synsygussuomen uskonnonopettajain liitto ry:n jäsentiedote 5/08

2 Pääkirjoitus

3 Puheenjohtajan tervehdys

4 Tulevia tapahtumia

8 Uskonnonopettaja parempien arvojen puolustajana

10 Kolumni: Uskonnonopettajana ulkomailla

12 Uskoa ja epäuskoa Virossa

16 Kolumni: Ihana, kamala uskonnonopetus

17 Fantasia-kirjallisuus ajankohtaistaa Kristuksen ja Krishnan

20 Fundamentalistinen myyntimenestys

22 Välähdyksiä syvästä etelästä

26 Unohdetut ja vaiennetut kulttuurin muodot

28 Viihde ja naisen logiikka

30 Nykyajan vaivaisukko vastaa puhelinsoittoon

31 Virikemateriaalit

34 Yhteystiedot

32 Opetusvinkki: Etsimisen vaivaa ja löytämisen iloa

35 Paikalliskerhot

36 Svenska sidan: Miljöetik och ekoteologi

37 Upin palsta: Monikulttuurisuus muovaa Euroopan tulevaisuutta

issn 1457-912X

p ä ä k i r j o i t u s

synsygus Suomen uskonnonopettajain

liitto ry:n jäsentiedote

toimituksen osoite synsygus@suol.fi

osoitteenmuutokset tms. Marja Laine,

marjalaine@gmail.com

päätoimittaja Kati Mikkola

toimittajat Kristiina Holm, Annukka Kalske,

Taija Lamminaho, Elisa Mikkola, Jarno Parviola,

Elina Ruoko, Marja Tanhuanpää

taitto Sari Väkelä, sari.vakela@24.fi

ilmoitushinnat 1/1 460 € (keskiaukeama 1000 €),

1/2 290 €, 1/3 210 €, 1/4 180 €, 1/8 125 €

painatus Ecapaino oy

julkaisija Suomen uskonnonopettajain liitto ry

meitä Viihdytetään – mutta ViihdymmekÖ me?

V iihde tarkoittaa ajanvietettä. Se on huvitusta, jonka tarkoitus on viihtyminen. Viihteen vastapariksi asettuu taide, jonka nähdään edustavan syvempiä ja kestävämpiä arvoja.

Rajanvedot näiden välillä ovat väistämättä vallankäyttöä ja hierarkioiden luomista. Kauno-kirjallisuus erotetaan viihdekirjallisuudesta, vakavasti otettava kuvataide ITE-taiteesta, elii-tin korkeakulttuuri massojen kansankulttuurista. Viime vuosina on puhuttu paljon näiden rajojen hämärtymisestä: taide lähenee viihdettä ja viihteestä tulee toisinaan taidetta.

Kulttuurin viihteellistyminen on ulottunut myös uskontoon. Uskonnolliset tilaisuudet kilpailevat ihmisten ajankäytöstä viihdeteollisuuden tuotteiden kanssa, mikä on luonut paineita saada ihmiset ”viihtymään” myös uskonasioiden ääressä. Uskontojen ja popu-laarikulttuurin suhde on ilmeisen vastavuoroinen. Yhtäältä fantasiakirjallisuus ammentaa teemojaan uskontojen suurista kertomuksista, toisaalta uskonnollisen kirjallisuuden best-sellerit hakevat tyylinsä viihdekirjallisuudesta ja science fictionista, kuten Esko Miettisen ja Timo R. Stewartin artikkelit tässä lehdessä osoittavat.

Elämme maailmassa, jossa tosi-tv tuottaa sarjatuotantona kertakäyttöjulkkiksia, sarjamurhaajat ovat lööppijulkisuuden ja elokuvien myyvin aihe ja sitoumuksista vapaa nettiporno tarjoaa hetkellisen helpotuksen arjen angstiin. Sivistyneinä itseään pitävien on tapana olla viihdeteollisuuden tarjoamista ihanteista huolissaan, usein myös moraalinen närkästys on enemmän kuin suotavaa. Viihdeteollisuus esittää vääriä asioita tavoittelemisen arvoisena. Viihde on liian helppoa ja lyhytjänteistä – ja siksi tyhmentävää. Lyhytjänteisyys ilmenee puhtaimmillaan tv-kanavasurffailussa. Uutisia, luontodokumenttia, ruokaohjelmaa, kokoillan elokuvaa, uutisia, saippuasarjaa, visailuohjelmaa, uutisia. Kanavapujottelua on kutsuttu kärsimättömyydeksi vailla syvyyttä. Luonnon, taiteen ja uskonnon monimuo-toisuus ja vivahteet ovat korvautuneet kanavasurffailun tarjoamalla nollatietoisuudella. Se on kykyä pujotella kanavalta toiselle siten, ettei oikeastaan katso mitään. Kyseessä on hyperaktiivisuuden ja ahdistuksen luoma postmoderni spektaakkeli.

Aina joukkoon mahtuu myös niitä, jotka ankkuroivat identiteettiään kieltäytymällä massaviihteestä ja reaaliaikaisen tiedonvälityksen pyörteistä. Joku puhuu ylpeänä siitä, ettei omista televisiota, toinen kehuu itseään kertomalla, ettei seuraa uutisvirtaa. Kenties reaaliaikaisen tiedonvälityksen uhkana todella on vauhtisokeus, sama ilmiö kuin junassa ja moottoritiellä: kun vauhti on tarpeeksi kova, ei lähelle katsoessa näe oikeastaan mitään. Vain katsomalla kauemmas näkee maiseman.

Käsillä oleva lehti on SUOL:n 70-vuotisjuhlavuoden viimeinen. Juha Luodeslammen artikkelista käy ilmi, että uskonnon opettajat mieltävät itsensä ”parempien arvojen” puolustajiksi niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Uskonnon opettajat ovat taistelleet Nokia-Suomessa rahan valtaa ja taloudellisten arvojen korostumista vastaan. Moni varmasti suhtautuu varauksella myös viihdeteollisuuden kertakäyttökulttuuriin. Heittäytyminen populaarikulttuurin ja viihteen saavuttamattomiin ei liene opettajille kuitenkaan hyvä strategia. Nuorten elämään voimakkaasti vaikuttavia kulttuuri-ilmiöitä ei ole syytä kieltää vaan pikemminkin tulisi tarjota välineitä niiden analysoimiseen – tämä taas ei ole mahdollista, jos kasvattajat eivät tunne ajan ilmiöitä. Kriittisessä pe-dagogiikassa on etsitty keinoja populaarikulttuurin huomioimiseen ja hyödyntämiseen opetuksessa, kuten Elisa Mikkola artikkelissaan selvittää. Ilosanoma on se, että populaari-kulttuuri tarjoaa aina myös mahdollisuuksia tulkita toisin ja uudelleen. Erilaiset vasta- ja alakulttuurit sekä ammentavat populaarikulttuurista, että antavat sille aineksia.

Irtiottona pikavoittoja tarjoavasta viihdeteollisuudesta voisi vaihteeksi toteuttaa hitauden ja hipaisun filosofiaa. Miltä ruoka maistuu, kun sen syö jokaista suupalaa miettien? Miltä tuntuu kevein mahdollinen kosketus?

Viihdyttäkää toisianne!

Kati Mikkola

p u h e e n j o h t a j a n t e r v e h d y s

yhdentoista kynttilän syksy

T ämä syksy jää mieliimme surun syksynä. Kauhajoella tapahtui se, minkä piti olla

mahdotonta Jokelan jälkeen meillä ja koulus-sa. Tuttu ja turvallinen muuttui kauhun taloksi. Vaikka työ jatkuu, ei elämä palaudu noin vain entiselleen. Ainakaan kodeissa ne tyhjät paikat,

jotka syntyivät tämän hirmuteon seurauksena, eivät täyty koskaan. Koko kou-lumaailma menetti viattomuutensa.

On turhaa patsastella Pisa-tutkimusten tulosten valokeilassa, kun osalla nuorista elämä menee todella huonosti. Tehokkuus, kylmä järki ja persoona-ton puurtaminen kilpailuhenkisessä ja huipputuloksia puurtavassa koulujärjes-telmässä tekee maailman terveimmistä lapsistamme pahoinvoivia nuoria. Pa-hoinvointi ei koske kaikkia, mutta on paljon sellaista ahdistusta ja masennus-ta, joka ei nouse otsikoihin, mutta joka kalvaa nuorten minuutta ja tekee elä-mästä sietämättömän taistelukentän.

Tänään on korkea aika kysyä, mikä on ihminen ja mitä meidän pitäisi teh-dä toisin. Olemmeko jonkun ahneen suorituspaholaisen talutusnuorassa kaik-ki? Onko yhteinen surukin jollain ovelalla tavalla vain mekaanisten ja teknis-ten syiden ja seurausten analysointia? Missä on ihminen, jolla on ihmisen kas-vot ja joka asettuu rinnalle siellä, missä on raskasta ja vaikeaa. Voisiko rinnal-le asettuja olla opettaja – uskonnonopettaja?

Olen varma siitä, että kouluissamme juuri uskonnonopettajat olivat nii-tä, joilta löytyi eniten aikaa ja valmiutta keskustella tunneillaan tapahtuneesta ja kulkea näin kappaleen matkaa nuorten rinnalla. Varmaan moni meistä tu-li käsitelleeksi asiaa päivänavauksissakin. Uskonnon läsnäolo on hiljaista rin-nalla kulkemista surunkin keskellä. Erityisen kauniisti ja hienotunteisesti se näkyi kirkon otteessa, kun se omine keinoineen kantoi yhteistä kansakunnan surua. Juuri kirkko oli se paikka, joka sanoitti sen surun, jonka kantamisessa mitkään miksi-kysymykset eivät riittäneet. Yksitoista kynttilää Kauhajoen kir-kon alttarikaiteella ristin juurella puhuivat enemmän kuin mitkään sanat. Sii-nä näkyi uskonnon syväulottuvuus elämäämme! Suojelusenkelin sävel ja sa-nat kantoivat monen taakkaa.

Vielä muuta: Uskonnonopetuskeskustelu nousi jälleen esille Opettaja-tv:ssä. Toimittajat olivat jälleen kaivaneet esille kysymyksen kaikille yhteisen uskontotieto-nimisen katsomusaineen ottamisesta käyttöön. Mukaan oli kut-suttu menneen ajattelun ”asiantuntijoiksi” entinen kansanedustaja Irina Krohn ja Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja. Olin mukana itsekin. Keskustelu ei ollut lähtökohdiltaan kovin tyylikäs, sillä se ei toteuttanut mitään hyvätapaista si-säistä logiikkaa, vaan hyppelehti kahdenkymmenen minuutin aikana tarttuen niihin sanoihin, joita eri tahot sattuivat ilmoille sinkoamaan. On se kummaa, että aina vain löytyy niitä toimittajia, jotka ovat innokkaita tekemään ”suur-tekoja” tarjoamalla kouluun uskontotietoa, vaikka se on voimassa olevan us-konnonvapauslainkin mukaan mahdotonta.

Kävimme viikko sitten reaaliaineiden opettajien voimin tapaamassa puheenjohtaja Kangasniemeä ja OAJ:n edunvalvontavirkamiehiä. Aineistolisää taas vaadimme. Rahaa on kuulemma vähän jaossa. Pienin askelin ehkä voidaan edetä, jos OAJ:n palk-kapoliittinen toimikunta vain niin tahtoo. Siispä kirjoittele aineistolisäasiasta jälleen vaikkapa toimi-kunnan puheenjohtajalle Pekka Lempiäiselle, joka on muuten meikäläisiä (pekka.lempiainen@oaj.fi). Nyt kannattaa olla liikkeellä. Tässäkin asiassa jouk-kovoima auttaa.

Olemme perustaneet uuden yhdistyksen Reaa-liaineiden opettajat REAALI ry:n. Valtuuskunta-na olemme toimineet yhdessä jo toistakymmentä vuotta, mutta nyt oli aika yhdistyä kunnolla. Näin saamme enemmän painoarvoa yhteisille vaatimuk-sillemme tulevissa neuvotteluissa.

Nyt kannattaa lähteä mukaan siihen paikallis-kerhojen koulutushankkeeseen. Jotkut ovat tilai-suuteen jo tarttuneet, mutta vielä on kovasti tilaa ja rahaa tällekin vuodelle jäljellä, joten liikkeelle nyt! Siinä ei tarvita mitään erikoista. Pieni anomus vaan liitollemme, niin saadaan asia alulleen.

Suomen Kuvalehdessä oli esillä pieni huippulu-kio Kristiinan kaupungista. Se oli iloinen artikke-li koulusta, joka on inhimillisen kokoinen ja jossa on mahdollisuus välittämiseen. Kyllä silloin kou-lua voi kutsua korkeatasoiseksi, kun se leipoo yli-oppilaita maan kärkitahdissa ilman keskiarvorajaa sisään otetuista opiskelijoista. Hyvät kyllä pärjää-vät opettajista ja koulusta huolimatta. Toinen mer-kittävä piirre Kristiinankaupungissa on lukion ja yläkoulun keskinäinen yhteys, jota tietoisesti vaa-litaan. Erityisesti pienehköillä paikkakunnilla lu-kion ja yläkoulun yhteys takaa hienon kasvun jat-kumon ja synergiaedun. Kyllä siitä kannattaa pi-tää kiinni, missä se vain on vielä olemassa. Kysei-sellä kokonaisuudella on merkitys myös opettajien virkojen kannalta.

Nyt toivotan Sinulle Hyvä Kollega tähän pi-menevään syksyyn voimia ja Taivaallisen Isämme siunausta!

Hannu Koskinen

3

4

t u l e v i a t a p a h t u m i a

joulukuuSynsygus 1/09 ilmestyy joulu-tammikuun vaihteessa, DL 3.12.2008.

tammikuu24.1.2009 klo 13.30 SUOL ry ja UPI järjestävät Educa-messuilla Helsingin messukeskuksessa miniseminaarin teemalla Kirkko oppimisympäristönä – pyhän tilan pedagoginen käyttö. Miniseminaarissa esitellään kirkkopedagogiikan pohjalta kehiteltyjä toiminnallisia työtapoja kirkkorakennuksen arkkitehtuurin, äänimaailman ja uskonnollisen ulottuvuuden opiskeluun. Esiteltävä opetusmateriaali jaetaan kaikille miniseminaariin osallistuville. Tervetuloa! (Lisätietoja seminaarista seuraavassa Synsyguksessa ja nettisivuillamme)

31.1.2009 Talvipäivät teemalla Tiesitkö tämän? Lisätietoja ja ohjelman löydät tästä lehdestä ja nettisivuiltamme www.suol.fi

maaliskuu18.3.2009 Uskonnon yo-koe. Lisätietoja paikalliskerhojen pistekokouksista löydät seuraavasta lehdestä (tiedot päivitetään myös nettisivuillemme).

huom! Jäsensivujen salasana on eeva

suomen uskonnonopettajain liitto (suol) ry:n

talVipäiVät 31.1.2009

tiesitkö tämän?

paikka: mäkelänrinteen lukio, mäkelänkatu 47, helsinki

OHJELMA

8.30 Ilmoittautuminen ja kahvi

9.10 Avaus ja ajankohtaiskatsaus pj. Hannu Koskinen Juha Luodeslampi (UPI)

9.30–10.30 Pyhä Venäjä – miten ortodoksisen kirkon, valtion ja nationalismin suhde on kehittynyt Venäjällä kommunismin romahdettua?

TT Kimmo Kääriäinen

10.45–11.45 Miten hindulaisuus lännessä eroaa hindulaisuudesta Intiassa? TT Jyri Komulainen

11.45–12.45 Lounas

12.45–13.30 Vuosikokous

13.30–14.15 Millainen on Latinalaisen Amerikan uskonnollinen tilanne tällä hetkellä? TT Elina Vuola

14.30–15.15 Millaista vuoropuhelua kulttuurit ja kristinusko käyvät Afrikassa? TT Mika Vähäkangas

15.15 Talvipäivien päätös ja kahvi vpj. Eija Suokko

WSOY:n järjestämä iltatilaisuus alkaen klo 18.00, Bulevardi 12, 2. krs.

Seminaarin hinta 40 euroa (opiskelijat 20 euroa) sisältää lounaan ja kolmet kahvit.

Ilmoittautuminen SUOL ry:n ja UPI:n seminaariin 1/2 ti 20.1.2009 mennessä

mieluiten e-mail: suol.toimisto@suol.fi tai puh. 045 6752 869.

5

opintomatkan teemoja: Bysantin ajan Konstantinopoli, islamilainen Istanbul, suufilai-suus, idän kirkot ja islam. Asiantuntijaluennoitsi-jana dos. Teuvo Laitila Joensuun yliopistosta

alustaVa ohjelma

la 6.6. Lento Helsinki-Riika klo 8.40–09.45 ja Riika-Istanbul klo 11.25–14.15. Kuljetus len-tokentältä ja majoittuminen Celal Sultan hotelliin (http://www.celalsultan.com/index.asp). Tervetu-loillallinen Omar-ravintolassa (sisältyy hintaan).

su 7.6. Aamiainen, jonka jälkeen klo 9–10 dos. Teuvo Laitilan luento ”Bysantin ajan Konstanti-nopoli”. Luennon jälkeen kävelykierros mm. Ha-gia Sofia, Yerebatan Sarac. Hagia Sofia oli lähes tuhannen vuoden ajan kristillisen maailman kes-kus, ortodoksisen kirkon ja Bysantin keisarikun-nan sydän. Kun turkinsukuiset osmanit valloitti-vat Konstantinopolin, moskeijaksi muutetusta kir-kosta tehtiin islamin voiton vertauskuva. Yereba-tan maanalainen vesisäiliö, joka palveli keisarillis-

”konstantinopolin kristillinen ja islamilainen perintÖ”

suol ry:n opintomatka istanbuliin 6.–14.6.2009

ta palatsia, rakennettiin mahdollisesti jo Konstantinus Suuren aikana, mutta nykyisen kokonsa se saavutti 500-luvulla. Valtaisaa maanalaista onkaloa kan-nattelee 300 veden ympäröimää pylvästä. Lounas (sisältyy hintaan), jonka jälkeen bussi- ja kävelykierros modernissa Istanbulissa, Beyoglun alueel-la ja Istiklal-kadulla sekä käynti Galatan tornissa. ma 8.6. Aamiaisen jälkeen klo 9–10 luento ”Islamilainen Istanbul”, jos-sa käsitellään ekumeenisen patriarkaatin ja kristinuskon asemaa osmanivalta-kunnassa sekä Istanbulin moskeijoiden rakentamista. Luennon jälkeen käve-lykierros Hippodromin aukiolla ja Sinisessä moskeijassa, joka on Istanbu-lin tunnetuin maamerkki. Moskeija rakennettiin 1600-luvun alussa ja siitä tuli pian valtakunnan päämoskeija, jossa sulttaani toimitti perjantain keskipäivän rukouksensa. Lounas Topkapin palatsissa olevassa Konyali-ravintolassa (si-sältyy hintaan), jonka jälkeen tutustuminen palatsiin ja sen haaremiosaan. Palatsin puutarhassa näemme ulkoapäin myös Hagia Irenen kirkon, joka ra-kennettiin alun perin jo 300-luvulla ja toimi Bysantin valtakunnan pääkirk-kona ennen Hagia Sofian rakentamista. Kirkossa pidettiin vuonna 381 toinen ekumeeninen kirkolliskokous. Topkapin palatsi (1465) oli neljänsadan vuoden ajan sulttaanin ja hovin asuinpaikka ja hallinnon keskus. Sen kätköissä elivät sulttaanin vaimot ja jalkavaimot ja sen käytävillä punottiin ovelimmat poliit-tiset juonet. Topkapi symboloi osmanien valtakunnan loistoa ja sulttaanin lä-hes yksinvaltaista asemaa valtakunnan johdossa. Iltapäivän päätteeksi tutustu-minen Suureen basaariin. Tämä kaupankäyntipaikka on sadunomainen näh-tävyys, jossa myydään kaikkea mahdollista.

Lähde opintomatkalle Istanbuliin, muinaiseen Konstantinopoliin,

mahtavan Bysantin tuhatvuotisen keisarikunnan legendoja

synnyttäneeseen pääkaupunkiin, joka oli osmanien valtakunnan

sydän ja sielu, kolmelle mantereelle ulottuneen turkkilaisen

maailmanvallan keskus.

