Setlementti-lehti 3-2012.pdf

3 | 2012-liike on ihmisen muotoinen

OsallistaminenAsunnottomuus

SukupuolisensitiivisyysVastuullinen

vanheneminenVastuuttava tukeminen

Oma Kalaämpäri

2

S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i S e n m u o t o i n e n3 | 2 0 1 2

3|12SetlementtiliittoSuomen Setlementtiliitto on sosiaali- ja sivistystyötä tekevä elämänkulkujärjestö. Setlementtiliikkeen muodostavat Setlementtiliitto osakeyhtiöineen sekä sen jäsenyhdistykset.

SetlementtityöSuomessa tehtävä setlementtityö on osa kansainvä-lisen verkoston toimintaa. Setlementtityö käynnistyi kaupunkisosiaalityön kehittämishankkeena Lontoos-sa 1880-luvulla, jolloin köyhien ihmisten asuinalu-eilla käynnistettiin sosiaaliseen ja sivistykselliseen kehitykseen tähtääviä uusia työmuotoja. Suomessa setlementtityö alkoi vuonna 1918. Ensimmäinen Lontoon mallin mukainen setlementtitalo perustettiin Helsingin Kallioon.

SetlementtiarvotSetlementtiliikkeen sosiaalieettiset perusarvot nou-sevat tahdosta rakentaa oikeudenmukaista ja yhden-vertaista yhteiskuntaa. Keskeistä on lähimmäisen-rakkaus, yhteisöllisyys ja erilaisten ihmisten välinen yhteistyö. Eri tavoin ajattelevia ja uskovia ihmisiä yhdistää setlementeissä halu toimia varsinkin heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi. Monikulttuuriset yhteisöt mahdollistavat arvostavan kohtaamisen.

Setlementtiliiton toimialajohtajatAsumisen palvelut. Anu Haapanen, 040 820 8758. Kansalaisvaikuttaminen. Helka Körkkö, 050 586 3288.Lapsi- ja nuorisotyö. Otto Pasma, 045 636 3630. Monikulttuurinen työ. Matti Cantell, 050 594 5276. Seniori-ja vanhustyö. Opintotoiminta. Pirkko Ruuskanen-Parrukoski, 050 563 4671. Vaikeat elämäntilanteet ja kriisityö. Pentti Lemmetyinen, 0400 961 469.e-mail: [email protected]

SetlementtiyhtiötSetlementtiliiton yhtiöihin kuuluvat sosiaalista asunto-tuotantoa harjoittava S-Asunnot Oy, Senioriasumisoikeus Oy ja päihdekuntoutujille tarkoitettu Oskelakoti. Suomalaisen Työn Liitto myönsi yhtiöille yhteiskunnallisen yrityksen arvon vuonna 2012.

Juttuvinkit tervetulleita osoitteeseen [email protected]

3

4

12

18

14

10

15

[setlementtiliike]

[ pääkirjoitus ]Millaista palvelua haluat?

Osallistamista oppimassaSetlementtiliiton työpaja kiinnosti järjestöväkeä ja kuntatyöntekijöitä

Vastuuttavaa tukemistaJohdontyönohjaaja Helena Kekoni perää sosiaalieettistä vastuuta

Mikä ihmeen sensitiivisyys?Tyttötyön verkostohankkeen koordinaattori Heta Mulari ja sukupuolisensitiivisyys

[ liikkeessä ]Herkkyyttä lähipiirin hiljaisuuksille ja kadonneille tarinoilleTutkija Heta Mulari

[ tässä ja nyt ]Ajankohtaista

Yleishyödyllinen asumistuotanto hämmästytti BrysselissäKöyhyyttä kokenut Ulla-Mari Niemeläinen EAPN:n tapaamisessa

Jokaisella on vastuu vanhenemisestaanSenioriaktivisti Vappu Taipale

[ keskeltä kenttää ]Saalis ei ole ykkösasiaAki Hirvosen vetämä Oma Kalaämpäri -hanke kasvattaa suosiotaan

[ toimii ]Setlementtiliike Suomessa

24

27

21

K A n S i : i L M A r i V i i H T y i T E S O M A n S K E i T T i p A r K i L L A

K u V A : M A r j A A n A M A L K A M ä K i

3

S e t l e m e n t t i - l i i k e o n i h m i S e n m u o t o i n e n 3 | 2 0 1 2

[pääkirjoitus]

Setlementti – liike on ihmiSen muotoinen on suomalaisen setlementtiliikkeen lehti, jota julkaisee Suomen Setlementtiliitto.

O S O i T E

Setlementti-lehtiLäntinen Brahenkatu 2 (4.krs)00510 [email protected]

V A S T A A V A p ä ä T O i M i T T A j A

Pentti [email protected]. 0400 961 469 T O i M i T u S S i H T E E r i

Helena Hyvä[email protected]. 040 517 8425

M u u T O i M i T u S K u n T A

Jaana Kymäläinen, Tiia Fredriksson (opintovapaalla), Pirkko Ruuskanen-Parrukoski T i L A u K S E T ,

O S O i T T E E n M u u T O K S E T

Olga [email protected]. 040 502 4368 u L K O A S u j A T A i T T O

Jaakko [email protected]. 040 5516617

p A i n O

Nykypaino Oy, Helsinki, 2012iSSn 1797-4119

Miten haluat tulla kohdelluksi?Suomi potee osallisuusvajetta. Näin todetaan yhä useammin kun pohdi-

taan syitä kasvavaan polarisaatioon tai järjettömään väkivaltaan. Mitä ihmettä on tapahtumassa, kun niin moni kokee, ettei ole osallinen yhteis-

kunnassa tai edes oman elämänsä tapahtumien määrittelyssä?

Euroopan laajuinen kiristyvä talous, joka heijastuu myös yksittäisiin kuntiin, haastaa miettimään säästökohteita. Ratkaisua haetaan kuntakoon kasvattami-sesta ja palveluiden karsimisesta. Lähes aina ratkaisut talousongelmiin tehdään virkamiesten ja poliitikkojen työpöydillä. Kansalaisilta ei kysytä mitään. Jos kysyttäisiin, niin tiedettäisiin, ettei ihmisen kannalta ole niinkään tärkeätä, minkä nimisessä kunnassa hän asuu. Merkityksellistä on se, että hän on lähiyhteisönsä tunnistama ja arvostama, ja että lähellä on saatavilla riittävästi palveluja.

Suomessa seurataan kiinnostuneena Englannissa käynnissä olevaa Big Society -kehittämisohjelmaa. Se ei ole kaikilta osin onnistunut, mutta siihen liittyy monia kiinnostavia mahdollisuuksia. Siellä on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi muuttamalla kuntien kilpailuttamiskäytäntöjä. Meillä kunta määrittelee usein pienintä yksityiskohtaa myöten ostettavan palvelun ja palvelun tarjoajaksi valitaan se, joka lupaa tuottaa sen halvimmalla. Englannissa on kokeiltu mallia, jossa palvelun käyttäjiltä kysytään, millaisen palvelun hän haluaisi saada, ja miten tulla kohdelluksi. Tässä tapauksessa kilpailukriteerin määritteleekin osallinen itse. Tällaista soisi tapahtuvan Suomessakin.

Setlementtiliikkeen strategia on alusta asti perustunut osallisuuteen. Vain omasta ja lähiyhteisönsä elämästä osallinen ihminen voi osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Osallisuus alkaa aina ihan läheltä. Setlementti-liikkeen perusajatus on ihmisten välisessä arvostavassa vuorovaikutuksessa ja siinä, että jokaisella ihmisellä on annettavaa. Myös kaikkein pienimmällä, vanhimmalla, sairaimmalla tai syrjimpään laitetulla.

Kesän jälkeinen työkausi on alkanut, ja on aika rakentaa toimintasuunnitelmaa tulevalle vuodelle. Tehdään sitä tietoisena yhteis-kunnassamme nähtävissä olevista kehitys-kuluista. Ollaan valmiita uudistumaan sekä etsimään toimintatapoja ja asennetta työhömme setlementtiliikkeen arvoista ja etiikasta. Uskon, että samalla tulemme vahvistaneeksi osallisuuden yhteiskuntaa.

p E n T T i L E M M E T y i n E n

p ä ä S i H T E E r i

S E T L E M E n T T i L i i T T O

4


Osallistamistyön monet ulottuvuudet tulivat esille Setle-menttiliiton järjestä-mässä työpajapäiväs-sä, johon osallistui setlementtiväen lisäksi kunta- ja jär-jestötyöntekijöitä. Tilaisuudessa alusta-nut sosiaalipedagogi Sanna Ryynänen muistutti, että osalli-suus on haaste myös tiedemaailmalle.

Oletko kuullut Kallio-liikkees-tä, Stadin Aikapankista tai Lastenkirkosta? Kaikki kol-me osallisuuden uusia tuulia edustavaa liikettä oli vahvasti esillä Setlementtiliiton järjes-

tämässä Osallisuuden työkaluja -työpajapäivässä Kalliolassa, joka oli suunnattu erityisesti järjes-tö- ja nuorisoalan toimijoille.

Päivän avanneen lukiolaisten liiton pääsih-teerin Sini Korpisen mielestä järjestöjen tulee antaa nuorille nykyistä paremmat mahdollisuu-det suunnitella ja toteuttaa erilaista toimintaa. Nuorta lähellä olevilla aikuisilla on hänestä eri-tyinen vastuu kannustaa nuorta kohti aktiivista kansalaisuutta.

– Kreisi innostuminen on tärkeää, samoin epä-onnistumisten hyväksyminen, Korpinen sanoi.

Osallisuudesta alusti sosiaalipedagogiikan

Osallistamista oppimassa

5


Osallistamista oppimassa Itä-Suomen yliopiston ma. lehtori Sanna Ryynä-nen Itä-Suomen yliopistosta , joka kertoi havain-neensa, miten erityisesti nuorten omaehtoinen toiminta ja innovatiiviset projektit ovat lisäänty-neet. Osallistumisen kasvu ei koske kuitenkaan kaikkia, ja Ryynänen haastoi läsnäolijoita pohti-maan, kenen osallisuudesta kaikessa tekemisessä on kysymys ja osallisuudesta mihin.

Ryynänen nosti esille myös kysymyksen osallisuuteen liittyvän tieteellisen tutkimuksen epäkohdista.

– Akateeminen maailma on vain vähän osallisena ympäröivässä maailmassa. Tarvitaan myös toisenlaista tutkimista, jossa tutkija me-nee mukaan eikä seuraa maailman menoa vain sivullisena.

Juha Kinanen

Mitä teet työksesi: Olen työskennellyt poikien ja -tyttöjen PTK-keskuksessa vuodesta 1989. Nykyään olen keskuksen koulutussihteeri. Vastuullani on koulutustoiminnan kehittäminen ja web-koordinointi. Lisäksi olen verkkolehden Jii-peenetti.fi:n päätoimittaja.

Mitä sana osallisuus sinulle tarkoittaa?Osallisuus sotketaan helposti osallistumi-seen. Osallisuus on varsin subjektiivinen käsite, tunne siitä, että voin vaikuttaa itseä-ni koskeviin asioihin. Osallisuutta voi olla myös se, että ei osallistu, jos se on yksilön oma päätös.

Miten osallisuus näkyy työssäsi?Jiipeenetti.fi:ssä ison osan julkaistusta mate-riaalista tekevät koulutetut nuoret reportterit, 10–18-vuotiaat tytöt ja pojat. Moni heistä on löytänyt Jiipeen kautta itselleen jopa journa-listisen uran. Meillä on PTK:ssa myös paljon osallisuushankkeita. Yksi tavoitteistamme on lasten osallisuuden edistäminen ev.lut. kirkon ja myös järjestömme arkipäiväisessä päätöksenteossa. Olemme kehittäneet eri-laisia osallistavia tapoja, esimerkiksi lasten leiriparlamentin suurleireillemme. K

uV

A r

ii

TT

A w

Ei

jO

LA

/ V

AS

TA

VA

LO

.f

i

T e k s T i H E L K A K ö r K K ö , O T T O p A S M A , p i H L A r u u S K A n E n k u v a t M A r j A A n A M A L K A M ä K i

>>>


>>>

Panu Räsänen

Mitä teet työksesi?Olen työskennellyt Jyvälän Setlementin nuorisotoiminnan koordinaattorina vuodesta 2009. Elokuun alussa 2012 aloitin Jyvälän setlementin Oiva ja Ilona -hankkeessa poikatyöntekijänä. Hank-keen tavoitteena on kehittää sukupuo-lisensitiivistä nuorisotyötä Jyväskylän seudulla.

Mitä sana osallisuus sinulle tarkoittaa? Toimijan näkökulmasta osallisuus on yksilölle tarjottava mahdollisuus vai-kuttaa omaan ympäristöönsä niin, että hänen tarpeensa ja identiteettiinsä huo-mioidaan. Se merkitsee sitä, että pääsee vaikuttamaan niissä yhteisöissä, jotka itse kokee merkityksellisiksi.

Miten osallisuus näkyy työssäs?Kehitämme ja tarjoamme Jyvälän Nuo-rissa lapsille kerhotoimintaa, jossa he pääsevät oppimaan itseilmaisua ja opiskelemaan uusia ilmaisukeinoja. Nuorisotyöntekijän näkökulmasta esi-merkiksi valokuvaus on hyvä menetel-mä ja osallisuuden väline.

Miten ihmisiä voi osallistaa?Lähtökohtana pitää olla, että ei ole pak-ko osallistaa. Tuntuu hölmöltä puhua asiasta ylhäältä päin. Yksilön tasolla tärkeintä on osallisuuden kokemus. Kun nuori tulee kysymään, mitä hän voi tehdä, hänelle tulee tarjota mah-dollisuuksia omaehtoiseen tekemiseen alleviivaamatta sitä, että kyseessä on

Tämä tarkoittaa sitä, että lapset osallistuvat leirillä aikuisten rinnalla täysivaltaisesti päätöksentekoon. Suu-rempi projekti liittyy kirkolliskokouk-sen aloitteeseen kirkon päätöksente-ossa tapahtuvaan lapsivaikutuksien kartoittamiseen. Monet seurakunnat ovatkin jo valinneet esimerkiksi lapsi-asiainhenkilön, jonka tehtävänä on seu-rata paikallista päätöksentekoa ja sitä, miten päätökset vaikuttavat lapsiin ja perheisiin. Myös kuulemisjärjestelmää suunnitellaan. Olemme kouluttamassa seurakuntien työntekijöitä osallisuu-den huomioimiseen. PTK kun on myös kirkon virallinen varhaisnuorisotyön palvelujärjestö.

Miten ihmisiä voi osallistaa?Mielestäni yksi nuorisotyöntekijöiden selkeimmistä tehtävistä on toimia mahdollistajina. Jos esimerkiksi päätök-senteossa vaaditaan tiettyä kieltä, nuo-

Kun tulin paikalle, ohjaajat istuivat ala-kerran kahviossa. Kysyin heiltä, milloin aloitamme suunnittelun. Minulle ker-rottiin, että suunnittelu oli jo aloitettu, ja nuoret olivat parhaillaan pohtimassa hankkeen budjettia ja markkinointia. Lopputuloksena oli loistava valtakun-nallinen tapahtuma Palm in Palm.

Juha Kinanen

Osallistamista...risotyöntekijän tehtävänä on muokata nuorten tekemä ehdotus virastokielelle. Liian usein kaikki tehdään itse valmiik-si, ja nuoret vain osallistuvat olematta oikeasti mukana. Nuoret voi ihan hyvin ottaa mukaan esimerkiksi toiminta-suunnitelman tai budjetin tekoon. Ei pidä olettaa, ettei nuoria kiinnosta.

Mikä osallistamisessa on vaikeinta?Valta tai itse asiassa siitä luopuminen. Olen törmännyt usein siihen, ettei val-taa uskalleta luovuttaa ja antaa nuorten itse suunnitella. Se vie aikaa ja on työ-läämpää, mutta on sen arvoista. Kokies-samme asian omaksemme sitoudumme oikeasti mukaan.

Osallisuuskysymys on meille järjes-töissä elämän ja kuoleman kysymys. Jos nuoret eivät koe itseään osallisiksi, niin silloin se on ikään kuin palvelun osta-mista, eivätkä nuoret ole itse oikeasti mukana.

Mitä vinkkejä antaisit osallisuustyötä tekeville?Osallisuustyö vaatii kouluttamista. Tar-vitaan myös asennemuutoksia, mikä vaatii aikaa ja hyviä kokemuksia. Meil-lä leiriparlamentissa työntekijät ovat saaneet ahaa-elämyksiä. Emme voi esimerkiksi sanoa enää he, vaan pitää sanoa me. Päätöksenteko ei tapahdu ul-kopuolelta vaan me teemme ne yhdessä.

Miksi osallisuus on tärkeää?Kuten aikaisemmin totesin, se on jär-jestöille elämän ja kuoleman kysymys. Kun tunnemme itsemme osallisiksi, sitoudumme myös toimintaan. Mik-si sitoutuisin, jos en koe jotain asiaa omakseni, tai en voi vaikuttaa siihen?

Mainitse esimerkki osallisuudesta?Silmäni avautuivat viisi vuotta sitten englantilaisen sisarjärjestön Boys’ Brigaden järjestämässä nuorten vii-konlopussa, jonka aikana oli tarkoitus suunnitella valtakunnallista hanketta. 6

osallisuus ja osallistaminen.

Mikä osallistamisessa on vaikeinta?Haasteena on etenkin nuorten osallis-taminen. Siinä vaiheessa kun ollaan yläasteiässä, nuorilla on paljon kiinnos-tuksen kohteita ja omaa päätäntävaltaa lähdetään hakemaan. Keskittymiskyky loppuu yleensä nopeasti, ja nuoren voi olla hankala keskittyä pitkäjänteiseen toimintaan. Iso kysymys on, kuinka nuoret hetkessä eläjät saa sitoutettua mukaan paremmin.

Vinkkisi osallisuustyötä tekeville?Mielestäni on typerää alkaa suunnitte-lemaan nuorisotoimintaa, jos ei tunne nuorisokulttuuria. Hedelmällisintä on antaa nuorten itsensä kertoa, mitä he haluavat tehdä. Sen jälkeen nuorille voidaan tarjota tukea ja mahdollisuuk-sia ajatustensa toteuttamiseen. Osalli-suudesta puhuttaessa on mukava kuulla toisten mielipiteitä ja esimerkkejä. Näin aiheeseen saa aina uusia ideoita ja nä-kökulmia.

Panu Räsänen

Miksi osallisuus on tärkeää?0sallisuus on sitä, että osaa ilmaista itse-ään ja toimia ryhmässä. Jotta voi kasvaa vahvaksi yksilöksi, pitää olla kokemus siitä, kuinka ryhmässä toimitaan sekä kykyä kriittiseen ajatteluun. On ajatel-tava asioita omilla aivoillaan. Yksilönä yhteisössä toimiminen on tärkeä osa ihmisen identiteettiä.

Mainitse esimerkki osallisuudesta?Valokuvakerhomme sai julkaistua sano-malehti Keskisuomalaisessa osallisuut-ta kuvaavia valokuvia, joita nuoret oli-vat ottaneet. Se oli nuorista tosi hienoa. Myöhemmin Nuorten Keski-Suomi ry

otti meihin yhteyttä lehdessä olleiden kuvien perusteella. He toivoivat, että valokuvauskerhomme nuoret ottaisivat heidän työn alla olleeseen Osallisuus-hankejulkaisuunsa. Nuorten suostuttua yhdistyksen koordinaattori tuli tapaa-maan heitä, ja yhdessä pohdittiin, mil-laista osallisuutta heillä on ryhmässä ja yksilötasolla. Esimerkkejä löytyi: ”Hei mä kuulun jalkapallojoukkueeseen, nuorisovaltuustoon ja valokuvausryh-mään.” Tämän jälkeen nuoret ottivat valokuvia osallisuuskokemuksistaan, jotka julkaistaan syksyllä 2012. Tämä on huikea juttu nuorille.

>>>7


K o m m e n t t i

• Törmään työssäni jatkuvasti sanaan osallisuus. Käytänkin sitä sujuvasti. Usein kuulee kuitenkin kysymyksen, miksi yhtäkkiä puhutaan osallisuudes-ta, miksi ei riitä, että sanoo esimerkiksi osallistua? Pohdiskelu on aiheellista. Kerran korvasin sanan osallisuus sanoil-la osallistua ja tuntea yhteisöllisyyttä ja mietin, sisältyykö näihin kahteen sanaan osallisuuden ajatus? Aloin pe-rehtyä aiheeseen. Sivistyssanakirja kertoo: osallistaa-sana tulee verbistä tehdä osalliseksesi, sana osallistua taas selitetään sanoilla ottaa osaa, olla mukana. Tässäkö piilee se pieni ero, se minkä kirjasin ja korvasin sanoilla osallistua ja tuntea yhteisöllisyyttä? Pelkkä osallistuminen siis tarkoittaa, että osallistuu johonkin, vaikka juok-sukilpailuihin. On siis mukana, mutta kukaan ei voi varmasti sanoa, että jäät-kö yksin. Osallistuminen voi siis olla yksinäistäkin puuhaa. Osallistaa-sanan juuri taas on sanoissa tehdä osalliseksi. Ja tässä tuleekin se tärkein asia: Ei siis vain olla mukana, vaan myös otetaan mukaan. Et ole enää yksin.

Aloin ymmärtää.H E L K A K ö r K K ö

Ruby van der Wekken

Mitä teet työksesi? Olen ollut mukana erilaisissa globaaleis-sa kansanliikkeissä. Minua kiinnostavat erityisesti demokratia ja ympäristö. Aikapankin perustimme kolme vuotta sitten. Olimme muutaman ystäväni kanssa Helsingin Kumpulassa puhumas-sa yhteisöllisyyden ja lähidemokratian merkityksestä. Törmäsimme sattumalta tämän jälkeen globaaliin Aikapankkiin ja innostuimme, sillä konsepti tuntui mainiolta tavalta edistää paikallista hyvinvointia.

Mitä sana osallisuus sinulle tarkoittaa?Kaikilla pitää olla tasa-arvoinen oikeus osallistua ja vaikuttaa omana itsenään.

Miten osallisuus näkyy Aikapankissa?Aikapankissa toiminta ja osallistumi-nen ovat kaikille avoimia. Aikapankissa korostamme, että kaikilla ihmisillä on jotain annettavaa, ja jokainen voi saada toiminnasta jotain itselleen.

Miten ihmisiä voi osallistaa?Tärkeää on viesti, että jokainen saa osallistua omana itsenään ja omien kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan.

Mikä ihmisen osallistamisessa on vai-keinta?Aikapankissa vaikeinta voi olla avun pyytäminen tuntemattomalta. Samalla on muistettava, että kaikki ovat Aika-pankissa tasa-arvoisia, eikä esimerkiksi rahalla ole merkitystä. Resurssinahan aika on loputonta.

Vinkkisi osallisuustyötä tekeville?On tärkeää, että ihmiset otetaan mu-kaan suunnittelemaan ja järjestämään toimintaa. Yhdessä voimme oppia ja yhdessä tekemällä saamme enemmän aikaan. Tämän ymmärtäminen vaatii aikaa, mutta on sen arvoista.

Miksi osallisuus on tärkeää?Osallisuus on tärkeää, koska uskon, että kaikilla ihmisillä pitää olla mah-dollisuus osallistua yhteisöönsä ja sen toimintaan. Osallisuus voimaannuttaa, antaa iloa ja mahdollisuuksia.

>>>

Osallistamista...

Ruby van der Wekken


8

10


Ihmisellä on myötä-syntyinen tarve hallita

omaa elämäänsä. Siksi niin nuorilla kuin vanhoilla on

oltava osallistamis-työssä päätösvalta

omaa elämäänsä koskevissa asioissa.

Vastuuttavaa tukemista

11


T e k s T i H E L E n A H y V ä r i n E n

nuorella itsellään.Toinen työnohjauksessa usein esitetty argu-

mentti on, että ’miten sitä voi ymmärtää, kun toinen ei puhu’.

– Jos minulla on työntekijänä tunne, että ha-luaisin saada jotain infoa, minun on otettava itse puheeksi asiat, joilla on tilanteessa merkitystä. Kaikesta pitää uskaltaa puhua, mikä ei tarkoita sitä, että toinen on saatava keskustelemaan. Jos nuorella on hätä ja työntekijän kanssa puhutaan vain aidan seipäistä, nuorelle tulee tunne, ettei tuokaan ihminen ymmärrä minua, Kekoni sanoo.

Kekonin mielestä koulumaailmassa ja terve-ys- ja sosiaalialalla toimivilta puuttuu sosiaalieet-tinen ymmärrys siitä, että jos asiakas on valmis kohtaamiseen, hänen on saatava 100-prosentti-nen apu.

Eräs työntekijä kertoi Kekonille turhautunee-na erityisnuoresta, ” johon kaikki ovat niin kylläs-tyneitä, sillä se vain käveli ulos tapaamisestamme, vaikka yritin puhua”.

– Työntekijällä on tällaisessa tilanteessa valit-tavanaan kaksi tietä. Voin vetäytyä taaksepäin ja osoittaa olemuksellani nuorelle, etten enää jak-sa hänen kanssaan. Toinen tie on se, että luon hänelle mahdollisuuden valita ja asennoidun hä-neen tietoisesti niin, että olen tässä enkä luovuta, tapahtui mitä tahansa.

"Vastuuttavan tuen mallissa (vtm-mallissa) työskentelyn tavoitteellisuutta voidaan maksimoida työntekijän roolikartan avulla, joka rakentuu asiakkaan sen hetkisille akuuteille tarpeille. Kun olemme vtm-kou-lutuksissa rakentaneet tarve- ja tilannekohtaisia roolikarttoja, työntekijät ovat kokeneet sen hyvin antoisaksi sekä itselleen että asiakkaalle."

”älä usko kaikkea mitä ajattelet. Omien ajatusten kyseenalaista-minen tarjoaa loputtomia oppimiskokemuksia.”

T u n T E M A T O n

T y ö n O H j A A j A

Kun presidentti Sauli Niinistö aloitti virkakautensa, tamperelai-nen johdontyönohjaaja Helena Kekoni ja työyhteisövalmenta-ja, logoterapeutti Tuija Widen kutsuttiin presidentinlinnaan

esittelemään kehittämäänsä vastuuttavan tuen mallia. He kertoivat myös, mikä heistä on oleel-lista, kun työskennellään syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten kanssa.

– Osallistamisessa ydinkysymys on tapa, jolla ihminen kohdataan. Ei auta, vaikka henkilökun-taa olisi kuinka paljon, jos työntekijät eivät koh-taa asiakasta, pitkän uran lastensuojelussa tehnyt Helena Kekoni sanoo.

Kohtaamisessa on olennaista työntekijän suhde omaan rooliinsa.

– Jos otsassani lukee ’minä autan’, alennan nopeasti toisen ja otan häneltä mahdollisuuden toimia itse. Työntekijän on oltava myös tarkkana, ettei ryhdy tekemään asioita asiakkaan puolesta. Se on varma keino viedä ihmiseltä omanarvon-tunto, vapaus ja halu tarttua asioihin.

Työntekijän tärkein työväline on Kekonin mukaan oma persoona.

– Kohtaamistilanteessa kyse on luottamuksen rakentamisesta ja siitä, miten avaan itseni, jotta toiselle tulee turvallinen olo. Asiakkaan on voi-tava luottaa, että hänen asiansa otetaan vakavasti.

Luottamuksen rakentamisessa on keskeisestä se, että työntekijä ei hätäänny eikä mene paniik-kiin toisen ongelmien edessä.

– Eräs työntekijä kertoi koulutuksessa vuosien takaisesta tilanteesta, jossa hän oli ollut asiakkaa-na neuvolassa kahden lapsensa kanssa. Kolmas oli vatsassa. Kun terveydenhoitaja oli kysynyt ’mitä kuuluu’, nainen oli kertonut, että mies lähti edellisellä viikolla toisen naisen matkaan. Sen jälkeen terveydenhoitaja jatkoi: ’Onko ollut turvotusta?’ Hän ahdistui naisen tilanteesta niin, että ohitti kokonaan asian, jota nimenomaan olisi pitänyt käsitellä.

Sosiaalieettinenymmärrys puuttuu

Kekoni on huomannut työnohjaajana, että nuor-ten kanssa työtä tekevät vetäytyvät helposti sen taakse, että ”kun se ei kerro”.

– Ei nuori ala yhtäkkiä puhua asioistaan, sil-lä nuoruuteen liittyy puhumattomuus. Nuori on usein kuin simpukka, joka ei aukea. Siksi nuorelta ei pidä odottaa puhumista. Tuloksel-linen yhteistyö edellyttää, että nuori saa valita kohtaamistilanteessa, kertooko hän asioistaan vai ei. Työntekijän vastuulla on viedä tilannetta eteenpäin, mutta niin, että kaikki päätösvalta on

Kuka sanoo viimeisen sanan?Valinnan ja vastuun mahdollisuuden antaminen asiakkaalle johtaa Keko-nin mukaan usein myönteisiin tuloksiin, koska ihmisellä on myötäsyn-tyinen tarve hallita omaa elämäänsä.

– Siksi asiakas on saatava kokemaan, että hän saa päättää itse asioistaan. Myös silloin kun elämänhallinta on pitkälle menetetty, jostain löytyy aina pieni kohta, jossa ihminen voi toimia aktiivisesti. Tässä pienessä kohdassa asiakkaalla pitää olla päätäntävalta, Kekoni korostaa.

Nykyään puhutaan usein yhteistyön kehittämisestä eri toimijoiden vä-lillä, mutta Kekoni on havainnut, että käytännössä esiintyy valtataisteluja siitä, kuka saa sanoa viimeisen sanan.

– On tärkeää, että kaikki tahot ovat valmiita luopumaan vallasta niin suhteessa toisiinsa kuin asiakkaaseen. Silloin keskeiseksi asiaksi nousee tavanomaisen keskustelun sijaan oikean dialogin aikaansaaminen. Dialogin edellytys on tasa-arvoisuus, joka mahdollistaa asiakkaille mahdollisuuden ottaa osaa päätöksiä edeltävään keskusteluun.

Mikä ihmeen sensitiivisyys? 12


13


Vastaajana Setlementtiliitto ry:n Tyttötyön verkosto-hankkeen projekti-koordinaattori Heta Mulari. Hän tekee väitös-kirjaa tyttöydestä ruotsalaisissa nuortenelokuvissa 1990-2000-luvuilla.

mitä on sukupuoli-sensitiivisyys?

Se tarkoittaa herkkyyttä nähdä, että sukupuoli vai-kuttaa ihmisten arkeen ja valintoihin. Tyttöjä ja poi-kia kohdellaan eri tavalla eri asioissa. Kasvamme yhteiskunnallisten ihan-teiden ja vaatimusten pai-neissa tytöiksi ja pojiksi.

Kulttuuri ja yhteiskun-ta asettavat sukupuolimalleja, jotka muuttuvat ajan ja historian mukana. Kärjistäen voi sanoa, että tytöille ihannetytön malliksi tarjotaan kau-nistautumista ja muodinmukaista pukeutumis-ta. Pojat ovat poikia urheilemalla ja pelaamalla tietokonepelejä.

Voimme kuitenkin myös kritisoida ja vastus-taa näitä malleja ja avata uusia näkökulmia.

On muistettava, että sukupuoli yksin ei mää-rää ihmisten olemista, myös etnisellä taustalla, yhteiskuntaluokalla ja seksuaalisella suuntautu-misella on merkitystä identiteetin rakentumiseen. Ei voida siis olettaa, että kaikilla tytöillä olisi samanlainen kokemusmaailma tyttönä elämises-tä. Esimerkiksi valkoihoinen keskiluokan tyttö saattaa elää hyvin erilaista elämää kuin vähän koulutetun köyhän perheen tytär tai maahan-muuttajatyttö.

kun puhutaan sukupuolesta, puhutaan usein tytöistä/naisista? miksi? eikö poika/mies ole sukupuoli?

Poika on sukupuoli siinä missä tyttökin.

Historiallisesti naistutkimus on kiinnittänyt huomiota naiseen ja purkanut naisen sukupuo-littamista mediassa, työelämässä politiikassa jne.

Nykyään tehdään myös miestutkimusta, jos-sa analysoidaan erilaisia tapoja nähdä poika ja poikana olemiseen liitettyjä malleja ja ihanteita.

Uutta on myös Poikien Talo Helsingissä. Poi-kien Talossa pohditaan poikana olemiseen liit-tyviä paineita. Poikien Talossa jokainen saa olla omanlaisensa poika.

miten sukupuolisensitiivisyyden voi huomioida konkreettisesti, kun työskentelee nuorten parissa?

Pohtimalla muun muassa omia asenteitaan ja ihanteitaan. Kannattaa olla herkkänä myös omille puhetavoilleen. Esimerkiksi häiriköiviä poikia opettaja saattaa nimittää rasavilleiksi, kun vastaavanlaiset tytöt nähdään häiriintynei-nä ja avun tarpeessa olevina.

Kympin tytöistä puhutaan herkästi ahkerina lukutoukkina, kun kympin poika saa älykön tai peräti neron leiman. Toisaalta hiljaisia ja vetäyty-viä poikia ei huomata. Moni heistä saattaa kokea olevansa ’vääränlainen’ poika.

toisaalta tyttöjen oletetaan olevan kilttejä, toisaalta kiltteyttä kritisoidaan. onko kiltteydestä tullut kirosana? eikö ihminen saa olla kiltti?

Kiltteydessä ja aggressiivisuudessa on monia puolia. Tyttöjen aggressiivisuus aiheuttaa usein mediapaniikkeja. Ajatellaan, että tytöt ovat omaksuneet ’liian maskuliinisia’ käytösmalleja. Toisaalta ajassamme vallitsee ihanne tilaa otta-vasta, räväkästä ja ulospäin suuntautuneesta ty-töstä, jolloin ujous ja kiltteys saattavat määrittyä kielteisessä valossa.

Kiltteyden sijaan pitäisi ehkä puhua ylikiltte-ydestä. Ylikiltti tyttö on helposti näkymätön. Hän suorittaa, mitä vaaditaan tunnollisesti, mutta ei tiedä, mitä hän itse haluaa. Hän ohittaa itsensä, uhrautuu ja tekee asioita toisten puolesta.

Kouluttaja Mari Lankinen on avannut näitä teemoja Voimaneidot-tyttöryhmätyöskentelyssä, jossa harjoitellaan oman tahdon ilmaisua ja ava-taan aggressioita myönteisenä voimavarana.

Tyttönä ja poikana oleminen on moniuloit-teista ja ristiriitaista. Voimaannuttamisessa kan-nustetaan omien kykyjen ja mahdollisuuksien näkemiseen, sisäiseen vahvistamiseen. Sitä kautta tuntee helpommin, että elämä on hallinnassa.

Lisää sukupuoli-sensitiivisyydestä opetuksessa. Sanna Kivimäki: Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen. Suomalaisuuden kulttuurisia järjestyksiä. Tampereen yliopisto 2012.

T e k s T i M A r i A n n A L A i H O k u v a V i L L E S O L K i n E n

14


K ööpenhaminan len-tokentällä. Takanani on kahdeksan tun-tia katkonaista unta

Atlantin yli, hektinen Manhattan, washington Square parkin har-maapäiset, shakkia pelaavat herrat ja heidän ohitseen merkkitenna-reissaan skeittaavat kovakatseiset teinitytöt. äänten, historioiden ja taiteiden sulattamo vaihtui yhdes-sä yössä pohjoismaiseen kliiniseen hiljaisuuteen. Lentokenttä nukkuu vielä aamuviiden untaan, ja jalkani ovat kipeät auringon polttamista asfalttikaduista.

istun lepotuoliin, potkaisen kengät pois ja avaan kirjan. Se on koirankorvilla ja tahrainen - kirjan edellinen omistaja tahtoi päästä siitä eroon williamsburgin ka-tukirppiksellä. Kirja on runoilija Audre Lorden Zami - The new Spel-ling of My name.

Lukeminen voi joskus olla vä-kivaltainen kokemus. Tarina kis-kaisi minut saman tien irti lento-kentältä ja heitti takaisin Atlantin taakse, 1960-luvulle ja nuoren naisen kasvutarinaan keskellä Har-lemin köyhiä kortteleita. Omaelä-mäkerrallisessa teoksessaan Audre Lorde kirjoittaa siitä, millaista oli kasvaa tummaihoisena karibia-laisen taustan omaavana tyttönä new yorkissa, joka näennäisesti puhuu kaikkien yhtäläisistä mah-dollisuuksista saada oma äänen-sä kuuluviin. Lorde oli yksi niistä

[liikkeessä]

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

.

Herkkyyttä lähipiirin hiljaisuuksille ja kadonneille tarinoille

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

.

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....tummaihoisista naisista, jotka

alkoivat kyseenalaistaa länsimai-sen kulttuurin, kirjallisuuden ja feministisen liikkeen valkoisuutta, keskiluokkaisuutta ja heterosek-suaalisuutta.

Lorde kirjoittaa kokemuksista jotka jäävät yhteiskunnallisessa keskustelussa huomiotta; ihmisis-tä, jotka eivät pääse näkyviin tai kuuluviin. Hän kirjoittaa - edel-leen ajankohtaisesti - ennakko-luuloista, joiden keskellä elämme, myös tasa-arvoideologian läpäi-semissä pohjoismaissa. Teoksen alkusanoissa hän omistaa kirjansa muun muassa ”sille kalpealle nuo-relle naiselle”, joka kaipasi apua öisellä kadulla Harlemissa, mutta juoksi pakoon säikähdettyään Lor-den ihonväriä.

usein sanotaan, että sukupuo-li- ja kulttuurisensitiivisyys ovat vaikeita sanoja, ja feminismi on vielä vaikeampi. Lorde ei ehkä olisi mieltänyt kirjoittavansa ”suku-puoli- tai kulttuurisensitiivisesti”, mutta hänen tekstinsä ammentaa ulossulkemisen ja näkymättömäksi tekemisen kokemuksista, joiden huomioiminen on mielestäni su-kupuoli- ja kulttuurisensitiivisen ajattelun ja työotteen ytimessä.

Myös feminismi on minulle sen pohtimista, kuka saa kertoa tarinansa, ja kenellä on mahdolli-suus vaikuttaa tiettynä aikana ja tietyssä paikassa - ja miten su-kupuoli, seksuaalisuus, etnisyys tai yhteiskuntaluokka vaikuttavat

näihin mahdollisuuksiin. Se tekee näkyväksi ja haastaa yhteiskunnal-lisia valtasuhteita.

Ei ole itsestään selvää, ketkä saavat esiintyä esimerkiksi kau-punkien katutilassa. Tänä kesä-nä uutisoitiin Helsingin ja Oulun pride-kulkueiden aikana tehdystä ilkivallasta. Kesäkuussa north pri-de -tapahtumassa Oulussa mies suihkutti kaasusumuttimella puhu-jana ollutta kansalaisaktivisti Dan Koivulaaksoa kasvoihin.

Tämänkaltaiseen asenneil-mapiirin kiristymiseen tulee vas-tata suuremmalla herkkyydellä ja vastarinnalla. Tarvitaan pohdintaa esimerkiksi siitä, miksi priden kal-tainen seksuaalivähemmistöjen ja ihmisoikeuksien puolesta järjes-tettävä tapahtuma herättää meillä Suomessa, juuri nyt tämän kaltaisia reaktioita.

Aito yhteiskunnallinen vaikut-

taminen lähtee herkkyydestä oman lähipiirin hiljaisuuksille ja kadon-neille tarinoille, olivat ne sitten lähiöissä asuvien teinityttöjen ko-kemuksia omasta arkipäivästään tai kertomuksia seniorikerhojen tapaamisista. Aitoon dialogiin pyr-kiminen ruohonjuuritasolla, esi-merkiksi Elävissä Kirjastoissa, voi ihanteellisimmillaan saada vastak-kaisia ääniä kohtaamaan ja synnyt-tää uutta.

Kun puhumme joidenkin puo-lesta, saatamme samalla sulkea joitakin toisia ulos. Ollaan herkkiä hiljaisuuksille ja sille, mitä on rivi-en väleissä. Kuunnellaan vaihtoeh-toisia tarinoita - vaikka ne välillä häiritsisivätkin omaa, totuttua aja-tusmaailmaa.

H e T A M u L A R i

S E T L E M E n T T i L i i T O n

p r O j E K T i K O O r D i n A A T T O r i

T u T K i j A

[tässä ja nyt]

15


"Minun" sijasta löydettävä "me"

N ew yorkissa syntynyt pakistanilaistaustainen kirjailija Ayad Akhtar, 42, sanoi vieraillessaan elokuussa Suomessa, että län-nellä olisi ainakin yksi tärkeä asia opittavana islamilaisuudesta:

”minun” sijasta meidän pitäisi löytää ”me”. Maallistuneessa muslimiper-heessä kasvaneen Akhtarin mielestä länsimainen minä-keskeisyys ei pysty tarjoamaan koskaan oikeita vastauksia globaaleihin ongelmiin.

- islam puhuu ”meistä”. Minusta ”me” on löydettävä uudelleen myös lännessä, Akhtar sanoo Nina Lehtisen Aamulehdelle tekemässä haastatte-lussa.

Eurooppalaiseen kulttuuriin hengenheimolaisuutta tunteva Akhtar tunnustautuu uskonnolliseksi etsijäksi, ja hän kertoi löytävänsä kysymyk-siinsä vastauksia Koraanin lisäksi niin kristinuskosta kuin juutalaisuudesta.

Tieteellisen maailmankuvan ylikorostaminen länsimaisessa kulttuu-rissa on johtanut Akhtarista siihen, että ihmisten ei sallita enää kysyä sie-lullisiin perustarpeisiin kuuluvia kysymyksiä, kuten mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa.

Akhtarin uusin Otavan kustantama kirja Appelsiinikuorten katu kertoo yhdysvalloissa syntyneestä muslimipojasta, tämän ensirakkaudesta eron-neeseen musliminaiseen naiseen ja uskonnollisesta heräämisestä.

Ku

VA

ni

nA

Su

Bi

n 2

01

2

Poikatyön hankkeelle 150 000 euroa

Opetusministeriö on myöntänyt puijolassa vuosina 2012-2014 to-teutettavalle poikatyön Herrax -hankkeelle 15 000 euroa. Toimin-nan kautta otetta elämään -hankkeen avulla kehitetään poika-

työtä Kuopiossa ja Kuopion seudulla. Kohderyhmänä ovat alle 29 -vuotiaat pojat ja nuoret miehet.

Hanke toteutetaan yhteistyössä Kuopion kaupungin nuorisopalvelun kanssa. pyrkimyksenä on kehittää jo olemassa olevia pojille ja nuorille mie-hille suunnattuja tukitoimia sekä kokonaan uusia poikatyön toimintamal-leja. Kuopion Setlementti puijola ry hallinnoi myös Kuopion Tyttöjen Talon –hanketta. uusi poikatyön hanke tuo lisäresursseja sukupuolitietoisesti tehtävään nuorisotyöhön Kuopiossa.

Muistiongelmaisten palvelukokonaisuus valmistui

H arjulan kotihoito- ja kuntoutuspalvelujen henkilökunta on pa-nostanut viime vuosien aikana muistisairaiden hoidon ja hoi-van osaamisen kehittämiseen ja muistisairaiden kohtaamiseen.

Osaamista on kartutettu muun muassa osallistumalla Demepassi-koulu-tukseen, joka antaa uusinta tietoa muistisairauksista ja niiden hoidosta ja tarjoaa välineitä dementoituneiden kuntoutukseen ja voimavarojen tukemi-seen.

Muistiongelmaisten palvelut on koottu nyt yhteen palvelukokonaisuuteen, johon voi tutustua osoitteessa www.harjulansetlementti.fi/kotihoito

Jos haluat kulkea

kovaa, mene yksin.

Jos haluat kulkea

kauas, mene

yhdessä.Afrikkalainen sanonta

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

163 | 2 0 1 2

[tässä ja nyt]

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....Retki

lättähattuaikaan

S-Asuntojen järjestämä teatteriretki Kangasalle toi mukavaa vaihte-lua arkeen tamperelaisen rientolan Setlementin eläkeläisille, setle-mentin lähistöllä sijaitsevan senioritalon ja VTS- asuntojen seniori-

väelle. ramppi-teatterin 50-luvun lättähattuaikakauteen sijoittuva ”poika varjoisalta kujalta” herätti senioriväessä hauskoja muistoja omasta nuo-ruudesta, joita jaettiin esityksen väliajalla.

Jukka-Pekka Rotkon ohjaama ja historioitsija Aulis Aarnion kirjoittama näytelmä on tarina jälleenrakentamisesta, uskosta tulevaisuuteen, nuoruu-den viattomuudesta ja kyvystä iloita vähästä, mutta myös kertomus petty-myksistä ja peloista ja sankareista vailla siipiä.

Rientolan Setlementin kesäretkellä Ramppiteatteriin riitti hauskaa myös esityksen

väliajalla. eturivissä toisena vasemmalla Rientolan seniorikerhon vetäjä Maarit

Rauthovi-Puotila ja oikeassa laidassa Rientolan toiminnanjohtaja Matti Laine.

16


Aikuisten vastuullanuorten parissa työskentelevät hakeutuvat joukolla Jyvälän järjestämään koulutukseen tunnistaakseen seksuaalisen väkivallan entistä paremmin.

Seksuaalisuus ja varsinkin seksuaalinen väkivalta on alue, josta on usein vaikea puhua nuorten kanssa. Se saattaa olla sitä kaikille las-ten ja nuorten parissa työskenteleville, jopa sosiaali- ja terveysalan

työntekijöille. Kynnyksen madaltamiseen tähtää jyväskylässä järjestettävä koulutus,

jossa käsitellään seksuaalista väkivaltaa ja digitaalisen median roolia hy-väksikäytössä. Tilaisuus on suunnattu nuorten parissa työskenteleville.

Koulutuksen järjestää jyvälän Setlementin rAy-rahoitteinen Oiva ja Olona -hanke. Hankkeessa kehitetään sukupuolisensitiivistä erityisnuori-sotyötä jyväseudulla.

– Koulutus on tullut mitä ilmeisimmin tarpeeseen, sillä ilmoittautunei-ta on jo nyt tullut niin paljon, että jouduimme vaihtamaan isompaan saliin, projektikoordinaattori Sonja Puolakka sanoo.

ilmoitus viranomaisellejyväskylässä järjestettävän tilaisuuden kouluttajana toimiva seksuaalite-rapeutti Kristiina Hannila Helsingin Tyttöjen Talosta arvelee, että osa am-mattilaisista ohittaa mahdollisesta seksuaalisesta väkivallasta kysymisen, koska ei halua kuulla vastausta.

– Vastaanottavan ilmapiirin luomiseksi työntekijän on oltava sinut ai-heen kanssa, Hannila korostaa.

Seksuaalisen väkivallan kokemukset aiheuttavat hoitamattomina paitsi inhimillistä kärsimystä ja syrjäytymistä, myös taloudellisia kustannuksia. nuori tarvitsee luotettavan aikuisen selviytyäkseen hyväksikäytöstä.

– jos nuori on kohdannut seksuaalista väkivaltaa, aikuisen on tehtävä

Lääkärin kannanotto suututti

K okoomuslaisen kunnanvaltuutetun, gerontologi Antti Hervosen alkoholisteihin liittyvä kannanotto herätti kesällä laajaa keskus-telua niin mediassa kuin netissä. Kun Aamulehti kysyi tampere-

laisilta valtuutetuilta, pitäisikö kaupunkikuvaa häiritseville alkoholisteille perustaa oma juopottelupaikka, Hervonen vastasi: ”Saara Saarteinen ( ko-

koomuslainen poliitikko, joka tekee työtä siitin kaupunkikuvan puolesta) on tehnyt loistavaa työtä jo vuosien ajan. Ei hänkään pysty poistamaan ih-misroskia keskustasta. poliisi on sitä varten. Kesäksi vapaa majoitus lähei-selle saarelle. paluu sitten kun jäät kantavat.”

Oskelakodin päihdetyöntekijä Pentti Takalo, millaisia ajatuksia Hervo-sen kannanotto herättää sinussa, joka teet työtä alkoholistien kanssa?

– Alkoholismi voi kohdata sosioekonomiseen asemaan katsomatta ketä tahansa, ja ennen pitkää kuka tahansa meistä saattaa istua puiston tai kä-velykadun penkillä niiden kanssaihmisten paheksuttavana, jotka ovat nyky-maailman kovien arvojen kovettamia. Alkoholisti ei ole ”ihmisroska”, vaan inhimillinen tunteva ja kokeva ihminen, joka voi toipua asianmukaisessa hoidossa yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Aina kannattaa muistaa, että se penkillä istuva ihminen on jonkun isä, äiti, lapsi, veli ja sisko.

asiasta ilmoitus viranomaiselle.Kynnys väkivallan tunnistamiseen ja asian eteenpäin viemiseen on ol-

tava mahdollisimman matala.

nuori ei ole vastuussa häirinnästäKun vielä joitakin vuosikymmeniä sitten lapsia varoitettiin kadulla kulke-vista namusedästä, nykypäivänä haasteet ovat moninkertaistuneet. inter-netissä tapahtuva seksuaalinen häirintä ei ole niistä pienin.

Liian usein ajatellaan, että seksuaalinen häirintä koskee vain tyttöjä. Tosiasiassa sen piirissä ovat myös pojat, joiden kokemukset jäävät helposti pimentoon aiheen tabuluonteisuuden vuoksi.

– Tarvitsisimme pojille kohdennettua sukupuolisensitiivistä tukea, Hannila sanoo.

Seksuaalissävytteiset viestit voivat joissakin tapauksissa kiehtoa ja tuntua jännittäviltä murrosikäisestä. Tällöinkään nuori ei ole vastuussa häirinnästä, vaan vastuu on aina aikuisen. rikosta ei lievennä, jos lapsi tai

nuori on kyvytön ymmärtämään tapahtuman vakavuutta. pohdiskelua asian tiimoilta siis riittää. – Löysin kaapistani kymmenen vuoden takaista seksuaalikasvatusai-

neistoa. Siihen verrattuna seksuaalisesta väkivallasta puhutaan nykyään paljon suoremmin. Se on hyvä, Hannila sanoo.

Seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan tunnistamista käsittelevään koulutukseen voi ilmoittautua 21.9.12 mennessä [email protected].

koulutus pidetään 27.9.2012 klo 11-16 minnansalissa Jyväskylän kaupunginkirjastolla. Vapaudenkatu 39-41.

tilaisuudessa toimivat kouluttajina seksuaaliterapeutti kristiina hannila helsingin tyttöjen talosta, Poikien talon projektipäällikkö Antti ervasti ja asiantuntija Jenni häikiö Pelastakaa lapset ry:stä.

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

.

18


Brysselissä järjestetyn 11:en köyhyyttä kokeneiden tapaamisen aiheena oli tänä vuonna asunnotto-muus, josta oli keskus-telemassa satoja ihmisiä

eri puolilta Eurooppaa: Puolasta, Ruot-sista, Bulgariasta, Islannista ja monesta muusta maasta. Suomen neljän hengen delegaatioon kuulunut Ulla-Mari Nie-meläinen asuu Haagassa S-asuntojen asunnossa, ja hän lähti mukaan kotita-lonsa asukasemännän pyynnöstä.

– Järkytyin Brysselissä kuullessani, millaisessa köyhyydessä monissa mais-sa eletään. Mutta oli myös lohdullista ymmärtää, että onneksi Suomessa on vielä jonkinlainen sosiaaliturva jäljellä, Ulla-Mari Niemeläinen sanoo.

Niemeläisen koti on 32 neliön yksiö ranskalaisella parvekkeella. Hän kehuu asuntoaan, vaikkakin päivittelee sen ah-

T e k s T i M A r i A n n A L A i H O

tautta. Niemeläinen on nimittäin kuva-taiteilija, ja tauluja ja keskeneräisiä maa-lauksia on joka puolella huoneistossa.

– Monissa maissa köyhistä iso osa elää asunnottomina ja nälkäisinä. Kreikassa köyhiä nukkuu kadulla. Bulgariassa nuo-ret parit asuvat usein vanhempiensa luo-na, koska oman asunnon hankkiminen on aivan liian kallista, hän muistelee tulkin välityksellä kuulemiaan tarinoita.

Kun Niemeläinen esitteli köyhien tapaamisessa S-asuntojen mallia, moni-en maiden osanottajat hämmästelivät S-asuntojen kaltaista yleishyödyllistä asumistuotantoa.

– Kerroin, että S-asuntomalli pyrkii huomioimaan asukkaan yksilöllisiä tar-peita, kehittämään yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Kysymys on enemmästä kuin vain asunnosta: halusta kehittää

Kuvataiteilija Ulla-Mari Niemeläinen osallistui köyhyyttä kokeneiden ta-paamiseen Brysselissä. Hän järkyttyi kuullessaan, että monissa maissa iso osa köyhistä elää asunnottomina ja nälkäisinä.

Yleishyödyllinen asumistuotanto

Brysselissähämmästytti

>>>

Yleishyödyllinen asumistuotanto

19


Bryssel

>>>kaupunkiyhteisöä.

Lisäksi Niemeläinen käytti puheen-vuoron naisiin liittyvästä ihmiskaupasta ja lasten hyväksikäytöstä.

– Ne ovat kauheinta, mitä voi olla, hän sanoo.

Lisää yhteisiä "olohuoneita"

Köyhien tapaamisen taustalla on Nie-meläisen mukaan ajatus vuorovaiku-tuksesta. Ihmisen ei tarvitse olla yksin hätänsä kanssa.

– Kanssakäymisellä halutaan leivittää köyhyyttä. Maat voivat oppia toisiltaan ja ottaa mallia toistensa ratkaisuista,

hän sanoo. Yksi asia on tullut myös selväksi: tur-

haa byrokratiaa on vähennettävä. – Apu viipyy, kun köyhyyttä tutkitaan

ja tilastoidaan vuosikausia ennen kuin ryhdytään mihinkään toimiin. Heikoim-mat tarvitsevat apua heti.

Niemeläinen toivoisi eri paikka-kunnille enemmän avoimia yhteisiä tiloja, ”olohuoneita”, joissa köyhät ja syrjäytymisvaarassa olevat saisivat tava-ta toisiaan.

– Kenenkään ei tarvitsisi olla yksin, ja ihmiset voisivat jeesata toisiaan.

Sivujen 18 ja 20 kuvat: kreikan asunnottomien tilannetta esittelevästä esityksestä Brysselissä.

Suomen asunnottomien tilannetta esittelevä video, joka esitettiin Brysselissä, löytyy osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=J73BCui8a14

21


Vappu Taipale toivoo, että kuntien vitkastelu vanhuspalveluiden kehittä-misessä herättäisi kaiken ikäisissä kansalai-sissa vastuun omasta vanhenemisesta.

Jokaisella vastuu

vanhenemisestaan

t e k s t i M A r i A n n A L A i H O k u v a T E E T u S i L L A n p ä ä

Vuonna 2013 voimaan astuva ikälaki edellyttää ennaltaehkäisyä, var-haista hyvinvoinnin edistämistä ja kuntoutusta, joihin jokaisella on oikeus.

Vaikka vanhojen ihmisten toi-mintamahdollisuuksille ja palveluille on kova tarve, kunnat ovat kehittäneet toimintoja hitaasti.

– Viidesosa kunnista ei ole tehnyt lainkaan päätöksiä siitä, miten esimerkiksi asumiseen, omaishoitoon, esteettömyyteen tai moniin mui-hin vanhojen ihmisten asioihin liittyvät toimet hoidetaan. Tämä selviää Valtaa vanhuus -kampan-jan tekemästä kyselystä, Vappu Taipale kertoo.

Asenteen on Taipaleesta muututtava, jotta vauhti paranee. Ei ihan helppo tehtävä, sen hän-

kin myöntää. – Vanha ihminen passivoituu parissa viikossa

sängyssä maaten, mutta virkistyy samassa ajas-sa. Väitöskirjatasolla on todistettu, että vanha kuntoutuu nopeasti: pienikin liikkuminen ja kaikenlainen harrastustoiminta pitävät ihmiset hyvinvoivina, Taipale muistuttaa.

Taipale ihmettelee sitä, että vaikka monet järjestöt ovat valmiita tuottamaan halvalla hy-vinvointia vanhuksille, kunnat eivät ymmärrä asiaa oikein.

– Kuntien kannattaisi koordinoida kunnolla vapaaehtoistyötä ja houkutella vapaaehtoisia mukaan kaikkien yhteiseksi hyväksi. Kysymys on kunnan päätöksistä. Valtio ei ole vaatinut, että vanhustyö pitäisi siirtää voittoa tavoitteleville yrityksille.

Ikäpolitiikka on mitä tyypillisintä kunnallis-politiikkaa, Taipale sanoo.

Aktiivisia osallistujia

Taipale uskoo vanhuspalveluiden kehittämisen hitauden johtuvan ikääntymiseen liittyvästä stigmasta, leimasta. Vanhuksia ei nähdä tai haluta nähdä.

– Vanhenemisesta ja ainakin vanhenemisen näkymisestä on tehty meidän yhteiskunnassa kielletty asia. Yhtään ryppyä tai harmaata hiusta ei saisi ilmestyä. Jo nelikymppisiä kehotetaan

on

>>>

>>>

22


23


˝Valtaosa vanhoista ihmisistä hoitaa omat asiansa itse. Monet ovat myös aktiivisia toimijoita, jotka pitävät yhteiskunnan rattaita pyörimässä˝

kamppailemaan vanhenemista vastaan. Vaikka nuoruuden ihannointi on läpäissyt

koko kulttuurin, tosiasia on, että yli 65-vuotiaita on Suomessa jo aika paljon, ainakin miljoona.

– Kyllä sen pitäisi alkaa jossakin näkyä. Meidän pitää vaatia, ottaa valtaa, Taipale sanoo.

Asennemuutosta tarvitaan myös siinä, miten ikäihmiset nähdään. Heistä puhutaan vain rahan-menona ja muiden apua tarvitsevina ihmisinä.

– Valtaosa vanhoista ihmisistä hoitaa omat asi-ansa itse. Monet ovat myös aktiivisia toimijoita, jotka pitävät yhteiskunnan rattaita pyörimässä, Jos ikäihmisiä ei olisi, miten kävisi esimerkiksi teatterin, kirjastojen tai matkanjärjestäjien, Tai-pale sanoo.

Kannattaa myös muistaa, että nuorikin van-henee: Vanhenemisen kysymykset eivät voi olla yksin ikääntyneiden kontolla.

– Valtaa vanhuus -projektissa herätellään ää-nestäjien ja kunnallisvaaliehdokkaiden lisäksi kaiken ikäisiä, jotta jokainen ottaisi vastuuta omasta vanhenemisestaan.

Vappu Taipaleen mukaan löytyy myös monia kun-tia, joissa vanhusten asiaan on herätty ajoissa. yksi esimerkki on Laitila. Siellä hyvää on ainakin se, että jo 2000-luvun alussa älyttiin perustaa Laitilan van-husneuvosto, joka on vanhus- ja eläkeläisjärjestöjen yhteistyöelin.

– Vanhusneuvostolla ei ole päätösvaltaa, mut-ta se seuraa, miten kunta hoitaa vanhusten asioita, entinen pitkäaikainen puheenjohtaja pentti isotupa sanoo.

neuvosto perustettiin samoihin aikoihin, kun Laitilassa päätettiin laatia vanhusstrategia.

Tässä työssä neuvosto ja kunta tekivät tiivistä yhteistyötä: määriteltiin tarpeet ja puutteet, kar-toitettiin resurssit ja päätettiin, mitä tehdään, jotta vanhusten asiat saadaan hyvälle tolalle.

– Strategiaa päivitetään kahden vuoden välein, isotupa sanoo. Strategian uusimmassa päivitykses-sä, jota käsitellään kaupungin elimissä tänä syksynä, painotetaan muun muassa ikäihmisten oikeutta saa-da neuvontapalveluja yhdeltä luukulta.

24


24


4

Oma Kalaämpäri -hanketta vetävä Aki Hirvonen on nähnyt, että niin nuoret kuin vanhat elpyvät, kun tarjolla on raitista ilmaa, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Tunnelman kruunaa, jos kala sattuu vielä nappaamaan.

Saalis ei ole ykkösasia

24


[keskeltä kenttää]

25


>>>

T e k s T i H E L E n A H y V ä r i n E n k u v a T ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?M

ikkeli

K alastusekspertti Aki Hirvosel-le mennyt kesä oli työntäyteistä aikaa, sillä hänen vastuullaan on Mikkelin Setlementin hankevas-taavana Oma kalaämpäri -hank-keen vetäminen. Haastattelua

edeltävänä päivänä Aki oli liikkeellä erityisnuor-ten kanssa, ja päivä oli sujunut loistavasti, vaikka etukäteissuunnitelmat menivätkin uusiksi.

– Tarkoitus oli lähteä yökalastusretkelle. Kova tuuli ja sade estivät kuitenkin vesille lähdön, ja käyttöön piti ottaa varaohjelma, Aki kertoo.

Aki kävi poikien kanssa tutustumassa kalas-tustarvikeliikkeeseen, jossa hän esitteli erilaisia uistimia ja kertoi niiden käyttötavoista.

– Kerroin myös, mitä kalaa milläkin välineellä voi saada. Tutustuimme muihinkin kalastusväli-neisiin, ja pojat ostivat taskurahoillaan tarvik-keita, joita he voivat käyttää, kun kalastelemme myöhemmin.

Päivän päätteeksi joukko pistäytyi Mikkelin satamassa jätskillä ja katselemassa veneitä ja laivoja.

– Pidettiin siis sellainen poikien ilta. Ohjelman ei todella tarvitse olla monimutkainen, jotta siitä olisi iloa, Aki toteaa.

Kolme vuotta sitten käynnistynyt Oma Kala-ämpäri -hanke on osoittautunut niin voimaan-nuttavaksi ja pidetyksi kuntoutusmuodoksi, että hanke sai tänä vuonna jatkoa. Nykyään hanketta hallinnoi Mikkelin Setlementti.

– Luonnossa liikkuminen, kalastaminen, sie-nestys ja marjastus tarjoavat erilaisissa elämän-tilanteissa oleville ihmisille elämyksiä. Samalla on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin, ja olen

huomannut, että nuotion äärellä syntyy juttu-hetkiä, jotka ovat vertaistukea parhaimmillaan, Aki kertoo.

Retket räätälöidään tapauskohtaisesti

Aki on saanut uusia kohderyhmiä asiakkaiksi ”pitämällä antennit pystyssä” ja esimerkiksi plä-räämällä puhelinluetteloa.

– Olen selvittänyt, onko hankkeessa mukana olevilla paikkakunnilla erityisnuorisoryhmiä tai muita hankkeen reunaehtoihin istuvia ryhmiä tai kohteita. Sitten olen soittanut löytämiini paikkoihin, kertonut hankkeestamme ja sopinut audienssin. Sen jälkeen yhteistyö on käynnisty-nyt, Aki kertoo.

Aki on tehnyt Oma Kalaämpäri -hankkeelle myös pr-työtä erilaisissa yleisötapahtumissa ja tilaisuuksissa, mikä on auttanut yhteistyötahojen löytymisessä mediassa saadun näkyvyyden lisäksi.

– Minulle soitetaan harva se päivä, että ehdit-kö tulla tekemään yhteistyötä meidänkin kanssa. Muutamien tahojen kanssa olemme tehneet yh-teistyösopimuksen, ja työskentely on tavallista järjestelmällisempää.

Yhteistyötahoilta saatu säännöllinen palaute on Akista tärkeää, koska se auttaa korjausliikkei-den tekemisessä ja toiminnan kehittämisessä.

– Yhteistyötahot ovat erilaisia. Toiminnan suunnittelussa on huomioitava myös alueelliset erot. Ristiina ja Pieksämäki esimerkiksi ovat ka-lastusmahdollisuuksiensa puolesta varsin erilai-sia, ja siksi retkipäivien sisältö tulee räätälöidä tapauskohtaisesti.

Aki järjestää kalastusretkien lisäksi myös eri tyyppisiä metsäretkiä, jotka ovat olleet opettavai-sia myös hänelle itselleen.

– Olen oppinut, ettei asiakkaille kannata läh-teä tuottamaan toista kertaa sellaisia elämyksiä tai toimintoja, jotka eivät heitä kiinnosta. Kaikki ryhmiä ei innosta esimerkiksi mustikoiden kerää-minen. Jos joku porukka nurisee, että täällä on liikaa itikoita ja marjoja liian vähän´, seuraavalla kerralla kokeillaan jotain muuta tekemistä.

Aki Hirvonenikä: 41 v.ammatti: Hankevastaava. Perhe: Tytär 9 v.Harrastukset: Kalastus sekä hirvimetsällä käyminen, joka on ensisijaisesti tyttären harrastus.Lempikala: Kaikki kalat lautasellaMieleisin kalastusmuoto: Vetouistelu erityisesti loka- , marras- ja joulukuussa ja lohenuistelut. Kaikki kalastusmuodot kiinnostavat.kaikkien aikojen kalansaaliini: nuotalla 350 kiloa muikkua kesällä 2011, vapavälinein 1,900kg:n ahven Saimaasta sekä samalla uistelureissulla 4 kilon ja 5 kilon järvilohet.Motto: ” Kalastus on kivaa, kun sen oikein oivaltaa…”

Saalis ei ole ykkösasia

26


>>> Nokipannukahvia nuotiolla

Ikäihmisiä kiinnostaa Akin mukaan marjamet-sässä käyminen, mutta heidän kohdallaan on huomioitava liikkumiseen liittyvät rajoitteet. Vanhempi väki on vietävä sellaiseen paikkaan, jossa kävelymatka marja-apajille ei ole liian pitkä.

– Monelle ikäihmiselle marjametsään pääsy ja nokipannukahvit tuovat mieleen vanhoja muis-toja. Olen kuullut useamman vanhan ihmisen toteavan onnellisena, ettei hän uskonut pääse-vänsä enää metsään.

Kalaämpäri -hankkeen suosikkilajiksi on osoittautunut pilkillä käyminen. Parasta sesonkia on kevät, jolloin aurinko saa ihmiset liikkeelle. Laji kiinnostaa yhtä paljon naisia ja miehiä, ja matkan varrella on siivilöitynyt joukko, joka läh-tee järvelle, vaikka pakkasmittari näyttäisi kuinka hurjia lukemia.

– Retket eivät toteudu aina sormia napsautta-malla, vaan suunnittelen retkiä usein pidemmän ajan. Hyödynnän maastokarttoja ja nykytekniik-kaa, kuten gps-tietoja, ja kuulostelen ja seuraan esimerkiksi kalastuskilpailujen tuloksia ja kilpai-lijoiden kokemuksia. Arvokasta tietoa saan myös metsästäjiltä, jotka tuntevat hyvin alueidensa maastot ja tietävät kunkin alueen tauko- ja tu-lentekopaikat.

Sateellakin on puolensa

Työskentely pitkäaikaistyöttömien, päihdekun-toutujien ja erityisnuorten kanssa ei ole pelkkää päivänpaistetta. Aina kalaa ei tule, mikä merkit-see Akin mukaan joillekin nuorille samaa kuin saisi turpiin.

– Yritän silloin opettaa, että tämä kuuluu kalas-tuksen luonteeseen, ja että kalat ovat olleet sillä kertaa meitä viekkaampia. Toisaalta saalis ei ole retkillämme se tärkein juttu. Hienointa on usein se, että saadaan olla luonnossa raittiissa ilmassa, syödä eväitä ja paistaa nuotiolla makkaraa. Ja vaikka vettä sataisi, siitäkin koetetaan kaivella esille positiivinen puoli, Aki kertoo.

Kun Aki käy lastenkodeissa, joissa moni ret-killä käyvistä erityisnuorista asuu, joku tulee ve-tämään aina hihasta, kertoo kulumisiaan ja kysyy, koska päästään seuraavalle retkelle.

– Olen tyytyväinen, jos pystyn antamaan nuo-rille myönteistä miehen mallia ja ehkä toimimaan vähän isähahmonakin, jota jotkut minusta etsi-vät. Toisaalta minun on oman jaksamiseni takia pidettävä yllä puskuria, ja onneksi nuorilla on tukenaan ammatti-ihmisiä.

Parhaita työstään saamiaan palautteita oli puhelinsoitto, jonka Aki sai erään kalaretkellä olleen erityisnuoren äidiltä.

– Äiti halusi tietää, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Ehdin jo hätääntyä, oliko joku asia klikannut. Sitten äiti kertoi, että kun hän oli men-nyt pyytämään poikaa iltapalalle, tämä nukkui jo sikeästi huoneessaan. Se oli ihme, sillä nuori oli niin levoton, että hän pystyi tavallisesti nukku-maan vain unilääkkeiden avulla.

Aki viihtyy luonnossa myös vapaa-ajallaan, ja hän rentoutuu parhaiten kalastelemalla yh-deksänvuotiaan tyttärensä kanssa. Tyttärestä on kehittynyt Akin ansiosta mestarillinen ka-lankäsittelijä, ja parivaljakko käy yhdessä myös hirvimetsällä.

– Tyttäreni innostui harrastuksesta kuunnel-lessaan kerran nuotiolla hirvimiehiä. Miehet esittelivät hänelle ampumansa vasan ja kysyivät, haluaisiko hän lähteä mukaan metsälle. Tytär halusi, ja siitä se lähti.

Mikkelin Setlementin Oma Kalaämpäri -hanketta rahoittavat Euroopan maaseudun kehittämisrahasto, ELy-keskus sekä Leader-ohjelma.

Hanketta toteutetaan Hirvensalmella, Kangasniemellä, Mäntyharjussa, pieksämäellä, puumalassa, ristiinassa ja Mikkelin maaseutualueilla.

Oma Kalaämpäri -hanke on suunnattu:- mielenterveys- ja päihdekuntoutujille- syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille- ikäihmisille- pitkäaikaistyöttömille- päihdekuntoutujille

...tärkeintä on...

Suomen Setlementtiliitto

Ahjolan kannatusyhdistys ryTampereAuralan Setlementti ryTurku Harjulan Setlementti ryLahtiHarjulan Setlementtisäätiö LahtiHyvinkään SetlementtiyhdistysHyvinkääHämeenlinnan setlementti ryHämeenlinnaJoensuun Setlementti ryjoensuuJyränkölän Setlementti ryHeinolaJyvälän setlementti ryjyväskylä Kainulan kannatusyhdistys ryKajaani Kalliolan kannatusyhdistys ryHelsinki Koskelan Setlementti ryäänekoski Kuopion setlementti Puijola ryKuopioKurikkalan Setlementti ryKurikkaSetlementti Kyröskoskela ryKyröskoskiLievestuoreen Setlementti ryLievestuore Linnalan Setlementti rySavonlinnaSetlementti Louhela ryjärvenpää Mikkelin Setlementti ryMikkeliSetlementtiyhdistys Naapuri ryTampereOmaPolku ryTampereOtsolan kannatusyhdistys rypori Oulun Seudun Setlementti ryOulu

Parkanon setlementti ryparkanoPohjois-Kymen setlementti ryKuusankoskiRientolan setlementti ryTampere Rovalan Setlementti ryrovaniemi Saukkolan Setlementti ryTampereToimelan setlementti ryHelsinkiToivola-Luotolan Setlementti ryKemiSetlementti Tunturila ryKemijärvi Setlementti ukonhattu ryLeppävirtaVaasan Setlementtiyhdistys ryVaasa Vaihtoehtoisen ammatillisen koulutuksen kannatusyhdistys Sovinto ryHelsinki

Setlementtinuorten piirijärjestöt

H ä M E E n p i i r i

Ahjolan kannatusyhdistys ryTampereHämeenlinnan setlementtiHämeenlinnaKyröskoskelan setlementtiKyröskoskiRientolan setlementtiTampereSaukkolan Setlementti ryTampereSiivikkalan Nuoret ryylöjärviSeinäjoen setlementtinuoret rySeinäjokiSetlementtiyhdistys Naapuri ryTampere OmaPolku ryTampereTorkku ryTampere

Vaasan Setlementtiyhdistyksen nuorisotyöVaasa

i T ä - S u O M E n p i i r i

enonkosken Linnalan Nuoret ryEnonkoskiKerimäen Linnalan Nuoret ryKerimäkiKulennoisten NuoretKulennoinenKuopion Setlementti Puijola ry/Puijolan NuoretKuopioLinnalan Nuoret rySavonlinna

K E S K i - S u O M E n p i i r i

Jyvälän Nuoret ryjyväskyläKoskelan Nuoret ryäänekoski Lievestuorelan Nuoret ryLievestuoreSiilinjärven Kansantanssijat rySiilinjärvi

K y M E n p i i r i

Kotkan-Toukolan NuoretKarhulan-ToukolanNuoret, Pyhtään-Toukolan NuoretVehka-Toukolan NuoretKotka

L A p i n p i i r i

Luotolan Nuoret ryKemiRovalan Nuoret ryrovaniemiTunturilan Nuoret ryKemijärvi

O u L u n p i i r i

Kainulan Nuoret ryKajaaniOulun Setlementtinuoret ryOuluSyötekylän Setlementtinuoret rySyöte

T u r u n j A p O r i n p i i r i

Auralan Kerhokeskus ryTurkuAuralan Kerhonjohtajat ryTurkuOtsolan Nuoret ryporiTurun Seudun TanssioppilaitosTurku

u u D E n M A A n p i i r i

Harjulan nuorisotyöLahtiJyränkölän Nuoret ryHeinolaKalliolan Nuoret ryHelsinkiKoivukylän SetlementtinuoretVantaaKorson Setlementtinuoret ryVantaaLouhelan Nuoret ryjärvenpääPajamäen Nuoret ryHelsinkiToiskun Nuoret ryHelsinki Vaihtoehtoisen ammatillisen koulutuksen kannatusyhdistys Sovinto ryHelsinki

[toimii]

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

Tilaa lehti. Nyt! Ole mukana liikkeessä! Yhteinen ääni tarvitsee tukesi. Tilaa Setlementti itselle, ystäville, työpaikalle, työkavereille, yhteistyökumppaneille, päättäjille… Setlementti – liike on ihmisen muotoinen on ajankohtainen lehti järjestötyön, erityisesti setlementtityön ympärillä puhuttavista aiheista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän lehden vuosikerta maksaa 25 euroa. Tilauksen voi tehdä sähköpostitse [email protected] tai täyttää tilauslomakkeen osoitteessa www.setlementti.fi/ lehtitilaus Setlementti-lehti, Läntinen Brahenkatu 2, 00510 Helsinki. Puhelin 010 837 5500.

Haluatko tutustua Setlementti-lehteen? Tilaa ilmainen näytenumero osoitteesta [email protected]

Documents

Setlementti-lehti 3-2012.pdf