Terveydenhuollon tietoturvahankkeet - haaste yhteistyölle ...Terveydenhuollon tietoturvahankkeet - haaste yhteistyölle ja mahdollisuus laajavaikutteiseen kehitystyöhön Suomen sairaaloissa

Sytyke ry - Systeemityö 1/04 * 1

Terveydenhuollontietoturvahankkeet - haasteyhteistyölle ja mahdollisuus

laajavaikutteiseen kehitystyöhönSuomen sairaaloissa on käytössä kymmeniä erilaisia tietojärjestelmiä, minkä seurauksena terveydenhuollon am-

mattilaiset joutuvat käyttämään rinnakkain useita ohjelmistoja, joissa käsitellään osittain samoja tietoja. Tiedot eivätvälttämättä siirry ohjelmistosta toiseen edes saman organisaation sisällä, vaikka terveydenhuollon tiedonsiirtoon on-kin kehitetty standardeja erityisesti HL7-yhdistyksen toiminnan ansiosta. Potilaan kannalta tietojärjestelmien yhteen-sopimattomuus on ongelma erityisesti silloin, kun hoitava lääkäri joutuu etsimään potilaan tietoja useasta eri järjestel-mästä lyhyen vastaanoton aikana. Jälkeenpäin hoitotapahtuman tietoja joudutaan taas kirjaamaan useaan eri järjestel-mään. Terveydenhuollon ammattilaisten työajasta kuluu tutkimusten mukaan kymmeniä prosentteja tiedon käsitte-lyyn, ja suuri osa tästä turhaan päällekkäiseen työhön.

Suomi on teknologian mallimaa, jossa myös terveydenhuoltoon on satsattu – mutta myös maa, jossa sekä tekno-logian mahdollisuuksia että terveydenhuollon toimintaa on kritisoitu voimakkaasti. Kansallisen terveysprojektin tieto-järjestelmien kehitystyöhön liittyvä suosituksessa todetaan, että sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes, Kuntaliitto jamuut toimijat määrittelevät terveydenhuollon järjestelmien yhteensopivuuden takaavat yhteiset hallinnolliset palvelutja avoimet rajapinnat alue- ja perustietojärjestelmien väliseen saumattomaan tietojen vaihtoon. Terveydenhuollon jär-jestelmien rajapinnat tehdään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella kaikkia terveydenhuollon toimijoita velvoitta-viksi vuoteen 2007 mennessä.

Kehitystyötä pyritään siis tukemaan hallinnon toimenpiteiden ja lainsäädännön avulla, mutta varsinainen muutosmahdollistuu vain terveydenhuollon organisaatioiden ja ohjelmistoja infratoimittajien yhteistyössä ja käytännön toi-minnassa. Tietojärjestelmien avulla palveluketjuja voidaan yksinkertaistaa, tehdä saumattomiksi ja tuottaa asiakasläh-töisiä palveluita, mutta tämä edellyttää terveydenhuollossa sekä teknisiä, toiminnallisia että asenteellisia muutoksia.

Tekesin uuden FinnWell-ohjelman tavoitteena on parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon laatua ja edistää alanyritystoimintaa ja vientiä. Lähtökohtana on, että teknologia parantaa terveyspalvelujen laatua ja tuottavuutta vain, jossamanaikaisesti kehitetään uusia toimintatapoja yhtä innovatiivisesti kuin itse tuotteita. Uudentyyppisenä painopiste-alueena FinnWell-ohjelmassa ovat terveydenhuollon toimintaprosessit, esimerkiksi palvelujen hankinta tai järjestämi-nen asiakkaiden tarpeet paremmin huomioonottaen. Tavoitteena on palveluketjujen ja toimintaprosessien tuottavuu-den ja laadun parantaminen.

Tähän terveydenhuollon tietojärjestelmien teemanumeroon on pyritty kokoamaan artikkeleita siten, että kirjoitta-jat ja myös heidän lähestymistapansa edustaisivat mahdollisimman laajasti terveydenhuollon tietotekniikan ja sentutkimuksen eri osa-alueita. Kuten lähes kaikki kirjoittajat eri sanoin toteavat, terveydenhuollon kehitystyössä muu-tokset ja niiden hyödyt realisoituvat vähitellen. Päämäärien saavuttamiseksi tarvitaan organisaatioiden välistä ja orga-nisaation sisäistä pitkäjänteistä yhteistyötä, teknologisia innovaatioita, onnistuneita järjestelmien käyttöönottoja jamuutoksen johtamista. Vain näiden kautta toteutuvat kehittämisprojektien tavoitteet: kansalaisten tarpeisiin vastaami-nen, julkisten ja yksityisten terveydenhuollon organisaatioiden toimintakyvyn paraneminen, terveydenhuollon henki-lökunnan työn tukeminen ja tuottavuuden kohoaminen.

Maritta KorhonenYliopettaja, [email protected]

2 * Sytyke ry - Systeemityö 1/04

Terveydenhuollonkäyttöönottoprojektien tavoitteet

ja problematiikkaSinikka Ripatti,HUS tietohallinto jaAnneli Laapotti,Helsingin terveyskeskus

Terveydenhuollon tiedonhallin-nan haasteena on, miten potilastiedotsaadaan tietoturvallisesti ja ymmärret-tävästi hoitotilanteissa ammattihenki-löstön käyttöön eri toimintayksiköis-sä. Tietomäärät ovat suuria ja ne koos-tuvat tekstin lisäksi luokitellusta tie-dosta, kuvista ja digitaalisista mitta-ustuloksista. Tiedon säilytysaika onpitkä ja osa tiedoista säilytetään py-syvästi. Kansalliset lait, terveyden-huollon erityislainsäädäntö ja monetasetukset ohjaavat potilastietojen kä-sittelyä.

Helsingin terveyskeskuksessatoimii, vuoden 2004 alussa tehdyn or-ganisaatiomuutoksen mukaisesti, ter-veysasemaosasto, akuuttisairaala-osasto, pitkäaikaissairaalaosasto, psy-kiatrian osasto ja hammashuollonosasto sekä hallinto- ja palvelukeskus,jossa sijaitsee keskitetty tietohallinto-yksikkö. Terveyskeskus toimii sadois-sa toimipisteissä ympäri Helsinkiä.Terveyskeskuksessa on henkilökuntaayhteensä 7400. Työasemia on yli4000.

HUS koostuu HYKS:n toimin-ta-alueesta, johon kuuluvat Helsingin,Jorvin ja Peijaksen sairaalat sekä Hy-vinkään, Lohjan, Länsi-Uudenmaanja Porvoon sairaanhoitoalueista.Omistajakuntia on kaikkiaan 32.HUS:ssa on erillisiä sairaaloita 24 jatyöntekijöitä noin 19 000. HUS tuot-taa erikoissairaanhoidon palveluja

alueensa 1,4 milj. asukkaalle ja vaa-tivissa hoidoissa koko maalle, esi-merkkeinä lasten harvinaiset syöpä-taudit ja elinsiirrot.

Helsingin terveyskeskuksessakäyttöönotettu uusi

tietojärjestelmä

Terveyskeskus otti käyttöönvuosina 2001-2002 kaikilla terveys-asemillaan, terveyskeskussairaalois-saan ja mielenterveysyksiköissä yh-tenäisen Pegasos-asiakastietojärjes-telmän, joka sisältää sähköisen saira-uskertomuksen. Asiakastiedot ovatsaatavilla käyttötarpeen ja käyttöoi-keuksien mukaan kaikissa toiminta-pisteissä. Pegasos-järjestelmällä onliittymät mm. laskutukseen sekä eri-koisairaanhoitoon hoitolähete-, labo-ratorio- ja rtg-toiminnoissa.

Järjestelmän käyttöönottohankeoli pohjoismaisittain mittava. Hankevietiin läpi lyhyessä ajassa. Käyttöön-ottoon liittyvää koulutusta järjestet-tiin 1500 koulutuspäivää ja koulutuk-siin osallistui yli 8000 henkilöä. Ko-tihoidoissa otettiin käyttöön saman-aikaisesti kämmentietokoneella toi-miva Thalia-järjestelmä yhteistyössäsosiaaliviraston kanssa. Pegasoksenkäyttäjiä on noin 5000 ja Thaliaakäyttää vajaa 500 henkilöä. Pegasos-järjestelmää käytetään vuodeosasto-jen lääkärikierroilla langattoman lä-hiverkon avulla.

Järjestelmien käyttöönottoaedelsi toimintaprosessien suunnitte-lu. Käyttöä ja toiminnan sujumista au-

ditoidaan säännöllisesti. Terveyskes-kuksen yksiköissä toimii laaja pää-käyttäjäverkosto. Terveyskeskuksel-la on ulkoistettu Help Desk-palvelu,joka toimii yhden numeron periaat-teella ja kanavoi toimeksiannot eri toi-mijoille. Atk-lähituki on omaa hen-kilökuntaa.

HUS:ssa onpotilasasiakirjajärjestelmien

uusiminen alkanut

HUS:ssa on tällä hetkellä kaik-kiaan 18 erillistä potilastietojärjestel-mäympäristöä. Vuonna 2003 alkaneenja vuoteen 2007 kestävän ESPA-hank-keen puitteissa MUSTI-potilashallin-non järjestelmät korvataan yhteiskäyt-töisellä MD-OBERON- ja ASLA-jär-jestelmillä. Samanaikaisesti otetaankäyttöön sähköinen potilaskertomus-järjestelmä MD-Miranda. Samanai-kaisesti uusitaan rinnakkaisprojekteis-sa mm. röntgenosastojen järjestelmäja useita osastokohtaisia järjestelmiä.

HUS:n hankkeen tavoitteena onnopeuttaa potilaan hoitoa, parantaahoidon laatua ja tehostaa toimintaa.Hanke toteuttaa HUS:n strategiaa,jonka mukaan yhteistoiminnan kehit-täminen omistajakuntien perustervey-denhuollon yksiköiden kanssa on eri-tyisen tärkeää. EnsimmäiseksiHUS:ssa otetaan käyttöön sähköinenlähete, potilaskertomuksen ydinosa jasiitä tuotettava hoitopalaute sekä säh-köinen konsultaatiotoiminto. Peruster-veydenhuollon yksiköt voivat liittyäomien järjestelmiensä kautta sähköis-ten lähetteiden ja hoitopalautteiden


sekä konsultaatiolähetteiden käyttä-jiksi koko sairaanhoitopiirin alueella.

Tavoitteena on, että potilastahoitavilla ammattilaisilla on käytös-sään työvälineet, jotka mahdollistavatpotilastietojen kertakirjaamisen tilan-teessa, jossa tieto syntyy; hoitotilan-teissa potilaan vuoteen vieressä, vas-taanotoilla, konsultaatiovastauksina jatutkimustuloksina. Toiminnallisesti jateknisesti potilashallinnon järjestel-mä, sähköiset potilaskertomusjärjes-telmät ja osasto- ja toimintokohtaisetjärjestelmät tullaan integroimaankäyttäjän kannalta järjestelmärajathäivyttäväksi kokonaisuudeksi. Am-mattilaiset saavat tällöin tarvitseman-sa tiedon käyttöönsä tietoturvallises-ti tarvittaessa haluaminaan kokonai-suuksina eri järjestelmistä.

Päämääränä on myös tilanne,jossa potilastiedot ovat pääosin struk-

turoidussa muodossa ja luokiteltuniin, että hoitotiedoista voidaan au-tomaattisesti tai tarvittaessa suodattaatietoja laskutukseen, paikallisiin laa-dun hallinnan ja kansallisiin toimin-nan tuloksellisuuden seurannan tieto-varastoihin ja johtamisjärjestelmiin.

Sähköisen allekirjoituksen ja ar-kistoinnin ratkaisut otetaan käyttöönlähivuosina vaiheittain, kansallistenperiaateratkaisujen valmistuttua.

Tiedonhallinnan työvälineidenmuuttuessa potilaan hoitoon osallis-tuvilla ammattilaisilla on mahdolli-suus muuttaa työprosessejaan, paran-taa potilaspalvelua ja tehostaa hoitoa.Puheentunnistuksen, mobiilien tie-donkeruu- ja käsittelylaitteiden sekäpotilaskertomuksen struktuurin kehit-tymisen myötä siirrytään vähitellenreaaliaikaiseen potilastiedon doku-mentointiin. Toiminnan muutos edel-

lyttää toimivaa ja käytettävyydeltäkorkeatasoista teknologiaa. Teknistäkäyttöönottoa ja mittavaa toiminnanmuutosta viedään yhtäaikaisesti käy-täntöön, mikä sinänsä on suuri haas-te.

Sekä Helsingin terveyskeskuk-sen että HUS:n hankkeilla on myösvaikutuksia koko alueen terveyden-huoltoon. Uudenmaan alueella toteu-tetaan aluetietojärjestelmää, johonkootaan viitteet eri organisaatioidenpotilastiedoista. Aluetietojärjestelmänkäyttöliittymän kautta lääkäri voi saa-da potilaan suostumuksella eri orga-nisaatioiden potilastiedot, myös eri-koissairaanhoidon potilaskertomus-tietoja käyttöönsä hoitotilanteessa. Jonyt aluetietojärjestelmän kautta saa-daan röntgenkuvia lausuntoineen, la-boratoriovastauksia, diagnoosi- ja toi-menpidetietoja ammattilaisten käyt-töön. Aluetietojärjestelmän avullapäällekkäisiä tutkimuksia voidaanvähentää, samalla potilaan ’hoitopol-kuja’ yksinkertaistetaan ja nopeute-taan.

Terveydenhuollonhuollontoimintaympäristön

erityispiirteet jakäyttöönottojen ongelmat

Terveydenhuolto on tietointen-siivinen ja työvoimavaltainen toimi-ala. Terveydenhuollossa kuten muil-lakin toimialueilla palveluja tehoste-taan ja järjestellään uudelleen jatku-vasti. Organisaatioiden ja toimintojenrajoja arvioidaan koko ajan. Liike-laitoksiksi muuttuneet HUS:n labora-toriot ja kuvantamisyksiköt (HUS-LAB, HUS-Röntgen) tuottavat tutki-muspalveluja useille Uudenmaan pe-rusterveydenhuollon yksiköille, kutenHelsingin terveyskeskukselle. Uudettietojärjestelmät mahdollistavat toi-minnan muutoksen ja uudelleen or-ganisoinnin. Toimintatapojen muutta-minen on haasteellista ympäristössä,missä asiakas saa palvelua useissa

MD-OBERONpotilasreksiteri

lähetteet,varaukset,

avo- ja vuode-osastohoidot

väestörekisteri.

RISPACS

Teho- jaanestesiaos.järjestelmät

Sairaalainfektio-den rekisteröinti

- Leikkaustoiminnan ohjausjärjestelmä

Kardiologia,muut kliinisetjärjestelmät

VäistyvätJärjestelmät,

migraatioalusta

MUSTI-potilastieto-järjestelmä

leikkausosaston,rötgenin,

ym.järjestelmät

Synnytysos.järjestelmä

Endoskopia-järjestelmät

HUS-RöntgenAgfa RIS

JaPACS

Kuva-arkisto

MD-MIRANDAsairauskertomus-

arkistolääkitystietokanta

digisanelu

Kliinisiä ym. toimintokohtaisia potilasasiakirjajärjestelmiä

Liittymät palveluyksiköiden (apteekki, henkilöstöhallinto,materiaalikeskus, ravitsemuskeskus) järjestelmiin

Liittymät raportoinnin, seurannan ja laskutuksen järjestelmiin

SanomaliikenneHUSway

LiittymätNavitas-

Aluetieto-järjestelmään

HUSLABWeblab

MULTILAB IISAMBA

QPATI, VERTTI

Sanomaliikenne (hl7, xml) HUSway

Kuva 1: HUS:n uusiutuvat potilasasiakirjajärjestelmät


työpisteissä, monen ammattiryhmäntoimesta.

Erikoissairaanhoidon yksiköi-den tiedon tarpeet vaihtelevat. Esi-merkiksi silmätautien hoitoprosessitja hoidosta syntyvät tiedot ovat pää-osin täysin erilaiset kuin raskaudenseurannan ja synnytyksen hoidon pro-sessit ja tiedot. Erikoissairaanhoidonpotilaan hoitoprosesseissa käytettävätjärjestelmätyökalut koostuvat useistaerilaisista, toisiinsa integroiduista eril-lisohjelmistoista (kuva 1). Yksittäisenjärjestelmän vaihtaminen uuteen taitäysin uuden järjestelmän liittäminentähän kokonaisuuteen on haastavaa.Onnistuakseen se vaatii huolella to-teutettua järjestelmä- ja sovellusark-kitehtuuria, liittymien toteutusta stan-dardoiduilla tavoilla ja tuotteistettujakäyttöönottoprojekteja.

Järjestelmien hankinta

Terveydenhuollon yksiköt ovathankkineet itselleen omia erillisiä po-tilastietojärjestelmiä, joiden ylläpitoja kehittäminen on pääosin ulkoistet-tu kulloisellekin järjestelmätoimitta-jalle. Parin viime vuoden aikana onkäynnistetty seudullisia yhteishank-keita. Yliopistosairaalat ovat tehneet

järjestelmäkehitystyötä yhdessä yli10 vuoden ajan.

Käyttöönottohankkeen suunnit-telu alkaa jo strategiaan perustuvallainvestointisuunnittelulla. Tällöin pää-tetään mihin tarpeisiin, mihin toimin-nalliseen ja tekniseen ympäristöön,kenen johtamaan prosessiin, millekäyttäjäkunnalle ja mitä korvaamaanuusia työvälineitä hankitaan. Samal-la selvitetään mitkä ovat muutoksenkustannukset ja tavoiteaikataulu.Suunnittelu on iteroivaa. Tietyssähankinnan vaiheessa suunnitelmaatarkennetaan, se puretaan osaprojek-teiksi, resursoidaan ja aikataulutetaan.Riskien hallinta on myös osa suun-nitteluprosessia

Käytännössä järjestelmien vaa-timusmäärittely ja hankintaprosessiviedään läpi pienen ryhmän toimes-ta, koska kaikki eivät voi siihen osal-listua. Hankinnat ovatkin usein pää-käyttäjien ja hallinnon ihmisten kä-sissä, potilastyöntekijät eivät niihinjuuri osallistu. Yhden käyttäjäryhmänhallitseva rooli kehittämistyössä saat-taa haitata myös käyttöönottoa. Voi-daankin sanoa, että terveydenhuollos-sa hankintapäätöksen tekijät, järjes-telmän ja käyttöönoton maksajat sekävarsinaiset käyttäjät ovat erillään,

mikä tuottaa ongelmia. Ohjelmien ontodettu olevan yksittäisen käyttäjänkannalta usein liian monimutkaisia(Miettinen ym.).

Arkikokemus on osoittanut, ettäterveydenhuollon valmisjärjestelmä-tarjonta on Suomessa vähäistä ja jär-jestelmäkehitys on pääosin asiakasve-toista. Huolellinen valmistautuminenja vaatimusmäärittelyjen tekeminen-kään eivät aina takaa onnistunutta lop-putulosta. Kun tarjolla on pääsääntöi-sesti ’puolivalmisteita’, hankintaanosallistuneille voi jäädä epärealistisiaodotuksia käyttöönottoprojekteihin.Järjestelmähankinnat ovat aina osit-tain abstraktisia. Lopputulosta ei voidemonstroida hankintavaiheessa, kos-ka käyttöympäristöön sovittaminen jaliittymien rakentaminen tehdään pää-sääntöisesti käyttöönottoprojekteissa.

Kansainväliset suuret toimittajateivät lokalisoi omalla riskillään tuot-teitaan Suomen pienille ja pirstoutu-neille markkinoille. Niin sanottujakliinisiä- ja toimintokohtaisia järjes-telmiä (esim. teho-, anestesia-, leik-kaus- ja röntgenosastot) on kuitenkintuotettu muualta. Yhden osaston taitutkimustoiminnan työprosessit ovatgeneerisiä kaikkialla, lokalisointi on

Terti-hanke

SeurantaryhmäTervv:n johtoryhmä

ValmisteluryhmäTervv-toimittaja

(Ohjelmisto + Tietoteknikka)

ProjektipäällikötTervv

Toimittaja

Taloushallinnonohjelmisto

Terveyskeskuskohtaisetprojektin johtoryhmät


Toimittaja

Pegasos-ohjelmisto


Toimittaja

HUS-liittymät

ProjektipäällikötToimittaja

TervvSosv

Thalia-pienlaiteprojekti

Tervv:n kouluttajatToimittajan kouluttajat

Koulutus

TK-kohtainenPegasoksen tietotekninen

toteutus

ProjektipäällikköTietohallintoyksikköstä

TietotekniikkaTerti-ohjelmiston käyttöönottoon

liittyvä tietotekninensuunnittelu ja toteutus


Toimittaja

Terti-ohjelmistojen käyttöönotto-projekti

Hankkeen johtajat

Kuva 2: Helsingin terveyskeskuksen käyttöönottohankkeen organisaatio.


tällöin kielikysymys, järjestelmänkonfiguraatiota ja liittymien rakenta-mista. Potilashallinto- ja potilasker-tomusjärjestelmät perustuvat suoma-laiseen lainsäädäntöön ja toiminnanjärjestämistapaan, joka on osa järjes-telmiin rakennettua toiminnallisuutta.Kansainväliset ohjelmistot eivät nii-tä toteuta, ja siksi meidän täytyneejatkossakin olla em. järjestelmien suh-teen pitkään omavaraisia.

Käyttöönottohankkeenprojektointi

Järjestelmien uusiminen ja uu-sien järjestelmien käyttöönotto ovatosa jatkuvaa toimintaa, johon vaikut-tavat organisaation sisäiset ja ulkoi-set kehittämistarpeet ja olemassa ole-va ympäristö aiemmin tehtyine ratkai-suineen. Onnistumisen kannalta onvälttämätöntä, että organisaation ylinjohto ohjaa, seuraa ja tukee hankkeenetenemistä. Se on erityisen tärkeäätoimintaprosessien ja teknologian yh-teen sovittamisen kannalta. Hankkeel-la tulee olla myös näkyvä ja kokenutjohtaja.

Käyttöönottohankkeessa ja senosaprojekteissa on monia osapuolia;kohdeorganisaatio, lukuisa joukkotoimittajia sekä oman organisaationtietohallinnon ja –tekniikan asiantun-tijoita. Tarvittavien asiantuntijoidenresurssivaraukset projektityöhön tu-lee tehdä ajoissa. Projektin tehokastoiminta edellyttää, että jokaisellahankkeeseen osallistuvalla ammatti-laisella on selkeä rooli ja vastuu työ-ryhmissä.

Suurten organisaatioiden käyt-töönottohanke koostuu useista paikal-lisista projekteista, joita tuetaan kes-kitetyillä palveluilla. Ohessa esimerk-kinä Helsingin terveyskeskuksenkäyttöönottohankkeen organisaatio.

HUS:n hankkeessa keskitettyjäpalveluja tuottavat hankkeen ajan toi-minnan kehittämisen ryhmä, käyt-

töönottotiimi ja tekniikkatiimi. Kai-kille osaprojekteille yhteisiä doku-mentteja ovat:- Prosessien kuvausohje- Toimintamallit ja kirjausohjeet- Projektityön ohjeet, projekti-

suunnitelmamallit eri tyyppisil-le projekteille, tehtävä- ym. lo-makemallit

- Koulutussuunnitelma ja käytönoppaat

- Käyttöönoton suunnitelma- Tiedotussuunnitelma- Testaussuunnitelmat ja -ohjeet- Työasemavaatimukset (vakioin-

tiratkaisut)- Käytön tuen ja käyttäjähallinnan

ohje- Käytönhallinnan (palvelimet,

levy- ja varmistusjärjestelmät,tietoja sanomaliikenne, ohjel-misto- ym. asennukset, migraa-tiopolut) ja ylläpidon ohje

Toiminnan kehittämisen ryhmätuottaa paikallisille projekteille HUS-tason toimintamallit ja kirjausohjeet.Käyttöönottotiimi tukee paikallisiaprojekteja ohjeistukseen lisäksi mm.kouluttamalla pääkäyttäjät ja osallis-tumalla järjestelmien toimintaympä-ristöjen määrittelyyn.

Teknologia ja käytettävyys

Asiakas- ja potilastietojärjestel-mät edellyttävät 24*7 käytettävyyttä,joten perustietotekniikan tulee olla vi-kasietoista ja hallintapalvelujen ym-pärivuorokautista. Järjestelmävalin-noissa pyritään ratkaisuihin, joillavoidaan toteuttaa yhteiskäyttöisiä,yhtenäisiä ja tuotteistettuja järjestel-mäalusta-, hallinta- ja käyttöpalvelu-ja. Perusteluina konsolidoinnille onjärjestelmien vakiointitarve tietotur-van, käytettävyyden, käytönhallinnanja kustannustehokkuuden takia. Näi-tä ominaisuuksia halutaan parantaayhtenäisellä toteutus- ja hallintamal-lilla. Suurten organisaatioiden potilas-asiakirjajärjestelmien käyttöpalvelut

on pääosin ulkoistettu kumppanitoi-mittajille. Laajojen, integroitujen tie-tojärjestelmien käyttöönotto ja jatku-va käyttö edellyttävät vakioitua tek-nistä infrastruktuuria, tuotteistettujaratkaisuja ja järjestelmiltä avoimia,standardoituja rajapintoja.

Toiminnan muutoksenjohtaminen ja koulutus

Terveydenhuolto on työvoima-valtaista ja koulutettavien määrä onsuuri. Koulutus on organisoitava niin,että sijaisjärjestelyt ovat mahdollisia.

Hankkeiden käynnistyessä käyt-täjäyksiköissä on usein suuret odotuk-set teknologian toimivuuteen ja oh-jelmistojen käytettävyyteen. Vaikkahankintoihin valmistaudutaan huolel-lisesti, tutkimus on kuitenkin osoitta-nut, että järjestelmien käytettävyys jahyödyllisyys toteutuvat vasta pitkänkäyttöajan kuluessa (Miettinen ym.).Ongelmana on usein myös se, että uu-den työvälineen käyttöönoton jälkeentyönjako muuttuu. Työt lisääntyvätjoillakin, hyötyjen saajat ovat useinkuitenkin muita kuin lisätyön tekijöitä(Miettinen ym.). Järjestelmän käyt-töönoton jälkeen on tarkoituksenmu-kaista suorittaa jatkuvia audiointejatoimintaprosessien ja -tapojen analy-soimiseksi.

Henkilöstön motivointi uudenoppimiseen ja poisoppimiseen van-hoista käytännöistä on haasteellista.Koulutuksessa on monta tasoa. Hy-vinkään sairaalassa tehdyn koulutus-tarvekyselyn mukaan 27% vastaajis-ta tarvitsee koulutusta tietotekniikanperusteista (Fieandt), tosin tämä ryh-mä pienenee nopeasti. Muutoskoulu-tus koostuu toimintamallien, sisällön(kirjausohjeiden) ja työvälinekoulu-tuksesta. Koulutuksessa käytetäänpääkäyttäjämallia, jossa keskitetystikoulutetaan paikalliset pääkäyttäjät jakouluttajat. Paikallinen koulutus jär-jestetään sitten omin voimin. Koulu-tuksen tasalaatuisuutta auditoidaan


säännöllisesti. Eri henkilöstöryhmil-le joudutaan järjestämään työproses-sien mukaista täsmäkoulutusta.

Toimintamalleina koulutetaanorganisaation yhteisiä ja yleisiä käy-täntöjä, joita sovelletaan paikallisiinolosuhteisiin. Sisällön osalta pyritäänyhtenäiseen kieleen ja terminologi-aan, järjestelmästä riippumatta. Sisäl-töasiat, jotka perustuvat kansallisenterveysprojektin määrittelyihin, tuli-si periaatteessa integroida ammatti-laisten peruskoulutukseen. Näin eikuitenkaan toistaiseksi ole, joten ku-kin organisaatio joutuu hoitamaan senpaikallisissa projekteissa.

Lopuksi

Useissa Suomen terveydenhuol-lon organisaatioissa on toteutettu taimeneillään suuria järjestelmien uusi-

mis- ja käyttöönottohankkeita. Inves-toinnit muutokseen ovat tällä vuosi-kymmenellä mittavia. Selvitysten mu-kaan uusien järjestelmätyövälineidensisäänajon aikana tuottavuus yleensälaskee. Käyttöönottohankkeet luovatkuitenkin edellytykset laajalle tieto-tekniikan hyödyntämiselle potilashoi-don kaikissa vaiheissa. Varsinaisettoiminnan muutokset ja niistä saata-vat hyödyt realisoituvat vähitellen.Asetettujen päämäärien saavuttami-seksi tarvitaan pitkäjänteistä muutok-sen johtamista, mikä jatkuu käyttöön-ottoprojektin päätyttyä.

Sinikka Ripatti,Kehittämispäällikkö,HUS tietohallinto,[email protected]

Anneli Laapotti,Tietohallintopäällikkö,Helsingin terveyskeskus

Lähteitä

Miettinen R., Hyysalo S., LehenkariJ., Hasu M. : Tuotteesta työvälineek-si? Uudet teknologiat terveydenhuol-lossa. Stakes 2003.

Saranto K., Korpela M. (toim.) : Tie-totekniikka ja tiedonhallinta sosiaali-ja terveydenhuollossa. WSOY1999.

Julkaisemattomat lähteet

Fieandt Noora: Tietoteknisen osaami-sen ja koulutustarpeiden analysointi.2002.

HUS:n ja Helsingin terveyskeskuksenhankkeisiin liittyvät sisäiset doku-mentit


Heidi Häkkinen,Ritva Silvennoinen jaAnneli Ensio,Kuopion yliopisto

Useimmilla henkilöstöryhmilläja työyhteisöllä on oma ammattislan-ginsa. Tämä on usein koettu haastemyös terveydenhuollon ja tieto- javiestintätekniikan yhteisprojekteissa.Ellei moniammatillisessa projektitii-missä pystytä luomaan yhteistä ym-märrystä ja käsitteistöä sekä tietotek-niikalla tuettavasta työstä että järjes-telmien tuotantoprosessista, voi sekäprojekti että sen lopputulos muodos-tua puolin ja toisin yllättäväksi - jopatuskalliseksi.

Lääkärin kieli potilaalle:”Verisuoniin, joiden kautta sy-

dämeenne virtaa happea ja ravintoa,on kertynyt kovettumia ja niiden lä-pimitta on pienentynyt. Sydänlihaksenhapensaanti on sen vuoksi vaikeutu-nut. Varjoainekuvauksessa todettiin,että erään suuren suonen läpimitta onenää noin kolmasosa alkuperäisestä.Suosittelen leikkausta, jossa veri oh-jataan virtaamaan tuon tukkeutuneenkohdan ohi ompelemalla kappale ja-lasta otettua verisuonta tukkeumankumminkin puolin. Sen jälkeen sydän-lihas saa taas tarpeeksi happea ja pys-tytte kävelemään ilman rintakipuja.”

Ja sama asia kollegalle:Potilaalla on oireena angina

pectoris, toimintakyky luokkaa NYHA3/4. Angiografiassa näkyy diffuusi ko-ronaaritauti ja 70 % stenoosi vasem-massa päärungossa. Suunnitelmissaoperatiivinen hoito: CABG no. 1-2venagrafteilla.

Terveydenhuollon ammattilaisetmukana tietojärjestelmien

kehityksessäMiksi näin erilainen kieli? Mik-

si edelliselle puhutaan pitkästi ja jäl-kimmäinen saa saman informaationpaljon lyhyemmällä litanialla? Mitätapahtuisi jos lääkäri kertoisi potilaal-le vain saman kuin kollegalleen?

Tilanne on sama tietojärjestelmi-en kehittämistyössä. Suunnittelijan ontehtävä tietoinen valinta kuten lääkä-rinkin, millä kielellä asiakkaansa (lop-pukäyttäjän) kanssa kommunikoi.Terveydenhuollon ammattilaistenkanssa kommunikoidessa suunnitte-lija tarvitsee monisanaisempaa jaomasta ammattislangista karsittuakieltä, kun taas saman asian välittä-miseen toteuttajaorganisaatiossa slan-gin käyttö on luonnollista ja välttä-mätöntä.

Tietojärjestelmän kehittäminenon toimintaa, johon osallistuvat sekätekniset asiantuntijat että tietojärjes-telmän käyttäjät. Ohjelmistotuotantoja tietojärjestelmien kehittäminen ovatosa toimintaketjua, jossa tietoteknisetratkaisut tuodaan tehostamaan asia-kasorganisaation palveluntuotantoa.Tietojärjestelmien kehittäminen antaamahdollisuuden työtoiminnan ja -pro-sessien kehittämiseen samanaikaisestiohjelmistojen kanssa. Tällaiselta poh-jalta on mahdollista kehittää innova-tiivisesti ohjelmistoja, jotka ovat ai-dosti tarpeiden mukaisia. Asiakkaantarve on loppujen lopuksi ohjelmis-ton olemassaolon ainoa syy!

Useimmilla tietojärjestelmätoi-mittajilla on varmasti vakaa tahtokäyttää tuotteissaan parasta mahdol-lista arkkitehtuuria ja muita teknisiäratkaisuja. Miksi ei siis käytettäisi

myös parasta mahdollista terveyden-huollon sisällön asiantuntemusta –tulevia käyttäjiä – järjestelmiä kehi-tettäessä?

Terveydenhuollontietojärjestelmäkehityksen

ominaispiirteitä

Kokemustemme mukaan terve-ydenhuollon ammattilaisen voi ollavaikea ymmärtää projektityön luon-netta. Terveydenhuoltotyö on luon-teelta kaukana projektityöskentelys-tä. Potilaiden kanssa työskennellessähuomioonotettavia seikkoja ja hoidet-tavia asioita on useita päällekkäin,tehtäviä tulee eteen ennustamatta jane joudutaan usein suorittamaan vä-littömästi niiden ilmettyä. Asiakkaatovat yksilöllisiä ja sidosryhmiä onpaljon. Monet työtehtävät ylittävät or-ganisaatiorajat ja samaa asiakasta pal-vellaan usealla taholla samanaikaises-ti.

Useimmat terveydenhuollonprosessit ovat jakautuneet lain ja tra-ditioitten säätämällä tavalla ammatti-kohtaisiin tehtäviin. Toiminta on useintaukoamatonta ja henkilöstö työsken-telee kahdessa tai kolmessa vuoros-sa. Työyksiköissä vaatii huolellistasuunnittelua irrottaa useita henkilöi-tä samanaikaisesti potilastyöstä suun-nittelupalavereihin tai muihin yhtei-siin tilaisuuksiin. Pahimmassa tapa-uksessa henkilökunnan osallistumi-nen kehittämisprojekteihin saattaatyövuorojärjestelyjen vuoksi ollamahdotonta.

Työn vaatimia ”paperitöitä”,mukaan luettuna kehittämistehtäviä,


päästään usein tekemään sirpaleisestivain silloin kun siihen on erityinen ti-laisuus, hiljainen päivä tai yö. Terve-ydenhuollon tietojärjestelmiä käyttäätyypillisesti laaja joukko, joka koos-tuu eri ammattiryhmistä. Eri ryhmil-lä on erilainen koulutus ja erilaisettyötehtävät ja he työskentelevät ehkämaantieteellisesti laajalla alueella.Yksittäisen työntekijöiden edustajankäsitykset ja kommentit toiminnastasaattavat olla suppeita. Sellaisenaan,yhdistämättä niitä toiminnalliseen ko-konaisuuteen ja muihin toimijoihin,ne antavat suunnittelijalle varsin puut-teellisen ja kapean kuvan kehittämis-työn pohjaksi.

Terveydenhuollon ammattihen-kilön asiantuntijuus ja sen mukanaantuoma (joskus myyttisiä mittasuhtei-ta saava!) auktoriteetti maallikon sil-missä voi johtaa virhearvioihin lau-suntoja hyödynnettäessä. Pitää muis-taa, että terveydenhuollossa ammat-tikuntien väliset raja-aidat ovat perin-teisesti vahvoja ja oman tehtävänsäehdoton asiantuntija ei välttämättäedes tiedä, mitä työtehtäviä muidensaman potilaan parissa työskentelevi-en arkipäivään sisältyy. Tämä asettaavaatimuksia kokoavan suunnittelijanharteille vastuun kokonaisuuden hah-mottamisesta. Useamman ammatti-ryhmän käyttöön tarkoitetun työväli-neen suunnittelussa on velvollisuusselvittää kaikki kehittämiseen liitty-vät keskeiset tarpeet.

Terveydenhuollonammattilaiset

ohjelmistoprojektin erivaiheissa

Perinteisesti käyttäjien hyödyn-täminen ohjelmistotuoteprojektissaon painottunut projektin loppupuolel-le, testaukseen ja käyttöönottoon.Usein nämä henkilöt osallistuvat pro-jektiin oman perustyönsä ohessa tailyhyiksi jaksoiksi siitä irrotettuina.Tällöin tehtävänä on usein jo valmiinjärjestelmän testaus käyttöönoton

kynnyksellä. Terveydenhuollon am-mattilaiset voivat olla myös järjestel-män toteuttavan yrityksen palveluk-sessa, myös tällöin heidän työtehtä-vinä on usein testaus ja koulutus. Am-mattilaiset voidaan irrottaa omastatyöstään pidemmiksikin ajoiksi eril-lisen kehitysprojekti projektityönteki-jöiksi, jolloin kehitystyölle on useinulkopuolinen rahoitus.

Huomio idemmemukaan terveydenhuol-lon tietojärjestelmäkehi-tyksessä on hyödynnettyvalitettavan vähän käyttä-jä- tai toimintalähtöisiämenetelmiä, esim. työnhavainnointia tai iteratii-vista protoilua käyttäjienkanssa. Usein käyttäjilleja heidän esimiehilleenon toki annettu mahdol-lisuus kommentoida vaa-timusmäärittelydoku-mentaatiota. Kokemuk-siemme mukaan käyttäji-en on kuitenkin hankalaa,ellei mahdotonta, kom-mentoida massiivisia jahyvin teknisiä vaatimus-määrittelydokumenttejaja kaavioita.

Terveydenhuollonammattilaisten tavoitteet,vaatimukset ja työnkuluttulisi kuitenkin selvittäähyvin varhain projektinalkuvaiheessa esimerkik-si hoito- tai palveluketju-jen huolellisella kuvaa-misella. Jos näin on toi-mittu, kohdealueen asian-tuntijoiden osallistumistatestaukseen voidaan vä-hentää.

Eri käyttäjäorgani-saation asiantuntijoita tu-lee olla mukana ohjelmis-toprosessin eri vaiheissa.Käyttäjien varhaisen huo-mioimisen on todettu vä-

hentävän uutta välinettä käyttöönotet-taessa ilmenevää muutosvastarintaa.Käyttäjät kokevat pystyvänsä vaikut-tamaan tulevaan työvälineeseen pa-remmin kuin esim. testatessaan val-mista käyttöönotettavaa järjestelmää.Laajempaa käyttäjäryhmää edustavi-en käyttäjien valintaa tulee kiinnittääerityistä huomiota, koska kaikkienkäyttäjien hyödyntäminen ei ole mah-dollista eikä hyödyllistäkään.

Kuvateksti: Oranssilla on kuvattu alueet, jois-sa käyttäjäorganisaation henkilöiden mukana-olo on tarpeellista tai jopa välttämätöntä.


Yhteisprojektia käynnistettäessäja esiselvitysvaiheessa käyttäjäorga-nisaatiosta mukana tulisi olla johto-ja esimiestason henkilöitä varmista-massa organisaation sitoutumista pro-jektiin ja suunnittelemassa projektinaikataulua, resursseja ja strategistaetenemistä. Johdon sitoutuminen onperusedellytys kehittämistyön onnis-tumiselle. Se tuo suorittavan tasonosallistujille välttämätöntä uskotta-vuutta ja vakautta projektin aikana.

Määrittelyvaiheessa on tärkeähyödyntää käyttäjien asiantuntemus-ta. Tällöin toiminnan ja kehitettäväntietojärjestelmän vastaavuus saadaanmahdollisimman korkealle tasolle.Edustajia, jotka välittävät ryhmän ta-voitteet, tarpeet sekä todelliset työpro-sessit ja toimintatavat, tarvitaan niis-tä henkilöstöryhmistä, jotka ovat ke-hitettävän järjestelmän käyttäjiä. Vai-heen käyttäjäkeskeisiä menetelmiäovat mm. haastattelu, työn havain-nointi yms. työprosessien mallintami-nen ja simulointi. Vaiheen lopputulok-sena ovat tavoitepohjaiset ja toimin-talähtöiset käyttötapaukset ja toimin-taa kuvaava käyttöliittymäprototyyp-pi.

Tekniseen suunnitteluun osallis-tuu vastaavasti käyttäjäorganisaationteknisiä ammattilaisia, jotka ovat tyy-pillisesti sairaalan tai terveyskeskuk-sen atk-osaston tai tietohallinnonedustajia. Loppukäyttäjien rooli ei oletässä vaiheessa yleensä merkittävä.Joitakin osatulosten testausta voidaankuitenkin tarvita, varsinkin, jos alku-peräisiä määrityksiä tai käyttöliitty-mää joudutaan muuttamaan teknistenrajoitusten takia. Näin varmistetaan,ettei alkuperäisestä käyttötarkoituk-sesta seuraavia vaatimuksia ”hukata”vaikka suunnitelmiin tulisikin muu-toksia. Jos käyttäjät ovat mukana pro-jektin alkuvaiheessa, saattaa riittää,että järjestelmätestauksen suorittavatkäyttäjäorganisaation tekniset edusta-jat.

Tietojärjestelmän kehitystyössämukana olleet terveydenhuollon am-mattilaiset ovat usein parhaita koulut-tajia omassa organisaatiossaan ja voi-vat jatkossa toimia yhteyshenkilöinäkäyttöönotossa ja ylläpidossa. Järjes-telmän jatkokehityksen takaamiseksiheiltä tarvitaan jatkuvaa ja systemaat-tista tapaa kerätä korjausehdotukset jauudet ideat.

Yhteinen kieli – ikuinenongelma?

Jo useita vuosia on ohjelmisto-teollisuuden rekrytointi-ilmoituksissapainotettu toimialaosaamista eri osa-alueilta. Yleisesti ottaen järjestelmi-en suunnittelijan toimialatuntemus onhyvä asia. Tällä ei kuitenkaan voidakorvata ”oikeaa käyttäjää”. Liika,väärällä tavalla kohdentunut tai näen-näistietämys kohdealueesta saattaajopa haitata käyttäjien kanssa kom-munikoinnissa.

Yhteisen kielen luominen vaatiipaitsi aikaa, myös avointa ilmapiiriäja työtapaa. Käyttäjäkeskeinen asen-noituminen on otollinen alusta löytääyhteinen kieli. Kiinteästi yhdessätyöskentelevä tiimi, vaikka olisikinalun perin eri ammattikunnista, kehit-tää ajan myötä omat termit, lempini-met ja lyhenteet yhdessä työstämil-leen asioille.

Tietojärjestelmien suunnittelijanon kyettävä asettumaan terveyden-huollon ammattilaisen rooliin ja yri-tettävä ymmärtää toimintaa ja työpro-sesseja. Tärkeää on astua askeleentaaksepäin ja nähdä toimintakokonai-suus ja konteksti, johon järjestelmääkehitetään. Erityisen tärkeää lopputu-loksen kannalta on juuri toiminnankokonaiskuvan ymmärtäminen! Ko-kemuksemme kautta voimme suosi-tella “kyselytunteja”, joissa kaikkiovat yhtä lailla kysyjiä ja vastaajia.

Suurin vaikutus ymmärrettävyy-den etsimisessä on kuitenkin projek-tiin osallistuvien henkilöiden asennoi-

tumisella: kuinka arvostaa omaa jamuiden ammattitaitoa. Jokaisen ontärkeää tiedostaa että, kaikki osallis-tujat katsovat aina maailmaa omastanäkökulmastaan - ja että on vaikeaasettua toisen asemaan.

Kirjoittajilla on kokemusta ter-veydenhuollon tietoteknisistä projek-teista ”pöydän kummaltakin puolel-ta”. Terveydenhuollon ammattilaisetkokivat suunnittelija-harjoittelijanhyväksi yhteistyökumppaniksi, kos-ka häntä ei ollut ”vielä yksikään oh-jelmistotalo pilannut”. Kohdealueenvieraus ja se, ettei ohjelmistotyöko-kemuksella voinut röyhistellä rintaa,auttoi kohtaamaan kumppanit avoi-mesti ja tasavertaisina tiimiläisinä.Terveydenhuollon asiantuntijoidenkeskusteluista piti poimia ja tulkitaolennaisia asioita ja muodostaa niistäkokonaisuuksia: hoitoprosesseja, toi-mintamalleja, puutteita ja ehdotuksia.Suuria harppauksia yhteisessä ym-märryksessä saatiin aikaan kun uskal-lettiin esittää tyhmiä kysymyksiä:miksi teet noin, miksi et tee näin?

Terveydenhuollon ammattilai-selle tasavertainen ja avoin ilmapiirimerkitsee matalampaa rimaa käytän-nön työssä ilmenneiden tarpeiden il-maisuun. Mahdollinen arkuus tek-niikkaa kohtaan karisee nopeasti jostyöskentelyssä vältetään IT-näkökul-maa ja keskitytään itse työhön. Tätävoidaan edesauttaa suunnittelussakäytettävien työskentelytapojen ja -välineiden harkitulla valinnalla.

Terveydenhuollossa käsitellääntietoa erittäin monipuolisesti kaikenaikaa. Tätä työkseen tekevä ei välttä-mättä edes ajattele asiaa niin. Hänel-le työn ensisijainen kohde on potilasja tieto on vain yksi väline muidenjoukossa kohti haluttua lopputulosta.Suunnittelijan ”tyhmät kysymykset”auttavat myös pohtimaan omaa työtäpintaa syvemmältä. Näin hän voi pa-remmin auttaa suunnittelijaa ymmär-tämään työvälineelle asetettavia vaa-timuksia.


Työmuodot ja -välineet

Kaikessa suunnittelutyössä tar-vitaan mm. viestinnän ja mallinnuk-sen apuvälineitä. Työmuotoina ohjel-mistotaloissa käytetään usein omiintarpeisiin räätälöityjä UML- tai tieto-virtakaavioita. Korkean abstraktiota-son mallien käyttö ei ole ”sekatiimeis-sä” aina tarkoituksenmukaista, koskase vaikeuttaa kommunikointia ja ite-ratiivista työskentelyä (tee - arvioi -paranna). Formaalit työmuodot ja -vä-lineet sopivat paremmin suunnitelmi-en välittämiseen suunnittelijalta to-teuttajille, jotka on koulutettu välinei-den käyttöön. Työskentelyvälineetpitää siis huolellisesti sovittaa kaik-kien tiimin jäsenten taitotasoon. Käyt-tökelpoisimmiksi dokumentoinninapuvälineiksi ovat usein osoittautu-neet perustyökalut, joita jokainen osaakohtuullisen vaivatta käyttää ja tulki-ta: ruutupaperi ja kynä sekä tekstin-käsittely-, taulukkolaskenta- ja diaesi-tysohjelmat. Erilaiset piirto- ja seinä-taulutekniikat on myös havaittu hyö-dyllisiksi. Niiden käyttö edellyttääkuitenkin pysyvää ja yhteistä ryhmä-työtilaa, jossa materiaalia voidaansäilyttää työstökertojen välillä. Työs-kentelyvälineiden merkitys vähenee,jos aitona päämääränä on löytää yh-teinen kieli ja ymmärrettävä kommu-nikointitapa käyttäjien kanssa.

Eräs keskeinen ja paljon käytet-ty vaatimusmäärittelyn väline on lop-pukäyttäjien haastattelu. Olennaistaon haastattelulla saada selville ja sy-ventää käyttäjän toimintaa ja sen on-gelmakohtia - ei suoria ratkaisuja.

Syy-seuraus -suhteiden purka-misella saadaan tietoa, joka ei syystätai toisesta tule haastatteluissa ilmi.Näitä ovat mm. rutiineiksi muodos-tuneet tai vähäpätöisinä pidetyt toi-minnot sekä toiminnan taustalla ole-va kokemukseen tai intuitioon perus-tuva hiljainen tieto.

Toiminnan ja erityisesti hiljaisentiedon tunnistamisessa tärkein mene-telmä on työn havainnointi oikeassatoimintaympäristössä aina kun se onmahdollista. Aidot (havainnoidut taikuvaillut) tapahtumasarjat tai asiakas-tapaukset on purettava tarkasti sanoik-si, jotta väärinymmärryksen riski mi-nimoidaan. Havainnointitilanteessaon tärkeää kirjata ylös mahdollisim-man paljon asioita ja palata niihin te-kemällä kysymyksiä - varsinkin nii-tä, jotka alkavat sanalla ”miksi”. Jos-kus merkityksettömältä tuntuvat sei-kat nousevat keskeisiksi, koska niilläpystytään osoittamaan ongelmakoh-tia tai puutteita toiminnassa tai työ-välineissä.

Turvallisuus- ja tietosuojasyistäulkopuolisten ei ole aina mahdollistapäästä mukaan aitoihin tilanteisiin.Tällöin niitä voidaan simuloida esim.näyttelemällä tapahtumat aidossa ym-päristössä. Mukana tulee olla kaikkine osatekijät ja henkilöt, jotka olisi-vat mukana oikeassakin tilanteessa jajoku työryhmän jäsen voi näytellä po-tilasta. Simuloinnilla voidaan kokeil-la myös prototyyppejä ja testata uut-ta järjestelmää. Tärkeintä on saada tie-toa järjestelmän sopivuudesta työpro-sessiin tai kokonaisuuteen.

Loppukäyttäjien aitoon työym-päristöön tutustuminen ja sen havain-nointi voi olla myös erinomainen mo-tivoija järjestelmän suunnittelijoille jaohjelmoijille. Oikeassa ympäristössäasioiden merkitykset osuvat helpom-min kohdalleen ja käyttäjän rooliin onhelpompi asettautua. Terveydenhuol-totyön havainnoinnista voi muodos-tua vierailevalle suunnittelijaryhmäl-le kollektiivisia muistikuvia, jotka in-noittavat keskinäisiin jatkokeskuste-luihin ja ahaa-elämyksiin. Tällä tavoinlujitetaan myös terveydenhuollon pa-rissa toimivan ohjelmistoyrityksenyleistä tietämyspohjaa terveydenhuol-lon sisällöstä.

Eräs perusperiaate unohtuuusein kehittämistyöstä: käyttäjä ei ole

suunnittelija eikä suunnittelija olekäyttäjä. Käyttäjän ei tarvitse osata sa-nallisesti kertoa kaikkea osaamaansaja tietämäänsä toiminnasta ja työnku-lusta. Useinhan käyttäjälle omat työ-prosessit ovat niin rutiineja tai tiedos-tamattomia, ettei hän pysty niitä ker-tomaankaan. Suunnittelija on vaati-musten ja toiveiden tulkki, joka etsiierilaisia toteutusvaihtoehtoja ja hyvinusein kompromisseja erilaisille vaa-timuksille. Ohjelmistosuunnittelijanammattitaitoa onkin hallita sellaisetmenetelmät ja toimintatavat, joilla hänsaa selville riittävän ja oleellisen tie-don tietojärjestelmien kehittämisenkannalta. Sellaisia käyttäjien illuusi-oita, joissa odotetaan tulevan tietojär-jestelmän ratkaisevan esim. yksikönhenkilöstön riittämättömyysongel-mia, tulee suunnitteluvaiheessa hilli-tä.

Käyttäjäkeskeisetsuunnittelumenetelmät

Tietojärjestelmätuotannossa onhavaittu tarve kokonaisuuden parem-paan hahmottamiseen ja on kehitettyloppukäyttäjien tarpeet ja heidän työ-toimintansa luonteen monipuolisem-min suunnitteluprosessiin mukaanottavia menetelmiä ja menetelmäpa-ketteja, jotka noudattavat kansainvä-lisiä ISO 13407 käyttäjäkeskeisiäsuunnittelustandardin suosituksia.Keskeisiä elementtejä näissä menetel-missä ovat aktiivinen käyttäjien tar-peiden huomioon ottaminen, kutenkäyttäjien havainnointi oikeassa työ-ympäristössä, vaatimusten ymmärtä-minen, iteratiivinen ja monitieteelli-nen suunnittelu sekä käyttäjien suo-rittama testaus.

Havaintojemme mukaan käyttö-liittymäprototyyppien rakentaminenon erinomainen suunnittelun apuvä-line. Tällä emme tarkoita prototyyp-pien käyttöä ainoana suunnittelume-netelmänä, sillä se sisältää paljon epä-varmuustekijöitä, etenkin lopputulok-sen ja aikataulun suhteen. Prototyyp-pejä kannattaa hyödyntää ennen kaik-


kea kommunikoinnin välineenä oh-jelmistoa suunniteltaessa. Prototyyp-pityöskentely tukee käyttäjien luon-nollista tapaa hahmottaa tietojärjestel-mä osana omaa työtään. Monelle oh-jelmistosuunnittelijalle on tullut tu-tuksi käyttäjän tuskastunut komment-ti: ”en osaa sanoa miten sen pitäisitoimia, mutta tiedän kun näen sen”.Hyvä vertailukohde tästä on rikolli-sista piirrettävä tunnistuskuva: aluk-si silminnäkijä osaa sanoa vain että”aika vanha mies, tumma tukka”. Täl-tä pohjalta piirtäjä piirtää jotakin. Sit-ten aletaan tarkentaa: ”vähän kapeam-pi nenä, ohuemmat kulmakarvat, ei-kun se taisikin olla kalju”.

Usein käyttäjä muistaa tärkeitä-kin yksityiskohtia vasta simuloimal-la työtehtävää prototyypin avulla. Jokehitysprojektin varhaisessa vaihees-sa kannatta aloittaa käyttöliittymänluonnostelu karkean tason paperipro-totyypeillä nk. rautalankamalleilla.Rautalankamallit ilmentävät käyttö-liittymän suunniteltua toiminnalli-suutta käyttäjän parhaiten ymmärtä-mällä tavalla. Kun prototyypeissä pi-täydytään kuvaamaan toimintaa jaolennaisia tietoelementtejä, niistä saa-daan kommentteja. Liian valmiin nä-köinen prototyyppi tuottaa helpostikommentteja ainoastaan visuaalises-ta ulkoasusta.

Käyttöliittymäprototyyppi ke-hittyessä on olennaista kerätä ”lihaaluiden ympärille” useilla peräkkäisilläiteraatiokierroksilla ja mahdollisestivaihtoehtoisilla prototyypeillä. Lop-pujen lopuksi suunnittelijalla voi ollakäsissään viimeistelyä (visualisointia)vaille oleva toiminnallinen prototyyp-pi eli koko kehitettävän järjestelmänkäyttöliittymä.

Esimerkki elävästätietojärjestelmäkehittämisestä

Sairaalaan tehtiin ohjelmistoa,jota käytetään ennen potilaalle tehtä-vää toimenpidettä, sen aikana sekä sen

jälkeen. Suorittava lääkäri ja häntäavustava hoitaja kirjaavat toimenpi-teen aikana syntyviä tietoja vuoron-perään, ammattirooliensa mukaisesti.Potilasasiakirjoihin tehtävien merkin-töjen jäljitettävyyden vuoksi kirjau-tumisessa käytettiin käyttäjäkohtaisiatunnuksia. Eräs toimintaa olennaisestivaikeuttava puute huomattiin vastajuuri ennen käyttöönottoa. Kun tieto-jen syöttäjä vaihtui, piti toisen ensinkirjautua ulos ja toisen sen jälkeen kir-jautua sisään ja lisäksi hakea potilas-listalta uudelleen se henkilö, jolle toi-menpidettä oltiin tekemässä. Samatoistui joka kerta kun tietojen kirja-aja vaihtui. Tämä toiminnan muutoskoettiin käyttökelvottomaksi kiirei-sessä toimenpidetilanteessa. Tällä ta-valla tarvittava ominaisuus, tieto kun-kin merkinnän kirjaajasta, jäi koko-naan käyttämättä. Yksikössä nimittäinpäädyttiin yhteen kirjauskertaan, jon-ka aikana sekä hoitaja että lääkäri kir-jasivat toimenpidetietoja samoillatunnuksilla.

Muutosten tekeminen muutenvalmiiseen ja toimivaan järjestelmäänon hyvin kallista ja aikaa vievää, eikäaina edes mahdollista. Edellä kuvattuongelma olisi voitu välttää prototyy-pin testaamisella varhaisessa vaihees-sa, aidossa tai simuloidussa tilantees-sa ja oikeilla käyttäjillä. Kirjaajanvaihtuminen useita kertoja kesken toi-menpiteen olisi havaittu, sen syyt sel-vitetty ja järjestelmä olisi voitu suun-nitella tukemaan toimintaa.

Lopuksi

Tietojärjestelmäprojektia käyn-nistettäessä on pyrittävä luomaan il-mapiiri, jossa kenenkään ei tarvitsetietää kaikkea. Kaikille on tehtävä sel-väksi että tarvitaan monelta kannaltakatsovia eri alojen ammattilaisia työs-kentelemään yhdessä. Samalla onhuolehdittava riittävästä koko kehit-tämisprojektin koordinoinnista. Eril-liset eri ammattiryhmien tuottamat nä-kemykset on huolellisesti koottava ja

edelleen kehitettävä projektia hyö-dyntämään.

Ottamalla kehittämisprojektinalkuvaiheessa käyttöön käyttäjäkes-keisiä suunnittelumenetelmiä voidaanhavaita ja karsia suunniteltavasta tuot-teesta jo varhaisessa vaiheessa omi-naisuudet tai suoranaiset virheet, jot-ka eivät lainkaan sovellu työproses-siin. Samalla lisätään tuotteen käyt-täjien tyytyväisyyttä. Tämä saattaaratkaista hyödynnetäänkö / otetaan-ko sitä kaikilta osin käyttöön ja mil-lainen kuva siitä annetaan ammatti-piireissä.

Voidaan sanoa, että terveyden-huollon alalla toimivan ohjelmistoyri-tyksen menestymisen kannalta onjopa välttämätöntä, että työntekijöil-lä on mahdollisuus tutustua kohdealu-eeseen ja oppia kommunikoimaan ter-veydenhuollon yhteistyökumppanienkanssa. Yksilön osaaminen ei ole au-tomaattisesti yrityksen osaamista,vaan sitä pitää aktiivisesti ylläpitää.Tämä kannattaa huomioida varsinais-ten projektien lisäksi mm. uusientyöntekijöiden perehdytyksessä.

Ritva Silvennoinen (suunnitte-lija, PlugIT-hanke <http://www.plugit.fi/>, Kuopion yliopisto) on kou-lutukseltaan tietojenkäsittelyn traden-omi. Aiemmin hän on työskennellytsuunnittelijana ja projektipäällikkö-nä ohjelmistotalossa sekä harjoitte-lijana terveydenhuollon projektissa.

Heidi Häkkinen (suunnittelija,PlugIT-hanke, Kuopion yliopisto) onkoulutukseltaan sairaanhoitaja ja ol-lut mukana ohjelmistojen kehittämis-ja koulutustyössä sekä terveydenhuol-lon organisaation että ohjelmistoyri-tyksen työntekijänä/[email protected]

Anneli Ensiolla (tutkimusjohta-ja, Shiftec, Kuopion yliopisto) on pit-kä kokemus terveydenhuollon esi-miestehtävistä ja erityyppisistä tieto-järjestelmähankkeista.


Sähköisen potilaskertomuksenkehittäminen

Kristiina Häyrinen jaJari Porrasmaa,Kuopion yliopisto,Helena Ikonen,Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirijaKauko Hartikainen,Suomen Kuntaliitto

Johdanto

Sekä perusterveydenhuollossaettä erikoissairaanhoidossa on käytös-sä useita erillisiä tietojärjestelmiä, joi-ta on hankittu eri käyttötarkoituksiin.Tietojärjestelmät ovat eri-ikäisiä ja neon tuotettu erilaisille laitealustoille.Sähköinen potilaskertomus ei välttä-mättä ole vain yksi tietojärjestelmä,koska se sisältää kaiken potilaan hoi-toa koskevan tiedon, joten sähköisenpotilaskertomuksen tietoa voidaantuottaa useassa erillisessä tietojärjes-telmässä. Valtaosa terveyskeskuksis-ta on jo ottanut käyttöön sähköisenpotilaskertomuksen, kun taas erikois-sairaanhoidossa ollaan vasta ottamas-sa niitä käyttöön. Terveydenhuollon

organisaatiot ovat valinneet omistalähtökohdistaan eri ohjelmistotoimit-tajien valmistamia tietojärjestelmiä,joiden keskinäistä yhteistoiminnalli-suutta ei ole kehitetty. Nykyisissä tie-tojärjestelmissä tiedot esitetään useinvapaamuotoisina teksteinä ja erilais-ten luokitusjärjestelmien yhtenäinenkäyttö on vähäistä. Siten erilaisten tie-tojen yhdistäminen, kokoaminen jaesimerkiksi tilastojen poiminta onvaikeaa. Sähköisen potilastiedon siir-to yli organisaatiorajojen on edelly-tys palvelujen asiakaslähtöiselle jatehokkaalle tuottamiselle ja uusientoimintamallien ja rakenteiden käyt-töönotolle. Organisaatiorajat ylittävätiedonsiirto edellyttää tietosisältöjenja rakenteiden yhteistä sopimista

Valtioneuvosto teki periaatepää-töksen (11.4.2002) terveydenhuollontulevaisuuden turvaamiseksi. Terve-ydenhuollon tietohallintoa kehitetäänosana toimintojen ja rakenteiden uu-distamista. Tavoitteena on valtakun-nallisen yhdenmukaisen sähköisenpotilaskertomuksen käyttöönotto

vuoden 2007 loppuun mennessä.Tämä ei merkitse yhteen valtakunnal-liseen sähköiseen potilaskertomusjär-jestelmään siirtymistä, vaan kuntienja kuntayhtymien sähköisten potilas-tietojärjestelmien yhteistoiminnalli-suuden kehittämistä tietoturva huomi-oiden. Tietojärjestelmien yhteistoi-minnallisuus edellyttää kansallisia pe-rusmäärityksiä potilastietojärjestelmi-en rakenteesta, sisällöstä, terminolo-gioista, avoimista rajapinnoista sekäohjeistusta tietoturvallisen tiedonsiir-ron periaatteista sekä näitä tukevienvaltakunnallisten palveluiden tarjoa-mista.

Sähköisen potilasasiakirja-hankkeen eri osahankkeet

Sähköisten potilasasiakirjojenvaltakunnalliseen määrittelyyn liittyyuseita osahankkeita. (Kuvio 1)

Stakesin tietoteknologian osaa-miskeskuksen Tietoturvallinen kom-munikaatio- alusta -hankkeessa mää-ritellään yhteiset hyvät käytännöt, jot-

ka toteuttavat tietoturvan vii-tekehyksen ja infrastruktuu-rin toiminnalliset vaatimuk-set. Sähköisen asiakas- ja po-tilasasiakirjojen säilytyksenja kiistämättömyyden hyvätkäytännöt on jo määritelty jasähköisen suostumuksen pe-riaatteiden määrittely onmyös tekeillä. Se on konk-reettinen ohje kansallisilletoimijoille, alueille ja ohjel-mistotoimittajille siitä, mis-sä tilanteissa potilaan suos-tumusta tarvitaan, mitkä ovatsuostumuksen hallinnan toi-minnalliset periaatteet ja vaa-timukset tietojärjestelmientoteutuksissa.

Kuvio 1: Sähköisten potilasasiakirjojen hankkeet vuonna 2003.

Kansallinenterveyshanke

Sähköisetpotilasasiakirjat . . .Muut

osakokonaisuudet

Suomen Kuntaliitto HL7Stakes Duodecim

Ydintiedot ja jatkohoitosuunnitelma

MetaValta

Sähköisetlomakkeet

Arvon määritys Hoitotyön

k irjaaminen

Koodisto- palvelin

Tietoturvallinen kommunikaatio-

alusta

PKSHP

Avoimetrajapinnat

Synonyymi-sanasto

Lääkitys

Arkkitehtuuri


Stakesin luokituskeskuksen to-teuttamassa Koodistopalvelin -hank-keessa on rakennettu valtakunnalli-sesti ylläpidettävä terminologistenjärjestelmien ylläpito- ja jakelupalve-lu sosiaali- ja terveydenhuollon käyt-töön. Hankkeen ensimmäisessä vai-heessa koodistopalvelimelle on asen-nettu keskeisiä terveydenhuollon koo-distoja kuten tautiluokitus ICD-10.Valtakunnallisen koodistopalvelimenkäyttöönotto yhtenäistää eri koodis-tojen käyttöä ja helpottaa koodistojenpäivityksiä.

Suomen Kuntaliitto koordinoisähköisen potilaskertomuksen käytet-tävyyden parantamiseen tähtäävääkolmea erillistä hanketta. Metavalta-projektissa on määritelty suositus ku-vailutietojen käytöstä valvottujen sa-nastojen asiasanojen avulla sosiaali-ja terveydenhuollon sähköisissä asia-kirjoissa. Digitaalisten hoito- ja tut-kimustallenteiden arvonmääritys-hankkeessa on määritelty tietokone-avusteisen hoidon yhteydessä synty-vien tallenteiden arvo. Erilaista tietoasyntyy valtavasti erilaisissa mittauk-sissa ja potilaiden monitoroinneissa.Kaikkea tietoa, jota syntyy esimerkik-si tehohoidossa ja päivystyksessä, eiole tarpeen säilyttää sähköisessä po-tilaskertomuksessa aktiivisessa käy-tössä ja helposti saatavilla. Sähköisetlomakkeet hankkeessa tuotetaan yh-teisesti sovitut tietomääritykset ja esi-tysmuodot keskeisille terveydenhuol-lon lomakkeille kuten henkilötietolo-make ja erilaiset lausunnot. Henkilö-

ja yhteystiedot eivät ole terveyden-huoltospesifiä tietoa, joten tiedot py-ritään saamaan yhtenäisiksi mm. Vä-estörekisterikeskuksen, JUHTA:n jaValtiovarainministeriön kanssa.

Kustannus Oy Duodecimin Lää-kitys- hankkeessa on määritelty lää-kityslistan sisältömäärittely ja Syno-nyymisanasto-hankkeessa tuotetaansynonyymisanasto, joka tukee valta-kunnalliselta koodistopalvelimeltajaettavien termien ja luokitusten käy-tettävyyttä.

HL7 Finland ry:n toteuttamassaAvoimet rajapinnat -hankekokonai-suudessa tehdään sähköistä potilas-kertomusta tukevat CDA (ClinicalDocument Architecture)-määritykset,suunnataan asiantuntijatukea tervey-denhuollon yksiköille ja yrityksilleavoimien rajapintojen käyttöönottoonsekä määritellään yhteinen näkemysarkkitehtuurikehityksen tavoitetilak-si.

Sähköisen potilaskertomuksensisällöllinen kehittäminen

kansallisessaterveyshankkeessa

Sähköisen potilaskertomuksenydintietojen määrittely-hankkeessaSuomen Kuntaliitto yhdessä Kuopi-on Yliopiston ja Kuopion yliopistol-lisen sairaalan asiantuntijaryhmänkanssa on määritellyt yhteistyössä oh-jelmistotoimittajien ja usean sairaan-hoitopiirin kanssa sähköisen potilas-

kertomuksen yhdenmukaisesti sovitutrakenteiset ydintiedot. Rakenteisuu-della tarkoitetaan, että tieto on mää-ritelty ainakin otsikkotasolla ja lisäk-si on määritelty tiedon muoto, käy-tettävät termistöt tai koodistot. Kan-sallisen terveyshankkeen mukaanvuoden 2007 loppuun mennessä kaik-kien sähköisten potilasasiakirjajärjes-telmien tulee käyttää yhteneväisiä ra-kenteisia ydintietoja.

Potilaskertomuksen ydintiedotsyntyvät potilaan käydessä lääkäris-sä tai ollessa sairaalahoidossa ja neovat osa henkilön potilaskertomusta.Ydintiedot ovat kooste potilaan kes-keisistä terveyden- ja sairaanhoidontiedoista ja ne muodostuvat kronolo-gisesti eri hoidon toteuttajien toimes-ta hoitojaksojen ja/ tai – käyntien yh-teenvetona. Ydintietojen tarkoitus onantaa kokonaiskuva henkilön terveys-ja sairaushistoriasta ja siihen liittyväs-tä hoidosta ja ohjauksesta pääpiirteis-sään. Taulukossa 1 on esitetty raken-teisten ydintietojen pääelementit, tar-kemmat määrittelyt löytyvät osoit-teesta www.shiftec.uku.fi/epr.htm.

Ydintietoja voidaan käyttäälinkkinä yksityiskohtaisiin terveys- japotilaskertomustietoihin. Niistä onmahdollista laatia tiivistelmiä tai jat-kohoidon suunnitelma, joita voidaanhyödyntää moniammatillisen hoito- japalvelusuunnitelman laadinnassa,hoitoketjujen muodostamisessa ja yl-läpidossa, todistusten ja lausuntojenkirjoittamisessa, laadun seurannassa,tilastojen tekemisessä, tutkimustyös-sä, päätöksentekoa ohjaavien järjes-telmien liittämisessä potilaskerto-mukseen tai potilaan älykortissa.Ydintietoja voidaan tulevaisuudessapoimia tietokannoista ja tarkastellaniiden yhteyksiä toisiinsa ja näin eri-laisten hoitotietojen vertailtavuus asi-akkaiden ja potilaiden, hoitoyksiköi-den, maantieteellisten alueiden ja ajanperusteella on mahdollista.

Vuosina 2004-2005 ydintieto-määrittelyä testataan erilaisissa alu-

Taulukko 1: Sähköisen potilaskertomuksen yhdenmukaiset rakenteisetydintiedot.

•

• Potilaan tunnistetiedot • Hoidon antajan tunnistetiedot • Hoitojakson ja -tapahtuman

tunnistetiedot • Ongelmat ja diagnoosit • Terveyteen vaikuttavat tekijät • Fysiologiset mittaukset • Hoitotyön ydintiedot • Tutkimukset • Toimenpiteet

• Lääkehoito • Lausunnot • Toimintakyky • Apuvälineet • Elinluovutustestamentti • Hoitotahto • Yhteenveto • Jatkohoidon järjestämistä

koskevat tiedot • Suostumus


eellisissa kehittämishankkeissa. Alu-eellisiin kehittämishankkeisiin on tar-koitus saada mahdollisimman katta-vasti mukaan eri palvelusektorit, eri-laiset käyttötarpeet, eri ohjelmistotoi-mittajien tuotteet ja erilaiset toimin-taperiaatteet koko Suomen alueella.

Hoitotyön ydintiedot ja niidenkirjaaminen

Hoitotyön ydintiedot koostuvatkansallisessa määrittelytyössä neljästäkokonaisuudesta: hoidon tarve, toi-minnot, tulokset ja hoitoisuus. Hoi-totyön ydintietoihin kuluu myös hoi-totyön yhteenveto. Hoitotyön ydintie-tojen avulla voidaan kuvata potilai-den hoitoa eri yksiköissä, osoittaa taiarvioida hoitoprosesseja ja potilashoi-don resursseja.

Pohjois-Karjalan sairaanhoito-piirissä toteutettavassa Hoitotyön kir-jaamisen strukturoitu malli -osapro-jektissa selvitetään, miten rakenteinenja hoitotyön luokitusten avulla tapah-tuva strukturoitu kirjaaminen toimiiosana sähköistä potilaskertomusta.Potilaan hoidon kirjaamiseen sisältyyhoitosuunnitelma, joka koostuu poti-laan hoitotyön tarpeen kartoittamises-ta ja määrittämisestä, tavoitteidenasettelusta, hoitotoimintojen suunnit-telusta, toteutuksesta ja arvioinnista.Hanke tuottaa kokemuksia sähköises-tä kirjaamisesta prosessimalliin perus-tuvassa kirjaamisalustassa, jossa käy-tetään hoitotyön luokituksia. Sähköi-seen kirjaamisalustaan tuotettu tietokirjataan yhden kerran siellä, missä sesyntyy ja on sen jälkeen kaikkien hoi-toon osallistuvien käytössä viiveettä.Hoitohenkilökunnan tuottama poti-laan hoitoon liittyvä tieto on siten lää-kärin käytettävissä esimerkiksi lääkä-rin kierrolla. Samaan kirjaamisalus-taan lääkäri voi kirjata lääkärin mää-räykset niille varattuun paikkaan. Näi-den moniammatillisesti käytettävientietojen sijainti samassa kirjaamis-alustassa ja näytössä helpottaa ja no-peuttaa tietojen käyttöä muun muas-

sa lääkärinkierrolla ja hoitohenkilö-kunnan raporteilla. Moninkertaisestakirjaamisesta päästään eroon ja myösyksikköjen välinen yhteistyö paranee.

Projektissa pilottiyksiköidenhenkilökunnalle järjestettiin ennenkokeilun käynnistämistä koulutus,johon osallistui 418 henkilöä. Testa-uksen aikana on laadittu sähköinenhoitosuunnitelma 2079 potilaalle.Hankkeen ensimmäisen vaiheen jäl-keen on nähtävissä, että toiminta jakirjaamiskäytännöt muuttuvat. Poti-laskertomuspapereiden etsiminen jakuljetus on vähentynyt, koska tiedotlöytyvät yhdestä paikasta. Hoitotyönkirjaamisen sisältö on monipuolistu-nut ja yhtenäistynyt. Riippumatta sii-tä mitä luokitusten sisältö on, raken-teistettu malli tekee kirjaamisesta yh-tenäisempää ja kattavampaa. Ensim-mäisten alustavien tulosten mukaanelektroninen kirjaaminen säästää ra-portointiaikaa noin 15 minuuttia/hoi-taja. Tämä merkitsee Pohjois-Karja-lan sairaanhoitopiirissä vuositasollaainakin 20-30 hoitajan vuosityöpa-noksen jäämistä välittömään hoitotyö-hön ilman lisäkustannuksia.

Valikoituja terveydenhuollontietotekniikan standardeja

Terveydenhuollon tietotekniik-kaa standardisoi ISO:n TC/215 jaCEN:in TC/251-tekniset työryhmät.Potilaskertomuksiin liittyvää standar-dointia on tehty molemmissa järjes-töissä, mutta standardit ovat osittainabstraktitasolla ja vielä keskeneräisiä.Alun perin amerikkalainen HL7 onkolmas merkittävä standardisoija jasen määritykset ovat myös amerikka-laisen kansallisen standardointijärjes-tön ANSI:n hyväksymiä standardeja.Kansainväliseen HL7-järjestöön kuu-luu 25 jäsenmaata ja tästä työstä Suo-messa vastaa HL7 Finland ry. Toimin-nassaan se lähti liikkeelle standardi-soimalla terveydenhuollon järjestel-mien välistä tiedonsiirtoa. Viestinvä-lityksen käytössä oleva versio on 2.3

ja parhaillaan ollaan työstämässä uut-ta versiota 3. Uudempia standardejaovat HL7-viitetietomalli (HL7 RIM,Reference Information Model), doku-menttistandardi CDA (Clinical Docu-ment Architecture) ja CCOW.

HL7- viitetietomalli (RIM) onlaaja UML-tietomalli, joka pyrkii kat-tamaan keskeisimmät terveydenhuol-lon käsitteet ja ohjaamaan järjestel-mien toteutusta. RIM-mallia on läh-detty tekemään hyvin konkreettiseltatasolta, mutta työn edistyessä on ha-vaittu liian konkreettisen mallin ole-van hankala soveltaa erilaisiin järjes-telmiin. Alkuperäistä mallia onkinabstrahoitu niin, että luokkien, attri-buuttien ja suhteiden määrä on vähen-tynyt jokaisella versiosyklillä. Kokomalli ja näin ollen terveydenhuollonydinkäsitteet tiivistyvät kuuteen pe-rusluokkaan: entiteetti, rooli, rooli-linkki, osallistuminen, tapahtuma jatapahtumasuhde. Kullakin perusluo-kalla on runsaasti aliluokkia, esimer-kiksi entiteetillä henkilö ja roolillapotilas. Perusrakenteilla voidaan mal-lintaa useita tilanteita, esimerkiksi lä-hete- tapahtumaan voi osallistua kaksientiteetin henkilö erikoistapausta, toi-nen potilaan roolissa ja toinen lääkä-rinä.

CDA on vuonna 2000 ANSI-standardiksi tullut kliinisen dokumen-taation tallentamiseen ja esittämiseentehty määritys. CDA- dokumentit esi-tetään XML:n avulla. RIM- mallillaon tiivis suhde CDA- standardiin, sillädokumenttien XML- rakennemäärit-tely (skeema) johdetaan formaalillamenettelytavalla suoraan RIM UML-mallista. CDA on herättänyt runsaas-ti mielenkiintoa kansainvälisesti jaSuomessakin standardia on sovellet-tu aluetietojärjestelmien ja perustie-tojärjestelmien välisessä kommuni-kaatiossa. Aluetietojärjestelmä kerääyhteen viitteet siitä missä kaikissa eriterveydenhuoltopalveluja tuottavienorganisaatioiden perustietojärjestel-missä potilaasta on tietoa. Viitteen


avulla tieto voidaan pyytää perustie-tojärjestelmästä katsottavaksi, edel-lyttäen että potilas on antanut suostu-muksen tietojen käyttöön. Aluetieto-järjestelmien avulla potilastieto saa-daan haettu hoitotilanteessa, vaikka seolisi tuotettu toisessa organisaatiossa.Tällä pyritään potilaan saumattomam-paan hoitoon ja välttämään tutkimuk-sien toistamista. (ks. http://uuma.hus.fi/ tai http://www.pshp.fi/proke/pirke/)

CCOW edustaa kevyitä integ-raatiomenetelmiä, jossa tietojärjestel-mien integraatio toteutetaan käyttö-liittymätasolla. Visuaalisesta tai käyt-töliittymäintegraatiosta tunnetuin esi-merkki on web-portaalit, joissa useis-ta eri lähteistä ja järjestelmistä tulevatieto näytetään yhtenäisesti käyttäjäl-le. CCOW:n toimintaperiaatteena onyhteisen kontekstin määrittely ja kon-tekstiin liitettyjen sovellusten keski-näinen tahdistaminen. Konteksti voiolla esimerkiksi käyttäjä- tai potilas-tieto. Jos yhdessä sovelluksessa vali-taan tietty potilas, niin kaikki sovel-lukset hakevat näytöllensä saman po-tilaan tiedot. Tavoitteena on poistaaturhat valintatoimenpiteet kiireisessäpalvelutilanteessa, jossa terveyden-huollon ammattilaisella voi olla usei-ta järjestelmiä yhtäaikaisessa käytös-sä (esimerkiksi potilashallinnon so-vellus, kertomusohjelmisto ja kuvan-tamisohjelma). Käyttäjä kontekstinavulla voidaan sovelluksiin toteuttaakertakirjautuminen (single sign on).CCOW-standardiin on määriteltymyös muita konteksteja ja vaikkaCCOW onkin tarkoitettu terveyden-huoltoon, niin sen soveltaminen muil-le toimialoille voisi olla mahdollista.Tällöin terveydenhuoltospesifienkontekstien sijaan voitaisiin käyttääjonkin toisen toimialan konteksteja.Kontekstissa voisi olla asiakas, laskutai tilaus. Menetelmän avulla saadaanintegroitua erillisiä, toisistaan tietä-mättömiä järjestelmiä suhteellisen ke-vyesti.

Standardit sisältömääritystentoteutuksen pohjana

CDA-standardia voidaan käyt-tää tietosisältömääritysten esittämi-seen. Määritelty ydintietojoukko voi-daan esittää CDA-dokumenttina jaHL7-yhdistys on määritellyt potilas-kertomuksen esittämisen runkoonsatavan merkata ydintietoja ja joiden-kin tietojen osalta myös tarkka XML-rakenne on määritelty. Luokitteluidenja koodistojen hyödyntäminen onoleellista, jotta tieto ymmärretään sa-malla tavalla eri järjestelmissä. SiksiXML-rakenteissa onkin yksikäsittei-nen viittausmekanismi koodistojentunnistamiseen. Mekanismi hyödyn-tää ISO:n OID-standardia (OID, Ob-ject IDentifier). ISO OID:ia hyödyn-netään mm. Internetin perusinfra-struktuurissa nimipalvelimien tunnis-tamiseen.

Joistain ydintiedoista on tehtyhyvin tarkkoja CDA-dokumenttiku-vauksia. Esimerkiksi lääkityslista onkuvattu hyvin yksityiskohtaisella ta-solla ja määrätyistä lääkkeistä kirja-taan tiedot hyvin kattavasti. Tulevai-suudessa tämä mahdollistaa lääkitys-tietojen paremman siirrettävyyden,reseptien generoinnin ja päätöksente-koa helpottavien järjestelmien liittä-misen potilaskertomusohjelmistoihin.Päätöksenteon tukijärjestelmä voi va-roittaa lääkäriä esimerkiksi lääke-aineinteraktioista silloin, kun lääkkei-den yhteisvaikutukset voivat olla hai-tallisia.

Sähköisten potilaskertomustenarkistointi

Potilasasiakirjoja käytetään vainsähköisessä muodossa, kun asiakirjo-jen yksilöinti ja kuvailutietojen käyt-töönotto on toteutettu, asiakirjat onsähköisesti allekirjoitettu ja sähköinensäilytys on toteutettu. Asiakirjojen tu-lostaminen pelkästään arkistointiavarten ei liene mielekästä.

Terveydenhuollon asiakirjojenkäsittelyä ja säilytystä ohjaavat useatyleislait kuten esim. arkistolaki sekäerityislait esim. erikoissairaanhoitola-ki. Niiden ohjeiden mukaisesti terve-ydenhuollon asiakirjoja on säilytettä-vä pitkään (0-100 vuotta) ja osa asia-kirjoista jopa pysyvästi. Nykyisin do-kumentit tulostetaan paperimuotoontai muunnetaan mikrofilmille arkis-tointia varten. Lukuisissa sairaanhoi-topiireissä on käynnissä potilasasia-kirjojen sähköiseen arkistointiin liit-tyviä hankkeita, jossa arkistot pyri-tään kehittämään alueellisiksi. Samojaarkistoja voidaan hyödyntää sekä sai-raaloissa että terveyskeskuksissa. Ta-voitteena on saavuttaa kustannusteho-kas ratkaisu ja samalla myös mahdol-listaa uudet toimintamallit dokument-tien laajemman saatavuuden kautta.

Laki sähköisestä asioinnista vi-ranomaistoiminnassa edellyttää ettädokumentin muuttumattomuus ja al-kuperäisyys voidaan todentaa. Tämävoi edellyttää arkistojärjestelmältänotariaattipalvelua, joka allekirjoittaadokumentit uudelleen tietyin määrä-ajoin. Terveydenhuollon pitkät säily-tysajat ja tiukat tietosuoja vaatimuk-set toimivat hyvänä testipenkkinä tek-nisille ratkaisuille. Samoja ratkaisu-periaatteita voidaan hyödyntää toimi-alaneutraalisti. (Ensio & Ruotsalainen2003)

Yhteisillä määrityksillävaltakunnalliseen

yhteistoiminnallisuuteen

Tietotekniikka helpottaa tiedon-kulkua hoitoketjussa laitoksesta toi-seen. Sähköisesti kirjatun tiedon siir-tyminen paikasta toiseen viiveettämahdollistaa sosiaali- ja terveysmi-nisteriön suunnitteleman saumatto-man (joustavan) hoitoketjun toteutta-misen. Hoidon jatkuvuuden kannaltaon tärkeää, että potilaan tiedot siirty-vät nopeasti palveluyksiköstä toiseen.


Lukuisissa kansainvälisissä ke-hittämishankkeissa kehitetään säh-köistä terveyskertomusta, joissa läh-tökohtana on potilaan elinikäinen ter-veyskertomus ja myös potilaalla onmahdollisuus päästä katsomaan omiatietojaan sähköisestä terveyskerto-muksesta. Suomessa potilaskertomusnähdään vielä pitkälti organisaatio-kohtaisena kertomuksena. Tosin alue-tietojärjestelmiin liittyvissä kehittä-mishankkeissa on jo mahdollistapäästä katsomaan samalla alueella tal-lennettuja potilaan tietoja potilaansuostumuksella. Yhteisenä piirteenäeri kehittämishankkeissa on työn or-ganisointi kansallisella tasolla sekäkansainvälisten standardien hyödyn-täminen. Usein tavoitteena on laatiakansallisesti yhteinen tietoturvan huo-mioon ottava infrastruktuuri, jota eritietojärjestelmät voivat hyödyntää.

Kansallinen työ sähköisten po-tilasasiakirjajärjestelmien kehittämi-

sessä jatkuu useissa alueellisissa ke-hittämishankkeissa, joissa on kuiten-kin käytössä kansallisesti sovitut mää-ritykset. Näin alueellisista eroavai-suuksista huolimatta meillä pitäisivuoden 2007 loppuun mennessä ollakäytössä valtakunnallisesti yhdenmu-kaiset potilastietojärjestelmät.

Kristiina Häyrinen jaJari Porrasmaa,Kuopion yliopisto,Helena Ikonen,Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirijaKauko Hartikainen,Suomen Kuntaliitto,[email protected]

Lisätietoja eri hankkeista:

Sähköisten potilasasiakirjajärjestel-mien valtakunnallinen määrittely jatoimeenpano

Seminaari: ”Testauksesta ja suorituskyvystä Javassa”

6.4.2004, klo 18.00-20.15TietoEnator Telecom & Media,Vallila, Kumpulantie 11 Auditorio

JavaSI

G:ssä

tapaht

uu...

18.00-18.45 Testauksesta ja testausstrategiasta (Erkki Pöyhönen, Nokia Research Center)18.45-19.15 Yksikkötestaus ja välineet Javassa (Simo Vuorinen, TietoEnator Telecom & Media TechCenter)19.15-20.15 Skaalautuvuudesta ja suorituskyvystä Javassa (Antti Tulisalo, Sun Microsystems)Tilaisuus on kaikille avoin. Ilmoittautumalla ajoissa varmistat paikkasi seminaariin.

Ilmoittautumiset: [email protected]

Varaa kalenteristasi jo seuraavat JavaSIG seminaarit:• 18.8. klo 18-20: Kuulumiset JavaOnesta• 18.11 klo 18-20: Jatkuva integraatio: kokemuksiaJavaSIG yhteyshenkilöt:

• Simo Vuorinen (pj)[email protected]

• Juha Mäkeläinen (siht)[email protected]

• Hannu [email protected]

Saatavissa: http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/01/pr1074496951603/passthru.pdf

Terveyshankkeen sivuilta http://www.terveyshanke.fi/

Sähköisen potilaskertomuksen ydin-tietojen määrittely- hankkeen sivuil-tahttp://www.shiftec.uku.fi/epr.htm

HL 7 Finland ry. 2004. Open CDAmäärittelydokumentti. http://www.hl7.fi/

PlugIT-hanke - CCOW:n soveltami-nen Suomessa. www.plugit.fi

Ensio Antero & Ruotsalainen Pekka2003. Sähköisen asiakas- ja potilas-asiakirjojen säilytyksen ja kiistämät-tömyyden hyvä käytäntö). Osaavienkeskusten verkoston julkaisujawww.oskenet.fi

• Ilari [email protected]

• Rami [email protected]

• Johannes [email protected]

Jos olet kiinnostunut toiminnastam-me, olet tervetullut mukaan!

Vieraile myös sivustollamme:www.sytyke.org/javasig/


Ohjelmistotoimittajannäkökulma terveydenhuollon

tietojärjestelmäkenttäänJuha Sorri,Medici Data Oy

Sairaalamaailmassa on vahvaitse kehittämisen perinne

Sairaalamaailman aloittaessalaajamittaisen tietotekniikan hyödyn-tämisen 1980-luvun alussa oli kaupal-linen ohjelmistotarjonta terveyden-huollon toimialalla vähäistä. Sairaa-loiden potilastietojärjestelmien en-simmäiset sukupolvet kehitettiin jaylläpidettiin pitkälti joko puhtaasti or-ganisaatioiden tietojenkäsittely-yksi-köiden omana työnä tai hankkimallapohjaksi (usein ulkomainen) sovellus-runko, joka räätälöitiin omia tarpeitavastaavaksi. Kehitystyön tuloksenasyntyneille potilastietojärjestelmilleoli leimallista monoliittisuus, eli pää-osa sairaalan kokonaisjärjestelmäntoiminnallisuutta oli sisällytetty sa-maan järjestelmään. Järjestelmäinteg-raatiota toteutettiin tapauskohtaisillarajapinnoilla ja teknologioilla. Toinenensimmäisten sukupolvien järjestel-mien ominaispiirre on niiden pit-käikäisyys, sillä vasta nyt 2000-luvunalussa on niitä alettu laajamittaisestikorvaamaan uudella sovellussukupol-vella.

Järjestelmien uudistamisen yh-teydessä myös sairaalamaailman IT-yksiköiden rooli muuttuu ohjelmisto-kehittäjistä tietojenkäsittelypalvelu-yksiköiksi. Tämä kehitys selkiyttääIT-yksiköiden ja ohjelmistotoimitta-jien välistä roolijakoa. Ohjelmistotoi-mittajat mielletään potentiaalisiksiyhteistyökumppaneiksi eikä kilpaili-joiksi.

Vasta 1990-luku toi toimialallelaajamittaisesti kaupallista

ohjelmistotarjontaa

Ensimmäisten sukupolvien po-tilasjärjestelmillä on sairaalaympäris-tössä potilaan hoitoa tukeva rooli,mutta varsinaiseen hoitotapahtumanliittyvinä työkaluina ne eivät ole vah-vimmillaan. Osaltaan jo järjestelmis-sä käytetty teknologia rajaa niidenkäyttökohteen lähinnä hallintoon jatoiminnanohjaukseen. 1990-luvuntekninen kehitys, erityisesti graafisetkäyttöliittymät ja multimedia loi poh-jan tietotekniikan suoralle hyödyntä-miselle myös potilaan hoidossa. Toi-saalta myös 1990-luvun alun vaikeataloudellinen tilanne pakotti myös ter-veydenhuollon IT:n etsimään kustan-nustehokkuutta: räätälöintiin perustu-van ohjelmistokehityksen ja –ylläpi-don rinnalle alettiin hakea muita vaih-toehtoja.

Ensimmäisenä kaupallisia ohjel-mistotuotteita kehitettiin perustervey-denhuollon toiminnanohjauksen jahoidon dokumentoinnin sekä erikois-sairaanhoidon palveluyksiköiden,kuten laboratorion ja joidenkin eri-tyisten toimintojen, kuten esimerkik-si leikkausyksiköiden tarpeisiin.Koko sairaalan toiminnanohjauksenja erityisesti potilasdokumentaationhallinnan tietojärjestelmätuotteet kyp-syivät käyttöönottovalmiuteen vasta1990-luvun lopussa.

2000-luvun alun järjestelmä onmonen toimittajankehittämistä osista

integroitava kokonaisuus

2000-luvun alussa terveyden-huollon organisaatiossa ei enää kehi-tetä uutta potilasjärjestelmää itse. Toi-saalta järjestelmän hankkiminen yh-deltä toimittajalta valmiina pakettina-kaan ei ole mahdollista. Organisaati-on tarpeisiin parhaiten sopivista, eritoimittajien osajärjestelmistä koostet-tava kokonaisuus rakentuukin joukos-ta useisiin erilaisiin teknologioihinpohjautuvia tietojenkäsittelypalvelui-ta, joista ainoastaan osa on organisaa-tion itsensä hallinnoimia.

Sairaalan tietojärjestelmäkoko-naisuus sisältää ainakin kuvassa 1(kts. seuraava sivu) esitetyt osajärjes-telmät.

Potilasjärjestelmäydin liimaaosajärjestelmät yhteen

Potilasjärjestelmäydin tarjoaakeskeiset työkalut sairaalan toimin-nanohjaukseen (potilashallinto) sekähoidon dokumentointiin (potilasker-tomus). Uuden sukupolven potilasjär-jestelmäytimen keskeisenä roolina ontoimia myös ”portaalina”, jonka kaut-ta käyttäjät voivat muodostaa koko-naisnäkemyksen potilaan tilanteestaja hyödyntää muiden tarvitsemiensajärjestelmien tarjoamia palveluita il-man tarvetta monenkertaiseen sisään-kirjautumiseen tai potilaan perustie-tojen syöttämiseen.


Ohjelmistotoimittajan näkökul-masta potilasjärjestelmäydin on yksihaastavimmista terveydenhuollon toi-mialan kohdealueista, sillä potilasjär-jestelmäytimeltä edellytetään• Avoimuutta. Ytimen tulee integ-

roitua laajaan joukkoon eri tek-nologioilla toteutettuja muita jär-jestelmiä. Käyttäjät eivät haluakirjavaa joukkoa erilaisia tieto-koneohjelmia, vaan he tarvitse-vat työskentelyä tukevan integ-roidun järjestelmäkokonaisuu-den.

• Migraatioprosessien tukea. Yti-men rajapintojen ja käyttöönot-tomallin on mahdollistettavajopa vuosia kestävät migraatio-prosessit, joiden aikana käyte-tään rinnan uutta ja vanhaa jär-jestelmäsukupolvea.

• Mukautettavuutta erilaisiin käyt-tökulttuureihin ja toimintamal-leihin. Vaikkakin tuotepohjainenpotilasjärjestelmäydin on voima-kas väline yhtenäistettäessä eriterveydenhuollon yksiköidentoimintamalleja, ei sitä voi käyt-tää yhtenäistämisen pakkokeino-

na. Kun lisäksi potilasjärjestel-mäsukupolven elinkaari on noin20 vuotta, on järjestelmän ark-kitehtuurissa varauduttava hallit-semaan myös ajan myötä muut-tuvien toimintamallien ja orga-nisaatiorakenteiden vaikutus.Pitkä käyttöikä ohjaa myös tek-nologiavalintoja. Teknologiavoidaan ottaa potilasjärjestelmä-ytimessä käyttöön vasta sen jäl-keen, kun se on saavuttanut kan-sainvälisesti niin vahvan ase-man, että sen tuki ja kehitys onturvattu koko järjestelmän käyt-töiän ajan.

• Korkeaa tietosuoja- ja -turvata-soa. Järjestelmän käyttöoikeudeton voitava profiloida vastaamaankäyttäjien erilaisia toimenkuviaja käytön seurantalokeilla on voi-tava todentaa järjestelmän käyt-tö jopa vuosia myöhemmin. Jär-jestelmän tietosisältö on suojat-tava asiattomalta käytöltä varo-en kuitenkin samalla pilaamastajärjestelmän käytettävyyttä.

Vastaavasti ytimen toimitta-jalta edellytetään• Halua ja kykyä verkostoituamuiden toimittajien kanssa. Suo-mi on pieni markkina-alue ja sa-mojen toimittajien kesken joudu-taan tekemään sekä yhteistyötäintegraatioratkaisujen kehittämi-sessä että kilpailemaan samoistamarkkinoista.• Valmiuksia luoda ja ylläpitäämyös terveydenhuollon organi-saatioiden keskinäistä yhteistyö-tä. Kyky toimia katalysaattorinayhtenäistettäessä eri sairaaloidenerilaisia tietojärjestelmäkulttu-reita on riittävän laajan ja sitou-tuneen markkinapohjan saavut-tamisen keskeinen edellytys.

Erikoissairaanhoidossa po-tilasjärjestelmäydintuotteidenmarkkinat ovat Suomessa pitkältikansallisia. Esimerkkejä potilas-järjestelmäydintuotteista ovatMedici Data Oy:n toimittamat

MD-OBERON toiminnanohjaus- jaMD-MIRANDA potilaskertomusjär-jestelmä.

Liitännäisjärjestelmättäydentävät ydintä osasto- ja

tautikohtaisilla palveluilla

Potilasjärjestelmäydintä rajalli-semmalle kohdealueelle sijoittuvaterillisjärjestelmät tarjoavat palvelui-ta esimerkiksi terveydenhuollon pal-veluyksiköiden, kuten laboratorion,leikkaussalin, kuvantamisen tai ravin-tohuollon tarpeisiin. Pitkälti rajalli-semmasta kohdealueesta johtuen jär-jestelmien markkinat ovat potilasjär-jestelmäytimiin verrattuna laajemmatja myös kansainvälisemmät. Erillis-järjestelmän menestymisen markki-noilla ratkaisee erityisesti sen avoinintegroituvuus terveydenhuollon yk-sikön ja alueen muihin järjestelmiinsekä kyky mukautua potilasjärjestel-mäytimen migraatioprosesseihin.

Kuva 1. Sairaalan kokonaisjärjestelmä.

Alueelliset tietojärjestelmät

Tietosuoja- ja sanomanvälitys-järjestelmät

Hallinnon tietojärjestelmätLiitännäis-järjestelmä

Liitännäis-järjestelmä

MD-ARIEL käynnistykset ja parametrinvälitykset sekä pääsynvalvonta


A

MD-ARIEL Kontekstin hallinta ja yhteiset tietovarastot sekä palvelut

MD-ARIEL & MD-UMBRIEL Käyttöoikeuksien määritys

Toiminnanohjauksenydin

MD-OBERON

Potilaskertomuksen ydin

MD-MIRANDA

A(esim.

Laborarorio)B

(esim. kuvantaminen)

C(esim.

toimenpide-järjestelmä)


D(Esim. Diabetes)


E(Esim. kuva-

arkisto)

"Peruskäyttäjät"

Esim. palveluyksiköiden käyttäjät

"Peruskäyttäjät"


Integrointijärjestelmät ja –palvelut tarjoavat pohjanjärjestelmäintegraation

toteutukselle

Terveydenhuollon tietojärjestel-mäintegraatio sisältää tänä päivänäsekä perinteistä sanomapohjaista,useimmiten HL7-standardiin perustu-vaa integraatiota että myös uudempaateknologiaa edustavaa työpöytäinteg-raatiota ja sovelluspalveluiden yhteis-käyttöä. Useimmissa terveydenhuol-lon organisaatioissa kansainväliset jatoimialariippumattomat sanomanväli-tysohjelmistot ovat vakiintunut osaIT-infrastruktuuria. Työpöytäinteg-raation osalta kaupallinen tarjonta onsen sijaan vielä suhteellisen rajallistaja rajautuu usein tietyn toimittajanomien sovellusten välille. Sovellus-ten keskinäisen kontekstinvälityksenmäärittävän CCOW-standardin mu-kaisten sovellusriippumattomien pal-veluiden tarjonta on vielä vähäistäniin Suomessa kuin kansainvälisesti-kin ja useimmat ohjelmistotoimitta-jat ovat tältä osin odottavalla kannal-la.

Sovellusten yhteistoiminnalli-suuden edellyttämien avointen raja-pintojen ja yhteiskäyttöisten sovellus-palvelujen kehittämisessa on suoma-lainen PlugIT-hanke saavuttanut lu-paavia tuloksia. PlugIT on TEKESiniWell-hyvinvointiteknologiahank-keen suurin ohjelmistotekniikan tut-kimushanke, jossa ovat osallisina ter-veydenhuollon organisaatioista HUS,KYS, OYS ja TYKS, Kuopion yli-opisto, Savonia-ammattikorkeakoulusekä useimmat merkittävät kotimai-set ohjelmistotoimittajat. Hanke tuot-taa kansalliset rajapintamäärityksettyöpöytäintegraatiolle ja sovelluspal-veluiden yhteiskäytölle ja madaltaakynnystä eri toimittajien sovellustennykyistä syvemmälle integroinnille.

Miltä tulevaisuus näyttää ?

Tietosuojaan ja –turvaan liitty-vä ohjelmistoteknologia on voimak-

kaassa muutostilassa. Tarve käyttäjänvahvaan tunnistamiseen (PKI-arkki-tehtuurit) ja potilasdokumentaationelektroniseen allekirjoittamiseen jatoisaalta käyttäjän työtehtävän kaut-ta määräytyviin käyttöoikeuksiin luotoisaalta tarpeen hankkia terveyden-huollon organisaatioihin tarvittava va-rusohjelmisto- ja laitteistotason tek-nologia mutta heijastuu toisaaltamyös liiketoimintasovelluksiin. Kunkäyttäjä- ja käyttöoikeusmääritykseton perinteisesti toteutettu osana kun-kin sovelluksen sisäistä toiminnalli-suutta, on sovelluksen pystyttävä tu-levaisuudessa integroitumaan ulkoi-siin käyttäjähakemistoihin ja sulkulis-toihin. Samoin on perusteltua kysyätehtäväsidonnaisten käyttöoikeuksienosalta, onko kustannustehokasta säi-lyttää niiden hallinnoinnin logiikkajokaisessa sovelluksessa vaiko erot-taa käyttöoikeuksien hallinta erillisek-si palvelukokonaisuudeksi.

Toinen vääjäämätön trendi ontoimittajariippumaton järjestelmäin-tegraation edelleen syventäminen.Kansallisen terveysprojektin asetta-mien tavoitteiden mukaisesti potilaanhoidon kannalta keskeisten tietojentulee olla terveydenhuollon ammatti-laisten käytettävissä riippumatta sii-tä, minkä merkkiseen tietojärjestel-mään tai minkä organisaation hallin-noimaan järjestelmäinstanssiin tietoon tallennettu. Tavoite ei jätä ohjel-mistotoimittajille juuri vaihtoehtoja:rajapinnat on julkistettava ja harmo-nisoitava muiden ohjelmistotoimitta-jien kanssa. Harmonisointityössä tar-vitaan sekä edellä mainitun PlugITinkaltaisia pioneerihankkeita, viran-omaisohjausta että standardointityö-tä. Viimeksi mainitun osalta on Suo-men HL7-yhdistys perinteisesti toi-minut viranomaiset, asiakkaat ja oh-jelmistotoimittajat yhteen kokoavanafoorumina. Integraation kohdealueenlaajeneminen perinteisestä sanomain-tegraatiosta työpöytäintegraatioon jasovelluspalveluiden yhteiskäyttööntulee todennäköisesti entisestään ko-rostamaan HL7-yhdistyksen merki-

tystä ja laajentamaan sen perinteises-ti sanomapohjaiseen integraatioonkeskittynyttä roolia muidenkin integ-raatioteknologioiden suuntaan.

Lopuksi: Terveydenhuollonohjelmistotoimittajan viisi

kultaista säänntöä

Testaa konseptisi palvelevuussekä kliinikoiden että terveydenhuol-lon yksiköiden IT-ammattilaistenkanssa. Ohjelmistotuote on saavutta-nut elinkelpoisuuden vasta, kun sesekä palvelee käyttäjiensä tarpeita ettäsopii osaksi käyttäjänsä it-infrastruk-tuuria. Integroi tuotteesi ympärilläoleviin järjestelmiin standardeilla ra-japinnoilla. Erityisesti jos sopivaastandardia ei ole olemassa varauduavoimeen yhteistyöhön myös kilpai-lijasi kanssa. Pidä integraatiomallikuitenkin yksinkertaisena ja vältä esi-merkiksi saman tietojoukon päivittä-misestä useammassa järjestelmässä jasiitä mahdollisesti seuraavia tiedoneheysongelmia. Minimoi kokonais-järjestelmän pääkkekkäisyydet javaraudu hyödyntämään tuotteessasimuiden järjestelmien tarjoamia palve-luita. Jokainen järjestelmä ei välttä-mättä tarvitse esimerkiksi omaa poti-lasrekisteriä, käyttöoikeuksian hallin-taa tai laboratoriotutkimusten tilaami-sen businesslogiikkaa. Tarjoamallaaktiivisesti tuotteidesi sisältämiä pal-veluita myös muiden toimittajien so-vellusten ulottuville teet ratkaisusta-si asiakkaan kannalta kustannustehok-kaan ja edellä kuvattuun portaaliajat-teluun sopivan. Varaudu jatkuvaankehittämiseen. IT:stä on tullut kes-keinen toimintamallien muutosta tu-keva tuottavuusväline ja sovelluksensekä mukauduttava kehitykseen ettätuettava sitä.

Juha Sorri,Asiakaspalvelupäällikkö,Medici Data Oy,[email protected]


Terveystili - potilaan kertomusverkossa

Jari Forsström,WM-data Novo Oyj

Tavoitteena sähköinensairauskertomus

Terveydenhuollon turvaaminenkustannustehokkaasti koko väestölleon haasteena useimmissa Länsi-Eu-roopan maissa. Uusien hoitomuoto-jen ja lääkkeiden kalleus sekä erityis-osaamisen tarve nostavat terveyden-huollon kustannuksia ja tarve hoidonpriorisointiin kasvaa. Terveydenhuol-tosektorin keskeisenä ongelmana onnähty myös potilaan sairauskertomus-tietojen heikko siirrettävyys organi-saatioiden välillä sekä tästä johtuvatpäällekkäiset tutkimukset ja tehotto-muus. Kansallisessa terveyshank-keessa on yhdeksi keskeiseksi kehi-tyskohteeksi nostettu sähköinen sai-rauskertomus ja sen tiedon tehokas

hyödyntäminen. Tavoitteena on kehit-tää yhteiseen standardiin perustuvasähköinen sairauskertomus vuoteen2007 mennessä.

Tasokkaasti toteutettuna sähköinensairauskertomus voi merkittävästi te-hostaa terveydenhuoltosektorin toi-mintaa. Dokumenttien siirtäminensähköiseen muotoon mahdollistaa tie-don käyttämisen aina siellä, missä po-tilas asioi. Tieto ei ole enää sidottupaikkaan tai alueeseen. Tämä muutosvaatii uutta ajattelua terveydenhuol-tohenkilöstöltä. Sairauskertomusmer-kinnät eivät ole lääkärin tai hoitajanomaisuutta, vaan ne tehdään potilaanhyväksi ja niitä käytetään laajemminkuin ennen. Tämä korostaa selkeän jayhdenmukaisen kirjaamisen merki-tystä. Aiemmin on ollut haasteenasairaalan sisällä saada henkilökuntakirjaamaan tiedot yhtenäisen mallin

mukaisesti. Jatkossa tulisi pystyämaan laajuisesti mahdollisimman yh-tenäisiin kirjauskäytäntöihin.

Sähköisesti talletettuja potilas-tietoja tulevat jatkossa käyttämäänmm:• oma sairaala tai terveyskeskus• alueen muut julkisen terveyden-

huollon yksiköt• alueen yksityiset terveydenhuol-

to-organisaatiot• kotisairaanhoito• sosiaalityöntekijät• apteekit• puhelinneuvontapalvelut• potilas tai potilaan omaiset (lää-

kärin tuella).

Oman organisaation sisäiseentiedon käyttöön riittää organisaationmyöntämä lupa organisaatiossa toimi-valle terveydenhuollon ammattilaisel-le. Muissa tilanteissa tarvitaan poti-laan suostumus tiedon käyttöön. Sil-loin, kun potilas itse tai hänen omai-sensa lukee potilaskertomusta, tuleetälle olla mieluiten lääkärin lupa.Laissa potilaan oikeuksista todetaan,että potilaalla on oikeus tarkistaa hän-tä koskevat kertomusmerkinnät lää-kärin läsnäollessa. Sähköisen potilas-kertomuksen osalta tämä toteutetta-neen jatkossa niin, että jo dokumen-tin tekohetkellä määritellään, näyte-täänkö dokumentti potilaalle vai ei.Useimmiten ei estettä dokumentinnäyttämiselle ole. Nytkin paperiver-siona potilaalle annetaan mm. resep-tit, lähes kaikki lääkärinlausunnot,epikriisikopioita, kopioita laborato-riotutkimusten tuloksista jne.

Pegasos

Miranda

GFS

SoftMedic

Muut

CDA

CDA

CDA

CDA

Potilas-kertomus

Tuotanto-tietokanta

Standarditietokanta

Aluetieto-järjestelmä Ammattilainen

Potilas/asiakas

Kuva 1: Kehityspolku tuotantotietokannoista yhtenäiseen CDA-raken-teiseen tietoon. CDA-tietoja voidaan hyödyntää niin potilaan kuin am-mattilaisenkin tarpeisiin.”


Valtakunnallinen sairauskerto-mus on toteutettavissa standardienavulla. Myös vuoden 2007 jälkeenSuomessa tulee olemaan useita poti-lastieto-järjestelmien toimittajia.Näissä tullaan kuitenkin noudatta-maan sairauskertomustiedon osaltayhteistä XML-pohjaista esitystapaa

”Clinical Document Arcitecture,CDA”. CDA-muotoon kirjattua tietoavoidaan tarkastella Internet-selaimenavulla, jolloin eri järjestelmistä voi-daan katsella kertomustietoja yhdel-lä ohjelmalla. Tietojen siirtäminenCDA-muotoon on keskeinen tehtävätulevien vuosien aikana. Kun tämä työon tehty, voidaan tietoa näyttää sitätarvitseville erilaisten käyttäjätunnis-tusten ja lupakäytäntöjen avulla. Lu-pakäytännöt voidaan hoitaa erilaisil-la tekniikoilla. Alueellisesti tätä onosissa Suomea lähdetty ratkaisemaanaluetietojärjestelmän avulla.

CDA-arkisto syntyyperusjärjestelmistä

Erilliseen arkistoon kopioidaantarvittavat tiedot perusjärjestelmäntuotantokannoista. Nämä kopiot muo-dostavat loogisen osarekisterin orga-nisaation potilasrekisteristä, eikä täs-sä yhteydessä synny erillistä rekiste-riä. Näin syntyvät CDA-dokumentitCDA-arkistoon tulee pystyä erottele-maan organisaatiokohtaisesti, vaikkaeri rekisterinpitäjät (esim. kunnat)käyttäisivät tallennukseen yhteistäkonetta.

Koska CDA-arkisto on rekiste-rinpitäjän oma osarekisteri, ei tieto-jen kopionti vaadi potilaan suostu-musta. Kyse on Novon teknisestä tuo-tekehityksestä ja tiedon tallettamises-ta käytettävämpään muotoon. Miran-da, SoftMedic, Pegasos ja muiden yri-tysten tuotteet voivat toteuttaa vastaa-

van ratkaisun. Tavoitteena on, ettäpotilaan eri organisaatioissa tuotetuttiedot saadaan yhtenäisen standardinmukaiseen muotoon.

CDA-arkistoon on tarkoituksen-mukaista siirtää ainakin ne kertomuk-sen dokumentit, joilla on merkitystäpotilaan jatkohoidon kannalta. Näis-tä tiedoista voidaan käyttää nimitystäydintiedot. Ydintietoina voidaan pi-tää ainakin seuraavia tietoja:• hoitoyhteenvedot (epikriisit)• lausunnot• lääkäritodistukset• reseptit• keskeiset laboratoriotutkimustu-

lokset.

Julkisen terveydenhuollon orga-nisaatioissa on kehitteillä aluetietojär-jestelmiä, joilla alueen terveydenhuol-lon toimijat voivat lukea toisen orga-nisaation tuottamia potilastietoja po-tilaan suostumuksella. CDA-arkis-toon talletetuista tiedoista tuotetaanviite aluetietojärjestelmään, jonkaavulla tiedot ovat haettavissa CDA-arkistosta.

Terveystili potilaan liittymänäCDA-arkiston tietoihin

Terveystilin ajatuksena on saa-da potilaan käyttöön CDA-arkistoontalletettuja tietoja. Terveystili avataanpotilaan antaman suostumuksen taitahdonilmauksen perusteella. Tällöinpotilaalle avataan pääsy hänestä ole-viin CDA-arkiston tietoihin. Terveys-tilikäyttöliittymän kautta varmiste-taan potilaan vahva tunnistus palve-luun joko Novon toimittamilla tun-nuksilla tai kolmannen osapuolen tun-nistuspalvelua käyttäen. Tämän käyt-töliittymän kautta potilas saa käyt-töönsä:• CDA-arkistoissa olevat tiedot

(Miranda, Pegasos yms.)

• mahdollisuuden sähköiseen asi-ointiin

• mahdollisuuden omaseurantaantukeutuviin sovelluksiin

• muut mahdollisesti kehitettävätterveystilin palvelut.

Terveystili tekee mahdolliseksimyös sähköisen asioinnin potilaan jaterveydenhuollon ammattilaisen välil-lä. Koska kyseessä on suojattu yhte-ys potilaan ja ammattilaisen välillä,voidaan tekniikan avulla hoitaa suo-jattuna sähköpostiliikenne. Näin suuriosa kroonisten sairauksien hoidosta jaseurannasta on mahdollista siirtääverkkoon ja vähentää näin puhelinai-kojen ja vastaanottokäyntien tarvet-ta.

Terveystilin avulla voidaan ha-luttaessa hallinnoida myös potilaanantamat suostumukset tiedon luovu-tuksiin eri organisaatioille. Terveys-tililtä voitaisiin tiedon luvotustilan-teissa varmistaa luvan olemassaolo.Lupiin perustuvista tiedon luovutuk-sista tallentuisi terveystilille tieto luo-vutuksista, jolloin potilas itse voi ha-lutessaan nähdä, milloin ja minne hä-nen tietojaan on luovutettu. (Kts. kuvaseuraava sivu)

Käyttäjäntunnistamisvaihtoehdot

Käyttäjän tunnistaminen terve-ystilille tulee olla riittävän tietoturval-linen, mutta samalla käytettävä. Pank-kiyhdistys on Suomessa tuotteistanutpankkien tunnistuspalvelun kolman-nen osapuolen tarpeisiin. Tämä TU-PAS-standardiin perustuva palvelu ontunnistaa asiakkaan verkossa ja il-moittaa kolmannen osapuolen palve-limelle käyttäjän henkilllisyyden(nimi + hetu). TUPAS-palvelun käy-töstä esim. kunnan palveluissa tekeesopimuksen kunta.


TUPAS-tunnistuksen suurenaetuna on se, että tunnusten hallinointion pankeilla eikä kuntien tarvitse itsehoitaa tunnusten jakelua. Koska pank-kityyppinen tunnistus ei vaadi erillis-laitteita kuten kortinlukijaa, voidaanpalvelua käyttää normaalin PC:n li-säksi monista eri päätelaitteista kutendigitaalitelevisioista tai matkapuheli-mista. Jos asiakkaalla on käytössäänHST-kortti tai jokin muu sirupohjai-nen tunniste, voidaan tunnistaminenhoitaa myös tällä välineellä.

Lähivuosien kehitys

Potilastietojen siirtyminen säh-köiseen muotoon muuttaa merkittä-

Päivämäärä Dokumentti Tekijä Organisaatio

20.01.2003 EpikriisiHypertonia arterialis essentialiscum hypertrophia

Erkki Erikoislääkäri TYKS

30.08.2001 Hypertonia arterialis essentialis Ylermi Yleislääkäri Turun tk

23.01.2001 Verenpaineseurannan aloitus Ylermi Yleislääkäri Turun tk

02.12.2000 Terveystarkastus Ylermi Yleislääkäri Turun tk

05.10.1999 Ortopedin konsultaatioDistorsio tarsi

Tommi Trauma Mehiläinen

12.09.1996 LeikkauskertomusAppendicitis acuta

Ilkka Puukko TYKS

Päivämäärä Dokumentti Tekijä Organisaatio

20.01.2003 EpikriisiHypertonia arterialis essentialiscum hypertrophia

Erkki Erikoislääkäri TYKS

30.08.2001 Hypertonia arterialis essentialis Ylermi Yleislääkäri Turun tk

23.01.2001 Verenpaineseurannan aloitus Ylermi Yleislääkäri Turun tk

02.12.2000 Terveystarkastus Ylermi Yleislääkäri Turun tk

05.10.1999 Ortopedin konsultaatioDistorsio tarsi

Tommi Trauma Mehiläinen

12.09.1996 LeikkauskertomusAppendicitis acuta

Ilkka Puukko TYKS

PäivämääräPäivämääräPäivämäärä DokumenttiDokumenttiDokumentti TekijäTekijäTekijä OrganisaatioOrganisaatioOrganisaatio

20.01.200320.01.2003 EpikriisiHypertonia arterialis essentialiscum hypertrophia

EpikriisiHypertonia arterialis essentialiscum hypertrophia

Erkki ErikoislääkäriErkki Erikoislääkäri TYKSTYKS

30.08.200130.08.2001 Hypertonia arterialis essentialisHypertonia arterialis essentialis Ylermi YleislääkäriYlermi Yleislääkäri Turun tkTurun tk

23.01.200123.01.2001 Verenpaineseurannan aloitusVerenpaineseurannan aloitus Ylermi YleislääkäriYlermi Yleislääkäri Turun tkTurun tk

02.12.200002.12.2000 TerveystarkastusTerveystarkastus Ylermi YleislääkäriYlermi Yleislääkäri Turun tkTurun tk

05.10.199905.10.1999 Ortopedin konsultaatioDistorsio tarsiOrtopedin konsultaatioDistorsio tarsi

Tommi TraumaTommi Trauma MehiläinenMehiläinen

12.09.199612.09.1996 LeikkauskertomusAppendicitis acutaLeikkauskertomusAppendicitis acuta

Ilkka PuukkoIlkka Puukko TYKSTYKS

HoitoyhteenvedotDiagnoosit ja ongelmaLääkitysLääkärintodistuksetLaboratoriotutkimuksetKuvantamistutkimuksetMuut mittauksetLähetteet

AjanvarauksetJonoseuranta

Sähköinen asiointi

Omahoito

Päiväkirja

Palvelun hallinta

Kuva 2: Esimerkki potilaan terveystilin näytöstä, jossa keskeiset dokumentit selailtavissa ai-kajärjestyksessä ja eri dokumenttityypit löydettävissä eri alavalikoista.

västi terveydenhuollon toimintatapo-ja. Vähitellen olemme vasta löytämäs-sä tapoja siihen, miten sähköistä po-tilastietoa voidaan hyödyntää. Tutki-jat ovat varsin yksimielisiä siitä, ettäkymmenen vuoden kuluessa potilas-kertomus siirtyy verkkoon ja potilaanrooli tiedon käytön valvojana koros-tuu. WM-Data Novo Oyj on kehittä-nyt terveystilimallin, jonka avullavoidaan parhaalla mahdollisella taval-la hyödyntää terveydenhuoltosekto-rille tähän mennessä tehdyt tietotek-niikkainvestoinnit ja ottaa huomioontulevaisuuden tarpeet.

Vuoden 2004 aikana käynistyyuseita aluetietojärjestelmähankkeita,

joissa CDA-standardiin perustuviatietoja siirretään järjestelmien välillä.Samaan aikaan potilaan rooli koros-tuu ja terveydenhuollossa siirrytäänsähköiseen asiointiin. On ennustettu,että sähköisen asioinnin yleistyminenterveydenhuollossa lähivuosien aika-na on verrattavissa internet-pohjais-ten pankkipalveluiden leviämiseenvuosikymmentä aikaisemmin.

Dosentti Jari Forsström,Asiantuntijalääkäri,WM-data Novo Oyj,[email protected]


Ilkka Winblad,Jarmo Reponen,FinnTelemedicum,Oulun yliopisto

Telelääketieteellä tarkoitetaanpotilaan tutkimusta, seurantaa ja hoi-toa sekä potilaan ja henkilökunnankoulutusta käyttäen järjestelmää, jokamahdollistaa yhteyden asiantuntijaanriippumatta potilaan sijainnista. Ly-hyemmin sen määrittelee Telemedi-cine Glossary: ”medicine at distance”eli ”etäisyyden lääketiede”. Näin kä-sitettynä telelääketiede sisältäisimyös kaiken kirjoitetun viestinnänpotilaan hoidossa ja ulottaisi juuren-sa kirjoitustaidon historiaan. Euroo-pan komissio onkin lisännyt määritel-mään tiedon nopean saavutettavuudentelekommunikaation ja informaatio-teknologian avulla, jolloin hahmottuuse, mitä nykyisin ymmärretään tele-läketieteellä.

Telelääketieteen suhde teleter-veydenhuoltoon on sama kuin lääke-tieteen suhde terveydenhuoltoon. Te-leterveydenhuoltoon kuuluvat sitentieto- ja viestintäliikennetekniikankäyttö terveydenhuollon strategisissalinjauksissa, organisoinnissa, hallin-nossa, koulutuksessa, hoito- ja hoiva-työssä, itsehoidossa, sairauksien en-naltaehkäisyssä, erilaisissa terapiapal-veluissa, jne.

Tekniikka kehityksen vetäjänä

Nykykäsityksen mukaisen tele-lääketieteen historia on sama kuin in-formaatioteknologian. Sen sovelluk-set potilaan hoidossa alkoivat 1800-luvulla lennättimen ja puhelimen

Telelääketiede jateleterveydenhuolto

käyttöön otoista. Radiota on käytettyvuodesta 1920 alkaen merenkulkijoi-den terveydenhuollossa. Televisioavasi uusia mahdollisuuksia vuodes-ta 1950 alkaen ja pari vuosikymmen-tä myöhemmin alkoi avaruusteknolo-gia vauhdittaa kehitystä. Digitaalitek-nologian viime vuosikymmenen alus-sa alkanut voitonmarssi avasi myöstelelääketieteeseen ennen näkemättö-miä mahdollisuuksia tekstin, kuvan jaäänen siirrossa, tallentamisessa ja ja-kelussa.

Suomessa varhaisimmat telera-diologian kokeilut alkoivat jo v 1969radiolinjoja käyttäen, mutta palvelu-käyttö sairaaloiden välillä käynnistyiv 1991. Sähköisen potilaskertomuk-sen ensi asennukset alkoivat 1980-luvun alussa, mutta vasta viimeisenkymmenen vuoden aikana sen käyt-töön otto vauhdittui. Säännöllisestijatkuneet televideoneuvottelut eri-koissairaanhoidon ja terveyskeskuk-sen välillä aloitettiin psykiatriassa v1994 ja kirurgiassa v 1996. Sittem-min televideotoimintaa on ollut mmsilmätautien, ihotautien ja patologianerikoisaloilla. Yleislääkärin televideo-teitse tapahtuva potilasvastaanototoi-minta on käynnistynyt v 2002.

Yhteiskunta kehityksentilaajana

Terveydenhuoltomme suurinhaaste on tarpeiden ja käytettävissäolevien resurssien syvenevä ristiriita.Väestön ikääntyminen ja odotukset,perherakenteen murros ja terveyskä-sitystä yhä täydellisemmäksi muok-kaava medikalisaatio luovat palvelu-tarpeita, joihin kehittyvä teknologia

kyllä pystyisi yhä paremmin vasta-maan. Ongelma on siinä, että lääke-tieteessä toisin kuin usein teollisuu-dessa uusi hoitoteknologia on ainaentistä kalliimpaa ja työvoimaa sito-vampaa. Terveyspalvelujen tuotannonja jakelun turvaamiseksi tarvitaanuusia toimintamalleja ja tässä on tila-us teleterveydenhuollolle.

Terveydenhuolto on tietotyötä.Se perustuu jo olemassa olevan tie-teellisen arvioinnin läpäisseen tietä-myksen soveltamiseen käsiteltävänongelman ratkaisemiseksi. Velvoittee-na on hoitaa potilasta aina parhaankäytettävissä olevan tiedon mukaan.Pätevän tiedon vaivaton saanti on sik-si olennaisen tärkeää. Suurin osa po-tilasvirroista johtuu kroonisista saira-uksista, joista yhtäkin potilasta kos-kevaa dokumentaatiota kertyy kokoajan eri sairaaloihin ja terveyskeskuk-siin. Terveydenhuollon tehokkaan toi-minnan kannalta tiedon kulun logis-tiikka muodostaa kriittisen tekijän.Teleterveydenhuolto tarjoaakin nope-an ajantasaisen, vuorovaikutteisen jaetäisyyksistä riippumattoman tiedon-siirron. Vain digitaalisessa muodossaoleva tieto on viiveettä siirrettävissäja vaivatta jaettavissa sinne, missä sitätarvitaan.

Kehitys tietoyhteiskunnaksi vai-kuttaa yhä syvällisemmin myös ter-veydenhuoltoon. Tietoverkoista ontullut osa nuorempien sukupolvienarkea. Ne ovat tottuneet asioimaan ne-tissä huvikseen ja opiskellakseen. Netulevat myös enenevässä määrinkäyttämään sitä terveyspalvelujenhankkimisessa virallisen palvelujär-jestelmän ohitse. Menettely tukee


omatoimista terveydenhuoltoa, mut-ta haittana ovat internetin tarjoamantiedon laatuongelmat.

Kansalliset linjauksetkehityksen vauhdittajana

Informaatioteknologian hyö-dyntäminen on viime vuosikymme-neltä asti ollut painopistealueena ter-veydenhuollon kansallisissa linjauk-sissa ja toimenpideohjelmissa. Sosi-aali- ja terveysministeriön strategise-na tavoitteena ovat asiakaskeskeisetsaumattomat palvelut kehittyvän yh-teistyön ja verkottumisen kautta. Senkeskeisinä elementteinä ovat alueark-kitehtuuri, viitetietokanta ja sähköi-nen sosiaaliturvakortti (PKI).

Vuonna 1998 käynnistyneelläMakropilottihankeella tähdättiin en-sin nopeassa tahdissa laajamittaiseeninformaatioteknologian käyttöön ot-toon terveys- ja sosiaalipalveluissa.Tavoitteet saavutettiin vain osittain.Nykyisin sen jatkohankkeen sisältö-nä ovat alueellisten tietohallintorat-kaisujen kehittäminen yhteistyön tu-eksi elementteinään viitetietokanta,tietosuoja- ja –turvaratkaisut, toimin-nalliset palveluketjukokeilut sekä ver-kottuminen ja sähköinen potilasker-tomus.

’Terveys 2015’-kansanterveys-ohjelman mukaan kansalaisen alueel-linen sijainti ei saa rajoittaa palvelu-jen saantia ja muualta hankittava tut-kimustieto on pystyttävä välittämäänsitä tarvitsevalle. Kansallinen projektiterveydenhuollon tulevaisuuden tur-vaamiseksi painottaa toiminnallistenrakenteiden uudistamista, tehokkuu-den ja tuottavuuden lisäämistä, pal-velusten saannin alueellista tasa-ar-voisuutta, hoitoon pääsyn turvaamis-ta sekä palvelujen laadun ja tervey-denhuoltohenkilökunnan osaamisen

varmistamista. Ne ovat kaikki tavoit-teita, joiden saavuttamisessa tietohal-linnan ja tietojärjestelmien kehittämi-nen ovat avainasemassa.

Teleterveydenhuoltotutkimuksenkehitysvaiheet

Teleterveydenhuoltotutkimuk-sessa on kolme kehitysvaihetta. En-simmäisessä, mikä kesti 1990-luvul-le, kokeiltiin ja tutkittiin pääasiassatekniikan käytettävyyttä. Siinä olimonia innovaatiivisia sovelluksia,joista osa jalostui arkikäyttöön, mut-ta osan elinkaari jäi lyhyeksi. Yleisim-pänä puutteena oli se, että sovelluk-sen tuoman uuden toimintamallinmerkitystä palvelujärjestelmässä eipyrittykään arvioimaan. Tästä seura-si, että terveydenhuolto-organisaatioei vakuuttunut sen hyödyllisyydestä.Hyväkin ratkaisu jäi siten vaille to-teutusta. Tällainen tilanne on keskei-simpiä syitä siihen teleterveydenhuol-lon ongelmaan, että vaikka tekniikkaolisikin olemassa, niin sen käyttöönotto edistyy hitaasti

Edellisen rinnalle versoi toinenvaihe, jossa painopisteenä on sovel-lutusten vaikuttavuuden, kustannus-vaikuttavuuden ja palvelujen laaduntutkimus. Tämä tuo vähitellen näyt-töön perustuvaa tietoa terveydenhuol-to-organisaatioille. Hyvin tehty tutki-mus edellyttää satunnaistettua tapaus-verrokkiasetelmaa (uusi toimintatapa– entinen toimintatapa) riittävän ko-koisin aineistoin. Havaintoja joudu-taan usein keräämään kauan, ennenkuin vertailuja voidaan luotettavastisuorittaa. Erityisesti pienten infor-maatioteknologian yritysten innovaa-tioiden kannalta tilanne voi olla on-gelmallinen: panostus ei tuota kassa-virtaa vielä pitkään aikaan.

Tutkimuksen kolmas vaihe eikoske niinkään metodiikkaa, vaankiinnostuksen kohdetta. Painopiste onsiirtymässä informaatioteknologianvaikutuksiin palvelujen tuottamiseenlaajoissa puitteissa ja suoraan kansa-laisille. Taustalla on Euroopan komis-sion e2005-linjaus, jonka mukaanvuoden 2005 loppuun mennessä ko-missio ja jäsenvaltiot varmistavat, ettäkansalaisille on tarjolla terveysalanverkkopalveluja, kuten tietoa terveel-lisistä elämäntavoista ja sairauksienehkäisystä. Käsite ’eHealth’ on saa-massa omaehtoisen ja kotona tapah-tuvan terveydenhuollon sisältöä.

Sovellutusten käyttöterveydenhuollossa

Teleterveydenhuollon sovelluk-sissa on neljä pääaluetta: järjestelmi-nä toisiinsa liittyvät 1) sähköinen po-tilaskertomus ja 2) digitaalinen radio-logia sekä 3) konsultaatio televideonvälityksellä ja 4) koulutus.

Sähköinen potilaskertomus onkäytössä lähes jokaisessa terveyskes-kuksessa, mutta vasta kahdessa kol-masosassa erikoissairaanhoidon yksi-köistä. Graafiset käyttöliittymät onjokseenkin syrjäyttäneet merkkipoh-jaiset. Sähköinen lähete-palaute-jär-jestelmä erikoissairaanhoidon ja pe-rusterveydenhuollon välillä on osoit-tautunut tehokkaaksi ja kustannuksiasäästäväksi. Se voidaan toteuttaakäyttäen suojattua sähköpostia, ek-stranettiä tai web-linkin kautta suo-raan palvelimelle.

Digitaalinen kuvan tuotto ja tal-lennus (PACS) on mahdollistanutyleistyvän filmittömän sairaalan. Sii-tä on tullut osa sairaalan sisäistä poti-lastietojärjestelmää. Tietoverkkojenkautta kuvia voidaan viiveettä siirtää


digitaalisen järjestelmän hankkinei-den sairaaloiden ja terveyskeskustenvälillä radiologin lausuntoja, kuvienvertailuja ja potilan jatkohoitoa var-ten. Modernia teknologiaa edustavatmobiilin informaatiopäätteen kehittä-minen sairaala- ja kotihoitoympäris-töön (MOMEDA-projekti), ja sitäseurannut verifiointivaiheeseen eden-nyt PROMODAS-projekti, jossa neu-roradiologit ja neurokirurgit saavat ra-diologiset kuvat ja muun potilastie-don suoraan langattomaan päätelait-teeseen.

Televideon käyttö erikoissai-raanhoidon yksiköiden keskinäisissäsekä niiden ja terveyskeskusten väli-sissä konsultaatioissa on yleistymäs-sä, vaikkakin tarjoamiinsa mahdolli-suuksiin nähden hitaasti. Toiminta onkattavinta psykiatriassa, jossa TelPsy-ko-projekti on koulutuksen ja uusientoimintamallien avulla laajentanut senkoko Pohjois-Suomen käsittäväksi.Toinen pohjois-suomalainen laaja-alaisesti erikoissairaanhoidon ja pe-rusterveydenhuollon välistä infor-maatioteknologiajärjestelmää kehittä-vä hanke on TEL LAPPI.

Televideokonsultaatioita koske-vissa tutkimuksissa on säännöllisenälöydöksenä korkea potilastyytyväi-syys. Terveydenhuollon ammattilais-ten mielestä menettely useimmitenkorvaa tavanomaisen konsultaation.Keskeisin tekijä vertailevissa kustan-nusanalyyseissä on tavanomaisen po-tilaskonsultaation matkakustannuk-set. Jos ne ovat korkeat, televideokon-sultaatio on osoittautunut edullisem-maksi vaihtoehdoksi.

Terveydenhuoltohenkilöstönkoulutuksessa tietoverkkojen ja tele-videon käyttö eli etäkoulutus on no-peasti laajenemassa. Sen kiistattomi-na etuina ovat etäisyyksistä riippu-mattomuus ja se voidaan toteuttaavuorovaikutteisena ja ajantasaisena.Se merkitsee matkakustannusten sääs-töä ja tarjoaa oppilaalle myös mah-dollisuuden opiskella silloin, kun hä-nelle parhaiten sopii

Miten tästä eteenpäin?

Keskeisimmät ongelmat teleter-veydenhuollon sovellutusten käyt-töön oton laajenemisessa ovat potilas-tietojen nykyinen sijainti hajallaan sa-doissa yhteen sopimattomissa tietojär-jestelmissä ja tietoverkkojen hajanai-suus. Kansallisessa terveysprojektis-sa onkin asetettu tavoitteeksi tietojär-jestelmien integraatio vuoteen 2007mennessä. Tavoite on mittava, muttavälttämätön potilastiedon saumattom-aksi kulkemiseksi yli organisaatiora-jojen

Toinen teleterveydenhuollonhaastava tavoite on kansallisen pro-jektin tuoma terveydenhuollon am-mattilaisten koulutustavoite: kunkinon osallistuttava vuosittain 3 -10 päi-vää koulutukseen. Erityisesti harvanasutuilla seuduilla se on saavutetta-vissa vain etäkoulutuksen keinoin.

Teknologian kehitys luo yhä uu-sia innovaatioita potilaiden hoitoontarkoitetun tiedon hankkimiseen javälittämiseen.Terveydenhuollon ta-voitteena on kuitenkin tuottaa terve-yttä. Tästä syystä ainoa innovaationkäyttöön oton kriteeri on siinä, mil-

lainen on sen terveyttä edistävä vai-kutus aikaisempaan menetelmään ver-rattuna. Jos uusi toimintamalli osoit-tautuu paremmaksi, on vanhasta us-kallettava luopua jo kustannusten jahenkilökunnan kuormittavuudentakia.Teleterveydenhuollon tutkijoil-la ja kehittäjillä riittää näissä asioissatyösarkaa.

Ilkka Winblad, dosenttiJarmo Reponen, ylilääkäriFinnTelemedicum,Oulun [email protected]

Lähteet

Beolchi L (editor): TelemedicineGlossary, 5th edition, 2003 WorkingDocument, the European Commissi-on, Brussels, September 2003

Makropilotti: http://www.oskenet.fi/asp/empty.asp?P=35&PS=root

http://www.terveys2015.fi/

Euroopan komission e2005: http://w w w . e u r o p a . e u . i n t /information_society/eeurope/2005/all_about/action_plan/index_en.htm

http://www.promodas.com/

Kansallinen terveysprojekti:www.stm.fi/Resource.phx/hankk/hankt/terveysprojekti.htx

TelPsyko ja TEL LAPPI: http://pre20031103.stm.fi/suomi/tao/rakra-hasto/eurakrah.htm

Kirjeenvaihto: [email protected]


Työpöytäintegraatioterveydenhuollossa

Mika Tuomainen,Savonia-ammattikorkeakoulu

Työpöytäintegraation on tar-koitus lisätä erillisten järjestelmi-en käytettävyyttä integroimalla jär-jestelmät käyttäjän työpöydälläyhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Plu-gIT-hankkeessa on tutkittu ratkai-suja työpöytäintegraation toteutta-miseen terveydenhuollossa. Maail-malla on kehitetty CCOW-standar-di, jonka pohjalta PlugIT:ssa ononnistuneesti määritelty työpöytä-integraation toteuttaminen suoma-laisiin tarpeisiin.

Potilasta hoidettaessa tulee useintarpeelliseksi tarkastella potilaan tie-toja kokonaisvaltaisesti. Tällöin työ-asemalla tulee olla käynnissä useitaeri sovelluksia, joista lääkäri tai muuhoitohenkilökunta löytää tarvitseman-sa tiedot. Nykyään potilastietoja onuseissa järjestelmissä ja niissä kussa-kin käsitellään samanlaisia tai samo-ja tietoja, koska yhteistoiminnallisuut-ta järjestelmien välillä ei ole riittäväs-ti. Käyttäjän täytyy kirjautua sisäänerikseen kuhunkin järjestelmään jahakea esimerkiksi potilaan tiedot erik-seen joka järjestelmästä. Tällaisessatilanteessa joudutaan tekemään usei-ta samankaltaisia toimintoja eri järjes-telmiin, kuten sisäänkirjautuminen,potilastietoihin siirtyminen ja potilaantietojen hakeminen. Työpöytäinteg-raation tarkoitus on tuoda ratkaisu tä-hän ongelmaan. Työpöydällä(desktop) tarkoitetaan käyttäjän työ-aseman kuvaruudulla näkyvää työ-aluetta, jonka kautta ohjelmia käyte-tään.

Perinteisesti järjestelmien välis-tä integraatiota terveydenhuollossa on

toteutettu sanomapohjaisesti muunmuassa HL7-standardin mukaisen sa-nomavälityksen avulla. Tällöin järjes-telmät eivät kuitenkaan ole yhteistoi-minnallisia, vaan kysymys on lähin-nä yksittäisten tietojen siirtämisestäjärjestelmästä toiseen. Joustavaa hoi-toprosessia tukevilta järjestelmiltäedellytetään yhteensopivuutta ja yh-teistoiminnallisuutta, jolla pyritäänparantamaan näiden erillisten järjes-telmien käytettävyyttä.

1 Työpöytäintegraatio

Työpöytäintegraation (visual in-tegration) tavoitteena on helpottaaerillisten järjestelmien yhtäaikaistakäyttöä. Käytännössä se tarkoittaahelpompaa ja nopeampaa siirtymistäkäsittelemään samaa tarkasteltavaakohdetta, esimerkiksi potilasta. Työ-pöytäintegraation avulla voidaan to-teuttaa myös kertakirjautuminen(single sign-on), jolloin käyttäjän eitarvitse kirjautua erikseen kuhunkinjärjestelmään,yksi kirjautumi-nen riittää.

1.1Työpöytäintegraation

käsitteet

Työpöytä-integraatiosta pu-huttaessa useinkäytetään syno-nyymina kon-tekstinhallintaa(context manage-ment), lisäksikäytetään käsit-teitä kliininenkonteksti, yhtei-nen konteksti

sekä context manager. Seuraavaksiselvennetään näitä työpöytäintegraa-tion keskeisiä käsitteitä.

Kliininen konteksti. Kliininenkonteksti muodostuu joukosta tieto-ja, joita ovat potilaan, käyttäjän, käyn-tikerran tiedot sekä muut mahdollisetkliiniset tiedot. Esimerkiksi potilaanhenkilötunnus ja käyttäjän käyttäjä-tunnus ovat osa kliinistä kontekstia.

Yhteinen konteksti. Yhteinenkonteksti koostuu joukosta tietoja, joi-ta eri sovellukset voivat käsitellä sa-malla tavalla niiden sisäisestä toteu-tuksesta riippumatta. Tällaisia kaikis-sa terveydenhuollon sovelluksissaolevia yhteisiä tietoja ovat tyypillises-ti ainakin käyttäjä- ja potilastunnus.

Kontekstinhallinta. Kontekstin-hallinta pitää sisällään tekniikat jakeinot, joilla työpöytäintegraatio voi-daan toteuttaa. Kontekstinhallinnanmuodostavat siihen kuuluvat konteks-

Kuva 1: Kontekstinhallinnan osat.


tia käsittelevät tai hyödyntävät ole-massa olevat sovellukset, contextmanager sekä mahdolliset agentti-komponentit (kuva 1).

Context manager. Context ma-nager toimii järjestelmien näkymät-tömänä koordinaattorina. Se on oh-jelmistokomponentti, jonka avulla sii-hen liittyneet sovellukset voivat jakaakeskenään yhteisen kontekstin. Näinmahdollistuu kontekstin synkronoi-minen sovellusten kesken.

Mahdolliset agenttikomponentit.Agenttikomponenttien avulla voidaanyhdistää eri sovellusten samaa asiaatarkoittavat subjektit huolimatta nii-den eriarvoista. Esimerkiksi käyttäjäl-lä voi olla eri käyttäjätunnus eri so-velluksissa. Agenttikomponentinavulla context managerille voidaanasettaa yhden käyttäjän kaikkien so-vellusten käyttäjätunnukset. Niidentäytyy olla asetettuna etukäteen agent-tikomponentille.

1.2 Kertakirjautuminen (singlesing-on)

Työpöytäintegraation yhtenätärkeimpänä tavoitteena on toteuttaakertakirjautuminen. Tämä tarkoittaa,että yksi kirjautuminen avaa pääsynuseisiin eri palveluihin yhteyden kat-keamiseen saakka. Tavoitteena on,että käyttäjä pääsee yhdellä kirjautu-misella kaikkiin tarvitsemiinsa järjes-telmiin, eikä jokaiseen tarvitse kirja-utua erikseen.

Tällä hetkellä kirjautuminen ta-pahtuu vielä useimmiten käyttäjätun-nuksella ja salasanalla. Tulevaisuu-dessa käyttäjätunnuksen ja salasanantulee korvaamaan varmennekorttiinperustuva vahva tunnistaminen. Hyö-dyntämällä kontekstinhallintaa sovel-lukset saavat tunnistetun käyttäjänkontekstitiedon, jonka avulla kirjau-tuminen voidaan suorittaa ilman käyt-täjän erillistä uudelleenkirjautumista.

1.3 Kontekstin hallinta javälittäminen sovellusten välillä

Käyttäjän tekemät toiminnot eriterveydenhuollon tietojärjestelmissäliittyvät yleensä yhteen tiettyyn koh-teeseen, useimmiten potilaaseen. Jot-ta erillisten järjestelmien käyttö olisisujuvaa, tulee yhteisen kontekstin hal-linta tarpeelliseksi. Kontekstin olles-sa tallessa kontekstinhallinnassa, sitäon mahdollista hyödyntää useiden erijärjestelmien välillä.

Kontekstinhallinta siis säilyttää,missä tahansa käyttäjän käyttämässäjärjestelmässä, esimerkiksi viimei-simmäksi valitun potilaan. Käyttäjävoi sitten hakea kussakin järjestelmäs-sä tietyllä toiminnolla kontekstista kä-siteltävänä olevan potilaan. Tällöinvältytään potilaan tunnuksen uudel-leen syöttämiseltä, sekä voidaan var-mistua, että ollaan käsittelemässä erijärjestelmissä samaa potilasta.

2 CCOW-standardi

Maailmalla (lähinnä Yhdysval-loissa) on terveydenhuollon tietojär-jestelmien integraatioon työpöytäta-solla sovellettu CCOW-standardia.CCOW-termi johtaa juurensa Clini-cal Context Object Workgroup-työ-ryhmään, joka oli standardin alkupe-räinen, itsenäinen kehittäjä. Työryh-mä, joka koostui terveydenhuollonyrityksistä, toteutti vuonna 1997 en-simmäisen määrittelyn, jolle annettiinnimi työryhmän mukaan. Elokuussa1997 CCOW liittyi terveydenhuollonstandardointiin keskittyneeseen HL7-yhdistykseen.

CCOW-standardi perustuu edel-lä kuvattuun työpöytäintegraation pe-riaatteeseen. Standardissa määritel-lään roolit ja vastuut kontekstinhal-linnassa toimiville komponenteille(sovellukset, context manager, muutmahdolliset agenttikomponentit), ra-japinnat komponenttien väliseen

kommunikointiin sekä yhteinen, yk-siselitteinen konteksti, jota sovelluk-set voivat hyödyntää. Käyttäjän nä-kökulmasta CCOW-standardin mu-kainen kontekstinvaihtuminen on au-tomaattista.

Tärkeimpiä rajapintojen toimin-nallisuuksia ovat context manageriinliittyminen/ siitä eroaminen, konteks-titietojen hakeminen/asettaminen, eri-laiset kartoitusvaiheet ennen tietojenasettamista, sekä turvallisten yhteyk-sien luominen. CCOW-standardissayhteinen konteksti perustuu etukäteenmääritellyistä kliinisistä subjekteista,jotka muodostavat kliinisen konteks-tin. Standardissa on määritelty subjek-tit potilaalle, käyttäjälle, potilaankäyntikerralle (tapaaminen hoitohen-kilökunnan kanssa), pyynnölle poti-laalle suoritettavasta tutkimuksesta,potilaaseen liittyvä DICOM-objektil-le, käyttäjäkohtainen sertifikaatillesekä käyttäjän uudelleen tunnistami-selle toisen sovelluksen avulla.

Lisäksi CCOW-standardissa onmahdollistettu custom subjektienkäyttö. Custom subjektien avulla voi-daan määritellä tarvittaessa omia sub-jekteja, elleivät standardissa olevatvalmiiksi määritellyt subjektit täytätarpeita.

3 PlugIT-hanke &työpöytäintegraatio

PlugIT-hankkeessa on tehty sel-vityksiä ja määrityksiä liittyen työ-pöytäintegraatioon. Aluksi tutkittiinCCOW-standardia ja sen mahdollis-ta toteuttamista ja käyttöönottamista.Käytännössä kokonaisuudessaanCCOW-standardin mukainen toteutuskoettiin kuitenkin liian raskaaksi ta-vaksi toteuttaa integraatiota. LisäksiCCOW-standardin mukaisten valmii-den tuotteiden valmistajia ei ollutmarkkinoilla kuin muutamia. Näinepävarmuutta lisäsi kontekstinhallin-taympäristön hinnoittelu sekä mah-dollinen riippuvaisuus toimittajasta.


Käyttäjien mielestä kontekstinvälittäminen järjestelmien kesken eisaa olla, vaan sen halutaan tapahtu-van käyttäjän toimesta. Tarpeet Suo-messa ovat vain tietojen vienti kon-tekstivarastoon ja niiden haku sieltä,eikä kontekstin vaihtumiseen halutaautomatiikkaa. Näin ollen keskeisinvaadittava toiminnallisuus saavute-taan kevyemmälläkin ratkaisulla kuinCCOW-standardin mukaisesti.

Työpöytäintegraation soveltami-seksi Suomessa PlugIT-hankkeessaalettiin määritellä kevyempää ratkai-sua. Ratkaisun pohjana käytettiinCCOW-standardissa määriteltyä työ-pöytäintegraation toteuttamista. Tar-koitus ei kuitenkaan ollut toistaa stan-dardissa jo määriteltyjä vaatimuksia,vaan hahmottaa minimiratkaisua, jol-la CCOW-tyyppinen toiminnallisuusolisi saavutettavissa. Standardista py-rittiin löytämään vain kaikkein olen-naisimmat ja hyödyllisimmät osat,joilla työpöytäintegraation perustoi-minnallisuus, käyttäjä- ja potilaskon-tekstin käsittely, voitaisiin toteuttaa.Käytännössä toteutus tarkoittaa pal-velinpohjaista tietovarastoa, johonkukin kontekstinhallinnan piiriin kuu-luva sovellus voi tehdä tietojen hakujaja päivityksiä. Palvelinpohjaisuudenetuna on, että kontekstinhallinta saa-daan toimimaan eri tekniikoilla toteu-tettujen järjestelmien kesken.

3.1 Minimitasonkontekstinhallinta

Minimitason kontekstinhallin-nassa on kaksi perustavaa laatua ole-vaa eroa verrattuna CCOW-standar-diin. CCOW-standardissa kontekstin-muutokset ovat automaattisia muttaminimitason kontekstinhallinnassakontekstinmuutoksista päättää käyt-täjä tarpeen mukaan. Lisäksi konteks-tinhallinta pitää yllä vain yhtä viimei-simmäksi asetettua kontekstia. Kuvas-sa 2 on kuvattu potilastunnisteen aset-taminen kontekstiin sovelluksessa A

ja tunnisteenh a k e m i n e nkontekstistasovelluksestaB minitasonmääritystenmukaisesti .Ennen kon-tekstin asetta-mista/hake-mista sovel-lusten on lii-tyttävä kon-tekstinhallintaan.

Tällainen lähestymistapa yksin-kertaistaa kontekstinhallinnan toteu-tusta. Context managerin tarvitseetoteuttaa rajapinnassaan vain konteks-tinhallintaan liittymisessä tarvittavat(join / leave) ja kontekstin tietosisäl-lön käsittelyssä tarvittavat (get / set)metodit. Käyttäjäkonteksti on kuiten-kin käyttäjän näkökulmasta automaat-tista, joten kertakirjautumisen idea ontoteutettavissa.

Minimitason kontekstinhallintaaon muutenkin aluksi yksinkertaistet-tu minimitason saavuttamiseksi. Mm.sovellustasolla huomioitava tietotur-va on aluksi toteutettu vain tietolii-kennetasolla, agenttikomponentteja eikäytetä, lisäksi turhia eri rajapintojenmetodeja ja parametreja on poistettu.Näiden mukaan ottaminen myöhem-min on kuitenkin mahdollista, jos niitäkatsotaan tarpeellisiksi.

3.2 Työpöytäintegraationhyödyntämisesimerkki

Olemassa olevaa kontekstia voi-daan hyödyntää esimerkiksi avattaes-sa uutta sovellusta. Joissakin tilanteis-sa voi tulla tarpeelliseksi käynnistäätoinen sovellus tiettyä toimintaa var-ten. Käyttäjää voidaan palvella tällöinniin, että avattava sovellus aukea il-man sisäänkirjautumista ja aukeaa jovalmiiksi käsiteltävänä olevaan poti-laaseen. Tällainen toiminnallisuus on

mahdollista liittää myös sovelluksenavaukseen toisesta sovelluksesta niin,että avattavalle sovellukselle välittyykontekstitietoa.

Esimerkiksi käyttäjä on selaa-massa kertomusjärjestelmää ja halu-aa tarkastella potilaan laboratoriotu-loksia, jolloin laboratoriojärjestelmätäytyy avata. Näiden sovellusten taus-talla hyödynnettävän kontekstinhal-linnan avulla laboratoriojärjestelmävoisi aueta automaattisesti käsiteltä-vän potilaan haluttuun laboratoriotu-lokseen, esimerkiksi kertomusjärjes-telmässä olevan linkin kautta. Käyt-täjän ei myöskään tarvitsisi erikseenkirjautua, vaan kontekstinhallinnanavulla suoritettaisiin kertakirjautumi-nen.

Edellä mainitun esimerkin taus-talla tapahtuisi sovellusten ja konteks-tinhallinnan välillä seuraavaa (vaiheetkuvassa 3, seuraava sivu):

1. Käyttäjä painaa linkkiä kerto-musjärjestelmässä, jolloin kerto-musjärjestelmä liittyy konteks-tinhallintaan (Join).

2. Kertomusjärjestelmä asettaa(Set) kontekstin kontekstinhal-linnalle. Konteksti sisältää käyt-täjän käyttäjätunnuksen, poti-laan potilastunnuksen sekä labo-ratoriotuloksen tunnuksen.

3. Linkin painaminen saa aikaanmyös laboratoriosovelluksen

Kuva 3. Kontekstinhallinnan hyödyntämisesimerkki.


(tai sen jonkin osan) aukeami-sen avaus-toiminnolla.

4. Auetessaan laboratoriosovellusliittyy ensin kontekstiin (Join).

5. Laboratoriosovellus hakee (Get)kontekstitiedot kontekstinhallin-nasta.

6. Laboratoriosovellus tahdistaa it-sensä kontekstin osoittamaan ti-laan = suorittaa kertakirjautumi-sen käyttäjätunnuksen avulla,hakee potilaan potilastunnuksenperusteella sekä oikean labora-toriotuloksen tuloksen tunnuk-sen avulla.

3.3 Kontekstinhallinnanminimitason määritys

palvelinpohjaisena

PlugIT-projektin osapuolet tun-nistivat runsaasti kontekstinhallintaatarvitsevia tuotteita ja käyttötilantei-ta, joten kontekstinhallinnan toteutta-minen osoittautui järkeväksi ratkai-suksi. Kontekstinhallinnan toteutta-

minen palvelinpohjaisena katsottiineri osapuolien kesken järkevimmäk-si toteutustekniikaksi. PlugIT-projek-tin tuottamissa kontekstinhallinnanminimitason määrittelyissä on muka-na myös määritys palvelinpohjaisenkontekstinhallinnan toteuttamiseksi.

Määrityksissä on kuvattu kon-tekstinhallinta hajautettuna palveluna,jonka avulla samalla työasemalla toi-mivat sovellukset voivat jakaa tietoayhteisestä kontekstista (esim. nykyi-nen käyttäjä, käsiteltävänä oleva po-tilas). Hajautettu palvelu mahdollis-taa sekä Windows- että web-pohjais-ten sovellusten osallistumisen samaankontekstiin.

3.4 Määritysten tilanne

Kontekstinhallinnan minimita-son määrityksiä tarkennetaan jatkos-sa. Yksi tärkeimmistä määrittelynkohteista on turvallisuuskysymyksi-en huomioon ottaminen. Kertakirjau-

tumisen toteutus perustuu sovellustenja kontekstinhallinnan väliseen luot-tamukseen siitä, että ne ovat autenti-koineet toisensa luotettavasti ja ettätieto on pysynyt eheänä. Autentikoin-nin ja tiedon eheyden varmistamiseenon olemassa useita eri tekniikoita, joi-ta ollaan tutkimassa.

4 Yhteenveto

Työpöytäintegraatiota ja kon-tekstinhallintaa voidaan pitää käyttä-jäläheisenä integrointina. Tavoitteenaon tuoda helpotusta tilanteeseen, jos-sa käyttäjä joutuu käyttämään samal-la työpöydällä useita eri järjestelmiäsamanaikaisesti. Työpöytäintegraati-on avustuksella järjestelmien käyttä-jältä säästyy aikaa ja vaivaa, kun tar-peelliset toiminnot, kuten kirjautumi-nen järjestelmiin ja potilaan haku, teh-dään vain kerran. Samalla käyttäjällejää enemmän aikaa keskittyä varsinai-seen työhönsä – potilaan hoitamiseen.

PlugIT: Terveydenhuollon so-vellusintegraatio- hanke on käytän-nön tarpeista lähtevä tutkimushanke,jonka tavoitteena on alentaa tervey-denhuollon sovellusohjelmistojenkäyttöönottokynnystä Suomessa javientimarkkinoilla kehittämällä te-hokkaampia ja avoimempia standar-diratkaisuja niiden integroimiseenkäytännössä, sekä palvelin- että työ-pöytätasoilla ja toimintaprosessienkannalta. (PlugIT: Tutkimussuunni-telma)

Mika Tuomainen,Suunnittelija,Savonia-ammattikorkeakoulu,[email protected]

Kuva 2. Kontekstin asettaminen ja hakeminen minimitason määrittelynmukaisesti.


Alueellisen tietojärjestelmänkehittäminen - olisiko tehdystä

makropilotti-arvioinnistahyötyä?

Pirkko Nykänen,Tampereen yliopistoErkki Karimaa,Suomen Kuntaliitto

Suomen terveydenhuollossa ontietojärjestelmien osalta parhaillaankäynnissä integraatiovaihe: Erillisiäns. perinnejärjestelmiä ja erityisalojenjärjestelmiä integroidaan alueellisiksikokonaisuuksiksi rakentamalla tiedon-välityksen apuvälineeksi viitetietokan-toja, järjestelmäsovittimia, standardoi-tua sanomanvälitystä ja toteuttamallasovellusten välistä työpöytäintegraa-tiota. Integraation ja yleensäkin terve-ydenhuollon tietojärjestelmien kehittä-misen tavoitteena on terveydenhuollontoiminnan kehittäminen, ei teknologiansoveltaminen. Toiminnan kehittämisenlähtökohtana on nykytilanteen ongel-mien ja kehittämistarpeiden kartoitus,joiden perusteella suunnitellaan tavoi-teltavat toiminnalliset parannukset.Tietotekniikka toimii välineenä tavoi-teltujen parannusten toteuttamiseksi,mutta tietojärjestelmien integraation li-säksi tarvitaan myös toimintatapojenmuuttamista alueellisiksi. Tietojärjes-telmien kehittäminen on osa terveyden-huollon organisaation kehittämisstra-tegiaa. Valtakunnallisesti tietojärjestel-mien kehittämisstrategian (STM 1996)yhdeksi tavoitteeksi on asetettu saumat-tomien hoito- ja palveluketjujen toteut-taminen siten, että asiakkaiden, poti-laiden ja tietojen siirtyminen sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujärjestel-mässä on sujuvaa ja saumatonta, or-ganisaatiorajat ylittävä.

Tietojärjestelmien arviointi

Terveydenhuollon tietojärjestel-mien arviointi on tärkeää, koska järjes-telmiä ja teknologiaa käytetään moni-toimijaisessa, verkottuneessa palvelu-järjestelmässä toimintojen johtamisenja hallinnan, tiedonvälityksen, tietojentulkinnan ja päätöksenteon apuvälinei-nä. Arviointitietoa tietojärjestelmistätarvitaan, koska tietotekniikan sovel-lukset aiheuttavat, ja mahdollistavat,syvällisiä, perustavanlaatuisia muutok-sia organisaation tai koko palvelujär-jestelmän toimintarakenteissa ja pro-sesseissa, ja vastaavasti työntekijöidentaito- ja pätevyysvaatimuksissa. Tieto-tekniikan kehittämiseen ja käyttöönot-toon sitoutuu lisäksi suuria aineellisiaja henkisiä panostuksia, ja laitteiden jaohjelmistojen toimittajien edun mu-kaista on joskus yliarvioida teknologi-oiden ja sovellusten myönteisiä omi-naisuuksia ja tehokkuutta. Siksi on var-mistauduttava etteivät mitkään tekno-logiat tai sovellukset vaaranna potilas-, henkilöstö- tai tietoturvallisuutta taiaiheuta ei-toivottuja vaikutuksia toi-minnoille, organisaatioille tai ihmisil-le (Kinnunen ja Nykänen 1999).

Tietoteknologian arvioinnin läh-tökohtana on arviointisuureiden, kritee-rien määrittely mitattavine ominaisuuk-sineen, niiden referenssiarvojen mää-rittely, joihin mitattuja suureita verra-taan, ja lisäksi mittareiden eli menetel-mien valinta, joiden avulla kriteereidentoteutumista mitataan. Arviointi voiolla formatiivista, eli suureiden mitta-usta ja vertailua kriteereihin tehdään

kehitystyön aikana, tai summatiivista,jolloin arviointisuureita mitataan vas-ta esim. tietojärjestelmän valmistuttua,sitä käytettäessä. Konstruktiivista arvi-ointi on silloin, kun tehdään formatii-vista arviointia ja pyritään antamaanpalautetta arvioinnista järjestelmänkehitystyölle koko elinkaaren ajan(kuva 1, seuraava sivu).

Tietojärjestelmien arviointi onvaikeaa johtuen tarvittavista monitie-teisistä näkökulmista. Lisäksi tietotek-nologian vaikutuksia terveydenhuollonpalvelujärjestelmään pitää arvioinnis-sa tarkastella monesta näkökulmasta,mm palvelujärjestelmän rakenteen, ter-veydenhuollon prosessien, henkilökun-nan työtehtävien, toiminnan muutostenja taloudellisten vaikutusten kannalta(Friedman. and Wyatt 1997). Eri osa-puolilla voi olla arvioitavan järjestel-män suhteen hyvin erilaisia odotuksiaja käsityksiä. Ongelmia aiheutuu myösarvioitavan kohteen monimutkaisuu-desta, arvioinnin kohteena ei ole vaintekninen artefakta vaan ihmisten ja tie-tojenkäsittelymenetelmien vuorovaiku-tus tietyssä toiminnallisessa ympäris-tössä ja tietyssä organisatorisessa ase-telmassa, jotka sitä paitsi muuttuvat jakehittyvät koko ajan. Monesti yritäm-me siis arvioinnissa osua ”liikkuvaanmaaliin”(Ammenwerth et al.2003). Eiole olemassa yhtä yleisesti hyväksyt-tyä metodologiaa toteuttaa arviointi,vaan jokaisessa arviointitehtävässämietitään tilannekohtaisesti miten ar-viointi suoritetaan. Useimmissa arvi-ointihankkeissa tarvitaan monen tie-teenalan osaamista, siksi hankkeessa


Tavoitetila

kuvaukset / m allit / m äärittelyt

Järjestelm ät, kuvaukset , tietokannat

Suunnittelu-, m äärittely-ja toteutus: M enetelmät, tekniikat, työkalut, kielet, ym päristöt ja tekijät

Käyttö ylläpito,seuranta, kehittäm inen

Kehittäm isen, käyttöönoton ja käytön arviointi: Konstruktiivista, form atiivista

Organisaation toim inta, toim innan kehittäm istarpeet, nykytilan ongelm at, käyttäjien tarpeet ja vaatim ukset, käyttökonteksti, halutut toim innalliset muutokset, tehokkuuden, toim ivuuden, taloudellisuuden parantam isen kannalta asetetut tavoitteet…

•M itattavat suureet, m ittarit, m enetelm ät, referenssiarvot

•Kehittäm istavoitteiden kannalta, toim into-, organisaatiokohtaisesti, alueellisesti, sidosryhm ien näkökulm asta

INTERVENTIOT

Kuva 1: Konstruktiivisen arvioinnin liittyminen tietojärjestelmän kehit-tämisen ja käytön elinkaareen

pitäisi pystyä monen tieteenalan väli-seen keskusteluun, ja objektiivisestitutkimaan arvioinnin kohdetta, koskakaiken perustana on tietysti se, ettänoudatamme objektiivisia, arvioinninja tieteellisen tutkimuksen menetelmiä

Arviointitutkimuksista lyhyesti

Kirjallisuudessa raportoidut ter-veydenhuollon tietotekniikan arvioin-titutkimukset (mm. van der Loo 1995,van Gennip and Talmon 1995, Bren-der 1997, Nykänen et al. 1999, Turu-nen 2001) ovat kohdistuneet paljoltijärjestelmien suorituskyvyn, diagnos-tisen tarkkuuden, päättelyn oikeellisuu-den tai käyttäjätyytyväisyyden arvioin-tiin. Tutkitun käyttäjätyytyväisyydenajatellaan ilmaisevan, että käyttäjillä onhyviä työvälineitä käytettävissään jaettä nämä välineet tehostavat koko or-gansiaation toimintaa. Arviointitutki-muksia luokiteltaessa (van der Loo etal. 1995) todettiin, että kolme yleisintäterveydenhuollon tietojärjestelmien ar-viointikriteeriä olivat käyttäjän suoriu-tuminen tehtävistään, työtehtävienmuutokset tietojärjestelmää käytettäes-sä ja tietojärjestelmän suorituskyky jatehokkuus. Tutkimuksessa oli analysoi-tu 76 arviointitutkimusta. Markkinaläh-töisesti tietojärjestelmien arviointia tut-kittiin VATAM-hankkeessa (Nykänenet al. 1999), jossa muodostettiin mark-kinalähtöinen malli telemaattisille tuot-

teille. Nykyisessä verkottuneessa ter-veydenhuollon tietojärjestelmien kehi-tystilanteessa arvioinnin kannalta eri-tyisen kiinnostavia seikkoja teknologi-sen toteutuksen lisäksi ovat vaikutuk-set terveydenhuollon organisaatioon,potilaiden saamaan hoitoon, terveyden-huollon ammattilaisten työtehtäviin jatyössä suoriutumiseen sekä tietojärjes-telmien aiheuttamat yhteiskunnallisetvaikutukset laajemminkin.

Satakunnan makropilotinarviointi

Satakunnan Makropilotin arvi-oinnissa tehtiin Suomessa ensimmäisenkerran kokonaisvaltainen sosiaali- jaterveydenhuollon toiminnan kehittä-mishankkeen arviointi (Ohtonen 2002).Satakunnan Makropilotin tarkoitukse-na oli pilotoida yhteistoiminnallista,alueellista järjestelmäkokonaisuutta in-tegroimalla olemassa olevia perinnejär-jestelmiä ja rakentamalla uusia kom-ponentteja, jotka mahdollistaisivat so-siaali- ja terveydenhuollon kattavat di-gitaaliset, reaaliaikaiset asiakas- ja po-tilastietojärjestelmät, lähete-, palaute-ja konsultaatiojärjestelmät sekä verk-koportaalit palvelujen reaaliaikaisentarjonnan ja sähköisen asioinnin mah-dollistamiseksi. Satakunnan Makropi-lotin arviointi kohdistui hankkeelle ase-tettujen odotusten mukaisesti periaat-teessa neljään eri arviointikohteeseen:

Hankkeen hyvinvointi-klusterivaiku-tuksiin, tietoteknisiin ratkaisuihin, so-siaalisiin vaikutuksiin sosiaali- ja ter-veydenhuollon ammattilaisten työym-päristöissä ja työtehtävissä, sekä hank-keelle asetettujen julkilausuttujen ta-voitteiden toteutumiseen (Ohtonen2002, Kivisaari et al. 2002, Koivisto jaLoula 2002, Liikanen 2002, Nylanderet al. 2002). Seuraavassa esittelemmelyhyesti arvioinnin tuloksia Makropi-lotin tietoteknologian arvioinnin osal-ta (Nykänen ja Karimaa 2002, Nykä-nen and Karimaa 2002, Nykänen 2002)ja keskitymme seikkoihin, joiden huo-mioonottaminen aluetietojärjestelmänkehittämisessä osoittautui Satakunnantapauksessa ongelmalliseksi.

Makropilotin tietoteknologianarvioinnin opit

Makropilotin tietoteknologian ar-vioinnin tarkoituksena oli todentaasuunniteltujen ja toteutettujen tietojär-jestelmien käytettävyys ja toimivuus,sekä arvioida mm. teknologiavalinto-jen perusteluja, ratkaisujen avoimuut-ta, siirrettävyyttä ja luotettavuutta.Makropilotti-hankkeen aikana ei tieto-teknisiä ratkaisuja kuitenkaan saatukokeiluun. Siksi sosiotekninen ja orga-nisatorinen konteksti tietoteknologiantoiminnallisuuden kannalta jäi mahdol-listen tulevien arviointitutkimusten tut-kittavaksi. Arviointimme kohdistui ko-keilutulosten ja toimivien tietojärjestel-mien puuttuessa esitettyihin suunnitel-miin, toimintamalleihin ja toteutettui-hin ratkaisuihin siltä osin kuin niitä oli.Kiinnostuksen kohteenamme olivat eri-tyisesti tehdyt prosessien mallit ja nii-hin perustuvat tietojärjestelmien ja –komponenttien suunnitteluperiaatteetja -dokumentit.

Alueellisen yhteistoiminnallisuu-den yksi ehto olisi alueellinen strate-gia, jossa kuntien, kuntayhtymien jamuiden kumppanien yhteistoiminta jayhteiset prosessit määriteltäisiin. Täl-laisen strategian puuttuessa ei ole kart-taa alueen sosiaali- ja terveydenhuol-lon prosesseista eikä tietoja prosessienomistajista tai prosessien välisistä yh-


teyksistä. Prosessien mallit kuvaavattoiminnan tietovaatimukset sekä vaa-timuksia myös alueelliselle tietojärjes-telmälle. Makropilotin malleihin ei si-sältynyt alueellista strategiaprosessia,vaan mallit olivat tapaustyyppikohtai-sia, esim vanhustenhuollon prosessi,äitiyshuollon prosessi. Useimmitennämä prosessimallit eivät paljolti poi-kenneet nykyisin käytössä olevistamalleista, niissä oli lähes samat toimin-not ja sama toimintojen järjestys, mut-ta mallit mahdollistavat kuitenkin pa-remman tiedonsaannin toiminnoista,jolloin toiminnan voi olettaa tehostu-van. Toisaalta prosessimallittamisessapyritään myös löytämään toiminnan jajärjestelmien rajoitteet tai pullonkau-lat joiden poistaminen tai muuttaminenparantaisi toimintaa (Karimaa 2001).Prosessimalleissa pitäisi siis ottaa kan-taa myös työnjakoon ja työntekijöidenrooleihin prosesseissa. Makropilotinprosessimallit olivat osittaisia – kaik-kia prosessien olennaisia ominaisuuk-sia, osia ja yhteyksiä ei niissä esitetty.Siksi mallien perusteella ei pystyttyetukäteen arvioimaan prosessien tun-nuslukuja eikä prosessien vaikutuksia(vrt Karimaa 2002).

Makropilotin määrittelyn ja suun-nittelun tuloksena oli aluearkkitehtuu-ri-käsitteen, aluetietojärjestelmän javiitetietokannan määrittely. Toiminnal-linen ja semanttinen yhteistoiminnal-lisuus jäi kuitenkin tietojenvälityksenmahdollistamisen tasolle sanomaraja-pintojen ja järjestelmäintegraationkautta. Aluearkkitehtuurin suunnittelunjohtoajatuksena oli asiakaslähtöisyys jasubstanssiriippumaton infrastruktuuri.Kyseessä oli monialusta- ja monitoi-mittajaympäristö, toimialariippumaton,päätelaiteriippumaton sekä skaalatta-vissa alueen koon mukaan. Asiakkai-den yksilöinti ja asiakkaiden tarpeidenselvitys jäi kuitenkin puolitiehen, eri-tyisesti tietotarve- ja tietovaatimuskar-toitukset eri prosessien ja toiminnalli-sen, alueellisen kokonaisuuden sekämuiden sidosryhmien näkökulmasta.Kun tutkitaan, millaisia tietotarpeita eriprosessit asettavat aluetietojärjestel-mälle, tähän tulisi sisältyä myös mui-

den kuin ydinprosessien tietotarpeet elihenkilöstö-, materiaalihallinto, kustan-nusseuranta jne. Prosessimallit oli teh-ty tietoteknologian soveltamisen näkö-kulmasta, mutta ne eivät kuitenkaanaina selvästi esittäneet aluetietojärjes-telmän käyttötapauksia eli tietojärjes-telmän palvelujen käyttöä.

Aluearkkitehtuurin toteutus suun-niteltiin modulaariseksi, erilaisistakomponenteista muodostuvaksi siten,että komponenteille on määritelty funk-tiot ja rajapinnat ovat määrättyjen stan-dardien mukaisia. Ratkaisumallienosalta on tärkeää myös niiden toteutuk-sen realistisuus: Kuinka nopeasti erikuntien ja kuntayhtymien tietotekniik-kainfrastruktuuri saadaan muuttumaanja henkilöstö koulutettua muutoksen to-teuttamiseksi. Lisäksi aluetietojärjes-telmän komponenteilla on monta toi-mittajaa, jotka mahdollisesti toteutta-vat järjestelmiään teknisesti epäyhteen-sopiville ja heterogeenisille alustoillekäyttäen erilaisia kehitysvälineitä, oh-jelmointikieliä ja menetelmiä. Yhtenäi-sen, alueellisen tietojärjestelmän kom-ponenteille on välttämättä asetettavaehtoja, jotta komponentit toimisivatyhdessä ja jotta niiden kehittäminen jaylläpito olisi mahdollista. Jos tietojär-jestelmät vastaavat palveluketjumal-leissa määritettyjä käyttötapauksia, oli-si mahdollista tehdä yleisiä tietomää-rityksiä ja ohjelmistokomponentteja.Komponenttien integroinnin seurauk-sena varmastikin osat pitkällä aikavä-lillä yksinkertaistuvat ja pelkistyvät,koska niistä jää pois päällekkäisyyksiä.

Keskeisten, yleisten tietomääri-tysten ja tietomallien tekeminen ja nou-dattaminen olisi alueellisen integroin-nin tapauksessa tärkeää. Tarvitaan yh-teistoiminnallisuutta, käsitteellistä ym-märrystä eri järjestelmissä olevista janiistä käyttöön saatavista tiedoista. Po-tilaskertomus dokumentoi asiakkaan taipotilaan ongelmien ratkaisemisen pal-velu- ja hoitoketjujen osalta kaikkinetarvittavine osallisineen ja resurssei-neen. Potilaskertomuksen yleinen mää-rittely lienee kehityksen lähtökohta jaeri järjestelmissä on tapahduttava to-

teutettujen tietomallien yhdenmukais-tuminen pitkällä aikavälillä. Potilasker-tomuksen lisäksi tarvitaan yleisiä tie-tomäärittelyjä mm. talous-, henkilöstö-, tieto-, materiaalihallintoprosesseille.Tietomallien osana tarvitaan käsitteis-töjen ja terminologioiden määrittelyäsekä ohjelmistot joiden avulla käsitteetsaadaan käyttöön sosiaali- ja tervey-denhuollon toiminnoissa ja alueilla.

Opit käytäntöön?

Parhaillaan käynnissä oleva kan-sallinen projekti terveydenhuollon tu-levaisuuden turvaamiseksi(www.stm.fi), ja muut alueelliset kehi-tyshankkeet pyrkivät toteuttamaan ter-veydenhuollon tietojärjestelmien osaltamonia uudistuksia, mm. tietojärjestel-mien yhteensopivuuden määrittely,avoimien rajapintojen määrittely ja to-teutus, tietoturvallisen kommunikaatio-alustan toteutus ja potilaskertomuksenstrukturoitujen ydintietojen määrittely.Näiden avulla monia Makropilotin ar-vioinnin esille nostamia ongelmia saa-daan varmaankin ratkaistuksi.

Näiden lisäksi resursseja, sekähenkisiä että aineellisia, toivoisi koh-distettavan seuraavien asioiden tutki-miseen ja ratkaisujen kehittämiseen:- Prosessien mallittamisen sisälty-

minen terveydenhuollon tietojär-jestelmien määrittelyn ja suunnit-telun käytäntöön kaikilla suun-nitttelun tasoilla. Strategisen ta-son prosessimallit tulisi olla osaalueellista tietojärjestelmäsuunni-telmaa; tarvitaan malleja, joidenperusteella nähdään alueellisettoiminnot, toimijat, prosessienvastuutahot ja prosessien välisetyhteydet. Strategisen tason mal-leista edetään sitten toimintojenmallittamiseen, joissa toimintojenväliset tietovirrat (-tarpeet ja –vaatimukset ) on myös sisällytet-tävä malleihin.

- Semanttisen yhteistoiminnalli-suuden mahdollisuuksien ja rat-kaisutapojen tutkimus: Yhteistenmerkitysten ja esitystapojen sopi-


minen (mm XML:n soveltami-nen), ontologioiden mahdollisuu-det kommunikoinnin, tietämyk-sen ja tiedon jakamisen sekä uu-delleenkäytön mahdollistajina.

- Terveydenhuollon tietojenkäsitte-lyn tutkimuksen ja käytännön toi-mivan yhteyden luominen niin,että teoreettisten tutkimusten tu-loksia voidaan hyödyntää käytän-nössä, että teorioista löydetäänperusteluja käytännössä toimivil-le ratkaisuille, selityksiä ongel-mille, viitekehyksiä ongelmiensystemaattiselle ratkaisulle jamyös ratkaisujen toimivuuden,hyväksyttävyyden ja käytettävyy-den arviointiin. Toimiva yhteysvoi syntyä vain ihmisten ja orga-nisaatioiden yhteistyöstä tutki-mus- ja kehittämishankkeissa, jayhteistyön mahdollisuuksia voi-daan koulutuksella tukea.

Makropilotin arvioinnissa synty-neen tutkimuksen ja käytännön yhtey-den soisimme jatkuvan ja sitä kauttanäihinkin seikkoihin löydetään varmas-ti ajan mittaan ratkaisuja.

Pirkko Nykänen,Tampereen [email protected]

Erkki Karimaa,Suomen Kuntaliitto,[email protected]

Viitteet

Ammenwerth E, Gräber S, HerrmannG, Burkle T and König J, Evaluationof health information systems – prob-lems and challenges. Int J Medical In-formatics 71,2003, 125-135.

Brender J, Methodology for the assess-ment of medical IT-based systems inan organizational context. Technologyand informatics 42, IOS Press, Ams-terdam. 1997.

Friedman CP and Wyatt JC, Evaluati-on methods in medical informatics.Springer Verlag, New York, 1997.

van Gennip EMSJ and Talmon JT, As-sessment and evaluation of informati-on technologies in medicine. Techno-logy and Informatics 17. IOS Press,Amsterdam, 1995.

Karimaa E, Osaaminen on malleissa.Kunnan järjestelmien ja prosessienmallit. Suomen Kuntaliitto, Helsinki,2001.

Karimaa E (toim.), Julkisen sektorinprosessien kuvaukset, yleinen rakenne,esitysmuoto ja käsitteet. Julkisen hal-linnon suositus JHS 152. Suomen Kun-taliitto, Helsinki, 2002.

Kinnunen J ja Nykänen P, Terveyden-huollon tietotekniikan arviointi. In:Saranto K ja Korpela M (toim.), Tieto-tekniikka ja tiedonhallinta sosiaali- jaterveydenhuollossa. WSOY, 1999,138-158.

Kivisaari S, Rouvinen P, Ylä-Anttila P,Makropilotin klusteriarviointi. ETLAC79, Taloustieto Oy, Helsinki, 2002.

Koivisto J ja Loula P, Satakunnan Mak-ropilotti ja työn sosiotekninen muutos.Raportti A38, Porin Korkeakoulu, Pori,2002

Liikanen H, Tietoteknologia kehittääsosiaali-ja terveydenhuoltoa? Tampe-reen yliopisto, Tietoyhteiskunnan tut-kimuskeskus, Tampere 2002

van der Loo , van Gennip EMSJ, Bak-ker AR, Hasman A, Rutten FF, Evalua-tion of automated information systemsin health care: An approach to classi-fying evaluation studies. ComputerMethods and Programs in Biomedici-ne, nos 1-2, 1995, 45-52.

Nykänen P, Enning J, Talmon J, HoyerD, Sanz F, Thayer C, Roine R, VissersM, Eurlings F, Inventory of validationapproaches in selected health telema-tics projects. Int J of Medical Informa-tics, 56, nos 1-3, 1999, 87-99.

Nykänen P and Karimaa E, Satakun-nan Makropilotin ratkaisujen mallit jatietotekniset suunnitelmat. In: OhtonenJ (toim.) Satakunnan Makropilotin ar-viointi. STAKES, FinOHTAn Raportti21/2002, Gummerus Oy, Saarijärvi,2002, 52-72.

Nykänen P and Karimaa E, Evaluationduring design of a regional seamlessnetwork of social health care services- information technology perspective.In: Surjan G, Engelbrecht R and Mc-Nair P (eds.), Health data in the infor-mation society. Proceedings of theMedical Informatics Europe 2002(MIE’2002), Technology and Informa-tics 90, IOS Press, Amsterdam 2002,539-542.

Nykänen P (toim.), Satakunnan Mak-ropilotin tietoteknologian arviointi.Tampereen yliopisto, Tietojenkäsittely-tieteiden laitos, Raportti B-2002-3,Tampereen yliopistopaino, Tampere,2002.

Nylander O, Nenonen M, Suominen Tja Rintanen H, Datasta tietoon - Mak-ropilotti ja sosiaali- ja terveydenhuol-lon informaatiojärjstelmä. Osa I, Aihei-ta 14, Stakes, Helsinki 2002, Palvelu-rakenteesta palveluketjuun. Osa II, Ti-lastoraportti 1, Stakes, Helsinki 2002,Makropilottikuntien tunnusluvut 1995-2000. Osa III, Tilastoraportti 2, Stakes,Helsinki 2002

Ohtonen J (toim), Satakunnan Makro-pilotti: Tulosten arviointi. FinOHTA ra-portti 21/2002, Stakes, Helsinki 2002.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotek-nologian hyödyntämisstrategia. Työ-ryhmämuistioita 1995: 27, Sosiaali- jaterveysministeriö, Helsinki, 1996.


Systeemityöyhdistyksenhallituksen esittäytyminen 2004

Helena Venäläinen, LUK, Hallituksen puheenjohtaja

Työskentelen tällä hetkellä FD Finanssidata OY:ssäkehittämis- ja projektienvetotehtävissä. Tätä ennen olentoiminut vuosia sovelluskehitysyksikön vetäjänä ja hank-kinut melkoisen kokemuksen laajojen rahoitusalan tieto-järjestelmien rakentamisesta, projektityöstä sekä sovellus-kehittäjien osaamisen kehittämisestä. Harrastan tietojen-käsittely- ja kognitiotieteen opiskelua sekä purjehtimista.

Sytyke ry:n puheen-johtajana v. 2004 toivonvoivani edistää systeemit-yön ammattilaisten verkos-toitumista, yhteisöllistäsysteemityötiedon kehittä-mistä sekä yhteisten merki-tysten luomista - luovasti javiihtyisästi.

Minna Oksanen

Aloitin vuoden vaihteessa CGE&Y:llä IT Konsultti-na. Avainsanoina työssäni ovat tietovarastointi ja asiak-kuudenhallinta. Sitä ennen olin 8 vuotta TietoEnatorissasekä julkisen halllinnon että pankkimaailman puolella. Da-tanomiksi valmistuin 1990 ja tradenomiksi liiketaloudenpuolelta 1999.

Harrastuksiin kuuluu tämän sytyttävän toiminnan li-säksi mm. matkustelu, liikunta - erityisesti valkoisten pal-lojen metsästys (salibandy ja golf).

Sytykkeen hallituk-seen olen tullut Sytykkeenja DT ryn (Datanomit jaTradenomit) fuusion kaut-ta. Oma tavoitteeni on, ettämeillä alan ammattilaisillaolisi hyvä verkosto ja voi-daan viettää yhdessä vapaa-aikaa saman henkisessäseurassa.

Markku Niemi, VTM.

Työskentelen STTF Oy:ssa projektijohtamisen kou-lutus- ja kehittämistehtävissä. Olen toiminut pian 20 vuot-ta tietojärjestelmien hankinnan konsulttina, kouluttajana,projektipäällikkönä, suunnittelijana tai muissa tietojärjes-telmätöissä yksityisellä ja julkisella sektorilla.

Harrastan lukemista ja kuntoilua.

Sytyke ry:ssä toivonvoivani edesauttaa systee-mityöammattilaisen arkearennompaa yhteistyötä jayhdessäoloa erityisesti pro-jektijohtamisessa kehit-tymisen alueella.

Esko Marjomaa, FT

Olen tällä hetkellä Joensuun yliopiston Tietojenkä-sittelytieteen laitoksella kognitiotieteen opetuksen virtu-aalistamisen suunnittelijana. Väitöskirjani tein kymmeni-sen vuotta sitten filosofian ja tietojenkäsittelytieteen väli-maastossa relevanssin käsitteestä informaatiojärjestelmi-en suunnittelussa. Akateemisena pätkätyöläisenä olen toi-minut parikymmentä vuotta. Tärkein meneillään olevahanke on pari vuotta sitten hankkimani mummonmökinremontoiminen.

Sytyke r.y:ssä minuakiinnostavat erityisesti ih-miset ja heidän monipuoli-nen työ- ja elämänkoke-muksensa.


Petteri Holländer

Vastaan tällä hetkellä SysOpen Oyj:ssä komponent-tien ja tuoterunkojen hyödyntämisestä. Kokemusta on ker-tynyt tuoteliiketoiminnan, tuotteistuksen ja tuotekehityk-sen alueilta, kiinnostuksen kohteita ovat myös konfigu-raationhallintaan, testaukseen ja tietoturvaan liittyvät ky-symykset.

Sytyke ry:ssä minuakiinnostaa yhteisön valjas-taminen yhteisten kiinnos-tavien asioiden käsittelyynsekä osaamisen ja näkemys-ten jakamiseen. Tietoa jaka-malla tieto ja tietoisuus li-sääntyvät!

Simo Vuorinen, KTM

Olen aloittanut IT-alalla vuonna 1989, ja toiminuterilaisissa tehtävissä alkaen minikoneoperoinnista ja pää-tyen tämän hetkiseen työalueeseeni, eli ohjelmistoja yri-tysarkkitehtuureihin. Tällä hetkellä toimin teknologiakon-sulttina TietoEnatorin TM:ssä, pääasiassa Java-teknolo-gian parissa (Java-enabled since 1996 :-)

Sytyke-toimintaan olen liittynyt alun perin JavaSIG-kerhon vetäjänä. JavaSIGissa toivon voivani edistää IT-

ammattilaisten Java-tekno-logian tuntemusta, tarjotamahdollisuuden mielipitei-den vaihtoon ja ideointiinavoimessa Java-foorumis-sa, ja viettää laatuaikaa ren-non meiningin, hyvän seu-ran ja kupillisen Javaa mer-keissä. Haastan sinut mu-kaan toimintaamme!

Kati Ahlgrén

Koulutukseltani olen tradenomi. Minulla on paljonkokemusta liikuntaseurojen toiminnasta, ohjaan voimis-teluryhmiä. Systeemityöyhdistyksessä olen ollut mukanavuoden, painotan vastavalmistujien opiskelijoiden tarpeitaja haluja, yritän kannustaa heitä mukaan antoisaantoimintaan. Minulta löytyy joustavuutta, reippautta, luo-vuutta ja ripeyttä.

Olen töissä Artemis Finland Oy:ssä, olen tehnyt kon-sultointi-ja koulutustyötä Nokian tiloissa 3 vuotta,käyttäen paljon Microsoft, Ecxel ja PowerPointtia esityk-

sien työstämiseen. Minullaon paljon kokemusta asia-kaspalvelutehtävistä ja hy-vät sosiaaliset kyvyt, tulentoimeen vaikeissakin tilan-teissa, sekä olen hyvä tiimi-työntekijä. Minulla on su-juva suomen, englanninsekä ruotsin kielen taito.Harrastan kieliä, matkusta-mista ja oimistelua.

Erkki Pöyhönen, varajäsen

Olen toiminut erilaisissa kehitysrooleissa pienissä jasuurissa yrityksissä: softaa, testausprosesseja, oliomene-telmiä, koulutusta. Nykyään pohdin ja hoidan työkseniNokian testausmenetelmiä ja –työkaluja. Perheen 4 nuor-ta ja kuorolaulu tuovat työstä ylijäävään elämään sisäl-töä.

Tapaan työni puolesta paljon testaajia eri yrityksistäja koin, että tämän ammattiryhmän identiteetti ja osaami-nen paranisi, jos testaajat tapaisivat toisiaan. Perustin Sy-tykkeen Testauskerhon vuonna 2001 ja luovutin sen äs-

kettäin muitten kiireidenvuoksi Maaret Pyhäjärvel-le hoidettavaksi eteenpäin.Nuo muut kiireet on ehkäennen kaikkea EuroS-TAR2004-konferenss i(Köln 2004-11-29..12-03),jonka puheenjohtajaksi täl-le vuodelle lupauduin. Olenlisäksi auttanut WWW-työ-ryhmää tekniikkojen osalta.

Johtokunta 2004

[email protected]://www.pcuf.fi/sytyke

Helena Venäläinen(puheenjohtaja)FD Finanssidata OyTeollisuuskatu 1 B,PL 308, 00101 HelsinkiPuh. 09-404 3690, 050-568 [email protected]

Simo Vuorinen(varapuheenjohtaja)TietoEnator OyjKumpulantie 11, 00521 HelsinkiPuh. 040-524 [email protected]

Kati AhlgrénArtemis FinlandMaapallonkatu 1 A, 02210 HelsinkiPuh. 0400-425 [email protected]

Petteri HolländerSysOpen OyjHiomotie 19, 00380 HelsinkiPuh. 0424 2020 [email protected]

Esko MarjomaaJoensuun YliopistoTietojenkäsittelytieteen laitosPL 111, 80101 JoensuuPuh. 013-251 [email protected]

Systeemityö-yhdistysMarkku NiemiSTTF OyTekniikantie 14, 02150 EspooPuh. 050-512 [email protected]

Minna OksanenCap Gemini Ernst & YoungPuh. 040-577 [email protected]

Varajäsenet

Pirkko LeivoPohjolan Systeemipalvelu Oy00013 Pohjolapuh. 010 559 2786, 050-567 [email protected]

Erkki PöyhönenNokia Research Center,PL 407, 00045 NOKIA GROUPpuh. 0718 037 595, 050-483 [email protected]

Web-toimikunta

[email protected]• Agnieska Nummi (pj)• Petteri Holländer• Heini Holopainen• Eija Kalliala• Marzena Ksiazkiewics• Lauri Laitinen• Esko Marjomaa• Juha Mäkeläinen• Erkki Pöyhönen• Anne Tilli

Systeemityö-lehtiJulkaisija

Systeemityöyhdistys SYTYKE ry

ISSN 1237-052511. vuosikerta no 1.Painos 2500 kpl.Paino: Tuokinprint OySirrikuja 4 C, 00940 Helsinkipuh. 09-342 [email protected]

Toimitussihteeri

Susanna Koskinen,Toimistopalvelu Hennax TmiTikkurikuja 10 T, 00750 Helsinkipuh. 09-5617 830fax. 09-388 [email protected]

Päätoimittaja

Lauri LaitinenNokia TutkimuskeskusPL 407, 00045 Nokia GroupItämerenkatu 11-13, 00211 Hki,puh. 050-483 6551 (NRC)Tornitaso 3 A 37, 02120 [email protected]

Toimituskunta 1/2004

Maritta Korhonen ja Lauri Laitinen

Seuraava numero:

2/2004 ProsessitToimituskunta:[email protected] [email protected]

Tilaukset

Systeemityölehti sisältyy yhdis-tyksen Tietotekniikan liiton suosi-tusten mukaiseen yhdistyksen jäsen-maksuun, joka vuonna 2004 on 62,42, 25, 10 euroa/vuosi. Vuositilaus20 euroa. Irtonumerot 5 euroa. Hy-vissä ajoin ennen lehden painatustatehty vähintään 50 kpl:een lisätilaus2 euroa/kpl. Tilaukset yhdistyksentoimistosta.

InternetinWWW-sivut

http://www.pcuf.fi/sytykeSysteemityö-lehden sisällysluettelo1988- ja useimmat artikkelit PDF-muodossa.

Ilmoitushinnat

mv 4 väriäTakakansi ------------ 1200 euroaSisäkannet (K1, K2) ------------ 1000 euroaSisäsivut A4 400 euroa 800 euroaSisäsivut A5 200 euroa 600 euroaSisäsivut A6 100 euroa ------------

Vakiopaikan vähintäin vuodeksi varanneille 20 % alennus.

Liittokokousedustajat

••••• Lauri Laitinen ([email protected])••••• Silja Räisänen ([email protected])• Simo Vuorinen

([email protected])••••• Helena Venäläinen

[email protected]

SYTYKE-kerhot

• Testauskerho (FAST)[email protected]

• [email protected]

• VVV-kerho (virkistys)[email protected]

• Relaatiokerho (RELA)[email protected]

Toimisto, sihteeri,Systeemityö-lehden tilaukset

ja talouden hoito

Anne-Maj Viio ([email protected])Henrikintie 7 A, 00370 Helsinkipuh. 09-5607 5363, fax. 09-5607 5365

Jäsenyysasiat

Jäsenneksi liittymis- tai jäsentietojen muutos-lomakkeiden tilaus:Tietotekniikan liitto ry,/Piia HeiniöLastenkodinkuja 1 A (5.krs),PL 325, 00181 Helsinkipuh. 09-476 5800, http://www.tt-tori.fi

Documents

Terveydenhuollon tietoturvahankkeet - haaste yhteistyölle ...Terveydenhuollon tietoturvahankkeet - haaste yhteistyölle ja mahdollisuus laajavaikutteiseen kehitystyöhön Suomen sairaaloissa