IS REVIEWS 1997

Pertti Jarvinen (toim.)

TIETOJENKASITTEL YOPIN LAITOS TAMPEREEN YLIOPISTO RAPORTTI B·1997·11

T AMPEREEN YLIOPISTO TIETOJENKASITTEL YOPIN LAITOS JULKAISUSARJA B B-1997-11, JOULUKUU 1997

IS REVIEWS 1997

Pertti Jarvinen (toim.)

Tampereen yliopisto Tietojenkasittelyopin laitos PL 607 33101 Tampere

ISBN 951·44-4283-0 ISSN 0783-6929

TAMPEREEN YLIOPISTO

Hiljennepalvelu

Tampere 1997

ESIPUHE

Tiimli moniste on tarkoitettu tukemaan tutkimustyotli tietojlirjestelmlitieteen alueella. Monisteeseen on poimittu alan keskeisili artikkeleita, joita on pyritty Iyhyesti referoimaan. Valitut artikkelit on ensin klisitelty Tampereen yliopiston Tietojenklisittelyopin laitoksen tietojlirjestelmlitieteen jatkokoulutussemi-naarissa 1997. Opettaja ja opiskelijat ovat kiIjoittaneet kirjalliset arvionsa seminaaritilaisuuteen, jossa on sovittu tlihlin monisteeseen tulleen arvion kirjoittaja. Minun tekstini on otettu mukaan, kun em. suunnitelmasta ei ole voitu pitlili kiinni, tai kun kukaan muu ei ole tehnyt arvioita.

Lukija voi tietyn artikkelin arvion perusteella saada siitli alustavan klisityksen ja voi sen perusteella plilittlili, hankkiiko hlin varsinaisen artikkelin luettavakseen vai ei. Joidenkin arvioiden lopussa on hiukan positiivisia ja negatiivisia kannanottoja artikkelin kuvaamasta tutkimuksesta. Niistli voi olla apua aloittelevalle tutkijalle. Kaikki kannanotot eivlit ole vain yhden opiskelijan nlikemyksili, vaan arvion kiIjoittajaa on kehoitettu ottamaan tekstiinsli mukaan myos muiden osanottajien arvioita.

Artikkelien valinta oli pulmallinen tehtlivli. Olen pyrkinyt loytiimlilin katsausartikkeleita, jotta jatko-opiskelijat plilisisivlit niiden avulla jatkotutkimuksensa alkuun. Myos entistli uudempia artikkeleita on mukana. Myos uusia teorioita, malleja ja viitekehyksili sisliltlivili artikkeleita on pyritty lislilimlilin. - J atkossa on tarkoitus julkaista vastaavanlainen moniste vuosittain. Haluan ideoita monisteen kehittlirniseksi sekli ehdotuksia jatkokoulutusseminaarissa luettaviksi artikkeleiksi.

PREFACE

This report contains reviews of some articles concerning information systems and computing miliaux. The articles selected to be read are first reviewed in our seminar. Both the students and this editor as the teacher wrote reviews. In the seminar one student were forced to polish his review to this report. He/she was also encouraged to supplement hislher review by adding the comments given by other participants.

This report is intended to help a postgraduate student to become familiar with the IS literature. On the basis of the review slhe can get a crude view on the article, and slhe can after seek and read the original copy. At the end of some reviews there are a short evaluation of the article, its merits and shortcomings. Those comments may help a student to improve hislher ability himselflherself to read and evaluate other articles.

It is a difficult task to select articles. I tried to find survey articles to support doctoral students in the beginning. Articles containing theories, models and frameworks are also selected. In the future, the similar report will be published. The next one will contain the articles read and reviewed during 1997 in our seminar. The postgraduate students will produce those reviews and some of them will be written in English.

I am interested in to get feedback of this report, the idea of producing this kind of reports and proposals of the articles to be reviewed.

Pertti Jarvinen

2

SISALTO

D. SOFTWARE

D. 2 Software engineering

Blackburn J.D., G.D. Scudder and L.N. van Wassenhove ( 1996), Improving speed and productivity of software development: A global survey of software developers, IEEE Transactions on Software Engineering 22, No 12, 875-884. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 Tervonen llkka ja Pentti Kerola ( 1997), Towards deeper co-understanding of software quality, (Accepted to Journal of Information and Software Technology), 19 p. . . . . . . . . . . 9

H. INFORMATION SYSTEMS

H.i Models and Principles

Friedman B. ( 1996), Value-sensitive design, Interactions ill, 17-23. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Hanseth 0., E. Monteiro and M. Hatling (1996), Developing information infrastructure: The tension between standardization and flexibility, Science, Technology, & Human Values 21 , No 4, 407-426. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Wigand R.T. ( 1997), Electronic commerce: Definition, theory and context, The Information Society 13 , No 1 , 1-16. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Adarn N. and Y. Yesha et aI. ( 1996), Strategic directions in electronic commerce and digital libraries: Towards a digital agora, ACM Computing Surveys 28, No 4, 818-835. 27

H.4 Information systems applications

Grover V., S.R. Jeong and A.H. Segars (1996), Information Systems effectiveness: The construct space and patterns of application, Information & Management 3 1 , No 4, 177- 191 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37

H5. Information interfaces and presentation

MacIntyre B. and S. Feiner (1996), Future multimedia user interfaces, Multimedia Systems, 250-268. . . . . .. . . . . . . . . . . .. . . .. . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . 42

K. COMPUTING MILEAUX

K.3 Computers and education

Billett, S . ( 1996) Towards a model of workplace learning: the learning curriculum. Studies in Continuing Education, Vol. 15, No. 1 , pp. 43-58. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 Simon S.1., V. Gover, J.T. Teng and K. Whitcomb ( 1996), The relationship of information system training methods and cognitive ability to end-user satisfaction, comprehension, and skill transfer: A longitudinal study, Information Systems Research 7, No 4, 466-490. . . . 53

3

K.4 Computers and society

Suh K.S. (1996), Effects of communication media on intellective and negotiation task performance, In DeGross, Jarvenpaa and Srinivasan (Eds.), Proceedings of the 17th ICIS, Dec 1 6-18, 1996, Cleveland, Ohio, ACM, New York, 99-1 1 1 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 Barley S.R ( 1996), Technicians in the workplace: Ethnographic evidence for bringing work into organization studies, Administrative Science Quarterly 41 , No 3, 404-441 . . . . . . . . . 64 Dekleva S. and D. Drehmer (1997), Measuring software engineering evolution: A Rasch calibration, Information Systems Research 8, No I, 95-104. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70 Herbslev J., D. Zubrow, D: Goldenson and M. Paulk (1996), Software quality and the Capability Maturity Model, Comm. ACM 40, No, 30-40. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 Byrd T. and T. Marshall ( 1997), Relating information technology investment to organizational performance: A causal model analysis, Omega 25, No 1 , 43-56. . . . . . . . . . 80 Kock N.F. and R.I. McQueen (1996), Asynchronous groupware support effects on process improvement groups: An action research study, In DeGross, Jarvenpaa and Srinivasan (Eds.), Proceedings of the 17th ICIS, Dec 16-18, 1996, Cleveland, Ohio, ACM, New York, 339-355. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85

K.6 Management of computing and information systems

Barney J.B. ( 1991), Firm resources and sustained competitive advantage, Journal of Management 17, No I, 99-120. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Andreu R. and C. Ciborra (1996), Organisational learning and core capabilities development: The role of IT, Journal of Strategic Information Systems 5, 1 1 1-127. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 1 Broadbent M., P. Weill, T. O'Brien and B.S. Neo (1996), Firm context and patterns of IT infrastructure capability, In DeGross, Jarvenpaa and Srinivasan (Eds.), Proceedings of the 17th ICIS, Dec 16-18, 1996, Cleveland, Ohio, ACM, New York, 174-194. . . . . . . . . . . . . . . . 96 Harkness W.L., W.J. Kettinger and A.H. Segars (1996), Sustaining process improvement and innovation in the information services function: Lessons learned at the Bose corporation, MIS Quarterly 20, No 3, 349-368. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104 Thong I.Y.L., C.S. Yap and K.S. Raman (1996), Top management support, external expertise and information systems implementation in small businesses, Information Systems Research 7, No 2, 248-267 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108 Kettinger W.I., J.T.C. Teng and S. Guha (1997), Business process change: A study of methodologies, techniques, and tools, MIS Quarterly 21, No I, 55-80. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 13 Kumar K. and H.G. van Dissel (1996), Sustainable collaboration: Managing conflict and cooperation in interorganizational systems, MIS Quarterly 20, No. 3, 279-300. . . . . . . . . . . 1 19 Mowshowitz A. ( 1997), Virtual organization, Comm. ACM 40, No 9, 30-37. . . . . . . . . . . . . 123 Markus M.L. and Rl. Benjamin (1997), The Magic Bullet theory in IT-enabled transformation, Sloan Management Review 38, No 2, 55-68. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127 Roos G. and I. Roos ( 1997), Measuring your company's intellectual performance, Long Range Planning 30, No 3, 413-426. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131 Sanchez Rand A. Heene (1997), Reinventing strategic management: New theory and practice for competence-based competition, European Management Journal 15, No 3, 303-3 17. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135

4

L. Miscellaneous

Conner K.R and C.K. Prahalad (1996), A resource-based theory of the firm: Knowledge versus opportunism, Organization Science 7, No 5, 477-501 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140 Wood L.W ( 1997), Semi-structured interviewing for user-centered design, Interactions !V.2, 48-61 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146 Baskerville R (1996), Deferring generalizability: Four classes of generalization in social enquiry, Scandinavian Journal of Information Systems 8, No 2, 5-28. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 150 Mason RO., J.L. McKenney and D.G. Copeland (1997), An historical method for MIS research: Steps and assumptions, MIS Quarterly 21 , No 3, 307-320. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154 Pare G. and J.1. Elam ( 1997), Using case study research to build theories of IT implementation, In Lee, Liebenau and DeGross (Eds.), Information systems and qualitative research, Chapman and Hall, London, 542-568. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 158

5

D. SOFTWARE

.

D.2 Software engineering

Blackburn J.D., G.D. Scudder and L.N. van Wassenhove (1996), Improving speed and productivity of software development: A global survey of software developers, IEEE

Transactions on Software Engineering 22, No 12, 875-884.

Tassa artikkelissa raportoidaan katsaustutkimus, jonka tarkoituksena on selvittaa

ohjelmistotuotannon tuottavuuteen ja ohjelmistoyritysten kehityssyklin nopeuteen vaikuttavia

tekijoita. Lahinna nama tekijat liittyvat ohjelmistoprojektin johtamiseen. Tutkimuksessa on

laajahko haastatteluaineisto kolmelta maantieteelliselta alueelta; Lansi-Euroopasta, Yhdys­

valloista ja Japanista. Aineistoa kasitellaan tilastollisin menetelmin tarkoituksena loytaa

toisaalta alueesta (kulttuurista) riippuvia eroja projektin johtajien toimintatavoissa ja toisaalta

eroja johtamiskaytannoissa ohjelmistokehityksessaan nopeampien ja hitaampien yritysten

v1ililla. Tutkimuksen kaikkein keskeisin tulos vahvistaa yIeista kasitysta siita, etta kayttam1illa

resursseja kehitysprosessin alkupaassa eli asiakasvaatimusten maarittelyn ja jalostamisen

vaiheessa, suoriudutaan vastaavasti prosessin loppuvaiheista eli larunna implementoinnista ja

testauksesta huomattavasti nopeammin.

Motivaationa t1illaiselle tutkimukselle on tuttu havainto, etta ohjelmistoprojektit hyvin usein

ylittavat seka aikataulunsa etta budjettinsa. Tavoitteena on tunnistaa myonteisesti

projekteihin (Iapimenoaikojen pienent1iminen ja tuottavuuden kasvattaminen) vaikuttavia tekijoita tutkimalla smirten yritysten ohjelmistokehitysprojektien johtajien toimintaa

haastattelemalla. Yhdysvalloista ja Japanista oleva aineisto kasitti 49 kayttokelpoista

vastausta (aikaisempi tutkimus vuosina 1992 ja 93, Blackburn et al. 1996). Euroopan aineiston koko oli 98 vastausta.

Tutkimuksen ongelmanasettelu oli seuraava: I) milia tavoilla ohjelmistokehityksen

johtaminen eroaa toisistaan Yhdysvalloissa, Japanissa ja Euroopassa? Euroopan aineiston

perusteella pyrittiin myos vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 2) mitka johdon toimenpiteet

nopeuttavat kehitysta ja 3) mitka johdon toimenpiteet lisaavat tuottavuutta? Tassii on

huomattava nopeuden ja tuottavuuden ero. Nopeus on suhteessa tuotekehityssykliin (time to

market) ja tuottavuus taas tuotetun ohjelmiston miiariiiin suhteessa aikaan (yksinkertai­

simmillaan esim. LOC/MMC).

Alueellinen vertailu

Tarkasteltaessa maantieteellisten alueiden (kulttuurin) perusteella resurssien jakamista

kehitysprosessin vaiheittain, lOydettiin pikemminkin ylliittiiviii yhtiiliiisyyksiii kuin eroja. Ainoa havaittu tilastollisesti merkittiivii ero oli, etta prosentuaalisesti japanilaiset kiiyttiiviit

eurooppalaisia enemmiin aikaa tuotesuunnittelu- ja miiarittelyvaiheeseen onnistuen niiin

pienentiimaan toteutusvaiheeseen kiiytettya aikaa, joka puolestaan on eurooppalaisissa yrityksissii merkitsevasti suurempi.

Sisliistii kehitystii mitattiin pyytam1illii johtajien omia arvioita vastaavan projektin kestosta,

jos se olisi toteutettu 5 vuotta aikaisemmin. Euroopan aineistossa projektit olivat Iyhentyneet

keskimaarin 27% ja Yhdysvaltojen ja Japanin aineistossa 28%. Arvioiden perusteella

yritykset jaettiin jatkoa varten "hitaisiin" ja "nopeisiin" yrityksiin, tarkoituksena havaita

6

nliiden valisia eroja. Listiksi eriytettiin aikaisemrnan tutkimuksen perusteella 11 tekijaa, joiden vaikutusta nopeuden parantamiseksi tutkittiin; prototyyppien kayttO, parempi asiakasvaatimusten jalostaminen, CASE-valineiden kayttO, rinnakkainen kehitys, vahemrnan paallekkliistli tyom (rework, recoding), parantunut projektiryhman johtaminen, paremrnat testauskaytannot, (koodin) uudelleenkaytto, muutokset moduli en koossa ja riippuvuuksissa, parannukset tiimin jasenten vlilisessa komrnunikaatiossa, paremrnat insinoorit. Kukin tekija pisteytettiin ja listiksi tunnistettiin missa prosessin vaiheessa nopeutta saavutettiin ko. tekijan ansiosta. Havaitut tilastollisesti merkitsevat alueelliset erot olivat seuraavat: Yhdysvalloissa uudelleenkayton katsottiin vaikuttaneen selvasti enemman kuin muilla alueilla, J apanissa prototyyppien kaytolle ja asiakasvaatimusten maarittelylle tuli erityisen pieni painoarvo. Euroopan aineistossa havaittiin erityisesti etta ei-tekniset tekijat koettiin tarkeiksi; asiakasvaatimukset, komrnunikaatio ja paremrnat insinoorit. JohtopaatOksena on etta teknologia sinansa ei tehosta ohjelmistotuotantoa.

Ohjelmistokehityksen nopeus

J odon toiminnan vaikutusta kehityssyklin nopeuteen tutkittiin vertaamalla arvioitua kehitysta 5 vuoden sislilla ja toimintoja, joita oli kaytetty lapimenoajan pienentlirniseksi. Havaittiin, etta samat toiminnot vaikuttavat myonteisesti seka lapimenoajan pienentlirniseksi etta tuottavuuden parantamiseksi. Selkein tulos oli asiakasvaatimusten merkitys kokonaissyklin nopeuttamiseksi (ja myos tuottavuuden lisaamiseksi). Kun tehdaan oikeita asioita, saastytaan plilillekkaiselta tyoltli ja pitkalliselta testausprosessilta. Nopeimmin toimintaansa parantaneet yritykset kliyttivat eniten aikaa asiakasvaatimusten kasittelyyn ja vahiten aikaa toteutukseen ja testaamiseen.

Aineistosta tehtiin kaksi ryhmaa, "nopeat" yli 25% toimintaansa nopeuttaneet yritykset ja "hitaat" 25% tai vahemrnan toimintaansa nopeuttaneet yritykset. Nopeissa yrityksissa kliytettiin keskimaarin 1 8% kehitysprosessin ajasta vaatimusten klisittelyyn. Hitaissa yrityksissa vastaava osuus oli keskimaarin 14%. Tama ero on tilastollisesti merkitseva, kuten myos painvastainen ero toteutukseen ja testaukseen kaytetyssa ajassa.

Ryhmien kokoja tutkittaessa osoittautui, etta pienempia ryhmia kayttavissa yrityksissa lapimenoajat olivat nopeampia. Tlima johtuu mrn. komrnunikaatiosuhteiden kompleksi­suuden kasvusta ryhman koon kasvaessa. Poikkeuksena oli vaatimusten kasittelyyn osallistuvan ryhman koko, joka nopeissa yrityksissa yleensa oli suuri. Tama havainto vahvistaa prosessin alkupaan merkitysta koko proses sin kannalta. Panostaminen (varaamalla aikaa ja resursseja) prosessin alkupliahan eli asiakkaan tarpeiden ymrnlirtamiseen tu1ee siis nlihda pikemminkin investointina kuin pelkkana kuluna.

Merkittavimrnat tekijat lapimenoaikoja lyhentaneissli "nopeissa" yrityksissa olivat prototyyppien kayttO, paremrnat ohjelmoijat ja vahemrnan paallekkliistli tyom. Kyseessa ovat ei-tekniset tekijat, kun taas esim. CASE-valineet ja (koodin) uudelleenkaytto eivat nopeuttaneet kehitysta. Tarkeinta on tehda oikeita asioita ensimrnaisella kerralla. Prototyypit ovat tassa hyva apuvaline asiakkaan tarpeiden maarittelemiseksi ja jalostamiseksi. Seurauksena tehdaan vahemrnan palillekkliista (=tassa turhaa) tyota. Analyysi vahvistaa kasitysta etta lahjakkaat ihmiset ovat teknologiaa huomattavasti tarkelimpia tekijoita.

7

Ohjelmistokehityksen tuottavuus

Tuottavuuteen vaikuttavia tekijoiHi tutkittiin vertaamalla johtamisen tOlmmtoja tuottavuudeltaan heikoissa ja vahvoissa yrityksissa. Tuottavuutta mitattiin tuotettujen koodi­rivien maaran perusteella. Lapimenoaikojaan lyhentaneet "nopeat" yritykset osoittautuivat myos merkitsevasti tuottavamrniksi kuin "hitaat" yritykset.

Aiempia tuloksia verifioi havainto, etta tuottavuus vahenee projektin keston (kaytannossa myos kompleksisuuden) kasvaessa. Ryhmien koon kasvaessa tuottavuus hieman pieneni. Poikkeuksena oli jalleen vaatimusten kasittelyn vaihe, jolloin ryhman maksimikoon kasvaessa myos tuottavuus kasvoi. Seuraavaksi katsottiin ajan kayttoa prosessin eri vaiheissa. Tuottavuus paranee kun kaytetaan aikaa prosessin alkupaassa eli vaatimusten kasittelyn vaiheessa. Ohlemointikielen vaikutus ei ollut merkittava, vaikka yleisesti arvioitiin korkean tason kielten kayttiirnisen lisaavan tuottavuutta (LOC).

Yhteenveto

Usein ohjelmistoprojektit ylittavat aikataulunsa ja budjettinsa. On myos vaitetty etta ohjelmistokehityksen luonteesta johtuen sita on mahdotonta johtaa maaratylla tavalla. Tassa tutkimuksessa sanottiin jalkimrnaisen vaitteen tulleen osoitetuksi vaariiksi.

Alueelliset yhtalaisyydet olivat huomattavampia kuin erot. Merkittavia eroja johtarnistoimintojen valilla havaitaan tutkittaessa toimintoja kehityksessaan "nopeissa" ja "hitaissa" yrityksissa. Samat toiminnot paransivat seka nopeutta (lapimenoaikoja) eWi tuottavuutta (LOC). Tarkein tulos on vaatimusten kasittelyn merkitys; yritykset joissa tahan vaiheeseen kaytettiin enemrnan aikaa, myohempiin vaiheisiin kuten toteutukseen ja testaukseen kaytettiin huomattavasti vahemrnan aikaa. Tama on seurausta muutosten pienemmasta lukumaarasta ja sita kautta paallekkaisen tyon valttamisesta. Myos ryhmien koko on merkittava tekija. Vaatimusvaiheessa tuottavimrnat yritykset kayttivat suurta ryhmiikokoa ja kehitysvaiheessa pienemrnat ryhmat osoittautuivat tehokkaimmiksi. Ylipaansa ihmiset osoittautuivat taman aineiston perusteella tarkeiirnmiiksi nopeutta ja tuottavuutta kehittaviiksi tekijiiksi kuin teknologia.

Tiirkeimmiit havainnot ohjelmistoprojektin johtajalle: 1) Kayta aikaa asiakasvaatimusten jalostarniseen ja maarittelyyn - teknologiana esim. asiakkaan kanssa kiinteassa yhteistyossa tehdyt prototyypit (ks. iteratiivinen kehitys [I aaksi, 97]). 2) Kayta tarpeeksi ihmisia vaatimusten kasittelyssa. Asiakkaan ymrnmaminen on todella tarkeaa. Myohemmissa vaiheissa kayta pienia tehokkaita kehitystiimeja. 3) Panosta hyvien ihmisten valintaan ja kehittiirniseen.

Keskustelu

Jorma Holopainen huomautti, etta versionhallintaa ei oltu huomioitu tutkimuksessa lainkaan. luhani Paavilainen korosti tuottavuuden laskua pitkissa (yli 2 vuotta) projekteissa. Pertti Jarvinen kasitteli tutkimusasetelmaa, jossa huomioitiin ainoastaan viimeisin projekti ja toisaalta projektien jalkeista prosessia (yllapito, huolto jne.) ei huomioitu lainkaan. Lisiiksi ohjelmointikielen vaikutuksen tutkimiseksi tassa kaytetty aineisto oli selvasti riittamaton. Sovellusalueen vaikutusta ei mitattu. Myoskaan LOC ohjelmiston koon mittarina ei ole paras

8

mahdollinen. Keskustelussa oltiin yhta mielta siita etta tutkimus osuu ohjelmistotuotannon ytimeen, mutta nlima asiat ovat hyvin vaikeita mitata ja tutkia.

Viitteet

Blackburn 1.0., G.D. Scudder, L.N. van Wassenhove (1996): Time-based software development. Integrated Manufacturing Systems 7, No 2.

1aaksi Ari ( 1997): Object-Oriented Development of Interactive Systems. Tampere University of Technology, Publications 20 I.

Tero Saarimaa

9

Tervonen I1kka ja Pentti Kerola (1997), Towards deeper co-understanding of software quality, (Accepted to Journal of Information and Software Technology), 19 p.

Tervonen ja Kerola pohtivat kirjoituksessaan, miten aikaansaadaan parempi yhteinen ymmarrys ohjelmiston laadusta. He aloittavat Garvinin maaritelmasta, joka selvittaa laatua eri perspektiiveista, ja jatkavat tarkastelua toteutusorientointuneesta yksilti- ja organisaatio­orientoituneiseen suuntaan. Kirjoittajien pa1ihypoteesi on se, etta vm. pehmo naktikulma tuottaa paremman ymmarryksen ohjelmiston laadusta. Tervonen ja Kerola kayttavat kolmea hermeneuttista syklia 1) alkaen Garvinin viidesta laadun naktikulmasta, 2) analysoiden yksiltin oppimista Kolbin kokemusperilisen oppimisen teorialla ja 3) syventaen sitten pohdiskelua Nokakan ja Takeuchin tiimi- ja organisaatioteorian avulla.

Tervonen ja Kerola esittavat artikkelista sisillitin osuvasti kalanruotokaaviolla (syy-seuraus­kaavio, Ishikawa-diagrammi). Siita nakyy suoraan tavoite ja eteneminen 1. .. 11 ... m.

III D Ifrereo t

perspetliyu

(III) Software quality IU lea m /0 r ga n iZIl tion.1 k now led ge creation --lInks between VIew.

Drg,nll"lOnat memOI), of shued loCI! Ind expilct,

,,"---Value for money VIew

):nowled!!"

Gath"nn! C�p!ICH knowledge Shartng tlc,l

knowledge

1m proved ---::::s.---------::.----......;::I..--I�un d erstan ding 0 r ,oftware quality

Exp""enlal lurnrng nylc--*" Self-''''·.,.ne.' --*"

Quality as individual t.lperienee

(II)

--Self·u ..... ment

Kuvio 1 . Three cycles for improving understanding of software quality

Ensimmiiinen s soivat Garvinin viitta laadun naktikulmaa (kuvi02): (4) (2 l

Value for money Manufacturing view view

Trade-offs between RIght benefits. cost and the first time

----... qualLty

-AmounllO ply Conformance to

process standards

___ �r-__ �S-__ �� ____ �L-�-t�Understanding software quality

Ideal

Transcendental view

(5 )

Usability evalultion

User view

(3)

Fi\neu for purpose

Internal propertle$

Product view

(1 )

Kuvio 2. Five perspectives on software quality

Objective vIew or quality

10

tuote, valmistus, kayttaja, rahaan perustuva arvo ja transkendentti (tunnistettavissa mutta vaikeasti maariteltava).

Kirjoittajat analysoivat, millaista synergiaa on loydettavissa tuotteen ja valmistuksen laatu­nakokulmien kesken. Tuotenakokulman (ohjelmistoalalla) mallin he rakentavat nakokulma SQM-mallilla (McCall et al. 1977) ja ISO 9 I 26-standardilla. Valmistuksen nakokulmassa ovat ISO 9001 ja CMM seka GRCM (goal-rule-checklist-metric) (Tervonen et al. 1993).

Quality model for

product view

Metrics /

Rclation!ldps "

"col---""---,�-C 0 nee p Is

5 nu elli rc --"''--:.--........ o cr,nilions

U ndersunding

------':::::;0--...;:"-----.. lin k s GOI1s--';� .l'<1----R II Ie,

C hccldlils ---0," ,l'<1---M etrlcs

G ReM model for

manufacturing view

between views

Kuvio 3. Synergy between the product and manufacturing views

Laadun kasite perustuu tekijoihin ja kriteereihin tai ominaisuuksiin ja ja niiden aliominaisuuksiin valitusta mallista riippuen. Naiden tekijoiden valiset suhteet voivat olla myotavaikuttavia tai ristiriitaisia. Esimerkkina tuotteen ja valmistuksen laadun synergiasta ovat SQM ja GRCM. Kirjoittajat soveltavat GRCM-mallissaan laatutekijoita ohjelmisto­prosessiin siten, etta tavoitteet (goals = factors) ohjaavat projektityota ja saannot (rules =

criteria) auttavat suunniUelijan tyota. Tarkastarnisessa (tai katselmoinnissa) kaytetiHin tarkastuslistoja (checklists). Mittaarninen on tarkistarnista kaytannossa.

I Usability attributes I Learn

,ability E ffjc�ency .. M cllJ-Orability Low/error fatc

I , ,S.at1}faction ,

. \ / , / , /

// /' /'

� / /' " Und,,,,,,dabdily .> \ I. L'''nability �)

o perabilily

/

/

� E ffictnCy U sabilit)' Portability

/ / / / f

1 f

1 f

f f

f R cJiab ilily

/ I /' I .., , -r I , f , ,

I , \ ,I I f, I 1 I 1 I f ,

I 1 Functionality

ISO 9126 quality characteristics

1 f

1 1

., , ,

, M ainlainab ililY

i

11

Kuvio 4. Links between usablity attributes and the ISO quality characteristics

Tuote- ja kayttajaniikiikulman synergia analysoidaan ISO 9126:n ja Nielsenin (1993) maliritteleman kaytettavyyden avulla. ISO 9126:n kayttajaniikiikulmaa lahella olevien ominaisuuksien ja Nielsenin kaytettavyysmaliritelman viiden attribuutin - opittavuus, tehokuus, muistettavuus, virheettiimyys ja tyytyvaisyys - synergia osoitetaan kuviossa 4.

Molernmista liiytyy opittavuus ja tehokkuus. Sen lisiiksi on liiysia yhteyksia (katkoviivat) muidenkin tekijiiiden vlililla.

Kirjoittajat toteavat 1. syklin tuloksena, etta laadulle on monta tulkintaa, mutta niikiikulmat ovat liian ortogonaalisia ja kokonaisuus sen vuoksi pirstoutuu.

2. SykIi. Tassa vaiheessa Tervonen ja Kerola pyrkivat syventamaan laadun ymmlirtamista Kolbin kokemusperiiisen oppimisen teorialla ja erityisesti sen kokemusperaisella oppimis­tyylilla. Teorian mukaan yksilii hankkii konkreettisia kokemuksia, reflektoi havaintojaan myiihernmin, kasitteellistaa pohdintojensa tuloksia abstrakteiksi kasitteiksi ja kokeilee uusia kasitteita saadakseen uusia oppimista generoivia kokemuksia jne. Kirjoittajat kuvaavat nelja oppimistyylia: akkomodoiva, divergoiva, assimiloiva ja convergoiva.

Accom­modative

style

i Concrele Experiencing

(eE) '"

Achve I Reneell"'g .... - E xpcrlmcntallon � ObscryahOn -----..

(A E) I (RO) ...

Abstract Conceptualization (Ae)

1 ___________ Theoriu ___________ _

S)'Jtcms

Kuvio 5. Basic types of experiental learning styles

Dlvcrgent style

, RenectionJ

,

Itsekullakin on taustoistaan johtuva oppimistyyli. Kullakin tyylilla on kaksi ominaista tietamysta (knowledge). Kuviossa 5 ovat oppimistyylit ovat ympyriiityina ja kunkin ominaiset tietamykset on merkitty siihen tuleviin nuoliin.

12

Kukin oppimistyyli korostaa erilaisia osaamisia: akkomodoiva acting skills divergoiva valuing skills assmiloiva thinking competencies convergoiva decision skills.

Tiirkein kysymys oppimistyylin kasitteen soveltamisessa on , kuinka ihminen voi tiedostaa itse oman tyylinsa. On olemassa vaara, etta ilman tala tiedostamista henkilo voi vahvistaa

dominoivia ominaisuuksiaan. Kirjoittajat korostavat asteettaista kompetenssien tiedostamista

ja sen tiedon hyvaksikayttarnista.

Tervonen ja Kerola sijoittavat yhteen taulukkoon (kuvio 6) viisi nakokulmaa ja nelja oppimistyylia. Kuviossa esitetaan X:ien lukumaiiralla se, mita laadun nakokulmia itsekukin

oppimistyyli suosii. Laadun useat ominaisuudet selittavat, miksi yksi ihminen voi harvoin

hallita kaikkia perspektiiveja ja miksi jotkut ihmiset pitavat toisia ominaisuuksia parempina

kuin toisia.

Slyle Convergent Assimilative Accommodative Divergent Quality view Product XX XXX X X ManufacturinQ XXX XX X X User X X XXX XX Value for money X X XXX XX Transcendental X X X XXXX Legend: seven X per line, distributed on columns

Kuvio 6 Relative preferences for style types with respect to quality perspectives

3. Sykli. Tassa vaiheessa kirjoittajat pyrkivat syventamaan ohjelmiston laadun yhteista

ymmartamista kayttamlilla Nonakan ja Takeuchin tiedon luomisen teoriaa, joka on tiimi­

orientoitunut verrattuna Kolbin yksilOorientoituneeseen teoriaan. Teoria perusidea sisaltyy

rinnakkaiseen ja tasapainossa tapahtuvaan hiljaisen (tacit) ja eksplisiittisen tietamyksen

luontiin. T on henkilOkohtainen, kontekstispesifinen ja vaikeasti formuloitava. E on

siirreWivissa jollakin systemaattisellalforrnaaiilla kielella ja sit a tarvitaan erityisesti ihmisten

valisessa kommunikoinnissa.

S h ared tacit k n o w l e d g e (T)

+ � SOCialization ---......... ( T··>T' �

Intern a lization + Ex ternalization E·->T T-->E

�c o m b i n ation --J E --> E'

s h a rea:le e x plicit kn o w l e d g e (E)

Kuvi07. Four modes of knowledge creation and conversion

13

Sosialisaatio (Socialization) on prosessi, jossa hiljainen tietamys siirtyy jiiljittelemiillii ja

hankkimalla samoja kokemuksia esim. tyonssa oppiminen. Ulkoistaminen (Externalization) on hiljaisen tietiimyksen muuttamista eksplisiittiseksi esim. metaforien, analogioiden, imitaatioiden jne. avulla. Yhdistely (Combination) on eksplisiittisen tiedon viilitystii toiselle (esim. keskuslsteluissa). YksilOt vaihtavat ja yhdisteleviit eri tietoviilineillii ja muodossa

olevaa tietoa. Tiihiin kuuluu myos informaation edelleenkasittely kuten lajittelu, lisiiys,

yhdistely jne. Sistiistiiminen (Internalization) on eksplisiittisen tietiimyksen siirtamistii hiljaiseksi tietiimykseksi, joka usein tapahtuu toiminnan kautta.

Tervonen ja Kerola suosittelevat enemmiin sosialisaatiota ohjelmiston laadun osaamisen

kehittiimisessii. Se on tarpeellinen kaikissa niikokulmissa ja sitii tarvitsevat kaikki tyontekijiit

riippumatta heidiin rooleistaan. Mitii paremmin henkilOt ovat tietoisia eri oppimisen tyyleistii

ja omista vahvoista alueistaan sita parempia organisatorisia osaarnistuloksia syntyy.

Laatuun perustuvalla organisaation muistilJa on kaksi erilaista mutta tiiydentiivaii

paiikomponettia: I) organisaation jiisenten jaettu hiljainen laatutietamys ja 2) jaettavissa oleva eksplisiittinen laatutietiimys luokiteltuna ja organisoituna laatuniikokulmatermein. Kirjoittajat ovat summanneet piiiikomponettinsa kuvioon 9.

(hH.d .,," ,",H')-nowl�d't or sorlwar

devtlopm tot

i Sharing experiences

or

r- software qualit)'

� "Re-experiencinc· by o q,:anizing la c it recorded decisions know ledge inlO "d minutes (ri .... explicit concepts • l. e a Tn i n l! by doing" '--'- J J

using e.g. the SQM c.g. novices model. ORCM model participation i" .-.-' ,, ' Usability inspections altributcs

Capturing. organidng and dispalying

softw arc quality inform alion

+-Shareablt ex p licit q U ll i ty

knowlcdl:c

for software de'ldopm cnl

I I I I I I Product Manufacturing Usc r Value for m nnc)' Transcendental

vie w v it w vie w vie w v Ie w

I I I I I organi�cd by oq;ani:r.ed by org. by usability

quality m odd process mode! frameworl: Aee/Div pre f. D jv pre (

I I I Con"YTass pref. Conv/Ass prer. A ccfD IV pre r.

Kuvio 9. Diversified organizational memory for software development

14

Spiraalit osoittavat kummankin osaamistyypin luontia. Sisempi selittaa hiljaisen ja eksplisiittisen tietiimyksen tasapainoista luontia ja dynaamista vuorovaikutusta Nonakan ja Takeuchin mukaisesti. UJompi kuvaa jaetun hiljaisen ja eksplisiittisen laatutietiimyksen kokoamisprosessia ohjelmiston kehiWimista varten. Mallia voi kayttaa hyviiksi myos tarkasteltaessa ohjelmiston ostarnista asiakkaan niikokulmasta.

Tervonen ja Kerola kavivat artikkelissa lapi ohjelmiston laadun ymmiirtamista kolmessa syklissa, joiden tuloksista he ovat laatineet kuvion 10 mukaisin yhteenvedon.

Search for answers Hermeneutic Questions cvcle 1 cvcle 2 cycle 3 Why is software quality so many perspectives different learning cycles lack of shared tacit quality difficult to understand knowledge How can we improve our quality models. synergy between increased awareness of styles diversified organizational understanding of software perspectives memory Quality

Kuvio 10. Research problems and suggested solutions

Oma arvio: Erittiiin paljon asiaa yhdessa esityksessa. Aihe pysyi koossa huolimatta kohteen moniselitteisyydesta. Kalanruotokaavioiden kaytto on hyva ja asioita selkeyttava keino.

Pertti Jarvisen arvio. Kirjoittajien tavoite on kunnianhimoinen. Ensimmiiinen hermeneuttinen sykli (, joka ei nayta syklilta) esittaa perinteista ns. kovaa niikemysta ohjelmiston laadusta. Senkin perusteella kirjoittajat osoittavat, miksi ohjelmiston laatua on vaikea ymmiirtaa. Kahden muun syklin, Kolbin (1984) kokemusperaisen oppimisen mallin seka Nonakan ja Takeuchin (1995) organisationaalisen oppimisen mallin, avulla kirjoittajat tuovat esille ns. pehmeampia niikemyksia ohjelmistojen laadusta.

Joitakin pienia huomautuksiakin voi kirjoittajien tekstiin esittaa. Ensimmiiisen syklin kohdalla kirjoittajat ovat halunneet tutkia yhtaiilta tuote- ja valmistusniikokulman seka toisaalta tuote- ja kayttajaniikokulmien keskiniiista synergiaa. Osoittautuu, etta niikokulmat korreloivat. Tavallisesti kuitenkin pyritaan mahdollisimman riippumattomiin selittajiin eika siihen, etta selittajat korreloivat, jolloin yksikin selittaja riittiiisi selittamaan selitettavan vaihtelua.

Ajatus siita, etta konkreettisten kokemusten yhteydessa (eE) syntyisi hiljaista tietoa, sisaltaa oikopolun. Hiljaista tietoa varmasti syntyy kokemuksen myota, mutta hiljainen tieto pitaa ensin saattaa eksplisiittiseen muotoon, jotta voidaan puhua konkreetista kokemuksesta. Vasta viimemainittua on mahdollista edelleen reflektoida.

Sosiaalisaation sijasta painottaisin ulkoistarnista, silla eksplisiittista tietoa on paljon helpompi jakaa esim. juuri ohjelmiston laatua eri asianosaisten kanssa pohdittaessa.

Pertti Jarvisen laajennos. Reeves ja Bednar (1994) ovat tehneet historiallisen kartoituksen siita, mita laatu on. He ovat loytaneet mm. seuraavat luonnehdinnat: Laatu on erinomaisuus (excellence), laatu on (lisa)arvo (value), laatu on yhteensopivuus spesifikaatioiden kanssa (conformance to specifications) ja laatu on asiakkaiden odotusten tayttaminen (meeting and/or exceeding customers' expectations).

15

Kun erinomaisuus on ns. yleinen laatukriteeri, jota ei voi osoittaa millekaan tyontekija­ryhmalle, niin ohjelrnfstotalon johdon ja myos asiakastalon johdon voi kuvitella painottavan lisaarvoa, jonka ohjelmisto tuottaa, atk-suunnittelijoiden taas voi helposti kuvitella pitavlin yhteensopivuutta spesifikaatioiden kanssa laadun mittana, kun taas asiakkaan kayttajataho pitaa asiakkaiden odotusten tayttamista laadun mittana.

Kolbin oppimismallin suhteen atk-suunnittelijat painottanevat aktiivia kokeilua (AE), johtajat abstraktia kasitteellistamista (AC) ja kayttajat konkreettia kokemusta (CE). Nonakan ja Takeuchin mallin hiljainen tieto kasittlinee eri henkilOryhmilla eri asioita: johtajilla hyvan liikemiestavan, atk-suunnittelijoilla joko vesiputous- tai evoluutiomallin, oletukset kayttOkontekstista, kulttuurisista arvoista seka tietyt kliyttOliittymlikonventiot ja kayttajilla taas omien tyotehtaviensa perinteiset tyotavat.

References:

Garvin D. (1984), What does "product quality" really mean?, Sloan Management Review, 25-45. Kolb D.A. (1984), Experiential learning, Prentice-Hall, Englewood Cliffs. McCall J.A., P.K. Richards and G.F. Walters (1977), Factors in Software Quality, Nat'l TechInformation Service, Springfield. Nielsen J. (1993), Usability engineering, Academic Press, Boston. Nonaka I. (1994), A dynamic theory of organizational knowledge creation, Organization Science 5, No 1, 14-37. Nonaka I. and H. Takeuchi (1995), The knowledge-creating company - how Japanese companies create the dynamics of innovation, Oxford University Press, Oxford. Reeves C.A. and D.A. Bednar (1994), Defining quality: Alternatives and implications, Academy of Management Review 19, No 3, 419-445. Tervonen I, P. Kerola and H. Oinas-Kukkonen (1997), An organizational memory for quality-based software design and inspection: A collaborative multiview approach with hyperlinking capabilities, accepted for HICS-97, 10 P

Jorma Holopainen

16

H. INFORMATION SYSTEMS

H.l Models and Principles

Friedman B. (1996), Value-sensitive design, Interactions ill, 17-23.

Motto: Values emerge from the tools that we build and how we choose to use them. Yet, in

most the current practice in designing computer technology and related infrastructure of

cyberspace, little is said about values.

Artikkelissa tarkastellaan kahta arvostuksiin liittyvaa asiaa: Kayttajien autonomiaa ja vapautta yksipuolisuuksista (bias). Atk-laitteiden ja ohjelmistojen suunnittelussa tulisi

kirjoittajan mielesta ottaa huomioon eettis-moraalisiin arvostuksiin liittyvat seikat.

Friedman johdattaa autonomian tarkasteluun esittamalla aiinisyotetta tukevan tyoaseman, jota on vaikea kytkea pois paiilta, kun kayttajiille tulee puhelu. Nain puhelinkeskustelu menee syotteena myos tyoasemaan ja tiedoksi kaikille siina verkossa oleville, johon tyoasema on

kytketty. Friedman toivoisi tyoasemaan yksinkertaista ON/OFF-kytkinta.

Kirjoittajan mukaan ihmiset arvostavat autonomiaa, koska se on perusasia ihmisen kasvussa ja itsensa kehittiimisessa. - Atk-systeemien laatijoiden tulisi sallia kayttajiin autonomia

systeemin ylimmilla tasoilla, mutta alimmilla tasoilla (esim. miten edotori toteuttaa tietyn

operaation) ohjelmisto voisi kontrolloida toimintoja.

Kirjoittaja jasentaa keskustelun autonomiasta neljaan aihepiiriin: Systeemin kyvykkyys

(capability) ja monimutkaisuus, vaara kuva systeemista ja systeemin mukautuminen. Kayttajan autonomia raunioituu, kun atk-systeemi ei tarjoa kaytajiille viilttamatOnta

kyvykkyytta toteuttaa tavoitteitaan. Joissakin tapauksissa kyvykkyytta voi olla tarjolla, mutta

kayttaja ei systeemin monimutkaisuuden vuoksi pysty toteuttamaan tavoitteitaan. Kayttaja voi

kokea autonomian menetyksen myos silloin, kun systeemin antama kuva itsestaiin on vaara

tai epatarkka. Kayttajan tavoitteet voivat muuttua ajan kuluessa. Jotta systeemi voisi tukea

kayttajiin autonomiaa myos noissa tapauksissa, sita tulisi muuttaa tai kayttajiille tulisi tarjota

mahdollisuus korjata ja hienosaataa systeemia.

Friedman maarittelee, etta atk-teknologia on yksipuolista (biased), jos se systemaattisesti ja epareilusti syrjii tiettyja yksilOita tai ryhmia toisten kustannuksella. Kirjoittaja jakaa yksipuolisuustarkastelun kolmeen osaan: Aikaisemmat (preexisting), tekniset ja yllattavat (emergent) yksipuolisuudet. Aikaisempien yksipuolisuuksien juuret ovat sosiaalisissa instituutioissa, kaytiinnoissa ja asenteissa. Yksipuolisuudet saavat alkunsa alakulttuureista, formaaleista tai informaaleista organisaatioista ja instituutioista. Ne tulevat systeemiin sellaisen henkilOn kautta, jolla on merkittava rooli systeemin suunnittelussa tai toteutuksessa.

Ne voivat olla tarkoitettuja tai tulia systeemiin henkilOn tiedostamatta ja tarkoittamatta. Esimerkkina ovat sukupuolisesti vinot atk-systeemit.

Tekniset yksipuolisuudet johtuvat siita, etta teknisen suunnittelun ongelmia ei ole onnistuttu ratkaisemaan kayttajiiryhmien kannalta tasapuolisesti. Syina voivat olla: 1. atk-laitteiden

(laitteiston, ohjelmiston ja paatteiden) rajoitukset, 2. algoritmit on laadittu irrallaan kontekstistaan ja sen seurauksena niiden sosiaalinen merkitys on muuttunut, 3. Satunnais­lukugeneraattori on epataydellinen, 4. yritys mukauttaa inhimillisia yliikasitteita tietokoneelle

, '

17

sopiviksi - esim. kvantifioidaan kvalitatiivinen, tehdaan diskreetista jatkuva tai formalisoidaan ei-formaali.

Aikaisemmat ja tekniset yksipuolisuudet tulevat systeemiin sen implementoinnin aikana, yllattavat yksipuolisuudet sukeltautuvat esiin systeemin kayton kuluessa, ja niiden syina saattavat olla muutokset sosiaalisessa tietamyksessa, kayttajapopulaatiossa tai kulttuurissa.

Friedman pohtii myos, miten voitaisiin minimoida yksipuolisuudet. Heti uuden atk-systeemin suunnittelun alussa tulisi hanen mukaansa pyrkia tunnistamaan yksipuolisuudet keskustelemalla asiakkaiden kanssa spesifikaatioista ja ensimmaisista prototyypeista. Atk­systeemin yhteydessa voitaisiin vaIttaa yksipuolisuuksia mm. siten, etta systeemi ilmaisisi itsensa useammalla tavalla ts. tuottaisi redundanttia informaatiota.

Lopuksi Friedman luonnehtii atk-teknologiaa kalliiksi kehittaa, mutta halvaksi tuottaa ja levittaa. Siksi atk-systeemeihin upotetut arvot leviavat laajalle, tunketuvat kaikkialle ja ovat systemaattisia. Han huomauttaa, etta voimme henkilOtasolla olla eri mielta toisen henkilon arvoista, mutta emme voi juurikaan neuvotella valmiin atk -systeemin arvoista.

Friedman toteaa myos, etta on usein olemassa kilpailevia arvoja, ja etta silloin on vaikea tasapainottaa niita. Halutaan, etta rakennamme systeemeja oikein, mutta mika on oikein? Tuleeko systeemin ensisijaisesti olla luotettava, tehokas ja virheettin? Jatkossa meidan tulee kasitteellistaa arvot huolellisesti ja tutkia niita laboratoriotilanteissa ja organisaatioissa. Meidan tulee myos pohtia omia atk-systeemien rakentarnistyota ohjaavia arvojamme.

Minusta Friedmalla on sanomansa tueksi hyvia esimerkkeja ja joitakin tutkimuksia. Esityksesta kuitenkin puuttuu mm. keskeisen termin 'arvon' maaritelma. Sopisiko sellaiseksi Aulinin maiiritelma: Arvot asettavat asiantiloja paremmuusjiirjestykseen?

Kirjoittaja ei ole omassa pohdinnassaan viela kovin syvaIla, kun han ehdottaa laboratoriojiirjestelyja arvojen tutkimiseksi. Ihmisten asioita tutkittaessa laboratoriokokeilla nimittain oletetaan, etta ihmiset ovat manipuloitavissa, esimerkiksi palautettavissa yha uudelleen koetta edeltaneeseen tilaan. Kirjoittajan kehoitus pohtia myos omia arvojaan on tasta syysta kaksinverroin tiirkeampi.

Artikkeli ei minusta tayta tutkimuksen vaatimuksia. Pikemminkin se on puheenvuoro tarkean asian puolesta. Olen ottanut lahteisiin muutarnan atk-alan etiikkproblematiikkaa kuvaavan viitteen, joiden avulla lukijan on hyva jatkaa tutkimusta atk-alan etiikkakysymyksista. -Kopioin moton, kun minusta tuntui aluksi, ettei vat arvot sukeltaudu esiin atk -tyovaIineista. Kirjoittaja lienee tarkoittanut, etta tyokalut valittavat suunnittelijansa/ toteuttajansa arvoja.

References:

Berleur J. and Brunnstein (Eds.) (1996), Ethics of computing - Codes, spaces for discussion and law, Chapman & Hall, London. Johnson D.O. (1994), Computer ethics, Prentice-Hall, Englewood Cliffs. Tavani H.T. (1995), A computer ethics bibliography, Computers and Society 25, No 2, 8-18. Tavani H.T. (1995), A computer ethics bibliography, Computers and Society 25, No 3, 25-37. Tavani H.T. (1995), A computer ethics bibliography, Computers and Society 25, No 4, 9-38. Pertti Jarvinen

18

Hanseth 0., E. ,Monteiro and M. Hatling (1996), Developing information infrastructure: The tension between standardization and flexibility, Science, Technology, & Human Values 2 1 , No 4, 407-426.

Kirjoittajat suorittavat teoreettista analysointia ja antavat konkreettisia kuvauksia standardoinnin ja joustavuuden vlilisista jannitteista, joita vliistamattin, vaikkakin vastustusta esiin nostava informaatioinfrasruktuurin (m kehitys tuo mukanaan. IT sisaltaa runsaasti toisistaan riippuvia komponentteja, joista jotkut muuttuvat, kun taas toiset pysyvat muuttumattomina. Open Systems Interconnection (OSI) ja Internet ovat artikkelissa mukana empiirisina IT:na, joihin esimerkit perustuvat.

Artikkelin edelliset versiot ovat olleet esilla monilia foorumeilla. Tama on aiheuttanut kirjoittajille terminologisia pohdintoja. Keskeisia termeja standardointi ja joustavuus Hanseth ja muut valaisevat seuraavasti: Standardointi viittaa tassa IT:n rakentarnisen sosiaaliseen ja tekniseen prosessiin, standardeilla maaritetaan kommunikointimalleja. Joustavuudella tietojenkasittelytietesssa on eri merkitys kuin termilla "interpretative flexibility" (tulkinnallinen joustavuus) STS-tutkimuksissa. Joustavuus tarkoittaa a) tulevien muutoksien sallimista ja b) joustavuutta kayttotavoissa.

Tutkijat ovat erityisen kiinnostuneita, miten IT:n standardointiprosessi voidaan tasapainoittaa ennakoitavissa oleviin (RFC 1994a, 6: Smarr and Catlett 1992) vieia tuntemattomiinkin muutoksiin ja kaytttitarpeisiin. Tutkijoilla on kaksiosainen tavoite. Kirjoittajat tutkivat IT:n standardointia prosessina, joka lisaa teknologista peruuttamattomuutta ja pienentaa tulkintoja, tukien samail a kayton joustavuutta ja avoimuutta tuleville muutoksille. Kirjoittajat kutsuvat tala "anticipated and alternating flexibility". Toiseksi kirjoittajat toteavat, etta IT:n standardoinnilla odotetaan olevan kauas ulottuvat taloudelliset, tekniset ja sosiaaliset vaikutukset (Bradley, Hausman, and Nola 1993), ja he haluavat vaikuttaa aktivoivasti meneillaan olevaan standardointia koskevaan keskusteluun.

Kirjoittajien mielesta STS:n (science and technology studies) ja taloustieteen piirissa standardoinnista on kirjoitettu suhteellisen viihan. CS:n (computer science) pUrIssa standardoinnista on kirjoitettu CSCW:tii (computer supported cooperative work) koskevia artikkeleita, mm. Hanseth, Thoresen, ja Winner (1994) kirjoittivat jiinnitteistii paikallisen joustavuuden ja keskitetyn kontrollin vlilillii IT:n standardoinnin yhteydessii.

Infonnaatioinfrastuktuuri IT

Termi "IT' on vasta askettiiin tullut laajaan kiiytttion ja saanut runsaasti huomiota mm. poliitikkojen taholta. IT: kehittyminen on oleellinen osa informaatioyhteiskunnan toteuttamisessa. Bangemannin komissio (Bangemann 1994, 23) ehdottaa kymmenen sovellusta IT:n kehittarniseksi Euroopan Unionissa. Suunnitelma on samansuuntainen kuin Ryhmii 7 (Group of Seven, G7) ehdotti Brysselissii 1995. Vaikka kirjoittajien mielestii poliittiset manifestit ovat usein spekulatiivisia, voidaan odottaa etta IT muodostuu tulevaisuudessa taidokkaasta ja laajasta tietokoneverkkojen ja niihin liitettyjen palvelujen yhdistelmastii. (Smarr and Catlett 1992). Uudet verkkoon tulevat palvelut aiheuttavat lisiiii paineita ll:n kehittiimiseen.

Kirjoittajat esitteleviit muutarnia jo toimivia sovelluksia IT:n kiiytostii, kuten lennonvaraus ja muutamat talouseliiman hoitoon liittyviit sovellukset. Esimerkkina yleisesta II:n kiiytosta

19

informaation vaihdossa on World Wide Web: Erkoistuneesta II:n kayt6sta voidaan mainita sahkoinen kaupankaynti.

II:n standardointi

On laajasti myonnetty tosiasia, etta digitaalisen yhteydenpitoteknologian laaja toteuttaminen vaatii kansainviilisia standardeja (OECD 1991). Niin kauan kun yhteydenpito tapahtuu vain muutarnan koneen valilla tai yhden toimittajan laitteilla, tullaan toimeen kahdenvalisilla sopimuksilla tai yrityksen patentoiduilla yhteyskaytannoilla. A voimen II:n oleellinen paamaarli on kuitenkin standardit, jotka sallivat yhteydenpidon myos eri valmistajien koneiden valilla.

David and Greenstein ( 1990, 4) erottavat 3 erilaista standarditasoa: vertailu- (reference), alin laatu- ja yhteensopivuusstandardit. Artikkeli koskee vain jiilkimmaisia standardeja, jotka voivat syntya kolmella tavalla: formaalisen valmistelu- ja paatosprosessin, markkina­mekanismin (de facto) tai lilinsaadlinnon (de jure) kautta.

Useimmat OSI ja Internet standardit on organisoitu hierarkisesti eli ne on kerrostettu. Standardien maara on kuitenkin hyvin suuri ja niiden keskinaiset suhteet ovat hyvin mutkikkaat. Ne voivat menna ristikkain, osa on korvattu uusilla standardeilla jne. Kirjoittajat esittavat, etta tama aiheuttaa vakavia jannitteitli standardoinnin ja joustavuuden viilille II:n kehitt1imisessa. II laajenee nopeasti ja uusia, ennakoimattomia muutostarpeita tulee jatkuvasti. TiilJa hetkella on kovia paineita uudistaa sahkopostistandardi hyvaksymaan videon, lianen, bittikartan, grafiikan ja laajennetut aakkostot. (RFC 1 994b).

OSI ja Internet on stardardoitu kerroksittain niin, etta kunkin kerroksen tulee tuntea vain viereiset kerrokset. OSIssa on seitsemlin kerrosta: physical, link, network, transport, session, presentation ja application. Kummassakin tietokoneessa vastaavat kerrokset keskustelevat keskenaan. Internetissa on kolme kerrosta: IP (Internet Protocol, vastaa OSIn network­kerrosta), TCP (Transmission Control Protocol, vastaa OSIn transport-kerrosta) ja sovelluskerros, joita loydarnme slihkopostin, uutisryhmat, ftp:n, gopherin ja WWW:n.

OSIn ja Internetin standardointiprosessi

OSIn protokollien kehitt1iminen tapahtuu demokraattisesti (Lehr 1992). Standardit hyvaksytalin aanestyksessa, jossa on maan nimeamat edustajat ja jossa jokaisella maalla on tietty maara aanla. Protokollat kehitetaan sitten, kun konsensus protokollan laatuvaatimuksista on saavutettu. Toimittajien tulee tayttaa protokollan laatuvaatimukset, mutta toteutustapa on vapaa. Useimmat llinsimaat ovat paattaneet, etta julkisella sektorilla II perustuu OS! -malliin. Tasta huolimatta myos omintakeisia yhteyskaytlint6ja on syntynyt.

Internet protokollien kehittaminen poikkeaa OSI mallista (RFC 1994a; Rose 1992). Jokaisella, jolla on yhteys Internetiin, on vaikutusmahdollisuus protokollien kehittamiseen. Ensiksi ehdotetaan ratkaisua (a Proposed Standard) tunnettuun suunnitteluongelmaan. Toisessa vaiheessa kehitetaan ainakin kaksi kaytannon ratkaisua, joita arvioidaan (a Draft Standard). Kolmannessa vaiheessa parhaasta vaihtoehdosta tulee Full Internet-standardi. Prosessilla halutaan varmistaa mahdollisimman hyva protokolla. OSIn ja Internetin lahestymistavat eroavat toisistaan selkeasti. OSIssa standardointi muistuttaa ohjelmistotuotannon vaiheittaista lahestymistapaa: ensin maaritellalin systeemin

20

kuvaus, sitten se toteutetaan ohjelmistotasolla ja lopuksi otetaan kaytttion. Internetissa prototyypin kehittaminen, muistuttaa ohjelmistojen evolutionaarista, prototyyppien kaytttion perustuvaa lahestymistapaa (Schuler and Namioka 1993). Kayttajamaaran valtavan kasvun seurauksena Internetin standardointimenettely kuitenkin muuttuu (Kahn 1994).

Joustavuus

Kirjoittajat esittavat etta standardointi kohtaa jatkuvasti tapahtumia jotka vaativat standardeilta joustavuutta ja helppoa muunneltavuutta. He tarkastelevat mika aiheuttaa muutostarpeita, kuinka joustavuus ja muutos tehdaan mahdolliseksi ja mitka seikat aiheuttavat muutoksen vastustusta.

Kirjoittajat perustelevat II:n muutostarvetta muutamalla konkreetisella esimerkilla. OSI protokollat ovat olleet aika pysyvia hyvaksymisensa jalkeen. OSI-standardi sahkopostille kuitenkin muuttui. Uusi versio poikkee niin paljon aiemmasta, etta ne suurelta osin ovat yhteensopimattomia (Rose 1992).

Internet on laajentunut valtavasti ja samalla lapikaynyt lukemattomi muutoksia osoittautuen joustavaksi, mukautuvaksi ja laajennettavaksi. Osa muutoksista ja ongelmista johtuu uusien palveluiden ja sovellusten vaatimuksista. Esimerkkeina video ja aanisiirto, liikuteltavat (mobile) tietokoneet, nopeat verkot (ATM) ja talouseJaman vaatimukset (so. turvallinen luottokortin kayttti).

Mitaan merkkeja muutosvaatimusten vahenemisesta ei kirjoittajien mielesta ole nakyvissa (RFC 1 994a, 1995). Ongelmana on, etta jonkun osan standardointi II:ssa vaatii muutosta muualla (Teraoka et al. 1994). Esimerkiksi Internetin alimman tason yhteyskaytantoa IP muutettiin vaJilla 1 974-78 nelja kertaa. Sen jalkeen se on ollut hyvin vakaa. Nyt sen muuttarniseen on suuria paineita (RFC 1995) .. Vaikein ongelma, joka on pian ratkaistava, on osoiteavaruuden tayttyminen. Kukin Internet-solmukone on yksiloity omalla numerollaan. Nyt solmuja alkaa olla niin paljon, etta aletaan lahestya osoitteiden maksimimaaraa. Siirtyminen uuteen osoitteistustapaan tulee olemaan vaikea, eika yhteensopivuutta vanhan tavan kanssa voi taata.

Osittaminen ja moduleihinjako muodostavat joustavuuden perustan. Modulin sisaiset toiminnot piilotetaan ulkopuolisilta, moduli on siis "musta laatikko", josta tunnetaan vain tehtavat ja liittymat. Se, miten tehtavien suoritus modulin sisaJla on ratkaistu, ei ole ulkopuolisten tiedossa. Siksi muutoksia modulin sisaJle voidaan tehda muita moduleita hiiiritsematta. Moduleihinjakoa on kahdenlaista. Ensiksikin voidaan tuottaa hierarkkinen tasosysteemi kuten OSI:ssa on tehty. Kunkin tason liittymat lahinna aiemmalle ja yiemmalle tasolle on maaritetty tarkasti. Tason sisaJla muutoksia voidaan tehda joustavasti. Toiseksi moduleihinjaolla pyritaan siihen, etteivat kahden modulin tehtavat menisi paaJlekkiiin eika moduleilla olisi kovin paljon keskinaisia kytkenttija. Eras keino talaiseen on mahdollistaa ominaisuuksien lisays muuttamatta muita. Hyva esimerkki on nopeasti leviava ja muuttuva World Wide Web. Se on mahdollista, koska se on ma1iritelty silla tavalla etta jokainen koodi, jota versio ei tunne, hypataan yli tai luetaan pelkkana tekstina. TaJla tavalla uusia ominaisuuksia voidaan lisata niin etta vanha ja uusi toteutus toimivat yhdessa.

2 1

Analyysi j a keskustelu

Hanseth ja muut katsovat, etta tulkinnallisen joustavuuden periaate vaatii, etta periaatteessa kaikki voidaan osoittaa vaaraksi, kaikista voidaan neuvotella ja kaikki voidaan tulkita uudelleen. Paatos saadaan aikaan, kun saavutetaan konsensus, eli kun kaikki teknologiaa suunnittelevat j a kayttavat ryhmat toteavat, etta ongelmat on ratkaistu. PaatOs vakauttaa teknologian.

Kirjoittajat pohtivat, kuinka peruuttamattornia ll:n ratkaisut oval. He lainaavat OSIiin kohdistunutta kritiikkia siita, etta OSI oli aluksi kovin kaukana kaytannon ratkaisuista, ja se synnytti paljon vastustusta. Useiden asiantuntijoiden rnielesta OSI on epaonnistunut, koska se on "installed base hostile" (Stefferud 1992) eli sen toteutus ei ole riittavasti huornioinut jo olemassa olevia kommunikointisysteemeja. Kirjoittajien rnielesta verkko tulee peruuttamat­tomaksi, kun se on kaytannossa mahdoton muuntaa uusia vaatimuksia vastaavaksi. Internet on tulossa sellaiseksi. Esimerkkina IP-osoitteiden muutos verkon toirniessa. Internetin raportin mukaan ainakin 58 standardia joudutaan vaihtamaan (RFC 1995, 38). Ongelma ei ole vain tekninen. Kun II kasvaa, se tulee peruuttamattomaksi myos kayttajakunnan kasvun vuoksi. Muutos uuteen lP:n vaatii koordinointia kaikilta osapuolilta ja muutosten hyvaksynta tulee yha vaikeammaksi (Steinberg 1995).

Kirjoittajien mukaan nayttaa silta, etta radikaaleja muutoksia OSIn ja Internetin kaltaisiin laajoihin ll:hin voidaan tehda vain pakon edessa. Viimemainittua he vertaavat suureen lamaan tai Oljykriisiin.

Lopuksi kirjoittajat pohtivat artikkelinsa sisrutoa ja mm. kysyvat: Olisiko pitanyt panna enemman painoa teknologioiden eroihin? He asettavat kyseenalaiseksi STS:n yritykset kayda kaiken teknologian kimppuun samalla metodilla. Lisaksi kirjoittajat katsovat, etta heidan analyysinsa testasi monia STS-aihepiirin keskeisia kasitteita ja suositti joidenkin tulkitsernista uudelleen.

Kommentteja

Mielestani teksti kasittelee hyvin ajankohtaista aihetta. Kirjoittajat kayttavat paljon alaviittauksia selventamaan joitain kasitteita ja perustellen valintojaan. Tekstin otsikointi auttaa tekstin kokonaisuuden hahmottarnisessa, varsinkin kun yhteenvedossa ei mainita kirjoittajien ehdottarnia ll:n kehitttirnisessa huornioitavia nakokohtia. Esipuheessa voisi ehka olla lyhyt yhteenveto tutkimuksen tuloksista.

Pertti Jarvisen rnielesta valittujen verkkoratkaisujen tarkastelu oli hyvin ajankohtaista. Internetin lP:n muutosongelma lienee lahes yhta laajakantoinen kuin "vuosi 2000"-ongelma. OlIi Mertanen ( 1995) katsoi vaitOskirjassaan, etta OSIn radikaali muuttarninen on lahivuosina vruttamatOnta. Jarvinen katsoi etta STS-aihepiirin kasitteet olivat kovin yleisia, eika niiden erotteluvoima tuntunut kovinkaan suurelta. Informaatioinfrastruktuurin (ll) kasite on maapallon tasolla erilainen kuin esim. organisaatiotasolla "information infrastructure is the base foundation of budgeted-for IT capability (both technical and human), shared throughout the firm in the form of reliable services, and usually managed by the IS group" (Broadbent et al. 1 996)."

22

Jarvisen viimeksi esittamiHin nliktikohtaan kiinnitti my tis Lauri Forsman huomiota tuomalla esiin laajemman nliktikulman IT kasitteen tarkasteluun, vertaillen kirjoituksen painotuksia muihin infrastruktuurin maaritelmiin.

Useissa arvioissa toivottiin my tis kirjoituksessa kaytettyjen kasitteiden tarkempaa maarittelya, koska teksti nyt jai hyvin abstraktiksi.

References:

Bangemann, M. 1994. "Europe and the global information society. recommendations to the European Council." Available from url=http://www2.echo.lu/eurocs/enlbangemann.html. Bradley, S.P., J.A. Hausman, and R.L.Nola, eds. 1993. Globalization, technology, and competition: The fusion of computers and telecommunications. Cambridge, MA: Hardward Business School Press. Broadbent M., P. Weill, T. O'Brien and B.S. Neo ( 1 996), Firm context and patterns of IT infrastructure capability, In DeGross, Jarvenpaa and Srinivasan (Eds.), Proceedings of the 17th ICIS, Dec 1 6-18 , 1996, Cleveland, Ohio, ACM, New York, 174-194. David, P.A., and S. Greenstein. 1990. The economics of compatible standards: An introduction to recent research. Economics of Innovation and New technology 1 : 3-41 Hanseth,O., K.Thoresen, and L. Winner (1994), The politics of networking technology in health care. Computer Supported Cooperative Work (CSCW) 2:109-30. Kahn, R.E. 1994. The role of government in the evolution of the Internet. Communications of the ACM 37 (8):415-19. Special issue on Internet technology. Lehr, W. 1992. Standardization: Understanding the process. Journal of the American Society for Information Science 43:550-55 Mertanen O. ( 1995), Need for multipartner associations and their implementation in high­speed data networks, Tampereen teknillinen korkeakoulu, Julkaisuja 162. Organization for Economic Cooperation and development (OECD). 199 1 . Information computer communication policy. In Information technology standards: The economic dimension. Paris: Organization for Economic Cooperation and Development. Request for Comments (RFC). 1994a. "The Internet standard process-Revision 2." RFC 1 602, Internet Advisory Board and Internet Engineering Steering Group, March. Available via World Wide Web using http://ds.intemet.nic Request for Comments (RFC). 1995. The recommendation for the IP next generation protocol. RFC 1752, Internet Advisory Board and Internet Engineering Steering Group, March. Available via World Wide Web using http://ds.intemet.net. Rose, M.T. 1992. The future of OS!: A modest prediction. IFIP Transactions C. C-7 :367-76 Schuler, D., and A. Namioka, eds. 1993. Participatory design: Principles and practices. Hillsdale, NJ: Lawrence Erlbaum. Smarr, L.L., and T.E.Catiett. ( 1992), Life after Internet: Making room for new applications. In Building information infrastructure, edited by B. Kahin, 144-73. New York: McGraw-Hill. Stefferud, E. 1 992. E-mail sent to Eva Kuiper with copy to IETF's mailing list, 12 May. Steinberg, S.G. 1995. Addressing the future of the Net. WIRED 3 (5): 141-44. Teraoka, F., K.Uehara, H.Sunahara, and J.Murai. 1 994. VIP: A protocol providing host mobility. Communications of the ACM 37 (8): 4 1 5-19. Special issue of Internet technology.

Veikko Rintala

23

Wigand R.T. (1997), Electronic commerce: Definition, theory and context, The Information Society 13, No 1 , 1- 16.

S1ihkoisen kaupankaynnin tarkastelun viitekehyksen muodostaa lansimainen markkinatalous. L1ihtOkohtana on, etta myyjia ja ostajia on paljon ja tar jolla olevat tuotteet ovat homogeenisia. Markkinoille paasyn ja sielta poistumisen on oltava helppoa. Kuluttajien on pystyttava edullisesti valitsemaan kilpailevista tuotteista ja tieto on taydellista ja kaikkien saatavilla. Taydellisella tiedolla tarkoitetaan sita, etta kuluttajilla on kaytossa kaikki tarvittava tieto pystyakseen tekemaan tiedollisen, jlirkevan ostopaatOksen (kuinka hyvin markkinoille asetetut ehdot toteutuvat kaytannossa?/mg). Slihkoiset markkinat luovat institutionaaliset ja

tekniset edellytykset slihkoiselle kaupankaynnille, joka kirjoittajan tulkinnan mukaan kasittaa kaiken slihkoisesti tapahtuvan taloudellisen toiminnan.

Tietotekniikan vaikutukset slihkoiselle kaupankaynnille

Kirjoittaja tarkastelee tietotekniikan vaikutuksia sahkoiseen kaupankayntiin yrityksen sisaisten ja yritysten viilisten tapahtumien (transactions) kautta. Malone et aI. ( 1 987) ja

Wigand ( 1 996) ovat malirittaneet nelja tekijaa, jotka voivat alentaa vaihdanta- ja koordi­nointikustannuksia. Tietotekniikka luo edellytykset kommunikoinnin tehostarniselle ja taten

vaihdantakustannuksien alentarnisen, myyjan ja ostajan viilisten sidosten vahvistumiselle,

sahkoisen markkinapaikan luomiselle, jossa kysynta ja tarjonta kohtaavat seka yritysten

viilisten strategisten yhteenliittymien luomiselle ja kilpailukyvyn parantumiselle taman kautta.

SahkOinen kaupankaynti luo uudenlaisia palveluita, jotka vaativat tietoteknisia ratkaisuja kuten tietoliikenneyhteyksia ja tietokoneita. Palveluista saatavien tuottojen tulee kattaa niiden viilittlirniseen kaytetyn verkoston kustannukset. Lisaksi palvelujen tulee syrjayttaa olemassa olevat vastaavat palvelut.

Tietotekniikka luo mahdollisuuden muuttaa jakeluverkkojen rakenteita. Valittajien, kuten

tukkukauppojen ja jalleenmyyjien roolit muuttuvat slihk6isessa kaupankaynnissa. Kirjoittajan mielesta muutos tapahtuu nykyisten jlirjestelmien purkautumisena (disintermediation) ja

uudentyyppisten viilitysrakenteiden syntymisena (reintermediation). Uusista valitysrakenteita edustavat slihk6isten markkinoiden luojat ja lisaarvoa tuottavat verkostot (value networks).

Sahk6isen kaupan maliritelma ja typologia

Slihkoinen kaupankaynti kasittaa tieto- ja kommunikointiteknologian, jota kaytetaan

sellaisenaan tai jalostettuna liiketoimintaprosessien muodostaman arvoketjun tarpeisiin tavoitteena liiketoiminnan tavoitteiden saavuttarniseksi. Slihk6isen kaupankaynnin yksi keskeisista piirteista on vuorovaikutus. Vuorovaikutteiset palvelut muuttavat tarjoajan ja kuluttajan asioinnin kaytantOja. Esimerkkeja muutoksista ovat helppokayttOisyys ja massaraatiil6inti.

Vuorovaikutteisen palvelun hyvaksyminen edellyttaa neljan ehdon tayttymista. Palvelun on korvattava tehoton, kallis tai tylsa laite/palvelu. Kuluttajille ei saa tarjota kilpailevia

vuorovaikutteisia vaihtoehtoja (palveluntuottaja pyrkii riittavan laajaan asiakaspeittoon. Vain yhden kanavan kaytt6 ei viilttamatta tuo riittavaa asiakasmaliraa, jolloin on tarjottava vaihtoehtoisia palvelumuotojalmg). Kuluttajien yksityisyytta ei saa loukata. Kuluttajien

24

saatava tunne, eWi palvelun (ja tietotekniikan) kayttii on suhteellisen helppoa ja kayttaj aystavallista.

Teoreettinenlkasitteellinen lahestyminen sahkoisen kaupankayntiin

Kirjoittaja tarkastelee sahkoista kaupankayntia vaihdantakustannusteorian, markkinoinnin, diffuusion, tiedonhaun ja strategisten verkostojen suhteen. Vaihdantakustannukset voidaan jakaa tuotanto- ja koordinointikustannuksiin, joista jalkim­mainen kasittaa nelja paaluokkaa: hakukustannukset (tuotteiden, myyjien ja ostajien etsinta), sopimuskustannukset (sopimusneuvottelut ja laadinta), valvontakustannukset (sopimus­ehtojen valvonta) ja sopeuttamiskustannukset (sopimuksen voimassaolon aikana tehtavat muutokset). Yritykset pyrkivat minimoimaan koordinointikustannukset soveltarnalla tieto­teknisia ratkaisuja tapahtumakasittelyyn, joka puolestaan luo edellytykset markkinahierarkian uudelleenjarjestelyille.

Markkinoinnin os alta stihkoinen kaupankaynti luo mahdollisuuden suoran yhteyden yrityksen ja asiakkaan valille. Kirjoittaja kaytt1i1i tasta yhteydesta nimitysta stihkoinen markkinointi- ja tiedotuskanava. Se mahdollistaa helposti muuttuvan, nopeaan vuorovaikutukseen perustuvan, yksilollisen ja yhteistoiminnallisen markkinoinnin, jossa asiakas pyritaan sitomaan entista vahvemmin yritykseen.

Kirjoittaja kasittelee diffuusiota tapahtumien leviamisena eri osapuolien, yritysten, niiden yhteenliittymien ja kuluttl\iien kesken. Tietotekniikka, etenkin Internet, luo kustannus­tehokkaan tavan jakaa ja markkinoida tuotteitalpalveluita.

Tiedon haku (information retrieval) esitetaan mielestani irrallisena os ana ja harhaanjohtavalla otsikolla. Kirjoittaja pyrkii aiheellisesti kasittelemaan tiedonhallinnan merkitysta stihkoisessa kaupankaynnissa niin yrityksen (tuottajan, myyjan) toiminnan kannalta kuin asiakkaan nakokulmasta. Eri osapuolten kannalta keskeista on saada (ja jakaa) oikeata tietoa ajoissa ja kayttiitarkoituksen edellyttamassa muodossa.

Strategiset verkostot ovat pitkakestoisia, usean osapuolen muodostamia, yhteistoiminnallisia ja paamaarasuuntautuneita organisaatiomuotoja. Tavoitteena on tuottaa verkoston j asenille kilpailuetua optimoimalla vaihdantakustannuksia ja minimoimalla koordinointikustannuksia. Strategisten verkostojen toimintaa tukee erilaisten tietoteknisten ratkaisujen soveltaminen (mm. erilaiset tiedotuskanavat). Extranet-ratkaisut ovat yksi esimerkki tietotekniikan sovelta­misesta strategisten verkostojen synnyttfunisessa. Luottamus on perusedellytys verkostojen syntymiselle.

Tuoko sahkoinen kaupankaynti lisaarvoa?

Kirjoittajan mukaan stihkoinen kaupankaynti tuo lisaarvoa vain siina tapauksessa, etta kaytetty tietotekniikka, yrityksen strategia ja liiketoiminnan proses sit ovat tasapainossa keskenaan (figure I). Tasapainon lOytfuninen naiden kolmen, keskenaan vuorovaikutus­suhteessa olevan tekijan muodostarnassa proses sis sa on vaikeata. Tasapainottaminen edellyttaa useita iteraatioita, joiden tuloksena arvioidaan tehtyjen toimenpiteiden vaikutus. Muutos joissakin naissa kolmessa tekijassa (esimerkiksi toiminnan kehittfuninen tai teknologian kehittyminen) horjuttaa todennakoisesti prosessia. Talloin tasapainottamistoimet on kaynnistettava uudelleen.

�, (

Informalion Technology

Defines

25

x '"

Enables

Business Process

" �'4

D.lin.� J---.J � �USiness Strategyl

Goal

/ J Value I Delivers

Figure 1 . Adding value within the organizational fit of information tehcnology, business processes, and goals/strategies, From (Wigand 1 995).

Lisaarvon suuruutta voidaan arvioida erilaisilla mittareilla, kuten kustannusten alenemisena, kassavirran nopeutumisena, myynnin kasvuna ja uusien markkinoiden avautumisena.

Viiteluettelo

Malone, T., Yates, J., and Benjamine, R. 1987. Electronic markets and electronic hierarchies. Commun. ACM 6:485-497.

Wigand, R. T. 1 995. Information technology and payoff: The productivity paradox revisited. Paper presented to the Annual Conference of the International Communication Association, Albuquerque, NM, May 25-29.

Wigand, R. T. 1 996. An overview of electronic commerce and markets. Paper presented on the Annual Conference of the International Communication Association, Chicago, May 23-27.

Kommenttit

Pertti Jarvisen ja Veikko Rintalan mielesta Wigand on kasitellyt sahkoista kaupankayntia laajasti. Laite- j a ohjelmistonakokulmien sijasta otti esille vaihdantakustannusteorian, markkinoinnin, diffuusion, tiedonhaun ja strategisen verkostoitumisen nakokulmat. Pertti Jarvisen, Veikko Rintalan ja Marcus Gustafssonin mielesta Wigandilla on hyvin positiivinen suhtautuminen sahkoiseen kaupankayntiin. Han jattaa kuitenkin kasittelematta sahkoisen kaupankaynnin kannalta tarkeita j a ongelmallisia asioita, kuten * tiedon muuttumattomuutta, salausta ja osapuolten todentamista Internet-verkossa. * postimyynnin tuomiin ongelmiin. Monissa tapauksissa sahkoinen kaupankaynti on posti­myyntia, jota saatelee oma lainsaadantOnsa mm. palautusoikeuden osalta. Tuotteiden lahettaminen, palautusten vastaanottarninen ja naihin liittyvat rahavirrat tuovat omat ongelmansa. Sahkoinen kaupankaynti luo, kuten artikkelissa todetaan, edellytyksia kustannusten alentumiselle joissakin tapauksissa. Kustannusten alentumisen seurauksena pienivolyymisten ja edullisten tuotteiden markkinointi ja myynti sahkoisilla markkinoilla voi tulia kannat­tavaksi - etenkin, jos rnaksarninen tapahtuu myos sahkoisesti. Fyysisilla tuotteilla ongelmaksi jaa jakelun aiheuttamat kustannukset, joita sahkoinen kaupankaynti ei vruttamatta pienenna.

26

Vaikuttaa silta, etta sahkoinen kaupankaynti on riskittominta toteuttaa yritysten valisessa kaupassa. Osapuolten tietotekniset valmiudet on selvitettavissa kotitalouksia helpommin ja asiakaskunta on lukumaaraisesti pienempi mutta ostovolyymiltaan suurempi. Nain oil en kaupan arvo voi olla helpommin arvioitavissa. Lisaksi maksamiseen ei tarvita erillisia jarjestelmia (mm. Meritan Solo, SET ja Ecash), siWi myynti perustuu laskutukseen. Kirjoittaja tarkastelee sahkoista asiointia lansimaisen markkinatalouden viitekehyksessa. Olisiko tarkastelua laajennettava ja sidottava yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen, jossa tiedon kasittely ja palvelut sahkoistyvat ja niiden valilla on monisaikeisia vuorovaikutus­suhteita? Yleisesti oltiin sita mielta, etta kirjoittaja on viitannut liian paljon omiin artikkeleihinsa.

Marcus Gustafsson

27

Adam N. and Y. Yesha et at. (1996), Strategic directions in electronic commerce and digital libraries: Towards a digital agora, ACM Computing Surveys 28, No 4, 8 1 8-835.

1 . ESITTELY

Artikkeli kiisittelee siihkoisen kaupan (elctronic commerce, EC) ja siihkoisten kirjastojen (digital libraries, DL) haasteita ja tutkimusongelmia globaalisessa infrastruktuurissa. Sekii siihkoinen kauppa, ettii siikoiset kirjastot tukevat informaation siirtoa maailmanlaajuisten tietoverkkojen viilityksellii. EC tukee liiketoimintaa kuluttajien, myyjien, tuottajien ja viilittiijien kesken, kun taas DL tukee tiedon tuottajien ja kuluttajien viilistii tehokasta vuorovaikutusta. EC:llii ja DL:llii on yhteinen verkon, turvallisuusjiirjestelmien, tiedon etsinniin ja ilmoittelun, ym. infrastruktuuri, jossa yleisen ECIDL mallin mukaan tarjoajat tekeviit multimedia kohteita kuluttajien saataville. ECIDL systeemiii karakterisoidaan erilaiseten itseniiiseten (myynti)paikkojen yhteisoksi, jolla on yhteniiinen ulkoniiko. Luonnehdissaan tekijiit kiiyttiiviit metaforaa agora (muinaiskreikkalainen tori). Kuluttajilla oletetaan olevan hyviit tietojenkiisittelytaidot. Esittelyn lopussa kirjoittajat toteavat kohdan 2 koskevan EC:n j a DL:n tutkimushaasteita kuudella alueella: I . informaation hankinta ja varastointi, 2. informaation etsintii ja suodatus, 3. informaation varmistaminen ja piiiisyn tarkistaminen, 4. yleinen piiiisy, 5. kustannnusten hallinta ja maksamiskeinoja sekii 6. sosioekonomisia vaikutuksia. Kohdassa 3 esitelliiiin kolme EC tutkimusprojektia (USC-lSI, CommerceNet, First Virtual) ja kuusi NSF/ARPAINASA aloitteesta sponsoroitua DL projektia kuvaavaa case studya.

2. HAASTEET

Informaation hankinta ja varastointi Tiissii kappaleessa kiisitelliiiin niitii EC:lle ja DL:lle ominaisia piirteitii, jotka tulevat esiin tiedon varastoinnissa ja saannissa. Siihkoiset kirjastot ovat hyvii apu siihkoiselle kaupalle, koska siellii voi siiilyttiiii myyntiesitteitii, hinnastoja, luetteloita ym. , joihin on asiakkailla oltava vapaa piiiisy, ja jotka muuttuvat jatkuvasti. Siihkoisissii kirjastoissa on useiden kirjoittajien piiiistiivii lisiiiimiiiin ja piiivittiimiiiin materiaalia. Niinpii ECIDL systeemi vaatii omat mekanisminsa sisiillon piiivitykseen ja lisiiiimiseen. Tiilloin haasteet ovat: - helpottaa olemassaolevan sisiillon piiivitystii helpotus ja kohteiden monien versioiden hallintaa - helpottaa monen kirjoittajan toimintaa ja yhteistyotii sekii - tarjota yleisiii keinoja auttamaan kuluttajia tulemaan mahdollisiksi informaation tarjoajiksi. Koska suurin osa mahdollisesta ECIDL sisiillostii ei vielii ole digitaalimuodossa tulevat eteen seuraavat muuntohaasteet: - niiiden materiaalien digitalisointi tai konverointi kustannuksia siiiistiien, mahdollisesti . erilaisilla laatutasoilla, - parantaa optista kirjainten lukua, dokumenttien ymmiirtiimistii sekii piirteiden tunnistamista ja poimintaa, - digitalaisointiin sopimattomien materiaalien sopiva esittiiminen, - taIjota keinoja vangita jatkuvan median esityksiii reaaliajassa ja - tarjota tehokkaita keinoja hallita suurta miiiiriiii informaatiota.

Adam, Yesha j a muut jiisentiiviit informaation hankinnan Ja varastoinnin tarkastelun tunnistamalla tuottajat, piirteiden poiminnan ja laatutasot.

28

lnformaation tlj.ottajat Koska kaikilla Intemetiin paasevilHi yksilOilla on mahdollisuus tulia informaation tarjoajiksi tulee eteen kysymys kuinka nama tarjoukset luetteloidaan ja kategorisoidaan niin, etta ne tulevat kaytettaviksi globaaleilla markkinoilla ja milia kriteereilla ne hyvliksytaan luetteloitaviksi. Kuinka arkistoimme tiedon asiantilasta, jos kirjastomme haluavat vain osoittimen tiettyyn aineiston eika kopiota koko aineistosta? Piirteiden valikointi ja poiminta Tlilla tarkoitetaan prosessia, jolloin automaattisesti tunnistetaan piirteet kuvista, skannatuista teksteista ja muista medioista. Piirteisiin liittyvaa informaatiota (metadataa) voidaan sitten kiiyttaa indeksien muodostamiseen ja sita kautta kyselyihin vastaamiseen. Kayttajien tarpeet sanelevat, millaisia indekseja obljekteista muodostetaan. Multimedian piirteiden tunnistarniseen ja poimintaan tarvitaan kehittyneita funktioita, jotka kohdistetaan dataan, tekstiin, kuviin seka audio- ja videomateriaaliin. Piirteita ja indekseja kaytetaan samojen tai lahes samojen piirteiden tunnistamiseen eri objekteissa. Kyselykielen ja indeksointikaavan suunnittelu kulkevat kasi kadessa. Laatutaso Koska kuluttajien laatutasovaatet ovat erilaiset tarjoavat kirjoittajat EC systeemien tarjoaj ille ratkaisuksi valintamahdollisuussarjaa (useita laatutasoja), joissa on vastaavat suhteelliset hinnat. Tuottajan kustannusten kannalta todetaan kaksi seikkaa: kustannukset ovat sita vahliisemmat, mita vahemman merkkeja siirretaan ja tarjoaja joutuu valitsemaan esitteensa laadun sellaiseksi, etta silla on ne kayttajat, joista tulee ostajia, mutta laatu ei saa tulia niin houkuttelevaksi, etta "kaikki kayvat siella - vaikkeivat ostakaan".

Kayttajien tarpeet informaation laatutasosta voivat vaihdella. 10tkut voivat tyytya vaatimattomaan kuvaan huippukuvan sijasta tai vain tekstien abstrakteihin kokonaisten artikkeleiden sijasta ja samail a selvita pienemmlilla maksulla. DL-systeemien tulee tarjota kayttajille eri vaihtoehtoja. - Kirjoittajat korostavat, etta kuvien kayton mukana tulee tarve ymmartaa, miten ihminen prosessoi kuvia. Tutkimusaihe on monitieteinen ja kirjoittajat suosittavat ainakin kuvien kiisittelyn, optiikan, neurobiologian ja psykologian asiantunte­muksen kayttOa, kun halutaan tuottaa kuvan laatua maiirittava mittari.

Informaation loytiiminen ja suodattaminen ECIDL-systeemeissa kaytUijan tulee loytaa haluamansa tieto. Erilaisin ohjelmin on saatettava tuottajat ja kuluttajat yhteen, j a sita varten tarvitaan: - mekanismeja kuvaamaan tietopalveluja niiden kyvykkyydella eika niinkalin nimella, - mekanismej a suorittamaan sisaltopohjaisia hakuja, - metodeja integroida yhteen eri etsintiikoneita ja kaivaa esille relaatioita heterogeenisista

lietovarastoista. ECIDL-systeemien haasteita ovat: - antaa kuluttajielle joukko tehokkaita tapoja etsia informaatiota heterogeenisista systeemeistli ja sovittaa mahdolliset tietolahteet yhteen kuluttajien tarpeiden kanssa, - tarjota yhdenmukaisia, asiakkaan mukaan sovitettavia ja dynaarnisia kayttOliittymia eri yleisille tietotyypeille (teksti, kuvat, video, audio), ja kayttoliittymia, jotka hyodyntavat erikoistietotyyppja, kuten karttoja ja kolmidimensioisia tietoja, - sallia kuluttajien etsia informaatiota kayttamlillli heille tutun alueen termeja (ontologies),

- tietojen esiinkaivarnisvlilineitli tarjoajille, jotta he voivat tietaa kuluttajien tavat toimia, j a kuluttajille, jotta he voivat analysoida tuotteiden ja palveluiden trendit. Erityisesti EC-jiirjestelmille kirjoittajat asettavat seuraavia haasteita:

29

- luoda mekanismeja sallia ostajien paikantaa erityislaatuisia tuotteita ja palveluita ja sallia myyjien paikantaa potentiaalisia piirteiWUin erityisia ostajia, - tarjota turvaliisia systeemeja tarjousten tekemiseen ja neuvottelujen kaymiseen.

Kayttajat tarvitsevat apumekanismeja etsiessaan tietoa ja paikantaessaan niita resursseja, jotka vastaavat heidan odotuksiaan ja haluj aan. Niinpa tarvitaan etsintaohjelmia (matchmaking programs), joilla on esim seuraavia ominaisuuksia: - mekanismit kuvata informaatiota ominaisuuden (capability) perusteelia, eika

vain nimen - sisaltopohjaisen etsinnan mekanismit - seliaisia metodeja, jotka yhdistavat useita "etsintakoneita" ja "kaivavat" datan yhteydet heterogeenisista kokoelmista. Haasteet ECIDL systeemeille ovat: - antaa kayttajiille useita tehokkaita tapoja etsia informaatiota heterogeenisista systeemeista ja sovittaa potentiaaliset datallihteet kuluttajan (kayttajan) tarpeisiin - tarjota yhtenaiset, dynaamiset ja helposti totuttavat kayttajiiliitynnat erilaisille yleisille datatyypeilie (teksti, kuvat, video, audio) j a seliaiset kayttajiiliitynnat, joita spesiaaliset datatyypit kuten kolmiulotteiset kartat voivat hyOdyntaa - sallia kayttajan etsia informaatiota itselieen tutuilla termeilla ja - seliaiset tiedonkaivuuominaisuudet, jotka sallivat tarjoajien jiiljittaa kuluttajien tottumuksia j a kuluttajien loytaa tuotteiden ja palvelujen trendit. Elektronisen kaupan perspektiivista katsottuna kuluttajat pyrkivat etsimaan vahilla kustannuksilla tuotteita j a palveluja kayttaen seliaista kielta ja terminologiaa, johon ovat tottuneet. Talioin elektronisen kaupan haasteita ovat: - luoda seliaisia mekanismeja, jotka sallivat ostajien etsia tuotteita spesifisten

luonteenpiirteiden mukaan ja sallia myyjien paikallistaa ostajat spesifien ominaisuuksien mukaan seka

- tarjota turvallinen tarjous j a neuvottelujarjestelma.

Hakuagentit Adam, Yesha ja muut jasentavat informaation etsinnan ja suodatuksen tarkastelun tunnistamalia: agentit ja tasmilytyspalvelut, ontologiat, tietojen esiin kaivamisen sekii kyselyn laajentamisen ja tarkentamisen. EC:n kannalta agenttiteknologiat ovat hyodyliisiil tekemiilla tarjoajat tietoisiksi kuluttajien tarpeista ja kuluttajat tietoisiksi myyjien tarjouksista. ECIDL­agenttisysteemit sisiiltilvat viela mahdollisuuden neuvotelia kaupasta. Agenttien luokittelu kasitUia kolme ulottuvuutta: toiminta (vapausasteet), iily (paattelykyky) ja liikkuvuus (verkostojen puitteissa). Agenttiohjelmistojen suorituskyky voi parantua ajan kuluessa, kun ne kirjaavat kilyttajan toimintoja ja reaktioita. Kuluttajien kannalta ECIDL-systeemeissil tulisi olia pililtosagentteja, jotka voivat oppia kilyttajan preferenssit, etsia sopivat tarjoajat j a pyytilil lisilinformaatiota. Tarjoajan kannalta tilanne on vaikeampi: Miten lOytilil potentiaaliset kuluttajat ja heidan preferenssinsil. Tarjoajat voivat ottaa kilyttoon tarveagentteja, jotka viilitUivat tuote-, hinta- ja saatavuustietoa kuluttajien paatosagenteille. - Tdsmdytys (matchmaking) on seliainen prosessi, jossa sovitetaan yhteen tiettyjil tuotteita ja palveluja etsivilt kuluttajat niiden tuottajien kanssa, joiden tuotteet ja palvelut tilsmilavat maarityksiin. Tuottajat etsivilt kuluttajia vastaavalla tavalia. Yleensil oletetaan, ettil kuluttaja esittail milarityksensil kyselyn muodossa, joka poikkeaa tuotteiden ja palvelujen kuvaamiseen kaytetyista esitysmuodoista.

30

Digitaalikirjastoissa agentteja (agenttiohjelmia) kliytetlian antamaan kayttajaJle yhteyden informaatiollihteille. Elektronisen kaupan kannalta agenttiteknologiat ovat kayttokelpoisia antamaan tuottajille tietoa kuluttajien tarpeista ja kuluttajille tuottajien tarjouksista. ECIDL systeemeissa otetaan askel eteenpliin ja pannaan agentit neuvottelemaan kaupanehdoista. Kuluttajan nlikokulmasta ECIDL jlirjestelmat tarvitsevat sellaisia pddtosagentteja, jotka oppivat kuluttajan toivomukset, etsivat sopivat toimittajat ja neuvottelevat lisatarjouksen tai varsinaisen hankinnan. Tallliisena esimerkkina esitetaan Anderson Consulting CSTR' s Bargain Finder Agent (http://bf.cstar.ac.comlbfl), joka hakee llip useita hinnastoja ja antaa luettelon myyjista, joilla on halvimrnat hinnat. Naiden tehtavien vaikeutena todetaan olevan kuluttajan yksityisyyden suojaus ja petoksen minimointi. Tarjoajan kannalta ongelma on vaikeampi: kuinka identifioida potentiaaliset ostajat ja niiden mieltymykset? Kuluttajat odottavat rutiininomaisesti paasevansa selailemaan tuottajan valikoimia ja hinnastoja, mutta eivat kuitenkaan halua antaa omista mieltymyksistaan ja ostotottumuksistaan tietoja myyjille. TaJlOin myyjli voi "palkata" tarjousagentin (Demand agent), joka antaa ostajan agentille tarvittavan informaation j a jopa voi aktiivisesti etsia sopivia ostajien paatOsagentteja. Agenttikeskustelun polttava kysymys on tarve standardoida agenttiyhteydet ja niiden kayttajliyhteydet. Kyselykieli aiheuttaa myos ongelmia. Nliihin ongelmiin erlis ratkaisumalli on Stanfordin Tsimmis projekti (http://www-db.standford.edu/tsimmisl), jossa kliantlijli­agentit suorittavat konversaatioita llihteen ja muiden agenttien ymrnlirtlimlin yleisen muodon vliliIlli. Kirj oittaj at laventavat tlitli ratkaisua ja hahmottelevat sellaista mallia, jossa ei ole mitlilin globaalisesti ymrnarrettyli kyselykieltli, vaan helpottajaagentit suorittavat tietotyyppien ja kyselykielten vlilisili kliannoksili (tulkkauksia). Tlillliisten agenttien mahdollisena kielena tekijat esittlivlit KQML:n.

Ontologiat Ontologia mliliriteIllilin (tlissli artikkelissa) joukoksi termejli ja relaatioita, j oita kliytetlilin tietyIlli aihealueella merkitsemlilin klisitteitli ja objekteja, jotka voidaan lukea osaksi myos muita aihealueita. EC- ja DL-systeemit painottavat ontologioiden eri puolia. EC:ssa termeiIlli viitataan objektin rakenteeseen ja koostumukseen. DL:ssa systeemien tliytyy hallita kliyttlijien erilaiset taustat ja kliyttlimat terminologiat laajasti. Esim. samasta objektista voidaan puhua seka kemian etta fysiikan termein. ECIDL:lle tlimli asettaa haasteita, joissa expertin pitaa pystya loytlimlian kirjastosta informaatiota kayttlimlilla omaa ontologiaansa, vaikka ala olisikin hanelle vieras (fyysikon on lOydettavli kemiainfoa omalla "kielelltilin". Naita ontologioita on kuvattu joillakin esityskielella, kuten LOOM:iIla, Epikit:lla, Algernonilla ja KIF:Illi (Knowledge Interchange Format). Gruber kuvaa kannettavaa ontologiaspesifikaatiota - Ontolinguaa, jota voidaan kliyttlili kaannosapuvalineena.

Tiedonkaivuu Tietojen esiinkaivaminen (data mining) tarkoittaa hahmojen, assosiaatioiden ja poikkeuksien tunnistamista laajoista tietokannoista ja tietojoukoista. Kun tietojen torin idea yleistyy, silloin ollaan kiinnostuneita, kuinka kuluttajat hakevat tietoa torilta ja kuinka he hankkivat torin tuotteita ja palveluja. Tietojen esiinkaivarnista varten on laadittu monia tekniikoita kuten luokitusten ja hakemistopuiden kayttoa, ryhmittelyalgoritmeja, hermo- sekli Bayesin verkkoja

poimimaan objektej a torilta.

Periaatteet ovat sarnat seka elektronisessa kaupankliynnissa etta digitaalikirjastoissa. Kun digitaalikirjastoissa on dokumenttien lisliksi myos monia tietokantoja kaytetaan tiedonkaivuutekniikkoja naihin luomaan uutta informaatiota tai nlikemystti. Digitaalisen torin kayton kasvaessa tulee perustavaksi haasteeksi sellaisten algoritmien ja ohjelmiston

31

kehittaminen, joka epasuorasti tukee toria ymmlirtlirnalla kaavojen informaatiota ja kayttamalla naita kaavoja paremman paatiiksenteon pohjana. Tassa tulee esiin kysymyksia, jotka tiivistettyna voitaisiin i1maista seuraavasti: kaytetaanko oikeita ja parhaita kaavoja ja yhteksHi ja mill a kriteerilla ne on valittu. Kuluttajan kannalta elektronisesa kaupassa tiedonkaivuutekniikkaa voi hytidyntaa piilotrendien etsimisessa. Alakohdan lopussa todetaan viela, etta vaikka tiedon kaivuuseen on kehitetty joukko

tekniikkoja eivat nykyiset algoritmit viela kykene kunnolla kasittelemlitin monimutkaista dataa kuten ostopaatiiksiin Iiittyvia aikasarjoja.

.

Kyselyjen iaajentaminen ja uudelleentarkentaminen Kyselyn laajentamisen ja tarkentamisen tarve tulee mm. siitii, etta joskus kysely tuottaa, ellei tulosta ole suodatettu, tavattoman paljon tietoa. Kyselya voidaan laajentaa etsimaan samanlaisia objekteja muista palvelimista. Kyselya voidaan myos tarkentaa, jotta voidaan pienentaa vastauksen kokoa ja monimutkaisuutta. Kirjoittajat katsovat, etta kyselyn laajentaminen on kielen semantiikan kysymys, kun taas kyselyn tarkentarninen on usein hoidettu kayttoliittyman avulla.

Informaation varmistaminen ja plilisyn tarkistaminen Vaikka EC:n piirissa tapahtuva lipsahdus turvallisuudessa voi olla nlikyvampi kuin DL:n,

niin molemmat ovat osa infratruktuuria, jota koskee yleiset turvallisuusvaatimukset. ECIDL­systeemeita koskevia haasteita ovat: - tarjota mekanismeja monen valtuutetun kayttlijan operoida hajautetussa ympliristiissa samalla, kun sailytetaan informaation yksityisyys ja eheys, - tarjota varmoja maksumekanismeja pienella yleisrasitteella, - tarjota mekanismeja sallia anonyymi paasy systeemeihin j a mekanismeja, joilla voidaan laskuttaa ilmaisematta kuluttajan henkiltillisyytta, - pitaa voimassa immateriaaliset oikeudet, - tarjota mekanismeja jiiljittaa hakuja objekteihin, kun samalla pidetaan voimassa luottamuksellisuus, - kehittaa systeemeja, jotka turvallisesti kasittelevat tapahtumia ja jotka ovat vastustuskykyisia erilaisille vilpillisille toimenpiteille; mekanismeja. jotka suojaavat luotettavuutta ja eheytta seka tarjoavat autenttisuuden.

Adam, Yesha j a muut jasentavat informaation varmistamisen ja paasyn tarkistamisen tarkastelun tunnistamalla: Varmistuksen ja immateriaaliset oikeudet. Varmistamisessa he erottavat kolme aspektia:

I . Luottamuksellisuuden (confidentiality) tulee suojata objektin (dokumentin, videon, kuvan jne.) sisalto ja estaa valtuuttamaton paasy kasiksi objektiin Tlilloin julkaisupolitiikan tulisi paattaa sen lisliksi mika julkaistaan myos kuinka paljon laskutetaan j a keta. Esimerkkina luottamuksellisesta tiedosta tekijat mainitsevat hinnaston, joka voi tiettyyn aikaan saakka olla hyvin luottamuksellinen ja aikarajanjiilkeen taysin vapaa. 2. Autenttisuus koskee sita, etta tiedetalin objektin alkupera ja sen luoja tai omistaja. ECIDL ympliristossa voi tuotteilla olla useampia omistajia ja modifioijia. 3. Eheys (integrity) viittaa objektien (ja niihin liittyvan lisliinformaation kuten tietolahteen) suojaamiseen valtuuttamattomilta muutoksilta. Kirjoittajat korostavat sita, etta systeemien suunnittelussa tulee tasapainottaa turvallisuus- seka vastaus- ja suoritusominaisuudet. Samalla kun nama haasteet ovat suuria, hankalin kysymys on kuitenkin monen eri paikoissa

32

toimivan tarjoajan yhteisvaikutus. Tarjoajat voivat olla en tavoin motivoituneita turva­asioista.

Seuraavassa kappaleessa todetaan kuinka hankalaa on sopia eri tarjoajien valisesta yhteisesta politiikasta, joka jaIkeen tekijat antavat esimerkkeja joilla turvallisuutta on kyetty parantamaan (digitaaliset allekirjoitukset, tarkistussummat, ja enkyprointi (salakielelle muunto)). Viimeisessa turvallisuusotsikon kappaleessa todetaan, kuinka viimeaikainen hologrammitallennus tekniikka tarjoa uuden ja lupaavan varmistussysteemin id-kortteihin.

Tekijiinoikeudet Kirjoittajien mukaan immateriaaliset oikeudet (intellectual property rights) eivat kunnioita EC:n j a DL:n rajoja. ECIDL-objektien (esim. kirjojen, artikkeleiden ja elokuvien) kaupassa pitaa noudattaa kaikkia immateriaalisten oikeuksien saannoksia. Kirjoja, elokuvia ja musiikkia koskevat oikeussaannokset ovat kaikki erilaisia (USAssa). EC / ja erityisesti DL systeemeissa nama oikeudet ovat jatkuvan huomion ja tutkimuksen kohteena ja jotain edistysta on tapahtunut.

Yleinen paasy Nykyisin ECIDL-ymparistOssa on joukko apuneuvoja. Kuluttajat voivat kayttaa TV:ta, radiota, PC:ta, PDA:ta, kannettavaa tietokonetta ja kannykkaa paastiikseen kasiksi tietoon. ECIDL-systeemien tulee sopeutua moniin apuneuvoihin. Heterogenisten objektien maailmassa kaytt61iittymien, verkkojen ja palvelimien yhteentoimivuus on ensiarvoisen tarkeaa. Adam, Yesha ja muut jasentavat yleisen paasyn tarkastelun tunnistamalla: Yhteentoimivuuden, kaytt61iittyman ja verkostoitumisen.

Yhteentoimivuus on ohjelmistotekniikan tarkea tutkimusalue. ECIDL-systeemien pitaa toimia yhdessa nykyisen systeemin ja muiden systeemien, kuten tiedonhallinnan ja asiankasittely­systeemien kanssa. Yleisesti monimutkainen vuorovaikutus heterogeenisten systeemien kesken edellyttaa kaavioiden integrointia j a standardiprotokollia. lIse asiassa seka kayttajille etta ohjelmoijille tulisi tarjota globaali kaavio saatavana olevasta tiedosta. ECIDL systeemin tulisi toimia yhdessa muiden jarjestelmien (tietokantajarjestelmat etc.) kanssa. Talloin avainasemaan tulevat tyojonojen ohjaajat (workflow systems), joiden tulee johtaa toiden jakarnista asiakkaiden ja tuottajien seka kirjastojen valilla. Georgapoulos et al ( 1995) esittavat yleiskuvan workflow systeemeista, joon sisaItavat jaetun kohteen hallinnan mallin (DOM) tukemaan yhteentoimivuutta ja integraatiota. Naiden systeemien tulee olla standardoituja. Eraana esimerkkina taIliiisesta tekijat mainitsevat HTTP:n, mutta toteavat, etta parempia jarjestelmia tullaan rakentamaan.

Kiiyttoliittymat ovat tarkeita ECIDL-systeemien komponentteja, jotka tarjoavat monia tekniikoita kayttajan ja infonnaation valiseen rikkaaseen vuorovaikutukseen. Liittyman tulee kyeta nopeasti muuttamaan kuluttajan perspektiivia kokonaissummista yksittiiisille tietoriveille. Osoittesta http://www.cs.brown.edu/people/ifc/hcLhtml loytyy lisatietoa tasta aiheesta.

ECIDL riippuvat siita, miten verkkoistuminen etenee. Epiiilematta kuluttajien maara tulee kasvamaan. Lisiiksi multimediatiedon tarjonta vaatii kaistaleveyden lisaamista. Molemmat em. seikat edellyttavat nykyisten verkkojen kehittamista. Aiheesta lOytyy lisaa tietoa osoitteesta: http://ana-www.lcslmit.edu/projects/sdcr-netJ

33

Kustannusten hallinta ja maksamiskeinoja Kustannusten hallinnalla nayWUi olevan enemman suoria Iiittymia EC:hen kuin DL:aan. Kirjoittajat tarkastelevat erityisesti kustannusten hallintaa ja rahan kasittelyn instrumentteja. Kustannusten hallintaa varten luodut tuottajien ja kuluttajien kustannusmallit perustuvat nykyaan joko aikaan, pyynt60n tai molempiin. Tuottajille tulisi kehittaa algoritmeja tai systeemeja, jotka automaattisesti maarittaisivat informaation hinnan. Vastaavasti kuluttajan tulisi saada kayttoonsa malleja, joilla han voi hallita kaytt6nsa kustannuksia. Oman ongelmansa muodostaa, miten voidaan siirtaa immateriaaliset oikeudet tuottajalta kuluttajalle, miten siirrosta laskutetaan, ja miten ko. tekijanoikeudet saadaan aikaan. Kustannusten haBinta nayttaa tiilIa hetkella kiinnostavan enemman elektronisen kaupan­kaynnin, kuin digitaaIikirjastojen alalia, mutta viilineet ovat sarna!. Tuttujen kustannusmaBien ja finanssiviilineiden lisaksi ECIDL jarjestelmat kaipaavat uusia malleja ja valineita jotka sopivat tarjottuihin tuotteisiin.

Kyselypohjaisen laskutuksen esimerkkina mainitaan sanomalehden irtonumeromyynti. Kun laskutustyyppi on valittu se on voimassa siihen saakka kun se vaihdetaan manuaalisesti. Tama ei tyydyta sahkoisessa meediassa vaan tarvitaan sellaisia uusia algoritmeja ja systeemeja, jotka mahdollistavat informaation kuluttajien kustannusten minimoinnin ja uusien markkinointimahdollisuuksien hyvaksikayton tuottajille. Myos kuluttajan kustannus­malleja taytyy tutkia. Kuinka ne optimoidaan? Taas tekijat esittavat esimerkin lehti­maailmasta, jossa lehden Iukija voi pienentaa kappalekustannuksia tilaamalla lehden. TaBoin tulee oheisongelmaksi se, etta han maksaa myos niista lehdista, joita ei lue. Taman todennakoisyys voidaan laskea kokemuksen perusteella. Kuluttajalle on myos tarkeaa informaation ajanmukaisuus. Kuinka ajan tasalla tieto on? Kuinka paljon kannattaa maksaa hieman myohassa olevasta tiedosta? Naita kysymyksia analysoivat Huang ja Sisla (algoritmeja, jotka valitsivat tuottajan, kustannusmallin ja saantiprotokollan kustannusten optimointiin (Huang et al 1 994a ja Sisla et al 1996) seka jiilkimaiseen kysymykseen Huang et al. I 994b). Lisaksi seka kuluttajiIIe etta tuottajille on tarkeaa kehittaa algoritmeja ja systeemeja, jotka tutkivat taannehtivasti hinnoittelu ja hankintapaat6ksia ja tekevat tai suosittelevat naiden perusteella strategiarnuutoksia.

Rahan kiisittelyn instrumenteista kirjoittajat mainitsevat digitaalisenl elektronisen rahan, jota tavalliset pankit laskevat Iiikenteeseen. Sahkoinen lompakko toimisi niin, etta luottokortin numero salakirjoitettuna voitaisiin antaan kayttajan tietokoneella valtuutettujen ohjelmien kaytt6on. EDIa voidaan kayttaa tilausten, hintakyselyjen, toimitusaikataulujen jne. viilitta­miseen asiakkaiden ja toimittajien kesken. Myos tarjoukset ja neuvottelut voidaan tiettyyn rajaan asti hoitaa elektronisesti.

Kustannusten hallinta kappaleen lopussa kirjoittajat toteavat haasteena olevan viela tehokkaiden algoritmien luonti monimutkaisille elektronisen kaupankaynnin kyselyille ja vastausten optimoinnin, koska perinteiset tietokannan optimointi algoritmit ovat turhan kalliita internetissa toimivaan kaupankayntiin. Viimeiseksi haasteeksi tekijat esittavat sellaisen elektronisen kaupan jarjestelman prototyypin luomisen, joka huolehtii monmutkaisista kohteista j a tasta prototyypista tehtavan case study tutkimuksen.

34

Sosioekonoomisia vaikutuksia Kirjoittajat tunnistavat kuusi keskeistii aluetta, joihin ECIDL-systeemien sosioekonomiset vaikutukset kohdistuvat: I) Talous. Maailmankauppa tulee dramaattisesti muuttumaan siihkoisen kaupan myotii. Viimemainittu on paljon muutakin kuin perinteistii kauppaa siihkoisesti. Siirtyminen tyovoimaintensiivisistii tOistii informaatiointensiivisiin edellyttiiii uusia taitoja ja koulutusta. Uusille tiedoille pitiiii miiiirittiiii hinta. Immateriaaliset oikeudet tiiytyy pitiiii voimassa. Tavallisen postin ja henkilOkohtaisten tapaamisten sijasta lisiiiintyvii miiiirii kansainviilisen kaupan tapahtumista hoidetaan elektronisesti. Infrastruktuuri tukee siihkoistii maksamista ja viilitystoimintaa.

m Inhimilliset resurssit. IT ei edellytii vain tietokoneen kiiyttOtaitoa vaan lukutaitoa yleensiikin. Voidaan olettaa, ettii kehitysmaiden 40 - 80 % ja kehittyneiden maiden 20 % lukutaidottomuusluvut tulevat laskemaan. Tiihiin tiihtiiiiviii jiirjestelyjii on tekeillii varsinaisen koulun puolella sekii itseopiskelun suhteen. IT saattaa dramaattisestikin vaikuttaa siihen, miten opetamme ja opimme.

III) Laki ja hallinto. Hallitusten tulee neuvotella, miten kansainviilinen siihkoinen kauppa hoidetaan. Petoksen, rikollisuuden, verojen keruun ja valuuttakurssien ongelmat on ratkaistava poliittisin piiiitOksin ja teknisin viilinein.

IV) Yhteiskunta. Kulttuuri- ja monikielisyysongelmat nousevat esiin kaikkialle levinneen Internetin myotii. U seat maat yrittiiviit estiiii piiiisyii Intemetiin englannin kielen dominoinnin vuoksi. Kirjoittajien mielestii meidiin tulee ottaa Internetistii kaikki hyoty ja kehittiiii sen palveluja yksilolliseen, monikieliseen ja eri kulttuurit hyviiksyviiiin suuntaan.

V) Yksityisyys ja turvallisuus. Nykyiset (USAn) viennin salakirjoitussysteemejii koskevat siiiitelyt ovat haaste poliitikoille ja teknikoille, sillii siiiidokset merkittiiviisti estiiviit turvallisen maailmanlaajuisen ECIDL-infrastruktuurin muodostumista. Tulee pohtia, poistuvatko ko. esteet ajan myotii vai tuleeko ryhtyii lobbaamaan lain muutosten puolesta.

VI) Monitieteisyys ja vuorovaikutus. Globaalin informaatioinfratruktuurin rakentaminen vaatii teknologian, politiikan ja kulttuurin asiantuntemuksen yhdistiimistii. Kirjoittajat luettelevat seuraavia tieteitii, joita yhteistyosssii tarvitaan, lakitiede, kansantalous, liiketalous, kasvatustiede, sosiologia, psykologia, "entertainment" ja tietojenkiisittelytiede. Informaatiovallankumouksen tekeminen ei saa olla sattuma, vaan yhteistyossii tulee kehittiiii ratkaisuja, jotta viiltetiiiin hankalien tilanteiden syntyminen.

3 Tapaustutkimuksia

Lopussa esitelliiiin seuraavat tutkimukset: Siihkiiinen kaupankiiynti (Electronic Commerce) University of Southern California - lSI University of Southern Californian Information Sciences Institutessa on tehty sarja projekteja, jotka demonstroivat kuinka yhteistyolliset tyokalut ja nopeat kommunikaatiokanavat mahdollistavat tavaroiden ja palvelujen hankkimisen kustannustehokkaammin [USCIISI 1996]. Tiirnii projektisarja, Broker, sisiiltiiii FAST elektronisen viilittiijiin standardiosien hankintaan, MOSIS VLSI valmistuspalvelun VLSI valmistukseen, MIDAS ASEM

35

viilityspalvelun multichip modulien valmistukseen ja EZFAB palvelun systeemin kokoamiseen. FAST systeemistli kerotaan hieman tarkemmin. FAST kliyttlili slihkopostia apunaan toimiessaan hankintagenttina. Asiakas saa tietoja FAST:n avulla toimittajilta ja voi sitten tilata suoraan FAST:n kautta. Toimittaja llihettlili tuotteen suoraan asiakkaalle. FAST maksaa toimittajalle ja laskutta sitten asiakasta. Lisliksi FAST:issa on "etsi ja tilaa" palvelu, jossa miklili tuote vastaa asiakkaan spesifikaatioita FAST tilaa tuotteen heti. FAST ei tue asiakkaan ja myyjan vlilistli neuvottelua, mutta koska FAST toimii usean asiakkaan puolesta se saa paljousalennuksia, jotka sirtyvlit asiakkaille. CommerceNet Commerce Net (htp:llwww.commerce.neU) on teollisuuden yhteenliittymli, joka koordinoi ja puolustaa Internet kaupassa kliytettyjli teknologioita. Siinli on nykylilin yli 200 jlisentli. Sen nykyiset projektitja aktiviteetit sisiiltlivlit: -Erikoisryhmiit Erilaisia erikoisryhmili tyoskentelee julkisen avainifrastruktuurin alalIa, kuten maksupalvelujen, robustness (sanakirjasta ei lOytynyt vastinetta mikli on?), slihkoisten luetteloiden, EDI:n, kaupan karoituksen yhdislimiillli olemassaolevan teknologian ja identifioimalla tlirkeitli tutkimusalueita -Erityisintressiryhmtu Nlimli tarjoavat foorumin yhteisten intressien esittlirniseen -Asianajo ja julkisen politiikan komitea Antaa neuvoja lainslilidlinnollisistli ja hallinnollisista toimista, jotka vaikuttavat Internet­kaupankliyntiin. -Pilottiprojekteja Esimerkkinli piloottiprojekteista mrumtaan Standfordin yliopiston Informaatioteknologian keskuksen Smart Catalogs and Virtual Catalogs projekti, jossa kliytetlilin ontologioita hyvliksi kuluttajan etsiessli haluamaansa luettelosta omalla terminologiallaan.

Internetin kayttajatilastoprojekti on taas menneillaan Vanderbiltin yliopiston Owen Graduate Scool of Management'issa. Tlima projekti keraa ja analysoi tietoja CommeeNetin kayttajista antaakseen alustavaa tietoa niiden kayttaytymisesta, mielipiteista, asenteista ja vaestOllisesta jakautumisesta.

First Virtual First Virtual (http://www.fv.com/) on Internetissa oleva maksujlirjestelma, joka toimii silla periaatteella, etta myyja kantaa riskin suorittamatta jattlirnisesta siten etta ostajalla on mahdollisuus kieltaytya maksamasta, jos toimitetut tuotteet ovat epatyydyttavili. Toiset tliman mallin piirteet, kuten ostajan varmistus, ovat taasen suuunniteltu vahentamaan myyjan riskia. Erliita mallin piirteita: - jokaisella ostajalla on oma kortin numero yhdistettyna sahkopostiosoitteeseen ja omat maksumetodinsa - kortin numerolla ei ole mitaan yhteista pankkitilin eika luottokortin kanssa ja yhteys kortin numeron ja maksuviilineen viililla yllapidetaan offline - hankinnoissa Internetin valityksella kaytetlilin kortin numeroa - yksittliiset tilitapahtumat kumuloidaan ja siirretaan kuukausittain tapahtuvaan suoritukseen normaalin pankkitapahtuman kautta. Tlima "vihrelin kaupan" malli sopii pieniin hankintoihin, joita tehdlilin suurissa malirissa. First Virtual raportoi, etta yli 147 . 177 asiakasta ja 1973 myyja 144:ssa maassa kayttaa sen maksujlirjestelmlili.

36

Digital libraries Syyskuussa 1994 NSF/ARPAINASA Digital Library Initiative palkitsi kuutta yliopistojen ja teollisuuden yhteistytihanketta : Carnegie Mellon Universitya, University of California Berkieyta, University of Michigania, University of lllinoisia, University of California Santa Barbaraa ja Standford Universitya.

Carnegie Mellonin Informedia projekti (http://www.informedia.cs.cmu.edul) keskittyy tieteen ja matematiikan videomateriaalien varastointiin ja saantiin. Kohdekayttajat ovat K- 12 koulutus yhteisti.(lieneekti keskikoululaiset?).

U.C.Berkieyn projekti (http://elib.cs.berkiey.edul) kehittaa kirjastoteknologioita hoitamaan ymparisttidatan laaja monialaisuutta kuten raportteja, karttoja, ilmakuvia, asemakaavoja, videoita ja strukturoituja tietokantoja. Univ. of Michiganin digitaali- (http://http2.sils.umich.eduIUMDUHomePage.html) kirjasto­projekti keskittyy tekemaan suuren yleistin saataville maapera- ja avaruustieteen materiaaleja. Tassa se kayttaa hyvakseen agenttiteknologiaa.

lllinoisin yliopiston digitaalikirjastoprojekti (http://www.grainger.uiuc.edu/dlil) pyrkii helpottamaan insintitiri ja tiedelehtien saantia. Artikkelit hankitaan julkaisijalta suoraan SGML muodossa.

Kalifornian Santa Barbaran projekti (http://alexandria.sdc.ucsb.edu/) keskittyy maantieteel­lisen ja spatiaalisesti indeksoidun informaation hallintaan ja saantiin.

Standfordin digitaalikirjastoprojekti (http://www-diglib.standford.edu/) pyrkii sitomaan yhteen laajan joukon informaatiolahteita traditionaalisista dokumenttikokoelmista aina yksityisten ihmisten henkiltikohtaislin arkistoihin.

4. YHTEENVETO

(Seuraava yhteenveto on Pertti J1irvisen johon ei ole mitaan lisattavaa.) Minusta oli ensi lukemalta hiukan epaselvaa, oliko kyse alan kehityksen eturintamasta v.ai tulevaisuuden haasteista. Toisella lukemisella huomasin, etta kyse oli jillkimmaisista. Minusta ehdotetut ideat tuntuvat ainakin jossain maarin toteuttamiskelpoisilta, joskin joukkoon on sopinut my tis utopioita (puheen tunnistus ja luonnollisen kielen ymmartaminen eivat voi onnistua sataprosenttisesti, mutta rajoitetuissa tilanteissa niisUi voi olla hytitya). Eri kohtien lukemista hidasti preview-tyyppisten orientaatioiden puuttuminen (kokeilin niiden konstruointia tahan tiivistelmaan). Kiljoittajat nayttavat hyvaksyvan sen, etta agenttiohjelma kirjaa kayttajan kaytttia ja yrittaa opetella kayttajan tytitapoja. Mina en hyvaksy "isoveli valvoo"-seurantaa.

Aarne Surakka

37

H.4 Information systems applications

Grover V., S.R. Jeong and A.H. Segars (1996), Information Systems effectiveness: The construct space and patterns of application, Information & Management 3 1 , No 4, 177-1 9 1 .

Artikkeli on kirjallisuuskatsaus. Siinli jlisennetlilin tutkimusta, jonka kohteena on ollut atk:n vaikutus organisaation tehokkuuteen. Atk:n vaikuttavuustutkimus on ollut (lukuunottamatta kliyttlijlityytyvliisyyden mittarien kehittlimistli) sirpaleista ja ei-kumulatiivista ja siltli on puuttunut viitekehys. DeLone ja McLean (1992) ovat kehittlineet toistaiseksi monipuoli­simman mallin (IS Success Model) atk:n vaikuttavuuden tarkasteluun. Tlissli kommunikaatio­prosessiin nojaavassa onnistumismallissa on kuusi ylliklisitettli: systeemin laatu, informaation laatu, kliyttCi, kliyttlijlin tyytyvliisyys, vaikutus yksiltiiin ja vaikutus organisaatioon. Grover ja kumppanit pyrkivlit rakentamaan teoreettisesti perustellun kehikon, joka tliydentlili ja laajentaa em. mallia.

Kirjoittajat osoittavat, ettli atk:n vaikuttavuus (IS effectiveness) on moni-dimensioinen klisite. He luovat vaikuttavuudelle kehikon, jossa erottelevat mm. seikat: - onko analyysiyksikko organisaatio vai yksilo, - vertaillaanko atk:n vaikuttavuutta yksikkoon suhteessa samaan asiaan muissa yksikoissli vai ideaalitapaukseen vai saman yksikon aikaisempaan tilanteeseen, - koskeeko atk:n vaikuttavuuden mittaus atk:n tunkeutumista yksikon toimintaan, vai jonkin henkilOryhmlin klisitystli atk:n vaikuttavuudesta vai vaikutuksia yksikon suoriutumiseen. Kirjoittajat luokittavat useissa alan lehdissli olleita tutkimuksia em. kehikon luokkiin ja pohtivat tulostensa merkittlivyyttli kliyttlijille ja tutkijoille.

Atk:n vaikuttavuuden kirjallisuuskartoitus

Grover ja kumppanit tunnistavat aiemmasta tutkimuksesta neljlili koulukuntaa: I . Kriteereiden kehittely ja testaarnisryhmli, 2. vaikuttavuuden mittaamisryhmli, 3 . kriteerien keskinliisten suhteiden tutkimusryhmli ja 4. vaikuttavuustekijoiden edellytysten analysointi­ryhmli. Kriteereiden kehittelyssli on painotettu sekli taloudellisia tekijoitli ettli henkilO­kohtaisia seikkoja. Edelliset ovat perustuneet joko laskentatoimen tai tuotantotalouden teorioihin. Henkilokohtaiset tekijlit koskevat mm. systeemin kliyttOli ja kliyttlijien tyytyvliisyyttli (DIS). Mittaarnisryhmli on kehitellyt mittavlilineitli ensin eksploratiivisella otteella, jolloin on vedottu teorioihin, kirjallisuuskatsauksiin ja asiantuntija-arvioihin, ja sitten vahvistavalla (confirmatory) otteella kerlilimlillli tilastollista todistusaineistoa mitta­vlilineiden tueksi. Atk:n vaikuttavuuskriteerit eivlit ole olleet toisistaan riippumattomia, vaan esim. atk:n kliyton j a kliyttlijlityytyvliisyyden (VIS) vlilinen korrelaatio on usein osoitettu sekli empiirisesti ettli teoreettisesti. Neljlis ryhmli on osoittanut, ettli organisaatiotason muuttujista rakenne ja kulttuuriympliristo nliyttlivlit vaikuttavan havaittuun atk:n vaikuttavuuteen. Yksilotason muuttujista henkilOn sitoutuminen, atk-resurssit ja ylimmlin johdon tuki nliyttlivlit vaikuttavan atk:n vaikuttavuuteen.

Atk:n vaikuttavuus: tarkastelukehikon rakentarninen

Huolimatta samasta tutkimuskohteesta em. koulukunnat poikkeavat toisistaan siinli mitli mitataan, kuka mittaa ja milloin mitataan.Kussakin em. koulukunnassa on tarkasteltu vain osaa koko atk:n vaikuttavuusklisitteen alasta. Luodakseen synteesili tutkimuksen koko

38

kirjosta kirjoittajat erottelevat - viitaten DeLane ja McLean -tutkimukseen (1992) ja Cameroninja Whettenin (983) arganisaation tehokkuutta koskevaan kokoomateokseen - ( 1 ) arvioinnin tarkoitteen (referent), (2) analyysiyksikon ja (3) arviointityypin.

Arvioinnin tarkoite voi kirjoittajien mukaan viitata ainakin kolmeen eri perspektiiviin: vertailevaan, normatiiviseen ja kehittymisW. tarkastelevaan (parantamisen) perspektiiviin. Vertailevassa perspektiivissa painotetaan tietyn systeemin vaikuttavuuden vertaamista samanlaisen systeemin vaikuttavuuteen toisessa organisaatiossa. Normatiivinen arvlO111tl merkitsee vastaarnista kysymykseen: Millainen on systeemimme suorituskyky suhteessa teoreettiseen ideaalisysteemiin? Kehittymistii painottavassa arvioinnissa kysytaan: Paljonko tietyn systeemin kyvykkyyden eri piirteet ovat parantuneet ajan kuluessa?

Kirjoittajat haluavat tarkastella atk:n vaikuttavuutta makro- ja mikrotasoilla, silla atk tukee yksilOn paatoksentekoa ja voi edistaa organisaation kilpailuetua. Siksi analyysiyksikko tulee aina tunnistaa vaikuttavuutta mitattaessa.

Grover ja muut ottavat arganisationaalisen vaikuttavuuden kirjallisuudesta (Brewer 1983) arvioinnin tyypittelyn: prosessi, vaste ja vaikutus. Prosessiarvioinnissa oletetaan, etta kun resurssit ovat rajoitetut, organisaation jasenet pyrkivat varmistamaan niiden tehokkaan kayton. Vastearviointi kasittaa yksilon tai organisaation reaktion atk-palveluun tai tuotteeseen. Vaikutusarvioinnissa mitataan atk:n suoraa vaikutusta yksilon tai organisaation suoriutumiseen.

Yhdistfuniilla eri nakokulmia ' (kolme arviointityyppia ja kaksi analyysiyksikkoa) kirjoittajat saivat atk:n vaikuttavuuden arviointiin kuusi luokkaa (Fig. 1 ) . Naita luokkia voi tarkastella normatiivisin, vertailevin ja kehittymista tutkivin arviointikriteerein.

Organizational

Evaluation Criteria

, Normative , Comparative , I mprovement

Individual

Fig. 1 The construct space for IS effectiveness

Process Class I ":"';:'='::'::::'::""--->1 I nfusion Measures

Class I I >--I--"-----� Market Measures

Impact Class I I I L---'------+l Economic Measures

Process Class IV ":"';:'='::'::::::""'--->1 Usa e Measures

Impact Class VI '---'-----� Productivi Measures

Kuvan luokissa 1-3 analyysitasona on organisaatio ja luokissa 4-6 yksilo. Luokkia kirjoittajat maarittavat seuraavasti: 1. Infusion (process/arg.) mittaa, missa maarin atk on tunkeutunut organisaatioon; II. Market (response/arg.) mittaa, miten sisaiset ja ulkoiset asiakkaat

I

39

suhtautuvat atk:n tuloon; ill. Economic (impact/org.) mittaa atk:n vaikutuksia organisaation suoriutumiseen, so. millaisia kvantitatiivisia muutoksia atk-investoinnit ovat aiheuttaneet taloudellisessa tai kilpailuasemassa; IV. Usage (process/ind.) mittaa, missa maarin kayttajat hyodyntavat atk:ta tai ovat riippuvaisia atk:sta; V. Perceptual (response/ind.) mittaa, miten kayttajat suhtautuvat atk:hon: asenteet, uskomukset ja havainnot; VI. Productivity (impact/ind.) mittaa atk:n suoria vaikutuksia yksilon suoriutumiseen, hanen loppu­suoritteeseensa.

DeLonen ja McLeanin onnistumismalliin verrattuna myos Grover ja muut erottelevat yksilO­ja organisaatiovaikutukset, mutta he jasentavat arviointia viela syvemrnaIle kayttamalla kolmea arviointityyppia (process, response, impact) ja kolmea kriteerityyppia (comparative, normative, improvement).

Atk:n vaikuttavuus: sovellusymparistO

Analyysikehikkoa sovellettaessa on tarkeata Iisaksi kiinnittaa huomiota:

1 ) kenen nakokulmasta vaikuttavuutta arvioidaan: intressiryhmia voivat olla esim. kayttajat, tietojiirjestelman yllapitajat, johto, sisliinen tarkastus, asiakkaat

2) tutkimuksen kohteeseen, jona voi olla erilaisia tietojarjestelmia: kuten tietojenkasittelyjarjestelmia (DPS), johdon tietojarjestelmia (MIS), paatOksenteon tukijarjes­telmia (DSS), toimistoautomaatiojarjestelmia (OA). asiantuntijajarjestelmia (ES) ja telekom­munikaatiojarjestelmia (TCS). Arvioinnin kohteen tarkentaminen on tarkeata, koska se vaikuttaa relevanttien arviointikriteerien valintaan.

Atk:n vaikuttavuustutkimusten analyysi

Tutkimukseen otettiin mukaan relevantit artikkelit yli 14 vuoden ajalta ( 1 980-1 994) kahdeksassa tietojarjestelmatutkimuksen keskeisessa aikakauskirjassa (Comrn. ACM, Decision Sciences, Information and Management, ISR, ICIS Proc, 1. of MIS, MIS Q. ja Management Science). 10kaisen tutkimuksen (artikkelin) os alta pyrittiin tarkastelussa tunnistamaan: - atk:n vaikuttavuuden mittaamiseen kaytetyt kriteerityypit - analyysitaso (organisaatio- vs. yksilOtaso) - arvioinnin tyyppi (prosessi, vaste, vaikutus) Lisaksi sovelluksen konteksti (domain-analyysi ja arvioinnin nakokulma) pyrittiin tunnistamaan.

Kolmesta tutkijasta kukin luokitteli itsenaisesti tutkimukset ja erimielisyydet ( 1 0 %) selvitettiin ryhmakeskusteluin. Luokittelun tulokset esitetaan artikkelissa laajana taulukkona. Muutamia havaintoja: Monet tutkimukset ovat mitanneet tehokkuutta vain yhdella kriteerilla. Yli puolessa tutkimuksista kaytettiin kriteereina kayttajien tyytyvliisyytta (urS) tai asenne- & havaintokriteereita. Kuitenkin usearnman kriteerin kaytosta on lupaavia tuloksia. Evaluoinnin nakokulma on ollut pitkaIti yksilokeskeinen, esim. vain harvoin nakokulma on organisaatiota ulkoapliin tarkasteleva. Useimrnat tutkimukset arvioivat tietojiirjestelmia normatiivisesti tai vertailevasti, kehittymisnakokulmaa ei juurikaan esiinny.

40

Kirjoittajat tulivat siihen johtopaatiikseen, etta yksittaisen vaikuttavuuskriteerin rnittaaminen ei voi selittaa kaikkea vaihtelua, vaan tarvitaan monipuolisempi tapa mitata vaikuttavuutta. Tutkimusta tulisi kohdistaa enemman organisaatiotason kysymyksiin; tehokkuuskriteerien tulisi olla laaj a-alaisempia kuin tahanastisessa suhteellisen kapea-alaisessa ja rnikrotason kriteereja kayttaneessa tutkimuksessa. Tutkijoiden mukaan enemman tutkimusta tarvittaisiin myos atk:n vaikuttavuuden selvittamiseen soveltuvista kriteereista ja rnittareista. Samoin tarvittaisiin tutkimuksiin organisaation ulkopuolisten tahojen niikokulmaa.He katsovat, etta heidan kuusiluokkainen arviointikehikkonsa voi toirnia soveltajan ohjeena ja jatkotutkimusten lahtiikohtana.

Arvioita

Pertti Jarvinen pohtii artikkelin aihetta ja sen tutkimustapaa monelta kulmalta. Toisaalta han niikee artikkelilla huomattavia ansioita: se vie DeLonen ja McLeanin mallia eteenp1iin, jotkut jasentelyista ovat kayttokelpoisia ja taulukoista lOytiia nopeasti vertailukohdan atk:n vaikuttavuutta tutkittaessa. Toisaalta Jarvinen kiinnittaa huomiota mm. keskeisten terrnien maiiritelrniin, kiiytettyihin jasennyksiin ja tehtyihin luokituksiin.

Jarvinen katsoo, etta kirjoittajat eiviit eksplisiittisesti miiiirittele keskeisiii termejii IS (Information Systems) ja effectiveness. Valilla saa sen kasityksen, etta IS olisi atk-osasto tai toisinaan atk-systeerni taikka yleisohjelrnisto. Vaikuttavuuden olisi voinut eksplisiittisesti maiiritella ja maiiritelmaa olisi voinut verrata esim. Checklandin ( 1989) kolmeen e-kriteeriin: effectiveness: tehdaanko toirninnon ympiiriston kannalta oikeita asioita? efficacy: ovatko suoritteiden tuottarniseksi valitut keinot toirnivia? efficiency: tapahtuuko toirninta rninirniresursseilla?

Jasentelyjen tarkistarnista varten Jarvinen asetti kysymyksen: Onko jiisennys kattava? ja jatkaa:

"Jiisennystii ( I ) comparative, (2) normative, (3) improvement varten piirsin vaihtoehdot aika­paikka -koordinaatistoon:

paikka

ideaali------ I 2 5

muiden---

meidiin--­(hetkellii t)

I I 1 4 I I meidiin 3 1-----------------------------------------------------

hetkellii t+ 1

ja huomasin, etta teoreettisesti olisi voitu kehitellii myos kriteerit 4 ja 5 eli meidan systeernimme parannus suhteessa muiden parannukseen (4) tai ideaalitilanteen muutokseen (5).

Jiisennysta yksilo vs. organisaatio kohti kysyin: Miksi vaikuttavuus ryhman ja yhteiskunnan tasoilla oli jatetty pois?

41

Jiisennysta , process, response, impact koetin sijoittaa erilaisiin kehikoihin, mutta en onnistunut, enkii siksi voinut olla varma jasennyksen kattavuudesta. Yksittaisten mittareiden kohdalla totesin, etta impact-mittarit (Economic ja Productive) viittaavat Checklandin effectiveness-kasitetta seuraten organisaation ja yksilOn ympiiristiion, ja atk:n vaikutuksiin siihen, mita organisaatio tai yksilO saavat aikaan. Response-mittareita (Market ja Perceptual) pidin subjektiivisina mittareina verrattuna objektiivisiin impact-mittareihin. Kun arvioijina on yksikon sisiiisia henkilOryhmiii eika asiakkaita, niin vaikuttavuuskasitteen ympiiristo­niikokulmaa painottava sisiilto hiimiirtyy. Processmittarit (Infusion ja Usage) katsovat sisaanpiiin, eika niita ympiiristiiniikokulman vuoksi pitiiisi ottaa vaikuttavuus-tarkasteluun mukaan lainkaan. Niiden maiiritelmassa on kuitenkin mielenkiintoinen piirre: Missa maiirin atk on tunkeutunut . . . ? Organisaatio/ yksilotasolla voisi olla hyvinkin hyodyllista pohtia, missa maiirin eri toiminnoissaltehtavissa on hyodynnetty atk:ta. Kuinka kaukana (yla- tai alapuolella) ollaan optimista?

Ainakin luokkien I (Infusion . . process/argo ja n (Market . . response/arg.) osalta totesin, etteivat taulukoissa mainitut kriteerit tue kirjoittajien kuvausta luokista. Mietin myos, mita vaikuttavuustutkimuksia olemme seminaarissa lukeneet ja totesin, ettei Markuksen ( 1983) tutkimusta oltu otettu mukaan lainkaan vaikka sitii voisi luonnehtia lyhyesti: "Markus tutkii yhden case-tapauksen valossa kolmea muutosvastarinnan teariaa, ihmisliihtiiista, systeemi­lahtiiista ja vuorovaikutteista teoriaa. Osoittautuu, etta vuoro-vaikutteinen teoria selittaa parhaiten kiiyttajien muutosvastarinnan kyseisessa tapauksessa." Jos Markuksen tutkimus ei kuulu luokkaan Infusion, eli miten atk-systeemi on vaikuttanut organisaation toimintaan, niin mika sitten kuuluu. Arvailen syita poisjattiirniseen seuraavasti: Artikkelin nimessa ei ole eika tiivistelmassiikaan terrnia effectiveness. Kyse on teoriaa testaavasta case-tutkimuksesta eika surveysta. "

References:

Brewer G.D. ( 1983), Assessing outcomes and effects, In: Cameron and Whetten (Eds.), Organizational effectiveness: A comparison of multiple models, Academic Press, San Diego. Cameron K.S. and D.A. Whetten (1983), Organizational effectiveness: one model or several?, In: Cameron and Whetten (Eds.), Organizational effectiveness: A comparison of multiple models, Academic Press, San Diego. Checkland P.B. ( 1989), Soft systems methodology, Human Systems Management 8, 273-289. DeLone W.H. and E.R. McLean ( 1992), Information systems success: The quest for the dependent variable, Information Systems Research 3, No 1 . , 60-95. Markus M.L. ( 1983), Power, politics and MIS implementation, Comm. ACM 26, No 6, 430-444.

Matti J ussila

42

H5. Information interfaces and presentation

MacIntyre B. and S. Feiner (1996), Future multimedia user interfaces, Multimedia Systems, 250-268.

A vainsanat: multimedia, tulevaisuuden kaytttiliittyma, virtuaaliympiiristti

Artikkelissa tutkijat korostavat, ettei riita, etta jiirjestelmat ovat teknologialtaan huippu­multimediaa, silla lopulta kaytttiliittymat ratkaisevat sen, miten jiirjestelmia tullaan kayttiimaan. Artikkelissa esitellaan uusinta toimivaa ja kehitteilla olevaa multimedia­tekniikkaa ja tarkastellaan kahta kaytttiliittymaparadigmaa, naennais(virtuaali)ympiiristtija ja kaikkialla esiintyvia (ubiquitous) atk-systeemeja. Hiiren ja graafisen ikkunan kaksi­ulotteisesta maailmasta siirrytaan vuorovaikutteiseen kolmiulotteiseen multimedia­maailmaan. Kirjoittajat esittelevat uuden alueen terminologiaa, tekniikkaa ja lahiajan tutkimussuuntauksia.

l . JOHDANTO

Alan konferenssiaineistojen perusteella voidaan todeta, etta multimediakayttti-liittyma on eras kaikkein aktiivisimman tutkimuksen kohteena oleva aihe. Artikkelin kirjoittajilla oli tarkoitus syventaa sita tietoa, mita eri kaytt6liittymistii on laitepainotteisesti esitetty ts. he halusivat tutkia, miten ihmiset kayttavat vuorovaikutteisesti tulevaisuudessa tietokoneitaan, jotka ovat fyysisesti katsottuna aivan erilaisia kuin nykyiset.

Tilanne, etta jokaisella olisi vain yksi tietokone (tai lisiiksi esim. kannettava taskukone) tulee oleellisesti muuttumaan. Tulevaisuudessa eliimme kaytttiliittyman osalta joko 3D­virtuaaliympiirist6ssa tai ympiirilliimme on niin valtava maiira tietokoneita, ettemme enaa erota niita ympiiristtissamme.

Tekijat kertovat alan terminologiasta ja historiasta seka vallitsevista jiirjestelma­arkkitehtuureista. Tekijat rakentavat nain perustan tulevalle ty611een. Siina he korostavat, miten monin tavoin molemmat valitut multimediakaytt6liittymaparadigmat voivat tukea toinen toistaan. Nain multi median kehittiiminen saa tehokkaamman peru stan kuin kumpikaan valituista liihttikohdista yksin.

TERMINOLOGlA Virtuaalimaailma ja virtuaaliymparisto (virtual environment) ovat parempia kasitteita kuin virtuaalitodellisuus, joka on tavallisesti kaytetty, mutta joka on paljon laajempi ja kauemmaksi vieva kasite. Virtuaaliympiiristti tarkoittaa tutkijoiden mukaan tietokone­pohjaista jiirjestelmaa, joka on kolmiulotteinen enemman kuin kaksiulotteinen ja joka on vuorovaikutteinen eika passiivinen. Tarkoitus on luoda aktiivintuntuinen ympiirist6, jossa kayttaja kokee niik6-, kuulo- ja kosketusaistien kautta tulevien impulssien vuoksi olevan tietyssa tilassalavaruudessa.

Virtuaaliympiirist6a on kuvattu 1990-luvulla seuraavilla termeilla: Artificial reality (Krueger 1991), Augmented reality (mm. HMD: Bajura ym. 1 992 ja Feiner ym. 1993), Telepresence seka Teleoperation. Tekotodellisuus (artificial reality) viittaa naennaisympiirist6ihin, joissa kayttajan ei tarvitse pukeutua erikoislaitteisiin voidakseen kokea ja ohjata ko. ympiirist6ii.

43

Laajennettu todellisuus (augmented reality) viittaa siihen, eWi kayWija voi tietokonegrafiikalla t�ydentaa nlikymaa reaalimaailmaan. (Kirjoittajat painottavat, etta nama maailmat sisaltavat syntetisoitua aineistoa (esim. tietokonegrafiikkaa), tallennettua aineistoa (esim. videoita) ja todellisen maailman.) Etiiliisniiolo (telepresence) viittaa tunteeseen, etta on jossain muualla kuin todellisuudessa on. (Videokokouksissa on joskus saatu aikaan tunnelma, etta oltaisiin samassa Moneessa.) Etiitoimenpide (teleoperation) on toimenpide, jonka systeemi sallii kayWijan tekevan siten, etta paaohjaimella ohjataan muualla olevaa orjalaitetta.

Pienia kadessa pidettavia tietokoneita sanotaan henkilokohtaisiksi digitaalisiksi avustajiksi (personal digital assistant, PDA). Nykyiset PDAt tarjoavat hiukan enemman kuin kalenterin, laskimen, muistikirjan, osoiteluettelon seka puhelimen, faxin ja sahkopostin (PJ: vrt. Nokia Communicator 9000). Kirjoittajat arvioivat, etta tulevaisuudessa PDAn sisalla on agentteja (agent), puoliautomaattisia ohjelmia, jotka suorittavat tiettyja kayttiijan tai toisen ohjelman antamia tehtavia.

VIRTUAALIYMpARISTO, LAAJA TIETOKONEISTUMINEN JA MULTIMEDlA Kun laitteistopuoli kehittyy (mm. datakyparan korvaa kevyet ja halvat silmalasit) voidaan virtuaaliymparistiia pitaa todennlikoisena kayttiiliittymana tulevaisuudessa jokapliivliisessa ja laaj assa kaytossa. Laaja tietokoneistuminen integroi kaikki traditionaaliset digitaaliset mediat; tekstin, aanen, grafiikan j a videon. Videoyhteydet j a aani tulevat olemaan huomattavasti yleisempia ja olennaisempia multimediajarjestelman osia kuin nykyisin.

HISTORIALLINEN YLEISKA TSAUS Ensimmaisissa virtuaaliymparistiiesimerkeissa ei kaytetty tietokoneita. Morton Heiligin ( 1 962) kehittamassa Sensoramassa kayttaja teki virtuaalisen moottoripyoraajelun New Yorkissa, jossa oli mukana liikkuvia kuvia, stereoaanet, tarinat ja mutkat seka hajut. Myoskaan varhaisimmissa lentosimulaattoreissa ei kaytetty tietokoneita. Ivan Surheriand kehitti 1 960-luvun loppupuolella HMD (datakyparan). Myos mm. Fred Brooks ja Myron Krueger vaikuttivat laitekehitykseen 1970 ja 1980-luvulla. Datakasine ja yleisolle tarkoitettu datakypara valmistuivat. Monia aiheeseen liittyvia tutkimuslaitoksia perustettiin.

Mm. Alan Kay ja hanen kollegansa esittivat jo 1970-luvulta lahtien henkilokohtaisen alykkaan agentin laajaa yleistymista (PDA). Xerox PARCissa alkoi laajan tietokoneistumis -paradigman mukainen tutkimus 1980-luvun loppupuolella.

2. LAITTEISTOTEKNOLOGlA

MacIntyre ja Feiner esittelevat monia nykyisin toimivia laitteita, joiIIa voidaan saada aikaan naennliisymparisto tai kaikkialla esiintyva laskenta. Laitteet paikantavat, esittavat grafiikkaa, lianta ja kosketusta. Paikantavat laitteet on suunniteltu maarittamaan (PJ: henkilOn) paikan, suunnan, kiihtyvyyden ja liittymlikulmat. Usein puhutaan kuudesta vapausasteesta (degree-of­freedom, 6DOF), joista kolme kuvaa paikkaa ja toiset kolme suuntaa. Paikantamis-laitteet voivat perustua slihkomagnetismiin, ultraalineen, optiseen seurantaan tai globaaliin pakantamissysteemiin (global positioning system, GPS), jossa USAn yllapitama satelliitti lahettaa signaalia, ja sen perusteella maaritetaan paikka maapallolla. Paikantaminen voi perustua myos henkilon aktiiviin nimikorttiin, joka lahettaa infrapunavaloa. Tunnistimet vastaan-ottavat infrapunavalon ja niiden perusteella maaritetiian nimikortin kayttajan paikka.

44

Samanlaiseen tarkoitukseen on kaytetty erityshansikasta, jossa on lahetin. Huoneissa ja maaratyissa oloissa voidaan kayttaa kameroita tai jopa silman liikkeen seurantalaitteistoa.

Naennaisymparistoa konstruoivat grafiikkalaitteet on jaettu uppouttaviin (imrnersive) ja ei­uppouttaviin, joista edelliset ikaankuin ymparoivat katsojan grafiikalla, mutta jalkimmaiset eivat sitli tee. Uppouttavia laitteita on kahta tyyppili: plilihlin kiinnitettlivHi ja muuten ymparoivili. Edelliset ovat kuin silmlilasit, joihin katsoessa kliyttlijli kokee olevansa nliennaismaailmassa. Ympliroivlit uppouttavat laitteet antavat katsojalle tunnun, ettli hlin jossakin keinotekoisen kolmiulotteisen til an sislillli. Ei-uppouttavat laitteet vaihtelevat tavallisesta mikron nliytostli seinlinkokoiseen nliyttOon. On myos kliytossli kliden kokoisia nayttojli, kosketusnliyttOjli ja ultralilintli kliyttavili ja tarinlili tuottavia sauvoja.

NliennliisymparistOissli kliytetlilin aanta tuottavia laitteita, jotka on tarkoitettu ilmaisemaan naennaisobjektien ominaisuuksia ja ko. objektien vuorovaikutusta silloin, kun objekteja on vaikea nlihdli. Kaikkialla esiintyvlissli laskennassa plilipaino on kannettavien tietokoneiden langattomassa liittarnisessli tietokoneverkkoon toimimaan henkilOkohtaisina kommuni­kaattoreina. Alinen hyvtiksikliytlO perustuu samanlaiseen mekanismiin kuin ntikoaistin kaytto, ts. kahdella korvalla voi tunnistaa aaniHihteen etliisyyden ja lilinen tulosuunnan.

KosketusnaytOt (haptic displays) viestivlit ihmiselle kosketuksesta, llimpotilasta, voimasta ja vlilintomomentista. Kliyttlij li voi ko. nliytlOjen kautta sekli syottlili ettli vastaanottaa tietoja. Tama voi tapahtua sekli nliennaisymparislOssa ettli kaikkialla esiintyvlissli laskennassa.

3 . 0HJELMA-ARKKITEHTUURI

Perinteiset j arjestelmliarkkitehtuurit eivlit ole tOlrruvla virtuaaliymparislOssli. Esim. simulaatioissa on nopeasti ratkaistava, mitli nliytossa on ja kliyttlijlin plilin asento mliliraa, missli nliyttO on. MacIntyre ja Feiner havaitsevat monia vaikeuksia, kun pitali mallintaa prosesseja naennaisymparistossa. Lukuisien syotteita lahettlivien laitteiden til an tai viestien lukeminen muodostaa tilanteen simuloinnin ensi askeleen. Uuden tilan generointi keskitetyn ohjelman ohjauksessa voi vieda minuutteja, kun taas esim. ihmisen plilin liikkeisiin tulisi reagoida ainakin joka kymmenesosa sekunti. Siksi keskitettyjen ohjausohjelmien sijasta on kliytettlivli rinnakkaisprosessointia, mikli voi johtaa koordinointiongelmiin, nliennliisobjektien tOrmayksiin jne. Myos tilanmuutosten hoitarninen on osoittautunut ongelmalliseksi.

Kaikkialla esiintyvlin laskennan infrastruktuurin keskeiseksi ongelmaksi on osoittautunut komponenttien yhteispelin jarjestarninen, esim. kuinka saada toimimaan yhteen monta eri laitteissa olevaa tiedostopalvelijaa, tai kuinka lOytali llihin kirjoitin tulostettavalle raportile, kun ihminen liikkuu paikasta toiseen. Osa laskentakapasiteetista on hajautettu monien eri laitteiden sislilin esim. saatelemalin huoneiden valaistusta ja lammitysta sen mukaan, milloin niissli on ihmisili ja milloin ne ovat tyhjlina.

Pidarnme luonnollisena, etta naennaistodellisuus muodostuu taysin syntetisoidusta, valokuvan tapaan realistisesta grafiikasta, johon katsoj a voi uppoutua. Nykyiset sovellukset ovat kuitenkin kaukana em. ideaalista. Tietysti yritetalin kuvata kaikkea syntetisoidusti, mutta nykyisten laitteiden kapasiteeteilla siihen ei toistaiseksi paasta. Vaihtoehtona onkin laajennettu todellisuus, jossa kuvataan synteettisesti vain ne objektit, jotka on lisatty reaalitodellisuuteen. Toisena vaihtoehtona on kayttlili kuvan kasittelyn tekniikoita j a kuvata objekti aina kunkin katsojan paikasta ja suunnasta erikseen.

45

4. TUTKIMUSONGELMIA JA -SUUNTIA

Jotta virtuaaliympliristii ja laaj a tietokoneistuminen syrjaytUiisivat nykyiset kayttiiliittyma­lahestymistavat, taytyy onnistua tekemaan monia parannuksia laitteistoissa. Laitteisto­vaatimukset kobdistuvat trakkiin, nayttoihin, prosessoreihin ja tietoverkkoihin. Nopeus ja tehovaatimukset ovat suuret. Toisaalta laitteistojen koko ja energian kulutus pienenevat tulevaisuudessa.

Virtuaaliympliriston ja laajan tietokoneistumisen yhdistelma: Videon rooli tulee kasvamaan suuresti multimediakayttOliittymissa. Videota voidaan MacIntyren ja Feinerin mukaan kayttaa jatkossa moneen tarkoitukseen. Silla voidaan seurata nayton edessa tyoskentelevaa henkilOa. Videokuvasta voidaan rajata mukaan vain tietty osa. Jotta em. ominaisuudet saavutetaan, videokamera tulee sijoittaa liikkuvalle tai ainakin pyorivalle alustalle. Kahdella kameralla paastaan stereokuviin. Yleisemminkin tulee ongelmaksi muodostaa videomateriaalista kolmiulotteisia kuvia.

Kirjoittajat katsovat, etta lahitulevaisuudessa jokaisen nayton mukana tulee myos videokamera. Nayttiijen tulee pienentya, keventya, kuluttaa vahemman virtaa ja niilla tulee olla parempi resoluutio. Kirjoittajat arvioivat ensin, etta silman niikokentta vaatisi 7200 x 9000 pixelia, mutta tarkan naon alue onkin vain 120 x 120 pixelia, kuitenkin on heti todettava, etta katseen mukaan tarkentuvaa nayttiia on vaikea ohjelmoida. Piiiihan asennettavien laitteiden tulee olla pienempia, kevyempia ja helppoja asentaa. Digitaalinen video vaatii nykyisiin verrattuna kertaluokkaa enemman prosessoritehoa.

Laajan tietokoneistumisen myota me kaytlirnme ybii enemman kynia, aanta Ja kosketusnayttiija ja vahemman hiirta ja nappaimistoa. Myos kahden sivun nayttoruutu yleistyy seka lukemattomien eri ikkunoiden hallintajlirjestelmat. Siita on edettava ns. kayttoympliristiin hallintaan (environment management).

Kayttoliittymien tutkijoiden on otettava huomioon, mita muilla tieteenaloilla tapahtuu. Muilta vanhemmilta tieteenaloilta tulee ottaa oppia, mm. animaattoreilta seka havainnoivasta ja kognitiopsykologiasta, arkkitehtuurista ja maankayton suunnittelusta. Hypertekstia kirjoittajat pitavat niin luonnollisena tietojenkasittelyn osa-alueena, etta se tulisi sisallyttaa kayttiij lirjestelmiin.

Jonkin esityksen toimittajan (author) tulee hallita valineensa, jota han kayttaa. Multimediaesityksissa viilineita on monta ja ne tulee kaikki hallita erikseen ja sitten vieia niiden yhteiskaytto. Esimerkkina uusista vaatimuksista kirjoittajat esittavat, etta naennais" ympliristiissa tulee saada aikaan vuorovaikutteinen palautesysteemi. He ehdottavat, etta kutakin valinetta kohti kehiteltiiisiin omia agenttejaan, jotka auttaisivat multimediaesitysten laatimista tukemalla inforrnaation luontia ja esittlirnista.

U udet paikantamislaitteet antavat mahdollisuuden kerata tietoa henkilon liikkumisesta paikasta toiseen j a hanen toiminnoistaan eri paikoissa. Raakatietoa keriiiintyy paljon ja sen indeksointi, lajittelu, muotoilu, etsinta ja talletus muodostavat lisaongelmia varsinkin, jos tavoitellaan koko henkilohistorian, elektronisen piiiviikirjan automaattista luontia. Tiima henkilon toiminnan ja liikkumisen seurantatietojen keruu synnyttaa vaikean yksityisyyden (privacy) ongelman, jota ei voi ratkaista pelkastaan teknisesti. Vaikka tietty henkilo

46

pystyisikin suojaamaan omat tietonsa, niin kun paikantamislaitteet taltioivat, keta muita henkiloita oli samaan aikaan samassa paikassa, niin muiden henkiloiden tietoja yhdistelemlilla voidaan saada konstruoitua varsin tarkka kuva ensinmainitun henkilon toiminnasta ja liikkeisHi. Kirjoittajat pelkaavat, etta jos paikantamistiedot kerataan johonkin yhteen paikkaan, se luo mahdollisuuden uudenlaiseen tietobusinekseen, jossa myydalin tietoj a eri henkili:iiden toiminnoista ja liikkeista.

Yksityisyyden suoja on eras tutkittava seikka, kun virtuaaliymparistoa kehitetaan. Videoinnin lisaantyessa on mahdollista hyvin tarkkaan seurata esim. sita, mita kukin tyopaikallaan tekee. Myos globaalit valvontamahdollisuudet lisalintyvat, kun laaja tietokoneistuminen tapahtuu mm. puhelujen ja kalentereiden osalta. On mahdollista selvittaa, kuka sanoi ja mita teki, milloin j a missa. Tietojarjestelmista on nahtavissa, missa aineistoissa ja ohjelmissa kukin on kaynyt.

Yksityisyysvaatimukset asettavat kehittlirnistarpeita myos naytoille. Tlilla hetkella lahella oleva tal ohikulkeva henkili:i voi nahda esteetta, mita naytollasi on (myos junassa tai lentokoneessa). On tarve kehittaa naytto, joka sammuu automattisesti, kun asiaankuulumaton henkilo saapuu huoneeseen.

5. JOHTOpAATOKSET

Tekijat tutkivat kahta tulevaisuutta muovaavaa kayttOliittymaparadigmaa; virtuaaliymparistO­kaytti:iliittymaa ja laajaa tietokoneistumisvaihtoehtoa. Tekijat osoittivat kuinka ne taydentavat toinen toistaan ja kuinka ne estavat nurkkakuntaisuutta multimediakayttoliittymissa, lisliksi tutkimuksessa esitettiin monia tutkimusaiheita alan tutkijoille. Nlima paradigmat eroavat nykyisista vallalla olevista multimediajarjetelmlinlikemyksista osin siksi, etta niissa kaytetaan uutta laitteistoteknologiaa: kolmiulotteista nayttOa ja vuorovaikutteisia oheislaitteita ts. virtuaaliymparistoa seka laajasti tietokoneistettua ymparistoa.

Molemmat paradigmat asettavat merkittavia lisavaatimuksia tietojarjestelmille ja tieto­verkoille kuin nykyiset multimediajarjestelmat. Uudet trendit aiheuttavat sen, etta multimediatuetuista jarjestelmista esitetyt entiset kasitykset ja luulot on tutkittava uudelleen.

Pertti Jarvinen: Mjnusta uusien multimediakayttOliittymien tarkastelu, nykyisten analysointi ja mahdollisten tulevien ratkaisujen ja niiden seurausten ennakointi naennliisymparistojen ja kaikkialla esiintyvlin laskennan nlikokulmista oli jlinnittava lukukokemus. Samalla tuli mieleen se systeemiinsuunnittelusta tuttu tosiasia, etta sellaista on vaikea kuvitella, jota ei vieW ole ollut olemassa.

En tieda, mista johtui, uusien asioiden runsaudesta vai huonosta tekstin jasentamisesta, mutta jotenkin olisin toivonut enemmlin lukijaa ohjaavaa tekstia (PJ&AJ, luku 9 preview). Kun naennliisympliristojen tarkastelu oli useassa kohdassa syyta jakaa kahtia [oppouttava (immersive) ja ei-uppouttava (non-immersive)], niin kutakin nlikokohtaa koskeva teksti olisi voitu systemaattisesti jakaa kolmeen osaan: ( 1 ) uppouttava ja (2) ei-uppouttava naennliisymparistO seka (3) kaikkialla esiintyva laskenta.

47

Luulen kuitenkin, etta artikkeli nykymuodossaankin auttaa lukijoita orientoitumaan tulevaisuuteen ja rauhaIIisesti kohtamaan tekstissa ideoituja ratkaisuja. Tekstin perusteeIIa voi yrittaii luoda myos omia visioita aihealueen tulevaisuudesta.

Kirjoittajat eivat viitanneet mihinkaan tulevaisuuden tutkimuksen lahestymistapaan eikli tutkimusotteeseen. He eivlit antaneet mitlilin kriteerejli silIe, miIIoin tulevaisuutta hahmottava tutkimus on hyvlili ja miIIoin huonoa. Kun kyseessli on ihmisten tuottamat konstruktiot, niin metodimonisteen kohdan 5.3 suosituksia artefaktin arvioinniksi voinee kliyttlili.

PK: Artikkeli ei kirjoittajien tavoitteiden mukaisesta syventlinyt merkittlivlisti aiheen klisittelyli, vaan siinli pitliydyttiin pinnaIIisessa otteessa. Systemaattinen ja tutkimukseIIinen klisittely ja raportointi jliivlit puuttumaan. Artikkeli laajensi kuitenkin multimediakliytto­liittymlin problematiikan kuvausta ja antoi lislitutkimuksiIIe oivaIIista perustaa.

References:

Kalawski R.S. (1993), The science of virtual reality and virtual environments, Addison­Wesley, Reading Mass. Weiser M. (1991) , The computer for the 21st century, Sci. Am. 265 (3), 94-104. Weiser M. ( 1991), Some computer science issues in ubiquitous computing, Comm. ACM 36, No 7, 74-83.

Pirjo Koivula

48

K. COMPUTING MILEAUX

K.3 Computers and education

Billett, S. (1996) Towards a model of workplace learning: the learning curriculum. Studies in Continuing Education, Vol. IS, No. 1 , pp. 43-58.

The broadening acceptance of the constructivistic notion of learning has motivated the author to develop an initial model for curriculum which emphasises guided participation in the au­thentic activities of particular communities of practices (workplaces) with the intent of deve­loping expertise. This model includes guided participation in the everyday activities of the workplace. Essential in this guidance are explicit interventions aimed at providing access to forms of knowledge which remain opaque and also the development of work procedures. Although the model is founded within workplace communities of practice, it is also more widely applicable.

In order to advance a concept of curriculum based on engagement in goal-directed activity in a particular community of practice the author firstly defines a view about goals for learning. A community of practice is defined as a set of relations among persons, activity and world, overtime and in relationship with other tangential and overlapping communities of practice. Secondly, the author advances the constructivistic view of learning and emphasises problem­solving as a means to construct, organise, index and extend knowledge. Thirdly, this view is followed by some empirical studies which provide deductions about learning through parti­cipation in everyday activities within communities of practice. Finally, the initial model of workplace learning is presented. The model provides the basis for considering curriculum as engagement in goal-directed activities which are structured to provide access to the forms of knowledge required for expertise.

In this paper, the aim to achieve expertise is seen as the main motive for gaining vocational knowledge and the ability to effeCtively categorise, and hence solve complex problems, is a hallmark of expertise. Learning is equated to problem-solving and is explained according to the cognitive theory which holds that representations of knowledge in human memory underpin how individuals think and act. These representations are depicted as cognitive structures, comprising declarative ("that") and procedural ("how") forms of knowledge. These structures are interlinked and organised into sets of schemata. Higher orders of procedural knowledge or executive strategies and deep layers of conceptual knowledge assist in the construction and effective deployment of schemata. The role of higher-order procedures is particularly important in thinking processes associated with non-routine activities, such as complex-problem solving and transfer of knowledge to novel situations.

A new aspect is added to the traditional cognitive view of learning: one essential feature that learning effects are dispositions based on human affects. Dispositions comprise attitudes, values, affect, interests and identities and, thus, form the power that puts human capabilities into action. Dispositions determine whether individuals value a particular form of knowledge enough to be willing to participate in the difficult activity required to higher-order thinking. Also, dispositions are likely to be influenced by social and cultural factors experienced through individuals' personal history.

49

The cognitive theory of learning explains complex human performance and the knowledge structures that underpin that performance. Central to complex thinking is the ability to nego­tiate impasses to secure solutions or, in other words, problem-solving. Problems are routines as the variables are known, thus making a solution choice relatively easy. In non-routine situations not all variables are knows, so individuals recall similar situations from the past to establish a basis for decision-making, which may require access to conceptual understanding and higher procedures. Ongoing routine problem-solving is also important because it reinforces knowledge. Together these activities contribute to the moment by moment learning that occurs through engagement in socially determined activities. However, the delineation between routine and non-routine is person dependent. Moreover, how individuals represent problems may determine whether they are treated as routine or non-routine, as individuals may turn a routine task into a non-routine problem.

Consequently, problem-solving is central to expert performance. Billett considers problem­solving dependent upon the representation and categorisation of the problem situation. There­fore, securing the types of cognitive structures which permit expert performance (e.g. non­routine problem-solving) in particular circumstances is the goal for any prograrn which aim to develop vocational knowledge. Also, because these cognitive structures are not value free or universal, their dispositional underpinning have to be taken into account. As dispositions are in part situational, the development of these cognitive structures needs to address the values and requirements of the situation(s) where the expert performance will be judged.

In Billett's model, problem-solving is viewed as the basis for learning and, hence, cognitive development. Learning is also seen as goal-directed activity and is defined also as turning an ill-defined problem into one that is well-defined, thereby making it categorisable and eventu­ally solvable. Cognitive development occurs through problem-solving as individuals confront novel socially defined problems and utilise their representations of knowledge in memory to transform problems into ones which are solvable. Therefore, learning, problem-solving and transfer are seen as similar processes. The concept of learning is advanced so that learning and development occurs through engagement in goal-directed activities which press indivi­duals into routine or non-routine problem-solving.

Learning in the workplace

Billett has studied learning in the workplace in a series of studies and has been focusing on the consequences of participation in activities in the workplace as a means of securing knowledge and highlights some strengths and limitations associated with that participation. The key concerns are how the forms of knowledge referred to earlier can be constructed by engaging in problem-solving activities which individuals daily accomplish as part of workplace activities.

The basis for effective learning in workplaces are authentic activities, expert others, other workers and engagement in tasks. An activity is considered authentic when it provides goal­directed activity. It is held that everyday participation in work tasks provides opportunities for learners to generate tentative solutions to vocational tasks and then attempt to secure those solutions. This results in knowledge being indexed and organised in ways that is purposeful in terms of the successful securing of workplace goals. As these procedures (indexing and organising of knowledge) are tested and modified, it is likely that over time, this activity results in the development of several goal-securing schemata which are richly

50

associated with the circumstances of the acqUlsIlion through routine and non-routine problem-solving. The interaction with expert others in seen also as a strength by guiding the learners' tentative solutions to tasks and the means of securing gQals. Experts provide means for achieving task gQals, thrQugh prQximal guidance and mQre distal cQntributiQns such as access to' further practice and increasingly cQmplex tasks. This interactiQn invQlves tasks that can be successfully accQmplished with the assistance Qf an other expert and which the learner, i.e. apprentice, CQuld nQt Qtherwise accQmplish. Active engagement in wQrkplace activities presses learners intO' gQal-directed activity, which leads to accessing higher Qrders Qf procedural knQw ledge and deeper cQnceptual knQW ledge and alsO' the develQpment of mQre specific fQrms Qf knQwledge. These fQrms Qf knQwledge are particularly useful fQr the transfer Qf knQwledge to Qther circumstances, whereas the active engagement in rQutine problem-sQlving reinforces learning and, thereby, gives satisfactiQn to' the apprentice when succeeding in accQmplishing tasks.

LimitatiQns to the mentioned abQve PQtential Qf wQrkplace as a learning environment exist. Billett cQnsiders these limitations to' be: ( 1 ) the cQnstruction Qf inappropriate knQwledge, (2) access to' authentic activities, (3) reluctance Qf experts, (4) access to' expertise, (5) Qpaqueness of SQme knQwledge and (6) access to' instructiQnal media. The cQnstructiQn Qf inappropriate knowledge, including (detrimental) attitudes and values may result if these are present and rewarded in the cQmmunity Qf practice. Access to' authentic activities is a prerequisite fQr ef­fective guided problem-sQlving; if the learners are denied engagement in activities which are increasingly challenging, it is likely that the learning QutCQmes are CQnstrained. Equally fatal situatiQn rises if the experts are reluctant to' guide the novices. AlsO', a lack Qf available exper­tise will be likely to' have a negative impact uPQn wQrkplace learning as well as the PQssible inability Qf wQrkplace learning activities to' secure the depth Qf understanding required fQr complex wQrk activities. This may happen, fQr example, because situated learning may favQur the develQpment Qf prQcedures Qver declarative knowledge. Accessing cQnceptual knQwledge is vital because the increasing complexity of work is making many tasks mQre Qpaque, requiring a rich cQnceptual base to understand and be effective in these tasks. InstructiQnal media, which in mQst workplaces is used as training sQlutiQns, are problematic because they Qffer access to' fQrms Qf knQwledge that are disembQdied from the authentic activities fQr which they claim to' be develQping knQwledge.

In Table I is presented Billett's mQdel fQr a curriculum which fQcuses Qn learners' partici­patiQn in gQal-directed activity. It has twO' key cQmpQnents: activities and guidance. Firstly, it is necessary to' delineate a pathway Qf wQrk activities that learners need to' access and in which to' becQme cQmpetent to' participate fully in the cQmmunity Qf practice, i.e. from nQvice tasks to' expert tasks. In dQing SO', this process Qf development necessarily invQlves the constructiQn Qf thQse fQrms Qf knQwledge required fQr expertise. The fQrming Qf this pathway has to' address twO' requirements: 1 ) the need to sequence workplace activities that are Qf increasing cQmplexity which permit the learner to' experience incrementally more accountable tasks and gQals, and 2) the need to' create a pathway that affQrds learners the QPPQrtunity to' access bQth the product and the prQcess Qf the wQrkplace activities.

51

Component Quality Attribute Activities A pathway of I ) movement from peripheral to

activities full participation 2) access to process and product

Guidance Close (proximal) 1) proximal guidance by experts 2) choice and sequencing of activities

Distant (distal) 1) other workers 2) activities 3) physical environment

Table 1 . The learning curriculum (Billett 1996)

This means that the apprentices should have in early stages have opportunities to access and understand the outcomes of their work. The delineation of the pathway might also involve determining the sequence in which experts believed they constructed their skills and comparing this with the experiences of recent trainees. In addition, structured opportunities to access the product could be built in, e.g. novice carpenters should be able to see (semi­)completed buildings. Deliberations about these components would aim to generate the most effective learning activity and the structuring of the opportunities so that the pathway provides the access to both the process (means of securing goals) and the product (what those goals might be).

There are different levels of guidance required to maximise the potential of the learning curri­culum. These are delineated into proximal (close) and distal (distant) forms of guidance. Proximal guidance has two aspects. Firstly, the guided support of experts provides access to goals and procedures through joint problem solving. This joint problem-solving approach should place the novice in an active problem-solving role, not in a spectators role. The second aspect of the proximal guidance by experts is in the choice and sequencing of activities for the novice. Rather than the provision of experiences in which the apprentice may not enjoy success and fail to find opportunities for repeated practice, there is a need for the nature of the experiences and access to be guided. This guidance could be in the form of judgement by the experts as to the appropriateness of the learners' pace and to the complexity of tasks that the learners should access. Distal guidance can be gained from the physical environment and also other workers. It includes clues and cues, models and goals which are ubiquitous forms of ongoing everyday guidance and influence the moment to moment -learning activities and knowledge.

Billett's concept of curriculum emphasises more learning than teaching. As learning is asso­ciated with participation in goal-directed activity the nature of activity becomes important, and the sequence and focus needs to be organised to emphasise movement from peripheral to full participation in community of practice. Also the authenticity of activities and environments play an important role in the construction of knowledge.

Comments (IsomaJci)

Billett describes elegantly in the framework of constructivistic learning a way how a novice worker can achieve expertise. Although the resulting initial model appears to be a little superficial and only validates one already existing way to train workers (apprenticeship

52

training), the model is based on a profound view of the functioning of human cognition. According to cognitive science, the individual 's information processing system is composed of structure and function of cognition. The structures are associative networks of verbal and non-verbal representations (declarative knowledge) and the processes (procedural knowledge) concern the development and activation of those structures (Clark & Paivio 1991). Environment has an important effect both for the activation of cognition and development of cognition. Because interaction with environment is emphasised, this view of learning is based on constructivism. Billett takes into account the environmental aspects of learning in a forrn of dispositions and defines the cognitive view of learning to include the direct implications of dispositions (values, attitudes, norms etc.) to learning. Thus, Billett's work is applicable to other areas, too. For example, human behaviour in organisations is often explained to be based on values and norms. By combining the implications of the values and norms and the human cognitive processing to the same (learning) process, Billett's work provides a new way to apply constructivistic problem-solving to a certain task in an organisational setting. Also, Billett's description of human knowledge creation gives insight to the concept of "human capital" in the paper by Roos & Roos ( 1997) which was also one topic of this seminar session.

Discussion

Jarvinen summarised that Billett has succeeded to include in his model the few really important issues involved in workplace learning. He also considered that the best parts of the article are presented before the model is described. Lauri Forsman considered the reluctance of the experts to take part in the guidance of the novices be a concrete threat to develop "human capital" in the enterprises in this way. Forsman depicted expertise knowledge to be an employee's personal capital and a way to secure employment. Jarvinen stated that this kind of situation can be solved by including and defining guidance in the work contracts. Jarvinen also referred to the study of Constant, Kiesler & Sproull ( 1994) who have developed a theoretical model for testing information system employees' Willingness to share their expert knowledge. Gustafsson thought that Billett's article was thin and based on self-evident matters.

References

Constant D., S. Kiesler and L. Sproull (1994) What's mine is ours, or is it ? A study of attitudes about information sharing, Information Systems Research 5 (4), 400-421 .

Clark, J.M. & A. Paivio ( 1991) Dual Coding Theory and Education. Educational psychology Review 3 (3), 149-210.

Roos, G. & J. Roos ( 1997) Measuring your Company's Intellectual Performance. Long Range Planning 30 (3), 41 3-426.

Hannakaisa Isomiiki

53

Simon S.J., V. Gover, J.T. Teng and K. Whitcomb (1996), The relationship of information system training methods and cognitive ability to end-user satisfaction, comprehension, and skill transfer: A longitudinal study, Information Systems Research 7, No 4, 466-490.

Artikkelissa verrataan kolmea opetusmetodia: luentoa, kokeilemalla opiskelua (harjoittelua mikroluokassa) ja edellisten yhdistelmaa, siihen, ettei anneta mitaan opetusta. Kysymyksessa on todellinen ja normaali koulutustehtava. Kenttiikokeeseen osallistuneet tutkittiin ennen koetta ja mukaan valittiin 200 liihtotasoltaan samanlaista USAn laivaston sotilasta. Heti koulutusjakson jiilkeen seka neljan viikon kuluttua koulutuksesta mitattiin oppimistulokset. Mittauksissa selvitettiin, oliko opittu ja missa maiirin kayttiirnaan tiettya ohjelmistoa ja oliko opittu jotakin yleisempaiikin atk-tietamysta. Luentoja ja harjoituksia sisiiltava yhdistelma osoittautui parhaaksi metodiksi. Kognitiivinen kyvykkyys ei vastoin odotuksia korreloinut oppimistuloksiin.

Tutkijat perustelevat tutkimusaiheensa valintaa silla, ettei MIS-kirjallisuudessa juurikaan ole ohjeita itsenaiskayttajien koulutukseen. Luento ja opettelu itseopiskelukasikirjan kanssa on hyvin tavallista, mutta niiden yhdistelman, ns. behavioral modeling (BM)-menettelyn kaytto on aika harvinaista. Jiilkimmaisen soveltuvuudesta opetusmetodiksi haluttiin saada tietoa.

Atk-koulutuksen taustaa

Simon, Gover, Teng ja Whitcomb ovat ottaneet opetuksen aiheeksi seka proseduraalisen etta atk-yleistiedon ja opetettaviksi opiskelijoiden sijasta todelliset atk-jiirjestelman tulevat kayttajat. Lisiiksi he ovat pohtineet, etta tutkittavien kognitiivinen kyvykkyys ja tietokoneen kayttii saattaisivat viiliintulevina muuttujina (covariate) vaikuttaa oppimistuloksiin.

Teoreettinen viitekehys

Kirjoittajat viittaavat Bruneriin (1966) ja ottavat hanelta lauseen: "Knowing is a process, not a product" (p. 72). He vaittavat Kolbin ( 1984) mallia viitekehyk-sekseen. "Kolbin ( 1984) kehittama mal Ii aikuisen ihmisen oppimisprosessille muodostuu syklista, jossa vuorottelevat: konkreetti kokemus -> pohtiva havainnointi -> abstrakti kasitteellistiirninen -> aktiivi kokeileminen -> konkreetti kokemus -> jne. Kolbin malli painottaa kunkin yksilon aktiivisuutta itsensa kehittiirnisessa. Kolbin malli voidaan esittaa kuviona. Mallissa on kaksi ulottuvuutta: konkreetti - abstrakti ja aktiivi kokeilu - reflektoiva havainnointi. Nailla ulottuvuuksilla liikuttaessa tyonsa kehittaja ja oppija joutuu tilanteiden mukaan siirtymaan toimivasta persoonasta tarkkailevaksi ja havaintoja tekeviiksi (muuntarninen) seka asioiden intuitiivisestii kokijasta yleisen analyyttisen ja objektiivisen otteen etsijiiksi (ymmiirtiirninen)." (Tekstilainaus ja kuvio kirjasta Jarvinen 1991).

konkreett; kokemus

kokemusten

54

ekt; ; V; kokemusten muuntaminen p oht; ve koke; 1 em; nen heve; nno; nt;

(refl ektoi nti)

ymmortominen J ebstrekti /

kiisi tteel l i sHimi nen

Kokemusperii i sen oppi mi sen mel l i (Kol b 1 984, 42)

Simon ja muut sijoittavat kokeiltavat opetusmuodot Kolbin mallin kuvan vaaka-akselille niin, etta luento on pohtivaa havainnointia, kokeilemalla opiskelu aktiivia kokeilemista ja BM-menettely sijoituu akselin keskelle. Atk-yleistieto sijoittuu Kolbin mallin kuvan pystyakselin alapaahan (abstrakti kasitteellistaminen) ja proseduraalinen tieto pystyakselin ylapaahan (konkreetti kokemus). Proseduraalisen tiedon opppimisen testaamista varten tutkijoilla oli kaksi vaiinetta: near-transfer ja far-transfer, joista edellinen tarkoitti sarnanlaisten koetehtavien kayttoa kuin oli ollut esilla opetuksenl perehtymisen aikana. Far­transfer-tehtava tarkoittaa sellaista koetehtavaa, jonka ratkaisussa tarvitaan kahden tai usearnman near-transfer -tehHivan osaarnisen laajentavaa yhdistelya. Atk-yleistiedon omaksumisen testaarnista varten oli olemassa joukko monivalintatehtavia.

Hypoteesit

Tassa kohdassa tutkijat kuvaavat kolmea opetusmuotoa. Luentoa (instruction-based learning) luonnehditaan Ausbelilta (1963, p. 16) lainatulla lauseella: "the entire content of what is to be learned is presented to the learner in final form" . Luentoa kuvataan deduktiiviseksi lahestymistavaksi oppimiseen, jossa oppija etenee yleisista saannoista spesifeihin esimerkkeihin. Kyseleva luento voi johtaa siihen, etta opettaja antaa nopeasti vahvistusta oppijan oppimiselle, ja sarnalla minimoidaan virheellisten vastausten maaraa. Luentoa pidetaan ylivoimaisena informaation mieleenpainarnisessa.

Simon ja muut kuvaavat kokeilemalla opiskelua (exploration learning) lainauksella Brunerilta ( 1966, p. 22) "a matter of rearranging or transforming evidence in such a way that one is enabled to go beyond the evidence so reassembled to additional new insights". Kokeilemalla opiskelussa yksilOilla on vapaus kayttaa hyvakseen omia (tieto )rakenteitaan opiskelussa. Kokeilemalla opiskelu sisaitaa induktiivisen prosessin, jossa yksilo oppii yleisia kasitteita aloittarnalla spesifeista tehtavista tai esimerkeista. Uuden tiedon kytkeminen yksilOn vanhaan tietoon nayttaa tapahtuvan parhaiten kokeilemalla opiskelemalla.

Behavioral modeling (BM)-menettely on yksilon kykyjen kehittamiseen tarkoitettu opiskeluprosessi, jossa yhdistetaan instruction ja exploring metodit havainnoimalla ja tekemaila samalla. kun seurataan roolimallia. BM-menettely painottaa 'learning points'-

55

seikkoja instruction-osuudessa ja mallintamista, kaytantoa, palautetta ja kokeilua exploration­tai hands on-osuudessa. BM-menettely painottaa joustavuutta ja uusia kayttaytymistapoja ohjelmoidun ja kontrolloidun toiminnan sijasta oppimisen yhteydessa. Opettajan opettamat abstraktit kasitteet saavat konkreettisen muodon opettajan ohjaamissa hands on­harjoituksissa.

Niiista kolmen opetusmuodon kuvauksista Simon ja muut johtavat kolme hypoteesia:

HI. There will be no difference in performance between the behavior modeling group and all other groups in near-transfer tasks.

H2. There will be no difference in performance between the behavior modeling group and all other groups infar-transfer tasks.

H3. There will be no difference in performance between the behavior modeling group and all other groups on all sections of the comprehension test.

Simon ja muut katsovat, etta kun opettelun kohteena oleva atk-systeemi tulee olemaan pakollinen osa laivaston sotilaiden arkea, niin suhtautuminen systeemiin voi vaikuttaa haluun opiskella sen kayttoa. Siksi tutkijat haluavat selvittaa, vaikuttaako tyytyviiisyys atk­systeemiin oppimiseen. Tyytyviiisyyden mittaamiseen kaytetaan UIS-mittaria, joka on tarkoittaa: "User information satisfaction (UIS) is defined as the extent to which users believe the information system available to them meets their information requirements." Tutkijat johtivat UIS-niikemyksesta kaksi muuta hypoteesia:

H4. There will be no difference in end-user satisfaction between the exploratory-based training group and the instruction based training group.

HS. There will be no difference in end-user satisfaction between the behavior modeling group and all other training groups.

Tutkimuksen suunnittelu

Simon ja muut puolustavat kenttiikokeen valintaa tutkimusmetodiksi ensik-sikin siksi, etta kenttiikokeen tulosten ulkoinen validiteetti on parempi kuin laboratoriokokeen, ja toiseksi siksi, etta koetilanne sallii tutkijan systemaattisesti manipuloida tutkittavia muuttujia. Kokeessa kaytettiin Micro-SNAP-ohjelmistoa, joka palvelee logistiikkatoimintoja, erityisesti varaosien ja materiaalin hankintaa.

Kenttokokeen eri vaiheet voidaan luetella seuraavasti:

Vaihe 1 . Rekrytointi a) koulutettavat valittiin satunnaisotannalla b) koulutettavat tayttivat taustoja kartoittavan kyselylomakkeen c) koulutettavat sijoitettiin satunnaisesti neljaan ryhrnaan

Vaihe 2. Koulutuksen valmistelu a) koulutettavat osallistuivat Wonderlic Personnel Testiin (WPT) b) kullekin koulutettavalle annettiin yksiloiva tunnistenumero

56

Vaihe 3. Koulutus kolmea ryhmiHi koulutettiin eri tavalla, vertailuryhmiiii ei

Vaihe 4. Koulutuksen jiilkeinen arviointi koulutetut osailistuivat near- ja far-transfer-kokeisiin sekii proseduraalistaja yleistietoa mittaaviin testeihin.

Vaihe 5 Myohiiisarviointi a) koulutetut osailistuivat near- ja far-transfer-kokeisiin sekii proseduraalista j a yleistietoa mittaaviin testeihin b) koulutetut vastasivat UIS-mittarin kysymyksiin

Laivaston sotilaat tiiyttiviit heidiin taustojaan kartoittavan kyselylomakkeen. Paljon tietokonetta kiiyttiineet karsittiin pois. Lopuista valittiin satunnaisesti 200 kenttiikokeeseen. Heidiit jaettiin neljiiiin ryhmiiiin, joista kolmea opetettiin instruction-, exploration- ja BM­menettelyillii. Yhtii, ns. vertailuryhmiiii ei opetettu lainkaan. Kaikki 200 taytti viit WPT­lomakkeen, jolla mitattiin kognitiivista kyvykkyyttii.

Koulutuksen jiilkeen koulutetut tiiyttiviit manipulation check- ja reaction- kyselylomakkeet, vastasivat proseduraaiista ja yleistietoa mittaaviin kysymyksiin ja suorittivat tietokoneella near- j a far-transfer-koetehtiiviit. Neljii viikkoa koulutuksen jiilkeen koulutettavat vastasivat uudelleen proseduraaiista ja yleistietoa mittaaviin kysymyksiin ja suorittivat tietokoneella near- ja far-transfer-koetehtiivat seka heilta kysyttiin, paijonko he ovat kiiyttiineet tietokonetta neljiin viikon aikana. Lisiiksi he vastasivat UIS-mittarin kysymyksiin.

Tutkijat pyrkiviit kontrolloimaan kenttiikoetta monella tavalla. He laativat koulutusaineiston, joka oli jaettu yleistietoa ja proseduraaiista tietoa sisaltaviin osiin. He testasivat koulu­tettavien atk-tietamyksen etukiiteen. He olettivat, etta koulutettujen motivaatio osallistua kokeeseen ja oppia Micro-SNAP-ohjelmiston kaytto oli korkea. Tutkijat rajoittivat eri menetelmillii jiirjestettyjen koulutusten pituudeksi 2 tuntia.

Riippuvat muuttujat

Simon j a muut kayvat liipi asteikkomuuttujat, joilla eri aSlOlta on mitattu. Manipulation check-mittari oli muunnettu kirjailisuudessa olleesta mittarista. Reaction-mittari on tutkijoiden oma keksintO. Idea near- ja far-transfer-koetehtaviin oli otettu kirjallisuudesta. UIS-mittari oli otettu Dollilta ja Torkzadehilta ( 1 988). Idea proseduraaiista ja yleistietoa rrllttaaviin kysymyksiin oli otettu kirjallisuudesta, joskin toteutus oli aika liihella sovellusta.

Viiliintulevien muuttujien tutkiminen

WPT-mittarilla on ihmisten kognitiivista kyvykkyyttii mitattu jo vuodesta 1937. Systeemin kayttoa voidaan pitaa tietyin varauksin systeemin onnistuneisuuden mittarina. Siksi koulutetuilta kysyttiin systeemin kayton maiirtia koulutuksen piitittymisen ja myohiiis­arvioinnin vtilisenti neljiin vi ikon jaksona.

Tilastolliset anaiyysit

Tutkijat todensivat kovarianssianalyysilla, etteivat viiliintulevat muuttujat, kognitiivinen kyvykkyys ja systeemin kiiyttO, vaikuttaneet koulutustuloksiin.

57

Keskustelu

Varsinaiset tulokset on artikkelissa sijoitettu tliman otsikon aile. Manipulation check­mittarilla selvitettiin, olivatko opettajat tehneet tyonsa kunnolla, tai olivatko koulutetut merkitty oikeaan ryhmaan. Vastaus vaihtoehtoisiin kysymyksiin oli myonteinen. Reaction­mittarilla selvitettiin koulutettujen suhtautumista koulutukseen. Oikeastaan koulutusryhmasta riippumatta vastaukset osoittivat tyytyvaisyytt1i.

Kaikki hypoteesit H I . . . H5 tulivat hylatyiksi riskitasolla 0.01 (merkitseva). Atk-systeemin kayttCikoulutuksen tulee aina kasittaa (ohjattua) kokeilukayttCia tietokoneen avulla. Tietokonetta koulutuksen aikana kayttaneet olivat systeemiin tyytyvaisempia kuin vertailuryhmat. Kognitiivinen kyvykkyys ei vastoin odotuksia ja aikaisempia tuloksia vaikuttanutkaan koulutustuloksiin. Myoskaan tietokoneen kaytto el korreloinut myohaisarvioinnin tuloksiin.

Tutkijat pohtivat kenttakokeensa rajoituksia. He katsovat, etta tietokoneen kayttoa koskeva tieto voitaisiin j atkossa saada lokikirjasta, eika sit1i tarvitsisi kysya suoraan koulutetuilta. Koulutuksen paattymisen ja myohaisarvioinnin valista aikaa tulisi muutenkin kontrolloida tarkemrnin, esim. mita atk-kirjallisuutta koulutetut lukivat tuona aikana. Lisaksi voitaisiin ottaa mukaan tutkimuksen muuttujiin asenteet tietokoneita kohtaan seka niita koskeva ahdistus. Myohiiisarviointia voisi tehda myos kuukausia myohemrnin ja nain nahda, hiiviavatko eri ryhmien osaarnisen erot.

Seuraukset j a johtopaatCikset

Tutkijat katsovat, etta atk-systeemin kayttCia testanneet near- ja far-transfer -tehtavat vastasivat hyvin atk-systeernin luonnetta, (vaikka sita ei artikkelissa mitenkaan todistettukaan). Lisaksi kirjoittajat painottavat, etta atk-systeemin kayttajien tulee ymrnartaa tietokone ja sen toiminnot, seka sovellus ja sen toiminta, eika vain muistaa kaskyjen sekvenssit ulkoa.

Minusta Simon ja muut ovat pyrkineet hyvaan kenttakoeasetelmaan. He ovat yrittaneet lOytaa muita aihetta koskevia tutkimuksia. Tutkijat ovat asettaneet hypoteesinsa 'ei eroja'­tekniikalla. J otkin tuloksista ovat todella mielenkiintoisia.

Artikkelia kohtaan voi esittaa myos paljon kritiikkia. Kolbin ( 1984) malli on ymrnarretty artikkelissa vaarin, jopa sen nirni ja kiIjan nimi on kirjoitettu vaarin. Kolmea opetusmuotoa ei voi tekijoiden esittamalla tavalla sijoittaa Kolbin malliin, koska Kolbin malli ei koske luento­eika BM-opetusta, joissa opettaja on mukana, vaan itseopiskelua. Hypoteeseja ei ole johdettu viitekehyksesta vaan opetusmuotojen kuvauksista. Valiintulevat muuttujat (UIS, WPT ja kaytto) eivat ole mukana viitekehyksessa. Kirjoittajat itsekin myontavat, etteivat he ole kontrolloineet kaikkea mahdollista, johon kenttatestissakin pitaisi pyrkia .

. Kirjoittajat eivat ole pohtineet (ehka yhta pitkast1i, 2 tunnin koulutusjaksosta johtuen) eri koulutusmuotojen resurssien kulutusta. Itseopiskelu vie viihiten opettajaresursseja, mutta voi vieda paljonkin opiskelijan aikaa ja koneaikaa. BM-menettely vie eniten opettajan aikaa, mutta voi saastaa opiskelijan aikaa ja koneaikaa.

58

Information Systems Research-Iehtea on pidetty korkeatasoisena alan lehtena, mutta taman jaIkeen uskoni sen tasoon horjuu. Ainakin associate editor joutuu outoon valoon.

References:

Ausubel D.P. ( 1963), The psychology of meaningful verbal learning, Grune and Stratton, New York. Bruner J. ( 1966), Toward a theory of instruction, W.W. Norton, New York. Doll W.J. and G. Torkzadeh (1988), MIS Quarterly 12, 258-273. Jarvinen P. ( 1991) , Oman toiminnan analyysi ja kehittaminen, Suomen Atk-kustannus, Espoo. Kolb D. A. ( 1984), Experiential learning: Experience as the source of learning and development, Prentice-Hall, Englewood Cliffs.

Pertti Jarvinen

59

K.4 Computers and society

Suh K.S. (1996), Effects of communication media on intellective and negotiation task performance, In DeGross, Jarvenpaa and Srinivasan (Eds.), Proceedings of the 17th ICIS, Dec 1 6-18, 1996, Cleveland, Ohio, ACM, New York, 99- 1 1 1 .

MRT (media richness theory) muodostaa tutkimuksen teoreettisen taustan. MRT viiitHiii, etta tietyn tehtavan suoritus paranee, kun tehtavan informaatiovaatimukset sattuvat yhteen (fit) median informaationvlilityskyvyn kanssa. Tutkimuksen paatavoite oli tutkia MRT:ta laboratorio-olosuhteissa. Tutkimus keskittyi neljan median (teksti, video, aani ja kasvokkain) vaikutusten tutkimiseen. Kokeessa oli kaksi tehtavaa, laskentatehtava ja neuvottelutehtava. Neuvottelutehtavan osalta tutkimuksessa oli mukana myos sosiaalipsykloginen nakokulma. Tutkimus ei kaikilta osin tue MRT:ta eika siina onnistuttu kehittamaan teoriaa median ja sosiaalipsykologian yhteisvaikutukselle.

Suh katsoo, etta 11ihteissa Daft ja Lengel ( 1984, 1985) MRT on kuvattu hyvin. Hanen mukaansa aikaisemmin MRT:ta on tutkittu analysoimalla sanoman 11ihettajan mediavalintoja. Silloin median kayton vaikutus varsinaiseen tehtavaan on jaanyt tutkimatta. Eri medioista kasvokkain tapahtuva kommunikointi (face-to-face) on katsottu rikkaimmaksi, koska silla siina on nopea palaute ja samanaikainen monien vihjeiden vlilitys. McGrath ja Hollingshead (1993) esittivat MRT:sta kehitetyn matriisin, josta MRT-teoria kay tiivistettyna hyvin selville. Paras yhteensopivuus median ja tehtavatyypin vlililHi on lahella palilavistajaa.

Increasing potential Richness required for task success

I Task type (s) I

V Generating ideas and plans Choosing correct answer:

intellective tasks Choosing preferred answer:

judgment tasks Negotiating conflicts of interest

Communication Media Increasing potential richness of information ------------------»

Computer Audio Video Text Systems Systems Systems

Good fit Marginal fit Poor fit Info too rich Info too rich

Marginal fit Good fit Good fit Medium too constrained Poor fit Good fit Good fit . Medium too constrained

Poor fit Poor fit Marginal fit Medium too Medium too Info too lean constrained constrained

Source: McGrath and Hollingshead (1993)

Face-to-Face Communi-cations Poor fit Info too rich Poor fit Info too rich

Good fit

Suh valitsi McGrathin j a Hollingsheadin ( 1993) katsaukseen viitaten lilykkyytta vaativan tehtavan ja neuvottelutehtavan ratkaistavaksi neljan synkronisesti kaytetyn median avulla. Neuvottelutehtava oli jaettu kahteen osaan. Tutkittavat mediat olivat sahkoposti (text),

60

puhelin (audio), video (aani mukana) ja kasvokkain. Suoritusta mitattiin kahdella muuttujalla: suoritusaika (efficiency) ja suorituksen vaikuttavuus (effectiveness).

Tutkimusmalli on kuvassa Figure 2.

sk Types * I ntellective * Negotiation - Non-Consonan

onsonant Dyadic Communication I----?I Task/Media Fit

Figure 2. The Research Model (Suh 1996)

Suh otti laboratoriokokeeseensa 320 suuren korealaisen yliopiston opiskelijaa. Kokeeseen osallistuvat ryhmiteltiin satunnaisesti noin 20 paria kutakin alyllista ja neuvottelutehtavaa kohti eri mediaa kayttaen (text, audio, video ja face-to-face).

Alyllisena tehtavana oli perintiiveron laskeminen. Tehtavassa molemmat saivat alunperin puolet ratkaisemiseen tarvittavasta informaatiosta. Neuvottelutehtavana oli uudisrakennuksen budjetin leikkauksesta sopiminen. Molemmat koehenkiHit lukivat tehtavan ennen neuvottelua, mutta vain toinen sai laatia tiirkeyslistan OInien arvostustensa mukaisesti (consonant-tyyppi). Paripuoliskolle annettiin sarna lista kaannetyssa jfujestyksessa. Molemrnilla neuvottelijoilla oli tavoitteena saada omasta listastaan neuvottelussa karsittua vain 3 merkityksetttiminta. Neuvottelutehtava oli ns. nolla-summapeIi, jossa jaettavana oli 270 pistetta. Toisen voittaessa ja toisen havitessa kaiken mahdollisen pisteet jaettiin 60-210, muulloin pistejako oli tasaisempi.

.

Tehtavan ratkaisemisen tehokkuutta mitattiin ajalla, joka vaadittiin aJyllisen ja neuvottelutehtavan ratkaisemiseen. Tehtavan suorituksen vaikuttavuutta mitattiin alyllisessa tehtavassa ratkaisun oikeellisuudella ja neuvottelutehtavassa lopputuloksen laadulla. Kokelaat raportoivat mediahavaintonsa kokeen jaJkeen kayttaen 7-asteista Likertin asteikkoa.

Taulukkoon 3 on keratty taman ja aikaisemrnin tehtyjen kokeiden tuloksia.

I

61

Table 3. Results Comparison of Four Studies

Study Kinney and Kinney and Deo. Var. Watson ( 1992) Dennis ( 1994)

Media Richness not measured F>V>T

Decision Qualitv not measured F=V=T Decision Time T>F=A T>F=V

Note: F=Face-to-face; V=Video; A=Audio; T=Text 1= Intellective tast; C=Cognitive conflict task

Valacich This study et al. ( 1994) ( 1996)

I: F>V>A>T F>V>A>T C: F>A>V>T I: V>A=F>T F=V=A=T I: A>F=V>T T>V=F>A C: V>F=A>T

Suh analysoi laboratoriokokeiden tiedoista ensin, tunnistivatko koehenkilot eri mediat eri tavalla rikkaiksi. Tulokset osoittivat jiirjestysUi: kasvokkain (4.71), video (4.36), puheJin (3.95) ja sahkoposti (3.46). Varianssianalyysi antoi melkein merkitsevat erot mediatyyppien kesken. Tulokset medioiden informaation rikkauden suhteen noudattivat MRT:n oletuksia.

Mitaan merkittavaa korrelaatiota ei lOytynyt tehokkuuden (aika) ja vaikuttavuuden val ilia. Testina kaytettiin varianssianalyysia tehtavien lopputuloksen vaikuttavuudesta. Koska 2 tehtavaa olivat taysin erillisia ei ollut tarpeellista verrata tehtavien suoritusta toisiinsa. Tutkimuksen mukaan ei ollut mitaan merkittavaa eroa ryhmien vaIilla aIykkyytta vaativien tehtavien eika myoskaan neuvottelutehtavien lopputuloksessa. Tulokset neljassa mediassa nayttivat melkein samaa ° lopputulosta. Tutkimus ei tue tehtyja hypoteeseja. Neuvottelu­tehtavissa kaikissa medioissa koehenkilOt, jotka tavoittelivat oman arvostuksensa mukaista lopputulosta, menestyivat paremmin (p<O.OOl) . Sun ei onnistunut lOytamaan MRT:n ja sosiaaJipsykologian yhteisvaikutukseen perustuvaa teoriaa tutkimuksessaan.

Tehokkuutta (aika) tutkittaessa alyllisen tehtavan ratkaisu sahkopostin avulla vei 61 .37 min, kasvokkain 42.35 min, videota kayttaen 42. 10 min ja puhelinta kayttaen 32.60 min. Tulokset tukivat tehtya hypoteesia. Merkille pantavaa oli, etta video vaIitti inforrnaatiota lahes yhta paljon kuin kasvokkain. Neuvottelutehtavassa piti jiirjestyksen tehdyn hypoteesin mukaan olla: sahkoposti (56.95) > puhelin (32.00) > video (41 .05) > kasvokkain (42.3 1), mutta sulkuihin merkityt kokeissa saadut tulokset eivat tue tehtya hypoteesia.

Tutkimuksen lOydot eivat tukeneet MRT:ta. Tutkimuksessa otettiin mukaan sosiaalipsykologinen nakemys ja korostettiin jatkossa tilanne-, ja psykologisten muuttujien mukaanottoa seka kvalitatiivisen tutkimuksen lisaamista. Kaytannon kannalta tutkimus osoitti, etta videokonferenssi nayttaa olevan lahes yhta hyva menettely tehtavan suorituksessa kuin kasvokkain tapahtuva saman tehtavan suoritus. Se tarkoittaa, etta videokonferenssi saattaa tulia korvaamaan kasvokkain kommunikoinnin useissa tulevaisuuden etatyoryhmien neuvotteluissa.

Suh esittaa itsekritiikkinsa yhteydessa nelja seikkaa, jotka ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Videokonferenssi oli uusi tutkimuskohde, eika uutuuden vaikutusta kontrolloitu. Toiseksi, kokemattomien ryhmien kaytto Iyhyissa tutkimuksissa voi olla toinen rajoite. Kolmanneksi mediat tuovat mukanaan nykyajan teknologian.Tulokset eivat vaIttamatta suoraan ole vertailtavissa aikaisempiin tutkimuksiin, koska tekniikka kehittyy jatkuvasti (Wheeler,

62

Valacich and Alavi (1995). Neljanneksi laboratoriokokeen rajoitukset, olosuhteiden kontrollointi, kapea tehtavaan keskittyminen jne. alentavat ulkoista vaiiditeettia.

Suh esitti, etta vaikka han ei saanut kokeessa esille sosiaaiipsykologisten tekijtiiden ja medioiden yhteisvalkutusta, se voisi onnistua kvaiitatiivisernmalla tutkimusotteella. Toinen suunta, johon tutkimusta voi laajentaa, on medioiden piirteiden syv3.llisempi tarkastelu.

Mielestani tutkija on jasentanyt tutkimuksen rakenteen selkeasti. Runsas taulukoiden kayttti auttaa hahmottamaan kokonaisuuden, ehka taulukkoon 3 olisi vieHi voinut lisata tehdyt hypoteesit. Hypoteesien valinta on perusteltu selkeasti ja perusteellisesti. Tutkijan esittam3.lla kvalitatiivisella tutkimusmenetelm3.lla on varmasti kaytttia tutkimuksissa. Kysymysmerkkina esitan parien valinnan kokeeseen. Mielestani validiteettia olisi voitu lisata valitsemalla satunnaisotoksesta parit alkuhaastattelun j3.lkeen esim. kokemuksen perusteella.

Keskustelussa tuli esiin videoneuvottelun rajoittuneisuus tehtavan ratkalsemisessa. Video­neuvottelulla on toistaiseksi kaytttia llihinna erikoistapauksissa.

Pertti Jarvisen arvion mukaan Suh:n tutkimuksessa on monta hyvan tutkimuksen piirretta: taustalla on teoria, tutkijalla on siihen oma Uiydennysidea, koejarjestelyjen avulla manipuloidaan tarkasteltavia muuttujia, alkalsempia tutkimuksia on selvitetty huolellisesti, omia tuloksia verrataan muiden tuloksiin, omia virhelahteita pohditaan monipuolisesti. Jarvisen mukaan keskusteluosaa voi kayttaa esimerkkina.

Suh itsekin oli jo kiinnittanyt huomiota siihen, etta joissakin alkalsemmissa tutkimuksissa vain toinen kornmunikaation osapuoli oli mukana. Hanella oli mukana molernmat, lahettaja ja vastaanottaja. Jarvinen esittaa kysymyksen: Mita sitten tapahtuu, kun parin tasolta siirrytaan ryhman (ryhmaohjelmien) tai organisaation tasolle? Jo Virkkunen (1951) kiinnitti huomiota tahtin laajuusongelmaan, jota tassa yhteydessa voitaisiin kutsua my tis analyysiyksiktin (Jarvinen 1996) ongelmaksi. - Boland ja Tenkasi ( 1995) tarjosivat putkimallin (lahettaja-media-vastaanottaja) rinnalle valhtoehdoksi kielipelimallia. Sen perusteella Jarvinen kysyy: Millainen olisi uusi MRT, joka perustuisi oletukseen kielipelista?

Jarvinen tuo esiin v3.liintulevia muuttujia, jotka olisi voinut huomioida koejarjestelyissa. Nyllisen tehtavassa median ja consonant-aspektin lisiiksi parin tytiskentelyyn voivat valkuttaa rnm. seuraavat seikat: osanottajan kompetenssi tehtavan alhepiirissa, hanen verbaalinen kykynsa ilmalsta asioita loogisesti, hanen motivoituneisuutensa ja sitoutumisensa tehtavan ratkalsemiseen, hanen arvostuksensa, osapuolien asemat organisaatio- ja sosiaalisessa hierarkiassa yleensa, osapuolien (arnmattialueiden) yhteisen kasitteisttin laajuus, tiettyihin tiedollisiin uskomuksiin liittyvat pinttymat, ratkalsuprosessin mahdollinen aikarajoitus ja aikakriittisyys jne.

Neuvottelutehtava voi tuoda viela joitakin lisapiirteita, esim. tehtavan luonne, onko yleensa mahdollista, etta molernmat voivat voittaa eli yleisesti win-win, win-lose, lose-win ja lose­lose. Voiton tal havitin arvioitu tal suhteellinen suuruus kurnmankin osapuolen kohdalla, lopputuloksen seurausten arvioinnin helppous/valkeus jne.

Jarvisen mukaan laboratoriokoetta voi kritisoida esimerkiksi sen mukaan, mita tekijtiita on jatetty tarkastelun ulkopuolelle. Koeasetelmassahan on vahainen maara riippumattomia tekijtiita, joita tutkija tarkoituksella manipuloi, ja yksi tal muutama riippuva tekija, johon em.

63

riippumattomilla tekijoilHl oletetaan olevan vaikutusta, seka joukko valiintulevia muuttujia, joiden tulisi olla tutkijan kontrollissa joko niin, etta ne mitataan tai ne vakioidaan. Nyt viimemainittuun ryhmaan kuuluvia muuttujia ei juuri esitetty.

References:

Boland R.I. and RV. Tenkasi ( 1995), Perspective making and perspective taking in communities of knowing, Organization Science 6, No 4, 350-372.

Daft R.L. and RH. Lengel ( 1984), Information richness: A new approachto managerial behavior and organization design, Research in Organizational Behavior 6, 191-233.

Daft RL. and R.H. Lengel ( 1985), Organizational information requirements, media richness and structural design, Management Science 32, No 5, 554-571 .

Jarvinen P. ja A. Jarvinen ( 1996), Tutkimustyon metodeista, Opinpaja Oy, Tampere

McGrath J.E. and A.B. Hollingshead (1993), Putting the group back in group support systems: Some theoretical issues about dynamic process in groups with technological enhancements, In Jessup and Valacich (Eds.), Group Support Systems: New Perspectives, Macmillan, New York, 78-96.

Virkkunen, H. ( 1951), Teollisuuden kertakustannukset - niiden degressio seka kasittely kustannuslaskennassa, Liiketaloustieteellisen Tutkimuslaitoksen julkaisuja 13, Helsinki.

Wheeler B.C., J.S. Valacich and M. Alavi ( 1995), The emergence of desktop videoconfrencing of collaborative work, Proc. of the 28th Annual Hawaii In!. Conf. on Systems Sciences 4, 808-817.

Veikko Rintala

64

Barley S.R. (1996), Technicians in the workplace: Ethnographic evidence for bringing work into organization studies, Administrative Science Quarterly 41 , No 3, 404-441 .

Abstract

This paper studies the work of technicians and focus on two key questions: what do technicians do and what do they know? The study is motivated by the rapid change of work especially on areas where high technical skills are required. On the other hand, the research of organisations has neglected the area of work. A claim is made, that the images of. work have not changed in the same pace as images of organising.

During this research, nine technician's occupations were studied in depth. Their roles were grouped in two major categories: buffers and brokers. Both of these roles are described in relation to their work interfaces. What dependencies exist in relation to technician's work? Are they servants or experts? My personal interest in this article is due to the detailed description of computer technicians, who supported the End Users. The tension between the technicians and users is the most interesting part of the paper.

Introduction

The nine groups of technicians studies were: emergency medical technicians (EMTs), science technicians, medical technicians, microcomputer support technicians, automobile technicians, programmers, customer service engineers, library technicians and radiological technologists.

Due to the separation of organisation theory from the industrial sociology in the sixties, the founders refused to study the work. This was left for the sociologists of work and professions. Those researchers use according to Barley still the terminology from the beginning of the century. Such terms and categories do not match with the tasks within high­tech service professions. Jobs are als.o grouped according to the principles from the second quarter of the century.

Dichotomies like industrial vs. office work, intellectual vs. hand work, worker vs. manager are outdated. Such classification does not characterise any more the contents of those jobs. Also the hypothesis that thinking and action in the work can be separated from each other should be abandoned according to Barley.

Barley wants to adopt the Weber's (1968) ideal characters, which are abstractions of large groups of professions and consist of the core features of those groups. The research of work is required also because the growth of service and information jobs, which affects the organisations. The term "technician " has a short history, because on the 50s and 60s it referred mainly to the reparation of radios and TV:s. The number of technicians have, however, grown rapidly from the 1 % in the 50s and is already 3,4% of the workforce. They already outnumber farmers in the USA.

When important phenomena represent material phenomena, symbolic and material work must be linked accurately. The core of technicians' work is to create these linkages. The core of Technicians' work is described to manage the empirical interface by linking the symbolic and material phenomena on the workplace. Technicians stood with one foot in the material world and the other in a world of representations.

65

Material Entities ElJPirical Interface Representation

1TJmsfonnIlioII

BidcgicaJ 8 ystem Techndcgies Data Test Results A1 YSlcaJ S ystem Techniques l!T8ges

MeChanicaJ S ystem I<nowleage Oagnoses

CJITeiJllimg ygo.NTR".P�

Technicians produce transformations and caretaking.

I want add to this diagram's left box an entity of "information systems" and to the right box "solutions". "A sense for how integral transformation and caretaking were to technicians' work can be gleaned (= to collect bit by bit: "records from which historians glean their knowledge " (Kemp Malone). See synonyms at REAP. I) From a routine incident drawn from fieldnotes from the study of microcomputer support. On this occasion, the technician was summoned to investigate a personal computer whose owner reported that she could no longer access MS Mail, a program located on the network's server. The excerpt begins as the technician seats himself at the computer".. . . . The process is described in detail how the technician performed his analysis and finally fixed the problem. The events are interpreted in terms of transformation and caretaking.

Basic roles

Transformation and caretaking at an empirical interface highlight the core of technicians' work: They are what make technicians' work technical. Technicians were positioned in organisations in two ways: these roles are called buffers and brokers.

A. Buffers Their work is characterised by being serially interdependent occupational division of labor. They created representations to become input for another occupation. These technicians worked closely with professionals like scientists, engineers or physicians to provide information for the latter. Examples of buffer roles were laboratory technicians, who handled the physical samples and delivered the results for the professionals.

1 The American Heritage@ Dictionary of the English Language, Third Edition copyright © 1 992 by Houghton Mifflin Company. Electronic version licensed from InfoSoft International, Inc. All rights reserved.

66

BUFFER lECHNICIANS

Material ReQJm S'yIObolic realm

Trsnsfo rrnalio Trsnsrnissio

Material Empirical Represer Theories DiagtlOses

entities interlace tralions Designs PISJ'ls

Caretaking Appropriation

TechnioiSJ'l's work Professional's work

Flow of Produotion Prooess

Buffer technicians in the beginning of a serially interdependent, occupational division of labor.

Buffer technicians were socially linked to the work community on the process and language levels. They carried out their own part of the process and shared the joint language with the professionals.

B. Brokers The other type of technicians was the brokers, who did not participate in the serially linked work process.

MatenaJ entities

T ec hnicaJ comm unity

1 r T ransf OO1lati 0

EmpincaJ interrac e

Carelaking

R e presen trations

R estatem ent •

/Joss essm ent • i Tranlilation

Users

Broker Technician is mainly responsible for creating or maintaining technical infrastructures that enabled other people to do their work.

Relationship between the broker technicians and their customers was described as symbiotic. The joint memberships in a social world was uncharacteristic of the work of computer

67

technicians, programmers, network administrators, factory technicians, and others who built, repaired and monitored complex technical systems.

The representations these technicians created were not substantively relevant to other people' s work and their expertise differed radically from that of the people they served. For this reason, unless the technicians worked in an organisation specialising in repair, they often perceived themselves to be, and were seen by others asforeigners in the work site. Even the roles of buffers and brokers had differences, there was one common factor. Both of the were "cutpoints" in a production system, much like the mechanists that Crozier ( 1964) observed (p.423).

An ambivalence was found in respect whether technicians were servants or specialists. This ambivalence had significance not just within the daily interaction but organisational policies as well. In some cases the ambiguity was visible in the titles of the technicians. Computer and science technicians were called "microcomputer support specialists" and "research support specialists". This ambivalence about whether technicians were servants or experts was interpreted as a signal of deeper ambiguity about the distribution of authority.

Training

Formal training was less important for the technicians than educators and hiring policies suggested. Technicians did not value much formal training. Many of them (except the medical branch) did not have any formal training at all. They valued themselves experience over formal training. They got the most important knowledge from doing, not from books or courses. The combination of practical knowledge combined with the contextual links made their competence unique. (Is this combination also a source of power? I believe it is.) "Computer technicians always checked configuration files on malfunctioning computers because users regularly and unwittingly altered these files when installing new software "

Microcomputer support

The next description indicates again, that mastering the contextual knowledge creates power. If that power has no formal control from the organisation, the power will be exercised based on individual values and targets. The power comes partly from the knowledge. That is the case when support technician is able to analyse and a fix a problem caused by the user (e.g. by installing own software to the pC). The other component of the power is the power coming from the position. Technicians have the monopoly for system modifications. If new users need to be added, new services initialised or modifications made to the existing structure, the process requires actions by the technicians. They have the power and use it independently if there is no formal management available.

"Others, however spoke more grudgingly of their dependence. Secretaries, administrators and faculty who relied on computer technicians to keep their workstations and networks running often complained that even the best technicians were slow to respond, that they did not appreciate the troubles that downtime caused, and that they made users feel stupid. "

The interviews of users brought up clear expectations of what supporters should provide. The issue of whether technicians are servants or experts caused problems. (p. 430) "During interviews, most computer users implied that computer technicians should be handy helpers who appeared on the moment's notice, resolved problems without delay and disappeared as quickly as they came. "

68

Most interesting observation pertains to the change, that has happened to the microcomputer support when the PC:s became connected into the network. Technically competent computer user made the following statement: (p.430) "We make our living with computers. Without a computer I couldn 't do anything. I embraced computers long ago and until we got this network my view was, "get me a computer and leave me alone. " I knew how to maintain my own. I had no interest in having anyone come and mess around with my machine because I had it set up the way I wanted. When the network came in, all that changed . . . . It's very frustrating because if the computer's broken, I sit here because there 's nothing I can do. I have no idea of what's going on. What I want out of support is simple: makes my machine work and leave me alone . ..

Radiologists who had been trained on computerised imaging technologies, frequently found themselves consulting and even being taught by technicians. Even those computer users, who complained most about the technicians' lack of responsiveness knew that they had little choice but to rely on the supporter's help when their computers malfunctioned. Perhaps it was for this reason that few users voiced their complaints directly to technicians. In the case of high-status users, the technician's arrival often entailed a sort of role reversal in which the user became for the moment, subservient. An example is described, when a professor becomes the technicians student.

Technicians' work decoupled the authority and of position from the authority of expertise, a threat that was particularly strong in the case of brokers. But even buffers possessed substantial bodies of knowledge that their superiors did not have. A significant component of this knowledge was contextual and, hence, not easily formalised or rationalised. Technicians' work also required theoretical sophistication and which, in combination with manual and perceptual skills precluded easily assimilating technicians beneath the cultural templates that we use to lend status to work. Since technicians managed interfaces critical to entire organisation, other people, including those with more status and formal authority, had little choice but to depend on technicians to work more or less autonomously in reliable, responsive manner.

"Knowledge is preserved and transmitted through extended training within a community of practice rather than through rules and procedures. Coordination occurs not through a chain of command but through the collaboration of members of different groups working conjointly: a form of coordination in which practitioners retain authority over their own work. "

Adapting to a more balkanised distribution of expertise may require managers to view themselves occupationally as experts who specialise in task of coordinating resources and linking experts at the right time and the right place. Although discussions of changing managerial roles often make similar claims, evidence indicates, that reengineering organisations rarely leads to a control structure consistent with a more horizontal division of labor. Hierarchical practices and ideologies have a way of reemerging even when managers try adopting more collaborative practices (Barker, 1993; Prechel, 1994).

Summary

This paper makes an interesting analysis of the technicians work on nine different occupations. Functionally technicians work was seen to contain transformation and care

69

taking. The roles were divided into two main categories: buffers and brokers. Buffers are serially linked to other professions on the workplace. Brokers provided the others with technology, which the users required, but did not understand themselves.

The main source of knowledge for the technicians was the practical work. Many had only limited formal training. Their competence was built on strong contextual knowledge. Also horizontal communication within the organisation and even between organisations was applied for sharing knowledge.

The work of computer support technicians was described using several examples. I found interesting examples of the power invested in such strong contextual knowledge. Actually, the issue is not just of knowledge. It is very much an issue of technical authority. Who manages the system structure, has also the power to make the technical judgements. This power may be used on subjective arguments.

Pertti Jarvinen summarises the Barley's paper in the following way: "In my opinion Barley with his team has paved the road in developing the terminology for technical jobs. They have induced the content of technician's work from the actions of several technicians. Observing the technicians work extensively made it possible for the researchers to describe the technicians work with such accuracy, that after reviewing the descriptions, the technicians had nothing to add or change in them. There are also good reasons for dividing the technicians' job into buffers and brokers. Barley's analysis of what the technicians know and are able to indicate, that in technicians work domain the context knowledge has great significance. Therefore, technicians must be included in the job classifications and when the organisations are developed. Barley's results could be used for further research e.g., in following directions: • are there also other groups visible than buffers and brokers • is it possible to combine the work of buffer technician with the professional by developing

the technology • what other consequences do the Barley's results have?"

References

Barker J., ( 1993). "Tightening the iron cage: Concertive control in self managing teams", Administrative Science Quarterly, 38, pp.408-437. Braverman H., (1973), Labor and monopoly capital, Monthly Labor Review Press, Ne York. Conner K.R. and Prahalad C.K., (1996), "A resource-based theory of the firm: Knowledge versus opportunism", Organization Science 7, No 5, 477-50l . Crozier M., (1964). "The Bureaucratic Phenomenon", Chicago: University of Chicago Press. Jarvinen P., ( 1991), Oman tyon analyysi ja kehittaminen, Suomen Atk-kustannus, Espoo. Kumar K. and van Dissel H.G., (1996), Sustainable collaboration: Managing conflict and coopertation in interorganizational systems, MIS Quarterly 20, No 3, 279-300. Prechel H., (1994). "Economic crisis and the centralization of control over the managerial process: Corporate restructuring and neo-Fordist decision-making", American Sociological Review, 59, pp.723-745. Thompson J., (1967), Organizations in action, McGraw-Hill, New York. Weber M., ( 1968), Economy and society, University of California Press, Berkeley CA.

Lauri Forsman

70

Dekleva S. and D. Drebmer (1997), Measuring software engineering evolution: A Rascb calibration, Information Systems Research 8, No 1 , 95-104.

Llihtokohtana viisiportainen CMM-kypsyysmalli (Capability Maturity Model for Software) ja sen eri tasoja luotaamaan erikoistunut kysymyssarja, kirjoittajat tuottavat empiirisen aineiston avulla kysymyksille tarkennetun 7-portaisen luokituksen. Uuden asteikon sovitukseen on kiiytetty Rasch'n psykometristii mallia.

Tarkastelun HihWkohtana on CMM, jonka SEI (Software Engineering Institute of Carnegua Mellon University) kehitti ohjelmistotuotannon kyvykkyyden arviointiin. Sen kehitys sai

alkunsa ilmavoimien toimeksiannosta ja sitii on edelleenkehitelty paremmin teollisuuden tarpeisiin sopivaksi. CMM-mallin yhtenii perusideana on se, ettii portaikon edellinen askel antaa aina peru stan seuraavan tason saavuttarniseen. Seuraavassa on CMM -mallin tasot ja niihin liittyviit kuvaukset:

1 . Alkutaso (Initial)

2. Toistuvan toiminnan taso (Repeatable)

3. Miiiiri tell yn toiminnan taso (Defined )

4. 1ohdetun

toiminnan taso (Managed)

5. Optimoidun toiminnan taso (Optimized)

Organisaatiolta puuttuvat terveet liikkeenjohdolliset kiiytiinnot. Aikataulut,

budjetoinnit, toiminnallisuus ja systeemin laatu ovat arvaamattomia. Projektin onnistuminen perustuu enemmiin yksilOtason suoritukseen kuin organisaation kyvykkyyteen.

Projektien standardointi on toteutettu ja johtarnistekniikat on otettu kiiytWon. Projektien suunnittelu ja johto perustuu aikaisempiin kokemuksiin , joka antaa organisaatiolle mahdollisuuden toistaa aikaisemmissa menestyneissii projekteissa kiiytossa olleita toimintoja. Tiimii taso tarjoaa stabiilin ja kontrolloidun ympiiriston realististen projektien suunnitteluun. Projektien johtajat seuraavat kustannuksia, aikataulujaja toiminnallisuutta.

Tillie tasolle ovat piiiisseet organisaatiot, jolla on standardoidut ja dokumentoidut prosessit sekii ohjelmistotekniikassa ettii johtamisessa.

Arviointiin sekii ohjelmistotekniikan ja johtarnisprosessien parantamiseen on organisoitu pysyvii ryhmii. Sekii projekti ettii prosessi ovat stabiileja,

kustannukset, aikataulut, toiminnallisuus ja laatu ovat tarkkailun alia.

Neljiinnen tason organisaatiot keriiiiviit kvantitatiivisia tuottavuus- ja laatumittauksia organisaation laajuiseen tietokantaan. Hyvin miiiiritellyt ja yhdenmukaiset mittaukset mahdollistavat prosessien ja tuotteiden arvioinnin

tavoitteena kaventaa variaatiota, ja hallita uutta aluetta oppimiskiiyriin mukaisesti. Kyky toimia mittauskelpoisissa rajoissa sallii organisaatioiden

ennustaa prosessin ja tuotteen laatu kvantitatiivisin miiiirityksin.

Viidennen tason organisaatiot keskittyviit prosessien parantarniseen. Tilastollisia todisteita kiiytetiiiin edistiimiiiin olemassaolevaa prosessia ja identifioimaan parhaat uudet metodit ja teknologiat. Piiiimiiiiriinii on

virheiden ennaltaehkiiisy. Virheitii tutkitaan ja prosessia vahvistetaan villttiimiiiin tunnettujen virheiden toistuminen. Niista myos tiedotetaan koko organisaatiolle.

71

Humphrey ja Sweet ( 1987) ovat kehittaneet kysymyssarjan, jonka avuIla voidaan testata ohjelmistotalon CMryI-mallin mukainen taso. Jokainen kypsyystaso koostuu toisiinsa liittyvien kaytantiijen ryhmista. Nama kaytanntit omaavat ma1iratyn politiikan, toimintamallit ja aktiviteetit, jotka vastaavasti kuvaavat linkkia kypsyysmallin ja kyselylomakkeen villilla. Aikaisemmin on empiirisesti tutkittu tasoja 2 ja 3 (Drehmer ja Deldeva 1992).Tassa artikkelissa julkistettu tutkimus laajentaa tarkastelunaktikulmaa selvittamillIa, mitka tasoihin 2, 3 ja 4 liittyvat kysymyskaavakkeen avainkysymykset muodostavat kumulatiivisen arvoasteikon.

Metodista

Rasch-mallin soveltamisen takana oleva perusajatus on se, etta jokainen kysymyskaavakkeen avainkysymys edustaa tiettya CMM-mallin tasoa ( lJ i ). Kysymyksen hyvaksyminen merkitsee sita, etta tama organisaatio ylittaa kysymyksessa kuvatun kehitystason. Tekemillia jatkuvuusoletus matalan ja korkean kypsyystason villille, on mahdollista sijoittaa seka kysymykset lJ i etta organisaatiot fJ j samalle asteikolle.

Jos kysymykset asetetaan kasvavaan j1irjestykseen, voisi olettaa, etta organisaatio tulee sijoittumaan siirtymavytihykkeelle, sellaisten paikkojen valiin, josta taaksepllin kaikki kysymykset on hyvaksytty ja josta eteenpllin kaikki kysymykset on hylatty (kuva 1) .

fJ

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 101001 101010000000000000 I endorsement I transition I rejection I

low evolution high

Figure 1 . Response Pattern Zones (Deldeva and Drehmer 1997)

Kirjoittamalla arvioitujen organisaatioiden kuvion 1 mukaiset havainnot allekkain, saadaan havaintomatriisi X, jossa sarakkeet ovat kysymyksia ja rivit organisaatioita. Jokainen matriisin solu sisaltaa joko merkin 1 ( jos kysymys on tuIlut hyvaksytyksi) tai 0 (jos se on hylatty). Yhtilltin 1 avulla voidaan laskea vastaava matriisi, joka erittelee hyvaksymis­todennaktiisyydet kaikille kysymyksille j a kaikille tutkittavana oleville organisaatioille. Sarakkeittain tarkasteltuna jillkimmllinen matrnsl antaa yksittllisille kysymyksille todennaktiisyysjakauman sille, etta se tulee hyvaksytyksi erityyppisten organisaatioiden toimesta. Yhtalti ( 1 ) perustuu Rasch-malliin, jossa tasavillisen ja lineaarisen asteikon aikaan­saarniseksi asetetaan hyvaksymislhylka1irnistodennaktiisyyksien suhteen luonnollinen logaritmi ( IncPijf( I-Pij) ) yhta suureki kuin organisaation kypsyystason j a kysymyksen vaikeustason villinen erotus ( fJ j - lJ i ) .

P(Xij = I I fJ j lJ i) = exp( fJ j - lJ i )/ ( 1 + exp(fJ j - lJ i ) ) ( 1 )

Yksi piirre, joka erottaa Rasch-mallin toisista kysymysten vastaavuusteorioiden (lRT) malleista, on kysymysten ja organisaation parametrien erottaminen. Tasta saadaan se etu, etta kalibrointi on invariantti niin kysymysten kun organisaatioidenkin suhteen.

72

Mittauksen suoritus

Mittaukseen osallistui kaksi vapaaehtoista alan kokeneista ammattilaisista koostuvaa ryhmaa, jotka oli saatu Software Management Associationin vuotuisista konferensseista. Ensimmili­sessa oli 44 ja toisessa ryhmassa 39 jasenta. Kaikilla oli pitka alan kokemus (keskimaarin I S vuotta), josta ohjelmiston yllapidon j a sen johtamisen tehtavissa keskimaarin 1 1 vuotta. Kysymysten asettelussa ja tiedonkeruussa oli hieman eroja, mutta lopullisessa analyysissa ryhmien valiset erot todettiin niin pieniksi, etta statistiikan kasvattamiseksi niita kasiteltiin yhtena ryhmana. Kyselykaavake koostui 38 kysymyksesta (Humphrey, Sweet 1987), JOlsta No 1 - 12 mittasivat tasoa 2 , No 13-26 tasoa 3 ja No 27-38 tasoa 4 (kysymysten kaannokset raportin lopussa). Viimeista tasoa 5 ei kaytetty, koska yhdenkaan organisaation ei oletettu yltavan niin korkealle. Vastaaja merkitsi yksittilisen kysymyksen kohdalle ykkosen tai nollan sen mukaan, tayttiko hanen edustamansa organisaatio kysymyksessa kuvatun ehdon vai ei.

Tulokset

10 8 6 4 2 O L-________ _

2 3 4 SEl kypsyystasot

Figure 2. Distributions of key practices by SEI levels

Saaduista havainnoista laskettiin Bigsteps-ohjelmistolla Rasch-estimaatit kullekin kysymyk­selle seka tasojen keskiarvot ja sisakvartiilit. Kuvassa 2 on havainnollistettu tasot 2-4 eritellen saatujen Rasch-estimaattien sijoittumista ja hajontaa. Kuvion mukaan kysymykset eivat erottele hyvin tasoja 2 ja 3, koska niiden Rasch-estimaattien keskiarvot ovat jokseenkin samat.

Artikkelissa on taulukkona annettu mittauksen perusteella saatu uusi yksittaisten kysymysten Rasch-estimaatti eli mallin antama uusi paikka kypsyysasteikolla. Lopullisessa analyysissa viisi kysymyst1i hylattiin huonon sopivuuden vuoksi. Lisaksi kahden henkilOn vastaukset poistettiin aineistosta, koska heidan vastaavuutensa erosi muista merkittavasti.

Mallin antamat estimaatit vaihtelivat kysymyksesta riippuen valilla 1 .93 - 9 . 1 8. Tata vaihteluvalia osittamalla ja erityisesti kysymysten sisaItatarkastelua hyvaksikayttaen kirjoittajat ovat tunnistaneet portaikosta 7 eri kypsyystasannetta:

73

Taso Arvoalue Kuvaus

A 0,0-3,4 Arviot ja muutoksen valvonta

B 3,4-4,3 Standardiprosessi ja projektihallinto

C 4,3-5,0 Arvioinnin hallinta ja kokoonpanon valvonta

D 5,0-5,5 Ohjelmistoprosessien parantarninen

E 5,5-6,2 Arvioinnin hallinta ja testien kattavuus

F 6,4-6,8 Mittausten analyysi

G >6,9 Edistyneet kaytanndt

Tutkimuksessa mukanaolleiden vastaajien edustamien organisaatioiden ohjelmistoalan tehtavakentan hajonta todettiin kattavaksi. Kiljoittajat katsovat, etta tutkimuksen perusteella vastaamatta on kuitenkin jaanyt, miten tama menetelma sopii ymparistdihin, jotka tekevat

hyvin pienia projekteja. Lisaksi epavarmuutta liittyy myds esim. nopeita prototyyppeja, objekti-orientoitunutta lahestymistapaa ja aikaisemmin kirjoitettua ohjelmistoa kayttaviin

organisaatioihin.

Appendix

Seuraavassa on Pertti Jiirvisen kaantamat osioiden tekstit kalibroinnin jaIkeen vaativuus­jarjestyksessa

38 G

27 G 32 G

1 5 G

25 G

14 G

37 F

7 F

26 F

30 F 29 E

Onko suunnitteluvirheet tuotu esiin ja onko niiUi verrattu valmiin ohjelman virheisiin? Onko kaikkien projektien mittaustietoja koskeva tietokanta perustettu?

Onko koodaus- ja testivirheet tuotu esiin ja onko niira verrattu valmiin ohjelman virheisiin?

Ovatko suunnittelu- ja koodausvirheita arvoivat paaIlikdt tarvinneet formaalia

koulutusta? Onko jotakin mekanismia kaytetty osoittamaan oikeaksi, etta ohjelmiston laadunvarmistuksen tutkimat naytteet todella edustavat suoritettua tydta? Ovatko ohjelmiston laatijat tarvinneet formaalia ohjelmistotuotannon · koulutusta? Onko koodauksen arvioinnin ja testien virhetietoja analysoitu maarittamaan

tuotteeseen viela jaavien virheiden jakautumaaja piirteita? Pidetaankd ohjelmiston koon profiileja jokaiselle ohjelmistokomponentille koko ajan? Onko olemassa mekanismia, jolla varmistutaan kahden eri ilmaisumuodon samuustestin asianmukaisuudesta?

Onko arvioinnin tehokkuutta analysoitu projekteittain? Onko testin kattavuutta mitattu ja merkitty muistiin toiminnallisuustestin joka

vaiheessa?

36 E

2 1 D

33 D

35 D

4 D

34 C 2 C

19 C

20 C

3 1 C 6 C

28 C

5 B

17 B

3 B

l O B

16 A 23 A

24 A

l l A

22 A 12 A

74

Onko suunnittelun ja koodauksen arvioinnin kattavuutta mitattu ja merkitty

muistiin? Onko kaytetty mekanismia, jolla varmistutaan siita, etta toimitaan ohjelmisto­tuotannon standardien mukaan? Ovatko virheanalyysit johtaneet maarittamaan niiden prosessiin liittyvat syyt? Onko jotakin mekanismia saanniillisesti kaytetty arvioimaan, onko ohjelmisto­tuotannon prosessissa havaittavissa parannuksia? Onko formaalia menettelya kaytetty ohjelman koon arvioinnissa? Onko koodauksen arvioinnin standardeja sovellettu? Onko olemassa ohjelmiston rakenteen arviointitoimintoa kullekin projektille, j oka sisaItaa ohjelmiston rakentamista? Seurataanko suunnittelun arvioinnin tuloksena maarattyja toimenpiteita projektin loppuun asti? Seurataanko koodauksen arvioinnin tuloksena maarattyja toimenpiteita projektin loppuun asti? Analysoidaanko suunnittelun arvioinnin yhteydessa kerattya aineistoa? Sovelletaanko formaaleja menettelytapoja ohjelmiston rakentamiskustannusten arvioinnissa?

Kaytetaiinkii jotakin mekanismia UUSlen teknologioiden kayttiiiinoton johtamisessa j a tukemisessa? Kaytetaiinkii formaalia menettelya ohjelmiston rakentamishankkeen aikataulun

laatimisessa? Kayttaiikii ohjelmistotalo standardoitua ja dokumentoitua ohjelmiston

rakentamismallia jokaisessa projektissa? Kaytetaankii formaalia menettelya kunkin ohjelmistohankkeen arvioinnissa

ennen sopimuksen solmimista? Allekirjoittaako ohjelmistotuotannon linjan johtaja aikataulut ja

kustannusarviot? Kayttaiikii ohjelmistotalo standardoitua ohjelmiston rakentamisprosessia? Kaytetaankii jotakin mekanismia kontrolloimaan muutoksia ohjelmiston suunnittelussa?

Suoritetaanko ohjelmiston koodin arviointia? Kaytetaankii jotakin mekanismia kontrolloimaan muutoksia ohjelmiston vaatimuksissa? Suoritetaanko talon sisaIl1i ohjelmiston suunnittelun arviointia? Kaytetaankii jotakin mekanismia kontrolloimaan muutoksia koodissa? (Kuka voi tehda muutoksia j a missa tilanteessa?)

----------- seuraavat kysymykset pudotettiin pois Raschin mallia kaytettaessa ---9 Onko ylimmaIl1i johdolla jotakin mekanismia saanniillisesti arvioida kunkin

ohjelmiston rakentamisprojektin tilaa? 13 Onko yrityksessa ohjelmistotuotantoprosessin ryhmatoiminto?

XX Kerataankii suunnitteluvirheista tilastoa?

XX Kerataankii koodaus- ja testausvirheista tilastoa? XX Onko ohjelmiston laadunvarmistuksella oma projektihallinnosta erillinen

rap0rlointikanavansa?

75

Keskustelua

Artikkeli heratti keskustelun, jossa erityisen mielenkiinnon kohteena olivat monet kypsyys­tason kaytanntin maarittamiseen liittyvat asiat (kuka mittaa, kauanko mittaus kest1ia, paljonko se maksaa, kuinka luotettavia tulokset ovat, kuinka paljon sovellettu kaytanntissa) seka CMM:n kanssa kilpailevat vaihtoehtoiset luokitustavat. Jorma Holopainen toi keskusteluun uudemman Euroopassa kehitetyn Spice-mal lin, jossa ohjelmistotytin eri prosessit voivat olla eri tasoilla eika prosessien kypsyystaso maarittele organisaation kypsyystasoa. Samassa yhteydessa keskusteltiin my tis ISO 9000-sertifikaatista. Pertti Jarvinen toteaa, etta Raschin mallin kuvaus saa lukijan uskomaan, etta kyseessa on

mittari, jonka arvoja voidaan laskea varsin vahin alkuolettamuksin. Kirjoittajat ovat perustaneet omat vaiheensa A .. . G pieneen maaraan alan asiarttuntijoiden arvioita omista ohjelmistoyrityksistaan. Vaikka logaritmisella asteikolla pienetkin valimatkat merkitsevat

suuria eroja, voisi ennustaa, etta hiukan pienemmalla maaralla vaiheita voitaisiin paasta viela selkeampaan tulokseen. Seka Pertti Jarvinen etta Tuukka Lindberg ovat ottaneet esille Rasch-estimaattien

paljastaman kysymysten ja niiden tasojen uudelleenarviontitarpeen. Samoista lahttitiedoista eri tavalla laskemalla saadaan eri tuloksia. Pertti Jarvinen kysyy, mita oleellista eroa on kysymyksilla 1 6 ja 17? Ehka kypsyysmallien tekijtiiden kannattaisi soveltaa my tis ns. Asteikkotekniikoita (Metodimoniste kohta 7.2) CMM-mallin kysymyssarjoihin.

Pertti Jarvinen tarkastelee laajemmin ja yleisemmin viela kahta resurssien jakoon ja kustan­nusten arviointiin liittyvaa kysymysta: Yleisemmin voisi asettaa kysymyksen: Millainen resurssien jako suorittavien ja ohjaustehtavien kesken tuottaa optimituloksen? Kysymyksen taustalla on ajatus, etteivat tietyt ohj austehtavat tuota yht1ian rivia oikeaa lopullista koodia. J oidenkin suunnittelutehtavien kohdalla on vaikeaa erottaa, onko se suorittava vai ohjaustehtava. Koulutuksen osalta on

vaikea arvioida, milloin se alkaa tuottaa tuloksia eli monenko projektin osalle sen kustannukset olisi kohdistettava. Rakentarnismallin osalta voi pohtia, onko sarna malli hyva ja jarkeva jokaiseen projektiin. Viela voi kysya, onko parempi noudattaa ohjelmistotalon mallia vai asiakkaan mallia? Tietojenkasittelyn kustannusten arvioinnista on ltiydettavissa kaikki perinteiset laskenta­toimen ongelmat (Virkkunen 1951) : laajuusongelma (mitka hytidyt ja kustannukset otetaan mukaan), mittaamisongelma (miten hytidyt ja kustannukset mitataan), arvostusongelma (miten hytityja ja kustannuksia arvostetaan) ja jakarnisongelma (miten hytidyt ja kustannukset jaetaan tuotteille ja palveluille). Viimemainittu sis1iltaa viela kaksi ongelmaa: kohdistus­ongelman (esim. miten yleiskustannukset kohdistetaan tuotteille ja palveluille) ja jaksotus­ongelman (esim. miten kertakustannus jaksotetaan tuleville laskutus-kausille).

Tuukka Lindberg huomauttaa, ettei kysymyksille saatu selkea jarjestys takaa v1ilttamatta sita, etta alemman kehitystason prosessit tukisivat ylemman kehitystason prosesseja. Kaytanntissa esimerkiksi katselmoinnin kattavuutta (kehitystaso E) saatetaan tutkia j a ottaa kaytttitin organisaatiossa ennen katselmoinnin tehokkuutta (kehitystaso F) esimerkiksi taloudellisista tai henkiltikohtaisista syista.

Hannu Lahtinen

76

Herbslev J., D. Zubrow, D: Goldenson and M. Paulk (1996), Software quality and the Capability Maturity Mod�, Comm. ACM 40, No, 30-40

Herbslev et al. esittelevat ohjelmistotytin arviointiin kaytettavaa kypsyysmallia (CMM tai SW-CMM, The Capability Maturity Model for Software) ja sen kayttista tehtyja kolmea omaansa ja my tis muiden tekemia tutkimuksia, jotka ovat tuoneet esiin useita positiivisia indikaattoreita. Mallia on my tis kritisoitu, mutta ainakaan kirjoittajien omat tutkimukset eivat tue kritiikkia.

CMM on Carnegie-Melion yliopistossa kehitelty arviointimalli, jossa viisi kypsyystasoa:

CMM level 1) lnitinl

2) Repeatable 3) Defined

4) Managed 5) Optimizing

Maior characteristics The software process is characterized as ad hoc. occasionaJly even chaotic. Few processes are defined. and success depends on individual effort heroics. Basic project management processes are established to track cost, schedule, and functionality. The software process for both management and engineering activities is documenled. standardized, and integr."ted into a standard software process for the organisz.ation. Projects use an approved. tailored version of organization's standard software DrocesS(es} fa developing and maintainig software. Detailed measures of Lhesoftware process and products are Quantitavelv understood and controlled. Continuous process improvement is facilitated by quantitative feedback from the process and from piloting innovative ideas and technologies.

Ensimmaista tasoa lukuunottarnatta muut tasot jakaantuvat useiksi avainprosessialueiksi:

CMM level Focus Key process areas I ) Initial Competent people and heroics 2) Repeatable Project management processes Requirements management

Software process planning Software process tracking and oversight Software subcontract management Software quaJity assurance Software confi2.uration mana2ement

3) Defined Engineering processes and Organization process focus organizationaJ support Organization process definition

Training program Integrated software management Software product engineering Intergroup coordination Peer reviews

4) Managed Product and process quality Quantitative process management Software quaJity management

5) Optimizing Continuous process improvement Defect prevention Technology change management Process change management

He asettavat kolme kysymysta, joihin he etsivat vastauksia tutkimuksillaan:

I)

2)

3)

Prosessin kypsyys. Kuinka kauan sen soveltaminen vie aikaa, paljonko se maksaa ja paljonko siita on hytitya liiketoiminnalie?

Mitka tekijat vaikuttavat kypsyysmalliin perustuvan ohjelmistoprosessin parantamisen (SP!, Software Process Improvement) onnistumiseen tai epaonnistumiseen?

Onko kypsyysmalli sopiva viitekehys kaikentyyppisissa ohjelmisto-organisaati ossa?

ohjaamaan parantamistytita

77

Kirjoittajat tekivat useita tapaustutkimuksia (multiple-case study) I 3 organisaatiossa. Tietojenkeruun erilaisuudesta seurasi, etta tutkijat eivat olleet varmoja, johtuivatko tulokset CMM-perustaisesta parantamistyosta (SP!) vai muista tekijoista. Sen vuoksi tulokset esitettiin kunkin organisaation sisiilla tapahtuneina muutoksina.

Toinen tehty tutkimus oli katsaustutkimus (Survey). Tiilla poikkeileikkaustietoa keraaviilla tutkimuksella tiiydennettiin tapaustutkimuksia. Tutkimuksella haettiin sita tietoa, mika oli tyypillista onnistuneelle ja epaonnistuneelle CMM:n soveltarniselle. Kirjoittajilla oli ktiytettavissa tietokanta yli 450 arvioinnista, joista valittiin 1-3 vuotta aikaisemmin tehdyt. Kyselyt liihetettiin 1 67 henkilolle, jotka edustivat 61 arviointia. Vastausprosentti oli 83. Vastaajat olivat vanhempia teknisiii henkilOitii (47), projektipiiiillikoita (47) ja SEPG:n (Software Engineering Group) jiiseniii (44). Ryhmien vastausten viililHi ei ollut systeemaattisia eroja.

Kolmannessa tutkimustyypissa tarkasteltiin organisaatioita, jotka olivat jo tehneet useita uusinta-arviointeja. SEI kehitti arviointi menetelmlin SPA (Software Process Assessment), jolla keratiian tietoja organisaation kypsyystasosta, identifioidun prosessin heikkouksista ja vahvuuksista, arvioinnin laajuudesta ja arvioinnin ajankohdasta. Tutkimuksessa kaytettiin SP A:n informaatiota seuraaviin kysymyksiin: Kuinka kauan organisaatiolta vie aikaa siirtya kypsyystasolta seuraavalle (ylemmiille)? Mitka ovat ne prosessin tekijat, jotka erottavat tasolta 1 tasolle 2 siirtyneet organisaatiot niistii, jotka jiiivat tasolle I ? SPA-tietokannasta otettiin 48 organisaatiota, joilla olivat jo tehneet yhteensii 104 arviointia.

Tasolta 1 tasolle 2 siirtyminen vei aikaa 1,5 - 2,5 vuotta ja mediaani oli 26,5 kuukautta. Tasolta 2 Tasolle 3 meni yleensii nopeammin, silla puolet selvisi 17-3 1 kuukaudessa ja mediaani oli 24 kuukautta.

Ainoat havainnot ohjelmistoprosessien parantarniskustannuksista kertyi tapaustutkimuksista. Vuosittaiset kustannukset ohjelmistotyontekijaa kohti vaihtelivat $490 . . . $2004 ja mediaani oli $ 1375. Kustannusten sisiilto vaihteli organisaatioittain, mutta yleensii siihen kuuluivat arviointikulut, CMM-koulutus ja SEPG-henkilOstO. Katsaustutkimuksessa 77 %:n mukaan SPI kesti arvioitua kauemmin ja 68%:n mukaan kustannukset olivat odotettua suuremmat.

Seuraavassa tutkijoiden tapaustutkimuksesta raportoimat suorituskykytulokset, jotka olivat samansuuntaisia aikaisempien tapaustutkimusten kanssa:

Category Range Median Data points Productivity gain/year 9%·67% 35% 4 Time to market (reduction/year) 15%-23% - 2 Post-release defects (reduction/year) 10%-94% 39% 5 Business value ratio (=benefilS divided by 4.0-8.8:1 5.0:1 5 cost)

Katsaustutkimuksessa vastaajia pyydettiin arvioimaan organisaatioidensa suorituskykyii kuten aikataulujen pitoa, budjetissa pysymista, tuotteen laatua jne. Skaalaus oli neliportainen erinomaisesta heikkoon. Kaikki muut paitsi asiakastyytyvliisyys paranivat kypsyystason noustessa. Asiakastyytyvliisyys putosi tasolta 1 tasolle 2 siirryttiiessii muuttuen taas erin­omaiseksi tasolla 3 . (Ei ole varmaa onko kyseessii kohina vai todellinen ero). On mahdollista, etta jotkut asiakkaat eiviit pida tiukemmasta "kurista" asiakkaiden kanssa kommunikoitaessa.

78

Ohessa janakaavio, joka kertoo kuinka suuri osa vastaajista antoi hyvan tai erinomaisen arvioinnin.

100 90 80 70 60 . - . -50 40 30

- -20 10 0 Initial

. . . - - -

. - . � - . -

- -

- - -

-

Repeatable

- .. .. ..

..---: - -

.. .. .. .. .. .. .. ..

Defined

.. .. .. Product quality

• Customer satisfaction

- • - • Productivity

} t Ability to meet budgets

-x -Ability to meet schedules

.. .. .. Staff morale

Krishan (1996) tutki CCM prosessin kypsyytta ohjelmiston laatua ja kustannuksia ja sai selville Fortuna l OO-yrityksista, etta prosessin kypsyys paransi merkittavasti laatua mutta ei 16ytanyt nayttOja suorista kustannusvaikutuksista.

CMM-menettelya vastaan on esitetty runsaasti kritiikkia mrn. etta se on tuottamaton, se jattaa huomioonottamatta tiirkeita CMM:n ulkopuolisia tekijoita, toiminnasta tulee jaykaa ja byrokraattista. Tutkimuksen tulokset eivat tue tata kritikkia.

Question Disagree or stronglv disagree SP} was courterproductive 96% Neglect non-CMM issues 90% Became more rigid and bureaucratic 84%

Tutkimuksella kumottiin myos vaite, etta CMM-perustainen prosessien parantaminen johtaa riskien valttamiseen. Tulokset osoittivat, etta tilanne on painvastoin.

Tutkittaessa syita tasolle 1 jaiirniseen osoittautui, etta nama organisaatiot jaivat jalkeen kaikilla KP A:illa (Key Process Area): kokoonpanonhallinta, laadunvarmistus, alihankkija­hallinta, projektin seuranta ja valvonta, projektin suunnittelu ja vaatimustenhallinta. Suurin ero oli projektin suunnittelussa ja seurannassa.

SPI-prosessi on tutkimuksen mukaan organisaatioille tyOlasta. Ongelmia oli ollut mrn. siina, ettei tiedetty miten ryhtya tai tehda parantarnistyota. Tulokset osittavat, ettei menestys ole taattua ja etta on tiirkeaa huomata tekijat, jotka eroittavat menestymiset epaonnistumisista.

Onnistuneita toteutuksia kuvaavat mrn. seuraavat ominaisuudet: ylin johto vetaa hanketta aktii visesti SPI:n tavoitteet on asetettu selkeasti ja helposti ymrniirrettaviksi henkiloston aikaa ja resursseja on varattu SPI-tyolle vastuut on asetettu selkeasti ja niista maksetaan korvaus kehittiirnisryhmiin on nimitetty arvostettuja henkiloita tekninen henki16sto on sitoutunut parantarniseen.

79

Epaonnistuneille tapauksille ovat tyypiIlisia seuraavat piirteet: keskittyminen organisaation yliman tason politiikkoihin alimman tason sulkeminen pois kyyninen suhtautuminen, joka perustui aikaisempiin SPIn epaonnistumisiin uskottiin, etta SPI hoituu normaalin tyon lomassa tarvittiin enemman ohjausta siina, miten parantaa kuin mita parantaa.

Tutkittaessa onko CMM sopiva parantamisen viitekehys kaiken tyyppisille organisaatioille, tulokset osoittivat, etta eri sektoreilla toimivilla organisaatioilla ei oBut systemaattisia menestymisen eroja. Tutkimuksessa 25%:ssa organisaatioita oli aile 54 ohjelmoijaa ja 25% yli 300 eli systemaattisia eroja ei ollut suhteessa organisaation kokoon. PienilHi organisaatioilla oli vahemman menestymisen esteita. Tutkijat kuitenkin esittavat, etta pienet ja kaupalliset organisaatiot voivat kokea CMM:n eparelevantiksi tai vaikeaksi toteuttaa.

Oma arvio. Tutkijat olisivat voineet tarkastella arviointimenetelmien maailmaan hieman laajemmaltikin kuin vain verrata alussa ISO 9000 ja CMM:ia. Missa on SPICE tai Bootstrap?

Patti Jarvinen: KiIjoittajat ovat pyrkineet tuomaan evidensia CMM:aa koskevien vaitteiden testaamista varten. Kolmella erilaisella omalla tutkimuksella on monipuolisesti valotettu CM:n vaikutuksia.

Dekleva ja Drehmer ( 1997) osoittivat, ettei MM:n tasomaaritys valttamatta ole niin pysyva kuin yritetaan vakuuttaa. CMM painottaa prosessi-innovaatioita, kun taas Flood (1996) tarjosi muitakin (structure, meaning ja power play) mahdoIlisuuksia.

Kirjoittajat eivat ole pohtineet tietojensa validiteettia eika reliabliteettia. Kun tietyn mallin kehittajat itse tutkivat malliaan, saattaa olla kiusaus painottaa oman mallin etuja enemman kuin haittoja. Lisaksi mallista on tullut tietynlainen sertifikaatti yrityksille, jotka haluavat tarjota USAn ilmavoimille ohjelmistotuotteitaan tai palveluitaan. Tama rooli saattaa myos aiheuttaa vaaristymia tuloksiin. Kolmas mahdoIlinen virhelahde on eri tutkimusmetodein saadut tulokset, joiden epistemologinen perusta saattaa olla erilainen.

References:

Dekleva S. and D. Drehmer (1997), Measuring doftware engineering evolution: A Rasch calibration, Information Systems Research 8, No I , 95-104. Flood R.L.( l996), Holism and social action 'problem solving'- The Centre fo Systems Studies, University of Hull, Manuscrpt, 30s. Krisham, M.S. ( l996), Cost and quality consideration in software product management, Dissertation, Graduate School on Industrial Administration, Carnegie-Mellon University.

lorma Holopainen

80

Byrd T. and T. Marshall (1997), Relating' information technology investment to

organizational performance: A causal model analysis, Omega 25, No 1 , 43-56.

Yritykset kayttavat suuria summia rahaa tietotekniikkainvestointeihin parantaakseen kilpailukykyaan. Kaytetylla raharnaaralla ei ole kuitenkaan aina sellaista vaikutusta kuin mita olisi haluttu. Taman vuoksi asiaa on tutkittu melko paljon mutta useista tutkimuksista huolimatta tietotekniikkainvestointien vaikutuksesta organisaation tehokkuuteen ei ole paasty yksimielisyyteen. Byrdin ja Marshallin tarkoituksena on tutkia investointien ja organisaation tehokkuuden viilista suhdetta, jotta yritysjohtajat voisivat paremmin arvioida tietotekniikka kuluja.

Artikkeli on hyvin ja selkeasti kirjoitettu seka johdonmukaisesti jasennelty. Artikkeli on jaettu seitsemaan lukuun. lohdannossa selvitetaan tutkimuksen viitekehysta; tehtyja tietotekniikkainvestointeja ja niiden vaikutuksia organisaatioon.

Kirjallisuuskartoituksessa on tarkasteltu aikaisempia tutkimuksia ja niiden tutkimustuloksia. Kirjoittajat ovat myiis Iyhyesti pohtineet kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusotteen eroja. Yhteenvetona kirjallisuuskartoituksen tutkimustuloksista voidaan sanoa

IT -investoinnit alensivat toimintakustannuksia tietokoneiden pienempi paaoma-arvo lisasi osakkeen omist�ien voittoa. joissakin tutkimuksissa liiytyi ns. viiliin tulevia muuttujia, jotka osittain selittivat suoritusarvojen riippuvuutta IT-investoinneista. Sellaisia olivat esimerkiksi yrityksen tyyppi, lyhyen tai pitkan aikaviilin keinot, joustavuusstrategiat, laatu ja kustannusjohtajuus seka valmistusstrategiat.

Kolmannessa luvussa kirjoittajat selvittavat kayttamaansa teoreettista mallia. He ovat ottaneet tutkimuksensa pohjaksi Mahmood ja Mannin (M&M) mallin (1993), jossa selitetaan informaationteknologiaan kaytetyilla panoksilla organisaation suoriutumista. Malli perustuu ComputerWorid-lehden jokavuotiseen listaan, jossa on selvitetty Fortunen 500 suurimman teollisuus- ja palveluyrityksen tekemia tietotekniikka investointeja. Kyseisesta listasta on lueteltu 100 tehokkainta IT:n kayttajaa. Naiden "Premier 100"-listan aineistosta Mahmood ja Mann olivat luoneet kuvassa 1 olevan mallin.

No. ofPCs &' Terminals as a Percentage of Total Employees

Percentage IT Budget. Spent on IT Staff Training

Value of Organizational I as a Percentage of RE!VE!nue

Percentage oUT Budget. Spent on IT Staff

Percentage oUT Budget. Spent on IT Staff Training

IT .Budget as a Percentage of RE!VE!nue

Kuva 1 . Mahmood ja Mann-malli 1993.

8 1

Mahmood j a Mann olivat kayttiineet kanonisen korrelaation j a polkuanalyysin yhdistelmaa selittamaan kahta selitettavien muuttujien joukkoa kahdella selittavien muuttujien joukolla.

Kirjoittajat pyrkivat kehittamaiin ja testaarnaan empiirisesti M&M-mallia. Aineistona heilla on tietoja 350:sta yrityksesta kolmen vuodelta ajalta. Aineisto oli pyritty saamaan hyvin samanlaiseksi kuin M&M-mallissa. Aineiston kasittelyyn he kayttivat ns. structural equation analysis menetelmaa, jolla saa selville riippuvuuden merkitsevyyden, suunnan ja suuruuden. Malliin oli myos lisatty relaatio muuttujien Percentage of IT budget spent on IT staff ja Sales by employee vaIille. Heidiin tutkimusongelmansa oli: Kuinka ja rnissa maarin IT -investoinnit vaikuttavat organisaationaaliseen suoriturniseen?

Lopputuloksena he saivat korjatun Mahmoodin ja Mannin-mallin, jossa on nelja selittajaa suoriuturnismuuttujalle Sales by employee:

1 . Number of pes and terminals as a percentage of total employees, 2. Percentage IT budget spent on IT staff training, 3 . Value of organisational IT as a percentage of revenue, and 4. Percentage of IT budget spent on IT staff,

Seka kaksi selittajaa suoriuturnismuuttujalle Sales by total assets. a) Percentage of IT budget spent on IT staff training, and b) IT budget as a percentage of revenue.

Kun tutkijat ikaiinkuin kuljettavat selitysta suoriuturnismuuttujien kautta muuttujille: Return on sales, Return on investment ja Market value to book value, niin osoittautuu, etta selittajat 2 ja a) eivat tule parhaaseen rnalliin. IT -investointien vaikutus nayttaa kulkevan kahta polkua: Sales by employee-muuttujan kautta muuttujaan Return on investment ja Sales by total

82

assets-muuttujan kautta muuttujiin Return on sales ja Market value to book value (Ks. kuviot).

Byrd ja Marshall katsovat, etta heidan tutkimuksensa on Mahmoodin ja Mannin tutkimusta parempi neljassa suhteessa: 1 . Kaytetty aineisto on edustavampi, silla se sisaltaa IT -investoinnit 350 yrityksesta 3

vuoden ajalta 2. Suurempi otoskoko lisaa tilastollisten paattelyiden voimaa. 3 . 3 vuoden investointi- ja 4 vuoden suoritustietojen kaytto tasoittaa vuosittaisia vaihteluja. 4. Suoritustiedot on suhteutettu investointeihin 2-4 vuoden viipeella, silla IT-investoinnit

eivat nay tuloksissa heti vaan pari vuotta tai useampia vuosia myohemmin.

Percentage - , 1 1 1 IT Budget Spent on IT Staff

No, ofPCs & Terminals as a , 123 Percentage of Total Employees

Value of Organizational I as a Percentage - , 132 of Revenue

IT Budget as a Percentage of Revenue 265

L-____ --' - ,

I--.>f Sales by Total Ass

, 20 1

- ,296

, 104

Kuva 2. Byrd ja Marshall Signifant path structural equation model 1997.

Tutkimusmetodina on teoreettisen mallin (kuva 1) testaaminen empiirisella aineistolla (Metodimoniste luku 3). Kuten alussa sanottiin IT-investointeja kuvaava aineisto kerattiin IDG-yhtion avulla vuosilta 1989, 1990 ja 1991 . Brynjolfssoniin ( 1993) (IS Reviews 1994, 57-59) viitaten tietollihdetta pidetaan yhtena luotettavimmista. Brynjolfsson katsoo myos, etta IT-investoinnin seuraukset nlikyvat 2-3 vuoden viipeella. Siksi tassa tutkimuksessa on kaytetty vuosien 1990-93 suoriutumislukuja. - Malli on ratkaistu ajamalla EQS-ohjelma. Seka esitetylle mallille, etta ohjelman etsimlille parhaalle mallille (Kuva 2) on laskettu hyvyysmitat: Akaike's information criterion, Bizdogan's consistent information criterion seka khiin nelio. Kaikki mittarit osoittavat, etta kuvan 2 malli on hyva ja parempi kuin alkuperiiinen malli (kuva 1 )

83

Byrd ja Marshall esittavat joukon lOydoksiii. Aineistosta loytyy kuusi tilastollisesti merkitsevaa korrelaatiota muuttujien kesken. Vutta mallia testattiin viela kolmella indikaattorilla: Bentler-Bonett Normed, Bentler-Bonett NonNormed ja Comparative Fit. Ne osoittivat mallin hyvaksi. Sen jalkeen tutkijat tarkastelivat jokaisen relaation merkitsevyytta ja laskivat ns. Z-arvot.

Keskuteluosassa kirjoittajat pohtivat tuloksia ja toteavat, ettei muuttujalla Percentage IT budget spent on IT staff training ollut tilastollisesti merkitsevaa relaatiota minkaan muuttujan kanssa ja siksi se poistettiin uudesta mallista (Kuva 2). Kirjoittajat katsoivat tassa yhteydessa, etta kayttajien koulutus olisi ehka nostanut suoriutumismittoja enemman kuin IT -henkilOstOn koulutus. Odotettu tulos oli, etta PC:tten maara tyontekij1i1i kohti vaikutti tyontekijaa kohti laskettuun myyntiin. Muiden selittajien relaatio suoriutumismuuttujiin oli negatiivinen. Kirjoittajat pohtivat, onko IT -henkilOstOn maara syyna huonon suoriutumiseen. He katsovat, etta henkilOstOn kohdalla laatu on maar1i1i ratkaisevampi tekija.

KiIjoittajat arvlOlvat, etta mallista saattaa puuttua monia tarkeita tekijoita. Lisaksi he haluaisivat painottaa tilannetekijoita nykyista enemman. Kirjoittajat kiinnittavat huomiota siihen, etta tiettyja tietoja on vaikea saada. Kun BPR-hankkeista on n. 70 % epaonnistunut, niin yritykset maksavat toisinaan kalliisti uudistuksista. Lisaksi epaonnistuneita tapauksia ei juuri nay julkisuudessa eika kirjallisuudessa. Tutkijat katsovat, etta heidan tutkimus­ongelmansa "Kuinka ja missa maarin IT -investoinnit vaikuttavat organisationaaliseen suoriutumiseen?" on ehka liian kapea. Sen sijaan jatkossa tulisi tutkia: Milia ehdoilla ja minkillaisissa organisaatioissa IT -investoinnit johtavat positiivisiin suoriutumistuloksiin ja milloin taas negatiivisiin tuloksiin?

Byrd ja Marshall pohtivat kvalitatiivisen tutkimuksen validiteetin uhkia ja viittaavat Kerlingerin ( 1986) oppikirjaan. Sen mukaan kvalitatiivisessa tutkimuksessa on 1 . vaikea manipuloida selittajamuuttujia, 2. on riski vaaraan tulkintaan ja 3 . puuttuu malJdollisuus satunnaisotantaan (the lack of power to randomize). Muut ovat havainneet seuraavia puutteita: Kontrollin, paateltavyyden, toistettavuuden ja

yleistettavyyden puutteet. Kvantitatiivisten tutkimusten ensisijainen puute on organisaation kontekstin sulkeminen pois mallista. Lisaksi kirjoittajat yhtyvat niihin tutkijoihin, joiden mukaan aikaisemmin on kaytetty liikaa aikaa kalJden muuttujan valisen relaation tutkimiseen, silla ongelmat ovat paljon laaja-alaisempia. Kirjoittajat odottavat paljon typologioihin ja taksonomioihin perustuvista lllhestymistavoista, silla niiden avulla ehka voidaan saada otetta organisaatioiden muutoksista ja niiden vaikutuksista IT -investointien ja suoriutumis­mittareiden valisiin relaatioihin. Vaikka kirjoittajat artikkelin alkuosassa luettelevatkin monia muuttujia, joiden on havaittu vaikuttavan IT -investointien ja suoriutumismittareiden villisiin relaatioihin, ovat he artikkelin loppuosassa jo unohtaneet ne ts. heidan kehittamansa malli ei kata kaikkia malJdollisia muuttujia vaikka se onkin parempi kuin M&M:n alkuperainen malli.

Yhteenve(o

Artikkeli on erinomainen esimerkki hyvllsta tutkimuksesta ja tutkimustulosten kirjoittamisesta. Kirjoittajat esittavat viitekehyksen selkeasti mutta lyhyesti, teoreettista taustaa on tarkasteltu laajasti ja huolellisesti, varsinainen tutkimus ja sen tulokset ovat

84

selkeasti mutt'! hyvin Iyhyesti kirjoitettu, keskusteluosassa pohditaan kaytettyja metodeja seka pohditaan mahdollisia jatkotutkimusaiheita.

Kirjoittavat pohtivat metodisia asioita monessa eri kohdassa. Jokaisen tutkimusmenetelman tai tilastollisen analysointimenetelman kayttOa on pohdittu perusteellisesti. Tutkijat ovat paatyneet kvantitatiiviseen menetelmalin mutta laadullisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen eroja on pohdittu ja heidan valintansa tuntuu perustelulta varsinkin kun laadullisen tutkimuksen haittoja on tuotu esiin monella eri tavalla. Itse tutkimustulos jaa kuitenkin melko vahalle huomiolle ja loppuvaikutelmaksi jlii, etta itse tutkimustulos ei ollut kirjoittajien mielesta tlirkein vaan se miten lopputulokseen on paasty.

Olisi mielenkiintoista tutkia, milloin ja miten IT-investoinnit joss akin case-yrityksessa to della vaikuttavat yrityksen suoriutumislukuihin. Samalla voisi saada esille tilanne- ja tapauskohtaisia tekij6ita, joita kirjoittajat peraavat.

References:

Brynjolfson E. (1993), The productivity paradox of information technology, Comm ACM 36, No 12, 67-77. Kerlinger F.N. ( 1986), Foundations of behavioral research, Holt, Rinehart and Whinston, New York. Mahmood M.A. and G.J. Mann ( 1993), Measuring the organizational impact of information technology investment: An exploratory study, Journal of Management Information Systems 10, 97-122.

Juhani Paavilainen ja Pertti Jarvinen

85

Kock N.F. and R.J. McQueen (1996), Asynchronous groupware support effects on process improvement groups: An action research study, In DeGross, Jarvenpaa and Srinivasan (Eds.), Proceedings of the 17th lCIS, Dec 16-18, 1996, Cleveland, Ohio, ACM, New York, 339-355.

Artikkelissa raportoidaan seitseman yrityksen prosesseja kehittaneen ryhman tyosta ja asynkronisen ryhmatyovalineen, sahkopostin, vaikutuksesta ryhman tyohon. Vain yksi ryhma kokoontui tiettyyn paikkaan keskustelemaan kasvokkain ongelmista ja etsimaan niihin ratkaisuvaihtoehtoja. Muut 6 ryhmaa kayttivat sahkopostia 67-89 % toiminta-ajastaan. Seitseman toimintatutkimusta osoittivat, etta prosessiin mukaan paaseminen helpottui, hierarkia aleni, osastojen hetoregeenisuus ei haitannut, ryhmien toiminta nopeutui ja kustannukset alenivat.

Kirjoittajat katsovat, etta prosessien parantarnista painottavia 'muutosliikkeita' ovat TQM ja BPR, jotka molemmat korostavat pienryhmien merkitysta. Kock ja McQueen esittelevat ryhmaohjelmien kaytttia koskeneita tutkimuksia ja toteavat, etta niissa on useimmiten kaytetty synkronista valinetta, ts. ryhman jasenet ovat olleet samanaikaisesti mikrojensa aaressa. Mm. tasta syysta tutkijat halusivat selvittaa asynkronisen ryhmatyovalineen kaytttia.

Kock ja McQueen paasivat mukaan seitseman ryhman tyohOn. Yksi ryhmista oli yliopistosta ja muut Uuden Seelannin maatalous- ja kalastusministeriosta. He sovelsivat toiminta­tutkimuksen (action research) tutkimusotetta, jossa tutkija osallistuu tutkittavien kanssa todellisten ongelmien ratkaisemiseen.

diagnosing (researcher & client)

specifying learning (researcher)

evaluating (researcher & client)

action plannin:e; (researcher & client)

action taking (researcher & client)

Kaksi ryhmista kasitteli yhden osaston sisaista ongelmaa, kolme osastojen valista ja kaksi koko liiketoimintaa. Tutkija osallistui ryhman tyohon, ja tyoskentelyssa noudatettiin MetaProi-metodia (Kock 1995). Tutkija ei ryhman jasenena pyrkinyt (tai osannut) ratkai­semaan varsinaista ongelmaa, vaan han tarjosi teknista ja metodista apua. Kaikille ryhmille oli tarjolla sahkoposti, jota oli taydennetty joillakin hyodyllisilla aputoiminnoilla. Tutkijat jasensivat oman tutkimuskohteensa niin, etta heilla oli kolme analyysiyksikkoa: Ryhman jasen, ryhma ja organisaatio. Vaikka toimintatutkimus itsessaan tuottaa tietoa ratkaistavasta ongelmasta, eika ko. tietoa juurikaan voi ennakoida, niin tutkijat halusivat tietoja 17:sta muuttujasta. Niista kolme kuvasi ryhman jasenta, kahdeksan ryhmaa ja kuusi organisaatiota. Raaka-aineisto kiisitti kaikkiaan 1 35.000 sanaa, joista vajaat 60 % oli saatu haastatteluilla ja kyselyilla, 23 % osallistuvalla havainnoinnilla ja 1 8 % tallettamalla ryhmien keskustelu siihkopostin valityksella.

86

Tutkijat ja ryhmat jasensivat ryhmaprosessit kolmeen vaiheeseen: ongelman maarittely, analyysi ja toiminnan uudelleensuunnittelu. Tutkija osallistui ryhmlin vetajan kanssa ongelman maarittelyyn ja ongelman kuvauksen toimittamiseen sahkiipostin vlilitykselHi ryhman jasenille, saatujen vastausten ja kommenttien kasittelyyn seka lopulta muutos­ehdotusten muotoiluun ja toteutussuositusten antamiseen.

Ryhmittiiin toiminta kasitti seuraavia tehtavia: GO. Ryhma kehitteli ideoita hallinnollisen atk-kurssin parantamiseksi. Kaikki viisi muutos­ehdotusta toteutettiin, ja muutosten vaikuttavuus todettiin hyviiksi. G1 . Tiima ryhma koetti keksia parannuksia atk-sovellusten yllapitoon ja liihiverkon huoltoon. Kuusi kahdeksasta muutosehdotuksesta toteutettiin aika vahiiisin tuloksin. G2. Ryhma analysoi sisiiisen tiedotuslehden toimitusongelmia. Kaikki kolme muutos­ehdotusta toteutettiin, ja ko. ongelmat hiivisivat. G3. Ryhma pohti tuhohyiinteisten esiintymisesta tiedottamista. Nelja seitsemasta ehdotuk­sesta toteutettiin suhteellisen hyvin tuloksin. G4. Ryhma pyrki maatalous- ja kalastusministeriiin toiminnan laadun parantamiseen suhteessa ulkopuolisiin asiakkaisiin. Keskustelu ja viiittely oli kiivasta, mutta mihinkaan patitiiksiin ei paadytty eika mitaan muutosta toteutettu. G5. Ryhma pyrki atk:n parempaan hyiidyntamiseen. Nelja viidesta ehdotuksesta toteutettiin ja tulosten laatua pidettiin hyvana.

G6. Ryhma pyrki parantamaan henkiliistiin koulutusta ja kehittiirnista. Ryhman johtaja halusi sita varten uuden ohjelmiston ja toivoi ryhman jasenten esittavan vaatimuksia ohjelmalle. Minkaanlaisia spesifikaatioita ei kuitenkaan saatu aikaan.

Taman tiivistelman alkuun kerattyjen paatulosten lisiiksi artikkelista voi todeta, etta ryhma G3 analysoi ongelmaansa kasvokkain, muut ryhmat sahkiipostin vlilityksella. Vastauksen kirjoittaminen sahkiipostiviestiin naytti olevan noin 28 kertaa hitaampaa kuin saman asian sanominen kasvokkain tapahtuvassa neuvottelussa. Ryhman johtajat joutuivat odottamaan vastauksia viesteihinsa keskimaarin 3 piiivaa. Kustannusten aleneminen naytti johtuvan kolmesta seikasta: 1. Siita, ettei ryhman jasenen normaali tyii katkennut vtikivaltaisesti, 2. kuljetus- ja kommunikaatiokustannukset kokouksiin laskivat, 3. toimintaan osallistumisen vaatima aika vaheni, ryhman jasenella 92% ja ryhman johtajalla 65 %. Kasvokkain tapahtuvaan ryhmtin kokoontumiseen verrattuna sahkiipostin kautta tapahtuva vuorovaikutus oli huomattavasti vahiiisempaa, keskimaarin 2,25 viestia ryhman jasenta kohti ja keskimaarin 260 sanaa kussakin viestissa.

Artikkelin keskusteluosassa kirjoittajat katsovat, etta tulokset ovat sopusoinnussa synkronisesti tapahtuneesta ryhmatyiista saatujen tulosten kanssa, mutta kuitenkin eri syista. Ryhmaohjelmat edistavat uusien ideoiden syntya tukemalla valitiista vuorovaikutusta, sahkiiposti saa aikaan saman pakottamalla vastaajan miettimaan viestinsa huolellisesti. Kun stihkiipostin kasvokkain tapahtuvaa keskustelua kiiyhempana mediana pitiiisi alentaa tehtavan suoritusta, niin se nayttaiikin parantavan sita. Vain hyvin monimutkaisissa tehtavissa (ryhma 6) media richness teoria naytti saavan tukea.

Kockja McQueen pahoittelevat lopuksi pienta otoskokoa ja tutkijan vaikutusta tuloksiin.

87

Minusta mielenkiintoista artikkelissa oli toimintatutkimuksen kayttO tutkimusotteena sebi sahkiiposti ryhmatyiin valineena. Tulokset ovat rohkaisevia. Jotkut jasennykset jaavat varmaankin pidempiaikaiseen kayttOiin, samoin jotkut luvut ja suhteet.

J oillekin tuloksille voi antaa myiis vaihtoehtoisia selityksia. Niinpa ryhman 6 epaonnis­tumiselle ohjelmiston spesifioinnissa voi etsia selitysta siita, etta 'monimutkaista tuotetta' on vaikea kuvata elektronisesti (Malone et al. 1987) tai etta mukana olleet ryhman jasenet olivat niin eri perspektiiveista, ettei kielipeli onnistunut (Boland ja Tenkasi 1995).

Suositus toimintatutkimuksen kuvaamiseksi on sellainen (PJ&AJ kohta 5.2), etta kukin tapaus tulee kuvata mahdollisimman monipuolisesti. Silloin tulosten siirtaminen tilanteesta toiseen helpottuu. Nyt kuvaus oli varsin niukkaa. - Lisiiksi toimintatutkija saa osallistua myiis sisalliillisesti eika vain teknisesti ja metodisesti. Silloin han saa aiheesta enemman irti ja myiis tuloksia ilmiiista sinansa eika vain tyiimuodosta niinkuin tassa tutkimuksessa.

References:

Boland R.J. and R.V. Tenkasi ( 1995), Perspective making and perspective taking in communities of knowing, Organization Science 6, No 4, 350-372. Kock N.F. (1995), MetaProi: A group process for business process improvement (http://www.mgnt.waikato.ac.nz/metaproilmetaproi.htm ) Malone T.W., J. Yates and R.I. Benjamin ( 1987), Electronic markets and electronic hierarchies, Comm. ACM 30, No 6, 484-497.

Pertti Jarvinen

88

K.6 Management of computing and information systems

Barney J.B. (1991), Firm resources and sustained competitive advantage, Journal of

Management 17, No 1 , 99-120.

Johdanto

Jotta voitaisiin yrnmmaa yritysten kilpailukyvyn perusteita, nun on paljon tutkittu nimenomaan strategisen johtamisen periaatteita. On esitetty, etta kilpailukyvyn saavuttamiseksi yritysten on lisattava sisaisia vahvuuksia ja hytidynnettava yritysympiiristtin

suomia mahdollisuuksia samalla kun torjutaan ulkoisia uhkia ja eliminoidaan sisaiset

heikkoudet. Tassahan on kyseessa perinteinen SWOT-analyysi. Toisin kuin aikaisemmat

tutkimukset tama tutkimus esittaa, etta yritykset voivat olla heterogeenisia strategisten

resurssien hallitsemisen suhteen. Toiseksi nama strategiset resurssit eivat voi olla taysin

liikkuvia yrityksesta toiseen eli resurssit ovat paikalJaan pysyvia. Nain ollen edella mainittu

heterogeenisyys voi olla pitkaaikaista ja pysyvaa. Y ritysten resurssiperustainen malli tutkii

naita kahta olettamusta analysoidessaan jatkuvan kilpailukyvyn lahteita.

Tassa esityksessa yrityksen resursseilla tarkoitetaan yrityksen panostusta, kyvykkyytta,

organisaation prosesseja, informaatiota, tiedonkasittelya jne jokapaivaisessa toiminnassa. Nama pitavat sisallaan laitteisto- ja henkiltisttiresurssit. Resursseiksi on nimetty my tis

osaaminen, koulutus, suunnittelutaito ja -kyvykkyys, tulosten arviointi, ilmapiiri ym.

Resurssit eivat aina vaikuta positiivisesti yrityksen toimintaan. Tassa esityksessa kuitenkin tarkastellaan millaisten olosuhteiden vallitessa resurssit saavat aikaan kilpailuetua.

Kilpailuedulla taasen tarkoitetaan jotain arvoa, joka aiheuttaa yritykselle strategista etuisuutta

suhteessa nykyisiin ja potentiaalisiin kilpailijoihin. Jos kilpailijoilla ei ole nain 011 en

kyvykkyytta hytidyntaa tata arvoa, niin talltiin kilpailuetu on jatkuvaa. Jatkuva kilpailuetu ei

kuitenkaan tarvitse ollan ikuista, koska suhdanteet voivat muuttua nopeastikin nopea­tempoisessa maailmassa.

Jatkuvan strategisen kilpailuedun saavuttamiseksi yritysten resurssit on oltava heterogeenisia

ja jaykkia. Tahan on paadytty, koska homogeenisyyden ja resurssien liikkuvuuden vallitessa kaikilla yrityksiIHi on tietenkin sarnat mahdoIIisuudet kilpailla. Resurssien hallinta ja

osaaminen liikkuu vapaasti yrityksesta toiseen. Toinen tiIanne on kilpailuympiiristtissa, jossa

jollain yrityksella on kilpailuetumatka (first-mover). Talltiin talla yrityksella voi olla jatkuva

strateginen kilpailuetu, jos tama yritys voi taata taman etumatkan jatkumisen. Samoin korkeat

esteet ja rajoitteet (entry/mobility barriers) voivat estaa uusien kilpailijoiden saapumisen

markkinoille. Kuitenkin nama kilpailuesteet ovat mahdoIlisia vain, jos yritykset ovat

heterogeenisia. Heterogeenisyys on itsestaanselvyys, koska uusien yritysten on etsittava

vaihtoehtoisia malleja paastiikseen kilpaillulle alalle.

Y rityksen resurssit ja jatkuva kilpaiJuetu

Edella on esitetty, etta voidakseen yrnmmaa jatkuvan kilpailuedun puitteita on valttamattinta

rakentaa teoreettinen malli, joka lahtee siita olettamuksesta, etta yritysten resurssit ovat

heterogeenisia ja jaykkia. Jotta yrityksen resurssit takaisivat jatkuvan kilpailuedun, niin niilla

taytyy olla nelja ominaisuutta. Ensinnakin resurssin taytyy ornata se sellaista arvoa, joka

hytidyntaa mahdoIlisuudet ja ehkaisee uhkia. Toiseksi resurssin on oltava harvinaislaatuinen.

89

Kolmanneksi resurssin on oltava vaikeasti jaljennettavissa ja neljanneksi sita ei voida helposti korvata jollain muulla samankaltaisella resurssilla, joka omaa edella olevat kolme ominaisuutta.

Hyodylliset resurssit (valuable)

Hyodyllinen resurssi tuottaa yritykselle tehokkuutta. SWOT -analyysi esittaa, etta yrityksen suorituskyky paranee vain jos yritys voi hytidyntaa mahdollisuuksia ja eliminoida uhkat. Yrityksen taytyy vain osata tunnistaa resurssit, jotka toteuttavat edella olevan vaatimuksen.

Harvinaiset resurssit (rare)

Kilpailuetua ei saavuteta, jos yrityksen resurssit eivat ole harvinaislaatuisia, vaikka nama resurssit olisivatkin hytidyllisia. Taysin omaperainen ja hytidyllinen resurssi tuottaa yritykselle varmasti kilpailuetua ja voi ornata potentiaalia tuottaa yritykselle jatkuvaa kilpailuetua.

Vaikeasti jiiljennettiivii resurssi (imperfectly imitable)

Hyodylliset ja harvinaiset resurssit ainoastaan voivat olla j atkuvan kilpailuedun perusteita. Nama yhdessa ovat yrityksen vaikeasti j hljiteltavia resursseja. Yrityksen resurssit voivat olla vaikeasti j hljiteltavia kolmesta syysta. Resurssi on saavutetta historiallisesti ainutlaatuisessa tilanteessa. Toiseksi resurssin ja jatkuvan kilpailukyvyn vhlinen yhteys on syysuhteen osalta (causal) epaselva. Kolmanneksi yrityksen tuottama resurssi on syntynyt sosiaalisesti monimutkaisessa tilanteessa. (Tassa taytyy mainita, etta innovaatiot usein syntyvat sellaisen prosessin seurauksena, joka tayttaa taysin sattuman tunnusmerkisttin. Sauli Saari).

Resurssiperustainen tutkimus ei yksistaan ole havainnut historian merkitysta yrityksen suorituskyvyn aikaansaajana. Useasti on tunnustettu ainutlaatuisen historiallisen tilanteen merkityksen yrityksen perustamisvaiheessa tai uuden johtajiston merkityksen yrityksen elvyt­tamisessa jossain tietyssa tilanteessa. Monet tutkijat ovat havainneet, etta tietty historiallinen kehityspolku voi olla uuden kilpailukyvyn lahteena - ei ainoastaan tietty historiallinen ajankohta. Nama ovat todella vaikeasti jaljennettavia resursseja. Erityisesti nain on, jos jokin tieteellinen lapimurto on perusteena jollekin uudelle kilpailukykya tuottavalle resurssille.

Toisinaan voi olla niin, etta syyta miksi resurssi tuottaa kilpailukykya ei voida yrnmartaa kokonaan. Talltiin resurssi on kausaalisesti epaselva. ThlJaista resurssia on vaikea kopioida tai jaljitella. Ei voida maarittaa, miksi jokin yritys menestyy parernmin kuin kilpailijansa. Voi olla jopa, etta tallaista asiaa on lahes mahdotonta edes tutkia tai tutkimus voi vieda paljon aikaa ja rahaa. Jo pelkastaan eksaktien termien maarittely voi tuottaa vaikeuksia. Toisaalta jos yritys ymmartaa syyn menestykseen, niin tama resurssi on vhlitttimasti jhljennettavissa ja nain tama resurssi ei ole perusteena jatkuvalle kilpailukyvylle.

Kolmas syy miksi yrityksen resurssi on vaikeasti jhljennettavissa on se, etta resurssi voi olla hyvin monimutkainen sosiaalinen prosessi eika yritys voi hallita tala ilmitita systemaattisesti. Monet resurssit voivat olla juuri tamankaltaisia - kuten henkiltisuhteet, maine toimittajien ja asiakkaiden keskuudessa. Yhteys naiden ilmitiiden ja kilpailukyvyn vhlilla voi olla selva eika siis tassa tapauksessa ole kyseessa vaikeasti yrnmarrettavasta resurssista. Toisinaan nama ilmitit syntyvat ilman yrityksen tietoista ponnistusta ja synnyttavat yritykselle kilpailuetua.

90

Tietotekniikan tuottama kilpailuetu ei kuulu tiihiin kategoriaan, koska j arjestelmiit ovat kopioitavissa. Kuitenkin voidaan mainita, ettii kehittynyt jiirjestelmien hyodyntliminen voi olla seurausta sosiaalisesti kypsasta yritystoiminnasta.

Resurssin korvaaminen toisella samankaltaisella (substitutability)

Viimeinen vaatimus resurssille on, etta sita ei voida korvata samankaltaisella harvinaisella ja vaikeasti jiiljennettiivalla resurssilla, joka tuottaa lisiiarvoa yritykselle. Resurssin korvaa­misella voi olla kaksi erilaista muotoa. Ensinniikin korvataan resurssi jollain samankaltaisella

resurssilla, joka tuottaa samankaltaista lisaarvoa kuin aikuperiiinenkin. Toiseksi yrityksiIHi voi olla samankaltaiset tulevaisuuden visiot, jotka vaikuttavat organisaatioon samail a tavalla.

Taytyy muistaa, etta resurssin korvaamisella on usein aste-eroja. Resursseja toisinaan ei edes tarvitse korvata sellaisenaan, vaan voi kehittaa taysin oman version resurssin hyOdyntii­misesta ja niiin saada uutta kilpailuetua kilpailijaan verrattuna.

Value

Firm Resource Rareness

Heterogeneity Imperfect Imitability Sustained

....... '-/ - History / Competitive

Firm Dependent Advantage

Resource -Causal Ambiguity

Immobility -Social Complexity

Substitutability

Kilpailukyvyn kehyksen soveltaminen

Ylliioleva kaavio ei pelkiisUiiin esittele niita teoreettlsla ehtoja, joiden vallitessa kilpai­Iukykya esiintyy. Kaavio myos johdattelee niihin empiirisiin kysymyksiin, joita voidaan

esittaa kilpailukyvyn ymmiirtamiseksi. Kolmen lyhyen esimerkin avulla voidaan valaista sita, miten edeIHi oIevaa kaaviota voidaan soveltaa. Ensinniikin strategisen suunnittelun merkityksesta kilpaiIukyvylla keskusteltiin taman esityksen alussa. Siinii todettiin, ettii strateginen suunnittelu SWOT-analyyseineen on yrityksia samankaltaistava, koska ttimii menetelmii on varsin yleinen ja sitii voidaan imitoida helposti. Toiseksi inforrnaatiosysteemit ja kilpailukyvystii voitaisiin mainita, eWi laitteet ja ohjelmistot eiviit ttimiin esityksen tavalla tuota kilpailukykyii, koska namii voivat olla helposti jiiljennettiivissii. Kuitenkin jiirjestelmien kiiyttotapa ja -kypsyys voi vaihdella yrityksestii toiseen. Tiilloin se tapa, miten yritys hyodyntaii tietotekniikkaa, ei voida jaijitellii. Nain tietotekniikka voi Iuoda kilpailukykyii kehittaessaan harvinaisen tavan ja kypsyyden tietotekniikan hyodyntamiseksi. Kolmanneksi esitetaan, etta positiivinen maine toimittajien j a asiakkaiden keskuudessa voi olla jatkuvan

kilpailukyvyn liihteena. Edellyttaen etta vain harvoiIIa yrityksiIIa on tiillainen positiivinen maine. Jos ttima maine johtuu historiallisista tapahtumista, niin se voi olla vaikeasti jaljennetavissa. Nain maine voi aiheuttaa jatkuvaa kilpailuetua.

Sauli Saari

9 1

Andreu Rafael and Claudio Ciborra (1996), Organisational learning and core capabilities development: The role of IT, J oumal of Strategic Information Systems 5, 1 1 1-127.

Artikkeli kasittelee aihetta kuinka parantaa tietotekniikan avulla organisaation liiketoimintaa.

Kirjoittajat kayttavat resurssiperusteisen nakemysta yrityksesta (resource-based view of the finn, RBVF) ja johtavat uuden kolme silmukkaa kasittavan organisationaalisen oppimisen mallin, joka tiihtaa ydinkyvykkyyksien (core capabilities) aikaansaamiseen. Informaatio­

teknologia (IT) on yksi perusresursseista, joista ensin tuotetaan tyokaytantOja (silmukka 1 ), niista sitten kyvykkyyksia (silmukka 2) ja viimemainituista edelleen ydinkyvykkyyksia

(silmukka 3). IT voi Iisaksi olla mukana tukemassa kutakin silmukkaa.

Artikkeli rakentuu seuraavassa esitellylla tavalla. Aluksi kaytetaan resurssitarkastelua

osoittamaan, etta kaikki milIa lisataan yrityksen kilpailukykya, taytyy perustua muunnokseen,

jolla yleisesti saatavillaolevia resursseja kuten tietotekniikkaa, muutetaan yrityksen ydin­

kyvykkyydeksi. Seuraavaksi tarkastelu nojautuu organisaation oppimisen kirjallisuuteen,

jonka avulla muodostetaan strategisen muutosprosessin rakenteellinen malli. Andreu ja

Ciborra tunnistavat kolme erilaista oppimiskehaa, jotka kattavat alueen konkreettisesta

tekemaIla oppimisesta strategiseen ja toisinaan radikaaliinkin reflektioon firman kyvyk­

kyyksista, missiosta ja ymparistOn antamista mahdollisuuksista. Olemassaolevien teorioiden

perusteella kirjoittajat osoittavat transformaation, oppimisen ja kontekstin valisen j atkuvan vuorovaikutuksen ja hyOdyntavat niiden strategista yhteenkuuluvuutta. Lopuksi tekijat

esittelevat esimerkkeja strategisista tietotekniikan sovelluksista, niiden kaypyyden rajoista seka antavat malliin perustuvia kaytannon ohjeita ja suosituksia.

Resurssiperustainen nakemys korostaa, etta yritys hankkii vaikeasti matkittavia arvokkaita

resurssej a ja kyvykkyytta, joiden avulla se saavuttaa kilpailuedun. Y dinosaaminen differentoi

yrityksen strategisesti ilmentaen sellaista hyodyllista kayttaytymista, jota ei ole havaittavissa

kilpailijoissa. Kyvykkyydessa on strategista potentiaalia, josta tulee kilpailuetua antavaa

ydinkyvykkyyttii, kun se on (Barney 1 991): ( 1 ) arvokasta (saa aikaan mahdollisuuksiajaltai

neutraloi uhkia yrityksen ymparistOssa), (2) harvinaista (niiden yritysten maara, joilla on

tama kyvykkyys, on pienempi kuin se, joka tarvitaan taydellisen kilpailun aikaansaamiseen

toimialalla), (3) epataydellisesti jaIjiteltavissa (esim. sen hankintaprosessin ainutlaatui­

suuden vuoksi, kun kyvykkyyden ja kestavan kilpailuedun vaIinen riippuvuus on

kausaalisesti monimerkityksellinen), (4) strategisesti korvaamatonta (ts. ei ole vaihtoehtoisia

tapoja saada aikaan samoja tuloksia). Y dinkyvykkyys kehittyy organisaatiossa yleisesti

saatavilla olevista resursseista muutosprosessissa, joka on ainutkertainen oppimisprosessi.

Osaaminen kehittyy yhdistamalla ja kayttamaIIa resursseja organisaation rutiinien avulla.

Kyvykkyyden kehittaminen kasittaa oppisen kuinka yhdistella ja kayttaa resursseja ja

osaamista, joka sisaItyy jo kehitettyihin organisaation rutiineihin. Oppiminen tapahtuu

organisaation aidoissa toimintatilaneissa, jolloin ydinkyvykkyydesta tulee ainutkertaista ja sen eriytymisaste on korkea, mika viittaa taas erityistarkoitukseen. Oppiminen on

kompleksista eika valttamatta suunniteltua - sita vaan tapahtuu.

Andreu ja Ciborra olettavat, etta kaikkia resursseja on saatavissa markkinoilta iIman

suurempia organisationaalisia ponnistuksia. Organisationaalinen rutiini on erityinen

tekemisen tapa, jonka organisaatio on kehittanyt ja oppinut, ja jonka kayttamisessa se on

erittain tehokas ja vaikuttava jopa niin, etta rutiini on lahes automatisoitunut. Nilihin

rutiineihin on aikojen kuluessa uppoutunut paljon organisationaalista tietamysta, joka on

92

muuntunut hiljaiseksi tietamykseksi ja siten vaikeaksi jaljitella. Kyvykkyyksia voidaan saada aikaan organisationaalisten rutiinien avulla resursseista j a muista kyvykkyyksista. Lisiiksi kyvykkyyksia kayttamlilla voidaan tuottaa uusia organisationaalisia rutiineja. Riippuen yrityksen toiminta-ajatuksesta (mission) ja kilpailuymparisttista kyvykkyyksista voi tulla ydinkyvykkyyksia, jos ne tuottavat pysyvaa kilpailuetua. Kyvykkyydet ovat syntyneet sellaisen oppimisprosessin kautta, jonka polku on yrityskohtainen. Niita sanotaankin sen takia polkuriippuviksi j a erityisiksi (specific).

Oppiminen kyvykkyyden tllottamisprosessissa

Andreu j a Ciborra erottavat kolme oppimisen silmukkaa, joista kaksi ensimmaista (rutinoiva ja kyvykkyyssilmukka) tahtaa staattiseen tehokkuuteen ja kolmas (strateginen) silmukka dynaamiseen tehokkuuteen. Rutinoiva oppimissilmukka tuottaa tyiikaytantiija kayttamlilla ja ottamalla etua resursseista, j a tyiikaytanniit taas tarvitsevat uusia resursseja. Kyvykkyyden oppimissilmukka liihtee tyiikaytanniiista, joita organisationaaliset rutiinit kayttavat tuottaakseen kyvykkyyksia, ja viimemainitut tarvitsevat uusia organisationaalisia rutiineja ja ne taas puolestaan uusia tyiikaytantiija.

ORGANIZATIONAL (FORMATIVE) CONTEXT

Valuable . lCQre 9.a.p..�p..Diti,��__ 'r '-=-__ ._. _. _.. '1' • • 'Dun.? rl"'I j,r

Faced to "

I Rare, etc . £.tnaDle xcellence, different ndards

Strategic loop Need for

7" "'" ___ .:t':I. _ _ 1�-.J

/ li', ..... �,.. ........ .............. 1 ,f,.. .... ... ..... ... � ..... ""' ..... ,.; ............... ... ., ...

1� Need for ';ganiZatiorurt) Capabili1;y ""-_.-o-'1<10 ew . ��l outines _ learning rg�mzation�

U ' 1 outines s ---. 00l) _ _ _ _--

�Core

1 (Work F' '!�eeC110r new Static .-Use -\.practices --Need for new Efficiency

/' tc.h... Routinization "-� advanta'.e of learning loop ) ''''---�Resources) _�---.

Figure 2. Learning in the capabilities and core capabilities development process (Andreu and Ciborra, 1996)

Staattinen tehokkuus on liikkeellepanevana voimana jatkuvaan kyvykkyyden kehittamiseen. Muutosagentteina ovat organisaation yksiliit ja ryhmat, joista tulee tuloksena olevan kyvykkyyden sailytyspaikkoja. Oppimisprosessi ilmenee usein spontaanisti vaikka organi­saatioilmasto j a konteksti, kiihoke-, valta- ja motivaatiojiirjestelmat ovat viimekiidessa vastuussa vastuussa organisaatiosta toiseen tapahtuvien prosessien laadusta. Syyt siihen,

93

miksi kyvykkyytta tarvitaan eivlit ole ilmeisili Willi tasolla, vaan siihen tarvitaan vielli yksi oppimissilmukka.

Strateginen oppimissilmukka koostuu useasta osasilmukasta kyvykkyyksien ja ydin­

kyvykkyyksien vlilillli toirninta-ajatuksen ja kilpailuympliristOn toimiessa 'vlilittlijinli'.

Kyvykkyydet muodostavat perustan toiminta-ajatukselle ja toiminta-ajatus antaa mielen ja

luo tarpeen uusille kyvykkyyksille. Toiminta-ajatus muodostaa ytimen ydinkyvykkyyksille ja

viimemainitut mahdollistavat yritykselle erilaisen toiminta-ajatuksen. Kyvykkyyksili tarkastellaan ydinosaarnisen, kilpailuympliriston, toiminta-ajatuksen ja organisaatiokontekstin suhteen ja ne antavat mielen ja luovat tarpeen uusille kyvykkyyksille. Kilpailuymparisttin perusteella mliliritetaan, milloin kyvykkyys on arvokas, harvinainen jne. eli milloin

kyvykkyys on ydinkyvykkyys, ja ydinkyvykkyydet mlilirittavat, mikli markkinoilla on

erinomaista (excellence) ja mitli pitlili tavoitella (standards). Aj anmittaan firmasta ja sen ympliristtistli esillenousevat haaasteet ja niihin vastaarninen ovat olennaisia strategisessa oppimisilmukassa. Lisliksi radikaalit muutokset organisaatiokontekstissa tai toiminta­ajatuksessa voivat vaatia radikaalia oppimista alemmissa oppimissilmukoissa ja aiheuttavat toimia ylemmissa silmukoissa.

Informaatioteknoiogia resurssista ydinkyvykkyyksien avainkomponentiksi

Andreu ja Ciborra tarkoittavat inforrnaatioteknologialla kaikkia tietokone- j a tietoliikenne­

teknologioita, joita on saatavana avoimilta markkinoilta. He esittavlit oppimismalliaan tukevia esimerkkej li, joissa IT:tli on kaytetty strategisiin tietosysteemeihin tuottamaan

yrityksille kilpailuetua. Sitten he kayvlit llipi kaikki kolrne oppimisilmukkaa siina mielessli,

miten IT:ta voidaan muuntaa tyokaytannoiksi, niista edelleen kyvykkyyksiksi ja viimemainituista ydinkyvykkyyksiksi. He kuvaavat myos miten IT voi olla tukemassa nliitli

oppimissilmukoita.

Rutinoivan oppimissilmukan os alta kirjoittajat antavat seuraavat ohjeet johtajille: * Tue prosessia varmistarnalla, etta yksilot ja ryhrnat tietavlit organisationaalisen

ympliristOn, jossa tyokaytanttijen oppiminen tapahtuu. * Organisoi oppimisprosessi vaikuttavaksi siten, ettli edistat nykyisten tyokliytlinttijen levilimistli ja uusien tyokaytantojen kokeilua. Painota keraantyneen kokemuksen merkitystli ja tyontekijoiden roolia kokemuksen kantajina. Informaatioteknologiaa voidaan kayttlia nllissli tehtlivissa ainakin 1 . tukemaan tyokliytanttijen oppimisprosessia trujoarnalla tietosysteemien avulla tarvittavaa

inforrnaatiota ja IT:n mahdollisuuksia sinansa, esim. pilottiprojektien puitteissa,

2. tukemaan kokemusten vaihtoa ryhmissa ja ryhmien vlililla tarjoarnalla tietoteknistli apua esim. slihkopostin ja ryhmliohjelmistojen muodossa.

Kyvykkyyden oppimissilmukan osalta Andreu ja Ciborra ehdottavat: * Painota erityisten ja paikallisten piirteiden tunnistamista tyokaytannoistli ja pyri

yleistyksiin, ts. kuvaa kyvykkyydet niiden olennaisten piirteiden avulla ja yalta yksityis­kohtaisuuksia sekli yritli soveltaa paikallista kaytanttia muualle yritykseen. Tlihan iiittyvili inforrnaatioteknologian tukiehdotuksia on kaikkiaan nelj li:

1 . Tue kyvykkyyden luontiprosessia IT:n avulla. Kirjoittajien mielestli nllita atk-soveUuksia on vielli vlihan, mutta esim. case-based reasoning -ideaa voisi tlissli hyodyntlia.

2. Tue kyvykkyyden jakarnista j a levittlirnistli koko yritykseen.

94

3. Helpota rutiinien ja kyvykkyyksien pohdintaa (reflection), kokeilua ja harjoittelua. Tavoitteena on, etta kyvykkyys opitaan syvallisesti ymmfutamallli, miksi se toimii, eika vain pinnallisesti esim. matkimalla toisen kyvykasta toimintaa. 4. Tue kyvykkyyden diffuusiota siten, etta samaHa edistat kokonaisntikemyksen syntymistli.

Strategista oppimissilmukkaa varten kirjoittajat antavat kaksi ohjetta: * Varmista, etta kyvyykkyyksiin upotettua know-howta tarkistetaan suhteessa ymparistiin ehtoihin ja yrityksen toiminta-ajatukseen. * Esita eksplisiittisesti, miten tietyt kyvykkyydet muodostavat ja tOlmlvat

ydinkyvykkyyksina. Tiedota asiasta kaikille ryhmille yrityksessa ja kerro, miksi ja miten he tukevat em. ydinkyvykkyyksia. Informaatioteknologialla voidaan tukea myos strategista silmukkaa ainakin 1 . tuottamalla tietoja kilpailuymparistiista ja

2 . levittamillia yrityksen toiminta-ajatusta.

Andreu ja Ciborra keskittyvat sitten pohtimaan, miten johtajat voisivat rakennuttaa strategisia tietosysteemeja. Niiden tulisi oHa ( 1) arvokkaita, (2) harvinaisia, (3) epataydellisesti jaljiteltavissa, ja (4) sellaisia, joille ei ole olemassa strategisesti yhtalaista korviketta. Kustakin ydinkyvykkyyden ehdosta (l) . .. (4) he antavat yhden tai useampia kaytannon esimerkkeja. Kirjoittajat huomauttavat kaikilla yllaolevilla ohjeilIa olevan vahvat seuraukset atk:n johtamiseen. Tlirkeaa on se mita tehdaan taustalla ja mukanaolevien ihmisten harjaantuminen. Heidan tulee olla tietoisia niin oppimisprosesseista kuin organisaation kontekstista, liiketoimintamissiosta ja kilpailuympliristOsta ja siita, miten yksilot ja ryhmat kayttaytyvat kohdatessaan erityyppista oppimista, joka on tarpeen ydinosaamisen

kehiWimisessa. Kirjoittajat pitavat tata tietotekniikan suorana seurauksena tunkeutua ja vaikuttaa kaikkiin organisaation aktiviteetteihin

Arviointia

Yhteenveto-osassa kirjoittajat kehuvat kannanottojaan. Ensiksikin RBVF korostaa tarvetta tavallisten resurssien muuntamiseksi ydinkyvykkyyksiksi. Toiseksi organisationaalisen oppimisen kirjallisuus on auttanut kirjoittajia tunnistaamaan kolme oppimissilmukkaa seka samalla painottamaan toisaalta tekemalla oppimista ja toisaalta radikaalia yrityksen kyvyk­

kyyksien, toiminta-ajatuksen ja kilpailuympliriston samanaikaista pohdintaa. Kolmanneksi strukturaatioteoriat ovat auttaneet huomaamaan muuntamis(transformaatio)- ja oppimis­proses sit seka ympliristiin, jossa prosessit tapahtuvat seka naiden yhteispelin. Lopuksi

kay tan non tapaukset ovat osoittaneet, etta kolmen silmukan mallia ktiytetaan j a se toimii.

Pertti Jarvisen mielesta Andreun ja Ciborran suurin panos tieteelle tassa artikkelissa on erilaisten organisationaalisten oppimistyyppien tunnistaminen ja konkretisointi. He ovat

myos poimineet tapausesimerkkeja esityksensa tueksi seka esittaneet suosituksia, miten tulee jatkossa toimia. Toinen seikka, josta han huomattaa on se, etteivat resurssit taloon hankittaessa ole viela juuri minkaan arvoisia, vaan ne on totutettava talon tavoille. Olisi mielenkiintoista analysoida miten eri resurssityypit eroavat kayttiionottoajan suhteen, ja pysyvatko kaikki resurssit tietjn sisaanajoajan jillkeen samassa kayttokunnossa? Kyvykkyyksien osalta viimemainittu pohdinta on vaikeampaa, kun ne ovat eri resurssien monenlaisia yhdistelmia, toteaa Jarvinen.

95

Kari Kilpisen ja Pertti Jarvisen mielesta artikkelin perusteella kyvykkyyskasite jail hamariiksi. Samalla sen operationalisointi ja konkretisointi jaa puutteelliseksi. Siksi on perusteltua kysya: Voisiko mallin supistaa kahdeksi oppimissilmukaksi - vahitttiisen ja radikaalin oppimisen silmukoiksi? Kilpisen katsoo, etta varsinainen oppimisprosessi ja siihen liittyvat yksityiskohdat jaavat artikkelissa epaselviksi. Tekijat olettavat tietotekniikan ratkaisevan monia asioita itsestaan. Kun tehdaan tietotekniikkaratkaisuja tehdaan toki samalla muita ratkaisuja vai olisiko se toisinpain, epailee Kilpinen. Han jaa kaipaamaan niita perusasioita, joiden perusteella oppimisprosessit todella toimivat niinkuin niiden tehokkasti piHiisi toimia.

Kari Luukkonen toteaa tutkimuksen raportoinnin olevan kommunikointia, jolloin varsinkin kasitemallissa kiinnittyy huomio kasitteisiin. Osa niista on maaritelty hyvin, mutta malliin sisaltyy my tis maarittelematttimia tai epamaaraisia kasitteita. Tallaisina Luukkonen mainitsee tuotekasitteen, joka banen mielesHian kuuluu olennaisesti yrityksen (ydin)kyvykkyyteen. Lisiiksi han huomauttaa kontekstisanan taakse katkeytyvan koko joukon hallintoon, johtamiseen jne liittyvaa terminologiaa kuten prosesseja, logistiikkaa ja toimintatapoja. Han kysyykin onko kontekstitermi liian yleinen kuvaamaan suurta ja kirjavaa kokonaisuutta? Luukkonen kiinnittaa huomiota my tis kasitekolmikon resource - asset - capabilities eroihin seka kysyy mita eroa on tytikaytanntiillaja rutiineilla?

Antti Arvela huomauttaa lisiiksi, ettti tietoresurssin osalta Andreu ja Ciborra eivat huomioi, etta tieUimysta voi olla esimerkiksi upotettuna tietosysteemiin. Han pitaa mallin ansiona sitll etta se yhdistaa resurssit, osaarnisen, tehokkuuden, kilpailukyvyn ja strategian. Se antaa seka alhaalta yltispain toimivan sisaista tehokkuutta hakevan, etta ylbaiilta alaspain toimivan ulkoista liiketoiminnallista tehokkuutta korostavan mallin. Lisiiksi kirjoittajat pystyvat osoittamaan kaytanntin esimerkein tietotekniikan panoksen tiissa mallissa.

References:

Barney J.B. ( 1 991), Firm resources and sustained competitive advantage, Journal of Management, 17, 99-1 20.

Antti Arvela

96

Broadbent M., P. Weill, T. O'Brien and B.S. Neo (1996), Firm context and patterns of IT infrastructure capability, In DeGross, Jarvenpaa and Srinivasan (Eds.), Proceedings of the 17th ICIS, Dec 16-18, 1996, Cleveland, Ohio, ACM, New York, 174-194.

Abstract This summary brings up some other current views of the IT infrastructure management. It identifies 5 core and 1 8 additional infrastructure services. The paper written by Broadbent et al. reports a field study, where 26 international companies have been analysed in order to develop a concept of IT infrastructure capability. These companies have been categorised to global, transnational, multinational, and international. The concept is developed through identification of IT infrastructure services and measurement of reach and range. They are the two critical measures of the IT infrastructure indicating the availability and selection of services seen from the users' angle. Shared IT services were reviewed in each firm and as the result a summary list of the capabilities was created.

Importance of the IT infrastructure The significance of IT infrastructure for the competitive performance of firms has been recognised. New organisational forms like global virtual companies have required new IT infrastructure capabilities. There is not much previous research on that area. The value of IT infrastructure does not have much evidence from research. The paper presents a definition for the IT infrastructure as follows:

"IT infrastructure is the base foundation of budgeted-for IT capability (both technical and human), shared throughout the firm in the form of reliable services and usuaLLy managed by the IS group . ..

IT infrastructure is also described as a base for further applications rather than current business systems and its need to cope with the uncertainty of future needs. On the practical level IT infrastructure is justified and financed differently from the business applications. Decisions require broad commitment from the management.

The paper lists as the key components of IT infrastructure the following: • hardware platforms • base software platforms • communications technology • client/server technology and other software components that provide common services for a range of applications, common handling mechanisms for different data types and methods, standards and tools.

At this point it can be noted that there are not clear statement of certain common services being included in the IT infrastructure. For example, the corporate messaging, which is later presented as item # 2 in the list, does not fit into this list of components. The definition should cover also common services with all their dimensions. Running a joint service is very much different from providing technical platforms.

When constructing their research model the writers divide the capability of the IT infrastructure into two categories: its services and 'reach and range' . The latter refers to two aspects: (a) who can easily be reached through the infrastructure, and (b) to which extent the

97

services are available to everybody. The researchers assume, that in a company, where the business units have joint products, customers or competence, the synergy between the business units may create benefits for the IT infrastructure services. Researchers assume also, that the differences between the branches affect the IT infrastructure. Those companies, which require more flexibility to adopt to the market, build a higher level of IT infrastructure. Also an intensive process for strategy creation may benefit when building the IT infrastructure. They use these factors to build their research model.

Firm Context

I INOUSTRY I IT Infrastructure Capability

MARKETPLACE INFRASTRUCTUR VOLATILITY SERVICES

� BUSINESS UNI

SYNERGIES REACH and RANG

STRATEGY FORMATION PROCESSES

Study is based on this Preliminary model: Firm Context and IT Infrastructure Capability.

Methodology Seven propositions were set for the study. Method was based on extensive field investigation. Twenty-six leading firms in seven countries were selected for the investigation. Study design included both qualitative and quantitative data collection. In each firm there were at least four participants including the CIO, IS executives and corporate executive. Six propositions out of the seven got evidence from the data. Reach and range was not supported.

5 Core IT Infrastructure Services

1 . Management of corporate communication network services 2. Management of group-wide or firm-wide messaging services 3. Recommended standards for at least one component IT architecture (e.g. hardware,

operating systems, data, communications) 4. Security, disaster planning and business recovery services for firm-wide installations and

applications 5. Technology advice and support services

18 Additional IT Infrastructure Services

1 . Management, maintenance, support of large scale data processing facilities (e.g. mainframe operations)

2. Management of group-wide or firm-wide applications and databases 3. Performing IS project management

98

4. Data management advice and consultancy services 5. Providing IS planning for business units 6. Enforcement of IT architecture and standards 7. Management of business-unit specific networks (e.g. LANs) 8. Managing and negotiating with suppliers and outsourcers 9. Identification and testing of new technologies for business purposes 10. Development of business-unit specific applications (usually on a chargeback or

contractual basis) 1 1. Implementation of security, disaster planning and recovery for business units 12. Electronic provision of management information (e.g. EIS) 13. Management of business specific applications 14. Group-wide or firm-wide data management, including standards 15. Development and management of on-line and/or EDI linkages to suppliers or customers 16. Development of a common systems development environment 17. Technology education services (e.g. training) 18. Multi-media operations and development (e.g. video-conferencing)

Summary A research of this coverage is by itself a notable achievement. The researchers have carefully tried to formulate a consistent set of concepts and also by other means to promote the comparability of companies working on different parts of the world.

There are also some defects in the research. It does not fulfill all the criteria for theory testing research and does not either totally comply with the requirements for theory creating case study, even the list of services and the 'reach and range' tables were created based on the research material. Test of the model could have been performed then as a post analysis. It can also be asked, which is the cause and which is the result: the creation of the strategy/ synergy between the business units or 'reach and range' / number of IT infrastructure services. It can be assumed, that there is correlation between all the pairs to be tested.

Analogy with City Planning The management of IT infra has several similarities with City planning (Ribbers, 1993). He says: "The CIO's attention is focused on the infrastructure: he plans it, monitors it and controls

it. He may be compared to a city planner . .. . In this changing picture of IS responsibility, the position of systems development and operations have to be reconsidered. Again an analogy, a city planner does not construct houses, he leaves that to a construction company; and the construction company does not plan the city either. Development and operations are a facility management responsibility. The analogy with city planning helps us to understand outsourcing. The role of CIO, as described here, cannot be outsourced; operations and development can!"

Encarta 1994 gives the following specification of City Planning2:

2 'City Planning,' Microsoft (R) Encarta. Copyright (c) 1 993 Microsoft Corporation. Copyright (c) 1 993 Funk & Wagnali's Corporation

99

"City Planning, the unified development of cities and their environs . . . . . In the mid-20th century it broadened to include the comprehensive guidance of the physical, economic, and social environment of a community. Elements characteristic of city planning include: J. general plans that summarise the objectives of (and restraints on) land development; 2. zoning and subdivision controls that specify permissible land uses, densities, and

requirements for streets, utility services, and other improvements; 3. plans for traffic flow and public transportation; 4. strategies for economic revitalisation of depressed urban and rural areas; 5. strategies for supportive action to help disadvantaged social groups; and 6. guidelines for environmental protection and preservation of scarce resources.

Viewed from this perspective, city planning requires more than a narrow specialist who can develop and implement a physical plan. More general skills and activities are also needed. They include (1) the collection and analysis of data about the city and its population; (2) research into the need for and availability of social services; (3) the development, evaluation, coordination, and administration of programs and timetables to supply these services; (4) programs for economic and housing development and redevelopment-not only planning, but also packaging, financing, and carrying out the development, establishing public and private partnerships, and so forth; and (5) effective use of political activity and citizen participation to influence the character of and give support to development programs.

In the future, city planning will continue to work under conditions of scarce urban economic resources and will constantly be faced with competing priorities-of neighbourhoods, interest groups, businesses, and residents. The targeting and delivery of adequate public services will pose serious problems during the rest of the 20th century. As cities search for a revision of their role, they will undergo recurring adjustments. It is the task of city planning to minimise the impact that changing cycles have on the city's residents and businesses.

Spheres of interest/ Forrester The Forrester report (Deutsch et a!., 1995) concludes that: • the central IT team cannot manage the distributed world alone • successful companies will manage by business processes and functions - not network,

systems, database and application technology silos. The report is based on interviews with 50 Fortune 1000 IT directors and discussions with a number of management vendors. It divides the managerial actions into housekeeping and fire fighting . The management tasks are grouped as follows:

GROUP TASKS Configuration • DiscoverylInventory

• Software distribution • Change management

Administration • Naming • User/node setup • Groups/domains • Access rights

100

Integrity • Security • Virus protection • Backup

Accounting • Chargeback • License management/metering • Asset management

Performance • Baseline • Trend analysis • Tuning and optimisation • Load balancing

Event/problem management • Monitoring and event notification • Correlation • Problem tracking • Remote control

Forrester's conclusions based on the discussions with IT executives were: • Companies have not tamed the distributed management beast • Business buy-in, better skills, more funding, and complete tools are needed for effective

management • Organisations are mistakenly counting on a centralised management model to keep their

distributed management costs in line.

The need for improved management is stated as follows: • Today's reactive, firefighting management is very expensive • Outages threaten business.

The main message tells: "Forget enterprise management". Instead the management should

be based on "spheres" of: • Business application; groups -- spheres -- whose bottom line depends on a specific

application should manage that application • Department-level function; technology dependent activities should be managed in the

sphere where the activities occur • Enterprise-wide technology; technology that is part of the common IT infrastructure

defines its own sphere and should be managed by IT or outsourced.

Sphere management requires: • Tools that correlate information from distributed resources; correlation agents gather input

from managed networks, systems, databases and applications and use rules to forward alerts to the appropriate spheres

• People who are highly skilled support generalists; these hotshots will perform a mix of management, operations and help desk tasks like server configurations, backup and application support.

Because multiple spheres will want to manage the same, shared technology resources like networks and databases, management conflicts will occur. To avoid confusion, spheres must negotiate and continually review management responsibilities and priorities.

1 0 1

Risk management Risk3 management provides one angle to look at the business-IT relation. It may be applied on several levels of management even its traditional sphere deals with damages, disasters and their financial balancing. Risk management may be defined as: " Risk management is a holistic view of the existing risks and a systematic study of the options how to minimise their effects followed by the selection and implementation of the most efficient actions identified in that study" (Berg, 1994).

When we take the functional elements from the risk definition (Berg, 1994), the following list emerges: I . create a holistic view of the existing risks 2. perform systematic study of the options how to minimise the effects of the risks 3. select actions 4. implement actions.

Costs

1-.., L ........ -".,....-_-'--'-'iEfos;!;i;timated total costs

Present level

--

t Optimal level

anagement cost

Level of loss prevention

The optimum cost level of risk management depends on the estimated losses and the cost of their prevention (Berg, 1994).

The optimum level of proactivit/ may be defined using the risk management logic. After a risk has been identified, potential actions for its elimination are considered. Costs from decreasing the risks and the potential losses accumulate as shown in the previous diagram. The optimum is reached when the total costs are minimum.

Risk management provides a feasible model for assessing the resource allocation between advance planning and reactive support function. Investing in professional solutions, standard solutions, user education, detailed planning, documentation and testing should be balanced against the firefighting and its business implications. See also Deutsch et al ( 1995).

Strategic alternatives There are a few different approaches available for managing distributed corporate computing. Main alternatives can be grouped as follows: • interlink strategy

, Risk: Theart of loss which has probability >0. , management, when future events are anticipated

102

• strong central coordination strategy • business driven strategy.

Strategy Overview Corporate level Interlink Concentrates on Corporate level acts

service and as a catalyst for communication cooperation, establishes interfaces between the units necessary standards

and produces the key services

Central Relies on central Corporate level has coordinatio resources and a strong role in n capabilities planning and

service production Business Guidelines are Corporate level driven chosen in SBU:s adapts into the

based on various IT solutions business requirements

SBU level SBU:s have an independent and active role in supporting the business units and proposing IT solutions for the enterprise SBU:s have a low profile and mainly apply the corporate plans SBU:s search for opportunities to exploit IT in their business

Orientation should be based on the eXlstmg reality. What is the ratio between central/distributed resources, services and expertise? What are the trends? Which resource (expertise) links exist between the business units and IT?

If the central IT resources and capabilities are low, the proper strategy would be to minimise the joint service selection and to upgrade those few into a professional level. Similarly those IT segments, which are tightly connected to the business should get their primary management from the business.

Central coordination is a vital managerial function if diverse IT interests are to be synchronised. It requires mature teamwork capability to exchange information and to balance interests.

References:

Apte U and VepsaIiiinen A.PJ, ( 1993). "High Tree, High Touch? Efficient Channel Strategies for Delivering Financial Services" Journal of Strategic Information Systems, Volume 2, Number 1 , March 1993. Bento Regina F., ( 1 996). "Life in the middle: An analysis of information centers from the perspective of their major stakeholders", Information & Management 30, 1996, pp. 101-109. Berg K., ( 1994). Yrityksen Riskienhallinta, Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus Oy, 1994 Boland R. "The IN-FORMATION of Information Systems" In RJ. Boland and R.A. Hirschheim (Editors) Critical Issues in INformation Systems Research. New York; John Wiley and Sons Ltd., 1987

103

Brancheau J.e. and Brown C.V., ( 1993). "The Management of End-User Computing: Status and Directions", ACM Computing Surveys, Vol 25, No. 4 (Dec. 1993), pp. 437-482. Broadbent M., ( 1 996), "Managing Information Technology for International Operations", The Journal, 1 996 Brown J.S. and Duguid P., ( 1991) . "Organizational Learning and Communities of Practice: Toward a Unified View of Working, Learning and Innovation" Organization Science, Volume 2, Number I , February 1 99 1 , pp. 40-57. Das S., Zahra S.A. and Warkentin M.E., ( 199 1 ) "Integrating the Content and Process of Strategic MIS Planning with Competitive Strategy" Decision Sciences, Volume 22, 1 99 1 , pp.953-980. Deutsch W., Cameron B ., and Rhinelander T., ( 1995), " Managing Client/Server" Forrester Computer Strategy Report, Vol. 13, N:o 1 . EI Sawy Omar A., ( 1985). "Implementation by Cultural Infusion: An Approach for Managing the Introduction of Information Technologies", Forsman L., ( 1995). "Atk-projektin llipivienti", Suomen Atk-kustannus Oy, Espoo, 1995. Forsman L., ( 1 996). "Mikrotuen kehittliminen", Suomen Atk-kustannus Oy, Espoo, 1996. Hedberg B. and Jonsson S., "Designing Semi-Confusing Information Systems for Organizations in Changing Environments" Accounting Organizations and Society, Volume 3, Number 1 , 1978, pp. 47-64. Henderson J. and Lee S. , ( 1 992). "Managing liS Design Team: A control Theories Approach." Management Science, Volume 38, Number 6 June 1992, pp.757-777. Henderson, John e., and Treacy Michael E., ( 1 986). "Managing End-User Computing for Competitive Advantage", Sloan Management Review, Volume 28, Number 2, Winter 1986, pp. 3-14. Hoshower L.B and Verstraete A., ( 1989). " Controlling the Costs of Decentralized Information Systems", Management Accounting, June 1989. Ishikawa A. and Smith C.H., ( 1 972). "Feedforward Control in the Total Planning and Control System" Cost and Management, November-December 1972, pp. 36-41 . Lehner F., ( 1 993). "Informatik Strategien", Carl Hanser Verlag Munchen Wien, 1993. Merchant K.A., ( 1 982). "The Control Function of Management" Sloan Management Review, Volume23, Number 4, Summer 1982, pp.43-55. Michael S.R, ( 1 980). "Feedforward versus Feedback Controls in Planning" Management Planning, Volume 29, Number 3, November-December 1980, pp. 34-38 MIS Quarterly , Volume 9, Number 2, June 1985, pp. 1 3 1- 140. Ribbers P., ( 1 993). "Information Management: Bridging the Gap", Lecture in Reserch Seminar on Strategic Management of Information Systems, Turku School of Economics and Business Administration, 28-29. 1 1 . 1994. Rodney, D., and Zmund, R, ( 1 990). "Research on end-user computing: Theoretical perspectives from organizational theory". Desktop Information Technology. North Holland, Amsterdam, 1 5-36. Sengupta K. and Abdel-Hamid T.K., ( 1993). "Alternative Conceptions of Feedback in Dynamic Decision Environments" Management Sciense, Volume 39, Number 4, April 1 993, pp. 4 1 1-428. Suominen A., ( 1994). "Yritysten riskienhallintakliyttliytyminen ja vakuutuspolitiikka liikkeenjohdon toiminnan osana". Publications of the Turku School of Economics and Business Administration, Series A-5: 1994.

Lauri Forsman

104

Harkness W.L., W.J. Kettinger and A.H. Segars (1996), Sustaining process improvement and innovation in the information services function: Lessons learned at the Bose corporation, MIS Quarterly 20, No 3, 349-368.

Abstract This paper describes a managed transformation process of IS function at Bose Corporation. The initially poor service level improved dramatically during this ten year long evolutionary organisational learning and information sharing. The transformation did not include any revolutionary, quick phases but proceeded gradually as an evolutionary development. The philosophical target was to move from the old functional management approach to a new process oriented management and quality philosophies. Concepts as Business Process Reengineering and Total Quality Management (TQM) have been essential. The transformation is reported using a framework of five consecutive phases: exploration, discovery, formalization, process-think and process-link. Time frame for this study is 1985-1996. One of the writers is the director of total quality and former director of information services at the Bose Corporation. The main point is that organisational change and organisational learning, as well as innovation and process improvement in an organisation should be managed to be a sustained process, that is a constantly ongoing process of change, in order to give the company sustainable benefits in its business performance. As the authors put it: "_improvement is not something accomplished in addition to everyday work - it is a part of everyday work."

Introduction The study presents a l O-year chronicle of transforming the Information Services (IS) within Bose Corporation. It identifies the definable stages, obstacles and managerial interventions during this transitory history. New tools and methodologies were adopted during this process and they are reported together with their measurable impacts. These together increase the understanding of potential payoffs of this type of reengineering and quality improvement. Bose Corporation was founded in 1 964 and has specialised in high-end segment of the audio components market. It is one of the leading manufacturers of premium audio speakers. Its products are distributed through multiple marketing channels.

Origin of the process Competitive events in the late 1980s forced the manufacturing of the company to search for major improvements in the production area. At that time there was not any strategic plans for redesigning other functions or applying TQ philosophies to them. Due to many attempts, initiatives and iteration the development grew from small, separate steps into a continuous, logical evolution.

Exploration The Information Services Function (ISF) was not a strategic service in Bose at the time when the new IS director started in 1985. The responsibilities of ISF included in addition to computing centers and services also several administrative functions like copy centers and in­house travel agency. The status of the ISF was not satisfactory. Users were not happy with the performance of the organisation. It was slow performer. It did not have customer orientation in its solutions. Top management gave just general guidelines to get systems in order and to better alignment with the organisation. The first steps taken contained satisfaction surveys amongst the "internal customers". Also the IS organisation was consolidated and various tracking and reporting

105

procedures were initiated. However, the customers continued to complain still in 1988. IS director saw the cause to be in the attitudes of IS staff. They were not active in solving the problems.

T 'Core" (!;ross-Organi*tional

prises

'Con:!' organizk,tional

, Pr�ses I Reach Of Process

Improv1menl Activty

I ere] Fu'ct"" ,i I Explorati03

I

I Process Lin�

1 985·198a 1 988-1990 199101992 1992-1995 1996-Beyond

The evolutionary stages of Bose IS toward integrated process management.

The initial stages of the exploration were "issue driven". Problems were tackled slowly through informal networking. Under the pressures of daily urgent responsibilities there was a risk to remain the exploration stage of evolution. The willingness to step forward and to take responsibility of problems was low. Gradually an informal networking took place and promoted the exchange of knowledge related both to problems and opportunities. It created a significant foundation for more formal forums of cross-functional skill building and TQM experimentation.

Discovery The main focus during the discovery phase shifted from the problems to common search for knowledge regarding best practices for problem solving. Contacts between the client organisation and IS were enhanced e.g. by using internal account managers to communicate with the customers. There was formal TQ skill building and localised experimentation. A self-help interest group Process Improvement Networking Group (PING) was formed in 1989.

This voluntary, informal network had the following mission: • sharing of ideas through group problem solving and discussion of process improvement • experimental use of TQ and process improvement practices within each function • benchmarking through visits to other companies • formal training in TQ practices.

This stage produced a repository of skills and experiences. They were applied into the Bose patterns of work and reward system. Acquiring the PC:s was chosen to be a suitable area for experimenting more formal process improvement. Gradually general consensus of the best

106

practices emerged. The limited scope of process improvement had still to be expanded and formalised.

Formalization The road ahead went from the informal PING-driven process improvement towards "policy driven" formalization. The IS director became a coach for this stage of evolution. Sixteen formal improvement teams were launched (Bose Improvement Teams, BITs). These teams included the following specific roles. • BIT member • BIT leader • BIT advisor ·BIT sponsor • BIT steering committee. Each had a specified description of respective qualifications, roles and responsibilities.

During this stage a seven step reactive problem solving procedure was employed. The improvement effort was guided by writing first themes for the work. Various analysis techniques were applied to analyse the root causes. Some of the causes were incompatible cabling, lack of standards, lack of documentation and lack of diagnostic equipment.

Process-think So far the problem solving had been mainly reactive by nature. It was initiated by the problems and complaints from the customers. The more formal process thinking made it possible to enter from the seven stage reactive problem solving to more proactive process improvement method. This method is called process discovery. It is applied when a process is not well defined, is very dysfunctional5 or is unstructured. This method was still applied mainly in response to customer-identified problems but it was a major move toward greater process thinking in Bose IS. One example of the proactive improvement was the introduction of the "installers". These teams formalised the processes after their initial discovery. They defined the ownership, roles and responsibilities. This model was then integrated through the core processes.

Process-link The next stage in the evolution is going to be a business driven integration of processes. An initial move has taken place in the area of integrated supply chain core processes. This final challenge requires activity also from trusted business partners. A critical mass has to be established in order to make real progress.

Rewards The Bose IS management uses surveys to measure the satisfaction of its key customers. This information is transferred into an Improvement Resource Deployment Matrix (IRDM). It allows the management to assess the prevailing situation and to accurately direct improvement efforts for better meeting customer needs.

Pernilla Gripenberg evaluates the results as follows: "Personally I would generalise the findings of this article into the following propositions for future study:

5 dys_tunc_tion also dis_tunc_tion (dls-fungk1 shen) noun Abnormal or impaired functioning, especially of a bodily system or organ.

- dys_tunc1 tion_al adjectiveS

107

• process improvement techniques and organisational culture has to be synthesised into a pattern of work that leverages the strengths of both, in order to reach sustained process improvement within a firm.

• improvement work need not begin with a grand launch of a new program, but can, or perhaps should, take the form of an evolutionary process.

• managers should craft improvement techniques and tools as well as existing patterns of work such that a supportive context for learning is created and sustained.

• improvement opportunities should be matched with existing levels of skill and expertise. • a process vision is needed to integrate improvement work and provide a basis of

planning. "

She continues: " In my master thesis, I have built an integrated model on creative problem solving of a firm (Gripenberg 1996) . . . As I read the article I realised that the 'sustained' part of the problem solving- or creative process was not emphasised enough in my own model and that with the help of this article I could develop my model further."

Pertti Jarvinen evaluates the paper as follows: "In my view the publication of a positive case in journal is needed. Many of the solutions sound good and sensible even we know, that the writers have exposed the positive side of the case. I consider the leader as an exceptionally skilful organiser and has been able to choose the proper means in each situation ... The introduction of own phase models for both reactive and proactive cases unifies the action and promotes the control of quality improvement projects. The abundance of many competing phase models for systems design prove, that the ultimate model remains still to be invented . . . . One additional lesson of this case is that the quality thinking seems to progress in stages and each of them has somewhat different problems. And finally, the DP managers could realise that by adopting a leading role in the process improvement they could also strengthen the position and role of DP in those organisations, which are not in the DP business."

References: Clark, P. & Staunton, N. ( 1989): Innovation in Technology and Organization. London: Routledge. Morgan, G. ( 1 986): Images of Organizations. London, Newbury Park, New Delhi: SAGE Publications, Inc. Roussel, P., Saad, K. & Erickson, T. (1991): Third generation R&D. Managing the link to corporate strategy. U.S.A: Arthur D. Little Inc. Gripenberg, P. ( 1996): Kreativ Problemlosning i foretag. En integrerad model!. Helsingfors: avhandling pro gradu vid Svenska Handelshogskolan i Helsingfors.

Lauri Forsman

108

Thong J.Y.L., C.S. Yap and K.s. Raman (1996), Top management support, external expertise and information systems implementation in small businesses, Information Systems Research 7, No 2, 248-267.

Artikkelissa kuvataan katsaus(survey)tutkimus, jossa pienten yritysten tietojiirjestelma­projektien vetajilta kysyttiin toimitusjohtajan tuesta, konsulttien vaikuttavuudesta, myyjan tuesta, tietosysteemin organisationaalisista vaikutuksista ja yleisesta vaikuttavuudesta. Lisaksi kayttajien edustajilta kysyttiin kayttajien tyytyvaisyytta uuteen tietojiirjestelmaiin. Tutkimus osoitti, etta vaikka ylimman johdon tuki on olennainen, niin ulkoinen tuki on sitiikin tarkeampi, ulkoinen konsultti ja kaikkein eniten myyja koettiin tarkeimmaksi vaikuttajaksi kayttiijien tyytyvaisyyteen, tietosysteemin organisationaalisiin vaikutuksiin ja systeemin yleiseen vaikuttavuuteen.

Thong, Yap ja Raman toteavat alussa, etta pienia yrityksia on tutkittu vahan, julkaisujen lukumaiiralla mitattuna paljon vahemmiin kuin suuria yrityksia.

TutkimusmaIli

Thong ja muut esittavat, etta heidan tutkimuksensa kasitteellinen malli on kuvassa 1 (Figure I) .

Top Management Support

IS Effectiveness

External IS Expertise

Figure 1 . Conceptual Model (Thong, Yap and Raman, 1 996)

Malli perustuu heidiin mukaansa teoriaan, etta pienet yritykset ovat suurista yrityksisUi jaljessa tietotekniikan kaytossa IS-resurssien puutteesta johtuen, ja etta pienissa yrityksissa ylimmiin johdon tuki ja ulkoa hankittu osaaminen voivat helpottaa tata puutetta. - Tutkimus­mallia varten kutakin kolmea tekijaa on analysoitu seuraavassa hiukan yksityiskohtai­semmalla tasolla.

Kirjoittajat ovat ryhmittiineet em. malliin liittyen johdon tukea kuvaavan kirjallisuuden: oppikirjat, tapaustutkimukset j a empiiriset tutkimukset. Ulkoa hankitun osaamisen kirjoittajat jakavat konsultin vaikuttavuuteen ja myyjan tukeen. Simoniin ( 1990) viitaten kirjoittajat nakevat nelja etua konsulttien kaytossa pienyrityksen oman atk-henkilOston sijasta: 1 . Pienyrityksen ei kannata pitiia kallista omaa atk-henkilOstoa sen jalkeen kun tietosysteemi on implementoitu ja systeemin huoltotarve on viihainen. 2. Pienyrityksen ei tarvitse tarjota kallista arnmatillista taydennyskoulutusta omalle atk-henkilOstolle pitaakseen heidiin tietonsa uudesta teknologiasta ajan tasalla. 3. On vaikeaa saada palkatuksi laadukasta atk-vakea pienyritykseen, kun yritys ei voi juurikaan tarjota ylenemismahdollisuuksia uralla. 4. Lisaiintyvassa maiirin monimutkainen teknologia tulee vaatimaan monien eri spesialistien palkkaamista, joka ei ole pienyritykselle jiirkevaa. - Kirjoittajat katsovat, etta monasti

\09

perusjarjestelmien ja varusohjelmien asentamisessa myyja osaa asian ainakin yhta hyvin kuin joku konsultti.

Tietosysteemin vaikuttavuutta pohtiessaan he maarittelevat sen laajuudeksi. paljonko

tietosysteemi todella edistaa organisaation tavoitteiden saavuttamista. Tasta ei olla alan tutkijoiden keskuudessa yksimielisia. ja siksi DeLane ja Mclean (1992) (IS Reviews 1992 19-22) esittivat yhden vaikuttavuusmittarin sijasta useaa eri mittaria. Tassa tutkimuksessa kaytetaan kolmea mittaria: Kayttajien tyytyvaisyytta. tietosysteemin organisationaalista vaikutusta ja yleista vaikuttavuutta.

Em. kasitteellisen mallin komponenttien pohdinnoista kirjoittajat johtavat tutkimusmallinsa (Figure 2).

� Hia Top Managemen );:--------'1{ User

u port Hib Satisfaction

Consultant ffectiveness

H3c

Or�aniza tional mpact

Overall IS ffectiveness

Figure 2. Research Model (Thong. Yap and Raman. 1996)

Tutkimusmalli (Figure 2) sisaltaa my6s yhdeksan propositiota tai hypoteesia. joista

esimerkiksi l a voidaan muotoilla: Suurempi johdon tuki tulee tuottamaan suuremman kayttajatyytyvaisyyden. Samalla tavalla voidaan Figure 2:n perusteella muotoilla muut 8 hypoteesia.

Tutkimusmetodologia

Tutkimusmallia testattiin katsaustutkimuksella (Metodimoniste kohta 3.2). Sita varten valmisteltiin kutakin tutkimusrnallin kuutta ylakasitetta varten orna mittarinsa (Table 1 ). Mittareina kaytettiin joko kirjoittaj ien aikaisernmin kehittelemia asteikkoja. joissa ylakasite koostui useammasta muuttujasta. Viimemainittua mitattiin aina seitsernanluokkaisella mitta­asteikolla. Esimerkiksi ylak1isitetta johdon tuki mitattiin viidella muuttujalla: 1 . Toimitus­

johtajan (tj . eng!. CEO) osallistuminen projektin kokouksiin. 2. tj :n paneutuminen tieto­

tarpeiden analyysiin. 3. tj :n paneutuminen konsultin suosituksiin. 4. tj :n osallistuminen

paatOksentekoon j a 5. tj :n osallistuminen projektin ohjaukseen. Projektin vetaja on arvioinut kutakin viitta muuttujaa ja valinnut tarjolla olleista 7:sta vaihtoehdosta: 1 . erittliin vahan . . . . .

7 . erittain paljon. yhden ornasta mielestaan kuvaavimman.

l iD

Table 1. Operationalization of constructs

Construct

Top manage-ment support

Consultant Effec-tiveness

Vendor Support

User S atis-faction

Organiz­ational Impact

Measure

1 . CEO attendance at project meetings 2. CEO involvement in information requirements analysis 3. CEO involvement in reveiwing consultant's recommendations 4. CEO involvement in decision-making 5. CEO involvement in monitoring project I . effectiveness in performing information requirements analysis 2. effectiveness in recommending suitable computer solution 3. effectiveness in managing implementation 4. relationship with other parties in the project: CEO,users,vendor 1 . adequacy of technical support during IS implementation 2. adequacy of technical support after IS implementation 3. quality of technical support 4. adequacy of training provided 5. quality of training provided 6. relationship with other parties (CEO, Users, Consultant) 1 . convenience of access 2. currency of reports 3. timeliness of reports 4. reliability of reports 5. relevancy of reports 6. accuracy of reports 7. completeness of reports I . pre-tax profit 2. sales revenue 3. staff productivity 4. competitive advantage 5. operating costs 6. quality of decision-making

Overall IS Effectiveness

Tutkimusta varten valittiin otos Singaporen pienyrityksista, joissa oli alle 100 tyontekijaa, ja jonka varat eivat ylittaneet 7.2 milj . US dollaria eika vuosimyynti ylittanyt 9 milj. US dollaria. Kyselyn vastausprosentiksi tuli 43, jota tutkijat pitavat korkeana. Muutama vastaus jouduttiin hylkaarnaan, ja analyysiin tuli 1 14 vastausta. Tutkimusasetelmaa oli testattu ns. pilot-kokeella, johon osallistui 5 yritysta. Kyselylomaketta parannettiin silloin hiukan eika mainittuja 5:tta yritysta otettu mukaan lopulliseen otokseen. Kyselykirje lahetettiin toimitusjohtajalle. Hanta pyydettiin hyvaksymaan tutkimuksen tekeminen j a lahettarnaan osa kyselysta tietojarjestelmaprojektin vetajalle ja osa kolmelle kayttajapuolen johtaj alle. Viimemainittujen vastausten summaa kaytettiin jatkossa muuttujana. Kyselyn lisaksi tutkij aryhma vieraili 67:ssa pienyrityksessa haastattelemassa kyselyyn vastanneita. Tama paransi vastausten luotettavuutta j a selvensi tutkijoiden kasityksia. - Tutkijat tekivat monia tilastollisia tarkistuksia, mm. analysoivat poikkavatko vastaamatta jattaneet vastanneista.

I I I

TietojeD aDalyysi

Kyselyn vastausten tilastollista analyysia varten tutkijat pohtivat kahta metodia: PLS (partial least squares) ja LISREL. He paatyivat valitsemaan edellisen, sill a sen alkuolettamukset olivat vahaisemmat, ja siksi se naytti paremmin sopivan teorian kehittelyn alkuvaiheeseen.

Kirjoittajat testasivat huolellisesti mittareitaan. Kaikki kaytetyt testit osoittivat, etta kukin osiomuuttuja korreloi selvasti eDiteD oman asteikkonsa muiden osiomuuttujien kanssa ja selvasti vahemman muiden asteikkojen osiomuuttujien kanssa. Tulos osoitti, etta kukin osio kuului omaan asteikkoonsa, eika sita sen vuoksi ollut syyta jattali pois eika liittaa mihinkaan muuhun asteikkoon.

Tutkimusmallin propositiot saivat PLS-metodilla laskettaessa vaihtelevasti tukea (Figure 3).

T� 0.01 op Managemen );:-------'t( u port

Consultant ffectiveness

0.23

Or�aniza tional mpact

Figure 3. Assessment of Structural Model (Thong, Yap and Raman, 1996)

Kuviosta selviaa, etta koko malli ja sen yhdeksan hypoteesia saavat tilastollista tukea, ja etta myyjan tuki nayttaa kolmesta selittajasta parhaiten selittavan kayttajien tyytyvrusyytta (3 1 %), organisationaalisia vaikutuksia ( 10%) ja kokonaisvaikuttavuutta ( 19%). Sulkuihin on merkitty kolmen selittajan yhdessa tuottamat selitysprosentit.

Keskustelu

Thong ja muut pohtivat paatulosta, siis myyjan tuen tarkeytta suhteessa konsultin kayttoon ja ylimman johdon tukeen. He pohtivat myos pienten ja suurten yritysten eroja. Lopuksi he yrittavat analysoida, mika heidan tutkimuksessaan on paikallista (Singaporeen liittyvaa) ja mika yleista. Viimemainittu auttaa arvioimaan tutkimuksen tulosten yleistettavyytta.

Minusta pienyritysten ottaminen tutkimuskohteeksi on tarkeaa, koska niita on tutkittu viihan. Tulokset ovat mielenkiintoisia, kun ne ovat ainakin jossain miiiirin odotusten vastaisia.

Asteikoiden tarkastelu on niin monipuolista ja perusteellista, etta se sopii malliesimerkiksi. Pienena kauneusvirheena kiinnitan huomiota siihen, etta selvia lukuja sisiiltavia muuttujia

1 12

yliikasitteen 'Organizational Impact' asteikossa (pre-tax profit, sales revenue, operating costs) on joko kysytty tai muunnettu seitseman luokkaisiksi muuttujiksi. Muunoksessa on menetetty informaatiota.

References:

DeLone W.H. and E.R. McLean ( 1 992), Information systems success: The quest for the dependent variable, Information Systems Research 3, No 1 . , 60-95.

Simon A.R. ( 1990), How to be a successful computer consultant, McGraw-Hill, New York.

Pertti Jarvinen

1 1 3

Kettinger W.J., J.T.C. Teng and S. Guha (1997), Business process change: A study of methodologies, techniques, and tools, MIS Quarterly 21 , No I , 55-80.

Kirjoittajat ovat tutkineet ja koonneet artikkeliin BPR- (Business Process Reengineering) prosessissa kiiytettyja menetelmia, tekniikkoja j a valineita (MIT, methods, techniques, and tools). Viime vuosikymmenen kuluessa yritykset ovat joutuneet ennenniikemattomien muutosten eteen. Naissa olosuhteissa yritysjohto omaksunut BPR:n ratkaisukseen, kun se on ryhtynyt viemaan muutosprosessia eteenpain.

Myos BPR on muuttunut. Aluksi silla tarkoitettiin radikaalia muutosta, jossa vaadittiin voimakasta ylhaalta johtamista (top-down leadership), atk:n tukea, rinnakkain etenevaa toimintaa (parallel processing) ja tyontekijoiden mukaansaamista, mutta ajan myotii BPR:n ehdottomuus on lieventynyt ja vaihtoehtoisia tapoja on tuotu kayttOon (Davenport ja Stoddard, 1994). Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, etta huolimatta projektien radikaalista muutostavoitteista, ne ovat poliittisisten, organisaatiosta johtuvien ja resurssirajoituksien vuoksi muuttuneet evolutionaarisiksi toteutuksiksi (Stoddard ja Jarvenpaa, 1995).

BPR tunnetaan nykyisin "nopean korj ausmenettelyn" sijasta ybii usearnmin strategisena organisaation toiminnan muuttamismuotona. BPR:n enS1Sljamen huomio kohdistuu liiketoimintaprosessiin. Prosessi on lateraali tai horisontaali organisaatiomuoto sisiiltaen toisistaan riippuvia tehtavia, rooleja, ihmisia, osastoja j a toimintoja, joita tarvitaan palvelun tai tuotteen tuottamiseen asiakkaalle (Earl, 1994). Seuraavassa kuviossa on Iiiketoimintaprosessin muutosmalli. Prosessin muutos perustuu kilpailutekijoiden arvioinnille:

Information &. .... 001"'"

-dau and infomaoon -information IeChnology

-decision. $imulation

&. modeling tools

'Production IUhnology

Envlroolfnttai Factors l " customer and supplier power

MlU1a(:frncnt People Products, services &.

Business processes puformancc

--" • $lyle .. skills --" " cconamil.: conditions .. inlef-()rganizationai .--. .. cost • systems • .. .. behavior .. quality � .. mcasun::s .. cross·functional .. cuhort: �

" cultural factors " intra-functional • cUStomer satisfaction • risk propensity .. values .. flexibility I innovation

• industry compeutivl:ncss t " shareholder value

" potitical [aelOrs Slnll;tu�

• t.:cnolugic.d innovation " formal organization

J .. informal or,aniz.aUon

" lums/work groups • coordiniloonlconuo!

" jobs

Kuvio I . Business Process Change Model

BPR-projektit tyypillisesti pyrkivat muuttamaan organisaation alisysteemeja: I ) johtaminen (tyyli, arvot, mittarit), 2) ihmiset (tyot, osaamiset, kulttuurit), 3) IT j a 4) organisaatiorakenteet (tiimit j a koordinointimekanismit). Muutokset em. a1isysteemeissa nahdaan liiketoiminta-

1 14

prosessien analyyttisten linssien Japi (infrafunctional, cross-functional ja interorganizational). Proses sin muutostavoitteena on paremmat prosessituotteet ja palvelut, joita mitataan kustannuksilla, laadulia, asiakastyytyvrusyydelHi tai osakkeen arvona.

Konsulttiyritykset tulivat menetelmineen, tekniikoineen ja vlilineineen nopeasti markkinoilie, kun kriittinen massa BPR-projekteja oli kiiynnissii. Tiissii tutkimuksessa liipikiiydiiiin tiitii tarjontaa.

Menetelmiit (methodology) edustavat ongelmanratkaisumenetelmien kasiteabstraktion ylintii tasoa. Checklandin (1981) mukaan menetelmdt maiiritellaan: as a collection of problem­solving methods governed by a set of principles and a common philosophy for solving targeted problems. Abstratktion seuraavalla tasolia on tekniikka, jonka Hackathorn ja Karimi (1988) maiirittelevat: as a set of precisely described procedures for achieving a standard task. Tiissa tutkimuksessa vdlineet maiiriteliaiin (Pal via ja Nosek, 1993): as a computer software package to support one or more techniques.

Tiiman tutkimuksen seitsemiin vaihetta noudattivat Eisenhardtin ( 1989) tapaus- ja kentta­tutkimusotteita (taulukko 1 ).

Research step Step Literature review of BPR MIT's I Step Collect service and product information from MTT consultants and vendors 2 Step Conduct semistructured onsite and telephone interviews of selected MT consultants 3 Step Establish research databases of reenginering MITs for subsequent analysis 4

Step Analyze compiled methodologies and derive a composite BPR project planning 5 framework Step Examine reliability and validity of the S-A framework 6 Step Map techniques and tools to the S-A framework 7

Taulukko 1

Monien vaiheiden tulokset on jiitetty artikkelista pois siksi, ettii ne on talletettu web­osoitteeseen http://www.misq.orglarchivist/appendices/article1 .html.

S-A (Stage-Activity) viitekehyksen luonnissa oli perustana johtavien alan konsulttiryritysten (mm. Gemini Consulting, Ernst & Young, ISS, DMR Group, Andersen Consulting, Nolan & Norton Inc., CSCllndex, McKinsey Co., Appleton Co. ja Price Waterhouse) kiiytiinnot. Yritykset kayttavat enimmiikseen itsekehitettyjii ja omassa kiiytossa olevia (proprietary) menetelmia, joilia ne olettavat ratkaisevansa asiakkaiden ainutkertaiset tarpeet. Haastatteluissa kartoitettiin 25 tyypillistii BPR menetelmiia. BPR-maliien keskeinen sisiiltti tiivistettiin kuusi vaihetta ja 21 aktiviteettia (taulukko 2) sisliltiiviiksi S-A-viitekehykseksi.

S,

S,

SJ

1 1 5

STAGE ACTIVITIES S, S IAl SlA2 SIAl S,,,",

Estnblish management Discover Identify IT levers Select process ENVISION commintment & reengineering

vision oDDonunities S2 S2A. S2A2 SlA3 S2,,", S2A�

Inform stakeholders Organize Conduct project Determine external Set performance INITIATE reengineering learns plnnnning process customer gonls

requirements S, S�AI SJA2

Document existing Analyze existing DIAGNOSE Drocess orocess

S, S4A. S4A2 S4A) S,,,", I)cfine and annlyze Prototype and detailed Design human Analyze and design

REDESIGN new'p!ocess conccots desin of .a new process resource structure IS S, SsA. SsA2 SsA) S,,,",

RECONSTRUCT Reorganize lmpJement IS Train users Process cut-over S, SoA, S6A2

Evaluate process Link to continuous EVALUATE performance improvement

programs

Taulukko 2 Viitekehyksessa S I . . . 6 aktiviteetteja.

tarkoittavat vaiheita ja AI...5 kuhunkin vaiheeseen kuulivia

BPR-projekteissa kaytettiin ainakin 72 tekniikkaa ja 1 02 vaIinetta. Suuri osa naista oli johdettu j a sovellettu ongelmanratkaisussa kaytossa olevista tekniikoista. Taulukossa 3 on otos siita, mita tekniikoita ja valineita kirjoittavat Iiittivat S-A:n eri vaiheisiin.

A, A2 A, A, A, -fast cycle full participation change -assumption Surfacing -brainstorming -IT annlysis methods -brainstonning -business systems -search conference -business systems planning planning -persua<;ion technique -competitive analysis -visioning -core process analysis

-critical success factors -cultural assessment analysis -Delphi technique -force field analysis -nominal group technique -oUl-of-the-box thinking -value chain analysis

-f:l..<;1 cycle full participation change -team-building techniques -budgeting -benchmarking -benchmarking methods -project scheduling -focus Group -cosVbenefili risk -persuasion technique techniques -QFD analysis -reframing -structured interview -CSF -search conference -survey -oul-of-box thinking

-10X techniQue -activity-based costing -activity-based costing -CASE -benchmarking -dllta flow diagramming -cognitive mapping -employee and team assessment -CASE -hierarchical colored Petri nets -fishbone analysis -information control net -hierarcical colored Petri nets -IDEFo,) -IDEFo,) -job analysis -information control net -process nowch::uting -Pareto digramming -role activity diagramming -QFD -speech interaction modeling -SPC -structured interview -value analysis -survey -time motion SlU<!y.

S.

S,

S,

1 1 6

-affinity digramming -activity-based costing -bminslOmling ·CASE -assumption surfacing -data flow diagramming -critical incident -database design -brninsionning -hierarchical colored Petri technique -data flow -cognitive mapping nets -cultural diagrilmming ·CASE -lDEFo.2.3 assessment :malysis -IDEFl.Il.4.S.11 -force field analysis -process flowcharting -employee and -information -hierarchical colored Petri nelS -simulation team attitude engineering -IDEFo.3 -role playing assessment -IS prototyping -TOEF2 -information -IS systems -job design control net walkthrough -role aclivilY diagramming -fast-cycle full -joint application -simulation participation deve!opmcntlRAD -socia-tech syste design change method -sw engineering -soft system method -job analysis -speech nlcraction -speech interaction modeling -job design modeling -visioning -out-or-box. -workflow design -cosllbenefltlrisk analysis thinking -data flow diagramming socio-technical -Delphi technique design -fast-cycle full participation change -skills inventory method analysis -nominal group technique -soft system -out-of-box thinking method -process flowcharting -speech interaction -wok flow design modeling

-workflow design -assumption surfacing -system testing techniques -behavioral -conversion -benchmarking modeling training techniques -force field analysis method -reframing -exploratory -role playing training method -skill inventory analysis -instrution-based -socio-technical system design training -tcam building tcchniques -role playing -tcam-based organizational design -activity-based costing -TQM programs -auditing -employee and team attitude assessment -fisbone analysis -focus group -Pareto diagra.ming ·QFD ·SPC -structured interview -survey -time motion study -value an:Llysis

Taulukko 3.

S-A on yleismalli BPR-prosessin suunnitteluun ja sita tulee kayttaa tilanteen mukaan soveltaen. BPR-projektit eivat ole toistensa kaitaisia. BPR-asiantuntijat tarkastelevat projektia suunnitellessaan neljiiii projektin ominaisuutta: 1) radikaalisuutta, 2) jasentynei­syyWi, 3) asiakaskeskeisyytta ja 4) mahdollista atk:n kayttiia.

Projektin radikaalisuuden arviointiin kehitettiin 1 1 tilannetekijan lista: strateginen keskeisyys, atk:n mahdollisuudet prosessin muutoksessa, prosessin laajuus, ylimmiin johdon sitoutuminen, suorituskriteerit, prosessin toiminnailisuus, resurssien saatavuus, rakenteinen joustavuus, kulttuurin vaikutus muutokseen, johdon haiukkuus vaikuttaa ihmisiin, arvoketjun tarkoitus. Sen lisiiksi arvioidaan projektin riskiaittius. Kullekin tilannetekijiille voidaan antaa pisteita viililla I . . . 5 (1 ja 2, proses sin parantaminen; 3, prosessin uudelleensuunnittelu; 4,5 radikaali uudistus). Nliiden perusteella saadaan tunnusluku, joka ratkaisee prosessin muutostrategian.

1 17

Lopuksi artikkelissa arvioidaan tutkimuksen vaikutuksia kayHinnon, koulutuksen ja tutkimuksen nakokulmista. Kaytannon tyohon on tall a tutkimuksella mm seuraavia vaikutuksia 1 ) S-A-viitekehys helpottaa projektien suunnittelua ja menetelmien valintaa , 2) atk-ammattilaiset voivat antaa tarkean panoksensa omalta osamisalueeltaan Cteknologia), 3) BPR-tiimit voivat hyotya monialaisesta tietamyksesta ja kokemuksesta.

Pertti Jarvinen: Minusta Kettinger ja muut ovat laatineet BPR-projektien vaihejaon, jonka tueksi on esitetty paljon tutkimusprosessin aikana kerattya aineistoa. He myontavat, etta kukin BPR-hanke on ainutkertainen, ja etta siksi heidan S-A-viitekehystaan tulee kayttaa soveltaen. He ovat olleet erityisen huolissaan, miten sita sovelletaan radikaalisuudeltaan erilaisissa hankkeissa.

Kirjoittajat ovat vaittlineet tutkimustaan case-hankkeeksi. Se ei ole teoriaa testaava case­tutkimus, silla kilpailevista BPR-projektimalleista ei valita parasta tai falsifioida kaikkia. Se ei myoskalin ole uutta teoriaa luova case-tutkimus, silla tuloksena ei ole kuvausta "taIlainen maailma on" vaan malli, jonka mukaan pitaa BPR-hankkeissa toimia. KiIjoittajat ovat tarjonneet myos kenttatutkimusta nimeksi kayttarnaIleen tutkimusotteelle. Sita puoltaa se, etta perusaineistoa, muita BPR-metodologioita, tekniikoita ja tyovaIineita on keratty kenttatutkimuksella, mutta S-A-viitekehys ei ole ollut ohjaarnassa kenttatutkimusta, vaan se on teoreettisen pohdiskelun tulos, normatiivinen kirjoitus (Metodimoniste kohta 2.4).

Kirjoittajat vakuuttavat, etta S-A-viitekehyksen realiabiliteetti on hyva. Kun reliabiliteetilla tarkoitetaan sita, missa maann eri tutkijat tutkiessaan sarnaa kohdetta sarnassa tarkoituksessa saavat samoja tuloksia, niin artikkelissa sanotaan verratun muita BPR-malleja S-A­viitekehykseen, mutta vertailua ei ole nakyvissa, enka oikein voi hyvaksya tassa kaytettya menettelya. Tutkijat ovat nimittain johtaneet oman S-A-mallinsa muiden BPR-malleihin perustuen. Silloin S-A-malli ja BPR-mallit jo S-A-mallin syntytavasta johtuen korreloivat, eika kyse ole eri tutkijoiden toisistaan riippumattomasti tuottarnista tuloksista.

Kettinger ja muut vaittavat testanneensa S-A-viitekehyksen validiteettia useissa hankkeissa. Vaitteessa ei ole kovin paljon mielta, silla mallin validiteetilla tarkoitetaan sita, miten hyvin malli vastaa todellisuutta. S-A-viitekehys ei ole perinteinen malli siina mielessa, etta se kuvaisi BPR -hanketta, vaan se on normatiivinen suositus, joka kuvaa, etta nain pitaa tehda, jos haluaa vieda BPR -hankkeen hyvin lapi. - Yleisesti ottaen minkalin norrnatiivisen suosituksen validiteetista ei ole jarkevaa puhua.

S-A-viitekehyksen tai -metodologian maaritelmassa on keskeisena jasentajlina yleinen ongelmanratkaisun idea. Ehka parempaa on vaikea lOytaa, kun BPR voi koskea minka toimialan uudelleenjarjestelyja tahansa, ts. toimialan piirteista ei voi johtaa erityisia ohjeita.

S-A-viitekehys muodostettiin ikaankuin summana aikaisemmista BPR-hankkeiden vaihejaoista. Luulen, etta monet esim. systemoinnin vaihejaoista ovat syntyneet jonkin suuren epaonnistumisen seurauksena. Vesiputousmallin rinnalla on systemoinnissa ollut kaytossa evoluutiomalli, jossa uutta tietosysteemia luodaan asteettain, testataan ja taas jatketaan luontivaihetta esim. perillaisia protoja kayttaen. BPR-hankkeessa taIlaista ei ole edes ajateltu. On ehka ajateltu, etta "parempi kertainen rutina kuin ainainen kitina". Tosin pienten perillaisten parannusten ketjua voisi nimittaa evolutionaariseksi kehittarniseksi.

1 1 8

References

Checkland, P. ( 1981), Systems thinking, Systems practice, John WiIwy and Sons, Chicester Davenport, T.H. and Stoddard (1994), Reengineering: Business change of mythic proportions?, MIS Quarterly ( 18:2), June, s. 121-127 Earl M.l. ( 1994), The new and old business process redesign, Journal of Strategic Information Systems 3, No I , 5-22. Eisenhardt K.M. ( 1989), Building theories from case study research, Academy of Management Review Vol. 14, No. 4, 532-550. Haag S., M.K. Raja and L.L. Schkade ( 1 996), Quality function development usage in software development, Comm. ACM 39, No 1 , 4 1 -49. Stoddard, D. ja S. Jlirvenpaa (1995), Business process reengineering: Tactics for managing radical change, Journal of cost management, Summer, s. 43-50

10rma Holopainen

1 1 9

Kumar K. and H.G. van Dissel (1996), Sustainable collaboration: Managing conflict and cooperation in interorganizational systems, MIS Quarterly 20, No. 3, 279-300.

Artikkelin tavoitteena on tunnistaa mahdollisia konfliktiriskeja organisaatioiden valisten

tietojarjestelmien (lOS, Interorganizational Systems) areenalla ja ehdottaa strategioita riskien valttamiseen. Kirjoittajat maarittelevat organisaatioiden viilisten tietosysteemin seuraavasti: Interorganizational systems are information and communication technology-based systems that transcend legal enterprise boundaries Artikkelissa tarkastellaan kolmea yritysten viilisen yhteistoiminnan (lOS) koordinointitilannetta: 1 ) yhteisen resurssin jaettua kayttOa, 2) arvoketjua toimittajalta yrityksen kautta asiakkaalle ja 3) hankkeen toteuttamista vuoro­vaikutteisesti. Kunkin IOS-tyypin piirteita tutkimalla artikkelissatunnistetaan konfliktien syita, jotka voivat olla taloudellisia, teknisia ja poliittisia (PJ: socio-political tassa yhteydessa merkitsee organisaation politiikkavalintoja).

IOS-systeemien lisaantyminen on osoitus siirtymisesta kilpailusta yhteistyohtin yritysten viili­sessa toiminnassa. Kilpailutilanteessa niihdaan usein opportunistista kayttaytymista, minka kirjoittajat katsovat perustuvan yksilOn pyrkimykseen maksimoida hyotynsa. 10S-systeemeja on kirjallisuudessa yleensa perusteltu taloudellisilla tekijoilla. Kirjoittajat tuovat artikke­lissaan esille myos teknisia, sosiaalisia ja poliittisia tekijoita. Kirjoittajat viittaavat Moss­Kanteriin ( 1 994) ja katsovat, etta lopulta sosiaaliset ja poliittiset kysymykset, kuten henkilO­kemia, vuorovaikutus yritysten johtajien kesken ja organisaatioiden yhteensopivuus kulttuu­rin, filosofian ja strategian alueilla, maaraavat, syntyyko allianssi ja ehtiiko se kypsaan ikaan.

Environmental Forces:

�G lobalization �Environmental Turbu lance

M otives o r tbe

cooperating parties:

-Resource pooling -Risk sharing -Utilizing relative advantages - Reducing supply chain uncertainty -Increasing resource utilization

Support Role of IT in

Reducing:

-Transaction costs -Transaction risks

f ... t

E n abling Role of IT:

Making the collaboration feasible

Kuva 1 . Formation of cooperative alliances

C o llaborative Strategy and

I n e rorga n iza ti� n a I Systems

Kirjoittajien mukaan usean yrityksen allianssille ja organisaatioiden viilisille tietosysteemeille on olemassa useita perusteita (Kuva 1) . He niikevat mm. seuraavia motiiveja: kayttaa samoja resursseja, jakaa riskeja, saada yhteistyostii suhteellisia etuja, viihentiia toimitusketjun epavar­muutta, lisatii resurssien hyodyntiimista. Yritysten ymparistossa tapahtuu muutoksia: Maapal­lolla alkavat olla globaalit markkinat, ja yritysten toiminta tulee sopeuttaa turbulenttiin ymparistOon. Tietotekniikkaa voidaan kayttiiii viihentamaan transaktiokustannuksia, riskejii

seka tekemaan yritysten viilinen yhteistyo mahdolliseksi.

120

Thompsonin ( 1 967) mukaan yritysten valinen yhteistyo voi olla: I ) yhteisten resurssien jaettua kayttoa (esim. yhteinen keskustietokone tai kuljetustoiminta), 2) arvoketjun pidenttimistti (esim. yrityksen lopputoimite on seuraavan yrityksen syote), 3) vuorovaikut­teisesta yhteistyotii (esim. yritys laheWia ideoita ja ajatuksia toiselle, joka liihettaii edelleen ja yhteistyo syntyy neuvottelujen ja sovittelujen tuloksena, jos on syntyakseen).

Type of Interpendence Pooled Interdependency Sequential Reciprocal Interdependency InterdependencY

Configuration CXXXX) � � 7) -

Coordination Mechanisms Standards & Rules Standards, Rules, Schedules Standards, Rules, & Plans Schedules, Plans & Mutual

Adjuslment TechnoloQies MediatinQ LonQ-Linked Intensive StructurabiliIy High Medium Low Potential for Conflicts Low Medium High Type of IDS Pooled Information Value/SUpply-Chain IDS Networked IDS

Resource IDS

Examples of Shared Databases EDI Applications CAD/CASE Data Implementation Networks Voice Mail Interchange Technologies and Applications Facsimile Central Repositories Applications Electronic Markets Desk-Top Sharing

Video-ConferencinQ

Taulu 1 . Interdependence, Structure, and Potential for Conflict

Kumar ja van Dissel tarkastelevat yhteistyotii monen ominaisuuden suhteen. Yhteistyossii kaytettavii organisaatioiden rakenne tarkoittaa yhdessa maiiriteltyja rooleja, sitoumuksia, oikeuksia, menettelytapoja, informaatiovirtoja, tietoja, analysointia ja laskentamenetelmiii. Rakenne on helpointa muodostaa yhteiskaytttiisten resurssien jakamisessa ja vaikeinta vuoro­vaikutteisessa yhteistyossa. Konflikteja syntyy yhteiskaytttiisten resurssien jakamisessa vahemman kuin arvoketjun pidentiimisessa jo pelkastiiiin viihaisemmiin tapaamistarpeen vuoksi. Yhteiskiiytttiisten resurssien jakarnista voidaan koordinoida standardoinnilla, yhteistyotii arvoketjussa suunnitelmilla ja vuorovaikutteista yhteistyot1i vastavuoroisella sopeutumisella. Teknologialuokitus tulee Thompsonilta ( 1967), joka uskoi, etta teknologia vaikuttaa organisaatioon, mutta ei piiinvastoin. Nykyinen tarkastelu hyviiksyy teknologian ja organisaation molemminsuuntaiset vaikutukset_

Konfliktien syitii ja koordinointia eri yhteistyomuodoissa

Mahdollisia konflikteja eri yhteistyomuodoissa kasitellaiin jiirjestyksessa: resurssien yhteis­kiiytto, arvoketju ja vuorovaikutus. Kussakin kohdassa kiinnitetiiiin huomiota taloudellisiin, teknisiin seka sosiaalisiin ja poliittisiin seikkoihin.

Resurssien yhteiskayttoa taloudellisesta niikokulmasta tarkasteltaessa he kayttiivat vertauksena keskiaikaista pikkukylaii, jossa yhteiseen kiiytttitin varattujen asioiden

1 2 1

vaarinkaytolle on monia mahdollisuuksia: 1 ) ylilaiduntamista, 2) likaamista ja saastuttamista, 3) salametsastysUi ja 4) varastamista.

Ylilaiduntaminen IOS-systeemien kohdalla voisi tarkoittaa sit a, etta yritys ylikayttaa yhteistii tietokantaa, verkkoa tai sovellusta niin, etta muiden saama palvelu huononee. Riski on nykyisen leknologian kohdalla minimaalinen, silla laskutuskaavalla voidaan ehkilista em. ryostOkaytto. Likaaminen tai saastultaminen tarkoittaisi esim. sittl, etta joku syottaisi kelvotonta tieloa, lahettaisi verkkoon sopimattomia viesteja tai jopa tietokoneviruksia. Nama voidaan ehkaista sisallyttamalla jarjestelmaiin syottOtietojen tarkistukset, virustentorjunta­ohjelma ja saantioikeudet. loku kayttaja voisi yrittiiii keriita koko tietokannasta tai verkosta tietoja yksityiseen kayttoon. Sellaista toimintaa on mahdollista ohjelmallisesti valvo a saantioikeuksilla ja turvaIlisuusmittareilla. loku yritys voi pyrkia tutkimaan kilpailijansa kauppaneuvotteluja ja tunnistamaan kiinnostavia ostajia, joita voi yriWia houkutella toiselta firmalta omiksi asiakkaikseen. Saantioikeudet ja tapahtumien lokikirjat auttavat kyseisen varkaan selvittlimiseen.

Teknisessa mielessii yhteiskayttoiset resurssit (esim. verkot ja tietokannat) ovat kypsiissii vaiheessa. Sen sijaan aivan uusimmat tekniikat (esim. laajakaistaverkot, multimedia, internet) edellyttiiviit valvonta ja turvallisuuspiirteiden kehittiimistii.

Sosiaalisesta ja poliittisesta perspektiivistii on olemassa ainakin kaksi riskin liihdettii. Yhteiskiiyttoinen resurssi on toisen hallinnassa, joka voi vetiiii kotiinpiiin. Kansainvalisessii toiminnassa kansallinen saately ja paikalliset liiketoimintatavat voivat olla riskina yhteistoiminnalle.

Arvoketjun pidentamisessa on myos lukuisa joukko erilaisia konfliktiriskeja, joiden taloudellista niikokulmaa valotetaan vaihdantakustannusteorialla. Eras tapa jakaa vaihdanta­kustannuksia on tarkastella koordinointikustannuksia ja transaktioriskeja. Transaktioriskeja on kolmea tyyppia: 1 ) transaktiospesifisia investointeja, 2) informaation epasymmetriaa ja 3) resurssien kontrollin menetysta. los investointi hyOdyttaa vain sen tehnytta oapuolta, on se transaktiospesifi. Informaation epasymmetria aiheuttaa riskin niin, ettei jonkin osapuoien pakoilua yhteisissa hankkeissa pysty tietojen puuttuessa kyeta huomaamaan. los tiedot joutuvat asiattomien kasiin, menetetaan resurssin kontrolli.

Sosiaaliselta ja poliittiselta kannalta arvoketjun vahvemmat osapuolet voivat painostaa heikompia kokonaisuuden ja heikomman osapuolen kannalta epaedullisiin ratkaisuihin.

Vuorovaikutteisessa yhteistyossa kirjoittajat eivat arvioi taloudellista niikokulmaa. Riskeja voidaan vahentaa tietotekniikalla, mutta vuorovaikutuksellisessa suhteessa tarvitaan kuitenkin inhimillisia agentteja ja mekanismeja. Teknologiaperusta ei kuitenkaan ole viela kypsaa tallaiseen vuorovaikutukseen.

Sosiaaliselta ja poliittiselta kannalta tarkasteltuna (Sproul and Kiesler, 1991) ihmiset jopa keskustelevat rehellisemmin teknologiavalitteisessa kommunikoinnissa. Teknologia voi kuitenkin sisaltaa rakentajamaansa arvoja ja ajattelutottumuksia. Organisaatioiden valiset kulttuurierot aiheuttavat viela lisaongelmia. Tiihan on olemassa ratkaisu, kun loydetaan oikeat epaformaalit ihmisperusteiset mekanismit.

122

Artikkeli osoittaa, etta lupaus yhteistyosta, jos sita ei ruokita, voi helposti degeneroitua taas uudelleen konfliktiksi. Artikkelissa 1) kehitettiin yhteistyon typologia, 2) laajennettiin perinteista taloudellista argumentointia organisaatiopoliittisilla (sosio-political) asioilla, 3 ) paljastettiin yhteistyon potentiaalisia konfliktilahteita j a ehdotettiin myos ratkaisuja riskeihin.

Artikkelin huipennuksena on rinnastus Clausewitwitzin sotametaforaan. Tahlin asti vallinnut kilpailustrategia on luonut organisaatioihin kenraaleja ja komentajia kilpailusodankayntiin. Nyt kuitenkin tarvitsemme yhta kiehtovia ja voimakkaita metaforia auttamaan yhteistyo­strategioiden rakentarnisessa ja jatkuvasa yllapidossa. Kilpailussota tarvitsi kenraaleja, aseistusta ja sotilaita. Nyt vallitsee rauha ja tarvitsemme "valtiomiehia", "diplomaatteja", sopimusten tekoa, rauhan valvontaa ja yllapitomekanismeja.

Pertti Jarvinen: Minusta artikkeli on erinomainen. Se kiinnittaa huomiota siihen, etta kilpailusta ollaan siirtymassa yhteistyohon. Jalkimmaisen vaalimisessa on tehtavaa yllin kyllin. Minusta kirjoittajat, vaikka yleensa puhuivatkin itsenaisten yritysten yhteistyosta, eivat silti kieltaneet soveltamasta yhteistyon ajatuksia myos yrityksen sisalla, siis osastojen keskinaisessa yhteistoiminnassa.

Aulinin dynaamisten systeemien luokittelut antanevat uusia ideoita artikkelin ajatusten edelleenkehittamiseksi, sill a epailen, ettei yhteistyon tyyppien luokittelu olisi kattava.

Toinen suunta, jonne paperia voisi kehittaa, olisi eri IT-resurssityyppien (L, E, n systemaattinen tarkastelu kunkin yhteistyotapauksen kohdalla. Sarna koskee nakokulmien listan (taloudellinen, tekninen, sosiaalinenipoliittinen) laajentarnista esim. psykologisella ja kulttuurisella nakokulmalla.

Minua ihmetyttaa, kun ulkoistamista ei mrumta kertaakaan, vaikka siina on selvastikin kysymys strategisen allianssin luomisesta. Lisaksi IOS-perustelut (Figure 1 ) ovat hyvin samanlaisia kuin ne, joita McFarlan ja Nolan ( 1995) mainitsivat.

Artikkelin sanomaa pohtiessa tuli mieleen seuraava ketju: Kun ymparisto on vaatinut nopeampaa reagointia, on yrityksissa menty pienempiin yksikoihin, jotka joustavasti vastaavat markkinoiden muuttuviin tarpeisiin. Samalla on keskitytty omaan ydinosaamiseen. Suuremmissa hankkeissa (tuotteissa tai palveluissa) ei kuitenkaan yksin parjata, ja siksi pitlia kilpailun sijasta harrastaa yhteistyota toisten yritysten kanssa. Sen tahden taman artikkelin problematiikka on tullut ajankohtaiseksi. (vrt. Conner and Prahalad, 1996 - yrityksen koko on yrityksen maarittelyn perustekija)

References: Conner K.R. and C.K. Prahalad (1996), A resource-based theory of the firm: Knowledge versus opportunism, Organization Science 7 , No 5, 477-501 . McFarlan F.W. and R.L. Nolan (1995), How to Manage an IT Outsourcing Alliance, Sloan Management Review 36, No 2, 9-23. Moss-Kanter R. ( 1994), Collaborative advantage: The art of alliances, Harcard Business Review, July-August, 96-108. Sproull, L. ja S.Kiesler ( 1991), Connections: New ways of working in the networked organization, MIT Press, Cambridge, MA Thompson J. ( 1 967), Organizations in action, McGraw-Hill, New York. Jorma Holopainen

123

Mowshowitz A. (1997), Virtual organization, Comm. ACM 40, No 9, 30-37.

Introduction

In this article, the author explores the concept of virtual organization. He comes to a conclusion that a virtually organized company can be more cost-efficient than a conventional firm can, because it links its business goals dynamically with the procedures needed to achieve them.

In my review, I'll first deal with the concept of virtual organization and how it relates to some adjacent concepts. After that the advantages and limitations of virtual organizations according to the author are presented. Finally, I add my own comments of the article and review the comments of other members of the seminar.

The Definition of Virtual Organization

The author claims that the concept of virtual organization can be associated with some other 'virtual' phenomena such as virtual memory, virtual reality, virtual classrooms, virtual teams and virtual offices. The author considers these phenomena equal to an algebraic system, for instance. The author notes that these virtual phenomena seem disparate, but they can be linked to each other using the notion of virtual organization.

Virtual organization lacks a universal definition. The scope of the idea is vast: it touches on computers, operating systems, simulation, networking, management, community and human personality. Therefore the definition of the idea has to be general enough to cover all of these domains. The author cites perspectives from four scientists from different backgrounds as well as four professionals who describe some existing virtual organization applications.

The author defines that virtual organizations possess the following characteristics: • formulation of abstract requirements (e.g. requests for information) • tracking and analysis of concrete satisfters (e.g. information services) • dynamic assignment of concrete satisfiers to abstract requirements on the basis of explicit

criteria and • exploration and analysis of the assignment criteria (associated with the goals and

objectives of the organization)

In other words, the central idea of virtual organizations is the logical separation of requirements from satisfiers, which allows management to switch the assignment of satisfiers to requirements so as to optimize performance on the basis of explicit criteria. For that reason virtual organization is very dynamic, because the switching of assignments is so easy. For example, if a given request for information is too hard for the computer to solve, it can be forwarded to an expert.

An Example

Mowshowitz takes a networking application - a kiosk - as an example. He assumes that the right match between requirements and offerings is crucial to the success of the firm. The firm must account for the demand side, which means the needs and concerns of the potential client, as well as on the supply side, which means organizing the services and delivery

124

methods available. The requests vary, because the public has diverse information needs. There are also many possibilities to carry out the request, the key expert may be ill and there are many different transport options, for instance. Therefore, to accommodate the dynamic character of the problem, the process of assigning services to requirements must itself be dynamic. The definition of virtual organization supports this view.

Virtual Constructs

In this chapter the author cites Turoff ( 1985) to show that Turoff s virtual constructs can possess the characteristics of virtual organization. I'll briefly review the analogies.

Virtual memory. In computers the assignment of physical memory cells to virtual ones is analogous to the assignment of requirements to satisfiers in virtual organization. The memory assignments can also be made using predefined criteria.

Network switching. Accordingly, the assignment of physical circuit to logical transmission paths is analogous to the assignment of requirement and satisfiers.

Virtual team. The abstract need for a group of individuals that collectively possess certain skills is the requirement. A group that meets the requirements is the concrete satisfier.

Virtual reality. Calls for virtual reality involving certain characteristics is the requirement and the sequences of sensory input are the concrete satisfiers.

Advantages, Limitations and Prerequisites

Virtual organization can be used to improve resource utilization, achieve better quality products and services, strengthen managerial control and lower costs. The two main sources

of these are 1 ) the systemic use of switching as a management principle and 2) explicit formulation of goals.

In conventional organizations the factors that influence switching are driven largely by chance, personal relations and habit. Thus there is only little room for systematic assessment

of the match between requirements and satisfiers. Virtual organization forces the manager make the assignment criteria explicit.

The virtual organization approach also has one major limitation: excessive switching may be costly. That's why the system has to consider switching costs before switching.

The structure of a virtual organization may be diverse. There are many possible control structures, including centralized and decentralized, for example. The manager's strategies can

be different on the metamanagement level, too.

The author claims that a virtual organization doesn't have to be formal, because the structure

of virtual organization imposes no special constraints on the assignment methods and switching.

The author stresses that a virtual organization has to be very flexible and therefore the employees' contracts are likely to be short-term. In addition, extensive switching may create

125

an image problem to the company and according to the author the firms may have to create illusions of permanence.

Discussion

I think that the key ideas of the article could be expressed as follows: I . By making assignment criteria explicit, a firm can achieve more systematic business

activities, which are easy to assess, too. This makes the firm more cost-effective. 2. By using computer networks, a company can get information of the different options that

it can use to satisfy customer requirements. 3. Based on this information, it is worth dynamically switching to the cheapest business

associate every time it is possible (switching costs considered). 4. Artificial intelligence can be exploited to achieve an organization that is as dynamic as

possible. S. Outsourcing is the key to becoming 'more virtual' .

Some other notions: • Does virtual organization mean the same as a conventional organization that I ) uses an

expert system that can negotiate with other firms / persons over a network, 2) switches a service provider/ expert as the expert system recommends it regardless of personal relationships and 3) always makes information explicit in decision making 4) only uses external companies' services? What I am trying to say is that the term 'virtuality' should have been clarified more closely in the 4-point definition of virtual organization.

• If not, then the virtuality must be in that the customer is independent of time, place and people (at least partially).

• The article is based on a separation between abstract requirements and concrete satisfiers. This is comparable to the separation between problems / solutions, ideas / practice and subjective / objective.

• Does the 'virtual organization' between requirements and satisfiers means in practice the operation rules (rules that describe the business of the firm) because they (if managers/programmers don't count, they are in the real world) are the solution to the problem (how to get satisfiers to requirements)?

• The use of informal information along with formal information may be difficult. • The formulation of abstract requirements may be difficult. • If the system gets very big, the metamanagement may become difficult and the system

may 'break loose', I would guess. • If the organization involves real people (like experts), the theory assumes that the

employees' personal goals are the same as the goals of the organization (only organizational goals are modeled). The theory also ignores the goals of the servicing organizations.

Marcus Gustafsson compares virtual organizations to project organizations, because they have many of the dynamic characteristics of virtual organizations. However, he notes that changing people in a project is more difficult than changing the services of external organizations.

He also noted that the subject of virtual organizations is very actual and presented two related questions:

126

• How do different information systems between organizations influence the structure and the mode of action within an organization?

• What is the relationship between virtual organizations and information technology like? Is it any different from the relationship between conventional organizations and information technology?

Pertti Jdrvinen commented that a possible weakness of virtual organizations is the need for change, because people are not used to work on short-term basis, and they can't be moved as easily as machines.

He also noted that the idea that outsourcing and rapid change lead to short-time contracts is in contradiction with McFarlan and Nolan ( 1 995), who recommend outsourcing contracts of at least I ° years for information management functions.

He also commented on the virtual constructs. Virtual memory and network can be seen as nilpotent systems, which have a set goal. Accordingly, virtual reality is a nilpotent system, where the goal function is included in the program. Virtual teams could be self-piloting, which would imply faster adjusting of the goal function.

Mowshowitz thought that the dynamic matching of requirements and satisfiers can be handled using the 'cut-paste' principle. Pertti Jarvinen thought that the author lacks knowledge of the mathematical 'tools' for this problem. The field of applied mathematics has solved problems like the assignment problem, the carriage problem, linear optimization and integer optimization. These tools could be useful in virtual organizations.

Pentti Kerola asked, what is a virtual organization after all. He also commented that the virtual organization approach takes a manager's perspective to the organization. He also noted that it must be hard to match the requirements and satisfiers in practice.

Sauli Saari commented that the term 'virtual organization' makes him think that the organization is somehow apparent, even though virtual organizations may be fully functional.

Veikko Rintala reports in his paper that he found two ideas that might be relevant to his work: virtual teams and the comparison of outsourcing in real organizations with virtual organizations.

References

McFarlan, F. W., and R.L. Nolan ( 1 995), How to Manage an IT Outsourcing, Alliance, Sloan Management Review 36, No 2, 9-23. Mowshowitz, A. ( 1997), Virtual Organization, Communications of the ACM, Vol. 40, No 9, September 1 997 Turoff, M. ( 1985) Information, value and the internal marketplace. Techno!. Forecasting Soc. Change 27 ( 1985), 357-373.

Timo Partala

127

Markus M.L. and R.I. Benjamin (1997), The Magic Bullet theory in IT-enabled transformation, Sloan Management Review 38, No 2, 55-68.

Kirjoittajat m1UiritUivat ensin 'maagisen luodin' (magic bullet) -teorian, jonka mukaan informaatioteknologia saa aikaan haluttuja muutoksia. He osoittavat kuitenkin, etta muutos ihmisten ajattelussa ja tyotavoissa vaatii kontaktiurheilun kaltaista toimintaa. Muutosagentti voi olla muutoksen mahdollistaja tai muutoksen esitaistelija. Monia konkreettisia neuvoja annetaan muutoksen lapiviemiseksi.

Markus ja Benjamin katsovat, etta valtavasti ironiaa sisaltyy sellaiseen muutoksen lapiviennin epaonnistumiseen, jossa kaikki osapuolet katsovat tehneensa oman osuutensa. Kirjoittajilla on vuosien varrelta kokemuksia tapauksista, joissa on seurattu parhaita kaytant6ja, mutta silti on epaonnistuttu. He epailevat, etta taustalla on ns. maagisen luodin teoria (ks. kuvaus ja vr!. Brooks, 1987), jonka mukaan uuden informaatioteknologian (IT) avulla tyoskentelevat kayttajat ovat ammusten maalitauluna. Atk -asiantuntijat, viilineen rakentajat, ovat taman uuden aseen suunnittelijoita ja rakentajia. Y rittajat, jotka rakennuttavat ko. aseita, siis atk-systeemeja, katsovat hyotyvansa niista.

Maagisen luodin teoria ei sano, kenen pitiiisi kayttaa asetta, kenen tulisi tonma muutosagenttina. Markus ja Benjamin katsovat, etta maagisen luodin teoria pimittaa eraan tiirkean seikan atk-sovelluksesta. Viimemainittu nimittiiin sisiiltaajoukon ideoita siita, kuinka ihmisten tulisi tyoskennella eri tavalla. Kun atk -systeemia kaytetaan tarkoiteulla tavalla, niin ihmisten tyo paranee, ja heidan on vaikeampi j atkaa vanhojen tehottomien metodiensa kaytt6a. Mutta IT ei sinansa takaa, etta he toimivat tarkoitetulla tavalla.

The Magic Bullet Theory of Information Technology and Organizational Change

IT changes people and organizations by empowering them to do things they couldn't do before and by preventing them from working in old, unproductive ways. I am an agent of change because I initiate, design, or build a powerful technology. When people use my systems, desirable organizational changes result.

IT:n mahdollistavaa muutosta on vaikea saada aikaan, koska se vaatii muutosta myos ihmisten mielissa. Kirjoittajien mukaan viimemainittu muutos tapahtuu parhaiten vuoro­vaikutuksessa muutosagentin ja muutoksen kohteen kanssa. Siksi muutosta voidaan verrata kontaktiurheiluun. Tyytymattomat kayttajat, jotka kylla myontavat ymmiirtavansa muutosidean, eivat halua luopua entisista tavoistaan vaan syyttavat tekniikkaa. He saattavat tehda konstruktiivisia muutosehdotuksia, ja atk-suunnittelijat saavat sen johdosta vaiiran kasityksen, etta kayttajat olisivatkin hyviiksymassa uuden systeemin, vaikka itse asiassa vastustavat sita j a ryhtyvat boikotoimaan sita tai kayttlimiiiin sita vaiirin ja siten aiheuttavat yritykselle pahoja takaiskuja.

Muita muutosagenttien rooleja

Markus ja Benjamin ovat loytaneet kirjallisuudesta kaksi muuta muutosagentin roolia, muutoksen mahdollistajan (change faciltator) ja muutoksen esitaistelijan (change advocate)

1 28

roolit. Muutoksen mahdollistajan tarkein tavoite on katsoa, eWi heidan asiakkaansa ottavat muutoksesta vastuun ja tekevat patitoksiti asiallisen informaation varassa. Muutoksen esitaistelija yrittaa muuttaa ihmisten mielia kaikin saatavissa olevin keinoin - suostuttele­malia, palkitsemalla, rankaisemalla jne.

The Change Agent as IT Facilitator

People, not technology, create IT-enabled organizational change. In order to make real lasting improvements, people need more than good IT; they need to use it in line with clear organizational goals. Agents of IT-enabled organizational change bring together all the necessary conditions for successful change: good technologies, supportive organizational conditions, and knowledgeable, mindful users. Whenever possible, they also empower all kinds of people (technologist, users, executives) about IT. They expand their opportunities to learn more about IT and organizational change and to participate effectively in IT decision making. Most of all, they foster a state of mind in which people accept responsibility for their IT-oriented behavior, however great and small their potential impact on organizational results.

Muutoksen mahdollistajat olettavat, etta ihmiset (eika tekniset komponentit) synnyttavat muutoksen. Siksi ihmisia on vahvistettava ja tuettava antamalla heille asiallista informaatiota. Thmisia on vahvistettava IT-asioissa (about IT eika IT:n avulla by IT) niin, etta he syvallisesti ymmiirtavat vastuunsa omista paatoksistaan. Viimemainitut voivat koskea IT-hankkeiden kaynnistamista, valintaa, rakentamista, ostamista, kayttoa ja hallintaa. Sellainen ei ole ihmisten vahvistamista, jos muut tekevat heita koskevia IT-paattiksia, tai jos informaatio, jonka varassa he tekevat omia paatoksiaiin, on virheellista tai tietoja on salattu.

Muutoksen mahdollistajat pyrkivat kokoarnaan yhteen kaikki edellytykset, etta atk:sta johtuva organisationaalinen muutos onnistuisi: Terveet muutosideat ja niiden perustelut, hyvin rakennettu atk-systeemi, muun organisaation tuki muutokselle, atk:n tehokas kaytto ja atk:n kayttajista huolehtiminen. Muutoksen mahdollistajat testaavat ennen teknisen ratkaisun ostamista tai laatimisen aloittamista, onko organisaatio riittavan joustava ottamaan atk­muutoksen vastaan. Nama muutosagentit tukevat kayttiijien IT-opiskelua, jotta kayttajat voisivat tehda IT:ta koskevia kriittisilikin paattiksia. Muutosagentit haluavat vapauttaa asiakkaidensa ideat ja energian muutoksen toteuttamiseen.

Markus ja Benjamin ovat sitii mieita, etta muutoksen mahdollistajan tulisi olla ns. kolmannen osapuolen edustaja, siis ei mahdollista atk-ratkaisua konstruoivan atk-osaston tyontekija eika myoskaan valittinta linjajohtoa edustava henkilO.

Muutoksen esitaistelija (ks. kuvaus) poikkeaa muutoksen mahdollistajasta siina, etta han ajaa omaa visiotaan ja yrittaa saada ihmiset sen taakse. Muutoksen esitaistelijat painottavat vtihemman ihmisten tukemista ja yrittavat pikemminkin inspiroida ihmiset omaksumaan ja kaymaan kasiksi uusiin haasteisiin ja muuttamaan tyomenetelmiaan. Esitaistelijat eivat noudata mahdollistajien eettisia periaatteita. Avoin suostuttelu, piileva manipulointi ja tilannekohtainen muodollisen vall an kaytto ovat esitaistelijoiden hyviiksyttavia keinoja. Suosittu menettely on tuottaa ihmisille shokki kayttaytymalla harkitun ttirkeasti, jotta ihmiset

129

niikisivat asiat uudella tavalla. Toiset esitaistelijat pitavat parempana toimia mallina silJe toiminnalle, jota muutosagentti piHia toivottuna. On sellaisiakin esitaistelijoita, jotka haluavat saada samean veden liikkeelle.

The Change Agent as IT Advocate

IT can enable organizational change, but change is created by people who know the objective and how to use their tools to achieve it. Agents of IT-enabled organizational change can see clearly how the people in an organization can achieve better performance by adopting different work practices and using certain kinds of IT in certain ways. They are tireless, inventive promoters of the effective use of IT to achieve organizational goals. They use whatever tactics seem likely to work to change people's minds about the goals, the means, and the outcomes of their everyday actions. They shock them with outrageous behavior, demonstrate effective behavior, convince them through constant repetition, persuade them, and use all the rewards and sanctions within their legitimate organizational authority. Agents' tactics pay off; eventually, they get results. However, they let others take the credit for the success (a tactic that pays off in credibility when it's time for the next big idea).

Markus ja Benjamin kirjoittavat, etta muutoksen esitaistelija pyrkii tuomaan ajatustaan esille kaikissa keskusteluissa ja eri puolilla organisaatiota. Samoin sanoin omaa ajatusta ei kannata toistaa. Sitkeat em. menetelmaa kayttaneet voivat myohemmin tuntea ylpeytta, kun kuulevat toisten kertovan samaa asiaa omana ideanaan. Tlilloin esitaistelija on onnistunut myymaan ideansa toisille. Kirjoittajat kertovat viela atk-osastopaiillikosta, joka oli myynyt ajatuksiaan rakentamalla kutakin ideaa kohti pienen demonstraatiosysteemin.

Kysymykseen siita, kenen tulisi toimia muutoksen esitaistelijana Markus j a Benjamin antavat aika pyorean vastauksen, silla heidan mielestaan sellaisena voi toimia keskijohdon edustaja, atk-asiantuntija, tms. Ainoa varaus koskee sita, ettei muutoksen esitaistelijalle tulisi tiitii tehtiivaa varten delegoida ylimaiiriiista valtaa.

JohtopiiiitOksissiiiin Markus ja Benjamin toteavat, etteiviit ihmiset muuta kiiyttiiytymistiian etaalla toimivan toisen henkilOn vuoksi, vaan muutos vaatii henkilokohtaista kontaktia muutosagentin ja muutoksen kohteen viililla. TlillOinkaan ei riita tavoitteiden kuvaus eivatka perustelut, teknologisten piirteiden ja kayton selittaminen, vaan tarvitaan kayttiijan kuuntelua, ymmiirtamista seka on annettava kiiyttajlille aikaa oppia uudet toimintatavat, suunniteltava oppimisympiiristo, visualisoitava systeemiii ja dramatisoitava ideat. Tiimii muutoksen hallinta on liitettava oleelliseksi osaksi muutosprosessia alusta liihtien.

Kirjoittajat toteavat vielii, ettii muutos on jokaisen tyohon kuuluva tehtiivii samoin kuin laadun varmistaminen. Siksi kaikkien keskijohdon ja atk-arnmattilaisten kannattaa harjoitella muutosagentin eri rooleissa, muutoksen mahdollistajana ja muutoksen esitaistelijana, toimimista. Muutosagenttien tulee oppia muuttamaan taktiikkaa olosuhteiden muuttuessa.

130

Markus ja Benjamin ovat mielestani puuttuneet tarkeiUin aiheeseen. He motivoivat lukijaa hyvin. Se, etta muutos tapahtuisi itsestalin, maagisen luodin teoriaa noudattaen, ei vastaa kaytlinttia. Siksi tarvitaan muutoksen mahdollistajia.

En oikein jaksanut innostua muutoksen esitaistelijan roolista ainakaan siina muodossa, etta muutosagentin tulisi vieda visionsa lapi keinolla milia hyvlinsa. En voi yhtya taman roolin arvokasityksiin. En siis voi pitaa toimintaideaa eettisesti hyviiksyttavana. Olen toisenlaisen ihmiskasityksen kannalla kuin roolin hyviiksyjat.

Tutkimusmielessa artikkeli tuntuu keskinkertaiselta. Siina on kaytetty kontrastia hyviiksi panemaIla muutoksen mahdollistajan ja esitaistelijan roolit maagisen luodin vastapainoksi. Ehka muutoksen lapivientili metodina olisi voinut kirkastaa pohtimalla metodin esitysta systemaattisemmin (vrt. March and Smith 1995). Mutta johtajille tarkoitetussa lehdessa se tuskin olisi ollut mahdollista.

References:

Brooks F.P. ( 1987), No silver bullet - Essence and accidents of software engineering,

Computer 20, No 4, 10-19. March S.T. and G.F. Smith ( 1995), Design and natural science research on information

technology, Decision Support Systems 1 5, 25 1-266.

Pertti Jarvinen

1 3 1

Roos G. and J. Roos (1997), Measuring your company's intellectual performance, Long Range Planning 30, No 3, 4 1 3-426.

Kirjoittajat kehittiivat mallia, jonka avulla erilaiset yritykset pystyvat kuvaamaan ja arvioimaan henkista suorituskykyiiiin (intellectual performance). Artikkelissa kuvataan kaksivaiheisen tutkimuksen ensimmiiisen, laadullisen osan tuloksia. Roos & Roos perustelevat tutkimuksen tiirkeytta ja merkityksellisyyttii siiHi, etta henkinen suorituskyky on yrityksen menestymiselle tiirkea tekijii. Sillii pystytiian arvioimaan yrityksen kilpailukykyii pitkiilla aikaviilillii j a se on yksi keskeisista yrityksen kestaviin kilpailukyvyn tekijoistii. Kirjoittajat antavat ymmiirtiiii, ettii aiempi tutkimus on keskittynyt henkisen paiioman (intellectual capital) arviointiin. Kehitettiivii malli tarkastelee myos piiiioman muutosta aj an suhteen - eli suorituskykyii.

Viitekehys Mallin kehittiimisen liihtokohtana on henkisen piiiioman historiallinen kehittyminen. Tiimiin

vuosisadan puolivalissa Penrose ( 1 959) ymmiirsi yrityksen sisiiisten niikymattomien resurssien merkityksen yrityksen kilpailukykyyn. Barney ( 1 99 1 ) vaati kesHiviiii kilpailu­kykyii tuottavilta resursseilta neljii ominaisuutta: I ) arvon tuottaminen asiakkaille, 2) harvinaisuus kilpailijoihin verrattuna, 3) vaikea jiiljiteltiivyys ja 4) vaikea korvattavuus. Tietiimys soveltuu niiihin luokkiin. Itami ja Roehl ( 1 987) tekiviit samankaltaista tutkimusta kuin Barney ja havaitsivat tiedon tiirkeiiksi resurssiksi. Niikymiittomistii resursseista tietiimyksen merkitys korostui ja pyrittiin luokittelemaan. Esimerkiksi Nonaka ja Takeuchi

( 1 994) jakoivat tietiirnyksen piilossa olevaksi (tacit) ja eksplisiittiseksi. Esitetty kehityskaari tarkastelee niikymattomiii resursseja strategiselta tasolta. Kaplan ja Norton ( 1 992) kehittiviit "Balanced Scorecardin", jonka avulla niikymiittomiii resursseja pyritiiiin tarkastelemaan eri niikokulmista (tietiirnyksen kehittaminen, infrastruktuuri, asiakkaat ja talous) piiivittiin. Roos & Roos kayttaviit hyviiksi esitettyjii niikokulmia niikymattOmiin resursseihin ja maiiritteleviit kiiyttiirnansa kasitteellisen viitekehyksen. Sen mukaan • henkinen piiaoma on yrityksen niikymiittomien resurssien summa • henkinen paaoma on tiirkein kestiiviin kilpailukyvyn tekijii • yksi johtamisen keskeisistii velvoitteista on henkisen paiioman hallinta • henkinen suorituskyky on henkisen piiaoman muutos, joka on mitattavissa ja kuvattavissa • systemaattinen henkisen suorituskyvyn mittaarninen ja visualisointi on tiirkeiita yritykselle

riippumatta yrityksen toimialasta, koosta, iastii, omistussuhteesta ja maantieteellisesta ulottuvuudesta.

Tutkimuskohde ja -menetelmii Tutkimuskohteena oli viisi skandinaavista pk-yritysta, joiden henkilOstomaiira vaihteli 1 -54:iian, liikevaihto £70.000:sta £600 miljoonaan ja ika yhdesta vuodesta 1 2 vuoteen. Yrityksillii on yhteinen rahoittaja, joka on kiinnostunut ulkomaankauppaan suuntautuneista verkostoituneista yrityksista. Tutkimusmenetelmiina kaytettiin laadullista tutkimusta (tutkimusmenetelmii olisi syytii kuvata tarkemmin kuin "in the spirit of Yin ( 1 989)"/mg). Perusteluina tutkimusmenetelmiin valintaan olivat: a) tiirniinkaltaista tutkimusta ei aiemmin juuri ole tehty (joten kysymyksessa on osittain teoriaa luova tutkimus/mg) j a b) tutkijat halusivat saada sellaista tietoa (kuten johtajien kayttiirna kieli), jota kvantitatiivisessa tutkimuksessa ei voi saada.

1 32

Tiedonkeruu tapahtui piHiasiallisesti semistrukturoiduilla haastatteluilla. Kaksi henkiloa haastatteli 1-4 henkiloa kustakin yrityksesta. Artikkelista ei selvia, milia perusteella haastatel­tavat valittiin. Muina tiedonkeruumenetelmina olivat yritysten asiakirjoihin tutustuminen ja puhelinkeskustelut haastateltujen kanssa.

TULOKSET Tulokset voidaan esittaa kolmessa osassa: I . henkisen paaoman luokittelu 2. prosessimaUi, joka kuvaa yrityksen strategiaa, siita johdettujen tekijoiden, tekijoiden

arvioimiseen kaytettyjen indikaattorien ja henkisen paaoman paaluokkien valiset suhteet 3. malli henkisen suorituskyvyn arvioimiseksi ja visualisoimiseksi.

Luokittelu

Tutkimuksessa mukana oUeet yritykset pitivat tutkittavaa aihetta tarkeana. Artikkelista ei kuitenkaan selvia, valikoituiko tutkimukseen vain yrityksia, jotka suhtautuvat tutkittavaan asiaan valmiiksi positiivisesti. Tutkijat olivat ennalta kartoittaneet yrityspopulaatiosta tekijoita, jotka maarittavat henkisen piUioman ja nain heilla oli kaytossaan alustava tulkinta henkisen paaoman luokitteluksi. Avoimeksi kuitenkin jaa, kuinka esiselvitys tehtiin. Haastattelussa kavi selvaksi, eWi yritykset painottivat joitakin luokkia toisia enemman. Saatujen tietojen perusteella tutkijat loivat nelja paaluokkaa, jotka on esitetty kuvassa 1 .

Human capital

Intellectual Capjtal� Customer and relationship capital

Business process < capital Organization capital

Business renewal and development capital

Kuva 1 . Henkisen paaoman paaluokat

Henkisen piiiioman prosessimalli

Henkisen paaoman prosessimallin rakenne noudattaa kuvan 2 esitysta. UhtOkohtana on, etta yritykseUa on maaritetty strategia. Siita johdetaan tekijat, jotka kuvaavat strategian saavuttamisen edellytyksia. Tekijoiden toteutumista varten maaritetaan indikaattorit. Kun vieia lisataan kuvan 1 paaluokat ja maaritetaiin mihin luokkiin kukin indikaattori kuuluu, niin kaytossa on malli, jonka avuUa voidaan maarittaa yrityksen henkinen kapasiteetti tiettyna aikana.

Strategia -> strategian toteutumisen mahdoUistavat tai -> sen estavat tekijat

Kuva 2. Prosessimallin rakenne

Henkisen suorituskyvyn malli

tekijoita kuvaavat indikaattorit

Henkisen suorituskyvyn mallin perustan muodostavat eri aikoina laaditut henkisen paaoman arviot. Artikkelissa kirjoittajat tarkastelevat suorituskykya yrityksen kokonaispaaoman muutoksen kautta. Yrityksen kokonaispiiiioma muodostuu, kun yhdistetaan taloudellinen ja henkinen paaoma. Tarkastelemalla kokonaisuuttaa eri ajanhetkina, pystytaan nakemaan muutokset eri osissa, mutta ei syita muutokseen. Se edellyttaa kokonaispaaoman eri osien (esim. taloudellinen paaoma ja organisationaalinen paaoma) valisen muutoksen arviointia eli

133

kuinka paljon taloudellisesta piUiomasta siirtyy organisationaaliseen paaomaan (esim. tietotekniset investoinnit) ja piiinvastoin (tietotekniikan tuoma taloudellinen hyoty).

]OHTOPAATOKSET Tlimlinastisen tutkimuksen perusteella kirjoittajat tekevat seuraavat johtoplilitokset: 1 . Henkisen paaoman arviointiin tarkoitetun jlirjestelman kayttoonotto edellyttaa, etta a)

yritys yrnrnlirtaa henkisen paaoman merkityksen, b) liiketoiminnan suunta on selvilla ja c) tavoitteiden operationalisointia tuetaan

2. Henkista suorituskykya on arvioitava vain pitkan tahtayksen suunnitelmiin ja taten se on sidottava yrityksen visioon, missioon ja strategiaan.

3 . Henkisen suorituskyvyn jarjestelma on sulautettava yrityksen kayttlimaan kieleen. Tama

edellyttaii yrityksen kannalta tlirkeiden kiisitteiden miiiirittlirnista. 4. Henkisestii suorituskyvystii keskusteleminen ja sen mittaaminen edellyttiia sopivan,

monissa tapauksissa uuden kielen kiiyttlirnistii.

5. Henkisen suorituskyvyn mittaarninen tapahtuu soveltamalla strategian toteuttavien tekijoiden arvointiin tarkoitettujen indikaattoreiden kiiyttoii. Niiistii jokainen sijoittuu yhteen tai useampaan henkisen suorituskyvyn luokkaan.

6. Kokonaispiiaoman selvittiiminen edellyttiiii taloudellisen ja henkisen paaoman

yhdistlimistii seka naiden viilisten muutosten arviointia. Piiiiomamuutosten arvioimiseksi on a) kehitettiivii strategiasta riippuvia indikaattoreita, jotka voidaan liittiiii henkisen ja taloudellisen paiioman valistii virtaa kuvaavaan luokkaan ja b) yrnrnlirrettiivii panostuksen ja tulosten Yiiliset aikaviiveet (esim. viive henkiltisttion panostuksen ja sen tuottaman tuotoksen viililla).

7. Indikaattorit voidaan johtaa yrityksen vision jaltai toimintasuunnan perusteella, valittujen henkisen piiiioman luokkien perusteella ja piiiiomien viilisten virtojen perusteella.

8. Indikaattorien kiiytttion liittyy monia ongelmia, kuten oikeiden indikaattorien valinta, indikaattorien tlirkeyden arviointi suhteessa henkisen piiiiaoman luokkaan, indikaattorien tarkkuus ja luotettavuus sekii indikaattorien valinnan luotettavuus.

9. Henkisen paaoman mallin on oltava skaalautuva. ilman skaalautuvuutta eri yritysten tuottamat arvot eiviit ole vertailukelpoisia.

10. Henkisen piiaoman jlirjestelma on oltava yhtenevii olemassa olevien johtamisprosessien kanssa, jotta jlirjestelmii on toimiva.

Kommentit Marcus Gustafssonin mielestii yritykset ovat kiinnostuneita henkisen paiiomansa tasosta ja

sen kehittymisestii. Osaltaan tata voitaneen selittaa henkisen tyon lisiiantymisena ja toisaalta organisaatiomuutoksen kautta yksiltin vastuun ja mahdollisuuksien lisaantymisenii. Kilpailun

kiristyminen ja markkinoiden laajentuminen kiristiiii yritysten kilpailua ja taten asettaa haasteita uudenlaisten kilpailua lisaavien tekijoiden etsimiselle ja kiiyttoonotolle. Yrityksen ympliristovaikutukset ovat osittain rinnastettavissa henkisen paaoman kanssa. Kysymyksessiihan on itse asiassa yritystoiminnan tarkastelu ja arviointi eri niikokulmasta. Artikkelissa niikyvii taloudellinen tarkastelu (tuloslaskelmaltase) yhdistetiian henkiseen piiaomaan. Onko olemassa viitekehystii, joka yhdistiiisi myos ympliristtitarkastelun tahan kokonaisuuteen? Pertti Jiirvisen mielestii kirjoittajat ovat hyvin perustelleet aiheensa tlirkeyden ja ajankohtaisuuden. He ovat labestyneet uutta ilmiota seka kasitteellisesti ettii empiirisesti.

Kasitteellisessii osuudessa on koottu yhteen, mitii taban mennessii aiheesta on kirjoitettu. Sen perusteella on muodostettu malli, joka kiisittiia neljii iilyperaisen paiioman tyyppiii ja kunkin tyypin komponentit. Neljan tyypin luokitusta ja komponenttiluetteloja ei kuitenkaan perustella. Bungen vaatimukset luokituksen kaatavuudesta, luokkien yhteispisteetttimyydestii

134

ja luokitusperusteiden pysyvyydesta ovat ttissa hyvin aiheellisia. L-, E- ja I-resurssien jaottelulla voisi paasta pidemmiille. E-resurssi tulee jakaa kahtia henkilOkohtaiseen ja organisatiorakenteelliseen tyyppiin. Pertti kirjoitti Barneyn ( 199 1 ) artikkelin tarkastelun yhteydessa I-resurssista: "Informaatio­resurssin kohdalla Bameyn nelja ehtoa johtavat monenlaiseen pohdintaan. Missa malirin eri tietoresurssit korvaavat toisiaan? Esimerkiksi osaava henkilOsto voi korvata tietokannan tai tietamyskannan puutteen. Otetaanko ohjelmistokin tietoresurssien joukkoon? Missa malirin ohjelmisto on laitteiston kaltainen, korvattava vapailta markkinoilta ostettava resurssi tai yksikon sisalla laadittuna lisaarvoa tuottava, harvinainen, vaikeasti jiiljiteltava ja huonosti korvattava resurssi? Enta voiko algoritrni tai optimointimetodi olla kestavan kilpailuedun lahde?" Samoja ajatuksia voinee hyOdyntaa tasslikin. Empiirinen osuus kirjoittajien tutkimuksessa on hyvin perusteltu ja aika hyvin dokumen­toitukin. Alyperaistti paaomaa on valotettu monelta puolelta, mutta prosessikuvausta sen hankinnasta, hoidosta ja kehitttirnisesta ei ole luotu. Minusta vasta yrityksittain tehdyt prosessikuvaukset antaisivat muille yrityksille konkreettisia ohjeita siitti, kuinka tulee toimia. Ehka toi veeni ensiksikin on hiukan eplirealistinen, kun ottaa huornioon, etta kysymyksessa

ovat yritystoirninnan arimmat alueet. Toiseksi toiveeni voi olla valira siina mielessa, etta tutkijat ovat halunneet selvittaa, rnillainen maailma on, eivatka sita, rnillainen sen pitaisi olla (huom. ero positiivisen ja nonnatiivisen tutkimuksen kesken). Marcuksen rnielestti artikkeli on kirjoitusteknisesti hyvaa keskitasoa. Kaytetyt lauserakenteet ja terrninologia eivat vaikeuttaneet sisiillOn ymmtlrtlirnista. Kuvat havainnollistivat tekstia ja taten ne tayttivat niille asetetut vaatimukset. Tutkimusmetodo10gian esittlirninen "liitteessa" oli hieman yllattavaa. Tieteellisissa artikkeleissa ne ovat yksi keskeisista asioista ja saavat arvoisensa paikan. Sijainti on rnielestiini hyviiksyttava, jos Long Range Planning on osittain popularisoiva. Mikko Ruohosen niikokulman mukaan artikkelin kirjoittajat omaavat critical success factor -

koulukunnan mukaisen ajattelutavan, jossa pyritaiin loytlirnaan strategiasta johdettuja tekijoita. Positiivisena seikkana artikkelissa on se, etta siinti pyritaan luomaan yhteyksia human capital -luokkaan. Mikon rnielesta on pyrittava loytamaiin osaarnisvoimavarat ja pohtimaan, kuinka "lukujen tuijottarnisen" sijasta resursseja hyodynnetaiin. Matti Hartikainen toi esille pois oppirnisen ongelman. Han tiedustelee, kuinka arvojen muutoksesta selviydytaan. Arvojen muutos voi nirnittiiin johtaa opittujen arvojen pois oppirniseen ja uusien arvojen oppirniseen. Lauri Forsman peraa rnittaria rekrytoinnin onnisturnisen arvioirniseksi.

Viiteluettelo

Barney J. ( 1 991) . Types of competition and the theory of strategy: toward an integrative

framework, Academy of Management Review 1 1 (4), 791-800. Itami H. & Roehl T. ( 1987). Mobilizing Invisible Assets, Harvard University Press, Cambridge, MA. Kaplan R. & Norton D. ( 1992). The balanced scorecard-measures that drive perfonnance,

Harvard Business Review 70, January-February, 7 1 -79 Nonaka 1. & Takeuchi H. ( 1994). The Knowledge-Creating Company, Oxford University

Press, Oxford ( 1995). Penrose E. T. (1959). The Theory of the Growth of the Firm, Wiley, New York. Yin R. K. ( 1 989). Case Study Research, Sage Publications, London.

Marcus Gustafsson

135

Sanchez, Ron and Heene, Aime (1997), Reinventing Strategic Management: New Theory and Practise for Competence-based Competition, European Management Journal, Vol. IS, No 3, pp. 303-3 17.

Introduction

The article deals with theory and practice of strategic management. The authors have noticed that the current theory of strategic management does not correspond to the dynamic competition of the 1 990's, because the theory is very fragmentary. The authors' goal has been to create a competence-based theory that is dynamic, systemic, cognitive and holistic, and thus more tuned to the changing competition. Actually, the theory is quite practically oriented, since it suggests that the theory must be developed in collaboration by researchers and strategic managers alike. This process of connecting research and management practice is called 'double-loop learning' by the authors.

The history of strategic management theory

The competitive interactions of firms have evolved extensively in the past two decades or so. This has caused the increasing remoteness of management practice from the theory. Especially, the dynamic nature of new competition is a point that has to be considered, as the theory is evolved.

Moreover, the theory of strategic management has traditionally been divided into two disconnected streams: • one strearn has concentrated on markets and the competition of firms thus focusing on

external aspects and ignoring internal activity in the enterprise • a second stream has studied the internal works of organizations Tills fragmentation has led to the situation where a firm can be researched using many different viewpoints that study either internal or external aspects of the firm, but not the connection between external and internal concerns. The authors of tills article make an effort to create a framework that considers both internal and external aspects.

Another viewpoint emerged in the 1 990's as the notion of 'core competencies' suggested focusing on the competencies of a firm to explain organizational and competitive dynamics. Many current researchers have adopted competencies as the key concept of their organizational and competitive studies. The authors of this article have also adopted the notion of 'core competencies' as the basis of their theory so that the theory would be dynamic enough to correspond to the current dynamic competitive atmosphere.

Main concepts of competence theory

In competence theory, a firm is defined as an open system of asset stocks and flows, willch may include tangible assets (e.g. equipment) and intangible assets (e.g. capabilities and cognitions). A firm pursues a set of strategic goals and develops a strategic logic, which means the rationale for accomplishing the strategic goals. The resources may be situated within the firm (firm-specific resources) or in other organizations (firm-addressable resources). According to competence theory firms can be distinguished by

136

1. different strategic goals 2. their strategic logic for taking actions 3. the resources available and used 4. the ways firms coordinate their resources

There is also an important distinction between competence leveraging and competence building. Competence leveraging means the sustaining of coordinated deployment of resources in ways that do not require qualitative changes in the resources the firm uses or in the modes of coordination used by the firm. Competence building means the acquisition and usage of qualitatively different resources or coordination modes. Firms try to find the optimal mixture of these two in pursuing their strategic goals.

Dimensions of competence theory

The authors of this article have tried to evolve competence theory so that it would be dynamic, cognitive, holistic and systemic. These different dimensions as related to competence theory are presented in this chapter.

The dynamics of competence have to be considered, so that the theory will corresponds to practice. In practice, there are several levels, on which organizations may change. To study these, we must consider • interactions of individuals and groups within firms • interactions between firms and resource providers • interactions between firms and customers • interactions between competing and cooperating firms. Competence theory analyzes dynamics in terms of the aggregate effects of competence building and leveraging, as we will see later.

The cognitive aspects have to be considered, because managers' cognitive processes have a fundamental influence to ways in which competition can be reshaped. Thus a central concern of competence theory is developing better insights into the ways managers conceptualize and communicate about new possibilities for competing and cooperating.

Competence theory has to be holistic, too, so that competence building and competence leveraging can be examined at the same time, as the two concepts are interdependent. The 'virtuous circle' of competence building and leveraging, which is essential in the article, is presented in figure 1 .

Markets for new kinds of resources

137

New Employees, Equipment, Technologies, Knowledge,

:----II�� Competence building

Internal Cash Flows __ ---,

• Exercis� of Strategic Options

Creation of Stategic Optiom

·1 --- Competence leveraging

Employees, Capital Goods, Contract Services. Consumed Inputs, Funds,

Markets for like-kind resources

Figure L Firm's "Virtuous Circle" (from Sanchez and Thomas, 1 996)

Finally, competence theory has to be systemic, simply because effective competence building and leveraging has to value many different interdependent variables,

Double-loop learning

The authors have presented a new model for strategy research, This model combines the knowledge of researchers and managers, Researchers develop theories, which illustrate competencies that generally lead to good firm performance, while managers develop 'theories' , which lead to good performance in the specific competitive contexts of individual firms,

Thus the process of evolving strategic theory is the following: researchers develop general theories, which managers adopt and test the strategic logic in practice in some specific context. The market response leads to changes in the strategic logic, which may lead to developing a new kind of strategic theory, if the same effect occurs often enough,

Integrating different variables in competency theory

As we have noted, there are many insights to strategic theory, To integrate these we have integrate some key concepts like:

1 38

• the content and process variables, where the content describes the static content of a firm and process describes organizational dynamics

• industry structures and firms' change dynamics • competitive and cooperative processes • cognition and coordination. In addition, the interdependency of many firms' assets and processes as well as the use of networks and alliances has to be considered.

Discussion

Marcus Gustafsson pondered, whether the authors are creating a new theory or just defining a framework, which could be the basis of a new theory. Pertti Jarvinen then pointed out that terms 'theory' and 'framework' can be seen as partially overlapping and they may be used without deeper thinking by researchers.

I think that the article offers some new insights to the problem of integrating the strategic management theory. The authors have integrated some of the key concepts from different theories. Thus the integration occurs at conceptual level and the theories remain unconnected at the theoretical level. To accomplish integration at theoretical level (which may be very difficult), the theoretical key assumptions of each theory have to be clarified. For all that, the article provides a good basis towards making theory closer to practice, as it offers some good viewpoints to researchers and managers alike.

However, Lauri Forsman thinks that there might be some problems in practice. According to him, double-loop learning still needs new ways of merging the strategic expertise that managers get from their environment on the practical level, too.

I could imagine that the main problem of double-loop learning in practice is the communication of researchers and managers. Managers know the very complex context, in which they use their strategic logic, while the researchers know the eccentrics of theory. Thus the optimal person to do this research would be a strategic manager with some research background, so that there would be no need for communication.

In addition, it seems that the limited cognitive capabilities of managers are an important difficulty; they can't be aware of everything that goes on in the competitive context. Thus, computer tools might be useful, especially intelligent decision support systems that know the basics of current strategic management theory.

Pertti Jarvinen noticed that the authors have made a distinction between at least the following concepts: • the external vs. the internal factors of a firm • the use vs. the development of resources • demand vs. supply • like-kind vs. new-kind resources • general vs. specific theory • learning from small vs. big mistakes • tangible vs. intangible assets • competition vs. cooperation between firms

1 39

He also put forth the following questions in order to criticize the article: • Is the model too large; can it be applied by anybody? • As cognition has been emphasized, have emotions been forgotten? • Is systemic thinking (as its own branch in philosophy of science) compatible with

'variable thinking' ? • As the competition of competencies is emphasized, what happens to the competition of

other sectors? • How are changes in environment taken notice of, including the changes in the whole

environment (not just in the domain of the firm)?

References

Sanchez, Ron and Heene, Aime ( 1 997), Reinventing Strategic Management: New Theory and Practise for Competence-based Competition, European Management Journal, Vol. 15, No 3 , pp. 303-3 17.

Sanchez, R and Thomas, H ( 1 996), Strategic goals. In Sanchez, R., Heene, A. and Thomas, H. (eds.), Dynamics of Competence-Based Competition: Theory and Practise in the new strategic management, Elsevier, Oxford.

Timo Partala

140

L. MISCELLANEOUS

Conner K.R. and C.K. Prahalad (1996), A resource-based theory of the firm: Knowledge versus opportunism, Organization Science 7, No 5, 477-501.

This paper defines a new, resource-based theory of why firms exist. The thesis of this paper is that "the organizational mode through which individuals cooperate affects the knowledge they apply to business activity", The aim of the paper is not to discard the former opportunism-based view in explaining why firms exist, but to identify additional and equally valid explanations as to what causes this phenomena to occur. The authors strongly argue that firms can exist because of know ledge-based transaction costs that are independent of opportunistic considerations (Williamson 1 975).

The authors find a lack in linkage between the questions why do firms perform differently and why do they exist (as compared to a collection of market contracts), and they feel that by developing a resource-based theory of the firm, they simultaneously take a step toward creating a resource-based theory of performance differences between firms. Also insight in opportunism-independent, knowledge-based reasons for vertical integration can be gained by developing the theory,

Why should we be interested in a theory of the firm?

The authors set out by stating that the differences in performance between firms, cannot be discussed without an understanding of the firm. Conner and Prahalad examine two firms in their example, Red and Blue. Red employs two people Y and Z, and Blue employs S and T. (See Figure 1 . ) The point they are making is that Red does not only compete against Blue, but also against the fact that Y and Z (employed by Red), can break their employment contracts and start competing on the market on their own. In other words Red is constantly competing against the market to keep its employees from entering the competition. (The same holds true for Blue and its employees,)

[0 +�] [0 +0] EJ

: Firm Red vs, Firm Blue : vs, jB vs, Bj , , � - .. - - - . - � . � - . . . . - - . - - - . - - . - . - . - . - - - �

= mar kE!l contracting

= firm organization

Figure 1. Competition between two firms (Red and Blue)

The content within the dotted line describes the competition between Red and Blue, when their employees prefer firm organisation to market contracting.

141

Definitions and assumptions

The authors build the new theory on a basis of two different assumptions: an organisational

and a behavioural. In the organisational assumption the authors distinguish between firm organisation and market contracting by the way people contract between each other. In firm organisation the employer has authority over the employee and he has the possibility to

specify the contents of the employment contract after it has been signed, whereas in market contracting the parties act autonomously and can be thought of as directors of their own. The contract in the latter case is clearly specified and the obligations and compensations of the contractors are clearly stated before the contract is signed. This authority-based view on firm organisation gives the firm the capability of administering and coordinating resources as best fitted to a particular situation (i.e. an opportunity), whereas the market contractors are obliged to stick to their prespecified duties, unless they want to renegotiate the contract.

The behavioural assumption the authors assume on part of the economic actors is bounded rationality. This means that individuals try 10 act rationally, but, due to cognitive limitations,

this is not always possible. This also implies an underlying assumption that no two individuals possess identical stocks of knowledge, because of what is called tacit knowledge

that can only be acquired through personal experience. The authors further assume, unlike the opportunism-based approach, honest dealings between individuals, or as they call 'stewardship' behaviour (Williamson 1975). This means a relationship in which the word of an individual can be taken as his bond, and the parties can trust each other to stay to a contract. This further implies that people tell the truth to the extent that they know it.

The authors argue against the proposition that honest behaviour leads to market contracting, because contractual friction that can produce firm organisation can occur even when

opportunism is held at zero. This is so, because the difference in background knowledge between individuals will, despite complete honesty between parties, not guarantee that an 'objective truth' be found or that total agreement is secured when all possible aspects on a matter are discussed openly. In effect, friction between actors can exist without opportunism and honesty does not secure absence of transaction costs, i.e. friction.

The resource-based theory of the firm

With these building blocks the authors now build a resource-based theory of the existence of the firm. The outset is a standard assumption that an individual' s earnings depend on the profitability of the enterprise, regardless of if it is autonomous contracting or employment within a firm. The problem then becomes to see when firm organisation is more profitable than market contracting. The difference between the two modes lies in how they affect the knowledge applied by the individuals to business activity. Knowledge, in tum, is defined into 'starting knowledge' (the knowledge acquired before the contract) and how this is blended and used, and into learned or developed knowledge occurring during the course of work. In other words the authors imply that organisational mode will affect how the first type of know ledge - static or presently possessed - is employed, as it will also affect the dynamics of the second type - future knowledge acquisition and response to new developments. The authors now call how the first type of knowledge is applied to the business activity the 'knowledge substitution effect' and the second type the 'flexibility effect' of organisational mode.

142

The knowledge-substitution effect in a firm organisation implies that the employee acts accordingly to the manager's direction instead of acting solely on his or her own judgement, whereas in a market contract relationship the parties act upon their own judgement, in accordance with the contract. In the first case the wisdom of the manager is substituted for the employee's, when in the market contract no such substitution takes place. Thereby an individual will favour a firm (knowledge-substitution) if the manager's knowledge or understanding (present or future) is believed to be superior compared to corresponding knowledge of the employee. Consequently individuals with 'superior' knowledge will choose market contracting and use own judgement to decide upon what duties and responsibilities he or she agrees to carry out.

Theflexibility effect concerns the cost of altering responsibilities and duties according to new learning during the course of work. In the employment contract there is no need to renegotiate a contract only because of changes in the duties of the employee (for example due to new knowledge acquired by the employee). On the contrary, in the market contract there is a need for renegotiations of the contract if there are substantial changes in responsibilities and duties, due to knew knowledge acquisition by either part of the contractor. What is important is that either organisational mode can provide cheaper flexibility, depending on the cost of operating a firm versus renegotiating a market contract and, these cost need not depend on opportunistic potential.

Resource-based predictions of organisational mode

The resource-based choice of organisational mode will be based on which combination of knowledge-substitution and flexibility effects will result in more valuable knowledge to the business activity at hand. This combination can be seen in figure 5, where the result of an individuals choice of organisational mode is a function of the net value of knowledge­substitution effect in combination with the net value of the flexibility effect for each organisational mode.

Higher Net Value of Flexibility Provided by:

Employment Contract

Market Contract Renel(otiation

Knowledge­substitution Value'

Yes (i)

Firm

(ii) Firm or Market

Provides Positi ve Net

No (iv)

Firm or Market

(iii) Market

Figure 5. The Individuals Resource-based Choice of Organisational Mode

Figure 5 illustrates how the resource-based approach can be extended to a theory of the existence of the firm, incorporating predictive elements. The authors further associate

143

concepts as strategy formulation, organisational culture, motivation, learning, organisational routines, barriers to transfer of knowledge and strategic leadership etc. with the knowledge­substitution and flexibility effects.

Comparison of Resource- and Opportunism-based Predictions

The authors now want to compare the old opportunism-based predictions of organisational mode with the predictions of their own new resource-based theory. In figure 6 we can see that both theories provide the same forecasts for choice of organisational mode in situation (i), where the probability of opportunistic behaviour is high, favouring firm mode, and the firm provides more valuable, opportunism-independent knowledge; and in situation (iii), where the situation is reversed. However, the theories predict different forecasts for situations (ii) and (iv). In effect these dissimilarities in forecasting the choice of organisational mode between the two theories suggest that more research is needed to combine the two theories. This research would have to consider how individual's opportunism and non-opportunism behaviour interact and is balanced in the choice of organisational mode.

Opportunism­based Theory: Probability of opportunistic behaviour is

High

Low

Theory: Firm the more

Resource­based provides net, opportunism­kn I d

on valuable, independent

ow elge Yes No

(i) (iv) RB-firm RB-firm or OB-firm -market

OB-firm

(ii) (iii) RB-firm RB-market DB-market OB-market

Figure 6. Comparison of Resource- and Opportunism-based Predictions

Limits to size and scope of the firm

So far the authors have addressed the question, originally asked by Coase ( 1937), why firms do exist. In this section the authors try to address Coase's second question: what determines the size and scope of the firm? The objective is to suggest a general approach to treat this question from a resource-based perspective. The authors start by referring to Williamson's (1985a, p. 1 3 1 ) question - why a large firm can't do everything a collection of small firms can do and even more. Further, the problem has been approached by dividing a large firm into independent business units with the same rights to operate as other small market firms, directed only by 'selective intervention', where the intervention is the source of expected net gains. The result in this case being that the large firm always will perform as well as the small

144

firms and sometimes it will perform better. Another approach to the firm size problem is by looking at a marginal addition to the firm, with advantages and disadvantages, in order to find the optimal size of the firm.

There is, however, a fundamental problem between large firms operating mainly as independent business units and the resource based view of the firm. If a manager doesn't have the right to direct employees in a certain place of the company, should this place then, by definition, be within the firm at all? The resource-based theory would suggest that the knowledge-substitution effect then is lost, and that the unit might do better as a market contractor outside the company. Some understanding to Coase's second question is provided in this paper, but the polarity of markets and firm organisations, and the existence of hybrid organisations between these poles, suggest further research in this field.

Comments

I understand that when you are 'attacking' a widely accepted theory, that no one have felt the need to oppose to in a while, you need to argue your case very thoroughly, and I do think that the authors have succeeded in awakening the question of why firms exist into new life. However, I did find that some of the parts in this article were lengthy and that it could have been shortened a little without loosing any of the contents. Also long quotations are not always necessary for making a point. In my opinion quotations need only to be used if you 'can't say it better yourself and the reason why it is used should then be so clear from the content of the quotation that it doesn' t need any explaining.

Further, since this is a theory generating article based on very many underlying assumptions it would be clearer to the reader if the assumptions, thesis, hypotheses and what not, could be somehow highlighted in the text, whereas lengthy examples also could be more clearly separated from the rest of the text. Otherwise, I found the article well structured and clearly going from assumptions through logic discussion and into interesting results.

Further, Marko Helenius commented that, since the opportunistic and the resource-based approach to firm existence can be combined, can there still be other determinants for the phenomena? He suggested an approach that would consider the advantages and disadvantages of firm contracting compared to advantages and disadvantages of market contracting, both from the viewpoint of the firm as well as of the employee. Also the implications of environmental factors (such as laws and culture) for firm organisation could be an altemative approach to the problem.

Pertti Jarvinen found the methodological process (from assumptions to results) of this article as a good example of concept-analytical theory building (PJ&AJ section 2). He also found the results rather surprising - with quite small instruments for thinking the results of the paper are very clear cut.

He further considered the authors very well acquainted with the literature in the field and that the article, with quotations and references, very well can serve as a literature review on the subject. The authors also dared to compare their theory with the main competing theory and even had the courage to show when the two theories gave different, and when similar results in a given situation. P.1. came to the conclusion that the question of optimal size for a company could be considered more thoroughly.

145

References

Coase R.H. ( 1937), The nature of the firm, Economica 4, 386-405.

Williamson O.E. ( 1975), Market and hierarchies: Analysis and antitrust implications, The Free Press, New York.

Williamson O.E. ( 1985), The economic institutions of capitalism, The Free Press, New York.

Pernilla Gripenberg

146

Wood L.W (1997), Semi-structured interviewing for user-centered design, Interactions IV.2, 48-61 .

Introduction

The author's goal has been to develop a more efficient interviewing technique for gaining a thorough understanding of the potential user's work. The techniques proposed in this paper are adaptations of methods used by ethnographers and cognitive scientists and have been developed based on the author's previous work.

In the paper the author discusses the principles and assumptions on which the interviewing technique is based. Thereafter, the guidelines for the interview questions are presented. The questions try to elicit information about work 'objects' or work tasks in which work objects are used. Finally, the author discusses, how the results gathered in the interviews can be used to produce a model of the user's work.

Expert knowledge

Potential users of a software application are usually experts in their own work domain. The interviews try to elicit knowledge about the user's work domain. However, the author points out that the interviews alone are not sufficient to meet all needs of work/task analysis. The author distinguishes between three relevant aspects of expertise:

1 . The organization of expert knowledge 2. The tacit nature of many aspects of expertise and 3. The potential for experts to exercise translation competence

The human memory is organised so that concepts are associated with one another and the organization is usually hierarchical. The expert has organised the knowledge in a different way than a novice. The author makes a distinction between object knowledge and process knowledge. Object knowledge includes conceptual entities and objects (both abstract and concrete) as well as their categories and relationships. Process knowledge means the knowledge needed to perform the intended work using relevant concepts and objects. In the interviews it has turned out to be more efficient to focus on objects knowledge first and then try to understand the process knowledge.

One major difficulty in interviewing is the fact that much of the expert's knowledge is tacit, which means that it is automatic and cannot be verbalised. Indeed, it seems that all human thinking processes cannot be verbalised, it is a common view that thinking processes can't be verbalised, but the results of processes (and subprocesses) can be verbalised. That's why interviewing is usually not enough, the user has to be observed during work to find out the tacit aspects of expertise.

There is another difficulty, namely translation competence, which means the interviewer's ability to capture the user's view of the work (especially cultural aspects). Usually the interviewer's view becomes more or less oversimplified or distorted. To minimise translation competence, the author has to make only minimal assumptions about the expert' s knowledge. In addition, the author stresses the importance of the culture-specific information such as terminology. By using domain-specific terms, the interviews become more exact. The

147

interviewer has to adapt to the expert's knowledge while finding additional questions. Therefore, the interview questions cannot be entirely planned in advance, but the interviewer has to think of different types of questions, which are then used depending on the situation.

Object identification

The process that tries to elicit object knowledge (described earlier) is called object identification. There are three types of questions that can be used in object identification. Firstly, 'grand tour' -questions encourage the user to 'show the interviewer around' and provide useful information about the physical, temporal and conceptual space of the work domain. Secondly, case-focused questions are useful in eliciting work-related terminology. They can also be used to find out the details of particular problem-solving situations. Thirdly, native language questions find out the terminology used by the users and the meaning of the concepts. Table I gives examples of typical questions that could be asked to identify objects.

Guided

Typical

Case-focused Example Persqnlil. ex�rience

Native language Direct language

H�pothetical­interaction Use

'Could you discuss the major steps you go through in filling a request for services from a member of your unit?' 'Could you show me one of the previous orders you have placed and guide me through the different parts?' 'Could you tell me about a typical request from one of the members of your unit?'

'Can you show me an example of a face plate template?' 'You've probably had some interesting experiences dealing with requests for face plate templates?'

'What do you call the buttons that allow one to select a particular line on the set?' 'How would you describe the various types of jacks to another Telecom services liaison?'

The different types of questions have to be asked in a certain order, for example it is useful to ask 'grand tour' -questions first, followed by perhaps a case-focused question. Otherwise, the important domain-specific terms may remain hidden.

Object relationships

After the most important work objects have been identified, the interviewer tries to find out the organisational structure of the expert' s knowledge. For this, the relationships between the different concepts have to be detected. Again, it is important to use the domain-specific terms that have been found out earlier. In addition to detecting relationships, it is often useful to try to discover differences between concepts and make classifications of concepts. Table 2 gives examples of the questions that can be used to find out object relationships.

148

T bl 2 Ob' I ' hi a e )Ject re allons lp questIOns QUestion type i Example

RelationShip Category laDeI 'What are the different types of telecommunications uses?' Gatego!:'Y member 'Are network apps and FAX/Card Readers both types

telecommunications use' Contrast

of

Directed contrast 'Could you look through this order memo and show me what other items are considered network appsT

Dyadic contrast 'What differences are there between intercom groups and pick

,. groups?'

These questions can be used to sort concepts to categories and to build a model of the expert's knowledge. As a relationship between concepts has been found, they can be analysed further. For example, a relationship can be part-whole, attribute or cause-effect. The author also points out that object relationship questions can be used among object identification questions, when it is natural.

Information documentation

The author thinks that it is good to tape-record the interviews for later analysis. He only takes enough notes to keep the interview flowing. The work model is constructed in the subsequent analysis. The analyst has to decide how to describe the work model. The author usually constructs an object hierarchy in his own work. The hierarchy describes the work objects and their relationships. The hierarchy can be expanded or revised after each new interview.

Process knowledge

Once object knowledge is documented, the analyst can proceed to studying, how the users actually employ the work objects in their work. Cognitive science has a family of techniques technique called protocol analysis, which investigate participants' verbalizations of their cognitive processes. In cognitive protocol analysis, a domain definition phase is performed before the interview. This is very similar to the ethnographic work analysis that the author of this article suggests to be used. The different types of think-aloud question are summarised in table 3.

Table 3. Think-Aloud-Protocol Generation questions Question tYPe j Example

Concurrent 'T!iink- 'Think out loud while you generate an order for adding an aloud Ethernet connection to a faculty member's office as

described in this request. Do not worry about talking in

A1'Bed.reclill. !c(retro�tiv:e protOcol)

complete sentences or making sense.' 'As we review this tape of the order you just generated, say whatever you remember about what you were thinking. Stop the tape or rewind whenever you want.'

� 'How did you decide which type of jack splitter to request ! for the installation of this new Ethernet connection.'

149

The concurrent think-aloud protocol is popular and can give much important information about work processes. The trouble is that verbalisation can embarrass the user' s performance while doing the action. In the retrospective protocol the user tries to remember aspects of his/her work process. The problem is that only the information that was stored in the long­term memory can be verbalised and some short-term thinking is lost. A cross-examination directly probes the user's know ledge.

Work model validation

The main focus of the work/task analysis is to construct a valid model of the user's work, which includes the ways that they think about their own work. There are different ways in which the model can be presented. Some of the ways the author of this article has tried have been structured outlines, flow charts and work flow diagrams for process information and object hierarchies for object knowledge. Basically, a work model can be any verbal or graphical representation.

An important aspect in creating a work model is combining different user's views. Probably the best way to do this is to create an initial model and then let the users revise it. Different perspectives are presented to the users and based on their opinions a new model is created that satisfies everybody.

Discussion

I think that the article discusses the problems of making interviews well and gives some practical advice to anybody planning an interview. The author also tries to combine methods from ethnography and cognitive science. I think this has not succeeded very well, because cognitive methods have techniques that can accomplish the same information as ethnography, if the reviewers keep in mind that domain-specific and culture-specific information is important. In other words, the contribution of ethnography is not very clear (or is hasn't been clearly motivated by the author). Pertti Jarvinen noted that he had similar difficulties, but finally could find the contribution of ethnography. He also commented that the term translation competence was difficult to understand, but he interpreted that the term means mostly the phenomenon, where the interviewee tries to simplify his conception of the work, because s/he thinks that the analyst can't understand the whole work.

Martti Stenberg noticed that the article seems to be like a collection of Finnish models of system development. According to him, this article doesn't bring very much new information, since the presence of the users as well as activity in system work have been emphasized elsewhere for a long time. He thinks that the most important points of the article were continuous documentation, user engagement and the acquisition of acceptance.

Pertti Jarvinen also noted that the authors could have dealt with the interviewer's person. In a structured interview, the interviewer must behave towards each interviewee in the same neutral way. However, as the researcher attempts to create a new model, s/he can adapt to the interviewee to get as realistic comprehension of the interviewee's work as possible. Sometimes the interviewee also considers the work as his/her own and is reluctant to reveal all aspects of it to the interviewer.

Timo Partala

150

Baskerville R. (1996), Deferring generalizability: Four classes of generalization in social enquiry, Scandinavian Journal of Inforrnation Systems 8, No 2, 5-28.

The paper deals with different forms of generalization. This topic is particularly important in the context of professional information systems research. The paper distinguishes between two stages of generalization: stage one which produces the general case and stage two, which applies it to the goal case. The complete process includes a logical chain of three different cases. The process begins with a study of the base case or cases. After the general case has been created it will then be applied in the second stage to the goal case. This means, that the general case is the link in the process. In idiographic research, which is common within the IS, the researcher carries out the first part of the generalization process. He studies the base case and creates the general case. The Deferred Generalizability means, that the reader of the research is left with the responsibility to carry out the final part of the generalization. He has to figure out, how the general case should be applied into the particular goal case. Introduction Because the target of science is to promote general understanding instead of explaining individual events (Babbie, 1990, p. 13, 25), it is important to recognize the validity of the results outside the original research setting. Generalizability is defined as "the usefulness of a theoretical construct outside of its limited domain of known observations". This concept is especially controversial within the IS research. Also the generalizability is a key criterion for success in IS research. The reason for this is, that the general case of any theory is closely related to its relevance and practicability. Information systems practitioners generalize their experience intuitively, like good consultants. They map their previous experiences into a new situation while searching solutions into their problems.

"Generalizability is a quality describing a theory that has been tested and confirmed in a variety of situations, whether such testing is conducted through case research, laboratory experiments, statistical experiments or natural experiments" (Lee, 1989).

This view implies a lintited generalizability of research results. A valid mapping of previous experience to new settings is only perntissible when the previous experience represents a variety of situations. This interpretation rules out studies of unique cases and methods like ethnography, action research and interpretive case studies. The paper concludes, that there is clearly something faulty in our understanding how IS research is generalized. Baskerville observes, that there are some assumptions from the social science, that confuse the issue. Behind these problems are the fact, that in natural sciences the theoretical propositions leading to natural laws of science. These kind of causal laws are not possible in the social sciences. There we must settle with less powerful explanations.

The field of science contains a dichotomy of nomothetic and idiographic generalization. Nomothetic science is looking for general laws of nature. The idiographic science studies particular cases. While a nomothetic theory is developed for a whole class of cases the idiographic theory is developed for one case. Examples of the nomothetic science are chentistry and physics. Idiographic "science" uses methods like action research, case studies and ethnography. These types of inquiry are popular within the IS research, but they do not produce law-like statements. This is the reason why idiography is questioned as science.

1 5 1

The complete process of generalization requires three cases: the base case, the general case and the goal case. The generalization process requires the creation of at least one chain of all three types of cases.

� General � Case

!? o

Base Case

Stage one generalization.

The process begins with a study of the base case or cases. This study makes it possible to create a general case, which is the result of the idiographic study. In a universal generalization situation the process creates guidelines for applying the general case to the goal case. In the case of idiographic research the generalization requires effort from the ultimate reader.

����a� :�oooox� Practitioner or � �

"Further" Researcher A A Researcher Goal Case Stage two generalization.

In the second stage, the reader of the research report has to figure out, how to apply the general case to the goal case. Some of the key steps in this process are: a full generalization requires, that the general case becomes useful from certain viewpoints the general case becomes the theory to the extent that theory is comprised by covering laws, that describe ordinary linear reality (DiMaggio, 1995). An example is given of the goal in the systems science. It is an abstract systemic model of related phenomena. Such an abstract model can be defined as the general case. This interpretation is criticized to be too weak to constitute theory. The model should be supported by narrative, which explains exactly why the general case appears.

1 52

An orthodox view of generalization abandons these empirical projects. This view is based on the assumption, that stage one is the complete generalization process. This kind of narrow view is inconsistent with the relevance criterion important to the vocational field of information systems. The conclusion is, that in the IS field generalization must contain also a second stage, which projects the general case onto goal cases.

Universal stage one generalization is made through multiple observations of the phenomena. The general case unites or merges to some extent the shared common characteristics of the base cases. Idiographic stage one generalization may be based on a single base case. Abstraction of its certain characteristics are presented and posited as a general case. The universal stage two generalization is based on a one-to-many relationship between the general case and the goal case. It is important to note, that the potential goal cases, to which the general case can be applied, are predefined to some extent.

In idiographic stage two generalization the process is unique to the goal case. Considering published research studies, generalization depends on the reader to map the characteristics between the general case and the goal case. It may happen, that all the characteristics of the general case do not apply to the goal case. The reader has to do the interpretation. Stage two generalization is deferred to the reader.

The paper provides a couple of examples of the generalization. The base case has studied a particular dog named rover and its fleas. Universal stage two generalization means that the researchers are popUlating their model with unexamined subjects suggesting e.g. that all dogs have a certain amount of fleas. Idiographic stage two generalization means, that the researcher's model must be specialized for each unexamined subject.

The next table contains a summary mapping of the two stages of generalization and the two generalization methods.

Stage two Stage one generalization

generalization Universal Idiographic

Universal Nomothetic Universal (NU) Provisional Universal (PU) base *C general CC goal base CC general C+ goal

Idiographic Deductive Idiographic (DI) Inductive Idiographic (ll) base *C general CC goal base CC general CC goal

"CC" symbolizes one-to-one cardinality, "C+" symbolizes one-to-many cardmallty.

Four classes of generalization and the cardinality between base, general and goal cases. Criteria for generalizability The paper presents finally a summary of the key criteria for generalizability. They are reliability and validity. Reliability means, that multiple researchers, studying the same phenomenon with similar purposes, will yield approximately the same results. It is divided into Quixotic reliability, synchronic reliability and diachronic reliability.

The other key criterion, validity, is defined to mean that a theory, model, or concept accurately describes reality. Validity is easily conflated (combined) with the representativeness in survey samples. Components of validity are internal validity, content validity, construct validity, external validity and criterion validity.

153

Discussion in the seminar (Pertti Jarvinen) concluded, that the paper fails to reach some of its goals. The main result of the paper, the two-phase generalization process, cannot be regarded as a particularly high achievement. In the second phase, one should move from the general case to the special case. The contents and the meaning of the words indicate, that the process deals with specialization, not generalization. His misjudgment appears to result from the emphasis on the application of the research results. He does not apply a constructive research's category nor differentiate between natural science and design science. Comparing the two-phase generalization with the double-loop learning is problematic. The single-loop learning means small scale learning of new issues, while the double-loop learning changes the tools of thinking replacing the old theory and the old concepts with new ones. An analogy is hard to identify between phases one and two.

References Babbie E., ( 1990). Survey Research Methods, 2nd Ed. Belmont, California, Wadsworth. DiMaggio P.J., ( 1995). "Comments on Sutton and Staw", Administrative Science Quarterly, 40 (3): pp. 391-397. Lee A., ( 1 989). "A scientific methodology for MIS case studies", MIS Quarterly, 1 3 (March), pp. 33-50.

Lauri Forsman

154

Mason R.O., J.L. McKenney and D.G. Copeland (1997), An historical method for MIS research: Steps and assumptions, MIS Quarterly 2 1 , No 3, 307-320.

Abstract

The reviewed paper studies the possibilities of historical methodology in the MIS research. The historical perspective provides envisioning of the future by understanding the past. The authors place ontologically historical research according two assumptions: people and events are unique and idiographic, intensive examination of just a few subjects. A seven step method for historical research is proposed in the article: begin with focusing questions, specify the domain, gather evidence, critique the evidence, determine patterns, tell the story and write the transcript. Two supplementary articles are attached.

I. Introduction

Historical research provides special insight into the past events making it easier to understand the whole spectrum of factors and circumstances, which have caused the decisions and their consequences. The research sphere includes long-term economic, social and political forces. Historical research is in most cases not mathematically tractable, which one of its limitations. The main output of the historical research is the context, i.e. the understanding of the organizational, individual, social, political and economic circumstances in which the studied MIS phenomena occur. In each research project a trade-off between the richness of reality and the tightness of control must made.

2. Ontological assumptions

The control oriented research is called "nomothetic6" because it uses only methods accepted by the exact sciences and is used to find general laws (Hempel, 1965). The research approach, which focuses on richness of reality is called "idiographic", because it stresses the unique value of particular within cultural and human settings (Marceil, 1977). Historical research is fundamentally idiographic describing the context as carefully and fully as possible.

A. People and Events Are Mo)."e Alike

N. Nomothetic - selective NA = Statistical Research examination of many Yielding Central subjects Tendencies I. Idiographic - intensive IA = Comparative Case examination of just a few Studies subjects

. . . Summary of possIbIlitIes .

B. People and Events Are Unique NU = Cluster or Factor Analysis, Outlier Examination IV = Historical Research

The MIS historical research produces at least three outputs:

6 Of or relating to the study or discovery of general scientific laws. Source: The American Heritage® Dictionary of the English Language

155

• an account of significant fragment of the past describing events of importance to the MIS community • the resulting historical account can b used as a "datum " in a broad process of inductive reasoning • historical research may serve as the source of new research hypothesis, which may be generated by either of the two first outputs. The historical research method is proposed to contain seven steps. Next we summarize them placing special interest on the questions, which guide the rest of the research process.

3. Begin with focusing questions

As all research, also the historical research must begin with a question or a cluster of coordinated questions. They shall focus the rest of the study.

The key to good research lies not in choosing the right methods, but rather in asking the right questions and picking up the most powerful method for answering that particular question (Bouchard, 1976).

The article lists nine questions, which were applied in the Bank of America study. They are: 1. What were the perceived competitive crises that threatened the organization? 2. Why was information technology proposed as a solution? 3. How was the technology identified, selected, infused and absorbed into the organization? 4. What conditions favored innovation in this organization and not in others? 5. Who played the key executive and technical roles and how were these roles played? 6. How did the subsequent events unfold? 7. What was the result? 8. How was the corporation's role as a social and economic entity changed? 9. How were business practices and the basis for competition in the firm's industry changed? The first question analyzes the business environment. Questions 2 and 3 deal with the IT and its infusion. Questions 5 and 6 deal with people and events. The three last questions are focused on the results.

4. Specify the domain

This specification determines the sphere for inquiry and the methodologies to be used. A particular firm, for example may be the primary unit of analysis. The firms environment, the industry may be the secondary unit of analysis. This means, that the research does not analyze some particular technology or geographical area. The content is most of all business history, which gives a rich picture of the past reality.

5. Gather evidence

After searching the public sources: articles, books and documents, the secondary sources need to be accessed. It is important to scrutinize carefully the observations. During the gathering of evidence espoused theory and the theory in use must be identified (Argyris and Schon, 1977). Espoused theory is the theory, which people claim they are applying in their actions. "Theory in use" is based on the values and beliefs, that actually govern their actions. Primary source material consists of four types of evidence:

156

1. written documents, diaries, letters, memos, clippings, etc. 2. material in the form of objects and artifacts and visits to actual sites 3. traditional, which means stories told by intermediaries 4. eye witness testimony. All these forms were used in the case of Bank of America.

6. Criticize the evidence

After the evidence has been accumulated it must be critically evaluated. Potential conflicts in the material must be identified, and additional actions started to determine the correct interpretation. During the data evaluation phase the final judgment must be based on the critique of the facts, not on an a'priori theory.

7. Determine patterns

Historical research is not just collecting chronological order of facts. It is essentially a study of causes. Historian has to ask continuously the question, why? When looking for patterns and explanations, the historical research turns from mainly empirical to inductive and becomes philosophical and theoretical. The final outcome of a historical study is a comprehensive story that has a beginning, a middle and an end. When the story proceeds, it illuminates the events, forces and personalities. It covers the circumstances detailed by the facts. Conceptual frameworks can be of big help for organizing the facts and formulating the broad plot lines. Management decisions are both products and agents of historical processes and hardly as the actions of a single "great man". The concepts used in the Bank of America's historical study include: dominant design, leader, maestro, supertech and cascade. The authors describe three ways to develop conceptual frameworks and causal chain analyses: • to state them a priori and to apply them deductively as explanatory frames to the historical observations; this is a rather positivistic approach • to draw on "ideal types" to serve as backdrops 7 organizing and interpreting the historical data • to cultivate an attitude of empathy. Cultivating the empathy means that the researchers are able to place themselves into the shoes of the real actors. In this way they can get the insight for the actions and the decisions.

8. Tell the story

The key part of finalizing the historical study is to tell the story. It should result into an interesting and factual presentation. The writing of the narrative is much an artistic process. It is not sufficient to write eloquently and attractively because the primary target is that the outcome should maintain the integrity and consistency of the evidence.

7 The setting, as of a historical event; the background.

157

9. Write the transcript

Transcript is the written copy of the results. It documents the' findings of the historical research and also relates the work into the greater research tradition. The research steps in practice can hardly be implemented sequentially as described in the paper. The authors emphasize the need for iteration, reinterpretation within the active and dynamic process of writing history.

10. Discussion

Mason et al. have made a contribution by filling a gap in the field of research methods. Previously there has not been available such a holistic presentation of the historical research method. Their article brings also a new perspective into the methodological discussion: are the research objects (individuals) assumed to be similar or different. This refers to the research approaches, which ask the question "what the world is like?"

References Argyris C. and Schon D.A., Theory in Practice: Increasing Professional Effectiveness, Jossey-Bass, San Francisco, 1978. Bouchard T.J. Jr., "Field Research Methods: Interviewing, Questionnaires, Participant Observation, Systematic Observation and Unobtrusive Measures", in Handbook of Industrial and Organizational Psychology, Marvin D. Dunnette (ed.), Rand McNally, New York, 1976. Hempel C.G., Aspects of Scientific Explanation, The Free Press, New York, 1965. Marceil J.c., "Implicit Dimensions of Idiography and Nomothesis: A Reformulation", American Psychologist, (32:2), 1977, pp. 1045-1055.

Lauri Forsman

158

Pare G. and J.J. Elam (1997), Using case study research to build theories of IT implementation, In Lee, Liebenau and DeGross (Eds.), Information systems and qualitative research, Chapman and Hall, London, 542-568.

Abstract

The reviewed paper applies the principles laid out by Eisenhardt K.M. ( 1989) for building theory using case study research. The Eisenhardt's eight steps model is evaluated, criticized and finally some improvements are suggested. The original steps are: Getting started, Selecting cases, Crafting instruments and protocols, Entering the field, Analyzing data, Shaping hypotheses, Enfolding literature and Reaching closure. The authors selected three cases of implementing IT. Using Eisenhardt's approach as a starting point their objective was to provide a more complete and detailed guide for using case studies to build theory within the IS field. Their contribution has been to give some supplementary advises for performing those 8 steps.

Introduction

This paper is based on the principles presented by Eisenhardt (1989) for building theory using case study research. This previous work has given a practical reference for developing the concept further. The Eisenhardt's eight steps model is evaluated, criticized and finally some improvements are suggested. Case studies may serve three different goals: • to provide description (Kidder, 1982) • test theory (pinfield, 1986; Anderson, 1983) • generate theory (Gersick, 1988; Harris&Sutton, 1986). This paper concentrates on the methods of building theory using case studies. It aims at making a contribution to the literature by defining a roadmap for theory building and the other is positioning theory building from case studies into larger context of social science research.

I mplementation Context

· Or�anizational Conditions · Proi ect Conditions · Work-Unit Conditions · Technological Conditions

I mplementation

---l Success

� . Outcomes . Process

I mplementation Tactics

· Mana�ement of Software Development · Mana�ement of User Resistance · Management of Consequences

159

The paper also demonstrates the Eisenhardt' s method for studying IT implementation by taking extensive material from an actual, published IT-implementation case study (e.g. Pare, 1995).

According to their reference model, Pare and Elan put emphasis on the contextual terms and tactical choices to explain the success of implementation.

Next we quote Van de Ven's and Poole's article (1995) in order to explain the teleological theory, which Pare and Elan use in their article. Teleology is a branch of philosophy, which puts emphasis on the final state as a cause and explanation for change. A unit may enter the final state through several alternative routes, i.e. the sequence of events is not predefined. Unit's environment and the available resources limit the change process. When the predefined final state has been reached, development does not cease into this equilibrium but the members of the unit together define a new aspired final state.

Multiple

Entities

Unitof Change

Single

Entity

Process Theories of Organizational Development and Change

EVOLUTION

Variation Selection Retention t I

Population scarcity En'V"ironmental selection Competition

DIALECTIC

+ I 'Thesis -:;'Conflicl Synthesis

Antithesis Pluralism(diversity) Confrontation Conflict.

LIFE CYCLE TELEOLOGY

Stage 3 (Harve

Stage 4 .J..Terminate) Dissatisfaction

Stage 2 (Grow)

ge 1 Implem.l!n�Searchl (Start-up)Goals �Interacl

Set/Envision Goals

Inlmanenlprograrn Regulation Compliant adaptation

Purposeful enactment Social construction Consensus

Prescribed Mode of Change Constructive

Van de Ven and Poole ( 1995) have identified, that their four basic theories differ from each other at least in four respects: a) the sequence of events is different (look at the arrow structure in the previous diagram), b) the engine of the changes, i.e. the mechanism that ignites the change, is different (look at the list in the lower part of the diagram), c) the number of units in the change or the unit of analysis varies (look at the y-axis), and d) the nature of the change (look at the x-axis) can be predefined or it can be constructed. The unit of change (y-akseli) and the mode of change (x-akseli) both divide the theories into two categories.

Getting started

Three points are particularly important during the starting phase. They are: 3.1. Initial definition of research questions Two interrelated research questions were used. The first deals with an ideal implementation scenario and the second one with the interaction during the implementation process.

1 60

3.2 A priori specification of constructs The existing theoretical constructs may be applied in two ways: • the researcher works within an explicit conceptual framework • the researcher tries not to be constrained by prior theory and considers the creation of new

theory, constructs and hypothesis as the goal of the project The reported study used both approaches in order to provide freshness in perspective to an already researched topic. 3.3 Consideration of a priori hypotheses. The objective of the research was to develop a process theory of IT implementation. For that purpose a teleological view was applied as a meta theory. It shaped the study in three specific ways.

Selecting cases

Three distinct organizational units in a care teaching institute participated in the research project. Finally, three independent IT implementation projects became the research objects.

Crafting instruments and protocols

Both quantitative and qualitative data was collected during the research. Interview guides were prepared for data collection. Their role was to rise the attention in the beginning of each interview while avoiding biasing the response by giving too much information about the conceptual framework.

Entering the field

Eisenhardt ( 1 989) has stated, that there is frequent overlap of data analysis with data collection while creating theory from case study research. In their study the researchers mention two important means for such overlap. The field notes helped to identify conflicting answers during the interviews. When the interview was transcribed, reflective remarks were added. They helped the researchers to think and to reach deeper understanding of what was happening.

Analyzing data

Analyzing data is the key part of building theory from case study research (Eisenhardt, 1989).

1 6 1

Step 1: Development of a database 1 . 1 Gather reflecti ve remarks and observation notes 1 .2 Codify and extract data from the transcripts using a validated coding scheme 1 .3 Group extracted segments under categories (codes and patterns code) 1 .4 Perform descriptive statistical analyses on quantitative data

Step 2: Development of a logical chain of evidence 2.1 Evaluate the contextual conditions surrounding the implementation project

a. perform a qualitative assessment b. perform a quantitative assessment c. verify consistency between qualitative and quantitative assessments d. explain any significant inconsistency

2.2 Evaluate the context of implementation success a. perform a qualitative assessment b. perform a quantitative assessment c. verify consistency between qualitative and quantitative assessments d. explain any significant inconsistency

2.3 Establish a logical chain of evidence between implementation context and success a. identify the challenges b. provide the story that explains the extent to which each challenge was overcome c. build a summary table

Various analysis displays, as matrices, flowcharts and conceptual maps were found useful during the research. They made ideas visible and permanent. The last part of the analysis was to search for cross-case patterns. The idea was to iterate toward a theory that fits the data.

Shaping hypothesis

Building on the teleological process meta theory the study suggested a series of research propositions, each of which addressed a specific aspect of the dynamics of IT implementation. Two tactics were used to increase the validity and reliability of the research: each project report was reviewed by key informants and a site analysis meeting was arranged for each project.

Enfolding literature

The researchers found that, as suggested by Eisenhardt, tying the emergent theoretical propositions to existing literature enhances the internal validity and generalizability of theory building from case study.

Reaching closure

Reaching closure is connected with the conclusion to stop adding new cases to the research. Theoretical saturation is often combined with practical considerations like time, money and opportunity to dictate when case collection ends.

162

Summary

The authors selected three cases of IT and used Eisenhardt's approach as a starting point for their work. The objective of the paper was to provide a more complete and detailed guide for using case studies to build theory within the IS field. Their contribution has been to operationalize the "roadmap" presented by Eisenhardt and to document the decisions which a researcher has to make in order to build theories from case study research. MIS researchers, who are performing mostly qualitative case study research should work harder, be more creative and come up with new and more robust methodological tools to have their work accepted in the traditionally skeptical research audience.

Personal comments

Pare and Elam note themselves, that the teleological model, which they have adopted against the recommendations, guides too much the case study. Also one would have expected, that Pare and Elam had considered the open question related to the teleological metamodel, background of the dissatisfaction, i.e. the launching of the implementation project. These two case study related papers (Eisenhardt and Pare & Elarn) provide plenty of pragmatic insight about using case studies for creating theory. They supplement well the previous literature which deals with the other aspects of case studies. A researcher, who is self involved in case study research, these readings give useful mental tools and confidence in such work. The constant confrontation between qualitative and quantitative research is somewhat confusing. Deeper understanding of MIS related issues should be a valuable target even the research is mainly qualitative.

References Anderson P., ( 1983). Decision making by objection and the Cuban missile crisis, Administrative Science Quarterly, 28, 201-222. Eisenhardt Kathleen M., ( 1 989). "Building Theories from Case Study Research", Academy of Management Review, 1989, Vol. 14, No. 4, pp. 532-550. Gersick C., ( 1988). Time and transition in work tearns: Toward a new model of group development, Academy of Management Journal, 3 1 , 9-4 1 . Harris S . and Sutton R., (1986). Functions of parting ceremonies in dying organizations, American Journal of Sociology, 82, 929-964. Kidder T., ( 1982). Soul of a new machine, New York, Avon. Pare G., ( 1 995). Understamding the Dynamics of IT Implementation: The Case of Clinical Infonnation Systems, Doctoral Dissertation, Florida International University. Pinfield L., ( 1986). A field evaluation of perspectives on organizatonal decisoin making, Administrative Science Quarterly, 3 1 , 365-388. Van de Yen, A. and Poole M.s., ( 1995), Explaining development and change in organizations, Academy of Management Review, Vol. 20, No. 3, 5 10-540. Yin Robert K., ( 1 984). Case Study Research, SAGE Publications, California, 1984.

Lauri Forsman