inter vivos03|2010Pykälä ry:n jäsenlehti.

Häkkänen ja Nevanranta - Oikkarit matkalla eduskuntaan

Opiskelija-aktivisti Akuliina Saarikoski:“Yksilöllä on voimaa, mutta

myös vastuuta”

Joka juristin julkikuva

Dekaanin kesänovelli

Kehittyvien maakuntien Suomi - Esittelyssä osakunnat

Joka phuksin puuhasivut

Kesäkivaa pienellä budjetilla

3

Terveiseni täältä kivasta kesäkaupungista

Työhuoneeni ikkunasta näkyy jalkapallostadionin ko-koinen monttu. Montusta pöllyää hiekkaa, jota ajautuu aika ajoin sisälle läheisiin rakennuksiin ja hengitysil-maan. Monttu on ruma, mutta sillä on tarkoitus. Ohikul-kijoille monttu haluaa viestiä kasvua ja edistystä, kehit-tyvien maakuntien hengessä. Vuoden päästä montun ti-lalla pitäisi olla maanalainen toriparkki ja sen päällä tori, jonka ympärille pikkukaupungin keskusta voisi itseoi-keutetusti kasvaa. Paikalliset ovat montun suhteen kärsivällisiä. He luotta-vat siihen, että keskusta-alueen uudistaminen lisää kau-pungin uskottavuutta ja houkuttelee ulkopaikkakunta-laisia lapsiperheitä. Ilmassa on siis paitsi hiekkaa, myös uskoa tulevaisuuteen. Kaupunkilehdessä haastatellaan ohikulkijoita. He seisovat lehtikuvissa sortseissaan ja kukkapaidoissaan ja odottavat ensi kesää. Sitten torilta saa taas munkkipossukahveja, he iloitsevat. Minulta jää tältä kesältä nyt lörtsyt saamatta.

Kaikessa edistyksellisyydessään torihanke tuntuu – näin helsinkiläistyneen tilapäispaluumuuttajan silmin – tur-halta. Kymmenen vuoden kokemukseni mukaan autot ovat aina löytäneet paikkansa täältä ilman maanalaisia parkkihallejakin. Äitini vitsailee ettei hänen rollaatto-rinsa ainakaan tule tarvitsemaan pysäköintitilaa. Sillä ei-hän tänne kukaan enää muuta, päinvastoin, vain mum-mot jäävät. Ja kesämökkiläiset. Tähän väliin on kuiten-kin todettava, että myös paikkakunnalla sijaitsevaa lää-ninvankilaa ollaan laajentamassa. Hetkittäisiä muutto-voittoja siis lienee kuitenkin luvassa.

Kyynisyydestä ja montuista viis, ei täällä muuten olisi hassumpaa asua. Suomessa kaikki kaupungit ovat eduk-seen lähinnä vain kesällä, joten ei elämä Etelä-Savossa ole sen huonompaa kuin muuallakaan. Ostin uuden pyörän, joten työmatkani kuluu aina vartissa. Järvessä on hel-pompaa uida kuin hitaasti lämpenevässä merivedessä. Lenkkipolkukin alkaa suoraan kotiovelta ja koiraa voi pitää vapaana. Ja ai niin – tuntemattomat ihmiset ter-vehtivät ja puhuvat toisilleen. Itse olen kuitenkin enem-män kohteliaan hiljaisuuden ystävä, mutta joku voisi pi-tää sitäkin arvossa. Eniten iloitsen tässä tilapäispaluumuutossani sitä, että olen saanut mahdollisuuden tutustua tähän kaupunkiin uudestaan. Poissaoloni aikana on muuttunut niin paljon, että muistamaani kouluaikojen tylsämielistä pikkukau-punkia ei enää ole olemassa. Toisaalta olen ehtinyt vie-raantua näistä kortteleista ja kaupunginosista niin voi-makkaasti, että jokapäiväinen uutuuden tunne ja arjen eksotiikka ei tarkemmin ajateltuna ihmetytä. Vuoden-ajallakin on toki vaikutuksensa. Talvella väki pysyttelee sisätiloissa ja hiihtoladuilla, joten kaupungin keskusta tuntuu silloin luotaantyöntävän autiolta. Ja olenhan mi-näkin muuttunut. Silloin nuorempana tuntui, että kaik-ki hauska tapahtuu aina jossain muualla, ei Mikkelissä. Kesäsiirtolaisuudestani on vielä kaksi kolmasosaa jäljellä. Aion ottaa tuosta ajasta mahdollisimman paljon mukaa-ni, sillä en ehkä palaa tänne enää uudelleen. Olen ollut tyytyväinen päätökseeni muuttaa kesäksi ruuhka-Suo-mesta järvi-Suomeen. Suosittelen sitä lämpimästi kaikil-le, jotka kaipaavat maisemanvaihdosta, uusia virikkeitä tai uutta näkökulmaa elämäänsä. Sitäpaitsi tämä on ihan kiva kesäkaupunki, ellei monttua lasketa.

Voikaa hyvin ja käykää mattopyykillä,

ps.Tässälehdessäinspiroiduimmeopiskelijapolitiikas-ta(s.14-19)jakesästä(s.20-23jas.48-49).Halusim-

memyöstoivottaauudetphuksittervetulleiksi(s.50-54).LuethanmyösdekaanimmeKimmoNuotionkesänovel-

lin,jossaliikutaankesäisessäHelsingissä(s.56-59).

03|2010 sisältö.

JULKAISIJA Pykälä ry

PÄÄTOIMITTAJA Nina Toivonen

TOIMITUS

Ines Huhta | Jasmiina Jokinen Annika Juvonen | Laura Kirvesniemi Anette Laulajainen | Isabella Lehti Salli Lindstedt | Kati Marjasuo Pauliina Mattila | Albert MäkeläMikko Rudanko

KUVITTAJAT Albert Mäkelä | Rami Lindström

TAITTO Samuli Huttula

SÄhKöPOSTIOSOITTeeTetunimi.sukunimi@pykala.fi

ILMOITUSMARKKINOINTIYrityssuhdetoimikuntayrityssuhdetoimikunta@pykala.fi

MeDIATIeDOTwww.pykala.fi/mediakortti

INFORMATION IN eNGLIShwww.pykala.fi/english

PAINO Forssan Kirjapaino Oy

Ilmoitushinnat ja julkaisijan yhteystiedot viimeisellä sivulla

ANNA PALAUTeTTA NeTISSÄwww.pykala.fi/intervivos

Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry:n jäsenlehti Inter Vivos.Kahdeskymmenes vuosikerta # 03|2010.Levikki 1950 kpl.

s | 14Ei ihan sama

Antti Häkkäsellä ja Timo Nevanrannalla on mielipiteitä ja

paloa politiikkaan.

inter vivos03|2010Pykälä ry:n jäsenlehti.

Häkkänen ja Nevanranta - Oikkarit matkalla eduskuntaan

Opiskelija-aktivisti Akuliina Saarikoski:“Yksilöllä on voimaa, mutta

myös vastuuta”

Joka juristin julkikuva

Dekaanin kesänovelli

Kehittyvien maakuntien Suomi - Esittelyssä osakunnat

Joka phuksin puuhasivut

Kesäkivaa pienellä budjetilla

3 Pääkirjoitus

6 IV Tenttaa, Top IV

7 Bonus Pater FamiliasTurvassa suhdannevaihteluilta?

9 Kysy UrpoltaInspehtorimme vastaa, kun kysyt.

11 Kuulumisia HYY:stä

12 Experto Credite

13 IV Ajankohtaiset

39 Onnea valmistumisesta

60 Viimeinen vinkuintiaani

61 Tenttikirja-arvostelu

62 Julkinen runosuoliAvaudu osoitteessa www.pykala.fi

64 OsavuosikatsausSaamattomien kesäloma

65 Asiallinen henkilö

67 PerhonenPerhosella on jälleen ollut kiire liihotella siellä, missä tapahtuu.

42 Opintojen jälkeen44 Boksissa on elämää

V a k i o t

S a r j a t

s | 50Joka phuksin

puuhasivutAivojumppaa kaikille

phukseille ja phuksinmielisille.

s |28Kehittyvien

maakuntien SuomiEsittelyssä Helsingin

yliopiston osakunnat.

s | 36Joka juristin julkikuvaStereotyyppinen juristi nyt vaan on vähän tällainen.

s | 18RinnakkaiselämääAkuliina Saarikoski tietää, että yksilökin voi muuttaa maailmaa.

s | 20KesäköyhäilyäIV:n toimittajat keksivät viikoksi tekemistä pienellä budjetilla.

Kann

en k

uva

Alb

ert M

äkel

ä

s | 48Mikko-sedän puistotestiKiersimme Helsingin puistoja pullo kädessä.

s | 56Kesän lämpöä: läheisyysperiaattestaDekaani Kimmo Nuotion

kesänovellissa liikutaan kesäisessä Helsingissä,

mutta mieli matkaa kauemmaksi.

s | 24Randomisti tenttiin

s |26Pykälän kevätmatka

s |32Telders moot court

2010

s |34KV-viikot arvostelussa

s |38Rinnerikollisten alppimatka

s |40Tiedekunnan promootio

2010

7

Bonus Pater FamiliasIV tenttaaKeSÄOIReIDeN LIeVITYKSeeN

Kesällä opintoputki katkeaa ikävästi, eikä ilman stres-siä tai kiirettä osaa enää olla. Lomalla opiskeluikävää voi lievittää muutamalla käyttökelpoisella konstilla, kunhan muistaa, että alkuvaikeudesta huolimatta loman tarkoitus on kuitenkin mielen ja ruumiin ren-touttaminen.

Kirjojen kanniskeluLomalla ei tunnetusti raahata tenttikirjoja, lakikirjoista puhumattakaan, joten reppujen ja kassien äkkinäinen keveys voi aiheuttaa huimausta, ellei olotilaan siirry vai-he vaiheelta taakkaa vähentäen. Järkevä aloittaakin lo-mansa lastaamalla housuntaskunsa täyteen kiviä ja heit-tää yhden pois joka päivä. Jos keräät kiviä yhden loman jokaiselle päivälle, voit samalla tuntea housuissasi mil-loin loma loppuu. Kätevää!

Kovat penkitLomalla ei tarvitse istua jäykässä asennossa, takapuoli kovaa penkkiä vasten. Äkillinen epämukavuusalueen ul-kopuolelle siirtyminen saattaa aiheuttaa ruumiin veltos-tumista ja aivojen sumenemista. Oireiden voimakkuutta voi ehkäistä istumalla lattialla aamuin illoin tunnin ajan jalat ja selkä suorana, katse polviin kohdistettuna. Myös tenttiin lukemisesta tuttu tylsyys-efekti on taattu.

Sähköposteihin vastaaminenLomalla kukaan ei lähesty sinua sähköpostitse. Saattaa kulua useita päiviä, jopa viikkoja, ilman että sinun tar-vitsee käydä tarkistamassa saapuneet viestisi. Tyhjä in-boxi saa olosi tuntumaan yksinäiseltä ja hylätyltä, tar-peettomalta. Ahdistusta voit lievittää perustamalla sähköpostitilejä useilla eri nimillä, ja lähet-tämällä niistä viestejä itsellesi. Muista otsikoida viestit joko ”Erittäin kiireellinen” tai ”Tärkeää”. Pahimpiin oi-reisiin tehoaa otsikointi ”Vastaanottoni on peruttu”.

TenttijännitysLomalla ei stressata tulevista tenteistä tai jännitetä kakat housussa tenttituloksia. Mutta voi! Kun elämästä puut-tuu jännitys, siitä puuttuu kaikki. Lomaasi saat jännitys-tä lähtemällä mustikkaan. Suosi etenkin alueita, jossa on nähty karhuja. Jos olet allerginen mustikoille, voit vaih-toehtoisesti soutaa keskelle järveä ja heittää airot veteen. Onhan jännittävää saada seurata, mihin virta veneen lo-pulta kuljettaa. Kolmas vaihtoehto on liftaaminen. Suosi etenkin rekkakuskeja.

Tällä kertaa IV kysyi pykälisteiltä elämän suurista pienistä asioista: Jos Jukka Kekkonen värjäisi hiuksensa, minkä väriseksi hänen pitäisi värjätä ne?

Albert Mäkelä

Annemari RMitäs vikaa nykyisessä on? Silver fox on jees.

Meeri LPunaiset hiukset olisi aika mäheet.

Janne PGlitteriä voisi olla lisää, jotta hiukset erottuisivat paremmin, tai sitten mah-dollisesti Real Madridin värit.

henrikki TBolognanpunaiseksi!

TOP IV IV työryhmä

Tuomas Rytkönenhallituksen puheenjohtaja 2010

Opiskelijoille tarjottavien harjoittelu-paikkojen palkoissa on valtavat erot.

Toiset maksavat Lakimiesliiton suositusten mukaisia palkkoja, toiset näitä suosituksia huomattavasti alhaisempia. Usein radikaa-lia poikkeamista alasapäin suosituksista pe-rustellaan sillä, että kyseessä on harjoittelu, josta opiskelijan on mahdollista saada myös opintopisteitä. Tämä on erittäin heikko pe-ruste, sillä opiskelija saa opintopisteitä kai-kista juridiikan alaan liittyvistä töistä. Jos harjoittelijan työtehtävät ovat samoja kuin muiden työntekijöiden, tulisi työtehtävien suorittamisesta maksaa lähtökohtaisesti sa-maa palkkaa. Toisaalta opiskeluajan harjoit-telun kautta opiskelijoille tarjoutuu mah-dollisuuksia tutustua mitä moninaisimpiin valmistuneille tarjottaviin työtehtäviin.

Harjoittelusta maksettavaan palkkaa liitty-vät kysymykset ja niiden ongelmat juonta-vat juurensa siitä, että koko harjoittelun kä-site on hieman epämääräinen. Joidenkin nä-kökantojen mukaan harjoittelu ei olisi varsi-naista työtä. Mitä hyötyä sitten on harjoitte-lusta joka ei ole työtä? Sellainen harjoittelu ei tutustuta opiskelijaa käytännön työteh-täviin, vaikka juuri tämän pitäisi olla työ-harjoittelun tarkoitus. Opiskelijoiden oike-uksien turvaamiseksi täytyy määritellä har-joittelu ja sitä koskevat pelisäännöt ja var-mistaa, että opiskelijat, työnantajat ja tie-dekunnat ovat tietoisia niistä. Tämän takia Lakimiesliitto, Pykälä ja muut ainejärjestöt pyrkivät laatimaan syksyn aikana harjoitte-luoppaan jaettavaksi opiskelijoille, työnan-tajille ja tiedekunnille.

KESÄ, SYKSY JA UUDET OPISKELIJAT

Yhdistyksen kevät sujui riemukkaissa ja normaalia juhlavammissa tunnelmissa.

Kesällä yhdistys viettää tapahtumien osalta hiljaiseloa, mutta kehittämistyö on täydessä vauhdissa. Kehittäminen voi tapahtua vain kesällä, koska silloin yhdistyksen muutoin varsin kiivas arki hellittää. 75-vuotisjuhla-vuoden tapahtumat jatkuvat myös syksyllä ja niiden valmisteleminen on käynnissä. Ke-sän aikana yhdistyksen verkkosivut uudis-tetaan uuden visuaalisen ilmeen mukaisiksi

ja käyttäjäystävällisimmiksi. Tietojen päi-vittäminen sivuille helpottuu, joten tiedo-tusta saadaan entistä nopeammaksi. Myös toimitiloja huolletaan ja parannetaan.

Jos syksyllä on puutetta luku- tai ryhmä-työtiloista, kannattaa muistaa että jokaisella yhdistyksen jäsenellä on oikeus käyttää Py-kälän tiloja Sörnäisissä. Avaimen saa pant-tia vastaan toimistolta. Tilat soveltuvat erin-omaisesti niin itsenäiseen opiskeluun kuin ryhmätöiden tekemiseenkin ja kahvia ja mehua saa vastikkeetta. Myös keittiötä saa vapaasti käyttää.

Syksyllä on jälleen kerran aihetta juhlaan, sillä uudet opiskelijat aloittavat opintonsa ja pääsevät nauttimaan opiskelijaelämästä. Kaikkien kannattaa lähteä ennakkoluulot-tomasti mukaan toimintaan, myös vanhem-pien opiskelijoiden mikäli he eivät ole sitä jo tehneet.

Kehotan kaikkia nauttimaan kesästä, jotta syksyllä jaksaa tehdä rankkaa työtä ja naut-tia rankoista huveista.Kesäisin terveisin

MITÄ hARJOITTeLU ON?

6

9

Urpon palstaVaivaako mieltäsi probleemi, johon et ole saanut vastausta tenttikirjoistasi? Älä enää menetä yöuniasi! Kysy kylän vanhimmalta, tietäjältämme Urpolta!

Lähetä oma kysymyksesi nyt osoitteessa www.pykala.fi/kysyurpolta

Parahin Urpo, monet väittävät, että tuomioistuimien työpaikat lohkeavat vain suhteilla. Mutta mitä tehdä jos suhteita ei ole, tai ei sellaisia edes halua käyttää? Tuntuu jotenkin vastenmieliseltä, että en voisi saada unelmieni työpaikkaa omilla ansioillani, vaan iso-enon pikkuserkun kummin kaiman tiskirätin avulla. Hakija Nro 748

Tuomioistuimissa on monenlaisia työpaikkoja. Jos ky-symys on vakinaisen tuomarin nimittämisestä muuhun kuin korkeimpaan oikeuteen tai korkeimpaan hallin-to-oikeuteen, esityksen virkanimityksestä tekee tuo-marinvalintalautakunta. Korkein oikeus ja korkein hal-linto-oikeus esittelevät itse omat ehdokkaansa suoraan tasavallan presidentille. En oikein jaksa uskoa siihen, että tuomarinvalintalautakunta olisi tietoisesti puolu-eellinen virkaehdotuksissaan. Sen sijaan en ole aivan varma siitä, ulottuuko luottamukseni samalla tavalla ylimpien tuomioistuinten virantäyttöön. Joskus se on ainakin koetuksella.

Kaikki muut virantäyttömenettelyt ovat haavoittuvai-sia ja alttiita sille, että nimityspäätökseen voivat vai-kuttaa muutkin seikat kuin ”ikä, kyky ja koeteltu kan-salaiskunto”. Koin sen itsekin 1970-luvulla, kun hain auskultoimaan. Ukkotuomari lupasi ensin auskultoin-tipaikan. Hän peruutti lupauksensa myöhemmin. Kan-telin hänestä oikeuskanslerille, niin paljon äijän touhut harmittivat minua. Toivottavasti samanlainen meno ei enää jatku. Jos jatkuu, suosittelen samanlaista ratkai-sua kuin minkä itse tein. Luottamus oikeuslaitokseen on nimenomaan luottamusta puolueettomaan päätök-sentekoon. Myös silloin, kun päätetään työpaikasta.

Hyvä Urpo, tiedekunta katsoi pitkällisen päätöksen-teon jälkeen tentin vanhentuneeksi, kun se toisessa tiedekunnassa oli hyväksytty. Mitä hyötyä siitä oli? Eikö kaikkien professorienkin olisi sitten päivitettävä tietonsa vuosittain, ja osoitettava oikeusjärjestelmän ajantasainen hallitseminen erityisellä kokeella, uhalla, että menettää virkansa?Old School

Kaikki professorit menettivät virkansa vuoden 2010 alusta lukien. Yliopistouudistuksen yhteydessä pro-fessorien virat lakkautettiin. Yliopistossa yhdelläkään professorilla ei todistettavasti ole sen vuoksi mitään virkaa. Pelko siitä, että sen voisi menettää osaamatto-muuttaan, on siksi aiheeton. Ex nihilo nihil fit. Professorienkin tiedot vanhenevat. WebOodista löyty-

vät myös kaikki minun tenttisuoritukseni. Niiden pe-rässä on lyhyt maininta: opintosuoritus on vanhentu-nut. Opintosuoritusrekisterin mukaan esimerkiksi per-heoikeuden tenttini vanhentui jo 1980 –luvun alussa.

Opiskelijoiden tenttisuoritusten vanhentumisjärjestel-mää on puolustettu kahdella seikalla. Järjestelmän on kuviteltu nopeuttavan opintoja, koska kukaan ei halua lukea samaa tenttiä kahteen kertaan. Toisaalta sitä on puolustettu tiedekunnan vastuulla siitä, että jokaisella valmistuvalla maisterilla on niin tuoreet tiedot oikeus-järjestyksen sisällöstä kuin mahdollista. Voi näissä pe-rusteluissa olla jotain viisastakin.

Hyvä Urpo, eikö juristi tarvitse lukion oppimäärää? Riittääkö, että osaa sormillaan näyttää iän ja tuntee tär-keimmät aakkoset, kengännauhojen solmimisesta pu-humattakaan? Ulkomailla lukion päättötodistus on eh-doton valintaedellytys tiedekuntaan pyrkiville, Suo-messa näemmä ei. Onko suomalaisesta yliopistosta tu-lossa ammattikoulun tasoinen laitos, josta haetaan vain kiva titteli?Huolestunut anonyymi

Nämä ovat vakavia kysymyksiä, hyvin vakavia. Huoli yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen tasosta on aiheel-linen. Oikeustieteen tutkinto kuuluu halvimpiin yli-opistotutkintoihin. 21 000 eurolla voi tehdä uusluku-taidottomasta henkilöstä oikeustieteen maisterin. Jär-jestelmä on siten rakennettu, että jos toisesta päästä pääsee sisään, toisesta päästä pääsee ulos. Tiedekunnan omassa intressissä on tehdä vaikka heinäsäkistä val-mis tuomari, sillä tiedekunnan rahoitus riippuu suo-ritetuista tutkinnoista. Laatua ei ole mahdollista kont-rolloida siten, että matkalla valikoitaisiin niitä, joihin kannattaa sijoittaa ja muut karsittaisiin pois.

Yliopistojärjestelmä voi toimia oman ihanteensa mu-kaisesti vain, jos sen opetus perustuu korkealaatuiseen tieteelliseen tutkimukseen. Tämä ei ole aina itsestään selvyys. Kun tiedekunnan opettajien joukossa on sel-laisia, joiden koko elämänkaaren mittainen tutkimus rajoittuu huonoon väitöskirjaan ja pariin artikkeliin, opetus ei voi millään perustua silloin omaan tieteelli-seen tutkimukseen. Ja tämä heijastuu opetuksen laa-dussa. Ammattikoulun taso ei välttämättä ole kaukana. Tämän tiesi jo professori Kaarle Makkonen, joka aina vältti puhumasta oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Kallen mielestä hän toimi opettajana Helsingin lakitek-nisessä ammattikoulussa.teknisessä ammattikoulussa.

10

Aluksi tahdon kuitenkin esittää lämpimät onnittelut kaikille syksyn phukseille opis-kelupaikan saamisesta. Teitte sen eteen kovasti työtä. Toivon, että uurastuksen-ne oli mielestänne sen arvoista, itse olen ainakin viihtynyt hyvin niin oikeus-tieteellisessä, Pykälän toiminnassa kuin myös Helsingin yliopiston ylioppilaskun-nan (HYY) syövereissä.

HYY:llä taloushuolia - jäsenmaksu nousee

Phuksit ovat voineet varjo-opinto-oppaasta lukea, että edustajistoryhmä HELP (pykälistien ja eri lääkisläis-ten yhteinen vaalirengas) ajaa HYY:ssä muun muassa oi-keustieteilijöiden etuja. Ryhmämme eräänä tavoittee-na HYYssä on tasapainotetun budjetin talouspolitiikka. Maailman varakkaimpiin ylioppilaskuntiin lukeutuva HYY on viime vuosina harjoitetun sangen vapaamielisen talouspolitiikan vuoksi tästä kuitenkin kaukana. Vuo-den 2010 budjetti on laskennallisesti noin 640.000 € ali-jäämäinen. Osittain tästä syystä edustajisto, HYY:n kor-kein päättävä elin, päätti nostaa lukuvuoden 2010 - 2011 jäsenmaksua 4,5 euroa.

Syksyllä edustajisto päättää HYYn vuoden 2011 talous-arviosta. Säästöpaineita on, sillä edustajisto on HYYn strategiassa sitoutunut tekemään 500.000 euron säästöt, joista 200.000 € tänä vuonna ja 300.000 € ensi vuonna. Kuluneen vuoden osalta tavoitteista on jääty kauas, sillä olemme lähtötilanteeseen verrattuna pakkasen puolella. Lisäksi HYY joutuu vielä tekemään syksyn alussa lisäta-lousarvion, koska suurempia menoeriä on ilmennyt yl-lättäen.

Kummallisia ehdotuksia

Missä tahansa organisaatiossa asiat voisivat aina olla pa-remmin. HELPin toimijoina ylläpidämme HYY:ssä tär-keiksi kokemistamme seikoista aktiivista keskustelua ja vaikutamme valmisteilla oleviin asioihin. Oppositioase-mastamme huolimatta kyseenalaistamme rohkeasti tiet-tyjä HYY:n linjapäätöksiä emmekä epäröi kääriä hiho-ja valmistellaksemme perusteltuja vastaesityksiä silloin kun niitä tarvitaan.

Tällä hetkellä HYYn toiminnan rahoitus perustuu pit-kälti paitsi jäsenmaksuihin myös HYYn kiinteistöliike-toiminnan voitolliseen toimintaan, joka mahdollistaa vuosittain yli kahden miljoonan euron voitonjaon HYY Yhtymästä HYYn toimintataloudelle. HELPiä hieman hämmentää, että jotkut HYY:n tahot mieluummin myy-vät HYY:n omistaman voittoa tuottavan ydinkeskustan kiinteistön kuin pistäisivät vyötä kireämmälle ja lopet-taisivat yli varojen elämisen. Ei näin! Pitkällä tähtäimellä kiinteistöomistusta pitäisi pikemminkin lisätä.

Talonvaltaus Suomessa lailliseksi?!

HYY:n toiminnallisesta laajuudesta muu-tama sana. HELPin vastustuksesta huoli-matta riittävän suuri enemmistö kerättiin

toukokuun edustajistossa sen taakse, että HYY liputtaa jatkossa talonvaltausten lail-

listamisen puolesta. Onnistuimme kuitenkin torjumaan ehdotuksen siitä, että HYYn asumis-

poliittiseen linjapaperiin olisi kirjattu asuntolainojen korkovähennysoikeuden poistamista tukeva ehdotus. Si-nänsä molemmat ehdotukset ovat asiatasolla sangen kau-kana opiskelijoihin/opiskeluun liittyvästä edunvalvon-nasta ja jälleen kerran osoitus HYYn paisuvasta toimin-takentästä.

Laition raportti

Jotain hyvääkin on tapahtunut. Tietääkseni ensimmäis-tä kertaa pariinkymmeneen vuoteen on laadittu raportti HYYn organisaation uudistustarpeista. Raportti sisältää paitsi 500.000 euron säästöehdotukset myös laajalti toi-menpide-ehdotuksia siitä, miten HYY:tä voitaisiin kehit-tää parempaan suuntaan. Kyseisen 32 sivuisen asiakirjan tuottanut Tommi Laitio visioi avoimempaa, positiivisem-paa ja jäsenlähtöisempää ylioppilaskuntaa. HYYn para-digma vaikuttaa liian usein olevan ”tästä ei saisi edes puhua”, kun sen pitäisi olla, miten tämä tehdään par-haiten. Raportin jatkotoimenpiteiden osalta edustajisto tekee päätöksiä syyskuun lopussa, tätä ennen muutos-ehdotuksista käydään toivottavasti vilkasta keskustelua. Kyseessä on sangen merkittävä prosessi, joka alkaa syk-syllä, mutta jatkuu vuosia – ja vaikuttaa jatkossa mah-dollisesti kaikkiin HYY:n jäseniin.

Oikein hyvää kesää HELPin puoles-ta,

Ted Apteredustajistoryhmä HELPin puheen-johtajawww.helphyy.fi

HYY-maailman sokkeloissa sattuu ja tapahtuu monenmoista. Alla kerron muutamasta viimeai-kaisesta päätöksestä, tulevista kehityssuunnista ja esitän kritiikkiä HYYn toiminnallisen kentän paisumisesta jälleen kerran.

Hiertääkö HYY? - tästä ei saisi edes puhua

PYKÄLÄN HISTORIIKKI

YSTÄVIÄ, POLITIIKKAA JA OIKEUSTIETEEN OPINTOJA

JÄSENILLE HINTAAN 40 EUROA

Keväällä 2010 ilmestyi 75-vuotiaan Pykälän koko historian yksiin kansiin ko-koava historiateos, joka kertoo Pykälän ja sen toimijoiden tarinan lisäksi ensim-mäistä kertaa myös suomalaisen oikeustieteen opiskelun ja opiskelijoiden tari-nan. Historiateoksessa tarkastellaan Pykälän vaiheita osana suomalaisen yhteis-kunnan, yliopistolaitoksen ja oikeuskulttuurin kehitystä. Edistääkseen jäsentensä ammatillista kehittymistä Pykälä on suunnannut toimin-taansa eri ajanjaksoilla paljolti sen mukaan, millaisia valmiuksia hyvän lakimie-hen on kulloinkin katsottu tarvitsevan. Oikeustieteen ylioppilaat ovat olleet mo-nessa mukana, ja heidän joukostaan on noussut huomattavia poliittisia vaikutta-jia – maamme presidenttinäkin toimii entinen pykälisti. Yhdistys sai alkunsa vuonna 1935 lamakauden ilmiönä: yhtäältä vastareaktiona yliopiston ja etenkin osa-kuntien kiihkeälle oikeistoaallolle, joka käytännössä merkitsi ahdasta suomenkielisyyttä ja nationalismia, ja toisaalta opiskelijoiden huolenilmauksena työllisyystilanteen heiketessä. Aatteellisesta kerhosta opis-kelijoiden etujärjestöksi kehittyen Pykälä alkoi laajentaa jäsenetujaan ja toimintamuotojaan 1950-luvun puolivälissä. Vuonna 1965 pidetyistä HYY:n vaaleista alkaneesta ainejärjestöpolitiikan kaudesta siirryt-tiin vuosikymmenen lopulla puoluepoliittiseen aikakauteen, ja yhdistyksen toimintaa hallitsi ajan hengen mukaisesti ”porvarien” ja ”edistyksellisen” vasemmisto–keskusta-akselin taistelu. 1980-luvulla jäsenistö turhautui puoluekaaderien valtataisteluun ja 1970-lukulainen idealismi sai vähi-tellen antaa tietä taloudellisille intresseille Pykälän alkaessa panostaa tuottoisaan valmennuskurssitoimin-taan. 1990-luvun alun lamaa edeltäneiden kasinovuosien ja 2000-luvun nousukauden vaurastuttamalla yrityshenkisellä Pykälällä on tänä päivänä entistä suuremmat taloudelliset mahdollisuudet kehittää ja mo-nipuolistaa toimintaansa. Teoksen on kirjoittanut oikeustieteen dosentti Mia Korpiola. Oman syventävän ulottuvuutensa tutkimukselle antavat aikalaistoimijoiden kuvaukset opiskelijajärjestön arjesta ja juhlasta eri vuosikymmeninä.

