Sibelius-Akatemian ylioppilaskunta, SAY 4 / 2011

Kaa(m)osnumeroKaamosta, kaaosta ja joulunodotusta

Elämä muuttojen jälkeen - keskustakampuksen autuutta ja ahdistusta s. 6

Taide vai raha - Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat? s.12

Haastattelussa SE-Ensemble s. 20

Runeberginkatu 46 puh. 010 239 5350 www.coiffeurblackandwhite.net

-25%

OpiskelijakORtilla

kaikki palvelut -25% maanan-tai-perjantai klo 11:00-14:00!

(ei sisällä erikoistöitä: rastat, hiustenpidennys, ripsienpiden-nys)

PääkirjoitusNäkymiä liikkuvan junan kyydistäViime viikolla syntyi monen mutkan jälkeen sibelius-akatemian, teatterikoulun ja ku-vataideakatemian sopimus uuden taideyli-opiston perustamisesta vuoden 2013 alussa. skeptikot ovat oikeutetusti kyselleet, onko aikataulu järkevä, ja kritisoineet päätöstä edeltäneen keskustelun ohuutta ja kiirei-syyttä. jokainen musiikkialan koulutus-järjestelmää tunteva myös tietää, että alan päällekkäisyydet ja omituisuudet liittyvät pikemminkin ammattikorkeakoulujen ja sibelius-akatemian välisiin asioihin - eivät taidekorkeakoulujen työnjakoon. Valitetta-vasti sibelius-akatemia ei tähän mennes-sä ole onnistunut aloittamaan uskottavaa keskustelua suhteistaan muuhun musiikki-koulutuskenttään tai suomen taidekoulu-tuskenttään yleensä (ellei lasketa henkseli-en paukuttelua omasta ylivertaisuudesta). Oman selkeän vision puuttuessa yliopiston osaksi tahtoo jäädä rahoittavan osapuolen vision myötäileminen. Miksi sitten OkM on tahtonut taideyliopis-toa niin vietävästi? syitä on kärjistäen kaksi: rakenteellinen kehittäminen sekä taidehype. ensimmäinen tarkoittaa pyrkimystä järjes-tää koko korkeakouluverkosto suuremmiksi ja tehokkaammiksi yksiköiksi. Onko tämä taidealojen kohdalla järkevä suuntaus? tästä voidaan varmasti olla montaa mieltä, mutta suomi on perinteisesti ollut yhden totuuden maa. Rakenteellisten uudistusten perusteleminen maakuntayliopistoille on li-säksi ministeriön kannalta vaikeampaa, jos pääkaupunkiseudulla samaan aikaan heiluu vapaana muutaman sadan opiskelijan yksi-köitä. käyttämäni termi taidehype taas liittyy siihen, että luovien alojen merkitystä yh-teiskunnassa halutaan lisätä. Ministeriö on teettänyt viime vuosina useita selvityksiä, joiden mukaan taide on merkittävä voima-vara niin hyvinvoinnin kuin taloudenkin nä-kökulmasta. taideyliopiston tehtävä on toi-mia tämän uuden suomalaisen taideihmeen lippulaivana ja siitä syystä taideylipistolle on myös luvattu lisärahoitusta aikana, jol-loin melkein kaikkialla muualla yliopisto-sektorilla rahoitusta leikataan. taideyliopistoa on perusteltu sibelius-aka-temiassa ennen kaikkea mahdollisuudella lisärahan saamiseen. Rahan tarvetta ei voi kiistää, mutta skeptikkona suhtaudun kriit-tisesti tällaisen ajatustavan kestävyyteen. lisäraha ei nimittäin ole kipuraha kiitok-

seksi nöyrästä yhdistymisestä, vaan sillä oletetaan ministeriön suunnasta saatavan aikaan myös selkeitä tuloksia. Vaikkapa uu-sien projektien ja lisääntyvän näkyvyyden muodossa. Orkestereiden ja teatterien valti-onosuuksista ollaan seuraavassa budjetissa leikkaamassa 5 miljoonaa euroa. leikkauk-sia on perusteltu viime hallituskaudella teh-dyillä isoilla rahoitussatsauksilla. Yliopistopuolella edes elinkeinoelämän kes-kusliiton lempilapsi aalto-yliopisto ei sel-viytynyt ilman tuntuvia leikkauksia. jos siis taideyliopisto epäonnistuu tavoitteissaan ja seurauksena on pelkkä lihava riita, en toden totta haluaisi olla sen ihmisen saappaissa joka käy seuraavat tulosneuvottelut minis-teriön kanssa. tätä vasten onkin ollut huolestuttavaa olla todistamassa sekä siban että kuvan suun-nalta tiettyä lyhytnäköistä etupiiriajattelua miten juuri meille voisi rohmuta tästä kaik-kein eniten. teak on tässä suhteessa osoit-tautunut kaikken epäitsekkäimmäksi, koska hankkeen tuomat yhteistyömahdollisuudet ovat merkittävimmät heidän kannaltaan. samaan aikaan sisällön suunnittelu on ihan yhtä valmiina tai edes vauhdissa kuin kesäl-lä 2010. lisärahaa pitäisi kuitenkin käyttää juuri tähän. toimivat hallintorakenteet on tietysti pak-ko synnyttää pian jo arjen toimivuudenkin kannalta. sisältö ei kuitenkaan voi syntyä pelkästä hallinnosta käsin, vaan hallin-non tehtävä on asettaa taloudelliset raamit asiantuntijoiden ideoille. kun joka tapauk-sessa olemme jo liikkuvan junan kyydissä, eikö nyt olisi korkea aika päästää ne jotka substanssia tuottavat ideoimaan millaisia projekteja voitaisiin alkaa yhdessä toteutta-maan? siis opiskelijat ja opettajat. sibelius-akatemian on nyt korkea aika laka-ta ajelehtiminen ja ottaa vastuu tulevaisuu-destaan taideyliopiston yhteydessä. aka-temia ei saa sulkeutua uuden instituution syliin, vaan sen on rohkeasti lunastettava se paikka yhteiskunnallisessa keskustelus-sa joka sille maan ainoana alan yliopistona kuuluu. p.s. luovun päätoimittajan pestistä tä-män lehden myötä. jatkan toki edelleen toimitus neuvostossa. kiitokset lukijoille yh-teisestä taipaleesta!

Riikka Pellinen Saymaan päätoimittaja

3

Saymaa 4 / 2011

SisällysPääkirjoitus 3

6101418202426

59

1216192225

Saymaa on Sibelius-Akatemian ylioppilaskun-nan (SAY) julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti on ilmainen ja sitä jaetaan Sibelius-Akatemian toimipisteissä. Lehden voi myös tilata hintaan 12 euroa / vuosikerta. Ilmoitushintoja voi kysyä toimituksesta.

TOIMITUSSibelius-Akatemian ylioppilaskuntaTöölönkatu 28, 00260 Helsinkip. 040-710 4298www.siba.fi/say

KUSTAnTAjASibelius-Akatemian ylioppilaskunta

PääTOIMITTAjARiikka Pellinen,riikka.pellinen@siba.fi

TOIMITUS jA TAITTOjaakko Kulomaa, jakuloma@siba.fiErika Vierto, erika.vierto@siba.fi

KAnSIjaakko KulomaaMusiikkitalon kuva: Musiikkitalo/Arno Chapelle

TOIMITUSnEUVOSTOSAY-hallitusKirsi Marttinen, kirsi.marttinen@siba.fi

PAInOSMääRä jA PAInOPAIKKA300 kpl, AM Digipaino

Tuba mirum - puheenjohtajan palsta

Kiukunkapero

Noviisinavuosijuhlissa

Opinto-oppaanX-files, osa II

Oppilaitospastori Taide vai raha?

International Corner

Musiikinopiskelijamaailmalla

Oskalan kolumni

Qsinen

SE-Ensemble

SAYMAA testaa

Näkymiä liikkuvan junankyydistä.

luottamus opiskelijaan - nolla.

Haastattelu.

Elämä muuttojenjälkeen

testissä opiskelijaravintolat.

Our trip to turku.

sarjakuva

kenen leipää syöt,sen lauluja laulat?

Berliini, osa 1.

Opinto-opas a la Qsine

itkurunkkauksen sm-kisat.

keskustakampuksen autuuttaja ahdistusta

Vihapuheesta hihapuheeseen.

Musikaalista& SimileHehän ovat kuinkaksi marjaa!

4

Tuba mirum

KATSE TULEVAISUUTEEN

puheenjohtajan vuodenkierrossa sYl:n liittokokous on siitä merkittävä etappi, että tietää vuoden pikkuhiljaa

päättyvän ja tekemättömien asioiden listan pitenevän. paljon on tänä vuonna tietysti saada aikaankin.

ensi vuoden hallitukselle suurimpana pro-jektina varmasti tulee olemaan taideyli-opisto. sen erilaiset heijastevaikutukset tulevat olemaan hallintopuolella suuret, mutta näyttäytynevät tavalliselle opiske-lijalle vähäisinä. suurin osa teistä ei tiedä 1.1.2013 opiskelevansa taideyliopistossa oikeastaan mistään. ihan hyvä niin, suurten laivojen pitääkin kääntyä hitaasti.

taideyliopistoprojekti on kaikkien meidän yhteinen, halusimme sitä tai emme. se tu-lee vääjäämättä vaikuttamaan jollain tavalla meidän kaikkien elämään, enemmän tie-tysti ensi syksynä aloittavien opiskelijoiden arkeen kuin meidän jo talossa olevien. anta-kaa sille mahdollisuus.

Mutta nyt, hyvät naiset ja herrat, on aika tehdä vallankumous. Nyt on todellakin aika soittaa sinfonia ja kääntää päälaelleen yli-opisto, näyttää, että opiskelijat ovat sisäl-lön asiantuntijoita ja parempia visionäärejä kuin koko viides ja kuudes kerros yhteensä. se on mahdollista!

tämä tietysti kuulostaa lässyttävältä sam-panjasosialismilta niinkuin minun ko-lumniin yleensä. Älkää peljätkö, tämä on aikalailla niitä viimeisiä. tarvitsen teidän apuanne siihen että näytetään miten hyvä taideyliopistosta voi tulla.

ensi vuodelle on ilmoittautunut puheen-johtajakisaan Niilo tarnanen. Niilo on hyvä ihminen hoitamaan pestiä ensi vuodelle. Yhteisten asioiden hoitaminen vaatii paitsi pitkiä työtunteja ja istumista väsyttävissä kokouksissa, antaa myös ihan valtavan hy-vän fiiliksen. Suosittelen sitä kaikille. Yliop-pilaskunnan duuneihin voi osallistua myös kevyemmin: kirjoittamalla lehtijuttuja tä-hän lehteen, hoitamalla pienempiä duuneja tai ylipäätään vain olemalla kiinnostunut asioista. kysymällä itsestäänselvyyksiä.

se nimittäin minkä minä olen oppinut tästä maailmasta on ihmisten valtava halu säilyt-tää kasvonsa ja olla kysymättä tyhmiä. läh-tien ylioppilaskunnan hallituksesta päätyen Opetus- ja kulttuuriministeriöön kukaan ei halua kysyä tyhmiä. Ne joiden mielestä asi-assa on jotain outoa ovat mieluummin hil-jaa kuin paljastavat, etteivät tajua.

ja kun näin tehdään ne tyhmät asiat ja ou-dot käytännöt pikkuhiljaa jämähtävät ja tulevat normeiksi. Niinpä annan kaikille teille saman neuvon minkä olen sanonnut kaikille hallintoon suuntaaville: tyhmä ky-symys pystyy kaatamaan valtavimmankin ajatusrakennelman. kukaan ei vain uskalla kysyä sitä tyhmää kysymystä, joten jonkun pitää olla ensimmäinen.

sanon myös kaikille: älkää pelätkö mokaa-mista. Homer simpsonin mukaan yrittämi-nen on epäonnistumisen ensimmäinen as-kel. Mutta jos kukaan ei uskalla mokata, ei mitään koskaan saada tehdyksi. aina jotain menee nimittäin vituiksi ja sen kanssa pitää vaan elää. Olkaa lisäksi armollisia ihmisille jotka mokaavat: harva sitä tahallaan tekee.

Haluan kiittää teitä kaikkia kuluneista nel-jästä vuodesta. puheenjohtajakauteni lop-puu ja sen myötä otan askeleen taaksepäin ja teen tilaa muille. Olen saanut ajaltani y-liikkeessä valtavan määrän ystäviä ja oppi-nut valtavasti asioita. kiitos kaikille ja eri-tyisesti kiitos saY:n hallitukselle 2011. te ootte ihan paras jengi.

Tuomas SaloniemiHallituksen puheenjohtaja

Puheenjohtajan palstaa

5

Saymaa 4 / 2011

Elämä muuttojen jälkeen

Tätä syksynä toteutui vihdoin se mitä oli suunniteltu ja odotettu vuosia - muutto uuteen Musiikkitaloon. Uusi keskustakampus on herättänyt riemun tunteita, mutta myös rajuja ristiriitoja tilojen vähennyttyä ja eri talojen erilaisten käytäntöjen joutuessa törmäyskurssille. Kun tähän yh-tälöön lasketaan mukaan useaan otteeseen karkailleet kustannukset, on osa skeptikoista ehtinyt kyseenalaistaa jo koko hankkeen järkevyyden. Miltä uudet tilat vaikuttavat opiskelijoiden silmin?

KESKUSTAKAMPUKSEN AUTUUTTA JA AHDISTUSTA

Yhteishenki koitoksella

”parasta Musiikkitalossa on se, että se on Musiikkitalo. Myönnän olevani pahan-päiväinen silmänpalvoja ja henkselin-

paukuttelija, joten on todella hienoa sanoa opiskelevansa MUsiikkitalOssa (”Siis siinä uudessa rumassa pömpelissä?”) joka on kuin suomalaisen vallan keskittymän ytimessä. paljon hienompaa kuin todeta olevansa dumpattuna jonnekin teollisuus-alueen ja varastohallin väliin.” toteaa toisen vuosikurssin musiiikikasvatuksen opiskelija Fanni. Hänen mukaansa myös sijainti miellyttää: Mannerheimintien varressa ja Rautatiease-man kupeessa kaikki tarpeellinen on lähellä kahviloita myöten. ”pitäjänmäki oli hiivatin kaukana muista akatemian rakennuksista, ja nyt on helpompaa liikkua talojen väliä.” silti moitittavaakin löytyy: ”Musiikkitalon tilat ovat opiskelijanäkökulmasta ankeat. seitsemän kerrosta, joiden keskellä on run-saasti hyödynnettyä ilmatilaa. seinät ovat harmaat - kaikkialla on harmaata. käytä-vään ei kuulu pihaustakaan luokkatiloista mikä on toki tavallaan positiivistakin. Har-joittelutiloja olen itse ainakin löytänyt mel-kein aina tarvittaessa, vaikka kuulemma nii-

täkään ei ole. Viihtyisyys ja hyvä henki? Not so much. Ruokala? Äh.” Fanni kokee, että viime vuonna hänen mie-lestään akatemialla vallinnut hyvä henki on kadonnut. ”johtuuko se siitä, että Musiik-kitalo on niin suuri ja pelottava, että pieni opiskelija säikähtää ja kulkee seiniä pitkin, en osaa sanoa. Vai vaikuttaako tämä osas-tojen välisiin suhteisiin? ehkä syksyn mit-taan vallinnut harjoittelutila-keskustelu on vain kärjistymä vuosien hautomisesta? ei kai Musiikkitaloa voi siitä syyttää. Musiik-kitaloa syytän sen sijaan siitä, että olen huo-mannut oman aineryhmäni Mukan sisäisen yhteyden kokeneen pienen kolauksen. toki on vasta marraskuu, ja lopullista tuomiota ei parane vielä antaa, mutta on ollut pelot-tavaa huomata, että saattaa helposti olla kokonaisen päivän tapaamatta vuosikurssi-laisiaan. ihmisiltä olen kuullut, että lievä yk-sinäisyys ja eristäytymisen tunne vaivaavat. eipä siinä, kyse voi olla tottumattomuudes-ta uusiin tilohin. Mutta kehitys on kurjaa.” ”akatemian tilat näyttävät muuten enem-män toimistorakennukselta, jossa tehdään talouslaskelmia, kuin taideyliopistolta. Mik-si käytävillä ei näy jälkeä opiskelijoista, tai siis onko tämä nyt edes meitä varten tehty? Moni kaipailee elämän jälkiä seinille, mu-

6

kavampia sohvia, jotain, mistä ottaa kiinni. Nyt tuntuu, kuin tämä olisi vain välivaihe ja meidän tulisi varoa ja olla hissuksiin. Me olemme muusikoita. eivät muusikot ole his-suksiin.” täysin harmaana ei toki Fannikaan tilan-netta näe: ”jotta en suoltaisi pelkkiä negaa-tioita ilmoille, kerrottakoon, että ruokalan porkkanaleipä on ihanaa, ja kirjasto saa suorastaan herkistymään.”

Kohtaamiset vähäisiä

Uusi tilajako vaikuttaa myös niihin opiske-lijoihin, joiden opinnot ovat aikaisemmin keskittyneet R- ja t-taloille. tilapula ja eri-mielisyydet siitä mikä oikeastaan on tilo-jen ja instrumenttien järkevää ja tehokasta käyttöä on kirvoittanut kiivastakin keskus-telua introssa. Miten klasariopiskelija kokee muuttuneen tilanteen? ”Viime vuonna Claviksella asuessani pits-ku oli lähellä, mutta nyt kiva olla olla kes-kustassa missä kaikki kolme taloa. en ole huomannut harjoitusluokkatilanteen huo-nontuneen, ehkä koska treenaan lähinnä iltaisin jolloin ei joudu jonottamaan kuten päivälllä. Musiikkitalolla on vähän erilainen meininki, minkä takia siellä on ollut kiva harjoitella”, kertoo sellonsoiton opiskelija Lukas Stasevskij. Hän ei ole kokenut uut-ta tilannetta ongelmallisena. ”Yksi epäkoh-ta tulee mieleen, josta pianistit valittavat: sellistien ja viulistien ei tarvitsisi harjoitella flyygeliluokissa. Voisi myös miettiä milloin pianoharjoitteluun oikeasti tarvitaan se flyygeli. Minulla ei mitään ole MuKaa vas-taan, päinvastoin mielestäni on hienoa, että meillä on laadukasta musiikkikasvatusta, mutta ne staikkarit voisi säästää Beethove-

Lukas soittaa Claviksen salissa talvella 2011, Airi Lahtinen säestää (kuva: Wilhelm Kvist)

nin harjoitteluun silloin kun mahdollista.” pohtii lukas. lukas ei koe uusien tilojen merkittäväs-ti lähentäneen eri koulutusohjelmien opiskelijoita.”ei lääkärilläkään ole hirveää tarvetta jutella alastaan fyysikon kanssa, vaikka molemmat ovat tekemisissä luon-nontieteiden kanssa. siviilitasolla homma toimii ihan hyvin. klasarimuusikon homma on pysynyt aika samanlaisena vuosisatoja, mukalaisten tavoitteet taas on erilaiset joten opintojen tasolla ei ole tullut juuri kohtaa-misia. Molempia tarvitaan, ja ylioppilaskun-nan uusin esitys profiloida eri talojen har-joitustilojen käytännöt eri tavoin vaikuttaa sikäli ihan järkevältä”. kaikkien opiskelijoiden kannalta talojen välillä liikkumiseen kuluva aika ei ole itse asiassa vähentynyt. ”tilojen muutokset ovat vaikuttaneet niin, että ainakin omat opinto-ni ovat nykyisin hieman hajautetummin t- ja R-taloilla, koska osa pianomusiikin ope-tuksesta on siirtynyt R-talolle. ennen kaikki toiminta oli t-talolla. lisäksi kirjaston siir-tyminen on aiheuttanut tarpeen käydä M-talolla usein, niin että pähkinänkuoressa päivittäinen paikasta toiseen siirtyminen on lisääntynyt huomattavasti”, toteaa pianon-soiton opiskelija Sanni Antikainen. sanni harjoittelee enimmäkseen t-talolla, mutta viikottain myös R- tai M-taloilla. ”Hyviä puolia ovat esimerkiksi se, että M-talon tilat ovat hyvin toimivia ja tarkoituk-senmukaisia kaikin puolin, heti kun ne vain saa käyttöönsä. kirjasto on erittäin toimiva, joskin hlökohtaisesti minulle väärällä talolla mutta ymmärrettävästi kaikki eivät voi saa-da kaikkea”.

7

Saymaa 4 / 2011

”Huonoja puolia ovat arkipäivän käytäntö-jen sekavuus, joskin tilanne varmastikin pa-ranee ajan kanssa. toistaiseksi informaation saaminen perusasioista kuten luokkavara-uksista, harjoittelutilojen jonotuskäytän-nöistä, kamarimusiikin arjoitteluvarauksis-ta, salien ja niiden valo- ja äänityslaitteiden sekä takahuoneiden käytöstä ja ”kiinteiden” soittimien (pianojen, flyygeleiden ja cem-baloiden) sijainnista, käyttötarkoituksista ja -oikeuksista on ollut todella sekavaa ja hidasta. tosin asiat ovat kyllä aina lopulta selvinneet. kaipaisin selkeitä, yhtenäistet-tyjä ohjeita helposti saatavilla oleviin paik-koihin, kuten netin lisäksi salien ja luokkien oviin”, huomauttaa sanni. ”lisäksi t-talon selkeä homeongelma olisi erittäin tärkeää hoitaa.” Myös kamarimusiikkivarausten tilanne ai-heutta närkästystä. ”se, etteivät opiskelijat saa varata opetustiloja ryhmäharjoitteluun, on suoraan sanottuna aivan naurettavaa. Yksi tähän tarkoitukseen varattu luokka ei millän matematiikalla riitä kattamaan koko yliopiston kamarimusiikin harjoittelutar-vetta. Vaikkapa samalle viikolle pitäisi kyllä pystyä varaamaan, sen verran pitäisi ope-tushenkilökunnan pystyä sanomaan etukä-teen minä aikoina opetustiloja tarvitsevat!” sanni puuskahtaa. Entä se eri koulutusohjelmien opiskelijoi-den kohtaaminen, onko sitä oikeasti? ”Varmaankin kohtaamisia on tapahtunut enemmän. Oma opiskeluni on kohtalaisen yksilöpainotteista, sen verran olen huoman-nut, että t-talon naamavalikoima ruokalas-sa on vaihtelevampaa. kannatan kyllä kou-lutusohjelmien välistä kommunikaatiota ja arkipäivän kohtaamisia, mutta tällä hetkellä tuntuu enemmän siltä, että melkein kaikki juoksevat kolmen talon väliä ilman selkeää kotitaloa.”

Mistä väriä Musiikkitaloon?

toisin kuin esimerkiksi Musiikkikasvatuk-sen aineryhmä jonka toiminnot on hajau-tettu useammalle talolle, jazz ja kansanmu-siikki siirtyivät uudelle M-talolle kokonaan. kansanmusiikin opiskelija iida savolainen näkee tilanteen voittopuolisesti positiivise-na. ”koulurakennuksen vaihtaminen jännitti etukäteen melko paljon. luokkatilojen vä-heneminen, kysymykset yökäyttömahdolli-suuksista ja osastomme omaleimaisuuden katoaminen mietitytti. Nyt kun koulua on käyty jo pari kuukautta, ei muuttaminen olekaan ollut niin kauheaa. Uusi talo vaatii sopeutumista ja kompromisseja, enkä pidä ihan kaikista muutoksista. On kuitenkin mahtavaa, että Musiikkitalo sijaitsee kes-kustassa ja on sisäilmaltaan puhdas. Vaikka uusi työskentely-ympäristö ei itsessään ole kovin mielikuvituksellinen tai luova, ihmi-set tuovat läsnäolollaan tunnelmaa ja hyvää henkeä modernin harmaille käytäville.” iidan suosikkipaikka Musiikkitalossa on siban tornin valokuilu. ”On inspiroivaa kat-sella, huudahdella, heitellä salaisia viestejä, puhaltaa saippuakuplia tai vaikka kutsua karjaa alas seitsemännestä kerroksesta. sitä paitsi eri aineryhmät voivat näiden hetki-en kautta olla uudenlaisessa yhteydessä ja kommunikoida kerroksesta kerrokseen. Yksi esimerkki tällaisesta oli erään ilta-päivän saippuakuplatapahtuma, jossa eri kerrosten ihmiset seurasivat jännittyneinä kuinka moni kupla pääsee ehjänä 1. ker-roksen aulaan ”agoraan” (päivän tulos oli 6). Yhdessä kerroksessa soi reggae, ja yleisö suorastaan mylvi kuplien saavuttaessa poh-jakerroksen. siistiä.”

takaisin pitskuun iida ei missään tapauk-sessa haikaile, vaikka joitain asioita muiste-leekin kaivaten. ”ehdottomasti en jää kaipaamaan auto-kauppanäkymiä ikkunasta. Myöskään si-säilman ongelmat ja pölyisyys eivät saa kul-tareunuksia ympärilleen. pitskussa kamun kerroksessa oli kuitenkin monia persoo-nallisia elementtejä ja tietynlaista historian havinaa, jota kaipaan paljon. luokat oli ni-metty ja sisustettu soitinryhmien mukaan. seinillä oli suurennettuja arkistokuvia, va-lokuvia, väriä ja seinämaalauksia. luokissa oli hienoja antiikkiesineitä (mm. soitinvit-riinejä, kaappeja ja hirsipöytä) sekä paljon muuta persoonallista ilmettä antavaa. Uu-sissa tiloissa minua harmittaa tietynlainen kliinisyys ja tyylikkyyden asettaminen käyt-täjäystävällisyyden edelle. käytävällä ei ole naulakoita, eikä julisteille ole osoitettu vielä kunnollisia kiinnityspaikkoja. On tietysti normaalia että uusi talo on hieman ilmee-

Sanni mietteliäänä Konservatorion kup-pilassa.

8

tön, mutta toivoisin että myös talon käyt-täjät voisivat entistä helpommin vaikuttaa ympäristönsä viihtyisyyteen.” Miten Musiikkitaloa voisi kehittää opiskeli-jaystävällisempään suuntaan? ”Musiikkitalon istuimet ovat ihan hauskan-näköisiä, mutta niissä on hankala ottaa ren-nosti. jos asettuu kleopatramaisesti makaa-maan, ei tilaa riitä kenellekään muulle. Olisi kiva jos selkänojattomien istuinryhmien kyl-keen voisi laittaa vaikka muutaman sisus-tukseen sopivan säkkituolin ja räsymattoja. Myös julisteet ja taulut seinällä piristäisivät. ikkunattomiin luokkiin kaipaisin vähintään kivanvärisiä verhoja. ehkä tärkeintä on se, että ympäristö luo tunteen kiireettömyydes-tä ja kotoisuudesta. silloin on mukava tehdä töitä ja tehdä musiikkia sydämestään ilman rasitusvammoja ja stressihartioita” pohtii iida.

Kiukunkapero LUOTTAMUS OPISKELIJAAN - NOLLA

Olen huomannut etten ole ainut joka harhailee pitkin käytäviä etsien paikkaa jossa voi harjoitella musiik-

kia häiritsemättä muuta maailmaa. Musiik-kitalolla katsoessani akatemian sisääntu-loväylän läheisyydestä sohvalta akatemian tornin seinässä olevia tiloja huomaan, että niistä tasan puolet on pimeänä. Ne ovat toimistotiloja. tämä siis keskiviikkona klo 14:30. kävellessäni musiikkitalon kerrosten lyhyitä käytäviä ainakin neljännessä sekä kolmannessa kerroksessa isoja tiloja, joissa ei ihmisiä näy iltaisin. eikä ole varauksia-kaan. Opiskelijalla ei ole näihin pääsyä; ne ovat kokoustiloja. Osa on kyllä merkitty ko-kous/soittotiloiksi.

kävin kysymässä vahtimestarilta musiikki-talon aulasta että voisiko hän köydä päästä-mässä minut neljännen kerroksen kokous/soittotilaan. ei päästänyt, siihen on kuu-lemma joku syy olemassa että avaimeni ei käy sinne. tästä vastaa toinen henkilö joka tietää syyn. sitten muistinkin aiemminkin tavoitelleeni tätä toista henkilöä, mutta hän ei silloin ollut paikalla koska hänen työhuo-neensa on toisessa rakennuksessa.

eräänä iltana toinen vahtimestari päästi minut hetkeksi harjoittelemaan kokousti-laan, koska siellä ei ollut ketään eikä vara-usta. tämä vahtimestari piti kummallisena

että opiskelijalla ollut pääsyä sinne vaikka harjoitustiloista on huutava pula. Hän oli viisas ihminen, vaikka toisten vahtimesta-reiden mielestä varmaankin häikäilemätön petturi. Olin siellä tunnin harjoittelemassa, kunnes siellä alkoi kulttuuri/opetusminis-teriön haastattelu. kiukkuinen setämies puvussaan oli hyvin kärsimätön, ei var-maankaan pitänyt siitä että opiskelija oli harjoittelemassa musiikkitalossa akatemi-an tiloissa. lähdin ja pyysin vielä anteeksi että olen olemassa.

Miksi sibelius-akatemia on olemassa? ki-vaksi kokouspaikaksi niille jotka tuntevat oikeat esimiehet jotka antavat oikeuden varata tiloja? Uskoisin, että esimerkiksi kulttuuri/opetusministeriöllä on tässä kau-pungissa muitakin haastatteluihin soveltu-via tiloja kuin ne jotka ovat siban tiloissa. Minun käsitykseni mukaan akatemian tär-kein tehtävä ei ole työllistää virkamiehiä, tuottajia ja vahtimestareita, vaan kouluttaa huipputason taiteilijoita. Onneksi nyt pää-sin jonottamaan näihin viiteen (5) harjoi-tuskoppiin jotka täällä ovat ja ehdin kirjoit-taa tämän kiukusta kihisevän tekstin.

Kiukunkapero

Riikka PellinenAnna Karjula

Iida keikalla.

9

Saymaa 4 / 2011

Vihapuheesta hihapuheeseen

aikoinaan sivistystä saatettiin mittail-la ihmisten puhetaidon elikkäs reto-riikan perusteella. puheessa piti olla

logosta, eetosta ja paatosta, niin kuin filosofi aristoteles asian muotoili. Nämä osa-alueet, sisältö, esittäjän luonne ja tulkinnan ilmai-su, ovat varmasti tuttuja monille soittajille ja esiintyjille.

tänä syksynä sivistyksestä puhuttaessa ei ole enää kiinnitetty niinkään huomiota puhujaan vaan itse puheeseen. eräiden ra-dikaalien hahmojen julkisuuteen nousun myötä on ryhdytty puhumaan vihapuhees-ta. jopa niin paljon, että tv:ssä pidettiin oi-kein Vihailta ja voidaan sanoa sanan tulleen osaksi arkikieltä. ainakin minä olen kuullut puhuttavan vihapuheesta vähän eri yhteyk-sissä ja monesti aika arkipäiväisellä tasolla nettikeskusteluissa yms.

syyskuussa nettilehti Uusi suomi uutisoi, että ”Nyt se on selvitetty: Tätä on vihapu-he!” käsitetutkija Yrjö Mikkonen oli päättä-nyt määritellä vihapuheen, koska se on mo-nelle niin epäselvä asia. Hänen mukaansa ”varsinaista vihapuhetta on epäasiallinen, epäkohtelias, halveksiva, hyökkäävä, här-näävä, ylenkatsova, itsensä ylentävä, epä-kunnioittava, loukkaava, naurunalaiseksi asettava, ivaava, härnäävä, suuta soitta-va, räkyttävä, uhitteleva, provosoiva, toi-sen osapuolen poissulkeva jne. jne.- kom-munikaatio.”

Mikkonen määrittää myös, mitä vihapuhe ei ole. ”Vihaisuudesta ja suuttumuksesta kummunnut ilmaisu ei ole sinänsä vihapu-hetta. Ne ovat merkkejä koetusta epäoikeu-denmukaisuudesta. Ne jättävät kuitenkin auki mahdollisuuden yhteistyöhön vas-tapuolen kanssa, ja neuvottelussa tilanne voi muuttua asiallisuudeksi ja yhteistyössä toimivuudeksi ja se voidaan korjata yhteis-ymmärrykseksi, jopa ystävyydeksi.” Mie-lestäni hyvä ja tarpeellinen selostus.

sitten törmäsin professori jukka kemp-piseen ja hän huomautti että ”vihapuhe” on jo kansalliskirjailijamme aleksis kivin käyttämä termi. tutussa juopotteluun ja suomalaisen nuoren miehen sielunelämään pureutuvassa näytelmässä Nummisuutarit lausutaan nimittäin: ”Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut.”

HENrI-PAPIN HöPINöITä

’Olenko minä hullu, vaikka minä hulluk-si huuttaan’, lauletaan sionissa. – ”Eskoa et tyhmäksi maininne, yhtä viisas on hän aina kuin isänsäkin, minä nimittäin; hän on ihan kaltaiseni, niin sielun kuin ruumiin puolesta.” Oikeustieteilijänä kemppinen pohdiskeli tämän sanan alkuperää ja totesi sen viittaavan suomalaiseen sanaan ”soi-maus”. se puolestaan liittyi rikosoikeuteen, jossa kyse on niin vakavasta juorusta että vi-ranomainen voi aloittaa rikostutkinnan.

Vihapuhe on siis jotain sellaista jonka pe-rusteella toisen ihmisen ihmisarvo tai yh-teiskunnallinen luottamus voidaan asettaa vakavasti kyseenalaiseksi. sitä ei ole oppo-nointi tai rakentava kritiikki eikä ilmeises-tikään kevyt juoruilu tai hevosenleikki. se on vakava loukkaus tai syyte. ja toiselta puolelta ajateltuna, vaikka sanana se ei ole täysin selvä ja ymmärrettävä, niin selvää on se kuinka kipeiksi ja vaikeiksi monet vuoro-vaikutustilanteen nykyisin koetaan. Vihapu-hetta siis koetaan ja se on totta ja vakavaa.

ajattelen tätä asiaa nyt tässä, koska sibe-lius-akatemia on monien haasteiden kes-kellä. akatemia on elänyt historiansa mo-nimutkaisinta ja samalla merkityksellisintä vaihetta. On uudistettu osastot ja systeemit, saatu Musiikkitalo ja monenlaista muuta on tulossa. On tehty, tehty, tehty. samalla on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu eikä siltikään vielä tarpeeksi. Haasteena onkin edelleen, että jokainen tuntisi tulevansa kuulluksi ja huomioiduksi. ettei kukaan kokisi tulevan-sa loukatuksi tai torjutuksi. Muutosten kes-kellä suurin uhka on epäselvyys.

Minusta kaikkein helpoin konsti oikeanlai-sen vuorovaikutuksen lisäämiseen on kart-taa vihapuhetta ja pyrkiä kohti hihapuhetta. kaikki toisen ihmisen epäasiallinen, louk-kaava, ivaava ja diskriminoiva käytös pitää kitkeä pois kaikilla tasoilla, sisällä ja ulko-na. sen sijaan tilalle tulee rakentaa oikeaan vuorovaikutukseen nojaava yhteisöllinen tapa, jossa on aina mahdollista tarttua hi-haan kun on asiaa tai ei sen kummempaa. Voi olla ihan rauhassa ja jutella ja kuunnel-la. luulen, että akatemian johdossa, ylioppi-laskunnassa ja eri ryhmissä on kovasti halua tällaiseen meininkiin, mutta onnistuakseen se tarvitsee kaikkien osallistumista.

10

kun nyt lähestymme joulua niin en voi olla liittämättä tätä edellä mainittua teemaa ajankohtaan. jätän tämän asian pohditta-vaksesi niin kuin joulun valmistautumis-aikaan kuuluukin. Nyt on hyvä pysähtyä pohtimaan asioita vaikka kiireitä riittääkin. apuneuvona on käyttökelpoinen ignatius loyolan Hengellisten harjoitusten ohje, jos-sa hän neuvoo lähestymään asioita niin kuin lähestyisit jeesus-vauvaa seimessä.

Niin, entäpä jos tulevien viikkojen aika-na suhtautuisit isoihin ja pieniin asioihin, haasteisiin ja ongelmiin, tuttuihin ja tunte-mattomiin, kuten lähestyisit pientä vasta-syntynyttä – ihastelun, hellyyden ja suojele-van rakkauden hengellä?

Rauhallista joulunaikaa!

HenriKirjoittaja on Sibelius-Akatemian oppilaitospastori.Henri Järvinen on Sibelius-Akatemian

oppilaitospastori.

Qsinen

11

Saymaa 4 / 2011

Vastamainosten lyhyt historia

“taiteen sponsorointi alkoi suomessa oikeastaan 80-luvulla. aRs-näyttelyn vahva sponsorointi herätti taidepiireis-

sä ihmetystä, vaikka silloin kyseessä oli lä-hinnä goodwill ja homma nykytilanteeseen verrattuna pelkkää puuhastelua” kertoo taidekriitikko ja -keskustelija Otso Kan-tokorpi. “Myöhemmin yhteistyö on syven-tynyt huomattavissa määrin”. kantokorpi pitää nykytilannetta huolestuttavana. “Yh-teistyösopimus tarkoittaa aina vastavuoroi-suutta. Harvoin tätä kirjoitetaan sopimuk-siin, mutta sopimuksiin liittyvä itsesensuuri on oikeastaan vielä pahempaa kuin velvoit-tavat sopimukset” kantokorpi jatkaa.

suurissa yhteistyösopimuksissa ja suuren julkisuuden ollessa kyseessä sopimusteks-tiin kirjataan huolellisesti usein myös se jul-kisuus, jota osapuolet odottavat saavansa.

taiteen ja rahan kiinnostava ristiriita on luonut aivan oman taiteenlajinsa, vastamai-nokset. Vastamainonta (engl. Adbusting tai counter advertising) on alkuperäistä mai-nosta parodioiva ja joskus ironisoiva tul-kinta. adbusting ideologiana lähti liikkeelle vuonna 1989 kanadasta.

suomessa ilmaisjakelujulkaisu Voima on julkaissut vastamainoksia usean vuoden ajan sivuillaan. joskus mainoksen kohteet eivät ole olleet tyytyväisiä saamaansa huo-mioon, ja esimerkiksi vuonna 2008 Volvo hermostui Ocean rage- mainoksesta ja uhkasi Voimaa lakituvalla.

Voima on tämänkin jälkeen julkaissut useita kymmeniä vastamainoksia. Vuosien saatos-sa vastamainoksista koottiin ensimmäinen suomalainen kirja, louserit vuittuu ja muita Voiman vastamainoksia. kirjan kirjoittajat pääsivät ehkä hieman tahattomastikinkin aitiopaikalle rahan ja taiteen välisessä yh-teistyössä.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat?

kirjan toimittaja Klaus Welp ehdotti Ki-asmalle retrospektion tekemistä Voiman vastamainoksista. ideaan suhtauduttiin kiasmassa uteliaasti, mutta tarkemmissa neuvotteluissa Welpille ilmoitettiin, että kiasman yhteistyökumppaneita pilkkaa-via vastamainoksia ei näyttelyyn saisi ot-taa. Welp oli keskstellut asiasta pääjohtaja Pirkko Siitarin kanssa.

kiasman näkemys asiasta on luonnollises-ti toinen. “sou?” kommentoi kiasman tie-dottaja Päivi Oja kuultuaan kysymyksen. “tällaisiin kysymyksiin voi vain pääjohta-ja ottaa kantaa”. pääjohtaja on kuitenkin matkoilla ja huonosti tavoitettavissa sen-kin jälkeen. Myöhemmin tiedotuspäällikkö piia laita lähettää sähköpostia, jossa tode-taan, että “usein käy niin, että vaikka hanke on sisällöltään kiinnostava, sille ei - kuten klaus Welpin ehdottamalle projektille - ole sopivaa aikaa tai kontekstia muun ohjel-man yhteydessä”.”kiasman yritysyhteistyö-kumppaneilla ei ole vaikutusvaltaa kiasman taiteelliseen sisältöön.”.

Welpin mukaan taas aikataulukysymykset olivat tiedossa alusta lähtien. Welp ei myös-kään osaa arvioida mikä nimenomainen vastamainos olisi saanut kiasman varo-maan rahoittajiensa puolesta.

syyllisen osoittelu ei silti ole mielenkiin-toista. Mielenkiintoista on se, kuinka paljon yksityisellä rahoittajalla on valtaa taidelai-toksen taiteelliseen sisältöön. Mia Hyväri-nen kansallisteatterista kertoo, että talon sisällä on sovittu että yhteistyökumppanit eivät vaikuta taiteelliseen sisältöön. Musiik-kitalon puolella Marja-Leena Lehtimäki hämmästyy kysymyksestä. “Meidän sisäl-löistä paljon tulee pääkäyttäjiltä, ja tähän en kyllä osaa ottaa kantaa. Kenneth Kat-ter varmaan tietää.”

Taide vai raha?Taidekentällä taiteen sponsoroinnista on tullut arkipäivää.

Musiikkitalon pääyhteistyökumppani on OP-Pohjola, Ateneu-

milla Helsingin Sanomat, Kansallisteatterilla Fujitsu Siemens.

Lähestulkoon kaikki ovat isoja yrityksiä ja on varmaa, että yri-

tysyhteistyössä liikkuvat isot rahat. Kuinka paljon sitten? Sitä

voi vain arvailla, sillä kahdenväliset kumppanuussopimukset

ovat liikesalaisuuksia.

12

loppujen lopuksi kysymys jää auki. lähes jokaisella itseään kunnioittavalla taidelai-toksella on ala-aulassa sponsoritaulu jos-sa on kohopainatuksella parin ison firman nimi ja alla muutama pienempi. selvää myös on, että taide on aina tarvinnut mese-naatteja pärjätäkseen.

Ongelmia tulee, kun rahan ja taiteen suh-detta ei tarkasti määritellä. Mitä maksaja saa ja haluaa? Mitä taiteilija tai taidelaitos

antaa vastineeksi? entä sitooko Musiikkita-lon sponsoridiili talossa vierailevaa toisin-ajattelija-orkesteria? tai estääkö kiasman Nokia-sponsoridiili Nokiaan kriittisesti suh-tautuvaa yhteiskunnallista taidetta? kuka voi tehdä sopimuksia ja kenen puolesta?

Vaikeita kysymyksiä.

Tuomas Saloniemi

13

Saymaa 4 / 2011

sääli yläkerran naapureita silloin, kun sain tietää tulleeni hyväksytyksi vaih-tovuodeksi 2011-2012 Berliiniin Uni-

versität der künsteen. Olin korviani myöten ihastunut kyseiseen kaupunkiin käytyäni siellä kahdesti aiemmin, ja silmissäni siin-sivät jo pitkät harjoituspäivät, luokkatunnit, performanssitaide-esitykset, museot, oop-pera-, elokuva- ja tanssitarjonta, jättimäiset kirpputorit, kahden euron falafelit kyytipoi-kanaan yhden euron olut sekä kotiintuloai-ka, joka ei olisi kiinni joukkoliikenteen lop-pumisaikatauluista ja yötaksasta.

syksy tuli ja muutin takaisin vanhempie-ni luokse väliaikaisest. läksiäisten ja öisen pakkaamisen jälkeen löysin itseni tegelin lentokentältä tiistaina 27. syyskuuta kah-deksalta aamulla paikallista aikaa, aiko-muksenani ottaa taksi opettajani luokse, jonne sain muutamaksi päiväksi majoittau-tua. Mukanani oli kaksi matkalaukullista tavaraa ja muutama tärkeä paperi. Näillä minun tulisi pärjätä kunnes tulisin käymään suomessa lokakuun lopussa. asuntoja olin katsellut puolihuolimattomasti netistä, aja-tellen että käyn sitten paikan päällä katso-massa paikkoja. tarjontaa kun pitäisi olla ja kaikki muukin hoituisi siinä samalla. No, kämppä sitten lopulta löytyi ja muutkin asi-at hoituivat, mutta eivät ihan niin vähällä vaivalla kuin olin aluksi ajatellut...

Opettajani otti minut vieraanvaraisesti vastaan, esitteli myöhemmin soittimensa, kotinsa ja kissansa, joita minun olisi myö-hemmin pitänyt tulla vahtimaan hänen ol-lessaan matkoilla. Hän osoitti minulle vie-rashuoneen johon sain laittaa tavarani. Olin tullut melko aikaisin ja opettajani ehdotti että menisimme viereiseen ruokakauppaan ostamaan aamiaista. sain siis jo tuolloin ensikosketukseni siihen millaista arki tääl-lä olisi. Ruokakaupoissa vihannekset ja he-delmät punnitaan kassalla. jälkimmäiset kannattaa ostaa erillisistä kaupoista, joissa niitä saattaa jopa maistaa ja korin saa viedä kotiin jos sen myöhemmin palauttaa. Näin ainakin opettajani teki. Hän oli myös kutsu-nut illaksi muita oppilaitaan tervetuliaisil-lalliselle, joista tosin vain yksi pääsi paikal-le. Hän kävi kanssani myös ihmettelemässä puhelinliittymiä. tarvitsisin pian sellaisen saadakseni saksalaisen puhelinnumeron. jälkeenpäin ajateltuna opettajani näki ko-konaisuudessaan huomattavasti vaivaa sen eteen että pääsisin alkuun.

Huolimatta näin pehmeästä laskusta ensim-mäinen viikko vierähti oikeastaan kokonais-valtaisessa shokissa. saksan kieli muistui kouluvuosilta mieleen yllättävän nopeasti, mutta jouduin järkyttymään aika monesta asiasta johon en ollut varautunut. ensim-mäisenä oli asunnonsaannin vaikeus. Berlii-

bErLIINI, OSA 1: KODITONNA SUUr-KAUPUNGISSA

Musiikinopiskelija maailmalla

14

Kaupungin vilskettä Berliinissä.

nillä on maine helppona asuntokaupunkina, ja Helsinkiin verrattuna se pitää edelleenkin paikkaansa.

jouduin harmikseni toteamaan, että asu-misen helppouden parhaat vuodet ovat jo takanapäin. asunnot menivät nopeasti. Äi-dinkielenään saksaa puhuvat olivat koke-neempia asunnonmetsästäjiä ja menestyi-vät minua paremmin.

saksalaisen byrokratian vaikeus ei pettänyt jouduttuani toteamaan, että joitain paperei-ta en kerta kaikkiaan voi saada. esimkerkisi rodistus Mietschuldfreiheitista eli siitä että olen hoitanut vuokrani ongelmitta: tämän voi saada pankista, mutta pankkitilin voi saada vasta kun on osoite. asiaa eivät myös-kään helpottaneet omat, suhteellisen tiukat kriteerini alueen ja asunnon tyypin suh-teen, suomalainen kännykkänumeroni ja sen kummastusta herättävä suuntanumero +358, sekä järkyttävän suuri kynnys puhua vierasta kieltä puhelimessa. Vaikka sainkin samalla viikolla hoidettua Udk:lla itselleni joukkoliikennekortin ja sairasvakuutusto-distuksen sekä hankittua opettajani osoit-teella prepaid-kortin saksan-puhelimeeni, asuntoasia edistyi niin hitaasti että välit minun ja opettajani välillä alkoivat hiertää, ja päätin lähteä suomalaisen, juuri kämpän saaneen tuttavani luokse punkkaamaan jotta saisin motivoitua itseäni olemaan te-hokkaampi kämpänhankinnan suhteen. Opettajani oli itse lähdössä matkoille, ja hän pyysi toista henkilöä vahtimaan kissojaan minun sijastani, mikä oli myös itselleni pa-rempi - jaksamiseni ei mitenkään riittänyt kahdesta kasvavasta eläimestä huolehtimi-seen, kun omat perusasiani olivat vielä niin tuhannen levällään.

kuusi päivää maahanmuuttoni jälkeen olin edelleen kämpättä, ja irrallisuuden ja tur-hautuneisuuden tunne sietämätön. Mutta ei auttanut - pakko oli niellä kiukkunsa ja itsesoimauksensa olemattomien alkuvalmi-stelujen suhteen, sillä ne eivät sillä haavaa auttaneet. kämppänäyttöjä olin siihen men-nessä onnistunut jo sopimaan, mutta kaikki olivat menneet nenän alta ennen kuin olin edes ehtinyt paikan päälle. Viikko maassa-olon jälkeen kävin kuitenkin katsomassa kahta huonetta, joista molemmat sijaitsivat U9-linjan varrella, eli pääsisin vaihdotta Udk:lle harjoittelemaan. toinen huoneista sijaitsi steglitzissä, toinen tiergartenissa WG:ssä (Wohngemeinschaft, eli ”yhtei-sasunto” tai tuttavallisemmin kommuu-ni) - molemmat siis lännessä ja verrattain kaukana muista opiskelijoista ja bileistä, jotka tällä haavaa ovat keskittyneet lähinnä kreuzbergin, Neuköllnin ja prenzlauer Ber-gin alueelle. kumpikaan huoneista ei varsi-naisesti miellyttänyt oloa tai silmää, mutta päädyin loppujen lopuksi valitsemaan en-simmäisen, koska tarvitsin yksinkertaisesti vakituisen osoitteen, ja jälkimmäisen pää-vuokralaisen pääviesti oli lähinnä se että jos en miellytä häntä, lennän ulos. allekirjoitin seuraavana päivänä vuokrasopimuksen hei-näkuun loppuun, ja lähdettyäni asunnostani harjoittelemaan soitin ensimmäisen viralli-sen itkupuhelun kotiin.

kestin hetken, ennen kuin sain asetuttua silloiseen asuntooni. asuin siis alivuokra-laisena erään 68-vuotiaan naisen kaksiossa. Verrattain pienessä kerrostalohuoneistossa lähellä lastentarhoja ja kouluja siis. Vuok-ranantajani oli laittanut huoneen vuokralle saadakseen lisätienestejä, ja kaikesta pää-tellen hän oli myös yksinäinen - ollessamme samaan aikaan kotona, hän puhui minulle paljon mm. vaikeasta menneisyydestään, haaveestaan saada vielä joskus kotiinsa pia-no ja opetella soittamaan sitä - ja siitä, mil-laisia länsiberliiniläiset hänen mielestään ovat. jälkimmäinen seikka sai heräämään siihen, miten vahvasti berliiniläiset ja sak-salaiset ylipäänsä elävät historiaansa - huo-mattava osa Berliinin väestöä on kuitenkin sellaista, joka on elänyt jo ennen muurin murtumista vuonna 1990.

Aura Visala

Tarina kuitenkin päättyy onnellisesti, lue lisää Saymaan ensi numerosta!

SAYMAA TESTAA: OPISKELIJArAVINTOLAT

Musiikkitalon ravintola (restel) Musiikkitalon ravintola toimii päivisin opis-kelija- ja henkilöstöruokalana ja iltaisin à la carte -ravintolana. Miljöö muistuttaa pi-kemminkin teollisuushallia kuin viihtyisää ravintolaa, ja kaikkia käytännön asioita ei ole ajateltu loppuun asti: esimerkiksi pöydät ovat liian kapeat kahdelle tarjottimelle. testipäivänä tarjolla oli silakoita tomaatti-kastikkeessa. Maustaminen oli onnistunut ja silakat maistuivat. salaattipöytä oli tällä kertaa poikkeuksellisen yksipuolinen - raas-tetun kaalin ja vihreän salaatin rinnalle oli-si porkkanaraasteen lisäksi toivonut jotain muutakin väriä. kaiken kaikkiaan ruoka oli opiskelijahintaiseksi ruoaksi oikein kelvol-linen. täyttä hintaa (8,60 e) tuskin kuiten-kaan tästä maksaisin. aiempien kokemus-ten perusteella etenkin kasvisruoan taso on vaihteleva. proteiinia toivoisi lisää, lihan korvaaminen pelkillä vihanneksilla tai juu-reksilla harvoin pitää nälkää pitkiä aikoja poissa. plussaa lounaan yhteydessä vain 50 senttiä maksavalle kahville tai teelle. Musiikkitalon väliaikakahviossahan kahvi tunnetusti mak-saa ennätykselliset 4 euroa ilta-aikaan.

Kokonaisarvosana: 7 SAY on kerännyt opiskelijoilta palautetta Musiikkitalon ravintolasta. Palautteet on viety eteenpäin.

Manalan opiskelijalounas Manalan opiskelijalounas on pieni auringon pilkahdus tässä masentavassa ja kylmässä maailmassa. Ruoka on hyvää, sitä saa syödä sen verran kuin tarvitsee ja hintaan sisältyy jälkkäriä. Valinnanvaraa on juuri sopivasti, yksi liha- ja yksi kasvisruoka, sekä salaat-tia, leipää ja keittoa. kahvi ja tee on pahaa, mutta nekin kuuluvat hintaan. siis tuohon 2,5:een euroon. tilat ovat aika pienet, ja aina täynnä. jos ei kuulu pohjanmaan osakuntaan (tai siis en nyt tiedä mikä se virallinen nimike on, tarkistakaa:D), kannattaa paikalla olla en-nen 11.45 kellonlyömää, sillä sen jälkeen

hinta osakuntaan kuulumattomille nousee 8:aan euroon. asiakaspalvelun helmiä on Manalassa tur-ha odottaa, mutta kannattaa hymyillä vaan kauniisti ja viattomasti myrtyneille tädeille. ihan kuin pitskussa aikoinaan. Nostalgiaa. ah. Kokonaisarvosana: 8

Ylioppilasaukion Unicafe, Kaivopiha lounaan hinta on 2,50, lyyra-kortilla 2,40. Ruokavalikoimasta löytyy 3-5 vaihtoehtoa ajankohdasta riippuen, testiannokseksi va-likoitui kasviskuskus. erikoisruokavaliot on huomioitu, täältä löytyy joka päivä vegaa-nistakin. Ruokalista on kätevästi kolmeen kertaan esillä: ulkona, portaikon yläpäässä ja lopuksi linjaston alussa. testiannoksen maku oli ihan ok. pavut liian kovia, melkein raakoja, ei uskaltanut syödä jälkiseuraamusten pelossa. Muuten tasais-ehkoa mössöä. salaattivalikoima on melko karu, testiajankohtana tarjolla jäävuorisa-laattia, kurkkua ja punajuurisalaattia. sen sijaan salaatinkastikkeissa valikoimaa riit-tää. Onkohan tarkoituksena peittää ravitse-muksellinen yksipuolisuus makukimaralla? leipävalikoimassa löytyy vaaleaa ja tum-maa einesleipää. Neljä levitevaihtoehtoa.tarjoilijan annostelema pääruoka-annos riitti testihenkilölle tällä kertaa, mutta toi-senkinlaisia kokemuksia on. Vettä saa juo-da mielin määrin, lisäksi yksi lasi mehua tai jotain maitomaista: näitä riittää laktoositto-masta piimästä soijamaitoon. palvelu ei loista persoonallisuudellaan, löy-sä liukuhihnameininki. linjastot jumittavat kun henkilökuntaa on joko liian vähän tai sitten se keskittyy rupattelemaan keske-nään. tunnelma on hälyinen ja hektinen; paikka on lauantainakin melkein täynnä. toisaalta täällä tapaa melkein väkisin tuttu-ja opiskelualaan katsomatta. Vahvuuksia ovat keskeinen sijainti ja laajat aukioloajat. tarjolla myös välipaloja ja jäl-kiruokia. Heikkouksia ovat ruoan laatu ja palvelu.

Kokonaisarvosana: 7,5

SAYMAA testaa

16

Café da capo, T-talo (Fazer Amica) Opiskelijalounaan hinta on 2,50, erityisan-nokset enemmän. Hinta sisältää pääruoan, salaattipöydän, leivän ja lasin ruokajuo-maa. tarjolla yleensä 4 vaihtoehtoa, joista yksi keitto- ja yksi erityisannos (pihvi tms.). Moitteen aihetta tuo lounassalaattivaih-toehdon katoaminen valikoimasta. täytet-tyjä patonkeja sekä muuta huokeaa välipa-laa on sen sijaan tarjolla kiitettävästi. leipä on tuoretta ja hyvää. pienet yksityiskohdat, kuten viikoittain vaihtuva levite, pastaruo-kien kanssa tarjoiltava parmesaani sekä aina saatavilla oleva valkosipuli, parantavat ruokailijan kokemusta yllättävän paljon. salaattipöytä saa kiitosta monipuolisuudes-taan. palvelu on ystävällistä ja enimmäkseen ri-peää, jonoja tuppaa toisinaan syntymään lähinnä puolilta päivin. Viihtyvyys ok, jos-kin remontin jälkeen tila on kaikuisampi ja meluisampi kuin aiemmin. testilounaaksi osui bataattikeitto, joka oli maukasta. keittolautaset olivat testaajan näkökulmasta turhan pieniä, ja nälkä yllätti näin ollen jo muutaman tunnin kuluttua. kahvi on ok, samoin leivokset hyviä. lisä-pisteitä noin euron maksavasta, päivittäin vaihtuvasta jälkiruoasta - joukossa todelli-sia helmiä. Kokonaisarvosana: 9

Kauppakorkeakoulun ruokala

Urhea testiryhmämme lähti kohti talouden pimeää ydintä- aalto-yliopiston kauppa-korkeakoulun ruokalaa etu-töölössä. en-nakko-odotukset kyltereiden ruokalalle oli-vat kovat. jakkupukuisia naisia, matalalla äänellä stockmannin hyvin istuva villapaita päälllä puhuvia nuoria miehiä ja rahan ja vallan tunnetta kaikkialla.

Mutta mitä? Ruokalaan joudutaan jonotta-maan. ei pöytiintarjoilua, ei viinilistaa, nor-maali amica. Ruokala on sentään ilmapiiril-tään viihtyisä ja pöydät isoja. testiryhmän toinen puoli äkkää toiselta tarjoilulistalta paistettuja muikkuja. Hitaampi osapuoli joutuu tyytymään juurespossuun. Maitoa saa sentään kyltereillä ottaa heti kaksi lasia.

juurespossu maistuu juuri samalta kuin kaikissa muissakin ravintoloissa. paistetut muikut saivat sen sijaan hyväksyntää. Myös leipäpöydästä tuli pisteitä.

Kokonaisarvosana: 8 ½.

Hankenin opiskelijaravintola

astelin raitiovaunusta hieman epäluuloise-na kohti Hankenin sisäänkäyntiä, en ollut käynyt siellä aiemmin. Ruokala löytyy aulan vierestä, sinne on helppo löytää. Huhujen mukaan puolenpäivän aikoihin on hikan ruuhkaista johtuen luentotauosta, joten suuntasin sinne klo 13:00 aikoihin. Ruoak-si valikoitui ruskea naudanlihakastike sekä täysjyväriisiä. täti täräytti tavaran ystävälli-sesti lautaselle. salaatti oli erikseen, ja vas-tasi odotuksia joihin olin tottunut t-talolla ruokaillessa. Miljöö ei poikennut myöskään muista amican lounasravintoloista joissa olin käynyt, olivat siis ahtaat ja penkit ai-kuisen kokoisille aavistuksen liian pienet. itseasiassa kokemus ei ollut lainkaan ek-soottinen, mistä hiukan petyin. ihmiset to-sin keskustelivat viereisessä pöydässä mm. indonesian suurimmasta vientituotteesta, jota harvemmin kuulee akatemian ruoka-loissa. kokemus oli ihan hyvä, ei millään lailla erikoinen suuntaan tai toiseen. Ruuan laatu oli riittävä.

Kokonaisarvosana: 8-.

17

Saymaa 4 / 2011

Kolumni

jokunen viikko takaperin ylitin Face-bookissa tuhannen frendin rajan. sy-dänystäviä toki kaikki. tuttavapiirini

jakautuu karkeasti neljään eri ryhmään: suku, lapsuus, poliitikot ja taiteilijat. ku-luva vuosi on ollut kiintoisaa aikaa kes-kustella politiikasta ja nyt syksyllä myös kulttuuripoliittinen debatti tuntuu vain kiihtyvän. sen sävy on ollut välillä täysin hämmentävä.

Musiikkibisneksen väki muistelee aikoja kun kultalevykin oli vielä kultalevy ja mie-het puuta. aMk-oppilaitosten säilyttämis-tä vaativia adressit.com -linkkejä tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä. edes vasem-mistoliittolainen kulttuuriministeri ei voi-nut pelastaa taidelaitoksia leikkauksilta ja M-talon harjoitushuoneiden määrä vaa-rantaa orkesteiden tulevaisuuden! ja niin edelleen. kirjastoapurahoja pitää kuulem-ma jakaa vain kirjailijoille, jotka niitä ovat ennenkin saaneet. Huipentumana viime viikolla eräs kulttuurivaikuttaja vastusti taideyliopiston perustamista vaikka, ja nyt tarkkana tytöt ja pojat, yhdistäminen tuo näiden korkeakoulujen kassaan vuosittain noin 18 miljoonaa lisäeuroa.

Outoa mussutusta. Ovatko asiat todella näin heikosti? eivät ole.

Vanhasen toinen hallitus nosti teatterei-den ja orkesterien valtionosuuksia yli 60% vuosina 2007-2011. ensi vuonna teatterit ja orkesterit saavat siis kuluvaa vuotta lu-kuunottamatta enemmän rahaa valtiolta kuin koskaan aikaisemmin. itseasiassa Helsinki jopa paikkaa valtion leikkauksia ja antaa VOs-teattereille 200 000? ja tai-teen vapaalle kentälle 500 000? enemmän kuin viime vuonna! M-talon myötä myös kaupunginorkesterimme tuki on saanut valtaisan tasokorotuksen ja ymmärtääkse-ni yleisömäärätkin ovat uuden talon myötä nousussa. Rahaa tulee lasiovista ja ikku-noista.

entä sitten aMk:t? tuhoaako Gustafsson tulevaisuuden kulttuurielämän? Vaikenee-ko viulu? ei ja ei. pikemminkin pelastaa. koko aMk-järjestelmä kun on suuren re-montin tarpeessa. kun ammattikorkea-koulut tuotiin 90-luvun loppupuolella kou-lutuspalettiin ei kokonaisuutta valvonut kukaan ja etenkin kulttuurialan koulutus-paikkoja syntyi kuin sieniä sateella. Miksi? No yksinkertaisesti siitä syystä että kan-nusteet oli viritetty väärin: aMk:t saivat

Itkurunkkauksen sm-kisat

rahoitusta sisäänotettavien opiskelijoiden pääluvun mukaan ja tunnetusti taidetta on kiva opiskella. Hakijoita siis riitti. täysin eri kysymys on se, montako teatteri-ilmaisun-ohjaajaa maahamme tarvitaan tai moniko pystyy työllistymään koulutuksellaan. tai mikä kaikkien laitosten taiteellinen taso yli-päätään on.

jos taas M-talon harjoitushuoneiden määrä tuhoaa suomalaisen orkesterilaitoksen, niin silloin se on kyllä jo niin heikoissa kanti-missa että saa luvan tuhoutuakin. (pop-jazz -konsalla muuten suurin osa rumpaleista on aina joutunut vuokraamaan treenikämpän koko opiskelujensa ajaksi. kummasti on kuitenkin kovatasoisia paukuttajia valmis-tunut.)

taideyliopiston perustamisesta iniseminen meneekin sitten jo täysin yli käsityskykyni. Olisi kuulemma pitänyt saada tuo lisäraha ilman yhdistymistäkin. Mieleen tulee vanha vitsi palopäälliköstä, joka saapuu paikalle vasta kun roihu on jo taltutettu ja toteaa että ”Väärin sammutettu.”.

joku raja! Vähän positiivisempaa meininkiä pliis! ilon kautta perkele! pidemmän päälle kukaan ei tykkää tyypeistä jotka vain valit-tavat.

kulttuurilla ja sen tekijöillä menee suomes-sa todella hyvin! Maassamme on enemmän monipuolisesti koulutettuja ammattilai-sia kuin koskaan aiemmin, työtilaisuuksia riittää tekevälle, tukipalvelut ovat aivan eri kuosissa kuin vielä kymmenen vuotta sitten ja julkinen tukikin kehittyy! elävän kulttuu-rin merkitys myös tunnustetaan koko poliit-tisella kentällä yhtä nimeltämainitsematon-ta puoluetta lukuunottamatta.

kyllä minä ymmärrän valittamisen tera-peuttisuuden kun räntää vihmoo kasvoille ja valoa tulee taivaalta vain muutamia tun-teja päivässä - sekin vähä harmaan pilvipeit-teen läpi. Muthei, kohta on taas kevät! elä-mä voittaa ja toivottavasti myös kylddyyri. enemmän tätä ja isommat lusikat!

Hannu Oskalakirjoittaja on kansanmusiikkiosastolta valmistunut musiikkialan moniottelija.

lue lisää: http://hannuoskala.fi

18

International CornerOur trip to Turku!

in the middle of October, when the sun actually rose, a group of 25 intrepid ex-plorers embarked on a journey to the

ancient city of turku! after living and stu-dying in Helsinki for about a month and half it was a great opportunity to see what other delights Finland had to offer. Our day began at 10am, and for a saturday this certainly seemed like an early start! We were left in the capable hands of Niilo Tar-nanen and Matei Gheorghiu who mana-ged to keep everyone well organised (which can often be difficult with a bunch of musi-cians!) although the journey was 2 and half hours long we managed to keep ourselves enter-tained with colouring pencils and out of tune singing (apologies to the people at the front of the bus!) Our first stop was Turku castle! It was rEALLY old, but made very interesting thanks to our medieval woman guide (alt-hough we were occasionally interrupted by a woman wearing some very noisy trousers who kept walking by at all the wrong mo-ments!) Having been enchanted by historic tales of the castle we got the coach into the centre for our pre-paid lunch. this was provided by ”La Luna” restaurant, where huge quanti-ties of pizza/pasta and salad were consumed (and i even managed to savesome pizza for later there was THAT much!) then we were given some time to go off on our own and explore, so we had a good walk down the canal in an attempt to walk off all that food! We all met up as a group mid-afternoon to have a look inside turku’s cat-hedral. it was beautiful and very impressive considering that (like the Castle) it was built in the 13th Century! after having a good look inside the cathedral we found ourselves with a few hours to spare before the coach was due to leave, and what better way to spend a few hours than to go and have a coffee?! as always, this was so-mething i was very excited about and a small group of us managed to find a fantastic little bar/café called ”The Cow”. in my opinion all good days should include a good coffee! We all met up again and got on the coach back to Helsinki. the 2 and a half hour jour-

ney was made much easier by an endless supply of snacks and a video of a recent or-chestra concert, filmed in M-building! This fuelled a large discussion of what the pos-sible composer could be, reminding me that i was on a bus with 24 other music degree students! eventually i drifted off the sleep on the bus, happy with the knowledge that a fantastic day had been had, thanks everybody! Heather Fury

Heather enjoying a drink.

