POHJOIS-KARJALAN NUMISMAATIKOT RY:N JULKAISU 5. vsk 3/2014

Ilmarinen, s. xx

Maakunta-artikkelissa Tohmajärvi ennen - tänään, s. 6

Eurosetelien harvinaisuus 20 ja 50 €, s. 32

2

NÄIN LÖYDÄT MEIDÄT :

Myymälät ma-pe 10-16Vaajakoskentie 940320 JYVÄSKYLÄ+358 40 719 9906

Kauppakatu 2053100 LAPPEENRANTA+358 50 3775073

Verkkokauppa 24hwww.matinmarkka.com

HUOMIOTA HUOMIOTA HOO ! Uusi kauppa Lappeenrannassa.

Sijainti historiallisesti merkittävän Linnoi-tuksen laidalla aivan ydinkeskustassa.

Hyllyssä paljon hopearahoja, kultaa ja erikoisuuksia sekä tarjoustuotteita,

joita et löydä nettikaupastamme.

TERVETULOA OSTOKSILLE ! Myymme, ostamme ja arvioimme. Suomen ja

Venäjän rahat, eurot, maailman rahat. Laatutarvikkeet, oma maahantuonti.

Tuulilasin vaihto ja korjaus!

KarjalanPurku-Pojatlylykoskentie 27, joensuu

avoinna: ma–pe klo 8.00 –16.30, la suljettu

www.karjalanpurkupojat.fimeiltä purkuosat • ostamme kolariautoja

0400 229 800

NSG Group Flat Glass Business

Karjalan Pultti OySalpakatu 6

80100 Joensuupuh. 020 758 1300

www.karjalanpultti.fi

3

POHJOIS-KARJALAN NUMISMAATIKOT RY:N JULKAISU

3 • 2014

Maakuntakierroksen loppumetreillä

PÄÄKIRJOITUS

Tohmajärven ja Värtsilän suunnas-sa liikkuessani minulle on usein tul-lut tunne, että seudusta huokuu rikas

menneisyys. Vanhat rakennukset ja niiden jäljet luonnossa, vainiot, tiestö, luonto kai-ken kaikkiaan. Rajapitäjä Tohmajärven his-toria on rikasta niin taloudellisesti kuin kult-tuurisestikin.

Viime viikkoina Tohmajärvi on ollut julki-suudessa kulttuurin tiimoilta. Tohmajärven pääkatu, Kauppakatu ja Kirkkotien alkuosa, on päätetty nimetä Katri Helenan raitiksi; ni-meäminen tapahtuisi Potsijuhlassa tulevana kesänä. Päätösesitys on herättänyt vilkasta keskustelua. Oman pitäjän osaajia on laulun taitaja Katri Helenan lisäksi muistettu jo ai-emmin mm. Maiju Lassilan tiellä, Järnefeltin-tiellä ja Oeschintiellä.

Tohmajärvi tulee nyt tutuksi myös Rajan Rahan lukijoille. Jo viime numerossa Tohma-järveä sivuttiin Värtsilä-teemassamme. His-torioitsija Raimo Vänskä herättää henkiin ra-japitäjän rikkaan historian rahalöytöineen. Kyläasiamies Tuomo Eronen puolestaan ker-too pitäjän nykypäivästä sanoin ja kuvin.

Rajan Raha on tehnyt historiaa. Pohjois-Karjalan maakunta on nyt käyty läpi päästä päähän, sen historiaa ja nykypäivää on tuo-tu esille lehtemme numerosta 4/2010 lähti-en. Esittelyssä on ollut 19 eri aluetta.

Raha, sen käyttö, on ollut yksi keskeinen tekijä maakunnan historiassa. – Rahojen ja erilaisten keräilykohteiden avulla on pyrit-ty valaisemaan näiden käyttöajan ihmisten arkea ja kruunun vaikutusta, Raimo Vänskä kertoo. – On kysymys numismatiikasta his-torian aputieteenä ja rahoista historian do-kumentteina.

Eri keräilyalojen kohteet ovat olleet tär-keitä, kun on yritetty päästä käsiksi kuhun-kin aikaan. Kerrottavaa on havainnollistettu runsaalla kuva-aineistolla. Kuntien ja pitäji-en nykypäivää taas on kuvattu ajankohtai-sissa Tänään-artikkeleissa, on saatu tuoreita kuulumisia maakunnan eri alueilta. - Huo-menna tämä kaikki on jo eilistä, dokumen-tiksi jäävää ja korvaamatontakin, Vänskä muistuttaa.

Kyseessä on kulttuuriteko. Pohjois-Karja-lan Numismaatikot ry. tukijoineen ja tekijöi-neen on samalla tehnyt kunnianosoituksen meitä edeltäneiden sukupolvien työlle. Tämä on myös talkootyön mestarinäyte. Historioit-sija Raimo Vänskä on tehnyt artikkelinsa yh-distykselle maksutta. Talkootyöllä on myös hankittu lehdelle mainoksia, joiden tuotoil-la tämä kaikki on saatu painettua kansien väliin.

On vielä todettava, että kyllähän tämä sar-ja hiukan jatkuu syksyn ensimmäisessä nu-merossa. Mutta sen jälkeen on lehtemme si-sällössä edessä uuden etsinnän aika.

* * *

Keräilyharrastus on kulttuuria ja hyvinvoin-tia. Äskettäin Helsingin Sanomissa kerrot-tiin amerikkalaisesta tutkimuksesta, jos-sa todettiin luovien harrastusten tukevan työntekoa. Ne auttavat meitä palautumaan työstä, löytämään sille vastapainoa, intoa ja terveellistä tekemistä. Lasken luoviin har-rastuksiin myös numismatiikan ja muut ke-räilyharrastukset. Numismaatikot kokoontu-vat kuukausittain kerhoilloissamme ja usein muissakin tapahtumissa, keräilyssä on sekä itsekseen tekemistä että yhdessä toimimis-ta, mikä luo hyvinvointia.

Toivotan lukijoille lämmintä ja monipuolis-ta kesää. Syksy on kaukana, vaikka laulussa sanotaankin että kesä on lyhyt. Syyskauden ensimmäiseen Rajan Rahaan toivomme jut-tuja ja kuulumisia 8.9. mennessä.

Kari TahvanainenVastaava toimittaja

4

1 ja 5 kopeekan ”jäähyväiset”Paavo Pölönen

Lehdistökatsaus

Venäjä ei enää mitä todennä-köisimmin lyö uusia yhden ja viiden kopeekan rahoja. Kysei-set kolikot säilyvät kuitenkin edel-leen virallissina maksuvälineinä. Venäjän parlamentti päättää asi-asta ja rahojen lopullisesta kohta-losta myöhemmin.

Syitä kolikoiden häviämiseen on useita, suurimpana varmaan koli-koiden heikko arvo. Yksi kopeek-ka on nimittäin arvoltaan vain noin 0.03 Usan centtiä. Kopeekat eivät siksi myöskään ole mieluisia vaih-torahoja eivätkä ne käy esimerkiksi kolikkoautomaatteihin ollenkaan. Inflaatio ja maailman taloustilan-teet ovat syöneet rublan ostovoi-maa merkittävästi. Suhteessa ko-likoihin käytettyjen raaka-aineden hinnat ovat kuitenkin pysyneet normaalina ja näin ollen yhden ko-peekan lyöminen maksaa tällähet-kellä enemmän kuin sen nominaali arvo on. Siinä jo riittävän paina-va syy olla lyömättä kolikkoa lisää.

Keräilijöiden ei kuitenkaan kan-nata huolestua sillä molempia näistä kolikoista on tähän mennes-sä lyöty yhteensä noin 13 miljoo-naa kappaletta, joten oletettavasti tämmöinen kolikko voi Suomalai-senkin keräilijän haaviin vielä hel-postikin tarttua.

Lähde: Numismaster.com

Britanniasta taasen kantautuu vähän päinvastaisia uutisia. Britannian Royal mint on nimittäin julkaisemassa uutta yhden pun-nan kolikkoa, näillä näkymin ko-likko tulee kansalaisten käyttöön vuoden 2017 aikana. Yksi kolikon julkaisemiseen johtaneista syistä, on halu taistella rahan väärentä-jiä vastaan. Vanha punnan kolikko on ollu käytössä jo yli kolmenkym-men vuoden ajan ja niitä on las-kettu liikkeelle noin 45 miljoonaa kappaletta. Pitkään käytössä ollut valuttaa on riski jo itsessään, kos-ka sen väärentäminen on helpom-paa suhteessa uusiin ja turvalli-

suustekijät paremmin huomioiviin rahoihin. Virallisten arvioiden mu-kaan noin 3% kaikista punnan ko-likoista olisi väärennöksiä.

Uusi kolikko tuleekin olemaan väärentäjän painajainen. Kolikko tulee olemaan kaksitoista kulmai-nen ja siinä on euron tavoin käytet-ty kahta eri metallia ja metalliseos-ta ja se muistuttaa väritykseltään myös pitkälti yhden euron kolik-koa. Kolikon etupuolella nähdään kuningatar Elisabethin kuva, taus-tapuoli taas määräytyy myöhem-min järjestettävän suunnittelukil-pailun tuloksien mukaan.

Lähde: Bbc

Pohjois-Karjalan numismaati-kot ry:n hallitus päätti muis-taa pöytästandaarilla kahta pitkäaikaista puurtajaa. Ar-mi Hakkarainen on toiminut yhdistyksen sihteerinä ja Ta-pio Turunen on vastannut tar-vikemyynnistä sekä toimi-nut hallituksessa. Huhtikuun 1. päivänä kevätkokouk-sessa heille luovutettiin tä-mä yhdistyksen merkittävin huomionosoitus – kiitokse-na yhdistyksemme eteen teh-dystä pyyteettömästä ja erin-omaisen ansiokkaasta työstä. Kuvassa standaaria luovut-tamassa Matti Virrantalo ja taustalla Paavo Pölönen. Kuva: Teemu Kortelainen

5

SiSällyS 3/2014

3 Pääkirjoitus: Maakuntakierroksen loppumetreillä

4 Lehdistökatsaus Pohjois-Karjalan numismaatikot ry palkitsi kahta pitkäaikaista puurtajaa

6 Kun Tohmajärven kyliä syntyi, väki vaihtui, omaisuutta suojattiin ja kruunu ohjasi alaisiaan

11 Nils Ludvig Arppe Karjalan teollisuuden rakentaja, maatalouden kehittäjä ja suurliikemies

20 Kustaan sota 1788–1790 sekä Tohma-järven Jouhkolan carpelanit ja sota-komissariaatin fahnehjelmit

26 Tohmajärvi tänään

28 Tuokiokuvia Tohmajärveltä eilen ja tänään

29 Tohmajärvi Karjalan Armeijan VII armeijakunnan hyökkäyksen lähtö-alueena 1941 SA-kuvissa

30 Vodkaetikettejä, komisario Palmu

32 Eurosetelien harvinaisuus osa II – 20 ja 50 €

40 Lukijan kynästä

6

MaakuntaMMe alueita ja kuntia

Kun Tohmajärven kyliä syntyi, väki vaihtui, omaisuutta suojattiin

ja kruunu ohjasi alaisiaanteksti ja kuvat Raimo Vänskä

Tohmajärvi tunnetaan kulttuu-rin ja hallinnon pitäjänä. Ky-läasutus syntyi keskiaikana.

Vanhin kylä Kemie on perustettu 1400-luvulla Ilomantsin Sonkajan perevaaran alaiseksi. Kemien tilas-toon 1589 luettiin kaikki kylät lu-kuun ottamatta Kaurilaa, Saariota ja Onkamoa. Saloheimo on kui-tenkin selvittänyt muiden kylien taloluvut henkilönimien vertailun avulla. Pienten kylien autiot hän on liittänyt Kemien talolukuun, jo-ten Kemien taloluku lienee todel-lista lukua jonkin verran suurem-pi. Onkamo lienee 1400-luvulta. Vuonna 1589 Tohmajärven 72 ta-loa jakaantuivat Saloheimon mu-kaan seuraavasti: Akkalassa 1, Ertolassa 5, Jouhkolassa 3, Kanto-syrjässä 1, Kaurilassa 5, Kemiessä 35, Littilässä 2, Onkamossa 9, Pei-jonniemessä 2, Petravaarassa 1, Riikolassa 3 ja Saariossa 5 taloa. Vuonna 1618 kylissä oli yhteen-sä 75 taloa. Kaikissa asui ortodok-seja. Ortodoksien määrä nopeas-ti väheni Venäjälle muuton vuoksi.

Kaurila pitäjän itäosassa mai-nittiin kylänä 1589. Tohmajärven luoteisosan Onkamo oli suurkylä, josta irrotettiin osa Rääkkylään. Tohmajärven uusia kyliä olivat 1690 tilastoihin merkityt Kutsu ja Valkeavaara. Katovuodet 1690-lu-vullla ja Pohjan sodan vaikeat vai-heet johtivat talojen määrän las-kuun. Saloheimon mukaan Kemien 1690 talolukuun 22 voidaan lisä-tä kirkkoherran ja lukkarin virkata-

lot ja hovileiri. Pappila perustettiin vuonna 1651 syntyneen seura-kunnan jälkeen. Kemienmäen itä-päässä Hovila torppineen ulottui kilometrin kaistalle. Läänitysaika-na siitä muodostettiin vapaaherra-kunnan hovileiri. Kemie käsitti nel-jä kyläkuntaa. Akkala tunnettiin Siikajärvenä vuoteen 1637 saak-ka. Jouhkolan kylän asutus ulot-tuu 1500-luvulle, jolloin Danila Jouhkosen perhe asettui Jouhko-laan. Isonvihan jälkeen Jouhkolas-sa asui muun muassa pormestari Benjamin Krook. Jouhkola hovei-neen muodostui 1700-luvulla seu-tukunnan keskuspaikaksi. Kylästä tuli 1770-luvulla rälssikylä. Kruu-nunvouti Gabriel Wallenius yhdis-ti kartanoonsa kaikki Jouhkolan tilat yhtä luovuttamisesta kieltäy-tyneen isännän tilaa lukuun otta-matta. Walleniuksen hovin päära-kennus valmistui 1764.

Minne tohmajärveläiset ortodoksit muuttivat Ruotsin vallan alta?

Ortodoksien poismuutto koski myös tohmajärveläisiä. Vaikka ortodok-seille luvattiin Stolbovan rauhassa 1617 kunnioittaa heidän uskonto-aan ja taata heille vapaus uskon-tonsa harjoittamiseen, Ruotsin asenne muuttui kielteiseksi. Pap-pien tulo Venäjältä estettiin. Ruotsi määräsi avautuviin pappien virkoi-hin vuodesta 1638 alkaen luteri-

laisia pappeja. Ortodokseilla ei ol-lut pappien koulutusta Suomessa. Tohmajärvellä toimi ortodoksipap-pina Erasmus Iivananpoika, jonka vaikutuksesta ortodoksinen asutus lienee säilynyt hieman pitempään kuin naapuripitäjissä. Hänet maini-taan myllynisäntänä 1641. Erasmus kuoli 1640-luvun puolivälissä. Piis-pa Isak Rothoviuksen tehokas toi-minta puhdasoppisuuden puolesta vahvisti luterilaisen kirkon asemaa ja heikensi ortodoksien tilannetta. Ortodoksit joutuivat mukautumaan Ruotsin puhdasoppisuuden ajan määräyksiin: rakentamaan luteri-laisten kirkkoja ja pappiloita sekä osallistumaan luterilaisiin jumalan-palveluksiin. Ortodoksinen pyhäk-kö sijaitsi Kemien Kirkkoniemessä. Sen paikalle rakennettiin luterilai-nen kirkko. Tsasounoita oli ollut eri

tohmajärven ortodoksien ja luterilaisten taloluvut Saloheimon mukaan

1500 1589 1618 1637 1651 1690

Ortodoksit 6 72 77 122 105 7

Luterilaiset - - - 19 44 116

Yhteensä 6 72 77 141 149 123

Vuonna 1908 valmistuneen Jouhkolan jugendtyylisen päärakennuksen kulmatorni 1988.

7

puolilla pitäjää. Sotakauden 1656 – 1658 jälkeen ortodoksiväestöä ei pitäjässä ollut kuin hyvin pieni vä-hemmistö.

Veijo Saloheimon mukaan Toh-majärven alueelta Venäjälle muut-ti 215 perhettä. Näistä 127 per-heen menosuunta tiedetään. Muuttomatkat olivat pitkiä. Ka-uimmaksi Volgan taakse Suzda-liin muuttaneella perheellä kertyi muuttomatkaa yli 1000 kilomet-riä. Suuri muuttoaalto suuntautui Vesjegonskin alueelle, jonne Toh-majärveltä oli linnunteitse 500 – 700 kilometriä ja kulkuteitä myö-ten matkaa kertyi huomattavasti enemmän. Kulku oli hidasta ja vai-valloista. Perheiden jokapäiväisistä tarpeista ja toimeentulosta huoleh-timisen ongelmat sekä tuntema-ton tulevaisuus lisäsivät muuttaji-en taakkaa. Monet perheet asuivat useassa paikassa ennen muuton päättymistä. Samasta kylästä läh-töisin olevia hakeutui samoille seu-tukunnille. Tverin alueelle hakeutui 28 tohmajärveläistä perhettä.

Saloheimon tutkimuksesta 2010 poimittuja tohmajärveläisperheiden muuttotietoja

Perheiden määrä Muuttoalue Muuttopaikka ja tiedossa olevien perheiden määrä

66 Ilmajärven eteläpuoli Jefremovoon 10 perhettä

63 Valdai Jeglinoon 42 perhettä

39 Bežetskin ylänkö Tverin alueen koillisosa Sandovoon 11 perhettä

11 Bežetskistä lounaaseen tverinkarjalais-ten nykyinen ydinalue

Nikol´skojeen kolme sekä Nametskovoon ja Tomatšuun kumpaankin kaksi perhettä

20 Mustajoki Mošenskojeen 11 ja Sopinyyn 9 perhettä

20 Tihvinä Klimovovoon yksi perhe

23 Aunus

1 Vepsä Oštaan yksi perhe

Stolbovan rauhan 1617 vallan vaihdon jälkeen Tohmajärven väki vaihtui lähes kokonaan 40 vuoden aikana. Luterilaiset muuttivat orto-doksien sijoille.

Rahaa maastaVanhan Tohmajärven rahojen tie-dossa olevien maakätköjen pää-osa on 1700-luvulta Värtsilän alu-eelta, jonka kätköjä tarkasteltiin edellisessä Rajan Rahassa. Kustaa II Adolfin aloittama kuparirahojen valmistus jatkui Kristiinan aikana. Rahat kuljetettiin Viipurin kautta Pohjois-Karjalaan. Kustaa II Adol-fin ja Kristiinan kuparirahojen yh-teiskätkö löydettiin Tohmajärven (Värtsilän) Patsolasta kynnön yh-teydessä 22.8.1917. Rahoja löytyi noin 150 kappaletta. Löytöpaik-ka ei ole tiedossa. Kohteet painoi-vat noin 6 kilogrammaa. Työmies Oskar Walin Jaakkiman Huhtervun kylästä osti näistä 103 kappalet-ta. Pienempi osa rahoista jäi löy-tötilalle. Kansallismuseo sai tutkit-tavakseen myydyistä rahoista 101 ruotsalaista rahaa sekä kaksi ve-näläistä 1790-luvun kohdetta (Ka-tariina II:n 5 kopeekkaa 1791 ja Paavali I:n 2 kopeekkaa 1799). Ve-näläiset rahat ovat noin 150 vuot-ta nuorempia kuin ruotsalaiset kohteet. On mahdollista, että ve-näläiskohteet eivät kuuluneet äy-rikätköön.

tohmajärven Patsolan Kustaa II Adolfin ja Kristiinan kuparirahojen löytö 1917aika 1

öre½ öre

Raha-paja

kustaa ii adolf1628 2 Säter

1629 1 Säter

1630 2 Säter

1631 1 Säter

Epäselviä 22 Säter

Epäselviä 2 Arboga

Epäselviä 2 Arboga

Epäselviä 2 Säter

Yhteensä 30 4

kristiina1638 10

1639 13

1640 10

Epäselviä 34

Yhteensä 67kaikki yhteensä

97 4 101

Rahat olivat huonokuntoisia. Nii-tä ei lunastettu valtion kokoelmiin. Patsolan kätkö saattaa liittyä orto-doksien poismuuttoon. Tohmajär-ven Patsolan kylä liitettiin Moskovan rauhan jälkeen Värtsilään ja Värtsi-lä Tohmajärven pitäjään 2005.

Venäjä 1000 vuotta 1862. Novgorod.

Rahat voivat säilyä maakätkössä myös hyväkuntoisina, kuten nämä Kustaa II Adolfin äyrit 1628 Joensuussa.

8

kemien Postilan hopeataalerit

Kemien Postilan tilan 21:5 kiven-raivauksen yhteydessä Jaakko ja Leevi Karvinen löysivät 19.5.1960 viisi 30-vuotisen sodan aikaista ho-peataaleria. Löytöpaikka on noin 350 m Ikolanmäen harjanteel-la sijaitsevasta päärakennukses-ta koilliseen. Ensimmäinen raha havaittiin viilloksen päältä ja nel-jä muuta noin 5 cm:n syvyydes-tä punertavasta mullasta. Kohteet olivat Saksi - Gothan hopeataale-

kuin mistään muusta kaupungista. Tuontitavara ja raha tulivat Karja-laan Viipurin kautta.

kätkö Petravaarasta ja kuparilantti

jouhkolan hovin pihan kärryuralta.

Tohmajärven Petravaaran koulun vierestä löydettiin vuoden 1917 paikkeilla noin 15 kilogrammaa ruotsalaisia ja venäläisiä kuparira-hoja. Rahat siirrettiin kuparipystöön kaivettavaksi radion maajohtoa var-ten. Arvo Pirhonen kaivoi paikkaa 1969 muistitietojen perusteella, mutta kuparirahoja ei löytynyt.

Jouhkolan hovin oma poika, seit-senvuotias Levanojan Toivo, löysi leikkiessään pyöreän metallipalan hovin pihamaan vanhalta kärryke-hältä kesäkuussa 1988. Hän puh-disti isänsä Juhani Levanojan kanssa kohteen, joka oli Ruotsin 2 äyriä sm 1762. Todennäköisesti kolikko jäi kärrykehään kruununvouti Walleni-uksen aikana. Wallenius sai Jouh-kolan säterikseen 1764, vaikka asui tuolloin vielä Siikasalmen hovissa.

kirkkolöytöjäKirkkojen korjaustöiden yhteydes-sä on tullut esiin lattian alle ase-tettuja rahoja ja muita esineitä. Yleensä kirkon rakenteista havaitut rahat ovat olleet yksittäisiä kolikoi-ta, jotka ovat kenties tahattomasti sinne joutuneet. Tohmajärven kir-kon lattian alta kerrotaan löyde-tyn ”huomattavan määrän” rahaa. Valtion historiallinen museo ilmoitti kirjeellään 7.9.1911 kirkkoherra T. G. Warenille, että Tohmajärven kir-kon löydetyt kuparirahat olivat ar-vottomia. Museo kuitenkin lunasti nämä 57 kuparirahaa.