Kirjan voit ostaa Pykälän toimistolta sen aukioloaikoina tai tilata osoitteesta meri.ahtela@helsinki.fi. Hin-nat: Pykälä ry:n opiskelijat 40e, muut 50e. Teoksia vain rajoitettu erä.

Rakas Urpo, tarvitsen kipeästi apuasi. Pahoin pelkään, että olen rakastunut erääseen nimeltä mainitsematto-maan tiedekunnan jäseneen. Miten saisin hänet huo-maamaan itseni satojen opiskelijoiden kansoittamil-la massaluennoilla? Onko esim, vanha kunnon ”su-jautanpa rakkausrunon tenttivastaukseni väliin” tak-tiikka jo liian kulunut juttu?Julia

Julia rakas, kun nainen vilauttaa järkeään, mies on täysin myyty. Unohda kaikki muut keinot. Nouse seu-raavan kerran luennoilla ylös kesken luennon. Pyydä kohteliaasti anteeksi keskeytystä ja sitten jatka. Kehu ensin luennoitsijaa, sano että hänen analyysinsä oli te-rävä, mutta vaatii hieman lisäperusteluja voidakseen

tulla hyväksytyksi. Sitten siteeraat esimerkiksi Bert-rand Russelin lausumaa ostensiivisesta määritelmästä: “Ostensive definition may be defined as any process by which a person is taught to understand a word ot-herwise than by the use of other words”. Tähän viita-ten pyydä luennoitsijaa ostensiivisesti täsmentämään lausumaansa. Saat olla satavarma siitä, että tämä Amo-rin nuoli lävistää luennoitsijan ja hän on käsissäsi sulaa vahaa. Hän etsii Sinut kynsiinsä satojen opiskelijoiden joukosta. Kun näen teidät seuraavan kerran yhdessä, isken Sinulle silmää.

Kysymyksiin vastasi professori Urpo Kangas

11

13

IV Ajankohtaiset

Aivan aluksi haluan onnitella kaikkia uusia oikkareita – syksyllä nähdään punssikahvien merkeissä! Olette juuri suorittaneet tiedekuntamme haastavimman tentin. Nyt on aika ottaa rennosti ja nauttia kesästä, jotta jaksaa ran-kan syksyn läpi.

Opinto- ja hallintosektorilla on hiljaista näin kesällä. Kesän aikana on tarkoitus valmistella laajempaa kyse-lyä alkusyksyä varten, minkä pääaiheena tulee olemaan läsnäolovelvollisuus luennoilla. Esitän tässä vaiheessa toiveen, että mahdollisimman moni pykälisti vastaisi kyselyyn, jotta tietäisimme paremmin jäsenistön mieli-piteen tärkeisiin kysymyksiin. Kesällä on myös tarkoi-tus uudistaa kirjastoa Pykälän nettisivu-uudistuksen myötä.

Läsnäolovelvollisuus luennoilla oli loppukeväästä esil-lä muutamaan otteeseen tiedekunnassa. Nykyisessä ti-lanteessa, jossa suurin osa opiskelijoista kokee saavansa enemmän hyötyä yksin lukemisesta kirjastossa luen-noilla istumisen sijaan, en kannata pakollista läsnäoloa. Lähtökohtaisesti en suoralta kädeltä tuomitse tällaista ajatusta, mutta sitä ei ole nykytilanteessa mahdollista toteuttaa – vaikuttaisihan se myös opiskelijoiden toi-meentuloon, kun työntekomahdollisuudet heikkenisi-vät.

Vaasan yksikössä alkaa syksyllä mahdollisuus kaksi-kielisen tutkinnon suorittamiseen. Tämä johtaa siihen, että siellä ryhdytään kirjaamaan kurssien osasuorituk-sia, eli käytännössä useimmiten luentosarjoja, erikseen Weboodiin. Mahdollisuutta tähän on toivottu pitkään myös Helsingissä ja näillä näkymin osasuorituksia ale-taan merkitä rekisteriin ehkä jo ensi keväänä. Toivotta-vasti tämä kauan odotettu uudistus saadaan mahdolli-simman pian meillekin.

En halua kuitenkaan tällä kertaa täyttää palstaani vain painavalla asialla, vaan palaan siihen mieluummin taas syksymmällä. Vaikka osalla IV:n lukijoista onkin odo-tettavissa kesätenttejä – kuulun myös itse heihin – toi-von kaikkien muistavan, ettei kesä jatku ikuisesti. Mi-käli haluatte istua nenä kirjassa koko kesän, tehkää se välillä ulkona! Välillä on myös hyvä muistaa levätä ke-sätentteihin lukemiselta, ja tarttua vaikka kesken jää-neeseen romaaniin tai painua Espan puistoon ottamaan aurinkoa.

Aurinkoista loppukesää!

Ilari AutioOpintovastaava 2010

””Mikäli haluatte istua nenä kirjassa koko kesän, tehkää se välillä ulkona!”

Experto Credite

KESÄKesä on aina ajankohtainen. Sitä odotetaan, siitä nau-titaan, sitä muistellaan, sitä odotetaan taas.Kesällä maailma herää aivan uudenlaiseen todellisuu-teen, kesällä ihmiset heräävät aivan erilaiseen eloon ja iloon. Aurinko, helle, vähäpukeiset ihmiset, fes-tarit, puistot, terassit, virkistävä kylmä juoma, vih-reä nurmi, vastaleikattu ruoho, raikas ilma ukkosen jälkeen, merenranta, jäätelö, tuoreet mansikat, uu-det perunat, grillaaminen, loma, mökki, sauna, järvi, vene, juhannus, rakkaus, vapaus, yötön yö. Kesällä ei mennä nukkumaan! Pitkä kuuma kesä! Älköön ke-sämme koskaan loppuko!

Spotifyssä hakusana ”summer” tuottaa yhteensä 26 461 hakutulosta, ”kesä” puolestaan 222.

RAKKAUSRakkaus on aina ajankohtainen. Sitä odotetaan, siitä nautitaan, sitä muistellaan, sitä odotetaan taas.Rakkaus, tuo syvä kiintymys johonkuhun tai johonkin, joka täydellisesti valloittaa ja valai-see elämämme, tuo elämämme todellinen perus-ta, tuo suuri mystinen ja ikuinen, tuo tuhansien laulujen ja tarinoiden aihe. Etsikäämme rakkaut-ta, niin sieltähän se löytyy, monesti etsimättäkin! Tehkäämme aina sitä, mitä sydämissämme rakas-tamme! Olkoon jokainen kesämme suuri rakkau-den kesä! Vuosisadan rakkaustarina täältä ikui-suuteen!

Spotifyssä hakusana ”love” tuottaa yhteensä 292 203 hakutulosta, ”rakkaus” puolestaan 513.

OIKEUS(TIEDE)Oikeus on aina ajankohtainen. Sitä odotetaan, siitä nautitaan, sitä muistellaan, sitä odotetaan taas.Joka vuosi tiedekuntammekin saa yli kaksisataa uut-ta innokasta toivoa oikeustiedettä opiskelemaan. Ter-vetuloa joukkoon parhaaseen! Kesän jäljiltä puh-kumme kaikki vanhatkin parrat suurta intoa oikeu-den opiskeluun, kesän jäljiltä olemme taas vähäsen entistä viisaampia. Kesälläkin olemme voineet saada olla tekemisissä suuren rakkaamme, oikeustieteen, kanssa. Sillä mikä voisikaan olla tärkeämpää ja samal-la palkitsevampaa kuin se, että me pystymme takaa-maan, että muutkin maailmassa ympärillämme saavat oikeutta ja oikeudenmukaisuutta. Se jos mikä on rak-kautta.

Spotifyssä hakusana ”justice” tuottaa yhteensä 2 418 hakutulosta, ”oikeus” 18.Vastaavasti hakusana ”law” tuottaa yhteensä 3 593 hakutulosta, ”laki” 191.

12 13

14

15

EI IHAN SAMATeksti: Jasmiina JokinenKuvat: Jasmiina Jokinen

Jos asianajajan ura ei viehätä, voi oikeustieteilijä aina livahtaa politiikkaan. Joillekin yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen on suorastaan kutsumus. IV haastatteli kahta oikeustieteen opiskelijaa, joilla on mielipiteitä. heidän mielestään muillakin pitäisi olla.

Nevaranta on jo pitempään ollut kiinnos-tunut politiikasta, ja myös ay-liike on ollut sydäntä lähellä. Alun perin suunnitelmana tosin oli käydä oikis ensin loppuun ja vas-ta sen jälkeen lähteä politiikkaan mukaan. Ajatus eduskuntavaaliehdokkuudesta kui-tenkin alkoi kypsyä, ja huhtikuussa Neva-ranta lopulta liittyi Kotkan sosiaalidemo-kraattiseen työväenyhdistykseen ja sitä tie-tä SDP:een. ”Asetuin ehdolle ilman minkäänlaista po-liittista kokemusta. Mutta enpähän aina-kaan ole ryvettynyt poliittisissa sotkuissa”, Nevaranta pohtii.

Nuori ehdokas on jo aiemmin tiedostanut olevansa vasemmistolainen, mutta puolue-päätös syntyi vasta kuluvan vuoden alussa. ”Demarit edustavat minun aatemaailmaani: vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta. So-siaalidemokraatit ovat myös aina olleet se muutoksen voima yhteiskunnassa, ja vaik-kei se viime aikoina ehkä olekaan tullut esil-le, SDP:ssä on kyky ja halu muutokseen.”

Piiriyhdistyksen ulkopuolelta valitsijayh-distyksen kautta ehdokkaaksi asettunut Nevaranta us-koo nuoren ikänsä olevan ainakin jäsenvaaleissa eduksi. Kun ääniä saa jokainen äänestäjä antaa yhteensä seitse-mälle ehdokkaalle, voi nuori ehdokas hyvinkin olla mo-nien toiseksi tai kolmanneksi paras vaihtoehto.”Monelle tämä varmasti näyttäytyy mahdollisuutena nuorentaa puolueen yli 60 vuoden keski-ikää.”

Jäsenvaalit pidetään juuri ennen lukukauden alkua. Mi-käli pääsee ehdokkaaksi, aikoo Nevaranta lopettaa opis-kelut vaaleihin saakka, jotka pidetään ensi huhtikuussa. Liian suuria kuvitelmia ei ole, mutta kokemuksena vaali-työ on silti arvokas.”Tämä on hyvä startti. Jos en tule valituksi, aion lähteä ehdolle seuraavan vuoden kunnallisvaaleissa”, Nevaran-ta suunnittelee.

Oikisko poliittinen?

Oikeustieteelliseen Nevaranta tutustui ollessaan vuoden 2008 Studia-messuilla. Helsingin yliopiston ja oikiksen ständi sai kiinnostumaan alasta ja pyrkimään tiedekun-taan. Tutkinto antaa Nevarannan mielestä hyvät valmiu-det yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Nyttemmin hän on saanut huomata, että jo pelkkä oikeustieteen opiske-lukin saattaa avata ovia.”Kun otin yhteyttä Kotkan sosiaalidemokraatteihin ja kerroin opiskelupaikastani, minut otettiin heti avosylin vastaan. Erityisesti maakunnissa kun on puutetta nuo-rista, kouluttautuneista ehdokkaista ja jäsenistä.”

Mitä tulee oikkarien poliittiseen aktiivisuuteen, Neva-ranta on kyllä huomannut monen olevan kiinnostunut erilaisista yhteiskunnallisista asioista, mutta karsastavan politiikkaa. ” Monessa sana ’politiikka’ herättää negatiivisia mieli-kuvia. Mutta kun keskustelee ihmisten kanssa, niin heti löytyy mielipide ydinvoimasta, työttömyysturvasta tai ahtaajien lakosta. Ja sitähän se politiikka on, yhteiskun-nallisten asioiden hoitamista.”Eikä Pykäläkään ole täysin passiiviseksi jäänyt. Hyvä esimerkki löytyy kuluneelta keväältä.

”Yhdistys aktivoitui heti, kun puhuttiin pääsykokeiden poistamisesta ja valmennuskurssitoiminta oli vaarassa”, Nevaranta muistuttaa. Pienestä elonkipinästä huolimatta paljon on vielä tehtä-vä, jotta yhdistyksen jäseniä saataisiin houkuteltua mu-kaan politiikkaan. Yhtenä esimerkkinä Nevaranta vä-läyttää ideaa Pykälän tarjoamasta vaalituesta, joka jaet-taisiin tasan kaikkien ehdolle lähtevien kesken.

Tulevaisuuden vaikuttajille Nevaranta suosittelee en-simmäiseksi puolueohjelmien läpikäymistä. Näin saa sel-vän siitä, mikä puolue on lähimpänä omia arvoja. Seu-raava askel on ottaa yhteyttä oman paikallisyhdistyksen puheenjohtajaan. Kokemuksesta Nevaranta tietää, että se kannattaa.”Jos oikeustieteilijä soittaa, voin vakuuttaa, että hänet otetaan hyvin vastaan.”

Timo Nevaranta22-vuotias automaatioasentaja ja oikeustieteen opiskelija Kotkasta

aloittaa syksyllä toisen vuotensa oikiksessa

ehdokkaana tulevissa jäsenvaaleissa SDP:n Kymen vaalipiirissä koko piirin

nuorimpana ehdokkaana

tavoittelee eduskuntavaaliehdokkuutta vuoden 2011 vaaleissa

Timo Nevarannan kirkuvanpunaisessa paidassa lukee suurin kirjaimin ’ahtaaja’.”Ajattelin vähän provosoida”, hän tokaisee.

Huomioon hän on varmasti saanut tottua oikkaripiireis-säkin, ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan keskustella politiikasta. Yhdistelmä oikeustieteilijä ja so-siaalidemokraatti kun ei Pykälässä ainakaan kovin ta-vanomainen ole. ’Vastarannan kiiskeksi’ itseään kutsu-valle Nevarannalle vastavirtaan uiminen ei kuitenkaan ole ongelma, päinvastoin. ” Olenpahan kehittynyt väittelijänä ja vaikuttajana. Pää-sen argumentoimaan ja mahdollisesti vaikuttamaan mie-lipiteisiin. Jos kaikki olisivat samaa mieltä kanssani, en kehittyisi samalla tavalla.”

”Olen vähän tällainen vastarannan kiiski”

u

16

Antti Häkkänen vastailee IV:n kysymyksiin kiireen kes-keltä Mikkelistä. Kesä menee lääninhallituksen hommis-sa, päälle tulevat vastuutehtävät kunnan- ja kirkkoval-tuutettuna Mäntyharjulla. Heikompaa heikottaa, mutta Häkkänen on jo tottunut tähän.

”Välillä on kyllä kieltämättä vaikea saada aika riittä-mään. Kyllä tässä on pakko oppia järjestämään toiminta-tavat mahdollisimman tehokkaiksi”, hän tuumaa.

Intoa ei selvästikään nuorelta mäntyharjulaiselta puutu. Myös HYY:n edustajistossa vaikuttava Häkkänen on jo nuorempana ollut kiinnostunut yhteiskunnallisesta vai-kuttamisesta. Tärkeänä hän pitää oikeata asennetta.

” Pelkkä oman edun tavoittelu karahtaa nopeasti kivil-le.”

Toki myös kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen on olennaista. Mielipiteitä täytyy olla, ennen kuin asioihin voi alkaa vaikuttaa. Luottamustoimiaan Häkkänen on lähtenyt hoitamaan tätä ajatusta silmälläpitäen.

”Vaikutan niissä ympyröissä, joissa minulla on annetta-vaa”, hän tiivistää.

Ympyröitä onkin ehtinyt kertyä jo jonkin verran. Eri-laisissa tehtävissä on aina omat hyvät ja huonot puolen-sa sekä erilaiset intressit, joita ajetaan takaa. Erityisesti Häkkänen mainitsee eron kunnallis- ja opiskelijapolitii-kan välillä.

” Opiskelijapolitiikassa ajetaan opiskelijoiden arjen pa-rantamista ja toimitaan pienemmän intressiryhmän edunvalvojina. Kuntien tehtävät taas koskettavat jokais-ta suomalaista, niin opiskelijoita, työikäisiä kuin myös seniorikansalaisia. Kaikkien ihmisryhmien tasapuolinen kohtelu vaatii kokonaisnäkemystä palvelujen tuotan-nossa ja talouden hoidossa. Monesti opiskelijapolitiikas-sa törmätäänkin liian yksipuolisiin ja ehdottomiin vaa-timuksiin.”

Passiivisuutta vastaan

Usean muun oikkarin tavoin Häkkänen pitää puolueista Kokoomusta lähinnä sydäntään. Puolue edustaa hänelle tärkeitä arvoja: kannustavuutta, yksilönvapautta ja yrit-tämishenkisyyttä.

”Passivoivaa ja holhoavaa täysihoitolaa en halua olla edistämässä”, hän sanoo.

Häkkänen myös haluaa tehdä päätöksiä arvojensa poh-jalta eikä ajaa minkään eturyhmän asiaa.

”Liityin kokoomukseen, koska se on aito arvopuolue. Koen erittäin vieraaksi aina vaalien alla nousevan kes-kustelun siitä, että kuka valvoo kenenkin etuja. Esimer-kiksi ylioppilaskunnassa osakunnat ja monesti myös ai-nejärjestöt yrittävät saada mahdollisimman paljon rahaa omille ryhmilleen. Tämä ei mielestäni ole kestävä tapa hoitaa asioita.”

Vaikka oikkarit olisivatkin puoluekantansa valinneet, ei heidän poliittinen aktiivisuutensa yleensä päätä hui-maa. Myös Häkkänen on huomannut tämän ja pitää ti-lannetta valitettavana.

”Vaikka useimmat seuraavat yhteiskunnallisia tapahtu-mia, on myös valitettavan monia, jotka eivät ole kiinnos-tuneita asioista eivätkä koe niitä tärkeiksi. Kuuluu laki-miehen perussivistykseen tietää erilaisista politiikan il-miöistä, joista sitten viime kädessä kumpuaa myös lain-säädäntö.”

Toimiin poliittista passivoitumista vastaan on jo ryhdyt-ty. Vappuna 25 juristiopiskelijaa päätti perustaa oike-uspoliittisen yhdistyksen, Kansallinen Momentti Ry:n, jonka tarkoitus on parantaa oikeustieteen opiskelijoiden otetta yhteiskunnallisiin asioihin.

”Yhdistys järjestää eduskuntavierailuja, tutustumista ministeriöihin ja muuta oikeuteen ja politiikkaan liitty-vää juristiopiskelijoille mielekästä toimintaa”, Häkkä-nen esittelee.

Oikiksesta eväät

Häkkänen aloittaa syksyllä kolmannen vuotensa oikeus-tieteellisessä tiedekunnassa. Vaikka vastuutehtävät vie-vätkin aikaa, täytyy myös opiskeluille varata siivu ai-kataulusta. Yliopistolle roikkumaan Häkkänen kun ei halua jäädä. Tiedekunnan hän on valinnut, koska se on tarpeeksi laaja ja antaa mahdollisuuden toimia useilla eri yhteiskunnan osa-alueilla.

” Ja kyllähän se on aikamoinen valtti yleisestikin elä-mässä jos tuntee pelisäännöt paremmin kuin muut”, hän lisää.

Lakimiestutkintoa Häkkänen pitää hyvänä pohjana yh-teiskunnallisiin luottamustoimiin, sillä se helpottaa asi-oiden hahmottamista ja käsittelyä. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, ettei oikiksesta välttämättä saa kaikkia eväitä.

”Oikeustieteellisen tutkinto ei peilaa juurikaan muita näkökulmia yhteiskunnan ilmiöihin. Esimerkiksi talou-dellinen osaaminen jää lakimiestutkinnossa melko hei-koksi.”

Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneille Häkkänen suosittelee ensi alkuun perehtymistä asioi-hin, joihin haluaa vaikuttaa.

” Sen jälkeen huomaa nopeasti, että kiinnostaako näiden asioiden hoitaminen.”

Koska vaikuttaminen tapahtuu suurimmaksi osaksi puo-lueissa, on eri puolueohjelmiin myös syytä tutustua. Näiden jälkeen voi tietenkin kysyä myös kokeneemmilta konkareilta. Kuten Häkkäseltä itseltään.

”Annan mielelläni vinkkejä, oli näkökulma minkä väri-nen tahansa”.

Antti Häkkänen• 25-vuotias kolmannen vuoden oikeustieteen opiskelija• kunnanvaltuutettu ja kirkkovaltuutettu Mäntyharjulla• kuuluu HYY:n ylioppilaskunnan Oikeaan edustajistoryhmään• aikeissa asettua ehdolle joko vuoden 2011 tai vuoden 2015 edus-

kuntavaaleissa

17

”Vaikutan niissä ympyröissä, joissa minulla on annettavaa”

18

19

ONKO OPISKELIJA-AKTIVISMI KUIHTUMASSA?

Useimmille sanasta ’opiskelija-aktivismi’ tulee mieleen 60- ja 70-lukujen vasemmistolaisuus, Vietnamin sotaa vastustavat marssit ja Vanhan valtaus. Vaikka aktivis-min kiivaimmat ajat ovatkin enimmäkseen takanapäin, on opiskelijoiden mielipiteille – ja erityisesti kanaville il-maista nuo mielipiteet – kuitenkin edelleen tilausta. Aiempien suurten ja keskittyneiden ryhmittymien ti-lalle ovat tulleet useat pienemmät etu- ja ainejärjestöt, jotka valvovat omien jäsentensä oikeuksia. Tiedekun-nasta riippuen opiskelijoiden osallistuminen näiden jär-jestöjen toimintaan vaihtelee hyvinkin aktiivisesta toi-minnasta ei-mihinkään. Pienempien järjestöjen lisäksi esimerkiksi Opiskelijatoiminta-niminen yhdistys on si-toutunut ajamaan opiskelijoiden aseman parantamista ja kritisoinut muun muassa opiskelijoiden asuntopulaa ja yliopistouudistusta.

Keskustelu pääsykokeiden poistamisesta ja maksullises-ta koulutuksesta on saanut – ainakin hetkellisesti – opis-kelijat aktivoitumaan ja kiinnostumaan taas siitä, mitä päättäjät oikein puuhastelevat. Erityisesti keskustelus-sa pääsykokeiden poistamisesta on oma Pykälämmekin kunnostautunut.

Lisää tietoa Opiskelijatoiminnasta saa osoitteesta http://opiskelijatoiminta.net/.

Kun googletat nimen Akuliina Saarikoski, saat heti hakutu-lokseksi erinäisten blogi- ja foorumikirjoittajien mielipiteitä hänestä. Eläinten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puo-lustava anarkisti jakaa mielipiteitä, mutta se ei häntä itseään haittaa. Enemmän aktivisti on huolestunut keskustelun lop-pumisesta.”Internetin vihapuhe on ollut vastenmielinen ilmiö. Se ai-kaansaa helposti itsesensuuria, koska vaikeista aiheista ei us-kalleta kirjoittaa”, Saarikoski toteaa.

Akuliinan aktivistinura alkoi Helsingin talonvaltaus- ja anar-kistipiireissä. Hän oli mukana järjestämässä muiden muassa Euromayday-mielenosoituksia ja SMASH ASEM:ia ja antoi lainopillista tukea kiinniotetuille mielenosoittajille. Tämän jälkeen heräsi kiinnostus eläinoikeuksiin, mikä johti liitty-miseen Oikeutta eläimille -yhdistykseen. Akuliina on muun muassa toiminut yhdistyksen tiedottajana, sekä ollut muka-na julkaisemassa kuvia eläintiloilta.

Toiminnassaan Akuliina suosii niin kutsuttua suoraa toimin-taa, joka ei välitä laeista vaan pyrkii vaikuttamaan välittö-mästi itse ongelmaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoi-ta laitonta toimintaa.

” Suoraa toimintaahan voi olla esimerkiksi ilmaisen pyörä-korjaamon perustaminen”, Akuliina visioi.

Saarikoskella on vahva näkemys yksilön mahdollisuuksis-ta vaikuttaa. Ennen kaikkea nuori aktivisti korostaa tekojen merkitystä. Sekä sillä mitä teemme, että sillä, mitä jätämme tekemättä, on merkitystä. ”Yksilöllä on valtavasti voimaa mutta myös valtava eettinen vastuu. Me emme suinkaan ole voimattomia edustuksellisen demokratian nappuloita, vaan poliittisia toimijoita, joiden teot iskevät suoraan yhteiskuntamme rakenteisiin.”

Radikaali oikis?

Opiskelupaikkaa valitessaan Akuliina harkitsi oikeustieteel-lisen lisäksi myös filosofian opintoja. Lopulta voiton vei oi-keustieteellinen, sillä sisäänpääsy oli suurempi haaste. Myö-hemmin yliopistolla hän on opiskellut myös nais- ja queer-tutkimusta. Turussa on kesken merikapteenin tutkinto.

Parikymppinen idealisti uskoi ensin, monen muun ta-voin, tulleensa opiskelemaan oikeudenmukaisuutta eikä

oikeutta. Pian kuitenkin myös lakipykälien opiskelu vei mennessään.” Kahviloissa oli joskus mahtava paukuttaa rikosoikeu-den oppikirjoja”, Akuliina muistelee.

Aktivistin oma toiminta on saattanut tulla vastaan luennoil-la tai tenttikysymyksissä. Kaiken kaikkiaan Akuliina arvelee käyneensä oikiksessa radikaaleimmilla luennoilla kuin esi-merkiksi humanistisessa tiedekunnassa.” Kuulin esimerkiksi kerran oikeusteorian luennolla, kuinka vastaus kysymyksiimme ei kenties löydykään oikeustieteestä vaan absoluuttisesta väkivallasta”.

Legalistiksi Akuliina ei tunnustaudu, ja hänestä olisikin tär-keää korostaa, etteivät moraali ja laki ole sama asia. Hän kui-tenkin kehuu oikeustieteellisessä omaksuttua kriittistä ajat-telutapaa, eikä näe ristiriitaa aktivismin ja valitsemansa tie-teenalan välillä. ” Oikeustieteilijät jos ketkä tietävät, että rinnakkaisia elämiä voi elää. Asioita voi lähestyä monesta näkökulmasta”, hän muistuttaa.

Uusia oikeustieteen opiskelijoita Akuliina kehottaa toimi-maan niin kuin sydän sanoo.” Olkaa kriittisiä ajattelijoita ja muistakaa, että rohkeata ajat-telua seuraa aina toiminta.”

MIELIPITEESI Massaluennoista?”Oikeustieteellisessä on erittäin korkeatasoisia luentoja, joita kannattaa hyödyntää.”

Opiskelijan mahdollisuuksista vaikuttaa yliopistolla?”Esimerkiksi opiskelijatoiminta-ryhmä on pistänyt yliopis-tolla tuulemaan. Heidän toimintaansa kannattaa seurata. Uusi yliopistolaki on jo näyttänyt vaikutuksensa ja esimer-kiksi Oulussa aloitettiin heti yt-neuvottelut.”

Maksullisesta koulutuksesta?”Maksullinen koulutus asettaa opiskelijat eriarvoiseen ase-maan. Kaikilla ei ole vanhempia, jotka voivat maksaa kou-lutuksen.”

RINNAKKAISELÄMÄÄ

20

21

Kesäköyhäilyä - niin paljon, niin

vähälläViikko 16,90 euron budjetilla? Mitä sillä rahalla saa oikein tehtyä? IV:n urheat, kroonisesta nälästä kärsivät toimittajat Ines ja Laura päättivät pistää Visa electroninsa viikoksi kirjahyl-lyyn ja pärjätä summalla, jonka asianomaiset todistajien mukaan ”käyttävät helposti yh-dessä aamupäivässä”.ensimmäinen ja erittäin oleellinen sääntö on, että pelkkä kotona lahnailu ei ole sallittua, vaan joka päivä on tehtävä jotakin kodin ulkopuolella. Köyhäilybudjettiin ei lasketa kotona (oma koti) syötävää ruokaa, sillä siitä tinkiminen meni-si jo inhimillisen elämän perusedellytysten rajoittamiseksi. Molempien bussiliput on lisäksi maksettu köyhäilykaudelle, eikä 16,90 euroon sisälly muitakaan kiinteitä elämiskustannuk-sia. Kyse on siis kodin ulkopuolella käytetystä rahasta. Ajallisesti köyhäily sijoittuu 6.00-21.00. Yöllä saa siis ostaa vaikka omakotitalon.

Teksti ja kuvat Ines huhta, Laura Kirvesniemi

Torstai/Ines

Vaikka huoleton kuluttaminen on omien rahojeni osaltani pannassa, pääsen ilokseni tuhlaamaan muiden varallisuutta partioharrastukseni puitteissa. Aloitan kahdenkymmenen postimerkin ostamisella. 16 e. Liimaan merkit kuoriin ja ti-putan kuoret postiin. Kuten odotettua, teko ei saa minussa aikaan suurta onnen huumaa.

