PEDUCALEHTI3/2010

2

PEDUCALEHTI 3/2010

3 Pääkirjoitus4 Una primavera bellissima a Firenze7 Tervetuloa tiedeyhteisöön! 8 Abstraktia ajattelua vai käytännön toimia ohjaavaa etiikkaa13 Oodi tehotytöille14 Kuvia syksyn varrelta18 Ett halvt år i nordens minsta huvudstad20 Kantsii olla tutori22 Mieskiintiö HSE Challenge 201024 Ei orjuudelle!26 Keitä he ovat?27 Krääsätön ja kriisitön joulu

3

PääkirjoitusPeruskoulunsa päättävät nuoret jäävät ilman toi-sen asteen koulutuspaikkaa. Ylioppilaat ajautuvat välivuosikierteeseen. Nuorisotyöttömyys lisään-tyy. Ei mene nuorilla hyvin. Vai meneekö?

Koulutuksen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, ja samaan aikaan oppilaitokset ovat (tietyistä poliit-tisista päätöksistä johtuen) kyvyttömiä tai halut-tomia vastaamaan työnantajien tarpeisiin. Vielä suurempi ongelma kuitenkin mielestäni on (mei-dän) nuorten keskuudessa vallitseva asenne: ei haluta kouluttautua, koska ei haluta tehdä töitä. Ja miksi haluttaisiinkaan, kun ei ole pakko?

Juttelin työttömän ystäväni kanssa. Toisin kuin joillekin, hänelle työttömyys on valinta. Opiskelut eivät maittaneet aikoinaan. Luvut loppuivat, eikä työnhaussa tärpännyt heti ensimmäisellä. Kun sit-ten Kela muisti työtöntä työnhakijaa ensimmäistä kertaa, ystäväni ymmärsi, että vain tyhmä menisi kaupan kassalle kärvistelemään, kun saman tilin voi kuitata täyttämällä pari lomaketta ja pyöräh-tämällä työkkärin kurssilla kerran, pari kuukau-dessa. Nyt ystäväni elää villiä nuoruuttaan kotona odottaen inspiraatiota ja uutta suuntaa elämälle.

Jos veromarkkoja kerran riittää, miksi opiskelijan täytyy raataa jaksamisensa äärirajoille (ja ylikin, jos katsoo meikäläisten masennus- ja opiskelu-uupumustilastoja) ennen kuin Kela katsoo hänen ansainneen ruokarahansa. Samaan aikaan kave-rini saa saman – tai jopa suuremman – potin pe-laamalla Nintendo Wiitä päivästä toiseen.

Tiedän, ettei työttömyys yleensä ole valinta ja et-tä yhdellä jos toisellakin työttömällä on elätettävä-nään muitakin kuin itsensä. Sitä paitsi monelle työ on tärkeä osa identiteettiä, ja sen menettäminen on ainakin jonkinlaisen kriisin paikka. Kaikesta huolimatta minun on vaikea ymmärtää, ketä tällai-

nen tukijärjestelmä palvelee. Oletan, että näistä asioista päättävien ihmisten keskeinen intressi on kouluttaa nuorista asiantuntijoita tekemään töitä ja maksamaan veroja. Nykyinen järjestelmä kui-tenkin vain kannustaa aktiivisesti hakeutumaan passiivisuuteen.

Me nuoret olemme yhteiskunnan toivo. Se ei kui-tenkaan tarkoita, ettemmekö voisi olla myös lais-koja ja mukavuudenhaluisia.

On tietenkin mahdollista, että olen väärässä pai-kassa, kun edes mietin tällaisia. On tietenkin mah-dollista, että olen väärällä alalla kun yöllä töistä kotiin tultuani ja tenttiin lukiessani virtauskokemus muuttuu pakonomaiseksi pänttäämiseksi – tai ret-keksi nukkumatin maahan. En kuitenkaan millään jaksaisi uskoa, että kyky (ja halu) kuuluisaan buli-miaopiskeluun ja itsensä kiusaamiseen on sopiva mittari kertomaan yhtään kenenkään sopivuudes-ta yhtään millekään alalle… Ja niinpä varmaan lähtisinkin asian puolesta barrikadeille – jos työn ja opiskelun parista kerkeäisin.

Ihanaa syksyä ja valoisaa joulunodotusta kaikil-le! Polttakaa kynttilöitä, juokaa halpaa punkkua ja parantakaa maailmaa… ja lukekaa Peducaleh-teä. Seuraava lehti ilmestyy keväällä, ja toimitus odottaa jälleen ajatuksia opiskelijaelämän ihanuuksista ja kamaluuksista.

Anna

4

JAniCA niirOnEn

UnA PriMAVErA BELLiSSiMA A FirEnZE– Yksi kertomus vaihtoon lähdöstä, siellä olosta ja paluusta

23.2.2010: Vika päivä ennen lähtöä. Kämpän pakkaamiseen menee eniten aikaa ja viimeiset muuttokuormat viedään pulkan avulla veljen va-rastoon. Vikasta päivästä tulee hyyyyvin pitkä ja illalla tulee muutama stressikyynel. Varsinkin kun huomaan, että ensimmäisiksi öiksi varatun hos-tellin respa menee kiinni klo 20.00 ja koneeni las-keutuu Firenzeen vasta 23.15. Äkkiä uuden hos-tellin varaaminen.

24.2.2010: Pelkään lentämistä ja Firenzeen lentä-minen ei ole maailman yksinkertaisinta. Lähden aamupäivästä liikkeelle, lennän Lontooseen, siel-tä Wieniin ja lopulta bussin kokoisella koneella Fi-renzeen. Pääsen hostelliin ja respan mies on mu-kava ja auttavainen. Nukun sikeästi.

25.2.2010: Eka päivä. Sen muistan tarkalleen. Kiertelen uutta kotikaupunkiani ihmeissäni. Firen-ze on maailman kaunein paikka. Aurinko paistaa ja lämmittää jo täällä, Suomessa taas on aivan hullut miinusasteet. Erasmus-toimistossa käynti, ja koordinaattori Francesca ei anna puhua muuta kuin italiaa. Kamalaa. Selviän kuitenkin hengissä ja lähden jonossa olleen toisen vaihtarin, Barce-lonalaisen Patrician kanssa viinilasilliselle. Illalla menen suomalaisen vaihtarin Katin kotiin syö-mään patonkia ja juomaan viiniä. Juhlimme myö-hään perinteisissä vaihtari-bileissä. Saan kutsun erääseen Erasmus-opiskelijoiden asuntoon, niin kauaksi aikaa kunnes löydän oman kodin. Miten ystävällistä! Kaikki auttavat, koska ovat olleet sa-massa tilanteessa.

Tammikuu 2009: Pitäisiköhän lähteä vaihtoon en-si keväänä? Ruotsiin, Italiaan, Lontooseen?

Helmikuu 2009: Italiaan! Paperisotaa ja hake-musten täyttämistä. Mistä mä tässä vaiheessa tiiän, mitä kursseja ottaa?

Maaliskuu 2009: Jes, pääsin Firenzeen vaihtoon!

Syyskuu 2009: Italian kielen preppaus alkakoon. Olen aiemmin opiskellut italiaa noin 10 opintopis-tettä, mutta nyt otan kaikki mahdolliset kurssit. Kieliasiasta tulee eniten stressaava juttu. Puhu-minen on niin vaikeeta, varsinkin kun sitä ei har-jotella Suomessa ollenkaan. Paukutetaan vaan konjuktiivia.

Joulukuu 2009: Asuntojen metsästys alkaa. Pitäi-si varmaan ostaa lentoliputkin. Noh, kyllä sen ker-kee vielä myöhemminkin.

Tammikuu 2010: Apua, mä lähen ens kuussa! Asuntojen etsintä on aktiivista, mutta mikään ei tunnu tärppäävän. Päätän etsiä asunnon paikan päältä.

Helmikuu 2010: Lennot ostettu tämän kuun 24. päivälle. Laura-kaveri lähti jo Sienaan kielikurssil-le, joten onneksi häneltä voi kysellä paniikkiasi-oita. Yllättävän paljon järjestelyhommaa Suomen päässä, ja joka päivälle merkattuna jokin vierai-lu Kelaan, opintotoimistoon, Erasmus-toimistoon jne. Mutta lähtö alkaa tuntua todellisemmalta.

5

Helmi-maaliskuu 2010: Asun viikon Ponte Vecchi-on vieressä olevassa noin 1000 vuotta vanhassa asunnossa. Löydän kuin löydänkin oman asun-non ja se tuntuu täydelliseltä! Muutto uuteen ko-tiin. Kokeilen muutamaa kurssia, mutta ne eivät nappaa. Päätän aloittaa kurssit vasta huhtikuus-sa, täysin suunnitelmista poiketen. Maaliskuussa keskityn kaupunkiin tutustumiseen, kielen opette-luun, cappucinojen juontiin, kavereiden kanssa oleiluun, ruokaan ja hyvään Chianti-viiniin.

Huhtikuu 2010: Perhe käy kylässä ja menemme myös Roomaan. Ensimmäiset kuumat päivät. Pi-dän Firenzestä enemmän kuin Roomasta, koska Firenze on pienempi ja intiiminpi. Aloitan muuta-man kasvatustieteen kurssin ja ne ovat todella mielenkiintoisia. Professorit ovat mukavia, mutta puhuvat italiaa todella nopeasti. Olen aivan poik-ki luennon jälkeen. Kuullunymmärrys alkaa kui-tenkin olla hyvä. Kielikurssi tukee oppimista ja saan sieltä ystäviä. Yleisesti ottaen vaihtarit ovat aika nuoria ja kovia menemään. Yliopisto on la-kossa yhden perjantain.

Toukokuu 2010: Osaan italiaa jo ihan ok. Perusasi-ointi menee todella hyvin ja italialaiset ovat otet-

tuja, kun puhun heidän kieltään. Turistit alkavat näkyä enemmän katukuvassa (niitä käy 8 miljoo-naa vuodessa). Onneksi olen jo konkari ja tiedän oikoreitit. ”Kulttuuri”-sana saa aivan uuden merki-tyksen elämässäni. Aukiolla saattaa yhtäkkiä olla pianokonsertti tai museoihin voi mennä yövierai-luille. Oma kotini on 1200-luvulta ja Michaelange-lo on asunut samalla kadulla.

Kesäkuu 2010: Viimeinen kuukausi. Aika on men-nyt todella nopeasti. Reissailen kuin viimeistä päivää ja eritoten Sisilia ihastuttaa. Olen jo siir-tynyt kofeiinittomaan kahviin, koska en halua olla riippuvainen cappucinoista Suomessa. Alan lu-kea tentteihin. Minulla on noin 800 sivua luetta-vana italian kielistä kasvatustieteen kirjallisuutta. Luetun ymmärtäminen kehittyy. Tiedossa olevat suulliset kokeet alkavat jännittää vietävästi.

22.6.2010: Minulla on molemmat tentit samana päivänä. Toinen aamulla 8.30 professorin kans-sa kahdestaan. Saan täydet pisteet. 10.30 alkaa odottaminen seuraavaa tenttiä varten. Onnekse-ni joudun odottelemaan vain kaksi tuntia omaa vuoroani, mutta olen lähellä pyörtymistä ja ok-sentamista useaan otteeseen. Menen luentosalin

6

eteen professorin viereen istumaan. Muut odottavat vuo-roaan samassa sa-lissa ja hymyilevät sympatia-hymyjä, koska olen aivan valkoinen. Keskus-telen 20 minuuttia vähemmistöryhmis-tä ja vertailen tilan-netta myös Suo-meen. Tentti menee hyvin, mutta tärinä ei lähde pois. Läh-den hoitamaan lo-put paperiasiat ja ne hoituvat. Menen kotiin ja kuulen, että lakon vuoksi lentomme on peruttu. Puhun Meridianan virkailijan kanssa puhelimessa 40 minuuttia italiaksi ja saan varattua uudet len-not, ylihuomiselle. Koen olevani maailman paras italian puhumisessa ja olen äärettömän ylpeä it-sestäni.

23.6.2010: Vika päivä. Teen kaiken, mitä olen ha-lunnut tehdä, mutta en vieraile Uffizissa. Syy tulla toistekin. Viimeisen päivän auringonlasku on sa-noinkuvaamattoman kaunis ja ”fusilli con pecori-no romano” taivaallisen hyvää.

24.6.2010: Lähtö. Firenze vasta heräilee, kun läh-demme Lauran kanssa kohti Milanoa. Pelkääm-me, että laukkumme painavat liikaa. Ei seuraa-muksia. Outoa palata kotiin. Kadut ovat hirveän leveitä, autoja ja koirankakkaa on vähän, luontoa paljon. Ravintolassa en osaa puhua suomea.

Kesä 2010: Kymmenien tuhansien kuvien järjes-telyä, facebook-viestejä vaihtarikavereiden kans-sa, muistelua.

Lokakuu 2010: Alan selvittää kurssien korvaavuus-mahdollisuuksia. Saan kuin saankin ne hyväksi-

luettua sosiaalityön si vuaineopintoihin. Pa lautan kaikki viimei-setkin paperilappu set. Aloitan ALICE-kurssin italialaisen vaih tarin kanssa ja saan pidet-tyä kielitaitoa yllä. Alan suunnitella työharjoit-telua ul ko maille ensi kesäk si, ehkä Ruot-siin. Ulkomailla asu-minen oli yl lättävän kivutonta ja mu kavaa. Suositeltavaa.

7

Tervetuloa tiedeyhteisöön! nEiTi X

Moi. Olen ensimmäisen vuoden luokanopettaja-opiskelija, ja seuraavaksi vuorossa on ankaraa avautumista.

Mikäli erästä nimeltämainitsematonta kriittisen kasvatustieteen Jari Sarasvuota on uskominen, opinahjonini on Suomen ainoa huippuyliopisto. Jopa niin hieno paikka, että koulu-sanan käyttö suorastaan halventaa sitä. Opiskelen nimittäin tiedeyhteisössä. Opettajani eivät ole mitä tahansa opettajia, vaan tutkijaopettajia. Itse en ole oppi-las, vaan opiskelija, ja tavallisesta koulusta poike-ten, olemme opettajiemme kanssa tasavertaisia tiedeyhteisön jäseniä, tehtävänämme tuottaa yh-dessä uutta tieteellistä tietoa. Hienoa, eikö?

Tiedeyhteisö-käsite avautui minulle hiljalleen en-simmäisen periodin aikana. Pääsin tutustumaan akateemiseen maailmaan ja sen diskurssiin (tie-dän nyt mikä on paradigma, ja pöytää kattaes-sani tulen jatkossa plaseeraamaan astiat paikoil-leen), mutta tätä itseisarvoista verbaaliakrobatiaa lukuun ottamatta ensimmäiset opiskelukokemuk-seni ovat olleet vähintäänkin hämmentäviä. Tie-deyhteisö onkin jotain aivan muuta, kuin mitä siltä osasin odottaa.

Ainedidaktisilla ryhmätunneilla (leikkiajalla) näet pääsee mm. kehittelemään tanssiliikkeitä oman nimensä tahtiin, piirtelemään tusseilla, leikkimään multilink-palikoilla, välimerkkijumppaa unohta-matta. Orientaatioviikolla saa piirtää nimensä il-maan tiedeyhteisönenällään. Toiminnallisuuden vastapainona ovat järjestetyt yhteiset päiväuni-hetket (toiselta nimeltään didaktiikan luennot), joilla itsestään kolmannessa persoonassa puhu-va luennoitsija luettelee powerpoint-kalvoilta eri-näisten kasvatustieteellisen alan kirjojen nimiä, il-mestymisvuosia ja kirjoittajia.

Merkittävä osa luentojen ja ryhmätuntien sisällös-tä on toki ollut erittäin laadukasta, mutta ei kai mi-tään niin hyvää, ettei jotain raivostuttavaakin. Jos-tain syystä tutkijaopettajien käsitys osallistavasta opetuksesta tuntuu olevan itsestäänselvyyksien kyseleminen. Joka luennolla/ryhmätunnilla on AI-NA vähintään kaksi seuraavan kaavan mukaista kiusallista hetkeä:

Opettaja selitettyään asian X kysyy jotain nauret-tavan helppoa. Vuorossa on vaivaantunut hiljai-suus (kukaan ei kehtaa vastata). Heinäsirkkojen sirittäessä ilmassa viuhuu kuitenkin yksi käsi. Tä-mä käsi kuuluu kaikkien tuntemalle opiskelijatyy-pille: Kympin tytölle (anteeksi seksismi). Kympin tytöllä on kahdenlaisia vastauksia:

Opemätajusin-malli: Sisältää opettajan juuri esittämän asian, hieman eri sanoiksi puettuna.

Työhistoria-malli: ”Mä oon siis ollu neljä vuotta päiväkodissa/koulussa töissä, ja...”

Molempiin puheenvuoroihin opettaja vastaa tottu-neesti: ”Hyvä/Olet oikeassa/Hienoa!”

