Suurella Sydämellä 2/2013

Laulaja-muusikko Olli Helenius

Ihmisten rinnallakulkeminen elämäntapaPrismat RuokaNyssenlahjoittajiksi

Auttamiskeskussrk-talonkatutasoon

Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatiimiesittäytyy

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön ajankohtaislehti Tampereella 2/2013

2 Suurella Sydämellä 2 / 2013 3Suurella Sydämellä 2 / 2013

Julkaisija Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä Diakoniakeskus, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 TAMPERE

Päätoimittaja Matti Helin p. 050 309 3888

Toimitussihteeri Petri Vilkkop. 040 5481 006 [email protected]

Ulkoasu ja taitto Tuija Lautiainen / Idea-Tampere Petri Vilkko Oy

Tuottaja Idea-Tampere Petri Vilkko Oy (03) 222 3322 www.ideatampere.com

Painopaikka Hämeen Kirjapaino Oy, Tampere 2013

Jakelu Postitse yhteistyökumppaneille, vapaaehtoisille ja luottamushenkilöille

Lehden tilaukset Päivi Siltanenp. 040 804 8130 [email protected] Lehti on ilmainen.

Lehti ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa

ISSN 1795-7524

Kannen kuvassa Kannen kuvassa laulaja-muusikko Olli Helenius. Valokuva: Ville Akseli Juurikkala

Haluatko tämän lehden?

Ihmisarvo kuuluu tasapuolisesti kaikilleSosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen yhteydessä puhutaan 20 / 80 -säännöstä. Sen mukaan noin 20 prosenttia suomalaisista käyttää noin 80 prosenttia näiden palvelujen kustannuksista.

Sääntö haastaa julkiset hyvinvointipalvelut toimimaan aiempaa kokonaisval-taisemmin ja yhteisöllisemmin tilanteessa, jossa käytettävissä olevat resurssit kaventuvat. Palveluntuottajat joutuvat miettimään toimintatapansa ja työkäy-täntönsä uudelleen. Asiakasta ei voi kohdata vain yhdestä ongelmasta käsin, vaan huomioon on otettava hänen koko elämäntilanteensa.

Historian saatossa hyvinvointivastuu lankesi aluksi perheille ja lähiyhteisöille, sen jälkeen uskonnollisille yhteisöille ja kansalaisjärjestöille ja sitten kunnil-le ja valtiolle. Tällä hetkellä vastuu hyvinvoinnin toteuttamisesta on osin pa-lautumassa perheille ja lähiyhteisöille, mutta näistä eivät kaikki kykene kan-tamaan vastuutaan.

Kirkon toiminnan on katsottu olevan rajapinnalla julkisen sektorin ja kol-mannen sektorin välillä. Siinä väestökirjanpito, hautausmaiden hoito ja vihki-misoikeus sekä verojen kanto ovat viranomaistehtäviä, mutta toiminnallinen puoli, kuten diakonia, kolmannen sektorin tapaista toimintaa.

Siksi diakoniatyö ei korvaa yhteiskunnan tekemää työtä, vaan se etsii väliin-putoajia ja niitä kohtia, joihin yhteiskunnan apu ei yllä. Diakoniatyössä on tärkeää tehdä yhteistyötä laajasti eri toimijoiden kanssa, sillä se mahdollistaa resurssien tehokkaan käytön sekä asiakkaiden ohjaamisen heille parhaiten sopivien ja heille kuuluvien palvelujen piiriin.

Diakoniatyö on ollut Suomessa myötätuulessa viimeisen 20 vuoden ajan. Yhä useammat haluavat kuulua kirkkoon siksi, että kirkko tekee hyviä asioita. Mo-net julkisuuden henkilöt ja mielipidevaikuttajat ovat ilmoittaneet kirkkoon kuulumisensa merkittävimmäksi syyksi kirkon auttamistoiminnan. Ilmeistä on, että pyyteetön auttaminen puhuttelee jatkossakin ihmisiä, kun julkisten hyvinvointipalvelujen rahoituspohja heikkenee.

Diakoniatyön olemuksena on olla yhteiskunnan huolenpitomoraalin kannat-telija, jonka tehtävänä on yhä uudelleen muistuttaa, että ihmisarvo kuuluu ta-sapuolisesti kaikille. Diakoniatyössä muistutetaan lähimmäisen rakkaudesta ja yhteisestä vastuusta huono-osaisuuden lievittämisessä.

Juuri nyt diakoniatyö näyttää mallia 20 / 80 -säännön kanssa painivalle julki-selle sektorille. Diakoniatyön vahvuus on aina ollut ihmisten kokonaisvaltai-sessa kohtaamisessa ja seurakuntayhteydestä nousevasta ja yhä uusia muoto-ja saavasta yhteisöllisyydestä. Diakoniatyö voi ryhmätoimintansa avulla tar-jota asiakkailleen mahdollisuuden kokea yhteisöllisyyttä ja jakaa kokemuksia vertaisten kanssa. Tämä vuorostaan luo pohjaa keskinäiselle luottamuksel-le ja avunannolle.

Vaikka yhteisöllisyys on aina kuulunut diakoniatyön ytimeen, kehitettävää silläkin saralla löytyy. Siksi olemme suunnanneet Suurella Sydämellä -toimin-taa osallisuutta edistävään suuntaan. Seurakuntien talossa katutasoon avatun Suurella Sydämellä Klubin ja sen eri toimintojen avulla on helppo tulla mu-kaan vapaaehtoisen auttamisen rinkeihin. Vastuu ihmisarvon toteutumisesta kuuluu tasapuolisesti meille kaikille.

Olli Helenius - sanoja ja säveliä suoraan sydämestä .................................... 4

Auttamisen keskus aloitti seurakuntien talon katutasossa ............... 8

Suurella Sydämellä Klubilla toimintaa lähes joka ilta ............................. 9

RuokaNysse sai uuden hyväntuulisen ilmeen................................ 10

Hyvien tekojen kauppa avautui uudistuneena ............................................. 11

Tampereen Prismat RuokaNyssen lahjoittajiksi ................................................ 12

Diakoniatyö houkutteli Antti Eskolan takaisin kirkon jäseneksi.......................... 14

Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatiimi esittelyssä........................... 16

Asunnottomien päivä Mustassa Lampaassa ................................................. 19

Messissä tukea vankilaan joutuneiden lapsille................................... 20

Haastateltavana emeritusprofessori Jorma Sipilä ............................................... 22

Avoimessa kirkossa kohdataan mutta ei tyrkytetä ...................................... 26

Diakonian yhteystietoja............................ 29

Kolumni: tuomiorovasti Olli Hallikainen ................. 32

Suurella sydämellä -lehti on kirkon diakonia- ja yhteiskunnallisen työn ajankohtaislehti Tampereella. Lehden julkaisija on Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän Diakoniakeskus. Lehti on tilaajille ilmainen. Jos haluat lehden postitse kotiisi, ilmoita osoitteesi Päivi Siltaselle Diakoniakeskukseen. S-posti: [email protected]. Lehti ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa.

PÄÄKIRJOITUSSuurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen siinä Luojan sydän lyö.

Virsi 525

SISÄlTö

t

t

Matti HelinKirjoittaja on Tampereen diakoniajohtaja

5Suurella Sydämellä 2 / 20134 Suurella Sydämellä 1 / 2013

Olli Helenius on pirkanmaalaistaustainen laulaja-lauluntekijä ja muusikko, joka ennen lupaavasti alkanutta soolouraansa tunnetaan monipuolisena musiikkiammattilaisena ja neljätoista vuotta kestäneestä pestistään Juha Tapion yhtyeen rumpalina.

Muusikko Olli Helenius

Sanoja ja säveliä suoraan sydämestä

t

Laulaja-muusikko Olli Helenius toivoo, että hänen hengellinen vakaumuksensa näkyisi kaikissa hänen tekemisissään.


Teksti: Petri Vilkko Kuvat: Ville Akseli Juurikkala

Olli Heleniuksen tapaan gospel-muusikko-taustan omaava Juha Tapio ponnahti maan-laajuiseen suosioon vuonna 2003 Mitä sil-mät ei nää -albumillaan sekä kahta vuotta myöhemmin edellisen albumin tavoin kul-talevyn rajan saavuttaneella Ohikiitävää-al-bumillaan.

Tuota pitkäksi venähtänyttä rupeamaa Ju-ha Tapion yhtyeen matkassa Olli Helenius sa-noo muistelevansa lämmöllä.

- Se oli hienoa aikaa. Keikkoja oli silloin vuodessa 80-120. Siihen vajaaseen neljään-toista vuoteen mahtuu monenmoista.

- Ajanjakson kohokohdista tulee ensimmäi-senä mieleen juuri tuo Juhan kolmannen le-vyn ensimmäinen sinkku Mitä silmät ei nää. Oli jännää, kun omaa soittoa kuuli tuon tuos-takin radiosta, Helenius muistelee.

Toiseksi kohokohdaksi Olli Helenius mai-nitsee Juha Tapion ensimmäisen levyn val-mistumisen. Heleniuksella oli tilaisuus toimia siinä taiteellisena tuottajana.

Lauluja elävästä elämästä

Yhteistyön päättyminen ahkerasti keik-kailevan Juha Tapion kanssa vuonna 2012 merkitsi varsin mittavaa muutosta nykyi-sin Vantaalle perheineen asettautuneen Olli Heleniuksen päiväohjelmaan.

- Päätoimeni on nyt tehdä itsenäisesti mu-siikkia siirryttyäni täysipäiväiseksi laulunte-kijäksi, kahden teini-ikäisen tyttären onnelli-nen isä sanoo.

Gospel-musiikin sekä muun herkemmän musiikin tuottamisen ja esittämisen ohella Ol-li Heleniuksella on varsin pitkä historia myös rock-musiikin puolella.

- Mutta koska tein sitä hommaa paljolti ul-komailla, on ihmisille Suomessa se puoli teke-misistäni jäänyt hieman varjoon.

Rock-taustaansa Helenius ei mitenkään ha-lua peitellä, vaan hän luonnehtii itseään muu-sikoksi, jolla on kristillinen vakaumus. Sen johdosta hän sanoo erityisen tarkkaan mietti-vänsä etukäteen kulloisessakin tilanteessa esi-tettävät kappaleet.

- Mitä tulee omaan tuotantooni, niin olen koettanut pysyä uskollisena teksteille, jotka syntyvät luonnostaan inspiraatioiden pohjal-ta. Siksi minulla syntyy edelleen todella laa-jalta alueelta tekstejä.

Helenius korostaa sitä, että kaikkien teks-tien tulee silti olla hänen itsensä näköisiä.

- Laulun aiheet poimin elämästä kaikkinen-sa. Koetan vain pitää anturat pystyssä sekä havainnoida ja aistia elämää. Sekä omaani et-tä muiden.

Soolouralle lentävä lähtö

Tehdessään uusia kappaleita Helenius ker-too pääsääntöisesti ryhtyvänsä ensiksi työs-tämään melodiaa.

- Yleensä melodian hahmotuttua alkaa myös idea tekstistä muotoutua, Helenius sa-noo.

- Joskus molemmat tulevat samaan aikaan ja yhdellä kertaa. Joskus melodia syntyy helposti, mutta teksti taas ei. Joskus

taas sisältäni nousee vahvasti teksti ja saatan kirjoittaa laulun tekstin yhdellä kertaa.

Heleniuksen juurevat kappaleet ja yleisöön mene-vä raikas esiintymistyyli tulivat huomatuiksi myös musiikkialan ammattilaisfoorumeilla, mistä konk-reettisena tuloksena oli levytyssopimus arvoste-tussa levy-yhtiössä Sony Musicissa.

Sanat ja melodia osuivat lähestulkoon napa-kymppiin Heleniuksen ensimmäisessä levy-yhti-ön suojissa julkaistussa singlessä "Nyt ja aina", jo-

ka sittemmin alkoi soida tiiviisti eri radiokanavilla. Mieliin tarttuva single poiki myös lukuisia tv-esiin-

tymisiä. Menestyssinglen kanssa samanniminen albumi näki

päivänvalon talvella 2013. Tällä hetkellä mies on työstämässä Sonyn kanssa toista pit-

käsoittoaan, jonka on määrä ilmestyä ensi kevään aikana. Ky-seessä on jo peräti kuudes soololevy hänen muusikon urallaan.

- Toivon, että saisin siitä tehtyä parhaan mahdollisen ja et-tä se löytäisi kuulijat, karskin ulkokuoren omaava mutta sisältä herkkäluonteinen taiteilija sanoo.

