HE 38/2003 vp

239135

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi Varustamolii-kelaitoksesta, Luotsausliikelaitoksesta ja Merenkulkulai-toksesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäviksi uudet lait Varustamoliikelaitoksesta, Luotsausliike-laitoksesta ja Merenkulkulaitoksesta. Näillä laeilla kumotaan merenkulkulaitoksesta an-nettu laki. Esitykseen liittyy erikseen edus-kunnalle annettava esitys luotsauslaiksi.

Esityksessä ehdotetaan, että nykyisestä Merenkulkulaitoksesta siirretään valtion lii-kelaitoksiksi varustamotoiminnot ja luotsaus. Perustettavaan Varustamoliikelaitokseen siir-tyisivät jäänmurto ja monitoimimurtajien kaupallinen toiminta, raskaiden väyläalusten operointi, eräiden merenmittaus- ja tutkimus-alusten hoito sekä yhteysalusliikenne erilli-senä tulosyksikkönä. Perustettavaan Luot-sausliikelaitokseen siirtyisivät alusten luotsa-ukset. Merenkulkulaitos toimisi edelleen tal-vimerenkulun avustamisesta, väylänpidosta, merikartoituksesta, meriliikenteen ohjaukses-ta ja luotsauksesta, yhteysalusliikennepalve-luista sekä alusturvallisuudesta ja merenku-lun tuki- ja tietopalveluista vastaavana viran-omaisena. Se hankkisi valtioneuvoston, lii-kenne- ja viestintäministeriön ja eduskunnan päätösten mukaiset merenkulun toimintaedel-lytysten ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tar-vittavat tuotteet ja palvelut perustettavilta lii-kelaitoksilta ja markkinoiden kehittymisen ja kilpailun avaamisen myötä myös toimialan yrityksiltä. Merenkulkulaitos tuottaisi itse

edelleen väylänpidon, merikartoituksen ja meriliikenteen ohjauksen tarvitsemia tuottei-ta ja palveluja.

Ehdotuksen mukaan Varustamoliikelaitos olisi valtion liikelaitoksista annetun lain mu-kainen valtion liikelaitos, joka toimisi liiken-ne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla ja olisi sen ohjauksessa. Varustamoliikelaitok-sen toimialana olisi vesiliikennettä palveleva toiminta tuottamalla pääasiassa jäänmurto-palveluja, monitoimialusten erikoispalveluja, väylänhoito- ja öljyntorjuntapalveluja sekä yhteysalusliikennepalveluja. Lisäksi se har-joittaisi alusten hoitopalvelu- ja rahtaustoi-mintaa.

Myös Luotsausliikelaitos olisi valtion liike-laitoksista annetun lain mukainen valtion lii-kelaitos, joka vastaisi luotsauspalvelujen tuottamisesta ja joka myös toimisi liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla ja sen ohjauksessa. Luotsausliikelaitoksen toimi-alana olisivat vesiliikenteen turvallisuutta ja toimintaedellytyksiä tukevat palvelut ja nii-den kehittäminen ensisijaisesti luotsauspalve-lujen ja niihin liittyvien muiden palvelujen ja tuotteiden avulla.

Esitys liittyy valtion vuoden 2004 talousar-

vioesitykseen. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

—————

HE 38/2003 vp

2

SISÄLLYSLUETTELO

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ .........................................................................1

SISÄLLYSLUETTELO ...........................................................................................................2

YLEISPERUSTELUT..............................................................................................................5 1. Johdanto .......................................................................................................................5 2. Nykytila.........................................................................................................................6

2.1. Merenkulkulaitos............................................................................................6 2.2. Merenkulkulaitosta koskeva lainsäädäntö ja nykykäytäntö ......................7 2.3. Talvimerenkulun avustamisen, luotsaustoiminnan ja yhteysalusliikenteen kansainvälinen kehitys .................................................................................................9 2.3.1. Talvimerenkulun avustaminen, väyläalusten toiminta ja merenmittaus ..9 Ruotsi .............................................................................................................................9 Tanska ............................................................................................................................9 Saksa ............................................................................................................................10 Viro ja Latvia ...............................................................................................................10 Venäjä ..........................................................................................................................10 Kanada .........................................................................................................................10 2.3.2. Luotsaustoiminta ja EU:n satamapalveludirektiivi...................................10 Ruotsi ...........................................................................................................................10 Norja.............................................................................................................................11 Tanska ..........................................................................................................................11 Saksa ............................................................................................................................11 Hollanti ........................................................................................................................11 Ranska..........................................................................................................................12 Iso-Britannia................................................................................................................12 EU:n satamapalveludirektiiviehdotus.........................................................................12 2.3.2. Yhteysalusliikenne ........................................................................................13 Ahvenanmaa ................................................................................................................13 Ruotsi ...........................................................................................................................13 Norja.............................................................................................................................13 2.4. Nykytilan arviointi........................................................................................13 Merenkulkulaitoksen yleinen kehittämissuunnan arviointi ......................................13 Toiminnan rahoitus ja henkilöresurssit .....................................................................14 Väylänpito, merikartoitus, meriliikenteen ohjaus ja alusturvallisuus.......................16 Talvimerenkulun avustaminen ja sen palvelutaso .....................................................17 Monitoimimurtajien kaupallinen toiminta .................................................................18 Väylänhoitoalukset ......................................................................................................19 Merenmittausalusten hoito- ja miehityspalvelut ........................................................20 Luotsaus .......................................................................................................................20 Yhteysalusliikenne .......................................................................................................22

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukse .............................................................22

HE 38/2003 vp

3

3.1. Tavoitteet t ja keinot niiden saavuttamiseksi .............................................22 3.2. Keskeiset ehdotukset ....................................................................................23 3.2.1. Varustamoliikelaitos.....................................................................................23 3.2.2. Luotsausliikelaitos ........................................................................................24 3.2.3. Merenkulkulaitos..........................................................................................25 Merenkulkulaitos viranomaisena ja asiantuntijana ..................................................25 Merenkulkulaitos tilaajana ja kilpailun avaaminen ..................................................26 Merenkulkulaitoksen ohjaus ja organisaatio .............................................................26

4. Esityksen vaikutukset ................................................................................................27 4.1. Yhteiskunta- ja liikennepoliittiset vaikutukset ..........................................27 Taloudellisen ja toiminnallisen tehokkuuden parantuminen ....................................27 Viranomaispäätöksenteko ja ohjaus ...........................................................................28 Sidosryhmät ja asiakkaat.............................................................................................28 Palvelu- ja laatutason varmistaminen ........................................................................28 Vaikutukset merikuljetusten kannalta ........................................................................29 Poikkeusoloihin varautuminen ...................................................................................30 4.2. Taloudelliset vaikutukset .............................................................................30 4.2.1. Varustamoliikelaitos.....................................................................................30 Perustettavalle liikelaitokselle osoitettava omaisuus..................................................30 Vaikutukset valtiontalouteen.......................................................................................31 4.2.2. Luotsausliikelaitos ........................................................................................32 Perustettavalle Luotsausliikelaitokselle osoitettava omaisuus...................................33 Vaikutukset valtion talouteen......................................................................................33 4.2.3. Merenkulkulaitos..........................................................................................34 Vaikutukset valtion talouteen......................................................................................34 4.3. Elinkeino- ja kilpailupoliittiset vaikutukset ...............................................35 4.3.1. Yleistä.............................................................................................................35 4.3.2. Varustamoliikelaitos.....................................................................................35 4.3.3. Luotsausliikelaitos ........................................................................................36 4.3.4. Merenkulkulaitos..........................................................................................36 4.4. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset ......................................................37 4.4.1. Yleistä.............................................................................................................37 4.4.2. Henkilöstön palvelussuhde ja muutosturva................................................37 4.4.3. Varustamoliikelaitos.....................................................................................38 4.4.4. Luotsausliikelaitos ........................................................................................39 4.4.5. Merenkulkulaitos..........................................................................................39 4.5. Ympäristövaikutukset ..................................................................................39 4.5.1. Varustamoliikelaitos.....................................................................................39 4.5.2. Luotsausliikelaitos ........................................................................................40 4.6. Vaikutukset aluekehityksen kannalta.........................................................40

5. Asian valmistelu .........................................................................................................41 5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto ......................................................................41 Liikenneministeriön työryhmä 1996 ...........................................................................41 Merenkulkulaitoksen kehittämishanke 1998 – 1999..................................................42 Liikenneministeriön ja Merenkulkulaitoksen liikelaitostamisselvitys 2000..............42

HE 38/2003 vp

4

Valmistelu vuosina 2001 - 2003 ..................................................................................43 5.2. Lausunnot......................................................................................................44

6. Esityksen vaikutukset muuhun lainsäädäntöön......................................................45

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT............................................................................46 1. Lakiehdotusten perustelut ........................................................................................46

1.1. Laki Varustamoliikelaitoksesta ...................................................................46 1.2. Laki Luotsausliikelaitoksesta.......................................................................48 1.3. Laki Merenkulkulaitoksesta ........................................................................50

2. Voimaantulo ...............................................................................................................53

LAKIEHDOTUKSET ............................................................................................................54 Varustamoliikelaitoksesta..........................................................................................54 Luotsausliikelaitoksesta .............................................................................................56 Merenkulkulaitoksesta...............................................................................................58

HE 38/2003 vp

5

YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Valtion harjoittamaa maksullista palvelu-tuotantoa alettiin siirtää 1980-luvun lopulla valtion budjettiohjauksesta liiketaloudellisin periaattein toimiviin liikelaitoksiin. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on 1990-luvulta alkaen toteutettu kaikkiaan kuu-si liikelaitostamista. Merenkulkulaitoksen liikelaitostamisesta tehtiin liikenne- ja vies-tintäministeriön johdolla ensimmäinen selvi-tys vuonna 1996. Tämän jälkeen asetettiin työryhmä valmistelemaan Merenkulkulaitok-sen liikelaitostamista. Työryhmä totesi työn edetessä, että liikelaitoksen perustaminen on liian suuri askel kerralla otettavaksi ja ryhtyi valmistelemaan esitystä nettobudjetointiin siirtymisestä. Työryhmän esityksen mukai-sesti Merenkulkulaitoksesta tehtiin nettobud-jetoitu virasto vuoden 1998 alusta. Sen toi-mintamenot rahoitetaan näin ollen maksutu-loilla, mutta myös talousarviomäärärahoilla. Merenkulkulaitos laskuttaa suoraan asiak-kailtaan luotsausmaksut ja muut säädetyt palvelumaksut sekä saa käyttöönsä monitoi-mimurtajien kaupallisten palveluiden myyn-nistä saatavat tulot. Tullin perimät jäänmur-ron ja väylänpidon kustannusten kattamiseksi tarkoitetut väylämaksutulot tuloutetaan Me-renkulkulaitokselle. Lisäksi laitoksen viran-omais- ja muita tehtäviä sekä investointeja rahoitetaan valtion talousarviosta. Yhteys-alusliikenne on rahoitettu tarkoitukseen osoi-tetuilla talousarviomäärärahoilla ja saaduilla lipputuloilla. Yhteysalusliikenteen avustami-seen erikseen osoitettu talousarviomääräraha on käytetty muun kuin Saaristomeren alueen yhteysalusliikenteen tukemiseen.

Vuonna 2000 valmistuneessa, liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta ja joh-dolla tehdyssä selvityksessä tutkittiin vaihto-ehtoisina liikelaitosmalleina koko Merenkul-kulaitoksesta muodostettavaa yhtenäistä lii-kelaitosta ja erikseen tilaajaviranomaisen ja tuotannon eriyttämistä, jossa kaikki laitoksen tuotannolliset toiminnot olisivat muodosta-neet yhden liikelaitoksen. Koko Merenkulku-laitoksesta muodostettava yhtenäinen liike-laitos todettiin kuitenkin ongelmalliseksi Me-

renkulkulaitoksen viranomaistehtävien laa-juuden vuoksi ja tilaajatuottaja -malli taas laitoksen toiminnan monialaisuuden vuoksi.

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti tä-män jälkeen Merenkulkulaitoksen vuoden 2002 tavoitteeksi valmistella laitoksen toi-minnan, talouden ja organisaatiorakenteen kehittämisestä toimintokohtaiset ehdotukset. Merenkulkulaitoksen keväällä 2002 tekemän ehdotuksen mukaan Merenkulkulaitos säilyy nettobudjetoituna virastona, jonka toiminnas-sa painotetaan merenkulun viranomaisen ja tilaajan tehtäviä. Tämän toteuttamiseksi, laa-jan kaupallisen toiminnan eriyttämiseksi vi-rastosta sekä palvelutuotannon tehokkuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi laitoksen palvelutuotanto ehdotettiin eriytettäväksi kolmeen perustettavaan liikelaitokseen. Me-renkulkulaitoksen ehdotus hyväksyttiin lii-kenne- ja viestintäministeriössä ja ministeri-ön ehdotus edelleen valtioneuvoston talous-poliittisessa ministerivaliokunnassa touko-kuussa 2002. Perustettaviksi esitetyt liikelai-tokset olivat varustamoliikelaitos, luotsaus-liikelaitos ja lauttaliikelaitos, johon liitettäi-siin myös Tieliikelaitoksen lauttavarustamo. Asian siirryttyä liikenne- ja viestintäministe-riölle jatkovalmisteluun helmikuussa 2003 ministeriö pyysi lausuntoja hallituksen esi-tyksestä laeiksi varustamoliikelaitokseksi, luotsausliikelaitokseksi, lauttaliikelaitokseksi ja merenkulkulaitokseksi. Lausunnoissa lä-hinnä henkilöstöjärjestöt vastustivat lauttalii-kelaitoksen muodostamisesta. Lisäksi halli-tusohjelmassa oleva Tieliikelaitoksen organi-saation kehittäminen on vielä avoin. Näin ol-len liikenne- ja viestintäministeriö päätti muuttaa esitystään siten, että lauttaliikelai-toksen perustamisesta luovutaan ja että Me-renkulkulaitoksen nykyiset yhteysalusliiken-nepalvelut siirrettäisiin varustamoliikelaitok-seen erilliseksi tulosyksiköksi.

Varustamoliikelaitos valtakunnallisena lii-kelaitoksena tuottaisi koko maassa tarvittavat jäänmurtopalvelut, vastaisi monitoimimurta-jien kaupallisesta toiminnasta, väyläalusten palvelujen tuottamisesta ja myynnistä sekä saariston yhteysalusliikennepalvelujen tuot-tamisesta. Lisäksi varustamo tuottaisi alusten

HE 38/2003 vp

6

hoito- ja rahtauspalveluja. Liikelaitokselle asetetaan myös velvoite tarjoutua öljyntor-juntatehtäviin.

Luotsausliikelaitos valtakunnallisena liike-laitoksena tuottaisi koko maassa tarvittavat luotsauspalvelut.

Merenkulkulaitoksella säilyisi tilaajan ja viranomaisen asema jäänmurrossa, väylä-aluspalveluissa ja yhteysalusliikenteessä.

Merenkulkulaitoksen kehittämisen tavoit-teena on selkiyttää laitoksen roolia ja toimin-taa eriyttämällä palvelutuotantoa, liikenteen harjoittamista ja kaupallista toimintaa viras-ton ja viranomaisen tehtävistä läpinäkyvyy-den ja neutraliteetin parantamiseksi sekä toimintojen kehittämiseksi. Samalla Meren-kulkulaitos keskittyy kauppamerenkulun toimintaedellytysten ja turvallisuuden ylläpi-toon ja kehittämiseen mahdollisimman alhai-sella maksurasituksella. Merenkulkulaitoksen rooli tulevaisuudessa painottuu entistä enemmän viranomaisen ja palvelujen tilaajan tehtäviin.

Lisäksi Merenkulkulaitos parantaisi myös oman väylänpito- ja merikartoituspalvelutuo-tantonsa tehokkuutta, taloudellisuutta ja kil-pailukykyä eriyttämällä se laitoksessa sisäi-sesti erillisiin organisaatioihin.

Asian valmistelussa ja talouspoliittisen mi-nisterivaliokunnan 12.8.2003 käsittelyssä on erityisesti otettu huomioon uudistuksen hen-kilöstöön ja alueelliseen kehitykseen kohdis-tuvat vaikutukset sekä monitoimimurtajien kaupallisen toiminnan järjestäminen seuraa-vasti:

Merenkulkulaitoksen uudistamisen tai lii-kelaitosten perustamisen perusperiaatteena on, että henkilöstö siirtyy tehtäviensä mukai-sesti perustettaviin liikelaitoksiin tai jää Me-renkulkulaitokseen. Henkilöstön palvelus-suhteen jatkuvuus, edut ja oikeudet turva-taan.

Merenkulkulaitosuudistusta on valmisteltu yhteistyössä Merenkulkulaitoksen henkilös-tön ja kaikkien henkilöstöjärjestöjen kanssa. Kaikkien henkilöstöjärjestöjen kanssa on myös sovittu henkilöstön muutosturvasta lai-toksen virka- ja työehtosopimusten osana se-kä lisäksi viiden henkilöstöjärjestön kanssa erillisessä henkilöstösopimuksessa.

Merenkulun aluepoliittiset vaikutukset on otettu painokkaasti huomioon: toiminnot ovat

alueellisia, koko maan kattavia, hinnoittelul-taan ja hinnoitteluperusteiltaan alueiden tasa-painoista kehitystä tukevia. Liikenne- ja vies-tintäministeriön tulosohjaus- ja liikelaitosoh-jausprosesseissa voidaan tulevaisuudessa oh-jata myös viraston ja liikelaitosten toiminto-jen alueellista sijoittumista.

Väylämaksulaki on rakennettu alueellisen tasapuolisuuden periaatteelle eikä uudistuk-sella kajota tähän lakiin. Myöskään yhteys-alusliikenteen perusteisiin uudistus ei kohdis-tu. Näillä asioilla on vahva aluepolitiikan ta-voitteita tukeva vaikutus.

Päätöksenteko mm. liikelaitoksen sijainti-paikasta kuuluu liikelaitoslain mukaan liike-laitoksen hallitukselle. Toiminnallisista läh-tökohdista on selkeästi ennakoitavissa, että varustamoliikelaitoksen osana toimiva yhte-ysalusyksikkö tulee sijaitsemaan Turussa. Varustamoliikelaitokselle siirrettävät jään-murtajat on nyt sijoitettu Helsingin Kataja-nokalle Helsingin kaupungilta vuokratulle sa-tama-alueelle. Sopimus on voimassa maalis-kuun loppuun 2005 saakka. Luonnollista on, että Varustamoliikelaitos kilpailuttaa jään-murtajien sijoitussatamasopimuksen. Siinä yhteydessä sijoituspaikka tulee arvioitavaksi uudelleen. Sijoituspaikkaa päätettäessä Va-rustamoliikelaitos neuvottelee henkilöstönsä kanssa. Järjestöjen kanssa allekirjoitettu hen-kilöstösopimus ei sisällä sopimusta uudesta alueellistamisesta. Liikenne- ja viestintämi-nisteriö on sitoutunut tulos- ja liikelaitosoh-jausprosessien avulla jatkossa huolehtimaan siitä, että Merenkulkulaitoksen ja perustetta-vien liikelaitosten toimintojen ja erityisesti jäänmurtajien osalta alueellistamismahdolli-suudet selvitetään, ja että valittavat ratkaisut saatetaan etukäteen alueellisen koordinaation työryhmän käsittelyyn.

Monitoimimurtajien kaupalliset sopimukset on tarkoitus siirtää Varustamoliikelaitokselle.

2. Nykyt i la

2.1. Merenkulkulaitos

Merenkulkulaitos on liikenne- ja viestintä-ministeriön hallinnonalalla toimiva tulosoh-jattu valtion virasto, joka vuodesta 1998 läh-tien on toiminut kokonaan nettobudjetoituna virastona. Viraston toiminnasta on väylä-

HE 38/2003 vp

7

maksutuloilla katettu jäänmurron ja kauppa-merenkulun väylänpidon menot, luotsaus-maksuilla kerättävillä tuloilla luotsaustoi-minnan menot sekä talousarviomäärärahoilla ja muilla maksullisen toiminnan ja liiketoi-minnan tuloilla muu väylänpito ja yhteys-alusliikenne sekä viranomaistoiminnot. Suu-ret talvimerenkulkuun ja väylänpitoon liitty-vät kehittämisinvestoinnit on rahoitettu talo-usarvion määrärahoilla.

Merenkulkulaitos vastaa valtion vastuulla olevien vesiväylien hoidosta ja kehittämises-tä, merikartoituksesta, meriliikenteen ohjauk-sesta sekä jäänmurto- ja luotsaustoiminnasta. Lisäksi Merenkulkulaitos vastaa saariston yhteysalusliikenteestä sekä alusturvallisuu-teen kuuluvista viranomaistehtävistä.

Ylläpidettävien kauppamerenkulun väylien pituus on 5614 km ja muiden julkisten väyli-en 10160 km. Talvikauden liikenne pyritään varmistamaan 23 talvisatamaan. Saimaan sy-väväylät pidetään auki myös talvikaudella. Lisäksi ylläpidetään valmiusvelvoitteeseen perustuen valmiusväylästöä yhteistoiminnas-sa puolustusvoimien kanssa. Ylläpidettäviä yhteysalusliikennereittejä on 14, joista 10 hoidetaan valtion aluksin ja neljä aikarahda-tuin aluksin.

2.2. Merenkulkulaitosta koskeva lainsää-

däntö ja nykykäytäntö

Merenkulkulaitoksen tehtävät on lueteltu Merenkulkulaitoksesta annetussa laissa (13/1990) ja Merenkulkulaitoksesta annetus-sa asetuksessa (1249 /1997). Merenkulkulai-toksen tehtäviksi on laissa määritelty mm. seurata merenkulun ja muun vesiliikenteen ja niihin liittyvien elinkeinojen kehitystä sekä ryhtyä asianomaisen ministeriön asettamien tavoitteiden mukaisesti merenkulkua ja muu-ta vesiliikennettä edistäviin, turvaaviin ja jär-jestäviin toimenpiteisiin. Merenkulkulaitok-sen tulee suorittaa ne selvitys-, kokeilu-, seu-ranta- ja suunnittelutoimeksiannot, jotka asi-anomainen ministeriö laitokselle antaa, sekä lisäksi huolehtia niistä tehtävistä ja toimek-siannoista, jotka sille erikseen säädetään tai määrätään. Lisäksi asetuksessa on erikseen määritelty tarkemmin Merenkulkulaitoksen tehtävät, jotka ovat jäänmurto-, luotsaus-, lii-kenteenohjaus-, väylä-, merikartoitus-, kana-

va-, piensatama- ja aluspalvelut sekä muu laitoksen toimialaan kuuluvaa toiminta kuten yhteysalusliikenne. Lisäksi Merenkulkulaitos pitää alusrekisteriä ja hoitaa aluskiinnitysasi-oita sekä huolehtii turvallisuusradioviestin-nästä. Merenkulkulaitoksen tehtävänä on myös huolehtia alusturvallisuudesta ja venei-lyn turvallisuudesta sekä niiden valvonnasta. Merenkulkulaitos huolehtii myös laitoksen tehtäviin liittyvästä kansainvälisestä yhteis-työstä.

Talvimerenkulun avustamisen palvelutaso määritellään liikenne- ja viestintäministeriön ja Merenkulkulaitoksen välisessä tulossopi-muksessa. Palvelutason määrittelyssä käyte-tään kahta mittaria, avustettavien alusten odotusaikaa sekä vuoden aikana ilman odo-tusta läpipäässeiden alusten määrää kuvaavaa prosenttia. Avustettavien alusten odotusaika ei keskimäärin saa ylittää neljää tuntia ja il-man odotusta läpipäässeiden alusten osuus liikennerajoitusten aikana tulee olla välillä 90 - 95 prosenttia koko liikenteestä. Talvime-renkulun avustaminen rahoitetaan väylämak-sulla, joka on erillislakiin perustuva netto-budjetoitu maksu.

Luotsinkäyttövelvollisuudesta Suomen ve-sialueella ja Saimaan kanavan vuokra-alueella ja luotsaustoiminnan harjoittamisesta Suomessa säädetään luotsauslaissa (90/1998) ja -asetuksessa (92/1998) sekä näissä olevien valtuussäännösten nojalla annetuissa Meren-kulkulaitoksen määräyksissä ja ohjeissa. Li-säksi merilaissa (674/1994) ja vahingonkor-vauslaissa (412/1974) on luotsausta koskevia säännöksiä. Luotsauspalvelujen tuottamista koskevat säännökset ovat Merenkulkulaitok-sesta annetussa asetuksessa ja Merenkulku-laitoksen työjärjestyksessä.

Luotsaustoiminnan palvelutasovelvoitteet ja palvelutaso määritellään liikenne- ja vies-tintäministeriön ja Merenkulkulaitoksen väli-sessä tulossopimuksessa. Palvelutason mää-rittelyssä käytetään mittarina luotsauksen odotusaikaa, joka vuonna 2003 ei saa ylittää kahta tuntia. Luotsaustaksa on määrätty lii-kenne- ja viestintäministeriön asetuksessa Merenkulkulaitoksen maksullisista suoritteis-ta (1199/2001) valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla. Luotsaus on asetuksen mukaan valtion maksuperustelain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu maksullinen julkisoi-

HE 38/2003 vp

8

keudellinen suorite, josta Merenkululaitos perii maksutaulukon mukaiset kiinteät mak-sut.

Luotsinkäyttövelvollisuudesta on säädetty luotsauslaissa ja se on määritelty tarkemmin luotsausasetuksessa. Luotsattavat väylät ja luotsausmatkat on määritelty Merenkulkulai-toksen päätöksessä. Luotsinkäytön tarkoituk-sena on lain mukaan alusliikenteen turvalli-suuden edistäminen ja alusliikenteestä ympä-ristölle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Luotsinkäytön katsotaan pienentävän onnet-tomuusriskiä vaikeakulkuisilla väylillä ja vaikeissa jääolosuhteissa. Luotsin käyttöä koskeva vaatimus perustuu aluksen lastin vaarallisuuteen tai aluksen kokoon. Lisäksi vieraan valtion aluksen luotsinkäyttövelvolli-suus perustuu luotsauslain määräyksiin. Luotsinkäyttövelvollisuudesta on asetuksen mukaan vapautettu alukset, joiden päälliköllä on Merenkulkulaitoksen myöntämä linjaluot-sinkirja aluksen käyttämälle väylälle. Linja-luotsinkirja myönnetään asetuksessa ja Me-renkulkulaitoksen määräyksissä säädetyillä perusteilla. Linjaluotsin tutkinto suoritetaan ja hyväksytään asianomaisessa merenkulku-piirissä. Merenkulkulaitos voi lisäksi hake-muksesta myöntää aluskohtaisen vapautuk-sen luotsinkäyttövelvollisuudesta sellaiselle alukselle, jonka päälliköllä on pitkäaikainen kokemus liikenteestä Suomen sisäisillä alue-vesillä tai Saimaan vesialueella. Vapautus voidaan myöntää joko määrätyille tai kaikille aluksen käyttämille väylille. Luotsauslain-säädännössä säädetyn luotsinkäyttövelvolli-suuden lisäksi aluksen päällikön on merilain mukaan kutsuttava luotsi, milloin se aluksen turvallisuuden vuoksi on tarpeen.

Luotsauslain mukaan Merenkulkulaitos huolehtii luotsauksen järjestämisestä ja val-voo luotsaustoimintaa. Satama-alueella luot-sausta saavat harjoittaa lisäksi satamahallin-non tehtävään hyväksymät henkilöt. Käytän-nössä luotsauksia tekevät pääasiassa valtion luotsit ja luotsaustoiminnan voidaan katsoa olevan valtion monopoli. Merenkulkulaitok-sesta annetun asetuksen 1§:ssä on määritelty Merenkulkulaitoksen tehtäväksi tuottaa luot-sauspalveluja. Asetuksen 4§:n mukaan me-renkulkupiirille kuuluvat toimialueellaan luotsausta koskevat asiat siten kuin niistä Merenkulkulaitoksen työjärjestyksessä tar-

kemmin säädetään. Luotsauspalvelujen tuot-tamisen lisäksi merenkulkupiirien tehtäviin kuuluvat merenkulkupiirin palveluksessa olevien luotsien ohjauskirjojen myöntämi-seen liittyvät kirjalliset kuulustelut, tutkinto-ajot ja ohjauskirjojen myöntäminen sekä lin-jaluotsinkirjojen myöntämiseen liittyvät tut-kinnot.

Luotsin tehtävät ja oikeus kieltäytyä luot-sauksesta on määritelty luotsauslaissa. Luot-sausasetuksessa on säännökset luotsin oike-uksista ja velvollisuuksista sekä luotsin ohja-uskirjan myöntämisestä. Luotsaustoiminnas-sa noudatetaan lisäksi Merenkulkulaitoksen antamaa luotsausohjetta ja piirikohtaisia py-syväismääräyksiä ja ohjeita.

Aluehallinnossa merenkulkupiireillä on merkittävä yhteistyötehtävä alueiden kehit-tämisestä annetun lain (1135/1993) mukai-sesti alueiden kehittämissuunnitelmien ja -ohjelmien valmistelussa aluekehitysviran-omaisina toimivien maakuntien liittojen sekä rakennerahastojen kansallisesta hallinnosta annetun lain (1353/1999) mukaisen maakun-nan yhteistyöryhmän kanssa. Maankäytön suunnittelussa Merenkulkulaitos toimii yh-teistyössä kuntien ja aluehallintoviranomais-ten kanssa.

Merenkulkulaitoksen siirryttyä nettobudje-tointiin alettiin saariston yhteysalusliiken-teessä käyttää tulosmittareita, joiden tarkoi-tuksena on kuvata toiminnan tehokkuutta se-kä toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuut-ta. Toiminnan tehokkuuden mittarina on pi-detty aluskohtaista ajotuntikustannusta sekä kustannusta kuljetettua matkustajaa kohti. Toiminnan vaikuttavuuden tunnuslukuna on käytetty lukua, joka syntyy, kun yhteysalus-liikenteen kustannukset jaetaan saaristossa vakituisesti asuvien henkilöiden kesken.

Saariston yhteysalusliikenteelle ei ole var-sinaista palvelutasotavoitetta, vaan toimintaa ohjaa laki saariston kehityksen edistämisestä (494/1981) sekä valtioneuvoston päätös saa-ristokunnista ja kuntien saaristo-osista (VNp 1175/1999). Käytännössä on lähes jokaiseen pysyvästi asuttuun saareen järjestetty yhteys-alusliikenne, mikäli sinne ei johda yleistä tai yksityistä tietä. Merenkulkulaitoksen ylläpi-tämä saariston yhteysalusliikenne on keskit-tynyt Saaristomerelle. Suomen muilla saaris-toalueilla, missä yhteysalusliikennettä esiin-

HE 38/2003 vp

9

tyy, on sitä tuettu erillisellä talousarviomää-rärahalla VNp 371/2001 mukaisesti. Tukea on koordinoinut Saaristomeren merenkulku-piiri. Liikenteen palvelutason laadusta ja määrästä ei ole erillistä määritelmää, vaan toiminta on pitkälti resurssiohjattu. Liiken-nepalvelut ovat saaristossa pysyvästi asuville henkilöille maksuttomia. Muilta peritään lii-kenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädettävä kuljetusmaksu. Maksuilla rahoi-tettava osuus kokonaiskustannuksista on noin 10 prosenttia.

Laitokselle kuuluvia viranomaistehtäviä ovat väylänpitoon liittyvät vesiliikennepää-tökset, väyliä koskeva edunvalvonta ja väy-läpäätökset, talvimerenkulun avustamiseen liittyvät liikennerajoituspäätökset ja eriva-paudet, alusten tarkistukset ja jääluokkatodis-tukset, luotsaukseen liittyvät luotsinkäyttö-vapautukset, luotsien pätevyyskirjat ja ohja-uskirjat, alusturvallisuuteen liittyvät alusten tarkastukset ja katsastukset, laivaväen päte-vyyskirjat, merimieskatselmukset ja rekiste-rien ylläpito sekä merenkulun tukiin liittyvät väylämaksualennukset, valtiontuet ja lästi-maksut sekä merenkulun viralliset tilastot ja rekisterit. Lisäksi Merenkulkulaitos on alue-valvontalaissa mainittu muu aluevalvontavi-ranomainen ja meripelastuslaissa mainittu muu meripelastusviranomainen.

2.3. Talvimerenkulun avustamisen, luot-

saustoiminnan ja yhteysalusliikenteen kansainvälinen kehitys

2.3.1. Talvimerenkulun avustaminen, väy-läalusten toiminta ja merenmittaus

Talvimerenkulun avustaminen, väyläalus-ten toiminta ja merenmittaus on toteutettu länsimaissa eri tavoin. Jäänmurtajia on Itä-meren alueella Ruotsilla, Tanskalla, Venäjäl-lä, Virolla, Latvialla ja Saksalla.

Ruotsi

Ruotsissa jäänmurtajat ovat olleet pääasias-sa vuoteen 2000 saakka valtion omistamia ja rahoittamia. Poikkeuksen tähän tekee jään-murtaja Oden, jonka rahoitti Ruotsin metsä-teollisuus ja Ruotsin Merenkulkulaitos (Sjö-fartsverket) on rahdannut aluksen käyttöönsä

pitkäaikaisella rahtaussopimuksella. Vuoden 2000 jälkeen on Ruotsiin hankittu kolme pie-nempää, etupäässä Etelä-Ruotsin talvimeren-kulun avustamiseen tarkoitettua monitoi-mialusta, joiden rahoittaja on yksityinen va-rustamo Norjassa. Vuoden 2000 jälkeen on Ruotsissa tapahtunut myös muutos alusten henkilöstön kohdalla. Aikaisemmin jäänmur-tajapäällystö oli Ruotsin merivoimien henki-lökuntaa ja muu henkilökunta varusmiehiä. Muutoksessa kaikki alukset miehitettiin sivii-lihenkilöstöllä ja alusten henkilöstöhallinnon hoitaa yksityinen varustamo. Merivoimien henkilökunta sai siirtyä yksityisen varusta-mon palvelukseen, osa siirtyi eläkkeelle ja osalle järjestyi tehtäviä joko Ruotsin meren-kulkulaitoksessa tai Ruotsin puolustusvoi-missa. Jäänmurtotoiminta rahoitetaan Ruot-sissa samoin kuin Suomessa eli siten, että kustannukset katetaan kauppamerenkululta perittävillä väylämaksuilla.

Ruotsilla on käytössä kaksi suurta väy-lä/työalusta, jotka vastaavat koko Ruotsin rannikon väylänhoitotehtävistä. Niiden ope-rointi on Ruotsin Merenkulkulaitoksen väy-länpidon tuotannosta vastaavan yksikön vas-tuulla. Yksikkö tilaa väyläalukset Ruotsin Merenkulkulaitoksen varustamolta, joka vas-taa alusten miehityksestä ja teknisestä ylläpi-dosta.

