LAAKERI -työelämäyhteistyö sujuvaksi Varsinais-Suomessa

Tämä koulutusmateriaali on laadittu työpaikkaohjaajalle ja tuotettu

Laakeri- projektin toimesta keväällä 2011.

Mukanaa yhteistyössä:Turun ammatti-instituutti

Bovallius-ammattiopistoLounais-Suomen koulutuskuntayhtymä

Peimarin koulutuskuntayhtymäRaision seudun koulutuskuntayhtymä

Salon seudun ammattiopisto

uudistettu 2015

Sinä olet yhteistyön tärkeä ja vahva lenkki oh-jatessasi nuoria ja aikuisia opiskelijoita amma-tillisen kasvun polulla. Tulet huomaamaan, että opiskelijoiden perehdyttäminen ei juuri eroa uusien työntekijöiden perehdyttämisestä työyh-teisöön, työtehtäviin tai työturvallisuuteen työ-paikalla.

Opiskelijaa ohjaava opettaja on tukihenkilösi ja yhteistyökumppanisi kaikissa työssäoppimiseen liittyvissä asioissa. Oppilaitos on vakuuttanut opiskelijan työpaikalla tapahtuvien tapaturmien varalta ja vastaa siitä, että sinä, työpaikkaohjaaja saat riittävästi tietoa, valmennusta ja koulutusta ohjaustehtävässäsi ja että työpaikalle välittyy riittävästi tietoa opiskelijan saamasta opetuk-sesta.

Sinä olet opiskelijalle malli ammattilaisesta ja innostuneella suhtautumisella työhösi voit saa-da opiskelijan tuntemaan, että hän on oikealla alalla. Merkittävä osa opiskelijoistamme työl-listyy työssäoppimispaikkaan ja siten sinä olet myös osaltasi pidentämässä työuria Suomessa. Ammattitaitosi ja työkokemuksesi luovat hyvän pohjan työpaikkaohjaajana toimimiseen.

Tämä koulutusmateriaali on laadittu työpaik-kaohjaajalle ja tuotettu Laakeri- projektin toi-mesta keväällä 2011 yhteistyössä Turun am-matti-instituutin, Bovallius-ammattiopiston, Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymän, Pei-marin koulutuskuntayhtymän, Raision seudun koulutuskuntayhtymän ja Salon seudun ammat-tiopiston kanssa. Laakeri-hankkeen työpaikka-ohjaajakoulutus pohjautuu oheiseen materiaa-liin ja koulutus toteutetaan opetushallituksen laatiman työpaikkaohjaajien koulutusohjelman perusteiden mukaisesti.

Käsissäsi oleva koulutusmateriaali on koottu useista 2000-luvun lopussa tuotetuista työ-paikkaohjaajille suunnatuista ohje- ja tuki-materiaaleista ja kirjoista. Koulutusmateriaa-lissa käytetyistä lähteistä keskeisimmät ovat Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana (Frisk et al, 2010), Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana (Hätönen, 2010) sekä Ammattikou-lutus Suomessa – ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin (Ope-tushallitus, 2010). Koulutusmateriaalin kokoa-misessa on huomioitu myös työpaikkaohjaajilta vuosien varrella saatu palaute.

Toivon, että sinä, työpaikkaohjaaja tämän kou-lutusmateriaalin avulla saat uusia työkaluja ohjaukseen ja opit itsekin uusia asioita. Mikäli olet kiinnostunut täydennyskoulutuksesta tai haluat suositella koulutusta muille työyhteisösi jäsenille, katso lisätietoa tulevista koulutuksista www.laakeri.info –sivustolta. Ammatilliset op-pilaitokset Varsinais-Suomessa haluavat tukea sinua ja edustamaasi yritystä tai organisaatiota työpaikkaohjaajana toimimisessa kaikin tavoin.

Ammatillinen koulutus uudistuu 1.8.2015 alka-en kun perustutkintojen mitoitusperusteeksi tulee osaamispiste entisen opintoviikon sijaan. Samalla aikaperusteisuudesta siirrytään osaa-misperusteisuuteen. Tutkinnon suoritusaika (keskimäärin kolme vuotta) ja laajuus (vähintään 180 osp) voi vaihdella yksilöllisesti. Työssäoppi-misen toteutustapaa ja pituutta voidaan räätä-löidä opiskelijakohtaisesti. Säädösmuutokset on huomioitu tässä materiaalin päivityksessä.

Rolf Holmberg Projektipäällikkö, Laakeri-hanke

Turun ammatti-instituutti

HYVÄ UUSI TYÖPAIKKAOHJAAJA

Uudistetun painoksen toimitus: Jaana Kilpinen Rolf Holmberg

Työryhmä: Jaana Kilpinen

Kati Laitervo Jarmo Linkosaari

Taitto: Jarno Virtanen

Valokuvat: Jarmo Linkosaari

Jarno Virtanen

Uudistetun painoksen rahoitus: Opetus- ja kulttuuriministeriö

Työpaikkaohjaajia Varsinais-Suomeen -hanke

TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA

OPPIA IKÄ KAIKKI

OPPIMISEN OHJAAMINEN

OPISKELIJALÄHTÖINEN ARVIOINTI

ALAKOHTAINEN MATERIAALI

LIITTEET JA LÄHTEET

AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄ

II

III

IV

V

VI

VII

I

Sisällysluettelo

1.1 Suomen koulutusjärjestelmä ............................................................21.2 Ammatillinen koulutus .....................................................................4 1.2.1. Ammatilliset perustutkinnot ......................................................6 1.2.2. Näyttötutkinnot .........................................................................7 1.2.3. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus ..........10 1.2.4. Oppisopimuskoulutus ................................................................11

2.1. Työssäoppiminen .............................................................................142.2. Työssäoppimiseen valmistautuminen .............................................162.3. Työssäoppijan perehdyttäminen .....................................................192.4. Työturvallisuuden huomioiminen ....................................................212.5. Työtehtäviin opastaminen ...............................................................242.6. Ohjauskeskustelut ...........................................................................25

3.1. Oppimistavat ja -tyylit .....................................................................283.2. Aistit oppimisessa ............................................................................333.3. Kokemuksista oppiminen ................................................................34

4.1. Ohjaajan roolit .................................................................................384.2. Erilaisia ohjaustapoja .......................................................................424.3. Kehittävän palautteen antaminen ja vastaanottaminen ..................474.4. Haasteelliset ohjaustilanteet ...........................................................504.5. Minä työpaikkaohjaajana ................................................................53

5.1. Arviointiprosessi ..............................................................................565.2. Arvioinnin tehtävät, tavoitteet ja periaatteet ..................................585.3. Arvioinnin kivijalka ..........................................................................605.4. Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit ............................................61 5.4.1. Työprosessin hallinta .................................................................64 5.4.2. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta .................65 5.4.3. Työn perustana olevan tiedon hallinta ......................................67 5.4.4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot .............................................685.5. Mukautettu arviointi .......................................................................725.6. Ammattiosaamisen näyttöjen ja tutkintotilaisuuksien erot ............73 5.6.1. Ammattiosaamisen näytöt .........................................................76 5.6.2. Tutkintotilaisuudet .....................................................................78

6.1. Alakohtainen materiaali ..................................................................81

7.1. Pohdittavaa yksin tai yhdessä ..........................................................847.3. Lähteet ............................................................................................ 104

1

AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄI1.1. Suomen koulutusjärjestelmä 2

1.2. Ammatillinen koulutus 4

1.2.1. Ammatilliset perustutkinnot 6

1.2.2. Näyttötutkinnot 7

1.2.3. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus 10

1.2.4. Oppisopimuskoulutus 11

1

2

I AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄ1.1 Suomen koulutusjärjestelmäSuomen koulutusjärjestelmä muodostuu esiopetuksesta, perusopetuksesta, toisen asteen yleissivistävästä lukiokoulutuksesta ja ammattikoulutuksesta sekä ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa annettavasta korkea-asteen koulutuksesta. Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutusasteilla esiopetusta lukuun ottamatta. Opiskelijoiden jatko-opintokelpoisuus koulu-tusasteelta toiselle on turvattu lainsäädännöllä. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 2.)

Tohtorin- ja lisensiaatintutkinnot Yliopistot

Ylemmät korkeakoulututkinnot Yliopistot

Alemmat korkeakoulututkinnot Yliopistot

Alemmat ammattikorkeakoulututkinnot Ammattikorkeakoulut

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot Ammattikorkeakoulut

Ammatilliset tutkinnot

Ammatilliset oppilaitokset, aikuis- oppilaitokset ja oppisopimuskoulutus

Erikoisammatti-tutkinnot

Perus- tutkinnot

Ammatti-tutkinnot

Ylioppilastutkinto Lukiot

Perusopetus 7-16-vuotiaat Peruskoulut

Esiopetus 6-vuotiaat Peruskoulut / päiväkodit

TYÖELÄMÄ

työkokemus 3v.

3

EsiopetusEsiopetus on tarkoitettu 6-vuotiaille, jotka seuraavana vuonna aloittavat oppivelvollisuuskou-lun. Esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista, ja sitä annetaan 6-vuotiaille päiväkodeis-sa ja peruskoulujen yhteydessä toimivilla esiluokilla.

PerusopetusPerusopetus tarkoittaa yleissivistävää koulutusta koko ikäluokalle. Se on tarkoitettu 7-16 -vuo-tiaille ja sen oppimäärä on yhdeksänvuotinen. Peruskoulun suoritettuaan oppilas on suoritta-nut oppivelvollisuutensa.

LukiokoulutusLukio on kolmivuotinen yleissivistävää koulutusta antava koulu oppilaille, jotka ovat tavallisesti noin 16 - 19 -vuotiaita. Lukio päättyy ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Se tuottaa kelpoisuu-den kaikkeen korkea-asteen koulutukseen.

Ammatillinen peruskoulutusAmmatillista peruskoulutusta järjestetään ammatillisissa oppilaitoksissa ja oppisopimuskou-lutuksena käytännöllisesti katsoen kaikilla aloilla. Ammatillisen perustutkinnon suorittaminen kestää 2-3 vuotta, ja opetusta annetaan monialaisissa tai erikoistuneissa ammatillisissa oppi-laitoksissa. Kolmivuotinen ammatillinen perustutkinto tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkea-asteen koulutukseen.

Ammatillinen lisäkoulutusAmmatillista koulutusta voidaan suorittaa ammatti- ja erikoisammattitutkintoina. Opetushal-litus päättää tutkintojen perusteista. Tutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta vastaa valta-kunnallinen, kolmikantainen tutkintotoimikunta. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa vain näyttötutkintona ja ne on tarkoitettu aikuisille, useimmiten työssä toimivalle väestölle. Ammatillista lisäkoulutusta voidaan järjestää myös oppisopimuskoulutuksena.

Korkea-asteen koulutusSuomen korkeakoulujärjestelmä muodostuu kahdesta rinnakkaisesta sektorista: ammattikor-keakouluista ja yliopistoista. Yliopistolle on ominaista tieteellinen tutkimus ja siihen perustu-va ylin opetus. Ammattikorkeakoulut suuntautuvat työelämään ja perustavat toimintansa sen asettamiin korkean ammattitaidon vaatimuksiin. (www.virtuopo.net -sivut 2011.)

Lähteet: Ammattikoulutus Suomessa. 2010. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. s. 2. www.virtuopo.net

4

1.2 Ammatillinen koulutusAmmattikoulutuksella ja ammattiosaamisella on keskeinen merkitys taloudellisen kilpailuky-vyn ja hyvinvoinnin kannalta. Tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvitaan monipuolista ammatti-taitoa ja vahvaa osaamista sekä osaamisen jatkuvaa uudistamista. (Ammattikoulutus Suomes-sa 2010, 4.)

Ammattikoulutuksen tutkintoja kehitetään yhdessä työelämän ja muiden keskeisten sidos-ryhmien kanssa niin, että tutkintojen avulla tuetaan joustavasti ja tehokkaasti työllistymistä, ammatissa kehittymistä ja ammatinvaihtoa työuran eri vaiheissa. Työelämän tarpeiden ohella koulutuksen kehittämisessä otetaan huomioon elinikäisen oppimisen valmiuksien vahvistami-nen sekä yksilöiden tarpeet ja mahdollisuudet suorittaa tutkinto joustavasti oman elämänti-lanteensa mukaan. (Emt. 7.)

Ammattikoulutuksen kehittäminen perustuu valtakunnalliseen pitkän aikavälin työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiin. Ennakointi tuottaa tietoa siitä, millaista osaamista ja millaisia osaajia työelämä tulevaisuudessa tarvitsee ja miten tähän tarpeeseen voidaan koulutustarjon-nan avulla vastata. Tavoitteena on, että työvoiman määrällinen kysyntä ja tarjonta vastaisivat mahdollisimman hyvin toisiaan. Ennakointitiedon avulla voidaan lisäksi kehittää tutkintoraken-teita, tutkintojen ammattitaitovaatimuksia (tutkintojen perusteita) ja opetusta tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita vastaavaksi. (Emt. 4.)

KoulutusalatAmmattikoulutus ryhmitellään kahdeksaan koulutusalaan, jotka ovat:

�Humanistinen ja kasvatusala � Kulttuuriala � Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala � Luonnontieteiden ala � Tekniikan ja liikenteen ala � Luonnonvara- ja ympäristöala � Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala �Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Koulutuksen rakenneAmmattikoulutus muodostuu ammatillisesta perus- ja lisäkoulutuksesta. Se on tarkoitettu sekä työelämään siirtyville nuorille että työelämässä tai eri syistä sen ulkopuolella oleville aikuisille. Ammattikoulutus antaa monipuolisia tietoja, taitoja ja valmiuksia työelämään siirtymistä ja siellä toimimista varten. Lisäksi ammattikoulutus antaa valmiuksia elinikäisen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Koulutusta voidaan järjestää monipuolisesti niin oppilaitosten oppimis-ympäristöissä, työpaikoilla kuin verkko-oppimisympäristöissäkin. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 6.)

Ammatillisena peruskoulutuksena järjestetään ammatillisia perustutkintoja ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa koulutusta. Ammatillisena lisäkoulutuksena järjestetään ammatti- ja erikoisammattitutkintoja sekä tutkintoon johtamatonta lisäkoulutusta opiskelijan ja työnantajan tarpeiden mukaisesti. (Emt. 6.)

5

Ammatilliset tutkinnot Ammatillisten tutkintojen perusteet tehdään erikseen jokaista tutkintoa varten. Tutkinnot pe-rustuvat työelämässä edellytettävään osaamiseen ja muodostuvat työelämän työ- ja toimin-takokonaisuuksien mukaisista tutkinnon osista. Tutkinnon perusteissa määritellään tutkinnon osat ja niistä muodostuvat osaamisalat, kunkin tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset, arvi-oinnin perusteet (arvioinnin kohteet, kriteerit, ammattitaidon osoittamistavat). Tutkintojen ja tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset määritellään osaamisena: tietoina, taitoina ja päte-vyytenä. (Emt. 7.)

Koulutukseen hakeutuminenAmmatillisen peruskoulutuksen opiskelijalta edellytetään perusopetuksen tai sitä vastaavan oppimäärän suorittamista. Opiskelijaksi voidaan lisäksi ottaa henkilöitä, joilla koulutuksen jär-jestäjä katsoo muutoin olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen. (Emt. 11.)

Ammatillisen peruskoulutuksen ja lukiokoulutuksen tarjonta on mitoitettu siten, että jokaisella nuorella on mahdollisuus päästä jatkamaan opintojaan perusopetuksen jälkeen. Ammatillisen peruskoulutuksen vetovoima on kasvanut koko 2000-luvun. Yhä useampi on hakenut ensisi-jaisesti ammatilliseen peruskoulutukseen ja myös saanut opiskelupaikan. Noin 95 prosenttia perusopetuksen päättävistä jatkaa opintojaan välittömästi joko lukiossa, ammatillisessa perus-koulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. (Emt. 11.)

Jatko-opintokelpoisuusAmmatilliset perustutkinnot sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot tuottavat yleisen jat-ko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Luonteva jatko-opintoväylä esim. ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla ovat ammattikorkeakoulut, joissa aloittaneis-ta vajaa kolmannes on ammatillisen perustutkinnon suorittaneita. Yliopistoihin hakeudutaan nykyisin pääosin lukioväylän kautta, mutta myös ammatillinen väylä on mahdollinen. (Emt. 9.)

Lähde: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opin-toihin. 2010. s.4 – 11.

6

1.2.1. Ammatilliset perustutkinnotPäivitetty vastaamaan 1.8.2015 voimaan tulleita säädöksiä.

Ammatillisissa perustutkinnoissa hankitaan ja osoitetaan

� ammattitaidon saavuttamisen ja alalle työllistymisen edellyttämät tiedot ja taidot � laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtäviin � erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä

osa-alueella

Perustutkinto on laajuudeltaan 180 osaamispistettä (vuoden aikana keskimäärin saavutettu osaaminen vastaa 60:tä osaamispistettä), ja siitä vähintään 30 osaamispistettä (puoli vuotta) toteutetaan työssäoppimisena työpaikoilla. Ammatilliset perustutkinnot muodostuvat amma-tillisista tutkinnon osista (135 osaamispistettä) ja yhteisistä tutkinnon osista (35 osaamispis-tettä), jotka molemmat voivat olla pakollisia tai valinnaisia, sekä vapaasti valittavista tutkinnon osista (10 osaamispistettä).

Ammatilliset tutkinnon osat perustuvat alan työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksiin, ja niihin sisältyy vähintään 30 osaamispistettä työssäoppimista. Kunkin tutkinnon ammatillisiin tutkinnon osiin sisältyy yrittäjyysosaamiseen ja yrittäjävalmiuksiin liittyviä sekä terveyttä ja työkykyä vahvistavia ammattitaitovaatimuksia.

Yhteisten tutkinnon osien tavoitteena on antaa tietoja, taitoja ja pätevyyttä, joita tarvitaan työssä, jatko-opinnoissa ja kansalaisena, ja niitä voi korvata lukio-opinnoilla. Kaikille pakolli-sia yhteisiä tutkinnon osia ovat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnon-tieteellinen osaaminen, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen ja sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen.

Vapaasti valittavat tutkinnon osat tukevat tutkinnon ammattitaitovaatimuksia ja osaamista-voitteita ja ne voivat koostua yhdestä tai useammasta tutkinnon osasta. Tutkinnon osat voivat olla ammatillisia tutkinnon osia, paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvia tutkinnon osia, yhteisiä tutkinnon osia tai lukio-opintoja, jatko-opintovalmiuksia tai ammatillista kehitty-mistä tukevia opintoja tai työkokemuksen kautta hankittuun osaamiseen perustuvia yksilöllisiä tutkinnon osia.

Ammatillisen perustutkinnon perusteissa on määritelty elinikäisen oppimisen avaintaidot, jotka on sisällytetty ammatillisten ja ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien ammattitai-tovaatimuksiin.

Elinikäisen oppimisen avaintaitoja ovat muun muassa oppiminen ja ongelmanratkaisu, vuoro-vaikutus ja yhteistyö, ammattietiikka, kestävä kehitys, estetiikka, viestintä- ja mediaosaaminen sekä aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit.

Ammatillinen perustutkinto 180 osp

osp=osaamispiste

Ammatilliset tutkinnon osat (135 osp) Yhteiset

tutkinnon osat (35 osp)

Vapaasti valittavat (10 osp)Työssäoppiminen vähintään 30 osp

7

Opiskelija voi myös suorittaa ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikai-sesti. Tällöin opiskelija suorittaa lukio-opintoja siten, että hän voi suorittaa ylioppilastutkinnon vähintään neljässä kirjoitettavassa aineessa. Myös lukion koko oppimäärän voi suorittaa. Kah-den tutkinnon suorittaminen on mahdollista 3–4 vuodessa.

Opiskelija on oikeutettu: �maksuttomaan opetukseen ja tutkinnon suorittamiseen � yhteen maksuttomaan ateriaan päivässä � koulumatkatukeen, mikäli tarvittavat ehdot täyttyvät � kouluterveydenhoitoon

Opiskelija maksaa itse osan opiskelukustannuksista, esim. oppikirjat sekä omaan käyttöön tulevat työvälineet, laitteet ja materiaalit, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijalle. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 18.)

Opetussuunnitelman mukaan tai näyttötutkintonaAmmatillinen perustutkinto suoritetaan pääasiassa ammatillisissa oppilaitoksissa tutkinnon perusteiden mukaisesti laaditun opetussuunnitelman mukaan, ja siihen voidaan yhdistää jous-tavasti ja monipuolisesti työpaikalla tapahtuvaa opiskelua. (Emt. 9.)

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona. Näyttötutkintona suoritettavat perustut-kinnot muodostuvat pelkästään ammatillisista tutkinnon osista, eikä niiden laajuutta määritellä osaamispisteinä. Ammattitaitovaatimukset ovat suorittamistavasta riippumatta samat. (Emt. 9.)

Lähde: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opin-toihin. 2010. s. 7 – 9, s.18.

1.2.2. NäyttötutkinnotNäyttötutkinnot tarjoavat joustavan tavan ammatillisen tutkinnon suorittamiseen pitkään työ-elämässä olleelle tai uuteen ammattiin haluavalle aikuiselle. Näyttötutkinnot ovat erityisesti aikuisia ja työkokemusta hankkineita varten luotu joustava tapa suorittaa tutkinto. Näyttötut-kinnon suorittamiseen ei ole erityisiä ikä-, työkokemus- tai koulutusvaatimuksia. (Työelämän edustajan opas 2010, 3.) Näyttötutkinnossa henkilön ammatillinen osaaminen voidaan tun-nustaa riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toi-minnan kautta (Hätönen 2010, 36).

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja eri-koisammattitutkintoja (Hätönen 2010, 36). Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot suoritetaan aina näyttötutkintona. Tarvittaessa tutkintoon valmistavaa koulutusta annetaan oppilaitoksis-sa tai oppisopimuskoulutuksena. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 9.)

Tiesitkö, että ammatillisia perustutkintoja on vuonna 2015 yhteensä 52 ja niissä 100 erilaista osaamisalaa.

8

Näyttötutkinnon perusteissa on määritelty ammattitaito työelämässä tarvittavina osaamisvaa-timuksina. Tutkinnot rakentuvat osista, jotka vastaavat itsenäisiä työkokonaisuuksia. (Hätönen 2010, 36.) Näyttötutkintona suoritettu ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto tai eri-koisammattitutkinto antaa jatko-opintokelpoisuuden korkeakoulututkintoon johtaviin opin-toihin ja ammattikorkeakouluopintoihin.

Ammatilliset perustutkinnotAmmatillisissa perustutkinnoissa osoitetaan alan perustehtävien hallinta. Tutkinnon suoritta-misen nimellislaajuus on 180 osaamispistettä. Todellinen tutkinnon suorittamisaika määräytyy osaamisen perusteella. (Työelämän edustajan opas 2010, 4.)

AmmattitutkinnotNäissä osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytettävä ammattitaito. Ammattitaitovaati-mukset on määritelty siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot sekä lisäksi täydentäviä ja syventäviä opintoja ja noin kolmen vuoden työkokemus, pystyy to-dennäköisesti suoriutumaan ko. ammattitutkinnosta. (Emt. 4.)

ErikoisammattitutkinnotNäissä osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Ammattitaitovaatimukset on mää-ritelty siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja lisäksi täy-dentäviä sekä syventäviä opintoja ja noin viiden vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan ko. erikoisammattitutkinnosta. (Emt. 4.)

Näyttötutkintojen järjestäminenNäyttötutkintojärjestelmässä työnantajataho, työntekijätaho ja opetusala tekevät tiivistä yhteistyötä tutkintorakennetta kehitettäessä, tutkintojen perusteita laadittaessa, tutkintoti-laisuuksia suunniteltaessa ja järjestettäessä sekä tutkintosuorituksia arvioitaessa. (Hätönen 2010, 36.)

Opetushallituksen asettamat työnantajien, työntekijöiden, opettajien ja tarvittaessa itsenäis-ten ammatinharjoittajien edustajista koostuvat tutkintotoimikunnat vastaavat näyttötutkin-tojen järjestämisestä ja valvonnasta sekä antavat tutkintotodistukset. Tutkintotoimikunnat tekevät sopimuksen näyttötutkintojen järjestämisestä koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa muiden yhteisöjen ja säätiöiden kanssa. Näyttötutkintoja ei saa järjestää ilman voimassa ole-vaa, tutkintotoimikunnan kanssa solmittua järjestämissopimusta. (Emt. 36.)

Erikoisammattitutkinnot asiantuntija

Ammattitutkinnot ammattilainen

Ammatilliset perustutkinnot aloittelija

9

Näyttötutkinnon suorittamisen henkilökohtaistaminenNäyttötutkinnossa koulutuksen järjestäjä huolehtii kolmessa vaiheessa näyttötutkintoon ja sii-hen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen sekä tarvittavan ammattitaidon hankkimisen ja tutkinnon suorittamisen henkilökohtaistamisesta. Henkilön hakeutuessa suorittamaan näyttö-tutkintoa tutkinnon järjestäjän tehtävä on selvittää hänen hankkimansa aikaisempi osaaminen ja muut lähtökohdat, soveltuva tutkinto ja koulutustarve sekä mahdollinen ohjauksen ja tukitoi-mien tarve. Osaaminen tunnistetaan käyttämällä monipuolisesti alalle soveltuvia menetelmiä. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 16.)

Tarvittavan ammattitaidon hankkimiseksi tutkintoon hakeutuvalle laaditaan henkilökohtaista-missuunnitelma. Suunnitelmassa otetaan huomioon henkilön elämäntilanne, osaaminen, to-detut oppimistarpeet ja työssä oppimisen mahdollisuudet. Tutkinnon suorittamista koskevassa suunnitelmassa todetaan miten, missä ja milloin tutkinnon suorittaja voi osallistua tutkintotilai-suuksiin. (Emt. 16.)

Näyttötutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminenTutkinnon suorittaja osoittaa osaamisensa tutkinnon perusteiden osaamisvaatimusten mu-kaisesti tutkintotilaisuuksissa aidoissa työelämän tilanteissa eli näyttöympäristössä. Näyttö-ympäristössä tulee olla riittävässä laajuudessa tutkinnon perusteissa esitettyjen arvioinnin kohteiden mukaista toimintaa. Tutkintotoimikunta hyväksyy näyttöympäristöt. (Työelämän edustajan opas 2010, 4.)

TutkintotilaisuusTutkintotilaisuus on suunniteltu kokonaisuus, jossa tutkinnon suorittaja osoittaa kaikki tut-kinnon tai sen osan ammattitaitovaatimukset oman henkilökohtaisen näyttösuunnitelmansa mukaisesti suorittamalla normaaleja työpäivään kuuluvia tehtäviä. Tutkintotilaisuuteen voi osallistua kuka tahansa jolla on riittävä ammattitaito tutkinnon suorittamiseen. (Emt. 4 - 5.) Arvioinnin tekevät työnantajien, työntekijöiden ja opetusalan edustajat yhdessä (Hätönen 2010, 36).

Lähteet: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. 2010. s. 9 ja s. 16. Hätönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s.36. Työelämän edustajan opas näyttötutkintojen arviointiin. 2010. s. 3 – 5.

Tiesitkö, että ammattitutkintoja on vuonna 2015 yhteensä 192 ja erikoisammattitutkintoja 133.

10

1.2.3. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus

Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa on yhdistetty neljä aiempaa eri kohderyhmille suunnattua valmistavaa, valmentavaa, ohjaavaa ja kuntouttavaa koulutusta. Yhdistämisen tarkoituksena oli muodostaa perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheeseen toimiva ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava yhtenäinen koulutuskokonaisuus, jossa kuitenkin huomioidaan erilaisten kohderyhmien erityistarpeet.

Valmentava koulutus mahdollistaa yksilölliset opintopolut ja joustavoittaa siirtymistä tutkin-totavoitteiseen ammatilliseen koulutukseen. Koulutuksessa on pakollinen koulutuksen osa ja sen lisäksi valinnaisia koulutuksen osia sekä liikkumavaraa koulutuksen osien osaamispisteissä.

Koulutuksen ensisijaisena kohderyhmänä ovat perusopetuksen päättäneet nuoret, jotka tar-vitsevat opiskeluvalmiuksien vahvistamista sekä ohjausta ja tukea koulutuksen ja ammatin va-linnassa. Kohderyhmänä ovat myös eri syistä koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka eivät ole löytäneet itselleen sopivaa koulutuspaikkaa. Koulutus edistää myös erityistä tukea tarvitsevien ja maahanmuuttajataustaisten nuorten tasavertaisuutta koulutuksessa, työelä-mässä ja hyvän elämän saavuttamisessa yhteiskunnan jäsenenä.

Koulutus on suunnattu ensisijaisesti nuorille, mutta koulutukseen voivat osallistua myös ai-kuiset, jotka tarvitsevat valmiuksia ammatilliseen koulutukseen siirtymiseksi. Aikuiskohderyh-miä voivat olla erityisesti maahanmuuttajat sekä alan vaihtajat tai uudelleen kouluttautuvat henkilöt, joiden opiskeluvalmiuksissa on puutteita. Koulutukseen tulevien maahanmuuttajien tai maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kielitaidon tulisi olla suomen tai ruotsin kielessä kielitaidon tasojen kuvausasteikolla tasoa A2.2.

Oppisopimuskoulutukseen valmentautuminen sisältyy ammatilliseen peruskoulutukseen val-mentavaan koulutukseen. Oppisopimuskoulutukseen valmentautuvat opiskelijat voivat suo-rittaa henkilökohtaisen suunnitelman mukaisesti koulutuksen osien vaihtoehdoista itselleen sopivat (yhteensä vähintään 30 osp).

Oppisopimuskoulutukseen valmentautuvalla opiskelijalla on mahdollisuus missä vaiheessa ta-hansa valmentavaa koulutusta siirtyä oppisopimusmuotoiseen tutkintotavoitteiseen ammatil-liseen koulutukseen, kun hän löytää sopivan oppisopimuspaikan.

Lähde: Opetushallituksen määräys 5/011/2015

11

1.2.4. OppisopimuskoulutusOppisopimuskoulutus on työelämälähtöisin ammattikoulutuksen järjestämismuoto. Se perus-tuu opiskelijan ja työnantajan väliseen kirjalliseen määräaikaiseen työsopimukseen (oppisopi-mus). Oppisopimus on joustava ja käytännönläheinen koulutusmuoto, jossa opiskelija ja työn-antaja solmivat yhteisesti työ- ja koulutussuhteen. Oppisopimus voidaan tehdä uudelle tai jo työsuhteessa olevalle työntekijälle. Myös virkamiehet ja yrittäjät voivat kehittää osaamistaan oppisopimuskoulutuksella. Opiskelija hankkii itse oppisopimustyöpaikan. (Ammattikoulutus Suomessa 13; www.turkuai.fi/oppisopimus -sivut 2011.)

Oppisopimuskoulutuksella voi opiskella ammatillisiin perus-, ammatti- ja erikoisammattitut-kintoihin. Oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden myös ammatilliseen lisäkoulutuk-seen. Noin 17 % ammattikoulutuksesta on oppisopimuskoulutusta (Ammattikoulutus Suomes-sa 2010, 13).

Oppisopimuskoulutuksen uusia muotoja ovat:

�Oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen yhdistäminen �Oppisopimuskoulutus usean eri työnantajan kanssa

Lisätietoa: http://www.oph.fi/julkaisut/2015/osaamisen_hankkiminen_tyopaikalla_ammatil-lisessa_peruskoulutuksessa

Opiskelu toteutetaan pääosin työpaikalla käytännön työtehtävissä, jossa oppimista ohjaa opis-kelijan vastuullinen työpaikkaohjaaja. Työpaikalla annettavaa koulutusta täydennetään tieto-puolisilla opinnoilla alan oppilaitoksessa. Tietopuolisen opetuksen hankkii ja maksaa oppiso-pimustoimisto. Oppilaitoksen järjestämä tietopuolinen opetus tukee työpaikalla annettavaa käytännön opetusta. (www.turkuai.fi/oppisopimus -sivut 2011.)

Oppisopimuskoulutusta tuetaan taloudellisestiTyönantaja maksaa oppisopimusopiskelijalle työehtosopimuksen mukaista palkkaa työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ajalta. Tietopuolisten opintojen ajalta opiskelija saa opintososiaalisi-na etuina esimerkiksi päivärahaa sekä korvauksia matkakustannuksista ja majoituksesta. Työn-antajalle maksetaan koulutuskorvausta työpaikalla annettavasta koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 13.)

Työnantaja

Oppisopimustoimisto

Ammatillinen oppilaitos

Oppisopimusopiskelija

12

Oppisopimus soveltuu henkilölle � jolta puuttuu ammatillinen koulutus tai muodollinen pätevyys � jonka työtehtävät laajentuvat uusille tehtäväalueille � joka haluaa kouluttautua kokonaan uuteen ammattiin � joka haluaa kehittää koulutuksella ammattitaitoa ja osaamista

Oppisopimusopiskelija saa: � työehtosopimuksen mukaisen vähintään harjoittelijan palkan �määräaikaisen kokopäivätyön � työehtosopimukseen kuuluvat etuudet �maksuttoman opetuksen � opintososiaalisia etuja

Yritykselle oppisopimus on mahdollisuus, kun � tarvitaan uutta työvoimaa � sopivan koulutuksen saanutta työntekijää ei löydy � on tarve kehittää henkilöstön osaamista ja ammattitaitoa � henkilöstöä koulutetaan uusiin työtehtäviin

Yritykselle oppisopimus on hyvä tapa rekrytoida ja kouluttaa henkilöstöä. Oppisopimus on yritykselle investointi, joka maksaa itsensä takaisin.

�Työnantajan velvollisuudet: � solmia määräaikainen ja kokopäiväinen työsopimus opiskelijan kanssa �maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa � nimeää opiskelijalle työpaikkaohjaaja � antaa opiskelijalle monipuolisia työtehtäviä � huolehtii siitä, että opiskelija voi osallistua oppilaitospäiviin

(www.turkuai.fi/oppisopimus -sivut 2011.)

Lähteet: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. 2010. s. 13. www.turkuai.fi/oppisopimus

Tiesitkö, että oppisopimuksia voi tehdä yli 370:een eri tutkintoon.

13

2.1. Työssäoppiminen 14

2.2. Työssäoppimiseen valmistautuminen 16

2.3. Työssäoppimiseen perehdyttäminen 19

2.4. Työturvallisuuden huomioiminen 21

2.5. Työtehtäviin opastaminen 24

2.6. Ohjauskeskustelut 25

TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAAII

13

14

II TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA2.1. TyössäoppiminenTyössäoppiminen on ammatillisten tutkintojen perusteiden mukaista työpaikoilla käytännön työtehtävien yhteydessä tapahtuvaa tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua oppimista.

Työssäoppimisen tavoitteiden taustalla ovat valtakunnallisesti laaditut ammatillisen perustut-kinnon perusteet. Niissä ilmaistaan ammatillisen koulutuksen tavoitteet, sisällöt, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit. Koulutuksen järjestäjät laativat tutkinnon perusteiden pohjal-ta opetussuunnitelmat, joissa tarkennetaan työssäoppimalla opittavat asiat. (Frisk 2010, 6.) Oman alansa ammattilainen eli tehtävään nimetty työpaikkaohjaaja ohjaa ja arvioi työpai-kalla tapahtuvaa oppimista.

Ammatilliseen peruskoulutukseen sisältyy osaamisen hankkimista työssäoppimisen kautta vähintään 30 osaamispistettä eli opiskelija opiskelee keskimäärin puoli vuotta opinnoistaan työpaikalla. Työssäoppiminen on yleensä jaettu eri opintovuosille ja jaksoille, joille on asetettu omat oppimistavoitteet. Työssäoppimisjaksojen pituus voi vaihdella yksilöllisesti. Työssäoppi-mispaikka voi olla myös ulkomailla.

Koska työssäoppiminen on osa opiskelua, tapahtuu se pääsääntöisesti ilman työsuhdetta ja palkkaa opiskelijan säilyttäessä opiskelijan statuksen ja opintososiaaliset edut. Työnantajille ei myöskään yleensä makseta korvauksia.

Yleensä tavoitteena on, että opiskelija hankkii itse työssäoppimispaikan. Näin hän saa kullan arvoista harjoitusta työpaikan hakemisesta tulevaisuutta ajatellen. On myös aloja, joissa oppi-laitos hankkii työssäoppimispaikan opiskelijoille keskitetysti työelämän edustajien toiveesta. Työssäoppimispaikan järjestämisestä vastaa kuitenkin viime kädessä koulutuksen järjestäjä.

Työssäoppimisen tavoitteina on: � tehdä opiskelijalle tutuksi työelämän pelisääntöjä � syventää ammatillista osaamista ja työelämätuntemusta � edesauttaa opiskelijoiden välitöntä työllistymistä � lisätä opiskelijoiden opiskelumotivaatiota � lisätä ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuutta � varmistaa osaavien työntekijöiden saatavuus nyt ja tulevaisuudessa

TavoitteellistaOhjattua

Arvioitua-tutkinnon perusteiden

tavoitteet työssäoppimis-jaksolle ja työssäoppijan

henkilökohtaiset oppimis-tavoitteet

-jatkuva kehittävä palaute oppimisen etenemisestä, osaamisen arviointi am-

mattiosaamisen näytössä tai tutkintotilaisuudessa

-työpaikkaohjaaja ja työssäoppimisen

vastuuopettaja

15

Työssäoppiminen työpaikan näkökulmastaTyöpaikoille työssäoppiminen on mahdollisuus hankkia alalle soveltuvia uusia työntekijöitä ja varmistaa ammattitaitoinen henkilöstö myös tulevaisuudessa. Yhteistyö ammatillisten oppilai-tosten kanssa työssäoppimisen puitteissa auttaa työnantajia tulevaisuuden henkilöstötarpeen ennakoinnissa. Työssäoppimisen aikana alkanut yhteistyö voi jatkua esimerkiksi kesätyön merkeissä.

Työssäoppiminen tarjoaa alan ammattilaisille mahdollisuuden olla kehittämässä ammatillisen koulutuksen laatua ja vaikuttamassa tulevaisuuden työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen. Lisäksi se tarjoaa oivan tilaisuuden työntekijöille jakaa omaa osaamistaan ja vuosien varrella hankittua ”hiljaista tietoa”.

Työpaikkaohjaajalle opiskelijan ohjaaminen tarjoaa hyvän mahdollisuuden kehittää itseään sekä tilaisuuden arvioida omaa työtään, työskentelytapojaan ja -tottumuksiaan. Hän pääsee myös jakamaan omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan alan tuleville ammattilaisille.

Työssäoppimispaikaksi soveltuu sellainen työpaikka, jossa on:

� Riittävää tuotanto- ja palvelutoimintaa � Tarpeellinen työvälineistö � Työpaikkaohjaajiksi soveltuvaa ja motivoitunutta henkilökuntaa � Johdon tuki työssäoppimisen toteuttamiseksi

(www.laakeri.info/työpaikoille -sivut 2011.)

Lainsäädäntö ja opetussuunnitelmat ohjaavat työssäoppimistaTyössäoppimista säätelevät

� Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta (630/1998, muutokset 276/2015) � Asetus ammatillisesta peruskoulutuksesta (811/1998, muutokset 329/2015) � Laki nuorista työntekijöistä (998/1993, muutokset 1517/2009) � Asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006) � Asetus nuorille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta (928/2014) � Työturvallisuuslaki (738/2002, muutokset 364/2013) � Vahingonkorvauslaki (412/1974, muutokset 1051/2010) � Laki opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai

sairauden korvaamisesta (460/2015)(Työssäoppimisen opas työpaikalle, 7.) Lähteet: Ammatillisen perustutkinnon perusteet, Opetushallitus 2008 – 2010. Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s.6. Työssäoppimisen opas työpaikalle. s. 7. www.laakeri.info/työpaikoille/työssäoppiminen

Yhteistyö ammatillisten oppilaitosten kanssa avaa ovia niin työyhteisöjen kuin yksittäisten työntekijöiden

osaamisen kehittämiseen!

16

2.2. Työssäoppimiseen valmistautuminenTyöpaikoilta työssäoppiminen edellyttää sekä kiinnostusta tulevaisuuden työntekijöiden kou-luttamiseen että sitoutumista ammatillisten oppilaitosten kanssa tehtävään yhteistyöhön ja yhdessä sovittuihin pelisääntöihin. Työssäoppimiseen valmistautuminen alkaa ennen työssä-oppijan tuloa.

Työnantajan vastuut ja velvollisuudetTyönantajan vastuulla on nimetä työssäoppijan ohjaamisesta kiinnostunut ja innostunut alan-sa ammattilainen ja sopia hänen kanssaan siitä, miten ohjaajana toimiminen huomioidaan työtehtävissä ja ajankäytössä. Työpaikalla on hyvä miettiä, kenellä on kiinnostusta ja todelli-suudessa aikaa ja mahdollisuuksia ohjata opiskelijaa. Työpaikkaohjaaja voi hoitaa asioista itse osan, osa vastuista jaetaan muille ja osassa tarvitaan työyhteisön yhteistyötä. Hyväksi havaittu periaate on, että kaikki työpaikalla osallistuvat ohjaamiseen nimetyn työpaikkaohjaajan lisäksi. Nimetyllä työpaikkaohjaajalla on kuitenkin vastuu ohjauksen organisoinnista. (Frisk 2010, 12.)

Työantajan vastuulla on lisäksi: � tarjota edellytykset työpaikalla tapahtuvalle oppimiselle � sopia kirjallisesti oppilaitoksen edustajan ja työssäoppijan kanssa työssäoppimisen

tavoitteista, arvioinnista, yleisistä periaatteista ja käytännön järjestelyistä � vastata työssäoppijan asianmukaisen perehdyttämisen, ohjauksen ja arvioinnin järjestämisestä � vastata työssäoppijan työturvallisuudesta � tiedottaa työyhteisön jäsenille yhdessä sovituista työssäoppimisen pelisäännöistä � toimia työssäoppimisen toteutussuunnitelman mukaisesti

Ideaalitilanteessa työssäoppijaa ohjaavat ja hänelle palautetta antavat kaikki työyhteisön jäsenet!

17

Näkökulmana oppiminen Työpaikalla opiskelija oppii tekemällä todellisia työtehtäviä. Työpaikkaohjaajan on olennaista tietää, mitä opiskelija on oppimassa ja mitkä ovat tämän oppimistavoitteet. Hänen on tärkeää tutustua opiskelijan opetussuunnitelmaan ja siihen, mitä tämä on tulossa oppimaan työpaikal-le. Opiskelijan omat oppimistarpeet ja kiinnostus otetaan huomioon opiskelijan henkilökohtai-sessa opiskelusuunnitelmassa (HOPS). Siihen tarkennetaan, mitä opiskelija opiskelee työssä-oppimalla. HOPSia varten arvioidaan työpaikalla opiskelijan lähtötaso. Lähtötason arvioinnin pohjalta mietitään yhdessä opiskelijan kanssa sellaiset työtehtävät, jotka antavat hänelle mah-dollisuuden oppia tavoitteiden mukaisia asioita. (Frisk 2010, 12 – 14.)

Oppilaitoksen ja työpaikan välinen yhteistyö vaihtelee sen mukaan, onko työpaikka työssäop-pimispaikkana vakiintunut vai uudehko. Yhteydenpito voi vaihdella oppilaitoksittain ja opetta-jittain. (Emt. 12.)

Ennen työssäoppimista on tärkeää � sopia ja nimetä työpaikkaohjaaja � sopia työssäoppimisen käytännöistä työssäoppijan ja opettajan kanssa � tutustua siihen, mitä opiskelija on tulossa työssäoppimaan � huolehtia opiskelijan käynnistä työpaikalla ja opiskelijalle annettavasta ennakkoinfosta � kertoa saapuvasta opiskelijasta ja hänen oppimistavoitteistaan työpaikan henkilöstölle � varata työtilat ja välineet opiskelijan käyttöön � järjestää mahdolliset kulkuluvat ja muut luvat

(Frisk 2010, 12.)

Työssäoppimisen toteutussuunnitelma/sopimus: � työssäoppijan, työpaikkaohjaajan/työpaikan ja ohjaavan opettajan yhteystiedot � eri osapuolten vastuut, velvollisuudet ja tehtävät � työssäoppimisen aika- ja paikka � käytännön järjestelyt työpaikalla: työaika, ruokailu, työvaatetus henkilösuojaimet,

sairastuminen, vakuutukset, � työpaikan keskeiset pelisäännöt � työturvallisuuden kannalta erityisesti huomioitavat seikat � työssäoppimisjakson tavoitteet, työtehtävät, arvioinnin kohteet ja kriteerit � työssäoppijan henkilökohtaiset oppimistavoitteet � ohjauskeskusteluista, ammattiosaamisen näytöistä tai tutkintotilaisuuksista sopiminen

Vaikka työssäoppija ei saa korvata vakituista henkilökuntaa, on työyhteisöllä lupa nauttia ylimääräisestä käsiparista työpaikalla!

18

Työssäoppimisprosessi työpaikan näkökulmasta

työpaikan ja oppilaitoksen sopimus työssäoppimisyhteistyöstä

työpaikkaohjaajakoulutus

opiskelija hakee työssäoppimispaikan

opiskelija, opettaja ja työpaikkaohjaaja sopivat työssäoppimisen kestosta,

ajankohdasta ja oppimistavoitteista

työpaikkaohjaaja perehdyttää, ohjaa ja antaa jatkuvaa palautetta

opiskelija, työpaikkaohjaaja ja opettaja sopivat ammattiosaamisen näytöstä

ammattiosaamisen näyttö ja arviointikeskustelu

palautekeskustelu työssäoppimisen toteutuksesta kehittämisehdotuksineen

työssä

oppim

inen a

lkaa

työs

säop

pim

inen

pää

ttyy

työpaikalla tiedotetaan työssäoppijan tulosta ja oppimistavoitteista sekä suunnitellaan työtehtävät ja

perehdyttäminen

Lähteet: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 6 ja s.12 – 14. Työssäoppimisen opas työpaikalle. s.11.

19

2.3. Työssäoppijan perehdyttäminenTyössäoppimisen alku luo perustan onnistuneelle oppimiselle. Alkuun kuuluvat opiskelijan vastaanottaminen, opiskelijan perehdyttäminen ja työssäoppimisen jatkon suunnitteleminen. Kun opiskelija tulee työpaikalle ensimmäistä kertaa, antaa vastaanottohetki ensivaikutelman tulevasta työssäoppimisesta ja työpaikan kulttuurista yleisesti. Siksi vastaanottohetki kannat-taa suunnitella etukäteen ja sopia opiskelijan vastaanottajasta. (Frisk 2010, 13.)

Työssäoppimisen alussa olennaisia seikkoja: �Myönteinen vastaanottohetki ja tutustuminen opiskelijaan �Henkilökunnan esittely opiskelijalle � Tilojen esittely ja kierros lähipisteissä � Työpaikkaan perehdytys uusia työntekijöitä koskevien käytäntöjen mukaan �Opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatiminen/tarkentaminen �Mitä opiskelijan tulee osata työssäoppimisen jälkeen? �Mitä työtehtäviä tekemällä opiskelija oppii tavoitteiden mukaisia asioita? �Ohjauksen etenemisestä ja käytännöistä sekä ohjaus- ja arviointikeskusteluista sopiminen

yhteisesti ja aikojen merkitseminen kalenteriin

Opiskelija tulee perehdyttää työpaikalla kuten kuka tahansa työntekijä. Tavoitteena on pereh-dyttää opiskelija työn turvalliseen tekemiseen, työpaikan tapaan toimia sekä työpaikan tehtä-viin, sääntöihin ja muihin työntekijöihin. Opiskelijan perehdyttämisessä on kiinnitettävä eri-tyistä huomiota työturvallisuuteen. Lisäksi työpaikalla tulee sopia opiskelijan perehdyttämisen vastuista. Opiskelijan perehdyttämisessä kannattaa hyödyntää työpaikan omia perehdytyskäy-täntöjä ja olemassa olevia ohjeita ja materiaaleja. (Emt. 13 – 14.)

Perehdyttämisen tavoitteena on � nopeuttaa työn oppimista ja työn aloittamista � lisätä työturvallisuutta ja vähentää virheitä � vähentää epävarmuutta ja jännitystä � lisätä työviihtyvyyttä �muodostaa realistinen ja motivoiva kuva työstä � selkiyttää työroolit ja tavoitteet � parantaa työyhteisön yhteistyötä ja edistää oppimista

20

Jotta opiskelijan oppiminen edistyisi, perehdyttäminen kannattaa jakaa pienempiin osiin. Al-kuvaiheen oppimista helpottaa myös se, että opiskelija saa ensin kokonaiskuvan työpaikasta, esimerkiksi kuvan, luettelon tai materiaalin avulla. Opiskelijan on näin helpompi liittää yksittäi-siä asioita kokonaiskuvaan. Kokemusten mukaan hyvä käytäntö on, että opiskelijalle ja työpaik-kaohjaajalle varataan alkuvaiheessa muutama väljempi päivä, jolloin opiskelija voi tutustua työpaikkaan ja työpaikkaohjaajaansa. Silloin opiskelija voi kulkea työpaikkaohjaajansa mukana ja ohjaajalla ja opiskelijalla on aikaa keskusteluihin. (Emt. 13.)

Perehdyttämisen muisti- ja tarkistuslistat (ks. liite 1) helpottavat työpaikkaohjaajan työtä. Lis-tojen avulla tulee tarkistettua, että perehdytetään tarpeellisiin asioihin, joihin yksittäiset asiat voi liittää. Perehdytyksen voi suunnitella etukäteen listojen pohjalta. Perehdytyslista on hyvä antaa myös opiskelijan käyttöön, koska ne auttavat opiskelijaa muodostamaan kokonaiskuvan asioista. (Emt. 13.)

Työssäoppijan perehdyttäminen: � yritys, liikeidea, toiminta-ajatus, asiakkaat � työn sisältö, työtehtävät ja työpiste � työtilat ja -välineet, koneet ja laitteet � työnjohto ja työkaverit � työpaikan pelisäännöt (työajat, tauot, poissaolot, tupakoiminen, kännykän käyttö jne.) � itsestäänselvyydet ja työpaikan kieli- ja kulttuuri � työturvallisuus, työsuojelu, ergonomia � lähtötason arviointi � työssäoppimissuunnitelman läpikäyminen � oppimisen edistymisen seurannasta sopiminen

Lähde: Frisk, Tarja. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s.13 – 14.

Pelko on oppimisen suurin este -siksi työpaikkaohjaajan tehtävänä on saada työssäoppija tuntemaan olonsa turvalliseksi ,

jotta oppiminen voi alkaa!.

21

2.4. Työturvallisuuden huomioiminenEnnen työssäoppimisjakson käynnistymistä on yhdessä varmistettava, että kaikki osapuolet ovat selvillä työsuojeluun, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvistä vastuista ja vakuutuk-sista. Työturvallisuuslain ja työsuojeluohjeiden asiat on opetettava oppilaitoksessa ja työpai-kalla niin, että opiskelija omaksuu ne kuten työntekijätkin. Ennen jakson alkua on työantajan ja oppilaitoksen edustajien yhdessä varmistettava, että opiskelija on perehtynyt työturvallisuus-asioihin ja osaa noudattaa työsuojeluohjeita. (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 15.) Vaikka koulutuksen järjestäjä on vakuuttanut työssäoppijat työpaikalla tapahtuvien tapa-turmien varalta, tulee heidät perehdyttää työpaikalla uuden työntekijän tavoin työturvalli-suuteen.

Koulutuksen järjestäjän vastuulla on � selvittää ennen sopimuksen tekemistä, että työssäoppiminen voidaan järjestää turvallisesti � varmistua siitä, että opiskelijalla on riittävät valmiudet turvalliseen työhön ja opiskeluun

työpaikalla ja välittää tieto opiskelijan valmiuksista työpaikalle � huolehtia siitä, että jos alle 18-vuotias nuori tekee työssäoppimisjaksolla ns. erityisen

haitallisia tai vaarallisia töitä, tehdään työsuojelupiirille tarvittava ilmoitus

Koulutuksen järjestäjän vastuulla on hankkia opiskelijoille opintojen alussa opetuksen järjes-tämisen edellyttämät suojavaatteet ja työturvallisuussäännösten edellyttämät varusteet. Opis-kelija voi käyttää näitä myös työssäoppimisjaksojen aikana. Työnantajan vastuulla on puoles-taan hankkia työpaikalla tarvittavat erikoissuojavälineet ja huolehtia siitä, että opiskelijalla on työssä tarvittavat suojaimet. Työnantaja vastaa myös siitä, että suojaimet täyttävät vaadittavat ominaisuudet, ne ovat käyttö- ja toimintakunnossa ja että opiskelija osaa käyttää niitä työs-sään. Henkilökohtaisista suojavälineistä ja työvaatetuksesta saattaa osa tulla hankittavaksi op-pilaitoksen ja osa työnantajan kautta. Tästä tulee sopia oppilaitoksen ja työpaikan kesken ja asia on syytä kirjata työssäoppimissopimukseen. (Emt. 17.)

Työssäoppimispaikka vastaa opiskelijan työssäoppimisen aikaisesta työturvallisuudesta työnantajan tavoin. Työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta ja muus-ta työympäristöstä ja työoloista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. (Frisk 2010, 14.) Esimies huolehtii, että opiskelija on perehdytetty työturvallisuuteen työturvallisuuslainsäädännön ja nuorista työntekijöistä annetun lain mukaisesti. Hän myös vastaa työturvallisuuteen pereh-dyttämisestä. Työpaikalla tulee käsitellä opiskelijan kanssa työturvallisuuteen liittyviä asioita ja erityisesti työhön liittyviä vaaratekijöitä, jotka vaihtelevat aloittain. Työpaikkaohjaaja on tällöin tärkeä. (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 16.)

22

Nuori työssäoppija Nuorilla, kokemattomilla työntekijöillä tapaturmariski on merkittävästi korkeampi kuin koke-neilla ammattilaisilla. Kiire ja heikko perehdytys lisäävät riskiä edelleen, samoin turvallisuus-vastuun hämärtyminen työkohteissa, joissa työskentelee usean eri yrityksen henkilöstöä tai ammatinharjoittajia samoissa tiloissa. Nuorelle ei tule osoittaa työtehtävää, jonka mahdolli-siin riskeihin ja niiltä suojautumiseen häntä ei ole opastettu. Tapaturmat olisivat useimmiten estettävissä rauhallisella harkinnalla ja huolellisella perehdytyksellä. (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 18.)

Tapaturmariskien lisäksi pitää ottaa huomioon myös ammattitautien ja muiden työperäisten sairauksien riskeiltä suojautuminen, kuten esimerkiksi kemialliset ja biologiset altisteet, oikea ergonomia, suojainten oikea käyttö ja liiallisen fyysisen tai henkisen kuormituksen välttämi-nen. Terveellisten ja turvallisten työmenetelmien käyttö on helpointa opetella opiskelijana, jolloin työsuojelu kasvaa itsestään selväksi osaksi omaa ammattitaitoa. Kokeneen työtoverin ja esimiehen esimerkki on parasta terveys- ja turvallisuusvalmennusta, jonka myönteiset vaiku-tukset ulottuvat nuoren koko tulevaan työuraan, jopa kymmenien vuosien päähän. Hyvin hoi-dettu työsuojelu on myös työnantajan etu, koska työn laatu paranee ja poissaolokustannukset vähenevät. (Emt. 18.)

Nuoren opiskelijan työturvallisuus vaatii erityistä huomiota. Alle 18-vuotiasta opiskelijaa ei saa käyttää töissä, jotka ovat hänen ruumiilliselle tai henkiselle kehitykselleen vahingoksi tai jotka vaativat suurempaa ponnistusta tai vastuuta kuin hänen ikäänsä ja voimiinsa nähden on koh-tuullista. (Frisk 2010, 14.) Nuorten työntekijöiden työsuojelusta säädellään valtioneuvoston asetuksella (475/2006) nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (ks. liite 2). (Työssäoppimisen opas työpaikalle 2007, 18).

23

Perehdyttäminen työturvallisuuteen: � koneiden ja laitteiden käyttö- ja hoito-ohjeet � ergonomia � henkilönsuojaimet � vaaratekijät ja -tilanteet � työpaikan ensiaputoiminta ja työsuojelutoiminta � palohälytysmenetelmä � suojeluohjeet �merkinantojärjestelmät mm. laajalle ulottuvien tai kaukokäynnistettävien koneiden

käynnistämisestä � ohjeiden, määräysten ja sopimusten noudattaminen � omasta ja muiden työntekijöiden turvallisuudesta huolehtiminen � vaaroista ilmoittaminen � suojeluvälineiden käyttö

(Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 18.)

Vahingon sattuessaTyössäoppimisjaksolla tapahtuneen vahingon korvausvelvollisuus määräytyy vahingonkor-vauslain (412/74) mukaan. Jos oppilas aiheuttaa virheellään tai laiminlyönnillään vahinkoa opetukseen liittyvässä työssä, korvausvelvollinen on vahingonkorvauslain mukaan se, jonka lukuun työ suoritetaan. Siten työnantaja on ns. ”isännän vastuun” periaatteen mukaan ensisi-jaisesti vastuussa opiskelijan sivulliselle aiheuttamasta vahingosta. Työnantajan lukuun työtä suoritetaan, kun työpaikalla on vastuu työnjohdosta ja valvonnasta ja työnantaja saa hyödyn opiskelijan suorittamasta työstä. Mikäli työnantajalla on normaali vastuuvakuutus, sisältyvät opiskelijan aiheuttamat vahingot vakuutusehtojen mukaisesti sen korvauspiiriin. Koulutuksen järjestäjä vastaa samalla tavoin oppilaan aiheuttamista vahingoista sivullisille, mikäli työ teh-dään koulutuksen järjestäjän lukuun. (Emt. 19.)

Myös opiskelija voi olla henkilökohtaisesti korvausvelvollinen, mikäli hän aiheuttaa vahingon lievää suuremmalla tuottamuksella. Vahingon kärsineenä voivat olla yritys, sen työntekijä tai ulkopuolinen henkilö. Korvauksen suuruus määräytyy sen mukaan mikä harkitaan kohtuul-liseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, va-hingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Ulkopuoliselle aiheutettu vahinko korvataan työnantajan vastuuvakuutuksesta ja vakuutusyhtiö voi hakea maksamaansa korvausta takaisin vahingon aiheuttajalta. (Emt. 19.)

Frisk, Tarja. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 14. Työssäoppimisen opas työpaikoille. 2007. s. 15 – 19.

24

2.5. Työtehtäviin opastaminenTyötehtävien opettamisen tavoitteena on ohjata opiskelijaa työmenetelmien, välineiden, ma-teriaalien ja laitteiden käyttöön. Taidot opitaan vaiheittain. Sen vuoksi on tärkeää, että opis-kelija pääsee tekemään todellisia työtehtäviä riittävän usein ohjatusti. Työpaikkaohjaaja voi hyödyntää työtehtävien opettamisessa seuraavia toimia. (Frisk 2010, 15.)

Ennen työtehtävän tekemistä � Selvitä opiskelijan osaaminen keskustelemalla ja/tai seuraamalla opiskelijan toimintaa. � Aseta opiskelijan kanssa oppimistavoitteet. � Kuvaa opiskelijalle työtehtävän merkitys työkokonaisuudessa.

Työtehtävän alussa � Anna opiskelijan ensin seurata omaa tekemistäsi ja toimia sen jälkeen avustajanasi. � Kerro ja näytä työtehtävän tekeminen opiskelijalle vaihe vaiheelta. � Esittele tekemisen vaiheet ja tärkeimmät asiat. � Kiinnitä huomiota turvallisuusasioihin ja ergonomisiin työtapoihin. � Kysy opiskelijalta, miten hän tekisi työtehtävän, ja pyydä häntä kertomaan tekemisensä vaiheet. � Seuraa, miten opiskelija ymmärtää työtehtävän tekemisen.

Työtehtävän aikana � Rohkaise tekemään ja kannusta kysymään � Anna opiskelijan tehdä työtehtävä omassa tahdissaan, mutta ole saatavilla kysymysten tai

pulmatilanteiden varalta. � Anna heti palautetta työn teosta ja tuloksesta. � Anna opiskelijan vähitellen tehdä työ itsenäisesti. � Pyydä opiskelijaa arvioimaan omaa suoritustaan � Anna palautetta ja seuraa työn sujumista säännöllisesti.

(Frisk 2010, 15.)

Lähde: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 15.

25

2.6. OhjauskeskustelutTyöpaikkaohjaaja ja opiskelija tarkentavat työssäoppimisen alussa oppimistavoitteet ja suun-nittelevat ne todelliset työtehtävät, jotka antavat opiskelijalle mahdollisuuden oppia tavoittei-den mukaisia asioita opiskelijan aikaisempi osaaminen huomioiden. (Frisk 2010, 14.)

Työssäoppimisen aikana on tärkeää � ohjata opiskelijaa ja keskustella hänen kanssaan työskentelyn lomassa � antaa kehittävää, välitöntä ja avointa palautetta opiskelijalle � käydä ohjauskeskusteluja säännöllisesti ja sovitusti �mahdollistaa opiskelijalle osallistuminen työpaikan erilaisiin tilanteisiin ja todellisten

työtehtävien tekemiseen � antaa koko työyhteisön osallistua opiskelijan ohjaamiseen ja arviointiin � pitää yhteyttä oppilaitokseen tarpeen mukaan � tarkistaa opiskelijan suunnitelman eteneminen säännöllisesti työssäoppimisen aikana.

Pääpiirteittäin työpaikkaohjaajan ohjaustyö muodostuu spontaaneista, satunnaisista ja epä-muodollisista ohjaustilanteista ja keskusteluista sekä sovituista, tavoitteellisista ja muodollisis-ta ohjaustilanteista ja keskusteluista. (Emt. 15.)

Ohjauskeskustelut ovat � tavoitteellista toimintaa, jonka tarkoituksena on tukea opiskelijan oppimista � suunniteltua toimintaa, johon sekä työpaikkaohjaaja että opiskelija valmistautuvat.

Ohjauskeskusteluissa tarkastellaan ja pohditaan meneillään olevaa tai jo mennyttä hetkeä ja siihen liittyviä tapahtumia. Tarkoituksena on paitsi arvioida ja todeta tämänhetkinen tilanne myös auttaa ja tukea opiskelijaa saavuttamaan omat oppimistavoitteensa. Ohjaussuhde perus-tuu vastavuoroisuuteen: sekä ohjaaja että opiskelija tuovat ohjaussuhteeseen omat odotuk-sensa ja tarpeensa. (Emt. 28.)

Opiskelija odottaa ja havainnoi sitä, miten ohjaaja kuuntelee ja on kiinnostunut hänen asiois-taan ja huolistaan. Opiskelijan odotukset voivat olla joskus epärealistisia tai tavoitteen kannal-ta epäoleellisia. Toisinaan ohjaajan odotetaan ikään kuin pelastavan opiskelija, kuten tietämäl-lä ratkaisu tämän puolesta. Toisinaan ohjaajalta odotetaan terapeuttista asennetta ja hoivaa. Ohjaaja puolestaan usein odottaa opiskelijan olevan vastaanottava, avoin ja kehitys- ja yhteis-työhaluinen. Odotuksia on hyvä käsitellä yhdessä, koska ne säilyvät muuten piilo-odotuksina ja voivat vaikeuttaa ohjausta ja oppimista. (Emt. 28.)

26

Ajasta ja paikasta sopiminenKoska ohjauskeskustelut ovat merkittävä keino tukea opiskelijan oppimista, on niiden säännöl-lisyys tärkeää. Ne eivät ole satunnaista mielipiteiden vaihtamista. Ohjauskeskustelujen aika-taulu on hyvä sopia mielellään heti työssäoppimisen alussa. Ohjauskeskustelujen aika ja paikka kannattaa kirjata työvuorolistoihin tai kalenteriin. (Emt. 28.)

Keskusteluja voidaan käydä � kerran viikossa tai kahdessa viikossa � säännöllisen palaverin yhteydessä � työtehtäväkokonaisuuden jälkeen.

Ohjauskeskustelun lähestyessä sovitaan käsiteltävät asiat, ajankohta ja ohjauskeskustelun kes-to sekä varataan rauhallinen tila. Käsiteltäviä asioita voi ehdottaa työpaikkaohjaaja tai opiske-lija. Työpaikkaohjaaja voi ohjata opiskelijaa miettimään asioita, jotka tämä haluaa ottaa esiin ohjauskeskustelussa. (Emt. 28.)

Oppimista edistää, kun sekä työpaikkaohjaaja että opiskelija tulevat ohjauskeskustelutilantee-seen hyvin valmistautuneina. Valmistautumista varten on hyvä sopia yhteisesti, mitä asioita käsitellään ja mikä on käytettävissä oleva aika. (Emt. 28.)

Ohjauskeskusteluun valmistautuminen � Keskustelun tavoitteista ja käsiteltävistä asioista sopiminen � keskustelun puitteiden varmistaminen: aika, paikka, keskustelurauha �myönteisen ilmapiirin luominen � opiskelijan tilanteen, asioiden ja kokemusten käsittely � tilan antaminen opiskelijan ajatuksille � kiteyttäminen ja päätelmien teko � arviointi ja kehittävän palautteen antaminen � jatkosta sopiminen

Ohjaajan tehtävänä on ohjata ja johtaa ohjauskeskustelua. Työpaikkaohjaaja pitää huolta kes-kusteluajankohdasta, ottaa esille sovitut asiat ja sopii opiskelijan kanssa niissä etenemisestä.

Keskustelun päätösvaiheessa työpaikkaohjaaja tiivistää keskustelun tärkeimmät ja opiskelijan kanssa sovitut asiat. Tarkoituksena on varmistaa, että työpaikkaohjaajalla ja opiskelijalla on yhteinen ymmärrys sovituista asioista, jotka on suositeltavaa kirjoittaa muistiin seurantaa ja tulevia ohjauskeskusteluja varten. Ohjauskeskustelun tiivistelmän laatimisen voi antaa myös opiskelijan tehtäväksi. Silloin myös työpaikkaohjaaja näkee, miten opiskelija on ymmärtänyt sovitut asiat. Ohjaajan tehtävänä on lisäksi seurata, että ohjauskeskusteluissa sovitut asiat tu-levat tehtyä. (Emt. 28 - 30.)

Lähde: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 14 – 15, s. 28 – 30.

27

3.1. Oppimistavat ja -tyylit 28

3.2. Aistit oppimisessa 33

3.3. Kokemuksellinen oppiminen 34

OPPIA IKÄ KAIKKIIII

28

III OPPIA IKÄ KAIKKI3.1. Oppimistavat ja -tyylitOppiminen on yksilöllistä. Jokainen meistä on erilainen oppija, toiset oppivat paremmin kuun-telemalla ja tarkkailemalla, toiset taas tekemällä. Toisille on ominaista muodostaa pienistä yk-sityiskohdista suurempia kokonaisuuksia. toisille taas on helpompaa edetä suurista kokonai-suuksista yksityiskohtiin. Kaikki tavat oppia ovat yhtä hyviä. (Otala 2001.)

Luonteenomaisin tapa oppia vaihtelee oppijasta toiseen. Oppimistavat ja -tyylit ovat muovau-tuneet ihmisille vähitellen heidän erilaisten kokemustensa myötä. Myös perinnöllisyystekijät ja nykytilanteen, kuten opiskelun tai työpaikan vaatimukset, vaikuttavat oppimistapojen muo-toutumiseen. Oppimistapoja pidetään usein melko pysyvinä, mutta eri oppimistapojen käyt-töön voi harjaantua. Työpaikkaohjaajan on hyvä tiedostaa ja tunnistaa erilaisia oppimistapoja ja -tyylejä. Yksilöllisten erojen huomioiminen ohjauksessa tukee myönteistä minäkuvaa ja edis-tää oppimista. (Frisk 2010, 8 ja 10.)

Oppimistyylit kuvastavat oppijan tapaa vastaanottaa ja käsitellä tietoa. Omaa oppimiskykyään voi parantaa oppimistyylejä kehittämällä. Erilaisten oppimistyylien perusteella voidaan puhua aktiivisista osallistujista, käytännöllisistä toteuttajista, loogisista ajattelijoista ja harkitsevis-ta tarkkailijoista. (Otala 2001.)

29

Aktiivinen osallistujaAktiivinen osallistuja antautuu täysin ja ilman ennakkoluuloja uusien kokemusten vietäväksi. Hän kulkee silmät ja korvat auki, innostuu kaikesta uudesta ja on valmis myös kokeilemaan kai-kenlaista. Aktiivinen osallistuja käy pelottomasti käsiksi vaikeisiinkin alueisiin ja uskaltaa ottaa riskejä. Hän toimii koko ajan ja yleensä useiden samanaikaisten tehtävien parissa.

Aktiivinen osallistuja ratkoo mielellään ongelmia yhdessä muiden kanssa. Ratkaisut saattavat kuitenkin jäädä pintapuolisiksi, sillä pitkäjänteinen ja erilaisia sovellustapoja vaativa toteutus-työ ei ole aktiiviselle osallistujalle tarpeeksi kiinnostavaa puuhaa. Seurallisena ihmisenä aktiivi-nen osallistuja hakeutuu aina kun mahdollista toisen ihmisen pariin ja sopeutuu hyvin ryhmä- ja tiimityöhön.

� innostuu helposti kaikesta uudesta ja on valmis kokeilemaan uusia asioita � tekee useita tehtäviä samanaikaisesti � uskaltaa ottaa riskejä ja paneutua vaikeisiinkin aiheisiin � sopeutuu hyvin tiimi- ja ryhmätyöhön � ratkoo mielellään ongelmia yhdessä muiden kanssa � ei pysty kovin pitkäjänteiseen toteutustyöhön

Oppii parhaiten: � kokeilemalla, tekemällä ja kehittämällä � saadessaan haastavia tehtäviä � ollessaan mukana monessa nopeatempoisessa toiminnassa � oppimista auttavat visuaaliset keinot: kuvat, videot ja esineet

Oppii heikoimmin: � passiivisessa roolissa � pelkän kirjallisen materiaalin avulla � yksitoikkoisissa tehtävissä

Oppimista voi parantaa: � kyselemällä passiivisissa tilanteissa � laatimalla muistiinpanoja � luomalla mielikuvia asiasta � keksimällä itselleen asiasta muistisääntöjä

(Otala 1998.)

aktiiviselle osallistujalle sopivat oppimistavoitteiksi projekti- ja kehitystehtävät, joissa on mahdollisuus saada opastusta ja tietoa tarvittaessa.

30

Käytännön toteuttajaKäytännön toteuttajaa kiinnostaa kokeilla uusia ajatuksia, teorioita ja tekniikoita, jotta hän nä-kisi, toimivatko ne käytännössä. Hän oppii, kun voi saman tien toteuttaa uuden asian. Toisaalta hän ei kykene siirtämään helposti uusia asioita toisenlaiseen ympäristöön, koska asiat ovat yleensä sidoksissa soveltamiskohteeseen.

Käytännöllinen toteuttaja nauttii siitä, että saa asioihin vauhtia ja hän toimii nopeasti ja epä-röimättä sellaisten muiden tekemien ehdotusten pohjalta, jotka miellyttävät häntä. Asioiden liiallinen pohtiminen saa hänet kärsimättömäksi. Hän nauttii päätöksenteosta ja ongelmien ratkomisesta. Käytännöllinen toteuttaja on aina valmis etsimään parempaa tapaa toteuttaa asioita ja hänen mielestään asioiden toimivuus on paras kriteeri niiden hyvyydelle.

� haluaa testata uusia ajatuksia, teorioita ja tekniikoita käytännössä � nauttii päätöksenteosta ja ongelmien ratkomisesta sekä siitä, että asiat tapahtuvat nopeasti � tulee kärsimättömäksi asioiden liiallisesta pohtimisesta � nauttii asioiden toimivuudesta

Oppii parhaiten: � tekemällä, kehittämällä taitoja � seuratessaan muiden työskentelyä � roolien avulla � saadessaan soveltaa oppimaansa heti käytäntöön

Oppii heikommin: � ellei ole välitöntä tarvetta tehdä jotain � teoreettisesti, koulumuotoisessa opetuksessa

Oppimista voi parantaa: � tekemällä muistiinpanoja � opettamalla itse asiaa jälkeenpäin toisille � keskustelemalla aiheesta � pohtimalla, miten asiaa voi soveltaa käytäntöön

(Otala 1998.)

Käytännön toteuttaja oppii tehokkaimmin itse tekemällä. Työssäoppiminen on hänelle paras tapa oppia, jolloin uutta osaamista voi soveltaa heti käytäntöön.

31

Looginen ajattelijaLooginen ajattelija yhdistelee havaintoja monimutkaisiksi, loogisesti pitäviksi teorioiksi. Hän käy ongelmat läpi pohjia myöten järjestelmällisesti kohta kohdalta. Looginen ajattelija yh-distelee hajallaan olevaa tietoa yhtenäisiksi teorioiksi. Loogisen ajattelijan oppiminen ei ole lainkaan sidoksissa paikkaan ja hän voi vaivatta siirtää osaamisensa erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin.

Hänellä on taipumus pyrkiä täydellisyyteen ja olla luovuttamatta ennen kuin asiat on saatu kuntoon ja ne loksahtavat kohdalleen hänen järkiperäisiin systeemeihinsä. Looginen ajattelija nauttii analysoinnista ja johtopäätösten tekemisestä. Hän selvittää mielellään asioita ja kyse-lee. Hän arvostaa järkiperäisyyttä: se, mikä on loogista, on myös hyvää. Looginen ajattelija saattaa olla hyvin ehdoton ja torjua jyrkästi omasta ajatusmallistaan poikkeavan tavan ajatella tai toimia.

� yhdistelee havaintoja teorioiksi, rakentaa mielessään malleja � pyrkii ymmärtämään ilmiöiden syyt ja seuraukset � on järjestelmällinen, käy ongelmat läpi kohta kohdalta � pyrkii täydellisyyteen, ei luovuta � nauttii analysoinneista ja johtopäätösten tekemisestä � kyselee ja kertaa mielellään

Oppii parhaiten: �mallien, käsitteiden ja teorioiden avulla � lukemalla, tutkimalla ja päättelemällä

Oppii heikoimmin: � epävarmoissa ja epämääräisissä tehtävissä � tunnepohjaisissa tilanteissa � joutuessaan toimimaan päämäärättömästi ja suunnittelemattomasti

Oppimista voi parantaa: � etsimällä loogisia toimintamalleja � hahmottelemalla asioiden keskinäisiä riippuvuuksia

(Otala 1998.)

Loogiselle ajattelijalle sopivat kurssit ja koulumuotoinen opetus.

32

Harkitseva tarkkailijaHarkitseva tarkkailija vetäytyy mielellään hieman syrjään voidakseen puntaroida tapahtu-mia ja tarkastellakseen niitä eri näkökulmista. Hän kerää tietoa sekä havainnoimalla itse että keskustelemalla muiden kanssa ja käy tietonsa perusteellisesti läpi ennen kuin tekee mitään johtopäätöksiä. Harkitseva tarkkailija siirtää usein lopullista johtopäätöksen tekemistä mah-dollisimman pitkälle eteenpäin, sillä hän punnitsee kaikki tiedossaan olevat näkökohdat ja ole-tettavat seuraukset ennen kuin toimii.

Kokouksissa ja keskusteluissa hän on taka-alalla ja tarkkailee mielellään muiden toimintaa. Hän kuuntelee, mitä toisilla on sanottavaa ja katselee, mihin toiminta on kääntymässä, ennen kuin käyttää itse puheenvuoron. Hän on suvaitsevainen.

� vetäytyy mielellään syrjään puntaroimaan ja tarkastelemaan tapahtumia eri näkökulmista � kerää tietoa, havainnoi ja keskustelee pitkään ennen johtopäätöksen tekoa

Oppii parhaiten: � seuratessaan asioita sivusta � huomioimalla, analysoimalla � ajattelemalla ennen toimintaa

Oppii heikoimmin: � joutuessaan esiintymään väkisin � kiireessä � toimimalla suunnittelemattomasti

Oppimista voi parantaa: � suunnittelemalla ajankäyttöä � asettamalla takarajoja asioille � pitämällä päiväkirjaa ja pohtimalla jälkeenpäin asioiden sujumista

(Otala 1998.)

*Jos haluat tietää, mikä on sinulle luontevin tapa oppia, voit tehdä sivulle 93 (liite 3) olevan oppimistyylitestin!

Lähteet: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s.8 – 10. Otala, Leenamaija. 2001. Osaajana opintiellä. Opas elinikäisen oppimisen matkalle. s. 60 - 65. Otala, Leenamaija. 1998. Opintietä osaajaksi: Elinikäinen oppiminen.

Harkitseva tarkkailija tarvitsee aikaa selvittääkseen asioita perusteellisesti. Hänelle parhaiten sopivia opiskelutapoja ovat itseopiskelu ja kirjat.

33

3.2. Aistit oppimisessaIhmiset käyttävät kaikkia aistejaan oppimisessaan. Eri ihmiset painottavat tiedon vastaanotta-misessa eri kanavia. Oppimiseen vaikuttaa se, mitä aistia opiskelija painottaa tietoa vastaan-ottaessaan. Opiskelija voi painottaa oppimisessaan näkö-, kuulo- tai tuntoaistia. Samassa ti-lanteessa olevat opiskelijat kiinnittävät huomiota eri asioihin. Eri tilanteet vaikuttavat siihen, miten eri aisteja käytetään. Parhaimmillaan oppijalla on käytössään rinnakkain kaikki aistika-navat. Useimmilla ihmisillä yksi aisti on vahvin ja toinen kohtuullisesti käytössä. Tieto, osaami-nen ja elämykset säilyvät muistivarastossa eri muodossa sen mukaan, mikä aistikanava on ollut käytössä niitä vastaanotettaessa. (Rytkönen ja Hätönen 2007, 10.)

Kinesteettinen tyyppi, joka vastaanottaa tietoa erityisesti tuntoaistin avulla: � oppii ”jaloillaan”, tuntee kropassaan, sydämessään (tunneyhteys) � ei jaksa istua pitkään paikallaan, alkaa kiemurrella tuolilla, korjaa asentoa � fyysinen tekeminen tärkeää � tarvitsee itse osallistumista, haluaa ”pistää itsensä peliin” � tarvitsee opitun aineksen yhdistämistä henkilökohtaisiin kokemuksiinsa � pitää väittelystä, aktiviteeteistä ja kilpailusta � kaipaa vuorovaikutusta

Ohjaaja voi huomioida ohjauksessa:

� käyttämällä ohjauksessa esim. kuvia, piirroksia, kaavioita, valokuvia, videoita � näyttämällä asioiden tekemistä käytännössä � kuvailemalla opittavia asioita sanallisesti � ohjaamalla opiskelijaa kuvaamaan opittavia asioita paperille

(Frisk 2010, 9; Otala 2001.)

Auditiivinen tyyppi, joka vastaanottaa tietoa erityisesti kuuloaistin avulla: � oppii kuuntelemalla ja muistaa hyvin, minkä on kuullut � sopii luennot ja suulliset ohjeet � ääneen lukeminen auttaa muistamisesta � haluaa paneutua asioihin, eikä edetä liian nopeasti

Ohjaaja voi huomioida ohjauksessa:

� kertomalla opittavista asioista kyselemällä � keskustelemalla opiskelijan kanssa opittavista asioista �mahdollistamalla opiskelijan osallistumisen työyhteisön palavereihin ja keskusteluihin � opastamalla työtehtäviä kertomalla samalla, mitä tekee � pyytämällä opiskelijaa kertomaan, mitä tämä aikoo tehdä � kannustamalla opiskelijaa kysymään

(Frisk 2010, 9; Otala 2001.)

34

Visuaalinen tyyppi, joka vastaanottaa tietoa erityisesti näköaistin avulla: � silmät tärkeimmät, kokoaa maailmaa silmien kautta � visuaalinen ”näkijä”, muistaa kuvat, jotka on nähnyt tai tekstin, minkä on lukenut, jopa

missä kohtaa kirjassa asia on � lukeminen tärkeää � osaa tuottaa mielikuvia, luoda muistikarttoja, filmi pyörii � sopii kirjallinen materiaali, graafiset esitykset, ei niinkään luennot � yleensä suorittaa ja haluaa siirtyä tehtävästä toiseen nopeasti � puhuu nopeasti � ei aina malta riittävästi paneutua yksityiskohtiin

(Frisk 2010, 9; Otala 2001.)

Ohjaaja voi huomioida ohjauksessa:

� käyttämällä ohjauksessa havainnollisia kuvia, kuten piirroksia, kaavioita, valokuvia, videoita � näyttämällä asioiden tekemistä käytännössä � kuvailemalla opittavia asioita sanallisesti � ohjaamalla opiskelijaa kuvaamaan opittavia asioita paperille.

Taktuaalinen tyyppi, joka oppii ”käsillään” � tekee mielellään muistiinpanoja, alleviivaa, piirtelee kuvia -> saa tekemistä käsille � ottaa kynän käteen ja liekittelee sillä, jotta voi keskittyä

(Frisk 2010, 9; Otala 2001.)

* Jos haluat tietää, mitä aisteja käyttämällä opit parhaiten, voit tehdä sivulta 98 (liite 4) löytyvän testin.

Lähteet: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 8 – 9. Otala, Leenamaija. 2001. Osaajana opintiellä: Opas elinikäisen oppimisen matkalle. Rytkönen, Marjo ja Hätönen, Heljä. 2007. Näkökulmia oppimiseen, 10.

3.3. Kokemuksista oppiminenTyössäoppimisen aikana opiskelija oppii kokemuksista. Kokemusten pohdinta ja jäsennys ovat oppimisen kannalta tärkeitä. Pelkkä tekeminen ja kokeileminen eivät saa automaattisesti ai-kaan laadukasta oppimista. Sen vuoksi on tärkeää, että työpaikkaohjaaja ja opiskelija käyvät yhdessä pohtien työtilanteita läpi ja miettivät, mitä niissä tapahtui ja miten voisi tehdä toisin. Kokemusten pohdinta ja jäsennys saavat aikaan sen, että opiskelija osaa jatkossa soveltaa sa-maa toimintatapaa myös uusissa, erilaisissa työtilanteissa. (Frisk 2010, 10.)

35

Kokemukset yksistään eivät takaa laadukasta oppimista, ellei tietoisesti pysähdytä pohtimaan ja arvioimaan niitä sekä haeta uusia näkökulmia omaan tapaan toimia. Kokemuksellisessa op-pimisessa on olennaista se, että oppimisen kehän kaikki vaiheet käydään läpi. Jos jokin vaihe puuttuu tai jää vaillinaisesti läpikäydyksi, oppimisen tulos kärsii. (Emt. 10.)

Kokemuksellinen oppiminen

(Soveltaen The Kolb Learning Style Inventory 2007 teoksessa Frisk 2010, 10 - 11.)

Kokeminen: Työpaikkaohjaaja järjestää opiskelijalle riittävästi ja riittävän monipuolisesti eri-laisia mahdollisuuksia kokea ja tehdä asioita. Kokemus tai aikaisemman kokemuksen mieleen palauttaminen toimii oppimisen liikkeelle panevana voimana, eräänlaisena oppimisen raaka-aineena.

Pohtiminen: Työpaikkaohjaaja pysähtyy opiskelijan kanssa pohtimaan tämän kokemuksia eri-laisista tilanteista ja työtehtävistä esimerkiksi esittämällä seuraavat kysymykset: Miten sujui? Mikä meni hyvin? Mikä tuntui hankalalta? Miten asiaa voisi oppia? Ilman reflektointia voi olla vaikeaa tiedostaa kokemuksen avulla opittavia asioita.

Ajatteleminen: Työpaikkaohjaaja voi antaa opiskelijalle vihjeitä uuden tiedon saamiseen eri lähteistä, kuten työpaikan omista ohjeista, keskusteluista muiden kanssa, koulutukseen kuulu-vista ja muista mahdollisista kirjallisuusvinkeistä jne. Teoriatieto ja opittavaan asiaan liittyvät käsitteet auttavat ymmärtämään ja antavat tarvittavaa etäisyyttä käytännön kokemukseen. Tässä vaiheessa opiskelija usein huomaa, ettei hänellä ole riittävästi tietoa kokemastaan asias-ta, minkä uskotaan motivoivan häntä hakemaan lisätietoa.

Tekeminen: Työpaikkaohjaaja rohkaisee opiskelijaa aktiivisesti kokeilemaan, miten asian voisi tehdä toisella tavalla, ja antaa tälle tilaa ja mahdollisuuksia kokeiluun.

Lähteet: Hätönen, Heljä ja Rytkönen, Marjo. 2007. Näkökulmia oppimiseen. s. 33 – 37. Frisk, Tarja (toim.), 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 10 – 11.

Kokeminen

Pohtiminen

Ajatteleminen

Tekeminen

36

37

OPPIMISEN OHJAAMINENIV4.1. Ohjaajan roolit 38

4.2. Erilaisia ohjaustapoja 42

4.3. Kehittävän palautteen antaminen ja vastaanottaminen 47

4.4. Haasteelliset ohjaustilanteet 50

4.5. Minä työpaikkaohjaajana 53

38

IV OPPIMISEN OHJAAMINEN4.1. Ohjaajan roolit

Ohjaajan rooli on yksinkertaisesti tukea ohjattavan oppimista. Tämän perustehtävän lisäksi oh-jaaja voi monin tavoin auttaa ja kannustaa ohjattavaa.

Ohjaaja:

� auttaa opiskelijaa oppimaan ja varmistaa oppimista � auttaa etsimään aukkokohtia tiedoissa � auttaa opiskelijaa hahmottamaan kokonaisuuksia � esittää kysymyksiä opiskelijalle � herättää ja rohkaisee opiskelijaa kysymään � auttaa opiskelijaa löytämään tiedonlähteille � luo opiskelijalle onnistumisen edellytyksiä � tukee opiskelijan oma-aloitteisuutta ja itseohjautuvuutta sekä � pyrkii tekemään omaa osaamistaan näkyväksi: kuvailee omaa työskentelemistään ääneen

vaihe vaiheelta(Järvinen-Taubert ja Valtonen 1999.)

Ohjaajan ja ohjattavan roolit muuttuvat ohjausprosessin aikana ja työssäoppijan osaamisen kehittyessä:

Jos annat ihmiselle kalan, hän elää sille yhden päivän Jos opetat hänet kalastamaan, hän elää sillä loppuelämänsä.

-kiinalainen sananlasku-

ohjaajan roolit:

Kollega

Oppimisen ohjaaja, valmentaja

Opettaja

opiskelijan roolit:

työssäoppimisjakso

Itsenäinen tekijä

Motivoitunut harjoittelija

Aloitteleva oppija

39

Ohjaaja on alkuvaiheessa opettaja, joka kertoo, näyttää ja opettaa aloittelevalle oppijalle asi-oita. Opiskelun alkuvaiheessa oppija tarvitsee ohjausta eniten: oppija kaipaa ohjaajalta tukea ja neuvoa. Oppija on pitkälle riippuvainen niistä tiedoista, joita ohjaaja hänelle esimerkiksi työpaikasta ja työtehtävistä antaa. (Emt.1999.)

Opiskelijoilla on erilaiset valmiudet opiskelun alkuvaiheessa ja he eroavat toisistaan persoo-nallisuutensa sekä opinto- ja työhistoriansa suhteen. Toiset opiskelijat ovat olleet töissä jo vuosia ja toiset vasta aloittelevat työuraansa. Lisäksi opiskelijoilla on persoonallisia eroja oma-aloitteisuudessa, itseohjautuvuudessa sekä uusien asioiden omaksumisessa. Toiset opiskelijat tarvitsevatkin enemmän ohjausta kuin toiset. (Emt.1999.)

Opintojen edetessä ohjaajasta tulee valmentaja, joka varmistaa opiskelijan oppimista, tarvitta-essa hienosäätää toimintaa, antaa palautetta sekä kannustaa opiskelijaa. Opiskelija ei ole enää aloitteleva oppija, vaan hän on omaksunut erilaisia tietoja työpaikastaan ja työtehtävistään sekä hankkinut työhön liittyviä taitoja. Opiskelija ei ole myöskään samalla tavalla riippuvainen ohjaajasta kuin ohjausprosessin alkuvaiheessa. Harjoitellessaan työtä hän kuitenkin edelleen tarvitsee ohjaajaa ammattitaitonsa kehittämisessä. Kun opiskelijan perustyötehtävät alkavat sujua, valmentaja ohjaa opiskelijaa näkemään työn ja työtehtävät laajemmissa yhteyksissä. (Emt.1999.)

Opiskelija on yleensä tässä vaiheessa motivoitunut ja sitoutunut työhönsä, mutta hän kaipaa edelleen tukea ja kannustusta sekä erityisesti palautetta työstään. Opiskelijan lisääntyvä riip-pumattomuus ohjaajasta näkyy myös siinä, että hän oppii käyttämään työyhteisössä eri henki-löitä, muitakin kuin ohjaajaansa, apunaan tiedonhaussa ja oppimisessa. (Emt.1999.)

ItseohjautuvuusOhjauksen tavoitteena on kasvattaa ohjattavaa yhä itseohjautuvammaksi. Itseohjautuva ihmi-nen kykenee asettamaan itselleen tavoitteita, ohjaamaan omaa toimintaansa sekä arvioimaan omia mahdollisuuksiaan ja rajoituksiaan. Itseohjautuva ihminen ei tarvitse koko ajan toista henkilöä kertomaan, mitä ja miten tulisi tehdä. Itseohjautuvalle yksilölle on ominaista sitou-tuminen toimintaan, sisäinen motivaatio, suunnitelmallisuus, oma-aloitteisuus, kriittisyys, luo-vuus, joustavuus ja kyky arvioida työnsä jälkeä. (Emt.)

40

Itseohjautuva oppija: �määrittelee tehtävän � asettaa oppimistavoitteet � ohjaa toimintaansa tavoitteiden suuntaan � arvioi toimintansa tuloksellisuutta � kehittää toimintaansa � korjaa virheitään � tietää, mitä osaa ja mitä ei � osaa hakea apua ja ohjausta

Toiset ihmiset ovat luonnostaan itseohjautuvampia kuin toiset, mutta itseohjautuvuutta voi myös kehittää. Itseohjautuvuuden kehittäminen vaatii kuitenkin aikaa ja ohjausta, se ei tapah-du äkkiä eikä itsestään.

Itseohjautuvuutta voidaan edistää: � ottamalla oppija mukaan tavoitteiden asettamiseen � olemalla aidosti kiinnostunut oppijasta ja hänen toiminnastaan � lisäämällä oppijan vapautta ja vastuuta asteittain � antamalla oppijalle mahdollisuuksia valita erilaisista vaihtoehdoista � tarjoamalla positiivisia kokemuksia � antamalla rakentavaa palautetta oppijan toiminnasta � kannustamalla oppijaa oma-aloitteisuuteen

Itseohjautuvuutta ehkäisevät: � liian tiukat, väljät tai epäselvät rajat ja tavoitteet � negatiivinen palaute � jatkuva kontrollointi � pakottaminen � epäluottamus � oppijan kykyjen ja osaamisen vähättely

(Järvinen-Taubert ja Valtonen 1999.)

41

Ohjaajan toiminnan päämääränä on ”tehdä itsensä tarpeettomaksi”. Tavoitteena on yhdes-sä toimien kasvattaa opiskelijasta itsenäinen ammattilainen, joka kykenee käyttämään omaa päättelykykyään vastaantulevissa uusissa työtilanteissa ja ongelmissa. Ohjattavasta kasvaa vähitellen alan ammattilainen, joka pystyy antamaan panoksensa työyhteisön toiminnalle ja kehittämään sitä. Ohjaaja muuttuu vanhemmaksi kollegaksi, mutta on kuitenkin edelleen opis-kelijan käytettävissä. Ohjaaja vetäytyy opettajamaisesta roolistaan ja antaa tarvittaessa opis-kelijalle kollegiaalista tukea. (Emt.)

Lähde: Järvinen-Taubert, Johanna ja Valtonen, Päivi. 1999. Työssäoppimisen ohjaajien opas.

Ohjaajan huoneentaulu:

� tue opiskelijan motivaatiota

� auta opiskelijaa löytämään itseä kiinnostavia asioita

� vahvista opiskelijan uskoa itseensä

� anna ohjauksen alkuvaiheessa opiskelijalle konkreettisia sääntöjä toimintaan

� opasta ja tarjoa selkeitä malleja

� lisää opiskelijan tehtävien vaikeusastetta vähitellen ja kannusta ottamaan haasteita

� rohkaise kysymään

� anna rehellistä ja kannustavaa palautetta

� auta opiskelijaa yhdistämään aiemmin opittua uuteen asiaan

� pohdi, miten voit kehittää ohjaustasi

42

4.2. Erilaisia ohjaustapojaOhjaustilanteessa voi käyttää erilaisia vuorovaikutus- ja ohjaustapoja tilanteesta ja ohjattavas-ta riippuen. Erilaisia ohjaustapoja käyttämällä ja vaihtamalla ohjaaja voi edistää ohjattavansa oppimista sekä turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta.

TukeminenTyöpaikkaohjaajan ohjaustyössä tukeminen tarkoittaa, että työpaikkaohjaaja varmistaa opiske-lijan mahdollisuuden tehdä monipuolisia työtehtäviä, on kiinnostunut opiskelijan oppimisesta ja keskustelee opiskelijan kanssa työnteon onnistumisesta: mikä jo sujuu, mikä vielä vaatii lisää opettelua ja mikä on tuntunut vaikealta. Opiskelijaa tulee rohkaista ilmaisemaan itseään. Jos-kus opiskelijan ajatukset ja puhe työssä eteen tulleista asioista voivat olla yksipuolisia ja niuk-koja. Työpaikkaohjaajan on silloin hyvä kunnioittaa opiskelijan ajatuksia ja syventää niitä tar-kentavien kysymysten avulla. Opiskelijan esiin tuomat kokemukset voivat olla ammattilaisille tuttuja ja jokapäiväisiä asioita, mutta opiskelijalle ne ovat ainutlaatuisia ja hänen oppimisensa kannalta merkittäviä. (Frisk 2010, 18.)

Työpaikkaohjaaja voi tuoda esiin myös omia kokemuksiaan uransa ja elämänsä eri taipaleil-ta. Ohjaajan omakohtaiset kokemukset oppimisesta ja eritoten työelämän alkuvaiheista ovat usein kullanarvoisia ohjattavalle. Niiden esiin tuominen jo ohjauksen alkuvaiheessa laukaisee usein ohjattavan alkujännitystä ja saa hänet tuntemaan olonsa kotoisaksi. Tämän jälkeen oh-jattavankin on usein helppo kertoa toiveistaan ja kokemuksistaan.

Opiskelijan kokemuksistaan käymä keskustelu ammattilaisen kanssa edistää oppimista. Opis-kelija voi ottaa keskustelussa esille jonkin häntä huolestuttavan asian, esimerkiksi opintojen keskeyttämisen, taloudelliset vaikeudet opintojen ja työssä tapahtuvan oppimisen aikana tai muita henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita. Ne eivät varsinaisesti kuulu työpaikkaohjaa-jan ohjausrooliin. Tällaisissa tilanteissa opiskelijaa tuetaan ohjaamalla hänet oppilaitoksessa sellaisen henkilön luokse, joka pystyy auttamaan. Tarvittaessa työpaikkaohjaaja voi ottaa yh-teyttä oppilaitokseen. (Frisk 2010, 18.)

Kuunteleminen ja kuuleminenKuunteleminen tarkoittaa sitä, että työpaikkaohjaaja keskittyy kuuntelemaan opiskelijaa ja malttaa itse olla välillä hiljaa. Tällöin ohjaaja antaa opiskelijalle puheenvuoron ja siirtää muut asiat mielestään syrjään. Kuuleminen tarkoittaa työpaikkaohjaajan kykyä olla keskittyneenä tilanteessa ja kuulla, mitä opiskelija sanoo, mitä opiskelija ei sano ja mitä opiskelija jättää sa-nomatta ilman työpaikkaohjaajan kysymyksiä tai tukea. Ohjauskeskustelussa kuunteleminen poikkeaa siten arkielämän tavoista kuunnella. (Emt. 18.)

43

Ohjauskeskustelussa työpaikkaohjaajan tehtävänä on kuunnella tarkkaan opiskelijaa ja roh-kaista tätä kertomaan toiminnastaan. Kuunteleminen ohjauskeskustelussa ei ole aina help-poa. Usein erilaisissa vuorovaikutustilanteissa käy niin, että aluksi kuulee toisen puhetta ja sen jälkeen alkaa automaattisesti miettiä, mitä itse sanoisi seuraavaksi. Kuunteleminen ja kuule-minen vaativat työpaikkaohjaajalta sitä, että hän joutuu jättämään väliaikaisesti sivuun omat tarpeensa. Työpaikkaohjaajan jatkuva äänessä olo ei auta opiskelijan asioiden käsittelyä eikä edistä tämän oppimista. (Emt. 18.)

Joskus opiskelija voi yrittää vihjaillen kertoa asiasta, josta työpaikkaohjaaja ei ehkä halua kuul-la. Opiskelija voi tuoda ohjauskeskustelun aikana esille esimerkiksi huoltaan omasta pärjää-misestään työssään. Työpaikkaohjaajan tulee tunnistaa opiskelijan puhe huolen ilmaisuksi, jotta hän pystyy auttamaan opiskelijaa sen käsittelyssä. Jos työpaikkaohjaaja huomaa opis-kelijan palaavan yhä uudelleen johonkin asiaan, kannattaa ohjaajan ottaa asia esille ja pysäh-tyä käsittelemään sitä. Työpaikkaohjaaja voi tuoda esiin havaintonsa esimerkiksi seuraavasti: ”Huomaan, että olet usein tuonut esille epäilystäsi työssä pärjäämisestä. Mikä siinä huolettaa sinua?” Kun työpaikkaohjaaja kuulee ja ottaa asian käsittelyyn