Ryhmänohjaajan apuri

opas- ja vinkkivihko ryhmätoiminnan sisällön suunnitteluun

kirjallisuusvinkein

2/3 Ystävätoiminnan alueellisen tuen kehittämisprojekti 2012 -

TAVALLISEN IHMISEN TAIDOIN

Jyväskylä, 2014

Sisältö: Johanna Lahtinen

Julkaisija: Ystävätoiminnan alueellisen tuen kehittämisprojekti 2012 –

Suomen Punainen Risti, Länsi-Suomen piiri

Valmistettu Raha-automaattiyhdistyksen tuella

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto

Kirjallisuusvinkkejä

Johdanto

Alkavaan ryhmään

Eri vuodenaikoihin

Muistelua ja keskustelua virittävät runot ja tarinat

Ystäväryhmään; ystävänä toimivien ryhmään

Lähteet

Johdanto

Tähän kirjallisuusvinkki -osioon on pyritty tuottamaan laaja kirjo erilaista kirjallisuu-

teen pohjautuvaa kokoontumisten aloitus- ja lopetusmateriaalia. Lisäksi tähän on si-

sällytetty joitakin keskustelua ja muistelua herättäviä välipalaohjelmia. Tavoitteena

on helpottaa ryhmänohjaajien valmistautumista kokoontumisten aiheisiin ja sisältöön.

Toisena tavoitteena on kiinnittää huomiota ryhmätoiminnan tärkeisiin kulmakiviin:

Suunnitelmallisuuteen, ryhmän aloitukseen ja lopetukseen sekä ryhmäläisten keskus-

telumahdollisuuteen.

Tähän vinkkilistaan on käytetty pohjana kirjaston uutuuskirjoja sekä muita käyttökel-

poisia artikkeleita.

Jokaisessa valmiissa vinkkilaatikossa on:

kursivoitu ote/lainaus kirjasta,

teoksen tiedot, joilla kirjaa voi kirjastosta etsiä ja

joissakin vinkeissä on keskustelua virittäviä kysymyksiä lainattuun tekstiin ja

ryhmätilanteeseen liittyen.

Vinkkilaatikon sisällöt käyvät ryhmään myös sellaisenaan, ilman kirjastosta lainattua

teosta. Lainatun tekstin oheen kirjoitetut keskustelua herättävät ajatukset ja kysy-

mykset ovat esimerkinomaisia malleja, joista jokainen tämän materiaalin käyttäjä

muokkaa itselleen ja omalle ryhmälle sopivia.

Vinkit on jaoteltu sisältö-/ käyttöalueittain seuraavien alaotsakkeiden alle:

Alkavaan ryhmään

Eri vuodenaikoihin

Muistelua ja keskustelua virittävät tarinat

Ystäväryhmään; ystävänä toimivien ryhmään

Jaottelu on hyvin suuntaa-antava, esim. Ystäväryhmälle soveltuvaa materiaalia löytyy

muidenkin otsakkeiden alta.

Tämä materiaali pyrkii kiinnittämään ohjaajien huomiota ryhmätoiminnan sisältöön ja

helpottamaan ryhmään valmistautumista. Toivottavasti tämä toimisi myös kannusti-

mena lukemaan esim. kotiin tulevia lehtiä ryhmäkokoontumisen aloitustekstejä etsi-

vin, rohkein ja avoimin mielin ja silmin. Ne tekstit, jos mitkä, ovat ajankohtaisia!

Alkavaan ryhmään

Mitä tänään toivottaisin

aikaan uuteen, alkavaan?

Paljon antaa haluaisin:

rakkauden kasvumaan,

kärsivällisyyden kielen,

ymmärryksen taitoa,

hellän, oivaltavan mielen,

ystävyyttä aitoa.

Vielä antaa haluaisin

virkistyksen hetkiä,

sylillisen ojentaisin

hiljaisia retkiä

metsätielle, järvenrantaan,

autiuteen erämaan.

Piirtää saisit jäljet santaan,

palaisit taas aikanaan.

Anna-Mari Kaskinen

Aavistus aamusta,

Rohkaisun ja kannustuksen sanoja (2011, s. 5)

Tämä runo voisi sopia uuden ryhmän alkusanoiksi tai uuden toimintakauden alkuun.

Runoa olisi myös käyttökelpoinen kannustussanoiksi uusille ystävätoimintaan ryhtyvil-

le vapaaehtoisille.

Runon toisen säkeen viesti voisi toimia alustuksena keskustelulle ryhmän pelisään-

nöistä. Toiminnassa mukana oleminen on vapaaehtoista. Poissaoloja saa olla, niitä ei

tarvitse selitellä vaan ollaan aina iloisia kun kohdataan. Tällöin toimintaan on muka-

vampi tulla ja sitoutua –jokainen omilla mahdollisuuksillaan.

Mitä hölmöläiset teettävät hammaslääkärillä?

Viisaudenhampaita.

Kirsti Koivula

Sketsejä kaikenikäisille (2013, s. 9)

Sisältää pikasketsejä ja lyhyitä hupailevia näytelmiä kerhon virkistykseksi

Joskus kerhokokoontumisen voi aloittaa huumorilla höystäen.

Ovi ystävän tulla

päiviä valitsematta:

juhlamielellä

ilon kukkia kantaen

pimeänä iltana tähdettömänä

kivun sanojen kanssa

harmaana aamuna hymyttömänä

sanoja vailla

vaikenemaan.

Sitä varten ystävä on olemassa.

Ovi auki ehdoitta tulla

päiviä valitsematta.

Maaria Leinonen

Elämä on enemmän, kauneimpia runoja (2011, s. 51)

Oi, miten lohdullista,

miten sanoin kuvaamattoman lohdullista

on tuntea olonsa turvalliseksi toisen seurassa,

kun ei tarvitse punnita sen paremmin ajatuksiaan kuin sanojaan,

vaan voi vuodattaa ne sellaisenaan,

jyvät ja akanat sekaisin,

ja luottaa siihen,

että uskollinen käsi seuloo ne,

säilyttää sen mikä on säilyttämisen arvoista

ja puhaltaa loput pois lempeällä henkäyksellä.

Dinah Craik (1826 – 1887)

Sophie Bevan

Ystävyyden ajatuksia (2010, s.10)

Hyvässä seurassa yksikään tie ei ole pitkä.

Turkkilainen sananlasku

Sophie Bevan

Ystävyyden ajatuksia (2010, s.52)

Mummon aamu

Meidän mummo parhain

aina herää varhain

kaurapuuron keittää

kuidut sekaan heittää,

kahvin laittaa tippumaan.

Käy sillä välin jumppaamaan.

Notkeasti pyörii nilkka, olkapää

vaikka vähän rutisee ja kiristää.

Ei mummo siitä huoli,

ei vaivaa noidannuoli,

mummo mielin virkein,

silmin kirkkain, sirkein

polviansa koukistaa

ja lonkkaa ojentaa.

Ei huolta tästä mummosta:

hän kyllä pysyy kunnossa!

