TYÖTURVALLISUUS LABORATORIOSSA

Kemian tekniikan osasto

TYÖTURVALLISUUS LABORATORIOSSA Toimittanut: Kimmo Karinen Espoo, 2000

Esipuhe Työturvallisuus on yksi keskeisimpiä asioita työntekijöiden työn sekä työssäviihtyvyyden kannalta. Kemian tekniikan osastolle perustettiin vuonna 1998 työturvallisuustoimikunta, jonka tehtävänä on edistää työturvallisuutta sekä -hygieniaa osastomme opetuksessa sekä tutkimuksessa. Tämän työn seurauksena on kädessäsi opas, joka on tarkoitettu osastomme koko henkilökunnalle ja opiskelijoille sekä muillekin henkilöille, jotka työssään joutuvat käsittelemään kemikaaleja. Opas perustuu suurelta osin Epäorgaanisen ja analyyttisen kemian laboratoriossa vuodesta 1973 pidetyn turvakurssin monisteeseen. Sen laatija oli Marja-Liisa Surakka. Myöhemmin sitä ovat muokanneet ja uudistaneet Jukka Toivonen, Anna-Maija Antila sekä Anne Kosola. Tässä oppaassa on pyritty esittämään kattavasti kemikaaliturvallisuuteen liittyvät seikat, joten sitä käytetään myös oppimateriaalina osastomme oppilaslaboratorioissa. Oppaan lisäksi laboratorioissa laaditaan omat ohjeet kutakin laboratoriota koskevista erityismääräyksistä. 21.01.2000 Jukka Seppälä Professori Osaston johtaja

SISÄLLYSLUETTELO 1 KEMIALLISESSA LABORATORIOSSA ESIINTYVIÄ VAAROJA ................................ 1 2 VÄLITTÖMÄT KEMIALLISET VAARATEKIJÄT.......................................................... 1

2.1 Aineen pääsy elimistöön ............................................................................................ 1 2.2 Aineiden vaikutustavat elimistössä ............................................................................ 2 2.3 Aineen kulku, muuttuminen ja erittyminen elimistössä .......................................... 3 2.4 Aineiden myrkyllisyyden vertailu .............................................................................. 4

3 VÄLILLISET KEMIALLISET VAARATEKIJÄT ............................................................. 4 3.1 Palavat kaasut ja palavat nesteet ................................................................................ 5 3.2 Hapettavat aineet ....................................................................................................... 6

4 KEMIKAALILAINSÄÄDÄNTÖ ........................................................................................ 6 4.1 Vaarallisten kemikaalien ryhmittely.......................................................................... 6 4.2 Vaarallisten kemikaalien luokittelu ja varoitusmerkinnät ........................................ 8 4.3 Kemikaalien päällysmerkinnät .................................................................................. 9 4.4 Kemikaalien indeksinumerot .................................................................................. 10 4.5 Käyttöturvallisuustiedotteet ..................................................................................... 11 4.6 Työilman haitalliset epäpuhtaudet.......................................................................... 11

5 VAAROJEN VÄLTTÄMINEN ........................................................................................ 12 5.1 Yleisiä ohjeita laboratoriotyöskentelyssä.................................................................. 12 5.2 Operaatiot ja laitteet ................................................................................................ 13 5.3 Kemikaalien käsittely ............................................................................................... 15 5.4 Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (OVA-ohjeet) ....... 16

6 LABORATORIOJÄTTEIDEN KÄSITTELY .................................................................. 16 6.1 Jätelainsäädännön perusperiaatteita ........................................................................ 16 6.2 Ongelmajätteiden käsittely osastolla ....................................................................... 16 6.3 Viemäriin laskettavat jätteet .................................................................................... 17 6.4 Kemikaalijätteiden käsittely..................................................................................... 17 6.5 Lasijäte ..................................................................................................................... 18

7 OHJEITA TAPATURMAN VARALTA ........................................................................... 18 7.1 Haavat ...................................................................................................................... 18 7.2 Silmävammat ........................................................................................................... 18 7.3 Syövyttävä aine iholla............................................................................................... 19 7.4 Myrkytykset .............................................................................................................. 19 7.5 Sähkötapaturmat ...................................................................................................... 20 7.6 Tulipalo.................................................................................................................... 20 7.7 Palovammat ............................................................................................................. 20 7.8 Hätäpoistumisohjeet ................................................................................................ 21

8 TYÖSUOJELULAINSÄÄDÄNTÖ JA KORVAUKSET ................................................. 21 8.1 Työturvallisuuslaki................................................................................................... 21 8.2 Työturvallisuuslain velvoitteet ................................................................................. 22 8.3 Työturvallisuuslain valvonta .................................................................................... 22 8.4 Korvaukset työtapaturmista...................................................................................... 23

9 KIRJALLISUUTTA .......................................................................................................... 24 LIITTEET 1 Esimerkki käyttöturvallisuutiedotteesta 2 Työtapaturman raportointilomake

3 Kemian tekniikan osaston pohjapiirros

1

1 KEMIALLISESSA LABORATORIOSSA ESIINTYVIÄ VAAROJA

Tilastojen mukaan melko harvinaisia, mutta sattuessaan vakavia kemian laboratorioissa tapahtuvia työtapaturmia ovat palo-, räjähdys-, sähkö- ja säteilyonnettomuudet sekä myrkytykset. Varsin vakavia ja valitettavasti myös suhteellisen yleisiä ovat erilaiset syövyttävien aineiden, lasinsirujen tms. aiheuttamat silmävammat. Vaikutukseltaan vähäisempiä, mutta usein esiintyviä (noin 80 % Suomessa ilmoitetuista laboratoriotyö-tapaturmista) ovat esimerkiksi lasin aiheuttamat haavat, ihon vahingoittuminen syövyttävien aineiden tai kuumien tai kylmien nesteiden vaikutuksesta, koneiden ja työkalujen aiheuttamat haavat ja ruhjevammat sekä kaatumiset ja putoamiset. Kemiallisten aineiden aiheuttamat vaarat ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle voivat olla joko välittömiä tai välillisiä. Välittömillä vaaroilla tarkoitetaan sitä, että terveydelle vaaralliset kemialliset aineet voivat päästä ihmisen elimistöön tai muutoin kosketuksiin kudoksen kanssa. Välillisillä vaaroilla tarkoitetaan kemiallisten aineiden muiden kuin terveydelle vaarallisten ominaisuuksien aiheuttamia vaaroja, kuten palamisen, räjähtämisen ja korroosion aiheuttamien tapahtumien vaikutusta ihmiseen. 2 VÄLITTÖMÄT KEMIALLISET VAARATEKIJÄT

Periaatteessa aineita ei voida jakaa myrkyllisiin ja ei-myrkyllisiin aineisiin, vaan lähtökohtana on pidettävä sitä, että kaikki aineet voivat aiheuttaa vaaroja terveydelle. Yleensä puhuttaessa myrkyistä tarkoitetaan sellaisia aineita, jotka aiheuttavat nopeasti vakavia elimistön toiminnan häiriöitä silloin, kun niitä on päässyt ihmisen elimistöön nielemällä. Kemikaalilain (744/1989, 1412/1992) mukaan terveydelle vaarallinen kemikaali on kemikaali (alkuaine, yhdiste tai seos), joka elimistöön joutuessaan voi aiheuttaa kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi jo vähäisenä määränä haittaa ihmisen terveydelle. Terveydelle vaarallinen kemikaali luokitellaan edelleen vaikutustapansa mukaan erittäin myrkylliseksi, myrkylliseksi, haitalliseksi, syövyttäväksi jne. (luku 4.1). Ympäristölle vaarallinen kemikaali on aine, joka ympäristöön joutuessaan voi aiheuttaa jo vähäisenä määränä haittaa elolliselle luonnolle. Kemiallisen aineen vaikutus elimistössä riippuu monista tekijöistä, joita ovat mm.

- aineen pääsytie elimistöön - elimistöön päässeen aineen määrä - aineen spesifiset toksikologiset ominaisuudet - altistusaika - altistetun henkilökohtainen herkkyys.

2.1 Aineen pääsy elimistöön Fysiologisesti aineen katsotaan imeytyneen elimistöön silloin, kun se on päässyt verenkiertoon ja sitä kautta kaikkiin elimistön osiin. Tämä on edellytys sille, että systeeminen myrkyttyminen tai sairastuminen tapahtuu. Kemialliset aineet voivat aiheuttaa myös

2

paikallisia oireita esim. iholla tai keuhkoissa, vaikka kemikaalit eivät olisi päässeet veren-kiertoon. Kemiallisten aineiden pääasialliset elimistöön pääsytavat ovat

- hengityselimistön kautta - ihon läpi imeytymällä - ruoansulatuskanavan kautta nieltäessä näitä aineita.

Aineiden imeytyminen hengityselimistön kautta on erityisen tehokasta, koska keuhko-rakkuloissa ne pääsevät lähes välittömään kosketukseen verenkierron kanssa. Toisaalta hengitysteiden limakalvot ovat herkkiä kemiallisten aineiden ärsytys- ja syövytysvaikutuksille, jotka nekin voivat johtaa vakaviin terveydellisiin seuraamuksiin. Useat aineet voivat imeytyä elimistöön ihon läpi sekä haavojen ja naarmujen kautta. Tällaisia aineita ovat erityisesti kaikki orgaaniset liuottimet. Ruoansulatuselimistöön vahingollisia aineita voi joutua esimerkiksi, kun näitä aineita käsiteltäessä ei kunnolla pestä käsiä ennen ruokailua tai tupakanpolttoa. Aineen joutuminen ruoansulatuskanavaan ei välttämättä johda sen imeytymiseen elimistöön, vaan aineen liukoisuudesta ruoansulatusnesteisiin sekä sen reaktiokyvystä ja fysikaalisesta tilasta riippuu, imeytyykö se elimistöön vai erittyykö se sieltä. Yleensä imeytyminen hengityselimistön kautta on tehokkaampaa kuin ruoansulatus-elimistöstä. Vahingossa ruoansulatuselimistöön joutuvan myrkyllisen aineen määrä on lisäksi tavallisesti suhteellisen pieni. 2.2 Aineiden vaikutustavat elimistössä Vahingollisten aineiden vaikutustavat elimistössä voidaan jakaa akuutteihin eli äkillisiin vaikutuksiin ja kroonisiin eli pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Kemiallisessa opetuslaboratoriossa esiintyy pääasiassa vain akuutteja vaikutuksia, koska krooniset vaikutukset vaativat yleensä pitkän altistusajan. Työelämässä krooniset vaikutukset ovat tavallisempia.

Akuutit vaikutukset Ärsyttävät aineet vaikuttavat pääasiassa hengityselinten ja silmien limakalvoihin sekä ihoon (oireita: yskiminen, silmien kirvely, ihon punoitus ja kirvely). Helposti veteen liukenevat aineet, esim. lipeäsumu, ammoniakki ja suolahappo, ärsyttävät pääasiassa silmiä ja ylempiä hengitysteitä. Vaikeasti veteen liukenevat aineet, esim. typpidioksidi, ärsyttävät keuhkojen perimmäisiä osia. Tässä tapauksessa vaikutus saattaa tuntua vasta jonkin ajan kuluttua altistuksesta. Syövyttävät aineet tuhoavat kudosta. Ärsyttävän ja syövyttävän aineen välillä on vain aste-ero. Kaikki vahvat hapot ja emäkset tarpeeksi väkevinä liuoksina ovat syövyttäviä. Huumaavat aineet lamauttavat keskushermoston toimintaa aiheuttaen eräänlaisen humalatilan. Huumaavat aineet ovat pääasiassa rasvaliuottimia (esim. hiilivedyt, alkoholit, eetterit). Suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa tajuttomuuden ja hengityshalvauksen.

3

Kemialliset hengitysmyrkyt lamauttavat hengitystoiminnan joko estämällä hapen kulkeu-tumisen elimistössä (esim. hiilimonoksidi, nitriitit) tai vaikuttamalla hengitystä säätelevään keskushermoston osaan (rikkivety). Syanidi (HCN) estävät soluhengityksen. Ilman hapen syrjäyttävät kaasut (esim. typpi, vety, jalokaasut) laimentavat ilman happipitoi-suutta. Hapenpuutteen ensimmäiset oireet ilmenevät, kun happipitoisuus laskee alle 16 %:n.

Krooniset vaikutukset Yleismyrkyt vaikuttavat samanaikaisesti moniin elimiin (esim. lyijy, elohopea). Kudosmyrkyt vaikuttavat johonkin määrättyyn kudokseen tai elimeen: esim. bentseeni vaikuttaa luuytimeen (häiritsee verisolujen muodostusta) ja kadmium munuaisiin. Hermostomyrkyt vaikuttavat keskushermostoon (esim. rikkihiili, metanoli ja etanoli). Herkistävät aineet: Työntekijän iho tai hengityselimet voivat pitkäaikaisen altistuksen jälkeen herkistyä joillekin aineille (esim. formaldehydi, nikkeli- ja kobolttiyhdisteet, kromaatit), minkä jälkeen pienetkin ainemäärät voivat aiheuttaa allergisen ihottuman, nuhan tai astman. Pölykeuhkoa aiheuttavat aineet aiheuttavat pitkäaikaisen altistuksen jälkeen pysyviä keuhko-muutoksia (esim. kvartsipöly, asbesti ja talkki). Karsinogeeniset aineet aiheuttavat kasvaimia; vaativat pitkän altistusajan (esim. kloroformi). Joillakin aineilla on myös muita vaikutuksia: esim. teratogeeniset eli sikiövaurioita aiheuttavat, mutageeniset eli perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet. 2.3 Aineen kulku, muuttuminen ja erittyminen elimistössä Elimistöön imeytynyt aine joutuu ensimmäisessä vaiheessa vereen, jonka mukana se kulkeutuu kaikkiin elimistön osiin. Verestä aine voi siirtyä kudoksiin ja varastoitua tai rikastua niihin: esim. elohopea varastoituu pääasiassa aivoihin, maksaan ja munuaisiin sekä lyijy luustoon. Elimistön toiminnan häiriintyessä voivat kudoksiin varastoituneet aineet vapautua takaisin verenkiertoon ja joskus aiheuttaa myrkytysoireita paljon myöhemmin kuin aine on joutunut elimistöön. Elimistöön imeytyneen aineen haitalliset vaikutukset ilmenevät usein ensimmäisenä ns. kohde-elimissä. Tällaisia kohde-elimiä ovat esim. maksa ja munuaiset sekä aivot ja hermokudos. Kemialliset aineet voivat myös muuttua elimistössä muiksi yhdisteiksi. Esimerkiksi metanoli hapettuu elimistössä ensin formaldehydiksi ja sitten muurahaishapoksi, joka on erittäin myrkyllinen, silmähermoja vaurioittava aine. Kaikki elimistöön joutuneet aineet erittyvät ajan kuluessa pois. Jos erittymisnopeus on pienempi kuin nopeus, jolla ainetta joutuu elimistöön, puhutaan aineen rikastumisesta.

4

Aineen biologiseksi puoliintumisajaksi kutsutaan sitä aikaa, jossa puolet elimistöön joutuneesta aineesta erittyy pois. Tämä aika voi vaihdella useista tekijöistä johtuen, mutta se antaa kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä, miten kauan eri aineet viipyvät elimistössä. Esimerkiksi liuotinaineiden puoliintumisajat vaihtelevat muutamasta minuutista vuorokauteen, kun taas joidenkin raskasmetallien puoliintumisaika saattaa olla kymmeniä vuosia. 2.4 Aineiden myrkyllisyyden vertailu Aineiden myrkyllisyyden vertailu tapahtuu tavallisesti eläinkokeiden perusteella. Myrkyl-lisyyttä kuvataan useimmiten oraalisella LD50-arvolla (oraalinen = suun kautta tapahtuva altistus, LD = lethal dose). LD50-arvo ilmaisee sen annoksen suuruuden milligrammoina koe-eläimen elopainokiloa kohden, joka tappaa puolet annoksen nielleestä koe-eläinjoukosta (rottia, hiiriä) tietyn ajan kuluessa. Ihmiselle vaarallinen annos voidaan arvioida kertomalla LD50-arvo ruumiinpainolla. Esim. As2O3:n LD50 (suun kautta) on 1,5 mg/kg. 70 kg:n painoiselle ihmiselle hengenvaarallinen annos on tällöin 70 x 1,5 eli 105 mg. LD50-arvo voidaan määrittää myös ihon kautta tapahtuvalle altistukselle. LDLo-arvo tarkoittaa alhaisinta kuolettavaa arvoa. Myrkyllisille kaasuille käytetään yksikkönä LC50-arvoa (LC = lethal concentration). Se ilmaisee pitoisuuden, joka tietyn aikaa hengitettynä tappaa määrätyn ajan kuluessa puolet koe-eläimistä. Ihmiselle vaarallinen pitoisuus on sama, koska keuhkojen pinta-alan voidaan katsoa olevan verrannollinen ruumiinpainoon. Aineiden luokittelussa erittäin myrkyllisiin ja myrkyllisiin huomioidaan LD50- ja LC50-arvojen lisäksi ihmisille sattuneista tapaturmista saatu kokemus sekä aineiden erityisominaisuudet, esim. nestemäisyys, haihtuvuus, imeytyvyys ihon läpi sekä biologiset erityisvaikutukset. 3 VÄLILLISET KEMIALLISET VAARATEKIJÄT

Välilliset kemialliset vaaratekijät johtuvat aineiden epäsuorista vaikutuksista. Tärkeimpiä tällaisia vaaroja ovat palo- ja räjähdysvaarat. Kemikaalilain (744/1989, 1412/92) mukaan palo- ja räjähdysvaarallisella kemikaalilla tarkoitetaan kemikaalia, joka fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi voi aiheuttaa tulipalon tai räjähdyksen. Kun palaminen on nopeaa ja siihen liittyy huomattavaa paineennousua, on kyseessä räjähdys. Kaikki sopivassa suhteessa ilmaan tai muuhun palamista ylläpitävään aineeseen sekoittuneet syttyvät pölyt, höyryt ja kaasut saattavat räjähtää. Palavien nesteiden höyryt muodostavat syttyvän seoksen ilman kanssa vain tietyissä seosolosuhteissa, joista myös palamisnopeus riippuu. Palavien höyryjen alempi ja ylempi räjähdysraja (= syttymisraja) on se pitoisuusväli, jonka ala- ja yläpuolella kyseinen höyryilmaseos ei enää syty. Räjähdysrajat muuttuvat huomattavasti, jos paine tai lämpötila poikkeaa normaalista. Aineesta höyrystyvien aineosien räjähdysrajat ilmoitetaan tilavuusprosentteina ilmassa. Pölyävien kiinteiden aineiden alempi räjähdysraja ilmoitetaan, jos sellainen on määritetty, painoyksikköinä tilavuusyksikköä kohden (mg/m3, g/m3).

5

Esimerkkejä räjähdysrajoista (til.-%) ilmassa: alempi ylempi Ammoniakki 15 28 Asetoni 2,5 13 Etyylieetteri 1,7 36 Propaani 2,2 9,5 Rikkivety 4,0 46 Vety 4,0 75 3.1 Palavat kaasut ja palavat nesteet Laboratoriossa käytettävien kemikaalien joukossa on erittäin syttymisherkkiä ja tulenarkoja aineita. Palaviksi kaasuiksi katsotaan kaasumaiset aineet, joiden kiehumispiste normaali-ilmanpaineessa on enintään 20°C ja jotka muodostavat ilman kanssa syttyviä seoksia. Palaviksi nesteiksi katsotaan sellaiset nesteet, joiden leimahduspiste on 100°C tai sitä alempi. Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa nesteestä normaalipaineessa haihtuu niin paljon höyryjä, että ne muodostavat nestepinnan päällä olevan ilman kanssa palavan kaasuseoksen. Palavat nesteet jaetaan syttymisherkkyyden mukaan neljään ryhmään: Erittäin helposti syttyvä neste: Leimahduspiste enintään 0°C Kiehumispiste enintään 35°C Helposti syttyvä neste: Leimahduspiste alle 21°C Syttyvä neste: Leimahduspiste 21-55°C Palava neste: Leimahduspiste yli 55°C ja enintään 100°C Erittäin helposti syttyvät ja helposti syttyvät nesteet höyrystyvät voimakkaasti avonaisessa astiassa huoneenlämpötilassa, jolloin räjähdys- ja syttymisvaara on aina olemassa. Samoin monet syttyvät nesteet voivat syttyä kipinästä ja räjähtää, jos niitä säilytetään avonaisissa astioissa. Sen sijaan palavien nesteiden (leimahduspiste yli 55°C) sytyttäminenkin tuottaa usein jo vaikeuksia. Palavia nesteitä ovat mm. seuraavat: Leimahduspiste/°C Kiehumispiste/°C Bensiini -40 erittäin helposti syttyvä Etyylieetteri -45 34 erittäin helposti syttyvä Asetoni -18 56 helposti syttyvä Etanoli 13 78 helposti syttyvä 1-Butanoli 29 118 syttyvä Etikkahappo 40 118 syttyvä Palavat ja muutkin nesteet syttyvät ilman kipinää, jos lämpötila on kyllin korkea. Itsesyttymislämpötila on alin lämpötila, jossa jokin aine syttyy itsestään lämmön vaikutuksesta ilman ulkopuolista sytytyslähdettä. Jos itsesyttymislämpötila on kyllin alhainen (esim. rikkihiili 90°C tai eetteri 170°C), voi neste syttyä esimerkiksi keittolevyllä lämmitettäessä.

6

3.2 Hapettavat aineet Hapettavat aineet eivät itse pala, mutta ne sytyttävät muita palavia aineita. Hapettuminen voi olla räjähdysmäistä. Esimerkiksi perkloorihappoa HClO4, perkloraatteja ja nitraatteja käsiteltäessä on valvottava, etteivät ne pääse kosketuksiin orgaanisten aineiden kanssa. Käsiteltäessä hapettavia aineita tulee olla erityisen huolellinen. 4 KEMIKAALILAINSÄÄDÄNTÖ

Suomen kemikaaleja koskevat säädökset perustuvat kemikaalilakiin (744/1989, 1412/1992), mutta samalla ne täyttävät työturvallisuuslain (299/1958, 144/1993) vaatimukset. Suomen kemikaalilainsäädäntö perustuu EU:n kemikaalisäädöksiin, joita kehitetään jatkuvasti. Siksi myös Suomen kemikaalimääräykset muuttuvat koko ajan. Kemikaalilaki ja siihen liittyvät asetukset antavat määräyksiä terveydelle tai ympäristölle vaarallisten kemikaalien valmistuksesta, maahantuonnista, kaupasta ja säilytyksestä. Turvallista käyttöä varten kemikaalin käyttäjä tarvitsee tietoja kemikaalin koostumuksesta ja ominaisuuksista. Tietoja vaaraa aiheuttavasta kemikaalista antaa kemikaalin valmistaja, maahantuoja ja markkinoille tai käyttöön luovuttaja päällysmerkintöjen ja käyttöturvallisuustiedotteiden avulla. 4.1 Vaarallisten kemikaalien ryhmittely Kemikaaliasetuksen (675/1993) mukaan kemikaalit jaetaan vaarallisten ominaisuuksiensa ja niiden voimakkuuden perusteella seuraaviin ryhmiin: Terveydelle vaaralliset kemikaalit: Kemikaali on 1. erittäin myrkyllinen, jos se aiheuttaa hyvin pieninä annoksina hengitettynä, nieltynä tai

ihon kautta imeytyneenä kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan 2. myrkyllinen, jos se voi pieninä annoksina hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta

imeytyneenä aiheuttaa kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan 3. haitallinen, jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa

kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan 4. syövyttävä, jos se voi tuhota elävän kudoksen ollessaan kosketuksessa sen kanssa 5. ärsyttävä, jos se ei ole syövyttävä mutta voi aiheuttaa tulehduksen välittömässä, toistuvassa

tai pitkäaikaisessa kosketuksessa ihon tai limakalvojen kanssa 6. herkistävä, jos se hengitettynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa immuuni-

järjestelmän reaktion (herkistymisen) siten, että altistuttaessa uudelleen kemikaalille siitä aiheutuu luonteenomaisia haittavaikutuksia

7

7. syöpää aiheuttava (karsinogeeninen), jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä saattaa aiheuttaa syövän tai lisätä sen esiintymistä

8. perimää vaurioittava (mutageeninen), jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta

imeytyneenä voi aiheuttaa periytyviä geneettisiä vaurioita (mutaatio) tai lisätä niiden esiintymistä

9. lisääntymiselle vaarallinen, jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä voi

aiheuttaa jälkeläisille muita kuin periytyviä haittavaikutuksia, lisätä niiden esiintymistä tai heikentää miesten tai naisten lisääntymistoimintoja tai kykyä.

Palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit: Kemikaali on 1. räjähtävä, jos se voi ilman ulkopuolista happea aiheuttaa reaktion, jossa vapautuu happea

ja kehittyy nopeasti kaasuja, ja joka määrätyissä koeolosuhteissa kuumennettaessa räjähtää

2. hapettava, jos kemikaali voi aiheuttaa voimakkaasti lämpöä vapauttavan reaktion

muiden, erityisesti syttyvien aineiden kanssa 3. erittäin helposti syttyvä, jos kemikaalilla on erittäin alhainen leimahduspiste ja alhainen

kiehumispiste tai jos se muodostaa ilman kanssa syttyvän seoksen 4. helposti syttyvä, jos

a) kemikaali voi kuumentua ja syttyä itsestään palamaan ilmassa ympäristön lämpötilassa ilman energian lisäystä

b) kiinteä kemikaali voi välittömästi syttyä palamaan jouduttuaan lyhytaikaisesti

kosketukseen sytytyslähteen kanssa ja jos se jatkaa palamista sytytyslähteen poistamisen jälkeen

c) nestemäisellä kemikaalilla on hyvin alhainen leimahduspiste

d) kemikaali veden tai kostean ilman vaikutuksesta muodostaa vaarallisia määriä

helposti syttyviä kaasuja 5. syttyvä, jos nestemäisellä kemikaalilla on alhainen leimahduspiste. Ympäristölle vaaralliset kemikaalit: Kemikaali on ympäristölle vaarallinen, jos kemikaali ympäristöön jouduttuaan voi aiheuttaa välitöntä tai viivästynyttä vaaraa ympäristölle tai sen osalle.

8

4.2 Vaarallisten kemikaalien luokittelu ja varoitusmerkinnät Kemikaaliasetuksen mukaan vaaralliset kemikaalit luokitellaan ryhmiin, jotka kuvaavat kemikaalien vaarallisia ominaisuuksia ja niiden voimakkuutta (Sosiaali- ja terveysministeriön STM päätös 979/1997, ns. luokitusperustepäätös). Kemikaalin päällyksessä luokitus osoitetaan kemikaalin varoitusmerkillä ja sen kirjaintunnuksella (kuva 1) sekä vaaraa osoittavilla standardilausekkeilla (R-lausekkeet). Luokitusperustepäätös määrää myös kemikaalien päällyksissä käytettävät turvallisuustoimenpiteitä osoittavat S-lausekkeet.

F F+ O

Helposti syttyvä Mycket brandfarlig

Erittäin helposti syttyvä Ytterst brandfarlig

Hapettava Oxiderande

T T+ E

Myrkyllinen Giftig

Erittäin myrkyllinen Mycket giftig

Räjähtävä Explosiv

Xn Xi

Haitallinen Hälsoskadlig

Ärsyttävä Irriterande

C N

Syövyttävä Frätande

Ympäristölle vaarallinen Miljöfarlig

Kuva 1. Varoitusmerkkien kirjaintunnukset, varoitusmerkit ja niiden nimet. Kirjaintunnus merkin yläpuolella osoittaa varoitusmerkkiä aineluettelossa.

Tavallisimmat vaaralliset aineet on lueteltu ns. aineluettelossa (STM:n päätös 164/1998). Tämä päätös vahvistaa varoitusmerkit, niiden nimet ja kirjaintunnukset sekä R- ja S-lausekkeet noin 3000 aineelle. Luetteloa täydennetään jatkuvasti. Syöpävaaralliset aineet on luetteloitu Työministeriön päätöksessä syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä (838/1993). Työnantajan tulee minimoida työntekijöiden altistuminen näille aineille sekä rekisteröidä aineille altistuneet työntekijät (ASA-rekisteri). Kuljetettaessa vaarallisia aineita tiellä merkitään ne vaarallisten aineiden kuljetus eli VAK-tunnuksin (kuva 2). Tunnukset ovat saman tyyppisiä merkkejä kuin kemikaalien varoitus-merkit.

9

Räjähteet (oranssi)

Kaasupullot (vihreä)

Palavat nesteet (punainen)

1 2 3

Helposti syttyvät kiinteät aineet (punainen ja valkoinen)

Helposti itsestään syttyvät aineet (valkoinen ja punainen)

Veden kanssa reagoidessaan palavia kaasuja kehittävät aineet (sininen)

4.1 4.2 4.3

Hapettavat aineet (keltainen)

Myrkylliset aineet (valkoinen)

Tartuntavaaral-liset aineet (valkoinen)

5 6.1 6.2

Radioaktiiviset aineet (keltainen ja valkoinen)

Syövyttävät aineet (valkoinen ja musta)

Muut vaaralliset aineet (musta ja valkoinen)

7 8 9

Kuva 2. Vaarallisten aineiden kuljetusluokat ja niiden tunnukset. Suluissa on tunnuksen värit.

4.3 Kemikaalien päällysmerkinnät Kemikaalin valmistajan, maahantuojan ja luovuttajan on huolehdittava siitä, että pakkaus, jossa kemikaali luovutetaan, on kestävä ja turvallinen. Kemikaalin päällyksen tulee olla tiivis ja tarvittaessa uudelleen suljettavissa, ja sen tulee kestää tavanomaisesta käytöstä ja säilytysolosuhteista aiheutuva rasitus. Päällyksessä on oltava turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot, varoitusmerkinnät ja käyttöohjeet. Kemikaalien päällysten varoitus-merkinnät koostuvat varoitusmerkeistä sekä R- ja S-lausekkeista. Kuvassa 3 on esimerkki erään tuotteen merkinnöistä.

10

Kuva 3. Esimerkki vaarallisen aineen varoitusetiketistä.

Vaarallisen kemikaalin päällyksessä olevaa merkintää ei saa poistaa tai turmella. Jos merkintä on käynyt epäselväksi tai päällys on vaihdettu, kemikaalia hallussaan pitävän on huolehdittava siitä, että päällykseen tehdään alkuperäistä vastaava merkintä, joka selvästi osoittaa pakkauksen sisältävän ko. vaarallista kemikaalia. 4.4 Kemikaalien indeksinumerot

CAS-numero Chemical Abstracts Service -numero on American Chemical Societyn kemikaalille antama numerosarja, jota käytetään yleisesti aineen tunnistamisessa.

RTECS-numero RTECS-numero on NIOSH:in (National Institute of Occupational Safety and Health) julkaisemassa rekisterissä Registry of Toxic Effects of Chemical Substances käytetty tunniste.

ICSC-numero ICSC-numero on kansainvälisen kemikaalikortin numero.

YK/UN-numero YK-numero liittyy aineiden kuljetukseen. Se on nelinumeroinen luku, jonka avulla voidaan tunnistaa kuljetettava vaarallinen aine tai vaaraominaisuuksiltaan samanlaisten aineiden ryhmä. Samalla aineella voi olla useampia YK-numeroita riippuen aineen pitoisuudesta tai olomuodosta. Aineiden YK-numerot on esitetty mm. Yhdistyneiden Kansakuntien suosituksessa "Transport of Dangerous Goods" ja Suomen palontorjuntaliiton julkaisussa "Vaarallisten aineiden YK-numerot" sekä eri kuljetusmuotojen kuljetusmääräyksissä.

11

ETY-indeksinumero ETY-indeksinumero on sosiaali- ja terveysministeriön vaarallisten aineiden luettelossa käytetty numero. Aineen ETY-numero on olemassa oleville aineille EINECS-numero ja uusille aineille ELINCS-numero (European List of New Chemical Substances). 4.5 Käyttöturvallisuustiedotteet Kemikaalin valmistaja, maahantuoja tai muu luovuttaja on velvollinen hankkimaan kemikaalin ominaisuuksista sekä terveys- ja ympäristövaikutuksista tiedot, jotka ovat kohtuudella saatavissa kemikaalin luokittelemiseksi, merkitsemiseksi ja käyttöturvalli-suustiedotteen laatimiseksi, sekä antamaan tietoja vaaraa aiheuttavasta kemikaalista. Käyttöturvallisuustiedotteesta on määrätty työministeriön päätöksessä (779/1993). Käyttö-turvallisuustiedote (esimerkki liitteessä 1) laaditaan, jos kemikaali on luokiteltu terveydelle tai ympäristölle vaaralliseksi tai palo- ja räjähdysvaaralliseksi tai jos sen ominaisuudet voivat muuten aiheuttaa vaaroja. Tiedotteen laatii kemikaalin valmistaja tai maahantuoja ja se sisältää tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida kemikaalin aiheuttama vaara ja ryhtyä toimenpiteisiin sen välttämiseksi. Käyttöturvallisuustiedotteesta löytyvät asiat ovat:

1. Valmistajan ja maahantuojan tunnistustiedot 2. Koostumus ja tiedot aineosista 3. Vaarallisten ominaisuuksien kuvaus 4. Ensiapuohjeet 5. Ohjeet tulipalon varalta 6. Ohjeet päästöjen torjumiseksi 7. Käsittely ja varastointi 8. Altistumisen ehkäiseminen ja henkilökohtaiset suojaimet 9. Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet 10. Stabiilisuus ja reaktiivisuus 11. Terveysvaikutuksiin liittyvät tiedot 12. Tiedot kemikaalin vaarallisuudesta ympäristölle 13. Jätteiden käsittely 14. Kuljetustiedot 15. Kemikaaleja koskevat määräykset 16. Muut tiedot (mm. käyttötarkoitus ja -ohjeet).

Kemikaalin valmistaja, maahantuoja tai muu luovuttaja on velvollinen toimittamaan kemikaalin vastaanottajalle käyttöturvallisuustiedotteen kemikaalia ensimmäistä kertaa luovutettaessa. 4.6 Työilman haitalliset epäpuhtaudet Haitalliset aineet pääsevät hengitysteiden kautta vaikuttamaan elimistöön varsin tehokkaasti. Tästä syystä on työpaikan ilman laadulla suuri merkitys työntekijän terveydelle. Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut työpaikan ilman epäpuhtauksien enimmäispitoisuudet

12

(STM:n päätös 365/1998). Nämä ns. HTP-arvot (haitalliseksi tunnettu pitoisuus) ovat pienimpiä pitoisuuksia, joiden uskotaan voivan vahingoittaa työntekijää. HTP8-arvoa alemmissa pitoisuuksissa lähes kaikkien työntekijöiden uskotaan voivan jatkuvasti työskennellä 8 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa ilman haitallisia vaikutuksia. Äkillisiä vaikutuksia aiheuttaville ilman epäpuhtauksille voidaan vahvistaa HTP-arvot myös 15 minuutin ja/tai hetkelliselle keskipitoisuudelle. Työnantajan on otettava HTP-arvot ohjeellisena huomioon työntekijöiden altistumista arvioidessaan. Joillekin aineille on tämän lisäksi vielä vahvistettu sitova raja-arvo, jota ei saa hetkellisestikään ylittää. HTP-arvot ilmoitetaan joko tilavuuden miljoonasosina (ppm) tai massapitoisuuksina (mg/m3). Esimerkkinä työilman haitallisesta epäpuhtaudesta tarkastellaan rikkivetyä H2S, joka on hyvin myrkyllinen, pahan hajuinen kaasu. Sen sallittu enimmäispitoisuus pitkäaikaisessa altis-tuksessa on 10 ppm (cm3/m3) eli 15 mg/m3. Rikkivedyn hajuraja on kuitenkin n. 0,015 ppm. Myrkytysoireet ilmenevät seuraavasti:

15-20 mg/m3 aiheuttaa silmien ärsytystä ja tulehdusta (pitkä altistusaika) 20-70 mg/m3 aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia ja limakalvojen ärsytystä 70-100 mg/m3 hengenahdistusta, sydämentykytystä ja huimausta yli 100 mg/m3 akuutti myrkytys, hengenvaara.

5 VAAROJEN VÄLTTÄMINEN

5.1 Yleisiä ohjeita laboratoriotyöskentelyssä Kaikilla onnettomuuksilla on syynsä, ja useimmat onnettomuudet voidaan estää ennakolta. Laboratoriotyöskentely vaatii jo työn onnistumisen kannalta huolellisuutta, järjestel-mällisyyttä ja siisteyttä. Nämä tekijät ovat myös erityisen tärkeitä onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Turvallisuuden perusedellytyksenä on tieto siitä, mitä tekee, järkevä varovaisuus ja vaaratilanteiden ennakointi. Seuraavassa on lyhyesti muutamia tärkeitä yleis-ohjeita laboratoriotyössä noudatettaviksi: Harkitse ennakolta mahdolliset vaaralähteet ennen työn aloittamista, esimerkiksi:

- kehittyykö myrkyllisiä kaasuja - onko palo- tai räjähdysvaaraa - ovatko käytettävät kemikaalit myrkyllisiä tai syövyttäviä = lue käyttöturvallisuustiedotteet

Ole koko ajan selvillä siitä mitä teet. Tarkista, että

- käytät oikeita reagensseja (lue nimilappu ainakin kahdesti!) - käytät oikeita lämpötiloja - noudatat työohjetta tarkkaan

Noudata siisteyttä ja järjestystä

- kuivaa heti lattialle joutuneet nesteet (liukastumisvaara) - pidä työpöytä ja työvälineet siisteinä

13

- kuivaa heti reagenssipullojen pinnalle mahdollisesti roiskuneet aineet Käytä tarvittavia suojavälineitä

- laboratoriossa käytetään aina työtakkia sekä suojalaseja! - käytä tarvittaessa myös oikeanlaisia suojakäsineitä sekä hengityssuojainta - vetokaappia käytetään aina tarvittaessa

Ole koko ajan selvillä keitä muita laboratoriossa on

- varoita muita laboratoriossa olevia vaarallisista töistä - asiaton oleskelu on kielletty laboratorioissa. Jos huomaat asiattomia ihmisiä osastolla,

niin ilmoita siitä esim. vahtimestarille Sammuta tarpeettomat bunsenliekit sekä laitteet. Älä käsittele avotulta helposti syttyvien nesteiden lähettyvillä. Älä häiritse naapuriasi hänen suorittaessaan koetta, äläkä anna häiritä itseäsi, joten esim. matkapuhelimen pitää olla suljettuna oppilaslaboratoriossa. Jos mahdollista älä käytä piilolaseja työskennellessäsi laboratoriossa. Ota selvää etukäteen, missä ovat hälyttimet, hätäsuihkut, sammuttimet ja ensiapuvälineet ja opettele niiden käyttö. Syöminen, juominen ja tupakoiminen on laboratoriossa kielletty. Pese kätesi hyvin aina, kun lähdet laboratoriosta. 5.2 Operaatiot ja laitteet Seuraavassa esitetään lyhyesti muutamia turvallisuusnäkökohtia laboratoriotöissä kyseeseen tulevista laitteista ja operaatioista.

Lasin käsittely Suojaa kädet katkaistessasi lasiputkea tai työntäessäsi putkea korkin läpi. (Lasin aiheuttamat haavat kuuluvat tavallisimpiin laboratoriotapaturmiin.) Älä käytä liiallista voimaa. Lasi liukuu paremmin, kun se on ensin kasteltu. Älä käytä särkynyttä lasitavaraa (kts. 6.5). Ole varovainen irrottaessasi kumiletkua lasista, leikkaa kiinni juuttunut letku irti.

Pullot Älä täytä pulloa liian täyteen, vaan jätä nesteelle laajenemisvara (n. 10%.). Älä kanna pulloja kaulasta, äläkä liian monta yhdellä kertaa. Älä laita tulppaa kuumaa nestettä sisältävään pulloon, ettei pulloon syntyisi alipainetta nesteen jäähtyessä. Eräät aineet (esim. väkevä ammoniakki ja typpihappo) kehittävät varastoinnin aikana kaasuja, jotka samalla aiheuttavat paineen nousun pullossa. Avaa näitä aineita sisältävät pullot suojalevyn takana vetokaapissa ja suojaa kätesi. Menettele samoin, jos korkki on juuttunut kiinni.

14

Bunsenpoltin

Kuva 4. Normaali bunsenpoltin.

Jos bunsenpoittimen (kuva 4) ilma-aukot ovat liian auki, syttyy kaasu jo polttimen putkessa. Tällöin kehittyy helposti myrkyllistä hiilimonoksidia ja putki kuumenee hyvin kuumaksi. Jos näin tapahtuu, sammuta poltin, pienennä ilmanottoaukkoja ja sytytä poltin uudelleen.

Nesteiden kuumentaminen bunsenliekillä HUOM: Palavia nesteitä EI saa kuumentaa avotulella! Koeputkessa: Kuumenna putkessa olevaa nestettä varovaisesti pienellä liekillä putken sivusta juuri nesteen rajapinnan alta, putkea samalla liikutellen. Älä koskaan kuumenna putken pohjasta, äläkä suuntaa putken suuta itseäsi tai naapuriasi kohden. Käytä kuumennuksen kestävää, esim. Pyrex-putkea. Dekantterilasissa: Lasi asetetaan kolmijalan ja alumiinioksidiverkon päälle; lasin tulee olla ehjä. Vesihauteella: Tavallisin tapa kuumentaa koeputkessa olevia nesteitä. Vedellä täytettyyn dekantterilasiin asetetaan erityinen teline ja dekantterilasia kuumennetaan kuten edellä.

Kiinteiden aineiden kuumentaminen Koeputkessa (pieni määrä): Varovasti pienellä liekillä putkea liikutellen. Älä suuntaa putken suuta itseesi tai naapuriisi. Upokkaassa: Kolmijalan varaan asetetun posliinikolmion varassa. Sähköuunissa: Tarvittaessa suurempaa kuumuutta käytetään sähköuunia. Huom! Upokas jäähtyy hitaasti, sitä ei pidä koskea sormin.

Sähkölaitteet Lue käyttöohje, ennen kuin kytket laitteen päälle. Jos havaitset laitteessa vikaa, ilmoita siitä heti. Pidä sähkölaitteet ja johdot kuivina ja puhtaina. Jos laite kastuu, katkaise sähkövirta, irrota pistoke ja kuivaa laite. Älä kosketa sähkölaitetta märin käsin!

hapetusalue (vaalean violetti) liekin kuumin osa (n. 900 °C) pelkistysalue (vaalean sininen) ilmanottoaukko

15

Kaasupullot Pullo on kiinnitettävä tukevasti esim. seinään. Tutustu paineenalennusventtiilin käyttö-ohjeisiin ennen kuin käytät kaasupulloa. 5.3 Kemikaalien käsittely Pidä tuntematonta kemikaalia aina vaarallisena. Ota selvää käyttämiesi kemikaalien mahdollisista vaarallisista ominaisuuksista (käyttöturvallisuustiedote) ja ryhdy tarpeellisiin varotoimenpiteisiin. Älä koskaan maista kemikaaleja ja vältä kehittyvien kaasujen haistelua. Jos haistaminen on aineen tunnistamiseksi tarpeen, suorita se varoen. Aineita, joista syntyy epämiellyttäviä tai myrkyllisiä höyryjä, täytyy aina käsitellä vetokaapissa. Vältä kemikaalien koskettelua paljain käsin. Myrkylliset aineet voivat myös imeytyä ihon läpi. Käytä analyysilusikkaa eli spaatelia. Pese kätesi, jos iholle on päässyt roiskahtamaan kemikaaleja.

Nimilaput ja korkit Älä vaihda reagenssipullojen korkkeja. Pidä huoli siitä, että kaikissa käyttämissäsi reagenssi-pulloissa on kunnolliset nimilaput. Jos aine on myrkyllistä tai syövyttävää, pitäisi se näkyä nimilapusta. Älä käytä reagenssia, jonka nimilapusta et saa selvää.

Kemikaalien ottaminen varastopullosta Liuoksia otetaan hanasta pieneen dekantterilasiin sopiva määrä. Mikäli pullossa ei ole pohjahanaa, kaadetaan liuos pullosta. Omaa pipettiä ei saa käyttää. Kiinteitä aineita kaadetaan esim. kellolasille tai paperille tarpeellinen määrä. Omaa spaatelia ei saa käyttää. Kemikaaleja on sekä ympäristön että kemikaalikustannusten säästämiseksi pyrittävä ottamaan vain tarvittava määrä. Jos kemikaalia kuitenkin jää käyttämättä, sitä ei saa kaataa varasto-pulloon takaisin.

Väkevät hapot ja emäkset Pöydälle tai muualle roiskunut happo tai emäs on heti kuivattava. Suuremmat määrät happoa tai emästä on ensin neutraloitava. Happojen laimennus: Kaada aina laimennettava väkevä happo veteen. Veden kaataminen väkevään happoon aiheuttaa voimakkaan lämmönkehityksen ja roiskumisvaaran. Varsinkin rikkihappoa laimennettaessa tämä sääntö on ehdottomasti muistettava. Natrium- tai kaliumhydroksidia liuotettaessa kehittyy myös runsaasti lämpöä, joten niiden liuotus on tehtävä riittävän suuressa, kuumuutta kestävässä astiassa.

16

5.4 Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (OVA-ohjeet) OVA-ohjeet on laatinut Työterveyslaitos ja ne on tarkoitettu kemikaaliturvallisuuden tiedonlähteiksi pelastuslaitoksille, ympäristönsuojeluviranomaisille, työterveyshenkilöstölle ja kaikille kemikaalien vaaroista kiinnostuneille. OVA-ohjeita on 63 aineesta ja niistä on tehty tiivistelmät, joissa kerrotaan tärkeimmät asiat lyhyesti ja yksinkertaisesti. Tiivistelmät löytyvät mm. wwwstä Työterveyslaitoksen sivuilta (kts. kirjallisuutta). 6 LABORATORIOJÄTTEIDEN KÄSITTELY

6.1 Jätelainsäädännön perusperiaatteita Vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain sekä jäteasetuksen tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Lain hengen mukaista on estää jätteen synty tai ainakin vähentää sen määrää. Syntyvä jäte on hyödynnettävä, jos se teknisesti on mahdollista ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia. Jäte määritellään aineeksi tai esineeksi, jonka sen haltija on poistanut, aikoo poistaa tai on velvollinen poistamaan käytöstä. Ongelmajätteellä tarkoitetaan jätettä, joka kemiallisen tai muun ominaisuutensa takia voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Toiminnanharjoittajan yleisiä velvoitteita ovat selvilläolo-, huolehtimis- ja tiedonantovelvollisuus. Niin käytettävien kemikaalien kuin syntyvien jätteidenkin ominaisuudet on tiedettävä, jätteiden asianmukaisesta hävittämisestä on huolehdittava sekä jätteet pakattava ja merkittävä niin, että niiden kuljetus ja käsittely voidaan tehdä turvallisesti. Jotta syntyvä jäte voitaisiin hyödyntää, on erilaiset jätteet kerättävä erikseen. Erityisesti ongelmajätteiden keräys erilleen on ehdoton edellytys muun jätteen hyötykäytölle. Ongelmajätteet saa luovuttaa vain hyväksytylle vastaanottajalle. Jätteen tuottajan vastuu jätteen hävittämisestä poistuu vasta sen jälkeen, kun oikein pakatun ja merkityn jätteen vastaanottaa käsittelijä, jolla on jätelupa (edellytyksenä on myös, että jätteestä on annettu oikeat tiedot). 6.2 Ongelmajätteiden käsittely osastolla Jokaisessa laboratoriossa on ongelmajätevastaava, joka huolehtii laboratorion ongelma-jätteiden oikeasta jatkokäsittelystä. Tuotettu jäte sekä pakataan että merkitään laboratorioissa ja siitä toimitetaan tiedot osaston ongelmajätevastaavalle.

17

6.3 Viemäriin laskettavat jätteet Vedenpuhdistamojen toiminnan takaamiseksi sekä puhdistamolietteen hyödyntämiseksi (esim. maanviljelyssä) jokaisen velvollisuus on huolehtia siitä, ettei viemäriin lasketa mitä tahansa. Viemäriin saa kaataa vain vaarattomia vesiliukoisia nesteitä, joiden pH on 6-11. Viemäriin ei saa kaataa:

- myrkyllisiä kemikaaleja - viemäriä syövyttäviä tai tukkivia aineita - veteen liukenemattomia liuottimia - viemärissä mahdollisesti kaasuuntuvia aineita eikä - jäteöljyä tai muita öljymäisiä aineita

6.4 Kemikaalijätteiden käsittely Laimeat happo- ja emäsliuokset sekä yleensä pienet liuosmäärät hävitetään viemäriin kaatamalla ja laimentamalla runsaalla vedellä. Väkevät hapot ja emäkset sekä yleensä suuret happo- ja emäsmäärät on ensin neutraloitava. Muut ongelmajätteet lajitellaan seuraavasti: 1. Orgaaninen jäte

- Hiilivedyt, aldehydit, alkoholit, eetterit, esterit ja ketonit (CxHyOz) yhteen - Typpipitoiset liuottimet - Klooratut liuottimet - Kiinteä jäte

2. Epäorgaaninen jäte

- Kiinteät ja liuokset erikseen - Kuiva kiinteä jäte muovi- tai lasiastioihin - Erikseen kerätään: syanidit (nitriilit), metallinen elohopea, arseeniyhdisteet, valo-

kuvauskiinnitteet - Nitriili + happo ⇒ HCN, eli varmistu siitä että nitriilit eivät pääse kosketuksiin

happojen kanssa 3. Mikrobiologinen jäte

- Jäte autoklavoidaan ennen viemäröintiä. Autoklaavi löytyy mm. bioprosessitekniikan laboratoriosta

Lisäksi asbesti, radioaktiivinen jäte, kaasunaamareiden suodattimet, öljyt, loisteputket, lyijyakut ja raskasmetalliparistot kerätään talteen. Ole selvillä siitä, mitä aineita käytät, jotta tiedät, mitä jätteitä syntyy. Pyri käyttämään mahdollisimman pieniä ainemääriä, jolloin minimoit jäteveden epäpuhtaudet ja säästät ympäristöä.

18

6.5 Lasijäte Särkynyt lasitavara kerätään niille tarkoitettuihin keräysastioihin. Puhdista kemikaalijätteet lasista ennen keräysastiaan laittoa. Ehjät hiokset otetaan talteen ja toimitetaan lasin-puhaltajalle. 7 OHJEITA TAPATURMAN VARALTA

Ensiavun nopeus on tärkeää. Siksi on etukäteen otettava selville tarvittavien välineiden sijainti. Tapaturman sattuessa on ensiaputoimiin ryhdyttävä välittömästi. Kaikki onnettomuudet ja ”läheltäpiti”-tilanteet raportoidaan liitteessä 2 olevalla kaavakkeella kyseisen laboratorion laboratorioinsinöörille. 7.1 Haavat Pieniä, pinnallisia haavoja lukuunottamatta kaikki haavat vaativat lääkärin hoitoa muutaman tunnin kuluessa: erityisesti silloin, kun

- haava vuotaa runsaasti - haavassa voi olla esim. lasinsiruja, myrkyllisiä aineita, multaa tai hiekkaa - kyseessä on syvä pistohaava tai puremahaava.

Haavatyypistä riippumatta toimi näin:

- Tyrehdytä verenvuoto. - Suojaa haava-alue sidoksella. - Tue vammautunut raaja kohoasentoon. - Tarkkaile potilasta ja toimita hoitoon.

Pienet haavat peitetään laastarilla. Tarvittaessa haava puhdistetaan aseptisella liuoksella. 7.2 Silmävammat Silmätapaturmissa on ratkaisevaa ensiavun nopeus: kyse on sekunneista. Jos silmään on joutunut syövyttävää tai ärsyttävää ainetta, huuhdellaan silmää välittömästi lähimmästä vesihanasta tai silmäsuihkusta ja sen jälkeen rauhallisesti vedellä tai keittosuolaliuoksella silmänhuuhtelupullosta vähintään 20-30 min ajan. Jos loukkaantunut kivun vuoksi puristaa luomet kiinni, on ne huuhtelun onnistumiseksi avattava sormin. Huuhtelun jälkeen potilas toimitetaan aina lääkärintarkastukseen. Huuhtelua kannattaa jatkaa silmänhuuhtelupullolla myös lääkärille menon aikana. Piilolinssin saa poistaa vammautuneesta silmästä vain lääkäri. Jos silmään on joutunut lasia, on pyrittävä pitämään silmä liikkumattomana. Sen vuoksi tulee myös terve silmä peittää.

19

7.3 Syövyttävä aine iholla Saastuneet vaatteet riisutaan ja aine huuhdellaan pois runsaalla vedellä. Iholle joutunut happo voidaan neutraloida 5 % NaHCO3-liuoksella ja emäs 1 % etikkahappoliuoksella. Lopuksi ihoa huuhdotaan runsaalla vedellä 20-30 min. 7.4 Myrkytykset Kaikissa myrkytystapauksissa ohjeita saa HYKS:in Myrkytystietokeskuksesta, puh. (09) 471 977. Ensiavun jälkeen potilas toimitetaan lääkärinhoitoon. Potilaan mukana on aina toimitettava tiedot tai näyte myrkytyksen aiheuttaneesta aineesta.

Myrkky hengityselimistössä Potilas toimitetaan heti raittiiseen ilmaan ja asetetaan lepoon puoli-istuvaan asentoon. Jos potilaalla on hengitysvaikeuksia tai tajunnan häiriöitä, on hänet toimitettava viivytyksettä sairaalahoitoon. Jos potilas on tajuton, hänet asetetaan aina kylkiasentoon. Tarvittaessa annetaan tekohengitystä.

Syanidimyrkytys Lievissäkin tapauksissa on tilattava ambulanssi. Suusta suuhun tekohengitys on vaarallista auttajalle. Syanidinidimyrkytyksen vastamyrkkyä, amyylinitriittiä löytyy seuraavista huoneista: C313 ja D304 Orgaaninen kemia D433 Fysikaalinen kemia C334 Bioprosessitekniikka Riko amyylinitriittiampulli nenäliinaan/paperipyyhkeeseen ja anna potilaan hengittää sitä 30 s. Toista tarvittaessa 2 minuutin välein. Jatkohoito suoritetaan aina HYKS:ssä.

Myrkky ruoansulatuskanavassa Jos potilas on niellyt happoa tai emästä, hänelle voi antaa enintään 2 dl vettä tai maitoa syövyttävän aineen laimentamiseksi. Neutraloivia aineita ei saa käyttää. Uhria ei missään tapauksessa saa oksennuttaa, jos hän on vakavasti loukkaantunut, tajuton tai jos kysymyksessä on syövyttävä aine tai orgaaninen liuotin. Muutenkaan oksettamista ei nykyään suositella rutiiniensiavussa. Myrkyllisen aineen imeytymisen ehkäisemiseksi annetaan potilaalle lääkehiiltä. Lääkehiiltä ei saa käyttää vahvojen happojen tai emästen aiheuttamissa tapauksissa, ei myöskään oksentelevalle potilaalle.

20

7.5 Sähkötapaturmat Sähkötapaturmissa pelastustoimet on aloitettava mahdollisimman pian. Jos henkilö on jäänyt kiinni virtapiiriin, on sähkövirta ensin katkaistava (esim. sähköpistoke irti seinästä tai virta pois pääkatkaisijasta). Varo, ettet itse saa sähköiskua. Jos potilas ei hengitä, aloita puhallus- ja paineluelvytys. Mahdolliset palovammat peitetään puhtaalla sidoksella. 7.6 Tulipalo

Tulipalon sammuttaminen Palamisen välttämättömiä edellytyksiä on kolme: palava aine, happi ja riittävä lämpötila. Jos yksikin näistä edellytyksistä voidaan poistaa, on palovaara torjuttu. Tulipalon sammuttamiseen käytetään laboratoriossa sammutuspeitettä, vettä tai sammuttimia (hiili-dioksidi- tai jauhesammutin). Vesi soveltuu parhaiten kuitumaisten aineiden (esim. puu, paperi, kankaat) sammutukseen. Sähköpaloja ei saa sammuttaa vedellä eikä myöskään palavia nesteitä. Kemikaalipalojen sammutukseen tulee käyttää mieluiten CO2-sammutinta, mutta esim. natriumpalon sammuttamiseen käytetään jauhesammutinta. Käyttöturvallisuus-tiedotteen kohdassa 5. on mainittu millä ko. kemikaali voidaan sammuttaa. Sammuttimia käytettäessä on huomioitava, että kemikaalisammuttimien toiminta-aika on lyhyt (n. ½ min). Sammuttimen suihku on suunnattava itse palokohteeseen eli liekin juureen eikä liekkeihin. Sammutusaineista voi kehittyä myrkyllisiä hajoamistuotteita.

Tuli vaatteissa Jos vaatteet ovat syttyneet tuleen, toimitetaan uhri hätäsuihkuun. Liekit voi myös tukahduttaa esim. tiiviskankaisella takilla tai sammutuspeitteellä.

Tuli pöydällä tai astioissa Siirrä helposti syttyvät esineet läheltä pois ja tukahduta liekit esim. sammutuspeitteellä tai käytä sammutinta. Hälytä muu henkilökunta. Jos tulta ei saada hallintaan, pyri estämään sen leviäminen ja hälytä palokunta. 7.7 Palovammat Palovammat jaetaan kolmeen luokkaan: I aste: iho on punoittava, kirvelevä ja turvonnut II aste: iholla on rakkuloita III aste: iho on harmaan valkea, ruskea tai hiiltynyt Vahingoittunutta aluetta huuhdellaan haalealla vedellä. Pinnallista, pientä palovammaa voi jäähdyttää vedellä 20-30 minuuttia. Jäähdytysaika on suhteutettava vamman laajuuteen (alilämpöisyyden vaara). Kiinni palaneita vaatteita ei saa repiä irti. Vamman päälle laitetaan

21

steriili side, jos vamma edellyttää lääkärinhoitoa. Lääkärin hoitoa tarvitaan aina, kun on kyseessä

- kämmentä suurempi 2. asteen vamma - 3. asteen vamma - sähköpalovamma - kasvojen tai käsien syvä palovamma tai - kuumien palokaasujen hengittäminen.

7.8 Hätäpoistumisohjeet Suuronnettumuuden kuten isomman tulipalon tai kemikaalivuodon seurauksena talo voidaan joutua tyhjentämään. Tätä varten osastolla on hätäpoistumissuunnitelma sekä suojeluorganisaatio jota johtaa suojelupäällikkö. Talon sisäinen hälytys soitetaan numeroon 2510 (vahtimestarit). Palohälytinkeskus on B-siiven ala-aulassa lähellä C-ovea. Liitteessä 3 on talon pohjapiirustus, johon on merkitty siivet sekä kulkuovet. Lisäksi piirroksesta löytyvät kokoontumispaikat, joihin suuronnettomuuden sattuessa talossa ollut väki kootaan. 8 TYÖSUOJELULAINSÄÄDÄNTÖ JA KORVAUKSET

Työympäristön turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat säännökset sisältyvät pääasiassa työturvallisuuslakiin (299/58). Tämän lain nojalla on lisäksi annettu joukko muita määräyksiä. Työympäristön olosuhteiden valvontaorganisaatiota koskevat säädökset sisältyvät työsuojelun hallinnosta annettuun lakiin (574/72) ja (40/73). Valvontamenettelyä koskevat säädökset sisältyvät lakiin työsuojelun valvonnasta (131/73). 8.1 Työturvallisuuslaki Työturvallisuuslakia sovelletaan ensisijassa työhön, jota työntekijä sopimuksen perusteella tekee vastikkeesta työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena. Lisäksi lakia sovelletaan mm. virkasuhteen perusteella tehtävään työhön sekä oppilaan työharjoitteluun ja harjoitus-töihin oppilaitoksessa ja kursseilla. Oppilaitokset, joissa opiskelevan työhön sovelletaan työturvallisuuslakia, on lueteltu asetuksessa opiskelutapaturman korvaamisesta (851/48). Näihin oppilaitoksiin kuuluu myös Teknillinen korkeakoulu. Sovellettaessa lakia opiskelijan korkeakoulussa tekemään työhön opiskelija on työntekijän asemassa. Opetushenkilökunta on tässä tapauksessa työnantajan edustajan asemassa. Työnantajaksi voidaan katsoa lähinnä korkeakoulun hallintoelimet.

22

8.2 Työturvallisuuslain velvoitteet Työnantajan on otettava huomioon kaikki, mikä on kohtuudella tarpeellista työntekijän suojelemiseksi joutumasta työssä alttiiksi tapaturmille tai saamasta työn johdosta haittaa terveydelleen. Tällöin on kiinnitettävä huomiota työn laatuun, työolosuhteisiin, työntekijän ikään yms. edellytyksiin. Työntekijälle on annettava tarpeellista opetusta ja ohjausta työstä aiheutuvan tapaturman ja sairastumisen välttämiseksi. Työntekijän on tarkoin noudatettava järjestys- ja suojeluohjeita, käytettävä tarpeellisia suojavälineitä sekä huolehdittava saamansa opastuksen ja työnantajan ohjeiden mukaisesti sekä omasta että muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä. Työnantajan ja työntekijän on yhteistoiminnassa pyrittävä ylläpitämään ja tehostamaan työturvallisuutta työpaikalla. Lisäksi laissa määrätään mm. seuraavasti:

- Työpaikan ilmanvaihdon tulee olla riittävän tehokas ja tarkoituksenmukainen.

- Työvaihe, jossa syntyy häiritsevässä määrin pölyä, savua, kaasua tai höyryä, on tehtävä erillisessä huoneessa tai rakennelmassa. Kyseiset aineet on joko tehtävä vaarattomiksi tai poistettava ja niiden leviäminen työpaikan ympäristöön on estettävä.

- Jos työssä käsitellään myrkyllisiä tai terveydelle vaarallisia aineita, on ryhdyttävä

tarpeellisiin suojatoimenpiteisiin. Jollei näillä toimenpiteillä voida vaaraa riittävästi poistaa, on vaarallinen aine korvattava muulla aineella.

- Käsiteltäessä ja säilytettäessä räjähtäviä, tulenarkoja, syövyttäviä tms. aineita on

noudatettava erityistä varovaisuutta.

- Työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle tai tämän edustajalle käytössään olevissa laitteissa tai työvälineissä ilmenevistä vioista, joista saattaa aiheutua tapaturma- tai sairastumisvaara.

Lisäksi määrätään, että työturvallisuuslaki ja siihen liittyvät määräykset on pidettävä työntekijän nähtävinä. 8.3 Työturvallisuuslain valvonta Lakia työsuojelun valvonnasta (131/73, 19/1987) sovelletaan työ- ja virkasopimussuhteessa tehtävään työhön. Muuhun työhön lain soveltamisesta määrätään erikseen asetuksella.

23

Virallinen työsuojeluorganisaatio (laki työsuojelun hallinnosta 574/72):

Työsuojelutarkastajat suorittavat tarkastuksia työpaikoilla. Lain mukaan tarkastuksia on toimitettava niin usein ja tehokkaasti kuin valvonnan kannalta on tarpeellista. Työnantaja nimeää työsuojelupäällikön, joka vastaa työpaikalla työnantajan ja työntekijöiden välisestä yhteistoiminnasta työsuojeluasioissa. Työntekijät valitsevat keskuudestaan työ-suojeluvaltuutetun. Jos työpaikalla työskentelee yli 20 henkilöä, on sinne perustettava työsuojelutoimikunta, jossa on työnantajan, työntekijöiden ja toimihenkilöiden edustajia. 8.4 Korvaukset työtapaturmista Työssä sattuneiden tapaturmien ja työstä johtuvien ammattitautien aiheuttamista taloudellisista menetyksistä voi työntekijä saada korvausta sosiaalivakuutuslainsäädännön perusteella. Tätä koskevia lakeja ovat tapaturmavakuutuslaki (608/48) ja ammattitautilaki (1343/88), johon liittyy ammattitautiasetus (1347/88). Jos koulussa, laitoksessa tai kursseilla opiskeluun liittyy olennainen tapaturmavaara, voidaan tällainen tapaturma korvata työtapaturmana. Tätä asiaa koskee asetus opiskelutapaturman korvaamisesta (851/48). Tämän asetuksen mukaan korvattavalle opiskelutapaturmalle asetetaan seuraavat vaatimukset:

- Tapaturman on satuttava laboratorio- tai kenttätyössä tai muussa käytännön harjoittelutyössä (matkatapaturmia ei korvata!).

- Tapaturman on oltava opiskelumuodolle ominaisten olosuhteiden aiheuttama.

- Opiskelun on tapahduttava asetuksessa mainituissa kouluissa, laitoksissa tai kursseilla.

Teknillinen korkeakoulu kuuluu tässä asetuksessa mainittujen koulujen joukkoon, joten korkeakoulussa suoritettavat laboratorio- ja kenttätyöt kuuluvat pakollisen tapaturma-vakuutuksen piiriin. Korvaukset määräytyvät samoin kuin työtapaturmissa. Opiskelijan vuosityöansioksi, jonka perusteella korvaussumma määrätään, on kuitenkin määritettävä se ansio, jonka ko. opiskelija olisi todennäköisesti valmistumisensa jälkeen saanut.

Sosiaali- ja terveysministeriö

Työsuojeluosasto

Työsuojelupiirit (vanhat läänirajat)

Työsuojelutarkastajat (työsuojelupiireissä)

24

Työnantajan on otettava vakuutus työntekijöitään varten tapaturmavakuutusyhtiöstä. Valtion laitosten (kuten TKK) työntekijöitä ei ole vakuutettu, vaan korvaus suoritetaan valtion varoista. Tässä tapauksessa Valtion tapaturmavirasto vastaa asiallisesti vakuutusyhtiötä. Työnantajan on annettava oikeat tiedot vakuutukseen liittyvistä seikoista vakuutusyhtiölle. Tapaturman sattuessa loukkaantunut työntekijä on toimitettava mahdollisimman nopeasti hoitoon. Vakuutuslaitokselle on lähetettävä tapaturmailmoitus sekä annettava loukkaantuneelle työntekijälle vakuutustodistus, jolla saa lääkärin hoidon ja lääkkeet maksutta. Korvauksensaajan on ilmoitettava rehellisesti tapaturmaan liittyneet seikat sekä suostuttava lääkärin määräämään hoitoon. Työntekijän tulee työssään noudattaa annettuja turvallisuus-määräyksiä ja ohjeita. Laiminlyönnistä voi olla seurauksena korvauksen menettäminen. 9 KIRJALLISUUTTA

Anon., Työpaikan kemikaalilainsäädäntö, Oy Edita Ab, Helsinki 1998, 634 s. Anon., HTP-arvot 1998, Turvallisuustiedote Nro 25, Sosiaali- ja terveysministeriö, Kemian työturvallisuusneuvottelukunta, Tampere 1998, 50 s. Anon., Ensiapu, 2. painos, Suomen Punainen risti, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1994, 161 s. Anon., Kemikaaliturvallisuus, http://www.occuphealth.fi/ttl/projekti/aihekohtaiset/kem/, 1.12.1999. Anon., Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (OVA-ohjeet) http://www.occuphealth.fi/ttl/osasto/tt/OVA/ainel.html, 1.12.1999. Heinonen, T., Ongelmajäteopas, Ekokem Oy Ab, Forssa 1997, 220 s. Karinen, K., Ongelmajätteiden keräys Kemian tekniikan osastolla, Orgaanisen kemian laboratorio, Espoo 1998, 3 s. Pöytsiä, J., Kemikaalilaki – opas valmistajille ja käyttäjille, 2. Uudistettu painos, Chemas Oy, Helsinki 1994, 476 s. Laboratorio kehittyvänä työympäristönä, toim. E. Yrjänheikki, 4. Uudistettu painos, Työterveyslaitos, Helsinki 1996, 168 s. Vaarallisten aineiden kuljetus tiellä, toim. R. Luhtanen, 1.-2. painos, Oy Edita Ab, Helsinki 1998, 1015 s. Käyttöturvallisuustiedotteet.

LIITE 1 (1/5)

KÄYTTÖTURVALLISUUSTIEDOTE 1. KEMIKAALIN JA SEN VALMISTAJAN, MAAHANTUOJAN TAI MUUN

TOIMINNANHARJOITTAJAN TUNNISTUSTIEDOT

1.1 Aineen tai valmisteen tunnistustiedot

Kauppanimi

METANOLI

1.2 Valmistajan, maahantuojan tai muun toiminnanharjoittajan tunnistustiedot

1.2.1 Valmistaja, maahantuoja, muu toiminnanharjoittaja

Oy Firma Ab, PL 12 012345 Vantaa

1.2.3 Hätätapauksissa vastaavan tiedonantajan nimi ja osoite

Myrkytystietokeskus, HYKS, Helsinki

Hätänumero

09-4711

2. KOOSTUMUS JA TIEDOT AINEOSISTA

2.1 Kuvaus

Orgaaninen liuotin.

2.2 Vaaraa aiheuttavat aineosat

2.2.1 2.2.2 2.2.3 2.2.4

CAS-nro Aineosan nimi Pitoisuus Varoitusmerkki, R-lausekkeet ja muut tiedot aineosasta

67-56-1 Metanoli CH3OH

n. 100% F,T; R11-23/25 HTP= 200 ppm ~ 270 mg/m³, 8h (1996), iho HTP= 250 ppm ~ 330 mg/m³, 15min (1996), iho LDLo= 143 mg/kg (suun kautta, ihminen) (LDLo= alhaisin kuolettava annos) LD50= 5628 mg/kg (suun kautta, rotta)

3. VAARALLISTEN OMINAISUUKSIEN KUVAUS

Erittäin helposti haihtuva ja helposti syttyvä. Myrkyllistä hengitettynä ja nieltynä. Imeytyy ihon läpi.

4. ENSIAPUOHJEET

4.1 Erityiset ohjeet

-

4.2 Hengitys

Raitis ilma. Tarvittaessa annettava happea tai tekohengitystä ja mentävä lääkäriin.

4.3 Ihokosketus

Huuhtelu runsaalla vedellä, saastuneet vaatteet riisuttava. Imeytyy ihon läpi.

4.4 Roiskeet silmiin

Huuhtelu runsaalla vedellä 20 min ajan pitäen silmäluomet avoinna. Tarvittaessa mentävä lääkäriin.

(2/5)

4.5 Nieleminen

Pienenkin metanolimäärän niellyt, tajuissaan oleva potilas on saatava oksentamaan. Pikaisesti lääkärinhoitoon.

5. OHJEET TULIPALON VARALTA

5.1 Sopivat sammutusaineet

Pieni palo sammutetaan tukahduttamalla hiekalla tai hiilidioksidilla. Suuri palo sammutetaan vaahdolla. Vesi voi olla tehotonta. Säiliöitä on jäähdytettävä vesisuihkuilla.

5.3 Erityiset altistumisvaarat tulipalossa

Palosavuissa kitkeriä ja ärsyttäviä höyryjä.

5.4 Erityiset suojaimet tulipaloa varten

Tarvittaessa paineilmahengityslaite ja kemikaalisuojapuku.

5.5 Muita ohjeita

Höyryt ovat ilmaa raskaampia ja voivat kulkeutua kauaskin pitkin lattiaa.

6. OHJEET PÄÄSTÖJEN TORJUMISEKSI

6.1 Ohjeet henkilövahinkojen estämiseksi

Poistettava sytytyslähteet. Suojauduttava (hengityksensuojain, suojakäsineet, silmiensuojain). Tila tuuletettava hyvin kun aine on kerätty talteen.

6.2 Ohjeet ympäristövahinkojen estämiseksi

Ei saa päästää viemäriin, vesistöön eikä maaperään.

6.3 Puhdistusohjeet

Pienet roiskeet huuhdotaan runsaalla vedellä. Suuret määrät imeytetään sopivaan huokoiseen aineeseen ja kerätään talteen. Hävitys ongelmajätteenä.

7. KÄSITTELY JA VARASTOINTI

7.1 Käsittely

Työskentely hyvin ilmastoiduissa tiloissa, mieluiten vetokaapisssa, tai käytettävä hengityksensuojainta. Käytettävä sopivaa suojavaatetusta ja suojakäsineitä. Mikäli on olemassa tuotteen roiskumisvaara, on käytettävä sopivaa silmä-tai kasvosuojainta. Käyttö erossa sytytyslähteistä - Tupakointi kielletty. Vältettävä aineen käyttämistä, jos iho on rikkoutunut. Työntekijöiden työhönopastus on suoritettava huolellisesti tiedottaen aineen vaarallisuudesta ja oikeista suojautumistoimenpiteistä.

7.2 Varastointi

Kuivassa, viileässä, hyvin ilmastoidussa paikassa, lukittavassa tilassa, erillään sytytyslähteistä.

8. ALTISTUMISEN EHKÄISEMINEN / HENKILÖKOHTAISET SUOJAIMET

8.1 Tekniset toimenpiteet

Kts. kohta 7.1.

8.2 Raja-arvot työpaikan ilmassa

8.2.1 HTP-arvot

Kts. kohta 2.2.4.

8.3 Henkilökohtaiset suojaimet

8.3.1 Erityisiä suojautumis- ja hygieniaohjeita

Peseydyttävä huolellisesti aineen käsittelyn jälkeen.

8.3.2 Hengityksensuojaus

A2-tyypin kaasunsuodattimella varustettu puoli- tai kokonaamari.

8.3.3 Käsiensuojaus

Suojakäsineet (esim. butyylikumi, viton, teflon, eteeni-vinyylialkoholia sisältävä laminoitu muovi ).

(3/5)

8.3.4 Silmiensuojaus

Esim. suojalasit.

9. FYSIKAALISET JA KEMIALLISET OMINAISUUDET

9.1 Olomuoto, väri ja haju Kirkas, väritön neste. Ominainen makeahko haju.

9.2 pH-arvo -

9.3 Olomuodon muutokseen liittyvät tiedot

9.3.1 Kiehumispiste/kiehumisalue 65°C

9.3.2 Sulamispiste/sulamisalue -98°C

9.4 Leimahduspiste 11°C

9.6 Itsesyttymislämpötila 386°C

9.8 Räjähdysrajat

a) alempi 5,5 til.-%

b) ylempi 36 til.-%

9.10 Höyrynpaine 12,8 kPa (20°C); 97.68 mmHg (20°C); 410 mmHg (50°C)

9.11 Suhteellinen tiheys 0,79 kg/dm³

9.12 Liukoisuus

a) veteen sekoittuu täysin

b) rasvaliukoisuus -

9.13 Oktanoli/vesi jakaantumiskerroin (aineosille)

log Pow= -0,7

9.15 Muut tiedot

Suhteellinen haihtuvuus: 5.90 (butyyliasetaatti=1) Höyryn tiheys: 1.1 (ilma=1)

10. STABIILISUUS JA REAKTIIVISUUS

10.1 Vältettävät olosuhteet

Palo- ja räjähdysvaara kuumuuden, avotulen tai kipinöiden vaikutuksesta.

10.2 Vältettävät materiaalit

Ei sovi yhteen happojen, happokloridien, happoanhydridien, metallien (esim. alumiini, magnesium, kalium, lyijy), hapettimien (esim. bariumperkloraatti, bromi, kloori, natriumhypokloriitti, vetyperoksidi), pelkistimien, alkalimetallien eikä dikloorimetaanin kanssa.

10.3 Haitalliset hajoamistuotteet

Hiilimonoksidi, hiilidioksidi.

11. TERVEYSVAIKUTUKSIIN LIITTYVÄT TIEDOT

11.1 Välitön myrkyllisyys

Nieltynä voi aiheuttaa sokeuden. Höyryt ovat huumaavia.

11.2 Ärsyttävyys ja syövyttävyys

Ärsyttää ihoa ja liuottaa sen luonnollisen rasvan. Roiskeet ärsyttävät silmiä. Höyry tai sumu ärsyttää silmiä, limakalvoja ja hengitysteitä.

11.3 Herkistyminen

Ei tietoja.

(4/5)

11.4 Subakuutti, subkrooninen ja pitkäaikainen myrkyllisyys

Höyryjen hengittäminen voi aiheuttaa mm. päänsärkyä ja pahoinvointia. Aine vaurioittaa keskushermostoa, erityisesti näköhermoja. Vaikea myrkytys aiheuttaa sokeuden. Vahingoittaa maksaa, munuaisia ja sydäntä. Oireet saattavat ilmetä viivästyneinä. Pitkäaikainen tai jatkuva ihoaltistus voi aiheuttaa ihon kuivumista ja ihottumaa. Saattaa aiheuttaa näön heikkenemistä ja sisäelinvaurioita.

11.5 Kokemusperäinen tieto vaikutuksista ihmisiin

LDLo= 143 mg/kg (suun kautta, ihminen), (LDLo= alhaisin kuolettava annos). Mutageenisuustietoja. Kts. myös edelliset kohdat.

11.6 Muut terveysvaikutuksiin liittyvät tiedot

Koe-eläimille aiheuttanut sikiövaurioita ja kehityksen häiriöitä.

12. TIEDOT KEMIKAALIN VAARALLISUUDESTA YMPÄRISTÖLLE

12.1 Pysyvyys ympäristössä

12.1.1 Biologinen hajoavuus

48%, 5 pv, BODT; 76%, 5pv, BODT; nopeasti hajoava. Merkittävästi biologisesti hajoava maaperässä.

12.2 Kertyvyys eliöihin

BCF < 10, log Pow= -0,7; ei kertyvää

12.3 Kulkeutuminen ympäristössä

Höyrynpaine 12,8 kPa; erittäin haihtuvaa. Henryn lain vakio H 11.03 Pa x M³/mol, 13,68 Pa x m³/mol; haihtuu helposti vesiliuoksista. Veteen sekoittuvuudesta ja alhaisesta oktanoli/vesi -jakaantumiskertoimesta voidaan olettaa, että metanoli on erittäin kulkeutuva maaperässä.

12.4 Myrkyllisyys eliöille

12.4.1 Myrkyllisyys vesieliöille

Kala: LC50= 28100 mg/l, 96h, Pimephales promelas; LC50= 8000 mg/l, 48h, Salmo trutta; ei haitallista.

12.4.2 Myrkyllisyys muille eliöille

LD50= 5628 mg/kg (suun kautta, rotta)

13. JÄTTEIDEN KÄSITTELY

Hävitetään paikallisen jätehuoltoviranomaisen ohjeen mukaan tai toimitetaan ongelmajätelaitokselle (Oy Ekokem Ab).

14. KULJETUSTIEDOT

14.1 YK-numero 1230

14.2 Pakkausryhmä II

14.3 Maakuljetukset

14.3.1 Kuljetusluokka VAK/ADR 3/17b) VAK

14.3.3 Rahtikirjan mukainen nimitys Metanoli

14.4 Merikuljetukset

14.4.1 IMDG-luokka 3.2/II

14.5 Ilmakuljetukset

14.5.1 ICAO/IATA-luokka 3

15. KEMIKAALEJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

15.1 Varoitusetiketin tiedot

EY-numero 200-659-6

(5/5)

15.1.1 Varoitusmerkin kirjaintunnus ja nimi

F helposti syttyvä

T myrkyllinen

15.1.2 Varoitusetikettiin merkittävien aineosien nimet

Metanoli

15.1.3 R-lausekkeet

R11 Helposti syttyvä.

R23/25 Myrkyllistä hengitettynä ja nieltynä.

15.1.4 S-lausekkeet

S1 Säilytettävä lukitussa tilassa.

S7 Säilytettävä tiiviisti suljettuna.

S16 Eristettävä sytytyslähteistä - Tupakointi kielletty.

S24 Varottava kemikaalin joutumista iholle.

S45 Onnettomuuden sattuessa tai tunnettaessa pahoinvointia hakeuduttava heti lääkärin hoitoon (näytettävä tätä etikettiä mikäli mahdollista).

16. MUUT TIEDOT

16.1 Käyttötarkoitus

16.1.1 Sanallisesti ilmoitettuna

Laboratoriokemikaali

16.1.2 Käyttötarkoituskoodi

TOL: 990 KT: 21 Laboratoriokemikaalit

16.4 Lisätietoja antaa

Kohdassa 1.2.1 mainittu yhtiö.

16.5 Tietolähteet, joita on käytetty ilmoituksen laadinnassa

Pro SL Oy, edellinen käyttöturvallisuustiedote STMp 1027/96 vaarallisten aineiden luettelosta LMp 302/97 vaarallisten aineiden kuljettamisesta tiellä annetun liikenneministeriön päätöksen muuttamisesta. Lewis, Sr., R.J. 1996. Sax's Dangerous Properties of Industrial Materials. 9,MGB150 HTP-arvot 1996, Työministeriö/Kemian työsuojeluneuvottelukunta, Turvallisuustiedote 25, 1996. Henkilökohtaiset suojaimet, Työsuojeluhallitus/Työterveyslaitos. Ohjeita ja suosituksia 2; 3,1984 Käsien suojaus, Työterveyslaitos/Työsuojeluhallitus. Ohjeita ja suosituksia 6, 1988 Suomen ympäristötietokeskus/Kemikaalien ympäristötiedot, doc.no 887 Nikunen, Esa. 1993. Ympäristölle vaaralliset kemikaalit. Kemianteollisuus Ry. Valmistajan tiedot

LIITE 2

TYÖTAPATURMARAPORTTI

KEMIAN TEKNIIKAN OSASTO

Täytetään soveltuvin osin

Tapaturma Läheltä piti Päivämäärä

Laboratorio Huone Opintojakso

Aiheuttaja/vahingoittunut

Opiskelija Henkilökuntaa

Tapaturman kuvaus

Altistusaika

Aineet/laitteet

Ensiapu

Hoitanut lääkäri

Hoitopaikka

Työn valvoja

Raportin tekijä Päivämäärä

Raportin vastaanottaja Päivämäärä

Raportit vastaanottaa kyseisen laboratorion laboratorioinsinööri, joka arkistoi paperin sekä ilmoittaa

vakavat tapaturmat työsuojelupäällikölle. Kopio raportista toimitetaan työturvallisuustoimikunnan

sihteerille.

LIITE 3

A-siipi

D-siip

i

C-siip

iB-siip

i

E-siipi

D-siipi

C-siipi

B-siipi

Bio

log

inku

ja

Ke

mistin

tie

Otaniementie

Kokoontumis-paikka 1

Kokoontumis-paikka 2 F-siipi

TOIMINTAOHJE TULIPALON SATTUESSA

PELASTA vaarassa olevat. SAMMUTA sammuta tai rajoita paloa lähimmällä alkusammuttimella. ILMOITA yleinen hätänumero on (0) 112. Hälytä henkilökunta

apuun tai turvaan. RAJOITA paloa sulkemalla ovet ja ikkunat. Palo tukahtuu happen-

puutteeseen. OPASTA palokunta paikalle.

HÄTÄILMOITUS Valitse hätänumero (0) 112. Ilmoita kuka olet ja mistä numerosta soitat. Kerro mitä on tapahtunut ja onko ihmisiä vaarassa. Ilmoita onnettomuuspaikan tarkka osoite ja sovi opastuksesta paikalle. Älä sulje puhelinta ennen kuin saat siihen luvan. Valmistaudu antamaan tarkempia tietoja. Voit myös saada lisäohjeita.

PUHELINNUMEROITA: TKKn sisäisistä puhelimista soitettaessa 0 eteen.

Yleinen hätänumero (0) 112 Varanumero (Espoo) (0) 394 700

Poliisi (0) 10022 Varanumero (Espoo) (0) 525 4293 Varanumeron ollessa varattu (0) 189 6815

Myrkytystietokeskus (0) 471 977

Silmäklinikka (0) 471 73155 (neuvonta) Haartmaninkatu 4 (HPY:n puhelinluettelo karttasivu 21 ruutu 75/50) YTHS (Otaniemi) (0) 468 2913 Vain opiskelijat, ma-pe klo 8-16 Medivire (Maarintalo) (0) 456 7200 Henkilökunta, ma-pe klo 8-16 HYKS (Meilahti) (0) 4711 (keskus) Jorvin sairaala (0) 8611 (keskus) - Lääkäripäivystys (0) 861 6300 - Erikoissairaanhoidon päivystys (0) 861 6100 Puolarmetsän sairaala (0) 816 4011 Keskustornin lääkäriasema (Tapiola) (0) 5305 0600 (keskus) Tapiolan terveysasema (0) 816 3811 (keskus) Sairaanhoitopalveluneuvonta (0) 10023

Talon sisäinen hälytys 2510 (vahtimestari)