PUROINVENTOINNIT

SAARIJÄRVEN REITILLÄ 2019

Juha Piilola ja Kalle Laitinen

1. Johdanto

Virtavesien hydrologinen ja morfologinen tila on heikentynyt mm. uittoa, tulvasuojelua,

voimataloutta ja kuivatusta edistävien vesistöjärjestelyiden seurauksena. Joet ja purot

vesieliöiden elinalueena ovat yksipuolistuneet ja niiden ekologinen tila on heikentynyt.

Liettyminen on heikentänyt etenkin pienempien virtavesien ekologista tilaa.

Kunnostusmenetelmiä ovat esimerkiksi syvyys- ja virtausolosuhteiden monipuolistaminen

kynnysten, syvänteiden, vedenohjauksen, uoman vesittämisen ja kiveämisen avulla,

lisääntymisalueiden ja suojapaikkojen rakentaminen, vedenohjauksen parantaminen ja

maisemointi (Selänne ym. 2016).

Nykymuotoinen virtavesikunnostus aloitettiin Keski-Suomessa 1980-luvun alussa. Tähän

mennessä virtavesikunnostushankkeet on toteutettu Keski-Suomen alueella lähes poikkeuksetta

viranomaisvetoisesti. Tähän mennessä rahaa virtavesien velvoite- ja tilauskunnostuksiin on

käytetty runsaat 2,7 miljoonaa euroa. Maakunnan suurten hankkeiden valmistuttua ja

viranomaisresurssien niukentuessa virtavesikunnostushankkeiden toteuttajiksi tarvitaan jatkossa

uusia toimijoita (Selänne ym. 2016).

Kalateiden rakentaminen Hietaman ja Leuhun voimalaitoksien yhteyksiin mahdollistaa

taimenen nousun aina Päijänteeltä Saarijärven reitin koskiin ja puroihin. Reitin latvoilla olevien

pienten jokien ja purojen merkitys lisääntyy ja niiden kunnostusten tarve käy entistäkin

tärkeämmäksi, sillä viettäähän taimen ensimmäiset kolme vuotta syntymäpurossaan.

Tässä hankkeessa selvitettiin kunnostusmahdollisuuksia neljällä Saarijärven reitin

virtavesikohteella: Puterinpuro, Pukkipuro, Sirkkapuro ja Kivipuro. Lisäksi Jolingin tilaa

arvioitiin usean maastokäynnin avulla vuonna 2019. Hanke oli osa Saarijärven kaupungin

Freshabit –hankkeelle suunniteltuja toimenpiteitä.

Hankkeen toteutuksesta ja osarahoituksesta vastasi Saarijärven kaupunki. Työ toteutettiin

vuoden 2019 aikana.

Summary

The hydrological and morphological state of the effluents is impaired, e.g. as a result of water

management schemes that promote bathing, flood control, power generation and drainage.

Rivers and streams as aquatic habitats have become less diversified and their ecological status

has deteriorated. In particular, the ecological status of smaller streams has been weakened by

leaching. Rehabilitation methods include, for example, diversification of depth and flow

conditions through thresholds, depressions, water control, dewatering and rock placement,

construction of breeding areas and shelters, improvement of water control and landscaping

(Selänne et al. 2016).

The modern form of stream water treatment began in Central Finland in the early 1980s. So far,

water treatment projects have been carried out in central Finland almost without exception by

the authorities. To date, more than EUR 2.7 million has been spent on the obligation and order

refurbishment of streams. After the major projects in the province have been completed and the

resources of the authorities have decreased, new actors will be required to carry out water

treatment projects (Selänne et al. 2016).

The construction of fishways at the connections between the Hietama and Leuhu power plants

will allow trout to be lifted from Päijänne to the rapids and streams of the Saarijärvi route. The

importance of the small rivers and streams at the tops of the trail is becoming increasingly

important, as the first three years of the trout are in their brook of birth.

This project investigated the remediation potential of four streams on the Saarijärvi route:

Puterinpuro, Pukkipuro, Sirkkapuro and Kivipuro. In addition, Joling's condition was assessed

through several field visits in 2019. The project was part of the measures planned for the

Saarijärvi City Freshabit project.

The project was implemented and co-financed by the City of Saarijärvi. The work was carried

out during 2019.

2. Aineisto ja menetelmät

Selvitystyö tehtiin neljällä Saarijärven reitillä olevalla virtavesikohteella 18.11. -28.11.2019 ja

9.12. -13.12.2019. Lisäksi Jolingin tilaa on arvioitu usealla maastokäynnillä vuoden 2019

aikana. Kohteiden tämän hetkistä tilaa ja kunnostuksen tarvetta arvioitiin silmämääräisesti

kulkemalla puro- ja jokivarsia jalkaisin ylävirtaan. Inventointi työ toteutettiin ostopalveluna

Kalatalouspalvelu Piilolalta ja Osuuskunta Värkkäykseltä. Varsinaisen maastotyön ja arvioinnin

suorittivat Juha Piilola ja Kalle Laitinen. Kunnostuksen kannalta tärkeät havainnot kirjattiin

ylös, valokuvattiin ja merkittiin kartalle. Kala- ja rapukantojen selvitystyössä käytettiin apuna

purokohteille tehtyjä sähkökalastuksia. Maastokäynnin perusteella kohteet jaettiin

yhdenmukaisiin jaksoihin ja tulokset sekä toimenpiteet on esitetty tämän mukaisesti.

3. Purokohteiden nykytila ja toimenpide-esitykset 3.1. Jolinki

Jolinki sijaitsee Leuhun voimalaitoksen purku-uoman jälkeen kohdassa, missä Murronjoki

purkaa vetensä Jolingin läpi Kallinjärveen. Jolingin ja Kallinjärven välissä on kivinen jokiosuus,

joka pitää Jolingissa vettä myös silloin kun Kallinjärven veden pinta on säännöstelty

alimmilleen. Jolingin ongelmaksi on vuosien saatossa muodostunut yläpuolisten alueiden

ojitusten ja Murronjoen perkauksesta sekä voimakkaasta eroosiosta johtuvan maa-aineksen

kulkeutuminen ja sedimentoituminen Jolingin pohjaan. Kerrostuminen on ollut niin suurta, että

yhdessä vesialueella olevan vesisammalkasvuston kanssa, ne muodostavat matalan veden aikana

jonkin asteisen virtausesteen ja sitä kautta heikentää mm. taimenen mahdollista nousua

kunnostettuun Murronjokeen.

Jolingin kunnostus tulee tehdä ruoppaamalla vesialueelle virtausta lisääviä uomia ja poistamalla

vesisammalkasvustoa.

Jolinkiin laskevassa Puterinpuron alapuolella Murronjoessa elää heikohko jokirapukanta,

samoin kuin Murronjnoen yläpuolisessa Iso-Haarasen järvessä (Piilola 2007 ja 2010).

3.2. Puterinpuro

Puterinjärvestä alkava Puterinpuro on noin neljäsataa metriä pitkä ja metristä kolmeen metriä

leveä puro, joka laskee vetensä Murronjokeen Pajukosken ja Tuomikosken välillä. Vettä oli

purossa puolesta metristä aana puoleentoista metriin asti. Puro on kauttaaltaan perattu lukuun

ottamatta aivan Puterinjärvestä alkavaa noin viidenkymmenen metrin pituista koskiosuutta.

Kosken yläpäähän on lisätty kiviä, joilla on nostettu Puterinjärven veden pintaa muutaman

sentin. Ainoa nousueste on Pajupurontien ylittävän tierummun alapäähän syöpynyt noin puolen

metrin pudotus, joka voidaan parantaa paikalla olevia kiviä asettelemalla. Puterinpuroa ei ole

koekalastettu.

3.3. Pukkipuro

Pukkipuron alkulähteinä ovat Valkealampi ja Leppälampi. Puro jakautuu Niittylän kala-altaiden

alapuolella kahdeksi erilliseksi puroksi. Valkealammista lähtevä Valkealamminpuro kulkee 580

metrin matkalla ojitetun Silmäsuon halki. Tällä matkalla puron virtaus oli hyvin vähäistä. Suon

jälkeen puro kulki aluksi turvepohjaisessa maastossa, joka muuttui vähitellen hyvinkin

moreeniperäiseksi kangasmaastoksi. Valkealammista aina metsätiehen asti noin1200 metrin

matkalla puro oli perattu. Puro kulki melko syvässä uomassa ja sen leveys oli metristä

puoleentoista metriä. Vesisyvyyttä oli noin puoli metriä. Tällä jaksolla pudotuskorkeutta oli 10

metriä. Varsinainen voimakkaamman virtauksen alue oli noin 100 metrin matkalla ennen

metsäautotietä. Puron pohja oli kauttaaltaan sorainen ja purossa oli jonkin verran liekopuuta.

Jakson ainoa nousueste oli metsäautotien rummun alapää, jota voidaan parantaa paikalla olevia

kiviä ja soraa asettelemalla noin puolentoista metrin matkalla.

Metsäautotien jälkeen puro kulki kangasmaastossa nuorehkon taimikon halki. Tälläkin jaksolla

puroa oli paikoin perattu ojitusten yhteydessä. Puro oli noin metrin levyinen ja sen vesisyvyys

oli noin puoli metriä. Pohja oli edelleenkin koko matkalla sorainen. Virtaama oli melko

voimakasta. Tällä 470 metrin matkalla putouskorkeutta oli 10 metriä. Jaksolla ei ollut

nousuesteitä eikä kunnostuksen tarvetta.

Tästä alkoi Valkealamminpuron luonnontilainen ja upein jakso. Puro kulki luonnon

muodostamassa noin 10 metriä syvässä ja noin 50 metriä leveässä kurussa vanhassa metsässä

noin 600 metrin matkan pudoten tämän matkan aikana noin 35 metriä. Vesi virtasi koko jaksolla

hyvin voimakkaasti. Puro oli muodostunut kokonaisuudessaan luontaisesti pienistä

porrasmaisista putouksista, yhtään suurempaa yhtenäistä putousta ei purossa tällä matkalla ollut.

Puron leveys vaihteli metristä puoleentoista metriin ja vesisyvyys puolesta metristä metriin.

Puron pohja oli hyvin karkeaa soraa ja paikoin kivinen myös puuainesta purossa oli jonkin

verran. Varsinaisia kunnostustoimenpiteitä ei tälle jaksolle suositella.

Valkealamminpuron sorapohjaa.

Valkealamminpuron täysin luonnontilainen osuus.

Tästä eteenpäin puron virtaus hidastui huomattavasti. Puro jatkoi matkaansa melko

luonnontilaisena aina kala-altaan reunalle saakka. Tämän jälkeen puron uoma oli

ihmistoiminnan käsittelyllä käännetty kulkemaan altaan reunan myötäisesti purojen yhtymä

pisteeseen saakka. Jakson luonnontilaisen kaltaisen puron osalta kunnostuksia ei suositella.

Kala-altaan reunassa kulkeva puro oli kovasti pusikoitunut, joten tälle alueelle suositellaan

liiallisen kasvillisuuden poistamista. Luonnonravinto lammikoiden osuus Pukkipuron valuma-

alueesta on 11,8 %.

Valkealampi sijaitsee 189,9 metrin korkeudella, joten kokonaispudotusta Summasjärveen tulee

yhteensä 81,4 metriä. Valkealamminpuron vesi oli erittäin kirkasta aina kala-altaille asti.

Pukkipuron toinen haara alkaa Leppälammesta. Lampi sijaitsee hieman korkeuskäyrän 140 m

alapuolella, joten lammen ja Summasjärven korkeusero on noin 31 metriä. Lampi on todella

hyvin lähteinen. Alueen maanomistajien kertoman mukaan Leppälammesta alkava puro on

aikanaan kokonaisuudessaan perattu. Tätä näkemystä puoltaa se, että maastohavaintojen

mukaan purossa ei ollut havaittavissa yksittäisiä putousosuuksia. Pukkipuron alkujakso, jota

myös Karjapuroksi kutsutaan, kulkee Kirkkoharjun reunavyöhykkeellä mänty- ja

kuusivaltaisessa metsässä. Puron ensimmäinen jakso, noin 1300 metriä, on nykyisin täysin

luonnontilaisen kaltainen. Puron leveys vaihteli metristä puoleentoista metriin ja syvyyttä oli yli

puoli metriä. Puron pohja oli hiekkainen, kasvillisuutta ei juurikaan ollut. Pudotuskorkeutta oli

noin 10 metriä. Virtaama oli melko runsasta, mutta varsinaisia koski osuuksia ei ollut. Vesi oli

erittäin kirkasta kalalammikoille asti. Tälle jaksolle ei suositella toimenpiteitä.

Heti toisen jakson alussa puron varrella on harjoitettu kalankasvatusta, mikä näkyi puron

itäpuolella olevina kala-altaina. Jakso jatkui hitaasti virtaavana osuutena peltoalueen halki

lähelle Kyyräntietä. Jakson pituus on noin 2600 metriä ja pudotuskorkeutta on 25 metriä. Puroa

oli paikoin peltoalueella ruopattu ja siirretty kulkemaan peltojen reunamaille. Kala-altaiden

reunalle kaivetun purojakson osuus on hyvin pusikoitunut ja edellyttää liiallisen kasvillisuuden

poistamista. Peltoalueelle ei esitetä toimenpiteitä.

Kolmas jakso, noin 450 metriä Kyyräntien yläpuolelta aina Summasjärveen asti oli

voimakkaasti virtaavaa koskimaista aluetta. Pudotuskorkeutta on noin 10 metriä. Uoman leveys

oli noin puolitoista – kaksi metriä ja syvyys noin metrin. Uoman pohja oli hiekkaista ja siinä oli

paikoin suuria kiviä. Tälle jaksolle suositellaan kutusoraikon rakentamista.

Kyyräntien ala puoliselta puro-osuudelta on aiemmin saatu mato-ongella runsaasti taimenia. Pukkipuroon on istutettu esikesäistä ja yksi kesäistä järvitaimenta vuosina 1990 ja 1991 (Te-

keskus, istutusrekisteri). Myös harjusta on istutettu 1990- luvulla (Rautiainen2010). Pukkipuron

luontainen harjus ja taimenkanta on aikoinaan tuhoutunut puron alaosasta veteen päässeiden

AIV-puristenesteiden vuoksi (Rautiainen 2007.) Pukkipuro on sähkökalastettu 30.6.2006

kahdella koealalla ja koeravustettu vuonna 2010. Ylemmältä, koeala 2 ei tavattu yhtään kalaa tai

rapua. Sen sijaan alaosasta tavattiin neljä madetta ja näköhavainto yhdestä kivisimpusta.

Pukkipurosta on otettu vesinäyte 19.9.2006. Pukkipuron vesi on ravinteikasta ja väriltään

lievästi ruskeaa. Pukkipuroa kuormittaa maatalous.

Kuvassa Juha Piilola ja Tero Matilainen sähkökoekalastamassa Pukkipuroa 30.6.2006

3.4. Sirkkapuro

Sirkkalammesta alkunsa saava Sirkkapuro on hyvin luonnontilaisen oloinen puro. Lannevesi –

Hietama maantien yläpuolinen osuus on paikoin erittäin kivinen ja puro häviää paikoin kivien

alle solisevaksi salapuroksi.

Kalataloudellisesti merkittävin jakso Sirkkapurosta on maantien ja Lanneveden välinen noin

850 metrin osuus. Tällä osuudella puron uoman leveys vaihtelee metristä kahteen metriin ja

syvyyttä on paikoin yli metri. Uoma on paikoin kivinen mutta vettä on jatkuvasti riittävästi

kalan kulkuun. Puron loppu osa ennen Lannevettä oli melkoisesti pusikoitunut. Purossa on

tavattu toistuvasti saukkoja ruokailemassa.

Sirkkalammen läheisyyttä oli 1960 –luvun alkupuolella käytetty kloorifenoleiden

kaatopaikkana, joten ennen puron kunnostamista tulee veden laatu varmistaa riittävillä

vesinäytteillä.

Aiempien vuosien (2006 ja 2007) sähkökoekalastusten tulosten perusteella sirkkapurossa elää

järvitaimen, pikkunahkiaista ja madetta. Puroon on siirtoistutettu myös jokirapua vuonna 2009.

Alueella myöhemmin 2010 tehdyn koeravustuksen perusteella siirtoistutus ei ole kuitenkaan

tuottanut tuloista.

Kuvassa Jokirapujen siirtoistutusta Sirkkapuroon 28.7.2009

3.5. Kivipuro

Kilpilammesta alkunsa saava Kivipuro on noin kolme kilometriä pitkä ja putouskorkeutta sillä

on noin kolmekymmentä metriä. Puro kulkee suurimman osan moreeni mäkien väli maastossa.

Uoman pohja on sorainen ja kivinen. Uoman leveys vaihtelee kahdesta kolmeen metriin. Veden

laatu oli hyvä.

Kalaston osalta Kivipuro on kohteista runsaslajisin. Kivipurossa on tavattu aiemmissa vuosien

2006 ja 2007 sähkökoekalastuksissa madetta, kivisimppua, kivennuoliaista ja pikkunahkiaisia

(Piilola & Matilainen 2006 ja Piilola & Honkanen 2007, julkaisemattomia). Kivipuro on

koeravustettu vuonna 2007. Alueelta ei ole tavattu tuolloin rapuja. Myöhemmin vuonna 2009

alueelle siirtoistutettiin jokirapuja, mutta niitä ei istutus alueilta tavattu vuoden 2010

sähkökoekalastuksissa (Piilola 2007, julkaisematon). Kivipuro on ilmeisen herkkä eroosiolle (ao.

kuvat).

Kuvassa Kivipuro 4.8.2010 illalla, Kuvassa Kivipuro 5.8.2010 aamupäivällä

ennen sateita. Kuva: Juha Piilola. klo 10 sateiden jälkeen. Kuva Juha Piilola.

Kivipuron, pukkipuron ja Sirkkapuron vedenlaatu

Palomäen 2006 antaman lausunnon mukaan, Kivipuron, Sirkkapuron ja Pukkipuron

vedenlaaduissa oli vain vähäisiä eroja. Happitilanne oli hyvä (9,4 - 10,0 mg/l) kaikissa em.

puroissa 2006 otetun vesinäytteen perusteella. Kiintoaineen määrä oli melko pieni (1,3 - 3,2

mg/l) ja sähkönjohtavuus alhainen (3,6 - 5,6 mS/m). pH- arvo oli neutraali tai lähellä neutraalia

(6,9 - 7,0). Veden väri oli lievästi ruskeaa (40 - 70 Pt/l) ja orgaanisen aineen määrä (CODMn

4,1-8,8 mg/l) kohtalaisen pieni. Kivipuron ja Sirkkapuron ravinnepitoisuudet olivat purovedeksi

pieniä (Kokonais-typpi N 200-290 µg/l ja kokonais- fosfori P 6-14 µg/l). Pukkipurossa

ravinnepitoisuudet olivat jonkin verran korkeampia (kokonaistyppi N 470 - 600µg/l ja

kokonaisfosfori P 18 - 25 µg/l), mutta eivät poikkeuksellisen korkeita. Alumiini ja rauta eivät

olleet poikkeuksellisen korkeita (Al 50 - 110µg/l ja Fe 230 - 860 µg/l). (Palomäki 2006.)

Tulosten perusteella vedenlaatua voidaan pitää erinomaisena Kivipurossa ja Sirkkapurossa.

Pukkipurossakin vedenlaatua voidaan pitää hyvänä. (Palomäki 2006)

Lähteet

Piilola, J. 2007. Saarijärven kalastusalueen koeravustukset2007. Saarijärven kalastusalue.

Piilola, J. 2010, Saarijärven kalastusalueen koeravustukset 2010. Saarijärven kalastusalue.

Piilola, J. & Matilainen T. 2006. Sähkökoekalastukset Saarijärvellä 2006. Jyväskylän

ammattikorkeakoulu. Julkaisematon.

Keski-Suomen TE-keskus 2006. Järven istutustiedot ajalta 1.1.1989 - 31.12.2006. Keski-Suomen

TE-keskus, Istutusrekisteri 13.6.2006.

Palomäki, A. 2006. Purojen vesianalyysien tulkintaa. Julkaisematon.

Disclaimer

Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen

tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan komissio tai EASME ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen

käytöstä.