▶

38 Suomen Kuvalehti | 24/2008

Talokin voi säästääRakennukset käyttävät noin 40 prosenttia maailman energiasta. Ne ovat myös kohde, jossa kulutusta voidaan tehokkaimmin vähentää – myös meillä.

Talon kuluttamasta ener-giasta vain kymmenen prosenttia menee sen ra-kentamiseen. Loput ovat käyttökustannuksia, ku-ten lämmitys, jäähdytys ja valaistus. Uusien raken-nusten energiankulutusta voitaisiin suhteellisen yk-

sinkertaisesti vähentää 70 prosenttia nykyta-sosta. Myös vanhojen talojen energiankulutus voidaan rakennusta korjaamalla vähentää puo-leen. Vähäisempi kulutus taas merkitsee vähäi-sempiä päästöjä, vaikka energiankulutuksen saastuttavuus riippuukin siitä, miten energia on tuotettu.

Teksti Hannele Jäämeri Kuvat Markus Pentikäinen

◼ Lintulahden perhe ra-kensi matalaenergiatalon ja pudotti energiankulu-tuksen puoleen. Eristeet ovat tavallista paksum-mat ja ikkunoiden läm-möneristävyys hyvä.

ILMASTO

M

uuttuva

40 Suomen Kuvalehti | 24/2008 24/2008 | Suomen Kuvalehti 41

Energian yletöntä tuhlaamista ja päästö-jen lisäämistä pidetään yleisesti moraalit-tomana. Maapalloa pitäisi varjella tulevil-le sukupolville – omille jälkeläisillemme. Tämän takia ihminen ei kuitenkaan uh-raudu.

”Ihmiset eivät yleensä ole rohkeita, rehel-lisiä ja epäitsekkäitä. Reaali-ihminen ha-luaa helpon elämän”, kirjoittaa Eero Palo-heimo, vihreiden entinen kansanedustaja ja tekniikan tohtori.

Moni nykyihminen ymmärtää parhaiten rahan kieltä. Sanotaan asia siis arkkitehti ja kaupunkitutkija Kaarin Taipaletta sitee-raten: rakennuksen energiatehokkuuden vaatima lisäinvestointi maksaa itsensä ta-kaisin 3–10 vuodessa. Löytyykö pörssistä nykyään sitä parempia sijoituskohteita?

Taloyhtiöissä veden kulutus vähenee sel-västi, jos vedestä maksetaan huoneistokoh-taisen kulutuksen mukaan. Jos vesilasku menee taloyhtiön piikkiin ja kaikki mak-savat saman suuruisen maksun, kulutus kasvaa. Tällaisia me olemme.

Tarvitsemme siis ohjausta – ruoskaa ja porkkanaa eli verotusta ja tukitoimia. Li-säksi tarvittaisiin hyvää esimerkkiä, mutta sitä on saatu vähemmän.

”Kaikki julkinen rakentaminen pitäisi tehdä esimerkillisesti”, vaatii Kaarin Tai-pale. ”Jokainen päiväkoti ja vanhustentalo ja sairaala. Uusia vaihtoehtoja pitää esitellä muuallakin kuin asuntomessuilla.”

Kaikki eivät silti ole valmiita pieniinkään lisäkustannuksiin, vaikka ne maksavat it-sensä käytössä takaisin.

On helpompi ymmärtää pientä perhettä, jolle 3–5 prosentin lisäinvestointi raken-nusvaiheessa voi katkaista kamelin selän. Mutta entä ne 300 neliön talojen rakenta-jat? Kannattaisiko tehdä vain 280 neliötä ja kestävällä ajatuksella?

Pientaloista nykyisin jo 68 prosenttia ostetaan valmiina talopaketteina. Näis-sä tuotteissa on varsin vaatimaton määrä energiataloudellisia vaihtoehtoja. Ja mik-si näin on? Valmistajat väittävät, ettei ole

Samalla kun perhe saa tietää saaneensa tontin, rakentaja kutsutaan 6–7 illan raken-tamisen laatukoulutuksen, jossa käydään läpi asioita suunnittelusta teknisiin kysy-myksiin ja kerrotaan, mitä eri ratkaisut vai-kuttavat. Opastus on vapaaehtoista, mutta kursseille osallistuu noin 75 prosenttia per-heistä, kertoo Oulun rakennusvalvontavi-raston laatupäällikkö Pekka Seppälä.

Kursseilla tuli uusi näkemys koko raken-tamisen asiaan. ”Olisimme olleet ihan vie-tävissä ilman kaupungilta tullutta tietois-kua. Tontilla seisoisi nyt tavallinen avaimet käteen toimitettu talopaketti”, Minna ja Heikki Lintulahti sanovat.

”Laatukursseilla sanottiin ensimmäi-seksi, että älkää hätäilkö. Älkää pistäkö ni-meänne mihinkään talokauppapaperiin, ennen kuin olette kunnolla miettineet, mi-tä itse oikein haluatte. Se oli paras ohje”, Lintulahdet kiittelevät.

Perhe päätti rakentaa energiaa säästä-vän talon. Heikki Lintulahti myöntää suo-raan, ettei kyse ollut eettisestä ratkaisusta. ”Olimme asuneet vetoisessa rivitalossa ja

halusimme koneellisen ilmavaihdon tuo-man mukavuuden. Halusimme myös sääs-töä energiakuluihin, rivitalossa olimme nähneet sähkön hinnannousun.”

Uudessa talossa päästiin matalaenergia-tasoon eli 50 prosenttia normitaloa pienem-pään energiankulutukseen peruskonstein: hyvät eristeet, tiiviit saumat ja lämmön tal-teen ottava koneellinen ilmastointi.

Tiivistämisen tason ratkaisee työn huo-lellisuus. ”Meille osui loistavat kirvesmie-het”, Lintulahdet kehuvat. Tulosta mi-tattiin jo välivaiheessa lämpökameralla mahdollisten vuotojen korjaamiseksi.

Lintulahdet arvioivat, että talon ener-giankulutuksen puolittavat ratkaisut mak-soivat töineen noin 5 000–7 000 euroa. ”Ny-kyhinnoilla ne maksavat itsensä takaisin 7–8 vuodessa. Mutta energian hintahan nousee.”

Suunnilleen sama summa käytettiin muihin laatua nostaviin asioihin. Välisei-nissä ja ilmanvaihtokanavissa on hyvä ää-nieristys. Pesutilassa on kosteudentunnis-tavat automaattiventtiilit. Ilmanvaihtolaite on tavallista parempi ja kodinkoneet hiljai-sia. 174 neliön rakennuksen, 34 neliön au-totalli-varaston ja pihatöiden kustannusar-vio oli noin 320 000 euroa. ”Jäämme jonkin verran sen alle”, Heikki Lintulahti sanoo.

Kun he aloittivat rakennushankkeensa,

tarjolla oli muutamia energiatehokkaita ta-lopaketteja. Kappaletavarasta rakentami-nen tuli kuitenkin talotehtaiden tarjouksia edullisemmaksi, jos halusi taloon omia rat-kaisuja.

”Talovalmistaja kertoo, mitä kannattaa rakentaa sen mukaan, mikä heille itselleen on kannattavaa”, Heikki Lintulahti sanoo. He tekivät tarjouspyyntöjä ja saivat projek-tinsa kuluessa useita ”ei kannata” -vastauk-sia eri valmistajilta.

Lintulahdet ovat huomanneet muutok-sen, joka on tapahtunut jo puolessatoista vuodessa. ”Nyt mainostetaan paljon erilai-sia matalaenergiaratkaisuja.”

Laatupäällikkö Pekka Seppälä todistaa samaa. Rakentamisen laatukursseilla teh-dyssä tuoreessa asiakaskyselyssä jo 71 pro-senttia osallistujista ilmoitti rakentavansa matalaenergia talon ja 29 prosenttia pyrki-vänsä 35 prosentin energiansäästötasoon.

Asiakkaiden kiinnostus näkyy tuotan-nossa. Seppälän mukaan jo viisi isoa Ou-lun seudulla toimivaa perustajaurakoit-sijaa suunnittelee matalaenergia-alueita, eräskin 40 talon kokonaisuutta. ”He näke-vät siinä markkinat. Se on viesti muutok-sesta.” SK▶

V uosi takaperin tässä oli metsää. Kesällä tehtiin sokkeli, syyskuus-sa tulivat kirvesmiehet ja vapuksi Lintulahden perhe muutti uuteen

kotiinsa Oulun Metsokankaan asunto-alueelle.

Lintulahtien talo eroaa ympäristöstä mo-dernimman arkkitehtuurinsa vuoksi. Ulos-päin ei näy, että se on lisäksi laadukkaasti rakennettu matalaenergiatalo. Sen toteutu-minen vaati monta hyvää sattumaa.

Ensimmäinen oli vuokratontti, joka saa-tiin Oulun kaupungilta. Kaupunki on aset-tanut uudisrakentamiselle kunnianhimoi-sia tavoitteita. Sen on oltava vähintään 35 prosenttia normirakentamista energiate-hokkaampaa, ja rakentajia kannustetaan muutenkin nostamaan rakennusten laa-tutasoa.

Vedoton kotiLintulahdet saivat tietoiskun Oulun kaupungilta ja rakensivat matalaenergiatalon.

◼ Lintulahdet saivat tontin Metso-kankaalta. Alueelle tulee noin 140 taloa.

◼ Lintulahdet sijoittivat tasokkaaseen ilmastointiin. Laite on hiljainen ja ottaa tehokkaasti talteen lämmön. Suodat-timet on vaihdettava pari kertaa vuo-dessa.

◼ Yläpohjaan pantiin reilut 60 sentti-metriä villaa, Heikki Lintulahti näyttää.

Energia-tehokkuus on mainio sijoituskohde.

42 Suomen Kuvalehti | 24/2008 24/2008 | Suomen Kuvalehti 43

sillä helmikuussa valmistuneessa asunto-poliittisessa ohjelmassa jätettiin avustusten taso auki. ”Se päätetään syksyllä ilmasto- ja energiastrategian yhteydessä, ja tulee var-masti kasvamaan”, Vapaavuori sanoo.

Sekava todistusEnergialuokituksen tarkoitus on toki hyvä. Se auttaa kuluttajaa hahmottamaan asun-tonsa energiankulutusta ja antaa tukea se-kä eettisiin että taloudellisiin päätöksiin. Mutta tällä hetkellä energialuokituksen määrääviä energiatodistuksia kirjoitta-vat eri toimijat, lyhytaikaisempia muun muassa isännöitsijät ja taloyhtiön halli-tuksen puheenjohtajat. Eri tavoin lasketut

kysyntää, asiakkaat taas valittavat, ettei ole tarjontaa.

Muutoksen merkit ovat kuitenkin näky-vissä. Energiansäästöstä on tulossa hyvä lii-ketoimi.

A- vai C-talo?Energiaa säästävällä periaatteella voidaan rakentaa taloja, jotka käyttävät vain kol-manneksen energiaa nykytasoon verrattu-na, ja samalla asumismukavuus jopa para-nee, kun veto ja kylmät pinnat vähenevät. Tämä voidaan toteuttaa eristyksiä ja tiivis-teitä parantamalla, ottamalla lämpö tal-teen ulos menevästä ilmasta ja siirtymällä sähköä säästäviin lamppuihin ja kotitalous-koneisiin.

Rakennuksessa on oltava koneellinen ilmanvaihto, jotta poistoilman lämpö saa-daan talteen. Se on välttämätön myös kos-teuden poistamiseksi. Varoittavana muis-tetaan 1970-luku, jolloin energiakriisin jälkeen liikaa tiivistetyt talot alkoivat keh-non ilmanvaihdon vuoksi homehtua.

Vuoden alusta astui Suomessa voimaan lämmöneristystä ja energiatehokkuut-ta koskevia uusia EU-säädöksiä, jotka pa-kottavat tekemään energiatehokkaampia uudisrakennuksia. Jokaisen maan on esi-merkiksi tehtävä rakennuksista energia-tehokkuuden mukainen luokitus, kuten olemme jo tottuneet vaikkapa jääkaapeis-sa. On kulutukseltaan A-, B- ja C-luokan kaappeja, jatkossa siis myös taloja.

Mielenkiintoista on, että kodinkoneissa merkinnät tarkoittavat samaa wattimäärää joka maassa, mutta rakentamisessa maat saavat itse luoda kulutusasteikkonsa. Kri-

◼ Asuntoministerin energiatalkoot: vuo-den 2010 parannuksilla saadaan 30–40 prosentin energiasäästöt, vuonna 2012 säädöksiä kiristetään 20 prosenttia lisää. ”Aloitteet eivät lopu tähän”, lupaa Jan Vapaavuori. Taustalla Helsingin Eiranrantaa.

▶

© P

ET

RI

KA

IPIA

INE

N

© S

EP

PO

VIH

INE

N /

IN

FR

AD

EX

teereistä ei komissiossa päästy yksimieli-syyteen, mikä osoittaa, miten monimutkai-nen asia on kyseessä. Myös ilmastossa on Euroopan alueella eroja.

Naapurit edelläMiksi Suomi on asettanut paljon löysem-mät kriteerit kuin esimerkiksi Ruotsi ja Norja? Suomessa A-luokan talo saa kulut-taa enintään 150 kwh/m2. Ruotsissa tällai-nen rakennus kuuluisi C-luokkaan.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori sanoo, että lähtökohtana on ollut suhteuttaa luo-kitus olemassa olevaan tilanteeseen. Luo-kituksen funktio on eritellä myös vanhaa rakennuskantaa, joka onkin isompi haaste kuin uudisrakennukset.

”Varmasti luokitukset tulevat ajan kans-

sa myös muuttumaan, mutta eivät aivan pian.”

Vapaavuori ei halua ottaa kantaa edeltä-jiensä aikaan, mutta myöntää, että olemme rakennusten energiatehokkuusajattelussa muista Pohjoismaista jäljessä, ”emme kui-tenkaan valovuosien päässä”.

Ruotsissa ja Norjassa on tiukemmat ra-kennusmääräykset kuin meillä. Suomessa rakennetaan edelleen puolet pientaloista sähkölämmitteisiksi, mutta naapurissa suositaan esimerkiksi maalämpöä, johon tarjotaan valtion tukia.

Myös Suomessa on jo muutamia vuosia voinut saada energia-avustuksia, jos siirtyy sähkö- tai öljylämmityksestä vähemmän saastuttavan energian käyttöön. Määrät ovat olleet vähäisiä. Nyt korjaus on luvassa,

Miksi Suomessa on löysemmät normit kuin Ruotsissa ja Norjassa?

Melkein passiivitalo

Valtion teknillinen tutki-muskeskus VTT on tutkinut passiivitalon mahdollisuuk-

sia jo pitkään. Vuonna 1993 se oli mukana kansainvälisessä energiate-hokkuuden lisäämiseen tähtääväs-sä IEA- projektissa. Siihen liittyen rakennettiin Pietarsaareen IEA5-talo, jossa kokeiltiin myös erilaisten energiamuotojen yhdistämistä. Talo lämpiää maalämmöllä, aurinkoener-gialla ja kotitalouskoneiden tuot-tamalla lämmöllä, ja tuottaa osan sähköstä aurinkopaneeleilla.

”Talosta saatiin melkein passii-vitalo”, kertoo projektissa mukana ollut VTT:n asiakaspäällikkö Jyri Nieminen.

Tänä vuonna hän on laskenut, miten 15 vuotta vanha IEA5-talo toi-misi, jos se käyttäisi vuoden 2008 tekniikkaa, siis parempia eristeitä ja kehittyneempiä laitteita. Tulos osoittaa, että se olisi nollaenergiata-lo, jolta jäisi energiaa ylikin. ▪

▶

todistukset eivät aina ole vertailukelpoisia ja herättävät siksi sekaannusta.

Aina ei ole helppoa ratkaista, mikä on kestävää asumista ja miten sitä mitataan. Suomessa rakennetaan yhä suurempia pientaloja. Se on parannusta sikäli, että meillä on asuttu Länsi-Eurooppaan verrat-tuna ahtaasti. Suomessa vain 10 prosent-tia pientaloista oli 1980-luvulla suurempia kuin 150 neliötä, mutta 2000-luvulla jo 32 prosenttia. Nykyisin rakennettavat talot ovat koltaan keskimäärin 250 neliötä.

Toisaalta 73 prosenttia Suomen ruoka-kunnista on yhden tai kahden ihmisen ko-

koisia. Jos isossa, energiatehokkaassakin talossa majailee kaksi ihmistä, saattaa pie-nessä tavallisessa talossa asuva viisihenki-nen perhe kuluttaa vähemmän energiaan henkeä kohden.

Yhtään uutta taloa ei tietenkään pitäisi rakentaa miettimättä energiatehokkuutta. Mutta uudisrakennuksia on vain 1–2 pro-senttia rakennuskannasta. Loppu on van-hoja taloja, niitä, joissa juuri nyt asumme. Arvion mukaan vuoden 2030 rakennuskan-nasta on jo pystyssä 80 prosenttia, vaikka entistä enemmän rakennuksia myös pu-retaan.

Suuri haaste on saada nykyiset talot vä-hemmän kuluttaviksi. Asian on ajankohtai-nen, sillä 1970- ja 1980-luvun talot tulevat nyt peruskorjausikään. Tuolloin Suomessa rakennettiin kaikkein eniten.

Korjausrakentamiseen tarvitaan asun-toministerin mielestä ennen kaikkea kan-nustimia, sillä isot linjasaneeraukset tule-vat asukkaille muutenkin kalliiksi.

”Kotitalousvähennyksiä voisi kehittää ja verotusta muuttaa kannustavaksi esimer-kiksi niin, että arvonlisävero alenisi ener-giatehokuutta tuovissa parannuksissa ja

◼ Lämpökamera paljastaa, miten lämpö karkaa harakoille. Ikkunat ovat matala-energiatalon avainkohtia.

© V

TT

LÄMMITYSKULUT PUOLEEN

Matalaenergiatasoon voi päästä usealla eri tavalla. Vaihto-ehtoja esimerkiksi Oulun rakennusval-vontaviraston uusista energiakor-teista, joista kaavion tiedot ovat.

Parantamalla talossa kuusi keskeistä kohtaa lämmityskulut puolittuvat.

65%

550mm

250 mm

1,0

1,5

250 mm

30%

300 mm

175 mm

1,4

4,0

100 mm

Määräysten vähimmäis-taso 2008 Matalaenergiataso

ilmanvaihdon lämmöntalteenotto

2. yläpohjan eriste

3. ulkoseinän eriste

4. ikkunoiden ja ovien lämmöneristävyys

5. ulkovaipan ilmatiiveys

6. alapohjan eriste

1.

2.

3.

4.

5.

6.

44 Suomen Kuvalehti | 24/2008 24/2008 | Suomen Kuvalehti 45

kiinteistöverot porrastettaisiin energiate-hokkuuden mukaan”, Vapaavuori listaa.

Nyt otetaan niin sanotusti löysät pois energiantuhlailussa. Ympäristöministeriö aikoo kiristää normeja useaan otteeseen.Vuonna 2010 vaaditaan rakennusteknisiä parannuksia, joilla saadaan 30–40 prosen-tin energiansäästöt. ”Mutta tämä on vain välivaihe”, Vapaavuori sanoo.

”Säädöksiä kiristetään 20 prosenttia li-sää vuonna 2012, ja samalla muutetaan järjestelmä niin, että normitus koskee yk-sittäisten rakennusten osien sijaan koko-naisenergian kulutusta, kuten useimmissa Euroopan maissa.”

Samassa yhteydessä Vapaavuori haluaisi siirtyä energia-arvioinneissa pohjoisessa Euroopassa yleiseen primäärienergiaker-toimeen. Se ottaa huomioon, miten ra-kennuksen käyttämä energia on tuotettu eli miten paljon se saastuttaa. Päästötön-tä energiaa voisi käyttää enemmän. Tämä asia on kuitenkin hoidettava yhteisym-märryksessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa, jolle kuuluu yleinen energiapoli-tiikka, painottaa energiatalkoisiin innok-kaasti lähtenyt asuntoministeri.

Hi tech ja ekoRealistinen tavoite jokaiselle rakentajal-le on vähentää kulutus puoleen normita-lon kulutuksesta. Silloin puhutaan mata-laenergiatalosta.

Mikä on seuraava askel? Polku haarau-tuu, eli päämäärää voi tavoitella erilaisin eko-luomu-ratkaisuin tai etsiä apua uusim-masta teknologiasta. Parhaimmillaan niitä yhdistellään. Keski-Euroopan leveysasteel-la, etenkin Saksassa, on jo paljon uusia rat-kaisuja käytössä.

Passiivitaloksi sanotaan niin hyvin eris-tettyä rakennusta, että se tarvitsee vain 20–25 prosenttia normitalon energiasta. Niin sanottu nollaenergiatalo on jo kuin pieni kone, joka tuottaa itse tarvitsemansa ener-giamäärän esimerkiksi aurinkopaneeleil-la, tuulivoimalla ja maalämmöllä, ja saat-taa ajoittain vielä syöttää ylijäämäenergiaa verkkoon muille tarvitsijoille. Koska tuo-tanto ei ole tasaista, energiaa on joskus otettava verkosta, mutta sinne myös syöte-tään energiaa vähintään yhtä paljon.

Nollaenergiataloja ei Suomessa vielä ole. Passiivitaloja kohtaan on jo kasvava kiin-nostus, ja useita uusia koetaloja on nouse-massa. SK

suomenkuvalehti.fi

netti▶ Lue kaikki Muuttuva ilmasto -sarjan jutut.

Taipale kritisoi sitä, että Suomi on jäänyt kestävän rakentamisen sektorilla pahasti jälkeen. ”On eletty harhan vallassa, että täällä tehdään kaikki niin hyvin.”

Olisimme voineet kehittyä edelläkävi-jäksi, mutta kunnianhimo puuttuu. ”Jää-kiekossa ja Euroviisuissa haluamme olla maailman parhaita, miksi rakentamisessa mennään vain juuri ja juuri riman yli?”

”Pääviestini on pitkään ollut, että julki-sen sektorin pitäisi mennä edellä ja olla esi-merkkinä.”

”Helsingissä on tehty erilaisia energia-arviointeja, mutta yhdessäkään suunnit-telukilpailussa ei ole asetettu kriteereitä energiatehokkuudelle tai pyydetty siihen liittyviä innovaatioita.”

”Arkkitehtikunta ei ole asiasta kiinnostu-nut, koska se ei ole arkkitehtuuria”, sanoo Taipale ironisesti. ”Luulen kuitenkin, että herätys asiassa on tapahtunut.”

Maailmalla kiertäessä oppii paljon. ”Ma-lesiassa olen nähnyt energiatehokkaimman esimerkkitalon, joka tuottaa itse energian-sa. Se oli vielä energiaministeriön tilaama. Kunpa olisi sellainen ministeriö!”

”Yhdysvalloissa on paljon edistyksellisiä ryhmiä ja tutkimusta. Tanskassakin satsa-taan tutkimukseen. Kiinassa taas on hyvä lainsäädäntö, mutta ehkä valvonta ja toteu-tus pettävät.”

”Abu Dhabissa kehitellään pilottiprojek-tina kokonaista 40 000–50 000 asukkaan uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa energiatehokasta yhteisöä. Öljyvaltiossa! Ehkä se on varautumista tulevaisuuteen tai imagoasia.”

Green wash, viherpesu tai ekomeikkaus on Taipaleen mukaan hyvin yleistä. ”Sitä on äärettömän paljon. Puhutaan paljon, mutta tehdään vähän. Pääkonttorin katol-le pannaan kuitenkin kuvissa hyvältä näyt-tävä aurinkopaneeli.”

”Ei ole pakko pohtia jääkarhujen selviy-tymistä tai ilmastonmuutosta, jos joku ei halua siihen uskoa. Voidaan puhua ener-giasta”, Kaarin Taipale sanoo.

”Ja silloin puhutaan rahasta ja poliitti-sista näkökulmista. Kuten energian toimi-tusvarmuudesta. Se keskustelu on ainakin realismia.” ▪

A rkkitehti ja kaupunkitutkija Kaa-rin Taipale on aktiivinen herätteli-jä kestävän rakentamisen asiassa. Helsingin rakennusvalvontaviras-

ton entinen päällikkö konsultoi ja luennoi nykyisin ympäri maailmaa. ”Olen juuttunut maata kiertävälle radalle”, hän sanoo.

Taipale muun muassa koordinoi ym-päristöministeriön toimeksiannosta YK-vetoista Marrakech-ryhmää, joka on osa Rion ja Johannesburgin ilmastokokous-ten jälkeistä työtä, jossa kestävää kehitys-tä tarkastellaan tuotannon ja kulutuksen välisenä prosessina.

Siksi näkökulmakin on yleisempi. Taipa-le levittää pöydälle IPCC:n (Intergovernmen-tal Panel of Climate Change) raportin, joka osoittaa, miten ilmastonmuutoksen torjun-taan on rakentamisen sektorilla kaikkein suurin potentiaali. ”Vähimmillä kustannuk-silla saadaan eniten säästöjä. Aina valitetaan, ettei asiasta ole lukuja, tässä paperissa on.”

Maata kiertävältä radalta on helpompi nähdä asioita ja myös lausua niitä ääneen.

◼ Kaarin Taipale ottaa usein Viikin esimerkiksi puhuessaan maailmal-la. ”Helsingin kaupunki oli valistunut maanomistaja ja velvoitti rakentajia löytämään kestävää kehitystä tukevia ratkaisuja.” Niitä ovat esimerkiksi aurinkosähköpaneelit kuvassa näky-vän rakennuksen parvekekaiteissa.

Korjaus-rakentamiseen tarvitaan houkuttimia.

Herättelijä kiertää maailmaa