OUTOKUMPUMALMINETSINTl(

Tapio Karppanen/LAH

YHTEENVETO

OY 001/3241, 3243, 3234/KTK/1982

21.10.1982 1(13)

KOTALAHDEN KAIVOKSEN YMPARISTON MALMINETSINTAPROJEKTI

Sijainti 1 : 400 000

I ..

YLEISKARTTA 1:400000

:la'.,

-

...

OUTOKUMPUMALMINETSINTX

OY2

e

Projekti kaynnistettiin Kotalahden kaivoksellapidetyssa palaverissa marraskuussa 1975.

Projektiryhmaan tulivat kuulumaan johtaja G Laa­tio projektin valvojana, maisteri J Koskinen pro­jektipaallikkona, DI T Ahokas geofyysikkona jamaisteri T Karppanen projektin toimeenpanijana.

Projektin toirninta-aika rnaarattiin kolrneksi vuo­deksi eli vuoden 1978 loppuun, rnutta rnatalalennonsiirtyminen vuoteen 1977 aiheutti projektin jatku­misen vuoden 1979 loppuun. Ympariston tutkirnuk­sia on tamankin jalkeen jatkettu OKME:n ja kaivos­organisaation voimin.

Tassa aineistossa esitetyt tulokset ovat kaivok­sen ymparistoprojektin aikana 1976 - 1979 saa­tuja.

Lahtokohtana tutkimuksille oli v. 1968 - 1972mittakaavassa 1 : 10 000 ja 1 : 20 000 Jyrki Park­kisen johdolla tehty systemaa~tinen kalliopera­kartoitus, joka kattaa 850 km /020/3233, 3241,3242, 3243/0~P/1968-1973). Kaivoksen lahiyrnpa­risto (16 km ) oli v. 1968 - 1969 kartoitetturnittakaavassa 1 : 2 000 ja 1 : 4 000 (001/3241/GG/1970). Geofysiikkaa oli rnitattu rnaastossasysternaattisesti useassa kohteessa v. 1954 - 1970(040/3234, 3241, 3243/TA, MIK/1973) ja 1973 -1974 (muistio/3241, 3243/TA/1974). Mittauksetkasittivat magneettisen, slingram-, IP- ja paino­voimamenetelmat. Merkittavin v. 1969 - 1970 mi­tattu NW-SE-suuntainen kaivoksen l~iyrnpariston

kattava alue on laajuudeltaan 42 km. Alueenetelaosassa on v. 1960 suoritettu laaja-alainenmatalalento E-W-suuntaisella alueella.

Geofysikaalinen matalalento

Aiernmin suoritettu profiilimuotoon tulostettumatalalento kattoi vain tutkimusalueen etela-ja kaakkoisosia, ja tehdyt maastomittaukset oli­vat enemman tai vahemman kohteellisia, minka ta­kia ilmeni tarve tilata kriittisen alueen katta­va rnatalalento.

Lentoon tarjoutui mahdollisuus vasta v:n 1977kevatkesalla, minka vuoksi alunperin kolmivuoti­seksi suunniteltu kaivoksen ympariston projektipidennettiin nelivuotiseksi.

OUTOKUMPUMALMINETSINTl(

Oy

3

Lennetty alue on suurinpiirtein ~-suuntainen

vinosuunnikas, joka kattaa 408 km lehden 3243etelarajan ja Kotalahden kaivoksen pohjoispaanvalissa ja sisaltaa NE-puolella pullistumana Kon­nuslahden stratigrafisen johtohorisontin. Kartattulostettiin ATK:lla sama-arvokayrakarttoina jou­lukuussa 1977, sateilykartat helmikuussa 1978.

Parhaimman geologisen ja tektonisen informaationantaa magneettinen kartta. Alueen lohkotektoni­nen luonne tulee hyvin esiin siella missa magneet­tisesti anomalisia kivilajeja esiintyy, esim. Val­kiajarven doomi, Huhtijarven karsi-mustaliuskevyo­hyke ja Konnuslahden johtohorisontti. Paikoinrunsaasta hairiomateriaalista valittiin stratigra­fistektonisin ja analogiaperustein kiintoisimmatanomaliat tarkistustutkimuksiin. Kohteet paikan­nettiin myos magneettisin ja sahkolsin maastomit­tauksin.

