CUNISONOMUSIIKKIKASVATUKSEN AIKAKAUSLEHTI * 2/2013

Koulujen Musiikinopettajat ry Skolornas Musiklärare rf

Teoston Pumppu-hanke

Teknologian mahdollisuudet musiikkikasvatuksessa

Laulava Roskakävely

Kotilaisen kolumni:Sellojen pauloissa

Tunnelmia KMO:n kevätpäiviltä

Unisono 2/2013

Pohjois-Kymen musiikkiopiston soittotunneilla voi pian testata verkko-opiskelun mahdollisuuksia

Pohjois-Kymen musiikkiopiston soittotunneilla voi pian testata verkko-opiskelun mahdollisuuksia Pohjois-Kymen musiikkiopisto aloittaa yhteistyön musiikin verkko-opetusta tarjoavan suomalaisen Rockway-opetusportaalin kanssa. Uraauurtava yhteistyö Rockwayportaalin kanssa mahdollistaa opiskelijalle syventymisen soittotunneilla opiskeltaviin teemoihin oman opettajan lisäksi verkko-portaalista löytyvien lukuisten opettajien ja monipuolisten käytännön esimerkkien avulla. Tällä hetkellä verkkoportaali tarjoaa yli 2700 oppituntia ja opettajia on noin 80. Sisältöä laajennetaan jatkuvasti. Rekisteröityneitä käyttäjiä on noin 50000.

Erityisesti kouluihin ja musiikkioppilaitoksiin tarkoitettua tuotetta testataan Suomessa tällä hetkellä Pohjois-Kymen musiikkiopiston lisäksi Kauniaisten ja Korsholmin ruotsinkielisillä ala-asteilla ja Sibelius-Akatemiassa. Pohjois-Kymen musiikkiopiston ja Rockwayn yhteistyökokeilussa ovat musiikkiopiston opettajista mukana rumpuopettaja Tomi Päiväläinen sekä pianonsoiton opettajat Jasse Varpama ja Satu Teilas. Kokeilussa mukana olevia oppilaita on yhteensä seitsemän. Rockway-opetusportaali on saanut huomattavia kunniamainintoja pioneerityöstään verkko-opetuksen saralla (E-oppimiskeskuksen eEemeli-palkinto vuonna 2010: Vuoden e-oppimisratkaisu,Uudenmaan Innosuomi-palkinto vuonna 2011 ja valtakunnallinen Innosuomi-kunniamaininta).

Lue On-line -versio Kouvolan Sanomien artikkelista

Lisätiedot:Pianonsoiton opettaja Jasse Varpama, 0400-703241, jasse@jassevarpama.comApulaisrehtori Jukka Kumpulainen, 045-265 2506, jukka.kumpulainen@pkmo.fi

www.rockway.fi www.musikskolan.fi www.musiikkiakatemia.fi

nz

3

UNISONOmusiikkikasvatuksen

aikakauslehtiunisono.lehti@gmail.com

Numero: 2/2013

Julkaisija:Koulujen Musiikinopettajat ry

www.koulujenmusiikinopettajat.fi

Päätoimittaja:Heidi Horilaunisono.lehti@gmail.com

Tässä numerossa avustivat:Tuula-Maria Ahonen Hanna KivimäkiTuula KotilainenTimo KovanenLaura RonimusKati Turtiainen

Kannen kuva:Kari Paananen

Ilmoitusmyynti:050 5611393

Taitto:Frida Ylönen

Toimitus:Koulujen Musiikinopettajat ryNahkahousuntie 5, 00210 Helsinkikmory@kolumbus.fi

Osoitteenmuutokset:kmory@kolumbus.fi

ISSN 1458-7645

Ilmestymisaikataulu 2013:numero 1 ilmestyy viikolla 9Aineisto jätettävä 25.1.numero 2 ilmestyy viikolla 21Aineisto jätettävä 19.4.numero 3 ilmestyy viikolla 38Aineisto jätettävä 16.8.numero 4 ilmestyy viikolla 50Aineisto jätettävä 15.11.

SISÄLTÖ – uNISONO 2/2013

Verkko-opiskelun mahdollisuuksia 2

Pääkirjoitus 4

Musiikkikasvatuspäivät Helsingissä 5

KMO:n Syyspäivät Seinäjoella 5

Kuoronjohdon ja sovittamisenkurssi Turussa 6

Tuula Kotilaisen kolumni 7

Mitä vaaditaan menestykseen? 8

Teoston Pumppu-hanke 11

Maaliskuisia musiikkipäiviä 12

Ilmaisun iloa musiikkiliikunnan työpajassa 15 Puheenjohtajalta 16

Toiminnanjohtajalta 17

Teknologian mahdollisuudet musiikkikasvatuksessa 18

Laulava Roskakävely on iloista sivistystyötä 22

Unisono 2/2013

Pääkirjoitus

Uutta kohtiKeneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, että teknologia on nykyään arjen rutiineissamme yhtä oleellinen asia kuin vesi ihmisen hengissä säi-lymisen kannalta. Musiikin tallentamisessa teknolo-gia on aina ollut edellytys, oli se sitten analogista tai digitaalista. Digitaalisen median huima yleistyminen on tuonut osansa musiikin tekemiseen. Nykyään ei tarvita instrumenttiarsenaaleja tai laajasti varustel-tuja studioita musiikin tuottamiseen ja tallentami-seen, vaan tietokoneella voidaan kotioloissa luoda kokonaisia äänimaailmoja.

Koulujen musiikintunneilla tätä teknologiaa on ru-vettu hyödyntämään aiempaa enemmän. Miten tämä vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan musiikkikulttuu-riimme pidemmässä juoksussa, ja miten sitten käy perinteisen treenikämpällä soittamisen, jää nähtäväk-si. Kyllähän meillä on tarve myös soittaa musiikkia yhdessä muiden kanssa, viulunkaulaan tai rumpu-kapulaan tarttuen, eikö? Joka tapauksessa voi-daan varmasti todeta, että teknologian lisäänty-minen muuttaa musiikin kulutusta ja sen tekemistä, parhaimmillaan rikastuttaa niitä.

Unisono on siirtymässä uudenlaiseen julkaisumuo-toon syksyllä. Sivusto muuttuu blogipohjaisem-maksi julkaisuksi, joka ilmestyy edelleen neljä ker-taa vuodessa. Blogipohjainen julkaisu mahdollistaa kuitenkin joustavammin myös kiinnostavien uutisten tai ajankohtaisten kolumnien julkaisun varsinaisten numerojen välissä.

Yksi uudistus on myös teemanumerot. Ainakin kerran vuodessa yksi numeroista sidotaan tarkemmin jonkin teeman alle, joka musiikkikasvattajia ja musiikin alaa ravisuttaa tai koskettaa. Julistan täten tämän Uni-

sonon pohjakeskusteluksi teknologiateemalle. Turun yliopiston musiikkikasvatuksen opiskelijat esittävät pohdintoja musiikkiteknologian mahdollisuuksista ja vaikutuksista koulujen musiikinopetuksessa, siitä miten ne vaikuttavat oppimiseen ja opetussisältöihin. Lukekaa avoimin mielin ja miettikää, miten omissa kouluissanne toimitaan tai voitaisiin toimia.

Samaa aihetta käsittelee myös Kevätpäivien Reijo Karvosen työpaja iPad-sovelluksista musiikin-opetuksessa. Siitä ja muista tunnelmista voi lukea Kevätpäivien raportistani. Myös Teostossa kuhisee. Pumppu-hanke mobilisoi monet yhteistyökumppanit kehittämään suomalaisen musiikin menestyskulkua, ja tähtäämään yhä enenevään musiikinharrastami-seen ja musiikkikoulutukseen. Vaskivuoren lukio-lainen Hanna Kivimäki osallistui Pumpun biisinkir-joittamisviikonloppuun ja raportoi viikonlopusta ansiokkaasti. Tarjolla tässä numerossa myös toimit-taja ja Roskakävelyn perustaja Tuula-Maria Aho-sen huomio iloisesta musiikkikasvatuksesta instituu-tioiden ulkopuolelta Laulava roskakävely -jutussa.

Kesän viimein lähestyessä joukkomusiikkitapahtu-mat vetävät puoleensa. Itse aion ainakin kotikaupun-gissani osallistua Ruisrockiin, Turun musiikkijuhlille sekä Ilmiö-festivaaleille. Aivan tuoreessa mielessä on Bruce Springsteenin jäähallikeikka Turussa. Voisi sanoa, että Pomo koulutti mainion E Street Bandinsa kanssa hurmoksellisesti meitä kaikkia paikallaolleita yhteen niistä arvokkaimmista – elämysten antami-seen ja kokemiseen, yksilöllisesti kokien, mutta silti yhdessä.

Iloa kesään,

Heidi Horila

nz

5

Musiikkikasvatuspäivät Helsingissä 2013Ensimmäistä kertaa Suomessa pidetään

monipuolisesti musiikkikasvatusta käsittelevät musiikkikasvatuspäivät 21-23.11.2013.

Kolmipäiväinen tapahtuma sisältää kokonaisuuksia musiikin tutkimuksesta ja ammattilaisuuteen liittyen. Yhtenä päivänä on yleisölle suunnattuja työpajoja.

Paikkoina Sibelius-Akatemia, Helsingin konservatorio sekä Musiikkitalo.

Tapahtuman järjestää keskeisimmät musiikkikasvatukseen liittyvät tahot kuten Sibelius-Akatemian musiikkikasvatus, SMOL ja FiSME.

Tapahtumasta lisää tietoa syksyn Unisonossa.

KOULUJEN MUSIIKINOPETTAJAT RY:N SYYSPÄIVÄT 20.-22.9. SEINÄJOELLA Seinäjoen syyspäivillä (Seinäjoen lyseolla) mm. latin percussion-työpaja, improvisaatiota, tanssityöpaja, biisintekoa ja iPad-koulutusta. Kouluttajina mm. Jukka Isoniemi, Ilkka Lampi ja Hanne Orrenmaa. Lisäksi esittelyssä Pumppu-hanke ja ajankohtaista asiaa musiikkikasvatuksesta.

Ilmoittautuminen alkaa syyskuussa.

Seuraa ilmoittelua kotisivuillamme www.koulujenmusiikinopettajat.fi

Unisono 2/2013

Kuoronjohdon ja sovittamisen kurssi TurussaTurussa järjestetään elokuussa jo toista kertaa kurssi kuoronjohtamisesta ja kuorolle sovittamisesta kiinnostuneille. Kuoronjohdon kesäakatemiassa voi neljän päivän ajan saada uusia ideoita johtamiseen ja kuorolle sovittamiseen. Kurssi sai viime vuonna hyvää palautetta osallistuneilta. Harjoituskuorossa on mukana erikseen palkattuja laulajia; joten musiikin tekemiseen päästään heti kiinni.

Johtajat jaetaan kokeneiden ja aloittelevien ryhmiin, johtajana toimineet voivat tulla virkistämään johtamistaitojaan, mutta myös aloittelijoille ja kuoronjohtamisesta kiinnostuneille tarjotaan mahdollisuus perehtyä johtamisen perusasioihin. Kurssi ei tähtää mihinkään tutkintoon, kurssin lopussa pidetään vapaamuotoinen loppukonsertti.

Opettajina toimivat rautaiset alan ammattilaiset, Markus Yli-Jokipii ja Timo Lehtovaara.

Kurssi pidetään Turun Kristillisellä Opistolla 1.- 4.8.

Lisätietoja opiston nettisivulla /lyhytkurssit, tai kurssisihteeri Hilkka Ollikainen, p. 02 412 3612Jaana Rantala, p. 040 047 7836

LISÄTIETOJA KURSSIN SISÄLLÖSTÄ:Timo Lehtovaara, p 0400-418240 lehtovaaratimo@gmail.com

LISÄTIETOJA KURSSIN JÄRJESTELYISTÄTurun Kristillinen OpistoHilkka Ollikainen, p. 02-4123612, hilkka.ollikainen@tk-opisto.fi Jaana Rantala, p.02-4123 052, jaana.rantala@tk-opisto.fi

nz

7

Kolumni

Sellojen pauloissa KUVA: Pekka Elomaa

Kansainvälinen Paulon sellokilpailu on loppusuoralla, tätä kirjoittaessani. Yli sadasta hakijasta valittiin kilpai-luun 26 nuorta taiteilijaa. Neljästä suomalaisesta yksi, koko kisan nuo-rin Jonathan Roozeman, 16v. pääsi vielä välierään, mutta ei enää finaa-liin. Kuitenkin häntä, niin kuin kaikkia osallistuneita, voi pitää tie-tynlaisina voittajina.

He läpäisivät ensinnäkin kovan esikarsinnan ja harjoittivat erittäin vaativan ja laajan ohjelmiston en-nen varsinaista kilpailua. Sitten he ovat tulleet lavoille, kilpailleet it-sensä kanssa soittamalla, kohdanneet erilaisia yleisöjä, erilaisia akusti-sia tiloja, säestäjiä, säestäviä orkes-tereita – valtavan määrän tulevaan ammattiin valmistavaa kokemusta, kirimistä, onnistumista, epäonnis-tumista.

Kuulostaa kovalta mutta kaikki se on kotiin päin, soittajalle hyväksi. Haasteita pitää olla ja kilpailut ovat osa koulutusta ja kypsymistä. Nii-hin osallistuminen on vapaaehtoista,oman sisäinen palon varassa siinä mennään. Kuka mitenkin hakee ek-streemit kokemuksensa!

Kilpailujen sisäistä henkeä yleensä aina kehutaan: kilpailijat ovat sa-massa liemessä ja se yhdistää. Pau-lon kilpailuun liittyy mainio uusi kuvio: varjoraati. Viisi Sibelius-Akatemian nuorta sello-opiskeli-

jaa seuraa kilpailua ja tekee omaa arviointityötään. Hekin saavat hyvää oppia. On muutakin ajankohtaista seurattavaa ja jännitettävää. Olen aika kyllästynyt siihen ”keskuste-luun”, jossa jokseenkin olemat-

tomalla asiantuntemuksella ja pa-neutumisella, ”kurkkudirektiivi”-tasolla haukutaan eurooppalaista yhteistyötä ja -markkinoita.

→

Unisono 2/2013

Otan kantaa asiaan, johon olen perehtynyt. Yksi EU:n alkuperäi-sistä, tärkeistä tavoitteista oli ja on liikkuvuuden edistäminen, mobility. Tiedän aika paljon sen yhdestä osa-alueesta: opiskelija- ja opettajavaih-dosta ja voin sanoa siitä vain hyvää.

Jo ennen kuin Suomi liittyi EU:hun, oli 90-luvun alussa mahdollista ra-kentaa musiikkikorkeakoulujen välistä vaihtoa tietyin ehdoin, sitten EU:n myötä omin ehdoin. Tiedän, että Sibelius-Akatemia ja suoma-lainen musiikkielämä ovat hyötyneet tästä suuresti, koska vaihto-ohjel-miin osallistuttiin aktiivisesti.

Musiikkikorkeakoulujen ja myöhem-min myös ammattikorkeakoulujen ja konservatorioiden vaihto-ohjelmat eurooppalaisten kumppanikoulujen kanssa ovat mahdollistaneet nuorten lähtemisen ulkomaisiin opintoihin, ja vastavuoroisesti Suomeen on tullut ulkomaisia opiskelijoita. – Samoin toimii opettajavaihto.

Oma kokemukseni Sibelius-Akatemian vuosilta, jolloin tämä toiminta-alue kuului tehtäviini, oli tosiaan palkitsevaa. Musiikinopis-kelijat pääsivät opiskelemaan ul-komaille tunnetuille opettajille ja hyviin musiikkikorkeakouluihin. Lisäksi tuli ylimääräisiä bonuksia: kielitaidon ja kansainvälisen ystävä- ja kollegaverkoston kasvu sekä pai-kallinen musiikkitarjonta.

Myös se oli hyvä seuraus, että silmät avautuivat näkemään koti-Suomen hyvät olot ja vaikkapa SibAn vah-vuuksia ulkomaan kokemuksiin verrattuna. – Olen myös aika varma

siitä, että Suomeen tulleet vaihto-opiskelijat ja -opettajat ovat vieneet viemisinään hyvää tietoa akatemi-asta ja suomalaisesta koulutuksesta. Hyvästä maineesta tuskin on ollut Suomelle haittaa.

Totta kai tämä teetti työtä: paperi-sotaa ja Brysselin byrokratiaa riitti. Mutta se oli opittavissa. Ja nyt, Etelä-Euroopan rahoitussotkujen valossa, voi tuntua jopa siltä, että vieläkin tarkempi seuranta ei olisi ollut pahitteeksi.

Kansainvälinen kanssakäyminen avasi myös omia silmiä. 90-luvulla olin SibAn edustajana Euroopan konservatorioiden liiton toimin-nassa. Jugoslavian hajoamisen so-tatilanne aukeni koskettavasti, kun mukana oli myös Sarajevon kon-servatorion rehtori. Mies, joka ko-kouksissa aina seisoi ovella ja tupa-koi keskeytymättä.

Sarajevoa piiritettiin yhtäjaksoisesti 1992–96 ja kaupunkia ympäröiviltä vuorilta serbien piiritysrengas tu-litti sitä jatkuvasti. Rehtorikollegan matka kokouksiin kesti 2–3 päivää, alkaen yöllä: huollon ja kaupungista pääsyn mahdollistamiseksi oli kaivet-tu kaupungin rajan alittava kilo-metrinpituinen tunneli. Siitä pääsi vuoren ylittävälle vaaralliselle tielle, jota jatkuvasti tulitettiin. Siitä selvit-tyään hän pääsi joko kävellen tai jos-sain kyydissä kaupunkiin, josta pääsi eteenpäin junalla. Määränpäästä riippuen hyvinkin monella junalla. Sama toisinpäin paluumatkalla.

Sarajevon jatkuvissa pommituksissa lähes kaikki rakennukset vaurioi-

tuivat. Konservatorio toimi, vaikka ikkunat ja osin seinät olivat hajalla. Oppilaat ja opettajat keräilivät tun-neille tullessaan kaduilta puutavaraa, jota poltettiin toimiviksi jääneissä uuneissa, sisällähän oli yhtä kylmä kuin ulkona. Päivittäin todettiin, kuka opiskelijoista tai henkilökun-nasta oli kuollut kaduille tai asuntoi-hin osuneessa kranaattitulituksessa.

Täytyy myöntää, että kun tulin mat-koilta takaisin akatemialle ja joku tuli valittamaan opetusluokan flyy-gelin alla näkyneistä pölypalloista tai ilmastoinnista, en oikein kunnolla kyennyt järkyttymään tästä suoma-laisesta kurjuudesta.

Vielä EU:sta: sen tulevaisuus tie-tenkin kiinnostaa ja huolettaa. His-toria todistaa, että suuret ja ylisuuret hankkeet ovat vähemmän elinkel-poisia kuin pienet ja joustavat. Hyvä uutinen - sikäli kun toteutuu - on, että EU:n budjettisuunnitelmissa tuleville seitsemälle vuodelle on päätetty lisätä tukea tutkimukselle, kehitykselle, innovaatiolle, yliopis-toille ja liiketoiminnalle.

Loppukevennykseksi: näistä hienois-ta sanoista sen verran, että Suomen Kulttuurirahaston yliasiamiehen ker-toman mukaan rahastossa on otettu käyttöön uusi oikolukuohjelma. Se poistaa tekstistä automaattisesti lau-seet, joissa esiintyy sanat innovatii-vinen tai luovuus. - Sanatkin kuluvat, ja tervehdin SKR:n päätöstä ilolla.

Tuula KotilainenMO,

Sibelius-Akatemian vararehtori emerita

nz

9

Mitä vaaditaan menestykseen? Miten sävelletään, sovitetaan ja äänitetään demo tai useampi yhdessä viikonlopussa? Vaskivuoren lukion opiskelijat eivät sitä keskenään tehneet, vaan kaiken takana oli Teosto ja Pumppu-hanke. Pumppu-hanke on Teoston käynnistämä projekti, jolla pyritään mahdollistamaan aloittelevien muusikkojen polku musiikin tekemiseen menestyksekkäästi.

13.-14.4. Vaskivuoren lukiolla järjestettiin mestariviikonloppu, jonne oli valittu koulusta sävellysop-innoissa menestyneitä sekä hakijoita luovan kirjoittamisen kurssilla.

Teostoa paikalla edusti varatoimitus-johtaja Kari Paananen, tuottajan ja ”mentorin” roolissa oli Jukka Im-monen ja sunnuntaina mukaan liittyi lauluntekijä Mariska. Vaskivuoren musiikkilukio oli valittu mukaan

uraauurtavaan Pumppu-hankkeeseen ja opiskelijat saivat tilaisuuden unoh-tumattomaan kokemukseen.

Lauantaiaamuna biisinkirjoitus-viikonloppua aloitellessa valmiin sanoituksin se tuntui helpolta. Mei-dät jaettiin kahden ja kolmen hengen ryhmiin, joissa pääsimme sanoituk-sien kimppuun. Sain parikseni vuotta vanhemman Aten, jonka tiesin kou-lusta hyväksi kitaristiksi, mutta jo-

hon en ollut ikinä saanut tilaisuutta tutustua. Meidän tyylimme onneksi osuivat yhteen ja molemmat pääsivät kokeilemaan jotain uutta, minä sävel-lystä ja Atte duurissa säveltämistä.

Päivä eteni ja sävellykset kypsyivät. Ruokatauon jälkeen aika tuntui lop-puvan kesken, tuntui ettei biisejä saataisi ikinä valmiiksi. Monia melo-dioita, pieniä sanaviilauksia ja sävel-lajin muutoksia myöhemmin päivä

Työpajaan osallistuneita kuuntelemassa Mariskan ja Jukka Immosen ohjeita. Kuva: Kari Paananen

→

Unisono 2/2013

oli pulkassa ja biisit lähes tulkoon valmiita. Pääsimme henkisesti val-mistautumaan seuraavaan päivään, jolloin pääsimme äänittämään de-moja.

Sunnuntai kului demojen äänitysten parissa, monelle se oli ensimmäinen äänityskerta. Ilmassa oli jännitystä, odotusta, hiukan ahdistuneisuutta ja innokkuutta. Meno oli melkein kuin oikeassa studiossa, jota musiikki-luokkamme korvasi.

Sunnuntai-iltapäivänä biisien kuun-telun ja viimeistely jälkeen Jukka Immonen sanoi, että ei ollut osan-nut odottaa, että olisimme pärjänneet noinkin hyvin ja kirjoittaneet kappa-leita, joita voi kuunnella ilman että haluaa täyttää korvansa mullalla.

- Ajateltiin, että heitetään teidät kuu-maan veteen ja katsotaan miten käy, oli Immosen rohkaiseva lausahdus meille.

Viikonloppua oli mukana seuraamassa myös Teoston varatoi-mitusjohtaja Kari Paananen, jonka läsnäolo oli isompi asia, kuin kukaan meistä tajusi. Emme olleet tajunneet Teoston merkitystä musiikkiteolli-suudelle, ennen kuin se meille yk-si-tyiskohtaisesti selitettiin. Biisi-viikonlopun päätteeksi Kari kertoi meille, että he lahjoittavat meille kaikille asiakkuudet Teostoon. Nyt kenellä tahansa meistä on vielä suurempi mahdollisuus päästä tekemään musiikkia elääkseen.

En halua väittää, että opin viikon-lopun aikana enemmän biisinteosta kuin tiesin yhteensä ennen viikonlop-pua, mutta läheltä liippaa. Päällä oli jatkuva jännitys, joka ei päättynyt en-nen kuin pääsimme oman säveltäjä-parini Aten kanssa esittämään kappaleet lukiomme Vaskiklubi-Iltamissa seuraavalla viikolla. Oli sanoinkuvaamaton tunne, kun pääsi esittämään itse sanoitetun ja valmiik-si tehdyn, viimeistellyn kappaleen.

Koko kirjoitustyöpajan porukka. Kuva: Kari Paananen

Pumppu-hanke ja biisiviikonloppu olivat kaikille meille opiskelijoille upea tilaisuus, jota me arvostimme erittäin paljon. Teosto, Jukka Im-monen, Mariska ja Vaskivuoren lukion musiikin- sekä äidinkielen-opettajat mahdollistivat tämän kai-ken, ja hyvin sen tekivät. Teosto tu-lee kuulemaan meistä vielä!

Hanna Kivimäki,

lukiolainen ja sanoittaja, joka oli mukana

Pumppu-hankkeessa Vaskivuoren lukiolla.

nz

11

Pumppu on koko toimialan koko-naisvaltainen ja pitkäjänteinen ke-hityssuunnitelma, tapa ja toiminta-malli, joka rakentaa toimijoiden yhteistä näkemystä alan keskeisim-mistä kehittämistarpeista ja pyrkii luotsaamaan näitä käytäntöön.

Pumpun myötä musiikkiala on kokoamassa rivejään ja viemässä asioita eteenpäin verkostomaisella tavalla. Paitsi alan sisäisesti, verkos-to toimii toimijoiden ja ratkaisi-joiden välillä. Hyviä käytäntöjä ja tiedonkulkua pyritään levittämään ja monistamaan, ja uusia toimintatapo-ja ja -malleja rakentamaan. Oppia ammennetaan esimerkiksi urheilun maailmasta, jossa strateginen toi-minta ja systemaattinen yhteistyö eri sidosryhmien välillä on hyvin kehit-tynyttä.

Tavoitteena on luoda musiikinteki-jän menestyspolku. Pumpussa sa-massa putkessa ovat kaikki musiikin tekijät; harrastajaksi ryhtyvät, heistä osaajiksi kasvavat kuin myös osaa-jista menestyjiksi jalostuneet.

Teoston käynnistämä Pumppu-hanke yhdistää musiikkitoimialaaTavoitteena on luoda lisää menestystarinoita musiikkitoimialalle vahvistamalla sekä tekijöiden, että alalla toimivien yhteistyötä ja verkostoja. Pumppu toimii alan eri projektien kiinnitysalustana.

-Viime vuosina osaajien menesty-misen tukeminen on tuottanut hyviä tuloksia kansainvälisillä markkinoil-la. Nyt kiinnitetään huomiota myös putken alkupäässä oleviin harrasta-jiin. Pumpussa menestyjiksi kas-vaneet musiikintekijät voivat jakaa osaamistaan muille osaajille ja heidän kanssaan myös putken alkupäässä oleville harrastajille, toteaa Teoston varatoimitusjohtaja Kari Paananen.

Pumppu pyrkii tuomaan nostetta koko musiikkialalle tähtäämällä musiikin harrastajamäärän kasvuun, ammattiin johtavan koulutuksen ke-hittämiseen, sekä musiikintekijöiden kotimaiseen ja kansainväliseen menestykseen.

Hankkeen tarkoituksena on nostaa musiikin tekemisen arvostusta ja lisätä näkyvyyttä. Syyskuussa 2012 järjestetyn ensimmäisen hanketyö-pajan jälkeen ensimmäiset alahank-keet ja työryhmät ovat aloittaneet konkreettisen työskentelyn, ja vuo-den 2013 aikana toiminta on laajen-tunut uusien pilottien ja hankkeiden myötä.

Pumpun ohjausryhmä on myös aloit-tanut toimintansa ja hankkeen teki-jätiimi saanut lisäresursseja. Hanke sai ohjausryhmäänsä merkittävän joukon suomalaisia yhteiskunnallisia vaikuttajia, ja hankkeen koordinaat-tori aloitti työnsä joulukuussa.

Hankkeella on avoin Facebook-ryhmä osoitteessa www.facebook.com/groups/musapumppu/

Lisätietoja: Pumpun hankekoordinaattori Mikko Pietinenpuh. 040 730 2021mikko.pietinen@teosto.fi

Unisono 2/2013

Maaliskuisia musiikkipäiviäMusiikinopettajien kevätpäivillä Keski-Helsingin musiikkiopistolla ihmeteltiin iPad-sovelluksia musiikinopetuksessa, rakennettiin itse soittimia soitintyöpajassa, pohdittiin oppilaiden osallistavaa musiikkitoimintaa kouluissa ja musiikkiliikuttiin Polepole-työpajassa.

Kevätpäiville oli saapunut pari-senkymmentä musiikinopettajaa. Pääkaupunkiseudun lisäksi osallis-tujia oli ainakin Oulusta, Seinäjoelta, Porista ja Äänekoskelta.

Keski-Helsingin musiikkiopiston rehtori ja FiSME ry:n puheenjohta-ja Petri Aarnio aloitti päivän ker-tomalla musiikkiopiston toiminnas-ta. Aarnio kehui Helsinginkadulla sijaitsevan vanhan talon tunnelmaa ja lastenkoulutuksen perinnettä, ra-kennuksessa on satavuotisen histo-riansa aikana ollut mm. lastentarhaa, OKL:n koulutusta ja dysfasialasten koulua.

Aarnion mukaan musiikkiopistossa pyritään irti ehkä niistä perinteisim-mistä koulutustavoista ja kolmen suorana on elämys, oivallus ja ilo – toiminta on siis hyvin lapsilähtöistä.

Itse musiikkiopistoissa eletään Aarnion mukaan kohtuullisen seesteistä aikaa, vaikka talous onkin aina tiukkaa. Yhteistyötä koulujen kanssa tulisi kuitenkin voimistaa. Opettajilta Aarnio toivoi musikaalis-ten lasten huomioimista, ja musikaa-lisuudella hän painotti tarkoittavansa nimenomaan musiikista innostunei-

suutta. Jos into on saatu syttymään, tulee sitä ylläpitää ja ohjata jatkos-sakin musisoimiseen.

Aarnio kertoi myös Suomen musiik-kikasvatusseura FiSMEstä. FiSMEn tavoitteena on edistää kotimaisen musiikin tiedotuksellisen kentän toimintaa, kentän eri osioiden löy-tymistä ja verkottumista. FiSME järjestää marraskuussa Helsingissä valtakunnalliset musiikkikasva-tuspäivät, joilla keskustellaan mm. musiikinopetuksen tarpeellisuudesta kouluissa.

Uusimmat tutkimukset osoittavat, että ihmisen kognitiiviset taidot säi-lyvät vanhetessa pidempään, jos jo lapsena on soittamista harrastanut. Meille musiikki-ihmisille onkin it-sestäänselvää, että lasten luovuutta ja soittoharrastusta tulisi rohkaista ja ruokkia jo varhain. Nyt jos koskaan pitäisi vakuuttaa vielä epäilijät!

Innostusta lapsille

Konserttikeskuksen toiminnanjohta-ja Kari Vase kertoi konserttikeskuk-sen toimintaperiaatteista. Keskuk-sen ideana on antaa elävän musiikin

innostavia esimerkkejä lapsille ja nuorille, ja viime vuonna se järjesti 1800 tapahtumaa. Konserteissa lap-sille tarjoillaan kaikenlaista musiik-kia kansanmusiikista jazziin, juuri lapsille sopivassa muodossa. Menos-sa on Konsertti joka kouluun -hanke, jonka tavoitteena on tutustuttaa lapset musiikkiin ja muusikoihin jo ennen kouluikää.

Myös Mari Kätkän Musiikki elämään -luento liittyi tähän, ja kou-lulaisten osallistavaan toimintaan koulukonserttien järjestämisessä (josta Unisonon numerossa 1/2013 oli ennakkojuttu). Kysymyksiä yleisössä herättivät koulujen resurs-sit; vaikka konserttikeskuksen kou-lukonserttipaketit ovat verrattain edulliset, ei määrärahoja konserttien ostamiseen suinkaan kaikista kou-luista löydy.

Vase mainitsi myös valtakunnallisen lauluhankkeen, jossa koululuokat voivat suorittaa lauludiplomin. Ren-nossa hengessä toteutettava hanke on kokemusten mukaan parantanut koulujen yleistä ilmapiiriä. Ideana on elvyttää lauluperinnettä, ja diplo-mia varten listataan erilaisia lauluja. Listoihin kuuluu pakollinen osuus,

nz

13

kuten Suvivirren kaltaiset perinteik-käät laulut, ja lapset saavat myös itse tehdä omat suosikkilistansa. Ehkäpä tästä lisää Unisonossa tuonnempana.

Medioissa on viime aikoina il-mennyt puhetta musiikinopettajan merkityksestä. Mari Koppinen kir-joitti aiheesta Helsingin Sanomissa ajatuksia herättävän kolumnin.

KMO ry:n puheenjohtaja Timo Ko-vanen väläytti tervetuliaisosuuden päätteeksi ottavansa mallia Pohjois-Amerikasta, jossa tämän vuoden Grammy-gaalassa palkittiin paras musiikinopettaja. Kovanen lupasi olla yhteydessä asiasta Emma-gaalan järjestäjiin, jotta Suomeen saataisiin vastaava perinne. Jäämme mielen-kiinnolla odottelemaan!

Erilaisia kädentaitoja työpajoissa

Metropolia-ammattikorkeakoulun musiikkiteknologian lehtori ja myös Konserttikeskuksessa toimiva Reijo Karvonen piti iPad musiikinopetuk-sessa -työpajan. Karvonen esit-teli eri sovellusten mahdollisuuksia esimerkiksi nuottikirjoituksessa, soitinvirityksissä, settilistojen laa-

iPad musiikinopetuksessa -työpajan vetäjä Reijo Karvonen. Kuva: Kati Turtiainen.

→

Unisono 2/2013

timisessa, säestyslappujen kirjoit-tamisessa, kokonaisten nuottikirjo-jen lataamisessa, soittoharjoittelussa, jnejne. Käyttömahdollisuudet sovel-luksissa tuntuvat olevan lähes rajat-tomat.

Garageband-sekvensseriohjelmalla voi äänittää muistipaikoille eri rai-doille mikrofonin kautta instru-mentteja. iPadista voi myös valita vaikka erilaisia kosketinsoitinsoun-deja, kuten flyygeliä, pianoa, syn-tetisaattoreita, jne. Karvosen oman lapsenlapsen esimerkin mukaan jo 6-vuotiaskin oppii näitä sovelluksia käyttämään, ja biisejä ja sovituksia itse kokeilemalla tuottamaan.

– Tämän voima on se, että voi nopeasti ja helposti tekemällä saada kivaa musaa. Jo äänitettyyn pohjaan voi lisätä myös live-soitantaa mu-kaan. Luuppitoiminnon avulla voi hyvin treenata jonkun sointukierron, Karvonen summaa.

Osalla työpajaan osallistuneista oli jo kokemusta iPad-sovellusten käytöstä. Innostunut kiinnostus asiaan oli työpajan vallitseva henki.

Toisenlaisia kädentaitoja esitteli Mikko Perkoila soitinrakennustyö-pajassaan. Laulaja, lauluntekijä ja soitinrakentaja Perkoila rakentaa soittimia nykyään enimmäkseen omaan käyttöönsä, mutta työpajoja hän järjestää yhdessä Erkki Ok-kosen kanssa mm. opettajille ja päiväkotihenkilöstölle.

Soittimia syntyy luonnon- ja uu-siomateriaaleista; romumetallista, kuten auton koristekapseleista, tai vaikka erilaisista putkista ja pil-leistä. Perkoila kertoo painottavansa musiikilla ja äänellä leikittelyä, ja ajattelemaan perinteisiä musiikki- tai soitinkäsityksiä laajemmin.

-Musiikin ei tarvitsisi aina olla niin tiukkaan rajattua, vaan seikkailul-listakin. On kuvaavaa, että joissain kielissä soittaminen, eli esimerkiksi

englannin “play” tarkoittaa myös juuri leikkiä, kokeilua. Siihen haluan rohkaista, Perkoila kertoo.

Soitintyöpajan päätteeksi nimet-tömäksi opettajaksi jääneen suusta kuultua: “Kerrankin jotain käytän-nön hyödyllistä tekemistä näillä päivillä!”

Polepole-työpajasta kertoo musiikin-opettaja ja Kmoryn hallituksen jäsen Laura Ronimus.

Heidi Horila

nz

15

Myöhästyn työpajasta muutaman minuutin ja huomaan muiden osal-listujien olevan jo alkulämmitte-lyleikin pyörteissä. Hyppään mu-kaan leikkiin, jossa kaikkien pitää paeta hippaa liikkumalla kuten hän. Kiinnijäämiseltä voi myös välttyä huutamalla jonkun kanssaleikkijän nimen. Tiedän etukäteen nimeltä tasan yhden osallistujan, mutta leikin jälkeen jo useita. Olen valin-nut kevätpäivien iltapäiväohjelmak-seni Polepole-duon musiikkiliikun-taan painottuvan työpajan. Käytän liikuntaa musiikinopetuksessa lähes päivittäin. Kaipaan kuitenkin uusia ideoita ja näkökulmia opetukseeni.

Hauskan lämmittelyn jälkeen Pole-pole eli Arnold Chiwalala ja Topi Korhonen esittävät meille lau-lun, jonka he kertovat nousseen koululaiskonserttien suosikiksi. Laulun sanat ovat suomea ja swa-hilia. Kielten lisäksi duo yhdistää musiikissaan ennakkoluulottomasti eri puolilta maailmaa peräisin olevia musiikillisia elementtejä. Kappale on rytmiikaltaan ja melodialtaan vähän kiemurainen ja joku kysyykin oppivatko koululaiset sen helposti. Miehet nyökkäilevät vakuuttavasti, - lapset oppivat kyllä. Yleensä heille opetetaan kuitenkin vain laulun tart-tuva kertosäe:

Ilmaisun iloa musiikkiliikunnan työpajassa”Ja me lauletaan,ja me lauletaan; Ole iloinen ain´,ole iloinen ain´.”

Tänään opettelemme koko kol-miäänisen kappaleen. Etenemme aika nopeasti. En voi välttyä huomaamasta ristiriitaa laulun iloitsemaan kannustavien sanojen ja meidän laulajien keskittyneiden il-meiden välillä.

– Kuka osaa soittaa kitaraa? kysyy Topi. – En ainakaan minä, ajattelen, mutta jotenkin kitara päätyy kuin päätyykin minun käteeni. Onneksi kappaleessa on vain kolme soin-tua. Topi hymyilee kannustavasti. Sillä välin, kun muille osallistujille jaetaan soittimia, sointukierto alkaa jo sujua. Kohta djemberumpujen ja kulkusten päällekkäiset rytmit, kita-rasäestys ja kolmiääninen laulu täyt-tävät huoneen. Tunnelma on iloinen ja välitön.

Arnold tutustuttaa meitä myös kokonaisvaltaiseen liikeilmaisuun. Aloitamme matkimalla hänen liik-keitään, kunnes koossa on lyhyt liikesarja. Jokainen osanottaja saa keksiä liikesarjaan oman lopetuk-sensa. Seuraavaksi omat liikkeet opetetaan toisille pienemmissä ryh-

missä ja uudet liikkeet yhdistyvät alkuperäisen liikesarjan luontevaksi jatkoksi. Arnold kannustaa meitä kehittämään ilmaisuamme eteenpäin liioittelemalla sen eri osa-alueita; liikkeitä, ilmeitä, eleitä ja asentoja sekä lisäämällä ääntä, dynamiikkaa ja aksentteja. Erilaiset kokeilut kir-voittavat joukostamme iloista naurun remakkaa. Vähintään yhtä hauskaa kuin omaan liikkeeseen eläytyminen on muiden ryhmien aikaansaannos-ten katsominen.

Polepolen työpajassa korostuu musiikin ja liikkeen erottamaton yhteys, ilmaisun ilo ja musiik-kikokemuksen kokonaisvaltaisuus. Saan myös kaipaamiani uusia ide-oita liikeilmaisun käyttöön musiikin-opetuksessa. Polepole on swahilin kieltä ja tarkoittaa vapaasti kään-nettynä ”ota iisisti”. Myös opettele-mamme laulun sanat muistuttavat samasta asiasta:

”Miksi sinulla on kiire? Mihin olet menossa? Siellä on leijona, nälkäinen ja vihainen.”

Päätän muistaa tämän kaikkien kevätkiireiden keskellä.

Laura Ronimus

Vasemmalla Polepole-työpajaan osallistujia. Kuva: Kati Turtiainen.

Unisono 2/2013

Puheenjohtajalta

Timo Kovanenpuh. 050-3018213timo.kovanen@gmail.com

Musiikkiluokkien kurimus

Musiikkiluokkatoiminnan tule-vaisuus tuntuu huolettavan monia. Useassa kunnassa ns. erityisluokat on ajettu ahtaalle tai purettu koko-naan. Valtionhallinnon taholta ei ole tullut mitään sellaista signaalia tai päätöstä, että musiikkia painot-tavaa opetusta oltaisiin kokonaan hävittämässä. Päinvastoin tulevassa tuntijaossa, puutteistaan huolimatta on ollut hyvä tarkoitus mahdollistaa taideaineiden painotettu opetus ns. taideaineiden valinnaisilla tunneilla. Tätä taustaa vasten huoli näyttäisi olevan turha.

Ongelma on kuitenkin olemassa ja se on mielestäni kahtalainen. Ensin-näkin yhtenäistä määritelmää saati yhteisymmärrystä musiikkiluokka-toiminnasta tai musiikkipainottei-sesta opetuksesta ei ole. Resursointi koulujen tuntikehyksissä on kirjavaa niin kuin toimintakin. KMO:lle on tullut aika ajoin kysymyksiä, mon-tako viikkotuntia eri luokka-asteilla tulisi olla musiikinopetusta, jotta sitä voisi kutsua musiikkiluokaksi.

Valtakunnallisesti ei ole mitään normia, joka määrittäisi minimin,

mutta yleisimmin musiikkiluokilla musiikkia opetettaneen 3-4 viikko-tuntia. Tähän kysymykseen hallitus tulee ottamaan kantaa tämän toimin-takauden aikana.

Toinen taustalla vaikuttava koulutus-poliittinen pohjavirtaus on yhtenäi-sen ja inklusiivisen perusopetuksen ihanne, jossa erityisluokat nähdään oppilaiden ja oppimisen välistä eri-arvoisuutta lisäävänä tekijänä, joista on syytä pyristellä eroon. Toisaal-ta musiikkiluokathan päinvastoin mahdollistavat musiikillisesti ori-entoituneiden lasten hakeutumisen painotetun musiikinopetuksen piiriin sosio-ekonomisesta taustasta riippu-matta ja koulussa, jossa he muuten-kin päivänsä viettävät.

Perustelut musiikkiluokkien tai muunkin painotetun opetuksen vähentämisestä ovat taloudelliset mutta myös pedagogiset. Lopulta musiikkiluokat eivät tuo kunnalle juurikaan lisäkustannuksia, joten resurssikysymyskin muuttuu peda-gogiseksi ratkaisuksi.

Sekaannusta herättävä käsitekikkailu syntyy myös luokkayhteisöön perus-tuvan musiikkiluokkatoiminnan ja

musiikin painotetun opetuksen kans-sa. Eri kunnissa puhutaan eri käsit-tein. Perinteisesti ja varsin menes-tyksekkäästi musiikkia painottavaa perusopetusta on annettu musiikki-luokille hakeutuville musiikillisesti orientoituneille koululaisille musiik-kiluokilla yleensä 3. luokasta alkaen.

Joissakin kunnissa näitä painotet-tuja perusopetusryhmiä on kuiten-kin purettu ja painotus on järjestetty yläkoulun valinnaiskursseja muis-tuttavilla ratkaisuilla. Pitkäjäntei-nen, tavoitteellinen ja yhteisöllinen musiikinopiskelu vaatisi stabiilim-man ryhmän, jonka musiikkiluokka tarjoaa.

Lapset osaavat kyllä sopeutua uusiin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta pirsta-leinen musiikinopetus ei ole pedago-gisesti yhtä mielekästä kuin musiik-kiluokille organisoitu painotettu opetus. Pitäkää siis tiukasti kiinni musiikkiluokistanne.

Tasa-arvon tasapäistävän tulkinnan hegemoninen asema on tällä hetkellä siis suurin uhka musiikkiluokille. Valtakunnallisesti KMO:n on vaikea puuttua kuntien ratkaisuihin, joten niin musiikkiluokilla opettavien

nz

17

kuin yleensä musiikinopettajien olisi syytä vahvemmin pitää melua oman opetuksen loistavista tuloksista ja osoittaa, mikä vaikutus musiik-kiluokkien tai muunkin aktiivisen koulun musiikkitoiminnalla on op-pilaisiin.

Varmasti jokaisella on huikeita ja koskettaviakin tarinoita oppilaista,

joille musiikin merkitys ja vaiku-tus on ollut valtava. Yleissivistävän koulun musiikinopetus on lisäksi kunnalle erittäin kustannustehokas-ta, joten siitä nipistäminen ei ole taloudellisestikaan erityisen viisasta. Oman koulun rehtori on avainase-massa ja hänen tukensa on kullan arvoinen. Toinen henkilö, johon on syytä vaikuttaa on sivistys-/opetus-

toimenjohtaja. Vaikuttakaa paikalli-sesti tai alueellisesti. Tehkää se yh-dessä, koska joukossa on voimaa ja päästäkää lapsetkin ääneen!

Kevätjuhlan valmistelukiireiden lomasta,

Timo Kovanen

Kati TurtiainenPuh. 050-5611393kmory@kolumbus.fi

Toiminnanjohtajalta

Keski-Helsingin musiikkiopistolla kokoontui kevätpäivillä pieni määrä musiikinopettajia. Oli ilahduttavaa nähdä, että yksipäiväinen tilaisuus keräsi osallistujia ympäri Suomea. Työpajoista tuntui moni saavan jotain uutta työhönsä. Kevätko-kouksessa käsiteltiin toimintasuun-nitelma sekä tuloslaskelma ja tase. Työtä talouden tasapainottamiseksi tehdään edelleen, mutta hallitus sai myös kiitosta siitä, että toimeen oli ryhdytty määrätietoisesti.

Kevätpäivät järjestettiin yh-dessä Konserttikeskuksen kanssa. Yhteistyötä jatketaan varmasti tulevaisuudessakin. Yhteistyö ete-nee myös muiden tahojen kanssa. Teosto on käynnistänyt mittavan Pumppu-hankkeen, jonka tarkoituk-sena on lisätä musiikintekijöiden

mahdollisuuksia ja arvostusta. KMO ry pyydettiin yhteistyökumppa-niksi mukaan, mikä lisää koulujen musiikinopettajien mahdollisuuk-sia saada ajankohtaista koulutusta yhdistyksemme kautta. FiSMEn Musiikkikasvatuspäivät marraskuus-sa ovat nekin hyvä tilaisuus oppia uutta ja tehdä koulujen musiikinope-tusta näkyväksi.

Seuraavan vuoden aikana yhdistyk-sen tunnettuuden ja jäsenmäärän lisäämiseksi tehdään töitä. Myös jäsenistön tuella on suuri merkitys. Tiedättekö, mikä on todennäköisin syy liittyä johonkin yhdistykseen? Se on se, että joku ehdottaa ja kysyy mukaan. Kysy tutulta musiikinopet-tajalta, että kuuluuko hän KMO:hon? Ja jos ei, anna yhteystietomme.

Seuraavan kerran koulutusta jär-jestetään syyspäivillä 20.-22.9 Seinäjoen lyseolla. Toivottavas-ti mahdollisimman suuri joukko musiikkikasvatuksen ammattilaisia pääsisi paikalle. Syyslukukauden alussa ilmestyvässä Agitatossa on tarkka ohjelma ja tiedot majoituk-sesta.

Kevätpäiviltä tuli myös negatiivista palautetta. Se koski kahvia, jota olisi voinut olla useammin. Asia korjaan-tuu Seinäjoella. Siellä on pannu kuu-mana koko ajan.

Syksyllä nähdään!

Kati Turtiainen

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Unisono 2/2013

Teknologian mahdollisuudet musiikkikasvatuksessaTurun yliopiston OKL:n Turun ja Rauman yksiköissä järjestetään luokanopettaja-, lastentarhanopettaja-, ja musiikkikasvatuksen perus- ja aineopintojen opiskelijoille musiikin teknologiakasvatusta. Kurssilla opiskelijat säveltävät, sovittavat, äänittävät ja miksaavat itse kappaleita.

Musiikkikasvatuksen lehtori Hannu Riikonen kertoo, että varsinkin Tu-run yksikölle on tarjoutunut uusien tilojen myötä Educariumissa tekno-logiakasvatukseen erinomaiset puit-teet.

– Sieltä löytyy äänitysstudio, kaksi koskettimin varustettua multimedia-luokkaa, jne. Vaikka musiikkitekno-logia ei ole kovinkaan korostuneesti esillä opetussuunnitelman tasolla, voidaan sanoa että se on läpäisyperi-aatteen mukaisesti läsnä esimerkiksi pianonsoiton, bändisoiton, musiikin teorian sekä sävellyksen ja sovituk-sen opetuksessa ja kuorotoiminnas-

sa. Esimerkiksi musiikkikasvatuk-sen aineopinnoissa teknologia tulee esille bändilaitteiston, livemiksauk-sen sekä äänityksen ja studiomik-sauksen muodossa, Riikonen toteaa.

Laitoksen Rauman yksikkö on lisäk-si Riikosen kautta mukana opetus-hallituksen rahoittamassa eMuTe-hankkeessa. Tutkimusalue liittyy verkossa oleviin musiikin materiaal-eihin ja niihin liittyvään pedagogiik-kaan (ennenkuin uudet eMuTe-sivustot avautuvat, on mate-riaalia alustavasti osoitteessa: http://onlinemus.blogspot.fi/).

Musiikkitieteen pedagogisia opintoja tekevä Nawras Odda toimi tutorina musiikkikasvatuksen aineopintojen studiotyöskentelyosiossa. Kurssille osallistuivat musiikin aineopiskelijat Elina Korhonen ja Ari Mäkinen. Ohessa heidän ajatuksiaan musiik-kiteknologian mahdollisuuksista musiikinopetuksessa.

Heidi Horila

Nawras Odda opettaa vas. Terhi Juntusta ja oik. Jenni Kutilaa studiotyöskentelyn saloihin. Kuva: Heidi Horila

nz

19

MOTIVOINNISTA

Motivaatio ja innostus ovat tärkeimpiä aktiiviseen toimintaan ohjaavia vaikuttavia tekijöitä. Musiikkiteknologia toimii välineenä oppilaiden aktivoimiseen. Sillä voidaan kannustaa ihmisiä musiikin tekemiseen ja mielekkään harrasta-misen tielle.

Harrastuksesta ei tarvitse tulla am-mattia. Haluan muistuttaa hyvien sosiaalisten taitojen merkityksestä. Hyvien ystävyyssuhteiden merkitys korostuu erityisesti elämän kriisi-vaiheissa. Hienoa on jo se, jos har-rastus tuo uusia ystäviä, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita elämässään. Mikään teknologia ei mielestäni voi korvata musiikin tekemistä perinteisillä instrumenteil-la, sillä haluammehan kuulla, nähdä ja oppia varsinaista soittamista.

Ari

Lapsia ja nuoria liikuttaa erityisesti konemusiikki. Efektejä ja keinote-koisia soundeja on lisätty lähes kaikkeen musiikkiin, jota oppilaat nykyään kuuntelevat. Musiikin teknologiaan liittyviin seikkojen havainnointiin (kuuntelemiseen) kiinnitetään kuitenkin harvoin huo-mioita koulun musiikin opetuksessa.

Vielä harvemmin oppilaat pääsevät itse kokeilemaan efektien lisäämistä esimerkiksi miksauspöydästä kä-

sin. Muun muassa perusopetuksen opetussuunnitelmassa aiheesta ei mainita juurikaan musiikinopetuk-sen tavoitteissa. Musiikkiteknolo-gian soveltaminen opetukseen voi olla vierasta koulun musiikinopet-tajalle. Joku voi parhaillaan ajatella, että ”kiva olis, jos olis edes miksaus-pöytä”. Kaikissa kouluissa tällaista ei ole ollut yksinkertaisesti varaa hankkia. Syynä voi olla myös mieli-kuvituksettomuus. Musiikkiteknolo-gia ei nimittäin mielestäni aina tar-vitse kalliita laitteistoja.

Elina

TEKNOLOgIA MUUTTAA MUSIIKIN KULUTUKSENTAPOJA

Teknologian muutos ja kehitys on muuttanut tapoja kuunnella ja kulut-taa musiikkia. Oppilailla ja lapsilla on nykypäivänä tietynlainen käsi-tys siitä miten musiikkia tehdään ja kannetaan; iPodit iPhonet, Spotify, Youtube ja muut palvelimet tuovat musiikin lähellemme eri tavoin. Teknologia on koko ajan enemmän läsnä, tavallisella musiikinkuun-telijalla on appeja ja softia joilla ja joiden kanssa musiikin “tekeminen” on mahdollista. Samalla kun musiik-kikulttuurin kenttä laajenee, on myös musiikin opetuksen ja musiikkikas-vatuksen monipuolistuttava.

Nawras

Nykypäivänä musiikin äänittäminen ja viimeistely on mahdollista to-teuttaa kotikutoisesti läppärin ja muutamien tietokoneeseen asennet-tavien laitteiden avulla. Näiden laatu vastaa studiotasoa, kunhan ohjelmia osaa vain käyttää. Kustannukset eivät ole enää kovinkaan suuret ja laitteiden hankinnan jälkeen maksat vain sähkölaskuja. Muutaman sadan euron investoinnilla saa tarvittavan ohjelmiston ja laitteiston laadukkaan musiikin nauhoittamiseen.

Ari

KOULUJEN EROISTA

Koulujen fasiliteetit vaihtelevat suu-resti ja se asettaa opettajat periaat-teessa eriarvoiseen asemaan. Jos-sain kouluissa on macit, mikserit, etuasteet, prosessorit, sähkörummut, kolmea kitaralajia, djembet, mikit, ja äänityskoppi. Jossain on taas pia-no ja kanteleet. Jos ja kun oppilaat esiintyvät, musiikinopettaja on se, jonka odotetaan johtavan joukkojaan ja hallitsevan laitteiden kokoamisen ja niiden käytön.

Nawras

→

Unisono 2/2013

Tiedän, että on myös kouluja, joissa oppilaat jo luontevasti äänittävät, miksaavat ja tuottavat musiikki-aan koulun studiossa tietokoneita, iPadeja ja muita musiikkiteknolo-gian sovelluksia hyödyntäen. Näissä tapauksissa ohjaavalta opettajalta on vaadittu alan vahvaa hallintaa ja halua tuoda myös teknologia osaksi musiikin opetusta.

Elina

UUSIA LUOVUUdEN KANAVIA

Ohjelmat, kuten sekvensserit, tar-joavat uuden näkökulman ja käsit-teistön säveltämiseen ja musiikin tekemiseen. Oppilaat voivat saada uusia tapoja kanavoida luovuuttaan. Niille, jotka eivät koe esim. lau-lamista mieluisaksi mutta omaavat musiikillista ilmaisukykyä on tätä nykyä luovempia vaihtoehtoja osal-listua musiikin opiskeluun. Tämä lähestymistapa ja näiden mahdol-

lisuuksien hyödyntäminen olisi positiivista nähdä myös opettajakou-lutuksessa, ja se onneksi on jo ran-tautumassa.

Tällä hetkellä esimerkiksi Opetus-hallituksen tukema eMute-hanke pyrkii kokoamaan kattavaa tietoa musiikkiteknologian ja erilaisten pil-vipalvelujen (erityisesti vapaaseen lähdekoodiin pohjautuvat yleensä ilmaiset ohjelmat) hyödyntämisestä musiikin tekemisessä ja opetuksessa.

Nawras

Musiikinopettajiksi opiskelevat Ari Mäkinen ja Elina Korhonen.Kuva: Heidi Horila

nz

21

Huomasin olleeni ennakkoluuloinen musiikkiteknologian suhteen. Jo pie-nellä opastuksella alan maailmaan olen vaikuttunut sen luomista mah-dollisuuksista juuri kouluopetuk-sessa. Ja mikä parasta, uskon sen lisäävän oppilaiden mahdollisuuksia luovuuteen.

Oppilas voi tehdä oman kappaleensa vaikka ei ymmärtäisi nuoteista tai intsrumenteista mitään. Musiikkitek-nologian sovellukset saattavatkin näin innostaa myös niitä oppilaita, jotka eivät muuten osallistu laulu- ja soittopainotteisella musiikintunnilla. Miksatessaan musiikkia, oppilas saa käsiinsä soittimen, jolla voi vaikuttaa sointiin kokonaisvaltaisesti. Ääntä tuottamassa voi olla bändi, kuoro tai konemusiikki. Musiikin säveltämi-sestä ja sovittamisesta on tullut mah-dollista jokaiselle! Lisäksi se voi olla helppoa, nopeaa ja hauskaa.

Elina

OPETUKSEN HAASTEET

Tekniikan nopea kehittyminen edel-lyttää musiikinopettajilta jatku-vaa valppautta ja halua pysyä ajan tasalla. Tähän liittyy suoranaisesti taito kehittää laitteenhallintaval-miuksia. Mielenkiintoista lisäksi on, että musiikinopettaja tekee yleensä omalla vastuullaan laitehankinnat. Opettajien kouluttaminen nousee tässä tärkeään asemaan, sillä monet teknilliset välineet markkinoilla ovat

musiikkiteollisuuden markkinoinnin hallinnassa – toisin sanoen, markki-nat ohajaavat näitä hankintoja. Tässä kohdin erityisesti aiheen tutkimuk-sen ja kentällä tapahtuvan opetustoi-minnan on kohdattava.

Nawras

On mielestäni oppilaiden vähätte-lyä ajatella, että miksauspöydän tai tietokonesovellusten käyttäminen olisi liian vaikeaa. Panoroinnista, kompressoinnista ja ekvalisoinnista voidaan opettaa siinä missä crescen-dosta tai sointurakenteista.

Elina

Haasteena opettajalle on ohjelmis-tojen opiskelu ja niiden käyttäminen luokkatilanteissa. Studiosoftat ovat hyvin laajoja ja niiden opettaminen lapsiryhmille saattaa olla liian vai-kea tehtävä. On kuitenkin olemassa musiikin tekemiseen valmistettuja ohjelmia, jotka ovat yksinkertaisia käyttää. Niiden avulla on helppo näyttää oppilaille esimerkiksi, kuin-ka kappale voidaan rakentaa useiden eri instrumenttien päällekkäisistä, valmiista ääniraidoista (sampler- ja looper- ohjelmat). Ilmaisohjelmia on lukuisia.

Ari

OPPIMINEN VOI OLLA LEIKKIÄ

Miksauksen opetustilanteessa on piristävää soveltaa vaikka roolileik-kiä! Joku oppilaista on ”miksaaja”, muut oppilaat jakavat soitinroolit. Miksaaja pyytää tiettyjä soittimia ”panoroitumaan” vasemmalle, joi-tain oikealle ja joku soitin voi jäädä keskelle. Myös kompressointia ja ekvalisointia voidaan harjoitella vas-taavan harjoituksen keinoin.

Voidaan leikkiä myös äänentoisto-laitteiden kytkentää. Internetistä löy-tyvien ilmaisten tietokonesovellus-ten avulla jokainen oppilas voi oppia kytkemään äänentoistolaitteet ”käyt-tökuntoon” ja oppia sitä kautta ym-märtämään äänentoiston perusteita. Perinteisellä ATK -tunnilla voidaan siis jatkossa myös musisoida. Leikin ja harjoittelun avulla oppilaat voivat oppia käyttämään laitteita taidok-kaasti, luovasti ja vastuullisesti. Taidot lisäävät myös itseluottamusta.

Elina

Unisono 2/2013

Laulava Roskakävely on iloista sivistystyötäTarvitsemme uuden sivistysliikkeen, kommentoi Jari Sarasvuo aikamme henkeä äskettäin Educa-päivillä. Roska päivässä -liike vastaa haasteeseen järjestämällä mm. Laulavia Roskakävelyjä. uusimmassa Laulavassa Roskakävelyssä tehtiin taidekasvatusyhteistyötä, kun järjestäjinä toimivat Pakilan musiikkiopisto ja Pohjois-Helsingin Kuvataidekoulu.

– Roska päivässä -liike on suoma-lainen teko. On puhtaasti fiksua vastaanottaa Roskaliikkeen haaste, sanoo presidentti Sauli Niinistö. Myös presidentti Tarja Halonen on mukana liikkeessä.

Tämän vuosituhannen alkaessa meitä oli kolme: äiti ja kaksi tytärtä. Tällä hetkellä Roskaliike on levinnyt saamani palautteen mukaan kaikille mantereille ja lukuisiin maihin. Kas-vatamme omalla esimerkillämme

keräämällä roskia ja herätämme nuk-kuvia roskaajia uusiin ajatuksiin eri-laisin keinoin.

Ensimmäisen Laulavan Roskakäve-lyn teki Hakavuoren kirkkokuoro, sittemmin sivistysporukkaan ovat

Lotta Luomanen, Siiri Töyri, Saana Kesonen ja Martta Ovaska (vasemmalta oikealle) poseeraavat Ruotsin tv:n suomenkielisten uutistenkuvaajalle ennen Laulavaa Roskakävelyä. Kuva: Jari Peltoranta.

nz

23

liittyneet Laulukoulu LauluAvain, Keravan keskuskoulun musiikkiluo-kan ensimmäisen luokan ja Hels-ingin Rudolf Steiner -koulun viiden luokan oppilaat Laulavien Tonttu- Roskakävelyjen merkeissä.

– Ajatuksesi kuulosti niin mukaval-ta, uudelta ja meidän oppilaittemme kanssa toteutuskelpoiselta, että in-nostuimme heti asiasta, kertoo Pa-kilan Musiikkiopiston pianonsoiton opettaja Kaisa Viitala. – Pyysimme myös seinänaapurimme Kuvataide-koulun mukaan.

– Ihmisen ja ympäristön suhde sekä ihmisen vaikutukset ympäristöönsä ovat globaalilla tasolla nykyajan

polttavimpia kysymyksiä, toteaa kuvataideopettaja Selja Raudas. – Taidekasvatus soveltuu mitä parhaiten osallistuvaan yhteiskun-nalliseen vuorovaikutukseen.

Näkyvästi ja reippaan energisesti!

Pakilan Laulava Roskakävely varus-tautui tehtävään pukeutumalla. Poh-jolalta saatiin lahjaksi huomioliivit, jotka tuunattiin kierrätysroskin.

– Lapset tarttuivat innolla toimeen. Elämyksiä syntyi, kun aiemmin roskina pidetyt korkit tai kannet muuttuivatkin liivin napeiksi, vihan-

nesverkkopussit käteviksi taskuiksi, kertoo Raudas. – Meidän kulttuuris-samme menee valtava määrä hyvää materiaalia roskiin.

Toinen ryhmä tuunasi muovipussi-naamarit.

Laulavaa Roskakävelyä varten opeteltiin ja sanoitettiin uudestaan Roskalauluja, esimerkiksi ”Jos sull` lysti on”, ”Roskat roskikseen” ja ”Lapset tässä siivoaa” -laulut.

– Lapset innostuivat valtavasti Roskalaulujen opettelemisesta ja kulkueajatuksesta, Viitala kertoo.

Musiikkiopiston viuluopettaja Satu Lahdenperä. (oik) “erilaisella viulutunnilla” yhdessä lasten ja muutaman vanhemman kanssa.Etualalla Iiris Jaatinen ja sivummalla Aino Laiho. Kuva: Jari Peltoranta.

→

Osallistuin itsekin Laulavaan Roskakävelyyn ja huomasin, että tämä on juuri sitä energiaa, mitä tarvitaan nukkuvien herättämiseen. Positiivista, iloista, mukaan kutsu-vaa.

Ruotsin television suomenkieliset uutiset tekivät asiasta pitkän uutisen. Opettajien mukaan vanhemmilta saatu palaute on ollut yksinomaan myönteistä.

Jokakeväiseksi perinteeksi

– Ensimmäisen Laulavan Roskakul-kueen saaman positiivisen vastaan-oton jälkeen jatkamme asian edis-

tämistä. Keskusteluissa on ehdotus tehdä roskakävelystä jokakeväinen perinne, kertoo Viitala. – Haluamme aktivoida myös Pakilan päiväkoteja roskakävelyille ja niiden huipentu-mana voisi olla roska-aiheinen las-tenkonsertti musiikkiopistolla ensi lukukaudella.

– Roskakävelyidea toimi hyvin ja idea sen takana on kannatettava. Lapsilla oli hauskaa ja myös meillä opettajilla, sanoo Raudas. – Lapset ovat täynnä mielikuvitusta ja tarttui-vat helposti roskataide-ideaan. Ilman muuta haluamme jatkaa.

Tätä kirjoittaessani kuulin, että Suomen luonto on saamassa oman

päivän almanakkaan. Toivotta-vasti Pakilan esimerkki innoittaa myös muita musiikki- ja taide-alan ihmisiä luovaan herätystyöhön ympäristömme puolesta!

www.roskapaivassa.net

Tuula-Maria Ahonentoimittaja, sosiaalipsykologi,

Roskaliikkeen perustajata@welho.com

Koulujen Musiikinopettajat ry Skolornas Musiklärare rf

KMO ja Unisonon toimitustoivottavat

lämmintä, rentouttavaa ja musiikintäyteistä kesää

koulujen musiikinopettajille.

Syksyllä palataan.