En kuitenkaan lannistu, vaan postikeikan jälkeen kiiruh-dan Heinon tukkuun ostamaan neljän päivän leirille ruo-kia. Budjetti: 700 euroa. Luulisi tuolla määrällä shoppailu-nälän tyyntyvän ainakin hetkeksi, vaikka ostosreissuni he-delmistä pääsee lisäkseni nauttimaan 39 muutakin henki-löä.

Seistessäni taloustarvike-osaston alussa olen kuin seitse-männessä taivaassa ja harkitsen vakavasti tukkukortin va-rastamista sitä hallinnoivalta toveriltani. Innostun kuin pikkulapsi eri kokoisista karkkipussisäkeistä ja kurkkusa-laattipöniköistä.

Puolivälissä alan kuitenkin jo kyllästyä. Leipäosastol-la kymmenen jättiläismäisen paahtoleipäpussin kohdalla tyydyn lähinnä haukottelemaan. Sitten pääsemme asiois-ta kammottavimpiin, kylmäkaappeihin. Vihannesten pun-ninta sujuu vielä jotenkuten, mutta margariinin ja juuston etsintä hyisessä kylmähuoneessa saa minut itkun partaalle. Kärsin pahasta tukkuväsymyksestä.

Kolmen tunnin keräämisen jälkeen kärräämme kaksi vain hiukan Lapin tuntureita matalampaa vuorellista ruokaa kassalle ja jännitämme sormet ristissä, riittävätkö rahat. Kun loppusummaksi tulee 550 euroa, huokaisemme hetkek-si helpotuksesta. Sitten kohtaamme uuden haasteen: kaik-ki ruoka on vielä mahdutettava autoon. Siitäkin onneksi selvitään muutamien akrobaattisten liikkeiden ja kaadet-tujen penkkien avulla, ja suuntaan metsään pois kaupun-kielämän ja ikävien houkutusten ulottuvilta sunnuntaihin saakka.

Päivän tuhlaussaldo: 0 e.

Vinkki: Muiden rahojen tuhlaaminen on oikeastaan hauskem-paa kuin omien, kannattaa kokeilla. Vieras ostosympäristö hillitsee ostohaluja.

Perjantai/Laura

Mikä olisikaan parempi päivä köyhäilyviikon aloittami-seen kuin perjantai: Kun kaverit ovat lähdössä ulos avaa-maan viikonloppua, minä vedän kukkaron nyörit kiinni. Jotta voisin vielä paremmalla omallatunnolla katsoa ys-täviäni pitkin nenänvartta, päätän tehdä terveellisen aloi-tuksen ja valita päivän tekemiseksi urheilupainotteista oh-jelmaa. Soitan siis kaverilleni, joka on kauan houkutellut minua tulemaan kanssaan ilmaiselle tutustumiskäynnille punttisalille, jolla hän on jo pidempään ollut asiakkaana. Reilun tunnin päästä seison salin aulassa, ja pelottavah-kon pirteä tyttö kyselee liikuntatottumuksistani. Lopulta hän ojentaa minulle kokeilupassin, jolla pääsen viikon ajan vierailemaan punttisalilla ja kaikilla ohjatuilla tunneilla – ilmaiseksi. Ei ollenkaan paha aloitus viikolle. Illemmalla, torjuttuani aikani rahankäyttöön houkuttelevien kavereiden puhelinsoittoja, päätän lähteä liikkumaan ja siinä sivussa laajentamaan kotiseututunte-mustani. Suuntaamme kaverini kanssa Malminkartanossa sijaitsevan mäen juurelle. Siitä ylös kohoavat mielestäni sadistisen pitkät rappuset, jotka yhtälailla sadistisen ystä-väni mielestä on ainakin kolme kertaa juostava ylös. Seu-raavana yönä nukuin hyvin.

Päivän tuhlaussaldo: 0eVinkki: Jos punttisalille meno ei iske tai muuten vaan onnistu, kerätkää kavereiden kanssa kotoa löytyvät urheiluvälineet(kahvakuulat, hyppynarut, abtronicit; jo-kaiselta löytyy jotakin) ja pistäkää kuntopiiri pystyyn.

Lauantai/Laura

Päivän ohjelmassa oli vierailu pääkaupunkiseudulla asu-van sukulaisen luona. Kaikin puolin loistava diili: sukulai-nen ilahtui, juteltavaa riitti ja kahvipöydän herkut mais-tuivat.

Päivän tuhlaussaldo: tuliaiskukka 1,50e

Sunnuntai/Laura

Surullista mutta totta, kahden päivän ostamattomuuden jälkeen halu hamstrata tavaraa on kasvanut lähes sietä-mättömäksi. Onneksi apu ostovimmaan löytyy köyhäili-jällekin: ostoskeskusten sijasta tänään suunnataan kirp-putorille. Kesäisin parhaat tonkimispaikat löytynevät Vallilan makasiineilta kirpputori Valtterista ja sään salli-essa Hietalahden torin kirppikseltä. Kirppiksellä on hyvä muistaa myyjiä löyty-vän kahdenlaisia. On niitä, jotka ovat myymässä nimen-omaan päästäkseen tavaroistaan eroon, ja joiden kanssa tinkiminen onnistuu ja sopuhinta vanhoista vaatteista löytyy. Lisäksi löytyvät ne myyjät, jotka tinkiessäsi ker-tovat kenkien olevan ulkomailta ja sisältävän siis myös lentolipun hinnan, jotka vannovat, ettei nukkaantunutta ja reikäistä neuletta ole käytetty kertaakaan, jotka kyy-nel silmässä kertovat nukkaantuneen ja reikäisen neu-leen olleen heidän suosikkivaatteensa Berliinin muurin kaatumisesta saakka. Tällöin jokaisen kunnon köyhäi-lijän on kovetettava sydämensä ja jatkettava tinkimistä. Opiskelijabudjetilla ei ole varaa maksaa tunnearvosta. Päivän tuhlaussaldo: 4,50e (neule 1e, tunika 1,50e, san-daalit 2e)Vinkki: Tingi.

Perjantai - Sunnuntai/Ines

Olen leirillä. Minun pitäisi siis olla tilapäisesti turvassa kaikelta rahan käytöltä ja mielenkiintoni kohdistua aino-astaan eri kokoisiin kattiloihin ja tapoihin saada ne täy-teen ruokaa ja sen jälkeen puhtaaksi. Järkyttävän suu-ren hyttysmäärän vuoksi yöuneni kuitenkin jäävät sen verran vähäisiksi, että leiriläisten tulevien päivien ra-vinnon saannin turvaamiseksi joudun tilaamaan leirille myöhemmin tulevalta ystävältäni kolme pulloa energia-juomaa sekä korvatulpat.

Tuhlaussaldo: EDit ja korvatulpat 7,60 e

20 21

u

22

23

Torstai/Ines

Budjetin ollessa tarpeeksi tiukoilla, vakaumuksellisem-pienkin riippumattoman elämän kannattajien mieleen juolahtavat takuuvarmasti omat vanhemmat. Niinpä en joutunut pohtimaan kahdesti, kun äitini ehdotti synty-

mäpäi-

vänsä kunniaksi aamiaista Fazerilla. Tuoreet leivät, he-delmäsalaatti, kakunpala ja smoothie. Kliseisesti epäi-len ääneen kuolleeni ja päässeeni ruokataivaaseen. Fa-zerilta kiiruhdan kivenheiton päähän Porthaniaan pää-sykoevalvojaksi. Salijaon jälkeen poikkean ostamaan eväät, jotka maksavat 3,70. Valvonta itsessään on help-poa joskin samalla hieman tylsää rahaa. Ruokatauolla os-tan Unicafésta kahvin.

Päätän köyhäilyviikkoni ehdottoman tyylikkäästi jat-kamalla kokeiden jälkeen äidin syntymäpäivän juhlin-taa Haikon kartanossa kolmen ruokalajin illallisella. Pis-tellessäni etanoita alkupalaksi totean, että juuri ruuasta tinkiminen oli köyhäilyn hankalin osa. Huomaan selvin-neeni rimaa hipoen viikon budjetin alittaen. Ainoa asia, johon olen käyttänyt rahaa, on ruoka. Sillä niin se vain on: hyvä ruoka, parempi mieli.

Päivän tuhlaussaldo: 4,70 e.Torstai/Laura

Herään ihailtavan myöhässä, nappaan jääkaapin uume-nista mahdollisimman syötävän näköiset eväät ja kiidän pääsykoevalvojaksi Porthaniaan. Illalla suuntaan pääsy-kokeissa kärvistelleiden ystävieni kanssa Iguanaan syö-mään. Kello on 21.07, köyhäilyviikko on päättynyt, ja minä tilaan kanaburriton.

Päivän tuhlaussaldo: 0e

Maanantai/Ines

Leiriltä palattuani pää-tän ensimmäisenä varo-vas-ti soveltaa ideaa uu-teen kaupunginosaan tutustu-misesta. Niinpä otan bus-sin Maunulaan vieraillak-seni ystäväni luona, jol-la en ole käynyt aiemmin kertaakaan. Eksyn matkal-la bussipysäkiltä asunnolle ja tunnen itseni idiootiksi. Miksen vain sopinut tapaa-mista johonkin keskustan kahvilaan, kuten tavallises-tikin? Ystäväni tulee pelas-tamaan minut, ja vietämme mukavat pari tuntia tule-vaisuutta suunnitellen. Se alkaakin heti tuntua huo-mattavan ruusuiselta, kun mainitsen ohimennen syö-neeni sangen niukan aami-aisen. Saan tuossa tuokiossa eteeni jogurttia ja omenoita, ja vaikkei kotiruuasta pihtailu kuulu varsinaiseen köyhäilysuun-nitelmaamme, koen suunnatonta onnistumisen riemua. Il-mainen omena!

Maunulasta suuntaan keskustaan tapaamaan toista kave-riani. Olemme puhuneet aiemmin kahville menosta, mutta seuralaiseni huomauttaa olevansa hieman nälkäinen. Sen kummempia miettimättä talsimme lähimpään Unicaféen, jossa nautin jauhelihakeittoa. Iloinen ruokapäiväni hui-pentuu kolmannen ystäväni luona muutaman tunnin ku-luttua. Päätämme nimittäin valmistaa broileririsottoa. Kaupassa ystäväni maksaa ainekset. Risotto onnistuu yli odotusten, ja sitä jää myös reilusti yli.

Päivän tuhlaussaldo: 2,50 e Unicafén lounasVinkki: Luota toisinaan ystäviesi hyväntahtoisuuteen. Jos olet menossa kylään, ei sinun yleensä anneta kuolla nälkään.

Maanantai/Laura

Päätin sivistää itseäni, ja kävin katsastamassa Vantaan tai-demuseossa taiteilijoiden Danica Dakic, Loretta Lux ja Anu Pennanen näyttelyn. Vapaa sisäänpääsy todisti tai-teenkin voivan olla edullista.

Päivän tuhlaussaldo: 0e

Tiistai/Laura

Tämän päivän aikataulu on jo ennalta sovittu, joten teh-täväkseni jää enää vältellä rahan tuhlaamista mahdolli-siin virikkeisiin. Kömmittyäni ylös sängystä suuntaan Porthaniaan, jossa palaveeraan Unicafessa Inter Vivok-sen toimittajakollegan kanssa lounaan merkeissä. Tämän jälkeen on hyvä suunnata tyytyväisenä ja vatsa täynnä kohti Kauppakorkeakoulua, jossa olen sopinut tapaava-ni kaverini. Paikalle saavuttuani havaitsin aulassa odot-telun muodostuvan itsessään yhdeksi päiväni ohjelma-numeroista: tänään pidettiin kauppiksen pääsykokeet, ja koko rakennus oli täynnä kokeesta poistuvia, markki-noinnin kysymyksiä kiroavia pyrkijöitä. Juuri kun yri-tin päättää, pitäisikö minun istua paikoillani koettaen näyttää mahdollisimman myötätuntoiselta vai paeta pai-kalta peläten, että joku erehtyy kysymään mielipidettä-ni kokeesta, saapui kaverini pelastamaan minut paikalta.

Keskustasta suuntasimme illaksi grillaamaan Espoon Kai-talammelle. Vaikka nimesimme jokaisen budjetiksi vain 3 euroa, riitti natustettavaa jokaiselle yllättävän hyvin: vaikka syöjiä oli useita, samoin oli maksajiakin.

Päivän tuhlaussaldo: 5,5e (lounas 2,50e, grilliruuat 3e)Vinkki: Grillatkaa paljon ja porukalla; säästöpakkauksilla on pienin kilohinta.

Tiistai/Ines

Päivälehden museossa on Muumi-näyttely! Suuri seik-kailu, muumiperhe 65 vuotta. Näyttely on ilmainen, ja se jatkuu lokakuun loppuun. Olen onneni kukkuloilla, mikä aiheuttaa holtitonta tuhlaamista: ostan jäätelön.

Päivän tuhlaussaldo: Jäätelö 2 e

Keskiviikko/Ines

Huomaan köyhäilyviikkoni huvenneen erittäin ruoka-pitoisissa merkeissä, joten vastapainoksi koen tarvetta tehdä jotakin liikunnallista. Ihan vaan, koska se näyt-tää hyvältä paperilla. Pohdin pyöräreissua keskustaan, ja muistan yläasteikäisenä kokeilleeni muutaman kerran kaupunkipyöriä. Vieläköhän niitä saisi jostakin? Selvi-ää, että Helsingin kaupunkipyörät ovat nykyään Harto-lassa, mutta onneksi minulla on omakin. Samalla tulen siihen tulokseen, että pyöräily keskustan ruuhkaisessa ihmismassassa ei välttämättä ole lainkaan miellyttävää. Päätän, että on aika vaihtaa maisemaa, mielellään maa-laismaisemaan. Mikä sen parempi kohde kuin Viikki, tuo hämmentävä peltoisa kaupunginosa Lahdentien varjos-sa, josta löytyy yliopiston rakennusten lisäksi hevossai-raala ja lehmiä. Kaiken kukkuraksi vanhempani asuvat nykyään Viikissä. Sinne siis!

Ilokseni huomaan, että Reittioppaasta voi tarkistaa myös näppärimmät kevyen liikenteen reitit. Matka Viikkiin onkin mukava ja helppo: pyörätietä koko matka. Jollen pysähtyisi Vanhan kaupungin lahdella, matkaan kului-

si reilu puolisen tuntia. Perillä hetken hengähdettyäni nappaan mukaani vanhempieni koirat ja vien ne lenkil-le. Katselen ihmeissäni nurmikenttiä ja niitä reunustavia pientaloja ja tunnen todellakin olevani aivan jossakin muualla kuin Helsingissä. Kotimatkan poljettuani olen onnellinen niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin juokse-vasta vedestä.

Päivän tuhlaussaldo: 0 eVinkki: matkailu avartaa, ja helppoja pyöräreittejä löytää osoitteesta http://kevytliikenne.ytv.fi/.

Keskiviikko/Laura

Vietin aamupäivän pikkuveljeni kanssa rannalla vesi-sodan merkeissä. Illalla oli vuorossa viikon rahareikä, Sinkkuelämää 2. Onneksi siitäkin selvittiin budjetin asettamissa rajoissa.

Päivän tuhlaussaldo: Plussapisteseteli 5eVinkki: Hamstraa plussapisteseteleitä, niillä pääsee keski-viikkoisin leffaan.

Köyhäilyviikko opetti meille kolme kultaista faktaa:1. Köyhäily sujuu helpommin, jos on mielekästä tekemistä

ja hyvää seuraa. Tylsyys kannustaa tuhlaamaan.. 2. Parhaimmillaan rahan puute voi pakottaa vanhoille

porvarillisille urilleen jämähtäneen kesälomailijan ulos etsimään uutta tekemistä.

3. Raha ei tee onnelliseksi. Ruoka ja tavara tekevät.

Loppusaldot:Ines: 16,80eLaura: 16,50e

24

25

Randomisti Tenttiin

Aina on joku kehumassa, että tentti meni lukematta läpi, tai että vitonen tuli vaikka mitään ei mistään tajunnut. Kuinka ärsyttävää! IV:n testiryhmä halusi viime numerossa selvittää, onko kerskailijoiden puheessa perää.

Rohkeat kokelaamme osallistuivat oikeussosiologian, oikeustaloustieteen, sekä työ-, hallinto- ja valtiosääntöoikeuden tentteihin – vaihtelevalla menestyksellä. Tässä kokeilun viralliset tulokset.

Kuva: Samuli Huttula

24 25

Aine: OikeussosiologiaTenttipäivä: 31.3Kokelas: AnnikaTulos: hylätty (2/30 pistettä)

Rakkaat tentintarkastajat,olen täysin eri mieltä tentin arvostelusta. Mielestäni oli-

sin ansainnut tentistä kahden pisteen sijasta vähintään

kaksikymmentä. Ylitin kaikkien odotukset saapumal-

la paikalle. Lisäksi vaivauduin myös ilmoittautumaan

tenttiin etukäteen weboodissa sekä saapumaan täysin

ajoissa. Istuin tenttisalissa pohtimassa tenttivastauksia

erittäin syvällisesti melkein tunnin. Muistin kirjoittaa

papereihin nimeni ja opiskelijanumeroni. Kaiken lisäk-

si palautin ne täysin oikeisiin pinoihin erittäin siististi.

Olen siis selkeästi täyttänyt kaikki olennaisimmat vaa-

timukset.Olen erittäin pettynyt tulokseeni. Kuka tahansa huo-

maa, että arvostelu on ollut mielivaltainen ja vailla min-

käänlaista päämäärää. On väärin koko ihmiskunnan

kannalta, etten päässyt tentistä läpi suuren tietomää-

räni kera. En aio enää ikinä osallistua tähän tenttiin,

joka ei selvästikään mittaa osaamistasoani. Kiitos ja hy-

vää jatkoa.

Aine: TyöoikeusTenttipäivä: 2.3Kokelas: AnetteTulos: hylätty (0/40 pistettä)

Sydän pamppaillen tuhatta ja sataa suuntaan ilmoitus-taululle tarkistamaan työoikeuden tentin tuloksia. Pet-tymys on suuri, kun opiskelijanumeroni kohdalle on merkitty yhteispisteiksi hulppeat nolla. Nolla! Mahdo-tonta! Eikö osaamiseni tehnytkään vaikutusta arvoste-lijoihin? Jäivätkö kauan kaivatut nopat jälleen kerran saamatta?Tiedekunnassa ei selvästikään arvosteta omaa ajattelua, oikeussääntöjen kansantajuista ilmaisua ja asioiden hal-

lintaa ilman lakikirjan apua. Näinkö tulevaisuuden ju-risteja koulutetaan? Missä on aloitteellisuuden ja yrit-tämisen tuki? Missä on palkinto kovasta uurastuksesta ja lannistumattomuudesta suurten haasteiden edessä? Niin, no, ehkä olisin itse voinut tehdä asioita toisin. La-kikirjan käyttö olisi kenties tuonut vastauksiini tiet-tyä tarkkuutta ja täsmällisyyttä, ja ehkä tutkintovaati-musten selailu olisi avittanut menestystä. Luottamukse-ni arpaonneen on kuitenkin sen verran suuri, että yri-tykseni ei varmasti jäänyt ensimmäiseksi laatuaan. To-sin seuraavan kerran, kun aion luottaa lakikirjabingon maagiseen voimaan, muistan varmasti myös ottaa laki-kirjat mukaan tenttiin. Suosittelen samaa muillekin.

Aine: OikeustaloustiedeTenttipäivä 31.5.2010Kokelas: AlbertTulos: hylätty (11/30 pistettä)

Toukokuun viimeisenä päivänä se tapahtui: oikeusta-loustieteen tentti. Tentissä oli kolme esseekysymystä, joihin kaikkiin vastaustilaa oli kaksi sivua. Ensimmäi-nen kysymys koski oligopolimarkkinoita, toinen talou-dellista kasvua ja kolmas tuottamusvastuuta ja ankaraa vastuuta. Hah! Helppoa kuin tikkarin vieminen lapsel-ta, ajattelin kysymykset nähtyäni. Juuri tämäntyyppi-siä esseetehtäviä toivoinkin. Lukion yhteiskuntaopista tulisi olemaan hyötyä, ainakin oligopolimarkkinoista mieleen muistui heti lukiokirjan bensa-asemaesimerk-ki. Käsi oli kyllä toisen aamulla olleen tentin jäljiltä hie-

man jo uupunut, mutta urheasti kirjoitin kaikkiin teh-täviin yli sivun mittaiset ympäripyöreät vastaukset. No mutta kuinkas sitten kävikään: hylättyhän sieltä napsahti. Ei uponnut näsäviisastelu eikä hienot esimer-kit ankaran vastuun aiheuttamien kustannusten pul-verisoinnista. Tentin läpäisyraja oli 15 pistettä, minä ylsin yhteentoista. Ei siis aivan toivoton yritys täy-sin tenttikirjoihin etukäteen perehtymättä! Jos näillä tiedoilla sai 11 pistettä, mitä olisikaan tapahtunut, jos olisi lukaissut luentokalvoja tai jonkun yleisesityksen taloustieteestä? Koska kysymykset olivat suhteellisen laajoja, olisi kevyehkölläkin valmistautumisella saatta-nut yltää ykköseen. Jokin kaunis päivä menen siis uu-destaan oikeustaloustieteen tenttiin, ja aion myös val-mistautua siihen, ainakin vähän.

Aine: ValtiosääntöoikeusTenttipäivä: 13.4Kokelas: RamiTulos: hylätty

Olin jo muutamana päivänä käynyt tiedekun-

nan sivuilla kuikuilemassa, josko valtiosäännön

tulokset vihdoin olisivat tulleet. Kun vii-

mein listaan ilmestyi myös tekemäni tentin

tulokset, pulssini kertautui kahdella ja etusormi väris-

ten klikkasin linkin auki.

Numerot vilisivät silmissä pitkän tovin, en-

nen kuin löysin oman opiskelijanumeroni. Ja

pettymyksen kova palikka jumittui kurkkuu-

ni – taas kerran. Erotuksena vain se, että tällä

kertaa tunsin ansainneeni hylättyni ja pala oli siten

helpommin nieltävissä. Mitä tästä opimme? Perusoikeuksien pänt-

tääminen valintakokeeseen oli epäilemättä

siivittänyt minut näinkin lähelle tavoitetta-

ni, mutta oliko siinä kaikki? Ehkä muutaman

tunnin perehtymisellä olisi tästä se vah-

va ykkönen poimittu. Toisaalta olen erittäin

tyytyväinen etten päässyt tenttiä läpi lu-

kematta, mutta silti hieman harmittaa, sillä

niille pisteille olisi ollut käyttöä.

Aine: Hallinto-oikeusTenttipäivä: 18.3.Kokelas: MikkoTulos: hyväksytty (20/40 pistettä)

”Reunalla, kaunis on maailma! Reunalla, rohkeus on voimaa!” Wirtasen sanoihin tiivistän tunteen ja tulok-sen, analogian siitä, kuinka pienestä kaikki elämässä onkaan kiinni, elämässä kaikkine rakkaineen ja kaik-kine noppineen. Piste sinne, piste tänne, piste pois ja kymmenen tikkua putoaa siististi laudalta. Näitä minä mietin, mietin kun katselen tuloslistaan. Eikä 18.3. olisi ollut edes tenttejä, mikäli yliopistojen lakko oli-si toteutunut. Kysymysten laatijatkin ehkä juhlistivat sopua mukavammilla tehtävillä. Oikeustapaukset kai noin yleensäkin voi selvittää lakien avulla, missä aut-

taa lakeja sisältävä kirja. Helppoa olisi siis ollut, jos ne loput kysymykset olisi korvannut luennoilla. Olisiko-han moinen kuitenkaan ollut sallittua näissä random-mittelöissä?No niin, lukeminen kannattaa aina, mutta välillä pitää kai myös kokeilla kunnolla kepillä jäätä. Rakastankin näitä randomeita, ja tämä rakkaus on ilmeisesti mo-lemminpuolista. Lottoaminen ei ehkä aina ole kannat-tavaa, mutta lottoamatta ei lotossa voitakaan. Nyt kävi näin. Läpi lumihankien ja pakkasten selvisin Porthani-aan. Viisi tuntia parhaansa yrittämistä kaikella sisulla, vaivaisella kynänpätkällä ja isolla vihreällä kirjalla toi-vat sitten lopulta suuren urheilujuhlan ja ilouutisen. Hirmuhallintojen aika on nyt ohi, aika korkata miekal-la skumpat ja shampanjat!

Toiset taas valitsivat jossain määrin sivistävämmän vaih-toehdon ja suuntasivat tutustumaan kuuluisaan museo-laiva Pommerniin.

Merellisiä kutsuhuutoja yössä

Matkalaisten tiet yhdistyivät jälleen Hotelli Parcissa, jonne pykälistit suuntasivat trubaduurin houkuttelemi-na. Monet naispuoliset reissaajat joutuivat pettymään, kun trubaduuri ei aivan vastannut mielikuvia keskiajan ritaritarujen tiukkatrikoisista musikanteista, vaan nousi lavalle löysässä valkoisessa T-paidassa stetsonhattu pääs-sään. Silti ilo tuntui loppuvan liian lyhyeen, kun matkavastaava muis-tutti, että laivaankin olisi suotavaa

ehtiä. Väsymystä alkoi olla ilmassa laivan vihdoin saapu-essa Maarianhaminan satamaan, mutta se ei estänyt ilois-ten illanviettojen järjestämistä hyteissä ja laivan yöker-hon valloittamista pikkutunneille asti. Kuultiinpa erään Pykälän herrasmiehen merihenkisen kutsuhuudon kai-kuvan käytävillä vielä kauan kunnon ihmisten nuk-

kumaanmenoajan jälkeen. Kaikki kuitenkin selviytyi-vät sunnuntaiaamuna – ainakin tiettävästi – kotiin asti enemmän tai vähemmän hyvissä voimissa.

Retken kokonaiskuvan tiivistänee hyvin erään matkal-le osallistuneen vaihto-oppilaan pykälistin laulukirjaan sitseillä rustaama teksti: ”I <3 Pykälä @ Ahvenanmaa!! U guys r crazy!”

“I <3 Pykälä @ Ahvenanmaa!! U guys r crazy!”

Jo merimatkalla Maarianhaminaan matkailijoiden nähtiin tutustuvan ahkerasti laivan tarjoamiin kult-tuuri- ja ostosmahdollisuuksiin. Aurinko tervehti Suomen omal-le Kanarialle saapuneita oikkarei-ta heti matkalaisten rantauduttua saaristokaupunkiin.

Ehtikö Lex sittenkin ennen?

Matka jatkui bussilla Tjudön vii-nitilalle, ensimmäiseen vierailu-kohteeseen. Tilalla matkailijat pää-sivät tutustumaan paikallisen vii-nin ja liköörin kiehtovaan maail-maan. Jonkin verran napinaa ai-heutti se, että ”joku EU-juttu” esti maukkaan liköörin myynnin vie-railijoille suoraan viinitilalta. On-neksi omenaviiniä sai kuitenkin ostettua, ja pulloja lähti runsaasti mukaan kotiväelle tuliaisiksi. Vii-nitilan ravintolan seinälle ripustet-tu Lexin huivi herätti ihmetystä, mutta kaikeksi onneksi reissumiehet ja -nai-set pitivät Pykälän lippua korkealla ja lauloi-vat puolueettoman tuomarin mielestä Helan går:in huomattavasti turkulaisia railakkaam-min.

Luokkaretkeläisten kanssa Godbyssä

Viinien tultua huolella maistetuksi jatkui mat-ka Godbyn retkeilymajaan sitsaamaan ja yö-pymään. Rantaruotsalaisessa hengessä toteu-tetut sitsit osoittautuivat menestykseksi: tun-nelma oli katossa ja ruotsin kieli alkoi monil-la taittua erittäin sujuvasti. Myös retkeilyma-jan aasialaistaustainen henkilökunta vakuutti nauttivansa kovasti vieraiden iloisesta juhli-misesta ja heleästä laulusta, vaikka sitsien kä-site olikin heille ennalta vieras. Tarina ei tosin kerro, mitä mieltä retkeilymajassa yöpyneet luokkaretkeläiset vanhempineen olivat Pykä-listien seurasta yön pikkutunneilla.

Ohjelmassa alastonkuvausta ja muuta kulttuuria

Hyvin maistuneiden yöunien jäl-keen oli aika bussin kuljettaa py-kälistit eteenpäin. Abban kaikues-sa kaiuttimista suuntasi kulkuvä-line nokkansa kohti Kastelholman linnaa. Linnassa ja museoissa riit-ti hyvin tutkimista aamupäiväksi. Ruokahalun herättyä olikin jo aika suunnata Maarianhaminaan Lil-la Holmenille piknikin muodossa nautitulle lounaalle. Monen osal-ta piknik jatkui iltaan asti paikal-lisen väestön tarjotessa runsaasti viihdykettä muun muassa alaston-kuvausten ja lasten leikkikentän muodossa. Kevätmatkamestaruuk-sista petankissa ja erinäisissä las-ten ja lapsenmielisten seurapeleis-sä käytiin tiukkaa vääntöä, ja use-at pykälistit osoittivat omaavansa huomattavasti taitoja näilläkin alu-eilla.

Tjudön viinitilan tuotteet ovat selvästi maistuneet muillekin kuin pykälisteille

Viinitilan idylliä.

Epäonninen lukioristeilijä nappasi kotimatkalla matkalaisista yhteiskuvan.

Kastelholmas-ta löytyi myös menneiden aiko-jen viisauksia, joista matka-laiset saattoivat ottaa oppia.

2726

28

29

Kehittyvien maakuntien Suomi

Esittelyssä Helsingin yli-opiston osakunnat

Jäseneksi osakuntaan?

Nykyisin Helsingin yliopistossa on yh-teensä 15 osakuntaa, joista 11 on suomen-kielistä ja neljä ruotsinkielistä. Osakun-nat kokoavat yhteen opiskelijoita yli tiede-kunta- ja korkeakoulurajojen – yhdistävä-nä tekijänä jäsenillä on usein jonkinlainen kiinnostus tai kytkentä tiettyyn Suomen kolkkaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseutua kauempaa tuleville Helsingin yliopistossa opiskeleville osakunnat tarjoavat mahdol-lisuuden ylläpitää siteitä aikaisempaan ko-tipaikkaan.

