Teemana Minne menet meripuolustuksen vapaaehtoiskenttä?...Minne menet meripuolustuksen vapaaehtoiskenttä? Muistojen aarrearkku takaa vetreät aivot ja kultaisen hymyn s. 46 2 Ranniko

Merivoimien aliupseeriston perinteet ja perinnetapahtumat s. 80

150 vuotta Bomarsundin ensimmäisestä taistelusta s. 54

Venäjän intressipohjainen ideologia s. 72

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti nro 2/2014

Teemana

Minne menet meripuolustuksen

vapaaehtoiskenttä?

Muistojen aarrearkku takaa vetreät aivot ja kultaisen hymyn s. 46

2

3Rannikon Puolustaja 2 | 2014

Pääkirjoitus

O sallistuin Euroopan merisotakoulujen joh-tajien ja Yhdysvaltain

kollegamme tapaamiseen touko-kuun alussa Lissabonissa. Tällä kertaa teemana oli upseerikoulu-tuksen uudet opetustavat ja -me-netelmät.

Koulujen opetusta yhdistä-vät mm. Bolognan prosessi se-kä merenkulun kansainvälinen STCW-standardi. Kandidaat-ti- ja maisterikurssien mitta on myös kutakuinkin sama eli kol-me plus kaksi vuotta. Yksi eri-tyinen asia erottaa Suomen ja Kreikan edukseen muista mais-ta: Yleinen asevelvollisuusjär-jestelmämme, joka antaa meil-le muita huomattavasti parem-man lähtökohdan ammattisoti-

laiden koulutuksen järjestelyille.Ammattiasevoimissa ka-

dettikoulutus joudutaan aloit-tamaan sotilaan perustaidoista, mikä syö arvokasta aikaa var-sinaiselta upseerikoulutukselta. Toisaalta tuo kahden - kolmen kuukauden sotilastaitojen ope-tusjakso ei riitä muuhun kuin pintaraapaisuun. Koulutusvai-he huipentuu joillakin päivän ja toisilla viikon sotaharjoituk-seen. Tuolla sotilaallisella epä-kokemuksellaan nuori upseeri asetetaan aikanaan alaistensa eteen johtajaksi.

Vuoden varusmiespalve-luksen aikana johtajakoulutuk-sen saaneet nuoret miehem-me ja naisemme on koulutet-tu ja testattu niin fyysisesti kuin

Velvollisuus x Vapaaehtoisuus =Uskottavuus

henkisesti, ja he ovat kouliintu-neet johtajatehtävissä. Kadetti-koulun pääsykokeisiin osallistu-vat nuoret ovat siis jo sotilasjoh-tajia, kun useissa vertailumaissa kadeteiksi rekrytoidaan reipas-henkisiä, vähintään kandidaatin oppiarvon omaavia akateemik-koja. Asevelvollisuuden etuja ei voi koulutuksen näkökulmasta liikaa korostaa.

Asevelvollisuusjärjestelmän varsinainen tarkoitus on kuiten-kin tuottaa ja ylläpitää puolus-tusvoimien sodan ajan joukot. Meripuolustuksen ammattilais-ten voimin kykenemme johta-maan ja tuottamaan meritilan-nekuvaa. Myös osa iskuvoimas-ta saadaan nopeasti operatiivi-seen valmiuteen, mutta vähän-kään pidempi toiminta vaatii re-serviläisjoukkojen tukea. Alueel-listen taisteluosastojen ja ran-nikkojääkäriyksiköiden voima perustuu muutaman kaaderin johdolla puhtaasti reserviläisiin. Meripuolustuksenkin todellinen voima on reservissä.

Puolustusbudjetin laskus-ta johtunut kertausharjoitusten määrän väliaikainen supistami-nen on ollut tietoinen ja harkittu riski. Yksi tekijä riskiarvion laa-dinnassa on ollut luottaa vapaa-ehtoisiin maanpuolustajiin. Re-servi on osoittautunut tuon luot-tamuksen arvoiseksi, ja sodan

matruusi shokri

4

Päätoimittaja Sakari MartimoKaikki sähköiset aineistot pyydetään lähettämään osoitteeseen:[email protected]

ToimitusToimitussihteeri Seppo [email protected] Aho [email protected] Enqvist, historia ja [email protected]

Toimituksen osoite (postitettavat aineistot)Seppo AlankoTmi RiimunkantajaPL 118, 02101 Espoo

ToimitusneuvostoHenrik Nystén, toimitusneuvoston pjSakari Martimo, RUYMarkus Aarnio, MYTatu Vartiainen,Rannikkotykistön OpistoupseeritMaria Arminen (varalla Jenni Kaipainen), Merivoimien aliupseeritAntti Ratia, Maanpuolustuksen HenkilökuntaliittoSirpa Holma, Sininen ReserviAntti Rautiainen, RannikkojääkärikiltaLars Eklund, Helsingin Laivastokilta

KirjeenvaihtajatTiedottaja Auli Aho, MERISKTiedottaja Merja Laaksonen, UUDPRTiedottaja Nina Soini, SMMEPA

Tilaushinnat vuodelle 2014Yksittäiset kestotilaajat 24 euroa/vuosikerta. Yleishyödyllisten yhteisöjen jäsentilaukset 9 euroa/vuosikerta.

Osoitteenmuutokset ja tilauksetRauni JääskeläinenNäätäkuja 3 B 10, 01480 Vantaapuh 040 723 5838e-mail rauni.jaaskelainen@ rannikonpuolustaja.fi

Lehden kotisivutwww.rannikonpuolustaja.fi

KirjapainoOy Fram Ab, Vaasa

IlmoitusmyyntiIlpo Pitkänen Oy puh 09-586 8300, fax 09-586 83099

JulkaisijaRannikkoupseeriyhdistys RUY ryAikakauslehtien liiton jäsenlehti

KansiKuva: Antti Rautiainen. NOCO 2010-harjoitukset Mänty-luodossa. 32 reserviläisestä muodostetun vasta- ja koulutus-osaston omat harjoitukset.

ISSN 1239-0445

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti

57. vuosikerta • 2/2014RANNIKON PUOLUSTAJA 3/2014 ilmestyy viikolla 40.

Teemana Merivoimien kehittäminen – hankemaailma

Lehden aineistopäivä on 29.8.2014 mennessä. Teks tit mieluiten rtf-teks titiedostoina (muutkin formaatit käyvät) sähköpostilla. Kuva-aineisto paperi-, dia-, tai digikuvina (tiff-, eps- tai jpg). Digikuvien mini miresoluutio on 300 dpi käytettävässä koossaan. Paperikuvia ei palauteta. Muusta menettelystä on sovittava erikseen päätoimittajan kanssa.

ajan avaintehtävien osaami-sen ylläpito ja jopa kehittämi-nen on onnistunut vapaaeh-toistoiminnan turvin. Liekki ei ole sammunut.

Asevelvollisuus tarkoittaa sananmukaisesti kansalaisille velvollisuutta, äärimmillään pakkoa, osallistua maan puo-lustamiseen. Kyseessä on kui-tenkin laaja kokonaisuus, jo-ka ei pelkkään velvollisuuteen pohjautuvana olisi uskottava. Uskottavan puolustuksen kes-keinen tekijä on maanpuolus-tustahto. Vapaaehtoinen toi-minta alalla kuin alalla perus-tuu uskoon ja tahtoon. Muu-toin toimintaan ei uhrattaisi omaa aikaa ja rahaa. Vapaa-ehtoinen maanpuolustus on-kin turvallisuutemme kovin-ta ydintä, mikä pannaan var-masti merkille myös ulkomail-la arvioitaessa puolustuksem-me uskottavuutta.

Kertausharjoitusten mää-rä palaa ensi vuonna vuoden 2010 tasolle. On meidän am-mattilaisten vuoro vastata velvoitteestamme sodan ajan joukkojen ylläpidossa. Se on syytä tehdä pieteetillä uskot-tavuuden ansaitsemiseksi. Tä-mä on myös paras kiitoksem-me ja kunnianosoituksemme reserviläisillemme.

Sakari Martimo


S aimme suruviestin tammikuun lopussa: Laivaston Sukeltaja-

killan pitkäaikainen puheenjoh-taja, Sinisen Reservin hallituk-sen monivuotinen jäsen ja MP-K:n Meripuolustuspiirin aktiivi Keijo Karimäki menehtyi melko nopeasti edenneen sairauden murtamana 26.1.2014.

Keijo Karimäki syntyi Pa-dasjoella 6.3.1937. Lapsuus ja nuoruus kuluivat Ristiinan seu-dulla. Keijo ja Anne Karimäki avioituivat kesällä 1964. Per-heeseen siunaantui kolme lasta ja viisi lastenlasta. 1980-luvun alusta alkaen perhe asui Vuo-saaren Keulatiellä.

Kiltaveljemme Keijo suo-ritti Merivoimien sukeltajakurs-sin nro 4 aliupseerikoulun jäl-keen vuonna 1957. Vedenalai-sesta maailmasta tuli hänelle myös ammatti: Keijo teki pää-osan työurastaan Merenkulku-laitoksen pääsukeltajana. Tari-nat työuran varrelta olivat mie-lenkiintoisia ja värikkäitä. Yhte-nä vaativimmista työtehtävis-tään Keijo usein muisteli loka-kuussa 1989 tehtyjä tutkimus-sukelluksia yli 50 metrin sy-vyydessä, 25 mpk lounaaseen Gotlannista. Suomalainen säiliö-alus Tebostar törmäsi keskiyöllä 5.9.1989 neuvostoliittolaiseen kalastusalus Ladushkiniin. Troo-lari upposi pian, ja kaikki sen 15 miehistön jäsentä menehtyivät.

Keijo ei jäänyt kiikkustuo-liin siirryttyään eläkkeelle Me-renkulkulaitoksen palvelukses-ta 90-luvun lopussa. Keijo kuu-lui siihen harvenevaan sukupol-veen, jolle vapaaehtoistyö yhdis-tyksissä ja yhteisöissä oli sydä-men asia. Reserviläistoiminnan lisäksi hänen aktiivisesta työ-panoksestaan pääsivät nautti-maan mm. Puotilan venekerho sekä Siiskosen hirviseura kesä-paikkakunnalla Ristiinassa.

Heti työkiireiden hellitettyä Keijo liittyi myös Laivaston Sukel-tajakillan jäseneksi, ja pian hänet valittiin myös kiltamme puheen-johtajaksi. Keijon puheenjohtaja-kauden pituus 2000-2013 kuu-lunee samaan kategoriaan Se-länteen maaliennätysten kans-sa; niitä ei tulla luultavasti kos-kaan rikkomaan. Keijo oli sosiaa-lisuudellaan ja luontaisella arvo-vallallaan verkostoitumisen am-mattilainen. Hän loi hyvät suh-teet vapaaehtoisen maanpuolus-tuksen kaikkiin sidosryhmiin ja teki näin omalta osaltaan sukel-tajista ”hovikelpoisia”. Tätä tun-nustusta eivät vedenalaiset veljet ole aina kumipuvuissaan ja hiki-sissä alusasuissaan nauttineet.

Mutta omimmalla alueel-laan Keijo oli kuitenkin kabinet-tien ulkopuolella, sukeltajan ja purjehtijan toimintaympäristös-sä: luonnossa ja meren äärellä. Allekirjoittanut sai tehdä Keijon kanssa yhteistyötä 15 vuoden

Keijo Karimäki

ajan. Keijo oli aktiivisesti mu-kana reservin sotilassukeltajil-le kohdennettujen MPK-kurssi-en järjestelyissä mm. Jussarös-sä, Hästö Busössä, Mustamaal-la, Mäkiluodossa ja Gyltössä. Li-säksi hän oli pitkäaikainen Sini-sen Reservin ampumakilpailu-jen johtaja ja kiltamme ampu-majoukkueen aktiivijäsen.

Aivan erityinen tapahtuma oli jokavuotinen, kotiutuvien va-rusmiessukeltajien tapaaminen Upinniemessä. Esittelimme po-jille kiltatoimintaa ja tarjosim-me sotkussa munkkikahvit. Su-kupolvien välinen kuilu suli ole-mattomiin, kun sotilassukeltajat muistelivat silmät loistaen omia kurssikokemuksiaan.

Ansiokkaasta reserviläis-työstä Keijo Karimäelle myön-nettiin Sinisen Reservin ansio-risti. Keijoa jäävät kiitollisuudella ja kunnioituksella muistamaan Anne, lapset, lastenlapset, kilta-veljet sekä lukuisat ystävät.

Laivaston Sukeltajakilta ry

Petri Härmä

In Mem

oriam

6

8 Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tulevaisuudennäkymät Niclas von Bonsdorff

11 Vaikutusta reservin osaamisella ja toimintakyvyllä Hannu Hyppönen

15 Mitä Merivoimat haluaa vapaaehtoiselta maanpuolustustyöltä Juha Vauhkonen

16 Meripuolustuksen vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa Henrik Nystén

ja Robin Elfving

20 Näkökulmia vapaaehtoisesta sotilaskoulutuksesta Sakari Saikku

ja Tapio Hirvonen

24 Huoltoviirikkö öljyntorjunnassa

Öljyntorjuntavalmius kohoaa Satakunnassa Kai Tuominen

26 Helsingin Öljyntorjunnan huoltoviirikkö ja sen synty Harry Lindholm

2/2014

Teema

Minne menet meripuolustuksen vapaaehtoiskenttä?

ove enqvist


TapahtumiaMeripuolustuspiirin kuulumisia ................ 51

Muistojen aarrearkku takaa vetreät aivot ja kultaisen hymyn ...... 52

Rannikonpuolustajien matka Brysseliin .... 56

Riilahden taistelu 1714 .......................... 59

Forum Marinumin uutuusnäyttely kohoaa vedestä lentoon! ........................ 60

Kadettipursimiesten tapaaminen ............. 62

Kenraali Hannes Ignatiuksen kadettisäätiö palkitsi kirjoittajia................ 64

KeskusteluVenäjä, etupiiri ja voimankäyttö ............... 32

Venäjän intressipohjainen ideologia ......... 36

Merivoimien aliupseeriston perinteet ja perinnetapahtumat ............... 42

Gallipoli 1915 ....................................... 44

In MemoriamKeijo Karimäki ........................................ 5

VakiotPääkirjoitus ............................................ 3

Yhteinen julkaisumme ............................ 98

Tapahtumakalenteri ............................... 99

KuulumisiaRannikkoupseeriyhdistys ry .................... 75

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ry ...... 76

Meriupseeriyhdistys ry ........................... 79

Sininen Reservi ry ................................. 80

Turun Laivastokilta ry ............................ 82

Turun Rannikkotykistökilta ry .................. 86

Pohjanlahden Laivastokilta ry ................. 88

Turun Rannikkotykistörykmentin Perinneyhdistys ry ................................. 90

Hangon Rannikkopatteriston Perinneyhdistys ry ................................. 93

Rannikkojääkärikilta ry ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys ry ................................. 94

HistoriaEhrensvärd-luokan yhteysalus Wilhelm Carpelan pelastettiin jälkipolville ........................... 65

150 vuotta Bomarsundin ensimmäisestä taistelusta ....................... 66

Viestimiehenä Suomenlahdella ................ 68

ove e

ng

vist

Matti Hiltunen viimeistelee KUIVASAARI -tekstiä MPK:n uuteen linnakeveneeseen.

kristiina slotte

Saksalaiset ja suomalaiset laskemassa sukellus-veneverkkoa vuonna 1944.

sa-kuva

Wilhelm Carpelan Forum Marinumissa korjattavana maaliskuussa 2014.

s. 65

s. 68

s. 76

8

Niclas von BonsdorffKirjoittaja on everstiluutnantti ja toimii puolustusministeriössä vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan pääsihteerinä.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen

tulevaisuudennäkymät

V apaaehtoinen maan-puolustustyö tukee suorituskykyisen re-

servin ylläpitämistä ja valmiut-ta tukea muita viranomaista. Vapaaehtoisella maanpuolus-tuskoulutuksella on myös erit-täin tärkeä rooli maanpuolustus-tahdon ylläpitämisessä ja kehit-tämisessä.

Maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöt

Maanpuolustus- ja reserviläis-järjestöjen työ tukee tulevaisuu-dessa entistä enemmän puo-lustuskykyä mm. maanpuolus-tustahdon, osaamisen tunnista-misen, koulutuksen, toiminnan tuen, rekrytoinnin ja viestinnän tuottajina.

Puolustusvoimien ja Maan-puolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) suhde on kehittynyt lä-heiseksi. Puolustusvoimat tilaa MPK:lta vuositasolla sotilaallista koulutusta n. 1 miljoonalla eu-rolla. MPK:lta tilatun sotilaskou-lutuksen volyymi on vakiintunut vuosittaiseen n. 16.000 koulu-

tusvuorokauteen ja n. 250 ta-pahtumaan. MPK:lle myönne-tään valtionavustusta sille sää-dettyjen tehtävien hoitamisesta aiheutuviin toimintamenoihin (Laki vapaaehtoisesta maan-puolustuksesta).

MPK:n resurssien hyödyn-täminen joukkojen koulutukses-sa on osoittautunut kustannus-tehokkaaksi ratkaisuksi. Pyrki-myksenä on, että puolustusvoi-mien tilaama sotilaallinen koulu-tus liitettäisiin kiinteäksi osaksi joukkotuotantoa ja valmentavik-si jaksoiksi kertausharjoituksiin.

Maakuntajoukot ja jatkos-sa perustettavat paikallispatal-joonat tuovat kokonaisuuteen oman lisänsä. Paikallisjoukot vahvistavat maakuntien yleis-tä kriisivalmiutta sekä paikallis-puolustustamme. Paikallispatal-joonien valmiuksien ylläpidossa hyödynnetään maanpuolustus-järjestöjen ja reservin osaamis-ta. Tämä on osa kehitystyötä, jonka tarkoituksena on avata uusia mahdollisuuksia ja entistä paremmin hyödyntää vapaaeh-

toista maanpuolustuskoulutus-ta sekä reservin toimintaa puo-lustusvoimien sodan ajan jouk-kojen koulutuksessa.

Paikallisjoukkojen koulu-tuksen kohdistaminen MPK:lle vahvistaa samalla yhdistyksen kumppanuusasemaa joukkojen koulutuksessa. Pääajatuksena kumppanuudelle on, että sijoit-tamalla hieman enemmän MP-K:hon, sille voidaan antaa huo-mattavan vastuullinen rooli va-paaehtoisuuteen pohjautuvi-en paikallisjoukkojen tehtävien kouluttamisessa. Samalla puo-lustusvoimien henkilökuntaa va-pautuu oman ammattitaidon se-kä varusmiesten ja puolustusvoi-mien muiden joukkojen koulutta-miseen ja harjaannuttamiseen.

MPK kykyä tukea puolus-tusvoimia muiden viranomais-ten tukemisessa selvitetään ja kehitetään.

Koulutuksen kehittäminen

Reservin jatkokoulutuksen ja vapaaehtoisen maanpuolustus-koulutuksen kehittäminen toi-

Teema

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitys maanpuolustustaitojen ja maanpuolustus

hengen ylläpitämisessä on keskeinen. Ei vähiten nyt meneillään olevan puolustusvoi

mauudistuksen ja alhaisten kertausharjoitusvolyymien aikana. Vapaaehtoistoiminta on

varmasti tulevaisuudessakin yksi maanpuolustuksemme peruspilareista.



meenpannaan puolustusvoimi-en ja reserviläis- ja maanpuolus-tusjärjestöjen yhteistyössä laa-ditun kehittämissuunnitelman mukaisesti.

Sodan ajan puolustusvoi-mien reservin osaaminen ja toi-mintakyky rakentuu kolmelle kehitettävälle osa-alueelle – riittävät ja laadukkaat

kertausharjoitukset – joukkojen suorituskykyä tu-

keva vapaaehtoinen maan-puolustuskoulutus sekä

– reserviläisten omaehtoinen osaamisen kehittäminen sekä siviiliosaamisen hyödyntäminen.

Osallistumalla vapaaehtoi-seen maanpuolustuskoulutuk-seen ja velvoittaviin kertaus-harjoituksiin reserviläiset voi-vat omaehtoisesti ja nousujoh-teisesti kehittää poikkeusolojen tehtävissään tarvittavaa osaa-

mistaan ja toimintakykyä. Tule-vaisuudessa aktiivisella reservi-läisellä on aikaisempaa parem-mat mahdollisuudet itse vaikut-taa omaan koulutukseensa ja si-joitukseensa.

Tavoitetilassa reserviläisil-lä on poikkeusolojen sijoitusta vastaava osaaminen ja toimin-takyky sekä korkea maanpuo-lustustahto ja halu vapaaeh-toiseen maanpuolustustyöhön. Myös maanpuolustusjärjestöillä on tavoitetilassa selkeät roolit ja tehtävät sekä tarvittavat toimin-taedellytykset. Yksilöllisen osaa-misen kehittäminen tukee jou-kon suorituskyvyn kehittämistä.

Lainsäädäntö

Maanpuolustuksesta vastaavan hallinnonalan ja vapaaehtois-kentän välillä vallitsee yhteys-suhde, jota säätelee laki vapaa-ehtoisesta maanpuolustuksesta (556/2007).

Lain mukaan puolustusmi-nisteriön tehtävänä on vapaa-ehtoisen sotilaallisen koulutuk-sen ohjaus, valvonta ja kehittä-minen. Lisäksi puolustusminis-teriön hallinnonala vastaa va-paaehtoisen maanpuolustus-toiminnan yhteensovittamises-ta muuhun viranomaistoimin-taan. Puolustusvoimat johtaa vapaaehtoisen maanpuolustus-koulutukseen kuuluvia sotilaal-lisia tehtäviä.

Yleisesti ottaen laki sekä asetus (1212/2007) vapaaeh-toisesta maanpuolustuksesta näyttäisivät toimivan hyvin. Tie-tyiltä osin molempia tulisi kuiten-kin tarkentaa. Tätä on myös PLM yhteydessä ja apuna toimiva va-paaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta esittänyt.

Puolustusministeriössä on käynnissä esiselvitys lain sekä puolustusministeriön asetuksen päivittämisestä. Selvitystyöhön

Vesistökoulutusta.

10

liittyen Pääesikunta valmiste-lee esityksen päivitystarpeesta. Samalla Pääesikunta tarkastaa puolustusvoimien normien päi-vittämistarpeen.

Selvitystyön tarkoituksena on selvittää voidaanko nykyis-tä paremmin hyödyntää reser-viläisten osaaminen puolustus-voimien johtamien ammuntojen valvonta-, varo- ja tukitehtävis-sä. Pääosin tämä koskisi puo-lustusvoimien johtamia kertaus-harjoituksia ja puolustusvoimi-

en MPK:lta tilaamaa sotilaallis-ta koulutusta.

Tässä yhteydessä on hy-vä huomioida, että MPK on an-tanut vapaaehtoista maanpuo-lustuskoulutusta yli 20 vuotta il-man merkittäviä turvallisuuson-gelmia tai ylilyöntejä. Vapaaeh-toistoimijat ovat osoittautuneet vastuullisiksi.

Harjoitusalueiden käytön osalta arvioidaan mahdollisuut-ta antaa sotilaallista koulutusta myös muilla kuin puolustusvoi-

mien käytössä olevilla harjoitus-alueilla. Erityisesti tämä koskee niitä alueita joilla puolustusvoi-mien läsnäolo vähenee.

Kertausharjoitukset

Vapaaehtoisilla harjoituksilla ja reserviläisten omaehtoisella toi-minnalla tuetaan puolustusvoi-mien kertausharjoituksia. Jouk-kojen kertausharjoituksia niillä ei koskaan voi täysin korvata. Vain kertausharjoitukset mah-dollistavat suurten joukkojen harjoittelun, aselajien yhteistoi-minnan ja taisteluammunnat.

Kun puolustusvoimauudis-tus on saatu vietyä läpi, on ker-tausharjoitusten määrä tarkoi-tus nostaa 18 000 koulutet-tuun reserviläiseen vuosittain mikä suhteellisesti on samalla tasolla kuin uudistusta edeltä-vänä aikana.

Yhteenveto

Reservin merkitys sodan ajan joukoissa on ratkaiseva. Reser-vin roolin kehittämisessä ko-rostuvat puolustusvoimien krii-siajan organisaation kriittiset tehtävät sekä reserviläisillä ole-van osaamisen hallinta puolus-tusvoimien eri tehtävissä.

Vapaaehtoinen maanpuo-lustustyö tukee suorituskykyi-sen reservin ylläpitämistä ja val-miutta tukea muita viranomaista.

Vapaaehtoista maanpuolus-tustyötä kehitetään palvelemaan nykyistä paremmin puolustus-voimien tarpeita mm. hyödyntä-mällä maanpuolustusjärjestöjen ja reservin osaamista paikallis-joukkojen suunnittelussa.


Osa puolustusvoima-uudistusta

Reservin koulutuksen ja vapaa-ehtoisen maanpuolustuskoulu-tuksen kehittämisohjelma on valmisteltu Pääesikunnan joh-dolla, yhdessä puolustushaa-raesikuntien sekä reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen kans-sa. Toimenpiteet käynnistetään

vuonna 2014 ja ne jatkuvat ai-na vuoteen 2020.

Kertausharjoitusten määrä kasvaa

Kertausharjoitusten määrä nos-tetaan tavoitetasolle vuodesta 2015 alkaen. Vuosittain kou-lutetaan vähintään 18 000 re-serviläistä. Reserviläisten tehtä-

viä, mahdollisuuksia ja kannus-teita kehitetään. Vanhoja hyviä keinoja vahvistetaan ja käyttöön otetaan uusia keinoja.

Pääosa sodan ajan joukkojen henkilöstöstä on reserviläisiä

Sodan ajan joukkojen määrä laskee noin 230 000:een. Re-

Vaikutusta reservin osaamisella ja toimintakyvyllä

Hannu HyppönenEversti Hannu Hyppönen on puolustusvoimien koulutuspäällikkö ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen tarkastaja.

Öta II.

12

serviläisiä joukkojen henkilös-töstä on noin 97 %. Reservi-läisillä on osaamista, jota ei ole tunnistettu eikä hyödynnetty vielä riittävästi. Kehittyvät infor-maatiopalvelut ja oppimisympä-ristöt tarjoavat uusia mahdolli-suuksia. Nykyisiä menettelyta-poja voidaan tehostaa ja tehdä joustavimmiksi.

Kolme toisiaan tukevaa kokonaisuutta

Puolustusvoimat keskittyy jouk-kojen kouluttamiseen kertaus-harjoituksissa. Vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta suun-nataan alueellisiin joukkoihin ja erityisesti paikallispataljooniin. Reserviläisten omatoimiseen osaamiseen ja toimintakyvyn kehittämiseen kannustetaan. Mahdollisuuksia on niin nuorelle kuin kokeneellekin. Motivaatio, osaaminen ja toimintakyky rat-

kaisevat ja niihin panostetaan. Reservin koulutus muodostuu jatkossa kolmesta toisiaan tu-kevasta kokonaisuudesta.

Puolustusvoimien kertaus-harjoituksissa keskitytään jouk-kojen kouluttamiseen taistelu-harjoituksissa ja ammunnois-sa sekä esikuntien henkilöstön kouluttamiseen esikuntaharjoi-tuksissa.

Vapaaehtoinen maanpuo-lustuskoulutus tukee kertaus-harjoituksia. Puolustusvoimat ti-laa Maanpuolustuskoulutusyh-distykseltä vuosittain 250 kou-lutustapahtumaa, joissa koulu-tetaan vähintään 8 000 reser-viläistä. Puolustusvoimien tilaa-ma sotilaallinen koulutus liite-tään kiinteäksi osaksi joukko-tuotantoa ja valmentaviksi jak-soiksi kertausharjoituksiin.

Reserviläisten tulee kehit-tää osaamistaan ja toiminta-

kykyään myös omatoimisesti. Osaamisen voi osoittaa opin-noilla ja tenteillä. Toimintaky-vyn voi osoittaa fyysisen suo-rituskyvyn ja kenttäkelpoisuu-den testeillä.

Kertausharjoituksia kehitetään

Kertausharjoitukset ovat vält-tämättömiä. Ne mahdollistavat suurten joukkojen harjoittelun, aselajien yhteistoiminnan ja tais-teluammunnat. Kertausharjoituk-set voidaan aloittaa vapaaehtoi-sen ja omatoimisen opiskelun jäl-keen yhteisistä perusteista ja ai-empaa korkeammalta lähtötasol-ta tietoja soveltaen. Reserviläiset tullaan ottamaan mukaan ker-tausharjoitusten suunnitteluun.

Kertausharjoituksia ohja-taan laatusuosituksilla. Toimin-taa arvioidaan ja reserviläisten palaute selvitetään reserviläisky-

130 TK tarkistusammunnassa.


selyillä. Tuloksia hyödynnetään paikallisesti, alueellisesti ja val-takunnallisesti jatkuvan paran-tamisen periaatteen mukaisesti.

Joukko-osastot kouluttavat joukot

Kertausharjoituskoulutukseen kohdennetaan noin 90 000 kertausharjoitusvuorokautta vuodesta 2015 alkaen. Jouk-ko-osastoja tuetaan muun muassa uusilla ohjesäännöillä ja oppailla sekä opetusmateri-aalilla. Avoimen oppimisympä-ristön, PVMOODLE:n, käyttöä laajennetaan ja sen koulutusti-lat ovat joukko-osastojen käy-tettävissä. Opetusmateriaalille luodaan yhteinen tietopankki. Palkatun henkilöstön osaami-nen varmistetaan perus- ja jat-kokoulutuksella sekä tarvittaval-la täydennyskoulutuksella. Kou-lutusta tuetaan simulaattoreilla, jotka mahdollistavat taistelijoi-den, joukkojen ja esikuntien te-hokkaan koulutuksen ja tulos-ten arvioinnin.

Maanpuolustuskoulutus-yhdistys (MPK) on merkit-tävä kouluttaja

Maanpuolustuskoulutusyh-distykseltä tilattava sotilaalli-nen koulutus liitetään nykyistä kiinteämmin puolustusvoimien johtamiin kertausharjoituksiin. MPK järjestää puolustusvoimien tilaamaa sotilaallista koulutusta ja sotilaallisia valmiuksia kehit-tävää koulutusta sekä varau-tumis- ja turvallisuuskoulutus-ta. Kouluttajina toimivat muun muassa Reserviupseeriliiton, Reserviläisliiton ja Maanpuo-

lustuskiltojen vapaaehtoiset jä-senet. Toimintaa tukevat Sotilas-kotiyhdistys ja Naisten valmius-liitto. Puolustusvoimien hyväk-symiä sotilaskouluttajia on noin 1 300. MPK käyttää puolustus-voimien avointa oppimisympä-ristöä ja opetusmateriaalia se-kä puolustusvoimien kalustoa. Koulutuksen laatu varmistetaan MPK:n uudella laatujärjestel-mällä. Puolustusvoimien mää-rittämät kriteerit ja yhteistyössä laaditut menettelytavat ohjaavat valtakunnallisia ja alueellisia ar-viointeja. Ensimmäiset arvioin-titulokset kannustavat laajenta-maan toimintaa.

Reserviläisille tehtäviä ja mahdollisuuksia

Reserviläiset sijoitetaan ensim-mäisiin tehtäviin varusmieskou-lutuksen perusteella. Seuraaviin tehtäviin sijoitetaan kertaushar-joituksissa osoitetun osaami-sen ja toimintakyvyn perusteel-la. Vaativampiin tehtäviin voi ol-la tulevaisuudessa mahdollista hakeutua. Tehtävään määräämi-nen edellyttää sopivuutta sekä sitoutumista osaamisen ja toi-mintakyvyn ylläpitämiseen.

Reserviläisille on suunni-teltu tehtäviä erityisesti perus-tettavissa paikallispataljoonissa sekä niiden taistelu-, taistelu-koulutus-, huolto-, perustamis- ja esikuntayksiköissä. Paikallis-pataljoonan tehtävistä hankitun kokemuksen perusteella reservi-läinen voi jatkaa muun muassa Maanpuolustuskoulutusyhdis-tyksen kouluttajatehtäviin. Si-viiliammattiin, sotilaskoulutuk-seen tai harrastukseen liittyvää

erityisosaamista reserviläinen voi täydentää myös palvelemal-la kriisinhallinta- ja rauhantur-vatehtävissä.

Reserviläinen saa tietoa ja tavoittaa puolustusvoimat jat-kossa helposti verkossa. Reser-viläisen osaaminen tunnistetaan ja hyödynnetään. Reserviläisillä on useita mahdollisuuksia kehit-tää sotilaallisia tietojaan ja tai-tojaan sekä toimintakykyään. Kannusteina ovat osaamisen kehittäminen laajempiin tai vaa-tivampiin tehtäviin. Uusina kan-nusteina otetaan käyttöön kou-lutusvuorokaudet kertausharjoi-tusvuorokausien rinnalla.

Miehistö voi laajentaa osaamistaan varusmieskoulu-tuksen jälkeen toiselle koulutus-haaralle sekä syventää taitojaan MPK:n koulutuksessa. Osallis-tuminen MPK:n toimintaan tar-joaa mahdollisuuden kehittyä alansa erikoisosaajaksi ja kou-luttajaksi. Miehistöllä on myös mahdollisuus hakeutua miehis-töstä aliupseeriksi -koulutuk-seen. Kouluttajatehtäviin liittyy MPK:n kouluttajakurssi ja puo-lustusvoimien aselajikurssi.

Suoritusvaatimuksilla ja näytöillä varmistetaan osaaminen ja toimintakyky

Puolustusvoimat määrittää osaamis- ja toimintakykyvaa-timukset sekä hyväksyy niihin edellytettävät näytöt. ”Oikea henkilö, oikeaan paikkaan” on tarkoitus tunnistaa osaamispro-fiililla, joka laaditaan jo ennen varusmiespalvelusta ja ylläpide-tään varusmieskoulutuksen jäl-keen reservissä.


130 TK tarkistusammunnassa.

14

Reserviläinen voi osoittaa tietonsa muun muassa ohje-sääntöjen ja oppaiden tenteillä, jotka voivat olla osa tehtäväkoh-taisia tai runkohenkilöstön ker-tausharjoituksia. MPK:n koulu-tustarjonta sisältää sotilaallisia valmiuksia kehittävää koulutus-ta. Esimerkkejä ovat miehistön, aliupseerien ja upseerien perus-, erikois- ja jatkokurssit. Opinnot voidaan toteuttaa monimuo-to-opiskeluna, joka voi sisältää itseopiskelua, lähiopetusta, etä-tehtäviä ja taisteluharjoituksia se-kä henkilökohtaisen kunto-ohjel-man ja fyysisen kunnon testin.

Kenttäkelpoisuuden voi osoittaa osallistumalla pitkä-

kestoiseen liikuntatapahtu-maan esimerkiksi maratonjuok-suun, Finlandia-hiihtoon tai Sul-kavan Soutuun. Fyysisen suori-tuskyvyn kehittäminen edellyt-tää pitemmän ajan harjoittelua ja valmentautumista.

Ampumataidon perusteet voi osoittaa hyväksytyllä ryn-näkkökivääriammunnalla. Seu-raava taso voi olla ampumatai-totestin tai ampumakilpailun tu-los. Taisteluampumataito osoi-tetaan taisteluammunnoissa. Marssitaidon voi osoittaa esi-merkiksi Kesäyön marssilla tai Salpavaelluksella, joissa mo-lemmissa on eripituisia reitte-jä. Suoritukset voi yhdistää re-

serviläisjärjestöjen järjestämil-lä jotoksilla, jotka sisältävät so-tilastietoja ja - taitoja edellyttä-viä tehtäviä.

Testeihin osallistuminen on vapaaehtoista ja niissä nouda-tetaan puolustusvoimien mää-räyksiä ja ohjeita. Testien vas-taanottajat ovat testaajakoulu-tuksen saaneita reserviläisiä tai ammattisotilaita.

”Tahto, tieto, taito ja toimintakyky ratkaisevat”

Reservin koulutuksen ja vapaa-ehtoista maanpuolustuskoulu-tuksen keskiössä on maanpuo-lustustahtoinen, osaava ja toi-mintakykyinen reserviläinen.




Mitä Merivoimat haluaa vapaaehtoiselta maanpuolustustyöltä

P uolustusjärjestelmäm-me perusta on yleinen asevelvollisuus, joka

tuottaa poikkeusoloissa tarvitta-van reservin puolustusvoimien käyttöön. Joukkotuotantosuun-nitelma antaa perusteet asevel-vollisten koulutukselle varus-miespalveluksessa ja reservin kertausharjoituksille (KH) sekä näitä täydentäville vapaaehtoi-sille harjoituksille (VEH).

Viime vuosien aikana vaati-mattomat kertausharjoitusmää-rät ovat tuottaneet koulutusva-jetta reservillemme. Puolustus-voimauudistuksen tavoitteena on palauttaa toiminta vuoden 2010 tasolle ml. kertausharjoitukset. Näin ollen Merivoimat saa lisä-resursseja kertausharjoituksiakin varten vuodesta 2015 lukien ja supistuva reservin määrä tulee tasapainottamaan koulutustar-peen ja resurssit hyvälle tasolle.

Tekninen kehitys johtamis-, ase- ja valvontajärjestelmien osal-ta kasvattaa vaatimuksia sekä henkilökunnan että reservin osaa-miselle. Varsinaisessa kertaushar-joituksessa toiminta edellyttää hy-vää lähtötasoa järjestelmien käyt-tämisessä ja tämä ei ole mahdol-lista, jos edellinen kosketus puo-

lustusvoimiin on noin viisi vuot-ta aiemmin tapahtunut kotiutus varusmiespalveluksesta. Reser-vin koulutuksessa vapaaehtoisil-la harjoituksilla tulee täydentää ja luoda tarvittavia uusia valmiuksia omaan poikkeusolojen tehtävään varusmiespalveluksen ja kertaus-harjoitusten välissä.

Optimiratkaisussa merivoi-mat ja Maanpuolustuskoulutus-yhdistys (MPK) toimivat yhteis-työssä tukien toinen toistaan. MPK:n kurssien, vapaaehtois-ten harjoitusten ja kertausharjoi-tusten yhteennivominen yhdeksi kiinteäksi kokonaisuudeksi tulee olla toiminnan kehittämisen pää-määrä. Merivoimien tulee antaa riittävät perusteet koulutustar-peista ja tukea MPK:n kouluttaji-en osaamista tarvittavien kurssi-en ja harjoitusten toimeenpanos-sa kalustotukea unohtamatta.

Yhtenä ratkaisuna voisi olla noin vuoden kestävä jakso, jo-ka rakentuu järjestelmien käyt-täjätaitojen kehittämiseen val-mistavista kursseista, osajou-kon toimintaa valmentavasta vapaaehtoisesta harjoitukses-ta päättyen koko joukon yhtei-seen kertausharjoitukseen. Täl-löin kertausharjoituksesta saa-

taisiin paras tulos, kun joukko pääsee harjoittelemaan jo ker-rattuja tai opetettuja osa-aluei-ta tehokkaasti. Näin SA-johta-jat ottaisivat enemmän vastuu-ta joukkonsa kouluttamisesta ja suorituskyvyn rakentamisesta.

Kurssitoimintaa voidaan täydentää myös itseopiskelulla. Puolustusvoimat tarjoaa mah-dollisuuden verkossa tapahtu-valle opiskelulle. Reserviläinen voi kirjautua PVMOODLE:ssa olevaan verkkokurssiin ja täy-dentää osaamistaan itselleen sopivana ajankohtana.

Tämä kaikki pohjautuu re-servin sitoutumiselle omaan poik-keusolojen tehtäväänsä ja haluk-kuuteen käyttää aikaansa itsen-sä kehittämiseen. Kertausharjoi-tukseen huipentuva kokonaisuus kestää jopa vuoden ja veisi toteu-tuessaan useampia viikonloppu-ja. Onko reservimme tähän val-mis, ja kykenemmekö antamaan riittävän hyvää koulutusta oikeal-la kalustolla motivaation ylläpitä-miseksi ja rakentamiseksi? Hy-vin johdetut ja toteutetut kurssit ja harjoitukset voivat onnistues-saan tuoda oivallista vastapainoa työelämän kireälle tahdille ja per-he-elämän vaatimuksille.

Juha VauhkonenLippueamiraali Juha Vauhkonen toimii Merivoimien esikunnan esikuntapäällikkö

Teema

16

Henrik Nystén ja Robin ElfvingHenrik Nystén, Kommodori evp; Meripuolustuspiirin päällikkö Robin Elfving, Komentajakapteeni res; Sininen Reservi ry:n puheenjohtaja

reita käytössään laivastovierailu-jen yhteydessä tai muita laivas-totaustaisia tapahtumia varten.

Meripuolustuksen vapaa-ehtoistoiminnan tärkeitä tuki-joita ovat Meripuolustussäätiö – Marinstiftelsen ja Rannikko-tykistösäätiö.

Miten huomenna?

MPK:n 20-vuotisen olemassa-olon aikana maanpuolustuskou-lutus on kehittynyt merkittäväs-ti sekä toiminnan luonteen, laa-dun että määrän suhteen. Jär-jestökentässä sen sijaan ei ole tapahtunut merkittäviä muutok-sia vuosikymmeniin. Ympäröivä maailma kuitenkin muuttuu no-

Meripuolustuksen vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessaAinutlaatuinen yhteistyö

Merivoimien piirissä tapahtuva vapaaehtoinen maanpuolustus-toiminta on organisoitu ainutlaa-tuisella tavalla: Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus tapahtuu MPK:n meripuolustuspiirin (ME-RIPP) puitteissa ja järjestämänä. MERIPP on jaettu kahteen kou-lutusalueeseen (Suomenlahden- ja Saaristomeren -Pohjanlahden koulutusalueet) ja paikallisosasto-ja kutsutaan meriosastoiksi.

Maanpuolustusyhdistyksiä ja –kiltoja on merivoimien piiris-sä yhteensä 32. Niiden yhteis-toimintajärjestönä toimii vuonna 1997 perustettu Sininen reservi ry, joka puolestaan on MPK:n jä-senyhdistys. Pitkälti samat henki-löt, jotka muodostavat maanpuo-lustusyhdistyksen tai killan jäsen-kunnan, ovat MPK:n toimijoita .

Vaikka meripuolustuksen saralla siis toimii kaksi valtakun-nallista kattojärjestöä, 32 yhdis-tystä ja useita MPK:n paikalli-sosastoja, päällekkäisyyksiä ei juuri ole. Yhteistyö eri toimijoi-den ja myös Merivoimien kans-sa on saumatonta.

Laki vapaaehtoisesta maan-puolustuksesta määrittää MPK:n tehtävät. Viime vuosina MERIP-

P:n toimijat ovat tuottaneet noin 5 000 koulutusvuorokautta pää-osin Merivoimien reservin kou-lutustason nostamiseksi. Noin 20% meripuolustuspiirin kurs-seista on puolustusvoimien ti-laamia ja noin 80 % ovat luon-teeltaan sotilaallisia.

Sininen reservi ry järjestää koko kentän yhteisiä tapahtumia, kuten yleisöesittelyt Merivoimien vuosipäivän yhteydessä ja vuo-sipäivän iltajuhlan. Merivoimien kanssa järjestetään meripuolus-tuspäivä, jokavuotinen seminaa-ri. Sininen reservi kouluttaa myös reserviläisiä ja siviilejä yhteysup-seerien tehtäviin. Näin Merivoi-milla on laaja pooli yhteysupsee-

Teema



peaan tahtiin ja sen myötä myös vapaaehtoiskentän toiminta-edellytykset ja toiminnan paino-piste. MPK:n rooli kouluttajana on vakiintunut ja selkiytynyt, ja maanpuolustusyhdistyksille ja killoille tulee yhä selkeämmin maantieteellisten ja lajikohtais-ten siteiden, yhteisöllisyyden ja perinteiden vaaliminen.

Jo lähitulevaisuudessa puo-lustusvoimien sodan ajan jouk-kojen vahvuus pienenee edel-leen merkittävästi, mutta kou-lutettavien varusmiesten määrä vain vähän. Muutamassa vuosi-kymmenessä sodan ajan jouk-kojen määrä on puolittunut. Tä-män kehityksen seurauksena yhä nuoremmat reserviläiset tu-levat olemaan ilman sodan ajan sijoitusta. Tämä on maanpuo-lustustahdon kannalta haasteel-linen asetelma, mutta vapaa-ehtoistoiminnan kannalta myös suuri mahdollisuus.

Vapaaehtoisella maanpuo-lustuskoulutuksella on tulevaisuu-dessa kolme kohderyhmää: sijoi-tetut reserviläiset, sijoittamatto-mat reserviläiset ja VARTU-kou-lutukseen osallistuvat. Laissa va-paaehtoisesta maanpuolustuk-sesta on lisäksi erikseen mainit-tu naiset kohderyhmänä.

Vapaaehtoinen sotilaskoulu-tus tulee ensisijaisesti suunnata sijoitetuille reserviläisille puolus-tusvoimien tarpeiden mukaisesti, joko puolustusvoimien tilaamilla tai sotilaallisia valmiuksia palve-levilla kursseilla. Tämä koulutus on suunniteltava osana puolus-tusvoimien sodan ajan joukkojen koulutuksen suunnittelua siten, että eri koulutusmuodot täyden-

tävät toisiaan mahdollisimman hyvin. Maavoimissa vapaaeh-toiskoulutus suunnataan ensisi-jaisesti paikallispataljooniin. Pai-kallispataljoonien perusyksiköt ja perustamiskeskukset ovat selkeä kohderyhmä vapaaehtoiselle so-tilaskoulutukselle. Merivoimissa paikallispataljoonia ei ole, mut-ta niihin sisältyviä perusyksiköi-tä kylläkin. Näiden perusyksi-köiden henkilöstö voisi jatkossa muodostaa yhden selkeän kou-lutuskohteen MERIPP:lle.

Jokaiselle sodan ajan jou-kolle tulee siis laatia koko sen elinkaaren kestävä suunnitel-ma henkilöstön osaamisen ke-hittämisestä. Valittujen joukko-jen suunnitelman sisällytetään myös vapaaehtoiskoulutus. Va-paaehtoistoimijat on otettava mukaan kokonaisuuden suun-nitteluun. Koulutuksesta tulee informoida tulevia reserviläisiä jo varusmiespalveluksen aika-na ja koulutus tulee, ryhmäkiin-teyden säilyttämiseksi, aloittaa kotiutumista seuraavana vuon-na. Tämän ajatuksen mukainen

kokeilu toteutetaan UUDPR:ssä vielä kuluvana vuonna.

Vapaaehtoiskoulutuksen suurin haaste on tähän mennes-sä ollut juuri joukkokohtainen koulutus. Jos tietystä joukosta saadaan kerralla vapaaehtoiseen koulutukseen vain pieni osa, ei voida edes puhua joukkokohtai-sesta koulutuksesta. Varusmies-aikaisen ryhmäkiinteyden ylläpi-täminen sekä oletus annettavan koulutuksen korkeasta laadusta ovat tekijöitä, joiden avulla osal-listumishalukkuutta voidaan li-sätä. Tästä on hyviä esimerkkejä Kaakkois-Suomesta.

Sijoitettujen reserviläisten lisäksi koulutusta, ja vapaaeh-toistoimintaa yleisemminkin, tu-lee suunnata sijoittamattomaan reserviin. Tätä edellyttää myös Pääesikunnan ohjeistus. Tämä koskee varsinkin hyvän sotilas-koulutuksen saaneita nuoreh-koja, äskettäin ilman sijoitus-ta sodan ajan joukkoihin jäänei-tä, asevelvollisia. Näille henki-löille voidaan tarjota mielekkäitä tehtäviä johtajina ja kouluttajina

18

MPK:n toiminnassa. Ihanteelli-nen tilanne olisi, jos vanhemmat reserviläiset osallistuvat sen jou-kon kouluttamiseen, johon itse aikaisemmin olivat sijoitettuna. Halukkuus sitoutua MPK:n toi-mintaan todennäköisesti lisään-tyy, jos aikaisemmat kokemukset koulutettavana ovat olleet myön-teisiä. Tämä ryhmä on myös po-tentiaalinen rekrytointikohde va-paaehtoisjärjestöille.

Uusia tehtäviä?

Suurin mahdollisuus sijoittamat-toman reservin suhteen liittyy MPK:n valmiustehtäviin.

Toistaiseksi MPK:lle ei ole suunniteltu valmiustehtäviä. Lain valmistelun yhteydessä ajatukse-na oli, että MPK:n muiden teh-tävien edellyttämät järjestelyt en-sin saatetaan loppuun ja vasta sitten ryhdytään pohtimaan val-miustehtäviä. Lain voimaantulos-ta on nyt kulunut yli kuusi vuot-ta, joten olisi jo aika ryhtyä val-miustehtävien suhteen käytän-nön toimenpiteisiin.

MPK:n valmiustehtävien varjolla ei ole tarkoituksenmu-kaista pyrkiä luomaan uuden-tyyppisiä aseellisia (kodinturva)joukkoja. Valmiustehtävät on et-sittävä muualta kuin sotilaalli-sen maanpuolustuksen saralta. Mieleen tulee tällöin ensimmäi-senä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen muilla kuin sotilaallisilla keinoilla. Esi-merkiksi etsintä-, pelastus-, rai-vaus-, liikenteen ohjaus- , ma-joitus- ja muonitustehtävät ovat kaikki sellaisia, joissa sotilas-koulutuksesta on hyötyä. Muita-kin tehtäviä kuntien ja eri viran-

omaisten tukena varmasti löy-tyy. Väestön yhä epätasaisem-pi jakaantuminen maan eri osiin muodostaa tietysti tässäkin suh-teessa suuren haasteen. Käytän-nössä olisi kyse varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen tehosta-misesta ja suuntaamisesta yh-teiskunnan kokonaisturvallisuu-den kannalta tarkoituksenmukai-sella tavalla.

Reserviläiskentän vapaa-ehtoistoiminnan tehtävän Pää-esikunta on tuoreeltaan määri-tellyt näin: ”Maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöt ovat olennai-nen osa puolustusvoimien toi-mintaa maanpuolustustahdon, osaamisen tunnistamisen, kou-lutuksen, toiminnan tuen, rekry-toinnin ja viestinnän tuottajina.” Samalla kun vapaaehtoisjärjes-töjen tärkeys tiedostetaan, Puo-lustusvoimien ensisijainen kiin-nostus on tietenkin koulutus.

Järjestöjen, kuten Sininen Re-servi ry ja sen jäsenyhdistyk-set, tulee tietenkin huomioida kokonaisasetelma. Samanaikai-sesti ne voivat toimia oman yh-teisönsä tarpeiden mukaises-ti. Tuo PE:n lause ”maanpuo-lustustahdon tuottaminen” kät-kee sisälleen kaiken sen toimin-nan minkä yhdistys kokee tär-keäksi. Näistä yhteisöllisyys, yh-teenkuuluvuus ja jatkuvuus ovat ensisijaisen tärkeitä. Oman ryh-män vahvat siteet tukevat koko-naisuutta niin kuin aselajiylpeys voi parantaa suorituksia.

Yhteiskunnalla on vapaa-ehtoisessa maanpuolustukses-sa käytettävissään merkittävä resurssi. Kaikkien kannalta oli-si tarkoituksenmukaista, että re-surssin käyttö suunnattaisiin jär-kevällä, yhteiskunnan kokonais-turvallisuutta palvelevalla tavalla. Tähän on nyt mahdollisuus.

Iltajuhla noudattaa hyviksi perinteiksi muodostuneita ja tuttuja tapoja. Rento tunnelma ja lyhyet puheet ohjaavat illan kulkua.

Yhteisen aterioinnin jälkeen orkesteri tahdittaa tanssin Forum Marinumin torpedovenehallissa!

Illalliskortin hinta on 40 e sisältäen alkumaljan, illallisen, ruokajuomat ja kahvin. Asu on vierailupuku tai tumma puku.

Sitovat ilmoittautumiset iltajuhlaan tehdään sähköpostitse yhdistyksen sihteeri Kristiina Slottelle.

Illalliskortti tulee maksaa 30.6. mennessä tilille Nordea FI8221991800199726 / Sininen Reservi ry.

Mainitkaa ystävällisesti lisätiedoissa osallistujien nimet, puhelinnumero ja sähköpostiosoite.

Sininen Reservi ry toivottaa Teidät lämpimästi tervetulleiksi.

Tavataan Turussa!

Merivoimienvuosipäivää vietetääntänä vuonna Turussa

Sininen Reservi ry järjestää

iltajuhlan Ravintola Daphnessa Forum Marinum, Linnankatu 72

keskiviikkona 9.7.2014 klo 19.00 - 24.00

Ilmoittautumiset: Kristiina Slotte

sihteeri [email protected]

puh. 050-5250022

Lisätiedot: Robin Elfving puheenjohtaja [email protected] puh. 040-8544251

20

MPK muodostuu pie-nestä joukosta pal-kattua henkilökun-

taa, joka mahtuu kokonaisuu-dessaan keskisuureen auditori-oon. Lisäksi on noin 2 000 va-paaehtoista kouluttajaa, jotka tekevät koko järjestön toimin-nan mahdolliseksi. Näistä suuri enemmistö on reserviläisiä, jotka kuuluvat yhteen tai useampaan maanpuolustusjärjestöön. Kyse on siis vapaaehtoisorganisaatios-ta, joka tekee MPK:sta toisenlai-sen kumppanin kuin mihin Puo-lustusvoimissa on totuttu. Ohei-sessa artikkelissa pyrimme käy-mään läpi vapaaehtoiseen soti-laskoulutuksen erityispiirteitä.

Piirin toteuttaman sotilaal-lisen koulutuksen tulee olla sel-laista mitä PV tilaa. Muut sotilaal-lisia valmiuksia palvelevat kurs-sit keskittyvät yleensä perustei-siin. Vaikka muut viranomaista-hot, kuten pelastuslaitos ja poliisi voivat käyttää hyväkseen MPK:-ta (ja näin on meripuolustuspii-rin ja muidenkin piirien tapauk-sessa tapahtunut), niin kuten ni-mikin kertoo, MPK:n toiminta on nimenomaan keskittynyt Puolus-

tusvoimien tukemiseen. Puolus-tusvoimien rakennemuutos vai-kuttaa olennaisesti myös vapaa-ehtoiseen koulutustoimintaan.

Vapaaehtoisorganisaation erityispiirteet

PV:n tuottama sodanajan yksik-kö voi olla vuosia pelkkänä ni-milistana ja eri varastoissa ole-vana materiaalina, mutta MP-K:n koulutusorganisaatio ei voi olla. Vapaaehtoinen organisaa-tio on huomattavasti dynaami-sempi, ja se muotoutuu toimin-tansa kautta. Toiminnan vä-heneminen esim. säästösyistä vuodeksi tai kahdeksi vaikuttaa heti koko organisaatioon ja sen toimintakykyyn pitkällä aikavä-lillä. Yksinkertaisesti siksi, et-tä kouluttajat hakeutuvat heitä kiinnostavaan toimintaan, sellai-seen johon heillä on edellytyk-set. Ja toimintaa pitää olla. Toi-saalta mpk:n toiminnan tarkoi-tus ei ole järjestää toimijoilleen elämys- ja puuhasteluviikonlop-puja, vaan toteuttaa sotilaallisen koulutuksen osalta PV:n tilamaa laadukasta, turvallista ja tavoit-teellista koulutusta.

MPK:n piirien Koulutus- ja Tukiyksikön (KOTU:n) sitoutu-neet kouluttajat eivät siten ole samanlaisessa tilanteessa kuin sodanajan joukkoon sijoitetut reserviläiset. Koulutustoiminnan sisältö vaikuttaa siihen, minkä-lainen kouluttajapooli missäkin maanpuolustuspiirissä on.

Tämä johtaa vuorovaiku-tukseen, jota kuvataan seu-raavilla kuvioilla. Mikäli vilkas-ta koulutustoimintaa on, niin yleensä saadaan mukaan uu-sia toimijoita. Sotilaskoulutuk-sessa toimijat ovat usein nuo-ria ja sodanajan sijoituksensa perusteella toimintaan mukaan tulleita. Mikäli taas sotilaskou-lutusta ei ole, niin uudet sotilas-koulutuksesta kiinnostuneet re-serviläiset yksinkertaisesti siir-tyvät toiseen piiriin tai hankki-vat muun harrastuksen. MPK kilpailee muiden aktiviteettien kanssa vapaaehtoistoimijoiden-sa vapaa-ajasta.

Käytännön esimerkki: Suo-menlahden koulutusalueella kuului koulutusorganisaatioon aiemmin raivaajaviirikkö. Kun maakuntajoukko perustettiin

Sakari Saikku ja Tapio HirvonenSakari Saikku toimii Suomenlahden koulutusalueen koulutuspäällikkönä Tapio Hirvonen on Saaristomeren Pohjanlahden koulutusalueen koulutuspäällikkö

Teema

Näkökulmia vapaaehtoisesta sotilaskoulutuksesta


Pohdittaessa sotilaallista maanpuolustuskoulutusta ja Maanpuolustuskoulutus yhdis

tyksen (MPK) roolia koulutuksessa on ensiksi ymmärrettävä koko järjestelmän luonne.


Turkuun ja raivaajakoulutuksel-le ei näkynyt olevan edellytyksiä Suomenlahdella, niin viirikön re-serviläiset päättivät suunnata tar-monsa öljyntorjuntaan. Nyt nä-mä aiemman raivaajaviirikön toi-mijat muodostavat Helsingin Pe-lastuslaitoksen huoltoviirikön sel-karangan. Entisen viirikön kou-luttajien keskittyminen tärkeään varautumiskoulutukseen ei tie-tenkään vähennä heidän päte-vyyttään. Eli yllä olevia kuvioita ei kannata ymmärtää siten, että niissä Koulutus- ja Tukiyksiköis-sä, joiden alueella Puolustusvoi-mat ei tilaa koulutusta, ei olisi laadukasta koulutusta.

Vapaaehtoisen sotilaskou-lutuksen pitää olla integraali-nen osa PV:n joukkotuotantoa. Sitä ei pidä ymmärtää erillisek-si toiminnaksi Puolustusvoimil-le. MPK:lla on varautumis- ja turvallisuuskoulutusta, jota PV tukee, mutta vapaaehtoisessa sotilaskoulutuksessa Puolus-tusvoimien tärkein rooli ei suin-kaan ole MPK:n toiminnan tu-keminen, vaan MPK:n rooli on PV:n toiminnan tukeminen. Puolustusvoimille MPK:n kurs-sit ovat yksi työkalu reserviläis-ten ja varusmiesten kouluttami-seen. Tässä SA-joukon johta-ja on keskeisessä roolissa, sillä

hän tietää parhaiten joukon tai-dot ja puutteet ja täten MPK:n antama koulutus voidaan rää-tälöidä joukolle sopivaksi. Maa-kuntajoukot ovat oiva esimerk-ki pitkäjännitteisestä koulutuk-sesta, koska nyt samojen jouk-kojen säännöllinen osallistumi-nen useampiin koulutustapah-tumiin mahdollistuu portaittai-sen koulutuksen myötä. Maa-kuntajoukkojen tasolla pääs-tääkin keskittymään huomatta-vasti vaativimpiin koulutusaihei-siin, koska koulutuksen ei tar-vitse lähteä nollapisteestä. Täl-löin koulutus voi olla nousujoh-teista kohti suurempia kokonai-suuksia. Usein maakuntajou-kon jäsenet ovat myös aktiivisia MPK:n kouluttajia, jolloin maa-kuntajoukko ei ainoastaan pys-ty kouluttamaan itseään (mikä on yksi tavoite), vaan tietotaitoa siirtyy myös muille joukoille.

Jotta näin tapahtuisi, täy-tyy sodanajan joukon johta-jan osata käyttää MPK:n an-tamia mahdollisuuksia hyväk-seen. Muuten alueupseeri on vaikeassa tilanteessa joutues-saan päättämään siitä, minkä-lainen koulutus palvelisi parhai-ten eri sodanajan joukkoa. On aivan keskeistä ymmärtää, et-tä PV:n toiveet, tilaukset ja lin-jaukset muovaavat MPK:n toi-mintaa. Tämä näkyy selkeäs-ti vertailtaessa niitä KOTU- yk-siköitä, joiden alueella on jouk-ko-osasto tai useampi ja niitä, joiden alueella ei ole. Koulutta-jat sinänsä voivat olla yhtä päte-viä, mutta selvää on, että he eri-koistuvat siihen toimintaan mi-tä he tekevät, eli mikäli PV ei ti-


22

laa ja ohjeista, niin MPK:n toi-mijat tekevät sen itse. Palvelee-ko se PV:n etuja?

Kouluttajat – tärkein voimavara

Toimintaan sitoutuneet pätevät kouluttajat ovat toiminnan kes-keisin tekijä. Kouluttajien pi-tää käytännössä vähintään ker-ran vuodessa kouluttaa, mut-ta useampi koulutustapahtuma vuoden aikana on suotavaa. Aktiivinen reserviläiskoulutta-ja toimii yleensä usealla kurs-silla kouluttajana, jonka lisäk-si tulevat mahdolliset PV VEH:t ja kertausharjoitukset sijoituk-sesta riippuen sekä kouluttaja-kurssit. Etenkin aselajikoulutuk-sessa (esim. rannikkotykistö tai kranaatinheittimet) kouluttajien taitojen ylläpito on haasteellis-ta, koska pelkästään kaluston saamiseksi koulutukseen saati ampumatoiminnan toteuttami-seen tarvitaan puolustusvoimi-en henkilökuntaa. Ammunnat, joissa käytetään paljon henki-lökuntaa, eivät ole niin edulli-

nen verrattuna kertausharjoi-tukseen. Siksi onkin käytännöl-listä, että kouluttajia käytetään yli piirirajojen, jotta laadukkaat pitkälle erikoistuneet kurssit, ku-ten esim. esikuntakurssit ja so-tilasoikeiden kurssit, olisivat pa-remmin tarjolla.

Miten vapaaehtoista sotilaskoulutusta voisi kehittää?

On tärkeää, että PV ymmärtää miten käyttökelpoinen ja kus-tannustehokas työkalu MPK on vähäisten ja pienentyvien re-surssien maailmassa. Sotilas-koulutuksen kehittyminen voi lähteä ainoastaan tilaajan tar-peesta. Käytännössähän vapaa-ehtoinen sotilaskoulutus tarkoit-taa ruohonjuuritasolla tällä het-kellä sitä, että PV käyttää hy-väkseen omien vapaaehtoisten reserviläistensä taitoja paran-taakseen reservinsä taisteluky-kyä. Nämä reserviläiset toimi-vat nyt MPK:n organisaatiossa, mutta suurin osa heistä on so-danajan joukkoihin sijoitettuja.

Puolustusvoimien MPK:n tuke-minen ei siis tässä mielessä ole muun jonkin tahon tukemista maanpuolustustahdon ylläpi-tämiseksi. Vapaaehtoiskentän puolelta tuleva tarve reserviläis-ten osaamisvajeen korjaamisek-si on myös otettava huomioon. Mahdollisuus saada johtamis-koulutusta sekä tutustuminen eri koulutushaaroihin parantaa reserviläisen käytettävyyttä joh-to- ja esikuntatehtävissä.

Sotilaallisia valmiuksia pal-velevat kurssit pitäisi ottaa sa-malla tavalla palvelemaan PV:n tarpeita kuten tilatut kurssit, jolloin ne parhaimmalla tavalla palvelisivat kokonaisuutta. Jotta tästä olisi todellista hyötyä, tulee jatkossa neuvotella entistä yksi-tyiskohtaisemmin MPK:n kou-lutustarjonnasta. Tilatut kurs-sit ovat vain kohdennetuille sa- joukoille, joten sotilaallisia val-miuksia palvelevat kurssit ovat mitä paras metodi reserviläi-sen omatoimiseen kouluttautu-miseen sijoituksesta riippumat-ta. Esimerkiksi taistelijan ampu-makoulutusta, joka useimmil-la reserviläisellä rajoittuu pelk-kään RK1 ammuntaan, voitai-siin parantaa antamalla mahdol-lisuus reserviläisen kouluttautu-miseen MPK:n kursseilla tai jo-pa maanpuolustusjärjestöjen ta-pahtumissa. Tuolloin koulutuk-selle on annettava selkeä oh-jeistus ja tavoitteet ja sen laa-tua valvottava. MPK:lla on jo paljon PV:n lisenssioimia am-munnan johtajia, joten resurs-sit ovat olemassa.

Tilanne edellyttää molem-minpuolista avointa ja rakenta-



vaa keskustelua. Siis mitä PV haluaa ja mitä MPK voi tarjo-ta – mikäli nämä eivät kohtaa, ei toivottua tulostakaan synny. ”Kouluta tätä – en osaa – to-teutamme kouluttajakoulutuk-sen – asia selvä, koulutus toteu-tuu”. Uskoaksemme PV:n anta-ma täsmä- ja täydennyskoulu-tus MPK:n aktiiveille on erittäin kustannustehokas tapa toteut-taa PV:a palvelevaa koulutus-ta, eli silloin ”sitä saa mitä tilaa”.

Koska koulutuksen koh-teena ovat sijoitetut reservi-läiset ja varusmiehet, toimin-nan tukeminen ja markkinoimi-nen olisi Puolustusvoimille täy-sin luonnollinen asia. Tärkeä-tä on myös ymmärtää, että mi-hin tahansa asiaan, joka halu-

taan tehdä hyvin, on varatta-va resursseja. Myös maanpuo-lustusjärjestöjen toimintaa voi-taisiin hyödyntää paremmin il-man että näiden kansalaisjärjes-töjen itsenäisyyteen kajottaisiin. Pelkkä Puolustusvoimien esittä-mä pyyntö tietyn toiminnan jär-jestämiseen antaa järjestöpuo-lella usein toimintaan potkua ja tavoitteellisuutta. Tämä on mo-nesti nähty järjestöpuolella.

Vapaaehtoisen sotilaallisen koulutuksen kehittäminen on helppo asia todeta, mutta vaike-ampi toteuttaa, mikäli MPK:n ja PV:n organisaatiot koetaan eril-lisiksi ja ne toimivat erillään toi-sistaan. Lisäksi nykyinen monen kurssimuodon ja siten eri johto-suhteen olemassaolo tekee jär-

jestelmän hyvin monimutkai-seksi jopa pitkään mukana ol-leille. Yksi luonteva tapa edetä olisi MPK:n organisatorinen lä-hentyminen, jopa integroitumi-nen Puolustusvoimiin. MPK on julkisoikeudellinen yhteisö, jossa ei ole henkilöjäseniä. Sen anta-man koulutuksen osuus sodan-ajan joukkojen koulutuksesta on huomattava (ja on kasvanut joh-tuen kertausharjoitusten vähyy-destä), ja maavoimien puolella on jo suunniteltu antaa paikallis-joukkojen koulutuksen toteutus MPK:n vastuulle. MPK toimii val-tion valvonnan alaisena, joten or-ganisatorinen muutos ei olisi niin suuri kuin miltä se tuntuu. Ja ni-mikään ei herätä pahennusta joissakin piireissä.

MPK:n kouluttaja kapteeni (res) Petri Välkki antamassa ampumakoulutusta maakuntajoukoille. Ampumakoulutus on yksi alue, jossa vapaaehtoista sotilaskoulutusta voitaisiin käyttää laajemmin hyväksi.

sakari saikku


24

M uutama vuosi sit-ten heräsi MPK: n meripuolustuspii-

rissä ajatus aloittaa öljyntorjun-taoperaation tukiyksikön koulu-tus. Ajatus perustui erityises-ti Helsingin pelastuslaitokselta saatuihin tietoihin, joiden mu-kaan öljyntorjuntaoperaation tukiorganisaatiot eivät yleises-ti ottaen vastaa riittäviä ja ole-tettuja pelastusviranomaisten tarpeita. Raumalla pidettiin ai-heesta tiedostustilaisuus kutsu-tulle joukolle Rauman pelastus-laitoksella 9.1.2013. Mielenkiin-to öljyntorjuntavalmiuden nosta-miseen keräsi paikalle runsaan kuulijakunnan eri järjestöistä ja viranomaistahoista. Öljyntorjun-taoperaation tukiyksikkö on ni-

metty huoltoviiriköksi.Koulutuksista vastaa MPK

saaden tukea pelastuslaitoksilta sekä Puolustusvoimilta. Vapaa-ehtoinen öljyntorjuntakoulutus oli alkanut jo ennen Rauman infoti-laisuutta Suomenlahdella HEL-PEN tuella. Pohjanlahdella kou-lutustoiminta on toiminut muu-tamalla alueella, kuten Oulussa, Kokkolassa ja Vaasassa vuoden 2012 loppupuolella Raumalla. MPK meripuolustuspiiri on jär-jestänyt koulutuksia mm. Rau-malla Satakunnan pelastuslai-toksen tuella. 2012–2013 öljyn-torjuntaan suunnattuja oheis-koulutuksia järjestettiin 12 kurs-sia yhteensä 103 henkilöä. Kou-lutukset jatkuvat aktiivisesti vuo-den 2014 aikana.

Huoltoviirikkö

Satakunnassa perustettu huolto-viirikkö koostuu vapaaehtoistoi-mijoista. Nimitys huoltoviirikkö yhdistetään usein puolustusvoi-miin ja sen maakuntajoukkoihin. Satakunnassa toimiva huoltovii-rikkö poikkeaa tästä, sillä puo-lustusvoimien osuus rajoittuu materiaalitukeen. Huoltoviirik-kö toimii Satakunnan Pelastus-laitoksen, SPEL, alaisuudessa ja sen päällikkönä toimii Kai Tuo-minen. Esikunnassa toimii pääl-likön lisäksi varapäällikkö, huol-toupseeri, harjoituksen vääpeli, varastopäällikkö sekä maakulje-tus-, merikuljetus- sekä viestiup-seeri. Heidän alaisuudessaan toi-mivat tiedustelu-, varasto-, kulje-tus-, vene- ja huoltojoukkue se-kä lääkintäryhmä. Näiden lisäksi on rantapuhdistuksesta vastaava WWF-joukkue omalla organisaa-tiolla. WWF-joukko toimii SPEL:n ja Huoltoviirikön esikunnan alai-suudessa. Ulkoisesta ja sisäises-tä tiedotuksesta vastaavat nime-tyt henkilöt, jotka saavat tehtä-vänsä SPEL-edustajalta ja huol-toviirikön päälliköltä.

Merkittävin yhdistys huol-toviirikön toiminnassa on Saa-ristomeren Merivartioston Kilta. Toinen tärkeä taho on VaPePa:-

Huoltoviirikkö öljyntorjunnassaÖljyntorjunta valmius kohoaa Satakunnassa

Laituriin ajoharjoitus.

Teema

Kai TuominenAlikonemestari (evp)



laiset, joista toiminnassa ovat mukana Reserviläiset, Rauman Latu, SPR ja Raumanmeren Su-kelluskerho.

Huoltoviirikön tavoitteet ja tehtävät

Tavoitteena on kouluttaa ammat-titaitoinen rauhanajan öljyntorjun-tayksikkö, huoltoviirikkö, joka ky-kenee huoltamaan rantapuhdis-tuksessa / öljyntorjuntatyössä ole-vat joukot. Huoltoviirikön ollessa määrävahvuinen, noin 100 hen-kilöä, pystyy se huoltamaan noin tuhannen henkilön suuruisen jou-kon. Tehtävänä on antaa apua viranomaisten pyynnöstä ranta-puhdistuksessa oleville joukoil-le torjunta-alueella. Käytännös-sä huoltoviirikkö siis vastaa ko-ko öljyntorjuntaoperaation huol-totoiminnasta tehtävinään varus-taminen, tiedustelu, kuljetukset (maa ja meri), muonitus, majoi-tus, viestitoiminta, jätehuolto (bio ja ongelma), vartiointi, kohteen suojaus, palovartiointi ja opastus.

Koulutukset pyörivät laajalla rintamalla

Koulutuksella on merkittävä rooli muodostettaessa ammatti-taitoinen huoltoviirikkö. Raumal-la on jo toteutettu ensimmäinen Pelastuslaitoksen D-alusluok-kaan kohdistunut tyyppi koulu-tus. Koulutuksessa perehdyttiin mm. merenkulun teoriaosaami-seen, aluksen varusteisiin, huol-toon, ohjailuun sekä laitteiden käyttöön. Lisäksi jo tapahtunei-ta koulutuksia on mm. öljyn le-vinneisyyden tiedustelukoulu-tus, VIRVE -koulutus, ja mönki-jäkoulutus. Lisäksi tulossa ovat

joukkomuonitus-, viestintä- se-kä johtopaikkakoulutuskurssi ja useita erilaisia harjoituksia.

Teoriasta käytäntöön – Pihlus 2014

Rauman saaristossa järjestetään laaja öljyntorjuntaharjoitus, Pih-lus 2014, elokuussa 2014. Kol-mipäiväisen harjoituksen kuvit-teellinen öljyvahinko kohdistuu Nurmeksen saaren rantaan. Har-joituksen esikunta (Taso) toimii Meriristissä Varhontie 14, jossa sama kohde toimii myös ilmoit-tautumis-, ruokailu- ja majoitus-paikkana. Täällä tapahtuu myös harjoitukseen osallistuvien varus-taminen sekä turvallisuusasioihin perehdyttäminen, samoin alus-toiminnan henkilöliikenne hoide-taan täältä käsin. Tähän harjoi-tukseen osallistuvat henkilöt ovat saaneet koulutuksen siihen teh-täväalueeseen, jossa he harjoi-tuksessa toimivat. Usea henkilö

on osallistunut koulutuksiin myös omaa tehtäväaluetta laajemmin, joka mahdollistaa tehtävien kier-toa. Pihlus 2014 harjoitus sisäl-tää kaikki vaiheet koko öljyntor-juntaprosessista. Suunnitelmis-sa on huomioitu rannalta kerä-tyn öljyn siirto pois myös erittäin vaikeakulkuisista rantavesien ja maaston kohdista. Tällöin ai-noaksi vaihtoehdoksi jää ilma-kuljetus. Ilmakuljetuksen eri vai-heiden suunnitelmat on laadit-tu yhteistyössä Rajavartiolaitok-sen Vartiolentolaivueen kanssa. Huoltoviirikkö saa toiminnallisen tulikasteensa Pihlus 2014-har-joituksessa, jonka jälkeen huol-toviirikön toimintavalmiutta yllä-pidetään täydennyskoulutuksilla. Jatkossa koulutetaan myös uu-sia, asiasta kiinnostuneita hen-kilöitä, öljyntorjuntaprosessin eri tehtäviin. Lisätietoja Pihlus 2014 -harjoituksesta löytyy interneto-soitteesta www.smmvk.fi.

Pihlus 2014 harjoituksessa on toimintaa maalla, merellä ja ilmassa.

26

Harry LindholmKirjoittaja on res. ylikersantti (merivoimat)

1. Taustaa

Elettiin kevättä 2007. Upin-niemessä oli kokoontunut jo useamman vuoden ajan ns. Mii-nakerho. Miinakerhosta muo-dostui myöhemmin SA-sijoitet-tu kosketusraivausviirikkö koos-tuen pelkästään reserviläisis-tä ja miina-aseen evp-henkilö-kunnasta. Raivaajaviirikön henki oli jo silloin laivaston ja erikois-osaamista harjoittavien yksiköi-den perinteiden mukaan todel-la hyvä. Jo vuonna 2007 elet-tiin valtakunnassa kovia aikoja ja Puolustusvoimien (PV) mää-

rärahoja kuritettiin juustohöyläl-lä. Tämä luonnollisesti näkyi ns ’kovien’ harjoitusten vähenemi-senä. Koska harjoittamamme toiminta sisälsi mm. räjähdysai-neita, olivat harjoitukset ymmär-rettävästi kovia. Henki oli hyvä, mutta kokoontumistilaisuuksia oli harvassa. Päätimme siis et-siä hyville miehille muuta käyt-töä isänmaan hyväksi.

Saimme audienssin SY-KE:seen (Suomen Ympäristö-keskus), kun perustelimme uu-denlaisen merellisen öljyntorjun-nan vasteyksikön tarvetta. Ehdo-

tuksemme tuli ilmeisesti vähän ’puun takaa’, ja se ei ottanut sel-laisenaan tuulta siipien alle. Si-sä-Suomen palolaitoksilla oli pu-laa veneenkuljettajista – varsin-kin kesälomasesongilla. Meiltä tiedusteltiin halukkuutta ryhtyä tehtävään laivastotaustastam-me johtuen. Totesimme kuiten-kin varsin pian, ettei yksikön ha-joittaminen ole se, missä uskom-me toimivamme tehokkaimmin vaan näimme, että yksikkömme vahvuus on sen yhtenäisyys ja eri alojen monisaaminen.

Teema

Helsingin Öljyntorjunnan huoltoviirikkö ja sen synty

Huoltoyksikkö siirtyy merikuljetuksena Isosaaren linnakkelle. Balex Delta 2012.harry lindholm


2. Yksikön synty

Raivaajaviirikön johtajan oma-kohtaiset kokemukset öljyntor-junnasta antoivat korvaamaton-ta näkemystä toiminnan luon-teesta ja tarpeista. Hän osallis-tui nuorena pursimiehenä yh-dessä aliupseerikoulun oppilai-den kanssa vuonna 1979 An-tonio Gramscin haverin puhdi-tustehtäviin. Yksikkömme, joka oli harjoitellut paitsi kosketusrai-vausta myös eräitä muita mii-nasodankäyntiin liittyviä tehtä-viä varten, soveltuisi oivallisesti pyörittämään huoltologistiikkaa. Tältä pohjalta lähdimme visioi-maan uutta toimenkuvaamme.

Uutena asiana totesimme hyvin pian, että etsimäämme osaamista ei välttämättä löydetä aktiivisista reserviläipiireistä. To-dellisten ammattilaisten rekrytoi-miseksi täytyisi löytää oikea koh-deryhmä. Koska toimimme sy-vän rauhan aikana emme voi lähtökohtaisesti edellyttää osal-listujilta suoritettua varusmies-palvelusta. Omasta taustastam-me ja koulutusresursseista joh-tuen tietty maanpuolustushenki-syys olisi kuitenkin eduksi. Yksi-kön toimintamekanismi ja poh-ja tulisi kuitenkin olemaan eräs

testattu ja hyväksi havaittu. Kai-ken kaikkiaan juuri rekrytointi yk-sikköömme onkin osoittautunut haasteelliseksi. Mainosresursse-ja ei ole, öljyntorjunta sinällään mielletään erään toisen organi-saation tehtäväksi, eikä se huol-tokaan perinteisesti ole ’tosimies-ten’ listalla ollut kovin korkealla. No, armeija marssii vatsallaan ja niin muuten marssivat rantake-rääjätkin. Vaikka rekrytoinnissa onkin ollut haasteellisuutta joh-tuen rajallisesta mediaseksik-kyydestä, olemme saaneet jouk-koomme juuri haluamamme kal-taisia hakijoita. Uudet tulokkaat on otettu lämpimästi vastaan ja tilanteen vakavuus on todellakin lisännyt sitoutumishalukkuutta. Tieto lisää tuskaa.

3. Sosiaalinen tilaus jo vuonna 2007 ja määritellyt vastuut

Alusöljyonnettomuus ja öljyntor-junta oli taas putkahtanut esiin mediassa ja lehdistö kirjoitti ai-heesta liittyen Venäjän uusiin itäisen Suomenlahden öljyter-minaaleihin. Korkeimman valti-ojohdon retoriikkakin oli muut-tunut. Enää ei puhuttu siitä, että ’jos’ vaan ’kun’ alusöljyonnetto-muus sattuu. Tilastollisesti sen olisi jo pitänyt tapahtua.

Etenkin Suomenlahden kansainvälisillä vesialueilla liiken-teen määrä on kasvanut. Öljykul-jetukset ovat lisääntyneet eniten: vuodesta 1995 vuoteen 2012 Suomenlahden öljykuljetusten määrä on kahdeksankertaistunut yli 160 miljoonaan tonniin vuo-dessa. Öljykuljetusten arvioidaan nousevan jopa 200 miljoonaan tonniin vuoteen 2015 mennes-sä. Suomenlahdella liikkuu päi-vittäin yli 20 tankkeria.

Samoja aikoja vuonna 2007 valmistui Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun projek-ti SÖKÖ (Toimintamalli suuren öljyntorjuntaoperaation koordi-nointiin rannikon öljyntorjunnas-ta vastaaville viranomaisille). SÖ-KÖ –hanke (2003-2007) perus-tui sen hetken ’worst case sce-narioon’, jossa yhteentörmäyk-sen osapuolet ovat raakaöljyä (crude) kuljettava tankkeri ja poi-kittaisliikenteen matkustaja-alus. Matkustaja-alus törmää tankke-rin kylkeen vaurioittaen kahden lastitankin seinämiä aiheuttaen 30 000 t öljyvuodon. Tämän seurauksena tuulen suunnista ja virtauksista riippuen öljylaut-Koulutus on interaktiivista. Kysymyksiä saa ja tulee esittää.


harry lindholm

28

ta leviää ja aiheuttaa merkittä-vän ympäristökatastrofin, jonka jälkien siivoaminen kestäisi kuu-kausia, jollei vuosia.

Öljyntorjunnan vastuualuei-den rajat olivat määriteltyjä; SY-KE johtaa torjuntaa avomerellä, paikallinen pelastuslaitos avome-ren laidalta ts. saariston ulkolai-dalta mantereelle ja paikallinen kunta vastaa rantakeräyksestä mantereella paikallisen pelas-tusviranomaisen johdolla. Tätä tilannekuvaa analysoitaessa kä-vi hyvin pian selväksi, että me-rijakson aikaikkuna on joitakin päiviä, saaristojakson tilanneik-kuna enimmillään joitakin viikko-ja ja tämän jälkeen kiire on ohi. Kun öljyjäte on saavuttanut ran-taviivan ja liannut sen, on seu-raava vaihe pitkäjaksoinen, pit-kälti manuaalinen puhdistustyö, jonka suorittaisivat esimerkiksi vapaaehtoiset kerääjäät tai kau-

pungin/kunnan palveluksessa olevat työntekijät. Heidän huol-tamisensa tulisi todennäköisesti olemaan Huoltoviirikön tehtävä, koska pelastuslaitoksilla tai kun-nilla ei ole valmiina huolto-orga-nisaatiota. Huolto-organisaation mitoitus olisi 1000 rantakerää-jän huolto ja muonitus päivittäin koko rantakeräysjakson ajaksi.

Valtiontalouden tarkastus-viraston (VTV) Tarkastusker-tomuksessa 2/2014 todetaan mm. seuraavaa. Suuri öljysäi-liöalusvahinko Suomenlahdella aiheuttaisi pahimmillaan usei-den miljardien eurojen kustan-nukset. Valtio voi joutua rahoit-tamaan näitä kustannuksia ai-nakin tilapäisesti ja pahimmas-sa tapauksessa lopullisesti.

Alusöljyvahinkojen korvaa-minen on öljysuojarahaston, alusten omistajien vakuutusten ja kansainvälisten korvausrahas-

tojen varassa. Korvausprosessit ovat kuitenkin pitkiä ja korvauk-siin liittyy rajoituksia, joten suuri öljyonnettomuus Suomenlahdella kuormittaisi aluksi kuntien ja Suo-men valtion talouksia. Kaikkia tor-junnasta aiheutuneita kustannuk-sia ei välttämättä saada perittyä, jolloin valtio voi jäädä öljyvahinko-jen lopulliseksi maksajaksi.

Tarkastuksen perusteella kunnat eivät ole täysin tiedosta-neet niille kuuluvan jälkitorjunta-vastuun vaatimuksia ja merkitys-tä. Etenkään pienillä kunnilla ei ole valmiuksia huolehtia jälkitor-junnasta eikä kaikkien pelastus-laitosten öljyntorjuntasuunnitel-missa ole sovittu asiasta. Myös jätehuollon vastuista on epätie-toisuutta eikä alusöljyjätteiden kuljettamisesta ja käsittelystä ole tehty konkreettisia suunnitelmia.

Raportti löytyy kokonaisuu-dessaan VTV:n nettisivuilta.

4. Yksikkö hakee muotoaan

SÖKÖ-hanke osoittautui heti valmistuttuaan 2007 sen ver-ran onnistuneeksi, että sitä pää-tettiin jatkaa SÖKÖ II-hankkeen nimellä (2007-2011), ja tavoit-teena oli kattaa koko Suomen-lahti aina Virolahdelta Hankoon. Osana merkittävistä saavutuk-sista SÖKÖ II-hankkeessa oli mm. koko rantaviivan kartoitus ja merkintä lohkoihin ja kaistoi-hin. Kyseinen informaatio saa-tiin myöhemmin integroitua mm. BORIS 2- järjestelmään (Baltic Oil Response Informati-on System). Kaiken kaikkiaan SÖKÖ-hanke sekä myöhemmin SÖKÖ II- hanke on luonut reu-

Kaikille kurssilaisille annetaan alkusammutus- ja ensiapukoulutus. Tämä on puhtaasti työturvallisuusasia ja palvelee kaikkia myös yleissivistävänä kansalaistaitona.

harry lindholm


naehdot kaltaisemme huoltoyk-sikön tarpeille ja tehtäville.

SÖKÖ II-hankkeen ehkä kaikkein tärkeimpänä saavutuk-sena oli SÖKÖ II-manuaali, jo-hon nojaten kaikki öljyntorjunta-työhön osallistuvat viranomaiset voivat yhdenmukaistaa toimin-taansa ymmärtäen virka-aputi-lanteessa sekä tilaajan että toi-mittajan vastuut ja velvoitteet sekä toimintamallit. Oltiin siis luotu öljyntorjunnan ensimmäi-nen pyhä käsikirja.

SÖKÖ II-hankkeelle oli myös suunniteltu jatkoa, eli SÖ-KÖ III-hanke. Tämän tavoittee-na oli mm. tuottaa samankaltai-nen karttapeitteistö Saaristome-relle ja Pohjanlahdelle.

Lähtökohtaisesti visiomme mukaan huoltoyksikkö tulisi toi-mimaan paikallisen pelastuslai-tokselle alistettuna huoltoyksik-könä. Yhteistyökumppanimme tulisi todennäköisesti olemaan Helsingin kaupungin pelastuslai-tos, joka on se suurin ja kaunein. Helsingin kaupungin pelastuslai-

tos on kuitenkin ns. kaupunki-palokunta, jonka tehtävien kes-to on mitoitettu maksimissaan 3 h operaatioon, jonka jälkeen on mahdollista palata asemalle huoltoon. Tämä mitoitus ei toi-mi meriolosuhteissa, vaan silloin huolto on välttämätöntä työntää eteen toiminta-alueelle. Huolto-yksiköllä tulisi siis olla kyky pe-rustaa eteentyönnetty huoltotuki-kohta teoriassa vaikka ’merikor-peen’. Tietenkin ympäristön inf-rastruktuurin salliessa tulisimme käyttämään olemassaolevia ra-kennuksia, kuten kouluja, kurs-sikeskuksia ja lomakyliä.

Helsingin kaupungin pelas-tuslaitoksella oli vuonna 2013 n. 55 000 lähtöä. Nämä ovat normaalin toimenkuvan mukai-sia tehtäviä, eikä alusöljyonnet-tomuus Helsingin edustalla voi vaarantaa tai edes heikentää nor-maalien pelastuslain alaisten teh-tävien hoitoa pelastuslaitokselta.

Nämä taustatekijät huomi-oiden me määrittelimme huolto-yksiköllemme tavoitteet:

– Huoltoyksikkö kykenee toi-mimaan itsenäisenä yk-sikkönä toimiessaan viran-omaisyhteistyössä öljyntor-juntatehtävässä paikallisel-le pelastuslaitokselle alis-tettuna.

– Tukikohdan perustami-seen toimialueelle on va-rattava aikaa 2-3 vuoro-kautta jonka jälkeen se kykenee majoittamaan va-paaehtoiset öljynkerääjät sekä varustamaan ja huol-tamaan heidät.

– Perustaminen mukaan lu-kien tehokkaan toiminnan kannalta tukikohdan henki-löstö pystyy toimiaan tehok-kaasti kaksi viikkoa, jonka jälkeen suoritetaan koulute-tun henkilöstön vaihto.

Huoltotukikohdan tehtävik-si määriteltiin päivittäin 1000 rantakerääjän muonitus, majoi-tus sekä kuljetus keräysalueel-le ja sieltä pois. Lisäksi huolto-yksikkömme tehtäviin kuuluisi kerääjien huolto keräysalueella mukaanlukien ensiapu ja tarvit-taessa loukkaantuneiden evaku-ointi kunnallisen terveydenhuol-lon piiriin ns. ’tien päähän’.

Rantakerääjien huollon li-säksi huoltoyksikkö vastaa ke-rätyn jätteen meri – ja maakul-jetuksista viranomaisen osoitta-maan välivarastopaikkaan. Li-säksi yksikön vastuulla on myös välivarastojen palontorjunta. Me-ri- ja maakuljetuksia ajatellen huoltoyksiköllä tulisi olla kyky polttoainejakologistiikkaan ajo-neuvoille ja venekalustolle sekä pienimittaiseen konehuoltoon.Esimerkkejä jäteastioista, joiden logisiikasta huoltoyksikkö vastaa.


harry lindholm

30

Edellä mainituista toimen-kuvista johtuen varastologistiik-ka on melkoinen; 1000 rantake-rääjän muonittaminen ja varusta-minen sekä ajoneuvojen ja venei-den polttoaineet ovat merkittävä logistinen haaste. Tämän lisäksi tulevat öljyntorjunnan kulutusma-teriaali, kuten turpeet, imeytysai-neet ja muut suojaukseen käy-tettävät tarvikkeet työkaluineen.

Oleellinen osa varastolo-gistiikaa on äärimmäisen tark-ka kirjanpito, koska kulutetuis-ta tarvikkeista tullaan myöhem-min esittämään lasku onnetto-muuden aiheuttajalle.

Öljyyntyneiden alueiden maastotiedustelua on ajatel-tu mm. tehtävään koulutettujen maakuntajoukkojen tehtäväksi. Maakuntajoukkojen henkilöstös-tä muodostetaan 3:n hengen partioita, joiden tehtävänä on pai-kalle kuljetettuna tiedustella ran-taviivan maasto, olosuhteet sekä öljyyntyneisyys. Miesvoimin teh-tävä rantatiedustelu on ehdoton edellytys suunniteltaessa ranta-keräyksen painopistettä sekä pri-orisoitaessa seuraavien päivien rantakeräystoimintaa. Näiden tie-dustelupartioiden kuljetus, turval-lisuus ja tiedonpurkutehtävät tuli-sivat suurella todennäköisyydellä myös huoltoviirikön junailtaviksi.

Nämä mainitut asiat ovat sisäisen selvitystyön tulosta joh-topäätöksineen perustuen pit-kälti oman yksikkömme toistu-viin koulutustilaisuuksiin, joissa yksikön muotoa haettiin. Nämä koulutustilaisuudet vietiin läpi MPK:n meripuolustuspiirin siu-nauksella. Siitä heille suuri kiitos!

MPK:n kuten PV:kin toi-

nen erittäin tärkeä painopistea-lue on rauhanajan viranomais-yhteistyö. Tänä maailman aika-na mittava rauhan ajan katast-rofi on kuitenkin onneksemme se todennäköisempi haaste.

Eräässä koulutustilaisuu-dessa meillä oli kunnia saada vierailevaksi esitelmöitsijäksi Hel-singin kaupungin pelastuslaitok-sen öljyntorjuntamestari. Kysei-nen viranomainen kuvaili varsin yksityskohtaisesti Helsingin kau-pungin ja sen järjestelmien va-rautumista pitkäaikaiseen öljyn-torjuntaoperaatioon. Me puoles-tamme esitimme oman visiom-me Helsingin kaupungin viras-saolevalle ammattimiehelle Ilok-semme huomasimme, että olim-me tulleet omine ’maallikkoaja-tuksinemme’ täsmälleen samaan johtopäätökseen kuin Helsingin kaupunki. Olisi kovin epätoden-näköistä, että kaksi täysin toisis-taan riippumatonta yhteisöä tuli-si samaan johtopäätökseen, joll-ei siinä olisi mitään totuuden pe-rää. Tästä oikeastaan alkoi yh-teistyömme Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen kanssa.

5. Balex Delta 2012

Yksi asia johtaa yleensä toi-seen. Huoltoviirikölle tarjou-tui tilaisuus osallistua Suomes-sa pidettävään kansainväliseen Balex Delta 2012 -öljyntorjun-taharjoitukseen. Toimimme Hel-singin kaupungin pelastuslaitok-sen alaisena huoltoviirikkönä. Viirikön tehtävänä kahden ope-ratiivisen harjoituspäivän aika-na olivat rantakerääjien muonit-taminen Santahaminassa (60-125 henkilöä) ja alusmiehistö-jen muonittaminen Isosaares-sa (n. 170 henkeä). Muonitus-tehtävien lisäksi yksikkö pyöritti läntisen toiminta-alueen johto-elimen (TOJE1) huoltoa ja ma-joitusta Isosaaressa.

Huoltoviirikkö perusti Is-osaareen myös kerätyn öljyi-sen jätteen välivaraston asiaan-kuuluvine palontorjuntakalustoi-neen. Harjoituksessa testattiin uudenlaista säkkikalustoa kuten mm. sen käsiteltävyyttä ja kes-tävyyttä. Myös logistiikan kan-nalta oleellisia lastaus-, kuljetus- ja purkuparametreja seurattiin.

Balex Delta 2012 toimi

Kansainvälisen öljyntorjuntaharjoituksen yhteydessä pelattiin myös Balex Delta Open golf-turnaus.


henrik nystén


huoltoviirikön epävirallisena koulutustarkastuksena. Saadut tulokset olivat vaatimattomasti sanottuna imartelevia, kos-ka pelastuslaitos totesi yksikön tarpeellisuudesta: ”Tämän kal-tainen järjestelmä on puuttunut tähän saakka pelastustoimelta. Pitkäkestoinen, useita viikkoja tai kuukausia kestävä öljyntor-juntatilanne ei ole hoidettavis-sa ilman huoltomuodostelmaa.”

6. Huoltoviirikön nykytilanne

Huoltoviirikkö siis läpäisi kou-lutustarkastuksen kirkkain vii-rein. No, sitä saa mitä tilaa – eli vain parasta! Balex Deltan jäl-keen olemme käyneet keskuste-lua ’suhteemme virallistamises-ta’ Helsingin kaupungin kanssa. Vapaaehtoistoiminnan suurin on-gelma on toimijoiden arvaamat-tomuus ja sitoutumattomuus.

Eräs kansainvälinen ympä-ristöjärjestö lupaa paikalle 100 rantakerääjää ensimmäisenä tarvittavana päivänä. Entä toi-sena päivänä?

Yhteiskunta ei ole onnistu-nut luomaan luotettavaa sitout-tamisjärjestelmää vapaaehtoisil-le toimijoille. Tästä seuraa aut-tamattomasti epävarmuustilan-ne, joka johtaa mahdottomaan resurssointiin ja suunnitteluun. Puhutaan syvän rauhan ajan toi-minnasta, jolloin poikkeustilala-keja, jotka mm. suojaisivat työ-suhteita, ei voida soveltaa. Kuka tahansa vapaaehtoistoimija, jo-ka sitoutuu kansalliseen katast-rofiapuun loma-ajan ulkopuolel-la riskeeraa oman työsuhteensa jatkuvuuden. Onko tämä koh-

tuullista, kun ajatellaan yhteis-kunnan ja isänmaan asiaa suu-ronnettomuustilanteessa? Tä-mä näin yleisenä haasteena vi-ranomaisille ja lainsäätäjille mie-tittäessä vapaaehtoisresurssien käyttöä. Useamman viikon mit-tainen öljyntorjuntakatastrofin rantakeräyksen pyörittäminen ei todellakaan onnistu ’pekkaspäi-vien’ avulla, kuten SAR- tai VaPe-Pa-toiminta. Edellä mainitut hä-lytykset kestävät max 24-48 h, mutta entäs kun ollaan liikkeellä jo toista kuukautta?

Huoltoviirikön operaattorit ovat kouluttautuneet tehtäviin-sä vapaaehtoisesti omalla va-paa-ajallaan muun työn ohessa. Aika moniin ammatteihin muu-ten kouluttaudutaan vapaaehtoi-sesti. Nyt muodostettu huoltoyk-sikkö koostuu yhteennivoutuneis-ta ammattilaisista, jotka ovat val-miita osallistumaan yhteiskun-nalle tärkeään tehtävään. Enää ei kuitenkaan tehtävän pitkäkes-toisuudesta johtuen voida puhua

talkootyöstä, vaan siitä tulee saa-da asiaankuuluva korvaus.

Nousujohteisesta henkises-tä ja poliittisesta kasvatuksesta johtuen yksikkö on hioutunut hyvin yhteen ja uudet tulokkaat-kin on saatu indoktrinoitua mu-kaan rattaisiin. Yksikön hierarkia vastaa pääpiirteittäin pataljoo-nan huolto-organisaatiota, mut-ta päinvastoin kuin mikään tie-dossamme oleva kaupallinen tai siviiliorganisaatio, se toimii pitkäl-ti itseohjautuvasti. Toiminta pe-rustuu hioutuneisiin rutiineihin, luottamukseen ja ennen kaikkea rautaiseen ammattitaitoon.

Yksikkömme identiteetin selkeyttämiseksi lanseerattiin maaliskuussa 2014 N.O.S.R.U – Naval Oil Spill Responce Unit. Vapaasti suomennettuna se tar-koittaa merellistä öljyvahingon vasteyksikköä.

Joukkoomme mahtuu vielä samanhenkisiä tekijämiehiä ja –naisia. Oletko sinä valmis tarttu-maan haasteeseen?

Öljyyntyneiden alueiden tiedustelukoulutusta viranomaisen valvovien silmien alla.

harry lindholm

32

V aikka tapahtumista on jo muutama vuosi, ke-vään tapahtumat Uk-

rainassa tekevät Georgian ta-pahtumiin palaamisen ajankoh-taiseksi. Tarkoitukseni on pohtia Venäjän sotilaallisen voimankäy-tön luonnetta Etelä-Ossetian so-dan havainnoin ja esittää muu-tamia vertailukohtia Itämeren ja Suomenlahden ympäristöön.

Venäjä ja voima

Sodalla ja politiikalla on vahva yhteys venäläisessä ajattelussa. Clausewitzilaisella ajattelulla on vahva vaikutus Venäjän valtiolli-seen ajatteluun. Väkivalta näh-dään luonnollisena välineenä saada vastustaja toimimaan ha-lutulla tavalla. Venäjälle sotilaalli-sen voiman käyttäminen on yksi

politiikan väline muiden joukos-sa. Tämä on näkynyt niin Neu-vostoliiton yleisesikunta-akatemi-an opetuksessa kuin nykyäänkin Venäjän asevoimien tehtävissä. Asevoimien tehtävät osoittavat politiikan ja sodankäynnin kiin-teän yhteyden. Aseellisten kon-fliktien ja sotien jaottelu neljään eri tasoon kertoo toisaalta kyvys-tä aseelliseen vaikuttamiseen jo pienissä paikallisissa konflikteis-sa ja samalla valmistautumises-ta massiiviseen koalitioiden väli-seen sotaan.

Putinin toteamus ”Vain voi-ma takaa Venäjän kansallisen turvallisuuden” kuvaa hyvin pe-rinteistä venäläistä suhtautumis-ta sotilaallisen voiman merkityk-seen. Voiman näyttäminen on vahvasti sidoksissa suurvaltai-

dentiteetin muokkaamiseen ja suurvaltastatuksen osoittami-seen. Voiman olemassaolon oi-keutus perustuu valtiojohdon vahvaan uhkakuvaretoriikkaan. Päätös voiman käyttämisestä pysyy vahvasti Venäjän johdon omissa käsissä, vaikka kansain-välistä oikeutta pyritään käyttä-mään politiikan välineenä. Venä-jän ensisijainen tavoite on omien intressien turvaaminen ja lähi-alueiden puolustaminen.

Neuvostoliiton hajotessa Baltia, Ukraina ja Valko-Venä-jä itsenäistyivät. Venäjän alku-peräinen idea oli hoitaa suhteet uusiin ”entisiin Neuvosto-mai-hin” IVY:n välityksellä. Uusista Venäjän ”lähiulkomaista” erityi-sesti Kaukasuksen alueen maat joutuivat hankalaan tilanteeseen. Venäjän alkuperäisestä tasa-ar-voisen kohtelun ideasta poike-ten Kaukasuksella jouduttiin ti-lanteeseen, jossa Venäjä ajoi hyvinkin suoraviivaisesti omaa etuaan. Venäjä pyrki toimimaan kannattajiensa välityksellä Kau-kasian valtioiden politiikassa.

Neuvostoliiton romahta-misen jälkeen Nato on laajen-

Venäjä, etupiiri ja voimankäyttö

Venäjän asevoimien tehtävät jaetaan neljään pääulottuvuuteen (www.mil.ru): 1. turvallisuuteen tai etuihin kohdistuvien poliittisten tai

sotilaallisten uhkien estäminen2. taloudellisten ja poliittisten etujen tukeminen3. rauhanajan sotilasoperaatioiden toteuttaminen4. sotilaallisen voiman käyttäminen

Eero KallioKapteeniluutnantti Eero Kallio on Merisotakoulun Koulutuskeskuksen toimistopäällikkö.

Tämä kirjoitus perustuu Merisotakoulun taktiikan keskustelukerhossa kesällä 2013

pitämääni alustukseen Venäjän elokuussa 2008 Georgiaan suorittamasta sotilas

operaatiosta.


tunut nopeasti itään. Varsovan liiton hajottua ja Saksojen yh-distymisen jälkeen Naton laaje-neminen alkoi hitaasti entisen DDR:n alueen liittämisestä Na-ton piiriin. Vuonna 1999 Puo-lan, Tsekin ja Unkarin liittymi-nen siirsi Naton rajaa melkein 700 kilometriä itään, ja vuonna 2004 Bulgarian, Baltian, Slova-kian, Slovenian ja Romanian liit-tymisen jälkeen Nato oli jo Ve-näjän rajanaapuri. Tämän jäl-keen Venäjän suurena huole-na on ollut Naton laajeneminen Ukrainan ja Georgian alueille.

Naton huippukokous päät-ti lykätä jäsenyysneuvottelui-den aloittamisesta huhtikuussa 2008 Bukarestissa. Näin Geor-gia kuten myös Ukraina käytän-nössä jätettiin enemmän tai vä-hemmän Venäjän etupiiriin. Ko-kouksen jälkeen Venäjä alkoi tii-vistää suhteitaan Abhasiaan ja

Etelä-Ossetiaan. Georgian ase-ma entisenä neuvostotasavalta-na ja Naton jäsenkandidaattina teki asetelmasta huomattavan monimutkaisen. Naton sisäi-nen erimielisyys jäsenohjelmas-ta osoitti Georgian olevan erityi-sesti Yhdysvalloille tärkeä kump-pani, mikä nosti esiin Venäjän ja Yhdysvaltojen hegemoniatavoit-teet Kaukasian alueella. Naton sisäisen erimielisyyden teki mie-lenkiintoiseksi EU:n ydinvaltioi-den Saksan ja Ranskan varovai-nen suhtautuminen Venäjään. Tässä mielessä suhde Venäjän ja Naton sekä Venäjän ja EU:n välillä on selvästi erilainen.

Georgian kriisi

Georgia pyrki aktiivisesti kasvat-tamaan vaikutusvaltaansa Ab-hasian ja Etelä-Ossetian alueilla. Venäjä vastasi asetelmaan vah-ventamalla omaa läsnäoloaan

rauhanturvajoukkojaan kasvat-tamalla. Asetelman muuttumi-nen näkyi kovenevana keskus-teluna Georgian ja Venäjän välil-lä. Asenteiden kiristyminen nä-kyi myös aktiivisena taloudelli-sena toimintana: Venäjä kielsi vuonna 2006 Georgian toisek-si tärkeimmän vientituotteen, viinien, tuonnin maahan. Viinin viennistä noin 70 % oli aiemmin suuntautunut Venäjälle.

Viitteitä tulevasta konfliktis-ta alkoi olla varsin paljon kevään ja kesän 2008 aikana. Tammi-kuussa pidetyt pikaiset presi-dentinvaalit ja toukokuun par-lamenttivaalit saivat vahvaa kri-tiikkiä Georgian oppositiossa, Ve-näjällä ja Euroopan parlamentis-sa. Vuoden 2008 maaliskuus-sa Abhasian separatistihallinto pyysi YK:ta tunnustamaan Ab-hasian itsenäisyyden, jonka jäl-keen huhtikuussa Venäjä ilmoit-

500 km

500 km

South Stream

Nabucco

Venäjä Nato PfP NATOKaasu- tai öljyputki

34

ti tiivistävänsä yhteyksiään niin Abhasiaan kuin Etelä-Ossetiaan. Tämän seurauksena Georgia syytti Moskovaa alueiden liittä-misestä “de facto” hallintaansa.

Venäjän rautatiejoukkoja käytettiin jo kesän aikana Ab-hasian strategisesti tärkeiden rautatieosuuksien kunnostami-sessa. Raskaan sotilasmateriaa-lin kuljetuksissa rautatien käyt-tö on edelleen Venäjällä tiekulje-tuksia tyypillisempää. Rautatie-joukot korjasivat kesä - heinä-kuun aikana noin 50 kilomet-riä rautateitä, mikä teki mah-dolliseksi joukkojen vahventa-misen kesän aikana mm. tykis-töjoukoilla. Georgia syytti tästä johtuen Venäjää sotilaallisen in-tervention valmistelusta.

Heinäkuussa 2008 Venäjä järjesti suunnitelman mukaisen Caucasus 2008 -harjoituksen. Harjoitukseen osallistui yli 8000 sotilasta, 800 ajoneuvoa ja yli 30 lentokonetta. Mustanmeren laivasto osallistui harjoitukseen merikomponentilla, johon kuului Ropucha-luokan maihinnousu-

alus ja maihinnousuosasto. Har-joituksen keskeinen elementti, 58. armeija, jäi harjoituksen jäl-keen hälytystilaan.

Georgia aloitti elokuun alus-sa yllättävän hyökkäyksen kukis-taakseen Venäjän tukemat se-paratistit Etelä-Ossetian alueel-la. Venäjän asevoimat keskit-ti muutamassa vuorokaudessa merkittävän suorituskyvyn haas-tavan vuoristoalueen läpi ja veti joukot taisteluun Georgian ase-voimia vastaan Etelä-Ossetias-sa. Venäjä avasi saman aikai-sesti myös toisen rintaman Ab-hasiaan ja saavutti nopeasti ti-lanteen, jossa Georgia oli pako-tettu antautumaan.

Esimerkiksi kahteen Tšetše-nian sotaan verrattuna Venäjä kykeni suorittamaan hyvin te-hokkaan ja siistin sotilasoperaa-tion. Taisteluiden kaikissa vai-heissa venäläinen sotavoima toi-mi tarkkaan sodan oikeussään-töjen periaatteiden mukaises-ti. Asevaikutus pyrittiin rajoitta-maan sotilaallisiin kohteisiin, ja Venäjän joukot antoivat mahdol-

lisuuden siviilien evakuoimiseen Etelä-Ossetian alueilta. Perintei-sestä strategisesta iskusta poike-ten Georgian poliittinen johto ei ollut iskujen maalina.

Georgian sota osoitti Ve-näjän kykenevän sotilasope-raatioon rajojensa ulkopuolella. Huolimatta useista suoritusky-kypuutteista, joita käyty sota toi Venäjän asevoimissa esiin, ei Georgialla ollut mitään mah-dollisuutta vastata venäläiseen voimaan. Venäjälle tämä oli to-dennäköisesti vain pieni pai-kallinen aseellinen konflikti, jo-ka tuotti siedettävän poliittisen lopputuloksen. Sillä, että kohde-maa oli Naton kumppanimaa, ei lopulta ollut mitään merkitystä. Kansainväliset suhteet palautui-vat normaaleiksi ennätysajassa.

Venäjä ja Itämeri

On itsestään selvää, ettei Suo-mea ja Itämerta voida suoraan verrata Kaukasian ja Mustan-meren alueen tilanteeseen. Yhtä väärin olisi sanoa, etteivät alueil-la vaikuta samankaltaiset voimat

Venäjä luokittelee konfliktit ja sodat neljään eri kategoriaan (www.mil.ru):1. Aseellinen konflikti (Armed Conflict, вооруженный конфликт): Aseellisten keinojen käyttö

(maan tai maiden välinen) tavoitteena paikalliset poliittiset tai sotilaalliset tavoitteet. 2. Paikallinen sota (Local War, локальная война): Sota kahden tai useamman maan välillä,

johon käytetään rajattuja strategisia suorituskykyjä.3. Alueellinen sota (Areal War, региональная война): Sota kahden tai useamman maan

(ryhmittymän) välillä. Käytetään konventionaalista ja ydinasesuorituskykyä tavoitteena kriittiset poliittiset ja sotilaalliset tavoitteet. Edellyttää täyttä strategisten suorituskykyjen käyttöä rajatulla alueella.

4. Laajamittainen sota ( Large-Scale War, крупномасштабная война): Sota koalitioiden tai si-tä suurempien voimien välillä. Tavoitteena ovat radikaalit sotilaalliset ja poliittiset tavoit-teet. Edellyttää kaikkien mahdollisten resurssien käyttöä.


ja intressien kamppailu. Venäjän rooli entistä aktiivisempana toi-mijana vaikuttaa molemmilla alueilla. Kaukasian alueesta poi-keten Itämeren alueen Natoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi ovat Euroopan unionin jäseniä, eikä kummallakaan ole Georgi-aan verrattavaa menneisyyttä Neuvostoliiton osana. Itämeren alueen valtiot ovat taloudellises-ti ja yhteiskunnallisesti vahvoja.

Kuten Kaukasus ja Mus-tameren alue, on Itämeren ym-päristö Venäjän näkökulmasta niin taloudellisesti kuin sotilaal-lisesti merkittävä. Suomenlah-ti on aluetta, jolla Naton ja Ve-näjän raja on hyvin lähellä Ve-näjän kannalta keskeisiä Pieta-rin ja Moskovan alueita. Oman

erityispiirteensä Itämerelle tuo Venäjän ”eteen työnnetty” tu-kikohta Kaliningradin alueella. Energia ja energiankuljetusreitit muodostavat merkittäviä maan-tieteellisiä ja valtioiden välisiä vaikuttimia, joiden merkitystä ei voi jättää huomiotta. Kuten aiemmin esitin, Venäjän etujen turvaaminen on sen asevoimien keskeinen tehtävä. Georgiassa ja nyt Ukrainassa olemme näh-neet, että Venäjällä on kykyä ja tarvittavaa halua asevoimiensa käyttämiseen etujensa turvaa-miseksi myös Euroopassa.

Ottamatta kantaa todennä-köisyyksiin ja poliittiseen tahtoon on mielenkiintoista verrata Geor-gian operaation toiminta-aluetta ja Itämeren ympäristöä keske-

nään. Molemmilla alueilla voi-daan nähdä Venäjän suurvalta-pyrkimysten aiheuttamia kriisi-mahdollisuuksia. Venäjän kokee joutuneensa ahtaalle sen kannal-ta tärkeillä alueilla Naton ja Eu-roopan unionin vaikutusvallan kasvaessa. Venäjän Georgiassa toimeenpaneman operaation toi-mintaetäisyyksiä arvioitaessa voi huomata Itämeren ja Suomen-lahden olevan varsin pieni ja ah-das toiminta-alue. Etäisyyksien puitteissa Venäjän voisi suorittaa vastaavan kaltaisen nopean ja yl-lättävän operaation kaikilla niillä ranta-alueilla, joiden kanssa sil-lä on maarajaa. Suomi on ainoa Itämeren alueen valtio, joka ei kuulu Natoon ja jolla on maa- ja merirajaa Venäjän kanssa.

500

km

500 km

Nord Stream

Venäjä Nato PfP NATOKaasu- tai öljyputki

36

V enäjä käyttää hyväk-seen kaikki avautuvat geopoliittiset mahdolli-

suudet2. Naapurimme varaa it-selleen oikeuden viedä intres-sejään toteen välittämättä esi-merkiksi naapurien kanssa sol-mituista monenkeskisistäkään kansainvälisistä sopimuksista3.

Sotshin vammaisolympia-laisten avauspuheessa Venäjän presidentti Vladimir Putin julis-ti Venäjän uuden historiallisen kauden avatuksi. Lähden et-simään Venäjän ulkopolitiikkaa viitoittavaa ideologiaa tarkaste-lemalla ensin Venäjän historial-lisia intressejä.

1 Venäjän pysyvät intressit

Venäjän historiallisena, pysyvä-nä intressinä on ulottua meril-le. Idässä Venäjä ulottuu Tyy-nelle valtamerelle, pohjoisessa Jäämerelle, lännessä vain pie-nillä osillaan Itämerelle ja eteläs-sä Mustallemerelle. Meri tarjoaa Venäjän kokoiselle valtiolle, jon-ka pinta-ala on kuudesosa maa-

pallon maa-alasta, turvalliset ra-jat. Se avaa pääsyn kaupan kul-kureiteille ja luo edellytykset nii-den hallintaan. Meri mahdollis-taa puolustuksen työntämisen eteen ja merivoiman ulotta-misen tarvittaville alueille, esi-merkkinä vaikkapa titaanisen lipun pystyttäminen Pohjoisna-valle Jäämeren pohjaan viittaa-maan omistusoikeuteen alueen luonnonrikkauksista4.

Geopoliitikko ja ideologi, duuman puheenjohtajan neu-vonantaja ja Moskovan yliopis-ton professori Aleksandr Du-gin rakentaa opissaan Venäjän suurvalta-asemaa idässä Japa-ni-Moskova akselille, etelässä Teheran-Moskova ja lännessä Berliini-Moskova akselille. Du-ginin oppi yhtyy intressiin ulot-tua merelle.

Venäjän ensimmäinen tsaa-ri Iivana Julma kävi jo 1500-lu-vulla sotia päästäkseen Itäme-relle. Itämeri oli tuolloin tärkeä kauppareitti, tiettömässä maas-tossa kauppatavara ei hevosil-

la oikein kulkenut. Pietari Suuri avasi ikkunan Eurooppaan Itä-meren kautta, suuret osat Bal-tiaa liitettiin sodilla Venäjään jo 1700-luvulla. Suomen Venäjä miehitti Ruotsin häviämän so-dan jälkeen 1809.

Nykyiset itsenäiset val-tiot Suomi, Viro, Latvia ja Liet-tua syntyivät vasta Venäjän val-lankumouksen jälkeen vuoden 1918 taitteessa. Venäjä menet-ti vapaan pääsyn Itämerelle ja sen hallinnan pariksi vuosikym-meneksi. 1930-luvun loppupuo-lella Venäjä tiedusteli Suomelta mahdollisuutta vaihtaa Suomen-lahden kontrollin mahdollistavat suuret saaret ja tukikohta Han-gosta alueisiin Itä-Karjalasta. Suomi ei suostunut, ja pysyvää intressiä alettiin viedä toteen eril-lissodalla Suomen kanssa. Tuol-loin Baltiassa ei vielä sodittu.

Kokonaisuudessaan Neu-vostoliitto avasi pääsyn Itäme-relle Eurooppaa jaettaessa, jol-loin Baltian maat miehitettiin ja liitettiin Neuvostoliittoon. Suomi

Venäjän intressipohjainen ideologiaKreml tulkitsee ympäristöään ideologian kautta. Lisäksi ideologia viitoittaa Venäjän

sisä ja ulkopolitiikan. Venäjän ideologiaan eivät kuulu pysyvät liittolaiset eivätkä ys

tävät, ovat vain pysyvät intressit.1 Venäjän ideologia on intressipohjainen.

Kenneth NyholmKirjoittaja (kom evp) on palvellut muun muassa sotilasasiamiehenä Baltian maissa ja natolaisen Baltic Defence Collegen laitoksenjohtajana.


menetti Suomenlahden suuret saaret ja tukikohdan sen ka-peimmassa kohdassa. Lisäksi Suomelta kiellettiin aseistus, jo-ka silloisen asetekniikan aikaan olisi ollut tehokas hallittaessa Suomenlahtea.

Neuvostoliiton luhistuessa 1990-luvun taitteessa Venä-jä menetti vapaan pääsyn sekä Mustalle merelle että Itämerelle. Paitsi että historialliset intressit murtuivat, luhistui myös ideolo-gia. Se on ollut peitossa, mutta nyt sitä kaivetaan esiin.

Mustallamerellä intressejä paikattiin pitkäaikaisella vuokra-sopimuksella Ukrainan kanssa, joka turvasi Venäjän Mustanme-ren laivaston toimintamahdolli-suudet ja Mustanmeren hal-linnan. Pitkälle tulevaisuuteen

voimassa ollut vuokrasopimus ei kuitenkaan riittänyt, vaan Ve-näjä varmisti pääsyn merelle liit-tämällä Krimin Venäjään. Ope-raatio ei ole tätä kirjoitettaessa päättynyt.

Itämerellä Venäjä ei ole kertaakaan viimeisen 500 vuo-den kuluessa sopeutunut nykyi-senlaiseen sotilasmaantieteelli-seen tilanteeseen, jossa sillä ei ole vapaata pääsyä merelle. Pääsy Itämerelle on avattu ai-na sodalla. Baltian miehitys ei ollut Neuvostoliitolle itsetarkoi-tus toisen maailmansodan aika-na, päämääränä oli avata pääsy Itämerelle. Tuli murtaa Suomen-lahden lukko ja saada satamia käyttöön. Itämeren maiden kau-pasta puolet tapahtuu meritse. Se joka hallitsee Itämerta, omaa

mahdollisuuden hallita Itämeren maiden taloutta. Johtopäätöksiä Pari vuotta sitten Putin varoitti, että maailma on järisyttävien ta-pahtumien edessä. Nyt hän ju-listi Venäjän uuden historiallisen kauden avatuksi. Avauspaukku-na Venäjä aloitti aggression Eu-roopan sydämessä, jossa Kreml pyrkii demonstroimaan laajaa arsenaalia intresseihinsä pyr-kiessään.

Etelässä Krimillä perusky-symys on pääsystä Mustalle-merelle ja sitä kautta Välimerel-le. Suomenlahdella on Venäjäl-le sama merkitys kuin Krimillä: se takaa pääsyn merelle.

Venäjän pysyvä intressi on tyydytetty pohjoisessa ja idäs-sä. Etelässä sitä parhaillaan vie-

daniel kurtzman

38

dään väkivallalla toteen. Histo-riallinen intressi on edelleenkin niin tärkeä, että ainakin Kau-kasian suunnalla Venäjä on val-mis viemään sen toteen sodan uhallakin. Strategia yhtyy Dugi-nin oppiin.

Lännessä Venäjän pysyvä intressi on tyydyttämättä. Ve-näjä tuskin uuden historiallisen kautensa alkuvaiheessa haas-taa Natoa sotilaallisesti Itäme-ren alueella. Se sytyttäisi maa-ilmansodan, eikä Venäjällä ole tarvittavaa voimaa suursotaan Natoa vastaan. Todennäköisin vaihtoehto on Duginin suositta-ma Berliini-Moskova akselin lu-jittaminen. Lännessä Venäjä jää odottamaan tilaisuutta toteuttaa intressinsä.

Etelässä Venäjä ”jatkanee tankilla” Ukrainasta Kaspianme-ren alueen luonnonrikkauksien suuntaan tavoitteena Euroopan

vaihtoehtoisen energiansaannin estäminen ja voiman kasvatta-minen. Tästä saatiin ensimmäi-set viitteet, kun Venäjän presi-dentti osallistui yhdessä Val-ko-Venäjän, Armenian, Tadsi-kistanin ja Kirgistanin valtiopää-miesten kanssa ballististen oh-justen laukaisuharjoituksiin Tyy-nellä Valtamerellä 7.5.2014.5

Venäjää puhuvien alueet Pohjois-Kaukasian suunnalla liitetään Euraasian liittoon6. Vä-limeren–Persian lahden suun-nalla Kreml pyrkii lujittamaan jalansijaansa Moskova-Teheran -sopimuksilla ja vaikeuttamaan alueen rauhoittumista kärjistä-mällä vastakkainasettelua eri uskontokuntalaisten välillä.

Venäjä on selviytynyt Neu-vostoliiton perintönä jättämästä alemmuuden tilasta ja siirtynyt puolustuksesta hyökkäykseen. Emme tiedä, pysähtyykö hyök-

käys vai onko se pysäytettä-vä. Venäjä on temmannut aloit-teen ja pakottanut hitaamman Euroopan unionin reaktiiviseen toimintaan.

2 Venäjän ideologia

Venäjän pysyvänä intressinä on säilyttää maa monarkiana. Sot-shista Venäjällä oli valittavanaan kaksi ideologista tietä: Ensim-mäinen tie vei Ladalla ja Volgal-la Eurooppaan vaihtoehdoksi yltiöliberalismille sekä vastusta-maan kansallisvaltioiden ja pe-rinteisien arvojen romuttamista. Toinen tie oli panssariura Kau-kasiaan perustamaan Euraasian liittoa ideologiseksi barrikadiksi demokratian leviämiselle. Enti-selle KGB:n upseerille sopi pa-remmin jälkimmäinen.

Venäjän uuden historialli-sen kauden ulkopolitiikkaa vii-toittavasta ideologiasta meil-


lä on näyttöä erityisesti Ukrai-nan tapahtumista. Maa oli de-mokratia-securokratia -valinnan edessä, ja Venäjälle avautui ti-laisuus. FSB voimisti Ukrainan sisäpoliittista sekaannusta, ja veljeskansa kiihdytettiin taiste-lemaan keskenään.

Aggressiossa on käytet-ty pehmeää voimaa ja väkival-taa laajalla skaalalla. Naapuri-maa on ajettu sisäpoliittiseen sekaannukseen provokaatioilla. Ukrainaa uhataan sodalla, osa maata on miehitetty ja pilkottu. Venäjä on rikkonut kansainväli-siä lakeja ja sopimuksia. Venä-jän uuteen historialliseen kau-teen sointuva metodiikka on lainattu Neuvostoliiton perus-tamisesta, jota on höystetty tä-män päivän tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median luomilla mahdollisuuksilla. Venäjänkieli-sen väestön mielipide poikkeaa kovasti virallisesta käsityksestä Ukrainan tapahtumista.

Venäjän ideologiaan ei-vät voi kuulua pysyvät liittolai-set eivätkä ystävät, sillä ideolo-

gian perustana on disinformaa-tio ja vääristely. Demokraattises-sa oikeusvaltiossa mainitut kei-not eivät toimi, mutta Venäjällä ne ovat keskeinen väline säilyt-tää maa monarkiana. Emäval-heen ja demagogian käyttö Ve-näjän hallitsemisen välineenä on suoraa lainaa neuvostoajan ideologiasta7.

Dugin suosittaa opissaan laajan keinovalikoiman käyttöä ulkopoliittisiin päämääriin pyrit-täessä, eikä Kaukasian suun-nalla tule pelätä veren vuodat-tamista. Viimeisimmässä ulko-poliittisessa konseptissaan Pu-tin toi diplomatian rinnalle peh-meän voiman käytön. Venäjällä sosiaalinen media pyritään otta-maan Kremlin kontrolliin ja peh-meän voiman työvälineeksi FS-B:n upouusiin tietojärjestelmiin tukeutuen (ks. RP2/2013 s.22). Tiedotusvälineet ovat jo Kremlin kontrollissa, ja Ukrainan operaa-tion aikana ne ovat muuttuneet Putinin äänitorveksi. Vain venä-jää puhuva väestö saa vääristel-lyn käsityksen Ukrainan tapah-

tumista.8

Ukrainassa Venäjä vetää rajaa eurooppalaisten liberaali-en arvojen ja demokratian leviä-miselle itään. Venäjänkielisessä mediassa demokratiasta on teh-ty syyllinen Ukrainan sekavaan tilanteeseen, ihmisoikeuksien loukkaamiseen ja murhiin. Ve-näjänkielisiä aivopestään vihaa-maan demokratiaa. Duginin op-pi tukee operaation käsikirjoitus-ta: Venäjälle ainoa mahdollinen valtiomuoto on monarkia.

Demokratian tilalle Kremlin päämääränä on rakentaa venä-jän kieltä puhuville yhtenäinen poliittinen ja kansallinen iden-titeetti, jolla Pohjois-Kaukasian tasavallat integroidaan yleisve-näläiseen poliittisoikeudelliseen ja sosiaali-kulttuuriseen tilaan9. Kontrollivälineeksi Venäjä on perustamassa Euraasian liittoa. Ukrainan tapahtumien perus-teella vaikuttaa siltä, että ideolo-gisesti se perustuu valheeseen, vastakkainasetteluun ja vihaan.

Putin valehtelee sekä omal-le kansalle että häikäilemättö-

40

mästi myös lännelle. Tämä on to-sin tulkintakysymys. Putin väitti, ettei Venäjän sotaväkeä ole Uk-rainassa. Se voi olla osaksi tot-ta, sillä erilaisiin Venäjän turval-lisuuspalveluihin kuuluu kaksi miljoonaa henkilöä, kaksi kertaa enemmän kuin asevoimiin. Vih-reät sotilasasuihin pukeutuneet menninkäiset saattoivat hyvin olla FSB:n henkilöstöä eikä ar-meijan. Todennäköisesti turvalli-suuspalvelujen rooli Venäjän voi-mankäytön välineenä on sekä Venäjän sisällä että ulkopuolella jatkossakin merkittävä, ja Venä-jän intressejä palvelevat konflik-tit muuttuvat sekaisiksi.

Venäjän turvallisuuspalve-lu FSB kytkee lähiulkomaissa asuvat venäjää puhuvat10 osak-si Venäjän väkivaltakoneistoa, jota käytetään sisäpoliittisen sekaannuksen aiheuttamiseen. Putinistisen valheen ideologian ytimessä on Duginin oppi: Jos halutaan hävittää valtio, on en-sin hävitettävä sen demokraat-tinen järjestelmä.

JohtopäätöksiäPsykologeilta voisi saada pa-remman tulkinnan supervallan käyttäytymisestä. Tässä omani: Kreml hakee Ukrainasta:1. vapaata pääsyä Mustalle-

merelle,

2. demokratiasta tehdään vi-hollista tukemaan Venäjän säilyttämistä monarkiana,

3. pelotetta Kaukasian valti-oille: Euraasian liittoon lii-tytään tai liitetään,

4. ideologian ja intressien valtapiirit saadaan määri-tettyä Pohjois-Kaukasian suunnalla,

5. taloudellisia sanktioita, joilla tehdä lännestä syylli-nen Venäjän talouskasvun pysähtymiseen ja alka-vaan talouden alamäkeen,

6. viestiä lännelle: Uudella historiallisella kaudellaan Venäjä on siirtynyt puolus-tuksesta hyökkäykseen, ja

vie intressinsä toteen so-dalla tai rauhalla ja

7. kasvua presidentti Putinin suosiolle.

Putinistinen ideologia ha-keutuu vastakkainasetteluun län-tisen demokratian kanssa. Sen valtapiiriä kavennetaan ja ideolo-ginen paremmuus kyseenalais-tetaan. Tähän käytetään secu-rokratian mahdollistamaa laajaa keinovalikoimaa, johon kuuluvat muiden muassa Kremlin viime vuosina vahvistuneet siteet Eu-roopan maiden äärioikeistolais-ten liikkeiden kanssa sekä venä-jää puhuvien väestönosien mobi-lisoiminen Venäjän kumoukselli-seksi käsikassaraksi erityisesti

Rannikon Puolustaja kokonaisuudessaan myös verkossa:

www.rannikonpuolustaja.fi

Putin Sevastopolissa 9.5.2014


Lähteitä1. Migranjan, duuman asiantuntija2. Venäjän ulkopoliittinen konsepti, lisäksi

Aleksandr Dugin, duuman puhemiehen Sergei Naryškinin neuvonantaja

3. Ukrainassa Venäjä rikkoo esim. Budapes-tin sopimusta 12.1994: Venäjä, Yhdysval-lat ja Britannia antavat turvallisuustakuut Ukrainalle, takaajina useita länsivaltoja

4. Eesti Päevaleht 02.08.20075. Postimees 08.05.20146. Venäjän lehdistössä on jo vuosia kirjoi-

teltu sodan mahdollisuudesta Kaspian alueella. Artikkeleissa on viestinä ollut, että Venäjän on valmistauduttava käyttä-mään alueella sotilaallistakin voimaa. Täs-sä yksi artikkeli 2012: Война на Каспии может стать реальностью (Sota Kaspias-sa saattaa realisoitua)

7. Lauri Vahtre: Absurdi impeerium ss.167-174, Tammeraamat 2012. Kirjoittaja ku-vailee ansiokkaasti valheen ja vääristelyn

käyttöä ihmisten aivopesuun Neuvostolii-tossa ja lopettaa luvun seuraavasti: „Stali-nin ajalla tunnettiin olevamme kaikki yh-dessä suuressa vankileirissä, Bresnevin ajalla se alkoi tuntua hullujenhuoneelta.“

8. Lobotoomia, Baltic film production 2010, ETV dokumentti 07.05.2014. Palkittu oh-jaaja Juri Haštšavatski tutkii Venäjä-Gruu-sia sodan pohjalta metodeita ja tekniikoi-ta, joita Venäjän media käyttää kansalais-tensa aivopesuun. Presidentti Putin pal-kitsi juuri 300 toimittajaa, jotka uutisoivat Venäjällä Krimin tapahtumia. Preisdentin Ukaasi 269 ei ole julkinen (Delfi)

9. Nashi sadatsi v Kavkasii/ Aleksandr Putin (Tehtävämme Kaukasiassa)

10. Ukrainan konfliktissa Venäjä laajensi oi-keuden puolustaa Venäjän kansalaisia ul-komailla venäjän kieltä puhuviin

11. Viron suojelupoliisin vuosikirja 2013

Venäjän lähiulkomaissa. Lisäk-si Venäjän turvallisuuspalvelujen toimintaa tehostetaan ulkomailla ja diplomatian rinnalle tuodaan pehmeän voiman käyttö ulko-poliittisiin päämääriin pyrittäessä (ks RP 2/2013 s.22). Aseellinen voima säilyy keinovalikoimassa.

Venäjän intressien ja sen viime vuosien käyttäytymisen perusteella vaikuttaa siltä, et-tä uudella historiallisella kau-dellaan Venäjän päämääränä on kerätä etelässä voimaa. Si-tä tarvitaan Euroopan unionin ja Naton vastapainoksi sekä avaa-maan pääsy merelle lännessä. Pohjoisessa sitä tarvitaan luon-nonrikkauksien ja koillisväy-

län hallintaan. Euroopan, ehkä koko maailman turvallisuus on kytkeytynyt peruutusvaihteelle.

Venäjä on aloittanut uuden historiallisen kautensa laajen-tumalla rajojensa ulkopuolelle. Putinistinen ideologia on impe-rialistinen. Venäjä ei ole ideolo-gialtaan rauhaa rakastava naa-purimaa.11 Se vastustaa demo-kratiaa ja vaanii tilaisuuksia vie-dä intressejään toteen.

Presidentti Putin on menet-tänyt uskottavuutensa ja luotet-tavuutensa lännessä häikäile-mättömyydellä ja valehtelemal-la, kotimaassa hän on suosi-tumpi kuin koskaan. Jatkossa Venäjältä voi odottaa mitä ta-

hansa. Putin on peruuttamas-sa Euroopan turvallisuutta tois-ta maailmansotaa edeltävään aikaan, jolloin Molotov ja Rib-bentropp jakoivat valtapiirit.

Suomi on venkoillut Euroo-pan sotilaallisen turvallisuuden sivustakatsojana pitkään. Suo-men etelärannikon kuulues-sa Venäjän intressipiiriin ja Ve-näjän muututtua vihamielisek-si heti uuden historiallisen kau-tensa alussa emme voi perustaa kansamme hyvinvointia enää toiveajatteluun Naton oven ra-koilusta. On kaksi vaihtoehtoa: kasvattaa puolustusmenoja tun-tuvasti tai hakea lisäturvaa liit-toutumalla sotilaallisesti.

42

kien perinnemestarien nimet ja toimikausi. Vuonna 2006 tu-li Merisotakoululta mestariopin-tojen myötä valituksi ensimmäi-nen perinnemestari, sotilasmes-tari Arto Vuorinen.

Vuorinen on tehnyt pitkän uran puolustusvoimissa ja on hyvin tunnettu ja pidetty henkilö. Vuorinen on erikoistunut asea-lan tehtäviin ja on jo pitkän uransa jälkeen jäänyt eläkkeelle.

Arto Vuorisen jälkeen perin-nemestarin tehtävän otti vastaan sotilasmestari Mikko Ketola syk-syllä 2009. Ketola on erikoistu-nut merivalvonta-alaan ja toimii nykyisin Suomenlahden meri-puolustusalueella Merivalvonta-keskuksen varapäällikkönä.

Kolmanneksi perinnemesta-riksi valittiin vuonna 2013 soti-lasmestari Jukka Ketola, joka on

Merivoimien aliupseeriston perinteet ja perinnetapahtumat

P erinne on tarina, kult-tuuri tai tapa, joka muistetaan ja joka siir-

tyy sukupolvelta toiselle.Värväyksen juuret ovat Suo-

messa 1700-luvulta tykistöryk-mentistä. Elokuussa 1923 esitet-tiin lupa värvätä 100 miestä Me-rivoimiin 1924 alkavaan matruu-sikouluun. Puolustusministeriö määräsi 15.1.1925 värvättäväk-si 100 asevelvollisuutta suoritta-matonta miestä laivastoon vuo-sittain. Asevelvollisuuden lisäksi oli mahdollisuus jatkokouluttau-tumiseen aliupseeriksi. Vuonna 1951 pääsivät värvätyt purjeh-dus- tai laivapalveluksen päivä-rahan piiriin, ja 1956 laivastossa palveli 260 ja rannikkotykistös-sä 40 värvättyä. Värvätystä so-tilasammattihenkilöksi siirryttiin 1.1.1995. Vuonna 2007 perus-tettiin aliupseeristo. Aliupseerit / SAH / Värvätyt ovat pitäneet pe-rinteenään tehdä annetut työteh-tävät hyvin ja kunnioittaneet niin esimiehiään kuin myös alaisiaan.

Merisotakoulu aloitti Merivoi-mien aliupseeriston koulutuksen nykymuotoisena vuonna 2004. Jo parin vuoden jälkeen selvisi, et-tä aliupseeristolla pitää olla omat perinteet. Nykyiset perinteet ovat lähtöisin Merisotakoulusta, ja niis-tä on vuosien saatossa muodos-

tunut hyvin vahva Merivoimien aliupseeristoa yhdistävä tekijä.

Perinnemestari

Idea ja ajatus perinnemestaris-ta on lähtöisin Merisotakoulul-ta kapteeniluutnantti Markku Kaukorannalta ja nimi ”Perin-nemestari” kapteeniluutnantti Olli J. Vuoristolta.

Perinnemestari siirtää pe-rinnetietoisuutta SamOj 1 puo-lustushaarajaksolla oppitunneil-la, jolloin mm. kerrotaan nuorille aliupseereille aliupseeriston tär-keydestä puolustusvoimille. Op-pituntien sisältö koostuu osaksi Merivoimien historiasta sekä sii-tä, mistä aliupseeristo on vuo-sisatojen aikana muodostunut.

Suomenlinnassa Merisota-koulun perinneaulassa on mar-morilaatta, johon hakataan kaik-

Jukka Ketolasotilasmestari

Sotilasmestari Arto Vuorinen. Sotilasmestari Mikko Ketola.


isännän. Hän johtaa illan kulkua ja sen toteuttamista.

Illan juhlallisuudet aloitetaan sotilastaitokilpailun voittaneen joukkueen nimien julkistamisel-la. Nimet on kaiverrettu laattaan, jonka joukkueen jäsenet naulaa-vat alustaan. Samassa yhteydes-sä perinnemestari pitää pienen puheen itse taitokilpailuun liit-tyen sekä kertoo Toimi Ovaskai-sesta ja hänen saavutuksista. Lo-puksi kohotetaan malja perinteille ja siirrytään juhlaillalliselle.

Sotilastaitokilpailu on toi-meenpantu nykymuotoisena 11.SamOJ 1 M kurssista 1.10. 2010. Sotilastaitokilpailusta käy-tetään myös nimeä ”Ovaskaisen kierros”, joka on saanut nimen-sä sotilasmestari Toimi Ovaskai-sen mukaan. Nimestä järjestet-tiin nimikilpailu, ja nimi ”Ovaskai-sen kierros” tulee Aliupseeriliiton puheenjohtajalta Petteri Leinolta.

Toimi Ovaskainen oli moot-toritorpedoveneen päällikkö. Yk-si hänen monista uhkarohkeis-

ta teoistaan oli murtautuminen vihollisen täysin hallitsemaan Koiviston salmeen syyskuussa 1941. Hän torpedoi kovassa aal-lokossa keskellä yötä 2000 ton-nin painoisen kuljetusaluksen ja vaikeutti siten suuresti Koiviston saarten alkavaa evakuointia.

Vähän myöhemmin hän hyökkäsi ankarasta tykistötu-lesta huolimatta Suursaaren sa-tamaan pyrkivän vihollisen var-tiotykkiveneen kimppuun upot-taen sen. Tällä estettiin vihollista katkaisemasta paluutietä toisel-ta sataman suulla juuri olevalta moottoritorpedoveneeltämme.

Ylipäällikkö nimitti 8.3.1943 sotilasmestari Toimi Ovaskaisen Vapaudenristin 2. luokan Man-nerheim-ristin ritariksi.

Toimi Ovaskainen oli synty-nyt. 17.9.1909 Karstulassa. Hän kuoli 29.11.1991 Kaarinassa ja on haudattuna Piikkiöön.

Kuvat: kapteeniluutnantti Markku Kaukoranta

ja kommodori Sakari Martimo

aloittanut uransa merivalvon-ta-alalla, ja hän on toiminut myös Meripuolustusalueen tilannekes-kuksen varapäällikkönä. Nykyi-nen tehtävä on Suomenlahden meripuolustusalueen esikunnas-sa esikuntamestarina.

Perinnemestari valitaan mestarikurssin oppilaista. Edelli-sillä perinnemestareilla on myös äänivalta, jota he voivat käyttää tarvittaessa. Tehtävään valitun henkilön pitää olla varusmies-palveluksen ja johtajakoulutuk-sen suorittanut henkilö.

Merivoimien aliupseeriston perinnetapahtumat

Merivoimissa vaalitaan perintei-tä jokaisella uudella SamOJ 1 kurssilla perinnepäivänä. Perin-nepäivään liittyy juhlaillallinen kutsuvieraineen. Perinnepäivän tapahtumien suunnittelusta, oh-jelman laadinnasta, vieraslistas-ta sekä illallisella tarjottavasta menusta vastaavat kurssilaiset, jotka valitsevat joukostaan illan

Kers Aleksi Laino, Tony Lahtinen.

44

M ereltä maalle suun-tautuva hyökkä-ys on monimutkai-

suudessaan ja vaativuudessaan taistelulajina vertaansa vailla.

Maihinnousu, kuten maihin-nousuntorjuntakin, ovat klassi-sia esimerkkejä kolmen puolus-tushaaran yhteisoperaatioista. Tämä on luonnollista, koska niin

maihinnousun kuin maihinnou-suntorjunnankin operaatioalue on kolmen elementin – veden, maan ja ilman – rajapinta.

Maihinnoususotatoimen, ku-ten yhteisoperaationkin, ”ydin” on johtaminen. Artikkelisarjan kolmeksi historiallisiksi tarkaste-lukohteiksi on valittu Gallipolin, Normandian ja Falklandin mai-hinnousuoperaatiot. Nämä on va-littu esimerkkeinä kolmelta eri ai-kakaudelta, esimerkkeinä hyväs-tä ja huonosta yhteisoperaation johtamisesta sekä esimerkkeinä onnistuneista ja epäonnistuneis-ta maihinnousuoperaatioista. Li-säksi kaikki operaatiot ovat täyt-täneet tai täyttävät pyöreitä vuo-sia. Gallipolista tulee ensi vuon-na kuluneeksi 100 vuotta, Nor-mandian maihinnoususta kesäl-lä 70 vuotta, ja Falklandista tuli siitäkin kuluneeksi jo 30 vuotta.

Ilma-aseen kehittyminen tuo uuden ulottuvuuden yhteisoperointiin

Lähes nykymuodossaan yhtei-soperaatioita toteutettiin jo en-simmäisessä maailmansodassa, jossa ilma-aseen teho yhdistet-tiin muiden aseiden tehoon yh-

Maihinnousut yhteisoperaation näkökulmasta 1/3. Artikkelisarjan jälkimmäiset osat

ilmestyvät Rannikon puolustajan numeroissa 3/2014 ja 4/2014.

Gallipoli 1915

Ville VänskäKomentajakapteeni Ville Vänskä toimii rannikkojoukkotaktiikan opettajana Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Saksalaisen U-21:n torpedoima HMS Majestic uppoaa Cape Hellesissä toukokuussa 1915. Saksalaissukellusveneiden onnistuneet hyökkäykset kiistivät maihinnousua tukeneelta laivasto-osastolta merenherruuden.

Wikimedia


teisellä taistelunjohdolla. Lento-koneisiin sodan aikana asenne-tut radiot mahdollistivat tykistön tulenjohtamisen viiveettömästi. Puolustushaarojen yhteistoimin-nasta tai toimimattomuudesta saatiin arvokkaita kokemuksia.

Merellä laivastot ja meren-kulku yleisesti olivat kehittyneet ensimmäiseen maailmansotaan mennessä niin, että höyrylaivat eivät asettaneet juuri mitään kapasiteettirajoituksia merikul-jetuksille. Kuitenkaan maihin-

nousutaktiikka ja -tekniikka ei-vät olleet kehittyneet sitten pur-jelaiva-aikakauden. Kuljetuska-pasiteettiä ei voitu hyödyntää alueilla, joilta puuttui purkami-seen sopiva satama. Joukkojen rantautuminen tapahtui edel-leen soudettavin tai hinattavin laivavenein ja materiaalin kul-jettaminen rantaan suoritettiin proomuin. Maihinnousut olivat riskialttiita yrityksiä, ja puolus-tetulle rannalle nouseminen oli jo teoriassakin riskialtista. Mai-hinnoususotatoimi kehittyi kui-tenkin ensimmäisen maailman-sodan kuluessa. Ensimmäisen maailmansodan maihinnousut olivat ensimmäisiä operaatioita, joissa olivat edustettuna meri-, maa- ja ilmaelementti. Yhteistoi-minta ei ollut aina saumatonta.

Yksityiskohta Fred Leist:n maalauksesta Lone Pinen valtaus (1921). Maalaus kuvaa australialaisjoukkojen rintamahyökkäystä Turkkilaisten taisteluhautoihin Gallipolin Lone Pine:ssa 6.8.1915.

ANZAC rannalla australialais-uusseelantilaisjoukot pääsivät rannalle var-sin rauhassa. Maihinnousuhyökkäys tosin pysähtyi rannan tuntumaan ja muuttui uuvuttavaksi kulutussodaksi.

australian War memorial

australian War memorial

46

Gallipolin operaation päämäärä

Pitkästä laivaston ja maavoimi-en yhteisestä historiasta huoli-matta britit toteuttivat ensim-mäisen suuremman maihin-nousunsa osana brittiläis-rans-kalaista liittoumaa vasta ensim-mäisessä maailmansodassa. Gallipolin maihinnousutaistelut kuuluvat ensimmäisen maail-mansodan verisimpiin. Liittou-tuneiden tappiot olivat 147 000 miestä kaatuneina, haavoittu-neina ja kadonneina. Pääsyy-nä maihinnousun epäonnistu-miseen pidetään brittilaivaston ja -armeijan kykenemättömyyt-

tä yhteistoimintaan.Alkuperäinen liittoutunei-

den operaatioajatus oli siirtää laivastovoimaa Mustallemerelle ja yrittää näin avata uusi rinta-ma Kaakkois-Eurooppaan, ha-jottaa turkkilaisten Venäjän-vas-taisia voimia, avata meriyhteys Venäjälle ja tiivistää keskusval-tojen saartoa. Operaation ”isä” ja puolestapuhuja oli Ison-Bri-tannian amiraliteetin Ensim-mäinen Merilordi Sir Winston Churchill. Hänen visionsa mu-kaan operaatio tulisi olemaan merisotatoimi, jolla murtau-dutaan Dardanellien kapeikon kautta Marmara-merelle.

Turkin operaatio alkoi hyvin liittoutuneiden laivastovoimien tuhotessa helmikuussa vuon-na 1915 Dardanellien salmen suuta hallinneet Kum Kalen ja Sedd ul Bahrin rannikkopatterit laivatykistön tulella. Salmen si-semmät patterit säilyttivät kui-tenkin toimintakykynsä ja tor-juivat laivasto-osaston läpimur-toyrityksen 18.3.1915. Salmen avaamiseksi ja varmistamisek-si Ison-Britannian sodanjohto päätti suorittaa maihinnousun Gallipolin niemelle. Kun päätös Turkin maihinnousuoperaatios-ta syntyi maaliskuussa 1915, koottiin kenraali Sir Ian Hamil-tonin alaisuuteen maihinnou-sujoukko. Joukko oli viiden di-visioonan vahvuinen ja koottu sekalaisista saatavilla olevista joukoista. Mukana olivat muun muassa australialainen ja uus-seelantilais-australialainen divi-sioona (Australian and New Ze-land Army Corps, ANZAC), ku-ninkaallisen laivaston ja ranska-laisjoukkojen yhdistelmä sekä erityinen Välimeren retkikunta (Meditterranean Expeditionary Force, MEF), joka oli koottu yli-vahvuudessa olleista kuninkaal-lisen laivaston ja kuninkaallisen merijalkaväen sotilaista. Divisi-oonilta puuttui tykistöä ja kone-kivääreitä, eivätkä ne olleet ko-ko Egyptissä oloaikanaan harjoi-telleet aselajien yhteistoimintaa. Tästä huolimatta brittien yleise-sikunta aikoi toteuttaa osastol-la monikansallisen yhteisope-raation (Combined Joint) mai-hinnousuna puolustetulle ran-nalle. Yhteisoperaatio muodos-tui pääosin maavoimien ja me-

Laivastojen ja merenkulun kehittymisestä huolimatta Gallipolissa maihinnousseet joukot kuljetettiin maihin venein ja kalustolautoin.

Wikimedia


rivoimien joukoista, mutta mu-kana oli myös muutamia vasta-perustettujen ilmavoimien (Ro-yal Flying Corps) yksiköitä. Me-rivoimien osat koostuivat kunin-kaallisen laivaston (Royal Navy) alusyksiköistä ja Ranskan lai-vaston osista sekä kuninkaalli-sen laivaston ylivahvuudessa ol-leesta miehistöstä, josta tehtiin jalkaväkijoukko. Merivoimien rooli oli paljolti maihinnousevan maavoiman kuljettaminen, tuli-tuki mereltä mantereelle, huol-tokuljetukset maihinnousuran-noille, evakuoinnit ja perintei-seen merisodankäyntiin liitty-vät tehtävät. Maa- ja merivoi-man yhteistoiminta oli siis vält-tämättömyys operaation pää-määrän saavuttamiseksi.

Brittien operaatiotaito ruosteessa

Ensimmäisen maailmansodan alkua leimasi, että brittiarmeija ei ollut valmistautunut moder-niin sodankäyntiin samalla ta-solla kuin Saksa liittolaisineen. Brittijoukot välttivät vain vai-voin katastrofin länsirintamalla, eivätkä kyenneet suorittamaan hyökkäyksellisiä operaatioita. Vähäiset menestykset olivat yk-sittäisten upseereiden, sotilai-den tai maksimissaan rykment-

tien sankarillisuuden seurausta. Tätä taustaa vasten koko Galli-polin sotaretki oli myöhempien arvioiden perusteella tuomittu epäonnistumaan.

Saksan sotilasasiantunti-join tukema Turkin rannikkopuo-lustus oli tietoinen brittiläis-rans-kalaisen liittouman suunnittele-masta maihinnoususta Turkkiin. Tarkkaa paikkaa tai ajankohtaa ei tunnettu, mutta brittien suo-rittama merimiinojen raivaami-nen Bosborin salmessa sekä lai-vatykistön iskut rannikkopuo-lustusta vastaan antoivat viit-teitä tulevasta. Turkkilaiset ei-vät suunnitelleet maihinnousun torjumista rantaviivalla, vaan ve-tivät pääpuolustusaseman noin viisi kilometriä sisämaahan jät-täen välialueelle viivytysasemia. Tarkoituksena oli lyödä maihin-noussut vihollinen laajoin vasta-hyökkäyksin.

Pitkän odottelun jälkeen maihinnousut alkoivat aikaisin 25. huhtikuuta 1915. Australi-alais-uusseelantilaisjoukot pää-sivät niin kutsutulla ANZAC mai-hinnousurannalla aamun saras-taessa soutaen rantaan. Turkki-laiset pääsivät vastahyökkäyk-

Lordi Kitchener ja ANZAC:n ko-mentaja kenraaliluutnantti Birdwood ihmettelemässä ase-masodaksi muuttunutta maihin-nousuhyökkäystä.

Liittouman sillanpää oli koko operaation ajan turkkilaisten tykistötulen kantamassa. Operaatiosta aiheutui järkyttävät 147000 miehen tappiot.

imperial War museum via Wikimedia

Wikimedia

48

seen vasta iltapäivän aluksi mai-hinnousun herkimmän vaiheen eli rantautumisen oltua jo ohit-se. Vastahyökkäyksen alettua australialaisten esikunnalle kävi nopeasti selväksi, että hyökkä-ystä ei pidäteltäisi pitkään ilman tykistön tulta. Iltaan mennessä kahden divisioonan komentajat esittivät ANZAC:n komentajal-le maihinnousurannan evaku-oimista. Ehdotuksesta järkyt-tynyt ANZAC:n komentaja ken-raali Birdwood välitti esityksen operaation komentajalle, ken-raali Hamiltonille. Laivalta käsin operaatiota johtanut Hamilton oli epätietoinen yleistilanteesta ja vastasi esitykseen: ”Kaivau-tukaa - kaivautukaa - kaivautu-kaa”. Niin ANZAC maihinnousu-rannalla kuin muillakin maihin-

nousurannoilla maihinnousu-hyökkäys pysähtyi rannan tun-tumaan. Liittoutuneiden sotilaat puskivat suoraan päin vaikeassa rantamaastossa puolustautuvia turkkilaisia.

Toukokuun alussa Lontoon ahdistaessa operaation komen-tajana toiminutta Sir Hamilto-nia saartamaan Krithia päädyt-tiin yhdistämään kuninkaallisen laivaston divisioonaan ranskalai-nen 2. prikaati. Ristiinalistami-nen oli joukoille tuntematonta ja aiheutti johtosuhteissa sekaan-nusta. Kaikkiaan 25 000 soti-lasta käsittäneen suoran rinta-mahyökkäyksen lopputuloksena oli 600 metrin eteneminen yli 6000 menetetyn sotilaan hin-nalla. Raskain tappioin saavu-tettu maihinnousun sillanpää muuttui kuukausien näänny-tyssodaksi, joka päättyi vasta, kun operaation komentaja ero-tettiin tehtävästään ja liittoutu-neiden joukot vedettiin vuoden-vaihteessa 1915–16.

Epäonnistumisen syyt

Yhteisoperaatioiden näkökul-masta Gallipolin taistelut toi-mivat esimerkkinä epäonnistu-neesta yhteisoperaatiosta. Ope-raation epäselvät johtosuhteet olivat yksi epäonnistumisen pe-russyistä. Operaation päämää-rä oli alusta alkaen epäselvä, ja esimerkiksi brittien amirali-teetin ensimmäinen merilordi, Winston Churchill puuttui omil-la ohjeillaan Lontoosta käsin operaation toteutukseen. Lisäk-si brittien laivasto ja maavoimat kuuluivat eri ministeriöiden alai-suuteen, ja näin ollen osastojen

komentajat olivat vastuussa eri tahoille Lontoossa. Maihinnou-sujoukon komentajalla, kenraali Sir Hamiltonilla ja laivaston ko-mentajalla, vara-amiraali Robe-ckilla ei ollut selvää käsitystä sii-tä, kumpi johtaa.

Myöskään operaatioalueen mittakaavassa yhteisoperointi ei ollut ongelmatonta. Laivatykis-tö pystyi tukemaan vain harvoin jalkaväen taistelua suuntaamal-la tulen lähinnä turkkilaisten re-servejä vastaan. Omien joukko-jen tulittaminen laivatykistöllä ei sekään ollut tavatonta. Lai-vaston satunnainen tuki päättyi saksalaisten sukellusveneiden upotettua toukokuussa taistelu-laivat Triumph, Majestic ja Go-liath. Tuolloin loput suuremmat

Gallipolin maihinnousujoukon ko-mentaja, Sir Ian Hamilton.

Ison-Britannian ensimmäinen me-rilordi ja Gallipolin operaation kek-sijä Winston Churchill.

Wikimedia

Wikimedia


taistelualukset vedettiin Lem-noksen suojaan Egeanmerel-le. Niin ikään tiedonkulku ope-raation komentajan, laivaston ja maihinnousseen jalkaväen välil-lä takkuili. Monikansallisesti tar-kastellen brittien ja ranskalais-ten operaatiot olivat vain löyhäs-ti koordinoituja, eivätkä kansalli-suudet juurikaan tukeneet tois-tensa sotatoimia.

Britit olivat käyttäneet jo aiemmin ilma-asetta Lähi-idän alueella lähinnä tiedusteluun, mutta Gallipolissa ilma-aseen käytöstä tuli jokapäiväistä ja kiinteä osa operaatiota. Brittien lentokoneet jakaantuivat ilma-voimien (Royal Flying Corps) ja laivaston ilmavoimien kesken. Il-mavoimien koneet toimivat Gal-lipolin edustan saarilla olevis-ta tukikohdista käsin ja suorit-tivat tiedustelulentoja turkkilais-ten puolelle sekä johtivat tykis-tön tulta. Laivaston ilmavoimat toimivat kuudella koneella kau-palliselle höyrylaivalle tukeutu-neena. Ilmavoimien tapaan lai-vaston ilmavoimat lensi tiedus-telulentoja ja johti tykistön tulta. Toisin kuin länsirintamalla pom-mitus- ja hävittäjätehtäviä ei to-teutettu. Mainittakoon, että lai-vaston ilmavoimat tekivät Gal-lipolissa ilmailuhistoriaa upot-tamalla 15.8.1915 torpedolla turkkilaisen aluksen, joka oli to-sin rantaan ajautunut ja englan-tilaisen sukellusveneen aiemmin torpedoima.

Gallipolin maihinnousun epäonnistuminen johti erillisen selvitysryhmän (Royal Com-mission) nimeämiseen vuonna 1916. Selvitysryhmä antoi lau-

suntonsa loppuvuodesta 1917 kuultuaan lähes 200 todistajaa. Selvitysryhmän johtopäätös oli selkeä: ”... alusta alkaen yrityk-sen epäonnistumisen riski oli onnistumista suurempi.” Briteil-le voitokkaan maailmansodan jälkeen Gallipolin epäonnistu-minen haluttiin unohtaa. Vuon-na 1938 erään kuninkaallisen laivaston sotakorkeakoulun up-seerin esitys puolustushaarojen yhteisestä maihinnousudokt-riinista kohtasi täydellisen tor-junnan. Esitystä kommentoivat muun muassa ilmaesikunnan

apulaisesikuntapäällikkö: ”Gal-lipolissa ei mennyt mitään muu-ta vikaan kuin ehkä tiedonkul-ku”, ja kuninkaallisen laivaston apulaisosastopäällikkö, amiraali Andrew Cunningham: ”Amirali-teetti ei näe, että tällaista puo-lustushaarojen yhteistä operaa-tiota koskaan toteutettaisiin. Tä-män vuoksi se ei aio esittää ra-haa yhteistoiminnan harjoittele-miseen”.”

Toisin kuin amerikkalai-set, britit uskoivat maihinnou-suoperaatioiden johtamises-sa kahteen samanarvoiseen ja

Gallipolin epäonnistuminen johtui epäselvistä johtosuhteista ja eri mi-nisteriöiden tempoilevasta mikromanageroinnista. Piirros mukaillen: Myllyniemi , Urho: Maihinnousuista soutulaivastojen aikakaudelta toiseen maailmansotaan, Sotakorkeakoulu, Sotatieteen laitos, Sotahistorian luentomoniste nro 1, 1984.

50

tasavertaiseen johtajaan. Mai-hinnousuoperaatiossa tuli brit-tien mukaan olla oma komen-taja laivasto-osille ja toinen mai-hinnousujoukolle. Perusteluna esitettiin, että yhden yksittäi-sen komentajan oli mahdotonta omata ammattitaito maihinnou-sun molempien osien (laivaston ja maihinnousevan joukon) te-hokkaaseen käyttöön. Tämä va-litettavasti johti epäonnistumi-siin Gallipolin operaation suun-nittelussa 1915 ja Narvikin ope-raatiossa 1940 (joka oli myös Churchillin ideoima ja ajama). Viimein vuonna 1943 britit an-toivat periksi ja hyväksyivät yh-dysvaltaisen käytännön, jossa vastuu operaatioiden kokonais-koordinoinnista on yhdellä ko-mentajalla, ja tällä oli alaisenaan

Turkin rannikkopuolustus oli tietoinen liittouman suunnittelemasta maihinnou-susta , mutta tarkkaa paikkaa tai ajankohtaa ei tunnettu. Turkkilaiset eivät suunnitelleet maihinnousun torjumista rantaviivalla, vaan vetivät pääpuolustus-aseman noin viisi kilometriä sisämaahan jättäen välialueelle viivytysasemia.

Wikimedia

puolustushaarojen sekä aselaji-en komentajat sekä erikoisasi-antuntijat. Järjestely, joka on tä-

nä päivänä käytössä lähes kaik-kialla maailmassa.

Kestävää kehitystä elinjakson alusta loppuun.

Edistyksellistä osaamista valmistuksesta varastointiin.

Puolustusvoimien strateginen kumppani

Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo-

ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikka-

järjestelmien ja -laitteiden asennuksista,

modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä

osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin.


T alvi on meripuolustuspii-rissä(kin) toiminnallises-ti hiljaiselon aikaa. ME-

RIPP:ssä, kuten MPK:ssä yleen-säkin, on alkuvuonna kertynyt kurssivuorokausia edellisiä vuo-sia vähemmän. Tämä ei, aina-kaan meidän osaltamme, joh-du toiminnan näivettymisestä tai toimijoiden kyllästymisestä, vaan kurssien erilaisesta aikataulusta. Esimerkiksi merivoimien tilaamat kurssit sijoittuvat tänä vuonna hieman myöhempään ajankoh-taan. MERIPP:n koulutusvuoro-kausien kokonaiskertymä tulee tänä vuonna olemaan tavoittei-den mukainen eli yli 5 000.

Hiirenkorvien ilmestymi-sen myötä MERIPP:n toimin-ta vilkastuu. Touko- kesäkuus-sa järjestetään Upinniemessä ja Gyltössä kevään kaksi pää-tapahtumaa, yhteisharjoitukset TAISTO ja MIINA, jolloin useam-pi kurssi järjestetään samaan ai-kaan samassa paikassa. Näiden harjoitusten valmistelut etenevät suunnitelmien mukaan. Elo-kuussa järjestetään laajahko öljyntorjuntaharjoitus Rauman alueella, johon vastakoulutet-tu sen suunnan Huoltoviirikkö osallistuu koko laajuudessaan.

Myös linnakevenehanke etenee. Huhtikuun lopussa ve-neet saivat uuden ulkomuodon kun rungon harmaa väri peit-tyi ”MPK:n” sinisellä, ja näky-välle paikalle liimattiin yhdis-tyksen tunnus. Veneiden perä-peilistä on myös luettavissa nii-den uudet nimet. L-101:stä tu-li Sommarö ja L-104:stä Kuiva-saari. Edellisen kotisatama on Vaasa ja jälkimmäisen Helsin-ki. MERIPP:n Facebook-sivuilla on runsaasti valokuvia maalaus-tapahtumasta. Yleisesti ottaen todettiin veneiden olevan varsin hyväkuntoisia ja varmasti sovel-tuvan hyvin suunniteltuun käyt-töönsä, eli sijoitettujen veneen-kuljettajien jatkokoulutukseen, MERIPP:n muiden kurssien tu-kemiseen ja öljyntorjuntaan.

Merivoimien ja MPK:n sol-miman luovutussopimuksen mukaan kahden ensimmäisen veneen omistusoikeus siirtyi MP-K:lle 5.5.2014. Tämän lehden il-mestyessä veneet on jo lasket-tu vesille, katsastettu ja siirtyneet kotisatamiinsa. Nyt on aika ryh-tyä miettimään kahden seuraa-van veneen sijoituspaikkakuntia ja käyttäjäyhteisöjä. Pohjanlah-della on osoitettu kiinnostusta ja

itse pitäisin tärkeänä, että Kot-kaan voitaisiin sijoittaa yksi vene.

Jatkossa sotilaskoulutus-ta pitäisi pystyä kohdentamaan entistä paremmin merivoimien sodan ajan joukkojen tarpeiden mukaisesti. Tähän liittyen ko-keillaan vielä tänä vuonna, yh-dessä UUDPR:n kanssa, miten voitaisiin vaikuttaa varusmiehis-tä koostuvan sa-joukon ryhmä-kiinteyden säilymiseen myös ko-tiuttamisen jälkeen. Näin luotai-siin edellytykset yksikön reser-viläisten osallistumiselle joukon elinkaaren aikaiseen vapaaeh-toistoimintaan. Tällä tavoin oli-si ehkä myös mahdollista rekry-toida jäseniä Sinisen reservin jä-senyhdistyksiin.

Loppukevään kuluessa aloitetaan myös ensi vuoden toiminnan suunnittelu. Perintei-seen tapaan on juhannukseen mennessä oltava vuoden 2015 alustava kurssiluettelo.

Toivottavasti tästäkin toi-mintavuodesta muodostuu toi-mijoiden ja oppilaiden kannal-ta antoisa.

Hyvää kesän jatkoa!

Henrik NystenMERIPP:n päällikkö

TapahtumatMeripuolustuspiirin

kuulumisia

52

L oppumisen myötä yhdis-tyksemme viimeinenkin sotilaskoti suljettiin. Sul-

keminen teki meistä, alun perin kolmen sotilaskodin, Kyminlin-nan, Rankin ja Kirkonmaan yh-distyksestä kodittoman.

Meille sisarille nämä pa-ri vuotta ovat tarjonneet monia upeita hetkiä niin omassa kes-kuudessamme kuin tiskin takana, maastossa ja merellä. Surutyö oli-kin hauskaa yhdessäoloa, talkoi-ta, saunomista, muistelemista, maistelemista ym. Aika jää mie-leen hauskanpidosta ja naurus-ta, mutta eikö surutyön ydin ole-kin tähdätä elämän jatkumiseen.

Vuodesta 1981 sotilaskotia hoitanut Päivi Kurki joutui suu-ren elämänmuutoksen eteen. Syyskuun lopussa hän sulki vii-meisen kerran Kirkonmaan so-tilaskodin. Päiville loppuminen tiesi työpaikan menetystä, mie-hensä kanssa saaren viimeisinä asukkaina muuttoa mantereelle.

Torstaina 19. joulukuuta klo 7.20 linnakkeen varapäällik-kö, vihreä veli, yliluutnantti Aki Mankkinen ja linnakkeen vää-peli luutnantti Juha Valjus sulki-vat kasarmin ovet ja sammutti-vat valot. Kotkan rannikkopatal-joonaa ei enää ollut. Saarelle jäi vain syksyisen kelmeä pimeys.

Matkalla kodittomuuteen

Viimeiset pari vuotta ovat olleet jo hiljaista surutyötä. Mitä tahan-sa on tapahtunut, on ollut kyse viimeisestä, viimeiset alokkaat, viimeiset leirit, viimeiset ammun-nat, viimeinen vala… Sisarten elämään työn loppuminen saa-rella toi oudon tietoisuuden siitä, ettei herätyskello herätäkään aa-mulla kello viisi, ei tarvitse ehtiä Kuusiseen aamulaivaan.

Vuoden 2012 keväällä teimme muistelumatkan Ran-kin linnakesaarelle. Sotilasko-ti oli suljettu jo vuonna 2006, mutta toiminut sen jälkeen lei-rikotina.

Saari oli vuosien kuluessa tullut tutuksi suomalaisille ra-dion kuuntelijoille ”ohuesta ylä-pilvestään”. Pienessä punaises-sa mökissä varusmiehet päivys-tivät vuorollaan, kiipesivät hute-raan torniin, arvioivat näkyvyy-den ja lähettivät raporttinsa Il-matieteen laitokselle.

Kävelimme saaren etelä-rannalle, josta avautuu mahta-va ulappa, ja josta hyvällä ilmal-la voi nähdä Suursaaren utui-sena kohoumana horisontissa. Huomasimme, että kaksi sa-

Muistojen aarrearkku takaa vetreät aivot ja kultaisen hymyn

Vuoden 2012 aikana varmistui, että Kotkan rannikkopataljoonan toiminta loppuu.

Niinpä me saatoimme aloittaa jo hyvissä ajoin luopumisen käsittelyn.

Eeva Grönholm ja Raija OrasvuoKirjoittajat ovat RSKY:n paikallisosaston sotilaskotisisaria Kotkasta, joilla on takanaan pitkä työrupeama Kirkonmaan linnakesaarella.

Iso kalaMenneen kesän kynnyksellä pojat olivat olleet kalassa ja saa-neet ison hauen. Hämmentyneinä ja päivystäjän antaman vinkin perusteella he tulivat sotilaskodin takaovelle kysymään, josko meiltä saisi fileointiapua. Pojilla oli mukana laudan pätkä. Oli heidän onni, kun talousopettajasisaremme tuli ulos veit-sen kanssa ja näppärästi fileoi kalan laudalla. Pojat seura-sivat tapahtumaa nenä kiinni kalassa ja olivat onnesta ym-myrkäisia. Nuotiossa oli jo tulet kalan kypsentämistä var-ten. Hetken kuluttua oveen koputettiin taas: ”Olisiko vielä vähän foliota ja suolaa?”

Tapahtumat


naa, viimeisen kerran, alkoi tois-tua yhä useammin puheissam-me. Muistot sinkoilivat sakeana ilmassa, kun jätimme hyväste-jä niin tutuksi tulleelle saarelle.

Saman vuoden kevätkesän tihkusateisena päivänä teim-me toisen nostalgiamatkan vie-lä kauemmaksi etelään, Haapa-saareen. Täällä toimi pieni va-rusmiesten merivalvontayksikkö. Saarikävelyllä ja eväitä nautties-samme kertasimme jälleen muis-tojamme. Päivän kirkastuessa hyvästelimme kaukana häämöt-tävän Suursaaren toistamiseen.

Viime vuoden tammikuus-

sa saapuivat Kotkan rannikko-pataljoonan historian viimeiset alokkaat. Kirkonmaan ja Hami-nan yhteiseen valatilaisuuteen Kotkan Kantasatamassa pysty-timme vielä kerran liikkuvan so-tilaskodin, jossa myimme helmi-kuun paukkupakkasessa kahvia ja munkkeja.

Joskus elämä yllättää, ja näin kävi meillekin. Saimme uuden viimeisen mahdollisuu-den pystyttää sodeteltta meri-voimien vuosipäiväjuhlallisuuk-siin Kotkassa. Viimeinen keik-kamme kesähelteessä oli todel-linen menestys.

Haikeat hyvästit Kirkonmaalle

Kesän aikana Kirkonmaan soti-laskodin sulkeminen alkoi todel-la näkyä sisartenkin työssä. Päi-vystykset saaressa vähenivät ja tavaravalikoimat hyllyillä alkoivat huveta. Alkoi myös irtaimiston siirron suunnittelu muihin soti-laskoteihin.

Kirkonmaan muistelun otimme tosissamme. Viimeise-nä kesänä teimme sinne kaksi retkeä, toisen aikaisin keväällä ja toisen elokuussa. Tarinoiden lomassa luetteloimme sotilasko-din tavarat ja varusteet, pakka-

Kirkonmaan eteläkärjen patterialueella osa retken sisarista ihastelemassa elokuista Suomenlahden aavaa, tuulis-ta selkää. Takana vasemmalla siintää Rankin saari.

54

simme sisarhuoneen ja ihmette-limme uutta tilannetta.

Jokaisella tuntui olevan hauskoja ja koomisiakin tarinoi-ta kerrottavanaan, löytyi suoras-taan ehtymätön aarrearkku soti-laskodin historiaa sisarten näkö-kulmasta katsottuna.

Rikkaat ja rakkaat työvuodet

Kuluneet vuodet ovat olleet erit-täin antoisia. Mikä elämän rik-kaus onkaan sisältynyt näihin vuosiin. Olemme saaneet tuot-taa iloa palveluksessa oleville pojille, ja tuntea iloa itsekin tis-

kin toisella puolen. Kun sotilaskoti on saares-

sa merimatkan takana, työmat-koista ei aina ole yllätyksittä selvitty. Itsestä riippumattomis-ta syistä voi joutua katselemaan laivan peräpeiliä, huomata, et-tei kyytiä mantereelle olekaan, eksyä matkalla lumipyryyn, mi-tä vain. Parhaimmillaan matka on pelkkää auringon paistetta.

Rikkaus on ollut myös mahdollisuus tutustua lähem-min moniin kanssasisariin yö-pymiskeikoilla. ”Miten paljon syvään luotaavia keskusteluja onkaan saanut käydä sisarhuo-neen sängyssä, umpiväsynee-nä, mutta tyytyväisenä tehdys-tä työstä. Ne keskustelut ovat olleet helmiä elämässä.” Täs-tä Härkösen Helenan aatokses-ta olemme yhtä mieltä. Onhan meillä jokaisella muistissa ko-kemuksia ja tuntemuksia, joita kaverin kanssa on jaettu aivan unen rajamaillakin.

Nyt meillä on saaristam-me vain muistot, mutta sotilas-kotityötä emme malta lopettaa. Kaipaamme yhteistä tekemistä ja toistemme seuraa. Me pidäm-me edelleen huolta yhteishen-gestä ja tekemisen halusta. Tun-tuu hyvältä olla tässä seurassa.

Meille kotkalaisille vuosi-kymmenien aikana kovin tutuiksi ja rakkaiksi tulleet linnakesotilas-kotimme niin Rankissa kuin Kir-konmaassa ovat vain muistois-samme. Viimeisetkin ovat pois-tuneet, valot ovat sammuksissa.

Uuteen tilanteeseen, kodit-tomana olemiseen sopeutumi-nen, näyttää sujuvan mutkatto-masti. Meillä on ollut riittävästi

”Käskopelolla ehtoollisella”Oli marraskuu, sysipimeää, sateli heikosti, liukastakin oli. Sotilaspastori Vesa Aurén ehtoollistarvikkeineen ja muusik-ko Kalle Krautsuk trumpetteineen olivat tulleet Rankin lin-nakkeelle, oli sotaharjoitus 90-luvulla. Sisaret yllättyivät täy-sin, kun heiltä tultiin kysymään ”tuutteks työ tytöt iltahar-tauteen”. Kaksi sisarta lähti poikien saattamana metsään.

Sisaret viettivät pimeässä metsässä roihujen valossa unohtumattoman tuokion. Trumpetin säestyksellä laulettiin virsi, nautittiin ehtoollinen ja kuunneltiin soittoa. Oli niin pi-meää, että vain käsikopelolla pärjäsi, mutta onnellisesti sisa-ret selvisivät takaisin.

Lokakuun 21. päivä kodinhoitaja Päivi Kurki keitti viimeiset kahvit ennen keittimen purkua ja pisti tarjolle kaikki, mitä vielä sotilaskodista löytyi.

päivi kurki


aikaa mukautua ja uskomme, et-tä meitä tarvitaan vielä moneen

Hyvää oli, vaikkei tiennyt, mitä söiOli iso merisotaharjoitus myöhään syksyllä. Rannikkojääkärit tekivät yllätysmaihinnousun Kir-konmaalle. Vähän ennen sotilaskodin sulkemista, sisarten jo puoliksi lepoon tuudittautuneena tuli pyyntö, että paikalla ollut sotilaskotiauto saataisiin päälaiturin metsikköön.

Jäljellä oli enää isoja limupulloja, makkaralenkkiä ja ruskeissa pusseissa munkkikorppu-ja. Nämä terveiset kerroimme pyytäjille, olivat tyytyväisiä. Pojat saivat eväänsä ja puolen yön maissa sisaret palasivat kasarmille ja pääsivät vihdoin nukkumaan.

Seuraavana päivänä komentaja Juha Engström tuli kysymään, mitä te yöllä syötitte pojil-le. ”Kukaan ei tiennyt, mitä söi, mutta ne maistuivat hirveän hyvälle”. Kaikki olivat puhuneet vain ruskeista pusseista. Selvitimme komentajalle, että vanhat pullat ja munkit oli kuivattu kor-puiksi ja pussitettu.

mukaan. Kun jokin vaihe elä-mässä päättyy, uudet haasteet

odottavat nurkan takana. Jääm-me uteliaina odottamaan.

Kirkonmaan viimeinen palkittu varusmies on tykkimies Anton Simola. Kotiutustilaisuudessa 16.9. paikallisosas-tomme puheenjohtaja Helena Härkönen ojensi hänelle stipendin, vierellään komentaja Juha-Antero Puistola ja lin-nakkeen varapäällikkö yliluutnantti Aki Mankkinen.

Jälkikirjoitus: Tokaisusta todeksi

Surutyövaiheen aikana yksi si-saristamme tokaisi: ”Eikö voi-taisi tehdä jotain kivaa? Kun ei

meitä enää Kirkonmaassakaan tarvita, lähdetään vaikka Parii-siin.” Yhteen hitsautunut pieni porukka osti heti ajatuksen ja

kuuden naisen retkue teki vii-me syksynä haaveillun Parii-sin-matkan.

56

B rysseliin lähtivät mu-kaan myös 82. meri-kadettikurssin rannik-

kojoukko-opintosuunnan kade-tit. Kadettien osalta tieto mat-kasta tuli jo viime syksynä, mut-ta varsinainen matkakuume is-ki vasta viikkoa ennen lähtö-päivää. Haasteeksi muodostui kadetille varsin outo ongelma. Mitä vaatteita matkalle pitäisi ottaa mukaan?

Ensimmäinen matkapäi-vä alkoi Finnairin aamulennol-la Brysseliin. Brysselissä meitä oli vastassa isäntämme apulais-sotilasedustaja kommodori Ta-pio Maijala. Ensimmäinen vie-railukohde oli Naton päämaja. Päämajassa kuulimme minis-terineuvos Kaihilahdelta pähki-nänkuoressa Naton toiminnas-ta ja organisaatiosta. Paikan sotilaallisuuteen toi liennytystä myös toinen paikalla ollut suo-malaisryhmä; lukio-opiskelijoita Naantalista.

Iltapäivällä matka jatkui Suomen pysyvään edustustoon Euroopan unionissa, jossa Eu-

Rannikonpuolustajien matka Brysseliin

25.–27.4.2014

roopan unionin toiminnasta ker-toi apulaissotilasedustaja Ka-ri-Pekka Rannikko. EU:n tiedus-telutoiminnasta kertoivat siviili-tiedustelun päällikkö Ilkka Sal-mi ja sotilastiedustelun päällikkö lippueamiraali Georgij Alafuzoff. Luennot herättivät ainakin kadet-tien keskuudessa vilkasta kes-kustelua. Esitelmissä esiin tullei-ta asioita oli sivuttu talven aikana useita kertoja Santahaminan au-ditorioissa. Nyt kuultiin asioiden käytännön toteutumisesta varsin konkreettisella tasolla.

Illalla kokoonnuimme yhtei-selle päivälliselle Belga Queenin. Hyvän ruuan ja juoman ohessa kuulimme vanhempien herras-miesten kertomuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Näitä hausko-ja tarinoita kuunnellessa oli tu-levalla nuorella kouluttajalla ih-mettelemistä. Maailma on to-siaan tainnut muuttua viimeis-ten vuosikymmenien aikana.

Napoleonin jalanjäljissä

Aurinkoinen lauantaiaamu alkoi bussimatkalla kohti Waterloo-

ta. Matkan aikana kadetit saivat myös mahdollisuuden esittäytyä vanhemmille rannikkoupseereil-le. Waterloossa käytiin vuonna 1815 yksi maailman tunnetuim-mista taisteluista Napoleonin ja Iso-Britannian johtaman koalition välillä. Taistelu päättyi koalition voittoon ja johti Napoleonin sata-päiväisen keisarikunnan tuhoon. Paikan päällä osastoamme odot-ti kaksi paikallista opasta, jotka johdattivat meidät kierrokselle. Oppaista paistoi syvä kiinnostus ja asiantuntemus, mutta heidän belgialais-ranskalainen aksenttin-sa sai aikaan hymynkareita ka-dettien suupieliin. Rannikkotykis-tön merkitystä taisteluiden kan-nalta ei käsitelty. Voimme vain to-deta, että oppaat eivät ainakaan kieltäneet sen merkitystä.

Kierroksemme huipentuma oli nouseminen taistelun muis-tomerkiksi pystytetylle Butte du Lion -kukkulalle. 226 portaan raskas nousu kukkulalle palkit-tiin, sillä näköala taistelukentäl-le oli mahtava. Päivän liikunta-suoritukseksi laskettavan kuk-

Jonas WickströmKadetti

Tapahtumat

Rannikkoupseeriyhdistys lähti perinteisellä kevätmatkallaan Brysseliin tavoittee

naan selvittää Naton ja EU:n toimintaa, paikallisen olutkulttuurin tilaa ja rannikkoty

kistön merkitystä Waterloon taistelussa. Matkan aikana osaan näistä kysymyksistä

saatiin selvyys, osaan ei.


kulanvalloituksen jälkeen kä-vimme katsomassa 360 astet-ta katsojan ympärille maalattua panoraamamaalausta taisteluis-ta. Maalaus oli pienintä yksityis-kohtaa myöten hienoa katselta-vaa, mutta sisälsi myös politiik-kaa. Opas tiesi kertoa, että rans-kalainen taiteilija jätti vuonna 1912 preussilaiset sotilaat pois maalauksesta, koska ei halun-nut antaa saksalaisille kunniaa taistelun voitosta.

Belgialainen olutkulttuuri

Waterloossa nautitun lounaan jälkeen bussimme suuntasi koh-ti St. Feuillien -panimoa. Mat-kan aikana saimme erinomai-sen perehdytyksen paikalliseen olutkulttuuriin. Yli 800 panimon

maassa oluen juontiin liittyy luonnollisesti tarkkoja sääntöjä, paljon tarkempia kuin ne, joihin suomalainen matkamies on koti-maassaan tottunut. Tärkeintä oli muistaa, että olut juodaan aina oman panimonsa merkkilasis-ta, eikä missään nimessä pullon suusta. Bussin pysähtyessä us-koimme olevamme valmiita tä-hän haasteeseen, onhan paljon ohuemmilla ohjeistuksilla selvi-tetty useita illallisia, edustustilai-suuksia ja esimieslounaita – kyl-lä suomalainen upseerismies (ja kadettikin) pärjää!

Panimokäynti oli vaikuttava kokemus. Panimorakennusten vanhat tiiliseinät avarine ikkunoi-neen, sekä sisäpihan huoliteltu puutarha-alue loivat rauhallisen

ja idyllisen ympäristön, jonka yh-distäisi ennemmin ranskalaiseen viinitilaan kuin olutpanimoon. Belgiassa panimoihin suhtaudu-taankin erityisellä hartaudella, sillä olut on hyvin lähellä belgia-laista sydäntä. Matkaisäntämme kertoi, että Belgia on kielipoliit-tista syistä hyvin kahtiajakautu-nut valtio, mutta kaksikielinen ar-meija, jalkapallo ja olut yhdistä-vät kansaa kuin jääkiekko meitä suomalaisia. Oluen arvostus tuli selvästi esille tutustumiskierrok-sellamme, jonka aikana esittelijä kertoi hyvin tarkasti, miten pani-mo on valmistanut oluensa vuo-desta 1877 alkaen. Kierros jatkui esittelykäyttöä varten säilytetystä vanhasta panimorakennuksesta uudempaan, jossa meille kerrot-tiin miten yli satavuotias valmis-tusprosessi on yhdistetty nyky-tekniikkaan.

Kun kierroksen lopuksi is-tuimme panimoravintolassa panimon oluita maistellen, tu-li useammasta suusta todettua ”enpä arvannut, että olut voi maistua tältäkin”. Panimolla ol-tiin ylpeitä heidän useista voitta-mistaan olutpalkinnoista. Mais-teltuamme tarkasti läpi koko va-likoiman, saatoimme todeta bel-gialaisen olutkulttuurin tilan ole-van turvattu!

Brysselin nähtävyydet

Hyvässä seurassa vietetyn hummeri-illallisen ja vaihtele-van pitkien yöunien jälkeen vii-meinen päivä matkastamme alkoi omatoimisella tutustumi-sella Brysselin kaupunkiin. Eh-dimmekin käydä useilla maail-mankuuluilla nähtävyyksillä, ku-

Butte du Lion ja 226 askelmaa.

58

pahtunutta päättelyä ja tulkit-semista Belgian kolmesta viral-lisesta kielestä, eli hollannista, saksasta ja ranskasta.

Kaiken kaikkiaan viimeinen matkapäivämme antoi paljon uutta tietoa. Tämä olikin sopiva päätös matkalle, josta voimme nöyrin mielin kiittää Rannikkoty-kistösäätiötä sekä Rannikkoup-seeriyhdistystä. Matkaohjelma oli hyvin suunniteltu ja toteutus-kin onnistui erinomaisesti. Mat-kan arvokkaimmat kokemukset olivat kuitenkin kaikkien meidän

mielestä tutustuminen vanhem-piin rannikkoveljiimme upsee-reihin ja heidän jakamat lukui-sat tarinat ja kokemukset vuo-sien varrelta. Tarinoiden opetus-ten perusteella nuorina tulevina upseereina voimme ehkä vält-tyä muutamilta kiusallisilta tilan-teilta uriemme aikana. Ja mikäli emme kykene, tiedämme aina-kin, että vastaavista on ennen-kin selviydytty. 82. merikadet-tikurssin rannikkojoukko-opin-tosuunta ilmoittautuu mukaan myös seuraavalle matkalle!

Ryhmäkuva sotamuseon ulkopuolella.

Museolla riitti ihmeteltävää.

ten Grote Markt -aukiolla, sekä Manneken Pis -patsaalla, joka päivän kunniaksi oli puettu so-tilasasuun. Vanhan kaupungin kujia kävellessämme huomio kiinnittyi myös loputtomaan määrään suklaapuoteja, sekä muihin pieniin putiikkeihin. Tu-keaksemme paikallista kulttuu-ria ja elinkeinoa, suuri osa täyt-tikin tuliaiskassinsa paikallisilta liikkeenharjoittajilta.

Iltapäivällä suuntasimme Brysselin sotamuseoon, jossa opastettu kierros kertoi meil-le niin paikallisesta kuin kan-sainvälisestäkin sotahistorias-ta. Tarkkasilmäisimmät huoma-sivat myös tuttuja asioita, ku-ten marsalkka C.G.E. Manner-heimin univormun, suomalaisia sotilasvaatetuksia ja varusteita sekä Lottien asusteita sotiem-me ajalta. Suureksi harmiksem-me vain osa esittelyn teksteistä oli käännetty myös englanniksi. Tästä johtuen suurin osa teks-tien ymmärryksestä oli itsellem-me tuttujen kielten pohjalta ta-

ove enqvist


Tapahtumat 2014

Juhlavuodelle on suunnitteil-la Hankoon useita tapahtumia, jotka huipentuvat viikonlopul-le 25.-27.7.2014. Purjeiden pa-raati 27.7. päättää juhlallisuudet.

Hangon museon näyttely Riilahden taistelusta 300 vuotta sitten

Hangon museon yhdessä Turun Forum Marinumin kanssa pys-tyttämä näyttely Riilahden tais-telusta 300 vuotta sitten. Näyt-telyn keskushahmoina ovat Pie-tari Suuri sekä Kaarle XII, kak-si nuorta johtajaa, jotka kamp-pailivat Suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikana val lasta Itämeren alueella.

Esinelainoja on useasta ruot-salaisesta museosta: Statens ma-ritima muséer Tukholmassa ja Karlskronassa, Tukholman kunin-kaanlinnan museo Livrustkamma-ren sekä Armee mu séet. Esillä on mm. Pietari suuren rakentama ve-ne, joka on saatu sotasaaliina Nar-van taistelusta. Myös Pietarsaaren museosta on esine lainoja Pietarin kaleerilaivaston Poh janlahden hy-lyistä vuodelta 1714. Museo jär-jestää yleisö luentoja näyttelyyn liittyen kesän 2014 aikana.

Suomenlahtivuosi 2014

Suomi, Viro ja Venäjä järjestä-vät Suomenlahtivuoden 2014 tapahtumia erityisesti ympä ris-tökysymyksiin ja vesiluonnon-

suojeluun liittyen. Suomessa aktiiviset toimijat ovat SYKE:n lisäksi merikaupungit Kotka, Helsinki, Hanko ja Turku. Tee-ma on näkyvästi esillä Hangos-sakin koko kesän 2014 ajan.

Juhlallisuudet Riilahden muistomerkillä 27.7.2014. noin klo 13

Perinteen mukaan Suomen, Ruot-sin ja Venäjän merivoimat kun-nioittavat juhlavuotta 27.7.2014 kunniakäynnillä Riilahden tais-telussa kuolleiden merisotilaiden muistomerkillä Riilahden karta-non alueella. Merkkivuotena tilai-suus on tavanomaista juhlavampi ja ole tettavasti laivastojen aluksia osallistuu tilaisuuteen. Myös Gan-gut- regatta järjestää pur jeiden paraatin alueella matkalla Han-gosta Turkuun.

Suuri kansanjuhla Hangossa 25. – 26.7.2014

Perjantaina 25.7 sekä lauantai-na 26.7. järjestetään Hangossa erilaisia tapahtumia osana juhla-vuoden ohjelmaa. Suunnitelmis-sa on mm. seuraavia teemoja:

Lauantaina 26.7.

– pääosa Gangut- regatan aluksista saapuu Hankoon, laivoissa avoimia esittelyjä

– kapteenien illallinen – musiikkiesityksiä Kasino-

puistossa ja Itäsatamassa – Riilahden taistelunäytös ylei-

sölle sekä maalla (histo-ria) että merellä Regatta ran-nassa noin klo 13 alkaen. Taisteluesitykseen osallistuu aluksia sekä soutajia, tyk kejä ja musketteja. Rannalle pys-tytetään sotilaiden telttakylä seppineen ja kiviuuneineen

– perinnesotilaiden paraati – suuri kansanjuhla Kasino-

puistossa illalla, musiikkia, tanssia ja hauskanpitoa

– nuorisolle konsertti illalla Kasinopuiston lavalla

Sunnuntaina 27.7

Unikeon päivän aamuherätys ja unikeon uittaminen klo 8.00. Purjeiden paraati Hankoniemen ympäri Riilahdelle, jossa tulisi ol-la noin klo 13. Se on tarkoitettu erityisesti perinnealuksille, mutta kaikki purjealukset ovat tervetul-leita. Musiikkia ja muuta kulttuu-riohjelmaa Kasinopuistossa ja Itä-satamassa yleisölle koko päivän.

”Gangut regatta” heinäkuussa 2014

Suomen purjelaivasäätiön ”Gan-gut-regatta” nimellä kulkevaa purjehdustapahtuma heinä kuun lopulla. Sen reittinä on Kot-ka-Hanko-Turku. Myös liityn-täpurjehdus Pietarista on mah-dollinen osa regattaa. Regatan perinnepurjealukset Itämeren alueelta osallistuvat viikon lopun 25.-27.7 juhliin Hangossa.

http://www.riilahti1714.fi/

Riilahden taistelu 1714Ove Enqvist Tapahtum

at

60

Tapahtumat


Forum Marinumin uutuusnäyttely

kohoaa vedestä lentoon!Forum Marinum merikeskuksessa on avattu uusi näyttely ”Vedestä lentoon suoma

laisen merilentotoiminnan historiaa”. Kiehtovasti ilmailun ja merenkulun historiaa yh

distelevä näyttely on esillä Linnanpuomirakennuksessa 6.5. 5.10.2014.

N äyttely tarkastelee ve-sikoneilla lentämistä Suomen merialueil-

la, rannikolla ja saaristossa ai-na ilmailun varhaisvaiheista vii-me vuosikymmeniin tuoden esiin merilentotoiminnan kehityksen sekä sotilasilmailun että siviililii-kenteen osalta. Merellisellä ilmai-lulla on ollut monentyyppisiä yh-tymäkohtia myös merenkulkuun niin teknisesti, maantieteellisesti kuin toimijoidenkin osalta.

Näyttelyn erityisenä paino-pisteenä on maailmansotien vä-linen aika, jota on pidetty vesi-lentokoneiden kukoistuskaute-na. Aihetta lähestytään ennen muuta ihmisten kautta: näytte-lyssä korostetaan niin lentäjien näkökulmaa kuin suuren ylei-sönkin suhdetta lentämiseen.

Ihmisten kokemusten ja kiehtovien tarinoiden lisäksi näyt-telyssä on mukana ainutkertaista esineistöä; esimerkiksi 1930-lu-vulla säännöllisesti Suomen ja Ruotsin välillä lentäneen Söder-manland-nimisen lentokoneen täydellisesti museoitu ohjaamo.

Samainen vesikone oli aikanaan tuttu näky myös Turussa Ruissa-lon lentosatamassa. Koneen oh-jaamo päätyi myöhemmin Ruot-sin Trafikverketin hallinnoimaan ilmailuhistorialliseen Arlanda Fly-gsamlingar -kokoelmaan. Muse-oitu ohjaamo on nyt ensimmäistä kertaa näytteillä Turussa!

Toinen näyttelyn erikoisuus on Eklund TE 1 -lentovene. Tä-mä suomalaista suunnittelua ole-va, 1940-luvulla harrastekäyt-töön rakennettu ”maailman pie-nin lentovene” jäi laajamittaisis-ta suunnitelmista huolimatta ai-noaksi prototyyppikappaleeksi.

Vesilentämisen historiaa

Alle kymmenen vuotta maalta 1903 tehdyn ensimmäisen on-nistuneen moottorilennon jälkeen kehitettiin ratkaisu, jolla lentoko-neella voitiin nousta ilmaan ve-destä. Vesilentokoneet yleistyivät 1910-luvulla monenlaisissa teh-tävissä: etuna oli, ettei niitä var-ten tarvinnut rakentaa lentokent-tiä. Mahdollisuus laskeutua ve-teen nähtiin eräissä tapauksissa turvallisuuttakin lisäävänä tekijä-nä. Kellukkeilla varustettujen ve-sitasojen lisäksi käyttöön tuli eri-

tyinen konetyyppinsä, lentovene, jonka rungon alaosa oli muotoiltu venettä muistuttavasti.

Suomessakin vesilentoko-neiden käyttö oli perusteltua laa-jojen vesialueiden takia. Ensim-mäisen maailmansodan jälkeen suuri osa suomalaisesta lentotoi-minnasta keskittyi rannikon lent-osatamiin. Vesilentokoneet kuu-luivat ilmavoimien keskeisim-pään kalustoon, ja ensimmäiset kaupalliset toimijat lensivät usein vesikoneilla, jollaisilla toimintan-sa aloitti myös suomalaislento-yhtiö Aero – myöhempi Finnair.

Jo toiseen maailmansotaan mennessä vesilentämisen mer-kitys oli pienentynyt oleellises-ti maalentotoiminnan kehittyes-sä. Sittemmin sillä on ollut hyvin rajattu rooli – joskin harrasteil-mailussa vesikoneilla on edel-leen näkyvähkö asema.

Näyttely on toteutettu yh-teistyössä Suomen ilmailumu-seon, Keski-Suomen Ilmailumu-seon sekä Eesti Meremuuseu-min kanssa. Näyttelyn on tar-koitus siirtyä lainaksi Tallinnaan lokakuussa 2014.

Teksti koottu Forum Marinumin mediatiedotteesta

Ove Enqvist

Saksalaisia vesilentokoneita Turun Ruissalossa jatkosodan aikana.

yk

sityisko

ko

elma

62

E nsimmäinen kadettipur-simiesten tapaaminen järjestettiin Suomenlin-

nassa 13.2.2014. Tilaisuuteen kutsuttiin kaikki tehtävää hal-lussa pitäneet henkilöt. Viidestä-kymmenestäkahdesta kutsutusta paikalle pääsi osallistumaan kak-sikymmentäkahdeksan vierasta. Vieraat olivat merikadettikursseil-ta 25, 31, 35, 36, 37, 38, 39, 41, 42, 46, 47, 48, 49, 50, 54, 56, 60, 62, 63, 67, 68, 70, 71, 76, 77, 78, 79 sekä 80.

Tilaisuus alkoi Merisota-koulun johtajan, kommodori Sakari Martimon ja illan isän-

nän, kadettipursimies Leo Lai-neen tervetulosanoilla sekä al-kumaljalla Perinneaulassa. Al-kumaljan yhteydessä pidettiin lyhyt esittäytymiskierros vierai-den kesken. Nostalgiset muis-tot alkoivat nousta esiin heti ti-laisuuden alusta alkaen.

Auditorio Raholassa seurasi kommodori Martimon sekä ka-dettipursimies Laineen esitelmät, jotka käsittelivät Merisotakoulua, upseerikoulutusta, perinteitä se-kä kadettipursimiehen tehtäviä nykypäivänä. Vieraat pystyivät esitelmien johdosta muodosta-maan näkemyksen mm. perin-

teiden jatkuvuudesta sekä tutkin-torakenteiden eroavaisuuksista.

Esitelmien jälkeen alkoi pe-rinnekierros ryhmävalokuvalla Perinneaulassa. Perinnekierros käsitti Merisotakoululla luokkara-kennuksen, päärakennuksen se-kä kadettien majoitusrakennuk-sen. Eri vuosikymmenillä valmis-tuneilla ”poosuilla” oli hyvin eri-laiset muistikuvat tiloista, koska opetus- ja majoitustilat ovat vaih-delleet koululla aikojen saatossa.

Majoitusrakennuksen kol-mannen kerroksen, vanhusker-roksen, messiin oli asetettu esil-le merikadettikurssien laatimia

Kadettipursimiesten tapaaminen

Tapahtumat

Leo LaineKadettipursimies Leo Laine 81. merikadettikurssi

Vanhusmessissä muisteltiin menneitä perinne-esineiden tuella.

toni kuhanen


tai hankkimia muistioita, selvi-tyksiä, valokuva-albumeita, vie-raskirjoja sekä lehtileikkeitä. Toi-vottavasti vieraat löysivät arkis-tojen saloista itsensä laatimia tai itselleen laadittuja selvityksiä kadettiaikaisista kommelluksis-ta! Näiden ohessa vieraat tutus-tuivat myös kurssivalokuviin se-kä kadettipursimiehen tupaan.

Perinnekierros päättyi sau-nalle. Iso sauna tarjosi hyvät löylyt saunojille, kunnes oli aika siirtyä ruokailemaan Suomenlin-nan upseerikerholle. Nopeim-mat ehtivät käydä baarin puo-lellakin ennen kuin noutopöytä oli saatu katettua. Kerhon ruo-at ja tarjoilut keräsivät kiitosta vierailta. Ruokailun yhteydes-sä nautittiin puheista, vitseistä sekä vilkkaasta keskustelusta. Suurin osa vieraista poistui klo 22.00 lautalla takaisin Kauppa-torille. Osa vieraista viipyi kau-pungilla hieman myöhempään, josta olikin jo ennakoivaa kes-kustelua ruokailun lomassa.

Tilaisuus oli ensimmäinen laatuaan, ja puheista päätellen se oli tarpeellinen ja mielenkiin-toinen. Tapaaminen koettiin ko-konaisuudessaan erittäin posi-tiivisena ja jatkumoa toivottiin. Sopivaksi vaihteluväliksi ehdo-tettiin kolmea vuotta.

Tahdon kiittää kaikkia tilai-

suuteen osallistuneita sekä sen suunnittelussa ja järjestämises-sä minua auttaneita henkilöitä ja tahoja. Erityiskiitoksen ansait-sevat Merisotakoulun henkilös-tö, Merikadetit ry, Meriupsee-riyhdistys, Suomenlinnan up-seerikerho sekä Atlas Elektronik Finland Oy.

Ryhmävalokuva Perinneaulassa.

Tilaisuuden ikäpresidentti, kommodori Teuvo Kuparinen, esittelee päärakennuksen vanhoja majoitustiloja nuorimmille.

toni kuhanen

toni kuhanen

64

K enraali Hannes Igna-tiuksen Kadettisää-tiö palkitsee vuosit-

tain suomalaisten kadettiup-seerien tekemiä teoksia. Kataja-nokan Kasinolla 28.4. järjeste-tyssä tilaisuudessa palkittiin tä-nä vuonna erityisen monta me-ri- ja rannikkoupseeria. Eversti-luutnantti Heikki Tiilikainen pal-kittiin kun niapalkinnolla pitkäai-kaisesta julkaisutyöstä.

Evl. evp. Heikki Tiilikaisella

on pitkä rannikkopuolustukseen ja puolustusvoimiin yleisemmin-kin liittyvä kir jallinen ura. Se alkoi jo vuonna 1969, kun hänen saa-ristosta ja ran nik kotykistöstä ker-tova nuorisoromaaninsa Ajomii-na julkaistiin (salanimellä Jarkko Juntti). Sen jälkeen Tiilikainen on kir joit tanut lukuisia kirjoja. Kirjo-jen kirjoittamisen lisäksi Tiilikai-nen on kääntänyt useita kirjoja suo meksi englannista ja ruotsista. Hän toimi Ruotuväki-lehden pää-

toimittajana 1971–1976 ja Suo-men Sotilas -lehden päätoimitta-jana ja toimitusjohtajana 1989–2002. Tiilikainen on lisäksi tehnyt piirroskuvituksia kymmeniin kir-joihin ja lehtiin ja kirjoittanut kir-joituksia ja artikkeleita eri lehtiin.

Muut palkitut meri- ja ran-nikkoupseerit olivat Jukka Ante-roinen, Visa Auvinen, Ove En-qvist, Juhani Haapala, Aarni Lehti, Erkki Marttila ja Lari Pie-tiläinen.

Kenraali Hannes Ignatiuksen kadettisäätiö palkitsi kirjoittajia

Heikki Tiilikaiselle kunniapalkinto

Historia

Ove EnqvistTapahtumat

Juhani Haapalaa palkitaan.

Jukka Anteroista palkitaan.Heikki Tiilikainen.

ove enqvist ove enqvist

ove enqvist


Järjestöt

R annikkolinnakkeiden yhteysaluksiksi raken-netut Ehrensvärd-luo-

kan alukset valmistuivat Kone ja Silta Oy:n telakalta ensimmäisen maailmansodan aikana. Alusten suomenkieliset nimet olivat Au-gustin Ehrensvärd, Axel von Fer-sen, Fabian Wrede ja Wilhelm Carpelan.

Wilhelm Carpelan on nyt

lahjoitettu Merikeskus Forum Marinumille, ja se on siirret-ty merikeskuksen ran taan kun-nostettavaksi museoalukseksi. Aluksesta kuultaneen jatkossa enemmän, mutta Forum Ma-rinum ottaa mielellään jo täs-sä vaiheessa vastaan muistoja aluksesta ja sen sisaraluksista. Tiedot voi lähettää vaikka alle-kirjoittaneen kautta.

Ehrensvärd-luokan yhteysalus

Wilhelm Carpelan pelastettiin jälkipolville

Ove Enqvistenqvist(at)oktanet.fi

Wilhelm Carpelan Espoon Keilaniemen lahdessa vuonna 2009.

Wilhelm Carpelan Forum Marinumissa korjattavana maalis-kuussa 2014.

ove enqvist

Wikipedia

Historia

66

Historia

Kristiina HeikkonenKristiina Heikkonen on helsinkiläinen graafikko, joka on tutkinut karttoja Lontoossa British Libraryssä. Karttojen tutkimuksen yhteydessä hän löysi 1996 Sir Charles Napierille kuuluvia alkuperäisiä raportteja liittyen Krimin sotaan Itämerellä. Vuonna 2013 Suomen Kulttuurirahasto Uudenmaan maakuntarahaston 50-vuotis juhlarahasto myönsi Kristiina Heikkoselle apurahan kyseisten raporttien tutkimiseen.

150 vuotta Bomarsundin ensimmäisestä taistelusta

Tiedustelusta taisteluun

Kesäkuun 21. päivänä 1854 brittiläinen kapteeni Hall oli pa-laamassa tiedusteluretkeltään höy ry käyttöisellä HMS He-cla -aluksellaan Ahvenanmaan eteläisillä vesillä. Elettiin Kri-min sodan aikaa, jonka sotatoi-mia Itämerellä kutsutaan Suo-messa Oolannin sodaksi. Turk-ki, Britannia ja Ranska olivat ju-listaneet sodan Venäjän keisa-rikuntaa vastaan 4.10.1853, mutta jo alkuvuodesta britti-läis-ranskalainen nykyaikaisin tykein varustettu laivasto (Bal-tic Fleet) oli aloittanut Itämerel-le, Perä merelle ja Suomenlah-delle suuntautuvan tiedustelu-

retken. Tietoa kerättiin eri läh-teistä alueen olo suhteista, ve-sien syvyyksistä, ankkuripai-koista, satamista, puolustuk-sesta, paikallisista ihmisistä ym. Erityisesti jääolosuhteet kiinnos-tivat. Tehtiin huolellista tiedon-keruuta karttoja varten. Laa-dittiin yksityiskohtaiset hyökkä-yssuunnitelmat Revelin, Bomar-sundin, Sveaborgin ja Kronsta-dtin varal le.

Lontoon Downing Stree-tilta 29.3.1854 annetun käs-kyn mukaan venäläiseen kaup-palaivastoon ja tsaarin muuhun omaisuuteen tuli kohdistaa viha-mielisiä toimia. Lågskärin maja-kan liepeillä kap teeni Hall näkee

sattumalta kaksi brittiläiseen lai-vastoon kuuluvaa alusta, HMS Odinin ja HMS Valorousin. Hall saa kapteenit Bucklen ja Scot-tin suunnitelmansa taakse ede-tä Heclan perässä Bomarsundin merilinnoituksen edustalle hyök-käysvalmiudessa.

Taistelu alkaa

Kello 16.30 laivue saapuu Bo-marsundin, Venäjän nykyaikai-simman merilinnakkeen edus-talle. Merkkilippu (White Ensign at the Main) heilahtaa ja Hecla aloittaa kymmenellä kansitykil-lään tulen Odinin ja Valorousin seuratessa esimerkkiä. Tykkitu-li ja kranaatit kantavat maaliin-sa. Tilaisuus teki kapteeni Hallis-ta varkaan: tulen avaamiselle ei ollut ylempien lupaa. Krimin so-dan ensimmäinen Itämeren tais-telu oli alkanut. Bomarsundis-ta ei vastata tuleen. Kello 17.35 alusten suurin arsenaali 70- ja 80-kaliiberinen tulivoima sylkee raketteja. Ensimmäistä kertaa Suomen sotahistoriassa.

Kello 20.50 tykkituli jatkuu keskeytyksettä molemmin puo-lin. Laivueen ankkurointiasentoa muu tetaan vihollisen tulelta suo-

Bomarsundin museon mallii linnoituksesta.ove enqvist


jautumiseksi. Kello 22.00 havai-taan hevostallien, joidenkin lin-naketta lähellä olevien talojen ja osittain itse linnakkeen olevan tulessa. Taisteluhenki on kor-kealla. Puolen yön jälkeen anne-taan merkki lopettaa tulitus. Mel-kein kaikki ammukset on käytet-ty eikä linnak keestakaan ammu-ta enää kuin hajalaukauksia. Kel-lo 00.58 alukset nostavat ank-kurit ja poistuvat näyttämöltä sa-maa reittiä kuin ovat tulleet.

Sankari palkitaan

Kello 04.00 laivue ankkuroituu lepäämään Rödvikissä. Vielä sa-mana päivänä 22.6.1854 kap-teeni Sir William Hutcheon Hall

kirjoitti selkeällä kalligrafisel-la käsialallaan siniselle paperil-le raportin tapahtuneesta. Ra-portti on osoitettu kontra-ami-raali Plumridgelle, joka Leo-pard-alukseltaan (Lat. 59.38 ja Long. 20.48) toimitti rapor-tin edelleen taiteltuna kirjeenä vara-amiraali Sir Charles Na-pierille, Itämeren laivueen ko-mentajalle Wellington-alukselle. Sir Charles on lukenut raportin 26.6.1854. Raporttiin on kirjat-tu seuraavaa: Minulla on suu-ri ilo puhua mitä korkeimmin termein perämies W. Lucasis-ta. Minulla on kunnia raportoi-da hänen osoittaneen merkittä-vää tilannetajua ja mielenmalt-

tia ottaessaan vihollisen ampu-man sihisevän kranaatin Heclan kannelta heittäen sen yli laidan.

Pari vuotta myöhemmin Iso- Britannian hallitsija, kuningatar Viktoria perusti Viktorian ristin kan-nustamaan ja palkitsemaan britti-läisiä Krimin sodassa ansioitunei-ta sotilaita. Ensimmäinen Vik to ri-an risti myönnettiin 22-vuotiaal-le irlantilaiselle Charles Dawis Lu-casille urotyöstään Bomarsundin taistelussa. Viktorian risti on Yh-distyneen kuningaskunnan kor-kein sotilasansiomitali. Se myön-ne tään vain taistelutilanteessa an-sioituneelle sotilaalle.

Artikkeli perustuu osittain kapteeni Hallin alkuperäiseen raporttiin

Bomarsundin raunioita.ove enqvist

68

Viestimiehenä Suomenlahdella

J atkosodan syttyessä hel-sinkiläinen koululai-nen Paul Voss ilmoittau-

tui mukaan 17-vuotiaana suo-jeluskuntalaisena. Hän palve-li aluksi lähettinä Helsingissä ja Viipurissa, mutta pääsi vuonna 1942 Ilmavoimien viestikouluun. Sähkötyksen opiskelu sujui hyvin ja kun saksan kielikin taipui, tu-

li ke väällä 1943 komennus suo-malais-saksalaisiin yhteystehtä-viin Viron puolelle, ensin Aegnan saarelle ja sitten Narvaan. Siitä alkoivat nuorukaisen vaiheet suo-malais-saksalaisen aseveljeyden käytännön toteuttajana maalla ja merellä. Seuraavassa otteita muistelmista. Kursiivilla kirjoite-tut lisäykset ovat kirjoittajan.

Aseveljeyttä maalla…

…Siellä (Aegnan saarella) saa-rella toimi suomalainen radio-asema yhteistoiminnassa sak-salaisen aseman kanssa. Mei-tä oli kolme radistia sekä nel-jä iv-miestä. Toiminta silloin ke-sällä 1943 oli aika rauhallista ja vuoropäivystyksen ohella jäi meille aikaa tutustua saarelais-

Historia

Paul Voss

Risteilijä Lützowia esittävä sivu Vossin albumista.

paul voss


ten elämään. Saarta hallitsi kor-kea majakkatorni, jossa vartiota pitivät vapaaehtoiset Saksan ar-meijaan otetut eestiläiset. Radi-o yhteys meillä oli Suomenlah-den sotilasradioverkkoon, jota kuunneltiin niin Suomen ranni-kolla kuin myös Viron rannikolla olevien suomalaisten asemilla. Asuimme erään kalastajan piha-piirin talossa, jossa myös radio-asema toimi. Tämä kalastaja oli silminnäkijä, kun suomalainen Aero Oy:n matkustajakone ”Ka-leva” ammuttiin alas 14.6.1940 lähellä Pranglia Kerin majakan

tuntumassa. Kalastajalla oli ko-tonaan pieni säilynyt peltinen osa lentokoneesta: Kappaleen, jossa luki ”Raitista ilmaa” hän antoi minulle Suomeen toimi-tettavaksi...

…Matka Tallinnasta Nar-vaan tapahtui kuorma-au-ton lavalla. Asemamme sijait-si maalaistalossa korkealla nie-men suuntaisella harjulla, josta avautui mahtava näköala me-relle kolmeen suuntaan. Aivan edessämme oli venäläinen La-vansaaren ilma- ja laivastotuki-kohta lentokenttineen ja kaukaa

häämötti myös Suursaari. Asuimme 16 saksalaisen il-

mavoimien viestimiehen kans-sa samassa taloudessa. Lähis-töllä oli lisäksi rannikkopatteris-to. Olimme heidän muonissaan ja päivärahoissaan. Saksalaisil-la ei ollut autoja, vaan kulku-neuvoina neljä hevosta. Niil-lä kuljettiin n. 20 km:n pääs-sä sijaitsevaan Ust-Lugan ky-lään, jonne Narvasta aina tul-tiin. Lisäksi oli pihalla melkoi-nen keittiöpuutarha. Tehtäväm-me oli kuuden tunnin radiopäi-vystys ja sen jälkeen 12 tuntia

Sivu Vossin albumista.Risteilijä Lützowia esittävä sivu Vossin albumista.

paul voss

70

vapaata. Suomalaisia oli kolme. Asema oli jatkuvalla kuuntelulla. Annoimme tunnin välein sääsa-nomia, mutta ilmaviestit muo-dostivat kui tenkin pääosan vies-teistä. Myös meriviestit alusha-vainnoista kuuluivat tehtäviin. Kesän kään nyttyä syksyä koh-den tiivistyi vihollisen toiminta. Viestitoiminta ylitti 3000 sano-maa kuu kaudessa…

Pietarin saartorengas oli jo murrettu ja sieltä odotet-tiin hyökkäystä. Syksyä koh-den joutui ky lämme vuorostaan

sotatoimialueeksi. Ilmapommi-tukset alkoivat käydä jokapäiväi-siksi, ja sanomien vaihto lisään-tyi merkittävästi. Kun saksalai-set saivat tykistöllään Lavansaa-rella aikaan suuren tulipalon il-meisesti ammusvarastoon osu-misesta, seurasi siitä seuraava-na päivänä kostoretki kylääm-me. Pommitus vei kaikki neljä hevostamme, saunamme paloi ja patteri menetti yhden mie-hen. Saa toimme seurata naa-mioidusta tornistamme konei-den nousun Lavansaarelta, tu-

lon suoraan auringon suunnal-ta kyläämme ja edelleen konei-den laskeutumisen pommituk-sen jälkeen tukikohtaansa La-vansaarelle

…ja merellä.

Saksalaiset olivat kesällä 1943 laskeneet Porkkalan ja Naissaa-ren välille strategisen sukellu s-veneverkon, jolla Suomenlahti saatiinkin suljetuksi. Paul Voss komennettiin marraskuussa ver-konlaskija-aluksille.

…Tallinnan satamassa odotti kaksi suurta verkonlaski-ja-alusta ”Najade” ja ”Schütte”, jotka val mistautuivat nostamaan talveksi Naissaaren ja Porkka-lan välillä olevaa sukellusvene-verkkoa. Laivat olivat n 4-5000 brt kantoisia siviilikauppalaivo-ja, joiden takaosat oli muutettu kuin tukialuksen kanneksi vas-taanottamaan ruosteista verk-koa merestä.

Yhdessä käkisalmelaisen korpraali Arposen kanssa jou-duimme alukseen tehtävänä välittää suo malaisen iv-radio-verkon viestejä laivalle. Meillä oli yhteys myös Malmin lento-kentällä oleviin suomalaisiin hä-vittäjälentäjiin, mikäli alus olisi tarvinnut ilmasuojaa. Radio-asemamme sijoitettiin aluksen etukannella olevaan Komman-dantboot-nimiseen komentajan moottoriveneeseen, jossa oli so-pivan kokoinen hyttikin. Kolme saksalaista ilmavoimien viesti-miestä sekä me kaksi muo dos-timme oman ryhmämme, joka päivysti ja seurasi verkon nos-toa. Verkko oli ranteen paksuista teräs vaijeria, jossa silmäväli oli

Malmin Raija-tutka. lappi-peitsara tutka toisessa maailmansodassa


4 metriä. Sitä kannattivat suuret rautapoijut, joita laiva kävi vä-lillä viemässä maihin joko Tal-linnan sotasatamaan tahi Kop-lilahden rannalle. Yhtäkään vi-hollisen sukellusvenettä ei ver-kon läpi päässyt kesällä 1943.

Verkon nosto sujui hyvin ei-kä laivoja hätyytetty vihollisen puolelta pahemmin. Pidimme sak salaiset kuitenkin Suomen-lahden ilmatilanteesta ajan ta-salla. Kovalla tuulella avusti nos-toa hinaaja, joka piti alustamme ”ruorissa”.

Viikon kuluttua jouduim-me vaihtamaan laivaa, asema-paikaksi tuli nyt ”Netzleger IV” eli ”Naja de”. Jouduimme ensin Paldiskiin, jonne ”Schütte” jäi purkamaan lastiaan ja me kak-si suomalaista pää simme sieltä hinaajalla Tallinnaan. Uusi ma-japaikkamme oli vastaavanlai-nen komentajan moot to rivene, mutta hieman pienempi. Katto vuoti ja kasteli anodimme. Muu-ten olo laivassa oli kuin hotellis-

sa. Hyvä ruoka, kahden hengen hytti, lämmin vesi ja hyvät vuo-teet. Ei ollut yöpäi vystystä ja lai-van kanttiini oli käytössämme. Meitä kohdeltiin kuin vieraita ai-na, olimmehan aseveljiä.

Verkko saatiin nostetuksi joulukuun puoliväliin mennes-sä. Talvella 1944 Paul Vossia odottivat uudet tehtävät Saksas-ta hankitun tutkakaluston paris-sa Helsingissä ja Emäsalossa.

…Jouduin Malmin kentäl-le tutkan käyttökursseille, jota saksalainen vääpeli piti pienelle joukolle. Lähellä korkealle kal-liolle metsän keskellä oli sijoitet-tu ”Raija 1”, edellisenä vuonna Saksasta han kittu ”Funkmess-gerät” eli radioluotain, sittemmin tutkaksi ristitty kapine. Se sijait-si 19 km päässä Helsingin ilma-puolustuksen keskuksesta, joka oli pääpaloaseman alla. Kurssin jälkeen liityin tutkan miehistöön. Majoituksemme oli parakeissa ”Raijan” vieressä, ruoka tuotiin Malmin ken täl tä...

…Helmikuun 6 päivän il-tana aloittivat venäläiset terro-rihyökkäyksen Helsinkiin. Olin mukana vielä 16 päivän iltana alkaneessa toisessa suurpom-mituksessa, joka oli entistä voi-makkaampi. Kiitos tor junnan jäivät vauriot kuitenkin odotet-tua pienemmiksi. Ne yöt eivät mene mielestäni. Kerran katkai-si pommi sähkökaapelin, mutta onneksi varavoimalaitoksemme saatiin nopeasti käyttöön...

…Saksalaiset olivat perus-taneet tutka-aseman Emäsalon eteläkärkeen Vaarlahden nie-melle.

Siinä tutka seisoi kalliol-la avoimen meren äärellä. Kak-sinkertainen hirsivarustus, joi-den välissä suuria kiviä suoja-si kallista laitetta. Saksalaisia oli Oberfunkmeister Janz in johdol-la 19 meri voimien miestä. Sain komennuksen Malmilta kahden muun suomalaisen kanssa toi-mia yhdys miehenä tällä asemal-la. ”Maijaksi” ristitty tutka val-

Ns. Pikku Berliini Turussa, jossa majoitettiin mm. saksalaisia matkamiehiä.ove enqvistin kokoelma

72

voi jatkuvasti, päivystysvuorot olivat 4 tuntia vuoroa kohden. Laitteen sisälle mahtui 2 mies-tä istumaan. Itse laite muistut-ti televisiota, jossa kohteet nä-kyivät ”lumisateessa” käyrinä. Sen kantosäde eli ”kohteen nä-kyvyys” oli yli 100 km…

…Helsingin kolmas suur-pommitus alkoi illan suussa hel-mikuun 26 päivänä kestäen aa-muyöhön. Mahtava jyrinä ja sii-hen liittyvä torjuntatuli, valon-heittimien kiilat ja valopommit antoivat unohtumattoman näyn. Nyt oli mukana myös saksalai-sia yöhävittäjiä. Useita pomme-ja putosi mereen, mitä kallio-niemeltämme saatoimme hy-vin seurata.

Kesäkuun lopulla 1944 Kan-naksen torjuntataisteluiden jat-kuessa kiivaina saksalaiset lä-hettivät Suomenlahdelle huo-mattavia laivastovoimia. Pu-nalaivaston epäiltiin yrittävän ulosmurtautumista ja suoma-laisille haluttiin näyttää Saksan olevan yhä voimissaan. Myös

Ahvenanmaan miehityssuunni-telma”Tanne West” oli valmii-na. Paul Voss lähetettiin huol-tohinaajan kyydissä Saaristome-relle, jonne oli saapunut suuria saksalaisaluksia.

…Tähän vara-amiraali Thie-len komennuksessa olevaan lai-vasto-osastoon kuuluivat ristelijät ”Prinz Eugen” ja ”Lützow” saat-tohävittäjineen. Ne saapuivat odottamatta 20.6 tähän (Aspön) tukeutumispaikkaan, johon ver-konlaskija oli tehnyt jo valmiik-si aluksia suojaavan sukellusve-neverkon...

….nousimme moottorive-neeseen, joka kuljetti meidät risteilijä ”Lützowiin” Oli lämmin kesäyö. Mahtavana lojui edes-sämme harmaa 181 metriä pit-kä sota-alus, jonka sivulta nou-simme riippuportaita laivaan. Jo koulupojasta lähtien olin veljeni kanssa kiinnostunut eri maiden laivastoista ja niiden koosta. Nyt olin itse astumassa yhteen niis-tä mahtavista, vain kuvissa nä-kemistäni sota-aluksista.

Nämä ns. ”Taskupanssari-laivat” olivat voimakkaalla aseis-tuksella varustettuja laivoja, joi-ta Saksa rakensi juuri ennen so-taa. Laivassa tapasimme kaksi suomalaista, alikersantti Tal-vian ja sotamies Lyytisen, jot-ka olivat olleet jo ”Prinz Euge-nilla” joka risteilijä oli jo lähte-nyt pois. Miehemme ohjasivat meidät pian hyttiimme., joka oli kannen tasolla aivan laivan suu-ren tornin juuressa.

Tehtävämme oli siis kuun-nella suomalaista ilmavalvon-taradioverkkoa, ja välittää tie-dot saksalaisille. Laivan ra-diohuone ”Senderraum” oli sy-vällä laivan uumenissa. Sin-ne löytääkseni sain kysyä tie-tä useaan kertaan. Itse radio-huone oli pitkänomainen huo-ne, jonka yhtä seinää kiersivät radiolaitteet. Niiden alla oli pit-kät pöydät, joiden ääressä is-tui lukuisia päivystäjiä vierek-käin. Sain oman paikkani pöy-dän ääressä. Molemmilla puo-lillani oli saksalainen vastaavis-sa tehtävissä. Meillä ei ollut ol-lenkaan käytössä lähetintä, ai-noastaan vastaanotin. Illalla 6.7 klo 19 vastaanotin tärkeän vies-tin verkostamme: Hangosta ha-vaittu venäläinen Boston-lento-kone suuntana länsi. Nopeasti tämä viesti paperille, joka pan-tiin kuulan sisään ja putkipos-tin kautta eteenpäin. Kauan ei kestänyt kun kuulimme laivas-sa annettavan ilmahälytyksen…

…Laivan miehistö käsitti 1300 miestä, suurin osa me-rikadetteja Gotenhafenin me-risotakoulusta. Tämä risteilijä oli samalla eräänlainen ”Aus-

Risteilijä Prinz Eugen.

lappi-peitsara tutka toisessa maailmansodassa


bildungsschiff” eli koulutuslai-va. Me suomalaiset olimme lai-vassa vieraita ja meitä kohdel-tiin erinomaisesti. Koko laiva oli ympäröity sukellusveneverkolla ja läheisillä luodoilla oli ilmator-juntaa asemissaan.

Risteilijät siirtyivät heinäkuun alussa tukemaan saksalaisjouk-koja Riianlahdelle, jota venä-läisten panssarikiilat jo lähes-tyivät. Suomalaiset viestimiehet komennettiin uuteen alukseen, joka oli vuonna 1938 Saksan – Afrikan linjaa varten rakennettu 5000 tonnin rahtilaiva Togo. Se oli ensin muutettu apuristeilijäk-si, mutta pian varustettu uuteen tehtävään:

…Siitä tuli varsinainen ui-va ilmavalvontakeskus ”Flug-meldeschiff”, joka toimi myös

yöhävittäjien ohjauslaivana. Laivan peräpuolella oli suuri Würzburg-Riese tutka-asema sekä laivan etukannella toinen pienempi”Freija”- tutka, mei-dän silloisia ”Raija”- tutkia vas-taava laite. Keskellä laivaa oli kaksi pyöreätä tornia, jotka si-sälsivät optisia laitteita mm. il-matorjuntaa varten sekä lisäk-si puhelinliikennettä ja yhtey-den pidon yöhävittäjiin. Laivan miehistöstä 74 oli ilmavoimien viestimiehiä ja 250 laivaston miehiä. Suuri Flugmeldecentral ”Flugo”vastasi lähinnä meidän Ivak ia, valvontakeskusta. Lai-valla oli melkoinen aseistus: kol-me 10,5 cm it-tykkiä ja kolme-kymmentä it-konetuliasetta ka-liiberiltaan 3,7 ja 2 cm...

…Togossa saimme ase-mamme komeasti komento-sillalle ”Funkraumin” tiloihin ja

saimme sen nopeasti kuntoon ”kuuntelulle”. Pääsin Lyytisen kanssa suureen hyttiin, jossa majaili kolme saksalaista. Olom-me muodostui entistä vapaam-maksi merihenkisessä ilmapii-rissä. Saksalaiset esiintyivät pol-vihousuissa, olihan kesä ja päi-vät olivat helteisiä. Melkein jo-ka ilta oli elokuvanäytös aluksen teatterissa. Saimme myös pari kertaa pistäytyä laivan kumive-neellä Nötön saarella. Viestitoi-minta oli vähäistä, mitään mer-kittävämpää ei tapahtunut.

… Heinäkuun 20 päivä-nä Togo nosti ankkurit ja siir-tyi Libauhin. Samana päivänä siirryimme ve neellä läheiseen hävittäjälaivaan ”Z-28 ”. Alus oli 2600 tonnin kantoinen, so-dan aikana 1941 ra kennettu… Tämä hävittäjä oli ollut myös Norjassa ja Jäämerellä, kun-

Saksalaisia sukellusveneverkkoa laskemassa vuonna 1944.sa-kuva

74

nes keväällä osallistui Hunger-burgin takaisinvaltaukseen Nar-va-joen suussa. Meidät majoi-tettiin aluksen viestimiehistön, ”Signal mannschaftin” kanssa. Olomme laivassa oli mielen-kiintoista. Laiva kärsi yleisestä ahta udesta, sillä miehiä oli lähes 400. Laivassa opin nukkumaan riippuvuoteessa kahden koukun varassa. Pieni verho eristi vuo-teeni käytävästä, jossa kuljet-tiin paljon. Vajaan puolen met-rin päässä nokastani oli katto putkistoineen täynnä torakoita. Niihin tottui äkkiä, ihmistä ne ei-vät syö mutta pitävät leivästä. Muuttopäivänä oli Hitleriä vas-taan tehty attentaatti. Koko mie-histä oli kannella kuuntelemas-sa laivan komentajan puhet-ta. Tapauksen johdosta muut-tui merimiesten tervehdystapa Heil Hitler-tervehdykseksi. Tätä eivät kaikki sulattaneet.

Aseveljeys päättyy

Kesän loppupuolella alkoi näkyä merkkejä Suomen irtautumises-ta sodasta. Elokuun alussa erosi presidentti Ryti ja Suomen mar-salkka Mannerheimista tuli hä-nen seuraajansa. Samoihin ai-koihin tulimme hävittäjä Z-28:lla Turkuun, jonne yhteysradioryh-mä jäi toistaiseksi saksalaiseen ”Front leitstelle 20:een” odotta-maan uusia määräyksiä. Paik-kaa sanottiin Turun ”Pikku Ber-liiniksi”, joka majoitti saksalaisia matkamiehiä...

…Turun Artukaisen lento-kentällä oli saksalainen ”Seen-otsfunkstelle”, jota päivys-ti vain yksi sotilas. Tänne saim-me määräyksen koota asemam-

me ja niin ”jalkauduimme” lop-puajaksi. Saimme aseman juu-ri kuntoon kun tuli 3.9. päämi-nisteri Hackzellin puhe aselevos-ta. Saksalainen aseveikko sai sa-noman A 1, joka kertoi ”Alarm Ei-ns” eli äärimmäisen varoituksen astuneen voimaan. Yhteys ra-dio ryhmämme toimi annettujen ohjeiden mukaisesti. Seuraava-na päivänä autoimme häntä ase-man purkamisessa ja saatoimme tämän vuoden ajan asemaa hoi-taneen Obergefreiter Langweile-rin Rovaniemelle lähtevään ju-naan. Yhteysradioryhmän toi-minta päättyi, ja sen jäsenet pa-lasivat omiin yksikköihinsä. Vä-lirauha solmittiin 19.9.1944 ja kotiuttaminen alkoi.

… Allekirjoittanut siirret-tiin Helsinkiin avustamaan Iv.P 1:n Esikunnan lopettamista ja asia pa pe reiden siirtämistä so-ta-arkistoon… Joulukuun lopus-sa sain kuitenkin komennuksen Kankaanpään Niinisaloon Up-seerikoulun 61 kurssille, joka alkoi tammikuun alussa 1945. Kolme viikkoa oli tii vistä opiske-lua jalkaväkilinjalla, johon kuului melkein päivittäiset hiihtoretket Niinisalon lumisissa metsissä... Kunnes sitten valvontakomis-sion määräyksestä 19.1.1945 ikäluokkamme Uk-kurssi mää-rättiin keskeytettäväksi ja miehet siirrettiin takaisin yksikköihinsä...

...Vuoden lopulta toimin alikersanttina silloin jo tyhjen-tyneessä Ivak issa… Keskus sijaitsi kallion sisällä Helsingin pääpaloaseman alla. Alaisina-ni oli kolme suomalaista venä-jänkielen taitoista sotilasta. He kunnon sotilaat Alenef, Prokojef

ja Tretjakov olivat juuri kokeneet oman seikkailunsa Stella Pola-riksen merkeissä. Tehtävämme oli omalentojen ja ryssien len-tojen sekä mahdollisten vihol-lisviestien välittäminen venäläi-sille Malmin lentokentälle, joka oli venäläisten hallussa. Suoma-laiset käyttivät silloin Hyvinkään lentokenttää.

Maaliskuun 3. päivänä 1945 seurasi odotettu kotiutta-minen ”täysinpalvelleena” ku-ten sotilaspassiin oli kirjoitettu. Olin jo 21 vuotta täyttänyt, kun palasin kouluuni ja kysyin reh-torilta, otetaanko vielä tämän ikäisiä lukioon, jonka sota koh-daltani oli keskeyttänyt. Silloin emme olleet vielä veteraaneja. Olimme uskollisina isänmaal-le olleet täyttämässä velvolli-suuttamme. Kuuliaisuutemme palkit tiin, pääsimme kouluun ja siitä se ura elämälle aukeni.

Muokkaus Matti Mäkinen

Paul Voss.


Järjestöt

Paul Voss.

Rannikkoupseeriyhdistys

Rannikkoupseeriyhdistyksen vuosikokous pidettiin Suomenlinnassa

R annikkoupseeriyhdistyk-sen vuosikokous järjestet-

tiin Merisotakoululla Suomen-linnassa 2.4.2014. Kokouk-seen osallistui kaikkiaan yli kak-sikymmentä yhdistyksen jäsen-tä eri puolilta rannikkoamme.

Yhdistyksen puheenjoh-tajan, kommodori Sakari Mar-timon, tervetuliaissanojen jäl-keen vuosikokoukselle valittiin puheenjohtaja. Tällä kertaa teh-tävään valittiin komentaja Jukka Mustola, jonka johdolla kokous vietiin läpi vajaassa tunnissa.

Vuosikokouksessa käsitel-tiin sääntömääräiset asiat. Ko-kouksessa hyväksyttiin vuo-den 2013 vuosikertomus pie-nin muutoksin sekä vahvistet-tiin tilinpäätös ja tase. Tilivelvol-lisille myönnettiin tili- ja vastuu-vapaus.

Kokouksessa valittiin yh-distykselle uusi hallitus. Yhdis-tyksen puheenjohtajana jatkaa kommodori Martimo. Hallituk-sessa jatkavat komentaja Jar-mo Valtimo, komentaja Pet-ri Parviainen, komentaja Kari Salin, komentajakapteeni Ant-ti Rainio ja kapteeniluutnant-ti Jussi Riimuvuori. Erovuoros-sa olleiden ja eroa pyytäneiden hallituksen jäsenten tilalle valit-tiin uusina jäseninä komentaja Ove Enqvist, komentaja Tapio Lineri, majuri (res) Kare Varti-

ainen, kapteeniluutnantti Heik-ki-Ilari Hirvonen, kapteeniluut-nantti Tomas Salonen, kaptee-niluutnantti Antti-Pekka Kiiski ja luutnantti Otto Seeck. Samalla hallituksen jäsenten lukumäärä laski takaisin 12:een.

Vuosikokous päätti yksi-mielisesti kutsua eversti Torsti Lahden yhdistyksen kunniajä-seneksi. Kokouksessa julkistet-tiin myös Rannikonpuolustajan vuoden 2013 stipendien saa-jat. Komentaja Mustola palkit-tiin teemapäätoimittajana, ma-juri (res) Antti Rautiainen vuo-den kirjoittajana ja Tuomo Silen-ti vuoden artikkelin kirjoittajana.

Kokouksessa hyväksytys-tä vuoden 2014 toimintasuun-nitelmasta voidaan todeta, et-tä yhdistys jatkaa toimintaansa perinteiseen tapaan. Jäsenmak-sujen osalta päätettiin säilyttää vallitseva taso.

Kokouksen päätyttyä käy-

tiin hetki vapaata keskustelua rannikkopuolustuksen mennei-syydestä, nykytilasta ja tulevai-suudesta. Tämän jälkeen koko-usväki siirtyi yhdistyksen tarjo-amalle iltapalalle koulun perin-neaulaan, jossa keskustelu jat-kui hyvässä rannikkoupseeri-hengessä vielä tovin ennen ko-timatkaa.

Ev Torsti Lahti, RUY:n uusi kunniajäsen.

76

Järjestöt

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta

ove enqvist

ove enqvist

K illan vuosikokous pidettiin 13.3 Kansallissalissa. Mu-

kana oli n 35 kiltamme jäsen-tä. Vuosikokouksen aluksi MP-K:n meripuolustuspiirin piiripääl-likkö kertoi linnakeveneistä, jotka merivoimat luovuttavat MPK:lle. Lisäksi kerrottiin viimekesänä kil-talaisten tekemästä kesäretkestä Ahvenanmaalle ja killan eri koh-teiden, kuten Kuivasaaren, Jär-vön ja Kajanuksen saunan toi-minnasta vuoden aikana. Kiltaa kuusi vuotta luotsannut Hasse Rekola ei enää asettunut ehdolle puheenjohtajaksi. Seuranneessa puheenjohtajavaalissa minut va-littiin yksimielisesti uudeksi pu-heenjohtajaksi vuodelle 2014.

Teen historiaa olemalla en-simmäinen nainen Suomenlin-nan Rannikkotykistökilta ry:n puheenjohtajana. Mutta tiedän myös astuvani suuriin saappai-

siin. Olen ottanut vastaan hyvin hoidetun killan niin taloudellises-ti kuin toiminnallisestikin ja pyrin jatkamaan samalla Hassen vii-toittamalla tiellä. Toki muutoksen tuuliakin on ilmassa. Niitä killal-le tulee tuomaan käynnissä ole-va puolustusvoimauudistus, jo-ka koskettaa merivoimia monin

Suomenlinnan Rannikkotykistö killan uutisia

tavoin ja sitä kautta myös mei-tä kiltana. Linnakkeilta ovat va-rusmiehet hävinneet, ja pysyvä koulutustoiminta lopetettu. Me-kin joudumme aina vain enene-vässä määrin siirtämään toimin-taamme mantereelle ja kääntä-mään katseemme rannikkojouk-koihin. Kiltamme jäsenet vanhe-nevat ja nuoria olisi saatava mu-kaan. Millä houkutella varus-miespalveluksensa päättäneitä toimintaan? Toiminnan pitää olla niin mielekästä, että kiltaan to-della halutaan liittyä!

Uusia haasteita killan toi-minnalle tuovat nyt luovutettavat linnakeveneet, joista toinen (L 104) tulee killan käyttöön. Vene on jo saanut nimekseen Kuiva-saari. Ensimmäinen kunnostus-viikonloppu Upinniemessä on ta-kana. Vene sai upean MPK:n si-nisen värin ja tunnukset kylkeen-

Suomenlinnan Rannikkotykistökillan kiltalaisia vuosikokouksessa Kansallissalissa.

Killan vastavalittu puheenjohtaja Kristiina Slotte


Järjestöt


kristiina slotte

kristiina slotte

Suomenlinnan Rannikkotykistö killan uutisiasä. Vielä on tarkastuksia edessä, ja sen jälkeen toukokuun lopul-la vesille lasku. Jotta linnakevene saadaan liikkeelle, tarvitaan riittä-vä määrä kuljettajia. Siinä on kil-talaisilla nyt näytön paikka. Kul-jettajia tarvitaan, ei ainoastaan killan omiin kuljetuksiin Kuiva-saareen ja Järvöseen, vaan myös MPK:n meripuolustuspiirin kou-lutustapahtumiin. Meripuolustus-piiri onkin aloittanut linnakevene-kuljettajien koulutuksen erilaisilla kursseilla, ja sinne toivotaan kilta-laisten ahkerasti osallistuvan. Ja onhan meillä edelleen myös Ah-ven 5. Myös muita uusia toimin-tamuotoja mietitään killassa par-haillaan.

Haasteita riittää muual-lakin. Kuivasaaren kohtalo on vielä auki. Toki me haluaisim-me jatkossakin olla osana ke-hittämässä tätä upeaa saar-

empien vuosien tapaan IHA-Li-nes Oy, Suomenlinnan Rannik-korykmentti ja Rannikkosotilas-kotiyhdistys ry. Lisätietoja lippu-jen myynnistä löytyy osoitteesta www.ihalines.fi.

Talkoolaisia tarvitaan saa-reen. Lisätietoja saa Kuivasaaren emännältä Nina Toivoselta ja kil-lan nettisivuilta www.rt-kilta.net.

Järvön saaressa Porkkalan edustalla järjestetään juhannuk-sen jälkeisellä viikolla suosittu lasten leiri, kts. erillinen mainos.

Killan toiminta tulee tänä-kin vuonna jatkumaan vanho-jen hyväksi todettujen toiminto-jen kautta, toki uuttakin kehite-tään. Tässä kaikessa tarvitaan kiltalaisten aktiivisuutta. Olenkin varma, että sitä löytyy!

Kiitokset tuestanne!

Kristiina Slottepuheenjohtaja 2014

ta ja siellä olevaa museoaluet-ta. Kuivasaaressa jatkuu van-han tavan mukaan tänäkin ke-sänä talkoot ja yleisöretket. Päi-vämäärät ovat 26.-27.7, 2.-3.8 ja 16.-17.8. Retkille lähdetään ravintola Caruselin edestä Meri-satamasta klo 11 ja klo 13.30. Yhteistyökumppaneita ovat ai-

Piiripäällikkö Henrik Nysten ja kiltalaisia Kuivasaaren komentosillalla.

Merivoimien linnakevene L-104 :sta on tullut uusi MPK:n Kuivasaari- linnakevene

78

Järjestöt

Lastenleiri Järvössä 23.-26.6.2014

Suomenlinnan Rannikkoty-kistökilta ry järjestää jo pe-

rinteeksi muodostuneen las-tenleirin 9-14-vuotiaille lap-sille Porkkalassa Järvön luon-nonkauniissa saaressa 23.-26.6.2014.

Ohjelmassa on mm. erilaisia rastitehtäviä, leikkejä, askartelua, uimista ja ensiapukoulutusta. Li-säksi perehdymme luonnossa selviytymisen taitoihin, käymme tutustumassa Upinniemen varus-

kuntaan ja paljon muuta. Kulje-tukset hoidetaan puolustusvoimi-en aluksilla.

Leirimaksu on 90 e / lapsi, joka sisältää kuljetukset Porkka-lan merikylästä, majoituksen ar-meijan puolijoukkueteltoissa, ate-riat, vakuutukset sekä leiriohjel-man.

Leirikirje, jossa on tarkem-mat tiedot varusteista ja aikatau-luista, tullaan lähettämään ke-säkuun alussa.

Tervetuloa mukaan!

Mukaan leirille mahtuu 20 en-simmäiseksi ilmoittautunutta, kysele vapaita paikkoja sähkö-postista [email protected] tai seuraavilta henkilöiltä (mieluimmin ilta-aikaan):Ari Orpana

(Järvön isäntä ja leirin vetäjä) 0400 476372

Leena Lehtinen (Järvön emäntä) 050 5260023

Tuija Tienhaara ( Järvön apuemäntä) 040 7387292



Järjestöt

Meriupseeriyhdistys

M eriupseeriyhdistys järjes-ti 24.3.2014 perinteisen

infotilaisuuden kadeteille. Tällä kertaa vuorossa oli 82. merika-dettikurssi, joka osallistui 25 ka-detin voimin. Meriupseeriyhdis-tystä edusti puheenjohtaja kom-modori Timo Hirvosen johdolla 5 hallituksen jäsentä.

Tilaisuus järjestettiin Arctia Shippingin suosiollisella myö-tävaikutuksella jäänmurtaja Si-sulla, jossa aluksen yliperämies Mikko Seppälä esitteli alusta ja jäänmurtotoimintaa. Leikkisäs-

ti voidaankin todeta, että vierai-lu edusti kadeteille perinteistä jäänmurtajajaksoa, opintokoko-naisuuden puuttuessa nykyises-tä opetusohjelmasta. Kierroksen aikana upseerit, vanhat ja nuo-ret, vaikuttuivat aluksen kyvyk-kyydestä ja voimasta. Tässäpä alus jonka nimi todellakin on en-ne! Alusesittelyn jälkeen Meriup-seeriyhdistyksen puheenjohtaja esitteli yhdistyksen toimintaa ja toivotti kadetit tervetulleiksi toi-mintaan mukaan.

Illan päätteeksi nautittiin

myös iltapala, jonka aikana eri kaaderiupseerisukupolvien ero tuntui entisestään kaventuvan. Yhdistyksen hallituksen jäseniä kiinnosti vuoden teeman mu-kaisestikin kadettien näkemyk-set upseerikoulutuksen nykyti-lasta ja kehittämistarpeista. Vas-tavuoroisesti vanhemmat paikal-la olevat upseerit kykenivät tarjo-amaan kadeteille näkemyksiään upseeriuran vaiheista ja yhdistys-toiminnan suomista eduista.

Jan BrunbergKomkapt

MY hallituksen jäsen

tuomas mäkelä

Kadetti-info

80

Järjestöt

Sininen Reservi

S ininen Reservi ry:n jäsenjär-jestöt olivat lähettäneet run-

saslukuisen edustuksen yhdis-tyksen vuosikokoukseen, joka pidettiin 12.4 Merisotakoulul-la. Ennen kokousta kommodo-ri evp. Jaakko Savisaari piti esi-telmän arktisesta alueesta. Otsi-kon alla, ”Mitä tapahtuu kun jää sulaa?”, Savisaari kävi läpi ark-tisen alueen merkitystä eri mai-den kannalta. Esitelmän valos-sa jään sulaminen ilmastomuu-toksen seurauksena vaikuttaa väistämättömältä. Sen myötä uusia reittejä avautuu meren-kululle. Suomen näkökulmas-ta tarkasteluun tottuneelle oli ehkä yllätys kuulla eroista sii-nä, miten alueeseen suhtaudu-taan toisaalta Yhdysvalloissa ja

toisaalta Kanadassa. Myös noi-den maiden pohjoisten alueiden laajuus on meille miltei käsittä-mätön. Sininen Reservi kiittää esitelmöitsijää mielenkiintoises-

ta ja hienosta esitelmästä!Itse vuosikokous sujui sään-

töjen määrittämään tahtiin. Tär-keintä on suunnata katseet tule-vaisuuteen ja mainita ne kolme osa-aluetta, jotka toimintasuun-nitelman myötä määriteltiin vuo-den 2014 pääpaino-alueiksi. Nä-mä ovat 1) Jäsenyhdistysten vä-lisen yhteistoiminnan ja yhteis-työn tiivistäminen, 2) Tiedotta-misen laadun ja määrän paran-taminen sekä 3) Linnakevene-viirikön toiminnan alulle saatta-minen. Näistä viimeksi mainit-tu on merkittävä asia ja yhdis-tyy myös yhteistoimintaan: Lin-nakeveneet luovutetaan MPK:lle, joka puolestaan antaa ne Sinisen Reservin jäsenyhdistysten käyt-töön. Ensimmäiset veneet sijoit-tuvat Vaasaan ja Helsinkiin, isän-tinään Vaasan Meripuolustustai-

Sininen Reservi ry:n vuosikokous Merisotakoululla

Kokouksen puheenjohtajana toimi Antti Rautiainen ja sihteerinä Sirpa Holma.

Esitelmän piti kommodori evp Jaakko Savisaari.

mika kuutti

mika kuutti


Järjestöt

Sininen Reservi

Sininen Reservi ry:n vuosikokous Merisotakoululla

don Kehittämisyhdistys sekä Suomenlinnan Rannikkotykistö-kilta. Vaikka veneitä ”isännöi” ni-metyt yhdistykset, niitä voi ja pi-tääkin käyttää yhteistoiminnassa ja koulutuksessa niin, että mah-dollisimman monet pääsevät nii-tä hyödyntämään.

Toiminnasta tiedottaminen on haastellista. Sininen Reser-vi pyrkii nopeampaan tiedon-kulkuun sekä jäsentiedottei-den että Facebookin välityksel-lä. Facebookissa välitetään me-ripuolustukseen liittyvää tietoa oman yhdistyksen asioiden li-

säksi. Käy peukuttamassa!Lopuksi vuosikokous valit-

si uudet hallituksen jäsenet ero-vuoroisten tilalle. Kiitämme Ta-pio Riikosta ja Timo Mäkiötä työstä hallituksessa. Muistam-me kiitollisuudella myös Kei-jo Kariluotoa, joka nukkui pois helmikuussa. Uusia jäseniä hal-lituksessa ovat Bernt Ehrnrooth ja Arto Piela sekä Rami Kuus-tonen, joka palaa hallitukseen. Täydellinen luettelo hallituksen kokoonpanosta julkaistaan ko-tisivuillamme järjestäytymisko-kouksen jälkeen (15.5).

Tapaamisiin Turussa 9.7., jossa järjestämme iltajuhlan (il-moitus siitä on tässä lehdessä), ja osallistumme päivän ohjel-maan. Reservin väreihin maala-tut linnakeveneet ovat ensi ker-taa yleisön nähtävissä, ja ran-nikkojääkärit järjestävät kajak-kimelontaa Aurajoella. Sininen Reservi toivottaa hyvää purjeh-duskautta!

Robin ElfvingKomentajakapteeni res

Sininen Reservi ry:n puheenjohtaja

Sinisen Reservin vuosikokus alkamassa

mika kuutti

82

Järjestöt

L aivaston Kilta ry:n Turun Seudun osaston perusta-

va kokous pidettiin helmikuun 9. päivänä 1964 Pansion ka-

sarmin elokuvasalissa. Perusta-vaan kokoukseen oli saapunut 48 henkeä. Kokouksen puheen-johtajana toimi Leo Wikström

ja sihteerinä Voitto Ylijoki. Leo Wikström oli myös killan en-simmäinen puheenjohtaja, toi-mien tehtävässä usean vuoden

Turun Laivastokilta 50 vuotta

Pohjanlahden Laivastokilta

Killan väki Laivaston Ristillä Naantalissa.

seppo kaila

www.nestorcables.fi

• Valokaapelit• Asennustarvikkeet• Instrumentointikaapelit• Kuparisettelekaapelit

Laadukkaat verkkoratkaisut kotimaiselta valmistajalta


Järjestöt

aikana, 1964 ja 1971 – 1973. Voitto Ylijoki valittiin ensimmäi-seksi sihteeriksi vuodeksi 1964 toimien samalla myös talouden-hoitajana. Vuodesta 1973 läh-tien on toiminut erillinen talou-denhoitaja, jonka viran otti tuo-na vuonna Elio Aalto.

Killan nimenä oli vuodes-ta 1982 Turun osasto. Turkulai-set halusivat kuitenkin itsenäi-sempää asemaa. Tämä toteutui vuonna 1987, kun osaston yli-määräinen kokous hyväksyi yk-simielisesti uudet sääntöehdo-tukset ja rekisteröinnin. Syntyi Turun Laivastokilta ry kotipaik-kanaan Turku ja toiminta-aluee-naan Lounais-Suomi.

Turun Laivastokilta on nyt ehtinyt miehen ikään. 50-vuo-tisjuhlapäiväksi valittiin lauan-tai 8. helmikuuta 2014. Juhla-päivä aloitettiin aamukymmenel-tä, seppeleen laskulla Laivaston Ristille Naantalin Kuparivuorella. Tämä on meille hyvin perintei-nen tapa kunnioittaa sitä arvo-kasta panosta, jonka menneet sukupolvet ovat ennen meitä uh-ranneet. Muistomerkin paateen on kaiverrettu meritaisteluissa kaatuneiden 356 sankarivaina-jan nimet, mm. 271 panssari-laiva Ilmarisen mukana syvyyk-siin vaipuneet. Turun Laivastokil-lan seppeleen laski puheenjoh-taja Jouni Aho, apunaan vara-puheenjohtaja Jarmo Holm. Li-

pun kanssa tilaisuutta kunnioitti Rami Kuustonen. Saaristomeren Meripuolustusalue oli järjestänyt ristille kunniavartion. Tehtäväs-sä olivat alikersantit Saku Rytsy ja Valerio Tatananni.

Juhlapaikkana oli Ravinto-la Poiju Pansion varuskunnas-sa. Turun Laivastokilta piti juh-lan merkeissä kevätkokouksen ennen juhlavastaanottoa. Aluksi vietettiin hiljainen hetki joukos-ta poisnukkuneiden kiltaveljien, kunniapuheenjohtaja Henrik Halmin, Erkki Lasasen ja Matti

Pullin muistolle. Vietiin läpi esi-tyslistan kevätkokousrutiinit. Lo-puksi kokous valitsi hallituksen esityksestä kunniapuheenjohta-jaksi Reino Varinowskin ja kun-niajäseneksi Eino Kostianin.

Vuorossa oli killalle osoite-tut tervehdykset, joita kävi toi-vottamassa Saaristomeren Me-ripuolustusalueen lisäksi kym-menkunta vapaaehtoisen maan-puolustusjärjestön delegaatio-ta. Turun Laivastokillan puolel-ta tervehdyksiä oli vastaanot-tamassa puheenjohtaja Jouni


Seppelettä laskemassa vas. Jarmo Holm ja Jouni Aho. Lippua kantaa Rami Kuustonen.

seppo kaila

84

Vasta valitut kunniapuheenjohtaja Reino Varinowski ja kun-niajäsen Eino Kostian.

Aho, varapuheenjohtaja Jarmo Holm sekä killan sihteeri Seppo Sundell. Tästä tilaisuudesta on oheisena kokosivun kuvakooste.

Juhlaväen asetuttua paikoil-leen killan puheenjohtaja Jouni Aho lausui juhlaväen tervetulleik-si. Kahdeksan nuoren naisen lau-luyhtye Sekunti esitti tilaisuudes-sa merihenkisiä lauluja moniääni-sesti ilman säestystä - a capella.

Juhlaväkeä oli ravintola Poi-jun takaosan juhlatilassa run-saasti, eikä tyhjiä paikkoja pal-jon jäänyt. Eri järjestöjen edus-tajat ja kiltojen jäsenet kävivät innokkaita keskusteluja, kuten aina tällaisissa mieluisissa tilai-suuksissa, joissa toisiaan pääse-vät vähän isommalla joukolla ta-paamaan. - Kahvi ja Poijun us-komattoman hyvä kermakakku maistuivat mukavassa seurassa.

Eino Kostian on kirjoittanut Turun Laivastokillalle 50-vuotis-

Mukana rannikkoa puolustamassa!

www.scania.fi

rami kuustonenseppo kaila


historiikin. Juhlatilaisuudessa hän piti hienon ja kattavan esitelmän killan historian tiimoilta ja niistä tapahtumista ja aiheista, joista tässä tilaisuudessa juuri julkistet-tu historiikki kertoo. Historiikkia oli myös juhlaväelle jaossa. Histo-riikin graafisen toteutuksen ja tai-

ton oli tehnyt Seppo Kaila.Juhlassa palkittiin tietys-

ti myös killan ansioituneita jä-seniä; TLK:n pronssisella levyk-keellä palkittiin Pertti Suominen, Jouni Aho, Leo Hakanpää, Toi-vo Rosenborg, John Sellgren ja Seppo Sundell. TLK:n hopeisella

levykkeellä palkittiin Raimo No-vari. TLK:n kultaisella levykkeel-lä palkittiin Helena Korpi, Jarkko Iire ja Ossi Pekonen. Lisäksi Si-nisen Reservin myöntämä stan-dardi luovutettiin Eino Kostianil-le ja Seppo Kailalle.

Seppo Kaila

Palkitut kiltalaiset yhteiskuvassa. Leo Hakanpää 2. vas. pitää koskettavaa kiitospuhetta palkittujen puolesta.

seppo kaila

Lauluyhtye Sekunti esiintyy.

86

Järjestöt

K illan vuosikokous pidettiin 22.2. Turun Heikkilän So-

tilaskodissa vajaan 30 jäsenen voimin. Suurin asia sinällään oli sääntömuutoksen käsittely, vuo-sien aikana muutostarvetta ai-na kehittyy ja tässä kohtaa sitä sitten käsiteltiin ja hyväksyttiin. Hallitus koki pienimmän mah-

dollisen muutoksen, Jani Kaira-vuolla ei ollut käytettävissä jat-koon hallituksessa, ja hänen ti-lalleen valittiin Teemu Lamberg. Toimihenkilöihin tuli sitten hal-lituksen järjestäytymiskokouk-sessa ainoana muutoksena en-tiseen, että Teemu Lamberg otti sihteerin tehtävät vastaan Janil-ta. Myös toimintasuunnitelma ja talousarvio lyötiin lukkoon.

Vuosikokousesitelmän pi-ti Turun Rannikkopataljoonan komentaja, komentaja Tapio Li-neri. Mielenkiintoinen esitelmä valotti Puolustusvoimauudistus-ta merivoimien kannalta katsot-tuna. Kun Saaristomeren meri-puolustusalue muuttuu Ran-nikkolaivastoksi ja Suomenlah-den meripuolustusalue Rannik-koprikaatiksi, niin se tulee vai-kuttamaan kiltammekin toimin-taan. Pansiossa ei enää tule ole-

maan rannikkojoukkojen varus-miehiä, joita kilta on palkinnut, vaan he löytyvät Upinniemes-tä. Tässä on nyt killalla uuden perinteen miettimisen paikka. Käytännössä ei enää ”äkkiä pii-pahdeta” palkitsemassa varus-miehiä, vaan ollaan ”päivä reis-sussa” Upinniemessä.

Killan kuukausittaiset kah-vitapaamiset sekä Mursujaoksen polskuttelu Impivaaran uimahal-lissa ovat saaneet oman kävijä-kuntansa. Kahvitapaamisissa on ollut jopa muutama teemakin, josta on sitten kerrottu kuulijoil-le. Tässä rohkaisenkin jäsenis-töä osallistumaan kahvitteluun ja uintiin mukavassa seurassa.

Helmikuun jälkeen kilta-laisia on tutustunut mm. Tu-run lentoaseman toimintaan 10 henkilön voimin. 29.3. jäse-niämme osallistui Saaristome-

Elokuu vko 35 Kiltamatka Pensariin (Jukka Verho; varalla Mikael Kaskelo)

vko 35 Örön tykkitalkoot (Heikki Pohjanvirta)

Syyskuu 28.9. Kiltamatka Reposaareen (Mikael Kaskelo)

Lokakuu Mahdollinen yritysvierailu Valmet Automotiveen (Tapio Hirvonen) / vierailu Arkistolaitokseen Helsinkiin

Marraskuu 8.11. Killan Syysjuhla (Jukka Kulo)

Joulukuu Itsenäisyyspäivä (lippupartio)

Ostosmatka muualle kuin Viroon

24.12. Jouluaaton kunniavartiot

Kahvitapaamiset kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 14 Forumin Rossossa.

Uimahallitapaamiset Impivaaran uimahallissa kuukauden toinen keskiviikko klo 10.

Vastuuhenkilöt on merkattuna tapahtumariveille.

Turun Rannikkotykistökilta

mikael kaskelo


Järjestöt

Turun Rannikkotykistökilta

Norjan Harstadin Adolf Kanuunan 406 mm ”kuulia” ja Mikael Kaskelo.

ren tykkiasemien tulevaisuus –seminaariin, mielenkiintoinen päivä valotti kaikille rt-henkisil-le tarvetta pitää tästä historias-tamme huolta ja poikii varmas-ti käytännön toimenpiteitä tilan-teen parantamiseksi. 13.3. Var-sinais-Suomen Kiltapiirin kun-nianosoituksen Itsenäisyyden kivellä osallistui perinteisesti jä-seniämme, kiltamme lippu oli Jukka Kulon vankoissa käsissä Heikki Kanervamäen johtaessa pitkällä kokemuksellaan lippu-linnaa. 4.4. vierailtiin Pansiossa MHC Katanpäähän 24 henkilön vahvuudella. Aluksen päällikkö, komkapt Heikki Vierelä piti erit-täin kokeneesti (vajaan 200 vierasporukan kokemuksella) aika tarkkaan tunnin esityksen aluksesta. Vierailijat voivat vain haukkoa henkeä, kun Italiassa rakennetun aluksen toimintaky-

kyä ja uusinta miinantorjunta-tekniikkaa esiteltiin. Erittäin va-kuuttavaa, täytyy sanoa. Niin, tietysti kurkkasimme myös sin-ne aluksen suomalaiskansalai-sittain pyhimpään, eli saunaan!

Toimintasuunnitelma 2014 kesän jälkeen, mahdolliset aika-taulumuutokset tulevat Turun Sanomien kiltapalstalle ja sen netin tapahtumakalenteriin se-

kä omille kotisivuillemme. Sa-moin uusista kohteista infor-moidaan mainittujen kanavien kautta. Syksyllä ilmestyvä RP 3/2014:ssa on myös tarkennuk-sia loppuvuoden osalta.

Kilta toivottaa kaikille au-rinkoista sekä akkuja lataavaa kesää!

Mikael KaskeloKillan tiedottaja

mikael kaskelo

erkki teukku

88

Järjestöt


Killat ja yhdistykset yhteistyö hön Vaasassa

K iltojen jäsenkuntien ikään-tyminen ja väheneminen

pakottaa vähitellen yhteistyö-hön, jotta esitelmätilaisuuksiin ja tapahtumiin saataisiin riittä-vä määrä kuulijoita. On järjestä-jän kannalta noloa, jos kuulija-kunta koostuu parista kolmesta innokkaasta, varsinkin, jos luen-noitsija on saapunut kauempaa. Niinpä 15 eri maanpuolustus-järjestöjen jäsentä oli lauantai-na 8.3. Vaasan Sotaveteraani-museossa kuuntelemassa tur-kulaisen komentaja evp. Matti Palkitut oululaisveljet ryhmäkuvassa.

Yleisöä sotilaskodissa, oikealla luennoitsija, tri Kivelä.

esko pekama

teuvo roden


Järjestöt


Ketolan luentoa viime sotiemme merisodan vaiheista. Tilaisuus järjestettiin Pohjanlahden Lai-vastokillan kevätkokouksen jäl-keen. Luento käsitti itsenäisen Suomen laivaston syntyvaiheita, merisotaa Itämerellä ja miinarai-vausta Suomenlahdella vuosina 1944–1950. Kuulijat saivat run-saasti tietoa vähemmän tutkituis-ta asioista, sivuttiinpa siinä Stella Polaris –teemaakin. Kiintoisa lu-ento johti vilkkaaseen keskuste-luun aiheista. Suomella on edel-leenkin hankala asema itäisen suurvallan kyljessä, ja ulkopoli-tiikan hoito voi vaatia aikamois-

ta taiturointia. Paikalla oli jäseniä Laivastokillasta, Merivartiokillas-ta, Sotilaspojista, molemmista reserviupseerikerhoista ja Me-renkurkun Killasta sekä lisäksi museotoimikunnan omaa väkeä.

Seuraavaksi oli järjeste-lyvuorossa Vaasan Sotilaspoi-kien Perinnekilta, joka oli kut-sunut Vaasan sotilaskotiin kar-diologian erikoislääkärin Har-ri Kivelän kertomaan sydäntau-teihin liittyvistä asioista. Alustus kirvoitti runsaan keskustelun, sil-lä yhdellä ja toisella läsnäolijois-ta oli omakohtaisia kokemuksia sydän ongelmista. Läsnä oli 26

Killat ja yhdistykset yhteistyö hön Vaasassa

kuulijaa Sotilaspojista, Pohjan-lahden Laivastokillasta, Meren-kurkun Killasta ja Vaasan Reser-viupseerikerhosta.

Toukokuun loppupuolella järjestetään yhdessä Sotilaspoi-kakillan kanssa perinteinen ke-vätmatka saaristotila Varppiin Maksamaan saaristossa. Käy-dään laskemassa seppele ase-laiva Equityn muistomerkille ja tutustutaan alueen historiaan, jääkärietappeihin ja tilan Suo-men kohtalonvuosia käsittele-vään yksityismuseoon.

Teuvo RodenPohjanlahden Laivastokilta ry.

Kuulijakuntaa Veteraanimuseossa. Oikealla edessä luennoitsija, komentaja evp Matti Ketola Turusta.

teuvo roden

90

Järjestöt

tamattomat suojatilat, sorahar-janne ja irtoromu muistuttavat keskeneräisyydestä. Aaltopellis-tä tehdyt tykkien suojarakenteet ovat monin paikoin ohittaneet jo parasta ennen-päiväyksensä. Päivä paistaa katon tai seinien kautta sinne minne sen ei pitäi-si, ja samaa tietä asemiin pää-see sekä vettä että lunta. Puo-li-irralliset aaltopellit ovat paikoin jopa turvallisuusuhka kävijöille, samoin kuin tee-se-itse-miesten (pahoitteluni, olen ennakkoluu-loinen tässä sukupuoliasiassa, edustaa vain henkilökohtaista eikä yhdistyksen kantaa) viritel-mät, jotta he ovat päässeet kur-kistelemaan tykkien lukkoja. Ja onpa yhtä asemaa alettu käyt-tää käymälänäkin, veneilijöiden mielikuvituksella kun ei näytä olevan rajaa. Useat asemat ovat osin jopa vaarallisia, eikä niille ole löytynyt sen paremmin käyt-

johon ne linnakkeen alasajon hetkellä jäivät. Hyvä ”huono” esimerkki on Jungfruskärin nk. saunatykin asema, joka on sa-massa jamassa kuin 1960-lu-vulla. Aseman rakentaminen jäi tuolloin kesken, ja nyt pystys-sä sojottavat harjateräkset, kat-

L innakkeiden alasajon seurauksena moni linna-kesaari on löytänyt uu-

den elämän, osa vielä odottelee tulevaisuutensa kirkastumista ja jokunen linnake on jäänyt ajan hampaisiin. Viime vuonna Saa-ristomeren alueen kuuden tuu-man (ja vähän pienempienkin tykkien) tykkiasemat inventoi-tiin, ja inventoinnin seurauksena alettiin pohtia ihan vakavissaan, josko niille voisi tehdä jotakin. Jokunen tykkiasema on hyväs-sä hoidossa, esimerkkinä vaik-kapa Kuuskajaskari ja Alskär. Kuuskajaskarissa Selkämeren Rannikkokilta ylläpitää ja hoitaa asemia ja tykkejä suurella sydä-mellä, Alskärissä työstä vastaa Forum Marinum. Monin paikoin taasen asemat ovat sillä tolalla,

Tykkiasemien tulevaisuus

Turun Rannikkotykistöpatteriston Perinneyhdistys

Isokarin linnakkeen kakkosasema on helppo kohde pitää kunnossa. Ykkösaseman tykki on tänä päivänä niin epäsiistissä kunnossa, ettei se ansaitse päästä edes lehtikuvaan.

Bolaxin 152/45 C-tykki on vahvan kupukilven alla suojassa, mutta tykkiasemaan on toistuvasti yritetty murtautua.

Johanna pakola

Johanna pakola


Järjestöt

töä kuin omistajaakaan. Omista-juus päivitetään nyt ajan tasal-le, ja käyttöä aletaan pohtia laa-jemmalla pohjalla.

Monin paikoin tykkiase-ma ja museoitu tykki soveltui-sivat hyödynnettäväksi paikalli-sen tahon matkailuelinkeinossa. Tykeillä ja niiden toiminnalla on oma merkittävä osansa maam-me rannikkopuolustuksen histo-riassa. Eikä sovi unohtaa asehis-toriallista puolta, tai linnake-elä-mää ylipäätään. Tämä kaikki tu-lisi nostaa esille tykkiasemien yh-teydessä, ja saattaa tykit ja ase-mat sellaiseen kuntoon jossa nii-den tulisi olla. Hankkeessa mie-tittiin myös mahdollisuutta siir-tää joitakin tykkejä paikasta toi-seen. Tälle olisi perusteita eten-kin siksi, että jokunen entinen linnakesaari on aktiivisessa mat-kailukäytössä, mutta vailla tykke-

jä. Samoin ”harvinaisempia” Ca-net-putkia on vain parilla täkäläi-sellä linnakkeella, jossa kävijä-määrät ovat maltillisia eikä opas-tuksia ole ainakaan toistaiseksi järjestetty. Urakkana siirto on val-tava ponnistus, mutta onhan nii-tä aiemminkin siirrelty – ja paljon!

Ajatuksena on, että tykkia-semien kunnostuksia voitaisiin toteuttaa vaikkapa kurssimuo-toisesti, ja hanketta hallinnoi-si valtakunnallinen iso toimija. Varteenotettavin taho tässä olisi Forum Marinum. Kaikkea ei ol-la suojelemassa/kunnostamas-sa/siirtämässä, vaan pyrimme löytämään muutaman pionee-rikohteen, jotka pääsisivät ison hankkeen alle. Paikallisella ta-solla taasen joissakin kohteissa on innostusta kunnostaa oman koti- tai mökkisaaren tykkiase-maa, ja kenties opastaakin siel-

lä kävijöitä. Hankkeen puoles-ta, jos sellainen käynnistyy, oli-si tarkoitus luoda toimintamalli, jakaa osaamista ja tuottaa histo-ria-aineisto. Asiaa puntaroidaan nyt paikallisella tasolla mones-ta näkökulmasta, emmekä pidä ollenkaan huonona ajatuksena kartoituksen laajentamista ko-ko rannikolle.

Hankkeen ideointi on par-haillaan työn alla, ja seuraavas-sa Rannikon Puolustajassa on päivitystä tilanteeseen ja link-ki raporttiin. Seuraavaa lehteä odotellessa voi vaikkapa käydä tutustumassa tilanteeseen pai-kan päällä. Valtaosa täkäläisis-tä linnakkeista on avoimia mat-kailukohteita: Kuuskajaskarissa toiminta jatkuu kuten ennen-kin, Katanpää on saanut uudet innokkaat yrittäjät ja uutta elä-mää, Isokarista löytyy matkai-

Borstön 120 mm tykkiasemalla on tällä hetkellä vain kaksi makuupaikkaa.Johanna pakola

92

Järjestöt

Örön tykkiasemat ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Edustuksellisin asema matkailun näkökulmasta löytyisi eteläkärjestä, mutta aseman tyk-ki poistettiin joitakin vuosia sitten. Kuvassa kakkosasema, jossa tykkikin on yhä tallella.

lupalvelujen ohella Suomen ru-min tykki (joka on kärkiehdok-kaamme kunnostushankkee-seen), Jungfruskär ja Berghamn osuvat monien purjehdusreittien varrelle, Alskärissä taasen on epävirallisen tykkikilpailun voit-taja, Utö on Utö; hurmaava saa-ristoidylli, Borstössä ja Pensaris-sa tykkiasemat odottavat aseis-tusta, Örö edustaa viimeistä ke-sää linnakkeena valmistautuen vuoteen 2015 ja elämään osa-na Saaristomeren Kansallispuis-toa, ja Krokössä voi hyvällä on-nella löytää edellä mainitut kol-me 152/45 C-tykkiä!

Inventointi käynnistyi vuon-na 2013 Arkipelagia-seuran toi-mesta. Hanke toteutui Leader-ra-hoituksen turvin. Hankkeen val-mistuttua Turun Rannikkoty-

kistörykmentin Perinneyhdis-tys järjesti yhteistyössä Arkipe-lagia-seuran kanssa aiheen tii-moilta seminaarin. Noin 70 ak-tiivista osallistujaa antoi suunta-viivoja ajatuksillemme, joten kat-somme luottavaisina tulevaisuu-

teen ja uskomme, että rannikko-tykit sekä eheät ja kävijäturval-liset tykkiasemat ovat jatkossa-kin saaristossa liikkujien tavoi-tettavissa.

Johanna Pakola

Johanna pakola


Järjestöt

P erinneyhdistyksen viides-toista vuosikokous pidet-

tiin Hangossa ravintola Roxxis-sa. Kokousväkeä oli ilahduttavan runsaasti yli 40 henkeä. Yhdis-tyksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen majuri evp Veikko-Ola-vi Eronen ja varapuheenjohtajak-si komentaja evp Jarmo Valtimo. Hallituksen kokoonpano muo-dostui seuraavaksi: jäsenet Ilk-ka Kosonen (uusi), Pirjo Lange, Risto Muuro, Kimmo Mäkipes-ka, Keijo Suominen, Martti Val-keapää (uusi) ja varajäsenet Kari Aarva, Oiva Lyytikäinen.

Hallitus kiittää hallituksesta poisjääneitä jäseniä Aimo Fors-sia ja Reino Merikukkaa hyväs-tä yhteistyöstä vuosien varrelta.

Myöhemmin pidetyssä jär-jestäytymiskokouksessa sihtee-riksi valittiin edelleen Keijo Suo-minen ja jäsenrekisterin pitäjäk-si Pirjo Lange sekä hallituksen ulkopuolelta rahastonhoitaja- kirjanpitäjäksi Jyri Alaluusua. Vuosikokouksen puheenjohta-jaksi valittiin komentaja evp Sa-kari Kinnarinen ja kokouksen sihteeriksi yhdistyksen sihteeri Keijo Suominen. Sakarin joh-

dolla ripeästi käytyjen vuosiko-kousasioiden jälkeen yhdistys tarjosi kokousväelle voileipä- ja kakkukahvit.

Yhdistyksen tämän vuoden toiminnasta

Vuoden tärkein tapahtuma on patteriston perinnepäivän (93 vuotta HanRPston perustami-sesta ) järjestäminen ja viettämi-nen 1.8. yhteistoiminnassa Suo-menlinnan Rannikkorykmentin kanssa, jolloin voidaan taas ta-vata entisiä patteristolaisia, toi-mintamme tukijoita, yhteistyö-kumppaneita ja tutustua yhdis-tyksen uusiin jäseniin sekä ve-restää muistoja vuosien varrelta. Päivä tullaan aloittamaan perin-teisellä seppeleenlaskulla sanka-rihaudoilla, jonka jälkeen siirry-tään Russarön linnakkeelle perin-nepäivän viettoon. Tänä vuonna jaetaan perinnekolikot vuonna 2012 jäseniksi liittyneille.

Puolustusvoimain lippu-juhlapäivänä, Suomen marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä 4.6. on yhteinen seppeleenlasku Suomenlinnan Rannikkorykmen-tin ja hankolaisten maanpuolus-

Hangon Rannikkopatteriston Perinneyhdistys

tusyhdistysten kanssa Hangon sankarihaudoilla. Tämän tilai-suuden jälkeen nautitaan “mar-skin kakkukahvit” Neljän Tuulen Tuvalla. Jäsenretken kohteek-si on tänä vuonna suunnitel-tu Örön linnakesaari. Retki teh-dään kesäkuun alussa vesibus-silla Hangosta. Jäsenistössämme on paljon henkilöitä, jotka ovat si-ellä palvelleet joko henkilökunta-an kuuluvina tai varusmiehinä.

Yhdistyksen omat kotisivut ovat valmiit, osoite on hankor-tperinne.fi

Kiitokset

Perinneyhdistys kiittää Hangon kaupungin johtoa, Suomenlah-den Meripuolustusaluetta, Suo-menlinnan Rannikkorykmenttiä, Uudenmaan Prikaatia ja Turun Rannikkotykistörykmentin Perin-neyhdistystä eriomaisesta yhteis-työstä sekä kaikkia yrityksiä, jot-ka olitte taas tukemassa toimin-taamme kuluneen vuoden aika-na sekä kaikkia eri tapahtumissa mukana olleita jäseniään.

Veikko-Olavi EronenPuheenjohtaja

[email protected]

Vuosikokous Hangossa 22.3.2014

94

Järjestöt

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

Rannikkojääkärit merivoimissa, osana kokonaismaanpuolustusta

M aavoimien komentaja kenrl Jyväsjärvi toi julki-

suuteen paikallisjoukko-mallin 28.huhtikuuta. Paikallisjoukot kuuluvat PV:ien SA-joukkoihin, ja ne toimivat 1.1.2015 alkaen sodan ajan kolmantena joukko-na operatiivisten ja alueellisten joukkojen rinnalla. Paikallisjouk-koihin kohdennetaan noin vii-desosa maavoimien vahvuudes-ta, joka on noin 150 000 sotilas-ta. Paikallisjoukoista taas 95 % on reserviläisiä, ja näihin jouk-koihin pyritään sijoittamaan toi-minta-alueen hyvin tuntevia re-serviläisiä. Tuoko tämä uudistus merivoimiin tai rannikkojääkäreil-le muutoksia sekä uusia tehtäviä, jää nähtäväksi.

Kadettikunnan, RUL:n ja RES:n yhdessä 10.4. järjestä-mässä tilaisuudessa, ”VAMAPU osana sotilaallista maanpuolus-tusta”-seminaarissa, PV:ien kou-

lutuspäällikkö ev Hannu Hyppö-nen toi esille pitkään työstetyn suunnitelman, jolla ohjataan re-servin koulutuksen ja vapaaeh-toisen maanpuolustuksen ke-hittämistä. Paikallispataljoonien perustamisen (osana paikallis-joukkoja) lisäksi siihen kuuluu reserviläisten osaamisen tunnis-taminen ja hakeutuminen poik-

keusolojen tehtäviin, reserviläis-ten käytön laajentaminen PV:ien koulutustapahtumien suunnitte-lu-, valmistelu-, tuki- ja koulut-tajatehtävissä, sekä yhteydenpi-don varmistaminen reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöihin.

Tämä kaikki on jo tavallaan rutiinia rannikkojääkäreille MPK:n meripuolustuspiirin kurssitoimin-nassa, mutta niin lisää vastuu-ta kuin mahdollisuuksiakin tule-vaisuus varmasti pitää sisällään. Oikein organisoimalla tehoja saa-daan paljonkin lisää irti, mutta si-toutumista tämä vaatii meiltä kai-kilta reserviläisiltä. Samoin nyt oli-si oiva paikka tehdä VAMAPU:n eli vapaaehtoisen maanpuolus-tussektorin sekä ennen kaik-kea järjestestöpuolen ”PV-uudis-tus”. Turhat rönsyt eli päällekkäi-set toiminnat sekä toimimattomat

Kilta järjesti VAARANNJP:ssa perinteisen Beväringskvällenin 15.4. ja pai-kalla olivat kertomassa killasta pj Antti Rautiainen sekä kokemuksistaan Afganistanissa Markus Markelin. Markus esitteli myös omia varusteitaan sekä aseitaan, mikä arvatenkin kiinnosti varusmies-rannikkojääkäreitä.

Paraatijoukot Teikarin kivellä Dragsvikissa.

antti rautiainen

antti rautiainen


Järjestöt


Rannikkojääkärit merivoimissa, osana kokonaismaanpuolustusta

PS.”Kiinnostaako ammunta muttet tunne muita ampujia? Ota yh-teys killan ampumavastaavaan Jussi Hermuseen ([email protected] 050 506 0991) ja kerro asuinkuntasi se-kä kiinnostus (kivääri, pistoo-

li, haulikko tms.), niin saat tie-toa lähellä olevista ampujista. Ammuntaa tahoillaan harrasta-via on jäsenistössä useita aina-kin Turussa sekä Helsingissä, ja mukaan mahtuu. Lainaka-lustoakin löytyy.”

Muistattehan, että tietoa ran-nikkojääkäri-toiminnasta löytyy tämän lehden lisäksi myös killan nettisivuilta (http://www.mpkl.fi ja sieltä Rannikkojääkärikilta) tai vie-lä paremmin Facebook’sta (Ran-nikkojääkärikilta).

Teikarin taisteluista 70 vuotta

R annikkojääkäreiden juhlapäivä eli VAA-RANNJP:n vuosipäivä, jota vietetään ke-

sän 1944 Teikarin taisteluiden muistoksi, järjes-tetään tänä vuonna perjantaina 4.7.2014. Päi-vän ohjelma on perinteinen eli aloitamme Upin-niemen Teikarin kivellä, josta siirrymme jatka-

maan juhlapäivää Dragsvikiin. Tarkempi aika-taulu tiedotetaan jäsenille sekä muille ilmoit-tautuneille myöhemmin, mutta tässä vaihees-sa jo tiedoksi, että ennakkoilmoittautuminen on kulkulupien vuoksi pakollinen. Ilmoittautumiset [email protected] tai 050-556 1825.

osat pois, ja keskitetään resurs-sit olennaiseen. Tätä muutosta on odotettu kymmeniä vuosia, olisi-ko vihdoin sen aika? Sinisen Re-servin sisällä työ on jo aloitettu ja yhdistysten yhteistyötä tullaan li-säämään.

Historiaa ja tulevaisuutta

Historiaa saadaan paketiin, kun ”Rannikkojääkärit tässä ajassa – Kustjägarna i tiden” historiateos valmistuu vuoden lopulla. Teos kertoo rannikkojääkärien toimin-nan kehityksestä vuosina 1997-2014, ja teosta tullaan markki-noimaan aikanaan. Nyt jo kuiten-kin kannattaa varautua hankki-

maan tämä jokaisen rannikkojää-kärin kirjahyllyyn kuuluva teos.

Historiaa myös koetaan, kun Teikarin päivää vietetään perjantaina 4.heinäkuuta, On-han Viipurinlahden ja Teikarin, Melansaaren ratkaisutaisteluista kulunut tasan 70 vuotta. Tämä-kin kannattaa laittaa allakkaan. Osallistumiselle on ennakkoil-moittautumispakko kulkulupien vuoksi. Ohjeet tulevat jäsenille tiedotteissa, muille nettisivuille.

Veneilykauden avaus, ran-nikkojääkäreille suunnattu kou-luttajakoulutus Gyltössä, selviy-tymiskurssin kesäosio, kajakki-vaellus, em. Teikarin päivä se-

kä merivoimien vuosipäivä, sii-nä toimintaa keväälle ja kesälle. Syyskuussa mennään tutustu-maan sotilasjohtamiseen Brys-selissä sekä osallistutaan Res Ursus-marssiin. Valitettavas-ti näyttää uhkaavasti siltä, että retki Teikarin saarelle perutaan. Osallistujia on vain liian vähän.

Aktiivisuuttanne perään-kuuluttaen

puheenjohtaja Antti RautiainenRannikkojääkärikilta ry

[email protected], gsm 050-5561825

puheenjohtaja Mika KiuruRannJP:n perinneyhdistys ry

[email protected] 050-3926866

96

Järjestöt


Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys ry:n 25. vuosikokous

Rannikkojääkärikillan ja RannJP:n perinneyhdistyksen yhteinen toimintakalenteri 2014

HUOM! Tapahtumat ovat tarjolla kummankin yh-

distyksen jäsenille! Tapahtu-mista tulee lisää tietoa jäsen-tiedotteissa.

6.-8.6. Kajakkivaellus 1. Lisää tietoa MPK:n sivuilta (www.mpk.fi).

6.-8.6. Selviytymiskurssi - kesä, Upinniemi – Ramsö. Lisää tietoa MPK:n sivuilta (www.mpk.fi).

11.6. Killan esittely (ja säh-ly-turnaus), Dragsvik.

4.7. Teikarin päivän juhlalli-suudet, Upinniemi ja Dragsvik

23.-24.8. Meripuolustuspii-rin SLKA:n Porkkalan marssi, Upinniemi. Vaativahko sotilas-taitokilpailu reserviläisille. Kil-pailun kesto kaksi vrk. Paik-koja rajoitetusti ja valikoidus-

ti. Ilmoittautumiset Antti Rau-tiaiselle.

Elo-syyskuu Kajakkivaellus 2. Lisää tietoa MPK:n sivuilta (www.mpk.fi).

12.-14.9. Res Ursus-mars-si Dragsvik ja Syndalen, se-kä kilpailijoita, että rastihen-kilöstöä.

20.9. Rannikkojääkärikou-lun 6.kurssin kurssitapaamin-en Upinniemessä ja Suomen-linnassa (rajoitettu osallistu-minen).

19.-21.9. Brysselin retki, tu-tustuminen NATO:n että EU:n sotilasesikuntaan + pörräys-tä Ardenneilla (rajoitettu osal-listuminen).

30.11. ”Talvisodan muistoja ja adventin lauluja”-konsertti, Upinniemen Merikappeli

R annikkojääkäripatal-joonan Perinneyhdis-

tys ry:n 25. vuosikokous pi-dettiin lauantaina 26.4.2014 merellisessä ympäristössä IHA-Linesin Doris II ristei-lylaivalla Helsingin edustal-la. Risteilylle osallistui run-sas joukko yhdistyksen jä-seniä seuralaisineen. Aluksi kilisteltiin kuohuvalla ja kuul-tiin yhdistyksen puheenjoh-taja Mika Kiurun tervetuliais-sanat. Kokouksessa käytiin läpi 14 -kohtainen esitys-lista. Hyväksyttiin edellisen vuoden vuosikertomus ja ti-linpäätös, sekä käsiteltiin yh-

Aimo Laaksonen kiittää huomionosoituksesta ja muistelee menneitä sekä arvioi tulevaa. Taustalla Tuomo Rysti ja Tarja Laaksonen.


Järjestöt


distyksen toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2014. Vuo-den 2013 hallitukselle ja toimin-nantarkastajille myönnettiin vas-tuuvapaus.

Hallitus jatkaa lähes muut-tumattomana tällä hallituskau-della. Ainoa muutos tuli, kun hallitustyön päättäneen Mart-ti Länsmanssin tilalle valittiin Hannu Kärkkäinen. Kiitoksia Martille ja Tervetuloa Hannulle.

Kokouksen jälkeen Aimo Laaksosta haluttiin muistaa lah-jakortilla kylpylään. Me kaikki kii-tämme Aimoa hänen pitkäaikai-sesta ja pyyteettömästä työstä yh-distyksemme eteen. Kiitos Ami!

Seuraavaksi pääsimme nauttimaan kalaisasta ja erittäin maittavasta keulasalongin ka-lapöydästä. Ruokailun jälkeen osallistujat kiertelivät pöydissä ja tapailivat tuttuja. Monella oli use-an vuoden tauko tapaamisessa. Juttua ja naurua tuntui riittävän.

Doris II tukeutuessa Kaup-patorin laituriin saattoi mieles-sä soida marssilaulu ”Aina Se-naatintorilta Helsingin ylös Uts-joen kairoille...”

Esa Aittokallio

Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys ry:n 25. vuosikokous

Ennen ei kyllä hymyilty näin lähellä vääpeli Järveä. Erkki Järvi, Mika Kiuru ja Julius Maaskola.

Aimo Laaksonen kiittää huomionosoituksesta ja muistelee menneitä sekä arvioi tulevaa. Taustalla Tuomo Rysti ja Tarja Laaksonen.

Martti Länsmans ja Ilkka Stauffer juttelivat siitä missä ja mitä ovat vuo-den 1987 jälkeen tehneet.

esa aittokallio

esa aittokallio

esa aittokallio

98

Yhteinen julkaisumme

RannikkoupseeriyhdistysPuheenjohtaja Sakari MartimoMERISK, PL 5, 00191 HELSINKI0299 800 (vaihde)[email protected]

RannikkotykistösäätiöValtuuskunnan puheenjohtajaTimo KohtamäkiHallituksen puheenjohtajaVeijo TaipalusAsiamies Antti RainioKorkeavuorenkatu 17 b 1000130 Helsinki, GSM 050 4414 [email protected]

MerivoimatTiedottaja Minna SuominenMerivoimien esikunta, PL 58 20811 [email protected]

MeriupseeriyhdistysPuheenjohtaja Timo HirvonenSMMEPA, PL 5, 20241 TURKU0299 800 (vaihde)[email protected]

Rannikkotykistön OpistoupseeritPuheenjohtaja Tatu VartiainenOjahaantie 11 B 25, 01600 VantaaPuh 02 998 00, GSM 0400 [email protected]

RannikkosotilaskotiyhdistysPuheenjohtaja Anne KärkiKoivistonkatu 14 a, 11100 RiihimäkiGSM 041 [email protected]

RT-kerho johtorengasPuheenjohtaja Toni AaltoGSM 040 311 3348, [email protected]

Sininen Reservi ryPuheenjohtaja Robin ElfvingKauppiaankatu 2, 00160 HelsinkiGSM 040 [email protected]

Sinisen Reservin SäätiöAsiamies Arno HakkarainenHelenankuja 4, 01400 [email protected]

RannikkojääkärikiltaPuheenjohtaja Antti RautiainenSolbackantie 22, 02880 Veikkola GSM 050 556 1825 [email protected]

Rannikkojääkäri pataljoonan perinneyhdistysPuheenjohtaja Mika KiuruVanha Valtatie 185 as.1204500 [email protected]

Rannikon Puolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 KotkaGSM 0440 837 [email protected]

Kymenlaakson Rannikonpuolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 KotkaGSM 0440 837 [email protected]

Selkämeren RannikkokiltaPuheenjohtaja Tauno SetäläSavenvalajanvahe 4 C 25, 26100 RaumaGSM 040 510 [email protected]

Suomenlinnan RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Kristiina Slotte,Merivirta 16 as 7, 02320 EspooGSM 050 525 0022kristiina _ [email protected]

Turun RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Petri LeppäkoskiPerälänkatu 10, 20540 TurkuGSM 040 [email protected]

Rannikkotykistön perinneyhdistysPuheenjohtaja Ove EnqvistHevoshaantie 9 D 6, 01200 VantaaGSM 040 552 [email protected], www.rannikkotykisto.fi

Turun Rannikkotykistö-rykmentin Perinneyhdistys ryPuheenjohtaja Tom Lund/MERIVEc/o Ari Ahomäki, Iltatuuli 621600 [email protected], www.turrtr.net

Hangon Rannikkopatteriston perinneyhdistysPuheenjohtaja Veikko-Olavi EronenNarvikinkatu 20, 10900 HankoGSM 040 824 8679, Puh 019 248 [email protected]

Laivaston kiltaPuheenjohtaja Olavi NiskanenHovilankatu 1 B 6, 20660 LITTOINENGSM 050 465 [email protected]

Kymen LaivastokiltaPuheenjohtaja Tapio RiikonenVesikatu 10, 49400 HaminaGSM 050 540 [email protected]

Helsingin LaivastokiltaPuheenjohtaja Lars EklundMarkkinatie 5 E 56, 00700 HELSINKIgsm 0440 [email protected]

Turun LaivastokiltaPuheenjohtaja Jouni AhoOrminkuja 2 as 1, 20610 TURKUGSM 040 701 2611email: [email protected]

Pohjanlahden LaivastokiltaPuheenjohtaja Teuvo RodenPietarsaarenkatu 2 A 3, 65350 VaasaGSM 0500 665 [email protected]

Helsingin ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Henri HavulinnaNeulastie 2 B 16, 00410 HelsinkiGSM [email protected]

Helsingin MiinanraivaajakiltaPuheenjohtaja Erik ErwesLinnankoskenkatu 11 A 1000250 Helsinki, GSM 0400 503 [email protected]

Laivaston SukeltajakiltaPuheenjohtaja Tapani KorhonenUpiniemeimen rantatie 20A 6, 02470 Upinniemi taiOlofsborg 13 A, 10710 SnappertunaGSM 040 558 [email protected] [email protected]

Turun ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Heikki LaihoLinnankatu 11 a 3, 20100 TurkuGSM 0400 520 [email protected]

Pirkanmaan Meripuolustuskilta ryPuheenjohtaja Timo ValliKastepolku 2, 14200 Turenki040 833 7213, [email protected]


Rannikon Puolustajan teemat 20143/2014 Merivoimien kehittäminen

– hankemaailma

4/2014 Uudistuneet Merivoimat – paluu entiseen?

Tapahtumakalenteri 2014

www.rannikonpuolustaja.fi

Helsingin Miinanraivaajakillan kokous joka kuukauden toinen tiistai klo 13.00 ravintola White Ladyssa.

6.-8.6. Kajakkivaellus 1 (s. 96).

6.-8.6. Selviytymiskurssi - kesä, Upinniemi – Ramsö (s. 96).

4.7. Teikarin päivän juhlallisuu-det, Upinniemi ja Dragsvik (s. 96).

9.7. Merivoimien vuosipäivä Turussa (s. 19)

1.8. Hangon Rannikkotykistö-patteriston perinnepäivä (s. 93).

Elokuu Turun Rannikkotykistökillan matka Pensariin (s. 86).

Elokuu Örön tykkitalkoot (s. 86).

Elo-syyskuu Kajakkivaellus 2 (s. 96).

12.-14.9. Res Ursus-marssi Dragsvik ja Syndalen (s. 96).

19.-21.9. Rannikkojääkärikillan Brysselin retki (s. 96).

28.9. Turun Rannikkotykistökillan matka Reposaareen (s. 86).

8.11. Turun Rannikkotykistökillan syysjuhla (s. 86).

Documents

Teemana Minne menet meripuolustuksen vapaaehtoiskenttä?...Minne menet meripuolustuksen vapaaehtoiskenttä? Muistojen aarrearkku takaa vetreät aivot ja kultaisen hymyn s. 46 2 Ranniko