22 E R Ä 7 – 2 0 0 6 P Y Y D Y S K A L A S T U S

� ”Mökillä olisi mukava käydä jos-kus verkoilla. Mutta en oikein tie-dä, millaisia verkkoja pitäisi ostaaja mitä kaloja kannattaisi yrittääpyytää.Himokalastaja en ole,mut-ta jotain tekisi mieli kokeilla.”

Olen usein kuullut tämän kysy-

Millaisia pyydyksiä kannattaisi hankkia?Vastaus muodostuu summaamalla yhteenkalastuspaikan mahdollisuudet sekä henkilökohtaiset valmiudet ja näkökulmat.Täsmäkalastus on järkevä ja elämyksellisyyttä lisäävä tavoite.

RISTO JUSSILA

Täsmäpyydyskalastajan

aakkoset

23P Y Y D Y S K A L A S T U S E R Ä 7 – 2 0 0 6

Täsmäpyydyskalastuksen ide-aan kuuluu katiskakalastuksenroolin korostaminen.Tiuhasilmäi-nen katiska sopii tähän touhuunhyvin. Kalavesiemme hyvinvointilisääntyy, kun katiskoiden määräkasvaa ja verkkokalastus jalostuukohti hallittua täsmäpyyntiä.

Saaliiksi peruskalaa?

Haukea, ahventa ja särkeä elää lä-hes kaikissa Suomen järvissä jauseimmiten runsaasti. Pyydyska-lastajalle näiden yleiskalojenpyynnissä onnistuminen on var-maa ainakin osan vuodesta. To-dellakin varmaa, vaikka aivan kai-kissa vesissä ei suinkaan välttä-mättä vähätöistä.

Jos haukea on runsaasti, se onpyydyskalastajalle läpi vuoden ka-la,jonka saamiseksi ei tarvitse odo-tella sesonkeja. Pyytäjä pystyymelko vähällä vaivalla hankki-maan niin hyvän taidon ja paikal-listuntemuksen, ettei hienon fi-leerausveitsen hankkimista tarvit-se katua.

Ahven kuuluu samaan sarjaansaalisvarmuuden puolesta, muttajärvillä ongelmana on assujen pie-ni koko. Pannukarkeiden pyytä-minen ei ole ihan helppoa, koskaahvenet liikkuvat parvissa ja ke-

sällä parvilla on taipumus surffail-la siellä sun täällä.Mutta kun hank-kii perustietämyksen ja jaksaa yrit-tää vähän pitempään, osumia al-kaa ajoittain napsahdella.

Made on myös helppo pyydet-tävä, mutta useimmat eivät juurivälitä siitä avoveden aikana.

Särki on marinoituna mainio ka-la ja purkitettuna herkku, muttaharva osaa sitä käyttää. Pyydyska-lastajalle särki on kesällä niin help-po nakki, ettei sitä oikein voi ollasaamatta, jos vain yrittää.

Näiden lajien pyynti on helppoaperuskalastusta. Jos järvessä eijuuri esiinny muita kaloja tai pyy-täjä haluaa pysytellä näissä, on-nistumisen tuomaa hyvää tuultaja kala-aterioita järjestyy mukavanvähäisellä panostuksella.

Pyynnissä olen onnistunut itseilman verkkojakin kunnollisilla ka-tiskoilla. Niitä saisi olla käytössäpari-kolme tai enemmänkin.

Alkuvaiheessa myös peruskalo-jen pyynti vaatii paneutumista.Hyvillä lähtötiedoilla ja yhden avo-vesikauden opettelulla saalista pi-täisi tulla ja kalapaikka saattaa löy-tyä hyvin läheltä venerantaa.

Jos lahnaa esiintyy runsaasti, seon pyydyskalastajalle helppo saa-lis ja menee myös katiskaan. Pa-ras savulahna on isokokoinen,mutta sen pyynti on oikukkaam-paa ja onnistuu parhaiten lahna-verkolla. Keväällä kudulta saalis-varmuus on parhaimmillaan,mut-

myksen eri versioina ja kunnolli-sen vastauksen antaminen on ai-na ollut yhtä vaikeaa, jopa mah-dotonta.

Lähtökohtana on tietysti se, mi-tä kalaa lähijärvestä löytyy. Pyytä-jästä kuitenkin riippuu, mitä hänkalastukselta odottaa ja kuinkapaljon on valmis siihen satsaa-maan.

Valintojen perustana voivat ol-la myös terveydelliset ja ekologi-set näkökulmat. Nämä merkitse-vät vuosi vuodelta enemmän yhäuseammalle ihmiselle.

Pyytäjä ratkaisee, mikä on sopi-va henkilökohtaisen panostuksenmäärä. Se voi olla pyyntitaidonopettelua,aikaa,investointeja,pit-

käjänteisyyttä,syvyyskartan tutki-mista tai kalastuksen vaikutuksenjärven lajisuhteisiin ja ekologiseentasapainoon huomioimista.

Liikkeelle on silti aina paras läh-teä siitä,millaisia mahdollisuuksialähivesi tarjoaa.Ja mitä toiveita taiperäti tavoitteita itse harrastuk-selle asettaa.

Nämä tekijät hahmottavat pyy-dyskalastajan profiilin. Sen avullalöytää omaan vapaa-aikaansa par-haiten istuvat pyydyskalastuksenmuodot.

Ennen pyydysten ostoa pitäätietysti selvittää sallitut solmuvä-lit ja muut kalastusta koskevatmääräykset. Vasta sitten on aikalähteä hankkimaan pyydyksiä japaneutua niiden käyttöön. Näinharrastus melko varmaan antaaenemmän hyvää mieltä ja myöshalutunlaista saalista.

Omaa pyydyskalastustani olenjoutunut miettimään eri kanteiltamyös jutunteon takia. Tavoitteek-si tunnelmien, saaliin ja yksittäis-ten kalajuttujen lisäksi on noussutkestävän kehityksen vaatimuksettäyttävän pyydyskalastuksen ke-hittely.

Hahmottelemani tapa käyttääpyydyksiä on saanut nimen täs-mäkalastus. Arvokalojen pyynnis-sä moni harrastaja on viljellyt ai-nakin ajoittain samansuuntaisiakeinoja, mutta lähes aina sinttienkalastus ja lajisuhteiden tasapai-non ylläpito silti unohtuu.

Täsmäpyydyskalastuksen kantavana ideana on katiskan päärooli sekakalanpyydyksenä.

24 E R Ä 7 – 2 0 0 6 P Y Y D Y S K A L A S T U S

ta vaatimuksena on kutulahdenlöytäminen ja nappiajoitus.

Saaliiksi arvokalaa?

Siika ja muikku ovat pyydyskalas-tajalle vaativampia haasteita. Nii-den pyynnissä onnistumisessaauttaa keskittyminen lajikoh-taisiin sesonkeihin.Järven syvyys-suhteet pitäisi myös tuntea ja ka-lojen elintavoista olisi tarpeen ol-la hieman jyvällä.

Arvokalojen kalastus pakottaapyytäjän usein liikkumaan lähi-rantoja kauemmaksi. Verkkojenvalinta vaatii enemmän tietämys-tä ja myös järvikohtaista tietoa ka-lojen vallitsevasta tai pyyntiin hy-väksyttävästä koosta.Hyvien paik-kojen löytämiseksi verkoilla voijoutua käymään useampia vuosia,ellei neuvoja ole saatavilla.

Siian ja muikun pyynti on järke-vintä aloittaa kyselemällä vinkke-jä sellaisilta naapureilta, jotka hal-litsevat pyynnin ja tuntevat pyyn-tipaikat. Alkuvaikeuksiin saa kui-tenkin varautua. Pitäisi olla valmisperuskalojen pyyntiä sitkeäm-pään yrittämiseen.

Kuhakannat ovat viimeisenkymmenen vuoden aikana paran-tuneet niin paljon,että paikoin ku-han voi laskea helppojen perus-kalojen joukkoon, paikoin vai-keampiin arvokaloihin.

Taimenen ja järvilohen verkko-kalastusta en harrasta.Minusta nii-tä on hauskempaa ja myös hel-pompaa pyytää vapavälinein. Jo-kainen tekee omat valintansa, jo-ten solmuväliltään riittävän suu-risilmäisillä (esim. 65–80 mm) ver-koilla näidenkin lajien kalastus onmielestäni hyväksyttävää.

Kookkaiden taimenten ja järvi-lohien pyydyskalastaja ei juuri juh-li saalismäärällä.Pyynnissä saa va-rautua pitkään pinnistykseen.Vaa-tivuus on vaikeinta tasoa ja kysyyaikaa.Hyviä vinkkejä ei yleensä oleedes saatavilla,koska harva jaksaajahdata näitä isomuksia pitkäjän-teisesti.

Sattumasaaliina taimenia ja jär-vilohia päätyy joissakin järvissäpyydyksiin usein, pienikokoisinaliiankin usein.

Eri kalojen pyynnin vaihtelevavaikeusaste riippuu myös yksilö-määristä. Vaikeampi kala voi ollahelppo, jos sitä on paljon. Tai toi-sin päin.

Pyydysten ostoa suunniteltaes-sa pitäisi saada luotettavaa tietoasiitä, mitä kaloja ja kuinka paljonpyyntipaikalla esiintyy. Näin onhelpompi valita, mitä ryhtyy ta-voittelemaan.

Tietoa voi kysellä muilta pyytä-jiltä.Vielä paremmat infot irtoavat

Täsmäpyynti tarjoaa kalastajalle elämyksiä, ikään katsomatta.

Kuva

:Ju

ha

Väi

sän

en

osakaskunnan vetäjiltä. Samallavoi kysellä, mitä kaloja ja millaisi-na määrinä järveen istutetaan.

Ihanteena täsmäkalastus

Arvokalojen verkkopyynnissä py-rin täsmäkalastukseen. Ajoituk-sella, paikan valinnalla ja verkonsolmuvälillä tähtään sitä, että saa-liiksi tulee – jos tulee – vain halut-tua kalalajia halutun kokoisena.

Yhtä tärkeänä tavoitteena on,et-tei sivusaalista tulisi lainkaan.Täs-mäpyynnissä käytetään usein laji-kohtaisia, tiettyyn kalan kokoonliittyviä ja mahdollisesti myös vuo-denaikaan sopivia verkkoja.

Kun täsmäpyynti alkaa onnis-tua, saaliiksi tulee sellaisia kaloja,joita haluan järvestä sillä hetkelläpoistaa. Kalastusta voi silloin pa-remmin ohjata järkevään suun-taan esim.lajisuhteita,arvokalojenkasvua ja terveysvaikutuksia aja-tellen. Samalla vältytään tahatto-malta haukien poistamiselta, nii-tähän tarvitaan sinttien syöjinä.

Myös ruuanvalmistuksen näkö-kulmasta onnistunut täsmäpyyn-ti on mukava juttu. Kun täsmä-

dyskalastaja voi toimia enemmänvetensä hyväksi kuin jos hän ka-lastaisi pelkästään vieheillä.

Toinen näkökulma on, että josolet esimerkiksi mökillä pitem-pään yhtäjaksoisesti, olet ehkämotivoituneempi yrittämään jo-takin vaikeammin pyydettävää ka-laa.Jos aikaa on vähän,valitset eh-kä mieluummin sellaisen kalan,jonka pyynnissä onnistuu hel-pommin.

Jos lähden kalastamaan arvo-kalaa ja haluan lisäksi varmistaaraaka-aineen saamisen kalaruo-

kien valmistukseen, kalastan kah-della eri linjalla. Peruskalojenpyyntiin lasken läjän katiskoita jaarvokaloja tavoittelen täsmäka-lastaen toisilla pyydyksillä.

Täsmäpyynnin luonteeseenkuuluu, että jos haluttua kalaa ha-lutun kokoisena ei tule,ei usein tu-le muutakaan. Toisaalta tällä tyy-lillä voi käydä niinkin, että tuleemuutama kilo muikkuja sekä li-säksi läjä ahvenia ja hauki. Kalaasyövät naapurit ovat avuksi, jos ethalua pakastaa saalista.

Katiskapyynnin hyvänä puole-na on,että mikäli yleiskaloille ei olekäyttöä ja saalis on hyväkuntoista,voin laskea hauet,mateet ja isom-mat ahvenet takaisin.Sintit on pa-ras poistaa. Ja sen jälkeen ryhdynmuikkujen savustukseen.

Voin tehdä myös niin, että siir-rän syötäväksi valitsemani kalatkatiskasta sumppuun ja lasken sensyvähköön veteen, jossa kalat ei-vät pahemmin vahingoita itseään.Niiden perkausvuoro koittaa sit-ten seuraavana päivänä. Ja sintitpoistan jälleen vedestä.

Verkoilla saatuja kaloja ei kui-tenkaan pidä sumputtaa, kuollei-suus voi olla suuri.

Kolme tai neljä katiskaa ja sump-pu on muutenkin hyvä yhdistel-mä keskikesän kalastukseen. Saa-lista ei aina tule kovin paljon, mut-ta muutaman päivän ajan kalojasumppuun keräämällä aihetta sa-vustamiseen alkaa ehkä löytyä.

pyydetään siikaa, myös syödäänsiikaa – ei haukea, madetta, ah-venta, lahnaa ja alamittaisia kuhiatai taimenia.

Täsmäpyynnin avulla voin hyö-dyntää järven kalalajivalikoimaa jaetenkin vähemmän elohopeaa si-sältäviä lajeja ruokapöydässä. El-lei taitoa täsmäpyyntiin ole ja pyy-täjä noudattaa annettuja eloho-peasuosituksia, into verkkokalas-tukseen voi loppua terveysvaiku-tusten takia.

Näitä ideoita toteuttamalla jamyös katiskoilla kalastamalla pyy-

25P Y Y D Y S K A L A S T U S E R Ä 7 – 2 0 0 6

� Taitavan täsmäpyytäjän saalis koostuu oikeista lajeistaja juuri halutun kokoisina.Kun pyydetään siikaa, myössyödään siikaa.

� Lahnan täsmäpyytäjä voi esimerkiksi napata yhden savu-laatikontäyttäjän kudulta janostaa sitten riimuverkon ylös.

Jos huomaat sumpun käytönsopivan kalastukseesi, on parashankkia tilava ja kevyt, pehmeäs-tä verkosta tehty. Sitä on mukavakäsitellä.

Ekologinen näkökulma

Monissa järvissä ongelmana onvähäarvoisen kalan liian suurimäärä.Särki ja lahna tonkivat poh-jan ravinteet liikkeelle.Pikkuahve-net syövät särjen ja salakan ohel-la eläinplanktonin niin vähiin, et-tä kasviplanktonille ei ole enääsyöjiä ja se voi alkaa lisääntyä voi-makkaasti.

Runsas pikkukalojen määrä hei-kentää kasvua ja aiheuttaa lajinkääpiöitymistä. Ravintopulan ta-

kia sintit laajentavat elintilaansaulapalle, jolloin ne alkavat kilpail-la muikun ja siian kanssa samastaravinnosta, jolloin näidenkin ka-lojen kasvu voi heikentyä.

Ongelman toisena puolena onsuurten petokalojen liian vähäi-nen määrä. Petokaloja pitäisi ollakolmannes järven kalamäärästä.Vasta silloin ne pystyvät syömäänmuiden kalojen vuotuisen tuo-tannon niin vähiin,että lajisuhteetpysyvät tasapainossa. Tavallistaon, että petokaloja on kalakan-nasta vain kymmenesosa.

Kalastuksen harrastajat ja am-mattilaiset ovat vahvasti syypäitäpetokalojen pieneen määrään.Monofiiliverkot ja uistimet pyytä-vät isot kalat nykyisin liian tehok-kaasti.

Pyydyskalastaja voi tehdä va-lintoja tästäkin näkökulmasta.Jär-vellä hän kalastaa usein koko ikän-sä samaa paikkaa ja on siksi ehkälaajalla alueella liikkuvaa pyytäjäämotivoituneempi tekemään va-lintansa juuri oman lähijärvensähyväksi.

Ekologisesta näkökulmasta sär-

jen kalastus katiskalla tai tiheäsil-mäisellä verkolla herkulliseksipurkkikalaksi on erinomainen rat-kaisu. Haittapuolena on purkitus-koneen ja painekattilan korkeahinta, oma puoliautomaattiko-neeni kattiloineen maksoi lähes900 euroa.

Ahvenen katiskakalastus Weke-katiskan tapaisella tiheäsilmäisel-lä pyydyksellä on myös vedenhoi-toa, kun samalla vähäarvoisempisaalis poistetaan vesistöstä. Josisommissa petokaloissa ei ole vau-rioita, ne on syytä vapauttaa, elleiniitä hyödynnetä keittiössä.

Katiskan antama sinttimassa onparas kompostoida tai kuopatamaahan, jos muuta käyttöä ei löy-dy. Pikkuahvenista saa nylkemälläherkullisia pataruokia ja näitäkinsyödessä lisämakua saa ekologi-sesti järkevästä toiminnasta.

Katiskan ja muikkuverkon edut

Katiskoilla ei ratkaista liikojen sint-tien ongelmaa, mutta se on askeloikeaan suuntaan. Monien samal-la järvellä liikkuvien pyyntitapana

Kuva

:Jyr

ki J

ahn

uka

inen

26 E R Ä 7 – 2 0 0 6 P Y Y D Y S K A L A S T U S

sen merkitys alkaa kasvaa.Rehevässä järvessä koko kala-

määrä voi olla 200–300 kg heh-taarilla, niukkaravinteisessa jär-vessä vastaavasti ehkä vain muu-tama kymmenen kiloa. Järven re-hevyydestä voi päätellä,millainenvaikutus omilla katiskoilla on ka-lamassaan.

Muikun verkkokalastus antaa si-vusaaliina vaihtelevasti vähäar-voista kalaa,joten tämäkään pyyn-timuoto ei vie lajisuhteita vääräänsuuntaan. Samoin vaikuttaa mui-kun nuottaus tai sen rysäpyynti.

Huonona puolena on,että muik-kuverkkoon voi tarttua istutettu-ja järvilohen tai nieriän poikasia.Tätä voi yrittää vähentää välttä-mällä pyyntiä aivan pintavedestäja etsimällä alueita, joissa lohika-lojen poikasia ei liiku.

Vesissä,joissa taimen ja nieriä ei-vät voi lisääntyä luontaisesti, onmuikku luonnonkalana kestävänkehityksen näkökulmasta selvästiarvokkaampi kala. Siksi lohikalo-jen poikasmenetyksillä on vaikeaperustella näissä vesissä muikunverkkopyynnin rajoittamista.

Järvärin osalta tilanne on samakaikkialla Vuoksen vesistön ulko-puolella. Eräs ratkaisu on tyytyätappioihin tai vaihtaa istarikalak-

esimerkki voi kummasti vaikuttaamyös muiden kalastuskäyttäyty-miseen. Kun asia on esillä, osakas-kunta voi esim. aktivoitua järvenhoitokalastuksen järjestämiseenjäreillä välineillä.

Lajisuhteet tasapainoon

Sinttikalaa järvestä poistava pyy-dyskalastaja voi aiheellisesti muis-tuttaa osakaskuntaa tai kalastus-aluetta, että pelkästään suurtenpetokalojen pyyntiin keskittyvätpyydys- ja viehekalastajat pitäisisaada jollakin tavoin sinttienpyyntiin mukaan.

Vain petokalaa järvestä poista-vat pyytäjät voitaisiin velvoittaahoitokalastamaan sinttejä itse taimaksamaan jollekin, joka tekeesen heidän puolestaan.

Tätä voi tosin kritisoida sillä, et-tä jos niin kutsutun roskakalanpyynti on liian lievää järven kokokalamassaan verrattuna,sillä ei eh-kä ole oleellista vaikutusta. Särki-kalat ja ahven ovat niin tehokkai-ta lisääntyjiä, että jäljelle jäänei-den lisääntymistulos vain paran-tuu ja sinttejä riittää entiseen mal-lin, joskin pienempikokoisina.

Jos kalalupiin asetettaisiin eril-linen kalastusaluekohtainen ”sint-tivero”, maksu jonkun toisen teke-

mästä ”roskakalan” poistosta, ka-lojen lisääntymismekanismin ta-kia olisi järkevämpää tehdä pyyn-ti esim. viiden vuoden välein suu-rella teholla. Jos pyynti on joka-vuotista ja vähäisempää, kalojenon lisääntymisellään helpompi ve-sittää hoitokalastuksen vaikutuk-sia.

Tehokkaan hoitokalastuksenjälkeen ahkera katiskapyynti hi-dastaisi kantojen ennalleen pa-laamista.

Tarkasti ottaen kalojen lajisuh-teiden tasapainon säilymisen kan-nalta ei ole myöskään aivan sama,mihin lajeihin isojen petokalojenpyynti kohdistuu.

Järvilohi syö pääosin muikkua,jos sitä on saatavilla. Siten järvilo-hen kalastaminen tai kalastamat-ta jättäminen ei kovin paljon vai-kuta petokalojen vuosittain syö-män vähempiarvoisen kalan ko-konaismassaan.

Taimen ja kuha ovat tässä kes-kikastin kaloja, koska ne syövätmuikkua ja kuoretta sekä muitakinkaloja.

Tärkeä vähempiarvoisen kalansyöjä järvillä on hauki. Tästäkäännäkökulmasta järvikalastajan eiole ekologisesti järkevää kohdis-taa petopyyntiään pelkästään

haukeen. Vaikutusta lisää, ettähauki pystyy lisääntymään luon-taisesti ja tuottamaan uusia ”ros-kakalaa” syöviä jälkeläisiä, muttajärvilohi, taimen ja monessa ve-dessä myös kuha eivät siihen pys-ty.

Hauen rooli

Hulluinta on kalastaa haukia poisjärvestä sen takia,että ne eivät söi-si arvokalojen poikasia. Sitähänhauet jonkin verran tekevät, mut-ta enemmän harmia tulee, jos pe-tokalat pyydetään vähiin.

Sinttimassa täyttää silloin jär-ven, syö eläinplanktonin ja alkaavallata ulapalta muikkujen ja sii-kojenkin elinalueita. Kehitys lisäärehevöitymistä ja lopulta arvoka-lojenkin olosuhteet ja kasvu voi-vat kärsiä.

Arvokalojen ja elohopean takiahaukeen kohdistuva pyynti on vä-hentynyt, mutta sitä saadaanusein sivusaaliina. Kilpauistelussakehitys on kuitenkin kulkenut ar-veluttavaan suuntaan.Järvikisois-sa pääpaino on usein hauessa jakisoissa vedetään joskus suurikinmäärä näitä parhaita ”hoitokalas-tajia”pois.Ennakkoharjoittelu vai-kuttaa samaan suuntaan.

Kilpailutoimintaa olisi tarpeenkehittää vähemmän järvien laji-kohtaista tasapainoa horjuttavak-si.Miten olisi,jos haukikisassa pun-tariin kelpaisi vain venekunnan

� Verkot viedään pyyntiin juuri silloin, kun kaudensaaliskalan huippusesonki on käsillä.

� Pitkälläsiimalla voi kalastaa myös aktiivisesti,jolloin sitä ryhdytään välittömästi laskun jälkeenselkäämään toisesta päästä saaliskaloja irrotellenja syöttejä uusien.

Kuva

:Jyr

ki J

ahn

uka

inen

si järvärin ja taimenen sijasta ku-ha tai siika.

Muutoin pelkästään suuriin pe-tokaloihin keskittyvä pyynti vä-hentää pikkukalojen syöjiä, eikäole lajisuhteiden tasapainolleeduksi.

Jos pyydyskalastaja haluaa kan-taa kortensa kekoon, hän voi suu-ria petokaloja verkottaessaan pi-tää vedessä myös muutamaa ti-heäsilmäistä katiskaa. Katiska te-kee sitä työtä, joka kuuluisi pyy-detyksi tulleille petokaloille.

Katiskapyynnin ehkä vielä suu-rempi merkitys on, että se opet-taa uusia sukupolvia ajattelemaannäitä asioita.Muutamien pyytäjien

27P Y Y D Y S K A L A S T U S E R Ä 7 – 2 0 0 6

suurin hauki? Runsasravinteissajärvissä,joissa sinttimassaa on pal-jon,haukien tehokas poistaminenvie tilannetta huonoon suuntaan.

Isolla ahvenella on tärkeä roolisärkien ja ahventen poikasten syö-jinä. Mutta pula ravinnosta voi hi-dastaa järvillä miljoonaveljien kas-vua kalaravinnon käyttäjiksi. On-nistunut tehokalastus ja sinttienmäärän merkittävä vähentyminenvoi aikaa myöten lisätä ahventenkasvua ja niiden kalaravinnonkäyttöä. Aluksi hoitokalastus siltipienentää ”roskakalan” keskiko-koa.

Järvien ekologista tasapainoahorjuttaa sekin, että rehevöitymi-sen seurauksena suoravartinenvesikasvillisuus lisääntyy ja upos-lehtiset kasvit vähentyvät. Upos-lehtisten kasvien vähentyminenpienentää hauen tuotantoalueitaja heikentää lisääntymistä.

Jos hauella ei ole paljon lisään-tymisalueita,haukien määrä ei ku-dun seurauksena kasva niin paljonkuin äkkipäätä luulisi. Vähäisem-pikin haukimäärä voi silloin pystyätuottamaan sen määrän jälke-läisiä, jonka lisääntymisaluei-den pinta-ala mahdollistaa.

Mikäli tilanne on tämä, eiesim. haukien istutus ehkä li-sääkään haukimäärää. Hau-kien erityinen säästäminen eimyöskään välttämättä näymissään.

Vaikka haukien tuotanto eitoisaalta pyynnin vähentyessälisääntyisikään tuotantoaluei-den vähäisyyden takia, hau-kien vähäinen poistaminenvedestä lisää silti hitaasti nii-den kokonaismäärää.

Jotain merkitystä on silläkin,että jos haukikanta on kovinpienikokoista, se syö vähem-män ”roskakalaa” kuin keski-kooltaan suurempi kanta.

Kustannus-vaikutukset

Pyydyskalastusta voi sanoa lupa-hintojen osalta edulliseksi harras-tukseksi. Valtion kalastuksenhoi-tomaksun ja järvikohtaisen pyy-dysluvan lunastus kerran vuodes-sa riittävät. Verkkomerkkejä han-kittaessa enimmäismäärä yhtä ta-loutta kohti on usein 5–10 kpl,mutta pienemmässä vedessä sevoi olla paljon vähemmän. Pyy-dyskalassa venettä soutava tai oh-jaava henkilö ei tarvitse enää ka-lalupia.

Aktiivinen viehekalastaja liik-kuu paljon ja suurimmaksi jatku-vaksi kulueräksi nousevat useinbensakulut. Lisää rahaa palaa, josvesillä esim. uistellaan. Mökillä

pyydyskalastava matkustaa mö-killeen muutenkin, joten erillisiämatkakustannuksia ei samalla ta-valla synny.

Pyydyskalastusvälineet ovat pit-käikäisiä, eivätkä välinekustan-nukset ole käyttöaikaan nähdensuuret.Jotain nekin maksavat ja al-kuvaiheessa rahaa palaa enem-män.

Verkoista kalleimpia ovat muik-kuverkot. Välivesipyyntiin sopiva5 x 27 m, solmuväliltään 15 mm:nverkko maksaa n. 80 €. Muikku-verkko on hyvin pitkäikäinen pyy-dys.

Isojen petokalojen kalastuk-seen sopivat, solmuväliltään har-vemmat verkot maksavat saman-pituisina n. 20–30 €.

Muista pyydyksistä yleis- ja hoi-tokalastukseen soveltuva tiheäsil-mäinen Weke-katiska maksaakoosta riippuen n. 100 €. Silmä-kooltaan harvemman ja ruostu-mista heikommin kestävän sinki-tyn rautalankakatiskan saa 15–25eurolla.

Yleiskalastuksen harrastaja sel-

Täsmäkalastuksessa alkuunpääsee vähemmilläkin pyydyksil-lä, eikä touhu silti tule aikaa myö-ten kalliiksi. Täsmäverkot ovatyleisverkkoja pitkäikäisempiä sen-kin takia, että niitä käytetään har-vemmin.

Onnistunut täsmäkalastusmyös säästää verkkoja. Esim. kunsiian ja kuhanpyynnissä käytettä-villä ohutlankaisilla ei tule sivu-saaliina haukia,verkot kestävät pi-tempään.Päinvastaisessa tapauk-sessa hyvät erikoisverkot saa suur-ten haukien eteen laskemalla pianriekaleiksi.

Ennen outojen pyydysten hank-kimista ei ole pahitteeksi käydäkatsomassa niillä kalastusta jon-kun toisen mukana.Sen jälkeen onhelpompi tehdä päätös satsauk-sesta uusiin pyydyksiin.

Elämyksellinen näkökulma

Täsmäkalastus verkoilla on omankokemukseni mukaan elämyksel-lisempää ja jännittävämpää tou-hua kuin sokeasti kaikkiin kaloihin

kohdistuva yleisverkotus.Jos vaikkapa siian täsmä-

pyyntiin lisätään vielä kalastussuurisilmäisillä verkoilla, jol-loin mahdolliset saaliskalatovat kookkaita, mutta saaliskäy muuten vähiin, tulee mie-lenkiinto kalastukseen elä-mykselliseltä puolelta.

Pitkäsiima ja koukkukalas-tus ovat verkkopyyntiä aktii-visempia pyyntitapoja. Pitkäl-läsiimalla voi kalastaa myösniin,että siima lasketaan pyyn-tiin ja sitä ryhdytään välittö-mästi toisesta päästä selkää-mään mahdollisia saaliskalojairrotellen ja syöttejä uusien.Pyynnin kohteena on silloinyleensä ahven, hauki ja lahna,joskus myös kuha.

Samalla tavalla voidaan ka-lastaa pola- tai iskukoukuilla.

Tavallisesti silloin tavoitellaan hau-kea, mutta jotkut pyytävät ajeleh-tivilla polakoukuilla hämärässä taipimeässä myös kuhaa.

Kutuaikoina monia kaloja voikalastaa normaalia aktiivisem-malla verkotustyylillä. Verkko las-ketaan kutupaikalle ja sitä jäädäänvartioimaan. Lahnan kutuhuipunaikana tämä on järkevä tapa liiansaaliin välttämiseksi. Vartiopyyn-nillä voidaan kalastaa esim. hau-en kudulta vain yksi kala ja ottaaverkko sen jälkeen ylös.

Eniten olen harrastanut jatku-vaa kokemista siian kudulla. Las-ken siikaverkkoja yksi kerrallaanaivan rantaan ja käyn hetken pääs-tä katsomassa,onko niissä mitään.

Siirtelen verkkoja paikoille, joissasiikoja ui. Etenkin iltapäivällä ja il-tahämärässä kutusiiat liikkuvat ak-tiivisesti, eikä saaliin saamiseksitarvitse aina odotella seuraavaanpäivään.

Kutusiian verkkokalastajan har-mina ovat usein hauet. Ongelmavoi johtua siitäkin, että verkot ei-vät ole kutusiian pyyntiin parhai-ten sopivilla paikoilla. Jos haukiatulee, niiden määrä vain lisääntyy,mikäli verkot jätetään yöksi pyyn-tiin.

Päiväpyynnillä, jatkuvalla koke-misella ja verkkoja vähähauki-sempiin paikkoihin siirtelemällähaukisaalis voi loppua kokonaan.Nopean kokemisen etuna on se-kin, että saaliskalat ovat eläviä janiiden verestys mahdollista.

Muita tekijöitä

Pyydysten valintaan vaikuttaa se-kin,kalastatko pääasiassa yksin vaitoisen kanssa.Yksin kalastaminenei rajaa mitään pyyntimuotoa pois,mutta jotkin kalastustavat vaati-vat opettelua,jos niitä harrastaa it-sekseen.

Venettä liikuttavaksi kaveriksisaa usein tuulen,mutta aluksi pyy-dysten lasku sujuu kätevämminkahdella jalalla kulkevan kaverinkanssa.

Isommilla järvillä arvokalojenpyynnissä joutuu usein liikku-maan vähän kauemmaksi ja perä-tuupparista tai isommasta moot-toriveneestä on apua.Samoin siir-reltäessä tilaavieviä katiskoita

Veneen koosta ja sen myötä tur-vallisuudesta on muutenkin katis-kapyynnissä etua. Kovalla tuulellaei ole mukava lähteä verkoille,mutta katiskapyyntiä aallokko eisamalla tavalla haittaa.

Jos järvellä uistellaan paljon,pit-käsiimakalastus selkävesillä johtaahelposti siihen, että siima jää uis-timiin tai joku ajaa pinnassa ole-van siiman poikki. Koska pitkäsii-ma on nimensä mukaisesti yleen-sä pitkä, ainakin 400-metrinen, si-tä on vaikea merkitä riittävän nä-kyvästi.Uisteluvesillä siimaa ei sik-si kannata laskea selkävesille, ran-noillekin vain harkiten.

Uisteluveneet eivät muutoin oleeste esim. muikun pinta- tai väli-vesipyynnille, mutta verkot pitäämerkitä todella näkyvästi.

Vaikka pidän elämyksellisyyttäkaikessa kalastuksessa tärkeim-pänä asiana, pyydyskalastus täh-tää myös saaliin saamiseen.Kesäl-lä kalojen säilyminen hyvälaatui-sena on ongelmallista. Jos mökil-lä ei ole sähköjä, tarpeellisten li-sävälineiden hankinnan voi aloit-taa kaasujääkaapin ostolla.

Järvikaloissa on elohopeaa.Täsmäpyytäjä huomioi useinmyös terveysvaikutukset javälttää ehkä kookkaampien pe-tokalojen syömistä.

viää lajikohtaisesti täsmäkalasta-vaa pienemmällä pyydysmäärällä.Mitä useamman lajin arvokalojakalastaa, sitä enemmän tarvitaanerilaisia pyydyksiä.

Pelkästään välineiden hinnanperusteella ei valintoja mielestä-ni pitäisi tehdä. Esim. siian tavoit-telu yleisverkotuksen periaatteel-la ja solmuväliltään tiheillä ver-koilla ei ole järkevää, ei edes verk-kojen hinnoilla perustellen,vaikkalupasäännöt sen sallisivatkin.