Olivia

www.nettiet.fi –sivustolta

Olisiko tässä hyvän huomenen-/ tervetulotoivotus alkavalle ryhmälle? Ehkäpä tämän

runon jälkeen voisi tehdä yhteisen lyhyen tuolijumpan?

Matkaystäväni

Toivon sinulle kaikkea hyvää tänään.

Toivon terveyttä ja rikasta elämää.

Toivon, että osaat antaa itsellesi luvan laiskotella…

Ja sitten taas ahertaa, voimiesi mukaan.

Toivon elämääsi rikkaita kokemuksia,

yllätyksiä, iloa ja onnea.

Toivon sinulle sydämen lämpöä

jaettavaksi säteinä ympärillesi.

Maija Valo, Valonsäteitä (2002, s. 55)

Sama aurinko, joka länteen nukkui, makaa vielä,

mutta nostaa kohta kirkkaan otsansa ja meitä tervehtii.

Aleksis Kivi

2. helmikuuta juhlii Aamu

Vuosisadanvaihteessa urakoitiin käyttöön uusia henkilön nimiä, jotka kuvastelevat

aatteita, suopeita ominaisuuksia tai luonnonilmiöitä. Näitä uutuuksia oli Aamu.

Ensimmäinen Aamu kastettiin tiettävästi 1899; nimessään hän kantoi uskoa parem-

paan kansallisen huomiseen.

Kaija Valkonen

Elämäsi matkalle: ajatuksia arkeen, juhlaa, iloon ja suruun (1993, s. 50, 51)

Vinkin tähän monikäyttöiseen ja runsaaseen kirjaan on antanut Palokan osaston ystä-

vätoiminnan yhteyshenkilö Pirjo Tahvanainen 23.10.2013.

ELÄKELÄISEN OSALLISTUMINEN JA HARRASTUKSET

Tutkimukset osoittavat, että nykyiset eläkeikäiset ovat terveitä, hyväkuntoisia ja vir-

keitä. Sotien jälkeinen sukupolvi on pyyhkinyt syrjään huonokuntoisuuden leiman,

jota ikääntyneille tarjottiin vielä parikymmentä vuotta sitten. Haastattelujen ja tilasto-

jen mukaan kulttuuriharrastukset, kerhot, seurat, yhdistykset, vapaaehtoistyö, käsi-

työt, kokoontuminen, ystäväpiirit, yhdessä kahvittelu ja opiskelu kuuluvat ikäihmisten

normaaliin arkeen. Kaupunkilaiseläkeläiset osallistuvat ennen näkemättömän aktiivi-

sesti. Tutkimuksemme osoitti, että keski-ikäisenä opittu sosiaalinen osallistuminen,

harrastus- ja kerhotoiminta sekä yhdistys- ja seurakunta-aktiivisuus jatkuvat hyvin

myöhäiseen ikään saakka. Osallistumisen ja harrastamisen laji voi iän myötä muut-

tua, mutta into säilyy, vaikka ikääntyminen tuo siihen oman sävytyksensä. Ruotsa-

laisten ikäihmisten harrastusaktiivisuudesta saatiin samanlainen tulos.

Markku T. Hyyppä

Kulttuuri pidentää ikää (2013 s. 32 – 33)

Näillä tutkimuksen tuloksilla voi toivottaa aktiiviset ryhmäläiset tervetulleeksi ker-

hoon.

Tekstin pohjalta voi keskustella osallistujien omista kokemuksista, ovatko heidän har-

rastukset muuttuneet iän myötä.

Toinen aihe voisi olla tekstissä mainitut ikääntyneiden toimintakyvyn muutokset lähi-

vuosikymmenien aikana sekä asenteiden muutokset. Mitä on tapahtunut 50-

vuotiaalle? Entä millainen kuva oli 20 - 30 vuotta sitten 70 -vuotiaasta ja 70 -

vuotiaan toimintakyvystä?

Eri vuodenaikoihin

KEVÄT

Ei enää hallayötä,

ei viimaa purevaa.

Lämpö tekee työtä,

värähtelee maa.

Avoimena syli

pelto vihertää.

Nousee roudan yli

leskenlehden pää.

Kevät koivikoissa

herännyt on jo.

Ikävä on poissa.

Saapui aurinko.

Anna-Mari Kaskinen

Aavistus aamusta (2011, s. 15)

Kun aurinko

pudottaa lumiukolta nenän

lätäköt suurenevat

töyhtöhyypät

palaavat

muuttomatkaltaan.

On tartuttava

lastaan ja

siivouspyyhkeeseen

pestävä

talven sameus ikkunoista

vaihdettava verhot.

Läikehtivä kevät

soittelee pajupilliä.

Mirja Hämäläinen

Risto Ahti

Kaiken kansan työrunot (2012, s. 87)

Kevään muistoja

Tulin tänne, kun pian lähtee järvistä jäät, ja avautuu nuo puiden silmut,

kun joutsenet lentävät

ylitse järven, myös palaa kaikki nuo muuttolinnut.

-Tunnen lämpöisen sykkeen rinnassani,

ja aistin tuon kesän tuoksun, kuulen käenkukunnan etäisen,

sekä havaitsen puron juoksun.

Tulin tänne muistojen pyhättöön, tänne lapsuuskotiini pieneen.

--Muistot rakkaat aina ne palaavat, ne on syöpyneet syvälle mieleen.

Elsa Jääskeläinen

http://www.nujula.fi/runot.php?runo=87

KESÄ

Ei tämän vanhemmaksi

kun jo lapsuus kultautuu:

muistan vain aurinkoiset kesäaamut

kirkkautta

laulua tulvillaan.

Jos joskus satoi

niin hopeasadetta

Maaria Leinonen

Elämä on enemmän, kauneimpia runoja (2011, s.40).

SYKSY

Elokuu

Elonkorjuuseen mentiin saunan kautta, pestyinä. Työpuvunkin oli oltava putipuhdas.

10.8. Laurin päivä

Kaikki heinätyöt piti olla päätöksessä, ja viljan korjuu aloitettiin:

”Lauri ladot lukkoon panee, kuhilaat ja kokkoset pellolle pystyttää.”

”Pääskyset Laurista laumaan ja Pertusta matkaan.”

Syyskuu

29.9. Mikon päivä

”Mikon päivä talven portti

-Vapun päivä kesän portti”

”Mitä Mikon jälkeen lehti puussa,

sitä Vapun jälkeen lunta maassa.”

”Mikosta päre pihtiin,

tutti rukkiin,

kaali kuppiin,

akat pirttiin ja

nauriit kuoppaan.”

Liisa Laaksonen ja Maija Salo

Lystiä ja leikkiä,

Perinnettä ja perinneleikkiä –kirjasta (1985 s. 101)

Tätä kirjaa on käytetty Suolahden Kultaisen Iän Kerhossa 23.9.2013 Erkki Uusitalon

toimesta.

Ruskea on ranta kaislikon,

taivas harmaa.

Sataa.

Syksy on.

