3

2015

Autamme yrityksiä hyödyntämään sähköistä mediaa markkinoinnissa sekä

perehdytämme sähköisen median saloihin - on kyseessä sitten yksittäinen kampanja tai

laajempi kokonaisuus.

DIGITAL TARGET MARKETING

www.proratas.�

Käsissäsi on vuoden viimeinen, järjestykses-sään kolmas UutisAnkka. Lehden pääteemo-ja vinhaa vauhtia lähestyvien kamarivaalien sekä hienojen läpivietyjen projektien lisäksi, ovat kumppanuudet ja johtajuus. Aktiivisen ja aikaansaavan jäsenistön ohella kamarim-me tarvitsee kumppaneitaan. Heidän tukensa mahdollistaa paitsi korkeatasoisten tilaisuuk-sien järjestämisen, näyttävien projektien to-teuttamisen, myös tarjoaa edellytyksiä vah-vistaa niin yhteisömme kuin jäsentemme henkilökohtaisia verkostoja pitkälle tulevai-suuteen.

Lämpimät kiitokset kamarimme yhteistyö-kumppaneille Mehiläiselle, Pappila Penkka Groupille, Nordealle, Turun Seudun Osuus-kauppa TOK:lle, Logomolle, KPMG:lle, Skanskalle, Herrainpukimolle ja Puustellille. Kaikkien edellä mainittujen yritysten edusta-jat ovat ystävällisesti antaneet aikaansa ja ja-kaneet kokemuksiaan ja näkemyksiään paitsi johtamisesta, myös edustamansa yrityksen toiminnasta sekä kyseisten toimialojen tule-vaisuudennäkymistä ja haasteista.

Haastatteluissa on pyritty pääsemään höy-

PÄÄKIRJOITUS

Hyvä lukija,

henpeitteen alle, iholle. Koska nuorkauppaka-mari on oppimisorganisaatio, ei vähiten joh-tamisen, tarjoaa julkaisumme kiinnostavan ja toivottavasti paikoin viihdyttävänkin luku-paketin – pikakurssin – esimiestyön ja johta-misen arkeen. Tarjoaapa se joitakin vinkkejä matkan varrella etenemiseksi. Kukin ankka poimikoon näistä itselleen sopivimmat.

Edessä on työntäyteinen toimintakausi 2015–2016, jonka menestyksekäs läpiviemi-nen edellyttää kamarilta uudistumista ja nou-semista seuraavalle tasolle. Uudistuminen edellyttää useaakin asiaa tuoreen strategiam-me toteuttamiseksi, mutta viime kädessä kaikki lähtee siitä, että epävarmana aikana ta-loutemme on vakaa, äänemme kuuluu alueen asioissa niissä pöydissä, joissa joko vaikute-taan tai valmistellaan meitä koskevia pää-töksiä ja uskallamme rohkeasti tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin. Myöskään uusien jäsenten hankkimista, yhteydenpidon tiivis-tämistä nykyiseen jäsenistöön, kumppaneis-tamme ja sidosryhmistämme huolehtimista niin paikallisesti, alueellisesti, kotimaassa kuin ulkomailla, ei pidä unohtaa. Ripaus pää-määrätietoisuutta mausteeksi, niin hyvä tu-lee. Kun kotipesä on kunnossa, voimme len-tää pitkälle.

Seuraava virstanpylväs on jäsenvalintako- kous, joka järjestetään tiistaina 8. syyskuuta Turussa. Isäntänä toimii kuluvan vuoden pää- kumppanimme, Mehiläinen. Toivottavasti koejäsenet ja kamarilaiset saapuvat paikalle sankoin parvin päättämään uusien jäsenten valinnasta, myös tapaamaan vanhoja ystäviä sekä tutustumaan hallitusehdokkaisiin. Uu-sien jäsenien myötä iloinen joukkomme vah-vistuu jälleen.

Antoisia lukuhetkiä toivottaen,

Urho BlomPäätoimittaja, hallituksen jäsen(COM 2014–2015)

3

Syksyn varma merkki on vaalihumun li-sääntyminen Nuorkauppakamareiden pii-rissä. Ankkahallitukseenkin on ehdokkaita ilmaantunut kiitettävä määrä, mikä luon-nollisesti tekee pressan erittäin iloiseksi. Samaan aikaan kuitenkin olen vähän joka foorumilla pohtinut sitä, miten kummassa saadaan oikeasti ne kaikki hallitusviroista kiinnostuneet kertomaan tämä myös ää-neen. Hallituspaikoista epävirallisesti kiin-nostuneiden lista on kuitenkin paljon pi-dempi kuin julkisesti ehdolle asettuneiden lista. Tietysti tilanteet muuttuvat vuoden aikana eivätkä kaikki jossain vaiheessa kiin-nostuksensa kertoneet enää pysty ehdolle asettumaan, mutta epäilen että tilanteiden muuttuminen ei ole suurin syy hiljaisuudelle vaan vastaehdokkaan olemassaolo. Se, että joku muu on jo ilmaissut kiinnostuksensa samaan virkaan joka itseä kiinnostaisi.Viisasten kiveä monesti kaivataan, niin täs-säkin tapauksessa. Mikä olisi se tekijä, joka vapauttaisi hallitusviroista kiinnostuneet turhista estoistaan ja saisi heidät ilmoit-tautumaan virallisesti ehdolle vastaehdok-kaasta huolimatta? Vaalit ja niissä käytävä

PRESSAN PALSTAkilpailu on kuitenkin yksi tämän järjestön peruspilareista. Kilpailu kuuluu asiaan, se ei ole veristä, ei lopeta ystävyyssuhteita eikä edes puhevälejä. Kilpailla voidaan hymyssä suin ja olla aidosti iloisia myös vastaehdok-kaan menestyksestä. Toisaalta kilpailu on hauskaa, se auttaa ehdokasta kiteyttämään omat positiiviset puolensa (joiden listaami-sesta ei itse kullekaan ole koskaan haittaa) ja motivoi markkinointiin. Mitä enemmän ehdokkaita, sitä useampi ihminen pääsee käymään itsensä kanssa sen keskustelun, että missä minä olenkaan erityisen hyvä. Kamarin kannalta on huomattavasti pa-rempi, jos valituksi tulleet ehdokkaat ovat joutuneet miettimään teemojaan ja suunni-telmiaan jo etukäteen tarkemmalla tasolla. Tällöin vastavalittu hallitus on valmiimpi toimimaan ja todennäköisesti ehtii vuoten-sa aika tehdä useampia asioita. En suinkaan tarkoita, etteivätkö ilman vastaehdokasta valituksi tulleet olisi valmistautuneet, mut-ta vastaehdokkaiden olemassaolo aiheuttaa ehdokkuusaikana väkisinkin lisää ajatus-työtä. Tämä helpottaa valitun henkilönkin elämää, kun hallitustyön hektisessä alussa pasmat ovat paremmin selvillä. Hallitustyön alkaessa vaalikokouksen jälkeen sille omaa toimintaa koskevalle ajatustyölle ei enää ole samalla lailla aikaa, kun ajatustyön tuloksia pitäisi jo sovittaa hallituksen kokonaissuun-nitelmiin. Ajateltavaa tulee siinä vaiheessa joka tapauksessa eksponentiaalisesti lisää, kun suunnitelmia lähdetään rakentamaan koko hallituksen porukalla. Niitä suunnitel-mia silloin riittää!

Jos olisin maailmandiktaattori, jokaiseen hallitusvirkaan olisi vähintään kolme haki-jaa. Tällöin ne, joita ei valita, eivät olisi ti-lanteessaan yksin, eikä sitä tilannetta ehkä pelättäisi niin paljon. Haastankin nyt kaik-ki salakiinnostuneet hyppäämään pöydälle,

4

SISÄLLYSUUTIS-ANKKA 3/2015

3. Pääkirjoitus4. Pressan palsta6. Juha Hämäläinen, Mehiläinen12. Matias Mäenpää, PPG18. JCI Nordic Inspiration conference20. Tuottava idea24. Tuukka Simonen, Herrainpukimo30. Päivi Rytsä, Logomo34. Jari Martinmäki, Skanska38. Jarno Rantala, Puustelli44. Mikko Eskelinen, TOK50. Mikko Haavisto, KPMG55. Miikka Salminen, Nordea

niin johan tuo kolme hakijaa per virka jo täyttyykin! Väitän, ettei ehdolle asettumi-sessa oikeasti ole mitään hävittävää. Vain voitettavaa. En ole kuullut kenenkään eh-dolle lähteneen koskaan katuneen näin teh-neensä. Niillekin ehdokkaille, joita ei valita, kertyy roppakaupalla kokemusta ja oppia. Omat suunnitelmansa voi sitten myydä vali-tuille henkilöille ja olla mukana niitä toteut-tamassa – ja olla seuraavana vuonna vielä paremmissa asemissa kun vaalit taas tulevat.Kiitos kaikille julkisesti ehdokkaaksi asettu-neille, että olette heittäytyneet kuten nuor-kauppakamarissa kuuluu ja panneet itsenne peliin. Nostan hattua! Ja kaikki ne, jotka eivät ole ehdokkaina, osallistuvat tietysti äänestäjän roolissa vaalikokoukseen 24.10. Logomossa – eiks niin.

5

Ajopuuteoreetikko

Mehiläisen Turun yksikönjohtaja Juha Hä-mäläinen istuu toimistossaan rennonoloi-sesti. Työpöydän siivoaminen ennen lomaa on päällimmäisenä mielessä. Sitä seuraa läh-tö kesämökille. Hieman taustatöitä Hämäläi-sen suhteen tehneenä voi todeta, että hänet tunnetaan useammassakin piirissä: nuor-kauppakamarissa ja Turun liike-elämässä. Muutama nimetön lähde luonnehtii miestä ’nuorekkaaksi’, ’innostuvaksi’, ’asioista kiin-nostuneeksi’, ’idearikkaaksi’ ja ’kohtuullisek-si seuramieheksi’. - Kavereiden kesken olen ’hämis’, mutta ilman sankaripukua, hän nau-rahtaa. Savo-karjalaisilta sukujuurilta pon-nistavan Hämäläisen urapolku Mehiläisen palvelukseen ei ole ollut suoraviivainen.

– Erilaisia uratoiveita oli paljonkin, muttei mitään yhtä ’sukuvelvoitetta’. Aikanaan Hämäläinen pohti erilaisia ura-vaihtoehtoja aina valokuvaajasta, copywrite-riin ja kalabiologista ja upseeriin. Turun yli-opistoon ’Hämis’ pääsi lukemaan historiaa, mutta vuotta myöhemmin pääaine vaihtui valtio-oppiin. Kauppakorkeaan hän pääsi ”muun ohella”. - Huomasin nopeasti olevani liike-elämä-suuntautunut. Pyrin kauppakorkeaan siksi-kin, että asiat olivat konkreettisia. Valitsin muuten sen, koska sinne oli helpompi pääs-tä kuin oikeustieteelliseen. Sisään päästyäni

JUHA HÄMÄLÄINEN, MEHILÄINEN

Juha HämäläinenMehiläinen | YksikönjohtajaKoulutus: VTM, KTM | Ikä: 43 v. | Perhe: vaimo, kaksi lasta ja walesinspringerspanieli | Harrastukset: juoksu ja valokuvaus

6

laskentatoimi vaihtui kylläkin sitten ehkä vähemmän konkreettiseen markkinointiin. URA URKENEE Vuonna 1998 Hämäläisen opinnot val-tiotieteen parissa lähenivät loppuaan ja varsinaista läsnäolopakkoa luennoilla tai seminaareissa ei enää ollut. Yritys-Sam-po (nykyinen If) kiinnostui herrasta siinä määrin, että palkkasi tämän ”lakisääteisen tapaturmavakuutuksen hinnoitteluasian-tuntijaksi”. Kerran Hämiksen autoon mur-tauduttiin ja rikosilmoitusta tehtäessä poliisi tiedusteli muiden kysymysten lisäksi hänen ammattiaan. - Kerroin olevani ”asiantuntija”. Poliisi nauroi ja kysyi, vieläkö sellaisiakin on. Yritys-Sammon ja sittemmin Vakuutusyhtiö Ifin palveluksessa vierähti 14 vuotta. Tuona aikana Hämis oli ”isossa talossa” ehtinyt toi-mia controllerina, liiketoiminnan kehittäjä-nä, vakuutustuotannossa ja pohjoisimaisissa hommissa. Eräänä päivänä silmiin osui sa-nomalehden työpaikkailmoitus: Mehiläinen etsi Turkuun uutta vetäjää. - Tuli olo, että halusin haastaa itseäni. Olin kyllä noteerannut ilmoituksen, mutta vasta vaimon painostus sai hakemaan. Nyt taka-na on vajaa 4 vuotta tällä tiellä. Ura on ollut monipolvinen. Kysyessäni, onko nuorkauppakama-rista ollut apua uralla, senaattori numero 70853 vakavoituu hieman. - Minut rekrytoinut henkilö sattui olemaan JCI-senaattori. Olimme tavanneet pari kertaa eri yhteyksissä. Muistan tämän, koska kes-ken hakuprosessin Jyväskylässä oli kansal-linen kokous, jossa sain itsekin senaattorin

arvon. Tuskin tämä asiaa edukseni ratkaisi, mutta varmaankin nosti hakemustani esille monien muiden joukossa. Jos tekee hyvää jälkeä, jää mieleen. Hämäläisellä on ollut työpaikkaa pohtiessaan toimialapreferenssejä, mutta ”tittelit ja positiot” eivät ole niinkään kiinnostaneet. - Vastuu, asiakkaat, ihmiset ja numerot kiin-nostavat. Rento tunnelma ja hyvä työyhtei-sö ovat kriittisiä. En myöskään perusta ru-tiineista, vaikka niitäkin on oltava. Mun ura on ollut ’ajopuuteoreettinen’, monen sattu-man summa. Rutiineja vierastavan Hämiksen työviikossa on niukasti ’kiinteitä osia’, vaikka johto- ja myyntiryhmien kokoukset ja niistä raportoi-minen asiakas- ja sidosryhmien tapaamisen ohella täyttävätkin kalenteria kiitettävällä tahdilla. - Sitten on ongelmanratkaisua, ideointia, kehitystyötä ja ripaus sielunhoitoa. Eivät hommat lopu kello 16.00, vaan prosessori surisee sen jälkeenkin. Se kaikki kuuluu esi-miestyöhön. Monesti lenkkeillessä ajatukset kirkastuvat. Harvemmin viisaus asuu oman läppärin näytöllä. Tapaan viikoittain kym-meniä ihmisiä ja yritän ammentaa heiltä uu-sia ideoita ja parhaita ajatuksia. Kysyn, mitä hän ajattelee johtamisesta. Onko se vain Excelin pyörittämistä ja kolle-gojen komentamista, juoksemista tapaami-sesta toiseen? - Nyt sä provosoit. Vakavasti, erityisesti pal-velualalla hyvä johtaminen vaatii ihmisten kuuntelemista. Heiltä ne parhaat ideat tule-vat. Se on sitten mun tehtävä tuoda se osak-si liiketoimintaa.

7

Yksityisistä terveydenhuollon palvelutarjo-ajista on nyky-Suomessa tullut miltei elimel-linen osa suomalaista yhteiskuntaa. Myös Mehiläinen on halunnut pysyä kiristyvän kilpailun kärjessä, kun se helmikuussa 2015 yhdistyi Mediverkko Oy:n kanssa. Yritys-järjestelyn myötä Mehiläisellä on 27 lääkä-rikeskuksen, sairaalan ja työterveyspalvelut sisältävää terveyspalveluyksikköä, joista Turku on suurin. Nopeimmassa kasvussa ovat tällä hetkellä suun terveyden ja sosiaa-lipalveluiden sektorit. Kuntien ulkoistaessa terveydenhuoltopalveluja kanssakäyminen julkisen sektorin kanssa on luontevaa. - Meillä on keskeinen rooli paikallisyhteisös-sä. Esimerkiksi Turussa, Pansion terveysase-malla, jota hoidamme, on kaupungin nopein hoitoon pääsy. Espoossa ”Oma lääkäri”-brän-din alla operoiva, ulkoistettu keskuksemme oli hoitoon pääsyn, asiakastyytyväisyyden ja tehokkuuden osalta paras. Nopeasti kehittyvällä alalla muutos on rivak-kaa ja murros kovaa. Tulevina vuosina Hä-mäläinen näkee muutoksen koskevan myös lääkärin työtä, joka on ’digitalisoitumassa’. Mehiläinen on halunnut vastata haastee-seen hyödyntämällä ja kehittämällä sähköi-siä palveluja. - Yhteistyössä asiakkaiden kanssa olemme pilotoineet ensimmäisenä palveluntarjo-ajana ns. Etävastaanottoa. Vatsataudissa voi olla mukavampi jutella lääkärin kanssa kotoa käsin kuin lähteä vastaanotolle täri-semään. Malli on toimiva ja kustannuste-hokas, mikä on työterveysasiakkaillemme tärkeää. Bisneskulman ohella elähdyttää se, että pyrimme firmana koko ajan kehittä-mään ja tarjoamaan haasteisiin uusia ratkai-suja ja palveluja. Terveydenhuoltobisneksessä yksityisen sektorin osuus palvelutuotannosta kasvanee

jatkossakin. Julkisuudessa käytävään yksi-tyistämis- ja sote-keskusteluihin Hämäläi-nen suhtautuu rauhallisesti. - Millä tahansa alalla kilpailu voi saada epä-terveitä piirteitä. Jos mentäisiin voimakkaas-ti kilpailullisen malliin, jossa raha seuraisi asiakasta, on palveluntarjoajien ja hoidon laatutasosta oltava varmuus. Jos asiakkaat eivät meillä kävisi, olisi peiliin katsomisen paikka, tietysti. Mutta arkitodellisuus ei ole ihan näin dramaattista. Yhteistyö eri julki-sen puolen toimijoiden kanssa on jo nykyi-sellään tiivistä ja sujuvaa. Mitkä asiat sitten ovat muuttuneet entisen vakuutusasiantuntijan as-tuttua terveydenhuoltoalan yrityk-sen palvelukseen? - Terveyspalvelumarkkinoilla on heikon ta-loustilanteen johdosta tapahtunut käänne. Ala ei ole kasvanut pariin vuoteen. Ennen alalle tuloani, 1990-luvun laman jälkeen yksi-tyinen puoli kasvoi tasaisesti pari prosenttia vuodessa. Katsottaessa KELA:n korvaamia yksityislääkärikäyntejä ja työvoiman mää-rää työterveyspuolella, on kakku kutistunut. Liiketoiminnallisempi ajattelu on vallannut alaa viimeisten kolmen-neljän vuoden aika-na, joka on johtanut asiakaslähtöisempään toimintaan. Lääketieteellinen puoli, kliini-nen työ ja osaaminen muodostavat edelleen toiminnan kovan ytimen. Markkinaa ei saisi päästää ylikuumenemaan katteettomilla lu-pauksilla – etenkään hoidon kustannuksel-la. Silloin ollaan väärällä tiellä. Yksikönjohtaja Hämäläinen on selvästi pääs-syt vauhtiin. Hän nojaa eteenpäin ja jatkaa, kuinka firman strategian on oltava riittävän sydämeen käypä. - Mä olin kerran puhumassa lääkäriporukalle strategiasta. Siellä pohdittiin, että totta kai

8

he ymmärtävät näitä itsestäänselvyyksiä. Yksinkertaisuuden nerokkuus onkin se, että jokainen ymmärtää (hymyilee). Palvelualalla varsinkin ihmisten vuorovaikutus on kes-keinen osa sitä tuotetta. Meillä (Mehiläisellä) strategian ytimessä ovat asiakaskokemus ja työnilo. Haluamme, että tämä olisi mukava paikka niin tulla töihin ja kuin olla asiakkaa-nakin. Kukaan ei vielä ole tullut sanomaan, että nämä punktit eivät olisi relevantteja. Jos asiakkaat ja henkilöstö viihtyvät, sillä pää-see aika pitkälle. Eli asiat, jotka jokaisen on helppo ymmärtää ja sisäistää, ovat monesti haastavia toteuttaa. Kun onnistuu – se on Amerikkaa – kova juttu. Mehiläisen sivuil-ta sä voit muuten käydä lukemassa meidän strategian. Norsunluutornista tehtaan lat-tialle tiputettu strategia ei ole tätä päivää. Ihmiset pitää päästää toteuttamaan, osallis-tumaan. Työlounas on syöty. Seuraa ”jälkiruoka”. Siirrymme Hämäläisen työhuoneesta hake-maan kahvit vastapäiseen kahvilaan. Tiskin takaa kuuluu tervehdys, johon Hämäläinen vastaa tottuneesti. Hän lienee vakiokävijä, päättelen. Pääsemme takaisin sorvin ääreen. Kysyn, mitä hän ajattelee itsestään johtaja-na. - No, olen pärjännyt kohtuullisesti ja iän myö-tä on saattanut hippu karismaakin tarttua. Mut tää on se lyhyt vastaus. Johtajista on lis-tauksia maailma täynnä ja paljon puitakin on kaadettu niiden johtamiskirjojen painamiseksi paperille. Mun mielestä johtajan tärkein tehtä-vä on auttaa organisaatiota, kollegoja ja omaa esimiestä menestymään työssä. Mun työllä ei sinänsä ole itseisarvoa. Kyse on ihmisten kans-sa toimimisesta arjessa tai työssä. Perusperi-aatteet on samoja: Auta muita onnistumaan. Toinen seikka on suunnannäyttäminen ja us-kon vahvistaminen. Se, että tästä tulee hieno juttu. Pitää kuunnella ja olla herkkä inputille. Kuusen alaoksilla on kaikenlaista pienempää

asiaa, mutta näihin tämä tiivistyy.Entä ovatko vuodet muuttaneet häntä esi-miehenä? - Kyllä tässä jalostuu. Nuorempana olin asia-orientoitunut. Nykyisin olen enemmän ih-misjohtaja. Entistä controlleria tyylitellyt ja hyvin analysoidut excelit aina elähdyt-tävät. Mutta aika harvoin ne yksinään riit-tävät. Erottuminen tapahtuu sillä, että saa orkesterin soimaan hyvin yhteen. Toistojen kertyessä haastavia tilanteita käsittelee pa-remmin. Sain esimerkiksi yhtenä vuonna ta-vallista huonommat esimiesarviot ja palaut-teet. Kismitti ja elähdytti yhtä aikaa. Aina pitäisi itseään pystyä tarkastelemaan kriitti-sesti ja aina on opiksi otettavaa. Seuraavana vuonna ne pisteet muuten kääntyivät nou-suun (hymyilee). Suhtauduin palautteeseen vakavasti. Keskustelu vaihtuu kamaritoimintaan ja nuoremman polven esimiehiin, johtajiin. Olisko siitä mitään? Täky on vedessä. Hämä-läinen on hiljaa ja katsoo hetken toimiston lasien läpi tyhjää eteiskäytävää. Vain pieni suun kaaren piirtyminen yläoikealle ja pos-ken kohoaminen paljastavat, että hän on ”elähtynyt”. - Pitää tehdä asioita, joihin tuntee paloa ja kiinnostusta – intohimoa. Uskotko muuten, että vakuutusyhtiössäkin voi olla hauska olla duunissa. Olla sellainen Petri Nygård, hyvässä mielessä. Se on sitä armollisuutta it-selleen. Kaikki päivät eivät ole nousujohtei-sia. Pitää tehdä töitä. Harvoin ilmaiseksi saa mitään. Epäonnistumisia tulee. Pitää ja saa tulla. Jos ei tule, ei ole yrittänyt tarpeeksi. JCI-toiminta, kamari, tarjoaa hyvän alustan verkostoitua. Tapaat ihmisiä, joihin et ehkä muuten tutustuisi. Toinen etu on poikkitie-teellisyys. Aina voi joltain kysyä melkein aiheesta kuin aiheesta. Nykyisin Aurajoen toiminta on professionaalisempaa kuin tul-

9

lessani kamariin. Substanssia on enemmän ja toiminta on selkeämpää. Samoin jäsenten saama lisäarvo, vaikka kulisseissa aina säh-lätäänkin (hymyilee). Meistä senaattoreista-kin on tullut nuorekkaampia! Hämäläinen pysähtyy nauttimaan kahvia. Pitkä kulaus, jonka nauttimi-sessa ei selvästikään pidä hötkyillä. Puhe alkaa soljua välittömästi kupin pohjan koskettaessa kahvilautasta. - Olen Start-koulutuksissa sanonut, että var-sinkin alussa kannattaa olla aktiivisesti mu-kana. Pitää nähdä, mikä kiinnostaa ja siitä saa suuntaa. En ole työ-, opiskelu- tai kama-riuralla tehnyt pitkäjänteistä suunnittelua, vaan yksi asia on johtanut toiseen. Olen myös tarttunut eteen tulleisiin ja tarjottui-hin haasteisiin. Lopputuloksena olen saanut kulkea mielenkiintoista kamaripolkua, pari tarinaa taskussa, varmaan vähän oppiakin. Kamarilta saa juuri sen verran kuin sille on valmis antamaan. Jokaisella on oma tyylin-sä, tämä on sopinut minulle. Haastattelu on viety miltei maaliin. Elätte-len itsekin toivetta kesälaitumille pääsystä. Puhumme lopuksi unelmista ja tavoitteista. Onko kaikki jo saavutettu? - Ei suinkaan. Tavoitteita pitää aina olla. Py-rin kamarin suhteen edes vähän pysymään ajan ja nuorten hermolla. Tavoitteeni on tuntea (ja muistaa) lähivuosien koejäsenet. Siviilissä pyrin huolehtimaan kunnosta ja pysymään terveenä. Lajiksi on valikoitunut juoksu, jossa yritän kunnon kohoamisen ohella tavoitteellisesti parantaa omia ennä-tyksiäni. Töiden osalta tavoite on, että saisin tehdä töitä hyvässä porukassa ja olla muka-na luomassa uutta. Katsotaan, minne se puu seuraavaksi ajelehtii (hymyilee).