Matalalennon" tUlokset, niiden jatkoselvittelyja tulkinta on kasitelty rapqrtissa 040/324108 - 12, 3243 01 - 04/ENL/19&9.

Seuraavat 1 : 50 000 magneettiseen matalalento­karttaan merkityt kohteet on selvitetty vimpaimel­la tai kairaamalla:

1. Nii ttylampi2. Kaidanpaska3. Pilkkatie W4. Konnusvesi6. Ponttomaki II9. Lamminkallio

10. Kaatralampi12. Tahvanala14. Urimo15. Tahvanala II16. Tahvanala III17. Kotkatsuo18. Rauastenlahti20. Sarkalahti

Geologinen kartoitus

3241 11 B3241 11 C3241 11 C3241 11 D3243 01 A3243 02 A, B3243 02 B3243 02 C3243 04 C·3243 02 C3243 02 C3243 02 A3241 11 D3243 02 C

•

Geologisen kartoituksen revidointia tehtiin kolme­na kesana kaksimiehisen ryhman voimalla, jotajohti FM Ralf Blomqvist (RAB) apulaisenaan v.76 ja 77 Timo Julku (TKJ) ja v. 78 Heikki Vanha­la (HTV). Geofysikaaliset matalalentokartat val­mistuivat v:n 1977 lopulla, joten kahden

OUTOKUMPUMALMINETSINTX

OY

4

Lohkare-etsinta

ensimma1sen vuoden revidointien pohjana olivatensisijaisesti geologinen aluetutkimus ja geofysi­kaaliset maastomittaukset, missa niita oli suori­tettu. Kartoitusmittakaava oli 1 : 10 000. Re­vidoinnit keskitettiin vyohykkeisiin. joissa tie­dettiin esiintyvan ma1mimielessa kiinnostaviakivilajeja. lohkareita tai hairioita. tai jotkamuuten sopivat geneettis-filosofisiin puittei­siin. Tallaisia kohteita olivat mID. Palokangas­Ylavesi-jakso (3241 11. 12. 09). Osmajarvi-Konnus­vesi-vyohyke (3241 10. 11. 3243 02), Valkeisendoomin italaita valilla Lahnanen-Arkkuselka (324111. 12) seka Timolan ja Haikian kohdealueet(3243 01). V. 1978 olivat revidoinnin kohteinamatalalentotuloksista poimitut .potentiaalisethairiot Sarkijarvella (3241 11), Sarkiniemi-Paaja­lanmaki-Leppasalo-alueella (3241 11, 3243 02)seka Halolassa (3243 03).

Revidoiva kartoitus alueelliseen selvitykseenverrattuna "tiheapiikkisemmalla kammalla" suori­tettuna toi luonnollisesti esille paljon uuttapaljastumatietoa, mutta malmiesiintymien suhteentulos jai melko laihaksi. Loydetyt uudet mafisetlinssit ovat yleensa pienikokoisia ja nikkelikoy­haa tyyppia. Kiinnostavimmat tulokset saatiinLahnasen-Arkkuselan vyohykkeesta ja Takkulanaluee 1 ta (Pbks anLaht.L« TOIllj.Jerlahti) . Yks1tyiskoh­taisemmat selostukset kartoituksista saa yhteen­vetoraporteista RAB 1976-78.

Kallioperakartoitusryhma suoritti kaikilla koh­teilla myos lohkare-etsintaa. Apuna kaytettiinProxania. Malmikoira Qwick havainnoi 2.5. ­1.7.1977 E Nykasen johdolla tunnettujen lohkare­viuhkojen alueilla. Uudet lohkareloydot tehtiinaiemmin tunnettujen lohkareviuhkojen alueelta(Lahnanen. Virransalmi-Leppasalo, Sarkiniemi),joihin ne antavat uutta taydentavaa tietoa (RAB­1976 -1978).