6

ti 9.6. Aamiaisen jälkeen bussikierros Kultaisen sarven kohteissa. Näemme mm. Valensin akveduktin ja Khoran kirkon, jossa elää Bysantin mystinen henki paremmin kuin missään muualla, sillä mosaiikit ja seinämaalaukset ovat alkupe-räisillä paikoillaan kirkon seinillä. Kun turkkilaiset valtasivat kaupungin vuonna 1453, Khora oli ensimmäisiä ryöstön kohteita. Islamilaisella ajalla kirkosta teh-tiin moskeija, mutta mosaiikkeja ei hävitetty yhtä perinpohjaisesti kuin monista muista kirkoista. Tutustuminen myös Pammakaristoksen luostarin kirkkoon ja Eyupin moskeijaan. Islamin kolme pyhintä paikkaa ovat Mekka, Medina ja Je-rusalem. Neljättä tilaa pitää Eyüp Sultanin moskeija ja sen pihalla sijaitseva Eyüp Ensarin hauta. Eyüp Ensari oli profeetta Muhammadin lipunkantaja ja läheinen ystävä. Perimätiedon mukaan hän kaatui nykyisen haudan tienoilla arabien pii-rittäessä ensi kertaa Konstantinopolia vuosina 672–679. Tässä moskeijassa uusi sulttaani vyötti miekan vyöllensä; seremonia, joka vastaa kristillisen kuninkaan kruunajaisia. Kahvitauko Pierre Lotin kahvilassa (sisältyy hintaan), josta on mahtava näköala yli Kultaisen sarven. Lounaan (sisältyy hintaan) jälkeen käynti Süleimanin moskeijassa, joka on erinomainen esimerkki islamilaisesta rukous-keskuksesta, jossa yhdistyivät uskonnollinen ja sosiaalinen toiminta. Moskeijaan kuului peruskoulu ja uskonnollinen seminaari, moskeijan henkilökunnan ja köy-hien ruokkimiseen tarkoitettu keittiö, majatalo sekä kylpylä, sairaala ja kirjasto. Päivä päättyy egyptiläiseen maustebasaariin.

ke 10.6. Aamiaisen jälkeen luento ”Bysantin kuvariita sekä islamin tulkinta kuvista”. Tähän pyritään järjestämään vierailu Pyhän Gregorioksen kirkossa ja ortodoksisessa patriarkaatissa. Konstantinopolin patriarkka nauttii edelleen suurta arvostusta maailman ortodoksien keskuudessa, vaikka merkittävimmät or-todoksiset kirkot – kuten Venäjän, Romanian, Serbian, Kreikan, Bulgarian, Jeru-salemin, Antiokian ja Aleksandrian kirkko – ovat täysin itsenäisiä. Suomen orto-doksinen kirkko kuuluu autonomisena (sisäisissä asioissa täysin itsenäisenä kirk-kona) Konstantinopolin patriarkaattiin. Ekumeenisen patriarkan tulee Turkin lain mukaan olla maan kansalainen. Turkin valtion näkökulmasta hän on valtion us-konnollisista asioista huolehtivan hallinto-osaston virkamies. Käynti armenialai-sessa kirkossa. Vapaata aikaa lounastaa. Iltapäivällä risteily Bosporin salmella, joka on huumaavan kaunis luonnonmuodostelma, näkymät ovat upeat.

to 11.6. Aamiaisen jälkeen klo 9–10 luento ”Suufilaisuus – mystikkojen is-lam”. Vierailu paikallisessa koulussa. Vapaata aikaa. Illalla tanssivien dervis-sien esitys Sirkecin asemalla. Tanssivien eli pyörivien dervissien veljeskunta syn-tyi Konyassa nykyisessä Keski-Turkissa 1200-luvulla. Veljeskunnan jäsenet katso-vat saavuttavansa yhteyden Jumalaan ruokopillin säestyksellä tapahtuvan ”tans-sin”, oman keskiakselinsa ympäri tapahtuvan pyörimisen avulla.

pe 12.6. Aamiaisen jälkeen käynti turkkilaisen ja islamilaisen taiteen mu-seossa, Istanbul Crafts Centerissä sekä arkeologisessa museossa. Vapaata ai-kaa lounastaa. Iltapäivällä hamam.

la 13.6. Aamiaisen jälkeen tutustuminen Dolmabahcen palatsiin. Viime vuo-sisadalla sulttaani rakennutti itselleen uuden kodin Bosporinsalmen rannalle, sillä hän halusi tehdä Turkista modernin eurooppalaisen valtion ja valtion päämiehen tuli asua eurooppalaistyylisessä palatsissa. Palatsikierroksen jälkeen bussikierros Aasian puoleisessa Istanbulissa ja käynti Camilican kukkulalla.

Iltapäivä vapaata aikaa. Yhteinen läksiäisillallinen Hamdi-ravintolassa (sisältyy hintaan).

Suol ry:n ja UPI:n opintomatkan hinta 1564 euroa (24 matkustajaa) tai 1672 euroa (18 matkustajaa). Yhden hengen huoneen lisä 384 euroa. Yksin matkalle ilmoittautuvan on maksettava yhden hengen huoneen lisämaksu, mikäli huonejako ei mene tasan.

HIntAAn SISäLtyy:

Air Balticin edestakaiset lennot Helsinki-Riika-Istanbul, lentoverot ja lentokenttäkuljetukset

majoitus Celal Sultan -hotellissa ja aamiainen päivittäin

ohjelmassa mainitut ateriat ruokajuomineen

Teuvo Laitilan asiantuntijaluennot ja -opastuksia

englannin-/suomenkielisen paikallisoppaan opastukset ja palvelut

ohjelmassa mainitut bussikuljetukset

retket ja kiertokäynnit sekä sisäänpääsymaksut

risteily Bosporin salmella turkkilainen kylpylä eli hamam tanssivien dervissien esitys paikalliset verot ja palvelumaksut

Hinnat perustuvat 29.9.2008 voimassa vallinneisiin hintoihin ja valuuttakursseihin. Näiden muuttuessa pidätämme oikeuden muutoksiin.

Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matkatoimisto HRG Nordic/Susanna Järvinen (09) 6858 5338.

Paikkavaraukset ja tiedustelut: Eija Suokko puh. 0400 510 503 tai e-mail: eija.suokko@nic.fi

su 14.6. Aamupäivä vapaata aikaa. Kulje-tus lentokentälle ja lento Riikan kautta Suo-meen klo 15.05–20.20.

7

8

Suomen uskonnonopettajain liitto 70 v

Inter European Church and School -järjes-tö käynnisti 2000-luvun alkupuolella tutki-musprojektin (julkaistu 2006), jossa selvitet-

tiin, onko löydettävissä yhtäläisyyksiä uskonnon-opettajien välillä vahvasti erilaisessa historiallises-sa konteksteissa, joita kuitenkin leimaa yhdistävä-nä tekijänä syvä yhteiskunnallinen muutos. Tutki-muksen kenttäalueiksi valittiin Etelä-Afrikka, Sak-san itäinen puoli ja Suomi. Etelä-Afrikassa Profes-sori Gordon Mitchellin johdolla tehtiin opettajien videoituja haastatteluja. Dresdenissä professori Ro-land Biewald suoritti haastatteluja perinteisin litte-rointimenetelmin. Suomen osuuden kokosi UPI:n Juha Luodeslampi esseinä opettajilta.

Tutkimus oli metodisesti ongelmallinen ja muutoinkin ryhmässä oli epäilys, että selkeää yh-distävää tekijää tuskin löytyy. Etelä Afrikassa us-konnon opetuksen keskeinen kysymys syntyi Apartheidin purkamisen myötä. Postapartheida-ikana keskusteluun nousi heimouskontojen otta-minen kouluopetukseen. Aiempana aikana uskon-

uskonnon- opettaja parempien arVojen puolustajana

nonopetus oli ollut varsin yhtenäistä ja sidoksissa järjestelmän enemmistön näkemykseen. Itäisessä Saksassa keskustelua herätti se, että monet uskonnon-opettajat nousivat kommunistisesta taustasta tai olivat olleet ateismin opetta-jia. Nyt kysymys oli toisaalta se, olivatko nämä opettajat päteviä ja uskottavia, ja toisaalta se, mihin yhteiskunta oli matkalla. Suomalaisen 1990-luvun alun ennätyslaman jäljiltä yhteiskunnassa oli ollut vahva varallisuuden uusjako ja nousukauden alkaessa kiihtyvä talouden vauhti oli ollut huimaa.

Tutkimushankkeen tiimoilta löytyi yksi yhdistävä tekijä. Kaikissa näissä mais-sa uskonnonopettajat kokivat olevansa eräällä tavalla parempien arvojen puolus-tajia esimerkiksi median valtavirtaa vastaan. Suomessa opettajat kavahtivat rahan ja talouden mahtia. On olemassa syvempiä arvoja, joita opettajat välittävät.

Tämän tutkimuksen johdosta on syytä kysyä, onko suomalainen uskon-nonopettaja kokenut olevansa jo kauan voimakas parempien arvojen puolus-taja? Tätä seikkaa voi tarkastella esimerkiksi tutustumalla muutamien valittu-jen palojen avulla peruskoulun syntyyn liittyvään uskonnonopetuskeskuste-luun, joka näyttää nykyhetkestä tarkasteltuna varsin voimakkaalta. On ilmeis-tä, että ainakin puolustuskannalla on oltu ja jossakin mielessä koettu edustet-tavan taistelemisen arvoisia arvoja.

sodan jälkeinen aika ja peruskoulukomitean aika

Uskonnonopetuksen vastainen mielipide ei saanut vanhempia innostumaan 1950-luvulla. Käydyissä poliittisissa peleissä uskonnon tilalle ehdotetun uskon-nonhistorian ja siveysopin takana ei ollut riittävän voimakasta intressiryhmää. Peruskouluvalmistelujen yhteydessä 1960-luvun jälkipuoliskolla nousi voima-kas uskonnonopetuksen poistamiseen tai muuttamiseen tähtäävä kritiikki.

Vuonna 1964 aloittaneen peruskoulukomitean työskentelyssä uskonnon-opetuksen muuttaminen ei noussut merkittävästi esille, sillä kokonaistehtä-vän kannalta se oli irrelevantti kysymys. Merkittävää oli kuitenkin se, että us-konto kirjattiin oppiaineluetteloon omana aineenaan.

Syksyllä 1965 Opiskelijoiden YK-liitto järjesti keskustelutilaisuuden tee-malla: "Kristillinen vai humanistinen kasvatus kouluihin". Tilaisuudessa ilme-ni, että opiskelijapiireissä ajatus ei-uskontoisesta opetuksesta sai kannatusta. Teemaan oli kytketty myös kansainvälinen ulottuvuus. Esimerkiksi kouluhal-lituksen virallisessa kansainvälisyyskasvatusoppaassa vuodelta 1970 tulkitaan tunnustuksellinen uskonnonopetus suvaitsemattomuudeksi.

Karkeasti voidaan todeta, että peruskoulun syntykeskustelussa vuodes-ta 1964 alkaen ilmenneet uskonnonopetuksen vaihtoehtomallit nojasivat jo-ko marxilaiseen tai humanistiseen perinteeseen. Keskustelun polttavaksi ky-symykseksi nousi kysymys siitä, mitä on tunnustuksellisuus.

poijärVen komitea

Keskusteluryöpyn uskonnonopetuksen asemasta synnytti vuonna 1965 perus-tetun niin kutsutun Poijärven komitean mietintö. Mietinnössä ehdotettiin, että uskonnonopetus säilytettäisiin tunnustuksellisena.

Komitean tarkoituksena oli tehdä koulu-uudistuksen pedagogista perussel-vitystä. Peruskoulun tavoitteeksi nimettiin kulttuuri-ihminen. Kulttuuri-ihmi-syyttä tukevaan kouluun kuului tutustuminen kulttuurin uskonnollisiin, eet-tisiin ja esteettisiin arvojärjestelmiin. Kulttuuri-ihmistä ohjaisi uskonnollisten

Suomen uskonnonopettajain liitto 70 v

eettisten ja esteettisten arvojen kunnioittaminen, selvä tietoisuus yksilöllisen elämän erityisarvoista ja sen korkeista päämääristä.

Osa komitean jäsenistöstä yritti ajaa läpi sellaisia uskonnonopetuksen mää-ritelmiä, jottei tunnustuksellisuus-termiä olisi tarvinnut käyttää. Vastakkaisen näkemyksen kannattajat perustelivat kantaansa käytännöllisillä lähtökohdilla. Toimikunnassa oli yleiskäsitys, jonka mukaan eduskunnan enemmistö kan-natti uskonnonopetusta.

59 nimen Vetoomus

Varsinainen mielipiteiden vaihto sai alkunsa 59 julkisuudessa tunnetun hen-kilön allekirjoittamasta vetoomuksesta, joka julkaistiin muun muassa Teini-lehdessä ja Helsingin sanomissa vuonna 1967. Joukossa oli varsin arvovaltai-sia henkilöitä, kuten 11 professoria tai apulaisprofessoria.

Vetoomuksessa ehdotettiin tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta luopu-mista ja siirtymistä uskonnonhistorian ja siveysopin opetukseen. Perusteluna muu-toksen tarpeellisuuteen nähtiin kolme seikkaa. Ensinnäkin, lapset kasvavat auktori-teettiuskoisiksi, mikä voi aiheuttaa henkistä ristiriitaa, jos vanhempien näkemykset eriävät uskonnonopetuksen näkemyksistä. Toiseksi, tunnustuksellinen uskonnon-opetus rajoittaa yksilön henkistä liikkumatilaa ja estää järkiperäisen maailmanku-van synnyn. Kolmanneksi, pluralistisessa yhteiskunnassa moraalin sitominen yh-teen uskontoon aiheuttaa ristiriitoja ja heikentää moraalia. Tunnustuksellinen ope-tus olisi vetoomuksen mukaan tullut jättää uskonnollisille yhdyskunnille.

Allekirjoittajista kaikki eivät olleet nähneet tekstiä vaan olivat kuulleet sen sisällön suullisesti. Teinilehden julkaistessa koko vetoomuksen syntyi tilanne, jossa uskonnonopetuksen kysymys oli siirretty myös kouluihin ja koteihin. Tei-niliiton hallituksen keskustelun tuloksena koulujen teinikunnille lähetettiin us-konnonopetus vapaaehtoiseksi -vetoomus. Vetoomuksen mukana oli nimien keräyslistat vetoomuksen tueksi. Nimien keräys ei tuottanut merkittävää tu-losta, sillä vain 2000 nimeä löytyi listoilta. Yksistään teinikuntia oli noin 500 ja teinilehden levikki noin 100 000.

tunnustuksellisuuden puolustajat

Vetoomus synnytti vilkasta keskustelua ja perinteisen uskonnonopetuksen puoltajina olivat muiden muassa kirkolliset tahot sekä uskonnonopettajien oma joukko. Uskonnonopettajat tukivat oman perustelunsa oppiaineen luonteen ja kehityksen tarkasteluun. Keskeinen havainto heidän näkökulmissaan oli, että tunnustuksellinen uskonnonopetus ei ollut dogmaattista oikeaoppisuutta vaan oppilaan uskonnollisen kehityksen edistämistä kristinuskon pohjalta.

Vilkkaan keskustelun pohjalta syntyi joukko tunnustuksellista opetusta puolta-via kirjoja. Teologian tohtori T. P. Virkkunen julkaisi vuonna 1971 teoksen Uskon-non opetus – mitä ja miksi, jonka esipuheessa hän toteaa, että vaikka uskonnonope-tus säilyi tunnustuksellisena peruskoulussa, oppiaineen perimmäinen identiteet-ti jäi epäselväksi. Virkkunen ottaa lähtökohdakseen, että koulun olisi edistettävä yksilön psykologista kehitystä, johon myös uskonnollinen kehittyminen kuuluu.

Rehtori Vesa Nikunen (1973) osallistui tunnustuksellisuuskeskusteluun julkai-semalla kolmikymmensivuisen puheenvuoron aiheesta. Nikunen tiivisti uskonnon-opetusta vastaan esitetyt argumentit neljään pääväitteeseen: 1) uskonnonopetus on kirkon tehtävä, 2) uskonnonopetus on vaihtelevasti tulkittuun ilmoitukseen perus-

tuvaa (Raamattu) indoktrinaatiota, 3) tunnustuksel-linen uskonnonopetus synnyttää helposti autoritaari-sia tai/ja muita diskriminoivia asenteita, 4) uskonnon opetus lamauttaa oppilaan kyvyn suhtautua kriitti-sesti kuulemiinsa tietoihin ja arvioihin. Nikunen nä-ki, että uskonnonopetuksen vastustuksen taustalla oli omiin vanhoihin koulukokemuksiin perustuvia nä-kemyksiä ja toisaalta ei tiedetty, mitä uskonnonope-tus oli vuonna 1971. Hän viittasi myös Pauli Lahti-sen vuonna 1968 tekemään tutkimukseen, jossa us-konto oli koulun epäsuosituin aine oppilaille. Tulos-ta selittävinä argumentteina Nikusella oli pieni viik-kotuntimäärä sekä opettajien vaihteleva taso.

se parempi arVo

Peruskoulukeskustelussa ydintermi oli tunnustuk-sellisuus. Toinen kova tutkiskelun kohde oli se, mi-tä on uskonnonopetus. Asiakirjoista päätellen us-konnonopettajat ja uskonnonopetuksen puolustajat edustivat joitakin omasta mielestään parempia arvo-ja kuin voimakkaasti tilalle ajetut vaihtoehdot. Tun-nustuksellisuutta puolustettiin viimeiseen asti.

Nykyperspektiivistä voi kuitenkin kysyä, oliko tunnustuksellisuus sittenkään se mitä todellisuu-dessa puolustettiin. Monin kohdin nykyinen ter-minologia voisi allekirjoittaa samoja argumentteja kuin tuolloinen tunnustuksellisuuden puolustami-nen. Ehkä voimme varovaisesti todeta, että jonkin-lainen samuus arvokkaiden asioiden puolustami-sessa on nähtävissä 1960- ja 2000-luvuilla.

Juha Luodeslampi , UPI:n lehtori

Aiheesta enemmän:Honko, L.,Kansanaho, E.,Kauppi, P., Nikunen, V.,Sointu, A. (1971)

Uskonnonopetuksen linjanvetoa, Helsinki: Otava.

Kähkönen, E. (1976). Uskonnonopetuksen asema Suomen koulunuu-distuksessa 1944–1970. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran

julkaisuja 101. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura.

Nikunen, V. (1973). Tunnustuksellisuus – uskonnonopetuksen näkö-kulmia. Ajankohtaisia kysymyksiä 3, Kirkon tiedotuskeskuksen

sanomalehtiosaston informaatiojulkaisu. Helsinki: Kirjaneliö.

Saine, H. (2000). Uskonnonopetus Suomen oppivelvollisuuskoulussa 1900-luvulla. Turun yliopiston julkaisuja sarja c. sripta lingua

fennica edita Turku: Turun yliopisto.

Mitchell G, Biewald R, Luodeslampi J (2006) When Worlds Change.

Teachers Reflecting about Religious Education teoksessa Schreiner,

P; Pollard, G; Sagberg, S toim. Religious Education and Christian Theologies, Some European Perspectives, Münster: Waxmann-Verlag.

Virkkunen, T. P. (1971). Uskonnon opetus – mitä ja miksi. Tunnustuk-sellisen uskonnonopetuksen puolustus. Helsinki: WSOY.

9

10

Suomen uskonnonopettajain liitto 70 v

Kirjakaupoista kautta maan sekä Kotimaa-yhtiöiden kaupasta Hietalahdenranta 13, Helsinki (ma-pe klo 9-17) www.kirjapaja.fi

FILOSOFIAN OPPIMATERIAALIT LUKIOLAISELLEMIKKO YRJÖNSUURI

Hyvän olemusJohdatus etiikkaanHyvän olemus vastaa arjen kasvaviin haasteisiin. Kirja sisältää kokonaan uuden luvun Modernin maailman haasteet. Käsitteiden ja termien avaa-minen varsinaisen tekstin yhteyteen parantaa luettavuutta. Ovh. 18,40

Tulossa:Tarjoamme Hyvän olemus -kirjan käyttäjälle maksut-toman opettajan aineiston verkkomateriaalina.

Materiaalin voit tilata uusiutuneilta www.kirjapaja.fi -sivustoilta. Opettajille-osiosta löydät ohjeet ja tilaus-lomakkeen.

MATTI TIILIKAINEN – TAPIO AHOKALLIO

Filosofia Prima NovaSelkeä ja kattava filosofian oppimateriaali lukioon. Ovh. 18,80

ARTO HAAPALA – UKRI PULLIAINEN

Taide ja kauneusJohdatus estetiikkaanTarkastelee taiteen merkitystä yhteis-kunnassa ja yksilön elämässä.

Tarjoushinta 10,00 (Voimassa 31.12.2008 asti)

MIKKO YRJÖNSUURI

Tiedon rajatJohdatus tietoteoriaanTiedon rajat pureutuu tietoteorian keskeisiin kysymyksiin. Teksti on helposti omaksuttavaa ja havainnollista ja se ohjaa lukijaa kriittiseen ajatteluun. Teoksessa on huomioitu tieteenfiloso-fian viimeaikaisin kehitys. Ovh. 18,40

SUOLA on aikakauskirja niille, jotka ovat kiinnos-tuneita kirkosta, uskosta ja uskonnoista. SUOLA pureutuu jokaisessa teemanumerossaan tärkeään ajankohtaiseen aiheeseen, joka koskettaa kirkkoa ja uskoa. Ensimmäinen SUOLA selvitti, mihin Suomi uskoo.

Suola on tilattavissa osoitteesta www.kotimaa.fi/ suola. Täytäthän koulusi yhteystiedot ja sähkö-postiosoitteesi tilauslomakkeeseen, jotta voimme olla sinuun yhteydessä Kirjapajan oppimateriaali-uutisten merkeissä. Kiitos!

Hinta à 8,00 € ja postituskulut min. 2 €.

Uskonnon

opettajille

Uudistunut

Uudistunut

uskonnonopettajana ulkomailla

A loitin uskonnon aineenopettajaopinnot syk-syllä 2005 Helsingin SOKLA:ssa. Uskonnon-

opettajan ammattiin valmistuminen oli ollut minulle pitkäaikainen unelma ja koulutukseen sisäänpääsy tuntui lottovoitolta. Vaikka vuosi auskultanttina oli-kin raskas sekä henkisesti että taloudellisesti, vahvis-ti se kutsumustani opettajan työhön. Auskultantti-vuoteni lopussa olin innokas päättämään opintoni nopeasti ja aloittamaan elämäni opettajana.

