SISÄLTÄÄ TEKIJÄN JÄLKISANAT SUOMALAISILLE LUKIJOILLE

Oslon keskustaan ja Utøyan saareen kohdistuneiden heinäkuun 22. päivän terrori-iskujen jälkeen Strømmen on syventynyt lähteisiin – sekä suoranaisesti Oslon iskuihin johtaneisiin viime vuosien verkkokeskusteluihin että verkkopuheenvuoroihin, jotka on myöhemmin yritetty poistaa. Useiden konkreettisten esimerkkien avulla Strømmen luo selkeän kuvan eurooppalaisen islaminvastaisuuden moniulotteisesta kentästä – Oriana Fallacin kaltaisista kirjailijoista äärioikeistolaisiin puolueisiin, mm. Belgian Vlaams Belangiin, ja islamia arvostelevien bloggaajien suuriin joukkoihin, joiden kärkinimiin kuuluu norjalainen nimimerkki Fjordman.

Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi Euroopassa selittää, mistä viha nousee ja mitä yhteiskunta voi tehdä suojautuakseen siltä – ennen kuin on liian myöhäistä. Kirjan suomalaista laitosta tekijä on täydentänyt suomalaisille lukijoille osoitetuilla jälkisanoilla.

32.01ISBN 978-951-31-7052-3www.tammi.fi

Øyvind Strømmen (s. 1980) on norjalainen journalisti, bloggaaja ja kolumnisti. Syksyllä 2011 hänet valittiin Norjassa ”vuoden freelanceriksi” ansioistaan Internetin islamvihayhteisöjen seurannassa.

Päällys: Mika KettunenPäällyksen valokuva: Olav Ljone Skogaas / Demotix / Corbis / Suomen Kuvapalvelu

Kuva: Thor Brødreskrift

9789513170523_Dustjacket_180113.indd 1 18.1.2013 12.19

Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi

Euroopassa

Øyvind Strømmen

Suomentanut Heikki Eskelinen

kustannusosakeyhtiö Tammi | helsinki

Norjankielinen alkuteosDet mørke nettet – Om høyreekstremisme, kontrajihadisme

og terror i EuropaCopyright © CAPPELEN DAMM AS 2011

This translation has been published with the financial support of Nordisk Ministerråd.

Suomenkielinen laitos © Kustannusosakeyhtiö Tammi 2013ISBN 978-951-31-7052-3

painettu eu:ssa

Norjankielinen alkuteosDet mørke nettet – Om høyreekstremisme, kontrajihadisme

og terror i EuropaCopyright © CAPPELEN DAMM AS 2011

This translation has been published with the financial support of Nordisk Ministerråd.

Suomenkielinen laitos © Kustannusosakeyhtiö Tammi 2013ISBN 978-951-31-7052-3

painettu eu:ssa

Sisällys

7 Alkusana

10 Johdanto: Belgialainen näkökulma

17 Yksinäisen suden lauma

39 Kolmas aalto

72 Verkkoradikaalit

93 Eurabia-kirjallisuus

122 Islamviha Norjassa

144 Suurin uhka

182 Äärioikeistolaisuus arkipäivässämme

199 Jälkisana

203 Jälkisana suomalaiseen laitokseen

215 Kirjallisuutta

220 Viitteet

7

Alkusana

Blogikirjoituksilla ja verkkosivuilla on merkittävän suuri osuus tämän kirjan lähdeaineistossa. Olen pyrkinyt no-jautumaan alkuperäislähteisiin juuri sellaisina kuin ne oli-vat kirjoitushetkellä luettavissa Webcitation-portaalin vä-lityksellä. Valitettavasti tämä ei ole teknisten syiden takia mahdollista kaikkien lähteiden osalta, joten koko tausta-aineisto ei todennäköisesti ole välittömästi saavutettavissa enää jonkin ajan kuluttua.