Mainittakoon, että Kiihtelysvaa-ran kirkon peruskorjaustöissä 1931 löytyi lattian alta ”useita kourallisia” vanhoja rahoja. Joukossa oli ruotsa-laisia 1700-luvun äyrejä. Kirkkoher-ra Juho Noponen kirjoitti löydöstä Muinaistieteelliselle toimikunnalle 1931 ja 1933. Korjaustöiden yhtey-dessä löydettiin myös kuusi vierek-käin ristiinnaulittua, ajan syömää oravannahkaa. Nahkojen yläpuolel-la riippui ylösalaisin parinkymme-nen sentin pituinen risti. Tohmajär-ven kappeliseurakuntana toiminut Kiihtelysvaara sai oman seurakun-tansa 1857. Kiihtelysvaaran kirkko rakennettiin 1769 - 1770.

Kemien Postilan Hollannin Zwollen hopeataaleri 1645. Zwolle perustettiin vuoden 800 paikkeilla. Se sai kaupunkioikeudet 1230. Zwollen vaakunassa on sinisellä pohjalla valkoinen risti (vrt. rahan vaakunaan). Zwolle kuului hansaliittoon.

Kustaa II Adolfin maihinnousu Saksaan ja Hakkapeliitat –mitalit.

Viipuri oli kansainvälisen kaupan kaupunki. Postikortti Conrad Oldenburg.

Leevi Karvinen Postilan hopeataalereiden löytöpaikalla 10.6.1986.

ri 1627, Nürnbergin hopeataaleri 1626, Brunswick - Lüneburgin ho-peataaleri 1639, Hollannin Zwollen hopeataaleri 1645 ja hopeataaleri 1636, jonka tekstistä on luettavis-sa vuosiluku 1636 ja IN DIAR se-kä toiselta puolelta ARCHID. Luul-tavasti rahat on kätketty Kristiinan kaudella ortodoksien poismuu-ton aikoihin. On mahdollista, et-tä rahoja kulkeutui saksalaisalueil-ta suomalaisten sotilaiden mukana Suomeen. Viipuri oli Turun jälkeen suurin vientikaupunki, josta rah-dattiin tervaa ulkomaille enemmän

9

kruunun toimialaan kuuluivat hallinto-,

talous- ja oikeustoimi

Vuoden 1721 jälkeen Pohjois-Kar-jalasta muodostettiin oma itsenäi-nen kruunun toimialojen yksikkö. Aiemmin alue oli ollut Käkisalmen lääniin kuulunut Taka-Karjalan kih-lakunta Pohjois-Karjalan uudeksi pääkaupungiksi tuli Turun rauhan 1743 jälkeen Loviisa (Degerby). Maakuntaan nimitettiin johtavat virkamiehet kruununvouti, henki-kirjoittaja ja kihlakunnantuomari. Se sai oikeuden lähettää edusta-jansa valtiopäiville. Vuonna 1775 Kymenkartanon ja Savonlinnan

lääni jaettiin kahtia. Pohjois-Karja-la määrättiin tuolloin perustettuun Savo – Karjalan lääniin, josta tuli myöhemmin Kuopion lääni.

Kruunun virkamiehistä korkein asema oli kruununvoudilla, joka vastasi poliisitoimesta, toimi ylim-pänä virallisena syyttäjänä, huo-lehti veronkannosta ja veronmak-sukyvyn seuraamisesta, kruunun päätösten toimeenpanosta, val-voi maatalouden harjoitusta, kiin-nitti huomiota epäkohtiin ja niiden poistamiseen. Kruununvouti Gabri-el Walleniuksen toimiala oli erityi-sen laaja. Siihen kuului edellisten

lisäksi muun muassa maakunnan ja raja-alueiden puolustus, raja-kauppa, postitoimi, kulkuyhteyk-sien parantaminen, teollistaminen ja verotuksen uudistaminen. Hän hoiti yhteydenpidon ja epäkohtien korjausehdotukset esimiehelleen. Hän valaisi maakuntansa asemaa ja esitti tarvittavia uudistuksia Kustaa III:lle Loviisassa 1775.

Alueluovutusten vuoksi Ruotsi joutui muuttamaan oikeustoimen hallinnollisia rajoja. Karjalan tuo-miokunta muodostettiin 1722. Se jaettiin 1788 Karjalan Yliseen ja Aliseen tuomiokuntaan. Tohmajär-

vi kuului Karjalan Aliseen tuomio-kuntaan. Mainittakoon, että Arppe-sukuiset Karjalan tuomiokunnan tuomarit asuivat Kiteellä. Käräjil-lä oikeusistuimen muodostivat tuo-mari, lautamiehet, kruununvouti tai hänen edustajansa, joka usein oli nimismies. Ennen oikeusasioiden käsittelyä seurakunnan pappi piti käräjäsaarnan. Lakimääräisiä kärä-jiä tuli istua kaksi kertaa vuodessa.

kruununvoudin myönteinen lausunto

tohmajärveläisten korkeasta moraalista

ja pari poikkeuksellista käräjäjuttua

Kruununvouti kertoi lausunnos-saan 1826, että kansan moraalis-sa ei yleensä ole valittamista. Hän jatkaa: ”Vaikka vakaviakin rikoksia

Jouhkolan hovin 2 öre silvermynt 1762 oli yleinen käyttöraha.

Tohmajärven kirkko on vanhin Pohjois-Karjalan puukirkko 2013.

Kiihtelysvaaran kirkko ristiinnaulittujen oravien ja kolikoiden kätköpaikka.

10

sattuu aika-ajoin, mutta niiden perusteella ei koko rahvasta pitänyt tuomi-ta -- Karjalan talonpoika on lainkuuliainen ja eri-tyisesti hän huolehtii vuo-sittaisesta verojensa suo-rittamisesta.” Yleisimpiä rangaistuksen syitä olivat haureus, juopumus, var-kaus ja pahoinpitely.

Tohmajärveläisittäin harvinainen rikos tuot-ti ankaran rangaistuksen onkamolaiselle miehelle, joka todettiin syyllisek-si väärän rahan tekoon. Onkamon T. I. teki ho-pearuplan mallin mukai-sia tinasta tehtyjä vää-rennöksiä. T. I. maksoi velkansa Hammaslahden Matti Kokolle 19 väären-netyllä hopearuplan nä-köisellä rahalla. Tämän li-säksi väärän rahan tekijä T. I. oli rikkonut lakia sa-lakuljettamalla Venäjäl-tä pellavakangasta. Ra-han väärennös tuli esille Tohmajärven talvikäräjillä 1761. Syytettyä velkoivat Naatselän Juho Soikkeli 15 ruplaa, Juho Lavikainen 3 ruplaa ja Olli Heinonen venäläisen Parfentei Lu-kioffin perikunnan puoles-ta 13 ruplaa. Lisäksi Im-pilahden Nuutti Partinen ja Ruskealan Matti Kuok-kanen velkoivat syytettyä 60 parista venäläisiä käsi-neitä á 14 kopeekkaa, yh-deksästä nahkavyöstä á 9 kopeekkaa, 15 heikom-pilaatuisesta vyöstä á 6 kopeekkaa. Näistä kertyi korvattavaa 10 ruplaa 11 kopeekkaa. Turun hovioi-keus tuomitsi 26.5.1761 rahan väärentäjän T. I:n menettämään toisen kor-vansa ja saamaan 40 pa-ria raippoja. Lisäksi hänet määrättiin kolmeksi vuo-deksi linnoitustyöhön. Kovia ran-gaistuksia käytettiin myös pelot-teena pysymään kaidalla tiellä.

Viranomaisetkaan eivät aina välttyneet rahan ja muun omaisuu-den ryöstöiltä ja varkauksilta. Li-perin syyskäräjillä 1770 käsiteltiin saman vuoden toukokuussa teh-tyä suurta postiryöstöä. Postimes-tari Svahn oli lähettänyt setelei-nä 17 kirjekuoressa kruununvouti Walleniuksen hänelle toimittamat

verorahat Loviisaan. Verorahat paketoitiin narul-

la kuudeksi paketiksi. Setelipake-tit sinetöitiin. Postilaukku sidottiin ehjällä nahkahihnalla ja sinetöitiin. Postimestari Svahn vei laukun en-simmäiseen postitaloon. Kelirikon ja tulvivien järvien vuoksi postin lähtö viivästyi. Kruununvouti oli saanut ohjeita postitoimesta. Pos-tisäkkiin tuli merkitä, milloin pos-ti lähti Liperistä kohti Rantasal-

mea. Rahalähetys katosi jäljettömiin. Rahojen ar-vo 1547 hopeataalaria oli ainutlaatuisen suuri. Se vastasi rengin 200 työ-vuoden palkkaa. Varo-toimiin ryhdyttiin. Posti-tarkastaja Hammarbeck kielsi talonpoikien velvoit-tamisen kruununverojen postinkuljetukseen Lovii-saan. Postiryöstöä selvi-teltiin vuosikausien ajan. Kruununvouti Wallenius saattoi tiedoksi kansliaoi-keuden päätöksen posti-ryöstöstä vasta 6.6.1778

Raha nähtiin keisarin rahana, kuten 2000 vuot-ta sitten. Rahanväären-täjää rangaistiin julmalla tavalla, kuten tohmajär-veläistä ”korvamerkitys-tä” rahasta. Tuomiokirjat kertovat muun muassa ryöstöistä ja varkauksis-ta. Näihin kuuluu kruu-nunvouti Walleniuksen yli 1500 hopeataalarin pos-tilähetyksen katoaminen. Vaiensiko metsien humi-na ja korpilaki asiasta tie-tävät? Tohmajärven väki vaihtui 1600-luvulla. Mo-net tuon ajan maapankit ovat ortodoksien jäljiltä. Tervakaupan kukoistuk-sen kaudella maakun-ta sai runsaasti Kustaa II Adolfin ja Kristiinan kau-sien kuparirahaa. Viipurin ulkomaankauppaan liit-tyivät myös hopeataale-rit, joihin kuuluvat Posti-lan hopearahat. tohmajärvi on maan-tieteellisen sijaintin-sa vuoksi joutunut ai-ka ajoin idän ja lännen välisten vihollisuuksi-en temmellyskentäk-si. toisaalta tohma-järvelle on ollut hyötyä kulkuväylien risteys-paikastaan. Mennei-

syyden kuvaa rekonstruoidaan erilaisten dokumenttien valos-sa. aktiivisen toiminnan kaut-ta kuva tarkentuu. jokainen sukupolvi tuo vuorollaan oman näkymänsä kuvaketjuun uusi-en sukupolvien tarkasteltavak-si ja jatkettavaksi.

Lähdeluettelo on Tohmajärven toi-sen osan yhteydessä.

Nämä ruplayksikköiset 1700-luvun hopea-rahat ovat Polvijärven Sotkuman Iljalan maalöydöstä. Kuva on otettu ennen varsinaista puhdistusta. Maakunnassa 1765 käyteyn ruplan ja kuparitaalarin vaihtokurssin mukaan 1 rupla vastasi 9:12 kuparitaalaria.

Ruotsin seteli 12 daler kopparmynt 1769 kruununvouti Gabriel Walleniuksen ajalta.

11

Nils Ludvig Arppe Karjalan teollisuuden rakentaja,

maatalouden kehittäjä ja suurliikemies

Teksti Raimo Vänskä, kuvat Pohjois-Karjalan museo ja kirjoittaja

Nils Ludvig Arppea on sanot-tu Karjalan teollisuuden pe-rustajaksi. Arppen suku oli

lähtöisin Turusta. Nils Ludvigin isä siirtyi kihlakunnantuomariksi Kar-jalan aliseen tuomiokuntaan 1793. Hänen äitinsä Gret-Sophie kuu-lui tunnettuun Wegeliuksen pap-pis- ja kulttuurisukuun. Nils Lud-vig syntyi vuonna 1803. Hän kävi varhaiskoulunsa Savonlinnassa. Hänet kirjoitettiin ylioppilaaksi Tu-run akatemiassa 1820. Arppe suo-ritti oikeustieteen tutkinnon ja sai todistuksen oikeuslaitosta varten. Hän tuli auskultantiksi Vaasan ho-vioikeuteen, mutta keskeytti oi-keustieteen opinnot ja muutti su-kulaistensa luo Puhokseen. Nils Ludvig aloitti yritystoiminnan Jo-han Fabritiuksen perillisten omai-suuden vuokraajana ja hoitajana.

Yrityksen päärahoittaja oli Johan Hallonblad.

Puhoksen sahaPuhos oli vilkas markkinapaikka. Puhoksen sahan alkuvaiheet ulottu-vat 1780–luvulle. Ylioppilas Joseph Wallenius sai luvan sahan perusta-miseen 3.1.1783. Sahausmäärät olivat pieniä. Vuosikiintiö oli 2000 sahatukkia. Sahatavaran myyn-ti Venäjälle oli sallittua. Verotuksen vapaavuosia sahan ylläpitäjä ei kui-tenkaan saanut. Saha siirtyi Gabriel Fabritiuksen omistukseen.

Puhos lisäsi tuotantoaan 1830-lu-vulla. Saha rakennettiin uudelleen ja vesivoiman saantia parannet-tiin. Saha sai luvan toimia ympä-ri vuoden. Lupaa anottiin 12.000 tukin sahaukseen, mutta lupa saa-tiin vain 5000 tukille. Tämä ei tyy-dyttänyt käytännön asioita hoi-tavaa Arppea. Kuurnassa oli lupa sahata 10.000 tukkia, mutta Kuu-rnan sahan alueella oli tukkipuu-

ta huomattavasti tätä enemmän. Arppe anoikin Puhokselle 12.000 tukin sahauslupaa uittaakseen Pu-hokseen Kuurnan alueen tukkeja. Hän sai luvan 10.000 tukin saha-ukseen. Näin Puhoksesta tuli yksi maakunnan suurimmista sahoista.

Höyryvoimaa käyttöön –Ilmarinen

rakennetaan Arppe siirtyi Puhoksen sahan hoi-tajaksi 1824 ja vuokrasi Puhok-sen sekä Utran sahan 1832. Tuk-kien uitto voimakkaiden virtojen, koskien ja myrskyisten järvensel-kien läpi oli ongelma, johon Arppe haki ratkaisua. Virtaumia ja tuul-ta käytettiin kyllä hyväksi, mutta se ei riittänyt. Erilaisia kuljetusrat-kaisuja oli käytetty, kuten ”hevos-ponttuuta” järvikuljetuksissa, jois-sa hevonen kiersi ponttuun kehää kelaten samalla tukkilauttaa ank-kurin suuntaan.

Nils Ludvig Arppe. PKM.

Pielisen ”hevosponttuu vorokkeineen” Pielisen museossa 2012

12

Kuljetuksen suuri ongelma oli lautojen kuormaaminen ja pur-kaminen moneen kertaan ennen määräpaikkaa. Esimerkiksi Pielis-jokea myöten Joensuuhun saatu sahatavara lastattiin lotjiin kulje-tettavaksi Lauritsalaan, josta lau-dat rahdattiin hevoskuljetuksina Viipuriin.

Arppe perehtyi höyrylaivaliiken-teen mahdollisuuksiin ja päätyi anomaan höyrylaivaliikenteen jär-jestämistä Saimaalle: ”Vakuuttu-neena siitä, että nopeampi ja täy-sin hallittavissa oleva kulkuyhteys Suomen koillisten seutujen ja Lap-peenrannan merestä vain viiden peninkulman päässä olevan kau-pungin välillä koituisi sisämaan teollisuudelle arvaamattomaksi hyödyksi, olen harkinnut Saimaan vesireitillä käytettävän höyrylaivan rakentamista.”

Arppe halusi turvata selustansa anoessaan lupakirjaa saada pitää yksin yhtä tai useampaa höyrylai-vaa Saimaan liikenteessä. Senaat-ti näki anomuksessa sitä puoltavia asioita, kuten kotimaisen teolli-suuden edistämisen, sisäisen lii-kenteen helpottamisen ja kaukana sijaitsevien alueiden tavarankul-

jetuksen. Senaatin esityksen mu-kaan lupa olisi voimassa 20 vuotta Arppen anoman 50 vuoden ase-mesta. Liikenne tuli aloittaa kah-den vuoden kuluessa. Keisari vah-visti luvan tammikuussa 1833.

Arppe aloitti laivanrakennuksen Puhoksessa. Höy-rylaivan raken-tamisen osaajia ei paikkakunnal-la ollut. Ammat-timiehiä haalittiin muualta. Raken-nus käynnistyi. Ilmariseksi ni-metyn siipiratas-laivan pituudek-si tuli 88½ jalkaa ja leveyttä 13½ jalkaa. Koneis-to hankittiin Clar-ken konepajas-ta Englannista, mistä oli lähtöi-sin koneen asen-tajaksi kutsuttu Reed. Reedin teh-tävänä oli kou-luttaa ja pereh-dyttää Ilmarisen koneenkäyttäjäk-si masuunimes-tari Gustaf Nou-siainen. Suomen ensimmäinen höyrylaiva Ilmari-nen valmistui hei-näkuussa 1833.

Pietarilainen T. Grommé oli aut-tanut Ilmarisen

piirustusten hankinnassa. Laivan kustannukset olivat 40.000 rup-laa, josta Arppen osuus oli 2/3 ja Hackmanin 1/3. Ilmarinen tuot-ti voittoa ensimmäisenä toiminta-vuotenaan 583 ruplaa. Seuraavi-na vuosina voitto lienee ollut noin 950 ruplaa. Ilmarinen herätti kiin-nostusta myös kilpailijoiden piiris-sä. Tutustujia riitti. Niinpä ”Sanan-saattaja Wiipurista” ilmoitti 1834: ”Se on herrojen laivanomistajien käytettävissä yhdestä viiteen tun-tiin 50 ruplan maksusta; jokaisel-ta seuraavalta tunnilta maksu on 5 ruplaa silloin kun höyrylaiva Ilma-rinen ei ollut hinaamassa muita lai-voja.” Ilmarinen herätti ihmettelyä ja pelkoakin. Tästä kertoo aikan-sa runo: ”Kummako se kulkenoopi, sarviniekka Saimahalla, jonka sar-vi savuaapi sekä tulta tuiskoaapi. Ovat siivetkin sivulla, Kahden puo-len kainalossa. Mikä mörkö möläh-tääpi, Talon vanhin vaimoinensa.”

Ilmarinen toimi Arppen suunni-telmien mukaisesti. Tiedot laivan myöhemmistä vaiheista ovat niuk-koja. Erään tiedon mukaan Ilmari-nen romutettiin Puhoksessa 1844 ja toisaalla kerrottiin laivan myydyn Helsinkiin. Ilmarisen merkitys vä-heni, kun Arppe otti käyttöön 1842 uuden kuljetusreitin Utran, Puhok-sen ja Kuurnan sahojen tuotteil-le Orivedeltä Pyhäjärvelle hevos-vetoista ”primitiivistä” rautatietä myöten. Kiskot olivat myötämä-keen Puhoksesta kohti Pyhäjär-veä, jonne sahatavaralla lastatut vaunut vierivät helposti. Hevoset vetivät tyhjät vaunut takaisin Pu-

Ilmarinen postikortissa ja kääntöpuolen osasuurennos. Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarinen, Helsinki.

Wärtsilä avaamassa Saimaan väylää Joensuuhun 1980-luvulla.

13

hokselle uutta lastausta varten. Pyhäjärveltä sahatavaraa siirrettiin vesiväyliä myöten Lahdenpohjaan, Laatokalle, Nevalle, Pietarin vien-tisatamaan ja edelleen Englantiin. Kansainvälisessä kaupassa Venä-jän vientisatamasta ostetusta sa-hatavarasta sai paremman hinnan kuin suoraan Suomesta myydys-tä. Arppe käytti etua hyväkseen. Saimaan kanavan valmistuminen 1856 avasi uudet mahdollisuudet kansainväliselle kaupalle.

Valtio asettaa rajoituksia

sahaustoiminnalleValtion metsäpolitiikka esti sahaus-toiminnan laajentamisen, koska pelättiin sahaustoiminnan kulutta-van liikaa metsävaroja. Puutava-ran vientihinnat olivat 1830-luvul-la kohtalaisen hyvät. Koko maan sahatavaran vienti kaksinkertais-tui. Arppen sahaustoiminnan tulot kasvoivat rajoituksista huolimat-ta. Tukin ostoon ja hintaan liitty-vät kysymykset aiheuttivat kuiten-kin ongelmia. Arppe lakimiehenä tunsi oikeuskäytäntöä riitakysy-mysten käsittelyssä. Hän oli tot-tunut toimimaan myös virkamies-kunnan kanssa. Arppe halusi puun oston ja myynnin olevan yksin-omaan sahan omistajan ja met-sän myyjän välinen asia ilman vi-ranomaisten sekaantumista. Arppe kohtasi vastoinkäymisiä. Sahaus-toiminnassa vienti tyrehtyi. Arppe jätti anomuksen 1843 talousosas-tolle verojensa lykkäämisestä. Ko-ko vuoden tuotanto oli myymättä Värtsilässä, Kuurnassa, Utrassa, Puhoksessa ja Juankoskella.

Sahateollisuus 1859–1959. Postimerkki.

Arppe ilmoitti vuoden lopulla 1843, että kahden edellisen vuo-den aikana vain pieni määrä lank-

kua ja lautaa oli viety ulos. Kaikki varastot satamissa ja sahoilla oli-vat täynnä sahatavaraa. Investoin-tia sahoihin ei kannattanut tehdä. Arppe ilmoitti sinetöitäviksi Kuur-nan sahan 1.1.1844 ja Juankosken sahan 1.2.1844. Perhettä kohtasi suru, kun Arppen vaimo Jeanette kuoli synnytykseen 1845.

Vastoinkäymisten jälkeen

ulkomaanmatkalle 1845

Arppe päätti lähteä laajalle ulko-maanmatkalle 1845. Hän tote-si matkastaan:”-- aion matkasta saada paitsi huvia myös hyötyä.” Matka suuntautui aluksi Pieta-riin ja Kronstadtiin. Venäjältä hän matkusti Saksaan. Hän kertoi Rei-nin muistuttavan Düsseldorfin koh-dalla lähinnä Pielisjoen alajuoksua Joensuussa. Matka jatkui Rans-kaan ja Sveitsiin. Paluu Itämerelle tapahtui Saksan kautta. Münche-nin taideaarteet kiinnostivat häntä kovasti. Nürnberg, Dresden, Pots-dam, Berliini ja Hampuri kuuluivat useita viikkoja kestäneen matkan viimeisiin tutustumiskohteisiin.