Kättelemme. Kiitän Hämäläistä hänen ajas-taan, toivotan hyvää kesää ja juuri kun olen astumassa ulos ovesta, hän muistuttaa mi-nua Mehiläisen strategiasta ja että sen voi lukea firman verkkosivuilta.Hymyilen ja hengitän sisäänpäin. Tiedän mitä verkkosivuilla sanotaan. Siellä sano-taan konsernin ”luovan yhdessä parempaa terveyttä ja hyvinvointia”. Siinä se on. Vies-ti. Lääkärillekin itsestäänselvyys. Yksinker-tainen ja selkeä, mutta haastava toteuttaa.

Teksti: Urho Blom

10

11

Turussa on hiljainen kesäaamu. Keskustan yleensä varsin vilkas kävelykatukin on miltei tyhjillään. Joko kaikki ovat karanneet lomille, suunnanneet mökeilleen tai aurinkorannoille. Hansa-korttelin ja Stockmannin sisäänkäyn-tien eteen on ryhmittynyt joukko nuoria, jot-ka äänekkään keskustelun perusteella pohti-vat missä kesäpäivää vietettäisiin. Jokiranta ja Samppalinnan maauimala nauttivat suurinta kannatusta. Yliopiston apteekin kulmalta esiin singahtaa PPG:n toimitusjohtaja Matias Mäen-pää kännykkä korvallaan. Vaalea kauluspaita, sininen bleiseri, farkut ja kävelykengät. Mä-enpää on paennut PPG:n Aurakadulla, torin vieressä sijaitsevan konttorin hälyä sivuoves-ta, joka tarjoaa suoran pääsyn kävelykadulle.

Nyökkäämme tervehdykseksi ja käymme Brahen Kellariin. Pitäähän miehen syödä.

Pääsemme ravintolan buffetjonosta lopulta kulmapöytään. Lounaspaikkana Brahen Kel-lari on suosittu ja ihmisten istuuduttua pöy-tiinsä, vilkas puheensorina täyttää ravintolan. Aavistuksen kotiläksyjä Mäenpäästä tehneenä häntä voi luonnehtia henkilöksi, josta useim-malla saattaa olla mielipide. Mutta mihin mie-lipide perustuu, onkin sitten kokonaan toinen juttu. Vaikka Mäenpää on vasta lähestymässä 30 ikävuoden rajapyykkiä hän on ehtinyt olla monessa mukana. Siksi kysyn, miten hänen taipaleensa työ- ja yrittäjäelämään on alkanut.

Mansikkamaalta toimitusjohtajaksi

MATIAS MÄENPÄÄ, PPG

Matias MäenpääPappila Penkkala Group (PPG) | ToimitusjohtajaIkä: 27 | Perhe: SinkkuHarrastukset: jääkiekko, kuntosali, penkkiurheilu

12

- Jälkeenpäin ajatellen urani alkoi 6 ikä-vuoden tietämillä. Isovanhempani olivat maatilayrittäjiä. Aamulla kerättiin pellol-ta mansikat, jonka jälkeen he kuskasivat minut Kustavin torille myymään. Tunnit mansikkamaalla ja torilla, se myynti, ovat syöpyneet tajuntaan. Siitä alkoi aika varhai-sessa vaiheessa iskostua bisneshenkisyyttä. Jos joillekin, olen kiitollinen isoisälleni ja isälleni. Heidän yrittäjä- ja bisnesasenteen-sa tarttuivat. Isovanhemmilla oli sikala, vä-hän peltoa ja vähän mökkejä. Se on jättänyt minuun lähtemättömän jäljen. Kotona sain a ikanaan isältäni provisiota 25 prosenttia ollessani 10-vuotias, kun menimme kirppu-torille myymään perheen vanhoja tavaroita. Isä kertoi meidän pystyttäneen kirpparille myyntipöydän, asetelleen tavarat, ehtineensä kävellä poispäin viitisen metriä ja kuulleen, kun kaksi iäkkäämpää rouvashenkilöä osti-vat äidin lierihatun kymmenellä markalla.

Mäenpää jatkaa kertomistaan kul-jettaen tarinaa läpi lapsuuden ja nuoruuden kesien, mansikka- ja pe-runamaiden, kuvaten teinivuosien töitä Hesburgerissa ja Naantalin Muumimailmassa.

- Täytettyäni 18 hain töihin Alexandria pankkiiriliikkeeseen. Pääsin sopimaan ta-paamisia sijoitusneuvojille. Se oli tulosvas-tuullista hommaa. Pohjapalkka oli nolla euroa ja tapaamisista tietysti sai provisiota. Siihen aikaan pankkiiriliikkeen Turun tii-missä oli 15–20 henkeä töissä. Sain kuulla sovittujen tapaamisten ennätyksen olevan 45 tapaamista kahdessa viikossa. Ajattelin, että tuo ennätys minun pitää rikkoa.

Ennen kuin Aleksandrian Varsinais-Suomen johto tiedusteli parikymppisen Mäenpään halukkuutta siirtyä sijoitusneuvontapuolel-le, oli kahden viikon sovittujen tapaamisten ennätys hilattu uusille kymmenluvuille. Jos

halusi päihittää Mäenpään, piti kahdelle vii-kolle pystyä sopimaan 64 tapaamista. Uusi vuosituhat oli käynnistynyt, elettiin vuotta 2006. Kyseistä ajanjaksoa seuraisi pian tun-nelista ulos pyyhältävä talouden malmijuna, finanssikriisi, johon Eurooppa ja pieni Suo-mi eivät aavistaneet olevansa törmäämässä. Kulutusjuhla oli saavuttamassa huippunsa.

- Seurasin kollegojen työskentelyä ja huolel-lisen harkinnan jälkeen päätin, ettei mun ole mitään järkeä lähteä opiskelemaan (hymäh-tää). Sen sijaan mä 2007 astuin vuodeksi armeijan harmaisiin. Tosin pitää nyt sanoa, että olen myöhemmin töiden ohessa palan-nut koulunpenkille opiskelemaan. Että tä on puolitotuus.

Armeijasta Mäenpää palasi Alexandriaan sijoitusneuvojaksi vielä kahdeksi vuodeksi. Palkkauksessa oli sama logiikka kuin tapaa-misten bookkauksessa. Nollapohja, jonka kasvattaminen edes tyydyttäväksi palkaksi joka kuun lopussa edellytti tuloksia, kau-pantekoa. Tahkottuaan kaksi vuotta sijoitus-toimintaa kaupallisesti lahjakkaalle nuorelle miehelle tuli tunne, ettei pankkiiriliikkeen sijoitusneuvojan tehtävä tarjonnut enää uut-ta opittavaa. Mäenpää huokaa hieman hai-keastikin, katsoo ruokalautasta, pyörittää kännykkää sormenpäissään ja jatkaa.

- Se aika (pankkiiriliikkeessä) oli opettavai-nen myyntikoulu, mun korkeakoulu. Siinä oppi paljon paitsi myynnistä, myös asiak-kaiden bisnesten kautta näiden liiketoimin-nasta. Mulla oli olo, että omaa venettä pitää kääntää, rakentaa sitä nousua.

Koska työ ei ole koko elämä, juoksi Mäen-pään työuran rinnalla pieni puro, sivuvirta, josta myöhemmin kasvaisi kuohuva koski. Ymmärtääkseen sen vaikutuksen Mäenpään ja PPG:n suhteelle, pitää palata pari vuotta ajassa taaksepäin. Töiden ja harrastusten

13

ohella hän pyrki 21 vuoden iässä Raision kaupunginvaltuustoon. Kaupunginhallituk-sen puheenjohtajana toimi silloin mies ni-meltä Pasi Penkkala.

- Siellä valtuustossa me tavattiin. Mutta ei siinä vaiheessa mistään töistä puhuttu. Yksi sunnuntai kaverini soitti ja kertoi, että Tu-run sanomissa minua haetaan töihin. PPG haki ilmoituksella myyntipäällikköä. Suh-teesta Penkkalaan oli työtä hakiessa haittaa. Kuulin vuosi palkkaamiseni jälkeen, että aikanaan juuri hän oli vastustanut rekrytoi-mistani (nauraa). Nykyisin olen meidän fir-man strategian päätoteuttaja.

Pääruokaan siirtyessämme Mä-enpää ryhtyy kuvailemaan työviik-koaan.

- Mun viikot vaihtelee todella paljon. Esi-merkiksi nyt on aikaa pidemmälle haastatte-lulle. Kun tahti kiihtyy, elo–marraskuun vä-linen jakso tuntuu viikolta. Meillä tehdään sisäistä työtä ja suunnittelua, rekrytoinnit on päällä ja sitä prosessia pitää hallinnoida, kaikkea tekemistä pitää virtaviivaistaa, ke-hittää myyntiä, tuotteistaa, pohtia markki-nointia ja näkyvyyskysymyksiä. Miten me firmana näymme ulos, miten viestimme, mistä löydetään ne tuottavuuden keinot ja niin edelleen.

Minkälainen yritys PPG sitten on?

- Me ollaan laaja-alainen yrityspalvelutalo. Pääbisnes on laskutus-, rahoitus- ja perintä-palveluissa, jonka rinnalla juoksevat kattavat taloushallinnon ja liikejuridiikan palvelut. Tällaista aitoa monitoimitaloa ei ole muita, missä asiakas saa kaikki palvelut saman ka-ton alta. Pahimmillaan uusi asiakkaamme on voinut operoida viiden eri alihankkijan kanssa. Vaikkapa se, että taloushallinnon softa ja kirjanpito ovat saman katon alla, on

jo itsessään kova juttu. Saatavien hallinta-puolella olemme Suomessa toiseksi suurin kotimainen toimija. Suuret kansainväliset, kuten Lindorf ja Instrum Justitia jylläävät, mutta heitä pyrimme haastamaan aktiivises-ti.Kuulostaa kovalta kisalta. Haluan kuulla, mi-ten Mäenpää tarkastelee alan tulevaisuutta. Hänellä näyttää olevan kosolti sanottavaa. Niin paljon, että menee hetki ennen kuin hän saa ajatuksensa jäsenneltyä.

- Taloushallintoala sähköistyy, voimakkaas-ti. Suuryritykset ovat jo pystyneet löytämään kustannus- ja resurssisäästöjä taloushallin-non sähköistämisellä ja automatisoimalla. Pienille ja keskisuurille yrityksille nämä palvelut ovat nyt asteittain tulossa. Perin-teiset tilitoimistot taas jarruttavat kehitystä toimimalla ”bisnes as usual”. Ala tulee muut-tumaan manuaalisesta kirjanpidosta koko-naisvaltaiseen taloushallinnon tarkastelu- ja konsultointipalveluun. Muutos on niin kova, että jos laitat mikroskooppiin tämän päivän tilitoimiston ja katsot tilitoimistoa kymme-nen vuoden päästä, et enää tunnista niitä sa-maksi bisnekseksi. Eikä yrittäjät välttämättä itse edes ehdi etsimään näitä ratkaisuja. Sin-ne pitää mennä kertomaan mistä on kyse ja tarjota ratkaisu. Pyrimme olemaan myynnin ja markkinoinnin saralla aktiivinen ja kette-rä. Kun tulin taloon, oli liikevaihto 800 tu-hatta euroa. Nyt kaikkien yhtiöidemme lii-kevaihto lähentelee 7 miljoonaa euroa.

Nyrkkiä ei lyödä pöytään, mutta Mäenpää vaikuttaa hellyttävän varmalta näkemykses-tään. En kysy, onko B suunnitelmaa tehtynä, jos kaikki ei menekään kuin Strömssössä, vaikka digitalisaation läpileikkaavuudesta kaikkeen liiketoimintaan on haastattelijakin vakuuttunut. Sen sijaan pohdin, mitä Mäen-pää ajattelee johtamisesta ja miten hän re-flektoi itseään.

14

- Tosi vaikea kysymys (nauraa). Mä pyrin olemaan avoin. Moni yrittää olla jotain muu-ta kuin oikeasti on. Yritän aina olla, hyvässä ja pahassa, oma itseni. Aito minä. Kauppa-lehteä lukiessa saa kuvan, että johtajan pi-täisi olla pumpulia. Johtaminen on toki pal-jon coachingiakin, ihmiskasvatusta. Mutta tarpeen tullen johtajan pitää pystyä olemaan päättäväinen ja tietää mitä tehdään, että asiat hoituvat. Totta on, että osallistaminen ja vastuun jakaminen tuovat tuloksia. Pitää näyttää suuntaa. Ja päätöksentekokyvyn on oltava kunnossa. Johtaja on mahdollistaja ja se mahdollistaminen muille on iso osa munkin duunia. Olemme samassa laivassa ja kaikki tietävät mihin mennään, mitä on kunkin tehtävä, jotta laiva pääsee oikeisiin satamiin. Jos henkilöstö tarvitsee apua tai tukea, on johtajan autettava. Luottamus syntyy siitä, että henkilöstö kokee johtajan olevan heitä varten, heidän puolellaan. Se ei ole itsestään selvää. Jeesjees-tyyppejä on paljon.

Miten kuljettu tie sitten on jalostanut nuor-ta johtajaa? Mäenpää nojaa tuolin selkämyk-seen, ristii kätensä ja näyttää käpertyvän kerälle. Samaan aikaan hän nauraa, oikaisee itsensä taas pian takaisin ja palauttaa kes-kustelun uomaansa. Itsereflektiota ja muis-telua voi tehdä monella tavalla, tuumin.

- Nä on kiperiä kysymyksiä (nauraa). Osuu maaliin. No, mä vastaan kuitenkin. Viisi vuotta sitten aloitettuani esimiestyöt, oli sellaista Big Brother-meininkiä. Annoin kol-legoille liian vähän tilaa, seurasin liian tark-kaan toisten tekemisiä ja sitä rataa. Jossakin vaiheessa ymmärsin, että vastuun jakami-nen ja antaminen tuovat tuloksia. Mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Kun se piste on ohitettu, yksilöiden kyvyt ja miten pit-källe niitä kehitetään, astuvat kuvaan. Se on toinen tarina.

Koska Mäenpää on itse edennyt urallaan melkoista haipakkaa, on hänellä varmasti näkemyksiä siitä, mitä herrahissiin pyrki-vien tai lasikattoja hajottamaan mielivien tulisi tehdä.

- Itselleen ei pidä rakentaa esteitä. Moni rakentaa itselleen henkisiä rajoja ja rajaa samalla omaa kapasiteettiaan ja perspek-tiiviään siten, että olisi kykeneväinen vain joihinkin tiettyihin asioihin. Epämukavuus-alueella ihminen kehittyy. Vähitellen se epä-mukavuusalue muuttuu mukavuusalueeksi ja taas on edettävä. Yksi elämänohjeistani on ollut, että pyrin auttamaan muita ihmisiä: perheenjäseniä, ystäviä, kollegoita, esimies-tä. Ennen pitkää hyvä tulee hyvän luokse. Lisäksi pitää hyväksyä se, ettei kaikki tyk-kää susta. Liikaa ei saisi jäädä miettimään mitä muut ajattelevat sinusta tai tekemisis-täsi. On oltava rohkeasti päämäärätietoinen.

Siinäpä niitä nuoren toimitusjohtajan punk-teja. En halua antaa hänelle liikaa tyhjää tilaa, vaan täräytän heti perään jatkokysy-myksen. Onko kaikki saavutettu ja mitä ta-voitteita Mäenpäällä on? Nyt vastaus tulee välittömästi.

- Ajattelen taivaan olevan rajana. Minulla on selkeät tulevaisuudensuunnitelmat. En vain voi puhua niistä julkisesti, valitettavasti (hy-myilee). Tähän on hyvä lopettaa.

Nousemme Brahen kellarin portaat katuta-soon. Aurinko paistaa kirkkaana. Mäenpää puhuu jo kiivaasti puhelimeen. Hän kertoo langan toiseen päähän asian järjestyvän, kät-telee minua, virnistää ilkikurisesti hyvästik-si ja katoaa kulman taa Yliopiston kävelyka-dun vilinään. Seuraava tapaaminen odottaa jo. Ja kauppahan se miehellä on mielessä.

15

JCI NORDIC INSPIRATION CONFERENCE

Räpylät rajan toisella puolella- JCI Nordic Inspiration conference Tallinnassa

Tallinnassa elokuussa järjestetty Nordic Inspi-ration Conference kokosi osallistujia ensisijai-sesti Pohjoismaista haastamaan omia rajojaan sekä ajattelemaan boksin ulkopuolelta. Tal-linna logistisesti kätevänä kokouspaikkana houkutteli paikalle vajaan kahdenkymmenen ankan lisäksi myös suuren joukon muita suo-malaisia, jotka muodostivat enemmistön kai-kista kuudestasadasta konferenssivieraasta. Ankat erottuivat joukosta hienosti uusissa kel-taisissa tiimipaidoissaan.

Konferenssin teema ”beyond borders” näkyi niin päivä- kuin iltaohjelmassa. Keynote-oh-jelmassa pääsimme kuulemaan muun muassa ajankohtaisista läpimurtoteknologioista sekä uusista innovatiivisista tavoista tehdä bisnes-tä. Puhujien taso vaihteli, mutta joukkoon mahtui todella innostavia persoonia. Varsi-naisen keynote-ohjelman lisäksi oli tarjolla erillinen bisnes- ja verkostoitumisohjelma. Mukana olleet senaattorit nauttivat senaatto-riohjelmasta, joka ei sekään aktiivisen What-sApp-viestittelyn perusteella näyttänyt yhtään kuivemmalta.

JCI-kokouksissa iltajuhlat ovat usein vähin-tään yhtä odotettua antia kuin päiväohjelma ja myöskään tällä kertaa emme joutuneet pet-tymään. Juhlapaikat olivat jo itsessään mielen-kiintoisia: ensimmäisenä iltana kilistelimme laseja perinteisellä Tallinnan laululavalla (Lau-luväljak), toisena iltana kroolasimme Tallink Spa hotellin porealtaissa ja loppuhuipennukse-na päätösjuhlaa vietettiin todelliseen beyond borders –tyyliin parkkihallissa. Ketään ei jou-duttu stailaamaan senaattori Walleniuksen mukanaan tuomaan elmukelmuun, vaikka etenkin naispuolisilla osallistujilla oli vaikeuk-sia valita vaatteita näihin Liisa Ihmemaassa –sadun teemasta ammentaviin juhliin. Juhla-paikalla saattoi törmätä kaikkeen vesipiipusta hattaraan ja robottipuvuista keijusiipiin. Ank-ka ei jää helposti sanattomaksi, mutta illan tähtiesiintyjä saattoi aiheuttaa tällaisen tilan-teen: Mitä sanoisitte isosta miehestä ihomaa-lissa laulamassa kovaa ja korkealta?

Kokonaisuutena Tallinna antoi, mitä se lupa-sikin: rajoja rikkovia uusi ideoita, uusia tutta-vuuksia ja vielä parempia ankkakavereita. Teksti: Irene Mattila

16

17

Sannasta.COMDucking great partnerships

Aitoja win-win -tilanteita

Lupaan

Entistä tiiviimpää yhteistyötä

Uusia toimintamalleja kumppanuuteen

“Uutena COM:na juoksen seuraavissa

Aurajoen yöjuoksuissa maaliin räpylöissä.”www.sannasta.com

Sinun tähtesi?

Tehdään yhdessä Ankoista kamaritaivaan kirkkaimmin loistava tähtikuvio.

Ringa DP:ksi

18

Sannasta.COMDucking great partnerships

Aitoja win-win -tilanteita

Lupaan

Entistä tiiviimpää yhteistyötä

Uusia toimintamalleja kumppanuuteen

“Uutena COM:na juoksen seuraavissa

Aurajoen yöjuoksuissa maaliin räpylöissä.”www.sannasta.com

Sinun tähtesi?

Tehdään yhdessä Ankoista kamaritaivaan kirkkaimmin loistava tähtikuvio.

Ringa DP:ksi

19

TUOTTAVA IDEA

Tänä vuonna kamarimme lähti panostamaan Tuottava Idea -projektiin aiempaa suuremmin.

Lopputuloksena onkin roppakaupalla näkyvyyttä ja kasa palkittuja yrityksiä.