19

Saymaa 4 / 2011

HAASTATTELU

SE-ensemble

Helsinkiläinen SE-ensemble on vaikuttanut suomalaiseen orkesterikent-tään vuodesta 2009. Paikkansa pikkuhliljaa vakiinnuttanut nuoriso-orkesteri etsii paikkaansa ammatti- ja nuoriso-orkestereiden välistä.

kampissa oleva ketjukahvila on kliini-nen ja sunnuntai-iltanakin hälyisä. kohtuullisesti valmistetun (ja epäai-

dosti kello 12 jälkeen juodun) cappuccinon myötä se-ensemblen vetureiden, Lauri Kilpisen ja Johanna Kärkkäisen, haas-tattelu voi alkaa.

Mistä idea SE-ensemblen perustamiseen oikein lähti?

“koko idea lähti alunperin orkesterikirjal-lisuuden soittamisesta. Monien vaiheiden jälkeen orkkapaikkojen treenaamiseen ja kapujen taitojen hiomiseen keskittynyt kollektiivi sai niin paljon hyvää palautet-ta, että päätettiin kokeilla kokonaisen ison konsertin tekemistä. Orkesterissa alusta asti mukana olleet kapellimestarit Erkki Lasonpalo ja Santtu rouvali antoivat oman panoksensa työlle, ja ensimmäinen konsertti saatiin pidettyä lahdessa”, kertaa johanna kärkkäinen.

“ensimmäinen projekti oli tietysti hapui-lua - soittajat eivät saaneet palkkaa eivätkä edes kulukorvauksia, vaan asuivat viikon hikisessä koulun jumppasalissa ja ostivat lä-hikioskilta kallista kaljaa. produktio oli kui-tenkin menestys ja sille toivottiin monesta suunnasta jatkoa. Niinpä 2009 perustettiin

orkesterin toimintaa koordnoimaan yhdis-tys. tämän orkesterin puolesta minä olen ollut esimerkiksi turun musiikkijuhlilla pelleksi pukeutuneena soittamassa berion Sequenzaa”, lauri kilpinen jatkaa.

Mitä orkesteri sitten tekee?

“se-ensemble pyrkii toteuttamaan vuo-dessa muutaman produktion. produktiot pyritään usein järjestään itsekannattaviksi esimerkiksi tarjoamalla keikkapaikkana toi-mivalle kirkolle jumalanpalveluksiin kama-rimusiikkiyhtyeitä, tai muilla samanlaisilla diileillä. soittajille ei saa tulla kustannuk-sia. Nykyisellään kiinnostava konsepti ja vireä toiminta ovat saaneet osakseen myös ulkopuolista kiinnostusta, jota helpottaa ul-kopuolinen yrityskonsultti. tavoitteena on että soittajille pystytään maksamaan pientä korvausta keikoista ja että taiteellisesta ta-sosta ei tarvitse tinkiä piiruakaan”, kärk-käinen valottaa.

Minkälaista ohjelmistoa SE sitten soittaa?

“kausikonserteista ja perinteisistä konven-tioista välittämätön ammattiorkesteri hou-kutelee monenlaista väkeä. se pyrkii tuo-maan esiin paljon nykymusiikkia – viime

20

aikoina on ollut paljon Lindbergiä ja viime keväänä yhtye esitti toista kertaa suomessa Steve reichin teoksen Music for 18 mu-sicians. pelkkä nykkärin soittaminen ei ole kuitenkaan itsetarkoituksellista ja niin-pä ohjelmistoon kuuluu myös niinsanottua perusohjelmistoa. kantaesityksiä tehdään tulevina vuosina myös paljon”, johanna jat-kaa.

Onko SE-enemble sukupolviorkeste-ri, aiotteko tehdä vallankumouksen?

“Vallankumous ei kyllä oikein myy, niitä on tehty jo niin monta. Ylipäätään vertaaminen avantiin tai suomalaiseen kamariorkeste-riin ontuu hiukan. Hyvät jutut ei toimi ko-pioina, vaan me pyrimme löytämään oman ekolokeromme nuoriso-orkesterien ja am-mattibändien välistä, ottaen hyvät jutut mo-lemmista. soittajat ovat musiikin ammat-tiopiskelijoita mutta eivät vielä välttämättä

urautuneita tai kyynistyneitä, joten innos-tunutta otetta piisaa. sikäli sukupoliviky-symys on mielenkiintoinen, että 5 vuoden sisään sellainen on tulossa tähänkin orke-teriin väistämättä, kun nykyiset opiskelijat valmistuvat. katsotaan sitten miten käy, kestääkö konsepti”, lauri miettii.

Minkälainen on sitten SE:n tulevaisuus?

“Realistinen vai positiivinen? Optimistisesti toivoisin, että orkesterilla olisi rahoitus van-kalla pohjalla. Omaa vapaaehtoistyötaakkaa sälyttäisi mielellään palkatulle henkilökun-nalle. toivottavasti vaikuttavien konserttien sarja jatkuisi. paljon sinfoniakonsertteja, kantaesityksiä ja tilauksia. toivottavasti myös sama ydinporukka olisi jossain muo-dossa olemassa”, lauri ja johanna sum-maavat.

Tuomas Saloniemi

21

Saymaa 4 / 2011

Noviisina vuosijuhlissa

Mihinhän sitä tuli taas lupauduttua? saY:n vuosijuhlat - luultavasti silkkaa herraskaista pönötystä

silkissä ja sametissa, huonosti istuvissa fra-keissa ja puristavissa kengissä. Haukotut-tavia puheita, tylsiä perinteitä, loppuillasta possunpunaisia naamatauluja hiestä märki-nä painautumassa partnerin povea vasten, kun vakiotanssit taustalla vaativat ihmis-raiskaa taipumaan tangon taivutukseen. en ole aiemmin ollut vuosijuhlissa, joten tällä kauhun mielikuvalla varustettuna lähdin epävarmoin askelin kohti Wegelius-salia. puheenjohtajamme oli pyytänyt minua kai kansanmuusikkojen edustajana laulamaan tilaisuuteen. Olin lupautunut ja duomme Muu, mikä oli tarttunut haasteeseen. tänä vuonna teemana oli rakkaus, joten ilmisel-västi leevi & leavingsin poika nimeltä päi-vi, kansanlaulu kera lempeni ja karjalaisen mahtilaulaja santra Remsujevan pimppini on valloillaan. Meidän laulumme sopisivat tilanteeseen kuin... apUa! Mitä jos mei-dät häädettäisiin ulos? epäröiden vilkaisin asuani, äitini 1970-luvun villaista iltapukua, jonka hihoilla voisi hätätapauksessa liiho-tella tiehensä vaikka palavasta rakennuk-sesta. Voisinko niiden suojassa kuljettaa pois myös yhtyetoverini, harmooninsoittaja eero Grundströmin, jos olisimme jotakin liikaa tai liian vähän?

saavuimme lempeästi valaistuun Wege-lius-saliin. kolme pitkää pöytää oli katet-tu kauniisti. paikan päällä oli sitä silkkiä ja samettia ja niitä frakkejakin. kenkiä en ehtinyt paljoa tutkailemaan, sillä soimaan pärähti fanfaari ja Ylioppilaskunnan lip-pu saapui juhlatilaan. puheenjohtajamme tuomas saloniemi toivotti vieraat terve-tulleiksi saY:n 115. vuosijuhlaan ja kehotti nauttimaan hyvistä juhlista! sataviisitoista vuotta - se on melkoinen saavutus yhdelle pienelle ylioppilaskunnalle. Mikähän sen salaisuus on? pohdiskeluni keskeytti taka-vasemmalta alkava juomalaulujen virta, johon koko juhlakansa yhtyi kovaäänisesti. itse en tuntenut niistä yhtäkään ja vedin einogrönmaisesti muun bändin jäljessä. Muutenkin juomalaulujen ansiosta ilta piir-tyi eräänä elämäni absurdeimmista - avecini ei juo alkoholia lainkaan ja hänen ilmeensä oli monitulkintainen hänen antautuessaan laulamaan, kerta toisensa jälkeen. Hyvä juo-malaulattaja lopettaa vasta, kun ruoka on jo jäähtynyt lautasella, minulle selvitettiin. Mutta onneksi ruoka ei päässyt jäähtymään, sillä sitä oli paljon ja se oli hyvää. Vai miltä kuulostaa karitsan paahtopaisti tummal-la sitruunakastikkeella tai yrttimarinoitu tofu kasvispedillä, halloumijuustosalaatti ja pinjansiemen-oliivisalaatti? entä mansik-kapavlova jälkiruuaksi?

Amanda ja Esko vuosijuhlatunnelmissa.

22

Ruokaakin parempaa oli ohjelma (vaikka itsekin siihen loppuillasta kuuluin). Oli jäl-leen upeaa huomata, että meitä ehkä erot-tavat aineryhmärajat, rakennukset ja välillä se eri tyylien estetiikka, mutta ne ovat pie-niä asioita sen rinnalla, että meitä yhdistää musiikki; siis palava sydän ja hengen liekki! Genrerajat tuntuivat tuona iltana yhtä mit-tavilta ja tärkeiltä kuin tulitikkurasiat; itse tulihan palaa niiden ulkopuolella! Oma sy-dämeni oli ainakin pakahtua ihailusta, kun opiskelijatoverini esiintyivät. illan aikana anna-Maija perttunen ja Mikko sateila lau-loivat Don Giovannin ja Zerlinan dueton là ci darem la mano W.a.Mozartin oopperasta Don Giovanni, suomalaisen kansanlaulun en voi sua unhoittaa poijes ja Hectorin jos sä tahdot niin. Ruoan jälkeen johannes piir-to soitti pianolla F.lisztin liebestraumin ja lisäksi yllätysnumeron improvisaation ai-heena rakkaus. Yleisö veisteli teemaksi kau-kaisen rakkauden ja sävellajiksi äänestettiin joku mahdollisimman kinkkinen. saimme myös tarinalle tilattua happy endin. Melkoisen iloinen loppu oli myös tanssi-aisissa, kun Orkestar Bordurka soitti pe-rinteisiä bordurialaisia kansanlauluja. He saivat sekatahtilajeillaan miehet ja naiset hikoilemaan balkankuumeen kourissa: pu-heenjohtajan paidankaulus vilkutti ja nei-

Vuoden opettaja Roope Aarnio.

tojen korkokengät norkoilivat hylättyinä nurkissa, kun koko lauma tanssi pitkänä letkana. Ruusunpunaiset posket ja hiki oli-vat vakiovarustus ja kai etnodiskoilukin tie-tynlaisista vakiotansseista käy. totuus on, että kauhukuvani joutivat romukoppaan ja olen siitä iloinen. Oli kiva ilta! ensi vuon-nakin on päästävä - etenkin kun olemme silloin vielä saY. kuten rehtorimme Gustav Djupsjöbacka vuosijuhlissa pitämässään puheessa totesi: me siirrymme taideyliopis-toon vuonna 2013. silloin vetreä, hieman yli satavuotias ylioppilaskuntamme lakkaa ole-masta ja sulautuu yhteen toisten ylioppilas-kuntien kanssa kuin sielu iäisyyteen! ehkä ylioppilaskuntamme pitkän iän salai-suus on se musiikin tuoma yhteys ja yhtei-söllisyys. eihän kukaan tätä hommaa ilman toisia ihmisiä voi tai jaksa tehdä. sitä todel-la kannattaa juhlia! Haastan siis: nähdään ensi vuonna vuosijuhlissa! luvassa on sil-loin hillittömät hautajaiset! ja seuraavana vuonna varpajaiset! kyllä maailmaan juhlaa mahtuu. ps. tänä vuonna saY:n tunnustuksetkin menivät ihan nappiin. Vuoden opettajaksi valittiin Roope aarnio. saY:n kunniamai-ninnat saivat amanuenssi anne etelätalo ja edesmenneen p-talon mainio keittäjä tellu!

Amanda Kauranne

23

Saymaa 4 / 2011

Opinto-oppaan X-files, osa IIHOPS-keskustelujen tuulettamiseksi Saymaa proudly presents:OPINTO-OPAS à la Qsine, osa II!!!

(Toisinto Saymaan Qsine-speciaalista joulukuulta 2006)

JATKOKUrSSI (3 op)Opinto-oppaassa vuodesta toiseen keikkuva jatkokurssi, jonka funktion kaikki ovat jo unohtaneet ja jota ei lukuisista pyynnöis-tä huolimatta saada rahapulaan vedoten toteutettua, mutta joka näyttää hyvältä opinto-oppaan sivuilla.Opetus- ja työmuodotMielekästä, tulevan ammatin kannalta edullista työtä 60 tArviointi a / i / zEdeltävät suoritukset 1pk peruskurssi (2 ov)

VKm1 VUOrOVAIKUTUKSEN KII-HOTTAVA MAKU 1 (3 op)Opintojaksossa osoitetaan oppilaalle vuo-rovaikutuksen voimavarat. alussa tutkitaan vuorovaikutusta, jatketaan vuorovaikutuk-sella, ja lopussa perehdytään tiiviimmin vuorovaikutukseen.Opintojakson sisältöjakson aikana parannetaan sosiaalisenkanssakäymisen taitoja vuorovaikutuksenavulla, kohdennetaan ja poistetaan sisäisiä esteitä vuorovaikutuksella sekä kehitytään ihmisinä vuorovaikutuksen turvin. kevät-lukukaudella vuorovaikutusta käytetään parannusvälineenä, kissan puusta alas houkuttelemisessa, nälänhädän, tulvien ja luonnonkatastrofien poistamisessa, järjissään olevan presidentin saamisessa Usa:han, sotien lakkauttamisessa, koston-kierteiden katkaisussa, saastuttamisen ja luonnonvarojen hyväksikäytön lopettami-sessa ja otsonikadon suunnan muuttami-sessa. SuorituksetVapaamuotoinen suoritus, kunhan siihenliittyy vuorovaikutustaArviointi Minä/sinä - suhteinen a

VakS2 VAKAA SäESTYS 2A / ObOE (3 op)Opintojaksossa laajennetaan omaa kapa-siteettia soittaa mahdollisimman vähin elkein ja ilman äkkinäisiä liikkeitä.Opetus- ja työmuodot• Henkilökohtaisuuksiin menevää opetusta 20 t

• Vahtimestari-työharjoitteluosio palvelu-pisteessä 20 tArviointilautakunta-arviointi Neuro - CoolioEdeltävät suorituksetVaks1 Vakaa säestys 1, at1 alexander-tekniikka

PSa1PIrKKASOINTUANALYYSI 1 (2 op)tavoitteena on harjaannuttaa opiskelijaunohtamaan kaiken siihen saakka oppi-mansa ja sisäistämään, että musiikki alkaa 9-soinnuista ja että kaikesta musiikista (mukaanluettuna balilainen gamelan-mu-siikki) saa parempaa, kun sekoittaa siihen jazzia.Opetus- ja työmuodotYhteissoitantaa, 5000 V elektrodien kautta aivoon aina, kun opiskelijalta pääsee puh-das kolmisointu.Arviointi paskaa / Melkein siedettäväEdeltävät suorituksetMCjjti 1 Michel Camilon jumalointijoskus teini-ikäisenä.

KO1KOGNITIIVISUUS 1 (3 op)sibelius-akatemian ja Helsingin Yliopistonkasvatustieteellisen tiedekunnan yhteistyö-projektina toteutettavassa opintojaksossa pyritään selkokieliseen määritelmään siitä, mitä tarkoittaa “kognitiivinen”.Opintojakson sisältöjaksossa perehdytään psykologislingvis-tisten kirjojen, lehtiartikkelin, pamflettien, luentojen, huhujen ja mutun keinoin kogni-tiivisuuden syvimpään olemukseen.SuorituksetHelsingin Yliopiston kognitiivisten kirjojenkirjastoon tutustumista 24 tluentoja 48 tHuomioitavaakurssi vaatii tiivistä työskentelyä ja sen puitteissa annetaan kotitehtäviä. luennoil-ta useammin kuin kerran poissaolosta tai tehtävien laiminlyönnistä on seurauksena opinto-oikeuden menetysArviointi Hullu / Hullua hurskaampi

KO - s1 KOGNITIIVISUUS SYVENTY-MISKOHTEENA (6 op)kurssi antaa valmiudet pitää luentojaja opetustapahtumia, joissa pystyyluontevasti käyttämään sanaa “kognitiivi-nen”.

24

Qsinen

kurssiin sisältyy myös osio,jossa harjaannutaan kysymään mahdolli-simmanluontevasti luentoyleisöltä jatkokysymys “Niin - kai kaikki tietävät, mitä se tarkoit-taa?” sillä seurauksella, etteivät ihmiset uskalla viitata, vaan jäävät kyräilemään toisiaan.Opetus- ja työmuodot • luentoja 48 t

• Jari Sarasvuon “Bullshittiä, mutta pokka pitää” - luennot 36 tSuorituksetkirjallinen lopputyö, jonka suorittami-sen jälkeen opiskelija hyväksytään siihen harvalukuiseen eliittiin, joka tunnetaan nimellä “kognitiivisuuden ymmärtäjät”.Arviointi selviää initaatioriiteissä (paikka ja aika ilm. myöh.)

25

Saymaa 4 / 2011

Musikaalista

SimileHehän ovat kuin kaksi marjaa!

Leonardo DiCaprio,näyttelijä

Martti Talvela,oopperalaulaja

kosteusprosentit t-talolla. syitä etsitään - kävikö yhden yön juttu liian kiihkeäksi? ensin kostui Väinö sola, sitten aino ackté.

M-talon siban tornin tuunaus akatemi-an näköiseksi. arkkitehti on suhtautu-nut toistaiseksi penseästi muusikkojen yrityksiin tehdä tiloista itsensä näköi-siä tuomalla kaikennäköistä interiöö-riä pilaamaan. Onneksi muusikkojen luovuus on rajaton, ja pienet kädet eh-tivät jo järjestää arkkitehdin värikoo-datun sohvarivistön kirkk... siis erään traditionaalisen suomalaiskansalli-sen vesistönylitysvälineen muotoon.

katteeton idealismi. ”Musiikkitalon kuo-ro soi hengen voimalla”, otsikoi Rondo, skeptikot tosin epäilevät lihallisten lau-lajien elävän mieluumin myös leivästä.

t-talon hissi: konehuone kärväh-ti viikkojen nikottelun jälkeen, ja korjauksen odottelua kesti sen jäl-keen melkein yhtä monta viikkoa.

M-talon ruokalan suosio. automaatti-kahvi, liian pienet lautaset ja vähäpro-teiiniset kasvismössöt eivät ole onnistu-neet tekemään vaikutusta keneenkään.

lyhenteet. palvelupisteiden nimi muu-tettiin lukuvuoden alussa neuvonta-pisteiksi. ainakin M-talolla opiske-lijat ovat kuitenkin kokeneet, ettei kyseisestä paikasta saa sen enempää neuvontaa kuin palveluakaan, ja se tun-netaakin nykyään pelkkänä pisteenä.

26

Lauttasaarentie 1, 00200 HelsinkiPuhelin (09) 681 011, faksi (09) 677 134teosto@teosto.fi, www.teosto.fiTeoston löydät myös Facebookistaja MySpacesta.

Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry

Musiikintekijöiden järjestö.

Musiikki So

imaa

n!

F-Musiikki on nyt entistäkin lähempänä sinua!

Nettikauppa

www.f-musiikki.fi

H e l s i n k i k e s k U s T A : K a i s a n i e m e n k a t u 7 . A r k 1 0 – 1 9 , l a 1 0 – 1 6 H e l s i n k i i T Ä k e s k U s : K o r s h o l m a n t i e 2 , P u h o s . A r k 1 0 – 1 8 , l a 1 0 – 1 5e s p o o : M a r t i n s i l l a n t i e 1 0 . A r k 1 0 – 1 9 , l a 1 0 – 1 6 V A n T A A : R e t a i l P a r k , A n t a k s e n t i e 4 . A r k 1 0 – 1 9 , l a 1 0 – 1 6T U r k U : E e r i k i n k a t u 4 . A r k 1 0 – 1 8 , l a 1 0 – 1 5 k U o p i o : K a u p p a k a t u 3 9 . A r k 1 0 – 1 8 , l a 1 0 – 1 5

Kaisani

emen

katu

Vuorikatu

Fabianinkatu

Unioninkatu

Snellmaninkatu

Mikonkatu

Kluuvikatu

Yrjö-Koskisen Katu

Vilhonkatu

Ateneumink. Yliopistonkatu

Kirkkokatu

Rauhankatu

Aleksanterinkatu

Kaisaniemi

Rauta-tientori

ItäväyläTurunlinnantieStoa

Citymarket

MaamerkkiGigantti

Itäkeskus

Hansakuja

Visbynkatu

Itäkatu

Asiakkaankatu

Asiakkaankatu

Lyypekinkuja

Kauppakartanonkatu

Visbynkuja

Puhos

Korsholmantie

Turunlinnanpolku

KAISANIEMI ITÄKESKUS ESPOO VANTAA TURKU KUOPIO