Väkisinkin sitä tulee miettineeksi, että kuinka pal-jon kyseinen tiedeyhteisötoiminta lopulta eroaa siitä, kun 1. luokan sijaisena toimiessani pikku-Ville tulee hakemaan opettajaltaan huomiota:

”Ope kato näitä mun Pokemon-kortteja!””Hienot on”.

Kun sokerina pohjalla ovat vielä matematiikan di-daktiikan luennon satuteatteri ja lukuisten ainei-den tenttikysymykset, joihin olisin osannut vas-tata jo yläasteella (turhaan luin ne tenttikirjat...), on selvää, että tiedeyhteisö ei todellakaan ole mi-kään koulu. Se nimittäin muistuttaa erehdyttävästi päiväkotia!

8

EEVA-KAArinA SALMiA

ABSTrAKTiA AJATTELUA vai käytännön toimia ohjaavaa etiikkaaluokanopettajankoulutuksen maisteriopintojen teoreettisuudesta

Jätin taas luennon väliin. Oli parempaakin teke-mistä. En ollut ainoa opiskelija joka ei luentosa-lissa sinä iltana istunut takapuoltaan puudutta-massa. Luennoilla käsiteltävät aiheet tuntuivat kaukaisilta ja merkityksettömiltä luokanopettajan työn kannalta. Tai sitten ne toistivat samoja teo-reettisia käsitteitä, joista oli muodostunut jo itses-täänselvyyksiä.

Olin täynnä epäilyä itseäni kohtaan. Luokanopet-tajan työ. Hm. Olisiko minusta oikeastaan kos-kaan siihen? Vaativia vanhempia, erityisapua tarvitsevia lapsia ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita, hektisiä päiviä jolloin ei edes vessassa ennättäisi käydä. Sosiaalisia ongelmia, joihin ei aina kovasta yrityksestä huolimatta löydä ratkai-suja. Miksemme käsittele luennoilla näitä asioita?

Tämän jutun kirjoittaminen jännitti. Mielestäni laa-dukas journalismi pyrkii aina säilyttämään objek-tiivisen näkökulman, mutta kuten yllä olevasta esimerkistä huomaa, olen tämän jutun kirjoitta-jana erittäin subjektiivinen. Olen silti iloinen et-tä ryhdyin hommaan. Juttua varten selvitystyötä tehdessäni oma ajatteluni joutui myllerrykseen ja naiivit mielipiteeni koetukselle.

Pähkinänkuoressa ilmaistuna tämä juttu käsitte-lee luokanopettajankoulutuksen maisterivaiheen teoreettisten opintojen sisältöä ja merkitystä luo-kanopettajan työn kannalta. (Teoreettisiin opintoi-hinhan kuuluvat maisterivaiheessa kurssit ope-tussuunnitelmateoria ja evaluaatio, pedagoginen tietäminen ja oman käyttöteorian rakentaminen, opetuksen tutkimus, joko syventävät laadulliset tai syventävät määrälliset tutkimusmenetelmät, sekä pro gradu -tutkielma). Juttua varten haastat-telin viittä maisterivaiheen luokanopettajaopiske-lijaa ja luokanopettajankoulutuksen johtajaa Riitta Jyrhämää. Kyselin myös graduohjaajani Mirja Ta-libin mielipidettä jutun kirjoittamisen kannattavuu-desta sekä tutustuin Aleksi Gustafssonin 2008 valmistuneeseen graduun Helsingin yliopistolla luokanopettajaksi opiskelevien arvioita opinnois-taan – Teorian ja käytännön suhde sekä opintojen mielekkyys.

opiskelijoiden ääni

Haastattelemani opiskelijat ovat kaikki maiste-rivaiheessa olevia luokanopettajaopiskelijoita. Haastattelut sujuivat pitkälti vapaan keskustelun merkeissä, mutta niiden runkona toimivat kysy-

9

mykset: Mielipiteesi luokanopettajanopinnoista kokonaisuutena? Kuinka olet kokenut maisterivai-heen opinnot? Tuleeko sinulle mieleen joitain pa-rannusehdotuksia maisterivaiheen opintoja kos-kien?

Haastatteluista kolme sujui henkilökohtaisesti (haastattelussa läsnä ainoastaan haastateltava ja minä). Kaksi haastateltavista vastasi yhdessä kysymyksiin. Haastattelut on toteutettu tänä syk-synä.

Ensimmäinen haastateltava opiskelija koki luo-kanopettajanopinnot kokonaisuutena mielekkäik-si, mutta myös hajanaisiksi ja tutkimuspainotteisik-si. Hän painotti, että kurssien vetäjät ovat yleisesti erittäin päteviä laitoksellamme. Maisteriopinnois-sa haastateltavan mielestä opiskelijat saattavat jäädä niiden kanssa helposti yksin. Niissä harjoit-telut muodostavat ainoan todellisen yhtymäkohdan kentälle. Parannusehdo-tuksena opiskelija kysyi, minne katosivat opintojen alkuvaiheen pari- ja ryh-mätentit. Esimerkiksi pe-dagogisen tietämisen ja oman käyttöteorian raken-tamisen kurssilla paritentti toimisi tarkoitukselli-sena, sillä eräs kurssin kantavista teemoistahan on reflektoiminen. Vaikka kurssin ryhmissä kes-kustellaan paljon yhdessä, vielä tentissä toisen kanssa kasvatustieteellisten teorioiden pyörittely ja pohtiminen voisi johtaa yksin puurtamista te-hokkaampaan oppimiseen.

Toinen haastateltavista opiskelijoista koki luokan-opettajanopinnot hyvänä kokonaisuutena. Tosin kaksi ensimmäistä vuotta ovat hänen mielestään liian hektisiä, vasta kolmantena opiskeluvuon-na pystyy paremmin keskittymään ja tekemään omia henkilökohtaisia valintoja esimerkiksi sivu-aineisiin liittyen. Maisterivaiheen opintojen kurs-sit ovat haastateltavan mielestä laadukkaita ja

laittavat opiskelijaa pohtimaan omaa opettajuut-taan syvemmin. Kurssit ovat myös mahdollista-neet oman kehittymisensä huomaamisen juuri reflektoinnin kautta. Parannusehdotuksina opis-kelija ehdotti enemmän yhteistyötä kentän kans-sa. Koulutus voisi esimerkiksi tarjota kurssin niil-le, joilla ei aikaisempaa kokemusta kentältä ole, liittyen koulutodellisuudessa vastaan tuleviin käy-tännön kohtiin. Esimerkkeinä opiskelija mainitsi oppilashuoltoryhmän toimintaan tutustumisen ja vanhempaintoimikunnan periaatteet. Opiskelija kaipasi enemmän yleistä keskustelua myös van-hempien kohtaamisesta, opettajan oikeuksista ja monikulttuurisuudesta.

Kolmas haastateltavista opiskelijoista pohti, oli-siko luokanopettajanopintojen kokonaisuus te-hokkaampi paketti, jos koulutus tarjoaisi käy-tännönläheisiä kursseja läpi koko opintojen eikä

ainoastaan ensimmäisinä vuosina. Maisterivaiheen opinnot opiskelija on ko-kenut abstrakteina ja tut-kimuspainotteisina sekä kysynyt itseltään, tulisiko jo opiskelijan ajattelun liik-kua metatasolla. Opiskeli-ja toivoisi maisterivaiheen

opintoihin mahdollisuuksia kerrata ainedidaktiik-kaa muissakin yhteyksissä kuin harjoitteluissa.

Kahden viimeisen haastateltavan ajatukset liik-kuivat pitkälti samoja linjoja pitkin. Luokanopet-tajanopintojen kokonaisuuden he kokivat mielen-kiintoisena sekä hyödyllisenä, mutta esimerkiksi ainedidaktiikan kurssit jäivät heidän mielestään pintaraapaisuiksi. Opiskelijat kaipaavat enemmän käytännön vinkkejä oppiaineiden opettamiseen liittyen. Opiskelijat sanoivat kyllä ymmärtävän-sä, että maisterivaiheen teoreettisissa opinnoissa halutaan herättää opiskelijoiden omaa ajattelua. Esimerkiksi omien käyttöteorioiden pohtiminen tuntui hyödylliseltä. Yleiskuva maisteriopinnois-ta ei siitä huolimatta heillä ollut antoisa. Opiske-

Minne katosivat opintojen alkuvaiheen pari- ja ryhmätentit?

10

lijat kaipasivat maisteriopintoihin lisää kursseja ja keskustelua arjen haasteista. Erityisoppilaat, mo-nikulttuurisuus, oppilaantuntemus, vanhempien kohtaaminen ja oma jaksaminen nousivat keskei-siksi teemoiksi. Vaikeiden teemojen esille nosta-misen he kokivat motivoivana ajatuksena.

Samansuuntaisia tuloksia esittelee myös Aleksi Gustafsson 2008 valmistuneessa gradussaan, jossa hän tutki Helsingin yliopistossa luokan-opettajaksi opiskelevien opiskelijoiden käsityk-

siä opinnoistaan. Tutkimuksen mukaan Helsingin yliopiston luokanopettajankoulutuksen tarjoaman teorian ja käytännön suhdetta ei voida pitää tasa-painoisena, sillä opiskelijat toivovat opintojen ole-van enemmän käytännönläheisiä. Toisaalta teo-reettiset opinnot luovat pohjaa käytännön työlle: teoria antaa opettajalle keinon perustella opetus-taan, teoriapohja siis vaikuttaa koko ajan opetta-jan päätöksentekoon (Gustafsson 2008, 70).

opiskelijalle uusi näkökulma

Itse olen kaivannut viralliselta taholta tulevaa pe-rustelua luokanopettajankoulutuksen maisteri-vaiheen opintojen teoriapainotteisuudelle. Eräs haastateltavistani kannusti minua uskaltautumaan luokanopettajankoulutuksen johtajan Riitta Jyrhä-män puheille. Ennen keskusteluamme keräsin yhteen mielestäni keskeisiä, opiskelijoiden haas-tatteluista nousseita kohtia. Niitä olivat muun mu-assa teoreettisuuden painottuminen käytännön kustannuksella, opettajan työssä jaksaminen (jo

opiskeluvaiheeseen enemmän käsittelyä yhteis-kunnallisesti ajankohtaisista ja merkittävistä tee-moista kuten monikulttuurisuus ja erityisoppilaat) sekä yhdessä tekemisen poisjääminen maisteri-vaiheen opinnoista (tietenkin praktikumeja lukuun ottamatta).

Teoreettisten opintojen merkityksellisyydestä luo-kanopettajan työn kannalta Jyrhämällä oli pai-navaa sanottavaa. Jyrhämä yhtyi opiskelijoiden väitteeseen siitä, että opettajankoulutuksen tu-

lee tiedostaa millaista kentällä on sekä antaa tu-levalle opettajalle siellä esiintyvien haasteiden kohtaamiseen parhaat mahdolliset välineet. Teo-reettisten opintojen nähdään antavan suuntaa opettajan ajattelulle, rakentavan eettistä pohjaa niille ratkaisuille, joita opettaja joutuu työssään tekemään. Jyrhämä myönsi, että ensimmäinen työvuosi saattaa olla monelle vastavalmistuneelle opettajalle melkoinen shokki. Vasta noviisivaiheen järkytyksien jälkeen, rutiinien alkaessa pikkuhiljaa muodostua, työuransa alussa oleva opettaja al-kaa oivaltaa, kuinka hyvät välineet on koulutuk-sesta saanut. Teoreettisia opintoja Jyrhämä ei näe tärkeinä ainoastaan osana yliopistopohjaisen koulutuksen vaatimaa statusta, vaan kokee niiden oikeasti johdattavan opettajan ajattelua eettises-ti tiedostavaksi ja oppilaslähtöiseksi. Praktikumit, jotka luokanopettajankoulutuksessa ovat eniten käytännönläheisiä opintoja, ovat molemmat sijoi-tettu opintojen ajoitustaulukossa maisterivaiheen opintoihin. Kysyin Jyrhämältä, miksi Helsingin yli-opistossa on ainoastaan kaksi praktikumia. Opis-kelijoiden kanssa olemme paljon yhdessä poh-

Vasta noviisivaiheen järkytyksien jälkeen, rutiinien alkaessa pikkuhiljaa muodostua, työuransa alussa oleva opettaja alkaa oivaltaa, kuinka hyvät välineet on koulutuksesta saanut.

11

tineet, miten hienoa olisi, jos jo esimer kiksi ensimmäisenä opis-keluvuonna pääsisi kentälle opettamista kokeilemaan. Jyrhä-mä taustoitti, että tä-mänhetkinen ratkaisu on seurausta lä hinnä kahdesta takavuosi-na yhtä aikaa toteu-tuneesta asias ta: siir-tymisestä opetuksen periodisointiin ja laa-jennusohjelman mu-kana olosta, joka lisä-si opiskelijamäärää huomattavasti. Hän paljasti, että asiasta on keskusteltu kehittämisryhmässä ja var masti paluu ainakin kolmeen harjoitteluvaihee-seen tulee seuraaviin tutkintovaatimuksiin, vuosia sitten harjoittelujaksoja on ollut enemmänkin. Va-litettavasti resurssit tai niiden puute säätelevät jo-kaista koulutuksemme tarjontaa koskevaa pää-töstä. Esimerkik si verrattuna mo -niin muihin o pe t t a j ankou -lu tus la i toks i in Suo messa, Hel-singin yliopiston normaalikoulut eivät sijaitse kam-pusalueen yhteydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että sekä opiskelijat että didaktikot joutuvat matkus-tamaan. Opetusharjoittelun ohjaaminen kuuluu myös koulutuksemme kalleimpaan opetukseen. Ehdotusta harjoittelujaksojen määrän lisäämi-sestä luokanopettajankoulutuksessa silti valmis-tellaan. Jos opiskelija haluaa yhdistää teorian ja käytännön erittäin tiiviisti, voi hän linkittää yhteen gradun tekemisen ja maisteriharjoittelun ja valita tutkimuspraktikumivaihtoehdon (kerätä gradunsa aineiston harjoittelussa toteuttamalla siihen liitty-vän hankkeen).

Jyrhämä näkee teorialla olevan osuutta opettajan työssä jaksamiseen. Mutta entä sitten monet yh-teiskunnallisesti tärkeät ja ajankohtaiset teemat (kuten monikulttuurisuus, erityispedagogiikka ja vanhempien kohtaaminen), joita koulutukses-samme vain pikaisesti sivutaan? Eikö niiden hal-litseminen auta opettajaa työssään toimimaan pa-

remmin jokai sen oppilaan par-haaksi? Jyrhä-mä kertoi, että juuri niin moni-kulttuuristen kuin erityisopetusta tarvitsevien oppi-laiden lisääntyvä

määrä on huomioitu koulutuksen kehittämisryh-mässä luokanopettajakoulutuksen tutkintovaati-musten laadinnassa. Lisäksi laitoksen opetustoi-mikunta on suunnitellut opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluvaa kurssia erityisyyden ja moni-naisuuden kohtaamisesta. Kurssi olisi avoin kai-kille koulutuksille, ja mahdollistaisi täten yhteis-työn muiden laitoksemme opiskelijoiden kanssa. On myös pohdittu ajankohtaisten vierailuluento-jen muodossa toteutettavaa kurssia. Kurssilla siis käsiteltäisi sillä hetkellä yhteiskunnallisesti pin-nalla olevia teemoja. Vanhempien kohtaaminen

Opiskelijat kaipaavat enemmän käytännön vinkkejä oppiaineiden opettamiseen liittyen.

12

tulee luokanopettajankoulutuksessa esiin paitsi maisteriharjoittelussa myös oppilaantuntemuk-sen kurssilla.

Yhteistyön lisäämistä muiden opiskelijoiden kans-sa maisterivaiheen teoreettisissa opinnoissa Jyr-hämä ei näe ongelmallisena. Tässä kursseja ve-tävillä henkilöillä on omaa vapautta päättää. Jos opiskelijat esimerkiksi toivovat enemmän pari- ja ryhmätenttejä, voivat he esittää toiveensa kurs-sin vastuuhenkilölle. Huomioon tulee ottaa, että opiskelijat eivät voi valittaa saadessaan saman arvosanan. Jyrhämä kannusti myös opiskelijoita olemaan yleisesti aktiivisia ja kertomaan oman mielipiteensä koulutuksen eri kohdista. Sydäntäni lämmitti Jyrhämän sanoessa, että opiskelijat ovat aina tervetulleita juttelemaan mieltä askarruttavis-ta kysymyksistä.

Haastattelun päätteeksi Jyrhämä esitteli Interplay-tutkimusryhmän toimintaa. Interplay-tutkimuksen

tarkoituksena on muodostaa siltaa koulutuksen, induktiovaiheen, työn ja täydennyskoulutuksen välille (Connecting Academic Teacher Education and Work). Tutkimuksen teemoina ovat muun mu-assa yliopiston ja koulun kumppanuus sekä ko-din ja koulun yhteistyö. Tutkimuksessa mukana on niin kenttäkoulun opettajia, Norssin lehtoreita kuin varttuneita tutkijoitakin, ja opiskelijoita opin-näytetöineen. Projektissa on valmistunut mm. väi-töskirja Noviisiopettajana peruskoulussa (Blom-berg, 2008).

Niin kauan, kun yliopiston henkilökunta ajattelee opiskelijoiden parasta, jotta opiskelijat puolestaan voisivat ajatella oppilaiden parasta, pystyn uskomaan koulutukseni sekä luokanopettajan työn tärkeyteen.

Näin opiskelijan näkökulmasta Jyrhämällä oli tar-jota sellaisia perusteluja opiskelijoiden haastatte-luista nousseille pohdinnoille, joita en ainakaan it-se ollut tullut ajatelleeksi. Hienoa oli kuulla, että muutoksia myös valmistellaan.

opiskelijoiden paras ja oppilaiden paras

Opiskelijat ja heidän mielipiteensä ovat tärkeäs-sä asemassa yliopistossa. Graduohjaajani Mirja Talib kannusti minua, kun avauduin jännityksen tunteistani tämän artikkelin kirjoittamista kohtaan. Opiskelijoiden toiveet voivat mahdollistaa muu-toksen, aktiivisuus on tärkeää.

Välillä minusta tuntuu, että elämä on aikamoinen sekoitus eri värejä. Tämän jutun kirjoittamispro-sessissa jouduin hylkäämään joitain mustaval-koisia asenteitani. Mutta yhdestä asenteesta en halua koskaan luopua: Yhdessä tekemisen ja

keskustelemisen merkityksellisyydestä! Niin kau-an, kun yliopiston henkilökunta ajattelee opiskeli-joiden parasta, jotta opiskelijat puolestaan voisi-vat ajatella oppilaiden parasta, pystyn uskomaan koulutukseni sekä luokanopettajan työn tärkey-teen. Tässä jutussa oli edustettuna ainoastaan kuuden opiskelijan ja parin henkilökunnan edus-tajan mielipiteet, varmasti luokanopettajan mais-teriopintojen teoreettisuutta voidaan katsoa lukui-sista muista näkökulmista. Parasta on se, jos eri näkökulmien edustajat voivat käydä keskenään avointa keskustelua, toisiaan kunnioittaen, mutta säilyttäen mielessään päämääränsä.

13

OOdi TEHOTyTöiLLEHAnnA-LEEnA OLKKOnEn

tehotyttöjä. Ei se näytä niin vaikealta, kun he sen tekevät.

Ulkoisten havaintojeni perusteella uskallan väit-tää, että he keskittyvät olennaiseen. Aina. He ei-vät katsele huonoa viihdettä televisiosta, he eivät jumita tietokoneella tai netissä eivätkä he keksi it-selleen tekosyitä jättää jotain tekemättä.

Tehotytöt ovat kaikessa täydellisyydessään rai-vostuttavia, varsinkin kun he eivät tee koskaan mitään väärää, eli heitä ei voi oikeutetusti kritisoi-da. Olen aina suunnattoman kateellinen tehoty-töille ja minulle tulee huono omatunto, kun muis-tan kuinka saamaton itse olen.

Kaikesta huolimatta voimme olla erittäin kiitollisia tehotytöille heidän olemassaolostaan ja heidän aikaansaannoksistaan. Mihin me päätyisimme-kään ilman tehotyttöjen esimerkillistä toimintaa? Miten me edes tulisimme ajatelleeksi tenttikirjoja, jos heitä ei olisi joukossamme? Ilman tehotyttö-jä olisimme kaikki hukassa. Täten kannustankin kaikkia huomioimaan ja arvostamaan tehotyttöjen saavutuksia. Voisin nimittäin kuvitella, että täydel-lisyys on aika rankka olotila.

Meidän kaikkien luokalla on joskus ollut sellainen tyttö. Hän on yli-ihminen, hänen rinnallaan tun-nemme itsemme erittäin saamattomiksi. Hänen kaltaisiaan seuratessamme päässämme alkaa soida ”Minunkin pitäisi ryhdistäytyä”. Hän on ar-kielämän tehotyttö.

Itse kohtasin elämäni ensimmäisen tehotytön jo ekaluokalla. Hän oli paras kaverini. Hän viittasi tunnilla, osasi piirtää ja laulaa. Hänellä oli kaunis käsiala, hän teki aina kaikki läksyt oikein ja oli pa-ras liikunnassa, lajissa kuin lajissa. Tämän lisäksi hän harrasti jalkapalloa, luistelua ja taitovoimiste-lua, joissa hän myös pärjäsi hyvin (mikä selittä-nee tuon liikuntatunnilla menestymisen). Kaiken tämän hän teki näyttäen aina hyvältä ja mokaa-matta ikinä. Hän oli luokan kaikkien poikien ensi-ihastus. Tämä tietenkin ilahdutti meitä muita poi-kien huomiota kaipaavia tyttöjä kovasti.

Seuraava havaintoni on lukiosta. Tällä tytöllä oli omaperäinen pukeutumistyyli, mutta hänen ulko-asunsa oli aina huoliteltu. Hän kirjoitti älliä, kävi joka päivä salilla, leipoi Pepe-leivoksia, ompeli omat vaatteensa ja kävi pianotunneilla. Hän pää-si ensi yrittämällä yliopistoon lukemaan kehitys-maatutkimusta. Ei sitten mitään eettisempää kek-sinyt?

Tehotyttöjä löytyy myös meidän kampukseltam-me. He opiskelevat tehokkaasti, käyvät töissä sekä harrastavat liikuntaa ja musiikkia. He syö-vät säännöllisesti ja terveellisesti ja näyttävät aina hyvältä. He ovat lukeneet kaikki tenttikirjat kah-desti ennen kuin me muut urpot olemme tajun-neet edes varata niitä kirjastosta.

Olen monesti miettinyt tehotyttöjä. Miten he pys-tyvät tähän kaikkeen? Me kaikki haluaisimme olla

14

Fuksiaiset

maailman Ympäri kahdeksassa tunnissa

okl airlines - the captain

siltavuorenpenger duploista

15

Fuksiaiset

maailman Ympäri kahdeksassa tunnissa

okl airlines - the captain

siltavuorenpenger duploista

16

17FuksiristeilY konkarit tsekkaamassa karttaa tallinnassa

18

använda måske i stället för kanske, selvfølgeligt i stället för förstås, och så vidare. Visst kunde jag ha kunnat byta till engelska, men jag gav inte upp. Å andra sidan var jag till och med så förvirrad med språk att det var praktiskt omöjligt att skapa ens en enda mening på engelska. De första två ord var fela ord på engelska, två nästa någon slags blandning mellan danska och svenska och res-ten finska. Inte ett under att jag fick ganska roade blickar från medmänniskor. Och svenskarna tyck-te också att det var roligt. Clara började med en Erikssvenska-avsnitt i sin blogg. Där presentera-de hon nya ord på svenska som jag hade kommit på, så som nysserligen (nyss+visserligen) och ut-märklig (utmärkt+märklig). Så småningom hände det bara – jag bad de grönländska som försökte tala med mig på engelska att ta det på danska i stället. Någonting som jag trodde jag aldrig skul-le komma säga.

När jag fick veta att Ilinniarfissuaq godkände mig som utbytesstudent precis ett år sedan, blev jag lite orolig för ett ögonblick. Skulle jag faktiskt kla-ra mig på danska under ett halvt år i Grönlands lärarseminariet Ilinniarfissuaq i Nuuk? Jag, som talar finska som modersmål och hade nyligen lärt mig på ett eller annat sätt klara mig på muntligt svenska. Lyckligtvis hade jag med mig två stu-denter från Malmö, en som talar svenska och den andra skånska. Jag hade blivit vänner med dom på en Nordplus-projekt som vi deltog tillsammans i Ilulissat i augusti 2009.

I början var det nog svårt, inte bara för att danska var någonting helt nytt för mig, men också därför att de grönländska inte har varit bland andra nor-diska språk lika mycket som andra nordborna. Så gick det inte bara med att tala skolfinlandssvens-ka lite långsammare – jag var tvungen att börja

Ett halvt år i nordens minsta huvudstadEriK LindrOOS klasslärarstuderande vid Helsingfors Universitetet

19

På världens största ön bor det cirka 50 000 män-niskor och det finns bara ett universitet, Ilima-tusarfik. Universitetet ligger i huvudstaden, Nuuk, som har cirka 15 000 invånare. Där pluggar det cirka 150 studenter administration, kultur- och samfundshistoria, språk och teologi. Från och med år 2008 har Grönlands äldsta utbildningsin-stitut, lärarseminariet Ilinniarfissuaq, också varit en del av universitetet. Seminariet är grundat år 1845 och har numera 160 studenter. Det vill säga att en årskurs i den fyraå-riga bachelorutbildningen inte är särskilt stor, vilket var bara bra för oss, för att vi fick ofta nästan privatut-bildning. Till exempel spe-cialiseringslinje i musik ha-de två utbytesstudenter, en grönländsk student och två lärare för oss tre. Så fick vi lära oss ganska unika sa-ker, som att spela dragspel och dansa afrikansk stövel-dans. Å sin sida hade vi en kajakkurs med vår idrotts-grupp, som var riktigt dyr men som universitetet be-talade för oss. Pluggande var ändå inte bara spel och lek, vi fick skriva flera aka-demiska uppsatser, prö-va workshop-arbeten och planlägga lektioner.

Grönländska folket är öpp-na och tar livet som det kommer – inte för komp-licerad. Människor brukar hälsa på människor på gatan som dom aldrig har sett förut. Trots att an-tagligen det har funnits mer rasism innan, blev vi snart vänner med många grönländska, och blev då och då bjuden på efterfester som hedersgäs-ter mitt i natten på gatan av helt obekanta män-niskor. Visst fick vi höra ett par gånger att ”ni danska ska ut från vårt land” men när vi förklara-

de att vi kommer från Sverige och Finland, sade dom förlåt och välkommen. Under fritiden spela-de jag också i Grönlands ända basketbolllag Aja-gaq-07, klättrade lilla och stora Malene, deltog i den första Nuuk Pride, satte i bordet på Ilinniar-fissuaqs årsfest, åkte slalom på Sisorarfiit, vilket originellt betyder skidlift, och sjöng i de två kör som fanns på seminariet. En, som är en ”tvång-skör” för det första årskurs och den frivilliga, som inte riktigt var så stor.

Så – vad fick jag av halvåret i Nuuk? Ett nytt språk, 32 studiepoänger, många fina erfarenhe-ter, massor av nya vänner och kontakter och en smal plånbok. Men det var lätt värt det. Och förs-tås rivande längtan till det märkliga men vackra landet där det inte växer ett enda träd. Kalaallit Nunaat, jeg skal nok tilbage en gang!

Claras blogg: http://livetinuuk.blogg.se

20

KAnTSii OLLA TUTOriAnnA KyLMänEn

Tätä kirjoittaessani olen (jälleen kerran) kiukkuinen ja stressaantunut. Minulla on taas liikaa tekemistä. Tiedän kyllä, etten ole tässäkään koulutuksessa ainut, joka kärsii kalenterintäyttämissyndroomas-ta (tsekkaa Hanniksen ”Oodi tehotytöille” sivulla …) Kaiken maailman kissanristiäisiä järjestäessä (olen muuten oikeastikin järkännyt yhdet, koiralle tosin) se ei kyllä aina hirveästi lohduta. Silloin sitä vaan toivoisi, että osaisi edes joskus sanoa EI. Tai että edes joskus ymmärtäisi, ettei jokaista omaa älynväläystä ole pakko toteuttaa ja että ihan kaik-keen ei ole pakko lähteä mukaan.

Yksi näistä älyttömistä älynväläyksistä oli hakea tutoriksi viime keväänä. Muista älynväläyksistä se

eroaa kuitenkin siinä, että sitä en ole katunut ker-taakaan. Vaikka aikaa ja energiaa on kulunut aika paljon, se on ehdottomasti ollut sen arvoista.

mitä me itse asiassa tehtiin?

Keväällä kävimme muutamaan otteeseen tiede-kunnan ja laitoksen järjestämissä tutor-koulutuk-sissa, joissa meille kerrottiin, mitä meidän pitäi-si tietää koulutuksestamme ja yliopistostamme. Mielenkiintoista oli. Oikeastaan tällainen koulutus pitäisi minun mielestäni järjestää kaikille ensim-mäisen vuoden lopussa, sillä kuinka moni fuksi ihan oikeasti kevään tullen muistaa puoliakaan syksyn informaatiotulvasta?

21

Kevään ja alkukesän aikana ta-pasimme toisiamme ja laitoksen edustajia ja suunnittelimme syk-syn niin virallista kuin epävirallis-takin ohjelmaa. Ainakin jälkimmäi-sen osalta asiaa helpotti suuresti, että omat edellisvuoden tutorim-me olivat tehneet hyvää työtä ja halusivat vielä auttaa meitä. Ke-väällä järjestimme myös ensim-mäiset sitsimme. Kivaa oli.

Loppukesästä sähköposti tun-tui välillä tulvivan. Tilat varattiin ja päivämäärät lyötiin lukkoon. Yhtey denpito fukseihin alkoi. Teh-tävänjako ja vastuualueet käytiin läpi, ettei kenenkään työtaakka kasvaisi kohtuuttomaksi… Vaikka tuskinpa kukaan meistä koki ole-vansa töissä. Ja sitten se alkoi.

Yhtäkkiä tekemistä ja uusia ih-misiä oli valtavasti. Oli Alma-in-foa, HYY-kierrosta ja tutustumis-ta opiskelijakirjastoon… ja ehkä vähän jotain iltaohjelmaakin. On-neksi meistä oli hitsautunut tii-vis porukka, ja pystyimme hyvin kommunikoimaan ja toimimaan yhdessä. Ja tietenkin fuksit olivat ihania. Ajan myötä uudet opiskelijat ryhmäytyivät ja ”liittyivät tiedeyhteisömme täysivaltaisiksi jäse-niksi”, ja meidän roolimme pieneni.

Vaikka varsinkin ensimmäiset viikot olivat aamus-ta iltaan (tai aamuun…) hektisiä, ne olivat myös älyttömän kivoja. Itse asiassa välillä tuntuu, että olisi kiva jättää loppusyksyn pimeys (ja tenttikir-jat…) taakseen ja palata alun tohinaan ja haus-kuuteen. Onneksi kivat ihmiset ovat täällä edel-leen, vaikka aurinko tekikin katoamistempun. Eikä kukaan kiellä jatkamasta yhteistä hauskanpitoa. Eihän vuosi ole vielä edes puolessa välissä! Suo-

menlinna ja Tallinna on jo nähty, mihin lähdetään seuraavaksi? Who´s with me?

Tutoroiminen kokonaisuudessaan on ollut älyttö-män opettavaista ja HAUSKAA. Olen oppinut pal-jon tapahtumien järjestämisestä, ryhmänohjaami-sesta ja ylipäänsä ihmisten kanssa olemisesta. Ja ennen kaikkea olen löytänyt valtavasti uusia, ihan mielettömän hyviä tyyppejä eri vuosikursseil-ta. Keväällä etsitään taas uusia tutoreita luotsaa-maan uusia keltanokkia. Suosittelen lämpimästi hakemaan. (Kunhan ette vie mun paikkaa;))

22

Mieskiintiön jo instituutioksi muodostuneessa HSE Challengessa on kyse saada osallistujilleen oikeakin opiskelupaikka. Vuodet OKL:ssä ovat näet jättäneet rypyt kasvoillemme ja loven lom-pakkoon. Se on epistä et opet tienaa niin vähän. Pentti, se partainen kaveri meistä joka osaa lu-kea, oli lukenut iltapäivälehden verotustiedoista, että bisnesmiehillä on ihan tolkuttomasti pätäk-kää. Viime vuoden karvaan tappion jälkeen ke-räilimme kuitenkin itsemme ja aloitimme lukupu-serruksen – kyllä, jo heinäkuussa. Onhan rahan eteen nyt herran tähden töitäkin tehtävä – siis oi-keita töitä.

Viimehän vuonnahan kävi niin, että Erik, se meis-tä karvainen näätä, putsasi pöydän kokonaista viidellä pisteellään. Kuorten avauksen jälkeen meille tuli täysin odottamattomana ja pyytämät-tömänä yllätyksellä se, ettei näin huikealla pis-

tesaaliilla HSE Golfin peruskurssille ole asiaa. Sanomattakin oli selvää, että kesä ’09 oli pilal-la ja vatsa kuralla. Kyynelten sotkemat aurinko-puuterit on kuitenkin nyt pesty. Miksi kirjoitamme preesensissä vaikka puhumme menneestä? Jos paavi paskoo metsään, kuuluuko siitä ääni jos ku-kaan ei ole kuulemassa? Juuso, se meistä jonka mukaan Brunbergin suukot ovat saaneet nimen-sä, oli tänä vuonna se ylpeä. Kuulutti hän toreilla: ”Meitsi on lukenut ja oon valmis tulemaan.” Pika-kelaus eteenpäin ja kappas! – olimme viimeises-sä lukupiirissä. Sauna oli kuumana ja kolmen se-pän patsaat hengittivät niskaamme.