Maailmassa ei kaikki kuitenkaan aina tapahdu niin kuin asian suunnittelee. Minun kohdallani koh-talo puuttui peliin jo jouluna 1999, jolloin etelän lo-mallani tapasin mukavan norjalaisen pojan. Monien merkillisten kohtalon kiemuroiden kautta tapasimme uudelleen vuonna 2003 ja huomasimme tulevamme merkillisen hyvin toimeen keskenämme. Tapahtu-mat seurasivat toisiaan ja menimme naimisiin kesällä 2007 ja saimme suloisen tyttären keväällä 2008. Uusi osoitteeni ja elämäni olivatkin yhtäkkiä Norjassa.

Norjassa suomalaista opettajankoulutusta ar-vostetaan paljon ja kuvittelin, että sitä kautta us-konnonopettajanpaikan löytäminen norjalaisesta koulusta olisi helppoa. Olin jo opiskeluaikana kiin-nostunut norjalaisesta uskonnonopetuksen järjes-tämisestä ja sen muutoksista. Olin perehtynyt ai-heeseen SOKLA:ssa suorittamassani sivulaudatu-rissa, jossa tutkin norjalaisen uskonnonopetuksen muutosta ja sen syitä. Mielestäni olin hyvin maa-ilmanmatkalle varautunut nuori opettaja, jonka urakehitys tulisi seuraamaan omia unelmiani us-konnonopettajuudesta. Elämänpituisesta matkas-ta tulisi kuitenkin liian helppo, jos matkalla ei olisi

kolumni mutkia ja esteitä. Sitä huomaa itse ihmisenä kasvavansa ja sopeutuvansa ti-lanteeseen kuin tilanteeseen. Vanhojen unelmien tilalle tulee uusia ja suoma-lainen sisukkuus kasvaa kummasti ulkomailla.

Norjassa uskonto on tällä hetkellä kaikille pakollinen yhteinen tunnustukseton uskonto-oppiaine, joka kantaa nimeä RLE (religion, livssyn og etikk ) eli uskonto, elämänkatsomus ja etiikka. Norjaan muuttaessani sain hyvin pian huomata, että uskonnonopettajuudelle sellaisenaan kuin me Suomessa olemme sen tottuneet näkemään, ei Norjassa enää ole sijaa. Norjalainen peruskoululainen opiskelee us-konto-oppiainetta oman luokanopettajansa ohjauksessa ja lukiossa uskonto-op-piainetta ei juurikaan opiskella. Uskonnonopettajan kelpoisuusvaatimukset ovat näin ollen muuttuneet ja opettajia on enemmän kuin opettajanpaikkoja.

Kävin paikallisella yliopistolla ammatinneuvonnassa ja ystävällinen virkai-lija pyysi minua miettimään, mitä minä haluan koulutuksellani tehdä. Hänen sanojensa mukaan mahdollisuuksia olisi monia, jos olisin valmis laajentamaan käsitystäni opettajan roolista. Se, mitä olin salaa pelännyt mielessäni, muuttui tällä neuvontakäynnillä todeksi. Se, että minusta tulisi koulun uskonnonopet-taja Norjassa, olisi hyvin epätodennäköistä. Sain tutkintoni valmiiksi syksyllä 2007, jolloin olin jo onnellisesti raskaana ja näin ollen työnhakuprosessini vii-västyi hiukan. Keväästä 2007 olin tehnyt sijaisuuksia kouluissa (alakoulussa), päiväkodeissa ja kulttuurikasvattajana monikulttuurisessa yhteisössä.

Äitiysloman alussa koin valaistumisen. Ei norjalainen oman uskonnonope-tus ole kadonnut, se on siirtynyt kirkolle. Norjalainen kirkko etsii uskontopeda-gogeja kuumeisesti. Oikean koulutuksen saaneita henkilöitä on vähän ja teh-tävä vaatii monipuolista teologista ja pedagogista osaamista. Minusta tulisi-kin siis lopulta opettaja. En opiskeluaikanani osannut ajatella kirkkoa ja opet-tajuutta yhdessä, mutta täällä Norjassa olen huomannut uskonnon opetta-juuden liittyvän tiukasti kirkon piiriin. Yläkoulu- ja lukioikäiset pohtivat samo-ja asioita kuin Suomessa ja etsivät samoihin kysymyksiin vastuksia. He pitävät koulun uskonto-oppitunneista, mutta toisaalta kärsivät niiden tunnustukset-tomuuden korostumisesta. Monikulttuurisessa luokkahuoneessa ei aina ole ti-laa kysyä mieltä painavia kysymyksiä ja etsiä omia vastauksia. Kirkosta on pit-kälti tullut se tila, missä opiskelija saa pohtia ja epäillä.

Työhaastattelussani erääseen norjalaiseen seurakuntaan pohdimme kovas-ti kirkon roolia ja opettajuutta kirkon sisällä. Kaikki tilanteeseen osallistuneet olivat yhtä mieltä siitä, että kirkollisen opettajuuden rooli korostuu norjalaises-sa yhteiskunnassa uskonnonopetuksen alueella. Kirkon ei pidä siis jäädä kan-gistumaan kaavoihinsa vaan avata ovet kysymyksille, epäilylle ja pohdinnalle. Kirkollisen opettajuuden tulee kehittyä. Vielä en tiedä sainko tuon opettajan paikan, mutta unelma opettajuudesta elää. Tuntuu hienolta olla luomassa ko-konaan toisenlaista uskonnonopettajuuden kulttuuria. Se sisäinen uskonnon-opettaja, jonka SOKLA-vuosi minussa herätti, vahvistuu päivä päivältä. Olen nyt ollut useammassa työhaastattelussa lyhyen ajan sisään ja saanut paljon po-sitiivista palautetta, joten uskallan toivoa äitiyslomani päättyessä ensi keväänä astuvani kirkollisen opettajan virkaan. Norjalaisen uskonnonopetuksen tutki-musta en ole hylännyt, vaan suunnittelen aloittavani virallisesti jatko-opinto-ni SOKLA:ssa, epävirallisesti olenkin jo paljon kirjoitellut.

Lopuksi viesti suomalaisille uskonnonopettajille: Teitä arvostetaan maail-malla. Pitäkää siis lippu korkealla.

Katri Falck

Kirjakaupoista kautta maan sekä Kotimaa-yhtiöiden kaupasta Hietalahdenranta 13, Helsinki (ma-pe klo 9-17) www.kirjapaja.fi

FILOSOFIAN OPPIMATERIAALIT LUKIOLAISELLEMIKKO YRJÖNSUURI

Hyvän olemusJohdatus etiikkaanHyvän olemus vastaa arjen kasvaviin haasteisiin. Kirja sisältää kokonaan uuden luvun Modernin maailman haasteet. Käsitteiden ja termien avaa-minen varsinaisen tekstin yhteyteen parantaa luettavuutta. Ovh. 18,40

Tulossa:Tarjoamme Hyvän olemus -kirjan käyttäjälle maksut-toman opettajan aineiston verkkomateriaalina.

Materiaalin voit tilata uusiutuneilta www.kirjapaja.fi -sivustoilta. Opettajille-osiosta löydät ohjeet ja tilaus-lomakkeen.

MATTI TIILIKAINEN – TAPIO AHOKALLIO

Filosofia Prima NovaSelkeä ja kattava filosofian oppimateriaali lukioon. Ovh. 18,80

ARTO HAAPALA – UKRI PULLIAINEN

Taide ja kauneusJohdatus estetiikkaanTarkastelee taiteen merkitystä yhteis-kunnassa ja yksilön elämässä.

Tarjoushinta 10,00 (Voimassa 31.12.2008 asti)

MIKKO YRJÖNSUURI

Tiedon rajatJohdatus tietoteoriaanTiedon rajat pureutuu tietoteorian keskeisiin kysymyksiin. Teksti on helposti omaksuttavaa ja havainnollista ja se ohjaa lukijaa kriittiseen ajatteluun. Teoksessa on huomioitu tieteenfiloso-fian viimeaikaisin kehitys. Ovh. 18,40

SUOLA on aikakauskirja niille, jotka ovat kiinnos-tuneita kirkosta, uskosta ja uskonnoista. SUOLA pureutuu jokaisessa teemanumerossaan tärkeään ajankohtaiseen aiheeseen, joka koskettaa kirkkoa ja uskoa. Ensimmäinen SUOLA selvitti, mihin Suomi uskoo.

Suola on tilattavissa osoitteesta www.kotimaa.fi/ suola. Täytäthän koulusi yhteystiedot ja sähkö-postiosoitteesi tilauslomakkeeseen, jotta voimme olla sinuun yhteydessä Kirjapajan oppimateriaali-uutisten merkeissä. Kiitos!

Hinta à 8,00 € ja postituskulut min. 2 €.

Uskonnon

opettajille

Uudistunut

-kirjan käyttäjälle maksut -kirjan käyttäjälle maksut--

Uudistunut

12

Suomen uskonnonopettajain liitto 70 v

uskoa ja epäuskoa

Virossa

yhdessä ja kuuntelemaan ateistista propagandaa. Tämän aikuistumisleirin päät-teeksi nuoret pojat ja tytöt valkoisiin puettuina kävelivät halki kaupungin kulku-eessa, jonka päätteeksi heille annettiin todistus aikuistumisesta. Hääjuhlia vietet-tiin onnen palatseissa ilman uskonnollisia rituaaleja, mutta juhlavasti pukeutu-neen viranomaisen edessä. Hääpari käveli käytävää musiikin soidessa salin eteen. Esimerkkejä korvatuista rituaaleista oli toki muitakin. Tärkeää oli poistaa uskon-nollisuus, mutta säilyttää rituaalin muodossa jotain vanhan kaltaista.

uskonnonopetuksen haasteet

Lauantaiaamuna tutustuimme Hugo Treffneri Gümnaasiumiin, ”Viron par-haaseen lukioon”. Opiskelijoita tähän opinahjoon otetaan ympäri maata. Kou-lua esitteli uskonnon ja filosofian opettaja Toomas Jürgenstein. Koulu on sii-nä mielessä mielenkiintoinen, että se kuuluu niihin suhteellisen harvoihin Vi-ron kouluihin, joissa opetetaan uskontoa. Tutustumiskierroksemme päätteek-si Pille Valk luennoi uskonnon opetuksen haasteista Virossa. Neuvostopropa-gandan vaikutuksesta uskonnollisuuteen kertoo se, että kristillisiin kirkkoihin kuuluu Virossa tällä hetkellä noin 28 % väestöstä, kun luku vuonna 1930 en-nen Neuvostovaltaa oli 95%. Luterilaisten ja ortodoksien määrä on tällä het-kellä suurin piirtein sama: luterilaisia on 152 000 eli 14% väestöstä ja orto-dokseja 144 000 eli 13 %.

Neuvostoateismi on aiheuttanut sen, että Viron uskonnonopetus on ol-lut suurien haasteiden edessä. Koska uskonnolliset tiedot puuttuvat, opetus mielletään käännyttämiseksi, eikä esimerkiksi Raamatun kertomusten opet-tamista pidetä tarpeellisena. Uskonto on valinnaisaine, jonka tarjonta riippuu käytännössä koulun rehtorin asenteesta ja vanhempien aktiivisuudesta vaatia opetusta lapsilleen. Ministeriössä asenne uskonnonopetusta kohtaan on ol-lut kielteinen. Käytännössä ei tiedetä kuinka moni opiskelee uskontoa, mut-ta luku lienee 1–2 prosentin luokkaa. Ongelmana on ollut myös pätevien uskonnonopettajien löytäminen. Uskonnonopettajien koulutusta on tarjot-tu vasta vuodesta 1991 alkaen. Yllättävää kuitenkin on, että Virossa on perä-ti viisi korkeakoulua, joissa voi opiskella teologiaa.

Saavuttuamme Tallinnaan siirryimme linja-autoon, jossa meitä odotti teologian tohto-ri Pille Valkin pitämä ”yöyliopisto”. Saim-

me nauttia luennoista koko matkan Tarttoon, jos-sa majoittauduimme pitkän päivän päätteeksi ho-telli Draakoniin. Väsymyskään ei vienyt voittoa Valkin luennoidessa meille Neuvostoliiton aikai-sesta koulujärjestelmästä ja ateismin ilmenemis-muodoista ja vaikutuksista. Kahden tunnin mat-ka kulki kuin siivillä kuunnellessamme kertomus-ta Viron lähihistoriasta. Ajatuksena ateismin le-vittäminen ja Neuvostoliiton uskontokielteisyys olivat toki tuttuja, mutta Pillen esimerkit eläväs-tä elämästä saivat asian heräämään henkiin aivan uudella tavalla.

Neuvostoliitossa oli tärkeää saada massat mu-kaan taisteluun ateismin puolesta. Rippikoulut muuttuivat Neuvosto-Virossa nuorten kesäleireik-si, joihin nuoret kokoontuivat viettämään aikaa

suol ry:n syysseminaari

12.–14.9.2008 tartossa

Syysseminaarimatkamme

käynnistyi syksyisen kylmänä

perjantai-iltapäivänä.

Matkamme kohteena oli Tartto

ja matkan teemana ”Uskon ja

epäuskon käännekohtia Virossa

ja sen lähialueilla”.

Leiko-kuoro on monien mielestä maailman paras setukaiskuoro. Monet kuorolaisista ovat jo yli 80-vuotiaita.

Suomen uskonnonopettajain liitto 70 v

elämää Virossa ja sen lähialueilla

Tarton yliopistolle siirryttyämme saimme kuulla, millaista on olla suomalainen opiskelija Virossa. Tähän meitä perehdytti Joona Toivanen, joka opiskelee teo-logiaa Tarton yliopistossa. Teologia edustaa harvinaista suomalaisopiskelijoi-den alaa, mutta lääketieteen ja eläinlääketieteen sekä kauppatieteiden opiskelu on paljon yleisempää. Yliopistoon on suhteellisen helppo päästä, koska pääsy-kokeita ei ole. Kielen oppimista Joona Toivanen kuvaili suhteellisen helpoksi, koska kurssikirjoja ymmärtää pitkälti muiden kielien avulla. Lisäksi tarjotut kielikurssit ja paikalliset ystävät auttavat kielen omaksumisessa. Suomi on mo-nelle Virossa opiskelleelle suosittu työkohde korkeamman palkkatason vuoksi. Esimerkiksi pappina tai uskonnonopettajana ei Virossa elätä itseään kovinkaan hyvin, vaan toisen työn tekeminen ohella on melkein välttämätöntä.

Joona Toivasen kerrottua omista kokemuksistaan Pille Valk luennoi Balti-an maiden uskonnollisuudesta, sivuten tosin myös muiden entisen itäblokin maiden tilannetta. Liettua on hyvin katolinen maa: 79 % väestöstä kuuluu katoliseen kirkkoon. Latviassa katolisten, protestanttien ja ortodoksien määrä on suurin piirtein sama eli noin parinkymmenen prosentin luokkaa väestös-tä. Latviassa uskonnon vaihtoehtona opetetaan kouluissa etiikkaa, jonka suo-sio on nousussa. Tähän on ilmeisesti vaikuttanut se, että uskonnonopetus on hyvin tunnustuksellista. Entisistä itäblokin maista Eesti ja Tšekki ovat sekula-risoituneimpia. Tšekissä kirkko ja salainen poliisi olivat aikanaan vahvassa yh-teydessä. Tämä mielikuva ilmeisesti elää vielä nykyäänkin kansalaisten mielis-sä, ja on johtanut siihen, että kirkkoon ei luoteta.

Virossa neuvostopropaganda löi hyvin itsensä läpi, ja vaikka monet miel-tävätkin itsensä identiteetiltään luterilaisiksi, heitä ei kuitenkaan ole kastettu. Viron venäläisen väestön keskuudessa uskonnollisuus koetaan virolaiväestöä vahvemmaksi osaksi identiteettiä. Esimerkiksi kysyttäessä kuinka moni miel-tää itsensä vakaumukselliseksi kristityksi, prosenttimäärä vuonna 2000 oli viro-laisten keskuudessa 11 ja venäläisten keskuudessa 35. Tämän osalta on kuiten-kin havaittavissa uskonnollisen identiteetin vahvistumista, sillä vastaavat luvut vuonna 1995 olivat 9 ja 25 prosenttia. Protestanttisen uskon asemaan Virossa on osaltaan vaikuttanut sen mieltäminen saksalaisten uskonnoksi, koska esimer-kiksi vuonna 1920 enemmistö Viron papistosta oli saksalaista alkuperää.

SUOL:n puheenjohtaja ja toinen matkanjohtaja Hannu Koskinen testaa isännän paikkaa setukaistalossa vieressään museon opas. Taustalla näkyvän ikoninurkan edessä olevat nuket on puettu perinteisiin setukaisasuihin, joista voi päätellä henkilön siviilisäädyn.

Pille Valk pitämässä luentoa Hugo Treffneri Gümnaasiumissa.

Ruutikellarissa nautitun lounaan jälkeen meille tarjoutui tilaisuus kiertokävelyyn Pille Valkin joh-dolla Tarton ihastuttavassa keskustassa. Kävimme tutustumassa muun muassa keskiaikaisen tuomio-kirkon raunioihin. Keskiajalla kirkko oli pohjo-lan suurimpia basilikakirkkoja. Uskonpuhdistuk-sen aika ja Liivinnmaan sota vaurioittivat kirkkoa pahasti, mutta 1642 sattunut tulipalo tuhosi kir-kon lopullisesti. Rauniot antoivat kuitenkin hyvän käsityksen kirkon alkuperäisistä mittasuhteista.

setukaisten Vieraana

Lauantai-ilta huipentui vierailuun setukaisten luo-na Värskassa, joka sijaitsee Viron kaakkoisosassa, aivan Venäjän rajan tuntumassa. Setut ovat pieni heimo, johon kuuluvat ovat uskonnoltaan valta-osin ortodokseja, eivätkä ole koskaan sulautuneet valtaväestöön. Osa setukaisista asuu Virossa, osa Venäjän puolella. Tällä hetkellä Virossa setukai-sia arvioidaan olevan 10 000–13 000, joista Setu-maalla asuu noin 3000–4000. Setut ovat pitäneet pitkälti kiinni omista perinteistään ja tavoistaan.

13

14

Suomen uskonnonopettajain liitto 70 v

Heillä on oma kielensä, ja hyvin paljon karjalaisia kansanperinteitä muistuttava kulttuuriperinteensä. Vanhat tavat ja uskomukset elävät edelleen setu-jen parissa ja ortodoksiseen uskoon on sulautunut piirteitä vanhasta etnisestä uskonnosta.

Tarinat ja perinteet elävät setujen lauluissa ja tarinoissa. Saimmekin nauttia setuperinteestä, kun hopeamummojen kuoro esitti meille kansanlau-lujaan ja tanssejaan. Setukaisnaisten perinteiseen asuun ovat kuuluneet näyttävät hopeakorut ja ku-pera rintakilpi. Hopeakorut saattavat varallisuudes-ta riippuen painaa neljäkin kiloa. Setukaismuseon ja kuoroesityksen jälkeen nautimme illallisen, jo-ka oli perinteistä seturuokaa.

jaanin kirkko on keskiaikainen helmi

Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen tutustuim-me vielä Pille Valkin johdolla keskiaikaiseen Jaa-nin (Johanneksen) kirkkoon. Kirkko on palautet-tu seurakuntakäyttöön kesäkuussa 2005 sen kär-sittyä pahasti toisen maailmansodan aikana ja rap-peuduttua neuvostoaikana. Kirkon erikoisuutena olivat taidokkaat terrakottaveistokset, joilla kirk-ko oli aikanaan koristeltu. Nämä lähes tuhat veis-tosta ovat ilmeisesti kuvanneet niiden seurakun-talaisten kasvoja, joiden aikana 1300-luvulla kirk-koa rakennettiin.

Syysseminaari Tartossa oli antoisa kokemus. Se tutustutti meidät viehättävään Tarton kaupunkiin, joka oli monelle vain Tallinnassa vierailleelle todella positiivinen kokemus. Matkan tiedollinen ja kult-tuurinen anti olivat aivan vertaansa vailla ja Pille Valkin asiantunteva luennointi ja opastus avarsivat tietoja ja avasivat uusia näkökulmia hienolla taval-la. Yhteistyössä UPI:n kanssa järjestettyä seminaari-matkaa oli tukemassa myös WSOY, joka esittäytyi

matkalaisille lukion ja yläasteen oppikirjauutuuksillaan. Matka antoi paljon potkua ja energiaa syksyn työskentelyyn. Haluan kiittää kaikkia järjestelyistä vastanneita ja matkalla mukana olleita onnistuneesta reissusta.

Katri Kekki

Uskonnon ja psykologian lehtori, Salpausselän lukio, Lahti

Kuvat: Katri Kekki ja Kati Mikkola

Jaanin kirkon veistokset

Jaanin kirkko on noussut raunioista uuteen kukoistukseen.

Matkanjohtaja Laura Paljakka lapas ostoksilla Raatihuoneen-torilla.

