Embed Size (px)
Citation preview
1 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
MINNA LYHTY
TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
SUPER-LEHTI
SISÄLLYSLUETTELOVarhaiskasvatussuunnitelman perusteet uudistuvat
Tiedätkö, mikä muuttuu? ... 3
Lähihoitaja on
Lääkehoidon ammattilainen varhaiskasvatuksessa ... 4
Leikki on lapsen kehitykselle välttämätöntä
Mikä on kasvattajan rooli leikissä? ... 5
Digitaalisuuden avulla
Lasten ajatukset näkyviksi ... 6
Liikunta on iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä
Sallikaa lasten pomppia lätäköissä ... 7
Lastensuojelu ei ole mörkö
Tavoitteena on aina lapsen paras ... 8
Ääni on kasvattajan työväline
Huolla ääntäsi oikein ... 9
Päiväkotityö kuormittaa fyysisesti
Ergonomiasta sujuvuutta ... 10
Ympäristökasvatus kuuluu päiväkotiin
Luonto – paras paikka oppia ... 11
Kannustus kuuluu ruokailuhetkiin
Ruoasta saa nauttia ... 12
Lapsella on oikeus tunteisiin
Pahat uutiset pelottavat ... 13
Anna lapselle palautetta
Vahva itsetunto luodaan lapsuudessa ... 14
Sarja varhaiskasvatuksesta julkaistiin SuPer-lehdissä 1/2017–1/2018.
3 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet uudistuvat
Tiedätkö, mikä muuttuu?
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa näkyy uusin tieto pienten lasten hyvinvoinnista ja oppimisesta. Opetusneuvos Elisa Helinin mukaan lasten-hoitajien ja lastentarhanopettajien tehtävänä on viedä tieto arjen työhön.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet uudistuvat ja niistä tulee velvoittavat ai-kaisemman suosituksen sijasta. Varhais-kasvatussuunnitelman perusteet poh-jautuvat varhaiskasvatuslakiin.
– Jos perusteita ei noudateta päivä-kodissa, silloin rikotaan normia ja van-hemmilla on mahdollisuus valittaa asi-asta. Aiemmin valitusmahdollisuutta ei ollut, koska kyse oli suosituksesta, Ope-tushallituksen opetusneuvos Elisa He-lin kertoo.
Helinin mukaan on tärkeää, että jo-kainen varhaiskasvatuksessa työskente-levä perehtyy Varhaiskasvatussuunnitel-man perusteisiin.
– Tämä on kaikille ammatillisen ke-hittymisen paikka. Tiimissä kannattaa yhdessä keskustella siitä, mitä perusteet tarkoittavat juuri meidän päiväkodis-samme ja ryhmässämme ja miten ne vaikuttavat jokaisen toimintaan. Järjes-tämme keväällä koulutusta aiheesta var-haiskasvatuksen henkilöstölle eri puo-lilla Suomea.
Valtakunnallisten perusteiden poh-jalta laaditaan paikallinen varhaiskas-vatussuunnitelma, joka voi olla kun-ta-, kuntayhtymä- tai palvelutuottaja-kohtainen. Helinin mukaan on toivot-tavaa, että yksityiset varhaiskasvatuksen palveluntuottajat sitoutuvat kunnan tai kuntayhtymän varhaiskasvatussuunni-telmaan.
Paikallisen varhaiskasvatussuunni-telman laatiminen ei ole vain johdon asia. Suunnitelmassa pitää näkyä myös päiväkodin henkilökunnan, lasten van-
hempien ja jopa lasten omat näkemyk-set.
Helin suosittelee harkitsemaan päi-väkoti- tai ryhmäkohtaisten varhaiskas-vatussuunnitelmien sijaan vuosittaista toimintasuunnitelmaa. Siihen voidaan kirjata, miten paikallinen varhaiskas-vatussuunnitelma toteutuu päiväkodin tai ryhmän arjessa.
KUKA SAA TEHDÄ VASUJA?SuPeriin kantautuvan tiedon perusteel-la kentällä kuhistaan siitä, kuka on jat-kossa pätevä tekemään lapsikohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia, kun pai-kalliset varhaiskasvatussuunnitelmat tulevat voimaan elokuussa.
Jotkut ovat ymmärtäneet niin, et-tä vain lastentarhanopettaja voi käydä vasu-keskustelut vanhempien kanssa. Elisa Helin kumoaa tämän tulkinnan.
– Varhaiskasvatuslaissa sanotaan, et-tä suunnitelman laadinnasta ja arvioin-nista vastaa lastentarhanopettaja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain lastentarhan-opettaja
voi käydä vasu-keskusteluja vanhem-pien kanssa. Koko henkilökunta pi-tää osallistaa vasujen tekemiseen, mut-ta lastentarhanopettaja vastaa kokonai-suudesta. Opetushallitus ei anna mää-räyksiä päiväkotien työnjaosta, vaan sii-tä pitää päättää paikallisella tasolla.
Helin kertoo, että Opetushallitus laatii lapsikohtaisesta varhaiskasvatus-suunnitelmasta -mallilomakkeen niin pian kuin mahdollista. Päiväkodit voi-vat halutessaan ottaa sen käyttöön tai muokata sitä omaan toimintaan sopi-vaksi..
I N G I M AG E
4 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Lähihoitaja on
Lääkehoidon ammattilainenvarhaiskasvatuksessaJoka viidennellä lapsella ja nuorella on jokin pitkäaikaissairaus. Päiväkodin henkilökunnasta lähihoitaja on pätevin huolehtimaan lapsen lääkityksestä hoitopäivän aikana.
Kolmivuotias tyttö antaa leikisti astma-lääkkeen nallelle. ”Hienosti meni”, hän sanoo nallelle. Sitten on tytön vuoro ot-taa lääke babyhalerilla. Lähihoitaja aut-taa ja muistaa kehua tyttöä, joka jaksoi keskittyä lääkkeen ottamiseen. Tällaiset tilanteet ovat monessa päiväkodissa ar-kipäiväisiä.
Kaikissa päiväkodeissa lasten lää-kehoidosta huolehtiminen ei ole itses-täänselvyys. SuPerin tietoon on tullut tapauksia, joissa johtaja on ilmoittanut vanhemmille, etteivät päiväkodin työn-tekijät anna lapselle hoitopäivän aikana mitään lääkkeitä. Johtaja on perustellut sitä sillä, ettei päiväkodissa ole osaamis-ta lääkehoitoon.
– Johtaja ei voi sanoa näin. Lääkärin määräämät lääkkeet tulee antaa hoito-päivän aikana. Lähihoitajilla on tervey-denhoitoalan koulutus, joten heillä on pätevyys lääkehoitoon, SuPerin asian-tuntija Johanna Pérez painottaa.
– Terveyteen liittyvät asiat eivät saa muodostua esteeksi osallistua varhais-kasvatukseen. Lääkitystä tarvitsevien las-ten vanhempien pitää pystyä käymään töissä tai opiskelemassa, Pérez jatkaa.
Pääsääntöisesti lapselle annetaan hoitopäivän aikana vain välttämättö-mät, lääkärin määräämät lääkkeet. Esi-merkiksi vanhemman mukanaan tuo-mia särkylääkkeitä hoitajan ei tule an-taa lapselle. Reseptilääkkeet on tuota-va päiväkotiin alkuperäispakkauksissa, joista ilmenee annostus.
Pérez korostaa sitä, että päiväkodis-sa pitää olla lääkehoitosuunnitelma jo ennen kuin hoitoon tulee pitkäaikaista lääkitystä tarvitseva lapsi.
– Liian usein käy niin, että päivä-kotiin tulee esimerkiksi diabeetikko-lapsi, eikä päiväkodissa ole yhteneväis-tä suunnitelmaa lääkehoidolle. Parasta on olla askeleen edellä ja miettiä ennak-koon, miten toimitaan, jos hoitoon tu-lee sairas lapsi.
Lääkehoitosuunnitelmasta tulee il-metä, kuka toteuttaa lääkehoitoa käy-tännössä. Päiväkodin henkilökunnasta pätevin tehtävään on lähihoitaja, koska hän on terveydenhuollon ammattihen-kilö. Lastentarhanopettajakin voi antaa lääkkeitä, jos hän on saanut siihen pe-rehdytyksen.
– Lääkehoitosuunnitelmasta on käy-tävä ilmi myös se, mihin kirjataan ja il-moitetaan, jos tulee lääkepoikkeama, esimerkiksi lääkettä ei muisteta antaa. Tämä asia on itsestäänselvyys tervey-denhuollossa, mutta päiväkodit ovat epätyypillisiä paikkoja toteuttaa lääke-hoitoa.
Lääkitystä tarvitsevalle lapselle pitää laatia myös henkilökohtainen lääkehoi-tosuunnitelma, joka on osa hänen var-haiskasvatussuunnitelmaansa. Lapsen lääkehoidosta vastaavat päiväkodin työntekijät te-kevät lää-
kehoitosuunnitelman yhdessä vanhem-pien kanssa. Lääkehoitosuunnitelmaan kirjataan, miten lääkehoito toteutetaan, kuka antaa lääkkeen ja kuka on vara-henkilö tehtävään.
Pérez painottaa sitä, että päiväko-dissa työskentelevien lähihoitajien on päästävä säännöllisesti terveydenhuol-lon koulutuksiin. Lähihoitajalla on vel-vollisuus ylläpitää ammattitaitoaan.
– Esimerkiksi diabeteksen hoito ke-hittyy nopeasti. Tietoja sen hoidosta olisi tärkeää päästä päivittämään sään-nöllisesti.
SuPer suosittelee lääkehoidon tent-tiä kaikille varhaiskasvatuksessa työs-kenteleville lähihoitajille. Se voi ol-la suppeampi kuin terveydenhuollossa työskenteleville hoitajille..
I N G I M AG E
5 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Leikki on lapsen kehitykselle välttämätöntä
Mikä on kasvattajan rooli leikissä?Päiväkotien leikkikulttuurit ovat erilaisia. Ovatko kasvattajat kanssaleikkijöitä, sivustaseuraajia, turvallisuuden takaajia, keskeyttäjiä vai vallankäyttäjiä?
– Kasvattajan roolit leikissä ovat valta-van moninaiset. Kaikilla on omat vah-vuutensa, joita kannattaa käyttää. Jol-lekin on helppoa heittäytyä lattialle tie-tyssä roolissa, kun jollekin se on mah-dotonta. Jos leikkiminen tuntuu ai-kuisesta vaikealta, se vaatii opettelua. Kaikilla on taito leikkiä, sanoo tutkija Saija Turunen, joka työskentelee Pää-kaupunkiseudun sosiaalialan osaamis-keskus Soccassa.
Aiemmin ajateltiin usein, ettei aikui-sen tarvitse osallistua leikkiin tai ettei se edes ole sallittua. Kasvattajan tehtävä-nä oli tarjota mahdollisuuksia leikkei-hin esimerkiksi antamalla välineitä. Ai-kuinen myös seurasi, että leikit sujuivat sopuisasti. Toki nämä ovat kasvattajien tehtäviä edelleen, mutta niiden lisäk-si on toivottavaa, että kasvattaja myös osallistuisi leikkeihin.
Varhaiskasvatuksen tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsen leikki pa-ranee ja syvenee, jos aikuinen on muka-na. Leikki on lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. Kasvattaja oppii tun-temaan lapsen paremmin leikin avul-la. Se avaa mahdollisuuden päästä osal-liseksi lapsen ajatteluun, kokemuksiin ja tunteisiin. Leikkiessä saa tietoa myös lapsen kehityksen tasosta ja sosiaalis-ta taidoista.
Aiemmin leikkiminen ja oppiminen erotettiin toisistaan. Nykyään ymmär-retään, että ne ovat kietoutuneet toisiin-sa. Lapsi oppii parhaiten, kun opittava asia on osa leikkiä. Leikki on tärkeää sosiaaliselle, emotionaaliselle ja kog-
nitiiviselle kasvulle. Lapsi hahmottaa maailmaa ja työstää ajatuksiaan, tun-teitaan ja kokemuksiaan leikin avulla.
Joskus vanhempi saattaa ihmetel-lä päivän kuulumisia kysellessään, ei-kö päiväkodissa ole tehty muuta kuin leikitty.
– Silloin kannattaa selittää vanhem-malle, mitä leikin avulla on opittu ja käyty läpi. Leikin voi ottaa vanhempain- illan yhdeksi teemaksi ja avata leikin merkitystä.
Turunen kannustaa kasvattajia poh-timaan yhdessä, millainen leikkikult-tuuri päiväkodissa on ja mikä on oma rooli leikeissä. Päiväkodin rutiineja ja sääntöjä pitäisi tarkastella kriittisesti, sillä ne voivat rajoittaa leikkimistä. Tur-hista säännöistä kannattaa luopua ja ar-jen toimintoja muokata leikkiä edistä-viksi.
Joissakin päiväkodeissa on voimas-sa sääntö, jonka mukaan lapset saavat leikkiä vain yhtä leikkiä kerrallaan, esi-merkiksi autot eivät kuulu kotileikkiin. Lapset saattavat olla sitä mieltä, et-tä leikissä tar-vitaan au-
toja ja nukkeja, mutta aikuisten kapean ajattelun vuoksi he eivät saa käyttää mieli- kuvitustaan vapaasti.
Myös aikataulut rajoittavat leikkiä. Kun leikki on parhaimmillaan, on aika mennä ulos, syömään tai päivänunille. Turunen kehottaa pohtimaan, voisiko päivän aikatauluja muokata leikkiä pa-remmin tukevaksi.
Leikkimistä rajoittavat myös päivä-kotien ahtaat tilat. Ratkaisu voi löytyä luovalla ajattelulla.
– Esimerkiksi jos piha on pieni, lähi-metsästä voi löytyä loistava leikkipaik-ka..
I N G I M AG E
6 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Digitaalisuuden avulla
Lasten ajatukset näkyviksiPäiväkotien kasvattajien työhön kuuluu mediakasvatus. Jotta tehtävästä selviytyisi, ei tarvitse olla mediaguru. Rohkeus kokeilla uutta riittää.
Pienet päiväkotilapset istuvat rivis-sä tabletit sylissään ja tuijottavat ruu-tua lumoutuneina. Onko tämä totta jo ensi syksynä, kun uudet paikalliset var-haiskasvatussuunnitelmat astuvat voi-maan? Valtakunnalliseen varhaiskas-vatussuunnitelmaan on kirjattu muun muassa, että lasten kanssa tutustutaan erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin.
Mediakasvatuksen asiantuntija Jo-hanna Sommers-Piiroisen mukaan var-haiskasvatussuunnitelman ohjeistus ei tarkoita sitä, että lapsille annettaisiin käteen tabletit ja ryhdyttäisiin pelaa-maan pelejä.
– Digitaalisuus pitää ottaa osaksi tavallista toimintaa. Se voi olla muka-na perustekemisessä, kuten leikkimi-sessä, tutkimisessa ja taiteellisessa il-maisussa.
Tärkeää on, että lapset pääsevät tuottamaan sisältöjä itse.
– Esimerkiksi pedagogista doku-mentointia voi tehdä yhdessä lasten kanssa. Päivän toimintaa voidaan ku-vata ja laittaa kuvia seinälle tai kasvun kansioihin. Kuvista voi tehdä myös ani-maatio-ohjelmalla esityksen.
Sommers-Piiroisen mukaan monet ajattelevat mediakasvatuksen olevan jo-takin uutta ja vaikeaa.
– Mediakasvatusta on annettu päi-väkodeissa iät ja ajat, mutta siitä ei ole käytetty tätä käsitettä. Mediakasvatus on tavallista, tietoista kasvatusta tässä ajassa. Kasvattajien pitää huomioida medioitunut toimintaympäristö, jossa lapset elävät. Samalla tavalla kuin huo-
mioidaan luonto, rakennettu ympäris-tö ja kulttuuri.
Sommers-Piiroisen mielestä par-haimmillaan digilaitteet rikastuttavat päiväkodin arkea.
– Digivälineet ja mediailmaisun muodot antavat mahdollisuuksia lasten ajatusten, ideoiden ja kokemusten näky-väksi tekemiseen. Ne helpottavat myös vuorovaikutusta perheiden kanssa.
UUSINTA TEKNOLOGIAA EI TARVITAJohanna Sommers-Piiroinen korostaa, ettei mediakasvatukseen tarvita tietyn merkkisiä laitteita.
– Usean päiväkodin komerosta löy-tyy kamera, videokamera ja äänen tal-lennin. Niillä pääsee jo pitkälle. Lisäk-si on hyvä olla tietokone tai tabletti, jol-la kuvia tai ääntä voi työstää. Laitteita voidaan hankkia myös päiväkotien yh-teiskäyttöön.
Jos rahaa hankintoihin ei ole, voi miettiä yhteistyökumppaneita. Esimer-kiksi kirjastot ja mediakeskukset voivat tarjota välineitään myös päiväkoti-ryhmien käyt-töön.
I N G I M AG E
Laitteita ei kannata hankkia ilman perusteellista harkintaa. Muuten saat-taa käydä niin, että kallis laite pölyyn-tyy kaapin perällä.
– Ensiksi täytyy miettiä, mitä ha-lutaan tehdä lasten kanssa. Vasta sit-ten valitaan laitteet ja sovellukset, jotka parhaiten vastaavat tarpeisiin.
Mediakasvatukseen saa oppia kou-lutuksista. Myös netissä on lukuisia si-vustoja, joista saa käytännön vinkke-jä. Sommers-Piirainen suosittelee myös vertaisoppimista.
– Työyhteisössä aina jollakin on enemmän osaamista. Vertaistukea ja vinkkejä saa myös sosiaalisesta medias-ta, esimerkiksi Facebook-ryhmistä, jois-sa kasvattajat jakavat kokemuksiaan ja hyviä käytäntöjään..
7 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Liikunta on iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä
Sallikaa lasten pomppia lätäköissäLapset haluavat juosta, pomppia, kiipeillä, tehdä kuperkeikkoja sekä leikkiä hippaa ja palloleikkejä. Aikuiset saattavat rajoittaa lasten liikkumista turhilla säännöillä ja kielloilla.
Kun kolmivuotias lapsi näkee vesilätä-kön, hän haluaa mennä siihen pomp-pimaan. Aikuiset kieltävät yleensä tä-män puuhan vaatteiden likaantumisen vuoksi. Lasten liikunnan asiantuntija Nina Korhonen haluaa haastaa aikui-set muuttamaan asenteitaan.
– Voisivatko aikuiset mahdollistaa pomppimisen lätäköissä? Mikä ilo siitä voisikaan syntyä. Päiväkodin kasvatta-jat voisivat jo aamulla kertoa vanhem-mille, että tänään meillä on kurahyp-pelypäivä. Puuhaan tarvitaan vain ku-rahousut ja kumisaappaat.
Korhonen on ollut suunnittelemas-sa ja koordinoimassa valtakunnallis-ta Ilo kasvaa liikkuen -ohjelmaa. Tällä hetkellä jo 40 prosenttia päiväkodeista on lähtenyt siihen mukaan. Tavoittee-na on, että jokaisella lapsella olisi päi-vittäinen mahdollisuus liikkumiseen ja liikunnan iloon.
Tällaiselle ohjelmalle on suuri tilaus, sillä tutkimusten mukaan lapset eivät liiku riittävästi päiväkodissa eivätkä va-paa-ajalla. Vain 10–20 prosenttia alle kouluikäisistä lapsista saavuttaa suosi-tusten mukaisen kolmen tunnin päi-vittäisen fyysisen aktiivisuuden mää-rän. Liikunta voi olla teholtaan erilais-ta: vauhdikasta liikkumista, reipasta ul-koilua ja kevyttä fyysistä puuhastelua.
– Kolmeen tuntiin lasketaan kaikki fyysinen aktiivisuus, kuten päiväkotiin kävely, keinuminen, tasapainoilu, hip-paleikit, kiipeily ja metsäretkeily.
Lapset liikkuvat liian vähän lapsen terveyden, hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta. Monipuolinen fyysinen aktiivi-suus on yhtä tärkeää kuin ravinto ja lepo.
– Fyysinen aktiivisuus parantaa toi-mintakykyä ja motoriikkaa, ehkäisee ylipainoa ja sairauksia sekä parantaa mielialaa ja vähentää psyykkistä kuor-mittuneisuutta. Ennen kaikkea liikun-ta tuo iloa. Se on positiivista yhdessä tekemistä.
Korhosen mukaan päiväkodissa liik-kumisen esteenä voi olla liiallinen tur-vallisuushakuisuus. Liikunnan lisäämi-nen lasten arkeen vaatii ajattelun muu-tosta ja uusia toimintatapoja.
– Kasvattajien pitää miettiä, edis-tävätkö vai rajoittavatko säännöt liik-kumista. Myös päivän rytmi kannat-taa tarkastaa. Esimerkiksi liikuntasalia käytetään harvoin heti aamusta, mutta voisiko tapaa muuttaa. Lapset voisivat heti päiväkotiin tullessaan mennä sin-ne leikkimään.
Korhosen mielestä ulkoilun porras-taminen on mainio tapa ottaa tilat pa-rempaan käyttöön. Kun porukkaa on vähemmän, tilaa liikkua on enemmän.
– Lapsille täytyy tarjota liikkumi-seen innostavia välineitä. Liikuntavä-lineet saattavat olla kaapissa, josta niitä ei saa ottaa. Ne kannattaa pitää hel-
I N G I M AG E
posti saatavilla. Korhosen mukaan kolmivuotias tar-
vitsee enemmän palloa kuin värikyniä. Liiketoimintojen kehitys lähtee liik-keelle karkeasta motoriikasta.
Ulkona on parhaat mahdollisuudet fyysiselle aktivisuudelle. Siellä kasvat-tajan tehtävänä ei ole vain valvoa, vaan myös innostaa ja viedä leikkiä eteen-päin.
Korhonen korostaa lasten osalli-suutta.
– Kasvattajat on koulutettu teke-mään hienoja suunnitelmia ja toteutta-maan ne. Lapset pitää ottaa mukaan lii-kunnan suunnitteluun ja heidän mielen-kiinnon kohteensa täytyy huomioida..
8 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Lastensuojelu ei ole mörkö
Tavoitteena on aina lapsen parasKun epäily lapsen kaltoinkohtelusta tai turvattomista kotiolosuhteista herää, päiväkodin kasvattajalla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus.
Päiväkodin kasvattajat tekevät aikai-sempaa enemmän lastensuojeluilmoi-tuksia. Näin on ainakin Espoossa joh-tavan sosiaalityöntekijän Riina Matti-lan mukaan.
– En usko, että lapset voivat huonom-min kuin ennen. Kasvattajat ovat entis-tä tietoisempia ilmoitusvelvollisuudesta, kun he epäilevät lapsen kaltoinkohtelua. Nykyään puututaan pieniinkin asioihin ja yritetään saada muutosta aikaisemmin. Silti uskon, ettei ilmoituksia tehdä liikaa, vaan ehkä jopa liian vähän.
Lastensuojeluilmoituksia tehdään eri- laisista syistä.
– Pieni lapsi on esimerkiksi aggres-siivinen ja kasvattajilla on huoli siitä, miksi lapsi käyttäytyy näin. Joistakin lapsista näkee, ettei heitä ole hoidet-tu hyvin. Hampaita ei hoideta, lasta ei viedä lääkäriin tai päiväkotiin ei tuoda säänmukaisia vaatteita pyynnöistä huo-limatta. Jotkut vanhemmat hakevat las-ta päihtyneenä tai riitelevät keskenään päiväkodissa.
Toisinaan lapset kertovat päiväko-dissa, että heitä lyödään tai he ovat yk-sin yöllä kotona. Tällaiset puheet pi-tää ottaa aina vakavasti ja selvittää mis-tä on kyse.
– Jos lapsella on selittämättömiä mus-telmia tai herää epäilys lapsen seksuaa- lisesta hyväksikäytöstä, kasvattajan on tehtävä välittömästi lastensuojeluilmoi-tuksen lisäksi tutkintapyyntö poliisille.
Lastensuojelusta saa apua silloin, kun päiväkodissa ei tiedetä, miten perheen tilanteeseen pitäisi puuttua. Sosiaa- lityöntekijän kanssa voi yhdessä miet-tiä, tehdäänkö lastensuojeluilmoitus
heti vai selvitetäänkö asiaa vanhempien kanssa enemmän. Mattila rohkaisee ot-tamaan vanhempien kanssa puheeksi myös vaikeat asiat.
– Jos epäilee vanhemman olevan liian uupunut huolehtimaan lapses-taan, hänelle voi sanoa, että näytät to-si väsyneeltä, onko sinulla kaikki hy-vin. Yleensä kukaan ei suutu tällaisesta lähestymisestä, vaan välittäminen tun-tuu hyvältä. Vanhempi voi kokea hel-pottavana, kun voi puhua, miten asiat oikeasti ovat. Joskus kasvattajan epäi-lykset ovat vääriä.
Mattilan mukaan hyviin tapoihin kuuluu kertoa lastensuojeluilmoituk-sen tekemisestä vanhemmille. Kun päi-väkodista tehdään ilmoitus, vanhem-mat saavat tietää, kuka työntekijöis-tä sen on tehnyt. Yksityishenkilöt, esi-merkiksi naapurit ja sukulaiset, voivat tehdä ilmoituksen halutessaan nimet-tömänä.
– Jos asiasta ei kerrota, vanhem-mat saattavat pettyä, että on toimittu heidän selkänsä takana. Lastensuojelu- ilmoitus on monelle perheelle järkytys.
Kun ilmoitus on tehty, lastensuo-
I N G I M AG E
jelu selvittää mahdollisimman nopeasti perheen tilannetta. Ilmoituksen tekijä pyydetään mukaan ensiarviotapaami-seen, joka vakavissa tilanteissa pidetään jopa samana päivänä. Jos epäillään lap-sen olevan välittömässä vaarassa, teh-dään kiireellinen sijoitus. Mattilan mu-kaan useimmat perheet saavat elämänsä hallintaan pienemmällä tuella.
– Esimerkiksi ohjaamme uupuneen vanhemman hakemaan apua. Lapsille voidaan järjestää tukiperhe, jossa he viet-tävät yhden viikonlopun kuukaudessa.
Mattilan mukaan lastensuojeluun pitää suhtautua yhtenä yhteiskunnan palveluna.
– Julkisuudessa kerrotaan vanhem-mista, jotka ovat olleet sosiaalityönte-kijöiden kanssa eri mieltä. Suurin osa asiakkaistamme on kuitenkin tyytyväi-siä lastensuojelusta saatuihin palvelui-hin..
9 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Ääni on kasvattajan työväline
Huolla ääntäsi oikeinPäiväkodissa päivät ovat puhetta täynnä. Jos ääni väsyy, käheytyy ja katkeileesekä kurkku kipeytyy, kyseessä saattaa olla hoitoa vaativa äänihäiriö.
Äänihäiriöistä kärsii lähes 40 prosent-tia päiväkodin kasvattajista. Niille al-tistavat isot päiväkotiryhmät, jatkuva puhuminen voimistetulla äänellä, me-lu, puutteellinen akustiikka, pitkät vies-tintäetäisyydet ja sisäilmaongelmat.
Äänihäiriöstä on kyse, kun ääni ei riitä käyttötarpeisiin tai äänen laatu on poikkeava. Häiriön taustalla on yleen-sä jokin sairaus, joka vaatii hoitoa. Ää-nihäiriön syinä voivat olla myös puut-teet äänielinten toiminnan säätelyssä, neurologiset häiriöt ja psyykkiset syyt. Foniatrian erikoislääkäri Eeva Sala ker-too tutkimuksesta, jossa selvitettiin päi-väkodin työntekijöiden äänihäiriöitä.
– Elimellinen löydös todettiin 27 prosentilla. Havaitsimme, että henki-lökunnasta 17 prosentilla oli kurkun-pään tulehdus, joka voi liittyä infek- tioihin tai sisäilmaongelmiin. Äänihuu-likyhmyjä oli kuudella prosentilla ja al-kavia äänihuulikyhmyjä 10 prosentilla.
Sala kehottaa hakeutumaan äänihäi-riöihin erikoistuneen lääkärin vastaan-otolle, jos äänen tuottamisessa on on-gelmia jatkuvasti.
– Pitää selvittää, mikä äänihäiriön on aiheuttanut. Tarjolla on lääketieteel-lisiä hoitoja ja ääniterapiaa. Puhetera-peutin kanssa voi opetella oikeanlaista äänen tuottamistekniikkaa.
Äänihäiriö paranee yleensä sillä, että ääntä rasittavia tekijöitä karsitaan, jol-loin elimistö pääsee toipumaan. Toisi-naan tarvitaan sairauslomaa, mutta täy-dellistä hiljaisuutta ei määrätä koskaan. Äänihuulten limakalvomuutosten pa-raneminen on hidasta, joten toipumi-nen vaatii kärsivällisyyttä. Toisinaan apu saadaan leikkaushoidosta.
AAMUJUMPPAA ÄÄNELLE
Eeva Salan mukaan äänihäiriöitä voi ehkäistä huolehtimalla äänen kunnos-ta. Aamulla ennen töihin menoa kan-nattaa tehdä äänen avaus- ja rentoutus-harjoituksia 5–10 minuutin ajan. Ää-nielimiä voi harjoittaa samoin kuin li-haskuntoa.
Haukottelu, huokailu ja samanai-kainen venyttely herättelevät koko ke-hoa. Hyräily, ärrän tärisyttäminen kie-len kärjellä sekä rennosti lauleskelu ja puhelu lämmittävät äänentuottoon osallistuvat kudokset ja valmentavat li-hakset äänen käyttöön. Säännöllisellä treenillä voi ehkäistä rasitusoireita ja elimellisiä muutoksia.
Päiväkodissa on päivän aikana mo-nia tilanteita, jotka rasittavat ääntä, ku-ten luku- ja lauluhetket, siirtymätilan-teet, ulkoilu ja lasten nukuttaminen. Olosuhteet kannattaa suunnitella ää-niergonomialtaan edullisiksi. Meluta-so täytyy pitää mahdollisimman alhai-sena.
Kun lapset ovat rauhassa paikallaan, kannattaa varmistaa, että kaikki tietä-
I N G I M AG E
vät, mitä seuraavaksi tehdään. Eleillä ja ilmeillä voi osoittaa, milloin ääntä on liikaa.
Äänen voimistaminen rasittaa ää-nielimiä, joten puhuttaessa pitää men-nä lähelle lasta. Ulkoilutilanteissa voi harkita pillin käyttämistä. Lukuhetkis-sä kannattaa välttää voimakkaalla ää-nellä lukemista, huudahduksia ja no-peaa lukunopeutta. Ergonomisten työs-kentelyasentojen muistaminen on tär-keää, sillä hyvässä asennossa ääni kul-kee paremmin.
Sala neuvoo tekemään suunnitel-man sellaisten päivien varalle, kun ää-nielimet tuntuvat rasittuneilta.
– Esimerkiksi laatikkoon voi kerätä materiaaleja tai listan tekemisistä, jois-sa tarvitaan vain vähän aikuisen äänen-käyttöä. Etukäteen voi miettiä, mitkä piirtämisleikit, askartelut tai äänimate-riaalit sopivat tällaisiin hetkiin..
10 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Päiväkotityö kuormittaa fyysisesti
Ergonomiasta sujuvuuttaHyvällä ergonomialla voi ehkäistä tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Jos niitä on jo ehtinyt syntyä, oikeat työskentelytavat nopeuttavat toipumista. Vaivojen kroonistuessa ergonomian merkitys korostuu entisestään.
Pieniä pöytiä ja tuoleja, alle kouluikäi-sille mitoitettuja, voi miten söpöä. Näin saattaisi joku huokaista, kun näkee päi-väkotien sisustuksen. Tarkempi ajatte-lu kuitenkin herättää kysymyksen, mi-tä tykkää aikuisen selkä, kun lapset is-tuvat matalalla?
– Pienet kalusteet tuovat työhön kuormittavuutta, koska työntekijä jou-tuu jatkuvasti kumartumaan. Kun ai-kuinen istuu pienen pöydän ääressä, ja-lat eivät välttämättä mahdu pöydän alle. Silloin istutaan kiertyneenä. Jos tällä ta-valla tekee työtä vuosikymmeniä, ilman muuta siitä syntyy tuki- ja liikunta- elinongelmia, Työterveyslaitoksen eri-koistutkija Irmeli Pehkonen sanoo.
Pehkonen tietää, että päiväkodeissa on alettu kiinnittää aikaisempaa enem-män huomiota työntekijöiden ergono-miaan. Hänen mielestään normaalikor-kuiset pöydät ovat paras ratkaisu päivä-koteihin. Pienet lapset voivat istua pöy-dän ääressä lapsille suunnitelluissa kor-keissa tuoleissa.
Päiväkodissa ergonomiaa lisää myös sähköinen hoitopöytä, jonka voi sää-tää työntekijän korkeuden mukaan. Hoitopöytä pitää sijoittaa mahdolli-simman lähelle pesupaikkaa, jotta las-ta ei tarvitse kantaa pitkästi. Pyörälli-nen asentajantuoli wc:ssä vähentää ai-kuisen tarvetta kumartua ja kyykistyä, kun hän auttaa lapsia käsi- ja kasvope-suissa. Asentajantuolia voi käyttää myös pukeutumistilanteissa, ellei eteisessä ole pukeutumispenkkiä, jossa aikuinen voi istua ja lapsi seistä. Pieni lapsi kannat-taa pukea mieluummin sylissä kuin lat-tialla. Tavaroita ja leluja on helpointa
pitää pyörällisissä säilytyslaatikoissa, jolloin tarve nostaa laatikoita vähenee.
Kun päiväkodin tiloja remontoi-daan, Pehkosen mielestä työntekijöiden täytyy päästä mukaan suunnitteluun. Heillä on paras näkemys siitä, mikä pa-rantaa työn ergonomiaa.
– Kun saadaan uudet tilat tai väli-neet, pitää opetella käyttämään niitä. Vanhoista työtavoista täytyy opetella pois.
NOSTA OIKEINLapsen omatoimisuutta kannattaa hyö-dyntää, jotta välttyy turhilta nostoilta ja kantamiselta. Samalla voidaan tukea lapsen motorista kehitystä. Alle kolmi-vuotiaiden ryhmissä nostamista ei voi kuitenkaan kokonaan välttää.
– Jos täytyy nostaa, sen täytyy olla hallittua. Kyykisty ja kallista selkää hie-man eteenpäin. Nosta hallitusti polvis-ta ojentaen lapsi lähellä vartaloa. Vältä selän kiertoja ja taivutuksia noston ai-kana, Irmeli Pehkonen neuvoo.
Päiväkodeissa istutaan usein lattialla.
I N G I M AG E
Aikuiselle paras istuma-asento olisi sel-kä seinää vasten, jotta selälle saa tukea. Kun kumartuu eteenpäin, esimerkik-si kun ohjaa lapsia pöydän ääressä tai pyyhkii pöytää, toinen käsi kannattaa asettaa pöytää vasten, jotta ei ole pel-kästään selän varassa. Sänkyjä pedates-sa kyykistelyn ja kumartelun sijasta pa-rempi asento on toispolviseisonta.
Pehkosen mielestä päiväkotityön etuna on se, että pystyy liikkumaan pal-jon, eikä tarvitse istua päivää työpöydän ääressä. Lasten kanssa voi liikkua yh-dessä ja työn ohessa voi tehdä veren-kiertoa parantavia liikkeitä tai kevyt-tä venyttelyä.
– Jos joutuu työskentelemään kuma-rissa asennoissa, on tärkeää tehdä vasta-liikkeitä, kuten selän taivutusta kevyes-ti taaksepäin sekä lapaluiden yhteen ve-tämistä ristimällä kädet selän takana..
11 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Ympäristökasvatus kuuluu päiväkotiin
Luonto – paras paikka oppia
Mitä pienempänä oppii liikkumaan luonnossa, sitä rakkaammaksi metsät, pellot ja rannat tulevat. Varhaiskasvatusvuodet ovat ratkaisevia lapsen luontosuhteen kehittymiselle.
Kuinka monta erilaista käpyä Salla löy-si? Entä montako kiveä on Väinöllä? Löytyykö jotain pehmeää tai karheaa, entä hyväntuoksuista? Mitä s:llä alka-via asioita täällä voisi olla? Tällaisia kes-kusteluja saatetaan käydä päiväkotiryh-män metsäretkellä.
– Lähes kaiken varhaiskasvatus-suunnitelman sisällön voi oppia luon-non keskellä. Ei vain biologian tunte-musta, vaan esimerkiksi matemaattisia ja äidinkielen taitoja voidaan harjoitel-la metsäretkellä, Suomen Ladun lasten-toiminnan suunnittelija Tiia Eskelinen kertoo.
Ympäristökasvatus on kirjattu var-haiskasvatus- ja esiopetussuunnitelman perusteisiin. Sen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta, opettaa ympäris-tövastuuta ja ohjata heitä kohti kestävää elämäntapaa. Luontoretkeily kuuluukin lähes kaikkien päiväkotien arkeen.
– Luontosuhteelle tulee vahvempi pohja, mitä pienempänä metsässä tot-tuu olemaan. Kun luontoon kiintyy, si-tä haluaa myös hoivata ja suojella.
SEIKKAILU ALKAKOONMetsäretkillä lapset saavat liikuntaa lä-hes huomaamatta. He voivat käyttää motorisia taitojaan oman kehitystason-sa mukaisesti. Samalla kaikki aistit saa-vat harjoitusta. Luonnon keskellä kas-vaa myös usko omiin kykyihin.
– Luonnossa oleminen on aina jon-kinlaista selviytymistä. Lapsi oppii, mi-ten varustaudutaan eri säillä ja vuodenai-koina. Hän saa kokemuksen omasta pär-jäämisestä. Hänen kehontuntemuksensa lisääntyy ja minäkuvansa vahvistuu, Tiia
Eskelinen sanoo.Luontoretkeily on mahdollista riip-
pumatta siitä, missä päiväkoti sijaitsee. Kantakaupungin päiväkodissa retkeilyn suunnittelu vaatii enemmän luovuutta kuin luonnon keskellä sijaitsevassa päi-väkodissa.
– Täytyy miettiä, miten voidaan hyödyntää puistomaista luontoa tai rantoja. Joitakin kertoja vuodessa kan-nattaa järjestää retki metsäisempään ympäristöön. Luontoa kyllä löytyy, tah-totila määrittää mennäänkö sinne.
Eskelisen mielestä päiväkodin kas-vattajan ei tarvitse olla luontoguru, vaan tärkeintä on olla innostunut ja heittäytyä lasten kanssa ihastelemaan ja ihmettelemään luontoa. Jos retkiä ei ole totuttu tekemään, kannattaa aloit-taa pienestä.
– Jos päiväkoti on metsäisessä ym-päristössä, pienille lapsille riittää retki aitojen toiselle puolelle. Siinä on heti seikkailu valmiina. Tärkeintä on luoda tilanne mukavaksi ja turvalliseksi. Kun lähiretkeily sujuu, voidaan ottaa seuraa-va askel ja mennä hieman kauemmaksi.
Ennen retkeilyn aloittamista, kasvat-
I N G I M AG E
tajan täytyy huomioida turvallisuusasiat.– Mitä riskejä retkellä on, miten nii-
tä voi ehkäistä ennalta ja mitä tehdään, jos jotain kuitenkin tapahtuu. Kun tur-vallisuussuunnitelma on tehty, kasvat-taja voi olla innostunut ja läsnä oleva, koska ei tarvitse murehtia.
Eskelinen suosittelee, että ryhmä kä-visi samassa retkipaikassa, jotta paikasta tulee tuttu ja turvallinen. Samalla lap-si näkee, miltä se näyttää eri vuoden-aikoina.
Kasvattaja ei tarvitse retkelle mu-kaan välttämättä juuri mitään. Metsä tarjoaa omat lelut: kiipeilypuut, kivet, kävyt ja kepit.
– Luupit eli pienet suurennuslasit, voivat olla kiva lisä retkellä. Lapsi voi heittäytyä mahalleen mättäälle ja kat-sella pieniä yksityiskohtia. Mielikuvitus lähtee liikkeelle, kun sammaleet näyttä-vät valtavilta palmumetsiltä..
12 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Kannustus kuuluu ruokailuhetkiin
Ruoasta saa nauttiaRuoan tuputtaminen ja maistamaan pakottaminen ovat huonoja keinoja saada lapsi syömään hyvin. Lapsi uskaltaa maistaa, kun hän saa rauhassa tutustua ruoka-aineisiin kaikilla aisteilla.
Aamun ulkoleikeissä on tullut nälkä 4-vuotiaalle Otolle. Hän lusikoi antau-muksella toista annosta jauhelihakeit-toa. Samanikäinen Eemil poimii keitos-ta vain perunat. Tämä on tuttu tilan-ne monessa päiväkodissa: yhdelle lap-selle ruoka maistuu hyvin, toiselle ei. Ravitsemusterapeutti, Valtion ravitse-musneuvottelukunnan pääsihteeri Ar-ja Lyytikäisen mukaan tilanteesta ei pi-dä huolestua.
– Tehdään hallaa, jos ajatellaan, et-tä kaikkien pitää syödä saman verran, sillä energiantarve on yksilöllinen. Mi-kä on toiselle liikaa, on toiselle liian vä-hän. Pitää luottaa siihen, että lapsi osaa säädellä tarvitsemaansa ruokamäärää. Aikuisten täytyy tukea annostelussa ja huolehtia siitä, että tarjonta on riittä-vää.
Lapsen ruokahalussa on enemmän vaihtelua kuin aikuisella. Lyytikäisen mukaan energiantarve vaihtelee kasvun ja jopa vuodenaikojen mukaan. Lapsi on herkkä myös muutoksille.
– Jos päiväohjelma on erilainen, pai-kalla on vieras ihminen, ruokailutilan-ne poikkeaa tavallisesta tai lapsi ei tun-nista ruokaa, hän saattaa kadottaa ruo-kahalunsa.
Lyytikäinen kehottaa seuraamaan, onko syöminen jatkuvasti yksipuolis-ta, ja jos on, siihen on puututtava. Van-hemmilta täytyy kysyä, miten lapsi syö kotona.
– Jotkut syövät kotona hyvin ja päi-väkodissa huonosti. Kotitaustat ovat myös erilaisia. Joissakin perheissä käy-tetään paljon kasviksia ja marjoja, jois-sakin ei. Jos ei ole tottunut syömään esimerkiksi marjoja, niiden syönti vaa-
tii harjoittelua.Lapsille pitää antaa myönteistä pa-
lautetta ruokailusta, oli se sitten reipas-ta syömistä tai nirsoa maistelua. Tuput-tamalla ja pakottamalla syntyy pelko-ja, jotka tekevät syömisestä entistä vai-keampaa. Myönteisen ilmapiirin luo-minen ruokailuhetkiin on ratkaisevan tärkeää.
– Ruokailu ei ole asia, joka pitää vain hoitaa joka päivä, jotta lapset ovat ravittuja. Se on arvokas kasvatustilan-ne, joka vaikuttaa jopa elinikäisesti ruo-kailutottumuksiin.
RUOAT TUTUIKSIMonissa päiväkodeissa sovelletaan Sa-pere-menetelmää. Se on ruoka- ja ra-vitsemuskasvatusmenetelmä, jossa lap-set saavat tutustua ruokaan kaikkien aistien avulla.
– Aistit ovat valtavan tärkeässä roo-lissa makumieltymysten syntymisessä. Maku ei ole vain sitä, mitä suu maistaa, vaan se syntyy myös siitä, miltä ruoka näyttää, tuoksuu, tuntuu ja kuulostaa pureskeltaessa. Lapsi oppii pitämään
siitä, minkä hän tuntee ja tietää, Arja Lyytikäinen kertoo.
Saperen avulla ruokaan tutustutaan iloisesti ja ilman pakotteita. Lapset saa-vat tutkia, kokeilla ja ihmetellä ruoka-aineita. Tavoitteena on, että ruokaan ja syömiseen syntyy myönteinen suhde. Erityisesti lapset, jotka pelkäävät mais-taa uutta ruokaa, hyötyvät tästä mene-telmästä.
Sapere on lapsia osallistavaa toimin-taa. He saavat omien taitojensa mukaan ottaa ruuan itse, voidella leivän, kaa-taa maidon, pilkkoa kasviksia ja val-mistaa välipalaa. Lapset voidaan viedä viljapellolle tai torille katsomaan, mis-tä ruoka-aineita saadaan. Heidän kans-saan voi myös kasvattaa salaattia tai yrt-tejä. Ruokamaailmaa tehdään tutuksi myös keskustelemalla ruoasta ja sen al-kuperästä..
I N G I M AG E
tutustu sapere-menetelmään
13 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Lapsella on oikeus tunteisiin
Pahat uutiset pelottavatUutiset terrorismi-iskuista, perhesurmista ja tulipaloista kantautuvat pientenkin korviin. Pitääkö ikävistä uutisista puhua lasten kanssa?
– Jos maailmalla tapahtuu jotakin pa-haa, esimerkiksi terrorismi-isku, aikui-sen tehtävänä on suojella lasta kuule-masta ja näkemästä uutisia. Aikuisia tällaiset asiat kiinnostavat, mutta kan-nattaa malttaa ja katsoa uutiset vasta sitten, kun lapsi ei ole vieressä. Vaik-ka tekisi näin, väistämättä lapset kuu-levat myös ikäviä uutisia, sanoo perhe-keskustoiminnan päällikkö Tarja Satu-li-Kukkonen Mannerheimin Lasten-suojeluliitosta.
Jos lapsi on kuullut pahoista tapah-tumista, ne saattavat olla hänen mieles-sään myös päiväkodissa ja tulla osaksi puheita ja leikkejä. Tällöin kasvattajan kannattaa jutella lapsen kanssa.
– Voi sanoa, että minusta tuntuu sil-tä, että mietit tätä asiaa. Mitä ajattelet siitä? Pelottaako se sinua? Aikuisen teh-tävänä on kuunnella, olla kärsivällinen ja antaa tilaa ihmettelylle. Lapsen koke-mia tunteita ei saa väheksyä.
Aikuinen voi ilmaista sen, että on it-sekin surullinen tapahtuneesta.
– Voi sanoa, että minustakin tun-tuu pahalta tai että harmittaa, kun näin pääsi käymään. Tällöin tavallaan osal-listuu lapsen tunteeseen.
Jos jossakin lähellä on tapahtunut jotakin ikävää ja lapset miettivät sitä, siitä voi keskustella yhdessä esimerkik-si aamupiirissä.
– Kasvattajan pitää kertoa pakolli-set tosiasiat ikätaso huomioiden. Valeh-della ei saa. Kun aikuinen pysyy rauhal-lisena, lapset kokevat olevansa turvas-sa. Päivän jälkeen pitää kertoa vanhem-mille, mistä on juteltu ja ohjeistaa heitä
kuuntelemaan lapsiaan. Aikuiset keskustelevat mielellään
keskenään lähellä tai kaukana sattuneis-ta ikävistä tapahtumista. Satuli-Kukko-nen painottaa sitä, että täytyy olla tark-kana, mitä lasten kuullen puhutaan.
– Lapsi tarttuu yksittäisiin sanoihin nopeasti. Sitten joutuu miettimään, miten kerron tästä enemmän.
MIELIKUVITUS SUURENTELEE ASIOITALeikki on keskeisin tapa, miten päivä-koti-ikäinen käsittelee vaikeita tuntei-ta ja tilanteita. Sen avulla voi käydä lä-pi asioita, joita ei itse ymmärrä. Satuli-Kukkonen tietää, että leikillä on taipu-musta lähteä lentoon, jolloin vain mie-likuvitus on rajana.
– Leikissä asiat saattavat muuttua entistä pahemmiksi. Silloin täytyy kes-kustella yhdessä ja aikuisen on kerrotta-va faktoja, jotta kaikkea ei tarvitse am-mentaa mielikuvituksesta.
Lapset saattavat leikkiä sotaa, tulipa-
loja ja terroristi-iskuja. Satuli-Kukko-sen mukaan leikkiä ei tarvitse kieltää. Lapsi ei ajattele samalla tavalla kuin ai-kuinen. Hän ei välttämättä mieti, ovat-ko leikissä tapahtuvat asiat oikeita vai vääriä. Tärkeintä hänelle on purkaa tuntemuksiaan. Jos leikki menee liian rajuksi, silloin siihen on puututtava.
Satuli-Kukkosen mukaan on välttä-mätöntä, että lapsi saa käsitellä ikävää asiaa jonkun turvallisen aikuisen kans-sa. Kun lapsi kokee tulevansa kuulluk-si, ymmärretyksi ja lohdutetuksi, syn-tyy tunne siitä, ettei itsellä ole mitään hätää.
– Lapselle pitää opettaa, että kaikista asioista, myös ikävistä, pitää pystyä pu-humaan. Kun pystyy jakamaan vaikei-ta tunteita aikuisen kanssa, oppii käsit-telemään niitä myös itsekseen..
I N G I M AG E
14 TYÖKALUJA VARHAISKASVATUKSEEN
Anna lapselle palautetta
Vahva itsetunto luodaan lapsuudessaHyvä itsetunto auttaa kestämään pettymyksiä ja elämän kolhuja. Kasvattaja voi tukea lapsen itsetunnon kehitystä.
Viisivuotiaalla Aapolla on todettu adhd. Päiväkodissa hän on ylivilkas ja levoton. Kasvattajat kokevat, että hän vie suuren tilan ryhmässä ja kahvitauollakin kes-kustellaan usein Aaposta. Iltapäivällä vanhempien kanssa käydään läpi vauh-dikasta päivää: kenen kanssa tuli riitaa, miksi hän alkoi metsäretkellä heitellä kävyillä muita ja miten hänet saisi istu-maan paikallaan aamupiirin ajan. Aapo saattaa itsekin todeta, ettei osaa jotain, koska hänellä on adhd.
– Tällaisessa tilanteessa negatiivi-nen kehä on kärjistynyt. Lapsi on saa-nut ympärilleen hovin, joka kauhistelee hänen käytöstään. Adhd-oireet näky-vät, mutta kasvattajien pitäisi etsiä pii-lossa olevia myönteisiä puolia ja vahvis-taa niitä. Usein työyhteisöön ulkopuo-lelta tuleva näkee hyvän lapsessa ja voi onnistua katkaisemaan negatiivisen ke-hän, lasten ja nuorten psykologi Sirkku Niemelä kertoo.
Niemelä korostaa sitä, että jokai-nen lapsi on hyvä jossakin: yksi on hy-vä piirtäjä, toinen on taitava pukija ja kolmas osaa ottaa muut huomioon. It-setunto kehittyy muilta saadun palaut-teen avulla, joten lapselle pitää kertoa onnistumisista.
– Kun kehut ovat aitoja, ne kohot-tavat itsetuntoa. Itsetunto kehittyy läpi elämänkaaren, mutta perusta vahvalle itsetunnolle luodaan lapsuudessa.
Perheissä lapsilla on erilaisia rooleja, esimerkiksi joku lapsista on voitu lei-mata hankalaksi persoonaksi. Niemelä kehottaa kasvattajia kertomaan lapselle erilaista, myönteistä tarinaa nostamalla lapsen hyviä puolia esiin.
– Kasvattajien ei pidä aliarvioida auttamismahdollisuuksiaan. Lapsi ei katso titteleitä: onko aikuinen psyko-logi vai lastenhoitaja. On itsestä kiinni, haluaako nähdä lapsessa hyvät puolet.
ÄLÄ KEHU KUPLILLEKaikki lapset ovat erilaisia ja jokaisen persoonallisuutta pitää arvostaa. Hil-jaista lasta ei pidä yrittää muuttaa pu-heliaaksi.
– Saa olla ujo, mutta jos lapsi ei tuo lainkaan tarvitsevuuttaan ja omia mie-lipiteitään esiin, se on ongelma. Jos hän antaa muiden aina päättää, riskinä on, että häntä aletaan kohdella huonosti, Sirkku Niemelä sanoo.
Niemelä mukaan tällaisen lapsen it-setunnon kehitystä voi tukea tarjoamalla hänelle vaihtoehtoja, esimerkiksi voi ky-syä, haluatko piirtää punaisella vai kel-taisella kynällä. Vaihtoehtoja ei saa ol-la liian monta, sillä se saattaa ahdistaa.
Niemelä varoittaa antamasta vetäy-tyvälle lapselle Asperger-leimaa.
– Kaikki eivät ole tiimityöntekijöi-tä. Vetäytyvälle lapselle parasta on, jos hän saa yhden hyvän kaverin. Sitä kaut-ta hän voi liittyä ryhmään.
Jos lapsi kehittyy motorisesti mui-ta hitaammin, se käy itsetunnon päälle. Niemelä kehottaa ohjaamaan kömpe-lön lapsen tekemään sellaista, mistä hän saa onnistumisen kokemuksia.
– Hänelle ei sovi pieni piipertely, esi-merkiksi värityskuvat. Isoja materiaa-leja, kuten suuria palloja, on helpom-pi käsitellä.
Kun lapsella on hyvä itsetunto, hän ajattelee itsestään myönteisesti ja totuu-denmukaisesti. Entä jos lapsi ajattelee olevansa kaikessa paras?
– Hänet on kehuttu kuplille. Tällai-sen lapsen pitää oppia nöyryyttä. Se ei ole nöyristelyä, vaan sitä, että antaa ar-von toisillekin..
I N G I M AG E
SUPER-LEHTI, SUOMEN LÄHI- JA PERUSHOITAJALIITTO SUPER RYPUHELIN 09 2727 910
LUE SOSIAALI- JA TERVEYSALAN AJANKOHTAISET UUTISET OSOITTEESSAWWW.SUPERLEHTI.FI
SEURAA MEITÄ SOMESSA:
