Tutkivaa lukemista CBM-teeman äärellä loppukesällä 2014 - MJH

... poimintoja "päiväkirjailuista"

15.8.2014 ennen ruokailua kattelin läpi Retraction Watchin 2013 keskustelua Fredricksonin ja Losadan2005 "positivity ratio" artikkelista American Psychologistissa. Sehän vedettiin "osittain" takaisin Browninnostettua (Sokalin avulla) metelin sen käsittämättömistä puutteista ja virheistä 2013. Tapausta on pidettymerkkinä siitä, miten "sinisilmäistä" (ja epätieteellistä) positiivisen psykologian väki saattaa olla. Olikos seviime syksynä, kun viittasin tuohon Pekka Himaselle, joka viittasi kirjassaan Losadaan. Ajattelun"negatiivisia" vääristymiä koskevan tekstin lisäksi tämä sekoilu täytyisi pitää mielessä ja esillä niin, ettämuistaisi kaivaa sen esille törmätessään seuraavan kerran positiivisen psykologian propagointiin. Ehkätarpeelliset linkit jo löytyvät selaimen 'aatella'-hakemistostani, mutta jotain koostetta kaipailen.

Himaselle linkkasin kai tämän: Positive psychology is mainly for rich white people. James Coyne. August21, 2013. Mind the Brain, PLOS Blogs. Siitä on linkkejä moniin muihin teksteihin. Yks niistä tais olla"Positivity Ratio" Criticized In New Sokal Affair. Neuroskeptic. July 16, 2013. Discover Magazine.Muista linkeistä löytyy kritiikkiä niin psykologisten hoitojen metanalyyseista ja "evidenssipohjaisiksi"brändäämisestä kuin mindfulness-terapiatutkimuksen spinnaamisesta muka positiiviseksikin. Sitä mitäkoitin etsiä, eli PP:aan ja päättelyvirheisiin liittyen jonkun terapeuttitutkijan tai teoreetikon vinoa "listaa"haitallisista ajattelutottumuksista, en löydä. Tarttis muistaa jotain siitä, missä sihi törmäsin, tai sitten vaikkasiitä, milloin todennäköisesti naputtelin siitä jotain tännekin muistiin. Huomena ehkä?

16.8.2014 lauantaiaamuna muutama Coynen PLOS-blogiteksti tänne muistiin: Troubles in the Branding ofPsychotherapies as "Evidence Supported". James Coyne. October 22, 2012. Are meta-analyses done bypromoters of psychological treatments as tainted as those done by Pharma? James Coyne. May 20, 2014.Spinning a negative mindfulness therapy study into a published positive study. James Coyne. April 30,2014, Quick Thoughts blog. Turha kai näitä on ylös merkkailla, kun pitäisi säilyä omassa päässä, muttasaimpa tietokoneen selaimen välilehtiä välillä suljetuksikin. Mahtuu siihen taas uusia auki. ;-)

16.8.2014. Nyt löytyi yksi johtolanka "vinon listan" etsintään, Wikipedian Cognitive bias modification,jonka päällä lukee, että "This article appears to be written like an advertisement". Katotaas, mitä siellä ois.

Cognitive Bias Modification refers to the process of modifying cognitive biases in healthy peopleand also refers to a growing area of psychological (non-pharmaceutical) therapies for anxiety,depression and addiction called CBMT. Cognitive Bias Modification Therapy (CBMT) issub-group of therapies within a growing area of psychological therapies based on modifyingcognitive processes with or without accompanying medication and talk therapy, sometimes referredto as Applied Cognitive Processing Therapies (ACPT). Other ACPTs include attention training,interpretation modification, approach/avoid training, imagery modification training, eye movementdesensitization and reprocessing therapy for PTSD. (Wikipedia CBMT)

According to Yiend et al. 2013 in an article in the peer reviewed scientific journal CognitiveTherapy Research, "CBM treatments are a more convenient,flexible mode of treatment, notrequiring meetings with a therapist. They offer the potential for delivery using modern technologies(e.g. internet or mobile phone) and require minimal supervision. They could therefore becomehighly cost effective and widely accessible. CBM methods are also less demanding and moreacceptable to patients than traditional therapies. This is because personal thoughts and beliefs arenot directly interrogated and there is no need for social interaction or stigmatising visits tooutpatient clinics. Similarly patient insight is not required because CBM seeks to target theunderlying maintaining cognitive bias directly and therefore patient engagement is likely to beeasier. In sum, CBM methods offer a high gain, low cost treatment option because they cancircumvent many of the practical and psychological requirements that disadvantage competingpsychological interventions." (Yiend, J., Lee, J. S., Tekes, S., Atkins, L., Mathews, A., Vrinten,M., Shergill, S. 2013. Modifying Interpretation in a Clinically Depressed Sample Using 'Cognitive

Bias Modification-Errors': A Double Blind Randomised Controlled Trial. Cognitive Therapy andResearch, 1-14. doi: 10.1007/s10608-013-9571-y). (Wikipedia, Cognitive bias modification)

Tossa on monia hälyyttäviä kohtia, kuten "automaattisuus" ja terapeutin tapaamisen tarpeettomuus, sekäasiakkaan tietoisuuden sivuuttaminen, joita markkinoidaan siekailematta menetelmän etuina. Suotta sitä eikai verrata Attentional retrainingiin ja kutsuta Economistissa "kognitiiviseksi rokotteeksi" (W, CBMT)."CBMT techniques are technology assisted therapies that are delivered via a computer with or withoutclinician support", ja siis ilmeisesti myös asiakkaan tietoisuuden ja persoonan kivasti sivuuttaen. Sitämarkkinoidaan "evidenssipohjaiseksi" lie juuri sillai kuin Coyne kritisoi, ja tästä Neuroskeptikkokinvarmaan tikahtuis: "CBM has been found to change brain activity, moving prefrontal cortex activity moreto the left side, which is normally associated with more positive and happier thinking." (W, CBMT) Yhtenäesimerkkinä on McGill Universityn research app, jossa pitää klikata hymynaamaa heti, eikä se reagoilainkaan "väärään" valintaan, eli eteenpäin pääsemiseksi pitää "tykätä" virnuilijoista.

CBMT changes how you think and mentally respond to everyday things in your life - your mentalhabits... in a new way that may be better than past treatments. These mental habits are often hard tocontrol. For example, people with anxiety have a tendency to focus their attention on negativeinformation. They also tend to interpret ambiguous information as negative. This habit is soautomatic that it is very difficult to ''catch'' or change on purpose. However, just like other habits,such as typing or riding a bicycle, with practice we can change these mental habits and have new'nonanxiety-related' habits become automatic... The CBMT programs are very simple and seem likea repetitive computer game. CBMT is similar to those ''brain games'' that improve memory orattention. Most people think it is weird at first, and you will not understand the purpose of thetasks. That's normal! Gaining control over automatic mental habits is like strengthening a muscle inyour body, it takes regular training. As you repeat this training each day, it will become easier todo, and you will be faster and more accurate. (From Beard, C., R.B. Weisberg, and N. Amir,Combined cognitive bias modification treatment for social anxiety disorder: a pilot trial. Depressionand Anxiety, 2011. 28(11): p. 981-988) (Wikipedia, CBMT)

Joskus on oikein muuttaa automatisoituneita kytkentöjä, mutta usein niihin kajoaminen herättää paitsivakavia eettisiä, myös tietoteoreettisia ja ontologisiakin kysymyksiä. Jos jossakin tullaan nykyään lähelle"aivopesua", niin tässä (ja/tai erilaisissa meditaatioterapioissa, jotka herättävät samanlaisia kysymyksiä).

The rise of research in cognitive bias modification has led to the recent [2009] publication of aspecial issue of the Journal of Abnormal Psychology focusing on the methods and technologiesused for cognitive bias modification in psychopathology. Attentional retraining as cognitive biasmodification is predicated on the observed attentional bias evident in psychopathology. The mostcommon task used to retrain attention in psychopathologies is the dot-probe task developedoriginally by Macleod et al. (1986). If attentional biases have a causal role on the maintenance ofanxiety or drug addictions then lowering the attentional biases should therefore lower feelings ofanxiety amongst the anxious and craving and promote abstinence amongst the drug addicted.(Wikipedia, Cognitive bias modification)

Tuossa lupaillaan kausaalista kytkentää kahteen suuntaan, mistä ei varmaan olisi vaikea löytää maailmanmentäviä aukkoja. Yleisestihän kyse ois kai jostain "poissa silmistä, poissa mielestä" hypoteesista.

One leading researcher of CBM is Professor Elaine Fox of Oxford University, who is also makingCBM tools available [linkki rikki]. CBM was featured in the UK Horizon programme by DrMichael Mosley in 2013 [linkki talles, Foxin show]. (W, CBMT)

Kävin läpi kaikki aukeavat lähteet ja laitoin joitain linkkejä talteen. W-artikkeli oli tosiaankin kelvoton.

The Economistin 3.3.2011 numeron Psykiatria-osatossa on artikkeli Therapist-free therapy, Cognitive-bias modification may put the psychiatrist's couch out of business. Siinä CBMT:n eduksi perinteisiin

terapiamuotoihin verrattuna nähdään hieman yllättävästi myös se, että se ei poraudu psyykeen.

Cognitive-bias modification (CBM) appears to be effective after only a few 15-minute sessions, andinvolves neither drugs nor the discussion of feelings. It does not even need a therapist. All itrequires is sitting in front of a computer and using a program that subtly alters harmful thoughtpatterns... CBM does look extremely promising, if only because it offers a way out for those whoseanswer to the question, "Do you want to talk about it?" is a resounding "No".

CBM is based on the idea that many psychological problems are caused by automatic, unconsciousbiases in thinking. People suffering from anxiety, for instance, may have what is known as anattentional bias towards threats: they are drawn irresistibly to things they perceive to be dangerous.Similar biases may affect memory and the interpretation of events.

The goal of CBM is to alter such biases, and doing so has proved surprisingly easy. A commonway of debiasing attention is to show someone two words or pictures - one neutral and the otherthreatening - on a computer screen. In the case of social anxiety these might be a neutral face and adisgusted face. Presented with this choice, an anxious person instinctively focuses on the disgustedvisage. The program, however, prods him to complete tasks involving the neutral picture, such asidentifying letters that appear in its place on the screen. Repeating the procedure around a thousandtimes, over a total of two hours, changes the user's tendency to focus on the anxious face. Thatchange is then carried into the wider world. (Tft, Economist)

Toinen ruusuinen maalailu on Elaine Foxin 2014 kopiraitattu "Rainy Brain, Sunny Brain" nettisivu("From Pessimist to Optimist? How Positive Actions can Change your Brain"), jossa puhutaan 2013 UKHorizon ohjelmasta ja Michael Mossley aivojen muuttamisesta CBM:lla ja ohjataan lukija siihen.

The theory is that the mindfulness part should help Michael to learn to control his response tostress, improving his ability to focus and helping him to relax. The CBM part should target hisunconscious tendencies to seek out the bad news. (Fox 2014?, RBSB CBM)

Sivulta löytyvät Optimism test, Cognitive bias tes, sekä Attentional harjoituspeli. Niiden jälkeen näkyy sentapaista vinoa tekstiä kognitiivisista vineistä, joita olen tässä eilisestä lähtien etsiskellyt.

At the heart of the network of pathways that underpin our pessimism or our optimism are specificcognitive biases that serve to highlight either the negative or the positive things that are going onaround us. A cognitive bias is the tendency to notice, interpret, or remember the more negativeaspects of life selectively. The keyword here is selectively. Life is full of uncertainties andambiguities with lots of ups and downs, positives and negatives, going on all the time. It's what wefocus on that determines what pathways get reinforced... The same happens with positive andnegative information. Some peoples' brains tune in automatically to the negative stuff, while otherscan filter this out and zone in on the positive... We can also measure selective biases in memory aswell as biases in how we interpret ambiguous situations. For instance, people who are pessimisticremember far more negative than positive things, while optimists tend to recall relatively morepositive than negative things. The key once again is selectivity. It's not that optimists don'tremember bad things it is just that they pay relatively more attention to positive things and tend toremember the good times rather than the bad. (Fox, RBSB CBM)

A very strong body of research now tells us that the pattern of cognitive biases that people showcorrelates with various aspects of our personality, including optimism and pessimism. Optimists, ingeneral orient towards the positive while pessimists pay more attention to the difficulties. AsWinston Churchill said " A pessimist sees the difficulty in every opportunity, an optimist sees theopportunity in every difficulty". We now know that these differences run deep, down in thenetworks and pathways that make up our rainy brain and our sunny brain. The hypothesis at thecore of my research is that these biases, even when they are very minor, build up over time and

have a cumulative effect. Each tiny tendency to orient towards the negative reinforces the "rainybrain" pathways embedding them even deeper and making them harder and harder to change. Thegood news, however, is that just as cognitive biases build neural pathways over time they cantheoretically be re-trained with persistent effort. Potentially "toxic" biases that might lead to apervasive pessimism can be reverse engineered to reveal a healthier balance between the rainy andsunny brain. That's the theory. But, what's the evidence? (Fox 2014?, RBSB CBM)

To really change, we need to implement a deep change in our mental processes and neuralpathways, and this includes changing the complex patterns of potentially toxic cognitive biases thatcan tip us towards extreme pessimism and even depression. Serious conditions like depression andanxiety are all characterized by strong cognitive biases to selectively notice and remember negativerather than positive information. Science now shows that these biases are not just correlated withmood disorders but can actually play a causal role in their development. In other words, persistentnegative cognitive biases can result in serious mental health problems if left unchecked. Mosteffective treatments for anxiety and depression, including anti-depressant drug therapy as well astalking therapy, have been shown to reduce these "toxic" cognitive biases. The bigger the reductionin bias the better the recovery. (Fox, RBSB)

Kärjistäiskö: kriittisyys demonisoidaan "toksiseksi" vineeksi, joka johtaa mieli- ja muuhun sairauteen, jamitä paremmin pessimisti onnistuu avustetussa itsepetoksessaan, sitä terveempi hänestä tulee?

Eikä toi kovin paljon kärjistäkkään, kun teksti vilisee hälytysmerkkejä, kuten 'science now shows', canactually play a causal role' ja varuilta ratsastus juuri tarpeettomiksi (ref. Economist) osoittautuneidenperinteisten terapioiden samanlaisiin vaikutuksiin, joita on usein kutsuttu "tylsymiseksi".

What about people who are not clinically depressed or anxious? Many people are pessimistic andwould simply like to become a bit more optimistic. There is a good scientific justification for this asoptimism has been shown to have lots of real benefits for our health and wellbeing.

One technique for which there is strong evidence is mindfulness meditation. This is a deceptivelysimple set of techniques aimed to cultivate the ability to focus awareness on the present moment.Mindfulness has been shown to have many benefits in helping both adults (link) and kids (link)learn to control destructive emotions. Before and after measures have shown that mindfulness canlead to real changes in the brain. [viitannee auki repimääni "tutkimukseen"]

Another newer technique is called cognitive bias modification, or CBM (link Economist). The ideaof CBM is to directly tackle negative cognitive biases by means of a simple computerizedprogramme. By presenting two images side by side very rapidly, for instance, and asking people torespond to small targets that appear in either location, we can subtly re-train the brain to shiftattention away from nasty images and towards more pleasant images. A growing body of researchshows that shifting negative biases is surprisingly easy and has effects on how well people cope in astressful situation. This is still a very new technique, however, and we still need to learn a lot moreabout how CBM effects the pathways in the brain and whether the benefits can last for the longterm. (Fox 2014?, RBSB CBM)

Mitä potaskaa tuo nyt on? Eihän Fox puhu muusta kuin juuri CBM:stä tai CBMT:stä, joissa ei sinänsäliene perusteellista uutta. Ja missä piilee se "growing body of research", jota aina lupaillaan? Ainakin tuonmindfulnessin suhteen huomasin aikanaan, että ytimessä on jokunen harva kyseenalainen juttu, ja ettäevidenssipohjaisuutta ja meta-analyyseja käytetään siekailematta markkinoinnin välineinä.

Oheisessa optimismitestissä, jossa alussa vakuutettiin, ettei ole oikeita tai vääriä vastauksia, sain tuloksen"Your score indicates that you are pessimistic: 10 out of a possible 24". Kysymyksissä ei noteerattukuinkaan vastaajan todellista tilannetta. Cognitive bias testissä pisteitä tuli 49, ja selitystä: "In general, apositive number means that you showed an attentional bias toward positive social feedback, while a

negative number means you showed a bias toward negative feedback. Note that your score on thisdemonstration task is a rough approximation, given the brevity of the task and the limitations of collectingreaction time data through the internet. Scores in the range of -100 or +100 likely reflect a bias; scorescloser to zero are less meaningful." Eli siis pessimistillä oli positiivinen kognitiivinen vine, vai? Itsekeskityin testissä ohjeen mukaan keskellä näkyvään ruksiin ja vaihteleviin nuoliin, en pärstiin, eikäreaktioaikani käsittääkseni vaihdellut systemaattisesti pärstien tai nuolien suunnan mukaan. Lisätiedoissasanotaan, että "The speed with which you are able to identify arrow probes that replace a frown (comparedto a smiling face) indicates the degree to which your attention was automatically drawn toward the frownduring the split second that the pictures were displayed", mutta ei minua neuvottu keskittymään pärstiin,päinvastoin: "On each trial you will see some faces, which you should try to ignore. Instead, just focus onthe arrows as before." Ei tää mitenkään oo reliaabeli eikä validi mittari, tuskin ees Amerikassa, ja jostaustalla on jokin teoria, niin luultavasti se on liian virheellinen kausaalisuusdeluusioillekkaan.

Finally, you can undergo attentional re-training or a CBM that is designed to enhance a positivebias in attention - we can call this "positivity training". The task we used was developed by DrMark Baldwin at McGill University in Canada (http://www.mcgill.ca/social-intelligence/) and DrStephane Dandeneau (http://www.mcgill.ca/social-intelligence/people/alumni). They kindly gave usaccess to their attentional training game as well as permission to give you the opportunity to try itfor yourself here. (Fox 2014?, RBSB CBM)

Eli kanssamarkkinointia marginaalitieteilijöiden kesken? Mutsiis miun ei kai kannata ottaa tuota treeniä,kun tarkkaavaisuuteni on edellisen testin mukaan jo valmiiksi positiiviseen päin vääristynyttä?

This 'attentional training game' is an example of a 'cognitive bias modification' CBM techniquewidely used in psychological science... CBM can shift negative biases in a more positive directionand the theory is that this should ultimately be helpful in overcoming negative thinking patterns...The idea is to do this task at least 3 times a week over a 6 to 8 week period. You also need to domindfulness meditation for around 10 minutes per day, 3 days a week, over the same period. At theend of the 7 to 8 week period, you can take the optimism test again as well as take the attentionbias test to see whether there has been any change. We will also ask you some questions aboutwhether you feel your general wellbeing has improved. (Fox 2014?, RBSB CBM)

Jaa että lisäksi pakosti mf-hömppää, joka buddhalaisen taustansakin perusteella on omiaan löysyttämäänlänsimaiseksi hyveeksi katsottua epistemologista rigoria ja ontologista robustiutta, ja sitten varmaan testinteettäjät keräävät tästäkin "evidenssipohjaa" sisällytettäväksi positiivisiin "meta-analyyseihinsa"? Fox onEssexin yliopiston kognitiivisen psykologian professori, joten ei voi ilmeistä tiedollista holtittomuuttaansikälikään puolustaa. Puhuu kyllä toisaalla mm. konfirmaatiovineestä, jopa Wikipedia-linkin kera, muttakapean vääristyneesti ja/tai asiaa ymmärtämättä. Mutta kylliksi tästä, lopultakin. Sitä etsimääni "vinoalistaa" en vieläkään löytänyt, mutta jonkun Foxin tapaisen helmoissa se saattaisi hyvinkin piillä.

Wikipedian artikkeli Cognitive distortions vaikuttaa merkillisen heppoiselta, ja sen neutraaliuskin onkyseenalaistettu toukokuussa 2013. Oiskohan sama PP-porukka ettimässä vinettä vahvempaa sanaa?

Cognitive distortions are exaggerated or irrational thought patterns that are believed to perpetuatethe effects of psychopathological states, especially depression and anxiety. Psychiatrist Aaron T.Beck laid the groundwork for the study of these distortions, and his student David D. Burnscontinued research on the topic. Most notably, Burns' 1989 book, The Feeling Good Handbook,presented information on these thought patterns along with a proposal of how to eliminate them.

... cognitive distortions are thoughts that cause individuals to perceive reality negatively. Thesenegative thinking patterns are simply convincing the mind of individuals that what they see is truewhen it is not. They are inaccurate thoughts that usually reinforce negative thoughts or emotions.Cognitive distortions tend to interfere with the way a person perceives an event. Since the way aperson feels intervenes with how they think, these distorted thoughts feed their negative emotions.

As a result, an individual affected by cognitive distortions may have an overall negative outlook onthe world. (Wikipedia, Cognitive distortions)

Käsittämätöntä, ettei huomata vineiden ja vääristymien aina "puraisevan molempiin suuntiin"! CD:nmäärittely vain yhteen suuntaan on toki tuhoontuomittu yritys, mutta kuin ei todellisuuden vääristyminentai epärealismi mihin suuntaan tahansa (tai sitten mikä tahansa poikkema kognitiivisissa prosesseissa, jokavaarantaa tiedonmuodostuksen luotettavuuden) tule noille mieleenkään hyvänä alkuna? Artikkelissakuvataan Burnsin 1989 fiilguudin perusteella kognitiivisten distorsioiden "main types", eli "categories ofautomatic thinking", jotka erotetaan loogisista fallacyistä. Oletettavasti samoja esiintyy Psych Centralinomistajan John Groholin artikkelissa, jossa kerrotaan "15 Common Cognitive Distortions". Hälyyttäväätässä on se, että CBT, Cognitive Behavioral Therapy, on paljolti sidoksissa mm. juuri Burnsiin. Osadistortioista on legitiimejä kognitiivisia vineitä [cf. list of CBs, Wikipedia], joskin aneemisesti kuvattuna japerusteettomasti vain yhteen suuntaan väännettyjä ja esimerkitettyjä, osa taas ilmeisesti ad hoccisestihatusta temmottuja (tahattomia) esimerkkejä jopa juuri puheena olevista vääristymistä. Grohol lähteepuffissaan siitä, että "Cognitive distortions are simply ways that our mind convinces us of something thatisn't really true", mutta pienen siirron myötä ("These inaccurate thoughts are usually used to reinforcenegative thinking or emotions") heilahdetaan oitis yksipuoliseen kognitiivisten vineiden vääristelyyn, jossarealistinen ja kriittinen ajattelu pian leimautuu "stinkin' thinkin'"giksi (Grohol, 15 CCD, PC). Kumma kylläBurns-pohjaiset ohjeet "Fixing Cognitive Distortions" eivät kuulosta pelkästään huonoilta.

Kellon mentyä 17 totean taas, että kesken jäänee "vinon listan" etsintä tänäänkin, ellei sitten tuo edellä jokäynyt sellaisesta. Ja jotain vielä selaillessa muistiin myös, että Wikipedian Core self-evaluations artikkelivaikuttaa (taas) hedelmälliseltä, jahka konteksti löytyy tai kiteytyy.

Defenssimekanismeista (Wikipedia) muistiin, että aattelin kattoa kokeeksi PP:n ja spesifimmin CBM:n(äärimuotojen) todellisuuden vääristely-yrityksiä niien vinkkelistä. Meniskö esim. jotain vaikka Vaillantinpatologisiin defenssimekanismeihin, kun epämiellyttävä puoli todellisuudesta ja kokemuksista pyritäänlikimain lohkomaan pois? Tämä iltasella vain muistiin, kun se jäi aikaisemmin kirjaamatta.

17.8.2014 suntaiaamu... Jatkan eilisistä.

A cognitive bias is a pattern of deviation in judgment, whereby inferences about other people andsituations may be drawn in an illogical fashion. Individuals create their own "subjective socialreality" from their perception of the input. An individual's construction of social reality, not theobjective input, may dictate their behaviour in the social world. Thus, cognitive biases maysometimes lead to perceptual distortion, inaccurate judgment, illogical interpretation, or what isbroadly called irrationality. Some cognitive biases are presumably adaptive. Cognitive biases maylead to more effective actions in a given context. Furthermore, cognitive biases enable fasterdecisions when timeliness is more valuable than accuracy, as illustrated in heuristics. Othercognitive biases are a "by-product" of human processing limitations, resulting from a lack ofappropriate mental mechanisms (bounded rationality), or simply from a limited capacity forinformation processing. (Wkipedia, Cognitive bias)

Kesyhän tuokin on, varsinkin ylenpalttisen "sosiaalisen todellisuuden" konstruoinnin korotuksen (kutenesim. Theory of mindissä) ja vineiden virheluonteen vähättelyn kautta, mutta sentään jotenkin balanssissaverrattuna eilisiin tarkoitushakuisiin CBM-vääristelyihin. Mainittu Bounded rationality vois tarjota kritiikinvälineitä taloustieteelliseen rationaalisen päätöksenteon illuusioon, mutta muuten se ei oikein selkiydy, vaanmennee helposti tietämisen ehtoja liikaa pehmentävään suuntaan. Suomenkielisen Wikipedian artikkeliKognitiivisesta vinoumasta on aneemis-yksipuolinen ja selvä stubb. Ilmeisesti meillä ja vaikka Saksassa eiole ymmärretty vinejuttujen tietoteoreettisia ja tieteenfilosofisia juuria? Eikä tässä englanninkielisessäkäänartikkelissa malteta pysytellä loitolla yksipuolisesta CBM-propagandasta.

Debiasing: The process of overcoming bias. Results in being able to systematically avoid stupidityin certain situations where intuitive heuristics run amok. It takes serious study to gain meaningful

benefits, half-hearted attempts may accomplish nothing, and partial knowledge of bias may do moreharm than good. Simply being told about the biases rarely helps to notice and overcome them. Forexample, the overestimation of prior probability of an event that has already happened caused byhindsight bias doesn't go away when people are told about this bias and when they try to counteractits effects. Due to overconfidence, often more than 50% of people report that they are capable ofabove-average performance. When asked about how good they are at overcoming overconfidence,they exhibit the same bias. (Debiasing, LessWrong Wiki)

LessWrong Wikissä on kiinnitetty paljonkin huomiota vineisiin, mutta Yudkowski painottunee siel liikaa.Tuohon edeltävään sosiaalisen konstruoinnin ylikorostukseen liittyen vaikka tällainen poiminta.

Consensus reality is that which is generally agreed to be reality, based on a consensus view. Thedifficulty with the question stems from the concern that human beings do not in fact fullyunderstand or agree upon the nature of knowledge or ontology, and therefore it is not possible tobe certain beyond doubt what is real. Accordingly, this line of logic concludes, we cannot in fact besure beyond doubt about the nature of reality. We can, however, seek to obtain some form ofconsensus, with others, of what is real. We can use this consensus as a pragmatic guide, either onthe assumption that it seems to approximate some kind of valid reality, or simply because it is more"practical" than perceived alternatives. Consensus reality therefore refers to the agreed-uponconcepts of reality which people in the world, or a culture or group, believe are real (or treat asreal), usually based upon their common experiences as they believe them to be; anyone who doesnot agree with these is sometimes stated to be "in effect... living in a different world." (Cr, W)

Tavallaan tarpeellinen jarruttelu, mutta eikö todellisuus ole se, joka on kuin on, meistä ihan riippumatta?Jonkin Popperin Maailma 3:n suhteen moinen "konstruktivismi" voisi ehkä toimiakkin, vai kui?

In considering the nature of reality, two broad approaches exist: the realist approach, in whichthere is a single objective overall space-time reality believed to exist irrespective of the perceptionsof any given individual, and the idealistic approach, in which it is considered that an individual canverify nothing except their own experience of the world, and can never directly know the truth ofthe world independent of that. (Consensus reality, Wikipedia)

Objectivists, though not necessarily materialists, also reject the notion of subjective reality; theyhold that while each individual may indeed have their own perception of reality, that perception hasno effect on what reality actually is; in fact, if the perception of reality differs significantly from theactual reality, serious negative consequences are bound to follow. (Cr, W)

The connotation of the term "consensus reality" is usually disparaging: it is usually employed byidealist, surrealist and other anti-realist theorists opposing or hostile to this "reality," with theimplication that this consensus reality is, to a greater or lesser extent, created by those whoexperience it... However, there are those who use the term approvingly for the practical benefits ofall agreeing on a common set of assumptions or experiences. (Cr, W)

Cognitive liberty, or the "right to mental self-determination", is the freedom of an individual tocontrol his or her own mental processes, cognition and consciousness. It has been argued to beboth an extension of, and the principle underlying, the right to freedom of thought. Though arelatively recently defined concept, many theorists see cognitive liberty as being of increasingimportance as technological advances in neuroscience allow for an ever-expanding ability todirectly influence consciousness. Cognitive liberty is not a recognized right in any internationalhuman rights treaties, but has gained a limited level of recognition in the United States, and isargued to be the principle underlying a number of recognized rights. (W, Cl)

The term "cognitive liberty" was coined by neuroethicist Dr. Wrye Sententia and legal theorist andlawyer Richard Glen Boire, the founders and directors of the non-profit Center for Cognitive

Liberty and Ethics (CCLE). Sententia and Boire define cognitive liberty as "the right of eachindividual to think independently and autonomously, to use the full spectrum of his or her mind,and to engage in multiple modes of thought." Sententia and Boire conceived of the concept ofcognitive liberty as a response to the increasing ability of technology to monitor and manipulatecognitive function, and the corresponding increase in the need to ensure individual cognitiveautonomy and privacy. (Cognitive liberty, Wikipedia)

Cognitive liberty is not currently recognized as a human right by any international human rightstreaty. While freedom of thought is recognized by Article 18 of the Universal Declaration ofHuman Rights (UDHR), freedom of thought can be distinguished from cognitive liberty in that theformer is concerned with protecting an individual's freedom to think whatever they want, whereascognitive liberty is concerned with protecting an individual's freedom to think however they want.Cognitive liberty seeks to protect an individual's right to determine their own state of mind and befree from external control over their state of mind, rather than just protecting the content of anindividuals' thoughts. (Cognitive liberty, Wikipedia)

Toskin on jotain kiintoisaa, paitsi että kytkentä oman mielen muokkauksen vapauteen lie liiankin vahva.Väärässä olemisen mahdollisuus vaarantuu paitsi faktuaalisesti, myös kenties periaatteellisesti.

Cb:n kautta ei löytynyt etsimääni "vinoa listaa", ja nämä muut peratut tekstit liittyvät ainakin vineidenvirheluonteen tunnustamiseen. Onko esim. konfirmaatiovine virhe riippumatta sen mahdollisestaadaptiivisuudesta tai kivoista seurauksista? Mulle kysymys on samantapainen kuin vaikkapa kysymysvalehtelemisen tai pettämisen vääryydestä.

18.8.2014

A defence mechanism is the act or technique of coping mechanisms that reduce anxiety generatedby threats from unacceptable or negative impulses. Defence mechanisms, which are unconscious,are not to be confused with conscious coping strategies. Sigmund Freud was one of the firstproponents of this construct. Defence mechanisms may result in healthy or unhealthy consequencesdepending on the circumstances and frequency the mechanism is used. In Freudian psychoanalytictheory, defence mechanisms are psychological strategies brought into play by the unconscious mindto manipulate, deny, or distort reality in order to defend against feelings of anxiety andunacceptable impulses to maintain one's self schema. These processes that manipulate, deny, ordistort reality may include the following: repression, or the burying of a painful feeling or thoughtfrom one's awareness even though it may resurface in a symbolic form; identification, incorporatingan object or thought into oneself; and rationalization, the justification of one's behavior andmotivations by substituting "good" acceptable reasons for the motivations. Generally, repression isconsidered the basis for other defense mechanisms. (W, Dm)

In psychology, coping is expending conscious effort to solve personal and interpersonal problems,and seeking to master, minimize or tolerate stress or conflict. The effectiveness of the copingefforts depend on the type of stress and/or conflict, the particular individual, and the circumstances.Psychological coping mechanisms are commonly termed coping strategies or coping skills.Subconscious or non conscious strategies (e.g. defense mechanisms) are generally excluded. Theterm coping generally refers to adaptive or constructive coping strategies, i.e. the strategies reducestress levels. However, some coping strategies can be considered maladaptive, i.e. stress levelsincrease. Maladaptive coping can thus be described, in effect, as non-coping. Furthermore, the termcoping generally refers to reactive coping, i.e. the coping response follows the stressor. Thiscontrasts with proactive coping, in which a coping response aims to head off a future stressor.Coping responses are partly controlled by personality (habitual traits), but also partly by the socialenvironment, particularly the nature of the stressful environment. (W, C(p))

Elämänhallinta on käsite, joka sulkee sisäänsä kaikki ihmisen elämän osa-alueet: työn, sosiaalisen

aseman, asumisen, perhetilanteen, terveyden, työkyvyn ja muut elämisen voimavarat. Koskamääritelmän sisältö on periaatteessa avoin, ajatus elämän hallitsemisesta kokonaisuudessaan onutopistinen. Elämänhallintaa voikin ajatella olevan vaihtelevasti eri ihmisillä ja samalla ihmiselläajallisesti tai elämänalueittain. Elämänhallinnan käsitteellä ei aseteta ihmiselle tavoitetta, vaanpikemminkin omaksutaan näkökulma inhimilliseen toimintaan vaikuttaviin tapahtumiin...Arkielämän tilanteisiin ja niiden muodostamiin elämänkokemuksiin liittyvien ongelmienratkaisuyrityksiin on käytetty hallinnan tai itseohjauksen vertauskuvia. Eri tutkimusaloilla - lähinnäpsykologiassa ja yhteiskuntatutkimuksessa - kyky ja pyrkimys hyvään tai riittävään suoriutumiseenja ongelmanratkaisuun saavat erilaisia nimiä ja niitä selitetään vaihtelevin teorioin. Elämänhallinnansukuisia englanninkielisiä käsitteitä ovat muun muassa coping, self-regulation, mastery, sense ofcoherence, self-efficacy, competence, empowerment. (Wikipedia, Elämänhallinta - suom. vastinepsykol. copingille)

Otin tuota mukaan vertailun vuoksi coping-kontrastin kautta, vaikka suom. W-artikkeli on erittäin huono."CBM defenssinä"-hankkeen kannalta yksi olennainen kai olisi, että defenssit ovat alitajuisia ja taustallaon yleensä repressiota, mutta toki coping-strategioissakin ja miksei koko elämänhallinan ajatuksessa voisikai nähdä alitajuista ainesta, sen lisäksi, että mukana pilkahtaa suoraankin vinerelevantteja käsitteitä.

Hundreds of coping strategies have been identified. Classification of these strategies into a broaderarchitecture has not yet been agreed upon... Appraisal-focused strategies occur when the personmodifies the way they think, for example: employing denial, or distancing oneself from the problem.People may alter the way they think about a problem by altering their goals and values, such as byseeing the humor in a situation... People using problem-focused strategies try to deal with the causeof their problem. They do this by finding out information on the problem and learning new skills tomanage the problem. Problem-focused coping is aimed at changing or eliminating the source of thestress... Emotion-focused strategies involve releasing pent-up emotions, distracting oneself,managing hostile feelings, meditating or using systematic relaxation procedures. Emotion-focusedcoping "is oriented toward managing the emotions that accompany the perception of stress". Thefive emotion-focused coping strategies identified by Folkman and Lazarus are disclaiming,escape-avoidance, accepting responsibility or blame, exercising self-control, and positivereappraisal. Emotion-focused coping is a mechanism to alleviate distress by minimizing, reducing,or preventing, the emotional components of a stressor. (W, C(p))

The list of defence mechanisms is huge and there is no theoretical consensus on the exact number.Classifying defence mechanisms according to some of their properties (like underlying mechanisms,similarities or connections with personality) has been attempted. Different theorists have differentcategorizations and conceptualizations of defence mechanisms... In George Eman Vaillant's (1977)categorization, defences form a continuum related to their psychoanalytical developmental level.They are classified into pathological (psychotic denial, delusional projection), immature (fantasy,projection, passive aggression, acting out), neurotic (intellectualization, reaction formation,dissociation, displacement, repression) and "mature" (humour, sublimation, suppression, altruism,anticipation) defences. (W, Dm)

Patologisen tason defenssit "permit one to effectively rearrange external experiences to eliminate the needto cope with reality" (W, Dm). Näitä ei luulis esiintyvän terapeuttisissa konteksteissa varsinkaan sillätoisella, auttavaksi arvellulla puolella, mutta joissakin kuulostaisi olevan jotain resonanssia.

Denial: Refusal to accept external reality because it is too threatening; arguing against an anxiety-provoking stimulus by stating it doesn't exist; resolution of emotional conflict and reduction ofanxiety by refusing to perceive or consciously acknowledge the more unpleasant aspects of externalreality. Distortion: A gross reshaping of external reality to meet internal needs. Splitting: Aprimitive defence. Negative and positive impulses are split off and unintegrated, frequentlyprojected onto someone else. The defended individual segregates experiences into all-good and all-bad categories, with no room for ambiguity and ambivalence. When "splitting" is combined with

"projecting", the negative qualities that you unconsciously perceive yourself as possessing, youconsciously attribute to another. (Wikipedia, Defence mechanisms, Vaillant's)

Epäkypsissä defensseissäkin tuntuu jotain CBM-relevanttia resonanssipotentiaalia, mutta toisaalta niidenrakikaali "uudelleentulkinta" tai heijastaminen kehittäjiin päin ei luonnistune niin helposti kuin yllä. Esim.fantasy, eli pako sellaisiin "in order to resolve inner and outer conflicts", vois viitata "terveiden" omiinteorioihin terveydestä, taloudesta ja yhteiskunnasta, mutta vähän nihkeästi. Samoin wishful thinking,"Making decisions according to what might be pleasing to imagine instead of by appealing to evidence,rationality, or reality", kuvannee luontevammin nykyajan virtuaalinörttejä kuin useimpia terapeutteja.Projection taas saattais olla käyttökelpoinen kritiikin väline useammassakin kontekstissa.

Projection: A primitive form of paranoia. Projection reduces anxiety by allowing the expression ofthe undesirable impulses or desires without becoming consciously aware of them; attributing one'sown unacknowledged unacceptable or unwanted thoughts and emotions to another; includes severeprejudice and jealousy, hypervigilance to external danger, and "injustice collecting", all with the aimof shifting one's unacceptable thoughts, feelings and impulses onto someone else, such that thosesame thoughts, feelings, beliefs and motivations are perceived as being possessed by the other.(Wikipedia, Defence mechanisms, Vaillant's)

Neuroottisen tason defensseissä taas on paljonkin omakohtaisesti tuttua, mutta ehkä CBM-kimmoakin.

Intellectualization: A form of isolation; concentrating on the intellectual components of a situationso as to distance oneself from the associated anxiety-provoking emotions; separation of emotionfrom ideas; thinking about wishes in formal, affectively bland terms and not acting on them;avoiding unacceptable emotions by focusing on the intellectual aspects... Rationalization (makingexcuses): Convincing oneself that no wrong has been done and that all is or was all right throughfaulty and false reasoning. An indicator of this defence mechanism can be seen socially as theformulation of convenient excuses... Repression: The process of attempting to repel desirestowards pleasurable instincts, caused by a threat of suffering if the desire is satisfied; the desire ismoved to the unconscious in the attempt to prevent it from entering consciousness; seeminglyunexplainable naivety, memory lapse or lack of awareness of one's own situation and condition; theemotion is conscious, but the idea behind it is absent... Withdrawal: Withdrawal is a more severeform of defence. It entails removing oneself from events, stimuli, and interactions under the threatof being reminded of painful thoughts and feelings. (W, Dm, V's)

Kypsiä defenssejä Vaillantilla on pitkä lista, ja ehkä niiden yleinen luonnehdinta jo kertoo jotakin:

These are commonly found among emotionally healthy adults and are considered mature, eventhough many have their origins in an immature stage of development. They have been adaptedthrough the years in order to optimise success in human society and relationships. The use of thesedefences enhances pleasure and feelings of control. These defences help to integrate conflictingemotions and thoughts, whilst still remaining effective. Those who use these mechanisms areusually considered virtuous. (Wikipedia, Defence mechanisms, Vaillant's)

Realistisen todellisuussuhteen ja luotettavan tiedonmuodostuksen esteiksi listatuista ei varmaankaan olisi,joten selkein CBM-kritiikin potentiaali taitaisi löytyä joistain alimman patologisen tason defensseistä.

Lopultakin aloin silmäillä (puisella) työpöydällä pitkään lojuneita bias-relevantteja (paperi)abstraktejaPsycNetistä ja sillai. Emily Holmesin ja kumppaneiden tutkimuksissa ja 2009 artikkelissa "Developinginterpretation bias modification as a 'cognitive vaccine' for depressed mood: Imaging positive effectsmakes you feel better than thinking about them verbally" (s. 76-88, Journal of Abnormal Psychology)esimerkiksi tavoitteena oli 'positive mood'- tai 'feel good' -indoktrinaatio, jossa kuvittelu osoittautui kas-kas tehokkaammaksi kuin verbaalinen analyysi. Mihin 'bias' viittasi, jäi epäselväksi. Ilmeisesti jollakin on"interpretation bias", jos hän ei näe maailmaa ruusuisena? Tutkimustulos sinänsä on tietysti triviaali, koska

tokihan kuvittelu on lähempänä tunteita (ja paremmin piilossa) kuin analyysi. Michael Eysenck jakumppanit taas ovat kehitelleet "attentional control teoriaa", josta muualla ehkä joskus lisää. Sitten ontaas kerran jokin "uusi lupaava hoito ahdistushäiriöille", Attention Bias Modification Treatment (ABMT),josta Hakamata ja kumppanit arvelet tehneensä meta-analyysin Biological Psychiatryssä 2010. Siihen voisivarmaan suoraan soveltaa Coynen kritiikkejä terapiatutkimuksista ja meta-analyyseista?

Wikipediassa on artikkelin alku Realism theory, joka huonosta nimestä ja "most cognitivise biases are noterrors" -lähtökohdistaan huolimatta saattaa (kehittyessään) sisältää jotain kiintoisaakin siitä, mitenihmismieli todellisuudessa arvioi todennäköisyyksiä, utiliteetteja ja sen semmoisia. Toistaiseksi siinä ei olelähteen lähdettä eikä paljon muutakaan, mutta haluan huomata poikkipuolisiakin alkuja.

20.8.2014 aamulla sateinen jyrinä jatkuu ulkona...

Eilen printtasin lukeille Courtney Beardin NIH Public Access Author Manuscriptin Cognitive biasmodification for anxiety: current evidence and future directions, joka on julkaistu Expert Rev.Neurother. 2011 Februaryssa, 11(2): 299-311. Oisko tukavampaa kuin pilipali-CBMT?

CBM ois siis "an innovative approach to modifying cognitive biases that confer vulnerability to anxiety", ja"CBM interventions are designed to directly modify attention and interpretation biases via repeatedpractice on cognitive tasks" (Beard 2011, 1, Abstract). Artikkeli vaikuttaa alusta lähtien asialliselta, ja sitäsilmäillessä tulee vuoropuhelun tuntua, kun kirjoittaja näyttäisi vastaavaan lukijan kysymyksiin.

Anxiety disorders are the most common type of psychiatric disorder. Recent estimates suggest thatapproximately 30% of the US population will suffer from an anxiety disorder in their lifetime. Inaddition to being highly prevalent, anxiety disorders are associated with significant functionalimpairment. Compared with the general population, individuals with anxiety disorders experiencepoorer quality of life, educational and occupational impairment and higher suicide rates. Moreover,anxiety disorders place a burden on society through lost work productivity, disability and increasedhealthcare utilization. Thus, anxiety disorders are a significant public health problem and requireeffective, acceptable and accessible treatments. (Beard 2011, 1)

Tässä, toisin kuin aikaisemmin repostelemassani pilipali CBMT:ssä, ei siis sekoiteta positiivisuutta jaterveyttä, eikä kyse ole "hyvän olon" tuottamisesta hinnalla millä hyvänsä. Toisaalta varsinkin GAD:nnopea yleistyminen pistää miettimään, mitä esim. lääketeollisuus ja kilpailun kiristyminen vaikuttaa.

There are a number of efficacious treatments available for anxiety disorders. Pharmacologictreatments, particularly selective serotonin reuptake inhibitors/serotonin-norepinephrine reuptakeinhibitors, alleviate anxiety symptoms in the majority of patients. However, effect sizes are small-to-medium, and approximately 40% of patients do not achieve remission with pharmacotherapy.Psychosocial treatments, particularly cognitive-behavioral therapy (CBT), have also demonstratedefficacy. Meta-analyses suggest that CBT alleviates anxiety with medium-to-large effect sizes,depending on the disorder and study characteristics. Although effective treatments exist, manypatients with anxiety disorders do not access these treatments for a variety of reasons. Forexample, untreated individuals with an anxiety disorder report concerns about side effects and notbelieving in the use of medication for emotional problems. Barriers to accessing CBT include a lackof trained therapists, and therapist and patient unwillingness to engage in exposure therapy, whichis a key component of CBT. (Beard 2011, 1-2)

Tuo 'exposure therapy' täytynee erikseen selvittää, että kummosesta vastarinnasta sen suhteen on kyse. Jatoki esteisiin täytyis lukea ihan yksinkertaiset taloudelliset seikat; mistäpä köyhä terapiarahaa saisi?

Thus, while treatments for anxiety have improved substantially over the past few decades, theyleave much room for improvement in their accessibility and magnitude of response. There are anumber of mechanisms involved in anxiety disorders that are potential targets for new treatments.

After presenting the theoretical and empirical rationale for targeting cognitive biases in treatment,this article focuses on one promising novel treatment for anxiety disorders, cognitive biasmodification (CBM). (Beard 2011, 2)

Seuraava lukijan mielessä heräävä kysymys, johon Beard vastaa, on "Why target cognitive biases?"

Individuals with anxiety disorders tend to selectively process threat-relevant information in theirenvironment. For example, when speaking in a group, a socially anxious individual is likely toattend to threatening facial expressions (e.g., anger and disgust) rather than neutral expressions.That individual may also be more likely to interpret a negative facial expression as indicative of theconversation partner’s disgust with the speaker rather than the content of the conversation. Asthere is usually more information than cognitive resources available to process the information,this habit of selectively attending (attention bias) and interpreting (interpretation bias) creates avicious cycle in which an ambiguous world is experienced as threatening. Cognitive models ofanxiety propose a number of cognitive biases and vulnerabilities that maintain anxiety. However,this article focuses on two primary cognitive biases - that is, attention and interpretation - implicated in anxiety disorders and targeted by CBM. (Beard 2011, 2)

Hyvä havainnollistus siitä, mistä on kyse, mutta ei immuuni poikkipuolisille ja/tai vaihtoehtoisestiporautuville ajatuksille. Mieleen nousee esim. evolutiivis-adaptiivinen osuvuus tietyllä tavalla vinossahavainnoinnissa (vrt. prey vs. predator), aikaisempien kokemusten vaikutus "vinoutumiseen", ja/tairadikaali hypoteesi ahdistuneisuudesta köyhän rationaalisena reaktiona kilpailutettuun maailmaan (tämäviimeisin sopisi kieltämättä paremmin masentuneisuuteen, vrt. myös AR-hypoteesi, jne.). Yhtäkaikki ei-ahdistuneisuus saattaisi sekin edellyttää vinoa prosessointitaipumusta, "in which ambiguous world isexperienced as right and just and friendly and whatever" (oma tiukkuileva väännös).

Joka tapauksessa tämä on hyvä artikkeli, ja jotkut epäselvät asiat alkavat vasta tämän kautta selvitä. Yksnäistä on se, miten ihmeessä alkeellisista pärstä- sun muista testeistä vois päätellä yhtään mitään.

The term ‘attention’ can refer to a wide range of cognitive processes. In the information-processingfield, attention bias usually refers to the tendency to selectively attend to threat stimuli, evenwhen those stimuli are irrelevant to current goals and/or when it is in competition for attention withnonthreat stimuli. Attention bias is often measured with visual stimuli presented very quickly (e.g.,500 ms) in order to tap this initial stage of information processing. Currently, the most commonlyused measure of attention bias is the dot probe task, originally developed by MacLeod andcolleagues (1986). In one version of the dot probe task (Figure 1 - ei printtautunut), two stimuli arepresented on a computer monitor simultaneously for 500 ms. One of the stimuli is neutral (e.g., theword ‘chair’), and one is threat-relevant (e.g., the word ‘disease’). Then, the stimuli disappear, anda probe (e.g., the letter ‘E’ or ‘F’) appears in the previous location of either the neutral or threatstimulus. Probes replace neutral and threat stimuli with equal frequency. A participant’s task is toidentify the probe as quickly and accurately as possible by pressing a corresponding button. Biasedattention toward threat is inferred from faster reaction times to identify probes replacing threatstimuli compared with neutral stimuli. An overall attention bias score can be calculated fromreaction times on the different types of trials. (Beard 2011, 2-3)

Ensteks "information-processing field" lie kapeasti tulkittu, eikä siinä kai sinänsä ole tuollaista uhka-preferenssiä. Toiseks, mistä sen tietää, milloin ärsyke on kokijalle "irrelevant to current goals", kun esim.kehkeillä olevan "reality theoryn" mukaan ihmiset(kin) reagoivat ärsykkeisiin paljon avarammin ja"luovemmin" kuin esim. rationaalisen päätöksenteon teoria edellyttäisi. Ja mitä toi "is in competition forattention with nonthreat stimuli" sit tarkottaa? Itelleni 'chair' saattais olla threat stimulus, kun joudunistumaan epäterveellisen paljon, ja 'disease' vois jollekin diagnoosia oottavalle olla positiivinen. Lisääkysymyksiä noussee visuaalisuuden painotuksesta, kun se muutenkin hämärtää usein aistimisen sanoiskofilosofisempaa tutkimusta, eikä sosiaalisten tilanteiden hahmottaminen lie pelkästään näkemistä. Ja edelleensiitä, millä perusteella reaktioaika varioisi plus- ja miinus-ärsykkeen mukaan? Itelläni siinä alkeellisessa

pessimismi-seulassa ei niin käynyt (tai sitten päinvastoin), eikä selviä tosta. Voisin kyllä kuvitella jossaintollasessa testissä sekä optimistin että pessimistin (mikro)reagoivan vinosti, mutta siihen tarvittaisiin jotainmuuta kuin pelkkiä mukaneutraaleja sanoja tai eri tavoin irvistäviä pärstiä.

Bar-Haim’s (2007) meta-analysis of 172 studies revealed that attention bias and anxiety are reliablyassociated with an average effect size of Cohen’s d (d) = 0.45 (confidence interval [CI]:0.40–0.49). Anxious individuals exhibit an attention bias across a range of populations (adults andchildren), stimuli (words and pictures) and stimuli presentation durations (subliminal andsupraliminal). Thus, the association between anxiety and attention bias is a reliable finding inexperimental psychopathology research. (Beard 2011, 3)

Herää epäilys sekä AB:n että ahdistuneisuuden mittaamisen luotettavuudesta. Molemmat saattavat ollapintapuolisesti operationaalistettuja, joten kyseessä voisi olla korrelaatio "konstruktien" välillä.

Prospective studies have extended this correlational evidence by demonstrating that attention biasis a vulnerability factor for developing anxiety in response to stress. (Beard 2011, 3)

Tässä jollain tapaa edelleen hämärien asioiden välille koitetaan laittaa kausaalinen kytkentä ja järjestysmuissa yhteyksissä epämääräiseksi kokemani 'vulnerabilityn' käsitteen kautta. Näillä perustein:

In one study (MacLeod & Hagan 1992), attention bias at baseline predicted anxiety and dysphoriain participants learning of a cancer test result 8 weeks later. Moreover, attention bias was astronger predictor of emotional responses than self-report measures of distress at baseline. Thiseffect has been replicated (van den Hout ym. 1992). In addition, a recent study (Fox & Cahill &Zougou 2010) demonstrated that attention bias at baseline predicted salivary cortisol response tolaboratory and natural stressors 4 months later better than self-report measures of anxiety andneuroticism. In summary, cognitive models and empirical data from correlational and prospectivestudies suggest that attention bias plays a significant role in the development and maintenance ofanxiety and should be targeted in treatment. (Beard 2011, 3)

Kai noissa on tarkistettu vertailumittareiden validisuus ja erottelukykyisyys, ettei olemattomia vahingossa"voiteta" lähes olemattomilla? Joka tapauksessa jää epäselväksi, miksi jokin kolmikosta AB, anxiety jadysforia olisi selittävä ja muut riippuvia, kun kaikissa kai on pohjimmaltaan kyse neurokemiasta ja sensellaisista, jotka taas eksternalismihypoteesin kautta saattavat kytkeytyä kausaalisesti ympäristöihin. Jospaahdistuneisuus vaihteeksi "selittäisi" AB:ia? Eihän mulla ole realistisesti eväitä kuin ihmettelyyn, muttasamaa rataa jatkaen mietin, miksei tuon "tuoreen tutkimuksen" AB:ssa ja kortisolireaktiossa stressoreihinvois olla tavallaan kyse samasta ilmiöstä, joista toinen ei "ennusta" toista? Ja mitä tosta siis muka pitäispäätellä, että AB ennusti kortisolireaktiota "better than self-report measures of anxiety and neuroticism"?Sitäkö, että henkilön stressautuvuus voitais selvittää luotettavammin AB:llä kuin kysymällä? Tuo on kylläkaru lausuma, että "attention bias plays a significant role in the development and maintenance of anxietyand should be targeted in treatment". Esitetyn perusteella se lie selvästi "jumping to conclusions".

Anxiety disorders are also characterized by interpretation bias, the tendency to interpretambiguous or mildly negative cues in a negative or catastrophic manner. Researchers havedeveloped various self-report and reaction-time measures to assess interpretation. For example,some assess interpretation by comparing participants’ reaction time in responding to threatinterpretations versus non-threat interpretations of ambiguous text as they are completing a specifictask. It is assumed that participants will respond more quickly to interpretations that are consistentwith their own immediate, ‘online’ interpretation. (Beard 2011, 3)

Kuvattu Hirschin ja Mathewsin 1997 tutkimus on vielä kyseenalaisempi kuin edellä AB:n yhteydessäesitellyt, eikä mulle tule selväksi tulosten päättelyn logiikka, saati sen selkeä validisuus. Muutenkin'tulkinta' lie eri tason prosessi kuin 'attentio', eikä sitä luulis mittailtavan samantapaisesti, kuten ainakintuossa Hirssissä näyttäisi tapahtuvan "response latenssien" eli taas reaktioaikojen perusteella. Tällaisiin

alustaviin huomioihin nähden Beardin "johtopäätös" - "In this paradigm and others, anxious individualsexhibit biased interpretation compared with nonanxious individuals" (s. 3) - lie vielä suuremman loikantakana, varsinkin jos tuolle 'paradigma'-termille ei ole annettu jotain erityisen suppeaa ja epästandardiatulkintaa, ja viitatun Hirschin ja Mathewsin tuoreemman 2000-artikkelin nimi, "Impaired positive inferentialbias in social phobia", ounastellee jo tarkoitushakuista vineen käsitteen vääristelyä.

A number of reviews suggest that interpretation bias is a robust phenomenon associated withanxiety in both children and adults and across a wide range of paradigms (e.g., scenarios,homographs and self-report) and stimuli (words and videos). Moreover, several prospective studieshave demonstrated that negative interpretation of intrusive thoughts at baseline predicts post-traumatic stress disorder and obsessive-compulsive disorder (OCD) symptom severity at follow-upin both children and adults. Thus, similar to attention bias, interpretation bias is an importantvulnerability factor that should be targeted in treatment. (Beard 2011, 3)

Eli kyse ei ookkaan pelkästään ahistuksesta, vaan yleisemmästä (muka) helposti mitattavan markkerin tai"riskitekijän" etsinnästä, jolle oletetaan kausaalinen rooli (muka) helppojen terapioiden kautta, vaikkakautta linjan on vähintäänkin kysymyksen alaista, operoidaanko todellisuuden vai konstruktien parissa?Edellä Beard viittas "kehään" attentiossa ja ahistuksessa, mää haistan vastaavaa tutkimusohjelmassa.

Seuraavaks kerrotaan treatmenteista "targeting cognitive biases", mutta mulla loppuu virta kello 10.09...

Given the important role cognitive biases play in anxiety disorders, several treatments have beendeveloped to target these processes. For example, mindfulness-based and attention/ meta-cognitivetraining approaches teach patients to better control their attention through specific exercises. CBTstarget distorted interpretations via cognitive restructuring and behavioral experiments. Indeed,anxious individuals who respond to successful treatments show a significant reduction in attentionand interpretation biases, while nonresponders do not. (Beard 2011, 4)

Tuossa jokin tökkii, mutten tiedä mikä, paitsi että viimeinen virke kuulostaa kehämäiseltä, varsinkin josahdistuneisuus ja tietyllä tavalla mitatut vineet sopivasti sekoittuvat. Ehkä ilmaus 'respond to successfultreatments' on jo sinänsä omituinen, koska eikö se juuri ole 'successful', johon 'vastataan'?

The aforementioned approaches rely on verbal dialogue and explicit instruction to changecognition. They facilitate strategic control over attention and interpretation. However, cognitivebiases are often automatic in nature and not always under volitional control. They can be thoughtof as habits, and may be more efficiently and directly modified via repeated experiential practice ontasks that require rapid processing. CBM is a novel approach designed to modify cognitive biasesin such a manner. (Beard 2011, 4)

Mulle tulee mieleen vanha kunnon aivopesu, jossa nimenomaan ohitetaan "asiakkaan" tietoinen kontrolli.Vertausta 'tottumuksiin' en ymmärrä, enkä osaa nyt arvioida homman episteemisiä implikaatioita.

Koster et al. (2009) provide an excellent working definition for the emerging field of CBM. Theyidentify two key features of CBM: first, “the direct target of change in each case is a cognitive biasknown to characterize a clinical disorder, a clinically relevant symptom, or a personality traitassociated with vulnerability to clinical dysfunction”; and second, “the method of manipulating thetarget cognitive bias has not principally relied on instruction but instead has involved extensivepractice on a cognitive task designed to encourage and facilitate the desired cognitive change.”Thus, CBM procedures may alter cognitive biases through a more implicit, experiential processcompared with the explicit, verbal process of psychotherapy. Although completion of a CBM taskis volitional, the processes targeted in the task are not usually considered to operate undervolitional control, and participants are not usually aware of the purpose of the CBM task. (Beard2011, 4, kursivoinnit MH)

Kuulostaa yhä vahvemmin havaitsemis- ja/tai ajattelutottumusten tarkoitushakuiselta manipulaatiolta ohiagentin tahdon ja tietoisuuden, mikä hyvinkin täyttänee aivopesun kriteerit. Ei siis yritetäkään kertoa,miksi ei pitäisi prosessoida tietyllä tavalla, kuten vaikka päättelyvirheiden tai oikeiden kognitiivistenvineiden kohdalla, vaan iskostetaan likimain mekaanisesti toisenlainen reagointi, eikä perusteena ole juurimuuta kuin (löyhä) assosiaatio "with vulnerability to clinical dysfunction". Onko tää sit muka sama kuviokuin bakteerin nujertaminen todetun sairauden hoidossa tunnetulla lääkkeellä? Ihmettelen.

21.8.2014 ... CBM:iin liittyen sellainen alustava lisäys, että tokihan varhaiset havaitsemis- jatulkintataipumukset voivat olla kiusallisia ja haitallisiakin, ainakin joissain konteksteissa, mutta ongelmanaon, millaiset ja millä perusteilla ainakin kahdessa mielessä: (1) nähdään/tulkitaan vineiksi, (2) luokitellaanmuutettaviksi ohi agentin tietoisuuden ja tahdonkin? Ehkä täytyy keksiä analogioita näiden huoltenselventämiseksi ja ajatella asioita omalle kohdalle.

Beardin artikkelin seuraavat luvut ovat Cognitive bias modification - attention eli CBM-A (s. 4-7) jaCognitive bias modification - interpretation eli CBM-I (s. 7-8), joissa molemmissa alalukuja, Analogue jaClinical samples tai findings. Katotaas, mitä kerrotaan tosta attention-CBMA:sta.

To date, the most commonly used CBM-A task is a modified version of the dot probe task,described previously as a method to assess attention bias. When using the dot probe task to assessattention, probes replace neutral and threat stimuli with equal frequency. To modify attention,researchers alter the contingency between the location of probes and threat stimuli. For example,in order to guide attention away from threat stimuli, probes should always replace neutral stimuli.While most CBM-A studies have used versions of the dot probe task, Dandeneau and colleaguesdeveloped a different CBM-A intervention based on a visual search task (Dandeneau SD, BaldwinMW. The inhibition of socially rejecting information among people with high versus low self-esteem: the role of attentional bias and the effects of bias reduction training. J Social Clin Psychol.2004; 23:584–602; muistiin aikas aggressiivisen otsikon takia). The task requires individuals torepeatedly identify the location of a smiling face among a matrix of angry faces. The task isdesigned to improve an individual’s ability to inhibit attention toward rejection and facilitateattention toward acceptance. For both the dot probe and face in the crowd paradigms, completinghundreds of trials in which attention is repeatedly disengaged from threat stimuli is designed toreduce attention bias for threat. Cognitive theories predict that successful reduction of attentionbias should decrease an individual’s vulnerability to anxiety. (Beard 2011, 4, kurs. MH)

Aikanaan selkäryhmässä kritisoin sitä, että testi ja terapia olivat "samaa puuta", mikä takasi suotuisattreatmentin tulokset. Lieneekö tässä kyse samantapaisesta vääristymästä? Joka tapauksessa aikaisemmathuomioni ärsykkeiden neutraaliudesta ja uhkaavuudesta pätenevät edelleen, ja tuo Dandenaun jakumppareiden artikkelin otsikko viittaa jokseenkin voimaperäiseen persoonan manipulointiin, kentiessamantapaisin (ilmeisen vinoin) perustein kuin ylipäänsä positiivisessa psykologiassa. Jos on olemassa"attention bias for threat", joka ansaitsee 'bias'-luokituksen, täytyy vastaavasti olla myös "attention bias foracceptance", jollainen hyvinkin altistaa monille perinteisille kognitiivisille vineille. Ehkä tässä voisi ajatellahypoteesin hylkäämistä vs. hyväksymistä tietoteoreettisessa kontekstissa, tms.? Acceptancen vahvistaminenehdoin tahdoin luultavasti altistaa hyväuskoisuudelle ja epäkriittisyydelle.

22.8.2014 perjantaiaamu...

To date, most research has tested whether CBM-A can modify attention and anxiety in nonanxiousindividuals. In analogue studies, participants are randomly assigned to an ‘attend threat’ condition,in which probes usually replace threat stimuli, or an ‘attend neutral’ condition, in which probesusually replace neutral or positive stimuli. Participants are not given any information about thestudy hypothesis or the purpose of the computer task. Study designs usually comprise of a singleexperimental session during which participants complete a pre-assessment of attention and anxiety,a training block comprising of hundreds of dot probe trials, a postassessment of attention andanxiety, a stressor (e.g., worry induction, anagram task or impromptu speech) and a poststressor

assessment of anxiety (Figure 2, joka sekään ei printtautunut). Thus, the typical study designassesses the direct effect of CBM-A on both attention and anxiety (e.g., post-training assessment),and on anxiety vulnerability in response to stress (e.g., poststressor assessment). Alternatively,rather than include a laboratory stressor, some studies have examined CBM-A’s effects on theresponse to natural life stressors (e.g., telemarketer job performance, final exams and leaving one’shome country for school. (Beard 2011, 4-5, kurs. MH)

Kai tuo kuvaus on informatiivinen, mutta vähän ihmettelen mm. tuota 'direct effect' assessemet väitettä,koska pelkkä intensiivinen harjoitus varmaan vaikuttaa ainakin jo olemassaolevien stressorien mieleentunkemiseen. Lukuisten tutkimusten perusteella ajatellaan, että "it is possible to induce an attention biastoward threat in nonanxious adults and children, similar to that observed in anxious individuals" (s. 5), jakoska CBM-A ei näyttäisi vaikuttavan suoraan ahdistukseen tai mielialaan, vaan ainoastaan koejänistenstressiresponssiin, niin arvellaan CBM-A:n "altering cognitive vulnerability to anxiety, rather thanmanipulating mood", ja sitten edelleen "These findings suggest that cognitive biases play a causal role inanxiety vulnerability, further supporting attention bias as a treatment target" (Beard 2011, 5).

Ei selviä mulle tuon kausaalihypoteesin tiedollinen perusta, vaikka kuinka koita lukea. Runsaat 'suggestthat' ilmaukset viittaavat pikemmin konfirmaatiovineeseen, ja myös tuo 'anxiety vulnerability' jää esitetynperusteella edelleen epäselväksi. Yritys kertoa kylliksi on varmaan hyvä, mutta jotain jää puuttumaan.

Anxious-otoksissa "One [less than 1 h] session of CBM-A has been found effective for modifying attentionbias and anxiety in individuals with high anxiety/worry (mm. Hayes & Hirsch & Mathews 2010:Facilitating a benign attentional bias reduces negative thought intrusions. J Abnorm Psychol, 19:235–240,PubMed: 20141260), public speaking anxiety (Amir... Beard... 2008), and OCD contamination fears (Amirym. 2010, tääkin J Abnorm Psychol), but not spider fear (Beard 2011, 5). Elikkä Hirssiä näkynee paljon,artikkelin kirjoittajaa itteensäkin ja kavereitaan, ja enimmäkseen J Abnorm Psycholissa?

Sitkun on innostuttu "multisession CBM-A interventioihin" toiveena yleistää Hirschiläisittäin sanottuna"beningn attentional bias" ylipäänsä attentionaalisiis prosesseihin reaalimaailmassa, on huomattu mm.vaihtoppilaaksi lähtevien ahistuneen vähemmän kuin jouten odotelleen kontrollisyhmän (See ym. 2009, jataas J Abnorm Psychol) (Beard 2011, 5). Esitetyn perusteella tuo(kin) lienee huono tutkimus.

Multisession protocols have also been examined in highly anxious samples. Li and colleagues(2008 in Behav Res Ther) tested CBM-A in individuals with high social anxiety. After seven dailysessions, the CBM-A group demonstrated a reduction in attention bias compared with a controlgroup. However, only one out of three self-report measures revealed group differences in socialanxiety symptoms. Another study (Hazen ym. 2009) administered five weekly sessions of CBM-Ato high worriers, some of whom met diagnostic criteria for generalized anxiety disorder (GAD).Compared with a control condition, CBM-A resulted in significant reductions in attention bias anda composite, self-report anxiety and depression score. (Beard 2011, 5-6)

Eikös tuo eka tutkimus viittaisi nimenomaan kausaalisen kytkennän puuttumiseen AB:n ja SA:n välillä,jolloin AB:n vähentäminen harjoittelutempuilla on vähemmän merkittävä tulos. Ja kun toisesta viitatustatutkimuksesta en tiedä, mitä kontrolliryhmä teki, arvelen CBM-A puuhastelun ehkä painaneen ahistusta jamasennusta hetkeksi loitommalle, eli jonkinlainen plasebo- tai miksei kontrolliryhmä-nosebo-vaikutuskinlienee siinä mahdollinen. Seuraava alaluku "Clinical samples" lie Beardin(kin) omia juttuja.

25.8.2014 maanantaiaamuna...

Given the promising findings in analogue samples, researchers have begun testing multisessionCBM-A treatments for diagnosed anxiety disorders. To date, all studies have been double-blind,placebo-controlled trials. This is a unique methodological advantage over other psychosocialtreatment trials, in which typically only assessors are unaware of participants’ condition assignment.To date, three CBM-A treatment protocols have involved eight 15–30 min sessions completed

twice per week (4 weeks total intervention duration). Participants did not receive anypsychoeducation, treatment rationale or clinician contact. (Beard 2011, 6)

Jos koittaisin totakin jatkaa, vaikka motivaatio siihen katosi johonkin viime perjantaina. Monet noista GSP- ja GAD -tutkimuksista on raportoitu J. Abnorm. Psychologyssä, jonka referee-käytännöistä en tiedä(mutta epäilen). Amir ja kumppanit näkyvät niissä paljon, ja 2009 CBM-A/GAD tutkimuksen yhteydessäpuhutaan myös yllättäen depressiosta, jonka suhteen CBM-A näytti muuttavan Beckin DepressionInventoryn mutta ei interviewer-rated Hamilton Rating Scalen tuloksia [mistä vois kenties päätellä CBM:nmuuttavan pikemmin d-perseptiota kuin d:ta?]. Ahistuksen osalta tässäkin todetaan, että "Change inattention bias was found to mediate changes in anxiety" (Beard 2011, 6), vaikka väitteen tarkemmatperusteet jäävät mulle yhtä epäselviksi kuin tuolla jossakin aikaisemmin. Ja tietysti jo on ehdittymetanalyysiakin värkätä (Hakamata ym. 2010), mutta tarkistaisin Coynen välinein.

The most commonly used cognitive bias modification for interpretation (CBM-I) task is theMathews and Mackintosh (2000) scenario paradigm, which presents participants with three-linescenarios that remain ambiguous until the final word. This final word is usually a fragment thatresolves the ambiguity in either a negative or benign manner. Participants are asked to solve thefragment as quickly as possible: “Your partner asks you to go to an anniversary dinner that theircompany is holding. You have not met any of their work colleagues before. Getting ready to go,you think that the new people you will meet will find you (boring/friendly).” Participants thenanswer a comprehension question that reinforces the forced interpretation. A similar task usesambiguous homographs (e.g., ruin) and word fragments (ancient vs bankrupt), rather thanscenarios. In both versions of this task, the word fragments almost always resolve thescenarios/homographs in a benign manner to create a more benign interpretation style. Participantstypically complete approximately 100 trials. Changes in interpretation are measured with a‘recognition task’ that presents new scenarios that remain ambiguous. After reading these testscenarios, participants then rate the similarity of four sentences to the original scenario. Onesentence represents a positive interpretation of the original scenario, and one represents a negativeinterpretation. In addition, in order to assess whether the task in fact modified interpretation ratherthan inducing a response bias, two foil sentences (one positive and one negative in valence) that arenot possible interpretations of the original scenario are also rated. (Beard 2011, 7)

Kopioin tuon, koska en vielä ymmärrä sitä kunnolla. Aivo ei raksuta niinkuin pitäisi. Siksi myöskään"Analogue findings" ei hahmotu. Mainitaan kyllä >10 eksperimenttiä (enimmäkseen Behav Res Ther'ssa),joiden mukaan "it is possible to modify interpretation in healthy and anxious individuals using CBM-I"(Beard 2011, 7), mutta ainakin emootioiden suhteen näkymä vaikuttaa sekavalta. Sen olisin kuitenkinymmärtäväni, että kyse on "trained interpretive bias"in iskostamisesta massiivisella toistolla.

A fourth multisession study (Beard & Amir 2008) tested a different CBM-I task based on the WordSentence Association Paradigm (WSAP) (Beard & Amir 2009) In that task, a word appears for500 ms that represents either a negative interpretation (e.g., ‘embarrassing’) or a benigninterpretation (e.g., ‘funny’) of an ambiguous sentence that follows (e.g., ‘people laugh aftersomething you said’). Participants indicate if they think the word and sentence are related or not. Inorder to modify interpretation, participants receive feedback about their responses. They receivepositive feedback (‘you are correct!’) when they endorse benign interpretations or reject negativeinterpretations of the ambiguous sentences. They receive negative feedback (‘you are incorrect’)when they endorse negative interpretations or reject benign interpretations. This feedbackcontingency is intended to reinforce a benign interpretation bias and extinguish the negativeinterpretation bias associated with anxiety. After eight twice-weekly sessions, this CBM-I tasksuccessfully decreased negative interpretations, increased benign interpretations, and decreasedsocial anxiety symptoms compared with the placebo condition. Moreover, changes in benigninterpretation mediated CBM-I’s effect on social anxiety. (Beard 2011, 8)

Eli positiivisesta vääristymästä palkitaan ja negatiivisesta rangaistaan, ja edellinen voimistuu harjoituksen

kautta? Tämähän on aivan triviaalia. Ja "sosiaalisen ahdistuneisuuden" tuloskytkentä näyttää hataralta.

No published studies specifically described any safety concerns or adverse events related to CBM.This is not surprising as one might assume that CBM would not cause any side effects or seriousadverse events because it merely involves presenting people with stimuli they might see in everydaylife. (Beard 2011, 8)

Jos ja kun kyse on aivopesusta, "sivuvaikutuksia" täytyy tarkastella paljon syvemmin ja kriittisemmin,ehkä "psykologisemminkin" riittäisi. Havaitsemis- ja tulkintatottumusten manipulointi on iso juttu. Kuinvahingossa mainitaan kaikissa kokeissa annetun "compensation for attending sessions", mikä ilmeisestitarkoitti "monetary incentives" (s. 8-9). Maksettu reaktiopreferenssimuutosko siis oli kyseessä?

CBM:n uskottavuudesta (credibility) yritetään tehdä päätelmiä sen perusteella, että harvat kokeisiinosallistuneet arvasivat oikein kuulumisensa koe- tai kontrolliryhmään (treatment vs. placebo), ja jotenkintämä liittyy menetelmän validisuusarvioihin ja varsinkin CBM-A:n heikkoon ilmeisvaliditeettiin (s. 9).

Preliminary unpublished studies that have explicitly assessed acceptability and satisfaction withCBM echo these concerns. Beard and colleagues (2010) have conducted two studies to examineattitudes toward CBM-A and CBM-I... Qualitative data from both studies revealed a range ofexperiences. Only two participants understood the purpose of the CBM-A task. Many participantsexperienced the CBM-A dot probe task as ‘repetitive’, ‘weird’ and ‘confusing’. In particular,patients expressed the need to understand how the task was supposed to help with anxiety... Someparticipants found the faces in the CBM-A task to be ‘creepy’ and looked away from the computermonitor while the faces appeared, and other participants thought the faces were ‘funny’,‘exaggerated’ and ‘outdated’. Most participants preferred the CBM-I task and believed it improvedtheir self-awareness of their negative mental habits and changed how they viewed situations in theirdaily life. (Beard 2011, 9)

Tuosta(kin) käy ilmi, että menetelmän kehittelijät ja tutkijat eivät ilmeisesti tule ajatelleeksi tuollaisenvääristävän manipulaation ehkä olevan psykologisesti, kognitiivisesti ja eettisestikin ongelmallista. Ehkäanalogiana toimii liian selvästi "lääke", tai ehkä nämä ovat tosiaan jotain "tuotekehittelijöitä"? Kovastivakuuttuneita (ja konfirmaatiovineisiä) he vaikuttavat olevan CBM:n vaikutusmekanismista.

Several studies have demonstrated that changes in the specific cognitive bias targeted by CBMmediated the relationship between group assignment and changes in anxiety symptoms [viitteetenimmäkseen omiin ja kavereiden töihin]. Recent studies [2002, J Abnorm P] also highlight theimportant role of attentional control in the expression of attention bias toward threat. Specifically,individual differences in the ability to control attention moderate the relationship between attentionbias and anxiety, such that anxious individuals with good attentional control do not exhibitattention bias. Thus, CBM-A may be improving attentional control overall, rather than targetingthe stimulus-driven (bottom-up) components of attention bias toward threat. Supporting thishypothesis, Koster and colleagues (2010) found that CBM-A influenced late (1500 ms) rather thanearly (30 or 100 ms) stages of threat processing. In addition, recent neuroimaging data (Browningym. 2010) revealed that CBM-A altered lateral frontal activation to emotional stimuli, reflectingcontrolled processing... (Beard 2011, 9-10)

Vasta tässä vaiheessa nouse esiin tuo 'attentional control', eikä oletukselle CBM-A:n sitä parantavuudelleesitetä minkäänlaisia perusteita. Kosterin ja muiden löydöt ovat tässä aivan ekvivokaalisia. Vaihtoehto-hypoteesina esittäisin, että attentional controllereilla ahdistus ei johdu attentional biasista, eikä meille sentähden kannata yrittääkään tarjoilla häkellyttävän vahvasti aivopesulta vaikuttavaa CBM:ia.

CBM-I:n osalta koetetaan vakuutella, että havaitut tulkinta(tapa)muutokset ovat todellisia, eivätkä vain"artifacts of changes in mood", mutta lopulta käteen näyttäis jäävän, että aktiivinen "mielikuvaharjoittelu"hyvinkin ajaa saman asian kuin mutkikas CBM-I (s. 10). Sellaisellahan urheilijatkin pettävät itseään.

"Nykyisen evidenssin rajoituksissa" lopulta mainitaan sekin, että "all existing RCTs represent researchers’initial pilot studies rather than large-scale RCTs", ja vain yhdessä noudatettiin CONSORT-ohjeita.

Second, few studies have included independent measures of cognitive bias. That is, most studiesassessed changes in cognitive bias using the same type of task used to modify cognitive bias.Although this provides a necessary manipulation check and allows initial tests of mechanisms ofaction, it does not provide information about changes in cognitive processing beyond the confinesof a particular paradigm. Of those studies that did include independent measures, results have beenmixed regarding generalization of cognitive change, with some studies finding generalization(CBM-A:n osalta pal Amiria ym), and others not (CBM-A: Harris LM, Menzies RG. Changingattentional bias: can it effect self-reported anxiety? Anxiety, Stress & Coping. 1998; 11:167–179).The lack of generalization found in some studies could suggest that CBM may not changecognition in real-world situations. Indeed, it is extremely difficult to measure an individual’sattention and interpretive processes in the real world, and this has yet to be done in CBM studies.(Beard 2011, 10, kurs. täski MH)

Tuossa lopulta pintautuu aikaisemmin selkäryhmän testeihin viittaillen mainitsemani epäilys siitä, ettätreatment liian suoraan generoi toivotun tuloksen, vaikka ongelmaa verhotaankin puheeseen pätevyydestä"vain tietyn paradigman puitteissa"; suoremmin sanottunahan se on "mahdollinen artifakti". Myös alempiyleistettävyydestä puhuminen voi johtaa harhaan, kun kyse on väitetyn vaikutuksen todellisuudestaylipäänsä. Beard näköjään kuvittelee, että ongelmista selvitään vain "tutkimalla lisää" (s. 11).

Cognitive bias modification research has grown exponentially since the first studies appearedapproximately a decade ago and there is plenty of room for continued growth. To address thelimitations of the current available data, we need CBM studies comprising of: first, large RCTswith intent-to-treat analyses, specified a priori primary outcomes and follow-up data; second, testsof proposed mediators and moderators; third, data on patient acceptability and satisfaction; andfourth, independent measures of attention and interpretation in order to examine the generalizationof cognitive changes, including neural correlates. Including multiple behavioral and neural measuresof cognitive processing may also provide information about whether CBM affects a genuinecognitive change or a conditioned response. Since the vast majority of CBM studies assessedcognitive changes with the same type of task used in training, it is impossible to know whetherparticipants learned a task-specific response or if attention and interpretation processes genuinelychanged. (Beard 2011, 11)

Tuossa taas nousee esiin sama epäily, joka itselleni heräsi jo alussa. Ehkä pikemmin psykologinen jatietoteoreettinen syvyys auttaisi kuin pelkkä tutkimuksen eskalaatio ja ekspansio? Myös negatiivinen jafalsifiointiin tähtäävä ote täytyisi tällaisiin tutkimusohjelmiin sisäänrakentaa jo syntymässään. Jokinkuitenkin ajaa laajentamaan CBM-otetta yhä arveluttavemmille persoonan muokkausalueille, kuten"modifying memory in depression" (Joorman ym. 2009) ja "patologiset uskomukset OCD:ssä" (Clerkin &Teachman 2011). Ehkä on onnekasta, että spesifi "bias-modification" perspektiivi näyttäisi samalla lievahingossa haastuvan, ja paikoitellen voisi alkaa olla kyse oikeistakin päättelyvirheistä? Toisaalta jako"intrusiivisiin ajatuksiin" ja niiden tulkintaan saattaa viittailla myös mindfulness-tyyppisiin sumutuksiin, jamukana kummittelee edelleen haave vaikka minkälaisten "maladaptiivisten kognitiivisten prosessien"helposta, hauskasta ja halvasta muuttamisesta "menetelmän" avulla (Beard 2011, 11-12).

An exciting potential application of CBM is in prevention. Studies have already demonstrated thatCBM can buffer healthy and at-risk individuals from stressful situations (Dandenau ym. 2007, Seeym. 2009). Moreover, studies in children (mm. Muris ym. 2008 ja 2009) and adolescents(Lothmann ym. 2010) demonstrate that cognitive biases are malleable in youth. At-risk children andadolescents are particularly important populations for CBM to target given that many anxietydisorders onset during this time. In addition, given that children and adolescent brains aredeveloping, intervening during this period may enhance CBM’s effects compared with attemptingto modify longstanding mental habits in adults. (Beard 2011, 12)

Tästä alkaisi avautua "uljas uusi maailma" -tyyppinen skenaario kapitalismin myllyjen pyörittämisellepotentiaalisesti haitallisten havaitsemis- , tuntemis- ja ajattelutapojen poisjuurruttamisesta jo varhain,mutta olisiko se sitten enemmän tai vähemmän inhimillistä ja oikeaa kuin nykyinen medikalisointi?

Perusteellinen ja laadukas paperi, mutta häkellyttävän yksisilmäinen ja pintapuolinen kausaalisten oletusten(testaamisen) ja psykologisempien/filosofisempien implikaatioiden suhteen.

27.8.2014 keskiviikkoaamu... Seuraavaksi lukeille saattais tulla Gerald J. Haeffelin, David C. Rozekin,Jennifer L. Hamesin ja Jessica Technowin 2011 netissä ja 2012 Cogn Ther Res'ssa 36: 493-501 julkaistuToo Much of a Good Thing: Testing the Efficacy of a Cognitive Bias Modification Task forCognitively Vulnerable Individuals, jossa ilmeisestä CBM-biasista huolimatta saattoi löytyä jotainkriittistä tai ainakin jotenkin varauksellista. Abstrakti ei näissä välttämättä kuvaa hyvin tutkimuksenkeskeisimpiä tuloksia, mutta aloitetaan nyt vaikka siitä:

A growing body of research indicates that cognitive bias modification (CBM) may be an effectiveintervention for individuals with anxiety. However, few studies have tested whether CBM worksfor other disorders characterized by negative cognitive biases such as depression. This experimenttested the efficacy of CBM for altering depressogenic self-worth biases. Consistent withhypotheses, results showed that CBM was more effective than a control condition in teachingparticipants a more adaptive cognitive style (i.e., increased attention for adaptive self-worthstimuli). Those who successfully learned a more adaptive style reported fewer depressive symptomsand exhibited greater persistence (i.e., less helplessness) on a difficult laboratory task. However,the task proved difficult for cognitively vulnerable participants; they were not able to maintain theirnew learning over the entire course of the CBM training. Rather, their negative cognitive biasbegan to re-emerge after only 20 learning trials. These results indicate that CBM attention trainingmight be most effective in reducing cognitive vulnerability when initially used in small doses.(Haeffel ym. 2012, 493, Abstract)

Ladattuja ilmauksia, kuten 'negative cognitive bias', 'depressogenic self-worth bias', 'more adaptivecognitive style', 'adaptive self-worth stimuli', jotka varmaan selkiytyvät lukemisen edetessä. Abstraktinperusteella se varauksellisuus näyttäisikin liittyvän stressorina käytetyn tehtävän vaikeuteen.

28.8.2014 torstaiaamu...

According to the cognitive theories of depression (Abramson et al. 1989; Beck 1967), someindividuals have a cognitive vulnerability that interacts with stress to produce depression.Specifically, people are vulnerable to depression because they tend to view stressful life events ashaving negative implications for their future and for their self-worth. Recent research has providedstrong support for the cognitive vulnerability hypothesis (Abramson et al. 2002). Prospectivestudies have consistently found that cognitive vulnerability interacts with stressful life events topredict the development of depressive symptoms and depressive disorders (Abramson et al. 1999;Alloy et al. 2006; Gibb et al. 2006; Haeffel et al. 2007; Hankin et al. 2004; Metalsky and Joiner1992). (Haeffel ym. 2012, 493)

Eli siis "kognitiivinen haavoittuvuus" + stressi = depressio, ja "haavoittuvuus" johtuisi stressaavien juttujenkokemisesta uhkiksi tulevaisuudelle ja itsearvostukselle? Tavallaan kai luontevaa, mutta myös triviaalia,eikä puhe "kognitiivisista depression teorioista" liene tarpeellista. Ongelmalliselta vaikuttaa"haavoittuvuuden" näkeminen toisaalta kausaalisesti selittäväksi tekijäksi ja toisaalta sen selittäminenpintapuolisella arvelulla todellisuuden erilaisesta (ei-positiivisesta) kokemisesta. On aika kova ja julma väitesanoa helposti stressistä masentuvien vain "näkevän" elämän pahoja tapahtumia väärin, etenkin kun esim.depressiivinen realismi on edelleenkin harkitsemisen arvoinen episteeminen näkemys.

Taken together, prior studies indicate that individuals with a cognitive vulnerability are atheightened risk for depression. Thus, it is important to create interventions that can reduce this

vulnerability, and in turn, increase resilience to depression. One strategy for reducing cognitivevulnerability is with an intervention such as cognitive-behavioral therapy (CBT), which focuses onhelping individuals make more adaptive cognitions. Research has shown that CBT is as effective asmedication, has no side effects, and may even have a relapse prevention effect (Hollon et al. 2002).However, CBT is also time intensive and requires trained professionals. These characteristics makedissemination to the general public difficult. Ideally, an intervention should be highly accessible andcost effective. To this end, researchers have begun to test an alternative intervention strategy calledcognitive bias modification (CBM; Koster et al. 2009). CBM typically uses a computer task totarget a specific pattern of cognitive processing that is thought to confer risk for psychopathology(e.g., an attentional bias toward negative stimuli). CBM helps to correct the bias by having peoplerepeatedly practice a competing stimulus contingency (e.g., an attentional bias toward neutral orpositive stimuli). (Haeffel ym. 2012, 493-4)

Tuo talteen siksi, että siinä on esitetty hyvin CBM:n kehittämisen motivaatio. Ongelmakohtia tuossa ovatainakin vain CBT:n esittely CV:n vähentämisen strategiana (joka sisältää CV:n vinon tulkinnan), CBT:nsivuvaikutuksettomuuden väittäminen (vaikka se muuttaa syviäkin ajattelutottumuksia, kenties arvojakin taimuita persoonallisesti ja kulttuurisesti ladattuja juttuja), ja CBM:n asettelu "vaihtoehdoksi". Jos tuonCBM:n ilmoitetun maalin, "a specific pattern of cognitive processing that is thought to confer risk forpsychopathology", ottaisi tosissaan, niin yhtäältä voisi kysyä, kuinka köykäisin perustein lähdetäänmuuttamaan kenties realistiselle todellisuuden tiedostamiselle välttämättömiä rakenteita ja kytkentöjä(melkein minkä tahansa teorian tai hypoteesin suunnassa löytynee "ehkä altistavia" tekijöitä), ja toisaaltavoisi viitata esim. mainonnan nykyään muokkaavan havaitsemista hyvässä ja pahassa. Hiukan laajemminmiettiessä CBM alkaa kuulostaa joltakin labrafriikkien leikiltä "kaukana kavala maailma".

Mutta siis CBM:n ideana on korvata yhdensuuntaisesti vino havaitseminen toisensuuntaisesti vinolla, ellei"neutral"-määreelle saada kunnollista tulkintaa ja tietoteoreettista lukitusta (jota CBT:n ja CBM:nadaptiivisuutta korostavassa konstruktivistisessa kehyksessä tuskin löytyy). Ehkä tätä voisi verrata sota-ajan propagandaan, jossa kukin osapuoli koittaa vääristää tiedottamista omaan suuntaansa? Paitsi ettäkyseessä on tietysti pikemmin indoktrinaatio tai aivopesu, koska ohitetaan uhrin tietoisuus.

The CBM approach has been used almost exclusively in the area of anxiety (Amir et al. 2009;Schmidt et al. 2009). Research has shown that individuals with high levels of anxiety are morelikely to attend to threatening stimuli (e.g., threatening words) than individuals with low levels ofanxiety. Importantly, these biases appear to precede and predict anxiety reactivity (Salemink et al.2007; Wilson et al. 2006). Thus, the CBM approach has been used to train participants to attend toneutral rather than threatening stimuli. This typically has been accomplished by modifying anattentional dot-probe task (MacLeod et al. 1986). (Haeffel ym. 2012, 494)

Kriittinen kohta tuossa on se, että havaitsemisvineet "appear to precede and predict anxiety reactivity",koska ahdistunuthan triviaalisti havaitsee hankalaa (yhteys on lähellä käsitteellistä). Täytynee jossain välissätarkistaa, kuinka vahvasta tietämisestä Salemnikin, vanden Houtin ja Kindtin 2007 ja sit Wilsonin,MacLeodin, Mathewsin ja Rutherfordin 2006 teksteissä olisi kyse. Edellinen on ilmestynyt BehaviourResearch and Therapy 45:ssä ja jälkimmäinen Journal of Abnormal Psychology 115:ssä.

MacLeodin ja kumppareiden 2002 "modified dot-probe" tehtävässä "participants learned the [non-random]word-dot contingency" ja alkoivat nähdä sen mukaisesti (Haeffel ym. 2012, 494). Myöhemmät tutkimuksetovat luemma osoittaneet näin voitavan "reduce attentional biases" ja edelleen "reduce anxiety" joksikinaikaa (Viittailua Amiriin, Li'hin, Schmidtiin ja Seehen kumppareineen), ja erityisesti Schmidtin jakumppareiden uusi 2009 tutkimus viittaisi jopa siihen, että CBM-A lisäisi SAD:laisten remissiotaahistuksesta eli vaikuttaisi jopa pitempäänkin (Haeffel ym. 2012, 494).

The results of studies testing CBM-A for anxiety are promising and indicate that it may be aneffective strategy for changing negative cognitive patterns (see Hakamata et al. 2010 for anextensive review). However, few studies have tested whether the efficacy of CBM-A translates to

the area of depression (Holmes et al. 2009; Joormann et al. 2009)... Baert et al. (2010) found thatthe dot-probe training was not effective in altering participants’ negative cognitive patterns.Moreover, the training actually led to increased symptom severity for some participants (those withmoderate to severe depressive symptoms)... (Haeffel ym. 2012, 494)

Yleisemmin puhutaan siis "cognitive patterneista", ja niitä kai ajatellaan voitavan muutella tosta vaan. Seon plussaa, että mainitaan negatiivinen tulos CBM-A:sta depression yhteydessä, mutta entä tulkinta:

One explanation for why CBM-A might be less effective for depression than anxiety is that those atrisk for depression tend to have limited cognitive resources (e.g., decreased working memorycapacity). We suspect that low levels of cognitive resources may affect a cognitively vulnerableindividual’s ability to learn and consolidate the new cognitive associations taught by CBM-A tasks.(Haeffel ym. 2012, 494)

Ohoo, jotta positiivisuusindoktrinaatiolle immuunit olisivat kohta (määritelmän mukaan) tyhmiä, vai? Ja joskyse on kuitenkin jostain järkevästä, niin eikös stressi sinänsä rajoita vaikkapa juuri "työmuistin" toimintaa,ja eikös "kognitiivinen haavoittuvuus" ole käsitteellisesti melkein täysin päällekkäin resurssirajoitustenkanssa? [Analogia ehkä immunologiseen vasteeseen, jonka keinotekoinen nostaminen ympäristön erityisenkuormittavuuden takia (esim. taistelutilanteissa) vertautuisi dopingiin.] Ylipäänsä kieputellaan käsitteitä,joiden juuria (ja siten kausaalimahdollisuuksia) ei nosteta näkyviin. Ite en saa nyt pintaan ALCAR-kuvioissa miettimääni depression "neuraalista" määrittelyä, mutta muistiin sekin.

We suspect that CBM-A may be difficult for individuals with a cognitive vulnerability because theytend to have reduced cognitive resources. A growing body of research demonstrates that cognitivevulnerability is associated with deficits in cognitive capacity, cognitive flexibility, taskswitching,concentration, attention, and memory (e.g., Lyubomirsky et al. 1999; Nolen-Hoeksema et al. 2008;Ray et al. 2005; Watkins and Brown 2002). This work strongly suggests that vulnerable individualsmight not have the cognitive resources needed to maintain the contingencies learned during CBM-A. Cognitive resources have been compared to a muscle (Muraven and Baumeister 2000); theirstrength and power are finite, and can be depleted with repeated use. Thus, we predicted thatCBM-A might eventually wear-out the already weakened 'cognitive muscle' of vulnerableindividuals. Once the resources are depleted by CBM-A then the training effects should begin todiminish and the negative attentional biases re-emerge. (Haeffel ym. 2012, 495)

Tässä haisee post-hoc hypoteesin värkkäys! Voin toki olla väärässä, mutta ois kiva kuulla Coynen ottotästä(kin). Lisäksi tuo "growing body of research", joka peräti "osoittaa" CV:n olevan yhteydessä vähänkaikenlaisiin kognitiivisiin puutteisiin (suhteessa esim. kiristyvän työelämän vaatimuksiin), kuulostaaadhoccisen tutkimusohjelman spekulaatiogeneroinnilta, jossa "yhteyksiä" löytyy sieltä mistä etsitään.Vaihtoehtoinen selitys tiettyjen ihmisten "hitauteen" indoktrinatiivista havaitsemisen ja ajattelun muutostakohtaan voisi olla paitsi ylipäänsä liian suuri kuorma (stressi, uupumus, työuupumus, liian kovatympäristön paineet), myös vaikka realistisuus, omista autenttisista kokemuksista oppiminen ja kriittisyys,joita voisi hyvin pyöritellä riippumattakin noista haavoittuvuus- ja resurssispekulaatioista. Mitä tuleetuohon lihasvertaukseen, niin siitäkään tuskin seuraa pal muuta kuin että riskimmillä on enempi, ja juurimaitohapoille päässeestä tai ajetusta tai huonosti pitkään ravitusta ja huolletusta ei paljon irtoa?

Hypoteeseja esitetään ikään kuin ennalta nousseiksi, mutta post-hoccisuuden epäilys värjyy. Ja spesifisti,jos "The CBM-A task requires individuals to repeatedly control or inhibit their prepotent tendency toattend to negative inferences (i.e., inhibit their well-established cognitive vulnerability)", mikä sittenväsyttäisi varsinkin heikoimpia (s. 495), niin jotenkin haluaisin tarkastella tätä yleisemmin uuden oppimisenja vanhan poisoppimisen kontekstissa, joista tiedän vissiin hyvinkin paljon. Kumma ettei heil nouse mieleenajatus itse tehtävän tylsyydestä ja keinotekoisuudesta, joka voisi selittää paljonkin? Ja taas nyrpistän tolle"i.e."-koplaukselle, joka edelleenkin vaatisi syvempää analyysia ja perusteita. Kuulostaako keinotekoiselta,että luontainen taipumukseni olisi haavoittuvuus ja sen hillitseminen kuluttaisi? Väsyykö kissa siitä, että seei saa saalistaa, tai koira siitä, että se ei saa ajaa takaa kaikkia loittonevia?

Seuraavaks artikkelissa lähdetään kuvaamaan Metodia (s. 495-). Siihen ja tuloksiin täytyy varmaan jaksaapaneutua, kun tästä on jo jonkin verran avoimia kysymyksiä ja epäilyjä herännyt. Mutta nyt taukoa.

30.8.2014...

Haeffelin ja kumppareiden 2012 tutkimuksessa koehenkilöinä oli 60 vapaaehtoista undergraduaattia,enimmäkseen Kaukaasialaisia ja naisia, jotka saivat kompensaationa lisäpisteitä psykan kurssilla. CBM-Ataski "was modeled after the attentional dotprobe task created by MacLeod et al. (2002)".

In this task, a word pair (one adaptive and one maladaptive) is presented to participants with oneword above and the other below a central fixation point. A dot-probe then appears in the positionof one of the words and participants are required to detect the location of a dot-probe as quickly aspossible by pressing either up or down on an input box. (Haeffel ym. 2012, 495)

Jos tuo on selvästi kuvattu, niin mulla on luku- ja/tai ymmärtämisvaikeuksia. Sikskin tällai talteen.

We made one modification to this basic CBM-A task. Specifically, we included a priming stimulusbefore the presentation of the word pair. We added a prime because the cognitive theories ofdepression propose a vulnerability-stress model. This means that cognitive vulnerability is mostlikely to emerge in the presence of stress. In other words, cognitive biases lie dormant untilactivated (or primed) by the requisite negative context. Thus, it is imperative that individuals beprimed to ensure that their negative cognitive biases are activated and, in turn, amenable tomodification. (Haeffel ym. 2012, 495, kursveiluja miult)

Jahah, vai niin. No tuossa näyttäisi olevan jo vaikka mitä ongelmallista. Enskin, mikä oli tuo 'primingstimulus'? Kerrotaan, että "750 ms:n negatiivinen skenaario", jokin 20:stä, esim. "rejected by friend".Toisx, stressaavaksi tarkoitettu ärsyke lisättiin depression kognitiivisen teorian oletuksen mukaisesti taitakia, jolloin tutkimus ei voi testata tai vahvistaa tuollaista teoriaa. Kolmnks, 'cognitive vulnerability' ja'cognitive bias' näyttävät sekoittuvan miltei synonyymeiksi (jolloin todennäköiset yhteydet olisivatpikemmin käsitteellisiä kuin kausaalis-empiirisiä). Neljäänks, ajatus vineiden piilevyydestä on tavallaanluonteva, mutta suunnattuna vaarallisen "syvyyspsykologisen" sävyinen falsifioimattomuuksineen. Ja vieläviidxx, entä jos tutkimus noin päätyykin mittaamaan priimejä eikä kognitiivisia vineitä?

At the start of each trial, participants were presented with a black central fixation cross (on a whitebackground) for 1,000 ms. Then, participants were primed (750 ms) with one of 20 negativescenarios (e.g., 'rejected by friend'; see appendix for all scenarios used). Next, the word-pair, whichconsists of one adaptive and one maladaptive self-worth inference (see appendix for adjectivesused), was presented for 1,000 ms. The adaptive and maladaptive word lists were matched foraverage length and frequency of use (Carroll et al. 1971). After the word pair disappeared, a dotappeared in the location of one of the words and remained there until the participant indicated itslocation by pressing a top or bottom button on an input box. In order to create the contingencybetween negative scenarios and adaptive words, the dot-probe was presented behind the adaptiveword approximately 95% of the time. The control condition did not create a contingency; rather, inthis condition, the dot-probe was equally likely to appear behind the adaptive and maladaptivewords (i.e., the dobprobe was presented behind the adaptive word 50% of the time). Participantscompleted 2 blocks of 40 trials (80 trials total) in both the training and control conditions.Participants’ response latencies from only the correct trials were analyzed. Consistent with priorresearch, selfcorrected trials as well as reaction times of less than 100 ms and more than 1,000 mswere removed (Joormann and Gotlib 2007); omitted trials accounted for a small percentage of alltrials (\6%). Average reaction times for matched (dot-probe appeared in the same location that themaladaptive word appeared) and mismatched trials (dotprobe appeared in the location opposite ofwhere the maladaptive word appeared) were calculated for each set of twenty trials (0–20, 21–40,41–60, and 61–80). The average matched score was then subtracted from the average mismatchedscore at each interval to create a measure of cognitive bias with greater reaction time difference

scores indicating a greater bias for attending to maladaptive stimuli. (Haeffel ym. 2012, 495-496)

Poimin tuon kokonaisuudessaan talteen, koska se lienee aika tyypillinen tällaisen tutkimuksen mittauksenkuvaus, johon täytynee palata miettiessä myöhemmin, millä perusteilla mitäkin päädytään väittämään.Tässä vaiheessa en esimerkiksi ymmärrä, mistä "kontingenssin" luomisesta nagatiivisen skenaarion jaadaptiivisten sanojen välille oli kyse, ja sitäkin mietin, eikö "maladaptiivisen" sanan preferointi (josreaktioaika sitäkään ongelmattomasti kuvaa) negatiivisen ärsykkeen jälkeen olisi pikemmin adaptiivinen tai"oikea" reaktio? Alitaju miettii, että paha-siis-paha, eikä mukana ole kenties mitään vinoutumista.

Tässä on kyse yleisemmin tämän tyyppisten tutkimusten mahdollisuudesta tuottaa tavoiteltua tietoa.Mukana vaikuttaisi olevan niin paljon tavalla tai toisella kyseenalaista tulkintaa, rinnastusta ja virittelyä,että epäilys konstruoinnista konstruointien päälle todellisuudesta riippumatta ei hellitä. Jos aatellaantavallisella terveellä järjellä ja sillai, niin kylkai negatiivinen priimi voi tuottaa reaktiopreferenssin, jolla eiole mitään tekemistä kognitiivisten vineiden tai kognitiivisen haavoittuvuuden kanssa?

The Cognitive Style Questionnaire (CSQ; Haeffel et al. 2008; Alloy et al. 2000) was used to assessparticipants’ baseline levels of cognitive vulnerability to depression. The CSQ is widely used self-report questionnaire that assesses the cognitive vulnerability factor featured in the hopelessnesstheory of depression. The CSQ assesses participants’ causal attributions for the 12 hypotheticalnegative events on dimensions of stability and globality; in addition, participants rate the probableconsequences of each event and the self-worth implications of each event. Mean-item scores canrange from 1 to 7, with higher scores reflecting more negative cognitive styles. The CSQ has goodinternal consistency, reliability, and validity (Haeffel et al. 2008). (Haeffel ym. 2012, 496)

Tuokin on kiintoisaa paitsi sinänsä, myös "Haeffel et.al"-painotteisuutensa takia. Sinänsä kyse lieneeyhdestä PP:nkin tukipilarista, jossa toiveikkuus nähdään default-tilaksi ympäröivästä todellisuudestariippumatta. Jääviysmielessä taas lakoninen reliabiliteetin ja etenkin validiteetin vakuuttelu ei vakuuta.Vaikea uskoa, että CSQ:lla olisi ainakaan käsitevaliditeetti mitenkään perusteellisesti varmistettu. Jokatapauksessa kannattaa jossain vaiheessa kattoa, mitä kriittistä CSQ:sta ja sen käytöstä sanotaan.

Participants were asked to solve a set of 10 difficult and unsolvable anagrams (Tresselt andMayzner 1966). Participants first completed two example anagrams (that were solvable) and weretold that, 'being good at solving anagrams requires good vocabulary and good memory.'Participants were then instructed that they had unlimited time to solve a series of anagrams. Theywere told to hit the space bar once they solved the anagram or, if they could not solve the anagram,then they should hit the space bar to receive the next anagram. The time spent trying to solve thethree anagrams was used as a behavioral measure of persistence (i.e., resistance to helplessness).(Haeffel ym. 2012, 496, joojoo kurs. miun)

Ja tässä toinen merkillinen tehtävä/priimi, jolle koehenkilöt (liekö kontrollitkin) altistettiin. Melkoistapäättelyloikkimista vaaditaan, jos ratkaisemattoman tehtävän äärellä viipymistä pidetään sellaisenaansitkeyden (persistenssin, joka ei suinkaan ole i.e. resistenssi avuttomuudelle) mittana, kun pelkkä väsymystai muu kyllästyneisyys kai selittäisi tuloksen yksinkertaisemmin ja luontevammin.

The Mood and Anxiety Symptom Questionnaire (MASQ; Watson et al. 1995) was used to assesslevels of depressive symptoms at baseline and upon completion of the CBM-A task. The MASQ isa self-report questionnaire that assesses symptoms specific to depression and anxiety based on thetripartite theory of anxiety and depression (Clark and Watson 1991). In this study, we used theanhedonic subscale, which contains 22 items that assess symptoms hypothesized to be specific todepression such as low positive affect (example items: 'Thought about death or suicide', 'Felt reallyup or lively', 'Felt cheerful'). In this study, participants were instructed to rate the items with regardto how the felt 'right now' [it is important to note that a number of studies have shown that theMASQ is still a reliable and valid measure of depressive symptoms even when the instructions arechanged to assess either shorter or longer durations than originally intended (e.g., Hankin 2005;

Haeffel and Mathew 2010; Sarin et al. 2005)]. The MASQ has demonstrated good reliability andvalidity in previous research (Watson et al. 1995). (Haeffel ym. 2012, 496)

Kun siis CSQ:lla yritettiin tavoittaa "kognitiivista havoittuvuutta depressioon", niin MASQ:n aatellaanmittaavan "depressiivistä oireilua". Tääkin on itsearviointilomake, ja perustuu erityiseen "tripartite"-teoriaan depressiosta ja ahistuksesta. Sen status täytyy tietty selvittää, kun ei kuulosta tutulta. Mutsitkäyttöön otettiinkin vain "anhedoninen osamittari", joka urkkii lähinnä positiivisen affektin puutetta, jasitäkin vain hetkellisesti. Aika uskomatonta, että Häffeli kumppareideen väittää tätäkin ongelmitta validiksija reliaabeliksi depressiivisyyden mittariksi. Enintään tavoitetaan (hetkellinen) taipumus pitää itseääniloisena tai ei, jonka tilan tahattoman manipuloinnin mahdollisuuksia ei tohti ees aatella.

At baseline, participants completed a brief demographics questionnaire and measures of cognitivevulnerability (CSQ) and depressive symptoms (MASQ). They were then randomly assigned toeither a CBM-A or control intervention. After the intervention, participants completed the measureof depressive symptoms (MASQ) and a difficult laboratory task (anagram failure task; Haeffel et al.2007; MacLeod et al. 2002; Mogg et al. 1990). Participants were then debriefed about theunsolvable nature of many of the anagrams and the purpose of the experiment. (s. 496)

Hyvää tässä artikkelissa on eksplisiittisyys mittauksissa ja proseduureissa, ja sujuvaltakin teksti tuntuu.Mutta samalla avataan tietysti mahdollisuus nähdä sellaista, mitä tutkijat eivät tulleet ajatelleiksi. Nyt pidäntaas taukoa perkaamisesta, ennen kuin alan perehtyä artikkelin Tulokset-lukuun.

1.9.2014...

Three hypotheses were tested. First, we hypothesized that most participants would be able to learnthe contingencies they practiced during CBM-A. However, we also hypothesized that the efficacyof CBM-A would deteriorate over time for participants with a cognitive vulnerability. Finally, wehypothesized that CBM-A (when successful) would lead to changes in mood and behavior.Specifically, we predicted that CBM-A training would lead to decreases in depressive symptomsand greater persistence on a difficult laboratory task. Participants in the CBM-A and controlconditions did not differ significantly on any of the baseline variables (age, gender, cognitivevulnerability, and depressive symptoms). (Haeffel ym. 2012, 496-7)

Jos hypoteeseja ei julkaistu ennakkoon, en millään usko, etteivät ne olleet (enimmäkseen) post hoccisia! Eituollaisia voi arvata ennakkotiedon ja teorian perusteella, ja tulokset sopinevat niihin liian hyvin. Tulostenraportoinnin perusteella tutkimuksessa oli kyse CBM-A:n vaikutuksista yhtäältä "kognitiivisiin vineisiin"(jotka edellä on operationaalistettu vähintään kyseenalaisesti) ja toisaalta "mielialaan ja käyttäytymiseen"(joiden mittaus vähintäänkin haiskahtaa) (s. 497-8). Mukana pyörii epäilyttävä jako "kognitiivisestihaavoittuviin" ja tavallisiin yksilöihin, joka ilmeisesti perustuu epäilyttävään CSQ-osamittariin.Ensimmäisten päätulosten ja niitä "puhdistavien" analyysien selostusta (s. 497) en kunnolla ymmärrä,mutta sillai vissiinkin väitetään, että myös "vulnerable individuals" oppivat CBM-A:lla adaptiivisen vineen,mutta sitten kyllästyivät siihen (reaktioajat nousivat), vaikka samalla arvellaan heidän ehkä aloittaneen(adaptiivisella) "positivity biasilla", mikä näkyy myös sivun 497 kuviosta 1. Koko ajan mukana pyöriiilmauksia 'as predicted', 'corroborating prior research' ja 'confirmed the linear pattern of results', ja tuoainoa "yllättävä" tulos selitetään jatkoanalyysien avulla merkillisesti pois (kuvio 2, s. 498).

Effect of CBM-A Training on Mood and Behavior: We tested the hypothesis that CBM-A trainingwould lead to changes in depressive symptoms and helplessness behavior. Specifically, we testedwhether CBM-A outcome (i.e., the cognitive bias score for trials 60–80) predicted levels ofdepressive symptoms upon completion of training and the amount of time spent on a difficultlaboratory task. (Haeffel ym. 2012, 497)

Maskia ja Kuskia käytettiin kovariaattina "kaikissa analyyseissa", ja kuinka ollakkaan, "As predicted, therewas a significant effect of CBM-A end-state on both depressive symptoms and time spent on the

laboratory task with effect sizes in the medium to large range" (s. 497-498). Ja vielä vakuudeksi:

As shown in Fig. 3, participants who exhibited the contingencies taught by the CBM-A taskreported significantly lower levels of depressive symptoms and spent significantly more time on thedifficult laboratory task than participants who did not successfully learn the CBM-A contingencies(even after controlling for initial levels of depressive symptoms and cognitive vulnerability).(Haeffel ym. 2012, 498)

Tuota sulkulauseketta en oikein ymmärrä, kun karkea jako heikkoihin ja vahvoihin muuten pyörii mukanapitkin matkaa. Kuviteltiinko tosiaan onnistutun eristämään CBM-A:n kausaalinen vaikutus "kaikkiin"?

Ennen kuin alan perehtyä Discussion-lukuun, jossa varmaan silitetään viimeisetkin rypyt ja tulkitaantuloksia konfirmaatiovineisesti paljon pitemmälle kuin on kohtuullista, voisi koittaa miettiä, millaisiavaihtoehtoisia selityksiä saaduille pistemäärille saattaisi löytyä...

This study contributes to the small, but important body of research testing the efficacy of CBM-Atasks for depression. Consistent with hypotheses, results showed that CBM-A was more effectivethan a control condition in altering attentional biases. Moreover, those who exhibited a moreadaptive attentional style after CBM-A training reported fewer depressive symptoms and hadgreater persistence (i.e., less helplessness) on a difficult laboratory task. These results map onto thefindings from the anxiety literature, corroborate the recent findings of Wells and Beevers (2010),and provide evidence that CBM-A has potential for helping reduce cognitive vulnerability todepression. (Haeffel et. al. 2012, 498)

Laitoin tuon talteen vielä iltasella, vaikka analyysi jäisi huomiseen. On niillä kirjoittajilla pokkaa puhuaomasta tutkimuksestaan tavalla, joka kuuluisi refereelle tai reviewerille, jos siis olisi aihetta. Tutkimus eikäsittääkseni onnistu sanomaan yhtään mitään "CBM-A:n tehosta depressioon", ja spesifitkin tulokset,kuten CBM-A:n vaikutus (tiettyihin) attentional biaseihin ("kontrollitilannetta paremmin"), selittyväthyvinkin sillä, että ne ovat käytännöllisesti katsoen sama asia. Harvoin on lukeille osunut näin selvääkonfirmaatiovineilyä ja haluttujen tulosten tekemällä tekemistä. Liekö tää sit "valtavirtaa"?

2.9.2014...

The results of the experiment also highlight potential problems with CBM-A for depression. Ourfindings are the first to show that cognitively vulnerable individuals might struggle to maintainnewly learned associations over the duration of a CBM-A training session. After approximately 20trials, the negative cognitive patterns of vulnerable participants began to re-emerge. These findingscorroborate those of Baert et al. (2010) who recently found that CBMA was ineffective in alteringcognitive biases (and actually led to increased depression in some participants). (H ym., 498)

Tuo on hyvä (poikkeus)huomio, joskin "kognitiivisesti haavoittuvien" eristäminen pitemmän päälleoppimisongelmaiseksi ryhmäksi tapahtuu köykäisin ja epäilyttävin perustein. Viitattu toinen tutkimus sensijaan näyttäisi selkeältä vastaevidenssiltä Haeffelin ja kumppareiden yritykselle propagoida CBM-A:tadepression hoidon välineenä. Ja edelleen on mysteeri, miksi huonot muka ensin "oppivat".

Eileillalla jätin koneeni työpöydälle auki Wikipedian artikkelin Depressive realism, johon taas törmäsintarkistellessani kotisivujeni Suosikeiden linkkejä. Tuon alussa on sanottu aika osuvasti:

Depressive realism is the hypothesis developed by Alloy and Abramson (1988) that depressedindividuals make more realistic inferences than non-depressed individuals. Although depressedindividuals are thought to have a negative cognitive bias that results in recurrent, negativeautomatic thoughts, maladaptive behaviors, and dysfunctional world beliefs (Beck), depressiverealism argues not only that this negativity may reflect a more accurate appraisal of the world butalso that non-depressed individuals' appraisals are positively biased (A&A). This theory remains

very controversial as it brings into question the mechanism of change that cognitive behavioraltherapy for depression purports to target (Michael Thomas Moore, David Fresco 2012:"Depressive Realism: A Meta-Analytic Review". Clinical Psychology Review 32 (1): 496-509).While the evidence currently supports the validity of depressive realism, its effect may be restrictedto a select few situations (ibid.). (Wikipedia, Depressive realism)

Ilmeisesti CBT alkaa olla niin mahtava tekijä, että sen suuntaisille huokeille keinoille on tavaton kysyntä,kun taas kriittisissä kommenteissa joutuu aina kaivautumaan primaarien kausaalioletusten lähteille?

Haeffel ja kumpparit jatkavat vinoa ja osin triviaali sanailuaan Diskussiossaan, jossa arvellaan niinkinmullistavaa, kuin että "With repeated training (e.g., everyday for 1 month), it may be that the contingencieslearned during CBM-A could be strengthened" (s. 498). Samaan aikaan he kirjoittavat, että "Our resultsindicate that CBM-A training should be provided, at least initially, in low-doses" (mts.). Eli vähemmänharjoitusta pitäisi "kaikki mukana", ja enemmän harjoitusta vahvistaisi vaikutusta? Ilmeisesti kirjoittajiltapuuttuu kyky nähdä ristiriitoja omassa tekstissään, saati sitten omissa tuloksissaan? Eikä sillä näy olevanmitään rajaa, minkälaisia spekulaatioita muiden tuloksista katsotaan oikeutetun (s. 499).

Cognitive vulnerability is consistently and robustly correlated with depression levels. Thus, it ispossible (or even likely) that participants in the Wells and Beevers’ (2010) study had lower levelsof cognitive vulnerability than those in the Baert (2010) study... Thus, it is possible that once thecognitive resources of the highly vulnerable individuals in Baert et al.’s study were depleted byCBM-A they actually experienced an increase in the negative cognitions that they were previouslysuppressing. This increase in negative cognitions could have led to increased depression levels.(Haeffel, Rozek, Hames, Technow 2012, 499)

Tos on sama maku kuin Kari Niinistöllä väitöstilaisuudessaan, jossa hän hetken aikaa yritti väittää, ettämatala validisuus itse asiassa merkitsee korkeaa, tai jotenkin sillai. Adhoccinen teoriarakennelma? Jatutkimuksensa vahvuuksia kehuessaan Häffeli kumppareineen mm. sanoo tarjonneensa "some of the firstsupport for the novel hypothesis that learning would deteriorate for cognitively vulnerable individuals overtime" (s. 499). Odottamaton ilmiö on nostettu tuetuksi hypoteesiksi, ja sen esille saamiseksi aineistoa onmanipuloitu tarkoitushakuisesti (ja tyydytty vähintään ulkoiselta validisuudeltaan kyseenalaisiin mittareihinja mittauksiin). Tutkijat eivät taivu edes ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että CBM-A ei toimi depressionhoidossa (kuten ei varmaan oikeasti ahistuksenkaan), vaan tekevät melkein mitä vain säilyttääkseenalkuperäisen hypoteesinsa ja kohdistaakseen huomion "hienosäätöön". Jopa MASQin osan käytöstä hekehuvat itseään (mts.), vaikka osa (käsite)validisuusongelmasta palautunee juuri siihen. Tutkimuksenheikkouksistakin puhuessaan he eksyvät kehumaan mm. priming stimuluksen käyttöänsä "to ensure the theactivation of cognitive biases during our task" (s. 499), vaikka se oli keskeinen ero kahteen muuhunrelevanttiin tutkimukseen nähden, ja saattoi kai aiheuttaa isonkin osan havaituista tuloksista sellaisenaan.Onhan se totta, että vineet usein aktivoituvat ressissä, mutta kauheeta spekulaatiota tässä toistellaan esim.siitä, että heidän käyttämänsä "CBM-A task was likely more difficult for cognitively vulnerable individualsthan prior CBM-A tasks because their cognitive biases were continually activated by the prime during ourtask" (Haeffel ym. 2012, 499). Ei siitä tullut käsittääkseni mitään näyttöä, että tehtävä olisi ollut joillekinvaikea, ja oletus heidän vineidensä erityisestä aktivoituneisuudesta tehtävän aikana on käsittääkseni pelkkäoletus. Oletuksia ja tuloksia kieputellaan vaarallisesti sekaisin.

In conclusion, our results suggest that CBM-A has the potential to be an easily disseminated andeffective intervention for reducing cognitive vulnerability to depression. (Haeffel ym. 2012, 500)

No, you suggest. Your "results" suggest nothing of that kind, except maybe that you have a remarkablepredisposition to manipulate them to at least hint at directions you already deemed sacrosanct. (MH)

Ehkä ymmärsin jotain väärin tai mulla oli "oma agenda", mutta häkellyttävän huonoksi tuo lupaavaltavaikuttanut ja selkeästi kirjoitettu tutkimus paljastui. Poimitaas mukaan vielä adjektiivilistat:

Maladaptive Adjectives: dumb, failure, incompetent, inadequate, incapable, inept, inferior, loser,nobody, pathetic, pitiful, stupid, unable, unfit, unimportant, unlovable, unwanted, useless, weak,worthless. Adaptive Adjectives: able, capable, competent, confident, desirable, determined, hopeful,important, inspire, lovable, motivated, proficient, skillful, smart, talented, useful, valuable, winner,worthy. (Haeffel, Rozek, Hames, Technow 2012, 500)

Huomionarvoista mm. "maladaptiivisten" runsas 'in-' ja 'un-' rakenteisuus, sekä vahva positiivisuudenpakollisuus adaptiivisuus-leiman takia kokonaan riippumatta objektiivisesta todellisuudesta. IlmeisestiCBM-A:lla tosiaan yritetään indoktrinoida ihmisiin positiivista itsepetosta ja toiveajattelua? Normaalisti"kognitiivinen bias" on ajattelutapa tai -tottumus, joka estää tiedostamasta todellisuutta oikein, jokahaittaa luotettavaa tiedonmuodostusta (josta esim. tiede elää). CBM näyttää menetelmältä, joka pyrkiitahallaan tuottamaan tuollaisia kognitiivisia vineitä epämääräisen "terapeuttisuuden" varjolla. Jos huonossaasemassa oleva ihminen näkee tilanteensa realistisesti, hän saa sopivissa testeissä masennus- taiahdistuneisuushuoleen oikeuttavia pistemääriä. Niiden nojalla hänelle oikeutetaan/myydään terapiaa, jokavääristää hänen todellisuuden havaitsemistaan ja estää näkemästä tilannettaan realistisesti. Näinkö?

Vielä jos jaksaisin katsella Pennsylvanialaisten Lauren S. Hallionin and Ayelet M. Ruscion 2011 artikkeliaA Meta-Analysis of the Effect of Cognitive Bias Modification on Anxiety and Depression(Psychological Bulletin 2011, Vol. 137, No. 6, 940–958), niin ois kai jo kanttia jotain sanoakkin.

3.9.2014...

Cognitive biases have been theorized to play a critical role in the onset and maintenance of anxietyand depression. Cognitive bias modification (CBM), an experimental paradigm that uses training toinduce maladaptive or adaptive cognitive biases, was developed to test these causal models.Although CBM has generated considerable interest in the past decade, both as an experimentalparadigm and as a form of treatment, there have been no quantitative reviews of the effect of CBMon anxiety and depression. This meta-analysis of 45 studies (2,591 participants) assessed the effectof CBM on cognitive biases and on anxiety and depression. CBM had a medium effect on biases (g= 0.49) that was stronger for interpretation (g = 0.81) than for attention (g = 0.29) biases. CBMfurther had a small effect on anxiety and depression (g = 0.13), although this effect was reliableonly when symptoms were assessed after participants experienced a stressor (g = 0.23). Whenanxiety and depression were examined separately, CBM significantly modified anxiety but notdepression. There was a nonsignificant trend toward a larger effect for studies including multipletraining sessions. These findings are broadly consistent with cognitive theories of anxiety anddepression that propose an interactive effect of cognitive biases and stressors on these symptoms.However, the small effect sizes observed here suggest that this effect may be more modest thanpreviously believed. (Hallion & Ruscio 2011, 940, Abstract, kurs. miun)

Tuo talteen, vaikka tuskin jatkan tänään... Mutta siis CBM on "experimental paradigm", jossaharjoituksella aiheutetaan "maladaptive or adaptive cognitive biases", ja jonka avulla oletetaan voitavantutkia CB–>anx./depr. -kausaalisuuksia. "Kognitiivisiin vineisiin" harjoitus vaikuttaa [yllätys yllätys!]jonkin verran ("medium effect"), enemmän tulkintaan kuin havaintoon, mutta vain himpun verran"ahdistukseen ja depressioon" ja siinä lähinnä ahdistukseen, varsinkin ahdistettuna ("after participantsecperienced a stressor"). Tuo "broadly consistent with CT's of anxiety and depression" on turhaamaalailua, kun CBM ei vaikuta järin lupaavalta suunnalta.

10.9.2014...

Prominent cognitive theories propose that negative cognitive biases, or a tendency topreferentially process negatively valenced information, play a central role in the onset andmaintenance of anxiety and depression (Beck, 1976, 2008; Beck & Clark, 1997; D. A. Clark, Beck,& Alford, 1999; D. M. Clark & Wells, 1995; Eysenck, 1992, 1997; Mathews & MacLeod, 2005;Rapee & Heimberg, 1997; Williams, Watts, MacLeod, & Mathews, 1997). Broadly, these theories

posit that biases increase the frequency, intensity, or variety of negative thoughts, which in turnadversely affect emotions and related anxiety and depression symptoms (D. A. Clark & Steer,1996). Cognitive models of social anxiety disorder, for example, propose that socially anxiousindividuals selectively attend to negative aspects of their appearance and behavior (e.g., blushing)and to social threat cues (e.g., signs of boredom or frowns). The hypothesized downstream effectsof these attention biases include negative self-evaluation, heightened arousal, and increased anxiety(D. M. Clark & Wells, 2005; Rapee & Heimberg, 1997). Psychotherapy interventions grounded incognitive theory rely in large part on the assumption that cognitive biases are causally related tosymptoms. In support of these theories, several decades of research have demonstrated anassociation between anxiety, depression, and an array of negative cognitive biases (Mathews &MacLeod, 2005). (Hallion & Ruscio 2011, 940, kurs. miun)

Nytsiis viikko sitten kesken jääneen artikkelin pariin... NCB-vainon perusteet näyttävät kieltämättämittavilta, mutta spesifeissä kytkennöissä ja yleistyksissä olisi varmaan paljonkin pureskeltavaa. Se mikävaikuttaisi puuttuvan, on objektiivinen todellisuus, johon suhteessa prosessointitaipumus olisi vino tai ei.Liekö tiedonintresseistäkin hiukan kysymys? Sellainen peli ei käy, että kriittisyys, realistisuus ja(aiheellinen) pessimistisyys leimataan "negatiiviseksi", varsinkin jos siitä vuorostaan päätellään jonkinlainentiedollisuuden ja persoonan sivuuttava manipulointioikeus.

Although negative attention biases characterize both anxiety and depression, the nature of thebiases that characterize these symptoms differs. Clinical and subclinical levels of anxiety arecharacterized by preferential attention to threatening information (i.e., information that isperceived as potentially threatening to one’s physical or psychological well-being; Bar-Haim,Lamy, Pergamin, Bakermans-Kranenburg, & van IJzendoorn, 2007; Cisler & Koster, 2010;Heinrichs & Hofmann, 2001; Mathews, Mackintosh, & Fulcher, 1997; Mogg & Bradley, 1998). Inthe commonly used dot-probe task, a test of attention bias (MacLeod, Mathews, & Tata, 1986),anxious individuals respond more quickly to a probe when it replaces a threatening image (e.g., aspider or an angry face) than when it replaces a neutral or positive image. Conversely, depression isnot generally associated with attention bias toward threat. Rather, clinical and subclinical levels ofdepression are associated with difficulty disengaging attention from mood-congruent (i.e., negativeor sad) self-relevant stimuli, as well as with attentional avoidance of positive stimuli (Bradley,Mogg, & Lee, 1997; Mathews & MacLeod, 2005). Additionally, anxiety is associated with biasesin the early, automatic stages as well as the later, strategic stages of attention (Bar- aim et al.,2007), whereas depression is associated with biases only in the later stages (e.g., Gotlib et al.,2004; Joormann, 2004). (Hallion & Ruscio 2011, 940, kurs. miun)

Tuokin selventää aikaisempien kahden repostelemani CBM-artikkelin antamaa kuvaa, mutta valtaosakysymysmerkeistä säilyy. Joissain konteksteissa nimenomaan 'preferential attention to threateninginformation' eli herkistynyt vaarojen aistiminen esimerkiksi on adaptiivista, eikä suinkaan vääristymä.Esimerkkinä vaikka kriittinen ajattelu tai vikojen etsintä. Ja jos objektiivinen tilanne on ahdistava, niin siitäahdistuminen kai on vain realismia? Spesifimmin dot-probe tehtävän validisuus on mulle edelleenkysymyksen alla. En näe, miksi vastaustendenssi menisi juuri noin ja indikoisi erityistä vinettä. Enkä oikeinnielisi tuota depressionkaan kategorista erottamista ahistuksesta, sen paremmin kuin edellisen vine-luonnehdintojakaan. 'Difficulty disengaging attention' ei kuulosta läpinäkyvältä, eikä 'mood-congruent self-relevant stimulikaan', ja jos "positiivisten ärsykkeiden vieroksuminen" on vine, niin sitten toki myöspositiivisen psykologian negatiivisten ärsykkeiden vieroksuminen ja vääntelykin. Jos olen surullinen, niineikö se tarkoita sitä, että minulla on surullisia ajatuksia, mielikuvia ja tunteita? Ei siinä mitään empiiristäassosiaatiota tarvita, kun kyse on likimain samasta asiasta. CBM:llä tehty terapeuttinen diversio olisi yhtäkuin surevalle sanottaisiin, että elä ole surullinen, eikö? Samaten 'attentional avoidance of positive stimuli'kai on sitä mitä tarkoitetaan surullisuudella tai mielen maassa olemisella ilmankin tutkimusviitteitä. Onkotoinen puoli inhimillisten tunteiden ja tuntemusten kirjosta tosiaankin osoittautumassa vääriksi?

A related bias that is frequently linked to anxiety and depression is the tendency to interpretambiguous stimuli in a negative manner. For example, when presented with an ambiguous

sentence (e.g., “They discussed the priest’s convictions”), anxious individuals are more likely thannonanxious controls to select a threatening interpretation (“They discussed the priest’s criminalrecord” vs. the neutral “They discussed the priest’s strong beliefs”; Eysenck, Mogg, May,Richards, & Mathews, 1991; Richards & French, 1992). Evidence for interpretation biases indepression has been less consistent. Whereas some studies have found that clinically depressedindividuals preferentially encode threatening interpretations of ambiguous sentences orhomophones (e.g., “die” vs. “dye”; Mogg, Bradbury, & Bradley, 2006), other studies have notfound a negative interpretation bias in depression (Bisson & Sears, 2007). (H&R 2011, 941)

Mahtaako tuohon liittyä myös DR- ja AR-hypoteesit ja niiden empiirisen tuen inkonklusiivisuus? Jokatapauksessa tulkinnassa on enemmän tietoista kontrollia kuin havaitsemisessa, hyvässä ja pahassa.

Although a substantial body of research has demonstrated a correlational relationship betweencognitive biases and symptoms, many cognitive theories assume a causal relationship (seeMacLeod, Campbell, Rutherford, & Wilson, 2004, for a review). Cognitive bias modification(CBM) was originally developed as a way for researchers to experimentally manipulate cognitivebiases, permitting an empirical test of the causal role of these biases in anxiety and depression.Most current CBM paradigms were adapted from established paradigms in experimental cognitivepsychology. In a typical CBM paradigm, participants are exposed to an experimental contingencybetween negative emotional stimuli and the target response. For example, in the dot-probe task(MacLeod et al., 1986), two stimuli appear simultaneously on a computer screen. One stimulus isthreatening (e.g., an angry face), and one is positive or benign (e.g., a smiling or neutral face).Immediately following the offset of these stimuli, one or two dots (the “probe”) appear in thelocation of one of the stimuli. The participant is required to identify the number of dots (one ortwo) as quickly as possible. Faster responses to a probe that replaces a threatening stimulus suggestpreferential attention toward threatening information. Attention biases can be trained using thisparadigm by varying the frequency with which the probe replaces the threatening stimulus. Instudies designed to reduce attention bias toward threat, the probe replaces the benign stimulus on80%-100% of trials. Over the course of many trials, participants are expected to implicitly learnthe association between the benign stimulus and the target response and to begin attendingselectively to benign stimuli. The success of training is assessed by removing the contingencybetween the stimulus and probe and examining whether participants who have undergone trainingcontinue to demonstrate the trained bias. (Hallion & Ruscio 2011, 941)

Kokeellinen kognitiivinen psykologia on yksi solmukohta, ja sen mallien väännös CBM:iin toinen, ja muitaolen varmaan jo muotoillut aikaisempien kahden artikkelin pureskelun yhteydessä. Kiintoisaa on, ettämonet eivät käyttäne "alkuperäistä" pistetehtävää (vaan esim. nuolia), ja että kokeellisen taustansa johdostatai ansiosta CBM juttu kuulostaa triviaalilta. Jos henkilö harjoitetaan "ennakoimaan" reaktio-ärsykettä A-tyypin (eikä B-tyypin) priimin kohdalta, hän todennäköisesti tekee niin, niinkö? Iloiset ja surulliset kasvottms. ovat aivan eri kysymys, joiden oikeutus pätee vain tietyn teorian puitteissa.

Interpretation bias paradigms differ from attention bias paradigms in several respects. Whereasstimuli in attention modification paradigms are typically pictures or words, stimuli in interpretationbias paradigms are typically sentences or paragraphs. Additionally, whereas attention biasparadigms usually require participants to respond to a stimulus by pressing a button, interpretationbias modification paradigms frequently require participants to be generative. For example, in acommon interpretation bias training paradigm, participants are presented with a series ofambiguous sentences. The valence of each sentence can be determined only from the last word ofthe sentence, which is presented as a word fragment that participants must solve (Mathews &Mackintosh, 2000). For instance, participants might be presented with the following ambiguoussentence: “As you get ready to go to a party, you think the new people you meet there will find you. . .” Participants in a positive training group are presented with a fragment that resolves thesentence positively (“fr_e_dly”), whereas participants in a negative training group are presentedwith a fragment that resolves the sentence negatively (“b_r_ng”). After completing each fragment,

participants typically are asked a comprehension question that reinforces the interpretation (e.g.,“Will you be liked by your new acquaintances?”). To assess the success of training, participants arepresented with new sentences that remain ambiguous even after the word fragment is completed.For example, “As you give a speech at your friend’s wedding, you notice some people in theaudience starting to . . .” is followed by the word fragment “l_ _gh.” Participants are then asked todisambiguate these sentences by selecting one of several different meanings. Participants whochoose positively disambiguated sentences (e.g., “As you speak, people in the audience laughappreciatively”) are considered to have developed a positive interpretation bias, whereas those whochoose negatively disambiguated sentences (e.g., “As you speak, people in the audience find yourefforts laughable”) are considered to have developed a negative interpretation bias. (Hallion &Ruscio 2011, 941)

Aluksi hämmentää puhe "paradigmoista", kun taustateoriat lienevät kuitenkin samoja. Varmaan A- ja I-stimuluksien ja responssien välillä on selvä ero, mutta ehkä ei niin kuin kuvitellaan. Senkin ymmärrän, ettäkyse on vain esimerkeistä, mutta kummastuttaa niiden selkeä "amerikkalaisuus", jossa tietyt asiat ovatitsestäänselvästi positiivisia ja toiset negatiivisia (esim. 'ystävällisyys' vs. vaikkapa kiinnostavuus taihaastavuus, ja nauru defaulttina reaktiona hääpuheeseen). Sinänsä jako positiiviseen ja negatiiviseen"harjoitusryhmään" on epäselvä ja omituinen. Rajua kulttuurista biasta joka tapauksessa, ja vääristymienpäättely tuollaisista vastauksista tuntuu vähintäänkin hätiköidyltä ja liian "teoriapitoiselta". Poiminkuitenkin näitä muistiin, koska ne mitä ilmeisimmin kummittelevat juuri CBM:n taustalla.

Many early CBM studies tested the causal relationship between cognitive biases and symptoms byinducing negative cognitive biases in healthy populations and assessing the effects of these biaseson symptoms (e.g., Mathews & Mackintosh, 2000). These studies tended to find that negativecognitive biases could be induced in otherwise healthy individuals and that these biases increasedanxiety and depression. More recently, researchers have investigated whether reducing negativebiases (or inducing positive biases) in clinical populations reduces symptoms of anxiety and mooddisorders (e.g., Papageorgiou & Wells, 2000; A. Wells, White, & Carter, 1997). Theseinvestigations have produced mixed results. Many studies have successfully modified cognitivebiases and found corresponding changes in symptoms. For example, T. T. Wells and Beevers(2010) found that in mildly to moderately depressed undergraduate students, CBM reducedattention bias toward negative stimuli, which led to a reduction in depression symptoms. However,other studies have successfully modified cognitive biases with no immediate changes in symptoms.For example, Browning and colleagues (2010) found that healthy volunteers who were trainedeither to attend to threatening stimuli or to avoid those stimuli did not differ in anxious ordepressed affect after training. Still other studies have found an improvement in symptoms amongmildly depressed participants treated with CBM even without demonstrable changes in theparticipants’ cognitive biases (Baert, DeRaedt, Schact, & Koster, 2010). (H&R 2011, 941)

Kursivoin tuosta arveluttavat koplaukset, joita arvelen konfirmaatio- tms. vineisiksi. Kahden tutustumaniCBM-tutkimuksen perusteella ei ole todennäköistä, että noissa viitatuissa tutkimuksissa olisi varsinaisestiosoitettu (pikemmin kuin oletettu tai päätelty) kyseiset taustateorian oletukset. Ja joka tapauksessa siistilanne on bias—>symptoms -kausaalihypoteesien kannalta 'mixed'. Jokin epäilemättä vaikuttaa johonkin,mutta mikä ja miten, on edelleen kysymyksenalaista muille kuin valmiille CBM-uskoville.

In contrast to conventional paradigms wherein symptoms are assessed immediately posttraining, asubset of CBM studies have been guided by a diathesis-stress conceptualization of cognitivebiases. This conceptualization frames negative cognitive biases as a latent vulnerability that haslittle or no effect on symptoms until the individual encounters a stressor (e.g., Beck, 1987;MacLeod et al., 2004). As such, negative cognitive biases would not be predicted to increaseanxiety or depression in situations where no potentially negative information is available. Instead,biases should influence symptoms only in the context of a stressful situation that activates biases,which in turn increase the salience and impact of negative aspects of the situation (e.g., Beck,2008). Diathesis-stress theories would predict that the effect of CBM on symptoms will be evident

only upon exposure to a potentially stressful or negative situation. Researchers have begun to testthis hypothesis by exposing participants to stressful situations and comparing the symptoms ofthose who have and have not previously received CBM. (Hallion & Ruscio 2011, 941-2)

Tää on nyt sitä mitä Häffel ja kumppanit 2012 väittivät valtavirraksi, paitsi että niillä bias ja latenttihaavoittuvuus olivat vielä eri asioita (eikä 'bias as a latent vulnerability'). Siellä kuten nyt tässäkin mullenousee epäilys, että jospa se stressori itsessään aiheuttaa paljonkin havaituista vaikutuksista, pikemminkuin mikään 'bias'. On tuo tietty houkutteleva ajatusketju, että "biases should influence symptoms only inthe context of a stressful situation that activates biases, which in turn increase the salience and impact ofnegative aspects of the situation", mutta adhoccinen parsinta tuossa haisee ja skeptikko arvelisi tulleen"tårta på tårta". Jokin muka jo löydetty mutkamekanismi koetetaan puoliväkisin tunkea tuloksiin.

For example, MacLeod, Rutherford, Campbell, Ebsworthy, and Holker (2002) trained participantsto attend to either emotionally negative or neutral words. All participants were subsequently askedto solve a series of extremely difficult anagrams, then were told that a video of their unusually poorperformance would be used as a demonstration for a laboratory class. Although all participantsreported an increase in anxiety and depression symptoms following this stressor, participants whohad been trained to attend to neutral words experienced an attenuated increase compared withparticipants who were trained to attend to negative words. Using a more naturalistic stressor,Dandeneau, Baldwin, Pruessner, Baccus, and Sakellaropoulo (2007) provided attention training toundergraduate students in the 5 days preceding each participant’s final exams. When anxiety anddepression symptoms were assessed on the morning of the exams, participants who had beentrained to attend to positive stimuli reported lower levels of stress, as well as lower state anxietyfollowing the exams, compared with participants who had received sham training. (Hallion &Ruscio 2011, 942)

Aika jännää, että en huomannut Häffelin ja kumppaneiden pal viittailleen tollasiin, eikä Dandenauta jakumppareita löydy edes hei lähteistään. Mutta siis epäselväksi jää, mitä ja miten itse harjoitus vaikuttiriippumatta bias-oletuksista. Jos mua harjotetaan reagoimaan "negatiivisiin sanoihin", niin totta hitossamuu negatiivisuus (vittumainen stressori) hahmottuu herkemmin, kun taas Dandenaun ja kumppaneidentutkimuksessa "positiivisiin ärsykkeisiin" reagoimisen harjoittaminen sinänsä saattoi toimia tervetulleenadiversiona tms. verrattuna kontrolliryhmän "sham traininkiin". Sellasenaan ei juuri vakuuta. Luulisin, ettäesimerkiksi kevyt voimisteluvenyttely ennen vaikeita tehtäviä tuottaisi selkeämmän omavaikutuksen kuinkeinotekoinen havaitsemisapparaatin manipulointi kenties virheellisen teorian nimissä.

Tää Hallionin ja Ruscion artikkeli on tuonut paljon uutta ja selventävää CBM:stä ja sen taustoista, vaikkasiinä vasta kohta alkaa hei oman tutkimuksensa osuus. Taukoa tähän...

12.9.2014...

Despite the varied conceptualizations and mixed results of previous CBM research, the past decadehas witnessed a surge of interest in CBM. CBM was recently featured in a special section of theJournal of Abnormal Psychology (Koster, Fox, & MacLeod, 2009), and an increasing number ofstudies and reviews have noted CBM’s promise as an alternative or complementary intervention foranxiety and depression. Given the large number of patients who remain symptomatic after receivingfirst-line treatments for anxiety and mood disorders (Hofmann & Smits, 2008), the novel approachtaken by CBM and its potential to assist patients who are not helped by conventional treatmentshas generated a groundswell of enthusiasm. Nevertheless, before substantial attention is invested inCBM, a systematic assessment of its effect on anxiety and depression is warranted. This assessmentis particularly critical given the discrepancies apparent in the extant literature. (Hallion & Ruscio2011, 942)

Tuo JAP lie juuri se aikakauskirja, jossa aikaisemmin ounastelin esiintyvän tiedollisesti köykäisiä (mm.selvästi konfirmaatiovineisiä) tutkimusraportteja ja artikkeleita. Toinen huomion arvoinen juttu on se, että

CBM:n halpuutta ja "helppoutta" ei mainita, vaikka se lie keskeisin "enthusiasmin" (markkina)syy.

Several narrative reviews have examined the effect of CBM on anxiety and depression (Bar-Haim,2010; Browning, Holmes, & Harmer, 2010; Mohlman, 2004; Yiend & Mackintosh, 2004). Thesereviews have generally suggested that cognitive biases can be modified and that reductions innegative cognitive biases lead to reductions in symptoms. However, all but one of these reviews(Yiend & Mackintosh, 2004) focused on attention bias modification, excluding other frequentlyused CBM paradigms such as interpretation modification. Additionally, narrative literature reviewshave several important limitations that can be overcome using quantitative synthesis techniquessuch as meta-analysis (Rosenthal & DiMatteo, 2001). First, narrative reviews typically rely onstatistical significance to determine the efficacy of an intervention, but statistical significance isdetermined in large part by sample size. By pooling the results of multiple studies, meta-analysisallows researchers to overcome the problem of low statistical power that plagues mostpsychopathology research. Second, when evaluating potential clinical interventions, it is insufficientto know whether there is a statistically significant difference between treatment and control groups;it is also important to estimate the size of the effect to determine its likely clinical significance.Meta-analysis provides an estimate of effect size. Third, narrative literature reviews are limited intheir ability to evaluate the impact of various study characteristics on the efficacy of anintervention. Meta-analysis permits a statistical assessment of the extent to which hypothesizedmoderators influence the effect size. This advantage of meta-analysis may be particularly importantfor the CBM literature, which is characterized by substantial variability in study and samplecharacteristics. (Hallion & Ruscio 2011, 942, kurs. edelleen miun)

Tuokin talteen, kun joitakin narratiivisten katsausten heikkouksia on kuvattu kohtuullisesti. Coyne tuleemieleen tuosta "low statistical power" viittauksesta, kun se liittyy myös vääriin positiiveihin.

To date, one meta-analysis has been published on the effects of CBM (Hakamata et al., 2010).This meta-analysis examined 12 studies that used the dot-probe paradigm to investigate the efficacyof attention bias training for reducing anxiety symptoms. The authors found a large effect oftraining on cognitive biases (d = 1.16) and a medium effect of training on anxiety symptoms (d =0.61). Although this quantitative synthesis represents an important step forward in evaluatingcognitive theories of anxiety, its narrow focus on the dot-probe paradigm and on anxiety symptomsexcluded a large number of CBM studies from consideration. A more comprehensive quantitativereview that encompasses interpretation as well as attention biases, and depression as well as anxietysymptoms, is needed to address unresolved questions about CBM and its underlying theory.(Hallion & Ruscio 2011, 942)

Saa nähdä, päästäänkö kattavammalla metanalyysillä "taustateoriaan" asti. Alkaa "The Present Study"

The present meta-analysis sought to establish whether CBM leads to changes in anxiety anddepression and to identify factors that predict the degree of change. (H&R 2011, 942)

Ensteks se, muuttaako CBM kognitiivisia vineitä. Toiseks, johtaaks se ahistuksen ja depiksen oireidenlientymiseen, eli onk CBM:llä kuviteltu kausaalinen rooli. Ja kolmanneks, kummosia moderaattoreitatollases vaikutukses esiintyy, kuten "change in cognitive bias, symptom construct, cognitive bias targeted,clinical status of the study sample, control group, and number of sessions" (H&R 2011, 942-3), joistakustakin on juttua sivulla 943. Symptomikonstrukti-kohdassa puhutaan ahistus- ja depressiomittaustenvahvasta korrelaatiosta ja siitä, että ne myös "share a common pathophysiology, including dysregulation ofthe hypothalamic-pituitary axis and serotonergic systems and are ameliorated by similar pharmacologicaland psychosocial treatments" (H&R 2011, 943). Toisaalta jotkut vineet näyttäisivät olevan "selectivelyassociated with anxiety or depression", kuten uhkaselektiivisyys ahistukseen ja suruselektiivisyysdepressioon, kun taas jotkut muut CB:t, kuten "a tendency to interpret ambiguous scenarios as negative,appear to characterize both anxiety and depression (Mathews & MacLeod, 2005) (H&R 2011, 943). Muutsivulla 943 esitellyt moderaattorit eivät mulle toistaiseksi järin resonoi, joten empä viitsi niistä tänne

naputella tai kopioida. Seuraavaksi artikkelissa on Metodi-luku.

13.9.2014...

H&R 2011 sivulla 944 kuvatuilla etsinnöillä, valinnoilla ja karsinnoilla löytyi 106 mahdollista rekorddia,joista 88 potentiaalisesti relevanttia abstraktia, joista 73 kandidaattia, joista lopulta 39 artikkelia, "whichincluded 45 eligible studies with 2,591 participants" (Hallion & Ruscio 2011, 944). Muutenkin kaikkee onselostettu yksityiskohtaisesti s. 944-7 kaksisivuisine taukuloineen, enkä viitti toistella niitä tänne. Katonvain, jos jotain pistää silmään. Esimerkiks tämmönen tuppasi nostattamaan kulmakarvoja:

Studies were coded on several quality indicators (random assignment to condition, blinding ofparticipants and experimenters, the conservativeness of the control condition, and attrition rate).However, several factors led to our decision not to use these quality scores as weights in thepresent analyses... (Hallion & Ruscio 2011, 947)

Kyllä tuota selitellään ja selitetäänkin, mutta eise mulle aivan auennut. Kuten ei vissiin seuraavakaan:

All effect sizes were coded such that a positive effect size reflected lower anxiety and depression inthe treatment group relative to the control group. Hedges’s g (Hedges, 1981) was employed for allanalyses. (Hallion & Ruscio 2011, 947)

Publication bias presents a serious concern for researchers conducting meta-analysis. Becausestudies with small effect sizes or nonsignificant results are less likely to be published, these studiesare often systematically excluded from meta-analyses, leading to an inflated estimate of the overalleffect size. Several steps were taken to reduce the potential impact of publication bias. As noted,unpublished doctoral dissertations were considered for inclusion. Additionally, authors who publishfrequently in the field were contacted and unpublished studies were requested. Finally, when thenecessary data to calculate an effect size were missing from published articles, authors werecontacted and the missing data were requested. (Hallion & Ruscio 2011, 948)

Prior to each set of analyses, publication bias was assessed in two ways. First, a funnel plot, whichplots the standard error for each study (determined by the study’s sample size) against the study’seffect size, was created and visually examined for both data sets. Studies with larger sample sizesprovide more reliable estimates of the veridical effect size and therefore should cluster around themean and toward the top of the plot, whereas smaller studies tend to show considerably morevariability and therefore should scatter more widely around the mean and toward the bottom of theplot, leading to an inverted funnel shape. In the presence of publication bias, the plot becomesasymmetrical, typically with fewer small-sample-sized studies than would be predicted falling belowthe mean effect size. Second, Duval & Tweedie’s (2000) trim-and-fill procedure was applied forboth data sets. This procedure calculates the likely number of missing studies on the basis of theasymmetry in the funnel plot and produces an effect size and confidence interval that is adjusted toaccount for these missing studies. An important caveat to the present use of these procedures isthat both funnel plots and the trim-and-fill procedure rely on the assumption of homogeneity ofeffect sizes. In heterogeneous data sets, the use of these techniques would violate the assumptionand their results should be interpreted with particular caution. (mts.)

Tuota talteen yleisemminkin esimerkkinä metanalyyseissa tarvittavista erityisistä kontrolleista, joidentietoteoriaan tarttis varmaan joskus syventyä. Ois kiva löytää niistä(kin) systemaattista vinettä. ;-)

Variables hypothesized a priori to be systematically associated with effect sizes were subjected tomoderation analysis. Although the CBM model proposes that change in cognitive bias mediatesthe relationship between CBM and change in symptoms, the studies included here did not providesufficient data on the relationship between extent of change in biases and extent of change insymptoms to permit mediation analysis. We therefore elected to investigate this relationship

indirectly by evaluating the extent of bias change as a moderator of CBM’s effect on symptoms(i.e., by examining whether studies that produced a larger change in cognitive biases also produceda larger change in symptoms). Additional moderator variables were also examined. (mts.)

Tosta luen yhtäältä, että CBM–> bias–> symptoms kausaalihypoteesia ei onnistuttu kunnolla testaamaan,mutta toisaalta jotakin kautta ilmeisesti kuitenkin arvellaan voitavan oikeuttaa päätelmiä siitäkin?Seuraavana artikkelissa alkaa Tulos-osuus (s. 949-), johon en jaksa ryhtyä vielä aivoiksi.

14.9.2013... Hallionin ja Ruscion metanalyysin tuloksista. "CBM had a medium effect on cognitivebiases", mutta "there was some evidence of publication bias". Potentiaalisista CBM –> biasmoderaattoreista sen sijaan ei löytynyt muuta erityistä kuin että "CBM was significantly more effective atmodifying interpretation biases... than attention biases" (Hallion & Ruscio 2011, 949). Mitä CBM:nvarsinaisiin vaikutuksiin tulee, niin "CBM had a small but significant effect on symptoms in the posttest... ,and stressor data sets", mutta "the findings for the posttest data set were qualified by strong evidence ofpublication bias". Tätä kannattanee siteerata tänne talteen hiukan tarkemminkin:

The funnel plots were asymmetric for this data set, suggesting missing studies with effect sizesbelow the mean (see Figure 1, p. 949) and hinting that the observed effect sizes may reflect inflatedestimates of the true effect of CBM on symptoms. The trim-and-fill procedure trimmed 12 studiesfrom the posttest data set, reducing the effect size estimate to nonsignificance (Hedges's g = 0.05,95% CI [– 0.04, 0.14]), Q = 112.50. In contrast, the stressor data set did not show evidence ofpublication bias (see Figure 2, p. 950), and the trim-and-fill procedure did not identify any studiesto be trimmed from this data set. (Hallion & Ruscio 2011, 949, kurs. miun)

Kirjoittajien mukaan "These findings supported the small but robust effect of CBM on symptoms followingexposure to a stressor" (s. 949), mitä yleistystä en tällä haavaa aivan ymmärrä. Seuraavan tekstin CB-muutoksen ja ahistus- tai depressio-oireiden relaatiosta sen sijaan arvelen nieleväni:

Having found an association between CBM and change in biases as well as between CBM andchange in symptoms, we tested whether change in cognitive bias moderated the effect of CBM onsymptoms. Within both data sets, metaregression was used to examine the relationship between theeffect size for change in cognitive bias and the corresponding effect size for change in symptoms.Change in cognitive bias did not significantly moderate the effect of CBM on symptoms in eitherdata set. Whereas the posttest data set showed a marginally significant trend toward moderationthat may have been significant with greater statistical power (slope =0.16, p = .052), Q(1) = 3.10, p= .08, there was no evidence in the stressor data set that changes in cognitive biases wereassociated with changes in symptoms (slope = –0.18, p = .24), Q(1) = 1.37, p = .24. Neither slopewas significant after sensitivity analyses (slope = 0.20, p = .15, and slope = –0.31, p = .48,respectively). (Hallion & Ruscio 2011, 949-950)

Elikkä vaikka CBM ehkä muutti vinettä, siitä ei seurannut muutosta oireissa, eikö? Ja sitkun katotaanerikseen ahistusta ja depressiota, niin edellisen osalta olis näkynyt "small but significant" vaikutusta,jälkimmäisen osalta ei (s. 950), mutta jatkossa ahistus- ja depressiomittaukset silti yhistettiin (s. 951).Näihin liittyy Taulukko 2 sivulla 950, mutta en jaksa ruveta sitä nyt vasiten pureskelemaan. Mut tätäkäänen ehkä ymmärrä, kun edellä s. 949 juuri puhuttiin I-CBM:n onnistuneen A-CBM:ää paremmin:

The bias targeted for training (attention or interpretation) was not significantly associated with themagnitude of effect sizes in either data set, posttest Q(1) = 2.11, p = .15; stressor Q(1) = .07, p =.80. (Hallion & Ruscio 2011, 951)

Moderaattoripuhe ei ehkä ole kyllin läpinäkyvää artikkelissa, mutta jos oikein poimin, niin koejänistenkliininen status, kontrolliryhmä (negatiivinen vs. neutraali) ja sessiomäärä eivät merkittävästi modanneetCBM –> oire -yhteyttä, mutta joitain virityksiä joihinkin suuntiin saattoi penkoen esiintyä (s. 951). Sittenalkais Diskussio, ja on jännittävää nähdä, kummosia juttuja kirjoittajat nostavat siellä esille.

15.9.2014...

Prior to correcting for potential publication bias, we found that CBM exerted a small, positiveeffect on anxiety and depression symptoms. In studies that assessed these symptoms immediatelyfollowing training, this small effect size was reduced to nonsignificance when Duval and Tweedie’s(2000) trim-and-fill procedure was applied to account for apparent publication bias. However, instudies that assessed symptoms after participants experienced a stressor (e.g., a threatening videoor upcoming exam) following training, the effect was larger, albeit nonsignificantly, and morerobust, with minimal evidence of publication bias. (s. 951)

These results suggest that cognitive biases may exert their influence on anxiety and depression onlythrough interaction with a stressor. This account is consistent with diathesis-stress cognitivemodels of anxiety and mood disorders, which propose that latent cognitive biases must be activatedby a stressful life event before they will influence symptoms (e.g., Beck, 1996). (s. 951)

Noin alkaa Hallion ja Ruscion 2011 metanalyysin Diskussio, jossa ensin pohditaan CBM:n vaikutustaoireisiin ja kognitiivisiin vineisiin. Toinen kappale on jo liian "tulkitseva" minun makuuni; siinä lähinnä vaintoistetaan hallitsevan taustateorian hypoteesi tiedollisesti arveluttavine "latenssioletuksineen". Kun keksisinvaihtoehtoisen selityksen noille diateesi-stressi-teorian "tukemille" tuloksille. Kirjoittajille kiitos siitä, ettähe nostavat (s. 951) esille selityksiä laimeille tuloksille CBM:n vaikuttavuudesta, joista jotkut ovat ihankinkiintoisia ja toiset "kiintoisia" siinä mielessä, että CB-puhe entisestään vineytyy.

Nevertheless, even when symptoms were assessed in the context of a stressor, CBM had only asmall effect on symptoms. There are several possible interpretations of this small effect size.

First, cognitive biases may play only a small role in the development or maintenance of anxiety anddepression. This interpretation is at odds with the proposal that cognitive biases play a central andprimary role in the development of these symptoms (e.g., Beck & Clark, 2007) but is consistentwith contemporary models that view cognitive biases as one of a multitude of potential causes ofthese symptoms (e.g., Hudson & Rapee, 2004). (H&R 2011, 951)

Seuraava askel olis kai arvioida kokonaan uudelleen psykologinen kognitiivisen vineen käsite.

A second possibility is that biases do play a central role in anxiety and depression but that CBMproduces insufficient change in biases to substantially influence these symptoms. A more dramaticchange in biases than the medium effect observed here may be required for CBM to have aclinically significant effect on anxiety and depression. Consistent with this interpretation, we foundthat the extent of change in cognitive biases moderated the effect of CBM on symptoms at a levelthat approached statistical significance. (H&R 2011, 951)

Tässä haisee selvästi ad hoccisuus ja "investoinnin eskalaation" kognitiivinen vine. Samalla logiikallaluultavasti vesi saataisiin lopulta osoitettua parhaaksi kaiken (melkein) parantavaksi lääkkeeksi.

A third possibility is that cognitive biases may have a gradual, rather than immediate, effect onsymptoms that is not captured by current CBM paradigms. For example, it is possible thatattending to threat for a brief period of time (e.g., in a single experimental session) has a minimalimpact on anxiety but that attending to threat habitually over many weeks or months may have acumulative adverse effect on symptoms. The relative dearth of follow-up data on the continuedeffects of CBM over time makes it difficult to rule out this interpretation. (H&R 2011, 951)

Tässä taas aletaan liikkua pysyvämpien persoonallisuuden piirteiden alueella, joiden muuttaminen CBM:nkaltaisilla tempuilla lienee jo liian selvästi eettisesti ongelmallista (vrt. "sunny- ja rainy brain").

A fourth possibility relates to the fact that CBM paradigms typically target a single cognitive bias,

despite research demonstrating that anxiety and depression are characterized by a broad range ofcognitive biases that may produce an interactive or additive effect on symptoms (e.g., Hirsch,Clark, & Mathews, 2006). Whereas changes in a single cognitive bias may exert only a small effecton symptoms, targeting multiple types of biases that are relevant to these symptoms may produce alarger effect. (Hallion & Ruscio 2011, 951, kurs. miun)

Tämä taas viitannee "potilaan" episteemisen koneiston laajempaan uudelleenmuokkaukseen positiivisenpsykologian kulttuuri-imperialismin suunnassa. Jos kognitiivisen vineen käsite palautettaisiin oikeaankontekstiinsa (eli syvän ja kriittisen tietämisen esteiksi), jotain kiintoisaa voisi tuosta noustakin. Muuten onkai niin, että ahistusta ja depressiota "luonnehtii laaja kognitiivisten vineiden kirjo" lähinnä vain CBT:n jasen lähisukuisten paradigmojen puitteissa/silmälaseilla, ei ehkä todellisuudessa sinänsä.

Kirjoittajille ei tuollainen näytä tulevan mieleenkään, vaan selitystä huhuillaan edellä ad hocciseksi javineiseksi arvellusta "harjoitusparadigman vahvistamisesta" ja spekuloidaan heikon "participantcompliancen" mahdollisesti heikentäneen tuloksia (Hallion & Ruscio 2011, 951). Muutenkin diskussiossavuorottelevat lupaavan kriittiset avaukset ja niiltä teoreettisen tehon syövät myötäspekulaatiot.

Although the present findings provide some support for one proposed pathway through whichCBM may have its effects (i.e., CBM alters biases, and biases interact with stress to influenceanxiety and depression symptoms), the full model was not supported in either data set. Asdescribed earlier, the effect of CBM on symptoms was small-to-null in the posttest data set, and theextent to which biases changed through training did not significantly moderate the effect of CBMon symptoms (although there was a nonsignificant trend in this direction). CBM had a significanteffect on anxiety and depression when those symptoms were assessed in the context of a stressor,but this effect was not moderated by the extent to which biases changed. (s. 952)

Tässä olis hyvä tilaisuus myöntää, että metanalyysin perusteella CBM-teoria vaikuttaa virheelliseltä,mutta kappale jatkuu data-dredgingiä muistuttavilla yrityksillä löytää edes yksittäisitä tutkimuksistamahdollisia selityksiä puuttuvalle tuelle. Kai niin kuuluu tehdä, mutta konfirmaatiovineistähän se, eikä tässäedes yritetä samalla arvioida mahdollisten teorian pelastusrenkaiden episteemistä laatua.

Vertailu toiseen CBM-tutkimuksista tehtyyn metanalyysiin taas vuorostaan kuulostaa tasokkaammalta.

The present findings are not entirely consistent with those reported in the recent meta-analysis byHakamata and colleagues (2010). Whereas that analysis found a large effect of CBM on attentionbiases, the present study found only a medium effect on cognitive biases and a small effect onattention biases specifically. Additionally, Hakamata and colleagues reported a medium effect ofattention training on anxiety symptoms, whereas the present study found a small effect of CBM onsymptoms that was reduced to nonsignificance after correcting for publication bias. Thesediscrepancies are not entirely surprising, because literature reviewed by Hakamata and colleaguesfocused on a more circumscribed research question than the one examined here and thereforeconsidered only 12 studies. Our aim to provide a broad review of the CBM literature led us tosynthesize a wider array of studies than those reviewed previously, yielding more variability inparticipant characteristics, training methodology, outcome measures and constructs, and studyfocus (experimental vs. intervention)... Finally, previous reviews, including the Hakamata et al.meta-analysis, generally have not corrected for publication bias (e.g., by using Duval andTweedie’s, 2000, trim- and-fill procedure). Because the present findings suggest that publicationbias is a significant concern in the CBM literature, careful consideration of this bias is warrantedwhen synthesizing its results. (Hallion & Ruscio 2011, 952, kurs. miun)

Kuten mm. Coyne on korostanut, siitä että on metanalyysi jostakin, ei voi vielä päätellä juuri mitään, eikätuvautuminen pelkästään sellaisiin (saati niiden usein harhaanjohtaviin abstrakteihin) suinkaan riitä.

Diskussion alkuosan lopuksi Hallion ja Ruscio miettivät tuokion mahdollisia teoreettisia selityksiä siihen,

miksi CBM:llä näyttäisi - käsittääkseni aivankin vastoin sen innokkaimpien propagoijien ja itse teoriankinoletuksia - olevan "a smaller effect on attention than interpretation biases" (s. 952).

One potential explanation is that attentional biases may be more resistant to change than areinterpretation biases. Another is that CBM may be more effective for biases that are moresusceptible to effortful control (i.e., late-stage biases) than for more automatic biases. The latterexplanation requires further study, because it raises the possibility that demand characteristicscould be playing a role in the modification of these biases. (Hallion & Ruscio 2011, 952)

'Demand characteristics' olis seuraava selvitettävä käsite. Voiskohan se liittyä siihenkin, että joillakinpositiivisen psykologian ja CBM:n vineiksi leimaamilla ajattelutottumuksilla voi ola olennaisia funktioitatodellisuuden tiedostamisessa, vai lähteekö mulla taas tässä aiheeton optimismi lentoon?

Finally, it is notable that although CBM was more effective for modifying interpretation thanattention biases, the effect of CBM on symptoms did not differ as a function of whetherinterpretation or attention biases were modified. Why a larger change in interpretation biases didnot correspond to a larger change in symptoms remains an important question for future researchto address. (Hallion & Ruscio 2011, 952, nottien kurs. miun)

Yks selitys kai vois olla, että CBM-A on vieläkin enemmän pelkkä "temppu", joka tehoaa vain uskoviin.Toiseks, ehkä tuo koko CB –> oire -kausaalioletus on kuin onkin sopivan verran virheellinen? Ehkä myös"tulkinnassa" vois arvella olevan mukana enemmän sellaisia syviä tiedostamisapparaatin osia ja kerroksia,jotka osaltaan ylläpitävät myös (ainakin aiheellisesti syntynyttä) ahistusta ja depressiota? Yritys vaikuttaaattention muokkaamisen kautta on vähän kuin laitettais vain nenän päälle toisenväriset silmälasit.

Keskustelussa CBM:n ahistus- ja depressiovaikutusten potentiaalisista moderaattoreista Hallion ja Ruscionostavat esiin kiintoisan ajatuksen (selitellessään ahistusoirevaikutusten havaittua vähäisyyttä):

One potential explanation of this small effect is that instead of attenuating negative cognitive biases,CBM procedures may simply train participants to avoid negative stimuli (Cisler & Koster, 2010;Koster, Baert, Bockstaele, & De Raedt, 2010). (Hallion & Ruscio 2011, 952, k.m)

Jotain tuon tapaista lyhytleikettä ("shrort-cut") olin itsekkin tapaillut. Sitten kuitenkin taas mutkistellaan.

There is some evidence to suggest that anxious individuals orient toward threat in the early(automatic) stages of attentional processing but attend away from threat in the later (strategic)stages (Garner, Mogg, & Bradley, 2006; Koster, Crombez, Verschuere, Van Damme, & Wiersema,2006; Mogg, Bradley, Miles, & Dixon, 2004). This tendency, known as the vigilance- avoidancepattern (Mogg & Bradley, 1998), has been proposed to impair habituation to feared stimuli,resulting in the maintenance or enhancement of anxiety (Cisler & Koster, 2010; Koster et al.,2010). With a few exceptions, attention training paradigms have typically presented stimuli for 500ms or longer, a period that may be long enough to allow strategic avoidance to take place. Criticsof CBM have argued that this may allow participants to attend automatically to stimuli in the earlystages of attentional processing but to avoid threatening stimuli in the later stages of effortfulprocessing (Koster et al., 2010; Mogg & Bradley, 1998). Because avoidance is thought to reduceanxiety in the short term, directing attention away from threatening material could account for thereduction in anxiety that is observed following CBM. The effects on anxiety would be expected tobe temporary, however, because avoidance is predicted to increase or maintain anxiety in the longterm (Borkovec, Alcaine, & Behar, 2004). (Hallion & Ruscio 2011, 952-3, k.m)

Tuo talteen osaksi kiintosilta vaikuttavien lähteiden takia, kun jopa CBM:n kritiikkikin mainitaan (mitä eilöytynyt esim. GoogleScholar-haulla oisko kuukausi sitten). Ite aattelisin, että varsinkin CBM-A-jutuissaaikaansaatu "pieni efekti" voi osoittautua menetelmän konstruktioksi tai artefaktiksi, jolla ei ole juurikaantekemistä sen paremmin oikeiden kognitiivisten vineiden kuin ahistuksenkaan kanssa.

Only a few studies to date have attempted to determine whether CBM specifically alters early stageautomatic biases... mixed findings leave open the possibility that attention training does not changeautomatic attention biases to negative stimuli but instead teaches participants to avoid those stimuliin the later stages of attentional processing. (Hallion & Ruscio 2011, 953)

Myös CBM:n ilmeinen tehottomuus depression hoidossa herättää kirjoittajissa monenlaisia pohdintoja.Osassa esiintyy taas Amir ym. pohjaisia spekulaatioita, joita aloin epäillä jo ennen tätä artikkelia. Siellä liejossain jokin tuottelias "sisäpiiri", joka suoltaa puolivillaista konfirmaatiovinettä journaaleihin.

Sitä että annos eli "number of training sessions" ei näyttänyt vaikuttavan intervention effectivenessiin, eikuinkaan haluttaisi niellä, vaan alkaa esiintyä hälyyttävän mutkikkaitakin teorian pelastamisen koukeroita,kuten "it is possible that significant results would have been obtained (prior to sensitivity analyses), hadgreater variety in the number of training sessions permitted metaregression analyses" (s. 953). Tuo onvarmaan oikein ja tavallaan kunniakastakin, mutta huolestuttavasti aina vain "teorian" myötäsukaan.

Sämplien kliinisyydenkin osalta ootettiin selvempää efektiä (kuin terveiltä), mut sen luemma sekoitti "theconfounding of control group with clinical status" eli kun terveiden kontrolliryhmälle opetettiin yhäkinvinompaa näkemistä ja kliinisten kontrollille neutraalia tai "shämmäävää" (H&R 2011, 953).

Sitten artikkelissa hieman yllättäen kuulostaisi heittävän aika vahvasti CBM:n markkinoinnin puolelle:

Although the medium effect of CBM on symptoms in clinical samples is smaller than the largeeffect sizes typically observed for current empirically supported treatments of anxiety disorders(Stewart & Chambless, 2009) and major depressive disorder (Driessen, Cuijpers, Hollon, &Decker, 2010), it is in line with the effects of individual components of psychotherapy observed indismantling studies (e.g., Borkovec & Ruscio, 2001; Resick et al., 2008). This finding, along withseveral unique features of CBM, suggests that CBM could have promise as a complementaryintervention administered in conjunction with traditional psychotherapy. (H&R 2011, 953-4)

Tässön saman kuuloinen tilanne kuin paljossa mindfulness-propagoinnissa, ja kiintoisa kysymys oiskin,onko niissä olennaista eroa? Melkein mitä vain vois kai suositella normaaliterapian "oheen", ja pitäisuskaltaa kysyä kriittisesti, miksi jotakin kulloinkin ujutetaan. Ei se selity "tutkimustuloksilla", kuten juurinähtiin, ja nuo "useat uniikit piirteet" lähinnä toistavat CBM-teorian lupauksia varhaisiin automaattisiinreaktioihin puuttumisesta (kun taas perinteinen CT tiettävästi "targets cognitive biases that occur in the latestages of processing, e.g., by challenging cognitive distortions") (H&R 2011, 954). Tuosta talteenkuitenkin se, että ilmeisesti näillä sykolokeilla 'cognitive bias' ja 'cognitive distortion' ovat eriä, vaikkamissään ei ole toistaiseksi tullut vastaan valaisevaa ja tietoteoreettisesti juurevaa esitystä.

Sivulta 954 lopulta käy selvästi ilmi ainakin osavastaus tuohon miksi-kysymykseen: helppous ja halpuus.Sen ohi kirjoittajilta näyttää unohtuvan vähäkin kriittisyys CBM:n suosittelussa oheen ja ennakkoon:

The possibility of administering CBM as a preventative intervention is particularly interesting inlight of the present finding of a robust effect of CBM on symptoms following a stressor. Thisfinding suggests that individuals who have negative cognitive biases but have not yet developedclinically significant anxiety or depression may benefit from receiving CBM, because it may reducetheir susceptibility to anxiety or depression symptoms following stressful life events. (Hallion &Ruscio 2011, 954)

Eli vaikka CBM ei perusteellisen metanalyysin mukaan toimi odotetulla ja markkinoidulla tavalla - eijuurikaan vähennä kognitiivisia vineitä, eikä varsinkaan ahdistusta ja depressiota - sillä voitaisiin estääahdistus- ja depressio-oirelu elämän stressatessa? Kuulostaa jo maksetulta mainokselta.

Viimeisessä "Limitation and Future Directions" osassa ei tule esiin merkittävää uutta, ellei sitten jostainnoussut ajatus "more ecologically valid" kontekstien käytöstä "to enhance the generalizability of training"

(s. 954). Toistuvasti mainitaan "the strong evidence of publication bias" (mts.), mutta tästä ei rohjetakriittiseen pohdintaan "CBM paradigman" validisuudesta ja haitallisenkin kovasta "kysynnästä".

CBM:ään törmääville Hallion & Ruscio 2011 meta-analyysi on ilman muuta perehtymisen arvoinen, muttalisäksi tarttis jostain löytää kriittisempää teoreettista vipuvartta "paradigman" arviointiin.

Noista käsitteistä: 'Cognitive bias' heittää Wikipediassa suomen 'kognitiiviseen vinoumaan, värittymään taivääristymään', jota koskeva artikkeli on tynkä (Stubb), eikä välttämättä erota sitä englannin 'cognitivedistortionista'. Englannissa CB on edelleen tietoteoreettisesti kiintoisa käsite, johon enenevästi alkaa liittyäpsykologistisia konnotaatioita, kun taas CD on alkujaan Beckin ja Burnsin (vääristynyt) termi, joka liittyy"negatiivisuuden" juurimiseen ihmisistä: "Cognitive distortions are exaggerated or irrational thoughtpatterns that are believed to perpetuate the effects of psychopathological states, especially depression andanxiety" (Wikipedia, CD). Sille ei näy olevan suomekielistä W-vastinetta. Ilmeisesti CBT liittyy paljonluontevammin juuri CD:hen, eikä suinkaan CB:eihin, kuten psykologit luulevat. CB:t vaarantavattiedonmuodostuksen luotettavuuden (samaan tapaan kuin loogiset- tai päättelyvirheet), vaikka ovatkinjoskus "adaptiivisia", kun taas CD:eiden arvellaan tuottavan ihmisille "pahaa oloa". CBT tavallaan lainaamotivaation CD:stä, vaikka käyttää harhaanjohtavasti CB:n käsitettä. CD:n ongelmana näyttää olevan sen(alkuperäinen) vinous: vaikka lähdettäisiinkin siitä, että CD:t ovat "ways that our mind convinces us ofsomething that isn't really true" (PsychCentral), niin huomio kiinnittyy vain negatiivisiin vääristymiin tai"epätarkkuuksiin", vaikka vastaavat positiiviset olisivat yhtä luontevia ja yleisiä (esim. 15 tai 50vääristymän listat). Varsinkin Burns lienee jossain vaiheessa hukkunut positiivisuushuumaan.

16.9.2014 aamulla ryhdyin kokoamaan erilliseen tiedostoon taannoisia CBM-pureskelujani, kun piti aivanCDS:n kautta etsiä, milloin olin alkanut niitä (ja 'cognitive distortionia') oikeastaan miettiä. Melkein"kaikki" (muukin) on tallessa 2005 alkaneessa "päiväkirjailussani", mutta hajallaan siellä täällä. Ennen tätäteemaa koitin esimerkiksi pureutua stressin käsitteeseen neuro-bio-kemiallisella tasolla, kun omat tuoreetmuistiongelmat antoivat tervetulleen erityisen syventymiskimmokkeen.

CD:istä vielä, kun vilkaisin taas Wikipedian "neutraaliudeltaan kyseenalaistettua" artikkelia niistä (enkämuista, joko näitä kirjasin aikaisemmin). Burns esittää 1989 kirjassaan The Feeling Good Handbook"kognitiivisten vääristymien päätyyppejä". Niistä ainakin seuraavat voisivat yhtä hyvin olla positiivisenajattelun vääristymiä, jotka estävät tuntemasta todellisuutta: all-or-nothing thinking, overgeneralization,filtering, jumping to conclusions, magnification or minimization, emotional reasoning. Tarvitsee vainmuokata kuvauksia ja esimerkkejä (tasapuolisuutta kunnioittaen) toiseenkin suuntaan. Sekään ei ole totta,että nuo jotenkin kategorisesti eroaisivat "logical fallacyistä" tai muista suoranaisista virheistä. Burnstulkitsi valmiiksi vinoa Beckiä vääristyneesti, ja myöhemmät popularisoijat vielä paljon lisää. Eikä se kaimuuten välttämättä hirveästi haittaisi, mutta kun nuo kummittelevat paitsi CBM:n, myös huomattavastivakiintuneemman ja laajaa arvostusta nauttivan CBT:n (Cognitive behavioral therapyn) taustalla.

Ai olinhan noita pureskellut jo kuukausi sitten, kun teema-alue alkoi aueta. Eikä tää nytkään valmiiks tuu.