Usko tärkein asia elämässä

Uskoon ja uskontoon liittyvät asiat ovat jo vuosikymmenien ajan Olli Heleniukselle erittäin merkityksellisiä.

- Sanoisin että olen nuoruudestani lähtien kasvanut uskoon kiinni. Usko on kaikista tärkein asia elämässäni ja sen ylläpi-toon käytän paljon aikaa. Se on elämäni ankkuri, turva ja pe-rusta.

Helenius toivoo, että hänen vakaumuksensa näkyisi kaikis-sa hänen tekemisissään. Hän sanoo vakaasti luottavansa siihen, että musiikin välityksellä on mahdollista parantaa maailmaa ja tuoda lohtua vaikeuksien keskellä elävien ihmisten keskelle

- Se on osa syy siihen, miksi yleensä teen sitä mitä teen, pit-kän linjan ammattimuusikko pohtii.

Olli Helenius on opittu tuntemaan myös siitä, että hän on jo vuosien ajan käynyt viemässä iloa kehitysvammaisten luo mu-sisoimalla yhdessä heidän kanssaan. Tuon tuostakin hän vierai-lee laulamassa myös vähäosaisille.

Tuollaisia yhteisöllisiä hetkiä Helenius pitää myös itselleen tärkeinä.

- Saan niistä niin paljon myös itselleni, että en osaa edes sen kummemmin eritellä että mitä se on. Ainakin saan valtavasti iloa, kun saan olla tekemässä jonkun toisen elämästä ja päiväs-tä parempaa.

Tampereella paikka sydämessä

Helenius sanoo, että hänelle ihmisten rinnalla kulkeminen on enemmänkin elämäntapa, kuin jotain mitä lähtee silloin tällöin suorittamaan.

- Pidän kaikkea avustus- ja diakoniatyötä erittäin tärkeänä. Muistan kyllä jo nuoruudestani, että Tampereella jo silloin teh-tiin avustustyötä paljon ev.lut seurakunnan toimesta. Tärkeää ja arvostettavaa.

Helenius toteaa, että Tampere on muutenkin hänelle erittäin tuttu ja rakas kaupunki.

- Olen Nokialta kotoisin ja Tampereen kulmilla olen elämäs-täni pyörinyt 18 vuotta. Ilveksen junioreissa pelasin jääkiekko-akin aikanaan, hänen edelleen fanittamansa seuran hyvin alka-neesta liigakaudesta iloitseva entinen pelimies toteaa.

- Tampereella koetan pysähtyä keikkareissuillani niin useasti kuin mahdollista morjestamassa ystäviäni tai ainakin syömäs-sä kebabia.

- Tamperelaiset ovat hyvin tavallista ja vaatimatonta poruk-kaa. Rakkaita ihmisiä mulle. Ihan mahtavaa päästä taas kerran Tampereen sydämeen laulamaan.

Olli Helenius duo Suurella Sydämellä

Klubilla 17.10. klo 18.00. Näsilinnankatu 26

(katutaso)

Luonnossa usein liikkuva Olli Helenius uskoo, että musiikin välityksellä on mahdollista parantaa maailmaa ja tuoda lohtua vaikeuksien keskellä elävien ihmisten keskelle.

9Suurella Sydämellä 2 / 2013

Seurakuntien talon katutasoon auttamisen keskusSeurakuntien talon katutasoon osoitteeseen Näsilinnankatu 26 on avattu uusi toimintakokonaisuus, jota kautta voi helposti hakeutua kirkon auttamispalvelujen piiriin ja myös itse ilmoittautua mukaan vapaaehtoiseksi auttajaksi.

Pyydä APuA & ANNA APuA

Suurella Sydämellä Klubi on avattu Näsilinnankatu 26 (katutaso)

OHJELMA

Anna Apua!Seurakuntien talon katutasoon on avattu Suurella Sydämellä Klubi. Klubilla voi tutustua erilaisiin vapaaehtoisen auttamisen mahdollisuuksiin Tampereella. Aamupäivisin tilassa työskentelee Suurella Sydämellä tiimi. Iltapäivisin tila on avoin olohuone kaupunkilaisille. Klubilla on ilmainen langaton netti, kahvia, päivälehtiä ja kännykkälataamo. Tervetuloa poikkeamaan!

Iltaisin klo 18 Klubilla on kaikille avointa teemaohjelmaa. Teemailtojen ohjelma on alla tarkemmin.

Katutasoon on avattu Hyvien Tekojen kauppa. Kaupassa on monipuolinen valikoima käsityötuotteita, paitoja ja puutöitä lähetyksen, kansainvälisen diakonian ja paikallisen diakonian hyväksi. Kauppa on avoinna arkisin klo 9 - 17. Tule tekemään löytöjä!

Pyydä Apua!Seurakuntien talon katutasoon on avattu asiakaspalvelupiste, johon voi tulla päiväsaikaan ja josta apua tarvitseva ohjataan eteenpäin oikeaan palvelun piiriin.

Seurakuntien avunvälitys on avattu numeroon 03-2190 711. Kyse on arkipäivisin klo 9 - 13 toimivasta puhelinpalvelusta, jota kautta voi hakeutua kirkon auttamispalveluihin.

Pyydä Apua -palvelu toimii ympäri vuorokauden osoitteessa www.suu-rellasydamella.fi

MaanantaiVapaaehtoisen auttamisen ringit kokoontuvat klo 18. Tervetuloa jo pidempään Suurella Sydämellä -toiminnassa mukana ollut tai uusi auttamisesta kiinnos-tunut! Paikalla ovat diakoniasihteeri Katariina Mylläri ja Suurella Sydämellä tuottaja Ilkka Kalmanlehto.14.10. RuokaNysse auttaa - auta Sinä RuokaNysseä21.10. Vapaaehtoisena asunnottomien Mustassa Lampaassa ja Huoltsussa28.10. Raha-asianeuvonta pro bono 4.11. Remonttihommia vapaaehtoistyönä11.11. Perheystävät tukevat lapsiperheitä18.11. Vähävaraisten muuttoapu, tule mukaan!25.11. Tehdään hyvä joulu kaikille! Jouluherkkukori-, Aattoateria- ja Joulupuu-kampanjat kaipaavat auttavia käsiä

TiistaiKansainvälinen kulttuurikahvila alkaen klo 18. Tarjolla on hauskaa suomen kielen opetusta, uusia ihmisiä ja erilaisia kulttuureja, kahvia ja pelejä sekä mahdollisuuksia tulla mukaan toimimaan vapaaehtoisena tukihenkilönä Tam-pereelle muuttaneille pakolaisille. Lapsille leikkipaikka. Paikallaovat yhteis-kunnallisen työn pastori Ville Aalo, yhteiskunnallisen työn diakoni Heidi Repo ja Suurella Sydämellä -toiminnan projektityöntekijä Neli Karlsson.

KeskiviikkoAvointa keskustelua ja ajatustenvaihtoa eri katsomusten näkökulmista ve-tävät yhteiskunnallisen työn pastori Ilmari Karjalainen ja yhteiskunnallisen työn diakoni Sari Peltonen klo 18.16.10. Seksuaalisuus, mukana perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama23.10. Kärsimys30.10. Riisiä vai perunaa6.11. Vastuullisuus, mukana yhteiskunnallisen työn johtaja Ilkka Hjerppe13.11. Pyhyys20.11. Kuolema - mitä kuoleman jälkeen27.11. Hiljaisuus, mukana yhteiskunnallisen työn johtaja Ilkka Hjerppe

Torstai Torstaivieraat klubilla klo 18.

17.10. Olli Helenius duokeikalla. Alkusanat Matti Helin24.10. Video- ja valokuvataiteilija, mediakasvattaja Maikki Kantola Marko Ajangin vieraana.31.10. Yhden Joukon yhtye / Jouko Mäki-Lohiluoma. Alkusanat Matti Helin7.11. Sons Of Abraham MCC:n presidentti Ari Santaharju Matti Helinin vieraana. Motoristit koulukiusaamista vastaan.14.11. Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas ja tuomiorovasti Olli Hallikainen Timo Takalan vieraana. Kulttuuri hyvinvoinnin tukena21.11. klo 20 räppäri Ruudolf show: Doupeimmat Jumala seivaa. Alkusanat Matti Helin28.11. näyttelijä Jorma Markkula Marko Ajangin vieraana

PerjantaiMitä hyvää Sinä voisit tehdä? Tule tutustumaan Suurella Sydämellä va-paaehtoisen auttamisen mahdollisuuksiin. Paikalla cappuccinon äärellä rennoissa tunnelmissa on vapaaehtoisia auttajia,vapaaehtoistyön ohjaa-jia, musaa ja pelejä! Iltojen juontajana Ilkka Kalmanlehto.18.10. klo 18 vieraana Timo Pöyhönen. Yhteisöllinen auttaminen Uuden Verson toimintamuotona "Tallit"1.11. klo 18. vieraana Rasmus Mäntymaa. Uudenlaiset kohtaamisen tavat. Auttamisen uudet haasteet.15.11. klo 18 Kansalaisviestin -verkkojulkaisu auttamisen välineenä ja hyvinvoinnin tukena. Keskustelua sisällöntuottamisesta. Vieraana Marko Olander. Tutustu www.kansalaisviestin.fi

SunnuntaiSunnuntaisin klo 10 Suurella Sydämellä Klubilla järjestetään Puolentunnin messu. Nimensä mukaisesti kyseessä on ehtoollisjumalanpalvelus, jon-ka kesto on 30 minuuttia. Kun messu mahdutetaan puoleen tuntiin, löytyy messun kirkas ydin ilman kuorrutusta ja rönsyjä. Pikamessuja vetävät ma-ratonpastorit Jussi Laine ja Jari Pulkkinen.

Taito

Kaw

ata

8 Suurella Sydämellä 1 / 2013

Yhteisen seurakuntatyön johtajan Timo Takalan (vas.) vieraana klubilla oli Aamuleh-den päätoimittaja Jorma Pokkinen.

Asiakaspalvelijat Anneli Leväsluoto (vas.) ja Pirjo Kuoppala.

Klubin varustukseen kuuluu myös jättikokoinen videotaulu.


Viisivuotias elintarvikeavun auttaja-auto RuokaNysse on saanut uuden värikkään ulkoasun. Uudella kuosilla varustettu auttaja-auto onkin jo herättänyt myönteistä huomiota katukuvassa Tampereella.

RuokaNysse täyttää tänä vuonna viisi vuotta. Juhlan kunniaksi Tampereen seurakunnat ja Moro julistivat keväällä suunnittelukilpailun RuokaNyssen uudeksi ulkoasuksi.

RuokaNyssen ilmeen on suunnitellut Tiina Efrati, joka on tyytyväinen lopputulokseen.

- Teipattu valmis bussi on mielestäni hyväntuulinen, lämminhenkinen ja huokuu yhteisöllisyyttä, kuten halusinkin.

- Halusin bussista helposti lähestyttävän. Halusin alentaa mahdollista ”häpeäkynnystä” bussin yhteisöllisellä ulkoasulla. Apuahan on tarjolla, ja sitä saa vastaanottaa!

Efrati lähti ideoimaan ilmettä ajattelemalla auttamista ja sen synnyttämiä mielikuvia.

- Avuntarve voi koskettaa kaikenlaisia ja -ikäisiä ihmisiä. Avunanto on yhteinen asia, se on puhaltamista yhteiseen hiileen. Siinä antaa sekä saa. Sitä voi auttaa yhdessä asiassa, ja itse tarvita apua toisessa, ja se ok.

- Inspiroiduin myös tietenkin Tampereesta, ja sille ominaisista aiheista ja näkymistä. Halusin bussin ulkoasusta ”tamperelaisen” oloisen!

Kuosia kehuttiin Peräkonttikirppiksellä

Auringonpaiste sai aamuisen sumun jälkeen tunnelman huippuunsa Moro-lehden ja Suurella Sydämellä vapaaehtoistoiminnan yhdessä järjestämällä Peräkonttikirppiksellä Tampereen keskustorilla syyskuussa.

Yhteistyön ideana on suunnata voimia vähävaraisten auttamiseen hauskan tapahtuman muodossa. Avun kohteena olivat jälleen RuokaNyssen asiakkaat.

Uuden ilmeen saanut RuokaNysse sai kehuja kirppisväeltä. "Ilmettä pidetään positiivisena ja iloisena" kertoo autoa kuljettava Marko. Myös RuokaNyssestä apua saaneet ovat pitäneet uusista teippauksista.

Peräkonttikirppiksen tuotto oli 10 400 euroa. Rahalla saadaan hankittua RuokaNysseen reilun puolentoista viikon elintarvikkeet. Kiitos kaikille Peräkonttikirppiksen myyjille, asiakkaille sekä upeille vapaaehtoisille, jotka tekivät todella hyvän työn liikenteenohjauksessa, makkaranmyynnissä ja kahviossa!

Seuraavan kerran Keskustori on täynnä hyvää kirppistavaraa taas ensi toukokuussa!

RuokaNysselle uudet kotisivutRuokaNysse on saanut historiansa ensimmäiset kotisivut. Sivuilta löytyy helposti perustiedot RuokaNyssent oiminnasta, työntekijöiden yhteystiedot sekä lomake, jonka avulla on helppo hakeutua RuokaNyssen asiakkaaksi.

Sivut palvelevatkin sekä asiakkaita, vapaaehtoisia että lahjoittajia. Vapaaehtoiset auttajat löytävät sivujen avulla RuokaNyssen vapaaehtoistehtävien pariin. Lahjoittajat, niin yritykset kuin yksityisetkin kansalaiset, löytävät mahdollisuuksia ja lisätietoja lahjoitusten antamiseksi.

Lisätiedot: www.ruokanysse.fi

RuokaNysse sai hyväntuulisen ilmeen

Hyvien tekojen kauppaSeurakuntien talon katutasoon on auennut lokakuun alussa myös Hyvien tekojen kauppa. Kaupassa on monipuolinen valikoima käsitöitä, puutöitä ja paitoja. Talven tullessa löydät kaupasta lämmintä päällepantavaa. Kauppa on avoinna arkipäivisin klo 9 – 17 vapaaehtoisten ylläpitämänä.

Kaupan tuotto ohjautuu kunkin myytävän tuotteen mukaisesti lähetyksen, kansainvälisen diakonian ja paikallisen diakonian hyväksi. Hyvien tekojen kauppa toimii osin myös verkossa osoitteessa www.suurellasydamella.fi

Futis-illat Klubilla•La19.10.klo17Valioliiga•Ke23.10.klo21.30Futis-ilta: UEFAChampionsLeague•Ke6.11.klo21.30Futis-ilta: UEFAChampionsLeague•Ke27.11.klo21.30Futis-ilta: UEFAChampionsLeague

RuokaNysselle uuden iloisen ilmeen teippasi Jaska Nurminen.

Hyvien tekojen kaupassa vapaaehtoisena toimii mm. Lea Rihlama.


Teksti: Petri Vilkko

Pirkanmaan Osuuskaupan päivittäis- ja käyttötavaroiden kehittämispäällikkönä toi-miva Johanna Tervala-Pirskanen sanoo, että yrityksellä oli toimitusjohtajatasolta lähtien halu lähteä mukaan ruoka-avun lahjoittajak-si nykyisessä haasteellisessa taloustilantees-sa.

Hän kertoo, että lahjottamisidea nytkähti eteenpäin SOK:lta tulleen uuden ohjeen myö-tä, jonka mukaan ruoan lahjoittamista hyvän-tekeväisyyteen ollaan helpottamassa.

- Kun sitten aloimme miettiä mahdollisia yhteistyökumppaneita, luontevimmaksi vaih-toehdoksi varsin pian valikoitui seurakunnan diakoniatyö, Johanna Tervala-Pirskanen sa-noo.

- Tehdessämme alkuselvitystä siitä, että kuinka RuokaNysse toimii tapasimme dia-koniajohtaja Matti Helinin ja tuottaja Ilkka Kalmanlehdon diakoniakeskuksesta. Yhtei-nen keskustelu ja dialogi selvensivät paljon asioita ja saatoimme vakuuttua siitä, että RuokaNyssen välityksellä lahjoitettava ruo-ka menee varmasti oikeaan paikkaan. On tärkeää, että tällaisen yhteistyön taustalla on molemminpuolinen luottamus.

Muistorikas päivä RuokaNyssen matkassaRuokaNyssen sopivuus yhteistyökump-paniksi vahvistui entisestään yrityskuva- ja viestintäassistentti Viivi Pärssisen vietettyä työtoverinsa kanssa kokonaisen päivän Ruo-kaNyssen matkassa ruokatarvikkeiden las-tausvaiheesta lähtien.

- Se päivä oli todella mielenkiintoinen. Hen-kilökohtaisestikin minussa heräsi vahva halu auttaa. Ehkä sitten eläkeläismummoina ryh-dymme vapaaehtoisiksi RuokaNysselle. Tun-simme todella tekevämme tärkeää työtä, Vii-vi Pärssinen sanoo.

Hän kertoo, että RuokaNyssen asiakkaiden taholta heidän mukana olonsa otettiin myön-teisesti vastaan.

- Olimme matkassa vapaaehtoisten roolis-sa. Oli mukava jutella ihmisten kanssa. Toki meidän yrityksemme näkökulmasta kiinnosti myös nähdä, mihin lahjoituksemme menevät.

Viivi Pärssisen mukaan ilmapiiri päivän ai-

kana oli myönteinen.- Ihmisistä saattoi nähdä, että RuokaNyssen

visiitti oli odotettu hetki. Huomasi, että osa asiakkaista oli todella iloisia ruoka-avun tule-misesta. Toisaalta osalle se oli varmasti kova paikka myöntää, että tarvitsee ruoka-apua.

- On hienoa, että RuokaNysse kiertää eri puolilla Tamperetta. Ei ole leipäjonoja, vaan apu tulee asiakkaan luokse. On hyvä asia, että kukin saa itse valita, mitä milloinkin tarvitsee, Viivi Pärssinen sanoo.

Yhteistyön käynnistyttyä diakoniakeskuk-sen vapaaehtoiset noutavat joka viikko maa-nantaista torstaihin RuokaNysselle osoitetut ruokalahjoitukset neljästä Tampereen Pris-masta eli Lielahdesta, Kalevasta, Linnainmaal-ta ja Koivistonkylästä.

Mukana myös ympäristönäkökulma

Lahjoitettavien ruokatarvikkeiden paras-ta ennen -päiväykset ovat yleensä umpeutu-neet, mutta tuotteet ovat silti aivan käyttö-kelpoisia.

Lahjoitettavia elintarvikkeita ovat leipien ohella maitotaloustuotteet ja teolliset elintar-vikkeet, joita ovat esimerkiksi kuivat elintar-vikkeet, säilykkeet, kestoleivät, pasta, ketsu-pit jne.

- Niiden käytettävyys ja säilyvyys ovat sel-laisia, ettei synny riskiä, kun ne lahjoitetaan Prismoistamme eteenpäin

- Ja kun tuote poistuu valikoimistamme, sillä voi olla vielä vuosikin käyttöaikaa jäljellä.

Pirkanmaan Osuuskauppa huolehtii esimerkillisesti yhteiskuntavastuustaan

Tampereen Prismat ryhtyivät lahjoittajiksi RuokaNysselle


Myös sellaisia tuotteita kuuluu lahjoitettavien tuotteiden joukkoon, Johanna Tervala-Pirska-nen sanoo.

Sitä vastoin niitä tuotteita, joille on määri-telty viimeinen käyttöpäivä, ei ole mahdollis-ta lahjoittaa lainkaan, koska ne eivät sovellu enää kotikeittiöidenkään käytettäviksi. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi vanhentuneet liha-, kala- ja broilertuotteet.

Johanna Tervala-Pirskanen ja Viivi Pärs-sinen kertovat, että Prismojen esimiehet ja muu henkilökunta ovat suhtautuneet myön-teisesti käynnistyneeseen hyväntekeväisyys-yhteistyöhön seurakunnan diakoniakeskuk-sen kanssa.

Naiset kertovat iloitsevansa myös siitä, et-tä Prisman tiloissa leipomotuotteitaan myy-vät Fazer ja Jussinhannan leipomo innostui-vat nekin heti asiasta ja liittyivät saman tien mukaan lahjottajiksi RuokaNysselle.

- Yhteistyömme seurakunnan kanssa ei sa-nottavasti aiheuta lisätöitä toimipisteissä. Jo-ka tapauksessa me katsomme päivittäin tuot-teiden päiväykset, ja myynnistä poistettavat

tuotteet merkataan hävikkiin. Aiemmin kysei-set tuotteet on viety biojätteeseen. Nyt ne sen sijaan kootaan sovittuun paikkaan, josta ne diakoniakeskuksen toimesta kuljetetaan lah-joitettaviksi, Johanna Tervala-Pirskanen sa-noo.

Johanna Tervala-Pirskanen ja Viivi Pärssi-nen näkevät RuokaNysse-yhteistyössä myös ympäristönäkökulman.

- Ylijäämäruoan lahjoittaminen vähentää meidän puolelta syntyvää biojätemäärää. Ja onhan se eettisestikin parempi, että syömä-kelpoinen ruoka syödään kuin että se mullat-taisiin. Kun kyseinen ruoka on kerran jo val-mistettu, niin tuotantopanos tulee käytetyksi siihen mihin se on alun perin tarkoitettu, eli siihen että ruoka syödään.

- Raaka-aineen kasvattaminen, sen leivän leipominen, pakkaaminen, kuljetus myymä-lään esillepano ja niin edelleen. Siinä on mo-nessa kohtaan käytetty luonnonvaroja ja teh-ty töitä valmiin tuotteen eteen. Olisihan se jär-jetöntä heittää käyttökelpoista ruokaa roskiin, naiset pohtivat.

Tampereen seurakuntayhtymän diakoniakeskuksen ylläpitämän RuokaNyssen tukijoukot saivat syyskuun alussa merkittävän vahvistuksen, kun neljä Pirkanmaan Osuuskauppaan kuuluvaa Prismaa käynnisti säännölliset elintarvikelahjoitukset diakoniakeskuksen ruoka-avulle.

Pirkanmaan Osuuskauppa esittäytyi myös Peräkonttikirppisellä.Johanna Tervala-Pirskanen (vas.) ja Viivi Pärssinen Pirkanmaan

Diakoniakeskuksessa iloitaan yhteistyöstä Seurakunnan diakoniakeskuksessa Pirkan-maan Osuuskaupan kanssa käynnistynyt yhteistyö on otettu ilolla vastaan.

- RuokaNyssellä on keskimäärin 300-400 asiakasta viikossa. Vuosittain apu tavoittaa 3000 tamperelaista kotitaloutta. Avun tarvit-sijoiden määrä tulee kasvamaan viime vuo-desta noin 15 prosentilla.

- On hienoa, että Pirkanmaan Osuuskaup-pa osoittaa yhteiskuntavastuullisuuttaan lah-joittamalla ruoka-apua jaettavaksi kauttam-me avun tarvitsijoille, RuokaNysse-konseptin viisi vuotta sitten käynnistänyt diakoniajohta-ja Matti Helin iloitsee.

Hän muistuttaa, että myös uudet lahjoitta-jat ovat jatkuvasti tervetulleita RuokaNyssen toiminnan tukijoiksi.

14 Suurella Sydämellä 2 / 201314 Suurella Sydämellä 1 / 2013

Teksti ja kuva: Petri Vilkko

Ansaituilla eläkepäivillään miehen suh-de uskontoon on kuitenkin askel askeleel-ta lähentynyt, ja sittemmin hän on liittynyt evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi. Sa-malla Eskolan kunnioitettava noin kolme-kymmentä teosta kattava kirjallinen tuo-tanto on täydentynyt useilla uskonnollisia teemoja käsittelevillä teoksilla.

Mikä sitten sai kovaksi keitetyn tiedemie-hen tutkiskelemaan ja avaamaan omaa uskon-nollista puoltaan?

- Kyllä se varmaan lähti siitä, kun jäin eläk-keelle 16 vuotta sitten. Mietin, mitä sitä tekisi seuraavaksi; onko jokin juttu mitä en ole vielä käsitellyt ja joka minulle on tärkeä.

- Olen ollut uskonnollinen ihminen jossa-kin mielessä ihan lapsesta pitäen. Ajattelin, että jospa ottaisin sieltä kaapista esiin tämän uskonnollisuuden, ja katsoisin että mitä se oi-kein on. Ja onko minulla sitä ihan tosissaan, vai olenko vain kuvitellut sen.

- Minähän olen kyllä ollut kirkkokriittinen aina. Olen tehnyt ja haluan edelleenkin tehdä selvän eron henkilökohtaisen uskon sekä us-kontojen ja kirkkojen välillä. Mielestäni ihmi-nen voi olla hyvinkin kirkkokriittinen ja ero-ta kirkosta, kuten minä 1970-luvulla tein. Sil-ti perususkonnollisuus voi säilyä siellä taustal-la aivan entisellään.

"Maailmasta ei tullutkaan erinomaista"

Miksi emeritusprofessori päätti kuitenkin liittyä takaisin evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi 2000-luvun alussa?

- Maailma oli muuttunut. Olin siihen as-ti jaksanut uskoa, että hyvinvointivaltio tulee ja hoitaa kaikkien meidän asiat kunnolla, ei-kä siinä esimerkiksi enää tarvita kirkon dia-koniatyötä.

- Lisäksi aiemmin minua oli vaivannut kir-kon auttamistyössä eräänlainen ”ole hyvä köyhille” –ajattelu. Siitä minä en pidä, vaan minusta kaikkien ihmisten pitää saada oma osuutensa oikeudenmukaisesti, eikä sillä ta-valla, että pitää olla vähän nöyrä. Juuri tuo sai minut silloin aikoinaan eroamaan kirkosta.

- Mutta pikku hiljaa aloin huomata, et-tä maailmasta ei niin erinomaista tullutkaan, eikä varmaan koskaan tulekaan. Eli kyllä sil-lä kirkon tekemällä työllä ja nimenomaan juu-ri diakoniatyöllä on tärkeä merkitys kirkkoon liittymiseeni. Ja halusin sitten kirkollisveroa maksamalla tukea tuota arvokasta työtä.

Jatkoa uskonasioita käsitteleville kirjoilleKuluvana syksynä Antti Eskolalta ilmestyi uskonasioita käsittelevä kirja, joka sai ni-mekseen "Vaikka en niin kuin kirkko opet-taa". Hänen aiemmat aihepiiriä käsittelevät kirjat olivat vuonna 2000 ilmestynyt "Uskon tunnustelua" , vuonna 2003 julkaistu "Tie-dän ja uskon" sekä sitä vuonna 2006 seuran-nut "Yksinkertainen usko".

Eskola toteaa, että jo kirjojen nimet ilmen-tävät selvää logiikkaa hänen näkökulmissaan uskontoon eri vaiheissa.

- Se ensimmäinen oli nimenomaan oman uskon varovaista tunnustelua, että onko sitä uskoa, ja jos on niin mistä se oikein on peräi-sin. Ja sitten kirjoittaessa tuli sen verran var-muutta, että kyllä minä paitsi tiedän ja myös uskon. Ja se olikin seuraavan kirjan nimi.

- Sitten ajattelin että se usko pitäisi jotenkin myös esitellä. Niissä edellisissä oli lähdeviitta-uksia ja lähteitä, mutta se kolmas on vain sen esittelyä, että minkälaista tämä minun usko-ni on. Ja niihin kolmeen kirjaan sen piti jää-däkin, mutta en malttanut jättää, kun asia oli-si kumminkin jäänyt vaivaamaan.

- Ja kun niin monet Suomessa sanovat, että ”kyllä minäkin uskon, vaikken niin kuin kirk-ko opettaa”, niin ajattelin, että tuo voisi olla ihan hyvä teema esitellä yksi tämmöinen ih-minen, joka voi sanoa että ”kyllä minäkin us-kon, vaikken niin kuin kirkko opettaa”.

- Meitä, jotka sanomme näin, on monenlai-sia ja montaa sorttia. Mutta ajattelin, että voi-sin olla yhtenä mallihenkilönä, johon lukijat sitten voivat halutessaan verrata itseään.

"On olemassa muutakin kuin tämä näkyvä maailma" Jumala-kuvasta puhuttaessa Antti Eskola sa-noo olevansa vankimmillaan siinä lähtökoh-dassa, kun hän huomaa uskovansa, että on olemassa jotakin muutakin kuin tämä näky-vä maailma. Siis jotakin muuta, kuin mitä tiede tutkii ja mikä ei ole tieteen ulottuvilla.

- Äitini oli evankelinen ja sehän on todel-la Jeesus-uskoa, jos mikä. Ja koska olen kris-tinuskon piirissä kasvanut, on luonnollista, et-tä Jumala-kuvani on sieltä aika paljon peräi-sin. Ja sanoisin, että minulle kristinusko kai-ken kaikkiaan antaa jonkin ihan tyydyttävän likimääräisen kuvan tästä niin sanotusta Ju-malasta.

Antti Eskolalle erityisen merkitsevä Raama-tun kohta on se, kun Jumala ilmestyy Moosek-selle palavana pensaana. Siinä Mooses tiukkaa Jumalalta tämän nimeä, mutta Jumala ei suos-tu sanomaan sitä, vaan sanoo: ”Minä olen se mikä olen”.

- Tämä on minusta niin hieno vastaus, ja se riittää minulle. Siinä Jumala antaa ymmär-tää, että kun ei ole muuta kuin hän, niin mi-tään ei nimeä siinä tarvita. ”Minä olen se mi-kä olen, eikä sinun tarvitse kutsua minua, mi-nä olen aina sinun kanssasi, olen nyt ja olen aina oleva.”

- Tuo on minusta upea juttu, Antti Eskola sanoo.

Käsitteen "pyhä" määrittelyyn Eskolalla on tarjota mielenkiintoinen vertaus:

- Olen sanonut, että jos tarvittaisiin katken-neen pöydän jalan alle jokin esine tueksi, niin en minä siihen ainakaan Raamattua pystyisi käyttämään. Mutta sosiologian oppikirja kyl-lä kelpaisi hyvin. Ja tässä on siis ero pyhän ja ei-pyhän välillä, Raamattuaan ahkerasti tut-kiskeleva emeritusprofessori ja Kalevan seura-kunnan jäsen summaa.

Emeritusprofessori Antti Eskola kiinnostui tutkimaan omaa uskonnollisuuttaan

Halu tukea arvokasta diakoniatyötä kutsui takaisin kirkon jäseneksiAntti Eskola on Tampereen yliopiston emeritusprofessori, joka on yksi suomalaisen sosiaalipsykologin uranuurtajista. Hän on noussut 1960-luvulta lähtien suomalaisten yhteiskuntatieteilijöiden kärkijoukkoon lukuisilla keskustelua herättävillä julkaisuillaan, kärkevillä vasemmistohenkisillä mielipiteillään ja myös uskontokriittisyydellään.


Emeritusprofessori Antti Eskola (vas.) valotti hänen omaa uskonnollisuuttaan käsittelevää kirjaansa Kuninkaan Päivänä järjestetyssä kirjailijatapaa-misessa Suomalaisessa Kirjakaupassa. Haastattelijana toimi Tampereen diako-niajohtaja Matti Helin.

Tampereen Tuomiokirkkoseurakunta on Tampereen keskusta-alueella toimiva 12.500 jäsenen monimuotoinen yhteisö. Seurakunnan diakoniatyön erityisenä haasteena on juurettomuus, kun suuri joukko ihmisiä on muuttanut maan eri puolilta ison kaupungin keskustaan ilman luontaisia tukiverkkoja. Alueella on paljon yksinasuvia.

"Haluamme kulkea apua tarvitsevien rinnalla"


Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatiimiläiset saavat voimia porukkahengestä

t

Koti- ja laitoskäynnit kuuluvat diakoniatyön arkeen. Diakonissa Pirjo Heikkinen on lähdössä tapaamaan asiakkaitaan.

Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatiimiläiset Minna Sormunen (vas.). Hanna Välimaa ja Teija Mäkitalo valmistautuvat kohtaamaan alueensa ihmisiä seurakuntien talon kappelissa.



M

usta

n LaMpaan tosi-tv

valtakunnallinen asunnottomien päivä torstaina 17.10.2013, klo 14-20päiväkeskus Musta Lammas, pellavatehtaankatu 17

Teksti: Marko Ajanki Kuva: Hannu Jukola

Tapahtumalla halutaan nostaa esiin syrjäytettyjen nuorten pahoinvointi. Yhteiskunnan kovenevat arvot ja täydellisyyden vaatimus saavat aikaan itsetuhoista käytöstä.

Elämä ei kuitenkaan tunne täydellisyyttä. Sen vuoksi haluamme esittää näytöksen nimeltään Mustan Lampaan tosi-tv. Näy-töksessä kriittinen silmä tarkastelee päivä-keskus Mustan Lampaan omaa toimintaa karnevalistisessa hengessä. Meillä on toi-voa niin kauan, kun pystymme nauramaan itsellemme. Tuttuun tapaan mukana Mus-tan Lampaan kävijöitä, vapaaehtoistyönte-kijöitä, Legioonateatterilaisia ja yhteistyö-kumppaneita. Näytös alkaa klo 16.00.

Á la Carte -ravintola Inehmo valmistaa kyl-mäsavulohikeittoa, kahvia ja pullaa. Pöy-tiintarjoilu kello 14-16. Elävää musiikkia tar-joaa Jazz-yhtye Musta Moottori. Nähtävillä on Maikki Kantolan kuvia Mustan Lampaan kävijöistä. Ohjelmassa myös runo-ongin-taa. Ehtoolliskirkkoa vietetään kello 19. Il-mari Karjalainen ja Mari Paija.

Tapahtuman yhteistyökumppanit ovat Päihtyneiden päivätoimintakeskus Huoltsu, Legioonateatteri, Naisten suojakodin Etna-työ, KRIS Tampere, Pro Tukipiste Tampere, Silta-Valmennus, A-Kilta, A-Klinikkasäätiön Matala ja terveysneuvontapiste Nervi sekä Tampereen aikuiskoulutuskeskus (TAKK)

TV kuuluttajana kaikkien aikojen tunnetuin asunnoton Charlie Chaplin.

Kurjat kuppilat tampere Keittiöpainajaisten tämän iltaisessa jaksossa huippukokki Korppi Rammstein saapuu ruokailemaan ravintola Mustaan Lampaaseen. Tule katsomaan mitä mieltä Korppi on saamastaan annoksesta.

Ruudsonit tuli Lampaaseen Viimeiset 10 vuotta Ruudsonit ovat tuhonneet kaiken. Mutta nyt he vierailevat tavallisilla suomalaisilla työpaikoilla. Tänään Ruudsonit tu-levat Lampaaseen ja organisoivat päiväkeskuksen vapaaehtoistyön uusiksi.

Julkkis sick Brother SB-talossa kisaavat vuoden isoimmat julkkikset. Illan jaksossa kaikki ovat halunneet äänestää talosta ulos EU-kerjäläisen. Hän on super-julkkis, joka on ollut esillä enemmän kuin muut. Onko kyse kateudes-ta?

Mustan Lampaan Linnan juhlat Katso ketkä on kutsuttu Lampaan Linnan juhliin. Täällähän on tanssit.

to

si-tv KLo 16.00

oHJELMatiEDot

www.tampereenseurakunnat.fi/mustalammas

Teksti ja kuvat: Petri Vilkko

Tuomiokirkkoseurakunnan toimialue rajoit-tuu idässä rautatiehen ja lännessä Hämeen-puiston parittomien numeroiden puoleen. Pohjois-etelä -suunnassa seurakunnan rajoi-na ovat Armonkallio ja Vihioja.

- Alueellamme asuu noin 20500 ihmistä, joista tosin vain noin 61% kuuluu kirkkoon, sanoo diakoniatiimin lähiesimiehenä toimiva Hanna Välimaa.

- Mutta diakoniassa ei jäsenkirjoja kysellä, vaan apua saavat hakea kaikki. Kun toimimme keskusta-alueella, käy meillä apua kysymässä ihmisiä ympäri Tamperetta. Ohjaamme heidät sitten oikean alueen työntekijöille.

Talousapua, kohtaamisia ja keskustelujaSeurakunnan diakoniatiimin muodostavat kolme diakoniatyöntekijää, yksi diakonian vanhustyöntekijä sekä diakoniapappi

Seurakunta on jaettu maantieteellisiin alu-eisiin työntekijöiden kesken. Lisäksi jokaisel-la on omat toimenkuvansa ja vastuualueensa.

Diakoniatiimin päivittäinen työ pitää sisäl-lään vastaanottoja talousapua kaipaaville asi-akkaille, sielunhoidollisia keskusteluja, koti-käyntejä, laitoshartauksia sekä sielunhoitopäi-vystystä Koukkuniemen vanhainkodissa.

- Lisäksi järjestämme ja ohjaamme erilai-sia ryhmiä esimerkiksi vanhuksille, työttömil-le, mielenterveyskuntoutujille sekä läheisensä menettäneiden omaisille, Hanna Välimaa luet-telee.

Myös verkostotyö Tampereen kaupungin sosiaaliviranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa kuuluu oleellisena osana diakoniatiimi-läisten työnkuvaan. Lisäksi Yhteisvastuukerä-ys on jokavuotinen yhteinen ponnistus varojen keräämiseksi hädänalaisille.

Yli neljäntoista vuoden ajan Tuomiokirkko-seurakunnan diakoniatyön parissa työskennel-lyt Hanna Välimaa sanoo haluavansa lähiesi-miehen työhön liittyvistä hallinnollisista tehtä-vistä huolimatta ehtiä kotikäynneille niin pal-jon kuin mahdollista. Hänen maantieteellinen vastuualueensa käsittää Tammerkosken ja rau-tatien välisen alueen sekä Armonkallion.

- Päivittäin kohtaan asiakkaita taloudellis-ten tai sielunhoidollisten kysymysten merkeis-sä, Hanna Välimaa kertoo.

Tuomiokirkkoseurakunnan palveluksessa kolmisen vuotta toimineen diakonissa Minna Sormusen vastuualue ulottuu Tammerkoskes-ta Hämeenpuistoon.

Hänen kollegansa diakonissa Pirjo Heikki-nen tuli seurakuntaan vuonna 2002, ja hänen työreviirinsä puolestaan kattaa Hatanpään ja Vihilahden alueet.

- Kohtaamme ihmisiä vastaanotolla, heidän kodeissaan sekä ryhmissä. Pystymme vastaa-maan ihmisten hätään kohtuullisen nopeasti avunpyynnön saatuamme, Minna Sormunen ja Pirjo Heikkinen toteavat.

"Maailma on muuttunut monimutkaisemmaksi"Diakonian vanhustyöntekijänä Tuomiokirk-

koseurakunnassa on vuodesta 2006 lähtien työskennellyt Teija Mäkitalo, jolla on kerty-nyt työuraa diakoniatyön parissa lähes nel-jännesvuosisadan ajan.

- Teen asiakaskäyntejä ikäihmisten kodeis-sa, olen tukena ja apuna erilaisissa arjen tilan-teissa esimerkiksi kauppareissuilla sekä viras-to- ja lääkärissä käynneillä. Tarvittaessa vierai-len myös ikäihmisten juttuseurana, Teija Mä-kitalo kertoo.

Diakoniatiimiläiset sanovat kohtaavansa päi-vittäisessä työssään monimutkaisia, umpisol-muisia, väsyneitä ja usein myös epäreiluja ti-lanteita.

- Elämässä tulee monelle pyytämättä vas-taan tilanteita, esimerkiksi sairauksia ja työt-tömyyttä, jotka sotkevat taloustilanteen ja elä-mänhallinnan, diakoniatyöntekijät toteavat.

- Lisäksi maailma on muuttunut monimut-kaisemmaksi ja pitää osata hoitaa asiansa by-rokraattisessa virastoviidakossa.

Diakoniatyöntekijöiden korviin on kantau-tunut asiakkaiden kertomuksia, joiden mu-kaan kaupungin sosiaalityöntekijää ei pääse ta-paamaan kuin ensimmäisellä kerralla toimeen-tulotukea hakiessa. Sen jälkeen asiat hoidetaan heidän mukaansa vain papereilla.

- Työmme yhtenä merkittävänä haasteena on juurettomuus, kun ihmiset muuttavat yk-sin isoon kaupunkiin ja tukiverkostot jäävät muualle. Samoin eläminen on kallistunut kai-kin puolin, tuet eivät tahdo pysyä perässä, dia-koniatiimiläiset toteavat.

- Haluamme pysyä näiden kärsivien ihmis-ten rinnalla, antaa heille aikaa, kuunnella heitä ja kohdata heidät kokonaisvaltaisesti.

Sähköiset palvelut madaltavat yhteydenottokynnystäTampereen diakoniakeskus kuuluu edelläkä-vijöihin Suomessa sähköisten diakoniapal-veluiden kehitystyössä. Suurellasydämellä.fi -sivuston kautta kenellä tahansa avun tarvit-sijalla on mahdollisuus saada yhteys seura-kuntayhtymän diakoniatyöhön viikonpäiväs-tä tai kellonajasta riippumatta.

Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatiimi sanoo ottaneensa uuden tietotekniikan tuomat mahdollisuudet myönteisesti ja ennakkoluulot-tomasti vastaan.

- Ihmisillä on matalampi kynnys hakea apua, kun avunpyynnön voi napsauttaa netissä mil-loin itselle sopii. Etsivää diakoniatyötä emme juurikaan ehdi työn keskellä tekemään ja sik-si verkkopalvelu on erityisen hyvä keino löy-tää avuntarvitsijat heidän omasta lähtökohdas-taan lähtien.

Vapaaehtoisilla suuri merkitys Vapaaehtoisina Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyötä on toteuttamassa noin 60 hen-kilöä. Heidän panostaan lähimmäistyössä diakoniatiimiläiset arvostavat suuresti.

- Vapaaehtoisilla on valtavan suuri merkitys muun muassa ryhmänvetäjinä, apukäsinä eri-laisissa tapahtumissa sekä Yhteisvastuukerä-yksessä, Hanna Välimaa kiittelee.

Ikuisuuskysymys myös Tuomiokirkkoseura-

kunnassa on se, miten vapaaehtoisia saatai-siin innostettua mukaan nykyistäkin enem-män.

- Vapaaehtoiset ikääntyvät, ja uusia vapaa-ehtoisia on vaikea löytää sellaisiin tehtäviin jotka vaativat pidempää sitoutumista, Hanna Välimaa kertoo huomanneensa

- Esimerkiksi lisää Yhteisvastuukerääjiä tar-vitaan jälleen lipaskeräykseen. Jos kiinnostut tehtävästä, minuun saa ottaa yhteyttä, puhe-linnumeroni on 050 329 5336.

Hanna Välimaa toivottaa kaikki tervetul-leiksi innostumaan Yhteisvastuukeräykses-tä Tampereen Tuomiokirkossa keskiviikkona 6. marraskuuta klo 19.00 järjestettävässä Yh-teisvastuu-illassa.

Mukana saattohoitoteeman äärellä ovat Pir-kanmaan hoitokodin johtaja Tiina Surakka, kirjailija-pappi Hilkka Olkinuora, urheilija-monitoimimies Wilson Kirwa ja uutisankkuri Peter Nyman. Illan juontaa Yle radio 1:n pää-kuuluttaja Timo Teräsvuori ja musiikista vas-taa Ville Leinonen.

- Juuri tällaisten tapahtumien avulla toi-vomme saavamme uusia kerääjiä joukkoom-me, Hanna Välimaa sanoo.

Diakoniatiimiläiset toivovat, että diakonia-työ pysyisi myös tulevaisuudessa matalan kynnyksen paikkana, johon on tarpeen tullen helppoa olla yhteydessä.

Huoli vapaaehtoisten riittävyydestä ja hei-dän jaksamisestaan ei kuitenkaan ole ainoa diakoniatiimiläisten mieltä askarruttava asia.

- Jatkossa varmasti myös talous asettaa työllemme omat haasteensa, miten rahat riit-tävät diakonia-avustuksiin, kun verorahat vä-henevät, tiimiläiset pohtivat.

Hyvä porukkahenki auttaa jaksamaanIsoista haasteista huolimatta kaikki dia-koniatiimiläiset vakuuttavat viihtyvänsä työssään erittäin hyvin. Apuvälineitä työs-sä jaksamiseen ovat työnantajan järjestämä työnohjaus, koulutukset, liikunta- ja kult-tuurisetelit sekä erilaiset virkistyspäivät.

- Sekä ennen kaikkea hyvä porukkahenki, diakoniatiimiläiset sanovat yhdestä suusta.

- Koen olevani hyvin etuoikeutettu, kun saan tehdä juuri tätä työtä näin hyvässä tii-missä ja tällä alueella. Pienten lasten äitinä myös kodin ja työn yhteensovittaminen on hyvin tärkeää, koska työ ei kuitenkaan ole ko-ko elämä. Tässä työssä sekin onnistuu mieles-täni hyvin, Hanna Välimaa toteaa.

- Tiimin avulla jaksaa työteliäätkin viikot eteenpäin ja lisäksi ihmisten kohtaamisesta saa paljon myös itselle. Voisin sanoa olevani Jumalan välikätenä auttamistyössä ja se tun-tuu hyvältä, Minna Sormunen summaa.

Myös Pirjo Heikkinen ja Teija Mäkitalo sa-novat pitävänsä ihmisten kohtaamisia työs-sään voimauttavina.

- Joskus en edes huomaa, että teen töitä, kun tämä on sellainen elämäntapa ja kutsu-mus, Pirjo Heikkinen toteaa.

Teija Mäkitalo puolestaan sanoo, että koh-taamiset ikäihmisten kodeissa antavat vähin-tään yhtä paljon hänelle itselleen kuin asiak-kaalle.


matollaSuomessa on vähintään 7000-8000 lasta, joiden vanhemmista jompikumpi on joutunut vankilaan tai kärsii jotain muuta vapausrangaistusta. Jokaisella näistä lapsista on oma tarinansa. Niitä kuullaan vankien lasten vertaistukiryhmässä nuorten ohjaus- ja toimintakeskus Messin tiloissa. Tarinamatto on kuullut monenlaisia kertomuksia.


Teksti: Sointu Jokipii Kuvat: Petri Vilkko

Perhediakoni Anne-Mari Mäkiniemi on ol-lut tekemisissä vankila-asioiden kanssa jo parikymmentä vuotta, ensin Hervannan seurakunnassa työskennellessään, nykyään Tampereen seurakuntayhtymän perhedia-konina.

Hän sanoo, ettei tunne varsinaista sellityötä omakseen, vaikka vankilamaailma onkin tul-lut tutuksi, kun hän on vieraillut niissä ker-tomassa vanhemmuuteen liittyvistä asioista.

Sen sijaan hänen sydäntään lähellä ovat vankien lapset, joiden elämään vanhemman tuomio aina vaikuttaa.

Anne-Mari Mäkiniemi toteaa, että heitä on sen verran vähän, että heidät on helppo unoh-taa.

- Kuitenkin jokaisen lapsen elämä on tär-keä, ja jos yhdenkin lapsen kohdalla saadaan ehkä jo sukupolvien ajan jatkunut kierre kat-keamaan, työ ei ole mennyt hukkaan. On hy-vin palkitsevaa nähdä, miten sammuneet täh-det lasten silmissä saadaan jälleen syttymään, hän kuvailee.

Huoli lapsista moninkertaistaa äidin tai isän tuomionAnne-Mari Mäkiniemi korostaa, ettei halua puolustella tekoja, joiden vuoksi vankilaan joudutaan. Silti vapautensa menettänyt lap-sen vanhempi voi tuomiostaan huolimatta olla hyvä isä tai äiti.

- Kukaan meistä ei ole vanhempana täydel-linen, jokaisella meistä on omat vanhemmuu-den kipupisteemme, Anne-Mari Mäkiniemi muistuttaa.

- Se, että on epäonnistunut pahasti jollain elämänalueella, ei automaattisesti tarkoita si-tä, että on epäonnistunut koko elämässään ja myös suhteessaan lapsiin. Vankilassa olevat isät ja äidit ovat usein hyvin huolissaan lapsis-taan ja heidän pärjäämisestään. Huoli lapsista moninkertaistaa tuomion.

- On lapsen edun mukaista, että hänen suh-dettaan isään tai äitiin tuetaan kaikin tavoin aina, kun lapsi selkeästi hyötyy vanhempansa tapaamisesta. Lapsella on oltava oikeus van-hempiinsa, vaikka nämä olisivatkin tehneet vääriä asioita ja sekoittaneet elämänsä.

Nykyisin lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen kiinnitetään enemmän huomio-ta myös vankiloissa. Lapsella on mahdollisuus tavata vanhempaansa säännöllisin väliajoin esimerkiksi perhetapaamisissa ja myös muis-sa yhteyksissä.

- Vaatii kuitenkin paljon, että perhe jaksaa vaalia tätä yhteyttä. Matka vanhemman luo vankilaan saattaa olla parisataa kilometriä, ja se aika on pois kaikesta muusta. Tilanne voi olla lapselle ristiriitainen, sillä hän haluaa ol-la lojaali vanhemmalleen, jota rakastaa. Hän voi esimerkiksi tuntea syyllisyyttä, jos ei omi-en harrastustensa ja kavereittensa takia halua tai jaksa mennä joka kerta tapaamaan tätä.