Lauri Pohjanpää

Kaija Valkonen

Elämäsi matkalle (1993, s. 371)

Mielessä unelma suuri,

täyteys elokuun.

Hedelmät kypsyvät hiljaa

oksilla vanhan puun.

Paljon on vaadittu työtä,

uskoa, toivoa.

Päämäärä edessä siintää.

Siksi et luovuta.

Vielä on kätesi vahva.

Vielä on voimia.

Vaella luottavin mielin.

Aika on toimia.

Kuuntele sadetta, tuulta.

Satosi kypsyvä on.

Latvoissa korkeiden puiden

kiitos soi loputon.

Anna-Mari Kaskinen

Aavistus aamusta (2011, s. 24)

JOULU

Joulupukin suuret saappaat jalkaani jos saisin

koko maailman tietystikin heti parantaisin.

Ruokaa, rahaa, terveyttä niille minä soisin,

joille täällä tänään onkin käynyt vähän toisin.

Sulle lahjan antaisin mä erityisen hyvän:

joulumielen iloisen ja rakkauden syvän.

Positiivarit

Jouluista kaunein (2009)

Tule jouluni niin kuin ennen tulit lapsuusleikkini majoihin.

Hilja Aaltonen

Onnellinen, onnellinen joulu, joka voi viedä meidät takaisin lapsuuden päiviemme ku-

vitelmiin, palauttaa vanhukselle hänen nuoruutensa ilot, siirtää merenkulkijan tuhan-

sien peninkulmien päähän, takaisin oman lietensä ääreen, rauhalliseen kotiinsa!

Charles Dickens

Joulusta on tullut aika, jolloin ihmiset leikkivät joulupukkia kauppiailleen.

John Heynes Holmes

Kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee.

Tove Jansson

Se ei ole suomalainen, joka ei joulusaunasta tullen tunnusta rauhan vallitsevan maata

ja hyvyyden ihmismieltä.

Sakari Pälsi

Joulu mielet kaunistaa.

Tuntematon

Kaija Valkonen

Elämäsi matkalle (1993, s. 479, 480, 482, 483)

Jouluappelsiini

Sota-aikana pieni poika menetti molemmat vanhempansa ja joutui orpokotiin. Ennen

joulua hän ei juuri ehtinyt tutustua muihin lapsiin, mutta kuuli miten nämä puhuivat

innoissaan saavansa jokainen joululahjaksi – appelsiinin. Poika tiesi, että se oli jotain

hyvää, muttei ollut koskaan nähnyt sellaista. Hän unelmoi iltaisin appelsiineista.

Jouluaattona appelsiinit jaettiin, mutta kun pojan vuoro tuli, kaikki kaksitoista appel-

siinia oli jo jaettu. Orpokodin johtaja valitteli: ”nämä tilattiin ennen kuin tiesimme si-

nun tulevan. Emme me nyt voi keneltäkään ottaa omaa appelsiinia, mutta ensi joulu-

na saat varmasti oman appelsiinin.”

Kyyneleet silmissä pikkupoika käveli nurkkaan. Hän ei kestänyt edes katsoa kun muut

kuorivat noita upean värisiä aarteitaan. Hetken päästä hän tunsi taputuksen olallaan.

Eräs tyttö ojensi hänelle nyytin. Sen sisällä oli kuorittu, täydellinen appelsiini. Muut

lapset näyttivät omia appelsiinejaan. Jokainen oli antanut omasta appelsiinistaan yh-

den palan ja koonneet hänelle ikioman jouluappelsiinin.

Positiivarit

Jouluista kaunein (2009)

Muistelua ja keskustelua virittävät runot ja tarinat

Isän käsiä en koskaan

väsynyt ihailemasta.

Istun talvi-iltoina lattialla

ja katselin

kun isä höyläsi

veisti

vuoli

kodin tarve-esineitä

ja joskus lelujakin.

Puu tuoksui pihkalta

ja metsältä.

Lattialle putoilivat

höylänlastujen korkkiruuvikiharat,

veistoslastujen käppyräveneet.

Niillä voi leikkiä kaikenlaista.

Isän kädet

vahvat

taitavat

hyväilivät sileää puuta

melkein yhtä hellästi

kuin lapsensa hiuksia.

Se oli ennen tv –aikaa.

Mihinkään pikkukakkoseen

en vaihtaisi niitä aikoja.

Maaria Leinonen

Täyttä päätä, runoja ikääntyville -kirjasta (2012, s.96 - 97)

Toim. Korolainen Tuula ja Tulusto Riitta

Tämä runo voisi virittää keskustelua lapsuusajan muistoista. Runossa kerrotaan läm-

pöisiä muistoja nostattavista lapsuusajoista. Olisi mielenkiintoista keskustella, millai-

set asiat ryhmäläisten lapsuudessa ovat vastaavia, lämpöisiä muistoja nostattavia

hetkiä.

Toinen aihe runon pohjalta voisi olla kädentaidon merkityksestä ryhmäläisten omiin

kokemuksiin perustuen.

Voitte lukea ryhmän kanssa myös seuraavan runon, jossa ihaillaan vaimon silmin

miehen kädentaitoja ja tekemisen nautintoa.

EN MINÄ VOI SANOA SILLE

On mukava,

kun miehellä on sellaiset kädet,

että niissä pysyy kirves ja vasara,

vielä puukko ja höyläkin jos niin tarvitaan.

Ulkotöistä tultuaan mies ottaa

puusepän työkalut esille. Se rentoutuu niitten

kanssa monet vapaat tunnit.

En minä voi sanoa sille, että lopeta jo,

kun se näyttää niin tyytyväiseltä siinä.

Voisi kai sitä nyt mies löytää

huonompaakin harrastusta?

Kyllä se sieltä aikanaan tulee.

Keitän kahvit valmiiksi ja

leikkaan paksuja siivuja pullaa.

Hillevi Myllylä

Risto Ahti

Kaiken kansan työrunot (2012, s. 36)

Seuraavassa runossa vaikkapa yllä olevan runon pitkän yhteisen matkan kulkenut pa-

riskunta voisi muistella niitä hetkiä kun yhteinen taival oli vasta alussa.

”Muistan minnäe vielä sen tunteen.

Syvän hakkoo ku mielpuoli,

Keohkorakkulat ee muista mitä pit tehä

Ja silimissä vilisöö männy elämä.

Ja jokkaene hetki on ku sylillinen hunajata.”

Merja Toppi

Voe tätä rakkaaven miäree –kirjasta (2010, s. 8)

Ensirakkaus tai rakastuminen on muistelussa lähes yhtä mieluisaa kuin kultaiset lap-

suusmuistot. On mielenkiintoista kuulla ryhmäläisten tarinoita vuosikymmenten ta-

kaa. Miten ja missä he tapasivat puolisonsa? Mitä tunteita ja ajatuksia se tuleva puo-

liso ensihetkissä sai aikaan.

Tästä voisi johdattaa keskustelua sen ajan hääjärjestelyihin ja verrata niitä nykyiseen

hääjuhlaan. Millaiset olivat häälahjat ennen ja minne ulottui häämatka, jos sellaista

tehtiin?

Entä olisiko jollakin ryhmäläisellä tuoreempi kertomus, aikuisiän rakastumisesta?

TYÖ, ELÄMÄ

Sota-ajan jälkeen syntyneille

kotikasvatuksen eväät elämälle;

työtä pittää tehä,

rehellinen pittää olla,

toisia pittää auttaa,

lyyä ei saa kettään!

Työ on elämää, elämä on työtä.

Elämä on arkea, arki on elämää

päivästä toiseen,

vaiheesta vaiheeseen.

Jokaisella omansa

ilonsa ja surunsa

ainutkertaisina.

Elämä on työtä,

työ on elämää.

Onko työ yhtä kuin elämä,

saisiko olla?

Kyllä ja ei, siinäkö kaikki;

tasapaino

itse kunkin etsittävissä.

Marja Leskinen

Risto Ahti

Kaiken kansan työrunot –kirjasta (2012, s. 38)

Mitä mieltä ryhmäläiset ovat, kuvaako edeltänyt runo suomalaisuutta?

Mitä kotikasvatuksen eväitä elämälle ryhmäläiset itse ovat saaneet? Miten maailma

on muuttunut? Jos ryhmäläiset miettivät oman jälkikasvunsa tekemää kotikasvatusta

omille lapsilleen, mitä muutoksia he huomaavat? Miten on muuttunut ajan myötä

suhtautuminen työntekoon ja elämään?

Ajatelmia isovanhemmuudesta

Mummo on kasvatusvastuussa vain omasta kasvamisestaan

mummoksi lapsenlapselle.

Mummo näkee lapsella vaarin silmät, äidin hymyn ja korvan kuin Jaakko –sedällä.

Kukaan ei ole koskaan mummon tiedon mukaan kuollut liikaan rakkauteen.

Lapsena mummo oppi omalta mummoltaan, nyt häntä neuvovat viisaat lapsenlapset.

Lapsenlapsen kanssa ehtii, mitä ei ehtinyt lasten kanssa.

Lapsi kasvaa ulos sylistä, mutta ei sydämestä.

Maija Paavilainen

Mummologiaa –kirja (2011, otteita sivuilta 6 – 67)

Jos ryhmässä on paikalla miehiä, olisi mielenkiintoista kuulla isovanhemmuuden

miesnäkökulma.

Sopisiko aihe äitienpäivän tienoille?

Toisinaan ajatukset palaavat johonkin metsänreunaan tai

rantapengermälle tai kukkien kirjomaan puutarhaan,

jonka olemme nähneet vain kerran jonakin päivänä,

ja joka on silti säilynyt sydämessä ja jättänyt sieluun

ja ruumiiseen tyydyttämättömän kaipuun,

jota emme saata unohtaa,

tunteen, että meitä on koskettanut onni.

Guy De Maupassant

Arto Manninen

Sanoja Elämänilosta (2003, s. 29)

Ryhmäläiset voivat kertoa omakohtaiset kokemukset, mikä on jokaiselle ryhmäläiselle

ollut se oma sykähdyttävä ja ainaisesti mieleen syöpynyt hetki. Usein tällainen muisto

on niin merkittävä, että siitä voi muistaa kaiken, jopa tuoksut, äänet, tunteetkin vielä

tänä päivänä.

Tämän kierroksen aikana kuullaan toisista sellaista, mitä ei ehkä muuten tulisi tien-

neeksikään. Oikeita tai vääriä tarinoita ei ole, on vain kultaisia ihania muistoja, jotka

ovat jokaiselle henkilökohtaisesti arvokkaita.

Perintö

Kymmenen euroa kuuden sarjasta?

Ei ehkä sitäkään, jos myisi.

Painettu kuvio, ei käsin maalattu,

ruusukimppu, kaksi auennutta, loput nuppuja,

kupin pulleassa kyljessä

ja pienempi kimppu lautasen reunassa,

yhden kupin korvasta pala pois,

lautasista kultareuna kulunut –

niin niin, tällaisia tehtiin valtavia määriä silloin

viisikymmentä vuotta sitten:

tavallista, tavallisille ihmisille.

Vaan en myisi, en suuresta hinnasta

sitä josta mummuni joi ja tätini sen jälkeen,

sitä josta juodessa elämä keveni monta kiloa,

sitä tavallista josta minäkin tänä aamuna juon.

Virpi Hämeen-Anttila

Onnen hetkiä Sinulle (2012, s. 13)

Tämä runo kertoo vahvasti tavaroista, joiden tunnearvo on kertojalle itselleen mit-

taamaton rahalliseen arvoon nähden. Meiltä jokaiselta saattaa löytyä juuri tällaisia

aarteita?

Tämän runon myötä voi esim. pyytää ryhmäläisiä tuomaan oman tärkeän tavaran en-

sikerran kokoontumiseen mukaan, jolloin jokainen saa kertoa pienen tarinan itses-

tään.

KAHVI

Arabiassa eräs paimen oli vuohia kaitsiessaan huomannut, että eläimet vastoin tapo-

jaan olivat yöllä levottomia, hyppelivät ja olivat valveilla koko yön. Laidun oli lähellä

luostaria ja paimen kertoi eläinten käyttäytymisestä munkeille. Nämä kysyivät esi-

mieheltään, prinssi Faustus Onnelliselta, syytä eläinten outoon käyttäytymiseen. Tä-

mä tutkitutti alueen ja löysi sieltä matalia pensaita, joiden marjoja eläimet olivat syö-

neet. Hän keitätti marjat, nautti juomaa ja huomasi, ettei saanut nukutuksi. Hän ke-

hoitti munkkeja kokeilemaan tätä juomaa ennen yömessun toimittamista, etteivät

nukahtaisi kesken toimitusta. Keino auttoi ja –kahvi oli keksitty!

Kahvin nimi on tosiaan arabialainen QUHWAH, vaikka kahvin kotimaa onkin Afrikan

puolella, Etiopiassa. Alkuasukkaat eivät juoneet kahvia, vaan söivät sitä lisäten siihen

rasvaa. Se virkisti ja ravitsi. 1400–luvulla keksittiin juoda sitä. 1500 –luvulla kahvi

tuli Turkkiin ja siitä tuli haluttu juoma. Länsi-eurooppalaiset kauppiaat ja merimiehet

tekivät kahvin tunnetuksi Euroopassa. Aluksi tämä uusi juoma luokiteltiin lääkkeeksi.

Kahvi levisi kaikkialle Eurooppaan ja sillä oli valtava menestys.

Ruotsi-Suomeen kahvi tuli 1700–luvun alussa. 1756 kahvin käyttö kiellettiin koko val-

takunnassa. Melkein 50 vuoden ajan se vuoroin kiellettiin, vuoroin sallittiin, mutta

kahvi oli juurtunut kansan keskuuteen ja 1802 kahvi vapautui pannasta lopullisesti.

KAHVIKANSAA: Suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa,

henkilöä kohti vuodessa 10 kg eli 5 kupillista päivässä.

KAHVIKYSELY: Milloin, missä ja miten joit ensikerran kahvia ja miltä se maistui? Mihin

aikaan päivästä kahvi maistuu parhaalta? Millaisesta kahvista pidät, väkevästä vai

paljoon veteen keitetystä? Mitä laitat kahviisi? Onko merkillä väliä?

KAHVISANOJA: Luetellaan KAHVI –alkuisia sanoja niin paljon kuin keksitään mm. –

astiasto, -automaatti ….

Kylmä kahvi kaunistaa.

Suomalainen sananparsi

Kirsti Koivula

Värikkäitä virikkeitä, ohjaajan käsikirja (2013, s. 12 – 13)

Uusittu painos

Värikkäitä virikkeitä –kirja sisältää 143 sivua valmiita ja käyttökelpoisia alustuksia eri

aiheista, tietovisoja, jumppia ja paljon muuta.

Yleensä ryhmäkokoontumiset aloitetaan tai lopetetaan kahvitteluun. Yllä oleva teksti

voisi sopia ennen tai jälkeen yhteisen kahvihetken. Mielenkiintoista olisi myös kysyä

ryhmäläisiltä, maistuuko kahvi seurassa paremmalta kuin yksin tai millainen merkitys

juuri tässä kokoontumisessa kahvittelulla on ja miksi.

KAHVIN TERVEYSVAIKUTUKSISTA

Kahvitaukojen suosio perustuu myönteiseen ilmapiiriin ja keskinäiseen luottamuk-

seen, jota yhteinen nautinto vahvistaa, ja kahvilla on suoria myönteisiä vaikutuksia

terveyteen. Viisi, kuusi kupillista kahvia päivässä, mieluiten espressoa, jos minulta

kysytään, ehkäisee kansantauteihin sairastumista. Vielä parikymmentä vuotta sitten

kahvia pidettiin epäterveellisenä, mutta uudet väestötutkimukset osoittavat päinvas-

taista: kohtuullinen kahvittelu pitää ihmiset terveinä ja pitkäikäisinä. Arvelen, että

kahvitteluun kuuluvalla seurallisuudella on suuri osuutensa terveysvaikutuksessa.

Markku T. Hyyppä

Kulttuuri pidentää ikää (2013, s. 94 - 95)

SUKLAAN TARINA

Tiesitkö, miten Fazerin sininen on tullut Suomeen? Mikä on tarina tämän takana?

Fazerin Sininen –maitosuklaa tuli markkinoille 1922.

Fazerin perustajan Karl Fazerin pojalla Sven Fazerilla oli englantilainen liiketuttava,

jonka vävyllä oli vakava silmäsairaus. Suhteidensa avulla Sven Fazer järjesti vävyn

spesialistille, joka paransi miesparan. Kiitokseksi tästä liiketuttava lahjoitti Sven Faze-

rille hallussaan olleen sveitsiläisen suklaareseptin. Sinisen valmistus perustuu yhä

tuohon salassa pidettävään reseptiin.

Viime sotien jälkeen pääosa suklaatuotteista vietiin ulkomaille. Helsingin Sanomat to-

tesi pääkirjoituksessaan oman maan kansalaisten jääneen ilman suklaata. Lehti esitti

vetoomuksen että edes lapset saisivat jouluna ja pääsiäisenä pienen annoksen makei-

sia, joita nyt värilliset murjaanit pistelivät poskeensa. Viennin avulla oli mahdollisuus

ostaa ulkomailta viisi kiloa viljaa jokaista maasta vietyä makeiskiloa kohti.

Juhani Seppovaara

Muistojen markkinoilla (2004, s. 18)

Kirja sisältää runsaasti asioita ajalta ”silloin ennen vanhaan”.

Toimii hyvin keskustelun virittäjänä, muistelumateriaalina ja välipaloina ryhmäkertoi-

hin.

KLASSIKKOSAKSET

Eiköhän meiltä kaikilta löydy kotoa oranssipäiset/ -kahvaiset Fiskarsin sakset? Jollei,

niin kaikki tietävät, mistä klassikkotuotteesta puhutaan. Mahtaako tarina juuri tästä

oranssista väristä olla tuttu? Miksi niistä tuli juuri oranssit? Seuraava kertomus pal-

jastaa, että se väri olikin silkka sattuma ja vahinko.

Fiskars alkoi 1960 –luvun alussa kehittää muovikahvaisia saksia, joissa terät kiinnite-

tään kädensijaan uuden ruiskuvalutekniikan alulla.

Muotoilija oli valinnut muovikahvojen testiväreiksi karmiininpunaisen, vihreän ja mus-

tan. Kun vuorossa ollut koneistaja sai saksien testimuotit käsiinsä, koneessa sattui

olemaan jäljellä oranssinväristä muovimassaa, joka oli yleinen sen ajan keittiötarvik-

keissa. Asentaja ajoi koneen tyhjäksi saksien testikappaleisiin, ja näin ensimmäisistä

kappaleista tuli sattuman kautta oranssin värisiä. Kenties sattumat eivät loppujen lo-

puksi ole sattumia.

Lopullisen tuotantovärin valintaa varten koottiin myyntiväki katsastamaan uutuussak-

set punaisin, mustin, vihrein ja oranssinvärisin kahvoin. Raadin mielestä musta ja

oranssi olivat sopivimmat, ja näistä oranssi äänestettiin voittajaksi.

Oranssi oli silloin muotiväri, mutta sen käyttö saksien kahvoissa herätti tehtaan am-

mattimiesten keskuudessa epäilyksiä. Tuosta väristä tuli kuitenkin pian suosittu sekä

Suomessa että maailmalla, ja siitä tehtiin Fiskarsin symboli. Se oli myös hiljattain re-

kisteröity väritavaramerkiksi samaan tapaan kuin Fazerin suklaapakkausten sininen

väri.

Juhani Seppovaara

Muistojen markkinoilla (2004, s. 78)

HULA-HULA –HALLITUS

Tv –tekniikka tuotti joskus riemastuttavia yllätyksiä, joiden syntyä kukaan ei osannut

ennakoida. Kuvanauhoitusyksiköllä oli keskeinen rooli seuraavassa suorastaan erin-

omaisen sketsin mittoihin yltäneessä tapahtumassa.

Elimme vuotta 1962. Uutispäivä oli ollut tunnelmaltaan kiihkeä, koska maahan oltiin

muodostamassa uutta hallitusta. Tehtävä oli annettu tohtori Ahti Karjalaiselle. Hän oli

lupautunut tulemaan mukaan illan uutislähetykseen Alastudiolle. Olimme jo saaneet

uuden hallituksen nimilistan ja koostaneet sen pohjalta stillkuvakavalkaadin. Tohtori

Karjalaisen oli tarkoitus kertoa lähetyksessä, minkä ministerin postin kavalkadin hen-

kilöt saisivat.

Uutisankkurilla oli esittelyä edeltävä uutinen hallituksen muodostamisesta. Kun uutis-

tunnus lähti, kaikki näytti olevan päällisin puolin valmiina. Ahti Karjalainen istui tuolil-

laan pienen pöydän takana, haastatteleva toimittaja tuntumassa ja uutistenlukija

oman pulpettinsa takana. Tultiin kamera ykköseen ja lukija sanaili katsojille uutisen

hallituksen muodostamisesta. Sitten leikattiin kamera kakkoseen, jonka kuvassa oli

Karjalainen. Ohjaamo oli valmis leikkaamaan edelleen stillkuvakoosteeseen, kunhan

Karjalainen olisi käyttänyt oman esittelypuheenvuoronsa. Se kuultiin ja Karjalainen

lopetti sanoihin ”Ja tässä näette hallitukseni uudet kasvot.”

Sitten alkoi tapahtua: kotikuvaruuduissa ei nähtykään uusien ministereiden kasvoja,

vaan varsin viehkojen vähäpukeisten neitosten hula-hulatanssia asiaankuuluvan mu-

siikin tahdissa. Muutama shokkisekuntti ohjaamossa ja studiossa, sitten kaikkien ko-

mentolaitteiden kautta ohjaajan hätääntynyttä huutoa: ”Poikki, poikki, poikki, men-

nään mustaan!” Ääni kuului oikein hyvin seinänkin läpi. Tanssi oli ehtinyt mennä tai-

vaalle ehkä muutamia kymmeniä sekunteja. Ahti Karjalaisen ilme oli perin kiristynyt,

kun kuvakavalkaadiin päästiin hula-hulan jälkeen.

Sillä hetkellä, eikä heti lähetyksen jälkeenkään, kellään ollut minkäänlaista selitystä

sille mitä oli tapahtunut. Kaikki, jotka uskalsivat, esittivät vuolaita anteeksipyyntöjä

ilmiselvästi loukkaantuneelle Karjalaiselle. Syyksi sanottiin toistaiseksi täysin selittä-

mätön tekninen kömmähdys. Samaan aikaan kaikki puhelimet soivat koko ajan ja oh-

jelmapäivystyksen linjat menivät tukkoon.

Vihdoin myös uutispäällikkömme Erkki Raatikainen pääsi linjalle tässä tuoksinnassa ja

hän sanaili seuraavaa: ”Voin saada potkut huomenna, mutta ikinä minulla ei ole ollut

television ääressä näin hauskaa.”

Heikki Kahila

Ääneen elettyä (2013, s. 159 - 160)

Kirjasta löytyy myös mm. tarina siitä, kuka Suomessa kertoi ensimmäisenä Kennedyn

kuolemasta. Lisäksi kirjassa on ajankuvausta mm. television eli näköradion yleistymi-

sestä Suomessa.

Ryhmätoimintaa voi keventää myös värikkäällä kirjan kertomuksella siitä, mitä tapah-

tui studiossa eikä sitä silti näkynyt kotikatsomoon (s. 135 - 136) ja tarinalla siitä, mi-

tä 1960 –luvulla ohjelmien välitaukoja täyttäneille kultakaloille tapahtui (s. 143 –

144).

Osastojen ensiaskeleet ja toimintamuodot

Ensimmäisinä piirin osastoina perustettiin Vähänkyrön ja Ylihärmän osastot

20.10.1950. Samana vuonna perustettiin kaikkiaan 18 osastoa. Osastojen perusta-

mistahti oli todella nopea, sillä vuoden 1952 päättyessä Vaasan läänin piirin alueella

toimi jo 70 osastoa.

Uusille osastoille suositeltiin piiritoimiston taholta ensi alkuun erityisesti kotisairaan-

hoitokurssien järjestämistä toiminnan tunnetuksi tekemiseksi. Kurssien avulla halut-

tiin helpottaa kotona sairastavien hoitoa: Sairaalapaikkoja oli 1950-luvun alkupuolella

vielä niukasti, niiden kustannukset olivat monille perheille ylivoimaisia ja nähtiin, että

monet tuolloin uudet lääkkeet –kuten sulfa, penisiliini, strepto- ja aureomysiinit –

mahdollistivat monien sairauksien hoidon kotona. Etenkin maaseudulla sairaanhoito-

työtä pyrittiin siirtämään terveyssisarilta kotien asiaksi. Kotisairaanhoitokurssien

opettajina toimi sairaanhoitajia ja terveyssisaria, mutta opettajista oli siitä huolimatta

puutetta.

Tuoreille osastoille suositeltiin myös terveyden- ja sairaanhoidon valistustilaisuuksien

järjestämistä. Vuosi 1953 oli valistustilaisuuksien määrän suhteen vilkkain –silloin pi-

dettiin peräti 111 tilaisuutta, jossa oli yli 10 000 osallistujaa. Valistuselokuvien esit-

täminen kuului kiinteänä osana valistustilaisuuksien ohjelmaan. Elokuvien nimet La-

pamato tai Elämämme kultaiset vuodet kuvaavat huvin niiden sisältöä. Lipeä-lapset –

elokuvaa toiminnanjohtaja Jouppila kuvaa jopa raa’aksi ja muistelee, että yleisön jou-

kosta osa pyörtyi sitä katsoessaan. Vuonna 1951 hankittu projektori painoi paljon ja

sitä raahattiin junalla välillä taksilla, välillä käsikärryillä.

Kolmantena toimintamuotona osastoja kannustettiin vanhustyön käynnistämiseen.

Tarkoituksena oli sekä henkisen että raha-, tavara- ja talkooavun antaminen. Osasto-

jen avustamien vanhusten määrä nousi piirissä 1950 –luvun puolivälin jälkeen lähes

tuhanteen vanhukseen vuosittain. Osastoja kannustettiin järjestämään vanhuksille

myös erilaisia juhlatilaisuuksia ja askartelukursseja erityisesti vanhainkodeissa.

Palava innostus vanhustyöhön syttyi kuitenkin erityisesti Kultaisen Iän kerhojen pe-

rustamisen myötä. Ensimmäiset kultaisen iän kerhot perustettiin Jyväskylään ja Suo-

lahteen vuonna 1954 ja seuraavat 1957 Vaasaan ja Kauhajoelle. Samaan aikaan ha-

luttiin tukea myös vanhusten kotona asumista. Kerholaisilta saatiin arvokasta tietoa

avustettavista vanhuksista, jotka tarvitsivat Punaisen Ristin apua –yleensä ruokatava-

raa tai vaatteita.

Kahdeksan vuosikymmentä (2013, s. 31 – 33)

Suomen Punaisen Ristin toimintaa Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa vuosina 1933 -

2013

Annala Pirkko & Laakso Outi

Punaisen Ristin Länsi-Suomen piirin 80 –vuotisjuhlakirja sisältää runsaasti vastaavia

tarinoita, jotka sopivat kerhojen keskustelun virittäjäksi tai alustustekstiksi.

Vaikka maailma on em. piirin alkuajoista muuttunut, on toiminnassa silti samoja

muotoja, vaikkapa ystävätoiminnassa.

Ystäväryhmään -ystävänä toimivien ryhmään

Ystäväryhmän avaus- tai lopetussanat

En halua seurata sinua,

en myöskään kulkea edelläsi.

Haluaisin, että kulkisit vierelläni

ja olisit ystäväni.

Ystävyyden hetkiä, ajatelmia ystävyydestä –vihkonen

Ajatelma ystävänä toimiville

Missä ikinä on ihminen, siinä on tilaisuutta tehdä hyvää.

Seneca (n. 4 EAA.-65 JAA.)

Sophie Bevan (2010, s.16)

Tutkittua tietoa vapaaehtoistoiminnasta

Joka kolmas suomalainen 15 – 74 –vuotias tekee, vai pitäisikö sanoa harrastaa, va-

paaehtoista työtä. Vapaaehtoinen ja monesti vapaa-ajalla tapahtuva harrastustoimin-

ta virkistää, vaikuttaa myönteisesti mielialaan, lisää terveitä elinvuosia ja pidentää

elinikää.

Tiedetään melko tarkoin, mitä vapaaehtoisesta toiminnasta seuraa työn suorittajalle.

Väestötutkimukset osoittava, että vapaaehtoistyötä tekevät ilmoittavat terveytensä

paremmaksi kuin siitä pidättäytyvät.

Mitä lähemmäs eläkeikää ihminen tulee, sitä pitävämmin sekä tilastollisesti että käy-

tännössä vapaaehtoiseen työhön osallistuminen liittyy parempaan terveyteen.

Vapaaehtoistyön ja terveyden liittyminen toisiinsa ei todista, että sinänsä vaikuttaa

terveyteen. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että terveimmäksi itsensä kokevat hakeutu-

vat vapaaehtoistyöhön. Uusimmat pitkäaikaistutkimukset viittaavat kuitenkin siihen,

että kyse on todellisesta syyvaikutuksesta: kun teet vapaaehtoistyötä, pysyt pidem-

pään terveenä!

Sosiaalinen verkosto, tarkemmin sanoen sosiaalinen pääoma, on kaiken vapaaehtoi-

sen osallistumisen terveysvaikutuksien takana. Voidaan olettaa, että vapaaehtoisissa

hankkeissa tutustuu tuntemattomiin, jolloin kehittyy sosiaalisen pääoman löyhiä ver-

kostoja ja suhteita, joita keskinäinen luottamus vahvistaa ja ylläpitää.

Miksi ihmiset hakeutuvat vapaaehtoiseen työhön? He eivät hakeudu näihin hommiin

siksi, että haluavat edistää terveyttään, vaan siksi, että he saavat tärkeän roolin kan-

sanvaltaisessa yhteisössä. Vapaaehtoinen kokee saavansa elämälleen sisältöä, jota

hän ei ehkä saa palkkatyössään.

Osallistumattomuus on jokaisen oma asia, mutta tutkimustieto kannustaa vapaaeh-

toistyöhön, sillä siitä koituu hyvää oloa ja terveyttä.

Markku T. Hyyppä

Kulttuuri pidentää ikää (2013 s. 88 – 89)

Ystäväryhmäläiset voivat keskustella siitä, miksi he itse ovat hakeutuneet vapaaeh-

toistyöhön. Minkä yhden asian ryhmäläiset nostaisivat vapaaehtoisuudessaan tär-

keimmäksi? Mikä merkitys on kuulua Punaisen Ristin vapaaehtoisten ryhmään? Onko

joku kokenut tekstin korostamaa terveysvaikutusta?

Keskustelua voi tämän tekstin pohjalta viedä myös siihen suuntaan, että uusia va-

paaehtoisia tarvitaan aina. Miten ryhmäläiset voisivat olla toiminnan positiivisena

esimerkkinä eri tilaisuuksissa / yhteyksissä? Ryhmäläiset voivat kertoa, miten ja mis-

tä itse sai aikanaan tiedon toiminnasta ja mikä sai tulemaan mukaan toimintaan.

Keskusteluavaus Ystäväryhmään

Elämänonni koostuu silmänräpäyksistä

–pienistä pian unohtuvista rakkaudenteoista,

Kuten suukosta tai hymystä,

ystävällisestä katseesta

tai sydämeenkäyvästä kohteliaisuudesta.

Samuel Coleridge-Taylor

Arto Manninen

Sanoja Elämänilosta –kirja (2003 s. 24)

Ystäväryhmäläiset voivat keskustella siitä, mitä positiivista, onnea tuottavaa he ovat

saaneet itselleen oman ystävänsä kanssa kohtaamisesta.

Ystävällisiä katseita, hymyä, käden lämmintä puristusta tai sydämeenkäyvää kohte-

liaisuutta? Miltä se on ryhmäläisestä tuntunut? Miten nämä positiiviset kokemukset

vaikuttavat haluun ja kiinnostukseen tehdä tärkeää ystävätoimintaa?

Eivät nämä sanat

niin tärkeitä.

Eivät runoni.

Tärkeintä on

ettei ketään jätetä

yksin pimeään yöhön.

Että rakkautta yhä on

välittämistä.

Ja että se löytää perille

tarttuu vapisevaan käteen,

jäisiin pimeisiin aaltoihin

uppoavaan.

Ajoissa.

Että on joku.

Maaria Leinonen

Elämä on enemmän, kauneimpia runoja (2011, s. 46)

Tätä runoa on käytetty Suolahden Kultaisen Iän Kerhossa 18.11.2013

vierailijana olleen Veikko-Kalevi Riihisen lukemana.

Hyvä tahto

Entä jos kukaan ei hyväksy

kukaan ei tarvitse

kukaan ei välitä?

Kuka poistaisi

kylmyyden panssarin

kuka kriittisen maailman muuttaisi?

Sinä ja minä.

Meitä tarvitaan juuri tänään.

Käsiemme tekoja

sydämen lämpöä ja hyvyyttä.

Vaatimusten ja pyytämisen sijaan

meidän on aika palvella, auttaa

ja rakastaa.

Juuri nyt on aika kohdata,

mennä aivan lähelle

sillä juuri nyt

ihmisen ikävä on pohjaton.

Maija Valo

Käsi Kädessäsi (2006, s. 38)

Ajatuksia yksinäisyydestä

Ihmisluonnossa on perin outo ja ristiriitainen piirre:

ihmiset rakastavat itseään yli kaiken eivätkä kuitenkaan voi kestää yksinoloa.

Cowley

Länsimainen kulttuuri korostaa voimakkaasti yksin selviytymistä, itsenäisyyttä ja yk-

sityisyyttä. Mutta eivätkö ihmiset kuitenkaan kestä yksinäisyyttä?

Ihmiset voivat kokea suurta yksinäisyyttä myös ollessaan ihmisten keskellä. Yksin

asuminen on siten eri asia kuin yksinäisyyden kokeminen. Yksin viihtyvä ei ehkä edes

mieti koko asiaa, vaan on tyytyväinen siihen että saa elää yksin. Yksinäisyyttä kokeva

sen sijaan pohtii omaa tilannettaan ja haluaisi olla ihmisten seurassa. Sosiaalinen

eristyneisyys on terveydelle yhtä vaarallista kuin korkea verenpaine, liikunnan vähäi-

syys, liikalihavuus tai tupakointi.

Ihminen voi kokea yksinäisyyttä kolmella eri alueella: henkilökohtaisella, sosiaalisella

ja yhteisöllisellä. Nämä kietoutuvat toisiinsa monin tavoin, mutta yksinäisyys voi

myös korostua jollakin näistä kolmesta alueesta. Henkilökohtaisena koettua yksinäi-

syyttä voi kokea myös ihmisten keskellä. Siihen liittyy tunne, että en kuulu tähän

joukkoon eikä minua ymmärretä. Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa taas ihmissuhtei-

den niukkuutta, joka koetaan ahdistavana.

Yksinäisyyttä esiintyy eri muodoissa eri ikäkausina. Seuraavien esimerkkien takana

on todellisia ihmisiä, mutta kuvauksia on muokattu niin, että alkuperäisiä henkilöitä ei

voi tunnistaa (kirjassa esimerkkejä on 3, joista tähän on poimittu 1).

”Ei ihmisen pitäisi elää näin vanhaksi. Tulee niin raihnaiseksi, ettei pysty lähtemään

mihinkään, vaikka mieli tekisi. Kovin harvoin kukaan käy minua katsomassa. Lapset-

kin ovat niin kaukana, soittelevat sentään joskus, mutta muuten kovin, kovin on hil-

jaista. Kaikki oman ikäiset ystävät ovat joko kuolleet tai hyvin huonossa kunnossa.

Ainoa sisarenikin kuoli jo 20 vuotta sitten. Lapset koettavat kyllä hoputtaa tekemään

kaikkea, mitä vain jaksat, mutta kun tahtoo tuo intokin lopahtaa. Televisiotakaan ei

tahdo viitsiä avata. Tulee niin vähän sellaista ohjelmaa, mikä kiinnostaisi. Kun tulee

vanhaksi, niin mieliteotkin ovat vanhanaikaisia.

Kun osaisi olla ajattelematta tätä omaa tilaa ja yksinoloa. Eihän olo siitä parane. Elä-

mä tahtoo pyöriä vaivojen ympärillä.”

Yhdeksänkymppinen nainen

Markku Ojanen

Murra onnellisuuden esteet (2013, s. 81 – 84)

Ovatko Ystäväryhmäläiset keskustelleet ystäväasiakkaidensa kanssa heidän yksinäi-

syyden kokemuksista? Harva ystäväasiakas taitaa sanoa suoraan olevansa yksinäi-

nen. Millä tavoin ystäväasiakkaat kertovat yksinäisyyden tunteesta?

Ovatko ystäväasiakkaat pääsääntöisesti sosiaalisesti yksinäisiä eli että heillä on vähän

tai ei ollenkaan normaaleja arkipäiväisiä ihmisten kanssa kohtaamisia? Oletteko aja-

telleet, miten arvokkaita ystäväkäyntinne ovat juuri näille henkilöille?

Ystäväryhmälle, jotka pitävät muistisairaiden lauluhetkiä

”Isoisän olkihattu”

ja ”Väliaikainen”

ulkomuistista onnistuu

nuotilleen,

sanasta sanaan

alusta loppuun.

-Mikäs laulu sitten laulettais?

Oisko ”Iltanuotilla”,

-Ei, kun se väliaikaista kaikki on vaan,

sitähän ei ole laulettu ollenkaan.

–Lauletaan vaan –

sehän on tänään

suosittujen listalla

kahdeksatta kertaa.-

Marja Leskinen

Kaiken kansan työrunot –kirjasta (2012, s. 42)

Mitkä ovat teidän lauluhetkien suosikkikappaleita?

Eikö ole mielenkiintoista, miten merkittäviä tutut laulut ja musiikki muistisairaille

ovat? Olisiko teillä joku esimerkki kerrottavana?

Mietelauseita Ystäväryhmään

Paras keino tuntea iloa on tuottaa sitä jollekin toiselle.

Mark Twain

Työn suurin ilo ei tule siitä mitä siitä maksetaan,

vaan siitä mitä siitä seuraa.

John Ruskin

Arto Manninen

Sanoja elämänilosta –kirja (2003, s. 62)

Päätössanat Ystäväryhmäläisille

Ystävä on lähempänä kuin arvaatkaan.

Voit puhua itsellesi ystävällisesti,

kohdella kuin rakkainta ihmistä,

kysellä vointia, täyttää toiveita.

Ystävyyden hetkiä, ajatelmia ystävyydestä –vihkonen

Lähteet

Ahti, Risto (2012).

Kaiken kansan työrunot.

Annala, Pirkko & Laakso, Outi (2013). Kahdeksan vuosikymmentä. Suomen Punaisen Ristin toimintaa Pohjanmaalla ja Kes-

ki-Suomessa vuosina 1933 - 2013.

Bevan, Sophie (2010). Ystävyyden ajatuksia.

Hämeen-Anttila, Virpi (2012).

Onnen hetkiä Sinulle.

Hyyppä, Markku T. (2013).

Kulttuuri pidentää ikää.

Jouluista kaunein –vihko (2009). Positiivarit.

Jääskeläinen, Elsa.

Kevään muistoja. http://www.nujula.fi/runot.php?runo=87

Kahila, Heikki (2013). Ääneen elettyä.

Kaskinen, Anna-Mari (2011).

Aavistus aamusta. Rohkaisun ja kannustuksen sanoja. Kirjapaja, Helsinki.

Koivula, Kirsti (2013). Sketsejä kaikenikäisille.

Laaksonen, Liisa & Salo, Maija (1985).

Lystiä ja leikkiä. Perinnettä ja perinneleikkiä.

Leinonen, Maaria (2011). Elämä on enemmän. Kauneimpia runoja.

Manninen, Arto (2003).

Sanoja elämänilosta.

Mummon aamu. http://www.nettiet.fi/runot

Ojanen, Markku (2013). Murra onnellisuuden esteet.

Paavilainen, Maija (2011).

Mummologiaa.

Pää tallella (2009).

Toim. Korolainen, Tuula & Tulusto, Riitta.

Seppovaara, Juhani (2004). Muistojen markkinoilla.

Toppi, Merja (2010).

Voe tätä rakkaaven miäree.

Täyttä päätä, runoja ikääntyville (2012). Toim. Korolainen, Tuula & Tulusto, Riitta.

Valkonen, Kaija (1993).

Elämäsi matkalle: ajatuksia arkeen, juhlaan, iloon ja suruun.

Valo, Maija (2006).

Käsi Kädessäsi.

Valo, Maija (2002). Valonsäteitä.

Ystävyyden hetkiä, ajatelmia ystävyydestä –vihkonen.

Toim. Pöyhönen-Wiik, Jatta. Punainen Risti.