Vuosittaiseen Tuottava Idea -kisan projektitii-miin innostui tänä vuonna mukaan erinomai-nen määrä untuvikkoja ja myös varttuneempi ankka. Innostunut tiimimme lähtikin heti en-simetreistä ideoimaan, mitä uutta, vaikuttavaa ja näkyvää voisi kisassa tehdä.

Ja aikaan saatiinkin: Yhteistyökumppaneik-semme kisaa promoamaan lähtivät Varsi-nais-Suomen Yrittäjät ja Yrittäjä-lehti, Turku Science Park, Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Turun Seudun Kehittämiskeskus, jotka mark-kinoivat kisaa muun muassa suoraan omil-le asiakkailleen. Kamaritasolla hedelmällistä yhteistyötä tehtiin Kaarinan Nuorkauppaka-marin kanssa, ja saatiinpa lisäksi vielä yksi valtakunnallinen kumppanuuskin aikaan. Projektitiimimme aktiivisuus näkyi ja kuului myös mediassa muun muassa Aamusetissa, Radio Auran Aalloilla ja Yrittäjä-lehdessä.

Itse valokeilassa ovat tietysti itseoikeutetusti olleet alueemme yritykset, joista Ankkojen kautta saatiin huomattava määrä – yhteensä seitsemän loistavaa hakemusta. Ja mahtavia ideat olivatkin myös tuomariston mielestä! Puolet A-alueen palkinnoista osui näihin yri-tyksiin: yrityssarjassa palkittiin Foodduck Oy, yhteiskuntasarjassa Varsinais-Suomen Yrittä-jät ja kunniamaininnan sai Abomics Oy. Muut kilpailijat olivat Likiliikkuja, TapIn Solutions Oy, Turun AMK ja Kauppila Oy.

Tämä projekti ei olisi saanut vastaavaa pöhinää aikaiseksi ilman aktiivisia ja asioihin tarttuvia projektitiimiläisiämme. Suuri kiitos kaikille! Myös Ankkojen ideavinkit olivat kullanarvoi-sia. Vinkkaajista palkittiinkin kesäisin palkin-noin Katja Mäkelä, Ringa Masalin ja Marjaana Roth.

Tuottava Idea –tiimi kiittää ja kumartaa.

Teksti ja kuvat: Sanna Halttunen-Välimaa

Projektiryhmä: Projektipäällikkö Sanna Halt-tunen-Välimaa, Viivi Naatula, Maria Lönnblad, Kati Pitkänen, Juha Pihkakoski, Jani Rusi, Mar-jo Leino ja Sonja Åhman

Kati Pitkäsen, Jani Rusin ja Viivi Naatulan tyyli-näyte projektitiimin palaverissa

20

TUOTTAVA IDEA

Foodduck Oy (Yrityssarja)Foodduck Oy on kehittänyt uudenlaisen leviteannostelijan, jonka avulla käyttäjä saa automaattisesti aina saman määrän levitettä tuodessaan leipäviipaleen laitteen annos-telijan alle. Laite pienentää ympäristörasitusta, hygieniaa ja leipäpöydän siisteyttä.

Varsinais-Suomen Yrittäjät – kasvuyrittäjäpalvelu (Yhteiskuntasarja) Kasvuyrityspalvelun tavoitteena on kartoittaa alueen kasvuhaluiset pk-yritykset ja auttaa niitä ponnistamaan uudelle tasolle. Alkuvuodesta käynnistyneelle toiselle kier-rokselle osallistuu 340 kasvuhakuista pk-yritystä. Yhteistyökumppanina toimii Turun Seudun Kehittämiskeskus.

Abomics Oy - Genomitiedon hyödyntäminen terveydenhuollossa (kunniamaininta)Abomics Oy edistää lääketieteellisen tutkimustiedon hyödyntämistä potilashoitoon ICT-ratkaisujen avulla. Geenitiedon hyödyntäminen osana lääkehoitoa ja terveyden-huollossa yleisesti parantaa potilasturvallisuutta, pelastaa ihmishenkiä ja mahdollistaa tehokkaan räätälöidyn hoidon.

Marjaananpalkintoriemua

Ringa ja kesäinen survival-pack

21

TUOTTAVA IDEA

Sinustako ANKKa-perinteen jatkaja?

Kun lupauduin A-alueen Tuottava Idea –kisan alueprojektipäälliköksi, en juurikaan tiennyt mihin lähdin mukaan. Tavoitteenani oli oppia tuntemaan enemmän alueen kamarilaisia ja nähdä innovatiivisia ideoita ja yrityksiä. Tämä tavoite todellakin täyttyi ja opin myös itse pal-jon uutta! Mitä työ sitten käytännössä oli? Vuoden mit-taan tiedotin kisasta A-alueella, lähetin kou-lutusmateriaalia alueen kamareille ja aktivoin jäseniä osallistumaan kisaan aluekokouksessa. Erinomaista sparrausapua ja ideoita tuli myös oman kamarin projektipäälliköltä Sannalta ja viime vuoden alueprojektipäälliköltä Ringalta. Taustatukena on ollut kansallinen projekti-päällikkö sekä muiden alueiden projektipäälli-köt. Yhteisissä skypepalavereissa on käyty läpi ideoita ja seuraavia toimenpiteitä. Parasta tässä virassa on vapaus tehdä asioita omalla alueella ihan oman näköisesti ja ideoi-da uutta vanhaan kilpailuun. Raamit eivät ole

mitenkään liian tiukat, vaan jokainen hoitaa pestinsä oman näköisesti. Alueraadin kokoa-minen oli todella kiinnostavaa ja sitä kautta pääsinkin tutustumaan haluamiini alueen vai-kuttajiin. Tuottava Idea -kisan osallistujissa on hyvää innovointienergiaa ja näistä yrityksistä voi tulla vielä jotain paljon suurempaa. On ol-lut hienoa päästä kurkistamaan kulissien taak-se ja nähdä kaikki kisan hakemukset ja nähdä monta kiinnostavaa ideaa ja yritystä.Tämä aluevirka on ollut ANKKojen hallussa jo monta vuotta ja olisi erittäin hienoa saada seu-raajaksi taas ANKKa! Jos kiinnostut tehtävis-tä, ota yhteys minuun ja voin suositella sinua eteenpäin. Lupaan myös auttaa ja sparrailla tehtävissäsi, joten ei haittaa vaikka et tietäisi kilpailusta vielä yhtään mitään. Teksti: Terhi Vieno, Tuottava Idea -alueprojek-tipäällikkö

22

TUOTTAVA IDEA

A-alueen voittajat:Yrityssarja: Foodduck leviteannostelija, Foodduck OyYhteiskuntasarja: Kasvuyrittäjäpalvelu, Varsinais-Suomen YrittäjätPalveluliiketoimintasarja: Säde Seniorien perhehoitokylä, Kaarinan kaupunki

Kunniamaininnat:Laitilan Proegg Protein Smoothie, Munax OyBTTN, The Button Corporation OyGenomitiedon hyödyntäminen terveydenhuollossa, Abomics Oy

23

Tuukka SimonenAb Herrainpukimo Oy | Toimitusjohtaja, perustajaKoulutus: Kauppatieteen ylioppilas | Ikä: 34 | Perhe: ParisuhteessaHarrastukset: tanssi, tanssin valmennus, vaatetus

Puutarhakatu 19 ja Puustelli jäävät taakse. Si-vuhuomiona on todettava, että vastapäisen kerrostalon alakerrassa olevassa pizzeriassa on jotakin käsittämättömän ajatonta. Vuodesta 1980 lähtien näitä katuja kulkeneena, milloin äidin rattaissa, bussilla tai pyörällä, en muista nuorempanakaan, että pizzerian ulkoasu olisi muuttunut millään lailla. Markiisi ja väritys ovat samoja, varmaan ruokalistakin. Puistelen päätäni ja suuntaan auton kohti keskustaa, Kirjastokorttelin kupeeseen. Siellä, Kauppias-katu 3:ssa, toimintaansa harjoittaa Ab Suomen Herrainpukimo Oy. Tuttavallisemmin, Her-rainpukimo. Olen sopinut haastattelun yhtiön perustajan, Tuukka Simosen kanssa. Simonen on muuten kamarin tuore koejäsen.

Kauppiaskatu on legendaarinen, erottama-ton osa Turkua. Kadun loppupäästä löytää Puolalan ala-asteen ja Turun Suomalaisen Yh-teiskoulun lukion, josta katu laskettelee hil-jalleen Finnkinon elokuvateattereiden ohi, si-vuaa Kauppatoria ja kesäkahvejaan nauttivia turkulaisia, törmää Wiklundin kulmaan, lä-hestyy jokea ja Alvar Aallon suunnittelemaa TS-Yhtymän taloa, Sokos Börssin hotellia ja kirjastokorttelia. Kirjaston ja Turun Sanomi-en välissä vanhassa, viime vuosisadan vaih-teen kiinteistössä aivan Kauppiaskadun ja Linnankadun kulmassa, on Herrainpukimon liike.

TUUKKA SIMONEN, HERRAINPUKIMO

Vaatturi parhaasta päästä

24

Kadun äänet eivät juurikaan kantaudu sisään. Meneillään on accessorien ja kenkien esitte-ly. Kolme nuorehkoa opiskelijamiestä on ke-rääntynyt tarkastelemaan fiinejä ruskeita kä-velykenkiä. Hintaa pohditaan, mutta laadusta johtuen sitä ei pidetä liian kovana. Kengät ovat ’vanhasta maailmasta’, Iso-Britanniasta. Tiedän, koska olen ostanut täältä sellaiset. Myyjä ja vaatetusmies viimeiseen saumaan, Tuomas Uotila, ohjaa minut varastona toi-mivan takahuoneen läpi yläkertaan. Kiemur-televien rappujen päässä toimistovarastoksi muokatun ullakon sohvalla istuu Tuukka Si-monen. Hän hymyilee. Miehen olemuksessa on jotain hyvällä tavalla huoletonta ja kevyt-tä. Se saattaa johtua miehen tanssitaustasta, ajattelen.

Simosella on aina kiire. Ja kuiten-kaan ei ole. Hän on läsnä ja tark-kaavainen. Suurempia empimättä aloitan kysymällä miehen työku-vioista.

- Olin ensin eri projektitöissä Turun Kauppa-korkeakoulussa. Lopetin 2009, parhaimpaan aikaan (naurahtaa). Työpaikat olivat kiven alla ja pohdin, että jotain pitää ruveta teke-mään. Olen urheileva kasvissyöjä, joten pää-tin itse ryhtyä maahantuomaan vegetuottei-ta. Ja olihan mulla hyvä ”supply”. Vegetukun tarina alkoi tästä. Toteutin verkkokaupan 2010 alussa ja harjoitin jonkin verran tuk-kumyyntiä. Tämän rinnalle saatiin myymälä vuosi toiminnan aloittamisesta (2011). Tuo-mas, Jussi ja minä kävimme siihen aikaan istuskelemassa paikallisissa kuppiloissa. Pal-jon (katsoo painokkaasti). Pohdimme, ettei Suomessa myydä kunnollisia vaatteita. Muu-taman pitkän illan ja unettoman yön perästä Herrainpukimo avasi ovensa 11.11.2011 kello 12.00. Silloin liike sijaitsi eräässä toimisto-huoneessa Aurakadulla. Ajattelimme aluksi yhtiötä ja liiketoimintaa verkkokauppana, jossa ihmiset voisivat käydä ”paikan päällä”.

Aurakadulla tovin kärvisteltyämme tulimme johtopäätökseen, että kivijalka tarvitaan ja 2013 maaliskuussa avasimme putiikin tähän Kauppiaskadulle. Nyt tämä tila on vuorostaan käymässä hieman pieneksi.

Onko matkan varrelle osunut on-nekkaita sattumia?

- Mun tekemiseni on aina liittyneet siihen, keiden kanssa olen ollut tekemisissä, vuoro-vaikutuksessa. Omat intressit ja intohimot ovat myös ohjanneet. Eri piireissä, harrastuk-sissa ja tai politiikassa olen ihmisiin tutustu-nut, mutta aina lopulta päätynyt tekemään jotain aivan muuta (uutta) kuin alun perin piti. Helposti tapahtuu myös niin, että ystävät ja kaverit tuntevat toisiaan ja että on ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä johonkin mukaan. Useinkaan ei välttämättä ole kiinni siitä, ett-eikö löydy osaavia ihmisiä. Puutetta on niis-tä, jotka uskaltavat tehdä. Ehkä suomalaiset pelkäävät epäonnistumista. Ei tehdä mitään, ettei ainakaan epäonnistuta.

Herrainpukimolla on alkamassa varaston tyh-jennyskampanja. Simonen antaa yläkerran konttoriin ilmestyneelle, hyvin pukeutuneel-le kollegalleen ohjeita sekä pari kommenttia siitä, minkälainen kampanjasta pitäisi tulla. Sitten hän jatkaa.

- Nykyään aikaa menee paljon muiden ih-misten töiden organisoimiseen. Käytännös-sä hoidan jossain määrin controllerin virkaa. Tyypillisenä työviikkona käyn iltaisin opet-tamassa break dancea. Yleensä on muutama bisnestapaaminen. Sellaisia, joissa avataan uusia ovia ja kehitetään bisnestä. Uusiin ihmi-siin ja bisneksiin jatkuvasti tutustuminen ja omasta toiminnasta kertominen on tärkeää. Samalla se on myös hyvin konkreettista teke-mistä, joka heijastuu vahvasti siihen, miten tiuhaan pukimon ovi Kauppiaskadulla käy. Kumppanuudet ja yhteistyösuhteet, niistä

25

me lähdetään. Olen kamarin lisäksi mukana BNI:ssä (Business Network International-ver-kosto), jota kautta tulee väkisinkin tutustu-neeksi erilaisin firmoihin.

Vaatetus-, tyyli- ja life style-bisnes on se-kin kovasti kilpailtu ala. Verkkokauppoja on Hobby hallista Zalandoon, Amazonista Ali-Babaan. Jälkimmäisen muuten omistavat kiinalaiset. Mihin Herrainpukimo sijoittuu tässä yhtälössä kansainvälisten vaateketju-jen, kuten Zaran puristuksessa?

- Hintatasolla tarkasteltuna sijoitumme ”Stockmann-kategoriaan”, mutta selkeästi markettikaman yläpuolelle. Räätäliliikkeen hintatasoa emme kuitenkaan saavuta. Ylei-sesti voi sanoa (Herrain-) pukimon tuotteiden pesevän ”räkkitavaran” eli tavaratalojen val-misvaatteet. Tyypillisesti hyvä puku maksaa tonnin. Tärkeimmät segmentit ovat bisnes-pukeutuminen, klassinen juhlapukeutumi-nen ja smart casual.

Simonen näkee, että asiakkaat ovat koko ajan tulleet laatutietoisemmik-si ja vaativimmiksi.

- Vanhoja fossiileja tippuu kisasta koko ajan. Samaan aikaan ulkomaiset nettikaupat tarjo-avat yhä parempaa valmiskamaa. Millä pieni kotimainen toimija pärjää, on asiantuntemus ja asiakaspalvelu. Se tekee meidän konseptis-ta ehkä aavistuksen heikommin skaalautu-van, mutta samalla vaikeasti kopioitavan.

Rauhallisen oloisesta Simosesta näkee, että hän on viettänyt aikaa pohtien bisneksen-sä vahvuuksia ja haasteita. But looks can de deceiving. Papin jakauksella (ainakin tänään) hiuksiaan pitävän Simosen katseesta näkee, että aurinkoisten päivien lisäksi on joskus satanut sisäänkin. Entä minkälainen iltaisin tanssia nuorille opettava yrittäjä on johtaja-na?

- Olen ehdottomasti enemmän leader-tyyppi-nen, esimerkillä johtaja. Jos haluan ihmisten tekevän jotain, teen sen asian ensin itse. Ei anneta vain käskyjä, vaan toimitaan itse esi-merkkinä. Toinen juttu on se, että firman po-mon tehtävä on mahdollistaa työntekijöille se, että nämä voivat suoriutua tehtävistään mahdollisimman hyvin. Esimies on käytän-nössä työntekijöitten palvelija, vaikka kan-taakin vastuun kokonaisuudesta. Pyrin py-syttelemään mahdollisimman kaukana siitä, että jumittaisin kovasti myynnissä tai ”asia-kasfrontissa”. Silloin firman kehitys ei toimi enää. Olen aina paikalla, jos tilanne sitä edel-lyttää. Mutta jos suinkin voin, olen jossakin muualla – uuden kimpussa – solmimassa uu-sia kumppanuuksia ja avaamassa ovia.

Mitä Simonen sitten johtajissa ar-vostaa?

- Empatiakykyä. Ihmiset ovat erilaisia ja esi-miehen pitää osata nähdä eri ihmisten asen-teita ja lukkoja. On osattava löytää näiden heikkoudet ja vahvuudet. Henkilöstöä pitää kehittää ja mukauttaa tehtäviä suhteessa ih-misten vahvuuksiin ja rajoitteisiin. Ja enna-koivaa asennetta mä arvostan. Kasvuyrityk-sessä työskentely on käytännössä tulipalojen sammuttamista (nauraa lattiaan katsoen). Jos organisaatio kasvaa ja kehittyy nopeas-ti, vanhat tavat eivät yksinkertaisesti toimi enää ja niitä on uudistettava jatkuvasti. Sel-laiset asiat, jotka tekevät pienestä toimijasta joustavan, tehokkaan ja ketterän, sellaisia toimintatapoja voi joutua karsimaan sitä mu-kaa, kun niistä asiakasmäärien kasvaessa tu-lee mahdottomia. Se on kipeää, mutta kasvun kannalta välttämätöntä. Kokonaisuuksien hallinta on kolmas tekijä. Olen itse tietojär-jestelmätiede-taustainen. Esimerkiksi se, että pystymme Herrainpukimossa hallinnoimaan kasvavaa tietomassaa tarkoittaa, että kasvava yhtiö tarvitsee jatkuvasti uusia järjestelmiä. Haaste on se, että olemassa olevat tarpeet

26

saadaan ympättyä vanhoihin systeemeihin siten, että olennainen informaatio liikkuu, se on työntekijöiden saatavilla eikä ole eril-lään muista järjestelmistä. Uusi kassajärjes-telmämme esimerkiksi on verkkokauppamo-duuli. Sieltä asiakas näkee ne ostokset, jotka on tehnyt Kauppiaskadun myymälässä.Näin kahdesta eri järjestelmästä kerätty tieto saadaan yhdistettyä. Asiakas saa enemmän informaatiota omasta ostoshistoriastaan ja meillä on yksi paikka vähemmän, johon da-taa kertyy. Neljäntenä arvostan kykyä vaih-taa tehokkaasti työtehtävästä toiseen. Tämän tyyppisessä organisaatiossa työtehtävä kestää parista sekunnista muutamaan minuuttiin. Uusi tehtävä odottaa heti, kun edellinen on hoidettu. Puhuttaessa tavarantoimittajista tai asiakasrajapinnasta, ovat ne kaksi aivan eri maailmaa. Kun huomioidaan henkilöstöhal-linto tässä yhtälössä, pitää välillä olla työntäjä ja välillä kannattelija.

Kun kysyn, miten Simonen näkee omien käsitystensä johtamisestaja johtajuudesta muuttuneen, hän nostaa katseensa läppärin ruu-dulta.

- Ajattelen ehkä olleeni liian uhrautuva. Olen helposti joustanut älyttömästi. Jousto on hyvä, mutta sen tapahtuminen oman hyvin-voinnin kustannuksella sitä vastoin ei ole hyvä. Konkreettisten tavoitteiden asettami-nen, esimerkiksi break dancessa tietyn liik-keen oppiminen tai kuukauden myyntitavoit-teen saavuttaminen, on keskeistä. Tavoitteen asettamisen lisäksi voi olla välitavoitteita, jota kautta voi seurata sitä ollaanko ylipäänsä menossa oikeaan suuntaan. Tehdäänkö sel-laisia asioita, jotka auttavat tavoitteiden saa-vuttamista? Ihmisten kehuminen on tärkeätä riippumatta siitä, onnistuttiinko hyvin vai ei, jos itse asiat on tehty oikein. Se, että ihmiset uskaltavat yrittää on ydinasia. Jos kehuja tu-lee vain onnistumisista, ihmiset ryhtyvät hel-

posti tekemään vain niitä asioita, joissa tulee ”varmoja onnistumisia”. Se on pomminvarma tapa tuottaa pelokkaita organisaatioita. Var-sinkin myynnin puolella pahin mitä voi ta-pahtua on se, että joutuu tekemään kokonaan uuden kampanjan. Siinä ei ole mitään noloa, jos myyntiä ei tule. Silloin on tärkeätä, että kertoo epäonnistumisestaan, etteivät muut enää tee niitä samoja virheitä ja homma saa-daan kasvu-uralle. Ainakaan mun mielestä joka iikan ei tarvitse hypätä kaivoon, jos yksi on jo sinne ehtinyt pää edellä juosta (nauraa).

Entä miten kuuluvat Simosen teesit yrittäjän urapolkua pohtivalle?

- Hanki tarpeeksi rahaa. Käytä säästöjä tai lai-naa pääomaa, esimerkiksi Finveralta. Homma ei saa tökätä heti alkuunsa siihen pääoman puutteeseen. Toiseksi, nykyisin hyvään ideaan saa kohtuullisen helposti enkelirahoi-tusta. Eikä kaikkea ei kannata yrittää tehdä itse. On opittava luottamaan toisiin ihmisiin. Otan esimerkiksi kirjanpidon. Jos et itse ole siinä hyvä, anna ammattilaisten hoitaa hom-ma. Voit tehdä firmalle muuta tuottavaa työtä tai saada itsellesi enemmän vapaa-aikaa. Siitä voi jo vähän maksaakin. Näkyvyys on ’must’. Pidä huoli siitä, että ihmiset, firma ja tuotteet ovat näkyvillä ja näkyvät mahdollisimman monessa paikassa. Suomalaisten perisynti on se, että rakennetaan hiton hyvä myymälä tai verkkokauppa, jossa on hyvät tuotteet hyvillä hinnoilla, mutta sitten ei kerrota siitä kenelle-kään (hymähtää). Jotakin asioita olen tietysti yrittänyt tehdä itse, joita ei olisi kannattanut. Olen myös teettänyt töitä tutuilla vain siksi, että he ovat tuttuja. Jos henkilö ei tee asiaa päätyökseen, sellainen toiminta ei välttä-mättä kannata. Kaveri- ja sukulaisuussuhtei-ta kannattaa käyttää harkiten. Se voi joskus johtaa siihen, että paras tarjolla oleva vaihto-ehto ei tule valituksi ja bisnes voi kärsiä. Jos jokin asia ei tunnu toimivan, ei kannata yrit-tää lopun ikäänsä hakata päätä seinään. Kes-

27

kitytään mieluummin tekemään jotain, mikä toimii. Henkilöstöltä ei pitäisi vaatia sellaisia asioita, joita näiltä ei tule ulos luonnostaan kuin pakottamalla. Siksi pitää pelata oman henkilöstön vahvuuksien kautta. Hyvät asiat harvoin tulevat pakottamalla.

Simonen jatkaa puhumalla hyvinvoinnista. Hän puhuu siitä, mikä merkitys on terveelli-sellä ruoalla ja riittävällä unella ja… laaduk-kaalla kahvilla, erityisesti Arvid Nordquistin kahveilla. Myös elämän ja siinä etenemisen tunteesta.

- Elämässä on erilaisia kauniita asioita. Tämä liittyy siihen millaisissa paikoissa pyörii, mil-tä koti näyttää, millaisia vaatteita käyttää, miltä syömäsi ruoka näyttää ja niin edelleen. Pieni efortti arjessa ei tee kenellekään pahaa.

Koska Simosella ei toistaiseksi – ja sattuneis-ta syistä – ole vyöllään massiivista JCI-koke-musta päätän sen sijaan kysyä, minkälaisena hän kamaritoiminnan kokee.

- Sellaiset organisaatiot kuin nuorkauppaka-mari, jossa asioita tehdään tosi hyvällä asen-teella, tarjoavat selkeää vastapainoa omille töille. Jos kerää ympärilleen ihmisiä, joilla on hyvä fiilis, muuttaa ympäristö enemmän ihmistä kuin ihminen ympäristöään. Mä en sano, että kaikki tekevät niin tai että jokai-sen pitäisi tehdä niin. Mutta niin kannattaa tehdä.

Siinäpä vastaus, jota useampikin kamari saat-taisi haluta siteerata rekrytoidessaan uusia jäseniä. Se pitää sisällään sen pienen viisau-den tai ymmärryksen siemenen, että erilaisia asioita tekevien ihmisten keskinäinen vuoro-vaikutus on useimmiten rikkaus, muodossa tai toisessa. Ja ajan kuluessa pennit ja markat tun-netusti kasvavat korkoa. Minkälaisia tavoittei-ta Simonen on asettanut tulevaisuudelle?

- Me ollaan vasta alussa. Vegekaupasta on muodostumassa ketju ja sillä on useampi myymälä. Herrainpukimolle on tulossa kan-sainvälinen brändi. Inhouse brändi, joka tu-lee tekemään tyylikkäästä miesten pukeu-tumisesta erittäin helppoa ja yksinkertaista. Miesten puolen tarjonnalla lähdetään liik-keelle, mutta muutakin voi tulla. Lomailu olisi kiva juttu, samoin opinahjon tehtävien saattaminen kirjoihin ja kansiin. Ainakin nyt yrittäjyys on vienyt mennessään. Jos nämä kaksi tavoitetta saisin toteutettua, olisivat pullat hyvin uunissa.

Teksti: Urho Blom

28

Päät kääntävä ehdokas.

29

Toimitusjohtaja Päivi Rytsä on työn touhus-sa vielä juhannuksen jälkeenkin. Tapaam-me 2011 toimintansa aloittaneen Logomon eräässä neuvotteluhuoneessa. Rytsän ole-mus on hillitty ja harkitseva. Hän kysyy ha-luanko kahvia ja katsoo koko ajan silmiin. Se kertoo tottuneisuudesta ihmisten kanssa työskentelyyn.Tähän saakka olemme keskustelleet vain puhelimessa ja vaihtaneet sähköposteja. Vi-ritettyäni kannettavan kysyn, mistä Rytsän ura on lähtenyt liikkeelle.

- Minulla on yrittäjätausta. Perustimme vel-jeni kanssa yrityksen ollessani 22-vuotias. Aloitimme bisneksen aina nollasta, pyrim-

me kasvattamaan toimintaa ja myymään sen sitten pois. Olen aina ikään kuin lähtenyt alusta ja tehnyt jotain uutta. Asioilla on kui-tenkin ollut selkeä suunta, päämäärä, mihin mennään. Kyseessä oli kiinteistöjen kehittä-minen ja vuokraustoiminta.

Ennen Logomoon tuloaan Rytsä oli perusta-massa luoviin aloihin keskittynyttä yritys-hautomo Creveä, joka nykyisin operoi Spark Up Turun sateenvarjon alla. Kaksi vuotta Crevessä koulivat ja opettivat ”luovan talou-den lainalaisuuksia”, kunnes eräänä päivänä puhelin soi. Rytsä vastasi. Puhelimen toises-sa päässä kysyttiin, kiinnostaisiko häntä Lo-gomon toimitusjohtajuus.

Yrittäjästä tapahtuma- ja toimitilatalon vetäjäksi

PÄIVI RYTSÄ, LOGOMO

Päivi RytsäLogomo | ToimitusjohtajaKoulutus: KTM | Ikä: 42 | Perhe: kolme lasta, aviomiesHarrastukset: jooga, salitreeni, kävely, lukeminen

30

- Nykyisessä työssäni aiempi osaamiseni, kiinteistöjen kehittäminen ja luova talous, ovat eduksi. Logomon bisnesmalli on uusi. Tässä on kaksi toimintalinjaa: toimitilojen pitkäaikainen vuokraus ja tapahtumatila-toiminta. Yleensä bisnesparkit omistaa pää-omasijoittaja ja tapahtumatilat ovat kunnal-lisessa omistuksessa. Näin siis ei ole meillä. Olemme osa Hartela-konsernia ja meillä on tulosvelvoitteet. Emme saa mitään vuosittai-sia avustuksia. Muita tapahtumataloja ja -ti-loja on Helsingissä, Tampereella, Lahdessa, missä vaan. Tapahtumatalot saavat yleensä aina julkista tukea. Emme saa mitään vuo-sittaisia julkisia avustuksia. Meidän bisnek-semme perustuu kumppanuuksiin. Olemme halunneet etsiä ja löytää parhaat osaajat vaikkapa lipunmyyntiin, cateringiin, ravin-tolapalveluihin, turvallisuuteen, tekniik-kaan, managerointiin ja niin edelleen.

JCI-sydän

Päivi Rytsän sydän sykkii nuorkauppakama-ritoiminnalle, vaikka nykyään hän seuraa sitä pääosin sivusta. Vastuullinen työ asettaa rajoitteensa sille, mikä kalenterin puitteissa on mahdollista. Rytsä on Raisio–Naantalin kamarin kasvatteja ja entinen hallituslainen.

- Toimin kamarimme varapuheenjohtajana, kun sain tietää tultuani valituksi Logomon peräsimeen. Pitkän harkinnan jälkeen tein päätöksen olla ryhtymättä puheenjohtajak-si. Tuloksellinen toiminta uudessa tehtäväs-sä edellytti minusta merkittäviä panostuk-sia, jotka oli haasteellista yhteen sovittaa luottamustehtävän vaateisiin. Ja minulla on perhekin. Haluan tehdä kunnolla ne asiat, joihin sitoudun. Arvostan kamaritoimintaa ja sen suomia verkostoja kovasti, vaikken puheenjohtajuutta ottanutkaan vastaan.

Rytsän hillitty olemus järkkyy hetkeksi. Luopumiseen liittyy aina tiettyä haikeutta.

Aurinko huoneessa alkaa paistaa taas, kun siirrymme kevyempiin aiheisiin, nimittäin Logomon toimitusjohtajan arkeen.

- Kokouksia on paljon, samaten kumppa-nitapaamisia. Toiminnan kehittäminen on erittäin tärkeää ja sille pitäisi löytää vieläkin enemmän aikaa. Jos jäisimme liian itsetyy-tyväisesti lepäämään laakereillemme, kävisi huonosti.

Logomo on maamerkki

Toimitusjohtaja on innostunut. Hänestä näkee, ettei kyse ole vain uuden elämän saaneen tehdashallikompleksin pyörittämi-sestä. Kyse on vaikuttamisesta ja osallistu-misesta talousalueen matkailun kehittämi-seen laajemminkin sekä luovan talouden ja sen tuomien mahdollisuuksien esiin nosta-misesta.

- Logomo on yksi Turun ja tämän seudun lip-pulaivoista, josta kaupungin ja seutukunnan tulisi repiä irti kaikki mahdollinen hyöty. Näin taloudellisesti haastavana aikana me edustamme sitä uutta ja positiivista. Logo-mo on ’platform’, alusta, jossa mitä moni-naisimmat tilaisuudet, tapahtumat, keikat, elämykset ja työpaikat konkretisoituvat.

Rytsä siirtyy sujuvasti paikallisesta ulottu-vuudesta tarkastelemaan Logomoa osana suomalaista, valtakunnan tason kulttuuri-, tapahtuma- ja viihdeteollisuutta.

- Vajaassa neljässä vuodessa olemme lunas-taneet paikkamme yhtenä merkittävistä suomalaisista tapahtumataloista. Kansainvä-lisyys on lähitulevaisuutemme tavoite. Kan-sainvälisyyttä on täällä jo nyt tapahtumien, kongressien ja messujen muodossa tai täällä jo majaansa pitävien yritysten kautta. Sel-laisten, joiden liiketoiminnan pääpaino ei ole Suomessa, vaan vientimarkkinoilla.

31

Miten toimitilabisnes sitten muuttuu ja mi-hin Rytsä näkee muutoksen johtavan?

- Ensiksikin Byrån ja Konttorin eli pitkäai-kaisvuokrauksen puolella suosiostamme kertoo jotakin se, että käyttöasteemme on 99 prosenttia. Oikea suunta on se, että bisnes-puistossakin voi olla eri kokoisia, eri alojen yrityksiä. Olemme alusta saakka halunneet erilaisia toimijoita taloon. Yhteisöllisyys ja yritysverkosto, jossa on vakiintuneempia toimijoita, mutta myös kokonaan uusia pu-tiikkeja. Tähän konstellaatioon syntyy uu-sia, dynaamisia yhdistelmiä, jotka tuottavat lisäarvoa toisilleen, ympärilleen, kaikille. Tavanomaiset bisnespuistot on muodostet-tu muutaman suuren firman ympärille. Jat-kamme tällä kehityspolulla, koska se pakot-taa meidätkin parantamaan ja kehittämään omaa toimintaamme.

Entä tapahtumapuoli? Onko se vain Voice of Finlandia ja kun formaatin viehätys ja tähti joskus himmenevät, jäädään tyhjän päälle.

- Tapahtumapuolella eli tilojen lyhytaikaisel-la vuokrauksella, esimerkiksi järjestettäessä konsertteja, yritystilaisuuksia tai messuja, päätöksiä tehdään todella nopeasti. Se on dynaaminen ja hektinen bisnes, jonka kent-tä on hyvin sirpaleinen. Toisaalta pisimmät varauksemme ulottuvat vuosiin 2020 ja 2025 saakka. Kilpailu ihmisten vapaa-ajas-ta on haaste, kun tarjolla on niin monia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Toinen haaste on saada pekat ja liisat jättämään ko-tisohva ja suuntamaan esimerkiksi meillä järjestettäviin tapahtumiin.

Kiitoksen jakaja

Palaamme mutkan kautta kamariasioihin. Koska JCI on johtamisorganisaatio haluan kuulla, miten Rytsä näkee itsensä johtajana.

- Olen tiiminvetäjä, joka kannustaa avoi-meen ilmapiiriin ja tiedon jakamiseen. Osaa-minen ei asu yhdessä eikä kahdessa ihmi-sessä. Henkilökuntamme, tiimini, on hyvä esimerkki siitä, miten erilaiset koulutustaus-tat, työelämäkokemukset, erilaiset kontak-tiverkostot ja erilaiset persoonat pelaavat yhteen. Kaikille meille on yhteistä se, että pi-dämme työstämme, arvostamme toisiamme ja toistemme osaamista, uskallamme pyytää apua ja kysyä tarpeen tulleen neuvoa kolle-goilta. Haluan jakaa kiitosta, credittiä, koska siinä on kyse arvostuksen jakamisesta, joka nostaa ihmisiä henkisesti. Se on edellytys paremmille suorituksille. On paljon johta-jia, jotka haluavat kaiken kunnian itselleen. Annan valtuuksia ja toimintavapautta. Kyt-tääminen ja nipottaminen istuvat huonosti allekirjoittaneen pirtaan. Omaan tiimiinsä on voitava luottaa.

Hän pysähtyy vaimentaakseen kännykän, kääntää sen ylösalaisin neuvotteluhuoneen pöydälle ja jatkaa.

- Pitää kuunnella, olla avoin, vastuuttaa ja kannustaa. Pitää puhua rehellisesti ja suo-raan, mutta positiivisessa hengessä. Kaik-kea negatiivista ei tarvitse kaivella. Pikku-maisuus ei ole hedelmällistä. Esimerkiksi asiantuntijoiden on minusta tärkeätä saada tehdä omia päätöksiä. Jalokivet syntyvät vain paineessa. Pääsimme muuten tiimin kanssa haastattelun alussa mainitsemiini tu-lostavoitteisiin. Vietimme viikon Lontoossa. Etsimme ideoita, näimme vähän mitä maail-malla tapahtuu, nostatimme henkeä ja val-mistauduimme edessä olevaan.

Mielessäni pyörii, onko pitkän taipaleen kul-kenut Päivi kovasti erilainen johtaja kuin se Päivi, joka velimiehen kanssa aikanaan aloit-ti yrittäjätaipaleen.

32

- Aika muuttaa ihmistä ja toivottavasti ja-lostaakin. Yrittäjätaustasta johtuen olin tottunut tekemään hyvin paljon itse. Olen oppinut delegoimaan. Samalla olen oppinut luottamaan. Näin jälkikäteen voin sanoa, että se kannattaa. Niin oman itsen, tiimin kuin firmankin kannalta. Sitähän varten Lo-gomokin on olemassa, että naapuriovilta voi käydä kysymässä muista firmoista apua.

Rytsä hymyilee. Ei välttämättä suoranaisesti minulle, vaan sille, mitä äsken sanoi. Minäkin hymyilen, koska ymmärrän mitä hän tarkoit-taa. Kaikista asioista irti päästäminen ja sen ääneen sanominen tuntuu vapauttavalta ja mieltä nostattavalta. Yhden ihmisen on mah-dotonta kontrolloida tai hallita kaikkea. Kun oppii päästämään irti, antaa itselleen mah-dollisuuden kehittyä, mutta antaa ja luo tilaa myös kanssaihmisten kehitykselle.

En malta olla kysymättä Rytsältä naisjohta-juudesta. Aiheesta on parin viime vuoden ajan keskusteltu laajalti eri medioissakin. Merkitseekö teema Rytsälle jotain, vai onko johtaminen vain johtamista? Toimitusjohta-jan vastaus tulee nopeasti.

- Mä aavistuksen vierastan sellaisia sta-tementteja, että naisjoukko sitä tai tätä. Henkilökohtaisesti en ole suuremmin koh-dannut urallani ongelmia. Joissakin asioissa naiseudesta on hyötyä. Naisten pitäisi olla rohkeampia ja rohkeammin hakeutua erilai-siin tehtäviin. Miehet luottavat keskimäärin enemmän itseensä, vaikkeivät tietäisikään asioista kaikkea. Ja ollakseni rehellinen, se ei aina olekaan keskeistä. Ei ehkä joka asias-sa kannata yrittää olla kiltti, kympin tyttö. Pitää mennä ja tehdä, antaa palaa. Sitten on paljon sattumaa ja niiden summaa, miten kukakin sijoittuu mihinkin. Myös lähipiirin ja yhteiskunnan tulisi olla kannustava. Se että organisaatiossa on miehiä ja naisia, tuo kaikkeen toimintaan dynamiikkaa ja moni-

puolistaa päätöksenteon taustalla olevia nä-kökulmia. Se monipuolisuus johtaa useasti parempiin päätöksiin.

Vastakkainasettelua ei siis ole, vaan erilaiset ihmiset ja persoonat täydentävät toisiaan ja osaamistaan.Koska tapaamiseen varattu aika uhkaa päät-tyä, haluan kuulla Rytsältä kamaritoiminnan tarjoamista mahdollisuuksista.

- Kamarissa on aivan älyttömät verkostot ja niitä kannattaa hyödyntää. On sanottava ää-neen mitä aikoo tai mitä on suunnitelmissa. Jos miettii vaikka työnhakua, harvoin ke-tään tullaan kotoa hakemaan. Verkostoissa pitää olla aktiivisesti mukana. Kamaritoi-minta on muun ohella hyvää johtamiskou-lua, kun ottaa vaikka projektin vetääkseen. Hallitustyöskentely on tekemisen lisäksi paikka nähdä ja päästä vaikuttamaan kama-rin kehitykseen.

Tulevaisuus onkin metka juttu. Monien mahdollisuuksien joukosta, oman toimin-nan ja sattumien kautta joku lukuisista vaih-toehdoista aina toteutuu. Minne Rytsän pol-ku johtaa? Tai pikemmin, mihin hän toivoo sen johtavan.

- Tavoitteita pitää olla. Ja uusia asettaa jatku-vasti. Tavoitteiden saavuttaminen vie aikaa. Ilman tätä dynamiikkaa olisi todella tylsää. Ainakin minulla olisi. Juuri nyt mun mieles-sä on vapaa-aika kesämökillä. Haluan puu-hata ja rentoutua perheen kanssa. Perhe ja ystävät ovat äärimmäisen tärkeitä. Elämä ei saa olla pelkkää työtä.

Teksti: Urho Blom

33

Juhannus on taakse jäänyttä elämää. Föri lipuu hiljalleen Aurajoen lännestä itään. Fö-ripysäkin välittömässä läheisyydessä, osoit-teessa Itäinen rantakatu 60 sijaitsee myös rakennusliike Skanskan Varsinais-Suomen päätoimipiste. Samassa liikekiinteistössä ma-jaansa pitävät myös Valintatalo ja monelle turkulaisellekin vuosien mittaan tutuksi tul-lut Ravintola Laituri.

Skanska Kotien hankekehitysjohtaja Jari Martinmäki istuu tuolillaan ja käy läpi pa-pereitaan. Minut huomatessaan hän nousee nopeasti ylös, tervehtii ja kysyy, haluanko kahvia. Martinmäestä aistii hänen viettäneen aikaa työmailla ja suunnittelupöydän ääressä

toimistossa. Tekijän tuntee kädenpuristuk-sesta, sanotaan. Haastattelu on järjestynyt pika-aikataululla emmekä siksi tuhlaa liiaksi aikaa tyhjänpäiväisyyksiin.

Kysyn Oulussa oppinsa saaneelta in-sinöörismieheltä, miten hän on pää-tynyt alalle ja kaiken kukkuraksi Tur-kuun.

- Vähän sattuman kautta olen näihin hom-miin ajautunut, vaikka koulutusta vastaavis-sa töissä toki olen. Opinnot suoritin Oulun yliopistossa. Siihen aikaan, 1990-luvun lopul-la rakennusalan lama alkoi viimein hellittää. Koko Suomi oli aikaisemmin vajonnut suo-

Sattuman kaupalla unelmakotien toteuttajaksi

JARI MARTINMÄKI, SKANSKA

Jari MartinmäkiSkanska Kodit | HankekehitysjohtajaKoulutus: diplomi-insinööri, Oulun yliopisto | Ikä: 43Perhe: naimisissa | Harrastukset: metsästys, kalastus, kuntoliikunta

34

hon (lama), mutta kun nostokoneet alkavat työmaille taas nousta ja autot liikkua, on se monesti merkki pahimman taittumisesta. Diplomityöpaikkaa en ottanut opiskelupaik-kakunnalla vastaan, koska vakituista työtä ei luvattu. Sain professoriltani muutaman pu-helinnumeron Helsinkiin ja Turkuun. Ensim-mäinen vastannut oli Skanska, jonka kanssa heti sovittiin haastattelu, tein lopputyön tääl-lä ja sillä reissulla olen. Siksi siis täällä (hy-myilee). Jälkeenpäin ajatellen uralla olisi saat-tanut olla muitakin mahdollisuuksia, mutta minusta Turussa ja Varsinais-Suomessa elä-misen laatu on parempi. Koko urani olen siis ollut Skanskan palveluksessa.

Ennen hankekehitysjohtajana toimi-mistaan Martinmäki ehti olla monis-sa eri tehtävissä, kunnes johtajan pes-ti oli tosiasia.

- Viimeiset viitisen vuotta, 2010 lähtien olen toiminut omaperustaisen eli gryndauspuolen hankkeista vastaamassa pääasiassa Turun ja Porin alueella. Olen aiemmin tehnyt töitä myös toimitilarakentamishankkeissa kuten kauppakeskuksissa, logistiikkakiinteistöissä ja toimistoissa. Alku oli laatu-, ympäristö ja työturvallisuusasioiden parissa diplomityö-aiheeseen liittyen. Skanskaan työnantajana olen ollut kokolailla tyytyväinen, vaikka pit-kän tien aikana on ollut ja tulee jatkossakin olemaan pienempiä ja suurempia ylä- ja ala-mäkiä. Kaikesta on selvitty ja me ollaan yhti-önä pärjätty.

Skanska ei ole mikään kahden miehen ura-kointiyritys. Yhtiö perustettiin Etelä-Ruot-sissa 1887 ja se keskittyi betonituotteisiin. Vuosikymmenessä yrityksen operaatiot oli-vat laajentuneet kansainvälisiksi ja 1950-lu-vulle tultaessa oli palvelutarjoama laajentu-nut. Tukholman pörssiin 1965 listautunut yritys oli levittäytynyt Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Skånska Cementtg-

juteriet-nimi vaihtui Skanskaan 1984. Uusi nimi oli jo ehtinyt vakiintua kansainvälisessä käytössä. Nykymuotonsa moderni Skanska sai 1990-luvulla laajeten globaaliksi toimijak-si markkinoinaan Yhdysvallat ja valikoidut alueet Euroopassa. Suomessa toiminta aloi-tettiin 1994 samaan aikaan kun ex-pääminis-teri Esko Ahon keskustahallitus valmistautui viemään Suomen osaksi Euroopan yhteisöjä ja EMU:a. Tosiasiassa ruotsalaisyhtiö oli pe-rustanut Suomeen ensimmäisen haarakont-torinsa maan itsenäistyttyä 1917. Tuolloin, viime vuosisadan alussa, bisneksen pääpaino oli modernissa infran rakentamisessa.

Jos Skanskaa tarkastelee lukujen valossa, oli konsernin liikevaihto Suomen osalta vuonna 2014 835 miljoonaa euroa ja sen palveluksessa työskenteli vajaa 2 200 ihmistä, joiden avulla yhtiö on onnistunut vakiinnuttamaan ase-mansa yhtenä merkittävimmistä rakennus- ja projektikehityspalveluja tarjoavista yrityk-sistä. Kovia lukuja, tuumin. Tarkasteltaessa hieman lähemmin, minkälaista rakennettua ympäristöä Skanska on osaltaan synnyttä-mässä, löytyvät listalta asunnot, logistiikka-tilat, palveluasuminen ja terveydenhuollon tilat, siltoja, teitä, tunneleita, toimistoja, tut-kimus- ja laboratoriorakennuksia, vapaa-ajan rakennuksia ja kauppoja. Entäpä Martinmäen työarki, miten se sujuu?

- Sanoisin karkeasti, että puolet ajastani me-nee oman pulpetin ääressä, loput olen liik-keessä. Lisäksi keskimäärin parina päivänä kuukaudessa on erilaista koulutusta, itsensä kehittämistä. Esimerkiksi olen aikanani suo-rittanut LKV-tutkinnon, mutta siitä on nyt aikaa useampi vuosi. Tältä osin olen parhail-laan päivittämässä tietojani täydennyskou-lutuksessa. Lisäksi on tarkoitus lähteä työ-porukalla River’s Downiin englanninkielen kielikoulutukseen.