Anne-Mari Mäkiniemen mukaan useimmat vanhemmat ovat todella fiksuja, asioista pu-hutaan lasten kanssa, ja moni tekee kaikken-

Perhediakoni Anne-Mari Mäki-niemi kertoo, että Tarinamaton äärellä lapset voivat turvallises-sa ympäristössä purkaa sisintään ja kertoa tulevaisuuden toiveis-taan.

Näsinsalissa järjestetyssä koulutuksessa lasten vertaistukiryhmien ohjaamiseen toimi kouluttajana Tarja Sassi.

sa, että rikoskierre katkeaisi. Mitä enemmän asioita työstetään, sitä todennäköisemmin vanhempi havahtuu huomaamaan, että asioi-den on muututtava.

Hän muistuttaa, että lapselle pitää puhua perhettä kohdanneista ikävistä asioista heidän oman ikätasonsa mukaan. Yleensä lapset taju-avat enemmän asioita kuin vanhemmat osaa-vat kuvitella.

- Usein lapsi tietää asiat jo siinä vaiheessa, kun vanhemmat pelkäävät kertoa niistä, hän kiteyttää.

- Se, että isä tai äiti on saanut tuomion, on myös asia, josta ei voi kertoa koulussa tai ka-veripiirissä niin kuin mistä tahansa muusta ar-kipäivän jutusta. Se, että asioita joutuu salaa-maan, tekee elämän raskaaksi. Onkin tärkeää, että lapset voivat vertaistukiryhmässä puhua avoimesti niistäkin asioista, joista muualla ei voi puhua.

Aina vapausrangaistustaan suorittava van-hempi ei välttämättä ole vankilassa, vaan saat-taa suorittaa valvonta- tai koevapausrangais-tusta kotona. Silloin hän ei kuitenkaan voi valvontalaitteen takia lähteä milloin tahansa vaikkapa pulkkamäkeen niin kuin muut isät tai äidit voivat tehdä.

- Tilanteessa voi olla lapselle paljon sellaisia asioita, joista on kotona ja kaveripiirissä vai-kea puhua niiden omilla nimillä, Anne-Mari Mäkiniemi sanoo.

Räätälöityä yhteistyötä

Messin vertaistukiryhmät on tarkoitettu lä-hinnä kouluikäisille lapsille. Ensimmäinen kokoontui alkuvuodesta, lokakuun puolivä-lissä aloittavassa ryhmässä on mukana kuu-si lasta.

Messin toiminta toteutetaan tiiviissä yh-teistyössä mm Rikosseuraamuslaitoksen, Kri-minaalihuollon Tukisäätiön, Kris-Tampereen sekä Vankien omaiset ry:n kanssa.

Vanhemmat ja lasten saattajat kokoontu-vat samaan aikaan keskenään, ja ennen en-simmäistä kokoontumista ohjaajat ovat ta-

vanneet jokaisen perheen. Ryhmäkokoontu-misten päätyttyä kartoitetaan vielä perheiden mahdollinen avuntarve loppukeskusteluissa. Kokoontumiskertoja on kahdeksan.

Anne-Mari Mäkiniemi korostaa, että vertais-tukiryhmä antaa perheille lisätukea, terapiaa se ei kuitenkaan ole.

Teemoitettuja vertaistukitapaamisia on jär-jestetty muuallakin, mutta Anne-Mari Mäki-niemen mukaan Tampereella käytetään en-simmäisenä menetelmää, jossa lapset pukevat tarinansa sanoiksi erityisellä tarinamatolla.

- Näin jokaisen lapset tarpeet ja elämänti-lanne voidaan ottaa paremmin huomioon ja räätälöidä heille juuri oikeanlaista tukea.

Kokoontumisen alussa ollaan yhdessä, sen jälkeen jokainen vie vuorollaan eteenpäin omaa tarinaansa matolla. Käsinuken avulla lapset ikään kuin ulkoistavat tarinansa, joka kirjoitetaan muistiin ja josta tehdään jokaisel-le oma kirja. Sen saa mukaansa viimeisellä ta-paamiskerralla.

Illan päätteeksi kokoonnutaan taas yhteen ja kuunnellaan jokaisen tarina. Lapset kietou-tuvat peittoihin, ohjaaja lukee lopuksi kerto-muksen tai lorun ikään kuin iltasaduksi, sitten oma käsinukke peitellään viikon ajaksi huo-paan odottamaan seuraavaa kertaa. Anne-Ma-ri Mäkiniemen apuna on joukko vapaaehtois-työntekijöitä, joista hän mainitsee kirjallisuus-terapiaa opiskelleen Teija Hollon.

Ehkä liikuttavimmat hetket koetaan, kun lapset pääsevät tarinassaan maton äärimmäi-seen laitaan saakka. Sinne he saavat kirjoittaa tulevaisuutensa. Joku haluaa pelata jalkapal-loa isänsä kanssa, toinen mennä vanhempien-sa kanssa Justin Bieberin konserttiin. Lapsi, joka on sairastanut paljon, haluaa tulevaisuu-teensa sairaalan turvallisuutta tuomaan.

Joskus tilanne perheessä saattaa olla sellai-nen, että vanhempi ei mahdollisesti koskaan pääse eroon rikollisesta elämäntavastaan. Lapsi voi silti saada Tarinoiden maasta eväitä oman elämänsä suuntaamiseksi niin, että hä-nen ei tarvitse seurata tässä asiassa vanhem-man esimerkkiä.

Vankilassakin oleva isä tai äiti on lapselle rakas

Koskettavia tarinoita

n


Emeritusprofessori Jorma Sipilä:

Kasvatus-vastuuta ei voi ulkoistaa

Teksti ja kuva: Vesa Keinonen

Sipilä on juuri toteuttanut yhdessä Eva Österbackan kanssa valtionvarainminis-teriölle tutkimuksen lasten ja nuorten syrjäytymisen kustannusvaikuttavuu-desta.

Tutkimuksen keskeisiä havaintoja on

se, että lastensuojelu on Suomessa vaike-uksissa.

- Ongelmat kasvavat koko ajan ja syövät hämmästyttävän suuren - ja koko ajan kas-vavan - rahapotin vuodesta vuoteen. Ja sil-ti ongelmat eivät vähene. Ei ole myöskään mitään näyttöä siitä, että tämä suuntaus olisi edes kääntymässä, Sipilä sanoo.

Tampereen yliopiston entinen rehtori, sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä on perehtynyt suomalaisten lasten asemaan 1970-luvulta lähtien. Hänen mukaansa toimiva ja välittävä lähiympäristö on lapselle tärkein asia. Panostamalla siihen tehokkaasti ehkäistään myös tulevaa syrjäytymistä.

t


Tampereen seurakuntien dia-koniatyöstä Jorma Sipilä sanoo tuntevansa parhaiten vapaaeh-toisen vanhustyön keskuksen ja kaikenikäisille avoimen kyläpai-kan Mummon Kammarin.


VARAUDU TALVEEN HENKILÖAUTON SYYSHUOLTO

TARJOUS 99€Sisältää:

Öljyn- ja suodattimen vaihto (täyssynteettinen 5W-40) Jäähdytinnesteen pakkaskestävyyden tarkistus Renkaiden kulutuspinnan tarkistus ja ilmanpaineet Nestevuotojen silmämääräinen tarkistus Ilmansuodattimen puhdistus, tarvittaessa vaihto* Jarrupalojen tarkistus, tarvittaessa vaihto* Jarrunesteen tarkistus, tarvittaessa vaihto* Valojen tarkistus, tarvittaessa polttimoiden vaihto* Pyyhkijän sulkien kuntotarkistus, tarvittaessa vaihto* Käyttöhihnojen kuntotarkistus, tarvittaessa vaihto*

Koeajo

*=lisätyö. Lisätyöt ja tarvikkeet laskutetaan erikseen.

Meiltä myös uudet kesä- ja talvirenkaat edullisesti allelaitettuna!

Kysy lisää asiakaspalvelusta tai varaa aika: puh. 0400 497294

sähköposti: [email protected] Rasulankatu 7 (halli 8), Tampere

M-Huoltamo / Sosiaalinen yritys Martinus-palvelut Oy Käyttämällä palveluitamme autat nuoria työllistymään

VARAUDU TALVEEN HENKILÖAUTON SYYSHUOLTO

TARJOUS 99€Sisältää:

Öljyn- ja suodattimen vaihto (täyssynteettinen 5W-40) Jäähdytinnesteen pakkaskestävyyden tarkistus Renkaiden kulutuspinnan tarkistus ja ilmanpaineet Nestevuotojen silmämääräinen tarkistus Ilmansuodattimen puhdistus, tarvittaessa vaihto* Jarrupalojen tarkistus, tarvittaessa vaihto* Jarrunesteen tarkistus, tarvittaessa vaihto* Valojen tarkistus, tarvittaessa polttimoiden vaihto* Pyyhkijän sulkien kuntotarkistus, tarvittaessa vaihto* Käyttöhihnojen kuntotarkistus, tarvittaessa vaihto*

Koeajo

*=lisätyö. Lisätyöt ja tarvikkeet laskutetaan erikseen.

Meiltä myös uudet kesä- ja talvirenkaat edullisesti allelaitettuna!

Kysy lisää asiakaspalvelusta tai varaa aika: puh. 0400 497294

sähköposti: [email protected] Rasulankatu 7 (halli 8), Tampere

M-Huoltamo / Sosiaalinen yritys Martinus-palvelut Oy Käyttämällä palveluitamme autat nuoria työllistymään

Tampereen seurakuntien diakoniatyö ei ole Jorma Sipilälle kovinkaan tuttua. Hän sanoo kuitenkin arvostavansa dia-koniatyötä, joka ”välittää äärimmäisen syrjäytyneessä tilassa olevista ihmisis-tä”.

- Hyvin usein positiiviset, rohkeat esi-merkit tulevat juuri diakoniatyön suun-nalta, emeritusprofessori on huomannut.

Yksittäisistä diakonian toimintamuo-doista muun muassa Mummon Kammari on Sipilälle tuttu.

- Sillähän on suurenmoinen perinne. Mummon Kammarikaan ei silti ole täy-

dellinen ratkaisu. Kyseessä on kuitenkin yhteisö, jonne kaikkien ei ehkä ole help-po mennä mukaan, professori näkee.

Professori Sipilä ei usko diakoniatyön muutenkaan antavan ratkaisuja kaikkeen hätään. Hän viittaa tässä oman lähiympä-ristönsä ihmisiin.

- Heissä on monia työmarkkinoiden ul-kopuolisia, ja taloudellisissa vaikeuksissa olevia. Kukaan näistä ihmisistä ei ole te-kemisissä diakoniatyön kanssa, he saa-vat apunsa muualta. En osaa sanoa miksi näin on, ehkäpä diakoniapalvelujen tavoi-tettavuus ja kattavuus on ongelma?

Pitäisikö diakoniatyön sitten esimer-kiksi Tampereella jalkautua nykyistä enemmän ihmisten pariin?

- Sen pitäisi mennä sinne missä ihmiset asuvat ja ovat. Pitäisi jotenkin tavoittaa myös pubeissa istuvat, ja ne puistonpen-keillä aikaansa viettävät, Sipilä heittää.

Positiivisia esimerkkejä diakoniatyöstä

Emeritusprofessori pitää hieman kyseen-alaisena sitä että laajaa lasten ongelmien hal-lintaa tehdään lastensuojelu-instituution kautta.

- Se on vähän kuin mutkan kautta toimi-mista. Ei erityispalvelu voi kantaa vastuuta siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Lama muutti asioita

Sipilä näkee suomalaislasten tilanteen hei-kentyneen myös historiallisen perspektiivil-lä arvioituna.

- Lastensuojelu oli maassamme valtava on-gelma ennen sotia, ja osin vielä sen jälkeen-kin. Myöhemmin lasten asema tässä maas-sa parani, voidaan puhua menestystarinasta. Käänne alkoi sitten tulla 1990-luvun alun la-man aikoihin, ja myös tämä 2000-luku on ol-lut synkkää aikaa.

Professori allekirjoittaa usein esitetyn nä-kemyksen kyseisestä lamasta merkittävänä käännekohtana. Se vahingoitti vakavasti yh-den sukupolven kehitysmahdollisuuksia.

- Kaikista tuon kriisin aiheuttamista on-gelmista ei olla vieläkään päästy eroon. Esi-merkiksi 2000-luvulla lastensuojelutapaukset ovat keskittyneet murrosikäisiin, jotka olivat laman aikana pieniä lapsia.

Kaikkea lasten ja nuorten nykyistä pahoin-vointia lama ei Sipilän mukaan kuitenkaan se-litä. Ongelmat ovat monimutkaisempia.

- Lama on riittämätön selitys, koska lasten-suojelutapausten kasvu on ollut länsimaissa aika yleinen ilmiö. Suomalaista lamaa ei ollut esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, joissa kui-tenkin on ollut hyvin samanlainen kehityskul-ku.

- Sitä paitsi ongelmien kasvu jatkuu yhtä, vaikka laman lapset ovat jo kaikki täysi-ikäi-siä, Sipilä muistuttaa.

Perhe aina avainasemassa

Professori korostaa sitä, että lasten kasvat-tamisen vastuuta ei voida ulkoistaa esimer-kiksi kunnalle tai valtiolle. Avainasemassa on aina lapsen lähiympäristö, etenkin oma perhe.

- Ydinasia on, kykeneekö kunta auttamaan perheitä kriittisissä paikoissa? Pystyykö se esimerkiksi järjestämään kunnallista päivä-hoitoa kaikille lapsille, jotka ehdottomasti si-tä tarvitsevat?

Rahasta puhutaan aina. Asioiden laittami-nen arvojärjestykseen on professorin mukaan kuitenkin tärkeämpää kuin taloudelliset re-surssit.

- Ongelmien ehkäisevä hallinta on niin hal-paa, että siihen on varaa kaikilla niillä, jotka vain ymmärtävät sitä tehdä. Ennaltaehkäisyl-lä säästetään yleensä todella paljon rahaa jos-takin muualta.

Yhteisöt hajoavat

Sipilän mielestä hyvää kasvuyhteisöä eivät lapselle pysty tuottamaan markkinavoimat, eikä julkinen valtakaan. Ratkaisevaa on hy-

vin toimiva pienyhteisö. Niiden hajoaminen huolestuttaa häntä.

- Yhteiskuntammehan on muuttunut sellai-seksi, että ihmiset saavat itse valita. He saavat vapaasti tehdä myös huonoja ratkaisuja, kos-kien esimerkiksi sitä missä lasta hoidetaan. Aikuisten etu ratkaisee.

Sipilän mielestä pitäisi hakea sellaisia toi-mintamuotoja, jossa ihmiset ”törmäävät toi-siinsa” ja missä heillä on myös uskallus ja oi-keus puuttua asioihin.

- Hiekkalaatikot, päiväkerhot ja vastaavat paikat ovat luonnollisesti rakentuvia yhteisö-jä, joista voi muodostua pieniä ohjauskanavia. Ne saattavat myös tarjota mahdollisuuksia ar-vioida tilanteita. Niiden pohjalta ehkä sitten voidaan yrittää puuttua asioihin pienillä kei-noilla.

Professori suree sitä, että esimerkiksi päih-devanhemmilla ei ole mahdollisuutta viedä lastaan ilmaiseen leikkipuistoon, joka on saa-tettu lakkauttaa.

- Seurakuntien kerhot ovat niitä harvoja, jotka vielä toimivat. Mutta jos olet päihdevan-hempi, niin et ehkä mene lapsesi kanssa en-simmäisenä juuri sinne.

Sukupolvien jatkuvuus ei toimi

Uusavuttomuudesta puhutaan paljon. Jorma Sipilän mielestä lasten ja nuorten syrjäyty-misen kannalta on keskeistä, että pieniä lap-sia ei jätettäisi yksin avuttomien vanhempi-en kanssa.

- On harmi että sukupolvien välisen jatku-vuutta ei enää juuri ole. Avuttomat äidit eivät enää saa tukea isoäideiltä, tädeiltä tai ystävil-tä. Ennenhän kaikki työvoima ei ollut täys-käytössä, johon nyt pyritään. Nykymaailmas-sa isoäiti on töissä, tai sitten matkustelee maa-ilmalla hyvällä työeläkkeellä, Sipilä heittää.

Sosiaalipolitiikan tutkija puhuu painok-

kaasti myös vanhanaikaisen lapsiperheiden kotipalvelun puolesta.

- Apua pitäisi olla sitä tarvitsevien perhei-den saatavilla vaikka monta tuntia päivässä, ja tarvittaessa joka päivä.

Ihmisten avuttomuuden julkinen hyväksy-minen suututtaa Sipilää. Hänen mielestään pi-täisi puuttua asioihin jo ennen kuin ihmisestä on saatu tehtyä niin avuttomia.

- Meillä on todella vahvat syrjäyttämisen keinot olemassa, liian aikaisin ja liian voimak-kaina.

Julkinen palvelu loisi yhteisöjä

Jorma Sipilä heittää ilmaan mielenkiintoi-sen ajatuksen siitä, että julkinen valta kes-kittyisi luomaan yhteisöjä. Palvelulogiikka toimisi näin aivan toisella tavalla kuin nyky-systeemissä, joiden hän näkee rakentuvan ”sentralisoidun vastuuttomuuden” pohjalle.

- Tällä hetkellähän mietitään, miten voitai-siin keskittää kaikki palvelut, niin että ammat-tilaisilla olisi hyvä olla. Niin että he voisivat te-hokkaasti ottaa vastaan ihmisiä, neuvotella heidän kanssaan tunnin tai vartin, ja lähettää sitten pois. Sen sijaan erityisesti kasvatuksen ja lasten kohdalla meidän pitäisi rakentaa ää-rimmäisen vastuullisia järjestelmiä, joissa ih-missuhteet pysyvät. Ammattilaiset tuntevat ja tietävät sekä seuraavat, hoitavat ja puuttuvat.

Sipilä valittelee myös sitä, miten pienellä perspektiivillä taloudellisia vaikutuksia laske-taan. Esimerkkinä hän käyttää pienten koulu-jen lakkauttamisia.

- Pitäisi pohtia sitä, mihin kyläkoulu pystyi lasten kasvattajana, ja heidän elämänsä koko-naisuuden ymmärtäjänä ja tukijana. Kustan-nussäästöjen nimessä lapset kyyditetään mah-dollisimman isoon kouluun pitkänkin matkan päähän. Kuka lapsesta siinä enää välittää, toi-vottavasti edes taksinkuljettaja.

Käyttämällä palveluitamme autat nuoria työllistymään

26 Suurella Sydämellä 2 / 2013 27Suurella Sydämellä 2 / 201326 Suurella Sydämellä 1 / 2013

Avoimessa kirkossa saa olla sellainen kuin on Vapaaehtoispohjalta Aleksanterin kirkossa viitisen vuotta

toiminut Avoin kirkko on tarjonnut monille mahdollisuuden hengähtää hetken elämän erilaisten ongelmien ja paineiden keskellä. Joka arkipäivä klo 12-18 auki oleva Avoin kirkko toimii hyvässä yhteistyössä Tampereen seurakuntien diakonian kanssa.

Teksti ja kuvat: Vesa Keinonen

Sirkka Heinonen on yksi Avoimen kirkon päivystäjistä. Tarmokas eläkeläinen tuli mukaan heti syksyllä 2008, kun päivystys Aleksanterin kirkossa käynnistyi.

- Tuomasmessussa olin kuullut, että Tampe-reelle puuhataan hengellistä pysäkkiä, arjen kohtaamispaikkaa. Kun Kauhajoen koulusur-mat tapahtuivat syksyllä 2008, moni katsoi hädissään ympärilleen. Silloin hyvin nopeas-ti ryhdyttiin toimeen: Avoin kirkko aloitti toi-mintansa tuomaiden ja seurakuntien hyvällä myötävaikutuksella.

Aktiivipäivystäjiä on kaikkiaan viitisenkym-mentä.

- Jokainen voi päivystää kahden tunnin vuo-ronsa itselle sopivaan tahtiin. Toiset ovat teh-tävässä joka viikko, jotkut harvemmin.

Maallikkopäivystäjien tukena on Tampe-reen seurakuntien päivystävä pappi aina klo 16-18.

- Minulla on myönteisiä kokemuksia pappi-en läsnäolosta. Vaikka me maallikot usein pu-humme kirkkoon tulijoiden kanssa vaikeis-takin asioista, teologin taidolla ja arvovallalla on merkitystä. Esimerkiksi joku asia josta on kirkkovieraan kanssa puhuttu, saattaa alkaa elää toisella tavalla, kun pappi avaa sitä, Hei-nonen on huomannut.

Kirkkovieraalle annetaan tilaaHeinoselle itselleen päivystäminen on hyvin merkityksellistä. Se poikkeaa monellakin ta-valla niistä tehtävistä, joita hänellä oli työ-elämässä.

- Sielläkin tapasin ihmisiä, mutta toiminta oli hyvin tavoitteellista. Tämä on aivan muu-ta. Jaamme aikaamme ja koetamme kuunnel-la toista ihmistä ja ymmärtää häntä. Opette-lemme lähimmäisyyttä.

- Samalla me päivystäjät ehkä ymmärräm-me jotakin myös itsestämme. Olemme tien päällä, jokainen. Ja kun ollaan matkalla, kaik-

kea turhaa kannettavaa on hyvä karistaa pääl-tään, Heinonen sanoo.

Avoimessa kirkossa käy satunnaisten kävi-jöiden lisäksi paljon vakituisia kirkkovieraita. Muodikasta asiakas -sanaa ei haluta käyttää.

- Olemme oppineet tuntemaan kirkossa usein käyvien nimet, ja jotain muutakin heis-tä. Mutta kirkkovieraat itse määrittelevät mi-tä kertovat. Me päivystäjät emme vaadi heil-tä mitään.

Valtaosa Avoimen kirkon päivystäjistä on eläkeiässä. Heinonen ei näe tässä ongelmaa.

- On runsaasti aktiivisia vanhoja ja viisaita ihmisiä, joilla on vielä paljon annettavaa. Toki päivystäjissä on onneksi myös joitakin keski-ikäisiä ja nuoriakin.

- Yhteistä meille kaikille on varmaankin pit-käjänteisyys, olemme halunneet sitoutua tä-hän päivystystehtävään. Useampi kymmenen on ollut mukana Avoimen kirkon alusta saak-ka.

Myös uusia päivystäjiä otetaan Avoimeen kirkkoon mieluusti vastaan.

- Päivystäjäksi halukas on lämpimästi ter-vetullut haastateltavaksi. Tavallinen ihminen riittää tehtävään hyvin, mikään superauttaja ei tarvitse olla. Halun tehtävään tulisi kuiten-kin lähteä sisältä eikä jostakin ulkoisesta syys-tä.

”Täällä voi luontevasti kohdata ihmisiä”Tamperelainen 27-vuotias Kreeta on yk-si Avoimen kirkon vakiovieraista. Hänelle Aleksanterin kirkosta on tullut lähestulkoon päivittäinen pistäytymispaikka.

- Huomasin kerran että kirkon edessä on kyltti, jossa lukee että ”Kirkko auki”. Jostakin olin saanut tietää että sieltä saa mehua ilmai-seksi. Siihen aikaan en vielä kuulunut kirk-koon, enkä ajatellut paljon uskonasioitakaan.

Kreeta huomasi pian viihtyvänsä Aleksante-rin kirkossa hyvin.

- En pidä paikoista joissa on päihtyneitä, en-kä hulinasta. Kirkossa voi halutessaan hiljen-

tAvoimessa kirkossa on luontevaa kohdata toinen ihminen. Sitä arvos-tavat suuresti selä Kreeta (vas.) sekä vapaaehtoisena päivystäjänä toimiva Sirkka Heinonen.


Diakonia ja yhteiskuntatyö Tampereella

Diakoniatyö toteutetaan Tampereella siten, että Diakoniakeskus huolehtii seurakuntien yhteisistä erityisdiakonian tehtävistä.

Kunkin yhdentoista paikallisseurakunnan alueella on omat seurakuntadiakoniaa tekevät diakoniatyöntekijänsä.

Martinus-säätiö on Tampereen seurakuntayhtymän diakoniasäätiö ja se tukee seurakuntien diakonia- ja yhteiskuntatyötä sekä järjestää koulutusta.

Ajantasaiset tiedot toiminnasta ja työntekijöistä löydät seurakuntayhtymän internet-sivuilta www.tampereenseurakunnat.fi

Diakoniakeskus Näsilinnankatu 26, 4. krs, PL 226, 33101 Tampere sähköposti [email protected]

Diakoniajohtaja Matti Helin p. 050 309 3888 Diakoniasihteeri Katariina Mylläri p. 050 329 3060Toimistotyöntekijä Päivi Siltanen p. 040 804 8130

Seurakuntien avunvälitys ma-pe klo 9-13 p. (03) 219 0711

Suurella Sydämellä –vapaaehtoistoimintaSuurella Sydämellä Klubi, Näsilinnankatu 26Tuottaja Ilkka Kalmanlehto p. 050 330 9308www.suurellasydamella.fi

Perhe- ja nuorisodiakonia Satakunnankatu 30 G (porttikongista sisäpihaan) p. 050 406 0494 Johtava diakoni Anne Kangasniemi p. 040 761 2925Perhediakoni Anne-Mari Mäkiniemi p. 050 680 76Erityisdiakoni Veijo Kiviluoma p. 050 364 6011 Nuorisodiakoni Hanna Kelokaski p. 050 574 4917www.messiin.fi

Myötätuuli Yhteinen vammaistyö, Iidesranta 5 33100 TampereJohtava erityisdiakoni Liisa Hoikkanen p. 050 413 1909Nuorisotyönohjaaja, diakoni Mari Tuominen p. 050 535 1139 Omaishoitajatyön ohjaaja Kyllikki Kautto p. 050 343 3118

Näkö- ja kuulovammaistyö / Sotaveteraanit Erityisdiakoni Helena Kuisma, vastaanotto ma klo 14-16 ja to-pe 10-12

Erityisdiakoni Sirpa Toivo p. 050 561 1028 Vastaanotto ti klo 10-12 Myötätuuli Ilmarinkatu 10, ke klo 15-16 Iidesranta 5

Epilän toimintakeskus Kehitysvammaisten päivätoimintapaikka Suurmäenkatu 5, 33270 TampereJohtaja Paula Kontro p. 050 59 98222 Tuettu työ Jaana Kiviniemi p. 050 530 8664


Avoin kirkko ei ole suoranaisesti osa Tampereen seurakuntien diakoniatyötä. Rajapinnat toimintojen kesken ovat sil-ti ilmeiset.

- Työskentelemme ihmisen ja viran puo-lesta auttavien eri viranomaisten välissä. Jaamme kirkkoon tulijalle aikaa ja kuun-telemme häntä. Meillä on tällä hetkellä jo hiukan valmiuksia ohjata avun tarvitsijoita eteenpäin. Toimimme hyvässä yhteistyös-sä Pyynikin seurakunnan diakoniatyön

kanssa, Heinonen sanoo.- Vastaavasti diakonit saattavat ohja-

ta joitakin henkilöitä Avoimeen kirkkoon - ihan vain olemaan meidän kanssamme. Meidät nähdään tavallaan diakonian väli-kappaleena, vaikka emme olekaan osa vi-rallista hallintorakennetta.

Avoimessa kirkossa on keskustelun lo-massa pienimuotoista mehu-, tee- ja korp-putarjoilua. Vahvempaa ruokaa ei ole tar-jolla, eikä sitä myöskään jaeta kotiin vietä-väksi.

- Saamme näissä asioissa tukea diakoni-alta. Voimme ottaa hätätilanteessa sinne yhteyttä, mikäli kirkkoon tulija tarvitsee esimerkiksi ruoka-apua tai yösijaa.

Sirkka Heinonen toimii myös Tuomas-messun diakoniatyöryhmässä, jossa on mukana muitakin Avoimen kirkon päivys-täjiä.

- Kirkon yhteiskunnallinen työ toimii omalla sarallaan köyhien rinnalla. Mutta li-sääntyvä köyhyys näkyy meille päivystäjil-lekin. Emme saa ohittaa asiaa liian vaikea-na ruohonjuuritasolta ratkaistavaksi. Hy-väksytään omat pienet, näkymättömät as-keleemme. Luotetaan siihen, että meitä on monta. Nähdään ihminen - juuri se ihmi-nen, jonka tänään kohtaamme kirkossa.

Avoimen kirkon päivystäjätkin ovat huo-manneet, että köyhyyttä on monenlaista. Voi olla että ulkoisilta puitteiltaan henkilö ei ole lainkaan köyhä - mutta siltikin hän on.

- Ihmisen elämä voi olla hyvin yksinäistä ja tarkoituksetonta. Kukaan ei katso sinua, eikä puhu sinulle. Taustalla voi olla myös kovaa tuskaa jostakin aikaisemmasta asias-ta, joka koko ajan kulkee mukana, Sirkka Heinonen miettii.

Hyvää yhteistyötä diakonian kanssa

tyä ja vain olla. Toki tämä on minulle myös paikka kohdata ihmisiä. En opiskele enkä ole työelämässä. Ilman Avointa kirkkoa minul-la olisi päiviä, joina ainoa ihmiskontakti olisi vain kaupan kassa.

- Täällä näkee myös muiden ihmisten elä-mää, kirkossa käy turisteja ja Avoimen kirkon muita vakiokävijöitä. Minulle on syntynyt tätä kautta uudenlainen sosiaalinen verkosto.

Halonen arvostaa sitä että jokainen saa olla Avoimessa kirkossa sellainen mitä todella on.

- Täällä ei oleteta ihmisestä mitään, ei edes sitä että hän uskoisi Jumalaan. Minutkin on useimmiten otettu vastaan omana itsenäni. Päivystäjät ja kirkkoon tulijat kohtaavat toi-sensa samalta viivalta.

Kreeta pitää hyvänä asiana sitä, että myös pappi on päivittäin kirkossa paikalla.

- Keskustelut heidän kanssaan ovat usein olleet minulle tärkeitä. Niiden seuraukse-na aloin pohtia, että onko kaiken takana jo-takin suurempaakin, kuin tämä hieno kirk-korakennus ja tarjolla oleva mehu. Käymie-ni keskusteluhetkien jälkeen käyn nykyisin Varikkomessussa ja joskus Tuomasmessus-sakin. Rippikoulunkin olen nyt suorittanut, Kreeta sanoo.

Päivystäjät Sami Uusi-Rauva ja Sirkka Heinonen (keskellä) kohtasivat Aleksanterin kirkossa Kreetan.


Mummon Kammari Vapaaehtoisen vanhustyön keskus Otavalankatu 12 A, 33100 TampereToimisto ma klo 9 - 17, ti - to klo 9 - 14 p. (03) 219 0455

Kyläpaikka kaikenikäisille ma - to klo 10 - 14

Mummon Kammarin lähimmäisavunvälitys vanhuksille.Seurakuntien avunvälitys ma-pe klo 9-13 p. (03) 219 0711

Toiminnanjohtaja Maarit Tammisto p. 050 554 2431

Tutustu myös Mummon Kammarin kotisivuihin www.mummonkammari.fi sähköposti:[email protected]

Päihde- ja kriminaalityö sekä Musta Lammas Johtava erityisdiakoni Marko Ajanki p. 050 322 6331 Erityisdiakonian viranhaltija Mari Paija p. 050 366 3213

Musta Lammas Päivätoimintakeskus päihdeongelmaisille ja asunnottomille Pellavatehtaankatu 17 H, 33100 Tampere Avoinna ma - to klo 7.30 - 13, pe klo 7.30 - 11.30Päihdetyöntekijä Salme Asunen p. 050 366 2582 Vaatepalvelun lahjoitukset p. 040 804 8143

RuokaNysseVastaava varastonhoitaja Seppo Ahokainen p. 040 554 1063Elintarvikejakelun vastaava Petri Ahokainen p. 0500 863625

Yhteiskunnallinen työ Näsilinnankatu 26, 4. krs., PL 226, 33101 TampereJohtaja, pastori Ilkka Hjerppe p. 050 368 4413 Toimistonhoitaja Anita Kuusela p. 050 420 7788Projektikoordinaattori Johanna Pirttijärvi p. 050 364 2953

Aikuiskasvatus, englanninkielinen seurakuntatyö, ekumeeniset kysymykset Pastori Ville Aalo p. 050 468 8484

Aluetyö, yhteisötyö, sinkkutoiminta Yhteiskunnallisen työn diakoni Sari Peltonen p. 050 381 7177

Hengellinen ohjaus ja retriittityö Pastori Marjatta Malmberg p. 050 539 3175

Monikulttuurinen työ, maahanmuuttajatyöYhteiskunnallisen työn diakoni Heidi Repo p. 050 541 5833

Rauhan ja oikeudenmukaisuuden kysymykset Pastori Ilkka Hjerppe p. 050 368 4413

Työpaikkatyö, työelämän eettiset kysymykset Pastori Juha Mattila p. 050 514 4868

Työttömyystyö, ympäristökysymykset Pastori Ilmari Karjalainen p. 050 530 8670

Seurakuntien diakoniatyö tarjoaa seurakunnan alueella asuville hengellistä, henkistä sekä aineellista apua. Johtava diakoniatyöntekijä tai diakoniatyöstä vastaava. [email protected]

Martinus-säätiö Otavalankatu 12 A 33100 Tampere

Säätiön asiamies Merja Kerttula p. 050 592 7366

PalvelukoordinaattoriTuija Saarinen p. 040 804 80353

[email protected] www.martinus.fi

Paikallisseurakunnat

Aitolahden seurakunta Eija Heikkilä p. 0500 911 579 Harjun seurakunta Virpi Hannele Kianen p. 050 593 6453Hervannan seurakunta Jaana Alasentie p. 050 564 4884Härmälän seurakunta Päivi Weckström p. 050 591 6557Kalevan seurakunta Anna-Leena Mansukoski p. 050 571 3104Messukylän seurakunta Hannele Koivisto p. 050 406 7179 Pyynikin seurakunta Marja-Leena Pukema p. 050 553 0455

Ruotsalainen seurakunta Eila-Sisko Kanerva p. 050 527 2290Teiskon seurakunta Pirjo Torikka p. 050 563 3724 Tuomiokirkkoseurakunta Hanna Välimaa p. 050 329 5336Viinikan seurakunta Anne Järvinen p. 040 804 8480

Kuvat: Tampereen seurakuntayhtymä

"Minulla on unelma." Näin totesi pappi ja kansalaisoikeusaktivis-ti Martin Luther King 50 vuotta sitten. Hänen unelmansa oli et-tä mustat ja valkoiset voisivat elää yhdessä sovussa toisiaan kun-nioittaen.

Paljon on Kingin unelmasta toteutunut. Hänen kotimaassaan Yh-dysvalloissa on musta presidentti. Kuitenkin yhä monilla värillisillä on valkoisia heikommat lähtökohdat elämään. Hyvinvointi jakaantuu epätasaisesti eri kansanryhmien välillä. Kingin käynnistämä työ on kesken.

Kingiä innosti Jeesuksen unelma Jumalan valtakunnasta:

"Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa." (Luuk. 6:20-21)

Jeesus ruokki aikanaan nälkäisen kansanjoukon. Hän paransi sai-raita ja vapautti syyllisyydestä. Hän opetti että valtakunta kuuluu kai-kille, myös köyhille ja vaivaisille. Se tuli Jeesuksen teoissa ja opetuk-sessa ihmisten luo.

Paavali jatkoi Jeesuksen jalanjäljissä. Hän totesi että Jumalan val-takunta on vanhuskautta eli oikeamielisyyttä, rauhaa ja iloa (Room. 14:17).

Mikä on tamperelainen unelma? Miten Jumalan valtakunta voi tul-la keskellemme? Mikä innostaa seurakuntia, työntekijöitä ja vastuun-kantajia?

Kirkon paikka on ihmisen rinnalla. Kun nuoret etsivät paikkaansa elämässä, seurakunta voi tukea heitä. Epäonnistumisen tullessa kave-ri tai kirkon työntekijä voi rohkaista yrittämään uudelleen. Elämänilo voi palata kun vierellä on toinen rohkaisemassa.

Kun työttömyys iskee perheeseen, tarvitaan usein apua. Diakonia-työntekijä voi yhdessä muiden auttajatahojen kanssa kannatella krii-sivaiheen yli. Tärkeää on että vaikeuksissa olevaa ei jätetä yksin. et-tä ihmiset kohdataan kasvokkain. Näin voi löytyä tie ulos sosiaalises-ta häpeästä ja eristäytymisestä.

Kirkko elää Jumalan valtakunnan unelmasta. Voimme olla toisil-lemme Kristus. Voimme tulla toisen rinnalle, tuoda apua, tukea ja tur-vaa. Silloin jotain Jumalan valtakunnasta toteutuu elämässämme ja keskellämme.

Kirkossa pidämme kiinni tästä unelmasta. Sitä teemme näkyväksi ja todeksi kotikaupungissamme, kaikkien tamperelaisten hyväksi. On ilo olla osa unelmoivaa kirkkoa.

KOlUMNII have a dream

Olli HallikainenTampereen tuomiorovasti

Documents

Suurella Sydämellä 2/2013