Kirjassa puhutaan sekä äärioikeistolaisuudesta että oikeistoradikalismista. Näitä termejä käytetään toisinaan toistensa synonyymeinä, ja molemmat viittaavat äärim-mäiseen oikeistoon. Termeillä on kuitenkin olennainen merkitysero. Vaikka oikeistoradikaalit puolueet ilmaise-vat sangen usein autoritaarisia poliittisia näkemyksiä ja joitakin niistä voidaan pitää suorastaan demokratianvas-taisina, ne kuitenkin toimivat demokraattisen yhteiskun-nan puitteissa. Äärioikeistolaiset ryhmät toimivat yleensä parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolella – tosin poik-keuksiakin on – ja ovat useammin avoimesti demokra-tianvastaisia, useammin avoimesti kumouksellisia ja ovat äänekkäämmin hyväksyneet väkivaltaiset toimintatavat.1

8

Toisena haasteena on, että kumpaakin sanaa voidaan pitää hieman harhaanjohtavana. Sanoja ”oikeisto” ja ”va-semmisto” käytetään yleensä kuvaamaan talouspoliittisia näkemyseroja. Tältä pohjalta joitakin tavallisesti oikeisto-radikaaleiksi tai äärioikeistolaisiksi sanottuja puolueita ja ryhmiä voidaan helposti sijoittaa vasemmiston puolelle. Esimerkkitapaukseksi sopii vaikkapa Ison-Britannian Bri-tish National Party.2

Kirjassa tarkastellaan myös muuatta nykypäivän ääri-oikeistolaisuuden erityistä ilmenemismuotoa, ”vasta-jihadismia” (islaminvastaista aktivismia). Kyseessä on voi-makkaasti islaminvastainen ideologinen liikehdintä, joka on tulvahtanut esiin pääasiassa amerikkalaisilta ja eu-rooppalaisilta verkkosivustoilta. Yleisten islaminvastais-ten näkökantojen lisäksi tälle liikehdinnälle ovat ominai-sia salaliittoteoriat, jotka liittyvät väitettyihin pyrkimyk-siin Euroopan islamilaistamiseksi tai arabialaistamiseksi, sekä marksilaisuuden, feminismin ja monikulttuurisuu-den vastustaminen. Tätä islaminvastaista aktivismia ilme-nee niin puoluekentässä kuin sen ulkopuolellakin toimi-van äärioikeiston keskuudessa.

Lisää luettavaa äärioikeistolaisuuden ja oikeistoradika-lismin ilmiöistä lukija voi löytää myös blogistani osoit-teessa oyvindstrommen.be.

Kiitän vaimoani kärsivällisyydestä vuosia kestäneiden ääri oikeistolaisuutta koskeneiden tutkimusteni sekä tämän kirjan laatimisen aikana. Osoitan kiitokseni myös niille lukuisille henkilöille, jotka ovat auttaneet minua tutkimustyössäni, kustannusyhtiössä asiaa edistäneille

9

henkilöille, käsikirjoitukseeni tutustuneille sekä niille monille, jotka uupumatta vastustavat äärioikeistolaisia ajatuksia sekä verkossa että lehtien keskustelupalstoilla. Kirjan mahdolliset virheet ja puutteet ovat minun syytäni – te ansaitsette kiitoksen.

Ø. S.

10

Johdanto: Belgialainen näkökulma

Asuin muutamia vuosia sitten Belgiassa, pienessä Meche-lenin kaupungissa Antwerpenin ja Brysselin välissä. Asuntoni lähiympäristössä oli kaksi marokkolaista kah-vilaa ja viisi marokkolaista päivittäistavarakauppaa. Kul-makunnan kioskia piti pakistanilainen, ja kävelymatkan päässä oli myös kebabpaikka, jota piti kaksi parrakasta miestä. He puhuivat paikallista kieltä, mutta eivät seu-dun flaamien tapaan, vaan aivan selvästi hollantilaisittain. Kauempana kadun varrella oli turkkilainen päivittäistava-rakauppa ja hieman kauempana leipomo, joka myi belgia-lais-marokkolaisia herkkutuotteita.

Leipomon omistavat marokkolaiset maahanmuuttajat olivat kumma kyllä oppineet asian, jonka parissa monilla belgialaisilla on yhä opiskelemista. He olivat havainneet, että belgialaiseen identiteettiin sisältyy enemmän kuin vain valloniksi tai flaamiksi syntyminen. Töin tuskin ym-märsin isäntäväen nuorta poikaa, jolta ostin makeita – hunajassa uivia – marokkolaisia leivoksia. Hän puhui le-veää paikallista murretta täysin sujuvasti, mutta minun flaamin yleiskielen taitoni ei riittänyt kaiken käsittämi-seen.