Arppea kiinnostivat tekniset lait-teet ja koneet, kuten tuulimyllyt, erilaiset saharatkaisut, sirkkelisa-hat, myllyt ja sulkujen rakentami-nen. Dresdenin teollisen näyttelyn

ihmeelliset mekaaniset kangas-puut, sorvit, vaunut, pianot, pitsit, huivit, silkkikankaat ja monet muut tuotteet saivat tilaa hänen päiväkir-jassaan, jonka viimeisellä sivulla on merkintä: ”Ostettu messinkistä sih-tikangasta Puh. myllyyn.”

Metsä- ja maatalousasiat olivat Arppen matkan erityisiä kiinnos-tuksen kohteita. Hän halusi siir-tää Suomeen hyväksi näkemiään ratkaisuja. Puutarhanhoitoon hän kävi perehtymässä matkansa al-kuvaiheessa. Kasselin puutarhaa hän piti kauneimpana näkemis-tään. Arppe merkitsi muistiin tie-toja kiintoisimmista lajikkeista. Hän perehtyi niittyjen viljelyyn ja erityisesti kastelujärjestelmien ke-hittämiseen. Koivikon tilalleen hän suunnitteli uuden kastelujärjes-telmän. Arppe kiinnitti huomiota maa-alan hyödyntämiseen vilje-lykäyttöön. Suotkin oli otettu tu-tustumiskohteessa viljelykseen ojituksen ja lannoituksen avul-la. Arppe totesi, että hänen koti-konnuillaan suuret suoalueet ovat joutilaina – maanviljelyksen ul-kopuolella. Arppe tutustui Sak-san maatalousopistoissa maan-viljelyyn ja karjanhoitoon. Näistä hän sai ideoita kotimatkalle. Hän-tä kiinnostivat uudet käytännölliset työvälineet, kuten yhdistetty äes ja aura. Nähtyään Saksan polttotur-peen hyväksi käyttöä hän totesi polttoturpeen käytön mahdollisuu-

Arppen mukaan Pielisjoen alajuoksu muistutti Reiniä Düsseldorfin kohdalla. Joensuu-postikortti. Leima 21.X 1911.

14

desta Suomessa: ”Olen varma, et-tä monille metsättömille seuduille voitaisiin tehdä suuri palvelus le-vittämällä tietoutta polttoturpeen valmistuksesta ja käytöstä.”

Arppe maatalouden kehittäjänä

Muutettuaan Kiteen Koivikon tilal-le Arppen maanviljelylle avautuivat uudet mahdollisuudet. Hän tuli vel-jensä Edvard Arppen kanssa tun-netuiksi suoviljelyksistään. Ludvig Arppen tiedetään raivauttaneen Niinikummun kylässä 400 hehtaa-ria suota. Mainittakoon, että hän jakoi työtä ja tulosta maanomis-tajien kesken. Joulukuussa 1845 mitatun Nils Ludvig Arppen uuden valtaojan pituus oli noin 10 km. Kustannukset olivat kaikkiaan 400 hopearuplaa. Työtä jatkettaessa il-meni, että eräästä suosta ei saatu-kaan riittävää vesimäärää niittyjen kastelua varten. Neljä vesialuetta sijaitsi valtaojan lähettyvillä. Hän yhdisti vesialueen valtaojaan ja sai niittyjen kastelun toimimaan. Niittyjen kasvu parani merkittä-västi. Vesijärjestelyjen käyttö niit-ty- ja peltomaiden kasteluun levisi maakuntaan. Kastelujärjestelmien avulla saatiin myös karjatalouden edellytyksiä kohennetuksi. Arppe pyrki suurempiin tilakohtaisiin kar-jamääriin. Hän perusti suuria kar-jarakennuksia ja oman meijerin. Karjaa hän hankki ulkomailta.

Arppen lehtikuusimetsä Puhokseen

Lehtikuusia tavataan eri puolilla Pohjois-Karjalaa. Monet puut ovat saaneet siemenensä Arppen lehti-kuusimetsästä. Koivikon 3000 leh-tikuusta istutettiin pääosin 1847 12 hehtaarin alueelle. Lehtikuu-sia on kahta lajia: siperialaista ja eurooppalaista. Arppen lehtikuusi-metsä on Suomen suurin ja van-hin. Lehtikuusi oli sopivaa laivojen mastopuuksi. Koivikon tilalla puu-tarhanhoidossa otettiin huomioon myös kauneusarvot. Arppen ker-rotaan käyttäneen huomattavasti rahaa ja työtunteja Koivikon puu-tarhaan. Vaihtuvan veden Joutsen-lampi kaivettiin Koivikkoon 1846. Myös luonnon vedet saivat uuden eläinlajin: Arppe istutti rapuja Pu-hoksen ja Koivikon ympäristön ve-sistöihin. Arppe toimi kokonaisval-taisesti maaseudun elämänlaadun kohentamiseksi. Hän muutti Koivi-kon tilalta Värtsilään 1858.

Arppe joutuu purkamaan Kuurnan sahan

Kuurnan kosken käyttölupaan si-sältyi määräys (kuten muissakin sahaluvissa), että saha oli siirret-tävä tai purettava, mikäli se on tarpeen vesiväylän liikenteen kan-nalta. Kuopion läänin kuvernööri määräsi 11.3.1850 Kuurnan sahan purettavaksi laivaliikenteen vuok-si. Purku tuli suorittaa saman vuo-den kesäkuun puoliväliin mennes-sä. Syynä oli patoaminen ja siitä aiheutuvat tulvat. Arppelle tämä ei sopinut. Hän oli saanut vesi- ja ra-kennushallituksen ylijohtajalta lu-pauksen sahauksen jatkamises-ta ainakin koko kesäkauden 1850. Hän arvioi tappioikseen 10.000 ruplaa.

Arppe oli ilmoittanut ennakkoon englantilaiselle ostajalleen Kuur-nassa 1850 sahattavan tukkimää-rän. Hän ei saanut muutosta Kuur-nan sahan lopettamispäätökseen. Arppe ei myöskään saanut hake-maansa korvausta eikä sahausoi-keuden siirtämistä Utran sahaus-kiintiöön. Hän olisi sahauttanut Utrassa 1850–1852 Kuurnan sa-haukseen tarkoitetut tukit. Suuri määrä metsäalueilla olleista kaa-detuista tukeista jäi sahaamatta. Lisäksi sahanomistajat menettäi-

sivät tällaisessa tapauksessa oi-keutensa sahata rälssi- tai vero-maallaan Kuurnassa sahattaviksi määrätyt tukit. Arppe esitti usei-ta vaihtoehtoja tilanteen purkami-seksi, mutta umpikuja ei auennut. Arppe koki sahansa ja omaisuu-tensa menetyksen karvaana.

Arppe luopuu Utrasta ja Puhoksesta

Arppe ei pystynyt maksamaan sa-hojensa vuokraa. Uuden metsäase-tuksen hän oletti vaikeuttavan lisää sahaustoimintaa. Hän sanoi irti Ut-ran ja Puhoksen sahojen vuokraso-pimuksen. Uusi sopimus kuitenkin tehtiin. Sahanomistajat myönsivät Arppelle maksujen lisäaikaa vuo-den 1855 puoliväliin saakka. Saho-jen omistajat Fabritiuksen perilliset suunnittelivat kaiken omaisuuten-sa myymistä Karjalassa. Sotatoi-met tulivat väliin. Arppe suositte-li anomuksen jättämistä Utran ja Puhoksen sahojen pysäyttämisek-si sodan ajaksi ja samalla vapau-tusta lain määräämistä maksuista. Verovapaus ei toteutunut. Utran sahaustoiminta pysäytettiin vuo-den 1855 alussa. Raaka-aine siir-rettiin Puhokseen.

Utran saha myytiin 1856 ja Pu-hoksen saha 1857 Antti Juhana

Nämä setelit pilkkoutuivat sirkkelisahauksen yhteydessä Nurmeksen Savikylässä. Kaikkiaan tuhoutui 28 ruplamääräistä Venäjän 1800-luvun arvokasta seteliä. Setelinippu oli piilotettu sahattavaan paksuun lankkuun.

15

Mustoselle ja Simo Parviaiselle. Ke-väällä 1860 Arppe sai maksetuksi lopun velkansa Alfred Kihlmanille (Angelica Fabritiuksen aviomiehel-le) ja muille Fabritiuksen perillisil-le. Arppen yritteliäisyys suuntautui tämän jälkeen erityisesti rautateol-lisuuteen.

Arppen suurostot Läskelän saha ja

metsätMetsä ei ollut vielä suuressa ar-vossa 1800-luvulla. Pohjois-Kar-jalan sahoille ostettiin 1820-lu-vulla tukkeja, joiden hinta oli kaksi hopeakopeekkaa. Hinnat al-koivat kuitenkin kohota. 1840-lu-vulla maksettiin tukilta kymme-nen kopeekkaa. Tukkikauppa ja metsätyöt olivat käteisrahan läh-teitä 1800-luvun puoliväliin tulta-essa. Metsäteollisuuden harjoitta-jat, tehdasyhteisöt, sijoittajat ja kauppiaat käynnistivät metsätilo-jen hankinnan. Näin teki myös Nils Ludvig Arppe, jolle siirtyi valtiolle palauttamattomia jääneitä rälssi-kylien maita. Hän peri ja osti räls-sitiloja sekä hankki Kuolismaan ja Vuottojärven kylät. Hänen lunasti tiloja 1839 – 1847 uittoväylien var-sialueita. Värtsilän suurin tila Auvi-la sekä Kokkola siiryivät Nils Ludvig Arppen omistukseen 1851 -1852. Jokien virtaumat olivat sopivia myös myllyjen käyttöön. Myllynki-vet saatiin lähistön myllynkivilou-

hokselta ja sahapuuta oli kosolti lä-himetsissä.

Lokakuussa 1860 Arppe teki yh-den suurimmista kaupoistaan os-tamalla huutokaupasta Sortavalan pitäjän Läskelän sahan metsineen. Alue oli kuulunut Venäjän tykis-töhallitukselle. Arppen ostoon liit-tyi aiemmin vuokrattujen alueiden metsänkäyttöoikeus. Arppe osti kolme tilaa 1861 Tohmajärven pi-täjästä turvatakseen Värtsilän sa-han ja rautatehtaan toimintaa. Sa-hateollisuutta rajoittanut asetus kumottiin 1861. Arppe oli valinnut

sahalaitoksensa paikaksi omista-mansa Läskelän kosken. Hän hyö-dynsi suurta 120.000 – 130.000 hehtaarin metsäomaisuuttaan sa-hateollisuudessa ja raudan tuo-tannossa.

Varapastori Gustaf Löfström oli saanut senaatin 6.3.1835 vah-vistaman sahan lupakirjan, jonka mukaan Värtsilän kaksiraamisella sahalla oli oikeus sahata vuosit-tain kahdeksan kuukauden aikana 12000 tukkia. Sahan padot eivät saaneet aiheuttaa haittaa kosken ylä- ja alapuolella. Tukkien sa-hausmäärä muutettiin 10000 tu-kiksi. Värtsilän saha aloitti toimin-tansa heti luvan saannin jälkeen. Saha siirtyi Arppen nimiin vuoden 1836 lopulla. Tietoja sahan toi-minnasta on niukasti. Ristiriito-ja ilmeni toistuvasti Arppen ja vi-

ranomaisten välillä. Vuodelta 1853 mainitaan muun muassa patoi-hin, erilaisiin rattaisiin, kiertokan-gen toimintaan, vetolaitteeseen, vedenpinnan korkeuden vaihtelui-hin liittyviä selvityksiä. Viranomai-set valvoivat koesahauksia, joita suoritettiin ”silloin tällöin” tarpeen mukaan. Kolmannen sahauksen tuloksista syyskuussa 1853 läänin-metsänhoitaja Forstén totesi, että 46 % oli virheetöntä, 36 % enem-män tai vähemmän virheellistä ja 18 % hylkylautaa. Edelleen hän totesi, että Värtsilän sahatut lan-

Utran saha. PKM.

Arppe osti metsätiloja Jänisjoen vesistön varsilta myös Oskolasta. Näkymä Oskolankoskelta Loitimon ääreltä 2013.

16

kut ja laudat näkyivät olevan erit-täin hyvälaatuisia, ”tasaisia ja hy-vin sahattuja”.

Värtsilän sahan laudat myytiin Pietariin ja Kronstadtiin. Laudat kuljetettiin proomuilla Juvanjokea myöten 12 virstaa (virsta 1,0688 km) Jänisjärvelle ja sen yli 33 virs-taa, minkä jälkeen laudat siirrettiin maakuljetuksena 20 virstaa Laato-kalle ja Laatokan Pähkinäsaareen, josta ne siirrettiin Pietariin. Lähes jatkuvat erimielisyydet ja selkka-ukset viranomaisten kanssa har-mistuttivat Arppen. Taustalla olivat sahaustoiminnan ankara säännös-tely ja tiukka valvonta. Arppe luo-pui sahaustoiminnasta ja siirtyi aloittamaansa raudanjalostukseen Värtsilässä.

Möhkön rautaruukki Arppen omistukseen

Itä-Suomen järvien pohjissa ja soissa oli saostunutta malmia. Ensimmäinen ruukki perustettiin Juankoskelle 1746. C. G. Nygren sai ruukin perustamisluvan Möh-kön koskeen 1837, mutta hän myi oikeutensa 1847. Pietarilainen von Rauch jatkoi ruukin rakennustöitä. Vesivoimaa saadakseen hän ra-kennutti Möhkön koskeen padon 1848 ilman lupaa. Arppe valitti lu-vattomasta padon rakentamises-ta, koska padosta olisi suurta hait-taa alueelle. Arppe lupasi perustaa masuunin, jonka toiminta ei edel-lyttäisi patoamista. Möhkön ruukin ja omistajan vaikeiden vaiheiden jälkeen Arppe osti Möhkön ruukin 1851 75000 hopearuplalla. Hän oli aiemmin ostanut Käenkosken ruu-kin ja hankkinut laajoja metsä- ja

Laatokka, Pähkinäsaari.

suoalueita. Arppe suuntasi tarmo-aan Värtsilän ruukin toimintaan ja keskeytti Möhkön ruukin toimin-nan.Krimin sodan alettua 1854 raudan hinta nousi. Möhkön toimintaa jatkettiin. Vuonna 1856 Möhkön ja Värtsilän ruukit olivat Suomen suurimmat ja tuotannoltaan yhtä suuria. Takkirauta soveltui valuraudaksi. Se oli työstettävissä myös kankiraudaksi. Möhkö raudantuotanto oli vuosina 1857 – 1860 noin 3300 tonnia. Tehtaan kanavaa laajennettiin, mutta talvisin ja matalan veden aikana tarvittiin lisäksi höyryvoimaa. Arppe anoi patoamislupaa, muta lupaa hän ei saanut. Tulipalo tuhosi masuunirakennuksen 1861. Rakentamistyöt käynnistettiin heti. Patoamisluvan ruukki sai 1865. Möhköön rakennettiin myös uusi kanava, toinen masuuni ja käsityöpaja.

Möhkön ruukin vaikeudet alkoi-vat vuorimalmin voittaessa mark-kinoilla alaa. Puun kysyntä kasvoi puunjalostusteollisuuden kasva-essa ja monipuolistuessa. Tämä merkitsi myös puun hinnan nou-sua. Puutavaraa ei enää kannatta-nut polttaa hiileksi. Möhkön ruukin toiminta päättyi 1908.

Värtsilän rautaruukki loi pohjan maakunnan

rautateollisuudelleArppe näki Värtsilän sahaustoimin-nalle vaihtoehdon: rautaruukkien perustamisen. Hän katsoi saavan-sa riittävästi ja edullisesti suo- ja järvimalmia kohtuullisten hankin-tamatkojen piiristä. Arppe jätti 30.3.1850 lupa-anomuksen rauta-ruukin perustamiseksi Värtsilään. Asian käsittely eri hallintoportais-sa eteni hitaasti. Hankkeelle löy-tyi puoltaja. Vuorineuvos Gustaf Idestam näki tämän vasta aloite-tun teollisuuden alan taloudelliseen

Järvimalmin nostoa Ilomantsissa. PKM.

Malmin kuljetusta Koitajoella. PKM.

Rautamalmia hinataan Möhköön. PKM.

Möhkön ruukin rakennuksia. PKM.

17

hyötyyn liittyvän myös kulttuu-ria edistämiseen. Senaatti myönsi kahden masuunin rakennusluvan 30.11.1850 järvi- ja suomalmien sulattamiseen. Luvan piiriin kuului-vat kaksi ahjoa, ahjon kankivasa-ra, nippuvasara, kaksi naulavasa-raa, kupoliuuni ja konepaja. Veden patoamisessa tuli noudattaa aiem-pia määräyksiä. Tehdas ei saanut olla esteenä Värtsilän kosken per-kaukselle. Käyttövesi johdettaisiin sahan padosta kanavan kautta.

Tehtaan toimintavalmius tu-li saavuttaa kahden vuoden sisäl-lä. Tämän jälkeen tehtaan toimin-ta oli verovapaata 15 vuoden ajan. Kuitenkin kankirautakoneistosta tuli suorittaa vasaraverona kolme kippuntaa kankirautaa kummas-takin ahjosta viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen suoritettaisiin uusi katsastus, jonka perusteella mää-ritettäisiin uusi vasaravero. Teh-taan nimeksi vahvistettiin Wärtsilä ja yritykselle oma leima. Tehtaan paikka oli kruunun- ja verotila n:o 3 Värtsilän kylästä. Arppe omisti ti-lasta ¼:n ja loput ¾ muut ruukin rakentamiseen osallistuneet.

Raaka-ainelähteiksi tehtaan toi-mintaa varten Arppe oli hankkinut Kiteen Ruokojärven, Pälkjärven pi-täjään kuuluneet Jänisjoen osat

Möhkön ruukin isännöitsijän talo. PKM. Värtsilän tehdas. PKM.

Värtsilän tehtaan masuuni 1910-luvulta. PKM.

Arppen aikalainen Ruotsin 8 killinkiä 1836. Ruotsin raha oli Suomessa virallisesti voimassa vuoden 1842 loppuun.

sekä järviä ja soita Tohmajärveltä ja Kiihtelysvaarasta. Polttoainetar-vetta varten Arppella oli verotilan-sa Tohmajärvellä. Lisäksi hänellä oli mahdollisuus ostaa puuta Jouh-kolan rälssitiloilta ja kruununmet-sistä Kiteeltä ja Tohmajärveltä.

Ruukin toimintaan tarvittiin ulkomaista

osaamistaArppe ei itse ollut raudanvalmis-tuksen osaaja. Hän kutsui ruotsa-lais-englantilaisen vuorimekaanik-ko Nikolai Smithin suunnittelemaan Värtsilän masuunin, konepajan ja rautavalimon. Mainittakoon, että Värtsilän suunnitelmia ja piirustuk-sia käytettiin myös vuonna 1851 valmistuneen Möhkön ruukin ra-kentamisessa. Smith johti Värtsi-län ruukin rakennustyötä. Englan-tilainen Hill jatkoi töiden teknisten töiden johtamista. Arppe totesi-kin muutamien toimintaviikkojen jälkeen, että tehdas toimi jatku-vasti hyvin. Tuotto oli helmikuun loppuun 1853 mennessä 80.000 puutaa (1 puuta = 16,3805 kg). Vuosina 1854, 1855 ja 1856 tuo-tanto oli keskimäärin 56 kippun-taa/vrk (1 kippunta rautaa = 136 kg). Muualla vuorokauden tuotan-to ei yleensä noussut yli 20 kippun-nan. Värtsilän vuosituotannon kes-kiarvo oli 1854–1856 noin 20642 kippuntaa. Möhkön ja Värtsilän raaka-aineen haittana oli raudan fosforipitoisuus.

Krimin sodan vaikutukset näkyi-vät 1850-luvun puolivälissä raudan kysynnässä. Värtsilä kasvatti tuo-tantoaan ja samalla raudan hinta nousi. Arppe ilmoitti vuonna 1855 rautaa myydyn 272.000 ruplan ar-vosta. Seuraavan vuoden tammi-toukokuun aikana raudan myynnin arvo oli 140.000 ruplaa. Päivittäi-

Suomen 20 kopeekkaa 1825. Keisari Aleksanteri I antoi 1811 luvan valmistaa 20, 50 ja 75 kopeekan seteleitä, myöhemmin myös suurempia nimellisarvoja.

18

nen tuotanto oli tuolloin sekä Värt-silässä että Möhkön ruukilla noin 1000 puutaa. Tullitariffien alenta-minen avasi väylät englantilaisel-le harkkoraudalle. Uudessa kilpai-lutilanteessa Arppe vähensi raudan valmistusta. Arppe näki mahdolli-suuden jalostusasteen nostamisel-le. Tehtaan perustamislupa sisälsi kankirautavasaran asentamislu-van, jota ei Värtsilässä ollut kui-tenkaan käytetty. Harkkoraudan valmistusprosessia kankiraudaksi kokeiltiin muualla. Arppe suunnit-teli jo 1856 valssilaitoksen perus-tamista kankiraudan valmistami-seksi.

Syyskuussa 1859 Arppe jätti se-naatille lupa-anomuksen höyry-käyttöisen putlaus- ja valssilai-toksen rakentamiseksi Värtsilään. Lupa myönnettiin. Se sisälsi kanki-rautavasaran asentamisluvan, jota ei Värtsilän tehtaalla ollut käytetty. Putlauslaitoksen rakennus aloitet-tiin syksyllä 1859. Masuuni ja va-limon katto tuhoutuivat tulipalossa marraskuussa 1859. Marraskuussa 1860 korjaus- ja asennustyöt saa-tiin valmiiksi. Värtsilän valssilaitos otettiin käyttöön elokuussa 1861.

Kuljetusmahdollisuudet ja Ve-näjän tullitariffit kuuluivat raudan-tuotannon avaintekijöihin. Rau-tatuotteiden tullia viennin osalta Venäjälle kevennettiin. Wärtsi-län tuotannon myynti suuntautui muun muassa Pietariin ja Baltiaan. Wärtsilästä reitti kulki Laatokal-

le ja Nevajokea myöten Pieta-riin. Möhkön tehtaan rauta kuljetettiin Sai-maalle, Puhok-seen ja 1856 valmistunutta Saimaan kana-vaa pitkin Vii-puriin. Suomi sai täyden tul-livapauden jo aiemmin va-pautetun jär-vimalmis-ta valmistetun harkkoraudan rinnalle myös kankiraudan myynnin se-kä rajoittamat-toman myynti-määrän.

Nils Ludvig Arppe metsäteollisuuden asiantuntijana ja lainsäädännön

kehittäjänäAleksanteri II halusi tukea Suo-men taloudellista kehitystä. Elin-keinojen harjoittamiselle annettiin aiempaa vapaammat kädet. Sa-hateollisuuden kehittämistä vas-tustanut senaatin talousosaston johtaja L. G. von Hartman siirtyi

tehtävästään 1858. Talousosaston johtajaksi nimitettiin Fabian Lan-genskjöld, joka tuki voimakkaas-ti sahateollisuutta. Hän pyysi 1859 sahanomistajilta lausuntoa saha-teollisuutta koskevien rajoitusten poistamisesta. Yksi lausunnon an-tajista oli N. L. Arppe. Arppe sai kutsun 1860 uutta metsälakia val-mistelevaan komiteaan. Sairau-tensa ja yksityisasioidensa vuoksi hän ei voinut osallistua komitea-työskentelyyn. Komitea kuitenkin toimi Arppen ajamien uudistusten suuntaan. Arppen uudistusajatuk-set näkyivät senaatin huhtikuussa 1861 antamassa asetuksessa sa-haustoiminnasta. Rajoitukset tuo-tannon suuruudesta, kuten yk-sityisten sahojen aikarajoitukset poistettiin. Annettiin lupa kaiken-laisen puutavaran rajoittamatto-maan sahaukseen. Asetus sisälsi muun muassa määräyksiä vesi- ja höyrysahojen perustamisesta. Aikaisempi sahavero poistettiin.

Maasta viedystä kaikesta sahata-varasta määrättiin maksu.

Arppe tuki puutavaraliikkeen toi-millaan myös rautatehtaan inves-tointeja. Sahateollisuutta rajoitta-nut asetus kumottiin 1861. Arppe oli valinnut sahalaitoksensa pai-kaksi omistamansa Läskelän kos-ken. Hän hyödynsi suurta 120.000 – 130.000 hehtaarin metsäomai-suuttaan niin sahateollisuudessa kuin ja raudan tuotannossa. Nils Ludvig Arppe toimi konkreettises-ti siellä, missä hänen työväken-sä ja tehtaansa toimivat. Tuotanto

Värtsilän rautatehtaan alue. PKM.

Arppen työ jatkui Suomen markkakauden alkuun. Vuoden 1860 markka vastasi ruplan neljäsosaa ja teoreettisesti neljää nykyistä euroa. Ensimmäis-tä markkatyyppiä 1860–1869 valmistettiin 2804250 kappaletta. Setelimarkka 1867.

19

saavutti huippun-sa 1861, mutta sa-mana vuonna teh-taanjohtaja Arppe sai halvauskoh-tauksen. Karjalan olojen kehittäjä ja teollistaja Nils Lud-vig Arppe kuoli ko-tonaan Värtsilässä 9.12.1861. Arp-pen kolmas vaimo Amalia Seitz (1833 – 1908) jäi äidik-si kolmelle lapsel-le ja äitipuoleksi kahdeksalle Arp-pen lapselle. Arp-pen testamentissa määrättiin Amalia ja Arppen veli Ed-vard lasten holhoo-jiksi. Arppen per-heyhtiö muutettiin osakeyhtiöksi.

Arppen jälkeenArppen työtä jatkoivat hänen peril-lisensä vuoteen 1891 saakka. Klas Arppe rakennutti 1868 Siemens – Martin tyyppisen malminsulat-tamon, joka jalosti järvimalmis-ta takkirautaa. Osakekanta siirtyi vähitellen Arppen perikunnan ul-kopuolisille. Yhtiö myi taloutensa tasapainottamiseksi 1 miljoonalla markalla 1888 hakattavaksi suu-ren puumäärän 10 vuoden aika-na. Yhtiö muutettiin Aktiebolag N. L. Arppe Arfvingar -nimiseksi osa-keyhtiöksi 1892. Viipurista Joen-suuhun rakennettu rautatieyhteys mahdollisti Wärtsilän tehdasalueen yhdistämisen sivuraiteella Karja-lan rataan 1895. Senaatti vahvisti 1898 Värtsilä AktieBolag-nimisen yhtiön säännöt. Yhtiön osakepää-oma oli 1.875.000 mk. Vuonna 1899 tehtaan isännöitsijäksi tuli M. Hallberg. Yhtiö pilkottiin toiminta-sektorien mukaisiksi yhtiöiksi.

Yhtiö sai uuden nimen Aktiebo-laget Värtsilä Osakehtiö vuoden 1908 alussa. Tähän yhtiöön kuu-luivat ainoastaan Wärtsilän tuotan-tolaitokset ja yhdyskunta. Kaikki maa-alueet oli luovutettu jo 1902 erilliselle kiinteistöyhtiölle lukuun ottamatta Wärtsilän tehtaan lähei-syydessä olevia tarpeellisia alueita. Myös lakkautetun Möhkön tehtaan alueet siirrettiin kiinteistöyhtiölle. Läskelän saha ja 20.000 hehtaa-ria eli kaikki Viipurin läänissä olleet Wärtsilän maat myytiin1905 Harlun Läskelä Bruks Aktiebolag – yhtiöl-

le, joka oli perustettu saman vuon-na. Saimaan kanava, jokien kana-vointi, laivaväylien ruoppaukset, laiva-, proomu- ja lotjaliikenteen kehitys, rautatie- ja maantiever-koston rakentaminen loivat edelly-tyksiä puun kysynnän ja metsäte-ollisuuden kasvun uudelle tasolle. Läskelä-yhtiö osti 1907 kaikki Kuo-pion läänissä olleet Wärtsilän maa-alueet. Näin Arppen maa-alueko-konaisuus pilkottiin ja siirrettiin uusille omistajayhtiöille.

Nils Ludvig Arppe rakensi maa-kunnan saha- ja rautateollisuuden sekä vahvisti niiden toimintaedel-lytykset. Maakunnan järvi- ja suo-malmin sulattaminen rautatehtaan masuuneissa oli alansa suurproses-si. Vuosina 1859-1861 rakennetut höyryvoimaa käyttäneet putlaus- ja valssilaitokset olivat Suomen suu-rimmat. Arppen teollisuuslaitok-set tarjosivat työtä ja toimeentu-loa samanaikaisesti useille sadoille

pohjoiskarjalaisil-le – ajoittain yli tuhannelle hen-kilölle. Tukkipuun kysynnän kasvu vaikutti kantohin-tojen nousuun ja maaseudun vau-rastumiseen. Hän sai tuotantonsa avulla rahavirran suuntautumaan Pohjois-Karja-laan. Arppen toi-minta loi perustan Wärtsilä-yhtymäl-le, joka on tänään maailman johta-va laivamoottorien valmistaja ja laaja-alainen huipputek-niikan tuottaja.

Nils Ludvig Arppen hauta Kiteen kirkkomaalla. Arppe on haudattu kahden ensimmäisen vaimonsa Jeanette ja Thilda Porthanin väliin.

Wärtsilä -merkki edustaa jatkuvuutta

Lähteitä:

Erkki Borg: Suomessa käytetyt rahat. Toinen painos. 1976.

Jaana Juvonen: Vanhan Toh-majärven historia. Pieksämä-ki 1990.

Kimmo Katajala ja Jaana Juvo-nen (toim.) : Maakunnan synty. Pohjois-Karjalan historia 1809 – 1939. Hämeenlinna 2006.

Olof Mustelin: Nils Ludvig Arppe – Karjalan teollisuuden perusta-ja. Porvoo 1973.

Paavo Haavikko: Wärtsilä 1834 – 1984. Wärtsilä-yhtiön ja siihen liitettyjen yritysten kehitysvai-heita kansainvälistyväksi monia-layritykseksi. Porvoo 10984.

Jorma Pasanen: Rahakirja. Hel-sinki 1968.

Veijo Saloheimo: Pohjois-Karja-lan historia III. Joensuu 1980.

Tuukka Talvio: Tietoja rahan kurssiarvosta 2013.

Raimo Vänskä: Kansan käsis-sä ja kätköissä. STUDIA CARE-LICA HUMANISTICA 13. Joen-suu 1998.

Wärtsilän viralliset sivut (http://www.vartsila.com),

Postikortit Ilmarinen: Eläkeva-kuutusosakeyhtiö Ilmarinen, Helsinki ja Merimuseo.

Valokuvat: Pohjois-Karjalan maakuntamuseo (PKM) ja Rai-mo Vänskä.

Raimo Vänskän arkisto.

20

Kustaan sota 1788 – 1790 sekä Tohmajärven Jouhkolan

carpelanit ja sotakomissariaatin fahnehjelmit

Teksti Raimo Vänskä | Kuvat Kontakt Mynt 1975 ja kirjoittaja

Kustaan sota 1788–1790 koski koko maakuntaa, vaikka Poh-jois-Karjala ei joutunutkaan

varsinaiseksi taistelutantereeksi. Sodan aikana kruunu alkoi maksaa myös Pohjois-Karjalassa ylisotako-missaari Fahnehielmin maksukui-teilla. Maaherra Carpelan käytti ni-mellään varustettuja sotaseteleitä maksuliikenteessä. Tiedossa olevat carpelanit on päivätty Jouhkolassa. Kuningas hyväksyi fahnehjelmien ja carpelanien käytön. Ruotsin val-tiokonttori lisäsi voimakkaasti sete-listön määrää. Mukaan tulivat myös laittomat Munckin väärennösteh-taan "fahnehjelmit".

Ruotsin hallitusmuoto 1772 kielsi kuninkaalta oikeuden hyökkäysso-dan aloittamiseen. Kustaa III yritti saada Venäjän antamaan tekosyyn hyökkäyksen aloittamiseen. Kata-riina II ei ollut halukas sotaan. Kos-ka itärajalla oli maanomistukseen liittyviä rajankäyntipulmia, kunin-gas näki tämän alueen otolliseksi provokaatiolle. Kustaa III oli teat-terimiehiä. Kerrotaan, että kunin-

gas teetätti kasakkapuvut ”Savon metsien” teatterinäytäntöä var-ten. Puumalan Vuolteen kyläs-sä 28.6.1788 alkoi tapahtua. Ve-näläiset väittivät, että kasakoiksi pukeutuneet ruotsalaiset polttivat talon rajan pinnassa omalla puolel-laan, tosin alueella, jonka omistus-suhteet olivat epäselvät. Liikkeel-le lähtenyt venäläinen partio antoi tahtomattaan aiheen syyttää Ve-näjää rajaloukkauksesta.

Henrik Gabriel Porthan ja monet muut pitivät välikohtausta evers-ti ”Hastferin ilveilynä”. Sotaan ei Suomessa uskottu. Kuningas sai kuitenkin sodan aikaan tällä te-kosyyllä. Pian Savon prikaati ylit-ti rajan. Sota oli alkanut. Eversti Hastferin 320 miehen yksikkö läh-ti venein Puumalasta ahdistamaan Savonlinnaa etelästä päin. Maitse siirrettäviä joukkoja vahvistettiin ja selustoja turvattiin. Tavoitteena oli vallata Savonlinna, jota ei kui-tenkaan saatu vallatuksi.

Kustaa III esitti 12.7.1788 Ve-näjälle uhkavaatimuksen, jonka

mukaan Venäjän oli palautettava Ruotsille tämän Uudenkaupungin ja Turun rauhassa menettämät alu-eet Ruotsin kuninkaalle koitunei-den sotakustannusten korvaami-seksi. Lisäksi Kustaa III vaati, että Venäjän on luvattava palauttaa Kri-min alue Turkille ja otettava hänet Turkin ja Venäjän rauhanvälittä-jäksi. Katariina II:n pitkämielisyys Ruotsia kohtaan päättyi viralliseen sodanjulistukseen. Kustaa III:n veli Kaarle-herttua toimi Suomen armeijan ylipäällikkönä kuninkaan poistuttua Suomesta 1788. Kaar-le-herttua nimitti maaherra Carpe-lanin Karjalan joukkojen komenta-jaksi. Carpelan vahvisti joukkojaan pitkin talvea. Majuri H. Gripenber-gin Hämeen jalkaväen pataljoona saatiin Karjalan joukkojen tueksi. Karjalan jääkärijoukko organisoi-tiin kevättalvella neljän komppani-an 576 miehen joukko-osastoksi. Saloheimon mukaan todennäköi-sesti Tohmajärvi, Kitee, Kesälah-ti ja Pälkjärvi muodostivat omat komppaniansa.

Sodan osapuolet: Kustaa III koruna käytetyssä Rääkkylän Niemisen maalöydön riikintaalerissa ja Katariina II 100 ruplan setelissä.

21

Carpelanin joukot käsittivät yli tuhat miestä. Hän yritti saa-da hyökkäyslupaa rajan yli saatu-aan mielestään luotettavaa tietoa Venäjän hyökkäysaikeista suo-raan Karjalaan tai Kainuuseen. Lu-paa ei kuitenkaan tullut. Carpelan pyysi ylipäällikkö Meijerfeltiltä Sa-von prikaatista apujoukkoja ole-tettuaan 12.000 venäläisen hyök-käävän rajan yli. Savon prikaatin päällikkö Stedingk ei luovuttanut joukkojaan alaiselleen maaherra Carpelanille. Carpelan ehdotti pää-armeijan hyökkäystä Haminaan samalla kun hyökättäisiin Kerimä-

en suuntaan Savosta ja Karjalasta. Carpelanin mukaan jääkärijoukko-ja tuli vahvistaa tuhanteen mie-heen. Ilomantsin, Enon, Pielisjär-ven, Liperin ja Kaavin komppaniat perustettiin. Värväys tuotti vaike-uksia. Lieksan oma vartioväki suh-tautui nuivasti Karjalan jääkärijou-kon esimiehiin. A.R. Cederbergin mukaan jokaiseen maakunnan pi-täjään järjestettiin nimismiesten johdolla niin kutsutut vahtikokot korkeille paikoille.

Vanhan Tohmajärven vahtikokot Kaustajärvi Juho Mikkosen

pelto

Värtsilän kylä Mikko Partasen tila

Pälkjärvi, Iljala Kalle Näätäsen (rälssi) tila

Pälksaari Olli Partasen maa

Peijonniemen kylä

Jaakko Parviai-sen pelto

Jouhkolan hovi Hiidenvaaran kukkula

Maaherra Carpelan hyökkäsi Ris-tiinasta Suomenniemelle tuhotak-seen venäläisten varastot, mutta hän epäonnistui. Carpelan ei saa-nutkaan majuri Gripenbergiä tu-kemaan hyökkäystä, koska eversti Stedingk ohjasikin tämän hyök-käämään Sortavalaan. Carpelan joutui jättämään sotajoukkojen johtamisen ja hänet siirrettiin hoi-tamaan maaherran virkaansa. Hä-nen tuli tukea sotavoimia ja toimia sotakomissaarina. Sotatoimet jat-kuivat muun muassa Ruskealan ja Sortavalan alueilla.

Sortavalaan oli koottu 1000 mie-hen venäläisjoukko, josta irrotet-tu joukko oli tehnyt toukokuussa 1789 hyökkäyksiä Matkaselkään ja Jaakkimaan. Eversti Stiernstedt päätti hyökätä 600 miehen voi-min rajan yli. Tohmajärven komp-pania, pari sataa hämäläistä sekä

Pohjanmaalta saatu tykistö hyök-käsivät Gripenbergin johdolla Pälk-järveltä Ruskealan kirkolle. Muun hyökkäysjoukon tuli kapteeni Wet-terhofin johdolla edetä Kiteeltä Kangasjärven kautta venäläisten selustaan. Kummankin joukon teh-tävänä oli katkaista tiet Ruskea-laan. Hyökkäys Ruskealaan eteni aluksi hyvin, mutta majuri Gripen-berg ja jääkäreitä johtanut Fieandt haavoittuivat. Kapteeni Wetterhof oli joutunut hankaluuksiin vaikea-kulkuisen maaston, tuhottujen sil-tojen ja Venäjän tykkitulen vuoksi. Sotaan tottumattomat Wetterhofin jääkärit ja talonpojat karkasivat. Kerrotaan, että kuitenkin Kiteen joukko taisteli puolitoista tuntia koko venäläisvoimaa vastaan en-nen perääntymistään.

Maaherra Carpelanin Tohmajärven

Jouhkolassa 1790 päivätyt setelit

Numismatiikan ja keräilyn har-vinaisuuksiin kuuluvat maaherra Carpelanin Jouhkolassa 1790 päi-vätyt setelit. Carpelan johtaman Karjalan prikaatin komentopaikka oli Jouhkola. Carpelanin seteleitä on tiedossa ainoastaan viisi Jouh-kolan kappaletta.

J. M. Saloniuksen kokoama Si-mon Vilhelm Carpelanin kirjei-tä vuosilta 1788 – 1790 valaisee Kustaan sotaan osallistuneen Sa-vo – Karjalan maaherra Carpelanin toimintaa lisäjoukkojen ja muona-varojen hankkijana sekä Karjalan puolen ylipäällikkönä. Useissa kir-jeissään kuninkaalle hän valittaa muun muassa riittävien varustei-den ja sodan käynnin voimavaro-jen puuttumista sekä rahavarojen riittämättömyyttä. Hän kantaa voi-makkaasti huolta sotatoimien on-nistumisesta ja tekee lukuisia ehdotuksia erilaisten pulmien rat-kaisemiseksi. Carpelanin toimin-taa kuvataan kiihkeäksi ja arvaa-

Karjalan jääkäripatsas Joensuussa 2013.

Maaherra Carpelanin Jouhkolassa toukokuussa 1790 päivätyt setelitN:o Nimellisarvo Päiväys 1790 Allekirjoitus Kohteen säilytyspaikka

29 24 skillingar Jouhkola 4.5. Simon Vilhelm Carpelan Anders Johan Envald Hans Gustaf Hauswolff

Kunglika Myntkabinettet i Stockholm

283 2 skillingar Jouhkola 6.5. Simon Vilhelm Carpelan Kansallismuseo Rahakammio Helsinki

868 2 skillingar Jouhkola 6.5. Simon Vilhelm Carpelan Kansallismuseo Rahakammio Helsinki

1482 2 skillingar Jouhkola 8.5. Simon Vilhelm Carpelan Porvoon Lyseon kokoelma Porvoo

2358 2 skillingar Jouhkola 8.5. Simon Vilhelm Carpelan Kunglika Myntkabinettet i Stockholm

22

mattomaksi. Hän pitää kirjeissään kuningasta ajan tasalla oman ”rin-tamansa” asioista ja tarpeista. Carpelanin Kiteeltä 7.2.1789 lä-hettämän kirjeen mukaan kaptee-ni Wetterhof oli saanut karjalaiset taipumaan sotapalvelukseen, vaik-ka nämä olivat edellisenä vuonna jyrkästi sotapalvelusta vastusta-neet. Carpelan kertoi, että hän voi-si pestata 2000 miestä, jos näille olisi riittävä vaatevarustus. Hän oli kruunun varojen puuttuessa pan-tannut omaisuutensa ja kirjoitta-nut sitoumuksia (seteleitä) jää-kärien varustamista ja palkkausta varten. Kerrotaan, että kun ”sete-lit” tulivat lunastettaviksi, hän oli aina pulassa ja pestatut sotilaat vaativat turhaan palkkojaan.

Majuri Gripenberg sai käskyn siirtyä häiritsemään venäläisten Savonlinnan selustayhteyksiä. Karjalan jääkärit marssitettiin Sa-voon Pielisjärven komppaniaa lu-kuun ottamatta. Maakunnan rajan vartiointia talonpojat suorittivat entiseen tapaan. Miehistö–ja huol-tokuljetukset rasittivat talonpoikia. Mikäli muonaa oli paikan päältä saatavissa, kruunu lunasti sitä sie-kailematta. Talonpoikien kielteinen asenne kruunun velvoitteita koh-taan jyrkkeni. Vapaaehtoisten pal-velujen määrä väheni, vaikka mo-net kirkon ja kruunun virkamiehet näyttivät esimerkkiä lahjoittamal-la muun muassa heinää, kauraa ja ohraa. Tohmajärven pitäjässä toi-mitettiin 1789 armeijalle Kemi-en varastoon kuivaa leipää 3476 kg, heinää 2816 kg ja olkia 273 kg. Myös naapuripitäjät toimittivat elintarvike- ja rehuapua yhteiseen varastoon. Kruunun edustajilla ei ollut riittävästi rahaa maksaa han-

kintojaan ja velvoittamiaan pal-veluita. Setelirahan korvikkeena käytettiin ylisotakomissaari Fah-nehielmin allekirjoittamia kuitteja.

Syksyllä 1789 maakuntaan siirrettiin komppaniat savolaisia ja pohjalaisia. Jääkärien värvä-ys jatkui maakunnassa talonpoi-kien vastustuksesta huolimatta. Nurmeksen komppania muodos-tettiin talvella 1790. Tuolloin siir-rettiin hyökkäystä varten lähes ko-ko Uudenmaan jalkaväkirykmentti sekä lisää savolaisia ja pohjalai-sia. Joukoista muodostettiin Karja-lan prikaati, jonka piti aloittaa ken-raalimajuriksi ylennetyn maaherra Carpelanin johdolla hyökkäystoi-

met. Hyökkäyssuuntavaihtoehdot olivat Repola, Sortavala ja Petros-koi, jonka tykkitehdas oli Carpela-nin liipasimella, mutta tosiasialli-sesti tavoittamattomissa.

Riittävien varastojen kokoami-nen joukko-osastoille muodos-tui ongelmaksi. Kelirikko ehti tul-la ja hyökkäyksen mahdollisuudet ehtyivät. Carpelan sai komennuk-sen siirtää prikaatinsa pääsota-näyttämölle Kymenlaaksoon. Vain majuri Fieandtin pataljoona jäi maakuntaan. Joukkojen piti siir-tyä tykkiveneillä Joensuusta Ran-tasalmelle. Tulipalo kuitenkin tu-hosi tykkiveneet ja veistämön. Oli siirryttävä Kuopion kautta Mikke-liin. Karjalaisten talonpoikien ras-kas kuljetusosuus päättyi Outo-kumpuun.

Carpelanin joukkojen piti osal-listua Kustaa Armfeltin johtamien joukkojen mukana päähyökkäyk-seen Savitaipaleen alueella. Arm-felt päätti saarrostaa vihollisen en-nen hyökkäystä. Carpelanin piti kiertää joukkoineen Savitaipaleen kirkon eteläpuolelle. Carpelanin joukot monien esteiden hidasta-mina myöhästyivät. Armfelt joutui kohtaamaan vihollisen yksin. Hän haavoittui. Armfeltin joukot palasi-vat lähtöalueelleen Kärnänkoskelle. Carpelan joutui luovuttamaan Kar-jalan prikaatin johdon eversti Fa-bian Wredelle, jonka johdolla Kar-jalan prikaati osallistui Kymijoen varren taisteluihin. Meritaistelussa

Jouhkolassa 1790 päivätyt Carpelanin setelit 24 killinkiä ja 2 killinkiä. Lähde: Tuukka Talvio ja Torgny Lindgren: ”Fahnehielmare”, ”Carpelaner” och ”Knorringar”. Mynt Kontakt. Januari 1975. Svenska Numismatiska Föreningens Tidskrift, s. 11.

Petroskoin tehtaan vanhat tykinputket Petroskoissa 1988.

23

17.7.1788 Kotkan edustalla ei ol-lut voittajaa. Merivoimien kamp-pailuja jatkettiin. Kustaan sodan viimeisessä Ruotsinsalmen meri-taistelussa 9.7.1790 Ruotsi pystyi kukistamaan Venäjän laivaston.

Maaherra Carpelan oli käskenyt karjalaisia talvella 1790 ajamaan sotaväen muonaa ja tarvikkei-ta Porvoosta maakunnassa oleval-le sotaväelle. Kaikki syrjäseutujen rahtimiehet eivät kuitenkaan ehti-neet ajoissa lähtöpaikalle käskyn jälkeen. Tuhannen kilometrin ajo-matkalle valmistautumiseen ta-lonpojilla ei ollut riittävästi aikaa. Kuljetuksia ei saatu tarkoituksen-mukaisesti hoidetuksi. Tämä iski ikävällä tavalla joukkojen huoltoon ja varusteluun. Kuningas vaati Car-pelanilta selvitystä. Carpelan kertoi kuninkaalle karjalaisten niskuroin-nin ja kapinoinnin olleen syynä kul-

jetusten epäonnistumiseen. Eversti Henrik Jägerhorn valaisi asiaa pa-ri vuotta myöhemmin. Talonpojat saivat oikeutta selvitettyään Por-voon rahdista pois jäämisensä syyt. Maaherra perui raskaat syytöksen-sä. Hän joutui luopumaan maaher-ran tehtävästä. Mainittakoon, että kenraalimajuri, vapaaherra Simon Wilhelm Carpelan nimitettiin Savo – Karjalan maaherraksi 1809.

Kustaan sodan päätti Värälän rauha 14.8.1790. A.R. Cederberg toteaa: ”Niin päättyi tämä sota, josta ei kummallekaan osapuolel-le ollut hyötyä, mutta joka kum-minkin tuotti paljon kärsimyksiä sille rahvaalle, joka sodan päätaa-kan saa kantaa.” Rajamuutoksia ei tullut, vaikka kuningas oli elätel-lyt toivoa muutamaa päivää ennen rauhanneuvottelujen aloittamista muun muassa Savonlinnan, Hami-nan ja Lappeenrannan liittämisestä Ruotsin yhteyteen. Venäjälle rauha oli helpotus. Se oli ollut ”kahden tulen” välissä joutuessaan Kustaan sodan aikana sotimaan pääarmei-jansa voimin Turkkia vastaan.

Sotakomissariaatin tehtävänä oli vastata sotaväen muona-, varuste- ja asehuollosta. Se huolehti palk-kojen sekä tehtäväksi määrättyjen muiden sotaväen menojen mak-susta. Sotakomissariaatti laski liik-keelle rahan liiallisen niukkuuden ja vaihtorahan puutteen vuoksi valtion takaamia maksusitoumuksia 12 eri nimellisarvoa 1,3 miljoonan riikin-taalerin arvosta. Sotakomissariaa-tin johtajana toimi ylisotakomis-sario Pehr Georg Fahnehielm (1735

– 1816), joka allekirjoitti setelit ja jonka mukaan setelit ovat saaneet nimensä. Kansa vieroksui näitä se-telien korvikkeita, joiden arvo las-ki vuoden 1791 loppuun mennessä 75 %:iin alkuperäisestä arvostaan.

Ruotsin sotakomissariaatin maksusitoumukset ”fahnehjelmit” Nimellisarvo Koko8 killinkiä 150x91

8 killinkiä 150x94

8 killinkiä 150x94

8 killinkiä 154x94

12 killinkiä 150x90

12 killinkiä 150x91

16 killinkiä 147x93

24 killinkiä32 killinkiä32 killinkiä 153x94

1 riikintaaleri 150x90

1 riikintaaleri 8 killinkiä1 riikintaaleri 16 killinkiä

156x92

1 riikintaaleri 24 killinkiä

147x93

1 riikintaaleri 32 killinkiä

157x91

1 riikintaaleri 40 killinkiä

152x96

2 riikintaaleria 152x92

2 riikintaaleria 157x91

Kuvat 8. ja 9. 010524 ja 010525. Ruotsinsalmen II meritaistelun 9.7.1790 muistomitali. Ruotsilla oli taistelussa 195 alusta ja lähes 14.000 miestä. Venäläisten laivasto käsitti 273 alusta ja lähes 17.000 miestä. Ruotsin merivoitto tasoitti Kustaa III:n tietä Värälän rauhaan.

” Fahnehjelm” 16 killinkiä specie. N:o 25776. Porvoo 1790. Lähde: Tuukka Talvio ja Torgny Lindgren: ”Fahnehielmare”, ”Carpelaner” och ”Knorringar”. Mynt Kontakt. Januari 1975. Svenska Numismatiska Föreningens Tidskrift, s. 10.

24

Väärentämistä ja mukaamista sekä

Munckin väärien rahojen ja fahnehjelmien

valmistustaSven E. Lindqvistin mukaan 1700-luvulla ymmärrettiin setelin väärentämisellä setelin merkintö-jen muuttamista, mutta mukaa-misella tarkoitettiin kokonaan uu-den setelin tekemistä. Valkoiselle (vaalealle) paperille painettujen isojen setelien tekstit rikkoutuivat helposti reunoistaan ja varsinkin taittelujen vuoksi. Lisäksi pape-rin nuhraantuminen heikensi sete-lin luettavuutta. Niinpä väärän se-telin erottaminen oikeasta saattoi olla vaikeaa. Lindqvistin mukaan vuoden 1734 laki ei tuntenut se-telin väärentämistä. Kuitenkin jo vuoden 1747 lakiin sisältyvät sekä mukaaminen että väärentäminen, joista kummastakin tuomittiin kuo-lemaan. Tuomiota saatettiin lie-ventää, kuten Onkamon rahanvää-rentäjän kohdalla tehtiin: 40 paria raippoja, kolme vuotta pakkotyötä ja toinen korva pois.

Kreivi Munck perusti Kustaa III:n toimeksiannosta toisen tehtaan ni-mellä naamioidun rahanväärennys-tehtaan. Tehdas valmisti venäläisiä kultarahoja ja paperiruplia Katarii-

nan II:n har-miksi. Munck laajensi teh-taan tuotan-toa aloittamal-la laittomien fahnehjelmi-en valmistuk-sen. Näiden myynnin yk-si tukikohta oli Turku, jota hoi-teli Isaac Aron. Munck suun-tasi setelilähe-tyksensä muu-alle Suomeen. Kansa alkoi kummastel-la fahnehjelmi-en runsautta. Viranomaiset aloittivat tutki-muksensa, jot-ka johtivat oi-keille jäljille. Jäätyään kiin-ni Isaac Aron kertoi puolus-tuksekseen, että hän oli kä-

sittänyt toimineen kuninkaan an-tamalla luvalla. Munck jäi lopul-ta todistajien verkkoon ja tunnusti tekonsa, mutta uhkasi kuningasta kertomalla tämän osuudesta ve-näläisten rahojen väärentämiseen. Kustaa III uhkasi, että mikäli tämä valtiosalaisuus vuotaa ulos, vuo-taa myös ilmiantajan veri. Kus-taa III:n kuolema saattoi pelastaa Munckin hengen. Munck tuomittiin suuriin korvauksiin, luopumaan kunniamerkeistään ja muutta-maan maasta. Ulkomailta käsin hän kiristi Ruotsin hallitusta lä-hettämään rahaa uhkaamalla ker-toa suhteestaan kuningasperheen. Ruotsin hallitus valmisteli Munckin sieppausta, mutta se ei onnistu-nut Munckin saatua vihiä asiasta. Adolf Fredrik Munck, ehkä kuului-sin suomalainen rahanväärentäjä, kuoli Carrarassa vuonna 1831.

Sodan jälkeen Vuonna 1792 valtio alkoi lunas-taa sotakomissariaatin fahne-hjelmejä. Valtiopäivillä Kustaa III oli jälleen havainnut suomalais-ten lojaalisuuden häntä kohtaan. Suomessa käyttöön lasketut fah-nehjelmit päätettiin lunastaa he-ti. Muiden velkasetelien lunastus tuli muualla tapahtua kymmenen vuoden sisällä. Kruununvouti Gab-

Seteli 9 daler kopparmynt 1771.

Jouhkola – Karjalan kuninkaan hovi. Opetusfilmi. Joensuun oppimateriaalikeskus 1988.

riel Walleniuksen kuulutus fahne-hjelmien lunastuksesta annettiin 20.8.1793. Kruununvouti lunasti ”kuitteja” muun muassa sotakau-den teuraskarjasta ja kyydeistä. Fahnehjelmit kävivät myös veron maksuun.

Kansalla oli vaikeaa sodan jäl-keenkin. Taudit levisivät ja kuol-leisuus nousi. Sodan rasitusten jälkeen Tohmajärvellä meneh-tyi sääolojen vaikean kesän 1790 seurauksena yli 2000 henkeä. Osa joutui lähtemään tiloiltaan, koska

25

ei pystynyt maksamaan verojaan. Kuitenkin eräs Karjalan puolustaja totesi sodan päätyttyä: ”Tämä so-ta lienee ollut ensimmäinen, jolloin Karjalaa ei hävitetty.” Seuraava so-ta alkoi 1808. Se johti Suomen liit-tämiseen Venäjän yhteyteen sen autonomisena osana. Aleksanteri I antoi hallitsijavakuutuksen Por-voon valtiopäivillä 1809. Hän lupa-si pitää voimassa maan uskonnon, entiset lait ja asukkaiden muut oi-keudet. Säädyt vannoivat uskolli-suudenvalan tunnustaen keisarin kansan hallitsijaksi ja suuriruhti-naaksi.

Raha on aikansa kuva – doku-mentti, jonka vaiheet liittyvät käyt-täjäänsä. Tohmajärvellä on poikke-uksellisen monipuolinen ja samalla harvinainen rahan käytön historia. Tohmajärvelle keskittyi sekä siviili- että sotilasvallan käyttöä. Maaher-ra Carpelanin Jouhkolan setelien liikkeelle lasku sekä fahnehjelmit olivat sidoksissa hallinnon ohjai-luun ja käyttäjiensä arkeen. Kus-taan sota kosketti monin tavoin ko-ko maakunnan väkeä.

Tohmajärvi-artikkelien lähteitä:

Erkki Borg: Suomessa käytetyt ra-hat. Toinen painos. 1976.

A. R. Cederberg. Kuvauksia 1788-1790 sodasta. Historiallinen Aika-kauskirja 1908. Helsinki 1908.

Jaana Juvonen: Vanhan Tohmajär-ven historia. Pieksämäki 1990.

Sven E. Lindqvist: Numismaattinen sanakirja. Helsinki 1994.

Jorma Pasanen: Rahakirja. Helsin-ki 1968.

Jorma Pasanen: Tilapäiset maksu-välineet Suomessa. Suomen Nu-mismaattisen Yhdistyksen julkaisu-ja 2. Helsinki 1972.

Helge Pohjolan-Pirhonen: Kansa-kunta etsii itseään 1772-1808.

Helge Pohjolan-Pirhonen – Kari O. Virtanen: Kansakunnan historia I. Kivikaudesta kustavilaiseen aikaan. Toinen painos. Porvoo 1983.

J.M. Salenius: Suomen historiaa va-laisevaa. Simon Carpelanin kirjeitä

vuosilta 1788 – 1790. Historiallinen Aikakauskirja 1908. Helsinki 1908.

Veijo Saloheimo: Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600-luvulla. Joen-suun korkeakoulun julkaisuja. Sarja A n:o 2. Joensuu 1971.

Veijo Saloheimo: Entisen esivallan alle, uusille asuinsijoille. Ortodok-sikarjalaisten ja inkeroisten pois-muutto 1500- ja 1600-luvuilla. Poh-jois-Karjalan historiallinen yhdistys. Tampere 2010.

Veijo Saloheimo: Pohjois-Karjalan historia III. Joensuu 1980.

Tuukka Talvio–Torgny Lindgren: ”Fahnehielmare”, ”Carpelaner” och ”Knorringar”. Mynt Kontakt. Januari 1975. Svenska Numismatiska Före-ningens Tidskrift.

Raimo Vänskä: Kansan käsissä ja kätköissä. STUDIA CARELICA HU-MANISTICA 13. Joensuu 1998.

Joensuun maakunta-arkisto (JMA).

Pohjois-Karjalan museo (PKM) ja Raimo Vänskän arkisto.

Kansakuntaa rakentamaan 1809. Pienoisarkki 2009.

26

Tohmajärvi tänäänTeksti ja kuvat: Tuomo Eronen

Tohmajärvi tunnetaan ra-jasta, monipuolisesta luon-nosta, monista kuuluisista

henkilöistä ja vaikuttajista, sota-historiasta, kulttuurista ja värik-käästä kunnalliselämästä.

Viime vuosina kuntaa on ank-kuroitu mediassa Suomen kartal-le kielikysymyksillä, sote-ratkai-suilla, venäläisyydellä ja viimeksi katunimikysymyksellä. Moneen muuhun pieneen maaseutukun-taan verrattuna Tohmajärveltä on noussut säännöllisesti erikoisia uu-tisaiheita, jotka pitävät kunnan ni-men keskusteluissa.

Vanha suurpitäjä on kokenut rei-lussa vuosisadassa monta suur-ta rakenteellista muutosta. Värtsi-län irtautuminen omaksi kunnaksi 1920 oli aikanaan väistämätön-tä. Talouden pääsuunta olikin en-

nen sotaa idässä, mutta uusi raja muutti Tohmajärven tilanteen täy-dellisesti.

Sodan jälkeen perustetut asu-tustilat kasvattivat väestöä ja ta-kasivat talouden kehityksen pit-källe 60-luvulle asti. Maatalouden rakennemuutos ja savupiippute-ollisuuden taantuminen käänsivät kehityksen kuitenkin 1970-luvulla ja sen jälkeen elinkeinorakenteen painopiste muuttui entistä enem-män palveluihin.

Rajan avautumista, yhteistyötä

Todellinen suuri muutos oli Venä-jän rajan avautuminen 1990-luvun alussa. Ensimmäinen vuosikym-men meni kuitenkin paljolti tutus-tumiseen ja palveluiden kehittämi-seen. Vasta 2000-luvulla kauppa ja kansalaisten kanssakäyminen pää-sivät todenteolla vauhtiin.

Venäjän talouden voimakas kas-vu on lisännyt tasaisesti rajaliiken-nettä ja vuonna 2013 Niiralan ra-janylityspaikalla laskettiin jo yli 1,6 miljoonaa rajanylitystä. Ihan viime aikoina rajan ylittävä tavaraliiken-ne on kuitenkin vähentynyt johtu-en yleisestä talouden taantumasta.

Venäjän rajan mahdollisuudet korostuvat sekä Tohmajärven että koko Pohjois-Karjalan elinkeinojen kehittämisessä. Voimakkainta kas-vu on ollut kaupassa, mutta myös

Suomeen suuntautuva venäläisten matkailu piristää palveluiden ky-syntää alueella.

Yleistä yhteiskunnallista raken-nemuutosta kuvaa hyvin Värtsilän kunnan kanssa tehty kuntaliitos vuonna 2005. Värtsilän jatkami-nen itsenäisenä kuntana oli silloin käynyt taloudellisista syistä mah-dottomaksi.

Odotukset kuntaliitoksen jälkei-sestä kehityksestä olivat luonnol-lisesti optimistisempia kuin mitä kehitys on sen jälkeen ollut. Uu-den Tohmajärven – niin kuin uu-den kunnan perustaminen kunta-liitoksessa sovittiin – heikkenevä kuntatalous ja palvelurakennetta koskevat lainsäädäntö pakottivat kunnan suuriin palvelurakenneuu-distuksiin 2000-luvun lopussa.

Kunnallispoliitikoille toimintojen alasajo on vaikea tehtävä eikä rii-doiltakaan selvitty. Samaan aikaan tehtiin myös uusia kuntaliitosaloit-teita, jotka eivät kuitenkaan saa-neet riittävää kannatusta.

Ratkaisua haettiin ensin Keski-Karjalan sote-yhteistyöstä. Kes-ki-Karjalan seutuyhteistyö ajautui kuitenkin pian eripuraan sote-pal-veluiden tuotantoon perustetun Helli-liikelaitoksen hajottua muu-taman harjoitteluvuoden jälkeen. Erityisesti sote-palveluiden kalleus ja vaikeasti toteutettava rakenne-uudistukset tuntuvat olevan lopu-ton rasite kaikille kunnille. Toh-Emolehmän muotokuva.

Sinisen tien rullaluistelijat Niiralassa 2011.

27

majärvi on nyt ratkaissut asian yksityistämällä nämä palvelut.

Odotuksen aikaa Kunnan vuoden 2013 tilinpäätös muodostui erilaisten talouden jär-jestelyiden ansiosta positiiviseksi, mikä antaa jonkin verran peliva-raa tulevaisuutta ajatellen. Ylei-sesti ottaen kuntamaailmassa ele-tään kuitenkin odotuksen aikaa, sillä suuri sote-uudistus muuttaisi ratkaisevalla tavalla kaikkien kun-tien palveluluita koskevaa päätök-sentekoa.

Tohmajärven väkiluku oli vuo-den 2013 lopussa 4895 henkilöä. Syntyvyys on piristynyt selväs-ti 2000-luvun alun aallonpohjasta, mutta ilman muuttoliikettä väes-tö pikkuhiljaa vähenee. Tohmajär-vi on tällä hetkellä suhteellises-ti Suomen kolmanneksi venäläisin kunta. Tämä näkyy myös selväs-ti kouluissa, joissa on paljon maa-hanmuuttajien lapsia. Oma lukio koetaan erityisen tärkeäksi voima-varaksi.

Tuotannollisista elinkeinoista vahvin on tällä hetkellä maatalous, jossa Tohmajärvi on maakunnan kärkikaartia tilakokoon ja tuotan-tolukujen suhteen. Maataloudes-sa on investoitu erittäin voimak-kaasti suurin yksiköihin viimeisen 15 vuoden aikana ja kunnan pel-topinta-ala on kasvanut EU-aikana yli 1000 ha. Silti maatiloja on edel-leen n. 200. Muita tärkeitä työllis-täjiä ovat julkiset hyvinvointipalve-lut, rajapalvelut ja koneurakointi. Erityisesti rajavartiosta ja tulli ovat tärkeitä työnantajia.

Luonnon keskellä kulttuuripitäjänä

Erityisen tunnetuksi Tohmajärvi on tullut viime vuosina mielenkiintoi-sista luontokohteistaan ja lintu-paikoistaan. Syksyisin ja keväisin suuret hanhiparvet valtaavat vii-koiksi peltoalueet ja kesäisin alu-eelta löytyy kansainvälisestikin kiinnostavia lintuharvinaisuuksia. Myöskin näyttävät vaaramaise-mat ja vanhat kulttuuriympäristöt miellyttävät vieraiden silmää. Kun-taa halkoo myös kaksi perinteikäs-tä matkailutietä: Sininen Tie ja Ru-non ja rajan tie.

Aivan erityinen kohde on Toh-majärven kunnallismaisema Kirk-koniemi, josta löytyvät maakun-nan vanhin puukirkko, Pitäjäntupa, sankarihaudat, mielenkiintoinen Aconitum-luontopolku – ja paljon

Tohmajärvi ja Kirkkoniemi.

Valkoposkihanhia Korven pellolla 2012.

historian siipien havinaa satojen vuosien ajalta. Tohmajärven evl. seurakunnalla on seurakuntien yh-distymisen jälkeen käytössä kaksi kirkkoa ja seurakuntatalo Kemies-sä. Petravaarassa on myös toimiva ortodoksinen kylätsasouna.

Tohmajärvi on myös tunnettu hyvistä urheilijoistaan, pesäpallos-ta, Enduro-kisoista ja vahvasta lii-kuntaharrastuksesta. Myös muu seuratoiminta ja kylätoiminta ovat edelleen kunnassa vahvoja.

Kulttuuripitäjän perinteitä vaali-vat maakunnallisesti toimiva mu-siikkiopisto, vetävät kesäteatte-rit, kuorot, Tikkalan Kassan Baari, hieno Nymanin talo ja monet muut teemamuseot. Ja kesän kohokoh-ta ovat tietysti Potsipäivät, jotka vetävät edelleen parhaaseen lo-ma-aikaan myös entiset tohmajär-veläiset kotikunnailleen. Toivotta-vasti näemme myös Katri-Helenan oman nimikkoraittinsa avajaisissa.

Toimintaympäristön muutoksis-ta ja yhteiskunnallisista muutos-

Tuomo EronenKirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan kylät ry:n kyläasiamiehenä

paineista huolimatta Tohmajär-vellä uskotaan edelleen itsenäisen kunnan voimaan. Suomen histori-an mullistusten kautta alueella on opittu sopeutumaan ja sietämään epävarmuutta. Aika sitten näyttää, mihin eri rakennemuutokset pää-tyvät.

28

Tuokiokuvia Tohmajärveltä eilen ja tänäänTeksti Raimo Vänskä | Kuvat SA-kuva ja kirjoittaja

Kruununvouti Gabriel Wallenius perusti Jouhkolan hovin 1764 ja muutti Siikasalmelta Jouhkolaan 1772. Hovista muodostui maakunnan hallinnon ja kulttuurin keskus. Venäjän keisari Aleksanteri I vieraili hovissa 1819. Hovin päärakennus paloi 1904. Uusi hovi rakennettiin paikalle 1907. 1989.

Karjalan kuninkaan G. Walleniuksen sukuhautamuistomerkki Kirkkoniemessä.

Kuvat viestivät aikaansa. Ne ovat aikansa dokumentteja. Sanotaan yleistäen, että ”kuva kertoo enem-män kuin tuhat sanaa”. Tohmajär-

ven asema hallinnon ja kulttuurin piirissä on vahvistanut sen doku-menttien merkitystä. Siitä kerto-vat myös valokuvat

Sankarihaudat Kirkko-

niemessä.

Kuvakulmia Tohmajärven liikekeskuksesta 2014.

Tohmajärven ratapiha 2014.

29

Tohmajärvi Karjalan Armeijan VII armeijakunnan hyökkäyksen lähtöalueena 1941 SA-kuvissa

Tohmajärven strateginen asema hyökkäyssodan vaiheessa kesällä 1941 oli poikkeuksellisen merkittä-vä. Kulkuyhteydet ja sijainti olivat

Tohmajärvelle keskittämisen avai-mia. Sota kosketti tohmajärveläi-siä. Tämä näkyy myös SA-kuvissa.

VII AKE:n pikkulotta ”Kipo”, Kirsti Saloheimo ja pikku komendantti Jaakko Kettunen ovat mukana ”siellä jossakin”. Tohmajärvi 15.7.1941. SA-kuva.

VII AKE:n puhelinkeskus. Tohmajärvi 15.7.1941. SA-kuva.

VII AKE:n keskuskanslia navetassa. Tohmajärvi 15.7.1941. SA-kuva.

Liikkuva sotilaskoti lähellä etulinjaa Tohmajärvellä 4.7.1941. SA-kuva.

”Kyllä me täällä toimeen tullaan kunnes isä jälleen astuu kotiportista sisään.” Tohmajärvi 14.8.1941. SA-kuva. Odotusaika venyi pitkäksi. Sotatoimet Neuvostoliiton ja Suomen välillä päättyivät vasta 4.9.1944 aselepoon.

30

Jos joensuulaisen Raimo Pa-karisen etikettikokoelma olisi alkuperäisessä yhteydessään, sille tarvittaisiin iso ulkovaras-to. Pakarisen etiketit on kui-tenkin irrotettu pulloista ja ne mahtuvat näin yhteen paksuun kansioon. Etikettien keräily on harrastus ilman omaa yhdis-tystä, mutta verkostot ovat si-täkin tiiviimmät.

Raimo Pakarinen on monen alan keräilijä. Kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat niin van-

hat rahat, postimerkit, postileimat kuin tulitikkuetiketitkin. Keräilyin-nostuksen juuret löytyvät Liperin Puromäen kansakoulusta.

– Me koulupojat Puromäen kan-sakoululla keräsimme innokkaasti Pauligin kahvilappuja, koska niis-sä oli eri merkkisiä autoja, vielä-

Vodkaetikettejä, komisario Palmu

Teksti ja kuvat: Kari Tahvanainen

pä värillisinä. Sitten yläluokilla sain yhden äyrin kuparikolikon, joka oli löytynyt Joensuun ratapihan laa-jennustyömaalta joskus 1950- ja 60-lukujen vaihteessa. Numisma-tiikka alkoi kiinnostaa. Olen nu-mismaatikko edelleenkin, pyrin keräämään kohtuullisen järkeväs-ti, ekonomian muistaen.

Pakarisen postimerkkikokoel-maan on päätynyt vanhoja kuoria niin sodassa luovutetuilta alueil-ta kuin Liperin seudultakin. Pos-tileimat ovat kiehtovaa autenttis-ta historiaa. Filatelian alueina ovat Suomi, Baltian maat ja Venäjä. Tu-litikkuetikettien kohdalla kiinnos-tuksen kohteena ovat erityisesti pohjoiskarjalaiset kauppiaat.

Kolmisenkymmentä vuotta sit-ten harrastus laajeni yllättävälle alueelle.

– Kaveri tuli ja ehdotti, että mitä-pä jos rupeaisit Raimo keräämään

viinapullojen etikettejä. Aika pit-kään siinä vastustelin, mutta muu-taman kupillisen jälkeen sanoin, että mikäpäs siinä! Siitä se alkoi.

JätekeräilyäPakarisen vodkaetikettikokoel-maan kuuluu tällä hetkellä 865 eri-laista etikettiä, isompia ja pienem-piä. Etiketit näyttävät olevan kaikki venäläisperäisiä. Keräilijä luonneh-tii humoristisesti harrastustaan jä-tekeräilyksi:

– Viinapullohan on jätettä kun se on tyhjennetty. Olen pyrkinyt poistamaan niistä etiketit siistis-ti. Kaikki eivät toki ole olleet omis-ta pulloista, muuten huonosti oli-si käynyt. Etikettikokoelma sopii kohtuullisiin tiloihin, se on minul-le tärkeää. Tuhat etikettiä sopii yh-teen kansioon. Tuhat pulloa vaati-si jo ulkovaraston. Kustannustaso

Vodkaetikettien kokoelma mahtuu vielä yhteen kansioon, mutta tiukkaa jo tekee. Alla pilkottaa olutetikettien kokoelmakansio.

31

pysyy kohtuullisena, kun hankkii verkostoitumisen kautta. Rajatta-vissa oleva kohde, kuten venäläi-set vodkat, on tärkeä. Mutta toki laajentumisriski on aina olemassa, Raimo naurahtaa.

Kuinka paljon erilaisia vodka-merkkejä onkaan, sitä keräilijä ei tiedä.

– Vanhimmat etiketit minulla ovat Stolishnaja-pulloista 1950-lu-vulta, ja siitä sitten eteenpäin. Kun Neuvostoliitto loppui, alkoi Venä-jällä ilmeisesti etikettejä todella tulla, eikö liene tullut välillä päivit-täin. Neuvostoliiton aikaan se oli jotenkin kontrollissa.

Loputon harrastus Viina- ja olutetikettien keräilyssä ei ole vaaraa, että kohteet loppuisivat kesken. Harrastus herättää väliin keskustelua kotiväenkin piirissä.

– Tämä on ollut minulle ajanvie-tettä, ei ole tarvinnut kapakassa is-tua. Kotona kerrostalossa asuvalle etiketit ovat aivan siedettävä har-rastus. Tämähän on loputon har-rastus, aina painetaan uutta. Graa-fikot ovat työssä koko ajan, niin postimerkeissä kuin etiketeissä-kin. Onko tämä järkevää? Kukaan ei maksa etiketistä, toisin kuin pos-timerkeistä. En pyrikään kaikkein parhaimpaan kokoelmaan vaan kerään sitä mitä sattuu kohdalle. Tiedän kyllä että jollain on täydel-lisempi kokoelma, mutta se ei hait-taa. Ja vaimoani siteeraten: - Tää harraste on täysin tarpeeton!

– Mutta toisaalta, ainahan tilalle tulisi joku muu harrastus jos täs-tä nyt luopuisi. Näissä etiketeis-sä kiehtoo kauneus. Ja nämähän ovat selvemmin luettavissa kuin postimerkit, grafiikka on helpom-min näkyvillä.

Etikettien keräilijöillä ei ole omaa yhdistystä, mutta apua ja vinkkejä tulee joskus yllättävistäkin suun-nista.

– Tälle etikettien keräilylle ei ole tietääkseni missään päin maa-ta kerhoa. Suppean porukan tu-ki vain. Mutta verkostoitumisessa, tässä kuten numismatiikassakin, on se ilo että siellä on ihmisiä yh-teiskunnan eri osa-alueilta. Mm. ammattiliiton puheenjohtaja, toi-mittaja, työkaverit, tuttavat, kaik-ki auttavat ja ilahduttavat, kun tie-tävät harrastukseni. Ammattiliiton puheenjohtaja totesi kerran, että Rami se on mukava kaveri, se on tyytyväinen, kun saa tyhjän pullon käsiinsä vaikka muut saivatkin sen juuri tyhjäksi!

Erikoisin etiketti on Beluga. Etiketti on yhtenäinen, se kiertää pullon ympäri.

Beluga eli kitasampi (Huso huso) on suurin sampilaji, jonka mäti on myös suurijyväisintä, noin 50 munaa grammassa. Mädin väri vaihtelee tumman harmaasta (luokka 0) vaalean harmaaseen (luokka 000). Belugaa pidetään parhaana kaviaarina juuri munien koon vuoksi. Se on harvinaista ja sen osuus kaviaarin maailmankaupasta on vain muutamia prosentteja. – Wikipedia

Vodkaetikettien ohella Raimo Pa-karinen kerää myös venäläisiä ja suomalaisia olutetikettejä. Kokoel-massa on tällä hetkellä vajaa tuhat erilaista etikettiä.

- Saunaoluen ostan useimmiten hyvin harkiten, etiketin mukaan. Tosin suomalaisten pienpanimoi-den kohdalla valitettavasti hinta on aika kova verrattuna näihin stan-dardioluisiin.

Uniikkeja tarinoita – ja idea suomalaisillekin

Kokoelman erikoisimmassa etike-tissä on mielenkiintoinen lisä, me-tallinen beluga-sampi.

– Beluga on sampilaji Kaspias-ta. Sanovat että se on paras ja kal-lein vodka, mitä Venäjällä on täl-lä hetkellä.

Monella etiketillä on oma uniikki tarinansa. Kansiota selaillessa tu-lee vastaan tuttuja teemoja, joita venäläiset ovat osanneet hyödyn-tää.

– Venäläisissä vodkaetiketeis-sä on suomalaisillekin tuttuja ai-heita ja erikoisuuksia, mm. polii-tikkojen vaalikampanjat, Kalevala, tuhansien järvien maa, pohjola. Kaikki viinafirmat venäjällä eivät ole nähtävästi valtion omistamia. Suomessakin olisi rajaton mahdol-lisuus vaihtaa etiketin nimiä. Maa-kunnallisia erikoisuuksia, tuhan-sien järvien maa ja niin edelleen, mutta meillä on vain Koskenkor-va ja Vaakuna, Raimo tuhahtaa. – Esimerkiksi Seitsemän veljestä jos mikä olisi klassillinen etiketik-si, vodkamerkin nimeksi.

32

Tämä artikkeli jatkaa vii-me numerossa aloittamaam-me Eurosetelien harvinaisuus -sarjaa. Ensimmäinen osa ker-toi 5 ja 10 € seteleistä. Täs-sä kirjoituksessa käydään läpi 20 ja 50 € setelien yleisyyt-tä 4.3.2014 päivätyn Euro Bill Tracer (EBT) -datan pohjalta; data löytyy täältä: http://leo-pardi.miuku.net/tmp/denomi-nation_serial_detailedshortco-de_country.txt.

Eurosetelien harvinaisuus osa II – 20 ja 50 €Tero Kontiokari ja Pekka Alatalo, Oulun Numismaattinen Kerho

AINEISTON RAJAAMINEN JA

KÄSITTELYEsitämme EBT:n syötettyjen tie-tojen mukaisesti eri nimellisarvo-jen, painopaikkojen ja -laattojen esiintyvyyden 20 ja 50 € -setelien osalta. Samoin kuin viimeksi, pois-timme EBT datasta selkeästi vir-heelliset yhdistelmät sekä kombi-naatiot, joiden olemassaoloa ei ole kuvallisesti tai muuten varmistet-tu. Kaksikymppisten yhdistelmiä tunnettiin tekohetkellä 314 kpl ja

viisikymppisiä 304 kpl (http://lis-te.eurobillets.free.fr/). Lisäksi tau-lukoimme sellaiset yhdistelmät, jotka saattaisivat olla olemassa, mutta joista ei ole saatu varmis-tusta. 20 € ja 50 € setelistöä tuo-tetaan koko ajan Draghin allekir-joituksella ja uusimmat laatat ovat niin tuoreita, että niitä ei järjes-telmiin juurikaan ole ehditty syöt-tää. Tämä vääristää setelien ylei-syysarviota merkittävästi. Siksi harvinaisuutta arvioidessamme esitämme omana taulukkona Dui-senbergin ja Trichet´n allekirjoitta-mat setelit ja Draghin uudemmat setelit omanaan.

20 €

Esiintyminen maittainKaksikymppisiä oli EBT:lle 4.3.2014 mennessä syötetty 26 416 328 kappaletta. Niistä selvästi virheel-lisiä syöttöjä oli 63 668 (0,24 %), jolloin lopulliseen analyysiin jäi 26 352 660 seteliä. Saksan, Rans-kan, Italian, Suomen ja Hollanin tilaukset olivat suurimpia kattaen n. 76 % syötöistä. Harvinaisimmat maakirjaimet olivat D, G, F, E, Y ja T, joita kaikkia oli alle 1 % (Ku-va 1).

Maa-paino-laatta yhdistelmät

Taulukkoon 1 on kerätty kaik-ki tunnetut tilajamaan (= sarjanu-meron 1. kirjain), painon (= pikku-koodin 1. kirjain) ja painolaatan (= pikkukoodin 2–4. merkit) yhdistel-mät, joita on taulukossa 313 eri-laista alussa mainitun 314 sijasta. Selitys tähän löytyy Itävallan laa-tasta F002, jota tavataan sekä Dui-senbergin, että Trichet’n allekirjoi-tuksella. Hieman yli puolet (53 %) kaksikymppisistä oli laskettu liik-keelle tilaajamaan ulkopuolella.

Kuva 1. 20 € setelien yleisyys sarjanumeron kirjaimen (=tilaajamaa) mukaan.

33

Taulukko 1. 20 € maa-paino-laatta yhdistelmien yleisyys

Maa Laatta Syöttöjä % kaikistaEniten syöttöjä Maa Laatta Syöttöjä % kaikista

Eniten syöttöjä

D R027 399 0,0015 Ranska T K001 75 981 0,29 IrlantiD R028 3 313 0,013 Ranska T K002 36 968 0,14 SaksaD R031 < 10 0,00 - T K003 38 939 0,15 IrlantiE G010 1 566 0,0059 Italia T K004 70 642 0,27 IrlantiE G012 133 912 0,51 Italia U E001 74 323 0,28 HollantiE G013 10 028 0,038 Ranska U E002 11 705 0,044 BelgiaE G014 95 0,00036 Italia U L001 8 399 0,032 HollantiE G015 22 861 0,087 Italia U L002 2 946 0,011 BelgiaE R020 < 10 0,00 - U L003 14 407 0,055 SaksaE R026 137 0,00052 Ranska U L004 26 984 0,10 BelgiaE R027 82 0,00031 Ranska U L005 20 952 0,080 BelgiaE R028 9 808 0,037 Ranska U L006 21 425 0,081 BelgiaE R029 150 0,00057 Saksa U L007 23 473 0,089 BelgiaE R031 2 998 0,011 Itävalta U L008 26 978 0,10 BelgiaE R032 158 0,00060 Saksa U L009 25 385 0,10 BelgiaF G007 154 0,00058 Belgia U L010 20 743 0,079 SaksaF G008 1 418 0,0054 Belgia U L011 24 597 0,093 BelgiaF G009 95 847 0,36 Belgia U L012 24 828 0,094 BelgiaF G010 30 204 0,11 Itävalta U L013 22 699 0,086 BelgiaF G012 34 0,00013 Portugali U L014 31 066 0,12 BelgiaF G013 6 977 0,026 Portugali U L015 33 862 0,13 BelgiaF G014 3 253 0,012 Portugali U L016 41 143 0,16 BelgiaF R027 149 0,00057 Espanja U L017 36 312 0,14 SaksaF R029 < 10 0,00 - U L018 42 248 0,16 BelgiaF R030 51 0,00019 Italia U L019 42 041 0,16 SaksaF R031 347 0,0013 Italia U L020 8 547 0,032 BelgiaG G007 368 0,0014 Espanja U L021 38 115 0,14 BelgiaG G008 5 929 0,022 Espanja U L022 46 899 0,18 BelgiaG G009 46 225 0,18 Suomi U L023 31 042 0,12 SaksaG G010 1 809 0,0069 Hollanti U L024 41 599 0,16 BelgiaG G012 117 0,00044 Portugali U L025 44 103 0,17 BelgiaG G013 15 225 0,058 Portugali U L026 22 269 0,085 BelgiaG G014 6 031 0,023 Portugali U L027 25 304 0,10 BelgiaG R027 191 0,00072 Espanja U L028 39 060 0,15 BelgiaG R031 202 0,00077 UK U L029 12 279 0,047 RanskaH E003 51 261 0,19 Slovenia U L030 60 151 0,23 RanskaH E004 282 202 1,07 Saksa U L031 59 119 0,22 RanskaH G007 < 10 0,00 - U L032 18 628 0,071 SaksaH G008 < 10 0,00 - U L033 63 135 0,24 RanskaH G009 763 0,0029 Belgia U L034 143 425 0,54 SloveniaH G010 73 880 0,28 Belgia U L035 88 219 0,33 RanskaH G012 325 0,0012 Portugali U L036 1 025 0,0039 HollantiH G013 21 172 0,080 Portugali U L037 71 699 0,27 SaksaH G014 68 0,00026 Italia U L038 6 131 0,023 RanskaH G015 7 591 0,029 Italia U L039 67 652 0,26 RanskaH R027 1 844 0,0070 Espanja U L040 80 119 0,30 RanskaL D001 315 484 1,20 Suomi U L041 83 928 0,32 RanskaL E003 1054674 4,00 Suomi U L042 73 488 0,28 RanskaL E005 50 075 0,19 Espanja U L043 81 225 0,31 RanskaL E006 109 814 0,42 Suomi U L044 86 392 0,33 RanskaL G005 274 524 1,04 Suomi U L045 92 500 0,35 RanskaL G006 7 770 0,029 Espanja U L046 90 589 0,34 RanskaL G010 2 356 0,0089 Belgia U L047 70 147 0,27 RanskaL G011 164 430 0,62 Belgia U L048 82 496 0,31 RanskaL G012 23 493 0,089 Italia U L049 96 015 0,36 RanskaL G014 8 040 0,031 Portugali U L050 82 303 0,31 RanskaL G015 19 739 0,075 Italia U L051 78 700 0,30 RanskaL H006 20 342 0,077 Saksa U L052 69 288 0,26 RanskaL P011 873 719 3,32 Suomi U L053 39 303 0,15 SaksaL R020 38 0,00014 Ranska U L054 87 798 0,33 SaksaL R023 1 066 0,0040 Ranska U L055 82 257 0,31 RanskaL R024 17 661 0,067 Ranska U L056 71 401 0,27 RanskaL R025 6 699 0,025 Ranska U L057 111 551 0,42 SaksaL R026 8 193 0,031 Ranska U L058 94 718 0,36 SaksaL R027 1 162 0,0044 Ranska U L059 91 380 0,35 PortugaliL R030 42 0,00016 Italia U L060 38 362 0,15 RanskaL R031 101 0,00038 Italia U L061 55 956 0,21 RanskaM H004 153 182 0,58 Portugali U L062 67 576 0,26 RanskaM H005 108 553 0,41 Portugali U L063 74 936 0,28 RanskaM U001 12 795 0,049 Portugali U L064 66 035 0,25 RanskaM U002 52 775 0,20 Portugali U L065 134 666 0,51 RanskaM U003 8 316 0,032 Portugali U L066 108 071 0,41 RanskaM U004 64 965 0,25 Portugali U L067 92 103 0,35 RanskaM U005 27 646 0,10 Portugali U L068 101 994 0,39 RanskaM U006 103 846 0,39 Portugali U L069 67 548 0,26 RanskaM U007 44 545 0,17 Portugali U L070 57 870 0,22 RanskaM U008 22 960 0,087 Portugali U L071 61 382 0,23 RanskaM U009 162 570 0,62 Belgia U L072 61 374 0,23 RanskaM U010 118 249 0,45 Portugali U L073 60 416 0,23 Ranska ➞

34

M U011 241 507 0,92 Portugali U L074 54 566 0,21 RanskaM U012 172 055 0,65 Portugali U L075 104 564 0,40 RanskaM U013 194 978 0,74 Portugali U L076 113 820 0,43 RanskaM U014 40 425 0,15 Portugali U L077 73 342 0,28 EspanjaM U015 26 751 0,10 Portugali U L078 85 638 0,32 RanskaM U016 117 928 0,45 Portugali U L079 90 057 0,34 RanskaM U017 197 952 0,75 Portugali U L080 51 253 0,19 RanskaM U018 150 859 0,57 Portugali U L081 2 211 0,0084 RanskaM U019 145 594 0,55 Portugali U L082 18 965 0,072 RanskaN F001 51 901 0,20 Suomi U L083 55 442 0,21 RanskaN F002 * 152 005 0,58 Slovenia U L084 55 712 0,21 RanskaN F003 98 125 0,37 Saksa U L085 16 691 0,063 RanskaP G001 278 005 1,05 Hollanti U L086 5 874 0,022 RanskaP G002 505 152 1,92 Suomi U L087 1 304 0,0049 RanskaP G003 228 048 0,87 Hollanti V M001 24 686 0,094 SaksaP G005 183 430 0,70 Belgia V M002 40 651 0,15 EspanjaP G006 405 499 1,54 Belgia V M003 52 889 0,20 EspanjaP G007 267 220 1,01 Belgia V M004 47 402 0,18 SaksaP G008 226 809 0,86 Belgia V M005 53 089 0,20 SaksaP G009 1 287 0,0049 Hollanti V M006 109 724 0,42 PortugaliP G010 27 790 0,11 Italia V M007 112 580 0,43 PortugaliP G011 28 371 0,11 Italia V M008 143 828 0,55 SaksaP G012 1 303 0,0049 Espanja V M009 103 399 0,39 EspanjaP G014 111 627 0,42 Portugali V M010 62 900 0,24 KreikkaP G015 18 649 0,071 Italia V M011 142 712 0,54 SaksaP P009 448 057 1,70 Suomi V M012 43 558 0,17 SaksaP R015 50 565 0,19 Belgia V M013 166 717 0,63 RanskaP R016 29 792 0,11 Portugali V M014 129 094 0,49 RanskaP R017 24 847 0,094 Espanja V M015 145 238 0,55 BelgiaP R018 5 170 0,020 Espanja V M016 50 953 0,19 EspanjaP R019 16 789 0,064 Espanja V M017 279 219 1,06 BelgiaP R020 15 424 0,059 Ranska V M018 182 118 0,69 BelgiaP R021 3 187 0,012 Espanja V M019 222 023 0,84 BelgiaP R023 18 203 0,069 Portugali V M020 594 0,0023 EspanjaP R024 319 0,0012 Ranska V M021 62 190 0,24 EspanjaP R029 2 602 0,010 UK V M022 70 516 0,27 EspanjaP R030 1 843 0,0070 Itävalta V M023 32 073 0,12 EspanjaP R031 50 0,00019 Sveitsi V M024 46 043 0,17 EspanjaS J001 37 651 0,14 Italia V M025 24 765 0,094 EspanjaS J002 54 694 0,21 Italia X E008 32 615 0,12 SaksaS J003 39 492 0,15 Italia X E009 10 969 0,042 SaksaS J004 62 801 0,24 Saksa X E010 15 176 0,058 SaksaS J005 176 527 0,67 Saksa X P001 169 668 0,64 SaksaS J006 210 305 0,80 Suomi X P002 162 525 0,62 SaksaS J007 52 496 0,20 Suomi X P003 167 803 0,64 SaksaS J008 50 937 0,19 Italia X P004 166 851 0,63 SaksaS J009 602 0,0023 Saksa X P005 171 997 0,65 SaksaS J010 59 806 0,23 Italia X P006 170 708 0,65 SaksaS J011 243 315 0,92 Belgia X P007 76 540 0,29 SaksaS J012 147 441 0,56 Belgia X P008 1261401 4,79 SuomiS J013 238 822 0,91 Belgia X P009 248 704 0,94 SuomiS J014 337 221 1,28 Saksa X P010 70 793 0,27 SaksaS J015 173 429 0,66 Belgia X P011 219 779 0,83 SaksaS J016 239 708 0,91 Malta X P012 391 340 1,49 SaksaS J017 4 405 0,017 Malta X P013 361 661 1,37 SaksaS J018 4 690 0,018 Italia X P014 261 017 0,99 SaksaS J019 144 907 0,55 Malta X P015 120 281 0,46 SaksaS J020 430 606 1,63 Slovenia X P016 162 126 0,62 SaksaS J021 119 984 0,46 Saksa X P017 64 787 0,25 SaksaS J022 91 692 0,35 Italia X P018 77 338 0,29 SaksaS J023 99 166 0,38 Suomi X P019 176 254 0,67 SaksaS J024 138 482 0,53 Italia X R001 280 377 1,06 SaksaS J025 136 066 0,52 Italia X R002 152 864 0,58 SaksaS J026 1 052 0,0040 Italia X R003 174 959 0,66 SaksaS J027 46 460 0,18 Italia X R004 169 156 0,64 SaksaS J028 16 791 0,064 Italia X R005 155 701 0,59 SaksaS J029 70 266 0,27 Italia X R006 110 797 0,42 SaksaS J030 41 952 0,16 Italia X R007 51 994 0,20 SaksaS J031 20 406 0,077 Italia X R008 1 752 0,0066 SaksaS J032 35 018 0,13 Italia Y N001 47 654 0,18 SaksaS J033 36 783 0,14 Italia Y N002 587 0,0022 EspanjaS J034 7 316 0,028 Italia Y N003 33 224 0,13 KreikkaS J035 2 438 0,009 Italia Y N005 3 904 0,015 BelgiaS J036 77 0,00029 Italia Y N006 47 495 0,18 BelgiaT H001 2 935 0,011 Saksa Y N007 25 0,000095 HollantiT H002 10 161 0,039 Saksa Z T001 177 033 0,67 BelgiaT H003 22 383 0,085 Saksa Z T002 146 028 0,55 BelgiaT H004 674 0,0026 Saksa

* Laattaa on painettu kahdella eri allekirjoituksella, joita EBT ei erottele. Jakauma Euro Tracer Net -tietokannassa: Duisenberg 27 %, Trichet 73 %.

35

Vaikeimmat Duisenberg ja Trichet -laatat on kerätty Tauluk-koon 2. Siihen on otettu mukaan 20 vaikeinta laattaa, joiden yhteen-laskettu osuus on < 0,05 % kaikis-ta syötöistä. Harvinaisimpia sete-leitä ei ole kirjautunut rekisteriin yhtään, tai niiden syöttömäärä on alle kymmenen, jolloin EBT ei nii-tä raportoi. Useimmiten nämä ovat uusia laattoja, joita ei vielä ole ti-lastointiin ehtinyt, vaikka keräilijät ne jo tuntevat. Tilaajamaiden ul-kopuolella liikkeelle laskettuja se-teleitä on harvinaisemmissa sete-leissä selvästi isompi osuus (75 %) kuin tavallisissa. Hieman yllättä-en, jopa 90 %:ssa vaikeimmista seteleistä on Trichet’n allekirjoitus ja vain 10 % on Duisenbergin al-lekirjoittamia. Hollantilainen Joh. Enschedé Security Print -painota-lossa (G) on tehty 70 %:a harvinai-simmista kaksikymppisistä. Vai-keimpina ovat Slovenian (H) laatat G007 ja G008, joiden syöttömää-rä EBT:ssä on analysointihetkel-lä puhdas nolla! Kolmannelta sijal-ta löytyy kuuden tilaajamaan (E, F, G, H, L ja P) yhteispainoksen G012 laatta Maltan (F) tilaamana (1: 775 000). Vaikeimpien taulu-kosta löytyy kaikkiaan neljä tämän laatan tilaajamaata, eli Maltan li-säksi Kypros (G), Slovenia (H) ja Hollanti (P). Myös toinen vastaava yhteistilaus G014 on Slovenian ja Slovakian (E) tilaamana vaikeimpi-en kärkiviisikossa; myös Suomen G014 on vaikeahko laatta.

Koska uusia Draghin allekirjoit-tamia laattoja lasketaan jatkuvas-ti liikkeelle, niiden harvinaisuu-desta on vaikea antaa luotettavia arvioita. Taulukkoon 3 on kuiten-kin kerätty analysointihetkellä har-vinaisimmat yhdistelmät. EBT:n syöttöjen tilastointi näyttää muu-taman laatan osalta vielä tyhjää, vaikka näistä on joitakin kappalei-ta ollut julkisessa myynnissä.

Kaikki Suomen tilaamat kaksi-kymppiset on kerätty Taulukkoon 4. Erilaisia 20 € yhdistelmiä Suo-men tilaamana tunnetaan jo 21. Toistaiseksi vähillä syötöillä olevat tuoreet Draghin laatat edustavat harvinaisuus kärkeä. Näiden osal-tahan tilanne tulee luonnollises-ti muuttumaan ajan myötä jonkin verran. Vaikein Trichet’n allekirjoit-tama seteli on G010 (1: 11 000). Näiden setelien Eurooppalaises-ta hintatasosta kertoo jotakin vas-ta myyty kiertämätön G006, jo-ka kipusi 277 euroon (http://www.delcampe.net/page/item/

Taulukko 2. 20 harvinaisinta Duisenbergin ja Trichet´n allekirjoittamaa 20 € yhdistelmääMaa Allekirjoittaja Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjäH Trichet G007 < 10 0,00 -H Trichet G008 < 10 0,00 -F Trichet G012 34 0,00013 PortugaliH Trichet G014 68 0,00026 ItaliaE Trichet G014 95 0,00036 ItaliaG Trichet G012 117 0,00044 PortugaliF Trichet G007 154 0,00058 BelgiaH Trichet G012 325 0,0012 PortugaliG Trichet G007 368 0,0014 EspanjaY Trichet N002 587 0,0022 EspanjaV Trichet M020 594 0,0023 EspanjaS Duisenberg J009 602 0,0023 SaksaT Duisenberg H004 674 0,0026 SaksaH Trichet G009 763 0,0029 BelgiaU Trichet L036 1 025 0,0039 HollantiS Trichet J026 1 052 0,0040 ItaliaP Trichet G009 1 287 0,0049 HollantiP Trichet G012 1 303 0,0049 EspanjaF Trichet G008 1 418 0,0054 BelgiaE Trichet G010 1 566 0,0059 Italia

Taulukko 3. Kymmenen harvinaisinta Draghin allekirjoittamaa 20 € yhdis-telmääMaa Allekirjoittaja Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjäD Draghi R031 < 10 0,00 -E Draghi R020 < 10 0,00 -F Draghi R029 < 10 0,00 -Y Draghi N007 25 0,000095 HollantiL Draghi R020 38 0,00014 RanskaL Draghi R030 42 0,00016 ItaliaP Draghi R031 50 0,00019 SveitsiF Draghi R030 51 0,00019 ItaliaS Draghi J036 77 0,00029 ItaliaE Draghi R027 82 0,00031 Ranska

Taulukko 4. Kaikki toistaiseksi tiedossa olevat Suomen 20 € laatatMaa Allekirjoitta-

jaLaatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjä

L Draghi R020 38 0,00014 RanskaL Draghi R030 42 0,00016 ItaliaL Draghi R031 101 0,00038 ItaliaL Draghi R023 1 066 0,0040 RanskaL Draghi R027 1 162 0,0044 RanskaL Trichet G010 2 356 0,0089 BelgiaL Draghi R025 6 699 0,025 RanskaL Trichet G006 7 770 0,029 EspanjaL Trichet G014 8 040 0,031 PortugaliL Draghi R026 8 193 0,031 RanskaL Draghi R024 17 661 0,067 RanskaL Trichet G015 19 739 0,075 ItaliaL Trichet H006 20 342 0,077 SaksaL Trichet G012 23 493 0,089 ItaliaL Trichet E005 50 075 0,19 EspanjaL Trichet E006 109 814 0,42 SuomiL Trichet G011 164 430 0,62 BelgiaL Trichet G005 274 524 1,04 SuomiL Duisenberg D001 315 484 1,20 SuomiL Trichet P011 873 719 3,32 SuomiL Trichet E003 1 054 674 4,00 Suomi

id,254625692,var,20-euro-Finlan-dia-G006I6-UNC,language,E.ht-ml#.UzmRNM7k_Sg). Setec Oyn painama D001 ja alkupään Trichet’n allekirjoittamat laatat ovat selke-ästi tilattu Suomen omiin tarpei-siin ja uudemmat Trichet ja Draghi setelit laskettu liikkeelle eteläisen Euroopan käyttöön.

50 €

Esiintyminen maittainViisikymppisiä oli EBT:lle 4.3.2014 syötetty 16 121 003 kappaletta. Niistä selvästi virheellisiä syöttö-jä oli 24 170 (0.15 %). Lopulliseen analyysiin jäi 16 096 833 seteliä. Saksan tilaamat X -setelit käsit-tivät tästä määrästä lähes 40 %.

36

Harvinaisimmat maakirjaimet oli-vat Y, T, N ja M, jotka kaikki jäivät alle 1 % osuuteen syötetyistä sete-leistä (Kuva 2).

Maa-paino-laatta yhdistelmät

Taulukkoon 5 on kerätty kaikki tun-netut 50 € yhdistelmät, joita on siis 304 erilaista. Suurin osa (78 %) se-teleistä on löytynyt tilaajamaasta. Tämä on selvästi suurempi osuus kuin esimerkiksi 5–20 € seteleis-sä. Osa sarjoista on selvästi teh-ty toisen maan tarpeisiin, esimer-kiksi Italian (S) F -sarjan alku on ollut jakelussa Itävallassa ja yllät-tävää kyllä, Ranskan pieni U -sar-ja Saksassa.

Kuva 2. 50 € setelien yleisyys sarjanumeron kirjaimen (=tilaajamaa) mukaan

Taulukko 5. 50 € maa-paino-laatta yhdistelmien yleisyys

Maa Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjä Maa Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjäL D001 172785 1,07 Suomi V M001 37274 0,23 EspanjaL H005 557 0,0035 Suomi V M002 40356 0,25 EspanjaL H006 180264 1,12 Suomi V M003 56587 0,35 EspanjaL H007 907 0,0056 Suomi V M004 44338 0,28 EspanjaM H001 5172 0,032 Portugali V M005 51028 0,32 EspanjaM H002 167 0,0010 Portugali V M006 39468 0,25 EspanjaM H003 19009 0,12 Portugali V M007 33344 0,21 EspanjaM H004 36583 0,23 Portugali V M008 43780 0,27 SaksaM H007 46246 0,29 Saksa V M009 41876 0,26 SaksaM H008 31393 0,20 Portugali V M010 46313 0,29 SaksaP G001 22269 0,14 Hollanti V M011 53612 0,33 SaksaP G002 41701 0,26 Hollanti V M012 56551 0,35 EspanjaP G004 11758 0,073 Hollanti V M013 17649 0,11 EspanjaP G005 441 0,0027 Hollanti V M014 53364 0,33 EspanjaP G006 32057 0,20 Hollanti V M015 73479 0,46 SaksaP G007 24158 0,15 Hollanti V M016 88174 0,55 ItaliaP G008 17680 0,11 Hollanti V M017 82298 0,51 ItaliaP G009 169 0,0010 Hollanti V M018 57832 0,36 EspanjaP G010 28269 0,18 Hollanti V M019 44643 0,28 SaksaP G011 36612 0,23 Hollanti V M020 35354 0,22 EspanjaP G016 4244 0,026 Hollanti V M021 57610 0,36 EspanjaP G017 32765 0,20 Hollanti V M022 72905 0,45 SaksaP G019 42288 0,26 Hollanti V M023 55545 0,35 SaksaP G020 138199 0,86 Hollanti V M024 21269 0,13 EspanjaP G021 164671 1,023 Hollanti V M025 49373 0,31 EspanjaP G023 165880 1,03 Hollanti V M026 47292 0,29 EspanjaP G024 117586 0,73 Hollanti V M027 30307 0,19 EspanjaP G025 120769 0,75 Hollanti V M028 43177 0,27 EspanjaP G026 160560 1,00 Hollanti V M029 36609 0,23 EspanjaP H016 65235 0,41 Hollanti V M030 40161 0,25 EspanjaP R044 8463 0,053 Saksa V M031 28807 0,18 EspanjaP R045 5044 0,031 Hollanti V M032 29407 0,18 EspanjaP R046 5575 0,035 Hollanti V M033 36941 0,23 EspanjaP R047 1263 0,0078 Saksa V M034 24023 0,15 EspanjaP R048 10 0,00010 Sveitsi V M035 28241 0,18 EspanjaS F002 1004 0,0062 Itävalta V M036 26853 0,17 EspanjaS F003 63125 0,39 Itävalta V M037 19054 0,12 EspanjaS F004 3229 0,020 Itävalta V M038 27148 0,17 EspanjaS F005 70094 0,44 Itävalta V M039 18008 0,11 EspanjaS F006 42866 0,27 Italia V M040 38614 0,24 EspanjaS F007 30358 0,19 Italia V M041 23765 0,15 IrlantiS F008 17675 0,11 Italia V M042 17858 0,11 EspanjaS J001 47978 0,30 Italia V M043 29267 0,18 EspanjaS J002 45360 0,28 Italia V M044 25490 0,16 EspanjaS J003 40397 0,25 Italia V M045 20950 0,13 EspanjaS J004 45370 0,28 Italia V M046 7962 0,050 EspanjaS J005 22051 0,14 Italia V M047 13467 0,084 EspanjaS J006 21489 0,13 Italia V M048 6669 0,041 EspanjaS J007 22033 0,14 Italia V M049 9582 0,060 EspanjaS J008 956 0,0059 Italia V M050 2686 0,017 RanskaS J009 58693 0,36 Italia V M051 533 0,0033 RanskaS J010 1101 0,0068 Italia V M052 1227 0,0076 ItaliaS J011 57824 0,36 Italia V M053 1449 0,0090 EspanjaS J012 1880 0,012 Italia V M054 243 0,0015 EspanjaS J013 53301 0,33 Italia V P001 73202 0,45 EspanjaS J014 51016 0,32 Italia X G027 17775 0,11 RanskaS J015 843 0,0052 Italia X G028 54771 0,34 SaksaS J016 4286 0,027 Italia X G029 48323 0,30 HollantiS J017 9235 0,057 Italia X G030 64677 0,40 Saksa ➞

37

S J018 50996 0,32 Italia X G031 26909 0,17 SaksaS J019 45666 0,28 Italia X G032 13844 0,086 SaksaS J020 1402 0,0087 Italia X G033 4610 0,029 SaksaS J021 18237 0,11 Italia X G034 11771 0,073 RanskaS J022 36783 0,23 Italia X G035 13163 0,082 RanskaS J023 111510 0,69 Saksa X G036 3675 0,023 KreikkaS J024 109027 0,68 Saksa X G037 6607 0,041 SaksaS J026 103675 0,64 Italia X G038 16092 0,10 SaksaS J027 83663 0,52 Italia X G039 30131 0,19 SaksaS J028 35329 0,22 Saksa X G040 18064 0,11 SaksaS J029 23204 0,14 Italia X G041 685 0,0042 ItaliaS J030 77077 0,48 Italia X G042 2375 0,015 ItaliaS J031 80029 0,50 Italia X G043 3315 0,021 ItaliaS J032 100217 0,62 Italia X G044 3614 0,023 ItaliaS J033 29843 0,19 Italia X P002 101053 0,63 SaksaS J034 1565 0,0097 Kreikka X P003 97149 0,60 SaksaS J035 87423 0,54 Italia X P004 110987 0,69 SaksaS J036 13562 0,084 Italia X P005 232222 1,44 SaksaS J037 26944 0,17 Italia X P006 98370 0,61 SaksaS J038 76033 0,47 Italia X P007 156215 0,97 SaksaS J039 1277 0,0079 Kreikka X P008 153456 0,95 SaksaS J040 78487 0,49 Italia X P009 110652 0,69 SaksaS J041 357 0,0022 Italia X P010 102836 0,64 SaksaS J042 69530 0,43 Italia X P011 120901 0,75 SaksaS J043 45549 0,28 Italia X P012 95790 0,60 SaksaS J044 37017 0,23 Malta X P013 127983 0,80 SaksaS J045 12278 0,076 Malta X P014 135369 0,84 SaksaS J046 33191 0,21 Italia X P015 123940 0,77 SaksaS J047 36322 0,23 Italia X P016 133816 0,83 SaksaS J048 68658 0,43 Italia X P017 139009 0,86 SaksaS J049 16063 0,10 Italia X P018 124778 0,78 SaksaS J050 56350 0,35 Italia X P019 79975 0,50 SaksaS J051 56396 0,35 Italia X P020 71763 0,45 SaksaS J052 6680 0,042 Kreikka X P021 211167 1,31 SuomiS J053 51691 0,32 Italia X P022 177772 1,10 SuomiS J054 12395 0,077 Italia X P023 81195 0,50 ItävaltaS J055 1663 0,010 Saksa X P024 35833 0,22 ItaliaS J056 179 0,0011 Hollanti X P025 110756 0,69 SaksaS J057 35524 0,22 Italia X P026 87473 0,54 SaksaS J058 21722 0,13 Italia X P027 55504 0,34 SaksaS J059 29974 0,19 Italia X P028 78182 0,49 SaksaS J060 13637 0,085 Italia X P029 113762 0,71 SaksaS J061 44896 0,28 Italia X P030 98129 0,61 SaksaS J062 8179 0,051 Italia X P031 43147 0,27 SaksaS J063 12209 0,076 Italia X R001 103262 0,64 SaksaS J064 9045 0,056 Italia X R002 54156 0,34 SaksaS J065 27956 0,17 Italia X R004 107248 0,67 SaksaS J066 26733 0,17 Italia X R005 99971 0,62 SaksaS J067 7546 0,047 Italia X R006 121861 0,76 SaksaS J068 3305 0,021 Italia X R008 65253 0,41 SaksaS J069 26297 0,16 Italia X R011 57650 0,36 SaksaS J070 27098 0,17 Italia X R012 53803 0,33 SaksaS J072 21354 0,13 Italia X R013 114943 0,71 SaksaS J073 29976 0,19 Italia X R014 8678 0,054 SaksaS J074 19856 0,12 Italia X R015 124054 0,77 SaksaS J075 23914 0,15 Italia X R016 22612 0,14 SaksaS J076 20887 0,13 Italia X R017 76766 0,48 SaksaS J077 16671 0,10 Italia X R018 1121 0,0070 SaksaS J078 24938 0,15 Italia X R019 1260 0,0078 SaksaS J079 5804 0,036 Italia X R020 7467 0,046 SaksaS J080 19591 0,12 Italia X R021 74546 0,46 SaksaS J081 6406 0,040 Italia X R022 10955 0,068 SaksaS J083 1842 0,011 Italia X R023 104809 0,65 SaksaS J084 1612 0,010 Italia X R024 35951 0,22 SaksaZ T001 124159 0,77 Belgia X R025 126399 0,79 SaksaZ T002 100965 0,63 Saksa X R026 108676 0,68 SaksaZ T003 102621 0,64 Belgia X R027 94907 0,59 SaksaZ T004 203239 1,26 Belgia X R028 150200 0,93 SaksaZ T005 90030 0,60 Belgia X R029 141252 0,88 SaksaZ T006 326243 2,027 Belgia X R030 364246 2,26 SuomiZ T007 191204 1,19 Belgia X R031 110367 0,69 SaksaZ T008 212116 1,32 Belgia X R032 38450 0,24 SaksaZ T009 230387 1,43 Belgia X R033 17089 0,11 SaksaZ T010 135085 0,84 Suomi X R034 45488 0,28 RanskaZ T011 149786 0,93 Suomi X R035 52620 0,33 SuomiZ T013 120292 0,75 Belgia X R036 58322 0,36 SaksaZ T014 112435 0,70 Belgia X R037 26420 0,16 SaksaZ T015 120118 0,75 Belgia X R039 16658 0,10 SaksaZ T016 10090 0,063 Belgia X R041 11038 0,069 IrlantiZ T017 67779 0,42 Belgia Y G013 708 0,0044 SaksaZ T018 129165 0,80 Belgia Y G014 7735 0,048 SaksaZ T019 127744 0,80 Belgia Y N001 9042 0,056 SaksaZ T020 9506 0,060 Belgia T K001 26717 0,17 SaksaZ T021 10709 0,067 Saksa U L002 7479 0,047 SaksaZ T026 85929 0,53 Belgia U L003 20143 0,13 SaksaZ T028 103466 0,64 Belgia U L004 18510 0,12 SaksaZ T029 7245 0,045 Belgia U L005 17962 0,11 SaksaZ T031 6471 0,040 Belgia U L006 22121 0,14 SaksaZ T032 26826 0,17 Belgia U L007 11077 0,069 SaksaZ T033 57643 0,36 Belgia U L008 13322 0,083 SaksaZ T034 19664 0,12 Belgia U L009 17293 0,11 SaksaZ T035 15868 0,10 Belgia U L010 14007 0,087 SaksaZ T036 1391 0,0086 Belgia N F001 55301 0,34 Saksa

38

Harvinaisimmat Duisenberg ja Trichet -laatat on kerätty Tauluk-koon 6. Siihen on otettu mukaan 20 vaikeinta laattaa, joiden yh-teenlaskettu osuus on 0.13 %:n kaikista syötöistä. Harvinaisin viisi-kymppinen on Portugalin (M) laat-ta H002, joita on järjestelmään ti-lastoitunut vain 167 kappaletta (1: 100 000). Listalta löytyy muitakin Thomas De La Ruen painamia laat-ta H:n seteleitä: Suomen L H005 ja H007. Näiden harvinaisuuden syitä on käsitelty tässä lehdessä aiem-min (Viite 1). Useita pienipainoksi-sia eriä löytyy myös Hollannin (P) G-laatoista ja Italian (S) J-laatois-ta. Duisenbergien ja Trichet´n ja-kauma on tasainen 11:9. Tilaaja-maissa harvinaisemmista laatoista on laskettu liikkeelle hieman vä-hemmän (65 %) kuin muista laa-toista. Kreikkaan on osunut kaksi ja Saksaan ja Hollantiin kumpaan-kin yksi Italian harvinaisemmista J-laatoista kun taas Kreikan omat Y G013 setelit ovat löytyneet pää-osin Saksasta. Itävallassa EBT:n on syötetty eniten kahta harvinaista Italian F-laattaa.

Taulukkoon 7 on kerätty analyy-sihetkellä harvinaisimmat Draghin allekirjoittamat yhdistelmät. Kär-jessä on juuri ilmestynyt Hollannin (P) laatta R048, josta on vasta juu-ri rajan ylittävät 10 syöttöä. Kuten kaksikymppisissäkin, näiden jär-jestys tulee vielä elämään.

MIKÄ SELITTÄÄ HARVINAISET JA

PUUTTUVAT LAATAT?

20–50 € setelistön tavallisuuden ja harvinaisuuden taustalla liene-vät pääosin samat syyt kuin pie-nemmilläkin nimellisarvoilla eli pai-notekniset ongelmat, varastointi ja sattuma (Viite 2). Varsinkin 20 € seteleissä harvinaisuus korre-loi luonnollisesti paitsi tilaajamaan setelitarpeeseen, myös Euron käyttöönottoon: harvinaisemmis-ta Duisenberg + Trichet seteleis-tä 12/20 ja Dragheista 5/10 löytyy niistä maista, jotka ovat siirtyneet Euron käyttöön vasta myöhem-mässä vaiheessa (Kypros, Malta, Slovenia, Slovakia, Viro).

20 € osalta on tehty useita yhteis-tilauksia useammallekin painota-lolle, näitä ovat ainakin Royal Joh. Enschedé (laatta G), F. C. Oberthur (laatta E) ja uusimmista Bundesd-ruckerei (laatta R). Tuolloin siis useampi maa tilaa maakiintiös tään

Taulukko 6. 20 harvinaisinta Duisenbergin ja Trichet´n allekirjoittamaa 50 € yhdistelmääMaa Allekirjoittaja Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjäM Duisenberg H002 167 0,0010 PortugaliP Duisenberg G009 169 0,0010 HollantiS Trichet J056 179 0,0011 HollantiS Trichet J041 357 0,0022 ItaliaP Duisenberg G005 441 0,0027 HollantiL Duisenberg H005 557 0,0035 SuomiY Duisenberg G013 708 0,0044 SaksaS Trichet J015 843 0,0052 ItaliaL Duisenberg H007 907 0,0056 SuomiS Duisenberg J008 956 0,0059 ItaliaS Trichet F002 1004 0,0062 ItävaltaS Duisenberg J010 1101 0,0068 ItaliaX Duisenberg R018 1121 0,0070 SaksaX Duisenberg R019 1260 0,0078 SaksaS Trichet J039 1277 0,0079 KreikkaS Trichet J020 1402 0,0087 ItaliaS Trichet J034 1565 0,0097 KreikkaS Trichet J055 1663 0,0103 SaksaS Duisenberg J012 1880 0,0117 ItaliaS Trichet F004 3229 0,0201 Itävalta

Taulukko 7. Kymmenen harvinaisinta Draghin allekirjoittamaa 50 € yhdis-telmääMaa Allekirjoittaja Laatta Syöttöjä % kaikista Eniten syöttöjäP Draghi R048 10 0,0001 SveitsiV Draghi M054 243 0,0015 EspanjaV Draghi M051 533 0,0033 RanskaX Draghi G041 685 0,0042 ItaliaV Draghi M052 1227 0,0076 ItaliaP Draghi R047 1263 0,0078 SaksaZ Draghi T036 1391 0,0086 BelgiaV Draghi M053 1449 0,0090 EspanjaS Draghi J084 1612 0,0100 ItaliaS Draghi J083 1842 0,0114 Italia

Kuva 3. Harvinaisimmat Suomen 20 € setelit ylhäältä alas: Duisenberg D001, ensimmäinen tilauserä 013, Trichet G010 ja Draghi R020 (kuva kirjoittajien kokoelmasta).

39

Kuva 4. Harvinaisin 50 €: Portugalin M H002 ja Suomen harvinaisimmat 50 €: H005 ja H007. Kaikki Thomas De La Ruen painosta (H) (kuva kirjoittajien kokoelmista).

Taulukko 8. Teoriassa mahdolliset yhdistelmät, joiden ole-massaoloa ei ole varmistettu. Syöttömäärät EBT:ssa.Nimellisarvo Maa Laatta Syöttöjä Eniten syöttöjä20 € E G011 146 Hollanti 110

H G011 193 Belgia 180L E004 137 Suomi 105

G013 87 Hollanti 43M H001 78 Portugali 36

H002 68 Portugali 26H003 114 Portugali 80H006 128 Suomi 26

N F004 255 Saksa 88P G004 582 Hollanti 244

G013 283 Hollanti 104P008 615 Suomi 558

T K005 105 Hollanti 44X R009 262 Saksa 110Y N004 36 Belgia 20Z T003 242 Belgia 113

T004 296 Belgia 22050 € U L001 102 Hollanti 62

X R003 1282 Saksa 477R007 427 Saksa 191R009 200 Saksa 109R010 287 Saksa 131R038 98 Saksa 56R040 33 Suomi 23

Z T012 286 Belgia 163T022 82 Belgia 42T023 234 Belgia 180T024 72 Hollanti 49T025 263 Belgia 187T027 50 Belgia 37T030 28 Belgia 16

S J025 665 Italia 211J071 22 Italia 22

P G003 240 Hollanti 122G012 653 Hollanti 356G015 110 Hollanti 78G018 43 Hollanti 27G022 180 Hollanti 118

kaksikymppisiä samalta painotalolta. Näyt-täisi siltä, että osaa näistä tilauksista ei ole tehty maakirjain kerrallaan vaan näennäisen sattumanvaraisesti, jolloin on syntynyt hy-vinkin pieniä tuotantoeriä, esimerkiksi Suo-men L kirjaimen 20 € G010 ja R020 joita tiedetään löydetyn Hollannin (P) setelien pa-koista (Kuva 3). Onko syy tähän painotek-ninen esimerkiksi niin, että setelistöä pai-navat painokoneet on valjastettu yhtä aikaa eri maiden tilauksiin, mutta käytössä on sa-ma paperierä, jolloin eri maille tulee erilaisia osuuksia kullakin laatalla esipainetusta se-telipaperista? Vai ehkä se, että eurosetelei-tä valmistavilla setelipainoilla on käytössään monenlaista painotekniikkaa ja numerointi-logiikkaa, jolloin maakirjain jää sivuseikak-si painojärjestystä suunniteltaessa (Viite 3).

Viisikymppisissä Suomen ja Portugalin ti-laus Thomas De La Ruelle (H001-H008) vaikuttaa kahden maan yhteistilaukselta. Tuolloin on syntynyt peräti kolme pienipai-noksista seteliä: M/H002, L/H005 ja H007 (Kuva 4). H007 on myös ainoa kahdelle maalle yhteisesti tehty 50€ -laatta: Portu-galin versio on H007:sta on tavallinen, mut-ta Suomen H007 taas harvinainen Suomen markkoja korvaavien setelien viimeinen ja vajaaksi jäänyt tilauserä. Hieman ihmetys-tä herättää muusta numeroinnista irralleen jäävä Hollannin (P) H016. Olisiko TDR:lla spekuloitu, että Suomen tai Portugalin tilaus jatkuisi tuonne asti?

Huomionarvoista on myös se, että har-vinaisista Duisenberg ja Trichet -seteleistä yli puolet on valmistettu kahdessa yksityi-sen tahon omistamassa painotalossa: G = Royal Joh. Enschedéssä Hollannissa ja H = Thomas De La Ruessa Englannissa.

Taulukkoon 8 on kerätty laatat, joiden pi-täisi olla olemassa, mutta joiden olemassa-oloa ei ole varmistettu, vaikkakin siis EBT:sta löytyy syöttöjä näistäkin.

LOPUKSI

Tämä kirjoitus on jatkoa aloittamallemme Eurosetelien harvinaisuus -sarjalle, jonka myötä toivomme euroseteliymmärryksen li-sääntyvän ja keräämisen helpottuvan. Seu-raava artikkeli tulee käsittämään jäljellä-olevat 100–500 €. nimellisarvot. Edelleen toivomme, että jos joku teistä löytää Tau-lukossa 8 olevia yhdistelmiä, tai edellisessä artikkelissa mainittuja ”olemattomia” 5–10 € yhdistelmiä, otamme mielellämme ylös tiedon tällaisista harvinaisuuksista. Yhteys-tietomme saa toimituksen kautta.

VIITTEET1. Kontiokari Tero, Numismaatikko 4/20112. Kontiokari Tero ja Alatalo Pekka,

Numismaatikko 2/20143. Heinonen Antti, Ensimmäiset eurot –

Eurosetelisarjan synty 2014. Suomen Pankin julkaisuja

40

Korjaus: rr 1/2014 sivun 15 Py-häselän koulutoimesta mainitun kappaleen lopun viimeisen lau-seen tulee olla ”Kouluja lakkautet-tiin” eikä ”Koulu lakkautettiin”.

Suhmuran nykyisen koulun pihanäkymä sunnuntaina 19. tammikuuta 2014. Kuvan olen ottanut samana päivänä kuin Suhmuran entisen koulun kuvan RR 1/2014 s. 16.

16

asiasta Apu-lehdessä 48/1966: ”Kyllä Santra aikoinaan tavattiin. Kävin usein Hammaslahden seu-rojentalolla tansseissa kesäisin – meillä oli näet huvila siellä aseman seuduilla. Kerran sattui niin, et-tä yhtä tyttöä saatolle pyytäessä-ni hän varoitteli jotain siihen päin, että ’Voi tokkiinsa, jalakojas siäs-tä´. Tyttö näet asui Suhmurassa… ja meidän huvilamme oli taas päin-vastaiseen suuntaan. Joten siinä olisi tullut nelisenkymmentä kilo-metriä saattomatkaa… Moinen pik-kutapaus jäikin mieleen niin, että sitten asemasodan aikoihin muis-tui laulunaiheeksi.”Laulu sai julkisuutta radios-sa 1951 ja pikkuhiljaa pääsi ko-ko kansan tietoisuuteen. Terho A. Könösen laulama esitys nauhoi-tettiin Yleisradion studiossa Joen-suun kaupungintalolla joulukuussa 1951. Nauhoitus esitettiin tammi-kuussa 1952. Esa Pakarisen kan-sanomaiset esitykset vahvistivat Suhmuran Santran suosiota. Lau-lun sanat on käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, venäjäksi ja latinaksi. Voi olettaa, että käännöspiiri laajenee edel-leen. Näin Suhmuran Santra jat-kaa kulkuaan ajattomilla poluillaan kevään puhtaana karjalaistyttö-nä – ehkä paljain jaloin – säteillen unohtumatonta olemustaan myös Terhojen mielikuviin.

Suhmuran entinen koulurakennus.

Voudinkylä - Vouvinkylä

Kasvava väestömäärä tarvitsi lisää elintilaa ja kruunu veronmaksajia 1700-luvulla. Kansan elämän ja valtion tulojen turvaamiseksi maan ja vesivoiman käyttöä tuli kehittää. Uudistushankkeissa haluttiin hyö-dyntää luonnon tarjoamia mah-dollisuuksia. Verohelpotuksin tuet-tiin uusien tilojen perustamista. Kruununmaita luovutettiin uudis-asutukseen. Kruununvouti Gab riel Wallenius toimi aktiivisesti uu-disasutuksen puolesta. Maaherra Ramsayn tarkastuskäynnin yhtey-dessä 1773 sai alkunsa 10 kruu-nuntilan luovutushanke ”rahvaan pojille ja loisille”. Mantilankum-mun alueelle perustettiin kolme ti-laa. Kylän nimeksi tuli Voudinkylä. Kansan kielessä nimi muutti Vou-vinkyläksi. Voudinkylässä koetuis-ta vaikeuksista huolimatta taloja oli edelleen kolme vuonna 1850. Vouvinkylän alueelta on löydetty useita merkkejä kivikauden asu-tuksesta.

Honkavaara-RekivaaraHonkavaara-Rekivaara kylä sijait-see kuutostien varrella 25 km Jo-ensuusta. Tien kulkija huomaa hel-posti Honkavaaran perinnepihan heinämammutteineen. Perinnepi-

haan kuuluu 350-paikkainen kesä-teatteri. Arkkitehti Vilho Suonmaa suunnittelema tšasouna sijaitsee perinnepihan piirissä. Tilalla on pitkät maaseutuelämän perinteet 1600-luvulta saakka. Tilalla toimi kestikievari, jonka tunnetuimpia vieraita oli Elias Lönnrot. Tänään kylässä on noin 300 asukasta ja 60 oppilaan kyläkoulu, mikä osaltaan vahvistaa kylän toimintoja.

Pyhäselän vankilaTänään käydään keskustelua Py-häselän vankilan lakkauttamisesta. Maakunnan ääni vastustaa lakkau-tusta. Pyhäselän 1990 perustet-tu vankila on suljettu vankila, joka kuuluu Itä- ja Pohjois-Suomen ri-kosseuraamusalueeseen. Vankila-paikkoja on miehille ja naisille 87 ja henkilökuntaa 60. Tutkintavan-keus, vankeusrangaistusten toi-meenpano ja sakon muuntoran-gaistusten toimeenpano kuuluvat vankilan toimintasektoriin. Vanki-lan piirissä toimii aikuislukio. Piip-polan ammatti- ja kulttuuriopis-to järjestää kädentaitopainotteista valmentavaa opetusta. Myös kun-toutustoiminta kuuluu ohjelmaan osa-alueina ja OMA-kursseina. Ai-kaansa seuraava tietokone- ja viestinnän koulutus on opetusoh-jelmissa mukana.

Hammaslahden kupari- ja sinkkikaivosHammaslahdesta löydettiin uu-si kuparimalmio, josta louhittiin 1973–1986 malmia noin 6 Mt. Pää-malmimineraaleja olivat magneet-tikiisu, kuparikiisu, sinkkivälke ja pyriitti. Kuparimalmi sisälsi myös hieman kultaa ja sinkkiä. Kaivos-alue sijaitsee Lähdepohjassa, jon-ka alueelta Iiksenjoki saa alkunsa. Ympäristöhaittojen rajaus ja estä-minen ovat olleet myös Hammas-lahden kaivostoiminnan jälkitöitä. Rikastushiekkaa läjitettiin kaivos-alueelle noin 5,3 Mt ja sivukiveä 1.8 Mt (Puustinen 2003). Näiden ympäristövaikutuksia ovat tutki-neet muun muassa Tenhola ja Räi-sänen (2006). Tenholan ja Räisäsen (2006) mu-kaan noin 30 hehtaarin alueella on 9–10 m paksu rikastushiekkakasa. Tämä läjitysalue on peitetty kai-vostoiminnan päättymisen jälkeen 0,1 m–0,6 m paksulla hiekkamo-reenikerroksella ja osittain peitet-ty myös turvekerroksella. Puustoa on istutettu turvekerroksen päälle. Ampumarata on rakennettu täyte-

Suhmuran postipysäkillä leimattu postilähetys asemasodan ajalta 1943.

08-17 Pyhäselkä 1 korjattu.indd 16

28.1.2014 7.02

Positiivista ajattelua!

Lukijan kynästä

Erään ”nummarin” viestittelyä, kun kertoi, että viesti katkeaa – ei näy loppuosa! Vastausviestissä luki, että kelaa hiukka rullalla tai nuo-lesta alaspäin josko teksti jatkuisi?

Todellakin! Vähän alaspäin kelaa-mallahan ne lopputekstit sieltä löy-tyvätkin. Tällainen ongelmallisuus kuvaa hyvin atk-osaamistani!

Kun toissa syksynä pitkän sairau-den jälkeen ostin kannettavan tie-tokoneen, käyttöopasta tiedustel-lessani myyjä kertoi, ettei sellaisia enää tehdä, kun "kaikki oppivat jo koulussa tietokoneen käytön". os-tin koneen soneralta, joka on pu-helinoperaattorinikin. seuraavassa puhelinlaskussa sonera sai sitten 160€ ylimääräistä, kun jouduin

soittelemaan tyttärelleni tyyliin "miten saan isot alkukirjaimet" ja hetken kuluttua soitin uudestaan "miten isot alkukirjaimet saa pois".

No, mä täytän elokuussa jo 70! Kohta kansallismuseo nappaa mut näyttelyesineeksi menneiden aiko-jen ihmisten osastolle. Hauskaa-han tää on!

yt. seniorinörtti

KuN KiRjoitat - jutuN RaKeNtaMisviNKKejÄ

Tehdään mielenkiintoisia juttuja. Et-si juttuusi näkökulma, josta asiaa tarkastelet. Kirjoita lyhyesti ja nase-vasti, laita alkuun lyhyesti se mistä haluat seuraavassa kertoa (ingres-si). Voit myös antaa lukijalle jonkin ”koukun” (yllättävä asia, löytö, sel-viytyminen yms.) joka selviää vas-ta jutun lopussa. Näin lukija odottaa mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. Eli jutussa on aina jonkinlainen juoni ja järjestys. Havainnollista, konkre-tisoi, hanki valokuvia ja muuta ”to-

WANTED - JUTTUJA RAJAN RAHAANdistusaineistoa”. Loppuun tarpeen mukaan vinkki, mistä lukija saa lisä-tietoa, eli nettilinkkejä, kirjallisuut-ta, lehtiartikkeleja ym.

taRiNasta leHtijutuKsi -

MiteN saaMMe jutut valMiiKsi ja leHteeN

Minulle voi lähettää tekstejä muokat-tavaksi valmiiksi jutuiksi. Voin koo-ta juttuja haastattelujen ja aineiston pohjalta. Voin esimerkiksi nauhoit-taa kertomasi tarinan/jutun ja teh-

dä siitä lehtijutun. Tapaamiset ovat pääasiassa joensuussa erikseen so-vittavana aikana. Tapaamiset joen-suussa voivat olla kirjailijayhdistys ukrin toimitilassa arttelissa Me-rimiehenkatu 32:ssa tai muualla, kuinka vain sovitaan. Lehden toimi-tuskunta viime kädessä päättää leh-den sisällöstä ja avustaa lehden te-kemisessä.

Vastaavan toimittajan yhteystiedot:Kari Tahvanainenkartsa.tahvanainen@gmail.compuh. 050-3561903sepänkatu 49 a 8, 80100 joensuu

41

Joensuun Tilintarkastus OySeppo Åkerlund

Siltakatu 18, 80100 Joensuuhttp://www.joensuuntilintarkastus.fi/

MAALAUSKOLMIOPuh. 040 5842 255

MAALAUSLIIKE Raimo Ollikainen

Yläsatamakatu 9 B, 80100 Joensuuwww.karelcom.fi

Metalliasennus Timo Räsänen Oy

Viritie 21, 80160 JoensuuPuh. 0500 374 755

vesikatto- ja vesieristystyöt• katot • seinät

käytämme kotimaisia

katepal-tuotteita

Sakari Virta40 vuoden kokemus alalta.

p. 0500 881 026sakari.virta@karjalanmestarit.fi

J

ISIP OY /ASIAKASLÄHTÖINEN

LVI-MYYMÄLÄ /ASENNUSPALVELURaatekankaantie 22 a

puh. 020 779 0710Avoinna arkisin 7–17 la 9–13

–kaikki lämpöön, veteen ja ilmastointiin liittyvät osat ja asennukset.

42

www.ncc.fi

Rahaliike Lehtola&Lehtola Oy

Ostamme, myymme Suomi-setelit ja -kolikot.

Valikoimastamme löytyy myöseurokolikot ja keräilyyn liittyvät tarvikkeet.

Ilmarisenkatu 8 33100 Tampere

p. 03 2122316, 0400 130 722www.llshop.fi

tunnukset saatPuukeskuksen

myyntipalvelusta

Puh. 020 55 66100myynti.tilaukset@puukeskus.fi

Extranet -

Omat Sivut

Raatekankaantie 20, 80100 JoensuuPuhelin: 013 122 662

joensuunrautavarasto@gmail.comwww.joensuunrautavarasto.fi

www.pohjola.fi

43

RajanRaha 3/20145. vuosikertaPohjois-Karjalan Numismaatikot ry:n julkaisuISSN-L 1798-761XISSN 1798-761X6 numeroa vuodessa

Vastaava toimittajaKari Tahvanainen

ToimitusKari Tahvanainen ja hallituksen jäsenet

Toimitus, ilmoitusmyynti ja sähköposti Osoitteenmuutokset kirjallisina: Pohjois-Karjalan Numismaatikot ryKerolantie 52a80910 KULHO tai sähköpostitse: info@rajanraha.fi

Lehti ilmestyy vuonna 20144.2., 21.3., 29.4., 30.9., 24.10., 2.12.

Tilaushinta koko vuodeksi 2014Koko vuosikerta 50 €P-K:n Numismaatikot ry:n jäsenet 45 €Kannatusjäsenet 45 €Irtonumero 8,50 €

Ilmoitushinnasto 1.1.2014 alkaen toistaiseksiKoko sivu / takakansi, väri 350 €Etukannen jälkeinen/takakannen edellinen, väri 280 €Koko sivu, mustavalkoinen 200 €1/2 sivua, väri 185 €1/8 sivua 80 €Rivi-ilmoitus 50-100 merkkiä 8 €yli 100-150 merkkiä 10 €yli 150 alkavalta 50 merkiltä + 3 €Yhdistysten huutokauppasivut á 60 €

Muut ilmoitukset sopimuksen mukaanIlmoitukset sähköpostilla: toimitus@rajanraha.fiLisää kotisivuillamme www.pk-numismaatikot.fi

Lisävärit, ilmoitusliitteet ym. sopimuksen mukaan.

Julkaisemme sitoumuksetta kirjoituksia eri harrastusaloil ta. Kirjoittajien teksteissään ilmaisemat mielipiteet eivät välttämättä edusta yhdistyksemme kantaa, ellei sitä ole erityisesti mainittu.

Taitto/PainoKustannushuone Oy / Tammerprint, Tampere

Rajan Raha 4/2014 ilmestyy 30.9.Lehteen tarkoitetun ilmoitusaineiston tulee olla toimituksella 8.9. mennessä.Pohjois-Karjalan Numismaatikot rywww.pk-numismaatikot.fiVastaava toimittaja 2014 Kari Tahvanainen, 050 356 1903, kartsa.tahvanainen@gmail.com Toimituskuntana toimii yhdistyksen hallitusHallitusPuheenjohtajaTeemu Kortelainen, 0400 170 211Sihteeri, rahastonhoitaja, jäsenasiatMatti Virrantalo, matti@virrantalo.fi, 040 566 6646Hallituksen jäsenet I varapuheenjohtaja Timo Ruotsalainen, 0500 572 712II varapuheenjohtaja Juha Pöllänen Martti PuustinenMauno SaarelainenPaavo PölönenSähköpostiosoite: info@pk-numismaatikot.fi Pankit päätilimme FI6157700520113132huutokauppatilimme FI2457700520202844Y-2323168-8

Kansi: Taitto: Kustannushuone Oy Suunnittelu ja toteutus: Raimo Vänskä, Teemu Kortelainen, Kari Tahvanainen Kuva: xx

Harrastustamme tukevat: