Utain kokoelma 2015-2016

1

Lukuvuoden valiotTampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti kokosi yhteen lukuvuoden parhaat jutut.

2015–2016

Presidentti Ahtisaari luottaa avoimuuteen s. 13

Lapset asenteiden ristitulessa s. 4

Haaveena parempi elämä s. 10

ajassa 2 kartalla 6 luotain 8 näkymä 10 media 14 elämykset 16 huvit 176/2015

Työkaverina pelkoYksin töissä mietin, kuka soittaaapua, jos minulle tapahtuu jotain. Saara Selkämaa s. 17

Yhteisellä ateriallaKansankeittiö on vaihtoehto yksinäisellekokkailulle. Ruoka ja seura tuovat ihmisetPispalan Hirvitalolle joka lauantai. s. 10

Koira työn touhussaKaverikoira on ystäväniin lapselle kuin vanhuksellekin. s. 8

Halu auttaaPakolaiskriisi on saanut ihmiset auttamaan ennennäkemättömällä tarmolla. s. 5


HormonihuuruissaRaipe itkettää ja isä leikkaa piposta tupsut. Vilma Flinkman s. 17

Puhelinreseptit väärentäjien väylänä. s. 2

Suojelu pelasti lapinlehmän. s. 9

Sokeutuminen muutti Arto Kurvisen elämän. s. 10

Kyläkoulu kasvattaa yhteisöllisyyteenPieni koko on Hyrsingin koulun vahvuus. Pienryhmät opettavat yhteishenkeä. s. 8


Irti kaamoksesta pikkurahallaLentolippu etelään on vain kymppejä kalliimpi kuin Rovaniemelle. Elina Pikkarainen s. 17

Elämyksellisiä oluitaTamperelaisopiskelijat perustivat pienpanimon Viroon. Ensimmäiset oluet pantiin Sorin saunalla. s. 10

Tanssilattiallaolemme yhtäBiletyksen voima piilee yhdessä olossa.Tanssi vapauttaa suomalaiset. s. 4


Tinder ahdistaaVieraiden miesten piipitys häiritsee farkkujen taskussa. Matilda Jokinen s. 15

Journalismin jukuripääSuomessa tärkeintä on se, että kenellekään ei tule paha mieli. Tätä mieltä on Jari Hanska. s.14

Metsän pimeydessäMoni pelkää pimeää metsää. Miltä tuntuu viettää yö siellä yksin? s.6

Taikasienten satokausi jatkuuSuippumadonlakki on vaaralliseksi luokiteltu huumesieni. Hermanni kertoo käyttökokemuk-sistaan. s.2


Ystäväni esiintymisjännitysJos esiintyminen ahdistaa, olut ei ole ainoa lääke. Pertti Neuvonen s. 17

Kaupungin kirjo kohtaaTamperelaiset kertovat, mitäKeskustori heille merkitsee. s. 10

Kaapelit maan alleTulevaisuuden sähköverkkoa eivät myrskyt hetkauta. s. 2

Arvokas kohtaamispaikkaOnkiniemen voimalaitoksesta haaveillaan kulttuurikeskusta. s. 10

Kuulokoje avaa kaksi kulttuuria6-vuotias Ava Lehtonen käyttää viittomia päivittäin. Kavereiden kanssa hän enimmäkseen puhuu. s. 4


Saulin vuosittainen kädenpuristusItsenäisyyspäivän vastaanotto on koko kansan tirkistelynäytös Valma Korhonen s. 15

Verta ja ihonsuikaleitaArpitatuointien ottaminen yleistyy kivuliaasta hoidosta huolimatta. s. 16


Rakentava journalismi ratkoo ongelmiaHyvät uutiset ovat tervetulleita synkän mediamaiseman keskelle. Miina Viljanen s. 15

Sorin verran parempiSorin sirkus on näyttänyt sirkustaiteen suunnan jo 30 vuotta. s. 8

Ruokkikaa purevaa kättäYliopistoväki kritisoi koulutuksista leikkaamista s. 4

Joulun maku suussaPiparit ja pullat tekevät talvesta juhlaa s. 10

ajassa 2 kartalla 6 luotain 8 näkymä 10 media 14 ideat 16 elämykset 18 huvit 192/2016

Harha kahdesta ääripäästäTolkulliset pitävät maahanmuuttokeskustelussa päänsä kylmänä. Elina Pikkarainen s. 5

Presidentti Ahtisaariluottaa avoimuuteen. s.9

Media istuu koulunpenkille. s.14n

Arkea Afganistanissa pommien varjossa. s.16

Palan halusta auttaaHädässä oleva selviytyy palomiehen avulla. Pelastaja tarvitsee pärjätäkseen huumoria. s.10


Jaettu lapsuusInnokas some-vanhemmuus ryöstää lapsuuden ja sumentaa identiteetin. Saara Kallio s. 15

Retkiluistelu sulattaa stressinNäsijärvellä riittää viilettäjiä. Vauhti kiehtoo Tiitolan veljeksiä. s. 10

Kelillä kuin kelilläYrittäjä ei voi vaikuttaa säähän, mutta omaan asenteeseen voi. s.4


Hellan ja huumorin välissäNaisten esineellistäminen elokuvissa on suomalaisten suosituinta viihdettä. Mimmi Pitkänen s. 15

Bakteeri pettyy päiväkodissaLapset ovat väistäneet influenssa-aallon hyvällä hygienialla. s. 5

Bilettäjä juo nyt mehuaAlkoholiton drinkki voi olla aistinautinto. s. 9

Valloittavan vihattu VäyrynenRentoutuminen teki entisestä sylkykupista median suosikin. s. 14


Pohjalta takaisin pintaanMasennus vie voimat, mutta sairaudesta voi toipua. Taru Rokka s. 19

Oopperan taikaaRoolin ajatusmaailmaan astuminen on ammattitaito. s. 10

Kaduilta pysäytetään miljoonia Mateo Cerny kerää rahaa Unicefille kertomalla tarinoita kilpikonnista. s. 5

Köyhä, mutta komeaNaiset jyräävät miehet mallimaailmassa, mutta eivät enää kauaa. s. 8

2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti

ISSN 1459-6741 (painettu)ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5923 [email protected]

Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto

Painopaikka: Lehtisepät Oy, Pieksämäki

Päätoimittaja: Ari Heinonen

Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, kuvat) Teemu Helenius (ulkoasupäällikkö, taitto)

Uutistuottajat ja toimitussihteerit: Riikka Aaltonen, Heidi Huotilainen, Laura Ikävalko, Juha Jokinen, Nikke Kinnunen, Maija Knuuttila, Iida Lehtonen, Säde Mäkipää, Annika Nuotto, Alma Onali, Sanna Pekkonen, Ida Roivainen, Nette Tuominen

AD: Laura Hakalisto, Veera Hongisto, Petri Kangas, Ella Karttunen, Paula Kaskimaa, Krista Kierikka, Hannele Kauppinen, Elias Lahtinen, Senni Luttinen, Anni Reenpää, Pinja Tavasti, Matti Vassinen, Noora Vilén

Taittajat: Heidi Huotilainen, Suvi Iivari, Riikka Jauhiainen, Eeva Järvenpää, Saara Kallio, Paula Kaskimaa, Niina Kellinsalmi, Teemu Leppänen, Erkki Mervaala, Sara Reijonen, Tuija Siltamäki, Usva Torkki, Kaisa Uusitalo, Satumaari Ventelä

Toimittajat: Maria Erma, Vilma Flinkman, Sara Harju, Sanna Ihalainen, Riikka Jauhiainen, Matilda Jokinen, Saara Kallio, Fanni Kangasvieri, Valma Korhonen, Henna Korkala, Sofia Kuisma, Meri Lantela, Anni Lehto, Pihla Loula, Erika Läärä, Eveliina Mäntylä, Pertti Neuvonen, Ida Nieminen, Elsa Osipova, Karoliina Paananen, Sonja Parkkinen, Kea Pesonen, Elina Pikkarainen, Mimmi Pitkänen, Minja Rantavaara, Taru Rokka, Saara Selkämaa, Annukka Tammilehto, Tessa Toni, Sanelma Tuliniemi, Tuukka Tuomasjukka, Hanna Tuulonen, Veera Tuupanen, Salla Varpula, Miina Viljanen, Alisa Vänttinen, Vanessa Weckström

Valokuvaajat: Nora Hurd, Ville Kaakinen, Laura Talvitie, Renja Nurmi, Irene Stachon, Jenni Toivonen, Daniel Helander, Laura Okkonen, Olli Pietiläinen

Moreenimediam o r e e n i m e d i a . u ta . f i

Uutisviikko sytyttää opiskelijatUUTINEN ON useimmille toimittajaopiske-lijoille se vaikein rasti journalismin tekemi-sessä. Mistä uutisia löytää? Millaisella tiedol-la sitä vahvistetaan? Miten kärki teroitetaan? Kuinka uutista annostellaan eri kanaviin?

Näihin kysymyksiin on haettu vastauksia tänä lukuvuonna uudella uutisjournalismi-kurssilla. Kurssille on keskitetty kaikki se uutistyö, jota oli aiemmin opiskeltu erikseen lehti-, radio- ja tv-kursseilla.

KURSSIN TAVOITTEENA on ollut har-jaannuttaa opiskelija toimittamaan oma-ehtoisia uutisia osana monikanavaista, etukäteen raamitettua uutiskoneistoa: printtivuorossa on laadittu tutkivia juttu-ja, uutisreppareita ja -analyysejä Utaimeen. Tv-vuorossa on toimitettu uutisinserttejä Yliopisto-tv:seen ja sähkevuorossa sähkei-tä ja verkkouutisia Radio Moreeniin. Lisäk-si kuhunkin vuoroon on kuulunut uutisten versiointia ristiin toimituksen eri kanaviin, myös Twitteriin.

Uutisnenää on kehitetty isolla joukol-la. Lukuvuoden aikana kurssin suoritti 36 opiskelijaa, jotka ovat oppineet paljon toi-siltaan. Oppia on saatu myös maisteriopis-kelijoilta, jotka ovat johtaneet toimitusta uutistuottajina ja art directoreina. Meiltä opettajiltakin on satanut vinkkejä niin ju-tunteon aikana kuin jälkikäteen. Laskujeni mukaan kurssilla oli talven aikana mukana 13 opettajaa.

Uutiskurssista kertyi rohkaisevaa pa-lautetta. Keskittyminen kuudeksi viikoksi uutisiin sai opiskelijat syttymään aiemmin hankalaksi koetusta juttutyypistä. Tästä on hyvä jatkaa kehittymistä niin tulevana kesä-nä toimitusharjoittelussa kuin ensi syksynä harjoitustoimituksessa.

Kari Koljonen

Tiimi vie eteenpäinVALOKUVAAJAN TYÖ on vaativaa. Pitää hallita tekniikka, sommittelu, merkitysten rakentuminen, ideointi ja mallin ohjailu. Lisäksi tulee olla luova.

”Ihan kuin minut olisi heitetty kylmään veteen”, kuvailee eräs opiskelija ensimmäis-tä vuoroaan feature-kuvaajana. Ja kylmään veteen toisen vuoden kuvajournalismin opis-kelijat heitettiinkin, sillä tänä lukuvuonna uutis- ja feature-juttujen tuotanto alkoi heti syyskuussa. Näin ollen valokuvaajat eivät ehtineet saada tarpeeksi varmuutta ja rutiinia kuvaamiseen.

Valokuvaajien rooleja on selkiytetty uusien tutkintovaatimusten myötä. Ennen valoku-vaajat kuvittivat kaikkia Utaimen juttuja. Nyt uutis- ja feature-kuvaajat ovat erikseen. Siten kuvausten ideointi ja hallinta ovat helpottu-neet, ja kuvaaja saa keskittyä yhteen valoku-vauksen lajiin kerrallaan.

Muutos ei kuitenkaan helpota työnsä pa-rissa ahdistunutta valokuvaajaa, mutta sii-hen on lääke. Se on valokuvaajan ympärillä työskentelevä visuaalinen tiimi. Jos valoku-vaaja kokee epävarmuutta, on muu ryhmä valmis auttamaan: neuvomaan tekniikan kanssa, tekemään kuvavalintoja, ideoimaan kuvauksia, tsemppaamaan ja kuuntelemaan.

TÄNÄ LUKUVUONNA visuaalisessa toimi-tuksessa kuuli varmasti enemmän naurua, kannustusta ja kehuja kuin lasten jalkapal-lo-ottelussa. Eikä kritiikkiäkään kaihdet-tu, sillä se on jokaisen hyvän valokuvaajan edellytys.

Innostava ilmapiiri loi mahtavan ympäris-tön, ja työn tekeminen oli raskaista päivistä huolimatta u peaa. Se heijastuu myös valo-kuvaajien kuviin.

Reetta Tervakangas

Sohva pelastaa päivän

FEATURE-TOIMITUKSESSA on nähty monenlaisia aamuja. On niitä, jolloin ideat lähtevät lentoon heti. Sellaisina aamuina toimituksen johto nyökyttelee hyväksy-västi ja kannustaa jutuntekoon. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että aihe on mainio. Haas-tateltava löytyy heti, ja jutunkirjoittaminen sujuu.

Sitten on niitä aamuja, jolloin nukutaan pommiin, myöhästytään aamupalaveris-ta, riudutaan väsymyksessä ja stressissä. Pitkään suunniteltu juttu tyssää heti alku-metreille omaan mahdottomuuteensa, eikä kirjoittaminen kulje. Kello nakuttaa, eikä deadline siirry, vaikka kuinka toivoisi. Twit-ter täyttyy jutunteon tuskasta. Vielä verkko-juttu! Ei voi olla totta!

Silloin tarvitaan hetki aikaa – ja iso kup-pi kahvia harjoitustoimituksen sydämessä, uudessa keittiönurkkauksessa. Kun hetken huoahtaa harjoitustoimituksen sohvilla opiskelijakavereiden keskellä, elämä alkaa vähitellen voittaa. Viimeistään seuraavana päivänä huomataan, että ihan hyvä juttu syntyi tälläkin viikolla, ja ensi viikolla jäl-leen uusi.

UTAIN ON kirjoittajilleen ja kuvaajilleen yleensä ensikosketus journalismiin. Utai-messa opitaan myös työyhteisön merkitystä ja sitä, kuinka tärkeä on hoitaa oma leivis-känsä hyvin. Utaimessa journalismia opis-kellaan osana työyhteisöä, eikä yhteisön merkitys muutu, vaikka kanavat ja tuotan-totavat muuttuisivat.

Kuluneen lukuvuoden aikana Utaimessa on tutustuttu monenlaisiin maailmoihin. Makupaloja niistä voitte lukea tämän leh-den sivuilta.

Anu Kuusisto

MIKÄ?

Visuaalinen toimitus ○ AD: toimituksen esimies ja kuvatoi-

mittaja, maisterivaiheen opiskelija ○ Uutiskuvaaja ○ Feature-kuvaaja ○ Kuvankäsittelijä ○ Taittaja

MIKÄ?

Uutistoimitus ○ Uutistuottaja: toimituksen esimies,

maisterivaiheen opiskelija ○ Uutistoimittajat

MIKÄ?

Feature-toimitus ○ Toimitussihteeri: toimituksen esimies,

maisterivaiheen opiskelija ○ Feature-toimittajat

HARJOITUSTOIMITUS Kun toisen vuoden opiskelijat aloittelevat elämänsä ensimmäisiä juttuja, maisterivaiheessa olevat antavat hyviä vinkkejä journalismin käytännön haasteisiin. Toimittajakoulutuksen uudistetut tilat mahdollistavat yhdessä työskentelyn entistä paremmin.

Uudistus helpottiopiskelijoiden yhteistyötä

” Utaimessa journalismia opiskellaan osana työyhteisöä.

” Uutisnenää on kehitetty isolla joukolla.


TÄMÄN VUODEN Utaimet tehtiin uudistetussa Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen harjoitustoimituksessa. Kyse oli isosta urakasta, sillä vaikka kantavat seinät säilytettiin, opetustilan luonne ajanmukaistui olennaisesti.

Suomen Yliopistokiinteistöjen pilottiprojektiksi päässyt harkkarimme mahdollistaa entistä ketterämmän, monimuotoisemman ja monimediaalisemman toimitustyöskentelyn opiskelun ja opettamisen. On langattomuutta, muunneltavia tiloja ja neuvonpitonurkkauksia. Palautekyselyn perusteella kaikki ovat olleet tyytyväisiä uuteen oppimisympäristöön.

Kuluneen kauden toinen etappi Tampereen toimittajakoulutuksessa oli ratkiriemukas mutta samalla arvokas 90-vuotisjuhla. Perinteemmehän ulottuvat vuoteen 1925, jolloin Kansalaiskorkeakoulussa aloitettiin korkeakoulutasoinen toimittajakoulutus – ensimmäisenä Pohjoismaissa. Juhlista jäi muhimaan ajatus alumnien yhteisöstä. Toiminta onkin hiljalleen viriämässä.

Historiallisesti merkittävä etappi Tampereen toimittajakoulutuksessa oli journalistiikka-oppiaineen perustami-nen keväällä. Koulutuksemme on ollut monenkin erinimisen oppiaineen huo-massa. Tunnetuin lienee 1970-luvulla perustettu tiedotusoppi. Nyt tiedotus-opin asemesta Viestinnän, median ja teatterin yksikössä ovat uudet oppiai-neet journalistiikka ja mediatutkimus.

JOURNALISTIIKKA-OPPIAINEEN perustamisella täsmennetään opetus-alamme luonne vastaamaan muuttu-nutta yhteiskunnallista viestintäym-päristöä ja profiloidaan se entistä sel-keämmin niin yliopistoyhteisön sisällä kuin sen ulkopuolella.

Journalistiikka on yhteiskuntatieteel-linen oppiaine ja sen sija on yliopistos-sa, muun korkeatasoisen koulutuksen ja tutkimuksen rinnalla. Journalistiikka näkee journalismin julkisuuteen osallistumisen erityisenä muotona ja taitona, jota voidaan toteuttaa erilaisis-sa puitteissa ja erilaisin tekijävoimin – uudistuen ja uudistaen, mutta parhaisiin perinteisiin tukeutuen.

KULUNEEN KAUDEN Utain-lehden tekijät ja heidän opettajansa ansaitse-vat isot kiitokset urakastaan. Tämänkin lehden sisältö osoittaa, että yliopistol-linen toimittajakoulutus tuottaa juuri sitä, mitä erityisesti näinä aikoina tarvitaan – maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia.

Ari [email protected]

Lähes satavuotinen toimittajakoulutus suuntaa tulevaisuuteen entistäkin ehommassa harjoitustoimituksessa.

PÄÄKIRJOITUS

Harjoitustoimituksen uudet tilat ovat avarat, toimivat ja helposti muunneltavissa.

Toimittajakoulutuksen 90-vuotisjuhlapäivänä harjoitustoimituksessa kävi satoja vieraita. Juhlablogiin syntyi useita kymmeniä kirjoituksia kuvineen. Blogiin voi tutustua osoitteessa: https://blogs.uta.fi/90media/

AD tarkastelee lehden kokonaisilmettä. Viikko alkaa toimituksen ideointipalaverissa.

DA

NIEL H

ELAN

DER

REETTA TERVAK

AN

GA

S

RIITTA YRJÖ

NEN

REETTA TERVAK

AN

GA

S

ON

NI O

JALA

4 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit2 3 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

18.2.2016

AUKIOLOAIKOJEN vapautuminen ei ole helpottanut hiusalan huonoa työtilannetta. Eduskunnan hyväksymä vähittäiskauppo-jen sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloaikojen sääntelyn poistava laki astui voimaan vuoden alusta.

Kymmenisen vuotta kampaamoalanyrit-täjänä toiminut Kati Metso arvioi, että ai-noa seuraus aukioloaikojen vapautumisesta on ollut se, että töitä on alettu tehdä myös sunnuntaisin.

Hiusyrittäjät ry:n toiminnanjohtajan Arja Laurilan mielestä hiusalan yritykset saatta-vat alkaa pikkuhiljaa laajentaa aukioloaiko-jaan, kun yhteiskunnan muutkin palvelut painottuvat iltatunteihin.

Laurila arvelee, että aukioloaikojen laaje-neminen voi lisätä työpaikkoja isoissa ketju-liikkeissä. Toisaalta pidennettyjen aukiolo-aikojen aiheuttama työvoimatarve voidaan korvata vuokratyöläisillä. Vuokratyöläiset toimivat kampaamoissa itsenäisillä toimi-nimillä ja ovat vastuussa omasta liiketoi-minnastaan.

KORKEA ARVONLISÄVEROTUS on pe-rimmäinen syy alan huonoon työtilantee-seen. Verotus supistaa monen yrittäjän työtulon lähes olemattomaksi. Laurilan mukaan monilla kampaamoilla riittää asi-akkaita juuri sen verran, että liiketoiminta kattaa yrityksen kulut.

– Heikoimmillaan asiakkaita saattaa olla 1–2 aamusta ja saman verran illasta. Kukaan ei voi pyörittää yritystä, jos ei saa sen kus-tannuksia maksettua. Yrittäjä joutuu sitten tinkimään omasta työtulostaan.

Arvolisäveroa laskettiin kokeiluluontoi-sesti 8 prosenttiin vuonna 2007. Tarkoi-tuksena oli parantaa alan työllisyyttä. Ko-keilu päättyi vuonna 2011. Metson mukaan arvonlisäveron laskeminen nosti hieman

parturikampaajien työtuloa, mutta ei vielä kyennyt tuomaan lisää työpaikkoja. Metso arvelee, että päättäjät eivät pitäneet muu-tosta tarpeeksi nopeana ja suurena.

– Moni yrittäjä odottaa varmasti arvon-lisäverohelpotuksia, jotta he pystyisivät työllistämään kampaajia. Muutaman vuo-den takainen arvonlisäveron nosto 24 pro-senttiin on huonontanut tilannetta järkyt-tävästi ja kaatanut liikkeitä, Metso toteaa.

YRITTÄMINEN on hiusalalla käytännös-sä ainoa mahdollisuus työllistyä. Parturi-kampaamoita myydään paljon ja liikkeissä omistajat vaihtuvat tiuhaan. Osa uusista yrittäjistä jatkaa liikkeen vanhalla nimellä. Työntekijöiden palkkaaminen ei ole mah-dollista, sillä työtulo ei riitä työnantajaku-lujen maksamiseen.

– Kampaamoihin saadaan aina jatkaja. Jos joku ei menesty, niin uusi yrittäjä on ovella odottamassa. Ohikulkija ei välttämät-tä huomaa, onko liikkeessä ollut sama omis-taja 50 vuotta vai vaihtuuko yrittäjä vuoden välein, Metso sanoo.

Annukka Tammilehto

Korkea arvonlisävero piinaa partureita

Asenteet halkovat lapsen maa ilmaa

VANHEMMILTA ja opettajilta opitut asen-teet poikkeavat toisistaan, selviää Utaimen tekemästä kyselystä. Maahanmuuttovas-taisten vanhempien lapset joutuvat risti-riitaiseen tilanteeseen, sillä koulussa pako-laisista keskustellaan neutraalisti faktojen pohjalta.

Pakolaiskriisiä koskevaan kyselyyn osal-listui yhteensä 59 oppilasta Pispalan ja Peltolammin kouluista. Pispalassa vastaa-jat olivat 6.-luokkalaisia ja Peltolammilla 5.–6.-luokkalaisia. Kysymykset käsittelivät lasten mielipiteitä pakolaisia ja turvapai-kanhakijoita kohtaan.

Väestöliiton monikulttuurisen osaamis-keskuksen asiantuntijan Mina Zandkari-min mukaan vanhemmilla, opettajilla ja medialla on kaikilla osansa lapsen mielipi-teen muodostumisessa.

– Kouluihin voisi pyytää esimerkiksi maahanmuuttajavanhempia kertomaan kokemuksistaan ja kulttuuristaan. Mahdol-lisuuksien mukaan luokat voisivat tehdä tutustumiskäyntejä vastaanottokeskuksiin, Zandkarimi ehdottaa.

SUURIN OSA kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että pakolaiset ovat tervetulleita, kunhan Suomessa on edelleen turvallista.

”Suomi voisi tiukentaa rajavartiointia, mut-ta vähentää rasismia. Ihmisiähän ne pakolai-setkin ovat!”

Pakolaisten lisääntynyt määrä Suomessa herätti monessa vastaajassa pelkoa. Pel-tolammin koulussa kolmasosa vastaajista kertoi, että vanhemmat olivat käskeneet varomaan turvapaikanhakijoita. Joitakin vastaajia pelotti liikkua yksin pimeällä.

”On sanottu, että ei saa haukkua niitä lapsia ja että älä mene miesten matkaan.”

Akatemiatutkija, sosiaaliantropologi-an dosentti Anna Rastas toteaa, että sekä opettajien että vanhempien pitäisi puuttua pelon ja uhkakuvien lietsontaan. Hän on huolissaan siitä, että vaikka vanhemmat ei-vät itse olisikaan rasistisia, he eivät kyseen-alaista yhteiskunnassa olevaa rasismia.

– Lapset joutuvat yksin ja keskenään kä-sittelemään näitä asioita. Aikuisilla ei aina ole taitoja käsitellä tätä aihetta.

Rastaan mukaan nuorilla saattaa olla ko-kemuksen tuomaa viisautta jopa enemmän kuin aikuisilla. Jossain vaiheessa nuoret al-kavat kyseenalaistaa vanhempiensa mieli-piteitä myös pakolaiskysymyksessä.

KODIN ILMAPIIRI vaikuttaa lasten asen-teisiin, arvelee Pispalan koulun opettaja Hannu Jokelainen. Pispalan koulun oppi-laat ovat jutelleet kotona esimerkiksi siitä, miksi pakolaisia tulee Suomeen ja mitä he

KASVATUS Koulusta ja kotoa saa erilaista tietoa pakolaiskriisistä. Lapsi joutuu hankalaan välikäteen mielipiteiden ristitulessa. Utaimen kysely paljastaa, kuinka pelonlietsonta vaikuttaa koululaisiin.

PELTOLAMMILLA oppilaat suhtautuivat pakolaiskriisiin kielteisemmin kuin Pispa-lassa. Pispalassa kukaan 5.–6.-luokkalai-sista vastaajista ei ollut selkeästi maahan-muuttovastainen, kun taas Peltolammilla noin neljäsosa vastaajista sanoi suoraan, ettei halua Suomeen lainkaan maahan-muuttajia. Peltolammilla asuu paljon maa-hanmuuttajia ja pakolaisia, Pispalassa ei. Monikulttuurisuus on Peltolammilla suu-rempi osa arkea kuin Pispalassa.

Sosiologi Anna Rastaan mukaan koulu-tus- ja tulotasot vaikuttavat ihmisten maa-ilmankuvaan. Asenteisiin saattaa vaikuttaa se, että Pispalassa on keskimäärin korke-ampituloisia asukkaita kuin Peltolammilla. Kyselyn mukaan pispalalaiset oppilaat kes-kustelevat kotona enemmän pakolaiskriisis-tä kuin peltolammilaiset.

Kummassakin koulussa suurin osa vas-tanneista kuitenkin suhtautui pakolaisiin myönteisesti. Pispalassa miltei jokaisen vas-taajan mielestä Suomen pitäisi vastaanottaa ja auttaa turvapaikanhakijoita.

Sara Harju

Asuinalue muokkaamaailmankuvaa

ovat kokeneet kotimaissaan. Koulussa on puhuttu pakolaisista historian ja uskonnon tunneilla.

– Silloin kun puhutaan asioista asioina, niin opettajan rooli on tärkeä. On hyvä antaa ihan kiihkotonta asiallista tietoa.

Myös Peltolammin koulun opettaja Mari-anne Mannerkari toteaa, että lasten mieli-piteet tulevat pitkälti kotoa.

– Jos on kovin rasistisia mielipiteitä koto-na, niin koulu taistelee niitä vastaan. Ehkä oppilaat kotona hyväksyvät vanhempien mielipiteen, mutta koulussa on eri kulttuuri.

Mannerkari kertoo, että Peltolammin koulussa lapset ovat suvaitsevaisia toisiaan kohtaan. Oppilaista noin 30 prosenttia on maahanmuuttajia. Pakolaisten ja turvapai-kanhakijoiden tilanne tulee esiin esimerkik-si keskusteluissa käytävällä tai ruokalassa.

– Jos joku sanoisi luokassa jotain rasistis-ta, niin täytyy muistaa, että siellä on kolmas-osa maahanmuuttajia. Jos sanoisit vaikka, että ei tänne saa tulla, niin sanoisit sen par-haalle kaverillesi, joka istuu vieressäsi.

Sara Harju

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehtiISSN 1459-6741 (painettu)ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.





Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, kuvat) Teemu Helenius (ulkoasupäällikkö, taitto)

Toimitussihteerit: Riikka Aaltonen, Sanna Pekkonen

Uutistuottaja: Alma Onali

AD: Laura Hakalisto

Taittajat: Heidi Huotilainen, Eeva Järvenpää, Teemu Leppänen

Toimittajat: Maria Erma, Vilma Flinkman, Sara Harju, Sanna Ihalainen, Riikka Jauhiainen, Saara Kallio, Henna Korkala, Sofia Kuisma, Meri Lantela, Anni Lehto, Erika Läärä, Elsa Osipova, Karoliina Paananen, Sonja Parkkinen, Kea Pesonen, Elina Pikkarainen, Mimmi Pitkänen, Taru Rokka, Saara Selkämaa, Annukka Tammilehto, Tessa Toni, Sanelma Tuliniemi, Tuukka Tuomasjukka, Hanna Tuulonen

Valokuvaajat: Laura Okkonen, Olli Pietiläinen

Kuvankäsittelijä: Jenni Toivonen

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Moreenimedia

Facebook “f ” Logo CMYK / .ai Facebook “f ” Logo CMYK / .ai

@utainlehti

Utain

utain.uta.fi

@utainlehti

Utain

m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

radio.uta.fi

UniversityOfTampere


Katse

yliopistotv.uta.fi

katse.uta.fi


@radiomoreeni

Radio Moreeni

@radiomoreeni

soundcloud.com/radio_moreeni

MIKÄ?

Parturikampaamot

○ Aukioloaikojen sääntely päättyi vuoden 2016 alussa.

○ Parturikampaamoiden ei tarvitse enää hakea poikkeuslupaa juhlapyhille.

○ Alan yrittäjiä on noin 10 000. ○ Korkea 24 prosentin arvonlisävero

supistaa työtuloa ja estää palkka-työllistymisen.

Opettaja Marianne Mannerkarin mukaan yhteinen kieli löytyy aina, vaikka Peltolammin koulussa on toistakymmentä kansallisuutta.

LAURA OKKONEN

Vuoden alussa vapautuneet hiusalan aukioloajat eivät ratkaise alan ongelmia. Alan yrittäjän Kati Metson mukaan yrittäjyys on usein kannattamatonta, mutta monelle ainoa keino työllistyä.

LAURA OKKONEN

” On sanottu, että ei saa haukkua niitä lapsia ja että älä mene miesten matkaan.

Kyselyyn vastannut koululainen

5 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit2 3 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

18.2.2016

AUKIOLOAIKOJEN vapautuminen ei ole helpottanut hiusalan huonoa työtilannetta. Eduskunnan hyväksymä vähittäiskauppo-jen sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloaikojen sääntelyn poistava laki astui voimaan vuoden alusta.

Kymmenisen vuotta kampaamoalanyrit-täjänä toiminut Kati Metso arvioi, että ai-noa seuraus aukioloaikojen vapautumisesta on ollut se, että töitä on alettu tehdä myös sunnuntaisin.

Hiusyrittäjät ry:n toiminnanjohtajan Arja Laurilan mielestä hiusalan yritykset saatta-vat alkaa pikkuhiljaa laajentaa aukioloaiko-jaan, kun yhteiskunnan muutkin palvelut painottuvat iltatunteihin.

Laurila arvelee, että aukioloaikojen laaje-neminen voi lisätä työpaikkoja isoissa ketju-liikkeissä. Toisaalta pidennettyjen aukiolo-aikojen aiheuttama työvoimatarve voidaan korvata vuokratyöläisillä. Vuokratyöläiset toimivat kampaamoissa itsenäisillä toimi-nimillä ja ovat vastuussa omasta liiketoi-minnastaan.

KORKEA ARVONLISÄVEROTUS on pe-rimmäinen syy alan huonoon työtilantee-seen. Verotus supistaa monen yrittäjän työtulon lähes olemattomaksi. Laurilan mukaan monilla kampaamoilla riittää asi-akkaita juuri sen verran, että liiketoiminta kattaa yrityksen kulut.

– Heikoimmillaan asiakkaita saattaa olla 1–2 aamusta ja saman verran illasta. Kukaan ei voi pyörittää yritystä, jos ei saa sen kus-tannuksia maksettua. Yrittäjä joutuu sitten tinkimään omasta työtulostaan.

Arvolisäveroa laskettiin kokeiluluontoi-sesti 8 prosenttiin vuonna 2007. Tarkoi-tuksena oli parantaa alan työllisyyttä. Ko-keilu päättyi vuonna 2011. Metson mukaan arvonlisäveron laskeminen nosti hieman

parturikampaajien työtuloa, mutta ei vielä kyennyt tuomaan lisää työpaikkoja. Metso arvelee, että päättäjät eivät pitäneet muu-tosta tarpeeksi nopeana ja suurena.

– Moni yrittäjä odottaa varmasti arvon-lisäverohelpotuksia, jotta he pystyisivät työllistämään kampaajia. Muutaman vuo-den takainen arvonlisäveron nosto 24 pro-senttiin on huonontanut tilannetta järkyt-tävästi ja kaatanut liikkeitä, Metso toteaa.

YRITTÄMINEN on hiusalalla käytännös-sä ainoa mahdollisuus työllistyä. Parturi-kampaamoita myydään paljon ja liikkeissä omistajat vaihtuvat tiuhaan. Osa uusista yrittäjistä jatkaa liikkeen vanhalla nimellä. Työntekijöiden palkkaaminen ei ole mah-dollista, sillä työtulo ei riitä työnantajaku-lujen maksamiseen.

– Kampaamoihin saadaan aina jatkaja. Jos joku ei menesty, niin uusi yrittäjä on ovella odottamassa. Ohikulkija ei välttämät-tä huomaa, onko liikkeessä ollut sama omis-taja 50 vuotta vai vaihtuuko yrittäjä vuoden välein, Metso sanoo.

Annukka Tammilehto

Korkea arvonlisävero piinaa partureita

Asenteet halkovat lapsen maa ilmaa

VANHEMMILTA ja opettajilta opitut asen-teet poikkeavat toisistaan, selviää Utaimen tekemästä kyselystä. Maahanmuuttovas-taisten vanhempien lapset joutuvat risti-riitaiseen tilanteeseen, sillä koulussa pako-laisista keskustellaan neutraalisti faktojen pohjalta.

Pakolaiskriisiä koskevaan kyselyyn osal-listui yhteensä 59 oppilasta Pispalan ja Peltolammin kouluista. Pispalassa vastaa-jat olivat 6.-luokkalaisia ja Peltolammilla 5.–6.-luokkalaisia. Kysymykset käsittelivät lasten mielipiteitä pakolaisia ja turvapai-kanhakijoita kohtaan.

Väestöliiton monikulttuurisen osaamis-keskuksen asiantuntijan Mina Zandkari-min mukaan vanhemmilla, opettajilla ja medialla on kaikilla osansa lapsen mielipi-teen muodostumisessa.

– Kouluihin voisi pyytää esimerkiksi maahanmuuttajavanhempia kertomaan kokemuksistaan ja kulttuuristaan. Mahdol-lisuuksien mukaan luokat voisivat tehdä tutustumiskäyntejä vastaanottokeskuksiin, Zandkarimi ehdottaa.

SUURIN OSA kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että pakolaiset ovat tervetulleita, kunhan Suomessa on edelleen turvallista.

”Suomi voisi tiukentaa rajavartiointia, mut-ta vähentää rasismia. Ihmisiähän ne pakolai-setkin ovat!”

Pakolaisten lisääntynyt määrä Suomessa herätti monessa vastaajassa pelkoa. Pel-tolammin koulussa kolmasosa vastaajista kertoi, että vanhemmat olivat käskeneet varomaan turvapaikanhakijoita. Joitakin vastaajia pelotti liikkua yksin pimeällä.

”On sanottu, että ei saa haukkua niitä lapsia ja että älä mene miesten matkaan.”

Akatemiatutkija, sosiaaliantropologi-an dosentti Anna Rastas toteaa, että sekä opettajien että vanhempien pitäisi puuttua pelon ja uhkakuvien lietsontaan. Hän on huolissaan siitä, että vaikka vanhemmat ei-vät itse olisikaan rasistisia, he eivät kyseen-alaista yhteiskunnassa olevaa rasismia.

– Lapset joutuvat yksin ja keskenään kä-sittelemään näitä asioita. Aikuisilla ei aina ole taitoja käsitellä tätä aihetta.

Rastaan mukaan nuorilla saattaa olla ko-kemuksen tuomaa viisautta jopa enemmän kuin aikuisilla. Jossain vaiheessa nuoret al-kavat kyseenalaistaa vanhempiensa mieli-piteitä myös pakolaiskysymyksessä.

KODIN ILMAPIIRI vaikuttaa lasten asen-teisiin, arvelee Pispalan koulun opettaja Hannu Jokelainen. Pispalan koulun oppi-laat ovat jutelleet kotona esimerkiksi siitä, miksi pakolaisia tulee Suomeen ja mitä he

KASVATUS Koulusta ja kotoa saa erilaista tietoa pakolaiskriisistä. Lapsi joutuu hankalaan välikäteen mielipiteiden ristitulessa. Utaimen kysely paljastaa, kuinka pelonlietsonta vaikuttaa koululaisiin.

PELTOLAMMILLA oppilaat suhtautuivat pakolaiskriisiin kielteisemmin kuin Pispa-lassa. Pispalassa kukaan 5.–6.-luokkalai-sista vastaajista ei ollut selkeästi maahan-muuttovastainen, kun taas Peltolammilla noin neljäsosa vastaajista sanoi suoraan, ettei halua Suomeen lainkaan maahan-muuttajia. Peltolammilla asuu paljon maa-hanmuuttajia ja pakolaisia, Pispalassa ei. Monikulttuurisuus on Peltolammilla suu-rempi osa arkea kuin Pispalassa.

Sosiologi Anna Rastaan mukaan koulu-tus- ja tulotasot vaikuttavat ihmisten maa-ilmankuvaan. Asenteisiin saattaa vaikuttaa se, että Pispalassa on keskimäärin korke-ampituloisia asukkaita kuin Peltolammilla. Kyselyn mukaan pispalalaiset oppilaat kes-kustelevat kotona enemmän pakolaiskriisis-tä kuin peltolammilaiset.

Kummassakin koulussa suurin osa vas-tanneista kuitenkin suhtautui pakolaisiin myönteisesti. Pispalassa miltei jokaisen vas-taajan mielestä Suomen pitäisi vastaanottaa ja auttaa turvapaikanhakijoita.

Sara Harju

Asuinalue muokkaamaailmankuvaa

ovat kokeneet kotimaissaan. Koulussa on puhuttu pakolaisista historian ja uskonnon tunneilla.

– Silloin kun puhutaan asioista asioina, niin opettajan rooli on tärkeä. On hyvä antaa ihan kiihkotonta asiallista tietoa.

Myös Peltolammin koulun opettaja Mari-anne Mannerkari toteaa, että lasten mieli-piteet tulevat pitkälti kotoa.

– Jos on kovin rasistisia mielipiteitä koto-na, niin koulu taistelee niitä vastaan. Ehkä oppilaat kotona hyväksyvät vanhempien mielipiteen, mutta koulussa on eri kulttuuri.

Mannerkari kertoo, että Peltolammin koulussa lapset ovat suvaitsevaisia toisiaan kohtaan. Oppilaista noin 30 prosenttia on maahanmuuttajia. Pakolaisten ja turvapai-kanhakijoiden tilanne tulee esiin esimerkik-si keskusteluissa käytävällä tai ruokalassa.

– Jos joku sanoisi luokassa jotain rasistis-ta, niin täytyy muistaa, että siellä on kolmas-osa maahanmuuttajia. Jos sanoisit vaikka, että ei tänne saa tulla, niin sanoisit sen par-haalle kaverillesi, joka istuu vieressäsi.

Sara Harju

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehtiISSN 1459-6741 (painettu)ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.





Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, kuvat) Teemu Helenius (ulkoasupäällikkö, taitto)

Toimitussihteerit: Riikka Aaltonen, Sanna Pekkonen

Uutistuottaja: Alma Onali

AD: Laura Hakalisto

Taittajat: Heidi Huotilainen, Eeva Järvenpää, Teemu Leppänen

Toimittajat: Maria Erma, Vilma Flinkman, Sara Harju, Sanna Ihalainen, Riikka Jauhiainen, Saara Kallio, Henna Korkala, Sofia Kuisma, Meri Lantela, Anni Lehto, Erika Läärä, Elsa Osipova, Karoliina Paananen, Sonja Parkkinen, Kea Pesonen, Elina Pikkarainen, Mimmi Pitkänen, Taru Rokka, Saara Selkämaa, Annukka Tammilehto, Tessa Toni, Sanelma Tuliniemi, Tuukka Tuomasjukka, Hanna Tuulonen

Valokuvaajat: Laura Okkonen, Olli Pietiläinen

Kuvankäsittelijä: Jenni Toivonen

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Moreenimedia


@utainlehti

Utain

utain.uta.fi

@utainlehti

Utain

m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

radio.uta.fi

UniversityOfTampere


Katse

yliopistotv.uta.fi

katse.uta.fi


@radiomoreeni

Radio Moreeni

@radiomoreeni

soundcloud.com/radio_moreeni

MIKÄ?

Parturikampaamot

○ Aukioloaikojen sääntely päättyi vuoden 2016 alussa.

○ Parturikampaamoiden ei tarvitse enää hakea poikkeuslupaa juhlapyhille.

○ Alan yrittäjiä on noin 10 000. ○ Korkea 24 prosentin arvonlisävero

supistaa työtuloa ja estää palkka-työllistymisen.

Opettaja Marianne Mannerkarin mukaan yhteinen kieli löytyy aina, vaikka Peltolammin koulussa on toistakymmentä kansallisuutta.

LAURA OKKONEN

Vuoden alussa vapautuneet hiusalan aukioloajat eivät ratkaise alan ongelmia. Alan yrittäjän Kati Metson mukaan yrittäjyys on usein kannattamatonta, mutta monelle ainoa keino työllistyä.

LAURA OKKONEN

” On sanottu, että ei saa haukkua niitä lapsia ja että älä mene miesten matkaan.

Kyselyyn vastannut koululainen

6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Tesomalla tunnelma on odottava

ASUKKAAT VAIKUTTAVAT Tesomalla oman asuinalueensa viihtyvyyteen ja tule-vaisuuteen. Alueen useat erilaiset hankkeet kiinnostavat asukkaita, jotka haluavat pysyä ajantasalla projekteista.

– Moni kyselee meiltä, mitä hankkeille kuuluu, missä niiden osalta mennään ja mitä on tulossa, Tesoma-seuran puheen-johtaja Juha Kivistö kertoo.

Alueella on käynnissä useita Tampereen kaupungin projekteja, muun muassa Oma Tesoma -hanke. Hankkeen tavoitteena on tehdä kaupunginosasta parempi asuinalue. Oma Tesoman eri projekteissa kokeillaan niin kutsuttua innovaatioalustamallia. Mallin avulla pyritään luomaan avointa il-mapiiriä, jossa asukkailla ja yrityksillä on mahdollisuus sanoa omat mielipiteensä ja ideansa alueen kehittämisestä.

– Tesomaa lähdettiin kehittämään, koska se oli ollut paitsiossa Tampereen alueiden kehittämisestä, kertoo Oma Tesoman pro-jektipäällikkö Nina Mustikkamäki.

KEHITYSHANKKEISTA järjestetään avoi-mia ideointitilaisuuksia. Lähtökohtana on, että kaikki tehdään yhteistyössä asukkaiden ja yritysten kanssa. Osallistuminen on ollut aktiivista.

– Esimerkiksi elokuun puolessa välissä järjestetyille Tehdään Tesomaa! -päivillä oli yli 300 kävijää, kertoo Oma Tesoman pro-jektikoordinaattori Johanna Kurela.

Alueen asukkailta tulleita ideoita on jo to-teutettu. Esimerkiksi Osallistuva budjetoin-ti -pilottihankkeessa verorahoja käytettiin tesomalaisten haluamalla tavalla Tesoma-järven alueen kohentamiseen.

TESOMALLA TOIMII myös muutamia aktiivisia ja osallistavia taiteilijayhteisöjä. Tesoman Taidehallille on esimerkiski koot-tu näyttelykokonaisuus, joka tutkii lähiöi-den syntyä sekä yksityisiä ja julkisia tiloja.

Syksyllä 2014 työtilansa Taidehallille siir-täneet Ismo Torvinen ja Emmi Nieminen kuvailevat, että alue oli vielä vuosi sitten unelias. Samassa rakennuksessa Taidehal-lin kanssa oli tuolloin neljä muuta toimijaa, jotka yksitellen sulkivat ovensa viime vuo-den lopussa. Heidän mukaansa rakennuk-sen purkutuomio on vaikuttanut asiaan.

– Kun muutimme tähän tiesimme, että lähtö tulee vuoden päästä. Itseasiassa olem-me nyt jo jatkoajalla, Torvinen kertoo.

Taiteilijat eivät kuitenkaan pidä liiketi-lojen häviämistä huonona asiana. Heidän mielestään se on pikemminkin avannut alueen asukkaille tilojen vapaan käytön ja ideoinnin.

VIIMEISTEN KUUKAUSIEN aikana Teso-malla onkin järjestetty työpajoja, näyttelyitä ja yhteisötapahtumia, jotka ovat mahdollis-taneet ihmisten aktiivisen osallistumisen alueen suunnitteluun ja kehittämiseen.

KAUPUNKIKULTTUURI Uusia asuinrakennuksia, hyvinvointikeskus, metsäpuutarha ja taiteilijayhteisöjä. Nämä ovat vain murto-osa niistä hankkeista, joiden avulla Tesomaa kehitetään.

MITÄ?

Tesoma ○ Noin 8 kilometrin päässä keskustasta ○ Koko alueella noin 20 000 asukasta ○ Enimmäkseen 1960-luvulla rakennettu

betonilähiö ○ Vuonna 1998 valmistuivat uima- ja

jäähalli ○ Tampereen ainoa ja yksi Suomen kuu-

desta Pizza Hutista sijaitsee Tesomalla ○ 2004 julkaistiin Tesoman kaupungin-

osakirja ”Tesoma. Lähiöelämää Länsi-Tampereella.”

KAUPUNKIKULTTUURI Tampereella näkyy selkeimmin erilaisina tapahtumi-na. Toiminta keskittyy yhä useammin eri kaupunginosiin. Yhteisöllisyys aktivoi asukkaita osallistumaan erilaisiin tapah-tumiin.

– Kaupunkilaisille yhdessä tekeminen on tärkeää. Tampereen kaupunki haluaa tukea ja auttaa tällaisen toiminnan järjestämistä, kertoo kaupunginosakoordinaattori Ulla Majamaa.

Asukas- ja alueyhdistykset tukevat kaupunkikulttuuria korostamalla yhdessä tekemistä. Esimerkiksi Härmälänrannan asukasyhdistys on järjestänyt siivoustal-koot, risteilyitä ja aloitteita eri projektien etenemiseksi. Tapahtumiin osallistunei-den määrä on vaihdellut kymmenistä usei-siin satoihin.

Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut järjesti viime vuonna kyselyn kulttuuritoi-minnan kehittämisestä. Vastaajat pitivät tärkeinä kehityskohteina muun muassa tuotantotukia, kulttuuritilojen saatavuut-ta ja kaupunginosien tapahtumatarjonnan monipuolisuutta. Nyt kulttuuripalveluita kehitetään kyselystä saadun palautteen pe-rusteella.

Tulevaisuudessa Tampereen kulttuuri-kenttää kehitetään yhdeksi kaupungin ve-teonaulaksi. Aluekeskuksiin suunnitellaan uutta kaupunkikulttuuria ja tarjonta pide-tään runsaana ja monipuolisena.

Veera Tuupanen

Yhteistyö aktivoi tamperelaisia

Tampere haastaaReiluun kauppaan

TAMPEREEN KAUPUNKI haastaa naapurikuntansa hakemaan Reilun kaupan arvonimeä. Reilun kaupan kau-pungille on asetettu vaatimukset, jot-ka sen pitää täyttää ennen arvonimen hakemista.

– Eettiset periaatteet ovat Tampe-reen kaupungille tärkeitä. Haluamme olla tällaisissa asioissa esillä. Kestävä kehitys näkyy myös esimerkiksi Tam-pereen sijoitustoiminnassa, kertoo por-mestarin eristyisavustaja Mikko Närhi.

Tampere on Suomen ensimmäinen Reilun kaupan kaupunki. Nykyään nii-tä on yhdeksän. Lisäksi Reilun kaupan kuntia on kaksi.

Tampere on sitoutunut noudat-tamaan Reilun kaupan periaatteita valtuuston vuonna 2008 tekemällä päätöksellä. Lisäksi kaupunki käyttää Reilun kaupan tuotteita esimerkiksi henkilöstöravintoloissa ja Tampereen Aterian toimipisteissä.

Ida Nieminen

Stubb patistaaSuomea yrittämäänKESKUSKAUPPAKAMARIN Suuri Veropäivä järjestettiin keskiviikkona Finlandia-talolla. Veroseminaarissa käytiin läpi uuden hallitusohjelman veropolitiikkaa.

Tapahtumassa esiintyneen valtiova-rainministeri Alexander Stubbin (kok.) mukaan hallituksen tärkein tavoite on työllisyystilanteen parantaminen. Hal-litus lupaa myös kehittää verotusta yhä kannattavammaksi omistamisen ja investointien näkökulmasta.

– Vahva viestimme suomalaisille on, että kannattaa tehdä työtä ja yrittää, sanoo Stubb.

Tulevaisuuden haasteena Stubb pitää sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen rahoitusratkaisua. Kes-kuskauppakamari pitää toivottuna muutoksena hallituksen tavoitetta ennakoida veropolitiikkaa ja verotus-menettelyjä.

Vanessa Weckström

Taiteilijat Emmi Nieminen ja Ismo Torvinen uskovat taiteen yhteisöllisyyttä rakentavaan voimaan.

IRENE STACHON

Myös taiteilijat itse ovat huomanneet teso-malaisten kiinnostuksen kaupunginosaansa kohtaan.

– Suhtautuminen on varovaisen uteliasta, Torvinen ja Nieminen toteavat.

Tesoma-seuran puheenjohtajan Juha Kivistön mukaan tesomalaiset ovat aina ol-leet aktiivisia kansalaistoiminnassa. Tällä hetkellä tunnelma asukkaiden kesken on odottava ja innostunut.

– Vuosikymmenien aikana useiden hank-keiden rahat on lopulta siirretty muualle. Silti porukalla riittää innostusta ja uskoa uusia kehityshankkeita kohtaan, Kivistö sanoo.

Hanna TuulonenAlisa Vänttinen

E-lehdet luettavissaPirkanmaan kirjastoissa

PIRKANMAAN kirjastoissa voi lukea suomalaisia lehtiä sähköisinä näköis-versioina.

E-press -palvelussa pystyy lukemaan sanomalehtiä ja paikallislehtiä. Pirkan-maan lehdistä mukana on esimerkiksi Aamulehti. Yhtä lehteä voi selata sa-manaikaisesti rajattu käyttäjämäärä. Palvelua on mahdollista käyttää kir-jastojen asiakaskoneilla.

E-magz-palvelussa pääsee lukemaan aikakauslehtiä. Mukana on usean suu-ren kustantamon, kuten Aller Median ja A-lehtien, julkaisuja. Lisäksi Pirkan-maan kirjastoilla on käytössä Pressrea-der, joka sisältää sanoma- ja aikakaus-lehtiä yli sadasta maasta.

E-palveluita esiteltiin keskiviikkona järjestetyillä Piki-päivillä.

Ida Nieminen

7 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

OI MAAMME

ITSENÄISYYDEN JUHLIMINEN alkoi Linnainmaan seurakuntakeskuksella jo keskiviikkona. Juhla järjestettiin yhdeksättä kertaa. Sirkka Hämäläinen (oik.) ja Marjo Saarinen juhlistivat Suomen itsenäisyyttä ja tapasivat tuttuja. Keittolounas, musiikkiesitykset ja yhteislaulu säestivät juhlintaa. Itsenäisyyspäivää juhlitaan tavallisesti perheen ja sukulaisten parissa. Suurimmat juhlatilaisuudet ovat Puolustusvoimien juhlaparaati Jyväskylässä ja presidentin vastaanotto Helsingissä.

⋆ UUTISANALYYSI

VALTIOVARAINMINISTERI Alexander Stubb pyyhältää Tampereen yliopiston juh-lasaliin. Vastauksena buuausten kuoroon Stubb väläyttää ohikiitävän hymyn.

Sen jälkeen hän vanhenee silmissä. Otsa kurtistuu, ja suupielet painuvat alas.

On ironista, että opiskelijoiden vihat päälleen ansainnut ministeri on kutsuttu vakuutustieteen peruskurssille luennoi-maan johtamisesta. Stubbin johtaminen on viime aikoina perustunut tyhjiin lupauksiin, valehteluun ja tiedon pimittämiseen. Fakta-tiedon lähteenä hän käyttää omaa päätään. Hallintarekisterilain ympärillä vellova kohu syntyi siitä, että Stubb sekoitti luvut 10 ja 90.

POKKAA Stubbilla ainakin on. Hän uskalsi astella tiistaina akateemisen yleisön eteen, vaikka hallituksen leikkaukset osuvat ki-peimmin juuri yliopistomaailmaan. Stubb on kertonut lukevansa mieluummin virka-miesten asiakirjoja kuin dosenttien sepus-tuksia. Professorien työn vähätteleminen julkisuudessa oli kuulemma pelkkä läppä. Lipsautus kerrallaan Stubb tekee selväksi, kuinka todellisuudesta vieraantunut val-tiovarainministeri voi olla.

Juhlasalin tunnelma on sähköinen. Ylei-sön joukossa istuu kymmenkunta opiske-lijaa, joiden kasvot ovat Stubbia tai Sipilää esittävien naamareiden takana. ”Sori siitä”, julistavat kymmenet laput ja kyltit. Ne viit-taavat Stubbin tapaan sivuuttaa emämu naus anteeksipyynnöllä tai olankohautuksella.

VIIDEN MINUUTIN jälkeen vartijat pois-tavat salista ensimmäisen häirikön, joka ei anna Stubbille suunvuoroa.

– Alex, vi sitter i samma båt! kaikuu salis-sa, kunnes mielenosoittaja raahataan ulos. Stubb katselee vaivaantuneena kengänkär-kiään.

Luennon sisältö karkaa johtamisesta de-mokratiaan ja vastuuseen. Yleisö haastaa Stubbia kysymyksillä. Kysymyksille piti olla aikaa vasta lopussa, mikä osoittautuu mah-dottomaksi. Stubb lausuu muutaman fraa-sin johtamisesta ja johdattelee keskustelun hallintarekisterisotkuun. On kuulemma vaikeaa olla johtaja, jonka jokaista virhettä puidaan julkisuudessa.

Uhriutuminen on yllättävä veto.Stubb käyttää suuria sanoja. Hän puhuu

markkinataloudesta, sananvapaudesta ja li-beraalista demokratiasta. Joku vaatii konk-reettisuutta ja tiedustelee Stubbilta, mitä tämän mielestä tarkoittaa vastuu. Stubb kääntää kysymyksen yleisölle:

– Mitä teidän mielestänne sitten tarkoit-taa vastuu?

Myös muissa vaikeissa kysymyksissä hän peilaa yleisöä ja kääntää huomion pois itses-tään. Syytökset valehtelusta Stubb kuittaa sillä, että kaikille sattuu virheitä. Mielleyh-tymä on surkuhupaisa.

Se teistä, joka ei ole tehnyt virhettä, heit-täköön ensimmäisen kiven.

HALLITUS kiristää yliopistojen perusrahoi-tuksesta 75 miljoonaa ja tutkimuksesta 10 miljoonaa euroa. Stubb hehkuttaa, että yli-opistoissa tehdään jaloa työtä. Mielistelemi-nen ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että leikkaukset iskevät joka ikiseen yleisössä.

Jaloudella ei makseta vuokraa tai täytetä vatsaa. Opiskelijat syövät jo nyt makaronia. Tulevaisuudessa sekin rahoitetaan lainalla. Stubb yrittää korjata sanoilla niitä vahinko-ja, jotka ovat syntyneet teoista. Sanahelinäl-lä on turha anella anteeksiantoa.

Luento muuttuu kyselytunniksi. Stub-bin vastaukset kirvoittavat lopuksi yleisöl-tä kahdet aplodit. Niistä huolimatta Stubb poistuu salista vakavana. Hän tietää, ettei virheitä ole vielä unohdettu.

Stubbin julkisuuskuvaan on tullut särö, jota ei korjata anteeksipyytelyllä.

Munaus ei unohdu anteeksipyynnöllä

Sanna [email protected]

Tampere saa tautikartanVERKOSSA TOIMIVASTA tautikartas-ta voi jatkossa nähdä, miten flunssa leviää kaupungissa. Karttaan kootaan päiväkohtaista tietoa siitä, mitä taute-ja milläkin alueella on todettu. Sovel-luksen toivotaan helpottavan ihmis-ten arkea. Tiedot kootaan kaupungin terveydenhuollosta, mutta yksittäiset henkilötiedot eivät tule näkyviin.

– Tiedoista otetaan mukaan poti-laan ikä, hänen saamansa diagnoosi, käyntipäivä lääkärin vastaanotolla ja kodin postinumero, kertoo tietosuoja-vastaava Ari Andreasson Tampereen kaupungilta.

Sovellus on laajuudessaan ensim-mäinen laatuaan Suomessa. Sitä te-kee Demola eli ammattikorkeakoulu- ja korkeakouluopiskelijoista koostuva ryhmä yhteistyössä Tampereen kau-pungin kanssa. Sovellus saadaan käyt-töön alkuvuodesta sekä suomeksi että englanniksi.

Hanna Asikainen

Kaupunki mukanailmastotalkoissaTAMPERE PYRKII hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Kaupunki on jo onnistunut vähentämään kasvi-huonepäästöjä. Uusiutuvan energian osuutta sähköntuotannossa on lisätty 24 prosenttiyksiköllä 7 vuodessa. Suu-ri osa kaupungin energiasta tuotetaan silti vielä uusiutumattomilla maakaa-sulla ja turpeella.

– Kolme tärkeää kenttää, joilla on ke-hitettävää, ovat lämmitys, sähkönku-lutus ja liikenne, kertoo projektiasian-tuntija Elina Seppänen.

Tällä hetkellä liikenteen kehitys on ollut hitainta. Seppäsen mukaan ta-voitteisiin päästään, kun lisätään säh-köistä liikennettä. Sähköbusseja ko-keillaan jo, ja raitiovaunujen käyttöä suunnitellaan.

Tampereen suunnitelmat myötäile-vät EU:n ilmastoprojektin tavoitteita. Pariisin kansainväliset ilmastoneuvot-telut ovat käynnissä parhaillaan.

Hanna Asikainen

” On kuulemma vaikeaa olla johtaja, jonka jokaista virhettä puidaan julkisuudessa.

DANIEL HELANDER

Hallituksella paineita toteuttaa pakkolaitYHTEISKUNTASOPIMUKSEN kaatu-minen lisää hallituksen paineita to-teuttaa uhkaamansa pakkolait, joilla se pyrkii alentamaan yritysten yksik-kötyökustannuksia viisi prosenttia.

Työmarkkinoiden keskusjärjestön johtajat kertoivat keskiviikkona, että yhteiskuntasopimusta ei synny. Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin mukaan kaikki järjestöt eivät olleet neuvotte-luissa mukana, joten järjestöillä ei ollut edellytyksiä jatkaa neuvotteluita.

Yhteiskuntasopimuksen tilalle halli-tus esittää muun muassa vuosiloman lyhentämistä ja lomarahojen leikka-usta. Lakiesityksissä on nähty perus-tuslaillisia ongelmia, koska ne rajaavat palkansaaja- ja työnantajaliittojen sopi-musvapautta. Kaavaillut lakimuutokset tulisivat voimaan kesällä 2016.

Minja Rantavaara

8 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit4 5 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Teinitytöt himoitsevat kasviksia

ERITYISESTI NUORET TYTÖT ovat kiin-nostuneita kasvisruuasta. Tammerkosken lukion ruokapalveluesimies Outi Östring arvioi, että heillä kuluu enemmän kasvis-ruokaa, koska lukio on tyttövoittoinen.

– Meillä syö päivittäin noin 500 oppilasta, joista 150–200 valitsee kasvisruuan.

Tampereen Ateria suunnittelee, että myös kaikille peruskoululaisille tarjotaan sekä liha- että kasvisvaihtoehto vuonna 2018. Tähän asti vain toisen asteen kouluissa on tarjolla joka päivä molemmat vaihtoehdot. Tampereen peruskouluissa on kerran vii-kossa kasvisruokapäivä, ja muina päivinä kasvisruuan saa vanhempien luvalla.

Tampereen Ateria on huomannut, että kasvissyönnin suosio on kasvanut viimei-sen kahden vuoden aikana. Tällä hetkellä peruskouluissa on kasvissyöjiä 6–7 prosent-tia nuorista. Aiemmin kasvisvaihtoehdolle ei ollut tarvetta.

Tammerkosken lukion oppilaat Milla Mikkonen ja Laura Suominen valitsivat keskiviikkona kasvishernekeittoa, koska se näytti paremmalta. Suominen syö myös kotona kasvisruokaa. Molemmat ovat sitä mieltä, että he olisivat syöneet peruskoulus-sakin enemmän kasvisruokaa, jos sitä olisi saanut ilman erillistä ilmoitusta.

VALTION ravitsemusneuvottelukunta uudistaa vuodelta 2008 olevat kouluruokai-lusuositukset ensi vuoden aikana. Suosituk-

sia muutetaan kansallisten ravitsemussuo-situsten mukaisiksi. Lisäksi nuoret on saata-va syömään enemmän kasviksia.

Yhä useammassa koulussa on nykyään valittavissa liha- tai kasvisvaihtoehto joka päivä, mutta alueellisia eroja löytyy, arvioi kouluruokailun kehittämisestä vastaava asiantuntija Marjaana Manninen Opetus-hallituksesta.

– Pystymme antamaan vain suosituksia, joten emme voi pakottaa kouluja tarjoa-maan kasvisruokavaihtoehtoa kaikille. Täl-laisista asioista päätetään paikallisesti.

AINOAT ESTEET kasvisruoan laajalle tarjonnalle ovat tuotannossa. Tampereen Aterian mukaan kasvisvaihtoehto vaatii investointeja, koska asiakasmäärät ovat pe-ruskouluissa suuremmat kuin toisen asteen oppilaitoksissa.

– Kasvisruoka ei maksa lihavaihtoehtoa enempää. Lisäksi ne ovat ravitsemukselli-sesti tasa-arvoisia. Vegaaniruoka on haas-teellisempaa, kertoo tuotekehitysvastaava Maiju Suvanto.

Kasvisruuan saantiin vaikuttaa tulevai-suudessa myös uusi ateriakeskus, jonka piti valmistua 2018. Sote-uudistuksen takia Tam-pereen kaupunki on kuitenkin lykännyt han-ketta, eikä ole varmuutta, saadaanko suunni-telmia kasvisvaihtoehdosta toteutettua.

Sonja Parkkinen

KOULURUOKA Yhä useampi nuori haluaisi syödä kasvisruokaa, mutta monissa peruskouluissa sitä saa vain ryhtymällä kasvissyöjäksi. Kasvisten määrää halutaan lisätä koululaisten lautasilla.

MITÄ?

Veganismin suosio kasvaa

○ Vegaaniliiton jäsenmäärä on noussut poikkeuksellisen paljon. Jäseniä on tämän vuoden aikana tullut jo 150 lisää.

○ Myös Tammerkosken lukiossa vegaaniruokavaliota noudattavien määrä on kasvanut. Lukiossa oli aiemmin 5 vegaania, mutta tänä syksynä määrä on noussut 20:een.

○ Lokakuun lopussa julkaistut Oikeutta Eläimille -järjestön videot teurasta-moiden laiminlyönneistä eivät ole näkyneet Vegaaniliiton jäsentilastoissa tai Tammerkosken lukion kasvisruuan menekissä piikkinä.

Lähde: Vegaaniliiton toiminnanjohtaja Sari Komulainen ja Tammerkosken lukion ruokapalveluesimies Outi Östring

” Emme voi pakottaa kouluja tarjoamaan kasvisruokavaihto-ehtoa kaikille.

Marjaana Manninen, Opetushallitus

YLÄKOULUN HIMOTUIN ruoka oli kas-vispyörykät. Niitä eivät kuitenkaan kaikki saaneet. Vain kunnon kasvissyöjät olivat oi-keutettuja tähän herkkuun, jota usein vahti tuimailmeinen keittäjä.

Heti kun valvonta herpaantui, luokkam-me kaksi kasvissyöjää ryntäsi tiskille. He hakivat lautasen kukkuroilleen pehmeitä oransseja palluroita niitä haluaville.

Tämä oli ainoa keino saada kasvisruokaa edes välillä, ellei halunnut ryhtyä oikeaksi kasvissyöjäksi. Kaikki juttuun haastatellut lukiolaiset olisivat syöneet peruskoulussa enemmän kasvisruokaa – jos sitä olisi ollut kaikille tarjolla.

Monille nuorille kyse on eettisyydestä, joskus myös mausta. Yleensä päätös tietyn ruokavalion noudattamisesta tehdään vasta lähempänä täysi-ikäisyyttä.

Puheissa on ristiriitaa. Opetushallitus on huolissaan siitä, etteivät kasvikset maita nuorille tarpeeksi, mutta monessa koulus-sa kasvisruuan saanti vaatii kääntymistä vegeuskoon ja vanhempien siunausta.

Yleinen suositus kuitenkin on, että li-haa ei tarvitsisi syödä joka aterialla, ei edes välttämättä päivittäin. Tasapainoinen se-kasyönti on todennäköisesti suurimmalle osalle ominaisinta, mutta kouluruokailu kannustaa valitsemaan jommankumman ääripään.

Sonja Parkkinen

Kasvispyöryköitä kaikille

LUMILEIKKI

LUMI TULI, LUMI SULI. Siitä huolimatta Etelä-Suomen laskettelukausi alkoi keskiviikkona suurimpien hiihtokeskusten avatessa ovensa. Tampereen laskettelurinteet pysyvät vielä toistaiseksi suljettuina. Ilmatieteen laitoksen mukaan lämmin sää jatkuu. Seuraavan kuukauden aikana on luvassa tavanomaista lauhempaa ja sateisempaa. Ville Kaakinen suri kurakelien paluuta, mutta toisaalta riemuitsi mahdollisuudesta päästä takaisin pyörän selkään.

⋆ UUTISANALYYSI

NAISTEN NÄKYVYYS politiikassa on tällä hetkellä heikkoa. Vain kristillisdemokraa-teilla on nainen puheenjohtajana. Korke-an profiilin keskustelut, kuten päätökset yhteiskuntasopimuksesta, ovat miespai-notteisia. Kuvat kokouksista eivät imartele naisten asemaa, sillä naiset näkyvät lähinnä taustalla sihteereinä tai kahvinkaatajina. Tä-hän voi kuitenkin pian olla tulossa muutos.Paavo Arhinmäki ilmoitti viime viikolla, ettei hän asetu enää ehdolle vasemmis-toliiton puheenjohtajaksi ensi keväänä. Arhinmäen päätös avaa mahdollisuuden muuttaa politiikkaa, joka on tällä hetkel-lä hyvin miesvaltaista. Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaiksi on noussut eten-kin kolme naista: Li Andersson, Aino-Kai-sa Pekonen ja Hanna Sarkkinen.

VASEMMISTOLIITTO ei ole yksi hallitus-puolueista, eikä edes opposition isoin puo-lue. Silti esimerkiksi Li Anderssonin nousul-la vasemmistoliiton uudeksi puheenjohta-jaksi voi olla symbolinen merkitys.

Politiikan tutkijan Saara Särmän mukaan Anderssonin valinta voi vaikuttaa mieliku-viin siitä, kuka voi olla asiantuntija. Ennen viime kevään eduskuntavaaleja Andersso-nin menestystä selitettiin mediassa sillä, että hän on nuori ja kaunis nainen. Tällaisel-la keskustelulla sivuutetaan poliittinen työ, jota Andersson on tehnyt. Kuten Andersson on useissa keskusteluissa todennut, politii-kassa eniten hyötyä ulkonäöstä on keski-ikäiselle valkoiselle miehelle. Andersson on ollut mukana rakentamassa käsitystä siitä, että nuoren naisen ulkonäkö ei ole este po-liittiselle uskottavuudelle.

NYKYISEN HALLITUKSEN kolmen suuren puolueen johdossa ovat miehet. Uutisoin-nissakin eniten huomiota saavat politiikan tutut sedät.

Puheenjohtajien lisäksi hallituspuoluei-den kansanedustajat ovat enimmäkseen miehiä. Eniten naispuolisia kansanedus-tajia hallituksessa on kokoomuksella. Sen edustajista on THL:n tutkimuksen mukaan naisia 43 prosenttia. Perussuomalaisilla naisia on 32 prosenttia ja keskustalla vain 29 prosenttia.

Särmän mukaan miesten ylivoima halli-tuksessa vaikuttaa siihen, millaisia päätök-siä politiikassa tehdään. Jos päättäjä on elä-nyt etuoikeutettuna valkoisena miehenä, jää häneltä väistämättä näkemättä kysymyksiä, jotka voivat olla olennaisia naisille. Esimer-kiksi hoivatyön jakautuminen jää usein nais-ten vastuulle. Ei ole sattumaa, että nykyinen hallitus aloitti valtion talouden parantami-sen leikkaamalla sunnuntailisästä, joka osui pääasiassa naisvaltaisiin aloihin.

Toki politiikan huippuviroissa on ollut naisia, mikä luo illuusion tasa-arvosta, jolle ei tarvitse enää tehdä mitään. Tasa-arvon edistäminen on jatkuva prosessi, jota täytyy koko ajan pitää käynnissä.

SUKUPUOLI VAIKUTTAA yhä siihen, mi-ten muut näkevät henkilön ja hänen mah-dollisuutensa toimia eri tilanteissa. Niin kauan kun elämme yhteiskunnassa, joka on epätasa-arvoinen, tarvitaan keskuste-luun kaikenlaisia näkökulmia. Sukupuoli ei ole ainoa lähtökohta näkökulmille. On muitakin vähemmistöjä, joita pitää saada mukaan poliittiseen päätöksentekoon. Kun politiikassa näkyy ja toimii erilaisia ihmisiä, syntyy parempaa demokratiaa.

Verrattuna hallituspuolueiden puheen-johtajiin, Andersson on erilainen. Anders-sonista voi nousta oppositiopolitiikan joh-tohahmo, joka haastaa rohkeasti hallituksen tekemää politiikkaa. Erimielisyydet ovat edellytys demokratialle.

Setämiesten valta kuihduttaa demokratian

Mimmi Pitkä[email protected]

Syrjintäkiista elokuvafestivaaleilla TAMPERE FILM FESTIVALIN entinen kausityöntekijä kertoi tiistaina Face-bookissa joutuneensa syrjityksi ma-sennuksensa takia.

Kiista alkoi, kun osapuolet olivat tavanneet kesällä punk-festivaaleilla. Työntekijä Matti Kiurun mukaan työn-antaja lähestyi häntä keikan aikana ja pyysi Kiurua töihin seuraaville festi-vaaleille. Tämän hän tulkitsi suullisek-si sopimukseksi. Kiuru palasi syksyllä asiaan sähköpostitse, jolloin työnan-taja kertoi, ettei töitä ole. Viestissä viitattiin hänen aiempaan sairaalajak-soonsa ja kerrottiin, että hänen palk-kaamisensa olisi riski festivaalille.

Festivaalin toiminnanjohtaja Juhani Alanen kiistää suullisen sopimuksen ja sähköpostin lähettämisen. Kun Utai-men toimitus sai viestin nähtäväksi ja kysyi asiasta uudelleen, toiminnan-johtaja myönsi sähköpostin olemas-saolon. Hän korosti, että viestissä ei viitata työntekijän sairauteen, vaan eri asiaan, joka ei ilmene asiayhteydestä.

Alanen kieltäytyy kommentoimasta yksittäiseen työntekijään liittyviä asi-oita julkisuudessa. Hänen mukaansa Tampere Film Festival ei syrji ketään. Masennus ei hänen mukaansa ole este ihmisen työllistämiselle elokuvajuhlille.

Alanen korostaa, että Kiuru ei ollut tuolloin työsuhteessa, eikä hän ole ha-kenut virallisesti työpaikkaa.

– Meillä ei ollut avointa työpaik-kaa, johon palkata hänet. Avoinna oli ainoastaan markkinointiassistentin tehtävä, joka ei vastaa hänen osaa-mistaan.

Akavan asiantuntijan Tarja Arkion mukaan yhteydenottoja mielenter-veyteen liittyvistä kiistoista tulee aika ajoin. Syrjintätilanteessa hän suositte-lee ottamaan yhteyttä oman ammatti-liiton lakimieheen.

– Työnantajalla on viime kädessä oi-keus valita tehtävään soveltuvin hen-kilö. Lain mukaan ketään ei saa syrjiä terveydentilan perusteella, hän sanoo.

Tuukka Tuomasjukka

Rattijuopumuksia huolestuttavan paljonPOLIISI PIDÄTTI kolme henkilöä epäiltynä rattijuopumuksista tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Tampe-reella.

– Rattijuopumustapaukset jakautu-vat ajankohdaltaan melko tasaisesti. Eniten rattijuopumuksia tapahtuu viikonloppujen, pikkujoulukausien ja lomien aikana, kertoo ylikonstaapeli Nina Juurakko-Vesikko Sisä-Suomen poliisilaitokselta.

Poliisi tehosti pikkujoululiikenteen valvontaa viime viikonloppuna, minkä seurauksena Tampereella epäillään 21 henkilöä rattijuopumuksesta. Juurak-ko-Vesikon mukaan epäiltyjen määrä on huolestuttavan suuri.

– Monelle tulee yllätyksenä se, ettei välttämättä ole seuraavana iltapäivä-nä ajokunnossa, jos on edellisinä yönä nauttinut alkoholia, sanoo Juurakko-Vesikko.

Tehostettua valvontaa jatketaan myös tulevana viikonloppuna koko maassa.

Mimmi Pitkänen

Alakoulut vähentävät ruokahävikkiäänKYMMENEN PIRKANMAALAISTA koulua vähensi ruokahävikkiään osa-na Tähteitä nolla! -kampanjaa. Mu-kaan kisaan lähti kouluja Tampereelta, Lempäälästä, Ylöjärveltä ja Orivedeltä. Kampanjan ovat järjestäneet Pirkan-maan Jätehuolto, Ekokumppanit sekä koulujen ruokapalveluiden tarjoajat. Biojätteen määrää vähensivät eniten ylöjärveläisen Vuorentaustan koulun sekä tamperelaisen Aleksanterin kou-lun oppilaat.

Sitra on laskenut, että vuodessa voitaisiin säästää 2 miljoonaa ateriaa myymällä kaikkien Suomen koulujen ylijäämäruokaa edullisesti asiakkaille roskiin heittämisen sijasta.

Tessa Toni

Postilakko hidastaa pakettijakeluaPOHJOISEEN LEVIÄVÄ postilakko hi-dastaa pakettien toimitusta Suomes-sa. Postin Pirkanmaan aluepäällikkö Veijo Visurin mukaan Tampereen, Jy-väskylän, Kuopion ja Seinäjoen lakot vähentävät kokonaisjakelun määrää merkittävästi. Tähän mennessä 80 prosenttia postista on työtaistelutoi-mista huolimatta jaettu normaalisti tai pienellä viiveellä.

Lakko ei pysäytä pakettiliikennettä, sillä moni verkkokauppa tarjoaa paket-tien toimitusta Matkahuollon kautta. Visuri muistuttaa, että työntekijät tekevät henkilökohtaisesti ratkaisun siitä, menevätkö lakkoon.

– Jos pääsemme lähipäivinä purka-maan ruuhkaa, joulu on täysin pelas-tettavissa.

Postin työnseisaus jatkuu 9. joulu-kuuta asti.

Tuukka Tuomasjukka

Noki kiihdyttää ilmastonmuutostaMUSTAN HIILEN eli noen laskeuma on lisääntynyt, kertoo Helsingin yli-opiston uusi tutkimus. Tieto kyseen-alaistaa käsityksen, jonka mukaan mustan hiilen määrä arktisella alueella olisi vähentynyt viime vuosikymmeni-en aikana.

Tutkimuksen päätekijän Meri Rup-pelin mukaan nokilaskeumat ovat ark-tisilla alueilla jopa kasvihuonekaasuja merkittävämpi lämmittäjä. Nokilas-keuma on nopeuttanut merkittävästi arktisen alueen lämpenemistä ja sula-mista sekä kiihdyttänyt maailmanlaa-juisesti jäätiköiden vetäytymistä.

Valtaosa ilmaan päätyvästä noesta laskeutuu arktisilla alueilla sateen mu-kana maahan, eikä välttämättä näy ilmakehämittauksissa.

Tuukka Tuomasjukka

Milla Mikkonen (oik.) ja Laura Suominen haluavat syödä kasvisruokaa, koska se maistuu paremmalta ja on eettisempää.

JENNI TOIVONEN

” Li Anderssonin nousulla vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi voi olla symbolinen merkitys.

Kommentti

JENNI TOIVONEN

OIKAISU Utaimessa 10/2015 haastateltu Humans of Myyr York -sivustolle kuvaava Olli Berg ei ole harras-tajavalokuvaaja, kuten jutussa väitettiin. Hän valokuvaa työkseen.

9 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

SESONGIN VIIMEISIÄ PULLIA

LASKIAISPULLIA ei enää saa kaikkialta, vaikka laskiaistiistai oli tällä viikolla. Leivon leipomo leipoi sesongin viimeiset pullansa laskiaistiistaina. Kauppahallin leipomossa niitä valmistetaan vielä tämän viikon loppuun saakka. Tosin loppuviikosta pullat saavat ystävänpäivän kunniaksi sydänkoristelun ylleen. Leipuri Pirjo Järvinen kertoo, että Kauppahallin leipomossa muiden pullien valmistusmäärää on pienennetty ja munkit jätetty kokonaan tauolle laskiaispullasesongin ajaksi.

⋆ UUTISANALYYSI

KUVITELLAAN eteläkorealainen opiskelija. Hän suunnittelee jatkavansa opintoja ulko-mailla, sillä kansainvälistyminen kiinnos-taa. Valinnanmahdollisuuksia on monia, mutta Suomi pistää silmään. Suomalainen koulutus on eteläkorealaisen mielessä ar-vostettua. Tutkinto-ohjelman suorittami-nen Suomessa tuntuisi myös hyvältä vaihto-ehdolta hintansa puolesta. Sehän on täysin ilmaista.

Eteläkorealaiselle tulee kiire, jos hän mie-lii saada ilmaisen koulutuksen Suomesta. Heinäkuusta 2017 lähtien Suomen yliopis-tot alkavat periä maksua EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta. Lukukausimak-sujen minimihinta on 1 500 euroa. Ylärajaa lukukausimaksulle ei ole määritelty. Ajatus lukukausimaksuista Euroopan ulkopuolisil-le tutkinto-opiskelijoille romuttaa ajatuksen Suomen kansainvälisestä koulutuksesta, jossa hyvä laatu ei maksa mitään. Valtiom-me ei ole enää kyvykäs eikä halukaskaan rahoittamaan ilmaiseksi opintoja.

KANSAINVÄLISIÄ tutkinto-ohjelmia pi-tää osata markkinoida, kun lukukausimak-sut tulevat voimaan.Tampereen yliopiston kansainvälisten asioiden vararehtorin Ka-tariina Mustakallion mukaan Suomen pitää päästä kansainvälisillä opetusmark-kinoilla esille ja profiloitua. Sitä varten tar-vitaan myös kansainvälisiä opettajia, jotka pystyvät opettamaan eri kielillä. Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on 400 englanninkielistä tutkinto-ohjelmaa. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen Cimon mukaan tämä on muu-hun Eurooppaan verrattuna paljon.

Lukukausimaksut voivat johtaa muu-riin, jolle kansainvälisten tutkinto-oh-jelmien hakijat pysähtyvät. Aamulehti uutisoi hakijamäärän laskeneen Ruotsis-sa joillain alueilla 60 prosenttia lukukau-simaksujen seurauksena. Suomeen voi odottaa samanlaista notkahdusta. Haki-joiden väheneminen tarkoittaisi myös vä-henevää tarvetta kansainvälisille tutkinto-ohjelmille.

Vuonna 2014 Suomessa oli noin 20 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa. Opiskeli-joita ei ole riittänyt Mustakallion mukaan il-man lukukausimaksujakaan, vaikka Cimon mukaan ulkomaisten opiskelijoiden määrä onkin kasvanut Suomessa.

Pahimmillaan lukukausimaksujen myötä suomalaiset jäävät keskenään innovoimaan, sillä kansainvälisten tutkinto-ohjelmien lakkauttaminen voisi haitata kansainvä-listen verkostojen syntymistä. Mustakallio toivoo, että lukukausimaksut saisivat Tam-pereen yliopiston tekemään parempaa työtä tutkinto-ohjelmien kehittämiseksi.

LUKUKAUSIMAKSUJEN ongelmana on myös se, että opiskelijoita ajetaan eriar-voiseen asemaan. Suomalaiset ja EU- sekä ETA-maista tulevat opiskelijat välttävät lukukausimaksut, mikä on epäreilua muil-le opiskelijoille. Toisaalta suomalaiset tut-kinto-ohjelmat voivat kärsiä siitä, jos kaikki panokset laitetaan kansainvälisten tutkinto-ohjelmien kehittämiseen.

Kaikkia tulisi velottaa kansalaisuuteen katsomatta. Opetusta tulee kehittää kaik-kien hyväksi, jolloin jokaisen pitäisi olla valmiita sijoittamaan koulutukseensa. Jos lukukausimaksut koskisivat kaikkia opiske-lijoita, ei kenenkään tarvitsisi yksin tyhjen-tää pankkitiliään.

Vararehtori Mustakallion mielestä Tampe-reen yliopisto on yksi Suomen vetovoimai-simmista yliopistoista, mutta tuskin eteläko-realainenkaan on valmis maksamaan Tam-pereen yliopiston suunnittelemia 10 000 euron lukuvuosimaksuja. Sillä rahalla kun saa tasokkaampaa koulutusta muualta.

Anna minun maksaa lukukaudestani

Sofia [email protected]

Tampere nitistääilmaispysäköintiäMAKSUTTOMIA pysäköintipaikkoja muutetaan lähiaikoina maksullisiksi Tampereen keskusta-alueella. Maksu-muutosten kohteena ovat Hämeen-puiston länsiosassa ja Tammelassa si-jaitsevat ilmaiset parkkipaikat. Asiasta on tarkoitus keskustella kahden viikon kuluttua Tampereen kaupunginval-tuustossa.

Tampereen kaupungin yhdyskunta-lautakunta päätti eilen pysäköintimak-sujen muutoksista keskusta-alueella ää-nestyksen jälkeen äänin 8–2. Esimerkik-si tähän saakka Eteläpuistoon on voinut pysäköidä ilmaiseksi, mutta kevään ai-kana sekin muuttuu maksulliseksi.

– Muutoksella pyritään vapautta-maan paikat lyhytaikaisempaan käyt-töön. Maksut ovat yksi keino siihen, etteivät autot seiso parkkipaikoilla koko päivää, toteaa suunnittelupäällik-kö Ari Vandell Tampereen kaupungilta.

Saara Selkämaa

Elinluovutuskorttienmäärästä ei tietoaELINLUOVUTUSKORTTIEN mää-rää ei tilastoida, kertoo Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa. Vaikka elinluovuttajien mää-rä on lisääntynyt, on elinluovuttajille yhä tarvetta, sillä elinsiirtoa odottaa lähes 400 ihmistä. Inomaan mukaan ihmisen tahto selvitetään ennen elin-luovutusta ja elinluovutuskortti auttaa selvitystyössä. Jotta mahdollisimman moni hankkisi elinluovutuskortin, kampanjoidaan siitä esimerkiksi so-siaalisessa mediassa. Inomaa kertoo, että elinluovutuskortin saa helposti tilattua verkosta.

– Elinluovutuskortin saa myös mo-biilisovelluksena puhelimeen, sanoo Inomaa.

Vuonna 2015 elinluovuttajia oli 126. Inomaan mukaan luovuttajien mää-rään vaikuttavat muun muassa ih-misten suhtautuminen ja luovuttajien tunnistaminen sairaaloissa.

Sofia Kuisma

Miesten tuesta pula TampereellaTAMPEREEN kaupunki etsii lasten ja nuorten tukitoimintaan uusia tukihen-kilöitä. Tukea tarvitseville pojille kaiva-taan erityisesti miespuolisia tukihen-kilöitä. Tällä hetkellä vain kolmasosa tukihenkilöistä on miehiä.

Sosiaalityöntekijä Juha Mäki-Kete-län mukaan miehet epäilevät turhaan omia taitojaan. Tärkeintä hänen mu-kaansa on halu auttaa ja olla läsnä lap-sen elämässä. Lapsen kanssa vietetään aikaa pari kertaa kuussa esimerkiksi harrastuksen parissa.

Tukihenkilötoiminta on sosiaalihuol-tolain mukainen palvelu, josta makse-taan tukihenkilölle kuukausittainen palkkio ja kulukorvaus. Toimintaan voivat osallistua kaikenikäiset aikuiset. Tampereella 20. helmikuuta järjestet-tävä koulutus antaa valmiudet toimia lasten ja nuorten tukihenkilönä.

Vilma Flinkman

” Jos lukukausi-maksut koski-sivat kaikkia opiskelijoita, ei kenenkään tarvitsisi yksin tyhjentää pankkitiliään.

RENJA NURMI

10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit6 7ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Valkoisen miehen

2005, ACCRA, GHANA, AFRIKKA. Amo Emanuel Kingsley,15, tekee elämänsä suu-rimman päätöksen. Hän aikoo matkustaa Ghanasta Eurooppaan ja aloittaa siellä uu-den elämän.

Amon elämä Ghanassa on vaikeaa. Hänen vanhempansa ovat köyhiä, eivätkä he pysty huolehtimaan lapsistaan tarpeeksi. Kotona on raskasta, sillä pientä asuntoa asuttavat vanhempien lisäksi perheen kaikki neljä lasta, joista Amo on toiseksi vanhin. Hänen ollessaan 3-vuotias vanhemmat eroavat. Äiti löytää uuden miehen ja muuttaa hänen luokseen, jolloin Amo ja sisarukset muutta-vat isoäidin luo.

Isoäitinsä luona Amo asuu 15-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen hän joutuu lähtemään pois. Isoäiti on vanha, eikä hän pysty enää pitämään huolta kaikista lapsista, ja Amon nuoremmat sisarukset tarvitsevat enemmän huomiota ja huolenpitoa. Sen jälkeen Amo elää kiertolaiselämää nukkuen ystävillään vaihtaen paikkaa yleensä vähintään kahden yön välein. Varsinaista kotia ei enää ole.

GHANA ON 23,9 miljoonan ihmisen valtio Länsi-Afrikassa. Se itsenäistyi vuonna 1957, jonka jälkeen sen historiaa ovat värittäneet useat vallankaappaukset aina ensimmäi-siin vaaleihin asti vuonna 1992. Vaikka Ghanan poliittinen tilanne oli 2000-luvun alussa suhteellisen rauhallinen, kärsi muu läntinen Afrikka samaan aikaan useista le-vottomuuksista. Vuosina 1990–2003 käyty Liberian sisällissota ja Sierra Leonen sisäl-lissota 1991–2002 aiheuttivat epävakautta, pelkoa ja turvattomuuden tunnetta myös naapurimaissa.

Ghanassa arvioitu elinajanodote vasta-syntyneellä on 59 vuotta, ja vuonna 2007 tehdyn arvion mukaan 65-vuotiaita on

IHMISET Parempi elämä. Siihen ajatukseen miljoonat pakolaiset ympäri maailmaa laittavat uskonsa, kun he aloittavat elämänsä vaarallisimman matkan kohti Eurooppaa. Heistä kuitenkin vain osa pääsee perille. Tämä on yhden onnistuneen tarina.

RENJ

A NU

RMI

maan väestöstä vain 3,6 prosenttia. Maail-manpankin tekemän listauksen perusteel-la se on vasta 135. vaurain valtio 185 maan listalla. Suurin työllistäjä on maanviljely ja myös lapsia on töissä kaakaoviljelmillä. Osalta jää koulu kesken, koska heillä ei ole aikaa töiden ohessa opiskella.

15-vuotiaalle kodittomalle pojalle Ghana ei ole enää turvallinen. Amo on seurannut ympärillään pyörivää elämää ja ymmärtää, että asiat kotimaassa eivät tulisi muuttu-maan. Ihmiset olivat eläneet näin Afrikassa aina. Jos hän haluaa muuttaa elämänsä, hä-nen on lähdettävä pois Ghanasta.

Amon mielessä alkaa elää haave parem-masta elämästä jossain muualla. Hän haa-veilee oikeasta työpaikasta, vakaudesta ja vauraudesta, joihin hänellä ei ole Ghanassa mahdollisuuksia.

2015, TAMPERE, SUOMI, EUROOPPA Kahvilan nojatuolissa istuu hymyilevä mies. Hän puhuu innostuneesti käyttäen käsiään. Hänen päässään on punainen lippalakki, joka kehystää kauniisti hänen tumman-ruskeita kasvojaan. Hän kaivaa laukustaan esiin ulkomaalaisen henkilökortin ja passin.

– Tämä on minun koko nimeni. Amo Emanuel Kingsley, hän sanoo ja näyttää ajokorttiaan. Tarkastellessaan sitä hän purs-kahtaa nauruun.

– Tässä on väärä syntymäaika. Siinä lu-kee, että olisin syntynyt 1980, eli olisin 35-vuotias. Oikeasti olen 25, hän nauraa.

– Afrikassa nämä asiat ovat vähän tällai-sia, hän sanoo ja hymyilee leveästi.

Amon matka tamperelaisen kahvilan tuo-liin on ollut pitkä. Se alkoi, kun hän ja hänen kuusi ystäväänsä kehittivät uhkarohkean matkasuunnitelman. Tarkoituksena oli matkustaa Afrikan länsirannikolla sijaitse-vasta Ghanasta Malin ja Nigerin kautta itä-rannikon Libyaan, ja sieltä edelleen Italiaan.

– Ghanasta pois pääseminen ei ole yksin-kertaista, sillä viisumien saaminen on vaike-aa, eikä niitä myönnetä kenelle tahansa. Mei-dän täytyi pärjätä ilman niitä, Amo kertoo.

Tiedossa oli jo valmiiksi, että matkasta tulisi pitkä ja haastava. Kantamuksia ei voi-nut ottaa paljon, koska matkaa täytyi taittaa suurimmaksi osaksi kävellen. Autokyydit olivat kalliita, eikä mahdollisuuksia niihin ollut kovinkaan montaa.

Matka Libyaan kesti kaikkiaan kolme kuukautta.

GHANASTA LÄHTIESSÄ tunnelma on korkealla. Suunnitelma vaikuttaa aukotto-malta, vaikka tiedossa on, että maasta pois pääseminen ei ole helppoa. Matkan ensim-mäinen etappi Ghanasta Maliin sujuu ilman suurempia ongelmia. Vaikeuksiin he joutu-vat vasta Malin ja Nigerin rajalla.

Rajan ylittäminen ilman viisumia on kiel-lettyä, sillä maat pyrkivät hallinnoimaan tarkasti maiden välistä liikehdintää. Raja-vartijat valvovat rajoja, jottei laittomia mat-kaajia pääsisi rajan yli. Rajaa ylittäessä Amo ja hänen seurueensa kuitenkin jäävät kiinni ja heidät pidätetään. Amo joutuu rajavanki-laan kahdeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen

seurue kuljetetaan takaisin Malin puolelle. Sieltä heidän pitäisi jatkaa matkaansa takai-sin Ghanaan.

Hetken ajan näyttää siltä, että matka Eu-rooppaan jää pelkäksi haaveeksi.

– Me emme halunneet palata Ghanaan. Kehitimme uuden suunnitelman ja toisella kerralla rajanylitys onnistui, Amo kertoo.

NIGERIN JA LIBYAN välinen matka on hankala. Seutu on suureksi osaksi täyttä aa-vikkoa, joten matkustaminen on kuluttavaa. Matkan tekeminen on raskasta kävellen, jo-ten Amolla ja hänen matkaseurueellaan ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin maksaa ajoit-tain kalliista autokyydistä.

– Kerran maksoimme useamman päivän autokyydistä ja pysähdyimme yöksi nukku-maan. Kun aamulla heräsimme kyytimme oli lähtenyt ja rahamme viety, Amo nauraa ja peittää kasvot käsillään.

Libyassa Amo viettää kahdeksan kuu-kautta. Hän pääsee rakennustyömaalle työntekijäksi ja yrittää kerätä rahaa matkan viimeistä etappia varten. Libyan ja Italian välinen laivamatka maksaa 8 000 euroa.

Vuonna 2006 Amo nousee laivaan, jonka määränpäänä on Italian saari Lampedusa. Se sijaitsee Sisilian eteläpuolella ja sen kautta useat pakolaiset Afrikasta pääsevät Eurooppaan.

Laivamatka kestää kolme päivää, eikä ruokaa saanut ottaa mukaan. Amo ei syö sinä aikana mitään.

– Se oli kamalaa. Kärsin laivalla myös nes-tehukasta, joten olin tosi huonossa kunnos-sa. Oksentelin jatkuvasti, Amo kertoo.

Laivalla oli 400 matkustajaa. Heistä 19 kuoli.

– Niillä laivoilla kuolee ihmisiä joka päivä. Olot ovat todella huonot, Amo sanoo hiljaa.

ITALIAAN PÄÄSTYÄÄN Amo ilmoittautuu pakolaiseksi ja hänelle myönnetään turva-paikka. Hän hakeutuu töihin rakennustyö-maalle, koska hänellä oli siitä jo kokemus-ta ja hän pärjäsi siinä hyvin. Hän muuttaa asumaan yhteisasuntoon muutaman muun ihmisen kanssa, ja saa sieltä oman huoneen. Vaikuttaa siltä, että pitkä matka on tullut vihdoin päätökseen.

Italia ei kuitenkaan ole sitä, mitä Amo on toivonut. Rakennustyömaalla töitä ei ole kau-heasti tarjolla, joten rahaa ei ole paljon. Italian hallinto ja järjestelmät ovat korruptoituneita ja hankalia. Hän ei vieläkään ole saavuttanut sitä vakautta ja turvallisuuden tunnetta, jota oli Euroopasta lähtenyt etsimään.

Asuttuaan Italiassa viisi vuotta Amon elä-mä muuttuu jälleen kerran. Eräänä iltana pitkän työpäivän jälkeen Amon kävellessä kotiin hän törmää mieheen, joka oli hakenut turvapaikkaa Suomesta ja asui Helsingissä.

Hetken juteltuaan miehen kanssa Amo te-kee päätöksen, että muuttaa myös Suomeen.

– Suomi kuulosti siltä, mitä olin lähtenyt alun perin etsimään. Turvalliselta ja vakaal-ta, Amo kertoo.

Vuonna 2011 Amo vierailee ystävänsä luo-na Helsingissä. Vierailu vain vahvistaa toi-vetta Suomeen muutosta. Hän alkaa viettää

säännöllisesti aikaa Suomessa, mutta jou-tuu käymään Italiassa kolmen kuukauden välein, koska hänellä ei ole oleskelulupaa ja hän on edelleen rakennustyömaalla töissä.

ERÄÄLLÄ SUOMEN VIERAILULLAAN vuonna 2012 Amo tapaa suomalaisen nai-sen nimeltä Laura. He rakastuvat ja Amon matkat suuntautuvat nyt Helsingin sijaan Kuopioon, missä Laura asuu. Kolmen kuu-kauden seurustelun jälkeen he menevät naimisiin.

– Kaikki kävi aika nopeasti. Olimme ra-kastuneita, emmekä oikein ehkä ajatelleet asioita loppuun asti, Amo muistelee.

Avioliiton kautta Amo saa ensimmäisen kerran vuoden oleskeluluvan Suomeen vuonna 2013. Hän muuttaa Lauran kanssa yhteen Kuopioon ja hakee töitä Atlas-hotel-lista kerroshoitajana. Elämä on järjestykses-sä vähän aikaa.

– Jossain vaiheessa aloimme riidellä to-della paljon, Amo kertoo.

Nopea naimisiinmeno ja yhteen muutto alkaa tuntua virheeltä.

– Olimme molemmat surullisia ja onnet-tomia, joten Laura haki avioeroa.

Avioeron jälkeen poliisi ilmoittaa Amol-le, että avioliiton kautta saatu oleskelulupa ei ole enää voimassa. Hänen täytyisi lähteä maasta, ellei hän saisi töitä.

– Olin töissä vain osa-aikaisena, joten se ei riittänyt. Tarvitsin enemmän tunteja, Amo sanoo.

AMO HAKEE TÖIHIN Tampereen Scandic Hoteliin kerroshoitajaksi. Hän oli saanut Atlas-hotellista hyvät suositukset, joten hänet palkattiin oikein mielellään. Avio-liiton kautta saatu oleskelulupa muuttui työluvaksi.

– Olen saanut paljon kehuja työnantajilta siitä, että olen sosiaalinen ja ahkera, hän sa-noo ja hymyilee leveästi.

Amo muutti Tampereelle kuusi kuukaut-ta sitten ja on tällä hetkellä täysipäiväinen työntekijä.

– Minulla on melkein joka päivä kahdek-san tai yhdeksän tunnin vuoroja.

Amon tämän hetkinen työlupa loppuu tammikuussa, joten hänen on laitettava uusi hakemus vetämään pian. Hän ei kui-tenkaan ole huolissaan työluvan uusiutumi-sesta, sillä hän on täysipäiväinen työntekijä.

–Tykkään olla täällä, hän sanoo ja hymyilee.

AMO PYÖRITTELEE passia käsissään. On kulunut suurin piirtein kymmenen vuotta siitä, kun hän lähti Ghanasta ja aloitti mat-kansa kohti parempaa elämään.

– Suomalainen voi päättää lähtevänsä huomenna Ghanaan ja olla siellä pari päivää myöhemmin. Suomalainen passi on niin ar-vokas, Amo sanoo.

Hän nostaa oman passinsa kunnolla nä-kyville.

–Tällä taas ei pääse edes Ghanasta pois. Amo on antanut paljon päästäkseen sii-

hen, missä hän on nyt. Hän ei ole nähnyt perhettään kymmeneen vuoteen, sillä he asuvat edelleen Ghanassa. Hän on nähnyt ihmisten kuolevan paremman elämän toi-vossa, ollut vankilassa, vaeltanut aavikolla ja kärsinyt uskomatonta kurjuutta.

– Se on valkoisen miehen hinta. Kaikki eivät voi maksaa sitä

Hän laittaa passin laukkuunsa ja vetää ve-toketjun kiinni.

Näyttää siltä, että passi on hänelle täysin arvoton.

Henna Korkala

hinta


Valkoisen miehen

2005, ACCRA, GHANA, AFRIKKA. Amo Emanuel Kingsley,15, tekee elämänsä suu-rimman päätöksen. Hän aikoo matkustaa Ghanasta Eurooppaan ja aloittaa siellä uu-den elämän.

Amon elämä Ghanassa on vaikeaa. Hänen vanhempansa ovat köyhiä, eivätkä he pysty huolehtimaan lapsistaan tarpeeksi. Kotona on raskasta, sillä pientä asuntoa asuttavat vanhempien lisäksi perheen kaikki neljä lasta, joista Amo on toiseksi vanhin. Hänen ollessaan 3-vuotias vanhemmat eroavat. Äiti löytää uuden miehen ja muuttaa hänen luokseen, jolloin Amo ja sisarukset muutta-vat isoäidin luo.

Isoäitinsä luona Amo asuu 15-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen hän joutuu lähtemään pois. Isoäiti on vanha, eikä hän pysty enää pitämään huolta kaikista lapsista, ja Amon nuoremmat sisarukset tarvitsevat enemmän huomiota ja huolenpitoa. Sen jälkeen Amo elää kiertolaiselämää nukkuen ystävillään vaihtaen paikkaa yleensä vähintään kahden yön välein. Varsinaista kotia ei enää ole.

GHANA ON 23,9 miljoonan ihmisen valtio Länsi-Afrikassa. Se itsenäistyi vuonna 1957, jonka jälkeen sen historiaa ovat värittäneet useat vallankaappaukset aina ensimmäi-siin vaaleihin asti vuonna 1992. Vaikka Ghanan poliittinen tilanne oli 2000-luvun alussa suhteellisen rauhallinen, kärsi muu läntinen Afrikka samaan aikaan useista le-vottomuuksista. Vuosina 1990–2003 käyty Liberian sisällissota ja Sierra Leonen sisäl-lissota 1991–2002 aiheuttivat epävakautta, pelkoa ja turvattomuuden tunnetta myös naapurimaissa.

Ghanassa arvioitu elinajanodote vasta-syntyneellä on 59 vuotta, ja vuonna 2007 tehdyn arvion mukaan 65-vuotiaita on

IHMISET Parempi elämä. Siihen ajatukseen miljoonat pakolaiset ympäri maailmaa laittavat uskonsa, kun he aloittavat elämänsä vaarallisimman matkan kohti Eurooppaa. Heistä kuitenkin vain osa pääsee perille. Tämä on yhden onnistuneen tarina.

RENJ

A NU

RMI

maan väestöstä vain 3,6 prosenttia. Maail-manpankin tekemän listauksen perusteel-la se on vasta 135. vaurain valtio 185 maan listalla. Suurin työllistäjä on maanviljely ja myös lapsia on töissä kaakaoviljelmillä. Osalta jää koulu kesken, koska heillä ei ole aikaa töiden ohessa opiskella.

15-vuotiaalle kodittomalle pojalle Ghana ei ole enää turvallinen. Amo on seurannut ympärillään pyörivää elämää ja ymmärtää, että asiat kotimaassa eivät tulisi muuttu-maan. Ihmiset olivat eläneet näin Afrikassa aina. Jos hän haluaa muuttaa elämänsä, hä-nen on lähdettävä pois Ghanasta.

Amon mielessä alkaa elää haave parem-masta elämästä jossain muualla. Hän haa-veilee oikeasta työpaikasta, vakaudesta ja vauraudesta, joihin hänellä ei ole Ghanassa mahdollisuuksia.

2015, TAMPERE, SUOMI, EUROOPPA Kahvilan nojatuolissa istuu hymyilevä mies. Hän puhuu innostuneesti käyttäen käsiään. Hänen päässään on punainen lippalakki, joka kehystää kauniisti hänen tumman-ruskeita kasvojaan. Hän kaivaa laukustaan esiin ulkomaalaisen henkilökortin ja passin.

– Tämä on minun koko nimeni. Amo Emanuel Kingsley, hän sanoo ja näyttää ajokorttiaan. Tarkastellessaan sitä hän purs-kahtaa nauruun.

– Tässä on väärä syntymäaika. Siinä lu-kee, että olisin syntynyt 1980, eli olisin 35-vuotias. Oikeasti olen 25, hän nauraa.

– Afrikassa nämä asiat ovat vähän tällai-sia, hän sanoo ja hymyilee leveästi.

Amon matka tamperelaisen kahvilan tuo-liin on ollut pitkä. Se alkoi, kun hän ja hänen kuusi ystäväänsä kehittivät uhkarohkean matkasuunnitelman. Tarkoituksena oli matkustaa Afrikan länsirannikolla sijaitse-vasta Ghanasta Malin ja Nigerin kautta itä-rannikon Libyaan, ja sieltä edelleen Italiaan.

– Ghanasta pois pääseminen ei ole yksin-kertaista, sillä viisumien saaminen on vaike-aa, eikä niitä myönnetä kenelle tahansa. Mei-dän täytyi pärjätä ilman niitä, Amo kertoo.

Tiedossa oli jo valmiiksi, että matkasta tulisi pitkä ja haastava. Kantamuksia ei voi-nut ottaa paljon, koska matkaa täytyi taittaa suurimmaksi osaksi kävellen. Autokyydit olivat kalliita, eikä mahdollisuuksia niihin ollut kovinkaan montaa.

Matka Libyaan kesti kaikkiaan kolme kuukautta.

GHANASTA LÄHTIESSÄ tunnelma on korkealla. Suunnitelma vaikuttaa aukotto-malta, vaikka tiedossa on, että maasta pois pääseminen ei ole helppoa. Matkan ensim-mäinen etappi Ghanasta Maliin sujuu ilman suurempia ongelmia. Vaikeuksiin he joutu-vat vasta Malin ja Nigerin rajalla.

Rajan ylittäminen ilman viisumia on kiel-lettyä, sillä maat pyrkivät hallinnoimaan tarkasti maiden välistä liikehdintää. Raja-vartijat valvovat rajoja, jottei laittomia mat-kaajia pääsisi rajan yli. Rajaa ylittäessä Amo ja hänen seurueensa kuitenkin jäävät kiinni ja heidät pidätetään. Amo joutuu rajavanki-laan kahdeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen

seurue kuljetetaan takaisin Malin puolelle. Sieltä heidän pitäisi jatkaa matkaansa takai-sin Ghanaan.

Hetken ajan näyttää siltä, että matka Eu-rooppaan jää pelkäksi haaveeksi.

– Me emme halunneet palata Ghanaan. Kehitimme uuden suunnitelman ja toisella kerralla rajanylitys onnistui, Amo kertoo.

NIGERIN JA LIBYAN välinen matka on hankala. Seutu on suureksi osaksi täyttä aa-vikkoa, joten matkustaminen on kuluttavaa. Matkan tekeminen on raskasta kävellen, jo-ten Amolla ja hänen matkaseurueellaan ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin maksaa ajoit-tain kalliista autokyydistä.

– Kerran maksoimme useamman päivän autokyydistä ja pysähdyimme yöksi nukku-maan. Kun aamulla heräsimme kyytimme oli lähtenyt ja rahamme viety, Amo nauraa ja peittää kasvot käsillään.

Libyassa Amo viettää kahdeksan kuu-kautta. Hän pääsee rakennustyömaalle työntekijäksi ja yrittää kerätä rahaa matkan viimeistä etappia varten. Libyan ja Italian välinen laivamatka maksaa 8 000 euroa.

Vuonna 2006 Amo nousee laivaan, jonka määränpäänä on Italian saari Lampedusa. Se sijaitsee Sisilian eteläpuolella ja sen kautta useat pakolaiset Afrikasta pääsevät Eurooppaan.

Laivamatka kestää kolme päivää, eikä ruokaa saanut ottaa mukaan. Amo ei syö sinä aikana mitään.

– Se oli kamalaa. Kärsin laivalla myös nes-tehukasta, joten olin tosi huonossa kunnos-sa. Oksentelin jatkuvasti, Amo kertoo.

Laivalla oli 400 matkustajaa. Heistä 19 kuoli.

– Niillä laivoilla kuolee ihmisiä joka päivä. Olot ovat todella huonot, Amo sanoo hiljaa.

ITALIAAN PÄÄSTYÄÄN Amo ilmoittautuu pakolaiseksi ja hänelle myönnetään turva-paikka. Hän hakeutuu töihin rakennustyö-maalle, koska hänellä oli siitä jo kokemus-ta ja hän pärjäsi siinä hyvin. Hän muuttaa asumaan yhteisasuntoon muutaman muun ihmisen kanssa, ja saa sieltä oman huoneen. Vaikuttaa siltä, että pitkä matka on tullut vihdoin päätökseen.

Italia ei kuitenkaan ole sitä, mitä Amo on toivonut. Rakennustyömaalla töitä ei ole kau-heasti tarjolla, joten rahaa ei ole paljon. Italian hallinto ja järjestelmät ovat korruptoituneita ja hankalia. Hän ei vieläkään ole saavuttanut sitä vakautta ja turvallisuuden tunnetta, jota oli Euroopasta lähtenyt etsimään.

Asuttuaan Italiassa viisi vuotta Amon elä-mä muuttuu jälleen kerran. Eräänä iltana pitkän työpäivän jälkeen Amon kävellessä kotiin hän törmää mieheen, joka oli hakenut turvapaikkaa Suomesta ja asui Helsingissä.

Hetken juteltuaan miehen kanssa Amo te-kee päätöksen, että muuttaa myös Suomeen.

– Suomi kuulosti siltä, mitä olin lähtenyt alun perin etsimään. Turvalliselta ja vakaal-ta, Amo kertoo.

Vuonna 2011 Amo vierailee ystävänsä luo-na Helsingissä. Vierailu vain vahvistaa toi-vetta Suomeen muutosta. Hän alkaa viettää

säännöllisesti aikaa Suomessa, mutta jou-tuu käymään Italiassa kolmen kuukauden välein, koska hänellä ei ole oleskelulupaa ja hän on edelleen rakennustyömaalla töissä.

ERÄÄLLÄ SUOMEN VIERAILULLAAN vuonna 2012 Amo tapaa suomalaisen nai-sen nimeltä Laura. He rakastuvat ja Amon matkat suuntautuvat nyt Helsingin sijaan Kuopioon, missä Laura asuu. Kolmen kuu-kauden seurustelun jälkeen he menevät naimisiin.

– Kaikki kävi aika nopeasti. Olimme ra-kastuneita, emmekä oikein ehkä ajatelleet asioita loppuun asti, Amo muistelee.

Avioliiton kautta Amo saa ensimmäisen kerran vuoden oleskeluluvan Suomeen vuonna 2013. Hän muuttaa Lauran kanssa yhteen Kuopioon ja hakee töitä Atlas-hotel-lista kerroshoitajana. Elämä on järjestykses-sä vähän aikaa.

– Jossain vaiheessa aloimme riidellä to-della paljon, Amo kertoo.

Nopea naimisiinmeno ja yhteen muutto alkaa tuntua virheeltä.

– Olimme molemmat surullisia ja onnet-tomia, joten Laura haki avioeroa.

Avioeron jälkeen poliisi ilmoittaa Amol-le, että avioliiton kautta saatu oleskelulupa ei ole enää voimassa. Hänen täytyisi lähteä maasta, ellei hän saisi töitä.

– Olin töissä vain osa-aikaisena, joten se ei riittänyt. Tarvitsin enemmän tunteja, Amo sanoo.

AMO HAKEE TÖIHIN Tampereen Scandic Hoteliin kerroshoitajaksi. Hän oli saanut Atlas-hotellista hyvät suositukset, joten hänet palkattiin oikein mielellään. Avio-liiton kautta saatu oleskelulupa muuttui työluvaksi.

– Olen saanut paljon kehuja työnantajilta siitä, että olen sosiaalinen ja ahkera, hän sa-noo ja hymyilee leveästi.

Amo muutti Tampereelle kuusi kuukaut-ta sitten ja on tällä hetkellä täysipäiväinen työntekijä.

– Minulla on melkein joka päivä kahdek-san tai yhdeksän tunnin vuoroja.

Amon tämän hetkinen työlupa loppuu tammikuussa, joten hänen on laitettava uusi hakemus vetämään pian. Hän ei kui-tenkaan ole huolissaan työluvan uusiutumi-sesta, sillä hän on täysipäiväinen työntekijä.

–Tykkään olla täällä, hän sanoo ja hymyilee.

AMO PYÖRITTELEE passia käsissään. On kulunut suurin piirtein kymmenen vuotta siitä, kun hän lähti Ghanasta ja aloitti mat-kansa kohti parempaa elämään.

– Suomalainen voi päättää lähtevänsä huomenna Ghanaan ja olla siellä pari päivää myöhemmin. Suomalainen passi on niin ar-vokas, Amo sanoo.

Hän nostaa oman passinsa kunnolla nä-kyville.

–Tällä taas ei pääse edes Ghanasta pois. Amo on antanut paljon päästäkseen sii-

hen, missä hän on nyt. Hän ei ole nähnyt perhettään kymmeneen vuoteen, sillä he asuvat edelleen Ghanassa. Hän on nähnyt ihmisten kuolevan paremman elämän toi-vossa, ollut vankilassa, vaeltanut aavikolla ja kärsinyt uskomatonta kurjuutta.

– Se on valkoisen miehen hinta. Kaikki eivät voi maksaa sitä

Hän laittaa passin laukkuunsa ja vetää ve-toketjun kiinni.

Näyttää siltä, että passi on hänelle täysin arvoton.

Henna Korkala

hinta


Retroa Ruotsin rajan takaa

TRENDIKKÄÄLLÄ Vesterbron alueella Kööpenhaminassa jokainen kadunkulma tuntuu osuvalta vintagekaupan paikalta. Kulkiessa päärautatieasemalta lähtevää Istedgadea kohti länttä, vastaan tulee pieni katu nimeltään Skydebadegade. Sen erääs-sä kulmassa on retroa, vintagea ja antiikkia myyvä liike Affär.

– Kun aloitin, Kööpenhaminassa ei ollut yhtä paljon vintageliikkeitä kuin tänä päi-vänä. Nykyään ne ovat melko yleisiä juuri Vesterbrossa, kertoo Affärin omistaja Lea Bawnager.

Myytävät tavarat Bawnager, 41, käy itse ostamassa Ruotsista. Liikkeen nimi Affär tarkoittaa ruotsiksi kauppaa.

– Minun on vaikea muuttaa ostotapoja-ni, koska asuin niin kauan Ruotsissa ja tein hankintani siellä. Haluaisin löytää joitain paikkoja myös täältä, mutta minulla ei ole siihen aikaa. On helpompi mennä sinne, mistä tietää saavansa tavarat, Bawnager sanoo.

BAWNAGER muutti perheineen Tanskas-ta Ruotsiin vuonna 2006. Tuolloin monet tanskalaiset tekivät samoin. Bawnager oli juuri vuotta aiemmin saanut lapsen, ja per-heellä oli haussa talo. Kööpenhaminan alue oli liian kallis, joten perhe muutti Ruotsiin.

Ruotsissa asuessaan Bawnager kaipasi yhteyttä Kööpenhaminaan, joten hän avasi Affärin vuonna 2007.

– Ajattelin, että liike Kööpenhaminassa voisi ratkaista ongelman, Bawnager sanoo ja nauraa.

Tätä nykyä Bawnager perheineen asuu jälleen Kööpenhaminassa. Vaikka Ruotsi on heille rakas, oli aika tulla takaisin.

Bawnager kiertelee Ruotsin reissuillaan kirpputoreilla ja kierrätyskaupoissa. Hän

VINTAGE Lea Bawnager ajaa autollaan vähintään joka toinen viikko Kööpenhaminasta Ruotsiin. Palatessaan hän tuo mukanaan löytämiään kirpputoriaarteita vintageliikkeeseensä myyntiin.

on aina pitänyt kirpputorien kiertelystä, ja Ruotsissa asuessaan hän kävi etsimässä ta-varoita kahdesti viikossa. Nykyään hän vie-railee Ruotsissa kirpputoreilla joka toinen viikonloppu.

Ruotsista hän tuo liikkeeseensä myyntiin esimerkiksi koriste-esineitä, kotitaloustava-roita, vaatteita ja huonekaluja.

– Normaalisti myynnissä ei ole mitään ko-vin suurta, koska liiketilani on pieni ja au-toni on pieni. Sekoitan valikoimassa retroa, vintagea ja antiikkia.

LIIKETILAN valkoiseksi maalattu lauta-lattia, seinät ja katto tekevät pienestä huo-neesta avaran. Kauniisti sommiteltu sinisen keinutuolin ja työpöydän kokonaisuus toi-vottaa heti ovella tervetulleeksi.

Tavaraa on esillä runsaasti, mutta kaiken seassa on helppo liikkua. Seinällä olevalle

Lea Bawnager sytyttää kynttilät ruotsalaisilla tulitikuilla.

ERIKA LÄÄRÄ

hyllykölle on aseteltu taalainmaanhevonen, Skandinaviska Bankenin säästölipas, lasipi-kareita ja muita pieniä esineitä. Katseltavaa riittää paljon, ja tavaroiden tarinat melkein-pä kuiskivat nurkissa.

Affärilla oli aluksi nettikauppa, joka toi liikkeelle asiakkaita ympäri Tanskaa. Tava-roiden kuvaaminen vei kuitenkin Bawnage-rin mukaan liian paljon aikaa, ja hän luopui nettikaupasta viiden vuoden jälkeen.

Affärin kaltaiselle liikkeelle on markki-nansa, koska monella ei ole autoa tai aikaa liikkua kaupungin ulkopuolelle.

Silloin tällöin Bawnager ottaa löytämiään tavaroita suoraan omaan kotiinsa.

– Sitten kun tavara ei enää sovi kodissani kokonaisuuteen, tuon sen tänne myyntiin. Se on siis myös kierrätystä, hän naurahtaa.

Erika Läärä

Näyteikkunan kokonaisuus miellyttää Bawnagerin silmää.

Koti siellä, missä kaikki on kaunistaIHANA. Sana toistuu Dorit Salutskijn, 37, puheessa. Pöydässä on mutteripannulla kei-tettyä kahvia ja porkkanakakkua. Freelan-cer-valokuvaajana työskentelevä Salutskij kuvaa muiden töiden ohella Iittalan ja Ara-bian astiasarjoja. Kamera kulkee Salutskijn mukana kaikkialle.

Salutskij on haaveillut puutalosta aina. Kun ystävä muutti Suomenlinnaan, unelma puutalosta siirtyi Porvoosta saarelle. Lähes 4 vuotta sitten haave vaihtui muuttolaati-koiksi olohuoneessa. Vanhassa puutalossa asuvat Salutskijn lisäksi tämän aviomies, 6- ja 8-vuotiaat pojat sekä perheen kääpiö-mäyräkoira.

Koti Suomenlinnassa on jaettu unelma: saarelle on tunkua. Asukkaita Suomenlin-nassa on noin 800. Uusia asukkaita haet-tiin viimeksi kesäkuussa, ja hakemuksia vastaanotettiin yli 350. Vapaita asuntoja oli kuitenkin vain kolme.

SALUTSKIJN koti on yksi Suomenlinnan 13:sta yksityisomistuksessa olevasta asun-nosta. Perhe asui talossa vuokralla, kun-nes entinen omistaja päätti myydä asun-non. Yli 120 neliön asunto jaettiin osiin. Yläkerran naapuri osti yhden osan, seinä-naapuri toisen. Loput asunnosta jäi Saluts-kijn perheelle.

Nyt asunnon vanhat seinät ja lattiat on kuorittu esiin kerros kerrokselta. Olohuo-neen hirsiseinässä on venäjänkielistä lyijy-kynäkirjoitusta.

Koti on kesken. Olohuoneessa nukutaan, syödään ja katsotaan televisiota. Sähköt tulevat huoneeseen jatkojohdon kautta. Ti-laa on niukasti ja remontoitavaakin löytyy. Tärkeintä on kuitenkin se, että kotiin saatiin jäädä.

PERHE haaveilee veneestä. Valleilla käy-dään kävelyillä ja pojat uivat meressä. Kal-lioilla on hyvä istua, siellä kuulee meren kohinan. Luonto on ihon alla.

Salutskijlla on saarella myös kasvimaa. Viime kesänä maapalstalla kasvoi raparpe-ria ja yrttejä. Porkkanat ja punajuuret pää-tyivät myyrien suihin.

Jos korianterisalaattiin ei löydy aineksia lähikaupasta, ostokset voi tehdä mantereel-

ASUMINEN Suomenlinnan lauttarannan tuntumassa on puuterin sininen talo, joka kuuluu vanhaan venäläiskortteliin. Rakennuksessa on pidetty lihakauppaa ja valokuvausstudiota, ja se on tarjoillut kävijöilleen myös kahvilan lämpöä. Keväällä 2012 talosta tuli Dorit Salutskijn koti.

Saarelle pääsee joka säässä. Dorit Salutskijn mukaan lautta on lähestulkoon aina ajoissa.

Matkailijoita houkutellaan saarelle myös kesäsesongin ulkopuolella. Pyhäinpäivänä Suomenlinnassa herätellään henkiä ja ennustetaan korteista.

JENNI TOIVONEN

la. Aina ei kuitenkaan tarvitse seilata vasta-rannalle.

– Me käytämme paljon Suomenlinnan ravintoloita. Jos en jaksa tehdä ruokaa lap-sille koulun jälkeen, menemme läheiseen ravintolaan syömään kalakeittoa. Siellä on sellainen iso pata, josta voi kauhoa, Salutskij hymyilee.

Talon sisäpihalla kasvaa kirsikkapuu, jossa roikkuu ulkovaloja. Puun alla on riip-pumatto. Pihalla juodaan viiniä ja pidetään naapureiden kanssa lettukestejä. Ajatukset muutetaan teoiksi.

– Me teemme kaikkea, josta voi ajatella, että vitsit, tuo olisi ihanaa. Sitten vaan pää-tämme, että nyt ei puhuta, vaan tehdään ne asiat!

LAUTALLE Salutskijlla on kiire. Aina. Hä-tätapauksessa satamaan voi polkaista filla-rilla.

– Muutaman kerran ovat lautalla laske-neet rampin takaisin alas huomattuaan, että tuolta se hullu tulee, Salutskij nauraa.

Talvella saari muuttuu saduksi. Kun ris-teilijät lipuvat ohi tyynellä säällä, kuuluu saarella huuhkajan yksinäisen huhuilun ohella vain jäämurskan rahina. On kaunis-ta, riippumatta siitä, minne katsoo. Onni on herkässä.

– Tämä on täydellinen paikka. Ensin ajat-telin, etten voi hehkuttaa liikaa, mutta hel-vetti soikoon, kun tämä vaan on niin ihana!

HAASTATTELU venähti. Lautta meni, eikä juoksemallakaan olisi enää ehtinyt mukaan. Salutskij vakuuttaa ehtivänsä seuraavaan. Kaikki on järjesteltävissä.

Meri Lantela

” Helvetti soikoon, kun tämä vaan on niin ihana!

Dorit Salutskijn, valokuvaaja


Retroa Ruotsin rajan takaa

TRENDIKKÄÄLLÄ Vesterbron alueella Kööpenhaminassa jokainen kadunkulma tuntuu osuvalta vintagekaupan paikalta. Kulkiessa päärautatieasemalta lähtevää Istedgadea kohti länttä, vastaan tulee pieni katu nimeltään Skydebadegade. Sen erääs-sä kulmassa on retroa, vintagea ja antiikkia myyvä liike Affär.

– Kun aloitin, Kööpenhaminassa ei ollut yhtä paljon vintageliikkeitä kuin tänä päi-vänä. Nykyään ne ovat melko yleisiä juuri Vesterbrossa, kertoo Affärin omistaja Lea Bawnager.

Myytävät tavarat Bawnager, 41, käy itse ostamassa Ruotsista. Liikkeen nimi Affär tarkoittaa ruotsiksi kauppaa.

– Minun on vaikea muuttaa ostotapoja-ni, koska asuin niin kauan Ruotsissa ja tein hankintani siellä. Haluaisin löytää joitain paikkoja myös täältä, mutta minulla ei ole siihen aikaa. On helpompi mennä sinne, mistä tietää saavansa tavarat, Bawnager sanoo.

BAWNAGER muutti perheineen Tanskas-ta Ruotsiin vuonna 2006. Tuolloin monet tanskalaiset tekivät samoin. Bawnager oli juuri vuotta aiemmin saanut lapsen, ja per-heellä oli haussa talo. Kööpenhaminan alue oli liian kallis, joten perhe muutti Ruotsiin.

Ruotsissa asuessaan Bawnager kaipasi yhteyttä Kööpenhaminaan, joten hän avasi Affärin vuonna 2007.

– Ajattelin, että liike Kööpenhaminassa voisi ratkaista ongelman, Bawnager sanoo ja nauraa.

Tätä nykyä Bawnager perheineen asuu jälleen Kööpenhaminassa. Vaikka Ruotsi on heille rakas, oli aika tulla takaisin.

Bawnager kiertelee Ruotsin reissuillaan kirpputoreilla ja kierrätyskaupoissa. Hän

VINTAGE Lea Bawnager ajaa autollaan vähintään joka toinen viikko Kööpenhaminasta Ruotsiin. Palatessaan hän tuo mukanaan löytämiään kirpputoriaarteita vintageliikkeeseensä myyntiin.

on aina pitänyt kirpputorien kiertelystä, ja Ruotsissa asuessaan hän kävi etsimässä ta-varoita kahdesti viikossa. Nykyään hän vie-railee Ruotsissa kirpputoreilla joka toinen viikonloppu.

Ruotsista hän tuo liikkeeseensä myyntiin esimerkiksi koriste-esineitä, kotitaloustava-roita, vaatteita ja huonekaluja.

– Normaalisti myynnissä ei ole mitään ko-vin suurta, koska liiketilani on pieni ja au-toni on pieni. Sekoitan valikoimassa retroa, vintagea ja antiikkia.

LIIKETILAN valkoiseksi maalattu lauta-lattia, seinät ja katto tekevät pienestä huo-neesta avaran. Kauniisti sommiteltu sinisen keinutuolin ja työpöydän kokonaisuus toi-vottaa heti ovella tervetulleeksi.

Tavaraa on esillä runsaasti, mutta kaiken seassa on helppo liikkua. Seinällä olevalle

Lea Bawnager sytyttää kynttilät ruotsalaisilla tulitikuilla.

ERIKA LÄÄRÄ

hyllykölle on aseteltu taalainmaanhevonen, Skandinaviska Bankenin säästölipas, lasipi-kareita ja muita pieniä esineitä. Katseltavaa riittää paljon, ja tavaroiden tarinat melkein-pä kuiskivat nurkissa.

Affärilla oli aluksi nettikauppa, joka toi liikkeelle asiakkaita ympäri Tanskaa. Tava-roiden kuvaaminen vei kuitenkin Bawnage-rin mukaan liian paljon aikaa, ja hän luopui nettikaupasta viiden vuoden jälkeen.

Affärin kaltaiselle liikkeelle on markki-nansa, koska monella ei ole autoa tai aikaa liikkua kaupungin ulkopuolelle.

Silloin tällöin Bawnager ottaa löytämiään tavaroita suoraan omaan kotiinsa.

– Sitten kun tavara ei enää sovi kodissani kokonaisuuteen, tuon sen tänne myyntiin. Se on siis myös kierrätystä, hän naurahtaa.

Erika Läärä

Näyteikkunan kokonaisuus miellyttää Bawnagerin silmää.

Koti siellä, missä kaikki on kaunistaIHANA. Sana toistuu Dorit Salutskijn, 37, puheessa. Pöydässä on mutteripannulla kei-tettyä kahvia ja porkkanakakkua. Freelan-cer-valokuvaajana työskentelevä Salutskij kuvaa muiden töiden ohella Iittalan ja Ara-bian astiasarjoja. Kamera kulkee Salutskijn mukana kaikkialle.

Salutskij on haaveillut puutalosta aina. Kun ystävä muutti Suomenlinnaan, unelma puutalosta siirtyi Porvoosta saarelle. Lähes 4 vuotta sitten haave vaihtui muuttolaati-koiksi olohuoneessa. Vanhassa puutalossa asuvat Salutskijn lisäksi tämän aviomies, 6- ja 8-vuotiaat pojat sekä perheen kääpiö-mäyräkoira.

Koti Suomenlinnassa on jaettu unelma: saarelle on tunkua. Asukkaita Suomenlin-nassa on noin 800. Uusia asukkaita haet-tiin viimeksi kesäkuussa, ja hakemuksia vastaanotettiin yli 350. Vapaita asuntoja oli kuitenkin vain kolme.

SALUTSKIJN koti on yksi Suomenlinnan 13:sta yksityisomistuksessa olevasta asun-nosta. Perhe asui talossa vuokralla, kun-nes entinen omistaja päätti myydä asun-non. Yli 120 neliön asunto jaettiin osiin. Yläkerran naapuri osti yhden osan, seinä-naapuri toisen. Loput asunnosta jäi Saluts-kijn perheelle.

Nyt asunnon vanhat seinät ja lattiat on kuorittu esiin kerros kerrokselta. Olohuo-neen hirsiseinässä on venäjänkielistä lyijy-kynäkirjoitusta.

Koti on kesken. Olohuoneessa nukutaan, syödään ja katsotaan televisiota. Sähköt tulevat huoneeseen jatkojohdon kautta. Ti-laa on niukasti ja remontoitavaakin löytyy. Tärkeintä on kuitenkin se, että kotiin saatiin jäädä.

PERHE haaveilee veneestä. Valleilla käy-dään kävelyillä ja pojat uivat meressä. Kal-lioilla on hyvä istua, siellä kuulee meren kohinan. Luonto on ihon alla.

Salutskijlla on saarella myös kasvimaa. Viime kesänä maapalstalla kasvoi raparpe-ria ja yrttejä. Porkkanat ja punajuuret pää-tyivät myyrien suihin.

Jos korianterisalaattiin ei löydy aineksia lähikaupasta, ostokset voi tehdä mantereel-

ASUMINEN Suomenlinnan lauttarannan tuntumassa on puuterin sininen talo, joka kuuluu vanhaan venäläiskortteliin. Rakennuksessa on pidetty lihakauppaa ja valokuvausstudiota, ja se on tarjoillut kävijöilleen myös kahvilan lämpöä. Keväällä 2012 talosta tuli Dorit Salutskijn koti.

Saarelle pääsee joka säässä. Dorit Salutskijn mukaan lautta on lähestulkoon aina ajoissa.

Matkailijoita houkutellaan saarelle myös kesäsesongin ulkopuolella. Pyhäinpäivänä Suomenlinnassa herätellään henkiä ja ennustetaan korteista.

JENNI TOIVONEN

la. Aina ei kuitenkaan tarvitse seilata vasta-rannalle.

– Me käytämme paljon Suomenlinnan ravintoloita. Jos en jaksa tehdä ruokaa lap-sille koulun jälkeen, menemme läheiseen ravintolaan syömään kalakeittoa. Siellä on sellainen iso pata, josta voi kauhoa, Salutskij hymyilee.

Talon sisäpihalla kasvaa kirsikkapuu, jossa roikkuu ulkovaloja. Puun alla on riip-pumatto. Pihalla juodaan viiniä ja pidetään naapureiden kanssa lettukestejä. Ajatukset muutetaan teoiksi.

– Me teemme kaikkea, josta voi ajatella, että vitsit, tuo olisi ihanaa. Sitten vaan pää-tämme, että nyt ei puhuta, vaan tehdään ne asiat!

LAUTALLE Salutskijlla on kiire. Aina. Hä-tätapauksessa satamaan voi polkaista filla-rilla.

– Muutaman kerran ovat lautalla laske-neet rampin takaisin alas huomattuaan, että tuolta se hullu tulee, Salutskij nauraa.

Talvella saari muuttuu saduksi. Kun ris-teilijät lipuvat ohi tyynellä säällä, kuuluu saarella huuhkajan yksinäisen huhuilun ohella vain jäämurskan rahina. On kaunis-ta, riippumatta siitä, minne katsoo. Onni on herkässä.

– Tämä on täydellinen paikka. Ensin ajat-telin, etten voi hehkuttaa liikaa, mutta hel-vetti soikoon, kun tämä vaan on niin ihana!

HAASTATTELU venähti. Lautta meni, eikä juoksemallakaan olisi enää ehtinyt mukaan. Salutskij vakuuttaa ehtivänsä seuraavaan. Kaikki on järjesteltävissä.

Meri Lantela

” Helvetti soikoon, kun tämä vaan on niin ihana!

Dorit Salutskijn, valokuvaaja

8 9ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Yksin ei saa rauhaa

Yhteistyö ja uskollisuus

Martti Ahtisaarelle rauhantyö, kuten koko elämä, on itsensä opettamista. Työssään hän oppii myös muilta. Saadessaan uuden tehtävän presidentti valitsee rinnal-leen kollegoita, joiden kanssa työskentelystä hänellä on hyviä kokemuksia. Työyhteisössä hän painottaa avoi-muutta ja kunnioitusta. Ahtisaari haluaa olla uskollinen niille, jotka ovat olleet uskollisia hänelle.

– Tiimiini kuuluu hemmetin osaavia ihmisiä. Kun me matkustamme yhdessä, me samalla opimme toisiltam-me, koska meillä on tilaisuus keskustella asioista. Jos kuvittelee olevansa maailman paras, sillon täytyy tehdä jotain muuta. Yksin ei saa mitään aikaiseksi.

Avoimuus ja kunnioitusIhmisten ja valtioiden keskinäisen kunnioituksen ja avoimuuden Ahtisaari nostaa myös rauhanvälittämi-sen tukipilariksi. Presidentti kertoo, kuinka 2000-luvun alussa hänen kollegansa vaikuttuivat hänen tavastaan käsitellä presidentti Slobodan Miloševićia. Hän oli ensimmäinen sotarikoksista syytetty valtionpäämies ja hänet oli leimattu roistoksi. Silti Ahtisaari kohteli häntä arvostaen ja kohteliaasti. Presidentin mukaan samalla tavalla on käyttäydyttävä kaikkia kohtaan.

– Ihmisiä ei voi haukkua, ja koskaan ei voi olettaa, että joku olisi valmis tekemään juuri niin, kuin toivot heidän tekevän.

Suunnittelu ja ongelmanratkaisukyky

Katsoessaan maailmaa Ahtisaarta harmittaa, kuinka vä-hän strategista ajattelukykyä ihmisillä on. Hänelle yksi tämän päivän suurimpia pettymyksiä on se, että länsi ei ole kyennyt Israel-Palestiina-kysymyksessä minkään-laisiin järkeviin toimenpiteisiin.

– Kylmän sodan aikaan Neuvostoliitto, Amerikka ja Eurooppa istuivat saman pöydän ääressä. Miksi hem-metissä emme voi nyt saada samanlaista yhteistyötä aikaan? Ei tällä tavalla pidä toimia, miten nyt tehdään. Minä häpeän sitä.

Usko rauhaan ja maailmaanPresidentti kuvailee itseään karjalaiseksi synnynnäi-seksi optimistiksi, joka uskoo, että kaikki maailman konfliktit ovat ratkaistavissa. Vaikka monikymmen vuotisen uran varrella on ollut monia vaikeita ja raskai-ta tilanteita, presidentti jaksaa silti uskoa maailmaan ja sen parhaaseen maahan, Suomeen.

– Ole onnellinen, että voit elää maassa, joka on reilu ja jossa vallitsee rauha. Se antaa mahdollisuuden hyvään koulunkäyntiin ja erinomaisiin opettajiin. Käytä tätä ti-laisuutta hyväksesi, koska maailma on avoinna kaikelle sille, mitä haluat tehdä.

Hanna Tuulonen

ELÄMÄNVIISAUDET Presidentti Martti Ahtisaari nousi tavallisesta oululaisesta kansakoulunopettajasta Suomen

presidentiksi, kansainvälisesti merkittäväksi rauhan-välittäjäksi ja Nobelin rauhanpalkituksi. Ainutlaatuisesta

elämästään huolimatta hänen elämänfilosofiansa on yksin-kertaista ja arkista, sillä maailman rauhaa rakennetaan

samoista palasista kuin yhtä yksittäistä elämää.

Silta sukupolvien välillä– MEILLÄ KÄY yksi 90-vuotias nainen, joka on ollut mukana kaikissa kerhon tapaami-sissa alusta lähtien. Yhden kerran hän oli poissa unohduksen takia. Hän oli unohduk-sestaan hyvin surullinen.

Näin kertoo Terhokerhon ohjaaja Aila Ollonen vetämänsä kerhon vakijäsenestä. Vuodesta 2014 Tampereen Viola-kodilla on toiminut kaikenikäisille tarkoitettu Terho-kerho. Tampereelta alun perin lähtöisin ole-via kerhoja on ympäri Suomea jo 274 kappa-letta. Terhokerhojen taustalla on kolmivuo-tinen Koko Suomi leikkii -hanke, jonka ta-voitteena on perustaa Terhokerho jokaiseen Suomen kuntaan ja innostaa kaikenikäisiä suomalaisia leikkimään. Hankkeen viimei-nen vuosi pyörähtää käyntiin tänä keväänä.

– Hankkeen päättymisen jälkeen aiomme

ehdottomasti jatkaa toimintaa. Toiminta on tärkeää, sillä Suomessa on monia yksinäisiä vanhuksia, nuoria ja lapsiakin. Kaikilla van-huksilla ei ole lapsenlapsia, eikä kaikilla lap-silla isovanhempia. Joillain taas sukulaiset asuvat kaukana, kertoo Ollonen.

Ollonen kertoo huomanneensa, kuinka tärkeää kerhon toiminta on kaikenikäisille. Ikäihmiset ovat hyvin harmissaan, jos eivät pääse kerhoon, ja lapsiperheissäkin on vä-lillä ongelmia siinä, kuka heittäisi kerhoon haluavan lapsen paikalle.

– Hiljaisimmistakin lapsista on tullut läheisiä vanhempien ihmisten kanssa. Nykyajan lapset nauttivat menneen ajan viihdykkeistä, kuten askartelutarvikkeista ja vanhoista leluista. Ensikertalaiset etsivät aluksi katseellaan tietokoneita, mutta pää-

sevät nopeasti tekemisen makuun ilman elektroniikkaa.

Kerhon toiminnassa vain mielikuvitus on rajana. Suurimmaksi osaksi tekeminen on leikkimistä, laulamista ja askartelua. Erityi-sesti askartelu on ikäihmisille mieluista ja tärkeää tekemistä, sillä askarrellessa ihmi-nen huomaa, mitä kaikkea pystyykään vielä vanhoilla päivillään tekemään.

– Jouluna askartelimme joulukortteja, ja moni vanhempi ihminen ihmetteli oikein ääneen sitä, miten hän onnistuikin vielä vanhalla iällä tekemään tämmöisen.

TERHOKERHON toiminnalla pyritään saa-maan eri sukupolvia yhteen. Lähtökohtana kerhotapaamisissa on, että lapset ja nuoret saisivat muuta ajateltavaa kuin tietokoneet.

Kerhossa he oppivat, mitä kaikkia leikkejä ja esineitä ennen on ollut. Jotkut leikit ja esi-neet ovat säilyneet vuosikymmenten ajan tähän päivään asti, mutta nimet ja käyttötar-koitukset ovat muuttuneet entisiltä ajoilta.

– Kerran yksi lapsi halusi leikkiä rikki-näistä puhelinta. Vanhemmat ihmiset eivät aluksi ymmärtäneet, mitä leikkiä hän tar-koitti. Myöhemmin kävi ilmi, että tuota sa-maista leikkiä on kutsuttu ennen eri nimillä.

Ollosen mukaan Terhokerho on sukupol-vien yhteenliittymä, kiireetöntä ja rauhallis-ta yhdessätekemistä. Kerhossa käy poruk-kaa vauvasta vaariin. Nuorin kerholainen on ollut alle vuoden ikäinen, vanhin yhdeksän-kymmenen.

Tamperelainen Liisa Flinck-Vasama on käynyt Terhokerhossa alusta lähtien. Hänen

YHDESSÄOLO Suomi on täynnä yksinäisiä ihmisiä. Terhokerho poistaa yksinäisyyttä tuomalla eri sukupolvia yhteen.

Aila Ollonen on toiminut Terhokerhon ohjaajana alusta lähtien.

V-V KAAKINEN

– Kenestä tahansa voi tulla rauhanvälittäjä, jos antaa yhteistyölle mahdollisuuden ja on valmistellut itsensä henkisesti hyvin, presidentti Martti Ahtisaari kertoo.

mukaansa eri sukupolvien välinen vuoro-vaikutus on kerhossa parasta.

– Kerhossa tulee keskusteltua eri asiois-ta ja eri aikakausista eri-ikäisten ihmisten kanssa. On esimerkiksi mielenkiintoista kuulla, mitä nykyajan lapset tekevät ja mil-laista musiikkia he kuuntelevat. Sellaisia asioista ei muuten tule mietittyä.

Iäkkäiden ihmisten tarinat ja muistelot nuoruudestaan ovat Flinck-Vasaman mie-lestä mieleenpainuvia hetkiä.

– Kerran jollain oli mukanaan vanha kah-vimylly. Pieni tyttö oli aivan haltioissaan, kun hän sai ensimmäistä kertaa jauhaa kah-vipapuja myllyllä.

Sanelma Tuliniemi

V-V KAAKINEN


Toisen ohituspaikka, toisen olohuoneKAUPUNKI Tampereen Keskustorilla kohtaavat monenlaiset elämänpolut ja -tarinat. Ohikulkijat kertovat, millainen merkitys kaupunkielämämme keskuksella heille on.

Kuvat: Laura Talvitie Teksti: Valma Korhonen


Toisen ohituspaikka, toisen olohuoneKAUPUNKI Tampereen Keskustorilla kohtaavat monenlaiset elämänpolut ja -tarinat. Ohikulkijat kertovat, millainen merkitys kaupunkielämämme keskuksella heille on.

Kuvat: Laura Talvitie Teksti: Valma Korhonen


” Tämä on kätevä koh-taamispaikka, johon

sopia tapaaminen kaverin kanssa. Juuri nyt itse asias-sa odotan tässä kaveria. En vietä täällä muuten aikaa, eikä Keskustorilla ole minulle muuta varsinaista merkitys-tä. Kuljen tästä ohi ja odotan bussia. Joskus täällä hengai-lee liikaa epämääräistä po-rukkaa, mikä vähän häiritsee.”

Tyttö, 15 v.

” Vietän täällä päivit-täin aikaa tunnista

8 tuntiin. Hengailemme täällä kavereiden kanssa, juttelemme, poltamme röö-kiä ja vain olemme. Joskus juomme. Juopot eivät häi-ritse minua, niitä saisi olla enemmänkin. Voisihan täällä olla nätimpääkin, laittaisivat vaikka kukkasia enemmän koristeeksi tai jotain.”

Poika, 14 v.

” Keskustori on minulle vain ohikulkupaikka.

Kävelen tästä lähes päivit-täin töihin, mutta en kiinnitä tähän sen kummempaa huo-miota. Kesäisin tapahtumia varten pystytetyt teltat ovat mielestäni rumia, mutta muista toritapahtumista pidän. Kun kävelen tästä ohi, en oikeastaan edes katso ympärilleni tai välitä näky-mästä sen kummemmin.”

Nainen, 60 v.

” Kävelemme tästä päivittäin ohi duuniin

ja hyppäämme päivän jäl-keen bussiin. Käymme myös mielellämme erilaisissa tori-tapahtumissa, joita Keskusto-rilla järjestetään. Keskustorin siisteyteen saisi varsinkin kesällä kiinnittää enemmän huomiota. Silloin täällä oles-kelee paljon epäilyttävää sakkia. Nyt talvella näkymä näyttää ihan siistiltä eikä ole muutenkaan valittamista.”

Kaksi miestä, 50 v.

” Keskustori on minulle vain ohikulkupaikka,

jonka läpi kävelen ehkä kerran viikossa, sillä en asu täälläpäin enkä käy täälläpäin töissä. Olen muuten tyyty-väinen Keskustoriin, mutta siisteydessä on parantamisen varaa. Jokainen täällä oleske-leva saisi ainakin hoitaa omat roskansa roskiin.”

Nainen, 30 v.

” Keskeisen sijaintinsa vuoksi Keskustori on

täydellinen kohtaamispaikka, jos esimerkiksi näkee kave-reita ja on menossa kaupun-gille tai elokuviin. Pidän eri-tyisesti Keskustorin tapah-tumista, ilmaiskonserteista ja joulutorista. Jos minun pitäisi keksiä jotain paran-nettavaa, sanoisin, että tori saisi olla hieman siistimpi. En ole koskaan ollut huolissani Keskustorin turvallisuudesta. Asun ydinkeskustassa ja olen monesti kävellyt myöhään illalla kotiin torin läpi tunte-matta oloani millään lailla uhatuksi tai turvattomaksi.”

Tyttö, 16 v.MAANANTAINA keskipäiväl-lä Tampereen Keskustorilla on vilkasta. McDonald’sin edustalle on kerääntynyt joukko yläkouluikäisiä nuo-

ria. Joku sytyttää tupakan.Vanha mies pälyilee kioskin kupeessa

odottavan näköisenä kauppakassi kädes-sään. Vähän matkan päässä nuorisojengi seisoskelee ringissä. Toisaalla keski-ikäinen nainen istuu kivipenkillä syöden eväitään.

Äkkiä tyyneys saa särön, kun poliisiauto kaartaa torin laidalle. Nuorisojengi säpsäh-tää. Pian he ratkeavat riemukkaaseen nau-ruun ja jatkavat rauhassa jutteluaan.

Keskustorilla kohtaavat eri sukupolvet ja elämänpolut. Harmaan jääpinnan peittä-mä, hieman roskainen ja karuhko aukio ei vaikuta houkuttelevalta ajanviettopaikalta. Kuitenkin sen ohi kulkee päivittäin tuhan-sia tamperelaisia ja ulkopaikkakuntalaisia. Joillekin se on jopa päivittäinen oleskelu-paikka.

Tori on monessa mielessä Tampereen ydin. Täällä ihmiset tapaavat toisensa riip-pumatta iästä, asemasta tai lähtökohdasta elämään, joka päivä.

kenelle keskustori kuuluu? tampereen yliopiston journalistiikan ja näyttelijäntyön opiskelijat käsittelevät aihetta journalistisen dokumenttiteatterin keinoin. esitykset ttt-klubilla 27.11. ja 9.12. lisätietoja: www.ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/suomalainen-pressi-klubi


” Tämä on kätevä koh-taamispaikka, johon

sopia tapaaminen kaverin kanssa. Juuri nyt itse asias-sa odotan tässä kaveria. En vietä täällä muuten aikaa, eikä Keskustorilla ole minulle muuta varsinaista merkitys-tä. Kuljen tästä ohi ja odotan bussia. Joskus täällä hengai-lee liikaa epämääräistä po-rukkaa, mikä vähän häiritsee.”

Tyttö, 15 v.

” Vietän täällä päivit-täin aikaa tunnista

8 tuntiin. Hengailemme täällä kavereiden kanssa, juttelemme, poltamme röö-kiä ja vain olemme. Joskus juomme. Juopot eivät häi-ritse minua, niitä saisi olla enemmänkin. Voisihan täällä olla nätimpääkin, laittaisivat vaikka kukkasia enemmän koristeeksi tai jotain.”

Poika, 14 v.

” Keskustori on minulle vain ohikulkupaikka.

Kävelen tästä lähes päivit-täin töihin, mutta en kiinnitä tähän sen kummempaa huo-miota. Kesäisin tapahtumia varten pystytetyt teltat ovat mielestäni rumia, mutta muista toritapahtumista pidän. Kun kävelen tästä ohi, en oikeastaan edes katso ympärilleni tai välitä näky-mästä sen kummemmin.”

Nainen, 60 v.

” Kävelemme tästä päivittäin ohi duuniin

ja hyppäämme päivän jäl-keen bussiin. Käymme myös mielellämme erilaisissa tori-tapahtumissa, joita Keskusto-rilla järjestetään. Keskustorin siisteyteen saisi varsinkin kesällä kiinnittää enemmän huomiota. Silloin täällä oles-kelee paljon epäilyttävää sakkia. Nyt talvella näkymä näyttää ihan siistiltä eikä ole muutenkaan valittamista.”

Kaksi miestä, 50 v.

” Keskustori on minulle vain ohikulkupaikka,

jonka läpi kävelen ehkä kerran viikossa, sillä en asu täälläpäin enkä käy täälläpäin töissä. Olen muuten tyyty-väinen Keskustoriin, mutta siisteydessä on parantamisen varaa. Jokainen täällä oleske-leva saisi ainakin hoitaa omat roskansa roskiin.”

Nainen, 30 v.

” Keskeisen sijaintinsa vuoksi Keskustori on

täydellinen kohtaamispaikka, jos esimerkiksi näkee kave-reita ja on menossa kaupun-gille tai elokuviin. Pidän eri-tyisesti Keskustorin tapah-tumista, ilmaiskonserteista ja joulutorista. Jos minun pitäisi keksiä jotain paran-nettavaa, sanoisin, että tori saisi olla hieman siistimpi. En ole koskaan ollut huolissani Keskustorin turvallisuudesta. Asun ydinkeskustassa ja olen monesti kävellyt myöhään illalla kotiin torin läpi tunte-matta oloani millään lailla uhatuksi tai turvattomaksi.”

Tyttö, 16 v.MAANANTAINA keskipäiväl-lä Tampereen Keskustorilla on vilkasta. McDonald’sin edustalle on kerääntynyt joukko yläkouluikäisiä nuo-

ria. Joku sytyttää tupakan.Vanha mies pälyilee kioskin kupeessa

odottavan näköisenä kauppakassi kädes-sään. Vähän matkan päässä nuorisojengi seisoskelee ringissä. Toisaalla keski-ikäinen nainen istuu kivipenkillä syöden eväitään.

Äkkiä tyyneys saa särön, kun poliisiauto kaartaa torin laidalle. Nuorisojengi säpsäh-tää. Pian he ratkeavat riemukkaaseen nau-ruun ja jatkavat rauhassa jutteluaan.

Keskustorilla kohtaavat eri sukupolvet ja elämänpolut. Harmaan jääpinnan peittä-mä, hieman roskainen ja karuhko aukio ei vaikuta houkuttelevalta ajanviettopaikalta. Kuitenkin sen ohi kulkee päivittäin tuhan-sia tamperelaisia ja ulkopaikkakuntalaisia. Joillekin se on jopa päivittäinen oleskelu-paikka.

Tori on monessa mielessä Tampereen ydin. Täällä ihmiset tapaavat toisensa riip-pumatta iästä, asemasta tai lähtökohdasta elämään, joka päivä.

kenelle keskustori kuuluu? tampereen yliopiston journalistiikan ja näyttelijäntyön opiskelijat käsittelevät aihetta journalistisen dokumenttiteatterin keinoin. esitykset ttt-klubilla 27.11. ja 9.12. lisätietoja: www.ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/suomalainen-pressi-klubi


Meidän oli pakko lähteä

PIENPANIMOT Hankala alkoholilainsäädäntö johti yrityksen tien Tallinnaan.

Kuvat: Jenni Toivonen Teksti: Annukka Tammilehto


Meidän oli pakko lähteä

PIENPANIMOT Hankala alkoholilainsäädäntö johti yrityksen tien Tallinnaan.

Kuvat: Jenni Toivonen Teksti: Annukka Tammilehto


Sori Brewing arvostaa hyviä verkostoja. Yritys järjestää vierailukäyntejä ja vierailee itse muissa panimoissa.

Oluttankit piti vinssata nosturilla Tallinnan vanhalla teollisuusalueella sijaitsevan panimon kolmanteen kerrokseen.

Sori Brewing haluaa tuottaa vahvan makuisia oluita. He hyödyntävät juomissaan marjoista ja yrteistä saatavia skandinaavisia makuja.

HAUSKEMPI TYÖ. Sen kaipuu sai Pyry Hurulan ja Heikki Uotilan perustamaan vuonna 2013 pienpanimo Sori Brewingin Tallinnaan. Uotila myi Zalandolla Saksassa naisten kenkiä ja Hurula työskenteli Helsin-gin energialla. Yhteisen yrityksen perusta-minen pyöri molempien mielessä. Lopulta yritysidea löytyi oluiden maailmasta.

Kiinnostus oluisiin juontaa juurensa opiskeluaikoihin Tampereelle. Kauppatie-teen opiskelijat Uotila ja Hurula tutustuivat Boomareiden olutseura Bosan kautta. Mie-het saivat lopetusuhan alla olleen seuran huolehdittavakseen.

– Olutseuran illoissa tuli aina jauhettua ja uhottua, miten pystyttäisiin tekemään parempia oluita. Jossain vaiheessa oli ryh-dyttävä sanoista tekoihin.

Yritystoiminta alkoi vuonna 2014, kun joukkorahoituksella oli saatu kerättyä ka-saan puoli miljoonaa euroa. Sori Brewingin liikeideana on tehdä oluita samalla tavoin, kuin on tehty vuosisatoja, mutta kaikilla osa-alueilla vielä vähän paremmin.

Oluen valmistuksen Hurula ja Uotila aloit-tivat opiskeluaikoina Sorin saunalla luotsa-tessaan Bosan toimintaa. Yliopistoaikojen merkityksellisyys näkyy yrityksen nimessä. Sori muistuttaa oluenvalmistuksen alku-

metreistä ja on perustajien anteeksipyyn-tö siitä, että yritys perustettiin Viroon eikä Suomeen.

– Haluamme tehdä vahvoja oluita ja luoda kansainvälisen brändin. Huoma-simme, ettei Suomi tässä yhtälössä toi-mi. Tallinna on kuitenkin jo melkein osa Etelä-Helsinkiä.

SUOMALAINEN alkoholinlainsäädäntö on pienpanimoyrittäjän kannalta hankala. Vahvan makuisissa oluissa myös alkoholi-pitoisuus on hieman suurempi. Suomessa keskioluen rajaksi on säädetty 4,7 tilavuus-prosenttia. Vain Alkolla on Suomessa oikeus myydä vahvempia oluita. Virossa vahvat oluet ovat helpommin saatavilla, sillä niitä myydään tavallisissa elintarvikeliikkeissä.

Hurulan mukaan vahvat oluet herättävät ulkomailla kiinnostusta. Viemällä tuotan-tonsa ulkomaille Sori Brewing halusi olla edistämässä Suomen alkoholilainsäädän-nön muuttamista.

– Parasta näpäyttämistä on toimia esi-merkkinä. Halusimme näyttää, että vaihto-ehtoja on. Suomi on osa Eurooppaa, eikä se voi olla enää eristäytynyt takapajula.

Pienpanimot ovat varteenotettavia työl-listäjiä. Sori Brewingissä työskentelee Hu-

rulan ja Uotilan lisäksi 2 oluen valmistajaa sekä ajoittain kausiapulaisia. Tällä hetkellä yritys etsii uutta työvoimaa, ja vuoden lop-puun mennessä on tarkoitus palkata 2 hen-kilöä lisää. Hurula arvelee, että ensi vuonna yrityksessä työskentelee jo tuplasti enem-män ihmisiä.

SORI BREWING tuottaa tällä hetkellä 8:aa erilaista olutta. Inspiraatio uusiin oluisiin syntyy usein halusta ikuistaa jokin elämys tai kokemus. Sori Brewing haluaa kokeilla uusia makuja eikä tyytyä tuttuun ja turval-liseen. Siksi yrityksen oluita usein joko ra-kastetaan tai vihataan.

Hurulan mukaan osa yrityksen oluis-ta myy paremmin muilla kuin Suomen markkinoilla, sillä eri kansallisuuksilla on erilaiset maut. Kansainvälisyys mahdol-listaa erilaisten oluiden tekemisen. Sori Brewingin tuotantoa menee tällä hetkellä Viroon, Suomeen, Latviaan, Hollantiin ja Isoon-Britanniaan. Laajennushaaveita riittää.

Hurulan ja Uotilan haaveissa siintää toi-sen panimon avaaminen. Suurimpana haa-veena on omistaa panimoravintola Yhdys-valtojen Länsirannikolla.

– Tuplasimme juuri tuotantokapasiteet-

timme. Haluaisimme perustaa ravintolan Tallinnaan, Helsinkiin ja mahdollisesti myös Tampereelle, jossa yrityksen juuret ovat.

Hyvien muistojen lisäksi muitakin kyt-köksiä Tampereelle on. Yrityksellä on tam-perelaisia osakkeenomistajia. Esimerkiksi Gastropub-ravintoloitsijat ovat sijoittaneet pienpanimon toimintaan.

Myös yleisön on ollut noin viikon ajan mahdollista sijoittaa yrityksen toimintaan. Hurulan mukaan pienpanimo on kiinnosta-va ja hauska sijoitus. Monelle tärkeää on se, että tuntee yrittäjät, eikä sijoituskohde ole kasvoton suuryritys.

Sori Brewing tekee paljon yhteistyötä muiden panimoiden kanssa. Esimerkiksi Hollannin markkinat avautuivat yritykselle toisen panimon kautta.

PIENPANIMO sijaitsee Tallinnassa, neu-vostoliittolaisaikaisella teollisuusalueel-la. Tila oli Hurulan mukaan aluksi todella huonossa kunnossa. Lisäksi perustajien toiveena oli ollut sijainti ensimmäisessä ei suinkaan kolmannessa kerroksessa.

– Tapasimme näytössä paljon venäläisiä, joilta kysyimme, kuinka tuomme tuhan sien kilojen oluttankkeja sisälle. He vastasivat,

ettei se ole ongelma. Tila on rakennettu niin, että katossa olevilla nostureilla pysty-tään tuomaan tavaraa sisälle.

Hurulan mukaan tarvittiin paljon mie-likuvitusta, että tilassa pystyi näkemään jotain kaunista. Nyt panimoa voisi kuvailla industriaalishenkiseksi, melko askeettisek-si, mutta omalla tavallaan hauskaksi väri-läiskäksi. Tunnelmaa luo pitkä ja korkea teollisuushalli katossa roikkuvine nostu-reineen.

Tila oli neliöhinnaltaan myös edullinen. Samanlaisesta olisi Suomessa saanut mak-saa lähes 10 kertaa enemmän.

VIROLAISESSA ja suomalaisessa neuvot-telukulttuurissa on eroja. Hurulan mukaan suomalaiselle neuvottelijalle yritetään aina myydä Virossa huomattavasti kalliimmalla. Siksi paikallinen neuvottelija usein nopeut-taa asioita.

Panimoalalla on Hurulan mukaan me-nossa hurja kasvukausi. Yhdysvalloista lähtenyt kasvu alkaa vasta nyt näkyä Eu-roopassa.

– Euroopassa ja varsinkin Suomessa tul-laan aina vähän jäljessä. Suomessa on noin 50 käsityöpanimoa ja Virossa 15. Italiassa pienpanimoita on jo 900.

Pienpanimo järjestää vierailukierroksia, joilla pääsee myös maistelemaan yrityksen omia oluita. Hurulan mukaan tänä vuonna on käynyt yli 1 000 vierailijaa.

MOTTONA pienpanimolla on tuottaa vakavia oluita vähemmän vakaville ihmi-sille. Hurula kertoo, että yritystoiminnan lähtökohtana on pilke silmäkulmassa teke-minen.

– Mikä on lama-aikana parempaa kuin se, että ihmisillä ei ole varaa ylähyllyn kal-leimpaan viiniin, mutta voi olla kalleimpaan olueen.

Kaikilla pienpanimoilla on oma tyylinsä. Hurula ja Uotila ovat tiukasti mukana myös luovassa kehittelytyössä.

– Samaan aikaan kuoritaan greippejä, mietitään rahoitusta ja annetaan haastatte-luja. Paperinpyöritystäkin on paljon, joten sitä kammoksuvalla tämä ei sovi.

Työpäiviin kuuluu poikkeuksetta kiire ja pieni paniikki. Hurula ja Uotila tekevät yleensä yli 12 tuntisia päiviä välillä 7 päivä-nä viikossa. Hurulan mukaan yrittäminen vaatii tietynlaista hullua intohimoa.

– Olen onnistunut hankkimaan sellaisen työn, että pahin pelkoni on se, että joudun olemaan pois töistä.


Sori Brewing arvostaa hyviä verkostoja. Yritys järjestää vierailukäyntejä ja vierailee itse muissa panimoissa.

Oluttankit piti vinssata nosturilla Tallinnan vanhalla teollisuusalueella sijaitsevan panimon kolmanteen kerrokseen.

Sori Brewing haluaa tuottaa vahvan makuisia oluita. He hyödyntävät juomissaan marjoista ja yrteistä saatavia skandinaavisia makuja.

HAUSKEMPI TYÖ. Sen kaipuu sai Pyry Hurulan ja Heikki Uotilan perustamaan vuonna 2013 pienpanimo Sori Brewingin Tallinnaan. Uotila myi Zalandolla Saksassa naisten kenkiä ja Hurula työskenteli Helsin-gin energialla. Yhteisen yrityksen perusta-minen pyöri molempien mielessä. Lopulta yritysidea löytyi oluiden maailmasta.

Kiinnostus oluisiin juontaa juurensa opiskeluaikoihin Tampereelle. Kauppatie-teen opiskelijat Uotila ja Hurula tutustuivat Boomareiden olutseura Bosan kautta. Mie-het saivat lopetusuhan alla olleen seuran huolehdittavakseen.

– Olutseuran illoissa tuli aina jauhettua ja uhottua, miten pystyttäisiin tekemään parempia oluita. Jossain vaiheessa oli ryh-dyttävä sanoista tekoihin.

Yritystoiminta alkoi vuonna 2014, kun joukkorahoituksella oli saatu kerättyä ka-saan puoli miljoonaa euroa. Sori Brewingin liikeideana on tehdä oluita samalla tavoin, kuin on tehty vuosisatoja, mutta kaikilla osa-alueilla vielä vähän paremmin.

Oluen valmistuksen Hurula ja Uotila aloit-tivat opiskeluaikoina Sorin saunalla luotsa-tessaan Bosan toimintaa. Yliopistoaikojen merkityksellisyys näkyy yrityksen nimessä. Sori muistuttaa oluenvalmistuksen alku-

metreistä ja on perustajien anteeksipyyn-tö siitä, että yritys perustettiin Viroon eikä Suomeen.

– Haluamme tehdä vahvoja oluita ja luoda kansainvälisen brändin. Huoma-simme, ettei Suomi tässä yhtälössä toi-mi. Tallinna on kuitenkin jo melkein osa Etelä-Helsinkiä.

SUOMALAINEN alkoholinlainsäädäntö on pienpanimoyrittäjän kannalta hankala. Vahvan makuisissa oluissa myös alkoholi-pitoisuus on hieman suurempi. Suomessa keskioluen rajaksi on säädetty 4,7 tilavuus-prosenttia. Vain Alkolla on Suomessa oikeus myydä vahvempia oluita. Virossa vahvat oluet ovat helpommin saatavilla, sillä niitä myydään tavallisissa elintarvikeliikkeissä.

Hurulan mukaan vahvat oluet herättävät ulkomailla kiinnostusta. Viemällä tuotan-tonsa ulkomaille Sori Brewing halusi olla edistämässä Suomen alkoholilainsäädän-nön muuttamista.

– Parasta näpäyttämistä on toimia esi-merkkinä. Halusimme näyttää, että vaihto-ehtoja on. Suomi on osa Eurooppaa, eikä se voi olla enää eristäytynyt takapajula.

Pienpanimot ovat varteenotettavia työl-listäjiä. Sori Brewingissä työskentelee Hu-

rulan ja Uotilan lisäksi 2 oluen valmistajaa sekä ajoittain kausiapulaisia. Tällä hetkellä yritys etsii uutta työvoimaa, ja vuoden lop-puun mennessä on tarkoitus palkata 2 hen-kilöä lisää. Hurula arvelee, että ensi vuonna yrityksessä työskentelee jo tuplasti enem-män ihmisiä.

SORI BREWING tuottaa tällä hetkellä 8:aa erilaista olutta. Inspiraatio uusiin oluisiin syntyy usein halusta ikuistaa jokin elämys tai kokemus. Sori Brewing haluaa kokeilla uusia makuja eikä tyytyä tuttuun ja turval-liseen. Siksi yrityksen oluita usein joko ra-kastetaan tai vihataan.

Hurulan mukaan osa yrityksen oluis-ta myy paremmin muilla kuin Suomen markkinoilla, sillä eri kansallisuuksilla on erilaiset maut. Kansainvälisyys mahdol-listaa erilaisten oluiden tekemisen. Sori Brewingin tuotantoa menee tällä hetkellä Viroon, Suomeen, Latviaan, Hollantiin ja Isoon-Britanniaan. Laajennushaaveita riittää.

Hurulan ja Uotilan haaveissa siintää toi-sen panimon avaaminen. Suurimpana haa-veena on omistaa panimoravintola Yhdys-valtojen Länsirannikolla.

– Tuplasimme juuri tuotantokapasiteet-

timme. Haluaisimme perustaa ravintolan Tallinnaan, Helsinkiin ja mahdollisesti myös Tampereelle, jossa yrityksen juuret ovat.

Hyvien muistojen lisäksi muitakin kyt-köksiä Tampereelle on. Yrityksellä on tam-perelaisia osakkeenomistajia. Esimerkiksi Gastropub-ravintoloitsijat ovat sijoittaneet pienpanimon toimintaan.

Myös yleisön on ollut noin viikon ajan mahdollista sijoittaa yrityksen toimintaan. Hurulan mukaan pienpanimo on kiinnosta-va ja hauska sijoitus. Monelle tärkeää on se, että tuntee yrittäjät, eikä sijoituskohde ole kasvoton suuryritys.

Sori Brewing tekee paljon yhteistyötä muiden panimoiden kanssa. Esimerkiksi Hollannin markkinat avautuivat yritykselle toisen panimon kautta.

PIENPANIMO sijaitsee Tallinnassa, neu-vostoliittolaisaikaisella teollisuusalueel-la. Tila oli Hurulan mukaan aluksi todella huonossa kunnossa. Lisäksi perustajien toiveena oli ollut sijainti ensimmäisessä ei suinkaan kolmannessa kerroksessa.

– Tapasimme näytössä paljon venäläisiä, joilta kysyimme, kuinka tuomme tuhan sien kilojen oluttankkeja sisälle. He vastasivat,

ettei se ole ongelma. Tila on rakennettu niin, että katossa olevilla nostureilla pysty-tään tuomaan tavaraa sisälle.

Hurulan mukaan tarvittiin paljon mie-likuvitusta, että tilassa pystyi näkemään jotain kaunista. Nyt panimoa voisi kuvailla industriaalishenkiseksi, melko askeettisek-si, mutta omalla tavallaan hauskaksi väri-läiskäksi. Tunnelmaa luo pitkä ja korkea teollisuushalli katossa roikkuvine nostu-reineen.

Tila oli neliöhinnaltaan myös edullinen. Samanlaisesta olisi Suomessa saanut mak-saa lähes 10 kertaa enemmän.

VIROLAISESSA ja suomalaisessa neuvot-telukulttuurissa on eroja. Hurulan mukaan suomalaiselle neuvottelijalle yritetään aina myydä Virossa huomattavasti kalliimmalla. Siksi paikallinen neuvottelija usein nopeut-taa asioita.

Panimoalalla on Hurulan mukaan me-nossa hurja kasvukausi. Yhdysvalloista lähtenyt kasvu alkaa vasta nyt näkyä Eu-roopassa.

– Euroopassa ja varsinkin Suomessa tul-laan aina vähän jäljessä. Suomessa on noin 50 käsityöpanimoa ja Virossa 15. Italiassa pienpanimoita on jo 900.

Pienpanimo järjestää vierailukierroksia, joilla pääsee myös maistelemaan yrityksen omia oluita. Hurulan mukaan tänä vuonna on käynyt yli 1 000 vierailijaa.

MOTTONA pienpanimolla on tuottaa vakavia oluita vähemmän vakaville ihmi-sille. Hurula kertoo, että yritystoiminnan lähtökohtana on pilke silmäkulmassa teke-minen.

– Mikä on lama-aikana parempaa kuin se, että ihmisillä ei ole varaa ylähyllyn kal-leimpaan viiniin, mutta voi olla kalleimpaan olueen.

Kaikilla pienpanimoilla on oma tyylinsä. Hurula ja Uotila ovat tiukasti mukana myös luovassa kehittelytyössä.

– Samaan aikaan kuoritaan greippejä, mietitään rahoitusta ja annetaan haastatte-luja. Paperinpyöritystäkin on paljon, joten sitä kammoksuvalla tämä ei sovi.

Työpäiviin kuuluu poikkeuksetta kiire ja pieni paniikki. Hurula ja Uotila tekevät yleensä yli 12 tuntisia päiviä välillä 7 päivä-nä viikossa. Hurulan mukaan yrittäminen vaatii tietynlaista hullua intohimoa.

– Olen onnistunut hankkimaan sellaisen työn, että pahin pelkoni on se, että joudun olemaan pois töistä.

22 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Suomen suosituin puheviestijä

NUOREN NAISEN kasvot selittävät kame-ralle vitkuttelun keinoista. On pakko katsoa uudet Modernin perheen jaksot Netflixistä ennen kuin käy kiinni valtavaan pyykki-vuoreen. Ääni on selkeä ja innokas. Tuntuu, kuin hän olisi aivan vierellä.

– Olen julkaissut videon joka perjantai kello 15 kahden vuoden ajan. Homma pysyy aitona, koska ajattelen tätä harrastuksena, en työnä.

Miisa Rotola-Pukkilan Youtube-kanava Mmiisas on videopalvelun tilatuin suomen-kielinen vlogi-, eli videoblogikanava.

Innostus videoiden tekemiseen lähti Ro-tola-Pukkilan Even angels will fall -blogin lukijoiden pyynnöstä vuonna 2013. Lukijat halusivat kuulla kirjoittajan äänen ja tietää, minkälainen hän oikeasti on. Suosio Youtu-ben puolella kasvoi hiljalleen, ja hän siirtyi sinne kokonaan.

Rotola-Pukkilalle videoiden tekeminen on jatkuvaa ajatusprosessia. Kuvaamiseen ja editoimiseen menee kokonainen päivä. Vaikeinta on uusien ideoiden keksiminen, sillä tubettajia on valtavasti ympäri maail-man.

– Kuulun pienempään porukkaan, joka käsikirjoittaa kaikki videonsa. Haluan, että

ne ovat viihdyttäviä ja napakoita pätkiä.Rotola-Pukkilan kanavaa seuraavat lapset

ja vanhukset, ja hänet tunnistetaan kadulla. Hänen videotaan Auschwitzin keskityslei-ristä on käytetty historian tunnin oppima-teriaalina. Kanava on suunnattu kaikenikäi-sille.

– En halua pikkukakkostäti-oloa kanaval-lani. On mukavaa kuulla, että vanhemmat-kin ihmiset katsovat videoitani.

LUKION PÄÄTETTYÄÄN Rotola-Pukkila piti välivuoden. Viime keväänä ystävän rohkaisu sai hänet hakemaan puhevies-tinnän opintoihin Tampereen yliopistoon. Pitkät mediakoulutuksen perinteet ja en-nalta tuntematon kaupunki herättivät kiin-

nostuksen. Hakeminen kannatti, sillä You-tube ja puheviestintä ovat tukeneet toisiaan. Luennoilta on herännyt ideoita videoiden sisältöihin ja tietämystä Youtube-markki-noinnista on hyödynnetty tieteellisessä artikkelissa. Aikataulu on kuitenkin tiivis.

– Haluan tehdä joka viikko videoita, joten toivoisin, ettei tarvitsisi opintojen takia pi-tää taukoa. Kalenterini on tupaten täynnä. Kevät näyttää olevan vielä raskaampi.

Hankala työllisyystilanne media-alalla ei Rotola-Pukkilaa huoleta. Viestintäkonsultin tehtävät kiinnostavat, sillä ihmisten välinen vuorovaikutus on hänestä mielenkiintoista.

– Uskon, että tulevaisuudessa riittää töi-tä. On hyvä, että minulla on Youtube-ura taustalla, mutta haluan koulutuksen sen rin-nalle. Toivottavasti se on hyvä yhdistelmä.

YOUTUBE on tuonut Rotola-Pukkilalle it-sevarmuutta ja väylän viedä omia ajatuksia maailmalle. Tavoitteena ei ole koskaan ollut menestyminen, vaan sen tekeminen, mikä tuntuu omalta.

– Nautin videoiden tekemisestä. Teen tätä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.

Veera Tuupanen

YOUTUBE Ihmiset tunnistavat Miisa Rotola-Pukkilan kadulla päivittäin. Hänen Youtube-videonsa ovat viihdyttäviä, nopeasti katsottavia pätkiä, joilla ei turhia löpistä.

KUKA?

Miisa Rotola-Pukkila ○ 20-vuotias ○ Pitää Mmiisas Youtube-

kanavaa ja kirjoittaa Even angels will fall -blogia.

○ Kanavalla on yli 200 000 tilaajaa ja videoilla yli 25,5 miljoonaa katselukertaa.

○ Voitti Vuoden naisvloggaa-ja -palkinnon Tubecon-tapah-tumassa elokuussa 2015.

○ Opiskelee ensimmäistä vuotta puheviestintää Tampereen yliopistossa.

Miisa Rotola-Pukkilan Youtube-ura ja puheviestinnän opinnot tukevat toisiaan.

LAURA TALVITIE

” Nautin videoiden tekemisestä. Teen tätä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.


Tällä palstalla puristetaan kiinnostava

opinnäyte 300 merkkiin.

⋆ GRADU PAKETISSA

⋆ MIKSI NÄIN?

⋆ MITÄ IHMETTÄ?

⋆ LÄMPENEE

LAPSUUTENI MAHTUU muutamiin kansiin ja pariin VHS-kasettiin. Löytyy vauvakirja tukkatupsuineen, kuvia pää-siäisnoidista, sisarusten vesileikeistä ja 90-luvun Kreikan matkasta. Säilytän niitä kuin hauraita aarteita ja palaan niiden avulla lapsuuden tuoksuihin ja tuntemuksiin.

Mediamurroksessa kasvaneiden lapsuus kuuluu muillekin kuin heille. Nykypäivän pienet ihmiset kasvavat isoiksi sosiaalisen median blogeissa ja Facebookin uutisvirrassa. Heitä seuraa-vat kymmenet, sadat tai jopa tuhannet silmäparit.

Kyse on ilmiöstä nimeltä sharenting, joka juontuu englannin kielen sanois-ta parenting ja sharing. Vanhemmat siirtävät siis yksityisen ja julkisen ra-japintaa tuomalla julkisuuteen jotain varsin herkkää: lastensa kasvun ja kehityksen.

SHARENTING-ILMIÖÖN liittyy paljon riskitekijöitä. The Guardian-lehden haastatteleman psykologi Aric Sigma-nin mukaan on epäselvää kuinka tule-vaisuuden aikuiset reagoivat jaettuun lapsuuteensa. Yksi lapsen minuutta vahvistavista tekijöistä on nimittäin yk-sityisyys: osa häntä koskevasta tiedosta kuuluu vain hänelle.

On olemassa myös selkeämpiä vaaro-ja. Lasten kuvat voivat päätyä lapsipor-nosivustoille tai heidän identiteettinsä voidaan varastaa. Internetturvallisuus-firma AVG:n mukaan jopa kolmasosa brittilapsista on jo kuvattuna internetis-sä. Lapsen digitaalinen jalanjälki saat-taa alkaa muodostua jo ennen hänen syntymäänsä, jos vanhemmat lataavat sosiaaliseen mediaan lapsensa ultraää-nikuvan.

Vaarallisuuden lisäksi julkinen lap-suus saattaa aiheuttaa epämukavuutta. Millaisia kuvia tai tarinoita löydämme tulevaisuuden poliitikkojen tai urheili-joiden lapsuudesta? Naureskellaanko ennen työhaastattelua hakijoiden pot-tavideoille?

MIKSI VANHEMMAT sitten jakavat tietoa jälkeläisistään sosiaalisessa mediassa? The Guardianin haastattele-mien blogistien mukaan osa vanhem-mista kaipaa vertaistukea vaikeiden aikojen keskellä. Toiset tahtovat ylläpi-tää kulisseja, ja toiset tahtovat romut-taa realismilla myytit täydellisyydestä. Kyse on myös rakkaudesta ja onnesta: pakahduttava tunne on saatava jakaa.

Pienelle räkänokalle saattaa kuiten-kin jäädä erilainen kuva lapsuuden hiekkalaatikkoleikeistä. Tuttiritari muistaakin älypuhelimen ja tabletin kajon, eikä vanhemman rakastavia ja ihailevia kasvoja.

Jos lapsuus jaetaan sosiaalisessa me-diassa, on vaarana että se unohdetaan jakaa lapsen kanssa.

Saara [email protected]

Innokas some-vanhempi ryöstää jälkikasvunsa lapsuuden.

MEDIAPELIÄ

Nokia ei tunnusta Kosovoa

NOKIAN KEHITTÄMÄÄ Here-karttapalvelua käyttä-vät esimerkiksi Instagram, Windows-puhelimet, Yahoo! sekä Toyotan, BMW:n, Fordin ja Mercedes-Benzin navi-gointijärjestelmät. Valtioiden rajat on merkitty karttoi-hin yhtenäisellä viivalla, kun taas alueita ja maakuntia on merkitty katkoviivalla.

Vaikka 111 Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) jäsen-valtiota on tunnustanut Kosovon itsenäiseksi valtioksi, on Nokian Here päättänyt merkitä Kosovon Serbian maakunnaksi. Serbia ja 81 muuta YK:n jäsenvaltiota kieltäytyvät tunnustamasta itsenäisyyttä.

Samankaltainen tilanne on Palestiinalla. Sen on tunnustanut 136 jäsenvaltiota. Silti Palestiina ja Gazan kaista ovat Nokian Herelle Israelin valtiota. Suomi on tunnustanut Kosovon, muttei Palestiinaa.

Valtion karttakelpoisuus on palveluiden kehittäjien käsissä. Myös Google Maps merkitsee molemmat maat epäselvästi. Serbian reunassa olevan alueen päällä lukee sentään Kosovo. Palestiinalle ei suoda edes nimeä.

Sonja Parkkinen

Here-karttapalvelu unohtaa Kosovon ja Palestiinan.

Tosielämän Vallan linnake

Europarlamentin jäsen ja pitkäaikainen keskustavaikuttaja Paavo Väyrynen, olet-teko katsoneet Vallan linnake -televisio-draamaa?

– Katsoin ensimmäisen tuotantokauden silloin, kun se tuli, mutta en ole nähnyt kol-matta tuotantokautta. Ehkä täytyy katsoa.

Vallan linnakkeessa puolueen perusta-jalla on aluksi vaikeuksia saada puoluee-seen jäseniä ja ehdokkaita vaihtamaan puoluetta. Uskotteko, että teillä tulee olemaan samankaltaisia ongelmia?

– Ensisijassa tähtäämme eduskuntavaa-leihin. Tavoitteenamme on saada täydet listat ehdokkaita. Tukiryhmässä oli eilen noin 1000 henkilöä ja kannatuskorttejakin on tullut pikku hiljaa. Uskon, että voimme

saada hyvinkin vahvan kannatuksen edus-kuntavaaleissa.

Tv-draaman tutkija Iiris Ruoho, miten poliittiset draamat ja politiikka vaikutta-vat toisiinsa?

– Suoria vaikutuksia on vaikea tutkia. Draamat ottavat enemmänkin aineksia me-neillään olevista muutoksista. Vallan lin-nakkeeseen ajatus uudesta puolueesta on varmaan saatu siitä, että puolueiden sisällä ollaan aiempaa jakautuneempia esimerkiksi Euroopan unionista. Ilmiö on yleinen maa-ilmalla, että vanhoja puolueita kuolee ja uu-sia syntyy, koska omat mielipiteet eivät enää kohtaa puolueen kanssa.

Sonja Parkkinen

Tanskalaisen poliittisen draamasarjan Vallan linnakkeen kolmas kausi päättyi juuri Suomessa. Tuotantokauden aikana sarjan pää henkilö, kuvitteellisen keskustapuolueen johtohahmo perustaa oman puolueen, koska kokee, ettei pysty enää vaikuttamaan vanhan puolueensa toimintaan. Paavo Väyrynen ilmoitti viikko sitten uuden puolueen perustamisesta.

“Aikajanassani tuli Beyonce varmaan 10 ker-taa, ennen ensimmäistä voittajan/tuloksen mainitsevaa twiittiä. #NFLfi #SuperBowl #Twitter”@LasPent

“Kuten uskonto ja valtio, pitäisi toisistaan erot-taa myös, urheilu ja musiikki. #superbowl”@PuoliNelson

“Lajia seuraamattoman (tyhmä) kysymys: miksi amerikkalainen jalkapallo on jalka-palloa? Eihän jaloilla tehdä mitään erityistä. #NFLfi #SB50”@LassiPekkarinen

“Jenkkifutiksessa on enemmän taktisia kie-muroita ja kummallisuuksia kuin keskiver-tonaisella mielialanvaihteluita kuukautis-ten aikana. #NFLfi” @petteripoukka

Sonja Parkkinen

Amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan loppuottelu Super Bowl kerää joka vuosi suomalaiset yökukkujat television ääreen. Kaikkia mahtipontinen ottelu ei tänä vuonna miellyttänyt.

AAMULEHDEN TABLOIDIUUDISTUS toteutettiin yhteistyössä lukijaraadin kanssa. Gradussa tutkittiin, miten lehden tekijät ja raadin osallistujat kokivat yhteiskehittelyn. Tekijät saivat tutustua paremmin lehden lukijoihin ja osallistujat lehden teon maailmaan. Lehti- ja lukijasuhteen koettiin syventyneen.

Sonja Parkkinen

Silja Eisto: ”Lukija ei ole häiriötekijä, joka villiintyy täydenkuun aikaan” - Kokemuksia Aamulehden yhteiskehittelynä toteute-tusta tabloidiuudistuksesta. Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2016.

TELEVISION KIRKKAIMPIA TÄHTIÄ ovat yhä useammin tavalli-set ihmiset. Julkkis kelpaa nykyään reality-ohjelmaan vain, jos siinä muistellaan menneitä ja itketään muiden julkimojen kanssa. Tällä viikolla Antero Mertaranta ruotii urheilulegendojen kanssa voitot ja häviöt. Samaan aikaan kuvataan Teemu Selänteen isännöimää Supertähdet-ohjelmaa, jossa nyyhkyttävät kuitenkin eri urheilutäh-det kuin Mertarannan kanssa.

Kanavat metsästävät uusia tavistähtiä aiempaa innokkaammin ja tällä hetkellä auki onkin lähes 10 erilaista hakua. Hakulomakkeen voi täyttää, jos olet hottis, valmis menemään naimisiin ensitref-feillä, laihduttamaan elämänkumppanisi kanssa 30 kiloa tai taidat hittibiisien säkeistöt unissasi. Mukaan voit päästä myös, jos haluat myydä perintöastiastosi tai olet kriisistä selviytynyt nainen, joka kaipaa muodonmuutosta.

Sonja Parkkinen

Tavis syrjäyttää julkkikset tosi-tv:n valokeilassa

DANIEL HELANDER


Metsä vei järkeni

valppaaksi ja aiheuttaa pelkoa. Pimeän metsän pelko voi siis tulla evoluution kaut-ta ajoilta, jolloin ihminen asui taivasalla.

IHMINEN TULKITSEE havaintoja helposti väärin, jos ne ovat monitulkintaisia, kertoo psykologian professori Jukka Hyönä.

– Jos on meluisa tilanne ja joku sanoo jotain, mitä ei oikein kuule, se saatetaan kuulla väärin ennakko-odotuksen mu-kaan. Kuultua joko toivotaan tai pelätään, sanoo Hyönä.

Sama pätee pimeässä metsässä. Kun näkökyky rajoittuu pimeän takia, mieli voi muuttaa ison kiven karhuksi tai putoavan oksan hyökkääväksi sudeksi. Havainnon tulkitsemista määrittää ihmisen ennakko-odotus kyseisestä tilanteesta. Pimeässä metsässä vallitsevat odotukset ovat usein pelon määrittämiä. Väärintunnistetut ha-vainnot saattavat vahvistaa ennakko-odo-tuksia silloin, kun tulkinnat ovat niiden mukaisia.

– Pahimmassa tapauksessa voi lähteä paniikissa juoksemaan, vaikka todellisuu-dessa havainto olisi vain pikkulintu.

TUULENPUUSKAT tanssivat puiden lat-voissa ja heittävät vesipisaroita telttaani vasten. On ollut tunnin ajan pilkkopimeää, enkä ole lähtenyt pois teltan suojista. Pieni led-lyhty tuo turvaa.

Pakotan itseni ulos. Teltan vetoketjun avaaminen ei ole miellyttävää, koska en tiedä, mikä minua pimeydessä odottaa. Ot-salamppuni kirkas valokeila valaisee met-sän edessäni. En voi olla pyörittelemättä päätäni, skannaan metsän niin hyvin kuin pystyn. Siellä ei ole mitään.

Eväspussistani löytyy valmiskeittoa, nuudeleita ja kaakaota, joten lämmitän vettä retkikeittimellä. Odotellessani jou-dun kohtaamaan metsässä vallitsevan pi-meyden. Silloin tajuan, että olen aivan yk-sin. Mieleni valtaa pelko ja ahdistus. Näen edessäni suuren kiven, joka voisi yhtä hy-vin olla karhu. Kuusikossa väijyvät kaikki-en katsomieni kauhuelokuvien murhaajat.

Pääni sisällä vilisee asioita, jotka pahenta-vat pelkoani. Vesi kiehuu.

Palaan tyytyväisenä telttaani lämpimän veden kanssa. On aika valmistaa juhlail-lallinen. Kun kaadan vettä tomaatti-vuo-henjuustokeittojauheen päälle, mieleni rakentaa jälleen ajatuksia pelon alistama-na. Haistan vuohenjuuston vahvana. Yh-distän sen heti siihen, että sudet jahtaavat lampaita, ja kuvittelen, että sudet haistavat vuohenjuustoni. Ajatukseni ovat järjettö-miä, ja sen tiedostaminen lopulta rauhoit-taa minut.

Äitini soittaa, ja kerron hänelle vuohen-juustotarinani. Hän nauraa, ja nauran it-sekin. Puhelimen avulla saan hetkittäisen helpotuksen pelkooni.

Tuuli yltyy ja lämpötila alkaa hiljaa pudota.

PELON kohtaaminen voi muuttaa ennak-ko-odotuksia. Todellisuudelle on annetta-va mahdollisuus, jotta peloista pääsee irti.

– Kun jokin jossain vilahtaa, ja ei lähde-kään juoksujalkaa pakoon, voi kohdata to-dellisuuden, joka onkin koiranulkoiluttaja tai jokin pieni piipertäjä, Hyönä sanoo.

Metsässä usein vieraileminen voi lieven-tää pelkoa. Esimerkiksi fobioiden hoitoon

käytetään poisherkistämismenetelmää, jossa fobiasta kärsivä henkilö altistetaan pelon aiheuttajalle, ensin pieninä annok-sina ja lopulta suurempina. Tarkoitus on saada pelko häipymään myönteisten ko-kemuksien kautta.

Metsässä liikkuvan ihmisen ennakko-odotuksiin voi vaikuttaa myös se, minkä takia sinne mennään. Esimerkiksi metsäs-täjä toivoo näkevänsä hämärässä metsässä liikettä, koska liike tarkoittaa mahdollisesti saalista.

– Se, mitä on mennyt metsään teke-mään, saattaa muuttaa tunnelman, tunteet ja tulkinnat täysin.

OLEN OLLUT metsässä 3 tuntia. Aika ku-luu mielestäni normaalia hitaammin sil-loin, kun on epämiellyttävässä paikassa. Alan kaivata kotini lämpöä, televisiota, muita ihmisiä. Jos jakaisin tämän koke-muksen jonkun toisen kanssa, voisi olla jopa mukavaa. Nyt kuitenkin olen pimey-dessä vain pelko seuranani.

Tuntuu kuin ulkoa kuuluisi koko ajan enemmän rasahduksia. Pelko ei ole vielä hellittänyt. Jostain kuuluu koiran hau-kuntaa. Ehkä se on aistinut pimeydessä jotain ja pelkää. Haluaisin vain mennä nukkumaan, mutta vielä on liian aikaista. Lisäksi minun on mentävä ulos ja kohdat-tava pelkoni.

Avaan teltan vetoketjun ja ryntään ulos. Päätän olla pelkäämättä. Seison keskellä metsää ja tuijotan pimeään. Siellä ei ole vieläkään mitään, mutta päätökseni olla pelkäämättä vesittyy heti. Pelko pitelee minua kourassaan, ja jähmetyn paikoilleni.

Pelon nöyryyttämänä palaan takaisin telttaan. Siellä tunnen oloni yllättävän turvalliseksi. Sitä tunnetta lisätäkseni kä-perryn makuupussiin. Ensimmäiset sade-pisarat kopisevat telttani kattoon.

HYÖNÄN MUKAAN teltassa oleminen keskellä pimeää metsää on optimaalinen asetelma sille, että mieli alkaa rakentaa pelkoja ennakko-odotusten pohjalta. Kun

ulkoa kuuluu risahduksia ja rasahduksia, et tule lopulta koskaan tietämään, mikä se oli, ellet mene ulos katsomaan. Rasah-dus kannattaa käydä tarkistamassa, sillä sen selvittämättä jättäminen voi vahvistaa ennakko-odotusta vaarasta.

MAKUUPUSSISSA on hämmästyttävän lämmin, vaikka pian on keskiyö. Pyörin levottomana pienessä tilassa ja yritän nu-kahtaa. Sade piiskaa telttaa entistä rajum-min ja tuuli ujeltaa lujaa.

Puhelimen tuominen saattoi lopulta olla virhe. Ystäväni soittavat pilapuheluita ja lähettävät viestejä oudosta numerosta. Saan kuvaviestin, jossa nahkahanskainen hahmo tarttuu kuusenoksaan, ja alla lukee: tulossa. Pelottelu toimii.

Kuulen askelia. Havahdun ylös ja jatkan kuuntelemista. Nyt kuulen jälleen, mutta tällä kertaa eri puolelta telttaa. Sitten kuu-len autonoven paukahduksen ja sen jäl-keen moottorisahan sekä suden ulvonnan.

Ei, en ole sekoamassa, enkä myöskään kauhuelokuvassa. Sade ja tuuli pauhaavat ja luovat äänimaailman, joka altistaa minut väärintunnistamiselle. Mieleni muuttaa kuulemani asiat sellaisiksi, joita pelkään. Jos ajattelen järjelläni enkä tunteillani, tiedän että kuulemani asiat eivät ole todel-lisuutta. Silti pelko saa minut epäröimään.

En nukahda vielä moneen tuntiin. Kuuntelen ääniä ympärilläni enkä voi olla varma, mistä ne tulevat.

HERÄTYSKELLONI soittaa aamuseitse-mältä. Telttakankaan läpi ei vielä tule va-loa. Kaivan puhelimeni esille ja uneliaisuu-teni vaihtuu järkytykseen.

Pariisissa yli 120 ihmistä on kuollut ter-rori-iskussa ja satoja loukkaantunut. Saan surullisen konkreettisen esimerkin siitä, miten kaupungit ovat vaarallisempia paik-koja kuin metsät.

Minä vietin yöni turvallisessa paikassa – metsässä, jota niin kovasti pelkäsin.

Pertti Neuvonen

PIMEYS Metsään sisältyy useita mielikuvia vaaroista ja peloista. Mitä tapahtuu, kun mieli altistetaan niille?

PERTTI NEUVONEN

” Pakotan itseni ulos. Teltan vetoketjun avaaminen ei ole miellyttävää, koska en tiedä, mikä minua pimeydessä odottaa.

LAPSENA PELKÄSIN pimeää. Yhä iltaisin kaduilla kulkiessani vilkaisen olkani ylitse tietyin väliajoin. Pimeän pelko on yleistä lapsilla, mutta aikuisetkin saattavat kärsiä siitä. En pelkää enää pimeää niin, että se haittaisi elämääni, mutta metsässä ei ole vain pimeää, siellä on ääniä, eläimiä ja mie-likuvia. Siksi vietän tämän yön yksin met-sässä – kohdatakseni pelkoni.

Maa on sammaleen peittämää, aivan kuin kävelisin tyynyillä. Kuljen havumetsässä ja etsin sopivaa paikkaa teltalleni. Löydän melko tasaisen kohdan, joka on neljän puun ympäröimä. Tässä vaiheessa en voi enää pe-rääntyä, joten pystytän teltan vikisemättä.

Marraskuinen metsä alkaa täyttyä pimey-destä. Päivänvalossa niin rauhoittava ja vih-reä paikka muuttuu joka minuutilla epäys-tävällisemmäksi ja tummemmaksi. Kello on 15:51, aurinko laskee. Seuraavan 16 tunnin ajan minulla on seuranani vain puut, kivet, sammaleet ja pimeys.

Viimeinenkin valonsäde on nyt poissa, ja istun telttani suojassa. Jokainen kuulemani rasahdus tihentää sydämeni lyöntiä. Kuvit-telen metsään suden tai jotain muuta pahaa. Yritän olla ääneti, sillä jos ulkona on jotain, en halua kiinnittää sen huomiota. Jonkin matkan päässä olevalta kivimurskaamol-ta kuuluu jatkuvaa pauketta, joka melkein rauhoittaa minua.

MIKSI ME pelkäämme metsää? Onko ih-misillä jokin sisäänrakennettu ajatus pime-ästä metsästä, jonka takia me pelkäämme? Todellisuudessa metsä on melko vaaraton paikka. Karhun tai suden kohtaaminen on epätodennäköistä, sillä ne pelkäävät ihmi-siä enemmän kuin me niitä. Pimeän metsän pelko pohjautuu järjenvastaiselle ajattelulle. On todennäköisempää loukkaantua tai jou-tua vaaran uhkaamaksi silloin, kun kävelee lauantai-iltana kaupungilla.

Pelon ensisijainen tehtävä on suojata vaa-roilta. Evoluutiopsykologian mukaan tun-teet kertovat, onko tilanne sellainen, jossa on odotettavissa jotain hyvää ja palkitsevaa vai onko siinä jokin uhka. Uhka saa ihmisen


Metsä vei järkeni

valppaaksi ja aiheuttaa pelkoa. Pimeän metsän pelko voi siis tulla evoluution kaut-ta ajoilta, jolloin ihminen asui taivasalla.

IHMINEN TULKITSEE havaintoja helposti väärin, jos ne ovat monitulkintaisia, kertoo psykologian professori Jukka Hyönä.

– Jos on meluisa tilanne ja joku sanoo jotain, mitä ei oikein kuule, se saatetaan kuulla väärin ennakko-odotuksen mu-kaan. Kuultua joko toivotaan tai pelätään, sanoo Hyönä.

Sama pätee pimeässä metsässä. Kun näkökyky rajoittuu pimeän takia, mieli voi muuttaa ison kiven karhuksi tai putoavan oksan hyökkääväksi sudeksi. Havainnon tulkitsemista määrittää ihmisen ennakko-odotus kyseisestä tilanteesta. Pimeässä metsässä vallitsevat odotukset ovat usein pelon määrittämiä. Väärintunnistetut ha-vainnot saattavat vahvistaa ennakko-odo-tuksia silloin, kun tulkinnat ovat niiden mukaisia.

– Pahimmassa tapauksessa voi lähteä paniikissa juoksemaan, vaikka todellisuu-dessa havainto olisi vain pikkulintu.

TUULENPUUSKAT tanssivat puiden lat-voissa ja heittävät vesipisaroita telttaani vasten. On ollut tunnin ajan pilkkopimeää, enkä ole lähtenyt pois teltan suojista. Pieni led-lyhty tuo turvaa.

Pakotan itseni ulos. Teltan vetoketjun avaaminen ei ole miellyttävää, koska en tiedä, mikä minua pimeydessä odottaa. Ot-salamppuni kirkas valokeila valaisee met-sän edessäni. En voi olla pyörittelemättä päätäni, skannaan metsän niin hyvin kuin pystyn. Siellä ei ole mitään.

Eväspussistani löytyy valmiskeittoa, nuudeleita ja kaakaota, joten lämmitän vettä retkikeittimellä. Odotellessani jou-dun kohtaamaan metsässä vallitsevan pi-meyden. Silloin tajuan, että olen aivan yk-sin. Mieleni valtaa pelko ja ahdistus. Näen edessäni suuren kiven, joka voisi yhtä hy-vin olla karhu. Kuusikossa väijyvät kaikki-en katsomieni kauhuelokuvien murhaajat.

Pääni sisällä vilisee asioita, jotka pahenta-vat pelkoani. Vesi kiehuu.

Palaan tyytyväisenä telttaani lämpimän veden kanssa. On aika valmistaa juhlail-lallinen. Kun kaadan vettä tomaatti-vuo-henjuustokeittojauheen päälle, mieleni rakentaa jälleen ajatuksia pelon alistama-na. Haistan vuohenjuuston vahvana. Yh-distän sen heti siihen, että sudet jahtaavat lampaita, ja kuvittelen, että sudet haistavat vuohenjuustoni. Ajatukseni ovat järjettö-miä, ja sen tiedostaminen lopulta rauhoit-taa minut.

Äitini soittaa, ja kerron hänelle vuohen-juustotarinani. Hän nauraa, ja nauran it-sekin. Puhelimen avulla saan hetkittäisen helpotuksen pelkooni.

Tuuli yltyy ja lämpötila alkaa hiljaa pudota.

PELON kohtaaminen voi muuttaa ennak-ko-odotuksia. Todellisuudelle on annetta-va mahdollisuus, jotta peloista pääsee irti.

– Kun jokin jossain vilahtaa, ja ei lähde-kään juoksujalkaa pakoon, voi kohdata to-dellisuuden, joka onkin koiranulkoiluttaja tai jokin pieni piipertäjä, Hyönä sanoo.

Metsässä usein vieraileminen voi lieven-tää pelkoa. Esimerkiksi fobioiden hoitoon

käytetään poisherkistämismenetelmää, jossa fobiasta kärsivä henkilö altistetaan pelon aiheuttajalle, ensin pieninä annok-sina ja lopulta suurempina. Tarkoitus on saada pelko häipymään myönteisten ko-kemuksien kautta.

Metsässä liikkuvan ihmisen ennakko-odotuksiin voi vaikuttaa myös se, minkä takia sinne mennään. Esimerkiksi metsäs-täjä toivoo näkevänsä hämärässä metsässä liikettä, koska liike tarkoittaa mahdollisesti saalista.

– Se, mitä on mennyt metsään teke-mään, saattaa muuttaa tunnelman, tunteet ja tulkinnat täysin.

OLEN OLLUT metsässä 3 tuntia. Aika ku-luu mielestäni normaalia hitaammin sil-loin, kun on epämiellyttävässä paikassa. Alan kaivata kotini lämpöä, televisiota, muita ihmisiä. Jos jakaisin tämän koke-muksen jonkun toisen kanssa, voisi olla jopa mukavaa. Nyt kuitenkin olen pimey-dessä vain pelko seuranani.

Tuntuu kuin ulkoa kuuluisi koko ajan enemmän rasahduksia. Pelko ei ole vielä hellittänyt. Jostain kuuluu koiran hau-kuntaa. Ehkä se on aistinut pimeydessä jotain ja pelkää. Haluaisin vain mennä nukkumaan, mutta vielä on liian aikaista. Lisäksi minun on mentävä ulos ja kohdat-tava pelkoni.

Avaan teltan vetoketjun ja ryntään ulos. Päätän olla pelkäämättä. Seison keskellä metsää ja tuijotan pimeään. Siellä ei ole vieläkään mitään, mutta päätökseni olla pelkäämättä vesittyy heti. Pelko pitelee minua kourassaan, ja jähmetyn paikoilleni.

Pelon nöyryyttämänä palaan takaisin telttaan. Siellä tunnen oloni yllättävän turvalliseksi. Sitä tunnetta lisätäkseni kä-perryn makuupussiin. Ensimmäiset sade-pisarat kopisevat telttani kattoon.

HYÖNÄN MUKAAN teltassa oleminen keskellä pimeää metsää on optimaalinen asetelma sille, että mieli alkaa rakentaa pelkoja ennakko-odotusten pohjalta. Kun

ulkoa kuuluu risahduksia ja rasahduksia, et tule lopulta koskaan tietämään, mikä se oli, ellet mene ulos katsomaan. Rasah-dus kannattaa käydä tarkistamassa, sillä sen selvittämättä jättäminen voi vahvistaa ennakko-odotusta vaarasta.

MAKUUPUSSISSA on hämmästyttävän lämmin, vaikka pian on keskiyö. Pyörin levottomana pienessä tilassa ja yritän nu-kahtaa. Sade piiskaa telttaa entistä rajum-min ja tuuli ujeltaa lujaa.

Puhelimen tuominen saattoi lopulta olla virhe. Ystäväni soittavat pilapuheluita ja lähettävät viestejä oudosta numerosta. Saan kuvaviestin, jossa nahkahanskainen hahmo tarttuu kuusenoksaan, ja alla lukee: tulossa. Pelottelu toimii.

Kuulen askelia. Havahdun ylös ja jatkan kuuntelemista. Nyt kuulen jälleen, mutta tällä kertaa eri puolelta telttaa. Sitten kuu-len autonoven paukahduksen ja sen jäl-keen moottorisahan sekä suden ulvonnan.

Ei, en ole sekoamassa, enkä myöskään kauhuelokuvassa. Sade ja tuuli pauhaavat ja luovat äänimaailman, joka altistaa minut väärintunnistamiselle. Mieleni muuttaa kuulemani asiat sellaisiksi, joita pelkään. Jos ajattelen järjelläni enkä tunteillani, tiedän että kuulemani asiat eivät ole todel-lisuutta. Silti pelko saa minut epäröimään.

En nukahda vielä moneen tuntiin. Kuuntelen ääniä ympärilläni enkä voi olla varma, mistä ne tulevat.

HERÄTYSKELLONI soittaa aamuseitse-mältä. Telttakankaan läpi ei vielä tule va-loa. Kaivan puhelimeni esille ja uneliaisuu-teni vaihtuu järkytykseen.

Pariisissa yli 120 ihmistä on kuollut ter-rori-iskussa ja satoja loukkaantunut. Saan surullisen konkreettisen esimerkin siitä, miten kaupungit ovat vaarallisempia paik-koja kuin metsät.

Minä vietin yöni turvallisessa paikassa – metsässä, jota niin kovasti pelkäsin.

Pertti Neuvonen

PIMEYS Metsään sisältyy useita mielikuvia vaaroista ja peloista. Mitä tapahtuu, kun mieli altistetaan niille?

PERTTI NEUVONEN

” Pakotan itseni ulos. Teltan vetoketjun avaaminen ei ole miellyttävää, koska en tiedä, mikä minua pimeydessä odottaa.

LAPSENA PELKÄSIN pimeää. Yhä iltaisin kaduilla kulkiessani vilkaisen olkani ylitse tietyin väliajoin. Pimeän pelko on yleistä lapsilla, mutta aikuisetkin saattavat kärsiä siitä. En pelkää enää pimeää niin, että se haittaisi elämääni, mutta metsässä ei ole vain pimeää, siellä on ääniä, eläimiä ja mie-likuvia. Siksi vietän tämän yön yksin met-sässä – kohdatakseni pelkoni.

Maa on sammaleen peittämää, aivan kuin kävelisin tyynyillä. Kuljen havumetsässä ja etsin sopivaa paikkaa teltalleni. Löydän melko tasaisen kohdan, joka on neljän puun ympäröimä. Tässä vaiheessa en voi enää pe-rääntyä, joten pystytän teltan vikisemättä.

Marraskuinen metsä alkaa täyttyä pimey-destä. Päivänvalossa niin rauhoittava ja vih-reä paikka muuttuu joka minuutilla epäys-tävällisemmäksi ja tummemmaksi. Kello on 15:51, aurinko laskee. Seuraavan 16 tunnin ajan minulla on seuranani vain puut, kivet, sammaleet ja pimeys.

Viimeinenkin valonsäde on nyt poissa, ja istun telttani suojassa. Jokainen kuulemani rasahdus tihentää sydämeni lyöntiä. Kuvit-telen metsään suden tai jotain muuta pahaa. Yritän olla ääneti, sillä jos ulkona on jotain, en halua kiinnittää sen huomiota. Jonkin matkan päässä olevalta kivimurskaamol-ta kuuluu jatkuvaa pauketta, joka melkein rauhoittaa minua.

MIKSI ME pelkäämme metsää? Onko ih-misillä jokin sisäänrakennettu ajatus pime-ästä metsästä, jonka takia me pelkäämme? Todellisuudessa metsä on melko vaaraton paikka. Karhun tai suden kohtaaminen on epätodennäköistä, sillä ne pelkäävät ihmi-siä enemmän kuin me niitä. Pimeän metsän pelko pohjautuu järjenvastaiselle ajattelulle. On todennäköisempää loukkaantua tai jou-tua vaaran uhkaamaksi silloin, kun kävelee lauantai-iltana kaupungilla.

Pelon ensisijainen tehtävä on suojata vaa-roilta. Evoluutiopsykologian mukaan tun-teet kertovat, onko tilanne sellainen, jossa on odotettavissa jotain hyvää ja palkitsevaa vai onko siinä jokin uhka. Uhka saa ihmisen

26 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit18 19 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

TULEN KOTIIN, vaihdan vaatteet. Istun täydellisesti sisustetun asuntoni ruokapöydän ääreen ja syön iltapalaa. Menen nukkumaan. Suljen tietoko-neen.

Sitten nukun oikeasti.Paremman elämän on voinut luoda

internetissä jo kauan. On virtuaalimaa-ilmoja, joihin upotetaan aikaa ja rahaa. Ala-asteella aloitetaan Habbo Hotelista, vanhempana jatketaan Second Lifeen.

Vaikkei fyysisesti jaksaisi laittaa tikkua ristiin ulkonäkönsä puolesta, virtuaaliminä voi shoppailla ja vaihtaa hiustenväriään harva se päivä. Kaksi elämää, kaksi persoonaa. Ainakin toi-sesta voi tehdä juuri mieleisensä.

Joku toinen lähtee kotoaan lopulli-sesti ja päätyy tilapäismajoitukseen toi-selle puolelle maailmaa. Syö iltapalaa, jos sitä on tarjolla. Menee nukkumaan. Ei omista tietokonetta.

PAKOLAISET matkustavat Euroop-paan saadakseen paremman elämän ja aloittaakseen puhtaalta pöydältä.Me voimme avata nettisivun, keksiä itsellemme uuden nimen ja lähteä treffailemaan ihmisiä. Niin helppoa se on. Kun oma arki alkaa tökkiä, voimme luoda mielenkiintoisemman. Kun kyl-lästyn elämääni, hankin uuden.

Yle ja Helsingin Sanomat uutisoivat viime viikolla pakolaisten älypuhe-linten käytöstä. Otsikot ”Kännykkä turvaa pakolaisen matkaa” ja ”Älypu-helin on ruokaa tärkeämpi” kertovat siitä, miten internet voi konkreettisesti auttaa löytämään uuden elämän. Pu-helimella saadaan yhteys perheisiin ja paikannetaan pakolaisveneet. Niin pakenevat esimerkiksi syyrialaiset omaa todellisuuttaan. He eivät pakene sitä kyllästymisen takia. Heillä ei ole vaihtoehtoja.

ME PAKENEMME arjen harmautta, töitä ja ihmissuhteita tietokoneidemme ääreen. Emme joudu ahtautumaan täy-siin laivoihin ja pelkäämään huomisen puolesta.

Me pakenemme sosiaaliseen mediaan, Netflixiin, virtuaalimaailmoihin. Pel-käämme korkeintaan sitä, jaksammeko herätä seuraavan aamun luennolle.

Välillä tuntuu, että todellisuuden-tajumme on hämärtynyt. Joillekin to-dellisuudesta pakeneminen tarkoittaa makuuhuoneeseen läppärin kanssa lin-noittautumista. Joillekin se on taistelua elämästä ja kuolemasta. Meille pako on kuitenkin aina väliaikaista.

Loppujen lopuksi elämä voi olla vuorottelua kahden olotilan välillä: kumpi on todellisempaa, ikkunan vai tietokoneen ruudun takana avautuva maailma?

On helppo paeta maailman pahuutta, kun oma Facebook täyttyy katastrofi-uutisista. Avata uusi välilehti ja kadota hetkeksi.

Sara [email protected]

Toiset pakenevat henkensä edestä saadakseen uuden elämän, toiset luovat sen internetissä.

NÄIN KOIN

MUISTILISTA 1.10.–7.10.2015 ANNUKKA TAMMILEHTO, ERIKA LÄÄRÄ

FANIEN OMISTAMA

TAMPERE UNITED ajautui vuonna 2011 konkurssiin, mutta seuran fanit päättivät jatkaa. Fanien perustama Tamu-K saavutti kolmannen sarjanousunsa neljän vuoden sisään ja nousi Tampereen piirin 3. divisioonaan. Viidenneksi korkeimman sarjatason otteluissa on yleensä muutamia katsojia, mutta Tamu-K:n viimeistä ottelua seurasi 502 katsojaa. Ensi kaudella joukkue pelaa nimellä Tampere United.

Tosi-tvkymmenessä sekunnissa

NYT! Yhdistän Snapchatin videopuhe-lun somejulkkiksen kanssa.

– Eihän haittaa, jos syön tässä samal-la, vastaa Paju Purovuo, 26, suu täynnä puuroa.

Purovuo on listattu yhdeksi Snapcha-tin suureksi suomalaiseksi. Viime vii-konloppuna Purovuo lauloi seuraajil-leen toivekatkelmia 90-luvun hiteistä.

Purovuon huumoripohjaisia video-pätkiä on katsonut parhaimmillaan yli 1 200 ihmistä. Itsekin blogia pitänyt Purovuo uskoo, että snäpeissä ihmiset osaavat olla aidompia kuin esimerkiksi loppuunsa hiotuissa blogeissa. Puro-vuon mielestä sovelluksessa tärkeintä ovat hauskat jutut ja mielenkiintoiset persoonat. Snapchattien lähettäminen, snäppäily, on koukuttavaa.

– Ei tarvitse katsoa iltaisin Netflixiä. Snäpit ovat elämän tosi-tv:tä.

Toisin kuin lähes kaikissa muissa so-siaalisissa medioissa, Snapchatissa ei kerätä tykkäyksiä, jakoja tai seuraajia. Snäpit eivät myöskään tallennu käyttä-jän profiiliin muiden katseltaviksi. Ku-vien ei tarvitse olla yhtä harkittuja kuin Facebookissa.

MIES ISTUU BUSSISSA, pelleilee koi-rapuistossa, keittää kahvia ja puhuu etukameralleen. Pääasiassa puhuu. Kymmenen sekunnin videot toisensa perään muodostavat tajunnanvirtai-sen Mieskettu-snäppääjän videopäi-väkirjan. Lähetän Miesketulle videon ja kysyn häntä haastateltavaksi. Muu-tamassa minuutissa saan vastauksen.

Snapchat-persoonalle haastattelu käy vaikka heti. Konsta Kettunen, 26, mieltää itsensä snapchattailun pionee-riksi. Helsinkiläisen mainostuotanto-yhtiön katolla tuulee, ja kuvaruutuun ilmestyy miehen snäpeistä tutut pitkät punaiset hiukset.

– Snapchatissa ei voi feikata fiilistä ja tunteita. Etukamera vaan laitetaan päälle. Siitä puuttuu kaikki suunnitte-lu, harkittu tarinankerronta ja editointi.

VUONNA 2014 palvelu nimettiin maa-ilman nopeimmin kasvavaksi some- ja viestisovellukseksi. Palvelun reaali-aikaisuus kiinnostaa myös yrityksiä. Erityisesti Yhdysvalloissa Snapchatin kautta järjestetään laajoja kilpailuja ja kampanjoita.

Suomessa sovellus teki varsinaisen läpimurtonsa vasta viime kesänä. Ve-rohallinnon snäpeissä vilahtaa tauko-huoneen pullapitkot. Videoilla anne-taan virkamiehille kasvot ja yritetään muuttaa ihmisten mielikuvaa verohal-linnosta. Radiokanava jakaa tunnelmia studioista ja festareilta.

Snapchatilla voidaan rakentaa ihmis-ten ja yritysten julkisuuskuvaa tavoilla, mihin muut sosiaaliset mediat eivät pysty. Kettunen uskoo Snapchatin mer-kityksen markkinoinnissa kasvavan koko ajan.

Uusi somesukupolvi haluaa kaiken nopeasti. Snapchat toimii siinä hyvin.

Vilma Flinkman

SNAPCHAT Maailman nopeimmin kasvava viestisovellus erottuu muusta somesta rosoisuudellaan.

MIKÄ?

Snapchat ○ Älypuhelinsovellus, jolla lähete-

tään kuvia ja videoita, eli snäppejä. ○ Kuvat ja videot kestävät maksi-

missaan 10 sekuntia ○ Snäpit eivät tallennu puhelimeen,

vaan katoavat heti avaamisen jälkeen

○ Snäpit lähetetään kavereille tai tallennetaan omaan tarinaan, missä ne säilyvät vuorokauden ajan otto-hetkestä

○ Kuvan lähettäjän ja vastaanotta-jan pitää olla Snapchat-kavereita

○ Kuvat ja videot otetaan tilantees-sa ja muokkausmahdollisuudet ovat rajalliset

○ Päivittäin lähetetään 400 miljoo-naa snäppiä

DANIEL HELANDER

TORSTAI PERJANTAI LAUANTAI SUNNUNTAI MAANANTAI TIISTAI KESKIVIIKKO

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.KIRJAILIJA- TAPAAMINEN

TOIMITTAJA-KOULUTUS90 VUOTTA

MEDIAPOLIKSEN AVOIMET OVET

RRR PIHA-KIRPPIS

URHEILU- JA MUSIIKKIVISA

METSÄJOO-GAA VALKEA-KOSKELLA

KELLOKUUDENKONSERTTI

Tapaa 5 kir-jailijaa, joiden teokset ovat ehdolla Poh-joismaiden neuvoston kirjallisuus-palkinnon 2015 saajiksi

Toimittaja-koulutus juuri nyt ja silloin ennen. Toi-mittajakoulu-tus juhlii.

Osallistu Yle Tampereen Radion suo-raan lähe-tykseen ja kokeile stu-diotyöskente-lyä Yle TV2:n studioissa.

Asukkaat myyvät tavaroitaan etupihoillaan. Myynnissä myös kahvia, mehua, lei-vonnaisia ja hunajaa.

Testaa oma urheilu- ja musiikki-tietoutesi.

Rentoudu joogassa met-sän hiljaisuu-dessa.

Tampereen konservatori-on opiskelijat ilahduttavat kirjaston vierailijoita musiikillaan.

Ilmainen Ilmainen päiväjuhla ja jatkot, ennak-koilmoittau-tuminen

Ilmainen Ilmainen Ilmainen sisäänpääsy

7 euroa/kerta, ennakko-ilmoittautu-minen

Ilmainen

Tampereen yliopisto,Pinni B, luentosali B3116 klo 14.15–16.00

Tampereen yliopisto, pääjuhlaklo 14,jatkot klo 20

Mediapolis, Tohlopinranta 31, Tampere klo 10–14

As Oy Raho-lan Rivitalo Rinne,Voionmaan-katu 36,Tampereklo 11–15

Aikalisä Sport & Music Bar, Ankkarinraitti 2, Tampere klo 21

Ilolan maa-tilamatkailu, Vedentaantie 30, Valkea-koskiklo 19–20

Pääkirjasto Metso,Pirkankatu 2, Tampereklo 18


YHÄ USEAMPI rakkaustarina saa nykyisin alkunsa pienen pienestä peu-kalon liikkeestä. Älkääkä yrittäkö ym-märtää tätä väärin: tarkoitan tietenkin Tinderiä. Peukalolla pyyhkäistään tyk-käämisen merkiksi puhelimen ruudulta syvälle sieluun tuijottavan unelmien uroksen tai naaraan kuva oikealle. Jos pärstä ei houkuttele, odottaa vasem-malle puolelle pyyhkäisemisen takana ikuinen unohdus.

Tulevaisuuden mies- ja vaimobuffe-tissa riittää peukalolle selattavaa. Ujon littipeukun kohottaminen puolisoeh-dokkaalle baarin narikassa kotiinlähtöä vihjaavaksi merkiksi on utuinen muisto vain. Puoliso löytyy puhelimesta hel-pommin kuin koskaan aikaisemmin.

KUN HAAVIIN on tarttunut se oikea rakkauden hauki, kehittyy peukalotyö Tinderistä tutuksi tulleesta swaippai-lusta yhden suosituimman yhteyden-pitosovelluksen, Whatsappin, näpyt-telyyn.

Jos parempi puolisko ei pysty pöt-köttämään fyysisesti kainalossa, on jatkuva yhteys silti taattu. Whatsapp näyttää näppärästi, milloin kullalla on sama sovellus auki ja ovatko lähetetyt viestit löytäneet oikeaan osoitteeseen-sa. Whatsapp-yhteyden ylläpitämisen lisäksi kultua kuuluu tägätä Instag-ramissa hauskoihin ja hellyyttäviin otoksiin, ja Snapchatissa aktiivisinta viestittelykaveria kuvaavan sydämen tulee löytyä seurustelukumppanin ni-mimerkin vierestä. Snapchatissa teks-tin näpyttelemisen voi korvata lyhyillä ääni-, kuva- tai videoviesteillä.

Kun ruudulta näkee, että viesti on avattu eikä vastausta ala kuulua, saat-taa oman näyttöpäätteensä äärellä odotteleva puoliso tuskastua. Käsin-kirjoitettujen rakkauskirjeiden viikkoja kestävä odottelu tuntuu vieraalta, kun vaihtoehtona on vastaanottaa pienempi kuin kolme -merkkiyhdistelmä rakkau-dentunnustukseksi tässä ja nyt.

Jos rakkauden kaivo tulee tägättyä, snäpättyä, twiitattua ja whatsapattua kuiviin, voi parisuhteen päättämiseen ottaa mallia entisen pääministerimme Matti Vanhasen ja hänen ex-morsia-mensa Susan Ruususen perinteisestä tekstiviestierosta.

PARISUHTEEN elämänkaareen löytyy sovelluksia jokaiselle sormelle. Välillä on kuitenkin hyvä antaa peukaloiden levätä ja nostaa katse puhelimen näy-töstä kohti kumppanin filtteröimättö-miä kasvoja. Ehkä jopa puhua vähäsen.

Kun 140 merkin maksimipituuden voi unohtaa, saattaa rakkaudentun-nustus saada täysin uuden muodon. Vaikka punaisena sykkivä sydänemoji pomppaa puhelimesta nopeasti sil-mille, ei se pysty korvaamaan rinnalle painetun korvan alta kuuluvaa hiljaista pamppailua.

Tessa [email protected]

Peukalonäppäryydestä on tullut modernin parisuhteen määrittäjä.

NÄIN KOIN

MUISTILISTA 18.–24.2.2016 HANNA TUULONEN

HYMYTOIMITTAJA

TOIMITTAJA SEAN RICKS juontaa uutta Perjantai-televisio-ohjelmaa yhdessä toimittaja Pekka Vahvasen kanssa. Viikoittainen ohjelma lähetetään suorana Tampereen TTT-klubilta Yle TV1:ltä. Vieraat keskustelevat liveyleisön edessä leppoisan Ricksin ja totisemman Vahvasen kanssa isoista teemoista. Viime jakson aiheena oli brändäys. Juontaja Ricksin brändi syntyy hymystä. – Mun pitää hymyillä niin maan perhanasti, hän kertoo ohjelmassa.


18. 19. 20. 21. 22. 23. 24.HARJOITTELU YK:SSA JA EU:SSA

PAHKASIKA-NÄYTTELY

KIRJAILIJAN POLKU -PANEELI

RAVINTOLA-PÄIVÄ: KELICAFE

BULGARIA-LAISIA TANSSEJA

SKANDINAVIAN VAELLUS-KULTTUURI

VAPAALLA -AFTERWORK

Infoa jakokemuksia harjoittelusta.

Rakenna Pahkis-propellihattu ja osallistu näyttelyopas-tukseen.

Paikalla Viita-akatemian entisiä opis-kelijoita kertomassa omasta reitistään kirjailijaksi.

Keliakianuor-ten gluteeni-ton kahvila. Myynnissä muffinsseja, brownieta ja sämpylöitä.

Opi bulgaria-laisia tansseja. Aiempaa kokemusta ei tarvita.

Luento jo-kaiselle, joka haaveilee Pohjois-Skan-dinaviassa vaeltamisesta.

Tutustu Tampere-talon orkesteriin. Tapaaminen aulassa.

Ilmainen Ilmainen Ilmainen 5 € Ilmainen Ilmainen

Tampereen yliopisto, Linna-raken-nus, sali K109Kalevantie 5, Tampereklo 16–17.30

Mediamuseo Rupriikki, Museokeskus VapriikkiAlaverstaan-raitti 5, Tampereklo 15–17

Sampolan kirjastoSammonkatu 2, Tampereklo 13–15

Keliakialiitto, Hammarenin-katu 7, Tampereklo 12–15, maksukäteisellä

Tampereen stadion, voi-mistelusali 3Ratinan rantatie 1klo 17–18.30

Kirjasto Leija, Koivumäentie 2, Ylöjärviklo 18

Tampere-taloYliopistonkatu 55, Tampereklo 17

OLLI PIETILÄINEN


YHÄ USEAMPI rakkaustarina saa nykyisin alkunsa pienen pienestä peu-kalon liikkeestä. Älkääkä yrittäkö ym-märtää tätä väärin: tarkoitan tietenkin Tinderiä. Peukalolla pyyhkäistään tyk-käämisen merkiksi puhelimen ruudulta syvälle sieluun tuijottavan unelmien uroksen tai naaraan kuva oikealle. Jos pärstä ei houkuttele, odottaa vasem-malle puolelle pyyhkäisemisen takana ikuinen unohdus.

Tulevaisuuden mies- ja vaimobuffe-tissa riittää peukalolle selattavaa. Ujon littipeukun kohottaminen puolisoeh-dokkaalle baarin narikassa kotiinlähtöä vihjaavaksi merkiksi on utuinen muisto vain. Puoliso löytyy puhelimesta hel-pommin kuin koskaan aikaisemmin.

KUN HAAVIIN on tarttunut se oikea rakkauden hauki, kehittyy peukalotyö Tinderistä tutuksi tulleesta swaippai-lusta yhden suosituimman yhteyden-pitosovelluksen, Whatsappin, näpyt-telyyn.

Jos parempi puolisko ei pysty pöt-köttämään fyysisesti kainalossa, on jatkuva yhteys silti taattu. Whatsapp näyttää näppärästi, milloin kullalla on sama sovellus auki ja ovatko lähetetyt viestit löytäneet oikeaan osoitteeseen-sa. Whatsapp-yhteyden ylläpitämisen lisäksi kultua kuuluu tägätä Instag-ramissa hauskoihin ja hellyyttäviin otoksiin, ja Snapchatissa aktiivisinta viestittelykaveria kuvaavan sydämen tulee löytyä seurustelukumppanin ni-mimerkin vierestä. Snapchatissa teks-tin näpyttelemisen voi korvata lyhyillä ääni-, kuva- tai videoviesteillä.

Kun ruudulta näkee, että viesti on avattu eikä vastausta ala kuulua, saat-taa oman näyttöpäätteensä äärellä odotteleva puoliso tuskastua. Käsin-kirjoitettujen rakkauskirjeiden viikkoja kestävä odottelu tuntuu vieraalta, kun vaihtoehtona on vastaanottaa pienempi kuin kolme -merkkiyhdistelmä rakkau-dentunnustukseksi tässä ja nyt.

Jos rakkauden kaivo tulee tägättyä, snäpättyä, twiitattua ja whatsapattua kuiviin, voi parisuhteen päättämiseen ottaa mallia entisen pääministerimme Matti Vanhasen ja hänen ex-morsia-mensa Susan Ruususen perinteisestä tekstiviestierosta.

PARISUHTEEN elämänkaareen löytyy sovelluksia jokaiselle sormelle. Välillä on kuitenkin hyvä antaa peukaloiden levätä ja nostaa katse puhelimen näy-töstä kohti kumppanin filtteröimättö-miä kasvoja. Ehkä jopa puhua vähäsen.

Kun 140 merkin maksimipituuden voi unohtaa, saattaa rakkaudentun-nustus saada täysin uuden muodon. Vaikka punaisena sykkivä sydänemoji pomppaa puhelimesta nopeasti sil-mille, ei se pysty korvaamaan rinnalle painetun korvan alta kuuluvaa hiljaista pamppailua.

Tessa [email protected]

Peukalonäppäryydestä on tullut modernin parisuhteen määrittäjä.

NÄIN KOIN

MUISTILISTA 18.–24.2.2016 HANNA TUULONEN

HYMYTOIMITTAJA

TOIMITTAJA SEAN RICKS juontaa uutta Perjantai-televisio-ohjelmaa yhdessä toimittaja Pekka Vahvasen kanssa. Viikoittainen ohjelma lähetetään suorana Tampereen TTT-klubilta Yle TV1:ltä. Vieraat keskustelevat liveyleisön edessä leppoisan Ricksin ja totisemman Vahvasen kanssa isoista teemoista. Viime jakson aiheena oli brändäys. Juontaja Ricksin brändi syntyy hymystä. – Mun pitää hymyillä niin maan perhanasti, hän kertoo ohjelmassa.


18. 19. 20. 21. 22. 23. 24.HARJOITTELU YK:SSA JA EU:SSA

PAHKASIKA-NÄYTTELY

KIRJAILIJAN POLKU -PANEELI

RAVINTOLA-PÄIVÄ: KELICAFE

BULGARIA-LAISIA TANSSEJA

SKANDINAVIAN VAELLUS-KULTTUURI

VAPAALLA -AFTERWORK

Infoa jakokemuksia harjoittelusta.

Rakenna Pahkis-propellihattu ja osallistu näyttelyopas-tukseen.

Paikalla Viita-akatemian entisiä opis-kelijoita kertomassa omasta reitistään kirjailijaksi.

Keliakianuor-ten gluteeni-ton kahvila. Myynnissä muffinsseja, brownieta ja sämpylöitä.

Opi bulgaria-laisia tansseja. Aiempaa kokemusta ei tarvita.

Luento jo-kaiselle, joka haaveilee Pohjois-Skan-dinaviassa vaeltamisesta.

Tutustu Tampere-talon orkesteriin. Tapaaminen aulassa.

Ilmainen Ilmainen Ilmainen 5 € Ilmainen Ilmainen

Tampereen yliopisto, Linna-raken-nus, sali K109Kalevantie 5, Tampereklo 16–17.30

Mediamuseo Rupriikki, Museokeskus VapriikkiAlaverstaan-raitti 5, Tampereklo 15–17

Sampolan kirjastoSammonkatu 2, Tampereklo 13–15

Keliakialiitto, Hammarenin-katu 7, Tampereklo 12–15, maksukäteisellä

Tampereen stadion, voi-mistelusali 3Ratinan rantatie 1klo 17–18.30

Kirjasto Leija, Koivumäentie 2, Ylöjärviklo 18

Tampere-taloYliopistonkatu 55, Tampereklo 17

OLLI PIETILÄINEN

28SY

KSY

LLÄ

2015

UTA

IN J

ULK

AIS

EE T

AK

AK

AN

NES

SAA

N K

UVA

JOU

RNA

LISM

IN 2

. VU

OSI

KURS

SIN

VA

STA

MA

INO

KSI

A. T

EKIJ

ÄT: D

AN

IEL

HEL

AN

DER

, NO

RA

HU

RD, L

AU

RA

TALV

ITIE

SYK

SYLL

Ä 20

15 U

TAIN

JU

LKA

ISEE

TA

KA

KA

NN

ESSA

AN

KU

VAJO

URN

ALI

SMIN

2. V

UO

SIKU

RSSI

N V

AST

AM

AIN

OK

SIA

. TEK

IJÄT

: VIL

LE K

AA

KIN

EN, O

LLI P

IETI

LÄIN

EN, I

REN

E ST

ACH

ON

Päästömittauksissa parhaat tulokset.

Das Mauton.Liian hyvä ollakseen totta.SY

KSY

LLÄ

2015

UTA

IN J

ULK

AIS

EE T

AK

AK

AN

NES

SAA

N K

UVA

JOU

RNA

LISM

IN 2

. VU

OSI

KURS

SIN

VA

STA

MA

INO

KSI

A. T

EKIJ

ÄT: R

ENJA

NU

RMI,

JEN

NI T

OIV

ON

EN, L

AU

RA

OK

KON

EN

SYK

SYLL

Ä 20

15 U

TAIN

JU

LKA

ISEE

TA

KA

KA

NN

ESSA

AN

KU

VAJO

URN

ALI

SMIN

2. V

UO

SIKU

RSSI

N V

AST

AM

AIN

OK

SIA

. TEK

IJÄT

: DA

NIE

L H

ELA

ND

ER, N

OR

A H

URD

, LA

UR

A TA

LVIT

IE

SYK

SYLL

Ä 20

15 U

TAIN

JU

LKA

ISEE

TA

KA

KA

NN

ESSA

AN

KU

VAJO

URN

ALI

SMIN

2. V

UO

SIKU

RSSI

N V

AST

AM

AIN

OK

SIA

. TEK

IJÄT

: V-V

KA

AK

INEN

, OLL

I PIE

TILÄ

INEN

, IRE

NE

STA

CHO

N

RIP

ON KALA.

ON KALA.

ON KALA.EI TARVII OLLA REILUKUHA KALASTETAAN.Lähes kolmannes maailman kalakannoista on ylikalastettuja: kaloja pyydetään niin runsaasti, että kalakannat eivät ehdi uusiutua. Ylikalastuksen vakavia haittoja ovatei-toivotun oheissaaliin heittäminen takaisin mereen kuolleena (20 miljoonaatonnia vuosittain) sekä valaiden ja delfiinien takertuminen kalanpyydyksiin. Pahimmillaan ylikalastus voi johtaa jopa kokonaisten meriekosysteemien tuhoon.

SYK

SYLL

Ä 20

15 U

TAIN

JU

LKA

ISEE

TA

KA

KA

NN

ESSA

AN

KU

VAJO

URN

ALI

SMIN

2. V

UO

SIKU

RSSI

N V

AST

AM

AIN

OK

SIA

. TEK

IJÄT

: REN

JA N

URM

I, LA

UR

A O

KKO

NEN

, JEN

NI T

OIV

ON

EN

Kuka sai

elävänä syntynyttälasta

raskauden-keskeytystä

kuolleenasyntynyttä lasta

Raskaudenkeskeytys on toimenpiteillä käynnistetty raskauden päättyminen, joka ei ole synnytys ja joka johtaa yhden tai useamman sikiön kuolemaan ja jossa sikiön ei tiedetä kuolleen kohtuun ennen keskeyttämis-toimenpidettä.

Vuonna 2013 15 % raskauksista päättyi raskaudenkeskeytykseen.

Toistuvat raskauden-keskeytykset ovat yleistyneet ja niitä tehdään yhä nuoremmille naisille.36 % vuoden 2013 raskaudenkeskeytyksistä tehtiin naisille, joille oli tehty keskeytys jo aiemmin.

91,8 % keskeytyksistä tehtiin sosiaalisista syistä.

Info

grafi

ikka

: Vee

ra H

ongi

sto,

syk

sy 2

015.

Läh

de: T

erve

yden

ja h

yvin

voin

nin

laito

s.

SYK

SYLL

Ä 20

15 U

TAIN

JU

LKA

ISEE

TA

KA

KA

NN

ESSA

AN

KU

VAJO

URN

ALI

SMIN

3. V

UO

SIKU

RSSI

N IN

FOG

RA

FIIK

OIT

A. T

EKIJ

Ä: V

EER

A H

ON

GIS

TO

VEERA HONGISTO

010

20

30

40

50

60

70

80

Tu

oree

t h

edel

mät

Tu

oree

t vih

ann

ekse

tK

uiv

atu

t h

edel

mät

ja

hed

elm

äsäi

lykkee

t

Syö

tkö

tarp

eeksi

vär

ejä?

Su

omal

ain

en s

yö k

eskim

ääri

n179 g

ram

maa

tu

orei

tavih

ann

eksi

a, 1

68 g

ram

maa

hed

elm

iä ja

43 g

ram

maa

mar

joja

päi

väs

sä. E

li y

hte

ensä

390 g

ram

maa

.

Kal

orit

kes

kim

ääri

n /

100g

39

33

23

58

11

38

Näi

n s

uom

alai

sten

kas

vis

ten

ja

vih

ann

este

n k

ulu

tus

on k

ehit

tyn

yt.

Sop

iva

mää

rä o

n p

uol

i kiloa

päi

väs

sä. T

ämä

tark

oitt

aa k

uu

tta

noi

n 8

0 g

ram

man

an

nos

ta.

Lis

äksi

tu

lisi

syö

dä

par

i per

un

aa.

Silja

Vii

tala

/ 2

015

Info

gra

�ik

an läh

teet

//

Lu

onn

onvar

akes

ku

s Lu

ke

TH

L F

inel

iR

uok

atie

to

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

KG/H

LÖ

SYK

SYLL

Ä 20

15 U

TAIN

JU

LKA

ISEE

TA

KA

KA

NN

ESSA

AN

KU

VAJO

URN

ALI

SMIN

3. V

UO

SIKU

RSSI

N IN

FOG

RA

FIIK

OIT

A. T

EKIJ

Ä:S

ILJA

VIIT

ALA

KEV

ÄÄ

LLÄ

2016

UTA

IN J

ULK

AIS

EE T

AK

AK

AN

NES

SAA

N K

UVA

JOU

RNA

LISM

IN 3

. VU

OSI

KURS

SIN

INFO

GR

AFI

IKO

ITA

. TEK

IJÄ

: AN

NI R

EEN

PÄÄ

KEV

ÄÄ

LLÄ

2016

UTA

IN J

ULK

AIS

EE T

AK

AK

AN

NES

SAA

N K

UVA

JOU

RNA

LISM

IN 3

. VU

OSI

KURS

SIN

INFO

GR

AFI

IKO

ITA

. TEK

IJÄ

: SA

RA

REIJ

ON

EN

KEV

ÄÄ

LLÄ

2016

UTA

IN J

ULK

AIS

EE T

AK

AK

AN

NES

SAA

N K

UVA

JOU

RNA

LISM

IN 3

. VU

OSI

KURS

SIN

INFO

GR

AFI

IKO

ITA

. TEK

IJÄ

: USV

A TO

RKK

I

0510152025

tam

mi

helm

im

aalis

huht

ito

uko

kesä

hein

äel

osy

yslo

kam

arra

sjo

ulu

Hirv

ielä

inon

nett

omuu

det

Suom

essa

201

4

Varo

hirv

eä s

yyss

äällä

KEV

ÄÄ

LLÄ

2016

UTA

IN J

ULK

AIS

EE T

AK

AK

AN

NES

SAA

N K

UVA

JOU

RNA

LISM

IN 3

. VU

OSI

KURS

SIN

INFO

GR

AFI

IKO

ITA

. TEK

IJÄ

: SA

AR

A TU

OM

INEN

DANIEL HELANDER, NORA HURD, LAURA TALVITIE V-V KAAKINEN, OLLI PIETILÄINEN, IRENE STACHON RENJA NURMI, LAURA OKKONEN, JENNI TOIVONEN DANIEL HELANDER, NORA HURD, LAURA TALVITIE

V-V KAAKINEN, OLLI PIETILÄINEN, IRENE STACHON RENJA NURMI, LAURA OKKONEN, JENNI TOIVONEN VEERA HONGISTO SILJA VIITALA

ANNI REENPÄÄ SARA REIJONEN USVA TORKKI SAARA TUOMINEN

Takasivuillaan Utain julkaisi kuvajournalismin toisen ja kolmannen vuosikurssin infografiikoita ja vastamainoksia 2015–2016.

Documents

Utain kokoelma 2015-2016