SYNSYGUS

2/13SUOL RY

pääkirjoitus

2 Pääkirjoitus

3 Puheenjohtajan tervehdys

4 Tulevia tapahtumia

6 Raamatun marginaalissa

8 Seppo Nyyssönen on Vuoden uskonnonopettaja

9 AASIA / Kastisyrjintä – Etelä-Aasian apartheid?

12 AASIA / Dosentin päivityksiä: Ganges virtaa kaikkialla

13 AASIA / Henkisen tien letkajenkka – Taavi Kassilan tulkinta Bhagavad-Gitasta

16 AASIA / Töihin Nepaliin – vuosien haave toteutui

18 AASIA / Muutto Suomeen pakottaa sikhit pohtimaan uskonnollista identiteettiään

20 AASIA / Kelluva silta hyytelömeren yllä

22 AASIA / Henget kuuntelevat – Mongolia on Julia Leijolalle toinen koti

26 AASIA / Vahvuuksina seesteisyys ja suvaitsevaisuus

27 AASIA / Aasian kasvava ja nälkäinen taloustiikeri

28 AASIA / Kiinalaisten keittiöjumala

29 AASIA / Vatikaanin seurapiiripalsta: Vatikaani ja vaikea Kiina

30 AASIA / Tärkeintä on ymmärtää ihmistä

32 Elämän ja kuoleman kuvat

34 Upin palsta: Ei-niin-luterilainen uskonnonopetus

36 Opetusvinkki: Action Angels pistää tuulemaan

38 Uskonnonopetus tarjoaa tikapuut menneiden jättiläisten harteille

39 Lukion tulevaisuus mietityttää

40 Yhteystiedot

41 Paikalliskerhot

42 Uskonto on innovatiivinen oppiaine

43 Hallituksen pöydältä / Helmiä sioille

Kannen kuva: Julia Leijola, Mongolia

2/13

Toimituksen osoite synsygus@suol.fi

Osoitteenmuutokset tms. talous@suol.fi

Päätoimittaja Kati Mikkola

Toimittajat Kristiina Holm, Annukka Kalske,

Elina Majava, Jarno Parviola,

Outi Raunio-Hannula, Anna Saurama,

Marja Tanhuanpää ja Elisa Vehmanen

Taitto Sari Väkelä, sari.vakela@gmail.com

Ilmoitushinnat 1/1 530 €, takakansi 1/1 600 e,

keskiaukeama 1200 €, keskiaukeama nelivärisenä

1500 €, 1/2 350 €, 1/3 250 €, 1/4 220 €, 1/8 150 €

Painatus Ecapaino oy

Julkaisija Suomen uskonnonopettajain liitto ry

Suomen uskonnonopettajain liitto ry:n

jäsentiedote

MAAILMANUSKONTOJEN

YHTEINEN NIMITTÄJÄ

Aamuyön hetki Jerusalemin Jaffa-portilla. Yön kulkijoita ei näy, kunnes ortodoksi-juutalainen mies astuu portista Vanhankaupungin puolelle. Hänen perässään tu-lee toinen, hetken kuluttua kolmas, sitten neljäs. On aamurukouksen aika. Mää-rätietoiset askeleet suuntaavat Itkumuurille.

Vanha mies istuu portaalla ja katsoo kiviä. Istuu hievahtamatta ja katsoo. Ryoan-jin zen-temppelin kiviä on viisitoista. Tämä mies ei näe kuin neljätoista, ei ole koskaan nähnyt.

Ihmiset tungeksivat alttarin edessä, hakevat parempaa paikkaa. Bramiini heilut-taa tuliastiaa pyörivin liikkein. Musiikki yltyy. On päivän viimeinen hetki katsoa Chidambaramin tanssivaa Shiva Natarajaa silmästä silmään. Viimeinen hetki tul-la nähdyksi.

Mieleen tulvii tuokiokuvia tiloista ja ihmisistä, jotka huokuvat omistautumista ja sen hedelmiä – harmoniaa tai hengellistä intohimoa. Aasia on maanosa, jossa kaikki suuret maailmanuskonnot ovat syntyneet. Niiden vaikutus näkyy edelleen vahvana alueen maissa. Puhe henkisyyden suurvalloista on kuitenkin politiikkaa, näkökulmakysymys.

Mieleen saa vaivatta myös tyystin toisenlaisia kuvia.

Heti Itkumuurin ja Kalliomoskeijan kupeesta avautuu basaarien humu. Kankaita, laukkuja, arabipoppia. Kovaäänistä tinkaamista. Pikkupoika ampuu vesipyssyllä kohti ja katoaa nurkan taa.

Akihabaran katujen mainostaulut kirkuvat, neonvalot välkkyvät loputtomasti. Pe-lihallin sisäänheittäjänä on teinityttö, jonka hame loppuu ennen kuin reisi alkaa. Liukovet avautuvat, kaoottinen äänimaisena vyöryy päälle. Nuoren miehen ilme on keskittynyt. Käsi tekee nopean liikkeen, tuhoaa lähestyvän avaruusaluksen.

Nuori mies liimautuu seuraan jo parkkipaikalla, riittävän matkan päässä Taj Maha-lin portilta. Kun osaa käydä kauppaa, voi näiden metrien aikana myydä vastentah-toisellekin mitä vain, aluksi vaikka päivän opaskierroksen. Portin edustalla kiemur-televa jono on pitkä, tuntien mittainen. Mutta kun tuntee vartijat, voi asiakkaan-sa taluttaa sisään saman tien. Siistillä nipulla rupioita, kätellessä kädestä käteen.

Tämänkertainen Synsygus kiertää Aasiaa – yhdeltä puolelta henkistä, syvällistä ja askeettista, toiselta puolelta materialistista, pinnallista ja yltäkylläistä. Sellaista kuin elämäkin on – kaikilla mantereilla.

Kati Mikkola

Synsyguksen päätoimittaja

HUOM! Jäsensivujen salasana on vaihtunut!

JÄSENSIVUJEN UUSI SALASANA

Käyttäjätunnus: juniaSalasana: juniaLiiton internet-sivut löydät osoitteesta: www.suol.fi

Maailmanuskonnot, uskonto-

dialogi, arvokasvatus, suo-

malainen uskontoperinne ja

katsomuksellinen tilanne, työelämätai-

dot, uskontojen kulttuurinen ja yhteis-

kunnallinen merkitys… Tällainen lista

syntyy yleensä hetkessä, kun uskonnon-

opetusympyröissä aletaan pohtia ope-

tuksen sisältöjä ja merkitystä. Niitä mie-

titään tällä hetkellä etenkin peruskou-

lun opetussuunnitelmatyöryhmässä. Us-

konnon ryhmässä on evankelisluterilai-

sen opetuksen opettajien ja tutkijoiden

lisäksi myös muun muassa ortodoksisen

uskonnon ja islamin opettajia.

”Millaisen lukion sinä haluaisit tule-

vaisuudessa?” Tähän kysymykseen pyy-

simme vastauksia talvipäivien osallis-

tujilta. Mäkelänrinteen lukion seinälle

kertyneissä vastauksissa esitettiin muun

muassa huolta ylisuurista oppilasryh-

mistä ja koulukeskuksista. Lisäksi toi-

vottiin lisää resursseja tieto- ja viestin-

tätekniikkaan. Kahvipöytäkeskusteluissa

puolestaan esitettiin huolta YTL:n kaa-

vailemasta nopeasta aikataulusta yliop-

pilaskokeen sähköistämisen osalta. Tä-

män hetken tiedon mukaan sähköinen

koe aloitetaan vuonna 2016, ja koko tut-

kinto on sähköinen keväällä 2019. Kyse

ei ole kuitenkaan siitä, että tietokoneet

toimisivat jatkossa vain kirjoituskonei-

na. Kokelaiden käytössä on myös inter-

net, mikä muuttaa kokeiden luonnetta

soveltavaksi.

Kysyimme myös: ”Miten katsomus-

opetus tulisi järjestää tulevaisuuden lu-

kiossa?” Katsomusopetuksen osalta mo-

net seminaarilaiset ottivat kantaa ope-

tuksen malliin. Opetuksen järjestämises-

tä esitettiin kolmea vaihtoehtoa: nykyistä

mallia, kaikille yhteistä uskontotietoa se-

kä näiden yhdistelmää. Mikään malleista

ei ole ongelmaton, jokaiseen liittyy hyö-

tyjä ja ongelmia. On myös syytä muistaa,

että lukio on kokonaisuus. Katsomusai-

neiden sisältöjen ja mallin lisäksi tarvi-

taan kokonaisnäkemystä lukion tulevai-

suudesta. Ja mitä katsomusaineisiin tu-

lee, niin on osattava katsoa nykyisiä si-

sältöjä riittävän kriittisesti: voisiko jotain

poistaa, mitä pitäisi lisätä ja miten ope-

tusta voisi kehittää?

Talvipäiviemme luennot käsitteli-

vät ajankohtaista eksegetiikkaa. Asian-

tuntevat luennoitsijat käsittelivät köy-

hyyttä, naisia ja sukupuolivähemmistö-

jä Raamatussa. Koulutuspäivä oli onnis-

tunut, kiitos järjestäjille! Vuosikokouk-

sessa hallitukseemme tuli uutena Vesa

Soikkeli. Erovuorossa olleet Outi Rau-

nio-Hannula ja vuosi sitten mukaan tul-

lut Jaana Tahvanainen valittiin jatkokau-

delle. Koko hallituksen kokoonpano on

nähtävissä liittomme sivuilta. Itse jat-

kan puheenjohtajan tehtävässä. Kiitän

tuesta ja luottamuksesta. Viime vuosi

oli antoisa ja mielenkiintoinen mutta

myös haastava. Tukenani on hyvä hal-

litus, toimihenkilöt ja paljon kannusta-

via jäseniä.

Hannu Koskinen luopui hallituspai-

kastaan, ja hänet kutsuttiin liittomme

kunniajäseneksi. Kunniakkaan työn hän

onkin tehnyt uskonnonopetuksen hy-

väksi. Minulla pyörii Hannua ajatelles-

sani mielessäni kolme sanaa: verkos-

toitunut, lempeä ja asiantunteva. Han-

nu tietää aina, kenelle kannattaa soit-

taa. Hän hoitaa asiat ystävällisesti, ja li-

säksi hänellä on näkemystä kysymyk-

seen kuin kysymykseen.

Ehkä voisin sanoa vielä muutaman

sanan tämän lehden teemasta eli Aasias-

ta. Tammikuun puolen välin jälkeen uu-

tisoidut thaimaalaisen elintarviketuo-

tantolaitoksen ihmisoikeusrikkomukset

herättivät kiivaita keskusteluja oppitun-

neilla. Osa oppilaista oli selvästi valveutu-

neita ja keskustellut asiasta myös kotona.

Toiset eivät lainkaan ymmärtäneet, mik-

si opettaja vouhottaa ”jossain tuolla kau-

kana” tapahtuvista asioista. Keskuste-

lut kääntyivät ananasmehukohusta ku-

luttamiseen yleisemmin sekä ihmisten

velvollisuuksiin tulevia sukupolvia koh-

taan. Viime vuonna Maailman ylikulu-

tuspäivää vietettiin 22. elokuuta, tänä

vuonna sitä vietetään todennäköisesti

aiemmin. Onneksi meillä on mahdolli-

suus tuoda oppilaiden arkeen myös hen-

kisiä arvoja ja pohtia heidän kanssaan,

kuinka pitkälle materian tuoma onni lo-

pulta kantaa sen jälkeen, kun perustar-

peet on tyydytetty. Maasait ovat erään

onnellisuustutkimuksen mukaan yhtä

onnellisia kuin kaksikymmentä rikkain-

ta amerikkalaista.

Onnellisuutta kevääseenne!

Saara Mäkelä puheenjohtaja@suol.fi

PS. Laadimme pisteytysohjeita entiseen

tapaan. Myös pistekokous-chat on tar-

jolla. Seuraa ilmoittelua!

PPS. Järjestämme kevätseminaarin yh-

dessä filosofian ja elämänkatsomustie-

don opettajien kanssa 13.4.2013 Helsin-

gissä, tulethan mukaan.

TAAS TÄHYSTELLÄÄN TULEVAISUUTEEN

puheenjohtajan tervehdys

3

tulevia tapahtumia

Uskonnon preliminäärikoe 2013 ja peruskoulun päättökoe. Voit tilata niitä osoitteesta materiaalit@suol.fi. Hinta 35€ / koe.

MAALISKUU

22.3.2013 Uskonnon ylioppilaskirjoitukset. Pisteytysohjeet saatavissa liiton internet-sivuilla viimeistään koetta seuraavana aamuna. Chat-pistekokouksen ajankohdasta tiedotamme nettisivuillamme www.suol.fi.

HUHTIKUU

13.4.2013 Kevätseminaari Kallion lukiossa yhteistyössä FETOn kanssa. Teemana ”Väitä vastaan! Radikaali ja kriittinen katsomusopetus.” Tarkemman ohjelman löydät tämän lehden sivulta 5. Seminaarin yhteydessä järjestetään paikalliskerhojen edustajien vuotuinen tapaaminen.

TOUKOKUU

9.–12.5.2013 opintomatka ”Reformoitu Hollanti” yhdessä Espoon kerhon kanssa. Asiantuntijaluennoitsijana Liisa Väisänen.

KESÄKUU

SUOL ry. palkitsee ylioppilaskokeissa parhaiten menestyneet kokelaat kunniakirjoin ja stipendein.

5.–14.6.2013 Opintomatka Etelä-Saksaan. Asiantuntijaluennoitsijana Esko M. Laine.

10.–23.6.2013 Villa Lanten kurssi valituille hakijoille.

ELOKUU

21.–24.8. European Forum for Teachers of Religious Education (EFTRE) järjestää seminaarin Malmössä teemalla ”Religion and Relationships: Dealing with Differences”.

SYYSKUU

14.–15.9. Syysseminaarin järjestää Etelä-Pohjanmaan paikalliskerho yhdessä SUOL ry:n kanssa.

LOKAKUU

12.–19.10.2013 Opintomatka Tunisiaan. Asiantuntijaluennoitsijana Silja Tuominen.

EUROPEAN FORUM FOR TEACHERS OF RELIGIOUS EDUCATION

Triennial conferenceReligions and Relationships: Dealing with Diversity

University of Malmö, August 21st to 24th, 2013

PROGRAMME [provisional]

WEDNESDAY, August 21stup to 14:00 Arrival and Registration: Tea, Coffee and Cake

14:00 – 14:30 Welcome and Practical Information and Conference Opening

14:30 – 15:15 Lecture I: "Religions and Relations", Johanna Gustafsson

15:15 – 15:45 Questions and Dialogue with the speaker

15:45 – 16:15 Coffee 16:15 – 17:00 Lecture II: "If you wish to enter into – not step out of – LIFE",

Roger Burggraeve

19:00 – Reception at the Mayor's

THURSDAY, August 22nd09:00 – 09:45 Lecture III: "Relations in Islam", Sonja Sherefai

09:45 – 10:15 Questions and Dialogue with the speaker and information on the visit

10:15 – 10:30 Information on the visits to Copenhagen

10:30 – 10:45 Coffee 10:45 – 12:00 Workshops I

12:15 – Departure for Copenhagen – packed lunch at the Human Rights House

13:00 – 16:00 Theme visit (lectures) at Human Rights house in Copenhagen, see

www.menneskeret.dk. Free afterwards, list provided with suggestions for visits on

own. Coach taking us there, back on own. Those who would like to return with

others can meet at Hovedbanegården/ Central Station at 2000. There will be

some theme walks provided, some might include additional fee.

FRIDAY, August 23rd09:00 – 09:45 Lecture IV: "Gender in the Classroom", Frederick Bondestam

09:45 – 10:15 Questions and Dialogue with the speaker

10:15 – 10:30 Coffee 10:30 – 11:45 Workshops II

12:00 – 18:00 Field Trips to Theme visit Religion at a cross road Ale Stones, Dalby church:

information will be given in the coaches

18:00 General Assembly and Board meeting for EFTRE members

19:00 Mingling and Buffet – the Malmö festival will be taking place with lots of things

happening in town

SATURDAY, August 24th09:00 – 10:15 Workshops III

10:00 – 10:30 Coffee10:45 – 11:30 Workshops IV

11:30 – 12:00 Questions and Dialogue – considering ways ahead

12:00 – 12:30 Evaluation of the conference – David Francis

12:30 – 13:00 Coffee and Close of the conference

After the confernence there is the offer of themed walks in Malmö,

some free and some with a small fee.

COSTS AND CANCELLATION POLICY

The conference fee will be SEK2700 (see below for what this includes). The final date for booking

will be the 15th of July, 2013. Cancellations after this date due to exceptional circumstances will be

given a refund at the discretion of the executive.

There is also the possibility of coming for any one of the day sessions, the costs are:

Wednesday 21st SEK300

Thursday 22nd SEK300 Friday 23rd SEK300

These tickets do not include meals, excursions or bags

Students (ID required) have a reduction of SEK2000 for the whole conference

and SEK150 for the day tickets

WHAT THE CONFERENCE FEE INCLUDES

The conference fee covers the following:

The conference pack Lunches on Thursday and Friday

Reception on Wednesday and the buffet meal on Friday

All visits, including museum entry fees, guides and transportation

Refreshments Lectures and Workshops

WHAT THE CONFERENCE FEE DOES NOT INCLUDES

Dinner on Thursday evening (this is free time to spend in Copenhagen)

Accommodation: see the accommodations page for details of some possibilities

Travel to the conference

Application form and additional information about the conference is available at www.eftre.net.

JÄSENSIVUJEN UUSI SALASANA

Käyttäjätunnus: juniaSalasana: juniaLiiton internet-sivut löydät osoitteesta: www.suol.fi

Suomen uskonnonopettajain liitto SUOL ry:n ja Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry:n yhteinen kevätseminaari

PAIKKA: Kallion lukio, Porthaninkatu 15, 00530 helsinkI

OHJELMA

9.30 Ilmoittautuminen

Aamukahvi

10–10.15 Avaus ja ajankohtaiskatsaus

SUOLin puheenjohtaja Saara Mäkelä ja FETOn puheenjohtaja Ukri Pulliainen

10.15–11.30 Olimmeko jo maallistuneita? Perityn vision hämärtyminen ja uudet kertomukset

Teemu Taira (dosentti, FT), uskontotieteen tutkija, Turun yliopisto

11.30–12.45 Kansakunta, uskontomme

Anu Koivunen (dosentti, FT), media- ja elokuvatutkija, Tukholman yliopisto

12.45–14.15 Lounas (omatoiminen)

14.00–15.30 Argumentaatio ja väittely katsomusopetuksessa

Tuukka Tomperi, filosofian ja kasvatustieteen tutkija, Tampereen yliopisto

15.15–16.45 Uusateismi klassisen kristinuskon haastajana

Esseisti ja suomentaja Antti Nylén

16.45 Päivän päätös

SUOLin paikalliskerhojen edustajien tapaaminen klo 17.

VÄITÄ VASTAAN! Radikaali ja kriittinen katsomusopetus 13.4.2013

Yhteistyössä

SUOLin ja FETOn seminaarin hinta noin 30 €, muut kuin jäsenet noin 50 €.Lopulliset hinnat tarkentuvat myöhemmin, seuraa ilmoittelua! Varaathan rahan mukaan käteisenä.

Ilmoittautumiset 31.3.2013 mennessä mieluiten e-mail: toimisto@suol.fi tai puh. 040 5411 275. Ilmoita samalla, oletko SUOLin tai FETOn jäsen.

Peruutukset 5.4. mennessä. Muuten veloitamme osallistumismaksun. Oikeudet ohjelman muutoksiin pidätetään.

V ilkas puheensorina täytti koulun

ruokasalin aamulla, kun opetta-

jat tapasivat toisiaan seminaa-

rin aamukahveilla. Varsinainen ohjelma

auditoriossa alkoi liiton puheenjohtajan

alkusanoilla. Saara Mäkelä kertoi ajan-

kohtaisista asioista ja aktivoi kuulijat mu-

kaan ideoimaan tulevaisuuden lukiota.

Seminaarisalin ulkopuolelle kiinnitetyille

ideapapereille ilmestyikin päivän aikana

kiitettävä määrä näkemyksiä sekä lukion

että katsomusopetuksen tulevaisuudesta.

Avauspuheenvuoron jälkeen oli vuo-

rossa vuoden uskonnonopettajan, Sibe-

lius lukion lehtori Seppo Nyyssösen pal-

kitseminen. Lisää Seposta voitte lukea tä-

män lehden sivulta 8.

HAGAR – UHRI VAI JUMALAN VALITTU?

Ensimmäisenä luennoitsijana salin eteen

asteli akatemiatutkija Hanne von Weissen-

berg. Esityksensä alussa hän totesi, että tä-

nä päivänä Raamattua luetaan vähemmän,

tunnetaan vähemmän ja ymmärretään vä-

hemmän kuin ennen. Tähän koko semi-

naaripäivä tarjosi oivaa lääkettä, ja Weis-

senbergin esitelmän osalta perehdyimme

kahteen, toisilleen lomittaiseen teemaan:

köyhyyteen Raamatun maailmassa sekä

kontekstuaaliseen Raamatun tulkintaan.

Weissenberg kävi läpi Raamatun suh-

tautumistapoja köyhyyteen Deuterono-

miumista Paavalin kirjeisiin. Hän osoit-

ti muun muassa sen, miten historiallinen

ajankohta on vaikuttanut Raamatun kir-

joittajien maailmankuvaan, ihmiskuvaan

ja sitä myöten myös tulkintaan köyhyy-

destä. Esimerkiksi Sananlaskut suhtautu-

vat köyhyyteen toteavasti, tarjoten ahke-

ruutta siihen aseeksi – niiden maailman-

kuva on optimistinen, siinä vallitsee syyn

ja seurauksen laki (ks. esim. Sl. 10:4). Mut-

ta tämä viisauskirjallisuuden perinteinen

ajattelu ei kestänyt eksiilin katastrofia: sen

jälkeisellä ajalla kirjoitetussa Jobin kirjas-

sa näkökulma on jo tyystin toinen. Syytön,

hyvä mies, itsekin köyhien auttaja, joutuu

kärsimään järjettömiltä tuntuvat menetyk-

set. Siksi Jobin kirja on inspiroinutkin juu-

ri vapautuksen teologiaa.

Esityksensä toisella puoliskolla Weis-

senberg käsitteli kontekstuaalista teolo-

giaa. Se on yleisnimi monille teologian ala-

lajeille vapautuksen teologiasta post-kolo-

nialistiseen teologiaan. Havainnollistava-

na esimerkkinä oli egyptiläisen Hagarin eli

Aabrahamin vaimon Saaran orjan tarina

(ks. Gen. 16 ja 21). Eksegetiikan “grand old

man” Gerhard von Rad (1901–1971) tul-

kitsi Genesiksen kommentaarissaan kaik-

ki kertomuksen osapuolet syyllisiksi heik-

koon uskoon: he puuttuivat tapahtumien

kulkuun eivätkä luottaneet Jumalan huo-

lenpitoon. Feministiteologi Phyllis Triblen

kriittisessä tulkinnassa orja Hagar näyttäy-

tyy tarinassa hyväksikäytön uhrina. Weis-

senberg kertoi eräästä eronneiden nais-

ten ryhmästä, jossa taas vaimo Saara näh-

tiin yksimielisesti uhrina, petettynä naise-

na. Kontekstuaalinen teologi Boyung Lee

on puolestaan korostanut sitä, että Hagar

on ensimmäinen nainen Raamatussa, jolle

Jumala antaa lupauksen jälkeläisistä. Nä-

mä esimerkit osoittavat hyvin, että tutki-

mus on aina väistämättä myös tulkintaa.

Weissenbergin mukaan tullaan kysy-

mykseen siitä, kuka tulkitsee Raamattua

tai tekee teologiaa. Onko se akateemisesti

koulutettujen teologien tehtävä? Vai näh-

däänkö se kaikkien kristittyjen tehtävänä?

Kontekstuaalinen teologia liittyy tiiviisti

käsitykseen kokemuksellisesta oppimi-

sesta, jossa oppimisen agenda nousee op-

pijoilta itseltään. Teologia näyttäytyykin

sen valossa käytännöllisenä oppiaineena.

JUNIA – MIES VAI NAINEN, APOSTOLI VAI EI?

Uuden Testamentin eksegetiikan dosent-

ti Outi Lehtipuun esityksen aiheena olivat

sellaiset Raamatun naiset, joiden rooli on

viimeaikaisessa tutkimuksessa arvioi tu

uudestaan. Hän muistutti yleisöä alkuun

siitä, että sukupuolten välinen tasa-arvo

sellaisena kuin sen tänään ymmärräm-

me, on verrattain nuori konsepti. Suo-

meenkin ensimmäinen naisjärjestö pe-

rustettiin vasta vuonna 1884.

Naistutkimuksen kehittymisen myö-

tä myös Raamatun tutkimuksessa naiset

RAAMATUN MARGINAALISSASUOL ry:n talvipäivillä Helsingin Mäkelänrinteen lukiossa

perehdyttiin ajankohtaiseen eksegetiikkaan. Tarkastelussa olivat

köyhät, naiset ja sukupuolivähemmistöt Raamatun teksteissä.

Vuoden 2012 hallitus päätti kautensa

vuosikokoukseen: Eija Suokko (vas.), Hannu Koskinen,

Saara Mäkelä, Outi Raunio-Hannula ja

Jaana Tahvanainen. Hannua lukuun

ottamatta muut jatkavat

hallitustyöskentelyä vuonna 2013.

Hannu Koskisen panos SUOLin toiminnassa

on ollut vertaansa vailla. Hallitustyön päätyttyä hän on

luvannut olla tukena taustajoukoissa.

6

ovat nousseet marginaalista keskiöön.

Uudessa Testamentissa mainitaan lukui-

sia naisia, joiden kodeissa seurakunnat

ovat kokoontuneet kristinuskon varhai-

sissa vaiheissa, esimerkiksi Foibe (Room.

16:1-2) ja Lyydia (Ap.t. 16:40). Kotiseura-

kunnissa vietettiin jumalanpalveluksia,

organisoitiin lähetys- ja hyväntekeväi-

syystyötä sekä annettiin kristillistä kas-

vatusta. Foibesta Paavali puhuu diakon-

oksena, samaa kreikankielen sanaa hän

käyttää puhuessaan itsestään ja muista

miehistä. Priscasta ja Aquilasta Paavali

puhuu tasavertaisina työtovereinaan, kr.

synergos, joiden kodissa niin ikään ko-

koontui seurakunta (Room. 16:3-5). Leh-

tipuu kysyikin: jos Foiben ja Priscan kal-

taiset naiset, joiden kodeissa kristityt ko-

koontuivat, olivat mukana kaikissa näis-

sä seurakunnan tehtävissä, olisivatko he

todella vaienneet – omassa kodissaan?

Paavali on monitulkintainen. Yhtäältä

hän siis sallii naisten toiminnan seurakun-

nissa ja arvostaa sitä, mutta toisaalta hän

ei sanoudu irti vallitsevasta patriarkaali-

sesta järjestyksestä (esim. 1.Kor. 11:3). Täs-

tä on seurannut monimuotoinen kristilli-

nen perinne suhteessa naisen asemaan.

Merkillinen on ollut myös apostoli Ju-

nian (Room. 16:7) kohtalo keskiaikaisten

tutkijoiden käsissä. Hänen nimensä esiin-

tyy alkuperäistekstissä genetiivimuodos-

sa, joka “salli” ajatusta naisapostolista ka-

vahtaneiden tutkijoiden kehittää selityk-

sen miehen nimeltä Junias, hypoteesin jol-

le ei löydy päteviä perusteita. Kun filolo-

giset ynnä muut argumentit ovat kumon-

neet mahdollisuuden, että Junia olisi mies,

vaihtoivat ajatusta naisapostolista kavah-

tavat tutkijat kritiikkinsä kohteen. Junia oli

kyllä nainen, mutta hän ei ollutkaan apos-

toli. Näin tuli jälleen harvinaisen selväk-

si asia, jota opiskelimme menneellä vii-

kolla lukiolaisten kanssa: Raamatun luki-

ja ei pääse koskaan aloittamaan ns. puh-

taalta pöydältä, hänellä on aina jokin esi-

ymmärrys asioista, josta voi olla hyvinkin

vaikea päästää irti.

MARGINALISOITU MASKULIINISUUS

Viimeisenä luennoitsijana puhui Van-

han Testamentin eksegetiikan professori

Martti Nissinen, jonka otsikkona oli ”Su-

kupuolivähemmistöt Raamatun margi-

naalissa”. Nissinen muistutti, että vähem-

mistöt ovat aina enemmistöjen määritte-

lemiä. Joka kerta kun puhumme vähem-

mistöistä, on peiliin katsomisen paikka

– marginalisoitu kertoo kaikista eniten

marginalisoijastaan. Johdatukseksi Nis-

sinen tiivisti kuulijoille LGBTIQ -kate-

gorioiden (lesbian, gay, bisexual, trans-

gender, intersex, questioning) historian ja

merkityksen. Hän alleviivasi, että tällaiset

kategoriat olivat luonnollisesti Raamatun

kirjoittajille tuntemattomia.

Luennon aihe oli kuitenkin legitimoi-

tu, sillä jotkut kyllä ovat Raamatussa mar-

ginaalissa johtuen seksuaalisesta erilai-

suudestaan. Seksuaalinen erilaisuus si-

nänsä on marginaalinen ilmiö Raama-

tussa, mutta se havainnollistaa tärkeällä

tavalla sukupuolentulkintaa Raamatussa.

Modernissa yhteiskunnassa oletetaan,

että ihmisellä on seksuaalinen orientaatio,

joka korreloi hänen sukupuoli-identifikaa-

tionsa kanssa. Raamatun teksteissä oletus

on, että ihminen käyttäytyy sukupuoliroo-

linsa mukaisesti. Nissinen nosti esimerkik-

si eräänlaisesta Raamatussa ilmenevästä

seksuaalivähemmistöstä eunukit. Heillä

oli tietty rooli yhteiskunnassa, mutta suh-

tautumistapa siihen poikkeaa Raamatun

tekstistä ja näkökulmasta riippuen.

Entä onko Raamatussa homoja? Nis-

sinen vastaa, ettei Raamattu tunne ho-

moseksuaalisuuden käsitettä eikä ylipää-

tään yksilöllisiä seksuaalisia orientaa-

tioita. Samaan sukupuoleen suuntautu-

neet eivät koskaan esiinny sukupuolivä-

hemmistönä Raamatun teksteissä. Silloin

kun homoerotiikka mainitaan Raamatus-

sa, ei kyseessä ole orientaation mukainen

identiteetti vaan säädetyn sukupuoliroo-

lin vastainen käytös (esim. 1. Moos. 19:1–

11). Raamatusta on siis turha etsiä kom-

menttia homoseksuaalisuuteen sellaise-

na kuin se modernissa yhteiskunnassa

käsitetään, koska sellaista ei yksinkertai-

sesti Raamatusta löydy.

Raamatun marginaalissa on Nissisen

mukaan marginalisoitu maskuliinisuus,

esimerkiksi eunukkien tapauksessa eri-

laisuudesta ja lisääntymiskyvyttömyydes-

tä johtuva marginalisoitu maskuliinisuus.

Mies, joka alistaa toisen miehen seksuaa-

lisesti, marginalisoidaan rikoksentekijä-

nä, koska hän on toteuttanut hegemonis-

ta maskuliinisuuttaan marginalisoimalla

toisen miehen maskuliinisuuden.

Seminaarin päätöspuheenvuoro kuu-

lui itseoikeutetusti väistyvälle SUOL:in

hallituksen jäsenelle ja varapuheenjoh-

tajalle Hannu Koskiselle. Liiton vuosiko-

kous oli aiemmin päivällä kutsunut Han-

nun kunniajäseneksi, ja hänen merkit-

tävän SUOL-uransa kunniaksi nautittiin

seminaarin lopuksi kakkukahvit. Onnek-

si Hannu on luvannut jatkaa liiton lukio-

työryhmässä, että saamme vielä nauttia

hänen asiantuntemuksestaan, vertaansa

vailla olevasta suhdeverkostostaan ja en-

nen kaikkea siitä myönteisyydestä ja läm-

möstä, jolla hän tapaa asioihin paneutua.

Se välittyi Hannun puheesta nytkin, kun

hän rohkaisi liiton jäseniä olemaan luot-

tavaisin mielin myös katsomusopetuk-

sen ajankohtaisten uudistusten edessä.

Teksti: Anna Saurama

Kuvat: Jarno Parviola

Akatemiatutkija Hanne von Weissenberg avasi uuden näkökulman muun muassa Hagariin.

Professori Martti Nissisen mukaan eunukit ovat ainoa Raamatun sukupuolivähemmistö.

Lehtipuu totesi, että toisilla tutkijoilla on maksimaalinen, toisilla minimaalinen tulkinta Uudessa Testamentissa mainittujen naisten roolista kristittyjen yhteisössä.

7

8

Miten päädyit uskonnonopettajaksi?Olen kokenut olevani opettaja jo pienestä

pojasta pitäen. Ylioppilaana hain opiske-

lemaan luokanopettajaksi, biologian opet-

tajaksi ja teologiseen. Teologinen voitti;

sijaitsihan se Helsingissä. Biologia Joen-

suussa ei kiinnostanut. Minulle siis opet-

tajuus oli selvää. Oppiaineen sisältöihin –

ja haasteisiin ihastuin yliopisto-opintojen

aikana. Katunut en ole.

Olet toiminut myös rehtorina. Muuttiko rehtorikokemus sinua opettajana?Rehtorikokemus vahvisti identiteettiäni ol-

la opettaja. Vuonna 2002 yhdeksän rehtori-

vuoden jälkeen oli päätettävä: luovunko Si-

belius-lukion lehtoraatista ja jään rehtoriu-

den kiertoradalle. Valitsin Sibelius-lukion.

Onko uskonnonopettajan työ muuttunut urasi aikana? Millä tavoin?Koen, että opettajuus on muuttunut 28

vuoden aikana. Alussa opetus ja tunnit oli-

vat loputtomien asiasisältöjen esille kan-

tamista; paljon puhetta, satoja sanoja, vä-

hemmän ajatuksia. Nykyisin sanojen si-

jaan on tullut yhdessä pohtiminen ja aja-

tusten leikit.

Mikä on mottosi opetuksessa?Nykyisin se on: oppitunti on yhteinen kohtaa-

misen hetki kiinnostavien aiheiden äärellä.

Vuoden uskonnonopettajan

2013 valinta julkistettiin SUOLin

talvipäivillä. Synsyguksen

haastattelussa Sibelius-lukion

lehtori ja uskonnonopetuksen

monitoimimies Seppo

Nyyssönen kertoo ajatuksiaan

opettajuudesta.

sen puolella, siihen en ota kantaa. Voi ol-

la, että nykyinen järjestelmä toimii siel-

lä hyvin. Sen sijaan lukiossa, joka edustaa

toiseen asteen koulutusta, reaaliaineiden

opetusta voisi kehittää seuraavasti.

Olisi kaksi päähaaraa: luonnontieteet

ja humanistiset tieteet. Terveystieto ja psy-

kologia sijoittuisivat näiden välimaastoon.

Humanistisissa aineissa filosofialla pitäisi

olla sama rooli kuin matematiikalla luon-

nontieteissä: ajattelutaitojen kehittämi-

nen, perusteleminen ja kriittisyys. Hu-

manistiset aineet jakautuisivat kolmeksi:

historia, yhteiskuntaoppi ja kulttuuritieto.

Historia tarkastelisi ilmiöitä ajan funktio-

na, yhteiskuntaoppi puolestaan politiikan

ja talouden ilmiöitä. Kulttuuritieto sisäl-

täisi katsomukset niin omassa kuin muis-

sakin kulttuureissa, arvot ja asenteet, tai-

teet sekä tavat. Selvää on, että kulttuuriti-

etoon olisi resurssoitava sisältöjen runsau-

den vuoksi ainakin 7–8 kurssia.

On kunniakasta omata titteli uskonnon

lehtori. Mutta hienoa olisi olla tulevaisuu-

dessa lukion kulttuuritiedon lehtori! Us-

kontojen opetus ankkuroituisi näin kult-

tuurien olemukseen. Ovathan uskonnot

kulttuurien syvintä rakennetta.

Millaisia ajatuksia valinta Vuoden uskonnonopettajaksi sinussa herättää?Arvostan kovasti liiton myöntämää tun-

nustusta. Näen, että se on myös kiitos, et-

tä olen varsin monesta näkökulmasta seu-

rannut suomalaista uskonnonopetusta:

oppilaana, opettajana, rehtorina, sensori-

na, opetusharjoittelun ohjaajana, oppikir-

jojen tekijänä, liiton varapuheenjohtaja,

yo-kysymysten laatijana ja opetussuunni-

telman perusteiden työstäjänä. Kaikki tä-

mä enemmän tai vähemmän rakkaudesta

opettamiseen, uskonnon opettamiseen!

Haastattelija: Kati Mikkola

Kuva: Jarno Parviola

Jokainen oppitunti on ainutkertainen: se on

hetki NYT, mutta samalla kun se epäonnis-

tuu, se ei toistu koskaan sellaisenaan

Millaiset asiat ylläpitävät motivaatiotasi opetustyöhön?Olen matkustellut ympäri maailmaa. Am-

mennan paljon kertomuksia ja kokemuk-

sia opetuksessani. Perinteeksi on muo-

dostunut vastata tällaiseen kysymykseen:

opiskelijat ovat niin energisoivia. Ei se ai-

na niin mene. Kyllä he vievätkin ener giaa!

Oppimateriaalien työstäminen ja oppikir-

jojen kirjoittaminen on myös yksi innos-

tuksen lähde.

Olet tosiaan ollut myös tuottelias oppikirjailija. Miten oppikirjojen tekeminen on vaikuttanut opetustyöhösi? Entä toisin päin?Vastaus on selkeä: virta käy kahteen suun-

taan. Se mikä toimii tunneilla, sen voi jakaa

muille. Ja sen minkä kirjoihin on kirjoitta-

nut, sen voi hyödyntää omilla tunneilla. Op-

pikirja on minulle työväline. Sibelius-lukio-

laiset ovat oppineet ja hyväksi kokeneet, et-

tä ”Nyyskän” tunneilla oppikirja on kertaal-

leen luettu ennen kuin koeviikko alkaa.

Millaisena haluaisit oppilaidesi muistavan sinut?Hän oli asiansa osaaja. Faktojen lisäksi tun-

neilla oli läsnä myös elämän kirjo: rosoisuu-

desta rakkauteen, uskosta epäilyyn.

Entä kollegoiden?Toivottavasti kollegat olisivat kokeneet

kollegiaalisuuden. Viestin siitä, että rajal-

lisuus ruokkii opettajaa. Siksi en ole työyh-

teisössäni vältellyt puhua omista vaikeista

kohdistanikaan.

Miten näet uskonnon opetuksen tulevaisuuden?Ajatukseni kulkevat seuraavia latuja. Kos-

ka en ole koskaan opettanut perusopetuk-

SEPPO NYYSSÖNEN ON VUODEN USKONNONOPETTAJA

AASIA

K astijärjestelmä tosiaan lakkautet-

tiin lakisääteisesti Intiassa 1950- ja

Nepalissa 1960-luvulla. Hindulai-

suuden pyhien kirjojen oikeuttama kas-

tilaitos vaikuttaa kuitenkin Intian, Nepa-

lin, Sri Lankan ja naapurimaiden todel-

lisuudessa vahvasti. Ihmisen asema yh-

teiskunnassa määrittyy edelleen sen pe-

rusteella, mihin kastiin hän sattuu syn-

tymään. Huonoimmassa asemassa ovat

neljän kastin ulkopuolelle jäävät kastit-

tomat, dalitit.

Kastisyrjintää voidaan pitää ”Etelä-

Aasian apartheidina”, ja se vaatii monen-

laista huomiota niin arkielämän, yritys-

toiminnan kuin kansainvälisen yhteis-

työnkin saralla. Demokratian suurvalta-

na itseään pitävälle Intialle kastisyrjin-

tä on kiusallinen kysymys, jonka se mie-

lellään käsittelisi maan sisäisenä asiana.

Viimeisen kymmenen vuoden aika-

na kastittomat ovat yhdistäneet joukko-

jaan ja dalitien ihmisoikeuskamppailu on

noussut myös kansainvälisen huomion

kohteeksi. Pelkästään Intiassa toimii tu-

hansia ruohonjuuritason dalit-yhdistyk-

siä, jotka pyrkivät parantamaan kastitto-

mien itsetuntoa ja ihmisoikeuksia. Euroo-

passa on toiminut vuodesta 2001 lähtien

kansainvälinen Dalitien solidaarisuus-

Tämän kirjoituksen aiheena on kastiin perustuva syrjintä Etelä-Aasiassa ja

muualla maailmassa. Lukija saattaa pohtia, onko tällaiseen kirjoituksen aihetta

nykypäivänä. Eikö kastijärjestelmä lakkautettu jo yli puoli vuosisataa sitten?

Kuuluuko joku teknologiateollisuudesta tunnetussa, kaupungistuvassa Intiassa vielä

nykyään kasteihin? Eikö eteläaasialaiseen sielunmaisemaan kuulu pikemminkin

uskonnollinen suvaitsevaisuus kuin syrjintä?

KASTISYRJINTÄ – ETELÄ-AASIAN APARTHEID?

verkosto, jonka Suomen osasto perustet-

tiin vuonna 2010.

KOSKETTAMATTOMUUDEN LAKI

Kastisyrjintää on kutsuttu ”jumalalliste-

tuksi diskriminaatioksi”, sillä sen juurina

pidetään hindulaisuuden pyhiä tekstejä.

Niissä esitellään neljään kastiin perustu-

va yhteiskuntajärjestelmä. Jälleensynty-

mien kierto mahdollistaa ihmisen synty-

misen uudelleen nykyistä elämää parem-

paan kastiin, kun taas kastijärjestelmän

ulkopuolisiin, kastittomiin, liittyy rituaa-

Suuri osa daliteista elää yhteiskunnan palvelujen ulkopuolella. Kehitys parempaan alkaa monen kohdalla henkilöllisyystodistuksesta. Sosiaalinen nousu ei kuitenkaan muuta kastiasemaa, joka määrittää ihmisen arvon lisäksi esimerkiksi hänen ammattinsa ja aviopuolisonsa.

9

SEPPO NYYSSÖNEN ON VUODEN USKONNONOPETTAJA

AASIA

lisen epäpuhtauden piirre. Kastijärjestel-

män piirissä eläville opetetaan lapsesta pi-

täen oma paikkansa yhteisössä, jossa kas-

titon on saastunut, koskettamaton. Kas-

titon opettaja ei 2010-luvullakaan pääse

opettajanhuoneessa istumaan muiden

opettajien kanssa samaan teepöytään.

Vaikka kastijärjestelmää perustellaan

hindulaisella ajatusmaailmalla, on se so-

siaalisena järjestelmänä siirtynyt myös

muiden eteläaasialaisten uskontojen

joukkoon. Esimerkiksi kristinusko pyrki

In tiaan rantautuessaan sulautumaan pai-

kalliseen kulttuuriin ja aloitti lähetystyön

sosiaalisesta yläluokasta, papistokastista.

Näin kastijärjestelmän mukainen sosiaa-

linen järjestelmä siirtyi myös kristinuskon

piiriin. Osa kristityistä seurakunnista sul-

kee edelleen dalitit toimintansa ulkopuo-

lelle. Toisaalta osa kastittomista on koke-

nut kääntymisen hindulaisuudesta budd-

halaisuuteen, kristinuskoon tai islamiin

mahdollisuutena sosiaaliseen arvonnou-

suun ja kastijärjestelmästä irtautumiseen.

Nykyisin kastisyrjintä sulkee ainakin

260 miljoonalta ihmiseltä mahdollisuu-

det tasa-arvoiseen elämään. Kylätasol-

la kastittomilta estetään pääsy temppe-

leihin ja vedenottopisteisiin, eikä ylem-

pikastisten ja dalitien yhteinen aterioin-

ti ole suotavaa. Koululaitoksessa dalit-

oppilaat ja opiskelijat eristetään muista

ja dalit-lapset joutuvat siivoamaan koko

koulun käymälän. Daliteille on perintei-

sesti jätetty yhteiskunnan likaiset työt, ku-

ten kuolleiden ja jätteiden käsittely. Dali-

tit jäävät usein poliittisen päätöksenteon

ulkopuolelle ja ajautuvat helposti

velkaorjuuteen tai pakkotyöhön, joka on

kansainvälisen oikeuden näkökulmasta

ihmisoikeusrikos. Suuri osa Aasian

tekstiilitehtaissa työskentelevistä pakko-

ja orjatyöläisistä on juuri daliteja.

Kaupungistuminen ja daliteille suun-

natut koulutuskiintiöt ovat tuoneet da-

liteille vaurastumisen ja kouluttautumi-

sen mahdollisuuksia. Dalitin tunnistaa

kuitenkin helposti sukunimestä, eivätkä

korkea koulutus tai taloudellinen menes-

tyminenkään takaa ylempikastisten kun-

nioitusta. Kastiasema säilyy myös silloin,

kun aasialaiset muuttavat toiseen maa-

han. Esimerkiksi Britanniassa tehdyn tut-

kimuksen mukaan neljä viidesosaa kasti-

maista muuttaneista oli havainnut kasti-

syrjintää uudessa kotimaassaan.

LAIT KUNNOSSA, VAIN TOIMEENPANO PUUTTUU

Daliteille on säädetty kiintiöitä, joilla on

pyritty takaamaan heidän osallisuuten-

sa koulutuksesta ja valtion viroista. Esi-

merkiksi Intiassa valtion virkoihin on sää-

detty 16 prosentin kiintiö dalit-taustaisil-

le työntekijöille. Ylempikastiset virkamie-

het ja oikeuslaitos ovat kuitenkin halut-

tomia huolehtimaan lakien tehokkaasta

täytäntöön panosta. Kun ongelman ole-

massaolo kielletään, sortavaa järjestel-

mää on hankala murtaa. Intialainen da-

litien ihmisoikeusjärjestön puheenjohta-

ja Vijay Parmar kutsuu tätä järjestelmälli-

seksi ”puuttumattomuuden” kulttuuriksi.

Poliisi jättää usein daliteihin kohdis-

tuvat rikokset tutkimatta, ja oikeuksiaan

puolustamaan ryhtyneet dalitit kokevat

mielivaltaista väkivaltaa ylempikastisten

taholta. Raskasta taakkaa kantavat dalit-

naiset, joita raiskataan pelkästään Intias-

sa paikallisen ihmisoikeuskomission mu-

kaan kolme joka päivä. Naisiin kohdistu-

va seksuaalinen väkivalta on alistamista

ja hyväksikäyttöä. Paikoitellen se ymmär-

retään osaksi uskonnollista rituaalia. Toi-

saalta raiskaukset ovat myös rakenteelli-

sen sortamisen muoto, sillä naisia rais-

kaamalla voidaan pelotella dalit-yhteisö-

jä olemaan vaatimatta omia oikeuksiaan.

Kun poliisi jättää tutkimatta dalit-naisiin

kohdistuneet väkivallanteot, välittyy da-

liteille viesti siitä, ettei heillä ole jatkossa-

kaan toivoa tulla kohdelluksi ihmisenä.

Köyhän dalitin asia näkyy harvoin tie-

dotusvälineissä. Syksyllä 2012 Intian Ha-

riyanassa tapahtui kuitenkin törkeä da-

lit-naisen raiskaus, jonka herättämien

laajojen protestien seurauksena Euroo-

pan parlamentti antoi päätöslauselman,

jossa vaadittiin Intialta toimia kastikysy-

myksessä.

Kansainvälinen tiedotus kastin vai-

kutuksesta Etelä-Aasian kysymyksissä on

riittämätöntä. Valtiot eivät myöskään sel-

vitä riittävän tarmokkaasti kastikiintiöi-

Nepalin musharit eli rotansyöjät asuvat joutomailla yläkastisten peltojen tuntumassa. Nepalilaisessa kastijärjestelmässä he ovat ehdotonta pohjasakkaa, myös toisten dalitien halveksimia. Erityisen huonossa asemassa ovat dalit-naiset.

10

AASIA

tua siitä, ettei daliteja syrjitä työhönotos-

sa, tulisi asiaan puuttua johdon ja sijoitta-

jien tasolta. Kansainvälinen Dalitien soli-

daarisuusverkosto on luonut tähän tarkoi-

tukseen työkaluja, esimerkiksi Dalit Disc-

rimination Check Listin, jonka avulla yri-

tyksen toimintakulttuuria voidaan käydä

läpi dalitien syrjinnän ehkäisemisen nä-

kökulmasta.

MITÄ YKSI IHMINEN VOI TEHDÄ?

Dalit-liike kaipaa lisää jäseniä myös Eu-

roopassa, jotta sen vaikuttamistyöllä oli-

si mahdollisimman suuri painoarvo. Suo-

messa dalit-liikettä edustava Dalitien so-

lidaarisuusverkosto tekee Suomen val-

tioon ja kastimaissa toimiviin suomalai-

siin yrityksiin ja järjestöihin kohdistuvaa

vaikuttamistyötä. Verkosto tekee myös

kastikysymystä tunnetuksi suomalaisil-

le. Se on esimerkiksi koonnut laajan tie-

topankin dalit-kysymyksestä verkkosivul-

le dalit.fi. Lisäksi se on tuottanut opetus-

käyttöön sopivan videon ja valokuvanäyt-

telyn kastikysymyksestä.

Verkoston tukijaksi voivat liittyä niin

yksityishenkilöt kuin yhdistyksetkin. Jo-

kainen voi myös levittää tietoa kastikysy-

myksestä omissa verkostoissaan.

Teksti: Minna Mannert

Kirjoittaja on helsinkiläinen uskonnonopettaja (TM),

joka toimii Dalitien Solidaarisuusverkoston hallituksessa.

Kuvat: Kaisa Raittila

AIHEESTA ENEMMÄN:

www.dalit.fi

www.global.finland.fi

Kaisa Raittila: Kastisorto on 2000-luvun apartheidia

(Kirkko ja kaupunki 6.4.2009)

Mikko Malkavaara: Ilman kohua (Kirkko ja kaupunki 14.1.2013)

Mikko Malkavaara: Intialainen dalit-teologia, 1999.

Maid in India. Young Dalit Women Continue to Suffer Exploitative Conditions in India’s Garment Industry, SOMO – Centre for Research on Multinational

Corporations, ICN – India Committee of the

Netherlands, 2012.

http://www.huffingtonpost.com/stalin-k/

den ja -lakien toteutumista. Ruohonjuuri-

tason kansalaisjärjestöjä tarvitaankin toi-

mimaan ihmisoikeuksien vahtikoirina ja

tuottamaan tietoa kastittomien tilanteis-

ta. Erilaisten mediaprojektien avulla on

myös onnistuttu välittämään tietoa kas-

tittomien tilanteesta sekä ulkomaailmal-

le että muiden kastittomien keskuuteen.

Esimerkiksi Nepalissa on Suomen suur-

lähetystön tuella käynnistetty yhteisöra-

diohanke, jossa dalitit tekevät ohjelmia

omasta elämästään ja levittävät näin tie-

toa ihmisoikeuksista myös lukutaidotto-

mien keskuuteen. Intiassa on myös saa-

tu ensi käden tietoa dalitien oloista In-

dia Unheard -projektin kautta, jossa elo-

kuvaohjaaja Stalin K on pikakouluttanut

daliteja kuvaamaan omaa elämäänsä ja

raportoimaan arjen ihmisoikeuslouk-

kauksista. Kansainvälinen Dalitien so-

lidaarisuusverkosto julkaisi hiljattain

12-minuuttisen videon, joka perustuu

pitkälti India Unheard -projektissa teh-

tyihin reportaaseihin.

KASTI JA KULTTUURI-IMPERIALISMI

Kastisortoon perehtyessä tulee joskus

esiin kysymys, onko ulkopuolisen oikeu-

tettua puuttua toisen kulttuurin ikiaikai-

seen järjestelmään ja perinteeseen. Eikö

kastimailla ole oikeus omaperäiseen kult-

tuuriin ja ihmiskuvaan, vaikka minun on-

kin sitä vaikea ymmärtää?

Monet sanovat, että kastijärjestel-

mä myös suojaa ihmistä ja tarjoaa elä-

mään jatkuvuutta ja turvalliset puitteet.

Näin varmasti onkin, niiden kohdalla jot-

ka syntyvät onnekkaasti hyvään kastiin.

Vijay Parmar on todennut, että kulttuu-

rien kunnioituksen nimissä kastisyrjin-

tään puuttumatta jättäminen on maail-

man suurin salaliittoteoria. Dalitien soli-

daarisuusverkostossa toiminta perustuu

aina dalitien omaan pyyntöön ja valtuu-

tukseen, ja näitä avunpyyntöjä on kuulu-

nut viime aikoina monelta suunnalta. Glo-

balisaation myötä arvokeskustelu myös

kansainvälisen vastuun kysymyksistä li-

sääntyy. Dalit-kysymys haastaa histori-

alliseen, yhteiskunnalliseen ja eettiseen

pohdintaan. Kenen arvoja ja ihmiskuvaa

tulisi noudattaa vaikkapa kehitysyhteis-

työssä, kansainvälisessä yritystoiminnas-

sa ja lainsäädännössä. Entä onko olemas-

sa universaaleja arvoja, kuten ihmisoikeu-

det? Dalit-kysymys herättää pohtimaan

esimerkiksi orjuuden olemassaoloa ja oi-

keutusta 2010-luvun maailmassa.

MUUTOKSEN MAHDOLLISUUKSIA

Syntyperään kohdistuvan syrjinnän lak-

kauttaminen on vuodesta 2002 kuulunut

YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean

suosituksiin. Myös Euroopan Unioni on

pyrkinyt puuttumaan sortaviin käytän-

töihin useilla päätöslauselmilla kuluneen

kymmenen vuoden aikana. Durbanin ra-

sisminvastaisessa maailmankonferens-

sissa vuonna 2001 dalit-järjestöt onnis-

tuivat herättämään asialle laajaa kansain-

välistä huomiota ja tuon kokouksen jälki-

mainingeissa syntyi myös kansainvälinen

Dalitien solidaarisuusverkosto, joka pitää

päämajaansa Tanskassa.

Dalit-liikkeen heikkoutena on ollut

sen poliittinen hajanaisuus. Ainoana yh-

teisenä nimittäjänä sillä on Bhimrao Am-

bedkar (1891–1956), dalit-taustainen ju-

risti ja poliittinen johtaja, joka kirjoitti In-

tian perustuslain ja vaati kastijärjestel-

mästä luopumista.

Dalit-kysymys koskettaa myös kan-

sainvälistä yritystoimintaa kastimaissa.

Yhä useampi yritys on sitoutunut erilaisiin

eettisiin sertifikaatteihin ja toimintaohjel-

miin, joista dalit-kysymyksen mainitsee

muun muassa ISO26000-standardi. Olisi

tärkeää, että myös valtiot loisivat yrityksiä

koskevaa lainsäädäntöä, joka vaatii toimia

dalitien syrjinnän ehkäisemiseksi. Muuten

yritysten yhteiskuntavastuu jää vain yritys-

ten sisäisen säätelyn varaan. Monen serti-

fikaatin ja eettisen toimintaohjelman on-

gelmana on niiden vapaaehtoisuus. Moni-

kansallisten yritysten on monesti helppo

ulkoistaa yhteiskuntavastuu paikallisille

toimistoilleen tai alihankkijoilleen, mutta

kansainvälinen painostus voi aikaansaa-

da sen, että nämä työkalut tulevat yhä laa-

jempaan käyttöön. Jos halutaan varmis-

11

AASIA

Kun matkustin ensimmäisen kerran

Intiaan, todellisuus paljastui pian

toisenlaiseksi kuin olin kuvitellut.

Intian henkisyys haihtui hetkessä, kun

riksha-kuskit kävivät Delhin lentokentällä

päälle rupian kiilto silmissään. Kilomet-

rien myötä meditatiivisuus katosi temp-

pelipalvonnan alle ja filosofiset käsitteet

sulautuivat värikkäisiin jumalankuviin.

Matkan hindulaisuuteen joutuu aloit-

tamaan yksipuolisten mielikuvien purka-

misella. Stereotypioilla on oma syntyhisto-

riansa, jonka ymmärtäminen auttaa asiaa.

Hindulaisuutta koskeva tieto muotou-

tui siirtomaa-ajan valtapoliittisessa kon-

tekstissa. Brittiläiset orientalistit tulkitsivat

oman aikansa Intian taantuneeksi verrat-

tuna Vedojen kulta-aikaan. Tämä oikeut-

ti siirtomaahallinnon, joka veisi Intiankin

modernin edistyksen tielle. Nationalistise-

na vastareaktiona kolonialistiselle projek-

tille hindureformaattorit tulkitsivat lännen

”materialistiseksi” ja Intian ”henkiseksi”.

Monitahoisen prosessin tuloksena

syntyi käsitys hindulaisuudesta ”mysti-

senä” ja ”panteistisenä”. Kuvaa määritti-

vät sanskritinkieliset tekstit ja filosofiset

lukutavat. Temppeleillä ja pyhiinvaellus-

paikoilla tapahtuva värikäs uskonnolli-

nen elämä ignoroitiin taikauskona.

Kehityslinja kulminoitui, kun Swami

Vivekananda kuvasi Chicagon uskonto-

parlamentissa 1893 koko hindulaisuuden

atmanin ja brahmanin samuutta opetta-

van advaita-filosofian ehdoilla: vaikka hin-

dulaisuudella ei olisikaan yhtä perustajaa

eikä yhtä pyhää kirjaa, hindu uskoo yksi-

lösielun perimmäiseen jumalallisuuteen.

Vivekanandan konstruoima kuva

hindulaisuudesta perimmäistä ykseyttä

opettavana maailmanuskontona on tul-

lut liiankin hyvin omaksutuksi.

Tosiasiassa se, mitä kutsumme ”hindu-

laisuudeksi”, hajoaa lukemattomiksi tradi-

tioiksi ja pakenee tutkijan luokitteluita. Ra-

dikaaleimmat tutkijat ovatkin esittäneet

koko nimikkeen hylkäämistä, sillä se ni-

puttaa ongelmallisesti yhteen intialaisen

kotoperäisen uskonnollisuuden.

Ehkä hindulaisuudesta puhuminen

on käytännön välttämättömyys. Virheel-

lisiä detaljeja ja yksinkertaistavia mieliku-

via on kuitenkin syytä oikoa.

Mitään tyhjentävää korjauslistaa ei

voine laatia. Pikemminkin kyse on sen

ymmärtämisestä, että hindulaisuudesta

ei voi sanoa oikeastaan mitään ilman, että

löytyy vastaesimerkki tai vaihtoehtoinen

jäsennystapa. Hindulaisuus on ilmiönä

hämmentävän pluralistinen.

Vivekanandan omaksuma advaita on

vain yksi vedanta-koulukunnista. Useim-

miten hindujen jumalakuva on teistinen.

Bhakti-hurskaudessa sanotaan kuvaavas-

ti: ”Maistaakseni sokerin makeuden mi-

nun ei tarvitse muuttua sokeriksi”. Uskon

kohteenakin on yksi Jumala, jolla tosin on

monta muotoa.

Hindulaisuus paljastuu moninaisuu-

den ja ykseyden jännitteiseksi leikiksi.

Erityisen hyvin tämä heijastuu pyhiin-

vaelluspaikkojen kartastossa.

Intiassa maantiede on teologiaa.

Pyhät paikat muodostavat Intian katta-

van verkoston, jossa samasta teemasta

on lukemattomia variaatioita. Logiikka

näyttäisi olevan: jos jokin on pyhä, sii-

tä pitää olla monta versiota! Toisaalta

moninaisuus saattaa tiivistyä yhteen,

sillä kaikista pyhimpien paikkojen us-

kotaan sisältävän muidenkin paikko-

jen pyhyyden.

Ajatellaanpa Gangesia, Jumalallis-

ta Äitiä, joka virtaa läpi Pohjois-Intian ja

laskee Bengalin lahteen. Ganges ei virtaa

vain siellä, missä kartoista voisi päätellä.

Ganges on pikemminkin pyhien vesien

arkkityyppi. Eteläintialainen nainen voi

Gangesin sijaan tehdä pyhiinvaelluksen

Kaveri-joelle. Jos tämäkin on liian kau-

kana, nainen suuntaa läheiselle purol-

le tai temppelialtaalle, jonka vesi on hä-

nelle Ganges.

Diasporassa asuvat hindut ovat vie-

neet pyhän maantieteen mukanaan uu-

siin konteksteihin. Esimerkiksi Mauri-

tiuksella on sisämaan järvi, joka tunne-

taan Gangesina.

Intian maantiede osoittaa hindulai-

suuden avautuvan värikkäänä ja moninai-

sena ruohonjuuritasolta katsoen. Rönsyi-

levistä kertomuksista ja pyhistä paikoista

kutoutuu hämmentävä ykseyden ja mo-

neuden leikki. Koska tietyt yleisintialaiset

ideat ja käsitteet yhdistävät paikallisia tra-

ditioita, voitaneen ainakin jossain määrin

puhua ”hindulaisuudesta”.

Opettajan tärkeä tehtävä on ohjata op-

pilaita näkemään, että suuret uskonto-

perinteet vuosisatoineen ja miljoonine

kannattajineen ovat monimuotoisia. Hin-

dulaisuudessa tämä monimuotoisuus on

korotettu korkeampaan potenssiin. Sik-

si se sopii haastamaan usein yksioikoiset

ajattelutapamme.

Jyri Komulainen

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dogmatiikan

dosentti, jonka ammatillista uraa on leimannut

myös uskonnonopetus.

GANGES VIRTAA KAIKKIALLA

dosentin päivityksiä

12

AASIA kirja- arvio

Mitä yhteistä on J. K.

Paasikivellä, AA-ohjelman

ensimmäisellä askeleella ja

Bhagavad-Gitalla?

Taavi Kassila tunnetaan Suomessa

elokuvaohjaajana, käsikirjoittaja-

na ja Äiti Amman seuraajana. Kas-

silan käännös ja tulkinta hindujen pyhäs-

tä kirjasta Bhagavad-Gitasta ammentaa

aineksia paitsi hindulaisesta traditiosta

myös länsimaisesta kulttuurista ja eletys-

tä elämästä.

MAAILMANKIRJALLISUUDEN KLASSIKKO

Bhagavad-Gita eli Jumalainen laulu on

tunnetuimpia hindulaisia tekstejä. Se osa

Mahabharata-eeposta, joka on laajuu-

deltaan neljä kertaa Raamatun kokoinen.

Kassilan teoksessa selostetaan alussa Ma-

habharatan henkilöt ja tapahtumat ennen

Bhagavad-Gita-runoelman alkamista. Tä-

män jälkeen seuraa Gitan 28 lukua: jokai-

sen osalta ensin sanksritinkieliset säkeet,

tämän jälkeen niiden suomennos ja lopuk-

si tulkinta. Teoksen lopussa kerrotaan vielä

Gitan jälkeiset Mahabharatan tapahtumat.

Kassila on kääntänyt Bhagavad-Gitan

pääosin englanninkielisten ja suomenkie-

listen käännösten pohjalta. Kielellisenä

taustatukena on ollut dosentti Måns Broo,

joka on tarkistanut käännöksen suhtees-

sa sanskritinkieliseen alkutekstiin. Valtaosa

kirjasta muodostuu kuitenkin pyhän tekstin

tulkinnasta, kommentaarien osuus on noin

90 prosenttia tekstin kokonaismäärästä.

Haastattelin Kassilaa viime vuoden lo-

pulla hänen käydessään Suomessa. Hän

kertoi, että kirja on tarkoitettu yhtä lail-

la joogan harjoittajille ja intialaisesta fi-

losofiasta kiinnostuneille kuin liikemie-

hille, turisteille, koululaisille ja opettajil-

le. Hän antoi myös vinkin Intiaan matkaa-

ville: jos Intiassa kertoo paikallisille lu-

keneensa Bhagavad-Gitan, se tekee aina

vaikutuksen. Moni intialainen ei itse ole

kovinkaan perehtynyt pyhiin teksteihin,

Kassilan havaintojen mukaan intialaisten

käsissä kuluu useammin auto- tai tietoko-

nelehti kuin Jumalainen laulu.

SISÄINEN TAISTELU

Bhagavad-Gita on Krishnan ja hänen

opetuslapsensa Arjunan vuoropuhelu,

jonka he käyvät Kurukshetran taistelu-

tantereella. Runoelma alkaa asetelmas-

sa, jossa Pandavien ja Kauravien armei-

jat, yhteensä kymmenen miljoonaa so-

turia, ovat asettuneet taistelumuodostel-

maan valmiina aloittamaan sodan.

Kun hindulaista tulkintatraditio-

ta tuntematon tarttuu teokseen, nousee

mieleen nopeasti kysymys, miten moi-

nen sotakirja voi olla joogien pyhä kir-

ja. Selitys piilee siinä, että runoelmassa

kuvattua Panda vien ja Kauravien taiste-

lua tarkastellaan ihmisen sisäisenä tais-

teluna oikeudenmukaisuuden ja vääryy-

den, epäitsekkään ja itsekkään toimin-

nan välillä. Tämä näkökulma saa tekstin

puhuttelemaan myös nykyihmistä. Kassi-

lan mukaan koulussa oppilaiden kanssa

runoelmaa voi verrata vaikkapa Taru sor-

musten herrasta -teokseen, jota voi yhtä

lailla tarkastella ihmisen sisäisen taiste-

lun kuvauksena.

Vertauskuvallisuutta on mahdollista

nähdä läpi teoksen myös yksityiskohtien

tasolla. Bhagavad-Gitassa kuvatun kas-

tijärjestelmän tulkinnassa Kassila yhtyy

näkemykseen, jonka mukaan kyse on ih-

misten erilaisista lahjakkuuden laaduis-

ta ja niistä seuraavista työtehtävistä, jot-

ka voivat vaihdella eri elämänvaiheissa

tai jopa saman päivän aikana.

TEKSTI ON TULKITSIJANSA NÄKÖINEN

Bhagavad-Gitan tulkitsemisella on pit-

kät perinteet. Vanhin säilynyt tulkinta

on Shankaracharyan 800-luvun alkuun

ajoitettu tulkinta, jossa viitataan vielä var-

haisempiin tulkintoihin. Kassila mieltää

oman teoksensa osaksi tämän tulkin-

tatradition jatkumoa. Aiemmista tulkin-

noista itselleen tärkeimmäksi inspiraa-

tion lähteeksi hän kuitenkin nimeää Pa-

ramahansa Yoganandan vuonna 1995 il-

mestyneen teoksen The Bhagavad-Gita –

Royal Science of Self-Realization.

Bhagavad-Gitasta on ilmestynyt usei-

ta käännöksiä ja tulkintoja myös suo-

meksi. Kukin versio on väistämättä myös

muotokuva tekijästään ja heijastelee hä-

nen taustojaan. Kassila liittää Bhagavad-

Gitan opetukset omassa tulkinnassaan

niin kristillisen Raamatun, buddhalaisen

Dhammapadan, teosofian, suomalaisen

kansanperinteen kuin AA-kerhojenkin

periaatteisiin. Vertailukohtia Krish nan

ja Arjunan keskustelun teemoille löytyy

muun muassa antiikin Rooman tuhosta,

YK:n siunaamasta rauhaanpakottamises-

ta ja valelääkäreistä.

Bhagavad-Gitan suomennoksissa tut-

kijoiden lähestymistavat ovat luonnolli-

sesti erilaisia kuin traditiota sisältä päin

lähestyvien kirjoittajien. Lisäksi hindu-

HENKISEN TIEN LETKAJENKKA– Taavi Kassilan tulkinta Bhagavad-Gitasta

BHAGAVAD-GITA – JUMALAINEN LAULU. Suomennos ja tulkinta Taavi Kassila. Like 2011. 592 s.

13

AASIA

laisen filosofian suuntaukset vaikuttavat

tulkintojen painotuksiin. Esimerkiksi Ha-

re Krishna -liikkeessä käytössä oleva tul-

kinta Bhagavad-Gita kuten se on edustaa

dvaita-filosofiaa, niin sanottua kaksois-

oppia, jossa korostetaan jumalan ja hä-

nen palvojansa perimmäistä eroa. Sen si-

jaan Kassilan käännös tukeutuu advaita-

filosofiaan eli ykseysoppiin, jonka mu-

kaan maailmansielu brahman ja yksilö-

sielu atman ovat perimmältään samaa.

Myös Amma-liike edustaa advaita-

traditiota, joskin Kassilan käännöksel-

lä ja tulkinnalla ei ole virallista yhteyttä

Amma-liikkeeseen. Kassila selvästi vält-

tää suoraa viittaamista Ammaan, vaikka

hänen näkemyksissään ja kokemuksis-

saan Amman seuraamisella onkin suu-

ri rooli. Lueteltuaan esimerkiksi maail-

maan laskeutuneita jumalan inkarnaati-

oita Krishnasta Buddhaan ja Jeesukseen

hän toteaa: ”Oma käsitykseni on, että täl-

läkin hetkellä maan päällä on ainakin yk-

si jumalallinen inkarnaatio”.

Kassilan argumentaation taustalla on

vakaumus siitä, että uskonnot ovat eri

polkuja samaan päämäärään, joka on ju-

mala – yksi ja sama kaikilla. Hän siteeraa

intialaista pyhimystä Sri Nisargadattaa:

”tiellä ei ole väliä vaan vilpittömyydellä”.

Ajatus ilmenee myös Kassilan pyrkimyk-

sessä osoittaa yhteneväisyyksiä eri uskon-

tojen opetusten välillä. Hän käy yksityis-

kohtaisesti läpi muun muassa raamatun-

kohtia, jotka viittaavat ajatukseen jälleen-

syntymisestä. Hindulaiset kuvaukset luo-

misesta vertautuvat Raamatun luomis-

kertomukseen ja Bhagavad-Gitassa mai-

nittu pyhä fiikus-puu rinnastuu Raama-

tun hyvän ja pahan tiedon puuhun. Kas-

sila korostaa myös sitä, ettei Jeesus puhu-

nut sanaakaan kristinuskosta, eikä Budd-

ha buddhalaisuudesta. Mestarit kertovat

siitä, mikä on tie taivaaseen, sen sijaan us-

konnollisten yhteisöjen oppirakennelmat

ja valtahierarkiat ovat muiden keksintöä.

HENKISEN TIEN TIKO-TIKO

Kassilan tulkinnoissa on vahva henkilö-

kohtainen ulottuvuus. Maailmankaik-

keutta syleilevien pohdintojen rinnalla

hän kertoo yksittäisiä huomioita vuok-

rataloissa näkemistään alkoholisteista ja

narkomaaneista, joogakurssille tullees-

ta anorektikosta ja Intiassa tapaamistaan

pyhimyksistä. Pitkään hindulaiseen tul-

kintatraditioon pohjaavien opetusten yh-

distäminen arkisiin huomioihin on tyylil-

lisesti vaikea laji. Kassilankin tulkinnoissa

hypyt ovat välillä huimia: muutamalla ri-

villä siirrytään Krishnan Arjunalle esittä-

mistä lohdullisista sanoista AA-kerhoon

päätyviin alkoholisteihin.

Arjunan epävarmuutta ja harhailevaa

mieltä tulkitessaan Kassila kertoo omista

epätoivon ja kauhun tunteistaan muutet-

tuaan joitakin vuosia sitten Intiaan ashra-

miin ja siitä, miten tällaisten kriisien kaut-

ta ihminen etenee henkisellä tiellä. Hän

toteaa, ettei itsekään ole aina ollut hyvä

oppilas, mutta hän on ollut sitkeä, eikä

ole koskaan lakannut yrittämästä. Muut-

tuminen on vaikeaa, muttei mahdoton-

ta. Kahdenkymmenen vuoden meditaa-

tioharjoitusten jälkeen hän kertoo eräänä

päivänä saaneensa ”Korkeimman armos-

ta kokea Jumalan, kaikkialla läsnäolevan

jumalallisen tietoisuuden, joka on kor-

keinta rakkautta, rauhaa ja onnellisuutta.”

Kassila vertaa henkisellä polulla kul-

kemista letkajenkkaan, jossa otetaan vuo-

roin askeleita eteenpäin ja taaksepäin.

Toiset ovat verranneet sitä tiko-tikoon,

jossa otetaan myös sivuaskeleita. Taka-

ja sivuaskeleista ei pidä kuitenkaan ma-

sentua, sillä niistä huolimatta matka ete-

nee, jos vain jaksaa ponnistella.

BHAGAVAD-GITA ON PEILI

Bhagavad-Gitan opetusten ohella aina-

kin opettajia kiinnostanee myös se, mi-

ten pyhää tekstiä opetetaan. Haastatte-

lussa Kassila kertoi Intian ashrameissa

olevan tapana, että opettaja resitoi teksti-

kohdan ensin sanskritiksi ja oppilaat tois-

tavat sen. Tämän jälkeen opettaja selos-

taa kunkin sanskritinkielisen sanan mer-

kityksen, kääntää säkeet ja esittää lopuk-

si niistä oman tulkintansa. Kysymyksiä ei

tehdä, eikä varsinaista keskustelua käy-

dä. Sen sijaan oppilaat tekevät puheesta

itselleen muistiinpanoja.

14

Pyysin Taavi Kassilaa valitsemaan itselleen tärkeimmän Bhagavad-Gitan kohdan. Hänen valintansa oli seuraava:

”Oi Bharata, aina kun hyveelli-

syys taantuu ja paheellisuus li-

sääntyy, Minä ilmestyn maail-

maan. Minä synnyn aikakau-

si aikakauden jälkeen näkyväi-

seen hahmoon suojelemaan hy-

veellisiä ja tuhoamaan pahante-

kemistä ja voimistamaan oikeaa

elämäntapaa.”Bhagavad-Gita IV:7–8.

Kassilan perustelu:”Tässä säkeessä Jumala antaa Krish nan suulla vakuutuksen ih-miskunnalle siitä, että Hän ilmes-tyy eri aikakausina ihmisen hah-mossa ihmiskunnan keskuuteen ohjaamaan ihmiskuntaa oikeal-le tielle. Jo 18-vuotiaana ajatte-lin – kuultuani tiedemiesryhmän ennustuksen siitä, että jos ihmis-kunta ei muuta suuntaa, edessä on maailmanloppu – että tarvit-semme Jeesuksen, Buddhan, Kri-shnan ja Sokrateen kaltaisia pyhi-myksiä ohjaamaan meidät oike-alle tielle. Tässä korostuu se seik-ka, että nähdäkseni tarvitsemme tällaisia valaistuneita mestareita selvitäksemme nykyisestä kriisis-tämme, joka uhkaa olemassaolo-amme mm. luonnon saastumisen muodossa. Toinen tärkeä seikka on siinä, että ymmärtääkseni eri uskontojen perustajat, ovat täl-laisia Jumalan ilmentymiä maan päällä, mistä seuraa suvaitsevai-suuden periaate. Ja kolmas tär-keä seikka on siinä, että uskon et-tä Jumala ilmenee myös meidän ajassamme valaistuneitten mes-tareiden kautta, ja uskon olevani tällaisen mestarin oppilas.”

AASIA

Kassila kertoo, että Amman ashramis-

sa Keralassa Amma tulee toisinaan ran-

nalle mietiskelemään ja tekee kysymyksiä

oppilaille. Hän siis opettaa kehottamal-

la seuraajiaan miettimään pyhiä tekste-

jä suhteessa kunkin omiin kokemuksiin.

Kassila korostaakin, että pyhien tekstien

opettamisessa ei ole kyse siitä, että opet-

taja löisi oppilaitaan Bhagavad-Gitalla

päähän. Sen sijaan tavoitteena on itse-

tutkiskelu pyhiä kirjoja lukemalla. Kassi-

lan mukaan Bhagavad-Gita on peili – pei-

li ennen kaikkea itselle, ei toisille.

Omilta kouluajoiltaan Kassila muis-

taa steinerkoulun opettajansa opettaman

vedojen lauseen: ”Alussa on yksi, yksi il-

man toista.” Tämä lause jäi itämään hä-

nen mieleensä. Kassilan mukaan olisi-

kin tärkeää, että pyhien kirjojen opetuk-

sia käsiteltäisiin oppitunneilla. Vaikka

niitä ei määrällisesti käsiteltäisi paljon,

tiettyjä helmiä voisi opetuksessa nostaa

esiin. Kassila uskoo, että jokaisesta tradi-

tiosta ihminen voi saada jotakin. Hän us-

koo myös, että ihminen, joka etenee jon-

kin tradition sisällä todella pitkälle, pys-

tyy ymmärtämään myös muita traditioita.

Uhkana hän pitää ennen kaikkea funda-

mentalistista asennetta: jäykkä dogmaat-

tisuus on vastakohta ymmärrykselle.

Jos mieltäsi jäi askarruttamaan, mitä

yhteistä on presidentti Paasikivellä, AA-

kerhojen periaatteilla ja joogien raama-

tulla, Kassila antaa siihen kirjassaan seu-

raavan vastauksen: tosiasioiden tunnusta-

minen. Tämähän oli J. K. Paasikiven mu-

kaan kaiken viisauden alku. AA-ohjelmas-

sa puolestaan ensimmäinen askel kuuluu:

”Myönsimme olevamme voimattomia al-

koholin suhteen, niin että olimme menet-

täneet elämämme hallinnan.” Arjunakin

etenee henkisellä tiellään vasta kun hän

myöntää rehellisesti tilanteensa eli maal-

liset riippuvuutensa ja niiden aiheuttaman

hämmennyksen, ja kertoo tästä avoimes-

ti opettajalleen Krishnalle. Henkisen tien

kulkijan matka perille on kuitenkin pitkä.

Kassilan mukaan tähän letkajenkkaan ei

yleensä yksi elämä riitä.

Kati Mikkola

15

PERUSKOULUN OPETUSSUUNNITELMANMUKAISESTI LAADITTU KOE

NELISIVUINEN PÄÄTTÖKOETESTAA KOKO YLÄKOULUN OPPIMÄÄRÄÄN LIITTYVIÄ TEEMOJA

SUOL RY:N PERUSKOULUTYÖRYHMÄNTEKEMÄÄ KOETTA EI OLE SIDOTTU KIRJASARJOIHIN

KOKEEN SUOSITUSPÄIVÄMÄÄRÄ22.4.2013 KLO 9-11.

KOKEEN VOI TILATATAMMIKUUSSA 2013.

TULOSSA!PERUSKOULUN

USKONNON PÄÄTTÖKOE

35€SIS. KORJAUS

JA PISTEYTYS-

OHJEET

SUOL RY. PALKITSEE PARHAAT VASTAAJAT

KEVÄÄLLÄ 2013!LISÄTIETOJA

SYNSYGUKSESSA 5/2012

AASIA

TÖIHIN NEPALIIN – Vuosien haave toteutui

Haaveensa toteuttaja: Sara Harju, 34-vuotias

teknisen työn ja tekstiilityön opettaja. Vakituinen

työ opettajana Helsingin normaalilyseossa.

Takana 9 vuotta teknisen työn opetusta.

16

Halusin irtioton arjesta eli matkan

jonnekin kauas tekemään jotain

ihan muuta sekä mahdollisuuden

tutustua uuteen kulttuuriin. Mielessä oli

pitkään Afrikka, mutta Nepal ja Aasia tu-

livat tarjolle kuin tarjottimella, joten tar-

tuin mahdollisuuteen. Nepalissa tulisin

viettämään yhden akateemisen kalente-

rivuoden. Koulun pitkät lomat mahdollis-

tivat trekkeilyreissun Annapurnan perus-

leiriin syyslomalla sekä lomamatkan Suo-

meen joululomalla.

Koulu, jossa olen töissä, on kansainvä-

linen kristillinen koulu KISC, Kathmandu

Opetuksen pohja on edelleen kristillinen.

Arvoiksi on nimetty yhteisöllisyys, rak-

kaus, armo, oikeudenmukaisuus ja erin-

omaisuus. Kristillisyys näkyy esimerkik-

si kaikissa aamunavauksissa ja henkilö-

kunnan kokouksissa, joissa rukoillaan

aluksi ja lopuksi. Koulun henkilökunta ja

oppilaiden vanhemmat ovat tiiviissä yh-

teistyössä ja muun muassa yhteisiä ru-

koushetkiä järjestetään useita joka viik-

ko. Tammikuussa sekä henkilökunnalle

että vanhemmille annettiin mahdollisuus

osallistua yhteiseen rukouspaastoon.

Myös opetukseen odotetaan opetta-

jien integroivan kristillisiä näkökulmia.

Kaikki tämä tapahtuu mielestäni hyväs-

sä järjestyksessä ja toisia kunnioittavas-

sa hengessä. Koulun koko henkilökunta

ei ole kuitenkaan kristittyjä vaan meiltä

löytyy paljon muun muassa hindulaisia

opettajia ja henkilökunnan jäseniä.

BRITTILÄINEN KOULUSYSTEEMI VAATI TOTUTTELUA

Sopeutuminen maahan on ollut yllättä-

vän helppoa, sillä yhteisö, jossa elän, on

hyvin länsimaalainen. Paikalliseen kult-

tuuriin olen saanut tutustua rauhassa il-

man suurempia kulttuurishokkeja. Tämä

on ollut mahdollista, koska asun englan-

tia puhuvien länsimaalaisten kanssa. Ny-

kypäivän teknologia on tehnyt välimat-

kat niin lyhyiksi, ettei koti-ikävää ole eh-

tinyt tulla. Vaikeinta sinänsä on ollut vie-

raalla kielellä puhuminen ja Nepalin kie-

len opiskelu, sillä kielten opiskelu on ol-

lut minulle aina hankalaa.

KOHDEMAA: Nepal

VÄKILUKU: 29.9 miljoonaa (viime kevään väestölaskennan mukaan 26 milj.)

USKONTOKUNNAT: 80 % hinduja, 10 % buddhalaisia, 3,5 % muslimeja, 2,5 % kristittyjä, 4 % muita. Kristittyjä on noin 800 000 ja määrä kasvaa 6 % vuodessa, nopeammin kuin missään muualla.

VALTIOMUOTO: kansalliskokous lakkautti 2008 toukokuussa 240 vuotta kestäneen monarkian ja tilalle tuli Nepalin demokraattinen liittotasavalta.

KASTIJÄRJESTELMÄ: Lakkautettu 1990, mutta näkyy edelleen esimerkiksi korkeiden virkojen täytössä. Nepalissa on edelleen ihmisryhmiä, joka kuuluvat kastien ulkopuolelle ja ovat näin huonoimmassa asemassa.

KEHITYSMAA: Nepal on yksi neljästä köyhimmästä valtiosta maailmassa.

LUKUTAITO: Miehet 62,7 %, naiset 34,9 %

International Study Centre. Koulussa on

luokat 1–13 sekä lastentarha. Koulun li-

säksi samalla tontilla sijaitsee opettajan-

koulutusyksikkö EQUIP, joka on keskitty-

nyt kehittämään nepalilaisten opettajien

koulutusta ja samalla antamaan erilaisia

oppimismalleja opetukseen. Opetus Ne-

palissa on yleensä edelleen hyvin rangais-

tuskeskeistä.

ENSIN PERUSTETTIIN OPPIAINE

KISC:ssä opetan 7.–9. luokkalaisille, rei-

lulle 40 oppilaalle, oppiainetta nimeltä

Design and Technology. Tosin sain en-

siksi perustaa oppiaineeni, sillä sitä ei ol-

tu koulussa opettajan puuttuessa opetet-

tu useaan vuoteen. Työtilani sijaitsee kat-

toterassilla, josta on kirkkaalla säällä nä-

kymät vuorille. Raitista ilmaa tänä vuon-

na on tullut riittämiin.

Koulussa on noin 200 oppilasta. Oppi-

laita on monesta eri kulttuurista. Eniten

on korealaisia ja amerikkalaisia, sitten tu-

levat brittiläiset ja nepalilaiset. Koulusta

löytyy noin 25 eri kansallisuutta. Koulus-

sa toteutetaan suurimmaksi osaksi britti-

läistä opetussuunnitelmaa. Koulu on toi-

minut 25 vuotta, ja viime syksynä kou-

lun merkkivuotta juhlistettiin monin eri

tavoin. Alun perin koulu on perustettu

kristittyjen lähetystyöntekijöiden lapsille.

USKONTO NÄKYY KRISTILLISESSÄ KOULUSSA

Koulun kristillisyys näkyy selkeästi kou-

lun arvoissa ja opetuksen suunnittelussa.

AASIA

Kuvaan on koottu koulussa tänä vuonna korostetut asiat.

17

Mielenkiintoista ja

samalla haastavaa on

ollut sopeutuminen

ja oppiminen britti-

läiseen koulusystee-

miin. Suomalaiseen

akateemiseen vapau-

teen tottuneena esi-

merkiksi kaiken tun-

tityöskentelyn kirjaa-

minen tuntui aluksi

oudolta. Nyt siihen-

kin on jo tottunut. On

ollut hienoa huomata,

miten olen oppinut eri ikäluokkien opet-

tajilta paljon erilaisia opetusmenetelmiä.

Opettajien yhteistyö on täällä hyvin suo-

tavaa.

TARKKANA LIIKENTEESSÄ

Nepalilainen ruokakulttuuri on moni-

puolinen. Kullakin alueella on omanlai-

sensa ruoat. Paikalliset tosin syövät jo-

ka päivä dhalbhaattia, johon kuuluu rii-

siä, linssikeittoa, kasviksia ja mahdollises-

ti lihaa. Turhilta vatsavaivoilta olen tähän

mennessä säästynyt, kun vain olen muis-

tanut puhtauden ruoan ja juoman kanssa.

Nepalin vuodenajat ovat osittain ai-

ka haasteelliset. Täällä on periaatteessa

kaikki vuodenajat. Nyt pahin talvensel-

kä on jo ohitettu, mutta pahimmillaan si-

sälle mentäessä vaatteita tuli lisättyä pa-

ri kerrosta, koska taloja täällä ei lämmi-

tetä ja siksi ne jäähtyvät ja pysyvät kylmi-

nä pitkään.

Liikenne on ihan oma lukunsa. Meni

pitkä tovi, että kokoaikaiseen tööttäilyyn

tottui. Hankittuani pyörän, olen joka ker-

ta tienpäälle lähtiessä rukoillut varjelus-

enkeleitä matkaan, sillä liikenne on todel-

la kaoottista ja vielä vasemman puoleis-

ta. Täällä jos ajaa jonkun päälle ja yliajettu

loukkaantuu pysyvästi, joutuu päälleajaja

maksamaan toisen elättämisen koko tä-

män loppuelämän. Tästä johtuen monen

suusta on kuulunut tarinoita siitä, miten

pienillä vammoilla säästynyt yliajettu on

kuollut, kun yliajaja on maksujen pelos-

sa tappanut loukkaantuneen ajamalla hä-

nen päälleen uudemman kerran. Tästä-

kin johtuen liikennettä tarkkailee ihan eri

tavoin kuin Suomessa.

AAMUISIN KELLOT KILISEVÄT JA SUITSUKKEET TUOKSUVAT

Kathmandu kaupunkina ei ole enää niin

”takapajuinen”, mitä ehkä odotin sen ole-

van. Minulle yllätys oli myös se, että kau-

pasta lähtiessä kädessä on aina kuitti. To-

ki meitä länsimaalaisia veloitetaan enem-

män niin eläintarhassa käynnistä kuin

taksimatkoistakin. Langaton netti toimii

kodissani ympäri vuorokauden, vaikka-

kin tällä hetkellä sähköä ei ole kuin 10

tuntia vuorokaudessa. Yleisesti kaupun-

ki hiljenee suurimmaksi osaksi jo yhdek-

sän aikoihin ja herää päivän työhön vii-

den maissa aamulla. Aamuista heräämis-

tä seuraavat monet palvelusmenot, jotka

voi havaita erilaisten kellojen kilinänä se-

kä suitsukkeiden tuoksuna.

Nepalilaiset ovat hyvin ystävällisiä,

niin kuin aasialaiset yleensä. Apua tarjo-

taan aina ja sana ”ei” ei oikeastaan kuulu

paikallisten sanastoon. Nepalilaiset ovat

myös aina valmiita keskustelemaan ja

heitä kiinnostaa juuri sinun tarinasi. Ih-

mettelin ensimmäisten viikkojen aikana

kieltä opiskellessa, miksi oli niin tärkeää

osata kertoa omien vanhempien ja iso-

vanhempien nimet. Nyt kuuden kuukau-

den jälkeen ymmärrän sen hyvin. Tääl-

lä perheet asuvat saman katon alla ja yk-

sin ei paikallisista asu oi keastaan kukaan.

Muutto tapahtuu yleensä naimisiin men-

täessä. Isovanhempien nimillä on siis

merkitystä, koska he kuuluvat täällä suo-

raan jokapäiväiseen elämään.

REPPUA PAKKAAMAAN!

Minulla kesti yli kymmenen vuotta ennen

kuin sain uskalluksen irtiottoon. Luultavas-

ti en olisi aikaisemmin ollut valmiskaan.

Tällä lyhyellä kokemuksella voin kuitenkin

suositella tällaista kaikille, jotka siitä ovat

haaveilleet. Reppu täyteen avointa ja jous-

tavaa mieltä. Sillä pääsee jo aika pitkälle. Ja

myös sana ”ei” on otettava mukaan, sillä va-

paaehtoisenakin saat tehdä töitä niin pal-

jon kuin vain jaksat. Itselläni matkakustan-

nukset tulevat suurimmaksi osaksi omas-

ta pussista sekä muutamien ystävien avus-

tuksesta. Tämä antaa tietynlaisen vapau-

den toimia omien tuntemuksien mukaan

kunnioittaen kuitenkin työnantajaa.

KISC ottaa vastaisuudessakin mie-

lellään vastaan vapaaehtoisia opettajia

Suomesta. Ota yhteyttä ja kysele, jos kiin-

nostuit: www.kisc.edu.np, recruit@kisc.

edu.np Tiettävästi joku suomalainen on

suorittanut myös soveltavan opetushar-

joittelunsa tässä koulussa.

Teksti: Sara Harju

Sara Harju Annapurnan perusleirillä.

AASIA

MUUTTO SUOMEEN PAKOTTAA SIKHIT POHTIMAAN USKONNOLLISTA IDENTITEETTIÄÄN

Laura Hirven etnologian väitöskirja ”Identities in Practice. A Trans-Atlantic Ethnography of Sikhs in Finland and California” hyväksyttiin 18.1.2013 Jyväskylän yliopistossa.

Tessa Horilan haastattelussa

tutkija Laura Hirvi vastaa

kysymyksiin etnografisesta

väitöstutkimuksestaan

sikhien parissa Suomessa ja

Kaliforniassa.

Suomessa asuvia sikhejä ei aiemmin ole juuri tutkittu – mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?Initially, I was interested to explore in

general how people who move from one

country to another have to re-negotiate

who they are in relation to others as a con-

sequence of their migration experience.

Since I had spent eight months in India

during my undergraduate studies, I de-

cided to take Indian immigrants, and in

particular Sikhs, as my case study by the

help of which I sought to examine this

question in more detail.

 

Mitä pidät tutkimuksesi tärkeimpänä antina?One important aspect that this study

brings to the fore is that Sikhs in Finland

as well as in California are very keen to

become respected members in their new

countries of settlement. For them, howev-

er, this does not mean that they need to

abandon their “traditional” identities. In-

stead, they come up with a body of crea-

tive strategies by the help of which they try

to create for themselves identity positions

Laura Hirvi ja Bhai Ranjodh Singh Helsingin sikhitemppelissä. Singh pitää eri puolilla Eurooppaa kesäkouluja, joissa nuoret sikhit oppivat lisää uskonnostaan ja oppivat lukemaan ja kirjoittamaan punjabia.

different countries, including my own re-

search on Sikhs in California, I expect that

the Sikh community in Finland continu-

ous to grow on a moderate level. Fami-

ly and transnational marriage arrange-

ments are going to continue to play an

important role in fuelling Sikh migration

to Finland. In the long run, I assume that

this will result in a visible fission of the

Sikh community, and most likely the es-

tablishment of a second official Sikh tem-

ple (gurdwara) in Helsinki. At one point

Sikhs will also establish gurdwaras in oth-

er Finnish cities such as Tampere. Once

the Sikh community has the financial

means they will also want to build a Sikh

temple that resembles in its architectur-

al style the gurdwaras in India – provided

they get the official permission to do so.

At one point in the future it can be al-

so expected that the issues arise whether

or not Sikhs are allowed to wear religious

that would be in harmony with the vari-

ous cultural frameworks that feature an

important role in their lives. In this regard

especially the children of Sikh immigrants

are skillful negotiators, who through their

practices, it could be argued, equally to

others living in Finland and in the United

States, work on the continuous process

of re-defining the prevailing definitions

of who Finns / Americans are.

 

Millainen on sikhien asema suomalaisessa yhteiskunnassa? Millaisina näet heidän tulevaisuuden mahdollisuutensa Suomessa?Sikhs constitute a very small minority in

Finland, and hence they are not very visible

in the Finnish society. Sikhs seem to pre-

fer to keep a low profile to avoid possi-

ble negative comments or reactions re-

lated for example to their cultural, reli-

gious, or ethnic background. At the same

time, however, some of the

Sikhs I talked to in Finland

expressed a feeling of not

having a chance to make

their voice heard in the

Finnish society and media

in more particular. Simi-

larly, I got the impression

that discussions concern-

ing the topic of immigra-

tion are often related to

something that is seen as

“problematic”.

Based on other stud-

ies of Sikh immigrants in

18

AASIA

symbols such as the turban or the kirpan

(little sword) at schools, in the army or at

their workplace. In Norway, for example,

where the Sikh community is fairly big

and where Sikh migration already began

ten years earlier than in Finland, it was

decide in 2012 that soldiers are allowed

to wear a turban as part of their uniform.

As Indians, including Sikhs, put a lot of

emphasize on their children’s education,

it can be assumed that the descendants of

Sikh immigrants will in the long run leave

the bar and restaurant sector behind –

where most Sikh immigrants in Finland

now work in – and move towards jobs that

demand a higher education. Most like-

ly, we are going to see also more Sikhs

participating in Finland’s political land-

scape. One Sikh, who has been already

very active in Finnish politics is Ranbir

Sodhi who was re-elected as a city coun-

cil of Vantaa in the 2012 elections (see:

http://www.ranbirsodhi.fi/).

Tutkimuksesi käsittelee jokapäiväisen elämän käytäntöjen osuutta identiteetin neuvottelemiseen. Millä tavoin sikhien arkipäivä muuttuu heidän muuttaessaan Suomeen?Moving from India to Finland means for

many Sikhs that the logic of their everyday

life is out of a sudden challenged, which

forces them to rethink who they are and

want to be in relation to others. For ex-

ample, many of the Sikhs whom I inter-

viewed for this study explained that while

living in India religion was a thing they

could take for granted, as it was just there

constituting a self-evident part of their

everyday lives. But once they had moved

abroad, Sikhs realized that they had to un-

dertake concrete efforts to maintain their

religious practices. Amongst others, this

meant that they had to establish a place

where they could meet for congregation-

al worship.

Also the arrangement of festivals relat-

ed to important life-cycle events, such as

birth or marriages, for instance, do under-

go considerable changes and often gain

a transnational character. By this I mean,

for example, that if a child is born and the

parents living in Finland wish to give him

or her a name, they may call the grandma

living in India and ask her to perform part

of the ritual there. Some parents I inter-

viewed are also quite concerned about

what names to give their children, as they

fear that the traditional Sikh names such

as Gurinder, Jasjeet etc. (which by the way

are gender neutral) may sound too exotic

for Finnish / American ears and thus ex-

pose their children to teasing and harass-

ments later on in life.

Entä millainen on sikhien yhteisö Suomessa? Liittyykö siihen joitakin erityispiirteitä?Compared to other Sikh communities in

the world, it is interesting to note that the

great majority of Sikh immigrants in Fin-

land, mostly men but also many women,

work in bars and at times also in restau-

rants. In the context of Finland, however,

this is not surprising, as it has been noted

that also many other immigrants are us-

ing work in the restaurant sector as a path

through which they integrate themselves

into the Finnish labor market.

Sikhiläisyys on syntynyt Intiassa, jossa edelleen suurin osa sikheistä asuu. Miten yhteydet Intiaan ja intialaiseen kulttuurin näkyvät suomalaisten sikhien elämässä? Entä yhteydet muualla maailmassa eläviin sikheihin?As my research has shown, many of the

Sikhs living in Finland maintain trans-

national relationships with relatives and

friends who are living in India. Some of

the Sikhs whom I interviewed in Finland

have also Sikh relatives and friends liv-

ing in Canada, the UK, Italy and Germa-

ny. These transnational social ties come

to the fore in the everyday life of Finn-

ish Sikhs when they make daily phone

calls or use Skype to exchange news with

their family, for instance. Thanks to rel-

atively cheap airfares and the relative-

ly short distance between Finland and

India many Finnish Sikhs also visit their

former home country on an annual ba-

sis. These trips are arranged for various

reasons, including the wish of Sikh par-

ents to make their children who are grow-

ing up in Finland more familiar with their

ancestral cultural, religious and linguis-

tic heritage. Others, in particular elderly

Ensimmäiset sikhit saapuivat Pohjois-Intian Punjabista Suomeen 1980-luvun alussa. Nykyään Suomessa asuu arvioilta 600 sikhiä ja heillä on yksi gurdwara eli sikhi-temppeli. Sikhimies lukee pyhää kirjaa Guru Granth Sahibia Helsingin gurdwarassa.

19

AASIA

Sikhs living in Finland, visit India to es-

cape the cold winter. What was interesting

to note is that the celebrations of impor-

tant life-cycle events such as weddings

or birthday parties function as a driving

force that brings together Sikh families

who are spread across different parts of

the world.

With regards to religious practices, it

can be pointed out that in 2009 the Finn-

ish gurdwara received a lot of attention

in the global Sikh community that got re-

flected especially in online discussions.

The reason was that the leaders of the

Sikh gurdwara in Finland had decided

to change parts of a very important reli-

gious prayer, thus following the ideology

of a smaller fraction within Sikhism. What

is interesting about this case study is that

the controversy had its root in Punjab, but

was carried abroad by Sikh preachers who

visited gurdwaras in different parts of the

world promoting their own understand-

ing of Sikhism and its religious authori-

ties. Also the Internet played an impor-

tant role in giving this controversy its cur-

rent transnational character.

Millaista jatkotutkimusmahdollisuuksia aiheeseen liittyy?With regards to Sikhs in Finland more

research is needed that would explore

in more detail the experience of young

Sikhs. In particular, it would be interest-

ing to look into how social networking

sites such as facebook can provide es-

pecially young female Sikhs an oppor-

tunity for playing more freely with their

identities. Future research could also fo-

cus on Sikh immigrant women and their

relationship to religion and spirituali-

ty. It appears Sikh women’s definitions

of where one religion ends and another

starts are more fluid and open. It would

be also interesting to learn more about

the experiences of highly skilled Indian

immigrants living in Finland.

Haastattelija: Tessa Horila

AIHEESTA ENEMMÄN:

For more information, feel free to contact Laura Hirvi

(Laura.j.hirvi@jyu.fi), or take a closer look at her

website (http://laura-hirvi.com/Welcome.html)

and the following publications:

(2012) Hirvi, L. ‘Sikhien maahanmuuton historia

ja työllistyminen Suomessa’ in Työväki maahanmuuttajana,

S. Saaritsa, & K. Hänninen (eds.), THPTS 2012.

(2012) Jacobsen, K.A., K. Myrvold, P. Kaur, L. Hirvi

‘Contesting and Confirming Religious Authority in

the Diaspora: Transnational Communication and the

Dasam Granth Controversy in the Nordic Countries’

in Sikhs across Borders: Transnational Practices of European Sikhs, K. Myrvold & K.A. Jacobsen (eds.),

Continuum.

(2010) Hirvi, L. ‘The Sikh gurdwara in Finland:

negotiating, maintaining and transmitting immigrants‘

identities.’ South Asian Diaspora, 2: 2, 219–232.

Oheista haastattelua voi hyödyntää lukio-opetuksessa englannin ja us-konnon opetusta integroivana tehtä-vänä. Monista haastattelu opiskelijoil-le. Anna heille tehtäväksi tiivistää tut-kijan vastaukset lyhyiksi suomenkieli-siksi vastauksiksi. Nopeimmille voi an-taa lisätehtäväksi kysymysten kääntä-misen englanniksi.

Japani on tieteen, tekniikan

ja talouden suurvalta.

Tämän menestyksen pohja

on rakennettu varhaisina

Japanin avautumisen vuosina

1800-luvun lopulla.

Meiji-keisarin aikana Japani

omaksui länsimaisen menes-

tysajattelun aakkoset ja loi sa-

malla kansallisen, hyvin nationalistisen,

historiansa uudelleen. Šintolaisuus, sel-

laisena kuin me sen tunnemme, on tuon

ajan luomus. Tarvittiin jotakin aito-japani-

laista tuontitavaran vastapainoksi. Keisa-

ri ja vanhat myytit nousivat arvoon arvaa-

mattomaan. Samoihin aikoihin muodos-

tettiin Euroopassa kansallisvaltioita ja luo-

tiin kansakuntia tyhjästä. Suomi ja suoma-

laisuus syntyivät Runebergin, Lönnrotin

ja Topeliuksen kirjoituspöydillä. Kaukana

idässä jumalallista alkuperää oleva Japani

sai nationalistisessa hersyttelyssä erityis-

aseman. Tämä asenne huipentui toisen

maailmansodan melskeisiin ja hukkui sen

myötä Tyynenmeren aaltoihin.

MYYTTIEN LÄHTEET

Kojiki (Vanhojen asioiden kronikka) on

yksi vanhimmista säilyneistä japanilai-

sista kirjoista. Kojiki on Japanin kansal-

liseepos. Se on valmistunut vuonna 712

ja siinä kerrotaan Japanin historia maa-

ilman luomisesta 600-luvulle asti. Kro-

nikka luotiin korostamaan keisarin ase-

maa ja jumalallista alkuperää. Se saat-

taa perustua aiempiin, mahdollisesti tu-

KELLUVA SILTA HYYTELÖ- MEREN YLLÄ

opetusvinkki

20

AASIA

houtuneisiin eri heimojen suullisiin ker-

tomuksiin historiastaan. Kojiki jakautuu

kolmeen osaan: ensimmäinen osa käsit-

tää myyttisen luomiskertomuksen, toi-

nen osa käsittelee keisari Jimmua ja viit-

tätoista häntä seurannutta keisaria ja kol-

mas osa seuraavia keisareita.

Nihonshoki (Japanin aikakirjat) on Ko-

jikin jälkeen toiseksi vanhin japanilainen

historiankirja. Se valmistui vuonna 720.

Kirja tunnetaan myös nimellä Nihongi.

Nykyään Nihonshoki on yleisempi nimi-

tys. Kojikin tavoin Nihonshoki alkaa myyt-

tisillä kertomuksilla, mutta jatkuu kirjoi-

tusajankohtansa ajankohtaisiin tapahtu-

miin saakka. Kojikiin verrattuna Nihon-

shoki on laajempi ja sillä on enemmän

historiallista arvoa.

Teollistumisen ihanteiden lisäksi

myös vanhat myytit ovat Japanissa osak-

si tuontitavaraa. Kiinasta ja Koreasta tu-

li Japaniin 500-luvulta alkaen siirtolaisia

ajatuksineen ja myytteineen. Mikä my-

tologiassa on puhtaasti japanilaista lie-

nee arvoitus. Luultavasti sellaista aines-

ta perinteessä on kuitenkin tuon tuonti-

ajankohdan jälkeisiin aikoihin sijoitetut

tapahtumat.

Toisin kuin Kalevala Kojiki ja Nihon-

shoki ovat kokonaisuuksina aitoja, sellai-

senaan säilyneitä ja alun perin sellaisiksi

luotuja. Niiden historiallisesta paikkansa-

pitävyydestä voidaan tietenkin olla mon-

taa mieltä. Sisältäväthän ne kiistatta paljon

myyttistä kerrontaa. Tutkijoille ne ovat kui-

tenkin aarteita Japanin muinaiseen histo-

riaan. Toisin kuin usein kuulee väitettävän,

mitään virallista asemaa šintolaisuuden

pyhinä kirjoina näillä kirjoilla ei ole.

ÖLJYINEN HYYTELÖMERI

Maailmankaikkeus oli alussa pelkkä vel-

lova öljyinen hyytelömeri. Siitä nou-

si esiin kami nimeltä Ame no minaka-

nushi. Yhdessä neljän hänen jälkeensä

syntyneen kamin kanssa he muodosti-

vat viiden alkujumalan ryhmän. Seurasi

seitsemän kamipolvea, jotka kaikki asui-

vat Korkealla taivaankentällä, koska maa-

ta ei vielä ollut. Nuorimmat kamit, Mies-

puolinen-joka-kutsuu eli Izanagi ja Nais-

puolinen-joka-kutsuu eli Izanami, ottivat

vastuulleen maan luomisen. Izanagi ja

Izanami asettuivat Taivaan kelluvalle sil-

lalle ja hämmensivät pyhällä jalokivikei-

häällään alhaalla olevaa pimeää syvyyt-

tä. Kun he nostivat keihään ylös, siitä ti-

pahteli pisaroita, joista syntyi ensimmäi-

nen saari. Saari tunnetaan nimellä Ono-

goro. Sen uskotaan yhä sijaitsevan Japa-

nin sisämerellä.

Izanagi ja Izanami laskeutuivat kel-

luvalta sillalta luomansa maan pinnalle.

Vaikka he olivat sisaruksia, he menivät

naimisiin keksimänsä häärituaalin kautta

ja alkoivat saada jälkeläisiä. Ensimmäise-

nä syntyivät Japanin neljä pääsaarta Hok-

kaido, Honshu, Shikoku ja Kiushu. Syntyi

monia luonnon kameja ja lopulta viimei-

senä tulen kami, joka syntyessään poltti

Itzanamin kuoliaaksi. Lisää kameja syn-

tyi hänen ruumiistaan ja Itzanagin kyy-

nelistä. Yrityksistään huolimatta Izanagi

ei onnistunut saamaan puolisoaan takai-

sin Yomista, vainajien asuttamasta hämä-

rästä manalasta.

Itzanagin palattua tyhjin toimin takai-

sin Yomista hänen ruumiistaan ja vaatteis-

taan muodostui useita kameja. Tärkeim-

piä olivat auringon kami Amaterasu, kuun

kami Tsukiyomi ja myrskyn kami Susano.

Izanagi nimitti Amaterasun Korkean tai-

vaankentän hallitsijaksi. Amaterasu ja Su-

sano kävivät kuitenkin tärkeimmän kamin

asemasta jatkuvaa kamppailua. Lopulta

voittajaksi päätettiin julistaa se, kumpi

pystyisi synnyttämään miespuolisia jälke-

läisiä. Susano ei tyytynyt Amaterasun voit-

toon vaan järjesti Amaterasun harmiksi

erilaisia tempauksia ja katastrofeja. Lopul-

ta kyllästyneenä Susanon temppuiluun

Amaterasu suuttui ja piiloutui luolaan. Ko-

ko maailmankaikkeus vajosi taivasta myö-

ten synkkään pimeyteen.

KELLUVA SILTA HYYTELÖ- MEREN YLLÄ

VALON VOITTO PIMEYDESTÄ

Muut kamit yrittivät houkutella Amate-

rasun luolasta ulos siinä kuitenkaan on-

nistumatta. Ammunsarastuksen kami

Ama no uzume oli tunnettu kauneudes-

taan. Hän nousi kumoon käännetyn rii-

sitynnyrin päälle ja esitti myytin mukaan

sangen rivon tanssin. Muut kamit purs-

kahtivat rämäkkään nauruun. Amatera-

sun uteliaisuus heräsi ja hän kurkisti ulos

luolasta kysyäkseen, mitä oli tapahtunut.

Piiloutuneelle auringon kamille kerrot-

tiin, että muut kamit olivat nähneet hän-

tä kauniimman kamin. Nähdäkseen kil-

pailijansa Amaterasu kurkisti luolasta pi-

demmälle, jolloin eräs kameista nosti hä-

nen kasvojensa eteen peilin ja eräs toi-

nen kami kiskaisi Amaterasun kokonaan

esille luolasta. Muut kamit sulkivat luolan

suuaukon isolla kivellä. Amaterasu palasi

omalle paikalleen taivaaseen ja valo pala-

si maailmaan. Muut kamit rankaisivat ko-

ko jupakan aiheuttamaa Susanoa karkot-

tamalla hänet ikuisiksi ajoiksi manalaan.

Amaterasua pidetään Japanin tär-

keimpänä kamina ja keisarin kantaäiti-

nä. Japanin ensimmäisenä keisarina pi-

detään Amaterasun jälkeläistä neljän-

nessä polvessa. Hänen nimensä oli Jim-

mu tenno. Hänen pyhäkkönsä sijaitsee

Isessä. Kaikkein pyhimmässä Isessä, pe-

rimätiedon mukaan, säilytetään Amate-

rasun luolasta houkutellutta peiliä. Myös

šintoalttarilla on muistutuksena tästä ta-

pauksesta pieni tai isompi peili.

KANSALLISESTA ERINOMAISUUDESTA ERINOMAISUUKSIINNyky-Japanin tutkijat käyttävät uutta kä-

sitettä nihonjinron (teorioita japanilai-

suudesta) kuvaamaan niitä lu-

kuisia teorioita, joita japani-

laiset ja ulkomaisetkin tut-

kijat ovat kehittäneet selit-

tämään japanilaisuuden

syvintä eksoottista ole-

musta muiden silmissä.

Jotkut kutsuvat tätä ja-

panilaiseksi itse-eksoti-

Kuva: K

ati Mikkola

21

AASIA

soinniksi. Hurjimmissa teorioissa ker-

rotaan japanilaisten fyysisistä eroavai-

suuksista ja aivorakenteen erinomai-

suudesta verrattuna muihin kansoi-

hin. Näiden teorioiden heikkoutena pi-

detään niiden kytkeytymistä Meiji-ajan

nationalistisiin ajatuksiin Japanin kan-

sallisesta erinomaisuudesta.

Poliittisista syistä Japanin kansallis-

lippu ja kansallislaulu ovat olleet kauan

varjossa. Jopa niin, että opettajille on

uhkasakon uhalla määrätty valvottavak-

si lipunnostot ja kansallislaulun laulat-

tamiset. Tutkijoiden mukaan nihonjin-

ron-teoriat ovat osaksi korvanneet kan-

salliset symbolit arkipäivässä. Näyttää

siltä, että japanilaiset ovat suomalaisten

tavoin hävettävän paljon kiinnostuneita

siitä, mitä muut kansat heistä ajattelevat.

Vastavetona nihonjinron-tutkimuk-

selle on ilmennyt kilpaileva tieteenlaji.

Nykyään puhutaan yhä useammin ja-

panilaisen kulttuurin sijaan japanilai-

sista kulttuureista. Monikulttuurisuus

tai kulttuurinen monimuotoisuus ovat

myös suomalaisen tutkimuksen ja kes-

kustelun alaisia käsitteitä. Niin Japanis-

sa kuin Suomessakin myytti kansalli-

sesta ainutkertaisuudesta elää ja voi hy-

vin. Molemmissa maissa nationalismi

on kuitenkin muuntautumassa terveeksi

isänmaallisuudeksi. Oma erinomaisuus

ei oikeuta pitämään muita huonompina

tai alempiarvoisina. Kumpujen yöstä ja

kelluvalta sillalta näkee kauas. Millaisia-

han myyttejä ajastamme kerrotaan tule-

vaisuudessa?

Teksti: Jarno Parviola

AIHEESTA ENEMMÄN

Porrasmaa, Raisa 2012, Japani pintaa syvemmältä. Atena, Jyväskylä.

Lompolo, Juhani 2000, Taivaan pojat – Japanin keisarihuoneen erilainen historia. OrientA, Rauma.

Cotterell, Arthur, 2005, Mytologia. Parragon, Bath.

Pieni buddhalainen temppeli ja sen vieressä shamanistiseen perinteeseen kuuluva Ovoo, jossa palvotaan vuoria ja taivasta. Ovoossa suoritetaan myös buddhalaisia rituaaleja.

Julia Leijola on antropologi ja vapaa

toimittaja, jonka sydämen Mongo-

lia vei heti ensimmäisellä matkalla

vuonna 2008. Sen jälkeen Leijola on viet-

tänyt maassa vuosittain vähintään kuu-

kauden. Tällä hetkellä hän työstää mon-

golialaisen tiimin kanssa dokumenttipro-

jektia vaihtoehdoista, joita suurten muu-

tosten keskellä elävällä valtiolla on tule-

vaisuuden suuntaa valitessaan.

LOPUTON LUONTO KOTINA

Kun Julia Leijola täytti 25 vuotta, hän päät-

ti kohdata pelkonsa ja osti yksisuuntaisen

lipun Aasiaan. Matka alkoi Shanghaista

ja eteni välillä suunnitellusti, välillä sattu-

manvaraisesti. Matkustellessaan Tiibetissä

Leijola törmäsi kolmeen mongolialaiseen.

Pariskunta ja heidän munkkiystävänsä oli-

vat matkalla Dalai Laman ohjeen mukai-

sesti: ”Mene ainakin kerran vuodessa paik-

kaan, jossa et ole koskaan ennen ollut.”

Barisaa-puu on pyhäkkö itsessään. Epätavallisesta kasvusta johtuen puulla uskotaan olevan erityisen voimakas henki. Ihmisillä on tapana sitoa nauhoja ja silkkisiä seremoniahuiveja (khata) puuhun ja uhrata puun kunniaksi maitotuotteita, makeisia, rahaa, tupakkaa tai alkoholia.

HENGET KUUNTELEVAT – Mongolia on Julia Leijolalle toinen koti

Mongolialla on pitkä historia uskontojen rauhanomaista

rinnakkaiseloa, mutta sosialistisen hallinnon

valtakaudella uskonto oli kovilla. Viimeaikaisella nopealla

kaupungistumisella, ilmastonmuutoksella ja ulkomaisten

sijoittajien ryntäyksellä maan rikkaiden luonnonvarojen äärelle

saattaa olla kauaskantoisia seurauksia Mongolialle ja sen

ikiaikaisille perinteille.

22

AASIA

Khuvsgul eli Äiti Järvi on täynnä symboliikkaa, ja sen rannoilla elävät ihmiset ovat tunnettuja voimallisesta shamanismistaan.

Vuorenhuippu Ovoo sijaitsee yhdessä planeettamme neljästä ”kulmasta” (E 50°; N 100°). Shamaanit eri puolilta maata kokoontuvat tänne suorittamaan rituaaleja tarkoitusta varten rakennettuun jurttaan.

— Keskustelin pariskunnan miehen

kanssa ehkä viitisen minuuttia ja ker-

roin hänelle, että olin aina unelmoi-

nut matkasta Mongoliaan. Vaihdoimme

meiliosoitteet ja siinä se. Pari kuukautta

myöhemmin sain pariskunnalta kutsun

Mongoliaan: he tarjosivat minulle mat-

kaa perheensä ja ystäviensä kanssa läpi

Mongo lian. Mies, nimeltään Bayar, viit-

tasi omaan buddhalaisuuteensa ja sa-

noi maksavansa koko matkan minulle,

jos vain ostaisin lentoliput ja saapuisin

omin neuvoin lentokentälle. Dalai Lama

on usein puhunut anteliaisuuden positii-

visesta energiasta ja sen kyvystä muuttaa

maailmaa. Lähdin siis pelottomana mat-

kaan tapaamaan tulevaa mongolialaista

perhettäni heinäkuussa 2008.

Maaseudulla luonnon läheisyydessä

varhaislapsuutensa viettäneelle, mutta

sittemmin Helsingissä ja Luxemburgissa

varttuneelle Julialle ensimmäinen matka

Mongoliaan tuntui kotiinpaluulta.

— Kun saavuin Mongoliaan ensim-

mäistä kertaa, luonto tuntui loputtomal-

ta. Katon päänsä päälle löysi vain jos tiesi

minne oli menossa, muuten kattona kävi

taivas ja lattiana maa. Lisäksi ihmiset joi-

den kanssa matkustin suorastaan palvoi-

vat luontoa ja kaikkea sitä, mitä maa on

meille suonut. Ensimmäistä kertaa lap-

suuteni jälkeen tuntui siltä kuin olisin saa-

punut kotiin, viettämään aikaa ihmisten

kanssa, jotka olivat samasta kodista läh-

töisin.

Bayar ja hänen perheensä, vaimo

Oyuna sekä lapset Bobo ja Sunji, ottivat

Julian kyytiinsä ja pitivät hänestä huolta

koko matkan ajan.

— Ajoimme yhteensä noin 5000 kilo-

metriä vähän yli kahdenkymmenen päi-

vän aikana, Ulaanbaatarista (ts. Ulan Ba-

tor) Altai-vuoristolle. Tutustuin Bayarin

ystäviin, jotka olivat samalla matkal-

la. Mongoliassa ei kannata matkustella

yksin. Jos nimittäin tulee ongelma, niin

apua ei muualta ympäristöstä helposti

löydy: suurin osa matkasta ajettiin ole-

mattomilla teillä GPS:n avulla.

EI KIELTEISELLE AJATTELULLE

Keskustellessaan ihmisten kanssa Mon-

goliasta Leijola kertoo törmäävänsä usein

ennakkoluuloihin ja väärinkäsityksiin.

— Useat säälivät nomadeja ajatellen,

että he ovat köyhiä ihmisiä, joilla ei ole

muita mahdollisuuksia kuin elää maal-

la. Todellisuudessa heidän elämäntapan-

sa on yksi vapaimmista maailmassamme

tänä päivänä. He eivät ole sairaita, tyh-

miä ihmisiä, jotka kaipaavat apua, vaan

he elävät luonnon kanssa sopusoinnus-

sa ymmärtäen sen herkän tasapainon, jo-

ka meidän tarvitsee säilyttää, jotta voim-

me elää tällä maapallolla sukupolvi su-

kupolven jälkeen. Heillä on taitoja, ko-

kemuksia ja tietoja, joista me, niin sano-

tut länsimaalaiset, emme ymmärrä pien-

tä osaakaan. Meillä olisi paljon opittavaa

nomadeilta.

— Mongolialaisten ikiaikainen elä-

mäntapa ei istu länsimaiseen globalisaa-

HENGET KUUNTELEVAT – Mongolia on Julia Leijolalle toinen koti

tioon. Valitettavasti – kiitos niin kutsu-

tun kehitystyön ja ulkomaalaisten sijoit-

tajien – monet nomadit joutuvat lähte-

mään synnyinseuduiltaan pääkaupun-

kiin Ulaanbaatoriin pysyäkseen elossa.

Vuosituhansia vanha viisaus haihtuu, ja

jäljelle jää länsimaalainen tietämättö-

myys ja tyhjän mielen viihde. Tällä het-

kellä mongolialaiset pakotetaan sopeutu-

maan länsimaiseen, voiton tavoitteluun

perustuvaan ajatusmaailmaan. Sen seu-

rauksena köyhyys lisääntyy, lukutaito las-

kee ja viha ulkomaalaisia kohtaan kasvaa.

Leijolan mukaan länsimaissa ihmiset

usein ajattelevat olevansa ainoita olen-

toja maailmassa. Mongolialainen maa-

ilmankuva on radikaalisti toisenlainen:

— Henget asuvat puroissa ja kukku-

loilla, metsässä ja takassa – kaikkialla. Nä-

mä henget kuuntelevat tarkasti mitä ih-

miset sanovat ja tekevät, miten he vai-

kuttavat tapahtumien kulkuun. Jos hen-

get kuulevat ihmisten puhuvan pahaa tai

hyvää, juuri niin tulee tapahtumaan. Tä-

mä tarkoittaa siis sitä, että jos jotain pa-

haa tapahtuu, ja joku on siitä aiemmin

puhunut, niin se joka asian ensimmäisek-

si ilmaisi on omalla tavallaan syyllinen ta-

pahtuneeseen. Sen vuoksi ihmiset keskit-

tyvät myönteisiin aiheisiin, eivätkä mie-

lellään keskustele negatiivisista asioista –

varsinkaan ulkomaalaisten kanssa.

Mongolialaiset ovat siis hyvin herk-

kiä kielteiselle puheelle ja ajatuksille, ja

23

AASIA

tämä oleellinen tieto monesti puuttuu niin

ulkomaisilta sijoittajilta kuin kehitystyö-

tä tekeviltä tahoilta.

— Lehdistö, valtiot ja kansalaisjärjes-

töt tuntuvat usein tietävän mistä puhuvat.

Kyse on kuitenkin ihmisistä, kulttuureista,

tavoista, uskonnoista ja historiasta. Kaik-

kien olisikin hyvä lukea antropologista

kirjallisuutta. Antropologeja ei kiinnosta

se, valitaanko heidät uudelleen, saavatko

he tarinansa myytyä tai tukevatko eri ta-

hot heidän hankkeitaan rahallisesti. Ant-

ropologien tavoite on ymmärtää kuinka

me ihmiset toimimme.

SOSIALISMIN PERINTÖ?

Sosialistien valtakausi Mongoliassa mer-

kitsi kovia aikoja uskonnoille. Vuodesta

1937 alkaneet poliittiset vainot koskivat

pääasiassa korkea-arvoisia lamoja sekä

burjaatteja, etnistä vähemmistöryhmää.

Osin nämä kaksi ryhmää olivat myös lo-

mittaisia toisilleen. Erilaisten arvioiden

mukaan 36 000–45 000 ihmistä sai sur-

mansa, josta noin puolet lamoja. Luos-

tarit suljettiin, ja kourallista lukuun ot-

tamatta myös tuhottiin. Luostareiden ar-

kistoja ja perheiden sukupuita tuhottiin,

paljon perinnettä kadotettiin. Uskonnon

harjoittaminen kuitenkin jatkui salassa.

— Sosialistien päämäärä ei niinkään

ollut istuttaa kommunismia kansaan ja

tuhota kaikkia perinteitä. Kuten usein

poliittisissa muutoksissa, kyse oli tietty-

jen ihmisten saattamisesta valtaan, mikä

hyödytti tiettyjä intressitahoja, Mongo-

lian tapauksessa venäläisiä ja heidän liit-

tolaisiaan. Sen vuoksi piti eliminoida ne,

jotka silloin vastasivat maa-alueitten joh-

tamisesta ja vaurauden hallinoinnista, eli

buddhalaiset lamat ja heidän luostarinsa,

joita kiinalaiset tukivat. Kyse ei siis ollut

niinkään uskonnon hävittämisestä kuin

vallan siirtämisestä.

— Myös nomadisen elämäntavan an-

nettiin säilyä. Paimenet, jotka olivat en-

nen saaneet tukea buddhalaisilta luosta-

reilta saivat sitä nyt sosialistihallinnolta,

joka kollektivismin hengessä antoi noma-

disille kotitalouksille kullekin tietyn mää-

rän karjaa hoidettavaksi. Kansallinen tu-

kisysteemi siis uusittiin kollektivistisen

hallinnon tarpeita palvelevaksi, ja lisäksi

luotiin useita käytänteitä nomadien hy-

gienian ja koulutuksen sekä kansallisen

infrastruktuurin parantamiseksi. Myös

kaivostoiminta ja keskuslämmitys kehit-

tyivät kommunistisella valta-

kaudella, Leijola toteaa. Nykyi-

sin tilanne on nomadisen elä-

mäntavan osalta kuitenkin ai-

empaa vaikeampi.

— Mongolian omaksuttua niin sano-

tun demokraattisen poliittisen järjestel-

män länsimaisten hallitusten ja järjestö-

jen tuella, nämä tukijärjestelmät, joiden

avulla mongolialaiset ovat voineet yllä-

pitää nomadista elämäntyyliä satoja, el-

lei jopa tuhansia vuosia, on vedetty kuin

matto heidän jalkojensa alta. Tuhannet

perheet ovat jääneet yhä hurjempien il-

mastollisten muutosten, köyhyyden ja

huonosti johdettujen kehitysprojektien

armoille. Seurauksena on systemaattista

hyväksikäyttöä – jota harjoitetaan niin ko-

timaisten kuin ulkomaisten intressiryh-

mien toimesta – sekä pahimmillaan täy-

dellinen elinkeinon, kulttuuristen arvo-

jen ja tiedon menettäminen.

SHAMAANEJA JA ”SHAMAANEJA”

Leijola kertoo, että perinteisen mongolia-

laisen shamanistisen ajattelun mu-

kaan kaikki uskonnot johtavat samaan

vastauk seen: olemme kaikki yhtä. Nimet

ja tarinat muuttuvat, mutta perussisältö

on aina sama.

— Mongoliassa buddhalaiset ystävä-

ni uskovat, että shamanismi on noituut-

ta, siksi buddhalaiset munkit eivät yleen-

sä ota shamanisteja kovin mielellään vas-

taan. Buddhalaiset kuitenkin elävät so-

puisassa suhteessa shamanistien kans-

sa. Useat buddhalaiset ovat luoneet sopu-

soinnun omassa mielessään eri uskonto-

Naadam-juhlien aikaan ihmiset pukeutuvat perinteisiin asuihin pääkaupungissa Ulaanbaatarissa.

Sekoitus vanhaa ja uutta. Nomadiperheet ovat omaksuneet länsimaisista tuotteista ne, jotka ovat heille hyödyllisiä. Useimmilla perheillä on joko aurinkopaneeleita tai polkukäyttöisiä generaattoreita. Monilla on myös moottoripyörä. Satula ja rattaat auttavat toki myös siirtymisessä paikasta toiseen kahdesti vuodessa.

24

AASIA

— Jopa mongolialainen isäni, buddha-

lainen, uskoo siihen, että shamanismilla

on voimansa. Eihän hän näin voisi ajatella,

ellei uskoisi shamanismiin. Tenger, taivas,

on hyvin tärkeä kaikille. Jopa mongolia-

laiselle buddhalaisuudelle taivas on tär-

kein konsepti. Kun Tiibetissä perinteinen

seremoniallinen liina, khatak, on valkoi-

nen, Mongoliassa se on aina taivaansini-

nen, kuten esimerkiksi shamaanien liinat.

— En ole koskaan tavannut mongo-

lialaista, joka ei harjoittaisi jonkinlaista

hengellisyyttä. Harvemmin olen tosin ta-

vannut mongolialaista, joka uskoisi uskon-

toon. Mongoliassa uskonto, tai pikemmin-

kin usko, ei sijaitse kirjassa tai rakennuk-

sessa, se läpäisee elämän kaikki osa-alueet.

Se ei koske vain meistä kaukana olevia ju-

malia, vaan meidän syvintä olemustam-

me, ajatuksiamme ja tekojamme – olivat-

pa ne miten pieniä tai suuria tahansa.

— Uskonto kietoutuu syvästi moraa-

liin, mongolialaisen sanonnan mukaan

on parempi olla hyväsydäminen ja köy-

hä kuin kovasydäminen ja rikas. Yksilön

kunnioitus toisia ja ympäristöä kohtaan

tekee hänestä moraalisen olennon, jonka

toiminta tulee tuomituksi lukemattomis-

ta näkymättömistä hengistä koostuvan

ympäristön toimesta, Leijola kiteyttää.

Haastattelija: Anna Saurama

Kuvat: Julia Leijola

AIHEESTA ENEMMÄN

Dokumentti kashimirin tuotannosta riippuvaisista

nomadeista Mongoliassa eli esimerkki vapaan

kilpailun, epävakaiden maailmanmarkkinoiden ja

ilmastonmuutoksen vaikutuksesta perinteiseen

elinkeinoon sekä ympäristöön. Sopivaa materiaalia

esim. globaalin etiikan, ympäristöetiikan

tms. oppitunnille (kesto 7min30s, tekstitys

englanniksi):http://vimeo.com/46559502

TedX -video, jolla Julia Leijola esittelee

dokumenttiprojektiaan: http://www.youtube.com/

watch?v=6moH9DPQtLc

Antropologi Chris Kaplonskin nettisivut. Hän on

perehtynyt erityisesti sosialistisen hallinnon

valtakauteen ja sen seurauksiin Mongoliassa:

http://www.chriskaplonski.com

Tietoa siperialaisesta ja mongolialaisesta

shamanismista: http://www.tengerism.org/

Maaseudulta muuttavat päätyvät usein Ulaanbaatarin laitamille, jossa he elävät ilman juoksevaa vettä ja toimivaa sähkö- ja jätteidenkäsittelyjärjestelmää. Taustalla näkyy kivihiililaitoksia, jotka saastuttavat ilman sakeaksi erityisesti talvisin.

jen välillä – he seuraavat sekä buddhalai-

sia että shamanistisia rituaaleja.

— Shamanismi, eritysesti niin sanot-

tu Tshingis Khaan -shamanismi on nou-

sussa. Tähän liittyy voimistuva nationa-

lismi, tuntemattoman pelko, taloudelli-

nen epävarmuus ja identiteetin etsintä.

Monet uskovat, että Mongolian tulevai-

suus on oleva loistava, jos ja kun shamaa-

nit pystyvät kutsumaan Tshingis Khaanin

sielun auttamaan koko maata. Shamanis-

min harjoittajia on nykyään joka paikas-

sa, siis paljon enemmän kuin viralliset lu-

vut antavat ymmärtää.

Shamanismin suosio luo valitettavas-

ti sijaa myös opportunismille, niin sano-

tuille huijarishamaaneille.

— Shamanismi elää uutta tulemista

Mongolian urbaanin nuorison keskuu-

dessa. Vanhan käsityksen mukaan hen-

kilö joutui shamaaniksi, koska henget oli-

vat niin tahtoneet. Tänä päivänä kuka ta-

hansa voi ostaa shamaanipuvun ja kaikki

shamaanin vartusteet ja päättää olevan-

sa shamaani. Kapitalismin myötä uudet

shamaanit pyytävät myös maksua palve-

luistaan. Jos asiakas ei suostu maksamaan,

shamaani saa niin sanotun kohtauksen, ja

esittää näin olevansa suuttuneen hengen

hyökkäyksen kohteena, jopa hengenvaa-

rassa. Asiakas tuntee syyllisyyttä, ja näin

syntyy loukku, josta ei helpolla pääse irti.

— Ne, joille shamanismi on kutsu-

mus, eivät koskaan pyydä rahaa. Kiitos

länsimaisen liikemiesmentaliteetin, sa-

toja tällaisia uusia shamaaneja kuiten-

kin ”herää” joka vuosi. Heille shamanis-

mi on tapa rahoittaa mukavaa itsekeskeis-

tä elämäntyyliä.

Leijolan mukaan tämä kuitenkin il-

mentää sitä, että usko on yhä mongoli-

alaisten elämässä tärkeä asia.

— Eivät ihmiset tietoisesti hakeu-

du ansoihin. He hakevat jotain syvem-

pää merkitystä elämäänsä, ja uskovat sii-

hen, ettemme näe kaikkea vain silmilläm-

me. En ole vielä tavannut yhtään mongo-

lialaista ateistia. Kaikki tapaamani mon-

golialaiset uskovat johonkin yliluonnol-

liseen – tai siis tarkemmin sanottuna jo-

honkin, mikä heille on aivan luonnollista.

HENGELLISYYS LÄPÄISEE

Islamia harjoittava kazakkivähemmistö

asuu maan länsiosassa, hyvin kaukana

etnisistä mongolialaisista.

— Olen käynyt kazakkialueella, ja jotta

sinne pääsee, pitää ylittää merkittävä vuo-

ristoalue – hyvä että edes löysimme tien

perille! Eksyimme noin kolme kertaa en-

nen kuin löysimme vuoriston yli vievän

tien. Kazakkialueella kukaan ei puhu mon-

goliankieltä, ja ystäväni tunsivat itsensä tu-

risteiksi omassa maassaan. Mongolialais-

ten ja kazakkien välinen suhde perustuu

kuitenkin keskinäiselle kunnioitukselle.

— Mongolialaisten keskuudesta is-

lamia ei löydy. Ulaanbaatoriin muuttaa

kuitenkin huomattava määrä turkkilaisia

muslimeja joka vuosi. En ihmettelisi, jos

pääkaupungin keskustassa seisova mos-

keija olisi pian vihdoinkin valmis.

Mongolialaisten usko on Leijolan mu-

kaan hyvin pragmaattista. Hän ei ole ta-

vannut ketään, joka seuraisi satapro-

senttisesti vain yhtä uskontoa, uskomat-

ta muihin uskontoihin samanaikaisesti.

25

AASIA

se, että nuori väestö ei seuraa tv:tä ja ra-

diota informaatiotulvan vuoksi. He ovat

tietämättömiä näistä ohjelmista, joissa

asiaa käsitellään.

Mongolia houkuttelee paljon ulkomaisia sijoittajia. Onko tämä mielestäsi hyvä vai huono asia?Asialla on hyvät ja huonot puolensa. Hy-

vää on se, että ulkomaiset investoinnit

yleensä stimuloivat paikallisen työvoi-

man koulutusta sekä paikallista talout-

ta. Huonoa taas on se, että ulkomaiset in-

vestoinnit yleensä suuntautuvat kaivos-

toimintaan, luonnonvarojen louhintaan,

joka on haitallista ympäristölle.

Mongolia urbanisoituu vauhdilla. Ovatko kaupungistuneet kansalaiset yhä kosketuksissa perinteisiin, vai onko syytä puhua tietynlaisesta juurettomuudesta?Omasta puolestani voin puhua oikeas-

taan vain kaupungissa asuvista, enim-

mäkseen erilaisina toimihenkilöinä

työskentelevistä, 1980-luvulla syntyneis-

tä miehistä, jotka osaavat sujuvasti eng-

lantia tai muuta lingua francaa. Olemme

merkittävästi irtaantuneet perinteistä ja

tunnemme tiettyä juurettomuutta. Olen

kuitenkin tietoinen siitä, että toiset väes-

tönosat – yleensä jurttapiirikunnissa asu-

vat ihmiset – ovat lähemmin yhteydessä

traditioon ja vihamielisempiä ulkomaisia

vaikutteita kohtaan.

Haastattelija: Julia Leijola

VAHVUUKSIA SEESTEISYYS JA SUVAITSEVAISUUSUlaanbaatarilainen nuorimies Narantsogt B.

työskentelee valvonta -ja arviointiasiantuntijana

kehitysyhteistyöprojektissa. Haastattelussa hän kertoo

ajatuksiaan kotimaastaan Mongoliasta.

Millainen merkitys uskonnolla tai hengellisyydellä on elämässäsi?Uskonnolla ei ole samanlaista merkitys-

tä minulle kuin tieteellä. Näen uskonnon

pikemminkin väylänä valaistumiseen ja

psyyken puhtaana pitämiseen.

Onko uskonto aiheena julkisessa keskustelussa Mongoliassa?Kyllä, mitä suuremmassa määrin, erityi-

sesti keski-ikäisen tai vanhemman väes-

tönosan parissa. Tv-ja radio-ohjelmat esit-

televät esi-isiemme luontaista taivaalli-

suutta ja hurskautta. Muita suuria teemo-

ja ovat kosminen valaistuminen sekä alt-

ruismi.

Kuinka eri uskonnot elävät nykyään rinnakkain Mongoliassa?Buddhalaisuus, shamanismi, islam (ra-

joittuen yhteen provinssiin) sekä kristin-

usko ovat läsnä Mongoliassa. Buddha-

laisuus ja shamanismi elävät rinnakkain

erittäin sopuisasti. Yleisesti tiedetään,

että kristinusko on vihamielinen muita

uskontoja kohtaan, vaikkei minulla ole

esittää faktoja tämän väitteen tueksi.

Mikä on henkilökohtainen suhteesi uskontoon?Kasvoin buddhalaisena. Nykyisin en ole

oikeastaan uskonnollinen paitsi kun sai-

raus tai kuolema koskettaa elämääni.

Mitkä ovat mielestäsi Mongolian vahvuudet ja haasteet?Voidaan hyvin sanoa, että ne mongo-

lialaiset, jotka ovat varttuneet enimmäk-

seen maaseudulla, ovat tiettyyn pistee-

seen asti immuuneja stressille, ahdis-

tukselle ja masennukselle. Seesteisyys ja

suvaitsevaisuus maailmanmenoa koh-

taan voisi olla yleinen vastaus. Haastei-

ta taas on täsmällisyydessä, tuottavuu-

dessa, suoraselkäisyydessä korruption

edessä sekä kriittisessä ajattelussa poli-

tiikan saralla.

Ajatteletko, että ajankohtainen kaivos -ja talousbuumi uhkaa perinteistä tasapainoista elämää luonnon kanssa? Käsitelläänkö tätä teemaa mongolialaisessa mediassa?Tästä puhutaan paljon radiossa ja tv-oh-

jelmissa, myös internetissä. Ongelma on

Nuoria mongolialaisia Sukhbaatar-aukiolla Ulaanbaatarissa.

Ulaanbaatar kasvaa kovaa vauhtia. Rakentamiseen liittyvät standardit ovat alhaiset ja rakennusalalla onnettomuuksia sattuu jatkuvasti.

26

AASIA

Nyt alkava lohikäärmeen vuosi sijoit-

tuu keskelle Kiinan kansantasaval-

lan kahdettatoista viisivuotiskautta.

Vuonna 2011 alkaneelle maan viisivuotis-

kaudelle asetetut poliittiset ja taloudelliset

suunnitelmat eivät juuri anna sijaa pysäh-

tymiselle. Kiinan huimalle talouskehityk-

selle odotetaan jatkoa ja pyrkimyksenä on

vahvistaa entisestään Kiinan asemaa mark-

kinoilla sekä kehittyvänä talousmahtina.

Taloudellisen kehityksen tavoittee-

na on kaksinkertaistaa Kiinan bruttokan-

santuote vuoteen 2020 mennessä. Talous-

kasvun tavoittelussa on lisäksi pyrkimyk-

senä ottaa aiempaa paremmin huomioon

myös ihmisoikeudet ja kestävä kehitys. Li-

säksi so siaaliturvan ja terveydenhuollon

kehittäminen, erityisesti ikääntyvä väes-

tö huomioi den, sekä maan avautuminen

enemmän muulle maailmalle ovat Kiinan

kansantasavallan virallisia kehitystavoit-

teita käynnissä olevalle viisivuotiskaudel-

le. Maailmanlaajuisen talouskriisin vaiku-

tukset tuntuvat toki Kiinassakin, mutta ei-

vät niin laajasti kuin olisi mahdollista odot-

taa. Kurinalaisuus ja kova työnteko ovat

varmasti tärkeimpien tekijöiden joukossa

kun mietitään Kiinan talouskasvun ja me-

nestyksen salaisuuksia. Lisäksi alhaiset tuo-

tantokustannukset, jotka halvan työvoiman

saatavuus mahdollistaa, ovat tärkeä tekijä.

Tämä seikka voi tulla muuttumaan, mikä-

li työntekijöillä on tulevaisuudessa mah-

dollisuuksia järjestäytyä paremmin ja vaa-

tia muutoksia palkkatasoon ja työoloihin.

LÄNSIMAINEN KIINA?

Etenkin Kiinan suurissa kaupungeissa

vierailleet kuvailevat usein kaupunkeja

nimenomaan länsimaalaistuneiksi. Suu-

ret kaupungit ovat uuden teknologian ja

modernien rakennusten täyttämiä, maa

kehittyy suurin harppauksin. Kiinalla on

pitkät kulttuuriset ja uskonnolliset perin-

teet, jotka ovat säilyneet yli Maon ajan ny-

kypäivään saakka. Monet kiinalaiset itse

näkevät maansa kehittymisen siten, että

Kiina pysyy Kiinana ja nimenomaan myös

kehittyy juuri omana maanaan, eikä siten,

että siitä tulisi ”länsimaa”.

Kuvaileepa Kiinan kehitystä ja nousua

talousmahdiksi millä nimityksillä tahan-

sa, on totta, että nyky-Kiinassa myös maan

ulkopuolelta tulevilla keksinnöillä on suu-

rempi merkitys kuin koskaan aiemmin.

Suuriin kaupunkeihin on muodostunut

nopeaa vauhtia kasvava keskiluokka, jol-

le uudenlainen kuluttaminen ja uusien

innovaatioiden tuottaminen ovat ensim-

mäistä kertaa maan historiassa mahdol-

lista. Keskiluokan syntyminen ja vauras-

tuminen luo kasvavan kysynnän tavaroil-

le, palveluille ja teknologialle. Kiinan ti-

lanne on kiehtova sikäli, että maa on edel-

leen kansantasavalta mutta samanaikai-

sesti yhteiskunta on osin erittäin kapitalis-

tinen. Kiina on myös avautumassa muulle

maailmalle, hitaasti mutta varmasti.

MAON AIKAKAUDESTA MATERIAN AIKAAN?

Rahasta ja materiasta voi Kiinan kohdal-

la puhua lähinnä suurkaupunkien asuk-

kaiden kohdalla, koska maaseudulle saak-

ka taloudellinen edistys ei vielä ole ulot-

tanut vaikutuksiaan. Uskontojen kannal-

ta rahan ja materian merkityksen kasva-

minen ei välttämättä ole pelkästään uhka.

Viime vuosina on havaittu,

että suurkaupunkien vauras-

tuminen on saanut kiinalai-

set kääntymään kohti vanho-

ja perinteitään. Vaurastumi-

nen ja hyvinvointi mahdol-

listavat perinteen tarkastelun

sekä voiman ammentamisen

menneestä. Yhdessä materi-

aalisten arvon nousun kans-

sa on ainakin osassa kansaa

noussut ylpeys ja kiinnostus

vanhoja traditioita ja perinteisiä us-

kontoja kohtaan. Nykyisin myös harmoni-

sen yhteiskunnan tavoittelussa etsitään

vaikutteita vanhoista perinteisistä kiina-

laisista uskonnoista, kungfutselaisuudes-

ta, taolaisuudesta ja buddhalaisuudesta.

Profetia kungfutselaisuuden unohta-

misesta ja jälleen elpymisestä on esitetty

jo 1960-luvulla. Tällöin kungfutselaisuu-

den arvostuksen ajateltiin nousevan uu-

destaan sen jälkeen kun Kiina on saavut-

tanut uudenlaisen elintason ja kukoistuk-

sen. Nykykiinalaiset ihailevat ja tutkivat

Kungfutsen oppeja enemmän identitee-

tin kuin yhteiskunnan rakennusaineina.

Osa kiinalaisista näkee menestyksen juu-

ret nimenomaan kiinalaisissa perinteissä

ja perinteiset uskonnot, kuten kungfut-

selaisuus ja taolaisuus, ovat kokeneet re-

nessanssin. Erityisesti kungfutselaisuus

on noussut kiinalaisen identiteetin ra-

kennusaineeksi maolaisuuden jälkeen.

Nykyistä Kiina tarkastellessa ei voi yk-

siselitteisesti sanoa, että Kiina olisi palaa-

massa vanhoihin perinteisiin tai länsimais-

tumassa kokonaan. Kiinan kehitys on ai-

nutlaatuista. Osin Kiina on länsimaisempi

kuin länsimaat itse, jos mitataan talouskas-

vua ja nopeaa teknologista kehitystä. Toi-

saalta etenkin suurten kaupunkien ulko-

puolella vanhat perinteet elävät hyvinkin

vahvasti. Onkin mielenkiintoista jäädä seu-

raamaan, mihin suuntaan Aasian ”talous-

tiikerin” seuraavat loikat niin materiaali-

sesti kuin hengellisestikin suuntautuvat.

Elina Majava

AIHEESTA ENEMMÄN:

Suomen suurlähetystö, tietoa Kiinasta www.finland.cn

AASIAN KASVAVA JA NÄLKÄINEN TALOUSTIIKERIUuden kiinalaisen vuoden alkua juhlittiin 9.2.2013 myös

Helsingissä. Helmikuussa alkava lohikäärmeen vuosi on

perinteisesti oman elämän tarkastelulle ja rauhoittumiselle

omistettua aikaa.

Kuva: publicdom

ainpictures.net

27

AASIA

taivaallista mannaa

Alttari on suunnilleen nurin kään-

netyn pöytälaatikon kokoinen ja

punaista lakkatyötä. Se muistut-

taa tavallaan kiinalaisen näyttämön pie-

noismallia. Edessä on kaksi koristeellis-

ta pylvästä, ja kaksi seremoniallista säh-

kökynttilää jotka on tehty kultaisesta ja

punaisesta muovista ja joissa on punai-

set joulukuusenkynttilät liekkeinä. Sivu-

ja kiertää puupanelit joiden koristeena

on kultaisia kiinalaisia kirjainmerkkejä.”

Amerikkalais-kiinalaisen kirjailijan

Amy Tanin teoksessa Keittiöjumalan vai-

mo (suom. 1992) kuvaillaan päähenki-

lön isotädin kotona ollutta keittiöjuma-

lan alttaria. Itse keittiöjumala kuvataan

aika kookkaaksi mieheksi, joka istuu ku-

ninkaallisesti toisessa kädessään sulka-

kynä ja toisessa kirjoituslaatta. Miehellä

on pitkät viikset, ”kuin silkoiset kapene-

vat mustat ruoskat”.

LIEDENJUMALA VALVOO TALONVÄKEÄ

Entisinä aikoina jokaisessa kiinalaisessa

perheessä keittiöjumalan kuva oli keitti-

össä lieden yläpuolella. Se suojeli kotia

ja piti silmällä perhettä, mikä näin vasta-

si lähinnä muinaissuomalaisten talonvä-

keä valvovaa kotitonttua. Keittiöjumala,

toiselta nimeltään Zao Jun tai Tsao Chun,

kuuluu taolaisiin jumaliin, mutta sen kat-

sotaan olevan myös osa kiinalaisten var-

haiskantaista uskontoperinnettä. Juma-

lille, hengille ja esi-isille uhrattiin ruo-

kauhreja ja siten varmistettiin, että luon-

nossa olevat henget ja jumalat pysyivät

tyytyväisinä. Keittiöjumalaa lepyteltiin

tarjoamalla tälle kerran vuodessa ma-

keita herkkuja.

Keittiöjumalan alkuperästä on kiina-

laisessa kansanperinteessä useita kerto-

muksia. Erään tarinan mukaan kauan sit-

ten Kiinassa eli onnellinen Zhang-nimi-

nen mies, jolla oli lempeä ja työteliäs vai-

mo Guo. Eräänä päivänä Zhang kuitenkin

rakastui kauniiseen ja huolettomaan nei-

toon, mistä hetkestä lähtien miestä alkoi

vaivata jatkuva epäonni. Rahat tuhlaan-

tuivat, Zhangin terveys horjui, ja neito-

kin lähti toisen miehen matkaan. Miehes-

tä tuli katujen kerjäläinen, joka oli muiden

ihmisten armeliaisuuden varassa. Kerran

mies sattui menemään entiseen kotiinsa,

jossa kaltoin kohdeltu vaimo tunsi sääliä

miestä kohtaan. Vaikka mies katui teko-

siaan, tarinat kertovat erilaisia syitä, mi-

ten ja miksi Zhang heittäytyi kaikesta huo-

limatta hädissään keittiön lieteen. Vaimo

yritti turhaan pelastaa miehen kuolemal-

ta. Taivaassa taivaan hallitsija Jadekeisa-

ri kuuli Zhangilta koko tämän tarinan, ja

koska Zhangilla oli rohkeutta tunnustaa

väärät tekonsa, Jadekeisari teki miehestä

keittiöjumalan, joka valvoo jokaisen käy-

töstä. Niinpä Zhangin vaimo rakensi ko-

tiinsa lieden yläpuolelle alttarin miehen-

sä muistoksi.

Amy Tanin teoksessa Keittiöjuma-

lan vaimo päähenkilön äiti päättää

oman kertomuksensa keittiöjumalan

Kuva: W

IKIM

EDIA

CO

MM

ON

S

Keittiöjumalan juhlaa vietetään

talvella, juuri ennen kiinalaisten

uuttavuotta.

KIINALAISTEN KEITTIÖJUMALA

tarinasta: ”Siitä asti kiinalaiset ovat tien-

neet Keittiöjumalan tarkkailevan heitä.

Nurkkauk sestaan jokaisessa talossa ja

kaupassa hän näki kaikenlaisten hyvien

ja pahojen tapojen paljastuvan: anteliai-

suuden ja kitsauden, sopuisan ja valitta-

van luonteen. Ja kerran vuodessa, seitse-

män päivää ennen uutta vuotta, Keittiöju-

mala lensi tulisijan kautta kertomaan ke-

nen kohtalo ansaitsi muutosta, huonom-

paan tai parempaan suuntaan.”

KEITTIÖJUMALAN LEPYTTELYPÄIVÄ

Vanhan kansanuskomuksen mukaan

keittiöjumala käy siis vuoden lopussa

taivaassa raportoimassa perheen puu-

hat ja edesottamukset Jadekeisarille, jo-

ka antaa ihmisille palkintoja tai rangais-

tuksia kunkin ansioiden mukaan. Tam-

mi-helmikuun vaihteessa ennen kiina-

laisten uuttavuotta vietetään keittiöjuma-

lan juhlaa, xiao nian -päivää.

Kyseisenä päivänä keittiöjumalan ku-

va otetaan pois seinältä ja jumalan huu-

liin sivellään viiniä ja hunajaa. Keittiöju-

malan suu voidellaan makealla, jotta hän

olisi hyvällä tuulella ja kertoisi Jadekeisa-

rille vain hyviä ja onnellisia asioita per-

heestä. Lopuksi keittiöjumalaa esittävä

”

28

AASIA

Suomen Kulttuuriperintökasva-tuksen seura on julkaissut e-kir-jan Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä, jossa eri alojen asian-tuntijat kirjoittavat artikkeleissaan kulttuuri-identiteetistä, kulttuuri-sista oikeuksista, kulttuurin muu-toksista sekä kulttuuriperinnöstä. Teoksessa kerrotaan myös, mitä kulttuurisesti kestävä kehitys tar-koittaa kasvatuksen näkökulmas-ta. Teoksen yhtenä kirjoittajana on Synsyguksen ruokatoimittaja Marja Tanhuanpää, jonka artikke-li ”Ruokakulttuurin tuntemus kult-tuurisena taitona” käsittelee ruo-kakulttuurin merkitystä ihmiselle. Suomen Kulttuuriperintöseura > Opetuksen tueksi > Kestävä kas-vatus -kulttuuria etsimässä e-kirja http://www.kulttuuriperintokas-vatus.fi/opetuksen-tueksi/kesta-va-kasvatus-kulttuuria-etsi/

VATIKAANI JA VAIKEA KIINA

Vatikaanin seurapiiripalsta

Aasiassa, jossa asuu noin puolet maapallon 6 miljardista ihmisestä, katolilaiset

ja yleensäkin kristityt ovat selkeä vähemmistö. Kyseinen vähemmistö on usein

vainottu eikä juuri koskaan integroitunut pääkulttuuriin. Ainut selkeä poik keus

on Filippiinit, vanha Espanjan alusmaa, jonka väestöstä 65 miljoonaa on katolilaisia.

Aasian suuret jättiläiset ovat sen sijaan jääneet välinpitämättömiksi Paavin lähettiläil-

le. Indonesian 320 miljoonasta asukkaasta vain 6 miljoonaa on katolilaisia, Intian miljar-

dista asukkaasta kristittyjä on 17 miljoonaa ja Kiinassa miljardista ja 300 000 asukkaasta

vain 10 miljoonaa tunnustaa kristinuskoa. Suhteessa kristittyjä on selkeästi enemmän

Vietnamissa, jossa heitä on 5 miljoonaa 81 miljoonasta. Siitä huolimatta Hanoillakaan

ei ole virallista suhdetta Vatikaaniin.

Aasian maiden politiikka, kulttuuri, filosofia ja paikalliset traditiot ovat ehkäisseet

tehokkaasti kristinuskon leviämistä. Kovin usein Vatikaanin lähetystyöntekijät on koet-

tu valloittajiksi. Tulivathan he useimmiten seuranaan sotilaat. Aasian maiden kulttuu-

ri ja valtiohistoria on kuitenkin vanhaa ja vahvaa. Lisäksi niiden kulttuurit ovat usein ol-

leet suljettuja ulkopuolisilta.

Paavi Johannes Paavali II vieraili toki Kiinassa. Kommunistisen puolueen yli 50 vuotta

johtamassa valtiossa ei kuitenkaan aiota yli miljardin hengen kansaa laittaa vieraalle vai-

kutusvallalle alttiiksi. Pekingissä Paavi, oikean opin edustaja, ei ole Kiinan kommunistiselle

puolueelle edes hengellinen johtaja. Hänet nähdään valtiollisena hallitsijana, joka pyytää

omalle, heidän näkökulmastaan käsittämättömälle puolueelleen, uskollisuutta kansalta.

Vatikaani ja Kiina eivät ole koskaan pitäneet toisistaan. Eivätkä he myöskään ole kos-

kaan ymmärtäneet toisiaan. Jesuiittojen mielipiteen mukaan Vatikaani menetti Kiinan,

kun se 400 vuotta sitten kieltäytyi noudattamasta Matteo Riccin ohjeita. Hän ohjeisti, et-

tei kirkon kannata tuomita esi-isille pidettyjä riittejä pakanallisena epäjumalanpalvonta-

na. Tuolloin lähetyssaarnaajat karkotettiin Kiinasta, ja vasta 1800-luvulla Ranska lähetti

heitä sinne uudestaan. Ranskalaiset onnistuivat neuvottelemaan heikon Qing-dynasti-

an kanssa saaden luvan lähetystoiminnalle.

1900-luvulla boksarikapinassa lähettiläät otettiin silmätikuksi ja heitä syytettiin nä-

länhädästä, korruptiosta ja tyytymättömyydestä. Satoja katolilaisia lähetystyöntekijöitä

sekä kristittyjä kiinalaisia naisia ja lapsia kidutettiin ja surmattiin. Vuonna 2000 Paavi Jo-

hannes Paavali II kanonisoi 120 pyhimystä boksarikapinan marttyyreinä suutut taen Pe-

kingin johtajat ylistämällä näitä rikollisia. Vatikaanin ja Kiinan jo ennestään viileät vä-

lit kylmenivät entisestään.

Kiinaa ärsytti myös Paavin läsnäolo Taiwanin presidentin Chan Shui-bjanin hauta-

jaisissa. Vatikaani onkin yksi maailman 25 valtiosta, jotka tunnustavat saaren itsenäisyy-

den. Kiinahan pitää Taiwania omana omaisuutenaan.

Kiinan katolinen kirkko on jakautunut Kiinan kommunistisen puolueen valvomaan

kirkkoon sekä epäviralliseen ja laittomaan kirkkoon, jota vainotaan, koska se vannoo us-

kollisuutta Paaville. Kiina ei hyväsky virallisia suhteita Vatikaaniin eikä anna Paavin ni-

mittää kirkonmiehiä.

Paavi Ratzingerin vaikea tehtävä on yrittää saada aikaiseksi edes jokseenkin siedet-

tävät suhteet Kiinan kanssa. Katolisen kirkon asiaa Aasiassa nimitettiin 2012 lokakuussa

ajamaan uudet kardinaalit Manilan arkkipiispa Luis Antonio Tagle, Libanonin maroniit-

ti patriarkka Bechara Rai sekä Intiaan nimetty kardinaali Thottunkal.

Liisa Väisänen

Synsyguksen Vatikaanin kirjeenvaihtaja

paperikuva poltetaan ja siten juma-

la lähetetään taivaaseen. Tämän jäl-

keen tilalle laitetaan uuden vuoden

kun niaksi uusi keittiöjumalan kuva, ja

näin perheen suojelu ja tarkkailu alka-

vat uudestaan.

Marja Tanhuanpää

Synsyguksen ruokatoimittaja

Juuri Synsyguksen mennessä pai-noon toimituksen tavoitti shokki-uutinen: paavi Benedictus XVI il-moitti jättävänsä tehtävänsä hel-mikuun lopussa. 85-vuotias paa-vi perusteli päätöstään sillä, et-tei hänellä ole enää voimia jatkaa tehtävässään. Päätös oli yllättä-vä, sillä edellisen kerran paavi erosi tehtävästään yli 400 vuot-ta sitten. Nyt siis myös suhteet Kiinan kanssa jäävät seuraavan paavin huoleksi.

29

AASIA

Sukutaustaltaan Suomen juutalai-

nen Simon Livson syntyi vuonna

1982 Jerusalemissa. Hänen isänsä

oli muuttanut sinne Helsingistä vuonna

1970 arkeologian opintojensa vuoksi, äi-

ti seurasi perässä vuosikymmenen kulut-

tua. Vuonna 1989 perhe palasi Suomeen:

arkeologi-isä tahtoi viljellä maata ja elää

lähempänä sukulaisiaan. Sopiva maati-

la löytyi Korpijärveltä, Pohjois-Savosta.

VARTIJA SYVENTYY KIRJOIHIN

Seitsemänvuotias Simon ei osannut suo-

mea aloittaessaan koulutiensä. Nuori op-

pii nopeasti, ja muutamassa kuukaudessa

uusi kieli jo taittui, Savon murteella totta-

kai. Valitettavasti samalla unohtui heprea.

Siitä olisi myöhemmin ollut hyötyä Livso-

nin opiskellessa rabbiksi, mutta eipä en-

nätetä asioiden edelle. Pysytään koulu-

tien alkutaipaleella vielä hetki.

— Alkuvuosina olin mukana suunnil-

leen kaikessa missä muutkin lapset, eli

ihan tavallisilla uskonnontunneillakin.

Muistan muun muassa olleeni kirkossa

kun olin pieni poika, lauleskelemassa vir-

siä. Olin kai kolmannella tai neljännel-

lä luokalla, kun tilanne muuttui. Kerroin

vanhemmilleni, että ohjelmassa on myös

elämänkatsomustiedon opetusta, ja he

ajattelivat, että on ehkä parempi järjes-

tää minulle tässä mielessä hieman neut-

raalimpi pohja. Siitä eteenpäin osallis-

tuin elämänkatsomustiedon opetukseen.

Lapsuudenkodissa juutalaisuus ilme-

ni kiinnostuksena juutalaiseen kulttuu-

riin ja historiaan sekä Israeliin. Hanu-

kan ja pesach’n viettoa lukuun ottamatta

uskonto ei kotona juuri näkynyt. Livson

varttui aikuiseksi Korpijärvellä, ja opis-

keli sen jälkeen tradenomiksi Porvoossa.

Valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta

hän työskenteli Helsingissä, synagogan

portinvartijana.

— Tämä ehkä kuvastaa hieman huo-

noa vartiointia, mutta luin paljon siellä

kopissa portilla. Olin kiinnostunut jo ai-

ka vahvasti juutalaisuuden historiasta, ja

hiljalleen aloin myös lukea juutalaista la-

kia ja sain siten vähän uskonnollisempaa

pohjaa. Oman seurakunnan jäsenet näki-

vät minut portilla aina kirja kädessä. Osal-

listuin myös seurakunnan rukoushetkiin

ja olin koko ajan enenevässä määrin mu-

kana seurakuntani toiminnassa. Se on va-

litettavan harvinaista täällä.

Seurakunnassa kiinnitettiin huomi-

ota poikkeuksellisen aktiiviseen nuoru-

kaiseen. Lopulta Livsonia lähestyttiin,

ja häneltä tiedusteltiin halukkuutta tulla

rabbiksi seurakuntaan. Muutaman päi-

vän, ehkä viikon verran asiaa pohdit tuaan

Livson vastasi myöntävästi. Seurakunnan

tuel la hän lähti Israeliin, Efratin kaupun-

kiin alkaakseen rabbin opintonsa.

LÄNSIRANNALTA ISOON OMENAAN

Ennen kuin Livson saattoi syventyä itse

opiskeltavaan asiaan, hänen oli opitta-

va lukemaan tekstejä. Pari ensimmäistä

vuotta kuluivat siksi heprean ja aramean

kielten opiskelussa.

— Toorakoulun ideana on, että saam-

me työkalut omien perinnetekstiemme

tulkitsemiseen omalla kielellämme. Mo-

nesti teksti menettää osan voimastaan,

kun sen kääntää toiselle kielelle. Alkupe-

räiskielessä on tiettyjä vivahteita, jotka

voidaan kadottaa tekstiä käännettäessä.

Rabbin opintojen pohjana on kirjal-

linen perinne eli heprealainen Raamat-

tu, erityisesti Toora. Opiskelussa kuiten-

kin painottuu Talmud, jonka käsittelemi-

seen käytetään eniten aikaa.

— Kirjallisen perinteen lisäksi meillä

on suullinen traditio eli Talmud pääasial-

lisesti. Se on hyvin vaikeaa tekstiä, jonka

tarkoituksena on selventää ja selkeyttää

viittä Mooseksen kirjaa. Joskus Raama-

tussa on avonaisia lauseita ja merkityk-

siä, joita ei aina pysty tulkitsemaan ilman

mitään apua. Esimerkiksi mitä tarkoittaa

silmä silmästä, hammas hampaasta? Tar-

koittaako se, että kun minulta puhkais-

taan silmä, minunkin pitää puhkaista jol-

takulta silmä? Vai tarkoittaako se, että va-

hingon aiheuttajan tulee korvata kärsijälle

TÄRKEINTÄ ON YMMÄRTÄÄ IHMISTÄHelsingin juutalainen seurakunta

sai viime kesänä ensimmäisen

suomenkielisen rabbin, Simon

Livsonin. Hänet vihittiin koko Suomen

ylirabbiksi tammikuun 13. päivänä. Simon Livson on Helsingin synagogan rabbi ja koko Suomen ylirabbi.

30

AASIA

jokin rahallinen arvio, lääkärikustannuk-

set ja työmenetykset? Yksinkertaisuudes-

saan tämä on esimerkki siitä, millaisiin

kysymyksiin Talmud vastaa.

Kun opinnot Efratissa päättyivät, Lis-

von jatkoi koulutustaan New Yorkissa.

Kummassakin kaupungissa hän opiske-

li samankaltaisia asioita, opinnot olivat

toisiaan täydentävät. Livsonilla on mo-

lemmista opinahjoista rabbin tutkinto.

Tekstien opiskelun lisäksi rabbin koulu-

tukseen kuuluu toki myös käytännölli-

sen puolen opintoja, kuten sielunhoitoa.

— Monenlaiset ihmiset tulevat rab-

bille kertomaan iloistaan, suruistaan ja

ongelmistaan, kyllä siinä täytyy hieman

psykologi olla. Näihin asioihin oli aiheel-

le omistautuneet opettajansa esimerkik-

si New Yorkissa. Opettelimme miten pu-

hutaan eri tilantessa, ja teimme tapaus-

tutkimuksia. Vähän samaan tapaan kuin

palomiehen on tiedettävä, mitä tehdä

mennessään palavaan taloon, tulee mei-

dänkin osata toimia eri tapauksissa. Sen

vuoksi näyttelimme oikeita tilanteita läpi,

koetimme miettiä ja tuntea, mitä henkilöt

kulloinkin käyvät läpi.

— Rabbi on rabbi yhteisössään, ja yh-

teisö koostuu ihmisistä. Tottakai rabbin

tulee tuntea juutalaista lakia, tietää mitä

tehdään, kun liha tippuu maitoon, mitä

tehdään eri juhlapyhinä, missä tilanteis-

sa pitää pukea päähine ja niin edespäin.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että

ymmärtää ihmistä, ymmärtää ihmismiel-

tä ja on herkkä ihmisluonteelle.

Entä onko rabbin opinnoissa mahdol-

lisuutta valinnaiselle erikoistumiselle?

— Rabbin tutkinnossa on ympä-

ri maailmaa periaatteessa kolme aihet-

ta: lait liittyen kosheriin, sapattiin ja per-

heen puhtauteen. Toki rabbin pitää tietää

monia muitakin asioita, mutta nämä ovat

ne perusteemat. Sen jälkeen voi erikois-

tua. Esimerkiksi jos haluaa toimia rabbi-

na kaupungissa, tulee suorittaa Israelis-

sa kaupunkirabbeille tarkoitettu koe. Voi

myös tulla tuomariksi, mikä vaatii rabbin

tutkinnon lisäksi useita vuosia sosioeko-

nomisten lakien opiskelua. Itse olen pe-

rehtynyt erityisesti kosherasioihin sekä

kääntymiseen.

JUUTALAISTA FIILISTÄ

Rabbin opinnot olivat Livsonin mukaan

vaikein asia, mitä hän on elämässään teh-

nyt.

— Se on aika intensiivistä opiskelua,

kymmenen tuntia päivässä kun ollaan

kirjan edessä. Asuin myös kolme vuotta

opinnoistani karavaanissa, eräänlaises-

sa metallihökkelissä, tai oikeastaan puo-

likkaassa sellaisessa. New Yorkissa oli toi-

senlaista, asuimme vaimoni kanssa Ri-

verdalessa, Bronxissa. Lapsemme syntyi

siellä, ja oli oikein mukavaa olla osana

juutalaista yhteisöä Bronxissa. Juutalai-

suus New Yorkissa poikkeaa hieman siitä,

mitä se on Israelissa tai Suomessa. Suo-

meen verrattuna yhteisö on värikkääm-

pi. Spontaaniutta on ja kenties enemmän

innovatiivisuuttakin. Amerikkalaiset ovat

niin sanotusti showkavereita, ja se näkyy

melkein kaikessa mitä he tekevät. Joskus

se on hyvä, joskus huono asia, mutta täs-

sä tapauksessa ihan hyvä asia.

Helsingin synagogan rabbina Livson

on luonnollisesti tekemisissä Helsingin

juutalaisen yhteiskoulun kanssa, joka toi-

mii synagogan viereisessä seurakunta-

keskuksessa. Erityisen merkittävänä hän

näkee roolinsa nuorten juutalaisen iden-

titeetin vahvistamisessa.

— Opetan koulussa jonkin verran, ja

tarkoitus on opettaa enemmän ylempiä

luokkia, saada heille vähän enemmän

juutalaista fiilistä opintoihin. Meillähän

on vain yhdeksänteen luokkaan asti kou-

lua. Monet lähtevät lukioihin, ja saatta-

vat hiukan unohtaa tai eivät pidä enää

niin tärkeinä oman uskontonsa perintei-

tä. Toki meillä on keinoja, joilla koetam-

me saada heitä aikuisiällä innostumaan

ja olemaan osa yhteisöämme, mutta kou-

lun merkitys on suuri. Mitä aikaisemmas-

sa vaiheessa lapselle opetetaan, että hä-

nen perinteensä on tärkeä, sitä parempi

lopputulos on oman identiteetin säilyttä-

misen kannalta.

— Assimilaatio ympäröivään yhteis-

kuntaan on aika vahva Suomessa. Minul-

la on monia ikätovereita, jotka ovat kas-

vaneet seka-avioliitossa, ja heillä on hy-

vin ristiriitaiset tunteet siitä, mitä he ovat.

Onko heillä joulukuusi jouluna vai ha-

nukka-kynttilät samaan aikaan, onko se

mummin joulukinkku pöydässä vai bo-

ben matza-pullat kenties pääsiäisenä?

Käytän vahvoja sanoja, mutta ehkä se

auttaa ymmärtämään assimilaation va-

kavuuden: ihminen menettää kytköksen

omaan uskontoonsa.

Livson painottaa arjen merkitystä juu-

talaisuudessa. Juuri eläminen juutalaise-

na takaa perinteen jatkuvuuden. Jos juu-

talaisuutta ei eletä, se kuihtuu.

— Ainoa syy miksi me juutalaiset

olemme säilyneet 4000 vuotta Aabraha-

min ajoista lähtien on se, että me annam-

me traditiomme lapsillemme. Juutalai-

suus uskoo perheeseen ja perhearvoihin,

siihen että kaiken minkä isä tietää, hänen

tulee kertoa lapselleen. Traditio siis pitää

antaa lapselle – lapsella on oikeus siihen.

Simon Livson on luonteeltaan opti-

mistinen ja uskoo tulevaisuuteen. Uusi

rabbi tuo uutta virtaa yhteisöönsä.

— Olemmehan me olleet täällä jo 150

vuotta juutalaisina Suomessa, ettei tässä

ihan äkkisältään näy loppua läsnäolol-

lemme. Jos jonnekin päin mennään, se

on kasvusuuntaan.

Evankelis-luterilaisen uskonnon op-

pilasryhmät vierailevat usein synagogas-

sa, mistä Livson on iloinen. Hän pyrkii

myös aina pääsemään paikalle, jos saa

kutsun puhumaan. Toiveissa onkin mah-

dollismman paljon yhteistyötä ja dialo-

gia, keskinäisen kunnioituksen henges-

sä luonnollisesti.

— Perinteillämme on eronsa, mutta

usko ihmisarvoon ja ihmisen vapauteen

on yhteinen. Elämme kenties erilaista elä-

mää, mutta elämme samassa yhteisössä.

Yhteinen päämäärämme kasvattajina on

yksityiskohtia tärkeämpi.

Anna Saurama

31

Oppikirjan avatessaan lukija ei

ole enää ainoastaan kirjallisen

materiaalin äärellä. Oppikirjat

ovat viime vuosikymmenien ajan olleet

runsaasti ja värikkäästi kuvitettuja, eivät-

kä uskonnonkirjat muodosta poikkeus-

ta tähän sääntöön. Puhuttaessa yleises-

ti nykykulttuurista viitataan usein niin

sanottuun visuaaliseen kulttuuriin, sil-

lä kuvallisuus on läsnä jokapäiväisessä

elämässämme ehkäpä kokonaisvaltai-

semmin kuin koskaan aikaisemmin. Yhä

enemmän kuvallisuuteen nojaavan maa-

ilman myötä myös ihmisiltä edellytetään

uudenlaista visuaalista lukutaitoa. Tällä

tarkoitetaan esimerkiksi kaikenlaisen vi-

suaalisen kommunikaation edellyttämää

kuva- ja medianlukutaitoa.

Nämä huomiot johtivat minut uskon-

totieteen graduni aihetta valitessani mie-

lenkiintoisten kysymysten äärelle: Minkä-

laisia kuvia evankelis-luterilaisen uskon-

non oppikirjoissa käytetään? Mitä kuvat

kertovat uskonnonopetuksesta ja millai-

nen arvomaailma kuvista heijastuu paitsi

yksittäisinä elementteinä myös suhtees-

sa käsillä olevan oppikirjan verbaaliseen

materiaaliin? Aiheen valinta sai lisää tu-

kea omista kokemuksistani paitsi uskon-

non myös muiden oppiaineiden opetta-

jana. Ekskursioni uskonnon oppikirjojen

kuvalliseen maailmaan on ollut vahva osa

oman ammatti-identiteettini muodostu-

mista, ja kuvallisuudesta on näin muo-

dostunut myös olennainen osa omia ope-

tusmenetelmiäni.

ABORTIN KUVITTAMINEN OPPIKIRJOISSA

Opinnäytetyöni aiheen rajasin evankelis-

luterilaisen uskonnon etiikan opetukseen

yläkoulun yhdeksännellä vuosiluokalla se-

kä lukion kolmannella pakollisella uskon-

non kurssilla. Laveista lähtökohdista aloi-

tettu työ rajautui kuin itsestään kuoleman

teemaan ja edelleen abortin eli aktiivisen

raskaudenkeskeytyksen käsittelyyn Suo-

men kolmen suurimman kustantajan toi-

mittamissa evankelis-luterilaisen uskon-

non oppikirjoissa. Tutkimusaineistonani

toimivat Editan, Otavan ja WSOY pro:n ylä-

koulun ja lukion etiikan opetukseen suun-

nittelemat oppikirjat ja niin ikään yhteen-

sä neljäntoista värikuvan sarja.

Tiivistetysti oppikirjojen ja niiden ku-

vituksen analyysia määrittää työssäni ky-

symys siitä, millä tavalla abortin teema on

kuvitettu evankelis-luterilaisen uskonnon

oppikirjoissa. Tämän lisäksi tutkin, min-

kälaista kuvaa oppikirjoissa rakennetaan

abortin teemasta sekä sitä, minkälainen

arvomaailma kuvituksen kautta muodos-

tuu ja millä tavoilla kuvat toimivat oppi-

kirjoissa merkityksien välittäjinä. Analyy-

sissani keskityin kuvista välittyvään pyhit-

tämisen logiikkaan: mikä oppikirjojen ku-

vissa esitetään pyhänä ja mikä taas ei? Tut-

kimustyöni taustalla oli myös kysymys sii-

tä, millainen suhde oppikirjojen verbaali-

sen ja visuaalisen materiaalin välillä on.

Työni teoreettinen viitekehys raken-

tuu ensinnä Turun yliopiston uskonto-

tieteen professori Veikko Anttosen pyhä-

teorian varaan, jossa pyhyyden nähdään

rakentuvan ennen kaikkea kategorisen

rajanvedon kautta. Uskontotieteen tutki-

ja Salome Tuomaalan väitöskirja abortti-

kerronnasta toimii puolestaan oppikirja-

materiaalista tekemäni analyysin pohja-

na. Analyysissani ammennan myös kuvan

ja sanan suhdetta tutkineen Helsingin yli-

opiston yleisen kirjallisuustieteen dosen-

tin Kai Mikkosen näkemyksiä.

ABORTTI JA PYHÄ ELÄMÄ

Keskustelu abortista nostaa vahvasti esille

kysymyksen kristinuskon opista sekä käsi-

tyksen siitä, että ihminen on luotuna olen-

tona Jumalan kuva ja sen vuoksi arvokas.

Käsitys luomisesta ja elämää kunnioittava

ajatusmaailma johtavat elämän ymmärtä-

miseen pyhäksi. Myös oppikirjoissa abort-

tiin liittyvässä kerronnassa pyhitetään elä-

mää – kysymykseksi jää, kenen elämää: äi-

din, molempien vanhempien, syntynei-

den lasten vai sen syntymättömän lapsen,

jonka henki on abortissa kyseessä?

ELÄMÄN JA KUOLEMAN KUVAT – Visuaalisia näkökulmia uskonnonopetukseen

Etiikan opetuksessa oppilaat ja opettajat joutuvat jatkuvasti

elämän suurien kysymyksien äärelle. Abortti on yksi

kipeimmistä ja ajatuksia herättävimmistä etiikan kurssien

aiheista. Millä tapaa abortin teemaa voidaan kuvittaa

oppikirjoissa? Mitä kuvat kertovat tästä aiheesta?

graduesittely

32

Tutkimassani aineistossa olevat kuvat

toimivat nähdäkseni kahdella tavalla: toi-

saalta kuvat tulkitsevat ja tukevat tekstiä

ja toisaalta ne taas asettuvat tekstin rin-

nalle muodostaen siitä kokonaan oman

näkökulmansa. Vaikka kuvituksen toimi-

vuudesta ja merkityksestä voidaankin olla

montaa eri mieltä, oman tutkimukseni

valossa kuvat näyttäytyvät merkittävänä

osana oppikirjojen verbaalisen ja visuaa-

lisen materiaalin muodostamaa kokonai-

suutta, johon oppikirjojen tarjoama tie-

dollinen anti sijoittuu.

Tutkimieni oppikirjojen abortin tee-

man kuvitus voidaan kuvien aiheiden,

sisältöjen ja niistä välittyvien merkityk-

sien kautta jakaa neljään ryhmään, jot-

ka myös Salome Tuomaala on erotellut

omassa aborttia koskevaa argumentaa-

tiota käsittelevässä väitöskirjassaan. Op-

pikirjojen kuvissa näkyy ensinnäkin se-

kä miehinen että naisellinen asiantun-

tijuus suhteessa aborttiin sekä aikuisten

ihmisten toimiminen erinäisiin auktori-

teetteihin, kuten esimerkiksi Raamattuun

tai lääketieteeseen, vetoavina julistajina.

Toisista kuvista välittyy puolestaan

vahvasti lapsen ääni ja niin ikään jo synty-

neen tai syntymättömän ihmisen näkökul-

ma aborttiin. Tämä näkökulma kuitenkin

vaihtelee vahvasti eri oppikirjojen välillä.

Joissain oppikirjoissa lapsen ääni on sel-

keästi aborttia vastustava ja vetoaa sikiön

inhimillisyyteen. Toisissa puolestaan luki-

ja ja katsoja haastetaan toisenlaiseen ajat-

teluun: Entä jos lapsi ei olekaan haluttu?

Vahvasti lapsen haluamiseen ja toivo-

miseen liittyy myös kysymys vanhempien

oikeudesta toisaalta omaan ruumiiseen-

sa ja toisaalta omaan elämäänsä. Abortti

sinänsä ei milloinkaan tapahdu tyhjiös-

sä, vaan päätökseen vaikuttavat lukuisat

eri tekijät.

Neljäs kuvaryhmä liittää kiinteästi yh-

teen uskonnollisuuden ja toiminnan nä-

kökulman lääketieteen mahdollisuuksien

sekä erityisesti vanhempien abortin jälkei-

seen aikaan liittyvän toiminnan ja muis-

tamisen kautta. Ryhmän kuvien asemoi-

tuminen suhteessa aborttiin on kaksija-

koinen, ja nostaa esille erityisen poikke-

avan näkökulman suhteessa muuhun ku-

valliseen materiaaliin ja samalla myös elä-

mään ja kuolemaan. Tässä aborttia ei näh-

dä yksinomaan pahana ja syntisenä asiana,

vaan kuolleen lapsen vanhemmilla on oi-

keus paitsi surra myös muistella menetet-

tyä lastaan riippumatta siitä, minkä vuok-

si tämän elämä ei voinut jatkua.

Oppikirjoissa rakentuva kuva abortis-

ta on siis hyvin moninainen. Arvomaail-

maltaan kuvat sijoittuvat tiiviisti kristilli-

sen etiikan näkemyksien piiriin, vaikka

poikkeuksia aineistostani löytyykin. Nä-

mä poikkeukset eivät kuitenkaan tule esil-

le totuuksina, vaan lähinnä lukijan ja kat-

sojan haastavina vaihtoehtoisina ajattelun

ja mielipiteen muodostuksen malleina sii-

nä missä niin sanottu oikea tapa suhteu-

tua aborttiin löytyy Raamatusta, kristilli-

sestä etiikasta ja ajatuksesta erityisesti syn-

tymättömän lapsen elämän pyhyydestä.

Evankelis-luterilaisen uskonnon op-

pikirjojen abortin teeman kuvitus kitey-

tyy tulkintani mukaan käsitykseen pyhäs-

tä elämästä. Elämän pyhyys määräytyy

kuitenkin monilla eri tavoilla. Toisaalta se

rakentuu teologisen semantiikan ja kris-

tinuskon etiikan oppien varaan, toisaalta

kyse taas on nähdäkseni Veikko Anttosen

pyhäteorian kaltaisesta rajanvedon kaut-

ta tapahtuvasta pyhittämisen logiikasta.

Oppikirjojen kuvitus on kuvitusta pyhä-

nä koetusta elämästä ja kuolemasta; avoi-

meksi kuitenkin jätetään usein se, kenen

elämästä tai kuolemasta on kyse. Vaaka-

laudalla ovat sekä lapsen että aikuisen,

nykyisen tai tulevan elämä sekä toisaalta

lapsen kuolema ja aikuisen symbolinen

kuolema hänen rikottuaan omaa ruumis-

taan, tahtoaan ja itsemääräämisoikeut-

taan vastaan. Painopiste elämän pyhyy-

den välillä painottelee äidin tai vanhem-

pien – yleisesti ottaen kohdun ulkopuo-

lella odottavan perheyhteisön – sekä ke-

hittyvän ja kasvavan ihmisyksilön välillä.

POLKUJA TULEVAISUUTEEN

Kokonaisuudessaan graduprojektini tar-

josi valmistuvalle uskonnonopettajalle

lukuisia uusia näkökulmia paitsi uskon-

toon oppiaineena, myös sen opetukseen.

Visuaalisuus opetuksessa ja oppikirjojen

visuaalinen anti tarjoaa monia erilaisia

lähestymistapoja opetukseen, se inspi-

roi sekä opettajaa että oppilasta. Visuaa-

lisuuden tarkastelu tarjoaa lähtökohtia

myös mediakasvatukseen.

Oppikirjojen syvällisen tutkimuksen

myötä myös kirjoittajalle on rakentunut

erilainen käsitys siitä, millä tavoin tiet-

tyä aihekokonaisuutta voidaan kuvata

ja kuvittaa. Kauneus on katsojan silmis-

sä, sanotaan, ja sama pätee oppikirjojen

tarkasteluun. Oppikirjojen materiaaleis-

ta osa oli mitäänsanomattomampia kuin

toiset, ja osasta puolestaan olisi helposti

riittänyt sanottavaa omaksi työkseen. Toi-

saalta aihetta olisi voinut lähestyä myös

monista muista näkökulmista.

Kaiken kaikkiaan abortin käsittely ai-

heena koskettaa syvästi nuoria: se, mi-

ten abortti koetaan ja millaisia tunneko-

kemuksia siihen liittyy, ovat tärkeitä seik-

koja nuorten naisten ja miesten, mahdol-

lisesti tulevien vanhempien maailmas-

sa. Päätös abortista ei ole yksiselitteinen,

vaan vaatii aina vaihtoehtojen punnit-

semista, ajattelua sekä toisten ihmisten

mielipiteiden kuuntelua ja huomioon ot-

tamista. Ei ole siis yhdentekevää, kuinka

näitä aiheita käsitellään julkisuudessa ja

oppikirjojen sivuilla tai oppitunneilla.

Niina Sikilä

Kirjoittaja on humanististen tieteiden kandidaatti ja

uskontotieteen pääaineopiskelija Turun yliopiston

historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen

laitoksella. Hän valmistuu uskonnon, psykologian ja

elämänkatsomustiedon opettajaksi lähitulevaisuudessa.

AIHEESTA ENEMMÄN:

Sikilä, Niina (2012): Elämän ja kuoleman kuvat. Analyysi evankelis-luterilaisen uskonnon etiikan oppikirjojen abortin teeman kuvituksesta. Pro gradu -tutkielma,

uskontotiede, Turun yliopisto.

Anttonen, Veikko (2010): Uskontotieteen maastot ja kartat. Helsinki: SKS.

Mikkonen, Kai (2005): Kuva ja sana. Kuvan ja sanan vuorovaikutus kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja ikonoteksteissä. Helsinki: Gummerus.

Tuomaala, Salome (2011): Keskeytyksiä elämässä. Naisten toimijuudet aborttikertomuksissa. Helsinki:

Helsingin yliopisto.

33

T ämä mies on vain yksi niistä kym-

menistä helluntailaisista, jotka

ovat vastanneet kyselytutkimuk-

seemme. Osana opettajan opintoja teem-

me ystäväni kanssa selvitystä helluntai-

laisten kokemuksista evankelis-luterilai-

sessa uskonnonopetuksessa. Halki suo-

malaisen uskonnonopetuksen historian

helluntaiseurakuntiin kuuluvat ovat ni-

mittäin opiskelleet uskonnon oppimää-

ränsä vieraalla maaperällä.

Helluntailaiset eivät suinkaan ole ai-

noita, joiden kokemus on kiinnostava.

Evankelis-luterilaisissa opetusryhmis-

sä saattaa nimittäin olla oppilaita muis-

ta vapaakirkollisista liikkeistä, kristillis-

peräisistä liikkeistä, uushenkisyyden vai-

kutuspiiristä ja joskus jopa muiden us-

kontojen parista. Tyypillinen luterilai-

nen oppilaskaan ei ole monoliitti. Hänen

ajatusmaail mansa saattaa olla ateistinen,

uskonnoton, karismaattinen, lestadiolai-

nen, viidesläinen, evankelinen, herännäi-

nen tai rukoilevainen.

HAASTEINA OLETUKSET JA TOISEUS

Uskonnonopettajan pahimpia vihollisia

ovat oletukset. Oletukset siitä, että oppi-

laat ovat rippikoulun käyneitä. Oletukset

siitä, että oppilaat on kastettu vauvana.

Oletukset siitä, että oppilaat osaavat us-

kontunnustuksen ja tuntevat luterilaisen

messun. Oletukset siitä, että oppilaiden

kotona vietetään suomalaisidyllistä jou-

lua. Kaikenlaiset oletukset.

Muistan oman lukion uskonnonopet-

tajani, eläkkeen kynnyksellä olevan sy-

dämellisen naisen, joka antoi luokkam-

me vapaakirkolliselle oppilaalle mah-

dollisuuden esitellä omaa liikettään. Poi-

kaa selvästi jännitti. Nyt viimeistään kä-

visi selväksi, että hän on erilainen. Hä-

nen päänsä sisällä liikkuivat monet voi-

mat: toisaalta nuoruuden tarve kuulua

ryhmään, toisaalta mahdollisuus toteut-

taa hänen liikkeensä evankelioivaa nä-

kyä. Omakohtainen esitelmä upotuskas-

tevideoineen oli rohkea välähdys uskon-

nollista moninaisuutta arjen opetuksen

keskellä.

Kristillisestä vähemmistöliikkeestä

tulevalle opetusryhmän kirkollinen ta-

vallisuus onkin toiseutta. Hänelle evan-

kelis-luterilainen kirkko on valtarakenne,

jonka piirissä usko ei ole aina puhdasta.

Vaikka uskontoa opetettaisiin kuinka ob-

jektiivisesti, on luterilainen painotus niin

valtava, että oppilas joutuu joskus väis-

tämättä vastahankaan opetuksen kans-

sa. Tuossa vastahangassa oppimiskoke-

mus voi olla rikastuttava tai tukahdutta-

va, riippuen opettajan suhtautumisesta

uskonnolliseen toiseuteen.

TILAA MONIÄÄNISYYDELLE

Kun muutospaineet jylläävät suomalai-

sen uskonnonopetuksen mallin ympä-

rillä, on luterilaisen uskonnon opettajan

ja oppijan pidettävä silmänsä auki oman

uskontonsa opetusryhmässä. Evankelis-

luterilainen kirkko on suomalaisessa yh-

teiskunnassa profiloitunut yhä moniääni-

semmäksi ja kirjavammaksi hengellisek-

si kodiksi. Tuo moniäänisyys on koulun

opetusryhmässä moninkertaista, kun op-

pilaat tai jopa opettaja saattavat itse edus-

taa toista kristillistä perinnettä.

Opettajan taidot moniäänisen ope-

tusryhmän keskellä ovat samoja, joita jo-

kainen kipeästi tarvitsee 2000-luvun yh-

teiskunnassa. Ei-niin-luterilainen ope-

tusryhmä antaa oikein oivallettuna op-

pilaille mahdollisuuden harjoitella samo-

ja taitoja. Eväät toiseuden kohtaamiseen

ovat lopulta yksinkertaisia: kunnioita, an-

na tilaa ja kuuntele. Uskalla kohdata eri-

laisuutta ja oppia siitä.

Ville Mäkipelto

UPIn harjoittelija, Uskonnonopettajaksi opiskeleva

EI-NIIN-LUTERILAINEN USKONNONOPETUSKaikille oman uskonnon opetus ei ole oman uskonnon

opetusta. Tämän tietää reilu parikymppinen mies, jota edelleen

harmittaa se, että peruskoulun uskonnonopettaja ei puhunut

mitään pelastuksesta. Yläkoulussa opetettiin jopa meditoimaan,

mikä oli selvästi ristiriidassa sen kanssa, mitä kristillinen

pelastava usko hänen ymmärryksessään oli.

Upin palsta

Kuva: sxc.hu

34

Uskonnonpedagoginen instituuttilehtori Mari Kallio-Tihilä, puh. 040 528 2570,mari.kallio-tihila(at)seurakuntaopisto.filehtori Raili Keränen-Pantsu, puh. 044 906 0652,raili.keranen-pantsu(at)seurakuntaopisto.fi

Innostusta uskonnonopetukseen!

Uskonnonopetus kulttuurisena kansalaistaitona hankkeen koulutuksia vuonna 2013:

Uskonnolliset juhlat kulttuuriperintönä ja kansalaistaitonaKouluvuotta rytmittävät monet perinteiset juhlat, joiden takana on kiehtova maailma suomalaista kulttuuriperintöä. Monikulttuuristumisen myötä elämänpiiriimme on tullut yhä uusia tapoja, perinteitä ja juhlia. Sisällön ymmärtämisessä auttaa, kun tuntee niiden kulttuurisen ja historiallisen viitekehyksen. Koulutus tarjoaa näkökulmia opettajan ja koulun arkityöhön niin, että meille uusista ja vanhoista juhlista voidaan synnyttää koulun elämää rikastuttavia pedagogisia elementtejä.Turku 9.-10.4.2013

Lattiakuvat ja Raamatturäppi uusina uskonnonopetuksen työskentelytapoinaRaamatturäpin avulla Raamatun kirjallisuusluontoisesta sisällöstä muodostuu kokonaiskuva, johon on helppo palata myöhemmillä oppitun-neilla ja syventää kertomusten sisältöä. Liikkeiden, avainsanojen, leikkien ja musiikin avulla Raamatun keskeinen sisältö tulee tutuksi nopeassa tahdissa. Raamatturäpissä ei siis nimestä huolimatta tarvitse räpätä, vaan se on monipuolinen oppimismenetelmä, jonka ideaa voi soveltaa muihinkin oppiaineisiin.Raamatturäppi: Oulu 14.-15.3.2013Lattiakuvat on uskonnonpedagoginen menetelmä, jossa Raamatun kertomukset liitetään osaksi tavallisen ihmisen arkea ja kokemusmaailmaa. Toisiinsa liittyvien harjoitusten avulla osallistujat johdetaan yhteiseen ihmettelyyn ja pohdintaan. Menetelmässä käytetään kaikkia aisteja, liikettä, musiikkia, visuaalista ilmaisua ja kerrontaa. Kertomuksen edetessä lattialle syntyy kuva, jonka ryhmä yhdessä rakentaa. Samaa mene-telmää voi soveltaa kaikkeen kerrontaan.Lattiakuvat: Järvenpää 3.-4.4.2013 | Tampere 11.-12.3.2013

Ilmoittautuminenwww.uskonnonopetus.fi

Uskonnonpedagogineninstituutti (Upi)

Haemme Uskonnonpedagogiseen instituuttiin Erityispedagogisesti suuntautuneen uskonnonopetuksen –hankkeeseen määräaikaiseen tehtävään

kouluttajaa ja kehittäjääEdellytämme hakijalta peruskoulun luokanopettajan, aineenopettajan tai lukion opettajan pätevyyttä. Arvostamme hyvää koulumaail-man, erityispedagogiikan ja uskonnonopetuksen monipuolista osaamista. Uuden kehittäminen vaatii itsenäistä, innovatiivista ja määrätietoista työskentelyä. Työsuhde on 1 vuoden mittainen alkaen 1.4.2013 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset 1.3.2013 klo 16:00 mennessä: www.seurakuntaopisto.fi/hakeminenLisätietoja: lehtori Raili Keränen-Pantsu, p. 0400 9060 652 ja koulutusjohtaja Asteri Saarikkomäki, p. 040 834 8090

Action Angels -diakoniarastiradan,

oppituntisuunnitelman ja vink-

kien sekä tietokilpailun lisäksi

tarjolla on kaksi eri kilpailuvaihtoehtoa,

johon voi osallistua myös uskonnonryh-

män kanssa. Materiaalit ja kilpailut so-

pivat paitsi yläkoululaisille myös lukio-

laisille, sillä materiaaleja voi muokata ja

soveltaa ja rastiradasta voi valita omalle

ryhmälle sopivat rastit.

Yhteisvastuun Action Angelsiin 2013

voi osallistua kolmella eri tavalla:

1) ÄKSÖNIÄ OPPITUNNEILLE

Toteuta Yhteisvastuun Action Angels

-oppituntisuunnitelma, vinkit ja diako-

niarastirata! Oppituntivinkkien avulla

kerrot diakoniasta, Yhteisvastuusta ja eri

tavoista osallistua lähimmäisenrakkau-

den kansanliikkeeseen. Rasteilla tutus-

tutaan esimerkkien kautta diakoniatyö-

hön ja lähimmäisten auttamiseen. Mi-

tä se käytännössä tarkoittaa? Mikä on jo-

kaisen ihmisen vastuu toisia ihmisiä koh-

taan? Entä mitä jokainen meistä voi tehdä

heikommassa asemassa olevien auttami-

seksi? Mukana on myös kansainväliseen

diakoniaan liittyviä rasteja. Rasteja voi

käyttää myös yksinään, ottamalla yhden

oppitunnin aiheeksi yhden rastin. Voit la-

data tai tulostaa aineistot itsellesi osoit-

teesta www.yhteisvastuu.fi/actionangels.

2) TOIMINTAKISA

Keksikää porukalla tosielämän eettinen

teko lähimmäisten auttamiseksi, toteut-

takaa se ja osallistukaa kisaan! Vaikutta-

vin, kekseliäin ja hauskin teko palkitaan.

Kisaan voi osallistua koko uskonnonryh-

män kanssa tai myös yksin, pareittain tai

pienissä ryhmissä.

1. Kerätkää kasaan luova tiimi. Haasta-

kaa mukaan myös naapurikoulu, -seura-

kunta, -nuorisotalo tai partiolippukunta.

2. Ideoikaa yhdessä keitä haluaisitte aut-

taa ja miten. Luovuus on tässä kisassa eh-

dotonta plussaa. Yhdistäkää ennakkoluu-

lottomasti musiikkia ikkunanpesutalkoi-

siin tai taidetta haravointiurakkaan. Ai-

noa vaatimus on, että hyvä teko on konk-

reettista toisten ihmisten auttamista.

3. Valitkaa sopiva ajankohta. Kilpailussa

on kevät- (8.1.–30.4.), kesä- (1.6.–15.8.)

ja syyssarjat (1.9.–30.11.).

4. Toteuttakaa hyvä teko ja dokumentoi-

kaa se esimerkiksi videoimalla tai valo-

kuvaamalla. Myös haastattelu tai vaikkapa

lehtijuttu käy dokumentista. Pyytäkää lupa

videon tai valokuvan esittämiseen jokai-

selta siinä esiintyvältä. Ladatkaa tuotok-

senne saman tien, viimeistään kevät-, ke-

sä- tai syyssarjan päättymispäivään men-

nessä, lyhyen kuvauksen kera osoitteeseen

facebook.com/actionangels2013. (Ota yh-

teyttä, mikäli sinulla ei ole mahdollisuut-

ta käyttää Facebookia. Tuotokset ladataan

myös Yhteisvastuun nettisivuille eli kaikki

voivat osallistua.) Haastakaa kaverit, per-

he, sukulaiset ja tuttavat tykkäämään te-

ostanne. Yleisön suosikki valitaan peu-

kuttamalla, joten teko kannattaa ladata

heti muiden nähtäväksi ja hehkuttaa sitä

Facebookissa.

Kilpailun voittajan valitsee Yhteisvas-

tuun palkintoraati. Hyvän mielen ja jalon

maineen lisäksi voittajille on luvassa yllä-

tyspalkinto!

3) KERÄYSKISA

Kerätkää varoja apua tarvitseville lähim-

mäisille!

1. Kootkaa tehokas ja innostunut poruk-

ka. Kilpailuun voi osallistua myös yksin

tai kaksin. Tavoitteena on kerätä Yhteis-

vastuulle mahdollisimman paljon rahaa

kilpailuaikana 3.2.–30.4.2013.

2. Hiokaa keräystaktiikka kuntoon. Voit-

te kerätä perinteisemmin keräyslistoilla

tai -lippailla tai ideoida hulvattoman va-

rainhankintatapahtuman, haasteen tai

kilpailun ja pitää samalla hauskaa ystä-

vien kanssa. Keksikää täysin uusi kerä-

ystapa tai hyödyntäkää vanhoja hyväksi

havaittuja konsteja! Viralliset Yhteisvas-

tuun keräyslippaat ja -liivit saat lähiseu-

rakunnan kautta.

3. Ilmoittakaa sähköisen kilpailulomak-

keen kautta joukkueenne koko ja kerää-

männe rahasumma 30.4. mennessä. Lo-

make löytyy osoitteesta yhteisvastuu.fi/

actionangels.

ACTION ANGELS PISTÄÄ TUULEMAAN– Oppimateriaalia ja kilpailuja etiikan kursseille ja diakoniakasvatukseen

opetusvinkki

Yhteisvastuukeräys on laatinut etiikan kursseille sekä diako niaa ja seurakuntaa käsitteleville uskonnon oppitun-neille sopivaa materiaalia yhdessä uskonnonopettajien, seurakunnan työntekijöiden ja nuorten kanssa.

36

YHTEISVASTUU PÄHKINÄNKUORESSA

  Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia syntype-rään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja kehitysmaissa.  60 % tuotosta menee Kirkon Ulkomaanavun välityksellä kehitysyhteistyöhön ja katastrofi-apuun, 20 % käytetään vuosittain valittavaan kohteeseen Suomessa ja 20 % kirkon ja seura-kuntien tekemään avustustyöhön.   Joka kevät Yhteisvastuun reilut 35 000 va-paaehtoista arkienkeliä lähtevät liikenteeseen keräyslistojen ja -lippaiden kanssa. Keräyksen suojelijana toimii tasavallan presidentti.   Tänä vuonna 3.2. käynnistynyt keräys on jo historian 64. Yhteisvastuu 2013 auttaa yksinäi-siä vanhuksia Suomessa ja Kambodžassa.  Yhteisvastuumateriaalit: www.yhteisvastuu.fi. Materiaaleja voi tilata myös suoraan Yhteisvas-tuutoimistosta, yhteisvastuu@yhteisvastuu.fi, p. 040 700 9902. Nettisivujen Seurakunnille-osiosta löydät mm. Yhteisvastuun powerpoint-esityksen sekä virikeaineiston, jossa on esimer-kiksi päivänavauk sia ja ideakilpailu nuorille. Käyttäjätunnus: yhteisvastuu, salasana: 2013 (vaihtuu vuoden mukaan).

Piia Junkkari osallistuu Action

Angelsiin 9. luokkalaisten

kanssa.

Kuva: A

ki Hiltunen.

Kuva: R

asmus V

ilén.

Yhteisvastuukeräyksen vahvuutena ovat noin 35 000 vapaaehtoista talkoolaista eli arkienkeliä. Vuosittain Yhteisvastuukeräys tuottaa noin 4–5 miljoonaa euroa hädänalaisten auttamiseksi Suomessa ja kehitysmaissa.

NEROKKAITA AJATUKSIA ILMOILLE

P iia Junkkari opettaa ev.lut. uskontoa ja historiaa Helsingin Suomalaisen Yh-

teiskoulun 6.–9.-luokkalaisille. Haastattelussa hän kertoo, miksi innostui

Action Angelsistä.

Miksi päätit lähteä mukaan Yhteisvastuukeräyksen Action Angelsiin? Jo ennen kuin kuulin tästä kampanjasta ja ideasta, olin pohtinut vastaavaa itsekin.

Minusta on tärkeää, että koulussa opetettavat asiat yhdistyvät muuhunkin arkeen ja

tuovat hyvää elämään myös koulun seinien ulkopuolella. Etiikan opiskelu on kiin-

nostavaa myös koulunpenkissä, mutta parasta on jos voimme toteuttaa sitä käytän-

nössä. Action Angels on siihen hieno mahdollisuus. Samalla se tuo oppilaille tietoi-

suutta yhteiskunnassamme tehtävästä eettisestä järjestötyöstä.

Miten aiot hyödyntää Action Angelsiä omassa opetustyössäsi? Osallistumme 9. luokkalaisten uskonnontuntien puitteissa toimintakilpailuun. Nuo-

rilla syntyi heti mahtavia ideoita. 9. luokalla opiskellaan etiikkaa, siksi toimintakisa

sopii siihen mainiosti. Nuoret pohtivat muutenkin elämän tärkeitä kysymyksiä, sik-

si etiikan opettaminen on antoisaa. Siihen soisi vain olevan enemmän aikaa. Nuor-

ten keskustelut ovat todella hienoja. Diakoniarasteihin ei ainakaan tänä keväänä ai-

ka riitä millään, valitettavasti.

Miksi kannustaisit muita uskonnonopettajia lähtemään mukaan?Lapsilta ja nuorilta tulee takuuvarmasti aina joku idea, joka itsellä ei olisi tullut mie-

len viereenkään. Se on virkistävää! Esimerkiksi eettisten tekojen kautta hyvinkin eri

ikäpolvet saattavat kohdata, ja se on hyvin tärkeää, eikä enää nyky-yhteiskunnas-

samme mikään itsestäänselvyys.

Miksi eettinen ja diakoniakasvatus on tärkeää? Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa? Me ainakin saimme heti myötämielisyyttä ja apua

lähiseurakunnalta. Katsotaan mitä ideoita toinen

ryhmä saa myöhemmin keväällä, ehkä saamme

muitakin yhteistyötahoja mukaan. Nuorten ideois-

ta päätellen he haluavat nimenomaan huomioida,

auttaa ja jakaa tietoisuutta.

Yhteisvastuun ja seurakuntien kannattaa yhä

enemmän ottaa nuoria mukaan ideointiin, sillä

heidän voimavaransa ovat suurenmoisia. Vaikka

homma ei salamana lähtisi käyntiin, ennen pit-

kää nerokkaita ajatuksia on varmasti ilmoilla.

Haastattelija: Laura Hytti

Kilpailussa jaetaan kaksi kivaa palkin-

toa. Voittajiksi kruunataan suurimman

summan kerännyt tiimi sekä suurimman

henkilöä kohti jaetun summan kerännyt

tiimi. Näin pienelläkin porukalla on yhtä

hyvät mahdollisuudet voittaa kuin isolla.

Lisätietoja: www.yhteisvastuu.fi/

actionangels ja Yhteisvastuutoimistosta,

yhteisvastuu@yhteisvastuu.fi, p. 040 700 9902.

Teksti: Laura Hytti

Kirjoittaja on koulutukseltaan TM ja uskonnonopettaja.

Hän työskentelee Yhteisvastuun keräystoimistossa vs.

seurakuntayhteyksien suunnittelijana.

37

MITÄ ON DIAKONIAKASVATUS?

Diakoniakasvatus tarjoaa luontevia mahdollisuuksia yhteistyöhön yli työpaik-karajojen. Esimerkiksi IB-lukio ja Kuopion tuomiokirkkoseurakunta järjestävät yhdessä lähimmäispalvelun kurssia. Nuoret ovat toimineet muun muassa atk-taitojen opettajina vanhuksille.

Diakoniakasvatus tukee parhaimmillaan nuoren oman persoonan kehitty-mistä ja kasvua sekä osallisuutta yhteiskunnassa ja ns. kolmannella sektorilla. Se edistää nuorten osallistumista vapaaehtoistoimintaan ja tarjoaa mahdollisuuksia muiden auttamiseen ja vastuun kantamiseen omalla paikkakunnalla ja globaa-listi. Lisäksi se antaa tilaisuuden pohtia oman kokemuksen kautta, onko oman edun tavoittelu ainut keino pärjätä elämässä, miltä tuntuu, kun pystyy autta-maan toista tai millaista on pyytää apua ja tulla autetuksi. Nuori saa valmiuksia erilaisuuden ja itselle vieraiden asioiden kohtaamiseen, ja omasta tutusta piiris-tä ulospäin suuntautuva toiminta auttaa laajentamaan näkökulmia. Diakonia-toiminnassa nuori saa kokemusta siitä, että hänen toiminnallaan on merkitystä

ja hän voi osaltaan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää.

Lähde: Yhteisvastuukeräyksen ja Nuorten Keskuksen laatima materiaali ”Kohtaamisia - Nuorten lähimmäispalvelun kurssi”. Materiaalin voi ladata Action Angelsin sivuilta www.yhteisvastuu.fi/actionangels.

Kuka olet ja mistä olet kotoisin? Missä vaiheessa opiskelusi ovat vai oletko jo työelämässä?Olen Mikkelistä lähtöisin, mutta opiske-

luvuosien myötä huomaan kotoutunee-

ni melkoisesti pääkaupunkiseudulle. Val-

mistuin viime joulukuussa uskonnon- ja

filosofianopettajaksi, mutta tämän vuo-

den täydennän vielä tutkintoani erillisil-

lä psykologian opinnoilla. Ohessa pyrin

keräämään työkokemusta. Ottakaa roh-

keasti yhteyttä, jos tarvitsette sijaista ;)

Miten ja miksi päädyit opiskelemaan uskonnonopettajaksi?Vastustin uskonnonopettajaksi opiskele-

mista itse asiassa varsin pitkään, koska

minua hieman ärsytti se, että kaikille lä-

hipiirissäni tuntui aina olleen niin selvää,

että minusta tulisi opettaja. Onneksi tulin

kuitenkin järkiini, koska tämä on työ jos-

sa olen hyvä ja jossa minulla on annetta-

vaa, ja jonka koen palkitsevaksi.

Mikä uskonnonopettajan työssä tuntuu sinusta antoisimmalta? Entä mikä on haastavinta?Parasta uskonnonopettamisessa on se,

että voin työkseni keskustella aidosti tär-

keistä ja mielenkiintoisista kysymyksistä

nuorten kanssa ja olla osaltani avaamas-

sa heille uusia maailmoja ja ajatteluval-

miuksia. Elämänkatsomuksellisille kysy-

myksille ei ole samanlaista mahdollisuut-

ta missään muussa aineessa.

Suuret maailmanuskonnot ovat ih-

misen historiassa vanhimpia ja pisim-

pään kehittyneitä ajatteluperinteitä, jot-

ka ovat pyrkineet vastaamaan kysymyk-

siin ihmisen paikasta maailmassa. Esi-

merkiksi kristinusko on puhutellut ihmi-

siä jo kahden tuhannen vuoden ajan ja on

pystynyt kautta koko historiansa vaikutta-

maan itseään ympäröiviin kulttuureihin

ja hyvin erilaisissa tilanteissa eläviin ih-

misiin. Työssä haastavimpana koen ehkä

sen, miten tämä historiallinen perspektii-

vi tuntuu hämärtyneen niin monella. Ym-

märrän hyvin, etteivät uskonnot puhut-

tele samalla tavalla kaikkia ihmisiä, mut-

ta sitä en ymmärrä, miten kaikki uskon-

tojen kautta kertynyt tietämys ollaan val-

miita heittämään täysin menemään. Ei

mikään tiedekään kehity niin, että se al-

kaisi aina tehdä pyörää alusta uudelleen

jokaisen sukupolven myötä.

Jokainen ihminen joutuu elämässään

jollakin tavalla käsittelemään kysymyksiä

elämän merkityksellisyydestä, oikeasta

ja väärästä. Uskonnonopetuksen anti ja

haaste on tarjota tikapuita osittain niitä

haluamattomille, jotta tälläkin tietämyk-

senalalla pystyttäisiin kiipeämään ”men-

neiden jättiläisten harteille”.

Millaisia ammatillisia haaveita sinulla on?Tällä hetkellä haluaisin eniten päästä te-

kemään ihan uskonnonopettajan perus-

työtä.

Mitä harrastat?Olen harrastanut monipuolisesti musiik-

kia ja urheilua. Nykyään laulan Suomen

Lähetysseuran Jakaranda-musiikkiryh-

mässä ja kamppailulajien puolelta mi-

nulla on musta vyö Kashima Shinryussa.

Ystävien kanssa pelaamme paljon lauta-

pelejä.

Millaisia ajatuksia uusi tehtäväsi SUOLin taloudenhoitajana sinussa herättää?Minua jännittää hieman, koska joudun

varmasti opettelemaan paljon uusia

asioi ta tämän vuoden aikana, mutta toi-

saalta myös odotan juuri sitä. Vaikuttaa,

että elämme (taas kerran) erittäin mie-

lenkiintoista aikaa katsomusaineiden tu-

levaisuuden kannalta. Minusta on hienoa

ja tärkeää, että voin omalta pieneltä osal-

tani olla tässä tilanteessa mukana kasvat-

tamassa tietoisuutta siitä, miten tärkeää

yhteiskunnallista tehtävää uskonnonope-

tuksessa täytetään.

Haastattelija: Kati Mikkola

USKONNONOPETUS TARJOAA TIKAPUUT MENNEIDEN JÄTTILÄISTEN HARTEILLEMiika Lahti on SUOLin tuore taloudenhoitaja.

Synsyguksen haastattelussa selvitetään,

mikä Miika on miehiään.

38

Näyttääkö liiton toiminta erilaiselta toiminnanjohtajan pallilta käsin?Siinä mielessä toiminnanjohtajan tehtä-

viin oli helpompaa tarttua, kun liiton toi-

minta ja vuotuisiin tapahtumiin liittyvät

rutiinit ovat itselleni jo tuttuja. Toimin-

nanjohtaja vastaa kuitenkin koko joukos-

ta erilaisia pienempiä ja suurempia juok-

sevia asioita, missä on paljon muistetta-

vaa ja jotka ottavat oman aikansa.

Sinusta on tullut hiljattain myös pienen tyttölapsen äiti, onneksi olkoon! Miten prinsessan saapuminen valtakuntaan on muuttanut arkeasi?Kiitos! Tämä nyt on se klassinen klisee:

kyllähän lapsi koko elämän mullistaa.

Elämänrytmi ja aikakäsitys muuttuvat.

Mitään ei tehdä minuuttiaikataululla ja

päivän askareet ajoitetaan lapsen rytmin

mukaan. Olen kuitenkin nauttinut tästä

ajasta suunnattomasti!

Toimit SUOLin edustajana EFTREssä, joka kokoaa yhteen uskonnonopetuksen toimijoita eri puolilta Eurooppaa. 21.–24.8.2013 Malmössä järjestetään konferenssi ”Religions and Relationships: Dealing with Diversity”, johon toivotaan

osallistuvan mahdollisimman paljon uskonnonopettajia eri puolilta Eurooppaa. Miksi reissuun kannattaisi lähteä myös Suomesta?Ruotsissa on jo pitkään ollut kokemusta

monikulttuurisuudesta kouluissa ja Mal-

mö on kaupunki, jossa on eniten maa-

hanmuuttajia Euroopassa – noin neljän-

nes kaupungin asukkaista on syntynyt

muualla kuin Ruotsissa ja kansallisuuksia

on yli 150. Siksi on luontevaa, että konfe-

renssi rakentuu erilaisuutta ja monimuo-

toisuutta käsittelevän teeman ympäril-

le. Osansa saavat monikulttuurisuusky-

symykset niin uskontojen, etnisten taus-

tojen kuin sukupuolikysymystenkin osal-

ta. Kannattaa ihmeessä lähteä, koska nä-

mä asiat ovat yhä ajankohtaisempia myös

Suomessa!

Mitä asioita liiton toiminnassa haluaisit tällä hetkellä erityisesti edistää? Minulla ei toiminnanjohtajana ole mi-

tään erityistä agendaa, mutta hallituksen

jäsenenä olen aktiivisesti mukana mm.

miettimässä lukion tulevaisuutta. Tulossa

saattaa olla isojakin muutoksia ja nyt pi-

täisi osata pohtia sekä kokonaisuutta et-

tä katsomusopetusta tulevaisuuden tar-

peisiin.

Mitkä ovat mielestäsi uskonnonopetuksen keskeiset haasteet tulevaisuudessa? Uskonto mielletään Suomessa helposti

yksityisasiaksi eikä osata nähdä sitä, mi-

ten suuresta yhteiskunnallisesta ilmiöstä

maailmanlaajuisesti on kyse. Näen tär-

keänä, että korkeatasoinen uskonnon-

opetus antaa välineitä erilaisten uskon-

tojen ja uskonnollisten ilmiöiden ymmär-

tämiseen. Kuitenkin samalla pitää olla ti-

laa pohtia myös oppilaiden omia ihmi-

syyteen, etiikkaan ja vakaumukseen liit-

tyviä elämänkysymyksiä.

Mikä on mottosi?Mottoni on jo vuosikausia ollut Raama-

tunlause: ”Hullu paljon työtä tekee, vii-

sas pääsee vähemmällä.” Tähän voisi vielä

yhdistää sananparren ”hyvin suunniteltu

on puoliksi tehty”. Pitää osata priorisoida,

organisoida ja keskittyä olennaiseen sekä

jättää turha huiskiminen, muuten palaa

helposti loppuun.

Haastattelija: Kati Mikkola

LUKION TULEVAISUUS MIETITYTTÄÄ

Outi Raunio-Hannula on toiminut SUOLin

hallituksen jäsenenä neljä vuotta ja hoitaa nyt myös

toiminnanjohtajan tehtävää maaliskuun loppuun asti,

jolloin Elina Ruoko palaa Tansaniasta. Synsyguksen

haastattelussa Outi kertoo mietteitään liiton toiminnasta

ja uskonnonopetuksen tulevaisuudesta.

39

yhteystiedot

Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Miika Lahti, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, talous@suol.fi

JÄSENKAAVAKE

Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinkihttp://www.suol.fi

Suomen uskonnonopettajain liitto ry on uskontoa opettavien pedagoginen ainejärjestö. Jäsenet (noin 1000) ovat pääasiassa peruskoulun ja lukion opettajia. Liitto on perustettu vuonna 1938.

Säännöissä määritellään, että Suomen uskonnonopettajain liitto ry• Toimii koulun uskonnonopetuksen sekä eettisen ja sosiaalisen kasvatuksen hyväksi• Edistää jäsentensä ammatillista ja tieteellistä toimintaa• Valvoo jäsentensä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja

H a l l i t u s

PuheenjohtajaSAARA MÄKELÄAjurinkatu 4 c 27, 02650 Espoop. 040 7424 622 puheenjohtaja@suol.fi

VarapuheenjohtajaHANNU KOSKINENMinkkiläntie 124, 41230 Uurainenp. (014) 811 347, 040 5517 198Suolahden lukio ja yap. (014) 5743 233hannu.koskinen@pp2.inet.fi

JARNO PARVIOLAOpiskelijankatu 18 A 28, 3720 Tamperep. (03) 3183 087, Etelä-Hervannan koulujarno.parviola@koulut.tampere.fi

OUTI RAUNIO-HANNULAp. 040 5411 275Hyvinkään yhteiskouluoutiraunio@hotmail.com

EIJA SUOKKOPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinkip. 0400 510 503Etelä-Tapiolan lukioeija.suokko@nic.fi

JAANA TAHVANAINENPapintie 9, 61600 Jalasjärvip. 040 5929 823Jalasjärven lukiojaana.tahvanainen@jalasjarvi.fi

Opiskel i jaedustaja JUSSI IKKALAjussi.ikkala@helsinki.fi

H a l l i t u k s e n v a r a j ä s e n e t

MEIRA HAKULINENHarjunrinteen koulu, Riihimäki, meira.hakulinen@edu.riihimäki.fi

TITTA KOIVUKOSKI Sysimaa 7 C 9, 02740 Espoop. 050 544 7488Hiidenkiven peruskoulu, Helsinki, titta.koivukoski@edu.hel.fi

EIJA NIIRANENSarakatu 19, 70820 Kuopiop. (017) 3642929Kuopion Yhteiskoulueija.niiranen@kuopio.fi

LAURA PALJAKKAKuusmiehenkaari 2 A 10, 00670 Helsinkip. 050 3562 494Martinlaakson lukio, laura.paljakka@pp.inet.fi

T o i m i n n a n j o h t a j a

OUTI RAUNIO-HANNULAvt. toiminnanjohtaja 1.1.2013–31.3.2013.p. 040 5411 275

M a t e r i a a l i p a l v e l u

ANNA SAURAMAmateriaalit@suol.fi

P ä ä t o i m i t t a j a

KATI MIKKOLAMariankatu 25 B 36, 15110 Lahtip. 040 5144 956synsygus@suol.fi

T a l o u s - j a j ä s e n a s i a t

MIIKA LAHTI Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinkitalous@suol.fi

llmoittaudun SUOL ry:n jäseneksi/ ilmoitan muutoksia:

Nimi: ___________________________________________________________

Osoite: __________________________________________________________

Postinumero ja -toimipaikka: ________________________________________

Puhelin: __________________________________________________________

Sähköposti: _______________________________________________________

Kouluaste: 1 yläkoulu 2 lukio 3 yläkoulu+lukio

4 alakoulu 5 opiskelija 6 eläkeläinen

7 ei opetustyössä

8 muu, mikä _______________________________________

päätoiminen ____ sivutoiminen ____ Päiväys ja allekirjoitus:______________________________________________

Jäsenmaksut:päätoimiset 56 €,eläkeläiset, äitiyslomalaiset, opiskelijat ja työttömät 30 €

Lähettämällä tämän kaavakkeen taloudenhoitajalle, saat postissa jäsenmaksulomakkeen.40

Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Miika Lahti, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, talous@suol.fi

JÄSENKAAVAKE

SUOL ry:n paikalliskerhot

41

Mikkelin uskonnonopettajat Nina LiukkoMikkelin yhteiskoulun lukionina.liukko@edu.mikkeli.fi

Oulun seudun uskonnonopettajat Lea PesonenLumilinnantie 11, 90630 Oulu, p. 040 7419 323, lpe@lyseo.edu.ouka.fi

Pohjois-Karjalan uskonnonopettajat Anne Riekkinen Laatokankatu 12, 80200 Joensuu p. 045 134 8639, anne.riekkinen@jns.fi

Rovaniemen alueen uskonnonopettajat Antti Paananen Piisamintie 17 96500 Rovaniemi p. 040 7273157 antti.paananen@rovaniemi.fi

Satakunnan uskonnonopettajat Vesa Nissinen (pj.), vesa.nissinen@ulvila.fiSaarisentie 10 B, 28400 UlvilaElina Heinonen (siht.) elina.heinonen@pori.cedunet.fi

Savonlinnan seudun uskonnonopettajatVirpi Loikkanen, Savonlinnan lyseon lukio ja Savonlinnan taidelukiovirpi.loikkanen@savonlinna.netp. 050 5567058

Svenskspråkiga Religionslärare Maria Björkgren-Vikström Hedbergsvägen 3, 25700 Kimito p. 040 5622 585 maria.bjorkgren-vikstrom@kimitoon.fi

Tampereen seudun uskonnonopettajat Tuovi Pääkkönen Tampereen normaalikoulu Harppitie 9 33710 Tampere p. 040 7401 626 tuovi.paakkonen@uta.fi

Vaasan seudun uskonnonopettajat Vesa Neste Rantakatu 8 A 17, 65100 Vaasa p. (06) 3171 974, vesa.neste@vaasa.fi

Varsinais-Suomen uskonnonopettajat Tiina Saarinen Betaniankatu 18 as. 4, 20810 Turkup. 040 7166 738 tiina.saarinen@turku.fi

Espoon ja Kauniaisten uskonnonopettajatEija Suokko, Etelä-Tapiolan lukio, EspooPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinki eija.suokko@nic.fi

Etelä-Karjalan uskonnonopettajat Titta KorhonenLauritsalan lukio ja aikuislinja titta.korhonen@lappeenranta.fip. 0500 907238

Etelä-Pohjanmaan uskonnonopettajat Laura Kalliokoski, Seinäjoen lukio Kolmosvaltaus 4B, 60320 Seinäjoki p. 050 351 9479 laura.kalliokoski@edu.seinajoki.fi

Helsingin seudun uskonnonopettajat Liisa Franssila-Ylinen, Itäkeskuksen lukio Karppitie 5A, 00640 Helsinki p. 044 305 1062 /työ (09) 3108 2777 liisa.franssila-ylinen@edu.hel.fi

Kainuun uskonnonopettajatPuheenjohtaja Raija Väyrynen Piitie 10, 87250 Kajaanip. 050 3309 254, raija.vayrynen@kailu.fi

Keski-Pohjanmaan uskonnonopettajat Lea HopkinsLänsipuiston koulu / Yhteislyseon lukio, Kokkolalea.hopkins@kokkola.fi

Keski-Suomen uskonnonopettajat Jukka Hella Tarhakatu 8, 41500 Hankasalmi jukka.hella@norssi.jyu.fi tai jukka.hella@pp.inet.fi

Kuopion uskonnonopettajat Sanna Turunen Kuopion klassillinen lukio Opistotie 1, 70200 Kuopio p. 050 559 0773 sanna.mari.turunen@kuopio.fiEija Niiranen (siht), eija.niiranen@kuopio.fi

Kymenlaakson uskonnonopettajat Lauri Frosti Ahomutka 7, 45360 Valkealap. 0400 993862

Lahden seudun uskonnonopettajat Mari Ruusuvuori, Lahtimari.ruusuvuori@gmail.com

Koin opettajana pienen urautu-

misen reilun kymmenen vuo-

den työrupeaman jälkeen. Oma

turhautuneisuuteni heijastui oppilaisiin.

Haasteellisimmaksi koin etiikkaa ja dog-

matiikkaa sisältävän kolmannen kurssin.

Piti keksiä jotain. Halusin kehittää jotain

uutta ja samalla halusin järjestää oppilail-

le jotakin erilaista, josta tulisi heille muka-

via lukiomuistoja. Näin syntyi ensimmäi-

nen ns. yökoulu neljä vuotta sitten.

YÖKOULU JA HYVÄ TYÖ

Yökoulussa vietämme yön koulussa tehden

erilaisia tehtäviä etiikan kurssista. Ennen

yökoulua opiskelemme etiikkaan ja dog-

matiikkaan liittyvää teoriaa kolmella luen-

nolla ja verkossa olevien ennakkotehtävien

avulla. Sitten joksikin marraskuiseksi yöksi

pakkaamme makuupussit, karkkia, sipsejä

ja hyvää mieltä ja asumme vuorokauden

koululla. Koulupäivän jälkeen teemme ryh-

missä erilaisia etiikan ja dogmatiikan sy-

ventäviä ja soveltavia tehtäviä, joiden poh-

jana on ennakkoon opiskeltu teoriaosuus.

Tehtävät ovat osin leikkimielisiä, ja iso osa

na vapautuksia muutamalta tunnilta ja

osasta kurssitehtäviä. Kokeilu onnistui,

sillä oppimistulokset olivat hyvät ja nuo-

ret saivat kokea yökoulun.

PALKITTU TYÖ

Lukiomme oppilaat menestyivät syksyl-

lä 2012 järjestetyssä Innolukio-kilpailus-

sa vanhustyön keskusliiton sarjassa, jossa

nuorten tuli keksiä ikäihmisten ja nuor-

ten välille yhteistä toimintaa. Innolukio

on opetushallituksen rahoittama hanke,

jonka tarkoituksena on kannustaa lukio-

laisia luovuuteen ja keksimään uusia ta-

poja tehdä asioita sekä kehittää ongel-

manratkaisutaitoja.

Meidän koulumme opiskelijoiden kil-

pailutyön idea syntyi yökoulussa kehitel-

lyn hyvän työn myötä. Lucia-kulkueen to-

teuttanut ryhmä jatkoi idean kehittelyä

ja loi joukon keinoja, joilla ikäihmisten

elämänkokemusta voisi hyödyntää lu-

kion oppiaineiden opiskelussa ja miten

opiskelijat vastaavasti voisivat ilahduttaa

ikäihmisiä lukion kursseilla tehtävien töi-

den kautta. Koulussamme onkin tarkoitus

toteuttaa ryhmän ideoita ainakin jossain

määrin. Olemme suunnitelleet, että voi-

simme järjestää koulussamme taidenäyt-

telyn, johon kutsuisimme vanhuksia vie-

raaksi. Lisäksi olemme ajatellet historian

tunneilla käydä haastattelemassa ikäih-

misiä ja tuoda siten lisäväriä sekä opetuk-

seen että ikäihmisten arkeen.

Innolukiossa menestyminen osoitti,

että uskonto on oppiaine, joka antaa avai-

mia yhteiskunnallisten haasteiden ratkai-

semiseen. Emme selviä pelkästään tekni-

sellä tietämyksellä, vaan sen rinnalle tar-

vitaan inhimillisiä arvoja.

Teksti: Merja Kukkola

Kuva: Marko Kalmari

Kokeilimme Koulutuskes-

kus Salpauksessa Nastolassa

uudenlaista tapaa toteuttaa

lukion uskonnon kolmas kurs-

si. Yökouluksi nimeämämme

kurssi on antanut uutta hohtoa

uskonnolle oppiaineena. Tänä

vuonna yökoulussa toteut-

tamamme tehtävä palkittiin

Innolukio-kilpailussa.

niistä tehdään ryhmissä. Samalla pidetään

hauskaa ja ollaan yhdessä.

Yökoulun jälkeen ryhmät tekevät vie-

lä ns. hyvän työn. Ideana on toteuttaa lä-

himmäisen rakkauden ajatusta käytän-

nössä. Olemme tehneet projekteja yh-

teistyössä paikallisten vanhainkotien se-

kä Lions-naisyhdistyksen kanssa ja olem-

me saaneet myös seurakunnan diakonia-

työntekijältä. Yleensä oppilaat innostuvat

ensin vähän nihkeästi ajatuksesta, mutta

useimmiten he ovat lopulta innoissaan

kokemuksestaan. Tänä vuonna nuoret

muun muassa ilahduttivat vanhuksia le-

vyraadilla ja Lucia-kulkueella sekä kerä-

sivät rahaa kotikuntamme vähävaraisten

lapsiperheiden joululahjoihin.

Tässä on lainaus erään ryhmän loppu-

raportista: ”Hyvää työtä, eli meidän koh-

dallamme Planin Piilota pulpetti -kam-

panjaa ja Patmoksen Joulun lapsi -kerä-

ystä, oli hauska tehdä. Ryhmämme oli to-

della aktiivinen ja kaikki ryhmän jäsenet

tekivät oman osuutensa moitteettomas-

ti. Kaikin puolin kokemus oli erittäin po-

sitiivinen, ja mielestäni tämä oli ehdot-

tomasti koulun paras pakollisen kurssin

tehtävä. Huonona puolena tekemissäm-

me projekteissa oli se, että työn tulosta ei

henkilökohtaisesti näe. Olisi todella an-

tavaa olla itse lahjoittamassa katulapsille

tai lastensairaalaan valitsemamme tava-

rat. Kuitenkin tällaisen hyvän työn teke-

misestä tuli todella hyvä mieli.”

Yökoulu sopii mielestäni hyvin niille,

joille uskonto on se pakollinen oppiaine

ja joiden motivaatio ei ole niin korkealla.

Olenkin suositellut kaikille uskontoa kir-

joittaville ja oppiaineesta syvällisemmin

kiinnostuneille normaalin kurssin käy-

mistä. Tänä vuonna tosin kokeilimme yö-

koulun ja normaalikurssin yhdistämistä.

Osa uskontoa kirjoittavista osallistui yö-

kouluun ja sai varsinaisen kurssin aika-

USKONTO ON INNOVATIIVINEN OPPIAINE

Innolukion palkintojenjakotilaisuus järjestettiin Helsingin kaupungintalolla. Palkintoa olivat noutamassa Minna Rosenlund (vas.), Elina Kalvio, Inga Varttinen, Samuel Nordström ja opettaja Merja Kukkola.

42

LIITY MATERIAALI-

PANKKILAISEKSI!

SUOL ry:n materiaalipankki tarjoaa muun muassa opettajien tekemiä opetusmateriaaleja, kokeita ja ope-tusvinkkejä. Jäseneksi pääset, kun lähetät yhden sähköisen opetus-materiaalin pankissa jaettavaksi.

Tarkemmat ohjeet käyttöoikeuden saamisesta ja materiaalin lähettä-misestä saat osoitteesta www.suol.fi Materiaalipalvelu.

Lisätietoja saat osoitteesta materiaalit@suol.fi

”

hallituksen pöydältä

”

”

”

T ätä kirjoittaessani olen poikkeuksellisesti kaksois-

roolissa, kun toiminnanjohtajamme Elina Ruoko

lähti kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille. Hoidan

siis toiminnanjohtajan tehtäviä tämän ajan. Tähän käy-

tännön järjestelyyn päädyttiin, koska Elinan poissaolo

on sen verran lyhytaikainen, että täysin ”uuden” henki-

lön perehdyttäminen olisi vienyt työtehtävän pituuteen

nähden tarpeettomasti resursseja ja yhdistyksen sään-

nöt mahdollistavat tällaisen ratkaisun.

Tammikuu on aina SUOLissa varsin vilkasta aikaa. Talvipäivät ja siihen liittyvä vuo-

sikokous työllistävät niin toimihenkilöitä kuin hallituksen jäseniä. Tänä vuonna osallis-

tujia talvipäiville oli hiukan edellisvuosia vähemmän. Olemme lähes joka vuosi pohti-

neet, kannattaako tapahtumaa sijoittaa päällekkäin Educa-messujen kanssa. Suo siellä

– vetelä täällä. Monet pidemmän matkan päästä tulevat kiittelevät, jos tapahtumat ovat

samana viikonloppuna, koska silloin ehtii ainakin piipahtamaan molemmissa. Peräk-

käisinä viikonloppuina kahta isompaa reissua harva tekee. Toisaalta, jos molemmissa

on hyvää ohjelmaa tarjolla, ne syövät toinen toisiaan.

Vuosikokouksessa hallitukseen valittiin ”uusvanha” jäsen Vesa Soikkeli. Terve-

tuloa mukaan joukkoomme!

Koulutuspoliittisella rintamalla mietityttää juuri nyt erityisesti kolme asiaa:

perusopetuksen opetussuunnitelmat, lukion uusi tuntijako ja ylioppilaskirjoitus-

ten tulevaisuus. Hallitus seuraa aktiivisesti perusopetuksen opetussuunnitelmien

laatimisprosessia. Lukion suhteen paineita suurempiinkin uudistuksiin näyttäisi

selväsi olevan, sen voi julkisuudessa käydystä keskustelusta ja YTL-kuohunnois-

ta päätellä. Lisäksi lukio on jo vuosikausia jäänyt jalkoihin, kun ammatillista toi-

sen asteen koulutusta on aktiivisesti kehitetty yhä vetovoimaisemmaksi. Olemme-

kin jo SUOLin lukiotyöryhmässä käynnistäneet pohdinnat siitä, millaiseksi lukio-

ta tulisi tulevaisuudessa kehittää. Haastamme jäsenistön tähän mukaan, lähettä-

kää meille ajatuksianne! Vuosikokouksessa toimintasuunnitelmaan myös lisättiin,

että ”liitto muotoilee lukion tuntijakoa koskevan strategian ja julkaisee sen tiedo-

tuskanaviensa kautta. SUOL ry:n jäsenillä on mahdollisuus kommentoida strate-

giaa valmisteluvaiheessa”.

Rikkana rokasssa katsomusopetuskeskustelussa on edelleen julkisuudessa käy-

tävä debatti katsomusopetuksen mallista. Vaikka rakentava keskustelu on terve-

tullutta, liiton hallitus toivoo, että paukkuja riittäisi myös opetussuunnitelmasisäl-

töjen kehittämiseen, jotta opetusta voitaisiin mallista riippumatta ajanmukaistaa

entistäkin laadukkaammaksi.

Eduskunnan oikeusasiamies otti taannoin kantaa YTL:n ja ainejärjestöjen väli-

seen yhteistyöhön ylioppilaskokeiden pisteytysohjeita koskien. Jonkin aikaa olim-

me epätietoisuudessa siitä, voimmeko lainkaan jatkaa pisteytysohjeiden tekoa yh-

dessä YTL:n edustajan kanssa. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että yhteistyö saa jat-

kua, kuitenkin siten, että YTL julkaisee sivuillaan kaikille avoimet hyvän vastauk-

sen kriteerit, joita aineliitot sitten yhdessä YTL:n edustajan kanssa täydentävät.

Myös chat-pohjaiset pistekokoukset jatkunevat entiseen malliin. Kannattaa siis

seurata nettisivujamme.

Kevätseminaarin toteutamme tänä keväänä yhteistyössä FETO:n kanssa. Näh-

däänhän siellä!

Outi Raunio-Hannula

SUOLin hallituksen jäsen

Toiminnanjohtaja (vt. 1.1.2013–31.3.2013)

Sanat ”veljes-” ja ”veljestö” eivät taida kuulua kaikkien yläkoululaisten sanavarastoon.

Oppilas pohti kokeessa alkukertomusten merkitystä ja luetteli vedenpaisumuksen ja luomiskertomuksen lisäksi muun muassa neljäsmurhan.

Oppilaiden oli pitänyt kotitehtävänään ottaa selvä kerjäläisveljestöistä, mutta tehtävän otsikoksi olikin päätynyt kerjäläisviljelijästö.

…

Lähetä ehdotuksesi palstalle osoitteeseen: synsygus@suol.fi

helmiä sioille

M – Itella Oyj

Lähde mukaan opintomatkalle roomalaisten, varhaisten kristittyjen, berberien ja muslimien

TUNISIAAN 12.–19.10.2013Matkalla on asiantuntijaoppaana legendaarinen Silja Tuominen.

OHJELMA (tarkemmin www.suol.fi)

LA 12.10. HELSINKI–FRANKFURT–TUNIS Tutustuminen Tunisin arabikortteleihin, Medinaan, jonka perustivat Pohjois-Afrikan valloittaneet arabit jo 700-luvulla. Vanha kaupunki on kulttuurihistoriallisesi Välimeren alueen merkittävimpiä. Kevyt lounas ja majoittuminen (hotelli Golden Tulip El Mechteliin, 1 yö, www.goldentulipelmechtel.com). Illallinen.

SU 13.10. TUNIS–BARDO MUSEO–KARTHAGO–KAIROUANTutustuminen Bardoon, yhteen maailman suurimmista arkeologisista museoista. Ajo Kart-hagoon, jossa on säilynyt mm. foinikialaisten hedelmällisyyden jumalattaren kulttipaikka se-kä monumentaaliset kylpylät. Kirkkoisä Augustinuksesta ja Karthagon kristillisestä seurakun-nasta kuulemme matkan aikana. Lounas Sidi Bou Said viehättävässä taiteilijakylässä. Ajo Kai-rouainiin. Majoittuminen vanhaan arabilinnoitukseen, tyylikkääseen hotelli Kasbahiin***** (2 yötä, www.goldenyasmin.com). Illallinen.

MA 14.10. KAIROUANMekan, Medinan ja Jerusalemin jälkeen Kairouan on islamin neljänneksi pyhin kaupunki. Käyn-ti Suuressa Moskeijassa, joka on läntisen islamin maailman vanhin kulttipaikka 600/700-lu-vulta. Siirtyminen bussilla muslimien tärkeään pyhiinvaelluspaikkaan, Sidi Sahabin Moskei-jaan. Näemme myös uskomattomat, 800-luvulla rakennetut, yhä käytössä olevat vesialtaat. Kävelykierros Medinassa, jossa torin kujat sykkivät arkielämää. Lounas. Vapaata aikaa ren-toutua uima-altaalla tai jatkaa vanhan kaupungin kiertelyä. Illallinen.

TI 15.10. KAIROUAN–SBEITLA–TOZEURIN PALMUKEIDASAjo roomalaiskaupunkiin Sbeitlaan, joka joutui ensimmäisenä arabien valloituksen kohteeksi v. 647. Kävelykierroksen aikana näemme roomalaiskylpylät sekä Forumin alueen Jupiterin temppeleineen. Pohjois-Afrikan varhaiskristillisen ajan merkityksestä kertovat useat kook-kaat basilikat ja hyvin säilyneet kastealtaat. Lounaan jälkeen ajo lähes asumattomien aro-maisemien halki kohti Tozeuria, yhtä maailman kuuluisimpiin lukeutuvaa keidaskaupunkia, joka sijaitsee tuhannen hehtaarin palmumetsän keskellä. Majoittuminen hotelli Ras El Ainiin (2 yötä, www.goldenyasmin.com). Illallinen.

KE 16.10. BERBERIKYLÄT TAMERZA, CHEBIKA JA MIDESMaastoautolla puolen päivän retki Tamerzan ja Chebeikan keidaskyliin. Lounas hotellissa, jonka jälkeen halukkaat voivat vierailla hienossa yk-sityisessä berberimuseossa (mikäli se on avattu uudelleen). Illallinen.

TO 17.10. TOZEUR–DOUZ–MATMATA–TOUJANE –METAMEUR–KSARVarhain aamulla (klo 6.30) lähdemme katsomaan auringonnousua maa-gisen suolajärven Chott el Jeridin keskelle. Ajo Douz’in, taatelipalmujen ympäröimään keitaaseen Saharan portille. Ratsastusretki dromedaareilla hiekka-aavikolle. Ajo Kaakkois-Tunisiaan Dahar-vuoriston berberialueel-le, Matmataan. Majoitumme berberikulttuurin tapaan osittain maan alle rakennettuun hotelliin Diar El Barbar, (1 yö www.diarelbarbar.com). Lou-nas. Vierailu berberikodissa ja Toujanen ainutlaatuisessa berberikylässä. Metameurin lähellä näemme erikoiset viljamakasiinit (ksour). Illallinen.

PE 18.10. SFAX–ELI DJEM–SOUSSEAjo meren läheisyydessä Sfaxiin. Lounaan jälkeen matka jatkuu kohti maailman kolmanneksi suurinta amfiteatteria, El Djemeniä ja arkeolo-gista museota. Illaksi saavumme Sousseen, jossa majoittuminen hotelli Kanta (1 yö www.hotel-kanta-tunisie.com). Illallinen.

LA 19.10. LENTO FRANKFURTIN KAUTTA HELSINKIIN.

Opintomatkan hinta: 1595 euroa (25 osallistujaa), 1640 euroa (20 osallistujaa) tai 1695 euroa (15 osallistujaa). Yhden hengen huoneen lisämaksu 120 euroa/hlö. Jos huonejako ei mene tasan, yksin matkustavan on maksettava yhden hengen huoneen lisämaksu.

Hintaan sisältyy: Lufthansan reittilennot turistiluokassa, lentokenttäverot ja arvonlisävero

ohjelmassa mainitut bussikuljetukset, retket ja sisäänpääsymaksut

majoitus ohjelmassa mainituissa hotelleissa aamiaiset sekä ohjelman mukaiset ruokailut juomineen (14 ateriaa)

Silja Tuomisen opaspalvelut

Hinnat on laskettu 4.12.2012 hintojen mukaan. Pidätämme oikeuden hinta-, ohjelma-, hotelli-, ja aikataulumuutoksiin, jotka johtuvat meistä riippumattomista syistä.

Vastuullinen matkanjärjestäjä: HelinMatkat Oy.Tiedustelut ja ilmoittautumiset 5.3.2013 mennessä: eija.suokko@nic.fi tai puh. 0400 510 503. Paikkoja voi kysellä myös tämän jälkeen.