16

Suomen uskonnonopettajain liitto 70 v

ihana, kamala uskonnonopetus

uskonnonopetuksen arkea alakoulussa

Kaksikymmentä paria sirkkusilmiä seuraa herkeämättä opettajaa, joka kertoo lapsia kiinnos-tavaa tarinaa Raamatusta. Kertomuksen jälkeen alkaa vilkas keskustelu kuullusta. Joku on

innostunut, toinen epäileväinen, kolmas esittää viisaan kysymyksen. Tarinan myötä päästään pohtimaan nykyajan ihmisten huolia, iloja, ihmisten välisiä suhteita. Kyllä on antoisaa opet-taa uskontoa!

Kunpa aina olisikin näin helppoa. Mutta kun ei. Kun jännittävien tarinoiden aika vaihtuu oi-kean ja väärän, hyvän ja pahan pohdintaan, moni varhaisteini alkaa pyöriä kiusaantuneena tuo-lillaan. Ussa on tylsää, ussa on vaikeeta.

Oppilaitamme ympäröivä, meidän aikuisten aikaansaama todellisuus ei todellakaan kannus-ta kovin syvällisten asioiden pohdintaan. On tärkeämpää, miltä näytän, mitä harrastan, miten pukeudun, kenen seurassa liikun. Pohtia siinä nyt sitten lapsityöläisten, hylättyjen, luusereitten asemaa – ei jaksa kiinnostaa.

Osa kollegoistakin kokee uskonnon opettamisen vaikeaksi, vaikka eettisen ja moraalisen kas-vatuksen tarve näyttää korostuvan yhä enemmän.

– Kun minulla ei ole mitään annettavaa…– En osaa vastata oppilaiden esittämiin kysymyksiin…– Oppilaat eivät jaksa innostua mistään…Uudistuneen uskonnonvapauslain muassa myös uskonnonopetus muuttui tunnustuksetto-

maksi oman uskonnon opetukseksi. Tämäkö luo opettajille paineita siten, että uskonnon tun-neista on kadonnut elämyksellisyys, koskettavuus? Uuden uskonnonvapauslain mukaisesti sa-moilta kodeilta, jotka ovat ilmoittaneet lapsensa osallistuvan esimerkiksi UE-opetukseen, on ky-syttävä tämän osallistumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin. Yli 20 vuotta opettaneena tämä tun-tuu nurinkuriselta. Kyllä osallistuminen UE-tunneille tulisi olla samalla kodin suostumus esi-merkiksi koululaisjumalanpalveluksiin osallistumiselle.

Oppikirjantekijöillekin näyttää olevan kovin haastavaa laatia oppikirjoja, jotka tavoittavat ny-kyajan varhaisteinit. Kysellessäni edelliseltä, aktiiviselta 6. luokaltani mukavinta / kiinnostavin-ta / tylsintä / hankalinta oppiainetta oli tulos yksiselitteinen: ussa ei kolahda. Tulos oli pettymys, olinhan nähnyt paljon vaivaa yrittäessäni tuoda käsiteltävät aiheet lähemmäksi oppilaitani ja sen-hetkisiä maailmantapahtumia lehtileikkein, musiikkikappalein ym. materiaalein. Lohdutin itseä-ni, ehkäpä rippikouluaika saa aikanaan oppilaani herkistymään tällaisillekin aiheille.

Vielä niistä sirkkusilmistä. Pirkko-kollegani oli juuri päättänyt lapsia innoittaneen uskonnon-tunnin. Pieni oppilas hämmästeli ääneen, miten ope voi tietää niin paljon, nämäkin asiat. Täl-löin vieressä ollut poika tuhahti hämmästelijälle tietäväisenä: - Kai Pirkko-ope nyt tietää, onhan hän elänyt jo Jeesuksen aikaan!

Terveisiä alakoulusta!

Synsyguksen lukijat, voimia ja jaksamista tärkeässä tehtävässänne!

Jaana Lemminkäinen

Vuoden luokanopettaja 2008

Kirjoittaja työskentelee Anttilanmäen koulussa Lahdessa.

kolumni

Vi ihde

Fantasia-kirjallisuus ajankohtaistaa kristuksen ja krishnan

Harry Potter ja kuoleman varjelukset saattoi seitsenosaisen sarjan päätök-seen. Se teki sen komeasti, sillä päähenkilölle annetaan uusi, aikaisem-

mat ylittävä rooli. Ennenkin oli ollut selvää, että Harry on sankari suurella äs-sällä, Sankari siihen tyyliin kuin vanhoissa eepoksissa on ollut tapana: ylimaal-linen ja voittamaton. Mutta Kuoleman varjelukset nosti kierroksia entisestään. Nyt Harry ei enää ole vain Sankari, nyt hänestä tulee Pelastaja.”Kaikki halu-sivat että hän on mukana, heidän johtajansa ja keulakuvansa, pelastajansa ja tiennäyttäjänsä…” (suom. Jaana Kapari-Jatta).

Eikä Harry ole vain pelastaja yleensä, hänen vaiheensa tuovat paikoin mie-leen evankeliumit. Kulkiessaan Tylypahkasta kiellettyyn metsään hän kokee oman via dolorosansa, Kristuksen kärsimykseen muutamissa kohdissa täy-sin vertautuvan. Kuolemakokemuksen jälkeen hän palaa omiensa luo – voit-tajana.

Fantasiakirjallisuus sai 21.7.2007 taas uuden ”valitun”, uuden messiaan. Että tämä viimeisin fantasiapelastaja on näin paljon Kristuksen näköinen, on minusta sensaatio. Keskellä kirjallisen ateismin hyökyaaltoa J. K. Rowling ot-ti kantaa kristillisen uskon puolesta!

tolkien ja leWis uranuurtajina

Harry Potter -kirjasarjan päättyminen kristillisten viitteitten runsaudensarveen – minkä uutisen suomalainen media mielestäni kertoi kovin vaisusti – nos-taa esille kysymyksen fantasiakirjallisuuden suhteesta uskontoon laajemmin-kin. Katolinen J. R. R. Tolkien toi Tarussa Sormusten herrasta uuden fantasian olennaiseksi osaksi ajatuksen pelastajasta. Frodon vaiheista Mordorin maan ra-jalta Tuomiovuorelle voi etsiä Kristuksen kärsimykseen vertautuvia kohtia sa-maan tapaan kuin Harry Potter -sarjan viimeiseltä sadalta sivulta. Tosin sijais-kärsimyksen raskas kohtalo saavutti Frodon lopullisesti vasta vähitellen, vuo-sien kuluttua.

Sormusten herraan verrattuna Velho ja leijona -kirjan Aslanin uhraus on hyvin lähellä allegori-aa, niin paljon kuin C. S. Lewis tuota kirjallisuu-den lajia arvostelikin. Mutta siinä hän kuitenkin taas on, pelastaja, jonka täytyy kärsiä, mutta joka lopulta voittaa.

momo ajan alkulähteillä

Tolkienin ja Lewisin teosten teologiat voi selit-tää toteamalla, että he olivat itse kristittyjä. Mutta entä toisenlaisista lähtökohdista kirjoittavat? Mo-ni heistäkin näyttää pitäytyvän pelastajakeskeises-sä ajattelussa.

Vuonna 1973 ilmestyneen Momon kirjoitta-ja Michael Ende oli aatetaustaltaan paljon kah-ta Oxfordin kristittyä monimutkaisempi tapaus. Endellä oli läheiset suhteet Rudolf Steinerin ant-roposofiseen liikkeeseen. Enden kirjan päähen-kilö Momo joutuu kamppailemaan aikaa varas-tavien ”harmaiden herrojen” kanssa. Hän lähtee

Harry Potter teki jeesukset.

Hän uhrautui velhokansan

tulevaisuuden takia. Harry

on ehkä fantasian kuuluisin

pelastajahahmo, mutta ei

suinkaan ainoa.

17

18

Vi ihde

kustannusosakeyhtiö otava • www.otava.fi/oppimateriaalit • asiakaspalvelu 0800 17117

Tiina AiraksinenMarja Honkaheimo

Kati MikkolaHannele Repo

PORTTI

Portti avaa uskonnon maailman nuorelle ja auttaa häntä

ymmärtämään nykyajan ilmiöiden taustoja. Uuden lukion

uskonnonsarjan ote on tutkiva ja aktivoiva.

Sinä voit opettaa omalla tyylilläsi, sillä Portti ottaa hyvin

huomioon käytännön opetustyön ja eri opetustyylit.

Jos ei tiedä uskonnosta, ei voi ymmärtää kulttuuria.

UUTTA

LUKIOON!

matkalle aistien maailman ulkopuolelle. Tavattu-aan ajan syntysijoilla asuvan mestari Horan Mo-mo-tyttö saa harmaiden herrojen voittamiseen tar-vittavat kyvyt. Momo ei ehkä ole sillä tavoin ”kär-sivä Vapahtaja” kuin Frodo ja Harry, mutta yhtei-sönsä pelastaja hän kyllä on.

pullmanin uskontokritiikki

Voi tietysti sanoa, että pelastajahahmon käyttämi-nen romaanissa on ymmärrettävää sellaisilla kirjai-lijoilla, joilla on myönteinen asenne hengellisyy-teen yleensä. Mutta miten kirjoittaa Englannin kuuluisin ateisti Philip Pullman vuosina 1995–2000 ilmestyneessä Universumien tomu -trilogi-assa?

Kirja on jyrkkä kirkon ja kristillisen uskon kri-tiikki. Eikä vain kritiikki, se on propagandakirjoi-tus, jossa kaikki kristillinen esitetään pahana ja vas-tenmielisenä. Universumien tomu kuitenkin sopeu-tuu fantasiagenren viimeaikaisiin pitämyksiin. Se-kin tarvitsee pelastajan. Ennustajien ennalta näke-män tytön nimi on Lyra.

Lyran tehtävänä on kääntää ihmiskunnan ke-hitys uusille urille. Hän rakastuu taistelutoveriin-sa Williin. Rakkauskokemukseen ei sisälly mitään sellaista syyllistävää, josta kirkko on aina suku-puolisuuden yhteydessä opettanut. Tämä koke-mus on maailmojen uusi alku – muistot Eedenis-tä pyyhitään pois.

toinen uskonkohta korostuu

Ainakin näiden esimerkkien valossa näyttää siltä, että fantasiakirjallisuus on taipuvainen asettamaan pelastajahahmon kertomuksen keskukseen. Mitä se merkitsee fantasiakirjallisuutta lukevien nuorten ja nuorten aikuisten uskon-nollisille käsityksille?

Kristillisestä näkökulmasta katsottuna uskoisin sen merkitsevän, että us-kontunnustuksen toinen uskonkohta tulee ajankohtaiseksi. Fantasiakulttuu-rille ominaisessa aatemaailmassa kirkon perinteen Kristus, ihminen ja Juma-la samalla kertaa, on käypää valuuttaa. Ihmetekojen ja ylösnousemuksen Jee-sus Kristus sopii siihen henkeen, jota fantasiakirjallisuus ja siihen liittyvä elo-kuvateollisuus luovat. Laajemmin uskontojen maailmaan siirrettynä sanotus-ta seuraa, että uskontojen pelastajahahmot ansaitsevat nyt aivan erityisen huo-mion. On myös Krishnan aika.

harry ja kristillinen opetus

Edellä esitetyllä on merkitystä sille, jota aatehistoria kiinnostaa. Käytännölli-set englantilaiset ovat löytäneet fantasiakirjallisuuden uskonnollisuudelle myös konkreettista käyttöä. Harry Potter -sarjan viimeisen osan ilmestymisen aikoi-hin Englannin kirkon kustannusliike julkaisi kirjan Mixing it up with Harry Potter. Owen Smith johdattaa siinä 9–13-vuotiaita Potter-kirjojen kautta eräi-siin kristillisiin teemoihin.

Yksi teemoista on kysymys, miten Jumala ohjaa ihmistä elämän suurissa va-linnoissa. Kysymyksen käsittelyyn sisältyy muun muassa katkelma Harry Pot-ter ja liekehtivä pikari -elokuvasta. Siinä Harry joutuu kolmivelhoturnajaisis-sa pelottavaan labyrinttiin. Aktivoivia tehtäviä ja Potter-sitaatteja ryyditetään Psalmin sanoin: ”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oi-kean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”

Esko Miettinen

Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija ja teologian maisteri. Häneltä on tänä syksynä ilmestynyt kirja Velhon uskontunnustus, Raamattu ja fantasiakulttuuri kohtaavat (Kirjapaja).

kustannusosakeyhtiö otava • www.otava.fi/oppimateriaalit • asiakaspalvelu 0800 17117

Tiina AiraksinenMarja Honkaheimo

Kati MikkolaHannele Repo

PORTTI

Portti avaa uskonnon maailman nuorelle ja auttaa häntä

ymmärtämään nykyajan ilmiöiden taustoja. Uuden lukion

uskonnonsarjan ote on tutkiva ja aktivoiva.

Sinä voit opettaa omalla tyylilläsi, sillä Portti ottaa hyvin

huomioon käytännön opetustyön ja eri opetustyylit.

Jos ei tiedä uskonnosta, ei voi ymmärtää kulttuuria.

UUTTA

LUKIOON!

20

Vi ihde

A merikkalaisten Tim LaHayen ja Jerry B. Jenkinsin suosittu kirjasarja Vii-meisten päivien vaellus (Left Behind) alkaa dramaattisella kohtauk sella, jos-

sa Atlantin yllä lentävästä jumbojetistä katoaa yhtäkkisesti yli sata matkusta-jaa jättäen vain vaatteensa jälkeensä. Lukijalle selviää pian, että hävinneet ovat kaikki joko ”uudestisyntyneitä kristittyjä” tai lapsia. He ovat kadonneet niin sanotussa ylöstempaamisessa, jossa Jeesus on noutanut seurakuntansa pois en-nen Ilmestyskirjan tapahtumien alkua.

Maailmalla pitkälti yli 60 miljoonaa kappaletta myyneet Left Behind -kir-jat ovat ilmiömäisen menestyksensä turvin murtautuneet ulos kristillisen kir-jallisuuden osastoilta suuremman yleisön tietoisuuteen varsin konservatiivisis-ta painotuksistaan huolimatta. Sarjasta ilmestyi kaksitoista osaa vuosina 1995–2004, ja niistä monet nousivat yhdysvaltalaisten myyntitilastojen kärkeen – vain Harry Potter ylsi niitä suuremmaksi ilmiöksi. Sarjan odottamaton menes-tys on viime vuosina tuonut kirjojen rinnalle paitsi neljä lisäosaa myös erityi-sen lasten sarjan, kolme elokuvaa, äänikirjoja, tietokonepelejä sekä käännök-siä kymmenille eri kielille.

Aikamedia Oy toi Left Behind -sarjan lopunajallisen fiktion suomalaisille markkinoille julkaisemalla koko alkuperäisen sarjan suomeksi. Näiden lisäksi myös Left Behind -elokuvat ovat saatavilla Suomessa. Mutta miten LaHayen ideoima ja Jenkinsin kirjoittama konservatiivinen ja lopunaikoihin sijoittuva tarina sitten istuu suomalaiseen sielunmaisemaan? Minkälainen on kirjoja oh-jaava teologia ja mistä se on peräisin?

harmageddon-teologia

Pastori LaHaye on yksi Yhdysvaltain kristillisen oikeiston vaikutusvaltaisim-mista johtajista ja seuraa, kuten monet muutkin amerikkalaiset fundamenta-listit, premillennialistisena dispensationalismina tunnettua teologiaa. 1800-lu-vun Britanniassa syntynyt ja myöhemmin Yhdysvalloissa levinnyt dispensatio-nalismi opettaa Raamatun profetioita, Israelin roolia ja lopunaikoja korosta-vaa kirjaimellista tulkintaa, mistä syystä sitä on kutsuttu Harmageddon-teo-logiaksi. Viimeisten päivien vaellus -kirjoissa on popularisoitu LaHayen näke-mys siitä, mitä lopunaikoina tulee tapahtumaan. Tarinassa on kaksi tasoa, fik-tiivinen seikkailukertomus sekä teologiset raamit, joiden LaHaye uskoo ole-van täyttä totta.

Ylöstempaus, kaikkien kristittyjen yhtäaikainen katoaminen maan päältä taivaisiin, on yksi dispensationalistisen uskon leimallisimmista piirteistä. Vii-meisten päivien vaellus -kirjoissa aloitetaan juuri tästä. Ylöstempauksen seurauk-sena monet maan päälle lopunaikojen koettelemuksiin jääneet tulevat uskoon ja ryhtyvät tutkimaan profetioita varautuen Antikristuksen pikaiseen nousuun.

Suuri pettäjä paljastuu pian eurooppalaiseksi valtiomieheksi, joka valitaan Yhdysvaltain kristillisen oikeiston kammoaman YK:n johtoon yhtä epäilyttä-

Fundamentalistinen myyntimenestys

"Ensin yksi ja sitten muut

matkustajat huusivat kauhusta

käsittäessään, että heidän

vierustoverinsa olivat poissa,

vaikka näiden vaatteet olivat yhä

paikallaan. Ihmiset huusivat ja

kiljuivat ja alkoivat sitten hyppiä

pois istuimiltaan. (...)

Rayford oli tullut sanoneeksi

Hattielle, ettei käsittänyt yhtään

sen enempää, mitä oikein oli

tapahtumassa.

Kauhistuttava totuus oli, että

Rayford tiesi sen aivan liian hyvin.

Irene oli ollut oikeassa. Hänet

ja muut matkustajat oli jätetty

kadotettuun maailmaan, keskelle

ihmiskunnan viimeisiä hetkiä."

(LaHaye & Jenkins: Viimeisten päivien vaellus I – Kadotettu maailma).

Vi ihdeVi ihde

vien rauhan ja aseistariisunnan puheiden saattelemana. Seuraavien seitsemän vuoden aikana Antikristus tiukentaa otettaan maailman hallitsijana ja ryhtyy vainoamaan kristittyjä. Ilmestyskirjasta tutut alati pahenevat yliluonnolliset vitsaukset koettelevat kaikkia edellisistä katastrofeista selvinneitä, kunnes Jee-sus itse saapuu kukistamaan Vanhan vainoojan ja pystyttämään tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle.

Kirjojen maailma on kauttaaltaan mustavalkoinen. Vain ”todelliset kristi-tyt” häviävät ylöstempauksessa, muut kristityt jäävät maapallolle. Tähän jäl-kimmäiseen ryhmään kuuluvat etenkin tapakristityt ja Raamattua vertausku-vallisesti lukevat. Jeesus on jättänyt lopunaikojen armoille myös kaikki kato-lilaiset, lukuun ottamatta joitain sellaisia, jotka ”vastustivat äitikirkon oikea-oppista opetusta” ja hyväksyivät Lutherin ajatuksia. Maailmaan jäljelle jäänei-den ainoa mahdollisuus välttää helvetin lieskat on kääntyä todelliseen uskoon ennen kuin he kuolevat lopunaikojen vitsauksissa tai saavat pedon merkin ot-saansa, aivan kirjaimellisesti.

Antikristuksen vainoja pakoilevat kristityt käyttävät paikoin hyvin sotaisaa kieltä hyvän ja pahan välisen taistelun muuttuessa aivan konkreettiseksi. Sama militantti asenne heijastuu myös Jeesukseen. Kristuksen viimein palatessa (12. kirja – Voittoisa paluu) lukija kohtaa ankaraa tuomiota jakavan Messiaan, joka tappaa vastustajansa pelkällä puheellaan: ”Kymmenet tuhannet jalkaväensotilaat pudottivat aseensa, tarrasivat päähänsä tai rintaansa, rojahtivat polvilleen ja alkoivat kiemurrella ikään kuin jokin näkymätön voima olisi leikellyt heitä palasiksi. Heidän sisuskalunsa purskahtivat autiomaan kamaralle, ja kun heidän ympärillään olevat kääntyivät lähteäkseen karkuun, hekin saivat surmansa, ja heidän verensä kerääntyi syveneviksi lammikoiksi Kristuksen kirkkauden heltymättömässä loisteessa.”

suomalaisia näkÖkulmia

Dispensationalistinen teologia eri muodoissaan on suosiossa helluntailiikkeen ja muiden vapaiden suuntien piirissä, mutta se on monelta kohdin ristiriidassa luterilaisten näkemysten kanssa, ortodoksisuudesta puhumattakaan. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat perinteisesti olleet varsin pidättyväisiä viimeisiä tapahtumia koskevan opetuksen suhteen, minkä seurauksena kenttä on jäänyt avoimeksi monenkirjaville esityksille. Viimeisten päivien vaellus -kirjasarja ja elokuvat saattavat siitä syystä vaikuttaa asiaan pe-rehtymättömille ongelmattomilta yleiskristillisiltä tulkinnoilta.

Kirjojen mustavalkoinen maailma ei kuitenkaan tee oikeutta eri tavoil-le tulkita Raamattua tai Ilmestyskirjaa. Lukijan annetaan ymmärtää, että ver-tauskuvalliset tulkinnat ovat paitsi vääriä myös Antikristuksen mieleen, ja että ”Raamatun profetiat ovat ennakkoon kirjoitettua historiaa”. Profetioita paino-tetaan vahvasti evankeliumin kustannuksella ja niistä tulee Raamatun pääsa-noma. Suuri osa kirjojen hahmoista tuleekin uskoon siksi, että kirjaimellises-ti ja futuristisesti tulkitut profetiat näyttävät käyvän toteen, mikä onkin fik-tiossa mahdollista.

Ilmestyskirjan voi tulkita paitsi tulevaisuutta kuvailevana, myös kuvaannol-lisesti kristittyjen hengellisistä taisteluista, koko maailman historiasta tai kirjan kirjoittamisen aikana tapahtuneista kristittyjen vainoista kertovana. Vaikka Jo-hanneksen ilmestystä lukisikin futuristisesti, on siihenkin paljon eri vaihtoeh-toja. Kaikki vaihtoehdot eivät kuitenkaan istu luterilaiseen oppiin. Esimerkik-si dispensationalistiselle tulkinnalle keskeinen tuhatvuotinen valtakunta, jonka uskotaan koittavan Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen, kielletään nimenomai-

sesti Augsburgin tunnustuksessa (XVII Kristuksen tuomiolle tulo), ja jo kirkkoisä Augustinus suhtau-tui siihen torjuen.

LaHayen mukaan Raamattua on aina luettava kirjaimellisesti, sikäli kun se on mahdollista. Mil-loin tämä on mahdollista, on taas toinen kysy-mys. Dispensationalistien tulkinnat Ilmestyskir-jasta ovat varsin monimutkaisia, kuten Viimeisten päivien vaellus -sarjan lukijat huomaavat. Tulkin-taa ja tekstin selittämistä ei pääse pakoon kukaan Raamattua lukeva, eivät edes vaihtoehdottomuut-ta korostavat fundamentalistit.

Viimeisten päivien vaellus kuvaa lopunaikoja ehdottomasti ja varsin lohduttomasti. Se halvek-suu muita uskontoja ja kristinuskon tulkintoja se-kä ajaa Yhdysvaltain kristillisen oikeiston poliittisia ihanteita. Kirjasarja on kuitenkin löytänyt kymme-nien miljoonien yleisön maailmalla ja kymmenien tuhansien lukijoiden joukon Suomestakin. Se on ilmiö, jota ei voi ohittaa olankohautuksella.

Tutkija Amy Johnson Frykholm osoitti teok-sessaan Rapture Culture, että Left Behind -kirjo-jen lukijat suhtautuvat lukemaansa hyvin erilaisil-la tavoilla. Yhdysvalloissa kirjojen lukeminen on usein osa sosiaalista kanssakäymistä. Niitä luet-tiin ja luetaan edelleen, koska muut puhuvat niis-tä, koska seikkailujuonet tempaavat lukijat mu-kaansa tai koska niiden kristillinen viesti kiinnos-taa. Kirjoihin tutustuvan kannattaa tiedostaa sar-jan omintakeiset lähtökohdat, mutta kriitikoiden on hyvä pitää mielessä, ettei kirjojen lukijakun-ta ole niiden ajatusmaailman vietävissä. Jokainen päättää itse, antaako Viimeisten päivien vaelluksen ohjata raamatuntulkintaansa tai poliittisia mieli-piteitään vai ainoastaan viihdyttää syksyn pimei-nä iltoina.

Timo R. Stewart

Kirjoittaja tekee poliittisen historian väitöskirjaa Helsingin yliopistolla

aiheesta kristillinen sionismi ja Yhdysvaltain Israel-politiikka.

Aiheesta enemmän:Forbes, Bruce David & Kilde, Jeanne Halgren (Eds.): Rapture, Revelation and the End Times – Exploring the Left Behind Series. Palgrave Macmillan, New York 2004.

Frykholm, Amy Johnson: Rapture Culture – Left Behind in Evangeli-cal America. Oxford University Press, New York 2004.

Ruotsila, Markku: Yhdysvaltain kristillinen oikeisto. Gaudeamus,

Helsinki 2008.

Standaert, Michael: Skipping Towards Armageddon – The Politics and Propaganda of the Left Behind Novels and the LaHaye Empire. Soft Skull Press, Brooklyn 2006.

21

22

Vi ihde

mardi gras – lihaVa tiistai

Saavuimme New Orleansiin lentäen vietettyäm-me ensin pari päivää Floridassa. New Orleansis-ta olimme jo etukäteen vuokranneet auton, jolla lähdimme heti lentokentältä ajamaan kohti Ala-bamaa, Mobilen kaupunkia. Siellä meidät kohta-si uskomaton tuuri. Lähdimme illansuussa motel-

liltamme kohti kaupungin keskustaa tarkoituksenamme käydä katsastamassa paikallinen satama. Kun lähestyimme keskustaa, liikenne alkoi ruuhkautua ja risteyksissä seisoi poliisiautoja. Jätimme automme sivukadulle ja lähdimme kä-vellen kiertelemään keskustan katuja. Pääkadun varrelle oli pystytetty mellak-ka-aitoja, mikä sai meidät pohtimaan muun muassa sitä, olisiko jompi kum-pi presidenttiehdokkaista mahdollisesti tulossa kaupunkiin.

Kysyin eräältä mellakka-aitaan nojailevalta naiselta, mitä on tekeillä. Hän kertoi, että Mardi Gras -kulkue oli alkamassa. Sen verran olimme tutustuneet

alueeseen jo ennalta, että tiesimme Mobilen kaupun-gin pitävän itseään Mardi Gras -eli laskiaistiistaiperin-teen kotipaikkana. Nyt oli kuitenkin kesäkuun loppu. Kuulimme, että kaupungissa oltiin herättelemässä uut-ta perinnettä: tästä lähtien Mardi Gras -kulkue järjeste-tään myös kerran kesässä paikallisena kesätapahtuma-na. Tarkoituksena oli juhlistaa kaupungin taloudellista menestystä. Näin muokattiin katolista perinnettä mo-derniksi kansanjuhlaksi.

Mardi Gras -kulkueessa ajoi autoja, jotka vetivät perässään erilaisia värikkäitä rakennelmia. Kukin ra-kennelma on jonkin "mystisen yhteisön" ("mystic so-ciety" on karnevaaliyhdistyksistä käytetty nimitys). Näissä rakennelmissa oli ihmisiä, jotka heittelivät ka-dun varrella seisoville ihmisille kaikenlaista tavaraa, jo-ka muistutti lähinnä Suomessa vapun aikoihin myy-tävää krääsää. Värilliset muovihelminauhat olivat se varsinainen juttu. Niitä minäkin sain muutaman;

Välähdyksiä syVästä

etelästä Vietimme kesällä kolme viikkoa

Yhdysvalloissa. Matkakohteenamme

oli niin kutsuttu syvä etelä, jossa

emme olleet aiemmin käyneet.

Seuraavassa muutamia välähdyksiä

ja ajatuksia matkan varrelta.

Mardi Gras -kulkuetta Mobilessa Alabamassa.

Uskonnollisia teemoja voidaan käsitellä vaikkapa automaalaamon mainoskyltissä.

Vi ihde

yhdet lensivät suoraan kaulaani roikkumaan. Lisäksi kulkueessa oli erilaisia paikallisia soittokuntia sekä tanssi- ja muita liikuntaryhmiä. Eri kaupungin-osien valtuutetut ajoivat myös kulkueessa heitellen helyjä tien varrella olevil-le. Tuntui, että puoli kaupunkia osallistui paraatiin ja toinen puoli seurasi ta-pahtumia kadun varrella.

Mardi Gras -perinne vastaa keskisestä Euroopastakin tuttua karnevaalipe-rinnettä. Kirjaimellisesti se merkitsee lihavaa tiistaita eli laskiaistiistaita. En-simmäistä kulkuetta vietettiin Mobilessa vuonna 1703. Kuten monet muut-kin uskonnolliset perinteet se on sulautunut osaksi paikallista vuodenkiertoa. Kulkueita järjestetään yleensä tammikuun viidennestä päivästä alkaen. Perin-teen mukaan juhlinta loppuu, kun päivä vaihtuu laskiaistiistaista tuhkakeski-viikoksi.

Toinen merkittävä Mardi Gras -kaupunki on New Orleans, jossa vietim-me matkamme viimeiset päivät. Kaupungin Mardi Gras -museo antoi katta-van kuvan vanhasta perinteestä.

elViksen jäljillä

Mobilesta jatkoimme matkaa kohti Tupeloa, Elviksen syntymäkaupunkia. Rockin kuninkaan vaatimaton synnyinkoti sijaitsi kaupungin laidalla. Talos-sa oli kaksi huonetta, mutta kaikessa vaatimattomuudessaankin sen ylläpito oli ollut aikanaan ylivoimaista Elviksen vanhemmille, joten koko perhe lähti Memphisiin etsimään onneaan Elviksen ollessa 13-vuotias. Elviksen synnyin-kodin viereen on rakennettu kappeli, jossa soivat Elviksen gospellevytykset.

Mekin lähdimme ajamaan kohti Memphisiä. Siellä meitä odotti Graceland, Elviksen kotitalo. Paikka on todella suosittu turistikohde, joten sinne kannat-taa mennä heti aamulla ovien auettua. Meidän onnemme oli, että kesäkuu ei

vielä ole sesonkiaikaa, joten väkeä ei ollut liikkeel-lä tungokseksi asti. Elvikseksi sonnustautuneitakin onnistuimme näkemään vain yhden.

Elviksen muiston ympärille on syntynyt ra-kennuskompleksi, joka pitää sisällään useita mu-seoita, ruokapaikkoja ja matkamuistomymälöi-tä. Itse Gracelandin huvila oli mielenkiintoi-nen kokemus. Sisällä sai kulkea omaan tahtiin kuunnellen haluamiaan selostuksia kuulokkeilla.

Ote sanomalehden kirkollisista ilmoituksista.

Elviksen kotitalo Graceland Memphisissä, Tennesseessä, on Yhdysvaltojen toiseksi suosituin turistikohde Valkoisen talon jälkeen. Se on ollut avoinna yleisölle vuodesta 1982.

23

24

Vi ihde

opettajapalvelu@edita.fi palvelunumero 020 450 010 www.oppinet.fi

ARKKI 1Uskontotiede ja Raamattu

ARKKI 1UUSI

Johanna Jämsä

Kimmo Ketola

Martti Nissinen

Meri-Satu Sama’neh

Katri Vappula

Uusi arkki lukion uskonnon opetukseen

Sähköinen opettajan aineisto

Ilmestyy tammikuussa 2009.

Valokuvaaminen ilman salamaa oli sallittua, mikä oli yllättävää. Pihalla oli yksi varmaankin maailman kuvatuimmista kohteista, Elviksen hauta.

Värikäs amerikka

Syvässä etelässä suuri osa väestöstä on mustaihoisia, afrikkalais-amerikkalaisia, kuten nykyinen poliittisesti korrekti termi kuuluu. Kyseessä on ihmisryhmä, jon-ka asema Yhdysvalloissa on ollut vaihteleva ja jonka merkitys politiikassa on yhä kasvava. Se, että toinen presidenttiehdokkaista, Barack Obama, kuuluu tähän ryhmään, on iso asia, vaikka demokraatit eivät ole ha-lunneet sitä vaalikampanjassa korostaakaan.

Memphisin kansalaisoikeuksien museo on vai-kuttava ja ehdottomasti käymisen arvoinen paik-ka. Se sijaitsee entisessä Lorraine-motellissa, jonka parvekkeelle kansalaisoikeustaistelija Martin Lut-her King Jr. ammuttiin 4.4.1968. Museossa esitel-tiin Afrikasta Amerikkaan tuodun mustan väestön aseman kehittymistä 1600-luvun alkupuolelta tä-hän päivään. Seinillä olevat valtavat aikajanat ha-vainnollistivat kehityksen eri vaiheita. Kehitys on ollut hidasta ja vaivalloista, eivätkä kaikki kansa-laisoikeuksien puolustajat ole olleet samaa mieltä käytettävistä keinoista ja päämääristä.

Museossa on myös havainnollisia esimerkke-jä mustien kokemasta kohtelusta. Montgomeryn bussiboikotti sai alkunsa vuonna 1955, kun mus-ta nainen Rosa Parks kieltäytyi antamasta istuma-paikkaansa bussin valkoiselle matkustajalle. Muse-ossa voi istahtaa bussin istuimelle, mikä käynnis-

tää ääninauhan, jolla vihainen ääni komentaa istujaa siirtymään pois kyseisel-tä paikalta kohti bussin takaosaa. Kokemus on hämmentävä.

uskonto näkyy mediassa

Motelleissa tutustuimme iltaisin tv:n kanavatarjontaan, mikä olikin runsas. Us-konnollisia kanavia oli myös useita. Niillä luvattiin ihmeitä ja peloteltiin tuo-miopäivän tulolla. Osuimme seuraamaan ohjelmaa, jossa vakuutettiin, että il-mestyskirjan ennustama peto on Eurooppa. Saarnaajia oli monenlaisia: toiset luottivat pelkkään sanan voimaan ja seisoivat paikoillaan Raamattu kädessä, kun taas toiset järjestivät todellisen show'n. Jokaiselle jotakin.

Matkan varrella näimme useita mainoksia, joiden sisältö oli uskonnolli-nen. Kirkkojen pihoissa oli mainoksia, joilla houkuteltiin ihmisiä osallistumaan tai joissa mainostettiin seurakunnan tarjoamia palveluja. Eri puolilla näimme myös erilaisia julisteita ja banderolleja, joissa haluttiin muistuttaa uskonnolli-sen vakaumuksen ja kristillisen elämäntavan tarpeellisuudesta.

Monissa sanomalehdissä käsiteltiin kristillisiä teemoja uutisista erilaisia elämäntapaan liittyviä asioita käsitteleviin artikkeleihin. Monissa lehdissä us-konto oli omana osionaan urheilun, politiikan ym. ohella. Jumalanpalvelus-ten pitopaikat ja ajat löytyvät usein paikallislehtien perjantaipainoksista. Kos-ka kirkkokuntia ja seurakuntia on paljon, tämä osio kattoi esimerkiksi Mobi-len paikallislehdessä kaksi sivua.

seuraaVaa matkaa odotellessa

Olen käynyt Yhdysvalloissa neljä kertaa ja olen kerta kerran jälkeen vakuuttu-neempi siitä, että kaikenlainen yleistäminen on vaarallista, kun kyseessä olevas-ta maasta puhutaan. 300-miljoonainen kansa, joka koostuu monista etnisistä ryhmistä, väistelee yleistyksiä, mutta tarjoaa hienon kirjon erilaisia kokemuk-sia sille, joka haluaa maahan ja sen kulttuuriin tutustua. Tämän kesän matkal-takin riittää vielä paljon teemoja sulateltavaksi ja pohdittavaksi.

Teksti ja kuvat: Outi Könni

Kirjoittaja on uskonnonlehtori Mäkelänrinteen lukiossa Helsingissä.

Entinen Lorraine-motelli, nykyinen kansalaisoikeuksien museo. Osia motellista on entisöity vastaamaan tilannetta sillä hetkellä, kun Martin Luther King Jr. ammuttiin huhtikuussa 1968.

opettajapalvelu@edita.fi palvelunumero 020 450 010 www.oppinet.fi

ARKKI 1Uskontotiede ja Raamattu

ARKKI 1UUSI

Johanna Jämsä

Kimmo Ketola

Martti Nissinen

Meri-Satu Sama’neh

Katri Vappula

Uusi arkki lukion uskonnon opetukseen

Sähköinen opettajan aineisto

Ilmestyy tammikuussa 2009.

26

Vi ihde

Kriittisen pedagogiikan edustajat ovat olleet erityisen huolissaan siitä, että opetuksessa ei ole huomioitu sitä, miten koulussa tapahtuva opetus kil-

pailee opiskelijoiden lukuisten koulun ulkopuolella kohtaamien kulttuuristen ja yhteiskunnallisten vaikutteiden kanssa. Koulussa tapahtuva opetus tuleekin sitoa tiiviimmin opiskelijoiden omiin kokemuksiin. Tähän voidaan päästä rikkomalla rajaa vapaa-ajan sekä kouluopetuksen kulttuuristen vaikutteiden välillä.

Opiskelijoiden kokemuksista kilpailevat niin koulun opetussuunnitelman välittämät tiedot, jotka perinteisesti edustavat korkeakulttuurin uskomuksia, kuin populaarikulttuurin uskomukset. Populaarikulttuuri on näistä se, jo-ka useimmiten voittaa opiskelijoiden kiinnostuksen, ja sen välittämä tieto se-kä elämisen mallit sisäistetään. Kriittinen pedagogiikka onkin kritisoinut pe-rinteisen korkeakulttuurin arvostamista populaarikulttuurin ja alakulttuuri-en kustannuksella.

alistettu populaarikulttuuri

Opettajat ovat aina myös kulttuurityöntekijöitä, joilla tulisi olla hyvä kulttuu-rinen lukutaito, ja tuota lukutaitoa tulisi opettaa myös opiskelijoille. Kriitti-nen pedagogiikka katsoo median ylläpitävän ja rakentavan niitä olosuhteita, joilla edistetään kapitalistisia arvoja. Postmoderni myöhäiskapitalismi on sen mukaan tuottanut ideologisen kasvatuksen, joka palvelee pääomaa ja pyrkii säätelemään ihmisiä luomalla tunteisiin vetoavia mielikuvia mielihyvästä. Tä-män ideologisen mekanismin ensisijaisena tehtävänä on tehdä yksilöistä en-nen muuta kuluttajia. Huolestuneisuus näistä, yhä moninaisempien yksilön tietoisuuteen vaikuttavien keinojen tehokkuudesta, on näkynyt muun muassa siinä, kuinka kriittisen pedagogiikan piirissä on analysoitu mainosten ja elo-kuvien merkityksiä sekä vaikuttamisen keinoja. Vaikuttamisen mekanismeja analysoimalla kasvatetaan kritiikkiin kykeneviä kansalaisia.

Kriittinen pedagogiikka

muodostuu eri suuntauksista,

joita yhdistää tavoite kasvattaa

kriittisiä ja demokraattisia

kansalaisia. Sen mukaan

niin opiskelijoiden kuin

opettajienkin on tärkeää

ymmärtää, ettei koulu ole

irrallinen saareke, joka olisi

arvoneutraalin tiedon jakaja,

vaan se on aina sidoksissa

laajempiin yhteiskunnallisiin

ja kulttuurisiin rakenteisiin ja

suhteisiin.

unohdetut ja Vaiennetut kulttuurin muodot

kriittinen pedagogiikka nostaa esiin populaarikulttuurin pedagogisen arvon

Vi ihde

Kriittisessä pedagogiikassa erilaisia populaarikulttuurin tuotteistuksia ei nähdä vain vaarallisena propagandan välineenä, vaan siinä on kiinnitetty huo-miota myös siihen, kuinka nuoret ovat kehittyneet tunnistamaan erilaisia kei-noja, joilla kulttuuriteollisuus ja esimerkiksi mainonta pyrkivät vaikuttamaan heihin. Tätä taitoa kutsutaan kriittiseksi lukutaidoksi, ja sitä tulee nuorilla ke-hittää.

Kriittisessä lukutaidossa otetaan mukaan opiskelijoiden omat kokemukset ja tarinat, joiden avulla pyritään raottamaan sitä, kuinka niin teksti kuin yksilön kokemukset ja ymmärrys tekstistä liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin proses-seihin. Opettajien ja kasvattajien tulisi opetuksessaan antaa tilaa opiskelijoiden omille äänille, jotta voitaisiin ymmärtää, miten eri tavoin opiskelijat käyttävät erilaisia populaarikulttuurin ja kulttuuriteollisuuden tuotteistuksia.

Ihmiset käyttävät populaarikulttuurin kaupallistettuja tuotteita eri tavoin ja luovat niille uusia merkityksiä. Näitä uusia kulttuurin muotoja on nimet-ty ”yhteiseksi kulttuuriksi”. Nuorisokulttuureilla eri yhteisen kulttuurin muo-toina on omat säännöt, rituaalit ja rationaalisuus, joilla ne vastustavat aikuis-ten kulttuuria ja valtaa. Näin se nähdään myös positiivisen sosiaalisen muu-toksen mahdollisuutena.

yhteisen kulttuurin ääni kuuluViin

Kriittisiä pedagogeja on kritisoitu muun muassa siitä, että he puhuvat teoreet-tisesti kriittisestä lukutaidosta ja radikaalidemokratiaan kasvattamisesta, mutta konkreettisia keinoja näiden toteuttamiseksi on esitetty vain vähän. Kriittiseen pedagogiikkaan vaikuttaneet McLaren ja Giroux (2001) ovat itsekin huomaut-taneet, että heidän esittämistään kasvatustavoitteista voi olla vaikeaa päätellä, miten ne toimivat konkreettisissa kasvatustilanteissa. Kriittisen pedagogiikan puolustukseksi on todettava, että sen piirissä on yhä enemmän esiintynyt konk-reettisia tutkimuksia ja pedagogisia esimerkkejä sen soveltamisesta.

Ducan-Andrade ja Morell (2007) ovat Englannissa kehittäneet ja toteut-taneet opetuksen menetelmiä, joilla kriittistä lukutaitoa voidaan kehittää ny-kyisen kaupunkikulttuurin piirissä elävien nuorten opetuksessa. He ovat kiin-nittäneet huomiota erityisesti niin sanottuihin kanonisoituihin teksteihin, joi-ta opiskelijoiden tulee hallita, jotta he selviytyisivät opetussuunnitelmien sisäl-löistä. Nämä kanonisoidut (useimmiten korkeakulttuurin) tekstit ovat opiske-lijoille kovin vieraita, minkä takia ne koetaan usein vaikeiksi.

Ducan-Andrade ja Morell ovat auttaneet opiskelijoita ymmärtämään teks-tien taustalla vaikuttavien aikakausien arvoja ja ideologioita tuomalla niitä lä-helle opiskelijoiden omaa elämänpiiriä. Tutkijat esimerkiksi yhdistelivät klas-sisen kirjallisuuden ja populaarikulttuurin tekstejä sekä akateemisia esseitä ja tutkimusraportteja. Näistä opiskelijoiden tuli sitten esittää ajatuksiaan erilais-ten tekstilajien keinoin, kuten suostuttelevasti ja voimakkaasti, muodollises-ti ja epämuodollisesti, kirjallisesti ja suullisesti. Oppimisprosessin aluksi opis-kelijoiden tuli yhdistää omia jokapäiväisiä kokemuksiaan teksteihin. Tätä to-teutettiin siten, että opiskelijat saivat yhdistellä klassisia runoja kuten Shake-spearea nykyajan hiphop-artistien teksteihin. Näin mahdollistettiin opiskeli-joiden suora ymmärrys siitä, mitä yhteistä heidän kokemuksillaan on toisena ajankohtana tuotettujen, heille usein vieraina opetettujen, inhimillisten ko-kemusten kanssa. Kyseiset tutkijat ovat vakuuttuneita, että erilaiset kulttuu-rit ylittävä kirjallisuudentutkimus mahdollistaa sen, että opiskelijat ymmärtä-vät aikakauden ylittäviä yhteisiä ja erottavia piirteitä sekä antaa opiskelijoille

mahdollisuuden kohdata itsensä ulkopuolisen sil-min yksilöllisinä ja erilaisina. Näin itsensä uudella tavalla nähtyään heille tarjoutuu tilaisuus ymmär-tää oma elämä merkityksellisenä sekä se, minkä-laisten erilaisten ideologioiden kautta heidän omat identiteettinsä ovat muotoutuneet.

Pyrkimyksessä puuttua moninaisiin valtakult-tuurin alistaviin muotoihin kriittiset pedagogit nä-kevät tärkeänä, että opiskelijoiden omat arkipäi-väiset ja moninaiset kokemukset tuodaan mukaan opetukseen tasavertaisina ”yleisesti hyväksyttyjen” tarinoiden ja äänten, kuten tieteen ja korkeakult-tuurin kertomusten, rinnalle. Koulujen tulisi ol-la yksittäisten alakulttuurien puolella nostamalla keskiöön erilaiset elämäntarinat, joita opiskelijat edustavat. Näin opiskelijat voivat kokea, että hei-dän omat kokemuksensa ja tekonsa ovat merki-tyksellisiä. Tämän ymmärtämisen kautta he voi-vat oppia luottamaan itseensä sekä näkemään roo-linsa ja tehtävänsä ympäröivän maailman muut-tamisessa parempaan – vähemmän sortavaan – suuntaan. Tässä havaitaan kriittisen pedagogiikan suhde progressiiviseen pedagogiikkaan: opiskelijan laajemmat elämismaailmat tuodaan osaksi koulun jokapäiväistä opetusta.

Elisa Mikkola

Tammerkosken lukion uskonnon ja filosofian lehtori, Tampere

Aiheesta enemmän:Giroux, Henry 1994. Disturbing pleasures learning popular culture.Giroux, Henry 1996. Living Dangerously –Multiculturalism and the

Politics of Difference. New York: Peter Lang Publishing.

Giroux, Henry 2001. Lasten ja farkkujen välillä on muutakin kuin

mainosmies, ss. 219-235. Teoksessa: Giroux, Henry A. & McLaren,

Peter (toim.) 2001. Kriittinen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino.

Giroux, Henry 2002. Breaking in to the movies film and the culture of politics.

McLaren, Peter & Kincheloe, Joel L. (toim.) 2007. Critical Pedagogy –where are we now? Teoksesta esim. kirjoittajat: Kwan Sung,

Duncan-Andrade Jeff & Morell Ernest.

27

28

Vi ihde

K ysymystä on mahdotonta purkaa yksise-litteiseksi teoriaksi, mutta kolme loogis-ta seikkaa viihteen parinmuodostuksessa

näyttää olevan. Yksi havainto on, että naiset rakas-tuvat aina renttuihin. Toinen kysymys on, mikä te-kee miehestä seksuaalisesti haluttavan. Kolmas ky-symys on Humen giljotiinin merkitys parinmuo-dostuksessa. Tarkastelen seuraavassa näitä kolmea kysymystä joukko-opin ja propositionaalisen logii-kan valossa.

naiset rakastuVat renttuihin

Viihde-elokuvan actionsankari on merkillinen alkio. Hänen toimintansa kiehtoo ilman muuta myös naisia, sillä sankari saa kaunottaren viimeis-tään ennen lopputekstejä. Toimintaelokuvien san-karit ovat hyvin usein konventionaalisia renttuja, joten on syytä tutkia sitä, millaiseen logiikkaan hei-dän vetovoimansa perustuu. Kaupunkitarinoiden mukaan tosielämässäkin naiset rakastuvat renttui-hin. Tämä voi vaikuttaa aluksi oudolta piirteeltä, sillä voisihan olla koko elämän kannalta rationaa-lista rakastaa hyvää miestä. Hyvän miehen käsite on renttuuden problematiikan avain.

Miesalkiot ihmisten perusjoukossa ovat saaneet usein kuulla, että hyviä miehiä on vaikea löytää. Useat väitteen kuulleet alkiot ovat todenneet myös, et-tä samaan hengenvetoon on lisätty toteamus: mut-ta sinua ei lasketa. On siis olemassa hyviä miehiä ja

hyviä miehiä, joita ei lasketa. Tällöin hyvät miehet koostuvat alkioista, joilla on varsinaisesti hyvien miesten laskettavuuden poistava ominaisuus. Näitä omi-naisuuksia ovat ainakin perimätiedon mukaan sukulaisuus, voimassa oleva pa-risuhde ja ystävyys. Sitten on olemassa alkioita, joissa ei ole yhtään näistä kol-mesta poissulkevasta ominaisuudesta, ja ne ovat potentiaalisia seurustelu- ja elä-mänkumppaneita.

Prudentiaalisessa pohdinnassa on huomoitava se, että parin saalistus on no-peaa toimintaa. Hyvän käsite on hankala ja sen varmentaminen vaatii lähinnä länsimaisen filosofian tradition pohtimista laajasti sekä hitaita empiirisiä kokei-ta. Tästä syystä hyvä-käsitteen sijasta kannattaa varmistaa, että hyvien joukosta poissulkevia ominaisuuksia ei ole ja tuurilla valinta osuu hyvään mieheen, koska todennäköisyys on kasvanut. Jos alkio on arrogantti, huonosti käyttäytyvä, itse-käs ja mahdollisesti väkivaltaisuuteen taipuva, niin nämä ominaisuudet takaavat, että poissulkeva ominaisuus ”ystävä” on hyvin epätodennäköinen.

Naiset rakastuvat viihteessä renttuihin, koska se on siis hyvin järkevää jo joukko-opillisesti. Kysymyshän on lähes muotoa:

A – B = x E | x A ja x B

Tällöin oletetaan, että alkio kuuluu miesten joukkoon E. Alkio kuuluu myös hyvien miesten joukkoon B. Hyvien miesten joukkoa leikkaa kuitenkin ei-las-kettavat miehet A. Nyt A ja B leikkauksessa on hyviä ei-laskettavia. Niistä voi-daan irrottaa lisäpotentiaalia valittavaksi ainakin varattu faktorin suhteen, koska se on helposti muutettavissa oleva ominaisuus. Tällöin optimaalinen miesalkio olisi huonosti käyttäytyvä, ei ystäväpotentiaalinen ja mielellään varattu mies. Varaus voi purkautua ja siirto uudelleen varaukseen voi olla nopea, kun väli-vaihetta perusjoukon E kautta ei ole. Renttu on siis järkevä valinta.

seksuaalisesti haluttaVa mies

Seksuaalisesti haluttava miessankari on kiinnostava olio, koska joudumme poh-timaan, onko seksuaalinen haluttavuus objektin ominaisuus vai jotakin muu-ta. Erilaisten kuvausten perusteella eläimellinen seksi on jotakin alkukantais-ta ja täynnä vitaalienergiaa. Olisiko siis seksuaalisesti haluttava elokuvasanka-ri kykenevä eläimelliseen seksiin? Ei, koska eläimillä ei ilmeisesti ole seksuaa-lista halua siinä mielessä kuin ihmisillä. Jos sankarin toimintaan kuuluu eläi-mellinen seksi, hän sivuuttaa hellyyden osoittamisen. Veljemme simpanssit osoittavat hellyyttä toisilleen esimerkiksi nyppiessään täitä päästä, mutta nii-den seksuaaliakti ei sisällä hellyyden osoituksia. Romantiikan kannalta eläi-mellinen seksi on siis äärimmäisen huono vaihtoehto suoraviivaisuudessaan ja sankarimme ei voi sitä harrastaa.

Viihde ja naisen

logiikkaViihde on epätasa-arvoista, sillä san-

kari on yhä edelleen usein mies. Jos

mies on action-sankari, hän on ilman

epäilystä myös verraton naistenmies.

Mekanismi, jolla naiset kiinnostuvat

hänestä esimerkiksi elokuvissa, on

loogisesti monimutkainen dilemma.

Vi ihde

Lähtökohta viihteessä usein on, että pelkkä aistimielihyvä ei ole aitoa sek-suaalista mielihyvää. Todelliseen mielihyvään tarvitaan juuri oikeanlainen ob-jekti, ympäristö ja elämysten pitää olla tietynlaisia. Elokuvassa voidaan kuvata hienosti ympäristöä ja värittää elämyksiä, mutta tarkastelkaamme nii-den sijasta objektia, jonka ympärillä koko elokuva pyörii. Filosofi Scrutonin teesin mukaan seksuaalisen halun fenomenologia si-sältää välttämättä 1. persoonan näkökulmaan liittyviä tarkoi-tuksia. Jos teesi pitää paikkansa, tällöin sankarin koko halutta-vuus ei tulisikaan hänestä itsestään vaan haluttavuuden konst-ruoisi myös sankarin rakastettu.

Seksuaalisen halun intentioita voidaan olettaa olevan kahden-laisia. Kun henkilö haluaa, niin halu kohdistuu johonkin tiettyyn hen-kilöön tai puuhailuun. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tämä halu toteutuisi. Eli kun henkilö syttyy seksuaalisesti ja alkaa haluta, olemme ensimmäisen predi-kaatin kertaluokan alueella. Itse halun toteuttaminen on kuitenkin toisen kerta-luokan predikaatti ja sen ei tarvitse toteutua, koska henkilö voi haluta seksuaali-sesti mutta torjua toiminnan rationaalisen pohdiskelun seurauksena.

Joudumme kuitenkin kysymään, onko seksuaalinen haluaminen aina sa-manlaista? Onko niin, että kun henkilö haluaa A ja jonkun ajan kuluttua B niin nämä ovat eri haluja? Onko niin, että jokainen haluttu partneri määrit-tää aivan oman halun vai onko todella olemassa universaalimpaa seksuaalista halua. Tässä olemme propositiologiikan ongelmien äärellä.

Voimme esittää että: Haluan B:n Haluan harrastaa seksiä B:n kanssa

Tällöin väitämme yhtäläisyyttä kahden asian välille. Haluan B:n merkitsee, et-tä haluan objektia B. Haluan harrastaa seksiä B:n kanssa on propositionaalinen lause. Voidaanko nämä kaksi yhdistää kuten -merkki ilmaisee?

Tämä on ehkä mahdollista, jos B merkitsee aivan tiettyä henkilöä eikä kaik-kia mahdollisia henkilöitä. Jos näin on, niin silloin lähenemme väitettä, että jokainen seksuaalisen halun kohde muodostaa myös uniikin halun. Haluan juuri B:n ja haluan harrastaa seksiä B:n kanssa.

Onko sitten todella niin, että halu on uniikki? Ilmeisesti ei, koska voimme varsin helposti problematisoida tilannetta. Tästä nimittäin seuraisi, että jokai-nen erisnimi olisi myös halun nimi. Onko seksuaalisia haluja todella niin pal-jon? Voimme toki ajatella, että sankarillamme on yksi halu, jota hän toteut-taa eri objektien kanssa.

Todellisuudessa tilanne lienee jossakin äärikäsitysten välimaastossa. Seksu-aalisessa halussa on jotakin, joka edellyttää subjektille tietyn objektin, mutta toisaalta saman sukuista halua voi esiintyä toisiakin objekteja kohtaan.

rikkailla miehillä on kauniita naisia

Elokuvien mafiosoilla ja miljonääreillä on vähintään itseään 20-vuotta nuo-rempi partneri. Johtuuko tämä seikka vallasta ja sen kiehtovuudesta vai mam-monan houkutuksesta? Ilmiötä voidaan tarkastella ottamalle esille toinen viih-teen genre: nettitreffit ja niiden ilmoitukset.

Seuranhakuilmoituksissa tiivistyy erityisellä tavalla sama problematiikka kuin rahakeskustelussa. Tyypillisessä seuranhakuilmoituksessa kerrotaan tark-kaan mitä etsitään ja samalla pyritään mainostamaan itseä. Lähes kaikissa palve-luissa ja ilmoituksissa ilmoitetaan metrin sadasosan tarkkuudella henkilön pituus.

Tämä on hyvä osoitus siitä, että kansakunnalta on mennyt filosofian opetus hukkaan. Miksi desimet-ritarkkuus ei ole riittävä? Miksi ylipäätään ilmoite-

taan pituus ja sillä rajataan ihmisiä? Länsimai-sessa hyvinvointiyhteiskunnassa sillä ei ole

kuitenkaan arjen funktioiden kannalta kovinkaan suurta merkitystä. Sen täy-tyy ilmaista implisiittisesti jotain ihan muuta tai ainakin sen kuvitellaan ilmai-sevan jotakin muuta. Kyseessä on perin-

teinen looginen ongelma, josta on kirjoi-tettu jo vuosisatojen ajan.

David Hume lähtee siitä, että siitä miten asiat ovat, ei voida johtaa sitä miten niiden pitäisi olla. Karkeasti yksinkertaistettuna se, että joku on vel-kaa minulle, ei tarkoita sitä, että saan rahani ta-kaisin. Tämä Humen giljotiinina tunnettu käsitys leikkaa myös muiden asioiden välillä. Siitä mon-tako metrin sadasosaa henkilö on pitkä, ei voida päätellä juuri muuta kuin miten pitkä hän on. Sii-tä ei voida päätellä, millaiset kriisinhallintaominai-suudet hänellä on, eikä siitä voida päätellä, onko hän mukava. Mukava on hankala asia, ja se kan-nattaisi selvittää ennemmin kuin pituus, koska ai-emmin toteamamme joukko-opillisen tarkastelun valossa mukavia miehiä järkevien naisten kannat-taa välttää. Renttu on hyvän todennäköisyyttä li-säävä vaihtoehto.

lopputekstit

Johtopäätöksenä todettakoon, että rentun valitse-minen on viihteessä prudentiaalista, seksuaalinen halu voi kohdistua useisiin objekteihin, joten yhtä ainoaa oikeaa ei ole ja rahasta tai pituudesta ei voi-da päätellä persoonallisuuden ominaisuuksia.

Tämän filosofisen tarkastelun yhteydet tosielä-mään ovat satunnaisia ja tahattomia, eivätkä ne perustu todellisiin henkilöihin, heidän tekemi-siinsä ja tekemättä jättämisiinsä. Kaikki on puh-dasta fiktiota?

Juha Luodeslampi

UPI:n lehtori

Aiheesta enemmän:Kirjavainen Heikki, Seksuaalinen halu ja Scrutonin teesi,

Teologinen aikakauskirja 1/1995.

Luodeslampi Juha, Etiikka! Wsoy 2005.

Scruton Roger, Sexual Desire. A Philosophikal investigation.

Weidenfeld and Nicholson London 1986.

A B

E

29

30

Vi ihde

nykyajan vaivaisukko vastaa puhelinsoittoon

Käytöstä poistetuista tavaroista taidetta tekevän Juha Luodeslammen teos A & ' paljastettiin

Korson kirkossa 21. syykuuta. Luodeslampi on teh-nyt ”romutaidetta” jo parinkymmenen vuoden ajan ja hänen teoksiaan on nähty useissa näyttelyissä.

Kännyköistä koostuva teos ammentaa Italias-sa 1960-luvulla syntyneestä Arte Povera -perintees-tä sekä 1960- ja 70-lukujen televisiotaiteesta. Ar-te Povera eli ”köyhä taide” on poliittisesti kantaa-ottavissa teoksissaan haastanut perinteisiä taiteen tekemisen tapoja ja rajanvetoja sen suhteen, ku-ka on taiteilija. Televisiotaiteessa puolestaan uutta kommunikaatiovälinettä on käytetty taideteosten materiaalina ja innoittajana. Luodeslammen teos yhdistää perinteisen kristillisen symboliikan kän-nyköihin. Teos muodostaa kolmion, jonka sisään muodostuu risti. Ristiin kietoutuu alfa ja omega – alku ja loppu ovat ristin varassa.

Romutaiteilija Juha Luodeslampi,

jonka teos Ankka (1998) komistaa

lehden kantta

Yksityiskohta Juha Luodeslammen

kännykkäveistoksesta A & '.

Kännyköiden kautta virtaa koko

ihmiselämä.

kännykkäpaasto tämän päiVän kilVoittelua

Teoksessa on yhteensä 400 kännykkää, jotka on saatu lahjoituksina Korson seurakuntalaisilta. Teoksessa olevien kännyköiden kautta on

kulkenut koko ihmiselämä. Niissä on virrannut arki ja juhla, ilot, kai-puut ja surut. Teoksen kannalta onkin olennaista, että kännykät ovat olleet ihmisten käytössä. Värikkään elämänhistoriansa kautta ne ovat kasvaneet nyt näytteillä olevaksi taideteokseksi. ”Niiden kautta teokses-

sa on läsnä koko elämä” toteaa Luodeslampi. Luodeslammen mielestä matkapuhelin jos mikä, on nykyään suomalai-

sille pyhä. Kännykkää hiplataan kuin rukousnauhaa. Lisäulottuvuuden teok-seen tuo se, että siinä olevat matkapuhelimet on kerätty seurakuntalaisilta paas-ton aikana. Mikäli paastoamisella tarkoitetaan pidättäytymistä jostakin sellai-sesta, joka on arkipäiväistä ja josta on vaikea luopua, on kännykkä omana ai-kanamme mitä osuvin paastoamisen väline. Ihmiset ovat läsnä verkostoissaan yhä enemmän juuri kännykän kautta. Siitä on tullut itsestäänselvyys, joten kännykän käytöstä pidättäytyminen voisi olla nykyajan kilvoittelua.

kilauta VaiVausukolle

Teos on interaktiivinen, sillä siihen voi soittaa ja se vastaa. Teokseen soittaja saa kuulla ihmisten tärkeiksi kokemia raamatunlauseita heidän itse lukeminaan. Tekstit vaihtuvat viikoittain. Jokaisesta soitosta siirtyy 41 centtiä kolehtikoh-teeseen. Teos on siis nykyajan vaivaisukko. Luodeslampi pohtii, että ”edes vai-vaisukko ei ole nykyään uskottava ilman kännykkää.”

Teos on puolisen vuotta esillä Korson seurakuntakeskuksessa, jonka jäl-keen se kiertää Vantaan seurakunnissa. Tämän päivän vaivaisukon tavoittaa puhelimitse numerosta 0600-95101. Taksa on 0,49 euroa + pvm/mpm. ”Sa-nottua, / puhuttua ja tehtyä, / tekstaatko, kuuletko?”

Teksti ja kuvat: Kati Mikkola

VIRIKEMAtERIAALIt

SUOL / MATERIAALIPALVELU: Marja Honkaheimo, Merenneidontie 28 G 13 02320 Espoo p. 044 5186 724, marja.honkaheimo@edu.hel.fi

DIDAKtISIA VInKKEJä

Korva, Anni-Maria – Odiah, Liisa – Riihelä, Henna – Tuori, Johanna: PAISTOVALMIITA TOTEUTUSTAPOJA YLÄKOULUN JA LUKION USKONNONTUNNEILLE. MAUSTA ITSE! 15 €

Mäkinen Virpi: VINKKEJÄ RAAMATTUTIEDON OPETUKSEEN. Elämyksellisiä, omaa ajattelua vaativia tehtäviä. Tuntitoteutus helppoa. 25 s. (yläkoulu, lukio) 8 €

Marja Niemi: Opintomatka Helsinkiin 17.8.2003 – Hare Krishna -liike, juutalainen synagoga ja Al-Huda moskeija 5 €

Marja Niemi: Kellot kutsuvat – opintomatka Valamon luostariin 6.10.2003. 5 €

MAtERIAALIA SUOL Ry:n MAtKOILtA

RANSKALAINEN VISIITTI. Uskonnonopettajien opintomatka Pariisiin ja Burgundiin 8.–17.6.2007. Toim. Marja Tanhuanpää. Materiaalipaketti ja päiväkirjat. 64 sivua + liitteet. 15 €

Simpukka ja matkasauva – pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan 8.6. –16.6.2006: 15 € materiaalipaketti ja matkapäiväkirja. Toim. Jarno Parviola

Terveisiä faraolta – Egyptin matkan matkapäiväkirja ja materiaalipaketti Egyptin muinaisesta uskonnosta. 87 s. Toim. Jarno Parviola. 16 €

ROME SWEET ROME – uskonnonopettajat opintomatkalla Roomassa 4.–12.6.2004. Matkapäiväkirja ja materiaalipaketti. Toim. Jarno Parviola. 18 €

LUTHER, JA BACH! Kesän 2003 Saksan opintomatkan matkapäiväkirjat ja laaja materiaalipaketti Lutherista. 111 s. Toim. Jarno Parviola. 16 €

SANKAREITA JA PYHIÄ – PYHIÄ SANKAREITA Kesän 2002 Irlannin opintomatkan matkapäiväkirjat ja materiaalipaketti kelttiläisestä kulttuurista. 100s. Toim. Jarno Parviola. 15 €

TUHAT JA YKSI TORIITA. Japanin matkan matkapäiväkirjat sekä laaja oppimateriaalipaketti kalvopohjineen Japanin uskonnoista. 78s. (yläkoulu, lukio). Toim. Jarno Parviola. 14 €

KIRJALLISUUttA

Angus M. Gunn: Jeesus opettajana tänään. Jeesuksen opetusmenetelmät nykypäivänä. 5 €

Reijo E. Heinonen: Hiljaiset vedet – vastuun virrat 33 €

Reijo E. Heinonen: Perhosen perspektiivi – mielikuvat ja arvot opetuksessa 30 €

Onnettomuuden tapahduttua – suruhartauden toteuttaminen. Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2004:1. 9 €

Materiaalin tilaukset kannattaa tehdä joko kuun puolivälissä tai lopussa, sillä materiaali postitetaan kuun 15. ja 30. päivän tienoilla.Tilaukset toivotaan tehtävän sähköpostitse. (Kesäkuukausina materiaalipalvelun hoitajan tavoittaa parhaiten puhelimitse.)

TILAAJA:

OSOITE:

Toimituskulut lisätään. Liitä kuitit verotukseen. Huom! Muista maksaessasi käyttää ehdottomasti viitenumeroa. Viitenumeron käyttä-minen helpottaa kirjanpitoa ja säästää kustannuksia, sillä viitteettömät maksut tulevat Materiaalipalvelulle kalliiksi. Materiaalipalvelun hoitajalle voi erinomaisesti soittaa iltaisinkin, sillä hänellä ei ole toimistoa ja materiaalipalvelua hoidetaan työn ohessa, kotoa käsin.

31

32

opet

usv

inkk

i

Työtapa sopii hyvin hiljaisille oppilaille, jotka eivät uskalla osallistua keskusteluun oppitunneilla.

Puheliaammat oppilaat voivat tehdä työn 2–3 hengen ryhmis-sä. (Tämänkokoisissa ryhmissä voi edellyttää melko perusteellis-ta työtä.)

Tavallisten kokeiden lukeminen saa harvoin aikaan yhtä suurta iloa kuin oppilaiden tutkielmiin tutustuminen. Joukossa on ol-lut joka kurssilla todellisia helmiä. Mahdollisuus valita aihe itse ja tehdä työtä melko itsenäisesti tuo mukanaan paljon hyvää.

huomioitaVaa:

Työn etenemisjärjestys täytyy rakentaa käytettävän oppikirjan pohjalta. Markkinoilla olevat oppikirjat poikkeavat melko paljon toisistaan Uskonto ilmiönä -osuudessa. Vain harvassa on esitel-ty riittävällä perusteellisuudella kaikki työssä edellytettävät asiat. Hyvistä muistiinpanoista on oppilaille paljon apua.

Oppitunneilla täytyy käsitellä asioita riittävän laajasti, jotta oppilaat pystyvät soveltamaan oppimaansa käytäntöön.

Koulussa pitää olla atk-luokka, jotta työtä voidaan tehdä ai-nakin muutaman kerran ohjatusti yhdessä. Kaksi atk-tuntia on oman kokemukseni mukaan yleensä sopiva määrä. Loput jää-vät kotitöiksi. Itse en yleensä anna muita läksyjä kurssin täs-sä osuudessa.

Olen käyttänyt ykköskurssin tunneista lähes puolet uskonto-teeman käsittelyyn. Opiskelijat ovat heti kurssin alussa va-

linneet tutkimuksensa kohteeksi uskonnon, josta haluaisivat tietää enemmän. Uskontoja on etsitty www.uskonnot.fi -sivustolta.

Olemme käsitelleet uskontoon liittyviä ilmiöitä ensin op-pitunneilla. Sen jälkeen oppilaat ovat tutkineet samoja ilmiöi-tä valitsemastaan uskonnosta. Olen arvioinut valmiit työt astei-kolla 4–10 ja antanut niistä myös pienimuotoista sanallista pa-lautetta. Kurssin arvosana on muodostunut tutkielman ja ko-keen keskiarvosta.

parasta tutkiVassa tyÖtaVassa:

Oppilaat saavat valita uskontojen kirjosta kohteekseen juuri sen uskonnon, josta ovat kiinnostuneita. Kursseillani on tutkit-tu lähes kaikkia mahdollisia uskontoja – lähtien aboriginaaleis-ta, sikhismistä, rastafareista, satanismista, baptismista ja pääty-en kaariportinystäviin tai ortodoksijuutalaisuuteen.

Oppilaat sisäistävät avoimen ja tutkivan lähestymistavan us-kontoon.

Oppilaat oppivat, mistä luotettavaa tietoa uskonnoista voi etsiä. Oppilaat todella tuntevat tärkeimmät uskontoon liittyvät il-

miöt. Oppilaat tuntevat hyvän lähdekritiikin säännöt. (Pidän tätä

melkein tärkeimpänä taitona vieraiden uskontojen opiskelussa.)

etsimisen VaiVaa ja lÖytämisen iloa

tutkivaa oppimista käytännössä

Olen opettanut lukion ykköskurssilaisille uskonnon

luonnetta ja merkitystä tutkivan oppimisen keinoin

liki kahdellakymmenellä kurssilla. Mielestäni tutkiva

työtapa sopii hyvin kaikkiin uskonnon kursseihin.

Erityisen hyvin se soveltuu silloin, kun opetellaan

tuntemaan uskontoa ilmiönä.

parhaat palat:

Työn kiinnostavimmat osuudet löytyvät alusta ja lopusta. Alussa oppilas kertoo, miksi valitsi kohteensa ja mitä tietää siitä etukä-teen. Työn lopuksi hän arvioi työnsä tuloksia ja miettii mitä on oppinut. Mitä tekisi toisin, jos nyt aloittaisi alusta?

Lähteet ja lähdekritiikki paljastavat perustan: ymmärsikö op-pilas, minkälaisia lähteitä käytti ja mistä näkökulmista ne on kir-joitettu. Miten näkökulmat näkyvät lähteissä ja vaikuttavat nii-den luotettavuuteen?

harjoitus kriittiseen lähteiden lukuun:

Olen opettanut oppilaille lähdekritiikkiä seuraavan harjoituk-sen avulla:

oppilaille jaettu tehtäVä:

Tutkit uskontoa x ja Sinulla on käytössäsi neljä erilaista lähdettä:

Uskonnon harjoittaja kertoo uskonnosta toiselle saman uskonnon harjoittajalle.

Uskonnon harjoittaja kertoo uskonnosta ulkopuoliselle henkilölle.

Uskonnon entinen harjoittaja kertoo entisestä uskonnostaan ulkopuoliselle henkilölle.

Uskonnon tutkija kertoo tutkimuskohteestaan.

Mikä lähteistä on mielestäsi luotettavin?

Tehtävästä syntyy aina kiinnostava ja tärkeä keskuste-lu. Käytännössä oppilaat tutkivat uskontoja juuri tällais-ten lähteiden avulla. Heillä on käytössään uskonnon koti-sivut (tyyppi 1), joilla tavoitetaan mm. uskonnon harjoit-tajat. (Suljettujen tai vainottujen uskontojen kohdalla tyy-pin 1 lähteitä on vaikeaa, ellei mahdotonta löytää.) Toisaal-ta sivut on yleensä suunnattu ennen muuta ulkopuolisil-le (tyyppi 2). Joskus lähdeaineistoa löytyy Uskonnon uh-rit -sivustolta (tyyppi 3). Yleensä uskonnoista löytyy myös tutkijoiden kuvauksia, joko kirjoista tai netissä julkaistuis-ta artikkeleista (tyyppi 4).

Harjoituksen avulla haluan ohjata oppilaita kysymään läh-teiltään kriittisiä kysymyksiä. Näitä kysymyksiä ovat: Kuka on kirjoittanut lähteen? Miksi? Kenelle? Milloin? Uskon-tojen kohdalla näiden kysymysten kysyminen on erityisen olennaista. Toivon, että oppilaat muistavat nämä kysymyk-set myös sitten, kun seuraavat uskontoja koskevia juttuja lehdistä tai muista tiedotusvälineistä.

U1-kurssin tutkielma (5 s.)

Valitkaa www.uskonnot.fi -sivustolta uskonto, jolla on riit-tävän hyvät kotisivut tutkimusta varten. (Jos haluatte tut-kia uskontoa, jota ei harjoiteta Suomessa, täytyy tietoa et-siä muilta sivustoilta.) Kannattaa tutkia uskontoja linkistä yhteisöt, lista uskontoperinteittäin. Otsikoikaa työ. Käyt-täkää myös väliotsikkoja. On suositeltavaa edetä ao. jär-jestyksessä. Kootkaa alusta asti lähdeluetteloa työn lop-puun ja kiinnittäkää huomiota kriittiseen lähteiden lukuun. Lähteitä voi merkitä pitkin matkaa alaviitteinä (Lisää – Viite – Alaviite).

Johdanto: Miksi valitsitte uskonnon? Mitä tiedätte siitä etukäteen?

Määritelkää valitsemanne uskonto pääpiirteittäin: Miltä kulttuurialueelta se on? Uskontotyyppi. Onko kyseessä maailmanuskonto / uususkonto / alkuperäis-uskonto? Milloin/miten se on tullut Suomeen? Kannattajamäärä Suomessa / kaikkiaan

Perustaja: Uskonnon perustaja / perustajat tai muut uskonnon kannalta keskeiset henkilöt. Kaikilla uskonnoil-la ei ole perustajaa, niitä kutsutaan etnisiksi uskonnoiksi / alkuperäisuskonnoiksi. Onko sivuilla legendoja uskon-non pyhistä henkilöistä?

Pyhä kirjallisuus: Onko sitä? Onko kotisivuilla esitelty uskonnon tärkeimpiä myyttejä?

Jumalakäsitys: Monoteismi, polyteismi etc. Kuvaile tarkemmin.

Riitit: Onko sivuilla kerrottu riiteistä?

toiminta: Missä toimii, kuinka usein kokoontuu? Minkä-laista toimintaa (luonnehdi lyhyesti)? Minkälainen rituaa-lihenkilö yhteisöllä on?

Pyhät paikat ja rakennukset: Pyhien paikkojen merkitys uskonnon harjoittamisessa (tehdäänkö pyhiinvaelluksia?) Minkälainen uskonnon harjoittamisen paikka on?

tutkimus: Jos tekisitte tutkimuksen yhteisöstä, mitä tutkisitte? Tutkimusala, menetelmät ja tutkimusongelma.

Oma arvio työstä. Miten onnistuitte? Opitteko uutta? Mitä tekisitte toisin, jos aloittaisitte nyt?

Lähdekritiikki. Kiinnittäkää huomiota erityisesti siihen, kenen näkökulmasta käyttämänne lähteet on kirjoitettu. Kenelle ne on osoitettu? Miksi ne on laadittu? Milloin?

Lähteet. Eritelkää taustayhteisöt. Jos käytätte kuvia, muistakaa mainita myös niiden lähteet!Katja Hyry

Kirjoittaja työskentelee uskonnonopettajana Helsingin Luonnontiedelukiossa.

33

y h t e y s t i e d o t j a j ä s e n k a a v a k e

Suomen uskonnonopettajain liitto ry

Jäsenasiat: Marja Laine, Vaakatie 10 D 193, 00440 Helsinkimarjalaine@gmail.com, puh.0400 676294

JäSEnKAAVAKE

llmoittaudun SUOL ry:n jäseneksi/ ilmoitan muutoksia:

nimi:________________________________________________________________

Osoite:______________________________________________________________

Postinumero ja -toimipaikka:____________________________________________

puhelin:______________________________________________________________

Kouluaste: 1 yläkoulu 2 lukio 3 yläkoulu+lukio

4 alakoulu 5 opiskelija 6 eläkeläinen

7 ei opetustyössä

8 muu, mikä _______________________________________

päätoiminen ____ sivutoiminen ____

Päiväys ja allekirjoitus:_________________________________________________

Jäsenmaksut:päätoimiset 50 €,eläkeläiset, äitiyslomalaiset, sivutoimiset, opiskelijat ja työttömät 25 €

Lähettämällä tämän kaavakkeen taloudenhoitajalle, saat postissa jäsenmaksulomakkeen.

Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinkihttp://www.suol.fi

Suomen uskonnonopettajain liitto ry on uskontoa opettavien pedagoginen ainejärjestö. Jäsenet (noin 1000) ovat pääasiassa peruskoulun ja lukion opettajia. Liitto on perustettu vuonna 1938.

Säännöissä määritellään, että Suomen uskonnonopettajain liitto ry• Toimii koulun uskonnonopetuksen sekä eettisen ja sosiaalisen kasvatuksen hyväksi• Edistää jäsentensä ammatillista ja tieteellistä toimintaa• Valvoo jäsentensä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja

h a l l i t u s

puheenjohtajaHAnnU KOSKInEnMinkkiläntie 124, 41230 Uurainenpuh/fax (014) 811 347, 040 5517 198Suolahden lukio ja yapuh (014) 5743 233, fax (014) 5743 236hannu.koskinen@pp2.inet.fi

varapuheenjohtaja EIJA SUOKKOPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinkipuh (09) 5063 003, 0400 510 503Etelä-Tapiolan lukiopuh (09) 8163 9103, fax (09) 8163 9108eija.suokko@nic.fihttp://gamma.nic.fi/~suo/index.htm

OUtI KÖnnIPaasikivenk. 18 A 21, 04200 Kerava(09) 3108 7436, 050 3409 967outi.konni@edu.hel.fi

JARnO PARVIOLAOpiskelijankatu 18 A 28, 3720 Tamperepuh (03) 3183 087, Etelä-Hervannan koulujarno.parviola@koulut.tampere.fi

LAURA PALJAKKAKuusmiehenkaari 2 A 10, 00670 Helsinkipuh 050 3562 494, fax (09) 1464 859Martinlaakson lukio, laura.paljakka@pp.inet.fi

IRMA VUORIO-HELLMAnVisakoivuntie 7 A, 02130 Espoopuh (09) 4557 825, 040 7773 378Kallion lukiopuh (09) 3108 424, fax (09) 3108 43irma.vuorio-hellman@edu.hel.fi

ha l l i t u k s e n v a r a j ä s e n e t

MARJAttA JäRVITöyrätie 11, 62100 Lapua, (06) 4388 669

VESA nEStERantakatu 8 A 17, 65100 Vaasap. (06) 3171 974, vesa.neste@vaasa.fiVaasan lyseon lukio ja aikuislukiopuh (06) 3253 320

MARJA nIEMIPähkinätie 8B 27, 01710 Vantaa(09) 8555 545, 0400 736879marja.niemi@vihti.fi, marja.niemi@nbl.fi

EIJA nIIRAnEnSarakatu 19, 70820 Kuopio,p. (017) 3642929Kuopion Yhteiskoulu, eija.niiranen@kuopio.fi

ULLA ÅStEnVänrikinkatu 2 B 19, 20500 Turkup. (02) 2322 713, ulla.asten@edu.halikko.fi

SUSAnnA PIRInEnRajakatu 28, 70600 Kuopio,p. (017) 2811 468

t o i m i n n a n j o h t a j a

EMILIA KOSUnEnMalminkatu 24 B 31, 00100 Helsinkip. 045-675 2869suol.toimisto@suol.fi

m a t e r i a a l i p a l v e l u

MARJA HOnKAHEIMOMerenneidontie 28 G 13, 02320 EspooPuh. 044 5186 724marja.honkaheimo@edu.hel.fiRessun lukio

p ä ä t o i m i t t a j a

KAtI MIKKOLAMariankatu 25 B 36, 15110 Lahtipuh 040 5144 956synsygus@suol.fi

t a l o u s - j a j ä s e n a s i a t

MARJA LAInEVaakatie 10 D 19300440 Helsinkimarjalaine@gmail.compuh.0400 676 294

Suomen uskonnonopettajain liitto ry

Jäsenasiat: Marja Laine, Vaakatie 10 D 193, 00440 Helsinkimarjalaine@gmail.com, puh.0400 676294

JäSEnKAAVAKE

llmoittaudun SUOL ry:n jäseneksi/ ilmoitan muutoksia:

nimi:________________________________________________________________

Osoite:______________________________________________________________

Postinumero ja -toimipaikka:____________________________________________

puhelin:______________________________________________________________

Kouluaste: 1 yläkoulu 2 lukio 3 yläkoulu+lukio

4 alakoulu 5 opiskelija 6 eläkeläinen

7 ei opetustyössä

8 muu, mikä _______________________________________

päätoiminen ____ sivutoiminen ____

Päiväys ja allekirjoitus:_________________________________________________

Jäsenmaksut:päätoimiset 50 €,eläkeläiset, äitiyslomalaiset, sivutoimiset, opiskelijat ja työttömät 25 €

Lähettämällä tämän kaavakkeen taloudenhoitajalle, saat postissa jäsenmaksulomakkeen.

S U O L r y : n p a i k a l l i s k e r h o t / p u h e e n j o h t a j i e n y h t e y s t i e d o t

35

Mikkelin uskonnonopettajatEija PeuraMikkelin lyseoPorrassalmenkatu 30, 50100 Mikkeli Oulun seudun uskonnonopettajatMarja-Kaisa Heikkinen, Kuusiluodon lukioMaunonkatu 1, 90100 Oulup. 040 7192 053mkh@ope.ouka.fi

Pohjois-Karjalan uskonnonopettajatAnne RiekkinenLaatokankatu 12, 80200 Joensuup. 045 134 8639anne.riekkinen@jns.fi

Rovaniemen alueen uskonnonopettajatAntti PaananenPiisamintie 17 96500 Rovaniemipuh. 040 7273157antti.paananen@rovaniemi.fi

Satakunnan uskonnonopettajatVesa Nissinen (pj.), vesa.nissinen@ulvila.fiSaarisentie 10 B, 28400 UlvilaJarkko Kivelä (siht.), jarkko.kivela@pori.fiSpinkkitie 26, 28300 Pori

Svenskspråkiga ReligionslärareMaria Björkgren-VikströmHedbergsvägen 3, 25700 Kimitop.040 562 2585maria.bjorkgren@kimito.fi

tampereen seudun uskonnonopettajatMinna TakalaOmakatu 34 as 13 33500 Tamperep. 041 536 6016minna.takala@pirkkala.fi

tornion seudun uskonnonopettajatEeva PeuraRatavarrentie 1, 95450 Torniopuh. (016) 42 192 tai 040 827 6199

Vaasan seudun uskonnonopettajatVesa NesteRantakatu 8 A 17, 65100 Vaasap. (06) 317 1974vesa.neste@vaasa.fi

Varsinais-Suomen uskonnonopettajatTiina SaarinenBetaniankatu 18 as. 420810 Turkutiina.saarinen@tkukoulu.fi

Espoon ja Kauniaisten uskonnonopettajatEija SuokkoPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinkip. (09) 506 3003 eija.suokko@nic.fi

Helsingin seudun uskonnonopettajatLiisa Franssila-Ylinen, Itäkeskuksen lukioKarppitie 5A, 00640 Helsinkipuh. 044 305 1062 /työ (09) 3108 2777liisa.franssila-ylinen@edu.hel.fi

Etelä-Karjalan uskonnonopettajatTitta KorhonenLauritsalan lukio ja aikuislinjatitta.korhonen@lappeenranta.fipuh. 0500 907238

Etelä-Pohjanmaan uskonnonopettajatLeena Muurimäki, Kurikan lukioSavitie 6 a 2, 61300 Kurikkapuh. (06) 452048leena.muurimaki@kurikka.fi

Kainuun uskonnonopettajat Raija Väyrynen Piitie 10, 87250 Kajaani, p.050 3309 254, raija.vayrynen@kailu.fi

Keski-Pohjanmaan uskonnonopettajatMaarit Pakarinen,pjmaarit.pakarinen@kokkola.fiJonna Finell, siht.jonna.finell@kokkola.fi

Keski-Suomen uskonnonopettajatJukka HellaTarhakatu 8, 41500 Hankasalmijukka.hella@norssi.jyu.fi tai jukka.hella@pp.inet.fi

Kuopion uskonnonopettajatAnna-Liisa KeihänenPohjolankatu 12, 70300 Kuopioanna-liisa.keihanen@kuopio.fiEija Niiranen (siht), eija.niiranen@kuopio.fi

Kymenlaakson uskonnonopettajatLauri FrostiAhomutka 7, 45360 Valkealap. (05) 3868 005lauri.frosti@kolumbus.fi

Lahden seudun uskonnonopettajatPäivi PalorantaRuotsinkatu 6, 15210 Lahtipaivi.paloranta@hollola.fi

svenska sidan

miljÖetik oCh ekoteologiVilken är miljÖetikens Fråga?

