä. Leireillä ei arvostella, mutta arvostetaan toinen toisia sitä enemmän. Jopa lei-rin medioissa kritiikki on arvostavaa kritiikkiä. Onnistumisen elämyk-set opettavat ja antavat itseluottamusta.

Opitaan osaavammilta

Leireillä osaavampi neuvoo tai yhdessä etsitään ratkaisua. Tämä koskee erityisesti ”nappulatekniikan” osaamista. Jo useamman kerran leirillä olleet näyttävät esimerkkiä siitä, miten toimitaan ja tehdään. Malliop-piminen onkin leirillä avainasemassa, uudet leiriläiset katselevat het-ken ja tekevät sitten samoin kuin vanhat leirikonkarit.

63

64

Steiner-äiti oppimispolulla Jo vuosia sitten eräs äiti näki sanomalehdessä ilmoituksen, jossa ker-rottiin, että kaupunkiin oli perustettu steinerkoulu. Siitä alkoi pitkä ja upea oppimisen matka.

Äiti oli jo nuoruudessaan lukenut naistenlehdestä steinerkoulun opettajan haastattelun.

Hän oli 16-vuotiaan idealismilla ihastunut steinerpedagogiikkaan ja kaikkeen siihen mitä koulussa tehtiin: viljeltiin maata, leivottiin leipää, maalattiin, soitettiin, opiskeltiin taidehistoriaa ja arkkitehtuu-ria, tehtiin kulttuurimatkoja – ja päättötyöksi olisi voinut kirjoittaa vaikka kirjan tai tehdä saviastiaston!

Steinerkoulun opettajat hän oli nostanut jalustalle, korkeimpien idoliensa joukkoon, tietysti salaa ja kenellekään kertomatta. Tyt-

Oppimisessa tärkeää on kohtaaminen, eläytyminen, itse teke-minen, omista kokemuksista oppiminen ja rohkeus ajatella itse. Joskus tarvitaan myös uskallusta heittäytyä tuntemattomaan ja uskallusta päästää irti totutuista toimintamalleista. Kaikkea tätä olen oppinut matkallani ensin steinerkoululaisten äidiksi ja sitten steinerkoulun opettajaksi.

Kirsi Perttola-Ylinampa Kirjoittaja on puheterapeutti ja steinerkoulun opettaja. Hän työskentelee Oulun steinerkoulussa sekä Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistossa steinerpedagogisten opintojen suunnittelijana ja opettajana. Hän on toiminut Steinerkasvatuksen liiton puheenjoh-tajana vuodesta 2013. Hän on viiden aikuisen lapsen äiti ja kolmen lapsenlapsen mummi.

65

töä harmitti, että hän ei itse saanut käydä tuota ihanteellista koulua. Miksi hänen piti puurtaa hyvien arvosanojen perässä omassa opi-nahjossaan, jossa parasta oli menneisyys: koulun entiset oppilaat, joiden joukossa oli presidenttejä, kirjailijoita ja muita mahtimiehiä?

No, ei se huono paikka ollut ollenkaan, mutta tytöstä tuntui, että opettajat tuijottivat vain arvosanoja eivätkä edes halunneet nähdä häntä ihmisenä. Oli kuitenkin muutama poikkeus: psykologian ja uskonnon opettaja sekä äidinkielen opettaja, jotka tuntuivat näke-vän tytössä ihmisen arvosanojen takana.

Myöhemmin äiti on oppinut, että sitä kutsutaan kohtaamiseksi. Kun äiti sitten näki ilmoituksen steinerkoulun perustamisesta,

naistenlehdestä aikoinaan luettu haastattelu palautui hänen mie-leensä kirkkaana ja lämpimänä. Siltä istumalta hän päätti ilmoittaa vielä leikki-ikäiset lapsensa steinerkouluun.

Hän päätti myös ryhtyä opiskelemaan steinerpedagogiikkaa ja suuntasi kulkunsa kaupungin kirjastoon. Sieltä löytyikin puoli met-riä steinerpedagogiikkaan, Rudolf Steinerin elämään ja filosofiaan liittyviä kirjoja. Äiti lainasi heti kassillisen, meni kotiin ja alkoi lukea.

Osa kirjoista oli ymmärrettäviä ja käytännönläheisiä, osa vai-keasti ymmärrettäviä ja hidaslukuisia. Äiti ei antanut periksi, vaan tutki ja luki ja pohti. Pari vuotta hurahti ennen kuin hän alkoi saada jotain tolkkua filosofiasta. Ainakin se kävi selväksi, että asia kiin-nosti kovasti.

Aurinkokeijuja ja talkoomeininkiä

Vuosi ennen vanhimman lapsen koulun alkamista koululla alkoi vanhempainseminaari. Sinne äiti suuntasi perjantai-iltaisin ja lauan- taisin. Siellä oli mahtavaa: sai maalata, tehdä eurytmiaa, ja kuunnella mielenkiintoisia luentoja, joissa äidin jo itse hankkimat tiedot saivat vahvistusta ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Ensimmäinen maalauskerta on jäänyt lähtemättömästi äidin mie-leen: maalattiin keltaista märkää märälle -tekniikalla. Paperi kas-

66

teltiin molemmin puolin ja sitä käännettiin aina välillä. Paperiin ei saanut jäädä kupruja, ”koppakuoriaisia”. Opettaja kertoi pienen tari-nan aurinkokeijuista. Sen jälkeen maalattiin keltaista väriä, lisättiin toista keltaista, ja paperille ilmestyi aurinkokeijuja tassimassa aurin-gon säteillä. Se oli mahtava tunne!

Seuraavana päivänä äiti vei maalauksen ylpeänä kotiin. Isä väitti että siinä oli kahta keltaista, mutta äiti näytti keijut isälle ja isäkin ymmärsi asian – tai ainakin sanoi niin.

Lopulta perheen esikoinen meni kouluun ja äiti sai tutustua toi-siin steiner-äiteihin. Kaikki olivat intoa täynnä. Siihen aikaan koulu ei vielä saanut valtionapua, vaan opetuksesta piti maksaa kuukausit-tain ja kerätä vielä rahaakin. Siitä aukesi äidille ihan uusi tapa toimia: talkoot.

Äiti oli kaupungista kotoisin eivätkä talkoohommat olleet ennestään tuttuja. Nyt siihen tuli muutos. Hän pääsi talkoi-siin toisten äitien ja isien kanssa: siivoa-maan koulua, tekemään rakennusten loppusiivouksia, leipomaan myyjäisiin, myymään kahvilaan.

Sellaista hieman hipahtava, filosofiseen mietiskelyyn taipuvai-nen, joskus ihan reipastakin opiskelijaelämää viettänyt äiti ei oike-astaan koskaan ollut voinut kuvitella itse tekevänsä. Se ei ollut äidin tapaista. Se sellainen tekeminen. Puhuminen ja kuunteleminen, kes-kustelu, oli aina ollut ihmisen mysteeristä kiinnostuneen äidin lem-pipuuhaa.

Pian toinenkin lapsi meni kouluun ja äiti joutui yhä syvemmälle tekemisen, osallistumisen, kokemisen ja kohtaamisen kierteeseen. Hän ei ollut enää mikään noviisi, vaan jo hyvää vauhtia matkalla kohti täyttä steiner-äitiyttä.

Päiväkotia perustamassa

Niihin aikoihin huomattiin, että kaupungista puuttui steinerpäivä-koti. Muutamat koulun opettajat ja vanhemmat perustivat päiväko-

’’Tekeminen ei ollut hänentapaistaan.

67

tiryhmän ja alkoivat opiskella pienen lapsen kasvatusta, ympäristöä, villavaatteita, silkkiverhoja, puuleluja, luonnon materiaaleja ja kaik-kea, mitä steinervarhaiskasvatukseen liittyy.

Siihen ryhmään äitikin meni mukaan, ja siellä vasta ihanaa oli! Vuoden kuluttua koulun yhteyteen perustettiin steinerpäiväkoti. Perheen leikki-ikäinen pääsi syksyllä aloittamaan siellä steinerlap-

sen uransa.Perheen kaksi nuorinta lasta olivat

itseoikeutettuja steinerlapsia jo vauvaiästä alkaen. Silkki- ja villavaatteet olivat vau-voilla itsestäänselvyys, myssyineen päi-vineen. Kerran perheen mummi puuttui kyläreissulla peliin ja kuori nuorimmai-selta kaikki villakerrokset yltä. No, saat-toihan vauvelilla olla vähän kuuma kesähelteellä.

Vähitellen äiti oppi, että villat kan-nattaa jättää syksyyn ja talveen ja tyytyä kesällä silkkeihin. Per-heen kuopus ilahtui aina ikihyviksi, kun sai syksyllä koinsyömät villa-alusvaatteet päällensä kesän villatauon jälkeen. Kaksivuotiaana hän hyppeli ympäri olohuoneen lattiaa ja hoki: ”minä olen äidin pieni villalammas”. Kyllä siinä äidille tippa tuli silmään – nauratti niin kovin.

Opi kokemuksista, arvosta toisia

Tämä pieni tarina pohjautuu vahvasti tositapahtumiin. Nyt äiti on itse steinerkoulunopettaja ja on päässyt jo vuosien ajan seuraamaan työnsä kautta eri-ikäisten lasten ja nuorten oppimista – oppimisesta-han tarinassakin pohjimmiltaan oli kyse. Ja ihmisenä kasvamisesta.

Näitä kahta asiaa ei voi erottaa toistaan. Ihminen on luontaisesti kiinnostunut maailmasta ja sen ilmiöistä. Hän haluaa oppia uusia asioita, tehdä itse, olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, kuulua ryhmään.

’’ Joskus tarvitaan uskallusta päästää irti totutuista toimintamalleista.

68

Omien havaintojen tekeminen ja pohtiminen on tärkeää. Lopulta jokainen ihminen luo oman totuutensa ja käsityksensä maailmasta. Meidän on vain opittava arvostamaan toistemme näkemyksiä ja tapaa katsoa maailmaa, on opittava kuuntelemaan ja keskustele-maan, luottamaan toisiin ihmisiin.

Tarinasta löytyvät kaikki ne keskeiset asiat, jotka oppimisessa ovat tärkeitä: kohtaaminen, eläytyminen, itse tekeminen, omista koke-muksista oppiminen ja rohkeus ajatella itse. Joskus tarvitaan myös uskallusta heittäytyä tuntemattomaan, uskallusta päästää irti totu-tuista toimintamalleista – katsella maailmaa vähän toisesta vink-kelistä. Ja koskaan ei kannata sanoa ”ei koskaan”. Sen(kin) äiti oppi kantapään kautta. Hänestä ei nimittäin koskaan pitänyt tulla opet-tajaa.

Steinerkasvatuksen liitto on kaiken steinerpedagogisen toiminnan katto- ja yhteistoimintajärjestö Suomessa. Koulu saa nimittää itseään steinerkou-luksi, kun se on liiton jäsen.

www.steinerkasvatus.fi

69

70

Kansalaisten perustamat koulut: Mitä ja miksi? Eurooppalaiseen kansalaisyhteiskuntaan kuuluu, että kansalaiset perustavat kouluja. Professori Reijo Wileniuksen (2011) tulkinnan mukaan vanhemmat vaikuttavat tulevaisuudessa yhä enemmän kou-lujen perustamiseen. Vaikka innostunutta kasvatusnäkemystä löytyy koulumuodosta ja koulun ylläpitotavasta riippumatta, tuovat vaih-toehdot koululaitokseen lisää sen tarvitsemaa innovatiivista voimaa.

Keväällä 1989 Unkarissa perustettiin kansalaisjärjestö Kasvatuk-sen vapauden eurooppalainen foorumi (EFFE, European Forum for Freedom in Education). Taustalla oli Itä-Euroopan vapautumi-nen ja kysymys siitä, miten kansalaisaloitteisille vaihtoehtokouluille saadaan tilaa sielläkin.

Luova kasvatus tuottaa yhteiskuntaan aktiivisia yksilöitä. Luovuuden toteutuminen vaatii kasvatuksen vapautta. Siksi eu-rooppalaiseen kansalaisyhteiskuntaan kuuluu, että kansalaiset perustavat itse kouluja. Suomessa tätä kasvatuksen vapautta toteuttaa noin 80 yksityiskoulua, joita käy noin 3 prosenttia oppilaista. Mihin niitä tarvitaan?

Jarno PaalasmaaKirjoittaja on tietokirjailija ja historian opettaja. Hän on toiminut Steiner kasvatuksen liiton ja sen edeltäjän Steinerpedagogiikan seuran puheenjohtajana

71

Tarkoituksena oli edistää kasvatuksen vapautta ja aloitteellisuutta, oppilaiden ja vanhempien oikeuksia, oppilaitosten itsehallintoa ja omaehtoista kehitystä sekä herättää kansalaisyhteiskunnassa keskus-telua kasvatuskulttuurin kehittämisestä.

Kasvatuksen vapauden eurooppalainen foorumi vaikutti siihen, että Euroopan kansalaisoikeuksiin tuli maininta vanhempien oikeu-desta perustaa koulu myös pedagogisin perustein.

Kun Lissabonin sopimus tuli voimaan vuoden 2009 alussa, sai lain voiman myös sopimus unionin kansalaisten perusoikeuksista. Siihen sisältyy koulutusta koskeva 14. artikla, jonka mukaan ”lasten vanhemmilla on oikeus perustaa oppilaitoksia pedagogisten vakau-mustensa mukaan”. Vaikka valtionavun saanti Suomessa vielä vaatii valtioneuvoston luvan, vahvistaa EU siten yleisinhimillisen koulun toteutumisen mahdollisuuksia. (Wilenius 2011)

Mihin tarvitaan sooloilua?

Suomalainen koulujärjestelmä on hieno luomus. Toistuvan, joskin hieman laskusuunnassa olevan PISA-menestyksen perusteella on

sanottu, että meillä on maailman paras peruskoulu. Miksi täälläkin pitää olla oikeus ”sooloilla”? Mihin tarvitaan oikeutta perustaa ja ylläpitää vaihtoehtoa?

Osa kasvatuksen ja opetuksen vapautta on vapaus perustaa kouluja ja valita omien arvojensa mukaista koulukasva-tusta. Ehkä suurin suomalaisen koulun menestyksen salaisuus piilee juuri suo-malaisen koulun ja opettajan suhteelli-sessa vapaudessa.

Ei ole sattumaa, että Suomen 2000-luvun PISA-ihmettä edelsi 1990-luvulla

ennennäkemätön suomalaisen opettajan vapauden aika. Vanhat opettajien kontrollimekanismit kuten koulutarkastukset, täsmälli-

’’Elävä kasvatus ei synny valtion määräyksestä, vaan kouluista. Luova kasvatus vaatii kasvatuksen vapautta.

72

set ja laajat opetussuunnitelmat ja virallisesti hyväksytyt oppikir-jat oli vuoden 1990 alkuun mennessä poistettu (Simola 2004, 95).

Elävä kasvatus ei synny keskusvallasta käsin valtion määräyksestä, vaan alhaalta päin, kouluista käsin. Hyvin perusteltu tosiasia on, että aktiivisia yksilöitä yhteiskuntaan kehittävä luova kasvatus vaatii kas-vatuksen vapautta.

Vapaus tuo laatua

Suomalaisen koulun menestystekijöinä mainitaan usein korkeata-soinen opettajankoulutus ja hyvät opettajat. Näihin molempiin voi-daan liittää myös vapausnäkökulma.

Suuret hakijamäärät ja suomalaisen opettajankoulutuksen kan-sainvälisesti katsottuna täysin poikkeuksellinen suosio johtuvat osaltaan opettajan työn vapaasta ja professionaalisesta luonteesta. Mekaaninen, tarkkaa ohjeistusta toteuttava ja testeissä menestymi-seen tähtäävä opetus muuttaisi tilanteen.

Menestyksen avaimia etsiessä voidaan PISA-tutkimusryhmän johtajien Jouni Välijärven ja Pirjo Linnakylän tavoin puhua kym-menien tekijöiden selitysverkostosta (Simola 2004, 91).

Pasi Sahlbergin (2009) mukaan nykyinen koulutuspolitiikka on kuitenkin keskushallinnon ohjausvaltaa korostavaa. Siksi se näyt-täytyy kouluille liian rationaalisena listana toimenpide-ehdotuksia. Vaarana on, että kasvatusmaisema voi ajautua yhä enemmän virka-valtaiseen säätelyyn.

Normiohjauksen lisäämistä perustellaan tyypillisesti oppilaan oikeusturvan ja tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta. Nämä ovat tietysti huomionarvoisia asioita. Oppilaan oikeusturvan nimissä ei kuitenkaan pidä kaventaa koulun ja opettajan autonomiaa.

Suomessa yksityiskoulu on julkinen

Osa hienoa suomalaista julkista koulujärjestelmää ovat vaihtoeh-dot ja yksityiskoulut. Meillä on nyt noin 80 yksityiskoulua, joita käy

73

noin 3 prosenttia oppilaista. Yksityiskoulut ovat siis jo vuosikym-meniä vahvistaneet, täydentäneet ja moniarvoistaneet julkista kou-lujärjestelmää.

Suuri osa yksityiskouluista on yleissivistäviä kouluja, mutta jou-kossa ovat myös kaikki steinerkoulut, kristillisiä kouluja, freinet-koulu, kansainvälinen koulu jne. Tällä hetkellä montessoriopetuksessa on Suomessa noin 500 oppilasta, freinet-kouluissa noin 300 oppilasta ja steinerkouluissa noin 5000 oppilasta (Paalasmaa 2011).

Osa vaihtoehdoista toimii osana kunnallista perusopetusta. Aina-kin seitsemässä peruskoulussa toimii montessoriluokkia. Myös Hel-singissä sijaitseva Strömbergin freinet-koulu toimii kunnallisena. Vaihtoehtopedagogiset päiväkodit toimivat pääsääntöisesti yksityisinä.

Suomalaisella yksityiskoulutodellisuudella ei juurikaan ole yhteyttä niihin mielikuviin, joita sana yksityiskoulu tuottaa. Meillä yksityiskoulut ovat osa paljon kiitosta saanutta julkista koulujärjes-telmää. Niihin ei liity vanhempien varakkuuden vaatimusta ja ne noudattavat samoja yleisiä opetussuunnitelman perusteita ja kou-lulainsäädäntöä.

Meillä perusopetus on lakisääteisesti maksutonta ja hyvä niin. Vanhemmilla tulee olla varallisuudesta riippumatta valinnan mah-dollisuus myös koulukasvatuksen suhteen.

Suomessa vastakkainasettelua julkisten ja yksityisten koulujen välillä ei ole, koska yksityinen on julkista. Toisinaan esimerkiksi Yksityiskoulujen liiton piirissä onkin herätelty keskustelua siitä, pitäisikö termi ”yksityiskoulut” korvata jollakin muulla sanalla.

Siinä missä yksityiskoulu voi herättää mielikuvia rikkaasta eliit-tikoulusta, muutkaan vaihtoehdot eivät ole vapaita erilaisista mieli-kuvatulkinnoista. Miltä kuulostaisivat esimerkiksi itsenäiset koulut, autonomiset koulut tai vapaakoulut?

Lupamenettely on oppilaan turva

Suomalainen tasa-arvoinen, julkinen ja kaikille maksuton perusope-tus, mukaan lukien vaihtoehdot ja yksityiskoulut, on puolustamisen

74

75

arvoinen kokonaisuus. Vastustan sellaista uusliberalistista koulutuspolitiikkaa, joka

korostaa kilpailua, tehokkuutta ja yksilöllisyyttä moraalin, sivistyk-sen ja oikeudenmukaisuuden kustannuksella sekä tuo talouselämän käsitteitä ja ajattelutapaa koulumaailmaan.

Kunnalliselle tarjonnalle on kuitenkin hyvä olla konkreettinen vaihtoehto ja vertailukohta. Yleisesti ottaen monopolit eivät toimi kokonaisuuden edun mukaisesti. Emmehän muutenkaan elä vaih-toehdottomuuden kulttuurissa. Kasvatus ja opetuskenttä kehittyvät dialogissa ja sitä ei ole, jos ei ole vaihtoehtoja.

Kunnalliset koulut ja vaihtoehtoiset pedagogiikat voivat toimia elävöittävinä virikkeinä puolin ja toisin. Esimerkiksi Leevi Launonen (2000, 226, 311) kuvaa väitöskirjassaan miten refor-mipedagogiikka on näkynyt koulukas-vatuksen keinoissa selvästi 1920-luvulta lähtien.

Se, että kansalaiset perustavat kouluja, on osa nykyaikaista kansalaisyhteiskun-taa. Toisaalta nykykäytäntö on oppilaan oikeusturvan kannalta perusteltu. Kou-lun perustaminen on tarkoin säädeltyä. Lupa myönnetään kun kaikki edellytyk-

set ovat kunnossa. Näin varmistetaan laadukas perusopetus kai-kille oppilaille.

Luvan myöntää perusopetuksen osalta valtioneuvosto ja lukio-koulutuksen osalta opetus- ja kulttuuriministeriö. Koulun on kyet-tävä osoittamaan alueellinen ja koulutuksellinen sivistystarve, asianmukaiset tilat, taloudelliset edellytykset, pätevät opettajat ja hyvin laaditut asiakirjat kuten opetussuunnitelma.

Lupa tuo tullessaan mm. valtionavun ja todistuksenanto-oikeu-den. Oikeastaan ainoastaan ne muutamat koulut, jotka vasta käyvät lupaneuvotteluita, ovat todellisia yksityiskouluja, julkisen maksutto-man koulujärjestelmän ulkopuolella. Niiden oppilaat ovat virallisesti

’’On tärkeätä pohtia kasvatuksen peruskysymyksiä. Kenellä on oikeus päättää kasvatuksesta?

76

kotiopetuksessa, kunnes lupa myönnetään.Tärkeää yksityisessä opetuksen järjestämisessä ovat vanhempien

aktiivisuus ja koulun hallinnollinen autonomia. Yksityiskoulujen olemassaolo mahdollistaa todellista ruohonjuuritason kansalaisak-tiivisuutta, vanhempien aktiivisen roolin koulun perustamisessa ja ylläpidossa. Yksityiskoulujen suhteen merkille pantavaa on myös byrokratian vähäisyys. Tämän mahdollistaa suhteellisen laaja itse-määräämisoikeus hallinnon järjestämisessä.

Vaihtoehtojen oikeutuksen voi perustella myös filosofisesti: Koska meillä ei ole yksimielisyyttä siitä, mitä on ihminen ja mitä on hyvä kasvatus, on perusteltua antaa erilaisten inhimillisten vaihtoehto-jen toteutua.

On tärkeätä pohtia kasvatuksen peruskysymyksiä. Niihin kuu-luvat myös nämä: Kenellä on oikeus päättää kasvatuksesta? Kenen ehdoilla toimintaa kehitetään?

Lähteet:Launonen, L. 2000. Eettinen kasvatusajattelu suomalaisen koulun pedago-gisissa teksteissä 1860-luvulta 1990-luvulle. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 168. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Paalasmaa, J. 2011. Suomalainen koulujärjestelmä, kunnallinen perusopetus ja vaihtoehdot. Teoksessa J. Paalasmaa (toim.) Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sahlberg, P. 2009. Ideat, innovaatiot ja investoinnit koulun kehittämisessä. Teoksessa M. Suortama, H. Laaksola & J. Välijärvi (toim.) Opettajan vuosi. Terve työympäristö. Jyväskylä: PS-kustannus.

Simola, H. 2004. Kenraali Adolf Ehrnrooth ja PISA:n ihme – Koulutussosio-logisia huomautuksia erääseen suomalaiseen menestystarinaan. Kasvatus 1/2004.

Wilenius, R. 2011. Kasvatuksen vapauden eurooppalainen foorumi. Teoksessa J. Paalasmaa (toim.) Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.

77

78

Rails Girls: Tytöt koodaamaan! Maailmaa muutetaan parhaiten kehittämällä jotakin uutta, joka vas-taa olemassa olevaan tarpeeseen. Tätä mieltä on Linda Liukas, 28, joka on kulkenut kiinnostavan polun kauppatieteiden opiskelijasta omaehtoisen koodausopiskelun sanansaattajaksi.

Kourallinen ihmisiä on toimillaan aiheuttanut viestinnän val-lankumouksen. Facebookilla on maailmalla yli miljardi käyttäjää. Samaa muutosta tekevät Google ja Spotify. ”Mitä enemmän aikaa ihmiset viettävät verkossa, sitä suurempi osa heidän elämäänsä on koodaajien käsissä. Ihmiset rakentavat ne virtuaalimaailmat, joissa vietämme arkeamme”, Liukas sanoo.

Siksi koodauksen perusteiden tulisi hänen mielestään olla osa

Uuden luomiseen ja muutoksen vauhdittamiseen tarvitaan rohkeita, omaehtoisia projekteja. Linda Liukas kehitti ensin Rails Girls -koodauskoulun tytöille ja naisille. Mallista tuli kansainvä-linen menestys. Nyt Liukas tekee koodauksesta lastenkirjaa ja auttaa Suomen koululaitosta valmistautumaan vuoteen 2016, jolloin koodaus tulee kouluihin.

Katja Seppinen Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja keraamikko.

79

yleissivistystä. Koodaus on tulevaisuuden englanti, ohjelmointikiel-ten maailma, jota on osattava jos haluaa ymmärtää ja rakentaa inter-netiä.

Internet on kuitenkin yhä nuorten miesten käsissä. Vino suku-puoli- ja ikärakenne kaventaa verkon kehittymisen mahdollisuuksia. Siksi Liukas haluaa olla mukana kääntämässä ohjelmointidemokra-tian pyörää kohti naisia.

Yhden illan jutusta tuli kansainvälinen hitti

Rails Girls on koodauksen alkeita opettava viikonloppukurssi, jonka kohderyhmänä ovat tytöt ja naiset. Linda Liukkaan, Karri Saarisen ja Kisko Labsin vuonna 2010 kehittämä kertaluonteinen koodaus-paja on kasvanut globaaliksi verkostoksi, jossa vapaaehtoiset mää-rittelevät teknologian maailmaa uudelleen, kädet syvällä koodissa.

Viikonlopun aikana naiset tutustuvat koodauksen alkeisiin ja alan sanastoon. Termit aukeavat työpajoissa loogisesti, luovasti ja innos-tavasti. Koulutuksissa käytetään avoimen lähdekoodin Ruby on Rails -ohjelmistokehystä. Esimerkiksi Twitter on alun perin tehty Ruby on Railsillä. Ruby taas on selkeä, aloittajille sopiva ohjelmoin-tikieli, jota käytetään myös oikeilla verkkosivuilla.

Rails Girls yhdistää samasta teemasta kiinnostuneet ihmiset lähellä ja kaukaa. Se on vasta-alkajille rakennettu ohjelma, koodaa-misen eka kerta. Mutta myös paikka kääriä hihat ja muuttaa it-maa-ilmaa pelkän keskustelun sijaan.

Kysyntä motivoi Liukasta testaamaan ideaa myös Suomen ulko-puolella. ”Ruby-skenen puuhamies Singaporesta kysyi, haluaisim-meko tulla järjestämään tapahtuman sinne. Tätä ennen emme olleet ajatelleet, että kyseessä voisi olla kansainvälinen tapahtuma. Kumpi-kaan meistä ei ollut käynyt Singaporessa ja halusimme testata, toimi-siko konsepti myös muualla kuin Suomessa. Se toimi!”

Nyt Rails Girls -tapahtumia on järjestetty yli 180 kaupungissa ympäri maailmaa. Linda Liukkaan mukaan Rails Girls saavuttaa tavoitteensa, kun vain naisille suunnattuja työpajoja ei enää tarvita.

80

81

Oppimista joukkovoimalla

Rails Girls pyörii verkossa pääosin vapaaehtoisvoimin ja avoimella lähdekoodilla. Se on työkalu, joka on vapaasti käytettävissä ja muo-kattavissa. Tämä kertoo oppimismenetelmien muutoksesta, joka haastaa perinteiset oppimisen organisaatiot ja niiden toimintatavat.

Yksilöltä toiselle jaettava ja joukkovoimalla eteenpäin kehittyvä tieto on ollut internetin kehittämisessä olennaista. Tavisten rooli on

keskeinen myös Rails Girls -koodausope-tuksessa.

Linda Liukkaan mielestä oppimisessa on tärkeää yhdistää ryhmässä tapahtuva ja itsenäinen työskentely: ”Ryhmästä löy-tyy motivaatiota, kun tuntuu, että on jumissa. Toisaalta myös itsekseen keskit-

tyminen ja opiskelu on tärkeää.” Internetissä on tarjolla joustavasti erilaisia itseopiskelumateri-

aaleja. Toisaalta ryhmässä oppimisen pystyy rakentamaan minkä tahansa teeman ympärille. ”Olen myös iso tekemällä oppimisen ystävä. Siksi Rails Girls -tapahtumissa ensin kokeillaan asioita, sit-ten vasta opiskellaan teoriaa”, Linda Liukas sanoo.

Lastenkirja vie Rubyn maailmaan

Linda Liukas on jatkanut koodauksen ilosanoman levittämistä myös muilla tavoilla. Työn alla on Hello Ruby -ohjelmointikirja lap-sille. Se keräsi Kickstarter-joukkorahoituspalvelun avulla huiman 380 000 dollarin rahoituksen.

Punahiuksisen Ruby-tytön tarinan ja tehtävien avulla lapset pää-sevät retkelle ohjelmoinnin sisään. Liukkaalle kirja on keino pohtia ja ratkoa teknologian asettamia haasteita.

”Kirjan kuvitus on nyt piirtopöydällä! Tarina on valmis, samoin pedagoginen sisältö, mutta kuvitus uupuu vielä. On tosi jännittä-vää olla lastenkirjailija, ja kerrankin tuntuu, että tästä roolista ei ole

’’Rails Girls -tapahtumissa asioita kokeillaan. ensin

82

ollenkaan kiire pois”, Liukas sanoo. Nyt Liukas haluaa auttaa Suomen koulujärjestelmää valmistau-

tumaan vuoteen 2016, jolloin ohjelmointi tulee peruskoulun ope-tussuunnitelmaan. Siksi Liukas ja Juhani Mykkänen julkaisivat äskettäin Koodi2016 -oppaan ja verkkosivuston, jotka kertovat opettajille ja opetusalan päättäjille, miksi ohjelmointi on tärkeää ja miten sitä voi opettaa.

Taustatietoa haettiin opettajilta, koodareilta, yrityksiltä ja päät-täjiltä. Hanke sai rahoitusta alan yrityksiltä ja julkiselta sektorilta. Mykkänen ja Liukas haluavat kertoa mitä ohjelmointi oikeastaan on, miksi lapsilla on oikeus oppia koodausta sekä vinkata mitä luokka-huoneissa voidaan konkreettisesti tehdä.

Oppiminen muuttuu uutta luomalla. Uusien ideoiden kasvualus-taksi tarvitaan oma vahva motivaatio.

”Kannattaa lähteä tekemään asioita, jotka innostavat itseä ja joi-hin itse uskoo. Rails Girls on minulle rakas harrastus, jota tekemällä löysin itseni myös työntekijänä. Hyvien asioiden kehittyminen vie aikansa, joten ei pidä luovuttaa jos joku juttu ei heti toimi. Kaikessa on loppupeleissä myös kyse ihmisistä: siitä, millaisia henkilöitä kerää ympärilleen”, Liukas sanoo.

Rails Girls on maailmanlaajuinen vapaaehtoisten yhteisö, joka tarjoaa nai-sille ja tytöille työkaluja teknologian ymmärtämiseen ja itse tekemiseen.

www.railsgirls.com www.helloruby.com koodi2016.fi

83

84

Ilmari: Innostus on ilmastokasvatuksen käyttövoima Ilmari on neljän kansalaisjärjestön yhteinen ilmastokasvatushanke. Mukana ovat Dodo, Maan ystävät, Luonto-Liitto ja Nuorten Aka-temia. Ilmari syntyi vuonna 2003 tarpeesta kertoa ilmastonmuu-toksesta nuorille. Kymmenessä vuodessa on tavoitettu yli 50 000 koululaista, testattu ideoita, saatu runsaasti välitöntä palautetta ja opittu paljon oppimisen ja innostamisen dynamiikasta.

Oppikirjoissa ei vielä 2000-luvun alussa ollut juuri mitään ilmas-tonmuutoksesta, joten ensimmäiset Ilmari-kouluvierailijat tunsivat itsensä todellisiksi tienraivaajiksi. Esitimme kouluissa monimutkai-

Jos nuoret haluavat pysäyttää ilmastonmuutoksen, he kyllä onnistuvat hankkimaan tarvittavat tiedot ja taidot. Joko koulussa tai koulun ulkopuolella. Teknisten taitojen ja tietojen opettaminen on turhaa, ellei onnistu sytyttämään innostusta. Siksi kansa-laisjärjestöjen yhteisessä Ilmari-ilmastokasvatushankkeessa on opeteltu löytämään keinoja palavan innostuksen sytyttämiseen.

Tea TönnovKirjoittaja on kansalaisaktiivi, joka on toiminut Ilmari-ilmastokas-vatushankkeessa lähes sen alusta alkaen ja vieraillut sen kautta kymmenissä kouluissa.

85

sia graafeja lämpötilan, hiilidioksidipitoisuuden ja metaanipitoisuu-den välisistä korrelaatioista. Tuntui hyvin tärkeältä todistaa, että ilmastonmuutos on oikeasti olemassa oleva ilmiö.

Hankkeen arviointitutkimuksesta vuonna 2005 kävi ilmi, että nuoret pitivät kouluvierailuista ja kokivat saaneensa niistä paljon uutta tietoa. Kiinnostavimmaksi elementiksi osoittautuivat hirmu-myrskyt, kuivuus, nälänhätä ja muut ilmastonmuutoksen aiheutta-mat äärimmäiset luonnonilmiöt (Kunttu 2005).

Tieto ei johtanutkaan toimintaan

Vähitellen havaitsimme, että nuorilla alkoi olla tietoa ilmastonmuu-toksesta etukäteen. Huolimatta suuresta kiinnostuksesta äärimmäi-siin luonnonilmiöihin, tieto ilmastonmuutoksesta ei johtanutkaan toimintaan.

Materiaaliin päätettiin vuonna 2007 lisätä kalvoja teemalla ”nyt on toimittava”. Se tarkoitti kuvia kasvillisuusvyöhykkeiden siirtymi-sestä ja jäätiköiden sulamisesta. Tulvista, kuivuudesta, myrskyistä

ja ilmastopakolaisista puhuttiin vielä enemmän kuin aikaisemmin.

Edes perusteellinen ja konkreet-tinen ilmastonmuutoksen seuraus-ten esittely ei kuitenkaan kannustanut nuoria toimimaan. Etsimme näkökul-maa, joka toisi aiheen lähemmäs nuo-ria itseään.

Abstraktista päästöpuheesta siirryt-tiin henkilökohtaisiin hiilijalanjälkiin. Puhuimme ruoan, asumisen ja liikkumisen hiilijalanjälkivaikutuksista. Tunneilla myös mietittiin ratkaisuja hiilijalanjälkien pienentämiseksi.

Vuonna 2009 valmistuneet uudet kalvot tehtiin aivan vahingossa kovin yhdennäköisiksi Al Goren tuoreen Epämiellyttävä totuus -elo-kuvan kanssa. Jokainen kouluvierailija sai siis tuntea itsensä pieneksi Al Goreksi Ilmari-kalvoja esitellessään.

’’Jokainen kouluvierailija sai tuntea itsensä pieneksi Al Goreksi.

86

87

Koulu välittää tietoa, järjestöt kytkevät sen maailmaan

Tässä vaiheessa huomasimme, että nuoret jakautuivat oppitunneilla aika tiukasti kahteen leiriin. Osa motivoitui mahdollisuuksista pie-nentää hiilijalanjälkeä, osa taas koki vahvaa vastenmielisyyttä. Näille 2010-luvun nuorille näkemykset eläinperäisten elintarvikkeiden ja moottoroidun liikkumisen vähentämisestä olivat jo tuttuja ja heillä oli niihin valmiit asenteet.

Vuonna 2009 valmistunut arviointi vahvisti epäilyksiämme siitä, että kouluvierailu ei herättänyt nuorissa erityisen paljon tunteita, vaik-

kakin ne nuoret, joita ilmastoteemat muutenkin kiinnostivat, olivatkin vie-railusta innoissaan (Kantele 2009).

Hupaisaa oli, että vaikka Ilma-ri-kouluvierailu pyrkii olemaan luon-teeltaan hyvin vähän koulumainen, nuoret käsittelivät sitä kuin oppitun-tia. Kun kysyimme palautelomakkeissa tärkeintä mieleen jäänyttä asiaa, moni oli osannut kirjoittaa ”päästöjä on vähennettävä 90 % vuoteen 2050 men-

nessä”, täsmälleen oikein vuosilukuineen ja prosentteineen.Totesimme, että järjestöjen tehtävä ei ole välittää tietoa, vaan

sijoittaa ilmastonmuutoksen vastainen taistelu sellaiseen kehikkoon, jossa nuori voi nähdä sen osana omaa tulevaisuuttaan ja arkeaan.

Meitä inspiroi paljon Antoine de Saint-Exupéryn lause, joka vapaasti suomennettuna kuuluu näin: Jos haluat opettaa jonkun pur-jehtimaan, älä kerro miten rakentaa laiva. Kerro miten ihana on sini-nen kimmeltävä meri.

Jos nuoret haluavat pysäyttää ilmastonmuutoksen, he kyllä onnis-tuvat hankkimaan tarvittavat tiedot ja taidot. Joko koulussa tai kou-lun ulkopuolella. Teknisten taitojen ja tietojen opettaminen on turhaa, ellei onnistu sytyttämään innostusta.

’’Taitojen ja tietojen opetta-minen on turhaa, ellei onnistu sytyttämään innostusta.

88

Epäitsekkyys vai seikkailu?

Brittiläisen kansalaisjärjestön tutkimukset arvoista ja ”kehystä-misestä” auttoivat meitä innostamisen jäljille. Ymmärsimme, että meidän viestimme oli vedonnut universalistisiin arvoihin, kuten ympäristö, epäitsekkyys ja tulevat sukupolvet. Näin muihin arvoihin virittyneet nuoret olivat näin tahtomattamme tulleet suljetuiksi ulos.

Opimme, että ilmastotoimintaan voi motivoida lähes minkä tahansa arvopohjan kautta. Kun universalistisesti virittyneet henki-löt ovat usein jo valmiiksi kiinnostuneet ilmastonmuutoksesta, kan-nattaa viestinnässä vedota muihin ryhmiin.

Uusimmassa, vuonna 2012 valmistuneessa Ilmari-versiossa puhu-taankin paljon seikkailuista ja itsenäisyydestä, arvoista, jotka vetoa-vat nuoriin paljon laajemmin kuin universalistiset arvot.

Paremman vaikuttavuuden aikaansaamiseksi tartuimme myös klassikkoteokseen innovaatioiden leviämisestä (Rogers 1962). Tut-kimme mekanismeja, jotka estävät tai edistävät innovaatioiden

ILMARIN VINKIT: NÄIN OPIMME TUKEMAAN OPPIMISTA 1. Ei kannata opettaa rakentamaan laivoja. Opeta mieluummin, miten ihana on sininen kimmeltävä meri.

2. Taloustieteessä ja kulttuurimaantieteessä tehdään paljon kiinnostavaa tutkimusta käyttäytymisen muutoksesta. Siellä on paljon ammennettavaa ilmastokasvatukseen. Ota tutkimus kehittämisen tueksi!

3. Viestinnässä on tärkeää analysoida vastaanottajien arvoja voi-dakseen ymmärtää miten eri viestit tavoittavat eri kohderyhmiä.

89

– tässä tapauksessa ilmastotoiminnan – leviämistä. Opimme, että on tärkeää tehdä näkyväksi se, että kaikki muut

toimivat jo. Ilmastovalintoja tekevä yläkoululainen ei ole yksin taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan, vaan mukana globaalissa

liikkeessä. Myös viestinviejien, eli kou-luvierailijoiden, olisi oltava henkilöinä erityisiä, jotta viesti tarttuu ja leviää.

Siksi päädyimme tuoreimmassa Ilmari-versiossa puhumaan ilmaston- muutoksen sijaan tulevaisuudesta. Tar-kastelemme sitä, mitä kaikkea ilmas-tonmuutoksen hidastamiseksi tehdään jo globaalisti. Rinnastamme ilmaston-muutoksen pysäyttämisen muihin suu-riin yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Seuraavat askeleet Ilmari-hankkees- sa ovat nuorten omaehtoisen ilmasto-toiminnan aikaansaaminen ja tukemi- nen. Kouluympäristö on meille edel-leen kiinnostava.

On silti vaikeaa vakuuttaa nuoria siitä, että he voivat muuttaa maailmaa,

ellei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään edes omassa kou-lussaan.

Ilmari on kansalaisjärjestöjen yhteinen ilmastokasvatushanke. Dodo ry:n, Maan ystävien, Luonto-Liiton ja Nuorten Akatemian yhteisessä hankkeessa on vuosien 2003–2013 aikana toteutettu yli 2400 oppituntia eri puolilla Suomea. Kouluvierailijoita on koulutettu 400 ja tunneille on osallistunut yli 54 000 nuorta.

www.ilmasto.org/kouluille

’’On vaikeaa vakuuttaa nuoria siitä, että he voivat muuttaa maailmaa, ellei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään edes omassa koulussaan.

90

Lähteet1. Kantele, Martta (2009)2. Kunttu, Sinikka (2006)3. Epämiellyttävä totuus4. Rodgers, Everett (1962): Innovaatioiden diffuusio5. Public Interest Research Centre (2011): The Common Cause Handbook http://valuesandframes.org/

91

92

Open Knowledge Finland: Jaa tietoa, osallista tekijätOpen Knowledge Finland (OKFFI) on yhdistys, joka puhuu julkis-ten tietovarantojen avaamisen puolesta. Kahden ensimmäisen toi-mintavuotensa aikana se on saanut aikaan paljon.

Yhdistyksessä uskotaan periaatteeseen, jonka mukaan täytyy tehdä itse niin kuin saarnaa. Jos puhuu tietojen avaamisen puo-lesta, myös omien tietojen tulee olla avoimesti tarjolla.

Siksi avoimuudesta on OKFFI:ssä tehty läpileikkaava osa toimin-taa. Yhdistyksen kaikki asiakirjat kirjoitetaan yhteiskirjoitusalus-toilla joko Google Drivessa tai Etherpadissa. Dokumentit syntyvät

Tiedon avoin jakaminen auttaa ottamaan yhä laajemman joukon mukaan suunnittelemaan ja tekemään yhteisiä juttuja. Samalla se mullistaa omaehtoisen oppimisen mahdollisuudet. Open Know- ledge Finland puhuu avoimuuden puolesta, ja myös toteuttaa avoimuutta yhdistyksen toiminnassa. Miten avoin sinun organi-saatiosi on?

Raimo Muurinen Kirjoittaja opiskelee valtio-oppia Tampereen yliopistossa, ja ennustaa edustuksellisen demokratian avautuvan hitaasti, mutta varmasti.

93

suoraan verkkoon ja ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kenen tahansa luettavissa, usein myös kommentoitavissa tai jopa muokattavissa.

Yhteiskirjottaminen lisää vuorovaikutusta ja nopeuttaa sitä. Samalla lisääntyy osallisuus.

OKFFI:n avoimet käytännön mahdollistavat sen, että uusia ideoi- ta syntyy ja saadaan lentoon verkkokeskustelun perusteella. Kun keskustelu on kypsynyt riittävästi, joku kirjoittaa asiat ylös avoimeen asiakirjaan, jonka myös muut osallistujat avaavat.

Kun asiakirjat ovat verkossa kaikkien saatavilla, voi käydä myös niin, että joku uusi ennakoimaton taho kiinnostuu tekemisestä. Osallistumiskynnys ylittyy, kun toiminta alkaa näyttää tarpeeksi

konkreettiselta. Kun on jotain mihin tarttua, on helpompi olla osallinen.

Open Knowledge Finlandin asia-kirjoihin pääsee käsiksi yhdistyksen verkkosivujen kautta eri työryhmien tai aihealueiden kautta. Käytäntö edis-tää läpinäkyvyyttä, mutta ei vielä takaa suuria osallistujamääriä.

Kun ihmisiä halutaan saada osallis-tumaan johonkin, se pitää perustella

heille ja siihen pitää kannustaa aktiivisesti. Esimerkiksi tapahtumajärjestämisessä ohjelmasisällön joukkois-

tamisella yleisön ja järjestäjien välinen kahtiajako madaltuu. Yleisö tuntee tapahtuman omistajuutta päästessään tuomaan esille itsel-leen tärkeitä aiheita. Osallistujat voivat myös määritellä tapahtuman tavoitteet yhdessä tilaisuuden järjestäjän kanssa, sen sijaan että istui-sivat valmiiseen pöytään valmiiksi pureskeltujen sisältöjen äärelle.

Kun järjestäjäporukka kasvaa, varsinaisten järjestäjien työmäärä ohjelman suhteen voi vähentyä. Sama ei päde käytännön järjestelyi-hin. ”Kertaakaan en ole päässyt helpolla, kun olen lähtenyt joukkois-tamaan”, sanoo OKFFI:n puheenjohtaja Antti Poikola. Silti Poikola suosii lähes aina avoimia toimintatapoja.

’’Kertaakaan en ole päässyt helpolla, kun olen lähtenyt joukkoistamaan.”

94

Joukkoistaminen pitää suunnitella huolella. Yhteiset pelisäännöt pitää sopia, järjestää välineet, kuvailla tavoitteet ja ohjeistaa osallis-tujia sekä motivoida heitä vapaaehtoisuuteen. Kun työ on valmis-teltu hyvin, lopputulos on yleensä vaivan arvoinen.

Avoimen tiedon festari pystyyn joukkoistamalla

Syksyllä 2012 järjestetty Open Knowledge Festival oli joukkoiste-tun tapahtumajärjestämisen tähän asti suurin ponnistus suomalai-sen avoimen tiedon verkostossa. Samalla se oli kaikille tekijöilleen iso oppimisprosessi.

Helsingissä Aalto-yliopiston tiloissa Arabiassa koettu viikon mit-tainen ja 200 erilaista sessiota sisältänyt suurtapahtuma lähti liik-keelle pienen ydintiimin organisoimana. Kunnianhimon taso oli korkealla, ja avoimuus mukana toiminnassa alusta lähtien.

Festivaalin suunnittelu keskittyi yhteen Etherpad-yhteiskirjoi-tusasiakirjaan, josta linkitettiin eteenpäin muihin, yksityiskohtai-sempiin dokumentteihin. Järjestäjien vajaan kymmenen hengen ydinporukka halusi saada yleisön osallistumaan ohjelman suunnit-teluun, sillä heillä ei olisi ollut resursseja tuottaa suuren kansainvä-lisen tason tapahtuman ohjelmaa itse.

Ensi vaiheessa kiinnostuneilta pyydettiin ehdotuksia ohjelma-sisällöiksi avoimiin yhteiskirjoitusasiakirjoihin. Ehdotuksia sateli useista kymmenistä eri maista.

Sisältö järjestettiin vajaaseen 20 teemaan, joihin kuhunkin osallis-tettiin yleisöstä yksi tai kaksi vastaavaa järjestäjää. Hajautetun orga-nisoinnin ja yhteiskirjoittamisen myötä teemojen lopulliset ohjelmat valmistuivat. Järjestäjien ydinryhmän tehtäväksi jäi seurata proses-sia päältä ja sovitella palasia yhteen, jos aikataulut ja tilat eivät sel-laisenaan taipuneet teemojen toiveisiin.

Yhdistysten arki avautuu

Avoimuudesta ja joukkoistamisesta on tullut tavanomainen osa

95

OKFFI:n toimintaa. Sitä on käytetty myös hallinnollisissa asioissa kuten perustamiskokouksessa ja vuosikokouksissa, sekä asiakirjo-jen kuten toimintasuunnitelmien ja toimintakertomusten kirjoit-tamisessa. Näin jokaisella kiinnostuneella on paitsi mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, myös opiskella yhdistyksen hallinnointia.

OMAN JÄRJESTÖN TOIMINTA AVOIMEKSI Asiakirjoja voi alkaa kirjoittaa Google Drivessa tai jossakin Etherpad-palvelussa (esimerkiksi muistio.tieke.fi) ja sallia kom-mentoinnin tai muokkaamisen kenelle tahansa tai kirjautuneille käyttäjille.

Aloita yhdestä asiasta ja kerryttää välineestä kokemuksia, samalla kun teet käytäntöä tutuksi muille osallistujille.

Mieti, mitkä sisällöt voivat olla kaikille avoimia ja mitkä vain rajatulle joukolle.

Joukkoistaminen vaatii huolellista suunnittelua, eikä tarkoita työmäärän vähenemistä. Mieti ensin, miksi joku lähtisi osallistu-maan vaikkapa tapahtuman järjestämiseen. Kun syy on selvin-nyt, siitä kannattaa tehdä vapaaehtoisten houkuttelun ydinviesti. Jotta joukkoistaminen onnistuu, selkeys muun muassa aikatau-lujen, tavoitteiden ja pelisääntöjen suhteen on valttia.

Tutustu myös: Avoimuuden helmetNeljä pikaopasta avoimuuteen yhdistyksissä ja hankkeissahttp://issuu.com/otavanopisto/docs/avoimuuden_helmet

96

Avoimuuden ja joukkoistamisen periaatteita noudatetaan yhdis-tyksessä myös, kun toimintaa halutaan kehittää ja jopa asiakaspro-jekteissa.

Tyypillisesti yhdistyksen toimijat kertovat sosiaaliseen mediaan työskentelevänsä jonkin asian parissa ja toivovansa ihmisten osal-listuvan siihen kommentein ja ideoin.

Avoimen tiedon verkosto on organisoitunut muun muassa Face-bookissa avoimen datan, avoimen demokratian ja avoimen kulttuu-rin ryhmiin. Eri teemoille löytyy kiinnostuneiden ydinjoukko, joka haluaa vaikuttaa aiheen asioihin.

Sosiaalisessa mediassa käydään jatkuvasti valtavasti keskuste-lua, joten yksittäinen viesti voi hukkua helposti. Varmimmin omat puheenvuorot saavat eniten huomiota, kun muistaa antaa apua vas-tavuoroisesti takaisin, niin että vuorovaikutus toimii molempiin suuntiin.

Open Knowledge Finland on vuonna 2012 perustettu yhdistys, joka puhuu julkisten tietovarantojen avaamisen puolesta. Yhdistys työskentelee muun muassa henkilökohtaisten tietojen suojan parissa Liikenne- ja viestintämi-nisteriön kanssa sekä suunnittelee avoimuusperiaatteita Suomen kuuden suurimman kaupungin kestävän kaupunkikehityksen strategiaan.

fi.okfn.org

97

98

Oppimisen aPaja: Avoin oppimisen yhteisö aikuisille Joukko innostuneita ihmisiä eri puolilta Suomea kokoontuu yhteen. Tunnelma on lämmin heti alusta asti. Uteliaita katseita ja kysymyk-siä. Ihan kuin olisivat tavanneet ennenkin. Ja niin he ovatkin, aPajan oppimisalustalla netissä.

Yhdessäolo on helppoa, vaikka mukaan on uskaltautunut hyvin erilaisia ihmisiä, erilaisista elämäntilanteista ja ammateista. Innos-tus samaan aiheeseen yhdistää. Yhtäkkiä ventovierailla onkin paljon kokemuksia jaettavana ja kysymyksiä kysyttävänä.

Oppimisen aPaja on Otavan opiston ja Otavan Opiston Osuus-

Aikuisena voi olla vaikeaa löytää aika ja paikka uuden oppimi-selle, vaikka mieli tekisi. Oppimisen aPaja on avoin oppimisen yhteisö, joka tukee aikuisten omaehtoista oppimista. Kuka tahansa voi perustaa itseään kiinnostavan kurssin tai oppimis-ryhmän ja rakentaa sille sisällön.

Johanna Hytönen Johanna Hytönen on Monkey Business -osuuskunnan jäsen, Otavan Opiston aPaja oppimisalustan kehittäjä ja yhteisömanageri.

99

kunnan avoin oppimisen yhteisö, jossa kuka tahansa voi perustaa itseään kiinnostavan kurssin ja rakentaa sille sisällön.

Alun tuokiokuva on aPajan Yhteisömanageri-kurssin ensim-mäisestä lähitapaamisesta, jossa parikymmentä kurssilaista tapasi toisensa ensimmäisen kerran kasvokkain. Siihen mennessä oli jo tapahtunut paljon: oli pohdittu yhdessä kurssin tavoitteita, sisältöä ja toimintatapoja.

Tulisieluisten omaehtoista oppimista

Oppimisen aPaja syntyi, kun Otavan opistolla ja Otavan Opiston Osuuskunnassa haluttiin luoda oppimiskonsepti, joka tukee aikuis-ten omaehtoista oppimista.

Taustalla vaikuttivat vapaan sivistystyön periaatteet oppimisen omaehtoisuudesta, yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Ytimessä ovat myös vertaisoppiminen, dialogisuus ja moniäänisyys – termejä, jotka usein nousevat pinnalle aikuisten oppimisesta puhuttaessa. Nyt ne haluttiin ottaa suunnittelun lähtökohdaksi: miten nämä toteutuvat parhaiten käytännössä?

Oppimisen aPaja on oppimisesta kiinnostuneiden avoin yhteisö, johon voi tulla mukaan kuka tahansa vilkkusilmäinen ja tulisielui-nen aikuinen tai sellaisten seurassa viihtyvä.

Toiminta koostuu erimittaisista omaehtoisista aPajoista, jotka ovat tekijöidensä näköisiä ja pohjautuvat ajankohtaisiin ilmiöihin ja yhteisöistä nouseviin teemoihin. Konkreettisesti aPaja voi olla luku-piiri, kurssi, seminaari tai vaikka yksittäinen tapahtuma.

Toiminta kumpuaa valmiin yhteisön tai yksittäisen ihmisen tar-peista ja innosta kehittyä. Koulunsa jo käynyt aikuinen ei arjen kes-kellä välttämättä löydä aikaa ja paikkaa oppia uutta. Mielessä voi silti olla asioita, joista haluaisi oppia lisää ilman raskaita koulutuk-sia ja hakuprosesseja.

Ilmassa voi liikkua ilmiöitä, joita haluaisi tutkiskella, mutta kukaan ei tarjoa niihin koulutusta.

Työelämän muutokset saattavat edellyttää uuteen perehtymistä

100

nopeallakin aikataululla. Uusi elämäntilanne voi antaa mahdollisuu-den miettiä itselleen uutta suuntaa. Yhteisöt ja verkostot kaipaavat kohtaamispaikkoja ja mahdollisuuden oppia yhdessä.

Tähän kaikkeen aPaja tarjoaa ratkaisun.

Yhteisömanagerit aPajalla

Yhteisömanageri-kurssi sai alkunsa, kun yksi aiheesta kiinnostu-nut ihminen heitti idean kurssista aPajan verkko-oppimisalustaan.

Koordinaattori tarttui täkyyn ja muotoili teemalle lyhyen kuvauk-sen. Pian sosiaalisen median eri kanavilla jaettiin linkkiä ja huhuil-tiin kiinnostuneita kurssille, jolla voisi oppia lisää verkkoyhteisöjen kanssa toimimisesta. Uteliaita liittyi mukaan nopeasti.

Alussa hyödynnettiin aPajan verkkoalustaa, jossa käytiin keskus-telua ihmisten omista oppimistavoitteista ja mielenkiinnon koh-teista.

Syntyi pitkä viestiketju, jonka avulla oli helppo ryhmitellä tee-moja. Lopulta mukana oli 19 innostunutta vertaisoppijaa. Taus-tat vaihtelivat järjestökentästä isoihin yrityksiin, yrittäjiin ja oman

101

tiensä etsijöihin. Ensimmäisessä lähitapaamisessa suunniteltiin yhdessä kurssin

sisältö ja aikataulu, ryhmäydyttiin ja orientoiduttiin aiheeseen. Koska aPaja-toiminta on itseorganisoituvaa, jo ensimmäisen

tapaamisen ohjelma oli ryhmäyttämistä myöten osallistujien suun-nittelemaa.

Ryhmäyttäminen oli tärkeää myös oppimistavoitteiden kannalta. Jakaminen ja vertaisoppiminen vaativat ihmisten välistä luotta-musta.

Kurssin teemoiksi valikoituivat virtuaalisten ja fyysisten yhteisö-jen syntyminen ja niiden johtaminen, sisältöstrategia, kriisiviestintä, yhteisön osallistaminen, tavoitteellisuus ja tulosten mittaaminen, YouTuben hyödyntäminen ja mobiilikuvaus.

Ryhmä rakentaa sisällön

Ohjelma jätettiin tarkoituksella väljäksi, sillä alussa oltiin vielä vähän ymmällä siitä, mistä kaikesta yhteisömanageroinnissa oikein on kyse.

Juuri näin aPaja-toiminnassa pitää ollakin. Kurssin aihe hahmottuu teke-mällä ja oppimalla. Sisällöt rakentuvat osallistujien oppimistavoitteiden, töi-den ja kehittämistehtävien mukaan. Matkan varrella tehdään tarkennuk-sia, kun pintaan nousee asioita, joita ei alussa osattu edes ajatella.

Teemojen sovellettavuus osallistu-jien käytännön tarpeisiin on tärkeää.

Tämä on huomioitava tapaamispäivien rakennetta ja fasilitointia suunnitellessa.

aPajassa oppiminen tapahtuu käytännön kautta. Jokaisella on hyvä olla jokin käytännön tehtävä tai projekti, jota viedä eteenpäin. Jos tätä ei löydy työelämästä, voi kokeilujen kohde löytyä vapaa-ajan

’’Perinteisestä opettaja-oppilas -roolituksesta on vertaisoppimisen hengessä luovuttu.

102

OMAEHTOISEN OPPIMISEN EDELLYTYKSETMuista nämä, kun suunnittelet vertaisoppimiseen perustuvaa yhteisopiskelua.

luottamuksen ilmapiirin syntyminen omien kokemusten jakaminen kannustaminen, tuki ja rohkaisu kokeilujen tekeminen eli tiedon soveltaminen käytäntöön kokeilujen reflektointi projektien yhteiskehittely luontaisen vuorovaikutuksen tukeminen

Kannusta myös miettimään omia oppimistavoitteita! Voimakas työ-kalu tähän on Oppimissopimus: www.slideshare.net/bananadotfi/oppimissopimus-tykaluoppimisentueksi

harrastuksista tai vaikka omasta asuinyhteisöstä. Asioita ei opita vain teoriassa vaan tekemällä pieniä kokeiluja omassa arjessa.

Opi ja auta muita oppimaan

aPajan aikana osallistujien roolit vaihtelevat ja ovat välillä päällek-käisiäkin. Sama ihminen voi olla yhtä aikaa oppija, sparraaja, kou-luttaja, valmentaja, konsultti tai vaikka koordinaattori. Jokaisella on toiselleen annettavaa ja toisilta saatavaa. Perinteisestä opettaja-oppi-las -roolituksesta on vertaisoppimisen hengessä luovuttu.

Vertaisoppimisen vauhdittamiseksi ja omien projektien eteenpäin viemiseksi yhteisömanagerit jakoivat lähitapaamisissa omia projek-tejaan ProAction Caféssa. Muutama projekti nostettiin esille, ja

103

muut kiersivät ohjatusti ideoimassa ja auttamassa projekteissa eteen-päin.

Uskoimme vahvasti siihen, että jokaisella on jotain annetta-vaa ainakin johonkin projektiin. On myös motivoivaa päästä jaka-maan omaa tietämystä ja näin havainnoimaan omia osaamisalueita uudesta näkökulmasta.

aPaja-yhteisön tarkoitus on tukea oppimisen omaehtoisuutta. Tärkeintä ei ole lopputulos vaan prosessi. Ilman epäonnistumisia ei ole onnistumisia. Samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa voi tur-vallisessa ympäristössä koetella omia – tai yhteisiä – oppimisen ja osaamisen rajoja.

Oppimisen aPaja on avoin yhteisö, jossa voit kokeilla, luoda uutta, oppia toisilta tai opettaa itse. Rakenna itse uusia ja luovia oppimisen tapoja. Tutustu teemoihin, osallistu valmiille kurssille tai laita pystyyn oma kurssi. Kokeile, testaa ja kehitä yhdessä toisten kanssa. Opi ja pidä hauskaa. aPaja antaa käytännön tukea, asiantuntijuutta, tilat ja välineet.

apaja.otanvanopisto.fi

104

Otavan Opisto on vapaan sivistystyön oppilaitos, joka on asettanut tehtäväkseen tutkia uusia ja uudistavia oppimisen muotoja. Otavan Opisto tutkii, tuottaa, kehittää ja ylläpitää koulutuksen, opetuksen ja oppimisen palveluita. Kehittävä ja kokeilulaboratoriomainen toiminta perustuu tulevaisuudentutkimuksen lähestymistapoihin ja kulttuurievolutionaari-seen käsitykseen kehityksestä. Opisto toimii sekä verkossa että kampuksella Mikkelissä. Oppimisen metodeita ja ympäristöjä kehitetään molemmissa. Painoalueina ovat mm. eri oppilaitosmuotojen ja -tasojen väliset rajankäynnit, yhteis(ö)oppimi-nen sekä opintojen henkilökohtaistamisen mahdollisuuksien tutkiminen ja kehittäminen. Opisto on perustettu vuonna 1892.

Otavan Opiston Osuuskunta on oppimisen ja kansalaisvaikuttamisen

yhteisö, joka tuo maailmassa tapahtuvat muutokset oppimisen sisältöihin ja menetelmiin. Koulutamme, tutkimme, kokeilemme ja luomme uutta. Edistämme avoimen, aktiivisen kansalaisyhteiskunnan kehittämistä. Vuonna 2009 perustetulla osuuskunnalla on 20 yhteisöjäsentä, kaikki oppimisen ja kansalaisvaikuttamisen osaajia. Mukana on kansalaisjärjes-töjä, yrityksiä sekä oppimisen ja koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyh-teisöjä eri puolilta Suomea. Haluamme rakentaa avointa yhteiskuntaa, jossa kansalaiset tekevät ja toimivat itse. Tuomme tekemiseen mukaan tulevaisuusajattelun sekä opetuksen uudet tekniikat ja pedagogiat.

105

OPPIKIRJAN JULKAISIJAT

OTAVAN OPISTON OSUUSKUNNAN JÄSENYHTEISÖT

AIKUIS- JA YHTEISÖKOULUTUS OY • DEMOS HELSINKI • DODO • EFFE HYVINVOINTIVALTION VAALIJAT • KRIITTINEN KORKEAKOULU

KYMENLAAKSON OPISTO • LAHDEN KANSANOPISTO MEDIAKASVATUSSEURA • MEDIAMAISTERI GROUP

METODIX OSUUSTOIMINNAN KEHITTÄJÄT • OTAVAN OPISTORD ALUEKEHITYS • STEINERKASVATUKSEN LIITTO

TIETOPALVELU KÄYTTÖTIETO • TULEVAISUUDEN TUTKIMUKSEN SEURA TULEVAISUUDEN TUTKIMUSKESKUS

VERKKO-OPPIMISEN YHDISTYS EDUNETIX VIESTINTÄKASVATUKSEN SEURA

JULKAISUN KUVAT8 SASA TKALCAN

14, 19 SIMO KARISALO 19, 22 DEMOS HELSINKI

24 WÄRK:FEST /KYRARDESA 27, 28 / NUPPU STENROS

28 WÄRK:FEST / JUHO METSÄVUORI 34, 38 MARTTALIITTO

40 JOHANNA LUMIVUORI 48, 51, 53 MAIJA VAARA

56, 59 JERE LAUHA 64 STEINERKASVATUKSEN LIITTO / CHRIS SENN

69 STEINERKASVATUKSEN LIITTO / STEINERPÄIVÄKOTI PIKKU-OTAVA72 STEINERKASVATUKSEN LIITTO / CAROLINA MÄNNIKKÖ

78 MAIJA TAMMI79 JUHA PEURALA

81 LINDA LIUKAS84, 87 ILMARI

92 MERETE SANDERHOFF98, 101 OPPIMISEN APAJA

Omaehtoinen oppiminen tarkoittaa vertaisuutta, jakamista ja itse määritel-tyjä oppimisen sisältöjä. Se tarkoittaa myös toimeen tarttumista, vastuuta ja uskallusta sekoittaa totuttuja malleja ja rooleja.

Tämä kirja kertoo, mitä yhteistä on martoilla, tyttöjen koodauskoululla, avoimen datan kansalaisliikkeellä ja steinervanhemmilla.

Me emme kärsi tiedon puutteesta. Tärkeintä on oppia omaksumaan ja soveltamaan. Siksi oppimisaktivisteilla on terveisiä myös kouluihin ja oppi- laitoksiin.

Oppikirjassa tekijät kertovat oma-ehtoisesta oppimisesta. Vertaisilta oppi tarttuu tehokkaasti. Jos et usko, kokeile!