Lähes kaikilla osakunnilla on pitkät perin-teet ja niiden perustamisvuodet sijoittuvat pitkälle historiaan. Osakunnista vanhim-mat, ruotsinkieliset Nylands Nation sekä Åbo Nation, ovat perustettu jo vuonna 1643. Ensimmäiset suomenkielisetkin osakunnat juonta-vat juurensa jo 1650-luvulta. Uusin perustettu osakunta on Kymenlaakson Osakunta vuodelta 1933.

Vaikka alueellinen jako osakuntien kesken on toki edel-leen olemassa, se on pikemminkin historiallinen jäänne. Siten kaikkien osakuntien jäseniksi ovat pääsääntöisesti tervetulleita kaikki Helsingin yliopiston opiskelijat maa-kuntajuurista riippumatta. Pelko pohjalaisten erikoisesta huumo-rintajusta tai karjalaisten mur-teesta on turha.

”Toki monella on jokin kytkentä omaan osakuntaansa, mutta on se sitten synnyinkunta, sukulaiset tai ystävät tai se, että on joskus käynyt Porissa – kaikkea löytyy. Jos vain satakuntamielistä huu-moria ja tyyppejä kestää, terve-tuloa meidän osakuntaan”, kom-mentoi Satakuntalaisen Osa-kunnan juristikerhon puheen-johtaja Anu Välimäki.

Ei vain bileitä

Bileiden ja muiden juhlien lisäksi osakunnat tarjoavat harrastus- ja järjestötoimintaa erilaisine tapahtumineen ja excuineen. Tapahtumia järjestetään usein osakuntien omistamissa tiloissa, joita löytyy ympäri Helsinkiä. Mo-nelle osakuntalaiselle vuoden ehdoton kohokohta on vuosijuhlat, jotka lähes jokainen osakunta järjestää vuo-sittain. Osakuntien vuosijuhlat ovat myös saaneet kii-tosta siitä, että ne ovat rennompia ja vapaamuotoisempia Pykälän vuosijuhliin verrattuna.

Osakuntalaisille järjestettävien aktiviteettien ohella osa-kunnat tarjoavat asuntoja jäsenilleen. Edelleen jäsenenä on mahdollista päästä nauttimaan osakuntien kirjastoista sekä lounaseduista. IV:lle kantautuneiden huhujen mu-kaan esimerkiksi Hämäläis-Osakunta on edellä maini-tuista syistä suosittu. Myös Pohjois-Pohjalaisen Osa-kunnan lounas Manalassa on saanut huomattavan mää-rän kehuja. Lisäksi osakunnat palkitsevat stipendeillä opiskelijoita, jotka opintojensa ohella ehtivät aktiivisesti toimia osakunnassa.

Mustaa makkaraa, hapatettua kalaa ja piimään leivottua leipää? Hämäläisten kokemaa ylpeyttä Ideaparkista tai varsinaissuomalaisten haikeutta edesmennyttä Myllysiltaa kohtaan? Yhteenkuuluvuuden tunnetta? IV selvitti, mikä osakunnissa kiehtoo.

Teksti Salli LindstedtKuvat Salli Lindstedt

Eteläsuomalainen osakuntaSavolainen OsakuntaKarjalainen osakuntaHämäläis-OsakuntaKeskisuomalainen OsakuntaKymenlaakson OsakuntaVarsinaissuomalainen osakuntaSatakuntalainen OsakuntaWiipurilainen osakuntaEtelä-Pohjalainen OsakuntaPohjois-Pohjalainen Osakunta

uKuva: Maanmittauslaitos

Suomenkieliset osakunnat

HAVE YOU ALWAYS WANTED TO FILL BIG SHOES?

Go to www.borenius.com/JuniorAcademy

32762_BK_junnurekry_190x270.indd 1 25.6.2009 16:45:08

Pykälä vs. osakunta?

Etenkin monille pääkaupunki-seudulla varttuneille, kehä III:n ulkopuolta karttaville opiske-lijoille osakuntatoiminta tun-tuu vieraalta. Liian monelta jää huomaamatta, että myös Sör-näisten kerhohuoneiston ulko-puolella on sittenkin elämää. Lisäksi, kun päivästä toiseen massaluennolla tapittavat samat kaksisataa naamaa alkavat kyl-lästyttää, maiseman vaihdos voi olla tarpeen.

”Osakunnan paras puoli on sen poikkitieteellisyys. Liian usein osakunta nähdään kilpailevana vaihtoehtona ainejärjestöille, mutta minulle se on ollut täy-dentävä tekijä. Pykälän kautta olen päässyt tutustumaan mui-hin oikkareihin ja osakunnan kautta olen ystävystynyt muiden alojen opiskelijoihin. Ja osakunnassa toimimisessa parasta on, että kerhon po-rukalla voidaan lähteä niin Pykälään kuin osakuntien ta-pahtumiin”, kertoo Anu.

Osakuntien juristikerhot

Osakuntien sisällä toimii mitä erilaisimpia valiokuntia ja kerhoja, aina luontokerhosta naisten sauna- ja uimaseu-raan. Yksi kerho on kuitenkin ylitse muiden – oikeustie-teen opiskelijoita tai muuten vain juristihenkisiä yhteen keräävät juristikerhot. Suomenkielisistä osakunnista seitsemällä on omat juris-tikerhot, joista ehkä tunnetuimpia ovat Pohjois-Pohjalai-sen Osakunnan Kriminaaliklubi, joka on samalla maam-me vanhin juristiopiskelijoiden kerho, sekä Hämäläis-Osakunnan Jurrikerho. Juristikerhoihin ovat tervetullei-ta kaikki kyseisen osakunnan jäsenet. Jonkinlaisena eri-tyispiirteenä juristikerhoissa tuntuu olevan, että myös jo oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistuneet ovat ak-tiivisesti mukana kerhon toiminnassa.

Juristikerhojen yhtenä tarkoituksena on edistää jäsen-tensä opintoja sekä herättää kiinnostusta oikeudellisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Osa-kuntien tarjoaman aktiviteetin lisäksi kerhot järjestävät erilaista toimintaa jäsenilleen – lopulta kaikki on kiinni jäsenten aktiivisuudesta sekä halukkuudesta järjestää ta-

pahtumia. Kerhot kokousta-vatkin yleensä kerran kuus-sa, jolloin jäsenet pääsevät vaikuttamaan itseään koske-viin asioihin. Eri juristiker-hot toimivat kuitenkin si-käli eri tavoin, että resurssit järjestää erilaisia tapahtumia ovat suuresti riippuvaisia ju-ristikerhon koosta. Toisaalta pienemmät juristikerhot te-kevät myös yhteistyötä kes-kenään.

Pienempien juristikerho-jen, kuten Eteläsuomalai-sen Osakunnan juristiker-hon sekä Etelä-Pohjalaisen Osakunnan Fallesmannien, plussana on, että lähes kaik-ki tuntevat toisensa.

”Esimerkiksi Satakuntalai-sen Osakunnan juristikerho

on muutama vuosi sitten herätetty henkiin ja vielä melko pieni. Siitä on oikeastaan muodostunut hyvien kaverien yhteenliittymä, joten kokoontumiset ovat usein illanis-tujaisia. Myös excuja oman kiinnostuksen ja innon mu-kaan järjestetään ja silloin tällöin ohjelmallinen ilta muil-le osakuntalaisille. Myös yhteistoimintaa muiden osa-kuntien juristikerhojen kanssa tehdään”, mainitsee Anu, ja lähettää vielä lopuksi terveisiä uusille phukseille:

”Onnea! Nyt on raskain urakka ohi. Enää pitäisi tietää, mitä elämällään tekee. Olkaa avoimin mielin, ennakko-luulottomia ja tarttukaa rohkeasti tilaisuuksiin!”

30

Kauhunhetkiä ja taistelutahtoa

Viimein saavuimme Haagiin viisi tuntia ennen ensim-mäisen esiintymisemme alkamista. Kahden tunnin uni-en jälkeen lähdimme silmät ristissä ja kädet täristen koh-ti Rauhanpalatsia, jossa saimmekin kuulla ensimmäisen sessiomme siirtyneen iltapäivään ja ensimmäisen kilpa-kumppanimme Maltan jääneen kotisaarelleen lentojen peruunnuttua. Saimme kuitenkin uuden vastustajan ja ensimmäisen päivän sessiot Kreikkaa ja Englantia vas-taan pääsivät alkamaan. Sekä joukkueemme kantajat että vastaajat joutuivat ensimmäisissä sessiossa todelliseen tulitukseen; luulimme saavamme tuomareilta vain muu-tamia tarkentavia kysymyksiä, mutta luulomme osoittau-tui vääräksi ja jouduimme 20 minuutin puheidemme ai-kana vastaamaan kymmeniin kysymyksiin. Ensimmäisen päivän jälkeen olimmekin suorastaan kauhuissamme! Ei auttanut muu kuin kaivaa jälleen kansainvälisen oikeu-den liiankin tutuksi tulleet kirjat esiin ja päntätä myö-hään yöhön. Seuraavana päivänä uhkuimme jälleen kil-pailutahtoa ja se näkyi suorituksissamme; hymy oli her-kässä Serbiaa ja Puolaa vastaan käytyjen sessioiden jäl-keen ja olimme kaikki sitä mieltä, että teimme ehdotto-masti parhaamme, vaikka se ei lopulta riittänytkään fi-naaliin asti. Finaali järjestettiin Rauhapalatsin suuressa pääsalissa Kansainvälisen tuomioistuimen tuomareiden edessä. Vastakkain olivat Englanti ja Saksa ja heidän esiintymistään oli ilo seurata ja huomata, että heidän ar-gumenttinsa olivat lähes samoja kuin meillä.

Arvokkaat kokemukset kiertoon

Vaikka vietimme tulivuoren takia Haagissa muutaman päivän tarkoitettua vähemmän, ehdimme tutustua muu-tamiin kanssakilpailijoihimme ja nauttia iltatapahtumis-ta. Kaiken kaikkiaan kilpailu oli aivan mieletön koke-mus. Alku oli rankkaa, mutta Haagissa kaikki vaikeat hetket tuntuivat unohtuvan ja nautimme kilpailusta ja tunnelmasta todella paljon. Lisäksi tajusimme, että olem-me oppineet kansainvälisestä oikeudesta paljon paljon enemmän kuin luennoilla, tenteissä tai edes kansainväli-sen oikeuden projektissa. Kotiin palattuamme päätimme, että tämä ei jää tähän! Aiomme valmentaa ensi vuoden joukkuetta, jotta voimme käyttää hyväksemme kaikkea oppimaamme ja kokemaamme sekä varmistaa, että ensi vuoden joukkue yltää parhaaseen mahdolliseen suori-tukseen – ja ennen kaikkea nauttii kokemuksesta!

Mikä on Telders?

• Telders on vuodesta 1977 järjestetty yleiseen kan-sainväliseen oikeuteen keskittynyt oikeustapauskil-pailu, johon osallistuu vuosittain joukkueita yli 40 eurooppalaisesta yliopistosta.

• Kilpailu järjestetään autenttisessa ympäristössä Kan-sainvälisessä tuomioistuimessa, Rauhan palatsissa.

• Kilpailuun voi käytännössä osallistua missä vaihees-sa opintoja tahansa. Riittää, että on kiinnostunut kansainvälisestä oikeudesta ja sitoutuu kilpailuun.

• Kilpailusta saa 16 opintopistettä, mutta ennen kaik-kea se on ainutlaatuinen tapa oppia sekä kansain-välistä oikeutta, että kirjallista ja suullista argumen-taatiota. Joidenkin mielestä kilpailu on jopa parasta, mitä opintojen aikana voi tehdä.

Lokakuun alussa viisihenkinen joukkueemme oli valittu ja oikeustapaus julkaistu. Alkoi valmistautuminen kir-jallisten muistioiden laatimiseen. Panostimme aluksi tie-donhakuun ja oikeustapauksen aihealueeseen tutustu-miseen, minkä jälkeen kaivoimme monimutkaisesta ta-pauksesta The case of Pirates in the Treasured Sea esiin relevantit asiat. Pikku hiljaa meille alkoi selvitä, että merirosvojen ja merioikeuden lisäksi kysymys oli myös aseellisesta hyökkäyksestä, sodan määritelmästä, itse-puolustuksesta, diplomaattien oikeuksista, ihmisoikeuk-sista, sotavangeista… Pian jakauduimme kukin edusta-maan jompaakumpaa riitelevistä valtioista, Republic of Bananaa tai Kingdom of Warangiaa, ja aloimme syven-tyä omiin vastuualueisiimme. Syksyn mittaan tapasim-me toisiamme välillä innoissamme uusista ideoista, välil-lä lopen kyllästyneinä ja epätoivoisina. Tapasimme kui-tenkin tunnollisesti joka viikko, vaikka välillä tuntui, ettei aika riitä eikä mikään edisty. Rankin työvaihe koitti heti uudenvuoden jälkeen, kun aikaa oli enää pari viik-koa muistioiden lähettämiseen. Aleksandrian työtilat tu-livat entistä tutummiksi ja päivät venyivät pahimmillaan aamun pikkutunneille. 18. tammikuuta uunituoreet kir-jalliset argumentit lähtivät vihdoin kohti Haagia, kello viideltä aamulla.

Harjoittelua Roskiksella

Muutaman hyvin ansaitun ”teldersvapaan” viikon jäl-keen oli jälleen aika tavata, lukaista tapaus muistin vir-kistykseksi pariin otteeseen uudestaan ja alkaa valmis-tautua suullisia osioita varten. Aluksi puheen pitäminen omankin joukkueen edessä tuntui suorastaan kiusallisel-ta, mutta hiljalleen vaivaantuneisuudesta ja jännitykses-tä alkoi päästä eroon. Tässä auttoi muun muassa se, että pääsimme heti alkukeväästä harjoittelemaan Roschierin asianajajien eteen. Harjoitusoikeudenkäynti osoittautui

haastavaksi; roskislaiset olivat valmistautuneet huolella ja he tuntuivat osaavan tapauksen jokaisen yksityiskoh-dan hyvin. Saimmekin vastata toinen toistaan teräväm-piin kysymyksiin. Meille alkoi hiljalleen valjeta, että pu-heen kirjoittaminen ei ole kevään ainoa tehtävä, ja että tärkeintä on osata vastata tuomareiden kysymyksiin, toi-sin sanoen osata aihealueesta niin paljon kuin mahdol-lista.

Treenaussessio Roschierilla oli loistava startti intensiivi-selle harjoitusjaksollemme. Kevään mittaan treenasim-me keskenämme vähintään muutaman kerran viikossa ja harjoittelimme erilaisia argumentteja ja esiintymisme-todeja, sekä valmistelimme toinen toistaan haastavam-pia kysymyksiä toisillemme. Menimme yhä syvemmäl-le tapaukseen ja keksimme päivä päivältä tehokkaampia argumentteja. Lopulta aloimmekin osata sekä oman pu-heemme että toistemme puheet ulkoa.

Tulivuorenpurkaus olikin onni onnettomuudessa

Muutama päivä ennen lähtöä kohti Haagia ja Rauhanpa-latsia pääsimme vielä Ulkoasiainministeriön asiantunti-joiden eteen viimeiseen treenaukseen. Samoihin aikoihin kun me vielä hioimme puheitamme, Islannissa räjähti. Parin tunnin lento Amsterdamiin muuttui pikavauhtia yhteensä 33:n tunnin matkustukseen maalla ja merellä. Onni onnettomuudessa, ehdimme treenata puheitamme ja argumentit elivätkin vielä laivamatkalla Helsingistä Travemündeen. Kumma kyllä joukkuehenkemme kasvoi entisestään pienessä hytissä matkustaessamme ja löysim-me tapahtumista runsaasti huumoria. Puheiden osaami-nen tarkistettiin vielä yön pimeinä tunteina eurooppalai-silla moottoriteillä.

3332

34

35

Uppsala, vko 39Ruotsin viikoista Uppsalan viikko on ehkä tapah-tumarikkain tai ainakin railakkain. Uppsalan viik-ko aloittaa syksyn Hat Trick –kiertueen, joka käsit-tää kolme kv-viikkoa putkeen. Viikko alkaa tervetu-liaismaljoilla paikallisten oikislaisten ”talossa” Jonte-sissa ja jatkuu järven rannalla mökillä, jossa on ihan oikea sauna. Jontesilla järjestetään viikon aikana eri-laisia luentoja, mutta excuilemaan pääsee niin Uppsa-lassa kuin Tukholmassakin viikon aikana. Uppsala on näkemisen arvoinen vanha opiskelijakaupunki omine opiskelijamyönteisine ihmisineen.

Codex, vko 40Codexin kv-viikko on pienempi kuin muut kv-viikot, mutta ohjelma on sitäkin parempi. Viikolla käydään useissa mielenkiintoisissa excu-kohteissa, jonne pykä-listit eivät tavallisesti pääse, esimerkiksi Koneella. Vii-kon kohokohta on vuosijuhlien lisäksi pahamaineinen K-supé, eli pohjoismaiden lyhyimmät sitsit. Sitsien aika-na käydään juomakilpailu kahden hengen joukkueissa, ideana on tyhjentää kossupullo niin nopeasti kuin mah-dollista. Viikon aikana tulee kätevästi myös treenattua omaa suomenruotsiaan. Ehdottomasti yksi parhaista kv-viikoista.

Oslo, vko 41Oslon kv-viikolla on aistittavissa aitoa viikinki-hen-keä! Erityisen mieleenpainuvaa viikolla on mökkikeik-ka upeissa maisemissa Hoppeseterillä, Juristforeninge-nin omistamalla mökillä. Viikon aikana vieraillaan erilai-sissa ecxu-kohteissa, kuten asianajotoimistoissa. Oslon viikko päättää Hat Trick -kiertueen. Viime syksynä nor-distijoukko pääsi pohjoismaiseen lehdistöön kylpemällä oopperatalon edustalla meressä. Upea viikko kauniissa kaupungissa, ja lisämausteena mahdollisuus bongata ku-ninkaallisia!

Artikla, vko 43Artiklan viikolla nautitaan Lapin eksotiikasta. Vieraat pääsevät tapaamaan Joulupukkia, syöttämään jäkälää poroille ja kuuntelemaan saamelaisten taruja. Ohjelmaan kuuluu myös hard drinking @ Lordi’s square ja paljon muuta. Asiapitoisilla excuilla on viime vuosina käyty niin hovioikeudessa kuin ilmavoimien tukikohdassakin. Artiklan kv-viikon ohjelma on perinteisesti ollut moni-puolinen ja hauska. Artiklan viikko sijoittuu syksyn vä-liviikolle, joten opinnotkaan eivät ole esteenä osallistu-miselle. Matkakustannukset ovat myös melko edulliset.

Kööpenhamina, vko 44Kööpenhaminan viikko on viime vuonna muuttanut tyy-liään painottamalla akateemista ohjelmaa. Tämä on viik-ko sinulle, joka haluat paljon asiapitoista päiväohjelmaa ja rauhallisempia illanviettoja. Ohjelmaan on aikaisempi-na vuosina kuulunut muun muassa mielenkiintoisia ex-cuja esimerkiksi vankilaan ja Christianiaan. Kuten muut-kin viikot, ohjelma huipentuu ainejärjestön vuosijuh-laan.

KANSAINVÄLISET VIIKOT ARVOSTELUSSAKiinnostaako kansainvälinen opiskelijatoiminta, muuta et osaa päättää mille kv-viikolle haluaisit lähteä? Pykälän nordistit kertovat kokemuksiaan eri ainejärjestöjen viikoista, jotta osallistuminen olisi sinulle entistä helpompaa.

Teksti ja kuvat Lotta Niemelä

Tukholma, vko 48Tukholman kv-viikko on loistava viikko vasta-alkajalle. Meno ei ole yhtä villi kuin eräillä muilla viisipäiväisillä (tai ainakaan §-viikolla), mutta hauskaa on tästä huoli-matta luvassa. Viikon ohjelma koostuu teemalle uskolli-sista excuista asianajotoimistoihin tai vaikkapa Tukhol-man käräjäoikeuteen ja Suomen suurlähetystöön, mök-kikeikkaa toki unohtamatta. Paikan erikoisuutena voi pitää tukholmalaisten omaa, täysin varusteltua baaria, jolla on anniskeluluvat ja kaikki. Kolikon kääntöpuole-na juomat on ostettava paikan päältä, mutta jos halpa ja hyvä olut kiinnostaa, on tämä viikko ehdoton. Tukhol-ma on myös juuri oikea paikka käydä preppaamassa pa-kollista virkamiesruotsia varten, sillä jos saat 10 mella-nöölin jälkeen tolkkua ”ruotsia” solkkaavista natiiveis-ta, kuulostaa kotimainen versio jo ihan äidinkieleltä.

Bergen, vko 3Vuorien ympä-röimä Bergen tar-joaa upeat puitteet kv-viikolle. Kau-punki on todella kaunis, ja muku-lakivin päällyste-tyissä ylämäissä saa hyvää liikuntaa. Monien nordistien mukaan viikko on yksi parhaimmis-ta. Mökkikeikalle kannattaa varautua kunnon kengin, sillä jo useampana vuonna on käynyt niin, että mökille on rämmitty pitkin tunturin rinnettä ja vuoristovuonoja. Ohjelmaan kuuluu muun muassa vierailu paikalliseen panimoon, excuja ja sightseeingiä.

Århus, vko 6Århusin viikolla kv-toimikunnan jäsenet ovat muka-na kaikessa, mitä viikolla tapahtuu ja heitä on yleensä enemmän kuin vieraita. Ominaista Århusin viikolle on virallisen ohjelman niukkuus verrattuna muihin viik-koihin, mutta viikko on kuitenkin monien mielestä yksi parhaista juomatarjoilun ollessa runsasta. Nauttimaan pääsee oluen lisäksi mm. fisusta ja skumpasta lähes joka käänteessä. Juridisk Selskabin vuosijuhlat eroavat huo-mattavasti omistamme, sillä meno on varsin vapautunut-ta eikä muutaman tunnin torkkuja pöydän alla kesken pöytäosuuden katsota ollenkaan pahalla. Viime talvena osanottajia oli vain vajaa 70 henkeä ja juhlista muodostui enemmän sitsihenkiset kuin vakavat vuosijuhlat.

Orator, vko 7Kv-viikko Islannissa on eksoot-tinen kokemus. Lentokoneen laskeutuessa voi kuvitella saa-puneensa kuuhun. Näkymä on hämmentävä: tasaista ruskeaa maata, kiviä ja muutama vuo-rentapainen, mutta ei lainkaan kasvillisuutta tai puita. Viikon ohjelma on loistava. Siihen kuu-luu sightseeingia Golden Circ-lelillä, mökkikeikka, lilluttelua Blue Lagoonissa ja islantilainen eläintarha (jonka eksoottisin eläin on islannin hevonen). Vie-

raille tarjotaan valaanlihahampurilaisia, pässin kiveksiä ja mädätettyä haita brennivín-shotin kera. Virallisem-paan ohjelmaan kuuluu vierailu ulkoasiainministeriös-sä, Alþingissa eli parlamentissa ja vastaanotto presiden-tin luona. Islantilaiset ovat hulluja, ihastuttavia ja vie-raanvaraisia.

Lex, vko 11Lexin viikko on osanottajamäärältään useimmiten suu-rin kv-viikko. Viime keväänä vieraita oli yli neljäkym-mentä. Suuri suosio puhuu puolestaan, sillä viikko on kerta toisensa jälkeen menestys. Turkuun on helppo läh-teä, sillä matkakustannukset eivät pykälistin päätä hui-maa. Ohjelma on melko epävirallista sisältäen vain muu-taman asiapitoisen excun. Sen sijaan viikolla rymytään mökkikeikalla, vieraillaan Minttu-tehtaalla (jokaisen nordistin unelma!), pulikoidaan Caribiassa ja sitsataan pikkutuhmalla eli härskillä teemalla. Vuosijuhlissa on usein parikymmentä pykälistiä, joten meno saattaa vä-lillä äityä hurjaksi. Viikon kohokohta on tietenkin sillis, joka vuodesta toiseen on ollut mainio – pöydät notkuvat ruokaa ja tarjoilu pelaa. Lexin viikkoa seuraa empiiris-

ten tutkimusten mukaan pahin liskojen yö.

Huom! Pykälällä on jokaiselle viikolle yksi vapaapaikka, joka jaetaan osallistujien kesken ta-san. Lisäksi Pykälä korvaa kah-delle lähtijälle 70%:a edullisim-man ja järkevimmän matkustus-tavan käyttämisestä syntyneistä kustannuksista. Mikäli lähtijöitä on enemmän kuin kaksi, jaetaan kahden lähtijän matkakorvauk-set kaikkien lähtijöiden kesken.

36

§Taustatekijät

Kaikkien oikkareiden vanhemmat ovat tietysti juriste-ja. Eihän kukaan muu haluaisi vapaaehtoisesti paahtaa niitä vihreitä tiiliskiviä päivästä toiseen, ellei olisi saa-nut leikkiä niillä jo lapsena. Myös suvun paine saa juris-tien jälkikasvun seuraamaan vanhempiensa jalanjälkiä. Perhepäivällisillä keskustellaan viimeaikaisesta oikeus-käytännöstä ja kiistellään säännösuudistusten mahdolli-sista vaikutuksista lainkäyttöön – kehittävän kriittises-sä hengessä totta kai. Iltasaduksi pienokaisille luetaan Urpo Kankaan kirjallisuutta. Pahat kohdat, kuten isyy-den tunnustamiseen liittyvät tapahtumat, hypätään toki aina yli kiusallisten kysymysten välttämiseksi.

Ulkonäkö

Ulkonäöltään oikkarit poikkeavat muista opiskelijoista. Mitä muuta tuleva juristi voisi käyttää kuin jakkupukua tai pikkutakkia? Vapaa-aikana voi toki pukeutua rennon mutta asiallisen vaikutelman antavan casual-lookin mu-kaisesti. Tyylipuhdas oikkari sonnustautuu vapaa-ajal-laan kauluspaitaan tai pikeeseen, sekä farkkuihin ja siis-teihin kävelykenkiin. Olkapäitä lämmittää amerikkalai-nen merkkineule, ranteessa kimaltelee tyylikäs ja hin-tava kello. Naiset käyttävät helmikorvakoruja. Lisäksi naamakerroin on juristille ensiarvoisen tärkeä. Jos et ole onnistunut perimään auktoriteettia ja arvokkuutta il-mentäviä kasvonpiirteitä – kuten vankkoja leukaperiä, aatelisnenää tai korkeita poskipäitä, saattaa juristinu-rasi olla kriisissä. Jos olet kuitenkin muuten kaunis tai komea, ei uralla etenemiselle ole muodollisia esteitä. On varsin luonnollista, että menestys ja ulkonäkö korreloi-vat toisiaan myös juristin ammatissa.

Varakkuus ja ansiot

Oikkarin tilillä on aina tarpeeksi rahaa, joten työpaikan hankkimisella ei toimeentulon kannalta ole merkitys-tä. Kunnon juristilla on kuitenkin aina oltava työkoke-musta heti opiskelujen alusta alkaen, jotta CV täyttäisi kaikki työelämän vaatimukset. Töitä tehdään asianajo-toimistoissa tai korkeiden viranhaltijoiden avustajina. Vanhemmat hankkivat kullanmurulleen työpaikan luon-nollisesti jo hyvissä ajoin, heti kun lapsen taipumuksista ja mieltymyksistä on saatu selkoa. Mitään hanttihommia oikkarit eivät luonnollisesti tee. Kaupan kassalle tai va-rastomieheksi pääsee paljon huonommillakin suhteilla. Sitä paitsi hikoaminen ja rehkiminen ei ole kovin hienoa.

Ansioluetteloa pidennetään työpaikkojen ohella lukuisil-la luottamus- ja vapaaehtoistoi-milla. Mitä useammassa kerhossa ja aatteelli-sessa yhdistyksessä olet ollut mukana, sitä parempi. Pu-heenjohtajak-si tai hallituk-sen jäsenek-si on syytä pyrkiä aina, kun siihen on mahdolli-suus.

Aatteet ja ideologiat

Mitään ituhippejä tai rastapäitä ei oikiksesta taatusti löydy. Kasvis-ruokailua oikkari har-rastaa vain, koska se on trendikästä. Poliittinen kantakin on kaikilla harvinaisen yksiselitteinen: kansallinen oi-keistoliberalismi! Jokaisen oikkarin hiljainen päämäärä on tehdä Suomesta yhteiskunta, jossa sosiaalisen oikeuden-mukaisuuden toteutuessa – näennäisesti ja sinänsä hyväk-syttävänä arvoperiaatteena, voisi kuitenkin aina lopulta laskuttaa verottomana.

Harrastukset ja muu vapaa-ajan toiminta

Harrastuksista ehdottomasti tärkein on tietenkin gol-faus. Muita sopivia aktiviteetteja ovat ratsastus, tennis ja laskettelu. Eksoottisimmista vaihtoehdoista mainitta-koon hot-jooga ja pilates. On kuitenkin hyvä muistaa, että liian rahvaanomainen liikuntamuoto, johon ei liity minkäänlaisia varusteita, on aina hiukan epäilyttävää. Siten esimerkiksi lenkkeily kulahtaneissa pitkiksissä ja reikäisessä t-paidassa, vanhoista lenkkareista puhumat-takaan, on pöyristyttävä etikettivirhe. Jos kuntosalille täytyy mennä, on hyvä suosia eksklusiivisempia paikko-ja massahikoilun sijaan. Yliopistoliikunnat ja muut julki-set palveluntarjoajat on syytä unohtaa heti alkuun.