Martinmäestä huokuu järjestelmällisyys. Ma-

35

pit ovat järjestyksessä eikä pöydillä pyöri yli-määräisiä papereita, kuten toimistoissa usein.

- Olen pitkälle pyrkinyt siihen, että työteh-tävistä pitäisi pystyä suoriutumaan työajan puitteissa. Viikonloppuja tai iltoja en kovasti välittäisi pelkkään työhön käyttää. Minulle sopii parhaiten työn ja vapaa-ajan selkeä erot-taminen. Se on malli josta pidän. Jos minulla olisi toimisto olohuoneen nurkassa… noh, se ei välttämättä olisi työskentelypiste minun makuuni.

Harva veronmaksaja tai kansalainen tietää, että rakennettu ympäristömme on yksi kes-keinen tekijä hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn perustaa tarkemmin läpivalaistaessa. Sen osuus ”kansallisvarallisuudesta on karkeas-ti 70 prosenttia (565 miljardia euroa) ja tar-joaa töitä joka viidennelle Suomen työllisis-tä. Elokuun puolivälissä alan keskusjärjestö, Rakennusteollisuus ry, antoi suhdannekat-sauksensa, jossa se totesi seuraavaa: ”Talon-rakentamisen aloitusten kasvu alkuvuonna ja rakennusyritysten tilauskannan vähittäi-nen elpyminen enteilevät kuitenkin loivaa myönteistä käännettä ensi vuodeksi (2016)”. Martinmäellä on selkeä käsitys siitä, missä kohdin Skanska seisoo suomalaisen rakenn-usteollisuuden eturivissä.

Ensiksikin, Skanska on eräs maailman suu-rimpia rakennusalan yrityksiä. Suomi on yksi selkeitä ”kotimarkkinoitamme”. Olemme mu-kana asuntoprojektikehityksessä, talon- ja infrastruktuurirakentamisessa, jonka paino-pisteinä ovat kasvukeskukset. Meillä on ope-raatioita eli hankkeita Helsingistä Rovanie-melle. Liikevoitto Suomessa verojen jälkeen oli 35 miljoonaa euroa. Mitä tulee Turkuun ja Varsinais-Suomeen, myy yksikkömme noin 100 asuntoa vuodessa, joka on noin 10 pro-senttia Skanskan suomen myynnistä. Asunto eli koti on suomalaiselle ”kansalaisomaisuut-ta”, johon liittyy paljon haaveita ja tunteita, se ei ole pelkkä rakennus. Uusi asunto on lähes

aina hyvä myös sijoituskohteena. Odotetta-vissa ei ole remonttihuolia, asunto on helppo vuokrata ja vuokratuotto on suhteellisen va-kaata.

Miten Martinmäki on havainnoinut viime vuosien muutosta, rakennusalan tilannetta finanssikriisin jälkeen, jatkuvasti tiheneväs-sä säädösviidakossa? Martinmäki nostaa la-sejaan ja hieraisee kevyesti silmiään, kunnes keskittää huomionsa takaisin haastattelijaan.

- Rakentamisessa ei ole tapahtunut mahdot-toman suurta innovointia alalle tultuani. Be-tonia valetaan ja ruuveja ruuvataan, ja edel-leen tehdään hyvin paljon käsityötä ja työt ovat projektiluonteisia suunnittelussa ja te-kemisessä. Se on sanottava, että nähtävissä on ollut selkeä pyrkimys tuotteistamiseen ja standardisoimiseen, suunnittelu tehdään mallintamalla ja sen menetelmät ovat kehitty-neet, ja ovat jo hyödynnettävissä monella ta-paa. Monesti viranomaiset eri paikkakunnilla tulkitsevat säädöksiä eri tavoin. Kunnissa on kaavat, tietysti. Joskus hyvät ideat jauhetaan pieneksi byrokratian rattaissa. Työturvalli-suus on toinen selkeästi korostunut trendi, joka minun aikanani on tullut voimakkaasti esiin. Aloittaessani tapaturmataajuudet oli-vat noin 100 tapaturmaa miljoonaa työtun-tia kohden. Nyt sama luku on tippunut alle kymmeneen turmaan per miljoona työtuntia. Tähän Skanska ja koko ala ovat panostaneet voimakkaasti ja asiaan suhtaudutaan vaka-vasti. Ylipäänsä rakennusteollisuuden näke-mys omasta itsestään ja yhteiskunnallisesta merkityksestään on ajan saatossa jalostunut, kun on ryhdytty tarkastelemaan tekijöitä, ku-ten eettisyys, työturvallisuus, ympäristöasiat ja asuntojen virheettömyys. Toki kannatta-vuus on elinehto. Mutta se ei ole kaikki. Me kehitämme asuin- ja kaupunkiympäristöjä kestävästi.Martinmäki siirtyy pohtimaan asuntojen hin-takehitystä ja kaavoitusta. Ensimmäisen hän kertoo olleen paitsi kohtuullisen nousujoh-

36

teista, myös rivakkaa ja jälkimmäisen tarvit-sevan normitalkoita.

- Tähän liittyvät myös verotukselliset näkö-kohdat, esimerkiksi arvonlisävero. Harvempi asunnon ostaja tiedostaa, että lähes puolet asunnon hinnasta koostuu veroista tai ve-roluonteisista maksuista. Jos katsoo taak-sepäin, kun joku myi vaikkapa vanhan rin-tamamiestalonsa, sai tyypillisesti hankittua uuden kerrostalokolmion keskustan tuntu-masta. Nykypäivänä tämä ei enää ole itses-tään selvää. Toisaalta hallitusohjelmassa on kaavoitukseen liittyviä linjauksia ja kuntien harkintavalta kaavoituksessa on lisääntymäs-sä. Tulevaisuutta ajatellen nämä ovat hyviä asioita. Se että kaavoitus- ja rakennuslupame-nettelyjä pystytään virtaviivaistamaan, tekee työstä sujuvampaa.

Kerron hänelle ennen yliopistoon pääsyä työskennelleeni vuoden rakennuksilla. Mie-leen muistuu oman työmaani mestari Kaari-nan Mattelmäessä. Haluankin kuulla, miten Martinmäki näkee itsensä johtajana ja esi-miehenä.

- Mulla on muutamia asioita, jotka tulee mie-leen. Ensiksikin, haluan tuntea ihmiset, joi-den kanssa työskentelen ja tietää mitä he te-kevät. Minulle on vieras tilanne, etten tietäisi mitä alaiseni tekevät. Ja haluan vilpittömästi itsekin osata näitä asioita. Toiseksi, pyrin var-mistamaan, että kaikki ymmärtävät tavoit-teen ja sen, miten tavoitteeseen päästään. Tavoitteet saa olla vaativia, mutta inhimilli-syyttä pitää olla seassa. Koska ihmisiä tässä kaikki ollaan (hymyilee). Ja itse toteutukseen haluan sitten antaa vapautta. Kolmanneksi, hyvä esimies on sellainen, jolle voi kertoa to-tuuden. Päätöksentekokyvyn ja päätöksistä vastuunottamisen nostaisin samaten listalle. Ja joustavuuden. Johtaja on aina tarpeen tul-len käytettävissä ja auttamassa. Hän ei seiso-ta asioita omalla pöydällään ja osoittaa kiitok-sen sinne minne se kuuluu.

Entäpä aika? Mihin suuntaan se on muovannut Martinmäen näkemyksiä johtamisesta?

- Kokemuksen kautta huomaa, että asiat ovat todellisia. Erityisesti ihmiset, jotka asioita tekevät. Paljon olen itsekin joutunut opiske-lemaan vaikkapa palautteen antamista, niin myönteisen kuin kielteisen. Olen harjoitta-nut esiintymistaitoja ja pyrkinyt jalostamaan kykyä puhua vaikeistakin asioista. Ajattelen niin, että tämä on työtä ja jatkuvaa oppimis-ta. Minusta se lähtee myös siitä, että tuntee itsensä ja on sinut itsensä kanssa. Ja työn, va-paa-ajan ja harrastusten välissä on oma osan-sa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Rakennusalakaan ei ole se vähiten kilpailtu. Mitä tahtoisit sanoa heille, joiden polku on vasta ensimmäisellä etapilla?

- Sanoisin, että opettele tuntemaan työym-päristösi ihmisiä ja itseäsi teknisten asioiden lisäksi. Hanki myös palautetta omasta johta-misestasi. Kun saamme palautetta ympäril-tämme ja tunnemme tekijät toimintaympä-ristössä, pystymme toimimaan paremmassa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Rohkeasti on tartuttava haasteisiin ja poistut-tava omalta mukavuusalueelta. Kun vaikeat ajat tai tilanteet koittavat ja tarvitaan ratkai-suja, ja monesti on epätäydellinenkin, mutta rohkeasti ja ajoissa tehty päätös parempi kuin täydellinen, myöhässä tehty päätös.

Tulevaisuus. Mitä tavoitteita sinulla on loppuvuodelle tai lähivuosiksi?

- Kaikkea ei todellakaan ole saavutettu. Juuri nyt kaipaan itsekin uusia haasteita siviilipuo-lella, mahdollisesti uutta harrastusta!

Teksti: Urho Blom

37

Koko kesän yksi suurimmista tapahtumista, Ruisrock, on takana. Parkkeeraan auton Puu-tarhakatu 19:sta eteen ja astun Puustellin Tu-run myymälään. Vastaan tuleva viileä ilmavirta tuntuu miellyttävältä auringon paahteen, tunk-kaisen auton ja kuuman asfaltin vastapainok-si. Liiketila on moderni ja siisti. Erityyppisiä keittiöratkaisuja iäkkäämmälle pariskunnalle esittelevä myyjä neuvoo minut alakertaan. Paikka on tuttu. Viime syksyn ja kuluneen ke-vään aikana kamarin hallitus on kokoustanut Puustellin tiloissa. Rappujen alapäässä odottaa yrittäjä Jarno Rantala, joka viittoo peremmälle. Hän kertoo palanneensa ”katsastamaan tiluk-sia ja hoitamaan juoksevia asioita”. Kesästä pi-tää kuulemma yrittää nauttia.

Rantalan olemus on positiivisella tavalla poi-kamainen. Ulkopuolisen silmiin tanakkavar-tinen yrittäjä saattaa vaikuttaa vakavalta, mutta katsomalla miestä silmiin, näkee niis-sä iloisuutta, välittömyyttä ja pienen naurun kipinän. Sellainen on tarttuvaa. Lisäksi kas-voja koristaa pieni hymyn kare, joka tasaisin väliajoin pyyhkii suun yli. Varsinkin silloin, kun Rantala intoutuu tarinoimaan. Istuu-dumme, vaihdamme kuulumisia ja täytäm-me kahvikupit. Yrittäjä Rantala on perehty-nyt kysymyksiin ja haastattelu saa lentävän lähdön.

- Mä olen koulutukseltani insinööri, Kotkas-ta. Valmistuin 1991, josta menin suoraan

Kodin unelmia ja toimistohommia

JARNO RANTALA, PUUSTELLI

Jarno RantalaPuustelli (Turku, Raisio) | Toimitusjohtaja, omistajaKoulutus: insinööri | Ikä: 47 | Perhe: upea vaimo, 3 poikaaHarrastukset: sauvakävely, musiikki, kulttuuri ja penkkiurheilu

38

armeijaan. Puustelliin tulin 1993 myyjäksi. Ylenin kenttämyyntipäälliköksi ja siitä myy-mäläpäälliköksi. Syksyllä tulee 22 vuotta tätä uraa täyteen, joista viimeiset 9 olen toiminut Puustelli-yrittäjänä. Toinen tarjolla ollut pol-ku olisi vienyt Puu- ja vaneriyhtymään, jossa olin ehtinyt työskennellä neljä kesää ennen Puustellia. Valitsin Puustellin – tai Puustelli valitsi minut.

Kuulostaa suoraviivaiselta. Kaiketi Rantala sentään myöntää, että kovan työn lisäksi onneakin on ollut matkassa.

- On ollut sekä että. Onnea ja epäonnea. Yrittäjäaikani on ollut onnekas ja se on kun-nia-asiakin se yrittäjyys. Aikoinaan entinen Puustelli-yrittäjä kutsui minut kerran eräälle korjaamolle. Ihmettelin miksi kutsuu. Pai-kalle päästyäni sain kuulla, että ”Sinä ryhdyt yrittäjäksi”. Arvostin tätä kovasti. Oli vii-konloppu aikaa pohtia ja päättää haluanko nousta junaan vai en.

En ehdi edes esittämään uutta ky-symystä, kun Rantala jo jatkaa.

- Kato, kaikki lähtee siitä, että välittää ja on vastuussa henkilökunnastaan. Olemme myyntiorganisaatio. Emme valmista mitään. Minä annan suuntaviivat, luon uskon, kehi-tän osaamista ja koulutan myyjät. Kaiken pi-tää tulla samassa paketissa. Jos myyjät ovat tyytyväisiä, ovat asiakkaatkin. Myyjällä on hurja vaikutusvalta. Myyntiprosessin on oltava kunnossa. Työntekijä, se myyjä, on siinä myyntitilanteessa se pomo, kun vie-dään kauppa maaliin. Vastuullani on myös verkosto. Eli luon myyjille markkinointiver-kostoa. Lisäksi teemme myyjien kanssa yh-dessä kauppaa. Se on kumppanuutta. Olen erittäin tavoiteorientoitunut. Päämiehemme Puustelli, tarkemmin Harjavalta-konserni, on asettanut kovat tavoitteet. Kyllä tämä homma lähtee sitä, että niihin asetettuihin

tavoitteisin päästään. Ja asiakkaista on pi-dettävä huolta. Samaten ihmisistä. Jokainen heistä voi jonakin päivänä olla asiakkaasi. Me emme myy pelkkää keittiötä. Me myym-me konseptin, joka toteuttaa jonkun unel-man.

Rantalasta huokuu, että hän on Puustel-li-mies henkeen ja vereen. Entäpä IKEA-huo-nekalujen, keittiö- ja sisustuskonseptien maailmassa, missä Rantala ja Puustelli sei-sovat unelmien markkinoilla, kuten hän itse sanoo? Yleensä asioita huumorin kautta tulkitseva Rantala suoristuu. Nyt liikutaan herkällä maaperällä. Sitä voi kutsua oman-arvontunnoksi.

- Olemme perinteikäs toimija. Johtotähtinä ovat pitkäaikainen käsityötaito ja kokemus. Olemme ainoa suurtoimittaja Suomessa, joka tekee puuovetkin itse. Puustellilla on tätä varten oma tehdas. Maassa ei ole, jos puutuotteista puhutaan, yhtäkään vastaa-vaa toimijaa. Puustelli on operoinut kohta jo vuosisadan, 95 vuotta. Moniko voi sanoa samaa? Perinne ja osaaminen on firmaan ki-veen hakattu. Sotakorvausten aikaan, vuosi-na 1947–1952, Puustelli valmisti ikkunoita ja ovia. Kun Venäjälle maksettiin korvauksia, maalattiin viimeiset oven ja ikkunan karmit juna-asemalla. Keittiöt ja keittiökalusteet tu-livat yhtiön valikoimaan 1970-luvulla ja se-gmentti alkoi vallata markkinoita. Olemme vuodesta 1985 lähtien olleet markkinajoh-taja. Joka viides keittiö Suomessa, uudisra-kennuksissa kaikkein eniten, on Puustellin toimittama. Tarjoamme aina räätälöidyn, yksilöllisen ja mittojen mukaan toimitetun keittiön.

Asiansa osaavan ja historiansa tuntevan miehen vastaus. Kerron Rantalalle jääneeni miettimään, miten esimerkiksi life style- ja sisustusblogit, digitaalisuuden tuomat mah-dollisuudet ylipäänsä, heijastuvat Puustelliin?

39

- Sähköisyys ja digitaalisuus on kovia juttu-ja. Meillä se konkretisoituu tietokoneisiin, erityisesti 3D-mallinnusohjelmistoihin. Ny-kyisin pystytään synnyttämään mittojen mukaiset kuvat ja asiakas näkee välittömäs-ti pienoiskoossa, pitkälti oikein värein, mil-lainen keittiö hänelle muodostuu. Myös se vaikuttaa, että asiakkaat ovat selkeästi netin tai tv- ja sisustusohjelmien vuoksi valveu-tuneempia. Keittiöiden uusiminen on muo-dikasta. Ja informaatiota saa joka tuutista. Avo- ja saarekekeittiöt ovat tätä päivää. Keit-tiö on kodin sydän, jossa ei enää tehdä pel-kästään ainoastaan ruokaa, vaan lapset laati-vat läksyjään, lukevat, perheet harrastavat ja viettävät aikaa yhdessä. Keittiöistä tehdään ”perhekeskuksia”, se on muuttunut! Me olemme yhteisen tilan toteuttajia. Perheet ovat entistä harvemmin yhtä aikaa paikalla. Se asettaa keittiölle erilaisia vaatimuksia ja haasteita, vaikkei äkkiseltään siltä tuntuisi. Jotkut perheet haluavat tehdä ruokaa koto-na, toiset eivät yhtään. Keittiön pitää olla edustavan näköinen, jolloin myyjällä on ol-tava hoks’nokkaa ja ymmärrystä asiakkaan tarpeille. Tarjontaa on paljon ja se on erilais-ta. Paras osaamisemme on ”räätälöinnissä” avaimet käteen -periaatteella. Koska keit-tiömme on pitkäaikaissijoitus, on tuotteen ja palvelun on oltava hyviä. Suunnittelussa pitää kuunnella asiakasta, mitä toiveita tällä on mielessä: mistä ei nykyisessä keittiössä pidä, mikä nykyisessä keittiössä on hyvää, mitkä ovat perheen tottumukset ja onko odotettavissa vaikkapa perheenlisäystä seu-raavan viiden vuoden sisällä. Tässä vasta-taan myös niihin tulevaisuuden tarpeisiin. Olet aika yksin, jos haet varastosta kasan paloja ja rupeat touhuamaan.

Rantala kääntyy vastatakseen neuvottelu-huoneeseen tulleen myyjän kysymykseen. En erota mitä, mutta ylhäällä asiakas on ky-synyt jotain niin spesifiä, että vastausta pi-tää etsiä kissojen ja koirien kanssa. Rantala

kuitenkin tietää tuotteensa, antaa vastauk-sen ja olemme taas kahden.

- Tä ei lopu tähän, koska näitä ulottuvuuksia on muitakin. Meillä on 30 vuoden täystakuu kaikille mekanismeille ja saranoille – niille toimiville osille. Muita päämiehellemme ää-rimmäisen tärkeitä tekijöitä ovat kierrätet-tävyys, energiatehokkuus, hiilijalanjälki ja päästöttömyys. Saimme juuri ns. päästöto-distuksen eli ISO-sertifikaatin. Vastuullisuus on ykkösasia, koko toiminnan kärki. Tämä on omistajamme tahtotila. Kaikki pakkauk-set, sidonnat, kierrätysmuovit ovat nykyisin hävitettäviä. Ja kaikki materiaali, joka muu-ten hukattaisiin, saadaan uusiokäyttöön. Kaikki tiivistyy meidän Miinus-mallistoon, jossa on vähemmän kaikkea: päästöjä, hii-lijalanjälkeä, pakkaus- ja runkomateriaalia. Ne ympäristöystävällisyys ja vastuullisuus on todella huomioitu. Keittiö on luonnolli-sesti aavistuksen tyyriimpi, mutta valistu-neet asiakkaat ovat valmiita maksamaan sii-tä hieman enemmän.

Bisneksen lisäksi haluan tietää mitä Ranta-la ajattelee itsestään myyntiorganisaation ruoskijana. Vastaaja sivelee suupieliään, ot-taa silmälasit silmiltään, kiillottaa sankoja ja linssejä. Toimitusta ei kestä kauaa, mutta se tarjoaa yrittäjälle mahdollisuuden kaivella arkistoaan.

- Olen aika kova innostaja ja innostuja myös-kin. Innostun aina siitä, että minun kauttani joku on oppinut jotain tai tehnyt teon, josta on tyytyväinen ja saanut välitettyä asiakkaan edelleen siten, että kauppa on syntynyt. Kun näen myyjän onnistuvan ja tyytyväisen asi-akkaan, se tekee minut onnelliseksi. Olen aiemmin ollut huono kuuntelemaan. Tiedos-tan asian itse. Tässä suhteessa on tapahtu-nut kehitystä. Toisten kuuntelu on erittäin tärkeää.

40

Mitä ominaisuuksia yrittäjä-Ranta-la itse arvostaa ja onko veden vir-taaminen Aurajoessa keittiökaupan ohella tehnyt hänen viinistään täy-teläisempää?

- Arvostan analyyttisyyttä, asioiden läpi miettimistä ja kuuntelemista. Operointi- ja reagointikyky ovat nekin tärkeitä. Mutta tässäkin painotan kuuntelua. Jos et kuuntele mitä toisella tai toisilla on asiaa, törmäät sei-nään. Olen päässyt irti (huokaa vapautunees-ti) vanhakantaisesta patruunamaisuudesta, autoritaarisuudesta. Ja olen ollut itse herkkä palautteelle. Nyt olen positiivisessa mieles-sä takaisin kehityspolulla. Kaikesta voidaan keskustella ja tänä päivänä muutkin voidaan huomioida, vaikka viime kädessä olenkin kaikesta vastuussa. Olen sittemmin vakuut-tunut, että pidemmän päälle yhteisten asioi-den ja tulevaisuuden yhdessä pohtiminen on se oikea – ainoa – tie. Ilot ja murheet, ku-ten pitääkin, jaetaan muiden kanssa. Aikai-semmin olen pitänyt asiat pitkälti itselläni. Entistä enemmän pitää toisia auttaa ja jakaa asioita. Kulttuuri on muuttunut ja kokemus-ta on karttunut 47-ikävuoteen mennessä. Olen meidän pumpussa ”nestori”. Muuten organisaatio on kohtuullisen nuori. Uudella sukupolvella on terävää ja painavaa sanot-tavaa. Nämä näkemykset on otettava huo-mioon ja mietittävä organisaation kannalta mikä on oikeasti parasta. Vanhat ”mututun-tumat ja muut” on unohdettava.

Nyökkään hyväksyvästi. Ei voi kuin ihailla Rantalan suorasukaisuutta omista vajavai-suuksistaan. Ja kehuja, joita hän antaa nuo-remmille polville ja näiden näkemyksille. Mutta ei kaikki viisaus nuorissakaan asu, joten saako nestorilta neuvoja?

- Kyseenalaista ja uskalla tarkastella omaa toimintaasi kriittisesti hetki hetkeltä. Seiso päätöksiesi takana, mutta samalla vaihda

ajatuksia ja näkemyksiä ihmisten kanssa, joihin luotat. Tarkastele asioita hetken rau-hassa – kiihkottomasti – ja makustele vaih-toehtoja. Yhä useammin on varauduttava ja pystyttävä vastaaman ”mitä jos”-kysymyk-seen eli on oltava työkalupakissa vaihtoeh-dot ”B” ja ”C”. Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Ja kanna kaikista näistä henkilökohtainen vastuu. Tietenkään kaik-kea ei voi suunnitella etukäteen eikä pidä-kään.

Rantala pistää silmään suurempaa vaihdetta, kiihdyttää. Olen yllättynyt, miten niin voi-makkaasti myynti- ja kaupantekohenkinen Rantala vaihtaa niin vaivattomasti liike- ja työelämän pohdinnan henkisen kasvun tee-moihin. Mutta tekee sen maanläheisesti.

- Liiallinen jännittäminen aiheuttaa stressiä. Jos lähdet ennakkoon päättämään kaikesta, asiat kasaantuvat. Löysää hirttä on itselleen turhaa rakentaa. Elämä tuo tullessaan monia asioita. Käsitellään ne yhdessä, ne järjestyvät kyllä. Tämä on elämänkatsomusasia. Henki-nen tasapaino ei saa järkkyä vastakohdista. Usko ja luota itseesi, tunnista heikkoutesi ja työstä niitä. Epäonnistuminen on sallittava. Muuten ei ikinä opita mitään. Näin syntyy voimavaroja käsitellä asioita epämukavuus-alueella. Epäonnistumisten käsitteleminen ja niiden voittaminen tuo tyydytystä, erityi-sesti silloin, kun asioista opitaan. Eli virheitä ei toisteta.

Mitä Rantala haluaa tulevalta?

- Talous ja kannattavuus ovat meille tärkei-tä. Näiden palauttaminen hyvien vuosien tasolle on kriittistä. Isompi asia on kuiten-kin tämä: tehdään asioita, joista aidosti itse pidämme ja nautimme, mikä tuottaa mieli-hyvää ja tyydytystä. Ne tuovat kokonaista-sapainoa kaikelle toiminnalle. Henkilökoh-taisesti olen tehnyt täydellisen muutoksen

41

ja se on ollut minulle parasta, itsensä kanssa sinuiksi pääseminen.

Haastattelu on päätöksessä. Puustellin neu-votteluhuoneeseen jää uusia ohjeita kuule-maan saapuneen myyjän lisäksi istumaan tyytyväisen, vähän onnellisenkin oloinen mies.

Teksti: Urho Blom

42

Mitä taianomaisinta kahvia vuodelle 2016.

Uskallatko maistaa?

43

Elettiin herran vuotta 1901. Suomi ja Turku olivat täysin erilaisia kuin tänään. Mukulaki-vien peittämät kadut, joita tapaa pääasiassa vain jokivarren Tuomiokirkon puoleisessa päässä peittivät katuja. Saariston kalastajat saapuivat jokivarteen myymään tuotteitaan. Tuolloin alkunsa sai Vähäväkisten Osuuslii-ke, joka myöhemmin ottaisi nimen Turun Osuuskauppa. Liikkeen perustamisen taus-talla oli joukko edistysmielisiä turkulaisia. Ajatus oli yksinkertainen. Toiminnallaan ”vähäväkiset” halusivat varmistaa osuus-liikkeen jäsenien tavaroiden ja palveluiden saannin. Tänä päivänä jäsenet tunnetaan paremmin asiakasomistajina eli henkilö on samanaikaisesti sekä asiakas että omistaja.

Koska osuuskunnan päätöksenteko saa-tiin aikanaan sen omien jäsenten käsiin, oli osuuskunnan tekemää tulostakin mahdollis-ta käyttää oman liikkeen ja sen asiakkaiden parhaaksi. Nykyisin TOK:n eli Turun Osuus-kaupan toiminta ulottuu päivittäiskaupan lisäksi hotelli-, ravintola- ja polttoneste-kauppaan sekä tavaratalokauppaan, joitakin mainitakseni. Osuuskauppojen omistama Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta puo-lestaan tunnetaan kirjaimista SOK.

Radisson Blu Marina Palace-hotellin aulassa istuu tummaan bleiseriin ja vaaleaan t-pai-taan pukeutunut mies. Tossut jalassa kie-livät paitsi kesäkauden käynnistämisestä,

Self made man

MIKKO ESKELINEN, TOK

Mikko EskelinenTurun Seudun Osuuskauppa | Toimialajohtaja, matkailu- ja ravitsemis-kauppa, liikennemyymälät ja polttonestekauppa | Perhe: avoliitossa Koulutus: restonomi, eMBA | Ikä: 39 | Harrastukset: matkailu, laskettelu, golf, kuntosali

44

myös tietystä pyrkimyksestä mukavuuteen, vaikka kovaa mennäänkin. Matkalla olo ja tottumus tiettömillä taipaleilla oloon näky-vät olemuksessa. Hän on TOK:n toimialajoh-taja Mikko Eskelinen, joka tervehdittyämme ohjaa meidät hotellin yläkerran aamiaiselle.

Hotellin portaikko ja käytävät kuhisevat hotellihenkilökuntaa. Eskelinen kulkee rennosti edellä, tervehtii kaikkia. Ja kaikki tervehtivät Eskelistä. Olemme onnistuneet ohittamaan pahimman turistien ja hotelli-yöpyjien ruuhkan. Aamupalaa aletaan hiljal-leen keräämään pois keittiön valmistautues-sa lounaskattaukseen, mutta meille järjestyy pieni kulmapöytä rakennuksen Linnanka-dun ja Läntisen rantakadun välisestä, Ursi-ninkadulle avautuvasta päädystä. Saatuaan käteensä tukevakahvaisen, suuren kahviku-pin keskivoimakkaalla paahdolla, Eskelinen selvästi piristyy.

- Olen halunnut palvelu-, hotelli- ja ravin-tola-alalle ihan pikku pojasta saakka. Siinä mielessä ei tarvinnut mahdottomasti miet-tiä, mihin työllistyisin tai mitä sitä isona tekisi. Olen opiskellut sen puolen koulun penkillä ja käytännön töissä. Lukion jälkeen opiskelin tarjoilijaksi. Olen opiskellut saman verran köökkiä kuin tarjoilua. Restonomiksi valmistuin Haagasta (nykyinen Haaga-Helia) 2001. Lisäksi ehdin olla vaihdossa Macaossa 2000. Halusin Aasiaan vaihtoon, koska pal-velultaan kaikki parhaat hotellit ovat siellä. Minulle paljastui, ettemme me suomalaiset tee mitään aasialaisia huonommin. Aasialai-sia vain on niin paljon, että heitä riittää joka palveluketjun kohtaan, keskimäärin kaksi työntekijää asiakasta kohden, jolloin palve-lumielikuva korostuu, mutta osaaminen on yleisesti ottaen matalaa. Meillä on täällä toi-senlainen kulttuuri.

Opintojen ohella Eskelinen työskenteli Hel-singin Kampissa sijaitsevan Hotelli Helgan

vastaanotossa. Työtä pelkäämättömälle miehelle ensimmäiset esimiestyöt aukesivat Rauman kesähotellissa, joka etsi vastaanot-topäällikköä.

- Seuraavina kesinä vastasin Kustavin Lo-makeskuksen johtamisesta. Se oli mielen-kiintoinen haaste ja opintojen ohella sain paljon oppia. Lomakeskuksissa bisnes ja ihan puhtaasti se koko ovat jo aika isoja. Sii-nä käydään lyhyessä ajassa koko yrityksen elinkaari läpi. Avaat lomakeskuksen halli-tusti suoraan sesonkiin ja ajat sen hallitusti alas. Siinä on monta palikkaa, kuten henki-lökunnan valitseminen, kouluttaminen ava-ukseen, ravintolatoiminnan ohjelmiston ja menujen suunnittelua sekä vastaanottotoi-minnan järjestämistä. Kaiken teimme ma-nuaalisesti, joka on tosi hyvä oppi. Ymmär-rät varausjärjestelmää ja sen automaatiota, jos olet kerran hoitanut varaukset manuaa-lisesti. Oppi siinä myös lainsäädäntöön liit-tyviä asioita. Myös tilitykset, rahaliikenne ja kassakirjan käyttö tuli opittua. Neljänte-nä kesänä halusin lisähaastetta ja kuvaan tuli Kustavin rinnalle Härmälän leirintäalue Tampereelle. Se oli sellaista omien rajojen kokeilua, kun molemmissa paikoissa oli yli 50 työntekijää ja toista tuhatta ihmistä asi-akkaana sisällä päivittäin. Mutta hyvin se sujui ja kaikesta selvittiin.

Ei siis ihme, ettei miestä aina pulpetin ääres-sä nähty, kun työpätkät olivat niin pitkiä. Valmistuttuaan koulusta Eskelinen pääsi hotellinjohtajaksi Mäntyharjun Mäntymo-telliin. Samalla yhtiöllä oli naapurikunnassa lomakeskus ja puolivuotiskauden päättyessä Mäntyharjun johdossa, huomasi Eskelinen vastaavansa molemmista lomakohteista.

- Niihin aikoihin saman firman tytäryhtiö alkoi rakentaa Ylläkselle Ylläs Saaga-hotel-lia, nykyistä Lapland Hotel Ylläs Saagaa. Minua pyydettiin vetämään sitä. Olin sil-

45

loin 27-vuotias ja kyllä sitä pohti muuttaako 1000 kilometriä pohjoisemmaksi asumaan tyhjälle tontille, tunturin juureen. Mutta se-kin hotelli saatiin pystyyn ja asiat luonnis-tuivat oikein hyvin.

Eskelinen oli ehtinyt maakuntavuo-sinaan ja pitkinä kesinä pohtia siir-tymistä etelämmäksi, takaisin kau-punkiin.

- Olin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, jossa oli kolme vaihtoehtoa. Ensimmäise-nä, että olen paikalla (Lapissa) vuoden. Jos en pärjäisi tehtävässä, saisin exitin takai-sin. Toiseksi, että olisin paikan päällä kolme vuotta, mikäli alkaisi uusi projekti ja vanha olisi sujunut hyvin. Kolmas vaihtoehto oli se, että pyytäisin eroa, jos vielä viiden vuo-den kuluttua olisin samoissa maisemissa.

Viisi vuotta tulikin täyteen Eskelinen irtisa-noi itsensä vailla tietoa uusista tehtävistä.

- Suuntasin nokan kohti Tamperetta. Olin saanut tavaroita muutettua yhden kuormal-lisen Tampereelle, niin Sokotellilta soiteltiin. Saariselän Holiday Clubilta oli aukeamassa paikka. Ei siinä auttanut muu kuin ryhtyä pakkaamaan tavaroita ja matkustaa Saari-selälle. Siellä menikin seuraavat yhdeksän kuukautta. Lopulta Turun Caribiasta aukesi johtajan paikka, jossa ehdin siinäkin olla 9 kuukautta. Menin näet kaupittelemaan paikallisen osuuskaupan toimitusjohtajal-le kuntoremonttikursseja. Yhtään kurssia en saanut myytyä, mutta sillä reissulla sain myytyä itseni Turun Osuuskaupalle. Edel-täjäni oli ehtinyt istua postilla liki 40 vuot-ta. Pääsimme sopimukseen ja nyt olen sillä polulla. Viime kesänä (2014) tuli viisi vuotta firmassa täyteen. Yhteenvetona voisi sanoa, että olen tehnyt lähes kaikkia niitä työtehtä-viä, joita vastuualueeni toiminnassa on. Pys-tyn ottamaan useimpiin asioihin spontaa-

nisti kantaa ja osaan arvostaa erilaisia töitä tekeviä ihmisiä.

Eskelisen vastuulla on reippaasti yli 50 toi-mipaikkaa. Kuvittelen, ettei tällaisessa työs-sä ainakaan aika käy pitkäksi.

- S-Ryhmän kulttuuriin kuuluu eri osapuo-lien kuuleminen, eli aika paljon on erilais-ta kokousta ja tapaamista. Kenties asioita voisi paikoin hoitaa suoraviivaisemmin. Itse olen tyypillinen MaRa-ihminen (MaRa, matkailu- ja ravintolapalvelu). Työskentelen mieluummin aktiivisesti kentällä kuin is-tun toimistossa. Tänä päivänä kalenteri on naputeltu kuitenkin kohtuullisen täyteen toimistohommia. Olen luvannut jatkossa itselleni olla enemmän läsnä toimipaikoissa ja tavata henkilökuntaa. Hallinnolliset työt tulevat sitten muun päälle. Toimenkuvani on strategiastamme johdetun liiketoiminta-suunnitelman toteuttamista: toimipaikka-verkostosuunnitelman toteuttamista, uusis-ta ja kehittämistä vaativista toimipaikoista vastaamista. Kaiken tämän johtaminen on herkkää puuhaa, kun bisnes kuitenkin teh-dään ihmiseltä ihmiselle. Jos ihmisistä ei pi-detä huolta eivätkä he ole innostuneita, nä-kyy tämä kassakoneessamme välittömästi. Vastuualueellani työskentelee 900 ihmistä. Mahdollisimman paljon yritän löytää aikaa henkilöstöllemme.

Jonkinlainen käsitys allekirjoittaneellakin on S-ryhmän markkinaosuudesta päivittäis-kaupassa, mutta miten on asian laita Eskeli-sen luotsaamien matkailu- ja ravitsemiskau-pan, liikennemyymälä- ja polttonestekaupan osalta Varsinais-Suomessa?

- Hotellibisneksessä olemme neljällä yksi-köllämme selkeä markkinajohtaja. Turussa on noin 2000 hotellihuoneen markkina, jois-ta meillä on noin 800 huonetta. Salkku on minusta hyvä. Siihen kuuluu Sokos-hotellit,

46

joiden lippulaivana toimii Original Sokos Ho-tel Hamburger Börs. Wiklundin yhteydessä toimiva Original Hotel City Börs täydentää torin laidan tarjontaa hieman Börsiä huo-keammilla hinnoillaan. Original Sokos Hotel Seurahuone on usein pitkään majoittuvien työmatkustajien käyttämä hotelli. Ja sitten on tämä Radisson Blu Marina Palace, joka mukavalla tavalla täydentää kokonaisuutta kansainvälisyydellään kaupungin selkeänä ykköshotellina. Koko Suomessa Sokos-Ho-telleja on kuutisenkymmentä. Nykykulut-taja on muuttuva ja vaativa, yksilöllinen. Kukaan ei halua yöpyä standardihotellin, standardihuoneessa standardihintaan. Asi-akkaat ovat yksilöllisiä ja samalla ihmisellä on eri viikonpäiville ja tilanteisiin on erilai-sia vaateita. Liikematkustajalla on arkena hotellilta liikematkustuksen vaatimukset, viikonloppuna teatteri-matkalla on eri vaati-mukset ja koko perheen lomamatkalla taas omat tarpeensa, joihin meidän on pystyt-tävä vastaamaan. Turussa hotellihuoneiden ylikapasiteetti on pitänyt hintatason lähes paikallaan vuosikymmenen. Tulevaisuuden uudistumisten myötä pyrimme profiloimaan hotellimme entistä rohkeammin erilaisiksi ja tavoitteenamme on tuottaa myös kokeile-vampi hotellikokemus nuorekkaalle, vähän jo maailmaa nähneelle aikuiselle väelle. Ke-hittyvällä ja heterogeenisellä salkulla pys-tymme säilyttämään markkinajohtajuuden.

Eskelinen tulee tehneeksi myös pie-nen elinkeinopoliittisen kannanoton.

- Telakan viimeaikainen kehitys on ollut meille ja koko seudulle aivan loistava jut-tu. Elämme kuitenkin liikematkustuksesta, jossa vapaa-ajanmatkustus on hyvä lisä. Nyt on näkymässä mahdollisesti valoa tunnelin päässä, jonka varaan on hyvä rakentaa.

Kilpailu on siis tälläkin alalla kiristynyt ja kuluttajien tietoisuus tarjolla olevista palve-

luista ja tuotteista lisääntyy koko ajan. Itse-kin selailen hotellivaihtoehtoja internetistä, jossa vapaita huoneita tarjoavat hotellit ja nii-den hinnat ovat kaikkien nähtävillä ja huo-neen varaaminen on tehty vaivattomaksi.

- Ravintolatoiminta on haastettu todella vah-vasti. Meillä on Turussa anniskeluravintola-kaupasta noin 20 prosentin osuus. Tänne on perustettu paljon uusia ravintoloita, joista osassa on muuten yrittäjinä meidän entisiä työntekijöitämme.

Eskelinen lausuu tämän ylpeydellä. Kyllä osuuskaupankin leivistä voi yrittäjäksi pon-nistaa ja kertoohan se siitäkin, että suuressa talossa ammattitaito kehittyy. Hän jatkaa.

- Joen varrelle on noussut uusia ravintoloi-ta: pieniä, yrittäjävetoisia ja erikoistuneita. Upeaa, että täällä on valtakunnan mainetta saaneita, pieniä huippupaikkoja. Me täyden-nämme toisiamme. Myös ravintolamatkailu on korostunut Turussa viime aikoina, kun ihmiset haluavat tulla kokemaan elämyksiä. Kaupunki on historiallinen, kaunis, sekä ra-vintolatoiminnaltaan kiinnostava ja mielen-kiintoinen. Uskoisin myös, että kasvavassa määrin myös ruotsista voitaisiin tulla laivalla Turkuun näitä kokemaan.

Toimialan lieveilmiönä Eskelinen näkee har-maan talouden. Toimialalla arvioidaan, että 20–25 % toimijoista operoisi jollain tavalla harmaalla alueella. Valvonta on Suomessa tun-netusti tiukkaa, mutta kohdistuu pääasiassa niihin toimijoihin, joilla on luvat ja asiat kun-nossa.

- Jos saisimme nämä ilmiöt kuriin, paranisi toi-minta. Nykyisin hotelli- ja ravintola-alan kan-nattavuus on heikko. Tosiasia on sekin, että liikeideamme ravintoloissa on uudistuttava. Muutos ja asiakkaiden vaatimukset pakottavat jatkuvaan kehittämiseen.

47

Kannattavuus on Eskelisen mielestä hotelli- ja ravintola-alalla kaikkein keskeisin haaste.

- Pois lukien ravintolakaupan arvonlisäveron alennusta, ei alalla ole viimeiseen vuosikym-meneen tapahtunut merkittäviä kannatta-vuutta parantavia sääntelyyn tai lainsäädän-töön liittyviä muutoksia. Tilanne on osin jo kestämätön, mikä toki näkyy konkurssien määrässä. Eihän sellainen bisnes ole miele-kästä, jossa yrittäjä elää kituuttaen. Ei vält-tämättä tarvitse miljonääriksi tulla, mutta firmaa pitäisi pystyä kehittämään ja toimi-joiden saada myös itselleen kohtuullinen korvaus. Alan sisällä kuluttajamuutos on edelleen huomioitava siinäkin mielessä, että asiak-kaat on otettava mukaan tuote- ja liiketoi-mintakehitykseen. Ei se mene enää niin, että me poterossa keksimme idean ja kerromme sen olevan hyvä. Asiakkaat eivät niele tätä.

Eskelinen antaa kattavimman kokonaisnä-kemyksen Turun ja Varsinais-Suomen hotel-li- ja ravintolabisneksessä, jonka olen tois-taiseksi kuullut. Isossa talossa informaation määräkin on isoa ja kun se kootaan yhteen, tarjoaa se mittakaavaetuja, joita pienillä ei ole. Ja hän näyttää tuntevan lukunsa. Mutta miten hän kokee itsensä johtajana?

- En ole koskaan tuntenut itseäni tyypillisek-si MaRa-alan johtajaksi. Tämä on elämysbis-nes, jossa pitäisi olla luova. Olen aavistuksen insinöörimäinen tyyppi tälle alalle. Tykkään fundeerata asioita. Pyrin olemaan looginen ja asettamaan organisaatiolle selkeät toimin-tamallit ja päätöksentekorakenteet. Itsellä-ni ei niinkään luovuus kuki, joten tarvitsen ympärilleni luovia ja värikkäitä ihmisiä.

Olet nähnyt monenlaisia esimiehiä matkai-lukeskuksissa, kesähotelleissa, ravintolois-sa, baareissa ja johtoryhmien kokouksissa

pohjoisesta etelään. Mitä ominaisuuksia henkilökohtaisesti arvostat johtajassa?

- Kykyä johtaa uuden sukupolven ihmisiä. Suurin osa alan tekijöistä on tällä hetkellä alle 25-vuotiaita. Heidän arvomaailmansa, suhtautuminen esimiehiin, auktoriteettei-hin ja työhön on erilainen kuin minun suku-polvellani. Uudelle polvelle työ ei enää ole-kaan elämän tärkein asia – välttämättä. Isäni oli autoteollisuudessa johtajana, joten sieltä olen saanut mallia manageeraukseen painot-tuneesta johtamisesta. Mutta sellainen aika, jolloin rivit ammuttiin suoraksi, on minusta ohi. Nuoret ovat äärettömän fiksuja ja hyvin perillä asioista. Tarvitsemme heitä voimal-lisesti mukaan. On johtajan köyhyyttä, jos ajatusmaailma on se, että meillä on käytössä ”900 paria käsiä ja jalkoja”. Minä ajattelen, että meillä on 900 aivot. Silloin niin johtaja kuin tekijätkin oppivat. Pyrimme tällä het-kellä viemään hallitusti päätöksentekovaltaa tekijätasolle.

Miten näkemyksesi johtamisesta ovat muuttuneet uran edetessä?

- Kuuntelen ja hyödynnän muuta organisaa-tiota. En voi mitenkään itse tietää kaikkea. Tässä olen kasvanut, mutta edelleen on opet-telemista. Johtajan tehtävä on mahdollistaa porukan onnistuminen, oppiminen ja kehit-tyminen eikä itse olla lausuntoautomaattina. Kun organisaatio kasvaa huomattavasti, et voi olla ratkomassa jokaista asiaa. Strategian viestiminen ydinporukalle ymmärrettävästi on tärkeätä, koska siten he pystyvät itsenäi-sesti tekemään oikeansuuntaisia päätöksiä. Minulla on johdettavana kuuden hengen johtoryhmä ja viitisenkymmentä tulosvas-tuullista päällikköä.

Hotelli- ja ravintolabisneksen ravintoketjun eri portaat läpikäyneenä, voitko antaa muu-taman vinkin ensimmäistä esimiestyötään

48

suorittaville tai muuten urallaan eteenpäin pyrkiville?

- Tämä voi kuulostaa vähän vanhakantaisel-ta luterilaiselta opilta, mutta on auttanut mi-nua kovasti. Suhtaudu työhön ja työntekoon nöyrästi, tee kaikkia töitä. Se antaa myös uskottavuutta suhteessa omaan porukkaan. Se, että olen työskennellyt monipuolisesti, ei ole hidastanut urakehitystäni yhtään. Joku voisi ajatella, että pitääkö minun aloittaa ihan näistä perusasioista. Meilläkin on erilai-sia koulutusohjelmia alemman ja ylemmän korkeakoulun käyneille. Usein opin tieltä suoraan Prisman johtajiksi tai toimitusjohta-jiksi. Mutta oikoteitä ei ole (hymyilee). Kyllä se jokaisen oma polku löytyy.Opiskelin eMBA:n ammattikorkean rinnal-le, koska tarvitsin lisää henkilöstö- ja talous-osaamista. Se auttoi omalla polullani.

Mitä Eskelinen ajattelee nuorkaup-pakamarista, kiinnostaa ainakin haastattelijaa.

- Nuorkauppakamari ei ole vaikuttanut ura-kehitykseeni. Varsinainen motivaatio, mik-si itse halusin liittyä, oli verkostoituminen. Muutin tuhannen kilometrin päästä Tur-kuun. Halusin päästä kiinni ihmisiin ja eri toimialoihin. Että tapaisi muitakin kuin ra-vintola-alan ihmisiä. Kamarin kautta olen pystynyt näyttämään myös tilojamme ja toi-mintojamme maakunnan avainhenkilöille. Kymmeniä ANKKatilaisuuksia on pidetty.

Miltä tulevaisuus näyttää? Ruisrock on ovel-la ja Radisson Blu Marina valmistautuu otta-maan vastaan suuren joukon kotimaan etu-rivin artisteja, julkkiksia ja päättäjiä.

- Valmiita ei olla koskaan, sillä tämä busi-ness elää koko ajan. Itse sain TOK:lta hyvän uuden haasteen, nimittäin ABC-liikenne-myymälöistä ja polttonestemyynnistä vas-

taamisen. Siinä on paljon opiskelemista. Jos olisin töissä normiyrityksessä, viisi vuotta olisi jo täynnä ja todennäköisesti katselisin jo aktiivisesti mitä muuta työelämässä on tarjolla. Monialaisuuden kautta osuuskaup-pa tarjoaa henkilöstölleen paljon erilaisia työ mahdollisuuksia ja urakehitysvaihtoeh-toja. Meillä on todella hyvä toimitusjohtaja, toimeenpanokykyinen ja dynaaminen johto, sekä selkeä ja hyvä strategia, jota on kiva to-teuttaa. Nyt olemme saaneet luvut kasvuun, maakunnan kehityksessä on tapahtunut po-sitiivisia asioita ja asiat alkavat asettua uo-miinsa. Aina voi jotain tapahtua, kun ihan kaikkea ei voi ennustaa.

Päätämme haastattelun. Eskelinen saattaa minut hotellin aulaan ja kiittää. Kiitos itsel-lesi. Ensimmäiset merkkivieraat, pääasiassa kotimaiset muusikot ja erityisesti näiden taustaryhmät ovat saapuneet paikan päälle jo eilen. Astuessani Linnankadun puoleisen pyöröoven läpi ulos parkkipaikalle, vastaan tepastelee CMX:n. A.W. Yrjänä. Ei hullumpi paikka työskennellä tuo osuuskauppa.

Teksti: Urho Blom

49

KPMG:n Turun toimisto sijaitsee Turun keskustan tuntumassa, Aurajoen rannal-la. Linnankatu 26:ssa sijaitsevan kiinteis-tön takapihan parkkipaikka on erityisesti turkulaisautoilijoiden keskuudessa tullut kuuluisaksi sakkoherkkyydestään. Kaikeksi onneksi KPMG:llä on siellä asiakaspaikkoja, johon Etelä-Korean ihmeeni, Huyndai, sol-jahtaa kuin hansikas käteen.

Olen aikeissa haastatella konsulttiyhtiön aluejohtajaa, Mikko Haavistoa. Mistään nakkikioskista ei KPMG:n tapauksessa ole kyse. Pelkästään Turun toimistossa työs-kentelee 45 asiantuntijaa, joista osan lukijat-kin saattavat tuntea. Täältä Auran rantojen

tuntumasta johdetaan firman liiketoiminto-ja koko Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan alueilla, jotka työllistävät kaikkiaan 60 hen-keä. Kansainvälisesti KPMG:n jäsenyritys-ten verkosto kattaa 162 000 henkilöä 155 eri maassa, joista Suomessa työskentelee vajaa 900 henkeä yli 20 paikkakunnalla. Suomen yhtiö on firmassa työskentelevien asiantun-tijoiden omistama.

Tilintarkastus-, vero-, laki- ja neuvontapalve-luita tuottava KPMG on ns. Big Four-yritys. ”Suureen nelikkoon” kuuluvilla yrityksillä viitataan globaleeihin konsulttiyhtiöihin, joihin hollantilaisperäisen vierailukohteeni lisäksi kuuluvat yhdysvaltalainen Deloitte,

Näköala talouselämään

MIKKO HAAVISTO, KPMG

Mikko HaavistoKPMG, Turun toimipiste | Partneri, aluejohtajaKoulutus: Kauppatieteiden maisteri | Perhe: vaimo ja kaksi mäyräkoiraa Ikä: 53 | Harrastukset: kuntoilu, pyöräily, dekkarit

50

brittiläinen PriceWaterhouseCoopers sekä samasta saarivaltiosta ponnistava Ernst & Young. Ne kaikki tarjoavat tilintarkastus-, vero-, laki- sekä eri tyyppisiä neuvontapal-veluja. Big Fourin yhteenlaskettu liikevaihto 2014 oli 120 miljardia dollaria, josta KPMG kahmi noin 22 prosentin markkinaosuuden. Takaisin Turkuun. Konsulttiyhtiön aulassa nuori vastaanottovirkailija ohjaa minut neu-votteluhuoneeseen. Pian oven suuhun ilmes-tyy pitkä, rauhallisen oloinen mies. Edessäni seisoo Mikko Haavisto, entinen Turun kaup-pakorkeakoulun kasvatti. Kysyn Haavistol-ta, miten koulunpenkiltä pinkaistaan kon-sulttiyhtiön johtoon.

- Olin valmistumaisillani ja opinnot miltei päätepisteessä. Elettiin vuotta 1987. KPMG:l-lä sattui avautumaan nuoren tilintarkastajan paikka. Päätin lähettää hakemuksen, koska yhtiö ja sen bisnes vaikuttivat mielenkiin-toisilta. Tuohon aikaan meidän tyyppisistä firmoista tai tilintarkastuksesta ei paljoa jul-kisuudessa, kuten Talouselämässä, puhuttu. Eikä puhuttu myöskään korkeakoulussa. Sii-tä se lähti, syksystä 1987. Näin jälkikäteen siirtymisessäni KPMG:n palvelukseen oli paljon sattumaa, kuten usein elämässä on.

Haaviston ura asettui, kuten hän itse asian ilmaisee, ”tilintarkastajapolulle”. Hänen ta-pauksessaan se tarkoitti KHT-tilitarkastajan tutkinnon eli auktorisoinnin suorittamista, joka puolestaan poiki lisävastuita, kuten omien asiakkuuksien hoitamista.

- Omalta kohdaltani asiat kehittyivät myös siten, että olen päässyt vetämään Turun praktiikkaa ja sen päälle vielä koko Län-si-Suomen aluetta. Henkilö- ja asiakasjohta-juuksiin liittyvää työskentelyä on tullut mu-kaan hyvin paljon. Samassa tahdissa kuin on kehittynyt, on saanut vastaavasti hyviä haasteita. Olemme iso talo, jonka henkilös-

töstä valtaosa, noin 800 työskentelee asian-tuntijatehtävissä. Iso talo tarjoaa ihmisille uusia uravaihtoehtoja, joka varmasti on yksi mielenkiintoa ylläpitävä tekijä. Jos on halua ja innokkuutta, voi edetä johtotehtäviin ja moneen muuhun postiin. Asiakkuudet ovat kuitenkin ensisijaisia. Turussa meitä on 45 hengen porukka ja läntinen alue huomioi-den (toimistot Porissa ja Maarianhaminassa) työllistämme 60 ihmistä. Kohtapuoliin tätä urapolkua on tullut kuljettua 28 vuotta.

Tarina on kohtuullisen tuttu. Vaan onko sittenkään? Jos nousee hetkeksi lintupers-pektiiviin ja perehtyy hieman aikakirjoihin, oli vuosi 1987 kohtuullisen tapahtumari-kas. Siis sen lisäksi, että Haavisto palkattiin KPMG:n palvelukseen. Esimerkiksi Hiihto-liitto kutsui mäkikotka Nykäsen kotiin Kes-ki-Euroopan mäkiviikolta palkiten tämän kilpailukiellolla. Myös Euroopan yhteisö jäsenineen etsi suuntaa hahmoteltaessa uni-onin sisämarkkinoita. Eräitä sen keskeisiä arkkitehteja olivat Saksan liittokansleri Hel-mut Kohl ja Iso-Britanninan pääministeri Margaret Thatcher, jotka molemmat saivat jatkokauden viroissaan voitettuaan vaalit. Yhdysvaltain presidentti Reagan kehotti puheessaan Neuvostoliiton politbyroon pää-sihteeri Gorbatsovia kaatamaan Berliinin muurin. Ja maailman väkiluku ylitti viiden miljardin rajapyykin.

- Turun Sanomissa oli työpaikkailmoitus. Tuumin tilintarkastajan ammatin voivan avata hienoja näköalaoja yritysmaailmaan laajemminkin. Ja koko yritystoiminnan ken-tän kautta koko Suomen talouteen. Tiesin jotakin siitä, mitä tilintarkastaja yrityksissä teki. Jo silloin tilintarkastaja toimi yritys-johdon keskustelukumppanina eli oltiin te-kemisissä yritysten ylimmän johdon, kuten toimitus- ja talousjohtajien kanssa. Se tie-tysti uraansa aloittelevaa kauppatieteilijää kiehtoi. Siinä missä monet opiskelukaverit

51

silloin menivät vaikkapa talouspäällikön tehtäviin, oli lähtökohtaisesti ehkä aluksi suppeampi näkökulma asioihin kuin tilin-tarkastajalla. Tämä sama pätee kutakuinkin edelleen tänä päivänäkin. Minulla on edel-leen tallessa se työpaikkailmoitus. Ilmoi-tusotsikossa todettiin: ”Näköalapaikka Suo-men talouselämään”. Nyt ala on kehittynyt ja tullut entistä tiedostetummaksi ympäris-tössä huomaa, että meille hakeutuvat uudet nuoret, vaikkapa kauppatieteilijät, tuntuvat miettineen asioita paljon enemmän, että ha-luavat nimenomaan tälle alalle. Se on hieno asia, mutta edellyttää meiltä esilläoloa.

Nuorten lahjakkuuksien houkutte-leminen ei ole helppoa ja lahjakkuu-det viedään koulun penkiltä. Mutta minkälainen on Haaviston normaali työviikko?

- Suurin osa ajankäytöstämme on ohjelmoitu asiakastehtäviin. Minä kokeneempana usein ohjaan ’tarkastustiimejä’. Hyvin paljon asi-akasyrityksissä keskustelen johdon kanssa ajankohtaisista tilanteista, haasteista, erilai-sista ennusteista ja odotuksista. Minulla täs-sä asemassa asiakkuuksiin liittyvät tehtävät muodostavat päivän tai työviikon ajankäy-töstä noin 60 prosenttia. Loppuaika on va-rattu johtamiseen ja uusasiakashankintaan liittyvään toimintaan. Asiakkuudet ja sidos-ryhmäsuhteet ovat erittäin tärkeitä. Suhteita pitää hoitaa ja esitellä itseään mahdollisille uusille asiakkaille. Meillä on kolme vahvaa palvelualuetta: tilintarkastus, vero- ja laki-palvelut ja liikkeenjohdon neuvonta. Minun tehtäviini, vaikka tilintarkastaja olenkin, kuuluu myös ja edelleenkin se, että saan olla myymässä kaikkia palveluitamme kentällä ollessani. Pidän työstäni kovasti enkä joutu-nut pitkään miettimään lähteäkö uralle.

Vuosien varrella useiden yritysten ja toimi-alojen markkinakehitystä tarkastelleena,

Haavistolla on varmasti valistunut näkemys myös omasta toimialastaan.

- Viime tilikaudella kokonaisliikevaihtomme oli noin 96 miljoonaa euroa. Tästä potista tilintarkastuspalvelut oli karkeasti puolet. Vero- ja lakipalvelujen osuus 27 prosenttia ja neuvontapalveluiden 25 prosenttia. Jos taas ajatellaan markkinoita eli kilpailukenttääm-me, tarkastellaan tätä usein tilintarkastus-tehtävien kautta.

Toisin sanoen sen kautta monenko pörssi-yhtiön tai Talouselämä TOP 100 ja 500 yri-tysten asiakkuuksia KPMG:n kaltaiset yhtiöt ovat saaneet hoidettavakseen.

- Siellä on joitakin painotuseroja, kun toi-mijoita on neljä (Big Four). Neuvontapalve-luissa E & Y on ollut aktiivisimmasta pääs-tä. Kaikki osatekijät huomioiden olemme PWC:n jälkeen kakkonen. Tilintarkastus on aika stabiilia toimintaa eikä suuria muu-toksia juuri tapahdu. Vero-, laki- ja neuvon-tapalveluissa on sitten isompaa liikehdin-tää. Vero- ja lakipalveluissa olemme hyvin lähellä kärkipaikkaa. Neuvontapalveluissa taas pyrimme kehittymään. Sillä puolella volyymikehitys on voimakkainta ja pitkälle riippuvainen talouden sykleistä. Kun pyörät pyörivät taloudessa lujaa, on liikkeenjoh-don neuvontapalveluille kysyntää. Tapahtuu paljon yritysjärjestelyjä ja -kauppoja, joissa mekin olemme ja haluamme olla aktiivisesti mukana.

Ei siis pelkkää voittokulkua, vaikka kirk-kaimmista mitaleista tasapäisesti kisataan-kin. Rapsuttaessa pintaa syvemmälle, pii-lee markkinakehityksen taustalla monesti erilaisia tekijöitä. Nimitetään näitä vaikka haasteiksi. Miten kehitys on kehittynyt Haaviston uran alkuvaiheista?

- Tullessani taloon näytimme tilintarkastus-

52

firmalta, mutta ajan myötä operaatiot ovat laventuneet ja mukaan ovat tulleet myös muut palvelualueet. Aloittaessani 75 pro-senttia liikevaihdosta muodostui tilintarkas-tuksesta. Nykyisin pyrimme viemään eteen-päin koko firman tarjoamaa. Meitä eivät vielä valitettavasti kaikki tunne (naurahtaa). Olen miettinyt, kuinka isoksi neuvontapal-veluiden puoli on kasvanut ja siellä kasvu-potentiaali liittyykin yritysrakenteiden mur-rokseen. Aikaisemmin suuryrityksissä oli kyseisiä tehtäviä hoitavaa omaa henkilöstöä. Ajan saatossa organisaatioita on ohennettu tai omat henkilöt ovat poistuneet. Ulkopuo-liselle palvelulle on tarvetta, joka voidaan hankkia vain tapauskohtaisesti. Eräs erittäin vahva alue tänä päivänä on it-järjestelmä- ja tietoturvakonsultointi. Big data on liike-taloudellisessa ja analyysimielessä tärkeä osa-alue. Lisäksi on strategiakonsultointia, talousprosesseihin ja käyttöpääoman hallin-taan liittyvää konsultointia. Tarjoamme sel-laisia palveluita, joita moderni liikkeenjohto tänä päivänä tarvitsee. Ei sovi unohtaa, että olemme esimerkiksi Turun kaupungin ti-lintarkastajia. Julkishallinnon sektori inte-groituu näille palvelualueille myös. Olemme paljon mukana myös kuntasektorin selvitys-töissä ja prosessien kehittämisessä. Kulujen-hallinta kuntapuolella on erityiskysymys, johon tarjoamme tukea esimerkiksi kuntalii-tosselvityksissä.

Haavisto jatkaa, mutta vaihtaa nä-kökulmaa human resources-puolel-le.

- Ihmiset tekevät edelleen työt. Nyt ja tule-vaisuudessa keskeinen haasteemme on löy-tää ja saada töihin parhaat ihmiset. Sellaisia, jotka ovat sopivia konsulteiksi, veroasian-tuntijoiksi tai tilintarkastajiksi. Pärjäsimme viime syksynä varsin hyvin ”Great Place to Work”-tutkimuksessa. Nuoret pohtivat mei-tä työnantajina ja jos he katsovat tutkimus-

tuloksia ehkä tulos edesauttaa sitä, että he kiinnostuvat meistä.

Koska konsulttibisnes on globaali, heijas-tuvat tapahtumat maailman muilla markki-na-alueilla väistämättä Suomeenkin. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

- Koko toimialakenttää koskeva haaste on niin sanottu auditointiuudistus (Audit re-form), joka on tulossa voimaan 2017 alkaen. Uudistuksen myötä tehdään rajausta siinä, kun toimitaan tilintarkastajina julkista mie-lenkiintoa omaavissa organisaatioissa, ku-ten pörssiyhtiöissä tai rahoituslaitoksissa, rajataan toimijoiden mahdollisuutta tuot-taa näille organisaatioille tilintarkastuksen lisäksi muita palveluja. Ala on kokonaisuu-tena mennytkin vahvasti siihen, että asiak-kaille on tarjottu muitakin palveluita. Case -Enronin jälkeen, 2000-luvun alussa, on ryh-dytty säätelemään sitä, mitä palveluja asiak-kaille voi tuottaa. Samaten asiakasyrityksille on tullut velvoitteita sen suhteen, mitä tilin-tarkastusyhteisö tuottaa heille. Toteutues-saan riippumattomuus-kysymys on ainakin selkeästi pyyhitty pois. Muita haasteita ovat Big data ja digitalisoituminen. Se tarkoittaa sitä, että työskentelytapojen ja työkalujen pitää kehittyä siihen suuntaan, että saamme verkosta mahdollisimman suuren hyödyn irti.

Tässä tuli paljon asiaa. Eksymme vertaile-maan konsulttitoimistojen, tarkemmin tilin-tarkastuspalveluja ja viestintäpalveluja tar-joavien toimistojen välillä, kunnes pyydän Haavistoa avaamaan ajatuksiaan itsestään johtajana.

- Pyrin analyyttisyyteen sekä olemaan kuun-televa, keskusteleva ja kannustava. Johta-misen kannalta asiantuntijaorganisaatio ei ehkä ole se helpoin kurssissa pidettävä. Täällä työskentelee itsenäisesti ajattelevia

53

ihmisiä, joilla jokaisella on omat kompe-tenssialueet ja ambitiot. Jos tässä maailmas-sa onnistuu toimimaan ”porukan yhteen kokoavana voimana”, pystyy sijoittamaan oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin, ja ohjaa-maan oikeille asiakkaille, pääsee pitkälle. Tähän suuntaan yritän laivaa ohjata. Asiak-kaat ovat kaikki kaikessa. He maksavat mei-dän palkkamme. Tässä yhteydessä oikeiden ihmisten merkitystä ei voi kylliksi korostaa. Mielellään johtajalla olisi hyvä olla näke-myksellisyyttä, kykyä katsoa eteenpäin. Pi-täisi vähän pystyä aistimaan organisaation tulevaa suuntaa ja edessä olevaa maastoa, motivoimaan muuta väkeä tekemään asioi-ta samaan suuntaan. Työni ei ole helppoa, mutta pirun mielenkiintoista se on. En tie-dä onko kukaan koskaan onnistunut tässä (nauraa). Joskus onnistumisista saa palkin-non, kun huomaa porukan olevan mukana, hymyilevän, etenevän samaan suuntaan. Se on se paras palkinto ja ehkä ryhmän sanaton viesti pomolle, että on tullut tehtyä oikean-suuntaisia asioita. Johtamisen kehittämisen eteen teemme paljon töitä. Vuosi vuodel-ta olemme kehittyneet, vaikka työtä onkin kosolti jäljellä.

Haastattelija tahtoo tietää, ovatko pitkän tilintarkastajauran tehneen Haaviston huippuhetket ja karikot muokanneet hänen käsityksiään johtamisesta?

- Käsitykseni johtajuudesta ja johtajan teh-tävistä ovat varmasti ajan kanssa muuttu-neet. Palautteen arvo on suuri. Itse olen saanut tekemisistäni palautetta alaisilta tai omilta esimiehiltä ja tätä kautta pyrkinyt panostamaan omiin kehitysalueisiini. Suu-ria harppauksia ei tapahdu. Eteenpäin men-nään vähitellen ja kärsivällisesti. Koko ajan saamastaan palautteesta, onnistumisista ja epäonnistumisista on otettava onkeensa: missä voi kehittyä, muuttua tai tehdä asioi-

ta eri tavalla. Se on jatkuva kehitysprosessi.

Monesti hyvät neuvot ovat kalliita. Ja Haa-visto vaikuttaa allekirjoittaneen silmiin il-meisen neuvokkaalle. Haluatko jakaa salai-suuksia jäsentemme kanssa?

- Jos vain on mahdollista, kuten useimmiten varmaan on, eräs parhaimmista keinoista saada tukea omalle kehittymiselleen on löy-tää keskustelukumppani. Hän voi sparra-ta sinua, voit kysyä asioista ja testata omia ideoitasi. Kärsivällisyys on hyve. Vastoin-käymisiä tulee eikä lannistua pidä. Tähän nuorkauppakamari ja muunlainen käsillä oleva koulutus ei johtamismaailmaan liit-tyvissä kysymyksissä mene hukkaan, päin-vastoin – ja olenhan itsekin ollut aikanaan mukana Turun nuorkauppakamarissa. Näis-sä kannustan myös esimerkiksi Turun kaup-pakorkeakoulun tarjoamiin johtamisohjel-miin. Jos näihin on työnantajien puitteissa mahdollista päästä, kannattaa ehdottomasti mennä mukaan. KPMG:llä on tällaisia polku-ja täydentävää tarjontaa eli omia miniatyy-riohjelmia.

Tulevaisuudenkin suhteen Haavistolla riittää edelleen nälkää kehittää bisnestä eteenpäin.

- Työn puitteissa visio ja unelma olisi, että meitä olisi täällä Turussa viiden vuoden päästä 60 henkeä. Silloin olisimme aidos-ti kasvaneet ja menestyneet kilpailussa. KHT-työssä, omassa työssäni, ei ole koskaan valmis. Kehittymistarve on ikuinen. Se, että saa porukan kasvamaan tähän suuntaan, siis jatkuvaan kehittymiseen pyrkimiseen on asia, joka antaa minulle henkilökohtaista tyydytystä. Tässä autetaan muita menesty-mään, ei ainoastaan itseään.

Teksti: Urho Blom

54

Aurinkoisen kauppatorin reunamilla iäk-käämpi pariskunta istuu kahvilla keskus-tellen vilkkaasti uuden hallituksen tulevista eläkepäätöksistä. Jäätelöineen joukkoon liit-tyy kaksi muuta vanhempaa herrasmiestä, jotka yhtyvät keskusteluun. Torikokouksen yhteinen johtopäätös on, että ennen oli kun-nollista ja ennen oli paremmin. Ohitan he-delmä- ja vihanneskojut pohtien, mahtoiko ennen 1900-lukua yksikään sukupolvi saada eläkettä. Me 1980-luvulla syntyneet tuskin sitä nykymuotoisena saamme.

Olen matkalla Nordean kauppatorin kont-toriin. Nykyisen pankkijätti Nordean tarina Suomessa alkoi ensimmäisen liikepankin eli

Suomen Yhdyspankin perustamisesta. Tuol-loin senaatti eli nykyinen hallitus myönsi pankille toimiluvan toukokuussa 1862. Toi-minta käynnistyi saman kesän heinäkuussa. Kansainvälisessä toiminnassa käytettiin ni-meä Union Bank of Finland. Jo 1970-luvul-la Yhdyspankki toimi tiennäyttäjänä säh-köisen pankkitoiminnan kehittämisessä. Jo ennen lamaa tai talouskriisejä, finanssialan kilpailu oli, jos ei nyt veristä, ainakin anka-raa. Ensimmäiset fuusiot alkoivat 1986, kun Suomen kolmanneksi suurin liikepankki, Helsingin Osakepankki, liitettiin osaksi Yh-dyspankkia.

Rajun pankkikilpailun ja -kriisin seuraukse-

Rajojen rikkoja, innovaattori

MIIKKA SALMINEN, NORDEA

Miikka SalminenNordea | Aluejohtaja, kuluttajapankkitoimintaKoulutus: KTM, Åbo akademi | Perhe: naimisissa, kaksi tytärtäIkä: 39 | Harrastukset: liikunta, jääkiekko ja golf

55

na Suomen pankki- ja finanssialan rakenteet ryskyivät rajusti. Firmoja kaatui ja henkilö-kohtaiset konkurssit muuttuivat arkipäivän todellisuudeksi. Liikepankiksi muutetun Suomen Työväen Säästöpankki yhdistyi osaksi Kansallispankkia 1992. Seuraavana vuonna Kansallis-Osake-Pankki, Suomen Yhdyspankki ja kaksi muuta finanssiko-sernia hiipivät saaliinjaolle, kun vain vajaat kaksi vuotta operoimaan ennättänyt Suo-men Säästöpankki pantiin lihoiksi. Nordean edeltäjä Merita Pankki syntyi, kun Kansal-lis-Osake-Pankki ja Suomen Yhdyspankki Oy:n emoyhtiö, vähemmän tunnettu Unitas sulautettiin 1995. Muutama vuosi myöhem-min Merita yhdistyi ruotsalaiseen Nordban-keniin, josta alkunsa sai Merita Nordbanken 1998. Nordea nimi otettiin käyttöön vuoden 2001 lopussa, jolloin konserniin oli ehditty liittää myös tanskalainen Unibank ja norja-lainen Christiania Kreditkasse.

Pankin aulan vastaanotosta minut ohja-taan toisen kerroksen odotustilaan. Ei ai-kaakaan kun haastateltavani saapuu minua noutamaan. Hän on Miikka Salminen, hen-kilöasiakaspuolen pankkitoiminnasta Lou-nais-Suomessa vastaava johtaja. Kävelemme kerroksen poikki torin puoleiseen kulma-huoneeseen, jossa on oma neuvottelupöytä. Pienehkö pankkivirkailijan koppi on vaih-tunut avaraan ja massiivipuukalustettuun työhuoneeseen. Salminen vaikuttaa rauhal-liselta ja jalat maassa-tyypiltä. Huolitellun puvun ja tottuneen kuuntelu- tai neuvotte-luasennon, tilanteesta riippuen, vain Salmi-sen keskittynyt katse kielii hänen olevan kiinnostunut siitä, mitä seuraavaksi ollaan puhumassa.

- Olin kesätöissä Meritassa vuosina 2000 ja 2001. Åbo Akademin Hankenilla suoritin opinnot ja hain tänne (pankkiin) töihin. Mi-tään kummempia kytköksiä minulla ei ollut. Opiskeluaikana ja jo sitä ennenkin työsken-

telin viikonloppuisin ja kesäisin perheen maahantuontiyrityksessä, Great Skatessa. Aina on jotakin tehty ja yritetty. Äitinikin on lääkintävoimistelija-yrittäjä hänkin.

Koitti syksy 2001. Suomi oli ottamassa käyt-töön euroja. Salminen oli jäänyt Nordean yrityspuolelle niin sanottuun ”europrojek-tiin”, jossa muutamana päivänä viikossa otettiin yhteyttä yrittäjiin ja informoitiin näitä uudesta valuutasta ja tiedusteltiin yri-tysten varautumisesta uuteen käteisrahaan.

- Käteistä saattoi vaihtokassan muodossa tilata etukäteen esimerkiksi kauppoihin. Prosessi oli hyvin tarkka. Aika moni yrittäjä lähti mukaan. Silloin jouduin tilanteeseen, jossa aidosti piti opetella ”ison talon” stan-dardit ja työskentelytavat. Hyppäys pienestä perheyrityksestä isoon taloon, jossa toimi-taan tiettyjen sääntöjen ja mallien mukaan, on jonkinasteinen kulttuurimuutos. Näiden kahden toimintakulttuurin yhdistämisessä olen kutakuinkin onnistunut. Isossa talossa on tilaa ”sisäisellä yrittäjyydelle”, joka edel-leen näkyy, kun seuraa ihmisiä. Onko ai-noastaan sen tyyppinen ihminen, että tekee vain ohjeistetun vai sellainen, joka ajattelee ja tekee asioita itsenäisesti.

Pian Salminen tulikin valituksi Nordean Graduate-ohjelmaan, vuoden mittaiseen esi-miesharjoittelujaksoon, jossa keskityttiin moniin johtamiskysymyksiin. Koulutusoh-jelma on pohjoismainen ja tarjoaa osallistu-jille ikkunan konsernin eri liiketoiminta-alu-eisiin pohjoismaisella tasolla.

- Monesti tämä on meillä polku kohti vastuul-lisempia tehtäviä. Suuri osa korkeakoulun käyneistä tulee taloon Graduate-ohjelman kautta. Koulutustaustalla ei palveluliiketoi-minnassa nykyään ole niin suurta merkitys-tä, vaan sosiaaliset taidot ratkaisevat enem-män. Positiivisessa hengessä, ”valitettavan

56

suuri osa” on kauppa- ja oikeustieteilijöitä. Koulutusvuoden aikana haetaan omaa paik-kaa, joka minulla oli tuolloin jo tiedossa.

Koulutuksen päätyttyä Salminen aloitti työt yrityspalveluyksikössä rahoituspäällikkönä, jonka vastuul-la olivat Varsinais-Suomen suurim-mat yritysasiakkaat. Elettiin vuosia 2002–2004.

- Siinä vaiheessa minulla ei ollut suoria asia-kasvastuita, vaan työskentelin yhdessä asia-kasvastuullisen seniorijohtajan kanssa. Yri-tyspalveluyksikössä minulle sattui osumaan erittäin hyvä työpari, Jan Söderholm, joka tänä päivänä vastaa yritysalueestamme. Sain paljon vastuuta ja sitä myötä tietysti oppia. Pääsin myös näyttämään mihin pystyn.

Seuraavana edessä oli asiakasvastuullisen johtajan toimi, joka poiki Salmiselle ”oman salkun”, joka oli keskittynyt pieniin ja keski-suuriin yrityksiin. Kaksikielinen Salminen oli harpponut Paraisten ja Turun väliä, jossa moni asiakaskin puhui suomen lisäksi ruotsia.

- Vuoden 2005 järjestelyjen myötä Turku jäi omaksi yksikökseen syksyllä 2005. Tuolloin myös muu Varsinais-Suomi ja Ahvenen-maa eriytettiin omaksi palveluyksikökseen. Pääsin sitä yksikköä starttailemaan entisen pomoni Söderholmin kanssa, joka nopeasti siirtyi kyseisen yksikön yrityspalveluyksi-kön vetäjäksi (2004–2008). Kaksikielisyys on ollut minulle valtti. Ei se ole suora vaati-mus työn saamiseksi tai siinä pärjäämiseksi, mutta merkille pantava etu. Asiakkaiden li-säksi myös henkilökunta on usein kaksikie-listä.

Pitkään Salmista neuvoneen kollegan ja esi-mies Söderholmin nimitys Lounais-Suomen ja Ahvenanmaan aluejohtajaksi 2008 avasi Salmiselle mahdollisuuden. Salmisen ensim-

mäinen esimiestyö merkitsi asiakasvastuista ja asiantuntijatyöstä vastaavan yrityspalve-luyksikön johtajan pestiä Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla.

Miten arvioit itseäsi johtajana?

- Johtajana oppi viestinnän tärkeyden. Toi-mimme pääasiassa kahdella paikkakunnalla, eli meillä oli Salossa ja Paraisilla toimipisteet, mutta vastasimme koko alueen suurista yri-tyksistä. Hajasijoitetun yksikön suhteen olin riippuvainen siitä, että Tammisaaressa ja Loimaalla työskentelevät ihmiset ymmär-tävät yksikkömme roolin. Asioiden hoitami-sessa tarvitaan yhteispeliä. Omassa työssä korostui ’hämähäkkirooli’. Oman yksikön lisäksi piti pystyä johtamaan muuta verkos-toa ilman, että sen jäsenet olivat minulle suoraan tilivelvollisia. Muilta osin yksikkö oli pieni, vain seitsemän ihmistä. Jälkikäteen se pesti ja polku osoittautuivat hyväksi ta-vaksi esimieheksi kasvamiseen. Sisäisen lea-dership-ohjelmamme kautta sain rakennet-tua sparrausverkoston, josta on ollut paljon apua. Tehokkaimmaksi keinoksi kaikkien työn merkityksestä viestimiseen on asia-kaslähtöisyys. Tuottojen ja kannattavuuden paranemisen ohella työhyvinvointi, henki-löstön motivaatio, asiakastyytyväisyys ja –uskollisuus ovat minulle tärkeitä johtamisen teemoja. Kun ylittää asiakkaan odotukset, pääsee yleensä pitkälle.

Talouskriisin jälkimainingeista Suomi astui kituliaan kasvun aikaan, joidenkin ennustei-den mukaan jopa deflaatioon. Salminen ryh-tyi 2011–2013 hallinnoimaan riskejä luotto-johtajan ominaisuudessa.

- Perustettiin uusi funktio erityisesti yritys-palveluyksikkökenttää palvelemaan, Varsi-nais-Suomen yrityspankki. Tehtävästä jäi kosolti käteen, kun piti todella pohtia, mikä tässä työssä on oleellista. Asiakastyöhön

57

tottuneena olen aina pyrkinyt korkeaan pal-velutasoon, ylittämään odotukset. Luotto-johtajana jouduin tilanteisiin, ettei se ollut mahdollista, kun omaa asiakas- ja tulosvas-tuuta ei samassa mielessä ollut. Lisäksi jos-kus piti sanoa keisseille ”Ei kiitos”. Tapasin edelleen asiakkaitamme, mutta pääasiakas-kunnakseni muodostuivat oman henkilös-tömme edustajat, asiakasvastuulliset joh-tajat ja asiantuntijat. Lisäksi standardeja, laaturaportointeja ja -käytänteitä piti opetel-la uudestaan ja uudestaan. Minulle tämä oli haaste, mutta nyt näiden tärkeyden ja mer-kityksen toiminnallemme ymmärtää.

Aluejohtajan alaisuuteen vapautui varajoh-tajan pesti 2013, jolle konttorinjohtajat ra-portoivat. Salminen pääsi takaisin tuttujen ihmisten pariin pestiin, jossa ruotsinkieliset konttorit raportoivat Salmiselle ja tämä alue-johtajalle. Ryminällä organisaatiouudistuk-sia toteuttava pankkiala ei antanut odottaa uutta purkausta tästä kuin vuoden, jonka myötä kaikki lähialueet yhdistettiin yhdeksi Lounais-Suomen alueeksi.

- Tässä yhteydessä minun vastuulleni tuli henkilöasiakas- eli kuluttajapuolen pank-kitoiminnasta vastaaminen. Nykyinen vas-tuualueeni ulottuu Raumalta, Maarianhami-nan kautta Hankoon. Alueeseen kuuluu 25 konttoria, 200 000 asiakasta ja henkilökun-taa reilu 250 henkilöä.

Pohdin, miksi kyvykästä Salmista ei ole yritetty saada muihin tehtäviin?

- Turku on jäänyt läheiseksi minulle ja per-heelleni. Kynnys lähteä on ollut korkea. Täällä on kuitenkin aina ollut etenemismah-dollisuuksia ja monipuolisia tehtäviä tarjol-la. Olen kyllä saanut joitakin tarjouksia Hel-sinkiin ja ulkomaille. Syystä tai toisesta en ole niihin tarttunut. Eniten rajoittava tekijä (nauraa), on kenties ollut lapset. Tytär syntyi

2006 ja poika 2009. Heillä ja koko perheellä on täällä hyvä olla.

§

- Tulos- ja riskivastuu ovat oleellisimpia. Odotetaan hyvää tulosta, jossa kulut ja tuot-tokasvu ovat hallittua, samaten riskit. Miten tämä sitten käytännössä tehdään, ei liity kamalasti edellä mainittuihin. Asiakasko-kemuksesta, aktiivisuudesta ja sitä kautta myynnistä homma on kiinni, eli paljonko ehditään asiakkaita tavata ja miten siinä onnistutaan. Se heijastuu sitten ”viimeiselle riville”. Minun työni on tässä roolissa välil-listä johtamista. Tämän kokoisessa organi-saatiossa asiakaskokemuksen johtaminen on haaste, välissä on monta ”porrasta”. Tari-noiden ja henkilökuvien kautta yritän vies-tiä laajemmalle porukalle. Oikein tai väärin, työviikkoni koostuu valitettavan paljon si-säisistä palavereista. Liian harvoin ehdin varsinaisia asiakkaita tapaamaan. Mutta ny-kyisessä tehtävässä tämä ei tietysti olekaan ydintehtäväni. Olen kuitenkin kiinnostunut siitä, mitä asiakkaat kysyvät. Konttorinjoh-tajien kanssa keskustelen paljon, ja kyselen tästä, vaikka meillä muuten olisikin ’fixed agenda’. Muilta osin homma on suunnan-näyttämistä: missä mennään nyt, miten suoriudumme, mitä asiakkaat ajattelevat ja mikä on suunta. Vastuullani on miettiä, mis-sä olemme vuoden kuluttua, mitä asiakkaat toivovat 3–4 vuoden jänteellä ja miten vas-taamme odotuksiin. Suunnan muutos on iso ja haastava harjoitus. Tehdään pienempiä muutoksia ja niistä koostuu sitten suurempi käännös. Käyn säännöllisin väliajoin kont-toreissa haistelemassa tunnelmaa ja tuulia, tapaamassa ihmisiä, ilman suurempaa viral-lista agendaa. Kuulostelen henkilökunnan ajatuksia. Mitä teemme hyvin ja mitä haas-teita meillä on.

Seuraava vastaus ei ole tavanomaisin. Kysyn

58

miten hän näkee Nordean position pankki-, rahoitus- ja varainhoitobisneksessä. Salmi-nen ei ryhdy luettelemaan valtavaa määrää lukuja eikä näyttämään kasvu- tai kannatta-vuuskaavioita. Sen sijaan hän puhuu nuoris-ta lahjakkuuksista.

- Minun kannaltani tärkeintä on, miten pär-jäämme potentiaalisten työntekijöiden pre-ferensseissä. Korkeakouluopiskelijat ovat meille keskeinen referenssipiste. Olimme viimeksi toisena Koneen jälkeen kauppa-tieteilijöiden keskuudessa. Sama trendi on vallalla pohjoismaissa. Näin voitamme puolellemme nuoria tekijöitä, kykyjä. Iso ja pohjoismainen pankki tarjoaa suurempia mahdollisuuksia ulkomaille ja eteenpäin pyrkivälle ”nuorelle”. Se houkuttelee. Gra-duate-ohjelmaan olemme panostaneet pal-jon. Ja myös positiivista palautetta on tullut paljon. Kauppa- ja oikeustieteilijöiden kes-kuudessa se osataan monesti nimetä ja tie-detään. Pärjätäksemme tulevaisuudessakin, tarvitsemme parhaat ihmiset. Muutaman vuoden kuluttua ei välttämättä tarvita niin paljon ihmisiä, mutta tarvitaan sitäkin pa-rempia – eikä ainoastaan korkeakoulutettu-ja. Hyviä tyyppejä kaikkiin toimintoihin.

Miten edustamasi toimiala on muuttunut aloitettuasi työt Nordealla suhteessa tähän päivään? Mihin ollaan menossa ja mitkä ovat mainitsemasi haasteet?

- Suurin muutos on digitalisaatio. Emme ole vielä nähneetkään mitä kaikkea se mahdol-listaa, pankkimaailma mukaan lukien. Eri-tyisesti kuluttajapuolella muutos on ollut nopeaa. Jo syksystä 2013 lähtien on tapahtu-nut hyppyä eteenpäin. Esimerkiksi paljonko pystyt antamaan neuvoja ja neuvontaa, ku-ten operoimaan chatissa tai kesken istunnon pystyt soittamaan asiakkaalle. Puhelinpalve-lu on auki 24 tuntia vuorokaudessa ja siellä vastaavat ammattilaiset. Enää puhelu ei tule

suoraan minulle (hymyilee).Toinen tekijä tässä rinnalla on mobiilipuoli. Ensimmäinen mobiiliaplikaatio tuli 2013 ja sitä käytetään nyt jo enemmän kuin verkko-pankkia. Neuvonnan yhdistäminen etänä tai videona, ohjelmistojen helppokäyttöisyys ja skaalautuvuus eri laitteille. Näissä meidän pitää pärjätä.

Mitä jääkiekkotaustan omaava Sal-minen itse sitten arvostaa joukku-een kapteenissa?

- Hyvä johtaja on suunnannäyttäjä ja pystyy viemään läpi muutoksia, jotka aluksi saat-tavat aiheuttaa epäilyksiä. Johtaja herättää ympärillä olevissa luottamusta. Syntyy sel-lainen luottamus ihmiseen, kun hän näyttää suunnan ja saa muut mukaan. Tässä auttaa, jos on innostava ja inspiroiva. Suomessa liika innostus, jos siihen sekoittuu häivähdyskin epäaitoutta, monesti karkottaa ihmiset. Re-hellisyys ja aitous ovat tärkeitä piirteitä. On oltava rohkea eikä pidä pelätä ilmaista mieli-pidettään, mutta tekee sen toisia kunnioitta-valla tavalla. On myös ymmärrettävä oman viestinsä vaikutus muihin ihmisiin. Viestin-tätaidot, joihin yhdistyy tunneherkkyyden lisäksi puhetta, kuuntelua ja vuorovaikutus-ta ovat keskiössä. Isommissa organisaatiois-sa ei ole vain ’puhetta’, vaan tarkastelussa on myös se, miten kirjoitat. Miten huomi-oit kanssaihmiset ja miten liikut konttoris-sa. Kaikkeen tähän pyrin ja matka on vasta alussa. Omiksi vahvuuksikseni lasken sen, että uskallan tarttua haasteisiin ja nostaa esille kipeitäkin asioita. Pyrin kyseenalaista-maan, mutta positiivisella tavalla, vallitsevia totuuksia. Koskaan tähän ei liity väheksyn-tää, vaan organisaation kehittäminen toisi-naan edellyttää erilaisten vaihtoehtojen tar-kastelua. Pieni kehittäjän geeni minussa on. Mietin koko ajan, voiko jonkin asian tehdä fiksummin tai paremmin. Olen aidosti kiin-nostunut toiminnan kehittymisestä. Kun

59

sen kytkee asiakastyytyväisyyteen, pääsee hyvin erilaisiin keskusteluihin ja saa niitä käyntiin.

Miten olet muuttunut matkallasi esimiehestä johtajaksi?

Kilometrien myötä särmät pyöristyvät, osin tietoisestikin. Jos olisin kymmenen vuotta sitten ollut tässä tehtävässä, olisi pyrkimys muutokseen ollut ehkä nykyistäkin kovem-pi. Tietynlaista realismia tarttuu matkaan. Sitä voi kutsua perspektiiviksikin. Ihmissuh-detaidot ovat varmasti parantuneet.

Vaihdettuasi työt perheyrityksessä ja vielä-pä kokonaan toiselle alalle, miten neuvoisit urapolullaan ylöspäin mieliviä?

- Usko omaan itseensä on kaiken lähtökoh-ta. Sillä pääsee pitkälle, jos pystyy yhdistä-mään nöyryyteen. Varsinkin isommissa ta-loissa arvostetaan positiivista nöyryyttä. On oltava valmis, jos ei nyt ryynäämään, niin te-kemään pohjia monta vuotta. Pitää todistaa pitkäjänteisesti, että sinusta on johonkin. Minullakin kävi pariin otteeseen mielessä uran vaihto, vaikka jälkikäteen oma urapol-ku näyttääkin loogiselta. Mutta kyllä siihen on sisältynyt paljon sattumaakin. Ei pidä ru-veta hosumaan tai liiaksi metelöimään. On uskallettava haastaa mennyttä ja nykyistä-kin elämää. Sopivan paikan tullen on myös osattava auttaa ja nostaa kanssaihmisiään. Ja kiitosta pitää jakaa.

Oletko saavuttanut kaiken haluamasi vai vieläkö jotain tavoitteita on saavuttamatta?

- Lähivuodet kulunevat näissä töissä. Toivot-tavasti saan jatkaa. Henkilöasiakaspuolella ja kuluttajaliiketoiminnassa eletään mielen-kiintoisia aikoja, kun pohditaan palvelumal-lien muutosta. Nautin joka päivästä. Tässä pääsee omaa innovaattorimieltä sopivasti

toteuttamaan. Pääsemme varmaankin rekry-toimaan uutta väkeä, erityisesti digitaalipuo-lella.

Eikä Salminen aivan huono kauppamies-kään ole. Saattaessaan minua takaisin pan-kin aulaan hän puolihuolimattomasti, mutta miellyttävästi, kysyy minkä pankin palvelu-ja käytän. Käännyn portaissa vastatakseni. Yläpuolellani Salminen nojaa käytävän kai-teeseen molemmin käsin suu iloisella mut-rulla. Vähän kuin pokerissa, kun panokset on laitettu pöytään ja seuraavaksi katsotaan mitä kortteja kenelläkin on kädessä.

- Mä olen jo teidän asiakas, vaikkakaan en yritysasiakas, vastaan virnistäen.

- Hyvä! Sitten meillä on vielä toivoa! Jos tar-vitset palveluja, tiedät kehen voit olla yhtey-dessä ja mistä ovesta astua!

Hyvästelemme hyvässä hengessä. Jään seiso-maan pankin pääoven viereen. Tämä oli vii-meinen haastatteluni. Yhdeksän kaikkiaan. Tunne on hieman haikea, mutta valtava op-pimiskokemus tämä oli. Matka parhaasta päästä, joka monen muun asian ohella on tuonut minut vanhaan pääkaupunkiin jo kuudesti tänä kesänä. Liittyessäni Kauppa-torin toriparlamentin eläkekeskusteluihin kahvi ja pehmis edessäni, päässäni kirjoitan jo ensimmäistä juttua. Saa nähdä, minkälai-sia niistä tulee. Ehkä samanlaisia kuin tästä päivästä. Vähän aurinkoa puolipilvisenäkin päivänä. Yrittäjän on aina jostakin löydettä-vä pilvelleen kultareunus.

Teksti: Urho Blom

60

61