•

Montutukset, moreeni- ja kalliomurskenaytteenotto

Moreeni- ja kalliomurskenaytteenottoa tehtiinvuosina 1978 - 1979. "Vimpain" operoi sei tsemas­sa matalalentokartoista valitussa kohteessa maa­lis - toukokuussa 1978 (vimpain 3241 11. 324301. 324304/ROV/1978). Kaikkiaan reikia tehtiin67 kpl. joista 58 reiasta saatiin kalliomurske­nayte. Moreeninaytteita tuli 244 kpl •

OUTOKUMPUMALMINETSINTX

OY

5

•

Kohteista ei yksikaan osoittautunut maimimielessakiinnostavaksi, hairioiden aiheuttajaksi paijas­tui yleensa grafiitti ja rautakiisut.

Partner-kalustoa kaytettiin v:n 1977 lopuIIa jav:n 1978 alussa Lahnasen (3241 11) (2 kertaa),Kaidanpaskan (3241 11), Pilkkatie W:n (3241 11),Ponttomaki II:n (3243 01) ja Kotkatsuon (3243 02)kohteissa (SEP-77). Laitetta kaytettiin korvaa­maan vimpain vaikeissa maasto-olosuhteissa kutenjarvi- ja Iouhikkoalueilla. Kivineri moreeniosoittautui monin paikoin Partnerille liian vai­keasti lapaistavaksi.

Monttuja tehtiin v. 1977 - 1979 Lahnasen, Paaja­Ianmaen, Ponttomaen ja Kaidanpaskan tutkimuskoh­teissa. Geologinen tutkimusiaitos (H Hirvas)tarjosi asiantuntemustaan Lahnasen ja Paajalan­maen kohteilla kUljetussuunnan ja -matkan maarit­telyssa.

Seuraavassa on ymparistoprojektin yhteydessa tut­kittujen kiinnostavimpien aiheiden kuvauksia.

Sarkalahti 3243 02 C

Kohde sijaitsee Leppavirran kirkolta n. 5 km NEEveden alIa. Ensimmaiset viitteet esiintymastasaatiin lohkareIoytoina Sarkalahden E-rannaltasyksylia 1971 kallioperakartoituksen yhteydessa.Verraten suurikokoiset kulmikkaat Iohkareet esiin­tyivat pienelia alalla, mika viittaisi lahtokoh­dan laheisyyteen. Seuraavana talvena paikallis­tettiin jaaltakasin magnetometraamalla yksinainenkaksihuippuinen pienialainen (f! 'V 100 m) hairiolahelta rantaa (X = 33.92, Y = 45.55).

Kohde mitattiin systemaattisesti magnetometriliaja IP:lla v. 1974 ja saatujen prismatulkintojenpohjaita tehtiin kairaussuunnitelma (S Vaisanen1974).

Kairaus aloitettiin OKME:n Ita-Suomen organisaa­tion toimesta ja vastaperustetun Kotalahden ym­paristoprojektin valvonnassa ~ammikuussa 1976.

Alkuperainen neIjan reian ohjelma antoi rohkaise­via tuloksia, joskaan ei riittanyt esiintymandimensioiden selvittamiseen. Kairausta jatket­tiin jaatilanteen heikkenemisen pelossa osan ai­kaa kahdella koneella. Kaikkiaan tehtiin tammi­maaliskuussa neIjaan n. 25 metrin valein sijait­sevaan profiiliin 9 reikaa, yht. 1 091,50 m.Kairarei'issa suoritettiin latauspotentiaali-ja omapotentiaalimittauksia seka 3-komponentti­magnetometraus, joka osittain epaonnistui.

OUTOKUMPUMALMINETSINTX

OY

6

8

Jaalta yritettiin detaljigravimetrausta, jossakuitenkaan ei onnistuttu. Suomen Malmi Oy:ltatilattu PEM-kokeilu, joka tehtiin kolmessa kai­rausprofiilissa ja kahdessa niita vastaan kohti­suorassa profiilissa muodostuman yli, onnistuisita vastoin hyvin johtuen osittain ymparoiviengneissien geofysikaalisesta inaktiivisuudesta.Muodostuman kohdalla on Yetta + maata 9 - 15 m:npaksuudelta.

Kairauksen ja mittausten pohjalta voitiin minera­lisaation geometriasta muodostaa kohtalaisen luo­tettava kuva.

Muodostuma on muodoltaan lievasti litistynyt pal­lo, jonka halkaisija on n. 100 m ja kaade loivas­ti lounaaseen.

Sivukivi on vaihtelevasti migmatiittiutunut kiil­legneissi, jota erilaiset graniitti-, trondhje­miitti- ja pegmatiittijuonet leikkaavat. Paikoinsivukivessa tavataan vahvasti hiertyneita ja muut­tuneita emaksisia juonia ja kerroksia, amfiboliit­tia, sarvivalkegneissia, metagabroa ja metaperk­nt t t t t a ,

Muodostuma on mineraalikoostumukseltaan metagab­roa-metaperkniittia, vaaleaa vihertavanharmaatayleensa massamaista ja alkuperaistekstuuriltaanhypidiomorfista kivea. Paamineraaleina esiintyyvaalea sarvivalke, kummingtoniitti ja biotiittiseka metagabrossa plagioklaasi (andesiini-Iabrado­ri, joka on usein sekundaaristi albiittiutunut)seka joskus opakit. Muuttumistuloksina esiintyyusein runsaasti serisiittia ja kloriittia sekapaikoin talkkia. Rutiilia on poikkeuksellisenrunsaasti. Muita aksessoreja ovat kvartsi, saus­suriitti, titaniitti, apatiitti, mikrokliini jazirkoni. Relikteja rombisesta ja monokliinises­ta pyroksenista on havaittu aarimmaisen vahan.

Muodostumaa leikkaavat paikoin 0,1 - 2,0 m vahvui­set hienorakeiset amfiboliittijuonet, jotka lie­nevat alunperin diabaasia.

Happamia juonikivia on runsaasti. Yleisin jayhtenaisin on homogeeninen heikosti pilsteinenkeskirakeinen trondhjemiitti, joka esiintyy laa­jimmillaan muodostuman ylaosissa ja pienempinajuonina alaosissa.

OUTOKUMPUMAlMINETSINTli

Oy

7

8

Vaalea heterogeeninen pegmatiitti lavistaa muodos­tumaa enemman tai vahemman hiertyneina juoninaja suonina. Kontaktit ovat yleensa vahvasti kiil­teytyneet ja pegmatiitissa on runsaasti kiille­gneissimaisia osia ja mafisia fragmentteja. Pai­koin pegmatiittiin sisaltyy myos sulfidipitoisuuk­sia.

Sulfideja esiintyy koko muodostumassa jossainmaarin, mutta malmiluokkaa olevat pitoisuudetovat keskittyneet intruusion keskipisteen ja reu­nan valiin muodostuman muotoa karkeasti noudatta­vaksi kehaksi: mineralisaatio on muodostuman SW­paassa paikoin kiinni kontaktissa erkaantuen sii­ta akselin suunnassa NW ylospain. Mineralisaatio­lavistysten pitoisuudet ja vahvuudet vaihtelevathuomattavasti ja ilmeisen epasystemaattisesti.Parhaat lavistykset ovat kuitenkin muodostumankeskiosissa.

Sulfidit esiintyvat hieman verkkomaisena hienora­keisena pirotteena silikaattien valitiloissa.Runsaassa pirotteessa on lisaksi suurehkoja epa­maaraisia sulfidilaiskia, joissa pentlandiittion kookkaina rakeina magneettikiisussa. Hienora­keisessa ja heikossa pirotteessa pentlandiittiaon suhteellisen vahan. Hiertyneissa osissa pent­landiittia on myos suotaumaliekkeina magneettikii­sussa. Kuparikiisua on verraten niukasti. Seon osittain hienona polyna harmeessa. Ilmeniit­tia ja rutiilia on paikoin runsaasti. Aksessorei­na tavataan edellisten lisaksi sinkkivalketta,gersdorffiittia, grafiittia ja mackinaviittia.

Silikaattien havaitaan paikoin syrjayttavan mag­neettikiisua.

Geofysikaalisten maanpintamittausten pohjaltatehty prismamalli antaa muodostuman W-paalle huo­mattavasti suuremman syvyyden (400 m) kuin E-paal­Ie (200 m). Taman ja kairauksista saadun geolo­gisen tulkinnan valilla on selva ristiriita, jokaolisi tarkistettavissa uudella prismatulkinnallakayttaen kairauksesta saatua petrofysikaalistamateriaalia.

Sarkalahden mineralisaation rakenteesta on kai­raustietojen pohjalta tehty kaksi vaihtoehtoistatulkintamallia, joista molemmista on laskettuin-situ malmireservit. Vaihtoehto I antaa

OUTOKUMPUMALMINETSINTl(

OY

8

227 000 t keskipitoisuudella187 000 t "

174 000 t "

0,87 % Ni, 0,29 %0,97 % Ni, 0,31 %ja vaihtoehto II0,94 % Ni, 0,30 %

Cu taiCu

Cu

On huomattava, etta minera11soituneet vyohykkeetovat tulkinnan mukaan loiva-asentoisia ja tastajohtuen vaikeasti louhittavissa maanalaisena.

Valtauksen Sarkalahti 1 annettiin raueta 19.12.77.

"~ Lahnanen 3241 11 B

Kohde sijaitsee Lahnasenjarven koillispuolellan. 2,5 km Huhtijarven puhkeamasta itakaakkoon.

Alueella oli aikaisemmin tehty kallioperakartoi­tusta, lohkare-etsintaa, geofysikaalisia maasto­mittauksia (magn., slingram, gravimetr.) sekakairattu nelja reikaa (Lep-35, -36, -149 ja -150)lahinna vahvojen magneettisten hairio1den tarkis­tamiseks1.

Kohde otettiin v. 1976 ohjelmaan alueella sija1t­sevan laajan gravimetrisen anomalian takia. Li­saksi sen analoginen asema Kotalahden maImin kans­sa Kotalahden (Valkeisen) doomin vastakkaisellareunalla ja alueelta loydetyt kohtalaiset lohka­reet (Ni 0,5 - 0,8 %) lisasivat mielenkiintoaaiheeseen.

Revidoivan kallioperakartoituksen yhteydessa loy­tyi pyrokseeni-kummingtoniittigabropaljastuma,jossa tavattiin heikkoa kiisup1toisuutta (0,15% Ni, 16-RAB/3241-76). Petrofysiikan parametriteivat poikenneet mainittavasti ympariston kivienvastaavista.

•

V. 1977 mitattiin 3 km korkeajaks~slingram-, IP­ja magneettisia linjoja 50 x 20 m ruudukkoonja GB-paljastuman yli ja sen jatkeille kaivettiinnelja tutkimusojaa (16-RAB-1 ja 2 seka Ml ja M2:KTK) ja 2 monttua (M3-ja M4-KTK). Kaksi ojistatavoitti muodostuman antaen parhaimmillaan 8 -9 m:n matkalla Ni~ 0,2 % ja Cu"-"O,08 % seka sul­fidifaasin Ni-pi t o t auude ka t >v 9 % (16"-RAB-2/ 3241­76). Myohemmin em. tutkimusojassa tehty yksi­tyiskohtainen soijanaytteenotto vahvisti palanayt­teista saadut tulokset. Tutkimusojista tehtiingeokemiallinen ja moreenitutkimus (valir. SEP-77) .

OUTOKUMPUMALMINETSINTl(

Oy

9

•

Osa mittausalueesta magnetometrattiin tihennetyl­Hi. verkolla lokakuussa 1977, mutta "puhkeamaa"ei saatu esi11e taustasta. Marras-jou1ukuussakairattiin ne1ja 1yhytta reikaa (Lep-166-169)ko1meen 25 m:n va1imatkoin sijaitsevaan profii­liin, jotka osoittivat muodostuman kapenevan sekakulun etta syvyyssuunnassa. ja mahdollisuudetekonomiseen mineralisaatioon todettiin vahaisik­si.

Tutkimusojien irtomaakerroksista tavatut kiisu­pitoiset peridotiitti- ja perkniittilohkareetseka moreenigeokemian tulokset olivat syyna joulu­kuussa 77 tehtyyn kev~een moreeninaytteenottoon(Partner) 200 x 300 m :n alueella linjavalilla10 - 20 m ja pistevalilla 10 m gabropuhkeamanNW-puolelle. Paksu kivinen moreeni esti yleensakoko irtomaakerroksen lapaisyn. Naytteenotossasaatiin pari Cu-Ni-anomaliaa yli 3 m:n syvyyteen.Myohemmin parannetulla kalustolla tehty laajennet­tu naytteenotto toi mustaliuskevyohykkeen hyvinesille ja antoi lisaksi yhden anomalisen pisteen.joka on ilmeisesti lohkareesta (raportti SEP-78).

Geologisen tutkimuslaitoksen malminetsintaa pal­velevan maaperatutkimuksen tyoryhman tarjottuayhteistyota moreenistratigrafian ja kUljetussuun­ta/-matkatutkimuksen alalIa otettiin Lahnaneneraaksi kohteeksi. Gabropuhkeaman ja Valkiajar­yen valiseen maastoon kaivettiin 10 monttua (M5­MI4-KTK), joista viisi luoteisinta (MI0-14) ta­voitti kallion. Perkniitti- ja peridotiittiloh­kareita, joissa on kohtalaisia Ni- ja Cu-pitoi­suuksia, esiintyi paaasiassa kaakkoisimmissa ha­vainnoissa (M5-M9. aikaisemmin myos Ml j M2,mutta M3:sta ja M4:sta ne puuttuivat) kohtalaisenkapealla sektorilla. Moreenitutkimuksen (H Hir­vas-79) mukaan tama on selitettavissa silla, ettakaakkoisosassa vallitsee ylempi pitempimatkainenmoreeniyksikko (ablaatiomoreeni). jonka Ni-kriit­tiset lohkareet ovat Kotalahden puhkeamista taikauempaa peraisin. Luoteiset montut sensijaanon kaivettu alempaan kalliota verhoavaan pohja­moreeniin. Tama ei kuitenkaan selita tyhjentavas­ti montuissa Ml, M2 ja M4 esiintyvaa suurta musta­liuskelohkareiden keskittymaa. jonka on vaikeakuvitella olevan muualta kuin Lahnasen ML-kaares­ta peraisin .

OUTOKUMPUMALMINETSINTX

OY

10

-

•

Peridotiitti1ohkareet ovat yleensa suurikokoisia,laattamaisia sarmikkaita ja terveita, kun taasperkniittilohkareet ovat usein (magneettikiisu­pitoisuudesta johtuen?) rapautuneita ja selvastipienempia. Peridotiittilohkareiden Ni-pitoisuuson luokkaa 0,1 % (NiSF-v20 %). PK-lohkareissase on keskimaarin 0,4 % (NiSF 6,5 - 9 %).

Varkaus Kopolanniemi 3234 03 D, 06 B(Varkaus voimakanava 3243 03 C)

Kohde on rantapaljastuma breksiamigmatiittia,jossa on pyrokseniitti-perkniittimurskaleita(X = 15.080, Y = 49.700). Eraasta murskaleestatehty analyysi Ni 0,17, Cu 0,18, S 1,45 % (54­AV/VAR-66). Alueella on tehty maastossa magn.ja slingram-mittaus, jossa tu1i esille paljastu­masta NE suuntautuva vedenalainen hairiojono.Yhtenaisin hairio (pituus lahes 1 km) osuu Unnu­kanniemen (Kiukamonniemen) NW-puolelle.

Tama hairiojono on osa topografiassa ja aeromag­neettisella kartalla havaittavaa NE-SW-suuntaistaepajatkuvuusvyohyketta Varkauden Kuokkalan jaLeppavirran Mustinsalon valissa. Samaan vyohyk­keeseen sisaltyvat A Ahlstromin voimakanavan mine­ralisaatio (Pentti Tolvanen-56 X = 12.700, Y =46.700: 71-18350 Ni 2,43, Cu 0,16, Co 0,10, S28,4 Ni/SF3,2, Yrjo Hamalainen-59 koord. samat,lohkare: 71-22498 Ni 2,06, Cu 1,70, Co 0,09, S7,9 Ni/SF 9,6, Jaakko Hyvarinen-63 koord. samat:72-1312 Ni 0,43, Cu 1,18, Co 0,03, S 10,3, Ni/SF1,5), A Ahlstromin raakavesitunnelien mineral i­saatio(t) (Risto Saila-69 X = 13.000, Y = 47.500(?): 72-1311 Ni 2,13, Cu 0,16, Co 0,17, S 30,5,Ni/SF 2,6, Gabor Gaal-70 X = 13.15, Y = 47.35:70-3083 - 3091 Ni 0,40 - 0,75, Cu 0,12 - 0,63,Co 0,03 - 0,05, S 6,4 - 11,3 Ni/SF 2,3 - 2,9),lohkare 53-AV/Vrs-66 (X = 15.100, Y = 49.640:71-16472 Ni 0,18, Cu 0,18, Co 0,009, S 1,50, Ni/SF4,4 ja lohkare 12-SK/Lep-63 (X = 16.340, Y =53.290: 71-15957 Ni 0,50, Cu 0,25, Co 0,02, S3,4, Ni/SF 5,4).

Aeromagneettisella kartalla vyohykkeen voimakkainhairio on Varkauden kirkon ja voimakanavan valis­sa. A Ahlstrom on yrittanyt selvittaa hairionkairauttamalla reian BhI (GG-70). Reika on lavis­tanyt pitkalla matkalla hienorakeista ofiittista

OUTOKUMPUMALMINETSINTX

OY

11

-

-

•

gabroa (vrt. OKKO, Valimalmio - Mertakoski), jos­sa on vBhan kiisuja, mutta anomaalinen Zn-pitoi­suus. Reika vaikuttaa karttojen perusteella ole­van sivussa hairiomaksimista. Toinen reika,BhII, on kairattu vesitunnelin KUMGB_linssin reu­naan. Molemmat reiat ovat suurinpiirtein alueel­lisen liuskeisuustason suunnassa.

Vyohyke sijaitsee kiinnostavimmilta osiltaan teol­lisuus- ja asutusalueilla tai veden alla, mikatekee tutkimisen vaikeaksi.

Samanlaisia ja samansuuntaisia vyohykkeita onymparistossa muitakin, mm. Kopolanniemen mittaus­alueen NW-osassa (Sinikonniemi). Hairioiden di­mensiot. suunta ja voimakkuus ovat IBhes identti­set Koirusveden intruusion peridotiittiosan ai­heuttaman hairion kanssa.

Nama SW-NE-suuntaiset vyohykkeet ovat selvapiir­teisimmillaan matalalentoalueen S-puolella lehdil­la 3234 03. 06 ja siita SE ja ovat osaksi siitasyysta jaaneet viela IBhemman tarkastelun ulko­puolelle.

Mikali vedenalaiset aiheet otetaan jalleen ohjel­maan niinkuin nyt on Koirusvedella tehty, olisiKinkamonselan (Unnukanniemen NW-puolella) hairiotarkistettava. Saman mittausalueen Sinikonnie­men hairio on myos selvittamatta.

Leppavirta, Takkula 3241 10 D

Tomperlahden N-paan emaksista pahkua oli tutkittujo alueellisen kartoitustyon yhteydessa. Tehdyttyot kasittivat tuolloin mm. magnetometrauksen,proxanoinnin ja naytteenoton tutkimusojasta.

Aiheen vahvimpaan hairiokohtaan kairattiin samaanleikkaukseen kaksi reikaa, jotka osoittivat kii­suuntuman olevan hajanaisen ja alaspain heikkene­van. Tutkittu osa gabro-perkniitti-pyrokseniit­tipahkua on vahvasti hiertynyt ja magneettikiisu­rikas (NiSF n. 2 %). Deformoitumaton kivi onIBhes kiisutonta.

Takkulan aihe kuuluu pienten GB-PK-klumppien ka­rakterisoimaan N-S-suuntaiseen Osmajarvi-Konnus­vesi-vyohykkeeseen. Vyohykkeella tehtiin revi­doiva kallioperakartoitus, joka ei kuitenkaantuonut esiin merkittavia aiheita.

OUTOKUMPUMALMINETSINTX

OV

12

Leppavirta, Kotkatsuo 3243 02 A

Aihe loydettiin 1977 matalalennon magneettisestatulostuksesta ymparistostaan selvasti erottuvanapienena ja pyoreana Sarka1ahden aiheen analogi­ana. Paikalla ei ole kalliopaljastumia eika ai­heesta lahteneita lohkareita tunneta.

Aihe mitattiin maastossa syyskuussa 1978 ja ensim­mainen reika kairattiin marraskuussa samana vuon­na. Yhteensa aiheeseen kairattiin kahdessa vai­heessa seitseman reikaa vii teen profiiliin.

Magneettisen anomalian maksimiin kairatut kaksiprofiilia antoivat parhaan tuloksen. 25 m:n va­lein sijaitsevien profiilien rei'issa on muodos­tuman alakontaktin - jossain maarin myos ylakon­taktin - laheisyydessa muusta muodostumasta sel­vasti poikkeavasti Ni-rikkaita, mutta varsin ka­peita vyohykkeita. Muodostuman muoto on sarkalah­timaisesti kuppimainen, lievasti etelaan kaatuvailmeisesti juureton pahku, jonka jatkeet etelaan­pain ovat tosin viela selvittamatta.

Kivilajit ovat Sarkalahden kanssa lahes identti­set; eroavaisuutena on Kotkatsuolla italaidallalaaja-alaisesti esiintyva vaalea diabaasimainenkivilaji, joka oletettavasti on luettava muodos­tumaan, ehka ymparoiviin liuskeisiin joutuneenintruusiopahkun nopeammin jaahtyneeseen katto­osaan.

Sulfidit esiintyvat kuten Sarkalahden esiinty­massa. Taloudellista toimintaa edellyttavat maa­rat ja pitoisuudet ovat kuitenkin Sarkalahteakinhuomattavasti heikommat, vaikka etuna onkin maal­la - tosin maralla - sijainti.

•

Muita aiheita Kotalahden ymparistoprojektin ollessa kaynnissatehtiin projektikokouksessa paatos, etta veden­alaisia aiheita ei toistaiseksi tutkita. Tamasulki pois joitakin rajattuja kohteita, jotkaoli suunniteltu tutkittaviksi.

Koirusveden gabrolla (3241 12 C) tehtiin tammi­kuussa 1977 magneettisia ja IP-profiilimittauk­sia aikaisemmin systemaattisesti mitatulla alueel­lao Suunniteltu kairaus peruttiin, mutta myohem­min tehtiin Partner-naytteenotto, ja projektinpaattymisen jalkeen massiivia on myos kairattu •

OUTOKUMPUMALMINETSINTX

OV

13

-

-

•

•

JAKELU

Poksanlahti 3241 10 D on vedenalainen aihe, jokaon selvitettavissa kairaamalla. Laheisista ai­heista Takkula 3241 10 D on kairattu. Pasonsaa­ressa 3241 10 C saattaa olla potentiaalia, vaikka­kin kivi antaa "kuivan" vaikutelman.

Saaskiluodot (Sarkiluodot) 3241 11 B jatettiinpois kairausohjelmasta, mutta on projektin paatyt­tya kairattu.

Petajajarvi 3241 09 C on niinikaan vedenalainenaihe, jonka kaksiosaisen magneettisen hairionmolempiin maksimeihin on kairattu yksi reika.

Kirvessaaret 3241 11 D on vedenalainen aihe, eiselvitetty.

T Karppanen OKHMJ Koskinen OKKOM Jarvinen OKOKME/Olari arkistoOKME/Oku arkisto