Merenmittausalusten käyttö perustuu sa-maan toimintatapaan kuin väyläalustenkin ja merenmittausyksikkö tilaa Merenkulkulai-toksen varustamolta merenmittausalusten mittauskapasiteettia tarpeen mukaan. Ruotsin Merenkulkulaitoksen varustamo on myös myynyt merenmittausalusten kapasiteettia ulkopuolelle ja vuonna 2001 esimerkiksi Liettuassa sijaitsevan Klaipedan sataman alueen merenmittauksen teki ruotsalainen merenmittausalus.

Tanska

Tanskassa alukset ovat merivoimien mie-hittämiä ja operoimia sekä kuuluvat Tanskan merivoimiin kuuluvalle yksikölle. Jäänmurta-jatoiminta rahoitetaan puolustusvoimien bud-jetista. Tanskan jäänmurtajien käyttö on ollut koko 90-luvun hyvin vähäistä leutojen talvi-en vuoksi. Tanskan laivasto huolehtii me-renmittauksesta (Farvandsvaesenet) omalla

HE 38/2003 vp

10

kalustollaan sekä Tanskan että Grönlannin ympäristössä. Saksa

Suomella ja Saksalla on pitkät perinteet yh-teistoiminnasta talvimerenkulun avustami-sessa. Saksa rahoitti jäänmurtaja Hansen hankinnan vuonna 1966 ja alus oli Suomen Merenkulkulaitoksen hoidossa ja käytössä aina vuoteen 1997 saakka. Tuolloin hoitoso-pimus purkautui, ja saksalainen osapuoli myi aluksen muuhun tarkoitukseen. Saksa on myöhemmin hankkinut oman aluksen, joka toimii jäänmurtajana ja ympäristönsuojelu-aluksena. Alus toimii talvella pääasiassa Poh-jois-Saksassa, Kielin lahdella ja avovesiaika-na alus on Pohjanmeren puolella ympäristön-suojeluvalmiudessa. Aluksen käytöstä ja ope-roinnista vastaa Saksan liikenneministeriö. Saksassa merenmittauksesta huolehtii sikä-läinen merikarttalaitos (Bundesamt für See-schiffahrt und Hydrographie), jolla on omaa merenmittauskalustoa. Viro ja Latvia

Suomi myi vuosina 1993 ja 1994 kaksi jäänmurtajaa Baltian maihin, jäänmurtaja Tarmon Viroon ja jäänmurtaja Varman Lat-viaan. Aluksia on käytetty hyvin vähän jäänmurtotehtäviin osittain siitä syystä, että koko 90-luvun talvet ovat olleet leutoja. Jäänmurtajien operoinnista vastaa molem-missa maissa kansallinen merenkulkulaitos ja kustannukset katetaan kauppamerenkululta perittävillä väylä- ja satamamaksuilla. Me-renmittaus kuuluu näiden maiden merikartta-laitoksille, joilla on omaa kalustoa, mutta myös ulkopuolista mittausta on käytetty, mm. ruotsalaiset sekä tanskalaiset ovat teh-neet heille mittauksia. Venäjä

Venäjän merihallinto vastaa jäänmurrosta koko valtakunnan alueella. Merihallinto on Suomenlahdella valtuuttanut Pietarin sata-man merihallinnon vastaamaan jäänmurrosta Suomenlahden alueella. Pietarin satamahal-linnolla on käytössään kolme avomerimurta-jaa sekä viisi satama-alueella toimivaa mur-

tajaa. Lisäksi Suomenlahdella toimii Vysots-kin satamassa yksityisellä rahoituksella han-kittu vanha suomalainen jäänmurtaja Karhu. Pietarin sataman merihallinto perii aluksilta jäämaksua, jolla kustannetaan jäänmurtotoi-mintaa Itäisen Suomenlahden alueella. Venä-jän merihallinnolla on suunnitelmia uudistaa jäänmurtotoimintaa tilaaja-tuottajamallin pohjalle. Merikarttalaitos, joka on laivaston alainen, suorittaa Itämeren ja Barentsinmeren merenmittaukset. Kanada

Kanadassa jäänmurtajat toimivat alueellis-ten hallintoyksiköiden alaisuudessa ja toi-minnasta vastaa Kanadan rannikkovartiosto, joka omistaa, miehittää ja operoi aluksia. Kanadan merikarttalaitos huolehtii meren-mittauksesta omalla kalustollaan tai ulkois-tamalla osan mittauksista.

2.3.2. Luotsaustoiminta ja EU:n satama-palveludirektiivi

Ruotsi

Luotsaustoiminta Ruotsissa on merenkul-kulaitoksen vastuulla. Merenkulkulaitos on jaettu sisäisesti tilaajaan ja tuotantoon. Luot-saus on osa tuotantoa. Ruotsissa luotsaukses-ta säädetään vuonna 1982 annetulla luot-sausasetuksella sekä vuonna 2000 annetuilla merenkulkulaitoksen luotsausmääräyksillä, joita sovelletaan luotsaukseen Ruotsin alue-vesillä. Määräyksissä on määritelty mm. luotsattavat väylät ja luotsausmatkat, luotsin otto- ja jättöpaikat, luotsitilausajat ja -paikat ja poikkeukset luotsinkäyttövelvollisuuteen. Luotsinkäyttövelvollisuus riippuu alustyypis-tä ja lastista ja vaihtelee alueittain. Vain val-tion luotsit saavat luotsata Ruotsin aluevesil-lä.

Luotsausmaksujärjestelmä uudistettiin vuonna 2000 tavoitteena lisätä maksun kus-tannusvastaavuutta. Taksa on valtakunnalli-nen ja siinä on pyritty huomioimaan "käyttäjä maksaa -periaate" sekä liikenne- ja aluepo-liittiset tavoitteet. Luotsausmaksun perustee-na on luotsaukseen käytetty aika. Luotsaus-taksan uudistuksen yhteydessä luotsien työ-aikasäännöksiä muutettiin niin, että työai-

HE 38/2003 vp

11

kaan sisältyy vuosittain 18 työpäivää sisältä-vä jousto-osa, jota käytetään liikennehuippu-jen hoitamiseen, koulutukseen ja sairaslomi-en sijaisuuksiin. Samalla luotsien virkojen määrää vähennettiin ja luotsien eläkeikä las-kettiin 65- vuodesta 60-vuoteen.

Norja

Norjassa luotsaustoiminnasta vastaa Kalas-tusministeriön alainen Kystverket. Luotsaus-toiminta rahoitetaan kokonaisuudessaan asi-akkailta perittävillä maksuilla.

Norjassa on käytössä järjestelmä, jonka mukaan luotsauksen valmiusmaksua peritään kaikilta aluksilta, joiden bruttovetoisuus on yli 500 grt, riippumatta siitä käyttävätkö ne luotsia vai eivät. Myös luotsinkäytöstä va-pautetut alukset maksavat valmiusmaksun, joka perustuu aluksen kokoon ja käytettävän väylän luotsausmatkan pituuteen. Varsinai-nen luotsausmaksu on aikaperusteinen. Mi-nimiveloitus on kolmen tunnin maksu.

Kystverketin toimintaa ollaan kehittämässä niin, että viranomaistoiminta ja tuotanto eriytettäisiin toisistaan. Luotsauksen kustan-nustehokkuutta pyritään kehittämään mm. luotsinkäyttövelvollisuutta ja luotsinkäyttö-vapautuksia uudelleen arvioimalla, kehittä-mällä hinnoittelua kustannusperusteiseen ja ympäristönsuojelunäkökohdat huomioon ot-tavaan suuntaan, tehostamalla luotsinvälitys-tä ja talous- ja hallintopalveluja sekä selvit-tämällä mahdollisuudet ottaa käyttöön meri-liikennekeskuksista suoritettava kaukoluot-saus.

Tanska

Tanskassa luotsausta hoitaa Farvandvaese-net (väylälaitos) puolustusministeriön alai-suudessa. Ministeriö valvoo luotsaustoimin-taa ja määrittelee luotsausalueet, luotsiasemi-en määrän ja luotsien määrän. Luotsaus on pakollista kaikille vaarallisia aineita kuljetta-ville aluksille sekä käytettäessä hinaajaa. Tanskalaiset luotsit ovat yksityisoikeudelli-sessa työsuhteessa Statens Lodsvaesenet – nimiseen valtion luotsauslaitokseen. Luotsit hoitavat lähinnä satamien liikennettä, joskin on mahdollista käyttää niin sanottuja reitti-luotseja Tanskan salmissa. Ministeriö määrit-

telee luotsaustaksat, jotka perustuvat aluksen pituuteen, leveyteen, syväykseen, luotsattuun matkaan ja käytettyyn aikaan. Toiminta ra-hoitetaan kokonaan luotsausmaksuilla.

Saksa

Saksassa luotsaus on pakollista kaikille vaarallista lastia kuljettaville aluksille sekä ulkomaan liikenteen aluksille, jotka ovat yli 1000 grt. Luotsausta hoitavat luotsien muo-dostamat julkisoikeudelliset, alueelliset jär-jestöt, "Lotsenbruderschaftit". Käytännössä osuuskunnat ovat monopoliasemassa. Lii-kenneministeriö valvoo luotsausta ja määrää valtakunnallisen luotsaustaksan Lotsenbru-derschaftin kanssa neuvoteltuaan. Maksut määritellään siten, että ne kattavat luotsien palkkakustannukset ja hallintohenkilöstön kulut. Luotsikuljetuksiin käytetty aluskalusto on valtion omaisuutta ja kaluston käyttökus-tannukset maksaa valtio. Valtio myös palk-kaa luotsialusten miehistön. Luotsien työvuo-rot on pääsääntöisesti järjestetty niin, että luotsit ovat neljä kuukautta työssä ja yhden kuukauden vapaalla. Hollanti

Hollannissa luotsaustoiminta yksityistettiin vuonna 1988. Luotsit omistavat alueelliset yritykset, joita on neljä. Luotsiyritykset omistavat yhdessä yhtiön, joka johtaa toimin-taa ja hallintoa sekä omistaa luotsiveneet ja palkkaa tukihenkilöstön. Luotsaustaksat mää-rittelee liikenneministeriö. Luotsinkäyttövel-vollisuus perustuu aluksen kokoon ja lastin turvallisuuteen. Luotsaustoiminnasta vastaa-vat yritykset ovat monopoliasemassa.

Luotsaustoimintaa on kuitenkin tarkoitus uudistaa niin, että luotsausta voisi tarjota useampi organisaatio kilpailutilanteessa. Riippumattomalla organisaatiolla olisi val-tuudet hoitaa laatukontrolli ja kansalliset vi-ranomaiset määrittelisivät palvelun laatu- ja turvallisuustason ja paikalliset viranomaiset luotsinkäyttövelvollisuuden niin, että vaadit-tu laatu- ja turvallisuustaso täyttyy.

Uudistukseen liittyen palvelutasoihin ol-laan esittämässä muutoksia niin, että luotsin-käyttövelvollisuuden ja -vapautuksen väli-muotona otettaisiin käyttöön maalta tapahtu-

HE 38/2003 vp

12

va luotsaus ja luotsinkäyttövelvollisuutta määriteltäessä otettaisiin huomioon muutkin aluksen ominaisuudet kuin koko sekä paikal-liset olosuhteet. Lisäksi luotsausmaksuja ke-hitettäisiin niin, että ne olisivat voimak-kaammin yhteydessä tarjottuun palveluun ja sen aiheuttamiin kustannuksiin.

Ranska

Ranskassa luotsaustoimintaa valvoo liiken-neministeriö ja paikallishallintoviranomaiset (maaherrat). Luotsaustoiminta perustuu lain-säädäntöön ja paikallishallintoviranomaisten antamiin alueellisiin säännöksiin. Luotsaus-organisaation muodostaa 27 luotsiasemaa. Luotsin oikeus suorittaa luotsauksia perustuu luotsiaseman antamaan valtuutukseen ja on käytännössä luotsausvaltuutuksen saaneiden luotsien monopoli. Iso-Britannia

Luotsaustoiminta Iso-Britanniassa siirtyi Trinity Houselta satamien vastuulle luotsaus-lainsäädännön uudistamisen yhteydessä vuonna 1987. Luotsausalueita on kuusi ja niissä on yhteensä 127 satamaa. Satamat ovat luotsausviranomaisia ja antavat satamakoh-taiset määräykset luotsinkäyttövelvollisuu-desta, joka perustuu aluksen kokoon. Luotsit ovat joko satamien palveluksessa tai toimivat yksityisyrittäjinä. EU:n satamapalveludirektiiviehdotus

Satamapalveludirektiiviehdotus jättää jä-senmaille paljon harkintavaltaa luotsaustoi-minnan järjestämisessä. Direktiivin valmiste-lutyön yhteydessä neuvoston merenkulkutyö-ryhmässä Suomi kannatti satamien tulo-väylillä tehtävän väyläluotsauksen jättämistä direktiivin ulkopuolelle. Perusteluina ilmoi-tettiin Suomen rannikon erityispiirteet (vai-keat väylät, talviolosuhteet) ja siihen liittyvät meriturvallisuussyyt. Suomen kannasta huo-limatta väyläluotsaus tuli mukaan neuvoston päätökseen. Sen sijaan Suomen ja eräiden muiden jäsenmaiden luotsaukseen liittyvät tarpeet otettiin käsittelyssä hyvin huomioon. Puheenjohtajan tekstiehdotukseen sisällytet-tiin uusi luotsausta koskeva artikla, jonka

mukaan varsinaisten luotsauspalvelujen osal-ta jäsenvaltiot voivat 6. artiklan mukaisesti asettaa luvan myöntämiselle meriturvallisuu-den ja julkisen palvelun vaatimusten osalta erityisen tiukat ehdot.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös todeta, että luotsaus on pakollista ja määrätä palvelun järjestämiselle turvallisuuden ja jul-kisen palvelun vaatimusten kannalta asian-mukaisiksi katsomansa säännöt, mukaan lu-kien mahdollisuus varata kyseinen palvelu it-selleen tai osoittaa se tarvittaessa suoraan ai-noastaan yhdelle palveluntarjoajalle, jos sa-taman tai satamaryhmien olosuhteet ja /tai sinne pääsy sitä edellyttävät. Erityisesti voi-daan vaatia, että kyseisen palvelun toimitta-vat toimivaltaiset henkilöt, jotka täyttävät kansallisessa lainsäädännössä asetetut oikeu-denmukaisuutta ja syrjimättömyyttä koskevat vaatimukset.

Suomessa luotsaustoiminta on tällä hetkellä valtion vastuulla. Luotsaustoiminnan yleinen valvonta kuuluu luotsauslain mukaan liiken-ne- ja viestintäministeriölle ja luotsaustoi-minnan järjestämisestä vastaa Merenkulku-laitos, joka myös on velvollinen tuottamaan luotsauspalveluja. Tilanne on satamapalvelu-direktiivin mukainen, sillä toimivaltainen vi-ranomainen on määrännyt luotsauksen pakol-liseksi ja varannut palvelun järjestämisen it-selleen.

Tilanne ei muutu palvelutuotannon siirty-essä valtion liikelaitoksena toimivalle luot-sausliikelaitokselle. Luotsaustoiminnan ylei-nen valvonta säilyy liikenne- ja viestintämi-nisteriöllä, viranomaistehtävät Merenkulku-laitoksella ja luotsauspalvelujen tuottaminen siirtyy valtion liikelaitokselle.

Merenkulkulaitos on syksyllä 2002 selvit-tänyt englannin kielen hyväksymistä linja-luotsauksen kielenä nykyisten suomen tai ruotsin rinnalle. Selvitys osoittaa, että kol-mannen kielen käyttöönotolla voi kokonai-suutena olla kielteisiä, vaikkakaan ei suuria turvallisuusvaikutuksia. Tästä syystä eräiden turvallisuutta lisäävien, meneillään olevien toimenpiteiden toteuttaminen on tarpeen en-nen kuin asiassa edetään. Tällaisia toimenpi-teitä ovat mm. kauppamerenkulun väylien navigointikelpoisuuden parantaminen ja me-riliikenteen ohjauksen kehittäminen. Lisäksi suunnitelma siirtymisestä vesisyvyyden il-

HE 38/2003 vp

13

moittamiseen kauppamerenkulun väylillä nykyisen kulkusyvyyden asemesta on syytä toteuttaa ennen linjaluotsauksen laajentamis-ta.

2.3.2. Yhteysalusliikenne

Ahvenanmaa

Yhteys- ja lauttaliikenteen hoidosta Ahve-nanmaan saaristossa vastaa Ahvenanmaan maakuntahallitus. Maakuntahallitus on mää-rätietoisesti kehittänyt saarten välistä yhteys- ja lauttaliikennettä sekä pienemmiltä saarilta Ahvenanmaan pääsaarelle että Ahvenan-maalta Varsinais-Suomeen. Suomen valtion velvoite osallistua Ahvenanmaan yhteysalus-liikenteen ylläpitoon poistui Ahvenanmaan itsehallintolain uudistuksen (1141/1991) myötä. Maakuntahallitus on asteittain lisän-nyt yhteysalusliikenteen kilpailuttamista Ah-venanmaan saaristossa.

Sekä palvelutaso että resurssit ovat maa-kuntahallinnon määriteltävissä. Liikenteestä peritään kuljetusmaksuja. Maksujen tuotto kokonaiskustannuksista on noin 5 prosenttia.

Ruotsi

Ruotsissa saariston yhteysalusliikennettä (esim. Tukholman ja Göteborgin saaristot) hoitaa eri alueilla joko kunnan tai maakunnan hallinnoima yhtiö. Laaja yhteysalusliikenne Ruotsissa on maksullista. Tulokertymät jää-vät kuitenkin alle menojen, jolloin kuntien ja maakuntien on subventoitava liikennettä. Kustannusten alentamiseksi ja toiminnan te-hostamiseksi on toiminnan yhtiöittämistä laa-jennettu ja liikenteen operointi asetettu julki-seen kilpailuun. Norja

Norjan yhteysalusliikenne on Euroopan laajin. Pitkin Norjan rannikkoa toimii useita yhtiömuodossa toimivia varustamoja, joiden toiminta käsittää vesiliikenteen lisäksi myös tiettyä maaliikennettä. Yhtiöiden omistus-pohja on kuitenkin laajalti maakuntien käsis-sä. Norjan valtio ei itse 40 vuoteen ole omis-tanut tai operoinut yhteysalusta. Maan kaikki lauttayhteydet ovat aina olleet kaikille käyt-

täjille maksullisia. Tästä huolimatta asiakas-tyytyväisyysanalyysien suurimpana ongel-mana ei ole ollut maksujen suuruus vaan pal-velutason ylläpitäminen ja säilyminen.

2.4. Nykytilan arviointi

Merenkulkulaitoksen yleinen kehittämissuun-nan arviointi

Liikenne- ja viestintäministeriön hallin-nonalalla organisaatiomuotoja on pyritty ke-hittämään siten, että ne vastaavat mahdolli-simman hyvin kunkin toimialan kehitystilan-netta ja lähtökohtia.

Merenkulkulaitos huolehtii tällä hetkellä sekä luotsauksen viranomaistehtävistä että palvelutuotannosta. Pääosin molemmista teh-tävistä vastaavat samat yksiköt ja henkilöt. Viranomaistoiminta ja tuotannon ohjaus on hajautettu merenkulkupiireihin. Piirit tuotta-vat luotsauspalvelut ja laskuttavat luotsaus-maksut asiakkailta. Piirit myös vastaanotta-vat linjaluotsintutkinnot ja laskuttavat tutkin-tomaksut ja muut tutkinnosta aiheutuvat ku-lut asiakkailta. Luotsaustuotannon ohjaus, johtaminen ja tehokkuus paranisivat yhtenäi-sesti johdetussa ja tuotannon kehittämiseen keskittyvässä organisaatiossa. Samoin sekä toiminnan neutraliteettia että läpinäkyvyyttä voitaisiin parantaa eriyttämällä luotsaustuo-tanto organisatorisesti ja taloudellisesti sen viranomaistehtävistä.

Merenkulkulaitos hoitaa myös talvimeren-kulun avustamiseen, monitoimimurtajien kaupallisen toimintaan, alustensa varustamo-toimintoihin liittyvät tuotannolliset, viran-omais- ja tilaajatehtävät yhdessä ja samassa viranomaisorganisaatiossa. Merenkulkulaitos myös toimii omien alustensa alusturvalli-suusviranomaisena. Kaikkien näiden toimin-tojen sijaitsemista saman laitoksen sisällä ei voida pitää talvimerenkulun avustamisen oh-jauksen, tuotantotoimintojen kehittämisen ei-kä myöskään kilpailuneutraliteetin kannalta selkeänä ja kestävänä ratkaisuna. Tästä syys-tä nämä toiminnat tulisi erottaa viraston si-säistä jakoa selkeämmin toisistaan. Virasto-muotoisessa tuotantotoiminnassa organisaa-tion toimintaa sääntelevät säädökset ja hal-linnolliset määräykset, jotka on laadittu ensi-sijaisesti julkisoikeudellisten hallintotehtä-

HE 38/2003 vp

14

vien ja suoritteiden tuottamista varten. Kilpailluilla markkinoilla virastomuodossa

ja tilaajan yhteydessä toimiva tuotanto-organisaatio ei myöskään kykene tarpeeksi herkästi reagoimaan muuttuviin markkinati-lanteisiin. Merenkulkulaitoksen liikenneosas-ton tuotantotoimintaa on viime vuosikymme-nen aikana kehitetty määrätietoisesti kohti liiketoiminnallisia toimintamuotoja.

Merenkulkulaitos huolehtii tällä hetkellä sekä yhteysalusliikenteen viranomaistehtä-vistä että palvelutuotannosta, osin omana tuotantona ja osin tilaamalla ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Pääosin molemmista teh-tävistä vastaavat samat yksiköt ja henkilöt. Merenkulkulaitos toimii myös omien alus-tensa alusturvallisuusviranomaisena. Viran-omaistoiminnot ja tuotannon ohjaus hoide-taan Saaristomeren merenkulkupiirissä. Me-renkulkupiiri tuottaa yhteysalusliikennepal-velut ja perii kuljetusmaksut asiakkailta. Yh-teysalusliikenne on maksutonta saariston va-kituisille asukkaille ja maksullista muille matkustajille liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen (1142/2002) mukaisesti. Saaristo-meren merenkulkupiiri huolehtii myös muun yhteysalusliikenteen avustamisesta valtakun-nallisesti valtioneuvoston asetuksen (371/2001) mukaisesti. Kaikkien näiden toi-mintojen sijaitsemista saman laitoksen sisällä ei voida pitää muun yhteysalusliikenteen avustamisen, oman yhteysalusliikenteen oh-jauksen, tuotantotoimintojen kehittämisen ei-kä myöskään kilpailuneutraliteetin kannalta selkeänä ja kestävänä ratkaisuna. Tästä syys-tä nämä toiminnat tulisi erottaa viraston si-säistä jakoa selkeämmin toisistaan. Virasto-muotoisessa tuotantotoiminnassa organisaa-tion toimintaa sääntelevät säädökset ja hal-linnolliset määräykset, jotka on laadittu ensi-sijaisesti julkisoikeudellisten hallintotehtävi-en ja suoritteiden tuottamista varten. Yhteys-alusliikennepalvelun ohjauksen ja johtamisen tehokkuus sekä itse toiminnan joustavuus pa-ranisivat yhtenäisesti johdetussa ja tuotannon kehittämiseen keskittyvässä yhdessä organi-saatiossa. Samoin sekä toiminnan neutrali-teettia että läpinäkyvyyttä voitaisiin parantaa eriyttämällä yhteysalusliikenteen tuotanto organisatorisesti ja taloudellisesti sen viran-omaistehtävistä.

Kilpailluilla markkinoilla virastomuodossa

ja tilaajan yhteydessä toimiva tuotanto-organisaatio ei myöskään kykene tarpeeksi herkästi reagoimaan muuttuviin markkinati-lanteisiin. Merenkulkulaitoksen ja erityisesti sen yhteysalusliikenteen tuotantotoimintaa on viime vuosikymmenen aikana kehitetty määrätietoisesti kohti liiketoiminnallisia toi-mintamuotoja mm. korvaamalla valtion aluk-sia aikarahdatuilla aluksilla.

Viime vuosien kehitysvaiheita ovat olleet tulosohjauksen käyttöönotto Merenkulkulai-toksessa vuonna 1993, sekä vuodesta 1995 alkanut yksityisten alusten aikarahtaustoi-minta, joka tapahtuu liiketaloudellisin peri-aattein kilpailluilla markkinoilla EU:n kilpai-lusäännöstön mukaisesti. Ehdotettu tuotan-nollisen toiminnan eriyttäminen Varustamo-liikelaitokseen erilliseksi sisäiseksi tuotanto-yksiköksi on Merenkulkulaitoksessa tähän saakka tehdyn kehittämistyön johdonmukai-nen jatko.

Edellä kuvattu kehitys selkeyttäisi Meren-kulkulaitoksen toimintaa ja koko toimialaa. Se olisi myös yhdenmukainen ja linjassa muissa väylälaitoksissa jo toteutettujen rat-kaisujen kanssa, joissa viranomais- ja tilaaja-tehtävät hoidetaan virastomuodossa ja kau-pallinen sekä palvelutuotanto liikelaitoksissa tai yhtiöissä. Ratkaisulla kaupallinen toimin-ta ja muu palvelutuotanto sekä liikenteen har-joittaminen eriytyisivät viraston toiminnasta. Merenkulkulaitos keskittyisi viranomais- ja tilaajatehtäviin, kun palvelutuotanto eriyte-tään ulkoisesti liikelaitoksiin ja sisäisesti tuo-tantoyksiköihin. Koko toiminnan läpinäky-vyys paranisi, kun maksuilla rahoitettavat palvelut selkiytyvät rakenteellisesti. Samoin laitoksen toiminnan neutraliteetti vahvistuu, kun normittava ja tarkastava viranomainen ja virasto ei harjoita laajaa kaupallista toimintaa eikä liikennettä eikä sääntele omaa palvelu-tuotantoaan.

Muutoksella saadaan samalla myös pa-remmat edellytykset tuotantotoimintojen tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiselle. Tuotannon johtaminen ja kehittäminen tehos-tuu pelkästään siihen keskittyvässä organi-saatiossa. Toiminnan rahoitus ja henkilöresurssit

Merenkulkulaitos on nettobudjetoitu laitos,

HE 38/2003 vp

15

jonka toimintamenomomentille on budjetoitu sen saamat tulot (väylämaksut, luotsausmak-sut, liiketoiminnan tulot, viranomaismaksut ja talousarviomäärärahat). Toiminta-menomomentilta rahoitetaan kaikki laitoksen toimintamenot. Toiminnasta rahoitetaan väy-lämaksuilla noin 51 prosenttia, luotsausmak-suilla noin 23 prosenttia, muilla maksuilla noin 16 prosenttia ja valtion talousarviomää-rärahoilla noin 10 prosenttia. Merenkulkulai-tos saa pääasiallisen rahoituksensa maksulli-sen toiminnan tuottoina, jotka vuonna 2002 olivat kaikkiaan 126,9 miljoonaa euroa, kun toiminnan kokonaiskustannukset olivat yh-teensä 178,8 miljoonaa euroa. Väylämaksu-tuloihin sisältyvät myös väylänpidon ja tal-vimerenkulun avustamisen pääomakustan-nukset (poistot ja korot talousarviomäärära-hoilla rahoitetuista väylä- ja alusinvestoin-neista).

Väylämaksuilla katetaan talvimerenkulun avustamisen ja kauppamerenkulun väylien väylänpito (mukaan lukien liikenteen ohja-us). Väylämaksun kustannusvastaavuus oli vuonna 2002 noin 99 prosenttia ja tuotot noin 73,4 miljoonaa euroa.

Luotsausmaksuilla katetaan luotsauksen kustannukset. Luotsauksen kustannusvastaa-vuus oli vuonna 2002 rannikolla 107 prosent-tia ja Saimaalla 44 prosenttia. Luotsaustulot olivat n. 32,4 miljoonaa euroa. Myös luot-saustuloissa oli liikenteen kasvusta aiheutu-vaa kasvua.

Yhteysalusliikenteen rahoitukseen käytet-tiin vuonna 2002 valtion talousarviomäärära-hoja noin 6,1 miljoonaa euroa ja perittyjä kuljetusmaksuja noin 0,7 miljoonaa euroa. Talousarviomäärärahojen osuus rahoituksesta oli 90 prosenttia ja kuljetusmaksujen 10 pro-senttia.

Toiminnan rahoitukseen esitys vaikuttaa si-ten, että luotsausmaksut laskutetaan asiak-kailta suoraan Luotsausliikelaitokselle, joka rahoittaa niillä kaikki kustannuksensa pää-omakustannukset mukaan lukien. Väylämak-sut tulli tulouttaisi edelleen Merenkulkulai-tokselle, joka hankkisi näillä varoilla talvi-merenkulun avustustoiminnan, väyläalusten palvelut ja mittausalusten hoidon sekä myös muun, edelleen omana työnä tekemänsä väy-länpidon. Yhteysalusliikenteen kuljetusmak-sut peritään edelleen maksuperustelain mu-

kaisina julkisoikeudellisina suoritteina suo-raan asiakkailta. Varustamoliikelaitos toteut-taa perinnän ja tilittää lipputulot Merenkul-kulaitokselle. Varustamoliikelaitoksen yhte-ysalusyksikön rahoitus tulisi Merenkulkulai-toksen ja Varustamoliikelaitoksen välisillä yhteysalusliikenteen hankintasopimuksilla, jotka siirtymäkauden alussa tehtäisiin neu-vottelusopimuksina. Kuljetusmaksujen suu-ruuteen ehdotuksella ei ole vaikutusta.

Perustettavat liikelaitokset rahoittaisivat jatkossa itse alus- ja muut käyttöomaisuusin-vestointinsa. Varustamoliikelaitoksen alusin-vestointeja (kuten myös väylähankkeita) vas-taavia poistoja ja korkoja koskeva rahoitus sisältyy väylämaksuun ja liikelaitos laskuttaa palvelumaksuissaan jatkossa myös alusten pääomakustannukset. Alusinvestoinnit on tä-hän saakka rahoitettu valtion talousarviomää-rärahoilla ja Merenkulkulaitoksen käyttöön on sen toimintamenoihin jätetty vastaavat väylämaksuun sisältyvät pääomakustan-nuserät. Alusinvestointeja ei jatkossa rahoi-tettaisi talousarviomäärärahoilla. Vastaavasti Merenkulkulaitoksen toimintarahoitus pie-nenisi Varustamoliikelaitoksen hinnoitte-luunsa sisällyttämien pääomakustannusten verran. Niitä vastaava rahoitus lisättäisiin lai-toksen talousarviomäärärahoihin. Tämä muu-tos parantaa väylämaksun läpinäkyvyyttä si-ten, että väylämaksulla jatkossa selkeämmin rahoitettaisiin niitä kustannuksia, joiden kat-tamiseen se on tarkoitettu. Pitemmällä aika-välillä palvelutuotannon kustannusten odote-taan kevenevän toiminnan tehokkaamman organisoimisen ja johtamisen sekä kilpailun avaamisen seurauksena.

Vastaavasti Varustamoliikelaitoksen yhte-ysalusyksikkö rahoittaisi jatkossa itse alus- ja muut käyttöomaisuusinvestointinsa. Alusin-vestointeja vastaavia poistoja ja korkoja kos-keva rahoitus sisältyisi liikelaitoksen laskut-tamiin palvelumaksuihin. Yhteysalusinves-toinnit on tähän saakka rahoitettu valtion ta-lousarviomäärärahoilla ja Merenkulkulaitok-sen käyttöön on sen toimintamenoihin jätetty vastaavat sisältyvät pääomakustannuserät. Yhteysalusinvestointeja ei jatkossa tarvitse rahoittaa valtion talousarviomäärärahoilla. Vastaavasti Merenkulkulaitoksen toimintara-hoitus pienenee yhteysalusyksikön hinnoitte-luunsa sisällyttämien yhteysaluksia koskevi-

HE 38/2003 vp

16

en pääomakustannusten verran. Niitä vastaa-va rahoitus lisättäisiin Merenkulkulaitoksen talousarviomäärärahoihin. Tämä muutos pa-rantaa yhteysalusliikenteen rahoituksen lä-pinäkyvyyttä myös siltä osin, että yhteysalus-liikenteeseen osoitettuja talousarviomäärära-hoja käytettäisiin vain liikenteen hoitoon ja kehittämiseen eikä mahdollisesti muun liike-toiminnan kulujen kattamiseen. Tätä lä-pinäkyvyyttä parantaa myös se, että yhteys-alusliikennetoiminnot organisoidaan Varus-tamoliikelaitokseen erilliseksi tulosyksiköksi, jolla on sisäisesti eriytetty kustannus- ja tu-losbudjetti.

Kuljetusmaksujen suuruuteen esityksellä ei olisi vaikutuksia. Pitemmällä aikavälillä yh-teysalusliikennepalvelutuotannon kustannus-ten odotetaan kevenevän toiminnan tehok-kaamman organisoimisen ja johtamisen sekä kilpailun avaamisen seurauksena.

Vuoden 2002 henkilöstötilinpäätöksen mu-kaan Merenkulkulaitoksen henkilötyövuosien (htv) määrä oli 1795. Luotsauksessa oli 399 henkilötyövuotta, väylänpidossa 451 htv, jäänmurrossa ja monitoimimurtajien kaupal-lisessa toiminnassa (ml. merentutkimusalus-ten merihenkilöstö) yhteensä 480 htv, saaris-ton yhteysalusliikenteessä 67 htv ja muussa toiminnassa 398 htv.

Esityksen mukaisilla muutoksilla Meren-kulkulaitoksen henkilötyövuosista luotsaus, jäänmurto ja monitoimimurtajien kaupallinen toiminta (mukaan lukien merentutkimusalus-ten merihenkilöstö) ja osa väylänpidosta (raskaitten väyläalusten henkilöstö) sekä saa-riston yhteysalusliikenne siirtyisivät Meren-kulkulaitoksesta perustettaville liikelaitoksil-le. Merenkulkulaitokseen jäisi noin 795 hen-kilöä ja perustettaviin liikelaitoksiin siirtyisi noin 1005 henkilöä.

Väylänpito, merikartoitus, meriliikenteen oh-jaus ja alusturvallisuus

Valtion rooli vesiliikenteen väylänpitäjänä on merkittävä. Kartoille merkittyjen, yleisten väylien kokonaispituus on noin 18 500 kilo-metriä, josta Merenkulkulaitoksen ylläpitä-män väylästön osuus on noin 15 500 km. Vastaavasti on väylillä navigointia palvele-via, virallisia merenkulun turvalaitteita noin 30 000 kpl, joista noin 25 000 kpl kuuluu

Merenkulkulaitoksen ylläpitoon. Laitoksen uudessa organisoinnissa tavoit-

teena on selkiinnyttää väylänpitotoimintaa soveltamalla siinä niin sanottua sisäistä tilaa-ja-tuottajamallia. Tuottajapuolella tämä mer-kitsee myös kilpailun asteittaista lisäämistä ulkopuolisille toimijoille pitkällä aikavälillä sen mukaan kuin markkinat ja oman tuotan-non kilpailukyky kehittyvät. Ulkopuolisten palvelujen nykyinen käyttö vaihtelee toimin-noittain. Väylien päivittäinen ylläpito (väy-länhoito) hoidetaan pääosin omana työnä. Paikallisia hoidon alihankintakokeiluja on käynnissä. Väylien rakentaminen sen sijaan tilataan jo tälläkin hetkellä pääosin ja suuris-sa hankkeissa kokonaan ulkopuolisilta ura-koitsijoilta. Suunnittelusta noin puolet teh-dään omana työnä ja puolet tilataan konsul-teilta. Turvalaitteista muoviputkiviitat val-mistetaan omalla viittatehtaalla. Muut turva-laitteet hankitaan alan toimittajilta.

Merenmittaus yhdessä merikarttojen val-mistuksen kanssa muodostaa valtakunnalli-sen toiminnon, joka on merikartoitus. Me-renmittaustehtävissä toimii kuusi merenmit-tausretkikuntaa, joista yksi sisävesillä ja lo-put merialueilla. Merenmittausten keskeisin tavoite on väylien ja muiden navigointiin käytettävien alueiden mittaustietojen saatta-minen satelliittipaikannuksen edellyttämälle tasolle.

Merenkulkulaitoksen oma merikartoituksen palvelutuotanto eriytetään sisäisesti viran-omais- ja tilaajatehtävistä vuoden 2004 alus-sa. Myös merikartoituksessa tuotantoa on tarkoitus avata kilpailulle asteittain pitkällä aikavälillä markkinoiden ja oman tuotannon kilpailukyvyn kehittymisen myötä.

Meriliikenteen ohjaus- ja valvontajärjes-telmän (VTS) toiminta-ajatuksena on valvoa ja ohjata alusliikennettä maissa olevasta val-vontakeskuksesta niin, että pystytään enna-koimaan ja välttämään vaaratilanteita. Yk-sinkertaisemmillaan tämä tapahtuu tiedotta-malla alueella oleville aluksille muista aluk-sista ja niiden liikkeistä. Liikenteen ohjailu voi olla myös aktiivista niin, että VTS- kes-kus pyrkii pitämään alukset turvallisen väli-matkan päässä toisistaan käyttäen esimerkik-si lähtölupamenettelyä satamasta lähdössä oleville aluksille tai porrastamalla alueella liikkuvat alukset toisiinsa nähden.

HE 38/2003 vp

17

Vuoden 2002 lopussa Suomen rannikolla toimi kaikkiaan viisi VTS-keskusta ja -aluetta. Saimaan alueella toimii lisäksi Sai-maa-VTS, jonka palvelu perustuu VHF-radiolla toteutettavaan viestintään sekä alus-ten automaattiseen tunnistusjärjestelmään (AIS), joka lisää Saimaa-VTS:n mahdolli-suutta seurata alusliikennettä koko Saimaan alueella.

Suomenlahden kansainvälisen merialueen kattavalle alusliikenteen ohjauspalvelulle (SRS) on saatu Kansainvälisen merenkulku-järjestön IMO:n hyväksyntä. Järjestelmä on rakennettu yhteistyössä Venäjän ja Viron kanssa ja otetaan käyttöön kesällä 2004. Suomen ohjauskeskus sijaitsee Helsingin me-riliikennekeskuksessa, joka hoitaa länteen suuntautuvan liikenteen. Viro hoitaa itään suuntautuvan liikenteen Tallinnan VTS-keskuksessa ja Venäjän ohjauskeskus Pietar-hovissa vastaa Venäjän alueen liikenteen oh-jauksesta.

Meriliikenteen ohjaukseen esityksellä ei ole vaikutusta. Viranomais-, tilaaja- ja palve-lutuotantotoiminnot säilyvät edelleen Meren-kulkulaitoksella.

Alusturvallisuustyötä jatketaan voimassa olevien IMO:n kansainvälisten yleissopimus-ten, EU-lainsäädännön ja kansallisten sään-nösten pohjalta. Tavoitteena on, että meren-kulku on turvallista merimiehille, matkusta-jille ja lastinomistajille eikä se aiheuta haital-lisia ympäristövaikutuksia. Tavoitteena on myös pitää tapahtuneiden onnettomuuksien määrä alenevalla tasolla siten, että vuonna 2007 Suomen aluevesillä ja suomalaisille aluksille tapahtuneiden onnettomuuksien määrä ei ylitä 48:a neljän vuoden liukuvalla keskiarvolla laskettuna.

Alusturvallisuustyöhön samoin kuin muu-hun viranomaistyöhön esityksellä ei ole vai-kutusta, koska toiminnot säilyvät entisenlai-sina Merenkulkulaitoksessa.

Talvimerenkulun avustaminen ja sen palvelu-taso

Suomen sijainti Itämeren rannikkovaltiona korostaa maan taloudellisen toiminnan riip-puvuutta merenkulusta. Meriyhteyksien on säilyttävä ympärivuotisesti ja silloinkin, kun Itämeri on jäässä. Käytännössä tämä merkit-

see sitä, että talvella kaikkien Suomeen lii-kennöivien kauppa-alusten tulee olla erityi-sesti jäissä kulkua varten suunniteltuja.

Itämeren jäätyminen on ollut eri vuosina varsin erilaista. Jääpeite on vaihdellut vuosit-tain 52 000 - 420 000 km2 välillä, mikä vas-taa noin 12 - 100 prosenttia Itämeren, Katte-gatin ja Skagerrakin yhteenlasketusta pinta-alasta. Suomi on Euroopan unionin pohjoisin jäsenmaa ja yksi harvoista maailman maista, joiden kaikki satamat jäätyvät normaalitalvi-na, jotkut jopa puoleksi vuodeksi. Suomen ulkomaankaupan kuljetuksista tapahtuu 80 prosenttia meritse. Sijaintinsa ja ulkomaan-kauppansa puolesta Suomi muistuttaa saarta ja rantaviivaa on yhteensä noin 1500 km. Suomen tuonti ja vienti ovat täysin riippuvai-sia merikuljetuksista. Ympärivuoden toimi-vat merikuljetukset ovat talvella mahdollisia vain Merenkulkulaitoksen jäänmurtajien avustuksella.

Suomen 53 satamasta 23 pidetään auki ympäri vuoden siten, että Merenkulkulaitos pyrkii takaamaan jäänmurtaja-avustuksen näihin 23 niin sanottuun talvisatamaan kai-kissa jääolosuhteissa. Talvikuukausina, jou-lukuun 1. – huhtikuun 30. päivän välisenä ai-kana, satamissa käy yli 12 000 alusta ja lastia ne kuljettavat yli 32 miljoonaa tonnia. Laivo-ja avustaa yhdeksän Merenkulkulaitoksen jäänmurtajaa, joista kuusi on perinteisiä mur-tajia ja kolme monitoimimurtajaa.

Jäänmurtajien avustuskausi alkaa yleensä marraskuun puolenvälin ja joulukuun puo-lenvälin välisenä aikana ja päättyy yleensä toukokuun aikana. Normaalin talven aikana jäänmurtajat työskentelevät yhteensä noin 650 päivää ja tuona aikana ne avustavat aluk-sia kaikkiaan noin 20 000 mailin matkan, yh-teensä noin 2 300 tuntia.

Polttoainetta niiltä kuluu normaalina talve-na suunnilleen 25 000 tonnia ja jäänmurtajil-la on talviaikana laivaväkeä yhteensä noin 400 henkeä. Normaalitalvena jäänmurtajien toimintamenot ovat noin 20 miljoonaa euroa ja pääomakustannuksineen kokonaiskustan-nukset nousevat noin 36 miljoonaa euroa:n.

Suomen ja Ruotsin jäänmurtajalaivastot työskentelevät tiiviissä yhteistyössä talvikau-den avustamisessa ja operatiivisen johtami-sen tueksi ja tiedonvälityksen parantamiseksi maat ovat kehittäneet yhteisen jäänmurtajien

HE 38/2003 vp

18

informaatiojärjestelmän (IBNet). Näiden yh-teisten järjestelmien ja yhteisen toimintapoli-tiikan avulla pyritään jäänmurtajien käyttö optimoimaan siten, että avustustoiminta su-juu mahdollisimman joustavasti, turvallisesti ja ilman aluksille aiheutuvia viiveitä. Kaikki Itämeren rannikkovaltiot työskentelevät yh-teistyössä varmistaakseen talviliikenteen su-jumisen Itämerellä, mutta Suomen ja Ruotsin yhteistyö on viety kaikkein pisimmälle.

Jäänmurtajien operatiivista toimintaa johtaa nykyisin Merenkulkulaitoksen sisäinen tuo-tantoyksikkö, jossa operatiivisen yksikön lii-kennepäällikkö vastaa koko toiminnasta. Lii-kennepäällikön vastuulla on talvimerenkulun avustamisen tuotanto. Merenkulkulaitoksen talvimerenkulkuyksikkö vastaa viranomais-toiminnasta, johon sisältyy liikennerajoitus-ten asettaminen, erivapauksien myöntäminen ja toimintaan liittyvän lainsäädännön ja muun ohjeistuksen tulkinta.

Jäänmurron kokonaiskustannukset vaihte-levat vuosittain ja olivat vuonna 2002 yh-teensä 38,2 miljoonaa euroa, vuonna 2001 yhteensä 37,6 miljoonaa euroa, vuonna 2000 yhteensä 36,5 miljoonaa euroa, vuonna 1999 yhteensä 36 miljoonaa euroa ja vuonna 1998 yhteensä 41 miljoonaa euroa.

Merenkulkulaitos vastaa talvimerenkulun avustamisesta kokonaisuudessaan siten, että sekä tilaaja- että tuotantotoiminnat, ml. kau-pallinen toiminta, tapahtuvat laitoksen toi-mesta. Laitoksen tuotantoyksikkö vastaa tuo-tannon ohjauksesta ja operoinnista ja talvi-merenkulun avustamisyksikkö liikennerajoi-tusten asettamisesta talviliikenteelle sekä myöntää myös avustuksessa ja liikennöinnis-sä aluksille poikkeusluvat. Tällaisen toimin-nan neutraliteetti on asetettu varsinkin asiak-kaiden taholta kyseenalaiseksi. Sekä palvelu-tuotannon että viranomaistoimintojen kehit-täminen tehostuisi, jos ne sijaitsisivat erilli-sissä organisaatioissa.

Merenkulkulaitos vastaa talvimerenkulun avustamisen suunnittelusta ja siitä, että sovit-tu palvelutaso talvimerenkulun avustamises-sa toteutuu. Tavoitteena on, että tulevaisuu-dessa Merenkulkulaitos ei enää rakennuttaisi jäänmurtajia valtion rahoituksella, vaan in-vestoinnin tekisi joko liikelaitos tai yksityi-nen varustamo siten, että Merenkulkulaitos asettaisi tavoitteet alukselta vaadittavista

jäänmurto-ominaisuuksista ja tekisi varusta-mon kanssa sopimuksen aluksen käytöstä jäänmurtoon. Sopimuksen ehdoissa määritel-täisiin, että palvelutason takaava kapasiteetti on käytettävissä. Talvimerenkulun palveluta-soa koskevat päätökset tehdään saman hal-linnonalan sisällä eli liikenne- ja viestintämi-nisteriössä ja Merenkulkulaitoksessa.

Uusien investointien sitominen jäänmurto-kapasiteetin ostamiseen merkitsisi sitä, että valtion talousarviosta ei enää rahoitettaisi murtajahankintoja. Myös pääomakulut sisäl-tyisivät hankittavaan palveluun, jolloin pal-velutuotannon tehokkuus ja tuottavuus edel-leen kasvaisivat samalla kun palvelutason turvaaminen ja väylämaksujen käytön lä-pinäkyvyys paranevat. Vuodesta 1990 Me-renkulkulaitoksen alushankintamomentille on valtion talousarviossa osoitettu keskimäärin 22 miljoonaa euroa vuodessa. Monitoimimurtajien kaupallinen toiminta

Merenkulkulaitoksen omistamia jäänmurta-jia käytetään pääasiassa jäänmurtoon ja tal-vimerenkulun avustamiseen. Vuoden 1993 jälkeen rakennettujen monitoimimurtajien erikoispalveluja on myös myyty offshore-teollisuuden tarpeisiin Pohjanmerellä, Brasi-lian rannikolla, Meksikon lahdella, Välime-rellä ja Angolan edustan merialueella. Alus-ten käyttö perustuu pitkäaikaiseen rahtausso-pimukseen norjalaisen sopimuskumppanin DSND:n kanssa. Offshore-käsitteellä tarkoi-tetaan rannikon ulkopuolella avoimella me-rellä tapahtuvaa hiilivetyjen ja kaasujen tal-teen ottoa sekä siihen liittyvää toimintaa. Li-säksi offshore-toimintaan liittyy myös erilais-ten tietoliikenneyhteyksien rakentaminen ja tähän toimintaan liittyvien kaapeleiden lasku ja asentaminen. Pohjanmeren öljykentät ovat tällä erää lähin alue, jossa monitoimimurtajat voivat harjoittaa kaupallista toimintaa.

Useimpien öljynporauslaitteistojen toimin-ta edellyttää huolto- ja asennustöitä, joissa tarvitaan apuna sopivia aluksia. Öljykenttien rakentamiseen kuuluu useita erilaisia työteh-täviä, kuten esimerkiksi erilaisten putkien ja kaapelien lasku merenpohjaan, auraus, po-rauslauttojen ankkureiden asennustyöt, put-kien kytkentä sekä merenpohjassa olevien laitteiden asentaminen, huolto ja poistami-

HE 38/2003 vp

19

nen. Työsuoritusten kesto saattaa vaihdella muutamasta päivästä aina muutamiin kuu-kausiin.

Alukset työskentelevät sopimuksen mukai-sesti kukin vähintään 224 vuorokautta näissä erityistehtävissä, josta norjalainen osapuoli maksaa sopimuksen mukaisen korvauksen jokaiselta vuorokaudelta. Sopimuksen mu-kaisen alusvuokra- ja alusten hoitokorvauk-sen lisäksi rahtaaja maksaa alusten polttoai-ne- ja voiteluainekustannukset sekä korvauk-sen offshore-henkilöstön ruokailuista, majoi-tuksesta ja muusta alusten tarvikkeiden tai sopimuksen ulkopuolisten toimintojen käy-töstä.

Kolmen monitoimimurtajan tulot vuosina 2000, 2001 ja 2002 ovat olleet 13,1 miljoo-naa euroa, 16,3 miljoonaa euroa ja 12,9 mil-joonaa euroa. Monitoimimurtajien kaupalli-sen toiminnan kustannusvastaavuus on ollut vastaavasti 102, 104 ja 94 prosenttia. Kus-tannusvastaavuus on määritelty siten, että kustannuksina on otettu huomioon alusten kaikki käyttökustannukset sekä monitoi-miominaisuuksien pääomakustannukset. Toiminnan taloudellisuutta arvioidaan osana koko jäänmurtotoiminnan taloudellisuutta. Avovesikaudella, jonka pituus on jopa kah-deksan kuukautta, monitoimimurtajien kau-pallisella toiminnalla on voitu pääsääntöisesti kattaa alusten käyttökustannukset ja moni-toimisuuden pääomakustannukset. Vastaavan perinteisen murtajan käyttökustannukset ovat palkkojen ja eräiden muiden kustannusten osalta myös avovesikauden kustannuksia.

Monitoimialusten käyttöönotto 90-luvun alussa on monipuolistanut aikaisemmin pel-kästään jäänmurtoon käytettyjen alusten toi-mintaa. Virastomuodossa toimiminen on ai-heuttanut ongelmatilanteita, jotka liikelaitok-sessa voidaan ratkaista joustavammin ja no-peammin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi monitoimialusten rahtauskausien jatkaminen yli varsinaisen sopimuskauden ja tähän liit-tyvän korvaavan kapasiteetin hankkiminen, kaupallisen toiminnan sopimusten tulkinta ja soveltaminen osapuolten välillä, alusten käy-tön optimointi jäänmurrossa sekä koko va-rustamon henkilökunnan käyttöön liittyvät asiat.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on myös monitoimimurtajien hankinnasta ja kaupalli-

sesta toiminnasta tekemässään tarkastusker-tomuksessa (tarkastuskertomus 43/2003) to-dennut, että tuotannollisen ja kaupallisen toiminnan harjoittaminen virastomuotoisena aiheuttaa erinäisiä ongelmia. Tämän johdosta tulisi tarkastusviraston mielestä Merenkulku-laitoksen tuotannollinen ja kaupallinen toi-minta eriyttää viranomaistehtäviä suoritta-vasta virastosta. Merenkulkulaitos on myös ilmoittanut DSND Shippingille, että moni-toimimurtajien siirtyessä varustamoliikelai-tokselle, niitä koskevat sopimusoptiot päät-tyvät kaikkien alusten osalta vuoden 2004 purjehduskauden lopussa edellyttäen, että monitoimimurtajia koskevat rahtaussopimuk-set eivät siirry Varustamoliikelaitokselle. So-pimusoptioiden päättyminen edellyttää myös DSND:n suostumusta. Talouspoliittinen mi-nisterivaliokunta on kokouksessaan 12.8.2003 katsonut, että rahtaussopimusten tulisi siirtyä perustettavalle Varustamoliike-laitokselle.

Nykytilanteessa normittava ja tarkastava viranomainen harjoittaa laajaa kaupallista toimintaa, mikä aiheuttaa neutraliteettion-gelmia. Samoin väylämaksuilla ja kaupalli-sella toiminnalla rahoitettavien palvelujen lä-pinäkyvyys on asetettu kyseenalaiseksi. Väylänhoitoalukset

Väylänpidossa käytettävät väyläalukset on sijoitettu merenkulkupiireihin. Alukset ovat tällä hetkellä piirien operointivastuulla ja nii-tä käytetään pääsääntöisesti oman piirin alu-eella.

Varustamoliikelaitokselle siirrettävien väy-läalusten käyttö perustuu jatkossa Merenkul-kulaitoksen väylänpidosta vastaavan organi-saation tilauksiin ja aluksia voidaan käyttää joustavammin tarpeen mukaan koko valta-kunnan alueella. Merenkulkulaitos rahoittaa kauppamerenkulun maksamilla väylämak-suilla myös väylien ylläpidon ja tällä tulora-hoituksella Merenkulkulaitos ostaa väylänpi-dossa tarvittavien väyläalusten palvelut. Vuositasolla alusten kustannukset ovat noin 4 – 5 miljoonaa euroa. Alukset on varustettu myös öljyntorjuntakalustolla ja ne ovat osa Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) öljyn-torjuntavalmiutta Suomen rannikolla. SYKE maksaa alusten käytöstä öljyntorjuntaharjoi-

HE 38/2003 vp

20

tuksiin sopimuksen mukaisen korvauksen ja lisäksi SYKE maksaa kaikki henkilöstön öl-jyntorjuntakoulutukseen liittyvät kustannuk-set. Öljyntorjunnasta korvaus suoritetaan to-dellisten syntyneiden kustannusten perusteel-la.

Varustamoliikelaitokseen siirryttäessä väy-läalukset siirtyvät varustamoliikelaitoksen hallintaan ja henkilöstö siirtyy varustamon henkilökunnaksi. Henkilöstöä käytetään pää-asiassa nykyisissä tehtävissä ja aluksissa sekä mahdollisuuksien mukaan myös muissa va-rustamon aluksissa. Varustamoliikelaitoksen muodostaminen luo lisäedellytyksiä henki-löstön osaamisen hyödyntämiselle eri aluk-sissa ja vuodenaikana.

Nykytilanteessa väylänpidon palvelutuo-tannon kehittäminen sekä toiminnan ja talou-den tehostaminen on vaikeampaa kuin jos palvelutuotanto ja viranomais- sekä tilaaja-tehtävät olisi erotettu toisistaan eri organisaa-tioihin. Eriyttämällä väylänhoitoalusten ope-rointi ja palvelutuotanto liikelaitokseen ja tuotannon volyymin sitominen tilausten poh-jalle saadaan tuotannon volyymi, asiakkaiden tarpeet sekä rahoitus sovitettua paremmin yh-teen. Merenmittausalusten hoito- ja miehityspalve-lut

Merenkulkulaitoksella on kuusi suurta me-renmittausalusta. Niiden hoito- ja miehitys-palvelut soveltuvat hyvin Varustamoliikelai-toksen toimialaan. Merenmittauksen erikois-henkilöstö, noin 30 henkilötyövuotta säilyy kuitenkin jatkossakin Merenkulkulaitoksen henkilökuntana. Merenmittausalusten meri-henkilöstö, noin 50 henkilötyövuotta, siirtyy varustamon palvelukseen ja heitä käytetään pääasiassa Merenkulkulaitoksen merenmit-tausaluksissa ja mahdollisuuksien mukaan myös muissa varustamon aluksissa. Varus-tamo huolehtii merenmittausalusten henki-löstöhallinnosta ja teknisestä huollosta. Me-renkulkulaitos ostaa nämä palvelut Varusta-moliikelaitokselta vuositasolla noin 3 - 4 mil-joonaa euroa:lla.

Merenkulkulaitoksen sisäinen tuotantoyk-sikkö hoitaa tällä hetkellä myös Merentutki-muslaitoksen tutkimusalus Arandan miehi-tyksen ja alusteknisen hoidon sekä Etelä-

Savon ympäristökeskuksen tutkimusalus Muikun henkilöstöhallinnon. Varustamolii-kelaitos pyrkii jatkamaan näitä sopimuksia ja hankkimaan lisää vastaavia hoitosopimuksia. Näiden hoitosopimusten arvo on tällä hetkel-lä noin 1,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Luotsaus

Luotsauslain mukaan Merenkulkulaitos huolehtii luotsauksen järjestämisestä ja val-voo luotsaustoimintaa. Luotsaustoiminta on Merenkulkulaitoksessa sisäisen tuotantoyksi-kön tehtävänä. Luotsauspalvelua varten me-renkulkupiireissä on tarvittava määrä luot-siasemia, henkilökuntaa, kalustoa ja viestilii-kennelaitteistoja. Merenkulkulaitoksen meri-liikenteen ohjausyksikkö vastaa luotsauksen viranomaistoiminnasta.

Luotsaustoimintaa on kehitetty voimak-kaasti erityisesti 1990-luvulla. Luotsiasemien määrä oli 23 vuonna 1990, kun se vuonna 2001 oli enää 16. Myös luotsien määrä on vähentynyt kyseisenä aikana. Luotsien henki-lötyövuosien määrä oli 361 htv vuonna 1990 ja 218 htv vuonna 2001. Luotsikutterinhoita-jien määrä on pysynyt lähes ennallaan. Kut-terinhoitajien henkilötyövuosien määrä oli 157 htv vuonna 1990 ja 142 htv vuonna 2001.

Suomen satamiin vuonna 2001 saapunei-den ja lähteneiden alusten määrä oli 81 438. Luotsauksia tehtiin 33 019 kpl. Luotsia käyt-täneiden alusten osuus oli 40 prosenttia. Luotsattavien alusten määrä suhteessa alus-käyntien määrään on pienentynyt 10 prosent-tia vuoden 1998 jälkeen, jolloin luotsauslain voimaantulon yhteydessä linjaluotsausta koskevat säännökset uudistettiin. Vuonna 1998 tehtiin 35549 luotsausta ja luotsia käyt-täneiden alusten määrä oli 50prosenttia saa-puneiden ja lähteneiden alusten määrästä, 70862 alusta. Voimassa olevia linjaluotsin-kirjoja oli vuoden 2001 lopussa 969 kpl (1998 jälkeen myönnettyjä 555 kpl).

Vuoden 2000 luotsaussuorite oli 32 976 luotsausta ja 710782 mailia. Luotsaustuloa laskutettiin 31,4 miljoonaa euroa. Vuonna 2002 tehtiin 34 669 luotsausta ja 697998 mailia. Luotsaustuloa tästä kertyy 32,4 mil-joonaa euroa. Luotsausten määrä on lisään-tynyt, mutta luotsatut mailit ja tulot ovat vä-

HE 38/2003 vp

21

hentyneet. Tämä tarkoittaa sitä, että luotsaus-ten painopiste on siirtynyt lyhyempien luot-sausten suuntaan ja keskimääräinen luot-sausmatka on lyhentynyt vuoden 2000 kes-kiarvosta 21,6 mailia/luotsaus 20,1 mai-liin/luotsaus vuonna 2002. Tulot olivat kuta-kuinkin samansuuruiset, 32,4 miljoonaa eu-roa molempina vuosina. Menot ovat pysyneet muuttumattomina ja ne olivat 32,9 miljoonaa euroa sekä vuonna 2000 että vuonna 2002.

Tulosohjauksen käyttöönotolla pyrittiin luomaan seuranta- ja vaikuttamismekanismi valtion palvelutuotannon kustannuksiin ja palvelujen tasoon sekä näiden väliseen riip-puvuuteen. Luotsauspalveluja on perinteisesti tuotettu siitä lähtökohdasta, että laivat ovat aina halutessaan saaneet luotsin. Valtion ta-lousarviossa olevana palvelutasovelvoitteena tämä on tarkoittanut sitä, että luotsauksessa ei ole ollut odotusaikoja. Tämä on vaikutta-nut henkilökunnan määrään ja sitä kautta kustannustasoon, koska on jouduttu varau-tumaan siihen, että kaikki laivat pystytään luotsaamaan kaikissa olosuhteissa.

Vuonna 2002 valtion talousarvioon ja lai-toksen tulostavoitteisiin sisällytettiin palvelu-tasotavoite, jonka mukaan odotusaika on enintään kaksi tuntia. Luotsaustoiminnan ta-loudellisuutta mittaavina tunnuslukuina käy-tetään kustannuksia/luotsattu maili sekä toi-minnan tuottojen ja kulujen suhdetta kuvaa-vaa kustannusvastaavuusprosenttilukua.

Luotsaustoiminta kokonaisuudessaan on viime vuosina ollut lähes täysin kustannus-vastaavaa. Rannikolla toiminta on ollut täy-sin kustannusvastaavaa. Saimaan alueella, jossa luotsaustaksa on alle puolet rannikon taksasta, kustannusvastaavuutta ei ole voitu saavuttaa. Rannikon luotsaustoiminnan kus-tannusvastaavuus oli 107 prosenttia vuonna 2000 ja 104 prosenttia vuonna 2002. Sai-maan kustannusvastaavuus oli 40,0 prosent-tia vuonna 2000 ja 41,3 prosenttia vuonna 2002. Luotsaustoiminnan kokonaiskustan-nusvastaavuus oli 98 prosenttia vuonna 2000. Vuoden 2002 kustannusvastaavuus oli 99,8 prosenttia.

Merenkulkulaitos huolehtii tällä hetkellä sekä luotsauksen viranomaistehtävistä että palvelutuotannosta. Merenkulkulaitoksen si-säinen tuotantoyksikkö tuottaa luotsauspalve-lut ja laskuttaa luotsausmaksut asiakkailta.

Merenkulkupiirit vastaanottavat linjaluotsin-tutkinnot ja laskuttavat tutkintomaksut ja muut tutkinnosta aiheutuvat kulut asiakkailta. Toiminnan neutraliteetti ja kustannusten lä-pinäkyvyys on asetettu Merenkulkulaitoksen kehittämistä koskevien selvitysten mukaan asiakkaiden taholta kyseenalaiseksi, koska luotsausmaksuilla katetaan sekä viranomais-toiminnan että luotsauspalvelutuotannon kus-tannukset.

Luotsauksen virastomuotoinen eri meren-kulkupiirien alueelle hajautettu palvelutuo-tanto ei kykene reagoimaan luotsaustoimin-nan volyymin muutoksiin riittävän nopeasti. Nykyisessä organisaatiossa on myös päällek-käisiä toimintoja ja kustannuksia, koska kai-kissa merenkulkupiireissä tehdään samat oh-jaukseen liittyvät toiminnot. Lisäksi suori-tusperusteinen osa palkkauksesta (esimerkik-si luotsien mailirahat ja luotsauslisä) ei poistu henkilömäärän vähentyessä vaan jakaantuu jäljelle jäävälle henkilökunnalle ja nostaa näiltä osin palkkatasoa, mikäli luotsausten määrä pysyy samana tai nousee.

Korkean palvelutason (ei odotusaikoja, vuodesta 2002 alkaen odotusta enintään 2 tuntia) ylläpitäminen edellyttää palvelutason saavuttamisen mahdollistavan määrän henki-lökuntaa. Tämä puolestaan johtaa lähtökoh-taisestikin ylimiehitykseen ainakin pienillä luotsiasemilla, joilla liikenne on harvahkoa ja epäsäännöllistä. Luotsihenkilökunnan työ-aikajärjestely, viikko töitä, viikko vapaata ei jousta kovin hyvin viikoittain ja vuodenajoit-tain vaihtelevan luotsausten kysynnän mu-kaan, vaan töissä on aina kysynnän huippu-jen mukaisesti mitoitettu määrä henkilökun-taa luotsausten todellisesta kysynnästä riip-pumatta.

Toiminnan tehokas järjestäminen ja asiak-kaiden kustannusrasituksen pitäminen nykyi-sellä tasolla edellyttää kykyä ohjata ja kehit-tää toimintaa asiakkaiden tarpeista lähtien ja yhteistoiminnassa henkilöstön kanssa. Tätä kokonaisvaltaista ohjausta ja kehittämistä vaikeuttaa tällä hetkellä tuotannollisen toi-minnan, ohjauksen ja hallinnon hajautuminen keskushallintoon ja neljän merenkulkupiirin alueelle yhdessä muiden tuotannollisten ja viranomaistehtävien kanssa.

Valtakunnallinen Luotsausliikelaitos mah-dollistaisi tehokkaamman ja yhtenäisen pal-

HE 38/2003 vp

22

velutuotannon kehittämisen ja ohjauksen se-kä tukitoimintojen järjestämisen. Viran-omaistoiminnot voidaan myös tällöin organi-soida tuotannosta riippumatta.

Yhteysalusliikenne

Merenkulkulaitos vastaa saariston yhteys-alusliikenteestä. Tällä hetkellä Merenkulku-laitos liikennöi 14 reitillä, joista neljää ope-roidaan aikarahdatulla yksityisellä kalustolla ja 10 Merenkulkulaitoksen omalla kalustolla. Yhteysalusliikennesatamia Saaristomerellä on 110, joista Merenkulkulaitoksen hoidossa noin 80. Muun Suomen yhteysalusliikenteen hoitavat sekä kunnat että yksityiset yrittäjät. Tukea muun Suomen yhteysalusliikenteeseen koordinoi Saaristomeren merenkulkupiiri. Vuonna 2002 yhteysalukset kuljettivat Saa-ristomerellä yhteensä 290870 matkustajaa ja 103051 ajoneuvoa. Vuodesta 1992 on mat-kustajamäärä kasvanut noin 87 prosenttia ja ajoneuvokuljetukset noin 265 prosenttia. Yh-teysalusliikenteen kuljetusmaksuista säädet-täisiin edelleen liikenne- ja viestintäministe-riön asetuksella. Liikelaitos keräisi lipputulot asiakkailta ja tilittäisi ne Merenkulkulaitok-selle. Liikelaitoksen yhteysalusliikennepalve-lutoiminta rahoitettaisiin valtion talousar-viomäärärahoilla Saaristomeren merenkulku-piirin ja Varustamoliikelaitoksen tulosyksi-kön välisellä hankintasopimuksella.

Merenkulkulaitoksella säilyisi tilaajan ja viranomaisen asema yhteysalusliikennepal-velujen tuottamisessa sekä myös yhteysalus-liikennesatamien ylläpitovastuu. Saaristome-ren merenkulkupiiri edelleen vastaisi saaris-ton liikenteen toimivuudesta ja palvelutasosta sekä Varustamoliikelaitos erillisen Turussa sijaitsevan tulosyksikkönsä toimesta palvelu-jen tuottamisesta. Tilaajana Merenkulkulai-toksen Saaristomeren merenkulkupiiri ostaisi nykyiset yhteysalusliikennepalvelut Varus-tamoliikelaitoksen sisäiseltä yhteysaluslii-kennepalveluja tuottavalta tulosyksiköltä neuvottelusopimuksella. Kolmen vuoden siir-tymäkauden jälkeen kaikki hankinnat kilpai-lutettaisiin. Yhteysalusliikenteeseen aiemmin aikarahdattujen alusten sopimukset jäisivät edelleen Merenkulkulaitoksen huolehditta-vaksi Varustamoliikelaitokselta tilattujen palvelujen rinnalla yhteysalusliikenteen kil-

pailun edistämiseksi ja laajemman kilpailuti-lanteen luomiseksi.

Merenkulkulaitoksen rooli ja toiminnan lä-pinäkyvyys sekä neutraliteetti selkiytyvät palvelutuotannon ja viranomais- ja tilaajateh-tävien eriyttämisellä. Näin luodaan edelly-tykset yhteysalusliikennepalvelujen tehok-kaammalla kehittämiselle ja parantamiselle. Pitemmällä aikavälillä myös yhteysaluslii-kennepalvelujen kustannusten odotetaan ke-venevän toiminnan tehokkaamman organi-soimisen ja johtamisen sekä kilpailun avaa-misen seurauksena.

3. Esityksen tavoit teet ja keskeiset

ehdotukse

3.1. Tavoitteet t ja keinot niiden saavut-tamiseksi

Merenkulkulaitoksen kehittämisen keskei-senä tavoitteena on parantaa toiminnan neut-raliteettia, läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta sekä varmistaa yhteiskunnan ja asiakkaiden tarpei-ta vastaava laatu- ja palvelutaso mahdolli-simman alhaisilla ja läpinäkyvillä maksuilla. Tämän toteuttamiseksi eriytettäisiin viran-omaistoiminta ja palvelutuotanto toisistaan.

Julkisen sektorin uudistustyössä yleisesti on asetettu tavoitteeksi parantaa julkisen hal-linnon tuloksellisuutta ja nostaa hallinnon tuottavuutta. Elinkeinopolitiikan kannalta keskeisiä painopisteitä ovat muun muassa kilpailuympäristöä ja markkinoille pääsyä te-hostavat toimenpiteet. Julkisia palveluja kil-pailulle avattaessa huolehditaan samalla myös siitä, ettei heikennetä palvelujen laatua ja saatavuutta. Liikennepolitiikan lähtökoh-tana on kestävän kehityksen periaate. Liiken-nepolitiikalla tuetaan kansantalouden kasvua, parannetaan ympäristön tilaa ja luodaan edel-lytyksiä logistisen kilpailukyvyn paranemi-selle. Maan eri osiin tarjotaan alue- ja yhdys-kuntarakenteen kehittämistä tukevat yhteydet ja liikennepalvelut. Merenkulkuhallinnon ja tuotannon eriyttäminen merkitsee yhteiskun-nallisten ja viranomaistehtävien erottamista tuotannollisista tehtävistä. Tämä parantaa ja selkeyttää sekä yhteiskunnallista ohjausta et-tä tuotannollisten tehtävien hoitoa. Valtio-neuvoston ja liikenne- ja viestintäministeriön edellytykset liikenne- ja infrastruktuuripoli-

HE 38/2003 vp

23

tiikan yhteensovittamiseen ja suunnitteluun osana valtioneuvoston ohjausta selkeytyvät ja paranevat.

Tavoitteena on myös parantaa talvimeren-kulun avustamisen ja väyläaluspalvelujen nykyisen tuotantotoiminnan taloudellisuutta ja tuottavuutta saattamalla uudistuksessa Me-renkulkulaitoksen vielä omana työnä tehdyt tuotteet ja palvelut asteittain ja hallitusti avoimeen kilpailuun. Siten uudistuksella on mahdollista pitemmällä aikavälillä saavuttaa huomattavaa tehostumista ja taloudellisuuden parantumista talvimerenkulun avustamisessa, monitoimialusten erikoispalvelujen tuotan-nossa, väyläalusten tuotannossa sekä myös alusten hoitopalvelutuotannossa ja rahtaus-toiminnassa ja samalla turvata näiden toimin-tojen laatu ja palvelutaso.

Luotsauksen osalta kehittämisesityksen mukaiset toimenpiteet selkeyttäisivät luotsa-uksen viranomais-, tilaaja- ja palvelutuotan-torooleja. Merenkulkulaitos toimisi viran-omaisena ja normittajana sekä myöntäisi mm. luotsien ohjauskirjat ja linjaluotsinkirjat. Liikelaitos tuottaisi tarvittavat palvelut ja sai-si luotsaustulot asiakkailta. Luotsauksen pal-velutaso varmistettaisiin palvelutasotavoit-teella, kilpailulla (linjaluotsaus) ja liikelai-tosohjauksella.

Tavoitteena on myös parantaa yhteysalus-ten nykyisen tuotantotoiminnan taloudelli-suutta ja tuottavuutta saattamalla uudistuk-sessa vielä Merenkulkulaitoksen omana työ-nä tehdyt tuotteet ja palvelut pitemmällä ai-kavälillä asteittain ja hallitusti avoimeen kil-pailuun. Siten uudistuksella on mahdollista saavuttaa tehostumista ja taloudellisuuden parantumista yhteysalusliikenteessä ja samal-la turvata toimintojen laatu ja palvelutaso.

Yhteysalusliikenteen osalta kehittämisesi-tyksen mukaiset toimenpiteet selkeyttäisivät yhteysalusliikenteen viranomais-, tilaaja- ja palvelutuotantorooleja. Merenkulkulaitoksen Saaristomeren merenkulkupiiri toimisi viran-omaisena ja normittajana sekä palvelutuotan-non tilaajana. Varustamoliikelaitoksen erilli-nen tulosyksikkö Turussa tuottaisi tarvittavat palvelut. Yhteysalusliikenteen palvelutaso varmistettaisiin asiakastyytyväisyystutkimus-ten ja palvelusopimusten laatukriteerien ja laatujärjestelmien avulla.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja pal-

velutuotannon tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi maksullinen palvelutuotanto eriytettäisiin erillisiin tuotanto-organisaatioihin ja Merenkulkulaitokseen jäävä palvelutuotanto eriytettäisiin lisäksi vi-ranomais- ja tilaajatoiminnoista seuraavasti: − Vuoden 2004 alusta esitetään perustetta-

vaksi valtion liikelaitoksena toimiva va-rustamoliikelaitos, joka tuottaisi jäänmur-topalveluja, monitoimialusten erikoispal-veluja, väylänhoito- ja öljyntorjuntapal-veluja, yhteysalusliikennepalveluja sekä harjoittaisi alusten hoito- ja rahtaustoi-mintaa.

− Vuoden 2004 alusta esitetään perustetta-vaksi valtion liikelaitoksena toimiva luot-sausliikelaitos, joka tuottaisi luotsauspal-veluja ja muita niihin liittyviä palveluja.

− Merenkulkulaitoksen oma palvelutuotan-to, väylänpito- ja merikartoitustuotanto, eriytetään sisäisesti laitoksen viranomais- ja tilaajatehtävistä vuoden 2004 alussa.

3.2. Keskeiset ehdotukset

3.2.1. Varustamoliikelaitos

Edellä esitetyt tavoitteet nykyisen Meren-kulkulaitoksen varustamotoimintojen uudel-leenjärjestelystä voidaan parhaiten toteuttaa järjestämällä Merenkulkulaitoksen nykyinen talvimerenkulun avustaminen, monitoimi-murtajien kaupallinen toiminta, väyläalusten palvelutuotanto ja yhteysalusliikenne sekä eräiden muiden alusten hoitopalvelut liikelai-tosmuotoon. Liikelaitosmuoto on perusteltu ratkaisu jäänmurron yhteiskunnallisen mer-kittävyyden vuoksi. Näistä Merenkulkulai-toksen tuotantotoiminnoista muodostettaisiin lailla valtioneuvoston ohjesäännössä sääde-tyn ministeriön hallinnonalalla toimiva valti-on Varustamoliikelaitos. Liikelaitoksista an-netun yleislain mukaisesti liikelaitos päättäisi omista sisäisistä organisaatio- ja toimintara-kenteistaan ja niiden kehittämisestä. Liikelai-tos ehdotetaan perustettavaksi liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle.

Merenkulkulaitoksen kehittäminen toisaal-ta talvimerenkulun avustamistoiminnasta vastaavaksi viranomaisorganisaatioksi ja toi-saalta talvimerenkulun avustamistoiminnan tuotannosta, monitoimimurtajien erikoispal-

HE 38/2003 vp

24

velujen myynnistä ja väyläaluspalveluiden tuottamisesta sekä yhteysalusliikennepalvelu-jen tuotannosta ja palvelujen myynnistä vas-taavaksi liiketoimintaorganisaatioksi vastaa parhaiten yhteiskunta-, liikenne-, elinkeino- ja kilpailupolitiikan päämääriä. Samoin se vastaa parhaiten julkisen hallinnon kehittä-misen peruslinjauksia ja toteuttamismahdol-lisuuksia. Liikennehallinnon alalla tämä vaihtoehto on jo toteutettu yleisten teiden, ra-tojen ja ajoneuvohallinnon osalta.

Varustamoliikelaitoksesta annettavalla lail-la ja asetuksella muodostettaisiin uusi valtion liikelaitos, jonka hallintaan ehdotetaan siir-rettäväksi kuusi perinteistä jäänmurtajaa, kolme monitoimimurtajaa ja yhdeksän väy-länhoitoalusta. Varustamoliikelaitos toimisi vesiliikennealalla pääasiassa jäänmurron, monitoimialusten erikoispalvelujen, väylä-alusten palvelujen sekä alusten hoito- ja rah-tauspalvelujen tuottamiseen liittyvissä tehtä-vissä. Samoin Varustamoliikelaitokseen si-säisen yhteysalusyksikön omistukseen ehdo-tetaan siirrettäväksi 12 yhteysalusta. Yhteys-alusyksikkö toimisi vesiliikennealalla pääasi-assa yhteysalusliikenteen, yhteysalusliiken-teen erikoispalvelujen, sekä alusten hoito- ja rahtauspalvelujen tuottamiseen liittyvissä tehtävissä. Erityisesti jäänmurtopalvelujen tuottamisella on yhteiskunnallista merkitystä Suomen elinkeinoelämälle ja teollisuuden kuljetuksille. Saaristoalueiden elinolosuhtei-den ylläpitämiselle ja kehittämiselle yhteys-alusliikenne on aluepoliittisesti avainasemas-sa. Liikelaitoksen toiminnan luonne huomi-oon ottaen organisaatiomuotona liikelaitos tulee olemaan pysyväisluonteinen ratkaisu.

Varustamoliikelaitos tulisi lähtötilanteessa toimimaan pitkälle Merenkulkulaitoksen ti-lausten varassa monitoimimurtajien kaupal-lista toimintaa lukuun ottamatta. Kilpailun avaaminen tapahtuisi asteittain ja tuotteittain markkinoiden kehittyessä. Kolmen vuoden siirtymäkauden kuluessa Merenkulkulaitos avaisi kilpailua siten, että kilpailu talvime-renkulun avustamisessa, väyläaluspalveluissa ja alusten hoitopalveluissa olisi kokonaan avattu vuoden 2006 loppuun mennessä.

Varustamoliikelaitoksella olisi hallitus, jonka valtioneuvosto nimittäisi enintään kolmeksi vuodeksi ja koko liikelaitoksen toimintaa johdettaisiin varustamon pääkont-

torista. Varustamoliikelaitoksen hallitus ni-mittäisi toimitusjohtajan. Varustamoliikelai-toksen johtaminen ja hallinto olisi keskitty-nyt yhteen toimipisteeseen. Erillisellä yhte-ysalusliikennepalveluja tuottavalla tulosyksi-köllä olisi oma hallinnollinen toimipisteensä Turussa. Varustamoliikelaitoksen palveluk-seen siirtyisi sen perustamisajankohtana ar-violta 615 Merenkulkulaitoksen palvelukses-sa olevaa henkilöä. Varustamoliikelaitoksen liiketoiminnan ja organisaation tarkempi suunnittelu kuuluisi liikelaitoksen johdon tehtäviin.

Yhteysalusyksikkö olisi Varustamoliikelai-toksen sisäinen tulosyksikkö, jonka johtami-nen ja hallinto sekä kustannus- ja tulosseu-ranta järjestettäisiin Varustamoliikelaitoksen sisällä läpinäkyväksi. Yhteysalusyksikön palvelukseen siirtyisi sen perustamisajankoh-tana arviolta 65 Merenkulkulaitoksen palve-luksessa olevaa henkilöä. Yksikön liiketoi-minnan ja organisaation tarkempi suunnittelu kuuluisi liikelaitoksen johdon tehtäviin.

Varustamoliikelaitoksen ohjaus perustuu lakiin valtion liikelaitoksista sekä yleisesti liiketaloudellisiin periaatteisiin.

3.2.2. Luotsausliikelaitos

Luotsauspalveluilla on yhteiskunnallista merkitystä niiden pakollisuuden ja alustur-vallisuutta ja ympäristönsuojelua edistävän luonteen vuoksi. Niiden saatavuuden ja tason turvaaminen koko maassa on valtion edun mukaista ja vastuulla. Merenkulkulaitoksen kehittämiselle asetetut luotsaustoiminnan ta-voitteet voidaan saavuttaa siirtämällä Meren-kulkulaitoksen tehtävänä oleva luotsauksen palvelutuotanto liikenne- ja viestintäministe-riön hallinnonalalle laitoskohtaisella lailla ja asetuksella perustettavaan luotsausliikelai-tokseen. Luotsausliikelaitos huolehtisi valta-kunnallisena valtion liikelaitoksena luotsaus-palvelujen tuottamisesta koko maassa luot-sauslaissa määritellyillä vesialueilla sekä hoi-taisi muut säädetyt tai sille määrätyt tehtävät.

Luotsausliikelaitoksen toimialana olisivat vesiliikenteen turvallisuutta ja toimintaedel-lytyksiä tukevat palvelut ja niiden kehittämi-nen ensisijaisesti luotsauspalvelujen ja niihin liittyvien muiden palvelujen ja tuotteiden avulla. Luotsausliikelaitos tarjoaisi luotsaus-

HE 38/2003 vp

25

palveluja, luotsiveneiden kuljetuspalveluja sekä luotsaukseen liittyviä tietopalveluja. Luotsausliikelaitos voisi toimialaansa liittyen tuottaa myös muita vesiliikennettä tukevia palveluja. Näitä voisivat olla ainakin meren-kulun turvallisuuteen ja luotsaukseen liittyvät konsultointipalvelut ja alusten navigointia avustavat palvelut ja väylien merkintään liit-tyvät palvelut kuten väylien tarkastus ja tur-valaitevikojen korjaus. Luotsauspalvelujen tuottamisella on yhteiskunnallista merkitystä Suomen elinkeinoelämälle ja teollisuuden kuljetuksille. Liikelaitoksen toiminnan luon-ne huomioon ottaen organisaatiomuotona lii-kelaitos tulee olemaan pysyväisluonteinen ratkaisu.

Luotsausliikelaitoksen ohjaus perustuu la-kiin valtion liikelaitoksista sekä yleisesti lii-ketaloudellisiin periaatteisiin. Luotsausliike-laitoksen palvelujen tuottamista ohjaisivat luotsauspalvelujen kysyntä sekä luotsauslain-säädäntöön perustuvat luotsinkäyttövapau-tukset. Kilpailuelementtinä toimisivat luot-sausviranomaisen lainsäädännön ja turvalli-suusharkinnan perusteella myöntämät linja-luotsinkirjat ja luotsinkäyttövapautukset. Luotsauspalvelujen laatu ja saatavuus koko maassa varmistettaisiin eduskunnan valtion talousarviokäsittelyn yhteydessä hyväksymi-en keskeisten palvelutasotavoitteiden ja mui-den toimintatavoitteiden sekä näihin perustu-vien valtioneuvoston ja liikenne- ja viestin-täministeriön päätösten avulla.

Luotsausliikelaitos rahoittaisi toimintansa asiakkaiden maksamilla luotsausmaksuilla ja muilla liiketoiminnasta saatavilla tuloilla se-kä liiketaloudellisesti kannattamattomien teh-tävien osalta valtion talousarvioon otettavalla määrärahalla. Luotsausliikelaitoksen hinnoit-telun perusteista ja yleisestä tasosta määrät-täisiin valtioneuvoston asetuksella. Hinnoit-telun lähtökohtana olisivat liikelaitosta perus-tettaessa voimassa olevat Suomen aluevesille ja Saimaan kanavalle ja Saimaan vesistöalu-eelle vahvistetut luotsaustaksat. Muiden kuin luotsaustaksassa määriteltyjen palvelujen ja tuotteiden hinnoittelusta Luotsausliikelaitos päättäisi itse liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti.

Luotsausliikelaitos toimisi valtakunnallise-na liikelaitoksena, jolla olisi tarvittava alueel-linen tuotanto-organisaatio. Luotsausliikelai-

toksella olisi valtioneuvoston asettama halli-tus ja hallituksen nimittämä toimitusjohtaja. Luotsausliikelaitoksen toiminnan ja organi-saation tarkempi suunnittelu ja kehittäminen kuuluvat liikelaitoksen johdon tehtäviin. Luotsausliikelaitoksen palvelukseen siirtyisi sen perustamisajankohtana noin 390 Meren-kulkulaitoksen palveluksessa olevaa henki-löä. Luotsausliikelaitoksen hallintaan siirret-täisiin liiketoiminnan edellyttämä määrä ny-kyisiä luotsiasemarakennuksia, maa- ja vesi-alueita sekä luotsiveneitä ja -kuttereita.

3.2.3. Merenkulkulaitos

Merenkulkulaitos viranomaisena ja asiantun-tijana

Merenkulkulaitos huolehtisi ja vastaisi edelleen valtion virasto-organisaationa väy-läverkkoa, väylänpitoa, meriliikenteen ohja-usta, merikartoitusta, talvimerenkulun avus-tamista ja yhteysalusliikennettä koskevista viranomaistehtävistä. Pääosa säännöksistä on laissa ja asetuksessa Merenkulkulaitoksesta, luotsauslaissa ja -asetuksessa, vesiliikenne-laissa (463/1996) ja merilaissa sekä väylä-maksulaissa (708/2002), aluevalvontalaissa (755/2000) ja meripelastuslaissa (1145/2001). Merenkulkulaitoksella säilyisi-vät nykyiset viranomaisvastuut.

Koko meriliikennejärjestelmässä Meren-kulkulaitos toimisi edelleen asiantuntijana. Merenkulkulaitos vastaisi kauppamerenkulun ja muun vesiliikenteen perustoimintaedelly-tysten ylläpitämisestä ja kehittämisestä ta-loudellisesti, turvallisesti ja ympäristöä sääs-täen. Merenkulkulaitoksella olisi siten edel-leen vastuu näiden edellytysten kehittämises-tä ja palvelutasosta sen mukaan kuin edus-kunta ja valtioneuvosto päättävät. Merenkul-kulaitos vastaisi viranomaisena edelleen myös merikartoitukseen ja väylänpitoon liit-tyvistä valmius- ja varautumisvelvoitteista yhteistoiminnassa puolustusvoimien kanssa.

Merenkulkulaitos osallistuisi yhdyskunta- ja maankäytön suunnitteluun ja toimisi asian-tuntijana muun muassa meriliikennettä, tal-vimerenkulun avustamista, väylänpitoa, me-riliikenteen turvallisuutta, meriliikenteen ja väylänpidon toimenpiteiden vaikuttavuutta ja liikennemuotojen yhteistoimintaa sekä ympä-ristövaikutuksia koskevissa kysymyksissä.

HE 38/2003 vp

26

Merenkulkulaitos valmistelisi vesiliiken-teen ja väylänpidon vaikutuksia koskevia strategioita ja suunnitelmia sekä selvittäisi niiden vaikutuksia ja rahoitustarpeita liiken-ne- ja viestintäministeriön päätöksentekoa varten. Merenkulkulaitos vastaisi osaltaan yhteistyössä korkeakoulujen, tutkimuslaitos-ten ja palvelujen tuottajien kanssa toimintoja koskevasta tutkimus- ja kehittämistoiminnas-ta.

Merenkulkulaitoksen viranomaistehtävinä erityisesti merikartoituksessa olisivat meri-kartoitusohjelman ja siihen liittyvän rahoi-tusohjelman laatiminen ja niiden toteuttami-sesta huolehtiminen. Lisäksi viranomaisteh-täviin kuuluisivat merikartoituksen normit-taminen, tieteellisistä ja teknisistä perusteista vastaaminen sekä kansainvälinen yhteistyö.

Merenkulkulaitoksen viranomaistehtävinä erityisesti jäänmurrossa olisivat edelleen lii-kennerajoituksista päättäminen, erivapauksi-en myöntäminen liikennerajoitusten aikana, jääluokkakriteerien määrittäminen ja jää-luokkatodistusten myöntäminen.

Merenkulkulaitoksen viranomaistehtäviin erityisesti luotsaustoiminnassa kuuluisivat edelleen luotsaustoiminnan kansainvälisen kehityksen seuraaminen, lainsäädännön val-mistelu, tarvittavien määräysten antaminen sekä luotsien ohjauskirjoja, linjaluotsinkirjoja ja luotsinkäyttövapautuksia koskevien pää-tösten tekeminen. Merenkulkulaitos myös valvoisi luotsaustoimintaa sekä normittaisi ja tuottaisi luotsaustoimintaa tukevaa VTS - palvelua.

Merenkulkulaitos tilaajana ja kilpailun avaaminen

Merenkulkulaitoksen tehtävänä on hankkia ja tuottaa sen käyttöön osoitetuilla väylämak-sutuloilla ja talousarviomäärärahoilla talvi-merenkulun avustamisessa, väylänpidossa, yhteysalusliikenteessä, merikartoituksessa, meriliikenteen ohjauksessa ja alusturvalli-suuden varmistamisessa tarvittavat tuotteet ja palvelut. Merenkulkulaitos vastaa edelleen sille asetettujen tavoitteiden ja rahoituksen mukaisista tehtävistä, palvelutasosta ja työn laadusta sekä yhteistyöstä eri osapuolten vä-lillä.

Merenkulkulaitos on julkisista hankinnois-

ta annetun lain mukainen valtion hankintayk-sikkö, joka noudattaa hankintasäännöksiä ja käyttää olemassa olevat kilpailuttamismah-dollisuudet kaikissa hankinnoissaan. Meren-kulkulaitoksen tavoitteena on palvelutoimin-nan avaaminen pitkällä aikavälillä kokonaan kilpailulle.

Talvimerenkulun avustamisessa rannikolla, raskaiden väyläalusten palveluissa, meren-mittausalusten hoitovarustamotoiminnassa tai yhteysalusliikennepalveluissa ei tällä hetkellä ole täysin toimivia markkinoita. Laitoksen tavoitteena on näissä toiminnoissa avata kil-pailua asteittain. Markkinoille annetaan mahdollisuus kehittyä siten, että kolmen vuoden siirtymäkauden kuluessa kilpailu on kokonaan avattu vuoden 2006 loppuun men-nessä.

Väylänpidon ja merikartoituksen palvelu-tuotannon osalta Merenkulkulaitoksen tavoit-teena on myös asteittainen kilpailun lisäämi-nen pitkällä aikavälillä. Toimintojen sisäisen eriyttämisen jälkeen Merenkulkulaitos laatii yhteistyössä oman tuotannon ja alan muiden toimijoiden kanssa etenemisstrategian kilpai-lun avaamiseksi. Tarkempi eteneminen mää-räytyisi sen mukaisesti kuin virastolle kehit-tyy valmiuksia laajempaan uusimuotoiseen kilpailuttamiseen ja miten Merenkulkulaitok-sen oman tuotannon volyymi ja kilpailukyky sekä markkinat kehittyvät. Tulosohjauksessa voitaisiin virastolle antaa vaikuttavuus- ja palvelutasotavoitteiden lisäksi sen oman toi-minnan tehokkuutta ja kilpailun avaamista koskevia määrällisiä ja aikataulullisia tavoit-teita. Kilpailun avaamista koskevilla tavoit-teilla voitaisiin osaltaan varmistaa hallittu muutos ja markkinoiden kehittyminen siir-tymäkauden aikana.

Merenkulkulaitoksen ohjaus ja organisaatio

Merenkulkulaitos olisi edelleen valtioneu-voston ja eduskunnan ohjauksessa. Ohjaus-välineinä olisivat Merenkulkulaitosta koske-vat säädökset sekä väylänpidon ja Merenkul-kulaitoksen oman toiminnan rahoitus, Me-renkulkulaitokselle asetettavat merenkulun vaikuttavuus-, palvelutaso- ja taloudellisuus-tavoitteet sekä Merenkulkulaitoksen omaa toimintaa koskevat tulostavoitteet. Lisäksi valtioneuvosto voisi käyttää myös muita vi-

HE 38/2003 vp

27

rastomuotoisen toiminnan ohjausvälineitä. Merenkulkulaitoksen käyttöön tulisivat

edelleen väylämaksulain perusteella perittä-vät väylämaksutulot, jotka on tarkoitettu täl-läkin hetkellä talvimerenkulun avustamisen ja väylänpidon kustannusten kattamiseen. Li-säksi eduskunta osoittaisi tarvittavat määrä-rahat Merenkulkulaitoksen muiden toimin-tamenojen rahoittamiseen.

Merenkulkulaitosta ohjaisi ja valvoisi edel-leen valtioneuvoston määräajaksi nimittämä johtokunta. Johtokunnan tehtävänä olisivat viraston ohjaus ja valvonta sekä sen toimin-nan kehittäminen. Johtokunnan asettamisessa ja kokoonpanossa varmistettaisiin yhteiskun-ta-, liikenne- ja merenkulkupolitiikasta joh-dettujen tavoitteiden toteutuminen, meren-kulku- ja liikenneolojen ylläpitäminen ja ke-hittäminen sekä kilpailtujen markkinoiden toimintaedellytysten luominen. Merenkulku-laitosta johtaisi pääjohtaja.

Merenkulkulaitoksen keskushallinto huo-lehtisi Merenkulkulaitoksen valtakunnallisten toimintojen koordinoinnista, kehittämisestä, ohjauksesta ja toiminnan yhtenäisistä menet-telytavoista. Lisäksi keskushallinto vastaisi laitoksen tutkimus- ja kehittämistehtävistä, hankintatoimen kehittämisestä ja kilpailun hallitusta avaamisesta sekä tuottaisi Meren-kulkulaitoksen eri yksiköiden tarvitsemia asiantuntijapalveluja.

Merenkulkulaitoksen alueorganisaationa toimisivat edelleen nykyiset merenkulkupii-rit. Merenkulkupiirit huolehtisivat alueillaan Merenkulkulaitoksen valtakunnallisten toi-mintalinjojen ja menettelyjen toteuttamisesta viranomais- ja tilaajatehtävissä ja meriliiken-teen ohjaustehtävissä.

Väylänpidon ja merikartoituksen palvelu-tuotanto eriytettäisiin sisäisesti viranomais- ja tilaajatehtävistä sekä keskus- että aluehal-linnossa.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Yhteiskunta- ja liikennepoliittiset vaikutukset

Taloudellisen ja toiminnallisen tehokkuuden parantuminen

Toimivan infrastruktuurin luominen, yllä-

pito ja kehittäminen ovat keskeisimpiä yh-teiskunnan toiminnan ja kehityksen perus-edellytyksiä. Näitä edellytyksiä on niin tieto- kuin fyysisenkin liikenteen alueella kehitetty liikelaitostamalla ja yhtiöittämällä sekä kil-pailua lisäämällä. Liikenne- ja viestintämi-nisteriön hallinnonalan keskeisiä toimenpitei-tä fyysisen liikenteen infrastruktuurin ylläpi-don ja kehittämisen osalta ovat olleet ennen muuta Ratahallintokeskuksen ja VR-Rata Oy:n, Tiehallinnon ja Tieliikelaitoksen, Ajo-neuvohallintokeskuksen ja Suomen Autokat-sastus Oy:n sekä Ilmailulaitoksen perustami-nen.

Toimenpiteillä on voitu merkittävästi pa-rantaa sekä tilaajaviranomaisen toiminnan et-tä virastosta eriytetyn palvelutuotannon ta-loudellisuutta ja useimmiten myös palvelujen laatua. Samalla on päästy reaalisesti alene-vaan hintatasoon. Tämä on perustunut siihen, että sekä tilaajaviranomaisina jatkavat viras-tot ja laitokset että palvelutuotannosta huo-lehtivat liikelaitokset ja yhtiöt ovat voineet keskittyä ydinosaamiseensa eli joko viran-omaistoimintaan ja palvelujen hankkimiseen tai palvelujen tuottamiseen. Tällä tavalla on varmistettu palvelujen kehittäminen ja rahoi-tus mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Rakennemuutoksilla on saatu aikaan toimi-alasta riippuen 10 - 20 prosenttia suuruiset säästöt.

Valtion vastuu teiden ja ratojen ylläpidosta ja kehittämisestä on jo tällä hetkellä organi-soitu niin, että viranomaisen ja tilaajan tehtä-vät sijoittuvat virastoihin ja vastaava palvelu-tuotanto on valtion liikelaitoksilla ja valtion-yhtiöillä, mutta osin myös yksityisillä palve-lujen tuottajilla. Vain Merenkulkulaitoksella on virastomuodossa yhdessä organisaatiossa viranomaisen, tilaajan, palvelujen tuottajan ja kaupallisen toimijan tehtävät ja vastuut.

Merenkulkulaitoksen uudelleen organisoi-misella toisaalta viranomaisena ja tilaajana toimivaan Merenkulkulaitokseen ja toisaalta palvelutuotannosta vastaavaan Luotsausliike-laitokseen ja Varustamoliikelaitokseen pyri-tään paitsi yhtenäiseen toimintatapaan fyysi-sen infrastruktuurin ylläpidossa ja kehittämi-sessä, myös taloudelliseen ja toiminnalliseen tehokkuuteen luotsauspalveluissa, talvime-renkulun avustamisessa, monitoimialusten erikoispalvelujen myynnissä ja väyläalusten

HE 38/2003 vp

28

käytössä väylien ylläpito- ja rakentamisteh-tävissä sekä yhteysalusliikennepalvelujen myynnissä. Samalla rahoituksella saadaan määrällisesti ja laadullisesti enemmän ai-kaan.

Viranomaispäätöksenteko ja ohjaus

Eduskunnan päätöksenteosta johdettava valtioneuvoston ja liikenne- ja viestintämi-nisteriön liikenne- ja infrastruktuuripoliitti-nen ohjaus voidaan valtioneuvoston toimin-nan kehittämisessä noudatettujen suuntavii-vojen mukaisesti kohdistaa uudistuksessa yh-teiskuntapoliittisesti keskeisiin ja tärkeisiin kysymyksiin. Tuotantotoiminnan eriyttämi-nen viranomaistoiminnoista selkeyttää ja vahvistaa liikennepolitiikan strategioiden, linjojen ja painopisteiden valmistelua ja aset-tamista. Merenkulkulaitos viranomaisena vastaa edelleen talvimerenkulun avustami-sesta, tilaa jäänmurron volyymin, laadun ja ajoituksen sekä määrää liikennerajoituksista. Merenkulkulaitos toimii edelleen luotsausvi-ranomaisena myöntäen luotsien ohjauskirjat ja linjaluotsausluvat. Merenkulkulaitos myös edelleen vastaa viranomaisena ja tilaajana yhteysalusliikenteen tuista, hankinnoista ja palvelutasosta. Merenkulkulaitos vastaisi myös edelleen osaltaan sille kuuluvista alue-valvontatehtävistä muuna aluevalvontaviran-omaisena.

Merenkulkulaitos olisi virastona edelleen liikenne- ja viestintäministeriön ja sen kautta valtioneuvoston ja eduskunnan yhteiskunta- ja liikennepoliittisessa ohjauksessa. Ohjaus koostuisi paitsi Merenkulkulaitosta, myös luotsausta, talvimerenkulun avustamista ja yhteysalusliikennettä koskevista säädöksistä, Merenkulkulaitokselle asetettavista tulosta-voitteista ja muusta valtioneuvoston ja myös aluetason ohjauksesta. Liikelaitokset taas vastaavat osaltaan tuotannollisesta ja kaupal-lisesta toiminnasta eduskunnan ja valtioneu-voston liiketaloudellisista lähtökohdista läh-tevässä ohjauksessa sille laitoskohtaisessa laissa säädetyn toimialan ja pysyvien palve-lutavoitteiden mukaisesti. Eduskunta hyväk-syy vuosittain talousarvion yhteydessä liike-laitosten keskeiset palvelu- ja toimintatavoit-teet. Tämän perusteella liikenne- ja viestin-täministeriö päättää liikelaitosten palveluta-

voitteista ja muista toimintatavoitteista sekä liikelaitosten tulostavoitteesta ja tuloutusta-voitteesta.

Sidosryhmät ja asiakkaat

Merenkulkulaitos järjesti laajat keskustelu-tilaisuudet laitoksen uudistamisesta ja liike-laitoksista keskeisten sidosryhmiensä, teolli-suuden, satamien ja varustamojen kanssa en-nen uudistamisehdotusten tekemistä ministe-riölle keväällä 2002. Vastaavasti keskustelu-ja on käyty uudelleen tässä esityksessä ehdo-tetuista säädöksistä.

Merenkulkulaitos seuraa jatkuvasti asiakas-tyytyväisyyttä suorilla kontakteilla varusta-moihin, teollisuuteen, satamiin ja muihin asi-akkaisiin. Laitos on jo useamman vuoden ajan tutkinut talvimerenkulun asiakastyyty-väisyyttä. Talvikaudella järjestetään myös säännölliset kokoukset Teollisuuden ja Työnantajien talviliikenneryhmän kanssa. Näissä kokouksissa Merenkulkulaitoksen edustajat selvittävät talviliikenteen avustami-seen liittyviä asioita ja sen hetkisen avustus-toiminnan tilannetta. Kokouksissa selvitetään myös rajoituspolitiikkaa, määräysten ja oh-jeistuksen muutoksia sekä yleisiä talvime-renkulun avustamiseen liittyviä pelisääntöjä.

Merenkulkulaitos jatkaa sidosryhmäyhteis-työtään uudistuksen toteuduttua talvimeren-kulun avustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Myös asiakastyytyväisyystutkimuksia jatke-taan ja laajennetaan. Varustamoliikelaitos vastaa talvimerenkulun operoinnista Meren-kulkulaitoksen sidosryhmien ja asiakkaiden tarpeista johdettujen vaatimusten mukaisesti. Varustamoliikelaitoksen pääasiakas on Me-renkulkulaitos, mutta myös avustettavat alukset, miltä osin liikelaitoksen kontaktit kohdistuvat painotetusti varustamoihin.

Yhteysalusliikenteessä Merenkulkulaitos seuraa myös jatkuvasti asiakastyytyväisyyttä suorilla kontakteilla kuntiin ja Saaristoasiain neuvottelukuntaan sekä muihin sidosryhmiin. Merenkulkulaitoksen Saaristomeren meren-kulkupiiri on jo useamman vuoden ajan tut-kinut asiakastyytyväisyyttä.

Palvelu- ja laatutason varmistaminen

Vastuu talvimerenkulun avustamisen pal-

HE 38/2003 vp

29

velu- ja laatutasosta ja toimivuudesta säilyisi virastomuodossa toimivalla Merenkulkulai-toksella, joka toimii talvimerenkulun viran-omaisena ja palvelun tilaajana. Lisäksi Va-rustamoliikelaitokselle säädettäisiin laitos-kohtaisessa laissa pysyvä palvelutavoite, jonka mukaan se on velvollinen tarjoutumaan talvimerenkulun avustustehtäviin koko maas-sa. Tällä varmistetaan avustukset kaikkiin talvisatamiin. Väylien ylläpitoon liittyvät raskaiden väyläalusten palvelut hankittaisiin Varustamoliikelaitokselta Merenkulkulaitok-sen ja liikenne- ja viestintäministeriön välillä sovittujen palvelu- ja laatutasovaatimusten mukaisina.

Vastuu yhteysalusliikenteen palvelu- ja laa-tutasosta on Merenkulkulaitoksella ja vastuu palvelun saatavuudesta Varustamoliikelai-toksella. Palvelu- ja laatutasosta sovittaisiin tilaussopimuksissa ja niihin liitettävissä oh-jeissa sekä eduskunnan valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä hyväksymissä palvelu-tavoitteissa ja muissa toimintatavoitteissa.

Vastuu luotsauksen palvelu- ja laatutasosta sekä palvelun saatavuudesta on Luotsauslii-kelaitoksella. Sillä olisi laitoskohtaisessa laissa säädetty velvollisuus luotsaukseen ko-ko maassa luotsauslaissa säädetyillä vesialu-eilla. Muutoin palvelu- ja laatutasosta säädet-täisiin ja määrättäisiin luotsauslaissa sekä eduskunnan valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä hyväksymillä palvelutavoitteilla ja muilla toimintatavoitteilla. Palvelujen ti-laajina ovat luotsia käyttävät alukset. Meren-kulkulaitos toimii osaltaan luotsauksesta vas-taavana viranomaisena ja valvoo luotsauksen toteutumista.

Uudistuksella ei muuteta luotsauksen, tal-vimerenkulun avustamisen, väyläaluspalve-lujen tai yhteysalusliikenteen palvelu- tai laa-tutasoa eikä liikenneturvallisuutta. Palvelun perustuessa tilauksiin ja sopimuksiin niihin sisältyvät kuitenkin selkeät laatu- ja palvelu-tasotavoitteet. Ne parantavat laadunhallintaa ja mahdollisuuksia reagoida laatupoik-keamiin. Toiminnan tehostuminen puolestaan luo nykyistä parempia taloudellisia edelly-tyksiä palvelu- ja laatutasotavoitteiden ylläpi-toon. Merenkulkulaitos huolehtii edelleen sii-tä, että väylämaksuilla rahoitettava jäänmur-to- ja väylätuotantopalvelut ovat kustannus-vastaavia. Palvelujen tilaajana Merenkulku-

laitos valvoo, että liikelaitos ei hinnoittele palvelujaan liian korkeisiin tuottolaskelmiin ja näin aiheuta paineita väylämaksujen koro-tuksiin.

Palvelutuottajien on kyettävä osoittamaan riittävä laaduntuottokyky, mikä osoitetaan auditoinneilla. Talvimerenkulun avustami-sen, väyläaluspalveluiden ja yhteysaluslii-kenteen hankinnat tehdään kokonaistaloudel-lisen edullisuuden perusteella, jossa laadun osuudella on keskeinen merkitys.

Laatutasovaatimusten varmistamiseksi Me-renkulkulaitos edellyttää Varustamoliikelai-tokselta alkuvaiheessa Merenkulkulaitoksen hyväksymiä laatusuunnitelmia ja myöhem-min laatujärjestelmiä. Sen lisäksi Merenkul-kulaitos järjestäisi sopimuksissa määritetty-jen laatu- ja palvelutason seurannan ja val-vonnan. Syntyvässä uudessa tilaaja-tuottaja -mallissa Merenkulkulaitos tiedottaa toimin-nastaan selkeästi varustamoille ja muille asi-akkaille sekä julkistaa palveluntuottajille asettamansa laatutasoa koskevat tavoitteet ja standardit.

Vaikutukset merikuljetusten kannalta

Liikennöitävyyden varmistaminen jää-olosuhteissa Suomen kaikkiin talvisatamiin on olennaista merikuljetusten kannalta. Tästä syystä Varustamoliikelaitokselle asetettujen vuotuisten palvelu- ja toimintatavoitteiden li-säksi laitoskohtaiseen lakiin sisältyvällä py-syvällä palvelutavoitteella varmistetaan jäänmurtopalvelujen tarjonta kaikkiin talvisa-tamiin.

Yhteysalusliikennepalvelujen tarkoituksena on edistää ja mahdollistaa kansalaisten asuinmahdollisuudet saaristossa sekä maan muissa syrjäisissä osissa, edistää yleistä tur-vallisuutta sekä edesauttaa liikenteen häiriö-töntä sujumista kaikissa olosuhteissa. Lisäksi osaltaan näin turvataan kansalaisten ja elin-keinoelämän tarvitsemat yhteyskuljetukset. Yhteysalusliikennepalvelun saatavuus on tärkeää erityisesti niille kansalaisille, jotka varallisuuden puutteen takia tai muutoin ovat kykenemättömiä luomaan omalla kustannuk-sellaan yhteysalusliikennepalveluja vastaavia kuljetuspalveluja. Yhteysalusliikennepalvelu-jen ylläpitäminen lisää kansalaisten yhden-vertaisuutta Suomessa. Varustamoliikelaitok-

HE 38/2003 vp

30

sen yhteysalusyksikölle voidaan lisäksi aset-taa vuotuisia palvelu- ja toimintatavoitteita, joilla varmistetaan yhteysalusliikennepalve-lujen saatavuus.

Merenkulkulaitoksen oman yhteysaluslii-kennetuotannon eriyttäminen Varustamolii-kelaitokseen erilliseksi tulosyksiköksi var-mistaa asiakkaiden ja yhteiskunnan maksa-mien kustannusten läpinäkyvyyden sekä luo mahdollisuuksia tehostaa toimintaa ja palve-lua asiakaskohtaisilla ratkaisuilla. Tästä hyö-tyvät sekä kuljetuksia hoitavat että kuljetuk-sia käyttävät kansalaiset, yritykset ja yhtei-söt.

Luotsauksen tarkoituksena on edistää alus-liikenteen turvallisuutta sekä edesauttaa lii-kenteen häiriötöntä sujumista kaikissa olo-suhteissa ja osaltaan turvata näin elinkei-noelämän tarvitsemat merikuljetukset. Luot-sauspalvelun saatavuus on tärkeää erityisesti niille aluksille, jotka ympäristölle vaarallisen lastinsa vuoksi tai muutoin ovat joko lain mukaan velvollisia käyttämään luotsia tai ha-luavat turvallisuussyistä käyttää luotsia.

Liikelaitokselle asetettujen vuotuisten pal-velu- ja toimintatavoitteiden lisäksi laitos-kohtaiseen lakiin sisältyvällä pysyvällä pal-veluvelvoitteella varmistetaan palvelun saa-tavuus koko maassa.

Luotsauspalvelu tukee vesiliikenteen tur-vallisuutta ja toimintaedellytyksiä. Valtakun-nallinen liikelaitos voi tarjota tasoltaan yhte-näistä palvelua koko maassa. Tuotannon eriyttäminen liikelaitokseen varmistaa asiak-kaiden maksamien kustannusten läpinäky-vyyden sekä luo mahdollisuuksia tehostaa toimintaa ja palvelua asiakaskohtaisilla rat-kaisuilla. Tästä hyötyvät sekä merikuljetuk-sia hoitavat että kuljetuksia käyttävät yrityk-set.

Poikkeusoloihin varautuminen

Sekä uusi merenkulkuhallinnosta vastaava virasto että liiketoimintaa harjoittavat liike-laitokset ovat velvollisia varautumaan poik-keusoloihin siitä annetun erillisen lainsää-dännön mukaisesti. Varautuminen tapahtuisi etukäteissuunnitelmien, poikkeusoloissa ta-pahtuvan toiminnan etukäteisvalmistelujen ja muiden toimenpiteiden avulla. Merenkulku-laitoksella olisi valmiussuunnittelun yleisvas-

tuu. Samoin Merenkulkulaitoksella virasto-organisaationa säilyisivät velvoitteet valta-kunnallisesta ja alueellisesta meriliikenteen ohjaamisesta ja rajoittamisesta sekä sen poikkeusolojen aikaiseen käyttöön sekä puo-lustusvoimien avustamiseen liittyvästä val-miussuunnittelusta. Samoin Merenkulkulai-toksella säilyy ylläpitovastuu valmiusväyläs-töstä ja sitä tukevasta merikartoituksesta. Liikelaitoksille puolestaan siirtyvät Meren-kulkulaitoksen velvoitteet poikkeusolojen kohdekohtaisesta suunnittelusta ja valmius-varastoinnista. Liikenne- ja viestintäministe-riö päättäisi erikseen varautumisen tasosta ja varautumisen jakautumisesta Merenkulkulai-toksen ja liikelaitoksien kesken.

4.2. Taloudelliset vaikutukset

4.2.1. Varustamoliikelaitos

Liikelaitoksista annetun yleislain mukaan Varustamoliikelaitos kattaa sekä käyttö- että investointimenonsa tuloillaan. Sillä on oma rahatoimi. Liikelaitoksella on lisäksi yleislain perusteella oikeus lainan ja toimitusluoton ottamiseen eduskunnan valtion talousarvio-käsittelyn yhteydessä antaman suostumuksen rajoissa.

Liikelaitoksen pääomarakenne on tarkoitus muodostaa sellaiseksi, että se turvaisi aloi-tusvaiheen riittävän rahoituksen ja mahdollis-taisi liikelaitoksen kannattavan toiminnan pitkällä aikavälillä. Toimialan pääomaraken-ne otetaan soveltaen huomioon liikelaitoksen pääomarakennetta muodostettaessa.

Liikelaitoksen alustavan liiketoimintasuun-nitelman perusteella on arvioitu, että sen lii-ketulos riittäisi voiton tuloutukseen, joka vas-taa vuosittain noin 5 prosentin tuottoa perus-pääomalle. Toiminnan alkuvaiheessa vuosina 20042006 peruspääoman tuloutusvaatimus olisi riippuvainen markkinoiden avautumi-sesta. Alustava arvio liikelaitoksen ensim-mäisen toimintavuoden liikevaihdosta on noin 60 miljoonaa euroa, josta nettotulos oli-si noin 1,5 miljoonaa euroa.

Perustettavalle liikelaitokselle osoitettava omaisuus

Pääperiaate nykyisen Merenkulkulaitoksen

HE 38/2003 vp

31

omaisuuden jaossa olisi, että Merenkulkulai-toksen hallintaan jäisi talvimerenkulun avus-tamisen ja yhteysalusliikenteen tilaaja- ja vi-ranomaistoiminnassa tarvittava omaisuus. Varustamoliikelaitokselle luovutettaisiin lii-ketoiminnassa välittömästi tai välillisesti käytettävä omaisuus. Omaisuuden luovutta-minen liikelaitokselle tapahtuisi käypään ar-voon, joka on kirjanpitoarvo. Poikkeuksena ovat kuitenkin väyläalukset, jotka arvoste-taan siten, että kirjanpitoarvosta vähennetään öljynsuojarahastosta rahoitettu osuus hankin-noista.

Merenkulkulaitoksen hallinnassa olevista aluksista luovutetaan liikelaitokselle sen tar-vitsemat kuusi perinteistä jäänmurtajaa, kol-me monitoimimurtajaa ja yhdeksän väylä-alusta sekä kaikki 12 yhteysalusta. Luovutet-tavien alusten käypä arvo on noin 184 mil-joonaa euroa. Liikelaitokselle luovutetaan li-säksi kirjanpitoarvoon laitteet, kalusteet, käyttöomaisuusarvopaperit sekä aines- ja tar-vikevarastot.

Vuoden 2002 tilinpäätöksen perusteella ja edellä olevien periaatteiden soveltamisen jäl-keen liikelaitokselle siirrettävän omaisuuden arvoksi arvioidaan alustavasti noin 199 mil-joonaa euroa. Alustava arvio tarkentuu val-tioneuvoston omaisuuden luovutuspäätöksen valmistelun yhteydessä.

Varustamoliikelaitoksen aloittavassa ta-seessa omaisuuden luovutusta vastaan perus-pääomaan merkitään 18,7 miljoonaa euroa ja muuhun omaan pääomaan sekä vieraaseen pääomaan loput siten, että omavaraisuusaste olisi enintään 50 prosenttia. Velka valtiolle olisi noin 86 miljoonaa euroa. Tarkoituksena on, että lainan takaisinmaksuaika on 20 vuot-ta ja korko on 4 prosenttia. Lomapalkkavelat noin 7,3 miljoonaa euroa olisivat taseessa siirtovelkana. Oman ja vieraan pääoman suh-de aloitusvaiheessa määritellään siten, että se toiminnan luonne huomioon ottaen varmistaa toiminnan kannattavuuden pitkällä aikavälil-lä.

Merenkulkulaitokselle jäisivät tarpeelliset toimistokoneet ja kalusto, talvimerenkulun avustamisen johtamis-, raportointi- ja infor-maatio-ohjelmistot sekä yhteysalusliikenteen kilpailuttamiseen, raportointiin ja tilastointiin käytettävät ohjelmistot.

Vaikutukset valtiontalouteen

Talvimerenkulun avustaminen ja väylänpi-to rahoitetaan väylämaksuilla, jotka arvioi-daan vuosittain valtion talousarviossa ja net-toutetaan tuloina laitoksen toimintamenoihin. Vaikka väylämaksu sisältää talvimerenkulun avustamisen ja väylänpidon poistot ja korot, Merenkulkulaitokselle on osoitettu valtion ta-lousarviossa rahoitus talvimerenkulun ja väy-länpidon kehittämisinvestointeihin, kuten alushankintoihin ja alusten suurempiin pe-ruskorjauksiin sekä väylien syventämiseen. Vastaavasti laitos käyttää poistoja ja korkoja vastaavan rahoituksen toimintamenojensa kattamiseen. Yhteysalusliikenteen aiheutta-mat kustannukset rahoitetaan Merenkulkulai-tokselle osoitetuilla valtion talousarviomää-rärahoilla ja asiakkailta perittävillä kuljetus-maksuilla, jotka arvioidaan vuosittain yhte-ysalusliikenteen hankintasopimusten teon yh-teydessä. Yhteysalusliikenteen kuljetusmak-sut ovat edelleen maksuperustelain mukaisia julkisoikeudellisia suoritteita. Liikelaitos pe-rii asiakkailta saatavat kuljetusmaksut ja tu-louttaa ne Merenkulkulaitokselle. Yhteys-alusliikenteen hinnoista päätettäisiin edel-leenkin ministeriön asetuksella. Liikelaitos rahoittaisi yhteysalusliikennepalvelutuotan-tonsa Merenkulkulaitoksen Saaristomeren merenkulkupiirin ja Varustamoliikelaitoksen sisäisen yhteysalusyksikön välisellä hankin-tasopimuksella.

Organisaatiouudistuksella onkin seuraavia vaikutuksia valtion talousarvioon: − Väylämaksut eivät nouse uudistuksen

seurauksena. Pikemminkin niihin kohdis-tuu alentamismahdollisuuksia, mikä ai-heutuu alusten liiketaloudellisten pitoai-kojen täsmentymisestä, pääoman tuotto-vaatimuksen pienentymisestä ja pitem-mällä aikavälillä myös toiminnan tehos-tumisesta.

− Yhteysalusliikenteen kuljetusmaksut ei-vät nouse uudistuksen seurauksena.

− Pitemmällä aikavälillä arvioidaan han-kittujen palvelujen kustannusten alenevan reaalisesti toiminnan kehittymisen seura-uksena. Vastaavien uudistusten perusteel-la ja varustamoliikelaitoksen toiminnan luonne huomioon ottaen arvioidaan, että toiminta tehostuu muita uudistuksia vä-

HE 38/2003 vp

32

hemmän ja pitemmällä aikavälillä noin 10 prosenttia nykyisestä liikevaihdosta eli vuotuiset säästövaikutukset ovat noin neljä miljoonaa euroa siirtymäkauden jälkeen. Ensisijaisia tehostamistoimia ovat väyläalusten kapasiteetin käyttöas-teen parantaminen, jäänmurtokapasiteetin hankkiminen uuden aluksen investoinnin asemesta, monitoimimurtajien kannatta-vuuden parantaminen sekä hoitovarusta-motoiminnan kehittäminen. Yhteysalus-liikenteen osalta arvioidaan, että toiminta tehostuu pitemmällä aikavälillä noin 5 prosenttia. Ensisijaisia tehostamistoimia ovat yhteysalusten kapasiteetin käyttöas-teen parantaminen, aikarahdatun aluska-pasiteetin hankkiminen uuden aluksen investoinnin asemesta, hallinnon keven-täminen ja huolto- ja korjaustoiminnan kilpailuttaminen.

− Alukset siirretään liikelaitoksen omis-tukseen käyvästä arvostaan, joka on kir-janpitoarvo. Liikelaitos laskuttaa palvelu-jensa hinnoissa alusten pääomakustan-nukset (uusinvestointien tai siihen verrat-tavien peruskorjausten pääomakustan-nukset). Tästä seuraa, että valtion vas-tuulla ei enää olisi jäänmurtajien, väylä-alusten eikä yhteysalusten uushankinto-jen rahoittaminen valtion talousarviosta. Näin ollen väylämaksutuloina perittyjen jäänmurtajien ja väyläalusten poistoja ja korkoja vastaava rahoitusosuus siirtyy liikelaitokselle, mikä vähentää vastaavas-ti Merenkulkulaitoksen rahoitusta. Vas-taava, liikelaitokselle siirtyvä osuus tulisi siirtää Merenkulkulaitoksen talousarvios-sa budjetista rahoitettavaksi. Samalla väylämaksun käyttö selkiytyy ja lä-pinäkyvyys paranee.

− Merenkulkulaitokselle osoitetaan valtion talousarviossa erikseen määräraha yhte-ysalusliikennepalvelujen hankintaan. Täl-le uudelle momentille budjetoitaisiin myös Merenkulkulaitoksen yksityisille yhteysalusliikenteen harjoittajille myön-tämät avustukset.

− Valtion talousarvioon otettaisiin valtion tuloina liikelaitoksen voiton tuloutukset sekä liikelaitokselle lainaehdoin myönne-tyn rahoituksen takaisinmaksut ja korot. Tuloutus olisi vuositasolla noin 1 miljoo-

naa euroa. Vieraan pääoman takaisin-maksusta ja korosta määrätään valtioneu-voston päätöksellä. Vuosittain valtion ta-lousarvioon tuloutettaisiin 4,3 miljoonaa euroa lainan lyhennyksinä ja noin 3,3 miljoonaa euroa korkoina. Lisäksi varus-tamoliikelaitos tulouttaisi valtiolle elä-kemaksut ja muut maksut henkilöstölle keskitetysti suoritettavista etuuksista ja korvauksista. Valtion menoina otettaisiin valtion talousarvioon henkilöstön eläk-keet ja muut henkilöstölle keskitetysti maksettavat etuudet ja korvaukset.

− Varustamoliikelaitokseen siirtyisi tehtä-viensä perusteella perustamisajankohtana arviolta 615 henkilöä, jotka samalla siir-tyisivät pois valtion budjettitalouden pii-ristä.

4.2.2. Luotsausliikelaitos

Merenkulkulaitoksen uudistamisen keskei-nen tavoite on, että kaupallinen ja tuotannol-linen toiminta eriytetään viranomaistoimin-noista. Näin toiminnan läpinäkyvyys lisään-tyy ja asiakkaat saavat tarvitsemansa palvelut korkealaatuisesti ja edullisesti. Luotsaustoi-minta rahoitetaan tällä hetkellä rannikolla kokonaan ja Saimaalla osittain asiakkailta perittävillä maksuilla. Toiminnan laadun ja palvelukyvyn ylläpitäminen edellyttää palve-lutuotannon jatkuvaa tehostamista ja kehit-tämistä sekä tuotannon ja viranomaistoimin-nan eriyttämistä toisistaan.

Valtion liikelaitoslain mukaan Luotsauslii-kelaitos kattaisi sekä käyttö- että investoin-timenonsa tuloillaan. Liikelaitoksella olisi li-säksi yleislain ja laitoskohtaisen lain nojalla oikeus Eduskunnan suostumuksen rajoissa ottaa lainaa toimintansa rahoittamiseen. Lai-nanotto-oikeus turvaa liikelaitoksen inves-tointien pitkäjänteisen rahoittamisen.

Luotsausliikelaitoksen pääomarakenne on tarkoitus muodostaa sellaiseksi, että se tur-vaisi aloitusvaiheen aikaisen rahoituksen ja mahdollistaisi liikelaitoksen kannattavan toiminnan pitkällä aikavälillä. Luotsausliike-laitoksen alustavan liiketoimintasuunnitel-man perusteella voidaan arvioida, että liike-toiminnan tulos riittäisi voiton tuloutukseen, joka vastaa vuosittain noin 5 prosentin tuot-toa peruspääomalle. Alustava arvio liikelai-

HE 38/2003 vp

33

toksen ensimmäisen toimintavuoden liike-vaihdosta on 35 miljoonaa euroa, josta netto-tulos olisi 1,8 miljoonaa euroa.

Suunnitellusta liikevaihdosta Luotsauslii-kelaitos saisi noin 31 miljoonaa euroa varsi-naisista luotsauspalveluista. Luotsausliikelai-toksen asiakkaita olisivat varustamot, sata-mat, kunnat, Merenkulkulaitos, muut valtion viranomaiset ja yritykset. Luotsausliikelai-toksen tulot riippuvat lähes kokonaan luotsa-usten kysynnästä. Luotsausten kysyntä ja sen kehitys ovat puolestaan sidoksissa alusliiken-teen määrään, käytettäviin liikennekonsep-teihin ja alustyyppeihin. Merikuljetukset ovat kasvaneet noin 2 prosenttia vuodessa johtuen talouskasvusta. Luotsausten määrä on ollut viime vuosina hienoisessa kasvussa, koska alusliikenne on lisääntynyt. Tämä siitä huo-limatta, että on tapahtunut linjaluotsaukseen siirtymistä. Luotsausten määrässä ei odoteta tapahtuvan suuria muutoksia lähivuosina, mikäli luotsauslainsäädäntöön ei tehdä oleel-lisia muutoksia. Luotsausliikelaitoksen hen-kilöstön arvioidaan lähivuosina vähenevän jonkin verran luonnollisen poistuman ja toi-minnan tehostumisen seurauksena.

Perustettavalle Luotsausliikelaitokselle osoi-tettava omaisuus

Periaatteena omaisuuden jaossa olisi, että Merenkulkulaitokselle jää luotsauksen viran-omaistoiminnoissa tarvittava omaisuus, mikä on pääasiassa toimistokalustoa ja –tar-vikkeita. Luotsausliikelaitokselle luovutettai-siin liiketoiminnassa välittömästi tai välilli-sesti käytettävä omaisuus. Omaisuuden luo-vuttaminen liikelaitokselle tapahtuisi käy-pään arvoon, joka on kirjanpitoarvo.

Merenkulkulaitoksen hallinnassa olevista luotsiasemarakennuksista ja muista luotsauk-seen liittyvistä rakennelmista luovutetaan Luotsausliikelaitokselle noin 40 prosenttia. Luovutettavien rakennusten ja rakennelmien arvo on noin 4,6 miljoonaa euroa. Maa- ja vesialueita Luotsausliikelaitokselle luovute-taan noin 0,2 miljoonaa euroa arvosta. Ko-neita ja kalustoa, lähinnä luotsiveneitä ja -kuttereita liikelaitokselle luovutetaan noin 14,3 miljoonaa euroa arvosta. Lisäksi luovu-tetaan muita aineellisia hyödykkeitä ja kes-keneräisiä hankintoja noin 300 000 € arvosta.

Liikelaitokselle luovutetaan myös luotsaus-tuotantoon liittyvät aineettomat oikeudet ja osakkeet ja osuudet.

Vuoden 2002 tilinpäätösarvion perusteella Luotsausliikelaitokselle siirrettävän omai-suuden arvoksi arvioidaan noin 19,7 miljoo-naa euroa. Arvio tarkentuu valmisteltaessa valtioneuvoston päätöstä omaisuuden luovu-tuksesta.

Liikelaitoksen aloittavassa taseessa omai-suuden luovutusta vastaan peruspääomaan merkitään 2,0 miljoonaa euroa ja muuhun pääomaan sekä vieraaseen pääomaan loput siten, että omavaraisuusaste on 50 prosenttia. Velkaa valtiolle olisi 6,7 miljoonaa euroa. Tarkoituksena on, että lainan takaisinmaksu-aika on 15 vuotta ja korko on 4 prosenttia.

Vaikutukset valtion talouteen

Luotsaustoiminta rahoitetaan asiakkailta perittävillä, luotsaustaksaan perustuvilla luot-sausmaksuilla. Rannikolla luotsaus on koko-naisuutena 100 prosenttisesti kustannusvas-taavaa, vaikkakin kustannusvastaavuus vaih-telee alueittain ja väylittäin. Saimaan kana-vassa ja Saimaan vesistössä luotsaustoimin-nan kustannusvastaavuus on vain noin 40 prosenttia johtuen alueella perittävästä, huo-mattavasti rannikon taksaa alhaisemmasta luotsaustaksasta.

Luotsaustoiminnan kustannukset niiltä osin kuin luotsaustulot eivät niitä kata on rahoitet-tu Merenkulkulaitokselle valtion talousarvi-ossa osoitetulla nettomäärärahalla. Luotsaus-toiminnan muuten kuin luotsausmaksuilla ka-tettava rahoitus vuoden 2002 tilinpäätösarvi-on mukaan on noin 2,8 miljoonaa euroa, mi-kä aiheutuu lähes kokonaan Saimaan alueen alennetusta luotsaustaksasta.

Saimaan alueen luotsausten ja muiden Luotsausliikelaitokselle mahdollisesti mää-rättävien liiketaloudellisesti kannattamatto-mien tehtävien hoitamiseksi liikelaitokselle osoitettaisiin määräraha valtion talousarvios-sa. Luotsausliikelaitos rahoittaisi toimintansa luotsausmaksuilla ja edellä mainitulla määrä-rahalla. Lisäksi Luotsausliikelaitoksella olisi vähäisempiä muusta liiketoiminnasta aiheu-tuvia tuloja. Luotsausliikelaitoksen talous ja henkilöstö, noin 390 henkilöä, siirtyisi pois valtion budjettitalouden piiristä.

HE 38/2003 vp

34

Valtion talousarvioon otettaisiin tuloina Luotsausliikelaitoksen voiton tuloutukset se-kä liikelaitokselle lainaehdoin myönnetyn ra-hoituksen takaisinmaksut ja korot. Tuloutus olisi vuositasolla noin 0,1 miljoonaa euroa. Liikelaitos tulouttaisi valtiolle myös vuokrat niistä kiinteistöistä, jotka jäisivät toistaiseksi Merenkulkulaitoksen omistukseen ja korva-ukset Merenkulkulaitokselta ostamistaan palveluista.

Lisäksi luotsausliikelaitos tulouttaisi valti-olle eläkemaksut ja muut maksut henkilöstöl-le keskitetysti maksettavista etuuksista ja korvauksista sekä näiden etuuksien hoitami-sesta valtion maksuperustelain mukaan mää-räytyvät maksut. Valtion talousarvioon otet-taisiin menoina luotsausliikelaitoksen henki-löstön eläkkeet ja muut henkilöstölle keskite-tysti maksettavat etuudet ja korvaukset.

Oma erityiskysymys on luotsausliikelaitok-sen vakuutusvelvollisuuden suhde valtion toissijaiseen vastuuseen liikelaitoksesta. Me-rivahinko voi olla Itämerellä huomattavan suuri aluksen vahinkojen lisäksi myös mah-dollisilta laajoilta ympäristövaikutuksiltaan. Suurimpien vahinkojen erillinen vakuuttami-nen kalliisti olisi taloudellisesti epätarkoituk-senmukaista suhteessa liikelaitoksen pieneh-köön taseeseen. Siksi olisi vahvistettava yh-dessä valtiovarainministeriön kanssa periaat-teet vastuun järjestämiselle siten, että liikelai-toksen oman vastuun ohjausvaikutus on mahdollisimman vahva ja että luotsausmak-sun kautta riski jakautuu läpinäkyvästi ja kohtuullisesti.

4.2.3. Merenkulkulaitos

Merenkulkulaitos huolehtisi ja vastaisi edelleen valtion nettobudjetoituna virasto-organisaationa väyläverkkoa, väylänpitoa, meriliikenteen ohjausta, merikartoitusta, tal-vimerenkulun avustamista ja yhteysliikennet-tä koskevista viranomais- ja tilaajatehtävistä.

Merenkulkulaitoksen tehtävänä on hankkia ja tuottaa sen käyttöön osoitetuilla väylämak-sutuloilla ja talousarviomäärärahoilla talvi-merenkulun avustamisessa, väylänpidossa, yhteysliikenteessä, merikartoituksessa, meri-liikenteen ohjauksessa ja alusturvallisuuden varmistamisessa tarvittavat tuotteet ja palve-lut. Merenkulkulaitos vastaa edelleen sille

asetettujen tavoitteiden ja rahoituksen mukai-sista tehtävistä, palvelutasosta ja työn laadus-ta sekä yhteistyöstä eri osapuolten välillä.

Toiminnan rahoitukseen esitys vaikuttaa si-ten, että luotsausmaksut laskutetaan asiak-kailta suoraan Luotsausliikelaitokselle, joka rahoittaa niillä kaikki kustannuksensa pää-omakustannukset mukaan lukien. Väylämak-sut tulli tulouttaisi edelleen Merenkulkulai-tokselle, joka hankkisi näillä varoilla talvi-merenkulun avustustoiminnan, väyläalusten palvelut ja mittausalusten hoidon sekä myös muun, edelleen omana työnä tekemänsä väy-länpidon. Yhteysliikenteen kuljetusmaksut peritään edelleen maksuperustelain mukaisi-na julkisoikeudellisina suoritteina suoraan asiakkailta. Varustamoliikelaitos toteuttaa perinnän ja tilittää lipputulot Merenkulkulai-tokselle. Varustamoliikelaitoksen yhteys-alusyksikön rahoitus tulisi Merenkulkulai-toksen ja Varustamoliikelaitoksen välisillä yhteysliikenteen hankintasopimuksilla, jotka siirtymäkauden alussa tehtäisiin neuvottelu-sopimuksina. Kuljetusmaksujen suuruuteen ehdotuksella ei ole vaikutusta.

Merenkulkulaitokselle jäisi se omaisuus, jota ei siirretä Varustamoliikelaitokselle tai Luotsausliikelaitokselle.

Vaikutukset valtion talouteen

− Valtion talousarvioon uudistus vaikuttaa siten, että Merenkulkulaitoksen toimin-tamenomomentilta rahoitetaan Varusta-moliikelaitokselta ostettavat palvelut teh-tävien aiemmin ollessa laitoksen omaa työtä. Uusi liikelaitos vastaisi uusien alusten hankinnasta ja veloittaisi pää-omakustannukset palveluiden hinnassa. Väylämaksut tuloutettaisiin edelleenkin valtion talousarvioon Merenkulkulaitok-sen toimintamenomomentille. Väylämak-sujen perusteena olevat kustannukset las-kettaisiin uuden kustannusrakenteen mu-kaisina. Pitkällä aikavälillä maksujen alentaminen on mahdollista. Merenkul-kulaitoksen aluspalveluja käyttäneet val-tion ympäristöhallinto ja Merentutkimus-laitos voisivat ostaa vastaavanlaisia pal-veluja Varustamoliikelaitokselta.

− Luotsausliikelaitos perii luotsausmaksut, joilla se kattaa kulunsa. Luotsausmaksut

HE 38/2003 vp

35

määrättäisiin valtioneuvoston asetuksella. Valtion talousarvioon otettaisiin määrä-raha hintatukena Saimaan maksutason säilyttämiseksi nykyisellään.

− Yhteysalusliikenteeseen myönnettävä rahoitus budjetoitaisiin uudelle momen-tille, jolta rahoitettaisiin saariston yhteys-alusliikennepalvelujen ostot ja kehittämi-nen sekä saaristoliikenteen avustaminen.

− Molemmat liikelaitokset tulouttaisivat valtion talousarvioon voitontuloutukset peruspääomalle sekä siirrettävää omai-suutta vastaavasta velasta lainanlyhen-nykset ja korot. Uudistuksesta aiheutuu nettomääräisesti valtiolle lisämenoja. Li-säys on kuitenkin laskennallista pääoma-kustannusten veloittamisen takia. Vas-taavasti valtio myöhemmin säästyy uusi-en investointien rahoittamiselta.

4.3. Elinkeino- ja kilpailupoliittiset vaiku-

tukset

4.3.1. Yleistä

Euroopan yhteisön jäsenyys sinänsä ei edellytä Merenkulkulaitoksen organisaation muuttamista. Euroopan yhteisön perustamis-sopimus sekä Euroopan talousalueesta teh-dyn sopimuksen määräykset julkisista han-kinnoista edellyttävät avoimuus-, syrjimät-tömyys- ja kynnysarvomääräysten noudatta-mista tarjouksia pyydettäessä ja niitä käsitel-täessä. Tarjousmenettelyn kilpailutilanteessa tulee olla avoin. Suomen julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö on EU-direktiivien mukainen. Merenkulkulaitos on julkisista hankinnoista annetun lain (1505/1992) mu-kainen valtion hankintayksikkö, joka noudat-taa hankintasäännöksiä. Perustettavaksi eh-dotetut liikelaitokset olisivat myös valtion hankintayksiköitä.

Maailman kauppajärjestön WTO:n julkisia hankintoja koskeva GPA-sopimus ja EU:n hankintadirektiivit koskevat vain kynnysar-von suuruisia ja kynnysarvot ylittäviä han-kintoja. Sovellettavat kynnysarvot vuonna 2000 ovat tavara- ja palveluhankinnoissa noin 0,2 miljoonaa euroa (1,189 Mmk) ja ra-kennusurakoissa noin 5,0 miljoonaa euroa (29,7 Mmk). Kynnysarvon määrittelee Suo-messa kauppa- ja teollisuusministeriö vuosit-

tain. Kynnysarvot ylittävistä hankinnoista on ilmoitettava EU:n virallisessa lehdessä.

4.3.2. Varustamoliikelaitos

Julkisista hankinnoista annetun lain mukai-sesti sekä Merenkulkulaitos että Varustamo-liikelaitos käyttävät olemassa olevat kilpai-luttamismahdollisuudet kaikissa hankinnois-saan eli siis myös kynnysarvot alittavissa. Talvimerenkulun avustamisessa rannikolla tai raskaiden väyläalusten palveluissa ei tällä hetkellä ole toimivia markkinoita. Myös hoi-tovarustamotoiminta on ollut merenmittaus- ja tutkimusalusten osalta Merenkulkulaitok-sen vastuulla. Yhteysalusliikenteessä on osin toimivat markkinat, sillä Merenkulkulaitos käyttää tällä hetkellä yhteysalusliikennerei-teillä neljää ulkopuolista aikarahdattua alus-ta. Monitoimimurtajien kaupallisessa toimin-nassa on kilpaillut markkinat. Talvimerenku-lun avustamisessa rannikolla ja muussakin palvelutuotannossa Varustamoliikelaitos on ainoa tai ainakin pääasiallinen palvelujen tuottaja. Varustamoliikelaitoksen ensimmäi-senä toimintakautena kaikki palvelut hanki-taan Varustamoliikelaitokselta neuvotteluso-pimuksin. Kolmen vuoden siirtymäkauden kuluessa Merenkulkulaitos avaa kilpailua niin, että kilpailu on kokonaan avattu vuoden 2006 loppuun mennessä. Vastaavasti Varus-tamoliikelaitokselle avautuu mahdollisuus kilpailla markkinoilla.

Uusi Varustamoliikelaitos toimisi lähtöti-lanteessa pitkälle Merenkulkulaitoksen tila-usten varassa. Kilpailun avaaminen tapahtui-si käytännössä pitkällä aikavälillä markki-noiden kehittyessä. Talvimerenkulun avus-tamisen osalta kilpailu voi avautua uuden jäänmurtajan hankintatilanteessa, kun liike-laitos tai yksityinen varustamo voi rakennut-taa murtajan ja tarjota sen kapasiteettia Me-renkulkulaitoksen käyttöön. Tällainen tilanne on liikenne- ja viestintäministeriön jäänmur-totyöryhmän mukaan ajankohtainen vuonna 2008. Hallitusohjelmassa mainittu ympäris-tömurtajan hankinta voi myös aikaistaa kil-pailun avautumista. Väylänhoitoalusten ja yhteysalusliikennepalvelujen osalta kilpailua voi kehittyä nopeammin. Kilpailun avautues-sa yksityisille varustamoille ja palvelun tuot-tajille syntyy nykyistä suurempia mahdolli-

HE 38/2003 vp

36

suuksia osallistua palveluntuottajina kilpai-luun. Näistä markkinoista Merenkulkulaitos on tehnyt omana työnään tähän saakka noin 45 miljoonaa euroa osuuden.

Talvimerenkulun avustamisen, monitoi-mimurtajien erikoispalvelujen myynnin, väy-läalusten palvelujen, yhteysalusliikennepal-velujen sekä alusten hoitopalvelujen ja rah-taustoiminnan tuotannon avautuessa avoi-meen kilpailuun Varustamoliikelaitos tarjoai-si palvelujaan myös muille varustamoalan ja vesiliikenteen palveluiden tarvitsijoille laissa säädetyllä toimialalla. Potentiaalisia uusia asiakkaita liikelaitokselle voisivat olla kun-nat, kaupungit, valtion laitokset, satamat, lii-kelaitokset ja yhtiöt sekä vähäisessä määrin yksityinen sektori. Lisäksi osaa palveluista voi myydä myös laajemmin Itämeren alueel-la ja naapurimaista ainakin Ruotsi, Viro ja Venäjä ovat potentiaalisia asiakkaita väylän-hoidossa, yhteysalusliikennepalveluissa ja myös jäänmurrossa silloin, kun Suomen tal-vimerenkulun avustaminen ja liikelaitosta koskevat velvoitteet ja liikelaitoksen kalusto sen sallivat. Väyläalusten sekä yhteysalusten erilaisten palveluiden ja tuotteiden lähtökoh-tana on, että Varustamoliikelaitoksen toimi-ala olisi riittävän kattava, jotta se mahdollis-taisi liikelaitoksen menestymisen pitkällä ai-kavälillä ja myös kilpailluilla markkinoilla. Toimialan osalta Varustamoliikelaitoksella tulee olla kilpailijoiden kanssa tasavertaiset edellytykset kilpailukyvyn kehittämiseen.

Pitkällä aikavälilläkin liikelaitoksen pää-asiakas olisi Merenkulkulaitos ja liikelaitok-sen päätoimialan liikevaihdosta ulkopuolisil-ta markkinoilta tulisi vähäisempi osuus. Tä-män osuuden suuruus riippuisi muun muassa kuntien ja kaupunkien jäänmurron tarpeesta ja väylänpidon kilpailulle avaamisen kehit-tymisestä.

Varustamoliikelaitos toimisi erillisenä val-tion liikelaitoksena. Toiminnan läpinäkyvyy-den ja kilpailuneutraliteetin varmistamiseksi liikelaitoksen organisaatiorakenne järjeste-tään sellaiseksi, että kilpailun neutraalisuus toteutuu. Tämä on erityisesti otettava huomi-oon järjestettäessä yhteysalusliikenteen pal-velutuotanto Varustamoliikelaitokseen sisäi-seksi erilliseksi tulosyksiköksi sekä tuotanto-sopimuksilla Merenkulkulaitoksen ja Varus-tamoliikelaitoksen välillä. Varustamoliikelai-

toksen muu sisäisen rakenteen tarkempi jär-jestely on kuitenkin liikelaitokselle kuuluva asia.

4.3.3. Luotsausliikelaitos

Luotsausliikelaitoksen palvelujen tuotta-mista ohjaisivat asiakkaat, luotsauslainsää-däntö sekä siihen perustuvat luotsinkäyttö-vapautukset. Kilpailuelementteinä toimisi-vatkin luotsausviranomaisen lainsäädännön ja turvallisuusharkinnan perusteella myöntä-mät linjaluotsinkirjat ja luotsinkäyttövapau-tukset. Tällä hetkellä luotsia käyttää noin 40 prosenttia Suomen satamissa käyvistä aluk-sista.

4.3.4. Merenkulkulaitos

Merenkulkulaitos on julkisista hankinnois-ta annetun lain mukainen valtion hankintayk-sikkö, joka noudattaa hankintasäännöksiä ja käyttää olemassa olevat kilpailuttamismah-dollisuudet kaikissa hankinnoissaan. Meren-kulkulaitoksen tavoitteena on palvelutoimin-nan avaaminen pitkällä aikavälillä kokonaan kilpailulle.

Merenkulkuhallinnon ja tuotannon eriyttä-minen merkitsee yhteiskunnallisten ja viran-omaistehtävien erottamista tuotannollisista tehtävistä. Tämä parantaa ja selkeyttää sekä yhteiskunnallista ohjausta että tuotannollisten tehtävien hoitoa.

Merenkulkulaitoksella säilyisi tilaajan ja viranomaisen asema edelleen myös jäänmur-rossa, väyläaluspalveluissa ja yhteysliiken-teessä. Tilaajana laitos ostaisi jäänmurto- ja väyläaluspalvelut sekä merenmittausalusten hoito- ja miehityksen tukipalvelut perustetta-valta liikelaitokselta ja kilpailun avautumisen myötä myös mahdollisilta muilta palvelutuot-tajilta. Merenkulkulaitos viranomaisena mää-rittelisi talviliikenteen liikennerajoitukset, myöntäisi aluksille liikennerajoitusten aikai-set poikkeusluvat, jääluokkatodistukset ja suorittaisi näiden tarkistukset. Väylänpitovi-ranomaisena Merenkulkulaitos edelleen teki-si vesiliikennepäätöksiä, hoitaisi väyliä kos-kevaa edunvalvontaa, myöntäisi väylämak-sualennuksia ja ylläpitäisi alusrekisteriä. Sa-moin Merenkulkulaitoksella säilyisi luot-sausviranomaisen asema ja se valvoisi luot-

HE 38/2003 vp

37

saustoimintaa ja tekisi tarvittavat luotsien oh-jauskirjoja, linjaluotsinkirjoja ja luotsinkäyt-tövapautuksia koskevat viranomaispäätökset. Myös yhteysalusliikenteen viranomais- ja ti-laajatehtävät säilyisivät Merenkulkulaitoksel-la. Tilaajana Merenkulkulaitoksen Saaristo-meren merenkulkupiiri ostaisi yhteysaluslii-kennepalvelut perustettavalta Varustamolii-kelaitokselta ja kilpailun avautumisen myötä myös muilta palvelutuottajilta. Yhteysaluslii-kenteeseen aiemmin aikarahdattujen alusten sopimukset jäisivät edelleen Merenkulkulai-toksen huolehdittavaksi liikelaitokselta tilat-tujen palvelujen rinnalla yhteysalusliikenteen kilpailun edistämiseksi ja laajemman kilpai-lutilanteen luomiseksi. Saariston yhteysalus-liikennepaikkojen ylläpito- ja kehittämisvas-tuu säilyy edelleen Merenkulkulaitoksella. Yhteysalusliikenteen kuljetusmaksut olisivat edelleen maksuperustelain mukaisia julkisoi-keudellisia suoritteita ja niistä päättäisi edel-leen liikenne- ja viestintäministeriö.

Talvimerenkulun avustamisessa rannikolla, raskaiden väyläalusten palveluissa, meren-mittausalusten hoitovarustamotoiminnassa tai yhteysalusliikennepalveluissa ei tällä hetkellä ole täysin toimivia markkinoita. Laitoksen tavoitteena on näissä toiminnoissa avata kil-pailua asteittain. Markkinoille annetaan mahdollisuus kehittyä siten, että kolmen vuoden siirtymäkauden kuluessa kilpailu on kokonaan avattu vuoden 2006 loppuun men-nessä.

Väylänpidon ja merikartoituksen palvelu-tuotannon osalta Merenkulkulaitoksen tavoit-teena on myös asteittainen kilpailun lisäämi-nen pitkällä aikavälillä. Toimintojen sisäisen eriyttämisen jälkeen Merenkulkulaitos laatii yhteistyössä oman tuotannon ja alan muiden toimijoiden kanssa etenemisstrategian kilpai-lun avaamiseksi. Tarkempi eteneminen mää-räytyisi sen mukaisesti kuin virastolle kehit-tyy valmiuksia laajempaan uusimuotoiseen kilpailuttamiseen ja miten Merenkulkulaitok-sen oman tuotannon volyymi ja kilpailukyky sekä markkinat kehittyvät. Tulosohjauksessa voitaisiin virastolle antaa vaikuttavuus- ja palvelutasotavoitteiden lisäksi sen oman toi-minnan tehokkuutta ja kilpailun avaamista koskevia määrällisiä ja aikataulullisia tavoit-teita. Kilpailun avaamista koskevilla tavoit-teilla voitaisiin osaltaan varmistaa hallittu

muutos ja markkinoiden kehittyminen siir-tymäkauden aikana.

4.4. Organisaatio- ja henkilöstövaikutuk-

set

4.4.1. Yleistä

Merenkulkulaitoksen vakinainen henkilös-tö on 1990-luvulla vähentynyt organisaation kehittämisen, teknologian kehityksen ja kus-tannustehokkuuden parantumisen seuraukse-na 2350:sta noin 1800:aan. Suurin osa henki-löstöstä toimii tuotannon tehtävissä. Luon-nollisen poistuman hyväksikäytöstä on seu-rannut henkilöstön ikärakenteen vanhenemi-nen. Vuodesta 1997 lähtien Merenkulkulai-toksessa on toteutettu erittäin maltillista uus-rekrytointia.

Merenkulkulaitoksen uudistamisesta tai lii-kelaitosten perustamisesta ei sinänsä seuraa välittömiä tai suuria henkilöstön vähentämi-sen tarpeita, joita ei voida toteuttaa luonnolli-sen poistuman keinoin. Useimmissa tapauk-sissa kaikkien organisaatioiden on hankittava uutta henkilöstöä poistuvien tilalle. Peruspe-riaatteena Merenkulkulaitoksen uudistami-sessa on, että henkilöstö tehtäviensä mukai-sesti siirtyy entisin palvelussuhteen ehdoin perustettaviin liikelaitoksiin tai jää Meren-kulkulaitoksen palvelukseen. Lähtökohtana on organisaatiouudistuksen toteuttaminen niin, että se turvaa henkilöstön palvelusuh-teen jatkuvuuden, edut ja oikeudet. Henkilös-tö siirtyy liikelaitoksien palvelukseen van-hoina työntekijöinä.

Merenkulkulaitoksen henkilömäärä oli vuoden 2002 tilinpäätöksen mukaan vuoden lopussa 1800 henkilöä. Siitä 390 henkilöä siirtyisi Luotsausliikelaitokseen, 615 henki-löä Varustamoliikelaitokseen ja Merenkulku-laitokseen jäisi 795 henkilöä.

4.4.2. Henkilöstön palvelussuhde ja muu-

tosturva

Yleisenä tavoitteena on, että liikelaitosten henkilöstö on työsopimussuhteessa valtioon. Tämä tavoite koskisi myös Varustamoliike-laitosta ja Luotsausliikelaitosta. Henkilöstö siirtyisi nykyisistä virkasuhteistaan työsopi-mussuhteeseen kun asianomaiset työehtoso-

HE 38/2003 vp

38

pimukset on solmittu. Siinä yhteydessä myös virat ja virkasuhteet lakkautettaisiin. Tämä merkitsee sitä, että henkilöstön palvelussuh-teen laji ei liikelaitoksiin siirryttäessä muutu ellei osapuolten välillä erikseen sovita. Vir-kasuhteen säilyttämistä väliaikaisesti liikelai-tosmuodossa puoltaa paitsi tehty muutostur-vasopimus, myös se, että näin toimimalla voidaan turvata henkilöstön asema ja uusien organisaatioiden toimintakyky. Lisäksi eräi-den palvelussuhteen lajiin liittyvien etuuksi-en turvaamiseen tähtäävät muutostoimet vaa-tivat aikaa, jotta muutokset saadaan tehtyä pitkälläkin aikavälillä kestävällä tavalla. Uu-sia virkoja ei perusteta niihin tehtäviin, joissa työsopimussuhde on jo käytössä. Muutoinkin uusien virkojen perustamisesta pidättäydy-tään, mikäli tämä ei ole tarpeen työaikalain ja verotukseen liittyvien lakien vuoksi siirty-mävaiheessa ennen kuin on siirrytty yhtenäi-sesti työsopimussuhteisiin palvelussuhteissa.

Varustamoliikelaitokseen siirtyvistä henki-löistä on virkasuhteessa noin 35 prosenttia ja työsopimussuhteessa noin 65 prosenttia. Luotsausliikelaitokseen siirtyvistä henkilöistä on virkasuhteisia yli 90 prosenttia ja työso-pimussuhteisia alle 10 prosenttia. Tarkoituk-sena on, että liikelaitosten palvelukseen siir-tyvä henkilöstö säilyttäisi siirtymävaiheessa aiemman tasoiset palvelussuhteen ehdot ja voimassa olevia virka- ja työehtosopimuksia noudatettaisiin niiden voimassaoloajan lop-puun saakka.

Merenkulkulaitosuudistusta on valmisteltu yhteistyössä Merenkulkulaitoksen henkilös-tön ja kaikkien henkilöstöjärjestöjen kanssa. Kaikkien henkilöstöjärjestöjen kanssa on myös sovittu henkilöstön muutosturvasta lai-toksen virka- ja työehtosopimusten osana. Sopimuksella on sovittu Merenkulkulaitok-sesta eriytettävien liikelaitosten mahdollisen perustamisen yhteydessä toteutettavasta muutosturvasta seuraavaa: 1) Kaikki Merenkulkulaitoksen palveluk-

sessa olevat siirtyvät liikelaitosten pe-rustamisen yhteydessä liikelaitoksiin tai samalla muodostuvaan Merenkulkulai-tokseen. Kenenkään palvelussuhde ei pääty tässä tarkoitettujen uusien organi-saatioiden perustamisella saati niihin liittyvien henkilöstön uudelleensijoitta-misten tai -järjestämisten johdosta.

2) Koko henkilöstö siirtyy perustettaviin liikelaitoksiin tai muodostuvaan Meren-kulkulaitokseen vanhoina työntekijöinä siirtymähetkellä voimassa olevin palve-lussuhteen ehdoin. Henkilöstön mahdol-lisista tehtävämuutoksista neuvotellaan ja sovitaan noudattaen Merenkulkulai-toksen henkilöstöstrategiaa.

3) Henkilöstön palvelussuhteen laji ei muutu liikelaitokseen siirtymisen yh-teydessä, ellei siitä osapuolten välillä erikseen sovita. Tavoitteena on, että lii-kelaitosten henkilöstö on työsopimus-suhteessa, mihin siirrytään kun siihen liittyvistä järjestelyistä (työehtosopi-muksesta) on osapuolten välillä sovittu.

4) Henkilöstön verokohtelu ei muutu liike-laitostamisen seurauksena. Merenkulku-laitos varmistaa tämän asiantuntijakan-nanoton 29.11.2002 verohallitukselta pyytämällään lausunnolla (2.12.2002 verohallinnolta saadun lausunnon mu-kaan verohallituksen käsitys on myös, että henkilöstön verokohtelu ei muutu alusten siirryttyä Merenkulkulaitokselta Varustamoliikelaitokselle). Mikäli vero-, eläke- tms. kohtelu muuttuu, työnteki-jän kannalta neutraaleihin vaikutuksiin tarvittavista toimenpiteistä sovitaan osapuolten välillä ennen uudistusten to-teuttamista.

5) Tämän sopimuksen vastuut ja velvoit-teet sitovat perustettavia liikelaitoksia ja Merenkulkulaitosta.

6) Tämä pöytäkirja on voimassa osapuol-ten välillä osana työ- ja virkaehtosopi-muksia.

Lisäksi viiden henkilöstöjärjestön kanssa

on tehty erillinen henkilöstösopimus.

4.4.3. Varustamoliikelaitos

Varustamoliikelaitoksen palvelukseen siir-tyisi sen perustamisajankohtana arviolta 615 Merenkulkulaitoksen palveluksessa olevaa vakinaista henkilöä. Henkilöstö sijoittuisi lii-kelaitokseen seuraavasti: − perinteiset murtajat 237 henkilöä − monitoimimurtajat 142 henkilöä − merenmittausalukset 74 henkilöä − väyläalukset 55 henkilöä

HE 38/2003 vp

39

− yhteysalukset 60 henkilöä − muut 47 henkilöä

Väylänhoidon, yhteysalusliikennepalvelu-jen sekä alusten hoitopalvelun tuotanto ava-taan kilpailulle useamman vuoden siirtymä-kauden kuluessa. Kilpailun avaamiseen esi-tetty kolmen vuoden siirtymäkausi on tärkeä sekä virastolle että liikelaitokselle henkilös-tön valmiuksien kehittämiseksi, mutta myös mahdollisille muille palvelun tuottajille. Var-sinkin liikelaitoksen on voitava hankkia hen-kilöstölle kohtuulliset ja kilpailukykyiset toimintavalmiudet ja osaaminen.

4.4.4. Luotsausliikelaitos

Luotsausliikelaitokseen siirtyisi sen perus-tamisajankohtana arviolta 390 henkilöä, jois-ta luotseja 207 henkilöä, kutterinhoitajia 137 henkilöä ja muita 46 henkilöä. Lähivuosina liikelaitoksessa tarvittava henkilökuntamäärä riippuu luotsausten kysynnän kehityksestä. Toimintaa kehittämällä nykyinen määrä luot-sauksia (noin 34 000) arvioidaan voitavan suorittaa hieman nykyistä pienemmällä hen-kilökunnalla. Myös ohjaus- ja tukitoimintoja kehittämällä sekä omaisuuden käyttöä tehos-tamalla on mahdollista parantaa luotsauslii-kelaitoksen toimintaa.

4.4.5. Merenkulkulaitos

Merenkulkulaitokseen jää 795 henkilöä, jotka sijoittuvat eri toiminnoille seuraavasti: − väylänpito 415 henkilöä − merikartoitus 110 henkilöä − talvimerenkulun avustaminen 5 henkilöä − meriliikenteen ohjaus ja luotsaus 73

henkilöä − alusturvallisuus 82 henkilöä − muut 110 henkilöä

Talvimerenkulun avustamisen tilaaja- sekä viranomaistehtävien hoitamista varten Me-renkulkulaitokseen perustetaan noin viiden henkilön yksikkö. Väyläalusten palvelujen ti-laajatehtävät hoidetaan Merenkulkulaitoksen aluehallinnon toimesta. Yhteysalusliikenteen tilaaja- ja viranomaistehtäviin tarvitaan Saa-ristomeren merenkulkupiirissä noin kaksi henkilöä. Merenmittausalusten hoito- ja mie-hityksen tukipalvelujen tilaajatehtävät hoide-taan Merenkulkulaitoksen keskushallinnon

merenmittausyksikössä. Merenkulkulaitoksen luotsaustoiminnan vi-

ranomaistoiminnot ovat tällä hetkellä jakaan-tuneet keskushallintoon ja merenkulkupiirei-hin. Niihin käytettävät henkilöresurssit ovat melko vähäiset ja yhteiset VTS - toiminnan kanssa. Merenkulkupiirien osalta viranomais-toiminnan resurssit ovat yhteiset myös luot-sauksen palvelutuotannon johtamisen kanssa. Merenkulkulaitokseen jäävä viranomaistoi-minta organisoidaan toiminnoittain niin, että meriliikenteen ohjausta ja luotsausta hoide-taan yhtenä toimintona. Toiminnossa on hen-kilökuntaa sekä keskushallinnossa että me-renkulkupiireissä. Meriliikenteen ohjauksen ja luotsauksen viranomaistoimintoon arvioi-daan sijoittuvan noin 10 henkilötyövuotta.

4.5. Ympäristövaikutukset

4.5.1. Varustamoliikelaitos

Uudistuksella sinänsä ei ole ympäristöön kohdistuvia välittömiä vaikutuksia. Meren-kulkulaitokselle on jo useiden vuosien ajan asetettu ympäristöä koskevia tulostavoitteita. Ne ovat koskeneet väylähankkeiden ympäris-tövaikutuksia ja aluksissa käytettäviä poltto-aineiden rikkipitoisuuksia. Merenkulkulai-toksen arvoihin sisältyy kestävän kehityksen mukainen toiminta.

Ympäristötavoitteiden ohjaus selkeytyy ehdotetussa organisaatiouudistuksessa. Tu-lostavoite asetetaan Merenkulkulaitokselle, joka sisällyttää ympäristöä koskevia tavoit-teita jäänmurron, yhteysalusliikenteen ja väy-länpidon tilauksiin. Samoin tulostavoitteita voidaan asettaa liikelaitokselle, joka sisällyt-tää ympäristöä koskevia tavoitteita tuotan-toonsa. Myös koko jäänmurron, yhteysalus-liikenteen ja väylänpidon ympäristötavoittei-den seuranta tapahtuisi Merenkulkulaitokses-sa. Kilpailuttamistilanteissa Merenkulkulai-tos varmistaisi laatutavoitteilla, että kilpai-luetuja ei saavuteta ympäristönäkökohtien kustannuksella. Merenkulkulaitos voisi edis-tää kestävää liikennepolitiikkaa esim. meri-liikenteen taloudellisuutta ja ekologisuutta painottamalla. Ympäristötavoitteilla Meren-kulkulaitos osaltaan toteuttaisi YK:n ilmasto-sopimuksen kansainvälisiä velvoitteita.

Varustamoliikelaitokselle on asetettu vel-

HE 38/2003 vp

40

voite tarjoutua öljyntorjuntatehtäviin liikelai-toskohtaisen lain 2 §:ssä. Tällä varmistetaan, että liikelaitokselle siirtyvien öljyntorjunta-valmiudella varustettujen väyläalusten käyttö tarvittaessa öljy- ja kemikaalivahinkojen tor-juntaan, on myös jatkossa mahdollista. Suo-men ympäristökeskus kansallisena torjunta-viranomaisena on velvollinen huolehtimaan tämän toiminnan edellytysten säilymisestä ja edelleen kehittämisestä. Sen tilausten mukai-sesti liikelaitos näin velvoitetaan tarjoamaan öljyntorjuntapalvelujaan.

4.5.2. Luotsausliikelaitos

Uudistuksella ei sinänsä ole ympäristöön kohdistuvia välittömiä vaikutuksia. Luotsaus-lain 1 §:n mukaan luotsauslain tarkoituksena on alusliikenteen turvallisuuden edistäminen ja alusliikenteestä ympäristölle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Suomen rannikon vaikeakulkuisuuden vuoksi on katsottu, että onnettomuuksia ja niistä saariston luonnolle aiheutuvia vahinkoja voidaan ehkäistä enna-kolta käyttämällä aluksen navigoinnissa va-kinaisen vahtipäällystön lisäksi luotsia.

Luotsauspalvelujen tuotannon siirtäminen liikelaitokselle ei vaikuta luotsinkäyttövel-vollisuuteen. Luotsinkäyttövelvollisuus mää-räytyisi edelleenkin luotsauslainsäädännön perusteella. Tällä hetkellä ympäristölle vaa-rallista lastia kuljettavat alukset ovat lain mukaan velvollisia käyttämään luotsia. Luot-sauspalvelujen tuottamisesta vastaisi valta-kunnallinen luotsausliikelaitos, jonka keskei-sistä palvelu- ja toimintatavoitteista päättäisi Eduskunta valtion talousarviokäsittelyn yh-teydessä ja jonka toimintaa valvoisi viran-omaisena Merenkulkulaitos. Luotsauspalve-lujen saatavuus turvattaisiin niin, että Luot-sausliikelaitos olisi velvollinen tarjoamaan luotsauspalveluja koko maassa luotsauslain-säädännössä määritellyillä vesialueilla.

4.6. Vaikutukset aluekehityksen kannalta

Merenkulun aluepoliittiset vaikutukset on otettu painokkaasti huomioon: toiminnot ovat alueellisia, koko maan kattavia, hinnoittelul-taan ja hinnoitteluperusteiltaan alueiden tasa-painoista kehitystä tukevia.

Uudistuksella ei muutettaisi aikaisempaa

aluehallinnon yhteistyötä tai toimintojen si-joittumista alueellisesti tai paikallisesti. Me-renkulkupiirit jatkavat Merenkulkulaitoksen alueyksikköinä ja toimivat edelleen yhteis-työssä alueensa maakuntien liittojen, kuntien ja muiden viranomaisten kanssa. Niiden toi-minta painottuu merenkulun viranomaisen ja palvelujen tilaajan tehtäviin. Talvimerenku-lun osalta Järvi-Suomen merenkulkupiiri vas-taa edelleen Saimaan jäänmurron tilaajatoi-minnoista. Merenkulkupiireiltä poistuu vas-tuu luotsauksen tuotannon ohjauksesta. Kaikkiin piireihin sijoittuvat kuitenkin edel-leen tarvittavat luotsauksen viranomaistoi-mintaa, luotsien ohjauskirjoja, linjaluotsin-tutkintoa ja muita luotsinkäyttövapautuksia koskevat toiminnot. Yhteysalusliikenteen osalta Saaristomeren merenkulkupiiri vastaa edelleen yhteysalusliikenteen tilaajatoimin-noista.

Hyväksyessään Merenkulkulaitoksen uu-distamista koskevat linjaukset talouspoliitti-nen ministerivaliokunta edellytti 17.6.2003, että Merenkulkulaitokselle tulee asettaa sel-keät julkisen palvelun tehtävät muun muassa alueellisen tasapainon turvaamiseksi. Talo-uspoliittinen ministerivaliokunta edellytti 12.8.2003 myös, että liikenne- ja viestintä-ministeriö tulos- ja liikelaitosprosesseilla huolehtii siitä, että Merenkulkulaitoksen ja perustettavien liikelaitosten toimintojen ja erityisesti jäänmurtajien osalta alueellista-mismahdollisuudet selvitetään ja että valitta-vat ratkaisut saatetaan etukäteen alueellisen koordinaation työryhmän käsittelyyn.

Varustamoliikelaitos organisoituu Meren-kulkulaitoksen nykyisen varustamoyksikön pohjalle. Varsinainen palvelutuotanto tapah-tuu koko maassa (murtaja- ja muu aluskalus-to ja noin 515 henkilöä) ja sen lisäksi liikelai-toksella on kevyt pääkonttori Helsingissä (noin 35 henkilöä). Pääkonttori koostuu lähes kokonaan entisestä Merenkululaitoksen lii-kenneosaston henkilökunnasta, joka on pit-kään ollut Merenkulkulaitoksen keskushal-linnon osasto ja sijainnut Helsingissä. Pää-konttoritoimintojen sijoittaminen pois pää-kaupunkiseudulta edellyttää henkilöstöpoliit-tisia ratkaisuja. Alusten ja varustamon pää-konttorin sijaitseminen samalla paikkakun-nalla on etu asioiden hoitamisen kannalta ja tuo kustannussäästöjä varustamolle. Yleislain

HE 38/2003 vp

41

10 §:n mukaan liikelaitoksen hallituksen toimivaltaan kuuluu huolehtia liikelaitoksen hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta jär-jestämisestä. Järjestöjen kanssa allekirjoitettu henkilöstösopimus ei sisällä sopimusta uu-desta alueellistamisesta.

Varustamoliikelaitokselle siirrettävät jään-murtajat on nyt sijoitettu Helsingin Kataja-nokalle Helsingin kaupungilta vuokratulle sa-tama-alueelle. Sopimus on voimassa maalis-kuun loppuun 2005 saakka. Luonnollista on, että Varustamoliikelaitos kilpailuttaa jään-murtajien sijoitussatamasopimuksen. Siinä yhteydessä sijoituspaikka tulee arvioitavaksi uudelleen.

Talvimerenkulun avustamisen saatavuus ja laatu koko maassa varmistettaisiin myös sil-lä, että Varustamoliikelaitoksella olisi laitos-kohtaisessa laissa säädetty velvollisuus tar-joutua jäänmurtourakoihin koko maassa.

Varustamoliikelaitoksen erillinen tulosyk-sikkö, yhteysalusyksikkö, organisoituu ny-kyisen Merenkulkulaitoksen yhteysalusyksi-kön pohjalle. Koko yksikkö sijaitsee Turussa. Henkilöstöä on noin 65 henkilöä, joista 60 henkilöä on alushenkilöstöä ja 5 henkilöä hallinnollista henkilöstöä. Yhteysalukset ovat merkittävä työllistäjä saaristokunnille, sillä henkilökunnasta valtaosa asuu näissä kunnis-sa. Aluepolitiikassa on myös tärkeää huomi-oida saariston erityisolosuhteet. Lisäksi yhte-ysalusyksikön asema erillisenä tulosyksikkö-nä Varustamoliikelaitoksen sisällä edellyttää myös hallintotoimien pitämistä edelleen eril-lisinä Turussa.

Luotsauksen palvelutuotannon siirtäminen Luotsausliikelaitokseen ei vaikuta aluehal-linnon yhteistyöhön. Luotsauspalvelut tuote-taan edelleen paikallisesti koko maassa. Luotsausliikelaitos organisoituu Merenkulku-laitoksen nykyisen luotsausyksikön pohjalle. Varsinainen palvelutuotanto tapahtuu alueel-lisilta luotsiasemilta. Luotsiasemia on 18 kappaletta ja ne sijaitsevat rannikolla Hai-luodosta Kotkaan (13 kpl) ja Saimaan sisäve-sillä (5 kpl). Henkilöstöä näillä asemilla työskentelee noin 370 henkilöä. Luotsauslii-kelaitoksen pääkonttorissa työskentelee noin 20 henkilöä, joista 6 on sijoittunut Vaasaan ja Tampereelle (palkanlaskenta ja taloushallin-totehtävät). Loput 14 pääkonttorin henkilöä työskentelevät Helsingissä (ohjaus ja pääosa

muusta hallinnosta). Pääkonttoritoimintojen sijoittaminen pois pääkaupunkiseudulta edel-lyttää henkilöstöpoliittisia ratkaisuja. Luotsa-uksen toiminnallinen painopiste on Suomen-lahdella, missä valtaosa luotsauksista tapah-tuu. Yleislain 10 §:n mukaan liikelaitoksen hallituksen toimivaltaan kuuluu huolehtia lii-kelaitoksen hallinnosta ja toiminnan asian-mukaisesta järjestämisestä.

Luotsauspalvelujen saatavuus ja laatu koko maassa varmistettaisiin sillä, että Luotsaus-liikelaitoksella olisi laitoskohtaisessa laissa säädetty velvollisuus tarjota luotsauspalvelu-ja koko maassa. Palvelujen yhtenäishinnoit-telu mahdollistaa palvelujen tarjoamisen myös vähäliikenteisimmille väylille.

5. Asian valmiste lu

5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Liikenneministeriön työryhmä 1996

Liikenneministeriö asetti 20 päivänä kesä-kuuta 1996 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia ehdotukset Merenkulkulaitoksen liike-laitostamisen edellyttämiksi toimenpiteiksi, laatia ehdotus hallituksen esitykseksi liikelai-toskohtaiseksi laiksi ja mahdollisiksi muiksi organisointia koskeviksi laeiksi, laatia muu-tosehdotukset toimialalainsäädäntöön sekä ehdotus valtion vuoden 1998 talousarvioon. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsit-telyyn tuli saattaa linjaratkaisut lokakuun loppuun 1996 mennessä. Työryhmän tuli tehdä ehdotukset laitoksen toimintojen orga-nisoinnista ja rahoitusmalleista. Ehdotuksia tehtäessä tuli ottaa huomioon asiakkaiden tarvitsemien väylänhoitopalveluiden taso ja saatavuus, alueellisen palvelutason turvaami-nen mukaan luettuna saaristoliikenteen hoito, taloudellisuus- ja kilpailunäkökohdat sekä meriturvallisuus. Liikelaitostamisen lähtö-kohtana on malli, jonka mukaan Merenkul-kulaitos saisi väylä-, luotsaus- ym. maksut, joilla se rahoittaisi toimintansa.

Työryhmän toimeksianto perustui liiken-neministeriön 21.9.1995 asettaman työryh-män ehdotukseen Merenkulkulaitoksen orga-nisoimisesta valtion budjetin ulkopuoliseksi liikelaitokseksi sekä siitä saatuihin lausuntoi-hin.

HE 38/2003 vp

42

Työryhmä sai työnsä valmiiksi 31.5.1997. Se käsitteli Merenkulkulaitoksen kehittämi-sessä kolmea kehittämisvaihtoehtoa; 1) "Merenkulkulaitoksen kehittäminen vi-

rastomuodossa", 2) "Merenkulkulaitos tilaajavirastona ja

tuotantoyhtiönä" ja, 3) "koko Merenkulkulaitos käyttäjärahoit-

teisena liikelaitoksena". Työryhmä päätyi Merenkulkulaitoksen hal-

linnon ja organisaation osalta yhteen suosi-tukseen. Työryhmä katsoi, että Merenkulku-laitoksen kehittäminen "sisäisenä, yhtenä lii-kelaitoksena" lähimpien 3 5 vuoden aikana on välttämätön toimenpide.

Tältä pohjalta laitoksessa laadittiin useita toimintokohtaisia selvityksiä ja kehittämis-ehdotuksia.

Merenkulkulaitoksen kehittämishanke 1998 – 1999

Merenkulkulaitos aloitti laajan, koko lai-tosta koskevan kehittämishankkeen loppu-vuodesta 1998 ja sen tulokset esiteltiin johto-kunnalle marraskuussa 1999. Kehittämis-hankkeessa selvitettiin vaihtoehtoja palvelu-jen sen hetkisille tuotantotavoille sekä palve-lutasoille ja sitä kautta mahdollisuuksille löy-tää kustannustehokkaampia toimintamalleja.

Oman toiminnan kehittäminen nousi tuol-loin usean toiminnon kohdalla keskeiseksi kehittämiskohteeksi. Näin erityisesti jään-murtotoiminnassa sekä väylien ja kanavien hoidossa. Raporteista ilmeni, että jäänmurta-jien miehityksellä ja seisonta-ajan järjeste-lyillä on olennainen merkitys kustannuksiin. Murtajien huoltoa ja kunnossapitoa voitaisiin organisoida uudelleen. Varustamopalvelujen ostamisen ja jäänmurtotoiminnan yhtiöittä-misen mahdollisuudet tulisi selvittää erik-seen. Väylien ja kanavien hoito- ja ylläpito-tehtävien kehittäminen edellyttäisi väylän-hoitoluokitusta erilaisille väylille ja kanavil-le. Väylänhoidon ostopalveluja voitaisiin ko-keilla alueellisesti.

Luotsauksessa on saavutettavissa kustan-nussäästöjä purkamalla ylikapasiteetti, ta-saamalla ruuhkahuippuja vapaavuorolaisilla sekä suurentamalla luotsausalueita.

Saariston yhteisalusliikenteen osalta tulisi selvittää mahdollisuudet liikenteen yhtiöit-

tämiseen, palvelutasomuutoksiin ja liikenteen kilpailuttamiseen.

Useimpia alettiin toteuttaa vuoden 2000 ai-kana eri puolilla keskushallintoa ja meren-kulkupiireissä. Jatkotyönä päätettiin tehdä vielä tarkemmat selvitykset merenmittauk-sesta ja liikenteenohjauksesta. Hallintopalve-lujen vaihtoehtoiset tuotantotavat ja palvelu-tasot kustannusvaikutuksineen päätettiin myös ottaa tarkasteluun vuoden 2000 aikana.

Liikenneministeriön ja Merenkulkulaitoksen liikelaitostamisselvitys 2000

Merenkulkulaitos selvitti jälleen yhdessä liikenneministeriön kanssa mahdollisuutta Merenkulkulaitoksen liikelaitostamiseen. Selvitys valmistui vuoden 2000 helmikuussa. Se tarjosi kahta vaihtoehtoista toteuttamis-mallia, yhtenäistä liikelaitosmallia, jossa ko-ko Merenkulkulaitos toimisi liikelaitoksena, ja toisaalta niin sanottua tilaaja-tuottajamallia.

Yhtenäisessä liikelaitosmallissa Merenkul-kulaitos hoitaisi kaikki nykyiset tehtävänsä ja vastaisi väyläverkosta. Tehtävät jakaantuisi-vat asiakasrahoitteiseen liiketoimintaan ja valtion talousarviosta rahoitettavaan toimin-taan. Rannikon kauppamerenkulun väylien ylläpito, talvimerenkulun avustaminen, ran-nikon luotsauspalvelut sekä varustamo- ja rahtauspalvelut muodostaisivat asiakasrahoit-teisen liiketoiminnan.

Valtion talousarviosta rahoitettaisiin yh-teiskunnalliset palvelutehtävät ja viranomais-tehtävät. Yhteiskunnallisia palvelutehtäviä olisivat veneväylien ja Saimaan kauppame-renkulun väylien ylläpito, Saimaan luotsaus sekä saariston yhteysalusliikennepalvelut. Viranomaistehtävistä merkittävimmät liitty-vät alusturvallisuuden valvontaan.

Tilaaja-tuottajamallissa laitos jaettaisiin ti-laajavirastoksi ja liikelaitokseksi. Virastolle kuuluisi palvelujen hankinta ja kilpailuttami-nen. Virasto hallinnoisi väyläverkkoa ja os-taisi merenkulun ja muun vesiliikenteen inf-rastruktuuripalvelut joko liikelaitokselta tai muilta palvelun tuottajilta. Palvelujen ostoon virasto käyttäisi saamiaan väylämaksuja ja valtion talousarvion määrärahoja.

Liikelaitostamisselvitys kävi laajalla lau-suntokierroksella ja esityksestä pyydettiin

HE 38/2003 vp

43

tärkeimpien viranomaisten, varustamoyhdis-tysten, satamaliiton, merenkulkujärjestöjen sekä elinkeinoelämän keskeisten järjestöjen ja muiden henkilöstöjärjestöjen lausunnot.

Kesällä 2001 liikenne- ja viestintäministe-riössä päädyttiin siihen, että koko Merenkul-kulaitoksen liikelaitostaminen ei ole mahdol-lista laitoksen viranomaistoimintojen laajuu-den vuoksi. Samoin todettiin, että laitoksen jakaminen tilaajavirastoksi ja yhdeksi tuotan-toliikelaitokseksi on vaikeata laitoksen mo-nialaisuuden vuoksi.

Valmistelu vuosina 2001 - 2003

Merenkulkulaitoksen organisaation uudis-tamista päätettiin jatkaa kesällä 2001.

Vuoden 2001 valtion talousarviossa Me-renkulkulaitokselle oli asetettu tavoite toteut-taa sisäistä toiminnan kehittämisohjelmaa ja lisätä valmiuksia liikelaitosmaiseen toimin-taan. Uuteen kehittämisselvitykseen kuiten-kin päädyttiin, koska edellisestä vuonna 2000 valmistuneesta selvityksestä ei löytynyt val-mista mallia jatkokehittelylle.

Liikenne- ja viestintäministeriö asettikin 20.9.2001 Merenkulkulaitokselle vuoden 2002 tulostavoitteeksi valmistella laitoksen toiminnan, talouden ja organisaatiorakenteen kehittämisestä toimintokohtaiset ehdotukset. Valmistelua ohjasi ministeriön ja Merenkul-kulaitoksen yhteinen johtoryhmä. Raportti Merenkulkulaitoksen kehittämistarpeista ja -vaihtoehdoista valmistui tammikuussa 2002. Raportin pohjalta Merenkulkulaitos kuuli laajasti keskeisiä asiakas- ja sidosryhmiä se-kä laitoksen henkilöstöä. Saadut kannanotot huomioon ottaen Merenkulkulaitos valmisteli ehdotuksen laitoksen kehittämisen strategi-aksi ja tavoitteiksi. Merenkulkulaitoksen joh-tokunnan 16.4.2002 hyväksymä kehittämis-ehdotus luovutettiin liikenne- ja viestintämi-nisteriölle samana päivänä.

Ehdotuksen mukaan Merenkulkulaitoksen kehittämisen keskeisenä tavoitteena on eriyt-tää viranomaistoiminta ja palvelutuotanto toisistaan sekä varmistaa asiakkaiden tarpeita vastaava laatu- ja palvelutaso mahdollisim-man alhaisilla ja läpinäkyvillä maksuilla.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja pal-velutuotannon tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi tuotantotoiminnot eriytetään

toimintokohtaisin ratkaisuin erillisiin tuotan-to-organisaatioihin, joita ovat: − Vuoden 2004 alussa perustettava valtion

liikelaitoksena toimiva varustamo, joka tuottaa jäänmurtopalveluja ja vastaa mo-nitoimimurtajien kaupallisesta toiminnas-ta

− Vuoden 2004 alussa perustettava valtion liikelaitoksena toimiva luotsauslaitos, jo-ka tuottaa luotsausta ja muita siihen liit-tyviä palveluja

− Yhteysalusliikenteen operointi yhdiste-tään Tieliikelaitoksen lauttavarustamon toimintojen kanssa. Näistä ehdotetaan muodostettavaksi oma liikelaitoksensa vuoden 2004 alusta.

− Lisäksi Merenkulkulaitokseen jäävä palvelutuotanto ehdotetaan eriytettäväksi sisäisesti laitoksen viranomais- ja tilaaja-tehtävistä.

Merenkulkulaitos säilyy nettobudjetoituna virastona keskittyen kauppamerenkulun toi-mintaedellytysten ylläpitoon ja kehittämi-seen. Merenkulkulaitoksen toiminnassa pai-nottuvat viranomaisen ja palvelujen tilaajan tehtävät.

Ehdotus käsiteltiin ja sen linjaukset hyväk-syttiin liikenne- ja viestintäministeriössä ja edelleen talouspoliittisessa ministerivalio-kunnassa 28.5.2002 ja hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnassa 13.6.2002.

Vuoden 2003 valtion talousarviossa on lau-suttu, että Merenkulkulaitos jatkaa toiminto-jensa kehittämistä toteuttamalla organisaati-onsa sisäisen jaon tilaajaviranomaiseen ja tuotantoon sekä valmistelemalla esitykset va-rustamoliikelaitoksen ja luotsausliikelaitok-sen perustamiseksi sekä yhteysalusliikenteen uudelleen organisoimiseksi.

Talouspoliittisen ministerivaliokunnan pää-töksen perusteella liikenne- ja viestintäminis-teriö ja Merenkulkulaitos käynnistivät uusien organisaatioiden valmistelun. Valmistelu on toteutettu neljässä projektiryhmässä, joilla on yhteinen ohjausryhmä. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut erillisen hen-kilöstötyöryhmän, jossa ovat ministeriön li-säksi edustettuina Merenkulkulaitos ja sen henkilöstöjärjestöt. Ohjausryhmässä on ollut liikenne- ja viestintäministeriön ja Meren-kulkulaitoksen edustus sekä yksi henkilöstön edustaja. Varsinainen uusien organisaatioi-

HE 38/2003 vp

44

den valmistelu on tehty neljässä projektiryh-mässä: varustamoliikelaitosprojektissa, luot-sauslaitosprojektissa, lauttavarustamoprojek-tissa sekä merenkulkuhallintoprojektissa. Kaikissa projektiryhmissä on ollut Meren-kulkulaitoksen ja sen ao. henkilöstöryhmien edustus. Lisäksi lauttavarustamoprojektissa on ollut Tieliikelaitoksen ja sen henkilöstön edustus. Lauttavarustamoprojektista on vas-tannut liikenne- ja viestintäministeriö ja muista projekteista Merenkulkulaitos.

Liikelaitosvalmistelun yhteydessä on toteu-tettu 1.3.2003 lukien toteutettavaksi Meren-kulkulaitoksen sisäisen organisaation muu-tos. Siinä laitos organisoitiin nykyistä selke-ämmin toimintojen pohjalle sekä keskus- että aluehallinnossa. Samalla eriytettiin varusta-motoiminnot, luotsaus ja yhteysalukset sisäi-sesti omiksi tuotantoyksiköikseen. Tämä pa-rantaa niiden valmiuksia siirtyä liikelaitos-muotoon vuoden 2004 alussa.

Ehdotuksen linjaukset käsiteltiin ja hyväk-syttiin sen viimeistelyä varten talouspoliitti-sessa ministerivaliokunnassa 4.3.2003. Laut-ta- ja yhteysalusliikenteen järjestämisestä tehtiin käsittelyn jälkeen vielä lisäselvitys, jonka yhteydessä kuultiin asianomaisia hen-kilöstöjärjestöjä sekä Merenkulkulaitosta ja Tieliikelaitosta.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa todetaan, että: ”Turvataan kaup-pamerenkulun ja muun vesiliikenteen palve-lutaso kehittämällä Merenkulkulaitosta ja or-ganisoimalla palvelutuotantoa uusimuotoi-siksi liikelaitoksiksi.” Alun perin oli tarkoi-tus, että hallitusohjelman mukainen Meren-kulkulaitoksen kehittäminen tehtäisiin orga-nisoimalla nykyiset Merenkulkulaitoksen tehtävät viranomais- ja tilaajavirastona jatka-vaan Merenkulkulaitokseen ja eriyttämällä tuotannollisista toiminnoista kolme erillistä liikelaitosta, jotka olisivat olleet Varustamo-liikelaitos, Luotsausliikelaitos sekä Lauttalii-kelaitos. Viime mainittuun oli tarkoitus si-joittaa Merenkulkulaitoksen yhteysalukset ja Tieliikelaitoksen yhteysalukset ja lossit. Koska hallitusohjelman mukaisen Tieliikelai-toksen organisaation kehittämisen lähempi sisältö on vielä avoin, on organisaatioehdo-tusta tässä vaiheessa muutettu siten, että eril-lisen Lauttaliikelaitoksen perustamisehdotuk-sesta luovutaan ja yhteysaluspalvelutuotanto

ehdotetaan siirrettäväksi Varustamoliikelai-tokseen omaksi liiketoimintayksiköksi. Pel-kästään Merenkulkulaitoksen yhteysalustoi-minnoista muodostettu erillinen liikelaitos ei olisi ollut elinkelpoinen. Myöhemmin voi tulla selvitettäväksi, onko tulevina vuosina tarpeen jatkaa organisaatioiden kehittämistä tältä osin edelleen.

Projektien työn etenemisestä ja valmistel-luista ehdotuksista on informoitu Merenkul-kulaitoksen johtokuntaa, laitoksen henkilös-töä yhteistoiminnassa ja erillisissä informaa-tiotilaisuuksissa sekä laitoksen keskeisiä si-dosryhmiä.

5.2. Lausunnot

Esityksestä on pyydetty tärkeimpien viran-omaisten ja henkilöstöjärjestöjen sekä mui-den asianomaisten tahojen lausunnot. Lau-suntonsa liikenne- ja viestintäministeriölle ovat antaneet Oikeusministeriö, Puolustus-ministeriö, Sisäasiainministeriö, Työministe-riö, Ulkoasiainministeriö, Valtiovarainminis-teriö, Ympäristöministeriö, Tiehallinto, Tie-liikelaitos, Tullilaitos, Ilmatieteen laitos, Kil-pailuvirasto, Merenkulkulaitos, Merentutki-muslaitos, Suomen Ympäristökeskus, Meri-voimien esikunta, Pääesikunta, Rajavartiolai-toksen esikunta, Lääninhallitukset, Ahve-nanmaan Maakuntahallitus, Maakunnalliset liitot, Akava JS ry, Henkilöstöunioni HU ry, Luotsiliitto ry, Merenkulkulaitoksen Tekniset Toimihenkilöt MERTE ry, Palkansaajajärjes-tö Pardia ry, Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI ry, Suomen Konepäällystöliitto ry, Suomen Laivanpäällystöliitto ry, Suomen Merimies-Unioni ry, Teollisuus ja Työnanta-jat TT, Valtion ja Erityispalvelujen Ammatti-liitto VAL ry, Suomen Satamaliitto ry, Suo-men Varustamoyhdistys ry, Saaristoasiain neuvottelukunta ja Ahvenanmaan Varusta-moyhdistys.

Julkishallinnon lausunnoissa ehdotusta pi-dettiin yleiseltä linjaltaan hyvänä ja kannatet-tavana. Varustamo- ja Luotsausliikelaitoksen perustamiseen ei näissä lausunnoissa ollut huomauttamista. Tieliikelaitos kiinnitti vaka-vaa huomiota siihen, ettei erillistä Lauttalii-kelaitosta perustettaisi siten, että siihen liitet-täisiin Tieliikelaitoksen lauttatoiminnot. Alu-eellisen näkökulman ottaminen huomioon tu-

HE 38/2003 vp

45

li esille Maakunnallisten liittojen lausunnois-sa. Ympäristöministeriön ja SYKEn lausun-noissa tuli esille öljyntorjuntavalmiuden varmistaminen. Kilpailuvirasto kiinnitti huomiota kilpailun vähäisyyteen toimialalla ja valtion merkittävään osuuteen perustetta-vien liikelaitosten palvelujen ostajana. TT korosti kilpailun avaamisen tärkeyttä.

Henkilöstöjärjestöjen lausunnoissa vastus-tettiin erillisen Lauttaliikelaitoksen perusta-mista. Parempana ratkaisuna pidettiin Me-renkulkulaitoksen yhteysalus- ja lauttatoi-mintojen liittämistä perustettavaan Varusta-moliikelaitokseen. Lauttayksikön erottamista Tieliikelaitoksesta vastustettiin.

Lausunnoista on liikenne- ja viestintämi-nisteriössä tehty tiivistelmä. Lausunnoissa esitetyt perustelut ja lakiehdotusten yksityis-kohtia koskevat huomautukset on pyritty ot-tamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon esitystä viimeisteltäessä.

6. Esityksen vaikutukset muuhun lainsäädäntöön

Eduskunnalle annetaan samassa yhteydessä myös esitys luotsauslaiksi.

Ehdotuksessa luotsauslaiksi esitetään, että Luotsausliikelaitos tarjoaisi luotsauspalveluja kaikilla luotsattavaksi määritellyillä väylillä Suomen vesialueella ja Saimaan kanavan vuokra-alueella. Luotsauslakiin lisättäisiin asetuksen ja tarkempien määräysten antoval-tuudet Suomen perustuslain säännösten mu-kaisesti. Luotsinkäyttövelvollisuuden ja luot-sinkäytöstä vapautumisen perusteet sekä luotsin ohjauskirjan, linjaluotsinkirjan ja luotsinkäyttövelvollisuutta koskevan eriva-pauden myöntämisen, uudistamisen sekä pe-ruuttamisen perusteet ehdotetaan kirjattavak-si lakiin.

Tehtävien ja toimivaltuuksien siirto edel-lyttäisi, että lait tulisivat voimaan yhtä aikaa.

HE 38/2003 vp

46

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Laki Varustamoliikelaitoksesta

1 §. Hallinnollinen asema. Varustamoliike-laitos toimisi liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla, kuten aikaisemmin Meren-kulkulaitoksen osana toimineet varustamoyk-sikkö ja yhteysalusyksikkö. Koska valtio-neuvoston ohjesäännön 20 §:n 1 ja 2 kohdan (262/2003) mukaan liikenne- ja viestintämi-nisteriön toimialaan kuuluvat muun muassa liikenneväylät ja vesiliikenne, laitoksen säi-lyminen liikenne- ja viestintäministeriön hal-linnonalalla on liikelaitoksen toiminnan al-kuvaiheessa ja myöhemminkin perusteltua. Myös merenkulun toimintaedellytyksistä vastaava samassa yhteydessä muodostuva Merenkulkulaitos toimisi liikenne- ja viestin-täministeriön hallinnonalalla.

Varustamoliikelaitokseen sovellettaisiin la-kia valtion liikelaitoksista (1185/2002) eli niin sanottua yleislakia. Yleislaissa edellyte-tään kuitenkin erikseen annettavan laitoskoh-taisen lain säätämistä liikelaitosta perustetta-essa.

2 §. Varustamoliikelaitoksen toimiala ja tehtävät. Varustamoliikelaitoksen toimiala ehdotetaan säädettäväksi niin kattavaksi, että liikelaitoksen on mahdollista menestyä kil-pailussa ja pystyä vastaamaan näköpiirissä oleviin toimintaympäristön muutoksiin. Lii-kelaitoksella olisi mahdollisuus toimia Suo-messa ja ulkomailla talvimerenkulun avus-tamisen, monitoimialusten erikoispalvelujen myynnin, yhteysalusliikennepalvelujen, väy-länpidon ja alusten hoito- sekä rahtauspalve-lujen markkinoilla. Tällä hetkellä Merenkul-kulaitoksen varustamoyksikkö hoitaa talvi-merenkulun avustamisen, monitoimialusten erikoispalvelujen myynnin ja näiden inves-tointeihin, hoitoon ja ylläpitoon liittyviä teh-täviä. Merenkulkulaitoksen yhteysalusyksik-kö hoitaa tällä hetkellä yhteysalusliikentee-seen liittyviä tuotantotehtäviä. Merenkulku-laitoksen piirihallinto vastaa omilla toimialu-eillaan väylänpidon tuotannosta ja tähän toi-mintaan liittyvästä väyläalusten palvelutuo-tannosta, joka nyt esityksen mukaan ehdote-taan siirrettäväksi Varustamoliikelaitokseen.

Näiden tehtävien lisäksi Merenkulkulaitok-sen varustamoyksiköllä on ollut maksullisena palvelutoimintana toimeksiantoja muille jul-kisyhteisöille ja yksityisille, kuten Merentut-kimuslaitokselle ja Suomen Ympäristökes-kukselle.

Varustamoliikelaitos toimisi varustamo-alalla ja tuottaisi palveluja vesiliikenteelle. Liikelaitoksella olisi mahdollisuus hyödyntää osaamistaan jäänmurron, monitoimialusten erikoispalvelujen myynnin, yhteysalusliiken-nepalvelujen myynnin, väyläalusten palvelu-jen myynnin sekä alusten hoito- ja rahtaus-palvelujen ulkopuolella. Varustamoliikelaitos keskittyisi kuitenkin jäänmurtotoimintaan ja monitoimialusten erikoispalvelujen tuottami-seen. Näiden ulkopuolella liikelaitoksen toi-minta olisi volyymiltään vähäisempää var-sinkin kilpailun avaamisvaiheessa.

Perinteisen jäänmurtotoiminnan rinnalla on tekniikan kehittymisen myötä todennäköises-ti syntymässä lisää uudenlaista toimintaa. Jäänmurtotehtävien, yhteysalusliikennepalve-lujen sekä väyliin liittyvään rakentamiseen, väylien ylläpitoon, alusten hoitoon ja rah-taustoimintaan sekä monitoimialusten eri-koispalvelujen myyntiin liittyvien tehtävien lisäksi Varustamoliikelaitos voisi harjoittaa näihin tehtäviin liittyvää vientiä sekä liike-toimintaa muun muassa asiantuntija- ja ohja-us- sekä tietopalveluissa. Näitä palveluja Va-rustamoliikelaitos voisi tarjota kaupallisina palveluina sekä Merenkulkulaitokselle että muille palvelujen tarvitsijoille. Myös muut jäänmurron ja monitoimialusten toimintaan liittyvät asiantuntijapalvelut olisivat Varus-tamoliikelaitoksen toimialaan kuuluvia.

Varustamoliikelaitos keskittyisi ydinosaa-miseensa ja sitä lähellä oleviin tuotteisiin ja palveluihin. Varustamoliikelaitoksen pääasi-allisia asiakkaita olisivat Merenkulkulaitos ja muut valtion virastot ja laitokset, mutta myös kunnat, satamat, varustamot sekä muut lii-keyritykset ja yhteisöt. Varustamoliikelaitok-sen sisäisen tulosyksikön, yhteysalusyksikön, pääasiakkaita ovat saaristokunnat, eri elin-keinoharjoittajat sekä matkustajat.

Väylänpidon markkinoiden kehittyessä väylänpidon tuotantoon kehittyy lisää uusia toimijoita.

HE 38/2003 vp

47

Säädettävä toimiala mahdollistaisi edelleen myös asiantuntija- ynnä muiden palvelujen tuotannon ja viennin myös ulkomaille. Edus-kunannan ja valtioneuvoston talousarvio- ja liikelaitosohjauksessa päätetään yleisperiaat-teista, jotka koskevat liikelaitoksen ulko-maantoimintaa sekä sen laajuutta, tulosta-voitteita ja riskejä.

Merenkulkulaitoksen tavoitteena on ylläpi-tää ja kehittää kauppamerenkulun toiminta-edellytyksiä sekä saariston yhteysalusliiken-nettä. Tärkeä toimintaedellytys on ennen muuta jäänmurron saatavuuden ja laadun varmistaminen kaikkiin talvisatamiin koko maassa. Liikenne- ja viestintäministeriö aset-taisi jäänmurron, yhteysalusliikenteen ja väy-länpidon laatu- ja palvelutasovaatimukset Merenkulkulaitokselle, joka vastaisi liikenne- ja viestintäministeriölle ja asiakkaille jään-murron, yhteysalusliikenteen ja väylänpidon laadusta ja palvelutasosta. Varustamoliikelai-toksella puolestaan olisi laissa säädetty pysy-vä velvollisuus tarjoutua jäänmurron palvelu-tuotannon tarjoamiseen koko maassa. Tämän liikelaitokselle asetettavan palvelutavoitteen avulla varmistetaan tilauskäytännön ja urak-kasopimuksiin sisällytettävien laatuvaatimus-ten sekä valvonnan rinnalla, että eduskunnan ja valtioneuvoston edellyttämät palvelu-tasotavoitteet toteutuvat maan kaikissa osis-sa.

Liikelaitokselle asetetaan myös velvoite tarjoutua öljyntorjuntatehtäviin. Tällä halu-taan varmistaa myös jatkossa liikelaitokselle siirtyvien öljyntorjuntavalmiudella varustet-tujen väyläalusten käyttö tarvittaessa öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnassa. Suomen ympäristökeskus kansallisena torjuntaviran-omaisena on velvollinen huolehtimaan tämän toiminnan edellytysten säilymisestä ja edel-leen kehittämisestä. Suomen ympäristökes-kuksen tilausten mukaisesti liikelaitos näin velvoitetaan tarjoamaan öljyntorjuntapalvelu-jaan.

Suurena infrastruktuuripalvelujen tuottaja-na Varustamoliikelaitos varautuisi tehtävien-sä hoitamiseen myös poikkeusoloissa ja poikkeusolojen erityistarpeisiin. Asiaa kos-keva säännös on pykälän 3 momentissa. Säännöksessä tarkoitettuja tehtäviä olisivat ainakin poikkeusolojen kohdekohtainen suunnittelu yhteistyössä Merenkulkulaitok-

sen kanssa ja varautuminen tehtävien hoita-miseen poikkeusoloissa erikseen laadittavien suunnitelmien mukaan.

3 §. Varustamoliikelaitoksen hallitus. Yleislain 9 §:ssä säädetään liikelaitoksen hal-lituksesta. Pykälässä säädetään, että vähin-tään yhden liikelaitoksen hallituksen jäsenen tulee edustaa liikelaitoksen henkilöstöä. Va-rustamoliikelaitoksen osalta on tarpeen antaa laitoskohtaisessa laissa mahdollisuus nimetä tälle henkilöstön edustajalle varajäsen. Koska esimerkiksi liikelaitoksen murtajat ovat usein pitkiäkin aikoja merillä vaikeiden kulkuyhte-yksien päässä, niin nimetyn henkilöstön edustajan voi olla mahdotonta osallistua hal-lituksen kokouksiin. Tämän vuoksi on aiheel-lista antaa laitoskohtaisessa laissa valtuutus nimetä henkilöstön edustajalle varajäsen val-tioneuvoston asetuksella.

Koska hallituksen tehtävistä ja kokoon-panosta ei ole katsottu tarkoituksenmukai-seksi säätää tyhjentävästi liikelaitoksia kos-kevassa yleislaissa, ehdotetaan lakiin sään-nöstä, jolla valtuutettaisiin valtioneuvosto asetuksella antamaan tarkempia säännöksiä näistä kysymyksistä. Asetuksella voidaan yleislain mainittuja säännöksiä vain tarken-taa.

4 §. Voimaantulo. Laki on tarkoitettu tule-maan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

On tärkeää, että liikelaitoksen toiminnan käynnistäminen voidaan aloittaa mahdolli-simman pian heti liikelaitoksen perustamis-päätöksen jälkeen. Lopulliseen organisaatio-suunnitteluun, liiketoiminnan järjestelmien rakentamiseen ja muihin käynnistämisvai-heen tehtäviin on voitava ryhtyä mahdolli-simman hyvissä ajoin. Lisäksi lakiin ehdote-taan otettavaksi säännös siitä, että Varusta-moliikelaitokselle voidaan asettaa hallitus ja nimittää toimitusjohtaja jo ennen lain voi-maantuloa. Nämä päätökset tekisi yleislain nojalla valtioneuvosto. Liikelaitos voisi pal-kata muitakin avainhenkilöitä jo ennen lain voimaantuloa.

5 §. Siirtymäsäännökset. Varustamoliike-laitos jatkaisi nykyisen Merenkulkulaitoksen varustamoyksikön ja yhteysalusyksikön toi-mintaa pääosin nykyisin resurssein. Siirty-mähetkellä voimassa olevat nykyisen varus-tamoyksikön ja yhteysalusyksikön sopimuk-set sekä vuokra-, toimeksianto- ja muut si-

HE 38/2003 vp

48

toumukset säilyisivät ennallaan siltä osin kuin ne liittyvät 2 §:ssä määriteltyihin tehtä-viin, ja Varustamoliikelaitos vastaisi velvoit-teista edelleen. Talouspoliittinen ministeriva-liokunta on kokouksessaan 12.8.2003 katso-nut, että rahtaussopimusten tulisi siirtyä pe-rustettavalle Varustamoliikelaitokselle. Me-renkulkulaitokselle kuuluvat oikeudet ja vel-vollisuudet siirtyisivät Varustamoliikelaitok-selle vain siltä osin kuin siitä on erikseen säädetty tai sovittu. Oikeuksista ja velvolli-suuksista päätettäisiin tarkemmin valtioneu-voston päätöksellä omaisuuden siirron yh-teydessä. Varustamoyksikölle ja yhteys-alusyksikölle kuuluvat viranomaisoikeudet ja -velvollisuudet jäisivät pääosin Merenkulku-laitokselle. Perustettavalla Varustamoliikelai-toksella ei olisi viranomaistehtäviä.

Nykyisessä Merenkulkulaitoksen varusta-moyksikössä, yhteysalusyksikössä ja Varus-tamoliikelaitokseen siirtyvissä aluksissa työskentelevä henkilöstö on päällystön osalta virkasuhteista ja muun miehistön osalta pää-osin työsopimussuhteista. Varustamoliikelai-tokseen siirtyisi Merenkulkulaitoksen palve-luksessa olevista noin 615 henkilöä. Varus-tamoliikelaitokseen siirtyy nykyisiä hallin-nollisia ja alusten tehtäviä hoitava virka- ja työsuhteinen henkilöstö liikelaitoksen henki-löstöksi. Työ- ja virkasuhteinen henkilöstö, joka ei siirry, jää Merenkulkulaitoksen henki-löstöksi. Varustamoliikelaitokseen siirtyvien virkasuhteisten henkilöiden virat siirtyvät tämän lain voimaan tullessa liikelaitoksen vi-roiksi. Niiden työsuhteisten liikelaitokseen siirtyvien henkilöiden vanha työsopimus korvataan uudella, liikelaitoksen kanssa teh-dyllä sopimuksella. Voimassa olevia virka- ja työehtosopimusten ehtoja noudatettaisiin nii-den voimassaoloajan loppuun saakka. Henki-löstö siirtyy Varustamoliikelaitokseen nykyi-sen palvelussuhteen lajein ja ehdoin. Liike-laitoksen palveluksessa henkilöstön oikeus-asema määräytyy yleisen työlainsäädännön ja liikelaitoksessa sovellettavien virka- ja työ-ehtosopimusten mukaisesti. Palkkaus ja muut palvelussuhteen ehdot kuten vuosilomat säi-lyvät siirtymävaiheessa entisellään muutos-turvasopimuksen mukaisesti.

Virkasuhteen säilyttämistä väliaikaisesti myös liikelaitosmuodossa puoltaa paitsi tehty muutosturvasopimus, myös se, että näin toi-

mimalla voidaan turvata henkilöstön asema sekä uusien organisaatioiden toimintakyky. Lisäksi eräiden palvelussuhteen lajiin liitty-vien etuuksien turvaamiseen tähtäävät muu-tokset vaativat aikaa, jotta muutokset saadaan suoritettua pitkälläkin aikavälillä kestävällä tavalla. Tavoitteena on koko henkilöstön siir-tyminen työsopimussuhteeseen, mikä toteu-tuu, kun asianomaiset työehtosopimukset on solmittu.

1.2. Laki Luotsausliikelaitoksesta

1 §. Hallinnollinen asema. Luotsausliike-laitos toimisi liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla kuten Merenkulkulaitos, joka tähän saakka on tuottanut luotsauspalveluja, ja muut toimialan liikelaitokset. Luotsaus-toiminnan viranomaistehtävistä vastaisi edel-leen virastona toimiva Merenkulkulaitos, jo-ka toimisi liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla.

Luotsausliikelaitokseen sovellettaisiin yleislakina lakia valtion liikelaitoksista (1185/2002). Yleislaki edellyttää kuitenkin erikseen annettavan laitoskohtaisen lain sää-tämistä liikelaitosta perustettaessa.

2 §. Luotsausliikelaitoksen toimiala ja teh-tävät. Luotsausliikelaitoksen toimiala ehdote-taan säädettäväksi siten, että laitos pystyy saavuttamaan sille asetetut palvelutavoitteet ja toimimaan kannattavasti muuttuvassa toi-mintaympäristössä. Luotsausliikelaitoksen toimialana ovat vesiliikenteen turvallisuutta ja toimintaedellytyksiä tukevat palvelut ja niiden kehittäminen ensisijaisesti luotsaus-palvelujen ja niihin liittyvien muiden palve-lujen ja tuotteiden avulla. Luotsausliikelaitos tarjoaisi luotsauspalveluja, luotsiveneiden kuljetuspalveluja sekä luotsaukseen liittyviä tietopalveluja.

Lisäksi luotsausliikelaitos voisi toimialaan-sa liittyen tarjota muita vesiliikennettä tuke-via palveluja. Näitä olisivat ainakin luotsauk-seen liittyvät asiantuntijapalvelut, alusten na-vigointia avustavat palvelut, väylien merkin-tään liittyvät palvelut kuten väylien tarkastus ja turvalaitevikojen korjaus sekä aluksen sa-tamaan saapumista tai satamasta lähtemistä avustavat palvelut. Tekniikan kehittymisen myötä alalle saattaa syntyä uusia, tällä het-kellä luokittelemattomia palveluja ja tuottei-

HE 38/2003 vp

49

ta, joita luotsausliikelaitos voisi tarjota toimi-alaansa liittyen. Luotsausliikelaitoksen pää-asiallisia asiakkaita olisivat varustamot, sa-tamat, kunnat, Merenkulkulaitos, muut valti-on viranomaiset ja liikeyritykset.

Luotsausliikelaitoksen tehtäväksi esitetään säädettäväksi luotsauslain mukaisten luot-sauspalvelujen tarjoaminen koko maassa luotsauslaissa määritetyillä vesialueilla sekä muut luotsauslaissa säädetyt tehtävät ja vel-vollisuudet. Luotsauslaissa on säädetty ylei-sestä luotsinkäyttövelvollisuudesta sekä siitä poikkeamisesta. Luotsausliikelaitos olisi vel-vollinen tarjoamaan luotsauspalveluja kaikil-la luotsattavaksi määritellyillä väylillä Suo-men vesialueella ja Saimaan kanavan vuok-ra-alueella.

Lisäksi luotsausliikelaitos olisi velvollinen suorittamaan muut luotsauslaissa säädetyt tehtävät. Näitä ovat tällä hetkellä luotsille luotsauslaissa säädetty velvollisuus ilmoittaa Merenkulkulaitoksen ohjeiden mukaisesti kaikista havainnoista, jotka liittyvät meri- ja tullivalvontaan, merenkulun, aluksen tai siinä olevien ihmisten turvallisuuteen tai ympäris-tönsuojeluun. Lisäksi luotsi on velvollinen ilmoittamaan kaikista luotsattavalle alukselle sattuneista tai aluksen aiheuttamista vahin-goista ja annettava niistä vaadittaessa lisätie-toja. Samoin luotsi on velvollinen ilmoitta-maan kaikista aluevalvontaan liittyvistä ta-pahtumista.

Merenkulkulaitos on meripelastuslain (1145/2001) 4 §:ssä tarkoitettu muu meripe-lastusviranomainen, jonka lakisääteisenä teh-tävänä on rajavartiolaitoksen ohella osallistua meripelastustoimen tehtäviin muun muassa tarjoamalla käytettäväksi sille kuuluvaa hen-kilöstöä ja kalustoa etsintä- ja pelastustoi-minnassa. Merenkulkulaitokselle kuuluvan luotsihenkilökunnan, kaluston ja kiinteistöjen siirtyessä luotsausliikelaitokselle, sille tulee vastaava velvoite meripelastuslain yleissään-nösten kautta.

Luotsausliikelaitokselle siirtyvän kaluston käyttäminen etsintä- ja pelastustehtävien hoi-tamiseen perustuisi meripelastuslain 10 ja 11 §:n yleissäännösten varaan ja käyttö korvat-taisiin luotsausliikelaitokselle meripelastus-lain 21 ja 22 §:n mukaan.

Luotsauspalvelut ovat vesiliikenteen tur-vallisuutta ja toimintaedellytyksiä tukevia

palveluja. Niiden saatavuus on turvattava myös poikkeusoloissa. Luotsausliikelaitok-selle ehdotetaan asetettavaksi velvollisuus varautua hoitamaan tehtäviään myös poikke-usoloissa liikenne- ja viestintäministeriön erikseen määräämällä tavalla. Säännöksessä tarkoitettuja tehtäviä olisivat ainakin poikke-usolojen tehtävien suunnittelu ja varautumi-nen tehtävien hoitamiseen poikkeusoloissa erikseen laadittavien suunnitelmien mukaan.

3 §. Luotsausliikelaitoksen hallitus. Koska hallituksen tehtävistä ja kokoonpanosta ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi säätää tyh-jentävästi liikelaitoksia koskevassa yleislais-sa, ehdotetaan lakiin säännöstä, jolla valtuu-tettaisiin valtioneuvosto asetuksella anta-maan tarkempia säännöksiä näistä kysymyk-sistä. Asetuksella voidaan yleislain mainittu-ja säännöksiä vain tarkentaa.

4 §. Hinnoittelu. Liikelaitoksia koskevan yleislain mukaan liikelaitos toimii liiketalou-dellisten periaatteiden mukaan. Luotsauslii-kelaitoksen palveluilla on huomattavaa yh-teiskunnallista merkitystä niiden pakollisuu-den ja turvallisuutta edistävän luonteen vuoksi. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin sen vuoksi Luotsausliikelaitoksen hinnoitte-lun yleisistä perusteista, joita ovat hinnoitel-tava suorite, katettavat kustannukset ja veloi-tusperuste. Luotsauslain mukaiset luotsaus-palvelut olisivat kiinteähintaisia suoritteita, joiden hinta määräytyisi luotsattavan aluksen nettovetoisuuden ja luotsatun matkan perus-teella. Saimaan kanavalla ja Saimaan vesis-töalueella perittäisiin alennettu yksikköhinta. Alennetusta yksikköhinnasta Luotsausliike-laitokselle aiheutuvat tulonmenetykset kor-vattaisiin valtion talousarviossa tarkoitukseen otetusta määrärahasta. Yksikköhinnoista sää-dettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuk-sella. Lähtökohtina hinnoittelulle olisivat voimassa olevat yhtenäishinnoitteluun perus-tuvat luotsaustaksat. Luotsaustaksasta Suo-men aluevesillä sekä luotsaustaksasta Sai-maan kanavalla ja Saimaan vesistöalueella säädetään tällä hetkellä valtion maksuperus-telain (150/1992) nojalla annetulla liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella Merenkul-kulaitoksen maksullisista suoritteista (1142/2002). Hinnoittelua ohjaisivat luot-sausliikelaitoksen palvelu- ja toimintatavoit-teita sekä tulos- ja tuloutustavoitteita koske-

HE 38/2003 vp

50

vat eduskunnan, valtioneuvoston ja liikenne- ja viestintäministeriön päätökset.

Muiden kuin luotsauslain mukaisiin luot-sauspalveluihin luettavien palvelujen ja tuot-teiden hinnoittelusta Luotsausliikelaitos päät-täisi itse liiketaloudellisten periaatteiden mu-kaisesti.

5 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevan voimaan 1.1.2004. Luotsausliikelaitoksen toiminnan käynnistämisen valmisteleminen olisi voitava aloittaa heti kun liikelaitoksen perustamispäätös on tehty, jotta organisaatio, liiketoiminnan tarvitsemat järjestelmät ja muut resurssit olisivat käytössä toiminnan alkaessa. Lakiin ehdotetaan otettavaksi sään-nökset siitä, että ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöön panon edellyt-tämiin toimenpiteisiin ja luotsausliikelaitok-selle voidaan ennen lain voimaan tuloa aset-taa hallitus ja nimittää toimitusjohtaja ja muuta henkilöstöä.

6 §. Siirtymäsäännökset. Luotsausliikelai-tos jatkaisi nykyisen Merenkulkulaitoksen luotsausyksikön toimintaa pääosin nykyisin resurssein. Merenkulkulaitokselle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyisivät esitetyn lainkohdan mukaan Luotsausliikelaitokselle vain siltä osin kuin ne liittyvät 2 §:ssä määri-teltyihin tehtäviin. Oikeuksista ja velvolli-suuksista päätettäisiin tarkemmin valtioneu-voston päätöksellä omaisuuden siirron yh-teydessä. Luotsausyksikölle kuuluvat viran-omaisoikeudet ja -velvollisuudet jäisivät pääosin Merenkulkulaitokselle. Perustetta-valla Luotsausliikelaitoksella ei olisi viran-omaistehtäviä.

Luotsausliikelaitokseen siirtyisi Merenkul-kulaitoksen palveluksessa olevista noin 390 henkilöä. Luotsausliikelaitokseen siirtyy ny-kyisiä luotsaustoiminnon tehtäviä hoitava virka- ja työsuhteinen henkilöstö liikelaitok-sen henkilöstöksi. Työ- ja virkasuhteinen henkilöstö, joka ei siirry, jää Merenkulkulai-toksen henkilöstöksi. Luotsausliikelaitokseen siirtyvien virkasuhteisten henkilöiden virat siirtyvät tämän lain voimaan tullessa liikelai-toksen viroiksi. Niiden työsuhteisten liikelai-tokseen siirtyvien henkilöiden vanha työso-pimus korvataan uudella, liikelaitoksen kans-sa tehdyllä sopimuksella. Voimassa olevia virka- ja työehtosopimusten ehtoja noudatet-taisiin niiden voimassaoloajan loppuun saak-

ka. Henkilöstö siirtyy Luotsausliikelaitok-seen nykyisen palvelussuhteen lajein ja eh-doin. Liikelaitoksen palveluksessa henkilös-tön oikeusasema määräytyy yleisen työlain-säädännön ja liikelaitoksessa sovellettavien virka- ja työehtosopimusten mukaisesti. Palkkaus ja muut palvelussuhteen ehdot ku-ten vuosilomat säilyvät siirtymävaiheessa en-tisellään muutosturvasopimuksen mukaisesti.

Virkasuhteen säilyttämistä väliaikaisesti myös liikelaitosmuodossa puoltaa paitsi tehty muutosturvasopimus, myös se, että näin toi-mimalla voidaan turvata henkilöstön asema sekä uusien organisaatioiden toimintakyky. Lisäksi eräiden palvelussuhteen lajiin liitty-vien etuuksien turvaamiseen tähtäävät muu-tokset vaativat aikaa, jotta muutokset saadaan suoritettua pitkälläkin aikavälillä kestävällä tavalla. Tavoitteena on koko henkilöstön siir-tyminen työsopimussuhteeseen, mikä toteu-tuu, kun asianomaiset työehtosopimukset on solmittu.

1.3. Laki Merenkulkulaitoksesta

1 §. Hallinnollinen asema. Pykälässä ehdo-tetaan määriteltäväksi Merenkulkulaitoksen hallinnollinen asema. Uuden perustuslain mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisis-tä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä.

Merenkulkulaitos vastaisi kauppamerenku-lun ja muun vesiliikenteen toimintaedellytys-ten ylläpitämisestä ja kehittämisestä taloudel-lisesti, turvallisesti ja ympäristöä säästäen. Tässä roolissaan se tekisi edelleen muun mu-assa väylämaksualennuksia, lästimaksuavus-tuksia ja muita vesiliikenteeseen liittyviä val-tiontukia koskevia päätöksiä ja pitäisi me-renkulun virallista tilastoa ja alusrekisteriä sekä kiinnitys- ja kauppa-alusluetteloa. Sa-moin Merenkulkulaitos myöntäisi vapautuk-sia luotsinkäyttövelvollisuudesta, myöntäisi luotsin ohjauskirjoja ja linjaluotsinkirjoja ja valvoisi luotsausta. Merenkulkulaitos käyt-täisi julkista valtaa myös huolehtiessaan alus-turvallisuudesta ja veneilyn turvallisuudesta. Laitos vastaisi alusten tarkastuksista ja kat-sastuksista, antaisi laivaväen pätevyyskirjo-ja, tekisi merimieskatselmuksia ja pitäisi vi-rallisia rekistereitä sekä myöntäisi jääluokka-

HE 38/2003 vp

51

todistuksia ja antaisi jääluokkamääräyksiä. Merenkulkulaitos antaisi perustuslain mah-dollistamissa rajoissa ja laeissa säädettyjen valtuuksien nojalla oikeussääntöjä laitoksen toimialaan kuuluvissa asioissa sekä huolehti-si laitoksen tehtäviin liittyvästä kansainväli-sestä yhteistyöstä.

Merenkulkulaitos toimisi myös aluevalvon-talaissa tarkoitettuna muuna aluevalvontavi-ranomaisena ja meripelastuslaissa tarkoitet-tuna muuna meripelastusviranomaisena. Jul-kista vallan käyttöä olisi myös vesiväylien pitoon ja merikartoitukseen liittyvät väylä-päätökset, liikennerajoitukset, erivapaudet ja muut viranomaistehtävät.

Koska valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 20 §:n 1 ja 2 kohdan mukaan lii-kenne- ja viestintäministeriön toimialaan kuuluvat muun muassa vesiliikenne, liiken-neväylät ja satamat, Merenkulkulaitos olisi liikenne- ja viestintäministeriön hallin-nonalalla toimiva laitos. Merenkulkulaitos hoitaisi valtioneuvoston ja liikenne- ja vies-tintäministeriön strategioiden ja toimintaansa osoitetun rahoituksen mukaista kauppame-renkulun ja muun vesiliikenteen toiminta-edellytysten ylläpitoa ja kehittämistä sekä valmistelisi toimialaansa kuuluvia asioita päätöksentekoa varten. Liikenne- ja viestin-täministeriö ohjaisi, valvoisi ja seuraisi viras-ton toimintaa.

Tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös lait Luotsausliikelaitoksesta ja Varus-tamoliikelaitoksesta. Liikelaitoksiin siirret-täisiin nykyisen Merenkulkulaitoksen luot-saustoiminta, yhteysalusliikenne, jäänmurto-toiminta, osia väylänpitotuotannosta sekä merenmittaus- ja tutkimusalusten hoito- ja ylläpitotehtäviä.

2 §. Merenkulkulaitoksen tehtävät. Pykä-lässä ehdotetaan säädettäväksi Merenkulku-laitoksen tehtävistä. Merenkulkulaitos vastai-si kauppamerenkulun ja muun vesiliikenteen toimintaedellytyksistä. Merenkulkulaitos hal-linnoisi valtion vastuulla olevia vesiväyliä ja huolehtisi niiden ylläpidosta ja kehittämises-tä. Ylläpidettäviä kauppamerenkulun väyliä on 5614 kilometriä muita väyliä 10 160 ki-lometriä. Lisäksi laitos ohjaisi ja valvoisi ve-siväylänpitoa koko maassa. Merenkulkulaitos huolehtisi jäänmurtoon, väyläaluspalveluihin ja saariston yhteysalusliikenteeseen kuuluvis-

ta viranomais- ja tilaajatehtävistä sekä luot-saustoimintaan kuuluvista tehtävistä, jotka eivät muun lain mukaan kuulu Luotsausliike-laitokselle. Lisäksi Merenkulkulaitos ylläpi-täisi ja kehittäisi merikartoitusta ja aluslii-kennepalveluja sekä huolehtisi alusturvalli-suudesta ja veneilyn turvallisuudesta sekä niiden valvonnasta. Merenkulkulaitos myös pitäisi alusrekisteriä ja hoitaisi aluskiinnitys-asioita sekä myöntäisi merenkulun ja muun vesiliikenteen edistämiseen kuuluvia tukia.

Uutena tehtävänä Merenkulkulaitos osallis-tuisi omalta osaltaan alusten ja satamien tur-vatoimista (terrorismin vastaiset toimet, se-curity) huolehtimiseen ja turvajärjestelyjen valvontaan. Kansainvälisessä merenkulku-järjestössä IMO:ssa on hyväksytty uusia aluksia ja satamia koskevia turvamääräyksiä ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyyn kansainväliseen yleissopimuk-seen (SOLAS-yleissopimus) hyväksytyillä muutoksilla sekä alusten ja satamien kan-sainvälisellä turvasäännöstöllä (ISPS-säännöstö). Määräykset tulevat kansainväli-sesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004. Niiden edellyttämiä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön valmistellaan parhaillaan. Samassa yhteydessä on tarkoitus tarkemmin säätää Merenkulkulaitoksen turvatoimiin liit-tyvistä tehtävistä. Lisäksi asiasta valmistel-laan asetusta Euroopan yhteisössä.

Lisäksi Merenkulkulaitos hoitaisi muut teh-tävät, jotka sille muiden säännösten tai lii-kenne- ja viestintäministeriön määräysten mukaan kuuluvat. Tällaisia säännöksiä on muun muassa meripelastuslaissa, aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemi-sestä annetussa laissa (300/1979) sekä alue-valvontalaissa. Merenkulkulaitos osallistuisi sille tässä laissa tai muualla laissa erikseen säädettyjen tehtäviensä puitteissa valtion merellisten viranomaisten yhteistoimintaan. Merenkulkulaitos myös osaltaan vastaisi poikkeusoloihin varautumisesta. Merenkul-kulaitoksen tehtävänä olisi edelleen ylläpitää ja kehittää merenkulun turvallisuusradiovies-tintää muulta kuin meripelastustoimen radio-viestinnän ja siihen kuuluvan valmiuden yl-läpidon osalta, josta vastaa rajavartiolaitos. Lisäksi Merenkulkulaitos ylläpitäisi yhteis-työssä puolustusvoimien kanssa valmiusväy-lästöä ja sitä tukevaa merenmittausta.

HE 38/2003 vp

52

Koska Merenkulkulaitos olisi tilaajaviran-omainen talvimerenkulun avustamisessa, raskaiden väyläalusten väylänpitopalveluissa ja saariston yhteysalusliikenteessä, sen tehtä-viin ei enää kuuluisi näiden palvelujen opera-tiivisesta tuotantotoiminnasta huolehtiminen. Tarvittavat tuotteet ja palvelut hankittaisiin alalla toimivilta liikelaitoksilta, mutta myös alan yrityksiltä. Kaikki laitoksen ulkopuolel-ta hankittavat tuotteiden ja palvelujen ostot kilpailutettaisiin hankintasäädösten mukai-sesti lyhyen siirtymäajan jälkeen. Merenkul-kulaitoksen tehtävänä on meripelastuslain mukaisesti edelleen velvollisuus osallistua etsintä- ja pelastustoimeen.

Merenkulkulaitos edistäisi merenkulun ja muun vesiliikenteen markkinoiden avautu-mista ja loisi edellytyksiä toimivien ja tervei-den markkinoiden syntymiselle. Samoin Me-renkulkulaitokseen jäävä väylänpidon ja me-rikartoituksen tuotantotoiminta avattaisiin as-teittain kilpailulle ottaen huomioon oman toiminnan volyymi ja kilpailukyky sekä markkinoiden ja omien tilaamiskäytäntöjen kehittyminen.

Asiakkaiden ja sidosryhmien asema ei muuttuisi merkittävästi Merenkulkulaitoksen viranomais- ja tilaajatehtävien sekä tuotanto-tehtävien eriyttämisen myötä. Eduskunnan tai valtioneuvoston merenkulkupoliittiseen ohjaukseen kohdistuva muutos koskisi ennen muuta perustettaville liikelaitoksille asetetta-vien palvelu- ja toiminta- sekä taloudellisten tavoitteiden asettamista.

Merenkulkulaitoksella olisi edelleen myös erilaisia alusten liikennöintiin ja kuljetettui-hin matkustaja- ja tavaramääriin liittyviä tie-don keruutehtäviä, tilastojen ja rekisterien yl-läpitoon liittyviä tehtäviä sekä asiantuntija- ja tutkimustehtäviä.

3 §. Johtokunta. Pykälän mukaan Meren-kulkulaitoksen ylimpänä toimielimenä olisi johtokunta. Tilanne olisi ylimmän toimieli-men osalta sama kuin virastomuotoisena ny-kyisinkin toimivassa Merenkulkulaitoksessa. Pykälässä säädetään johtokunnan asettami-sesta, toimikaudesta, kokoonpanosta ja tehtä-vistä. Koska Merenkulkulaitos on tähän asti itse ollut merkittävä laivanisäntä, on katsottu tarpeelliseksi Merenkulkulaitosta koskevilla hallintosäännöksillä turvata merenkulun tur-vallisuusvalvonnan ja muun alusturvallisuus-

työn itsenäisyys ja objektiivisuus. Se tapahtui säätämällä hallintolainsäädännössä alustur-vallisuusyksikön itsenäisestä päätäntävallasta ja muusta riippumattomuudesta johtokuntaan ja pääjohtajaan nähden. Uusien liikelaitosten perustamisen johdosta edellä kuvattua tarvet-ta alusturvallisuusyksikön eriyttämiseen ei enää ole, ja sen vuoksi ehdotetaan, että joh-tokunnan toimivaltaan kuuluisi aikaisemmas-ta poiketen myös alusturvallisuusyksikön hallinnon järjestäminen ja laitoksen toimival-taan kuuluvien määräysten ja ohjeiden anta-minen myös alusturvallisuusyksikköä koske-vilta osin.

4 §. Keskus- ja aluehallinto ja ylimmän johdon virkojen täyttäminen. Pykälän mu-kaan Merenkulkulaitoksella säilyisi kes-kushallinto ja aluehallinto.

Pykälässä säädettäisiin myös Merenkulku-laitoksen ylimmän johdon virkojen täyttämi-sestä. Pääjohtajan nimittäisi valtioneuvosto, joka kuulisi asiassa johtokuntaa. Edellä 3 §:ssä oleviin perusteluihin viitaten jatkossa myös alusturvallisuudesta vastaavan yksikön päällikön (meriturvallisuusjohtajan) nimittäi-si johtokunta.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin merenkulkupiirien lukumäärästä ja rajoista.

5 §. Asetuksenantovaltuus. Pykälän mu-kaan tarkemmat säännökset lain täytäntöön-panosta annettaisiin valtioneuvoston asetuk-sella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarkemmin säätää myös muista Merenkulku-laitosta koskevista asioista, kuten asioiden käsittelemisestä ja ratkaisemisesta Meren-kulkulaitoksessa, laitoksen tehtävistä, organi-saatiosta, työjärjestyksestä ja henkilöstöä koskevista asioista sekä asioiden valvonnasta muissa viranomaisissa ja toimituksissa.

6 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004 eli sa-manaikaisesti nykyisestä Merenkulkulaitok-sesta muodostettavia Varustamoliikelaitosta ja Luotsausliikelaitosta koskevien lakien kanssa. Lakiin ehdotetaan otettavaksi sään-nökset siitä, että ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöön panon edellyt-tämiin toimenpiteisiin ja että laitokselle voi-daan ennen lain voimaantuloa asettaa johto-kunta sekä nimittää pääjohtaja ja muuta hen-kilöstöä.

Esitys liittyy valtion vuoden 2004 talousar-

HE 38/2003 vp

53

vioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

7 §. Siirtymäsäännökset. Merenkulkulai-tokselle ennen tämän lain voimaantuloa syn-tyneet oikeudet ja velvoitteet säilyvät pääosin Merenkulkulaitoksella, ellei siitä erikseen säädetä tai sovita. Siirtymähetkellä voimassa olevat nykyiset varustamoyksikön, luot-sausyksikön ja yhteysalusyksikön sopimuk-set sekä vuokra-, toimeksianto- ja muut si-toumukset säilyisivät kuitenkin ennallaan ja perustettavat liikelaitokset vastaisivat vel-voitteista edelleen. Oikeuksista ja velvolli-suuksista päätettäisiin tarkemmin valtioneu-voston päätöksellä omaisuuden siirron yh-teydessä.

Merenkulkulaitos avaisi talvimerenkulun avustamisen, väyläalusten palvelut sekä mui-den alusten hoitopalvelut ja yhteysalusliiken-teen palvelut avoimelle kilpailulle vuoden 2006 loppuun mennessä. Tämän mukaisesti kaikista palveluista voitaisiin sopia neuvotte-lusopimuksin Varustamoliikelaitoksen ja Merenkulkulaitoksen välillä niiltä osin kuin palveluja ei ole avattu kilpailulle. Vastaavasti Varustamoliikelaitos voisi tarjota palvelujaan ulkopuolisille.

Se osa Merenkulkulaitoksen työ- ja vir-kasuhteisesta henkilöstöstä, joka ei siirry pe-rustettaviin liikelaitoksiin, jäisi Merenkulku-laitoksen henkilöstöksi. Lakiehdotuksen 2

§:n mukaisten Merenkulkulaitoksen tehtävi-en edellyttämät virat ja työsuhteet pysyvät Merenkulkulaitoksessa.

Lisäksi ehdotetaan, että laitoksen pääjohta-jan nykyinen virka lakkaisi ja virkasuhde päättyisi ilman irtisanomista tämän lain voi-maan tullessa. Ehdotetun uudistuksen jälkeen Merenkulkulaitos olisi virastona erilainen kuin nykyisin. Laitoksen toiminta painottuisi viranomaistehtäviin ja se toimisi vesiväylävi-rastona. Laitoksella ei enää olisi liiketoimin-taa. Edellä sanotusta johtuen myös laitoksen pääjohtajan tehtävät ja vastuu muuttuisivat. Merenkulkulaitoksen henkilömäärä supistuisi runsaasti yli puolella, koska henkilöstöä siir-tyisi perustettaviin liikelaitoksiin. Laitokseen olisi tarkoitus perustaa uusi pääjohtajan vir-ka, jolloin myös viran palkkaluokka arvioi-taisiin uudelleen.

2. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivä-nä tammikuuta 2004.

Lakien täytäntöönpanon edellyttämiin toi-miin voitaisiin kuitenkin ryhtyä jo ennen kuin ne tulevat voimaan.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus-

kunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdo-tukset:

HE 38/2003 vp

54

Lakiehdotukset

1.

Laki

Varustamoliikelaitoksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Hallinnollinen asema

Varustamoliikelaitos on liikenne- ja vies-tintäministeriön hallinnonalalla toimiva val-tion liikelaitos.

Varustamoliikelaitokseen sovelletaan valti-on liikelaitoksista annettua lakia (1185/2002), jollei tässä laissa toisin säädetä.

2 §

Varustamoliikelaitoksen toimiala ja tehtävät

Varustamoliikelaitoksen toimialana on Suomessa ja ulkomailla vesiliikennettä pal-veleva toiminta tuottamalla pääasiassa jään-murtopalveluja, monitoimialusten erikoispal-veluja, väylänhoito- ja öljyntorjuntapalveluja sekä yhteysalusliikennepalveluja. Lisäksi lii-kelaitos harjoittaa alusten hoitopalvelu- ja rahtaustoimintaa kotimaassa ja ulkomailla. Valtioneuvosto antaa tarvittaessa määräyksiä liikelaitoksen ulkomaanliiketoiminnan laa-juudesta ja riskien hallinnasta.

Varustamoliikelaitos on velvollinen tarjou-tumaan öljyntorjuntatehtäviin ja jäänmurto-palvelujen tuottamiseen koko maassa.

Varustamoliikelaitos varautuu hoitamaan tehtäviä myös poikkeusoloissa sen mukaan kuin liikenne- ja viestintäministeriö erikseen määrää.

3 §

Varustamoliikelaitoksen hallitus

Varustamoliikelaitoksen hallituksen henki-löstöä edustavalle jäsenelle voidaan nimetä varajäsen siten kuin valtioneuvoston asetuk-sella säädetään.

Valtioneuvoston asetukselle annetaan tar-kempia säännöksiä valtion liikelaitoksista annetun lain 9 §:n mukaisesta hallituksen ko-koonpanosta ja 10 §:ssä tarkoitetuista halli-tuksen tehtävistä.

4 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammi-kuuta 2004.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöön panon edellyttämiin toimen-piteisiin. Varustamoliikelaitokselle voidaan ennen lain voimaantuloa asettaa hallitus ja nimittää toimitusjohtaja ja muuta henkilös-töä.

5 §

Siirtymäsäännökset

Merenkulkulaitokselle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät Varustamoliikelaitok-

HE 38/2003 vp

55

selle siltä osin kuin ne liittyvät 2§:ssä määri-teltyihin tehtäviin, ja niistä päätetään omai-suuden siirron yhteydessä.

Talvimerenkulun avustamistoiminnoissa, yhteysalusliikennetoiminnoissa, raskaissa väyläaluksissa tai merenmittaus- ja meren-tutkimusaluksissa työskentelevä Merenkul-kulaitoksen virka- ja työsuhteinen henkilöstö siirtyy varustamoliikelaitoksen henkilöstöksi. Varustamoliikelaitokseen siirtyvän virkasuh-teisen henkilöstön virat siirtyvät tämän lain voimaan tullessa liikelaitoksen viroiksi. Vir-

kojen siirtymiseen ei tarvita virkamiehen suostumusta. Työ- ja virkasuhteinen henki-löstö, joka ei siirry, jää Merenkulkulaitoksen henkilöstöksi. Henkilöstö säilyttää siirtymä-hetkellä aiempaan palvelussuhteeseen liitty-vät oikeudet ja velvollisuutensa.

Siirtyneen viran lakkauttaminen ei edellytä erityistä perustetta eikä virkamiehen suostu-musta, kun tehtävä muutetaan työsuhteiseksi. Virkojen lakatessa niihin perustuneet vir-kasuhteet lakkaavat ilman irtisanomista.

—————

HE 38/2003 vp

56

2.

Laki

Luotsausliikelaitoksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Hallinnollinen asema

Luotsausliikelaitos on liikenne- ja viestin-täministeriön hallinnonalalla toimiva valtion liikelaitos. Luotsausliikelaitokseen sovelle-taan lakia valtion liikelaitoksista (1185/2002), jollei tässä laissa toisin säädetä.

2 §

Luotsausliikelaitoksen toimiala ja tehtävät

Luotsausliikelaitoksen toimialana on vesi-liikenteen turvallisuutta ja toimintaedellytyk-siä tukevat palvelut ja niiden kehittäminen ensisijaisesti luotsauspalvelujen ja niihin liit-tyvien muiden palvelujen ja tuotteiden avul-la.

Luotsausliikelaitoksen tehtävänä on huo-lehtia luotsauslain ( / ) mukaisten luotsaus-palvelujen tarjonnasta sekä muista luotsaus-laissa säädetyistä luotsaukseen liittyvistä teh-tävistä ja velvollisuuksista luotsauslaissa määritellyillä vesialueilla.

Luotsausliikelaitos varautuu hoitamaan tehtäviään myös poikkeusoloissa sen mukaan kuin liikenne- ja viestintäministeriö erikseen määrää.

3 §

Luotsausliikelaitoksen hallitus

Valtioneuvoston asetukselle annetaan tar-kempia säännöksiä valtion liikelaitoksista annetun lain 9 §:n mukaisesta hallituksen ko-

koonpanosta ja 10 §:ssä tarkoitetuista halli-tuksen tehtävistä.

4 §

Hinnoittelu

Luotsauslain mukaisista luotsauspalveluista aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi Luotsausliikelaitos perii kiinteän yksikköhin-taan perustuvan maksun luotsattavalta aluk-selta. Maksu määräytyy luotsattavan aluksen nettovetoisuuden ja luotsatun matkan perus-teella. Saimaan kanavalla ja Saimaan vesis-töalueella peritään alennettuun yksikköhin-taan perustuvaa maksua. Alennetusta yksik-köhinnasta luotsausliikelaitokselle aiheutuvat tulonmenetykset korvataan valtion talousar-viossa tarkoitukseen otetusta määrärahasta. Yksikköhinnasta ja alennetusta yksikköhin-nasta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Muut suoritteensa luotsausliikelaitos hin-noittelee liiketaloudellisin perustein.

5 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammi-kuuta 2004.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöön panon edellyttämiin toimen-piteisiin.

Luotsausliikelaitokselle voidaan ennen lain voimaantuloa asettaa hallitus ja nimittää toi-mitusjohtaja ja muuta henkilöstöä.

HE 38/2003 vp

57

6 §

Siirtymäsäännökset

Merenkulkulaitokselle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät Luotsausliikelaitok-selle siltä osin kuin siitä erikseen säädetään tai sovitaan.

Luotsaustoiminnossa työskentelevä Me-renkulkulaitoksen virka- ja työsuhteinen henkilöstö siirtyy liikelaitoksen henkilöstök-si. Luotsausliikelaitokseen siirtyvän vir-kasuhteisen henkilöstön virat siirtyvät tämän

lain voimaan tullessa liikelaitoksen viroiksi. Virkojen siirtymiseen ei tarvita virkamiehen suostumusta. Työ- ja virkasuhteinen henki-löstö, joka ei siirry, jää Merenkulkulaitoksen henkilöstöksi. Henkilöstö säilyttää siirtymä-hetkellä aiempaan palvelussuhteeseen liitty-vät oikeudet ja velvollisuutensa.

Siirtyneen viran lakkauttaminen ei edellytä erityistä perustetta eikä virkamiehen suostu-musta, kun tehtävä muutetaan työsuhteiseksi. Virkojen lakatessa niihin perustuneet vir-kasuhteet lakkaavat ilman irtisanomista.

—————

HE 38/2003 vp

58

3.

Laki

Merenkulkulaitoksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Hallinnollinen asema

Merenkulkulaitos on liikenne- ja viestintä-ministeriön hallinnonalalla toimiva laitos.

2 §

Merenkulkulaitoksen tehtävät

Merenkulkulaitos vastaa kauppamerenku-lun ja muun vesiliikenteen toimintaedellytyk-sistä. Sen tehtävänä on: 1) huolehtia hallinnoimiensa vesiväylien

ylläpidosta ja kehittämisestä; 2) ohjata ja valvoa vesiväylänpitoa koko

maassa; 3) huolehtia merikartoituksen ylläpidosta

ja kehittämisestä; 4) huolehtia alusliikennepalvelujen ylläpi-

dosta ja kehittämisestä; 5) huolehtia vesiliikenteen turvallisuudesta

ja alusturvallisuudesta; 6) huolehtia vesiliikenteeseen liittyvistä

turvatoimista; 7) huolehtia jäänmurtoon, väyläaluspalve-

luihin ja saariston yhteysalusliikentee-seen liittyvistä viranomais- ja tilaajateh-tävistä;

8) huolehtia niistä luotsaustoimintaan kuu-luvista tehtävistä, jotka eivät muun lain mukaan kuulu Luotsausliikelaitokselle;

9) huolehtia alan kansainvälisestä yhteis-työstä;

10) pitää alusrekisteriä ja hoitaa aluskiinni-tysasioita; sekä

11) myöntää merenkulun ja muun vesilii-kenteen edistämiseen kuuluvia avustuk-sia.

Merenkulkulaitos kerää suunnittelu- ja val-vontatehtäviään sekä merenkulkutilastojen laatimista varten tietoja alusten liikennöinnis-tä Suomen satamissa ja aluksissa kuljetetta-vista matkustaja- ja tavaramääristä. Aluksen omistajat tai heidän edustajansa ja satamat ovat velvollisia antamaan Merenkulkulaitok-selle nämä tiedot ja ne on annettava aluskoh-taisesti ja tavararyhmittäin. Merenkulkulaitos antaa tarkemmat määräykset tietojen kerää-misestä ja käsittelystä.

3 §

Johtokunta

Merenkulkulaitoksen toimintaa ohjaa ja valvoo johtokunta. Johtokunnassa on pu-heenjohtaja, varapuheenjohtaja ja enintään kuusi Merenkulkulaitoksen toimintaan pereh-tynyttä muuta jäsentä, joista yhden tulee

HE 38/2003 vp

59

edustaa Merenkulkulaitoksen henkilöstöä. Valtioneuvosto nimittää johtokunnan jäsenet enintään neljäksi vuodeksi kerrallaan ja mää-rää jäsenistä yhden puheenjohtajaksi ja yh-den varapuheenjohtajaksi. Johtokunnan teh-tävänä on: 1) päättää Merenkulkulaitoksen toiminta-

linjoista ja tavoitteista ottaen huomioon liikenne- ja viestintäministeriön laitok-selle asettamat tavoitteet;

2) päättää Merenkulkulaitoksen hallinnon järjestämisestä;

3) päättää laitoksen talousarvioehdotukses-ta sekä toiminta- ja taloussuunnitelmas-ta;

4) ohjata ja valvoa laitokselle asetettujen tavoitteiden toteuttamista sekä hyväksyä tilinpäätös ja siihen kuuluva toiminta-kertomus;

5) antaa ne laitoksen toimivaltaan kuuluvat määräykset ja ohjeet, joita johtokunta ei ole siirtänyt pääjohtajan tai laitoksen muun virkamiehen annettavaksi;

6) perustaa ja lakkauttaa keskushallinnon johtajan ja merenkulkupiirin johtajan vi-rat; sekä

7) käsitellä muita laitoksen kannalta mer-kittäviä asioita, joiden esittelystä johto-kunnalle päättää johtokunnan puheen-johtaja tai pääjohtaja.

4 §

Keskus- ja aluehallinto ja ylimmän johdon virkojen täyttäminen

Merenkulkulaitoksella on keskushallinto ja merenkulkupiirien muodostama aluehallinto.

Pääjohtajan nimittää valtioneuvosto kuul-tuaan johtokuntaa. Keskushallinnon johtajan ja merenkulkupiirin johtajan nimittää johto-kunta.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään me-renkulkupiirien lukumäärästä ja rajoista.

5 §

Asetuksenantovaltuus

Tarkemmat säännökset tämän lain täytän-töönpanosta annetaan valtioneuvoston ase-tuksella. Valtioneuvoston asetuksella voidaan

tarkemmin säätää myös muista Merenkulku-laitosta koskevista asioista, kuten asioiden käsittelemisestä ja ratkaisemisesta Meren-kulkulaitoksessa, laitoksen tehtävistä, organi-saatiosta, työjärjestyksestä ja henkilöstöä koskevista asioista sekä asioiden valvonnasta muissa viranomaisissa ja toimituksissa.

6 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammi-kuuta 2004.

Tällä lailla kumotaan Merenkulkulaitokses-ta 5 päivänä tammikuuta 1990 annettu laki (13/1990) siihen myöhemmin tehtyine muu-toksineen.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpi-teisiin.

Merenkulkulaitokselle voidaan ennen lain voimaantuloa asettaa johtokunta sekä nimit-tää pääjohtaja ja muuta henkilöstöä.

7 §

Siirtymäsäännökset

Ennen tämän lain voimaantuloa Merenkul-kulaitokselle syntyneet oikeudet ja velvoit-teet jäävät Merenkulkulaitokselle, jollei ole kysymys pelkästään talvimerenkulun avus-tamisen, luotsauksen tai yhteysalusliikenteen tuotantoa, monitoimimurtajien kaupallista toimintaa taikka raskaita väylänhoitoaluksia taikka tutkimusaluksia koskevista sopimuk-sista tai jollei sopimuksista toisin ilmene, ja niistä päätetään tarkemmin omaisuuden siir-ron yhteydessä.

Merenkulkulaitos avaa talvimerenkulun avustamisen ja raskaiden väylänhoitoalusten palvelut, alusten hoitopalvelut ja yhteysalus-liikennepalvelut avoimeen kilpailuun asteit-tain kolmen vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Merenkulkulaitos voi ennen kuin kilpailu on kokonaan avointa tehdä suo-ria neuvottelu-urakkasopimuksia Varustamo-liikelaitoksen kanssa sellaisista tehtävistä, joita ei ole vielä avattu avoimeen kilpailuun.

HE 38/2003 vp

60

Tämän lain 2 §:n mukaisten tehtävien edel-lyttämät virat ja työsuhteet jäävät Merenkul-kulaitokseen.

Merenkulkulaitoksen pääjohtajan virka lakkaa ja virkasuhde päättyy ilman irtisano-mista tämän lain voimaan tullessa.

—————

Helsingissä 29 päivänä elokuuta 2003

Tasavallan Presidentti

TARJA HALONEN

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen