FI

ENERGIA-ALAN TULEVA MUUTOS: KANSALAISYHTEISKUNTA MERKITTÄVÄNÄ TOIMIJANA UUSIUTUVAN

ENERGIAN TUOTANNOSSA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tutkimus kansalaisyhteiskunnan asemasta uusiutuvista energialähteistä annetun EU:n direktiivin täytäntöönpanossa

LOPPURAPORTTI

(Tammikuu 2015)

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 1/34

Tutkimuksen toteutti Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) kestävän kehityksen seurantaryhmän ja "liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta" -erityisjaoston (TEN) yhdeksänjäseninen ryhmä:

Kolmen jäsenen ydinryhmä ohjasi työtä ja vieraili kuudessa jäsenvaltiossa: Lutz Ribbe (yleiskoordinaattori), Isabel Caño Aguilar ja Brenda King.

Lisäksi laajempi kuuden jäsenen ryhmä tuki tapaustutkimusten toteuttamista valituissa jäsenvaltioissa: Andrzej Chwiluk (Puola), Pierre-Jean Coulon (Ranska), Tom Jones (Yhdistynyt kuningaskunta), Vitas Mačiulis (Liettua), Georgi Stoev (Bulgaria) ja Frank van Oorschot (Alankomaat).

ETSK:n kestävän kehityksen seurantaryhmän sihteeristö (Rayka Hauser ja Nuno Quental) avustivat tapaustutkimusten organisoinnissa ja tämän raportin luonnostelussa.

ETSK:n tutkimusryhmä haluaa erityisesti kiittää Ranskan Provence-Alpes-Côte-d'Azurin alueen (PACA) kestävän kehityksen neuvostoa, Walesin hallitusta, Puolan kaivostyöntekijöiden liittoa, Euroopan komission edustustoja Saksassa, Bulgariassa, Puolassa ja Walesissa, lukuisia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, uusiutuvan energian tuottajien järjestöjä, osuuskuntia, yhteisöaloitteiden edustajia ja yhteiskunnallisia yrityksiä sekä kohdemaiden kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason viranomaisia. Ne kaikki tukivat tutkimuksen järjestämistä, osallistuivat aktiivisesti keskusteluihin, osoittivat innostusta hajautettujen uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton edistämiseen ja antoivat eri lähtökohdistaan arvokkaan panoksen tämän tutkimuksen päätelmien muotoiluun.

Tässä raportissa esitellään ennen kaikkea monipuolista palautetta, jota tutkimusryhmä sai vierailujen ja keskustelujen aikana laajalta sidosryhmien joukolta.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 2/34

Sisällysluettelo1. Tiivistelmä keskeisistä havainnoista ja suosituksista.....................................................................6

1.1 Keskeiset havainnot...................................................................................................................6

1.1.1 Mahdollisuuksien tiedostaminen..........................................................................................61.1.2 Turhautumista.......................................................................................................................61.1.3 Vahvat perusteet lähienergialle.............................................................................................61.1.4 Valtava potentiaali suurelta osin hyödyntämättä..................................................................7

1.2 Keskeiset suositukset.................................................................................................................7

1.2.1 Tasapuolisten edellytysten luominen uusiutuville energiamuodoille...................................71.2.2 Hajautetun lähienergian asettaminen poliittiseksi painopisteeksi........................................81.2.3 Vakaiden ja johdonmukaisten poliittisten puitteiden luominen lähienergian tukemiseksi. .81.2.4 Kansalaisyhteiskunnan aktiivisen energiapoliittisen vuoropuhelun mahdollistaminen.......91.2.5 Avoimen vuoropuhelun käynnistäminen energian hinnoista, kustannuksista ja hyödyistä. 91.2.6 Puuttuminen energiakäänteen sosiaalisiin vaikutuksiin.......................................................9

2. Johdanto...........................................................................................................................................10

3. Tutkimuksen lähestymistapa..........................................................................................................12

3.1 Tavoitteet..................................................................................................................................12

3.2 Menetelmät...............................................................................................................................13

4. Uusiutuvan energian tuotannon edistyminen EU:ssa: tilannekatsaus.......................................13

5. Perusteet kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle ja lähienergialle............................................15

5.1 Kansalaisyhteiskunta vaatii aktiivista roolia........................................................................15

5.2 Lähienergia lisää uusiutuvan energian infrastruktuurin paikallista hyväksyntää...........16

5.3 Lähienergia vapauttaa varoja uusiutuvaan energiaan siirtymistä varten.........................17

5.4 Lähienergia edistää yhteisön kehitystä ja torjuu energiaköyhyyttä...................................18

5.5 Lähienergian tuotanto luo työpaikkoja ja talouskasvua......................................................20

6. Keskustelu energian hinnoista ja kustannuksista........................................................................20

7. Mitä lähienergiapotentiaalin käyttöönotto edellyttää?................................................................22

7.1 Tasapuoliset toimintaedellytykset..........................................................................................22

7.2 Vakaa ja johdonmukainen poliittinen kehys........................................................................23

7.3 Avoin ja osallistava politiikan laadintaprosessi....................................................................25

7.4 Yksinkertaiset ja avoimet hallintomenettelyt........................................................................25

7.5 Hajautetun lähienergian tarpeisiin mukautetut tukijärjestelmät.......................................25

7.6 Lähienergian esteiden poistaminen........................................................................................28

7.7 Siirtoverkon kehittäminen ja koordinointi uusiutuvien energialähteiden tarpeisiin sopeuttamiseksi........................................................................................................................30

7.8 Energian hallinta ja varastointi..............................................................................................31

8. Päätelmät..........................................................................................................................................31

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 3/34

A. Liitteet...............................................................................................................................................34

A.1. Raportit vierailuista jäsenvaltioihin......................................................................................34

A.2. Luettelo ETSK:n lausunnoista, joissa käsitellään uusiutuvaa energiaa.............................34

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 4/34

Otteita uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (uusiutuvista energialähteistä annetun EU:n direktiivin) johdanto-osasta:

"3) Mahdollisuudet vahvistaa taloudellista kasvua innovaatioiden sekä kestävän ja kilpailukykyisen energiapolitiikan avulla ovat tiedossa. Energian tuottaminen uusiutuvista lähteistä perustuu monissa tapauksissa paikallisten tai alueellisten pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) toimintaan. Kasvu- ja työllistämismahdollisuudet, joita investointi energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä alueellisella ja paikallisella tasolla saa aikaan jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, ovat tärkeitä. Tästä syystä komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava näillä alueilla kansallisia ja alueellisia kehitystoimia, rohkaistava parhaiden käytänteiden vaihtoa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannossa paikallisten ja alueellisten kehitysaloitteiden välillä sekä edistettävä rakennerahastojen käyttöä tällä alalla.

4) Edistettäessä uusiutuvien energialähteiden markkinoiden kehittymistä on otettava huomioon ne myönteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat alueellisiin ja paikallisiin kehittämismahdollisuuksiin, vientinäkymiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja työllistämismahdollisuuksiin erityisesti pk-yritysten ja itsenäisten energian tuottajien osalta. [– –]

6) On asianmukaista tukea hajautettujen uusiutuvaan energiaan liittyvien teknologioiden demonstrointi- ja kaupallistamisvaihetta. Siirtymisellä kohti hajautettua energiantuotantoa on monia etuja, mukaan lukien paikallisten energialähteiden käyttö, paikallisen energian tuotantovarmuuden lisääntyminen, lyhyemmät kuljetusmatkat ja pienemmät energiansiirtohäviöt. Tällainen hajauttaminen edistää myös yhteisöjen kehitystä ja yhteenkuuluvuutta tarjoamalla tulolähteitä ja luomalla paikallisia työpaikkoja. [– –]

43) Jotta yksittäisiä kansalaisia kannustettaisiin osallistumaan tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen, asiaankuuluvien viranomaisten olisi harkittava mahdollisuutta korvata luvat pelkällä ilmoituksella toimivaltaiselle elimelle silloin, kun kyse on pienten hajautettujen laitteistojen asentamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuottamiseksi."

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 5/34

1. Tiivistelmä keskeisistä havainnoista ja suosituksista

1.1 Keskeiset havainnot

1.1.1 Mahdollisuuksien tiedostaminen

Tutkimusryhmä kohtasi kaikissa vierailemissaan jäsenvaltioissa vahvan, energiakäänteeseen sitoutuneen kansalaisyhteiskunnan, jossa tiedostetaan siirtymän luomat sosioekonomiset mahdollisuudet ja halutaan hyötyä uusiutuviin energialähteisiin perustuvasta hajautetusta energiantuotannosta. Suhtautuminen uusiutuvien energiamuotojen tarjoamiin tulonhankinnan, yhteisön kehittämisen ja sosiaalisen innovoinnin mahdollisuuksiin oli innostunutta, ja muiden jäsenvaltioiden hyvistä käytänteistä ja tukipolitiikasta haluttiin ottaa oppia.

1.1.2 Turhautumista

Toisaalta sidosryhmät kertoivat olevansa turhautuneita byrokraattisiin esteisiin ja monimutkaisiin menettelyihin, viimeaikaisiin politiikan uudistuksiin, jotka asettavat pientuottajat ja yhteisöt suuria, keskitettyjä energiantuottajia huonompaan asemaan, sekä siihen, että poliittiset päätöksentekijät eivät tunnusta lähienergian arvoa. Muutamissa tapauksissa turhautumista aiheutti myös se, ettei viranomaisten kanssa käydä rakentavaa vuoropuhelua. Nämä esteet ovat tiedossa, ja niitä tarkastellaan yksityiskohtaisesti Euroopan komission kertomuksessa uusiutuvien energialähteiden käytön edistymisestä (2013)1. Se, että tällaisia esteitä on edelleen tai niiden määrä jopa lisääntyy (esimerkiksi kun eräissä jäsenvaltioissa otetaan käyttöön uusiutuvan energian tuotantoon liittyvät huutokaupat), on muutamien kansalaisyhteiskunnan edustajien tulkinnan mukaan suora hyökkäys lähienergiaa vastaan keskitettyjen suurtuottajien hyväksi.

1.1.3 Vahvat perusteet lähienergialle

Tutkimuksen keskeinen havainto on, ettei kansalaisyhteiskunta ole tyytyväinen siihen, että sitä pelkästään kuullaan energiapoliittisissa asioissa. Yhteisöt, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja yksityishenkilöt haluavat ryhtyä uusiutuvan energian tuottajiksi, ja tutkimusryhmälle esitettiin runsaasti tätä suuntausta tukevaa näyttöä ja perusteita:

Lähienergia lisää uusiutuvan energian infrastruktuurin hyväksyntää paikan päällä ja vahvistaa näin siirtymäprosessin saamaa tukea sekä sitoutumista prosessiin. Lähienergia vapauttaa kipeästi tarvittavia varoja energiakäänteen toteuttamiseen, tuottaa yhteistä paikallista sosioekonomista hyötyä ja auttaa pitämään lisäarvon asianomaisissa yhteisöissä. Uusiutuvan energian tuotannosta onkin tulossa taloudellinen mahdollisuus kansalaisille, maanviljelijöille, osuuskunnille, pk-yrityksille, paikallisyhteisöille, hyväntekeväisyysjärjestöille ja valtiovallasta riippumattomille organisaatioille perinteisten energiayhtiöiden sijasta tai lisäksi. Se edistää paikallista kehitystä, sosiaalista innovointia ja yhteistyötä. Hajautetut järjestelmät antavat yksityishenkilöille ja yhteisöille mahdollisuuden jakaa uusiutuvien energiamuotojen kustannukset ja hyödyt ja löytää mahdollisuuksia sovittaa tarjonta ja kysyntä aiempaa paremmin yhteen (esim. aluelämmitysjärjestelmissä). Poliittisten edellytysten niin salliessa lähienergia auttaa loppujen lopuksi luomaan uusia paikallisia työpaikkoja ja talouskasvua.1 COM(2013) 175 final.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 6/34

ETSK:n tutkimus paljasti, että uusiutuvan energian kehittäminen edistyy nopeammin erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa paikalliset asukkaat ovat yksilöinä tai yhdessä voineet toteuttaa omia lähienergia-aloitteitaan. Tämän kehityksen keskeinen edellytys ovat olleet lähienergiaa koskevat hyvin suunnitellut tukijärjestelmät ja toimivat sääntelypuitteet. Voidakseen hyötyä tarjoutuvasta uudesta mahdollisuudesta EU:n ja jäsenvaltioiden olisi painotettava ilmasto- ja energiapolitiikassaan paljon nykyistä enemmän uusiutuvan energian hajautetun tuotannon linkittämistä alueelliseen ja paikalliseen kehitykseen. Nyt on aika ottaa käyttöön vahvat, vakaat ja johdonmukaiset rakenteet lähienergian tukemiseksi, jotta Euroopassa voidaan siirtyä vähähiiliseen talouteen.

1.1.4 Valtava potentiaali suurelta osin hyödyntämättä

Tutkimus paljasti, että vaikka uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin antamisesta on kulunut viisi vuotta, kansallisissa politiikka-asiakirjoissa ei ole juurikaan viitteitä johdonmukaisesta strategiasta, jonka tavoitteena olisi tukea uusiutuvan energian hajautettua tuotantoa paikallisyhteisöjen hyväksi. Tutkimusryhmä ei havainnut yhdessäkään vierailemassaan jäsenvaltiossa johdonmukaisesti toteutettavaa hallituksen strategiaa, jolla pyrittäisiin edistämään lähienergian käyttöä. Päinvastoin epävakaa politiikka ja uusiutuvia energialähteitä koskevien sääntelypuitteiden viimeaikaiset uudistukset ovat kaikissa tutkimuksen kohteena olleissa maissa aiheuttaneet sidosryhmien keskuudessa epävarmuutta, haluttomuutta tehdä uusia investointeja ja huolta lähienergia tulevaisuudesta.

1.2 Keskeiset suositukset

1.2.1 Tasapuolisten edellytysten luominen uusiutuville energiamuodoille

Kuten komission vuonna 2013 esittämässä kertomuksessa uusiutuvien energialähteiden käytön edistymisestä2 todetaan, uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton tukeminen on tarpeen niin kauan kuin EU:ssa ei ole avoimia, kilpailuun perustuvia energian sisämarkkinoita, joilla markkinoiden puutteet voidaan korjata ja fossiilisten polttoaineiden käytön terveys-, ympäristö- ja sosiaaliset kustannukset voidaan sisällyttää hintoihin. Rio + 20-konferenssin päätösasiakirjassa "Tulevaisuus, jota tavoittelemme" uudelleen vahvistetun sitoumuksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä asteittain luopumaan haitallisista ja tehottomista fossiilisten polttoaineiden tuista, "jotka kannustavat tuhlaavaan käyttöön ja vaarantavat kestävän kehityksen". Hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu on vain yksi mahdollisuus sisällyttää ulkoiset kustannukset hintoihin nostamalla fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien tekniikoiden suhteellisia kustannuksia.

2 COM(2013) 175 final.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 7/34

1.2.2 Hajautetun lähienergian asettaminen poliittiseksi painopisteeksi

Uutta energiapolitiikkaa ei voida toteuttaa ilman kansalaisten tukea. Toisaalta poliittiset tavoitteet voidaan kansalaisten tuella saavuttaa nopeammin kuin monet kuvittelevatkaan. ETSK suosittaa, että paikallis-, jäsenvaltio- ja EU-tason poliittiset päätöksentekijät asettavat selkeäksi prioriteetiksi kansalaisten sitoutumisen uusiutuvan energian tuotantoon. Euroopan komission seuraavassa uusiutuvien energialähteiden käytön edistymistä käsittelevässä kertomuksessa, joka on määrä esittää vuonna 2015, olisi tarkasteltava asiaa pelkkiä lukuja syvällisemmin ja arvioitava, missä määrin byrokraattisia esteitä on poistettu ja uusien, pienempien toimijoiden mahdollisuuksia päästä markkinoille on edistetty.

1.2.3 Vakaiden ja johdonmukaisten poliittisten puitteiden luominen lähienergian tukemiseksi

Lähienergiaan liittyvien hallintomenettelyjen olisi oltava yksinkertaisia, nopeita ja kohtuuhintaisia.

Lähienergiahankkeiden verkkoon liittämisen kustannusten ja odotusaikojen on oltava kohtuullisia, ja verkonhaltijoille olisi määrättävä laiminlyönneistä seuraamuksia.

Keskitettyjen asiointipisteiden olisi tarjottava piensijoittajille opastusta toteutettavuustutkimus- tai suunnitteluvaiheesta aina käyttöönottoon saakka.

Uusiutuvista lähteistä saatavalla sähköllä olisi oltava etusija ajojärjestyksessä fossiilisista lähteistä saatavaan ja ydinenergiaan nähden.

Lähienergia olisi vapautettava kohtuuttomia rasitteita, kustannuksia ja epävarmuutta aiheuttavista menettelyistä, kuten suoramarkkinointivelvoitteista.

Syöttötariffien olisi oltava lähienergian tärkein tukimuoto. Ne tarjoavat energiantuottajille yksinkertaisen ja luotettavan tavan laskea tarkalleen investointinsa ja tuottonsa. Investointivarmuus lisää pienten kehittämistyötä tekevien toimijoiden mahdollisuuksia saada tarvittavaa luottoa. Syöttötariffeja voidaan ja pitäisi jatkuvasti mukauttaa pienenevien investointikustannusten mukaan.

Tarjonnan vaihtelulla on tuntuva vaikutus sähkön hintaan huippukuormituksen aikana, ja tähän voitaisiin puuttua täydentämällä syöttötariffijärjestelmää energianhallintajärjestelmillä, joiden avulla vaihteluun voidaan reagoida. Näitä ovat esimerkiksi nettomittaus (katso jäljempänä), älykkäät verkot ja varastointikapasiteetin kehittäminen.

Jäsenvaltioiden olisi käytettävä uusiutuvaan energiaan liittyviä tarjouskilpailuja erittäin harkiten, sillä monimutkaiset ja kalliit menettelyt aiheuttavat pientuottajille kohtuutonta rasitetta ja saattavat käytännössä sulkea lähienergian uusiutuvaa energia koskevien tukien ulkopuolelle. Etulyöntiaseman antaminen suurille keskitetyille tuottajille saattaa nostaa kuluttajahintoja. Lisäksi tarjouskilpailut eivät toimi siellä, missä ei ole energiamarkkinoita. Suuntaviivoja valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2020–2014 olisikin selkiytettävä tältä osin.

Lähienergian tuottajilla olisi oltava oikeus nettomittaukseen ja sähköntuotantotukiin. EU:n rakenne- ja koheesiorahastoissa sekä jäsenvaltioiden talousarvioissa olisi korvamerkittävä

riittävästi varoja sen varmistamiseen, että uusiutuvien energialähteiden käytön ja hajautetun energiantuotannon edistyminen ei hidastu verkon rajoitusten takia.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 8/34

1.2.4 Kansalaisyhteiskunnan aktiivisen energiapoliittisen vuoropuhelun mahdollistaminen

Uusiutuvaa energiaa koskevaa politiikkaa olisi suunniteltava ja toteutettava käyden jatkuvaa vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa, jotta asiasta päästään yhteisymmärrykseen, voidaan laatia yhteiset tavoitteet, toteuttamiselle saadaan tukea ja voidaan luoda yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen kulttuuri. ETSK:n käynnistämä eurooppalainen energiavuoropuhelu voisi olla tässä avuksi.

Kansalaisyhteiskunnalle olisi annettava mahdollisuus osallistua jäsenvaltioiden ilmasto- ja energiatoimintasuunnitelmien kehittämiseen sekä niiden toteuttamisen seurantaan ja tarkistamiseen.

Kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava aktiivisesti EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason strategioiden, rahoitusohjelmien ja tukitoimenpiteiden seurantaan ja tarkistamiseen, jotta varmistetaan niiden edistävän eikä haittaavan lähienergian tuotantoa. Erityisesti kiistanalaisten toimenpiteiden, kuten suoramarkkinointivaatimusten ja uusiutuvan energian tuotantoon liittyvien tarjouskilpailujen, käyttöönottoa olisi seurattava tarkasti, jotta lähienergian tuotannolle mahdollisesti aiheutuvat haitat voidaan tunnistaa ja poistaa nopeasti.

1.2.5 Avoimen vuoropuhelun käynnistäminen energian hinnoista, kustannuksista ja hyödyistä

Energiapolitiikasta käytävää keskustelua hallitsevat usein lyhyen aikavälin hintakysymykset, joten energiakustannuksista ja -hinnoista on syytä käynnistää avoin julkinen keskustelu. Uusiutuvien energialähteiden ulkoiset kustannukset ovat hyvin pienet. Tämä on suuri ero verrattuna perinteisiin energialähteisiin, joista aiheutuu merkittäviä terveys- ja ympäristökustannuksia nyky-yhteiskunnalle ja seuraaville sukupolville. Jotta uusiutuviin energialähteisiin, fossiilisiin polttoaineisiin ja ydinenergiaan myönnettäviin tukiin liittyvistä kustannuksista ja hyödyistä voisi saada kokonaisvaltaisen kuvan, selkeää ja kattavaa tietoa olisi asetettava julkisesti saataville. Tämä koskee myös ihmisten terveyteen ja ympäristön laatuun liittyviä ulkoisia kustannuksia sekä hyötyjä, joita energiavarmuus ja välttyminen energiantuonnilta tuovat mukanaan. Kuten komission vuonna 2013 esittämässä kertomuksessa uusiutuvien energialähteiden käytön edistymisestä3 todetaan, uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton tukemiseksi tarvitaan edelleen taloudellisia, lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimia niin kauan kuin EU:ssa ei ole avoimia, kilpailuun perustuvia energian sisämarkkinoita, joilla markkinoiden puutteet voidaan korjata ja ulkoiset kustannukset voidaan sisällyttää hintoihin. Näin siitä huolimatta, että uusiutuviin energialähteisiin liittyvän tekniikan kustannukset pienenevät jatkuvasti.

1.2.6 Puuttuminen energiakäänteen sosiaalisiin vaikutuksiin

Vaikka uusiutuvaan energiaan siirtymisellä odotetaan olevan myönteinen nettovaikutus työpaikkoihin ja tuloihin, eräät perinteiset energia-alat menettävät jo markkinoita ja työpaikkoja (mikä ei välttämättä liity uusiutuvien energiamuotojen yleistymiseen). Valtioiden olisi otettava vastuu vähähiiliseen talouteen siirtymisen sosioekonomisten vaikutusten hallinnasta siten, että se hyödyttää viime kädessä koko yhteiskuntaa. Kansalliset sosiaalista muutosta koskevat strategiat on nivottavat tiiviisti uusiutuvan energian käyttöönottoon, jotta voidaan varmistaa, että siirtymä sujuu juoheasti, huolehtia tarvittavan uuden ammattitaidon tarjonnasta ja puuttua kohdennetusti mahdollisiin kielteisiin sosiaalisiin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat työpaikkoihin ja sosiaalisesti heikossa asemassa oleviin 3 COM(2013) 175 final.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 9/34

kotitalouksiin. Hallitusten on huolehdittava siitä, että lähienergian tukemisen kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisella tavalla yhteiskunnassa.

2. Johdanto

Euroopan unionin (EU) päätöksentekijät ovat yhdessä asettaneet selkeän poliittisen tavoitteen: hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Euroopasta tehdään resurssitehokas, ympäristöystävällinen ja vähähiilinen talous. Tavoitteet eivät johdu pelkästään ilmastonmuutoksesta. Energiapolitiikan vallankumousta tarvitaan, koska fossiilisia polttoaineita on rajoitetusti ja koska Euroopan riippuvuus poliittisesti epävakailta alueilta tuotavasta energiasta on saatava loppumaan. Energiajärjestelmiä on kehitettävä siten, että varmistetaan puhtaan, turvallisen ja kohtuuhintaisen energian saanti nykypäivän kuluttajille sekä seuraaville sukupolville. Energiantuotannon suunnittelussa on otettava huomioon sosiaaliset sekä ympäristöön ja terveyteen kohdistuvat ulkoisvaikutukset ja vaikutukset tuleviin sukupolviin.

Uusiutuvalla energialla on tässä muutoksessa keskeinen asema. Uusiutuvista energialähteistä vuonna 2009 annettu EU:n direktiivi4 laadittiin edistämään uusiutuvan energian tuotantoa ja lisäämään toimitusvarmuutta. Direktiivin mukaan jokaisen jäsenvaltion on vuoteen 2020 mennessä saavutettava energian loppukulutuksessaan tietty uusiutuvien energialähteiden osuus ja edistettävä siten EU:n kokonaistavoitteen eli uusiutuvien energialähteiden 20 prosentin osuuden saavuttamista. Vuoteen 2030 ulottuvissa EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa asetetaan tavoitteeksi osuuden lisääminen edelleen ainakin 27 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea tukee tätä tavoitetta5 mutta vaatii, että jäsenvaltioille asetetaan uusiutuvaa energiaa koskevat kansalliset tavoitteet, jolloin komissio voisi niiden perusteella vaatia toimia ja varmistaa, että jäsenvaltiot toimivat yhteisen tavoitteen hyväksi.

Energia-asioista vastaavalle uudelle komission jäsenelle osoitetussa tehtävänkuvauksessa komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kirjoittaa seuraavaa: "Meidän on myös vahvistettava uusiutuvan energian osuutta maanosassamme. Tämä ei ole pelkästään vastuulliseen ilmastopolitiikkaan liittyvä kysymys. Se on myös teollisuuspoliittinen pakko, jos haluamme, että meillä on keskipitkällä aikavälillä edelleen käytössämme kohtuuhintaista energiaa. Uskon vahvasti 'vihreään kasvuun' ja haluan EU:n olevan uusiutuvan energian käytössä maailman ykkönen."

ETSK tiedostaa resurssitehokkaaseen ja vähähiiliseen talouteen siirtymiseen liittyvät tekniset, taloudelliset ja sosiaaliset haasteet. Esiin tuodut huolenaiheet koskevat siirtymän kustannusten ja hyötyjen jakaantumista, hajanaisten ja tuottavuudeltaan vaihtelevien energialähteiden sisällyttämistä toimitusjärjestelmään, uutta infrastruktuuria ja uusiutuvan energian tietynlaisen infrastruktuurin paikallista vastustusta. Näiden haasteiden ratkaisemiseksi tehdään hyvää työtä. Uusiutuvaan energiaan liittyvän tekniikan kustannukset ovat laskeneet tekniikan kehityksen ja markkinoille saattamisen ansiosta, ja lisäksi älykkäiden verkkojen ja muiden tarjonnan ja kysynnän vaihtelun hallintaan tarkoitettujen ratkaisujen kehittämisessä edistytään koko ajan.

4 Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY.

5 ETSK:n lausunto aiheesta "Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030" (NAT/636).

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 10/34

ETSK käynnisti tämän tutkimuksen hyvin tietoisena siitä, että uusiutuvaa energiaa koskevan politiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa on vähintään yhtä paljon kyse markkinarakenteista ja sosioekonomisista näkökohdista kuin teknisistä ja teknologisista kysymyksistä. Tutkimuksessa ei olekaan tarkoitus analysoida teknisiä haasteita, joista käydään jatkuvaa keskustelua muissa yhteyksissä, vaan tarkastelun kohteena on paljon vähemmän tutkittu aihe eli rooli, joka kansalaisyhteiskunnalla on tai voisi ja tulisi olla tässä merkittävässä muutosprosessissa.

Onko kansalaisyhteiskunnan rooli rajoitettu vain uusien toimintalinjojen ja hankkeiden tarkkailuun ja hyväksymiseen? Kuullaanko kansalaisyhteiskunnan toimijoita, ja jos kuullaan, onko kuulemisella vaikutuksia? Vai osallistuuko kansalaisyhteiskunta täysimääräisesti muutokseen, ja voiko sillä olla aktiivinen ja kukaties ensisijainen rooli uudessa, nykyistä hajautetummassa uusiutuvan energian tuotantojärjestelmässä? Entä mitkä ovat menestystekijät ja haasteet tässä yhteydessä?

Toistaiseksi kansalaisyhteiskunta on osallistunut energiantuotantoon vain vähäisessä määrin. Energia-ala on ollut erittäin keskittynyttä ja tehtävien jako selkeää. Perinteinen energiantuotanto – joka on edelleen vallitseva tuotannon muoto – on keskittynyt harvoihin suuriin keskusyksiköihin, joista pääosa on fossiilisia polttoaineita tai ydinvoimaa käyttäviä laitoksia. Lisäksi markkinoita ovat hallinneet muutamat suuret energiayhtiöt, esimerkiksi Saksassa neljä, Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuusi ja Ranskassa yksi yhtiö. Kansalaiset, liikeyritykset ja teollisuus ovat olleet passiivisia kuluttajia, jotka maksavat energiatuotteista.

Vähähiilisen energian kehittäminen merkitsee energia-alan perusluonteista muuttumista. Uusiutuva energia on luonteeltaan hajautetumpaa, koska uusiutuvat resurssit ovat usein paikallisesti saatavissa ja niiden kuljettaminen on joko mahdotonta tai liian kallista. Energian- ja sähköntuotanto tapahtuu ihmisten asuinympäristön välittömässä läheisyydessä, mikä tarkoittaa, että energiainfrastruktuuri on maisemassa paljon näkyvämmässä asemassa. Onnistuakseen politiikka tarvitsee hyväksyntää. Tämä on pitänyt paikkansa aiemman energiapolitiikan suhteen, ja tulevaisuudessa se pätee luultavasti entistäkin enemmän. Kansalaisyhteiskunnan tuki on saatava EU:n yleisen ilmastopolitiikan lisäksi jokaiselle yksittäiselle hankkeelle: paikallisten asukkaiden on hyväksyttävä jokainen tuuli-, aurinko- tai biokaasuvoimalaitos. Hankkeiden hyväksyminen on todennäköisempää, jos ihmiset, joihin ne vaikuttavat, ymmärtävät asuinympäristönsä muutosten edut ja varsinkin jos he saavat muutoksista suoraa hyötyä.

Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen kannalta ei ole merkitystä, kuka omistaa tuuligeneraattorin tai käyttää sitä. Politiikan hyväksymisen kannalta se voi olla ratkaisevaa. Uusiutuvista energialähteistä annetun direktiivin – ja itse asiassa myös ilmastopolitiikan – toteuttaminen liittyykin läheisesti siihen, kenelle annetaan ensisijaisesti mahdollisuus tuottaa uusiutuvaa energiaa ja hyötyä siitä: ulkopuolisille sijoittajille, jotka käyttävät alueen paikallisia resursseja hyötyäkseen niistä liiketaloudellisesti, vai paikallisille asukkaille, jotka voivat hyödyntää paikallisia aurinko-, biomassa- ja tuulivarantojaan ja tuottaa energian lisäksi uutta alueellista arvoa, uusia mahdollisuuksia ja työpaikkoja. Tämä ei tarkoita, että siirtyminen uusiutuvaan energiaan voitaisiin tai tulisi toteuttaa yksinomaan pientuottajien voimin. Yksityishenkilöille ja yhteisöille on pikemminkin annettava

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 11/34

mahdollisuus kilpailla suursijoittajien kanssa, jotta ne voivat tuottaa paikallista lisäarvoa ja hoitaa oman tärkeän osansa energia-alan siirtymäprosessissa.

Uusiutuvista energialähteistä annetussa EU:n direktiivissä tunnustetaan uusiutuviin energialähteisiin tukeutuvan alueellisen ja paikallisen energiantuotannon kasvu- ja työllistämismahdollisuudet. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita tukemaan kansallisia ja alueellisia kehitystoimia sekä edistämään rakennerahastojen käyttöä tällä alalla, vaikka siinä ei suorasanaisesti tunnusteta tai tueta yhteisölähtöistä toimintaa uusiutuvan energian kehittämisessä.

Kestävän kehityksen seurantaryhmän toteuttamassa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kokemuksia tällaisista järjestelmistä on saatu kuudessa jäsenvaltiossa. Tässä raportissa esitellään ETSK:n tutkimuksen tulokset ja annetaan suosituksia EU:n toimielimille ja jäsenvaltioiden päätöksentekijöille. Tavoitteena on parantaa sääntelyedellytyksiä, jotta paikallisyhteisöt ja kansalaisyhteiskunta voivat tuottaa uusiutuvaa energia hajautetusti ja hyötyä siitä.

Tutkimusraporttiin on liitetty myös jäsenvaltiokohtaiset raportit, joissa on lisätietoja kustakin tutkimuskäynnin kohteena olleesta kuudesta jäsenvaltiosta.

3. Tutkimuksen lähestymistapa

3.1 Tavoitteet

Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen:

Kuinka paljon kansalaisyhteiskunta osallistuu uusiutuvista energialähteistä annetun direktiivin täytäntöönpanoon? Onko kansalaisyhteiskunta vain valistunut tarkkailija? Kullaanko sitä päätöksentekoprosesseissa? Vai osallistuuko se suoraan energiantuotantoon ja siten edistää siirtymistä vähähiiliseen talouteen ja hyötyy siitä?

Missä määrin kansallisilla ja alueellisilla sääntelypuitteilla (poliittisilla, hallinnollisilla, taloudellisilla ja teknisillä järjestelyillä) tuetaan kansalaisyhteiskuntaa uusiutuvan energian tuotannossa?

Jotta kysymyksiin voitaisiin vastata, tutkimuksessa on pyritty yksilöimään eri hallintotasoilla sellaisia strategioita ja käytännön toimia, jotka mahdollistavat lähienergian tuotannon ja yhdistävät sen paikallisyhteisölle koituviin etuihin. Tätä varten on tuotu esiin hyviä esimerkkejä ja annettu politiikkaa koskevia suosituksia.

Tässä raportissa käytetään ilmausta lähienergia, kun tarkoitetaan uusiutuvan energian hajautettua tuotantoa, jonka omistavat (vähintään 50-prosenttisesti) tai jota hallinnoivat kansalaiset, paikalliset aloitteet, yhteisöt, paikallisviranomaiset, hyväntekeväisyysjärjestöt, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, maanviljelijät, osuuskunnat tai pk-yritykset ja jonka tuottama paikallinen arvovirta voi pysyä alueella. Kaikki uusiutuvaan energiaan liittyvät hankkeet eivät hyödytä paikallisyhteisöjä.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 12/34

Määritelmä ei kata esimerkiksi suuryhtiöille kuuluvia tuulipuistoja, joiden tuottama lisäarvo ei koidu paikallisyhteisöjen hyväksi.

3.2 Menetelmät

Tutkimus perustui tietojen keruuseen eri lähteistä ja niiden analysointiin sekä ennen kaikkea palautteeseen, jota saatiin laajalta sidosryhmien joukolta valittuihin jäsenvaltioihin tehtyjen tutustumiskäyntien aikana. Toteutetut toimet olivat seuraavat:

Analysoitiin kirjallisuutta, tilastotietoja ja kansallisia politiikka-asiakirjoja. Haastateltiin keskeisiä EU:n tason sidosryhmiä. Viranomaisille ja sidosryhmille tehtiin verkkokysely, joka koski uusiutuvaan energiaan liittyvien

jäsenvaltiokohtaisten hallinnollisten, teknisten ja rahoituspoliittisten puitteiden eri näkökohtia. Kuuteen valittuun jäsenvaltioon tehtiin tutustumiskäynti, jonka aikana järjestettiin seminaareja ja

kuulemisia viranomaisten ja sidosryhmien kanssa sekä tutustuttiin paikallisiin uusiutuvaa energiaa koskeviin hankkeisiin. Kyseiset kuusi maata valittiin, jotta a) EU:sta saataisiin maantieteellisesti tasapainoinen otos, b) annettaisiin esimerkkejä "uusista" ja "vanhoista" jäsenvaltioista ja c) uusiutuvista energialähteistä annetun direktiivin täytäntöönpanon erilaiset lähtökohdat ja täytäntöönpanotasot tulisivat esiin.Tutustumiskäyntien aikataulu oli seuraava:

- Saksa 11.–13. maaliskuuta 2014- Puola 7.–9. huhtikuuta 2014- Ranska 23.–24. huhtikuuta 2014- Yhdistynyt kuningaskunta 5.–7. toukokuuta 2014- Liettua 13.–15. toukokuuta 2014- Bulgaria 14.–16. heinäkuuta 2014.

Huomattakoon, että kaikissa vierailukohteena olleissa maissa uusiutuvaa energiaa koskevaa politiikkaa ja siihen liittyviä toimenpiteitä uudistettiin merkittävästi tutustumiskäyntien aikaan. Tutkimusryhmällä oli näin ollen mahdollisuus seurata kiihkeitä kansallisia keskusteluja, joita käytiin uudistusten mahdollisista vaikutuksista lähienergiaan. Tutustumiskäynneistä laaditut raportit ovat tämän tutkimusraportin liitteenä.

Koska tutkimuksessa keskityttiin kansalaisyhteiskuntaan, siinä tarkasteltiin erityisesti sellaisia uusiutuvaan energiaan liittyviä hankkeita, joihin pientuottajat ja paikallisyhteisöt tyypillisesti osallistuvat: (aurinkosähköpaneelein ja lämmönkeräimin tapahtuva) aurinkoenergian, tuuli-, biomassa- ja biokaasuenergian sekä mikrovesivoiman tuotanto.

4. Uusiutuvan energian tuotannon edistyminen EU:ssa: tilannekatsaus

Vaikka EU:n talous on edelleen erittäin riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja niiden tuonnista, uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on kasvanut jatkuvasti. Vuonna 2012 se oli 14,1 prosenttia6, mikä vastaa uusiutuvista energialähteistä annetussa direktiivissä asetettua tavoitetta, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden osuus olisi nostettava EU:ssa

6 Eurostat, 2014.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 13/34

20 prosenttiin energian kokonaisloppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Edistys on kuitenkin ollut hyvin erilaista eri puolilla EU:ta, ja se on hidastunut vuonna 2014. Jos tämä suuntaus jatkuu, EU ei välttämättä pääse 20 prosentin tavoitteeseensa.

0

10

20

30

40

50

60

2012

Europe 2020 target

Kuva 1:Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus jäsenvaltioittain (prosentteina energian kokonaisloppukulutuksesta)Lähde: Eurostatin lehdistötiedote STAT/14/37, 10.3.2014

Eurostatin tietojen (2012) mukaan uusiutuvan energian tuotannossa tukeudutaan pääosin biomassaan (46 prosenttia) ja vesivoimaan (16 prosenttia), mutta sellaiset uudenlaiset uusiutuvat energiamuodot kuin aurinkosähkö ja tuulivoima valtaavat alaa ja tarjoavat kansalaisyhteiskunnalle uusia osallistumismahdollisuuksia.

Kuva 2: Uusiutuviin energialähteisiin perustuva asennettu sähköntuotantokapasiteetti EU-28:ssaLähde: Perustuu Eurostatin tietoihin.

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus loppukulutuksesta oli 23,5 prosenttia vuonna 2012. Tämä menestys selittyy osittain aurinkosähkö- ja tuulivoima-alan huimasta kasvusta (aurinkosähköalan osuus uusiutuviin energialähteisiin perustuvasta asennetusta

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 14/34

sähköntuotantokapasiteetista oli kasvanut 23 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä, ja tuulivoima-alan osuus oli 35 prosenttia).

Lämmitys- ja jäähdytysenergia-alalla uusiutuvien energialähteiden käyttö on edistynyt paljon hitaammin: vuonna 2012 niiden osuus oli 15,6 prosenttia. Biomassan osuus on lämmöntuotannossa 15 prosenttia ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvassa lämmityksessä ja jäähdytyksessä 87 prosenttia. Biokaasu on jäänyt jälkeen, ja sen osuus uusiutuviin energialähteisiin perustuvassa lämmityksessä ja jäähdytyksessä on vain 3 prosenttia. Biomassaa käytetään usein lämmön tuottamiseen sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, mutta suuri osa siitä poltetaan tehottomissa laitteissa. Puubiomassaa käytetään Itä-Euroopassa edelleen yleisesti, ja sitä myös tuodaan runsaasti Venäjältä (Puolan tapauksessa). Tuotettu energia lasketaan uusiutuvaksi energiaksi ja tuottajat saavat vihreitä sertifikaatteja, vaikka tällainen energiantuotanto ei käytännössä auta vähentämään päästöjä ja edistää toisinaan metsäkatoa. Puolassa, Liettuassa ja Bulgariassa sidosryhmät toivat esiin myös sen, että useimmissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa poltetaan hiilen ja biomassan sekoitusta, minkä vuoksi uusiutuvien energialähteiden ilmoitettua osuutta on vaikea valvoa. Puolassa 70–75 pro-senttia kaikista vihreistä sertifikaateista annettiin vuosina 2007–2011 hiilikäyttöisille sähkövoimalaitoksille, mikä lisäsi niiden voittoja ja alensi vihreiden sertifikaattien hintaa. Tästä hinnanalennuksesta taas kärsivät rajusti tuulivoimalaitokset, joista tuli taloudellisesti kannattamattomia.

On tärkeää todeta, että uusiutuvasta energiasta käydyssä poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa on tähän asti keskitytty lähinnä sähköntuotantoon ja lämmöntuotannolla on ollut vähäisempi merkitys. Tätä priorisointia on syytä pohtia uudelleen, sillä energiankulutus on lämmityksessä huomattavasti suurempaa kuin sähköalalla. Lisäksi uusiutuvan sähkön tuotannon yhdistäminen lämmöntuotantoon voisi tarjota loistavan tilaisuuden saada kipeästi kaivattua varastointikapasiteettia (sähkön muuntaminen lämmöksi), jota voitaisiin hyödyntää yhä uudelleen uusiutuvan energian tuotannon vaihdellessa.

5. Perusteet kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle ja lähienergialle

Tutustumiskäyntien aikana ETSK:lle esitettiin runsaasti näyttöä lähienergian tärkeästä merkityksestä, olipa sitten kyse uusien tuotantolaitosten tarvitsemasta hyväksynnästä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, energia-alan siirtymään tarvittavien varojen hankinnasta, pitkäaikaisen omavaraisuuden saavuttamisesta, alueellisen arvon tuottamisesta ja paikallisen kehityksen edistämisestä tai energia-alan perinteisten monopolien murtamisesta. Tämä ei tarkoita, että siirtyminen uusiutuvaan energiaan voitaisiin tai tulisi toteuttaa yksinomaan kansalaisyhteiskunnan voimin. Pikemminkin on tärkeää varmistaa, että sääntelypuitteet luovat tasapuoliset toimintaedellytykset, joiden ansiosta kansalaisyhteiskunta voi kilpailla suurten keskitettyjen sijoittajien kanssa ja hoitaa oma tärkeä osansa energia-alan siirtymäprosessissa.

5.1 Kansalaisyhteiskunta vaatii aktiivista roolia

ETSK:n tutustumiskäynnit kuuteen EU:n jäsenvaltioon ja Brysselissä käydyt keskustelut kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa tuottivat muutamia odottamattomia tuloksia.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 15/34

Tutkimusryhmä kohtasi hyvin avoimen kansalaisyhteiskunnan7, jonka sidosryhmät paitsi kannattivat uusiutuvaa energiaa myös ymmärsivät selvästi energiakäänteen tarjoavan itselleen mahdollisuuksia. Merkille pantavaa on, että sidosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa olivat etusijalla sosioekonomiset näkökohdat ja niissä keskityttiin yhteisöjen etuihin pikemminkin kuin ilmastomuutoksen hillitsemisen tavoitteisiin.

Tutkimusryhmä tapasi eri jäsenvaltioissa kansalaisyhteiskunnan edustajia, joiden luottamuksen taso vaihteli erittäin paljon. Saksassa sidosryhmät totesivat seuraavaa: "Emme ainoastaan kannata energiakäännettä (Energiewende) vaan samaistamme itsemme siihen. Energiewende ei ole poliitikkojen tai suurten energiayhtiöiden ansiota, vaan me saimme sen aikaan. Meidän painostuksestamme luotiin sellaiset edellytykset, jotka tekivät käänteen mahdolliseksi." Puolassa, Liettuassa ja Bulgariassa voimakasta kiinnostusta lähienergiaa kohtaan taas laimensivat hallinnolliset ja taloudelliset esteet, jotka vaikeuttivat osallistumista poliittisiin prosesseihin ja energiantuotantoon ja jotka koettiin äärimmäisen turhauttaviksi. Uuden ilmasto- ja energiapolitiikan arvon ja potentiaalin tiedostamisen sijaan näiden kolmen maan hallitusten edustajat näyttivät katsovan, että lähienergiaan liittyy lähinnä uhkia ja ongelmia. Yhtäältä he epäilivät, pystytäänkö uusiutuvalla energialla kattamaan merkittävää osaa sähköntarpeesta (argumentti, jota käytetään usein energiakäänteen alkuvaiheissa), ja toisaalta he olivat huolissaan uusiutuvien energialähteiden korkeasta käyttöönottoasteesta.

Tutkimuksen keskeiseen kysymykseen saatiin kansalaisyhteiskunnalta selvä ja johdonmukainen vastaus: kansalaisyhteiskunta haluaa osallistua aktiivisesti uusiutuvan energian tuotantoon. Puolassa käytyyn keskustelun osallistunut edustaja tiivisti asian seuraavasti: "Emme halua katsoa, kun muut käyttävät alueemme aurinko- ja tuulivarantoja hyväkseen. Haluamme hyödyntää luonnonvaramme itse." Lisäksi tutkimusryhmä totesi, että tiedonhalu on valtava. Tämä koskee myös esimerkkejä parhaista käytänteistä, onnistuneita toimintamalleja sekä opettavia kokemuksia, jotta voidaan välttää toistamasta muiden tekemiä virheitä.

5.2 Lähienergia lisää uusiutuvan energian infrastruktuurin paikallista hyväksyntää

Energia-alan menestyksekäs siirtymä edellyttää kansalaisyhteisyhteiskunnan laajaa hyväksyntää. Sidosryhmät viittasivat ETSK:n tutustumiskäynneillä tapauksiin, joissa uusiutuvan energian infrastruktuuria, varsinkin tuulipuistoja, on vastustettu paikan päällä. Kyseessä ovat tällöin yleensä ulkopuolisten sijoittajien rakentamat uusiutuvan energian infrastruktuurit, joista paikalliset yhteisöt eivät ole juurikaan saaneet hyötyä tai korvauksia. Sitä vastoin tapauksissa, joissa kansalaiset ja paikalliset yrittäjät ovat osallistuneet uusiutuvaa energiaa koskevaan hankkeeseen, he ovat paljon todennäköisemmin ymmärtäneet sen edut ja olleet valmiita hyväksymään mahdolliset esteettiset tai muut haitat. Erinomainen esimerkki paikallisen osallistumisen merkityksestä saatiin ETSK:n marraskuussa 2013 järjestämässä keskustelussa paikallisyhteisölähtöisestä uusiutuvasta energiasta8. Tanskalainen Samsøn alue kattaa nykyään koko energiantarpeensa uusiutuvien energialähteiden turvin lähinnä sen ansiosta, että kansalaiset ovat mukana yhteisön toteuttamissa hankkeissa. Kansalaisten tuki

7 Muun muassa pienyritysten, tiedemaailman, ympäristöalan kansalaisjärjestöjen, yhteisöjen eri ryhmien, osuuskuntien sekä paikallis- ja alueviranomaisten edustajia.

8 Local renewable energy initiatives: positive examples, success factors and the role of civil society , marraskuu 2013. http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.events-and-activities-local-renewable-energy.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 16/34

ja osallisuus uusiutuvan energian alalla pyritään säilyttämään muun muassa siten, että tuulivoiman kehittäjät velvoitetaan myymään osakkeita paikallisille asukkaille.

Lisäksi on vielä syytä todeta, että lähienergia lisää tietoisuutta sekä voimaannuttaa ja motivoi kansalaisia ilmaisemaan mielipiteensä ja vaikuttamaan politiikantekoon. Tämä lujittaa demokratiaa ja poliittisten päätösten legitiimiyttä, ja sen avulla voidaan parantaa vuoropuhelua sekä rakentaa luottamusta ja yhteistyötä instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

5.3 Lähienergia vapauttaa varoja uusiutuvaan energiaan siirtymistä varten

Uusiutuvan energian käyttöönotto ja infrastruktuuri vaativat kiistatta huomattavia taloudellisia resursseja.9 Suurimman osan varoista on tunnetusti tultava yksityiseltä sektorilta. Hyvin suunnitelluilla tukijärjestelmillä on vipuvaikutuksena onnistuttu saamaan kansalaiset, yhteisöt ja paikalliset yrittäjät tekemään valtavia investointeja. Kansalaisten mahdollisuudet investoida energiakäänteeseen on kuitenkin otettu käyttöön vain osittain, ja EU:n jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja. Tanska ja Saksa ovat luultavasti parhaita esimerkkejä maista, joissa siirtymää vie suurelta osin eteenpäin kansalaisyhteiskunta.

Saksassa lähienergiaan investoitiin vuonna 2012 yhteensä 5,14 miljardia euroa, kun taas perinteiset suuret energiantoimittajat investoivat uusiutuvaan energiaan samana vuonna vain 1,7 miljardia euroa. Saksan asennettu aurinkosähkökapasiteetti on nykyään yli 30 000 MW, ja se kasvaa 7 MW:n päivävauhtia (eli saman verran kuin Puolassa on asennettua aurinkosähkökapasiteettia tällä hetkellä yhteensä). Kapasiteetista lähes puolet on yli tuhannen energiaosuuskunnan, kansalaisen ja maanviljelijän käsissä.

Kuva 3: Uusiutuvan energian asennetun tuotantokapasiteetin omistajuuden jakautuminen Saksassa (2012)Lähde: blogi "German Energy Transition" (2014)

Energiewenden aikaisemmissa vaiheissa aurinkosähkön tuotannon suuret investointikustannukset ja vastaavasti korkeat syöttötariffit kannustivat yksityishenkilöitä syöttämään tuottamansa aurinkosähkön

9 Tämä ei tietenkään koske pelkästään uusiutuvaa energiaa. Euroopan komission vuoden 2030 ilmasto- ja energiapolitiikkapaketin mukaan vähähiiliseen energiajärjestelmään siirtymisestä aiheutuvat kustannukset eivät eroa merkittävästi kustannuksista, jotka aiheutuisivat joka tapauksessa, kun vanhentumassa oleva energiajärjestelmä on uusittava, fossiilisten polttoaineiden hinnat nousevat ja noudatetaan nykyistä ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Painopiste siirtyy kuitenkin polttoainemenoista korkean lisäarvon innovatiivisiin laitteisiin. Tämä vauhdittaa investoimista innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin, luo uusia työpaikkoja ja kasvua sekä parantaa unionin kauppatasetta.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 17/34

verkkoon. Tilanne on kuitenkin muuttunut selvästi. Tekniikan huima kehitys ja investointikustannusten vastaava pieneneminen ovat johtaneet siihen, että pientuottajien on kannattavampaa käyttää tuottamansa sähkö itse ja siten vähentää verkosta ostettavan sähkön määrää. Tämä taas on edistänyt pyrkimyksiä optimoida omaa sähkönkulutusta niin, että se ajoittuu lähinnä omiin tuotantohuippuihin, jolloin esimerkiksi myöhäisiltapäivän tai alkuillan sähkönkulutushuiput pienenevät.

Uusiutuvan energian hajautettu tuotanto merkitsee, että tuotanto tapahtuu yleensä lähempänä kuluttajaa, jolloin verkkoinfrastruktuurikustannuksia on mahdollista vähentää huomattavasti. Lisäksi ETSK:n tutkimuksessa todettiin, että pientuottajilla on paljon pienemmät katetuotto-odotukset kuin suurtuottajilla.

5.4 Lähienergia edistää yhteisön kehitystä ja torjuu energiaköyhyyttä

Uusiutuvan energian tuotannossa hyödynnetään paikallisesti saatavissa olevia resursseja. Kun käytössä on oikeanlaiset sääntelypuitteet, kansalaisten ja paikallisyhteisöjen energiantuotannolla luodaan uutta arvovirtaa, joka voi pysyä kyseisellä alueella. Eräät uusiutuvaan energiaan tukeutuvat yhteisöt pystyvät pitämään itsellään valtavia taloudellisia resursseja, jotka aiemmin käytettiin energian ja fossiilisten polttoaineiden tuontiin. Nyt ne investoidaan uusiin paikallisiin työpaikkoihin ja sosioekonomiseen kehitykseen.

Yksi tällainen esimerkki on saksalainen Treuenbrietzenin kaupunki, joka on yhdessä asukkaidensa kanssa perustanut omat aurinko-, tuuli- ja biokaasuvoimalaitoksensa. Biokaasuvoimala tuottaa sekä sähköä että lämpöä, jonka jakelu tapahtuu yhteisön itse asentaman uuden lämpöverkon kautta. Lisälämmön tarve katetaan osittain hakkeenpolttokattilan avulla. Lisäksi yhteisö on perustanut erillisen sähköverkon ja rakentaa parhaillaan omaa energianvarastointikapasiteettiaan tavoitteenaan energiaomavaraisuus. Paikallinen sähkön hinta on 16,6 snt/kWh, mikä on 30–35 prosenttia Saksan keskimääräisiä sähkön hintoja vähemmän. Lämpöä toimitetaan kuluttajille hintaan 7,5 snt/kWh, jolloin kustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin kaasu- tai öljylämmitteisissä kotitalouksissa. Treuenbrietzen on osoitus siitä, että paikallisen uusiutuvan energian avulla voidaan säästää rahaa.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 18/34

Lähienergia-aloitteet edistävät yhteistyötä erilaisten paikallisten toimijoiden kesken, kuten energiaosuuskuntien määrän räjähdysmäinen kasvu EU:ssa osoittaa (kuva 4).

Kuva 4: Yhteisöjen rekisteröityjä energiaosuuskuntia koskevat alustavat luvut ja karttaLähde: REScoop-hanke (2014)

Paikalliset uusiutuvaa energiaa koskevat aloitteet liittyvät myös innovatiivisiin liiketoimintamalleihin, yhteiskunnallisten yritysten kehittämiseen ja yhteistyön lisääntymiseen. Tutkimusryhmä sai tutustua paikallisyhteisöissä hyvin runsaaseen liiketoiminnallisten ja sosiaalisten innovaatioiden kirjoon. Esimerkiksi biokaasulaitoksen yhteistyö useiden eri maatilojen kanssa vähensi liiketoiminnan riskejä, takasi raaka-aineiden saannin ja ratkaisi samalla lantaan liittyvän ympäristöongelman. Bulgariassa kerrostalon asunnonomistajat muodostivat osuuskunnan ja investoivat GSM-operaattorin talon katolle asentamasta antennista maksaman vuokran varustamalla koko rakennuksen aurinkokeräimin. Lisäesimerkki luovasta ongelmanratkaisusta on saksalainen energiaosuuskunta, joka rakensi paikallisen jalkapallostadionin katsomoon aurinkopaneelikaton ja maksoi investoinnin jäsenilleen takaisin energian myynnistä saaduilla tuloilla sekä tarjoamalla heille vuosiliput kaikkiin joukkueen peleihin. Walesissa tutkimusryhmä tutustui Talybont-on-Uskin yhteisössä paikalliseen uusiutuvaa energiaa koskevaan aloitteeseen, jonka avulla saatiin lämmitys paikalliselle koululle ja paikallisten asukkaiden käyttöön kaksi sähköautoa, jotka saivat käyttövoimansa kunnantalon katolle asennetuista aurinkopaneeleista.

Puolan maaseutualueilla sähköverkon huono laatu aiheuttaa usein sähkökatkoksia, jännitetason alhaisuutta ja niihin liittyviä ongelmia. ETSK:n tutustumiskäynnin yhteydessä kuultujen sidosryhmien esittämien arvioiden mukaan paikallisen uusiutuvan energian kehittäminen näillä alueilla tulisi itse asiassa edullisemmaksi kuin koko pitkän matkan sähkönsiirtoverkon uusiminen, johon tarvitaan 30–60 miljardia Puolan zlotya10 vuoteen 2020 mennessä. Puolalainen Podlasien voivodikunta tunnustaa vuoteen 2020 ulottuvassa aluekehitysstrategiassaan uusiutuvan energian tarjoavan mahdollisuuden vahvistaa alueen taloutta. Se muistuttaa, että energiantuonnin vuoksi alueen ulkopuolelle virtaa vuosittain yli 5 miljardia zlotya11. Koska sähköä ja lämpöä voidaan jo tuottaa uusiutuvista energialähteistä paikallisesti pienemmin kustannuksin, aluekehitysstrategiassa "keskitytään hajautetun energiajärjestelmän kehittämiseen ja paikallisen uusiutuvan energian vallankumouksen edistämiseen.

10 Noin 7 miljardia euroa.11 Noin 1,5 miljardia euroa.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 19/34

Tämä toteutetaan niin, että ihmiset omistavat energian- ja lämmöntuotantolaitokset." Strategiassa todetaan selvästi, että investointien olisi oltava ensisijaisesti paikallisten asukkaiden käsissä, jotta alue välttyy hyödynmenetyksiltä.

5.5 Lähienergian tuotanto luo työpaikkoja ja talouskasvua

Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntyminen synnyttää uusia työpaikkoja koko arvoketjussa. Tämä työllisyysvaikutus on erityisen suuri sellaisilla aloilla kuin energiatehokkuus (0,38 henkilötyövuotta gigawattituntia kohden), aurinkosähkö (0,87), biopolttoaineet (0,21) ja tuulivoima (0,17) verrattuna hiileen ja kaasuun (0,11). Toinen kiinnostava seikka on, että suurin osa uusiutuvan energian markkinoiden työpaikoista vaatii korkeasti koulutettua työvoimaa ja että viisi työpaikkaa kuudesta on paikallisia. EU:n onkin varmistettava, että osaamista ja taitoja kehitetään vastaamaan näiden uusien työmarkkinoiden tarpeita.

Vaikka uusiutuvan energian laajenevan käytön lopputulos onkin myönteinen, siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin merkitsee myös sitä, että tietyillä (fossiilisia polttoaineita ja eräissä maissa ydinenergiaa käyttävillä) aloilla menetetään markkinoita ja työpaikkoja. Tästä tunnettiin erityistä huolta maissa, joissa kyseiset alat työllistävät paljon ihmisiä. Tarvitaankin kansallisia strategioita, jotta voidaan varmistaa sujuva siirtymä, kehittää tarvittavia uusia taitoja ja puuttua perinteisten energia-alojen työpaikkojen menetysten sosiaalisiin vaikutuksiin.

6. Keskustelu energian hinnoista ja kustannuksista

Energiapolitiikasta käytävää julkista keskustelua hallitsevat yleensä hintakysymykset, ja uusiutuvan energian tukemisen kustannukset olivat toistuva aihe tutkimuksen aikana. Muutamissa tutustumiskäynnin kohteena olleissa maissa poliittiset päätöksentekijät ja tiedotusvälineet ovat pitäneet uusiutuvan energian tukimekanismeja syynä kotitalouksilta perittävien energiahintojen nousuun. Uusiutuvia energialähteitä koskevan liiketoiminnan taloudelliset näkökohdat ovat olennaisen tärkeitä, jotta ymmärretään, että julkista tukea tarvitaan edelleen ilmasto- ja energiatavoitteiden ja pitkäaikaisen hyödyn saavuttamiseksi eikä sen ole tarkoitus johtaa satunnaisiin voittoihin aikana, jolloin julkiset talousarviot ovat tarkan seurannan ja paineen alaisia.

Kysymys kuuluukin, minkälaisella tähtäimellä yhteiskunta pyrkii rajoittamaan kustannuksia. Lyhyellä aikavälillä edullinen ratkaisu voi pitkällä tähtäimellä muuttua kalliiksi ja päinvastoin. Jo tämä perustelu sinänsä riittää asettamaan kyseenalaisiksi näkemykset, joiden mukaan uusiutuvat energialähteet ovat kalliita ja rasite julkisille talouksille.12 Todellisuudessa tuotantomäärien kasvaminen johtaa aleneviin yksikkökustannuksiin, mikä on tavallista tekniikan alalla (ns. oppimiskerroin, learning rate, LR). Uusiutuvan energian tuotantolaitosten tuotantokustannukset riippuvat ensisijaisesti investointikustannuksista. Uusiutuvaan energiaan liittyvä tekniikka oli vielä vähän aikaa sitten hiili- ja ydinvoimaloissa käytettävää tekniikkaa kalliimpaa. Tämä johtui siitä, ettei kyseinen tekniikka ollut läheskään kypsää: tekninen kehitys edistyi käsi kädessä markkinoille saattamisen kanssa. Aurinkosähkön syöttötariffi oli Saksassa 46 snt/kWh vuonna 2008, mikä vastasi

12 Tässä kohdin on aiheellista todeta, että fossiilisten polttoaineiden tuottajat saivat 523 miljardin dollarin arvosta tukia yksistään vuonna 2011.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 20/34

tuon ajan korkeampia tuotantokustannuksia. Nykyään syöttötariffi on enintään 12,8 snt/kWh pienten enintään 10 kW:n laitosten osalta (ja sitä suuremmissa laitoksissa paljon alhaisempi), mikä vastaa tekniikan jatkuvia kustannuksia.

Kuva 5: Katolle sijoitettavien enintään 10 kWp:n aurinkopaneelijärjestelmien keskimääräiset kuluttajahinnat asennuksineen (järjestelmän nettohinta)Lähde: BSW

Uusiutuvaan energiaan liittyvissä tekniikoissa saavutetaan vähitellen hiili-, kaasu- ja ydinvoiman kanssa kilpailukykyinen hintataso.13 Maalla tuotettu tuulivoima on jo kilpailukykyistä – vaikka fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman ulkoisia ympäristö- ja terveyskustannuksia ei ole otettu kokonaan huomioon vähittäismyyntihinnoissa. Tekniikan kehityksen voidaan odottaa jatkossakin alentavan uusiutuvan energian investointikustannuksia, ja lisäksi aurinko ja tuuli ovat maksuttomia uusiutuvia luonnonvaroja. Tästä syystä on todennäköistä, että uusiutuva sähkö on pian kilpailukykyistä ilman tukiakin. Euroopan komissio on vahvistanut tämän suuntauksen ja todennut tiedonannossaan "Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030"14, etteivät vähähiiliseen energiajärjestelmään siirtymisestä aiheutuvat kustannukset eroa merkittävästi kustannuksista, jotka aiheutuisivat joka tapauksessa, kun vanhentumassa oleva energiajärjestelmä on uusittava, fossiilisten polttoaineiden hinnat nousevat ja noudatetaan nykyistä ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Painopiste siirtyy kuitenkin polttoainemenoista korkean lisäarvon innovatiivisiin laitteisiin. Tämä vauhdittaa investoimista innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin, luo uusia työpaikkoja ja kasvua sekä parantaa unionin kauppatasetta.

Uusiutuvan energian hajautettu tuotanto merkitsee, että tuotanto tapahtuu yleensä lähempänä kuluttajaa, jolloin verkkoinfrastruktuurikustannuksia on mahdollista vähentää huomattavasti. Lisäksi

13 Eräät haastatellut sidosryhmät viittasivat (tutustumiskäyntien aikaan vielä käynnissä olleeseen) keskusteluun Yhdistyneen kuningaskunnan Hinkley Point C:n voimalaitoksen kahdesta ydinreaktorista. Euroopan komissio on sittemmin hyväksynyt keskustelun aiheena olleet tuet. Voimalaitoksen tuleva haltija EDF saa tuotetusta sähköstä 10,9 senttiä jokaiselta kilowattitunnilta seuraavien 35 vuoden ajan, ja tariffiin tehdään vuotuinen inflaatiotarkistus. Tariffi on huomattavasti korkeampi kuin Saksassa sovellettavat tuulienergian syöttötariffit, ja sitä sovelletaan huomattavasti pidempään.

14 COM(2014) 15 final.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 21/34

ETSK:n tutkimuksessa todettiin, että pientuottajilla on paljon pienemmät katetuotto-odotukset kuin suurtuottajilla yleensä.

Monet uusiutuvan energian hyödyistä menevät paljon taloudellisia lukuja pidemmälle ja tekevät siitä ensisijaisen tukikohteen. Uusiutuva energia auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta, luomaan työpaikkoja ja paikallisia kestäviä elinkeinoja, lisäämään energian toimitusvarmuutta, vähentämään riippuvuutta tuonnista epävakailta alueilta ja parantamaan EU:n kauppatasetta, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee. Jos näitä pitkäaikaisia vaikutuksia ja uusiutuvan energian lukuisia oheisetuja ei oteta politiikassa huomioon, voidaan tulevaisuudessa päätyä haitallisiin energialähteiden yhdistelmiin. Olisi vahingollista pysäyttää tämä rohkaiseva kehitys paikoilleen lakkauttamalla tukitoimet juuri kun ne ovat kantamaisillaan hedelmää.

Vaikka uusiutuvaan energiaan siirtymisellä odotetaan olevan myönteinen nettovaikutus työpaikkoihin ja kotitalouksien tuloihin, eräät perinteiset energiantuottajat menettävät jo markkinoita, mikä vaikuttaa kyseisten alojen työpaikkoihin. Kysymykseen olisi puututtava kiireellisesti ja ennakoivasti. On laadittava kansallisia strategioita, jotka on sovitettava tiiviisti yhteen uusiutuvan energian käyttöönottopolitiikan kanssa, jotta voidaan varmistaa, että siirtymä sujuu juoheasti ja oikeudenmukaisesti, huolehtia tarvittavan uuden ammattitaidon tarjonnasta ja puuttua kohdennetusti mahdollisiin kielteisiin sosiaalisiin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat työpaikkoihin ja sosiaalisesti heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin. Energiaköyhyys on todellinen ongelma, johon olisi puututtava konkreettisin ja kohdennetuin toimin mutta jota ei tulisi käyttää perusteena sille, että energiahinnat pidetään keinotekoisen alhaisina (kuten Bulgariassa). Myös perinteisten alojen työpaikkojen menetys (joka ei välttämättä kaikilta osin liity uusiutuvien energiamuotojen yleistymiseen) on todellinen ongelma, jota ei pitäisi käyttää perusteena sille, että pysäytetään uusiutuvan energian hajautetun tuotannon edistyminen (kuten Puolassa). Valtioiden olisi otettava vastuu vähähiiliseen talouteen siirtymisen sosioekonomisten vaikutusten hallinnasta siten, että se hyödyttää viime kädessä yhteiskunnan kaikkia aloja.

7. Mitä lähienergiapotentiaalin käyttöönotto edellyttää?

7.1 Tasapuoliset toimintaedellytykset

Kuten komission vuonna 2013 esittämässä kertomuksessa uusiutuvien energialähteiden käytön edistymisestä15 todetaan, uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton tukemiseksi tarvitaan taloudellisia, lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimia niin kauan kuin EU:ssa ei ole avoimia, kilpailuun perustuvia energian sisämarkkinoita, joilla markkinoiden puutteet voidaan korjata ja terveys-, ympäristö- ja sosiaalikustannukset voidaan sisällyttää hintoihin. Näin siitä huolimatta, että uusiutuviin energialähteisiin liittyvän tekniikan kustannukset pienenevät jatkuvasti. Hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu on yksi mahdollisuus sisällyttää ulkoiset kustannukset hintoihin. Se nostaa fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien tekniikoiden suhteellisia kustannuksia. Päästöoikeuksien myynnistä saatavat tulot voidaan kierrättää tai jakaa uusiutuvan energian tukirahastoihin.

15 COM(2013) 175 final.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 22/34

7.2 Vakaa ja johdonmukainen poliittinen kehys

Politiikan johdonmukaisuus ja vakaus ovat ratkaisevia kaikkien investointien kannalta, myös uusiutuvan energian, kuten sidosryhmät korostivat kaikkien tapaustutkimuskäyntien yhteydessä. Vakaiden ja selkeiden politiikkojen ansiosta investoijilla on mahdollisuus suunnitteluun, riskien käsittelemiseen ja luotonsaantiin.

Esimerkiksi Saksassa uusiutuvista energialähteistä annettu laki (Erneuerbare-Energien-Gesetz, EEG), jonka keskeisiä välineitä ovat helppo pääsy verkkoon, uusiutuvien energialähteiden asettaminen etusijalle, markkinointi verkonhaltijan toimesta ja taattu syöttötariffi 20 vuodeksi, on tarjonnut erinomaisen investointiturvan ja mahdollistanut lähienergian kehittymisen paljon nopeampaan tahtiin kuin kukaan on osannut kuvitellakaan.

Tällaisen vakaan perustan muuttamisella voi olla haitallisia seurauksia. Voi muun muassa olla epävarmaa, saavatko piensijoittajat rahoitustukea suunnitteluvaiheen jälkeen (esim. jos uusien laitosten käyttöönotolle asetetaan vuotuinen yläraja). Tutustumiskäyntien aikoihin Saksassa, Puolassa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa keskusteltiin kuitenkin politiikan muuttamisesta radikaalilla tavalla.16 Bulgariassa pientuottajat viittasivat ristiriitaisiin lakeihin ja hallituksen päätökseen keskeyttää uusiutuvan energian käyttöönotto vuoden 2013 jälkeen sen ilmoitettua, että vuoden 2020 tavoite oli saavutettu. Käytäntö, jota ei voida mitenkään hyväksyä, on puite-edellytysten muuttaminen jälkikäteen, kun uusiutuvaa energiaa koskevat toimenpiteet on jo aloitettu. Esimerkiksi Bulgariassa pienimuotoisiin aurinkosähkö- ja tuulivoimalaitoksiin investoineet sijoittajat ovat joutuneet maksukyvyttömyystilanteeseen, kun uusiutuvalle energialle on asetettu uusia veroja ja maksuja. Vaikka tuuli- ja aurinkosähkövoimalle tammikuussa 2014 asetettu 20 prosentin vero kumottiin Bulgarian korkeimmassa oikeudessa heinäkuussa 2014, toiminnanharjoittajat eivät saaneet takaisin maksuja, jotka ne olivat jo ehtineet suorittaa. Aurinkosähkön tukijärjestelmien lykkääminen Ranskassa vuonna 2010 johti myös investointien lähes täydelliseen pysähtymiseen.

16 Eräissä tapauksissa, kuten Saksassa ja Puolassa, muutokset ovat jo tulleet voimaan.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 23/34

Kuva 6: Uusiutuvaa energiaa koskevan politiikan epävarmuus EU:ssaLähde: EDP Renováveis (2013)

Oikeudellinen epävarmuus on investointeja horjuttava tekijä, minkä lisäksi äskettäisten politiikan muutosten suuntauksena on selvästi ollut pientuottajien tuen vähentäminen ja niiden asettaminen epäedulliseen asemaan suurtuottajiin nähden (muun muassa ottamalla käyttöön huutokaupat uusiutuvan energian tuotantoa varten). Keskusteluissa tuli kaikissa vierailun kohteena olleissa maissa esille, että lähienergian tuottajat näkivät tässä kehityssuuntauksessa yhteyden komission suuntaviivoihin valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–202017. Suuntaviivat rajoittavat merkittävällä tavalla jäsenvaltioiden mahdollisuutta päättää syöttötariffien takaamisesta uusiutuviin energialähteisiin tehtäville investoinneille vuoden 2016 jälkeen. Paikallisiin kuulemisiin osallistuneet myönsivät, että on tarpeen välttää liiallista tukea ja kehittää uusiutuvaa energiaa kustannustehokkaalla tavalla. He pitivät kuitenkin uusiutuvien energialähteiden tukikehysten äskettäisiä uudistuksia "kilpajuoksuna pohjalle". Toiset ottivat esille EU-vetoisen suuntauksen uudelleenkeskittämiseen, joka piilotetaan kustannustehokkuuden tai kustannusten vähentämisen argumenttien taakse.

IEA:n mukaan18 juuri kun uusiutuvista energialähteistä on tulossa yhä useammassa tapauksessa kustannuksiltaan kilpailukykyinen vaihtoehto, poliittinen epävarmuus lisääntyy eräillä keskeisillä OECD:n markkinoilla. Sääntelypuitteiden muutoksen jäätävä vaikutus on jo tuntunut vuonna 2014, ja vaarana on, ettei EU pysty saavuttamaan vuoteen 2020 mennessä tavoitetta uusiutuvan energian 20 prosentin osuudesta energian kokonaisloppukulutuksessa.

7.3 Avoin ja osallistava politiikan laadintaprosessi

Politiikan vakauden ohella demokraattinen prosessi politiikan muotoilussa ja uudistusten tekemisessä on keskeinen ETSK:n tutkimuksen yhteydessä esiin tullut kysymys. Kuten ETSK:n aloitteessa eurooppalaisesta energiavuoropuhelusta suositellaan, politiikkaa olisi aina kehitettävä keskustellen avoimesti ja julkisesti kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa kaikilla tasoilla, jotta se voisi onnistua ja sen tulokset olisivat pysyviä. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen olemassa olevista ongelmista, määritellä yhteiset tavoitteet ja varmistaa laaja tuki politiikan täytäntöönpanolle. Saksassa ja Tanskassa siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin on ollut alhaalta ylös suuntautuva prosessi, jossa päätökset ovat olleet tulosta julkisesta paineesta ja kansalaisyhteiskunta on suurelta osin pannut toimintalinjat täytäntöön. Toisissa tutkituissa maissa (Bulgaria, Puola) tutkimusryhmä ei havainnut sen enempää todellista vuoropuhelua kuin luottamustakaan viranomaisten ja lähienergian tuottajien välillä.

7.4 Yksinkertaiset ja avoimet hallintomenettelyt

Pientuottajat eivät välttämättä ole energia-alan asiantuntijoita, joten ne tarvitsevat tukea ja ohjausta sekä yksinkertaisia, avoimia ja kohtuullisessa ajassa toteutettavia hallintomenettelyjä. Uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien pienten laitosten hyväksyntään tarvittavissa menettelyissä ja ajassa oli 17 http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52014XC0628%2801%29.18 Medium-Term Renewable Energy Market Report 2014 – Market Analysis and Forecasts to 2020 (Uusiutuvan energian

markkinoita koskeva keskipitkän aikavälin raportti 2014 – Markkina-analyysit ja ennusteet vuoteen 2020), Kansainvälinen energiajärjestö.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 24/34

erittäin suuria eroja tutkittujen jäsenvaltioiden välillä, ja erot korreloivat lähienergian käyttöönottoasteen kanssa. Esimerkiksi Saksassa katolle asennettavan aurinkopaneelin hyväksyntään tarvitaan vähemmän kuin yksi työpäivä ja siitä jätetään verkkohakemuslomake. Toisissa maissa, kuten Bulgariassa, Liettuassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Walesissa), sidosryhmät kertoivat sen sijaan monimutkaisista menettelyistä, jotka kestävät kuukausia – tai jopa vuosia. Monimutkaisessa, pitkäkestoisessa hyväksyntä- ja suunnittelujärjestelmässä luoviminen voi olla pientuottajille kallista ja riskialtista varsinkin, jos sääntelypuitteet ja syöttötariffit muuttuvat samaan aikaan merkittävästi.

7.5 Hajautetun lähienergian tarpeisiin mukautetut tukijärjestelmät

Etusija ajojärjestyksessäUusiutuvan energian pitäisi saada etusija ajojärjestyksessä ydin- ja fossiiliseen energiaan nähden, eli se pitäisi myydä siirtoverkonhaltijoille ensin. Saksassa tämä etusija vahvistettiin uusiutuvista energialähteistä vuonna 2000 annetussa laissa, ja se säilytettiin vuonna 2014 uudistetussa laissa.

SyöttötariffitUusiutuvan energian tukimekanismeista selvästi yleisin on syöttötariffijärjestelmä. Siinä tarjotaan pitkäaikaisia (10–25 vuoden) hankintasopimuksia uusiutuvan sähkön syöttämiseksi verkkoon, jolloin verkonhaltija myy sähkön markkinoilla. Tuottaja saa kiinteän syöttötariffin ja vapautuu suoramarkkinointivaatimuksesta.

Syöttötariffi tulisi säilyttää lähienergiahankkeiden pääasiallisena tukimekanismina. Se tarjoaa energiantuottajille yksinkertaisen ja luotettavan tavan laskea tarkalleen investointinsa ja tuottonsa. Sen luoma investointivarmuus lisää pienten kehittämistyötä tekevien toimijoiden mahdollisuuksia saada tarvittavaa luottoa.

Saksan Energiewenden tapauksessa syöttötariffit on rahoitettu ns. uusiutuvan energian verolla, joka perustuu sähkön pörssihinnan ja taatun syöttötariffin väliseen eroon (aurinkosähkön taattu syöttötariffi oli >50 snt/kWh Energiewenden alkuaikoina, nyt se on 12 snt/kWh). Energian tuotantohuippujen aikaan sähkön pörssihinta laskee, jolloin uusiutuvan energian vero nousee. Energian hintojen romahtaminen johtuu uusiutuvan energian ylituotannon lisäksi kuitenkin myös päästökauppajärjestelmän epäonnistumisesta, hiilivoimalaitosten halvasta sähköstä (ne eivät sisällytä yhteiskunnalle aiheutuvia ympäristö- ja terveyskustannuksia hintoihin) sekä loppuun asti kehittyneiden sähkömarkkinoiden, verkon hallinnoinnin ja varastointikapasiteetin puuttumisesta.

Kun tekniikan kehitys laski rajusti tuulienergian ja aurinkosähkön kustannuksia, eräiden EU:n jäsenvaltioiden hallitukset eivät reagoineet riittävän nopeasti alentaakseen uusien laitosten tariffeja. Näin useat uudet uusiutuvan energian laitokset saivat pitkäaikaisia sopimuksia syöttötariffeilla, jotka ylittivät tehdyt investoinnit selvästi ja johtivat näin suhteettoman suuriin voittoihin kyseisissä laitoksissa. Syöttötariffeja on itse asiassa helppo mukauttaa säännöllisesti pieneneviin investointikustannuksiin. Niitä on jo alennettu, ja niitä päivitetään säännöllisesti useimmissa maissa. Tämä myöhäinen reaktio sääntelyssä saattaa kuitenkin vaikuttaa vielä pitkään energian hintoihin – ja epäoikeudenmukaisesti myös mielikuvaan uusiutuvasta energiasta ja syöttötariffeista.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 25/34

Tarjonnan vaihtelulla on tuntuva vaikutus sähkön hintaan huippukuormituksen aikana, ja tähän voitaisiin puuttua täydentämällä syöttötariffijärjestelmää energianhallintamekanismeilla, joiden avulla vaihteluun voidaan reagoida. Näitä ovat esimerkiksi nettomittaus, älykkäät sähköverkot ja varastointikapasiteetin kehittäminen (katso jäljempänä).

SyöttöpreemiotÄskettäisissä politiikan uudistuksissa on siirrytty suurelta osin syöttöpreemioihin. Tämä tarkoittaa, että (ylittäessään tietyn kapasiteetin) uusiutuvan energian tuottajien on myytävä sähkönsä suoraan energiamarkkinoilla ja ne saavat markkinahinnan lisäksi tietyn palkkion. Lähienergian tuottajat ovat olleet huolissaan markkinapreemioiden käyttöönotosta. Suoramarkkinointi aiheuttaa pienille ja keskisuurille tuottajille uuden merkittävän logistisen taakan ja heikentää niiden mahdollisuuksia saada rahoitusta hankkeille, sillä on jokseenkin epätodennäköistä, että luotonantaja pitää syöttöpreemiota luottokelpoisena tulonlähteenä.

NettomittausNettomittaus tarjoaa merkittävän mahdollisuuden edistää lähienergiaa, ja sen ansiosta verkossa mukana olevat tuottajat voivat käyttää omaa sähköään ja myydä ylijäämän verkkoon. Nettomittaus voi antaa tuottaja-kuluttajille mahdollisuuden ottaa verkosta myöhemmin täsmälleen saman määrän sähköä kuin he ovat siihen syöttäneet maksamalla siitä pelkästään verkkokustannukset. Näin julkinen verkko voitaisiin yhdessä muiden energianhallintatoimien kanssa muuttaa todelliseksi "virtuaaliseksi varastoksi". Tanska otti vuonna 1998 menestyksekkäästi käyttöön nettomittausjärjestelmän aurinkosähkölle. Liettuan parlamentti puolestaan aloitti ensimmäisen säädösehdotuksen käsittelyn vuoden 2014 alussa.

KiintiöjärjestelmätToinen yleinen tukimekanismi on uusiutuvan energian kiintiövelvoitteiden vahvistaminen. Näitä järjestelmiä on toimeenpanon eri tasoilla, ja ne toimivat vaihtelevalla menestyksellä eri valtioissa. Esimerkiksi Puolassa energian jakelijat on velvoitettu ostamaan markkinoilta ns. vihreitä sertifikaatteja, vaikkakin suurin osa sertifikaateista on peräisin perinteisistä hiilivoimalaitoksista, joissa poltetaan myös (osittain Venäjältä tuotua) biomassaa. Vihreistä sertifikaateista saatuja tuloja oli tarkoitus käyttää uusiutuvan energian käyttöönoton tukemiseen. ETSK:n tutkimus osoitti kuitenkin, että ne ovat sen sijaan vaikuttaneet välillisesti niin, että hiilestä tuotettu sähkö on halventunut. Lisäksi biomassan laajamittainen käyttö on johtanut Puolassa siihen, että vihreiden sertifikaattien hinta on laskenut jyrkästi, mikä on vähentänyt esim. tuulienergiainvestointien tuottoa. Vihreistä sertifikaateista on tullut välineenä täysin tehoton tai jopa haitallinen. Syöttötariffi on tässä mielessä paremmin ennakoitavissa oleva väline, joka tarjoaa tuottajille paremman tuoton erityisesti, kun on kyse runsaasti kustannuksia aiheuttavista tekniikoista.

Investointituki

Edellä mainituilla järjestelyillä tuetaan tuotantoa, mutta koska suurin osa uusiutuvista energialähteistä vaatii erittäin paljon pääomaa, käytössä on myös useita välineitä, joilla puututaan investointien esteisiin. Pienen ja keskisuuren tuotantokapasiteetin laitoksiin investoiville annetaan tavallisesti mahdollisuus valita syöttötariffi tai kertaluonteinen investointituki aloituskustannusten pienentämiseksi. Nämä järjestelyt voivat olla erityisen kiinnostavia alueilla, jotka saavat rakennetukea. Niitä tulisi mukauttaa ja hallinnoida huolellisesti, jotta voitaisiin välttää kohtuuttomat voitot sekä

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 26/34

tarpeettoman korkeisiin energian hintoihin ja epäsuotuisiin energialähteiden yhdistelmiin johtava tehottomuus taikka tukivarojen mahdollinen virtaus lähienergiasta riskirahastoihin.

Laatikko 1: Esimerkki uusiutuvaan energiaan siirtymisestä Saksassa (Energiewende)Vuoden 2014 alkupuoliskolla yli 30 prosenttia Saksassa kulutetusta sähköstä oli peräisin uusiutuvista energialäheistä. Uusiutuvan energian räjähdysmäinen kasvu Saksassa johtuu suurelta osin uusiutuvista energialähteistä annetusta laista, joka tuli voimaan vuonna 2000. Lailla ei pyritty nimenomaisesti lähienergian edistämiseen, mutta se loi edellytykset sille, että kansalaisyhteiskunnasta saattoi tulla aktiivinen uusiutuvan energian tuottaja. Laissa säädettiin seuraavaa:

yksinkertaiset suunnittelu- ja hyväksymismenettelyt investoijille (ei hallinnollisia esteitä) helppo pääsy verkkoon uusiutuvalle energialle etusija ajojärjestyksessä ydin- ja fossiiliseen energiaan nähden 20 vuoden kiinteä syöttötariffi sähkön markkinointi verkonhaltijan toimesta investointituki uusiutuvan energian laitoksille siten, että ne saavat edullista luottoa valtion

kehityspankista (KfW) laista aiheutuvien kustannusten kattaminen sähkön hinnasta kannettavalla uusiutuvan energian

verolla. Erityisen energiavaltainen teollisuus voidaan vapauttaa tästä verosta, jottei vahingoiteta sen kansainvälistä kilpailukykyä.

ETSK:n tutustumiskäyntien perusteella eri maiden tariffeista, kiintiöistä, avustuksista ja tuista muodostui erittäin monimutkainen kuva. Monimutkaisuus on osittain perusteltua tukijärjestelmien eriyttämiseksi, mutta se olisi pidettävä minimissä: Eriyttäminen polttoaineen tai tekniikan mukaan kannustaa kehittämään tekniikoita, joiden

kustannukset ovat erilaisia ja jotka eivät voi suoraan kilpailla keskenään, jolloin oppimiskertoimen kehitys nopeutuu. Sillä voidaan puuttua myös kustannusrakenteen erityispiirteisiin.

Eriyttäminen teholuokan mukaan auttaa välttämään mittakaavaetuihin perustuvia tuottajien kohtuuttomia voittoja, ja sitä voidaan käyttää myös edistämään lähienergiaa, johon liittyy yleensä alhainen tehokapasiteetti.

Eriyttäminen energian kantajan mukaan (esim. sähkö vs. lämpö) auttaa saavuttamaan kullekin kantajalle asetetut erityistavoitteet. Päinvastoin kuin sähköalalla, jolla syöttötariffia maksetaan tavallisesti yli kymmenen vuoden ajan, uusiutuvista lähteistä saatavan lämmön tuotantoon kannustetaan etupäässä lainoilla ja avustuksilla, jotka auttavat kattamaan investointikustannukset. Ranskan Fonds chaleur (lämpörahasto) on tässä suhteessa hyvä esimerkki. Vuodesta 2015 myös Liettua säätää velvoitteita, joiden mukaan kaikissa uusissa ja peruskorjattavissa rakennuksissa on käytettävä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa lämmitys- ja jäähdytysenergiaa.

7.6 Lähienergian esteiden poistaminen

Varovainen lähestymistapa tarjouskilpailuihinUusiutuvan energian tukipuitteisiin tehtyjen tuoreiden uudistusten yhteydessä useissa tutkimuksen kohteena olleissa maissa otettiin käyttöön tarjouskilpailut pääasialliseksi menettelyksi myönnettäessä

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 27/34

syöttötariffeja tai preemioita uusiutuvalle energialle. Tulevaisuudessa vain hyvin alhainen tuotantokapasiteetti vapautetaan huutokauppaprosessista. Suuntaus johtuu ainakin osittain ympäristönsuojelulle ja energia-alalle annettavia valtiontukia koskevista Euroopan komission suuntaviivoista.

Kaikissa tutustumiskäynnin kohteena olleissa maissa sidosryhmät olivat huolissaan monimutkaisista ja kalliista tarjouskilpailumenettelyistä, jotka nostaisivat myös rahoituskuluja ja heikentäisivät luotonsaantimahdollisuuksia investointiriskien lisääntymisen takia (epävarmuus tuen saamisesta). Tämä merkitsee pienimuotoisille hankkeille suhteetonta taloudellista rasitetta, ja kun siihen yhdistetään se, että pientuottajat pystyvät tuskin tuottamaan tarjouskilpailuissa yleensä vaadittavia määriä, kansalaisyhteiskunta ja paikallisyhteisöt suljetaan käytännössä uusiutuvaa energiaa koskevan tuen etujen ulkopuolelle. Tämä saattaa myös tuhota kilpailun energiamarkkinoilla, kun vain muutamilla suurilla tuottajilla on riittävästi kapasiteettia tarjouskilpailuihin osallistumiseksi.

Tarjouskilpailut palvelevat suurtuottajien etuja, ja niillä tuetaan näin ollen tuotannon mahdollista uudelleenkeskittämistä, jolloin uusiutuvan energian tuotanto otetaan pois yksityishenkilöiden ja yhteisöjen käsistä. Edun antaminen suurille keskittyneille tuottajille saattaa lisäksi johtaa korkeampiin kuluttajahintoihin, koska suurilla yrityksillä on tavallisesti korkeammat katetuotto-odotukset kuin lähienergian tuottajilla. Lisäksi tarjouskilpailut eivät toimi siellä, missä ei ole energiamarkkinoita. Joissakin tutustumiskäynnin kohteena olleissa maissa (erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa) kerrottiin kokemuksista, joiden mukaan tarjouskilpailut itse asiassa nostavat kokonaiskustannuksia ja riskiä siitä, että hankkeet viivästyvät tai peruuntuvat. Tarjouskilpailut olivat ensimmäinen uusiutuvan energian tukijärjestelmä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja se korvattiin kiintiöjärjestelmällä, joka puolestaan korvattiin syöttötariffilla alle 5 MW:n hankkeissa.

Ei liian tiukkoja rajoja uusiutuvan energian tavoitteilleUseat EU:n jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön järjestelyjä, joilla hidastetaan uusiutuvan energian kehitystä vähentämällä tukea tai keskeyttämällä se heti, kun kyseiselle jaksolle asetetut tavoitteet on saavutettu. Tutustumiskohteena olleista jäsenvaltioista Bulgaria oli erityisen silmäänpistävä esimerkki: Hallitus ilmoitti vuonna 2013, että vuodelle 2020 asetettu uusiutuvia energialähteitä koskeva kansallinen 16 prosentin tavoite oli saavutettu. Sen jälkeen siirtoverkonhaltijat ovat käyttäneet tätä perusteena kieltäytyäkseen liittämästä uusia uusiutuvan sähkön tuottajia verkkoon. Liettua rajoitti uusiutuvan sähkön julkista tukea asettamalla kullekin tärkeimmistä uusiutuvan energian tekniikoista varsin vaatimattomat tavoitteet. Vesivoimaa lukuun ottamatta kapasiteetti saavutettiin alle kahdessa vuodessa.

Tarve tehdä uusiutuvan energian alan kasvusta paremmin ennakoitavaa ja hallita siihen liittyviä sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia voi olla pätevä peruste rajoittamiselle. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että rajoittamisella ei lopeteta jäsenvaltioiden kunnianhimoista pyrkimystä siirtyä uusiutuviin energialähteisiin eikä estetä edistystä siellä, missä se olisi voinut ja sen olisi pitänyt jatkua.

Verkkoon liittämisen esteiden poistaminenLähienergialle tyypillinen alhainen tehokapasiteetti liitetään tavallisesti jakeluverkkoon. Verkkoon liittäminen on kuitenkin edelleen ongelmakohta monissa tutkituista maista hallintomenettelyjen,

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 28/34

odotusajan tai kustannusten suhteen. Vaikka uusiutuvista energialähteistä annetun direktiivin mukaan uusiutuvan energian hankkeelle on myönnettävä liitäntä verkkoon, eräät verkonhaltijat soveltavat usein korkeita kustannuksia, jotka estävät käytännössä kyseisen oikeuden toteutumisen. Liitäntäpaikkojen määrä on uusien hankkeiden kohdalla usein rajallinen, ja lähienergian tuottajilla ei ole tämän vuoksi välttämättä mahdollisuutta kohtuuhintaiseen liitäntään. Tämä puute saatetaan toisinaan kiertää erillisillä mikroverkoilla, ja kustannusnäkökulmasta se saattaa jopa olla oikea ratkaisu erittäin syrjäisillä alueilla, joilla sähkönsiirtoverkko on heikko tai sitä ei ole. Saksan EEG-laki on erinomainen esimerkki hyvästä toimintatavasta verkkoon liittämisessä.19

Vapauttaminen suoramarkkinoinnistaSuoramarkkinointi aiheuttaa lähienergian tuottajille uuden merkittävän logistisen taakan ja heikentää niiden mahdollisuuksia saada rahoitusta hankkeille, sillä on jokseenkin epätodennäköistä, että luotonantaja pitää syöttöpreemiota luottokelpoisena tulonlähteenä.

7.7 Siirtoverkon kehittäminen ja koordinointi uusiutuvien energialähteiden tarpeisiin sopeuttamiseksi

Perinteiset siirtoverkkojärjestelmät suunniteltiin keskitetyn energiatuotannon aikana, jolloin yhdensuuntaiset energiavirrat kulkivat suurjännitegeneraattoreista kuluttajille pienemmällä jännitteellä. Siirtoverkkoja on mukautettava hajallaan olevan ja vaihtelevan uusiutuvan energian, kuten tuuli-, aurinko- ja vuorovesienergian, erityispiirteisiin. Niiden käyttöönotto edellyttää rakenteellisia muutoksia infrastruktuuriin sekä sähkömarkkinoiden, energiantuotannon ja energianhallintaratkaisujen nykyistä parempaa koordinointia, jotta ylijäämäsähköä voidaan viedä maasta tai varastoida. Siirtoverkonhaltijoiden välinen koordinointi alueellisten koordinointialoitteiden avulla on yhä tärkeämpää. Esimerkiksi CORESO laatii energian kysyntäennusteita ja voi näin ilmoittaa viiden jäsenvaltion siirtoverkonhaltijoille etukäteen odotetuista sähkön ylijäämistä ja vajauksista kansallisella ja alueellisella tasolla, jolloin ne pystyvät hallinnoimaan paremmin omia verkkojaan ja käsittelemään mahdollisia ongelmia. Yksi tapa käsitellä uusiutuvan energian tuotannon epäsäännöllisyyttä on käyttää hybridijärjestelmiä, jotka yhdistävät eri energialähteet, varastoinnin ja kysynnän hallinnan. Asianmukaisesti hallinnoidun järjestelmän tuloksena syntyy älykäs sähköverkko, jossa sähköntoimitus on kestävää, taloudellista ja varmaa. ETSK:n tutkimusryhmä tutustui yhteen esimerkkiin tällaisesta aloitteesta: Ranskassa Nice Grid -hankkeessa tavoitteena on optimoida energianhallinta ja lisätä 1 500 asiakkaan – asuinkiinteistöjä sekä ammatillisia ja teollisia asiakkaita – energiaomavaraisuutta, integroida varastointiin ja kysynnän hallintaan liittyvät ratkaisut ja vähentää huippukuormitusta jopa 17 prosenttia.

19 EEG 8. § Liittäminen verkkoon 1) Siirtoverkonhaltijan on viipymättä ja ensisijaisesti liitettävä verkkoon laitokset, joissa tuotetaan sähköä uusiutuvista lähteistä ja kaivoskaasusta, verkon kohdassa, joka on jännitetasoltaan sopiva ja joka sijaitsee linnuntietä lähimpänä laitoksen sijaintipaikkaa, ellei tässä tai toisessa verkossa osoiteta olevan toista teknisesti tai taloudellisesti edullisempaa liittymispistettä; taloudellisesti edullisimman liittymispisteen arvioinnissa otetaan huomioon verkkoliitäntään välittömästi liittyvät kustannukset. Jos yksi tai useampi asennetulta tehokapasiteetiltaan yhteensä alle 30 kW:n laitos sijaitsee alueella, jolla on jo verkkoliitäntä, kyseistä alueella olevaa liittymispistettä pidetään edullisimpana liittymispisteenä.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 29/34

Kuva 7: Nice Grid -arkkitehtuuriLähde: Nice Grid (2014)

Vierailulla Saksaan tutkimusryhmälle kerrottiin toteamuksesta, jonka Saksan liittovaltion verkkovirasto on esittänyt hajautetuista tuotantorakenteista: "On selvää, että energiajärjestelmän muuttaminen voi onnistua parhaiten, jos kaikki siihen osallistuvat tahot tekevät tiivistä yhteistyötä. – – Meidän pitäisi suhtautua myönteisesti lähestymistapoihin, joissa tavoitteena on maksimoida energian kulutus lähteellä. Tämä on ollut aina energiahuollon periaatteena, sillä se pitää verkkohävikin minimissä."20

7.8 Energian hallinta ja varastointi

Eräiden uusiutuvien energiamuotojen epäsäännöllisyys on edelleenkin haaste tarjonnan hallinnan kannalta. Uusia ja innovatiivisia ratkaisuja syntyy kuitenkin sitä mukaa kuin uusiutuvia energialähteitä otetaan laajasti käyttöön. Uusiutuvan sähkön tuotannon yhdistäminen lämmön tuotantoon voisi tarjota loistavan mahdollisuuden saada pikaisesti kaivattua varastointikapasiteettia, jota voitaisiin hyödyntää yhä uudelleen uusiutuvan energian vaihtelevan tuotannon yhteydessä. Sähkön muuntaminen lämmöksi käyttämällä "halpaa" uusiutuvan sähkön ylijäämää lämpöpumppujen ja kuumavesisäiliöiden avulla lämmitykseen tai jäähdytykseen on jo talouden ja energian hallinnan kannalta kannattava vaihtoehto. Tästä mahdollisuudesta käytiin tutustumiskäynnin aikana keskusteluja Ranskassa, ja Saksassa toteutetaan parhaillaan asiaa koskevia hankkeita.

8. Päätelmät

Oikeissa sääntelypuitteissa kansalaisyhteiskunnalla on vahva intressi ja potentiaali toteuttaa suurimmalta osin siirtyminen hajautettuun kestävään energiantuotantoon. Kaikissa vierailluissa maissa kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät ymmärsivät uusiutuvan energian tuotannon

20 Älykäs sähköverkko ja älykkäät markkinat: liittovaltion verkkoviraston muistio muuttuvasta energiantoimitusjärjestelmästä, 2011.

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 30/34

liiketoimintamahdollisuudet ja olivat erittäin kiinnostuneita osallistumaan siihen saadakseen tuloja ja varmistaakseen hyödyn säilymisen paikallisyhteisöissä. Jos poliittiset puitteet olivat suotuisat, markkinoille tuli nopeasti pientuottajia ja niistä tuli uusiutuvan energian kehittämisen kantava voima, joka muokkasi kansallista energiamaisemaa. Uusiutuvaa energiaa koskevat hankkeet ovat usein muodostaneet perustan yhteisöaloitteille, joilla on paljon laajempia sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöetuja kuin pelkkä energiantuotanto. Ne kannustavat yhteistyöhön, sosiaaliseen innovointiin, koulutukseen, paikallisten palvelujen kehittämiseen ja uusien paikallisten työpaikkojen luomiseen. Lisäksi kansalaiset hyväksyvät paremmin uuden infrastruktuurin ja sietävät mahdollisia haittoja, jos he omistavat uusiutuvan energian laitoksia ja saavat hyötyä energiantuotannosta. Kansalaisyhteiskunnan valtavat yhteiset investointi-, täytäntöönpano- ja innovaatiovalmiudet ovat olennaisia voimavaroja kestävään energiaan siirtymisessä.

Kansalaisyhteiskunnalla on valtava kollektiivinen potentiaali edistää uusiutuvaan energiaan siirtymistä, samoin kuin hajautetulla energiantuotannolla on hyvät mahdollisuudet edistää paikallista ja alueellista kehitystä, mutta molemmat ovat edelleen pääosin hyödyntämättä. Tutkimuksessa havaittiin tutustumiskäyntien kohteina olleissa maissa loistavia esimerkkejä yhteisöjen osallistamisstrategioista, yksinkertaistetuista hallintomenettelyistä, rahoituskannustimista ja uusiutuvan energian pientuottajien helpotetusta pääsystä verkkoon ja markkinoille. Tutkimusryhmä ei kuitenkaan havainnut yhdessäkään jäsenvaltiossa johdonmukaisesti toteutettua valtion strategiaa, jonka tavoitteena olisi nimenomaan antaa kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuus luoda tasapuoliset toimintaedellytykset lähienergialle. Päinvastoin epävakaa politiikka ja uusiutuvia energialähteitä koskevien sääntelypuitteiden viimeaikaiset uudistukset ovat kaikissa tutkimuksen kohteena olleissa maissa aiheuttaneet sidostyhmien keskuudessa yhä enemmän epävarmuutta, haluttomuutta tehdä uusia investointeja ja huolta lähienergia tulevaisuudesta. Jos monimutkaiset, pitkälliset lupamenettelyt yhdistyvät jatkuvasti muuttuviin tukijärjestelmiin, pientuottajia syrjiviin markkinoille pääsyä koskeviin sääntöihin ja – joissakin tapauksissa – uusiutuvia energialähteitä koskeviin uusiin veroihin ja maksuihin, pienet ja keskisuuret investoijat joutuvat varsin epäedulliseen asemaan verrattuna suuriin energiantuottajiin.

ETSK:n tutkimuksessa tuli esille kiireellinen tarve asettaa kansalaisten hajautetusti tuottaman uusiutuvan energian tuotanto tuen selkeäksi painopisteeksi. Kansallisten, paikallisten ja alueellisten viranomaisten tulisi asettaa tavoitteita lähienergian kehittämiselle ja etenkin pyrkiä integroimaan ne uusiutuvan energian paikallisiin suunnittelupuitteisiin. Tukijärjestelmissä on annettava lähienergialle erityisasema. Avustukset, luotot tai tuotannon tukijärjestelmät olisi suunniteltava siten, että investoinneille tarjotaan vakaat, pitkäaikaiset puitteet, jotka takaavat investoinneille kohtuullisen tuoton, joka ei ole kuitenkaan liiallinen. Lähienergian tuottajille asetettujen hallintomenettelyjen tulee olla yksinkertaiset, nopeat ja kohtuuhintaiset. Onkin suositeltavaa, että menettelyt keskitetään yleisesti yhden luukun palvelupisteisiin, joissa mahdollisille investoijille annetaan opastusta ja heitä avustetaan prosessin eri vaiheissa (suunnittelusta käyttöönottoon) ja joissa voidaan hoitaa kaikki tarvittavat paperityöt.

Uusiutuvaa energiaa koskevaa EU- ja jäsenvaltiotason politiikkaa on kehitettävä ja toteutettava siten, että käydään jatkuvaa vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa, jotta voidaan varmistaa keskinäinen yhteisymmärrys, yhteiset päämäärät, tuki täytäntöönpanolle sekä yhteistyökulttuurin ja keskinäisen luottamuksen pitkäaikaiset edut. ETSK:n käynnistämä

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 31/34

eurooppalainen energiavuoropuhelu voisi olla tässä avuksi. Erityisesti on tärkeää, että kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät voivat osallistua vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseen tähtäävien jäsenvaltiokohtaisten energiatoimintasuunnitelmien avoimeen kehittämiseen sekä niiden täytäntöönpanon seurantaan ja arviointiin. EU:n, kansallisen ja alueellisen tason strategioita, rahoitusohjelmia ja tukitoimenpiteitä olisi säännöllisesti seurattava ja tarkistettava yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta varmistetaan niiden edistävän eikä haittaavan lähienergiaa. Erityisesti kiistanalaisten toimenpiteiden (kuten huutokauppojen) käyttöönottoa olisi seurattava tarkasti, jotta lähienergialle mahdollisesti aiheutuvat haitat voidaan tunnistaa ja korjata nopeasti.

Lähienergian käyttöönoton nopeuttaminen edellyttää lähestymistavan muuttamista verkkojen suunnittelussa. Uusiutuvien energialähteiden onnistuneen ja laajamittaisen käyttöönoton kannalta keskeistä on verkon hallinnan parantaminen eri alueilla ja siirtoverkonhaltijoiden välinen koordinointi. Hajautettu ja epäsäännöllinen tuotanto asettaa haasteita, joihin vastaamiseksi tarvitaan valtavia investointeja verkon laajentamiseksi, nykyaikaistamiseksi ja mukauttamiseksi. EU:n rakenne- ja koheesiorahastoista olisi varattava tarvittavat varat vuoden 2020 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi, jotta voidaan varmistaa, että uusiutuvien energialähteiden eteneminen ei hidastu verkon rajoitusten takia.

Hintakysymykset hallitsevat yleensä energiapolitiikasta käytävää julkista keskustelua, jossa saatetaan jopa sortua populismiin. Tarvitaan avointa ja läpinäkyvää julkista keskustelua energian kustannuksista ja hinnoista. Uusiutuviin energialähteisiin, fossiilisiin polttoaineisiin ja ydinenergiaan myönnettävään tukeen liittyvistä kustannuksista on annettava selkeää ja kattavaa tietoa, samoin kuin eduista, joita syntyy, kun energian tuonnilta vältytään. Lisäksi on kerrottava ympäristö- ja terveyshyödyistä, joiden arvoa on vaikea mitata rahassa.

Lopuksi todettakoon, että vaikka uusiutuvaan energiaan siirtymisellä odotetaan olevan myönteinen nettovaikutus työpaikkoihin ja kotitalouksien tuloihin, eräät perinteiset energiantuottajat menettävät jo markkinoita, mikä vaikuttaa kyseisten alojen työpaikkoihin. Kysymykseen olisi puututtava kiireellisesti ja ennakoivasti. On luotava kansallisia strategioita, jotka on sovitettava tiiviisti yhteen uusiutuvan energian käyttöönottopolitiikan kanssa, jotta voidaan varmistaa, että siirtymä sujuu juoheasti, huolehtia tarvittavan uuden ammattitaidon tarjonnasta ja puuttua kohdennetusti mahdollisiin kielteisiin sosiaalisiin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat työpaikkoihin ja sosiaalisesti heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin. Energiaköyhyys on todellinen ongelma, johon olisi puututtava konkreettisin ja kohdennetuin toimin mutta jota ei tulisi käyttää perusteena sille, että energian hinnat pidetään keinotekoisen alhaisina (kuten Bulgariassa). Myös perinteisten alojen työpaikkojen menetys (joka ei välttämättä kaikilta osin liity uusiutuvien energiamuotojen yleistymiseen) on todellinen ongelma, jota ei pitäisi käyttää perusteena sille, että pysäytetään uusiutuvan energian hajautetun tuotannon edistyminen (kuten Puolassa). Valtioiden olisi otettava vastuu vähähiiliseen talouteen siirtymisen sosioekonomisten vaikutusten hallinnasta siten, että se hyödyttää viime kädessä yhteiskunnan kaikkia aloja.

*

* *

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 32/34

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 33/34

Liitteet

A.1. Raportit vierailuista jäsenvaltioihinSaatavilla osoitteessa www.eesc.europa.eu/red-study

A.2. Luettelo ETSK:n lausunnoista, joissa käsitellään uusiutuvaa energiaa

EESC-2014-04780-00-04-TCD-TRA (EN) 34/34