Ett ganska vanligt synsätt inom miljöetik i dag är att miljöetiska resonemang ska hjälpa oss

att hitta svar på våra moraliska dilemman gällande vårt naturumgänge genom att reda ut vilka konse-kvenser vårt handlande får. Då måste man först ta ställning till frågan om vilka alla konsekvenser alls är moraliskt relevanta. Om vårt handlande skadar t.ex. något djur – har det någon moralisk betydelse? Kan djur ha moralisk relevans så som människor? Eller om vårt handlande skadar ett ekosystem?

Ganska länge har moral bara handlat om mel-lanmänskliga relationer, endast våra medmännis-kor har haft moralisk relevans. Som kritik mot ett sådant antropocentriskt synsätt har man utvecklat andra perspektiv. Ett biocentriskt synsätt innebär att även andra levande varelser, utöver människor, har moralisk relevans, och ett ekocentriskt synsätt att även grupper av levande varelser eller grupper av levande varelser och ickelevande objekt, utöver människor och alla levande individer, har moralisk relevans (Kronlid 2005).

Om man i stället utgår vill resonera deontolo-giskt, blir miljöetikens fråga annorlunda. Då fo-kuserar man på vilka principer eller regler kunde följas, eller hurdana plikter man har gentemot sin (ickemänskliga) omgivning. Också i det fallet mås-te man först ställa sig frågan på vilken grund man tycker att moraliska plikter eller principer också omfattar annat än människor. Ett exempel på en deontologisk miljöetisk princip är ”en handling är rätt om den bevarar diversiteten, integriteten, skönheten i miljön.”

Både företrädare för konsekvensetisk och för deontologisk miljöetik strävar till att ge hållbara argument för sina positioner, t.ex. varför djur kan anses ha egenvärde och vara moraliskt relevanta, eller varför exempelvis diversitet ses som ett hög-sta värde. Efter upplysningen och sekulariseringen

finns det inte längre någon självklar gemensam grund för moralen, som religi-onen utgjorde förut. Man strävar därför efter att finna en förnuftig, på veten-skap baserad, grund för moralen. Det har visat sig vara mycket svårt.

Ett tredje synsätt är, att i stället för att fokusera på konsekvenser eller hand-lingar som måttstock för det moraliskt försvarbara, fokusera på det handlande subjektet. Frågan handlar då inte om vilka konsekvenser eller vilka principer som gäller och i förlängningen hur man motiverar moralisk relevans eller högsta vär-den. Frågan är hur en moralisk människa förhåller sig till naturen. Inte alltså hur hon handlar eller vilka principer hon följer, utan vad det innebär att vara männis-ka. Exempelvis är ansvarslöshet, nonchalans, slösaktighet klandervärda egenskaper eller förhållningssätt, medan ansvarsfullhet, omsorg och måttlighet är berömvär-da förhållningssätt. På något plan är det här självklarheter, det ingår i vår förstå-else av vad det är att vara människa. Den som t.ex. är grym mot djur är omänsk-lig. Det är inte för att djur kan känna smärta eller för att de har egenvärde som man inte behandlar dem illa, utan för att en människa inte gör så. Enligt det här synsättet är det viktiga att varje människa har insikt om sitt absoluta ansvar som människa, att hon inte förkväver eller underlåter att utveckla sin moraliska käns-lighet, inte att hon på ett vattentätt sätt kan argumentera t.ex. för att naturen har egenvärde eller hittar allmängiltiga moraliska principer att följa.

människans särställning

Inom den kristna teologin har man sedan 1970-talet medvetet reflekterat över vad den kristna tron har att bidra med när det gäller den ekologiska krisen. Kristen-domen har blivit kritiserad för att vara en människocentrerad religion, där män-niskan har ett högre värde och en särställning i relation till den övriga naturen.

Många ekoteologer har svarat på denna kritik med att visa att skapelse-tron också kan tolkas så att naturen har egenvärde och därför måste respekte-ras, och att människans särställning inte behöver tolkas som en maktposition utan kan tolkas som ett ansvarsuppdrag. Att vara Guds avbild innebär inte att avspegla Guds allsmäktighet och höghet, utan att avspegla Guds kärleksfulla utgivande och Guds omsorg.

Kyrkans klimatprogram Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus är ett färskt ex-empel på hur man inom kristen teologi behandlar både synen på naturen och på människans särställning. Med etisk-teoretisk terminologi kan man säga att människans särställning inom kristen teologi innebär en särställning som mo-raliskt subjekt, men inte som moraliskt objekt. Det betyder att människan som moralisk varelse är den enda som kan handla moraliskt eller omoraliskt, men det betyder inte att människan skulle vara den enda varelsen som man kan handla rätt eller fel mot, eller den enda varelsen som har moralisk relevans.

Yvonne Terlinden

Teologie doktor, nu verksam som familjerådgivare

Litteraturtips:Kronlid, David: Miljöetik i praktiken (Studentlitteratur 2005)

Terlinden, Yvonne: Människa – moral – miljö. En undersökning av livsåskådningar i finländskt miljötänkande

(Åbo Akademi 2007)

Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ilmasto-ohjelma (Kyrkostyrelsen 2008,

www.evl.fi)

36

upin palsta

ICCS on vuonna 1958 perustettu kansainvälinen verkosto, joka järjestää seminaareja kolmen vuoden välein. ICCS:n keskusteemoja ovat uskon-nonopetus ja ekumenia, monikulttuurisuus, arvokasvatus sekä uskonnon

asema Euroopan koulutuspolitiikassa. Vuodesta 1990 alkaen ICCS:llä on ollut konsultointistatus Euroopan neuvostossa. Seminaarien lisäksi ICCS on tuotta-nut uskontokasvatusta käsittelevää kirjallisuutta, joista uusimpina voi mainita teokset Religious Education in Europe (2007) ja Religious Education and Chris-tian Theologies (2006). Näihin teoksiin olisi jokaisen uskonnonopettajan hyvä tutustua. Myös Holistic Education Resource Book tarjoaa hyviä lähtökohtia ko-konaisvaltaisen oppimisen suunnitteluun ja ohjaamiseen. Lisätietoja näistä ja muista teoksista löydät osoitteesta www.iccsweb.org.

Evangelische Academie zu Berlin tarjosi juhlavat puitteet seminaarille, jos-sa pohdittiin monikulttuurisuuden vaikutusta Euroopan tulevaisuuteen. Ja mi-kä olisikaan parempi paikka pohtia monikulttuurisuutta kuin 3,5 miljoonan muslimiasukkaan Saksa. On arvioitu, että Saksan suurkaupungeissa jopa puo-let koulujen oppilaista on ulkomaalaistaustaisia. Tämä asettaa suuren haasteen koulujärjestelmälle: kuinka tukea oppilaan omaa identiteettiä ja kasvua sekä tarjota toimivia välineitä uskontojen ja kulttuurien väliseen dialogiin? ICCS :n mukaan ratkaisu tähän haasteeseen on laadukas uskonnonopetus.

uskonnot euroopan turVallisuuspolitiikan keskiÖssä

EU on julistanut kuluvan vuoden kulttuurien välisen vuoropuhelun vuodek-si. Useissa Euroopan maissa monikulttuurisuutta on yritetty käsitellä häivyttä-mällä yhteiskunnasta uskonto ja siihen liittyvät elementit. Tällaisia argument-teja näkee yhä myös suomalaisessa uskontokasvatuskeskustelussa. Globalisaa-tio ei ole kuitenkaan johtanut uskonnollisuuden vähenemiseen – päinvastoin, uskonnon merkitys on kasvanut monissa maailman osissa. Uuden ajan us-konnollisuus ilmenee monimuotoisena: uusien yhteisöjen muodostumisena ja myös perinteisen, konservatiivisen uskonnollisuuden leviämisenä – joskus jopa fundamentalistisena liikehdintänä. Seminaarin puhujat olivat varsin yk-simielisiä siitä, että aito kulttuurien välinen dialogi edellyttää myös uskonnon huomioonottamista. Uskonto on merkittävä osa yksilön identiteettiä, eikä si-tä voi erottaa hänen muusta kulttuuritaustastaan tai arvoistaan.

Intereuropean Comission on

Church and School -verkoston

(ICCS) kansainvälinen

uskontokasvatusseminaari

järjestettiin Berliinissä

18.–19.9.2008. Seminaari

kokosi yhteen hieman yli sata

uskontokasvatuksen tutkijaa sekä

eri uskontojen, kirkkokuntien

ja uskontokasvatukseen

erikoistuneiden instituuttien

edustajaa. Seminaarin ohjelma

koostui asiantuntijaluennoista,

paneelikeskustelusta sekä

valinnaisista workshopeista.

monikulttuurisuus muovaa euroopan tulevaisuutta

Berliinin muurin pätkä muistuttaa menneisyydestä

matkalla tulevaisuuteen.

37

Seminaarissa todettiin, ettei maailma palaa en-tiselleen syyskuun 11. päivän jälkeen. Vaikka his-toria ja nykypäivä tuntevat lukuisia uskontoon liittyviä konflikteja, uskonto ei useinkaan itses-sään ole syy erimielisyyksiin. Uskonnot ovat glo-baaleja toimijoita, ja siten avainasemassa puhut-taessa maailmanrauhasta. Tästä syystä uskonnot ovat myös Euroopan turvallisuuspolitiikan keski-össä (ks. esim. EU:n turvallisuusstrategia, Euroo-pan unionin neuvosto 12.12.2003). Sama linjaus löytyy myös Suomen ulkoasianministeriön turval-lisuuspoliittisesta selonteosta vuodelta 2004. Us-kontojen suuri merkitys rauhan ja sujuvan yhteis-elon edistäjinä tunnustetaan yhä laajemmin, ja tä-tä korosti myös Euroon komission kasvatus-, ope-tus-, kulttuuri- ja monikielisyysasioista vastaava komissaari Jan Figel.

Monikulttuurinen ja moniuskontoinen Eu-rooppa tarvitsee laadukasta, tietoon ja kokemuk-seen perustuvaa uskonnonopetusta. Tukeakseen uskonnonopetusta ja -opettajia Euroopan komissio on tuottanut Euroopan uskonnollista ja kulttuuris-ta moninaisuutta käsitteleviä kirjoja ja opetusma-teriaaleja, joiden tavoitteena on ehkäistä rasismia ja lisätä kulttuurien välistä vuoropuhelua. Lisäksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ on laatinut uudet suosituskriteerit koulun uskon-nonopetukselle (The Toledo Guining Principles). Kriteerit löytyvät sivulta http://www.iccsweb.org, josta julkaisu on vapaasti ladattavissa.

materiaalia uskonnonVapauden käsittelyyn

Konferenssin workshopeissa esiteltiin erilaisia us-kontojen ja kulttuurien väliseen dialogiin liittyviä hankkeita, tutkimusprojekteja ja opetusmateriaa-leja. Olin mukana ryhmässä, jossa esiteltiin Anne Frank House:n tuottamaa, kansainvälisenä yhteis-työnä tehtyä Free2Choose -opetusmateriaalia. Ma-teriaali koostuu lyhyistä englanninkielisistä vide-oleikkeistä, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin – eri-tyisesti uskonnonvapauteen ja sen rajoihin. Video-materiaalissa pohditaan esimerkiksi, voiko koulun päätösjuhlaa juhlia kirkossa, tulisiko uskonnollisil-la vanhemmilla olla oikeus opettaa lapsiaan koto-na, pitäisikö naisten päästä Athos-vuorelle ja tuli-siko muslimitytöillä olla oikeus käyttää koko kas-vot peittävää huntua koulussa.

Videopätkiä voidaan käyttää luokassa keskustelun pohjana, eikä englan-nin kieli tuottane ongelmia ainakaan lukioikäisten oppilaiden kanssa. Vaihto-ehtoisesti oppilaat voivat ottaa videoiden pohjalta kantaa uskonnonvapauden problematiikkaan esimerkiksi ryhmätöiden, väittelyjen, mielipidekirjoitusten, puheiden tai mielipidejanojen avulla. Suosittelenkin tätä materiaalia lämpi-mästi jokaiselle opettajalle! Videopätkät löytyvät YouTubesta (www.youtube.com) hakusanalla Free2Choose. Lisätietoja materiaalista ja sen käyttömahdol-lisuuksista voit kysyä UPI:sta.

katsomustenVälistä dialogia – mutta miten?

Uskontojenvälinen dialogi on ollut uskontokasvatuksen muotitermi jo muu-taman vuoden ajan. Positiivinen uskonnonvapaus on koko Eurooppaa yhdis-tävä periaate: jokaisella tulee olla oikeus harjoittaa omaa uskontoaan. Samalla on kuitenkin muistettava, että yhä useampi ihminen jää omasta tahdostaan ko-konaan uskontojen ulkopuolelle. On tärkeää, että myös uskonnottomat huo-mioidaan. Siten olisikin parempi puhua katsomustenvälisestä dialogista.

Uskonnonopettajan näkökulmasta seminaarin anti jäi ikävä kyllä varsin teoreettiselle tasolle: juhlapuheiden sijasta tarvittaisiin yhä enemmän luokka-huoneeseen sopivia menetelmiä ja materiaaleja sekä laadukasta täydennyskou-lutusta. Seminaarissa todettiinkin, että dialogissa on edettävä sanojen tasolta konkreettisiin tekoihin. On pohdittava, kuinka kulttuurienvälinen kohtaami-nen mahdollistuu luokkahuoneessa ja kuinka uskonnonopetus parhaiten edis-täisi aitoa, tasa-arvoista dialogia eri maailmankatsomusten välillä.

Muslimiyhteisöä edustava imaami, tohtori Abduljalil Sajid korosti, että toi-mivassa dialogissa tunnustetaan erot ja hyväksytään erimielisyydet, mutta kes-kitytään eri uskontoja ja kulttuureja yhdistäviin tekijöihin. Tällaisia ovat vaik-kapa pyhän käsite, perimmäiset kysymykset sekä uskontoihin liittyvät juhlat ja rituaalit. Dialogissa oppilaat voisivat pohtia tasa-arvoisesti omaa näkemys-tään perimmäisiin kysymyksiin, ja miettiä, mitkä uskonnot tai maailmankat-somukset ovat vaikuttaneet heidän arvoihinsa ja uskomuksiinsa. On tärkeää tiedostaa, etteivät oppilaat välttämättä halua identifioitua jonkun tietyn us-konnon tai kulttuuriperinteen edustajiksi. Nykymaailmassa ihminen kerää elementtejä maailmankuvaansa lukuisista eri lähteistä, ja tätä tulisi kunnioit-taa myös katsomusdialogissa.

Turvallisuuspolitiikan näkökulmasta uskonnonopetuksessa on tärkeää kä-sitellä myös uskontojen varjopuolia ja niiden osallisuutta kriiseihin. Paras tapa ehkäistä fundamentalismia on tarjota asianmukaista ja selkeää tietoa eri uskon-noista ja niiden ulottuvuuksista. Vain näin oppilas voi muodostaa kypsän ja kokonaisvaltaisen kuvan omasta ja muiden uskonnoista. Imaami Sajid myös totesi, että muslimeja ja muita uskonnollisia vähemmistöjä tulisi kannustaa organisoitumaan ja osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tämä on hänen mielestään aidon integraation ja siten myös dialogin ehdoton edel-lytys. Muslimivähemmistöjen tiiviimmän integroimisen ympäristön poliitti-seen järjestelmään on myös todettu vähentävän radikalisoitumista (ks. esim. http://formin.finland.fi/Public/Print.aspx?contentid=101880&nodeid=39206&culture=fi-FI&contentlan=1).

38

uskonnonopetus ja tuleVaisuus

Uskonnonopetuksessa tulisi huomioida aina oppimisen kolme ulottuvuutta: tieto, tunne ja toiminta. Henkilökohtaiset kokemukset ja kontaktit lisäävät su-vaitsevaisuutta ja kannustavat oppilaita dialogiin myös luokkahuoneen ulko-puolella. Nykymaailmassa usein yksityisasiaksi ymmärretty uskonto on pakko tuoda mukaan julkiseen keskusteluun.

Imaami Sajidin puheenvuoron näkökulmasta suomalainen uskonnonope-tusmalli on varsin perusteltu: suomalainen oman uskonnon opetus toteuttaa positiivista uskonnonvapautta, vahvistaa nuoren omaa identiteettiä ja tunnus-taa uskonnon merkityksen osana yksilön ja yhteisön tapakulttuuria. Suomes-sa onkin tärkeää edelleen kehittää pienryhmäisten uskontojen uskonnonope-tusta ja panostaa opettajien täydennyskoulutukseen.

UPI:n OPIStOMAtKA:

Pääsiäisriitit Italian Apuliassa 8.–14.4.2009

Lähde mukaan kiehtovalle matkalle pääsiäisriittien maailmaan! Matkan aikana

tutustumme katolilaisiin pääsiäisriitteihin, vierailemme kuuluisissa kirkoissa ja

pyhiinvaelluskohteissa sekä seuraamme mitä erilaisempia pääsiäiskulkueita.

Ohjelmassa mm. Calimeran ryömimisriitti, retki Italian kahteen suureen

pyhiinvaelluskohteeseen: San Giovanni Rotondoon ja Monte San Angeloon,

Neitsyt Marian kulkue Tarantossa sekä 8-tuntinen pitkäperjantain katumus-

kulkue Montescaglioson kylässä. Oppaanamme toimii FT Liisa Väisänen.

Lisätietoja matkasta ja hinnoista löydät sivulta www.seurakuntaopisto.fi/upi

kohdasta koulutuksia.

Emmi Kosunen (emilia.kosunen@seurakuntaopisto.fi) vastaa mielellään kaikkiin

lisäkysymyksiinne koskien UPI:n opistomatkoja ja muuta koulutustarjontaa!

Kaiken kaikkiaan Berliinin seminaaria voi pitää voimakkaana uskonnonopetuksen puolustuspu-heenvuorona. Euroopan tulevaisuus on monikult-tuurisuudessa, eikä Eurooppa selviä ilman tasokas-ta koulutusjärjestelmää. Koulun tehtävänä on aut-taa yksilöä hahmottamaan ympärillään vaikuttavaa katsomusten kenttää ja suhteuttamaan itsensä sii-hen kypsällä tavalla. Siten laadukas ja kriittinen us-konnonopetus on erottamaton osa myös huomis-päivän Eurooppaa ja suomalaista koulua.

Emmi Kosunen

39

M – Suomen Posti Oyj

Uskonnonpedagoginen instituuttiJärvenpääntie 640, 04400 Järvenpää, puh. (09) 2719 61

www.seurakuntaopisto.�

Eteläisen Ranskan pääkaupunki Nizza kerää helmoihinsa suuren määrän modernismin ajan suuria mestareita, jotka tulevat maalaamaan Ranskan Rivieran huikeita näkymiä ja sen upeaa valoa. Niinpä Nizzan alueilla onkin maailman parhaat kokoelmat Modernin taiteen nerojen teoksia. Viikon intensii-vikurssilla perehdytään modernin taiteen murrokseen, sen tyylisuuntiin, tekniikkaan ja ilmaiskukei-noihin. Luennoitsijana ja oppaana Modernin taiteen maailmaan sekä Taivaan sinen rannikkoon toimii FT Liisa Väisänen.

Matkan aikana tutustumme mm. Auguste Renoirin kotitaloon ja siellä oleviin teoksiin sekä Fernand Legerin museon kokoelmiin.Nizzan taidemuseoon ja Nizzan naivistisen taiteen museoon.Antibesin kaupungissa olevaan Grimaldin linnaan ja siellä olevaan Picasson kokoelma sekä Nicola Stael huoneeseen, jossa on esillä muun muassa Staelin viimeiseksi jäänyt teos Suuri konsertti. Vencen taiteilijakylään, jossa on Foundation Maeght galleria ja sen valtavat kokoelmat.Matissen suunnittelemaan Chapelle du Rosaire kappeliin.Nizzan Cimiez´n kaupunginosassa olevaan Matissen ja Marc Chagallin museoihin sekä Nizzan Modernin ja nykytaiteen museoon.Mentonin kaupungissa olevaan Jean Cocteaun museoon, joka on rakennettu vanhaan merenran-talinnakkeeseen Mentonin rantakadulla.

Matkan aikana on syventäviä luentoja:Modernin taiteen murrokseen johtaneet syyt ja sen ajan yhteiskunnalliset muutokset sekä impressionismi.Symbolismi ja naivismi.Kubismi ja abstraktismi.Fauvismi ja Marc Chagallin yksilöllinen kieli.Uusrealismi ja pop-taide.

Matkan hinta on 1 530 euroa 2h huoneessa tai 1 775 euroa 1h huoneessa. Hinnat ovat voimassa, jos ryhmässä on vähintään 20 maksavaa matkustajaa.Hintaan sisältyy: lennot Helsinki – Nizza – Helsinki, majoitus kolmen tähden hotellissa puolihoidolla, illallinen 31.12.2008, ohjelman mukaiset retket, sisäänpääsyt ohjelmassa mainittuihin kohteisiin sekä suomalaisen oppaan palvelut koko matkan ajan.

Ilmoittautuminen: kirsi.mattila@seurakuntaopisto.� tai puh (09) 2719 627.

Lisätietoja: www.seurakuntaopisto.�/upi

•••

•••

•

•

••••

Modernin taiteen intensiivikurssiNizzassa27.12.2008-3.1.2009

Uskonnonpedagogisen instituutin kiehtovatopintomatkat jatkuvat: