Stadin Ruusu 4/12

Aki Ollikainen teki nälkävuodet näkyviksi | Ahkeralla

jalkatyöllä valtuustoon | Uudistuminen puhutti piiriä |

Helsinki – hyvä työnantaja?

STADINRUUSU

STADIN RUUSU 4/2012 2

STADINRUUSU04/12

JULKAISIJAHelsingin Sosialidemokraatit rySäästöpankinranta 6 C 5. krs00530 Helsinkipuh. (09) 708 9623, Carola Grönlund

fax (09) 719 795s-posti: [email protected]

PÄÄTOIMITTAJAPiretta Pietilä, puh. 050 528 5898s-posti: [email protected]

TOIMITUSSIHTEERIMikko Nikula

STADIN RUUSU 4/2012 TEKIJÄTBlomberg Katja, Kolanen Risto, Kontio Timo, Kotkamaa Hilkka, Kärkkäinen Timo, Myller Mikko, Niemi Iiris, Nehri Welat, Oksman Kati, Selinummi Elisa, Tylli Reima, Vallinen Sanna, Vapaasalo Samuli, Vauhkonen Pekka, Warto Heta

STADIN RUUSU 4/2012 AVUSTAJATKurttila Tuomas, Marttila Irma, Vuolanne Ulla

TILAUSMAKSU17 euroa/vuosikertailm. 4 kertaa vuodessa

ILMOITUKSETHanna Isbom, puh. (09) 708 9620,050 413 8299

ULKOASU Fredrik Bäck www.fredrikback.fi

PAINO BrandID -Kirjapaino, Pori

PAINOSMÄÄRÄ 8 000 kpl

22. vuosikerta, ISSN 0787-5983

Stadin ruuSu – HelSingin SoSialidemokraatit ry:n julkaiSu.

PÄÄKIRJOITUS

K okoomuksen valtuusto osallistui työhyvinvointitalkoisiin juuri kunnallisvaalien alla. Hallituskumppanimme mielestä sairastamisen kulut voi sairausloman alun osalta ulkoistaa

työntekijälle itselleen.Ehdotus on hyvä, mikäli sillä halutaan pelottaa työpaikastaan huo-

lestuneet työntekijät hiljaisiksi, muuttaa työpaikat flunssakaudella sairastuviksi ja lisätä pitkien sairausomien ja ennenaikaisten eläköi-tymisten riskiä.

Ehdotus on huono, mikäli sillä halutaan lisätä työntekijöiden ter-veyttä ja työmotivaatiota, työhyvinvointia sekä vähentää sairauslo-mapäiviä kokonaisuudessaan.

Viimeksimainitun tavoitteen toteutumiseksi tulisi pureutua niihin syihin, jotka estävät työntekijää viihtymästä tai voimasta hyvin työ-paikallaan. Työhyvinvointi ei ole pahitteeksi terveillekään työnteki-jöille.

Tässä lehdessä puhutaan työhyvinvoinnista. Työhyvinvointi on sa-nana huono, koska se ei kerro kaikkea sitä, mitä se voi pitää sisäl-lään. Töissä ei tarvitse olla aina kivaa, kahvitauon ei tarvitse kestää kuutta tuntia eikä työnantajan järjestää joka perjantai bileitä. Työn-antajakin on vähän hakoteillä, jos kuvittelee firman työhyvinvointi-asioiden järjestyvän sillä, että antaa työntekijöille nipun liikuntase-teleitä tai hommaa toimistoon pari fiikusta.

Työhyvinvointi on kokonaisvaltaista työntekijästä ja tämän jaksa-misesta sekä hyvän työn edellytyksistä huolehtimista. Hyvinvoivasta työntekijästä ja terveestä työyhteisöstä on hyötyä myös työnantajal-le, sillä motivoituneet työntekijät yksinkertaisesti tahkoavat enem-män kilisevää firman kassaan kuin uupuneen. Hyvinvoivassa työ-yhteisössä ideat lentelevät ja työntekijät jaksavat tulla töihin, vaikka vähän stressaisikin, koska tietävät sen olevan tilapäistä.

Tämä on viimeinen kirjoitukseni Stadin Ruusun päätoimittajana. Kolmen ja puolen vuoden pesti päättyy tähän lehteen. Haluan kiit-tää kaikkia Stadin Ruusun toimittamiseen vuosien varrella osallis-tuneita. ●

piret ta pietilä

päätoimittaja

SISÄLLYS 04/12aki ollikainen sai nälkävuodet näkyviin 04

tunkua tohtoreista eli valtuutetut esittelyssä 06

uudistuminen puhut ti pi iriä 10

jaksamista työhön! 12

asunnot tomien yö on yhteiskunnallinen teko 14

helsinki yrit tää olla hyvä työnantaja 16

pienin askelein parempaa kohti 21

kädenjälkemme näkyy budjetissa 22

upeita ihmisen kokoisia tarinoita 25

peter pan li itelee 30

S.8Espalla kampanjoitiin aurinkoisena lauantaipäivänä toimivien vanhus-palvelujen puolesta.

S.5Kunnallisvaaliehdokkaat Pilvi Torsti ja Tuomas Kurttila kampanjoivat Elielin aukiolla. Lue lisää kunnallis-vaaleista sivuilta 5 ja 8.


suomen yli on pyyhkäissyt ainakin viisi dokumentoitua nälkä-vuotta, joksi lasketaan vähintään kaksi katovuotta peräkkäin. Silloin kansa näki nälkää viimeistään toisena talvena, kun siemenviljatkin oli syöty. Vuosina 1665–97 nälkävuosi oli pahin, ja silloin peräti kolmannes Suomenniemen väestöstä menehtyi nälkään. Tuota ai-kaa kutsutaan Kuolon vuosiksi. Viimeisin nälkävuosi koettiin vuo-sina 1866–68, Suuret nälkävuodet. Tähän karmeaan historian koh-taan on tarttunut nuori kirjailija Aki Ollikainen esikoisteoksessaan Nälkä vuosi. Napakasti, mutta avaran runollisesti kirjoitettu kirja on vain 140-sivuinen, mutta lukukokemuksena paljon laajempi, mie-leen painuva. Ei ihme, että kirja on palkittu moneen kertaan, vii-meksi Finlandia-ehdokkuudella.

PERHE PAKENEE HAAVEKUVAANKirja kertoo toden tuntuisesti Juhanin ja Marian sekä heidän lasten-sa Juhon ja Mataleenan perheestä, jonka torppaan on astunut vilu ja nälkä. Edes jäkäläleipää ei uskallettu enää leipoa, koska naapuri kuo-li jäkälästä saamiinsa myrkkyihin. Ihminen tarvitsee toivoa toivotto-massakin tilanteessa. Riutunut perhe lähtee raahustamaan kohti pa-rempaa tulevaisuutta, ilman että kukaan tietää onko haavekuva edes totta. Ehkä Pietarin kimaltavassa kaupungissa on valoa heillekin?

”Talon ovi jää ammolleen kuin Juhanin suu. Marja kieltää Mata-leenaa enää palaamasta sitä sulkemaan – niin on armollisempaa.”

Tiellä odottaa nälän ja vilun lisäksi kulkutaudit.

NÄLKÄ yHTÄ ETÄÄLLÄTästä on kerrottu aiemmin historiankirjoissa, mutta on hienoa, että kaunokirjallisuuskin on nyt löytänyt aiheen. Kirjan muinaishisto-rian voi sijoittaa myös nykypäivään, sillä tilastojen mukaan miljar-di, viidennes maailman väestöstä, ei saa syödä vatsaansa täyteen. Nälkää näkevät vain tuntuvat niin etäisiltä, ettei niistä puhuta edes sivulauseessa, kun kipuilemme länsimaiden talouskriisissä. Ehkä jo Nälkävuosi-kirjan aikaan lämpimissä huoneissa, makean leipäko-rin vieressä elävät senaattorit, kenraalikuvernöörit, lääkärit ja apu-laiskamreerit olivat yhtä kaukana Suomen syrjäseutujen nälkäisistä kuin tänään olemme Afrikan sarven pullottavista lasten vatsoista.

– Sain idean kirjaan käydessäni kerran Haapajärven hautausmaal-la, jossa vuosina 1866–68 nälkään kuolleille on muistokivi. Silloin kahdeksan prosenttia väestöstä kuoli nälkään! Ajatus nälkään nään-tyneistä ihmisistä jäi vaivaamaan mieltäni ja ryhdyin tutkimaan do-kumentteja. Kirja lähti liikkeelle vähitellen, Ollikainen kertoo.

aki ollikaisen kirja Nälkävuosi on löytänyt tiensä luki joiden ja palkintoraatien jäsenten käsiin. Nälkävuosista ei ole ker-rottu suomalaisessa kauno kirjallisuudessa kovinkaan paljon eikä näin koskettavasti koskaan.

HALLA JA HEIKKO RAKENNESuurin syy nälkäkuolemiin oli yksinkertaisesti halla, joka vei viljan kasvun, mutta toinen syy on yhteiskunnan heikko rakenne. Kriisei-hin ei oltu varauduttu.

– Päättäjissä ja säätyläisluokassa kulki jopa ajatus, että kansaa on kasvatettava kovakouraisesti omatoimiseen elämään.

– Näitä ajatuksia löysin tutkiessani arkistoja. On helppo huomata, miten kansa ja vallanpitäjät elivät todella kaukana toisistaan. Vallan linnakkeissa katsottiin katovuotta kansantalouden näkökulmasta. Nälkäänäkevä taas näki sumenevin silmin tyhjän lautasen surren avuttomana rakkaan ihmisen kuolemaa.

IHMINEN JA KANSANTALOUS”Pieni ylimielinen hymynhäivä tunkee väkisin suupieleen ja senaat-tori huomaa samanlaisen ilmestyvän Renqvistinkin kasvoille, jolta se kuitenkin pian sammuu, ja samassa senaattorikin ajattelee tuhan-siin nousevaa ruumismäärää. Nälkä ja kulkutaudit tekevät tehtävän-sä suuressa ihmisjoukossa... mutta emme me voi yksittäisen ihmi-sen onnea laskea kansakunnan tulevaisuuden edelle.”

Synkästä aiheestaan huolimatta Aki Ollikaisen kirja ei ole ahdista-va. Se on kirjoitettu inhimillisellä lämmöllä, kauniilla kielellä, vii-saudella ja – jos voi sanoa – hyvällä maulla. Se ei ole syytös eikä vihapuhetta. Edes vallasväkeä ei demonisoida, vaikka he piikin saa-vatkin.

Nälkävuosien jälkeen Suomen taloutta ryhdyttiin todella kor-jaamaan, rakentamaan rautateitä ja sivistämään uutta sukupolvea. Myös yksi köyhän perheen jäsen pääsee luokkaretkelle, vaikkei kos-kaan opikaan sanomaan uutta äitiään äidiksi, mammaksi vain. ●

hilkka kotkamaa

kirjailija aki ollikainen

TeKI NÄLKÄvUODeT NÄKYvIKSI

KULTTUURISTADI

an

ni K

ot

Ka

ma

a

STADIN RUUSU 4/201205

politiikka ja vaalit ovat usein yhteispeliä. Niin tälläkin kertaa. Demarilista keräsi Helsingissä reilut 48 000 ääntä. Viidentoista val-tuutettumme osuus tästä oli noin puolet. Yhtä suuri osuus tulokses-ta on siis niillä, jotka eivät menneet läpi.

Selkeästi omille ääniluvuilleen pääsivät Eero Heinäluoma (5243) ja Pentti Arajärvi (3682). Loput valituista olivat noin tuhannen ää-nen päästä toisestaan. Kolmantena läpimennyt Sara Paavolainen ke-räsi 1817 ääntä ja viimeisenä Tuomo Valokainen 855 ääntä. Myös varavaltuutettujen äänimäärät pysyvät suhteellisen lähellä valittuja.

Isoin ero kahteen muuhun suureen puolueeseen, Kokoomukseen ja Vihreisiin, syntyi listojen loppupäässä. Meillä 39 ehdokasta keräsi alle sata ääntä, kun Vihreillä samainen luku oli 13 ja Kokoomuksella 13. Vaalituloksen kannalta ero alkaa jo merkitä jotain. Tässä olisi sel-keä peiliin katsomisen paikka. Ehdokasasettelu jos mikä on omissa käsissä.

VAHVOJA IDÄSSÄ JA POHJOISESSAPärjäsimme parhaiten jälleen Itä- ja Pohjois-Helsingissä. Yli 30 pro-sentin kannatuksia mitattiin Jakomäessä, Kontulassa, Myllypurossa, Suutarilassa ja Ylä-Malmilla.

Valtuustoryhmässä on äänten koostumuksen perusteella kolme melko selkää ryhmää: 1) julkisuuden ehdokkaat, 2) tasaisesti ym-päri kaupunkia keräävät yleisehdokkaat ja 3) paikalliset ehdokkaat.

Selkeitä julkisuudesta hyötyneitä valtuutettuja olivat Arajärvi, Na-sima Razmyar sekä kansanedustajat Heinäluoma ja Päivi Lipponen. He kaikki olivat myös viiden eniten ääniä keränneen ehdokkaan

joukossa. Heidän kannatuksensa jakautui ympäri Helsinkiä. Tosin Heinäluoma keräsi myös erityisen kovan tuloksen Itä-Helsingissä.

”Yleisehdokkaat” keräsivät myös hyvän tuloksen ympäri kaupun-kia. Kaikilla heillä oli myös aikaisempaa kokemusta kunnallispolitii-kasta. He olivat Sara Paavolainen, Pilvi Torsti, Ilkka Taipale, Maija Anttila, Tarja Tenkula, Osku Pajamäki, Thomas Wallgren, Jukka Järvinen ja Tuomo Valokainen. Ehkä ohuin kunnallispolitiikan ko-kemus heistä on ensikertalaisella Pilvi Torstilla. Hänen selkeä vah-vuutensa oli Eero Heinäluoman ohella näkyvin, toimivin ja pitkä-jänteisin kampanja.

KUUSI TOHTORIA”Paikallisehdokkaat” imuroivat tehokkaasti äänensä kotinurkillaan. Ville Jalovaara sai yli puolet äänistään Vuosaaressa. Lähes samaan ylsi Terhi Mäki Myllypurossa. Suuria äänimääriä keräsivät kotinur-killaan myös Tenkula ja Pajamäki Pohjois-Helsingissä, Heinäluoma idässä sekä Paavolainen Oulunkylän ja Veräjänmäen nurkilla.

Valtuutetut ovat korkeasti koulutettuja. Vain kolmella ei ole ta-kanaan korkeakouluopintoja. Kuusi heistä on väitellyt tohtoriksi. Suku puolijakauma on tasa-arvoinen: miehiä on 8 ja naisia 7. Kaksi heistä on saavuttanut eläkeiän. Viiden ikä alkaa viitosella, kolmen nelosella, kahden kolmosella, kuutosella tai seiskalla sekä yhden kahdella. ●

mikko myller

Valtuutetut keräSiVät puolet ääniStä

TAAS TULI TURPIIN stadin demarit sai kunnallisvaaleissa selkeästi turpiinsa. Torjuntovoitosta ei voi eikä pidä puhua, kun puolueen kannatus on laskenut Helsingissä koko 2000-luvun. Viime vuoden eduskuntavaaleista tulos tipahti 0,7 prosenttiyksikköä, edellisistä kunnallisvaaleista prosenttiyksikön. Valtuustopaikkojen määrä putosi yhdellä viiteentoista ja kannatusprosentiksi jäi 16,8. Varsinaisen huippuvuoden eli 2004 kunnallisvaaleista olemme tulleet kannatuksessa alas 6,6 prosenttiyksikköä ja neljä paikkaa.

Valtakunnallisesti SDP häviää, kun äänestysprosentti jää matalaksi. Helsingissä näin ei ole. Vaikka kaupungin äänestysaktii-visuus oli umpisurkea 57,4 prosentilla, niin saimme lähes yhtä huonon tuloksen viime eduskuntavaaleissa. Tämä siitäkin huolimatta, että Helsingissä oli tällöin maan korkein äänestysaktiivisuus, reilut 75 prosenttia .

Ennakkoäänissä menestymme vielä hyvin, nytkin ne lupasivat toista sijaa ja jopa 19 valtuustopaikkaa. Kaikkein heikoim-malla olemme varsinaisena äänestyspäivänä äänestävien liikkuvien äänestäjien keskuudessa. Siellä vaalityömme ei näytä purevan, vaikka se onkin kaikkein ratkaisevin ryhmä vaalivoiton ja -tappion kannalta. Olisikohan aika jo herätä tähän? Vaalimökkien sijainneilla tai koolla saati mainosten määrällä tätä ongelmaa ei ratkaista. Edessä on paljon isompi urakka: politiikka pitää linjata ajatuksella, ehdokasasettelu olisi syytä laittaa kuntoon ja tehdä tarpeelliset järjestöuudistukset. ●

mikko myller

AJANKOHTAISTA STADISTA

san

na

va

llin

en


UUDeT vALTUUTeTUT eSittelySSä

Kaupunginvaltuutetut 2013–2016 (ylhäältä vasemmalta): maija ant tila , pent ti arajärvi , eero heinäluoma , ville jalovaara , jukka järvinen , päivi lipponen , terhi mäki , sara paavolainen , osku pajamäki , pilvi torsti ,nasima razmyar , ilkka taipale , tarja tenkula , tuomo valokainen ja thomas wallgren .

STADINRUUSU


Maija Anttila, 70, SiltasaariEläkkeellä oleva sairaanhoidon opettaja ja terveydenalan ammatti-laisten Tehyn osastopäällikkö on toiminut valtuutettuna vuodesta 1997. Uuden valtuustoryhmän varapuheenjohtaja. Kovatahtoinen leidi, joka on näyttänyt kyntensä mm. terveyslautakunnassa sekä kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana.

Pentti Arajärvi, 64, KallioEnsikertalainen, muttei aivan tuntematon. Tarjan mies. Suomen ko-vimpia sosiaalipolitiikan asiantuntijoita. Toimii Helsingin yliopis-ton sosiaalioikeuden professorina, aikaisemmin Suomen tunnetuin valio kuntaneuvos.

Eero Heinäluoma, 57, MellunmäkiEduskunnan puhemies aloittaa toisen kautensa kaupunginvaltuu-tettuna. Itä-Helsingin ja demarien äänikuningas, joka parantaa tu-lostaan vaali vaalilta. Iso julkisuus toki auttaa, mutta jaksaa myös vaalien välissä päivystää toreilla ja ostareilla satoi tai paistoi.

Ville Jalovaara, 36, VuosaariTeologian tohtori ja ensikertalainen, jonka läpimeno oli todellinen hengen voitto materiasta. Aloitti jo aikaisin väsymättömän jalkatyön ehdokkaana ja jaksoi loppuun asti. Keräsi komeat äänimäärät koti-nurkillaan Vuosaaressa.

Jukka Järvinen, 48, OulunkyläEntinen ammatilaisnyrkkeilijä ja nykyinen päihdetyöntekijä nousi valtuutetuksi varavaltuutetun paikalta. Kun Käpylän lempeänä ”pyö-velinä” tunnettu Järvinen puhuu päihdeongelmaisten, asunnotto-mien ja syrjäytyneiden puolesta, meluisampikin kansalainen kuun-telee. Tumppi Valokaisen kanssa valtuustoryhmän katu-uskottavin jäsen.

Päivi Lipponen, 45, TöölöToisen kauden kansanedustaja ja eduskunnan tulevaisuusvaliokun-nan puheenjohtaja. Ryhmän konkareita, edustanut kaupunkilaisia jo vuodesta 1997 lähtien. Tehoja löytyy, on ehtinyt kaiken muun muassa tehdä väitöskirjan, suorittaa kauppatieteen tutkinnon, jul-kaista useita kirjoja ja suorittaa karatessa toiseksi korkeimman eli ruskean vyön.

Terhi Mäki, 60, MyllypuroLähihoitaja aloittaa kolmannen kautensa valtuutettuna. Erikoistunut demareiden perusleipään eli sosiaali-, vanhus- ja terveysasioihin. Ei välttämättä tunnetuin valtuutettumme paitsi Myllypurossa, jossa hän keräsi jälleen huikean äänimäärän.

Sara Paavolainen, 53, OulunkyläSaimin äiti. Näyttelijä, joka kasvoi poliitikoksi kehitysvammaisen tyttärensä rinnalla ja omaishoitajana. Oli mukana rakennuttamassa 20 kehitysvammaiselle nuorelle asumispalvelutalon. Aloittaa toisen kautensa valtuustossa.

Osku Pajamäki, 42, Puistola”Vihainen nuori mies”, joka aloittaa viidennen valtuustokautensa. ”Politiikan ikuinen broileri”, joka on luonut komean uran politii-kan ulkopuolella tv-tuottajana. Saavutti uransa parhaimman kun-nallisvaalituloksen. Luottamusta löytyy: edellisen kauden SDP:n kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja ja nyt uuden valtuusto-ryhmän vetäjä.

Nasima Razmyar, 28, KäpyläUusi valtuutettu, joka lienee kansallisesti sieltä tutummasta päästä. Tuli kuuluisaksi vuoden pakolaisnaisena ja tanssivana tähtenä. Val-tuustoryhmämme ensimmäinen maahanmuuttaja, parin vuoden päästä sama edessä kansanedustajana? Odotukset ovat kovat. Val-tuustoryhmän kuopuksella on näytön paikka.

Ilkka Taipale, 69, VeräjänmäkiJumalan hullu, sosialidemokraattien omatunto. Puhunut ja huuta-nut megafoniin heikompien puolesta jo 60-luvulta lähtien. Valittiin ensimmäisen kerran valtuustoon jo vuonna 1969. Lääkärismies on julkaissut enemmän kirjoja kuin monet ovat elämänsä aikana lu-keneet.

Tarja Tenkula, 51, SuutarilaMalmin sairaalassa osastonhoitaja aloittaa kuudennen kauden val-tuutettuna. Sosiaali- ja terveyspuolen huippuosaajia. Luottonainen, joka käväisi myös SDP:n varapuheenjohtajana 90-luvun alussa.

Pilvi Torsti, 36, TöölöPilvi-ilmiö alkoi eurovaaleissa, jatkui kisana kansanedustajuudes-ta ja sai komean voiton kunnallisvaaleissa. Tohtorisnainen ja Lauri Ihalaisen erityisavustaja, joka on tehnyt keltaisesta oman värinsä. Tuonut mukanaan puolueeseen paljon uutta, koulutettuja nuoria aikuisia. Huippulupaus.

Tuomo Valokainen, 56, HermanniTunnetaan paremmin taiteilijanimeltään Tumppi Varonen. Legen-daarisen Problems-yhtyeen keulahahmo ja lähihoitaja aloittaa toi-sen kautensa valtuustossa. On usein kulkenut omia polkujaan, kun päätöksiä on tehty. Ikuinen katupoika.

Thomas Wallgren, 54, MeilahtiToisen kauden valtuutettu. Suomenruotsalainen Helsingin yliopis-ton filosofian dosentti ja yliopistonlehtori. Kansalaisaktivistin aja-tuksia kuunnellaan, on pitänyt esillä mm. Helsingin globaalia vas-tuuta. Valittiin valtuustoryhmän varapuheenjohtajaksi.

Viisi ensimmäistä varaedustajaa ovat Jape Lovén, Tomi Sevander, Kaarin Taipale, Mari Rantanen ja Mirka Vainikka.

STADINRUUSU


demareiden VaalikampanjaSSa eSillä

työ, oikeudenmukaiSuuS JA OmeNAT

STADINRUUSU

Stadin Demarien 127 ehdokasta jalkautuivat tasaisesti ympäri kaupunkia kampanjoimaan syys-lokakuuksi. Ehdokkaat tapasivat kaupunkilaisia Hakaniemen ja Rautatieaseman vaalimökeillä sekä vaaliautojen pysähdyspaikoilla ympäri kaupungin.

äänestäjiä houkuteltiin myös keskustelemalla kaupunkilaisen arkea koskevista asioista, kuten asumisesta ja kaavoituksesta, julkis-ten palveluiden tulevaisuudesta, nuorten syrjäytymisestä ja koulu-tuksesta. Mahtuipa kampanjatyöhön myös teatteriesityksiä, tanssia ja musiikkiesityksiä. ●

piret ta pietilä

iir

is n

iem

i


STADINRUUSU

wel

at n

ehr

i

san

na

va

llin

en

san

na

va

llin

en

san

na

va

llin

en

Stadin Demarien vaaliauto kurvaili lokakuun ajan siellä, missä kaupunkilaisetkin liikkuivat. Maunulan ostoskeskuksella kunnallis-vaaliehdokkaat Tuomas Kurttila ja Reijo Vuorento tarjoilivat kah-via, jakoivat esitteitä ja keskustelivat kaupunkilaisten kanssa.

Stadin Demarit jakoivat ilmapalloja aurinkoisessa säässä Espan puistossa syyskuun lopulla. Kampanjalauantain teemalla vanhus-palveluista keskustelemassa piirin toiminnanjohtaja Hanna Isbom, Pilvi Torsti, Reijo Vuorento, Krista Kiuru, Hannele Siika-aho, Jani Ryhänen ja Welat Nehri.

Stadin Demarit tarjoilivat kunnallisvaaleissa työtä ja oikeuden-mukaisuutta. Laukusta löytyi niin omenoita kuin jätskiäkin. Niiden kyytipojiksi tarjottiin uskottavaa politiikkaa ja päteviä päättäjäeh-dokkaita.

Perinteinen punainen vaalimökki päivysti kampanjan ajan niin Hakaniemessä kuin Rautatieasemallakin. Ehdokkaat ja vapaaehtoiset jakoivat kahvia, karkkia ja esitteitä. Stadin Ruusukin mahtui jouk-koon. Kahvia tarjoilevat vaalivapaaehtoinen Raili ja ehdokas Sanna-Mari Oranen, taustalla päivystää ehdokas Valtteri Aaltonen.

Kuinka monta nuorta Helsingillä on varaa menettää? -keskustelutilai-suudessa Tuomas Kurttila ja Jussi-Pekka Rode keskustelivat nuor-ten syrjäytymisestä ja sen ehkäisystä kaupungissamme. Juontajana toimi Allianssin puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen.


KUULUmISIA PIIRISTÄ

Scandic Paasin Circus -saliin kokoontunut Helsin-gin Demarien piirikokous oli vahvasti virittynyt puheenjohtajavaihdokseen. Monen mieltä hiersi kysymys, miksi vuonna 2003 Helsingin suurim-man puolueen valtikkaa pitäneet sosialidemo-kraatit ovat luisuneet kokoomuksen ja vihreiden taakse kolmanneksi.

aiheeseen puut tui jo avauksessa piiriin puheenjohtaja Risto Ko-lanen. Gallupeissa pääkaupunkilaiset olivat kertoneet luottavansa vahvimmin sosialidemokraatteihin palvelujen ja perusturvan hoi-tajina. Tämä ei realisoitunut vaalikannatukseksi. Sosialidemokraatti-nen asuntoministeri teki näyttäviä avauksia pääkaupunkiseudun ja muun ruuhka-Suomen asuntopolitiikan tervehdyttämiseksi. Siitä ei tunnuttu saavan mitään hyötyä Helsingin vaaleissa.

Poliittisen tilannekatsauksen pitänyt ulkoministeri Erkki Tuomi-oja sivusi kunnallisvaaleja todeten, ettei hyväkään kuntapolitiikka paikallisella tasolla välttämättä auta, jos puolue ei valtakunnan ta-solla pärjää. SDP:n politiikkaan niin valtakunnassa kuin Helsingissä tuntuu pätevän Tuomiojan luonnehdinta, että on tehty paljon oi-keanlaisia tekoja, mutta uskottavuus on yhä hakusessa.

TIUKKA ÄÄNESTyS JOHTAJASTASalissa tehtiin vielä viime hetken vaikuttamistyötä, kun puheenjoh-tajaehdokkaat pitivät linjapuheensa. Risto Kolanen sanoi haluavan-sa jatkaa neljä vuotta sitten aloitettua uudistustyötä. Hän luonnehti itseään piirin kaikki tasot läpikäyneeksi, keskustelevaksi ja vastuuta jakavaksi johtajaksi.

Nuori haastaja Matti Niemi lupasi pyrkiä nostamaan Helsingin sosialidemokraatit kokoomuksen haastajaksi ja vähintään toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hän halusi lisää aktiiveja kansalaisliikkeis-tä ja systemaattista toimintaa liikkuvien äänestäjien tavoittamiseksi.

Kannatuspuheenvuoroissa tuotiin esiin, että muutos on tehtävä nyt, ei vasta pari vuotta ennen seuraavia vaaleja. Piirikokousedusta-jia kehotettiin unohtamaan ehdokkaiden ikä äänestyspäätöstä teh-dessään. Muistutettiin, että Helsingin piirin puheenjohtajalla on kaksoisrooli järjestöjohtajana ja kunnallispoliittisena neuvottelija-na, joten kokemusta vaaditaan.

Äänestystulos oli tiukka. Kolanen äänestettiin jatkamaan piirin johtajana 68 äänellä, ja Niemi sai 57 ääntä. Myös varapuheenjoh-tajista äänestettiin. Ehdolla olivat Antti Hytti, Timo Kontio, Anne Mikkola-Nokso-Koivisto sekä Leena Rosenberg-Ryhänen. Vali-tuiksi tulivat Kontio ja Mikkola-Nokso-Koivisto.

vAALITULOS JA UUDISTUmINeN puHuttiVat SyySkokouSta

TERVEyDENHUOLLON TASA-ARVOTyöTÄ JATKETAANPiirikokouksen kannanotossa vaadittiin terveydenhuollon tasa-arvoistamisen jatkamista tavoitteena maksuton terveydenhuolto. Keinoina nähtiin muun muassa erikoissairaanhoidon maksujen ja lääkekustannusten kohtuullistaminen pienituloisille esimerkiksi maksukattoja alentamalla.

Piirikokous piti hyvänä sitä, että terveyskeskusmaksu poistuu käy-töstä vuoden 2013 alusta. Helsingin demarien mielestä ihmisen sosiaalinen asema, ikä tai asuinpaikka ei saa vaikuttaa siihen, mi-ten hän saa hoitoa. Ongelmiin puuttuminen ajoissa ehkäisee tehok-kaimmin niiden pahenemista.

Helsingin Demarien piirihallitukseksi vuodeksi 2013 valittiin: Risto Kolanen (pj), Timo Kontio (vpj), Anne Mikkola-Nokso-Koivisto (vpj), Nina Castén (uusi), Kadar Gelle (uusi), Antti Hytti, Petri Ijäs, Olavi Jauhiainen, Anna-Maria Kantola, Jape Lovén (uusi), Pauliina Painilainen (uusi), Leena Rosenberg-Ry-hänen (uusi) ja Heta Välimäki.

VARAPUHEENJOHTAJAT KEHITTÄVÄT JÄRJESTöÄ JA VIESTINTÄÄPiirikokouksen puheenjohtajavaaleissa nousivat esiin erityisesti pii-rin toimintatapojen ja viestinnän kehittäminen. Nämä korostuvat myös piirihallituksen varapuheenjohtajiksi valittujen tovereiden omissa tavoitteissa.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja Timo Kontio on 29-vuotias so-sionomi ja valtiotieteilijä, joka työskentelee tällä hetkellä liiken-ne- ja viestintäministeriössä ministeri Kiurun sihteerinä. Hän asuu vaimonsa kanssa Punavuoressa. Timo on Nuorisoasuntoliiton vara-puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginhallituksen varajäsen.

Timo luonnehtii itseään lastensuojelu- ja nuorisotyön ammatti-laiseksi. Piirin varapuheenjohtajana hän haluaa ottaa vastuuta eri-tyisesti piirin järjestö- ja yhdistysrakenteesta sekä poliittisesta val-mistelusta.

Toinen varapuheenjohtaja Anne Mikkola-Nokso-Koivisto on 32-vuotias myynti- ja projektipäällikkö it-alalla. Hän kuvaa toiminta-tavakseen “lyhyt analyysi ja siitä seuraavat toimenpiteet”.

Piirin varapuheenjohtajana Anne haluaa edistää avoimuutta ja yh-teishenkeä. Hän on valmis ottamaan vastuuta viestinnän ja markki-noinnin uudistamisesta. Jos osastoilla ja piirillä on hyvä tekemisen meininki, se tarttuu äänestäjiinkin.

Anne toivoo, että demarit voisivat tuoda paremmin esille puolu-een monipuolisuutta: tuomme yhteen eriikäisiä ja eritaustaisia ihmi-siä, joita yhdistää käsitys työstä, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuu-desta. ●

timo kärkkäinen


PIIRIHALLITUKSEN UUDET JÄSENET

Nina CasténNina Castén on 29-vuotias projektikoordinaattori ja kulttuurituot-taja. Hän kuvaa itseään syntyperältään ja työkokemukseltaan kan-sainväliseksi ja monikulttuuriseksi. Nina haluaa edistää yhdenver-taisen ja moniarvoisen Helsingin rakentamista, mikä edellyttää hänestä mm. nuoriin panostamista.

Kadar GelleKadar Gelle on 30-vuotias itähelsinkiläinen. Hän on naimisissa ja hänellä on yksi poika. Kadar on tehnyt noin kymmenen vuo-den aikana hyvin monenlaista lastensuojelutyötä lastenkodeissa, päihdehuollossa sekä perhetyössä. Tällä hetkellä hän työskentelee Kurvi-projektissa, joka tarjoaa elämänhallinnan tukea ja ohjausta helsinkiläisille 18–25-vuotiaille maahanmuuttajataustaisille nuoril-le, jotka ovat toimeentulotuen asiakkaita.

Jape LovénJape Lovén on 38-vuotias ahtaaja ja pääluottamusmies Vuosaaresta. Perheeseen kuuluu vaimo ja tytär. Hän on Auto- ja kuljetusalan lii-ton AKT:n valtuuston 1. varapuheenjohtaja ja Kuljetusalan demarei-den puheenjohtaja. Vaaleissa Jape on luonnehtinut itseään 100-pro-senttiseksi duunariksi. Hän haluaa vaikuttaa sekä ay-liikkeestä

KUULUmISIA PIIRISTÄ

puolueeseen että puolueesta ay-liikkeeseen. Japen mielestä pitää pyrkiä enemmän olemaan selkeästi asioiden kannalla ja viestimään se tehokkaasti.

Pauliina PainilainenPiirihallituksen kuopus Pauliina Painilainen on 23-vuotias ja valmistuu joulukuussa Haaga-Helia -ammattikorkeakoulusta trade nomiksi. Hän asuu Kalliossa. Pauliina on toiminut Helsingin demarinuorten varapuheenjohtajana ja piirihallituksen tarkkailija-jäsenenä. Hän aloittaa ensi vuonna Kallion sosialidemokraattien puheenjohtajana. Harrastuksiin kuuluu järjestötoiminnan lisäksi lu-keminen, vesijuoksu ja iaido.

Leena Rosenberg-Ryhänen Leena on 62-vuotias pitkän linjan terveydenhuollon ja järjestötoi-minnan ammattilainen. Takana on 20 vuotta sairaanhoitajana ja 22 vuotta valtakunnallisessa syöpäpotilaiden etujärjestössä, josta 12 vuotta toiminnanjohtajana. Hän asuu Vuosaaressa, ja perheeseen kuuluu aviomies. Lapset ovat jo maailmalla. Vahvuudekseen hän lukee pitkän kokemuksensa työstä ihmisten ja heidän vaikeiden elämän tilanteittensa kohtaamisessa sekä pitkän järjestökokemuksen.

Ulkoministeri erkki tuomioja etsi piirikokouksen poliittisessa tilannekatsauk-sessa puolueen politiikkaan uutta suuntaa. "On tehty oikeita tekoja, mutta ne eivät yksinään riitä", hän sanoi.

Kolmannelle kaudelleen piiripuheenjohtajaksi valittu risto kolanen ja toinenpuheenjohtajaehdokas, mat ti niemi, puheenjohtajavaalin jälkeen

elis

a s

elin

um

mi

elis

a s

elin

um

mi

anne mikkola-nokso-koivistotimo kontio


JAKSAmISTA TYöHöN!

STADINRUUSU

Miten työssä jaksamista tuetaan? Miksi toiset jak-savat jatkaa työelämässä vielä eläkeiän jälkeenkin? Kävimme kysymässä näitä asioita Skanskan hen-kilöstöjohtaja Kirsi Mettälältä ja laskentapäällikkö Juhani Vahterilta.

skanskan laskentapäällikkö Juhani Vahteri, 71, on harvinai-nen poikkeus, sillä hän on jatkanut palkkatyössään reilusti yli kes-kimääräisen eläkeiän. Yhä edelleen Vahteri tekee täyttä työviikkoa. Hän on nähnyt työelämässä monia erilaisia vaiheita ja kokenut mel-koisen joukon muutoksia. Vuonna 1969 hän aloitti silloisen Hakan palveluksessa ja Hakan konkurssin jälkeen siirtyi suoraan Skanskan palvelukseen vuonna 1994.

Omalla alallaan hän näkee työelämän selkeimmän muutoksen liit-tyvän työvälineisiin ja tekniikan huikeaan kehittymiseen. ”Tämä on helpottanut työtä, mutta samalla aiheuttanut sen, ettei asioihin pe-rehtyminen ole enää niin syvällisellä tasolla kuin aiemmin ”, Vah-teri kiteyttää.

EI KIIRETTÄ ELÄKKEELLEJuhani Vahterin oli tarkoitus jäädä eläkkeelle 65-vuotiaana, mut-ta muutokset yksityiselämässä sekä mielekkäät työtehtävät johtivat suunnitelmaan jatkaa työelämässä 68-vuotiaaksi. Kun 68 ikävuoden rajapyykki saavutettiin, Vahteri halusi edelleen jatkaa työtä tutussa porukassa. Nyt Vahteri ei enää laadi suunnitelmia eläkkeelle siirty-misen osalta. ”Teen töitä niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. Joka aamu on mukava lähteä töihin ja tulee raahattua töitä kotiinkin,

kirsi met tälä ja juhani vahteri keskustelevat työssä jaksamisesta.

het

a w

ar

to

muttei mitenkään pakon sanelemana, vaan täysin vapaaehtoisesti,” Vahteri toteaa. Ympäristö on suhtautunut ratkaisuun jatkaa työelä-mässä ainoastaan myönteisesti. ”Lapset ovat kannustaneet jatka-maan. Eikä työnantajankaan puolelta ole tullut vihjeitä siihen suun-taan, että pitäisi jäädä pois.”

MIELEKÄS Työ JA MUKAVA TyöyHTEISö”Työ on motivoivaa ja työyhteisö, niin esimiehet kuin työtoverit-kin, ovat kannustavia. Tuntuu, että kuulun tähän joukkoon ja että hyväksytään”. Nämä kaksi keskeisintä vaikutinta Vahteri listaa sil-le, miten työssä jaksaa virallisen eläkeiän jälkeenkin. Yleisiä neuvo-ja, miten työelämässä jaksaa, ei Vahteri halua antaa, sillä syyt työ-elämässä pysymiseen tai toisaalta eläkkeelle siirtymiseen ovat niin henkilökohtaisia asioita. Vastapainoksi työlleen Vahteri harrastaa ul-koilua ja mökkeilyä.

TyöELÄMÄN HAASTEITASkanskan henkilöstöjohtaja Kirsi Mettälä on toiminut tehtävässään reilut kuusi vuotta. Hän kertoo, että viime aikoina esille noussut erityisesti työvoiman saatavuuteen liittyvä problematiikka. ”Mistä saadaan työvoimaa ja miten pidennetään työuria sekä alkupäästä,


STADINRUUSU

jotta saadaan nuoria töihin ja ehkäistään syrjäytymistä, ja toisaalta myös työurien loppupäästä”. Skanskasta jäädään vanhuuseläkkeelle keskimäärin 63,7-vuotiaana, kun valtakunnallisella tasolla vastaa-va luku on 64,5 vuotta. Rakennusalalla on työn luonteesta johtuen tyypillistä, että eläkkeelle jäädään aiemmin kuin muilla aloilla kes-kimäärin.

Skanskassa työskentelee tällä hetkellä 3 300 henkilöä, joista kak-si kolmasosaa rakennustyössä ja yksi kolmasosa toimihenkilöinä. Monet työssä jatkamisen keinot ovat käytössä Skanskassa. Henki-löstölle on tarjolla muun muassa erilaisia koulutusohjelmia, osa-aikaeläkkeen mahdollisuutta, muuntokoulutusta, vaihto-ohjelmaa ulkomaille, tehtäväkiertoa, etätyömahdollisuuksia sekä työparityös-kentelyä. Kirsi Mettälä kertoo, että he ovat pyrkineet työskentele-mään sen eteen, etteivät nuoret syrjäytyisi, vaan pääsisivät kiinni työelämään erilaisten oppisopimusten ja työssä oppimisen kautta.

KESKITTyMISTÄ OLENNAISEENTyöelämän haasteiksi Mettälä kiteyttää kiireen. ”Työtahti on kiihty-nyt, joten henkilöstön paine on kyllä aika kova. Se näkyy myös tie-tyissä diagnooseissa; toimihenkilöillä jaksaminen on suurin ongel-ma”, kuvailee Kirsi Mettälä nykyistä työelämää. Työssä jaksamisessa tärkeää on fyysisen kunnon lisäksi myös se, miten työssä viihdytään ja millainen työympäristö on”, toteaa Mettälä.

Kirsi Mettälä kuvailee nykyistä tilannetta ja toimenpiteitä seuraa-vasti: ”Olemme tänä vuonna tehneet kovasti töitä sen eteen, mikä meille on kaikkein tärkeintä eli olemme palanneet perusasioiden pariin. Olemme keskittyneet olennaiseen ja turhat lillukanvarret on pyritty karsimaan pois. Uskon, että näiden toimenpiteiden vaiku-tukset tulevat näkymään parempana työhyvinvointina sekä jaksami-sena.”

TÄSTÄ ON KySE: TyöSSÄ JATKAMINEN LUKUINAVuonna 2000 ikääntyneiden, 55–64-vuotiaiden työllisyysaste Suo-messa oli 42,2 prosenttia. Vastaava luku vuonna 2009 oli jo niinkin

korkea kuin 55,5 prosenttia. Kaikkien EU-maiden väestö vanhenee ja työikäisten ja lasten osuus suhteessa yli 65-vuotiaisiin vähenee.

Väestöennusteiden mukaan Italia ja Saksa tulevat olemaan ”van-himmat” maat; vuoteen 2030 mennessä näissä maissa jopa 28 pro-senttia väestöstä on yli 65-vuotiaita. Suomessa tilanne ei ole ko-vinkaan paljon helpompi, sillä ennusteen mukaan vastaava luku Suomessa on 26 prosenttia. Joidenkin ennusteiden mukaan työikäi-sen väestön määrä vähenee Suomessa vuosien 2009–2019 välisenä aikana jo lähes 200 000 hengellä.

Väestön vanhenemisen myötä huoltosuhde, siis 15–64-vuotiai-den määrä suhteessa muun ikäisiin, heikkenee kaikissa EU-maissa. Huolto suhteen heikkeneminen on yleiseurooppalainen ongelma, mutta Suomessa heikkeneminen on muita maita nopeampaa. En-nusteiden mukaan vuonna 2030 Suomessa tulee olemaan sataa työ-ikäistä kohden 73 alle 14-vuotiasta ja yli 65-vuotiasta. Vuonna 2003 tilanne oli 50 alle 14- ja yli 65-vuotiaita sataa työikäistä kohden.

Ikääntyneiden työllisyys on yleisintä Ruotsissa, jossa peräti 70 prosenttia 55–64-vuotiaista oli työssä vuonna 2008. Alhaisin työl-lisyysaste löytyy Puolasta, jossa vain 29 prosenttia ikääntyneistä kävi töissä. Ikääntyneiden työllisyyden kehitys on ollut huimaa Suomes-sa, ja tällä hetkellä ikääntyneiden työllisyys on meillä selkeästi yli EU:n keskiarvon. Suomi saavutti EU:n tavoitetason 50 prosentin työllisyysasteesta 55–64-vuotiaille. Vaikka Suomi on onnistunut nostamaan 55–64-vuotiaiden työllisyysastetta merkittävästi, on työsarkaa täälläkin vielä jäljellä. EU-tasolla Suomi näyttäytyy ikä-politiikan mallimaana, mutta muista Pohjoismaista ollaan selkeästi jäljessä, mitä tulee ikääntyneiden työllisyyteen. ●

heta war to

lähde: Anna Pärnänen, 2011. Organisaatioiden ikäpolitiikat: strategiat, instituutiot ja moraalit. Väitöskirja

nykyisen työelämän yksi suurimpia haasteita on saada ihmi-set jatkamaan työelämässä. Eläkeiän nostamisen sijaan olisi kes-kityttävä parantamaan työelämän laatua. Aiemmin organisaatiois-sa kysyttiin, mitä meillä on töissä ja tällä tarkoitettiin taitoja ja osaamista. Nykyisin organisaatioiden tulee kysyä, keitä meillä on töissä. Ihmisten aito kohtaaminen on lähtökohta sille, että työ on motivoivaa ja siellä jaksetaan ja halutaan jatkaa.

Osaamispääoman johtaminen on organisaation menestymisen kannalta kriittistä. Usein kuulee puhuttavan siitä, että henkilös-tö on yrityksen keskeisin voimavara. Mutta kuinka moni yritys todella kohtelee henkilöstöä tärkeimpänä resurssina? Valitettavan usein keskitytään toiminnan tehostamiseen ja tuloksen tekemi-seen.

On hyvä muistaa, että jos henkilökunta on tyytymätöntä, se varmasti näkyy toiminnassa ja välittyy suoraan tai epäsuorasti asi-akkaille ja vaikuttaa sitä kautta tulokseen. Hyvinvoiva henkilöstö on paras kilpailuvaltti, ja silti juuri henkilöstöään monet yritykset tuntuvat laiminlyövän. Henkilöstön hyvinvointi ei toki ole aino-astaan yrityksen vastuulla, vaan myös henkilöllä itsellään on vas-tuu omasta hyvinvoinnistaan. Merkitystä on siis myös sillä, miten vapaa-aikansa käyttää ja miten itsestään huolehtii. Yritys voi tukea työssä jatkamista monin eri keinoin, mutta myös jokaisen henki-lön omat valinnat ja käytös vaikuttavat siihen, millainen työyhtei-söstä muodostuu.

heta war to

Kommentti osaamispääoman johtamisesta



ASUNNOTTOmIeN Yö ON YHTeISKUNNALLINeN TeKOhelsingin sosialidemokraatit ojensi tämän vuotisen Yhteiskun-nallinen teko -palkintonsa asunnottomien yölle. Vailla vakinais-ta asuntoa ry:n koordinoima tapahtuma tuo joka syksy näkyväksi merkittävän yhteiskunnallisen ongelman. Palkintoraadin mukaan Asunnottomien yö on sitoutumattomana kansalaisliikkeenä ansiok-kaasti ajanut asunnottomien asiaa, ja omalla työllään edesauttanut poliittisen tahdon vahvistumista asunnottomuuden poistamiseksi.

– Helsingissä asunnottomien määrä on suuri sekä absoluuttises-ti että suhteellisesti. Demokraattisen yhteiskunnan arvoa mitataan erityisesti siinä, miten kohdellaan asunnottomia, köyhiä ja syrjäy-tyneitä, perustelee palkintoraadin puheenjohtaja, Helsingin työttö-mien toiminnanjohtaja Anna-Maria Kantola.

Helsingin sosialidemokraatit jakoivat yhteiskunnallinen teko -pal-kinnon nyt kahdeksannen kerran. Aiemmin palkinnon ovat saaneet esimerkiksi Ylioppilasteatterin Valtuusto-näytelmä, Helsinki Refugee Hospitality Club Punavuori sekä Poliittisen historian klubi. ●

piret ta pietilä

Asunnottomien yötä vietetään vuosittain 17.10. Helsingin sosialidemokraattien palkinnon otti tapahtumayönä Hakaniemen torilla vastaan Vailla vakinaista asuntoa ry:n puheenjohtaja sanna lehtonen . Palkinnon ojensivat palkinto-raadin puheenjohtaja anna-maria kantola ja piirin puheenjohtaja risto kolanen .

SOSIAALI- JA TeRveYSvIRASTO YHDISTÄvÄT vOImANSA VarHaiSkaSVatuSViraSto aloittaahelsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastot yhdistyvät tam-mikuussa 2013 uudeksi sosiaali- ja terveysvirastoksi. Samalla suo-menkielinen päivähoito siirtyy uuteen varhaiskasvatusvirastoon. Ruotsinkielinen päivähoito jää opetusviraston tehtäväksi.

Sosiaali- ja terveysviraston perustamiseen valmistauduttiin jo al-kusyksystä palkkaamalla virastojen johtajat sekä ydintoimintojen päälliköt. Kaupunginhallituksen alainen sosiaali- ja terveysjaosto on kokoontunut kesäkuusta alkaen pohjustamaan valintoja sekä teke-mään muita valmistelevia töitä. Jaosto on muun muassa valmistellut uusien virastojen budjetit sekä päättänyt yksikköjaosta.

Sosiaali- ja terveyslautakunta sekä varhaiskasvatuslautakunta aloit-tavat työnsä tammikuussa 2013, kun uusi kaupunginvaltuusto on ne nimennyt.

Sosiaali- ja terveysvirasto helpottaa kuntalaisten palvelunsaantia, kun jatkossa esimerkiksi terveydenhoidon ja päihdepalvelut saa sa-masta yksiköstä samoin kuin hoivapalvelut omastaan – riippumatta siitä, onko hoivattava sairaalassa vai kotona.

ha

nn

a is

bo

m– Päivähoidon erittäminen omaan virastoon selkiyttää uuden so-

siaali- ja terveysviraston toimintaa ja päivähoidonkin on helpompi tehdä yhteistyötä opetusviraston kanssa, sanoo nykyisen terveys-lautakunnan puheenjohtaja, sosiaali- ja terveysjaoston jäsen Jouko Malinen.

Viraston toimintaa vauhdittamaan kaupunginvaltuusto on päättä-nyt menojen lisäyksestä sosiaali- ja terveyssektorille. Samalla ter-veyskeskusmakuista luovutaan. – Maksun poistaminen tulee vapaut-tamaan hallinnosta resursseja hoitotyöhön, sanoo Jouko Malinen.

Puolueiden välisessä lautakuntapaikkajaossa uuden sosiaali- ja ter-veyslautakunnan puheenjohtajuus on tulossa demareille. – Sosiali-demokraateille on kaksi paikkaa lautakunnan 13 paikasta. Puheen-johtajan pitää pystyä yhteistyöhön, jos aikoo saada demarien tavoitteita eteenpäin, Malinen sanoo.

piret ta pietilä



SuSanna leinoSelle HelSingin kulttuuripalkinto

tanssitaiteilija susanna leinonen sai marraskuun puolivä-lissä vuoden 2012 Helsingin kulttuuripalkinnon ja graafikko Erik Bruun Helsingin muotoilupalkinnon, joka jaettiin maailman de-signpääkaupunkivuonna kertaluontoisesti. Molemmat palkinnot ovat 10 000 euroa.

Susanna Leinonen tekee merkittävää kansainvälistä uraa ja kuuluu suomalaisen nykytanssin kärkeen. Kulttuuritalo Stoan residenssi-taitelijana hän tuo nykytanssin lähelle helsinkiläisiä. Leinonen avaa teok siaan yleisölle taiteilijatapaamisten, avointen harjoitusten ja työpajojen avulla. Marras-joulukuun taitteessa tulee ensi-iltaan Sto-assa Romeo ja Julia. ●

risto kolanen

susanna leinonen kiitti palkinnosta ja korosti tanssi-ryhmänsä kokoonpanon saumatonta yhteistyötä.

miK

a r

uu

sun

en

miK

a r

uu

sun

enRYHmÄT YKSImIeLISYYTeeN vUODeN 2013 bUDJeTISTA liSäraHaa VanHuSpalVeluiHin ja HomekorjaukSiin

kaupunginjohtaja Jussi Pajunen antoi oman budjettiehdotuk-sensa syyskuun lopussa. Kaupunginvaltuustoryhmät kävivät kun-nallisvaalikiireiden keskellä neuvottelut kaupunginjohtajan pohja-esityksestä. Neuvottelujen tuloksena ryhmät esittävät yhteensä 27 miljoonaa lisää käyttömenoja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalve-luihin sekä tärkeinä pidettyihin homekoulujen korjauksiin.

Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän neuvottelijoina olivat ryh-män puheenjohtaja puheenjohtaja Jorma Bergholm sekä kaupun-ginvaltuutetut Tarja Kantola, Osku Pajamäki ja Thomas Wallgren.

– Kaikki ryhmät olivat mukana neuvotteluissa alusta asti, kertoo Tarja Kantola. – Koska muut ryhmät kuin kokoomus kananttivat ter-veyskeskusmaksujen poistoa, meillä oli alusta saakka vahva konsen-sus päällä muiden ryhmien kesken.

Käyttötalousmenoja lisättiin budjettiesityksestä yhteensä lähes 27 miljoonaa euroa. Budjettisovussa panostetaan erityisesti lapsiin ja vanhuksiin. – Tällä haluttiin varmistaa, että tammikuussa 2013 aloittavilla uusilla sosiaali- ja terveysvirastolla sekä varhaiskasvatus-virastolla on kunnolliset edellytykset aloittaa toimintansa, Kantola sanoo.

Investointimenoihin lisättiin Pajusen budjettiehdotukseen 21 mil-joonaa euroa. Lisäyksellä halutaan panostaa erityisesti homekoulu-jen korjauksiin. ●

piret ta pietilä

erik bruun


timo kontio ja kati oksman

Työ on useimmille meistä iso osa jokapäiväistä elämää. Siksi on tärkeää, että töissä jaksaa ja viihtyy. Otimme selvää, mitä merkitystä työ-hyvinvoinnilla on ihmisten arkeen sekä yritysten tuottavuuteen. Kysyimme myös henkilöstön ja johdon edustajilta, millainen työnantaja Helsinki on ja mitä se tekee työntekijöidensä hyvinvoinnin tukemiseksi.

hyvinvoivassa työpaikassa viihdytään ja jaksetaan eläkeikään saakka. Työntekijän kannalta työssä viihtyminen tuo sisältöä ja mu-kavuutta elämään. Useimmille työ tuo mahdollisuuden antaa pa-noksensa yhteiskunnan rakentamiseen. Vanhuuseläkeikään saakka

HelSinki – HYvÄ TYöNANTAJA?

jaksaminen merkitsee parempaa eläketurvaa. Kiteytetysti voi ajatel-la, että kun asiat ovat töissä hyvin, jaksaa paremmin myös vapaa-ajalla. Hyvinvoivalla työntekijällä työ ei häiritse vapaa-aikaa eikä vapaa-aika työtä.

Yritykset pitävät työssä jaksamisen tukemista usein liian kalliina. Panostukset työhyvinvointiin voivat kuitenkin olla liiketaloudelli-sesti hyvin kannattavia. Aluksi suurilta tuntuvat panostukset poiki-vat jaksavampaa ja viihtyvämpää henkilöstöä. Käytännössä yrityk-selle työhyvinvointi merkitsee säästöjä sairauspoissaolo-, sijais-, työ kyvyttömyys- sekä rekrytointikustannuksissa. Jo pelkästään si-jaisten ohjaaminen ja neuvominen oman työn ohessa vie vakituisil-ta työntekijöiltä suuren määrän aikaa.

Järkevästi kohdennettuna työhyvinvointitoimet tuottavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahosen tutkimusten mukaan keskimääräinen hyöty on kuu-sinkertainen panostuksiin nähden. Yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro tuottaa siis tulevaisuudessa kuusi euroa säästöä.

esK

o jä

msä

, hel

sin

gin

Ka

upu

nK

i ain

eist

opa

nK

Ki

RePORTAASI


yHTEINEN ETU VAATII yHTEISTyöTÄTyöhyvinvoinnista huolehtiminen on sekä työntekijän, työnantajan että myös koko työyhteisön yhteinen tehtävä. Ongelmat voidaan ennaltaehkäistä vain, jos niistä puhutaan etukäteen.

Työurien pidentymisellä on myönteisiä taloudellisia vaikutuksia myös koko yhteiskunnalle. Työeläkevakuuttaja Eteran mukaan am-matillinen kuntoutus maksaa itsensä takaisin noin puolessatoista vuodessa. Kuntoutetuista 81 % palaa työelämään. 59 % jo eläkkeelle siirretyistä on kuntoutuksen jälkeen palannut sorvin ääreen. Toisaal-ta edullisimmaksi tietysti tulee se, jos kuntoutusta ei edes tarvita.

Työterveyslaitoksen mukaan ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen taloudellista merkitystä ei ole aiemmin tiedostettu. Tuo summa on hurja: ennen aikojaan eläköityminen maksaa yhteiskunnalle noin 21 miljardia euroa per vuosi työvoimakustannuksina laskettuna. Tämä selviää Työterveyslaitoksen Ahosen laskelmista. Loppusumma nousee entisestään, kun siihen lisätään sairauspoissaolot ja työta-paturmat. Summa on huiman suuri, kun otetaan huomioon, että esimerkiksi Suomen valtion budjetti on noin 50 miljardia euroa.

TyöHyVINVOINTIfOORUMI TUKEETyönantajilla on saatavilla paljon eri tukea ja välineitä työhyvin-voinnin rakentamiseksi työpaikoilla. Yksi näistä on sosiaali- ja ter-veysministeriön yhdessä Työterveyslaitoksen kanssa ylläpitämä työhyvinvointifoorumi. STM:n neuvotteleva virkamies Tarja Kan-tolahti kertoo, että hallituskaudella 2008–2011 luotu valtakunnal-linen foorumi on perustettu, koska tarvitaan nykyistä enemmän eri tahojen välistä yhteistyötä työhyvinvoinnin tason kohottamisessa ja jo olemassa olevien hyvien käytäntöjen laajemmassa käyttöönotossa koko Suomeen.

– Tätä hyväksi havaittua toimintatapaa nyt jatketaan ja kehitetään, Kantolahti sanoo. Hankkeen väliarviointi tehdään 2013 syksyllä.

Kantolahti toteaa, että työnantajat, työntekijät ja viranomaiset ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita tekemään yhteistyötä työhyvinvoin-tiasioissa.

– Työhyvinvointiin liittyvä keskustelu on julkisuudessa mielestäni lisääntynyt 1990 luvun jälkeen. Sana työhyvinvointi on tullut kai-kille tutuksi, joskin sen sisältö ei ole aina selvä. Aiheeseen liittyvät verkkopalvelut ja työpaikoille syntyneet työhyvinvointipäällikkön vakanssit sekä muut vastaavat asiantuntijatehtävät ovat lisääntyneet, Kantolahti kertoo.

Virkamiehenä Kantolahti korostaa jo olemassa olevia puitteita työhyvinvoinnin toteuttamiselle. – Työturvallisuuslain sisältämien perusasioiden noudattaminen luo vahvan perustan, jolle työhyvin-vointia on hyvä rakentaa, Kantolahti sanoo. Työhyvinvoinnin raken-tamiseen tarvitaan kuitenkin aina yhteistyötä työpaikalla, sillä ilman kunnon yhteistyötä laeista ei ole hyötyä.

– Kuluttajia kiinnostaa nykyään myös se, miten niillä työpaikoil-la voidaan, joilta heidän ostamansa tuote tai palvelu on peräisin, Kantolahti sanoo. Ehkä jatkossa hyvinvoivia työntekijöitä käytetään entistä enemmän kilpailutekijänä tuotteiden tai palveluiden mark-kinoinnissa. ●

HelSinkiläiSet HyVinVoinnin tuottajinahelsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja 39 000 työn-tekijällään. Helsinki tuottaa palveluita ja hyvinvointia kaupunkilai-sille, mutta sen panos hyvinvoinnin tuottamisessa on myös valta-kunnallisesti merkittävä.

Ritva Viljanen on Helsingin apulaiskaupunginjohtajana vastuussa henkilöstöasioista. Viljanen aloitti tehtävässään muutama kuukau-si sitten. Kysyimme häneltä sekä kaupungin työntekijöiden edus-tajalta, JUKO:n pääluottamusmies Jaana Alajalta, miten Helsingin kaupunki ottaa huomioon ja edistää työntekijöidensä hyvinvointia.

Helsingin kaupunki pyrkii monin tavoin pitämään huolta työnte-kijöistään. Erilaisia kyselyitä työntekijöille lähetetään säännöllisesti, jotta voidaan seurata muutoksia työntekoon liittyvissä olosuhteissa ja hyvinvoinnissa.

Lisäksi työntekijöiden hyvinvointiin otetaan kantaa kaupungin strategiassa.

– Helsingin kaupunki on jo pitkään hyvällä tavalla tukenut työ-hyvinvointia. Kaupunki on valtuustostrategiansakin perusteella ▸

Kuluttajia kiinnostaa nykyään myös se, miten niillä työpaikoilla voidaan, joilta heidän ostamansa tuote tai palvelu on

peräisin. Ehkä jatkossa hyvinvoivia työn-tekijöitä käytetään entistä enemmän kil-pailutekijänä tuotteiden tai palveluiden

markkinoinnissa. —

tarja kantolahti

RePORTAASI


▸ turvallinen työpaikka. Pidän erittäin tärkeänä, että kirjaus lukee siellä, Viljanen sanoo.

– Kirjaus on lupaus siitä, ettei tuotannollis-taloudellisista syistä irti sanota ihmisiä. Helsinki suurena työnantajana pystyy järjestä-mään henkilöstölleen toimintaa kehitettäessä ja organisaation ra-kenteita muutettaessa uusia töitä. Näin Helsingissä voidaan katsoa tulevaisuuteen ja sen muutoksiin luottavaisin mielin.

Tehtyjen tutkimusten perusteella henkilöstöasioiden hoidossa on ollut petrattavaa. Tilastojen perusteella henkilöstö voi kuitenkin pik-kuhiljaa yhä paremmin, mistä kertoo mm. hienoisessa laskussa ole-vat sairauspoissaololuvut.

Yksi tapa pitää huolta Helsingin kaupungin työntekijöistä on se, että Helsinki tarjoaa heille laadukkaita ja kohtuuhintaisia liikunta-palveluita.

– Pitkällä aikavälillä työhyvinvointi on parantunut ja muun muassa eläkkeellesiirtymisikä on noussut. Viimeisen viiden vuoden aikana kehitys on kuitenkin ollut hidasta, Viljanen toteaa.

Alaja toteaa lukujen paikkansapitävyyden. Hänen mukaansa työ-tapaturmien osuus sairauspoissaoloista on huomattava, joten kyse ei ole mistään yleisestä työssäuupumisesta. Henkilöstön ikääntymi-nen asettaa myös omat haasteensa. Kaupungin henkilöstöpoliitti-sessa ryhmässä on kuitenkin aikaansaatu tekijöitä, jotka huomioivat paremmin työn ja henkilöstön ikääntymisen. – Helsingin kaupunki sai ikäjohtamisen EU-tason palkinnon tänä vuonna, kertoo Alaja.

Alaja on iloinen siitä, että kaupunki pyrkii siihen, että henkilöstöä koskevat asiat käsitellään aina henkilöstön kanssa. – Toisissa viras-toissa tämä toimii paremmin kuin toisissa mutta edistystä on tapah-tunut kaikkialla. Näin kaupungin tavoite olla turvallinen työnantaja toteutuu melko hyvin, Alaja sanoo.

TÄRKEIMPIÄ ASIOITA EI VOI MITATA RAHALLATyöhyvinvoinnin mittaamiseksi on kehitetty monia erilaisia mitta-reita. Käyttöön niitä on Viljasen mukaan otettu vähän. Apulaiskau-punginjohtaja kuitenkin muistuttaa, että aina ei tarvita suuria tek-nisiä mittalaitteita ihmisten hyvinvointia mittaamaan. – Ihmisten kasvoilta voi jo lukea paljon, Viljanen sanoo, ja jatkaa, että työnte-ossa pitää myös olla iloa. Viljanen toivoo, että jokaisen Helsingin kaupungin työntekijän mielestä olisi mukavaa tulla töihin.

ritva viljanen jaana alaja

Viljanen on sitä mieltä, ettei työnantajan pitäisi nykypäivänä mita-ta yksisilmäisesti vain työn tehokkuutta. – Tuloksellisuuden kannal-ta tärkeitä mittareita ovat myös työnantajan ja työntekijöiden väli-nen kunnioitus ja luottamus, Viljanen sanoo.

– Työhyvinvoinnin varmistamiseksi työnantajan on tehtävä roh-keita panostuksia, Viljanen sanoo.

Viljasen johtama organisaatio on monipuolinen ja erikoinen yh-teisö. Oman haasteensa työhyvinvoinnin kehittämiseen luo se, että kaupungilla on satoja, ellei tuhansia eri ammatteja. – Se on eri-tyinen arvo, mutta myös asettaa meille tiettyjä haasteita, Viljanen sanoo.

Myös Alaja löytää kehitettävää. – Vaikka kaupungin henkilöstöpo-litiikka tukee kohtuullisesti työhyvinvointia, voi yksittäinen työnte-kijän olla vaikea ymmärtää, miksi muutoksia tapahtuu lähes koko ajan, Alaja kuvailee nykytilannetta.

Yksi sektori, missä kehitettävää riittää, on sukupuolten välinen tasa-arvo. Kaupunki kyseli syksyllä 2011, miten sukupuolten vä-linen tasa-arvo on toteutunut kaupungin työpaikoilla. Valtaosa vas-taajista koki sukupuolen tasa-arvon toimivan hyvin. Tyytymättömiä oli eniten naisten keskuudessa. He kokivat epäkohtia niin palkkauk-sen tasa-arvossa, uralla etenemisessä, ammattitaidon arvostuksessa ja työmäärän jakautumisessa.

– Virastopäälliköistäkin naisia on vain murto-osa. Naisvaltaisilla aloilla palkkaus on pienempi kuin miesvaltaisilla aloilla ja etene-mismahdollisuudet vähäisemmät. Kaupungilla on tulospalkkausjär-jestelmä, joka sekin kohtelee sukupuolia eriarvoisesti. Tulospalkki-oita maksetaan enemmän miesvaltaisilla aloilla, Alaja toteaa.

ESIMERKKIÄ MUILLEKIN TyöNANTAJILLE?Apulaiskaupunginjohtaja Viljasen tavoitteena on viedä kaupungin henkilöstöpolitiikkaa suuntaan, jossa se voi omalla toiminnallaan näyttää hyvää esimerkkiä muille työnantajille.

– Se on mahdollista monella tavalla. Helsinki on Suomen suurin työnantaja, joten jo siksikin sillä on suuri esimerkillinen vastuu työnantajien piirissä. Niin on oltava myös jatkossa. Helsingin hyvää toimintaa henkilöstön hyvinvoinnin tukijana ei ole tuotu riittävästi esiin viime aikoina. Turha on pitää kynttilää vakan alla, Viljanen sa-noo. ●

RePORTAASI


työterVeySHuolto TYöN TUKeNAPalkansaaja-ammateissa toimiville työterveys-huolto tulee tutuksi, kun pitkittyneeseen oirei-luun haetaan apua työnantajan osoittamalta palveluntarjoajalta. Lakiin perustuvan työterveys-huollon käyttäjät harvoin hyötyvät tutkimuksesta, jota useat julkisrahoitteiset organisaatiot aikaan-saavat työelämää parantaakseen.

työterveyshuoltotyön yhtenä keskeisenä tavoitteena on työky-vyttömyyden ehkäisy ja työkyvyn edistäminen, linjaa Pientyöpai-koilla uudistumisen PUNK-hanke. Hankkeen tueksi on kehitetty työkirja varhaisen tuen, sairauspoissaolojen hallinnan ja työhön-paluun käytäntöjen sopimiseksi. Erityisiä työkyvyn tuki -malleja ei kuitenkaan edellytetä alle 20 hengen työpaikoilta, vaan riittää, että käytännöt kirjataan työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan.

Helsingissä toimivista yrityksistä 84% on mikroyrityksiä, jotka työllistävät alle 5 henkeä. Työelämän trendit osoittavat, että pienen pään yritykset ja toiminimiyrittäjät ovat määrällisesti kasvussa.

Pienemmän yritystoiminnan työterveyshuolto on ymmärrettäväs-ti yrittäjälle taloudellisesti hyvin hankala järjestää. Onkin vaarana, että pienyrittämiseen kannustava elinkeinoilmapiiri jättää suuren osan työvoimasta vaille turvaa, joka tukisi hyvässä työiässä ja –kun-nossa olevan kansanosan jaksamista, tuottavuutta ja hyvinvointia.

TyöHyVINVOINNIN KOVAT ARVOT”Henkilöstön motivaatio ja hyvinvointi eivät ole vain kauniita sa-noja”, kertoo Mehiläinen, yksi suurimmista yksityisistä työterveys-huollon palvelutuottajista. Yhdessä kansainvälisen strategiakonsultin kanssa Mehiläinen haluaa vaikuttaa suomalaisten yritysten menes-tymiseen henkilöstön potentiaalin ja voimavarojen kehittämisen kautta, tehostaakseen työaikaa ja johtaakseen parempaan tulokseen.

Mehiläisen kovat arvot määrittävät hyvinvoinnin yksilöllisenä tasa painotilana, jossa ympäristölliset, käyttäytymiseen ja toimintaan liittyvät vaikutteet voivat horjuttaa harmoniaa, ja aiheuttaa ongel-mia. Tästä lähtökohdasta Mehiläinen tarjoaa asiakkailleen erilaisia työhyvinvoinnin ratkaisuja, joita työnantaja voi ostaa.

HELSINgIN TyöTERVEySHUOLLON NÄKöKULMA ON TOINENHelsingin kaupungin työterveyskeskus, Tyke, määrittää tavoitteen-sa asiakaslähtöisesti. Tyken asiakkaat ovat kaupungin työntekijöitä, jotka työskentelevät yli 800 eri ammatissa. Monialaiseen tarpeeseen on Tykessä muodostettu tiimit, joissa lääkärin, hoitajan, fysiologin ja psykologin yhteistyöhön on rakennettu selkeät rakenteet asiak-kaan tueksi. Näin potilaan hoitoa ja työpaikan työympäristöä pysty-tään kehittämään tehokkaasti asiakkaan tarpeista käsin.

Tyken näkemyksessä työhyvinvointi ei ole tuloksellisen ja sujuvan

työn edellytys, vaan sen tulos, ja työhyvinvointi itsessään näkyy kuntalaisille laadukkaina ja tehokkaina palveluina. Uudenlaisen nä-kökulman johdosta syntyy myös tuloksia: keväällä 2012 tehdyn ky-selyn perusteella 82% kaupungin työntekijöistä kokee työkykynsä vähintään hyväksi.

TULEVAISUUDEN HAASTEETTyöterveyshuollossa on korkeaa ammattitaitoa, hyvää tutkimustie-toa sekä monimuotoisia toimintamalleja ja motivaatioita. Se ei kui-tenkaan vastaa pienyritysten ja ammatinharjoittajien määrän kas-vuun, vaan käytänteet rakentuvat suurempien yksiköiden tarpeisiin. Tulevaisuutta silmälläpitäen työterveyshuollon pitää muokkaantua täsmällisemmin asiakkaan tarpeisiin, lähtien kumppanuudesta, joka toimii työntekijää tukevana voimana huolimatta siitä, missä tämä työskentelee. Olisiko tämän tarpeen täyttäjäksi esimerkiksi kaupun-gin julkisesta työterveydenhuollon yksiköstä, jota Maija Anttila(sd) valtuustoaloitteessaan 14.3.2012 esitti? ●

samuli vapaasalo

TYöTeRveYSHUOLTO

Kim

mo

br

an

dt, h

elsi

ng

in K

au

pun

Ki a

inei

sto

pan

KK

i


”l i ikunta; pyöräilen töihin. Harrastan myös uintia, tennistä ja pilatesta.”

Lastenhoitaja Seija Kauppinen, 54, Suomalais-ranskalainen päiväkoti Les Galopins, Helsinki

”h enkilökohtaisesti mietittynä peruspositiivinen elämänasenne,

perhe ja perheen verkostot sekä harras-tukset: käsityöt ja liikunta. Oman alan opiskelu vaikuttaa myös jaksamiseen ja se, että saa itse vaikuttaa omaan työhön-sä. Tietysti myös asiakkaiden ja esimie-hen palaute vaikuttavat.”

Lastentarhanopettaja Salla Kalliosalo, 46, Päiväkoti Siltamäki, Helsinki

”s e auttaa jaksamaan, että yksi-tyiselämässä on kaikki kunnossa.

Vastapainona työlle toimii myös uusi harrastus: aikuisbaletti. Töissä motivoivat lapset sekä vapaus suunnitella ja toteut-taa omia ideoita.”

Lastenhoitaja Marjatta Komulainen, 48, Päiväkoti Seulanen, Helsinki

heta war to

yhteiskuntatieteiden maisteri Miriikka Laakkonen, 39, valit-tiin Helsingissä marraskuun alussa pidetyssä liittokokouksessa Suo-men sosialidemokraattisen sanomalehtimiesliiton puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudelle.

Perheensä kanssa Helsingissä asuva Laakkonen on työskennellyt energia-alalla yli neljätoista vuotta, pääosin viestinnän, markkinoin-nin ja myynnin parissa. Viestinnällisiksi vahvuuksikseen nykyisin viestintäpäällikkönä toimiva Laakkonen luettelee kriisiviestinnän, hankeviestinnän sekä laajan kontaktiverkoston median edustajiin.

Puheenjohtajana Laakkonen haluaa kartoittaa jäsenistön haluk-kuutta sosialidemokraattisen puolueen viestinnän toteuttamiseen. – Liitossa on monipuolisesti media-alan osaajia ympäri Suomen ja he ovat sitoutuneita puolueen toimintaan. Minusta puolueen tulisi enemmän hyödyntää tätä mahdollisuutta, Laakkonen sanoo.

Laakkonen haluaa myös nostaa liiton jäsenmääriä. – Mitä enem-män väkeä meillä on jäseninä, sen paremmin pystymme viestimään ja hyödyntämään myös puoluetta.

Laakkonen kertoo saaneensa useita yhteydenottoja, joissa on ih-metelty, voiko liiton jäseneksi liittyä, vaikkei olisikaan töissä sano-malehdessä. – Liiton nimessä tulisi näkyä se, että se on avoinna kai-killa media-alalle työskenteleville, Laakkonen linjaa.

Edelliset kaksi vuotta liiton puheenjohtajana toiminut Juha Pöyry väistyi puheenjohtajan paikalta perhesyistä.

Muiksi jäseniksi liittohallitukseen valittiin Marja-Leena Jylhä, Katarina Kivistö, Anna-Kati Mattila, Mika Minkkinen, Leena Niinimaa, Heikki Piskonen, Heikki Raittila, Seppo Saari, Katri Söder ja Reima Tylli.

Liittokokouksessa hyväksyttiin myös uudet säännöt liitolle. Nimi säilyy samana ainakin seuraavaan liittokokoukseen asti, vaikka myös nimenmuutoksesta keskusteltiin. ●

piret ta pietilä

Suomen sosialidemokraattisen sanomalehtimiesliiton väistyvä puheenjohtaja juha pöyry ja juuri puheenjohtajaksi kukitettu miriikka laakkonen liittoko-koustunnelmissa

GALLUP: mitkä tekijät auttaVat jakSamaan työSSäSi?

hel

i ma

tiK

Ka

lah

eta

wa

rt

o

pir

ett

a p

iet

ilä

STADINRUUSU

het

a w

ar

to

mIRIIKKA LAAKKONeN SSSL:N PUHeeNJOHTAJAKSI

pienin aSkelin parempaa koHti

g uggenheimin taidemuseosta kohkattiin vuoden päivät. Kaikki muistavat varmasti myös ennen sitä käydyt keskustelut ja väännöt koski-

en keskustakirjastoa, Musiikkitaloa, Katajanokan hotelli-hanketta ja niin edelleen.

Keskustakirjasto on jälleen tapetilla. Samoin Jätkä-saaren tornihotellikaavailut pyörivät juuri kaupunki-suunnittelulautakunnan kokouksissa. HIFK ilmoitti haluavansa kaupungilta tontin Olympiastadionin ja Töölönlahden välistä uutta jäähallia varten. Uuden ark-kitehtuurin suuria julkisia hankkeita kannatetaan ja vas-tustetaan lähes poikkeuksetta samoin argumentein joka kerta. Mielipiteiden esittäjät ja poterot vaihtelevat.

Toistuvaa on, että jotkut aina haluavat jotain säväyttä-vää, suurta ja fantastista kaupungin kruunuun jalokivek-si. Toiset pohtivat, onko tämä nyt oikeanlainen timantti tähän kohtaan kaupunkia. Ensimmäiset ovat mielestään edistyksellisiä, toisten mielestä moukkia. Toiset taas pi-tävät itseään esteetikkoina, ensimmäiset taas haukkuvat lähinnä pelkureiksi. Mielestäni tällainen intohimoinen suhtautuminen kotikaupunkiimme on vain mahtavaa, kunhan poolit pysyvät liikkeessä.

Kaupunkikirjastosta tulee muuten huikea, jos mi-kään loppusuoralle päässeistä vaihtoehdoista toteutuu. Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen esitteli kau-punginhallitukselle toinen toistaan hienoimpia malle-ja. Töölönlahdelle rakentuu Kansalaistorin kupeeseen avoin ja vastaanottava tila kaupunkilaisten käyttöön. Kirjaston sisällöistä ja palveluista ei olla vielä ihan yh-teisymmärryksessä, eivätkä toki valtuutetutkaan ole päässeet liiemmälti mielipiteitään kertomaan.

Yksityisistä sopimuskouluistakin on taas ehditty ki-nata. Erään sopimuskoulun remonttikulut ujutettiin

jälleen kaupungin maksettavaksi. Sovittu on, että koulut saavat ylläpitokustannuksiin kompensaatiota jo yleis-rahoituksessaan. Kaupungin koulut ja sopimuskoulut ovat keskenään eriarvoisessa asemassa, mikä johtaa op-pilaiden eriarvoistumiseen. Osku Pajamäki tästä älähti kokoukselle ja sai vastaansa aikamoisen porvarisryöpyn.

Kokoomusrouvat painottivat, että lasten hyvinvoin-nilla ei pidä leikkiä, eikä remonttivaroista siis voi kes-kustella. Samaan yksinkertaistavaan loveen lankesivat vihreät kiihkoissaan. Eihän nyt lapsia pidä homeen kes-kellä pitää. Ei tietenkään, mutta tässä rikottiin sopimuk-sia ja asetettiinn kaupungin koulut muita selvästi hei-kompaan asemaan. Yhdessä kuitenkin päästiin sopuun siitä, että sopimuskoulujen rahoitusperiaatteita tarkiste-taan pian suhteessa kaupungin kouluihin. Näin on tai-dettu sopia jo moneen kertaan. Ehkä olisi jo aika siirtää sanat käytäntöön.

Kaupunginhallituksessa on istuttu melkein samalla kokoonpanolla nyt neljä vuotta. Demariryhmässä on ollut vaihtuvuutta lähinnä varajäsenten osalta. Kaupun-ginhallitus onkin hitsautunut hyvin yhteen. Puheen-johtaja Risto Rautavaa on syytä kiittää suoraselkäi-syydestä ja rakentavuudesta. Valtaosa jäsenistä on ollut erinomaisesti sitoutuneita tehtäväänsä. Monesta asiasta olemme olleet kokouspöydän ympärillä keskenämme erimielisiä, mikä ei varmasti tule kellekään yllätyksenä.

Kuitenkin yhteistyöllä on saatu luotua kaupungista taas ehkä hieman parempi paikka elää. Samanlaista me-nestystä toivottavasti nauttii myös aivan pian nimettävä uusi kaupunginhallitus. ●

timo kontio

kaupunginhallituksen varajäsen

KAUPUNGINHALLITUKSeN PULPeTISSA


demareiden kädenjälki budjetiSSa

K aupunginvaltuusto käsitteli marraskuussa kahteen otteeseen ensi vuoden talousarviota. Sopu suurista linjoista syntyi kaupunginhalli-

tuksessa istuvien puolueiden kesken. Kunnallissvero ei nouse. Erot puolueiden näkemyksissä syntyvät perus-teista, onko Helsinki rikas vai köyhä kaupunki.

Helsingin taloustilanne on ihan vakaa. Helsinki saa lainarahaa samalla hinnalla kuin Saksa. Suurimman puolueen näkemys on toinen. Tatu Rauhamäki (kok) korosti, että kaupungin velka on ”tuplasti enemmän kuin vielä neljä vuotta sitten”, mistä valtuustolle ei voi antaa hyvää arvosanaa vastuullisina päättäjinä.

Demareiden vanhan valtuustoryhmän vetäjä Jorma Bergholm on taloustoisinajattelija, joka jätti neuvotte-lutuloksella oman testamentin tuleville päättäjille. Hy-vää on sosiaali- ja terveyspuolen vahva lisäresursointi 13 miljoonalla, josta vanhuspalveluihin menee 8 mil-joonaa. Samoin varhaiskasvatuksessa 8 miljoonaa koh-dentuu sekä hoitopaikkojen lisäämiseen että ryhmäko-kojen pienentämiseen. Kaupungilla on aktiivisempi ote kiinteistöjen peruskorjauksissa, investointipanos kasvoi aiempiin vuosiin verrattuna. Terveyskeskusmaksu pois-tuu, pitkälti SDP:n ansioista.

Demarit ja vasemmistoliitto katsovat, että kaupun-gin palveluja tulee parantaa pääsääntöisesti kaupungin omana toimintana. Tällä kertaa neuvotteluissa panos-tettiin myös tulevaisuuden investointeihin. Jatkossa on keskityttävä peruskorjaamiseen, jotta kaupunki ei pää-se rapistumaan. Kadut, puistot ja sisäilmaongelmista

kärsivät peruspalvelupaikat tarvitsevat remonttia. Mel-lunmäen kirjaston suunnittelurahat ajoimme ylimää-räisenä plussana taloussopuun.

Asumisen kallistuminen käy helsinkiläisten kotita-louksien kukkarolle. Julkiset tilat on saatava yhteiseen käyttöön. Päivähoitopaikkoja on kroonisesti liian vähän tai väärissä paikoissa.

Valtio, kunnat ja yleishyödylliset toimijat palloittelevat asuntuotannon pahasta laahaamisesta. Pieni- ja keski-tuloisella ihmisellä on pitkään ollut vaikeuksia löytää asuntoa. Asuntojonot ovat pitkiä, töihin tullaan kehys-kunnista.

Parannuksia tarvitaan koko asuntotuotantoketjuun, uudistuotannon lisäksi jo olemassa olevaan asunto-kantaan. Tuettujen asuntojen vuokrahinnat lähentyvät monesti jo markkinaehtoisesti tuotettujen asuntojen hintoja. Sitova lähtövuokra on määritettävä osana han-kekäsittelyä, vuokrien tasausta on kehitettävä ja oma-kustannusperiaate on varmistettava valtion tuella ra-kennetuissa asunnoissa. Näin on myös demariministeri Krista Kiuru linjannut.

Kuntien on toteutettava tehdyt aiesopimukset asunto-määristä. Tarvitsemme uusia yleishyödyllisiä toimijoita rakentamaan kohtuuhintaisia asuntoja, erityisesti Hel-singin seudulle. Kokoomus on Ei-linjalla ja ampuu alas Kiurun ehdotukset. Uusia keinoja ja toimijoita tarvi-taan. Tulevan vaaleilla valitun demokraattisen seutuhal-linnon keskeinen tehtävä on ottaa vastuu asuntotavoit-teista. Nykyjärjestelmä ei toimi. ●

RAATIHUONeeNNARIKKAvAHTI

22STADIN RUUSU 4/2012


ra

mi l

ind

str

öm

HYAL JA DemARIT ylioppilaS kunnan oppoSitioonhelsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit järjestet-tiin 6.–7.11. Vaalien selkeä voittaja oli ainejärjestöjen liitto HYAL, joka keräsi 22 paikkaa. Poliittisesti vihervasemmistolainen Maail-manpyörä saavutti 13 paikkaa, kokoomuksen ja keskustan Oikea Suunta neljä ja Sosialidemokraattiset opiskelijat säilyttivät yhden paikan. Muut sitoutumattomat ryhmät jakavat keskenään loput 20 paikkaa. Demariopiskelijoiden edaattoriksi valittiin Antti Seitamaa.

Edarivaaleja hallitsee edelleen sitoutumattomat, mutta viherva-semmistolaiset ryhmät nostivat kannatustaan. Tämän seurauksena vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa päästiin yllättävään tulok-seen, kun HYY:ssä pitkään hallinnut isoin ryhmä HYAL jätettiin hal-lituksen ulkopuolelle. Valitettavaa tuloksessa on, että oppositioon jäi myös Demariopiskelijat pienimpänä ryhmänä.

Sateenkaarihallituksen muodostavat Maailmanpyörä (vihr/vas), HELP (sit), Osakunnat (sit), Oikea suunta (kok) ja Snäf (sit). De-marit eivät mahtuneet ryhmään, jota jo kasvatettiin yhdellä hal-lituksen jäsenellä. Vain seitsemällä äänellä enemmistöhallituksen muodostava koalitio on niin moninainen, että edessä on kuitenkin mielenkiintoinen vuosi. HYAL tarjoaa erittäin vahvan haasteen hal-litukselle, joka on tavoitteineen ja arvoineen vaikea pitää koossa. Vastakkainasettelun aika todella on ohi! ●

elisa selinummi

Demariopiskelijoiden ant ti seitamaa valittiin HYY:n edustajistoon.

KUKA vALTAISI YO-KUNNAT?nuorilla demareilla on tänä vuonna ollut kova noste – ainakin SDP:n sisällä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edusta-jistovaaleissa lokakuussa Opiskelijoiden sosialidemokraattinen yh-distys (OSY) ei juuri edennyt, mutta säilytti ainokaisen paikkansa.

Viestintäalan konkari, Suomen Sosialidemokraatin entinen pää-toimittaja ja vanha SYL-aktiivi Seppo Heikki Salonen kannatti pu-heenjohtajuudesta kamppaillutta nuorta Matti Niemeä Helsingin demareiden piirikokouksessa tarmokkaasti. Poliittisen tilannekes-kustelun yhteydessä hän heitti pallon myös nuorille itselleen. Sa-lonen pohti, onko sosialidemokratian suosio Helsingin yliopiston opiskelijoiden piirissä vajonnut peräti alhaisimmilleen sitten vuo-den 1905.

Salosen mielestä demariopiskelijoilla ei tänä päivänä näytä olevan mitään roolia opiskelijatoiminnassa. Ei ainakaan HYY:ssä. Kuitenkin OSY:n tavoitettavissa olisi valtava potentiaali nuoria ihmisiä – yksin Helsingin yliopistossa 28 000 opiskelijaa.

Kolmannes Helsingin yliopiston opiskelijoista äänesti syksyn edustajistovaaleissa. Jaossa oli 9000 ääntä ja 60 edustajistopaikkaa,

joista Suomen toiseksi suurimman puolueen SDP:n ehdokkaat sai-vat yhden. Eduskunnan kokoon suhteutettuna tämä tarkoittaisi, että SDP:llä olisi vain 3 kansanedustajaa nykyisten 42:n sijaan.

Puolustukseksi voi mainita, ettei kokoomuskaan ole tällä hetkellä kummoisessa suosiossa HYY:ssä. Heillä on 3 edustajistopaikkaa ja keskustalla 1.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Vasemmistolla on imua Hel-singin yliopistossa, mutta se ei kanavoidu demariopiskelijoille. Sitoutumattoman vasemmiston ja HYY:n Vihreiden vaalirengas Maailmanpyörä lisäsi kannatustaan ja sai yhteensä 13 paikkaa. He istuvat myös HYY:n uudessa hallituksessa. Demariopiskelijat eivät.

Kuka onnistuisi kanavoimaan nuorten demarien nosteen myös opiskelijamaailmaan? Tilausta olisi. Sen todistavat Sitoutumattoman vasemmiston 7 edustajaa – enemmän kuin vihreillä. Tarjolla olisi kahden vuoden päästä taas 28 000 potentiaalista äänestäjää HYY:n vaaleissa. ●

timo kärkkäinen

eDUSTAJISTOvAALIT


piiri tanSSi itSenäiSyyden kunniakSiStadin Demarit kokoontuivat perinteiseen tapaan tanssimaan Paasitorniin itsenäisyyspäivän aattona. Juhlapuheen piti SDP:n puoluesihteeri Reijo Paa-nanen.

Demarikansan tanssitahdeista huolehti Into Mieli & Set. Rumpujen takaa löytyi monelle juhlijalle tuttu kasvo, Malmin demareiden pu-heenjohtaja Pentti Laaksonen.

Kunnallisvaaliehdokkaanakin kunnostautunut Nina Castén esiintyi juhlayleisölle uutta mustalaismusiikkia esittävän Drom-yh-tyeen kanssa. Yhtyeen kappaleet on sävelletty kirjailija Veijo Baltza-rin runoihin. Casténin syvä ääni ja Sibelius-Akatemian taidokkaat sellon ja viulun soittajat hurmasivat yleisön. ●

STADINRUUSU

STADIN RUUSU eTSII

päätoimittajaastadin ruusu on Helsingin sosialidemokraattien neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti. Päätoimittajan tehtävänä on suunni-tella ja toteuttaa lehti sekä saattaa lehti painokuntoon yhteis-työssä lehden taittajan kanssa. Päätoimittajan apuna on toimi-tuskunta, johon kuuluu niin kirjoittajia kuin valokuvaajiakin. Päätoimittaja kirjoittaa ja valokuvaa myös itse.

Sovit päätoimittajaksi, jos● osaat kirjoittaa erityyppisiä lehtijuttuja ja kamera pysyy kädessäsi● osaat organisoida, aikatauluttaa ja delegoida● olet kiinnostunut sosialidemokratiasta ja Helsingin kunnallispolitiikasta ja pysyt ajan hermoilla.

Toimitathan kirjallisen hakemuksesi tehtävään 7.1.2013 men-nessä Helsingin sosialidemokraattien toiminnanjohtaja Hanna Isbomille osoitteeseen [email protected]. Hanna Isbomilta saat myös lisätietoja tehtävästä. ●

ha

nn

a is

bo

m

ha

nn

a is

bo

m


kanSan SiViStySraHaStoUPeITA HANKKeITA – IHmISeN KOKOISIA TARINOITA

Apurahoja työväenlaululevytyksestä afrikkalaiseen runouteen

kansan sivistysrahastolla on tärkeä tehtävä työväenliikkeen toimintakentällä. Säätiön kautta on tuettu tuhansia hankkeita, pro-jekteja ja tutkimuksia vuosikymmenien ajan. Työväenliikkeen sää-tiöllä on työväenliikkeen arvot, joita toteutetaan mm. apurahatoi-minnan painopistevalinnoissa. Sosiaaliset perusteet, omaehtoinen kulttuuritoiminta, työväenliikkeen hankkeet ja yhteiskunnallinen tutkimustyö muodostavat rahaston merkityksen ja identiteetin.

SÄÄTIöLLÄ ON VAHVA yHTEISKUNNALLINEN TEHTÄVÄ Työväenliikkeen kulttuurin yhtenä tehtävänä on aina ollut rikkoa ihmisten itselleen tai ympäristön heille asettamia rajoja. Innostaa ihmisiä katsomaan yli oman osaamisensa ja elämänalueensa, tähyi-lemään eteenpäin. On tärkeää, että ihmisiä rohkaistaan ja kannuste-taan kehittämään itseään, tarttumaan uusiin haasteisiin ja uskaltau-tumaan luovaan elämään. Tätä säätiön toiminta-ajatusta toteutetaan tukemalla hankkeita niiden alkutaipaleella.

Työväenliikkeen syntymäaikoihin ihmisillä oli voimakas tarve vä-estön omaehtoiseen toimintaan. Työväestö perusti omia urheilu-, sivistys-, raittius-, osuus- ja työväenyhdistyksiä. Syntyi yleinen tah-to parantaa omia sosiaalisia olosuhteitaan. On edelleen tärkeää, että oman elämänsä kautta voi vaikuttaa oman elämänsä tapahtumiin.

ELÄMyKSELLISyyTEEN, ESTEETTISyyTEEN JA EETTISyyTEENIhmisen tehtävä ja pyrkimys on etsiä ihmisyyttä, omaa identiteetti-ään, paikkaansa omassa yhteisössään ja maailmassa sekä vaikuttaa ja

eSITTeLYSSÄ

osallistua oman yhteisönsä ja sen arvojen kehittymiseen.Henkilökohtaiset voimavarat eivät kuitenkaan usein riitä luovuu-

teen tai kulttuurin kautta koettuihin elämyksiin, tilaisuuksien et-simiseen, oman elämän havainnointiin. Voimme säätiön kautta edesauttaa monia mielenkiintoisia hankkeita – oli sitten kyse sen merkityksestä ihmiselle itselleen, perheelle, yhteisölle tai kansain-välisesti.

Taiteellinen luovuus on ihmisen kyvyistä vahvimpia ja arvokkaim-pia, toiminta rikastuttaa monin tavoin yksilöiden ja yhteisöjen elä-mää. Kulttuurinen perintömme kasvaa taiteellisesta luovuudesta ja taiteen erilaisista ilmenemismuodoista.

Työväenliikkeelle keskeisten painopisteiden kautta jatkamme ole-massaolomme oikeutusta ja nostamme profiilimme sinne mihin se kuuluukin, heikosti kuuluvan äänen tukemiseen.

MITEN KAIKKI ON MAHDOLLISTA?Järjestöväen vahva tuki mahdollistaa rahaston tärkeän toiminnan jatkumisen. Pääoman tuoton, lahjoitusten ja testamenttien lisäksi rahastolle ohjatuilla merkkipäivien onnitteluilla ja KSR:n välittämil-lä kirjekukilla ja adresseilla kootaan varoja toiminnan pohjaksi. ●

ulla vuolanne

Kansan sivistysrahasto, asiamies

KANSAN SIvISTYSRAHASTOitsenäinen työväenliikkeen säätiö, joka jakaa apurahoja kult-tuuri- ja tutkimustoimintaan. Perustettu 1955, perustajajäseninä keskeisiä työväenliikkeen järjestöjä. Noin 80 alarahastoa, mm. koko maan kattavat maakuntarahastot.

Martta Salmela-Järvisen rahasto on Helsingin alueen maakunta-rahasto, jonka puheenjohtajana toimii Aysu Shakir-Corbishley ja asiamiehenä Aleksej Fedotov.

Apurahojen painopisteitä ovat tasa-arvoasiat, lasten ja nuorten kasvaminen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Apurahoja jaetaan vuosittain noin 350 000 eurolla, keskimääräinen apuraha on 2 000-3 000 euroa.

Apurahojen hakuaika marras-joulukuu, hakulomake ja –ohjeet ovat KSR:n kotisivuilla.

Rahoituspohjana yksityisten kansalaisten, järjestöjen ja yritysten lahjoitukset, testamentit, rahastoille ohjatut merkkipäiväonnittelut, kirjekukka- ja adressipalvelut sekä sijoitetun pääoman tuotto.

Testamentin tai lahjoituksen kautta on mahdollisuus tukea ole-massa olevia rahastoja tai perustaa säätiöön oma nimikkorahasto. Rahastoista jaettavien apurahojen kautta voi vahvistaa tai jatkaa elä-mäntyötään ja omiin arvoihin perustuvaa toimintaa.

yhteystiedot

Siltasaarenkatu 6, 7 krs. Helsinki(09) 5868 [email protected]

itsenäinen työväenliikkeen säätiö, joka jakaa apurahoja kult-tuuri- ja tutkimustoimintaan. Perustettu 1955, perustajajäseninä keskeisiä työväenliikkeen järjestöjä. Noin 80 alarahastoa, mm. koko maan kattavat maakuntarahastot.

Martta Salmela-Järvisen rahasto on Helsingin alueen maakunta-rahasto, jonka puheenjohtajana toimii Aysu Shakir-Corbishley ja asiamiehenä Aleksej Fedotov.

Apurahojen painopisteitä ovat tasa-arvoasiat, lasten ja nuorten kasvaminen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Apurahoja jaetaan vuosittain noin 350 000 eurolla, keskimääräinen apuraha on 2 000–3 000 euroa.

Apurahojen hakuaika marras-joulukuu, hakulomake ja -ohjeet ovat KSR:n kotisivuilla.

Rahoituspohjana yksityisten kansalaisten, järjestöjen ja yritysten lahjoitukset, testamentit, rahastoille ohjatut merkkipäiväonnitte-lut, kirjekukka- ja adressipalvelut sekä sijoitetun pääoman tuotto.

Testamentin tai lahjoituksen kautta on mahdollisuus tukea ole-massa olevia rahastoja tai perustaa säätiöön oma nimikkorahasto. Rahastoista jaettavien apurahojen kautta voi vahvistaa tai jatkaa elämäntyötään ja omiin arvoihin perustuvaa toimintaa.

yhteystiedot

Siltasaarenkatu 6, 7 krs. Helsinki(09) 5868 [email protected]

Huominen kasvaa tänään: Kansan Sivistysrahasto


entinen kansanedustaja ja monipuolinen vaikuttaja Pirkko Aro kuoli 9.11.2012 pitkän sairauden uuvuttamana rauhallisesti Laak-son sairaalassa. Hän olisi täyttänyt ensi vuonna 90 vuotta.

Aro toimi helsinkiläisenä kansanedustajana vuosina 1966–1979. Hän teki monipuolisen työuransa lehtien toimittajana ja avustaja-na, televisiossa sekä Kansalaisopiston opettajana ja rehtorina. Aro oli Hertta Kuusisen ja muutaman sosialidemokraattisen kansanedus-tajan rinnalla ensimmäisiä näkyviin tehtäviin päässeitä naispoliitik-koja, joka löi läpi uuden välineen, television, kautta.

Vihdissä syntynyt Aro julkaisi useita kirjoja, joista aikanaan lue-tuin taisi olla ”Eipäs vaieta seurakunnassa”. Hän tuli politiikkaan Vapaamielisten liiton riveissä, jatkoi Liberaalisen kansanpuolueen eduskuntaryhmän johdossa ja vuodesta 1973 SDP:n ryhmässä. Hel-singin kaupunginvaltuustossa Aro vaikutti 1965–1973.

Pirkko Aro korosti aina yhteisvastuullisuutta, rauhanaatetta ja tasa-arvon edistämistä. Puheessaan Naisyhdistyksen 85-vuotisjuhlissa Pirkko mainitsi: ”Nämä perusperiaatteet, jotka aikanaan virittivät Helsingin sosialidemokraattisen Naisyhdistyksen perustamiseen, antavat jatkuvasti uutta sisältöä järjestön toimintaan sitä mukaa kuin uudet yhteiskunnalliset ongelmat odottavat vastaajia”. ●

Pirkkoa kiitollisena muistaen

risto kolanen irma mar t tila Helsingin Sosialidemokraatit pj Helsingin Sos.dem. Naisyhdistys pj

pirkko aron kuvasi Matti Vuohelainen Turussa v. 1987 pidetyssä liitto-kokouksessa.

PIRKKO AROIN memORIAm

Auto- ja Kuljetusalan

Työntekijäliitto ry

Arvo ammattilaiselle, turva jäsenelle!

AKT ry toivottaa ihanaa joulun aikaa!

auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto John Stenbergin ranta 6, 00530 Helsinki // PL 313, 00531 Helsinki //

(09) 613 110, faksi (09) 739 287 // [email protected] // www.akt.fi

VälittäVää VaStuuta

K un vielä 1980-luvun lopulla suomalainen mies halusi käyttää aikaansa metsästykseen, kalastuk-seen ja remontointiin, 2000-luvun vaihteessa

nämä ajankäytön toiveet muuttuivat perheeseen, lapsiin ja puolisoon. Taustalla on arvo- ja asennemuutos.

Perheiden arki tuntuu kiinnostavan. Perheiden kysy-mykset ovat päivittäin uutisoinnissa ja ne herättävät ih-misissä voimakkaita tunteita. Homekoulut, kotiäidit, päivähoidon taso, perheiden kotipalvelut, perheiden jaksaminen, avioerojen määrä, koulukiusaaminen, asu-misen kalleus, perheen ja työn yhteensovittaminen.

Puolue, joka uskottavasti puhuttelee perheitä, pärjää vaaleissa. Lapset ovat tärkeitä. Lapset ovat tärkeitä myös isovanhemmille, naapurin lapsettomalle pariskunnalle, jokaiselle meistä.

Eikä kyse ole poliittisesta laskelmoinnista. Kyse on kansakunnan tulevaisuudesta. Lapsista näemme huo-menna, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään. Lapsuuden varaan rakentuu se hyvä, mikä luo hyvin-vointia ja vaurautta.

Pienten lasten vanhempien suurimpana huole-na vanhemmuudessa on jaksaminen (THL:n raportti 36/2011). Tämä paine nousee monesta lähteestä. Riit-tämätön kiitoksen ja myönteisen palautteen kulttuuri, läheisverkostojen puute tai liian suuret odotukset van-hemmuudessa onnistumisesta ovat taustalla. Nämä ovat asioita, joihin meistä jokainen voi vaikuttaa. Juuri Sinä.

On välttämätöntä kirkastaa meidän jokaisen vastuu perheistä sekä nostaa samalla pohdintaan vanhempien ja perheiden vastuu. Tämä ei saa olla kylmää ja kovaa yksinpärjäämisen kulttuuria, mikä tuntuu olevan yh-teiskunnan vallitseva henki. Tarvitsemme välittävää vas-tuuta, joka tukee, kannustaa ja on lähellä. Se on kasvatus-kumppanuutta niin koulussa kuin naapurustossa.

Politiikan on tunnistettava oma sarkansa. Ytimeen nousevat hyvin toimivat peruspalvelut sekä työn ja per-heen yhteensovittaminen. Suomi on vasta alkutaipaleel-la. Meillä on suuret mahdollisuudet rakentaa Suomesta lapsiystävällinen yhteiskunta, josta Kalevi Sorsa puhui jo vuosikymmeniä sitten.

Suomi tarvitsee työtä. Työuria on välttämätöntä pi-dentää. Työurien pidentämisessä tarvitaan kuitenkin otetta, joka mahdollistaa vanhempien kasvatusvastuun kantamisen. Lapsista on huolehdittava. On pidettävä alituiseen mielessä, että tarvitsemme politiikkaa, joka yhdistää vahvan kansantalouden ja ihmisten selviämi-sen arkivelvoitteistaan. Jälkikasvusta huolehtiminen on talouskasvun kulmakiviä.

Työnantajien kanssa on lähdettävä rakentamaan lapsi-ystävällistä työelämää. Isien hoivavastuuta on lisättävä, mikä ei tämän päivän miehiä ahdista – päinvastoin. Työ-elämän johtamiseen on saatava uusi ote. Pieniä lapsia ei pidä jättää sairastamaan kotiin yksin. Lainsäädäntöön ja työehtoihin on saatava uusi henki tämän suhteen. Työ ja perhe täytyy saada mahtumaan samaan elämään.

Kyse on lopulta siitä, miten yhteiskuntana luomme edellytykset sille, että vanhempi selviää kasvatustehtä-västään. Tähän tarvitaan kaikkien tukea – välittävää vas-tuuta. Kylmästi vastuuttamalla vanhempien huoli omas-ta jaksamisestaan vain syvenee. Nykyisen tien päässä on näivettyjä, iloton ja haluton Suomi.

Meidän varassamme on olla vastavoima yksin pär-jäämisen kulttuurille. On kirkastettava ihmisen vastuu, jonka kantamisessa näemme vahvemmin yhteiskunnan ja oman roolimme lähimmäisenä. Aika on tälle kypsä. ●

tuomas kur t tila

Puheenjohtaja, Toukolan Sd-yhdistys ry.

KOLUmNI



DebATTI

K okoomuksen puoluevaltuusto teki syyskuun lopulla aloitteen siitä, että työntekijän ensimmäinen sairausloma-päivä olisi sairauden syystä riippumatta palkaton, ja että

seuraavat kaksi viikkoa työntekijä saisi 80 % palkasta. Aloite sai vastalauseiden vyöryn kansalaisissa, työntekijäjärjestöissä ja vasem-mistopuolueissa.

– Toteutuessaan kokoomuksen aloite johtaisi siihen, että ihmi-set tulisivat sairaana töihin, sanoo SDP:n puoluevaltuuston jäsen, Helsingin varavaltuutettu Mirka Vainikka. – Monilla matalapalkka-aloilla paine tulla töihin on suuri, joten työntekijä joutuisi kärsi-mään tästä nahoistaan, hän sanoo. Esimerkiksi hoitoalalla ihmisten talous on tiukalla ja sairas työntekijä aiheuttaa terveysriskejä hoi-dettavilleen.

Toisaalta sitten, kun olisi pakko jäädä sairauden takia töihin, työn-tekijät olisivat kotona “varman päälle”, ettei tarvitse saman sairau-den takia kärsiä kahta palkatonta päivää, Vainikka uskoo. Tämä pi-dentäisi sairauslomia.

– Vaalikentillä moni kaupunkilainen tuli huolestuneena kysy-mään, onko syytä pelätä, että kokoomus ottaa tämän aloitteen esille ensi valtuustokaudella. Matalapalkka-aloilla, joita kaupungin työt monasti ovat, henkilöllä ei ole edes mahdollisuutta mennä sairaana töihin, koska flunssaa ei voi mennä tartuttamaan vanhuksiin eikä raskasta fyysistä työtä voi edes tehdä puolikuntoisena.

– Tässä on vähän sellainen henki, että työntekijästä otetaan kaikki tehot irti, että työntekijää ei arvosteta. Se voi aiheuttaa työpaikalla kireän ilmapiirin.

– Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä hyvin ja tunnollisesti. Niille harvoille, jotka ilmoittautuvat sairaaksi krapulan takia, oikea paikka olisi päihdekuntoutus, Vainikka sanoo.

APUA byROKRATIAN KIEMUROIHINKokoomuksen aloitteessa Vainikkaa ihmetyttää se, että se pureutuu lyhyihin poissaoloihin. – Paljon isompi kustannuserä ovat pitkät, yli kuukauden kestävät poissaolot, ja niitä voi ehkäistä hyvin työ-paikalla ja työyhteisössä tehtävillä toimilla, Vainikka sanoo. – Pitäisi olla sellainen näkökulma, että työ joustaa välillä myös työntekijän tarpeiden mukaan eikä aina toisinpäin, Mirka Vainikka sanoo.

Vainikan mukaan työelämän pienet joustot, kuten liukujen ja vapaiden käyttö, vaikuttaa työssäviihtyvyyteen ja sitä kautta en-naltaehkäisevästi sairauksiin. Mitä enemmän työntekijä pystyy

vaikuttamaan oman työnsä sisältöön ja työpäivän järjestämiseen, sen paremmin hän työssään viihtyy.

– On tärkeää, että kaikki osatyökykyiset saataisiin oikeasti työ-elämään, Mirka Vainikka sanoo. – Laki tekee tämän mahdolliseksi, mutta byrokratia saattaa koitua esteeksi vaikkapa kiinteistönhoita-jalle, joka turhautuu paperisodan kanssa. Työnantaja voisi tulla tässä vastaan ja vaikkapa osoittaa työnohjaajia osatyökykyisten tueksi niin paperisotaan kuin itse työtehtävien etsintään ja niihin sopeutumi-seen, Vainikka ehdottaa.

EHKÄISEVÄT TOIMET PUREVAT PALKATTOMUUTTA PAREMMINVainikan mielestä työnantaja voisi muutoinkin melko yksinkertaisil-la toimilla vaikuttaa sairauspoissaoloihin ennaltaehkäisevästi. – Esi-merkiksi ergonomialla on suuri merkitys tuki- ja liikuntaelinsaira-uksien ennaltaehkäisyssä. Konttorityössä kalusteiden ja valaistuksen tulee olla kunnossa, mutta erityisen merkittäväksi ergonomia nou-see suorittavissa töissä, kuten hoitoalalla tai lumitöissä. Näissä pe-rehdytykseen ja opastukseen käytetty aika sekä apuvälineisiin uh-rattu raha maksavat itsensä usein moninkertaisesti takaisin, Vainikka sanoo.

Suomen toiseksi suurimmalla työnantajalla, 39 000 henkeä työl-listävällä Helsingin kaupungilla sairauspoissaolot ovat kääntyneet hienoiseen laskuun vuosien 2010 ja 2011 aikana. Tähän on pääs-ty pitkäjänteisellä henkilöstöpolitiikalla, kuten työterveyshuollon ja työpaikan hyvällä yhteistyöllä, varhaisen puheeksiottamisen toi-mintamallilla sekä tukemalla työhön paluuta pitkiltä sairauslomilta. Erityisen merkittävää väheneminen onkin ollut pitkissä, yli kuukau-den kestävissä poissaoloissa.

Parantamisen varaakin on. Itsekin Helsingin kaupungilla työs-kentelevä sosiaaliohjaaja Vainikka on huomannut, että kaupungilla moni hyvä asia juuttuu byrokratian rattaisiin. – Julkisella puolella aikaa esimerkiksi magneettikuvaukseen joutuu odottamaan hyvin-kin pitkään. Jos työnantaja korvaisi tutkimukset välittömästi, pääsisi työntekijä nopeasti ensioireiden jälkeen takaisin töihin ja hänelle voitaisiin räätälöidä sopivat työtehtävät.

– Jonotuttaminen on paitsi taloudellisesti kannattamatonta, myös henkisesti raskasta niin työntekijälle kuin työyhteisöllekin, Vainikka linjaa. ●

DebATTImirka Vainikka ja juHa Hakola

Ennaltaehkäisy toimii palkattomuutta paremmin – hyvinvoiva työntekijä tulee töihin.


a loitet ta palkat tomasta ensimmäisestä sairauslomapäi-västä ja sitä seuraavien kahden viikon alemmasta palkasta käsiteltiin kokoomuksen puoluevaltuustossa lokakuun lo-

pulla, kertoo puoluevaltuutettu, helsinkiläinen kaupunginvaltuutet-tu Juha Hakola. – Kokoomuksen puoluekokouksessa kesällä 2012 jäi käsittelemättä aloitteita, joita nyt käsiteltiin.

Hakola itse äänesti puoluevaltuuston kokouksessa aloitteen hy-väksymistä vastaan, puoluehallituksen kannan mukaisesti. Aloitteen aikaansaamaa, paikoin kuumanakin vellonutta keskustelua hän ei kuitenkaan pidä pahana asiana.

Hakolan mielestä oli tärkeää, että tämä asia nostettiin nyt keskus-teluun. Vaikka keskustelu aluksi pyöri aloitteen ympärillä juupas-ei-päs -keskusteluna, laajeni se ajan myötä yleisemmäksi keskusteluksi työhyvinvoinnista.

– Kun puhutaan siitä, miten pitkien sairauslomien pituuteen voisi vaikuttaa, niin työntekijän hyvinvointi nousee hyvin merkittävään asemaan, Hakola sanoo.

– Työpaikoilla tulisi yhdessä työterveyshuollon, työnantajan ja työntekijöiden kanssa miettiä työntekijöiden jaksamiseen ja hyvin-vointiin liittyviä asioita.

Monenkeskinen keskustelu ja työhyvinvintityö työpaikoilla teho-aisi Hakolan mielestä sairausloma-asiassa paremmin kuin lain säätä-minen sairauslomapäivistä. Hyvinvoinnissa hän heittää pallon kui-tenkin myös työntekijöille itselleen.

– Työntekijöitä tulisi kannustaa oma-aloitteisesti pitämään huolta kunnostaan ja jaksamisestaan, hän sanoo. ●

piret ta pietilä

DebATTI

HUOMINEN KASVAA TÄNÄÄN

(09) 5868 530 � [email protected] � www.sivistysrahasto.com

Merkkipäiväonnittelujen ohjaaminenMartta Salmela-Järvisen rahastoontukee Helsingin lasten ja nuorten harraste-,opinto- ja kulttuuritoimintaa.

Lahjoitus omaan maakunta-rahastoon kantaa yli sukupolvien.


helsingin kesäteat terivuoden 2012 huipennus, Ryhmäteatterin Peter Pan, oli nähtävissä kahden ja puolen kuukauden ajan, etupäässä loppuunmyytynä Suomenlinnassa. Näkyvillä oli kekseliäästi edelli-sen vuoden Ronja Ryövärintyttären lavasteista tuttuja vuoria ja linnoja. Riippukeinut ja rohkeat liitelyt toimivat hyvin.

Juha Kukkonen sai ohjaajana joukkueen pelaamaan hyvin. Riku Nieminen oli uskottava Peter Pan, poikana, joka oppi lentämään onnellisten ajatusten avulla, mutta ei halunnut kasvaa aikuiseksi.

Alina Tomnikov oli herkkä Leena ja Robin Svartström pelottava Kapteeni Koukku. Lapset käpertyivät paikoin vanhemman olkaan tai käänsivät pään pois lavalta. Suositus oli yli 7-vuotiaille, mutta kyl-lä siellä oli pienempiäkin. Ryhmäteatterin esitys oli lopun laulua myöten melkoinen punk-Peter Pan.

Kun kävelin kesäillassa lauttarantaan, yksi tuttu kulttuuria harras-tava nainen sanoi, että taitaa jättää illalla ikkunan auki, jos vaikka Peter Pan tulisi ja veisi Kadonneiden poikien saarelle…

huoneteat teri jurkassa Soita minulle Billy – Jazzahtava tositarina sa-latusta sukupuolesta sai elokuun Stage-festivaalilla uusintaesityksen. Heini Junkkaalan kirjoittama näytelmä perustuu amerikkalaisen jazzmuusikon Billy Tiptonin (1914–1989) elämään. Tipton syntyi Dorothyna, joka 19-vuotiaana puki päälleen miesten puvun ja eli siitä asti miehenä.

Carl-Kristian Rundmanin hyvin esittämä isä kertoo lama-ajan lapselle, että naiset ja mustat eivät saa töitä valkoisten orkestereis-sa Oklahoma Cityssä. Vaikuttava esitys perustuu tosikertomukseen.

KULTTUURISTADI

krista kosonen ylivirittyneenä Vanja-enon pääosassa, jossa hän vuorotteli roolin linda zilliacuksen kanssa.

ch

ris

to

ffer

all

én

”Kukaan ei sido rintakehäänsä vain musiikin vuoksi”, eräs trans-mies sanoi käsikirjoittajalle. Mutta tämä Earl Hinesia ihaillut jazz-pianisti teki näin musiikin vuoksi ja kärsi hengenahdistuksista. Sa-laisuus antoi ja vei kaiken.

Suosittu jazzmuusikko sai useita kauniita naisystäviä, joita Minna Haapkylä esittää hurmaavan valloittavasti. Billynä loistaa raikkaas-ti Joanna Haartti. Totuus selviää kaikille vasta ruumiinavauksessa, vaikka Billy saa Bettyn kanssa lapsenkin.

nähdä krista kosonen Jelena Andrejevnan roolissa Vanja-enossa ja kuolla…, tuli mieleen neljän tunnin aikana Klockriketeaternin kat-somon ylärivillä. Viimeinen esitys vietiin läpi Diana-puiston vieres-sä vuosi sitten ensi-illan saaneessa ukrainalaisen Andriy Zholdakin ohjauksessa. Esitys teki kolme kierrosta kotilavalla ja on kiertänyt ulkomailla ja maan eri kaupunginteattereissa. Joulukuun alussa se nähdään Puolassa festivaalilla.

Kososen kohtalokas rooli professorin rouvana kerää katseet, mut-ta hieno on myös nuoren Alma Pöystin tulkinta Sonjana. Aplodit olivat valtavat.

Klockriketeatern on freelancer -teatteri, joka esiintyy aiemmin “Pikku-Lillaniksikin” kutsutussa Dianassa. Ryhmän nimi tulee Har-ry Martinsonin romaanista ”Vägen till Klockrike”, jonka Kristin Olsoni ohjasi teatterin lähtölaukaukseksi vuonna 1994. ●

risto kolanen

STADIN TeATTeRIHeLmIÄ

ON HAHMONSAHYVÄLLÄ JOULULLA

Pakkanen nipistelee pienessä nenänpäässä, kun nykerö-

nenän painaa kiinni näyteikkunaan. Kun lumisella lapa-

sella pyyhkäisee huurretta ikkunasta, voi kurkistaa, mitä

veikeät piirroshahmot mökissään puuhailevat. Ikkunasta

paljastuu kokonainen joulun satumaailma.

Joulukadun ja joulun näyteikkunoiden avautuminen on

lapsiperheissä yksi joulun kohokohdista. Helsingin kes-

kustassa, Sokos-tavaratalon kulmassa on piirrosanimaa-

tiona toteutettu HOK-Elannon interaktiivinen joulukalen-

teri, jonka ensimmäinen luukku avautuu 1.12. Pyöreän

kulman näyteikkunasta voit kurkistaa piirroshahmojen

joulumökkiin, jossa nämä veitikat valmistautuvat joulun-

viettoon. Lahjoja pakataan ja pukin kelkkaa huolletaan

matkakuntoon. Osana muotoiluvuoden ohjelmaansa

HOK-Elanto on halunnut elävöittää Helsingin katukuvaa

näkyvällä paikalla ja samalla yhdistää uutta ajattelua van-

hoihin hyviin perinteisiin. Näyteikkuna on jo kuudenkym-

menen vuoden ajan tuonut jouluntoivotuksen kaupunki-

laisille.

Joulukalenteri tuo valoa kaupunkiin vuoden pimeimpään

aikaan. Jo viime jouluna lapset antoivat nimet näille val-

loittaville hahmoille. Nyt pääsemme tutustumaan niihin

tarkemmin. Ne nostavat hymyn huulille, kun vain malttaa

hetkeksi pysähtyä katsomaan ja lumoutumaan joulun

taiasta.

H O K - E L A N T O O NW O R L D D E S I G N C A P I TA L H E L S I N K I 2 0 1 2

PÄ ÄY H T E I S T Y Ö K U M P PA N I

OLeN KIINNOSTUNUT Sdp:n jäSenyydeStä ja Haluan m

ukaan toimintaan

nim

i

os

oit

e

po

st

inu

mer

o

po

st

ito

imip

aik

ka

pu

helin

sä

hk

öp

os

ti

ww

w.s

ta

din

dem

ar

it.fi

helsin

gin

sosia

lidem

ok

ra

at

it

VA

STAU

SLÄH

ETy

STu

nn

us 50

0 76

52

Säästöp

ankin

ranta 6

C 5 krs

00

00

3 helsin

ki

vasta

an

otta

ja

ma

Ksa

a po

sti

ma

Ksu

n

STADINRUUSU04/12

Documents

Stadin Ruusu 4/12