2 / 2012

Maahanmuuttajaopiskelijat

Dokumenttiteatteri

Uusi Litti

Tyylikkäästi kierrätetty

Ulos vai jatkoon

Lähihoitajasta on moneksi

General Intellect in Process

Junailu

Rakkautta ja Anarkiaa

Mistä marjasi tulevat

Miksi on aina kiire

Oppilaitoskiertue 2012

Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto -SAKKI

UBIK

Kustantaja

Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry

Päätoimittaja Henri Salonen

Ulkoasu ja taitto Toni Halonen

Kansikuva

Valokuvaus ja stailaus Ina Mikkolavalaistus Kristo Sylman, Reilukuva Malli Eetu Maaranen

Osoite

Hakaniemenranta 1, 00531 Helsinki Puhelin050 337 4655 Sähköposti: toimitus@sakkinet.fi ISSN 2243 3279 Numero2/2012 PainopaikkaSanomapaino Oy, Forssa 2012

Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Ilmoitusmyynti

Olli-Pekka Koljonen, p. 050 337 4651, olli-pekka.koljonen@sakkinet.fi, toimitus@sakkinet.fi

Painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa

Sisältö:

Pääkirjoitus, Puheenjohtajan kolumniMistä on todella kysymysJossain se tuolla alitajunnassa on, että haluaa vain potkia palloaTeemaosioBriteissä opiskelu käy kalliiksiTyylikkäästi kierrätettyEri reittiä samaan paikkaanLupa opiskellaLähihoitaja on monessa mukanaKiire valmistua kiireiseen työhönDo the oppisopimusOpiskelijasafkaaMaista vapautta EuroopassaParempaa huomista maalaamassaLinnunradan oppilaitos-roadtripKoulumaailma uusiksi, Rakkautta & Anarkiaa – joka syksyArvostelutGeneral Intellect In Process Sarjakuvat

Sivu:

s.3

s.4 — 5 s.6 — 7

s.8 s.9

s.10 — 16 s.17

s.18 — 19

s.20 — 21

s.22 — 23

s.24 s.25

s.26 — 27

s.28 — 29

s.29 s.31

s.32 — 33

s.34 s.35

UbikAmmattiin opiskelevien mielipide- ja kulttuurilehti

SAKKIn toimiston yhteystiedot:

Aleksej Fedotovpuheenjohtajap. 040 961 8847aleksej.fedotov@sakkinet.fi

Olli-Pekka Koljonenpääsihteerip. 050 337 4651olli-pekka.koljonen@sakkinet.fi

Jenna Hautalajäsenpalvelusihteerip. 040 159 9971jasenpalvelu@sakkinet.fi

Salla Koppelijäsenpalvelusihteerip. 040 159 9971jasenpalvelu@sakkinet.fi

Tuulia Pitkänentoimistosihteerip. 050 337 4655toimistosihteeri@sakkinet.fi

Laura Ylitalojärjestöasiantuntijap. 050 337 4652laura.ylitalo@sakkinet.fi

Tiina Helminenjärjestöasiantuntijap. 0401599970tiina.helminen@sakkinet.fi

Jussi-Pekka Rodeedunvalvonta-asiantuntijap. 050 337 4653jussi-pekka.rode@sakkinet.fi

Henri Salonentiedottajap. 050 337 4654henri.salonen@sakkinet.fi

Musa Jallowsiviilipalvelushenkilöp. 050 412 8949musa.jallow@sakkinet.fi

Teemu Meriläinenprojektisihteerip. 050 310 0570teemu.merilainen@sakkinet.fi

Atlas Saarikoskiprojektisihteerip. 0447116622atlas.saarikoski@sakkinet.fi

2

UB

IK

Silloin, kun itse aikuisiällä opiskelin am-mattiin, minua aina harmitti ja ei vain har-mittanut vaan myös stressasi todella pal-jon se, että rahat olivat koko ajan loppu. Aina piti miettiä, että mistäs ne rahat asu-miseen, eli vuokraan ja syömiseen, löytyi-sivät, saati sitten laskuihin tai vapaa-ajan viettoon. Tai sitten kävin töissä samalla kun opiskelin ja stressasin sitä, kun oli jat-kuvasti kiire, väsytti ja jäin opinnoista jäl-keen uupumuksen takia. Kyllä sitä pärjäsi, mutta huomasin, että monet luokkatoveri-ni jättivät opinnot kesken.

Mielestäni opiskelijoilta vaaditaan liikaa, ja opiskelijatkin vaativat itseltäään liikaa. Jatkuvasti kalvava riittämättömyyden tunne siitä, että pitäisi jo olla jossain. Pi-täisi olla jo valmistunut, pitäisi olla työelä-mässä, pitäisi tienata ja olla kunnon töissä

Istun lähiökapakassani näpertämässä pu-helintani kun sähköpostiini rojahtaa viesti Kaliforniasta. Yhdysvaltalaisen ajatushau-tomon tohtori haluaa tietää mitä olemme oikein tehneet ammatillisen koulutuksen suosion nostamiseksi. Seuraavalla viikolla tulee myös kutsu Brysseliin, jossa Euroo-pan ammatillisen koulutuksen kehittämis-laitos pohdiskelee samaa. Ostan lentoliput pissaavan poikapatsaan omaperäiseen kaupunkiin. Suljen työkoneeni näytön ja lähden pahoinpitelemään mahaani keba-billa.

Tätä juttua kirjoittaessani lennän kotiin samassa koneessa puolustusministerin kanssa. Kyllä meillä osataan saunoa ja sen ohella myös kehittää ammatillista koulu-tusta. Äskettäin pidetyistä kansainvälisis-tä EuroSkills 2012 -ammattitaidon euroo-panmestaruuskilpailuistakin TeamFinland sai 17 mitalia kotiin vietäväksi!

Veren maku suussa hitsaaminen ei kui-tenkaan ole kilpailuissakaan se arvokkain juttu. Suomen joukkuetta valmentavien mentoreiden mielestä tärkeintä onkin en-nen kaikkea mahdollistaa kilpailuun osal-listuville nuorille unohtumaton kokemus. Iloisella ja positiivisella yhteisellä tekemi-sellä sekä korkealle tähtäävällä asenteella pääsee pitkälle.

En usko, että monikaan meistä tulee tule-vaisuudessa valmistumaan yhteen hom-maan, jossa ollaan lopunelämää. Maailma on muuttunut ja saa se muuttuakin. Siksi tässä lehdessä on juttu siitä miten erilais-ten kokeilujen ja opintojen kautta löytyi se omalta tuntuva ala, sekä kirjoitus siitä,miten vaikkapa oppisopimusjärjestely on toiselle hedelmällisempi tapa kouluttautua kuin oppilaitoksen lukujärjestyksen muka-na eteneminen. Nämä ovat suuria tarinoi-ta menestymisestä. Kuten lehdessä oleva ”Jossain se tuolla alitajunnassa on, että haluaa vain potkia palloa – jutussa Joel Pohjanpalosta, kaikissa meissä on sanka-ruutta, ja sankaruus tulee omasta arkisesta selviytymisestä. Siitä, että joku löysi oman juttunsa ja on onnellinen valinnoistaan.

Näin vastasin myös Brysselissä asiantun-tijoille. Ei ole olemassa pysyvää oikotietä onneen. Resursoimalla tarpeeksi koulutuk-seen, parantamalla opiskelijoiden hyvin-vointia ja arkea saamme parhaita tuloksia myös ammatillisen koulutuksen suosion osalta. Olethan sinäkin muuten harkinnut osallistumista Taitajat–kilpailuun?

Pelastaako nuorisotakuu meidät?

Maamme hallitus on lanseeraamassa niin sanottua nuorisotakuuta, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä sekä edistää kaikkien nuorten pääsyä toi-sen asteen koulutuksen pariin. Ajatus on kerrassaan erinomainen ja ansaitsee ha-tunnoston pelkän kunnianhimoisuutensa vuoksi. Kuitenkin samaan aikaan hallitus suunnittelee höyläävänsä koulutuksen budjetista satoja miljoonia. Järkevää? Te-hokasta? Toimivaa? Sitä kannattaa miettiä.Haastan sinut ja kaverisi. Vanhempa-si ja naapurisi. Tiedustelkaa ja kysykää alueenne kansanedustajilta sähköpostilla, etanapostilla, soittaen tai torilla kysyen – mitä hän ja hänen puolueensa on tehnyt ammattiin opiskelevien olojen paranta-miseksi? Onko hän luvannut poistaa van-hempien tulojen vaikutuksen alle 20-vuo-tiaiden opintotuesta? Onko hän ajanut parempaa budjettia ammatilliselle kou-

lutukselle vai suostunut ryhmäpaineessa koulutuksen leikkauksiin? Onko lupauk-sien ja sanojen jälkeen näkynyt tekoja?

Kokoamme seuraavaan lehteen vastauksia ja mielipiteiltä kansanedustajilta ja minis-tereiltä saadaksemme vastauksen siihen, onko mitään edistystä oikeasti tapahtunut viimeisten eduskuntavaalien jälkeen mi-nisteriöiden työryhmistä riippumatta. Tä-män jälkeen nuoret saavat päättää. Ulos vai jatkoon?

kuten muutkin samanikäiset. Pitäisi saada parempia arvosanoja kursseista samalla kun verkostoituu sosiaalisesti, pitää itsensä kun-nossa sekä yleisesti menestyy elämässä.

Meidän kannattaisi tehdä vähemmän, mutta paremmin. Kun opiskellaan, kes-kitytään opiskeluun ja opiskeluelämään. Löydetään aikaa harrastuksille ja omil-le kiinnostuksen kohteille. Ei kaikkea voi myöskään koulusta tai työelämästä oppia. Pitää löytää aikaa myös itsenäiselle oppi-miselle. Se, että me painostamme itseäm-me tavoittelemaan kerralla kaikkea, tekee meistä vain stressaantuneita.

Opiskelija, ota rennosti! Valmistu koulusta sitten kun olet valmis ja vakiinnu työelä-mään sitten kun olet paikassa, jossa viihdyt. Myös jokaisesta kokeilemastasi koulutuk-sesta tai työstä saat rikastuttavia kokemuksia.

Opiskelija, ota rennosti!

Ulos vai jatkoon?TekstiAleksej FedotovPuheenjohtaja

TekstiHenri SalonenPäätoimittajaKuvaKristo Sylman

Resursoimalla tarpeeksi koulutukseen, paran-tamalla opiskelijoiden hyvinvointia ja arkea

saamme parhaita tuloksia myös ammatilli-

sen koulutuksen suosion osalta

3

UB

IK

eatteriohjaaja Susanna Kuparinen istuu Ryhmäteatterin vieressä ole-van baarin terassilla. Eduskunta

II-näytelmän harjoitukset ovat juuri päät-tyneet tältä päivältä. On syyskuinen alkuil-ta ja ohi kolistelee ratikka, jonka kyljessä komeilee Kuparisen näytelmän mainos. J: Moi Susanna. Mikäs sun fiilis on uusim-man näytelmäsi tekemisestä?

Varmaan taas tämän proggiksen aikana vanhenen viisi vuotta, mutta vitut siitä. J: Sä halusit, että tässä kerrotaan se, että me tunnetaan jo ennestään. Miksi?

No tää näytelmä kertoo hyväveliverkos-toista. Niin onhan se nyt, no, heti sellainen uhka, että miksi voit itse kritisoida näitä ja sitten sun kaveri tekee susta heti seuraa-vassa käänteessä jutun. J: Aivan. No nyt se on kerrottu. Mutta siis mistä tässä näytelmässä nyt oikein on kyse?

Yleensä olen hiljaa, kun on turha yrittää selittää mistä tässä on kyse. Tämä on niin monimutkainen paketti. Mutta vittu mä olen tehnyt kaikkeni, että se esitys olisi riittä-vän rouhea ja konkreettinen, että kaikki ym-märtäisivät mistä tässä oikein on kysymys.

J: Niin eli…

Nähtyään tän tajuaa aika hyvin, että polii-tikot ovat jollain tavalla uhreja tässä sys-teemissä. Että meidän koko yhteiskunta on rakentunut sillä tavoin, että edelleen pää-töksiä tehdään tuolla kabineteissa. Katsoja voi hiffata, että mistä johtuu, että työeläke-otteessa lukee eläkkeen olevan neljä euroa

kuussa. Ja miksi jollain toisella lukee, että se saa satanelkyt tuhatta euroa kuussa. Sii-hen on syynsä, ei se ole mikään vain ylei-nen vääryys. Se on tietty vitun epäpyhä liit-to mikä menee tuolla työmarkkinayritysten ja eduskunnan ja poliitikkojen ja EK:n ja SAK:n pamppujen kesken. Kaikki tää käh-mintä yhteiskunnassa tapahtuu tosi pal-jon tän eläkesysteemin ympärillä. Just tää ansiosidonnaisuusjärjestelmä, joka aina potkii päähän niitä, jotka saa muutenkin vähiten. Että minkä vitun takia kun vaikka jotain sossutukea nostetaan, niin samaan aikaan pitää nostaa jonkun puolen vuoden työttömyysjaksolle jäävän hyvätuloisen ih-misen tukia?” J: Mut onks tää meidän järjestelmä niinku…

Hei, mä haluun sanoa vielä yhden jutun. Se Esko Ahon lausunto Hesarissa…

J: Mitä se sanoi?

Että nää hyväveliverkostot on itse asiassa suomalainen voimavara. Että kun ollaan vaikka metsästämässä, niin siellä duunarit ja vuorineuvokset istuvat saman nuotion äärellä. Mutta nyt kun me ollaan tutkittu puol vuotta näitä verkostoja, mihin eläke-yritykset kytkeytyy tosi vahvasti, niin vit-tu siellä mitään duunarit istu muuta kuin korkeintaan kääntelemässä sitä paistivar-rasta. Älä puhu Aho paskaa, siis miten se voi mennä silmät kirkkaana valehtelemaan tollasta. Olisi keksinyt jonkun paremman argumentin, vaikka että hei eliitinkin pitää rentoutua. Ja niin pitääkin, mutta jos poli-tiikan ja talouden eliitti rentoutuu yhdessä toimittajien kanssa, niin se on ongelma.

J: Joo eli…

Me eletään sellaista aikakautta, että nää kätyrit ja suhmurointikeisarit joutuu oi-keuteen ja siirtyy eläkkeelle ja muuta, niin me halutaan näyttää, että näille kävi näin, mutta että ketkä sieltä on tulossa heti seuraavaksi perässä. Että ketkä on tulossa jatkamaan suhmuroitsijoiden duunia. Se ihmisten on hyvä tietää. J: Eli onks siinä niinku… Ja sit siinä dokataan ja vedetään röökiä la-valla. Ja lauletaan. J: No herääkö katsojalle toivo siinä lopus-sa, että ehkä tää yhteiskunta vielä tästä voisi mennä hyvään suuntaan?

No siinä on tietty voimauttava loppu. Vä-hän niinku kauhuelokuvien loppu, että nyt se saatanan mörkö on kuollut. Mullan alta nousee lopussa käsi, mutta sillä kädellä on nimi. Että tietää kenen käsi sieltä tulee, ja sitä voi ruveta näytelmän jälkeen seuraa-maan kun on Google ja sosiaalinen media keksitty. Että ei tää mikään sellainen ole, että nyt kun näette tän näytelmän niin menkää kotiin ja tappakaa ittenne. Eikä se viesti ole, että älkää ikinä äänestäkö. Vaan että sen poliitikkoryhmän sisällä on paljon toisinajattelijoita, jotka tekee paljon hyvää duunia. Meidän tärkeimmät lähteet on… J: Mitkä?

No niitä tulee ihan jokaiselta elämän osa-alueelta. Ne on ihan helvetin rohkeita ihmisiä, jotka usein riskeeraa ihan helvetis-ti, niinku duuninsa ja sosiaaliset suhteensa kun ne antaa meille tietoja.

Mistä todella on kysymys?

TekstiJukka VuorioKuvatHilla Kurki

T

”Siis ihmiset voi mun puolesta lähtee väliajalla pois. Kunhan ne ei lähde siks, että ne on kyllästyneitä, vaan siks, että niitä vituttaa.”

4

tää näytelmä väistämättä vaikuttaa niihin. Samalla tavalla kuin toimittajat vaikuttaa koko ajan yhteiskuntaan, halus ne sitä tai ei. J: Siis minkä nimisiä nää tän näytelmän eniten esillä olevat roolihahmot on?

Päähenkilö olen minä itse. Siinä näytetään kuinka helppoa on korruptoitua ja myydä periaatteensa. Sitä aihetta kannetaan mun henkilön kautta.

J: Kuulostaa aika rankalta.

No se on aika hirveetä. Välillä niitä koh-tauksia on tosi vaikea katsoa. Kun tekee poliittista teatteria ja sitten on vielä toi-mittaja, niin mä olen ollut edellisen Edus-kunta-näytelmän jälkeen jos jonkinlaisissa lobbaustilaisuuksissa ja mulla alkaa olla vähän outoja tuttavuuksia. Mutta sitten se asia-aihe mitä me näytetään, että miten etujärjestöt sotkeutuu politiikkaan, niin meillä on Lasse Laatunen, elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja, Laatunen on ihan keskeinen hahmo tässä. Matti Vuorian henkilöä sivutaan, mutta sehän on pelkkä kulissi. Kulissi, joka tienaa ihan vitusti siitä, että se on tämmöinen fasadi jonka takana tehdään tosi kovaa eläke- ja sosiaalipolitiik-kaa. Sitten siellä on pari persua.

J: On vai? Mä luulin, että persut on joten-kin kannanottona jätetty kokonaan pois?

Joo kyllä niitäkin on ja Ben Zyskowicz on mukana ja Eero Lehti. Hallituspuolueisiin on suunnattu sitä kritiikkiä, koska ne käyttää absoluuttista valtaa. Että en mä tiedä miksi vaikka jotain Keskustaa tulisi potkia, koska ei heikkoja eikä kääpiöitä saa. Eikä heittää.

Eduskunta IISatiiri veljeskuntien Suomesta

Ohjaus Susanna Kuparinen.

Dramaturgia Ruusu Haarla.

Esitysdramaturgia ja lavastus Akse Petterson.

Taustatutkimus Susanna Kuparinen, Jari Hanska, Reetta Nousiainen, Olga Palo.

Rooleissa Noora Dadu, Jari Hanska, Santtu Karvonen, Martina Myllylä, Matti Onnismaa, Pihla Penttinen, Robin Svartström.

Esitykset 7.12. asti Ryhmäteat-terissa, Helsinginka-dun näyttämöllä. Vie-railuesitykset Espoon Kaupunginteatterissa 10.-15.12.

J: Mä välillä ajattelen, että maailma on jo peruuttamattomasti pilalla, että mitä täs-sä nyt enää riuhtomaan.

Ajatteletsä oikeesti noin, siis ihan oikeesti? J: No välillä.

Voi helvetti. Tosi ikävä kuulla. Mä en to-dellakaan usko, että maailma on peruut-tamattomasti pilalla. Tarvitaan esimerkin näyttäjiä, niin kuin vaikka aktivistien duu-nit. Vaikka toisaalta mua välillä ärsyttää se tietty mustavalkoisuus ja äärikärjistävyys, koska mähän olen tämmöinen, no mähän oon ollut keski-ikäinen viimeiset 20 vuotta. J: Ai suoraan teini-iästä keski-ikään?

No suurin piirtein joo kun mä olen lamasu-kupolvea ja olen tämmöinen lepsu paska. Että kyllä mua välillä ärsytti se heti perään tullut aktivistisukupolvi. Mutta en todella-kaan usko, että lusikka kannattaa nyt heittää nurkkaan. Politiikan kautta voi vaikuttaa, eikä se tarkoita pelkästään äänestämistä. Ja aina mä kehotan ihmisiä jotka on päässyt jo-honkin asemaan, että vuotakaa. Kaikki mei-dän tärkeimmät lähteet on syväkurkkuja. J: Teetkö sä raivokasta poliittista teatteria? Ei se ole raivokasta, se on kärkevää ja kär-jistävää. Ei tässä mistään vihasta ole kyse. Mut on se poliittista, se on ihan selvää. Se oli aika tärkeä oivallus itselle silloin kun tehtiin sitä Valtuusto-trilogiaa, että me teh-dään politiikkaa. On meillä koko ajan joku oma kanta, ja läpinäkyvästi kerrotaan siinä mitä mieltä me ollaan. Kyllä tää vaikuttaa ihmisiin, jotka tulee katsomaan teatteria. Ne voi olla samaa mieltä tai ne voi olla eri mieltä tai ne voi muuttaa mielensä, kyllä

Susanna Kuparinen. Taustalla siintää Eduskuntatalo

5

UB

IK

ajin synnyinmaa Iso-Britannia osoitti kuitenkin suuruutensa kaa-tamalla Suomen sankarit 4–0.

Kyseessä on kiistatta suomalaisen jal-kapallohistorian suurin saavutus, jonka veroista menestystä tullaan odottamaan ehkä vielä vuosisadan päästä. Tai oikeas-taan odotettiin jo. Kyseiset kisat käytiin nimittäin Tukholmassa vuonna 1912, eikä sinivalkoisia ole arvokisoissa nähty Helsin-gin olympialaisia lukuunottamatta, jonne isäntämaalla oli tietenkin etuoikeus.

Tappiosta tappioon ja suurien unelmien kaatumisista uusiin pettymyksiin kehää kiertänyt suomalaisen jalkapallon tarina on kuitenkin värikkäämpi kuin rännän-harmaasta arvokisamenestyksestä voisi päätellä. Aina välillä toivonpilkahdus kir-kastaa taas pölyttyneet haaveet ja uudet sukupolvet nuoria lupauksia antavat uutta toivoa kansallisen ylpeyden pelastamisesta.

Kuningaslajissa on tulevaisuus Mutta palataan vielä maan pinnalle kyl-mään sateiseen Helsingin syksyyn. Veik-

kausliigan kärkikamppailussa HJK ja Turun Inter pelaavat jäätävän sateen piis-kaamalla Sonera Stadionilla junnaavan tasapelin. Toiselle puoliajalle vaihdosta mukaan päässyt HJK:n Joel Pohjanpalo poikkeuksellisen nuoresta iästään huo-limatta on välittömästi kuin kotonaan ja pääsee kahteen otteeseen senttien pää-hän vapauttavasta voittomaalista.

Pohjanpalo tunkeutui kansan syvien rivien tietoisuuteen historiallisen sensaatiomai-sella debyytillä puolustavan mestarin pai-dassa keväällä. Täydellinen hattutemppu, yksi maali vasemmalla jalalla, yksi oikealla ja kolmas päällä, alle kolmessa minuutissa on ennätys, jota kukaan tuskin tulee kos-kaan rikkomaan.

Uusi Litti? Youtube-videon kolmen minuutin hattu-tempusta on nähnyt jo tähes puolitoista miljoonaa katsojaa ja tähti on todellakin syntynyt. Päätimme mennä virran mukana ja kävimme jututtamassa Jollea ja lataa-massa paineita, juuri täysi-ikäisyyden saa-

vuttaneen ammattijalkapalloilijan niskaan ja rupattelemassa muutenkin suomalaisen jalkapallon tilasta. M: Onko jo supertähtiolo?

Ei, kuitenkin tavotteet on paljon korkeem-malla. Tietenkin haaveena olis päästä jos-kus Champions-liigaan pelaamaan. Sem-mosesta oon pikkupoikana haaveillu. M: Mikä suomalaisessa jalkapallokulttuu-rissa mättää? Miksi se ei kiinnosta ja mitä asialle voisi tehdä? Veikkausliigan tasoa pitäis saada ylöspäin. Liian vähän jengejä on aina samoina tais-telemassa siitä mestaruudesta, et ne on yleensä aina ne samat kolme–neljä jengiä jotka siellä kärjessä aina on ja muut sit tais-telee siitä et pystyis seuraavalle kaudelle budjettinsa kasaamaan ja pysymään sar-jassa mukana. Tottakai se raha mitä Veik-kausliigassa pyörii on mitä on. .. Ei kukaan rahasta tätä kuitenkaan pelaa. Mut kyl sitä kuitenki pitää vähän miettii sitä tulevai-suutta ja jos on mahollisuus lähtee isom-

Jossain se tuolla alitajunnassa on, että haluaa vain potkia palloa

Teksti Matias Luukkanen Kuvat Hilla Kurki

L

Suomen jalkapallomaajoukkue taisteli Olympialaisissa upeasti neljän parhaan joukkoon pudottaen muun muassa Italian, yhden voittaja- suosikeista.

Haastattelun jälkeen kuvaaja ja Pohjanpalo yrittivät sisään Töölön vanhalle pallokentälle (Bollikselle) ottamaan juttukuvat, mutta portit olivat lukittuina. Kentälle oli kuitenkin päästävä, vaikka sitten aitojen yli.

6

UB

IK

piin ympyröihin niin yleensä sillon pelaajat lähtee. Et ei täällä kuitenkaan mitään lop-puelämän elantoo tehä... Menestyksen kauttahan se kuitenki tulee. Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden ja nyt on kaikki hallit ihan täpöten täynnä joka matsissa. Veikkausliigassa ei oo ihan samoin. Keskiarvo on siinä tuhattaviittäsa-taa. M: Pääsit jo muutaman europelin pelaa-maan. Onko siinä sitä suurta unelmien täyttymyksen tunnetta jo mukana?

Joo onhan niissä. Sillon on katsomot täyn-nä ja vastus on ihan eri tasoa. Noita pelejä pitäis yksinkertasesti olla vaan enemmän. Niitä on ihan liian vähän Suomessa. M: Onko turhauttavaa, kun unelman to-teutuminen on niin lähellä? Se, että tavoi-te jää kiinni yhdestä maalista tai yhdestä mokatusta paikasta?

Niin olihan se Celticiä vastaan se kotipe-li. Tottakai se harmitti sen jälkeen kyl tosi paljon mut semmosta fudis on ja ei siinä muuta ku et on vaan jatkettava eteenpäin. M: Onko koskaan ollu sellanen fiilis et nyt mä jätän tän koko paskan?

Ei, ei koskaan oo ollu sellasta. Ei koskaan junnunakaan. M: Miten jaksat lähteä räntäsateeseen tree-naamaan? Eikö kos-kaan motivaatio petä?

En mä osaa sanoa. Jossain se tuol alitajun-nassa on et haluaa vaan potkia palloa. M: Eli pitää vaan päässä olla vähän vikaa alunperinkin?

Joo periaatteessa pitää olla vähän hullu. M: Seuraavat EM-kisat on varmaan sellaset, että sinne olis parempi Suomenkin jo päästä. Painaako jo jossain takaraivossa ajatus siitä, että siellä vois iteki olla jo pelaamassa?

Ei se viel oo ollu. Et jos pääsis ees jossain vaihees pelaa A-maaottelujen harkkamat-seja et saa sit nähä millon se aika koittaa et en oo kuitenkaan vielä mitään kenen-kään kaa jutellu et millon sit. Nyt tuli iso yllätys et pääs tänä vuonna kaksykkösten mukaan tossa ennen kauden alkua ja se tuli tosi puun takaa ja sit tuli Veikkausliigassa pelattuu hyvii pelei ja sit pääs pelaa noit eurokarsintamatseja ja neki suju ihan koh-talaisesti, et tää kausi viel vedetään lop-puun ja sit katotaan mikä on ens kauden suunnitelma. M: Sä täytit just 18. Onneks olkoon vaan. Onko nyt aikuinen ja kypsä olo?

Kiitos paljon. Joo maailma on nyt ihan eri-lainen joo, ei täs mitään. Se on vaan pa-perissa numero muuttu et ei mitään sen kummempaa.

M: Tuntuuks siltä, että suhun aletaan suh-tautuu jo aikuisena?

Ei, mun mielest se on sillai et niin kauan ku sä oon alle 21 niin sä oot viel nuori pelaaja,

et sit ku 21 tulee täy-teen niin sit sun pitäis olla jo aika valmiina oleva pelaaja. Sen jäl-keen ei paljon enää sinänsä opita et sit se tulee kokemuksen kautta enemmänki.

M: Sun niskaan on jo aika paljon laitettu paineita ainakin me-dian ja koko suomen jalkapalloa seuraavan

kansan puolelta. Tuntuuko siltä, että on suorastaan velvollisuus näyttää ja lyödä läpi?

En mä tiiä. En mä yleensä tollasia ajatte-le et yleensä mä ajattelen sitä ihan itteni kannalta et mikä on parasta mulle, mut tottakai omatki tavotteet on siellä miten mediakin sen ajattelee et ei sitä ite ajattele et pitää näyttää suomen kansalle.

M: Entäs millanen tuo ammattijalkapallo-maailma on teinin silmin?

Raaka paikka. Et tää Suomessahan on aika lepsuu on verrattuna siihen mitä se tuol Keski-Euroopas on. Et siel media on viel

raaempaa ja pelipaikoista taisteleminen on viel todellisempaa.

M: Vaikuttiko se yhtään päätökseen jäädä Suomeen?Joo no kuitenki tääl on hyvä päästä pelaa-maan ja siel ois se realistinen sauma päästä pelaamaan ois ollu niin pieni et näin par-haaks jäädä viel tänne.

M: Onks sulla käynyt mielessä, että entäs jos sitä läpimurtoa ei tulekaan, tai louk-kaannut ja joudut jättämään fudiksen?

Tottakai, ja mä käyn vieläki koulua ja tiiän sen itekin et ristiside voi paukahtaa missä treeneissä tahansa ja sit ollaan puol vuotta sivussa ja hyvin voi käydä niin et ura jää sit siihen et se on aina vaara urheilussa. Mutta yleensä sitä vaan jättää ne ajatukset pois..

.. Jos nyt fudiksesta ei jostain syystä tulis mitään niin sit luen yhteiskuntaoppia ja historiaa aika paljon, et jotain siltä väliltä olevia aloja suunnitelmissa.

M: Miten sä suhtaudut tähän nykymaail-man julkisuuskulttimeininkiin?

Niin no tottakai Suomessa se on vielä aika pientä kuitenki verrattuna siihen mitä se on Euroopassa. Tääl kuitenki se julkisuus on aika pienessä kaavassa et ei tarvi pel-kää mitään valokuvaajia ovien takana tai toimittajia kulmien takana.

M: Vielä ei teinitytöt piiritä kadulla?

Ei onneks.

M: Ai onneks?

M: No ei kai varmaan kauheesti kuiten-kaan haittais?

Tyttöystävää ehkä haittais.

ristiside voi paukahtaa missä treeneissä

tahansa ja sit ollaan puol vuotta sivussa ja hyvin voi käydä niin et

ura jää sit siihen

7

UB

IK

OPISKELIJAELÄ

MÄÄ

TEEMAOSIO

8

UB

IK

OPISKELIJAELÄ

MÄÄ

Monelle suomalaiselle voi olla vaikeaa kuvitella koulutusjär-jestelmää, jossa ammattikorkea-

kouluja ei ole olemassa. Tämä on kuiten-kin todellisuus Britanniassa, jossa kaikki ammattikorkeakoulut muuttuivat yliopis-toiksi vuonna 1992. Kaikki tutkinnot, jot-

ka ovat meille s u o m a l a i s i l l e tuttuja ammat-tikorkeakoulus-ta tai toisinaan ammattikoulus-ta ovat Briteissä yliopistotutkin-toja. Britannias-sa yliopistossa voi opiskella esi-merkiksi kam-paajaksi, sai-raanhoitajaksi tai mitä tahansa rakennusalaan liittyvää.

A m m a t t i k o u -lututkinnoista suurimman osan voi suorittaa melko samal-la tavalla kuin

Suomessa. 16-vuotiaana nuoret päättävät haluavatko he opiskella tiettyyn ammat-tiin vai suorittaa niin sanotut A-levelsit, Britannian version ylioppilastutkinnosta. Tarjolla saattaa olla myös oppisopimus-koulutusta. Oppisopimuskoulutus on Bri-teissä joillain aloilla erittäin suosittua, koska työnantajan on pakko maksaa 2,60 puntaa (n. 3,20 euroa) tunnissa oppisopi-muksen suorittajalle ja kyseisestä työpai-kasta saa yleensä oppisopimuksen päätyt-tyä töitä. Jos ei oppisopimukseen pääseminen ole mahdollista, toinen vaihtoehto on siir-

tyä collegeen opiskelemaan alaa, josta on kiinnostunut. Collegessa voi opiskella A-levelsit tai johonkin ammattiin liittyvää tutkintoa ja sieltä valmistutaan viimeis-tään 18-vuotiaana, jolloin on halutessaan valmis siirtymään työelämään. Ammattitutkinnot ovat kuitenkin mahdol-lisia monissa yliopistoissa ammattikou-lujen muututtua yliopistoiksi. Britannia on tunnetusti luokkayhteiskunta ja jaon ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin koettiin jakavan ihmisiä kahteen kastiin entisestään. Vuonna 1992 opiskelu yliopis-toissa oli vielä ilmaista, joten suurin osa ih-misistä ei piitannut uudistuksesta tai koki sen ennemminkin positiiviseksi muutok-seksi. Kuitenkin nyt alkaneella lukuvuo-della maksimi lukukausimaksuille vuodes-sa nostettiin reilusta 3000 punnasta 9000 puntaan (n. 11 200 euroa).

33 000 euron tutkinto Yliopistotutkinto kes-tää Briteissä kolme vuotta (tai neljä vuot-ta Skotlannissa, jossa opiskelu on edelleen ilmaista), joten kaiken kaikkiaan lukukau-simaksuista saattaa tulla opiskelijalle yli 33 000 euron lasku. Tähän summaan ei-vät edes kuulu muu-hun elämiseen menevä raha, joten asian-tuntijat ovat arvioineet yliopistotutkinnon maksavan Briteissä tästä vuodesta eteen-päin reilusti yli 50 000 euroa. Moni niistä yliopistoista, jotka olivat ennen ammatti-korkeakouluja eivät aio nostaa maksujaan maksimiin, mutta esimerkiksi Lontoossa olevat yliopistot nostivat maksunsa suo-raan 9000 puntaan. Tällainen summa tarkoittaa, että Britannian kaltaisessa

Briteissä opiskelu käy kalliiksi

Britannian kaltaisessa luokkayhteiskunnassa

moni jätetään nyt yliopistotutkintojen

ulkopuolelle jo pelkäs-tään hintojen takia.

Emmi Takanen on Iso-Britanniassa

suomalaisia opiskelevia edustavan ISO

ry:n hallituksen sihteeri ja valmistuu

ensi vuonna filosofian kandidaatiksi

lontoolaisesta yliopistosta. Hän on

kiintynyt liikaa brittiläisiin roskalehtiin

ja on nykyään sitä mieltä, että mustaan

teehen laitetaan ehdottomasti maitoa.

M luokkayhteiskunnassa moni jätetään nyt yliopistotutkintojen ulkopuolelle jo pel-kästään hintojen takia. Moni nuori ei ole valmis ottamaan pelottavan suurta lainaa itsenäisen elämän alkuvaiheilla. Nykyistä yliopistojärjestelmää kritisoivien mieles-tä olisi hyvä, jos tämä saisi nuoret jättä-mään väliin esimerkiksi hierojaksi opiske-lemisen yliopistossa ja siirtymään entistä aikaisemmin työelämään. 90-luvulla har-va kyseenalaisti ammattikorkeakoulujen muuttamista yliopistoiksi, mutta maksu-jen noustua viime vuosien aikana moni on ruvennut vaatimaan, että ammattikorkea-koulut tulisi palauttaa Britanniaan.

Monen britin mielestä haave siitä, että mahdollisimman moni kävisi nimenomaan yliopiston on turhan idealistinen ja epä-käytännöllinen. Kukaan Britanniassa ei oleta tai vaadi, että omalla kosmetologilla tai sähköasentajalla olisi yliopistotutkin-

to. Omassa asunnos-sani taannoin käy-nyt putkimies kysyi kämppikseltäni, mitä teemme Lontoos-sa. Kun kämppik-seni kertoi kaikkien olevan yliopistossa, kolmikymppinen put-kimies vastasi, että ”olisinpa voinut käy-dä edes collegen”. Hän oli opiskellut op-pisopimuksella put-

kimieheksi ja oli nyt töissä yhtiössä, jolta yksi Britannian suurimmista sähköfirmois-ta tilasi palveluita. Kaiken tämän jälkeen ei tule yllätyksenä, että brittien on vaikea uskoa korviaan, kun heille kertoo lähes kaiken koulutuksen ole-van Suomessa ilmaista.

Teksti Emmi Takanen

9

OPISKELIJAELÄMÄÄU

BIK

Jutun kaikki vaatteet ja asusteet ovat kierrätettyjä. Ne on hankittu kolmen viikon aikana seitsemänä eri päivänä kymmenestä eri pai-kasta. Nykyään kirpputoreja, kierrätyskeskuksia, second hand- ja vintage-kauppoja on niin paljon, että halutessaan vaikka koko vaa-tekaappinsa sisällön voi muodostaa käytetyistä vaatteista uusien si-jaan. Siihen on myös monta hyvää syytä. Hyviä syitä ostaa kierrätettyä:

Tyylikkäästi kierrätetty!

1. Käytetyt vaatteet ovat yleensä edulli-sempia kuin uudet.

2. Ostamalla kirpparilta joku saa sinul-ta rahaa ja sinä saat jotakin vastineeksi. Kaikki voittaa. Jos taas vaihtoehtoisesti käyttökelpoinen vaate päätyisi roskiin, sii-tä ei hyötyisi kukaan.

3. Kierrätetty vaate on ekologinen ostos, sillä sen valmistamiseen ei tarvitse kulut-taa lainkaan uusia raaka-aineita. Ympäris-tö kiittää.

4. Käytetty vaate on myös eettinen va-linta, sillä niin et tue muun muassa uutta nahka- ja turkisteollisuutta tai ihmisten huonoja työoloja vaatetehtaissa.

5. Jotkut vanhat vaatteet ovat huomatta-vasti laadukkaammin valmistettuja kuin nykyiset kaupoissa myytävät tuotteet.

6. Vanhoissa vaatteissa on malli- ja ko-kovariaatiota ja osa edustaa tiettyä aika-kautta. Joitakin malleja ei löydy lainkaan

uusien vaatteiden kaupoista, joidenkin vartaloille vanhat vaatteet istuvat parem-min ja jos tavoittelet aitoa 50-luvun tun-nelmaa, saavutat sen parhaiten juuri tuon aikakauden vaatteilla.

7. Ostamalla kierrätettyä voit tehdä persoo-nallisia ja usein todella uniikkeja löytöjä.

8. Käytettyjen vaatteiden kohdalla shop-pailun ilo on kaksinkertainen, sillä jokai-nen ostos on todellinen aarre!

Teksti ja kuvat Ina MikkolaMeikki ja hiukset sekä stailausIna MikkolaValaisuKristo SylmanMallitSiiri LaaksonenEetu Maaranen

10

UB

IKOPISKELIJAELÄMÄÄ

TYTTÖ: Turkoosi takki, 8e, Kallion puistokirppis, vihreä body, 3e, Kallion puistokirppis, polvisukat, 2e, UFF, lippis, 0,10e, Valtteri-kirpputori, pinkit college-housut, 8e, UFF

Urheilu on tuplasti hauskempaa värikkäillä releillä. Siisteimmät urhei-luvaatteet tehtiin kasarilla ja niitä voi metsästää nimenomaan kirppa-reilta. Etenkin urheiluvaatteiden kohdalla hinta tippuu huimasti osta-essa käytettyä uuden sijaan.

POIKA: Punainen hihaton paita, 1e, Kallion puistokirppisShortsit, 1e, Kallion puistokirppis, pomppu-kengät, 25e, UFF, turkoosi juomapullo, 0,50e, Fida

REKVISIITTA: Oranssi lyhyt toppi, 8,50e, UFF, keltainen kaulahuivi, 4,50e, UFF, harmaa collegehuppari, 8e, UFF, keltamusta hihaton paita, 1e, Kallion puistokirppis

11

OPISKELIJAELÄMÄÄU

BIK

Kuvan viitan hinta on melkoisen pieni siihen nähden, kuinka isot ja arvokkaat napit siinä on ja kuinka hienoa materiaalia se on.Napit voi aina vaihtaa toiseen vaatteeseen, niistä voi askarrella jotakin ja kankaankin voi saksia muuhun käyttöön. Sama pätee vetoketjuihin. Vetskarit rikkoontuvat usein, joten niitä on hyvä olla jemmassa.

TYTTÖ: Punainen viitta, 15e, Hietalahden kirpputori, sininen hattu, 6e, UFF, mustat kiiltonahkakengät, 18e, UFF, musta laukku, 6e, UFF, mustat sukkahousut, 0,50e, UFF

POIKA: Musta trenssi, 40e, UFF, liila kauluspaita, 45e, Arizona Vintage, violetit housut, 35e, Arizona Vintage,

Napit ja vetoketjut, sekä tietyt kankaat ovat arvokkaita. Jos löytää edul-lisen vaatteen, jossa on hienot napit ja vaikka ei vaatteesta pitäisikään, niin se kannattaa ostaa pelkästään nappien takia.

ruudullinen lippis, 2e, Kallion puistokirppis, punaruskeat nahkakengät, 17e, UFF

REKVISIITTA:Ruskea laukku, 11e, UFF

12

UB

IKOPISKELIJAELÄMÄÄ

Melko kallista kertakäyttätavaraa siis. Siksi sukkikset kannattaa ostaa kierrätettyinä. Esimerkiksi Uffista ja Fidasta löytyy täysin ehjiä sukkiksia niille varatusta laarista. Kirpparit on pullollaan erivärisiä ja kokoisia farkkutakkeja. Juuri oikean löytäminen vaatii vaivaa, mutta palkitsee todellakin lopulta. Halutessaan takista voi myös tehdä liivin leikkaamalla hihat irti.Kuvassa oleva tytön farkkutakki on lasten kokoa, joten aikuisten vaatteiden lisäksi kannattaa rohkeasti myös katsoa lastenvaatteita.

TYTTÖ: Tummansininen farkkutakki, 2,50e, Fida, keltainen villa-toppi, 1e, Kallion puistokirppis, pinkit shortsit, 4e, UFF, valkoiset paksut sukkahousut, 1e, Fida, keltaiset kengät, 12e, UFF, keltainen laukku, 1e, Valtterin kirpputori, pinkit hiusrusetit, 1e, Valtterin kirpputori, vaaleanpunaiset nappi-korvikset, 1e, Valtterin kirpputori, pinkki sateenvarjo, 1e, Valtterin kirpputori

POIKA: Vaalea farkkutakki, 49e, Arizona Vintage, ruudullinen flanellipaita, 10e, UFF, tummansiniset housut, 45e, Arizona Vintage, violetti hattu, 39e, Arizona Vintage, petrolit kengät, 34e, UFF REKVISIITTA: Puuterinvärinen haalari, 35e, Arizona Vintage, farkkuliivi, 49e, Arizona Vintage, pinkit pitkät housut, 13e, UFF

Nopeasti rikkimenevät sukkahousut ovat suunnaton riesa. Hieman hienompiin ohuisiin sukkahousuihin uppoaa helposti kymmenen eu-roa, puhumattakaan paksummista, jotka maksavat vielä enemmän.

13

OPISKELIJAELÄMÄÄU

BIK

Sandaaleja voi aivan hyvin käyttää vielä ilmojen viiletessäkin, kunhan vain laittaa lämpimät sukat alle.

TYTTÖ: Mintunvihreä villapaita, 1e, Kallion puistokirppis Vihreät pilkulliset housut, 8,60e, Fida Mustat pilkulliset kengät, 15e, Fida Vaaleat sukat, 1e, FIda Vihreä lippis, 0,90e, Kallion puistokirppis Valkoinen kaulakoru, 0,50e, Kallion puistokirppis

POIKA: Vihreä takki, 18e, UFF, farkkupaita, 8e, UFF Tummansiniset farkut, 11e, UFF Ruskeat purkkarit, 14e, UFF, sinioranssi pipo, 3e, Kallion puistokirppis, vihreä kaulahuivi, 3,50e, UFF, vihreä laukku, 10e, Fida

Räväkän asukokonaisuuden saat yhdistelemällä samantyylisiä kuose-ja, materiaalia, sekä samaa väriä. Tämä on tehty kuvassa pilkuilla, vih-reän eri sävyillä ja tummalla farkulla.

REKVISIITTA: Sinipunainen anorakki, 12e, UFF, punaharmaa raitapaita, 4,50e, UFF, keltaliila raitapaita, 12e, UFF, oranssivihreä raitapaita 18e, UFF, punainen pyöreä laukku, 2e, Valtterin kirpputori

14

UB

IKOPISKELIJAELÄMÄÄ

Vivahdetta asuun saa tekemällä kravatista rusetin.Kannattaa tonkia sellaisiakin pöytiä ja rekkejä, joista ei heti ensisilmäyksellä luulisi löytyvän mitään. Kirppiksellä ihmiset myyvät vaikka mitä ja yleensä yhdellä ihmisellä voi olla myynnissä monenlaista tavaraa. Kuvan ihanat violetit kiilakärkikorkkarit löytyivät Jakomäen Toripäiviltä keski-ikäiseltä naiselta, jonka puljussa oli pääasiassa lasten leluja, sekä melko tyylittömiä astioita ja vaatteita.

TYTTÖ: Vaalea villainen paita, 2e, Kallion puistokirppis, paljetillinen läpinäkyvä hartia-asuste, 7,50e, Valtterin kirpputori, pitkä musta samettinen hame, 12e, UFF, violetit samettiset kiilakorkokengät, 2e, Jakomäen Toripäivä, mustat sukkahousut, 1e, UFF, viuhka, 0,50e, Kallion puistokirppis, musta laukku, 5e, UFF, kultainen vyö, 5e, UFF, ”timanttiset” korvakorut, 2e, Valtteri-kirpputori

POIKA: Puvun takki, 20e, UFF, turkoosi paita, 9e, UFF, kravatti, 0,20e, Valtteri-kirpputori, mustat housut, 45e, Arizona Vintage, mustat nahkaiset kengät, 145e, Arizona Vintage REKVISIITTA: Valkoinen mekko, 12e, UFF, kultainen kaulakoru, 4e, UFF

Valkoisen tylsän kauluspaidan sijaan kannattaa valita jokin värikäs, joka tuo kontrastia mustaan pukuun. Myös puuvillasta poikkeava ma-teriaali antaa särmää.

15

OPISKELIJAELÄMÄÄU

BIK

TYTTÖ: Musta nahkainen biker-takki, 95e, Arizona Vintage, musta paljettillinen mekko, 35e, Arizona Vintage, musta-liilat tolppakorkokengät, 35e, Arizona Vintage, mustat sukkahousut, 2e, Fida, kultainen kaulakoru, 4e, UFF, musta pieni laukku, 6e, UFF

POIKA: Punavalkoinen sailor-kuvioinen takki, 24e, UFFvalkoinen printti t-paita, 28e, Arizona Vintage, punainen kauluspaita housuina, 14e, UFF, tummansinet Vansin tennarit, 45e, Arizona Vintage

Vaatekappaleita kannattaa käyttä rohkeasti rikkoen alkuperäistä käyt-tötarkoitusta. Persoonalliset housut saa, kun pukee jalkoihinsa kau-luspaidan. Hameesta voi puolestaan tehdä topin tai mekon. Kaulako-rusta saa vyön ja vyöstä hiuskoristeen.

REKVISIITTA: Musta nahkainen liivi, 15e, Arizona Vintage, mustat sandaalit, 10e, UFF, mustat avokkaat, 10e, UFF

16

UB

IKOPISKELIJAELÄMÄÄ

attolaatikko narahtelee, kun asetumme kahvikuppeinemme sen pohjalle haastatteluasemiin.

Istun nauhurini kanssa Paula Viitasen ja Riina Koljosen välissä. Olemme pari viik-koa aikaisemmin käyneet ottamassa kuvat Kansallisteatterin suuren näyttämön par-vella. Kuvaustilanteessa näistä, valoku-vausta vakavissaan harrastavista ja varsin roisia huumoria viljelevistä, naisista su-kiutui hieman ujoja – he vain viihtyvät pa-remmin linssin toisella puolella. Nyt turha jännitys on mennyttä ja varsin ilkeä huu-mori lentelee ylitseni kauniiden hymyjen siivittäminä.

Koljoselle ja Viitaselle on viime vuoden aikana kirkastunut se mitä heistä tulee isona: molemmat haluavat työskennellä teatterissa. Riina Koljonen opiskelee tällä hetkellä ompelijakisälliksi Tikkurilassa. Ta-kataskussaan hänellä on jo pukuompelijan tutkinto ja haaveenaan toimia teatteripu-vustajana. Puusepäksi viimeistä vuottaan opiskeleva Viitanen taas kaavailee jatka-vansa opintojaan teatteritekniikan parissa.

”No siis siinähän kävi sillä tavalla, että mä en edes muistanut, että olin hakenut puu-seppä-koulutukseen Vallilaan, kunnes sain koulupaikan. Sitten kaikki palaset vaan loksahti paikalleen”, toteaa Viitanen hör-pätessään kahvia isosta mukista. Koljosel-la taas oli hyvin selkeä kuva siitä, mitä hän tulisi lukion jälkeen tekemään ”Mä olen aina tykännyt tehdä asioita käsin ja toteut-taa itseäni luovasti. Jotenkin se oli ihan sel-vää, että lukion jälkeen mä suorittaisin pu-kuompelijan tutkinnon. En mä sit tiedä, että miten hitossa mä merkonomiksi päädyin.” Voisi siis sanoa, että tytöt ovat päätyneet kutsumusammatteihinsa muutamankin mutkan kautta; Paula haaveili pitkään geo-fysiikasta ja Riina kävi ottamassa vauhtia vaateartesaanin opintoihin kauppaoppi-laitoksesta. Tyttöjen yhteinen taival alkoi

eräällä heidän elämänsä ”harharetkellä” eli Helsingin evankelisen opiston kuva-journalistiikan kurssilla. Häijy, musta huu-mori sekä samanlainen käsitys estetiikas-ta sinetöi heidän ystävyytensä ja yhdessä on tehty reissua ihan maapallon toista lai-taa myöten.

Vaikka Viitasen ja Koljosen ammatilliset tiet erkanivatkin heidän jättäessään kuva-journalistiikan opinnot, yhdistyivät ne jäl-leen heidän suorittaessaan koulutuksiinsa kuuluvia harjoitusjaksoja. ”Teatteri vaan kolahti. Mikään päivä ei ole samanlainen ja parasta on nähdä omat työnsä lavalla osana suurta kokonaisuutta”, tyttäret to-teavat yksikantaan. Riina suoritti työharjoittelujaksonsa Tea-Kissa ja Kansallisteatterissa opiskelles-saan vielä pukuompelijaksi. Hän haavei-lee tulevaisuudessa mahdollisuudesta työskennellä isossa teatterissa suurien projektien äärellä. Paula suoritti ensim-mäisen harjoittelunsa Kansallisteatterin lavastamossa viime syksynä ja palaa sinne taas tänä syksynä. ”Meillä on siellä aivan mahtava porukka. Ihan unelmaduunipaik-ka”, Viitanen tiivistää. Molemmat tytöt painottavat sitä miten tärkeää on oikeasti nähdä vaivaa työharjoittelupaikan etsin-nän eteen: se on hyvä sauma testata omaa soveltuvuuttaan alalle ja nähdä työelämän todellinen arki. Kysyttäessä tytöiltä minkälainen ihmi-nen sopisi teatterityöhön he listaavat toi-vottaviksi piirteiksi sopeutuvaisuuden, oma-aloitteisuuden ja sosiaalisuuden. Teatterissa työskennellessä suunnitelmat muuttuvat lennossa ja jokaisen on huoleh-dittava siitä, että hoitaa oman osuuten-sa. Työtahti on tiivis ja ennen ensi-iltaa

Eri reittiä samaan paikkaan

Omalta tuntuva ala ei aina löydy ensimmäisellä yrittämällä, mutta ei se löydy monella muullakaan. Paula Viitasen ja Riina Koljosen opin-topolku omalle alalle oli aika tavallinen, eli täynnä mutkia.

M

”No siis siinähän kävi sillä tavalla, että mä en

edes muistanut, että olin hakenut puuseppä kou-lutukseen Vallilaan, kun-nes sain koulupaikan.”

koko paikka on yksi kaaos. Suurin teatte-riprojekti, missä he ovat molemmat olleet mukana, oli viime syksynä Kansallisteat-terissa ensi-iltansa saanut Saiturin joulu. ”No siis olihan se nyt mahtavaa nähdä ne kaikki työt siellä lavalla”, sanoo Viitanen. ”Mähän taas en nähnyt edes koko näytel-mää...”, viheltelee mattolaatikon toisella laidalla istuva Koljonen.

”Tulevaisuudessa toivon työskentelevä-ni puvustajana suuressa teatterissa. Olisi myös mahtavaa toimia suunnittelupuolel-la. Ennen sitä pitää kuitenkin opiskella ja opiskella”, toteaa Koljonen kysyttäessä tulevaisuuden suunnitelmista. Hänen om-pelijakisällin koulutuksensa kestää kaksi vuotta ja tämän jälkeen hän haluaisi opis-kella Aalto-yliopistossa lavastustaiteen pukusuunnittelua. Viitanen taas laittaa nyt syksyllä paperit vetämään Simon Fra-ser Universityyn Vancouveriin, Theat-re Production and Design -linjalle. ”Olis huippua opiskella myös valaistus- ja ää-nitekniikkaa. Sellainen kokonaisvaltainen toteutus kiinnostaa, mutta ei varsinaisesti suunnittelu; mä pidän liikaa siitä itse toteu-tuspuolesta”, sanoo Viitanen. Loppukevennykseksi kysyn vielä, minkä elokuvan ja Disney-tarinan tytöt haluaisi-vat toteuttaa teatterissa lavastus- ja pu-vustusmielessä. Kysymystä seuraa vakava pohdinta. ”Tää on tosi vaikee. Täytyy sa-noa, että Disneystä ehdottomasti Kaunotar ja hirviö. Tanssii susien kanssa olis mun elokuvavalinta”, vastaa Riina pitkän tauon jälkeen. ”Joo. Mä haluisin kans tehdä la-vasteet Kaunottareen ja hirviöön. Sit mua kiinnostais sellainen Baz Luhrmann -tyyp-pinen toteutus jostain tarinasta”, Kahvit on juotu ja mattolaatikko saa taas hetken rauhaa könytessämme ylös.

Riina Koljonen ja Paula Viitanen Kansallisteatterin lämpiössä.

17

OPISKELIJAELÄMÄÄU

BIK

TekstiSalla Koppeli KuvaHenri Salonen

18

UB

IKOPISKELIJAELÄMÄÄ

U-kansalaisille unionin sisällä ta-pahtuva opiskeluperäinen muut-taminen on tehty helpoksi, mutta

entäs Euroopan ulkopuolella? Minkälaisen prosessin Suomeen opiskelemaan tullut henkilö joutuu käymään läpi?

Ilmainen opiskelu ei ole arkipäivää kaikil-le. Kouluruoasta, opintotuesta ja mahdol-lisuudesta kouluttautua ammattiin saavat nauttia vain harvat ja valitut. Jos on syn-tynyt Euroopan ulkopuolella, ei Suomeen noin vain tulla hankkimaan ammattia. Suo-meen muualta tulevan henkilön on aina vi-rallistettava oleskelunsa jollain tavalla. Ammatillinen tutkinto vaikkapa Britanni-assa saattaa maksaa 30 000 euroa ja sii-hen tulevat vielä elinkustannukset päälle. Luulisi, että vaikeasta kielestä ja kylmästä ilmastosta huolimatta maksuton tutkinto ja tasokas opetus olisivat sellainen kilpai-luvaltti, että tulijoita riittäisi? Suomeen tuleminen ei vain ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Oleskeluluvan voi saada turistiviisumilla lyhyemmäksi aikaa tai pysyvämmällä oleskeluluvalla, jonka voi saada opiskelun, työnteon, turvapaikan tai perhesiteen perusteella. Yksinkertaista tai ilmaista ei oleskelunsa virallistaminen kuitenkaan ole. Kuka saa opiskella Suomessa? Euroopan ulkopuolelta tuleva opiskelija tarvitsee opiskelua varten aina oleskelu-luvan. Opiskelun perusteella on mahdol-lista saada oleskelulupa, joka myönnetään vuodeksi kerrallaan, vaikka opinnot kes-täisivät pidempään. Joskus oleskelulupa voidaan myöntää lyhyemmäksi tai pidem-mäksi aikaa, ei kuitenkaan koskaan yli kahdeksi vuodeksi.

Toisin sanoen opiskelulupa saattaa kat-keta kesken opintojen, jolloin tutkinto jää kesken. Oleskelulupa haetaan aina hen-kilökohtaisesti lähimmästä Suomen edus-tustosta. Tämä tarkoittaa, että hakijan on matkustettava jättämään hakemus lähim-pään naapurimaahan, jossa on Suomen lä-hetystö. Jos hakija oleskelee jo virallisesti Suomessa, lupaa voi hakea poliisilta. Oles-kelulupapäätöksen tekee kuitenkin aina Maahanmuuttovirasto.

Ilmaista opiskelua ei ole Opiskelulupa maksaa 108 euroa. Maksu peritään aina, myös kielteisistä päätöksis-tä ja hakemusten peruuttamisesta. Hake-muksen liitteeksi tarvitaan kasa paperia ja todisteita. Tarvitaan passi, selvitys toimeentulosta, sairasvakuutuksesta ja opintojen edistymisestä, suomalaisen op-pilaitoksen läsnäolotodistus ja valokuva. Selvitys sairasvakuutuksesta tarkoittaa sellaista vakuutusta, joka kattaa saman-laiset hoidot ja kustannukset kuin kunnal-linen terveydenhuolto ja sairausvakuutus-järjestelmä.

Tämä tarkoittaa, että opiskelijalla on olta-va voimassaoleva vakuutus, joka kattaa hoidon 100 000 euroon asti. Tämä saat-taa olla ilmeisen kallis panostus henkilöl-le, joka tulee elintasoltaan huomattavasti Suomea köyhemmästä (eli suurin osa lo-pusta maailmasta) maasta. Opiskelijan on osoitettava, että hänen toi-meentulonsa on turvattu joko stipendillä, apurahoilla tai muilla varoilla. Sukulaisten, tuttavien tai työnantajien rahallista apua ei hyväksytä. Hakijalla tulee olla käytös-sään vähintään 500 euroa kuukaudessa tai 6 000 euroa vuodessa. Toimeentulosta tulee näyttää selvitys hakemuksen yhtey-dessä, esimerkiksi tilin saldo.

Jos opiskelijan on osallistuttava pääsy-kokeisiin Suomessa, tarvitsee hän usein viisumin. Koska viisumi oikeuttaa vain lyhyeen oleskeluun, opiskelijan on pää-sykokeen jälkeen yleensä palattava ko-timaahansa hakemaan varsinaista oles-kelulupaa ja odottamaan päätöstä. Tämä tarkoittaa lisäkustannuksia sekä viisumis-ta että lentolipuista.

Oleskeluluvalla saa tehdä tutkintoon si-sältyvää työharjoittelua tai lopputyötä. Muuta, opiskeluun liittymätöntä työtä, esimerkiksi ilta- ja viikonlopputyötä saa tehdä vain osa-aikaisesti 25 tuntia viikos-sa. Kokoaikaista työtä saa tehdä loma-ai-koina, käytännössä kesä- ja joululomilla. Opiskelijan on myös edettävä opinnois-saan oppilaitoksen edellyttämällä tavalla ja aikataulussa säilyttääkseen lupansa, mutta samalla hänen on hankittava toi-meentulonsa eli tehtävä töitä.

Isoveli valvoo Suomi otti käyttöön biometriset oleskelu-lupakortit vuoden 2012 alussa. Sen jälkeen myös oleskelulupahakemus otetaan käsit-telyyn vasta kun on käynyt ensin edustus-tossa jättämässä sormenjälkensä, todista-massa henkilöllisyytensä ja esittämässä hakemukseen tarvittavien liitteiden alku-peräiset kappaleet. Päätöstä on odotetta-va ulkomailla. Opiskelijan ei ole mahdol-lista tulla kesken hakemuksen käsittelyn Suomeen ja saada oleskelulupakorttia täällä. Hakemuksen matka edustustosta Maahanmuuttovirastoon kestää kuukau-den. Tämän jälkeen Maahanmuuttoviras-to tekee päätöksen virastoon saapuneisiin hakemuksiin noin kuukaudessa.

Myönteistä oleskelulupapäätöstä ei pysty-tä antamaan tiedoksi heti päätöksen val-mistuttua, koska oleskelulupakortin val-mistaminen ja postittaminen kestää vielä noin kolme viikkoa. Hakemuksen käsitte-lyä ei kiirehditä, esimerkiksi edes hankit-tujen lentolippujen vuoksi. Jos opintojen jälkeen jää Suomeen, tarvitsee uuden oles-keluluvan muilla perusteilla, esimerkiksi perhesiteen tai työn perusteella. Maasta maahan muuttoa Oleskelulupakriteerit ja rajakontrolli Suo-messa ovat jo valmiiksi tiukat joten voi-daan perustellusti kysyä, että kenen etua niiden tiukentaminen entisestään palveli-si? Suomalaiset kuten kaikki muutkin ovat aina liikkuneet maasta toiseen ja tulevat aina liikkumaan. Ihmisellä on oltava mah-dollisuus valita, missä tahtoo asua ja opis-kella. Opiskelu ulkomailla on rikastuttava kokemus, jonka tulisi olla kaikille kansa-laisuudesta, tulotasosta tai muusta teki-jästä riippumatta yhtäläisesti mahdollista. Osaavia ammattilaisia tarvitaan aina, riip-pumatta siitä mistä päin maailmaan ihmi-set ovat kotoisin. Educate yourselves because we’ll need all your intelligence! – Gramsci

Tietoa verkostosta: www.vapaaliikkuvuus.net

Lupa opiskellaMonet ammattiin opiskelevista joutuvat muuttamaan toiselle paikka-kunnalle opiskelun takia. Muuttaminen on aina raskasta, mutta vielä raskaampaa saattaa olla ulkomaille muutto.

TekstiHeidi Auvinen KuvitusToni Halonen

E

19

OPISKELIJAELÄMÄÄU

BIK

Ubikin toimitus selvittää miten valmistuneet amikset ovat pärjänneet työelämässä ja mitä käyttöä koulutuksella on ollut.

Lähihoitaja on monessa mukana

TekstiMarkus Heikkinen KuvatHenri Salonen

Pitkäaikaisasunnottomien parissa työskentelevä Hanna Piirainen kotinsa pihalla.

20

UB

IKOPISKELIJAELÄMÄÄ

aastattelimme 31-vuotiasta lähi-hoitajaa Hanna Piiraista, joka toi-mii Vailla vakinaista asuntoa (VVA)

ry:n järjestösihteerinä. Piiraisen työnku-vaan kuuluu jäsenistöön liittyvät asiat kuten yhteydenpito, jäsenrekisterin yllä-pitäminen sekä jäsenistön osallistaminen ja kannustaminen tulemaan mukaan toi-mintaan. VVA:n jäsenistö koostuu pitkäl-ti asunnottomuutta kokeneista tai asun-nottomista ihmisistä, joilla usein on tarve kuulua jonnekin ja tehdä yhdessä asioita vertaisryhmässä. Tämän lisäksi Piirainen koordinoi jokavuotista Asunnottomien yö -kansalaisliikkeen tapahtumaa. Piirai-sen järjestö vaikuttaa päätöksentekoon ja asunnottomuuteen yksilö- ja yhteiskunta-tasolla olemalla jatkuvassa kosketuksessa asunnottomiin ja seuraamalla asunnotto-muuteen liittyviä ilmiöitä. Ruohonjuuritason työn antamalla asian-tuntijuudella yhdistys ottaa kantaa asun-nottomuuskeskusteluun. Tämä tapahtuu muun muassa antamalla asiantuntijalau-suntoja virkamiestyöryhmille, eduskun-nalle sekä pitämällä meteliä asunnotto-mien etujen puolesta. M: Valmistuit lähihoitajaksi vuona 2000, miksi lähdit kouluttautumaan alalle? Jo nuorena koin kutsumusta yhteiskunnal-listen epäkohtien korjaamiseen eikä kutsu-mus ole kadonnut minnekään. Pidin ihmis-ten kanssa tehtävää työtä tärkeänä sillä halusin nähdä ongelmat lattiatasolta. M: Mitkä fiilikset jäi kouluajoilta?

Lähihoitajan koulutuksesta on ehdotto-masti hyötyä työssä mitä teen, koulutus antaa valmiuden kohdata ihmisiä. Kouluai-kanani opin miten kohdata vaikeita asioita ja tilanteita ja miten pystyn myötäelämään

ja kuuntelemaan ilman, että asiat tulevat iholle. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä työhöni ei tarvitse sen kummempaa kou-lutusta, mutta koulussa omaksumani am-mattitaito on antanut paljon valmiuksia kohdata niitä hankalia tilanteita, joita etee-ni tulee lähes joka päivä. Pystyn olemaan aito oma itseni ihmisten kanssa joita autan työkseni. Minulla on ammatillinen identi-teetti mutta minun ei tarvitse piiloutua sen alle työtä tehdessäni. Käytännönläheisen tutkinnon suorittamista en ole päivääkään joutunut katumaan. Lähihoitajan tutkinto on siis ollut Hannalle hyödyksi, mutta yhteiskunnallisen toimin-nan valmiutta ei koulun penkiltä löytynyt ja sitä pitikin lähteä hakemaan osallistu-malla opiskelijajärjestön toimintaan. Siitä huolimatta myös Hanna on oppinut paljon työelämäntaitoja työskentelemällä. Sosi-aalipolitiikan perusteita käytiin kyllä läpi, mutta aiheeseen ei ollut mahdollista sy-ventyä. Hanna oli myös viimeistä sukupol-vea, joka valmistuttuaan jäi ilman yleistä oikeutta jatko-opintoihin. M: Mitä duunailit valmistumisesi jälkeen?

Tein valmistumiseni jälkeen jonkin verran koulutusta vastaavaa työtä ja minulla oli selkeä tähtäin: Halusin omaksua työn kaut-ta ammattini, mutta myöskin kouluttautua tulevaisuudessa lisää. Teinkin työtä kehi-tysvammaisten parissa muutaman vuoden. Käytännössä ainoa vaihtoehto kouluttau-tumisen jatkon suhteen oli ammattikor-keakoulun sosionomin opinnot. Siinä vai-heessa olisin kaivannut lisää joustavuutta, sillä muutaman vuoden työkokemuksen ja lähihoitajan opintojen jälkeen sosionomin koulutuksessa oli vain vähän uutta ja pal-jon toistoa. Oli turhauttavaa kokea, että opiskelen pelkästään tutkinnon vuoksi.

M: Miten päädyit nykyiseen työhösi?

Opintoihini kuuluvan työharjoittelun suori-tin nykyisen työnantajani VVA:n leivissä ja sille tielle myös aikanaan jäin. Työharjoit-telun jälkeen minulle avautui mahdollisuus siirtyä palkkatöihin VVA:lle ja tartuin mah-dollisuuteen innolla. Näin koulutukseni jäi kesken, ja se myöskin välillä harmittaa, näkyyhän se palkkauksessanikin. Toivon, että voisin joskus viedä opintoni loppuun tekemällä henkilökohtaisen opintosuunni-telman, joka tukee minua elämäni ja uran rakentamisessa. M: VVA on pieni organisaatio, jolla on monen-laista tehtävää. Miten se vaikuttaa työhösi?

Yhdistyksellä tosiaan on monta rautaa tu-lessa ja toimimme aina tilanteen mukaan sillä tavalla, että meistä on hyötyä. Viime talvena Helsingin asunnottomuustilanne paheni jälleen kerran, ja työskentelin kolme kuukautta yökahvilassa. Siitä en olisi ikinä selvinnyt ilman lähihoitajan tutkintoa, jatehtävä oli tervetullutta vaihtelua työhöni. Muutenkin työni on vaihtelevaa, kansalais-liikkeen koordinoijana teen yhteistyötä niin pelastusarmeijan, presidentin kuin talon-valtaajien kanssa.

M: Kummalta oppii enemmän, poliitikolta vai kadunmieheltä?

Varmastikin kadunmieheltä, mutta kyl-lä poliitikkoakin kannattaa kuunnella. Iso osa työstäni on kohtaamistyötä ihmisten kanssa, jotka elävät yhteiskunnan ulko-puolella. Parhaita ja palkitsevia hetkiä ovat ne hetket kun voin tehdä yhdessä heidän kanssaan arkeen kuuluvia juttuja, lukea vaikka päivän Hesaria ja kommentoida sitä. Monet kohtaamani ihmiset ovat fiksu-ja ja kiinnostuneita asioista, ja käyn heidän kanssaan upeita keskusteluita. Joskus käy niinkin, että tulee uhkaavia tilanteita ja on-han elämä kadulla tosi kovaa, mutta ikinä en voi sanoa pelänneeni työssä. Hankalia-kin tilanteita on selvitetty kun on vain itse pysynyt rauhallisena. M: Mitä terveisiä haluat lähettää Ubikin lukijoille?

Olkaa ylpeitä ammatista johon valmistutte ja siitä työstä mitä teette, sillä se on tär-keää, haastavaa ja välillä myös kuluttavaa. Ammatillinen koulutus on hyvä tutkinto, ja kannattaa miettiä rohkeasti ja luovasti miten uraansa rakentaa. Usein työelämäs-sä taikka opiskeluaikana tulee joitain vää-ryyksiä vastaan ja ne kannattaa nostaa rohkeasti esiin, sillä muuten eivät epäkoh-dat korjaannu!

H

Työni on vaihtelevaa, kansalaisliikkeen koordi-noijana teen yhteistyötä

niin pelastusarmeijan, presidentin kuin talon-

valtaajien kanssa.

21

OPISKELIJAELÄMÄÄU

BIK

Kiire valmistua kiireiseen työhön

etjuuntuvat harjoittelut, kertyvät määräaikaisuudet ja ylityöt valtaa-vat tilaa perinteisiltä työsuhteilta.

Ei ole sattumaa, että niin työtä varten kouluttautuminen kuin itse työn tekemi-nenkin ovat muuttuneet. Näitä kaikkia eh-dollistava tekijä on kiristyvä kilpailutalous, joka vaatii jatkuvaatuottavuuden ja tehokkuuden parantamista. Tässä kirjoituksessa kerrataan Suomen taloushistoriaa ja katsotaan, miksi ja mi-

ten olemme päätyneet tähän pisteeseen. Kirjoituksessa kurkistetaan myös hieman tulevaisuuteen ja keinoihin, joilla kiirettä voidaan helpottaa.

1980-luvun hinta Suomalaisten työntekijöiden tulojen osuus koko maan kansantulosta on ollut pitkään varsin korkea. Työntekijät ovat ottaneet jokaisesta tuotannossa syntyneestä eu-rosta itselleen reilusti yli puolet. Tämä on

mahdollistanut korkean elintason, aineel-lisen hyvinvoinnin ja maailmanlaajuisestitasa-arvoisen tilanteen työnantajien ja -te-kijöiden välillä. Työnantajat eivät kuiten-kaan ole pitäneet tilanteesta, jossa heidän omistamiaan tuotantovälineitä käyttäneet työntekijät ovat saaneet itselleen suuren osuuden työpaikalla leivotusta kakusta. Miksi? Siksi, että se osuus tuotannossa syntyneestä arvosta, joka on päätynyt työntekijöille, on ollut poissa työnantajilta

Moni opiskelija kokee valmistumispaineidensa kasvaneen. Samaan aikaan jo työelämään siirtyneet joutuvat venymään yhä vaativampiin työsuorituksiin. Miten tässä näin kävi?

TekstiSaska HeimoKuvitusToni Halonen

K

22

UB

IKOPISKELIJAELÄMÄÄ

itseltään. Tämä tarkoitti 1980-luvun lopul-le tultaessa sitä, että työnantajien voitot olivat laskeneet hyvin alas, eikä yrityksillä ollut enää mahdollisuutta sijoittaa kiin-teään pääomaan tai palkata lisää työvoi-maa. Toisin sanoen taloudellisen kasvun edellytykset kompastuivat kohoaviin palk-koihin ja laskeviin voittoihin. 1990-luvun lama muutti tilanteen täysin. Vaikka työntekijäkorvaukset eli palkat ja palkkiot, jatkoivatkin kohoamistaan ly-hyen notkahduksen jälkeen, kasvoivat yritysten voitot eli toimintaylijäämät lama-vuosista lähtien monin verroin työntekijä-korvauksia nopeammin. Samalla työajan lyhentyminen, joka oli aiemmin ollut varsin ripeää, hidastui miltei pysähtymispisteeseenasti. Talouspiireissä puhutaan usein niin sanotusta funktionaalisesta tulonjaosta eli siitä, miten tuotannossa syntynyt ar-vonlisäys jakautuu tuloina palkkoihin ja pääomatuloihin. 1990-luvun lama käänsi aiemman palkkojen kohoamisen pääla-elleen ja lopetti aiemman työntekijöiden voittokulun suhteessa työnantajiin. Ei täs-sä kuitenkaan vielä kaikki. Vähän enemmän palkkaa, paljon enemmän töitä Yritysten tuotoksien arvo määräytyy niihin käytetyn työajan mukaan. Mitä vähemmän aikaa tarvitaan yhden tuotoksen synnyttä-miseen, sitä halvemmaksi se tulee, koska tuotoksien kustannukset koostuvat pal-koista ja käytetystä kiinteästä pääomasta. Jos työntekijät tekevät aiempaa enemmän töitä, mutta heille maksetaan saman ver-ran tai vain vähän enemmän palkkaa, ontyönantajalla mahdollisuus valmistaa tuo-toksensa halvemmalla kuin kilpailijansa. Talouskielellä voitaisiin puhua jälleen tuo-tannossa syntyneestä arvonlisäyksestä ja palkkojen sekä toimintaylijäämien suh-teesta tähän lisäykseen. Tällä on kuitenkin ollut hintansa työnte-kijöille. 1990-luvun laman jälkeen työn tuottavuusvaatimukset ovat lisäänty-neet, palkankorotukset ovat hidastuneet ja menneiden vuosikymmenten usko parempaan tulevaisuuteen on karissut matkan varrella. Avain tämän kehityksen ymmärtämiseen löytyy käsitteestä hinta-kilpailukyky. Hintakilpailukyvyllä viitataan samanlaisesta tuotoksesta pyydettävien hintojen kansainvälisiin eroihin eli siihen, kuinka paljonmissäkin maassa maksaa valmistaa sa-manlaisia tuotoksia. Selventävänä esi-merkkinä tästä, jokaiselle lienee selvää, että Aasian maat ovat ajaneet hintakilpai-lukyvyssä Euroopan ohi mitä tulee Adi-das-tennareiden valmistamiseen. Mutta on maailmassa paljon muutakin teollisuut-ta kuin tennareiden valmistus. Hintakilpailukyvyssä pärjääminen tarkoit-taa puolestaan, että pärjääjämaan vaih-totase - tuonnin ja viennin tase - voi olla ylijäämäinen eli kyseiseen maahan virtaa enemmän rahaa kuin sieltä virtaa pois. Juuri näin on ollut Suomen laita 1990-lu-vun laman jälkeen. Suomen hintakilpailukyky on saavutettu sillä, että jokaista sijoitettua euroa kohden on saatu takaisin aiempaa enemmän euro-

ja ja siitä, että näistä euroista entistä pie-nempi osuus on maksettu palkkoina työn-tekijöille. Suurempi osa euroista on täten jäänyt työnantajille, jotka ovat taasen joko sijoittaneet ne tuotantoon, maksaneet osin-koina yritystensä osakkeenomistajille tai käyt-täneet itse yrittäjänpalkkansa maksamiseen.

Työntekijöitä eläköityy, opiskelijoille tulee kiire Vuosi 2010 oli ensimmäinen sitten 1990-lu-vun laman, jolloin työmarkkinoilta poistui enemmän väkeä kuin sinne tuli tilalle. Näin ollen työnantajat ovat tilanteessa, jossa uutta työvoimaa ei ole saatavilla enää yhtä paljon kuin ennen. Tämä uhkaa nostaa palkkoja, kun aiempaa vähäväkisemmän työvoiman harteille kasautuu aiempaa suurempi työmäärä, josta edellytetään parempaa korvausta. Koska suomalainen talous on erikoistunut korkeaa tietämystä ja taitomäärää edellyttävään tuotantoon, on työvoimavajeen paikkaajien löydyttävä nykyisten opiskelijoiden joukosta. Ratkaisua ongelmaan on etsitty - luonte-vaa kyllä - opiskelijoiden valmistumisai-kojen lyhentämisestä. Opiskelijoilla onkin kärjistetysti sanoen kiire tekemään kiireel-lä työtä. Nykyisten opiskelijoiden, tulevien työntekijöiden harteille kerääntyy suuri joukko elättejä aina sylivauvoistakoululaisten, opiskelijoiden ja työttömien kautta eläkeläisiin. Väestöllisiin eli demo-grafisiin tekijöihin vaikuttaminen on ly-hyellä aikavälillä hyvin vaikeaa. Se, että koululaiset siirtyvät aiempaa nopeammin toiselta asteelta kolmannelle ei sekään ole riittävä toimenpide. Myöskään se, että työurat pitenevät lop-pupäästä, ei välttämättä ole riittävä toi-menpide keventämään nykyopiskelijoi-den harteille kertyvää taakkaa. Nykyisten opiskelijoiden onkin syytä varautua siihen, että aiempaa lyhyemmässä ajassa on saa-tava aiempaa enemmän aikaiseksi. Tätä tultaneenvaatimaan joka taholta, ei pelkästään oman työnantajan lausumana, vaan myös valtiovallan taholta. Opiskelijoiden toimeentulon tragedia Suomi on vientivetoinen talous. Tämä tarkoittaa käytännössä, että mitä riippu-vaisempi maan talous on viennistä, sitä riippuvaisempi se on muualla (esimerkiksi menevätkö suomalainen paperi ja teräs ul-komailla kaupaksi) tapahtuvasta kulutuk-sesta ja muualta tulevasta kysynnästä, ei kotimaisesta ostovoimasta. Jos Suomen vaihtotaseen ylijäämä kannattelee jat-kossakin taloutta kotimaisen kysynnän ja ostovoiman sijaan, on vaarana, ettei opis-kelijoiden ja työntekijöiden ostovoimalla ole jatkossa yhtä suurta merkitystä maan kannalta kuin ennen. Pikemminkin päinvastoin, sillä mikäli vaih-totaseen nykyinen alijäämä ei käänny ylijäämäksi, on vaarana, että työnanta-jat painostavat työntekijöitä jatkossakin palkkamalttiin eli siihen, että palkat eivät käytännössä muutu, mutta inflaatio syö ostovoimaa. Opiskelijoiden vaarana onkin jäädä valmistuttuaan aiempaa helpommin pienituloisiksi, sillä viennistään elävän kansantalouden on pärjättävä hintakilpai-

lukyvyssä, ja siinä pärjääminen edellyttää puolestaan kilpailijamaita matalampaa kustannustasoa. Valitettavasti myös pal-kat ja muut työntekijäkorvaukset kuuluvat näiden kustannusten piiriin. Valmistuneiden ja opiskelevien toimeen-tuloa nakerretaan jo nyt. Alussa mainitut ketjuuntuvat harjoittelut sekä pätkätyöt ovat arkea entistä useammalle. Työnan-tajat, jotka pyrkivät säästämään kustan-nuksissaan, sysäävät osan työntekijöiden-sä toimeentulosta valtiolle, joka maksaa harjoittelijan palkkaamisesta. Pätkätöiden avulla vältytään kokemuslisien maksulta ja muilta palkankorotusvaateilta. Ylityöt ja töiden valuminen vapaa-ajan puolelle ovat nekin työnantajien keinoja pitää työvoima-kustannuksensa alhaisina. Tämä kaikki kui-tenkin vaikuttaa siihen, miten paljon ja min-kä laatuista vapaa-aikaa nykyopiskelijoilla on tulevaisuudessa. Viennistä saatu euro on luovutettu suomalaisten työntekijöiden palkoista ja täten heidän toimeentulostaan. Kääntyykö suunta? Lisääntyvä kiire opiskelussa ja työssä ei ole vääjäämätöntä. Jos opiskelijat ja työn-tekijät järjestäytyvät vaatimaan palkkojen korotusta, joka vastaa kansantuotteen kasvua ja työntuottavuuden nousua, syn-tyy maahan lisää ostovoimaa ja mahdol-lista kysyntää. Tilanteeseen pääsy vaatii painostusta, jotta tulevat kokonaispoliitti-set tuloratkaisut - ne kuuluisat tupot - nos-tavat palkkoja. Kun Suomen hintakilpailukyky ja viennin ylijäämät täten tasoittuisivat, olisi entis-tä suuremman osan suomalaisesta tuo-tannosta ja tarjonnasta suuntauduttava kotimaisen kysynnän tyydyttämiseen. Tä-ten nykyisten pienituloisten ja sellaiseksi uhkaavasti jäävien toimeentulo olisi elin-tärkeä kysymys maan tulevaisuudelle - tä-ten työntekijät voisivat saada takaisin sen aseman, jonka he menettivät 1990-luvun lamassa työnantajille ja elinkeinoelämäl-le. Suomen tulee kansantaloutena pyrkiä vaihtotaseen tasapainoon, ei ylijäämään. Viennin ylläpitoa vaativasta jatkuvasta, muita maita nopeammasta tuottavuuden kasvusta luopuminen keventäisi niin ny-kyisten kuin tulevienkin työntekijöiden kiirettä. Vaikka tasapainoisella vaihtota-seella ei ratkaistaisikaan kaikkia kilpailu-talouteen liittyviä ongelmia, olisi sekuitenkin askel kohti tasaisesta tulonjaosta ja ostovoimasta riippuvaista kansantaloutta.

Lähteet:

Olli Savela, ”Työaika lyhenee enää kituvauhdilla”.

Artikkeli Tilastokeskuksen sivuilla 19.5.2004.

<http://www.stat.fi/tup/tietoaika/ta_04_04_tyoaika.html>

[haettu 15.9.2012]

Olli Savela, ”Työtulojen osuus tulokakusta pienentynyt”.

Artikkeli Tilastokeskuksen sivuilla 17.10.2006.

<http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2006_03_

savela.html> [haettu 20.9.2012]

Maksutase kesäkuussa 2012. Suomen Pankin kuukausi-

tiedote 15.8.2012

<http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/maksutase/Pages/

Maksutase_201206.aspx> [haettu 20.9.2012]

Heikki Taimio, ”Tuottavuutta vapaa-ajalla”.

Pääkirjoitus lehdessä Talous & Yhteiskunta 4/2009.

23

OPISKELIJAELÄMÄÄU

BIK

Do the oppisopimus

yös muunlaisia tapoja suorittaa tutkinto löytyy. Juha Kärkkäinen löysi omansa oppisopimuksen

kautta. Oppisopimuskoulutus – useimmil-le tuttu sana, mutta kuinka moni tietää mitä se käytännössä tarkoittaa tai edes miettii tätä koulutusmahdollisuutena. Tie-don hakeminen jää usein nuorelle, oppiso-pimusta ei liiemmin mainosteta. Selvisi, että se on mainio tapa suorittaa tutkinto, jos koulunpenkki ei vedä puoleensa. Juha Kärkkäisellä, 25, oli jo suhteellisen pitkä koulumenneisyys takana kun hän päätti aloittaa media-assistentin oppiso-pimuskoulutuksen. Ehdotus oppisopi-muksen aloittamisesta tuli työharjoittelu-paikalta, johon hän oli päätynyt entisen koulunsa Mikkelin Ammattikorkeakoulun kautta. Mikkelissä hän opiskeli tietotek-niikkaa, kiinnostuksen kohteena mediate-kniikka. ”Vähän hassusti kävi. Olen alun perin tietotekniikan insinööri Mikkelin AMK:sta, eli teen tätä vähän takaperin.” Työharjoittelun Juha kävi helsinkiläisessä av-alan tuotantoyhtiössä Optiparissa. Hän on päässyt tekemään kaikkea kuvaukses-

ta valoihin, kuten alan luonteeseen kuu-luu. Leikkaus on kuitenkin se josta hän sa-noo olevansa eniten kiinnostunut. Tätäkin kuulemma mediatekniikan kursseilla ope-tettiin, muttei tarpeeksi. ”Mikkelissä ope-tus oli lähinnä teoreettista. Taidot eivät ehkä vielä olleet niin hyvät työharjoittelun jälkeen suoraan työllistymiseen.” Juhan oppisopimus kestää 2 vuotta, eli talvella 2013 hän valmistuu ammattiin. Pähkinänä työnantajan löytyminen Konkreettisesti oppisopimuskoulutuksen aloittaminen on eniten kiinni yhteistyö-haluisen työnantajan löytämisestä. Kun työpaikka on löydetty, otetaan yhteyttä oman paikkakunnan oppisopimuskoulu-tustoimistoon, missä koulutustarkastajan kanssa tehdään sopimus ja hän käynnis-tää koulutuksen. Toimisto myös ostaa ope-tuksen valitusta oppilaitoksesta ja auttaa niin työantajaa kuin opiskelijaakin koko oppisopimusajan. Juha kehuu toimistoa: ”Etsin Helsingin oppisopimustoimiston ja laitoin sinne sähköpostia. He auttoivat tosi hyvin, laittoivat kaiken mahdollisen infon mitä tarvitsin.” Oppisopimuksen aikana ei

myöskään tarvitse kituutella opintotuella, vaan työnantaja on velvoitettu maksa-maan alan minimipalkkaa opiskelijalle. Oppisopimuksen työllistävyydestä ei ole tarkkoja tietoja, eikä siitä lähiaikoina ole tehty tutkimuksia. Yksinkertaisesti voisi olettaa, että heti tutkinnon suorittamisen jälkeen työllistyneisyysprosentin olevan suurempi kuin tutkintonsa koulussa suo-rittaneiden, koska työpaikka on jo valmii-na. Juha on toiveikas työnsaannin suh-teen, koska aloite tuli itse työnantajalta. Kaikin puolin Juha tuntuu olevan erittäin tyytyväinen ratkaisuunsa. ”Mielestäni jär-jestelmä toimii. Koulussa ei liikaa tarvitse olla, ne ovat yleensä sellaisia kolmen päi-vän rykäisyjä. Katselen koulun kurssitar-jontaa ja kun löydän sopivat, ilmoitan hy-vissä ajoin työpaikalle ja he antavat nämä päivät vapaaksi.” Varsinkin työnantajaan-sa hän kehuu: ”Loistopaikka. Oppinut olen tajuttomasti. Saan paljon vastuuta, mikä on mahtava homma. Työn kautta mielestäni oppii kuitenkin enemmän kuin koulun, tä-män huomasin jo työharjoittelun aikana.”

Koulussa istuminen ja opiskeleminen ei ole sellainen lippis, joka so-pii jokaisen päähän.

M

Juha Kärkkäinen valitsi sekä työn että koulun ja on nyt tyytis oppisopimuksen suorittaja.

24

UB

IKOPISKELIJAELÄMÄÄ

Teksti ja kuvaIlona Raivio

OpiskelijasafkaaOpiskelijoiden huono taloudellinen tilanne näkyy ensisijaisesti ruoas-sa. Siitä kaikki lähtevät aina ensimmäisenä tinkimään ja meneehän ruokaan myös paljon rahaa. Tässä muutama persoonallinen resepti helpottamaan opiskelijan arkeasi.

1. Näpsäkkä kalaleipäaamupala Laita kalafile (tai soijapihvi, tai oikestaan ihan mitä vaan) leivänpaahtimeen ja kä-räytä pihvit siellä sopivaksi. Tää on pa-rempi kuin mikro, mutta huonompi kuin paistinpannu. Parempi siksi, ettäleivänpaahtimesta tulee sellaista kivaa grillitunnelmaa. Paistinpannulla laittami-nen on tähän tottakai best, mutta siihen menee aikaa ja vaivaa. Mausta leipäsi majoneesilla ja kurkuilla yms. Ja voilá! Sinulla on perinteinen sak-salainen kalahampurilainen aamiaiseksi. Aivan kuten saksalainen merimies aloit-taisi aamunsa! 2. Hernekeittoranet Tämä resepti on toimittaja Jukka Vuorion innovaatio omilta opiskelija- ja ajelehti-ja-ajoiltaan. Mitä tapahtuu kun yhdistää kaksi hyvää asiaa? Tietenkin tulee tuplasti hyvää! Keitä hernekeitto hernekeittopurkin ohjei-den mukaan. Paista samaan aikaan rans-kalaiset niin, että molemmat ruuat ovat valmiita suurinpiirtein samaan aikaan. Kun ranskalaiset ovat rapeita ja hernari lämmintä, kaada ranskalaiset hernekeiton sekaan. Lisää vain sinappi! Aivan sama käytätkö kasvis- vai lihaher-nekeittoa ”kastikkeena”.

3. Uudistu nuudeleilla No, tottakai opiskelijana syöt nuudeleita. Kaikkihan niitä syö, mutta sitä mitä kaikki ei ensimmäisenä nuudelivuotenaan tiedä, on, että mitä kaikkea kivaa voit koklailla sillä samalla tutulla nuudelipussilla. Tässä ollaan aika perusjuttujen ääressä. Osta pussi herne-maissi-porkkanaa (ei niin hyvä kuin herne-maissi-paprika) ja lisää sen sisältö kiehahtamaan nuudeleiden se-kaan. Sitten lorauta vähän soijalientä anta-maan makua tähän sotkuun ja lisää reilut 2 ruokalusikallista soijarouhetta märkiennuudeleiden sekaan. Voit koristella vielä ruokaa, kuten tässä tapauksessa on tehty jääkaapin pohjalta löytyneillä herkkusie-nillä. Että olis niinku kivempi syödä. Tämä on ehdottamasti halvin resepti näis-tä ja tätä voi myös varioida aika paljon. Esimerkiksi voit soijan lisäksi lisätä vaikka pestoa, chilikastiketta, majoneesia, öljyä tai mitä vaan. Soijarouheen korvaamiseen voi käyttää joko jauhelihaa tai tonnikalaa, mutta se-hän on jo huomattavasti kalliimpaa. Kik-herneet on aika hyvä tuohon lisukkeeksi myös!

4. DIY - romanttinen iltaherkku Olet köyhä ja haluaisit tehdä vaikutuksen johonkin heilaan joka tulee visiitille? Eh-dottomasti kannattaa tehdä jotain persoo-nallista ja rohkeaa, vaikka se olisikin jotain vähän noloo kuten nämä meidän itseteke-mämme suklaamurot. ”Vähän noloo” tu-lee merkitsemään deitillesi ”tosi söpöö!”. Sulata suklaata hellalla pienessä kattilas-sa. Voit sulattaa mitä tahansa levysuklaa-ta satut käsiisi saamaan. Lisää hieman vet-tä, noin 1/3 desiä tai liraus öljyä kattilaan, jossa olet suklaata sulattamassa. Muuten jähmeä suklaa palaa helposti pohjaan. Kun suklaa on sulanut kaada se murojen päälle. Mausta ja koristele hillolla tai to-musokerilla. Raikkautta tähän iltaherk-kuun saa lisättyä lohkotuilla oman - tai naapurin pihan omenoilla.

25

OPISKELIJAELÄMÄÄU

BIK

Teksti ja kuvatHenri Salonen

oka vuosi tuhannet nuoret ympäri Eurooppaa hyppäävät junaan ilman isän ja äidin valvovaa silmää. Arki

ja velvollisuudet ottavat kalloon ja siksi onkin helpointa painua matkalle selvittä-mään omia ajatuksia sekä tuntemuksia ympäröivästä maailmasta. Arjen huolista tulee turhia tai ainakin yksinkertaisia tuijo-taessasi maailmaa Alpeilla tai illan hämär-tyessä Brysselin Avenue Stalingradilla.

Monelle käy jopa niin hyvin, että palates-sa ongelmat eivät enää ole ongelmia vaan mahdollisuuksia. Minulle Interrail on pala vapautta kuorru-tettuna vastuuseen. Tietoisuus siitä, että istut junassa matkalla tuntemattomaan, kutkuttaa nostaen tietokoneen ja koulun murentaman seikkailunhalun uusiin sfää-reihin. Kirjoittaessani tämän tekstin luon-nosta istun pienessä kopissa juoden pahaa kahvia. Mieleni leijailee Italian kahviloihin ja ulkona odottavaan paahteeseen. Tämä mielikuva tiivistää kaksi mielestäni olennai-sinta seikkaa mitkä Interrail tarjoaa: tun-teen vapaudesta ja kultaiset muistot siitä. Interrailia ja ei vain raiteilla Interrail on junalippu, jolla voit matkustaa Euroopan kansallisilla rautateillä ja laiva-linjoilla sekä joillakin yksityisillä rautateil-lä. Global-passilla voi reilata ympäri Eu-rooppaa, kun taas One Country -matkaaja

valitsee yhden maan jossa matkustaa. Yh-täjaksoisesti kelpaavilla continuous-lipuil-la voit matkustaa niiden voimassaoloaika-na (15 päivää, 22 päivää 1kk) niin paljon kuin haluat. Flexi-passeja on kahdenlaisia. 5/10-passi oikeuttaa viiteen matkustus-päivään 10 päivän sisällä. 10/22-passi toi-mii samoin, mutta pidempään.

Interrail ei ole sidottu pelkästään junal-la matkustamiseen, vaikka junat ovatkin sen ydin. Voit myös liftata, mennä bussil-la tai käyttää laivareittejä. Meritse pääset esimerkiksi Espanjasta Italian ja Tunisian kautta Kreikkaan. Siellä voit käyttää viik-koja tutkien maan saaristoa, laivalla tie-tysti. Liftaus on taitolaji, josta on kirjoitet-tu kilokaupalla oppaita. Niiden perusniksit ovat edelleen toimivia: älä liftaa keskellä moottoritietä, älä hyppää kommandopi-poisten miesten pakettiautoon ja käytä maalaisjärkeä. Asiallinen käytös ja kes-kustelu kuskin kanssa vievät sinut pitkäl-le, henkisesti ja kirjaimellisesti. Reissukaverit ja vakuutukset Ottaako mukaan seuraa vai kokeilla omia siipiä? Vastaus riippuu pitkälti siitä millai-nen persoona sinä olet, mutta muutamia faktoja on hyvä puntaroida. Kaverin kans-sa on turvallisempaa. Menevälle sattuu ja tapahtuu. Vapaudesta (saati muusta) päihtynyt reppureissaaja on hyvä kohde

varkaalle. Toinen silmäpari vahtimassa rinkkoja ei ole pahitteeksi. Tapaturman sattuessa on hyvä olla kaveri taluttamassa, varsinkin jos olette vuorilla patikoimassa. Matkaajaa voivat kohdata maailmalla yk-sinäisyys ja apatia. Suomessa sinänsä nor-maalit tuntemukset voivat tuntua voimak-kaammilta kaukana kotoa. Tällöin on hyvä, että mukana on joku, jonka kanssa jakaa tuntemukset. Osa ammattiliitoista (esim. JHL) tarjoaa opiskelija- ja täysjäsenilleen matkavakuutuksen ja SAKKIn opiskelija-kortin haltijana sinulla on Turvan matkus-tajavakuutus koti- ja ulkomaanmatkoille. Matkavakuutustodistuksen voit hakea Turvan palvelupisteestä näyttämällä voi-massa olevaa SAKKI-korttia. Ota selvää oman alasi ammattiliiton eduista. Euroop-palainen sairaanhoitokortti on ilmainen kaikille Suomen sairasvakuutukseen kuu-luville henkilöille ja sillä saa sairaanhoitoa EU- ja ETA-maissa sekä Sveitsissä. Kortin voi tilata Kelasta. How do I budjetti? Ainoa budjetissa pysyvä kulu on juna-lippu. Jotkut eivät edes tarvitse rahaa reilillään, vaan myyvät hilavitkuttimia la Ramblalla ja breikkaavat Tukholman metroasemilla elannokseen. Ensikertalai-sen ja vähän jokaisen muunkin reissaajan kannattaa kuitenkin budjetoida. Harva py-

Maista vapautta Euroopassa

Matkustaminen on sitä, ettei tiedä mihin on menossa, mutta reilaa-minen on sitä, ettei edes tiedä mistä on tulossa.

Teksti ja kuvatOtso Jokinen

J

26

UB

IK

syy budjetissaan, mutta yhtä harva pysyy alkuperäisessä suunnitelmassaan. Hyvä niksi säilyttää jonkinlainen taloudellinen kuri on laskea summa joka sinulla on käy-tettävissäsi jokaista päivää kohden.

Päiväsumman voi laskea peruskustannuk-sista, jotka kuitenkin vaihtelevat high ja low seasonien mukaan. Tarkista aina hin-nat ennen matkaasi. Esimerkki: yöpymi-nen 25 euroa, ruoka 10€ ja muu 15€ = 50€/päivä. 50 euron päiväbudjetilla ensikerta-lainenkin selviää varmasti. Laske meno-arviosi mieluiten yläkanttiin, et voi kuin voittaa. Bilelomalla kuluu takuuvarmasti enemmän rahaa kuin vuorilla patikoidessa. Tavarat Kun olet pakannut, ota puolet pois. Rei-latessa joudut kävelemään paljon, joskus tavaroidesi kanssa. Kävely on sitä muka-vampaa, mitä vähemmän tavaraa on raa-hattavana. Luotetuin matkatoverisi on rinkka, mikäli olet nähnyt vaivaa hankkia hyvän tai edes välttävän. Rinkka kuuluu ihmisen perusvarusteisiin. Mikäli sinul-la ei vielä sellaista ole, käy ostamassa tai lainaa sukulaisilta tai kavereilta. Rinkka ei saa hiertää, sen tulee sopia kehosi muo-toihin sekä tukea selkääsi ja pohjakin on hyvä olla. Kallis rinkka ei välttämättä ole halpaa parempi, mutta hinta antaa viittei-tä laadusta. Oma rinkkani on tosin ostettu kymmenen vuotta sitten Anttilasta ja pal-velee yhä (koputa puuta). Toinen luottotovereista on kaulapussi, joka sijaitsee vaatteidesi alla. Taskuvarkaiden paratiisissa liikkuessaan hölmistynyt rei-laaja avoimine taskuineen on kuin omena Eedenissä. Jos sinulla ei ole kaulapussia, mars kauppaan ostoksille tai työväenopis-toon tekemään sellainen! Lehtiön avulla voit pitää päiväkirjaa, muistikuvat ovat niille jotka haluavat unohtaa. Lehtiöön voit budjetoida ja kerätä yhteystietoja. Se on ehdoton väline elekielen lisäksi kun ki-elimuuri yllättää. Symboleilla, piirroksilla, numeroilla ja hyvällä tahdolla saa aikaan syviäkin keskusteluja. Ole tarkkana valoku-vatessasi esimerkiksi kirkoissa, erilaisissa

Montako kaveria

Arviot perustuvat omiin kokemuksiin ja muilta reilaajilta kuultuihin kerto-muksiin.

+1 Mainio yhdistelmä, turvallinen olo, joskus halvemmat asuinkustannuk-set.

+2 Vaatii suunnittelua. Matkustajien kannattaa tuntea toisiaan hieman en-tuudestaan. Mahdollisia tunteita ul-kopuolisuudesta, majoitusongelmia.

+3 Liikaa jos ei ole selkää suunnitel-maa. Kuvittele ensin tämä: yksi ha-luaa retkeillä, toinen bilettää ja kol-mas lukea kirjaa Seinen penkereellä.

+4 Lopettakaa jo, olette kuin colle-ge-ryhmä Euroraililla...

pyhissä seremonioissa ja Napolin Camor-rakujilla. Muista ottaa kuvia tapaamistasi ihmisistä, Eiffel-tornin kuvia saa Googlesta. Ruoka ja julkiset Euroopassa saa uskomattoman hyvää katuruokaa tai pientä purtavaa, täyt-tävyydeltään ateriakokoa. Currywurs-tit, Dürüm-rullat, kasvisruokaa tarjoava Maoz-ketju (takuuvarma mahantäyttäjä kohtuuhintaan), tapakset Espanjassa ja smørrebrødit Tanskassa. Kokeile ja ihastu! Miljoonat siirtolaiset pitävät huolen siitä, että halpa ja maukas ruoka ei lopu. Pho- ja ramen-keitot, Kiinan eri maakunnista tule-vat makuelämykset, thai-nuudeliviritelmät ja lukemattomat muut etnoruokapaikat pi-tävät huolen että masusi tai lompakkosi ei laihdu. Amsterdam ja Bryssel ovat etno-

ruoan pyhiä paikkoja. Entä perinteinen eu-rooppalainen ruoka? Jos olet valmis sijoit-tamaan hieman enemmän ruokaan, voit herkutella aidolla pitsalla, nauttia crepeis-tä ja litkiä lattea. Illallinen näissä paikoissa maksaa katuruokaa enemmän, mutta se on sen arvoista, lupaan. Julkisen liikenteen käyttö Euroopassa on hauskaa ja yllätyksellistä. Julkisten käyttö on lähes pakollista, sillä kaupungit tuppaa-van olemaan aika isoja. Metro on eurooppa-laisen suurkaupungin runkoverkko. Sekava metrokartta tulee nopeasti tutuksi ja lähi-aseman oppii tuntemaan helposti. Metro-asemat toimivat maamerkkeinä kun haluat paikantaa itsesi kartalta. Usein lippu oste-taan etukäteen ja sitä näytetään portissa

olevalla lukulaitteelle. Tarkastajia on har-vemmin, mutta esimerkiksi Saksassa osa heistä on siviiliasuisia. Pummit vapiskaa! Alkoholikulttuuri on varsinkin Keski- ja Etelä-Euroopassa hyvin erilainen kuin Suomessa. Ikärajat ovat usein 16 vuotta mietoihin ja 18 vahvempiin. Viisas reilaa-ja ei hullaannu halvasta alkoholista, vaan muistaa, että tarkoitus oli luoda kultaisia muistoja, ei katkonaisia muistikuvia. Var-sinkin Etelä-Euroopassa törmää Suomessa vieraaseen ilmiöön, huumeiden katukaup-paan. Hyvä nyrkkisääntö on olla ostamatta mitään. Mikäli päätät tehdä kauppaa niin älä ainakaan tee sitä autiolla kujalla yksin diilerin ja hänen 15 kehonrakentajaystä-vänsä kanssa. Utelias saa olla, ei idiootti. Jokainen on kuullut Hollannin ja Portuga-lin liberaaleista huumelainsäädännöistä. Muista että vaikka maan kansalaiset tekisi-vät mitä, sinä olet turisti ja lainvartijat voi-vat suhtautua sinuun hyvin eri tavalla kuin heihin. Äläkä herranjestas koeta lähettää ”tuliaisia” Amsterdamista tai Tanskasta.

Viisas reilaaja ei hullaannu halvasta alkoholista, vaan

muistaa, että tarkoitus oli luoda kultaisia

muistoja, ei katkonaisia muistikuvia.

27

UB

IK

Parempaa huomista maalaamassa

uatemalalaiset Brenda Lares ja Lu-pita McLaughlin tulivat Suomeen asti innostaakseen nuoria maa-

laamaan parempaa maailmaa. Brendalla ja Lupitalla on kunnianhimoinen tavoite: he haluavat muuttaa yhteiskuntaa. 20- ja 18-vuotiaat tytöt ovat olleet kotimaassaan Guatemalassa mukana PAMI-järjestön nuorisoverkostojen vapaaehtoistoimin-nassa jo vuosien ajan. Tänä syksynä heil-le tarjoutui tilaisuus matkustaa Suomeen kertomaan yhteistyöstä, jota suomalainen Taksvärkki ry tekee PAMI:n kanssa. Suomessa Brenda ja Lupita innostivat nuoria aktiiviseen vaikuttamiseen. Syksyn alussa he kiersivät Suomea viikon verran Taksvärkin kanssa ja kävivät Helsingissä, Keuruulla, Mikkelissä sekä Joensuussa. Matkalla tytöt vierailivat kouluissa sekä nuorisotaloissa ja vetivät kantaaottavien seinämaalausten työpajoja. Seinämaalaus muuttaa maailmaa Seinämaalaustyöpajoissa Brenda ja Lupita kannustivat nuoria ilmaisemaan mielipi-teitään. Pajat toteutettiin samalla tavoin kuin ne on toteutettu nuorisoverkostois-sa Guatemalassa. Työskentely alkaa aina yhteishengen luomisella pelin tai leikin kautta. Yhteistyö on kaiken lähtökohta, sillä onnistunut lopputulos vaatii kaikkien panosta. Seinämaalausta ideoidaan ongel-

malähtöisesti. Ensin pohditaan globaaleja ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten elä-mään, ja sitten esitetään ratkaisuja on-gelmiin. Ilmaan heitetään erilaisia sanoja: sota, saasteet, epätasa-arvo, rikollisuus, viha. Vastaukseksi ehdotetaan rakkautta, koulutusta ja tasa-arvoa. ”Nuoret Guatemalassa ja Suomessa tuo-vat esiin samoja ongelmia. Yllättäen myös niihin esitetyt ratkaisut ovat usein samoja. Toimimalla yhdessä monet näistä ongel-mista voidaan ratkaista”, Lupita kertoo. Ehdotettujen ratkaisujen pohjalta nuo-ret suunnittelevat yhdessä kuvan, joka lopulta toteutetaan seinämaalaukseksi. Valkoisena ammottava seinä täyttyy ääri-viivoista. Luonnostelun jälkeen tartutaan pensseleihin. Pian tyhjä seinä on kauttaal-taan kirkkaiden värien ja kuvien peitossa. Valmis teos herättää ihastusta maalaajis-sa itsessäänkin. Yhteiskunnallisia aiheita esittävät seinä-maalaukset kuuluvat katukuvaan Guate-malassa. Jopa metrien korkuiset maala-ukset ovat kaikkien - köyhien ja rikkaiden, lasten, nuorten ja aikuisten, naisten ja miesten, intiaanien ja valkoisten - nähtä-villä. Seinämaalaus on vahva tapa tuoda esiin ajatuksia, sillä se huomataan. Se saa ihmiset ajattelemaan ja herättää toimi-maan epäkohtien ratkaisemiseksi.

Nuoret ovat tulevaisuus ”Nuoret Suomessa ottivat meidät lämpi-mästi vastaan”, Brenda kertoo kokemuk-sistaan. Hän myös ihaili suomalaisnuor-ten kykyä toimia saumattomasti yhdessä. ”Elämme yhteisessä maailmassa. Toimi-malla aktiivisesti yhdessä voimme saada aikaan maailmanlaajuisen muutoksen”, Brenda pohtii. Tyttöjen mielestä suoma-laisnuoret uskaltavat myös rohkeasti il-maista mielipiteitään. ”Guatemalassa nuorille harvoin annetaan puheenvuoroa”, he sanovat. Erityisesti nuorten poliittiset vaikutuskanavat kuten suomalainen nuo-risovaltuustojärjestelmä tekivät tyttöihin vaikutuksen. Guatemalassa nuorilla ei ole vastaavia keinoja vaikuttaa. Maailman väestöstä noin 20 prosenttia on 10−19-vuotiaita. Kaikista maailman nuorista arviolta 90 prosenttia asuu kehi-tysmaissa. Parantamalla nuorten asemaa ja elinoloja voidaan vaikuttaa siihen, mil-lainen maailmamme tulevaisuudessa on. Lupita kuitenkin muistuttaa, että tulevai-suus tehdään jo nyt: ”Sanotaan, että me nuoret olemme tulevaisuus. Me emme kuitenkaan ole vain tulevaisuus. Me olem-me nykyisyys, ja sitä kautta myös tulevai-suus”. Vaikuttamisen aika on nyt. Huo-minen rakennetaan jo tänään toimimalla aktiivisesti yhdessä.

Turvattomuutta ja köyhyyttä vai tasa-arvoa ja välittämistä? Millainen on hyvä yhteiskunta?

TekstiElli Keränen

Guatemala

Pääkaupunki: Guatemala Asukasluku: 14,7 miljoonaa Kielet: espanja, 21-maya kieltä, gari-funa, xinca Väestöstä 52,6 % elää köyhyysrajan alapuolella. 3 faktaa GuatemalastaVäestöstä 70 % on alle 30-vuotiaita. Yli 94 % rikoksista jää selvittämättä. Korruption vähäisyyttä mitattaessa Guatemala on maailman maiden lis-talla sijalla 120. Suomi on sijalla 2, maana jolla on vähiten korruptiota.

G

Kuvassa osa Joensuuhun maalatusta teoksesta.

28

UB

IK

Linnunradan oppilaitos-roadtrip

loitimme kiertueen Etelä-Suomes-ta edeten siitä Tampereen kautta Jyväskylään ja siitä Pohjanmaalle

ja Ouluun. Viimeisenä oli edessä Lappi ja oma kiertueeni kohokohta, eli Turku. Kiertuepäivät menivät suurin piirtein niin, että saavuimme oppilaitokseen aamulla. Heti yhdeksältä minä tai sivarimme Musa piti ensimmäisen vuoden opiskelijoille SAKKI-infoa, jossa kerroimme ketä olem-me, mitä teemme ja mitä etuja jäsenkortil-lamme saa. Sillä aikaa muu kiertueporukka loittoi infoständin pystyyn, jonka jälkeen tehtailtiin iltapäivään asti opiskelijakort-teja ja muuten hengailtiin opiskelijoiden kanssa. Joskus ehdittiin syömäänkin. Oppilaitoskiertueella myös sattui ja tapah-tui. Vai miltä kuulostaisi, jos auton jarrut lukittuisivat moottoritiellä tai se kun kort-tikone menee rikki kesken korttien teon? Vaikka kiertue-elämää ei aina ihan juh-laksi voikaan muistella, niin kyllä se antoi enemmän kuin otti. Jee! Helppoa ja ihanaa Kaikki koulut olivat ihania, mutta muutama on jäänyt erityisesti mieleen − esimerkiksi Tampereen Hervannan metallipojat olivat vertaansa vailla ja Joensuussa apuumme riensi Teemu-tuutori, joka pyöri koulus-sa innoissaan jakamassa SAKKI-esitteitä. Myös Äänekosken kouluruokaa tulee ikä-vä, vai kuinka monessa muussa koulussa on tuoretta leipää ja lohta ruuaksi? Näin uutena työntekijänä kiertueella oleminen on ollut hyvä koulu amismaailmaan. Ken-tällä, eli kouluissa oleminen näyttää sen

amiksen oikean arjen ja oppilaitoksissa kuulee niitä oikeita arkielämän ongelmia sekä totta kai myös onnistumisia. On ollut hienoa nähdä kuinka porukka innostuu ja haluaa olla mukana tekemässä ja vaikutta-massa oman koulunsa asioihin. SAKKIn kuviot kinostelee Oppilaitoskiertue ei olisi ollut mahdollinen ilman superahkeria SAKKI-aktiiveja, joista muutamat ovat olleet mukana koko kier-tueen ajan. Illatkin vietettiin yhdessä. Kä-vimme syömässä palkiten itsemme päivän työstä, katseltiin Big Brotheria tai käytiin esimerkiksi leffassa. Yritimme myös tutustua vähän opiskelukaupunkeihin, esimerkiksi kä-vimme Puijon tornissa ihailemassa Kuopiota.

Kiertue on tärkeä osa SAKKIn vuosi-kiertoa. Sen aikana aktivoidaan uu-sia tyyppejä, saadaan tuhansia uusia jäseniä ja nähdään ja kuullaan miten oppilaitoksissa muuten menee. Ensi vuon-na sitten uudestaan! Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.

”Ekan kerran kun mä tapasin sut, kelasin et ootko joku maikkarin chat-juontaja kun oot niin pirtee!” − Anttoni Tiinalle”Kaikki on mulle tyyliin aina silleen, ettei mul oo kaikki bodarit salilla.” − Santeri TAOsta ”Ninjat on kuulemma out ja samurait on nykyään in.” − Jenni

Yksitoista viikkoa, yli 50 koulua, tuhansia uusia jäseniä, kymmeniä aktiiveja, yksi sivari ja yksi työntekijä. Siinä on ainekset vuoden hie-noimpaan ja suurimpaan oppilaitoskiertueeseen.

Taksvärkki ry toteuttaa kehitysyhteis-työhankkeita suomalaisten koululais-ten ja opiskelijoiden keräämillä varoilla. Kehitysmaissa toteutettavat hankkeet edistävät lasten ja nuorten ihmisoikeuk-sia ja vaikutusmahdollisuuksia. Nuoris-ta halutaan omien yhteisöjensä aktiivi-sia toimijoita ja kehityksen edistäjiä. PAMI Guatemala on kansalaisjärjestö, joka ajaa lasten ja nuorten oikeuksia. Nuoria tuetaan aktiiviseen kansalaisuu-teen tarjoamalla tietoa ja taitoa vaikut-taa yhteiskunnassa. PAMI:n nuorisover-kostoissa on tällä hetkellä mukana 400 lasta ja nuorta eri paikkakunnilla Guate-malassa. Huominen tehdään tänään on

Taksvärkin lukuvuoden 2012-2013 kam-panja, joka tukee guatemalalaisnuoria turvallisemman ja oikeudenmukaisem-man Guatemalan rakentamisessa. Vuonna 2013 alkavassa kehitysyh-teistyöhankkeessa nuoret oppivat yhteiskunnasta, ihmisoikeuksista, kansalaistaidoista ja poliittisista vaikut-tamiskanavista. Tavoitteena on antaa nuorille valmiudet puuttua yhteiskun-nallisiin epäkohtiin sekä kannustaa toi-mintaan järjestämällä tapahtumia, kes-kustelutilaisuuksia ja tempauksia. Lue lisää kampanjasta

www.taksvarkki.fi/guatemala2012/

A

TekstiTiina Helminen

Kuvassa vasemmalla Tiina Helminen, keskellä Niko Finne ja oikealla Jenni Lang. Auton katolla Anttoni Komulainen.

Kuvassa alhaalla Lupita ja Brenda.

29

UB

IK

Voimme lukea lähes päivittäin uutisista globalisaatiosta eli sii-tä, kuinka maailma ympärillämme

pienenee. Globalisaation huomaa parhai-ten kun astuu sisään omaan lähikauppaan. Jokaisen lähi-Siwan hedelmä- ja vihannes-osastolta nimittäin löytyy kasviksia kaikil-ta maailman mantereilta. Ranskalaisia omenoita, bataattia Yhdys-valloista, avokadoja Meksikosta, viinirypä-leitä Etelä-Afrikasta, taateleita Israelista, kiwi-hedelmiä Uudesta-Seelannista ja pe-runoita Suomesta. Lähituotettua ruokaa on yhä hankalampi ostaa. Vaikka halu-aisimmekin tukea paikallista tuotantoa, ostamme kuitenkin usein huomattavasti halvempia tuotteita, jotka ovat päätyneet kauppoihin satojen tai tuhansien kilomet-rien päästä. Usein sanotaankin, että maailmasta on tullut yksi suuri kylä, jossa jokainen ihmi-nen tuntee jokaisen ihmisen seitsemän ihmisen kautta. Tällaisessa maailmassa ostopäätöksillä on väliä ja sen vuoksi moni on alkanutkin kiinnittää huomiota enem-män siihen mitä kauppakoriinsa poimii. Hedelmät ovat itse asiassa erittäin hyvä esimerkki globalisaatiosta.

Eikö olekin erikoista, että Espanjasta tuo-tu tomaatti on aina halvempi kuin kotimai-nen tomaatti? Syy tähän selviää matkus-tamalla tomaattikonttien mukana takaisin Espanjaan. Suuryritykset ympäri maailmaa

ovat hyötyneet paljon globalisaatiosta. Suu-rin osa Espanjan tomaattiviljelmien työn-tekijöistä on siirtolaisia Pohjois-Afrikasta. Heille maksetaan vain pieni osa siitä mitä espanjalainen vaatisi itselleen palkkaa. Phuketista Rovaniemelle On aika palata takaisin Suomeen, tarkem-min sanottuna Pelloon, läntiseen Lappiin. Viime vuosina uutisissa on ollut paljon juttua thaimaalaisista marjanpoimijoista, joita on tullut Lappiin keräämään musti-koita ja puolukoita. Marjanpoimijoihin on suhtauduttu vaihtelevasti. Osa pitää hy-vänä asiana, että joku kerää marjat Lapin metsistä. Toiset taas ovat olleet närkäs-tyneitä siitä, että sukujen salaisuuksina pitämillään marjamailla on ollut vieraita marjanpoimijoita. Olin viime elokuussa Lapissa tekemässä harrastedokumenttia thaimaalaisista marjanpoimijoista. On-kin aika antaa koillis-Thaimaasta kotoisin olevalle marjanpoimijalle puheenvuoro ja kysyä mikä on ajanut hänet läntiseen Lap-piin keräämään marjoja koko kesäksi. ”Olen Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Sain kuulla, että ulkomailla marjoja kerää-mällä voisi saada hyvin rahaa. Olen itse ko-toisin maaseudulta kuten suurin osa muis-takin tänne tulleista. Sadekauden aikana tulot ovat todella pienet joten minun oli pakko saada jostain rahaa”, noin 30-vuoti-as riisinviljelijä kertoo.

Globalisaation marjat

Taas suljettiin yksi paperitehdas Kymenlaaksosta ja siirrettiin Etelä-Amerikkaan.

V

Teksti ja kuvatAntti Kurko

Thaimaalainen marjanpoimija poiminta hommissa Länsi-Lapin Pellossa. Mäkäräisten ja hyttysten takia monet poimijat käyttä-

vät työssä suojaavaa naamiota, tässä tapauksessa hiihtopipoa.

A: No millaista on olla Suomessa töissä?

”Hyvin rankkaa. Herään joka aamu neljäl-tä, otan eväät mukaan ja lähden suoraan metsään ja tulen vasta myöhään illalla ta-kaisin. Jouduin ottamaan yli 3000 euroa velkaa, että sain maksettua matkat, ma-joitukset ja ruoan. Minun on kerättävä yli 50 kiloa marjaa joka päivä että voin saada velat maksettua. En tiedä pystynkö kerää-mään marjaa niin paljon kesän aikana ja maksetaanko minulle mitään takaisin koti-maassa jos en saa 3000 euroa kasaan. Olen kuitenkin työskennellyt jo monta kuukautta ilman vapaapäiviä”, mies kertoo vakavana. Marjanpoimijoiden ahkeruutta ei voi kuin kunnioittaa. Poimijat ovat tulleet Suomeen tuhansien kilometrien päästä, majoittuvat vanhoissa tyhjillään olevissa kyläkouluis-sa yhdessä reilun sadan muun poimijan kanssa ja tekevät yli kymmenentuntisia päiviä ilman vapaita. Useimpia stressaa se, että heillä ei ole tietoa saako kukaan heistä kerättyä marjaa niin paljon, että voi maksaa matkaa varten otetun lainan ta-kaisin kotimaassaan. Maailma janoaa halpaa riisiä ja sen vuok-si myös Thaimaa on joutunut kiristyvän taloudellisen kilpailun takia tehostamaan omaa riisintuotantoaan. Kun ennen maan-viljelijät olivat varsin omavaraisia joutuvat he nyt ostamaan kalliita lannoitteita, jotta heille asetetut tuotantotavoitteet täyttyi-sivät. Riisin hinta ei ole kuitenkaan nous-sut, joten viljelijöiden toimeentulo on ke-hittynyt vain huonompaan suuntaan ja se pakottaa köyhät maanviljelijät etsimään lisätöitä. Halpaa vai kallista hupia? Espanjalaisia tomaatinviljelijöitä ja suoma-laisia marjayrityksiä on kritisoitu siitä, että ne käyttävät halpatyövoimaa ja maksavat siirtolaisille vain murto-osan siitä mitä he maksaisivat espanjalaisille tai suomalaisil-le työntekijöille. Yritykset ympäri maail-maa ovat vastanneet kritiikkiin väittämäl-lä, ettei esimerkiksi tomaatteja tai marjoja kukaan muuten keräisi. Olisivatko ihmiset valmiita maksamaan korkeampaa hintaa tomaateistaan ja marjoistaan, jos työnte-kijöiden palkkoja nostettaisiin? Tuotanto on aina keskittynyt sinne missä on ollut halvin työvoima. Onkin hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan keihin kaikkiin glo-balisaatio vaikuttaa ja millä tavalla. Onko esimerkiksi työttömäksi jääneellä suoma-laisella paperimiehellä ja thaimaalaisella marjanpoimijalla enemmän yhteistä kuin äkkiseltään vaikuttaisi?

30

UB

IK

”Normikriittisyyttä peliin”, Atlas Saarikoski huudahtaa. Mitä se on, ja kuka Saarikoski on?

SAKKI ja ruotsinkielisen sisarjärjestönsä FSS rf:n sekä Seta ry:n Suvaitsevaisuu-desta yhdenvertaisuuteen -yhteistyöhan-ke konkretisoitui lokakuussa Atlas Saari-kosken persoonaan, kun hänet palkattiin hankkeen projektisihteeriksi. Saarikoski

on pitkän linjan kansalaistoimija ja silmin-nähden innoissaan uudesta työstään. Hankkeen tarkoituksena on ravisuttaa koulumaailman normeja ja käsityksiä siitä millaisena koulussa saa olla ja millainen ihminen joutuu ulossuljetuksi. Kysyessäni mistä tässä hankkeessa on kysymys Saa-rikoski kertoo pohtivasti, että hankkeessa on oleellisinta puhua siitä keitä pidetään ”normaaleina” opiskelumaailmassa. Syrjintä kouluissa ei välttämättä aina ole asenteellista tai edes tietoista. Normi tar-koittaa sitä, että oletamme jonkun asian olevan normaalia ja kaiken muun poikke-avaa. ”Opiskelijoista voidaan esimerkiksi olettaa, että vanhemmilla on varaa maksaa osallistuminen luokkaretkelle tai että kaik-ki luokalta ovat heteroita tai mitä tahan-sa. Normista poikkeava joutuu helpommin tulilinjalle. Tämä tarkoittaa opiskelumaail-massa ulossulkemista, näkymättömäksi te-kemistä tai suoranaista kiusaamista ja syr-

jintää. Kaikilla pitäisi olla tilaa olla sellaisina kuin he ovat, eikä kenenkään pitäisi joutua oikeuttamaan olemassaoloaan koulussa tai oppilaitoksessa”, Saarikoski täsmentää. Kysyessäni Saarikoskelta mitä hän eniten toivoo tältä hankkeelta, Saarikoski pyörii tuolilla pulmallisen pohdinnan edessä. Sel-keästi toiveita on paljon. ”Että joku nuori, jolla on kokemuksia ulkopuolelle jäämi-sestä tajuaa, että vika ei todellakaan ole hänessä vaan normeissa, jotka jylläävät oppilaitoksissa. Se olisi tärkeää.” Hankkeelle tehdään omat nettisivut, jois-sa tarjotaan tietoa oppilaitoksissa val-litsevien normien kyseenalaistamisesta. Joulukuussa ilmestyville sivuille voi myös kirjoittaa omia kokemuksiaan syrjinnästä, kiusaamisesta tai ulkopuolisuuden tun-teesta. Lisäksi hankkeessa tuotetaan oppimate-riaalia koulutus- ja opetushenkilökunnal-le, jotta se osaisi kohdata erilaisuutta ja kyseenalaistaa oppilaitoksissa vallitsevia normeja. ”Olen itse ollut aina todella outo skidi lapsena ja minulle olisi ollut tosi mah-tavaa jos joku olisi tullut sanomaan, että hei, sä olet ihan ok. Ei tarvitse näyttää siltä, kun kaikki muutkin ja tehdä samoja juttuja kuin kaikki muut.”

Vallankumouksessa taiteilija Ai Weiweitä avustaa 40 kissaa ja

koiraa, tässä Ai ja yksi sotureista.

Koulumaailma uusiksi

Rakkautta ja Anarkiaa – joka syksy

Uuden projektisihteerin esittely

“N

R

Teksti ja kuvaHenri Salonen

Teksti ja kuvitusNiia Virtanen

Rakkautta ja Anarkiaa (R&A) stressaa joka syksy. Aluksi jän-nittää ohjelmisto ja sen julkaisu.

Seuraavaksi täytyy löytää aikaa oman oh-jelman suunnitteluun, joka parhaimmil-laan kestää useita tunteja. Kymmenessä päivässä on mahdotonta nähdä miltei 200 elokuvaa, joten valinnat täytyy rajata huo-lellisesti. Lippujen perässä juokseminen ja dataaminen ahdistaa, eikä opintoja kannata edes yrittää aikatauluttaa elokuvien sekaan. R&A myös palkitsee. On turha unelmoida, että Suomessa saataisiin teatterilevityk-seen samanlaisia helmiä, jotka festarin ohjelmistossa ovat itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi kahdella ensimmäisellä eloku-vallaan Cannesin valloittaneen Xavier Do-lanin uutuudelle, Laurence Anywaysille, ja Tahrattomasta mielestä tunnetun Michel Gondryn bronxilaiselle nuorisokuvauksel-le, The We and the I:lle olisi varmasti ky-syntää suuremmassakin katsojajoukossa, myös Helsingin ulkopuolella. Festareihin liittyvä ahdistus johtuu lopul-

ta runsaudenpulasta. Jokainen valinta tuo mukanaan menetyksen, jonka elokuvista saatava nautinto lopulta ylittää. Luovutta-misen sijaan kannattaa valita katsottavak-si edes yksi elokuva. Todennäköisyys, että elokuva ei miellytä, on hyvin pieni.

Tänä vuonna valintani osuivat nappiin; nukahdin kesken vain yhden elokuvan katselun. Kyseessä oli uudeksi Stalkeriksi tituleerattu, myös venäläinen, Me Too. Tit-teli osuu suht oikeaan: liikkuu villejä huhu-ja, että on ihan ok nukahtaa myös kesken Tarkovskin alkuperäisen version.

Niia Virtanen, esittely:

Virtanen aloitti amisopinnot syksyllä 2009 epäonnistuneen yliopistohaun jälkeen. Aluksi B-suunnitelmana alkaneet opinnot päättyivät pianonvirittäjän perustutkin-toon Keskuspuiston ammattiopistosta. Nyt toista vuotta psykologiaa opiskeleva Virtanen harjoittaa pianonvirittäjän am-mattia sivutoimena. Virtanen pakenee ti-lastoja ja aivokemiaa elokuva- ja televisi-otutkimuksen sivuaineeseen ja kirjoittaa Ubik-lehteen elokuvista

31

UB

IK

Pop-Jazz fuusio

Ilkka Hautala

Lucie Niemelä laulaa meille elämän auki

ja kuvailee sen annosluontoisuutta osu-

villa ja syvällisillä lyriikoilla. Kyseessä on

laulajan debyyttialbumi joka varmasti saa

kuulijan hyvälle tuulelle. Ammattitaitoinen

seitsemänhenkinen yhtye sekä lukuisat

vierailijat säestävät häntä ja hänen kos-

kettimiaan pop & Jazz henkeen.

Lucie on ehdottomasti keikkaihmisiä ja

saattaa laulaa Suomeksi ja Tšekiksikin

yhtä kauniisti kuin englanniksi jos käyt

paikanpäällä häntä katsomassa. Keikkaa

väijyessä levyn saa: www.jpc.de

Lucie Niemelä - Doses

ZeitART Records

vuosi 2012

Dylanin tempasu

Vili Äijö

“I’m not dead yet” julistaa Dylan, vaikka

hemmetti vieköön melkein kuulostaa

siltä. Tempest on hienosti sävelletty ja

sovitettu levy, sen sanoitukset ovat uljaita

kuoleman, rakkauden ja verenmakuisen

elämän laaksosta. Anna itsellesi papu-

kaijamerkki jos jaksat koko nimikkokap-

paleen ajan hymyillä ja taputtaa. Levy

seilaa hyvin, mutta Titanicin (Tempest)

jälkeen tuleva Roll on John on minulle

kyllä jäävuori.

Bob Dylan - Tempest

Columbia records / Sony Music Finland

2012

Urbaani inkkari

Ilkka Hautala

Kari Tapiiri saa mielen kiinnittymään

letkeällä depyytillään joka on ehtaa

vintagefolkkia ja syvällistäkin musiikkia

joka ei itseään turhaan vakavasti ota

eikä liialla viimeistelyllä raskauta itseään.

Tapiiri ei vaikuta perfektionistilta ja se on

mielestäni hyvä asia. Julkaisu on tehty

huoletta. Se kertoo siitä että sanoma on

artistille tärkeä.

Levyllä vallitsee ihan nätti melankolia ja

huumorikin jonka siivin kaupunkilaismie-

hen haikeutta jotain syvempää kohtaan

käsitellään.

Levyä säestää vain ja ainoastaan runosie-

lun oma kitara. Laulu on viimeistelemä-

töntä, mutta se viehättää.

Kari Tapiiri - Intiaani

Timmion Records

2012

Henkinen pakolainen

Antti Kurko

Laineen Kasperin kuudennella levyllä,

Pako-Laine liikuntaan kaduilla kuten rä-

pissä on tapana ja ne kadut joilla Laineen

Kasperi kävelee ovat arvaamattomat.

Monessa kappaleessa käsitellään

ulkopuolisuutta jota ihminen kokee kun

ennakkoluulot ja yhteiskunnan rakenteet

asettuvat vastaan. Kontrolli on kaikkialla

läsnä ja ne jotka eivät menesty ovat epä-

luuloisia mahdollisuuksistaan muuttaa

ympärillä olevaa. Murheet hukutetaan

päihteisiin ja kierre onkin valmis.

Pako-Laine on levy joka avautuu hiljalleen

ja kappaleet nivoutuvat yhä tiukemmin

toisiinsa kiinni. Vaikka Laineen Kasperi

jokainen levy on aina se paras levy, niin

Pako-Laine on ehkä vielä vähän parempi

kuin ne muut.

Laineen Kasperi – Pako-Laine

Ähky Records

2012

Tapaus kertomus

Niia Virtanen

Portugalilainen Tabu rakentaa erään

naisen tapauskertomuksen lapsuudesta

nuoruuden menetysten läpi vanhuuteen.

Pitkillä otoilla kuvattu elokuva nähdään

kahdessa näytöksessä. Ensimmäisessä

elokuvan piilevä hahmo krokotiili esiintyy

päähenkilön harha-aistimuksissa. Toises-

sa se ui hänen puutarhassaan kasvaen

samaa tahtia kuin henkilön sisäinen

ristiriita.

Kiinnostavinta elokuvassa on äänisuun-

nittelu. Toinen näytös on kirjaimellisesti

mykkäelokuva: ainoat äänet, jotka maise-

masta puuttuvat, ovat ihmisten.¨

Tabu

Ohjaaja/käsikirjoittaja: Miguel Gomes

kieli: Portugali

2012

Elokuvaa elokuvasta

Niia Virtanen

Elokuvan ensimmäiset 115 minuuttia

hämmentävät katsojaa. Denis Lavant va-

kuuttaa kymmenessä erillisessä roolissa.

Holy Motors kertoo elokuvasta. Hautaus-

maan datamoshautuminen päähenkilön

painajaisunessa ottaa kantaa taiteen-

muodon tulevaisuuteen. Nykyteknologian

syrjäyttämän työlään ”matte painting”

-menetelmän, lasille maalattujen tausta-

kuvien, käyttö kumartaa viime vuosisadan

elokuvalle.

Kirjoittajan pyhä ”elokuva ei saa olla

pidempi kuin 90 minuuttia” –sääntö

rikkoutuu (jälleen) iloisesti.

Holy Motors

Ohjaaja: Leon Carax

Pierre Grise Productions

kieli: Ranska

2012

Poikkeuksellisen onnistunutta komediaa

Ina Mikkola

3 Simoa on elokuva, jota on lähdetty

tekemään ilman rahoitusta, puhtaasta

intohimosta. Aidon lähtökohdan ansiosta

onkin päästy luomaan jotain tuoretta

suomalaiselle elokuvakentälle - ja lopulta

sitä kautta rahoituskin saatiin kasaan.

Kohtaukset on kuvattu kronologisesti,

mikä tuo elokuvan juoneen aitoa fiilistä.

Päähenkilön jalka loukkaantui oikeasti

kuvauksissa, joten käsistä muutettiin

lennosta niin, että mustelmainen jalka

sopi elokuvan kulkuun.

Komediassa tärkeää on se, että läpät

eivät ole päälle liimattuja; sellaisia, joiden

kohdalla tekijät ovat ajatelleet, että “tässä

kohdassa katsoja nauraa”. 3 Simon

huumori onkin onnistunutta siksi, että se

kumpuaa roolihahmoista, heidän luon-

teestaan ja tukee aidosti elokuvan juonta

sekä tunnelmaa. Itse ainakin räkätin

ääneen ja useasti.

3 Simoa

Ohjaus: Teemu Nikki

It’s Alive Productions

2012

Naisten iholla

Henri Salonen

Whores Glory on riipaisevan kaunis,

mutta lohduton dokumentti prostituoitujen

naisten elämästä Thaimaassa, Mexicossa

sekä Bangladeshissa.

Galwoggerin dokumentti ei selittele tai

moralisoi vaan antaa naisten suoraan

kertoa elämästään itsensä myyjinä ja

näiden tarinoiden kuuleminen satuttaa.

Ihmiskauppa ja prostituutio on maailman

kolmanneksi tuottoisin bisnes heti ase- ja

huumekaupan jälkeen. Tämä dokumentti

auttaa ymmärtämään miksi, sekä toivo-

maan ettei se olisi.

Whores Glory

Ohjaaja: Michael Glawogger

Lotus-film

Saksa-Itävalta

2011

LEVYARVOSTELUT ELOKUVA-ARVOSTELUT

32

UB

IK

Idiotismia

Ilkka Hautala

Cowboy Henk on puhdasta absurdiudella

iloittelua villinlännen maisemissa. On

käytännössä yksi ja sama tapahtuisiko

karjapaimenen seikkailut ulkoavaruudes-

sa vai Pohjois-Amerikassa. Yksinkertaiset

tarinat ovat vain tekosyy mitä älyttömim-

pien vitsien heittämiselle ja sehän toimii.

Tämä on jo toinen Henkin seikkailuista,

mutta jujun juonesta saa nopeasti kiinni.

Vitsit lähtevät vapaalla assosisaatiolla

välillä niin handusta että ei pysy mukana,

mutta tarina jotenkin selviytyy alla, tuoden

hämmentyneen lukijan maaliin ja kysyy

itseltään että ”mitä **tun järkeä tässä nyt

oli?” Hulluja nuo Belgialaiset.

Kamagurka & Herr Seele -

Cowboy Henk ja lahjahevoset

Huuda Huuda

Sivuja: 52

Kustannusvuosi: 2012

Peli kirjassa

Vili Äijö

Osta tämä kirja isällesi lahjaksi, jos hän

on nörtti. Osta tämä kirja sisaruksellesi

lahjaksi, jos hän on nörtti. Osta tämä kirja

itsellesi, jos hän... olet itse nörtti.

Tietysti kirjaan sisältyy muutakin kuin tu-

hatkaupalla viitteitä tietokone-, roolipeli-,

musiikki- ja elokuvamaailmaan (etenkin

80-luvun vaihtoehtokulttuurista), mutta

vaikka ulottuvuuskartastosi rajoittuisi

Orlando Bloomiin ja äfbeehen, Cline

selventää epäselvän. Hollywoodmainen

moderni satu dystooppisesta inter-

net-seikkailusta.

Ernest Cline - Ready Player One

Suomentanut: Pekka J. Mäkelä

Gummerus kustannus

sivuja: 440

2012

Sergei LukjanenkoYÖPARTIOKulttimaineeseen noussut vampyyritarina.

Dj StalingradEKSODUS

Sukellus venäläisille kaduille, nuoren punkkarin silmin.

Hanna NikkanenVERKKO JA VAPAUSVerkossa pesivät vapaus, unelmat että ihmiselämän rujoimmat puolet.

Nicholas ShaxsonAARRESAARET – MIEHET

JOTKA RYÖSTIVÄT MAAILMANMaailman suurimmat veroparatiisit

ovatkin Lontoon City ja Delaware Yhdysvalloissa.

Johanna Perkiö & Kaisu Suopanki (toim.)PERUSTULON AIKAKeinoja perustulon toteuttamiseen Suomessa.

Maarit KorhonenKOULUN VIKA?Miten oppilaat ja opettajat selviävät nykymenossa ?

Pukeudu Intoon! Sähäkät paidat ovat huutavinta muotia. Valitse mieluisa paita ja olet heti katu-uskottava. 22 € / kpl.uskottava. 22 € / kpl.uskottava. 22 € / kpl.

Innosta piukeana

Miten oppilaat ja opettajat selviävät nykymenossa ?

Sähäkät paidat ovat huutavinta muotia. Valitse mieluisa paita ja olet heti katu-Sähäkät paidat ovat huutavinta muotia. Valitse mieluisa paita ja olet heti katu-

www.intokustannus.�

27 €(sis. postikulut,

ovh 29 €)

22 €(sis. postikulut,

ovh 24 €)

24 €(sis. postikulut,

ovh 26 €)

27 €(sis. postikulut,

ovh 29 €)

15 €(sis. postikulut,

ovh 17 €)

15 €(sis. postikulut,

ovh 17 €)

KIRJA-ARVOSTELUT

Arvoitus

Ilkka Hautala

Specter on hyvin trendikkäässä jättimäi-

sessä formaatissa julkaistua totaalista

absurdismia, niin kuin nykysarjakuvan

kuuluukin olla. Osaa sarjakuvia en järjel-

läni ymmärtänyt laisinkaan ja sarjakuvan

määritelmä hajoili mielessäni lukiessani

tätä jotain mitä kutsuisin enemmänkin

kuvalliseksi runoudeksi.

Hulluutta tietysti lisää se että albumia on

ollut tekemässä 17 eri artistia. Teemat

vaihtelevat rajusti skifistä psykedeeliseen

homoerotiikkaan. Varsinaista johtomotii-

via en hulluutta lukuun ottamatta niinkään

havainnut. Oikein kivalta se kuitenkin

näyttää ja mitä ikinä se yrittääkään välit-

tää, se onnistuu siinä.

Kutikuti - Specter

HuudaHuuda

Sivuja: 40

Kustannusvuosi: 2012

Sinun vai koulun vika?

Henri Salonen

Ala-asteella 30 vuotta opettajana toiminut

Maarit Korhonen kirjoitti fiktiivisten

hahmojen kautta todellisia tarinoita ja

kohtaloita kertovan pamfletin nykyisen

peruskoulumme kiputiloista.

Korhosen kirjasta on helppo lukea kritiikki

luokkayhteiskunnan paluusta Suomeen.

Yksi kahdeksasluokkalainen käy neljä

kertaa vuodessa ulkomaanmatkalla ja

kaikki vaatteet ovat merkkivaatteita.

Toinen kerää pulloja alkoholisti vanhem-

piensa perässä ja omistaa yhden ehjän

paidan. Koulu on kuitenkin kaikilla sama,

mutta lähtökohdat elämään alkavat olla jo

aika kaukana toisistaan.

Maarit Korhonen - Koulun vika?

Into Kustannus

sivuja: 128

2012

33

UB

IK

General Intellect in Process

Ei tosta mitään haittaa ainakaan ole ...pait-si että nää ”syrjäytyneet” ja ”perseestä” olevat nuoret olis nii epämotivoituneita opiskelemaan, koska pakko, nii ei siitä sit kuitenkaa tulis mitään. Lukioon mentäis pariks hassuks vuodeks velttoilee ja kun 18 vuotta pamahtaa mittariin ni avot! -Betonipossu Tää on vissiin jukkapojalta pöllitty idea. -Erikoistutkija Hauberi Joo pakkohan se on olla samaa mieltä kun olen kylillä kehkonnut tästä muutamia vuosia. Ei siitä parista vuodesta ainakaan haittaa voi olla. Pientä yleissivistystä ja miettimisaikaa että kannattaako se dee-kun elämä aloittaa 16-vuotiaana. -kakskari Kävishän tämä, mutta sit pitää kyllä alottaa koulut myöhemmin, eli noin 8-vuotiaana!!! Vituttaa ku lapset ei saa olla lapsia! Tieten-ki jossain muualla maailmassa sinne kou-luun mennään vielä aikasemmin, mutta...-luostari Itse aiheesta, niin tää Saksan mallihan jakaa pennut jo 12-vuotiaina lukiolaisiin, amiksiin ja separeihin. Sinällään hyvä sys-teemi maahan, jossa on massaa hukatta-vaksi, koska luokan ”vaihto” ylempään on mahdollista, mutta erittäin harvinaista. Toisin sanoen, jos 12-vuotiaana nassuna päädyt sinne alimmalle luokalle, niin ei ole ikinä mahdollisuutta edes amk:hon... -Saelli SPÄMMÄTÄÄN SAATANA SPÄMMÄ-TÄÄN SPÄMMÄTÄÄN SPÄMMÄTÄÄN-KesoilinKunkku

Meillä on oppilaitos täynnä opiskelijoita, joilla on todettu eriasteisia kehityksen vii-västymisiä, oppimisvaikeuksia jne., mutta yhtään heistä ei ole peruskoulussa olles-sa jätetty luokalle kertaamaan vaikeaksi koettuja asioita. Ammattikouluun voi hel-postikin päästä, vaikkei osaisi kellonaiko-ja, kertolaskuja, ruotsin ja englannin kie-len aivan alkeellisimpia sisältöjä: (Hi my name is..., Hej jag heter...), sanojen mo-derni ja staattinen merkitys jne. jne. Oma ehdotus: mukautetut arvosanat pois käy-töstä peruskouluissa. Tilalle luokalle jättö ja opintojen äidin kertausta, kunnes aidosti riittävä tietopohja on saavutettu. Perus-koulupakotteen voisi poistaa 18-vuotiaana, etsivä nuorisotyö jatkaisi siitä tarvittaessa. -ankea-pirjo Ei kiinnosta, kun ei liity muhun. -Shakaali Support vaikkei tästä mitää hyötyy ookkaa. -Pete TNT Jos nyt tota vaikka satsattaisiin oppisopi-muksen kehittämiseen sekä kymppiluok-kiin. Lukutaidoton ja oppimisvaikeuksi-nen urpo kyllästyy varmasti ihan samalla tavalla siellä amiksen teoriatunneilla kuin yläasteellakin, eikä varmasti opi kirjoitta-maan yhdyssanoja siitäkään huolimatta oikein. Toisaalta taas yhden paskasti men-neen lukuvuoden (puhutaan kuitenkin ns. herkässä iässä olevista lapsista) vuoksi en olisi dumaamassa ketään sinne alimman keskiarvon amislinjalle -> kymppiluokan kautta uuteen nousuun. -Achtung, Mesikämmen! Työelämään tutustuttamista saisi kehittää ja tässä saisivat yritykset tulla vähän vas-taan. Onhan tämä TET mutta tuntuu ettei se oikein toimi. Varsinkaan kun ei siitä mitään makseta, edes pieni korvaus saattaisi lisätä kaikenmaailman ES-jonnejen motivaatiota. -Näsä Siis meinaatko oikeasti, että joku kasi- tai ysiluokan parin viikon leikkityövaihe on se piste, jossa yhteiskuntaan integroidutaan tai siitä dropataan? Että jos TET-paikka on

perseestä (niinkuin se, öö, kaikilla on?) niin sitten vedetään amis päin vittua ja kirjote-taan yhdys sanat ihan vittuillakseen vää-rin ja kaiken päälle äänestetään persuja? -Achtung, Mesikämmen! Ois nyt vittu saanu edes kahvit talon puo-lesta. Eli ei palkkaa ja ei edes muutoin kuuluvaa maksutonta kouluruokailua. Jepu vitun jee. -Mauski Komppia vaikken mitenkään toivottomin tapaus ollut. Kyllä varmaan koulun perus opetuksen tasolla pitää kans jotain muut-tua. En mä jaksa uskoa olleeni ainoa 15-kesä-nen jonka pitää yhtäkkiä päättää mille alalle aikuisena suuntaa ilman että on mitään hajua koulutusohjelmista tai itse ammatinkuvista.-Wrath of Jorma Ite valitsin 15-vuotiaana aivan väärän alan. Eikä luokkakavereistakaan tietääkseni ku-kaan työskentele alalla, jolle valmistuimme. Opinto-ohjausta yms. lisää. Ammatillinen koulutus on kuitenkin aika kallista. -Rehellinen Suomirokkari Ja ideahan tässä on se, ettei syrjäytyjä-jengi jäis yläasteen jälkeen tyhjän päälle, vaan menis just sinne amikseen tai lu-kioon. Itse näen tämän ehdotuksen huo-lestuttavana kehityksenä, toteutuessaan se nimittäin tarkoittaisi sitä, että käytän-nössä yhä harvempi ihminen hakeutuisi katujen kouluun opiskelemaan oikeaa elä-mää, jolloin pahimmassa tapauksessa ne jotka tietää eivät enää jatkossa tietäisi. -Buddy Love Ehkä tarkempi valikoituminen elämän korkea kouluun vähentäisi vasikoiden määrääkin.. -Rehellinen Suomirokkari Ylläolevat kommentit on kerätty Basso- ja Punk In Finland -foorumeiden viestiket-juista, joissa on käsitelty oppivelvollisuu-den nostamista täysi-ikäisyyteen asti.

Tällä palstalla kartoitetaan kansan syviä ja oikeita mielipiteitä ajankoh-taisista ja ikuisista asioista. Tällä kertaa sosiaalisissa medioissa oli he-rännyt keskustelua oppivelvollisuu-desta. Tai pikemmin sen jatkamisesta täysi-ikäisyyteen asti. Onko meidät velvoitettava lailla kouluttautumaan omaksi parhaaksemme kunnes täy-si-ikäisyys meidät vapauttaa?

CASE: Tulisiko oppivelvollisuus nostaa 18 ikävuoteen?

KuvitusSamuli Otto-Henrik Saarinen

34

UB

IK

Nuorisoasuntoliitto ry on valtakunnallinen nuorten asumiseen ja elinolojen kehittämiseen keskittyvä järjes-tö. Tarjoamme vuokra-asuntoja 18–29-vuotiaille työ-elämässä oleville tai työuraansa aloitteleville nuorille.

www.nal.fi/

ELÄMÄÄ KIINNI KAULUKSISTA –HAE KOTIA NUORISOASUNTOLIITOSTA!

MITÄ SINÄ TARVITSET?

Hae omaa kotia!

www.facebook.com/NuorisoasuntoliittoKaikki

muutkin lähtee kotoa

Etsi tietoa!

www.asumisenabc.fi

hakemus

Romy Räihälä

35

UB

IK

www.sakkinet.fi

YLIHUOMISENOSAAJA

JÄSE

NYY

S KI

INNOST

AA?

• VR:njaMatkahuollon50%opiskelija-alennukset• Turvanmaksutonmatkustajavakuutus• SRM:nhostelleissa10%alennus/vrkja5€jäsenalennuskansainvälisestä

hostellikortista• 30%alennuspimeänajostaMoviassa• IlmainensisäänpääsyNextStep-messuille• NeljäkertaavuodessailmestyväUbik-lehtikotiin• Maksutonoikeusturvaneuvontaopiskeluunjatyöharjoitteluunliittyvissä

kysymyksissäjapulmatilanteissa

SAKKIn opiskelijakortti on Suomen edullisin opiskelijakortti

SAKKI VASTAUSLÄHETYSTUNNUS 500640000003 HELSINKI

Olenmaksanutjäsenmaksuni(pp/kk/vv)........../.........20.......Maksettusummaon..........euroaSukunimi.........................................................................................................................Etunimi............................................................................................................................Henkilötunnus(syntymäaikajatunnusosa)....................................................................Kotiosoite........................................................................................................................Postinumeroja-toimipaikka...........................................................................................Opiskelunialkaa(ympyröilukukausi)syksy/kevät20.......Opiskelunipäättyy(ympyröilukukausi)syksy/kevät20.......Oppilaitosjatoimipaikka................................................................................................Tutkinto,koulutusohjelma..............................................................................................Päiväys................................Allekirjoitus.......................................................................

Pyydätähänleimaoppilaitoksestasitai

pyydäerillinenopiskelutodistusjalähetäselomakkeenmukanaSAKKIin

Liimaapassi-taikoulukuvatähänValokuvanirtoamisen

varaltakirjoitakuvasitaakse

nimesijahenkilö-tunnukseni

Jäsenmaksun suuruus

Liittymislomake

Kortilla saat lukuisia etuja mm.

1.Täytäliittymislomakehuolellisesti

2.Pyydäleimataiopiskelutodistusoppilaitoksestasi

3.MaksajäsenyysaikasimukainenjäsenmaksuSAKKIntilille:NordeaHakaniemi101130-208289.

Liitäkuittimaksustasihakemukseenjakirjoitaviestitilaannimesijasyntymäaikasi.

5.LähetätäytettylomakeliitteineenSAKKIlle.

Ettarvitsepostimerkkiä,kunkirjoitatkuorenpäälleSAKKINvastauslähetysosoitteen:

1vuosi

12€ 16€ 20€ 24€

2vuotta 3vuotta 4vuotta

KYLLÄ,haluanliittyäSAKKInsähköpostilistalle. Sallinosoitetietojaniluovutettavansuoramarkkinointiin.KYLLÄ,haluanliittyäomanalaniammattiliitonopiskelijajäseneksi(maksuton).

Eikö lehti napostellut?Tee itse parempi! Lähetä ideasi / palautteesiosoitteeseen: toimitus@sakkinet.fiwww.sakkinet.fi