11

Helmikuussa 2005 luin verkosta kommentin: ”Meche-len on ensimmäinen islamistinen saareke Flanderissa.”1 Lähtökohtana oli suunnitelma uuden moskeijan rakenta-misesta kaupunkiin. Paikallinen äärioikeistolainen ryhmä Vlaamse Jongeren Mechelen (Flaamilaiset nuoret Meche-len) arvosteli Mechelenin tuolloista kaupunkisuunnitte-lusta vastaavaa apulaiskaupunginjohtajaa – vihreisiin lu-keutuvaa poliitikkoa Jowan Lamonia – ”sietämättömästä tyhmyydestä”.2 Flaamilainen oikeistoradikaali puolue Vlaams Belang valitteli samassa kuussa kaupungin väki-luvun kasvua, koska tämä johtui ”pääasiassa […] maa-hanmuuttajien suuremmista syntyvyysluvuista”. Ja jälleen nousi esiin sana saareke (enklaavi). Asuin siis kaupun-gissa, joka oli ”hyvää vauhtia muuttumassa maahanmuut-tajien saarekkeeksi”. 3

Niinpä siis olin keskellä pelättyä Eurabiaa, keskellä isla-milaistettua Eurooppaa. Jos joku ns. Eurabia-kirjallisuu-den kirjoittajista olisi kertonut jotakin minun naapuris-tostani, tuskin hän olisi maininnut asuntoani vasta päätä kadun toisella puolella sijaitsevaa ruskeaa pubia ”Kapelle-kea” – pikku kappelia. Tuskin mukaan olisi päässyt myös-kään viereinen rasvaisia pikaruokia myyvä pikkupuoti, niin täydellisen belgialainen ja flaamilainen kuin olla vain voi. Kuvaan ei varmaankaan olisi liioin sopinut kauem-pana kadun varrella sijaitseva kiinalaisravintola.

Tarina, jonka aion kertoa, ei ole tarina Eurabiasta. Mechelenissä asuessani en nimittäin havainnut siellä kos-kaan mitään islamistista ryhmää, vaikka niitä varmasti-kin oli. Kukaan ei ahdistellut minua eikä vaimoani siitä, että olimme kufreja (vääräuskoisia). Ympäristö oli viih-

12

tyisä ja varsin rauhallinen, vaikka toisinaan saattoi sat-tua pieniä kärhämiä paikallisen suurseuran KV Meche-lenin jalkapallo-otteluiden jälkeen, stadion kun sijaitsi vain parin kivenheiton päässä. Vähitellen jouduin tutus-tumaan juttuihin Eurabiasta, mutta niillä ei ollut todelli-suuspohjaa Mechelenissä, eivätkä ne kovin hyvin kuvas-taneet muidenkaan lähiöiden – vaikkapa Antwerpenin Borgerhoutin ja Brysselin Molenbeekin – todellisia ongel-mia. Paljon huolestuttavampaa oli, että melkein joka vii-des kaupunkilaisista äänesti Vlaams Belangia, puo luetta, joka työnsi vaalilehtisiään meidänkin postiluukustamme. Kerran töistä tullessani poimin sellaisen lattialta ja vil-kaisin, mitä se piti sisällään. Se ainakin tuli selväksi, että puolue ei ollut aivan samasta puusta veistetty kuin Nor-jan Edistyspuolue (Fremskrittspartiet), vaikka saattoikin olla sen paikallinen vastine – oikeistosuuntainen popu-listinen puolue.

Ryhdyin selvittämään asiaa. Mitä syvemmälle kaivau-duin, sitä enemmän yllätyin ja kauhistuin. Puolueella, joka sai lähes 20 prosenttia äänistä kotikaupungissani, oli selvästikin juurensa fasismissa. Kun hiukan etsi, löysi suo-ria liittymäkohtia juutalaisvihaan, Euroopan juutalaisten kansanmurhan kiistämiseen, avoimemmin fasistisiin liik-keisiin ja tunnettuihin uusnatseihin. Omassa kotikaupun-gissaniko? Eräänä päivänä töihin mennessäni ostin maan suurimpiin kuuluvan ranskankielisen aamulehden. Siinä kerrottiin, että Mechelen ”on flaamilaisen rasismin ydin-aluetta”. Verkosta löytyi helposti perusteita tälle väitteelle.

Kaivellessani asioita paljastui muutakin. Olin jo muu-tamia vuosia toiminut aktiivisesti norjalaisten bloggaa-

13

jien vähitellen tihenevässä joukossa ja törmännyt voi-makkaasti islamia arvosteleviin bloggaajiin, niin norjalai-siin kuin muunmaalaisiinkin. Hämmästyksekseni totesin, että eräillä näistä – monomaanisesti islamia ja muslimeita ongelmana pitävistä – bloggaajista oli melko läheiset suh-teet Vlaams Belangiin ja muissa Euroopan maissa toimi-viin samantapaisiin puolueisiin.4 Luin näiden bloggaajien minulle suosittelemaa kirjallisuutta ja löysin siitä salaliitto-teorioita, jotka muistuttivat jo historiaan jääneen antisemi-tismin vastaavia kehitelmiä. Yhtymäkohdat serbinationa-lismiin, Ranskan uusfasistiseen nouvelle droite5 -liikkee-seen ja uusfasistisiin ryhmiin olivat selvästi havaittavissa.

Tämän pimeyden verkon olin löytänyt, ja etenkin kolme seikkaa sai minut huolestumaan. Ensinnäkin mah-dollisuus, että tällainen ajattelu saattaisi johtaa väkival-taan. Salaliittoteorioiden syytökset ja ilmaistu viha suun-tautuivat sekä maahanmuuttajiin – etenkin muslimeihin – että viranomaisiin ja näistä etenkin vasemmistolaisiin, mikä oli huolestuttavaa. Toiseksi tätä väkivallan mahdol-lisuutta – terroritekojen uhkaa, niin tämäntyyppisen ää-rioikeistolaisuuden kuin muiden ja vanhempien saman-tapaisten liikkeidenkin aiheuttamaa vaaraa – väheksyt-tiin yleisesti. Seuratessani vanhan kotimaani tapahtumia verkkolehdistä ja televisiosta sain sen vaikutelman, ettei-vät norjalaiset poliitikot olleet ajan tasalla. Norjalaisia tie-dotusvälineitä asia ei tuntunut kiinnostavan. Kolmas huo-lenaiheeni oli tämän ajatusmaailman – tai ainakin sen joi-denkin osien – eteneminen kohti politiikan valtavirtaa, myös Norjassa niin Edistyspuolueeseen kuin muihinkin puolueisiin.

14

Belgian ulkoministeri Karel De Gucht julkaisi vuoden 2007 lopulla kirjan Pluche – over de banalisering van ex-treemrechts6. Pari vuotta myöhemmin löysin kirjan bel-gialaisesta antikvariaatista. Luin kirjan kannesta kan-teen jo ennen paluutani kotiin Norjaan. Sen sanoma osui naulan kantaan. Olen käynyt läpi kasoittain äärioikeisto-laisuutta ja oikeistoradikalismia koskevaa kirjallisuutta (myös äärioikeistolaisten ja oikeistoradikaalien itse kir-joittamaa), mutta De Guchtin kirja on yhä ainoa luke-mani teos, jonka varsinaisena aiheena ei oikeastaan ole tämä poliittinen suuntaus. Kirja on sen sijaan varsin sa-pekas hyökkäys tiedotusvälineitä ja hänen omia poliitti-sia taistelutovereitaan vastaan, siis demokraatteja, joilta puuttuu itseluottamus, ja yleistä mielipidettä, joka antaa hyväksyttävyyden rajojen hämärtyä ja kutsuu tällä ta-valla äärioikeiston istuutumaan mukavaan plyysinojatuo-liin. Tällä tavalla äärioikeisto sekä muutetaan arkielämään kuuluvaksi ilmiöksi että sitä vähätellään.

”Pelko flaamien loukkaamisesta muuttuu vaivihkaa älylliseksi antautumiseksi”, kirjoittaa De Gucht ja varoit-taa siitä, että liberaalit puolueet niin Flanderissa kuin Alankomaissakin eivät ole menettäneet vain paikkoja par-lamentissa, vaan myös oman linjansa. Tähän syytökseen yhdyn minäkin.

Norjan suurten lehtien VG:n, Dagbladetin ja Aften-postenin verkkosivujen kommenttipalstoille ja keskuste-lufoorumeille on tulvinut muslimeihin kohdistuvia viha-kirjoituksia. Hegnar Onlinen verkkofoorumi on vielä kamalampi, suorastaan niin maahanmuuttajiin kuin hal-litukseen ja yleensä vasemmistolaiseen politiikkaan koh-

15

distuvan vihan kiehuva kattila. Eräät purkaukset ovat ol-leet sellaisia, ettei yksikään toimittaja hyväksyisi niitä pai-nettuun lehteen. Niinpä muuan verkkofoorumin käyttäjä esitti heinäkuussa 2010 väitteen, että pääministeri Jens Stoltenberg on ”paljon pahempi maanpetturi kuin Quis-ling”. Tätä seuranneessa keskustelussa väitettä arvosteli vain kaksi kirjoittajaa. Toinen heistä halusi kuulla väit-teen perustelun. Toisen mielestä Stoltenberg ei voi olla maanpetturi, koska hän ”ei ole norjalainen, vaan juutalai-nen” eikä siis tunne ”minkäänlaista lojaaliutta norjalaisia kohtaan” ja arvioi vain ”hyvän sosialismin” toteutuvan, jos ”norjalaisten on luovuttava paratiisistaan, jotta muilla menisi paremmin”.

Vasta silloin joku nousi todella vastustamaan: ”Siinäpä tuli esiin juutalaisten vihaaja ja paljasti karvansa. Valitus on lähetetty sivuston ylläpitäjälle tavan mukaan.” Hegna-rin verkkosivuston ylläpitäjät eivät kuitenkaan ryhtyneet mihinkään toimiin, ja keskustelu jatkui entisellä urallaan. Muuan kommentti: ”Utøyaan pesiytyneet syöpäläiset on opetettu kunnioittamaan maanpetturuutta.”7

Asenteet ja teot ovat eri asioita, mutta on rajattoman naiivia uskoa, ettei tuollaisella sanankäytöllä ole min-käänlaista vaikutusta Tässä törmäämme paradoksiin. Heinäkuun 22. päivän 2011 terrori-iskujen jälkeen pää-ministeri Stoltenberg sanoi, että vastaukseksi niihin tar-vitaan ”enemmän demokratiaa, enemmän avoimuutta ja enemmän inhimillisyyttä. Mutta ei koskaan naiiviutta.” Sitten ääri oikeistolaiset, oikeistoradikaalit ja heidän suun-taansa vetoa tuntevat ihmiset ryhtyivät yhtäkkiä käyttä-

16

mään tämän sitaatin alkuosaa eräänlaisena vastalausee-naan, kun he joutuivat valokiilaan. Vaikka on paljastunut, että demokraateiksi itseään nimittävän puolueen (Demo-kratene) eräät (nyttemmin erotetut) poliitikot ovat elätel-leet mielessään kuvitelmia Norjan politiikan keskeisten henkilöiden tappamisesta, tämä näköjään onkin merki-tyksetöntä.

Stoltenbergin sitaatin jälkimmäistä ajatusta lainataan merkittävästi harvemmin. Pyrin tällä kirjalla heittämään haasteen sille naiiviudelle, jota olemme osoittaneet ar-vioidessamme äärioikeistolaisia.

17

Yksinäisen suden lauma

Missä vaiheessa disinformaatio […] on jatkunut niin pitkään ja niin tehokkaasti, ettei [Norjan] viranomai-sia enää voida pitää laillisina vallankäyttäjinä ja kan-salaisilla on oikeus tai jopa velvollisuus nousta aseelli-seen vastarintaan ja kapinaan, se on loppujen lopuksi jokaisen itse ratkaistava omantuntonsa mukaisesti. Ne, jotka päätyvät sanomaan ja tarkoittamaan totta sanoil-laan, että nyt on mitta täynnä, joutuvat tietysti ottamaan huomioon sen mahdollisuuden, että laittomat tuomio-istuimet tuomitsevat heidät laittomien lakien perusteel-la, juuri niin kuin Majavatnin tapauksen jälkeen teloi-tetut yli 20 norjalaista vastarintataistelijaa saivat tuo-mionsa laittomilta tuomioistuimilta laittomien lakien perusteella. Historia on kuitenkin antanut heille toisen-laisen tuomion.

Blogista Anti-Jihad Norge, 18.7.20111

Utøyan tapahtumiin liittyy hyvin ikävä haitta, se, ettei Gra Harem Brunstland ollut siellä Breivikin tullessa. Helkkari,

18

miten mielettömän ihanaa olisikaan ollut saada nitistetyk-si tuo lihava itsekäs työväenpuoluelainen rotta!

Anonyymin kirjoittajan kommentti keskustelupalstalla debatt.sol.no, 6.10.2011

Eletään heinäkuun 22. päivää 2011. Kello 15.25.22 Oslon keskustassa räjähtää pommi. Geofysiikan tutkimuslaitok-sen NORSAR:n mittausasemalla Hedmarkissa rekisteröi-dään maan tärähdykset 16 sekuntia myöhemmin.

Suunnilleen samalla hetkellä tviittaa tunnettu norja-lainen bloggaaja Gunnar Tjomlid: ”Holy crap. Räjähtikö Oslo juuri?”2 Tämä oli varmaankin sosiaalisessa mediassa ensimmäinen reagointi terrorihyökkäykseen. Iltapäivän ja illan mittaan reaktioita kertyi kosolti enemmän. Järkytty-neitä. Yllättyneitä. Surullisia. Muutamat niistä olivat myös varsin valaisevia.

Toinen tunnettu – ehkä kansainvälisesti tunnetuin – norjalainen bloggaaja istuu kotonaan kaupungin toisella laidalla huvilakadun varrella. Hän on Peder Nøstvold Jen-sen, joka ei käytä verkossa omaa nimeään. Siellä hän käyt-tää nimeä Fjordman (”Vuonomies”) ja kuuluu keskeisiin hahmoihin moneen maahan haarautuneessa kansainväli-sessä blogiyhteisössä. Nämä bloggaajat ovat kutakuinkin monomaanisesti kiinnostuneita islamista, jota he pitävät uhkana. Jensen kuulee voimakkaan räjähdyksen mutta luulee sitä ukkosen jyrähdykseksi. Ajatus terroriteosta ei pälkähdä hänen päähänsä. Uutinen leviää kuitenkin no-peasti. Fjordman istuutuu tietokoneensa ääreen ja välittää livenä tietoa Oslon ja Utøyan tapahtumista tuon verkko-

19

yhteisön ehkä merkittävimpään blogiin, amerikkalaiselle Gates of Vienna -sivustolle.3

Ensimmäisessä Oslon pommia koskevassa blogiteks-tissään – hieman ennen kuutta illalla – kirjoittaa Gates of Viennan Baron Bodissey (amerikkalaisen Edward S. Mayn nimimerkki): ”Jos tämä on terrorihyökkäys, mikä on hyvin todennäköistä, tämä on myös tapahtuma, jol-laista ei ole koskaan sattunut Norjan eikä Pohjoismaiden historiassa sota-aikaa lukuun ottamatta. Edes Tukholman viimevuotinen islamilainen itsemurhapommittaja ei ai-heuttanut näin suuria aineellisia vahinkoja, ja hän tappoi vain itsensä.”4

Kävi ilmi, että he olivat oikeassa. Eivät kuitenkaan aivan sillä tavalla kuin olivat kuvitelleet. Hiukan kuuden jälkeen verkkosivulle naputellaan ensimmäinen kom-mentti: ”Niiden pitäisi kiittää itseään kaikesta kulttuurin rikastuttamisesta.” Muutaman minuutin kuluttua kirjoit-taa bloggari Trencherbone tällaisen kommentin: ”Myr-kylliset loisivat syöpäläiset ovat saastuttaneet Euroopan.” Hän liittää mukaan linkin islamilaisten terroriteoista koottuun luetteloon. Trencherbonella on itselläänkin is-laminvastaisiin vihanilmauksiin keskittyvä oma blogi, täynnä Muhammedia esittäviä pilakuvia, aivan toisen-tyyppisiä kuin tanskalaisen Jyllands-Postenin syyskuussa 2005 julkaisemat melko viattomat kuvat. Trencherbone vaatii islamin hävittämistä,5 toki väkivallattomin kei-noin. Tämä väkivallattomuus tarkoittaa muslimien maa-hanmuuton täydellistä pysäyttämistä sekä sitä, ettei isla-mia enää tunnustettaisi uskonnoksi, että muslimit mää-riteltäisiin ”vihamielisiksi muukalaisiksi” ja että niiden,

20

jotka eivät ole muslimeja, olisi boikotoitava muslimien liikeyrityksiä.

Ennen pitkää blogiin ilmaantuu katkelma Norjan te-levision ohjelmasta. Siinä reportteri haastattelee silmin-näkijöitä Oslossa. Haastateltavat eivät ole vaaleita eivätkä sinisilmäisiä. Varsin pian joku kommentoi seinällä: ”En tiennytkään, että norjalaiset näyttävät arabeilta.” Fjord-man vastaa: ”Kyllä vain, Oslossa. Ne ovat arabeja, kur-deja, pakistanilaisia, somaleita, mitä tahansa. Kaikenlaiset kelpaavat, kunhan ne vain raiskaavat alkuperäisiä asuk-kaita ja tuhoavat maata, niin kuin ne tekevät.”

Gates of Viennan varsinaiselle blogisivulle ilmaantuu lainaus Fjordmanilta:6

Muistakaa, että Jens Stoltenbergin vasemmistolainen hal-litus, joka juuri oli pommi-iskun kohteena, on kaikista länsimaiden hallituksista syvimmin dhimmiytynyt [ja] periksi antavaisin, niin pitkälle kuin se ihmisille mah-dollista on. Aivan äskettäin ne jopa halusivat avoimesti antaa taloudellista tukea Hamasille. Suurinta valmiutta itsemurhaan osoittanut ja pelokkain hallitus ikinä sellai-sessa maassa, jolla ei ole siirtomaahistoriaa, joutui juu-ri hyökkäyksen kohteeksi. Miten tätä voidaan pitää vas-tauksena länsimaiden ”aggressioon”?

Kommentti on mielenkiintoinen. Sana dhimmi on peräi-sin islamin uskonopista, jossa se – etenkin historiallisissa yhteyksissä – tarkoittaa islamia tunnustamatonta, mutta muslimien hallitsemalla alueella asuvaa henkilöä, jota siellä yleensä pidettiin toisen luokan kansalaisena. Ns.

21

vastajihadismin piiriin lukeutuvat bloggaajat – ryhmä on itse antanut itselleen tuon nimen, joka viittaa heidän oh-jelmassaan olevaan toimintaan islamin pyhää sotaa vas-taan – käyttävät sanaa dhimmi koodisanana, joka vastaa uusnatsien käyttämää ilmausta ”sionistinen miehityshalli-tus” eli ZOG.7 Fjordman sanoo tässä oikeastaan, että pää-ministeri Stoltenberg on tavallaan islamin alamainen, va-salli.

Toinen kommentoija haluaa muslimien joukkokarko-tusta, ”kulttuurista puhdistusta”. Kolmas vaatii, että mullah Krekarin8 luo Oslon Grønlandin kaupunginosaan on teh-tävä vierailu Leopard-panssarivaunulla, ja neljäs – nainen – kertoo melkeinpä itkevänsä ilosta, kun norjalaiset nyt ”heräävät” eivätkä enää salli muslimien hävittävän maa-taan. Sitten alkaa tulla uutisia Utøyan tapahtumista, sekin tieto, että tekijä näyttää pohjoismaalaiselta. Monet arve-levat, että mies on islamiin kääntynyt norjalainen. Epäi-lijöitä on vain muutamia. Muuan nähtävästi norjaa ym-märtävä henkilö lähettää linkin eräästä Utøyassa pidetystä kokouksesta laadittuun raporttiin. Kokouksen aiheena oli ollut taistelu muukalaisvihaa ja islamin pelkoa vastaan, ja nyt linkin lähettäjä kysyy: ”Voiko tämä kokemus muut-taa joidenkin onnekseen hengissä selviytyneiden nuorten maailmankuvaa?” Toinen toteaa, että nuoriso leiriin tehty hyökkäys on ”kuvottava osoitus islamilaisen kultin todel-lisesta pahuudesta ja saatanallisuudesta”.

Gates of Vienna ei ole ainoa paikka, johon ilmaantuu tällaisia kommentteja. Samaan internetpiiriin kuuluvan amerikkalaisen Pamela Gellerin blogissa kommentit ovat samantyylisiä.9 Joku pakisee ”kusilimeista”, toinen sanoo

22

Norjan viranomaisia ”antisemiiteiksi” ja kertoo heidän ”antavan periksi islamille” ja olevan ”quislingeja”. Kirjoit-taja uskoo, että pääministeri Stoltenbergillä on ”natsi-ihanteita”, ja haukkuu häntä siitä, että hän on uutisten mukaan turvassa. Joku kirjoittaa ”murhanhimoisesta ’pohjoismaisesta’ rättipääkäännynnäisestä”. Toinen kom-mentoi ivallisesti, että varmastikin tekijä on valkoinen ja keskiluokkainen.

Muuan norjalainen bloggaaja kirjoittaa:

Olen monien muiden norjalaisten tavoin odottanut tätä kauan. Koskaan ei ole ollut kyse siitä, hyökätäänkö mei-tä vastaan, vaan siitä, MILLOIN se tapahtuu. Ja tänään se tapahtui, perjantaina iltapäivällä, kumma kyllä juuri muslimien iltapäivärukousten aikaan. Sehän on vain yh-teensattuma. Olen aivan varma siitä.10

Kirjoittaja (nainen) jatkaa sanomalla, että ”meidän niin sanottu ’eliittimme’” havaitsee pian, että ongelmana ei ole islam:

Kerronpa teille tämän: Norjan hallitus on likaisten quis-lingien joukkio.

Bloggaajan omat sivut katosivat verkosta muutamaa päi-vää myöhemmin, mutta ne voi edelleenkin löytää Googlen palvelinten laajan järjestelmän jostakin pimeästä loukosta. Siellä voi lehteillä taaksepäin sivuja, jotka ”monikulttuuri-suuteen, Norjan ja länsimaiden dekonstruktioon ja eten-kin sivilisaatiotamme ja vapauttamme vastaan käynnissä

23

olevaan taisteluun perin pohjin kyllästynyt norjalaistyttö” on täyttänyt yksisilmäisellä islamin arvostelulla. Saamme lukea, että sosiaaliantropologi ja yhteiskunnallinen kes-kustelija Thomas Hylland Eriksen on vaara valtakunnan turvallisuudelle, ja näemme, miten muuatta Aftenposte-niin kirjoittavaa kommentaattoria höykytetään:

Jos olet sitä mieltä, että muslimien, jotka pitävät itseään herrakansana, olisi parasta muuttaa islamilaiseen maa-han, jossa tuollaiset asenteet hyväksytään täysin vallan-pitäjienkin keskuudessa, olet Inger Anne Olsenin ja hä-nen kaltaistensa silmissä alempiarvoinen.

Tämä kertoo vasemmistolaisten uskomattoman yli-mielisestä suhtautumisesta tavallisiin ihmisiin, heidän uskostaan omaan suureen ylemmyyteensä ja suuresta ärtymyksestään, kun ihmiset ovat alkaneet väittää vas-taan. Hän kuuluu eliittiin, joka kannustaa seisaaltaan monikulttuurisuutta, mutta ei ole itse valmis olemaan siinä mukana. Hän kuuluu niihin, jotka sanovat: ”Islam on osa Norjaa, islam on tullut jäädäkseen”. Toistettakoon tämä vielä kerran: norjalaisilta ja muilta eurooppalaisilta ei ole koskaan kysytty, haluavatko he islamia ja muslime-ja Eurooppaan. Eliitti ei välittänyt koskaan kysyä meidän mielipidettämme. Ja nyt he esiintyvät aivan kuin asialle ei enää voitaisi tehdä mitään.. Kyllä voidaan yhä, mutta sil-loin on käytettävä todella kovia otteita.11

Palataanpa heinäkuun 22. päivään ja Edistyspuoluee-seen lukeutuvan poliitikon Per Willy Amundsenin face-book-seinälle. Amundsen kirjoittaa, että Norjalle päivä

SISÄLTÄÄ TEKIJÄN JÄLKISANAT SUOMALAISILLE LUKIJOILLE

Oslon keskustaan ja Utøyan saareen kohdistuneiden heinäkuun 22. päivän terrori-iskujen jälkeen Strømmen on syventynyt lähteisiin – sekä suoranaisesti Oslon iskuihin johtaneisiin viime vuosien verkkokeskusteluihin että verkkopuheenvuoroihin, jotka on myöhemmin yritetty poistaa. Useiden konkreettisten esimerkkien avulla Strømmen luo selkeän kuvan eurooppalaisen islaminvastaisuuden moniulotteisesta kentästä – Oriana Fallacin kaltaisista kirjailijoista äärioikeistolaisiin puolueisiin, mm. Belgian Vlaams Belangiin, ja islamia arvostelevien bloggaajien suuriin joukkoihin, joiden kärkinimiin kuuluu norjalainen nimimerkki Fjordman.

Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi Euroopassa selittää, mistä viha nousee ja mitä yhteiskunta voi tehdä suojautuakseen siltä – ennen kuin on liian myöhäistä. Kirjan suomalaista laitosta tekijä on täydentänyt suomalaisille lukijoille osoitetuilla jälkisanoilla.

32.01ISBN 978-951-31-7052-3www.tammi.fi

Øyvind Strømmen (s. 1980) on norjalainen journalisti, bloggaaja ja kolumnisti. Syksyllä 2011 hänet valittiin Norjassa ”vuoden freelanceriksi” ansioistaan Internetin islamvihayhteisöjen seurannassa.

Päällys: Mika KettunenPäällyksen valokuva: Olav Ljone Skogaas / Demotix / Corbis / Suomen Kuvapalvelu

Kuva: Thor Brødreskrift

9789513170523_Dustjacket_180113.indd 1 18.1.2013 12.19