§Oikiksessa osataan bilettää. Jokaisen itseään kunnioitta-van oikkarin on näyttäydyttävä seurapiireissä vähintään kerran viikossa. Oikkareilla on joka paikkaan VIP-jäse-nyys. Portsarit tunnistavat nämä avokätiset asiakkaat jo baarijonossa ja päästävät sisään ennen kuin kukaan ehtii epäreilua ääneen sanoa. Juhlapaikasta toiseen siirrytään kätevästi taksilla, mikä on tietenkin itsestäänselvyys. Tässäkin on syytä muistaa, että rahvaanomaisimmat yö-kerhot eivät tee hyvää julkisuuskuvalle. Mitä kalliimpi sisäänpääsymaksu ja tuopin hinta, sitä todennäköisem-min paikalta voi löytää saman tasoista seuraa.

Opiskelu

Kunnianhimoisempaa hikipinkoa kuin oikkari saa ha-kea. Opiskelussa auttaa tosin perinnöllinen ominaisuus, tylsien asioiden ulkoa muistaminen ensi lukemalta, eikä opiskelu siksi ole oikkareille oikeasti edes kovin vaikeaa. Helpotusta tenttivalmistautumiseen tuo tämän lisäksi se, että lakikirjojen käyttäminen apuna on useimmiten ten-teissä sallittua.

Seurustelu ja perhesuunnittelu

Oikkarit valitsevat seurustelukumppaninsa aina muiden oikkareiden keskuudesta. On itsetuntoa alentavaa seu-rustella jonkun sellaisen kanssa, jonka tulot tulevaisuu-dessa saattaisivat olla huomattavasti alemmat. Jos sopi-vaa oikkaria ei ole tarjolla, voi vaihtoehtoisesti tyytyä lääkäriin, diplomi-insinööriin tai ekonomiin. Tärkein-tä joka tapauksessa on seurustelukumppanin akateemi-nen loppututkinto. Pääsäännöstä on kuitenkin poiket-tava kaikenmaailman filosofian maistereiden kohdalla. Alemmantasoisen koulutuksen omaavat kumppanit ovat kiellettyjä. Erityisluvalla voi vanhemmiltaan saada suos-tumuksen, jos kumppanin perhe on varakas tai muuten mairittelevalla tavalla ansioitunut.

AmmatinvalintaKaikista tulee tietenkin asianajajia ja tuomareita.

Mikä on lakimiesvitsien ongelma? - Lakimiehet eivät pidä niitä hauskoina, eikä kukaan muu

pidä niitä vitseinä.

Paljonko on 1+1? - Insinööri: Yksiselitteisesti ja eksaktisti 2. - Ekonomi: Se nyt riippuu vähän suhdanteista, markkinatilanteesta ja niin edelleen... - Lakimies: Paljonko haluat sen olevan?

Et kai sinä ota maksua vanhalta luokkatoveriltasi pienestä lainopillisesta kysymyksestä?

-En tietenkään. Vain vastauksesta.

Miksi kutsutaan hymyilevää, selvää ja kohteliasta ihmistä lakimiesseminaarissa?

- Tarjoilijaksi.

Alexandra, lukiolainen:

”Mieleen tulee Sinkkuelämää-Miranda. Oikkarit pukeu-tuvat konservatiivisesti ja ura on heille erityisen tärkeä.”

Jeremy, USA:

”Oikeustieteen opiskelijat ovat mielestäni älykkäitä, jot-ta he pääsevät sisään oikikseen.”

Elina:

”Oikeustieteen opiskelijat ovat jämptejä ja jämeriä. He ovat tietoisia itsestään ja myös asemastaan.”

Satu:

”Oikeustieteen opiskeli-jat ovat suorittajia. He ovat ahkeria ja uraorientoitu-neita.”

Johanna, 73 vuotta:

”Mielestäni oikeustieteen opiskelijat ja juristit yleensä ovat pyrkyreitä. He ovat kieroja, mutta samaan aikaan taitavia.”

Hansen Spellemann:

”Mielestäni oikeussysteemi ei toimi. Ylipäänsä koko maailmassa juristeilla on yhteydet mafiaan. ”

Elial:

”Oikeustieteen opiskeli-jat panostavat vain yh-teen asiaan, ja kokonais-kuva unohtuu. Heidän mielessään on lähinnä uraputki. Miehet ovat oi-kiksessa etsimässä hyvä-tuloista naista ja naiset miestä.”

Riina, 4 vuotta:

”Lakimies on se joka antaa lakin ylioppilasjuhlissa. Sillä voi myös itsellä olla lakki päässä.”

37

36

Gallup: Millaisia mielikuvia sinulla on oikeustieteen opiskelijoista ja juristeista?

Annika Juvonen ja Albert Mäkelä

38

ONNEA VALMISTUMISESTA!Sarjassa seurataan vastavalmistuneiden publiikin jälkeisiä liikkeitä. Tällä kertaa tapaamme kesäkuun publiikissa valmistuneen Sarita Schröderin, joka tun-netaan erityisesti OAVK:n puheenjohtajana.

Onneksi olkoon uusi oikeustieteen maisteri! Miltä nyt tuntuu?”Samalla sekä helpottuneelta että haikealta. Nyt kun tutkintoto-distus on kädessä, voin iloita: ’Ei enää koskaan ymppää, hallintoa tai oikeusteoriaa. Ei enää koskaan lakikirjabingoa PI:ssä!’ Oikea aikuisten elämä ja aikuisten velvoitteet tuntuvat kuitenkin vielä vähän pelottavilta, ja jään kaipaamaan opiskeluajan tiettyä huo-lettomuutta.”

Kuvaile hieman gradusi syntyvaiheita. Millaisia tuntoja se herättää sinussa näin jälkeenpäin?”Graduni syntyi alkuvuodesta hyvin intensiivisellä aikataululla töiden ohessa. Stressiasteikolla pääsykoekevätkin kalpenee gra-dukevään rinnalla. Näin jälkeenpäin olen kuitenkin tyytyväinen, etten epätoivon hetkinäkään antanut periksi ja luopunut asetta-mistani aikataulu- ja muista tavoitteista. Lopputulos ylitti omat odotukseni ja hermoromahdukseltakin vältyttiin.”

Jäätkö erityisesti kaipaamaan jotakin opiskelijaelämästä?”Vapaapäiviä keskellä viikon, monen tunnin maailmanparannus-lounaita Unicaféssa, kiireettömiä latte-taukoja Café Portaalissa ja ehdottomasti eniten kaikkia niitä ihania opiskelukavereita, joita ei nykyään ehdi tapaamaan läheskään niin usein kuin haluaisi.”

Entä mitä et ehdottomasti jää kaipaamaan?”Viime hetken tenttipaniikkia, viime hetken semmapaniikkia, viime hetken gradupaniikkia…”

Olemme kuulleet, että olet jatkanut valmistumisesi jälkeen lakimiehenä asianajotoimistossa. Mitä muita suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?”Toivoisin voivani palata vielä jonain päivänä koulun penkille, kenties suorittamaan toista maisterintutkintoa. Myös länsinaapurin LL.M.-ohjelmat houkuttelevat... Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen työhöni, jossa olen jo päässyt mukaan moniin mielenkiintoisiin ja haastaviin toimeksiantoihin.”

Millaisia terveisiä haluat jättää vielä kirjaston penkeille ja luentosaleihin jääville, etenkin syksyn uu-sille oikeustieteen opiskelijoille?”Ottakaa opiskeluajastanne kaikki irti. Kokemusten kerääminen ja opiskelukavereihin tutustuminen on vähin-tään yhtä tärkeää kuin opintopisteiden haaliminen.”

Kiitos haastattelusta ja vielä kerran lämpimät onnittelut, Sarita!

Sarita Schröder

Saritan gradun nimi oli Look-alike-tuotteet ja brändin goodwill-arvon suoja.

Kun sä lähdet lappiin... tai Alpeille... älä juo Captain Morgania. Me alppireissulla mukana olleet voimme nimittäin todistaa, että se johtaa läpi euroopan kestävään laattaputkeen sekä kanssamatkustajien jopa vihana purkautuviin negatiivisiin tunteisiin.Näin kävi Rinnerikollisten matkalla 2010.Teksti ja kuvat Rinnerikollisten hallitus

ÄLÄ ANNA MUILLE!

Matkamme alkoi eräänä sateisena päivänä bussin juuri irtauduttua senaatintorin laidalta kysymyksellä: ”Hei, eiks toi oo Heini, joka juoksee meidän perässä?!” Mina damer o herrer, kyllä, se oli eräs nimeltä mainitsematon Heini, jonka kavuttua bussimme kyytiin pääsimme aloit-tamaan matkamme kohti Alppeja. Kiitos GG:n, vauvavitsien sekä mahtavan kuskipariskun-nan, pääsimme ”lyhyen” bussimatkan jälkeen alppipum-mien paratiisiin, lautailijoiden laskumeccaan ja afterski-ihmemaahan, Chamonixiin. Hallelujah!!

Lunta? Paljon!Aurinkoa!? Kyllä!!!Afterski?! Mahtava!Kanssamatkustajat?! Parhaita!Ihan ok reissu?!?! Ei! Unfair enough ettet päässy mukaan!!!Hehkutusta?! Jeps, tarpeeksi! Bussimatka vaati joiltain jopa parin päivän palautumisen, mutta tiistaihin mennessä koko 50 hengen konkkaronkka oli iskukykynsä huipussa ja valmiina taklaamaan all-you-can-eat-fondueillallisen. Chamonix sai illallisten myötä kokea sitsilaulujen riemun poikkitie-teellisen seurueemme viihdyttäessä ravinto-laväkeä epävireisellä, mutta sitäkin lujem-malla esityksellään. Koko retken matkalais-ten päässä soinut Mikko Alatalon Älä anna muille vakiinnutti asemansa alppireissun vi-rallisena älä-soita-sitä-enää -biisinä. Kuten kaikki tietävät, joukon kasvaessa tyh-myys tiivistyy ja muotitietoisuus häviää tyystin. Näin kävi myös meille – tai siis pojil-le. Tarkemmin sanottuna vanhat ja ”viisaat” hallituspoi-kamme erehtyivät kasvattamaan ”reissuviikset”. Yllättä-en viikset toimivatkin joka tilanteen hämäysvälineenä ja

keräsivät sekä paikal-listen että matkalais-ten herpaantumatto-man huomion. Eräskin lääkisläinen viiksival-lu aiheutti henkilö-kunnan keskuudessa hämmennystä, kaiken muun lisäksi, ilmaan-tumalla kerta toisensa jälkeen ovelle hotelli-managerin tullessa uh-

kailemaan häädöllä kutakin huonetta vuorollaan. Chamonixin kevät ja komeat miehet innoittivat jotkut reissun tytöt kiistelemään kovaäänisesti erään kuuman ruotsalaismiehen ulkonäöstä ja siihen liittyvistä omistus-suhteista (reissun poikien vastustaessa keskustelua aivan

yhtä kovaäänisesti). Kiihkeän ja monivaiheisen suomen-kielisen keskustelun päätteeksi kyseinen mies toivot-ti tytöille hyvää päivän jatkoa på finska. Hieman noloa. Mutta ei mitään, mitä Chambre Neuf’n afterski ei kor-jaisi. Ei laskettelua ilman juhlimista. Ja juhlimista kyllä riitti. Oli kiintiövammoja, synttärisankarin shampanjapullon avaamista suksella ja juhlimista seuraavia huimia lasku-ja. Oli aurinkoisia päiviä ja hämäriä strippiklubikeikkoja and as the cherry on top, bussimatka takaisin. Mitä siel-

lä tapahtuikaan, that’s a secret we’ll never tell. Huippureissu. Ilmoittautuminen vuo-den 2011 reissulle alkaa pian. Don’t miss it. You know you love me, XOXO Rinnerikolliset P.s. Kirjoittavat tietävät olevansa säälittä-vän koukussa GG:hen ja lupaavat mennä

vieroitushoitoon ennen kolman-nen tuotantokau-den Suomen ensi-iltaa.

P.p.s. Kirjoittajat myös tietävät olevansa keskivertoa kau-niimpia, fiksumpia, parempia ja tyylikkäämpiä, sekä las-ketteluvaatteissa että afterskissä. Käyks kateeks? Terve-tuloa Rinnerikollisiin.

39

Vihkiäisistä vie kulkue kirkkoon

Juhlallisten vihkimisten, OTT Jarkko Tontin kirjoitta-man ja Noora Dadun lausuman lain ydintä koskevan promootiorunon, ultima Lötjösen puheen ja promootto-ri Kankaan onnittelusanojen jälkeen promootioakti päät-tyy Maamme-lauluun ja juhlayleisön järjestäytymiseen juhlakulkueeksi, joka Sibeliuksen Andante festivon soi-dessa siirtyy ulos, alas yliopiston korkeita portaita ja siististi punaista mattoa pitkin kohti Tuomiokirkkoa. Ja-panilaiset turistit hämmästelevät ja kuvaavat seuruetta, joka helteisenä kevätpäivänä tekee matkaa keskellä Hel-singin kaikkein ydintä juhlallisesti frakeissa ja iltapu-vuissa. Harvoin sitä on itsekään päässyt näin juhlallista tapahtumaa todistamaan saati siihen näin osallistumaan.Tuomiokirkossa juhlajumalanpalveluksessa pian jo piis-pan tehtävät jättävä piispa Huovinen saarnaa hyvästä ja pahasta, jotka kuuluvat oleellisesti siihen maailmaan, jota promovoidut tohtoritkin ovat käsitelleet ja tulevat tulevaisuudessaan käsittelemään. Kuorona toimii juristi-kuoro Lain Huuto, mikä sekin osoittaa, että kaikki on todella mietitty tarkkaan. Kirkossa hiljentymisen jälkeen vuorossa on vielä viimeinen matka kulkueena takaisin yliopistolle, missä vuorossa ovat onnittelut ja ryhmä-kuvat. Muodollinen juhla onkin sitten ohi ja jäljellä il-tajuhla illallisineen ravintola Kalastajatorpalla, pykälis-teillekin tutuksi tulleessa ympäristössä, missä ohjelmaan kuului kuulemma mm. kunniatohtori Kennedyn mainio puhe ja muutenkin oikein iloista juhlintaa.

Varjo-ohjelma täydentää juhlaviikon

Virallisen ohjelman, joka alkoi jo keskiviikkona promoo-tioseminaarilla, lisäksi tohtoreiksi vihittävien viikkoon kuului myös varjo-ohjelmaa, kun tohtoriksi vihittävät kokoontuivat keskiviikkoiltana oikeustieteellisen tiede-kunnan historian ensimmäisiin miekanhiojaisiin miek-kojaan hiomaan ja nauttimaan hyvässä seurassa erilaisis-ta herkuista, joita kukin oli paikalle tuonut oman ma-kunsa mukaan. Arvokkaan puheen miekalle piti tohto-riksi promovoitava Ervasti.

Lauantaina puolestaan oli vuorossa purjehdus, tohto-reiksi vihittyjen kesäinen huviretki, jolle osallistui myös tohtoreiden seuralaisia ja perheitä. Lauantainakin aurin-ko suosi mukavasti merellä ylioppilaslakkeihin sonnus-tautuneita ja viimeistään nyt rentoutuneita juhlijoita ja

osa jatkoikin juhlahumussa vielä purjeh-duksen jälkeen. Kunnon juhlaviikko todellakin siis!

Erinomaisesti onnistuneen varjo-oh-jelman seurauksena tarkoituksena oli-si seuraavaksi Hakalehto-Wainion mu-kaan saada miekanhiojaiset ja purjehdus osaksi myös virallista promootio-ohjel-maa, mitä ne monen muun tiedekunnan promootioissa ovatkin. Esimerkiksi Tu-russa kuulemma näin jo on, ja sieltä oli-kin kuulemma haettu myös vähän apua varjo-ohjelman järjestämiseen.

Haussa kiva kriittinen tohtori

Millaisia ovat sitten nämä juhlitut toh-toreiksi vihityt? Parasta kysyä näin lo-puksi itse tohtoreilta. ”Erilaisia, riittä-vän älykkäitä, sairaan kivoja”, kuuluvat

viisaiden vastaukset. Kuka tahansa voi kuulemma väitel-lä. Paikalla tohtoripromootiossa (ja myös varjo-ohjelmas-sa) oli runsaasti myös niitä tohtoreita, jotka ovat siirty-neet yliopistolta muualle maailmaan uraa luomaan, joten tohtoriksi voikin hyvin väitellä, vaikka ura yliopistolla ei olisikaan välttämättä itsellä tähtäimessä. Väittelemään siis!

Tohtoriksi promovoidun Ervastin mukaan tohtoreita yh-distää myös se, että he osaavat ajatella kriittisesti. Var-masti tästä onkin hyötyä tavoitellessa korkeinta oppiar-voa, osataan rikkoa oikeudellisia perinteitä, mutta myös luodaan uusia perinteitä. Ehkä osa nyt tohtoreiksi vihi-tyistä on paitsi vuonna 2060 vastaanottamassa riemul-la riemutohtoriutta, niin myös kymmenen vuoden pääs-tä tohtoripromootiota järjestäessään sekä toteuttamassa vanhoja arvokkaita perinteitä että luomassa mahdolli-sesti uusia. Kuten nyt luotua perinnettä, jonka mukaan mukana tulisi aina olla yksi Suvianna.

Oikeustieteen suuri juhla

Aurinko paistaa Helsingin yliopiston päärakennuksen suuren juhlasalin ikkunoista sisään promoottori Urpo Kankaan lausuessa suuria sanoja latinaksi. Oikeustie-teellisen tiedekunnan tohtoripromootioakti on alkanut ja tieteen jumalat hymyilevät, on erinomainen päivä juhlintaan.

Tilaisuus on tapahtumien kulul-taan ja tunnelmaltaan hyvin juh-lallinen, arvokas ja tarkoin en-nalta suunniteltu. Edellisenä päi-vänäkin kaikkea on harjoiteltu tuntikausia. Musiikki, puheet ja vihkimiset kaavoineen huoku-vat kaikki suurta juhlaa. Riemu-tohtoreiksi, kunniatohtoreiksi ja tohtoreiksi vihittävät, tiedekun-nan ja yliopiston edustajat, vihit-tävien seuralaiset ja kunniavie-raat, kaikki ovat yhdessä naut-timassa juhlasta parhaimpiinsa pukeutuneina ja tarkasti saliin sijoitettuina. Ennen vihittävien saapumista juhla-kulkueena istunkin ensin vahingossa tohtoriksi vihittä-vien paikalle. Ehkä sitten vielä joskus.

Tulevaisuuden tohtorit

Paikalla on lisäkseni vain yksi opiskelijaedustaja Pykä-lästä sekä toinen pykälisti juhlallisesti ja arvokkaasti vas-taanottamassa riemutohtoriutta symboleineen. Kyseessä ei siis varsinaisesti ole mikään opiskelijoiden juhla, vaik-ka paljon onkin opiskelua vaatinut nyt promovoitavien ja juhlittavien taival. Promovoitu Suvianna Hakaleh-to-Wainio painottaa, että tohtoreiden, tiede-kunnan ja oikeustieteen juhlaviikkoon tulisi-kin integroida jotenkin mukaan myös opiske-lijat ja Pykälä.

Kun promootio on yleensä kymmenen vuoden välein, suurelle osalle opiskelijoista tapahtuma ei osu kohdalle omana opiskeluaikana. Se on mielestäni harmillista, sillä pienempikin ripa-us juhlatunnelmaa voisi antaa runsaasti eväi-tä tulevaisuuteen ja elämään, näyttää että sit-keä työ opintojen ja tieteen saralla voi sekin olla palkitsevaa, myös näin ulkoisin kriteerein; upea juhla, hattu henkisestä itsenäisyydestä, miekka taistelusta korkeimman sivistyksen puolesta, diplomi vahvistuksena tiedekunnan promootiopäätöksestä. Tähän päälle tulee tie-tysti vielä se oma uraauurtava tutkimus.

Haluatko promootioon?

Kun Pykälän juhlaviikosta pääsee nauttimaan sisään-pääsyllä tiedekuntaan – mikä tietysti on hyvin haasta-vaa, vaatii tohtoripromootio vielä paljon enemmän työtä ja aherrusta. Työ on kuitenkin nyt jo tehty, 69 promo-

voitavaa tohtoria on jo väit-telynsä väitellyt ja tohtori-promootio onkin ensisijaises-ti ansaittua nauttimista työn hedelmistä. Vain priimus- ja ultimatohtorivihittävät joutu-vat tilaisuudessa vielä tuleen, kun Pykälän vuoden opetta-jaksikin valittu priimus Sa-kari Melander joutuu toh-toreiksi vihittävien puolesta vastaamaan tohtorikysymyk-seen, jonka tarkoituksena on muistuttaa niiden opintojen vakavuudesta, joita vihittävät tohtorit ovat harjoittaneet, ja

ultima Lötjönen pitää tilaisuuden lopussa juhlavieraille puheen. Molemmat suoriutuvat näistä tehtävistään erin-omaisesti.

Toinen hyvä vaihtoehto päästä osalliseksi näistä juh-lahulinoista on kunniatohtorius. Kunniatohtoriksi voi päästä jonkin merkittävän saavutuksen tai uraauurtavan toiminnan ansiosta. Tiedekunnan tekemä valinta kun-niatohtoreista voi olla myös esimerkiksi poliittisesti vä-rittynyttä, kuten promoottori Kangaskin promoottorin puheessaan kertoo historiasta. Ainakin tällä kertaa kun-niatohtoreiden joukko on myös hyvin kansainvälistä, sil-lä kunniatohtoreiksi vihitään mm. toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuon ja presidentti Pauliine Koskelon lisäksi

40

41

Mikä sai Sinut aikoinaan valitsemaan oikeustieteen opinnot? ”Lapsena en haaveillut juristin urasta. Ajattelin, että oikeus-tieteen opinnot mahdollistaisivat monet ammatit.”

Miten kuvailisit opiskeluaikaasi? Millainen opiskelija olit?”Olin opiskelijana ahkera. Muuna aikana harrastin opiskeli-japolitiikkaa ja bailasin. Koko opiskeluaika oli upeaa, sopivas-sa suhteessa tiivistä opiskelua ja vapaa-aikaa.”

Olitko opiskeluaikanasi mukana jonkin opiskelijajär-jestön toiminnassa? ”Olin Pykälä ry:n, HYY:n ja Helsingin Keskustanuorten halli-tuksessa. Välillä harrastustoiminta vei kaiken ajan noin puo-lentoista vuoden aikana.”

Työskentelitkö opintojesi ohella tai kesäisin jossakin?”Olin ensimmäisen vuoden aikana töissä kaikki viikonloput Fazerin kahviloissa.”

Oliko työnteko opiskelun ohella yleensä tavallista tuo-hon aikaan? ”Se oli luonnollista. Minulla ei ole muistikuvaa erityisestä suhtautumisesta.”

Mikä oli lempioikeudenalasi? ”Pidin eniten valtiosääntöoikeudesta ja kansainvälisestä oi-keudesta.”

Teitkö valintoja tulevaisuuden urasi suhteen? ”Suuntauduin tietoisesti julkiselle sektorille.”

Haluaisitko siirtää omista opiskeluajoistasi jotakin ny-kyopiskelijoille?”Haluaisin siirtää nykyopiskelijoille vapauden. Opiskeluai-kana pitää voida harrastaa ja elää, ei vain opiskella.”

Mikä on paras muistosi opiskeluajoilta?”Mieleen jäivät erityisesti opiskelijakaverit ja yhteiset juhlat

sekä tiiviit tenttiluvut.”

Mitkä asiat motivoivat Sinua suorittamaan tutkinnon loppuun? ”Oli selvää, että piti valmistua ja saada työpaikka. Valmistu-minen tuntui upealta, mutta myös haikealta.”

Mikä oli ensimmäinen työpaikkasi valmistumisen jäl-keen ja miten päädyit sinne? ”Menin auskultoimaan ja sen jälkeen juristiksi kunnalliseen työmarkkinalaitokseen äitiyslomasijaiseksi.”

Koetko, että jokin asia olisi johdattanut Sinua työuralla-si valmistumisen jälkeen? ”Sattuma johti siihen ensimmäiseen työpaikkaan. Sain tie-tää siitä, hain ja pääsin. Olen ollut hyvin monenlaisissa työ-tehtävissä: työmarkkinajuristina, ulkoasiainministeriössä KAVAKU:n jälkeen ja sitten kaupunginlakimiehenä, joka oli hyvin monipuolista pienessä kunnassa.”

Miten aiempi työkokemus on ollut hyödyksi nykyises-sä tehtävässä?”Sanotaan että työkokemuksesta on hyötyä.”

Miten työpäiväsi tavallisesti kuluu?”Kaikki päivät ovat erilaisia, mutta kokouksia on paljon. Päi-vä alkaa aamu yhdeksältä kokouksilla ja viimeinen päättyy yleensä kello 18.30.”

Opintojen

Sarjassamme eri juridiikan alojen ammattilaiset muistelevat opiskeluaikaansa ja valmistumisen jäl-keistä työelämäänsä. Tässä numerossa haastatelta-vanamme on Suomen entinen pääministeri ja ny-kyinen europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki, joka opiskeluaikanaan vaikutti myös Pykälän halli-tuksessa.

Teksti Nina ToivonenKuva Lari Lievonen

jälkeen ””Ikävintä on matkustaminen Stras-bourgiin.”

42

Mikä nykyisessä työssäsi on parasta? ”Parasta ovat vaihtelevuus, kansainvälisyys, moni-puolisuus ja erilaisten kulttuurien kohtaaminen.”

Entä mikä on ollut haastavinta tai ikävintä?”Ikävintä on matkustaminen Strasbourgiin.”

Millaisia ominaisuuksia tai taitoja koke-muksesi mukaan euro-parlamentaarikol-ta vaaditaan?”Suurta apua on hyvistä sosiaalisista taidois-ta, mielenkiinnosta eri kulttuureihin, historian tuntemuksesta ja kielitaidosta.”

Mitä toivot työltäsi tulevaisuudessa? ”Jatkuvuutta.”

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää In-ter Vivoksen lukijoille, oikeustieteen ylioppilaille?”Eläkää, opiskelkaa ulko-mailla, mat-kustakaa, hankkikaa kielitaitoa, äl-kääkä aliarvioiko mitään maata.”

43

44

45

Sarjassa vieraillaan pykälistien kotona

Teksti Anette Laulajainen

Kuvat Jasmiina Jokinen

Boksissa|on|elämää Omstart!Pykälän oman lempilapsen, pimeän syksyn pelastajan, vuodesta toiseen ilahduttavan Spexin ohjaksia pitää tällä kertaa käsissään Henri ”Henkka” Heikkonen, joka on jo muu-tamana vuonna eläytynyt eri rooleihin Spe-xin näyttelijätiimissä. Vaikka Spexin valmis-telut ovat jo kovassa käynnissä, ennättää oh-jaaja hyvin ottamaan vastaan IV:n toimittajat kotonaan Helsingin Hämeentiellä. Muutosta asuntoon on kulunut vasta muutama päivä, mutta mikään ei kieli hiljattaisesta urakasta. Vierailijoiden onkin vaikea uskoa, että joku on todella saanut tavaransa purettua paikoil-leen näin nopeasti. Asukas kertoo muutaman elementin kuitenkin vielä uupuvan asunnos-ta. Lisäksi Henkka myöntää, ettei asunnon siisteys johdu toimituksen vierailusta: tu-paantuliaiset on tarkoitus järjestää seuraava-na päivänä.

Jokaisen naisen unelmayksiö

Asunnon edellisen asukkaan ketjupolttami-sesta kielii vain kellertävän jääkaapin oveen jäänyt puhdas valkoinen ympyrä kohdassa, johon oli liimattu tarra, ja vastaremontoidun asunnon seinät hohtavatkin valkoisuuttaan. ”Jäätävän iso tiskikone” saa ylen määrin ke-huja haltijaltaan. ”Sinne mahtuu kaikki mun astiat – tai no oikeastaan melkeen koko mun omaisuus”, Henkka nauraa. Valtava vaatekomero on har-vinaisuus, jota ei aivan jokaisesta opiskeli-jaboksista löydykään. ”Oikeastaan tämä on jokaisen naisen unelmayksiö. Ja sitten tääl-lä asun minä!”, hän hymyilee. Kalusteet ovat pääosin peräisin sukulaisten nurkista, mut-ta sohvan Henkka on itse hankkinut. Siihen on muodostunut selvä kuoppa siihen kohtaan, mihin hän asettautuu aina ennen tenttiä tyyny sylissään tutustumaan tiedekunnan tutkintovaatimuksiin.

u

Kesän ollessa kauneimmillaan Pykälän Spexin 2010 ohjaaja Henri Heikkonen odottaa jo syksyä. IV pääsi käymään kylässä Spex-tähden kotona Hämeentiellä.

Valtava tiskikone saa Henkalta paljon kehuja.

Seinälle ripustamista odottava taulu on lahja siskolta ajokortin saamisen johdosta.

46

47

Toinen koti Kalliohovissa?

Nähtäväksi jää, ennättääkö ohjaaja viettää ollenkaan ai-kaa kodissaan syksyn koittaessa ja Spex-koneiston pyö-rähtäessä täydellä teholla käyntiin. Huippusalaista käsi-kirjoitusta valmistellaan kuumeisesti koko kesän ajan, ja syyskuussa alkaa spektaakkelin varsinainen toteutus. Mitä odotuksia ohjaajalla on koitoksen suhteen? ”Odotan varmaan eniten mahtavaa yhteishenkeä ja on-nistumisen iloa.” Henkka korostaa painokkaasti kaikkien spexareiden – niin maskeeraajien, markkinoinnin kuin jokaisen muun-kin tiimin, työpanoksen merkittävyyttä. ”On vähän vaikea näyttää Horatiolta, jos maskia ei ole, ja tuolille hankala istua, jos lavastustiimi ei ole sitä tuunan-nut ja roudannut paikalle.”

Spexin kotina tunnettu Kalliohovi on Henkalle todella tuttu paikka. Harjoitusten, läpimenojen ja muiden puu-hien jälkeen tie kulkee usein kohti Vaasankadun kanta-paikkaa. Legenda kertoo, että Spex löysi alunperin tien-sä kyseiseen baariin halvan oluen ja pizzan perässä.”Henkilökuntakin on iloista, koska he tietävät, että kol-men kuukauden ajan kassaan kilahtaa spexareiden ra-hat”, Henkka nauraa.

Tentteihin lukemi-nen sujuu leppoisasti omalla sohvalla.

Vaatekomero on niin suuri, että sinne

mahtuisi hyvin asus-tamaan vaikka ali-

vuokralainen.

Spexiin liittyy monia hauskoja muistoja, ja ilmeisesti tämä vuosi ei ole jäämässä Hen-kan viimeiseksi Spexin parissa.

”Veikkaan, että yhteensä olen mukana kahdeksan ker-taa.”

Ensi vuonna Henkan suunnitelmissa on palata näytte-lijäksi ohjaamisen jälkeen.

Entä mitkä ovat ohjaajan terveiset kaikille niille, jot-ka vielä harkitsevat spexareiden joukkoon liittymistä syksyllä?

”Spex on parasta, mitä vaatteet päällä voi tehdä.”

Tentin pelastajat, kauniin vihreät lakikirjat, ovat saaneet näyttävän paikan asunnossa.

48

49

MIKKO-SEDÄN PUISTOTESTIPuistossa ilta viilenee, Mikko puistosta toiseen hyppelee. Onnea on siis viettää aurinkoise-na päivänä city-juhannusta. Myytti autiosta helsingistä juhannuksena on selkeästi melko totta, vai onkohan sittenkään? Mitä voikaan ei-stadilainen edes löytää helsingistä? Joskus kiersin kaupunkia jotenkin vastaavasti, sen tapahtuman nimi taisi olla Phuksiaiset.Teksti ja kuvat Mikko Rudanko

Ruttopuisto

Tämäkin tarinani alkaa rutos-ta. Ruttopuisto, vanha kirk-kopuisto, on mielenkiintoi-nen paikka hengailla. Koke-muksesta totean, että kaikki eivät kuitenkaan välttämättä pidä siitä, että hautausmaal-la dokataan. Vanha hautaus-maa joinekin vielä säilyneine hautakivineen on nykyään asemakaavassa suojeltu his-toriallinen puisto, ei kuiten-kaan kovinkaan valtava sellainen. Ihan kiva, muttei täydellinen.

Pienimuotoista mölkkyilyä puistos-sa mahtuu kyllä harrastamaan, mut-ta ei välttämättä paljon sen suurem-pia aktiviteetteja. WC:tä puistosta ei löydy eikä myöskään ihan vierestä enää kauppoja, mutta keskusta kaik-kine palveluineen on kuitenkin lä-hellä tätä mm. Lönnrotinkadun ja Yrjönkadun ympäröimää puistoa. Puistossa on useita penkkejä, jotka näyttävät olevan tä-nään hyvin suosittuja, ja roskat menevät kätevästi valta-viin Pafeboxeihin. Mieleni tekee kuitenkin kohti Koffia, vaikka huomaan sen vasta sinne eksyttyäni.

Sinebrychoffin puisto

Koffin puisto Bulevar-din varrella on var-masti yksi Helsingin suosituimmista puis-toista, täynnä nurmea, joka suorastaan kut-suu luokseen. Penkke-jä puistossa ei ole, ehkä siksikin vanhempaa vä-keä ei näy. Porukkaa puistossa riittää kuiten-kin juhannuksenakin, sekä rohkeasti ottamassa aurinkoa että iloisena erilaisten aktiviteettien parissa. Kyllä aurin-koisessa säässä jopa kylmä Koffkin maistuu mukavasti, tuumin ja korkkaan juhannuksen. Lähellä on kaupan li-säksi myös Alko. Mitenkäs muutenkaan.

Punavuorelaiset ovat kuulemma useasti valitelleet puis-tossa tapahtuvasta juhlinnasta ja sen aiheuttamasta sot-kusta, mutta näin päiväsaikaan kiitettävän nopeasti hä-viävät kaikki tyhjät pullot ja tölkit juhannuksenakin. Puisto näyttää myös hyvin siistiltä ainakin tänään. Toi-vottavasti jatkossakin. Roskatkin menevät kätevästi Pa-feboxiin. Muista puistoista poiketen täältä löytyy myös maksuton WC. Muissa kohtaamissani puistoissa ilmaista

onkin yleensä vain pisoaaripuoli, joka kuu-lemma sopii naisillekin. Mikäs siinä, kaivo kuin kaivo.

Kaivopuisto

Suuressa ja mahtavassa Kaivopuistossa tilaa todella riittää, minkä vuoksi puisto on tun-nettu sekä nuorison vapaa-ajanviettopaik-kana että vappupäivän juhlanäyttämönä. Näin tyhjänä puiston näkeminen tuntuukin oudolta. Tilaa on kuitenkin yleensäkin mu-

kavasti vaikka harrastaa sellaisia ak-tiviteetteja kuten pesäpallo tai ulti-mate.

Lähellä ovat paitsi tietysti ravintola Kaivohuone, jossa voi jatkaa iltaa (ei kuitenkaan tänään), niin myös esim. Café Ursula, joka näin juhannukse-nakin näyttää olevan melko täyn-nä. Sekä tietysti jäätelökioski. Se jos mikä on oleellista. Hienoisena mii-nuksena kaikki tiet Kaivopuistossa näyttävät olevan täynnä paskaa. Il-meisesti meren läheisyys tuo selke-

ästi myös omat veronsa. Eikä löytynyt Reginaakaan täl-lä kertaa. Kaikkea ei voi siis saada. Kannattaa kuitenkin kurkottaa tähtiin, totean lonkero kädessäni.

Tähtitorninmäki

Kymmenien metrien korkeuteen yltävä Tähtitor-ninmäki on hyvin rauhallinen puisto läheisestä Eteläsatamasta huolimatta. Toisaalta Olympiater-minaali tarjoaa tarvittaessa myös mahdollisuuksia äkkilähtöihin. Näköala puistosta on oikein muka-va. Roskikset ovat melko pieniä, mutta niitäkin on kohtuullinen määrä, eivätkä ne varmastikaan tule tänään täyttymään, vaikka turistitkin tunke-vat niihin näköjään kaikenlaista. Mitään valitta-mista minulla ei kuitenkaan ole enkä tänään taida joutua haaksirikkoonkaan. Merta katseltuani jat-kan retriittini jälkeen taas matkaa. Ei, en soita po-

liisia sakotta-maan paria pa-nevaa, mutta en myöskään jää toiminnan h ava i t t u a n i tuleen makaa-maan. Kuulok-keista soivat sopivasti Ra-monesin sulo-äänet ja -säve-let ”Hey ho, let’s go!”.

Eira ja Ullanlinna

Aidattuja kukkaistutuksia, koris-teellisia puistonpenkkejä. Tunnel-man rikkoo vain suurempi ääne-käs joukkio grillailemassa. Vierei-sellä penkillä istuvaa vanhempaa naishenkilöä tämäkään ei kuiten-kaan häiritse. Ollaan Eirassa, il-meisesti yksinkertaisesti Eiran puistossa. Toisella puolel-la Tehtaankatua avautuu Tehtaanpuisto ja Mikael Agri-colan kirkko. Tällä puolella nurmi on kuitenkin selke-ästi vihreämpää. Siksikö tämä onkin huvilakaupungin-osa? En kuitenkaan jatka pidemmälle Eiraan, jos sitten oikeasti osaisinkaan. Maistiainen punssia, olen toivotta-vasti oikeilla jäljillä.

Seuraavaksi huomaankin istuskelevani viheriöllä ko-mean uusgoottilaisen Johanneksen kirkon ympäristös-sä. Muita gootteja ympärilläni ei näy, vaikka puistois-ta heitäkin voi kuulemma kai löytää. Hmm, Johannek-sen puisto? Niin paljon nurmialueita, en voi millään tie-tää nimeä niille kaikille. Ehkä jos oikein pitkään Stadia asuttaisin. Onneksi jokainen Pykälän puistokierroksel-le osallistunut tietää tätäkin lukiessaan jo hyvin, kuinka summittainen onkaan tämä tarinani (mutta oliko ensin muna vai kana?). Otan suunnan jonnekin. Päädyn yllä-tyksekseni suoraan Esplanadille.

Esplanadin puisto

Kolmeen osaan jakautuva Esplanadin puisto aivan Hel-singin keskustassa on sijaintinsakin vuoksi Helsingin suosituimpia ja ehkä jopa koko Suomen tunnetuimpia puistoja, ja melkoisen täynnä ihmisiä se on, etenkin te-rasseiltaan, näin juhannuksenakin. Strindbergin teras-silla tilaa vielä riittäisi, mutta jätän excun toiseen ker-taan, kun Strindbergin kuulemma pelastuu sittenkin. Ei tarvita siis ohiajavien auton tööttäyksiä. Ei niin, että autoja tänään paljoa näillä halmeilla näkyisikään. Mut-ta niin, historiallisesti herrasväen näyttäytymispuis-to, Espa, on nähnyt aikojen saatossa varmasti jos jon-kinlaista toimintaa. Täällä olisi oikein hyvä lukea tent-tiin. Jotain sellaista, jossa historian havinan voisi tuntea. Skumppakin maistuisi. Näissä tunnelmissa matka jatkuu kuitenkin kohti Kalliota.

Kallio ja kaverit

Kallion puistoista saisi vaik-ka kokonaisen oman tarinan-sa. Tällä kertaa esim. Tokoin-ranta jää valitettavasti koke-matta. Kossukin jäi kotiin. Kal-liossa olen muutenkin melko eksyksissä. Karhusta tunnis-tan Karhupuiston, bingo, kork-kaan lämpimän Karhun. Kovin rauhallista täälläkin. Ihmisiä löytyy kuitenkin kiitettävästi kaikkialta, Helsinki ei siis ole ollenkaan täysin autio.

Päädyn Torkkelinkadulle. Orapihlaja-aidan takaa avautuu vihreä taivas. Mu-kavassa pienessä puistossa ei näy valta-vasti muita ihmisiä. Lovely. Tänne voi-sin vaikka jäädä. Taas myös yksi lasten leikkipaikka; ovatko nämä lasten leik-kipaikkojen lisäksi sitten myös puis-toja? Mistä tunnistankaan ma oikean puiston? Tahi sen oikean?

Palaan Helsinginkadulle etsimään. Etsin Tauno Palon graniittipaasia, mutta päädyn kuitenkin ilmeisesti liian pitkälle. Josafatin kalliot puistoineen aivan Kertunke-pittäjäisten lähtöpaikalla on sekin uusi tuttavuus näin kesällä. Linnanmäen liepeillä oleva puisto kallion lael-la näyttää mukavan viihtyisältä. Vesi solisee purossa ja ympärilläni on hyvännäköisiä nuoria naisia. Mikäs kii-re meillä täällä maan päällä on? Näköjään täälläkään ei ole talvikunnossapitoa. Toivottavasti kestääkin siis vie-lä pitkään Stadin suvi, kukkain kukoistus ja riemu, muu huvi.

Töölönlahti

Linnanmäki on näköjään vielä auki, vaikka kello lyö kohta jo kymmentä. Reilusti kävijöitä on ilmeisesti ollut. Tänään en valitettavasti kuitenkaan enää ehdi huvitte-lemaan. Talvipuutarha, Ruusutarha. Tuosta pääsisi Kes-kuspuistoon ja m u k a v a s t i metsän keskel-le, ikään kuin kotoisiin tun-nelmiin, mutta mieleni ei nyt kuitenkaan te-kevi urheile-maan. Suun-taan sen si-jaan kohti Fin-landia-taloa ja Hakasa lmen puistoa. Komeat maisemat ja kaunis kiiltävä nurmi tääl-läkin, tällä nurmella kyllä viinikin nyt kivasti maistuisi. Tyydyn tällä kertaa kuitenkin energiajuomani viimeisiin pisaroihin. Kiva, että tänään ei ole edes uhannut sataa. Ilta kuitenkin jo viilenee.

Töölö

Matkaan ohitse Manalan, läpi Dagmarin-kadun ja vierestä Aalto-yliopiston kaup-pakorkean. Nurmea kaikkialla. Kuulem-ma kolmasosa Helsingin pinta-alasta on puistoja ja viheralueita. Ihan mukava jut-tu, mietin ja muistelen millainen olikaan tilanne Itä-Helsingissä. Ehkä pitäisi taas käydä sielläkin. Käännyn Mechelininka-dulta kohti Sibeliuspuistoa. Näin iltamyö-hään turisteja ei enää näy. Olenkin itse se turisti vieraalta maalta, kulkenut pitkän matkan tänään. Reppuni ammottaa tyh-

jyyttä ja kameran akku on vetänyt viimeisen henkäyk-sensä. Käännyn kotia kohti.

50

51

Tervetuloa oikikseen uusi phuksi! Koska koulun alkuun on kuitenkin vielä paljon aikaa, voit ottaa varaslähdön orientaatioviikkoosi IV:n toimituksen laatimilla puuhatehtävillä. Tiedämme-hän, että leikin ja oman oivaltamisen kautta saadaan aina parhaat oppimistulokset!

1. Ratkaise oikisaiheinen krypto

2. Etsi kuvista viisi eroavaisuuttajoka phuksin puuhasivut

u

52

53

3. Voi ei! Oikeuden perusteet -luento alkaa, mutta missä!? Etsi oikea reitti päärakennuksen isoon saliin!

Teksti Annika Juvonen ja Isabella Lehti

TESTAA MILLAINEN OIKKARI OLET!

Päätit aikanaan hakea oikikseen, koska…

a) olet halunnut juristiksi lapsesta asti.

b) ajatus syttyi lukiossa, etkä välivuoden jälkeen keksinyt enää muutakaan paikkaa.

c) kaikki kaveritkin päättivät hakea. Jotenkin sinä vain satuit pääsemään sisään.

d) vanhempiesi mielestä se oli sinulle parasta.

Oikiksen pääsykoe on juuri päättynyt. Sinä…

a) kiiruhdat kotiin tarkistamaan, kirjoitettiinko forum domicilii yhdellä vai kahdella iillä. Seuraavana päivänä jatkat opintojasi avoimessa.

b) juhlistat urakan päättymistä maltillisilla illanistujaisilla ja juot muutaman rentouttavan oluen/siiderin.

c) suuntaat illalla pääsykoebileisiin ja biletät rankasti. Itse asiassa urasi juoppona alkaa tästä.

d) päätät lähteä näöntarkastukseen, sillä näkösi on huonontunut sitten ylioppilaskirjoitusten.

On oikisurasi ensimmäinen päivä kello 23.55. Löydät itsesi…

a) Aleksandriasta valmistautumasta syksyn ensimmäiseen tenttikierrokseen. Oikeustaloustiede ja muut helpot tentit on hyvä suorittaa alta pois.

b) palaamasta kotiin mukavan illan jälkeen.

c) Sinulla ei oikeastaan ole tarkkaa kuvaa siitä missä olet. Joku kertoo seuraavana aamuna nähneensä sinut tuohon aikaan Sörnäisten metroasemalla laattamassa ja puhumassa sekavia. Löydät taskustasi myös epämääräisiä taksikuitteja.

d) kotoa nukkumasta. Et halua myöhästyä seuraavan aamun luennolta.

Tavoitteenasi on valmistua…

a) mahdollisimman pian, jotta voit suorittaa myös oikeustieteellisen jatkotutkinnon reilusti ennen kolmeakymmentä ikävuotta.

b) omassa tahdissasi, käythän samaan aikaan myös töissä.

c) hamassa tulevaisuudessa. Pelottava ajatus.

d) viidessä vuodessa.

Ensimmäinen tentti tulossa! Sinä..

a) olet tehnyt ensimmäiset tenttisi jo syyskuun alussa. Avoimen jälkeen ne ovat helppoja.

b) et ehtinyt valmistautua tenttiin työvuorojesi takia kovin hyvin, mutta lainaat ystäväsi muistiinpanoja, jotka osoittautuvat erinomaisiksi.

c) huomaat viikon päästä missanneesi koko tentin. Kokeneemmat pykälistit lohduttavat kuitenkin tentin hoituvan myöhemminkin.

d) panikoit muiden phuksien kanssa oikeudellisen ajattelun perusteiden kanssa. Olet valmistautunut hyvin, sillä et halua reputtaa ensimmäistä tenttiäsi.

Ensimmäisen vuoden jälkeen saat opintopisteitä kasaan

a) reilusti yli 60b) 30–50 c) 0–30 d) 50–60

4. Yhdistä suomen- ja latinankielinen vastinpari!

Tuomioistuin tuntee lain Pacta sunt servanda ei rikosta ilman lakia Audiatur et altera parsSopimukset ovat sitovia Nulla poena sine legeei kahdesti samassa asiassa Forum hereditatisVastapuolen kuulemisen periaate Jura novit curiaViran puolesta Ne bis in idemJäämistöriitojen oikeuspaikka Ex officio

ekstra: Reformatio in pejus -kiellon sisältö?

Oletko innokas lukuihminen vai arvostatko enemmän verkostoitu-mista ja kosteita illanistujaisia? Vastaa kysymyksiin heti ja saat tietää millain oikkari SINÄ olet! Ympyröi sinua parhaiten kuvaava vaihtoehto ja tarkista tuloksesi testin lopusta.

53

u

54

Now available in Finland!

Haluatko työskennellä yhdessä johtavista kansainvälisistä asianajotoimistoista, osaavienihmisten ja mielenkiintoisten työtehtävien parissa? Tarjoamme oikeustieteen

opiskelijoille mahdollisuuden tutustua liikejuridiikan maailmaan aitiopaikalta – keskelläasianajotoiminnan arkea. Kiinnostuitko? Lue lisää Trainee-ohjelmastamme ja muista

työskentelymahdollisuuksista osoitteessa www.twobirds.com

www.twobirds.com

Bratislava Bryssel Budapest Düsseldorf Frankfurt Haag Helsinki Hongkong Lontoo Lyon

Madrid Milano München Pariisi Peking Praha Rooma Shanghai Singapore Tukholma Varsova

GradRecAdFinland-190x270_106.10:Layout 1 11/06/2010 12:36 Page 1

Eniten a-vastauksia:

Ylisuoriutuja. Vau! Si-nulle opiskelu maistuu. Tavoitteesi on valmis-tua nopeasti. Saatat olla iältäsi hieman vanhem-pi tieteenharjoittaja tai muuten vaan innostu-nut opiskelemaan. Olet määrätietoinen ja tiedät mitä haluat, etkä anna minkään estää tavoittee-si saavuttamista. Kan-nattaa kuitenkin py-sähtyä miettimään, mitä elämältä todella haluat. Muistathan, että opiske-lijaelämän kuuluisi olla ihmisen huolettominta aikaa.

Eniten b-vastauksia: Oman tiensä kulkija. Et kauheasti välitä ympä-ristön sinulle asettamis-ta vaatimuksista, vaan teet niin kuin koet itse parhaaksi. Koska käyt opiskelujen ohella pal-jon töissä, ei aikaa aina riitä opiskeluun saa-ti Pykälän toimintaan. Olet jalat maassa olevaa tyyppiä, joka ei ole hel-posti muiden johdatelta-vissa.

Eniten c-vastauksia:

Huoleton bilettä-jä. Osaat todella naut-tia opiskelijaelämästä – vaikka sitten opiskelu-jen kustannuksella. Eh-tiihän sitä myöhemmin-kin! Kela hyväksyy aina hyvät selitykset ja voi-han se lakikirjabingokin aina välillä onnistua. Joskus kannattaa jättää bisse väliin, vaikka ka-verit houkuttelisivat-kin. Saatat yllättyä mi-hin raitistuminen saat-taa johtaa!

Eniten d-vastauksia:

Ahkera ja tunnollinen opiskelija. Olet kaikin puolin kiltti ja kunnol-linen. Kuljet turvallises-ti putken mukana koh-ti tulevaisuuttasi. Elä-määsi kuuluu opiske-lua, kavereita ja bileitä juuri sopivassa suhtees-sa. Valmistut viidessä vuodessa, kuten lähim-mät kaverisikin. Muis-ta, että joskus voi kui-tenkin olla parempi teh-dä toisella tavalla kuin muut!

Opiskelijahaalarisi on…

a) Et välitä saada käyttää haalaria. Se edustaa sinulle sellaista ajanviettoa, jota pidät joutavana.

b) melko uudenoloinen. c) kaikin puolin

opiskelijaelämän värittämä – on merkkejä, tuoksuja ja tahroja. d) huolella ommeltujen merkkien peittämä. Pykälistimerkki on ommeltu silmiinpistävän näkyvälle paikalle.

Phuksipistekorttisi…

a) Phuksipistekortti? Miten lapsellista.

b) täyttyi jokusella merkinnällä. Lopulta meripelastus siivitti myös sinulle pykälistimerkin.

c) tuli täyteen parissa kuukaudessa, tosin

onnistuit hävittämään sen pikkujouluissa. Sait kuitenkin uuden kortin nopeasti täyteen solmittuasi ensin läheiset välit phuksikapteeniin.

d) tuli onneksi täyteen. Olit hieman huolissasi siitä, mitä muut ajattelevat, jos et saa tarpeeksi merkintöjä.

Pykälän valiokunta- ja kerhotoiminta…

a) on ihmisille, jotka eivät halua keskittyä opiskeluun. Ja sinä taas haluat.

b) ei sinua kauheasti kiinnosta. Tykkäät kuitenkin käydä joskus bilettämässä Pykälässä.

c) on sinulle sydämenasia. Yhdistys on sinulle kuin toinen koti.

d) on ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita varten.

Jaksoit olla mukana jonkin aikaa, mutta kun tutut kaverit hävisivät, sinäkin päätit keskittyä opiskeluun.

Parasta oikiksessa opiskelussa on…

a) mahdollisuus suorittaa akateeminen loppututkinto nopeasti kirjatentein.

b) kaikki ne mahdollisuudet, joita työelämä tulevaisuudessa tarjoaa.

c) ystävät, bileet, ihmisten tunteminen. Pykälän toiminnassa pääsee mukaan paikkoihin ja tilanteisiin, joihin ei muuten olisi mahdollisuutta.

d) oikeastaan kaikki, ja välillä ei mikään Olet opiskelupaikastasi kuitenkin kauhean ylpeä, vaikka et kehtaa toitottaa asiasta.

56

57

Helsingin katukivetykset tuntuvat kesäisen lämpimil-tä sandaalien alla. Mistä ihmeestä tuo kaikki vehreys oi-kein ilmestyi? Vastahan kävin kevään viimeisessä tentis-sä. Helluntaista juhannukseen aika rientää uskomatto-man nopeasti. Keskikesällä taas kaikki äkkiä pysähtyy. Helsinki tyhjenee ja vetää henkeä. Loppukesästä alkaa uusi kuhina. Turistit täyttävät tilan, ja maalaiset. Suomi–Ruotsi-maaottelu on tuon invaasion huipentuma. Vielä ei olla niin pitkällä.

Keskikesällä on ylellistä istuskella Suurkirkon portailla tai selata yliopiston kirjaston lukusalissa joitakin satun-naisia löytöjä avokokoelman hyllyistä. Voi tuntea huima-usta Rotundan portaikoissa tai tunnelmoida lukusalin ikiaikaisissa pöydissä, antaa katseen vaeltaa ikkunois-sa, koristemaalauksissa, keskittyneiden lukijoiden pro-fiileissa.

Nousen pyörän satulaan, sivulaukussa vain pullo vet-tä, simmarit ja reilu oranssi-valkoraitainen froteepyy-he. Ohitan matelemalla hiljentyneen Porthanian. Taitei-len jalkakäytävää pitkin kävelykadulle. Edes kuluneen maastopyörän etuhaarukan kitinä ei häiritse menoa, ja miksi pitäisi. Ei Helsingissä tarvita mitään hienoa pyö-rää, nehän katoavat kuitenkin johonkin mustaan auk-koon kukin aikanaan. Kuulemma Kolera-altaassa makaa kymmenien tuhansien arvosta fillareita. Ostan jäätelön, eskimon, onhan nyt kesä. Maalaiset käyvät jäätelöautol-la, minä ostan oikeasta jäätelökioskista. Eikä mitään kul-makaupan ylikansallista höttöä, vaan paikallista tavaraa. Helsinki on jakomielinen paikka. Kesän ja talven ero on suhteettoman suuri. Helsinki on suurimman osan vuot-ta tuulinen ja kostea vähäpuheisten ihmisten kaupunki, jossa alavireiset toisen polven kaupunkilaiset puurtavat töitä hampaat irvessä, vaeltavat pimeydessä tulevista lo-mista unelmoiden. Illalla he pakenevat koteihinsa elä-mään yhtä ankeaa arkea. Ja kun se loman hetki sitten kerran saapuu, kesän kiihkoon hypätään sellaisella eh-dottomuudella, että oksat pois. Varsinkin nuoret, vai pi-täisikö sanoa, lapset.

Keväällä on lohdullista ajatella, että pian pääsee taas Suo-menlinnaan katsomaan aavaa merituulen tuiverruksessa, mutta tilaisuuden tullen ajatus tuntuu vähemmän hou-kuttelevalta. Suomenlinnaan kesä tulee myöhään.

Pitäisikö kurkistaa Kaisaniemeen? Mikä olisi siellä pela-ta tennistä punaruskealla auringon kuivattamalla massa-kentällä, jonka pintaa välillä kastellaan raikkaalla vesi-suihkulla, kun epäonnistuneet lyönnit karkaavat kenties Kaisaniemen puutarhaan, josta korvat luimussa luikitaan palloa hakemaan.

Ravintola Kaisan terassilla voi juoda kahvin ja jatkaa Pit-känsillan taakse Hakaniemeen. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin Pitkäsilta jakoi Helsingin henkisesti ja poliit-tisesti. Työväenjärjestöjen kivikolossit eivät juuri ero-tu Kruununhaan ja Keskustan vastaavista. Asianajotoi-mistot eivät sentään ole kehdanneet vielä sinne siirtyä.

Mukavampi on liituraitamiesten ja -naisten majailla Es-palla, katsoa neljännen kerroksen pyöreästä kulmahuo-neesta paperipinonsa takaa, kun nuoriso viettää iltapäi-vää puiston nurmella. Mahtaako Tarja Halonenkaan enää palata Hakaniemeen-sä, kun on saanut tottua porvarillisempaan Helsinkiin? Ja mitä sanoo asiaan tohtori Arajärvi, professorismies, jonka ura on lähtenyt nousukiitoon Itä-Suomessa. Kai-kesta päättäen häneltä ei tarvitse kysyä. Suuntaan Kaivopuiston ohi Eiran rantaan, sillä sieltä pääsee vesibussilla Pihlajasaareen. Eiran rannassa lap-set pelaavat minigolfia, joku lyö juuri pallon niin, että se kimpoaa esteestä korkeuksiin ja jatkaa matkaansa aidan yli kadulle saakka. Vanha rouva koettaa kepillään hui-toa palloa takaisin, mutta ilman lapaa palloon on vaikea osua. Vanhan sedän täytyy kumartua rouvan avuksi ot-tamaan pallo, ja hän toimittaa sen hallitusti takaisin oi-keaan osoitteeseensa. Noilla otteilla, jalat kauniisti yh-dessä, pärjäisi pétanque’ssa Luxembourgin puistossa Pa-riisissa.

Viereisellä kentällä säilytetään talvisin veneitä eriväris-ten, pääasiassa vihreiden pressujen alla. Häkkyrää on jos jonkinlaista. Kyhäelmät tarjoavat vaatimattoman mutta hengissä pysymiseen riittävän suojan yhdelle jos toisel-lekin laitapuolen kulkijalle. Nyt suurin osa pukeista ja telineistä on poissa, ja alukset on saatettu omille paikoil-leen venelaitureihin. Talviasukkaat ovat siirtäneet ma-jansa jonnekin suojaisempiin stadin sopukoihin. Jokai-sesta kaupungista löytää sellaisia. Ne ovat kuolleita kul-mia, joita silmä ei erota.

Hienot ihmiset elävät kokonaan omaa elämäänsä; he kuuluvat eri maailmaan. Hienoja ihmisiä täytyy näissä maisemissa olla paljon enemmän kuin laitapuolen kul-kijoita. He viihtyvät omissa joukoissaan pursiseurojen-sa tiloissa, jolleivät ole asettuneet drinkille verrattomiin veneisiinsä. He puhuvat vanteista ja karttaplottereista, skuuteista ja spinnuista. He luultavasti myös asuvat jos-sain tässä aivan lähellä, Huvilakadulla, Merikadulla, Pie-tarinkadulla.

Jostain syystä en yhtään tunne vetoa tuohon maailmaan, en tunne sen paremmin pursiseuran ravintolaa kuin sul-jetumpaakaan veneseuruetta kutsuvana, vaikka nuo saa-ri-idyllit epäilemättä ovat kuin sadusta. Kesäistä Helsin-kiä reunustaa taika-maailma, jonka olemassaolon talvella helposti unohtaa löytääkseen sen taas kesän tullen uu-destaan. Jokaisen täytyy vain löytää oma tapansa siitä nauttia, oma seuransa. Ehkä tulisi liittyä kanoottiker-hoon ja meloa Taivallahdesta iltaisin johonkin lähisaa-reen tai vain kierrellä suojaisia rantoja rennossa seuras-sa. Siellä ei nosteta lippuja eikä lasketa, ei ammuta tykin-laukauksia eikä soiteta sumutorvia. Pääasia olisi päästä osaksi luontoa, sulautua sen liikkeisiin kehon liittyessä kajakin osaksi. Voi aistia veden mielen, lipua äänettö-mästi sen pinnassa kuin inkkarit poikavuosien kirjoissa, murtaa pikkuiset aallot. Lähemmäs merta pääsee ainoas-

taan ryhtymällä uimariksi.

Kauniina keskikesän päivänä väki pakkautuu vesibussin puisille penkeille. Lastenvaunut ja muu tarpeellinen rek-visiitta kiinnitetään tottuneesti kannen kiinnikkeisiin, ja kohta ollaan jo liikkeellä. Hernesaaren teollisuusraken-nukset erottuvat selvästi, ja tuossa takana oli Madonnan esiintymislava. Silloinkin oli väkeä vesillä paljon. Laut-tasaarelaisille tarjottiin ilmainen konsertti, josta ei voi-nut kieltäytyä, ja kuulemma bassot jyrähtelivät Kirkko-nummella saakka.

Pihlajasaari on omanlaisensa. Siellä kaikki ovat enem-män tai vähemmän käypäläisiä. Tämä onkin sen perim-mäinen idea. Pihlajasaareen mennään kerran tai kaksi kesässä, ei siellä ole tarkoituskaan yöpyä eikä sen enem-pää hillua. Siellä vietetään kesäpäivää ilman mitään eri-tyistä ohjelmaa, ainoana ajanvietteenä seurata laineiden aaltoilua rantaan ja lasten pulikointia vesirajassa. Kellon voi saman tien unohtaa, ja se takuulla unohtuukin. Olisi luonnonvastaista ruveta virittelemään läppäriä ja netti-yhteyttä saaressa, onhan Pihlajasaari normaalin ajan ul-kopuolella, oma aikavyöhykkeensä. Miksi pitäisi tulla sinne ylimalkaan, jos ei hyväksy tätä tosiasiaa? Langa-ton verkko olisi järjettömyyttä.

Tenttikirjan voisi juuri ja juuri kuvitella ottavansa mu-kaan, mutta sekin olisi käytännössä turhaa, koska tieto tuskin imeytyy kangaskassista suljettujen kirjankansien läpi kesänrentoihin, kesäteräisiin aivoihin, joiden säh-kökäyrä rauhoittuu tavalla, jonka voi itse melkein mit-taamatta tuntea. Tuollainen imeytymiseen perustuva tie-donsiirtotapa olisi tietysti ihanteellinen, mutta näin pit-källä ei valitettavasti vielä olla. Tulevaisuuden sähkökir-jasta voi ehkä vetää piuhan kiinni omaan korvanipuk-kaan ja ladata kirjan aivoihin kuin sähköauton potilaan maatessa divaanilla. Lukusaleihin tarvitaan muutama tällainen pistoke, ja sitten taas mennään. Jo 1920-luvulla, ennen kuin sähköautoista puhuttiin, siis suunnilleen silloin kun sähkö laajassa mitassa tuli Suomeen, vaikkei tietenkään Pihlajasaareen, sinne ko-koontui koko silloinen kaupunki ja väkeä oli kuin meren mutaa. Mutta ulkonaisesti saari on ihan sama edelleen. Kesä pysyy, mutta ihmiset vaihtuvat. Entisaikojen kesän-viettäjät jäävät korkeintaan valokuviin kahvilan seinäl-le, niin kuin mekin jäämme, jos enää teetämme valoku-via.

Minne ihmeen taivaaseen muuten joutuvat kaikki japa-nilaisten turistien ottamat tuhannet ja taas tuhannet va-lokuvat? Katsooko kukaan niitä? Ja jos niitä katsotaan, eikö sekin ole kohtuutonta? Voi niitä sukulaisparkoja, jotka jossain Tokion lähiössä joutuvat pitkän työpäivän päätteeksi seuraamaan räsymaton pesua jossain Helsin-gin rannassa tai katselemaan Kauppatorin kalakaupan tiskejä, aivan kuin heillä ei olisi mereneläviä itsellään tarpeeksi. Japanilaiset eivät onneksi ole löytäneet Pih-lajasaareen. Massat eivät uhkaa kesäviettäjien rauhaa. Eikä monellakaan tulijalla ole kameraa kaulassa. Nykyi-sin kesänvieton paine sitä paitsi jakautuu useampaan suuntaan, koska massat jonottavat ulosmenoteillä mök-kimatkallaan. Massat menevät merta edemmäs kalaan. 1920-luvulla Lauttasaari taisi olla vielä saari, tuskin pal-jon Pihlajasaarta kummempi.

Väki purkautuu hallitusti vesibussista. Jokainen saa nys-sykkänsä mukaansa. Merenpuolisilla kallioilla on yleen-sä jokin kolo vapaana. Voi melkein kuvitella näkevänsä

Tallinnaan. Moni purjevene suuntaa etelään kohti Tallin-naa ja Piritaa, ja moni jatkaa siitä eteenpäin Haapsaluun ja Viron saariin. Pika-alukset kulkevat rauhallisesti vie-lä näillä Helsingin lähivesillä, mutta kohta ne kiihdyttä-vät vauhtiaan ja katoavat pian taivaanrantaan tai vaihtu-vat lähestyviin kiitäjiin. Huomaan auringon jo pehmen-täneen ajatukset, sillä ykskaks mieleen tulee läheisyys-periaate. Tästä puhuttiin eurooppaoikeuden luennoilla. Unionin ei pitänyt puuttua asioihin, jotka hoituisivat jä-senvaltion omin toimin.

Nuori professori oli kovin innostunut EU:n historiasta ja kehityksestä. Hän harrasti historiaa ja oli jopa listannut EU:n historian kymmenen huippukohtaa. Fontaineble-aun huippukokouksessa, joka nousi yhdeksi merkkipaa-luksi, Margaret Thatcherin kerrottiin paukuttaneen kä-silaukullaan kokouspöytää ja sanoneen: “Haluan rahani takaisin”. Britannialle myönnettiin jäsenmaksualennus. En muistanut muita huippukohtia. Pää oli täysin tyhjä. Onneksi nyt ei enää tarvinnut osata näitä.

Eurooppaoikeudellinen läheisyysperiaate ei muuten kuulostanut tunnetasolla kovinkaan puhuttelevalta, koska se ei ilmaissut läheisyyden sidosta suoraan. Mik-si se, mikä hoidetaan kansallisesti ja mihin EU:n ei tulisi puuttua, olisi automaattisesti jotenkin ihmisille läheistä? Koin tarvetta puolustaa vahvempaa läheisyyden ideaa. Auringon pehmentämät aatokset yhdistivät läheisyyspe-riaatteen yhtäkkiä mereen ja Viroon. Eikö juuri jokin lä-heisyysperiaate kytkenyt Pihlajasaaren kesäisen rauhan Helsinkiin? Eikö läheisyysperiaate oikeastaan tarkoitta-nut sitä, että miksi mennä kauas, kun lähellä on parempi, sillä siitähän oli minunkin kohdallani kysymys? Turhaa tästä on väkisin rakentaa toimivaltakiistaa. Euroopan unioni ei sitä paitsi voi olla toimivaltainen sääntelemään kesää tai kesänviettoa. Jos terva kiellettäi-siin, Pykälä varmaan järjestäisi mielenosoituksen rutto-puistosta Kemikaaliviraston ovelle. Puoli Suomea mars-sisi perässä. Vielä enemmän väkeä tulisi mukaan, jos oli-si puolustettava lenkkimakkaraa. Pitäköön Berlusconi Elintarvikevirastonsa ja ilmakuivatun parmankinkkun-sa!

Jokaisen oli saatava makkaransa, säätyyn katsomatta. Jo-kaisen piti päästä Pihlajasaareen. Jokaisella piti olla kesä. Tästä ei Unioni voisi poiketa. Ja onhan vielä kaiken li-säksi kansalaisten vapaa liikkuvuus. Jokainen sai lähteä Pihlajasaareen tai olla lähtemättä. Jos kesänvietosta epä-huomiossa säädettäisiin direktiivi tai asetus, Lissabonin sopimus antaisi kansalliselle parlamentille mahdollisuu-den riitauttaa asian, näin olisin selittänyt luentokuulus-telussa, jos tästä olisi kysytty. Mutta pahus, missäs täs-sä on se rajat ylittävä ulottuvuus? Jotain tässä logiikassa nyt ontuu. Ajattelu ja kesä eivät sovi yhteen. Ollaan tal-vella taas skarpimpia.

Läheisyyttä tai ei, Helsinki on oikeastaan niin hyvä paik-ka, ettei sieltä kannata varsinaisesti lähteä minnekään, ainakaan fyysisesti. Tai ainakin pitää olla painava syy. Professori Pekka Koskinen, muikea rauhanpuolustaja, josta vanhemmat opiskelijat usein puhuivat, kuului sa-noneen, ettei karttalehden 14 ulkopuolelle ole ylipää-tään mitään syytä mennä. Siinäpä todellinen läheisyys-periaatteen kannattaja. Karttalehden tarkoittama raja kulki jossain Töölön entisen messuhallin kulmilla. Ny-kyään puhutaan Kisahallista.

Uimastadion oli sivistyksen ehdotonta rajamaata, josta

KesänovelliKesän lämpöä: läheisyysperiaatteesta

Kirjoittanut Kimmo Nuotio

u

57 56

58

59

vain tukeva aita pystyi pitämään metsänpedot loitolla. Uimastadionin saunassa vanhat miehet ottivat aamuisin kantaa maan asioihin ja menivät sen jälkeen niistä päät-tämään. Tulee myös mieleen toinen menneiden aikojen mies, jo ajasta ikuisuuteen siirtynyt veroprofessori Kari S. Tikka, joka tapasi kesäisin käydä lomasaarellaan Man-hattanilla. Ne olivat kaupunkilomia. Helsinki ja New York riittivät hänen elämänpiireikseen.

Pihlajasaari ei toki ole Manhattan, eikä sen päästä pää-hän kulkemiseen saa kulumaan kuin pienen hetken. Pih-lajasaaressa ei olisi mitään Pekka Koskiselle sen parem-min kuin Kari S. Tikalle. Hiekkatie, hiekkapolku, pieni kaistale metsikköä, kallioita. Broadwayn päästä päähän kulkemiseen menee koko päivä, joillakuilla koko elämä. Woody Allen ei tarvitse muuta. Manhattanin ja Pihlajasaaren välimaastoon asettuu Lido, legendaarinen Venetsian kylpyläsaari. Venetsiaa tietysti loukkaa se, että sitä ylipäätään verrataan johonkin. Ei-hän sitä tarkkaan ottaen voi verrata, koska Venetsia me-nee vertailtavuuden ulkopuolelle. Venetsian värit, meri, kujat, kanaalit, palatsit, sillat. Puikkelehtiminen pie-nissä labyrinteissä, jotka hetkessä kasvavat arvaamatta ihaniksi piazzoiksi. Yllätysten saari, saaristo. Tuskin voi Mestrestä lähtiessä arvata, mitä on edessä. Rautatiease-man tuntuman sadat pikku hotellit, joiden eteisaula on marmoria mutta yläkerrassa huoneen seinät vaneria. Jo-kainen asiakas nielee pettymyksensä ja ymmärtää, että kauneudella on veronsa. Saa olla tyytyväinen, että on yleensä päässyt tänne. Mutta eikö totta vie Pihlajasaarta ja Lidoa yhdistä se, että kumpaankin kuljetaan vesibussilla, Lidoon mennään La-guunin poikki vaporettolla, ja sielläkin käy rahvas päi-väseltään. Helsingin pienuudesta ja köyhyydestä kertoo se, ettei paikassa ole mitään hienostohotelleja tai vastaa-vaa. Nyt vasta joku outo puuhaa Taivallahteen kylpylää. Muistuu mieleen Thomas Mannin Kuolema Venetsias-sa. Haahuilua loistohotellissa – yläluokan joutilasta elä-mää. Sain joskus kaivaa matkamuistoksi simpukoita esiin Lidon rannalta. Muutama kaista hiekkarantaa oli jätet-ty vapaaksi, kenen tahansa käyttöön. Nyt oli tilaa joka puolella, pahvit ikkunoissa, rantavahdit tiessään. Lidon kesä päättyy joskus elokuun lopussa. Puiset ikkunariti-lät käännetään kiinni, salpa tiukalle. Suomalainen lait-taisi Lidoon rantasaunan ja kylpisi siellä talven ympäri. Ja miksei laittaisi. Mitä se haittaa, että muutama turisti, toinen suomalainen, kulkee katsomassa paikkoja.

Aurinko porottaa yhä kovemmin. Työnnän varpaat hiek-kaan. Päällä on kuivaa ja hienoa hiekkaa, kuin ruoko-sokeria. Alla vielä kosteampaa ruskeaa hiekkaa, joka vii-lentää mukavasti ja antaa mahdollisuuden lykätä uimaan menoa. Olen jo laskevinani toisessa jalassa kuusi varvas-ta, mutta siinä on yksi liikaa. Liikavarvas ei oikuttele tuolla tavalla, sen tietää vaikkei lääketiedettä tunne al-keita enempää.

Vajoan ihanaan unen ja valveen välitilaan. En ole koko-naan poissa, mutta pystyn liikkumaan ajatusten muka-na vaistomaisesti, aistien mukana. Ajatukset eivät ole ajateltuja, ne eivät ole pakotettuja eivätkä ne tähtää mi-hinkään. Ne nousevat ja laskevat, ne tulevat kuin aallot, yksi kerrallaan. Niitä voi turvallisesti seurata, koska ne eivät vie minnekään. Lentokoneen vana taivaalla tuo mieleen tammikuun, läh-dön ulkomaille. Vaihtoon lähdöstä oli puhuttu opiskeli-

joiden kesken heti ensimmäisestä syksystä alkaen. Vaih-to oli kuin jokin mystinen koe, kyisen pellon kyntämi-nen. Piti osoittaa itselle ja muille, että kyllä tässä pärjä-tään. Vaihdosta palanneet olivat konkareita, monen mie-lestä kaiken nähneitä. Tarinoista varmaan moni oli asian-mukaisesti liioiteltu, mistä ei saanut kertojalle huomaut-taa. Mikä se minun oma tarinani sitten oli? Olinko koke-nut jotain mullistavaa?

Kevät meni minulla oikeastaan kuin sumussa. En jättänyt ajastani suuria jälkiä, eikä aika jättänyt niitä minuun. Glasgow’n yliopisto ei suinkaan ole mikään hullumpi paikka, päinvastoin. Uusi tulokas otettiin heti mukaan, ja ulkomaalaisia on niin paljon, että pikemminkin pai-kallinen opiskelija on kummajainen. Skotlantiin on help-po mennä myös siitä syystä, että kaikki toimii, jopa pa-remmin kuin kotona. Italiassa on harvinaista, jos ei jokin lakko ole joko uhkaamassa tai päällä. Skotlannissa yhdistyy eri asioiden hyviä puolia. Asia-kaspalvelu osataan, siinä ei jäädä jälkeen Italiasta, vaik-ka ei olla korostetun höveleitä. Ashton Lane kerää opis-kelijat parina kolmenakin iltana viikossa viihteelle. En-simmäisen kerran vasta ymmärsin, mikä on lane. Kuja varmaan suomeksi. Pieni kävelykatu. Rentoa menoa, nuoret ja vanhat, opettajat ja oppilaat, kaikki suuntaa-vat tänne päivän päätteeksi. Kasvitieteellisen puutar-han puistossa saattoi kuvitella, millaista täällä olisi alku-kesästä, kun puunkokoiset rhododendronit kukkisivat kuin syreenit meillä. Jos olisi mukana tyttöystävä, täällä istuisimme viltillä kuten sadat muutkin parit. Kelvin-jo-en monet kävelysillat, takorautaiset veistokselliset por-tit, kesyt oravat, valtavat lehmukset ja saarnet, loistavat kehykset romantiikalle.

Parhaiten jäi mieliin oikeusteorian kurssi. Yliopisto kuin goottilainen linna, uusvanhaa tyyliä. Kappeli kaiken keskellä, suosittu hääkohde. Hääseurueet ja yliopistovä-ki sulassa sovussa. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen edelläkävijät. Alumnit tulevat takaisin yliopistolle men-näkseen naimisiin.

Kreikkalaissyntyinen professori oli nuoruudessaan var-maan ollut komea ja suosittu mies. Kuulemma myös hä-nen kreikkalainen vaimonsa oli näyttävä nainen, tai-demaalari, joka maalasi Skotlannin kattoja ja ihmisten elämää niiden alla värein, jotka kertoivat etelän valos-ta ja kirkkaudesta enemmän kuin Skotlannin todellisis-ta oloista. Professori oli innostunut ja innostava. Kurs-silla luettiin Marxin Pääomaa ja Kommunistista manifes-tia. En ollut yhtään oivaltanut, että noilla opeilla olisi enää merkitystä, sen jälkeen kun lukion historian kirjat oli lyöty kiinni. Mutta se asia tuli selväksi, että työn ja pääoman ristiriita oli edelleen olemassa. Professorin as-sistenttinsa selitti meille asiat illalla vahvan tuopin ääres-sä. Assistentin tyyli oli suoraviivaisempi ja upposi mei-hin heti, ja pääsimme näillä tiedoilla riittävän pitkälle, mitä tuli kurssin vaatimuksiin. Kapitalismin huonot ke-hät toimivat edelleen ja estivät ihmisten vapautta. Glo-balisaatio uhkasi toistaa 1800-luvun teorian ennustamat virheet entistä suuremmassa mittakaavassa. Glasgow’n sataman rujo työläismiljöö oli selvästi oikea ympäristö perehtyä näihin asioihin. Täällä olivat keinot-telijat aikanaan käyneet kauppaa Amerikasta tuodulla tupakalla. Eikö itse Marx ollut pyörinyt jossain Englan-nin kaupungeissa, muistelin. Olisi mahtanut olla hienoa olla täällä, tai vaikka Lontoossa, kun 1800-luvulla suu-ria purjelaivoja purettiin ja lastattiin, kun nuoret miehet

ottivat pestejä maailmankolkkiin. En osannut täysin nähdä näitä pahuuden voimia, jotka pitivät maailman ta-pahtumia otteessaan. Näin pikemminkin ne reitit, joita rajaseutujen ihmiset saivat seurata keskuksiin, ja hyväl-lä onnella he joskus palasivat kotiinsa kertomaan maail-masta.

Skotit rakastavat pyöräilyä ja pyöräilevät ympäri vuo-den. Kaduilla tulee vastaan jos jonkinlaista kulkupe-liä. Lapsia kuljettiin yksin ja kaksin erilaisissa peräkär-ryissä. Niitä kuljetettiin ilman konevoimaa liittämäl-lä ne jonkinlaisilla aisoilla polkupyöriin. Pienet vetivät sikeitä tuulen suhistessa korvissa. Juristinplantulla, tai mikä sitten olinkin, on outo mielikuvitus. Juristi havain-noi todellisuutta pykälien läpi. Tuli nimittäin yllättäen mieleen Liikenne- ja viestintäministeriön asetus kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen sekä nelipyörien raken-teesta ja varusteista. Siinä muistin olleen määräyksiä pe-rävaunulla varustettujen polkupyörien jarruista.

Oliko noissa yhdistelmissä varmasti kahdet jarrut, ku-ten asetuksessa vaadittiin? Kenties skotit eivät olleet niin tarkkoja EU:n määräyksistä ajaessaan Kelvin-joen ranto-ja. Eikö Kelvin-joki ollut sekin pyörien hautausmaa, Ko-lera-altaan korvike! Sinne tietysti polkupyörät sedimen-toituivat kuin oikeus Kaarlo Tuorin tasomallissa. Levot-toman pinnan alla kulki lakkaamaton Kelvinin virtaus. Pyörät pyrkivät kohti perustaa, ne pyrkivät pysäyttä-mään joen kulun, ja pyöränromut jäivät nojailemaan sil-tapilareihin. Toisinaan puhtaanapito vapautti joen näistä kahleistaan. Ottiko Tuori lainkaan tuota puhtaanapitoa huomioon? Oliko kenties lainsäätäjä tuo puhtaanapitäjä? Viski-ekskursiolla tajusin todeksi sen perusväittämän, että oikeudella ohjataan. Verotus ohjaa, koska kukaan ei halua maksaa veroja. Verot ovat tyhmiä. Olisi parempi, että kukaan ei maksaisi veroja. Lyhytnäköistä, mutta pu-huttelevaa. Mikään vaiva ei ole liikaa, kun kyse verojen välttämisestä, sillä verotushan on laillista rosvoutta. Vis-kikulttuuri kehittyi vuosisadat täysin laittomana, kun irlantilaisilta munkeilta lainattua tislaustekniikkaa jalos-tettiin Pohjois-Skotlannin vaikeakulkuisissa maastoissa. Helpompi olisi ollut tuottaa viskiä lähempänä keskuksia, mutta verottajan pelko pakotti kätkemään toiminnan. Voudin tullessa tynnyrit kiikutettiin ripeästi luolien on-kaloihin, eikä valtiolla ollut mahdollisuuksia tässä kis-sa ja hiiri -leikissä. Vasta 1800-luvun puolella valtioval-ta onnistui kesyttämään tuon toiminnan ja takasi sievoi-set verotulot. Tislaamot ovat tänäkin päivänä valkeak-si maalattuja, koska valkealla värillä hämättiin vouteja. Yhtenä päivänä vierailimme Edinburghin oikiksessa. Massiivinen Old College jöpötti aivan keskustassa, ki-venheiton päässä Waverleyn asemalta, jonka valtavien katosten alle Scotrailin pikkuinen dieseljuna toi matka-laiset. Tämä on Harry Potterin maailmaa. Yhtä hyvin oli-si voinut joutua Tylypahkaan. Mikä sen laiturin numero taas olikaan? Sir Walter Scott oli opiskellut täällä lakia ennen kuin ryhtyi kirjoittamaan historiallisia romaane-jaan joista yhden, jonka tekijää ei mainittu, nimi oli juu-ri Waverley. Skotit rakastavat historiaansa, joka on heille ollut täynnä vääryyksiä.

Professori Bankowskin ohjattavat hakivat tuntumaa oi-keuteen tanssin keinoin. ”Oikeus on kalvo, tunnetko sen!”, selittää ohjaaja. Aika toisenlaista menoa kuin meil-lä Porthaniassa. Mies oli kuulemma kirjoittanut viimei-simmän kirjansa luostarissa, munkkien ympäröimänä. South Bridgeltä alkavan pääkadun varrella oli kapakoi-ta runsaasti, ja sivukaduilla vielä toinen mokoma. Tuolla selviteltiin ajatuksia yhdessä kurssin päätyttyä.

Skoteilla sivistyksen juuret ulottuvat pitkälle. Tur-haan ei seinillä roikoteta David Humen ja Adam Smit-hin muotokuvia. Koulutusta arvostetaan, varmaan hy-mypoikapatsaitakin jaettiin paikallisissa peruskouluissa jo 1600-luvulla. Pihoilla ei näe muovisia terassikalustei-ta, vaikka ne epäilemättä kestäisivät erinomaisesti tuulta ja tuisketta. Sade on niin tiheää, ettei sitä erota sumusta. Joka viikko testataan hälytyssireenejä.

Havahdun sireenin ääneen, joka onkin lähtevän laivan merkkiääni. Havahdun siihen, että aurinko on mennyt hetkeksi pilveen. Näinkö lyhyt se päivä oli? Näen monen jo keräilevän tavaroitaan. Ajatukseni ovat äkkiä Lidossa. Kesäkausi on päättynyt, ja rantavahdit kokoilevat suuria aurinkotuoleja. Ei, sittenkin olen täällä omassa taikamaa-ilmassani. Palaan tajuihini.

Vedän uimakopissa uimahousut jalkaan ja käyn pikai-sesti vilvoittautumassa. Kahlaan määrätietoisesti ulos syvemmälle, ja kohta pohja katoaakin jalkapohjien alta. Uin muutaman tiukan vedon punaisen merkkinauhan tuntumaan, käännyn ja palaan kuivattelemaan itseäni. Liityn palaajien joukkoon, näiden kesän pyhiinvaeltaji-en hartaaseen ryhmitykseen. Onko ihmisillä huoli, että heidät jätetään tänne kuin se valtava joukko ristiretke-läisiä, jotka jätettiin keskiaikana Lidoon, koska heillä ei ollut varaa maksaa kuljetuksesta kaupunkiin?

Kun pääsen rantaan, muistan että Elokuva-arkistossa on menossa sarja italialaisista mestareista. Ehkä pääsisin vielä sisään; nyt on joka tapauksessa hiljaista. Olen on-nekas, sillä alkamassa on ”Rocco ja hänen veljensä”, Vis-contin ihmeellinen kertomus, jonka olen nähnyt jo mo-neen kertaan, mutta jonka katsoo mielellään uudelleen. Italiassa etelä on köyhä, toisin kuin meillä. Työn perässä piti Sisiliasta lähteä pohjoiseen. Luon silmäyksen saliin. Ettei vain olisi Peter von Bagh jossain eturivillä katso-mossa. Varmuuden saa vasta, kun kuulee valtavan heko-tuksen. Siirryn hetkessä Helsingin kesästä Milanon tal-veen.

Kesänovellin on kirjoittanut oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Kimmo Nuotio, joka debytoi IV:n novellistina nu-merossa 5/2005.

Toimitus oli antanut dekaanille kahdeksan sanaa, joiden tulisi esiintyä kesänovellissa. Sanat olivat: liikavarvas, lä-heisyysperiaate, jäätelöauto, lakko, liikenne- ja viestintä-ministeriön asetus kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen sekä nelipyörien rakenteesta ja varusteista, muoviset te-rassikalusteet, Tarja Halonen ja hymypoikapatsas.

59

58

61

Lomalaisen lista

Kesäloma on vaarallinen ilmiö. Sitä ryhtyy odottamaan jo uudenvuoden paikkeilla, viimeistään hiihtolomien jäl-keen. Pääsiäisen kieppeillä sen sisältö alkaa jo olla vii-kon tarkkuudella määritelty, ja toukokuussa pelkät pu-heet suunnitelmien muuttamisesta aiheuttavat tykytystä ohimoilla. Jollei kyse olisi kerrassaan vakavasta asiasta, olisi lähes huvittavaa, mitä kaikkea voi kuitenkin men-nä pieleen.

Tänä vuonna olin päättänyt saada kauniin, tasaisen rusketuksen. Tilaisuus siihen tarjoutuikin jo kesälo-man alussa, kun Suomen kesä päätti yllättää ja lähettää kahden viikon hellejakson. Suuntasin rannalle, levitin pyyhkeen maahan ja itseni sen päälle, kaivoin aurin-kolasit esiin ja aloitin projektin. Reilun viiden minuu-tin päästä havaitsin saaneeni elämäni ensimmäisen aller-gisen kohtauksen auringosta. Suuntasin lääkäriaseman kautta kotiin ja vietin seuraavan viikon varjossa, iho kal-peana ja kutisevana.

Unelmien rusketus oli vain yksi kohta siinä kevään ai-kana pitkäksi muodostuneessa listassa, jonka kesälo-masuunnitelmani muodostivat. Saman suuntaisia listo-ja tuntui olevan kaikilla muillakin: työntekoa, vierailua sukulaisten luona, suursiivous, vähintään yksi pidempi ulkomaanmatka, kirjahyllyn nikkarointi, japanin kielen alkeiskurssi. Nököttäessäni sohvalla antihistamiinipurk-ki kädessä aloin kuitenkin pohtia listani tervejärkisyyt-tä. Onko normaalia, että vaikka olen viimeiset yhdek-sän kuukautta sekä opiskellut että tehnyt töitä samanai-kaisesti, tuntuu edessä oleva kesäloma vuoden hektisim-mältä ajanjaksolta?

Harmillista mutta totta, sitä se nimenomaan tuntuu ole-van: normaalia. Loma tarkoittaa yhä useammille aikaa, jolloin halutaan hoitaa rästiin jääneitä tehtäviä, suorittaa pois alta kaikki ne asiat, jotka vuoden aikana ovat jää-neet työnteon tai opiskelun jalkoihin. Rentoutuakin toki halutaan ja sille varataan aikaa, mutta voi olla, että nuo-kin hetket ovat tarkasti merkattu kalenteriin.

Mikä siis neuvoksi? Voisi ajatella, että varma keino vält-tää kesäburnout olisi jättää kaikki suunnitelmat koko-naan tekemättä, yksinkertaisesti lopettaa haluaminen. Uskallan kuitenkin väittää, että tätä ratkaisua seuraisi si-säisen rauhan löytämisen sijasta pohjaton tylsistyminen: Juuri asioiden haluaminen pitää ihmisen elinvoimaisena, seurasi siitä sitten hyvää tai pahaa. Lisäksi täydellinen suunnittelemattomuus aiheuttaisi pelon siitä, että kesä-loma tulee valumaan läpi sormien.

Kesäloman suunnittelussa ja vietossa suurimmaksi vas-toinkäymiseksi muodostuu se, ettemme ole valmiita joustamaan suunnitelmistamme. Jos tänään on päätetty lähteä Suomenlinnaan, eikä sinne päästäkään, on päivä auttamatta pilalla. Eihän päivän korvaavasta ohjelmas-ta tietenkään voi nauttia, koska juuri tänään ohjelmassa

oli se Suomenlinna. Viisainta olisi suhtautua koko kesä-lomaan kuin pikkulapsi: Hienoja suunnitelmia saa olla, mutta jos ne eivät toteudu, voivat yksinkertaiset asiat, kuten vesilätäkköjen toisiinsa yhdisteleminen puroilla, olla aivan yhtä hienoja.

Lopulta, seitsemän viheliäisen päivän kuluttua, allergia-lääkkeet suvaitsivat vaikuttaa. Luonnollisesti kyseisenä päivänä myös helteet loppuivat ja sade alkoi. Aluksi tun-sin masennusta: tässä se nyt oli, kesäloman ainoa hyvä viikko. Raahustin ulos noutamaan postia, ja puolivälissä matkaa pysähdyin hämmentyneenä. Vesisateessa seiso-minen tuntui märältä, viileältä, mutta ei lainkaan inhot-tavalta. Oikeastaan oli mukavaa, kun saattoi seisoa ulko-na rauhassa, auringonvaloa allergian pelossa pakoilemat-ta. Olin aina ajatellut, että hyvään kesälomapäivään kuu-luu auringonpaiste. Ehkä olin ollut väärässä.

Lopuksi onnittelut uusille phukseille; teistä tulee vielä jotakin suurta. Ehkä jopa IV:n toimittajia.

Viimeinen VinkuintiaaniSankaritarinoita valittamisesta ja viisastumisesta.

Laura Kirvesniemi

60

Plussaa:+ tekstin reunassa olevat kappaleiden avainsanat+ tenttiin ei tarvitse lukea koko kirjaa+ kirja löytyy myös sähköisenä+ kronologinen etenemistapa rikoslain luvusta lukuun; pykälät esitetty kirjassa

Miinusta:- Teksti tuntuu ajoittain puuduttavan tarkalta- Kirja on A5-kokoa; yhdelle sivulle mahtuu tekstiä todella paljon ”tavalliseen” kirjaan verrattuna- tenttivaatimukset useissa lyhyissä pätkissä: vähänkin epätarkka lukija unohtaa helposti lukea osan sivuista- saatavissa opiskelijakirjastosta vain kahden viikon lainaan (arvostelija suositteleekin kirjan hank-kimista jostakin muusta kirjastosta)- sähköisessä kirjassa ei ole näkyvissä sivunumeroita, joten sen lukeminen on tehty äärettömän han-kalaksi

Tenttikirja-arvostelu

Tällä palstalla luetaan oikeustieteellistä kirjallisuutta.Teksti ja kuva Annika Juvonen

Rikosoikeus

Tapio Lappi-Seppälä, Kaarlo Hakamies, Pekka Kos-kinen, Martti Majanen, Sakari Melander, Kimmo Nuotio, Ari-Matti Nuutila, Timo Ojala, Ilkka RautioWSOYpro, 2008, kolmas, uudistettu painosHinta: 145,15 € Paragraaffin kautta, sis. ALV 8 %1485s., joista arvostelija selannut arvostelua varten tarvittavan määrän sivuja

Selkeys ***½Juoni **Kieli ***ArvioWSOYpro:n oikeuden perusteokset ovat tunnetusti jokaisen kuntoilua rakastavan oikisopiskelijan parhaita ys-täviä. Rikosoikeus ei tee poikkeusta tässä suhteessa. Tämä fantastinen teos soveltuu käsipainojen korvikkeeksi myös muille kuin oikkareille. Tiedämmehän, että fysiikan lakien mukaan painavan taakan kantaminen kulut-taa energiaa, joten kirjan kanniskelu saattaa myös auttaa opiskelijoita pääsemään kesäkuntoon – viimeistään vuonna 2012. Jo näiden olennaisten terveysvaikutusten ansiosta kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen opiskeli-jan perusvarusteisiin! Lisäksi kirjan lueskelu puistossa tai rannalla antaa kanssaihmisille sangen mairittelevan kuvan älynlahjoistasi. Näin kesäaikaan kirjan väliin voi toki hyvällä omallatunnolla piilottaa jotain kevyem-pää lukemista. Mainittakoon, että kirja toimii myös loistavasti esimerkiksi kirjoitusalustana ja retkipöytänä, istuinalustasta puhumattakaan.Jos olet kiinnostunut teoksen lukemisesta, kannattaa huomata, että sen fonttikoko on melko pieni. Toi-sin sanoen lukemiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Kirja on sinänsä kronologinen ja johdonmukainen, mutta paikoitellen erittäin yksityiskohtainen. Opiskelija, joka ei ole kiinnostunut rikosoikeudesta, saat-taakin kokea tämän tenttivaatimuksen lähes painajaismaiseksi. Toisaalta opiskelija, jonka sydän syk-kii rikosoikeudelle, löytänee tästä teoksesta hyvät perustiedot avittamaan opintojaan kyseisessä aineessa.

Teksti ja kuva: Annika Juvonen

62

63

Kuka hemmetti on päättänyt, että värinähälytyksellä oleva kännyk-kä olisi jotenkin ”äänetön”?? Pitkin pöytiä tai laukkuja vibraava ja päris-televä laite ei ole yhtään sen äänet-tömämpi kuin soivakaan kännykkä. Jos niitä ääniä oikeasti kokee tarvit-sevansa tenteissä tai lukusaleissa, niin eikö piippaus riittäisi?Värinään kyllästynyt

Onko pykälistit tosiaan näin huo-noja häviäjiä? Turhaa pitelette noi-ta kurssikirjojen varausjonoja yllä - ette tule saamaan kirjoja kuin vasta uusintaan, jos silloinkaan. Myöhäs-tymismaksut on parin unicafeateri-an hintasia, niin eipä paljoa kirpai-se. Kyllä pykälisteille pitäisi opettaa, että tappio kurssikirjojen saannis-sa pitää niellä kunniakkaasti alkon avustuksella eikä itkien mennä teke-mään varaus kirjasta. Hävetkää!Elitisti runkkari Vieläkin vituttaa, kun ekan ja tokan vuoden opiskelijat tunki oikeusteo-rian luennoille muutenkin täyteen PIV:seen ja me vanhemmat ja vii-saammat tieteenharjottajat joudut-tiin lattiapaikoille. Mut onneks taju-sin vastaiskuna käydä hamstraamas-sa ihan vitusti esineen kirjoja ja ar-vaatkaa vaan aionko palauttaa niitä kirjastoon ees ennen kesätenttikier-rosta ihan teiän kiusaks!Mahtaa vituttaa!!!

Hei, sinä vihreäsilmäinen oikkari-tyttö. Jos et saa Tuukkaa, ota minut. Lupaan olla vieläkin parempi ja tuli-sempi rakastaja. Suorastaan…Hellä ori

MIKSI? Siis miksi menin punssi-kahveilla tuhannen päissäni kirjot-tamaan nimeni siihen Hämäläisosa-kunnan hippien sähköpostilistal-le?! En salettiin ollut ees oikeustoi-mikelponen siinä tilassa ja nyt sieltä on sitten rangaistuksena kohta kol-me vuotta suollettu paskaa mun in-boxiin millon mistäkin ompeluseu-ran ja ampumakerhon kokouksista, enkä tiedä miten tuon tulvan voi es-

tää! Osaan kyllä deletoida, mutta sil-ti vituttaa.hojuristikerho@täyttäpaskaa.fi

Hei sinä ihanaakin ihanampi ku-luttajaoikeuden ”professori”. Pää-sin kuin pääsinkin kauppaoikeuden läpi, vaikka kuinka yritit vittuilla vastaan!Vittumaisempi kuin sinä

Kenenköhän älypään ajatus on ol-lut keksintö nimeltä kesätentti? Kesä on perinteisesti katsottu lomaseson-giksi, jolloin viimeistään kaikkein vannoutuneimmatkin kirjastohii-ret joutuvat altistamaan itsensä au-ringonvalolle. Kesätentin instituu-tio romuttaa tämän ikiaikaisen stres-sinvähennyskeinon ja tekosyyn olla tekemättä mitään (”no kun ei meil-lä ole tenttejä nyt”). Pänttääminen kesäkuumalla aiheuttaa opiskelijoil-le vain ylimääräistä ahdistusta ja va-kavan D-vitamiinipuutoksen, pa-himmillaan se voi johtaa nestehuk-kaan. Kun elämme niinkin synkässä ja valottomassa paikassa kuin Suomi on, on edesvastuutonta pakottaa yh-teiskuntamme nuoret toivot ahtau-tumaan lukusaleihin juuri, kun he ensimmäisen kerran voisivat imeä itseensä aurinkoenergiaa. Tähän on tultava muutos!Esineoikeuden tentti 6.7. :(

Vitun universumi, vittu. Mäkään en tuki ja aiheuta tulvaa sun vessassa, pölli tai hajota sun omaisuutta. Voit-ko saatana lopettaa mun kiusaami-sen?! Ja vakuutusyhtiöt – haistakaa kaikki paska!Paskaaks tässä lapioidessa

Tulipa taas IV:ssä todistettua miten se, että omaa kivan tittelin, muka-coolit kehykset, sen helvetin pinkin krakan eikä vielä ole täysin samma-loitunut kammioonsa, saa naiset ul-vomaan kiimoissaan ihan julkisesti-kin. Eikä äijä ees oo mikään spesiaa-li! Tollanen läähättäminen on säälit-tävää. Perkele!Haarat auki, mullaki on hieno tit-teli! Eiku...

Miks kaikki pissikset, jotka lukee pääsykokeisiin on oikiksen kirjas-tossa viemässä meidän, jo sisään päässeiden, paikat? Ja sitten vielä meuhkataan käytävillä.Ampiainen Seuraavassa IV:ssä on varmaan ai-heena ”26-vee ja melkein notaari” ;)Töö

Kiitos vaan paskasta kesätyöpaikas-ta! Luulin et tässä puljussa vois oi-keesti tehä kesällä muutakin kun skannata ja kopioida, vaihteen pu-helimeen vastaamisesta puhumatta-kaan, mut ei! ”Nyt on just tällä het-kellä vähän hiljasta”. Ois varmaan haastattelussa kannattanu mainita asiasta niin en ois hukannu aikaani täällä, stana!Ei enää ikinä tätä paskaa

Tää kesä on paras ikinä.Rakkauden kesä 2010

Alkaa pikkuhiljaa kyrsiä nää telkka-rin sarjauusinnat! Miksei kesällä voi-da näyttää kunnon tv-ohjelmia, kun kerrankin olis aikaa kattoa niitä. Kun ei nää säätkään oikein suosi ulkona hengailua.Salkkarit on syvältä

Kohta on sit kesä menny paskas-sa duunissa paskalla palkalla, ja en-nen kun huomaakaan sitä istuu taas portsun luentosalissa kyrpä otassa. Mut onneks on viikko lomaa, jee. Siinähän ehtii vaikka siivota kaapit vanhoista luentomuistiinpanoista.Tsigu

IV:n viime numero oli paras ikinä! Kiitos erityisesti Sakke-haastattelus-ta, ne kuvat meni varmaan talteen.Tyttis

Nähdä surujen sillalta sain. Kaupun-gin katolla tähtiä tuhansittain. Yksi lähti ja laskeutui. Se lensi halki tai-vaan ja radaltaan harhautui. Sille esi-tin kysymyksen…Kuka keksi rakkauden?

Jul k i n e n Run o s u o l i Tätä palstaa lukevat kaikki. Kerro siis ihmeessä mikä nyt on! Nuole haavojasi tai jaa elämäsi ilot osoitteessahttp://www.pykala.fi/intervivos-avaudu.php

Kesässä on kyl hyvää se, että ei joudu näkemään ketään niistä vitun urpoista jotka uhoaa suorituksillaan. Parhaim-massa tapauksessa ne on tehny jo koko tutkinnon kesän aikana loppuun, niin niitä ei tarvi syksylläkää nähä.Anonyymi

Jumalauta että meidän landella on iti-koita! Nyt sit raavitaan saatana joka yö kintut ja kikkelit verille! Bloodsucker

Tiedoksi uusille phukseille: varo setiä, jotka näyttävät vanhalta ja kiertävät sa-moja phuksi-bileitä jo herra ties kuinka monetta kertaa. Ohjaa sellaisen kohda-tessasi hänet vahvalla otteella samaan terapiaan Iken kanssa ja vältyt negatii-viselta julkisuudelta.Ole viisaampi kuin Tuksu

Tuskin pääsen sisään sinne teidän oi-kikseen. Mutta bileet oli hyvät, vaikka koe menikin vähän enemmän pieleen. Onneksi paha maku lähtee aina juomal-la.Wannabe-oikkari

Tabulaattori

Tabulaattori

64

65

Kesähelteiden siirtyessä unholaan ja synkän todel-lisuuden laskeutuessa takaisin elämään, huomaa

moni pykälisti elämän karuja totuuksia. Kesätenttei-hin ei sitten jaksanutkaan mennä. Makkaraa ja nesteitä nautittiin sen verran, että Painonvartijoiden konkurs-si oikeasti harmittaa. Ja mikä kauheinta, Porthanian käytävillä parveilee pian lauma uusia opiskelijoita, sysäten etenkin yksilahkeiset vanhemmat opiskeli-jat syvään ikäkriisiin. Taas sitä on vuoden vanhempi, ja uusi vuosirengas on peruuttamattomasti asettunut vatsan ympärille.

Teillä, hyvät fuksit, on onneksi erilainen tilanne. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien teidät tullaan kasta-maan Pykälän riemupeijaisissa ainakin hyvään tunnel-maan, kenties alkoholiin, ja pahimmassa tapauksessa vaikka mihinkä muuhun. Myös syksyn myötä herää-vät vanhemmat herrasmiehet ja puumanaiset tuovat oman lisäjännityksensä fuksin ensimmäisten kuukau-sien luovintaan.

Yleisvastaavat kehottavatkin kaikkia uusia tieteenhar-joittajia lähtemään rohkeasti mukaan fuksisyksyn ta-pahtumiin. Allekirjoittaneet, kahdet fuksisyksyt läpi-käyneenä, voivat vilpittömästi todeta, että samanlais-

ta syksyä ei elämänne kohdalle tule osumaan. Syksyn aikana te tutustutte parhaiten uusiin kohtalotoverei-hinne, sekä pääsette ymmärrykseen siitä, mitä kaik-kea Pykälä oikein on. Tämä syksy on (melkein) vain teitä varten.

Vanhempia tieteenharjoittajia allekirjoittaneet halua-vat muistuttaa siitä, että tuore öljy luistaa paremmin.

Yleisvastaavat 2010

hanna kylmäniemi ja Väinö Tikkakoskihallituksen yleisvastaavat

osavuosikatsaus 02/10 Asiallinen henkilöTällä palstalla otetaan monta asiaa aivan liian vakavasti ja parannetaan maailmaa askel kerrallaan mAlussa dekaani loi pääsykokeen. Muutaman kuukau-den kirjastot pursuivat täysinä, ja sädekaihtimet peitti-vät auringonvalon. Kalpeat pyrkijät pakersivat ja puser-sivat, pinnistivät ja ponnistivat uhraten kaiken tavoit-teensa alttarille. Ja heidän oksennettuaan kaiken oppi-mansa paperille valintakokeessa tuli ilta, ja pyrkijät juh-livat läpi yön. Tuli aamu, ja he oksensivat jotain aivan muuta kuin tietoa.

Ja viimein dekaani sanoi: ”Tulkoon phuksit.” Heinä-kuussa paksut hyväksymiskirjeet kolahtelivat postilaa-tikoihin ympäri maata. Katkeria kyyneleitä vuodatettiin, toiset päihtyivät onnistumisen ilosta, toiset taas surus-ta. Tuli ilta, ja hyväksytyt nostivat kannat kattoon. Tuli aamu, ja monet tutustuivat särkylääkkeisiin.

Ja syyskuussa vahtimestari avasi Porthanian ovet. Orien-taatio opiskelijaelämään alkoi niittyjen kukkiessa vielä vehreinä. Bileiden järjestäjä loi oluet, siiderit ja kaikki muut elintärkeät tarvikkeet ja asetti ne baaritiskille. Tuli monen monituista iloista iltaa ja tuskantäyteistä aamua kun Pykälistit vaelsivat tapahtumasta toiseen, tukkoloi-ta kului ja Pykälän pullovarasto täyttyi tyhjistä pullois-ta. Luentosalit ammottivat tyhjyyttään myös vanhojen löydettyä kesän jälkeen tiensä opiskelijarientoihin. Pro-fessori katsoi tyhjiä tuoleja valtakunnassaan ja huokaisi: luontaista poistumaa. Tuli ilta, tuli aamu – eikä mikään muuttunut.

Seuraavaksi joku kuitenkin keksi, että tentteihin voisi kannattaa yrittää lukea. Ei illalla, silloin täytyi kohot-taa malja jos toinenkin. Iltapäivällä väki vaelsi kirjastoi-hin tunniksi tai kahdeksi. Joku älykäs loi paksut tentti-kirjat, joiden päällä saattoi lepuuttaa silmiään. Tuli ilta, jona kaikki pänttäsivät hullun lailla jäljellä olevia satoja sivuja. Tuli aamu, ja salit täyttyivät kahvimukeista.

Onneksi joku oli kehittänyt tenttibissen aivojen lepuut-tamiseksi kovan työn jälkeen. Yhdet vaan, ei muuta. Tuli taas yksi alkoholintäyteinen ilta, tuli kankkusen aamui-nen vierailu.

Ja valitettavasti joku loi myös tenttitulokset. Hylsy siel-lä, toinen täällä. Tuli iltapäivä, ja baari täyttyi taas. Tuli aamu, eikä kukaan noussut luennolle.

Ja dekaani sanoi, tulkoon Etappi, tulkoon Kelan hemmot-telukirje. Hallitkoon ne jokaisen oikkarin elämää aina ja iankaikkisesti. Opiskelijat katsoivat toisiaan ja päättivät: huomenna dokataan taas.

Näin tuli valmiiksi sopeutuminen myöhäisiin iltoihin ja varhaisiin aamuihin.

Tämä on kertomus siitä, kuinka opiskelijaelämäksi kut-suttu alkoholiongelma sai alkunsa silloin, kun joka vä-lissä juotiin.

Kirjoittaja haluaa korostaa, ettei toimitus missään nimes-sä vastaa tässä tai tulevissa teksteissä esitetyistä mielipi-teistä, eikä edes kirjoittaja aina ole kaikesta samaa mieltä itsensä kanssa.

Juomiskertomus

66

67

KIRJOITTAJATRisto Sandvik | Mikael NuottoLiisa Reunanen | Ville P. KomulainenMikko Rudanko | Nelli VilkkoLassi Jyrkkiö | Henri TanskanenMikko Pitkänen | Jukka LehtolaKirill Tervo | Tuomas Rytkönen Perhonen | Kiti KarvinenTero Nieminen | Milla MustamäkiMikko Kohtala | Lotta NiemeläSven Laakso | Veera Snellman

DEADLINE ON 27.4.2007, MUKAVASTI ENNEN WAPPUA. NYT KYNÄT SAUHUAMAAN!

PYKÄLÄ RYY-tunnus 0288776-8

TOIMISTOMannerheimintie 3 BFI-00100 Helsinki

Toimisto avoinna ti-to klo 12-16.30tel. +358 9 278 5003fax +358 9 278 5004

hUONeISTOSörnäisten rantatie 33BFI-00500 Helsinkitel. +358 9 682 1858

OSOITTeeNMUUTOKSeTwww.pykala.fi/osoitteenmuutos

YRITYSSUhDeTOIMIKUNTASini Paajanen+358 40 829 1988 Kristiina Lindholm+358 50 374 0539Karin Viitanen+358 40 0244 313

SÄhKöPOSTIOSOITTeeTetunimi.sukunimi@pykala.fi

Ilmoitushinnat2/1 väri 980€1/1 väri 570€ 1/1 harmaasävy 490€1/2 väri 350€1/2 200€

Mediatiedotwww.pykala.fi/mediakortti

Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä taikka asiakkaasta tai asiakkaan käyttämästä mainostoimistosta johtu-vasta syystä voida julkaista, Pykälä ry ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Pykälä ry:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaise-misessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituk-sesta maksetun hinnan määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti kahdek-san päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemises-ta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta lukien.

Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkais-tavaksi sillä ehdolla, että sitä saa korvaukset-ta käyttää uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun tai muun käytön yhte-ydessä toteutus- ja jakelutavasta riippumatta.

inter vivos

KIRJOITTAJATInes Huhta | Jasmiina Jokinen | Annika Ju-vonen | Laura Kirvesniemi | Anette Laula-jainen | Isabella Lehti | Salli Lindstedt | Kati Marjasuo | Pauliina Mattila | Albert Mäkelä | Mikko Rudanko | Nina Toivonen

vs. Panu Ståhlberglukion pelko 1.4.2010 10:31 VASTAUKSIA: 23 LUKUKERTOJA: 760

Panu Ståhlberg kirjoitti HS:ssa: ”Pääsykokeiden tär-kein funktio on mitata opiskelijan motivaatiota ja kiin-nostusta haettavalle alalle. Jos on valmis lukemaan puo-li vuotta yötä päivää pääsykoekirjoja, on melko todennä-köistä, että ala kiinnostaa ja siitä haluaa myös valmistua.” Jos ei ole motivaatiota 3 vuotta opiskella lukios-sa, voiko olla varmaa, että opiskelijalla on sitten mo-tivaatiota opiskella 5 vuotta yliopistossa? Näyttää sil-ti, ettei pitempiaikainen keskittymistaito puuttuu. Jokaisessa maassa vaaditaan ehdottomasti lukion suo-ritusta, jotta voisi hakeutua yliopistoon. Suomi on ai-noa maa, jossa voi mennä lastentarhasta suoraan yli-opistoon, kuitenkin on tuo peruskoulun pakko vielä. Yliopisto ja korkeakoulut on tarkoitettu korkeampana op-piahona jatkeeksi lukion opintoihin. Jos ei kykene opis-kelemaan lukiossa, ne opiskelijat siirtyvät kymppiluokal-le tai ammattikouluihin. Suomessa on näin, että jos ei kyke-ne opiskelemaan tai muutenkaan opiskelu ei kiinnosta, voi lukion jättää väliin ja mennä suoraan yliopistoon. Outoa on sekin, että lukiossa opettavilla opettajilla ei omalla ole-kaan yo-kirjoituksia, kun opettajaksi pääsee opiskelemaan il-man yot:ta niin kuin esim. opetusministeri Henna Virkkunen. Kaikenlaisia iltalukiota on tarjolla, niin että voi aina yo-tulok-set uusia. Muissa maissa ei riitä pelkästään yo-kirjoitukset, kes-kiarvo määräytyy koko lukioaikana saatuista arvosanoista + yo-kirjoitukset.

Panu on eksynyt väärään paikkaan.1.4.2010 23:43

Kun Panu ei jaksanut opiskella lukios-sa, hän on näköjään joutunut väärään paikkaan. Panun kuuluisi olla ammattiopistossa eikä yliopistolla. Oikeus-tieteellinen ei ole ammattiopisto, josta haetaan ammatti helpol-la vaivalla.

Höpöhöpö Hyvä Panu!6.4.2010 15:12

Se ettei pingota lukiossa tuskaisena, vaan osaa priorisoida elä-mässään (muukin elämä maistuu kuin koulu) kertoo hyvin myös niistä taidoista, jota juristin ammatissa tarvitaan. Elämä ei ole pelkkää sokeaa suorittamista, vaan myös tiettyä ”junailemista” ja sosiaalisia taitoja tarvitaan. Sekös sitten harmittaa sitä nenä kiinni kirjassa nyhvääjää, jonka ohi isommalla äo:lla siunatut pa-nut kurvaavat pääsykokeissa. Pääsykokeissa nimenomaan mita-taan kiinnostusta alalle, ja siinä vasta saa käsityksen siitä mihin on pyrkimässä. Lukio on ihan hyvä yleissivistävä koulu, mutta vasta yliopistossakin voi alkaa panostamaan opiskeluun kunnol-la. Jokainen joka on pääsykokeet selvittänyt omaa kyllä hyvät valmiudet suoriutua myös opinnoista.

FOR YOUR INFORMATION

RÄJÄHTELEVÄT TULIVUO-RET, POLIITTISET SKANDAA-

LIT JA VR:N TAKKUILEVA LÄHI-LIIKENNEKÄÄN EIVÄT LOPULTA ESTÄNEET SADEPILVIÄ KASAAN-TUMASTA JA SAAVUTTAMAS-TA SUOMEN ILMATILAA TUO-DEN VIIMEIN MUKANAAN AINA YHTÄ IHNANAN KESÄN SEKÄ KÄRPÄSET. AURINGONSÄTEIDEN PEITTYESSÄ KUUROSATEISIIN, LUONNONVOIMIA VASTAAN TAISTELEVAT PAITSI PERHONEN MYÖS PYKÄLÄN OMAT KUKAT JA MEHILÄISET.

Railakkaan kevään päättänyt Py-kälä-viikkokaan ei saanut ki-

sakuntoista jäsenistöämme uuvah-tamaan, kun pienen tauon jälkeen ryhdyttiin juhlistamaan työnriemua iloisen vapun merkeissä. Juhlat sai-vat asianmukaisen startin Pykälän tiloissa, jossa suurelliset boolitarjoi-lut vauhdittivat muun muassa erään phuksitytön illan aikaiseen päätök-seen ja vähintäänkin yhtä suurel-lisiin korvauksiin vihaiselle taksi-kuskille eräästä piloille menneestä matosta.

Vappuaatto-illan aikana pykä-listit levittäytyivät useampien

osoitteiden lattioille. Tietämän mu-kaan tällä kertaa kukaan ei herän-nyt seuraavana aamuna Töölön sel-viytymisasemalta, vaikka eräälle charmantille vanhemmalle tieteen-harjoittajalle tämä olisikin kuulem-ma ollut mieluisampi vaihtoehto, kuin se hieman iäkkäämpi seura, johon hän aamulla havahtui. Toi-saalla lauantaiaamun varhaiskajossa ohikulkijoita ihmetytti Pykälä ry:n osittain puuhun ja osittain pulloon takertunut hallitus, joka oli jo löy-tänyt tiensä kaivopuistoon ja vietti siellä omien sanojensa mukaan har-jannostajaisia.

Todellista retkihuumaa koettiin kuitenkin vasta Ahvenanmaal-

le suuntautuneella kevätmatkalla. Riemu oli ylimmillään jo junassa harjaantuneiden matkaajien näyttä-essä nuoremmille mallia muun mu-assa sitruunoita myöten huippuun-sa viritetyllä drinkkivarustelulla. Edustehtävissä kouliintuneet Pykä-län merkkihenkilöt edustivat asian-mukaisella omistautumisella myös

paikallisissa turistinähtävyyksissä – pääasiallisesti viinitiloilla. Lop-puillasta omistautumisen taso ylitti kuitenkin monen matkalaisen koh-dalla optimaalin. Sitsitarjoilujen vauhdittamana se nousi nimittäin niin korkeaksi, etteivät paikalliset pöntöt tai suihkujen viemäritkään saaneet sitä alas huuhdottua. Herk-känenäisimmät matkalaisemme jou-tuivatkin yön aikana hakemaan ma-kuusijaa vaihtoehtoisista tiloista. Huonosti nukuttu yö ei kuitenkaan hillinnyt menoa paluumatkalla.

Kesän saapumisen vahvisti lo-pulta Kaivohuoneella vietetty

kevätkaudenpäättäjäisjuhla. Tun-nelma loikkasi kattoon viimeistään, kun joukko kuluneen vuoden ai-kana aktiivisuudellaan ilahdutta-neita pykälistejä saapui paikalle il-meisen onnistuneiden kiitossitsien jälkeen. Perhosen korviin kantautui ulkopuolisten valituksia erityisesti eräästä ratikkaliikennettä valloitta-neesta seurueesta, joka ei ollut malt-tanut jättää sitsilauluja itse pöytäti-laisuuteen. Perhosen haastatteleman vanhemman naishenkilön mukaan esitetyt kappaleet olivat sisällöltään ”vähintäänkin epäilyttäviä” ja tul-kitsijoiden äänenmuodostus ”häirit-sevän epävireistä”.

Itse Kaivohuoneen tiloissa oikka-reiden käyttäytyminen oli vä-

hintään yhtä säädytöntä. Moni en-nenäkemätön pari koki kesäillan huuman ja poistui auringon sarasta-essa saman osoitteen tai invavessan suuntaan. Erityisesti menneen kau-den phuksit näyttivät vahvistaneen suosiotaan varttuneempien tieteen-harjoittajien tilastoissa. Ne, joille ei löytynyt riittävästi tarjontaa lihatis-kiltä, turvautuivat sen sijaan baari-tiskin antimiin. Eräs Pykälän keitti-össäkin astiastoa usein talven aikana kalistellut neitonen vieraili tiskillä erityisen useasti jo pelkästään siksi, että loppuillasta lasien tartuntapinta oli ilmeisen heikentynyt ja ote tup-pasi lipsumaan.

Perhosen suureksi iloksi muuta-ma illan aikana yhdessä viihty-

neistä pareista on myöhemminkin havaittu vaihtamassa myös mui-ta kuin murhaavia katseita. Vaikka vuoden kuluessa tanssirutiineillaan

huomiota herättäneiden tri-koo-hurmureiden suhde näyt-tää kokeneen valitettavan kolauk-sen vieraan sukupuolen edustajan kiilatessa poikien väliin, täytynee tätä kehitystä kuitenkin luonneh-tia positiiviseksi, kun tuloksena on uusi ja myös edustuskelpoinen pa-riskunta. Yllätys ei kuitenkaan ke-säiltojen lämmössä liene se, että toi-set mehiläiset kokevat tarpeelliseksi pörrätä kukasta kukkaan ja pykäläs-sähän valinnanvaraa riittää. Pikku-linnut kertovat muun muassa eräästä erityisen viehättävästä oikkari-nei-tosesta, joka on kevään kuluessa päivittänyt rinnalleen tuoreempaa vuosimallia edustavan kesäkollin.

Ennen hyvin ansaittua kesälomaa pykälistit rantautuivat vielä pää-

sykoekokelaiden sekaan juhlimaan jälkimmäisten keväistä työpanos-ta tai vähintäänkin käyttämään sitä tekosyynä kunnon biletunnelman luomiseen. Pykälän ehkä kuuluisim-mat etkot hoitivat jälleen tehtävänsä kun baariin pölähti se joukko kur-sailemattomasta tarjoilusta nautti-nutta kurssihenkilökuntaa, joka ei ollut eksynyt tai sammunut matkal-le. Monien ihmeeksi, pääasiallises-ti seiniä ja muita pykälistejä apuna käyttäen, osa heistä onnistui myö-hemmin valtaamaa myös tanssilatti-aa. Ensivuonna Perhosen palstatilaa mahdollisesti syövillä wannabee-phukseilla on vielä paljon sisäis-tettävää, ennen kuin he oppivat pykälän pirskeisiin tarvittavat tans-siliikkeet tai ainakin keinot väistellä niitä. Parhaimmat lähtökohdat tähän lienee sillä nuorella neitosella, joka jo otti tanssilattia mustelmanarvoi-sesti osumaa. Onneksi silminnäki-jä havainnot kertovat, että tyttö ei tilanteesta pahemmin loukkaantu-nut, varsinkaan ”ku se jätkä oli niin kuuma”. Perhonen onnittelee myös Pykälän hallituksessa vaikuttanutta herrasmiestä ilmeisen tehokkaasta ISKUrepliikistä ja toivottaa kaikille mitä iskevintä kesälomaa!

67