Aluksi tuttuun tapaan tarkastimme varustuk-semme. Mieskiintiön virallinen ja ansaittu t-pai-ta? Check. Kynät (teroitettuina)? Check. Passi? Check. Vihta? Check. Olimme valmiit. Tommy, se meistä joka on puoliksi osa-aikainen ns. kusi-

KArr

i MEH

TäLä

, Eri

K Li

ndrO

OS ja

PEn

TTi V

irTA

nEn

MiESKiinTiö HSE CHallEngE 2010

23

pää, heitti ensimmäisen veden kiukaaseen: ”Vel-jet, mulla on se fiilis joka on voittajilla kun ne ta-juu että on sisäl HSE:s ja avaa sen kuoren jos on hyvä tulos mut ei kuitenkaan liikaa.” Kaikki muut nyökkäilivät kohteliaasti ja saattelivat Tommyn ul-ko-ovelle.

Koe-aamuna tunnelma oli kuin Danten Jumalai-sen näytelmän Helvetti-osuudesta. Paitsi että me ei puhuta italiaa eikä me eletty 1200-luvulla. Muu-ten IHAN sama. Tapasimme toisemme virallisessa kisa-asustuksessa Runeberginkadulla. Tällä ker-taa kokeeseen käytettävä maksimiaika riitti kaikil-le – siitä huolimatta että Karrin, sen meistä joka on avoin kokeiluille, salissa koe päästiin aloitta-maan kohahduttavan myöhään. Mihin tämä kapi-talistinen maailma onkaan menossa, kun tuleva maailman eliitti kysyy toinen toistaan typerämpiä kysymyksiä kuin liikunnan didaktiikan luen-nolla ikään. Mistä muuten tulikin mieleen, tietääkö kukaan mistä saa luistimia? ”Silloin kun mä olin sijaistaa, niitä sai Leppävaa-ran Maxista”, totesi Topi, se meistä joka on espoolainen.

Aikaa ja vettä virtasi Vantaanjoessa, ennen kuin oli tulosten aika. Rystysiä myöten pureskellut kyntemme alkoivat jo herättää huomiota kaupungilla, jo-ten oli jo voi samperi sentään aikakin. Suomenlinnan lauttaa, joka muuten on tehty Puolassa, koristi Mieskiin-tiön delegaatio. Virallinen kierto-palkinto, tinasta tehty Gerissa-po-kaali, oli kiillotettu ja rasvattu. Topi hyppäsi ensimmäisenä ulos aluk-sen kaapista. Muut tulivat peräs-tä ja ottivat suunnaksi perintei-sen tuloskirjeiden avauspaikan. Matkalla ohitimme kirkon sekä muutaman kiinalaisen. Satel-liitin avulla saimme tykö Por-voon Juuson. On outoa näh-dä tuttava kännykän näytöllä,

Tiesitkö, että...?gerissa-pokaali on tehty tinasta.

•

Tinan kemiallinen merkki on Sn.

•

Ensimmäiset kaiverrukset ovat

•1930-luvulta.

lasse on lipponen.•

gerissa-pokaali on saanut nimensä

•pyyteettömästä sukupuolten tasa-

arvoa edistävästä työstä.HSE Challengen voittaja saa

•pokaalin kotiinsa vuodeksi.gerissa-pokaalia voi käyttää myös

•juoma-astiana.

mutta vannomme että tämä on totta! Tulokset lyö-tiin pöytään, eli kalliolle joka oli nurmikon ympä-röimä. Oli myös muutama sammal. Topi asetteli pyöreitä kiviä polun molemmin puolin – kyllä se Topi on niin hupsu!

-7,5, -0,5, 1,5, 2, 13. Riittäisiköhän tämä? Voisim-me viimeinkin mennä sanomaan professori Las-se Lipposelle: ”tunge kasvatuspsykologiasi sekä Macbookkisi anatomia-taloon!1” Emme päässeet sisään. Arvoisa Lasse. Emme tarkoittaneet äs-keistä. Sori.

Mieskiintiöllä oli kuulemma jotkut bileet syyskuus-sa, ja kuulemma on tammikuussa myös.

Jäikö kaikki epäselväksi? Katso Peducalehti 03/09 ja ilmesty tammikuussa Rexiin!

24

EI ORJUUDEllE!PETrA KOrKEiLA

liittyvät valitettavan usein kaakaon viljelemiseen. Työntekijät ovat vailla oikeuksia, työsopimuksia tai edes palkkaa, ja heistä suurin osa on lapsia tai nuoria. Valtaosa maailman kaakaosta tuote-taan Länsi-Afrikassa, missä IITA:n (International Institute of Tropical Agriculture) tutkimuksen mu-kaan työskentelee tällä hetkelle melkein 300 000 9–12- vuotiasta lasta. Suurimmassa suklaantuot-tajamaassa, Norsunluunrannikolla, työskentelee surkeissa olosuhteissa yli 100 000 lasta, joista yli 10 000 on ihmiskaupan uhreja.

Tilanne ei ole menossa parempaan suuntaan, sillä kaakaon tukkuhinta on pudonnut 25 % vii-meisen 20 vuoden aikana. Vaikka kuluttajille tä-mä saattaa kuulostaa hyvältä uutiselta, tarkoittaa

Sokerihammastasi kolottaa ja suuntaat kaup-paan vesi kielellä. Edessäsi on useita metrejä pitkä karkkihylly, joten joudut vaikean päätöksen eteen. Tarjolla on tummaa suklaata, vaaleaa suk-laata, valkosuklaata, suklaata rusinoilla, suklaata pähkinöillä, maustettua suklaata, 200 gramman levyjä, 50 gramman patukoita ja monia muita vaihtoehtoja. Hyllyjen edessä seistessäsi suurin kysymyksesi on, mitä minun tänään tekisi mieli? Mutta kuinka usein tulet ajatelleeksi mielitekojesi lisäksi, mistä suklaassa käytetty kaakao on pe-räisin ja keitä sen viljelemiseen on tarvittu?

Epäinhimilliset olosuhteet, pakkotyövoima, or-juus, ihmiskauppa, sortaminen, riisto, pahoin-pitelyt ja epäoikeudenmukaisuus – nämä kaikki

25

se valitettavasti sitä, että joku muu joutuu maksa-maan kohtuuttoman hinnan siitä, että me nautim-me halvasta suklaasta.

Turun Vapaaseurakunnan nuorisotyöntekijä Tee-mu Sormunen oli viime kesänä Englannissa kris-tillisessä tapahtumassa, missä hän kuuli kaakaon viljelyn kylmän totuuden. Yhdessä nuorisopastori Markus Nikkasen kanssa Teemu päätti selvittää, miten asiat ovat suomalaisissa suklaayhtiöissä. Käyttävätkö ne orjatyövoimalla tuotettua suklaa-ta? ”Lähetimme suklaayhtiöiden asiakaspalve-luun kyselyjä suklaan alkuperästä. Yksi suuri suo-malainen suklaanvalmistaja ilmoitti, että puolet heidän käyttämästä suklaamassasta on peräisin Länsi-Afrikasta eikä kaakaopapujen alkuperän jäljittäminen ole mahdollista. Toinen yhtiö käyttää kokonaan Länsi-Afrikassa tuotettua kaakaomas-saa. On hyvin todennäköistä, että viljelmillä on töissä ihmiskaupan uhreja.”

Teemu ja Markus päättivät, etteivät voi sulkea sil-miään tältä tilanteelta. ”Me emme halua taistel-la suklaayhtiöitä vastaan, vaan orjuutta vastaan. Haluamme, että suomalaiset voivat nauttia eetti-sesti ja oikeudenmukaisesti tuotettua suklaata.” He laativat vetoomuksen, jonka tavoitteena on saada suomalaiset suklaayhtiöt valitsemaan Rei-lun kaupan sertifioinnin tuotteillensa. Näin voisi varmistaa, että kaakaofarmien eettisyyttä valvo-taan ja viljelijät saavat vähintään Reilun kaupan takuuhinnan tuotteistaan, mikä mahdollistaisi pa-remman toimeentulon ja poistaisi lapsityövoiman tarpeen.

Teemu ja Markus perustivat www.eiorjuudelle.fi

-sivuston, mistä löytyy tietoa aiheesta ja missä jokainen suomalainen voi allekirjoittaa vetoomuk-sen, joka tullaan lähettämään Fazer-makeisten ja Panda Oy:n toimitusjohtajille 30.4.2011.

Teemu haluaa rohkaista ja kannustaa jokaista ih-mistä toimimaan. ”Meidän tulisi taistella skepti-sismiä ja epäuskoa vastaan. Onhan se niin, että yhden ihmisen on vaikea saada yksin aikaan mi-tään. Mutta yksilöt yhdessä muiden kanssa voi-vat saada aikaan suuria asioita. Uskon, että ny-kymarkkinoillakin kuluttajalla on voimaa ja valtaa. Jos kaikki kuluttajat vaativat jotain, niin tuottajat tekevät kyllä muutoksen, jotta haluaisimme jäl-leen ostaa heidän tuotteitaan.”

mitä voit siis tehdä?

Allekirjoita vetoomus osoitteessa www.eior-1. juudelle.fiValitse Reilun kaupan tuotteita.2. Älä käännä katsettasi pois! Jokaisen teoilla 3. on merkitystä. Levitä sanaa muille. Ei orjuu-delle -kampanja löytyy myös Facebookista hakusanoilla Ei orjuudelle.Rukoile orjien puolesta.4.

lähteet

Ei orjuudelle -verkkosivut: www.eiorjuudelle.fi

Anti Slavery -verkkosivut:http://www.antislavery.org/english/campaigns/take_action/cocoa_and_chocolate_background.aspx

FinnWatch -verkkosivut. http://www.finnwatch.org/news/scripts/full-news.php?1150974060

International Labor Rights Forum -verkkosivut:http://www.laborrights.org/stop-child-labor/co-coa-campaign

“Kun kannamme vastuuta kaukana olevista, heistä tulee meille läheisiä.”– Paula Sainio

26

KEiTä HE OVAT?

Niihin törmää siltiksen käytävillä usein. Ne näyt-tävät kiireisiltä ja jäävät silti juttelemaan lähes jokaiselle vastaantulijalle. Ne ovat sonnustautu-neet kuin muutkin kanssaopiskelijasi ja joskus jo-pa huomaat heitä istumassa kanssasi samassa luentosalissa. Ne puhuvat kummallisista asiois-ta Conddoorissa iltamyöhään ja puheen seasta saattaa kuulla omituisia koodisanoja kuten tosu, kopo ja kery. Saatat kuulla yhden kertovan, että laittaa fuksibileet eskariin ja toisen ilmoittavan, ettei painopisteitä tarvitse pistää halkoon, koska ovat jo S&M:ssä.

Ne kuuntelevat sinun keskustelujasi Oliviassa ja merkitsevät kommenttejasi ylös torikokouksissa. Ne valppaana kehottavat sinua antamaan kurs-seistasi palautetta ja kysyvät outoja kysymyksiä liittyen opiskelun ja muun elämän yhteen sovitta-miseen. Ne kertovat, että antamistasi tiedoista on hyötyä keryssä tai edarissa.

He kysyvät, kuulotko sinä ”listalle” ja saat kym-meniä viestejä erilaisista tapahtumista ja kutsu-ja puoli-ilmaisiin kulttuuritapahtumiin. Bileissäkin niitä on aina paikalla. Ne seisovat tiskin takana ja tarjoavat sinulle epämääräisiä juomia tai käskevät tekemään erikoisia tehtäviä. Osa kertoo olevan-sa aktissa ja myy lippuja ovella. Jos niille erehtyy juttelemaan, saattaa pian muuttua samanlaiseksi kuin he. Mutta keitä he oikein ovat?

Peducan hallituksessa on toiminut tänä vuonna 15 opiskelijaa, neljä kasvatustieteen ja 11 luo-kanopepuolelta. Lisäksi Peducassa toimii aktiivi-sesti ihmisiä järjestämässä tapahtumia, kirjoitta-massa lehteen ja valvomassa opiskelijan etuja. Sinäkin, kasvis tai ope, olet osa Peducaa.

Toimintaan voi osallistua monella tavalla. Moni tykkää lähteä mukaan juuri siihen projektiin, mikä itseä kiinnostaa. Se voi olla unelmabileiden jär-jestämistä, opiskelijamatkan koordinointia, kes-kustelun herättämistä tasa-arvokysymyksistä tai oikeastaan ihan mitä sinä vain haluat. Osa taas haluaa vaikuttaa toimintaan laaja-alaisesti, ja va-litsee lähteä hallitukseen. Toimikausi hallitukses-sa on kaksi kalenterivuotta ja yleisen hallitustyös-kentelyn lisäksi jokaisella hallituslaisella on oma vastuualueensa. Hallituslaiset edustavat kaikkia luokanope- ja kasvisopiskelijoita ja huolehtivat, että kokonaisuus toimii. Mikä on sinun tapasi olla osa yhteisöä?

Uusi hallitus Peducalle valitaan 23.11. klo 16.15 yhdistyksen syyskokouksessa Conddoorissa. Yh-distyksen kokous on sen ylin päättävä elin, jossa sinullakin on äänioikeus. Syyskokoukseen osallis-tumalla vaikutat siihen, ketkä Peducan toimintaa vetävät tulevana vuonna.

Voisitko sinä olla yksi heistä?

Voisit. Nähdään syyskokouksessa!

SUVi PULKKinEnPuheenjohtajaPeduca ry

27

KrääSäTön JA KriiSiTön JOULULOTTA KArLSSOn

Tätä lukiessasi jouluvalot, joulukarkit ja jouluhysteria ovat varmaankin jo kuumim-millaan: tätä kirjoittaessani olen vasta bongannut ensimmäiset joulukarkit lähi-Alepan hyllyltä ja ehtinyt jo ahdistua tulevasta kulutushysteriasta. Oletan, että peducalaisista löytyy myös muita kaltaisiani, joiden mielestä jouluvalot kuuluvat Kallion hierontaliikkeiden ikkunoihin ja joulukuuset näyttävät kauniimmilta osana suomalaista tai tanskalaista metsää. Tässä muutamia vinkkejä krääsättömäm-pään jouluun.

Tee itse! Miten olisi esimerkiksi bambulangasta kudottu ikuinen tiskirätti? •Luokanopettajaopiskelija neulonee hetkessä lapasia koko sisaruskatraalle. Pura vanha, kaapin perälle unohtunut villapaitasi ja hyödynnä lankaa. Jos käsityöt eivät luonnistu, valmista itse vaikkapa joulukakku yhteiseen joulu-pöytään. Mikäli käsityön didaktiikan peruskurssilla tehty kynttilälampetti on tallella, muista jotakuta sukulaisistasi sillä (takuuvarma menestys, testattu allekirjoittaneen toimesta!).

Opiskelijat pääsevät edullisesti useisiin teattereihin ja jopa Kansallisoop-•peraan. Teatteri- tai konserttiliput ilahduttavat ja osoittavat, että olet nähnyt päänvaivaa niin aikataulustalkkauksessa kuin sopivan esityksenkin valin-nassa – osta lippu itsellesi ja ystävällesi, saat itsekin nauttia lahjastasi.

Laura Honkasalon kirjassa ”Sinun lapsesi eivät ole sinun” kommunistiper-•heen äiti antaa lapsilleen lahjaksi kirjastonkirjoja joulupaperiin paketoituina. Vielä ekologisempaa on paketoida kirjat lahjapaperin sijaan sanomalehtipa-periin: dyykkaa lähimmästä lehtiroskiksesta tai säästä vanhat Hesarisi. Valit-se värikkäitä ja näyttäviä aukeamia, niin saat tehtyä persoonallisen paketin.

Vuohi, puuntaimi tai koulupuku eivät välttämättä ilahduta sellaisenaan lä-•heisiäsi, mutta jollekulle toiselle ne voivat olla suurikin ilonaihe. Eettisiä lahjo-ja voit hankkia ainakin Kirkon Ulkomaanavulta: http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/.

Itsetehty lahjakortti tai kuponki voi tuntua persoonattomalta vaihtoehdolta. •Miten olisi kuponki, joka oikeuttaa eväsretkeen lintutornille kanssasi? Tai va-paalippu kolmen ruokalajin illalliselle kotiisi joulun jälkeen? Käytä mielikuvi-tustasi!

Hauskaa ja stressitöntä joulua sekä joulunodotusta! PE

dUCA

LEHT

i 3/2

010

JULK

AiSi

JA P

EdUC

A ry

(SiLT

AVUO

rEnP

EngE

r 5

A, H

ELSi

ngin

yLi

OPiS

TO)

PääT

OiM

iTTA

JA A

nnA

KyLM

änEn

TA

iTTO

irEn

E AU

Er

KUVA

T ir

EnE

AUEr

, PET

rA K

OrKE

iLA,

Ann

A Ky

LMän

En, E

riK

Lind

-rO

OS, E

MM

A-M

AAri

A M

ETSä

Lä ,

JAni

CA n

iirOn

En, A

nnAM

Ari V

ärTö

, MiE

SKiin

Tiö

PAin

OPAi

KKA

KO

PiJy

Vä O

y

28

”Meidän tulee viljellä ja puolustaa erityisyyttä, yksilöllisyyttä ja epäsäännöllisyyttä – siis elämää”

Octavio Paz