Vanhustyön vastuunkantajat kongressikirja 2011

Vanhustyön vastuunkantajat– kansallinen vanhustyön

moniammatillinen kongressi13.–14.10.2011 Marina Congress Center, Helsinki

KONGRESSIKIRJA

www.vanhustyonvastuunkantajat.fiwww.vanhustyonvastuunkantajat.fi

Kirjan toimitus: Riitta Eerola, Mervi Flinkman, Tuija Kinnunen-Moilanen, Tuulariitta RuontimoTaitto: Innocorp Oy • Paino: Mutiprint Oy, 2011

Sisällys

SiSällyS

Sisällys 3

Vanhustyön vastuunkantajat kongressin ohjelma 7

TORSTAI 13.10.2011 aamupäivä 7 iltapäivä 8

PERJANTAI 14.10.2011 aamupäivä 9 iltapäivä 10

Suulliset esitykset (42–63) 11

Toimintakykyinen vanhuus torstai 13.10.2011 klo 12.45–16.00 11

Saumaton yhteistyö ja turvallisuus perjantai 14.10.2011 klo 10.15–12.15 13

Terveyden edistäminen perjantai 14.10.2011 iltapäivä klo 13.15–14.45 14

Posterinäyttely (64–84) 15

Tervetuloa kongressiin! Marja-Kaarina Koskinen 17

3Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi

Luentotiivistelmät (1–41) 19

1. Elämänlaatua ja parempaa arkea – Sosiaali- ja terveysministeriön iäkkäiden palvelujen kehittämistoimet 20

2. Muistisairaat ihmiset hoitoja palvelujärjestelmässä 22

3. Turvallisuus ja käytännön vanhustyö 23

4. Yhdessä vahvan vanhuuden puolesta – Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa opittua 24

5. Vanhusten kaatumistapaturmien ehkäisy 25

6. Vaaratapahtuma – syyllistymis- vai oppimisprosessi? 26

7. Vanhus palvelujärjestelmän puristuksissa 27

8. Asiakastieto, palveluohjaus ja saumattomat palvelut 28

9. Etiikan näkökulma vanhustyön vastuunkantamiseen 29

10. Yhteiskunnalliset yritykset – mahdollisuus vai mahdottomuus? 30

11. Vanhusten toimintakyvyn edistäminen 31

12. Kuntoutusneuvola ikäihmisen kotona asumisen tukena 32

13. Koti kuntoutuksen keskiössä 34

14. Kotona asuminen – olemista, tekemistä, asumista vai merkityksellistä elämää? 35

15. Toimiva koti – tietoa esteettömästä ja turvallisesta asumisesta 37

16. Ikääntyvät maahanmuuttajat ja Suomi 38

17. Terveyskioski kauppakeskuksessa Ylöjärvellä 40

18. Vanhusten verinäytteenotto 41

19. Laadukas vieritutkimus 43

20. Proud Age – Asenteella ikääntyvän yhteiskunnan edelläkävijäksi 44

21. Iäkkäiden turvallinen lääkehoito 45

22. Vanhusten riskilääkkeet ja lääkehoidon ongelmien tunnistaminen 46

23. Yrittäjänä vanhustyössä – arkea vai juhlaa? 47

24. Kolmas sektori vanhusten palvelujärjestelmässä Järjestöt – uhka vai mahdollisuus vanhustyössä? 48

25. Vanhustyön keskusliitto kolmannen sektorin toimijana 49

26. Toimintakykyinen vanhus laitoshoidossa, Case Kotka 50

27. Muistisairaiden vanhusten toiminnallinen arki 51

28. Gerontologinen puheterapia: Nielemisen häiriöstä kommunikoinnin sekä vuorovaikutuksen arviointiin 52

29. Vanhusten suunhoidon haasteet 53

30. Liika on aina liikaa – ikääntyneilläkin 54

31. Ikäihmisten alkoholinkäyttö palvelutaloissa 55

32. Lääkehoidon kokonaisarviointi Turvallista lääkehoitoa moniammatillisesti, case Lapua 56

33. Lääkehoidon kokonaisarviointi Lapuan terveyskeskuksen kokemukset vuosilta 2008–2010 57

34. Mistä syntyy asiakaslähtöinen hoitotyö? 58


35. Koulutuksella vanhustyön osaajaksi 59

36. Vanhusten jalkaterveys - keskeinen osa toimintakykyä 61

37. Asiakkaana ikääntyvä näkövammainen 62

38. Vanhusten asumisen paloturvallisuus 63

39. Miten ympäristö voi tukea muistisairasta ihmistä ja häntä avustavia henkilöitä 64

40. Miten ravinto tukee ikääntyneiden hyvinvointia? 65

41. Ikääntyvän ihon hoidossa huomioitavia seikkoja 66

Suullisten esitysten tiivistelmät (42–63) 67

42. Virtuaalinen ikääntyvän ideaalikoti oppimis- ja kehitysympäristönä (Hima) -projekti, 2010–2013 68

43. Potilashuoneesta virtuaaliseksi olohuoneeksi 69

44. Suuhygienisti-opiskelijat iäkkään ihmisen suun terveyden edistäjinä – kokemuksia suupirssistä 70

45. Vanhukset innokkaita eReseptin käyttöönottajia KanTa-palvelujen rakentaminen on terveydenhuollon suuri sähköinen mullistus 71

46. Interaktiivinen etäkuntoutus potilaan toipilasajan tukemisessa 72

47. Kotona asuvan ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistäminen eri toimijoiden yhteistyöllä 73

48. Voiko laitoshoidossa oleva ikääntynyt henkilö kuntoutua? 74

49. Kunto – hankkeella haaveista totta 75

50. Ikääntyvien nielemishäiriöt ja ravitsemus Swallowing difficulties, eating habits and malnutrion among older people in residential care 76

51. Ikääntyneiden jalkaterveyden tukeminen – kuvaus hoitohenkilökunnan jalkojenhoitotoiminnoista palvelutaloissa 77

52. Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus 78

53. Päätöksenteko potilaan elämän loppuvaiheessa 79

54. Hyvä arki Jalkarannan sairaalassa 80

55. Suupirssi – hymy mukana 81

56. Arviointihoitaja – mallin kokeilu Satakunnan sph:n yhteispäivystyksessä 82

57. Kuulopalvelu lähellä ikäihmistä 83

58. Ikäihmisten neuvola edistänyt vanhusten kotona selviytymistä 84

59. Ammatillisen urakehityksen portaat johtamisen näkökulmasta 85

60. Kokemuksia muistisairaiden keskusteluryhmistä 86

61. Valokuvista säveltäminen lisää muistisairaan merkityksellistä puhetta 87

62. Yhteisömusiikkipedagogit – uusia vastuunjakajia vanhustenhoidossa 88

63. Ikääntyneiden mielenterveyden edistäminen – tukea käytännön työhön 89


Vanhustyön vastuunkantajat kongressin ohjelma

Postereiden abstraktit (64–84) 91

64. Mobiilipalvelut senioreiden terveyden edistämisessä 92

65. Älä riko hoitajaasi -kampanja 93

66. Kotina sairaala 94

67. Pyöriikö pillerit? Päivystyssairaalan lääketurvallisuuden kehittämishanke 95

68. Kotihoidon asiakkaiden suun terveydentilan kartoittaminen sosiaalihammashoidollisella lähestymistavalla 96

69. Hoidon eheyttämisinnovaatioiden toteutumisedellytykset, organisaation tahto ja asiakkaan ääni 97

70. Kehittämistyö OSAKE-toiminnan avulla Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla 98

71. Palveluohjausmallin kehittäminen Neurologisella kuntoutusosastolla 99

72. Muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden postoperatiivisen kivun arviointi ja hoito 100

73. Hatanpään puistosairaalan poliklinikan mentorointi 101

74. Ikääntyneiden neuvolatoiminta Raumalla 102

75. Gerontologinen hoitotyö – uudenlaista osaamista koulutuksen ja työelämän yhteistyöllä 103

76. Näkökulmia ikääntyneen muistipotilaan palveluketjun eheydestä ja tiedonkulusta 104

77. Kotihoidon palvelupaletti – asiakkaan ja työntekijän yhteinen työväline hoidon ja hoivan suunnittelussa 105

78. Yhteistoiminnallinen työn ja työhyvinvoinnin kehittäminen Kannelmäen palvelutalossa 106

79. Ikäihmisten kaltoinkohtelu ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä 107

80. Ehkäise tapaturmat -hanke 2009–2015 108

81. Luovat menetelmät hoitotyössä – tiedon, ymmärryksen ja rohkeuden asia 109

82. Opinnäytetyöt vanhustyön kehittämisen tukena 110

83. Alkoholinkäytön puheeksi ottaminen ja ohjaus ikääntyneiden näkökulmasta 111

84. Hyvät ja pahat rutiinit 112


Vanhustyön vastuunkantajat kongressin ohjelma

TORSTAi 13.10.2011 AAmupäiVä

7.30 alkaen postereiden kiinnitys ja ilmoittautuminen

KAiKille yhTeinen OhjelmA, euROpAeA-SAli

9.00–9.25 Valtiovallan tervehdysReijo Väärälä, apulaisosastopäälikkö, sosiaali- ja terveyspalveluosasto, STM

9.25–9.45 Vanhustyön johtajan tunnustuspalkinto, la Carita –säätiö

9.45–10.30 1. elämänlaatua ja parempaa arkea – STm:n iäkkäiden ihmisten palvelujen kehittämistoimet Päivi Voutilainen, TtT, dosentti. neuvotteleva virkamies, STM

10.30–11.00 Tauko näyttelyyn tutustumista

11.00–11.45 2. muistisairaat ihmiset hoitoja palvelujärjestelmässä Ulla Eloniemi-Sulkava, dosentti, erikoistutkija, THL

11.45–13.00 lounas ja näyttelyyn tutustuminen, posterit


TORSTAi 13.10.2011 ilTApäiVä

TeemAT • ilTApäiVä

TeemA i • TuRVAllinen VAnhuuS

13.00–13.45 3. Turvallisuus ja käytännön vanhustyö Hanna Aschan, ThM, johtamisen MBA, vanhuspalveluiden johtaja, Pihlajalinna Oy

14.00–14.40 4. yhdessä vahvan vanhuuden puolesta – voimaa vanhuuteen -ohjelmassa opittua Pirjo Kalmari, ohjelmakoordinaattori, Ikäinstituutti, Kuntokallio-säätiö

14.40–15.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, posterit

15.00–15.45 5. Vanhusten kaatumistapaturmien ehkäisy Mika Palvanen, LT, dosentti, erikoistutkija, UKK-instituutti

16.00–16.45 6. Vaaratapahtuma – syyllistymis- vai oppimisprosessi? Marina Kinnunen, laatupäällikkö, Vaasan keskussairaala

TeemA ii • SAumATOn yhTeiSTyö VAnhuSTenhOidOSSA

13.00–14.00 7. Vanhus palvelujärjestelmän puristuksissa Jukka Louhija, MD, PhD, vanhustenpalvelun johtaja, dosentti, Espoon kaupunki

14.00–14.45 8. Asiakastieto, palveluohjaus ja saumattomat palvelut Kirsi Kiviniemi, TtT, johtaja, Turun kaupunki, Vanhuskeskus


15.15–16.00 9. etiikan näkökulma vanhustyön vastuunkantamiseen Mari Kangasniemi, TtT, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto

16.00–16.45 10. yhteiskunnalliset yritykset palveluntuottajina – mahdollisuus vai mahdottomuus? Outi Teittinen, projektipäällikkö, Tampereen kaupunki

TeemA iii • TOiminTAKyKyinen VAnhuuS

13.00–14.00 11. Vanhusten toimintakyvyn edistämisen moniammatillisuus Taina Rantanen, professori, Jyväskylän yliopisto

14.00–15.00 12. Kuntoutusneuvola ikäihmisen kotona asumisen tukena Oili Harri-Lehtonen, TtL, kehittämispäällikkö, Kuntoutuksen edistämisyhdistys ry


15.30–17.00 13. Koti kuntoutuksen keskiössä – kuntoudu kotona Pirkko Valvanne, fysioterapeutti, toiminnanjohtaja

14. Kotona asuminen – olemista, tekemistä, asumista vai merkityksellistä elämää Aila Pikkarainen, THM, KM, tutkija

15. Kuntoutusta tukevat ratkaisut kotona Eija Haavisto, fysioterapeutti, toiminnanohjaaja, Toimiva Koti

Teema IV • VanhusTen TerVeyden edIsTämInen

13.00–13.45 16. ikääntyvät maahanmuuttajat ja Suomi Hilkka Linderborg, suunnittelija, VTM, Vanhustyön keskusliitto

13.45–14.15 17. Terveyskioski kauppakeskuksessa ylöjärvellä Seija Ritala, johtava hoitaja, Ylöjärven kaupunki


14.45–15.30 18. Vanhusten verinäytteet Pirjo-Liisa Valtokari, bioanalyytikko (AMK), HUSLAB

15.30–16.15 19. laadukas vieritutkimus Liisa Lehto, TtM, laboratoriohoitaja, OYS/laboratorio

16.15–16.45 20. proud Age – paremmalla asenteella edelläkävijäksi Anna Pylkkänen, hankekoordinaattori, työyhteisövalmentaja


peRjAnTAi 14.10.2011 AAmupäiVä

7.30–8.00 llmoittautuminen ja postereiden kiinnittäminen

TeemAT • AAmupäiVä

Teema I • PoTIlasTurVallIsuus VanhusTyössä

8.00–9.00 21. iäkkäiden turvallinen lääkehoito Sirkka-Liisa Kivelä, professori, ylilääkäri, Turun yliopisto

9.00–10.30 22. Vanhusten riskilääkkeet ja lääkehoidon ongelmien tunnistaminen Saija Leikola, proviisori, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto


Teema II • saumaTon yhTeIsTyö VanhusTenhoIdossa

8.00–9.00 23. yrittäjänä vanhustyössä – arkea ja juhlaa? Merja Vihma, yrittäjä, Johanneskoti Oy

9.00–10.45 24. Kolmas sektori vanhusten palvelujärjestelmässä

järjestöt – uhka vai mahdollisuus vanhustyössä? Eija Kilgast, projektijohtaja, Sotainvalidien Veljesliitto ry

25. Vanhustyön keskusliitto kolmannen sektorin toimijana, Pirkko Karjalainen, toiminnanjohtaja, Vanhustyön keskusliitto


Teema III • ToImInTakykyInen Vanhuus

8.00–9.00 26. Toimintakykyinen vanhus hoiva-asumisessa, case Kotka Katri Laitinen, geriatri, Jenni Bjong, fysioterapeutti, Sara Haimi-Liikkanen, projektijohtaja, Liisa Roskvist, vt.vanhustenhuollon johtaja

9.00–10.00 27. muistisairaiden vanhusten toiminnallinen arki Sanna Mustajoki-Kunnas, Heseva-kodin johtaja, Tuija Epäilys, toiminnanohjaaja, Gaius-säätiön Heseva-koti

10.00–11.00 28. Gerontologinen puheterapia: nielemisen häiriöstä kommunikoinnin arviointiin ja kuntoutukseen Peppi Haapala, puheterapeutti, FM



8.00–9.30 29. Vanhusten suunhoidon haasteet Marjut Komulainen, suuhygienisti, Lahden kaupunki

9.30–10.15 30. liika on aina liikaa – ikääntyneilläkin Tarja Levo, projektisuunnittelija, Sininauhaliitto

10.15–10.45 31. ikäihmisten alkoholinkäyttö palvelutaloissa Eija Kaskiharju, tutkija, Ikäinstituutti



12.00–13.00 Vanhustenhoito maalaislääkärin näkökulmasta maalaislääkäri Tapani Kiminkinen


peRjAnTAi 14.10.2011 ilTApäiVä

TeemaT • IlTaPäIVä

Teema I • PoTIlasTurVallIsuus VanhusTyössä

13.00–13.45 32. lääkehoidon kokonaisarviointi Leena Ulvinen, proviisori

13.45–14.45 33. Turvallista lääkehoitoa moniammatillisesti – case lapua Martti Luomala, ylilääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri Sirkka Eväsoja, vanhustyön johtaja, Leena Ulvinen, proviisori

14.45–15.00 Kahvi, näyttelyyn tutustuminen, posterit

Teema II • saumaTon yhTeIsTyö VanhusTenhoIdossa

13.00–14.00 34. mistä syntyy asiakaslähtöinen hoitotyö? Helena Räsänen, vanhustyön päällikkö, Sipoo

14.00–14.30 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen, posterit

14.30–15.00 35. Koulutuksella osaamista vanhustyöhön Meeri Puhakka, SHO, TtM, Vanhustyön tutkintotoimikunnan puheenjohtaja

Teema III • ToImInTakykyInen Vanhuus

yhteistyön tiedostamattomat voimavarat

13.00–13.20 36. Vanhusten jalkaterveys – keskeinen osa toimintakykyä Minna Stolt, TtM, jalkaterapeutti, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

13.20–13.40 37. Asiakkaana ikääntynyt näkövammainen Kristiina Miettinen, senioripalvelupäällikkö, Näkövammaisten Keskusliitto ry

13.40–14.00 38. Vanhusten asumisen paloturvallisuus Kristiina Juvas, projektipäällikkö, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, SPEK

14.00–14.45 39. miten ympäristö voi tukea muistisairasta ihmistä ja häntä avustavia henkilöitä Päivi Topo, akatemiatutkija, dosentti, THL ja Helinä Kotilainen, yliarkkitehti, THL



13.00–13.45 40. miten ravinto tukee ikääntyneen hyvinvointia Paula Hakala, dosentti, FT, johtava tutkija, KELA

13.45–14.30 41. Vanhusten ihonhoidon erityispiirteet Sirpa Pajunen, toiminnanjohtaja, Iholiitto



15.00–15.30 Kongressin päätös parhaan posterin palkitseminen Kotimatkan saatesanat

Suulliset esitykset (42–63)


TOiminTAKyKyinen VAnhuuS TORSTAi 13.10.2011 KlO 12.45–16.00

ensimmäinen kokonaisuus 4 x 15 min klo 12.45–13.45

42. Virtuaalinen ikääntyvän ideaalikoti oppimis- ja kehitysympäristönä (Hima)-projekti, 2010–2013 Päivi Tiilikainen, THM, Projektipäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu, Terveysala, Kuopio

43. Potilashuoneesta virtuaaliseksi olohuoneeksi Eija Rautasalo, TtT, yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu/Diak Itä; Markku Tukiainen, FT, professori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus, Tietojenkäsittelyn laitos

44. Suuhygienisti-opiskelijat iäkkään ihmisen suun terveyden edistäjinä – kokemuksia Suupirssistä Marja Äijö, TtL, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu, terveysala, Kuopio; Kaarina Sirviö, TtT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu, terveysala, Kuopio

45. Kansallisen Terveysarkiston esittely Pirjo Ikävalko, viestinnän asiantuntija, Kela, KanTa-palvelut

Toinen kokonaisuus 3 x 15 min 14.00–14.45

46. Interaktiivinen etäkuntoutus potilaan toipilasajan tukemisessa Marion Karppi, fysioterapeutti AMK, terveystieteen kandidaatti, projektityöntekijä, Raision kaupunki, Tampereen yliopisto /terveystieteiden yksikkö

47. Kotona asuvan ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistäminen eri toimijoiden yhteistyöllä Outi Korpelainen, th, TtK, TtM-opiskelija, projektikoordinaattori, Toimintakykyisenä ikääntyminen -hanke/ KASTE, Salon kaupungin vanhuspalvelut, Turun yliopisto/ hoitotieteen laitos; Sini Eloranta, sh, TtT, tutkija, Turun sosiaali- ja terveystoimi; Seija Arve, TtT, palvelujohtaja, Turun sosiaali- ja terveystoimi, Gerontologisen hoitotieteen dosentti, Turun yliopisto

48. Voiko laitoshoidossa oleva ikääntynyt henkilö kuntoutua? Pia Vähäkangas, TtT, projektipäällikkö, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius; Katriina Niemelä, esh, suunnittelija/projektityöntekijä, Oulun kaupunki/Vanhuspalvelut

Suulliset esitykset (42–63)


Kolmas kokonaisuus 4 x 15 min klo 15.00–16.00

49. Kunto – hankkeella haaveista totta Salla Lätti, fysioterapeutti, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Mira Berg, fysioterapeutti, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Helena Norokallio, KM, projektikoordinaattori, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Paulina Iiskala, fysioterapeutti, kehittämispäällikkö, Laitilan Terveyskoti

50. Ikääntyvien nielemishäiriöt ja ravitsemus – Swallowing difficulties, eating habits and malnutrion among older people in residential care Eeva Lindroos, ETM, lehtori, Metropolia AMK; Riitta Saarela, TtM, johtava ylihoitaja, Helsingin terveyskeskus; Helena Soini, TtT kehittämispäällikkö, Helsingin kaupunki; Merja Suominen, ETT Helsingin yliopisto; Seija Muurinen, TtT, erikoistutkija, THL; Kaisu Pitkälä, LKT, professori, HY /Yleislääketieteen osasto

51. Ikääntyneiden jalkaterveyden tukeminen – kuvaus hoitohenkilökunnan jalkojenhoitotoiminnoista palvelutaloissa Minna Stolt, TtM, jalkaterapeutti (AMK), tohtorikoulutettava, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto; Riitta Suhonen, TtT, sh, professori (ma.), Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto; Matti Viitanen, LT, geriatrian professori, Kliininen laitos, Turun yliopisto; Päivi Voutilainen, TtT, sh, dosentti, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki; Helena Leino-Kilpi, THT, esh, professori, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto ja sivutoiminen ylihoitaja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

52. Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus Tuulikki Grönberg, TtM-opiskelija, esh, sairaanhoitaja, Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö


SAumATOn yhTeiSTyö jA TuRVAlliSuuS peRjAnTAi 14.10.2011 KlO 10.15–12.15ensimmäinen kokonaisuus 2 x 15 min klo 10.15–10.45

53. Päätöksenteko potilaan elämän loppuvaiheessa Tanja Suokari, terveydenhoitaja AMK, TtK; Dinah Arifulla, sairaanhoitaja AMK, TtK; Riitta Suhonen, sairaanhoitaja, TtT, dosentti, professori (ma.); Helena Leino-Kilpi, erikoissairaanhoitaja, TtT, professori, sivutoiminen ylihoitaja (VSSHP)

54. Hyvä arki Jalkarannan sairaalassa Elisabeth Siirilä, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J42; Jaana Pulkkinen, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J41; Ulla Hongisto, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala J32; Marita Salonen, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala J22

Toinen kokonaisuus 3 x 15 min klo 11.00–12.00

55. Suupirssi – hymy mukana Kaarina Sirviö, TtT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

56. Arviointihoitaja – mallin kokeilu Satakunnan sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä Heli Lukka, sairaanhoitaja, projektisuunnittelija, Satakunnan sairaanhoitopiiri; Riitta Mikkonen, THM, toimialueylihoitaja, Satakunnan sairaanhoitopiiri; Hanna Nyfors, hall. tieteiden lis. THM, projektipäällikkö, Satakunnan sairaanhoitopiiri

57. Saumaton yhteistyö vanhuspalveluissa auttaa ikäkuuloisia ja ammattilaisia Maria Timonen, sosionomi (AMK) -diakoni, kuntoutussihteeri, Kuuloliitto ry


Posterinäyttely (64–84)TeRVeyden ediSTäminen peRjAnTAi 14.10.2011 ilTApäiVä KlO 13.15–14.45

Kokonaisuus 6 x 15 min

58. Ikäihmisten neuvola edistänyt vanhusten kotona selviytymistä Irma Roininen, hum.kand, toiminnanjohtaja, Satakunnan Vanhustuki ry; Ritva Kangassalo, TtL, koulutusohjelmavastaava, Satakunnan ammattikorkeakoulu/ Satakunnan Vanhustuki ry

59. Ammatillisen urakehityksen portaat johtamisen näkökulmasta Marja Haapa-aho, suuhygienisti (AMK), jatko-opiskelija, Metropolia YAMK

60. Kokemuksia muistisairaiden ihmisten keskusteluryhmistä Seija Pekkala, FT, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos

Valokuvista säveltäminen lisää muistisairaan henkilön merkityksellistä puhetta Sari Laine, musiikin ohjaaja/toimittaja; Seija Pekkala, FT, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos

61. Yhteisömusiikkipedagogit – uusia vastuunjakajia vanhustenhoidossa Helena Norokallio, KM, projektikoordinaattori, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry

62. Ikääntyneiden mielenterveyden edistäminen – tukea käytännön työhön Eija Stengård, PsT, dosentti, yksikön päällikkö, Mielenterveyden edistäminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; Pia Solin, YTM, projektikoordinaattori, Mielenterveyden edistäminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos


64. Mobiilipalvelut senioreiden terveyden edistämisessä Reija Kuoremäki, LitM, insinööri (AMK), projektitutkija, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Tuula Nousiainen, KTT, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Marja Kankaanranta, KT, tutkimusprofessori, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Pekka Neittaanmäki, FT, professori, Jyväskylän yliopisto, informaatioteknologian tiedekunta

65. Älä riko hoitajaasi -kampanja Irmeli Vuoriluoto, henkilöstöpoliittinen asiamies, Tehy ry

66. Kotina sairaala Jaana Pulkkinen, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J41

67. Pyöriikö pillerit? Päivystyssairaalan lääketurvallisuuden kehittämishanke Katri Lönnqvist vs. oh, TTM-opiskelija, Jaana Palviainen, oh, TTM, Eeva Rikkilä-Kettunen, yh, TTM Helsingin Terveyskeskus, Kaupunginsairaala, Haartmanin päivystysyksikkö

68. Kotihoidon asiakkaiden suun terveydentilan kartoittaminen sosiaalihammashoidollisella lähestymistavalla Kirsi Autonen-Honkonen, TtM, shg, suuhygienisti Äänekosken kaupunki

69. Hoidon eheyttämisinnovaatioiden toteutumisedellytykset, organisaation tahto ja asiakkaan ääni Yrjö Engeström, professori, hankkeen johtaja, Helsingin yliopisto; Anu Kajamaa, KM, projektipäällikkö, Helsingin yliopisto; Hanna Toiviainen, FT, yliopistotutkija, Helsingin yliopisto, Varpu Tissari, KM, projektitutkija; Anna-Liisa Niemelä, FT, projektipäällikkö, Helsingin terveyskeskus; Jaana Nummijoki (yhteyshenkilö), TtM, kotihoitopäällikkö, projektitutkija, Helsingin terveyskeskus, kotihoito-osasto

70. Kehittämistyö OSAKE-toiminnan avulla Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla Päivi Liikka, TtM, osastonhoitaja, Espoon sairaala; Ulla Valkama, sairaanhoitaja, asiantuntijasairaanhoitaja, Espoon sairaala; Tuula Mikkola, VTT, kehittäjäopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu

71. Palveluohjausmallin kehittäminen Neurologisella kuntoutusosastolla Päivi Liikka, TtM, osastonhoitaja, Espoon sairaala; Susanna Risku, fysioterapeutti, Espoon sairaala; Akvaliina Lacho, toimintaterapeutti, Espoon sairaala; Tuula Mikkola, VTT, kehittäjäopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu

72. Muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden postoperatiivisen kivun arviointi ja hoito TtM tohtoriopiskelija Maija Määttä, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos; TtT, dosentti, yliopistolehtori Päivi Kankkunen, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos; TtT, yliopistotutkija, Tarja Kvist, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos; Geriatrisen lääkehoidon professori Sirpa Hartikainen, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Farmasian laitos

Posterinäyttely (64–84)


Tervetuloa kongressiin! Marja-Kaarina Koskinen

73. Hatanpään puistosairaalan poliklinikan mentorointi Sari Hurmansalo, sairaanhoitaja, hoitotyön asiantuntija, Hatanpään puistosairaalan poliklinikka, Tampereen kaupunki

74. Ikääntyneiden neuvolatoiminta Raumalla Hanna Ämmälä, terveydenhoitaja, projektityöntekijä, Rauman kaupunki; Hanna Nyfors, hall. tieteiden lis. THM, projektipäällikkö, Satakunnan sairaanhoitopiiri

75. Gerontologinen hoitotyö – uudenlaista osaamista koulutuksen ja työelämän yhteistyöllä Pirjo Tiikkainen, TtT, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu; Sari Teeri, TtT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu; Sirkka-Liisa Karttunen, TtL, opettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu; Pirkko Routasalo, THT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu

76. Näkökulmia ikääntyneen muistipotilaan palveluketjun eheydestä ja tiedonkulusta Susanne Röberg, sh,TtK, TtM-opiskelija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Helena Leino-Kilpi, esh, THT, professori, ylihoitaja (VSSHP sivutoiminen) Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Riitta Suhonen, sh, TtT, professori (ma) Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

77. Kotihoidon palvelupaletti – asiakkaan ja työntekijän yhteinen työväline hoidon ja hoivan suunnittelussa Anna-Liisa Niemelä FT, projektipäällikkö, Kotihoito-osasto, Helsingin terveyskeskus, Helsingin kaupunki

78. Yhteistoiminnallinen työn ja työhyvinvoinnin kehittäminen Kannelmäen palvelutalossa Heidi Sipiläinen, terveystieteiden maisteri, palvelutalon johtaja, Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto, Kannelmäen palvelutalo

79. Ikäihmisten kaltoinkohtelu ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä Heidi Sipiläinen, TtM, TtT-opiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

80. Ehkäise tapaturmat -hanke 2009–2015 Anne Heikkilä, TtM-opiskelija, aluekoordinaattori Ehkäise tapaturmat -hanke 2009–2015, Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos, Kuopio

81. Luovat menetelmät hoitotyössä – tiedon, ymmärryksen ja rohkeuden asia Petri Jussila, FL, projektipäällikkö, JAMK; Irmeli Matilainen, TtM, lehtori, JAMK; Teija Häyrynen, LitL, lehtori, JAMK; Leena Pantsu, KL, lehtori, JAMK; Raija Lundahl, FM, lehtori, JAMK

82. Opinnäytetyöt vanhustyön kehittämisen tukena Sirkka-Liisa Palomäki, TtT, yliopettaja, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu; Merja Finne, FT, yliopettaja, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk; Riitta Ranta, THM, lehtori, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk; Kristiina Vaahtera, TtM, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk

83. Alkoholinkäytön puheeksi ottaminen ja ohjaus ikääntyneiden näkökulmasta Mari Luonsinen, TtM, sh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Kirsi Johansson, TtT, dosentti, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos ja Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Helena Leino-Kilpi, THT, esh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, professori, laitoksen ja tutkijakoulun johtaja, sivutoiminen ylihoitaja; Heli Virtanen, TtM, TtT-opiskelija, esh, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, koordinaattori (ma)

84. Hyvät ja pahat rutiinit Tuulariitta Ruontimo, ThM, ylihoitaja, Tehyn eettinen toimikunta


Tervetuloa kongressiin! Marja-Kaarina Koskinen

Hyvä kongressin osanottaja,

Tervetuloa Vanhustyön vastuunkantajat – kansalliseen kongressiin!

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on käynnissä ja tulossa suuria muutoksia. Muutospaineita on erityisesti palvelurakenteissa ja toimintaympäristöissä. Ikääntyvän väestön palvelutarpeet ja vaatimukset kasvavat, joten palveluiden sisältöjä ja tuottamistapoja on myös kehitettävä.

Olemme suurella ammattilaisten joukolla, moniammatillisesti, valmistelleet laajan kongressin ja ohjelmakokonaisuuden vanhustyössä työskentelevän henkilöstön täydennyskoulutukseksi. Nyt jos koskaan tällaista tapahtumaa tarvitaan. Lukuisissa luennoissa tarkastellaan teemaa ja palveluiden tuottamista useista eri näkökulmista. Erittäin arvokkaana lisänä ovat kirjalliset sekä suulliset posteriesitykset, ja omana kokonaisuutenaan ovat esillä vanhustyön teemaan rakennetut näyttelyosastot. Yhteistyö ja yhdessäolo tuovat toivottavasti yhteistä suuntaa ja tahtoa koko alan tulevaisuuden näkymille.

Kongressista odotetaan keskustelevaa ja osallistavaa tapahtumaa. Jos jokainen osallistuja löytää työpaikalleen vietäväksi jonkun uuden idean tai hieman paremman käytänteen, olemme onnistuneet vaikuttamaan työtapojen uudistamiseen ja kehittämiseen. Odotamme täällä ja tämän tilaisuuden jälkeenkin teiltä ammattihenkilöiltä palautetta ja kehittämisehdotuksia tulevaisuuden aktiviteetteja varten.

Kongressin ohjausryhmän puolesta kiitän kaikkia kongressin onnistumiseen vaikuttaneita henkilöitä ja yhteistyökumppaneita ja toivotan kaikille osallistujille intensiivisiä päiviä!

Helsingissä 13. lokakuuta 2011

Marja-Kaarina KoskinenOhjausryhmän puheenjohtajaVanhustyön vastuunkantajat kongressi


Luentotiivistelmät (1–41)


Luentotiivistelmät (1–41)


1. Päivi Voutilainen, TtT, dosentti, sosiaalineuvos, neuvotteleva virkamies, Sosiaali- ja terveysministeriö/ sosiaali- ja terveyspalveluosasto

elämänlaatua ja parempaa arkea – Sosiaali- ja terveysministeriön iäkkäiden palvelujen kehittämistoimet

JohdantoVäestön ikärakenteen muutoksen hallitsemiseksi tarvitaan monia toimia. Sosiaali- ja terveysminis-teriön kehittämistoimien tavoitteena on • edistää ikätasa-arvoa • kehittää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen

rakenteita ja sisältöjä iäkkäiden ihmisten tarpeita vastaavasti

• turvata mahdollisuus kotiin (yksityis- tai ryhmäkoti) ja arkeen silloinkin, kun toimintakyky ja terveydentila edellyttävät hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden

• tunnistaa suuret palvelutarpeiden aiheuttajat ja varautua niihin huolella sekä

• turvata iäkkäiden osallisuus niin yksilö- kuin koko yhteiskunnan tasolla.

Tavoitteiden toteuttamiseksi on valmisteilla monia uudistuksia, joista keskeisimpiä ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ympärivuorokautisen hoidon uudistaminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden saannin turvaaminen lainsäädäntöä kehittämällä.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen keskiöönIkäihmisten palvelujen laatusuositus nosti iäkkäi-den hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ikäänty-mispolitiikan kärkeen. Suosituksen toimeenpanon tueksi asetettiin Ikäneuvo-työryhmä, joka teki eh-dotuksia1 iäkkäiden hyvinvoinnin ja terveyden edis-tämiseksi. Työryhmä kiinnitti huomiota siihen, että ehkäisevässä sosiaali- ja terveydenhuollossa on selvä palveluaukko. Lapsia hoidetaan neuvolassa, nuoret saavat palveluja kouluterveydenhuollon ja opiskeluterveydenhuollon kautta ja työikäisten ter-veydestä huolehditaan työterveyshuollossa. Elä-keiän alkaessa suurin osa putoaa ehkäisevien sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolelle. Työryh-mä mm. ehdotti, että ikääntyneiden terveyttä ja hy-

1 Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Neuvonta- ja palveluver-kosto ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä. Selvityksiä 2009:24. Saatavilla: http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1421875#fi

vinvointia edistävien neuvontapalvelujen rahoitusta vahvistetaan, jotta saadaan aikaan koko maan kat-tava neuvonta- ja palveluverkosto. Toiminnan mahdollisuuksia ehdotettiin varmistettavan myös lainsäädännössä, kun sosiaali- ja terveydenhuol-lon lainsäädäntöä uudistetaan. Ehdotusten toi-meenpano on meneillään.1.5.2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki (1326/2010) säätää kunnalle velvollisuuden järjestää alueellaan asuville, van-huuseläkettä saaville henkilöille hyvinvointia, terve-yttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluja.

Neuvontapalveluihin sisältyisivät:1) terveellisten elintapojen edistämiseen

sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisyyn tähtäävä neuvonta

2) iäkkään kuntalaisen terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvien terveydellisten ongelmien tunnistaminen ja niihin liittyvä varhainen tuki sekä

3) sairaanhoitoa ja turvallista lääkehoitoa koskeva ohjaus.

Hyvinvointia ja terveyttä edistävien toimien ja pal-veluiden lisääminen saa pontta myös uudistuvan sosiaalihuollon lainsäädännön myötä2; ennaltaeh-käisyn periaate on yksi keskeinen uudistusta ohjaa-va periaate.

Ympärivuorokautisen hoidon reformiHyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ohel-la toinen keskiössä oleva uudistustarve liittyy iäkkäiden ihmisten ympärivuorokautiseen hoi-toon ja huolenpitoon. Ympärivuorokautista hoi-toa uudistamaan asetettiin Ikähoiva-työryhmä, jonka tehtävänä oli tehdä ehdotukset a) ikäih-misten ympärivuorokautisen hoiva- ja hoitopal-velujen rakenteiksi ja toiminnan sisällöksi sekä b) ikäihmisten asumispalvelujen asiakasmak-

2 Sosiaali- ja terveysministeriö 2010. Sosiaalihuollon lain-säädännön uudistaminen. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti. Selvityksiä 2010:19. Saa-tavilla: http://www.stm.fi/julkaisut/selvityksia-sarja/nayta/_julkaisu/1514048#fi


sujen määräytymistä koskeviksi linjauksiksi. Työryhmän piti myös selvittää lainsäädäntö-muutosten tarvetta. Työryhmän keskeiset eh-dotukset3 liittyvät a) ympärivuorokautisen hoidon sisäiseen rakennemuutokseen ja b) asumisen monimuotoistamiseen.

Molempien asiakokonaisuuksien samanaikaisen kehittämisen tavoitteena on lisätä • koko ikääntyvän väestön tietoisuutta

asumisen ennakoinnin merkityksestä sekä mahdollisuuksia tehdä valintoja asumisen suhteen tulevia tarpeita ennakoiden

• ympärivuorokauden hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien asiakkaiden mahdollisuutta elää ja asua kodinomaisessa ympäristössä, jossa tarvittava hoito ja huolenpito on turvattu

• järjestelmän yksinkertaisuutta ja selkeyttä.

Palvelurakenteen muuttaminen edellyttää saman-aikaisia toimia asumispalvelujen asiakasmaksujär-jestelmän kehittämiseksi. Ikähoiva-työryhmä teki ehdotuksen sekä tavallisen että tehostetun pal-veluasumisen asiakasmaksun määräytymispe-rusteiksi. Ehdotukset perustuvat työryhmän työn pohjaksi tehdyn selvityksen esiin nostamiin ongel-miin sekä eräiltä osin asiakasmaksutoimikunnan4 ehdotuksiin ja SATA-komitean5 linjauksiin. Mak-sujen määräytymisperusteita ehdotetaan yhden-mukaistettaviksi ja maksun määräytyvän kotona annettavan palvelun maksua mukaillen. Näin sik-si, että asiakasmaksujen määräytyminen on linjas-sa palvelurakenneuudistukselle esitetyn suunnan kanssa. Keskeiset ehdotukset myös tukevat ny-kyisen hallituksen ohjelmaan sisältyvän avo- ja laitoshoidon rajanvedon asteittaista poistamista koskevan tavoitteen saavuttamista.

Erillislaki turvaamaan oikeutta palveluihinMaaliskuussa 2011 julkistettiin luonnos laik-si iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta6. Lakiluonnoksen peruslin-jauksia valmisteltiin sosiaalihuollon lainsäädännön

3 Sosiaali- ja terveysministeriö 2010. Hoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokauden. Ikähoiva-työryhmän muistio. Selvityk-siä 2010:28. Saatavilla: http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1554171#fi

4 Sosiaali- ja terveysministeriö 2005a. Sosiaali- ja terveyden-huollon maksupolitiikan uudistamista selvittäneen toimi-kunnan mietintö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2005:10.

5 Sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA)esitys sosiaalitur-van kokonaisuudistuksen keskeisistä linjauksista. 2010.

6 Ikääntyneitä koskevan lainsäädännön vahvistaminen (ns. Ikälaki). Saatavilla: www.stm.fi > Vireillä > Lainsäädäntöhank-keet > Sosiaali- ja terveydenhuolto.

uudistamistyöryhmässä sekä ns. ikäfoorumissa, johon osallistui iäkkäitä ihmisiä, iäkkäiden palve-luiden ja palvelujärjestelmän, kuntien, valvonnan sekä vanhusoikeuden asiantuntijoita.

Kantavaksi ajatukseksi on kirjattu palvelujen toteuttaminen niin, että iäkkäällä henkilöllä on mahdollisuus elää arvokasta elämää. Palvelujen on perustuttava tietoon asiakkaan tarpeista, ja toiminnan on oltava asiakaskeskeistä, laadukas-ta ja turvallista. Lisäksi lakiluonnoksessa kootaan yhteen eri laeissa olevia iäkkäiden ihmisten pal-veluja koskevia säännöksiä.

Iäkkään oikeus sosiaalipalveluihin sidottai-siin aiempaa vahvemmin sosiaalipalvelujen tar-peen arviointiin ja sen perusteella laadittavaan palvelusuunnitelmaan. Päätös palvelujen saa-misesta pitäisi tehdä 3 kuukauden kuluessa ha-kemuksen jättämisestä. Henkilöllä olisi oikeus palvelussuunnitelmassa määriteltyyn hoivaan ja kuntoutukseen sosiaalipalveluissa. Terveyden- ja sairaanhoidon saannista säädettäisiin jatkossakin terveydenhuoltolaissa.

Vahvempi oikeus palveluihin ei olisi rajattu vain ympärivuorokautiseen hoivaan, vaan myös henkilön avustamiseen hänen kotonaan ja kodin ulkopuolella tapahtuvissa päivittäisissä perustoi-minnoissa, joista henkilö ei suoriudu ilman toisen tukea. Iäkkäälle nimettäisiin vastuutyöntekijä, jo-ka koordinoisi koko palvelukokonaisuutta ja vas-taisi yleisesti siitä, että henkilö saa palveluja hoitosuunnitelmiin kirjatut palvelut. Vastuutyönte-kijä antaisi tarvittaessa sosiaali- ja terveydenhuol-toon liittyvää ohjausta ja neuvontaa sekä auttaisi palvelujen ja muun sosiaaliturvan saantiin liitty-vissä ongelmatilanteissa.

Lisäksi lailla annettaisiin vanhusneuvostoil-le nykyistä jämäkämpi asema välittää iäkkäiden ääni kaikkeen sellaiseen päätöksentekoon, joka koskee iäkkäitä ihmisiä. Kunnan olisi asetettava vanhusneuvosto, joka seuraisi ja vaikuttaisi pää-töksentekoon kunnan eri toimialoilla.

Summa summarumEm. kehittämistoimia pannaan toimeen kuluvan vaalikauden aikana. Iäkkäiden ihmisten aseman, oikeuksien ja palveluiden parantamiselle on täl-lä hetkellä sekä vahva tilaus että oikea aika: me-neillään olevat lainsäädäntöuudistukset, kuten sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus, luovat ainutlaatuisen perustan vaikuttamiselle ja suunnan muutokselle. •


2. Ulla Eloniemi-Sulkava, dosentti, FT, esh, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

muistisairaat ihmiset hoitoja palvelujärjestelmässä

Väestötutkimusten mukaan Suomessa arvioidaan olevan 85 000 keskivaikeasti tai vaikeasti muis-tisairasta ihmistä. Lisäksi on noin 35 000 lieväs-ti muistisairasta. Näiden ihmisten hoitoon kuluu 6 % kaikista terveys- ja sosiaalimenoista, jot-ka vuonna 2004 olivat 51,8 miljardia euroa. Yh-den muistipotilaan välittömien kustannusten on arvioitu vuosittain olevan noin 24 000 euroa, ja kokonaiskustannukset muistisairaiden hoidos-ta nousevat valtakunnallisesti yli 3 miljardiin eu-roon vuodessa. Valtaosa (85 %) kustannuksista liittyy pitkäaikaishoitopaikkoihin, joiden asukkais-ta 80 %:lla on jokin muistisairaus. Muistipotilai-den määrä, hoidon vaatimukset ja kustannukset sekä muistisairauksien yhteiskunnallinen mer-kitys nostavat muistisairaudet merkittäväksi kansantaudiksi.

Muistisairaus on iäkkään ihmisen pitkäai-kaishoitoon päätymisen merkittävin riskitekijä. Tutkimusnäyttöä on hyvistä käytännöistä, jotka tukevat muistisairaan ja hänen läheisensä arkea, edistävät kotona asumista ja myös hillitsevät pal-veluiden käyttöä. Muistisairas ihminen ja hänen perheensä tarvitsevat tuekseen nimetyn ammat-tilaisen, muistikoordinaattorin, joka vastaa hyvin koordinoidusta ja räätälöidystä tuesta.

Tiedetään, että muistisairaiden elämänlaatua ja hyvinvointia voidaan lisätä hyvällä kokonais-

valtaisella hoidolla, jossa räätälöidysti käytetään psykososiaalisia menetelmiä, ja näin esimerkiksi vähennetään haasteellisen käyttäytymisen esiin-tymistä. Hoidon laadun sijaan pitää tavoitella asiakkaan ja asukkaan elämänlaatua. Hiljattain valmistunut suomalainen tutkimus osoitti räätä-löidyn kotikuntoutuksen vaikuttavaksi muistipo-tilaan kuntoutuksessa. Eri näyttöihin perustuvien hyvien käytäntöjen saaminen osaksi toimivaa hoitoja palvelujärjestelmää vaatii henkilökun-nan osaamisen (tieto, taito, tahto ja asenteet) lisääntymistä ja johtamiskulttuurin ja -taitojen muutosta.

Muistisairaudet ja muistisairaiden kohtaami-nen ja hoito eivät kosketa vain iäkkäiden ihmis-ten hoitoja palvelujärjestelmää. Muistisairaita on lähes kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon alueil-la. Akuuttihoidon henkilökunnalla tulee olla taitoa tunnistaa alkava muistisairaus, kohdata muis-tisairas ihminen sekä hallita hoitoon ohjaus ja kuntoutus.

Muistisairas ihminen hoitoja palvelujärjestel-mässä on ennen kaikkea ihminen. Jos näemme hänet ”sinä toisena”, joka ei ole ihminen tuntei-neen ja toiveineen kuten me olemme, päädymme esineellistävään hoitoon. Sen toisessa päässä on ihmislähtöinen hoito ja tukeminen, joihin vaikutta-vat interventiot pohjaavat. •


3. Hanna Aschan, MBA, THM, vanhuspalveluiden johtaja, Pihlajalinna Oy

Turvallisuus ja käytännön vanhustyö

Turvallinen vanhuus

Diasarjan otsikoita:Vanhuus – ikä ja asenteet • biologinen ikä • sosiaalinen ikä • toimijuus ja toimintakyky • kulttuurinen käsitys vanhuudesta

Turvallisuus ja sen lähikäsitteet • vaara, uhka, pelko, riski

Turvallisuuden tarve • turvallisuus ja turvattomuus

Turvallisuusuhkia mm. • sairaudet ja toimintakyvyn

heikkeneminen • avun pyytämisen vaikeus • yksinäisyys

• taloudellinen tilanne • elämänmuutokset ja

uudet tilanteet • vähäinen, vaihtuva ja

kiireinen ammattihenkilöstöVanhuuden tutkimus • gerontologia • geriatria

Kansallinen ohjaus, palvelutuotanto, vastuut ja valvonta • ministeriöt ja viranomaiset • lait ja asetukset • palveluiden laatusuositukset • toimintaohjelmat ja hankkeet

Vanhuus voimavarana – mistä turvallinen vanhuus muodostuu •


4. Pirjo Kalmari, VTM, ft, ohjelmakoordinaattori, Ikäinstituutti

yhdessä vahvan vanhuuden puolesta – Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa opittua

Ikäinstituutin koordinoima Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma (2005-2014) käynnistettiin valtioneuvoston periaatepäätöksen pohjalta, jonka sisältönä oli terveyttä edistävä lii-kunta. Ohjelmaa edelsi VoiTas-pilottiprojekti, joka tuotti koulutusohjelman ikäihmisten voima- ja ta-sapainoharjoittelusta sekä kokosi moniammatilli-sen kouluttajaverkoston toteuttamaan paikallista ohjaajakoulutusta. Molempien hankkeiden pää-määränä on ollut tukea iäkkäiden kotona asumis-ta vahvistamalla toiminta- ja liikkumiskykyä.

Ohjelman ensimmäisellä kaudella (2005–2009) kehitettiin kotona asuville, toimintakyvyltään heikentyneille ja liian vähän liikkuville iäk-käille ohjattua voima- ja tasapainoharjoittelua ja ulkoilua. Iäkkäille tuotettiin myös matalan kynnyk-sen liikuntaneuvontaa. Kehitystyön toteutti Ikäin-stituutin mentoroimana 35 sosiaali- ja terveysalan järjestöä eri puolilla Suomea. Seurannan mukaan lähes 80 % toimintaan osallistuvista iäkkäistä pystyi säilyttämään tai parantamaan voima- ja tasapaino-ominaisuuksiaan järjestetyn toiminnan avulla. Myös arkiselviytyminen sekä mieliala ko-henivat ja iäkkäät saivat uusia ystävyyssuhteita. Ohjelmatyön tuloksena kuntiin juurtui pysyviä lii-kuntapalveluja ja onnistunutta yhteistyötä julkisen sektorin eri hallintokuntien ja järjestöjen kesken. Kokemukset toiminnan järjestämisen eri vaih-toehdoista on kiteytetty hyviksi toimintatavoiksi kolmeen oppaaseen. Ohjelma perustui yhdessä oppimisen ja vertaiskehittämisen periaatteisiin eri tasoilla.

Ohjelmalla on suuri merkitys iäkkäiden fyy-siselle ja psykososiaaliselle turvallisuudelle, sillä

sen avulla on puututtu useisiin iäkkäiden itsenäi-syyttä ja turvallisuutta uhkaaviin tekijöihin kuten kävelyvaikeuksiin, kaatumisen pelkoon, yksinäi-syyteen, mielialaan ja eristyneisyyteen. Kävelyvai-keudet ja niiden taustalla oleva heikko lihasvoima ja tasapaino altistavat kaatumiselle. Kaatumin-en merkitsee pahimmillaan itsenäisen toimin-takyvyn menetystä ja riskiä joutua laitoshoitoon. Säännöllinen yhdistetty tasapaino- ja voimahar-joittelu joko ryhmässä tai kotona suoritettuna on osoittautunut tehokkaimmaksi iäkkäiden kaatu-misten ehkäisyssä (Gillespie ym. 2009, Karink-anta ym. 2010). Liikkumisongelmat aiheuttavat myös kaatumisen pelkoa, jota voidaan harjoitte-lulla vähentää. Ryhmäliikuntaan osallistuminen lisää sosiaalisia verkostoja, turvallisuuden tun-netta ja vastavuoroista huolenpitoa. Myös mieli virkistyy. Ulkona liikkuminen säilyttää iäkkäiden toimintakykyä ja integroitumista yhteiskuntaan ja omaan elinympäristöön.

Ohjelma sai jatkorahoituksen vuosille 2010–2014. Tavoitteena on juurruttaa iäkkäiden ter-veysliikunnan hyviä toimintatapoja yhä useampiin kuntiin monisektorisella yhteistyöllä ja mentoro-intimallin turvin. Maksuton mentorointi kohden-tuu 25–30 kuntaan, jotka on valittu ohjelmaan hakemuksen perusteella. Tietoa hyvistä toimin-tavoista, koulutusmahdollisuuksista sekä oppi- ja ohjemateriaaleista jaetaan kaikkiin kuntiin. Lisäk-si osa Voimaa vanhuuteen -ohjelmaan valituista kunnista on lupautunut yhteistyöhön ikääntynei-den turvallisuutta parantavan toimenpideohjel-man toimeenpanossa, jota sisäasiainministeriö koordinoi. •


5. Mika Palvanen, Lt, erikoistutkija, tapaturmatorjunnan dosentti, UKK-instituutti

Vanhusten kaatumistapaturmien ehkäisy

Suomessa sattui vuonna 2009 lähes 1,1 mil-joonaa tapaturmaa, joista 70 % oli koti- ja va-paa-ajan tapaturmia. Yleisin tapaturmien syy on kaatuminen. Kaatumistapaturmia on arviolta lä-hes 400 000 vuosittain. Joka kolmas kotona asu-va ikäihminen kaatuu ainakin kerran vuodessa, laitoksissa asuvista vuosittain jo noin puolet. Nai-set kaatuvat useammin kuin miehet ja 10–20 % kaatuu toistuvasti. Joka toinen kaatuminen ai-heuttaa jonkin vamman. Suurin osa vammoista on lieviä, kuten mustelmia, ruhjeita, haavoja, ve-nähdyksiä ja vamma-alueen kipuilua, mutta pa-himmillaan kaatuminen voi aiheuttaa murtumia, kallovammoja ja jopa kuoleman. Kaatumisen seurauksena kuoleekin vuosittain kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin esim. liikenneonnetto-muuksissa. Vuonna 2009 kaatumiskuolemia oli Suomessa lähes 1200. Näistä 95% oli yli 50-vuo-tiaita. Iäkkäiden lonkkamurtumia Suomessa on vuosittain 7000–7500. Yksi keskeisimmistä en-naltaehkäisevän terveydenhuollon haasteista on kaatumistapaturmien tehokkaampi ehkäisy van-husväestön määrän lisääntyessä jatkuvasti.

Kaatumisten ja murtumien taustalla olevat syyt voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin. Sisäiset syyt ovat ihmiseen itseensä liittyviä, esimerkik-si huono liikuntakyky, ravitsemus ja harmaakaihi. Ulkoiset syyt liittyvät elinympäristön turvallisu-uteen, kuten huono valaistus, liukkaus ja kom-pastumisia aiheuttavat esteet. Kaatumisten ja murtumien perussyiden lisäksi on tärkeää oppia tuntemaan myös murtumien ja muiden vammojen välittömät syntymekanismit, jotta esim. ulkoisia murtumasuojaimia kehitettäessä osataan kiin-

nittää huomio suojaimien oikeaan muotoiluun ja iskunvaimennusominaisuuksiin.

Maailmalla on tehty satoja tutkimuksia siitä, miten kaatumisia voitaisiin ehkäistä. Ongelmana on kaatumisten taustalla olevien riskitekijöiden laaja kirjo, ja usein kaatuminen on seuraus-ta monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Kaa-tumisia ehkäisevistä toimenpiteistä voima- ja tasapainoharjoittelun on osoitettu olevan paras yksittäinen toimenpide. Se on jopa kustannus-vaikuttavaa yli 80-vuotiaiden ikäryhmässä. Mui-ta tärkeitä toimenpiteitä ovat keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden vähentäminen, D-vitami-ini ja kalsiumlisä, nopeutettu kaihikirurgia, am-mattimaiset kotikäynnit ja kodin riskitekijöiden minimointi, kenkien liukuesteiden käyttö, lonkka-suojaimet sekä yksilölliseen riskitekijäprofiiliin vai-kuttaminen kokonaisvaltaisesti. Tuntuu loogiselta, että mitä useampaan riskitekijään ehkäisytoimet kohdistetaan, sitä parempia tuloksia saataisiin ai-kaiseksi kaatumistapaturmia estettäessä. Tieteel-listä näyttöä tästä kuitenkin on vielä varsin vähän.

Kaatumisten ja murtumien ehkäisyssä on oleellista riskiyksilöiden tunnistaminen ja riskiteki-jöiden minimointi. Jotta kaatumistapaturmien eh-käisy olisi maassamme nykyistä tehokkaampaa, kannattaa huomio keskittää niihin henkilöihin, joiden tiedetään kuuluvan kaatumisten ja murtu-mien suhteen riskiryhmiin. Kaatumis- ja osteopo-roosiklinikkatoiminta (Kaaos-klinikka) pyrkii juuri tähän. Riskiyksilöihin kohdistuvalla kokonais-valtaisella ja monitekijäisellä ehkäisyohjelmalla voidaan kaatumisia ja niiden seurauksena syn-tyviä vammoja vähentää lähes 30 %. •


6. Marina Kinnunen (sh, Ktt), laatupäällikkö, Vaasan keskussairaala

Vaaratapahtuma – syyllistymis- vai oppimisprosessi?

”Septinen potilas ei saanut antibioottia kolmeen päivään, lääkemääräyksestä huolimatta.” Vaa-ratapahtuman jälkeen on helppoa syyllistää ja muistuttaa työntekijöitä olemaan huolellisempia. Syyllistäminen vaaratapahtuman seurauksena ei johda toiminnan kehittymiseen. Seurauksena on helposti saman tapahtuman toistuminen ja vaa-ratapahtumista puhumattomuus tulevaisuudes-sa. Oppimisprosessi tapahtuman jälkeen johtaa yhteiseen pohdintaan työyhteisössä, miksi vaa-ratapahtuma pääsi tapahtumaan. Tapahtuman pohjalta pyritään muuttamaan toimintaa otta-en huomioon ihmisen mahdollisuus tehdä virhei-tä. Tällä tavalla on mahdollisuus päästä pysyviin muutoksiin ja estää vastaavan vaaratapahtuman toistuminen.

Tutkimusten mukaan terveydenhuollossa ta-pahtuu paljon vaaratapahtumia ja niistä yli puo-let olisi ehkäistävissä. Se edellyttää organisaation oppimista. Oppiminen käynnistyy usein erehdyk-sen, ongelman tai virheen seurauksena, mutta tutkimusten mukaan organisaatioissa ei kuiten-kaan aina opita virheistä. Virhe voi siis toimia he-rätteenä oppimiselle, jos organisaatio antaa siihen mahdollisuuden. Sairaaloissa virheiden vaiku-tukset saattavat olla vakavia, joten ennakoivan oppimisen merkitys korostuu. Potilasturvallisuu-dessa korostetaankin usein virheistä oppimisen tärkeyttä, tämän mahdollistuminen nostaa oppi-van organisaation tunnusmerkit ja organisaation oppimisen keskiöön.

Suomessa on useissa sairaaloissa otettu käyttöön virheistä oppimista tukeva tietojärjes-telmä, vaaratapahtumien raportointijärjestelmä, HaiPro. Järjestelmän avulla ammattilaiset voivat ilmoittaa havaitsemiaan virheitä. Avoimuus, luot-tamuksellinen ilmapiiri ja keskustelu mahdollista-vat virheistä oppimista. Johdolla on tärkeä vastuu sekä oppimista tukevan ilmapiirin luomisessa et-tä siihen liittyvien prosessien juurruttamisessa.

Virheistä syyllistäminen estää oppimista ja vai-keuttaa virheiden todellisten syiden selvittämi-sen. Virheiden esiin tuomista ja tiedon siirtämistä voidaan helpottaa raportointijärjestelmän avulla, mutta sen lisäksi tarvitaan oppimista tukevaa il-mapiiriä ja toimintatapoja.

Johtotason ja työntekijätason odotukset eivät aina kohtaa, kun tarkastellaan kenellä on vastuu virheistä oppimisessa. Työntekijätasolla nähdään, että johdon tehtävä on tarttua virheisiin, ja johto-tasolla koetaan virheistä oppimisen tapahtuvan työntekijätasolla. Työntekijät myös usein pitävät tärkeimpänä työn nopeaa jatkamista, virheen syi-den selvittämisen sijaan. Työntekijöiden on lisäk-si vaikea hyväksyä omia virheitään, joka saattavat johtaa selittelyyn oppimisen sijaan.

Organisaation virheistä oppiminen voidaan kuvata viisiportaisena prosessina yksilö-, työyh-teisö- ja organisaatiotasolla ja niiden rajapinnoilla. Työntekijä tekee päätöksen virheen kertomisesta ja myös päätökset mahdollisen uuden tiedon so-veltamisesta omassa työssään. Yksilö- ja työyh-teisötasolla oppiminen tapahtuu keskustelemalla ja etsimällä yhteisiä näkemyksiä. Työyhteisöllä tu-lee olla valmiudet ja toimintatavat virheistä kes-kusteluun. Ihannetilanteessa syyllisiä ei etsitä, vaan toiminnan kehittäminen on yhteinen tavoite. Silloin mielenkiinnon kohteena ovat virheen syn-tymisen syyt eikä ainoastaan virheen seurausten korjaaminen.

Potilasturvallisuuden parantaminen virheis-tä oppimalla on haasteellinen, mutta mahdollinen prosessi organisaatioille. Esimerkiksi septisen potilaan antibiootin unohtamisen taustalla myö-tävaikutti lääkitystietojen siirtäminen usean eri tietojärjestelmän välillä, kiire, raportointikäytän-nön ja kirjaamisen kaksoistarkastuksen puuttumi-nen yms. Kaikki asioita, joita voidaan kehittää, jos vaaratapahtumaa seuraa oppimisprosessi syyllis-tämisen sijaan. •


7. Jukka Louhija, MD PhD, sisätautien erikoislääkäri, geriatrian erikoislääkäri, vanhusten palveluiden johtaja, Espoo

Vanhus palvelujärjestelmän puristuksissa

Suomalaista terveydenhuollon järjestelmää ei ole suunniteltu vanhuspotilaille. Kun järjestel-mää luotiin 1970-luvulla, vain noin 5 % suoma-laisista oli yli 65-vuotiaita. Erityistä tarvetta näin pienen ryhmän huomioimiseen ei ollut. Van-hukset menivät muiden joukossa ja laitostui-vat vanhainkoteihin jopa kymmeniksi vuosiksi. Yli 65-vuotiaiden osuus on nyt lähes 20 %:a ja nousee yli 30 %:in ensi vuosikymmenellä. On siis pakko havahtua.

Senioripotilaan akuutti hoito pyritään länsi-maissa keskittämään yhä enemmän omiin asian-tuntijayksiköihinsä. Suomessa ensimmäinen oma akuuttigeriatrinen yksikkö tulee mahdollisesti Jor-viin 3–4 vuoden kuluttua, jos kaikki menee hyvin. Tarve olisi kuitenkin paljon laajempi. Yhä edelleen Suomessa vanhusta siirrellään päivystyksessä paikasta toiseen ja päivystyksestä ”jatkohoitoon” varsin kirjavilla indikaatioilla. Osaaminen on ob-jektiivisesti ottaen hyvin vaihtelevaa ja keskimää-rin riittämätöntä.

Lääketieteellinen paradoksi on siinä, että van-hukset jäävät järjestelmässä usein sivuun, kun nuoret ja työikäiset hoidetaan ensin. Kuitenkin juuri ikäihmisen akuutti ongelma olisi useimmiten syytä hoitaa nopeasti ja tehokkaasti ja palauttaa hänet kotiin heti, kun se on mahdollista, riittävällä tuella toipumaan. Näin vältyttäisiin lukuisilta infek-tioilta, jotka pahimmillaan ovat henkeä uhkaavia, mutta ennen kaikkea siltä kustannuksiltaan mer-kittävältä laitostumistendenssiltä, joka Suomessa on maailman suurin. Suomalainen vanhus on toi-mintakyvyltään keskimäärin maailman huonoin ja ero Skandinaviaan on silmäänpistävän suuri.

Seniorin osaava kotiuttaminen vaatii tehok-kaan akutologian lisäksi toimivaa geriatrista kun-toutusta. Kuntoutus alkaa jo päivystyksessä ja vaatii omat osaajansa. Tulokset tästä toiminnas-ta ovat paitsi objektiivisen toimintakyvyn paran-nuksen osalta, niin myös kustannusten kannalta

merkittäviä ja siis ehdottoman järkeviä. Esimerk-kinä Espoon kaupungin ”liukumäkimalli”, joka parantaa akuutin lonkkaleikkauspotilaan toimin-takykyä samalla, kun se lyhentää kokonaishoi-toaikaa ja siis kaiken hyvän lisäksi säästää kustannuksissa.

Yksinasuva vanhus altistuu huomattavan usein depressiolle ja edelleen paranoidiseen oi-reiluun. Jotkut haluavat asua yksin, mutta lau-maeläimenä monet meistä sopeutuvat siihen huonosti. Yli viidesosalla ikäihmisistä ei ole lähi-sukulaisia ja ystäväpiiri on harventunut merkittä-västi tai hävinnyt kokonaan. Päivä kuluu kotiapua odotellessa ja ”yläkerran jengin häirintää” torju-essa. Laitokseen siirrytään ainoana vaihtoehtona, kun tilanne ei enää ole inhimillisesti hallittavissa. Esimerkiksi Skandinaviassa on jo parin vuosi-kymmenen verran panostettu senioriasumiseen: yhteisölliseen asumismuotoon, jossa ei jää yksin, ja apuakin on helpommin saatavissa sitten, kun sitä oikeasti tarvitsee. Suomessa tämä on lähes tuntematon tapa asua, ja kuitenkin, inhimillisyy-tensä ja seniorin itsemääräämisoikeutta kunnioit-tavana asumismuotona usein ylivoimainen.

Suomalainen palvelujärjestelmä on vinoutu-nut eikä pysty huolehtimaan päivystysajan suu-rimmasta potilasryhmästä, yli 65-vuotiaista. Suomalainen asumisjärjestelmä perustuu ”nis-kavuorelaiseen” kotona-asumis-kulttuuriin, jos-sa omaisilla on usein muita tarpeita vanhuksen asunnolle, ja laitokseen siirtäminen on koko per-heelle taloudellisesti ylivoimaisesti paras vaih-toehto (paitsi ehkä itse vanhukselle). Tai sitten omaisia ei ole, ja vanhus unohtaa itsensä neljän seinän sisälle ja menee niin huonoon kuntoon, että kun järjestelmän ja vanhuksen tiet kohtaa-vat, alkaa olla jo myöhäistä tehdä muuta kuin siirtyä laitokseen. Tämä tulee muuttumaan, mut-ta se vaatii aikaa, kulttuurimuutosta ja ammatti-laisia. •


8. Kirsi Kiviniemi, TtT, johtaja, Turun kaupunki, sosiaali- ja terveystoimi, Vanhuskeskus

Asiakastieto, palveluohjaus ja saumattomat palvelut

Viidennes 75 vuotta täyttäneestä vanhusväes-töstä tarvitsee säännöllisesti palveluita. Yli puolet heistä asuu yksityiskodeissaan joko läheisten-sä kanssa tai yksin. Loppuosa 75 vuotta täyt-täneestä, palveluja käyttävästä väestöstä asuu ympärivuorokautisen hoidon ja huolenpidon mahdollistavissa yksiköissä. Tällä hetkellä ympä-rivuorokautista hoitoa toteutetaan niin sanottu-na laitoshoitona kuten vanhainkotihoito ja hoito terveyskeskuksen vuodeosastolla sekä avohoi-tona kuten ns. tehostettu palveluasuminen ja ryhmäkotiasuminen.

Ikääntyvän väestön toimintakyky on parantu-nut ja oletettavasti paranee edelleen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävillä toimen-piteillä. Näin ollen yhä useamman iäkkään kan-salaisen on mahdollista asua yksityiskodissaan, ja saada sinne tarvitsemansa palvelut. 75 vuot-ta täyttäneen väestön määrän ennakoidaan kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aika-na. Näin ollen on oletettavaa, että myös ympä-rivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien iäkkäiden kansalaisten määrä kasvaa. Muistisai-raudet ja niihin liittyvä dementia ovat merkittävin syy ympärivuorokautiseen hoidon ja huolenpidon tarpeeseen.

Ikäihmisten palveluiden tavoitteena on, et-tä jokaisella iäkkäällä ihmisellä on oikeus kotiin, oikeus arvokkaaseen ja turvalliseen elämään se-kä oikeus mielekkääseen yhdessäoloon toisten kanssa. Iäkkäällä ihmisellä on myös oikeus kat-tavaan jäljellä olevien voimavarojen sekä hoitoja

palvelutarpeen arviointiin, ja arvioinnin perusteel-la laadittavaan ja toimeenpantavaan hoitoja palvelusuunnitelmaan. Asiakaslähtöinen palve-luohjaus ja saumattomat palvelut edellyttävät asiakastietoon perustuvaa johtamista. Johtami-nen todentuu välittömässä asiakasrajapinnassa ja johtamisen eri tasoilla.

Johtaminen todentuu päätöksenteossa. Päätökset perustuvat joko analyyttiseen ajat-teluprosessiin tai kokonaistilanteiden nopeaan oi-valtamiseen ja tilanteessa esiintyvien oleellisten ongelmien havaitsemiseen. Analyyttisessa ajat-teluprosessissa on tunnistettavissa asiaan/ongel-maan liittyvä tiedon hankinta, tiedon analysointi, tavoitteiden asettaminen, tavoitteen saavuttami-sen edellyttämä toiminnan suunnittelu eli päätös sekä toiminnan toteutus ja arviointi. Ikäihmisten palveluissa tämä tarkoittaa sitä, että on käytet-tävissä tietoa esimerkiksi iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvystä ja palvelutarpeesta, toteutetuista toiminnoista sekä näiden vaikutuksista iäkkäiden toimintakykyyn.

Intuitiiviseen ajatteluprosessiin perustuvalle päätöksenteolle on ominaista kokonaistilanteen nopea oivaltaminen ja siinä esiintyvien oleellisten ongelmien havaitseminen. Taustalla vaikuttavat tiedossa olevat faktat, mutta päätöksiä tehtäessä mukana on myös tiedostamattomaan harkintaan varastoitunutta tietämystä.

Käytännön toiminnassa analyyttinen ja intuitii-vinen ajatteluprosessi toimivat päätöksenteossa usein yhdessä ja täydentävät toisiaan. •


9. Mari Kangasniemi, yliopistonlehtori, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

etiikan näkökulma vanhustyön vastuunkantamiseen

Ei luentotiivistelmää •


10. Outi Teittinen, projektipäällikkö, Koukkuniemi 2020 -hanke, Tampereen kaupunki, Hyvinvointipalvelujen tuotannon ohjaus

yhteiskunnalliset yritykset – mahdollisuus vai mahdottomuus?

Tampereen kaupungin ja Sitran yhteinen hanke ”Koukkuniemi 2020 – Palvelujärjestelmän uudis-taminen osana Koukkuniemen vanhainkotialueen ja palveluiden kehittämistä” on kolmivuotinen ke-hittämishanke. Hankkeen yhtenä ja toistaiseksi näkyvimpänä tavoitteena on selvittää yhteiskun-nallisen yrityksen toimintaedellytyksiä ja perustaa yritys yhteistyössä Koukkuniemen henkilöstön kanssa Koukkuniemen Jukola-taloon. Koukku-niemi 2020- hankkeessa panostetaan myös kau-pungin oman toiminnan kehittämiseen. Teemoja ovat mm. johtaminen ja henkilöstön osallisuuden vahvistaminen sekä vaikuttavuus hankinnoissa. Hankkeen tarkoituksena on tukea muutosta lai-toshoidosta kohti tehostettua palveluasumista.

Koukkuniemen alue on yksi kaupungin tule-vista osaamis- ja palvelukeskittymistä, josta löy-tyy senioriasumista sekä tuettua ja tehostettua palveluasumista ikäihmisille. Hoiva on pääosin ympärivuorokautista ja hoidettavat alueen laaja-alaista osaamista tarvitsevia ikäihmisiä. Aluetta avataan vähitellen yksityisille palveluntuottajille, mutta kokonaisvastuu alueen toiminnoista säilyy jatkossakin Tampereen kaupungilla.

Vuoden 2010 keväällä valmistuneessa Kouk-kuniemen kehittämissuunnitelmassa esitettiin, että ”kaupunki luo Koukkuniemen alueella tuo-tettavien asumispalveluiden hankinnassa erilai-sia palveluiden hankintatapoja ja mahdollistaa

uudella tavalla organisoituvien toimijoiden ja yri-tysmallien syntymisen.” Yhteiskunnallinen yri-tys on yksi keino luoda uudenlaista yrittäjyyttä hoivapalveluihin.

Yhteiskunnallinen yritys Koukkuniemeen – aja-tuksen taustalla keskeisimpänä vaikuttimena on henkilöstön voimaantuminen ja tilan antaminen henkilöstön ideoille ja innovaatiokyvylle. Kaupun-ki ei perusta yhteiskunnallista yritystä, sen perus-tamiseen tarvitaan motivoituneita ja innostuneita ihmisiä. Tavoitteena on, että yritys olisi kokonai-suudessaan henkilökunnan omistama ja tuottaisi ryhmäkotimuotoista asumispalvelua peruskorja-tussa Jukolassa.

Muut yhteiskunnallisen yrityksen perus-tamiseen liittyvät ajatukset koskevat hoi-vamarkkinoita ja niiden toimivuutta sekä palveluinnovaatioita. Hoivapalveluissa on entistä suurempi työvoimapula ja siksi etsitään uusia mal-leja, joilla parannetaan henkilökunnan viihtymistä työssään ja hakeutumista alalle. Kaupunki halu-aa edistää monituottajamallin periaatetta Kouk-kuniemessä. Se tarkoittaa, että osa palveluista on jatkossakin omaa tuotantoa, osa yksityistä ja osa kolmannen sektorin tuottamaa. Toimivat markki-nat ovat myös asiakkaan etu. Palveluinnovaatiot syntyvät kun henkilökunnan ajatuksille annetaan tilaa. Yhteiskunnallinen yritys voi tässä kannustaa kaupungin omaa tuotantoa. •


11. Taina Rantanen, gerontologian ja kansanterveyden professori, Gerontologian tutkimuskeskus, terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto

Vanhusten toimintakyvyn edistäminen

Yhä useampi elää vanhaksi. Vuonna 1970 Suo-men väestöstä noin yksi prosentti oli yli 80-vuo-tiaita, nyt heitä on 3,4 % ja vuonna 2030 heitä ennakoidaan olevan 8 prosenttia. Vanhuuden toi-mintakyvyn tutkimuksen kohderyhmänä on siis erittäin merkittävä väestönosa.

Toimintakyvyllä tarkoitetaan yleensä hen-kilön kykyä itsenäiseen elämään omassa asu-inympäristössään. Itsenäisen toimintakyvyn keskeinen edellytys on liikkumiskyky. Käve-lykyvyn heiketessä, itsenäinen selviytyminen vaarantuu. 80-vuotiasta naisista noin puolet pystyy kävelemään 500 metriä vaikeuksitta, mut-ta 85-vuotiaista naisista enää noin joka viides. Sairauksien hyvän ja oikea-aikaisen hoidon lisäksi vanhusten terveydenhuollossa ja palvelu-järjestelmässä kuntouttava työote ja vanhusten kannustaminen aktiiviseen elämäntyyliin ovat toistaiseksi parhaita käytössä olevia toimintaky-vyn edistämisen menetelmiä.

Liikkuminen on ihmisen perustarve kuten syöminen ja nukkuminen. Ulkoilu ja luonto ovat kaikenikäisille suomalaisille tärkeitä miel-

en tasapainon ylläpitäjiä. Pitkään on oletettu, että terveydenhuollon antamat liikuntaohjeet ovat liikuntaan kannustavia. Näin ei kuitenkaan ole. Joka kymmenes vanhus muistaa lääkäriltä saamistaan liikuntaan liittyvistä ohjeista vain kiellon liikkua. Toimintakyvyltään heikenty-neiden vanhusten aktivoiminen liikuntaan ja ulkoilumahdollisuuksien tukeminen ovat hyv-invoinnin ja inhimillisyyden kannalta asioita, joihin tarvitaan uusia toimivia ratkaisuja. Lii-kuntaneuvonta ja vapaaehtoistyö saattavat olla sopivia keinoja.

Tutkimustulosten hyödyntäminen, teknol-ogisten ja sosiaalisten innovaatioiden syn-nyttäminen ja käyttöönotto ovat erityisen ajankohtaisia kysymyksiä vanhusten toimin-takyvyn ylläpitämisessä. Tutkimustulokset eivät itsestään siirry uusiksi käytänteiksi, vaan toimin-tatapojen muuttaminen on pitkällinen prosessi, jonka hallintaan tarvitaan oma erityinen asiantun-temuksensa ja jonka aikaansaamiseksi on pon-nisteltava. Tutkimuksen tulee koitua ihmisten hyväksi. •


12. Oili Harri-Lehtonen, TtL, kehittämispäällikkö, Kuntoutuksen edistämisyhdistys ry

Kuntoutusneuvola ikäihmisen kotona asumisen tukena

Iäkkäiden kuntoutusneuvola • ikäihmisen toimintakyvyn ja voimavarojen

arviointi • ehkäisevän ja ennakoivan kuntoutuksen

toteutus • monitoimijainen yhteistyö

Tavoite ja toimintaLähtökohtina asiakkaan voimavarat, vastuu ja keskeinen rooli omassa kuntoutumisprosessissa.

Toteutus sosiaali-, terveys- ja liikuntatoimen, jär-jestöjen ja palveluntuottajien moniammatillisena verkostoja yhteistyönä.

Edistää iäkkäiden henkilöiden ja ikääntyvien vam-maisten toimintakykyä ja hyvinvointia yksilöllisten tarpeiden ja kotikunnan palvelutarjonnan pohjalta: • ehkäisee ennenaikaista toimintakyvyn

rajoittumista ja siitä aiheutuvaa riippuvuutta • kartoittaa kotona asumisen edellytyksiä ja

kuntoutuspalveluiden tarvetta • tukee kotona selviytymistä ja arjen sujumista,

rohkaisee osallistumista • tukee läheisiä, omaisia ja omaishoitajia • edistää ammattihenkilöiden jaksamista ja

ammatillista osaamista • kehittää ehkäisevän kuntoutuksen sisältöjä • koordinoi paikallisia palveluita

KohderyhmäEläkeikäiset henkilöt, jotka tarvitsevat neuvolan palveluita toimintakykynsä ja terveytensä ylläpi-tämiseen, edistämiseen, rajoittumisen ehkäise-miseen tai riskien varhaiseen tunnistamiseen. Toiminnasta hyötyvät erityisesti ne, joilla on jo

todettuja sairauksia ja riskitekijöitä ja jotka käyt-tävät runsaasti terveyspalveluita. Asiakkaita voi-vat olla myös ikäihmiset, joiden toimintakyky ei ole palannut äkillisen sairastumisen tai tapatur-man jälkeen.


Kenelle tuote on tarkoitettu?Järjestöt, kunnat ja muut toimijat voivat vapaas-ti hyödyntää materiaaleja iäkkäiden ehkäisevässä kuntoutuksessa.

Mistä löytyy?Iäkkäiden kuntoutusneuvolan toimintamalli, pal-velukuvaukset, kustannusten laskurit ja muu materiaali löytyvät KeyNet - Iäkkäiden kuntoutuk-sen verkkopalvelusta osoitteesta www.keynet.fi/Tuotteet/Kuntoutusneuvola

Ikäihmisten kuntoutusneuvolan alkuperäinen toi-mintamalli kehitettiin valtakunnallisessa projektis-sa vuosina 2000–2004. Jatkoprojektissa vuosina 2005-2007 toimintamalli tuotteistettiin joustavasti muokattavaksi erilaisiin kuntiin ja toimintaympä-ristöihin sovellettavaksi. •

Yhteystiedotwww.keynet.fi


13. Pirkko Valvanne, fysioterapeutti, toiminnanjohtaja, Suomen Fysiogeriatria Oy

Koti kuntoutuksen keskiössä

Ei luentotiivistelmää •


14. Pikkarainen, Aila, tutkija, lehtori, THM, KM, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi

Kotona asuminen – olemista, tekemistä, asumista vai merkityksellistä elämää?

Nykyisten vanhuspoliittisten asiakirjojen ylei-sin lause koskenee kotona asumisen edistä-mistä ja tukemista. Puhutaanko asiakirjoissa oikeastaan kotona asumisesta vai tarkoitetaan-ko todellisuudessa palvelujen järjestämistä tai kapeimmillaan jopa kotiin hoitamista? Mitä ikään-tyneen ihmisen kokonaisvaltainen ja merkityk-sellinen kotona asuminen tarkoittaa kaikessa monimuotoisuudessaan?

Kotona asumista voidaan tarkastella objek-tiivisesti esimerkiksi asumismuotona, asunnon kuntona tai asunnon esteettömyytenä ja turvalli-suutena. Kuitenkin tilasta, paikasta ja asunnosta tulee koti vasta yksilöllisen subjektiivisen elämi-sen ja kokemisen kautta – koti on ensisijaisesti oman identiteetin rakentumisen paikka. Koti on-kin koti vasta asujan itsensä määrittelemänä ja kokemana. Koti ei myöskään rajoitu ulko-oveen, vaan siihen kuuluvat sisääntulot, portaikot, pihat ja varastot sekä rakennettu lähiympäristö naapu-rustoineen ja luontoympäristöineen. Koti on teke-misen ja kokemisen paikka, jossa oma identiteetti saa vahvistusta oman elämäntavan ja asumistyy-lin kautta. Kodissa käsitellään oman elämän niin menneitä tapahtumia kuin jokapäiväisiä tilantei-ta sekä kohdataan itselle merkityksellisiä ihmisiä. Koti on paikka, jossa oma ikääntyminen kohda-taan asteittain, hellävaraisesti ja konkreettisesti. Kodissa koetaan parhaimmillaan selviytymisen, onnistumisen ja hallinnan tunteita – autonomisuu-den peruselementtejä, jotka antavat elämälle tur-vaa ja mielekkyyttä.

Kotona asumista tarkastellaan Kelan koordi-noimassa ja rahoittamassa ikääntyneiden kun-toutushankkeessa (IKKU-hanke 2009–2013, www.ikku.info) hyvin monimuotoisesti. Kuntou-tusvuoden aikana jokaisen kuntoutujan koto-na vieraillaan kaksi kertaa yhdessä kotikunnan ja kuntoutusta toteuttavien kuntoutuslaitoksen edustajien kanssa. Kotikäynti toteutetaan asia-kaslähtöisesti ja voimaannuttavasti ja sen teemat linkittyvät vahvasti kaikkiin kuntoutusvuoden ta-

pahtumiin ja toimenpiteisiin. Kotikäynnin valmis-telu aloitetaan yhdessä kuntoutujaryhmän kanssa hyvissä ajoissa etukäteen. Kotikäynnillä pyritään kodin kaikkia vahvuuksia ja mahdollisuuksia ra-kentamaan yhdessä kuntoutujan ja hänen läheis-tensä kanssa. Kotona asumisen jatkuvuuden ja tulevaisuuden omaehtoinen suunnittelu on ko-tikäynnin keskeinen tavoite. Toiveikkuuden ra-kentaminen ja valintojen pohtiminen edesauttaa iäkkään asujan omien valintojen tekemistä ja li-sää uskoa tulevaisuuteen. Yhteinen dialogi auke-aa esimerkiksi kysymyksillä Mikä sinua erityisesti ilahduttaa omassa kodissasi ja sen lähiympäris-tössä? Mikä sinua huolettaa tai mietityttää tällä hetkellä kotona asumisessa tai tulevaisuudessa? Mitä haluaisit kertoa kodistasi ja esitellä meille?

Voimaannuttava asiakaslähtöinen kotikäyn-ti sisältää neljä teemakokonaisuutta, joista yksi-löllisesti valitaan asiakkaalle sopiva kokonaisuus hänen näkemyksensä ja toiveidensa mukaan. En-simmäinen teema koskee (1) kodin merkityksiä (meaning of my home) ja kodin syntyprosessia: Kerro kodistasi, miten tästä tuli aikoinaan sinun kotisi? Oletko mielestäsi kotiutunut tänne? Mitkä asiat voivat täällä mielestäsi muuttua? Mistä voi-sit luopua? Toinen teema koskee (2) kotona te-kemistä eli kodin käytettävyyttä (usability), jolloin ikääntynyt asuja kuvaa päivittäistä tekemistään, tekemisen paikkoja ja niiden toimivuutta niin ker-tomalla kuin näyttämällä (esim. kodin läpikäve-leminen). Seuraava teema koskee (3) asunnon kuntoa ja asujan tyytyväisyyttä asuntonsa varus-tuksiin (satisfaction). Samalla voidaan pohtia teh-tyjä korjauksia ja tarvittavia tulevia muutoksia. Yleensä vasta viimeisenä pohditaan (4) asunnon esteettömyyttä ja turvallisuutta (accessibility). Ai-kaisempien keskusteluteemojen kautta nämä-kin teemat otetaan vastaan avoimemmin, koska asuja voi kokea olevansa se, joka päättää ja jol-le parhaimmillaan aikaisempien keskustelutee-mojen kautta on tullut tunne omasta oikeudesta valita ja olla asiantuntija omassa kodissaan koti-


käynnillä. (Soveltaen Oswahl & Wahl 2005, Row-les & Chaudhury 2005, Fänge 2008, Iwarsson & Slaug 2008.)

Voimaannuttavalla ja asiakaslähtöisellä koti-käynnillä voidaan käyttää vahvistavia, korjaavia, palauttavia ja luopuvia gerontologisen kuntou-tuksen lähestymistapoja. Peruslähtökohta on, et-tä kaikkien kotikäynnille osallistuvien toiminta on asiakasläheistä, tasavertaista ja asujan toiminnan

tempoa kunnioittavaa. Samalla omaisten huo-lia voidaan hälventää selkiyttämällä heidän konk-reettista rooliaan läheisensä kotona asumisen tukena. Lisäksi voidaan rakentaa yhdessä tarvit-tavia vaihtoehtoisia, asiakasläheisiä tukimuotoja tulevaisuutta varten. Loppujen lopuksi kodin tu-lee olla koti kaikissa elämänvaiheissa ja elämän-tilanteissa. •


15. Eija Haavisto, Ft, toiminnanohjaaja, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, kehittämispalvelut, Toimiva koti

Toimiva koti – tietoa esteettömästä ja turvallisesta asumisesta

Toimiva koti on esteettömän ja turvallisen asumisen sekä niihin liittyvän teknologian näyttely ja informaa-tiokeskus. Se on Helsingin kaupungin Sosiaaliviras-ton Kehittämispalvelujen yksikkö. Aloite näyttely- ja neuvontatoiminnan tarpeesta tuli kaupungin ter-veysvirastosta. Hankeselvityksen perusteella teh-dyn projektin tuloksena toiminta alkoi 1.8.1998.

Toimivan kodin palvelut on tarkoitettu kaikille, joita kodin esteettömyys, turvallisuus ja toimivuus kiinnostavat. Se on havainnollinen tutustumiskohde sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä asun-torakentamisen suunnittelijoille ja näiden alojen opiskelijoille, eläkeläis- ja vammaisjärjestöjen sekä palveluasumista tai senioriasuntoja suunnittelevien projektiryhmien edustajille. Kävijöitä on vuosittain noin 4300, jotka tulevat eri puolilta Suomea ja myös ulkomailta.

Toimivassa kodissa on tilaa noin 300 m², joka si-sältää kaksi malliasuntoa, luentotilan sekä näyttely-huoneita. Näyttely toteutetaan yhteistyössä 60–70 yrityksen kanssa. Toimintaideana on olla puolu-eeton taho, joka tarjoaa kokeilupaikan sekä tietoa markkinoilla olevista tuotteista ja ratkaisuista sekä niiden hankintaprosesseista, -paikoista ja -kustan-nuksista. Vuosittain vaihtuvan näyttelyn perusajatus on esteetön ja turvallinen asuminen. Lisäksi jokai-sen vuoden näyttelyssä on esillä jokin erityistee-ma. Tarkoituksena on saada esille alan uusimmat innovaatiot ja koota niistä asiakkaiden tarpeisiin soveltuvia käytännöllisiä ja toteuttamiskelpoisia ko-konaisuuksia. Teemoihin perustuen järjestetään ta-pahtumia ja koulutusta yleisölle ja asiantuntijoille.

Toimintakyky on keskeinen osa ihmisen hyvin-vointia. Vanhenemisen tuomat muutokset toimin-takyvyssä vaativat myös muutoksia kotiin. Koti on ihmiselle merkityksellinen, voimakkaasti hyvinvoin-tia ja elämänhallintaa tukeva asia. Elämänhallintaan liittyy vanhuksilla kiinteästi tunne turvallisuudesta ja tieto siitä, ettei jää yksin, eikä ilman apua vaikeuk-sien kohdatessa. Muutosten tekeminen vanhuksen kotona on kodin mukauttamista asukkaansa muu-toksiin, se on osa kodin normaalia ylläpitoa ja kodin tunnun säilyttämistä.

Kaatuminen ja kompastuminen ovat yleisimmät ikäihmisten kotitapaturmien aiheuttajat. Muistisaira-

us on erityinen riski kaatumiselle. Toimiva koti tar-joaa olemassa olevaa tutkimustietoa tapaturmien ja kaatumisten ehkäisystä, tasapainokykyä edistäväs-tä lihasvoimaharjoittelusta, inkontinenssin haittojen vähentämisestä sekä ravinnon, lääkkeiden ja liikun-nan hyvinvointia edistävistä vaikutuksista jne.

Näyttelyssä on konkreettisesti kokeiltavia apuvälineitä mm. liikkumiseen ja päivittäisiin ar-kiaskareisiin sekä kalustus- ja sisustusideoita es-teettömyyden toteuttamiseen kotiympäristössä.

Toimiva koti tuo aktiivisesti esille viimeisin-tä kotiin soveltuvaa teknologiaa. Tutustuttavana on laitteita, keinoja ja ratkaisuja, joilla kotona asu-van vanhuksen vaaratilanteita, tapaturmia, tur-vattomuuden tunnetta ja yksinäisyyttä voidaan vähentää. Näyttelyssä on mm. fyysistä turvallisuut-ta, koskemattomuutta, palo- ja sähköturvallisuut-ta, tarvittaessa nopeaa avun saantia, yhteydenpitoa omaisiin ja ystäviin edistäviä ratkaisuja. Muistin, ajanhallinnan ja kognition apuvälineet, virikeohjel-mat, pelit, äänitettävät valokuva-albumit, puhetta korvaavat laitteet, kosketusnäyttöiset tietokoneet, internet-sovellukset ja ympäristönhallintalaitteet ovat tuotteita, joista vanhuksen kotiin voi löytyä kei-noja heikentyneen toimintakyvyn tietyn osa-alueen kompensoimiseen.

Näyttelyteemojen suunnittelussa ja toteutuk-sessa Toimiva koti on jo vuosien ajan pyrkinyt te-kemään tiivistä yhteistyötä yritysten ja julkisten palveluntuottajien sekä kolmannen sektorin toi-mijoiden kanssa. Yhteistyö on ollut hedelmällistä. Potilas- ja kansalaisjärjestöiltä, esim. Vanhustyön keskusliitolta ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitol-ta on saatu paljon uutta tietoa asiakkaiden tarpeis-ta. Yhdessä toimimalla on opittu jakamaan ja myös jalostamaan erityisosaamista sekä saatu lisää sisäl-tötietoa asiakkaiden palveluun.

Toimivan kodin visiona on olla Helsingin kau-pungin ja Sosiaaliviraston kansallisesti ja kan-sainvälisesti merkittävä esteettömän ja turvallisen asumisen ja siihen liittyvän viimeisimmän teknolo-gian esittelijä ja testaus/tutkimusalusta. Vanhusten toimintakykyistä kotona asumista edistävien ratkai-sujen esittely on yksi Toimivan kodin toiminnan tär-keimmistä osatavoitteista. •


16. Hilkka Linderborg, sosiaalityöntekijä, Vanhustyön keskusliitto, IkäMAMU-toiminta

ikääntyvät maahanmuuttajat ja Suomi

Suomessa asui vuoden 2010 lopussa 167 954 ulkomaan kansalaista. Vuonna 1990 vastaava luku oli vain noin 26 000. Tilastointitapana käy-tetään myös vieraskielisten määrää, jolla tarkoi-tetaan muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Sosiaali- ja ter-veyspalveluiden kannalta on merkityksellisempää tiedostaa kieliryhmät kuin kansalaisuus. Vuo-den 2010 lopussa vieraskielisiä henkilöitä oli yh-teensä 224 388 (vuonna 1990 määrä oli 24 784), joista suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat ve-näjän- (54 559), viron- (28 493), somalin- (12 985), englannin- (12 855) ja arabiankieliset (10 415).

Kuvaavaa Suomen maahanmuutolle on, et-tä venäjää äidinkielenään puhuvat muodostavat selkeästi suurimman yksittäisen kieliryhmän, kun taas muut etniset, kielelliset, kansalliset ja kult-tuuriset ryhmät ovat kooltaan melko pieniä. Ti-lastointitavasta huolimatta edellä mainitut luvut antavat käsitystä siitä miten lyhyen ajanjakson aikana Suomi on muuttunut monikulttuurisem-paan suuntaan. Vasta 1990-luvulla Suomi muut-tui maastamuuttomaasta maahanmuuttomaaksi. Voimakkaimmat ulkomaalaisten määrän kasvun vuodet olivat 1991–1993. Kasvun takana olivat pääasiassa turvapaikanhakijat sekä entisen Neu-vostoliiton alueelta tulevat inkerinsuomalaiset ja muut suomalaistaustaiset paluumuuttajat. Muun-kielisiä on tullut yhä enemmän myös avioitumisen ja muiden perhesyiden vuoksi sekä työn ja opin-tojen takia.

Suomessa iäkkäällä tarkoitetaan 75 vuot-ta täyttänyttä henkilöä. Maahanmuuttajavanhuk-set muodostavat vielä pienen ja näkymättömän ryhmän valtaväestön ikäihmisiin verrattuna. Ti-lastokeskuksen mukaan vuoden 2010 lopussa Suomessa asui 2 252 yli 75-vuotiasta henkilöä, jonka äidinkieli oli jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. 65–74-vuotiaita henkilöitä oli vastaavas-ti 4 903 ja 55–64-vuotiaita 15 041. Osa heistä on ikääntynyt Suomessa, kun taas osa on muuttanut maahan iäkkäinä. Maahanmuuttajataustaisten vanhusten tarpeet elämän viimeisimpien vuosien suhteen eivät poikkea merkittävästi valtaväestön

ikäihmisten tarpeista. Kronologisen iän mukai-nen vanhuus saattaa alkaa aikaisemmin johtuen muun muassa alhaisemmasta eliniän odotteesta valtaväestöön verrattuna.

Iäkkäistä tai ikääntyvistä maahanmuuttajis-ta puhuttaessa tarkka ikäraja on ongelmallinen, koska kantaväestöön verrattuna monet maahan-muuttajataustaiset – erityisesti ei-länsimaalais-taustaiset – ikääntyvät valtaväestöä nopeammin. Ongelmia tuottaa myös se, ettei kaikilla erityises-ti humanitaarisin perustein Suomeen muuttaneilla iäkkäillä henkilöillä välttämättä ole tiedossa täs-mällistä syntymäaikaa. Todellinen ikä saattaa olla joko alempi tai korkeampi kuin mitä maahantulo-asiakirjoista ilmenee. Lisäksi rankat kokemukset, heikko ravitsemus ja muut henkilökohtaiset mene-tykset edistävät maahanmuuttajaikäihmisten van-henemista ikäisiinsä kantaväestöön verrattuna.

Käsitys siitä kuka on vanha tai mitkä tekijät kuuluvat vanhenemisen kriteereihin vaihtelevat eri kulttuureissa. Myös käsitys vanhana olemisesta ja siitä mitä kaikkea se pitää sisällään vaihtelee. Pohjoismaissa olemme tottuneet siihen, että oi-keudet ja velvollisuudet ovat kytkettynä kronolo-giseen ikään (vrt. 65 vuoden yleinen eläkeikäraja). Muissa kulttuureissa saattaa tiettyyn sukupol-viryhmään kuuluminen olla ratkaisevammassa asemassa. Jonkun katsotaan olevan vanha, kun hänen ensimmäinen lapsenlapsensa syntyy tai kun hän ei enää jaksa tehdä ruumiillista työtä.

Syksyllä 2011 voimaan astuva uusi kotoutu-mislaki painottaa haavoittuviin ryhmiin kuuluvi-en syrjäytymisen ehkäisyä. Haavoittuvilla ryhmillä tarkoitetaan vammaisia, vanhuksia ja vaikeassa tilanteessa eläviä naisia ja lapsia. Maahanmuut-tajavanhukset eivät edusta yhtä homogeenista ryhmää. Eri kieli-, kulttuuri- ja uskontoryhmien si-sällä vallitsee erilainen käsitys vanhuspalveluista ja -hoivasta. Kansainvälisten kokemusten perus-teella ikääntyvät maahanmuuttajat ovat useissa Euroopan maissa aliedustettuina vanhuspalve-luissa, sillä muun muassa kulttuuriset perinteet ja odotukset hyvästä hoidosta määrittävät pitkälti miten paljon iäkkäät maahanmuuttajat käyttävät


julkisia vanhuspalveluita. Monesti kyse on poh-jimmiltaan tiedon puutteesta. Omaehtoinen avun hakeminen on kielitaidottomana vaikeaa, ja kun ei tunneta palvelujärjestelmämme suomia mah-dollisuuksia, ei niistä osata myöskään kysyä. Mitä harvempi ikääntyvä maahanmuuttaja käyttää yh-teiskuntamme vanhuspalveluita, sitä vähemmän palvelujärjestelmämme joutuu miettimään uusia toimintatapoja myös tämän uuden asiakasryh-män tavoittamiseksi.

Monet ikääntyvät maahanmuuttajat tulevat maista, joissa perheellä on keskeisempi rooli kuin Suomessa sosiaalisen ja taloudellisen tuen osal-ta. Perhe merkitsee maahanmuuttajavanhuksil-le samaa turvallisuutta, jota meille suomalaisille tarjoavat erilaiset vanhuksille suunnatut kunnalli-set ja yksityiset palveluja laitosasumismuodot. Monelle maahanmuuttajaperheelle on käsittämä-töntä erottaa vanhus muusta perheestä vain sen vuoksi, että hän on tullut vanhaksi. Suomalainen kaupunkikulttuuri, jossa naapurit eivät edes ter-vehdi toisiaan, näyttäytyy kylmänä ja vieraana. Sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä kaivataan, mutta kielitaidon puuttuessa kontaktit suomalai-

siin jäävät etäisiksi. Koska omankieliset yhteisöt ovat vielä pieniä, sosiaalinen tukiverkosto jää ko-vin köyhäksi.

Monilla on vaikeuksia päästä uudessa koti-maassa alkuun ja tilannetta pahentaa se, että yhteiskunnan vastaanotto ei aina ole paras mah-dollinen. Paineet voivat olla kovat ja ne voivat purkautua erilaisina mielenterveysongelmina. Li-säksi maahanmuuton aiheuttama stressi saattaa tilapäisesti heijastua henkilön lähimuistiin. Useis-sa Euroopan maissa, joissa maahanmuutto on jo vuosikymmenien ajan ollut osa todellisuutta, ovat terveyspalveluiden tarjoajat kehittäneet jousta-vampia palvelumuotoja, jotka paremmin vastaa-vat iäkkäiden maahanmuuttajien erityistarpeisiin. Tämä koskee erityisesti ensimmäisen sukupol-ven maahanmuuttajia, jotka eivät hallitse uuden kotimaan valtakieltä ja jotka tunnetasolla pidät-täytyvät omassa turvallisessa kulttuurissaan. On huomattu, että ottamalla heidän etnis-kulttuuriset taustansa huomioon, palveluiden tarjonnassa on päästy molempia osapuolia paremmin tyydyttä-vään lopputulokseen. •


17. Seija Ritala, johtava hoitaja, Ylöjärven kaupunki

Terveyskioski kauppakeskuksessa ylöjärvellä

Diasarjan otsikoita: • Terveyskioski konseptina • Terveyskioskihanke Ylöjärvellä • Hankkeelle asetettuja tavoitteita

• Palveluvalikoima • Toteutunut toiminta • Arviointitutkimus


18. Valtokari Pirjo-Liisa, bioanalyytikko, HUSLAB

Vanhusten verinäytteenotto

Ikääntyvien osuus terveydenhuollon palvelujen käyttäjinä on voimakkaassa kasvussa väestöen-nusteiden valossa. Verikokeita käytetään apu-na sairauden diagnosointiin, hoidon määrittelyyn sekä terveydentilan seurantaan, joten laboratori-opalveluja tarvitaan tukemaan vanhusten hyvin-vointia ja jaksamista.

Verinäytteenotto on hajautettu monelle am-mattiryhmälle. Kotisairaanhoidossa sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat ottavat verinäytteitä kotona. Terveysasemien ja sairaaloiden näytteenotosta huolehtivat laboratoriohoitajat tai näytteenottoon perehdytetty muu henkilökunta. Jotta saisim-me laadukkaita näytteitä, on jo koulutusvaihees-sa kiinnitettävä erityistä huomiota näytteenoton preanalytiikkaan teknisen osaamisen lisäksi.

Näytteenotto on vuorovaikutustilanne, jossa asiakasta kohdellaan kunnioittavasti, avoimes-ti, rehellisesti ja tasa-arvoisesti. Näytteenottajan ammattitaito ja empaattinen suhtautuminen lisää-vät luottamusta ja auttavat hyvän vuorovaikutuk-sen syntymisessä.

Näytteenoton tulee olla mahdollisimman miellyttävä ja kivuton kokemus asiakkaal-le. Kivun lievityksessä voidaan käyttää puu-duteaineena esimerkiksi Emlaa, lidokainiin ja prilokaiinin seosta. Näytteenottokohdan lämmit-täminen 3–10 minuuttia 39–42 asteisella vedellä parantaa suonten löytymistä ja lievittää osaltaan pistoskipua. Jännitystä, pelkoa ja kipua voidaan vähentää, jos tuttu ja turvallinen henkilö on mu-kana tukemassa. Vanhuksen oman äidinkielen käyttäminen vähentää avuttomuuden ja turvat-tomuuden tunnetta.

Potilasohjaus auttaa vanhusta valmistautu-maan oikein tutkimuksiin. Näytteenottotilanne pyritään vakioimaan sellaisten preanalyyttisten tekijöiden suhteen, jotka vaikuttavat tulokseen ja joihin voidaan vaikuttaa. Esivalmistelulla voidaan vakioida paasto/ravinto, kofeiinipitoisten nautin-toaineiden ja alkoholin nauttiminen, tupakointi, fyysinen ja psyykkinen rasitus, lääkkeiden naut-timinen, näytteeottoasento sekä -aika. Vanhuk-sen näytteenoton esivalmistelun onnistumiseen

vaikuttaa myös hänen psyykkinen ja fyysinen kuntonsa.

Dokumentoidussa näytteenoton perehdytyk-sessä käydään läpi kaikki laskimonäytteenoton tekniikat. INR-mittaus pikamittarilla on lisännyt tarvetta perehdyttää muuta terveydenhuollon henkilökuntaa ihopistosnäytteenottoon. Hoitaja voi myös joutua ohjaamaan vanhusta verensoke-rin mittaamisessa, joten hänen on hyvä tuntea tä-mä tekniikka.

Näytteenottaja varmistaa esivalmistelun on-nistumisen ja tekee kommentit poikkeamista. Vanhuksen asennon on oltava tukeva ja mukava, unohtamatta näytteenottajan ergonomista asen-toa. Vanhuksilla verenkierto on heikentynyt ala-raajoissa. Siksi alaraajanäytteenottoon liittyvän tulehdus- ja tukosriskin näytteet otetaan nilkan ja jalkaterän laskimoista vain, jollei näytteenotto muualta onnistu. Tähän tarvitaan myös hoitavan yksikön lupa.

Puristussidettä käytetään vain suonen etsi-miseen. Vanhuksilla ihonalainen kudos on vä-hentynyt ja puristussidettä asetettaessa on huomioitava, ettei lukkokohdan alle jää ihoa. Side asetetaan ohuen hihan tai kangaskaistaleen pääl-le. Jos puristusside on pitkään kiristettynä, voi se aiheuttaa muutoksia näytteen koostumuksessa, mutta myös mustelmia vanhuksille.

Näytteenottokohdan puhdistamiseen käytet-ty denaturoitu 80 % alkoholi voi ohutihoisille ai-heuttaa punoitusta, jolloin voi käyttää tarvittaessa vettä.

Näytteet pyritään saamaan ensimmäisellä pis-tolla. Jos laskimot ovat pienet ja hauraat tai tie-detään, ettei vakuumitekniikka onnistu, otetaan näytteet avotekniikalla. Vanhuksen käsi saattaa liikkua ja vapista näytteenoton aikana, jolloin sii-pineula on käyttökelpoinen valinta.

Näytteenottoputket otetaan kansainvälisen suosituksen mukaisessa järjestyksessä, jolloin estetään näyteputkien sisältämien lisäaineiden siirtyminen putkesta toiseen tai kudosnesteen pääsy hyytymistutkimusputkiin. Putkien merkit-seminen on tärkeää, sillä nimettömiä ei analy-


soida. Myös kotisairaanhoitajien on identifioitava näytteet heti asiakkaan luona.

Näytteenoton jälkeen vuoto tyrehdytetään painamalla. Aika on pidempi, jos vanhus käyt-tää verenohennuslääkettä, hänellä on matalat trombosyytit tai muuten vuototaipumusta. Ylei-sin laskimoverinäytteenoton komplikaatio on mustelma, mutta vanhus saattaa pyörtyä tai saa-da sairauskohtauksen näytteenoton yhteydessä. Kaikki näytteenottajat on perehdytettävä anta-maan ensiapua. Huonovointista, iäkästä potilasta ei saa jättää yksin kotiin, vaan hänet toimitetaan päivystysvastaanotolle.

Vanhusten näytteenotto on yhtä haasteellista ja taitoa vaativaa kuin pikkulasten. Erityisesti yk-sin vanhusten kotona käyvät näytteenottajat ja

kotisairaanhoitajat tarvitsevat riittävän laaja-alai-sen ja pitkäaikaisen perehdytyksen pystyäkseen ottamaan laadukkaita verinäytteitä seniorikansa-laisistamme. •

LähteetTuokko – Rautajoki – Lehto: Kliiniset laboratori-onäytteet – opas näytteidenottoa varten. Tammi 2008.Procedures and Devices for the collection of Diagnostic Capillary Blood Specimens. Appro-ved Standard – Sixth Edition. H04 -A6. Villanova, PA, 2004. Procedures for Collection of Diagnos-tic Blood Specimens by Venipuncture. Approved Standard – Sixth Edition, H3 – A6. Villanova, PA, 2003.


19. Liisa Lehto, labhoit., TtM, vieritutkimusasiantuntija, Oulun yliopistollinen sairaala

laadukas vieritutkimus

Vieritutkimuksilla (point-of-care test = POC test) tarkoitetaan tutkimuksia, jotka suoritetaan var-sinaisen laboratorion ulkopuolella eli hoitoyksi-köissä, lähellä potilasta. Niiden tavoitteena on tuloksen välitön käyttö hoitopäätöksissä (vanha nimi ”pikakoe”).

Viimeisten 20 vuoden aikana vieritutkimusten käyttö on laajentunut voimakkaasti. Tähän ovat vaikuttaneet sekä kliiniset tarpeet saada labora-toriovastaukset nopeammin että teknologian ke-hittyminen. Tavallisimpia vieritutkimuksia ovat veren glukoosin ja tromboplastiiniajan määrit-täminen sekä virtsan kemialliset seulonnat ja ras-kauskokeet. Mikrobiologisista vieritutkimuksista tavallisin on A-streptokokin osoitus nielusta.

Jotta toiminta olisi laadukasta, ammattihen-kilötkin tarvitsevat ohjausta. Vuonna 2006 al-oitettiin PPSHP:n alueella vieritutkimustoiminnan kehittäminen pilottihankkeella, jonka tavoitteena oli kehittää toimintaa siten, että glukoosimäär-itykset ovat kokonaisuutena hallinnassa, klii-nisesti tarkoituksenmukaisia, tulokset täyttävät laatuvaatimukset ja ne löytyvät laboratorioti-etojärjestelmästä. Hankkeen tuloksena luotiin ei-laboratorioammattilaisille suunnattu uusi ko-konaisvaltainen malli vieritutkimusten järjestämis-een, jossa erityisesti painotetaan kaksiportaista vuorovaikutteista kouluttamista. Tänä päivänä mallia sovelletaan sekä Oys:n että Oulun kaupun-gin eri yksiköissä tehtävien vieritutkimusten laadunohjauksessa.

Vieritutkimustoiminnan hyvä laatu koostuu useista eri toiminnallisista ja teknisistä laadun osa-alueista, jotka pitää ottaa huomioon toim-intamallissa. Laadun osa-alueet ovat: hallinnol-linen, moniammatillinen vieritutkimustyöryhmä,

vieritutkimuslaitteiden harmonisointi, laadun-varmistus, kaksiportainen, vuorovaikutteinen koulutusjärjestelmä, tulosten tallentaminen ja kustannukset.

Toiminnallista laatua tutkittiin vuonna 2008 Oys:n pilottihankkeessa olevien osastojen yh-dyshenkilöiden haastatteluilla, joiden tavoit-teena oli tutkia vieritutkimusasiantuntijan roolia koulutusprosessin onnistumisessa. Haas-tattelututkimuksen teemat käsittelivät koulutuk-sen toteutusta ja sisältöä, vieritutkimustoiminnan käyttöönottoa sekä sen vaikutusta yhdyshen-kilöiden toiminnassa. Myös pilottihankkeeseen osallistuvien yksiköiden koulutetuille hoitajille tehtiin kysely oman yksikkönsä vieritutkimusyh-dyshenkilön antaman ohjauksen toteutumisesta.

Teknistä laatua tutkittiin vertaamalla Oys:n laboratoriohoitajien ja vieritutkimuspilottihank-keeseen osallistuvien osastojen hoitajien määrit-tämien veren glukoosikontrollinäytteiden tuloksia kahdella eri aikajaksolla. Oulun kaupungin eri yksiköiden hoitajien, Oys:n sisätautien klinikan hoitajien ja laboratoriohoitajien tekemien kontrol-linäytteiden tuloksia on myös verrattu kahdella eri aikajaksolla. Oys:n sisätautien klinikan hoitajien tekemien kontrollinäytteiden tuloksia ennen ja jäl-keen koulutusta on myös verrattu.

Kaksiportainen, vuorovaikutteinen koulutus- ja hallintomalli soveltuu vieritutkimusten laadun parantamiseen. Se ei vaadi kohtuuttomasti labo-ratorion resursseja. Tutkimusten mukaan ei-lab-oratorioammattilaiset pääsevät hyväksyttävälle toiminnallisen ja teknisen laadun tasolle. Toimin-nan suunnittelussa ja ylläpitämisessä on kuitenkin huomioitava, että laadukas vieritutkimustoiminta vaatii jatkuvaa laboratorion tukea ja ohjausta. •


20. Anna Pylkkänen, Proud Age -hankekoordinattori, työyhteisövalmentaja ja vanhustyön kehittäjä, Valmennus Innospectrum

proud Age – Asenteella ikääntyvän yhteiskunnan edelläkävijäksi

Proud Age -hankkeen tavoitteena on ennakoida väestön ikääntymistä siten, että se tuottaa uutta ajattelua, uutta osaamista ja uusia menestysta-rinoita Suomelle. Kaiken lähtökohtana on asen-ne. Asenne, jossa vanhuutta arvostetaan ja jossa vanhustyö nähdään mahdollisuuksien alana – yh-tenä tulevaisuuden vetovoimaisimmista ja kehit-tyvimmistä aloista.

Oikealla asenteella synnytetään uutta luovaa toi-mintaa. Ratkaisuja, joilla rakennetaan huomisen menestystä. Tulevaisuutta, jossa jokainen vanha ihminen voi olla ylpeä korkeasta iästään. Ky-symys kuuluu: oletko sinä yksi muutoksenteki-jöistä? •


21. Sirkka-Liisa Kivelä, LKT, professori emerita, Turun yliopisto

iäkkäiden turvallinen lääkehoito

Lääkkeet imeytyvät hyvin iäkkäiden suolistossa. Rasvaliukoisten lääkkeiden hajoaminen maksas-sa hidastuu vanhetessa, ja useiden lääkkeiden erittyminen munuaisissa heikkenee. Monien lääk-keiden vaikutukset korostuvat iän myötä, ja lähes kaikkien lääkkeiden haittavaikutukset voimistu-vat. Nämä normaaliin vanhenemiseen kuuluvat muutokset aiheuttavat sen, että tarkkuus on tar-peen 75 vuotta täyttäneiden lääkehoidoissa. Mi-tä vanhempi ihminen on, sitä pienempi on hänen lääkeannoksensa oltava. Yleissääntönä voidaan pitää seuraavaa: lääkehoito aloitetaan tavan-omaista pienemmällä annoksella, lääkkeen vai-kutuksia ja haittavaikutuksia seurataan tarkasti, annosta nostetaan hieman, taas seurataan vai-kutuksia ja haittavaikutuksia ja lopulta päädytään noin puoleen siitä annoksesta, joka on keski-ikäi-selle suositeltu. Aikaisempina vuosina aloitettujen lääkkeiden annosten pienentäminen on tarpeen iän lisääntyessä. Lääkehoitoja arvioitaessa onkin kiinnitettävä huomiota lääkeannoksiin.

Elimistön fyysisten muutosten lisäksi monet muutkin tekijät johtavat lääkehoidon tarkkuuden tarpeeseen iäkkäiden hoidoissa. Sairaudet yleistyvät iän myötä. Lääkkeitä tarvitaan niiden hoitoihin. Asianmukainen lääkehoito voi edel-lyttää useiden lääkkeiden samanaikaista käyt-töä vanhana. Tällöin lääkkeiden haitallisten yhteisvaikutusten vaara kasvaa. Lääkehoitojen kokonaisarviointi, jossa otetaan huomioon mah-dolliset lääkkeiden yhteisvaikutukset, on tärkeää.

Lääke voi vaikuttaa parantamalla sairauden tai hidastamalla sen etenemistä. Lääkkeen vai-

kutus saattaa perustua oireiden vähentämiseen. Nämä ns. oireenmukaiset lääkkeet ovat yleisiä iäkkäiden hoidoissa. Vuosien mittaan useita oi-reenmukaisia lääkkeitä saattaa kertyä iäkkään käyttöön. Lääkehoitojen kokonaisarvioinnissa on kiinnitettävä huomiota tähänkin. Alkoholilla ja lääkkeellä voi olla haitallisia yhteis-vaikutuksia. Alkoholi saattaa aiheuttaa sekavuu-den psyykenlääkettä tai muuta keskushermoston kautta vaikuttavaa lääkettä käyttävälle. Kun ve-renpainetta alentavaa lääkettä käyttävä nauttii alkoholia, hänen verenpaineensa saattaa laskea liian matalaksi ja hän voi kaatua. Monet lääkkeet alentavat verenpainetta haittavaikutuksenaan. Iäkkäiden neuvonta alkoholin käytön suhteen kuuluu lääkehoidon turvallisuuteen.

Jokaisen 75 vuotta täyttäneen lääkehoito tu-lisi arvioida ainakin kerran vuodessa. Em. seikko-jen lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, onko lääkkeiden käytölle todellista perustetta ja onko kaikki sairaudet tunnistettu ja hoidettu asianmu-kaisesti. Kahta useampaa psyykenlääkettä ei tu-lisi olla samanaikaisessa käytössä. Lääkkeiden vaikutukset ja haittavaikutukset tulee arvioida mm. muistin ja toimintakyvyn arvioinnin kautta. Samalla on tarkistettava, toteutetaanko sairauks-ien ”lääkkeettömiä” hoitoja.

Turvallisuuteen kuuluu myös se, että iäkäs käyttää lääkkeitä oikealla tavalla. Tämänkin arvio-inti kuuluu kokonaisarviointiin. Iäkkäät tarvitsevat lääkehoitojen ohjausta. Muistia helpottavat lait-teet ja annosjakelu edistävät lääkkeiden oikeaa käyttöä. •


22. Leikola Saija, tohtorikoulutettava, proviisori, Helsingin yliopisto

Vanhusten riskilääkkeet ja lääkehoidon ongelmien tunnistaminen

Elimistön ikääntymismuutokset voivat muut-taa lääkkeiden vaikutuksia ja lisätä lääkehait-tojen riskiä. Terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää tuntea iäkkäillä riskialttiit lääkeaineet ja tunnistaa näiden aiheuttamat keskeiset haitat.Iäkkäillä mahdollisesti haitallisten lääkeaineiden, lääkeaineryhmien ja lääkeaineyhdistelmien luok-ittelemiseksi on kehitetty kansainvälisesti useita asiantuntijasuosituksia ja kriteereitä. Näistä tun-netuimpia ovat yhdysvaltalaiset Beers-kriteerit.1 Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämisk-eskus Fimea on julkaissut Iäkkäiden lääkityksen tietokannan, jossa on luokiteltu 350 iäkkäiden perusterveydenhuollossa yleisimmin käyt-tämää lääkeainetta tai -yhdistelmää niiden sov-eltuvuuden mukaan 75 vuotta täyttäneille (www.fimea.fi).

Kelan lääkekorvaustietoihin perustuvan tut-kimuksen mukaan yli 65-vuotiaista ei-laitoshoid-ossa olevista suomalaisista noin 15 % käytti yhtä tai useampaa iäkkäille mahdollisesti haitallista lääkettä vuonna 2007.2 Etenkin bentsodiatsepi-

1 Fick ym. Updating the Beers criteria for potentially inappro-priate medication use in older adults: results of US consensus panel of experts. Arch Intern Med 173(22):2716-2724, 2003

2 Leikola S, Dimitrow M, Lyles A, Pitkälä K, Airaksinen M. Po-tentially inappropriate medication use among Finnish non-institutionalized people aged ≥65 years. A register-based, cross-sectional, national study. Drugs Aging 2011;28(3):227-236

inien käyttö on Suomessa yleistä, vaikka niiden tiedetään lisäävän kaatumien ja murtumien riskiä sekä heikentävän kognitiivisia toimintoja. Bentso-diatsepiinien lisäksi antikolinergiset lääkeaineet, kuten virtsainkontinenssilääkkeet ja trisykliset masennuslääkkeet, voivat olla iäkkäillä ongelmal-lisia. Antikolinergiset aineet aiheuttavat yleisesti mm. ummetusta ja suun kuivumista, mutta iäk-käillä haitat kohdistuvat herkemmin keskusher-mostoon ilmentyen esimerkiksi sekavuutena tai muistitoimintojen heikentymisenä. Muita riski-alttiita lääkeaineryhmiä ovat esimerkiksi tuleh-duskipulääkkeet ja lihasrelaksantit.

Lääkehoidon ongelmien varhainen havaitsemi-nen ja niihin puuttuminen on tärkeää. Iäkkäillä lääkehoidon vaikutusten säännölliseen seuran-taan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Etenkin hoitohenkilökunnalla on tässä merkittävä rooli. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan keskeisiä keinoja iäkkäiden lääkehoidon turvallisuuden takaamiseksi ovat lääkehoidon kokonaisarvioin-ti ja moniammatillinen työskentely. Iäkkäillä mo-nilääkityspotilailla moniammatillisen lääkehoidon kokonaisarvioinnin avulla on kyetty tunnistamaan ja ratkaisemaan erilaisia lääkehoitoon liittyviä on-gelmia. Yleisimmin nämä ongelmat ovat liittyneet vanhuksille mahdollisesti haitallisten lääkkeiden, etenkin unilääkkeiden ja anksiolyyttien, käyttöön. Myös alilääkitys ja kivun hoitoon liittyvät ongel-mat ovat olleet yleisiä. Näihin asioihin tulee kiin-nittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. •


23. Merja Vihma, sosiaali- ja terveysalan yrittäjä, laadunhallinnan asiantuntija, Johanneskoti Oy

yrittäjänä vanhustyössä – arkea vai juhlaa?

Johanneskoti Oy on pieni kahden yrittäjän pe-rustama yritys, jonka toimipaikka on Pohjois-Heinävedellä luostareiden läheisyydessä. Se on aloittanut toimintansa tammikuussa 1998. Kun toiminnan aloittamista suunniteltiin, otettiin huo-mioon kunnan tarve ikääntyneiden palveluille. Jo-hanneskoti oli tuolloin ensimmäinen sosiaali- ja terveyspalveluja puhtaasti yksityisellä pohjalla tarjoava,toimintansa aloittanut yritys kunnassam-me. Tilanne oli myös kunnalle uusi. Alussa näyt-ti siltä, että palveluille ei olisi ollut tarvetta, vaikka kuntamme on Itä-Suomen yksi eniten vanheneva.

Johanneskoti tuottaa tehostettua palvelu-asumista Palokin Johanneskodissa. Lisäksi palveluihin on kuulunut kotihoitoa, turvapuhelin-päivystystä, työnohjausta ja laadunhallinnan projektien vetämistä. Kun on pieni toimija, on elinehto, että voi hyödyntää moniosaamista.

Koko yrityksen olemassaoloajan yrittäjien oma ajallinen panostus yritykseen on ollut huomattava. Me yrittäjät olemme yrityksen kasvot. Tällä saat-taa olla pienessä kunnassa etuja ja haittoja. Hen-kilöstö koostuu perus-, lähi- ja sairaanhoitajista. Henkilöstö koetaan suurimmaksi voimavarak-si yrityksen onnistumiselle. He ovat moniosaajia, asenteeltaan juuri sellaisia mitä meidän ja Jo-hanneskodin arvot ja toiminta-ajatus edustavat. Olemme asukkaiden vierellä kulkijoita, heidän jokapäiväisen elämänsä tukijoita. Yhteisöllisyys näkyy toiminnassa, vaikka emme sitä erikoisesti mainostakaan. Valviran arvion mukaan hoitoa ko-skevista valituksista yli puolet koskee henkilökun-nan asenteita. Meillä asenne on kohdallaan ja sen toteutumista pienessä yksikössä on helppo seurata.

Vaikka olemme pieni toimija, olemme pa-nostaneet laadukkaaseen palveluun toiminnan alusta lähtien. Yhteisen ponnistuksen ja pitkäjän-teisen työn osoituksena ja tuloksena saimme ISO 9001 -sertifikaatin syksyllä 2009. Yhteistyö koko henkilöstön kanssa näkyy juuri käytännön työssä.

Asukkaiden rinnalla tärkeitä ovat myös heidän omaisensa ja läheisensä. Varsinkin alkuvaihees-sa suhde luodaan avoimen ja jatkuvan yhteistyön

kautta. Osoitamme myös omaiselle olevamme vi-erellä kulkijoita, emme hänen kilpailijoitaan.

Saumattomasta yhteistyöstä hyvänä esimerk-kinä on kunnassamme toimiva verkostoyhteistyö. Halusimme jo toimintamme alkuvaiheessa viritel-lä julkisen, kuntamme alueella toimivan Levänie-mi-säätiön ja meidän välille yhteisiä tapaamisia, joissa olisimme keskustelleet yhteisistä poltta-vista asioista. Mielestämme tulisi pystyä kat-somaan asioita vastakkainasettelun ja kilpailun sijaan yhteistuloksen ja jatkuvuuden näkökulmas-ta. Alussa aika ei ollut vielä kypsä ja se haudattiin. Uusi yritys tuotti tulosta ja vuodesta 2005 lähtien olemme tavanneet kolme tai neljä kertaa vuodes-sa. Tapaamispaikka kiertää eli ”isäntänä” toimii kukin vuorollaan. Kutsumme tilaisuuksia verkos-totapaamisiksi. Niissä käsitellään johtamiseen, asiakkaisiin, henkilöstöön, koulutuksiin ym. tee-moja. Periaatteena on luottamus ja kumppanuus kaikkien mukana olevien kesken. Olemme huo-manneet, että asioista avoimesti puhuminen saa ihmeitä aikaan. Emme ole suinkaan toistemme kilpailijoita vaan haasteet saattavat olla kovinkin samankaltaisia. Olemme saaneet myös selkiy-tettyä kuntamme palvelujen tuottamiseen liittyviä asioita.

Uusin yhteistyömme tulos on syksyllä to-teutettavat koulutuspäivät, joilla koulutuksen vetämiseen osallistuvat verkoston eri toimi-jat ja koulutukseen kuuluvat tiimityöt tehdään sekaryhmissä. Tällä tavalla halutaan saumatto-man yhteistyön tiivistyvän myös henkilöstöta-solla. Samalla halutaan saada koko kuntaan samankaltainen ajattelu- ja toimintamalli koskien kotihoidon ja asiakkaan hoidon toteutumista. Odotuksemme ovat korkealla!

Kilpailutustilanteet ja tulevaisuus luovat osal-taan epävarmuutta, suuret monikansalliset yhtiöt tekevät tuloaan. Mitä uusi hallitusohjelma tuo tul-lessaan, jää nähtäväksi. Valoa tuo kuitenkin sikäli tieto, että tulisi suosia paikallisia ja myös pienem-piä toimijoita. Tähän mekin luotamme. Ja hyviin avoimiin suhteisiin: kumppanuuteen ja saumat-tomaan yhteistyöhön kaikkiin suuntiin. •


24. Eija Kilgast, projektijohtaja, Sotainvalidien Veljesliitto

Kolmas sektori vanhusten palvelujärjestelmässä järjestöt – uhka vai mahdollisuus vanhustyössä?

Sotien seurauksena maahamme perustettiin So-tainvalidien Veljesliitto sekä myöhemmin kolme muuta veteraanijärjestöä. Liitto edisti sotainvalidi-en turvaksi perustettavien sairas- ja veljeskotien rakentamista sekä suuriprosenttisten invalidien Valtiokonttorin korvaamien kunnallisten kotihoi-topalvelujen ja asuntojen korjausneuvonnan syn-tymistä. Vuonna 1998 Sotainvalidien Veljesliitto käynnisti työvoimahallinnon tuella työvoimapoliit-tisen avustajatoimintahankkeen tukemaan sotiem-me veteraanien kotona selviytymistä. Hankkeessa on 18 alueellista hanketta, jotka työllistävät vuo-sittain lähes 600 avustajaa sekä auttavat noin 8 000 asiakastaloutta. Avustajilla on päivittäin yleen-sä kaksi asiakasta, joiden luona ollaan noin 2,5–3 tuntia kerrallaan. Avustajatoiminta täydentää kun-nallista ja yksityistä kotihoitoa.

Avustajiksi palkataan alasta kiinnostunei-ta työttömiä, joille kotitalous- tai sosiaali- ja ter-veysala voisi muodostua ammatiksi. Hankkeessa motivoidaan, tuetaan ja kannustetaan avustajiksi palkattuja kouluttautumaan ja hakeutumaan avo-imille työmarkkinoille jo avustajatyösuhteensa aikana tai heti sen jälkeen. Osa voi löytää vanhus-työstä itselleen uuden ammatin, osa jopa perustaa oman yrityksen.

Sotainvalidien Veljesliitto tuottaa palveluja vet-eraanijärjestöille, mutta samalla se tuottaa tulevia vanhustyön työntelijöitä avoimille työmarkkinoille. Toiminta auttaa kuntia niin vanhustenhuollon kuin työllistämisen velvoitteissa. Avustajatoiminta ei tee hoitotyötä, joten toimintaa toteutetaan kiinteässä yhteistyössä kunnallisen kotihoidon kanssa.

Avustajatoiminnassa näemme jatkuvasti, kuinka hyvät avustajat eivät työllisty yrityksistään huo-limatta, elleivät he suorita lähihoitajan tutkintoa. Avustajiemme joukossa on iso joukko 50 vuoden ylittäneitä naisia, joilla halu ja mahdollisuudet kou-luttautua lähihoitajaksi ovat rajalliset. Joukossa on myös niitä, joilla on oppimisvaikeuksia tai jokin va-jaakuntoisuuden syy. Miten heitä voisi hyödyntää tulevaisuuden työmarkkinoilla paremmin?

Arvioiden mukaan vanhustyöstä on jäämässä eläkkeelle lähivuosina jopa 70 000 työntekijää. Sa-manaikaisesti vanhusten määrä lisääntyy huimaa vauhtia, mutta kunnallisessa kotihoidossa työa-jasta jää enää alle puolet asiakastyöhön. Miten kunnat ja järjestöt voisivat tehdä yhteistyötä niin, että ammattitaitoa vaativat tehtävät jäisivät hoit-ajien tehtäviksi ja avustavissa tehtävissä järjestöt voisivat täydentää palvelua ja työllistää niitä, jotka haluaisivat tehdä tämänkaltaisia tehtäviä?

Avustajatoiminnassa on mahdollisuus su-orittaa kotityöpalvelun ammattitutkinto, osia lähihoitajatutkinnosta, hoiva-avustajan tutkinto, lai-toshuoltajan tutkinto sekä saada henkilökohtaisen avustajan koulutusta. Uskomme, että moni hoi-va-avustajatutkinnon suorittaja on myös tu-levaisuuden lähihoitaja, mutta pienten askelten kautta. Emme voi ajatella, että 50-vuotiaana työu-ra on jo ohi, kun sitä parhaassa tapauksessa on jäljellä vielä 20 vuotta! Toiseksi, myös vajaakun-toisten joukossa on loistavia työntekijöitä ja käyt-tämätöntä potentiaalia.

Siis järjestöt, uhka vai mahdollisuus? Mielestä-ni ehdottomasti mahdollisuus! •


25. Pirkko Karjalainen, toiminnanjohtaja, Vanhustyön keskusliitto

Vanhustyön keskusliitto kolmannen sektorin toimijana

Julkisella sektorilla ja kolmannella sektorilla on pitkät yhteistyöperinteet vanhustyössä. Järjestöt ovat olleet aktiivisia palveluiden ja toiminnan ke-hittäjiä. Erityisesti palveluasumisen tarjoamisessa ne ovat edelleen merkittävä tekijä. Vapaaehtois-toiminta, erilaiset kerhot ja virkistystapahtumat ovat niin ikään kolmannen sektorin arkea. Ajatus-kin siitä, että järjestöt olisivat jonkinlainen uhka vanhustyössä, vaikuttaa täysin mahdottomalta.

Vanhustyön keskusliiton toiminta käynnistyi vuonna 1949, jolloin joukko järjestöjä perusti lii-ton yhteiseksi edunvalvojakseen ja toiminnan ke-hittäjäksi. Tuolloisesta vajaan kahdenkymmenen järjestön yhteisöstä on kehittynyt noin 350 yh-distyksen ja säätiön keskusjärjestö. Samalla liit-to toteuttaa innovatiivista kehittämistoimintaa ja järjestää omaa vapaaehtoistyötään. Keskusliiton järjestötoiminnan mahdollistaa Raha-automaatti-yhdistyksen tuki. Vanhusten kotipalvelutoimintaa on tarjottu jo vuosikymmeniä – nyt se toteutetaan liiton omistamassa VTKL-palvelut Oy:ssä.

Vanhustyön keskusliiton toiminnassa on kaksi vahvaa rinnakkaista linjaa. Toinen on ikääntynei-den ja vanhusten hyvinvoinnin ja turvallisuuden puolustaminen ja toinen vanhustyön järjestöjen toimintamahdollisuuksien ja toimintasisältöjen edistäminen ja kehittäminen. Kaiken toiminnan lähtökohtana on ikäihmisten kunnioittaminen ja vanhustyön arvostaminen. Vaikka kyseessä on

valtakunnallinen keskusjärjestö, olemme aina ha-lunneet toteuttaa myös omaa toimintaa ikäihmis-ten parissa. Sitä tehdään nyt erityisesti asuntojen korjausneuvonnassa sekä Helsingissä vanhusten kerho- ja vapaaehtoistoiminnan tarjoamisena.

Käytännössä keskusliiton jäsenyhteisöille tarjotaan erilaista neuvontaa mm. laki- ja vero-tusasioissa ja toimitetaan säännöllistä tiedotus-aineistoa. Yhteisissä aluetilaisuuksissa käydään läpi ajankohtaisia teemoja. Liiton valtakunnallinen vaikuttamis- ja edunvalvontatoiminta näkyy mu-kanaolona erilaisissa työryhmissä ja kannanottoi-na ajankohtaisissa teemoissa.

Kehittämishankkeista tuoreimpia ovat ikäih-misten fyysiseen ja psyykkiseen kuntoutukseen liittyvät projektit. Parhaillaan panostetaan myös ikäystävälliseen teknologian kehittämiseen yh-dessä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton kans-sa sekä ikäpolvien välisen yhteisymmärryksen ilmiöön.

Liiton viestinnässä näkyvin väline on edel-leen Vanhustyö-lehti, joskin internet ja koko so-siaalinen media on jatkuvasti laajentumassa. Jokasyksyinen vanhustenpäivä ja -viikko ovat va-kiintuneet valtakunnanlaajuisiksi tapahtumiksi. Paikallisesti järjestetään monenlaisia tapahtumia ja ohjelmaa – keskusliitto kehittää vuosittain vii-kolle teeman. Tänä syksynä aiheena on Vapaaeh-toisuus voimana. •


26. Sara Haimi-Liikanen, projektipäällikkö ja Jenni Bjong, projektityöntekijä, Kotkan kaupunki

Toimintakykyinen vanhus laitoshoidossa Case Kotka

Kotkan kaupunki on siirtynyt ikääntyneiden ym-pärivuorokautisessa hoidossa laitospainot-teisesta palvelurakenteesta yksiportaiseen hoiva-asumismalliin. Asukkaiden yhdenvertaisten palveluiden saatavuuden turvaamiseksi ja palve-luiden tarkoituksenmukaiseksi kohdentamiseksi on laadittu yhtenäiset myöntämisperusteet palve-luille. Perusteet ovat ikäihmisten palveluiden laa-tusuositusten mukaisia (STM 2008:3).

Hakemuksen hoiva-asumispaikasta tekee en-sisijaisesti palveluntarpeessa oleva itse. Hake-mus käynnistää palvelutarpeen arvioinnin. Siinä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja ha-kija määrittelevät millaista palvelutarvetta hakijal-la on ja miten tarpeeseen voidaan vastata. Ensin kartoitetaan kotihoidon mahdollisuudet vastata tarpeeseen. Hoiva-asumisen palvelutarpeet syn-tyvät toimintakyvyn, voimavarojen ja terveyden-tilan muuttuessa huonompaan suuntaan. Hyvällä palvelutarpeen sekä fyysisen, psyykkisen että so-siaalisen toimintakyvyn arvioinnilla parannetaan päätösten oikeudenmukaisuutta ja toistettavuutta sekä edistetään hoidon ja palvelun suunnittelua sekä toteutusta. Kotkassa käytettävä palvelutar-peen ja toimintakyvyn arvioinnin toimintamalli si-sältää vaiheittaisen ohjeistuksen palvelutarpeen arvioimiseksi sekä käytettävät mittarit ja testit. Saatujen tietojen perusteella tehdään päätös pal-veluiden antamisesta.

Kotkan kaupungissa on käytössä hoiva-asu-misen toimintamalli. Mallin avulla ikääntyneil-le tarjotaan asumisen lisäksi tarpeenmukaista

hoivaa ja huolenpitoa kodinomaisessa ympäris-tössä ja vastataan asiakkaan sairaanhoidollisiin tarpeisiin sekä edistetään ja ylläpidetään asuk-kaiden toimintakykyä. Hoiva-asumisyksikössä on taattava mahdollisuus saattohoitoon ja asu-miseen elämän loppuun asti. Hoivan tarpeen li-sääntyminen ei saa olla syy siirtymiseen pois hoiva-asumisyksiköstä.

Hoiva-asumisen toimintaa ohjaavat arvot ja periaatteet ovat: oikeus hyvään hoitoon, ihmisar-von kunnioitus, itsemääräämisoikeus, oikeuden-mukaisuus ja tasavertaisuus, hyvä yhteistyö ja ammattitaito sekä hyvinvointia edistävä ilmapiiri ja terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.

Hoiva-asumisessa asukas osallistuu omaa elämäänsä koskevaan päätöksen tekoon. Tar-vittavat palvelut pyritään järjestämään asukkaan omaan asuntoon. Asukas voi saada palvelunsa usealta eri tuottajalta halunsa ja toiveensa mu-kaisesti. Henkilökunta arvioi asukkaan toiminta-kykyä ja palveluntarvetta säännöllisesti ja reagoi muutostilanteissa nopeasti. Koko toimintaa ohjaa yhteisöllisyys.

Toiminnassa panostetaan myös fysioterapi-aan ja toimintakykyä edistävään työhön. Fysio-terapeutit toimivat osana moniammatillista tiimiä kuntoutuksen asiantuntijoina. Työn tavoitteena on asukkaiden fyysisen toimintakyvyn tukeminen hoitoja palvelusuunnitelman mukaisesti. Fysio-terapeutin työssä korostuu arvioinnin, ohjauksen sekä moniammatillisen yhteistyön merkitys asuk-kaiden toimintakyvyn tukemiseksi. •


27. Sanna Mustajoki-Kunnas, TtM, Heseva-kodin johtaja ja Tuija Epäilys, toiminnanohjaaja, Gaius-Säätiö/ Heseva-koti

muistisairaiden vanhusten toiminnallinen arki

Arjessa vanhuksen toimintakyvyn ylläpitäminen tarvitsee virikkeellisen ja sallivan ympäristön, jossa vanhuksella on mahdollisuus toteuttaa it-seään ja tehdä mielenkiintoisia asioita. Hoitaji-en huolenpito ja rohkaiseminen sekä vanhuksen voimavarojen tunteminen edesauttavat toiminta-kyvyn ylläpitämisessä ja arjen toimintojen raken-tamisessa. Kuntouttavan työotteen ja hoitotyön suunnitelmallisuuden avulla pyritään tukemaan muistisairaiden vanhusten toimintakykyä ja elä-mänlaatua arjessa mahdollisimman hyvin. Muis-tisairaiden vanhusten arkeen tuo haasteensa vanhuksen sairauksien tuomat häiriöt, jotka vai-kuttavat päivittäiseen toimintaan, muistiin, ympä-ristön hahmottamiseen ja tilanteiden hallintaan.

Heseva-kodin toiminta-ajatuksena on hoitaa asukasta hänen voimavarojaan ja yksilöllisyyt-tään kunnioittaen sekä kuntoutumista tukien. Toiminnan lähtökohtana on voimavaralähtöinen hoito ja yhteisöllisyys, jossa korostuvat säännöl-linen, tavoitteellinen ja monipuolinen viriketoim-inta ja asukkaiden osallistuminen oman arkensa rakentamiseen. Asukkaan annetaan tehdä itse mahdollisimman paljon valintoja omien voima-varojensa puitteissa. Henkilökunta kannustaa, motivoi ja ohjaa päivittäin asukasta omatoimisu-uteen. Tämä toimintakykyä edistävä työtapa voi vaikuttaa myönteisesti asukkaan elämänhallinta-an ja aktiivisuuteen. Vanhuksen elämänkaaren ja historian tunteminen auttaa tunnistamaan hänen voimavaransa ja mielenkiinnon kohteensa. Van-

huksen läheisten kanssa tehtävä yhteistyö on en-siarvoisen tärkeää.Heseva-kodissa pyritään tavalliseen, turvalliseen elämään ja arkeen niin, että asukas voisi elää kuin kodissa tehden niitä asioita, joita on ennenkin tehnyt. Porraskävelyjen, tasapainokoulun, erilais-ten jumppien ja tanssin sekä ulkoilun avulla pide-tään yllä toimintakykyä. Esimerkiksi asukkaalla on mahdollisuus jatkaa vanhoja harrastuksiaan (mm. keilaaminen, kutominen, uinti) voimava-rojensa mukaan. Toiminnalliseen arkeen kuuluu myös muistikuntoutus erilaisten pelien, kädentai-tojen, aistivirikkeiden ja musiikin avulla sekä arjen askareiden tekeminen, kuten ostoksilla käyminen tai vaikkapa pihan haravoiminen. Mielekästä toi-mintaa arjessa ovat myös erilaiset retket asukkai-den toiveet huomioiden.

Hoitohenkilökunnalta muistisairaan vanhuk-sen toiminnallisen arjen toteuttaminen edellyt-tää luovuutta, huumoria, monipuolista tietotaitoa ja kuntouttavan työotteen sisäistämistä. Oleellis-ta on voimavaralähtöinen, kunnioittava ja myön-teinen asenne, jossa hoitaja näkee vanhuksen sairauden takana. Hoitajan on kyettävä elämään hetkessä asukkaan rytmiä aistien.

Voimavaralähtöiseen ajatukseen pohjautuva toiminnallinen arki tuo vanhukselle turvallisuuden tunnetta, mielen virkistymistä, omatoimisuuden ja elämänlaadun kohentumista. Tärkeintä on van-huksen tunne siitä, että minusta välitetään ja mi-nua kunnioitetaan juuri sellaisena kuin olen. •


28. Peppi Haapala, FM, puheterapeutti, vanhustyön eat., Herttoniemen sairaala, kuntoutusyksikkö, Helsingin terveyskeskus

Gerontologinen puheterapia: nielemisen häiriöstä kommunikoinnin sekä vuorovaikutuksen arviointiin

Puheterapiassa keskitytään puheen (so. moto-riikka), äänen tuoton, kielellisten piirteiden (so. kielen järjestelmä) sekä nielemisen arviointiin ja kuntoutukseen. Näiden lisäksi (tässä esitykses-sä aikuisneurologinen tai gerontologinen) pu-heterapeutti on asiantuntija kommunikoinnin apuvälineiden hankinnassa sekä käytön ohjauk-sessa. Ikääntyneiden henkilöiden puheterapiassa, kuten aina ikääntyneiden kanssa toimiessamme, korostuu tietous iän ja sairauksien vaikutuksista henkilön kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn. Ge-rontologinen puheterapeutti onkin pätevöitynyt ko. alaan ja kykenee osana moniammatillista työ-ryhmää laatimaan laajan kuvan iäkkään henkilön kielellis-kognitiivisesta toimintakyvystä.

Viime aikoina on julkisuudessa puhuttu pal-jon ikäihmisten ravitsemustilasta. On muistettava, että ilman turvallista nielemistä ei ole olemas-sa hyvää ja turvallista ravitsemushoitoakaan. Puheterapeutti on nielemisen häiriöiden asian-tuntija, ja vastaa mm. hoitohenkilökunnan ohjan-nasta ja hoitotyöhön tarkoitetun nielemisen seulontamenetelmän koulutuksesta.

Puheterapiaan tulevalla iäkkäällä ihmisellä on usein jonkinasteinen kielellisen vaikeus eli afa-sia: puheterapeutti laatii arvioinnin sekä suun-nittelee kuntoutuksen. Puheterapia ei kohdistu vain asiakkaaseen/kuntoutujaan vaan myös hänen lähiympäristöönsä (omaiset, hoitohen-

kilökunta): kommunikointi- ja vuorovaikutustavat ja puhevammaisen kohtaaminen. Lisäksi yhä useammin aikuisneurologisen/gerontologisen puheterapeutin vastaanotolle saapuu muisti-sairas henkilö: puheterapeutin kielelliset arvioinnit sairauden diagnosoinnin tukena ja/tai kuntoutu-sta. Tämä kuntoutus toteutetaan yksilöllisesti tai ryhmämuotoisena. Erityisesti työikäisten muis-tisairaiden kohdalla puheterapeutin arvio on olennainen: usein alkava muistisairaus ilmenee kielellisten taitojen heikentymisenä. Viime aikoina on hoitotyössäkin tutkittu muistisairaiden ja lähi-ihmisten (=omaiset/ hoitajat) vuorovaikutustai-toja. Niiden on todettu olevan haasteellisia ja näin osaltaan vaikuttavan muistisairaan hoidon laatu-un sekä kuntoutusta edistävän toiminnan toteu-tumiseen. Esimerkkinä tästä luennossa esitellään OIVA-hanke: suuntaa huomion muistisairaiden henkilön kanssa työskenteleviin hoitajien vuoro-vaikutus- ja kommunikointitaitoihin sekä niiden mahdolliseen selkiinnyttämiseen.

Luennon aikana kuulijat saavat yleiskuvan ger-ontologisesta puheterapiasta osana ikääntyneen tai muistisairaan henkilön kokonaisvaltaista toimin-takyvyn arviointia sekä monipuolisen kuntoutuksen toteuttamisesta. Avainsanoja ovat: kielellis-kogniti-ivinen toimintakyky, nieleminen, työotteen asiakas- ja voimavaralähtöisyys, vuorovaikutustaidot ja kohtaaminen, moniammatillinen ryhmä. •


29. Marjut Komulainen, HH, SHG (AMK), Lahden kaupungin suun terveydenhoito

Vanhusten suunhoidon haasteet

• Ikääntymisen muutokset suussa • Sairaudet ja toimintakyky vaikuttavat suun

terveyteen • Suun terveydenhoidon tavoitteet

− terve suu − terveet huulet − terveet limakalvot − terve kieli

• Hampaiden reikiintyminen

• Ientulehdus, hammaskivi, parodontiitti • Suun sienitulehdukset • Hammasproteesia käyttävien ongelmia • Limakalvomuutokset • Ikenen liikakasvu • Riskipotilaita • Hampaattomuuden vaikutus yleisterveyteen • Kuiva suu • Kohti hyvää suunhoitoa •


30. Tarja Levo, projektisuunnittelija,

Sininauhaliitto

liika on aina liikaa – ikääntyneilläkin

Ikääntyneiden alkoholinkäyttö on noussut kes-kustelun kohteeksi viime vuosien aikana. Keskustelussa on aiheellisesti pohdittu mm. pal-velujärjestelmän valmiutta ja kykyä vastata esille nousseeseen ongelmaan. Toisaalta keskustelua on leimannut myös ikääntyneiden toiseuttaminen käytösnormeiltaan ja oikeuksiltaan eriarvoiseen asemaan verrattuna nuorempaan väestöön.

Ikääntyneet ovat heterogeenisin ryhmä yhteis-kunnassamme. Vanhenemisen muutokset ovat yksilöllisiä ja niihin vaikuttavat niin geenit, ympä-ristö, elintavat kuin ikääntyneiden erilaiset koke-musmaailmatkin. Ikääntyvien suhde alkoholiin ei myöskään ole yhtenäinen. Sekä käyttötavat että käsitykset kohtuullisuudesta vaihtelevat.

Julkisuudessa esiintynyt puhe alkoholin posi-tiivisista vaikutuksista myös vanhenevan väestön terveyteen ja fyysiseen toimintakykyyn on hyvin ikääntyvien tiedossa. Alkoholinkäytöllä on ikään-tyville myös sosiaalisia motiiveja, joiden kautta he ilmaiset itseään ja suhdettaan ympäristöön. Vaik-ka kohtuullinen alkoholin nauttiminen ei ole ter-veelle ikääntyvälle haitallista, tuovat ikääntymisen mukana seuraavat fyysiset muutokset, lisään-tyneet sairaudet ja lääkkeiden käyttö mukanaan riskitekijöitä, jotka tulee huomioida vanhetessa. Positiivisista vaikutuksista puhuttaessa unoh-detaan helposti, että alkoholi on keskushermos-toon vaikuttava myrkky, jonka haitallinen kulutus on yli 60 sairauden tai vaivan riskitekijänä ja jo-ka hallitsemattomasti käytettynä tuo mukanaan sosiaalisia ongelmia, mielenterveyden häiriöitä ja kasvavaa palvelujen tarvetta. Alkoholiongelmien synty ei ole sidoksissa ikään.

Yksikäsitteisiä annosmääriä liittyen alkoho-lin riski- ja haittatekijöihin ei voida antaa. Ih-miset ovat yksilöitä, jotka reagoivat alkoholiin erilaisesti. Vaikka alkoholinkäytön haitat nou-sevat kulutuksen kasvaessa, eri haittojen ris-kit kasvavat kuitenkin eritahtisesti. Positiivisia vaikutuksia tuottavat käyttömäärät esimerkik-si sepelvaltimotaudin kohdalla, voivat samanai-kaisesti lisätä ikääntyvillä kaatumatapaturmien riskiä.

Alkoholi tuo mukanaan erilaisia haasteita myös työntekijöille. Jo raitistuneilla voi iän kart-tumisen myötä tulla voimakkaammin esille aiem-min syntyneet alkoholiperäiset vauriot ja oireet. Pitkään alkoholia runsaammin käyttäneillä alka-vat psykofyysiset oireet näkyä voimakkaammin viimeistään eläkeiässä, ja riskikäytön vasta kol-mannessa iässä aloittaneet tunnistetaan usein liian myöhään. Ikääntyneiden alkoholiongelmien hoidossa ja ehkäisyssä oleellista on huomioida ikäspesifit kysymykset sekä lisätä palvelujärjes-telmän valmiutta tunnistaa alkoholinkäyttöön liit-tyviä oireita sekä ottaa alkoholinkäyttö puheeksi aina ikääntyvän terveydentilaa tai palvelujen tar-vetta määriteltäessä.

Sininauhaliiton koordinoimassa Liika on ai-na liikaa – ikääntyminen ja alkoholi -hankkeessa on tehty asiakastyötä vuodesta 2005 lähtien se-kä kehitetty erilaisia työtapoja ja toimintamalleja yhteistyössä kuntien kanssa. Tässä esityksessä käsitellään ikääntyneiden alkoholinkäyttöä sekä ikääntyvän arjen elämään liittyvinä kysymyksinä että peruspalveluiden työntekijöiden työn näkö-kulmasta. •


31. Eija Kaskiharju, tutkija, Ikäinstituutti

ikäihmisten alkoholinkäyttö palvelutaloissa

Ikäinstituutin hankkeessa Päihdepelisään-nöt palvelutaloihin (2009–2011) kehitetään yh-tenäisiä tapoja kohdata alkoholikysymyksiä kolmessa mukana olevassa yhteistyötalossa. Keskeisenä tavoitteena on tuottaa malli, peli-säännöt tai käytännöt, jotka ovat kaikille talon asukkaille ja työntekijöille yhteisesti tiedossa ole-via toimintatapoja. Konkreettisena tuloksena voi olla esimerkiksi ”huoneentaulu”, joka toimii oh-jenuorana alkoholikysymyksiä kohdattaessa. Toimintatavat koskevat hoitohenkilökuntaa, hal-lintoa, kiinteistönhoitoa ja viriketoimintaa sekä omaisia.

Perinteinen päihde- ja hoitotyö eivät ole kes-keisiä työkaluja käytäntöjä kehitettäessä. Kehittä-mistä ja tutkimusta ohjaavat toimintatutkimuksen periaatteet ja mahdollisuudet.

Projekti tuottaa tietoa mallin rakentamisesta prosessina ja toimintatutkimuksen soveltamises-ta tässä työssä.

Projektin tavoitteena on • tuottaa uutta tietoa suhtautumisesta alkoholiin • lisätä palvelutalon asukkaiden alkoholitietoutta

ja osallistaa heitä kehittämään talokohtaisia pelisääntöjä

• löytää ja kehittää asukkaiden ja henkilökunnan kanssa yhteisiä tapoja kohdata alkoholikysymyksiä

Päihdepelisäännöt palvelutaloihin -hankkeessa tutkimuksen tehtävä on tukea kehittämistyötä. Tutkimusaineistoja on kolmenlaisia: asukkaiden haastattelut, työntekijöiden haastattelut ja valta-kunnallinen kyselytutkimus, jossa on mukana 149 palvelutaloa.

Tässä esityksessä tuodaan esille muutamia tuloksia valtakunnallisesta kyselytutkimuksesta, jossa saatiin uutta tietoa muun muassa alkoholin-käytöstä palvelutaloissa, siihen liittyvistä ilmiöistä ja kehittämistarpeista. Esitys sisältää myös koke-mustietoa ikäihmisten osallistamisesta kehittä-mistyöhön. •


32. Leena Ulvinen, proviisori, Lapuan Lakeus Apteekki ja Sirkka Eväsoja, vanhustyön johtaja, Lapuan kaupunki

Lääkehoidon kokonaisarviointi

Turvallista lääkehoitoa moniammatillisesti, case lapua

Lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA) on ap-teekkien palvelu, jonka tarkoituksena on selvittää lääkityksen mahdollinen yhteys potilaan terveys-ongelmiin. Lääkitykseen liittyviä ongelmakohtia voivat olla lääkkeiden haittavaikutukset, mahdol-liset päällekkäisyydet tai yhteisvaikutukset, tar-peettomat lääkkeet, hoitotavoitteeseen nähden sopimattomat tai riittämättömät lääkkeet sekä lääkkeiden annosteluun tai hoitoon sitoutumiseen liittyvät haasteet.

Lääkehoidon kokonaisarviointiin sisältyy sy-vällinen paneutuminen potilaan taustatietoihin. Perustietojen ja nykytilan lisäksi arvioitsija kar-toittaa potilaan sairaus- ja lääkityshistorian, la-boratoriotutkimusten tulokset sekä elintapoihin liittyvät taustatekijät. Lääkehoidon kokonaisarvi-ointiin liittyy potilaan haastattelu ja käynti potilaan kotona tai hoitopaikassa lääkityksen ja sen toteu-tumisen selvittämiseksi.

Lääkehoidon kokonaisarviointi sisältää sy-vällisen kartoituksen esitetystä ongelmasta ja sen syistä toimenpide-ehdotuksineen. Arvioit-sija laatii kirjallisen raportin potilasta hoitavalle lääkärille, joka päättää lopullisista muutoksista. Hoitohenkilökunta on erittäin tärkeässä roolissa koko prosessin ajan kartoitusvaiheesta muutos-ten toteutukseen saakka osallistuen palavereihin ja tapaamisiin.

Prosessi sisältää lopuksi muutosten toteutuk-sen ja seurannan. Tulosten kannalta on tärkeää, että toteutettavista muutoksista, niiden perus-teista ja tavoitteista sekä toteutuksen käytännön ohjeistuksesta keskustellaan moniammatillises-ti kaikkien potilaan hoitoon osallistuvien tahojen

kesken. Jatkotoimenpiteistä sopiminen on osa kokonaisarviointiprosessia ja edesauttaa pitkä-kestoisten hyötyjen saavuttamista.

Lääkehoidon kokonaisarviointi perustuu pai-kallisen moniammatillisen yhteistyön kehittä-miseen lääkärien, hoitohenkilöstön ja apteekin välillä. Moniammatillinen ryhmä muodostuu ar-vioitsijan (LHKA-erityispätevyyden suorittanut farmaseutti tai proviisori) lisäksi potilaan hoi-dosta vastaavasta lääkäristä ja hoitajista. Mallis-sa yhdistyy uudella tavalla terveydenhuollon eri ammattiryhmien välinen kokemuksen ja asiantun-tijuuden vaihto. Potilaan lääkehoitoa pyritään ai-na tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti monen eri ammattiryhmän asiantuntemusta ja näkemystä hyödyntäen. Kaikkien potilaan hoitoon osallistu-vien asiantuntemusta hyödynnetään riippumatta siitä, kuka aloitteen kokonaisarviointiin on tehnyt.

Moniammatillisena yhteistyönä tehtävä lää-kehoidon kokonaisarviointi edistää lääkkeiden oikeaa ja tarkoituksenmukaista käyttöä. Lääkitys-muutokset parantavat potilaiden toimintakykyä ja rationalisointi tuo säästöjä lääkekuluissa. Yh-teiskunnalle palvelun hyöty näkyy entistä tehok-kaampana terveydenhuollon henkilöstöresurssien ja osaamisen hyödyntämisenä.

Lääkehoidon kokonaisarviointi-palvelua voivat toteuttaa erityispätevyyden suorittaneet farma-seutit ja proviisorit. Itä-Suomen yliopiston orga-nisoima täydennyskoulutus kestää 1,5 vuotta (35 op). Erityispätevyyden suorittaneita on Suomessa tällä hetkellä 150 ja palvelua tarjoaa 50 apteekkia. Lisäksi lääkehoidon kokonaisarviointia tehdään sairaala-apteekeissa ja lääkekeskuksissa. •


33. Martti Luomala, ylilääkäri, Lapua

lääkehoidon kokonaisarviointi lapuan terveyskeskuksen kokemukset vuosilta 2008–2010

Lapuan kaupungin ja Lapuan Lakeus Apteekin välinen Lääkehoidon kokonaisarvioinnin kehittä-missopimus 2008 • Lapuan kaupungin ja Lapuan Lakeus Apteekin

välinen Lääkehoidon kokonaisarvioinnin Kehittämissopimus tehtiin 28.08.2008

• Erityisen haasteellisena useissa yhteyksissä on nähty ikääntyneiden turvallinen lääkehoito.

Sopimuksen ensisijaiseksi päämääräksi on ase-tettu Lääkehoidon kokonaisarviointi -palvelun ke-hittäminen. Koska tätä suppeampi Lääkityksen arviointi tukee kiinteästi Lääkehoidon kokonais-arviointi -palvelun kehittämistä sekä mahdollis-taa farmaseuttisen asiantuntemuksen laajemman hyödyntämisen potilaiden lääkehoitojen tarkoi-tuksenmukaisessa toteutuksessa, on kehittä-missopimukseen sisällytetty myös Lääkityksen arvioinnin määritelmä ja palvelukuvaus • Kehittämissopimukseen kirjatun mukaisesti

Lääkehoidon kokonaisarviointi -palvelun kehittämistyön tuloksia arvioidaan kaksivuotiskausittain. Kehittämistyöryhmän kokoonpano nimettiin sopimuksen mukaisesti ensimmäisen sopimuskauden aikana.

• Kehittämissopimukseen on liitetty kaksivuotiskausittainen raportointivelvollisuus perusturvalautakunnalle.

• Kehittämistyöryhmän muodostavat ylilääkäri Martti Luomala, vanhustyönjohtaja Sirkka Eväsoja, hoitotyön johtaja Terhi Haapala, farmaseutti Helena Latva ja proviisori Leena Ulvinen.

Lapuan terveyskeskuksen potilaiden arvioinnit • Kehittämissopimuksen mukaisesti tilattuja

ja Lakeus Apteekin Lapuan kaupungilta laskuttamia lääkehoidon kokonaisarviointeja on suoritettu elokuun 2008 ja marraskuun 2010 välisenä aikana useita.

• Koska lääkehoidon kokonaisarviointia suppeammat lääkityksen arvioinnit liittyvät kiinteästi lääkehoitojen turvallisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden tarkasteluun, on tehty myös niitä.

Lääkehoidon arviointien tulokset • Riippumatta arviointien laajuudesta ovat

kokemukset olleet erittäin positiivisia. Kehittämissopimuksen mukaisesti Leena Ulvinen on koonnut varsinaisista laajemmista arvioinneista potilaskohtaiset yhteenvedot arviointien tuloksena syntyneistä vaikutuksista.

• Varsinkin nuoret lääkärit ja eurolääkärit ovat käyttäneet palvelua ja olleet tyytyväisiä tällaisen palvelun olemassaoloon.

Kaikki terveyskeskuksemme lääkärit mieltävät palvelun työtä helpottavana optiona ja siinä ko-rostuu moniammatillisen työn merkitys potilaiden parhaaksi. •


34. Helena Räsänen, vanhustyön päällikkö, TtM, Sipoon kunta

mistä syntyy asiakaslähtöinen hoitotyö?

Diasarjan otsikoita • Vanheneminen • Johtaja johtaa asiakaslähtöisyyttä • Käytännön esimerkkejä – vanhukset eivät ole

bulkkikamaa • Mitkä ovat iäkkäiden ihmisten hoitamisen

haasteet? • Mikä on ikääntyneen ihmisen

kokonaisvaltainen katsominen ja vuoropuhelu • Valtakunnallisia ja laadullisia ikäihmisten

palvelujen laatutavoitteita

• Haluan olla muutakin kuin vanha – haluan olla ihminen

• Ihmiskäsitys ja arvot ohjaavat meitä • Arvokas vanhustyö • Oman työn arvostus • Asenteista ja ennakkoluuloista • Mikä tekee työpaikasta hyvän? Hyvä

työpaikka! • Kulttuurisen yhteisymmärryksen luominen

työyksikössä • Kokemuksia Sipoosta •


35. Meeri Puhakka, sairaanhoidon opettaja, TtM Vanhustyön tutkintotoimikunnan puheenjohtaja

Koulutuksella vanhustyön osaajaksi

Lähitulevaisuudessa meidän on vastattava lä-hes puolen miljoonan yli 80 -vuotiaan tarpeisiin. Ikääntyvät tulevat olemaan entistä haasteelli-sempaa joukkoa, he ovat arvoiltaan, kokemuk-siltaan ja toimintakyvyltään hyvin erilaisia. Tämä edellyttää Innovatiivista, kehittyvää ja visionääris-tä otetta vanhustyön koulutuksen kaikilla tasoilla, niin että antamamme vanhustyön palvelut tulevat olemaan korkeatasoisia ja vastaamaan vanhu-sasiakkaiden erilaisia tarpeita ja odotuksia. Ge-rontologisen osaamisen kehittäminen on otettu tavoitteeksi useissa valtakunnallisissa asiakirjois-sa (mm. Ikäihmisten palveluiden laatusuositus STM 2008). Palvelujärjestelmän kehittämisen ta-voitteena on mm. lyhentää hoitoaikoja, vähentää pitkäaikaishoitoa, vahvistaa perusterveydenhuol-lon roolia ja siirtää painopiste avopalveluihin sekä turvata ikääntyvien kotona asuminen. Toisin kuin ennen painopiste tulee siirtymään korjaavasta hoidosta terveyttä edistävään ja ennaltaehkäise-vään työhön. Tällä on vaikutusta terveyspalvelui-den tarpeeseen ja kustannuksiin

Vanhustyön ja vanhustyön koulutuksen ke-hittäminen edellyttävät entistä enemmän uusia näkökulmia, rohkeita valintoja, päämäärätietois-ta toimintaa, ennakkoluulottomuutta ja kriittis-tä keskustelua pysyäksemme ajan kehityksessä mukana. Perusta asiantuntijuuden kehittymiselle rakentuu opiskeluaikana. Vanhustyön asenteisiin ja arvoihin vaikuttaminen on tärkeää opiskelu-vaiheessa. On suuri haaste kouluttajille ja työ-elämälle miten saisimme yhä enemmän nuoria opiskelijoita motivoitumaan gerontologisen hoi-totyön opintoihin? Vanhustyö on kehittyvänä tu-levaisuuden alana edellyttää laajaa osaamista oman vanhustyön tietoihin, taitoihin ja kokemuk-seen, kykyä analysoida tietoa kriittisesti, enna-koida tulevaa kehitystä, kantaa vastuuta omasta työstään ja ammattialasta sekä reflektiotaitoja.

Opintosuunnitelmat, niiden tavoitteet ja osaa-misvaatimukset perustuvat työelämästä läh-teviin osaamisvaatimuksiin ja kuvauksiin. Sen takia on tärkeää, että työelämän edustajat ovat kiinteästi mukana koulutuksen kehittämisessä

ja suunnittelussa jo opintosuunnitelmien uudis-tamistyöstä lähtien. Koulutuksessa edellytetään ajantasaista ja näyttöön perustuvaa tietoa. Läh-tökohtana on lainsäädäntö ja sosiaali- ja terveys-poliittiset ohjelmat. Normaalien koulutusväylien, kuten sairaanhoitajan (AMK), sosionomin (AMK) ja lähihoitajan ammattitutkinnon kautta voi osaamista täydentää suuntaamalla niitä geron-tologiseen hoitotyöhön. Lisäksi järjestetään eri-koistumis- ja täydennyskoulutusopintoja.

Yksi suositeltava väylä hankkia erityisosaa-mista vanhustyöhön on näyttötutkintona suo-ritettava Vanhustyön erikoisammattitutkinto, johon kuuluu kolme pakollista tutkinnon osaa ja yksi valinnainen tutkinnon osa. Näyttötutkin-tojärjestelmä tarjoaa aikuisväestölle joustavan tavan osoittaa, uudistaa ja ylläpitää ammatillis-ta osaamistaan työtehtävien vaihtuessa ja päte-vöityä myös uuteen ammattiin. Etuna on se, että henkilön ammatillinen osaaminen voidaan sen avulla kansallisesti ja laadullisesti tunnustaa riip-pumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työko-kemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Erikoisammattitutkinnon suorittaminen edellyttää vanhustyön vaativimpien työtehtävien hallintaa. Ammattitaitovaatimukset on määritelty tasollises-ti niin, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja taidot, lisäksi täydentä-viä ja syventäviä opintoja ja noin viiden vuoden työkokemus pystyy suoriutumaan tutkinnosta. Vuonna 2010 uudistettujen tutkinnon perustei-den läpäiseviä periaatteita ovat: ammattieettinen toiminta, hoivakumppanuus, laatuajattelu, toi-mintakykyä ylläpitävä ja aktivoiva työote, verkos-to-osaaminen, ikääntyvän toimijuus ja osallisuus sekä kestävä kehitys.

Miten sitten koulutuksella ylläpidetään ja kan-nustetaan ja tuetaan jo vuosia vanhustyötä teh-neitä hoitajia? Miten varmistetaan hiljaisen tiedon siirtyminen uusille sukupolville? Hiljainen tieto, siirtyy työyhteisöissä asiantuntijoita seuraamal-la, roolimallien ja tarinoiden kautta. Hiljainen tieto on resurssi, joka tulisi hyödyntää koulutuksessa. Työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminta, työyh-


teisössä oppiminen ja hiljaisen tiedon jakaminen ovat keinoja, joilla näihin voidaan vastata. Jaet-tu asiantuntijuus on prosessi, johon kaikki työn-tekijät osallistuvat omista lähtökohdistaan, tällöin voidaan hyödyntää olemassa olevaa ja tuottaa uutta. Työyhteisössä oppiminen edellyttää kult-tuuria, joka mahdollistaa oppivan organisaation työskentelymallit sekä avoimen ja kehittämistä edistävän ilmapiirin. Oppivassa organisaatiossa syntyy uutta osaamista, uusia innovaatioita ja jo-kainen työntekijä kehittyy ja oppii.

On hienoa, että yhä enemmän rakennetaan yhteistyötä koulutuksen ja työelämän edustaji-en kanssa. Tästä on hyvänä esimerkkinä erilai-set yhteiset hankkeet ja opiskelijoiden tekemät työelämälähtöiset opinnäytetyöt. Tähän lopuk-si voisin lisätä, että vanhustyön osaamisen ke-

hittämiseksi koulutustarjonnan pitäisi sisältää monipuolisia mahdollisuuksia syventää asiantun-tijaosaamista vanhustyössä ja työelämän tarpeita vastaavaa perus-, täydennys- ja jatkokoulutusta.

Lähteet: Näyttötutkinto-opas, oppaat ja käsikirjat 2011:4, OPHNäyttötutkinnon perusteet, Vanhustyön erikois-ammattitutkinto 2010, määräys 6/011/2011, OPHPäivi Voutilainen ja Pirjo Tiikkainen: Gerontologi-nen hoitotyö; Pirjo Tiikkainen: Koulutuksen rooli gerontologisen hoitotyön osaamisen kehittämi-sessä, WSOY 2009Sairaanhoitaja asiantuntijana, Hoitotyön vuosikir-ja 2011: Sanna Mäkipää ja Teija Korhonen: Mistä asiantuntijuus muodostuu? •


36. Minna Stolt, TtM, jalkaterapeutti (AMK), tohtorikoulutettava, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

Vanhusten jalkaterveys - keskeinen osa toimintakykyä

Tämän puheenvuoron tavoitteena on lisätä tie-toutta vanhusten jalkaterveydestä ja siihen vai-kuttavista tekijöistä sekä kannustaa kuulijoita huomioimaan vanhusten jalkaterveys osana van-huksen kokonaishoitoa.

Vanhusten jalkaterveyteen ei kiinnitetä riit-tävästi huomiota. Useat tutkimukset ovat osoit-taneet, että vanhuksilla on monia jalkavaivoja, jotka haittaavat heidän päivittäisistä toiminnois-ta selviytymistä. Jalkaterveys koostuu ehjästä ja joustavasta ihosta, terveistä ja oikein leikatuis-ta kynsistä, kivuttomuudesta ja asianmukaisista sekä sopivan kokoisista kengistä.

Vähintään joka kolmannella kotona asuvalla vanhuksella on todettu olevan jalkavaivoja ja jal-kavaivojen määrä laitoshoidossa olevilla vanhuk-silla on tätäkin suurempi. Yleisimmät jalkavaivat ovat kuiva jalkapohjan iho, kovettumat, pitkät ja paksuntuneet kynnet, erilaiset varpaiden virhea-sennot (kuten vaivaisenluu ja vasaravarpaat) sekä jalkakipu. Monet vanhuksista kokevat, että erilai-set jalkavaivat kuuluvat vanhuuteen eivätkä siksi halua näyttää jalkojaan hoitohenkilökunnalle.

On todettu, että erilaiset jalkavaivat haittaa-vat vanhuksen toimintakykyä. Jalkavaivat ovat yhteydessä hitaaseen kävelynopeuteen, heiken-tyneeseen tasapainoon, vaikeuteen selviytyä päivittäisistä askareista ja suurentuneeseen kaa-

tumisriskiin. Heikko jalkaterveys vaikuttaa myös elämänlaatuun.

Vanhusten käyttämissä kengissä on myös puutteita. Vanhukset pitävät usein tohvelityyp-pisiä kenkiä, joissa ei ole minkäänlaista kiinnitys-tä tai tukevuutta. Epäsopivan kengän on todettu aiheuttavan kaatumistapaturmia, jotka puolesta-an saattavat johtaa vaikeaan loukkaantumiseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Tärkeää onkin huolehtia siitä, että vanhuksella on turvalliset kengät niin sisä- kuin ulkokäytössä.

Ikääntymisen myötä ihmisen kyky huolehtia omista jaloistaan heikkenee. Vanhukset eivät kykene kumartumaan ja leikkaamaan kynsiään, koska pelkäävät kaatuvansa tai heidän käsien voima ei riitä kynsien hoitovälineiden käyttöön. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että ikäänty-neellä on joku jonka puoleen kääntyä jalkatervey-tensä hoitamiseksi. Tällä hetkellä jalkojenhoidon ammattihenkilöitä ovat ammattikorkeakoulusta valmistuvat jalkaterapeutit (nimikesuojattu am-mattihenkilö) ja vuoteen 1996 asti toiselta asteel-ta valmistuneet rekisteröidyt jalkojenhoitajat.

Toivon, että tämän puheenvuoron jälkeen, jokainen vanhusten hoidossa työskentelevä kiin-nittää osaltaan huomiota vanhusten jalkoihin ja auttaa parhaansa mukaan vanhusten jalkatervey-den hoidossa. •


37. Kristiina Miettinen, senioripalvelupäällikkö, Näkövammaisten Keskusliitto ry

Asiakkaana ikääntyvä näkövammainen

Suomessa arvioidaan olevan noin 80 000 näkö-vammaista henkilöä. Lähes 65 % heistä on 65 vuotta täyttäneitä. Eläkeikäisten yleisin näkövam-mautumisen syy on silmänpohjan rappeuma (ma-kuladegeneraatio). Myös glaukooma ja diabetes saattavat heikentää näköä. Harmaakaihi aiheuttaa monille näköongelmia, mutta leikkauksen jälkeen näkötilanne on yleensä hyvä. Harmaakaihi ei ole näkövammaisuutta aiheuttava silmäsairaus.

Näkövammaiseksi määritellään henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on heikompi kuin 0,3. Näkövammaiseksi ei luo-kitella ihmistä, jonka näkökyky pystytään korjaa-maan laseilla normaaliksi tai jos toisessa silmässä on normaali näkö. Näkövammainen voi olla heik-konäköinen tai sokea.

Yleisesti ajatellaan, että näön heikentyminen kuuluu luonnollisena osana ikääntymiseen. Näön-tarkkuuksien aleneminen on osa normaalia ikään-tymistä. Sen sijaan vammautuminen silmänpohjan rappeuman tai muun silmäsairauden vuoksi ei ole normaalia ikääntymistä.

Silmäsairaudet jäävät liian usein huomiotta niin ikäihmisen itsensä kuin ammattihenkilöstönkin osalta. Tässä tarvitaan ammattilaisten yhteistyötä. Asiakkaat ovat saattaneet sinnitellä jo vuosia hei-kentyneen näön kanssa ilman asianmukaisia apu-välineitä ja palveluita. Hoitavalla henkilökunnalla ei ole välttämättä asiakkaan näkötilanteesta mitään tietoa. Todetaan yleisesti, että henkilöllä on huono näkö. Heikentyneen näön syy on selvittämättä ja palvelujen tarve kartoittamatta.

Näkövammaisten asiakkaiden tavallisimmat hankaluudet liittyvät arkisiin toimiin: kaupassa käymiseen, asioimiseen, kodin ulkopuolella liik-kumiseen, postin selvittämiseen, lukemiseen ja ylipäätään tiedon saamiseen. Pelkän näkövam-man vuoksi ei tarvita hoivapalveluita. On tärke-ää huomioida, että vammaispalvelulaissa ei ole ikärajaa ja myös ikääntynyt näkövammainen on vammainen.

Apuvälineitä löytyy huonoonkin näkötilan-teeseen. Vahvojen suurennuslasien käyttäminen saattaa monille olla hankalaa. Heikko näkö, han-

kala suurennuslaite ja korkea ikä ovat monesti niin vaikea yhtälö, että asiakkaat palauttavat apuvä-lineensä. Kun ei näe, eristäytyy helposti muista ihmisistä.

Vallitsevista valaistusolosuhteista riippuu mo-nesti miten heikkonäköinen selviytyy ympäris-tössä. Liiallinen valo aiheuttaa häikäisyä, joka hankaloittaa liikkumista ja ympäristön hahmotta-mista. Näkevien ryhmiin osallistuminen voi monille olla epämieluisaa siksi, että näkövammaiset koke-vat, ettei heidän heikkonäköisyyttään ymmärretä ryhmässä. Samoin ympäristön on vaikeaa ymmär-tää ”miksi Hilkka tänään näkee tuon asian, kun ei eilen nähnyt.”

Kun henkilö näkövammautuu eläkeiässä, hä-nelle ei automaattisesti ”synny” näkövammaistai-toja: esimerkiksi tuntoaistin (käsien) käyttö. Tätä täytyisi systemaattisesti harjoitella. Kuuloaistin hy-väksikäyttäminen saattaa olla alentuneen kuulon vuoksi mahdotonta. Ikääntyneiden näkövammais-ten omatoimisuutta pystytään ylläpitämään. On tärkeää muistuttaa, että jos on ikänsä kahvin-sa keittänyt, ei kahvinkeittotaito katoa mihinkään vaikka näkö menisikin. Haastavinta on oppia uu-det niksit miten kahvi keitetään.

Näkövammaisten Keskusliiton alueelliset työn-tekijät sekä Keskussairaaloiden näkövammaisten kuntoutusohjaajat ovat avainhenkilöitä silloin, kun asiakkaan näkötilanne on niin huono, että hän ei selviydy sanomalehden lukemisesta. On tärke-ää, että asiakkaan näkövamman syy selvitetään ja hän saa asianmukaiset apuvälineet sekä apuväli-neiden käytön ohjausta. Kun henkilö on näkövam-mainen, tulisi hänet lähettää Keskussairaalaan Silmäklinikan kuntoutuspoliklinikalle. Kuntoutus-poliklinikalla mm. sovitetaan apuvälineitä, tehdään valaistustarpeen arvioita ja suunnitelmia kotiin ja annetaan liikkumistaidonohjausta. •

Näkövammaisten Keskusliitto ry palvelee val-takunnallisesti. Senioripalvelut sekä aikuisten aluesihteerit antavat ohjausta ja neuvontaa näkö-vammaisten palveluissa. Lisätietoja www.nkl.fi ja p. 09-396 041 / vaihde.


38. Kristiina Juvas, THM, Eur.erg, projektipäällikkö, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Vanhusten asumisen paloturvallisuus

Koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa kuolee Suo-messa vuosittain yli 2000 henkilöä. Yleisimmät syyt ovat kaatumiset ja putoamiset. Palokuole-mien määrä on noin sata henkeä vuodessa. Ta-paturmissa ja tulipaloissa kuolleiden määrä Suomessa on väkilukuun suhteutettuna Länsi-Euroopan korkein. Vanhusväestön suhteellinen osuus palokuolemissa on suuri. Erityisryhmien asumisen paloturvallisuus on yksi vuonna 2004 käynnistyneen Sisäisen turvallisuuden ohjelman painopistealueista. (Erityisryhmiin luetaan tässä yhteydessä kuuluviksi henkilöt, joiden fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on alen-tunut.) Palosuojelurahaston rahoittamassa kehit-tämisprojektissa on tuotettu tietoa ja välineitä eri viranomaisten ja toimijatahojen väliseen yhteis-työhön kunnissa.

1.7.2011 uudistunut pelastuslaki selkeyttää yhteistyötä onnettomuuksien ehkäisyssä. Se sel-keyttää viranomaisten ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja helpottaa yhteistoiminnan rakenta-mista. Uuden pelastuslain avulla on mahdollista parantaa merkittävästi ikääntyneiden ja muiden erityisryhmiin kuuluvien asumisturvallisuutta. La-ki edellyttää toiminnanharjoittajalta selvityksiä, suunnitelmia ja toimenpiteitä, joilla varmiste-taan, että asukkaat ja hoidettavat voivat turval-lisesti poistua tulipalossa. Lisäksi laki velvoittaa viranomaisia tai esim. kotikäyntejä tekeviä hen-kilöitä kertomaan pelastusviranomaiselle raken-nuksessa tai asunnossa olevista palonvaaroista tai onnettomuusriskeistä. Salassapitosäännök-set eivät enää estä tätä tiedonkulkua. Palovaroit-timien osalta pelastuslakia on täydennetty siten, että palveluja tukiasumisen toiminnanharjoit-

tajalla on nyt velvollisuus huolehtia asuntoihin palovaroittimet ja pitää ne kunnossa. Tähän men-nessä velvollisuus on ollut asukkailla itsellään. Asumisturvallisuuden kehittäminen on entistä luontevampi osa paikallista turvallisuuden kehit-tämistyötä kunnissa.

Asumisturvallisuuden kehittäminen edellyt-tää moniammatillista yhteistyötä ja uusia yhteis-työkäytäntöjä viranomaisten ja eri toimijatahojen kesken. Vaarojen kartoituksen, riksien arvioinnin ja turvallisuuden kehittäminen on keskeinen osa kunnilta edellytettävää turvallisuustyötä. Tapatur-mien ja paloturmien taustalla on paljon yhteisiä tekijöitä, joihin ajoissa puuttumalla voidaan tukea vanhuksen pärjäämistä turvallisesti kotona ja vä-hentää laitoshoidon tarvetta.

Erityisryhmien parissa työskentelevien työn tueksi on tuotettu aineistoa asumisturvallisuu-teen liittyvien vaarojen havaitsemiseen ja riskien arvioimiseen: Unohdukset ja erehdykset salli-va asuinympäristö -opas erityisryhmien asumis-turvallisuuden kehittämiseen ja aiheeseen liittyvä koulutusaineisto on vapaasti ladattavissa sekä suomeksi että ruotsiksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kotisivuilta http://www.spek.fi/Suomeksi/Paloturvallisuus/Erityisryhmien_asu-misturvallisuus/Materiaalit.iw3. Aineisto käy sekä työpaikkakoulutukseen, oppilaitoksissa käytettä-väksi että kenen tahansa tiedon tarpeen täyttä-miseen liittyen omaan tai omaisten turvalliseen asumiseen.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö antaa asiantuntija-apua ja koulutusta asumisen palotur-vallisuuteen liittyvissä asioissa. •


39. Päivi Topo, tutkimuspäällikkö, THL ja Helinä Kotilainen, yliarkkitehti SAFA

miten ympäristö voi tukea muistisairasta ihmistä ja häntä avustavia henkilöitä

Muistisairauden eteneminen aiheuttaa sairastu-neelle ihmiselle laaja-alaisesti haasteita hänen jo-kapäiväisessä elämässään.

Esityksessä käydään läpi muistisairauksi-en kuten Alzheimerin taudin vaikutusta ihmisen suhteessa ympäristöönsä. Samoin käydään lä-pi näyttöön perustuvaa tietopohjaa siitä millainen

ympäristö voi tukea muistisairasta ihmistä oma-toimisuudessa ja hyvinvoinnissa.Esityksen lopussa esitellään hyviä esimerkkejä olemassa olevista ympäristöistä ja kerrotaan ke-hittämästämme tilojen arvioinnin ja kehittämisen menetelmästä.


40. Paula Hakala, dosentti, FT, johtava tutkija, Kelan tutkimusosasto

miten ravinto tukee ikääntyneiden hyvinvointia?

Ravinnolla on huomattava vaikutus ikääntyneiden terveyteen ja toimintakykyyn. Hyvä ravitsemustila parantaa vireyttä ja elämänlaatua sekä nopeuttaa sairauksista toipumista.

Tärkeää on huolehtia ruoan sopivan määrän ja laadun lisäksi myös siitä, että ruoka on mau-kasta, ja että ateriointihetket ovat arkea virkistä-viä tapahtumia.

Ikääntyminen tuo mukanaan syömiseen liit-tyviä ongelmia, jotka voivat heikentää ravitse-mustilaa, terveyttä ja toimintakykyä. Esimerkiksi muistisairaudet, suun ongelmat sekä runsas lää-kitys voivat huonontaa ruokahalua ja vähentää syömistä siinä määrin, että se johtaa aliravitse-mukseen. Sen seurauksena sairauksista toipumi-nen hidastuu tai estyy ja hoitojaksot pitenevät.

Ikääntynyt tulisi punnita vähintään kerran kuukaudessa, jotta tahaton painon lasku ha-vaitaan ajoissa. Sen ehkäisemiseksi on tär-keää varmistaa sekä energian että proteiinin riittävä saanti. Ikääntyneen ruokavalion tulee si-sältää energiaa vähintään 1500 kcal (6,5 MJ)/vrk ja proteiinia 80–100 g/vrk (1,0–1,2 g painokiloa kohden/vrk). Liian niukka proteiinin saanti aiheut-taa lihaskatoa, joka heikentää liikuntakykyä ja ke-hon hallintaa sekä altistaa infektioille.

Tärkeää on varmistaa myös riittävä D-vitamii-nin ja kalsiumin saanti, mikä ehkäisee kaatumisia ja murtumia. Ikääntyneille suositellaan D-vitamii-nilisän (20 µg eli 800 ky) nauttimista päivittäin ympäri vuoden. Myös kalsiumlisä (vähintään 800 mg/vrk) voi olla tarpeen. Ikääntyessä janon tunne saattaa heikentyä ja monet lääkkeet poistavat nestettä elimistöstä.

Nesteitä tulisi juoda 1–1,5 litraa (5–8 lasillista) päi-vässä ruokien mukana saadun nesteen lisäksi.

Alkoholi on ikääntyneille erityisen haitallista. Se häiritsee veren sokeritasapainoa ja voi vaikut-taa lääkkeiden tehoon. Alkoholia käyttävillä mää-rän tulisi rajoittua korkeintaan yhteen annokseen/vrk ja korkeintaan 7 annokseen/viikko (yksi an-nos on pieni pullo keskiolutta, 12 cl mietoa viiniä tai 4 cl väkevää viinaa).

Ikääntyneille suositeltu painoindeksi on 24–29 kg/m2. Laihduttaminen on ikääntyneel-lä perusteltua vain silloin, jos sen arvioidaan ko-hentavan hänen terveyttään ja toimintakykyään, eikä siitä aiheudu terveysriskejä kuten lihas- tai luukatoa.

Ikääntyneille on laadittu omat ravitsemussuosi-tukset. Siinä ikääntyneet on jaoteltu toimintakyvyn ja sairastavuuden mukaan neljään ryhmään seu-raavasti: 1) hyväkuntoiset ikääntyneet, 2) kotona asuvat ikääntyneet, joilla useita sairauksia, 3) koti-hoidon asiakkaat, joilla ulkopuolisen avun tarvetta ja 4) ympärivuorokautisessa hoidossa olevat.

Suositusten tavoitteena on mm. levittää ikäih-misten ravitsemukseen liittyvää tietoa, jotta hyviksi havaitut hoitokäytännöt leviäisivät kautta maan. •

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemus-suositukset ikääntyneille. Edita Oy. 2010.http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/ portal/fi/ravitsemussuositukset/erillisryhmat/ikaantyneet/


41. Sirpa Pajunen, toiminnanjohtaja, Iholiitto ry

ikääntyvän ihon hoidossa huomioitavia seikkoja

Ihossa huomaa ajan kulumisen. Vanheneminen näkyy, kun iho ja sen alainen rasvakerros alkavat ohentua.

Ikääntymisen myötä iho muuttuu rakenteel-lisesti ja toiminnallisesti. Ihon elastiset säikeet paksuuntuvat, kollageeni rappeutuu, talin eritys, isojen hikirauhasten määrä ja karvojen kasvu vä-hentyy. Myös ihon immuunivaste, solujen uusiu-tuminen, haavan paraneminen, talin ja hien eritys, lämmönsäätely, tuntoaistimukset ja D-vitamiinin tuotto heikkenevät.

Ihon melanosyyttien määrä alenee ja ihon pigmentin tuottokyky heikkenee. Tästä syys-tä iän karttuessa iho palaa herkästi auringossa. Ihon haavojen hitaamman paranemisen syynä on asteittainen verisuonien määrän aleneminen. Ihotunnon ja muidenkin aistimuksien heikenty-minen johtuu hermopäätteiden vähenemisestä. Verinahka, ihon keskimmäinen kerros, ohentuu. Kollageenisynteesi eli ihon joustinaineiden tuot-taminen heikkenee sekä kimmoisuutta lisäävä proteiini, elastiini, alkaa hajota. Siksi ihon kimmoi-suus ja joustavuus vähenee.

Ihon ikääntymiseen vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät Ihoon vaikuttavat ikä, perinnölliset tekijät, erilai-set yleis- sekä ihosairaudet, aurinko, tupakointi, ravinto, erilaiset kemialliset aineet kuten lääkkeet ja hormonit ja mahdollisesti myös ilman saasteet.

Ihon vanhenee ja sen vastustuskyky alenee, kun solujen uusiutumiskyky ja aineenvaihdunta-prosessit heikkenevät.

Tali- ja hikirauhasten erityksen vähenemisen myötä suojaavan rasva- ja happovaipan raken-ne heikkenee. Estrogeenin tuotannon alenemisen tuloksena saattaa olla kuiva, halkeileva iho, jos-sa on luonnollisten rasva-aineiden vajausta. Iho

kuivuu, koska vettä poistuu orvaskeden kautta enemmän. Ihosta tulee karhea, kireä ja sarveis-kerrokseen ilmestyy pieniä halkeamia. Kyse on vanhenevan ihon asteatoottisesta kuivasta ihos-ta, joka punoittaa, hilseilee ja kutiaa.

Ihon ennenaikaista vanhenemista aiheuttavia ulkoisia tekijöitä ovat mm. altistuminen UV-sä-teilylle. Auringon valo aiheuttaa ryppyjä, erilaisia pigmenttimuutoksia ja talirauhasten liikakasvua sekä verisuonimuutoksia kuten verenpurkaumia tai mustelmia, jopa ihokasvaimia ja ihon kimmoi-suuden vähenemistä.

Joidenkin nautintoaineiden käyttö lisää ihon rappeutumista. Tupakka estää hapen kulun. Alko-holi aiheuttaa iholla punoitusta, teleangiektasiaa ja ihon kuivumista.

Ikääntyvän ihon hoidon perusta on säännöl-lisyys. Ihon ohentuessa sitä tulee käsitellä aiem-paa hellävaraisemmin.

Perusvoiteilla voidaan korjata ihon kuivuutta ja sen suojatoimintaa. Voiteessa oleva vesi ja vettä sitovat aineet parantavat ihon kosteuspitoisuut-ta. Voiteessa oleva rasva puolestaan estää veden haihtumista. Kuiva iho joutuu helposti noidanke-hään: kutina houkuttaa raapimaan ja raapiminen aiheuttaa tulehdusta, tulehtunut iho hilseilee ja ai-heuttaa kutinaa!

Ikääntyvän ihon hoidon kulmakiviä ovat sään-nöllisen pesun ja kosteuttamisen lisäksi pe-russairauksien hyvä hoitotasapaino, mielialan pitäminen hyvänä, säännölliset ja terveet elämän-tavat liikunnalla höystäen, tupakoinnin ja alkoholi välttäminen. Käytössä olevien lääkeaineiden yh-teisvaikutukset auringonvalon kanssa sekä muut ihovaikutukset tulee selvittää.

Jos ilmestyy ihomuutoksia, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle. •

Suullisten esitysten tiivistelmät (42–63)


Suullisten esitysten tiivistelmät (42–63)


42. Päivi Tiilikainen, THM, projektipäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu, Terveysala, Kuopio

Virtuaalinen ikääntyvän ideaalikoti oppimis- ja kehitysympäristönä (hima) -projekti, 2010–2013

Väestön ikääntyminen, joka Suomessa seuraa-vien 25 vuoden aikana on Euroopan nopeinta, luo suuria haasteita vanhustenhuollolle ja sosi-aali- ja terveysalan koulutukselle. Vanhustyön opinnot eivät juuri kiinnosta nuoria opiskelijoita. Oppilaitosten tehtävänä on vastata yhteiskunnan tarpeisiin kouluttamalla riittävä määrä vanhus-työhön perehtyneitä ammattilaisia, jotka hallitse-vat ikääntyvien ja ennalta ehkäisevän hoitotyön erityispiirteet. Opinnoista on kehitettävä houkut-televia ja vetovoimaisia. Opetusmenetelminä voi-daan hyödyntää esimerkiksi sosiaalista mediaa, jota suurin osa opiskelijoista käyttää jo arkielä-mässään. Ikääntyville tuotteitaan ja palveluitaan tarjoavien yritysten ja järjestöjen tulee entises-tään tehostaa vuoropuheluaan koulutuksen kans-sa palveluja tuotekehitystyössä. Oppilaitosten on puolestaan uudistettava vanhustyön opetusta sekä sisällöllisesti että menetelmällisesti vastaa-maan sekä yhteiskunnan että opiskelijoiden tar-peita vuoropuhelussa ikääntyvien kanssa.

Nämä edellä mainitut asiat ovat olleet lähtö-kohtina Virtuaalinen ikääntyvän ideaalikoti op-pimis- ja kehitysympäristönä (Hima) -projektin, 1.5.2010–30.4.2013, käynnistämiselle. Hima -projektin keskeisenä tavoitteena on luoda uu-sia ratkaisuja, jotka lisäävät vanhustyön opis-kelun vetovoimaisuutta, uudistavat opetus- ja oppimisprosessia asiakaslähtöisemmäksi, kehit-tävät yritysten ja järjestöjen verkostoitumista se-

kä lisäävät ikääntyneille suunnattujen palvelujen ja tuotteiden saatavuutta. Projektissa uudistetaan vanhustyön opetus- ja oppimisprosessia sekä menetelmiä sen toteuttamiseen kehittämällä vir-tuaalinen, ikääntyville suunniteltu ideaalikoti Se-cond Life-virtuaalimaailmaan. Lisäksi projektissa kehitetään oppimispeli teoriaopintoihin. Virtu-aalisten opintojen lisäksi opiskeluun liittyy käy-tännön harjoittelu ikääntyvien parissa. Second Lifeen rakennettava ideaalikoti määritellään laa-ja-alaisesti fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena, turvallisena ja esteettömänä kotina, joka mahdol-listaa kotona asumisen ja itsenäisen suoriutumi-sen mahdollisimman pitkään. Second Life toimii sekä oppimisympäristönä että yritysten ja järjes-töjen tuotteiden ja palvelujen markkinointi- ja ver-kostoitumisfoorumina. Sekä peli että Second Life voivat toimia myös sosiaali- ja terveysalan am-mattilaisten täydennyskoulutusympäristönä.

Ensisijaisina hyödynsaajina projektissa ovat sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ja opettajat, so-siaali- ja terveysalan ammattilaiset sekä ikään-tyville palveluja ja tuotteita tarjoavat yritykset ja järjestöt. Savonia-ammattikorkeakoulu toimii pro-jektin hallinnoijana. Osatoteuttajia ovat Savon ammatti- ja aikuisopisto, Pohjois-Karjalan am-mattikorkeakoulu ja Pohjois-Karjalan Ammatti-opisto, Outokumpu. Euroopan sosiaalirahaston rahoituksen on myöntänyt Pohjois-Savon elinkei-no-, liikenne- ja ympäristökeskus. •


43. Eija Rautasalo, TtT, yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu/ Diak Itä; Markku Tukiainen, FT, professori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus, Tietojenkäsittelyn laitos

potilashuoneesta virtuaaliseksi olohuoneeksi

Virtuaalikymppi - Ikäihmisten kognitiivinen ja so-siaalinen aktivointi teknologiavälitteisten palvelu-jen avulla 01.09.09–31.08.12.

Tutkimuksissa on todettu, että teknologian avulla tuotettu viriketoiminta lisää kotona/ laitok-sissa/ palvelutaloissa asuvien henkilöiden vuoro-vaikutusta, toiminnallisuutta ja kohentaa heidän toimintakykyään sekä lisää omanarvon tuntoa. Teknologia ei ole vielä tuonut riittävästi toivot-tuja hyötyjä ikääntyvien hoitoon. Käytettävissä olevaakaan teknologiaa ei hyödynnetä riittäväs-ti kodeissa, palvelutaloissa ja laitososastoilla. Virikkeellisyyteen kehitetään yhä vähän sovel-luksia esimerkiksi dementiaoireisten käyttöön. Myöskään laitososastojen muuttaminen asumis-yksiköiksi ei ole muuttanut asiakkaan asumisym-päristöä virikkeellisemmäksi.

Hankkeen perusideana on vaikuttaa kaikkein heikkokuntoisimpien kotona, laitos- ja palvelu-yhteisöissä asuvien vanhusten toimintakykyyn, kehittää tätä tukevia palveluprosesseja ja teh-dä asuinympäristöistä esteettisesti ja eettisesti virikkeellisempiä.

Valkoisen katon ja seinien tuijottaminen voi muuttua menneisyyden ja nykyisyyden kuviksi – oman elämän kuviksi. Huonokuntoinenkin ikäih-minen voi osallistua reaaliajassa suvun häihin tai uuden perheenjäsen ristiäisiin. Kukin katselee ar-kea aktivoivia kuvia ja esityksiä oman vointinsa ja mielenkiintonsa mukaan. Rakennamme elämys-ympäristöä kuva- ja äänimateriaalin avulla yhdes-

sä ikäihmisten, omaisten ja hoitohenkilökunnan kanssa.

Kokoamme teknologiaa hyödyntäen laitteis-ton, johon teemme ikäihmisten tarpeiden mukaan räätälöidyn sisällön (mm. kuva- ja videoesityk-set) ja käytön mahdollistavan vuorovaikutusta-van. Laitteiston käyttö voi olla joko yksilöllistä tai yhteisöllistä ja tekniikka on pitkälti piilotettu. Ikäihmiset osallistuvat suunnitteluun oman toi-mintakykynsä ja mielenkiintonsa mukaan. Akti-voimme omaiset ja hoitohenkilökunnan mukaan sisällön tuotantoon ja jakamiseen.

Tärkeitä tutkimuslähtökohtia ovat mm.: • havainnointitutkimus ikäihmisten

aktivaatiomuutosten osoittamiseksi • vanhusten osallistuminen suunnittelutyöhön • itse kootun, muunneltavan ja edullisen

laitteiston toteutus ja käytettävyys

Yhteistyötahoina hankkeessa ovat mm. Euroo-pan aluekehitysrahasto, Etelä-Savon ja Poh-jois-Karjalan maakuntaliitot, Pohjois-Savon liitto, Kainuun maakunta- kuntayhtymä, Diakonia-am-mattikorkeakoulu, Diak Itä (hallinnoija), Itä-Suo-men yliopisto/tietojenkäsittelyn laitos, Joensuun kampus, Kajaanin ammattikorkeakoulu, Tervey-den ja Hyvinvoinnin laitos, Toimiva koti, Helsin-gin kaupunki ja Sosiaalitalouden tutkimuskeskus, Diak Itä. •


44. Marja Äijö, TtL, yliopettaja, Savonia – ammattikorkeakoulu, terveysala, Kuopio; Kaarina Sirviö, TtT, yliopettaja, Savonia – ammattikorkeakoulu, terveysala, Kuopio

Suuhygienisti-opiskelijat iäkkään ihmisen suun terveyden edistäjinä – kokemuksia suupirssistä

Tutkimusten mukaan laitoshoidossa oleville iäk-käille ihmisille tarjotut suun terveydenhoidon pal-velut eivät täysin vastaa asiakkaiden tarpeita ja heitä hoitava henkilökunta tarvitsee lisää valmiuk-sia asiakkaittensa suun hoitoon. Myös suuhygie-nistiopiskelijat tarvitsevat oppimiskokemuksia iäkkään ihmisen arvostavasta kohtaamisesta, suun terveyden hoidon erilaisista tarpeista se-kä iäkkään ihmisen voimavarojen tukemisesta. Opiskelija tarvitsee monipuolista tietoa, vuoro-vaikutustaitoja, kykyä kohdata ja vahvaa eettis-tä osaamista toimiessaan iäkkäiden asiakkaiden hoitotyössä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suuhygienistiopiskelijoiden oppimiskokemuksia iäkkäiden asiakkaiden suun terveydenhoitotyös-sä ja tavoitteena on saadun tiedon avulla kehittää opiskelijoiden harjoittelua aikaisempaa moni-puolisemmaksi. Tämä tutkimus liittyy Suupirssi -projektiin, jossa kehitetään liikkuvaan suunhoi-toyksikköön (Suupirssi) oppimis- ja palvelutoi-mintamalli. Eräinä kohderyhminä ovat hoivakotien asukkaat ja henkilökunta.

Tutkimuksen tiedonantajina ovat Savonia -am-mattikorkeakoulun suuhygienisti-opiskelijat, jotka suorittavat osan klinikkaharjoittelustaan liikkuvas-sa suunhoitoyksikössä. Tutkimusaineisto kerät-tiin ennen ja jälkeen harjoittelun. Syksyllä 2010 tehtyyn alkukyselyyn vastasi 15 opiskelijaa. Ky-selyssä kartoitettiin opiskelijoiden taustatiedot, heidän itsearviointinsa osaamisestaan ja heidän odotuksiaan tulevasta harjoittelusta. Kysely si-sälsi suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Harjoitte-lun jälkeinen aineiston keruu suoritettiin keväällä

2011 opiskelijoiden ryhmähaastatteluilla. Avoin-ten kysymysten vastaukset ja haastatteluaineisto analysoitiin sisällön analyysilla ja määrällisten ky-symysten vastaukset frekvensseinä.

Ennen harjoittelua opiskelijoilla oli positiivinen kuva osaamisestaan ja he pitivät tulevaa harjoit-telua haastavana. He toivoivat kohtaavansa har-joittelun aikana erilaisia asiakkaita ja harjoitella itsenäistä hoitotoimintaa ohjaajan tuella. Harjoit-telun jälkeen opiskelijoiden oppimiskokemukset liittyivät asiakkaan kohtaamiseen ja asiakkaan kanssa kommunikointiin. He oppivat miten pie-nillä toimenpiteillä voi olla suuri merkitys iäkkään asiakkaan kokemukseen hyvästä olosta ja huo-lenpidosta. Opiskelijat pohtivat myös, mikä oi-keuttaa heitä toteuttamaan suun terveydenhoitoa erityisesti toimintakyvyltään heikentyneiden asi-akkaiden kohdalla.

Alustavien tulosten perusteella voidaan to-deta, että liikkuva suunhoitoyksikkö tulee ole-maan opiskelijoille haastava ja osaamista kehittävä oppimisympäristö. Ennen harjoittelua opiskelijoilla oli kapea näkemys suun tervey-denhoitotyössä vaadittavasta ammatillisesta osaamisesta. Suun terveydenhoitotyön osaa-minen, johon laitteiden käyttö liittyy, oli ainut osaamisenalue, jossa opiskelijat halusivat ke-hittyä. Harjoittelun jälkeen opiskelijoiden op-pimiskokemukset liittyivätkin eettiseen ja vuorovaikutusosaamiseen. On tärkeää, et-tä opiskelijat hahmottavat iäkkään asiakkaan suun terveyden edistämisen hoitoprosessin. Suupirssi monipuolistavana oppimisympäristö-nä tarjoaa tähän mahdollisuuden. •


45. Pirjo Ikävalko, viestinnän asiantuntija, Kela, KanTa-palvelut

Vanhukset innokkaita eReseptin käyttöönottajia

KanTa-palvelujen rakentaminen on terveydenhuollon suuri sähköinen mullistus

Kansallinen Terveysarkisto (KanTa) on yhteinen nimitys terveydenhuollon valtakunnallisille tie-tojärjestelmäpalveluille, joita ovat sähköinen re-septi (eResepti), kansallinen Lääketietokanta, sähköinen potilastiedon arkisto ja tiedonhallinta-palvelu (eArkisto) sekä kansalaisten Omien tietojen katselu verkossa. Näiden palvelujen rakentaminen on terveydenhuollon suuri sähköinen mullistus, jo-ka ulottuu kaikkien kansalaisten elämään. Kyse on kansalaisen kannalta merkittävästä uudistuksesta.

Sähköisten reseptien (eResepti) käyttöön-otto Suomessa leviää nyt kulovalkean tavoin. Sähköistä lääkemääräystä koskevan lain mu-kaan apteekkien tulee ottaa eResepti käyttöönsä 1.4.2012 mennessä. Julkinen terveydenhuolto on sitoutunut ottamaan eReseptin käyttöönsä huh-tikuuhun 2013 mennessä ja yksityinen sektori vuotta myöhemmin. Kansalaisten sähköiset po-tilastiedot siirtyvät sähköiseen arkistoon (eArkis-to) vaiheittain, kun palvelu tulee valtakunnalliseen käyttöön vuoden 2015 loppuun mennessä.

Kuluvan vuoden loppuun mennessä eReseptin saa Turusta ja Kymenlaaksosta sekä Länsi-Poh-jan, Itä-Savon, Päijät-Hämeen, Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen, Pohjois-Suomen ja osittain myös Helsingin ja Uu-denmaan sairaanhoitopiirien alueilta.

Siellä, missä eResepti on jo käytössä, vanhuk-set ovat suhtautuneet sen käyttöönottoon hyvin. Ennakkoon ajateltiin, että vanhukset olisivat suu-rin ryhmä, jotka haluavat uudistuksesta huolimat-ta edelleenkin paperireseptin. Näin ei ole ollut. eReseptistä kieltäytymisiä on ollut erittäin vähän.

Reseptitiedot voi tarkistaa netistä Omien tietojen katselu -palvelustaeReseptin käyttöön liittyy potilaan mahdolli-suus katsoa omia tietojaan verkossa. Palve-

luun kirjaudutaan www.kanta.fi -sivujen kautta pankkitunnuksilla tai sähköisellä henkilökortil-la. Joillekin vanhuksille saattaa olla iso kynnys tietokoneen ja/tai Internetin käyttöön. Jos van-huksella ei ole omaa tietokonetta tai Internet-yh-teyttä, voi omia tietojaan toki katsoa vaikkapa kirjastojen koneilta. Kansalaisopistoissa tai muis-sa vanhuksille tietokonekoulutusta antavissa or-ganisaatioissa olisi hyvä, jos samalla annettaisiin opastusta, miten kansalainen voi katsoa Interne-tistä omia reseptitietojaan.

eReseptin käyttöönoton edut sekä potilaiden että terveydenhuollon näkökulmista ovat selkeät. Sähköinen lääkemääräys helpottaa ja nopeuttaa potilaan asiointia. Paperireseptiä ei enää tarvita. Terveydenhuollosta kerrotaan, että potilaan pa-perireseptit ovat alttiita hukkumaan. Nyt kaikki reseptitiedot löytyvät aina valtakunnallisesta tie-tokannasta, Reseptikeskuksesta. eReseptin käyt-tö parantaa hoidon jatkuvuutta ja tiedonkulkua. Samalla voidaan välttää päällekkäinen lääkitys ja lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset. Suojattu tiedonsiirto takaa toiminnan turvallisuuden.

Jatkossa tilanne muuttuu potilaan ja terve-ydenhuollon toimijoiden kannalta vielä parem-maksi, kun käyttöön otetaan eArkisto-palvelut. Sähköisen potilastiedon arkiston käyttöönot-to mahdollistaa jo kertaalleen tallennetun tiedon uudelleenkäytön, minkä ansiosta voidaan välttyä mm. päällekkäisiltä tutkimuksilta. Potilastietojen keskitetyn arkistoinnin ansiosta sähköisestä po-tilastietojen arkistosta on saatavissa ajantasais-ta ja luotettavaa tietoa hoitotilanteisiin. Potilas voi katsoa omaan terveydenhuoltoon liittyvät tiedot Internetistä Omien tietojen katselu -palvelusta. •


46. Marion Karppi, projektityöntekijä, fysioterapeutti, terveystieteen kandidaatti, Raision kaupunki, Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö

interaktiivinen etäkuntoutus potilaan toipilasajan tukemisessa

JohdantoIkääntyneiden intensiivinen ja nousujohteinen fyysinen harjoittelu on osoitettu tehokkaaksi kaa-tumisten ehkäisyssä (Piirtola ym. 2003) sekä toimintakyvyn ja kotona selviytymisen paranta-misessa. Erityisesti kotona suoritettu harjoittelu parantaa toimintakykyä arjen perustoiminnois-sa (Leinonen ym. 2009, Zidén ym. 2008). Kas-te-ohjelman Toimintakykyisenä ikääntyminen -hanke pilotoi Raision-Ruskon yhteistoimin-ta-alueella interaktiivista etäkuntoutusta (IKU), joka mahdollistaa intensiivisen kuntoutustoimin-nan terveyskeskussairaalan osastolta kotiutu-misen jälkeen. Interaktiivisella etäkuntoutuksella tarkoitetaan videoneuvotteluteknologian sovel-lusta, jossa kuntoutuja ja kuntouttaja ovat kaksi-suuntaisessa näkö- ja kuuloyhteydessä toisiinsa. Fysioterapeutti ohjaa kotiutunutta asiakasta etä-päätteen avulla, jolloin harjoitukset ovat yksi-löllisesti muokattavissa kuten perinteisessäkin kuntoutuksessa. Kehittämishankkeessa selvi-tetään miten iäkkäät kokevat kuntoutumisen interaktiivisen etäkuntoutuksen avulla ja mi-tä merkityksiä IKUlla on kotiutumisen jälkeiseen toipumiseen.

MenetelmätHankkeessa seurataan neljän sairaalasta ko-tiutuneen iäkkään potilaan kuntoutumista IKUn avulla. Tutkimushenkilöt saavat kahden kuukau-den ajan etälaitteen välityksellä yksilöllistä fysio-terapiaa terveyskeskussairaalasta, puoli tuntia kerrallaan, kolme kertaa viikossa. Tutkimuk-seen osallistujat haastatellaan intervention alus-sa ja lopussa. Toimintakykyä mitataan Bergin tasapainotestillä.

Alustavat tuloksetAlustavien tulosten mukaan kuntoutujat ovat tyytyväisiä saamaansa interaktiiviseen etäkun-

toutukseen. He kokevat IKUn motivoineen itse-näiseen harjoitteluun ja heidän toimintakykynsä on parantunut arjen toiminnoissa. Tutkittavat ovat tehneet harjoitusohjelman mukaisia harjoituk-sia myös itsenäisesti, varsinaisten lähetysaikojen lisäksi.

PohdintaInteraktiivisella etäkuntoutuksella pystytään tu-kemaan terveyskeskussairaalan osastolta kotiutuvien potilaiden toipilasaikaista kuntoutu-mista. Etäkuntoutuksen avulla potilaat motivoitu-vat noudattamaan yksilöllistä harjoitusohjelmaa paremmin kuin perinteisen paperille tulostetun harjoitusohjelman avulla. Interaktiivisella etäkun-toutuksella pystytään parantamaan ikääntynei-den toimintakykyä, mikäli palvelua tarjotaan tietyt kriteerit täyttävälle potilaalle. IKU saattaa löytää paikkansa ikääntyneiden kuntoutuspalvelumuo-tona, mikäli toimintaa kehitetään edelleen eri po-tilasryhmien tarpeita vastaavaksi sekä laitteen ohjelmatuotantoa laajennetaan kattamaan myös toimintakyvyn muita osa-alueita. •

LähteetPiirtola ym. 2003. Fyysinen harjoittelu edullista ja tehokasta kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyssä. Duodecim.

Leinonen ym. 2009. Kotikuntoutumisavustajan tuki parantaa iäkkäiden elämänlaatua. Duodecim.

Zidén ym. 2008. Home rehabilitation after hip fracture. A randomized controlled study on balance confedence, physical function and everyday activities. Clinical Rehabilitation.

YhteystiedotMarion Karppi [email protected] Puh: 044 327 6533


47. Outi Korpelainen, th, TtM, hoitotieteen laitos, Turun yliopisto, projektikoordinaattori, Toimintakykyisenä ikääntyminen – hanke / KASTE, Salon kaupungin vanhuspalvelut; Sini Eloranta, sh, TtT, tutkija, Turun sosiaali- ja terveystoimi, erikoissuunnittelija, Ikäinstituutti; Seija Arve, TtT, palvelujohtaja, Turun sosiaali- ja terveystoimi, Gerontologisen hoitotieteen dosentti, TY

Kotona asuvan ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistäminen eri toimijoiden yhteistyöllä

TaustaHyvä toimintakyky edistää ikääntyneen henkilön mahdollisuuksia asua pidempään omassa kodis-saan. Ikääntyneen henkilön toimintakykyä voi-daan edistää fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia voimavaroja tukevilla palveluilla, joita järjestävät useat eri toimijat.

TarkoitusTutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä kaupungin ja kolmannen sektorin sekä muiden tahojen toimijat (N = 100) osallistuvat kotona asu-van, 65 vuotta täyttäneen ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistämiseen ja millaista on yhteis-työ näiden eri toimijoiden välillä.

MenetelmätTutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena erääs-sä länsisuomalaisessa kaupungissa, joka muo-dostuu 10 taajamasta. Tutkimusaineisto kerättiin postikyselynä syyskuussa vuonna 2010. Kyse-ly osoitettiin kaupungin toimijoille (N = 21) ja kol-mannen sektorin sekä muiden tahojen toimijoille (N = 79). Vastausprosentiksi muodostui 60. Ai-neiston analysoinnissa käytettiin sekä kvantitatii-visia että kvalitatiivisia menetelmiä. TuloksetEri toimijat järjestivät monipuolisia palvelui-ta ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistä-miseksi kaupungin kaikissa taajamissa. Useiden

palveluiden järjestämiseen, kuten esimerkiksi lii-kuntaryhmien järjestämiseen ja tiedon antami-seen terveellisistä elämäntavoista, osallistuivat sekä kaupungin että kolmannen sektorin toimijat. Joitakin palveluista, kuten vertaistukea omaishoi-tajille järjestivät pelkästään kolmannen sekto-rin toimijat. Vastaajat tekivät eniten yhteistyötä seurakunnan ja kaupungin toimijoiden kanssa ja erityisesti kaupungin sosiaali- ja terveystoimen kanssa tehtävän yhteistyön toivottiin lisääntyvän. Yhteistyömuodot, joihin vastaajat tämän tutki-muksen mukaan jatkossa olivat halukkaita, olivat yhteisen organisoinnin kehittäminen, tiedonkulun ja osallistumisen edellytysten parantaminen sekä laaja-alaisen yhteistyön lisääminen.

JohtopäätöksetTämän tutkimuksen mukaan eri toimijat järjestävät monipuolisesti ikääntyneiden toimintakykyä edis-täviä palveluita. Näyttää siltä, että palveluiden li-säämiseen sijaan, tulisi olemassa olevat resurssit hyödyntää ja suunnata uudella tavalla kehittämällä yhteistyötä kaupungin ja kolmannen sektorin toi-mijoiden välillä esimerkiksi tässä tutkimuksessa vastaajien esille tuomalla tavalla. Yhteistyötä ke-hittämällä yhä useampi kotona asuva ikääntynyt henkilö voisi hyötyä eri toimijoiden järjestämistä toimintakykyä edistävistä palveluista. •

Lisä[email protected]


48. Pia Vähäkangas, TtT, projektipäällikkö, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius; Katriina Niemelä, esh, suunnittelija/projektityöntekijä, Oulun kaupunki/Vanhuspalvelut

Voiko laitoshoidossa oleva ikääntynyt henkilö kuntoutua?

Laitoshoitoon ohjautuvat ikääntyneet kärsivät monenlaisista toimintakyvyn vajeista sekä niis-tä johtuvista päivittäisen selviytymisen ongel-mista. Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen on todettu olevan yhteydessä mm. huonoon seiso-matasapainoon, nivelten liikelaajuuden heikkou-teen, kognition ongelmiin, mielialaan ja näköön. Koska fyysisen toimintakyvyn ongelmat ovat yh-teydessä myös psyykkiseen ja sosiaaliseen toi-mintakykyyn, on tärkeä tukea ja kehittää sitä, jotta ikääntynyt henkilö selviytyisi mahdollisim-man itsenäisesti.

Vanhustenhuollon resurssien ja hoidon laa-dun johtaminen -hankkeen eräänä tavoitteena on kehittää laitoshoitoon ikääntyneiden kuntou-tumista edistävä toimintamalli ja tunnuslukuja hyödyntämällä Resident Assesment Instrument (RAI)-järjestelmän mittareita. Mallin lähtökohta-na on se, että laitoshoidossa oleva ikääntynyt voi parantaa toimintakykyä, jos hänen kuntoutu-mismahdollisuutensa tunnistetaan ja toimintaky-vyn paranemista tuetaan tarkoituksenmukaisin kuntoutusinterventioin.

Hankkeessa on kehitetty kolme kuntoluok-kaa – toimintakyvyn paranemisen mahdollisuus, toimintakyvyn säilymisen mahdollisuus ja pitkäl-le edennyt toimintakyvyn alenema. Kuntoluokat muodostuvat kognition ja fyysisen suoriutumisen tason mukaan. Kuntoluokkien tarkoituksenmukai-

suutta on testattu kevään 2011 aikana hankkeessa mukana olevilla interventio-osastoilla Kokkolassa ja Oulussa. Kuntoluokat ovat toimineet hoitajien työvälineenä, kun hoitosuunnitelman tavoitteita on määritelty. Luokat ovat myös toimineet lähijohtaji-en työvälineenä tarkasteltaessa asiakasrakennetta ja hoidon tuloksia osastotasolla. Henkilöille, joilla on toimintakyvyn paranemisen tai säilymisen mah-dollisuus on moniammatillisesti laadittu kevään 2011 aikana harjoitteluohjelmia, joiden avulla edis-tetään fyysistä suoriutumista.

Hankkeen tuloksia mitataan syksyn 2011 aikana. Mittaus toteutetaan tarkastelemal-la hoitosuunnitelmissa tapahtuneita muutoksia kuntoluokittain. Hoitosuunnitelmien alkumittaus on tehty marraskuussa 2010. Loppumittaus teh-dään kesäkuussa 2011. Asiakastasolla arviointia tuloksista tehdään myös vertaamalla asiakkaiden toimintakyvyssä tapahtuneita muutoksia. Kunto-luokkien käyttökelpoisuutta lähijohtamisen näkö-kulmasta arvioidaan haastattelemalla lähijohtajia. Tässä abstraktissa on kuvattu kuntoluokkien ke-hittämistyötä, joka on vain osa hankkeen kehit-tämistoimintaa. Hankkeen päätavoitteena on kehittää tunnuslukuja lähijohtamiseen, joiden avulla johtaja arvioi oman osaston hoidon tulok-sia. Hankkeen lopputuotteena on lähijohtamisen käsikirja, joka julkaistaan THL:n julkaisuna ke-väällä 2012. •


49. Salla Lätti, fysioterapeutti, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Mira Berg, fysioterapeutti, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Helena Norokallio, KM, projektikoordinaattori, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Paulina Iiskala, fysioterapeutti, kehittämispäällikkö, Laitilan Terveyskoti

Kunto – hankkeella haaveista totta

Kotona asuvilla ikääntyneillä on toiveita, joita hei-kentynyt liikkumiskyky ja psykososiaaliset on-gelmat estävät toteuttamasta. Terveysasemille tehdään ”turhia” käyntejä psykososiaalisista syis-tä johtuen. Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry:n ja Laitilan Vanhaintuki ry:n Kunto-kehittämishan-ke on paremman arjen mahdollistaja. Hankkees-sa luodaan kuntouttava toimintamalli kotona asuville ikääntyville muistisairaille, mielenterveys-kuntoutujille sekä psykososiaalisten ongelmien kanssa kamppaileville. Hanke nähdään ”siltana nykyhetkestä haaveisiin”. Yhteistyössä mukana myös Suomen Kinestetiikkayhdistys ry ja hank-keen rahoittajana RAY.

Hanke edistää itsenäistä elämää ja ylläpitää liikkumis- ja toimintakykyä omassa elinympäris-tössä sekä ohjaa ja tukee omaishoitajia arjessa. Uutta on fysioterapian ja järjestötoiminnan yhteis-työ. Vapaaehtoisilla on tärkeä rooli.

Kotikäynnit: voimavaraistava yksilöllinen ko-tikuntoutus fysioterapeutin ohjauksella sekä omaishoitajan ohjaus ja tukeminen. Kotikuntou-tus lähtee asiakkaan toimintakyvyn testaukses-ta ja haastattelusta. Testeinä Turussa mm. Timed Up and Go -testi, soveltuvin osin Bergin tasapai-notesti ja hahmottamista arvioivat tehtävät. Lai-tilassa käytössä arviointiin mm. ADL, GAS, ICF, Toimiva–mittaristo sekä kaatumisriskiarvioin-ti. Tärkeää huomioida toimijuuden eri ulottuvuu-det ja asettaa tavoitteet sen mukaan. Asiakkaan fyysistä toimintakykyä tuetaan, jotta luodaan

pohja aktivointikäynneille ja ryhmätoiminnalle. Tavoitteena on ei pelkästään liikuntakyvyn para-neminen vaan se, mitä se mahdollistaa. Fysio-terapeutin kotikäyntien jälkeen asiakas sitoutuu aktivointikäynteihin tai ryhmätoimintaan.

Ryhmätoiminta: tukee psykososiaalista hy-vinvointia ja omaehtoista liikkumista sekä an-taa uutta sisältöä arkeen. Ryhmätoiminnassa ovat mukana vapaaehtoiset sekä ammattihenki-löstö. Asiakkaat saman terveysaseman alueelta (terveysasemia kuormittavat asiakkaat) kokoon-tuvat viikoittain. 2011 aikana on mukana 3 terve-ysasemaa Turusta. Ryhmillä omat vapaaehtoiset ns. Kortteliystävät, jotka toimivat myös ulkoilu-kavereina sekä Kulttuuriystävät menokavereina. Laitilassa on tärkeää turvata sivukylien syrjäyty-misvaarassa olevien ikääntyneiden kotona asu-mista ja osallistumismahdollisuuksia.

Aktivointikäynnit: yhdessä ammattihenkilöstön (elämäntaito, kinestetiikka, fysioterapia, kulttuuri) tai vapaaehtoisten kanssa. Lähtee asiakkaan tar-peista; mihin asiakas vielä haluaisi aktivoitua tai kyetä osallistumaan. Käynnit kohdentuvat asiak-kaan toiveiden mukaan häntä kiinnostaviin koh-teisiin tai aktiviteetteihin. Lähdetään kodista ulos, ehkä lähikauppaan yhdessä Kortteliystävän kans-sa, kerhoon, konserttiin, uuteen harrastukseen. Aktivointikäyntejä ja ryhmätoimintaa edeltävät ai-na fysioterapeutin käynnit.

Esityksessämme kerromme hankkeen etene-misestä ja alustavista tuloksista. •


50. Eeva Lindroos, ETM, lehtori, Metropolia AMK; Riitta Saarela, TtM, johtava ylihoitaja, Helsingin terveyskeskus; Helena Soini, TtT, kehittämispäällikkö, Helsingin kaupunki; Merja Suominen, ETT, Helsingin yliopisto; Seija Muurinen, TtT, erikoistutkija THL; Kaisu Pitkälä, LKT, professori HY /Yleislääketieteen osasto

ikääntyvien nielemishäiriöt ja ravitsemus Swallowing difficulties, eating habits and malnutrion among older people in residential care

BackgroundSwallowing difficulties are consequences of sev-eral diseases such as stroke or dementia. They lead to poor quality of life, risk for malnutrition and increased mortality. However, the associa-tion of older people’s dysphagia, malnutrition ac-cording to commonly and widely used MNA and eating habits have yet not been studied.

ObjectiveTo explore the prevalence of swallowing difficul-ties, and its association with MNA scores and eat-ing habits among older people in residential care.

MethodsIn 2007 we assessed all service housing residents concerning their nutritional status in the metropoli-tan area of Helsinki. Of them, 67% had swallowing data available (N=1466). With personal interview and assessment demographic data, medical his-tory, functional status, information on swallowing problems and eating habits were gathered. Resi-dents’ nutritional status was assessed with the Mi-ni Nutritional Assessment (MNA).

ResultsSwallowing difficulties (SWD) were common, 11.8% suffered from them. Those suffering from SWD were more often females, and their mean length of stay in residential care had been longer than among those with no SWD. Those with SWD had higher Charlson comorbidity in-dex. There was more severe cognitive decline among those with SWD. According to the MNA (<17 points) 30.6% of those with SWD were mal-nourished whereas the respective figure among those without SWD was 11.0% (p<0.001). Those with SWD ate more often fluidy or puree food (27.8% vs. 3.8%, p<0.001), they ate more of-ten less than half of their food portion (32.6% vs. 23.5%, p<0.001), and consumed less fluids (<5 cups/day 51.7% vs. 35.6%, p<0.001) than those without SWD. •

ReferencesSoini H et al. Oral and nutritional status – is the MNA a useful tool for dental clinics? J Nutr Health Aging 2006; 10:495-501.


51. Minna Stolt, TtM, jalkaterapeutti (AMK), tohtorikoulutettava, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto; Riitta Suhonen, TtT, sh, professori (ma.), Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto; Matti Viitanen, LT, geriatrian professori, Kliininen laitos, Turun yliopisto; Päivi Voutilainen, TtT, sh, dosentti, Sosiaali- ja Terveysministeriö, Helsinki; Helena Leino-Kilpi, THT, esh, professori, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto ja sivutoiminen ylihoitaja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

ikääntyneiden jalkaterveyden tukeminen – kuvaus hoitohenkilökunnan jalkojenhoitotoiminnoista palvelutaloissa

TaustaIkääntyneillä on todettu olevan monia jalkavai-voja, kuten paksuntuneita kynsiä, kuivaa ihoa ja kovettumia. Hoitohenkilökunnan toteuttamaa jalkojenhoitoa on tutkittu vähän, vaikka hoito-henkilökunta on läheisessä kontaktissa potilai-siin päivittäin. Monet ikääntyneistä eivät kykene itse hoitamaan jalkaterveyttään vaan tarvitsevat läheisen tai hoitajan apua. Näin ollen, on erit-täin tärkeää, että hoitohenkilökunta kiinnittää säännöllisesti huomiota ikääntyneiden jalkater-veyteen ja auttaa ikääntynyttä jalkaterveyden hoidossa.

TarkoitusTutkimuksen tarkoituksena on kuvata hoitohen-kilökunnan toteuttamia jalkojenhoitotoimintoja ikääntyneiden jalkaterveyden hoidossa palve-lutaloissa. Tulosten perusteella tavoitteena on tunnistaa mahdollisia jalkojenhoidon ongelma-alueita ja kehittää interventioita hoitohenkilö-kunnan jalkojenhoitotoimintojen tukemiseksi. Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehite-tyllä 15 monivalintakysymyksestä koostuvalla kyselylomakkeella tarkoituksenmukaisesti vali-tun kunnan julkisissa palvelutaloissa työsken-televiltä hoitajilta (N=50). Vastausosuus oli n=27 (54 %). Sisällöllisesti kyselylomake koostui vii-destä osasta: a) jalkojen arviointi (1 osio), b) ihon hoito (8 osiota), c) kynsien hoito (3 osiota), d) kenkien sopivuus (1 osio) ja e) potilaan oh-jaus (2 osiota). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.

TuloksetHoitohenkilökunta huomioi potilaan jalkatervey-den, mutta sen hoitoon käytettiin erilaisia jalko-jenhoitotoimintoja. Jalkojen arvioinnissa lähes jokainen hoitaja (92 %) arvioi ikääntyneen jalkojen ihon kunnon ja kynsien pituuden, sen sijaan vain alle puolet kiinnitti huomiota kynsivalleihin (43 %) ja kynsien reunoihin (46 %). Jalkojen ihon hoidos-sa suurin osa hoitajista (96 %) rasvasi potilaan ja-lat säännöllisesti ehkäistäkseen ja hoitaakseen kovettumia ja känsiä. Kynsien hoidossa vain hie-man yli puolet (59 %) leikkasi potilaan varpaan-kynnet. Kolme neljästä (74 %) hoitajasta kiinnitti huomiota potilaan kenkien sopivuuteen. Potilai-den jalkaterveyden edistämiseksi hoitajat ohja-sivat potilaan jalkojenhoitajalle (85 %), lääkärille (37 %), sairaan- tai terveydenhoitajalle (26 %) tai jalkaterapeutille (11 %).

JohtopäätöksetTulokset antavat viitteitä siitä, että hoitohenki-lökunnalla on tietoa jalkojenhoitotoiminnoista ikääntyneen jalkaterveyden tukemiseksi. Tämä tutkimus ei kuitenkaan kerro sitä, kuinka sään-nöllisesti hoitajat toteuttavat jalkojenhoitoa po-tilailleen. Tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää pienen otoskoon takia. Tulevaisuudessa tarvi-taankin lisää tutkimusta hoitohenkilökunnan jal-kojenhoitotoiminnoista suuremmalla aineistolla, jotta voidaan arvioida hoitohenkilökunnan täy-dennyskoulutustarvetta jalkojenhoitoon liittyen ja kehittää hoitotyön interventioita ikääntyneiden jalkaterveyden edistämiseksi. •


52. Tuulikki Grönberg, sh, TtM-opiskelija, Tampereen yliopisto, Terveystieteen yksikkö

maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus

Tutkimuksen taustaMaamme väestö ikääntyy, maahanmuuttajat mui-den mukana. Ikääntymisen myötä kasvaa myös riski sairastua johonkin muistisairauteen. Ennus-teiden mukaan muistisairaudet tulevatkin lisäänty-mään huomattavasti lähivuosikymmenien aikana. Tutkimuksiin perustuen tiedämme, että muisti-sairauksia on mahdollista ehkäistä ja että niiden aiheuttamaa haittaa päivittäisistä toiminnois-ta selviytymisessä voidaan siirtää muun muassa syömällä terveellisesti, liikkumalla ja nukkumalla riittävästi, käyttämällä aivoja monipuolisesti sekä hoitamalla huolellisesti sydän- ja verisuonisairauk-sia ja diabetesta. Viime aikoina erityistä huomiota on kiinnitetty varhaisten oireiden havaitsemiseen ja hoitoon ohjaukseen sekä erilaisiin muistin toi-mintoja tukeviin harjoitteisiin. Tavoitteena on sekä hyöty ikääntyvälle ihmiselle itselleen hänen pysy-essä toimintakykyisenä, omatoimisena ja itsenäi-senä mahdollisimman pitkään että yhteiskunnalle parantuneena kansanterveytenä ja kohtuullisempi-na muistisairauksien hoitokustannuksina.

Tarkoitus ja tutkimustehtäväMaahanmuuttajien muistisairaudet tulevat ole-maan kulttuuri- ja kielierojen vuoksi todennäköises-ti vieläkin suurempi haaste kuin kantasuomalaisten keskuudessa. Tutkimukseni tarkoituksena on ku-vata, miten maahanmuuttajavanhusten muistikun-toutusta toteutetaan tällä hetkellä ja etsiä keinoja joilla voidaan tukea ikääntyvän maahanmuuttajan hyvää ja tasapainoista vanhenemista ja estää elä-mänlaadun heikkenemistä ikääntyessä.

Aineisto ja menetelmätTutkimusaineistoni olen kerännyt eräässä suu-rehkossa suomalaisessa kunnassa toteutetta-vassa projektissa, jonka kohderyhmänä ovat ikääntyneet maahanmuuttajat. Aineiston kerää-miseen olen käyttänyt etnografista lähestymis-tapaa. Aineistoni muodostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa koostui projektin muistikun-toutusryhmien havainnoinneista, jolloin keskei-set tutkimuskysymykseni olivat mitä ryhmissä tapahtuu ja mitä niissä tehdään? Tämän jälkeen haastattelin ryhmiin osallistuneita ikääntynei-tä kysyen heiltä muun muassa miten he koke-vat ryhmään osallistumisen ja mitä he siltä toivovat. Ryhmänohjaajalta ja muilta maahan-muuttajien kanssa työskenteleviltä henkilöil-tä kysyin heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan muistikuntoutusryhmien toiminnasta ja hyödys-tä maahanmuuttajavanhuksille. Kolmannen osan tutkimusaineistostani muodostavat projektiin liittyvä kirjallinen materiaali ja omat kenttäpäi-väkirjamerkintäni, jotka sisältävät monenlaista maahanmuuttajavanhuksiin ja muistikuntoutuk-seen liittyvää tietoa. Aineiston analyysin suoritan sisällönanalyysia käyttäen.

Keskeiset tulokset ja johtopäätöksetAineiston analysoinnin ollessa toistaiseksi kesken kesäkuussa 2011, tuloksia ei ole vielä mahdollis-ta julkaista. Aiheeni on kuitenkin ajankohtainen ja tutkimukseni saattaa antaa vastauksia siihen, mil-laisin keinoin maahanmuuttajavanhusten muistin heikkenemiseen tulisi reagoida. •


53. Tanja Suokari, terveydenhoitaja AMK, TtK; Dinah Arifulla, sairaanhoitaja AMK, TtK; Riitta Suhonen, sairaanhoitaja, TtT, dosentti, professori (ma.); Helena Leino-Kilpi, erikoissairaanhoitaja, TtT, professori, sivutoiminen ylihoitaja (VSSHP)

päätöksenteko potilaan elämän loppuvaiheessa

JohdantoItsemääräämisoikeutta tulisi kunnioittaa elä-män loppuvaiheen hoidon suunnittelussa, koska se on oleellinen osa hyvää hoitoa ja potilaan oi-keuksien kunnioittamista. Systemaattisen kirjalli-suushaun tarkoituksena oli hakea tietoa potilaan päätöksentekoon vaikuttavista tekijöistä elämän loppuvaiheessa. Tutkimustehtävinä oli selvittää elämän loppuvaiheen päätöksentekoon liitty-viä tekijöitä, hoidon ennalta suunnittelua ja sen toteutumista.

MenetelmäTiedonhaku tutkielmaan suoritettiin systemaatti-sesti maaliskuussa 2010 ja toistettiin helmikuus-sa 2011 luotettavuuden lisäämiseksi. Tiedonhaku suoritettiin seuraavista tietokannoista: Medline (Pubmed), Ebsco Host (Cinahl), Cochrane Libra-ry ja Medic. Hakutermeinä käytettiin pääasiassa Mesh-termejä: Advance Care Planning (hoidon ennalta suunnittelu), Nursing, Decision Making, Terminally Ill, Resuscitation Orders, Living Wills, Palliative Care, Terminal Care. Haku rajattiin kos-kemaan vuosille 2000–2010 ajoittuviin, aikuisia ihmisiä koskeviin tutkimuksiin, jotka oli julkaistu suomeksi tai englanniksi. Tutkimuksista tuli olla saatavilla abstrakti tai koko teksti.

TuloksetTutkimukset osoittavat, että potilaan persoo-nallisuus, hoidon ennalta suunnittelu, diag-nosoitu sairaus, ikä, taudin ennuste, potilaan kokema ahdistus ja masennus, sosiaalinen ver-kosto, uskonnollinen vakaumus sekä keskus-

telut tulevasta hoidosta liittyvät kaikki potilaan päätöksentekoon. Päätöksenteko on tilannesi-donnaista, jossa potilaan ja hoitohenkilökunnan suhde on merkityksellinen. Omaisten, lääkä-rin ja hoitohenkilökunnan rooli on potilaan pää-töksenteossa merkittävä. Avoin kommunikaatio koetaan tärkeäksi, jolloin tulee huomioida myös potilaan yksilöllisyys. Oman hoidon ennal-ta suunnittelu koetaan tärkeäksi niin potilaan ja omaisen kuin hoitohenkilökunnankin mieles-tä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella syntyy käsitys, että potilaan päätöksentekoprosessi toteutuu elämän loppuvaiheessa vaihtelevasti. Selkeät ohjeet ja käytännöt puuttuvat, vaikka potilaslaissa sanotaan, että potilas saa päättää omasta hoidostaan.

PohdintaElämän loppuvaiheen päätöksenteon käsittelemi-nen on aiheena tärkeä ja ajankohtainen. Aihetta on tutkittu vähän ja sitä tulisikin tutkia lisää esi-merkiksi potilaan näkökulmasta. Näin saataisiin tietoa siitä, miten elämän loppuvaiheen hoito ja siihen liittyvä päätöksenteko potilaiden mielestä koostuu. Tutkimustuloksia voidaan käyttää hoi-don laadun kehittämiseen, jotta potilaan tahto toteutuisi ja elämän loppuvaiheen hoito koettai-siin hyväksi. Tulevaisuudessa tulisi keksiä keinot, joilla terveydenhuollon ammattilaiset saadaan si-toutumaan potilaiden kanssa yhdessä tehtävään hoidon ennalta suunnitteluun. •

YhteistiedotTanja Suokari, [email protected]


54. Elisabeth Siirilä, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J42; Jaana Pulkkinen, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J41; Ulla Hongisto, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala J32; Marita Salonen, osastonhoitaja LKS Jalkarannan sairaala J22

hyvä arki jalkarannan sairaalassa

Jalkarannan sairaala tarjoaa Lahdessa vanhuksil-le nykyaikaisen laitoshoidon palvelut kodikkaas-sa ympäristössä. Pitkäaikaisen hoidon tavoitteena on tyytyväinen potilas ja omainen. Jalkarannan sairaalassa pyritään yksilölliseen, kokonaisval-taiseen ja tavoitteelliseen hoitoon. Sairaala toimii yhteistyössä potilaiden, omaisten ja eri ammatti-ryhmien kanssa. Yhteensä Jalkarannan sairaalas-sa on noin 250 paikkaa.

Diakuvien kautta tuodaan esiin potilaan hyvä elämä pitkäaikaishoidossa. Esitys kertoo elä-mänkaaresta ja samalla saattohoidosta. Kestol-taan esitys on hiukan yli 6 min. Kuviin on liitetty taustamusiikiksi Leonard Cohenin Hallelujah-musiikkikappale. •


55. Kaarina Sirviö, TtT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Suupirssi – hymy mukana

Itä-Suomen keskeiset ongelmat, väestön ikään-tyminen ja pitkät sisäiset etäisyydet, aiheutta-vat haasteita suun terveydenhuollon palvelujen järjestämiselle ja niiden toimivuudelle. Pohjois-Savossa 1.8.2009 alkaneen ESR-rahoitteisen Suupirssi-projektin lähtökohtana on Savonia-ammattikorkeakoulun työelämän yhteyksien vahvistaminen ottamalla aktiivinen rooli alueel-lisessa palvelujen kehittämisessä. Projektissa on tarkoitus yhdistää ja hyödyntää alueen suun terveydenhoidon koulutusorganisaatioiden ja yritysten osaamista ja tutkimus- ja kehittämis-toimintaa ja luoda suun terveydenhuollon pal-velujärjestelmään uudenlainen, innovatiivinen toimintamalli.

Suupirssi-projektin tavoitteena on kehittää op-pimis- ja palvelutoimintamalli liikkuvaan suun ter-veydenhoitoyksikköön. Mukana projektissa ovat Savonia-ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yli-opisto, Savon ammatti- ja aikuisopisto, Kuopion kaupungin suun terveydenhuolto ja Sisä-Savon kuntayhtymän suun terveydenhuolto sekä Sun-nen koti Oy. Projektin kohderyhmänä ovat eri koulutusasteella (II-aste, amk, yliopisto) opiskele-vat suun terveydenhoidon opiskelijat.

Projektissa on tuotettu vuonna 2010 liik-kuva suun terveydenhoidon yksikkö (Suupirs-si-auto), joka mahdollistaa suuhygienistin ja hammaslääkärin sekä hammashoitajan hoitotoi-minnan. Liikkuva suun terveydenhoidon palve-lutoimintayksikkö on vuonna 2011 pääasiassa suuhygienistiopiskelijoiden harjoitteluympäris-tönä. Liikkuva hoitoyksikkö on osa Savonia-am-mattikorkeakoulun opetusklinikan toimintaa ja

tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden kohdata erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita ja asiakasryhmiä sekä kehittää yhteistyön muotoja eri alojen asian-tuntijoiden kanssa. Toiminnassa painottuu asia-kaslähtöinen palvelu.

Tietotuotanto, tiedonvälitys ja uuden tekno-logian käyttö ovat keskeisiä terveydenhuollossa toimivien ammattilaisten osaamisalueita. Harjoit-telu liikkuvassa hoitoyksikössä mahdollistaa myös yrittäjyystaitojen kehittymisen koulutuksen aika-na. Suupirssissä suun terveydenhoidon palveluja tarjotaan asiakkaiden omissa toimintaympäris-töissä. Vuonna 2011 projektissa palvelutoimin-taa kohdennetaan erityisesti hoitoyhteisöihin ja kouluihin. Liikkuva palvelu vähentää palvelu-jen kustannuksia ja myös asuinpaikasta ja etäi-syyksistä johtuvia esteitä palvelujen saannissa. Liikkuvassa hoitoyksikössä käytettävät erilai-set viestintäteknologian menetelmät (esimerkiksi hoitotietojen kirjaaminen hoito-ohjelmaan, kon-sultointi, digitaaliset röntgen- ja suukameraku-vat sekä hoitolaitteiston etähallinta) varmistavat myös palvelujen yhtäläisyyttä ja laatua. Yhtenä palvelumuotona tarjotaan hoitohenkilökunnal-le täydennyskoulutusta, jolla vahvistetaan henki-lökunnan valmiuksia huomioida potilaiden suun hoidon tarpeet aikaisempaa paremmin. Projektiin liittyy tutkimustoimintaa ja opiskelijoiden opin-näytetöitä. Saatuja tuloksia hyödynnetään myös projektin arvioinnissa. Oppimis- ja palvelutoimin-tamallia voivat projektin jälkeen hyödyntää suun terveydenhuollon palveluja tarjoavat organisaa-tiot ja yritykset sekä alan koulutusorganisaatiot. Suupirssi-projekti päättyy 31.7.2012. •


56. Heli Lukka, sairaanhoitaja, projektisuunnittelija, Satakunnan sairaanhoitopiiri; Riitta Mikkonen, THM, toimialueylihoitaja, Satakunnan sairaanhoitopiiri; Hanna Nyfors, hall. tieteiden lis. THM, projektipäällikkö, Satakunnan sairaanhoitopiiri

Arviointihoitaja – mallin kokeilu Satakunnan sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä

Osahankkeen tavoiteIäkkään päivystyspotilaan hoitopolku -pilotti to-teutetaan Satakunnan sairaanhoitopiirin yhteis-päivystyksessä kuntien kotihoidon, ensihoidon ja terveyskeskusten kotiutuksesta vastaavien työntekijöiden kanssa. Pilotissa mallinnetaan ar-viointihoitajatoimintaa. Kaste-hankkeeseen liit-tyvä kokeilu kohdentuu monisairaisiin ja paljon sosiaali- ja/tai terveyspalveluja käyttäviin iäkkäi-siin päivystyspotilaisiin. Iäkkäiden ihmisten ym-pärivuorokautisen hoidon muutosajureita ovat mm. palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja asia-kaskeskeisten hoitoketjujen toimimattomuus. Ta-voitteena on kehittää iäkkään päivystyspotilaan kotiutumista ja jatkohoitoon siirtymistä yhteis-työssä potilaan, hänen omaistensa/läheistensä ja lähettävän yksikön kanssa. Tarkoituksena on li-sätä hoitohenkilöstön gerontologista osaamista, jotta kotiutuminen ja jatkohoitoon tai sairaalaan siirtyminen onnistuvat sujuvasti sekä turvallises-ti moniammatilllisessa yhteistyössä. Tavoitteena on, että iäkkään potilaan odotusaika päivystyspo-liklinikalla lyhenee, diagnosointi ja hoidon aloitus ja potilaan kotiutuminen nopeutuvat. Päivystyk-sessä selvitetään lääketieteellisen hoidon tarpeen lisäksi mm. potilaan kokonaisvaltainen toiminta-kyky, lääkitystiedot, asuinolosuhteet ja aikaisem-mat palvelut.

Arviointihoitajan malliArviointihoitaja-toimintamallia kokeillaan kevääl-lä 2011 Satakunnan keskussairaalan yhteispäi-vystyksessä. Päivystyksen alueelle nimetyistä arviointihoitajista, lääkäristä sekä mm. sosiaa-

lityöntekijästä ja osastofarmaseutista muodos-tetaan yhteispäivystykseen gerontologinen hoitotiimi, joka vastaa osaltaan iäkkään potilaan hoitotyön kehittämisestä ja mallin juurruttami-sesta. Potilaan kotiutumisen ja jatkohoitoon siir-tymisen suunnittelu alkaa yhteispäivystyksessä. Onnistunut siirtymävaihe turvaa iäkkään potilaan kotona tai muussa jatkohoitopaikassa selviyty-mistä ja voi vähentää ja/tai lykätä hakeutumista uudelleen sairaalaan sekä lyhentää iäkkään po-tilaan sairaalahoitojaksoa. Toimintamallin avulla turvataan myös jatkossa toteutettavaa toipilas-vaihetta kotihoidossa. Päivystyksen triagehoita-ja ohjaa iäkkään potilaan arviointihoitajalle, joka selvittää hankkeessa laadittavan hoitoprotokol-lan mukaisesti niiden potilaiden kokonaisvaltai-sen toimintakyvyn ja kokonaistilanteen, joiden sairaalaan tulosyy on epäselvä ja vaatii perusteel-lisempaa selvitystä. Potilailla saattaa olla monia sairauksia tai –ongelmia, paljon palveluja, useita päivystyskäyntejä pienellä aikavälillä, kotona pär-jäämättömyyttä, palvelujen riittämättömyyttä tai epäselvyyttä lääkitystiedoissa. Potilaan kokonais-tilanne selvitetään päivystyksen lääkärin päätök-senteon tueksi yhteistyössä potilaan, omaisten/läheisten, lähettävän ja jatkohoidosta vastaavan yksikön kanssa.

Iäkkään päivystyspotilaan hoitopolkua kehi-tetään vuoden 2012 aikana tarkoituksena laa-jentaa toimintaa Toimintakykyisenä ikääntyminen -hankkeessa alueen kuntien kanssa. Projekti-suunnittelija tukee Satakunnan kunnissa toimi-vien kotiutushoitajien työtä ja palveluketjujen eheyden kehittämistä. •


57. Maria Timonen, sosionomi (AMK) -diakoni, kuntoutussihteeri, Kuuloliitto ry

Kuulopalvelu lähellä ikäihmistä

Ikäkuuloinen on henkilö, jonka kuulo on iän myötä heikentynyt. Ikäkuuloisten määrä tulee kasvamaan. He tarvitsevat ohjausta ja tukea kuu-lokojeen käytössä muun muassa näön ja sormi-näppäryyden heikkenemisen vuoksi. Lähipalvelut tukevat kuulokojeen käyttöä ja antavat edelly-tykset hyvän arjen toteutumiselle. Tältä osin ny-kyisessä palvelujärjestelmässä vallitsee selkeä puute. Ammattihenkilöiden tiedon ja osaamisen lisääminen luovat pohjan ikäkuulopalveluille. Li-säkoulutustarve aiheesta on valtava.

Kuulonhuollon hoito-, tutkimus- ja kuntou-tusvastuu kuuluvat erikoissairaanhoidolle. Kuu-lonhuollon peruspalvelut ikäihmisten osalta on kuitenkin järkevää tietyin osin porrastaa perus-palveluihin osaksi muuta palvelukokonaisuutta ja vanhuspalveluja. Perusturvapalveluihin tulee ra-kentaa saumaton palveluketju. Tällöin ikäihminen saa tarvitsemaansa apua kuulokojeen käytön pie-nissä pulmissa ja huoltotoimenpiteissä lähellä ko-tiaan tai osana kotiin annettavia vanhuspalveluja.

Toimiva verkosto Erikoissairaanhoito on jo kouluttanut kuuloyhdys-henkilöitä terveyskeskuksiin, kotisairaanhoito- ja kotipalveluhenkilöstöön. Kuuloyhdyshenkilö on lähin sosiaali- ja terveydenhuollon taho, johon ikäkuuloiset voivat ottaa yhteyttä saadakseen oh-jausta ja neuvontaa kuulokojeen käytön ongel-matilanteissa. Kunnassa palvelulle on sovittava riittävät resurssit, aika ja paikka. Lisäksi kuntalai-sille on tiedotettava palvelusta.

Ammattihenkilöverkosto rakentuu kuuloyhdys-henkilöstä ja työtiimeihin nimetyistä kuulovas-taavista, jotka osaltaan neuvovat ja ohjaavat toisia ammattilaisia kuulokojeiden käytössä ja huollossa. Asiakkaat saavat erikoissairaanhoi-dosta tiedon terveyskeskuksen kuuloyhdys-henkilöstä hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi. Sovittu verkosto toimii suunnitellusti yhteistyössä ja konsultoi tarpeen mukaan erikoissairaanhoitoa. Verkosto ylläpitää osaamistaan vuosittaisella työ-kokouksella perehtymällä muun muassa kuuloko-jeisiin. Verkoston toiminta turvataan, kun kaikki osapuolet tietävät toisistaan, toistensa rooleista, palveluista ja vastuista.

Mielekäs työmuotoIkäkuulopalvelusta on saatu hyviä kokemuksia. Asiakkaat ovat antaneet erittäin myönteistä pa-lautetta saadessaan palvelua pieniin kuuloko-jepulmiin omalta paikkakunnalta. Palvelua ovat käyttäneet niin ensikojeen saajat kuin pitkään ko-jetta käyttäneetkin. Kuulokojeiden käyttö on li-sääntynyt. Ikäihmisten palveluja hoitopaikoissa asiakkaat ovat saaneet varhaisen tuen ja tarvittaessa ohjauksen kuulon kuntoutukseen.

Ammattihenkilöt ovat kokeneet työmuodon mielekkäänä. Verkostoituminen on vahvistanut osaamista, yhteistyökäytännöt ovat selkiintyneet ja kaikilla on tietoa miten menetellään. Ikäkuulo-palveluiden hoidonporrastus on kaikkien yhteinen etu. Palvelu on saavutettavaa, asiakaslähtöistä ja kustannustehokasta. •


58. Irma Roininen, hum.kand, toiminnanjohtaja, Satakunnan Vanhustuki ry; Ritva Kangassalo, TtL, koulutusohjelmavastaava, Satakunnan ammattikorkeakoulu/ Satakunnan Vanhustuki ry

ikäihmisten neuvola edistänyt vanhusten kotona selviytymistä

Satakunnan Vanhustuki ry:llä toimi Porissa RAY:n projektirahoituksella ikäihmisten neuvola 2005–2011. Projektin pääteemoina olivat kotona asumisen turvallisuuden lisääminen sekä ikäih-misten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. STM:n julkaisemissa Ikäihmisten palveluiden laa-tusuosituksissa kehotetaan kuntia perustamaan matalan kynnyksen neuvontapisteitä. Satakun-nan Vanhustuki ry:n aloittaessa neuvolatoimintaa ei neuvontapisteitä tämäntyyppisenä palvelu-muotona vielä ollut muualla. Kuuden vuoden neu-volakokemuksella teimme palvelumallin, joka tukee pitempään kotona selviytymistä ja myös ennaltaehkäisee ja siirtää kotona asuvien vanhus-ten muuta palvelutarvetta.

Neuvolatyöskentely osoitti, että pelkkä neu-vontapiste ei riitä vaan tarvitaan palvelupiste, jos-ta saa konkreettista apua vanhuksen yksilölliseen elämäntilanteeseen. Vanhusta ei auta se, että an-netaan puhelinnumero johonkin toiseen palvelu-pisteeseen. Neuvolassa työskenteli sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja, jotka seurasivat asiakkaiden terveystilannetta pienillä terveydenhoidollisilla mittauksilla sekä neuvonnalla ja ohjauksella. Tä-ten vältyttiin turhilta lääkärikäynneiltä. Myös sosi-aali- ym. muiden palveluiden järjestäminen kuului työntekijöiden toimenkuvaan. Tämä vaati monia-mmatillista osaamista, jonka työntekijät oppivat työnteon myötä. Päätoimintaperiaatteena oli, että vanhus voi tulla kysymään mitä tahansa mieltään askarruttavaa asiaa ja yhdessä hänen kanssaan etsittiin siihen ratkaisu. Teimme kuuden vuoden toiminnan tuloksena toimintamallin, joka voitai-

siin kuntien vanhuspalveluita kehitettäessä ottaa käyttöön. Tämänlaisella neuvolatoiminnalla saa-daan kunnissa varmasti aikaan myös rahallista säästöä ja helpotusta varsinaisten kotihoitopalve-luiden kysyntään.

Yhteistyö sosiaali- ja terveys- sekä muiden tahojen kanssa oli kiinteää. Yhteistyökumppanit luottivat neuvolamme toimintaan. Ikäihmiset it-se ja heidän omaisensa olivat erittäin tyytyväisiä ja odottavat neuvolatoiminnan jatkumista tässä muodossa.

Ikäihmisten neuvolan toimintamalli: • Avoinna arkipäivisin ilman ajanvarausta kolme

tuntia * Vastaanotolla terveysmittauksia (RR, b-gluc, Hb)

• Sosiaalipalvelujen neuvontaa, palveluiden tilaamista, lomakkeiden täyttöä ym.

• Puhelinneuvonta ja puhelinyhteys työntekijöihin koko päivän

• Kotikäynnit hyvin iäkkäiden ja yksinäisten luo sopimuksen ja avuntarpeen mukaan

• Kotikäynneillä vanhuksen koko elämäntilanteen selvittely

• Kiireellisissä tapauksissa kotikäynti mahdollisimman pian ja tehostetusti esim. sairaalasta kotiutumisen jälkeen

• Ryhmätoimintana kaikille avoimia luentoja keskustelutilaisuuksia sekä eriaiheisia pienryhmiä

• Neuvolatoimintaan voidaan liittää esim. 75-vuotiaille tehtävät terveys- ja hyvinvointitarkastukset. •


59. Marja Haapa-aho, suuhygienisti (AMK), jatko-opiskelija, Metropolia YAMKs

Ammatillisen urakehityksen portaat johtamisen näkökulmasta

JohdantoOpinnäytetyönä tehtävä selvitys toteutetaan Tehyn Kehittämisyksikön toimeksiannosta. Selvityksessä kuvataan ammatillisen osaami-sen tunnistamista ja kehittämistä sekä ural-la kehittymistä johtamisen näkökulmasta. Esimiehet kaipaavat johtamistyön apuvälineek-si osaamisen tunnistamista ja näkyväksi te-kemistä helpottavaa yhtenäistä ammatillista urakehitysjärjestelmää.

Tutkimuksen tavoite ja tarkoitusPäätavoitteena on luoda mallinnus ammatilli-sen osaamisen tunnistamisen ja urakehitysmal-lin hyväksikäyttömahdollisuuksista.

Tarkoituksena on • todentaa käytössä olevien mallien pohjalta

yhtenäiset osaamisen tunnistamisen ja ammattiuramallin rakenteet.

• tuottaa työnjohdollinen apuväline hoitohenkilöstön kanssa käytävien kehityskeskustelujen pohjaksi.

TutkimusmenetelmäKohderyhmänä ovat sosiaali-, terveys- ja liikun-ta-alan hoitohenkilöstön esimiehet sekä alan asiantuntijat.

Opinnäytetyö on konstruktiiviseen tutkimus-menetelmään (Constructive research) nojautuva laadullinen kehittämistyö. Konstruktiivinen tutki-musmenetelmä sopii kehittämistehtäviin, joiden tarkoituksena on luoda uusia tuotoksia. Ojasalon ym. (2009) mukaan konstruktiivisen tutkimuksen tavoitteena on ratkaista käytännön ongelma luo-malla jokin uusi konkreettinen tuotos, esimer-kiksi malli. Konstruktiivisessa tutkimuksessa on olennaista uuden tuotoksen toteuttaminen sekä sen toimivuuden ja hyödyllisyyden testaaminen käytännössä (Ojasalo ym. 2009: 38, 65).

Tutkimuksen tietoperustaa kartoitetaan kir-jallisuuden pohjalta, muutaman työpaikka-

haastattelun perusteella ja Lahden kaupungin Jalkarannan sairaalan pitkäaikaisosastolla toi-miville osastonhoitajille Webropol-ohjelmalla tehtävällä sähköisellä kyselyllä. Näiden pohjal-ta laaditun osaamisen tunnistamisen – ja urake-hitysmallin toimivuutta testataan käytännössä Lahden kaupungin Jalkarannan sairaalan pit-käaikaisosastolla. Osastonhoitajien kokemuk-sia mallin toimivuudesta kartoitetaan sähköisellä kyselyllä. Molempien kyselylomakkeiden kysy-mykset ovat avoimia, taustatietoja lukuun ot-tamatta. Aineistoa kuvataan teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

TuloksetTuloksissa kuvataan käytössä olevia osaamisen tunnistamis- ja ammattiuramalleja ja niiden pohjalta todennettua yhtenäistä osaamisen tunnistamisen ja urakehitysmallin rakennetta sekä kriteeristöä. Tuloksissa kuvataan lähtötilanteen kartoituksen perusteella Lahden kaupungin Jalkarannan sairaa-lan pitkäaikaisosastolla toimivien osastonhoitajien näkemyksiä nykyisten, käytössä olevien henkilös-tön johtamismenetelmien toimivuudesta osaami-sen tunnistamisessa ja kehittämisessä sekä lisä- ja täydennyskoulutuksen suunnittelussa. Lisäksi ku-vataan urakehitysmallin käytännön testauksen pohjalta saatuja osastonhoitajien käyttökokemuk-sia. Tutkimustulokset raportoidaan Tehyn julkaise-massa selvityksessä. •

LähteetOjasalo, Katri., Moilanen, Teemu & Ritalahti, Jar-mo. 2010. Kehittämistyön menetelmät. Uuden-laista osaamista liiketoimintaan. 1.-2.painos. Helsinki: WSOYpro Oy.

[email protected]


60. Seija Pekkala, FT, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos

Kokemuksia muistisairaiden keskusteluryhmistä

Erilaisiin muistisairauksiin liittyy muistiongelmien lisäksi kielellisiä vaikeuksia, esimerkiksi sanan-löytämisvaikeuksia, jotka haittaavat muistisairaan ihmisen ja hänen läheistensä välistä vuorovaiku-tusta. Viime aikoina on esitetty rohkaisevia tutki-mustuloksia siitä, että muistisairaiden kielellisiä ja vuorovaikutustaitoja voidaan pitää yllä huoli-matta etenevästä sairaudesta (Mahendra & Arkin, 2003). Lisäksi on osoitettu, että vaikka muistisai-raiden kielelliset ja vuorovaikutustaidot olisivat-kin huomattavan heikot, heillä on kuitenkin halua, tarvetta ja kykyä sosiaaliseen vuorovaikutukseen (Ellis & Astell, 2008).

Tämän suullisen esityksen tarkoituksena on välittää kokemuksia siitä, miten keskusteluryhmä voi tukea muistisairaiden henkilöiden vuorovaiku-tusta. Kokemukset perustuvat vetämiini keskus-teluryhmiin, joihin on kerrallaan osallistunut 3-4 muistisairasta kahden puheterapeuttiopiskelijan ohjauksessa. Keskusteluryhmien tavoitteena on ollut tarjota muistisairaille mahdollisuus osallistua keskusteluun, kannustaa ilmaisemaan ajatuksi-aan ja tekemään keskustelunaloitteita sekä ylläpi-tää sosiaalisia rutiineja. Tavoitteena on ollut myös sananhaun ja semanttisen muistin toiminnan tu-keminen erilaisin kielellisin tehtävin.

Kokemukset keskusteluryhmästä ovat olleet erittäin positiivisia: Osallistujien mielestä ryhmä on tarjonnut mahdollisuuden kiireettömään ja va-

paaseen itseilmaisuun. Omaisten näkökulmasta muistisairaan läheisen osallistuminen ryhmään on ollut tarpeellista ja hyödyllistä olemassa olevien kommunikointivaikeuksien vuoksi. Keskustelu-ryhmästä saatua tietoa muistisairaan kielellisistä ja vuorovaikutuskyvyistä on pidetty merkityksel-lisenä, samoin kuin tietoa keinoista, miten hänen kanssaan voi onnistuneesti kommunikoida. Hoi-tohenkilökunnan mukaan asiakkaat lähtevät ryh-mään mielellään ja ovat usein ryhmän päätyttyä virkeitä ja osallistuvat aktiivisesti hoitopaikan toi-mintaan. Heidän mielestään keskusteluryhmä tar-joaa muistisairaalle henkilölle yksilöllisemmän mahdollisuuden tulla kuulluksi verrattuna isoon ryhmään, jossa hän voi viettää viikoittain usei-takin päiviä. Myös henkilökunnan mukaan vinkit siitä, miten muistisairaan henkilön kanssa voi ja kannattaa kommunikoida, ovat erittäin hyödylli-siä. •

LähdeEllis, M. & Astell, A. (2008). A case study of Adap-tive Interaction: A new approach to communica-ting with people with advanced dementia. PSIGE Newsletter, 105,24–34. Mahendra, N. & Arkin, S. (2003). Effects of four years of exercise, lan-guage, and social interventions on Alzheimer’s discourse. Journal of Communication Disorders, 36, 395–422.


61. Sari Laine, musiikin ohjaaja/toimittaja; Seija Pekkala, FT, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteen laitos

Valokuvista säveltäminen lisää muistisairaan merkityksellistä puhetta

Musiikin on havaittu lisäävän muistisairaiden ih-misten laulujen sanojen tapailua ja jopa paran-tavan kielellistä suoriutumista muistitesteistä. Musiikin kuuntelun ja sen tuottamisen on havait-tu myös lisäävän aktiivisuutta, tunteiden ilmaise-mista sekä kommunikaatiota (Brotons & Kroger, 2006).

Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, lisääkö valokuvista säveltäminen Alz-heimerin tautia sairastavan henkilön puheen tuot-toa. Tutkittava oli 57-vuotias nainen, jolla 2007 todettu Alzheimerin tauti oli edennyt tutkimusta tehtäessä keskivaikeaan vaiheeseen (MMSE-pis-temäärä 16/30). Hänellä oli sananlöytämisvaike-uksien vuoksi suuria vaikeuksia tuottaa puhetta ja osallistua keskusteluun haluamallaan tavalla. Lähimuistin heikkeneminen näkyi puolestaan sa-mojen asioiden toistamisena useaan kertaan kes-kustelun aikana.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin tutkittavan omien valokuvien katselua ja niistä kerrontaa kahdessa erilaisessa tilanteessa: ensimmäises-sä tilanteessa tutkittava vastasi kuvasta tehtyyn viiteen kysymykseen (esim. Mitä tässä kuvassa tapahtuu?) ilman musiikin läsnäoloa, ja toisessa tilanteessa hän vastasi samoihin kysymyksiin sä-veltäessään kuvasta teoksen. Jokaisen tuokion (2 x 13) alussa käytettiin kahta vakiokuvaa, jois-ta tutkittava oli kertonut ja jotka hän oli säveltänyt ensimmäisellä tapaamiskerralla, sekä yhtä uutta valokuvaa, josta esitettyyn viiteen kysymykseen

häntä pyydettiin vastaamaan. Teosten kirjaami-seen käytettiin kuvionuotteja tai muita tutkittavan kanssa yhdessä sovittuja merkkejä. Tuokiot nau-hoitettiin ja videoitiin. Tutkittavan tuottamasta pu-heesta laskettiin sanojen määrä, propositioiden (asiakokonaisuuksien) kokonaismäärä, ymmär-rettävien propositioiden määrä sekä toistettujen propositioiden määrä.

Tässä yhteydessä raportoitavat tulokset pe-rustuvat kolmeen tapaamiskertaan, joista yksi valittiin jakson alusta, toinen keskeltä ja kolmas lopusta. Tulosten mukaan pelkän valokuvien kat-selun ja niistä säveltämisen aikana tuotettujen sanojen määrässä ei ollut eroja. Propositioiden tuotossa sen sijaan tilanteet erosivat toisistaan si-ten, että musiikkia säveltäessään tutkittava tuotti enemmän propositioita, erityisesti ymmärrettäviä propositioita kuin pelkästään katsoessaan va-lokuvia. Säveltäessään musiikkia hän myös toisti samoja asioita vähemmän kuin kuvienkat-selutilanteessa. Tämä pilottitutkimus osoitti, että omien kuvien säveltäminen lisäsi tutkittavan mer-kityksellistä puhetta. Tutkimus vahvistaa aiempia tuloksia, joiden mukaan musiikin tuottamisella on positiivisia vaikutuksia Alzheimerin tautia sairas-tavien henkilöiden kommunikaatioon. •

LähdeBrotons, M. & Koger S.M. The impact of music therapy on language function in dementia. J Mu-sic Ther. 2000:37(3):183–95.


62. Helena Norokallio, KM, projektikoordinaattori, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry

yhteisömusiikkipedagogit – uusia vastuunjakajia vanhustenhoidossa

Asukkaiden kunto heikentyy. Aika menee pe-rushoitoon. Hoitajilla eettisiä ristiriitoja: ”en ehtinyt antaa tarpeeksi”. Vanhustyöstä ku-va mediassa yksipuolinen eikä houkuttele alal-le. Saimme kumppaneita jakamaan vastuuta. ESR-rahoitteisessa hankkeessa, Musiikkikoulu-tuksen työelämävastaavuuden kehittäminen Mu-sicare-verkostossa (Musiikki ja hyvinvointi -osio, Taideakatemia) pilotoimme yhteisömusiikkipe-dagogitoimintaa. Tavoitteena valmentaa musiik-kipedagogeja työskentelemään uudenlaisissa toimintaympäristöissä: sairaalassa ja vanhusten palvelukeskuksessa sekä saada jalansijaa jatku-valle ja systemaattiselle musiikkitoiminnalle.

Palvelukeskus Kotikunnaassa muusikot työs-kentelevät muistisairaiden vanhusten kanssa. Tulokset rohkaisevat: kannustamme muitakin laa-jentamaan moniammatillisuuden käsitettä hoi-toyhteisöissä. Esittelemme puheenvuorossamme käytännön esimerkkejä ja toiminnan vaikutusta se-kä asukkaisiin, omaisiin että henkilökuntaan. Viite-kehyksenämme on sosiokulttuurinen vanhustyö.

TuloksiaVanhustyön uudet sisällöt ovat saaneet myön-teistä näkyvyyttä uusilla foorumeilla. Taide nor-maalia arkea – ei piilossa kulttuurilaitosten kätköissä. Musiikki ylittää kommunikaation ra-joja. Moniammatillisuuden käsite on laajentu-nut. Ikääntynyt aktiivisena toimijana. Musiikki vetää puoleensa – tilanteet rauhoittuivat osas-toilla. Yksilöllinen huomio on vaikuttanut eris-täytyvään vanhukseen myönteisesti ja auttanut

sopeutumaan ryhmään. Piilossa olleet hengel-liset tarpeet tulivat näkyviksi musiikin kautta, ja ahdistus laitoksessa vähentyi: musiikki avasi nä-köaloja maailmaan. Karkaamisajatukset väheni-vät. Koskettaminen ja spontaanit hetket tärkeitä. Musiikki voi myös ärsyttää (kovat äänet) – oi-keus valita. Puhe selkiytyy, kuntoutus tehostuu. Tuttuus ja luottamuksen synty avaimia. Yllätyk-sellisyys haaste. Pienet asiat ja havainnot palkit-sevat arjessa.

Arjessa ilmeni kahtiajakoa: aluksi koettu tuot-tavan lisävaivaa hoitajille. Nyt musiikkitoiminta nähdään rikastuttavana osana työpäivää, ja hen-kilökunta saa levätä musiikissa. Omaiset ovat kiinnostuneita ja kokevat toiminnan arvokkaaksi. Uskomme pitkällä tähtäimellä tämän vaikuttavan työhyvinvointiin, yhteistyön sujumiseen ja helpot-tavan eettisiä ristiriitoja.

Jos vanhustyötä tarkastellaan vain oman alan sisältä, tällöin vaarana keskittyminen sairauskes-keiseen lähestymistapaan. Yhteistyömme tai-dealan kanssa on muuttanut näkökulmaamme hyvästä hoidosta ja kodinomaisuudesta.

Hoitotyön ja taiteen eettiset periaatteet ovat osittain erilaisia. Yhteyshenkilö ja perehdytys tärkeää, jotta toiminta joustavaa ja informaa-tio kulkee kaikille osapuolille. Pedagogit siltana ”maailman ja sairaalan” välillä. •

Hankkeesta on julkaistu Turun AMK:n raportti Iloa ja eloa! Musiikkitoiminnasta sairaala- ja hoi-vakotiympäristöissä. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522161871.pdf


63. Eija Stengård, PsT, dosentti, yksikön päällikkö, Mielenterveyden edistäminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; Pia Solin, YTM, projektikoordinaattori, Mielenterveyden edistäminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

ikääntyneiden mielenterveyden edistäminen – tukea käytännön työhön

Mielenterveys on osa terveyttä ja siten ensiarvoisen tärkeää yksilöiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta. Hyvän mielenterveyden tunnusmerkkejä ovat mm. kyky ihmissuhteisiin, työntekoon ja sosi-aaliseen osallistumiseen. Ikääntyville hyvä mielen-terveys tarkoittaa mahdollisuutta nauttia elämästä, osallistua mielekkääseen tekemiseen sekä tuntea itsensä arvostetuksi yhteisön jäseneksi. Hyvä mie-lenterveys edistää selviämistä elämään liittyvistä muutoksista, jotka tavallisesti kuormittavat henkis-tä hyvinvointia ja voivat käynnistää kielteisiä kehi-tyskulkuja. Mielenterveyttä luodaan ja ylläpidetään arkipäivän tilanteissa mm. kotona, työpaikoilla ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämissä palve-luissa. Mielenterveyden edistämisen tavoitteena on tukea ja ylläpitää emotionaalista ja sosiaalis-ta hyvinvointia sekä luoda olosuhteita, jotka mah-dollistavat psyykkisen kehityksen, pärjäämisen ja voimaantumisen.

Ikääntyvien kannalta keskeisiä toimintaym-päristöjä ovat mm. perusterveydenhuollon vas-taanotot, hyvinvointia edistävät kotikäynnit ja neuvontapalvelut, kotihoito, kuljetus- ja asumis-palvelut sekä kunnassa tarjolla olevat liikunta- ja kulttuuripalvelut sekä vapaaehtoistoiminta. Näin ollen mielenterveyden edistäminen kuuluu kaikil-le. Mielenterveyden edistäminen on laaja-alaista toimintaa, jonka tulee perustua tietoon ikääntyvi-en tarpeista.

Ikääntyvien mielenterveyttävoidaan edistää esimerkiksi • tarjoamalla mahdollisuuksia mielekkääseen

toimintaan sekä päätöksentekoon osallistumiseen

• edistämällä terveellisiä elämäntapoja

• vahvistamalla positiivisia ihmissuhteita ja vähentämällä yksinäisyyttä

• vastaamalla hengellisiin tarpeisiin • tarjoamalla turvallinen ja mahdollisimman

itsenäinen asumismuoto • ehkäisemällä kaltoinkohtelua • tukemalla omaisia huolenpitotehtävässä • vaikuttamalla asenteisiin

Kolmen EU-rahoitteisen hankkeen (ProMen-Pol, MindHealth ja MHP Hands) tavoitteena on ollut tukea mielenterveyden edistämistä kouluis-sa, työpaikoilla ja ikääntyneiden asumispalve-luissa. ProMenPol -hankkeessa laadittiin kaikille avoin tietopankki, joka sisältää yli 400 mielenter-veyden edistämisen työkalua. Työkalut soveltuvat niin päätöksentekijöiden, tutkijoiden kuin työnte-kijöiden käytettäväksi. Tietopankki sisältää eng-lannin-, saksan-, hollannin-, viron-, suomen- ja ruotsinkielisiä työkaluja ja siitä voi tehdä erilaisia hakuja esimerkiksi kielen tai toimintaympäristön mukaan. Suomenkielisiä mielenterveyden edistä-misen työkaluja on yli sata, joista yli 30 on koh-dennettu ikääntyville. MindHealth -hankkeessa tuotettiin verkko-oppimismateriaali mielentervey-den edistämisestä samoille toimintaympäristöil-le. Koulutuksen ensimmäistä versiota pilotoidaan parhaillaan. MHP Hands -projektissa laaditaan mielenterveyden edistämisen käsikirjat kullekin em. toimintaympäristölle. Kaikki materiaalit tul-laan kääntämään myös suomeksi. Materiaalien avulla voidaan tukea sekä vanhustyössä työsken-televien että ikääntyneiden mielenterveyttä. •

Hankkeiden yhteinen webportaali löytyy osoit-teesta: www.mentalhealthpromotion.net.


Postereiden abstraktit (64–84)


Postereiden abstraktit (64–84)


64. Reija Kuoremäki, LitM, insinööri (AMK), projektitutkija, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Tuula Nousiainen, KTT, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Marja Kankaanranta, KT, tutkimusprofessori, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Pekka Neittaanmäki, FT, professori, Jyväskylän yliopisto, informaatioteknologian tiedekunta

mobiilipalvelut senioreiden terveyden edistämisessä

Käyttäjälähtöisessä suunnittelussa loppukäyttä-jät otetaan mukaan suunnitteluprosessin varhai-sessa vaiheessa, millä pyritään saamaan aikaan mahdollisimman käyttäjäystävällisiä ratkaisuja. Menetelmä soveltuu myös senioreiden terveyden edistämiseen ja toimintakykyisyyden tukemiseen liittyvien palveluiden suunnitteluun. Senioreiden tarpeisiin kehitetyt ratkaisut voivat helpottaa arki-päiväisistä tilanteista selviytymistä, ja mahdollis-taa asumisen itsenäisesti pitempään.

Mobiilipalveluiden käyttäjälähtöinen kehittä-minen oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseen on tavoitteena Jyväskylän yliopiston Agora Cen-terin Arjen mobiilipalvelut -hankkeessa. Yksi hankkeen kohdealueista painottuu seniori-ikäis-ten mobiiliratkaisuiden kehittämiseen. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin viidessä kumppanikunnassa eri-ikäisten tarpeita mobiili-ratkaisuille. Etenkin Saarijärven kaupungissa tuli vahvasti esille senioreiden terveyden edistäminen ja sosiaalisten liikuntaharrastusten lisääminen. Kartoituksen pohjalta kehitämme mobiilisovel-luskonsepteja ja -prototyyppejä, joita työstäm-me yhdessä osallistujaryhmien kanssa eteenpäin. Saarijärven senioriryhmän suunnittelutyöpajas-sa jatkettiin tarvemäärittelyä sekä kokeiltiin ja arvioitiin kahta, hankkeessa jo kehitettyä mobii-lisovellusta: kyselysovellus (monivalintakyselyt, kehitetty päiväkotikäyttöön) ja taukojumppaso-vellus (jumppaohjeet, kehitetty työikäisille).

Tuloksena saimme kehitysideoita sovel-lusprototyyppeihin. Kyselysovellusta seniorit pitivät helppokäyttöisenä ja olisivat valmiita vas-taamaan kyselyihin matkapuhelimella. Tauko-jumppasovelluksesta pidettiin, mutta liikuntaan

innostaminen edellyttäisi myös sosiaalisen kans-sakäymisen edistämistä. Molempien sovellusten tekstin kokoa toivottiin suuremmaksi, mutta eri valikoiden värit ja kontrasti saivat puolestaan hyvää palautetta. Valikot koettiin selkeiksi, eril-listä ohjetta valikoiden käyttöön ei kaivattu. Vä-rien valintaa korostettiin, esimerkiksi valkoisen tekstin laittamista tummalle pohjalle kannattaa välttää. Painikkeiden käyttötarkoituksen selkeys korostui, samoin värien käyttö eri yhteyksissä. Esimerkiksi muistiongelmaisten kannalta haas-teellisiksi koettiin pienet ja monimutkaiset va-likkorakenteet, joiden ulkoasusta ei voi päätellä käyttötarkoitusta. Käsien motoriikan heikkene-minen iän myötä tulee myös ottaa huomioon eri-laisten sovellusten suunnittelussa, esimerkiksi painikkeiden koon osalta. Kosketusnäytöllisen puhelimen (Nokia 5800 XpressMusic) käyttö ko-ettiin helpoksi.

Toiveita senioreille kehitettävistä mobiilisovel-luksista saatiin kyselemällä erilaisten toimintojen tärkeyttä senioreiden arkipäivässä. Tarpeellisek-si koettiin erilaisista tapahtumista tiedon saami-nen, ja yksinäisten senioreiden saaminen mukaan tapahtumiin. Tärkeänä pidettiin myös liikkumaan innostamista. Tarvemäärittelyn perusteella ke-räämme lisää käyttäjäkokemuksia, ja kehitäm-me konseptia kommunikointisovelluksesta, joka mahdollistaa erilaisista tapahtumista tiedotta-misen senioreille, sekä ilmoittautumisen tapah-tumaan. Sosiaalinen ominaisuus suunnitellaan siten, että seniorit voivat nähdä oman tuttavapii-rinsä ilmoittautumiset mm. liikuntatapahtumiin, mikä toivottavasti kannustaa muitakin osallistu-maan ja liikkumaan. •


65. Irmeli Vuoriluoto, henkilöstöpoliittinen asiamies, Tehy ry

älä riko hoitajaasi -kampanja

TaustaHoitoalan ammatit ovat työväkivallan riskiam-matteja ja joka neljäs hoitaja kokee työssään po-tilaiden ja heidän omaistensa taholta hoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa. Useiden viimeaikaisten tutkimusten mukaan hoitajiin kohdistuva väkival-ta on asiakkaiden ja potilaiden taholta lisäänty-nyt viime vuosina. Myös muiden maiden työoloja koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että väki-valta on alalla yleistä.

TavoiteTehyn Älä riko hoitajaasi -kampanjan tavoittee-na on, että hoitohenkilökunnan työpaikoilla jokai-nen uhka- ja väkivaltatilanne ilmoitetaan omalle esimiehelle, työsuojeluvaltuutetulle ja työter-veyshuoltoon. Tarvittaessa on tehtävä tapatur-mailmoitus. Lisäksi tavoitteena on käynnistää keskustelu työpaikkatasolla työtä kuormittavasta väkivallasta.

ToteutusMaaliskuussa 2011 käynnistyi Tehyn kampan-ja väkivalta- ja uhkatilanteiden hallinnan varmis-tamiseksi tehyläisten työpaikoilla. Kampanjaa varten valmistettiin kaksi julistetta (kumpaa-kin painettiin 10 000 kpl) jaettavaksi työpaikoil-le. Kampanjajulisteisiin on haettu ideaa 50-luvun elokuvajulistemaailmasta. Ammattiosastojen

ja henkilöstön edustajien käyttöön laadittiin dia-sarja koulutus- ja jäsentilaisuuksia varten. Uutisissa, paikallislehdissä ja – radiossa on uu-tisoitu kampanjasta. Kevään 2011 Tehy-lehdissä on kerrottu kampanjasta ja käsitelty väkivaltaa aiheena. Sairaanhoitajapäivillä Tehyn standilla esiteltiin kampanjaa ja kerrottiin sen teemoista kävijöille.

TeesitOsana kampanjaa laadittiin Tehyn teesit väki-vallattomasta työympäristöstä. Teesit ovat seu-raavat: (1) Jokaisella on oikeus väkivallattomaan työympäristöön, (2) Hoitajan ei pidä hyväksyä väkivaltaa, (3) Fyysisen väkivallan käyttäminen hoitajia kohtaan on rikos, (4) Väkivaltatilanteet kir-jataan ja raportoidaan, (5) Väkivallan tekijälle ai-heutuu seuraamuksia, (6) Hoitajat kunnioittavat potilaita ja potilaat hoitajia, (7) Ilman väkivaltaa hoito onnistuu paremmin.

Arviointi Vuoden 2012 kevään aikana tullaan tekemään kampanjan vaikuttavuudesta sähköinen kysely tehyläisille ammattiosastoille ja työsuojeluvaltuu-tetuille. •

Lisätietoa Tehyn Internet-sivuilta www.tehy.fi


66. Jaana Pulkkinen, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J41

Kotina sairaala

Lahden kaupunginsairaalan Jalkarannan sai-raalassa 11 osaston kesken lähdettiin luomaan uudenlaista hoitokulttuuria perinteisen sairaa-larutiinin rinnalle 2008. Yhteisenä tavoitteena oli vanhukselle arvokas elämä sekä vetovoimainen työpaikka pitkäaikaissairaanhoidossa. Potilaiden toimintakyky on merkittävästi alentunut. Osastot ovat profiloituneet dementiahoitoon, psykogeriat-riseen hoitoon ja yhteisölliseen hoitoon. Useilla potilailla on haasteellisia käytösoireita. Yksi osas-toista on erikoistunut hoitamaan potilaita, joilla on multiresistenttejä sairaalabakteereita.

Lähtökohdaksi valittiin ihminen ja hoitotyön pe-rustehtäväksi elämänlaadun tukeminen. Totuttuja toimintatapoja lähdettiin kyseenalaistamaan ja nä-kökulma käännettiin hoidettavan ihmisen toiveisiin, tarpeisiin ja odotuksiin. Sallivuus ja luovuus tuotiin osaksi päivittäistä toimintaa. Sairaala käsitettiin po-tilaan kotina, jossa voi asua ja oikeasti elää.

Hoitajien ammattitaitoa tuotiin eri tavalla esiin. Työ edellyttää vahvaa ammatillista osaamista, mutta uskallus edetä vanhuksen ehdoilla vaa-ti asennemuutosta ja johtamiselta rohkaisua ja mahdollistamista. Vapaus muuttaa perinteistä hoitotapaa vahvisti hoitajien halua kehittää am-mattitaitoaan edelleen sekä lisäsi työn mielek-kyyttä. Pitkäaikaissairaanhoidon asiantuntijoiden ammatti-identiteetti on vahvistunut merkittävästi.

Tunteiden salliminen ja uskallus kokea työi-loa yhdessä vanhuksen kanssa toimimisesta ovat

vapauttaneet hoitajia ottamaan käyttöön luovia ratkaisuja hoitotyössä. Vaikeat ja ahdistavatkin asiat voidaan jakaa yhdessä.

Hoitokulttuurin muutos on prosessi, joka ei valmistu tai pääty. Toivo uusista hoidon ja ar-jen elämän mahdollisuuksista vaikuttavat po-sitiivisesti hoitotyön laadun kehittämiseen. Pitkäaikaissairaanhoitoon pääseminen on yhden uuden elämänvaiheen alku. Sairaala ei omista potilaita, vaan omaiset, ystävät ja ympäröivä yh-teiskunta ovat olennaisia elämän osia. Myös ar-vokas kuolema on osa elämänkulkua.

Osastot ovat eri tavoin hyödyntäneet uutta ajattelua. Saattohoitotyötä on kehitetty, hoitotyön miiteissä voidaan keskustella ajankohtaisista ai-heista, taide ja valokuvaus sekä luonto toimivat voimaannuttavina hoitotyön keinoina, työnjakoa osaston sisällä on kehitetty, omaisille on tarjolla vertaisryhmiä ja sairaalan sisällä on päivittäin ta-pahtumia, joihin osallistuu myös kolmas sekto-ri. Miestenryhmiäkin kokoontuu – mieshoitajien johdolla.

Olemmeko nyt valmiita? Ei suinkaan. Elämän monimuotoisuus tarjoaa jatkuvasti uusia haas-teita hoitotyön kehittämiseen ja hyvän elämän tukemiseen. Hoitoyhteisöt ovat aina jäseniensä summia, joten sairaalassa toimii 11 erilaista osas-toa, joita ohjaa sama visio. Laitoksessa asuu ja työskentelee arvokkaita ihmisiä, jotka jakavat yh-teisen arkipäivän. •


67. Katri Lönnqvist, vs. oh, TtM-opiskelija; Jaana Palviainen, oh, TtM; Eeva Rikkilä-Kettunen, yh, TtM, Helsingin Terveyskeskus, Kaupunginsairaala, Haartmanin päivystysyksikkö

pyöriikö pillerit? päivystyssairaalan lääketurvallisuuden kehittämishanke

JohdantoSosiaali- ja terveysministeriö on laatinut suoma-laisen potilasturvallisuusstrategian 2009–2013, jonka toiminta-ajatuksena on hoidon eri osapuo-lien määrätietoisen potilasturvallisuuden edistä-minen. Sosiaali- ja terveysministeriön Turvallinen lääkehoito -opas ohjaa valtakunnallisesti lääke-hoidon toteuttamista julkisissa ja yksityisissä so-siaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä. Sen mukaan lääkehoidon kokonaisprosessin tu-lisi perustua toimintayksiköissä laadittuun lää-kehoitosuunnitelmaan. (STM 2009) Haartmanin sairaalan lääkehoitotyö perustuu voimassaoleviin lakeihin, säädöksiin ja ohjeisiin. Lääkehoitotyötä ohjaa myös pysyväisohje ”Turvallinen lääkehoi-to Helsingin Terveyskeskuksessa” sekä voimassa oleva lääkehoitosuunnitelma (19.2.2008), jossa määritellään tehtävät ja vastuut kaikkien lääke-hoitoon osallistuvien ammattiryhmien osalta.

TavoiteHaartmanin sairaalan Lääkehoidon turvallisuus -projektin tavoitteena oli kehittää ja vahvistaa po-tilasturvallisuuskulttuuria lääkehoidon osalta yh-tenäistämällä lääkehoitoprosessin eri vaiheita. Lisäksi tavoitteena oli sopia yhtenäisistä toimin-tatavoista eri yksiköissä ja sitoutua noudatta-maan niitä. (Palviainen 2010)

MenetelmätHaartmanin sairaalassa muodostettiin monia-mmatillinen työryhmä, jonka tehtävä oli päät-tää yhteisistä lääkehoidon turvallisuuteen liittyvistä toimintatavoista ja viedä ne käytän-nön hoitotyöhön. Projektin seurannan kvanti-tatiivisena mittarina käytettiin osastolla olevien potilaiden (N=108, N=107, N=107) Pegasos-lää-kelistoissa havaittujen poikkeamien määrää se-kä Haipro-ilmoituksia.

TuloksetPegasos-lääkelistoilla havaittujen poikkeami-en määrä väheni seurantajaksolla 15 %. Projek-

tin myötä luotiin aiempiin tutkimuksiin perustuen Lääkehoitoturvallisuuden heikentymisen mah-dolliset hälytysmerkit lääkäreille ja hoitajille -tar-kistuslista sekä Lääkehoidon turvallisuuden parantaminen -toimintamalli. Lisäksi lääkehuo-neiden oviin tehtiin Lääkkeenjako menossa -va-roituskyltti. Projektin myötä luotiin yhtenäinen perehdytysohjelma ja kirjallinen sekä sähköinen perehdytysmateriaali uusille työntekijöille.

PohdintaProjektin myötä Haartmanin sairaalassa vah-vistettiin systemaattista lääkehoidon suunni-telmaa ja luotiin yhteisiä toimintaperiaatteita turvallisen lääkehoidon toteuttamiseksi. Uusi-en käytäntöjen myötä luovuttiin muun muassa erillisistä lääkehoidon kuittauslistoista, kuten antibiootti- ja nestelistoista, jonka seuraukse-na päällekkäinen kirjaaminen vähentyi merkit-tävästi lääkehoidon osalta. Kaikki lääkitykset ja nestehoito-ohjeet merkitään nykyisin Pegasos-lääkelistalle. Projektin aikana ja sen jälkeen koko henkilöstölle järjestettiin säännöllisesti turvallisen lääkehoidon luentoja, joissa käytiin läpi ja keskus-teltiin lääkehoidon yhteisesti sovittuja periaatteita ja lääkehoidon prosessin eri vaiheiden haasteita. Lääketyöryhmän jäsenet veivät aktiivisesti lääke-hoidon turvallisuuteen liittyviä asioita eteenpäin omissa yksiköissään muun muassa osastotun-tien yhteydessä. Projektin myötä luotiin uusien työntekijöiden lääkehoidon perehdytysopas, jo-ka otettiin käyttöön keväällä 2011. Lääketyöryh-män jäsenet saivat koulutusta perehdyttäjänä toimimiseen ja toimivat osastoillaan lääkehoidon perehdytysvastaavina. Lääkehoidon käytänteet yhtenäistyivät eri yksiköissä ja uusien toimintata-pojen avulla on pystytty parantamaan potilastur-vallisuutta lääkehoidon osalta.

[email protected]@[email protected]


68. Kirsi Autonen-Honkonen, TtM, shg, suuhygienisti Äänekosken kaupunki

Kotihoidon asiakkaiden suun terveydentilan kartoittaminen sosiaalihammashoidollisella lähestymistavalla Pro gradu, Jyväskylän yliopisto, kevät 2010

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata Uu-den Äänekosken kotihoidon asiakkaiden suun terveydentilaa, suun terveyden vaikutusta heidän päivittäiseen elämäänsä sekä heidän valmiuk-siaan toteuttaa suun kotihoitoa käyttäen sosi-aalihammashoidollisen lähestymistavan tasoja: normatiivinen, vaikutuksiin liittyvä ja alttiuteen liit-tyvä tarvearvio. Normatiivinen tarvearvio perustuu suun terveydentilan tutkimukseen hammashoi-don kliinisillä mittareilla. Vaikutuksiin liittyvässä tarvearviossa normatiiviset tarpeet yhdistetään suun terveyteen liittyvien elämänlaadun tekijöi-den kanssa. Alttiuteen liittyvä tarvearvio tapahtuu yhdistämällä normatiivinen tarvearvio, suun ter-veyteen liittyvän elämänlaadun tekijät ja yksilön käyttäytymistekijät.

Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto kerät-tiin tekemällä halukkaille kotihoidon asiakkaille (n=184) suun seulontatarkastukset heidän ko-tonaan vuoden 2008 aikana. Tulokset analy-soitiin ristiintaulukoimalla, laskemalla prosentit ja frekvenssit sekä testaamalla merkitsevyydet c2-testillä. Tutkimuksen kvalitatiivinen aineis-to kerättiin teemahaastattelemalla yhdeksää kotihoidon asiakasta keväällä 2009. Haas-tatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuneista kotihoidon asiak-kaista suurimmalla osalla oli hammasproteesit.

Omahampaisilla esiintyi paljon kariesta, ientu-lehdusta, hammaskiveä sekä noin puolella pa-rodontiittia. Suun limakalvomuutoksia oli vähän. Hyvin harvat arvioivat itsellään olevan suun on-gelmia. Haastatteluiden mukaan suun terveyden-tila vaikutti kotihoidon asiakkaiden päivittäiseen elämään fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalises-ti. Myös kotihoidon asiakkaiden suun kotihoito-tavoissa ilmeni tiedon puutetta, vaikka asiakkaat eivät kokeneet, että he tarvitsivat apua suun ja hampaiden puhdistamiseen.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan to-deta, että suun terveydellä on vaikutusta koti-hoidon asiakkaiden päivittäiseen elämään ja elämänlaatuun. Pelkkä normatiivinen hoidon tarpeen arviointi ei anna riittävän monipuolista näkökulmaa suun terveydentilan vaikutukses-ta päivittäiseen elämään. Kotihoidon hoitoja palvelusuunnitelmassa on tärkeää huomioida suun terveydentila, sen vaikutus päivittäiseen elämään sekä suun hoitoon liittyvät käyt-täytymistekijät yhdessä asiakkaan kanssa keskustelemalla.

Avainsanat kotihoidon asiakas, elämänlaatu, suun terveys, sosiaalihammashoidollisen lähestymistavan ta-sot. •


69. Yrjö Engeström, professori, hankkeen johtaja, Helsingin yliopisto; Anu Kajamaa, KM, projektipäällikkö, Helsingin yliopisto; Hanna Toiviainen, FT, yliopistotutkija, Helsingin yliopisto, Varpu Tissari, KM, projektitutkija; Niemelä Anna-Liisa, FT, projektipäällikkö, Helsingin terveyskeskus; Jaana Nummijoki (yhteyshenkilö), TtM, kotihoitopäällikkö, projektitutkija, Helsingin terveyskeskus, kotihoito-osasto

hoidon eheyttämisinnovaatioiden toteutumisedellytykset, organisaation tahto ja asiakkaan ääni

Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole tarpeek-si kiinnitetty huomiota palveluinnovaatioiden jal-kautumiseen, toteutumiseen ja jalostamiseen. Kehittämishankkeissa tapahtuva innovaatioiden käytäntöön vieminen jää usein kesken. Hoidon eheyttämisinnovaatioiden toteutumisedellytykset, organisaation tahto ja asiakkaan ääni -tutkimus-hanke vastaa tähän ongelmaan tutkimalla kolmea eri puolilla Suomea jalkauttamisvaiheessa olevaa sosiaali- ja terveydenhuollon innovaatiota, joita kutsumme hoidon eheyttämisinnovaatioiksi.

Tutkimuksen kohteina olevat innovaatiohank-keet on toteutettu Oulun yliopistollisen sairaalan keskusleikkausosastolla, Espoon terveyskeskuk-sen pitkäaikaissairaiden hoidossa sekä Helsin-gin terveyskeskuksen vanhusten kotihoidossa. Näille tutkimuksen kohteena oleville innovaa-tioille on yhteistä se, että niillä pyritään hoidon eheyttämiseen ja palvelujen kehittämiseen asi-akkaan kannalta. Oulun yliopistollisen sairaalan keskusleikkausosastolla on luotu toiminta-alue-malli eheytettyjen asiakaslähtöisten hoitoketjujen aikaansaamiseksi. Espoon terveyskeskuksessa on kehitetty pitkäaikaissairaiden potilaslähtöinen hoitomalli. Helsingin terveyskeskuksen kotihoi-dossa on kehitetty vanhusten kotihoidon palvelu-paletti ja liikkumissopimus.

Tutkimme innovaatioiden toteutumisedelly-tyksiä kysymällä, miten asiakkaan ääni saadaan vaikuttamaan palveluprosessiin, miten inno-vaatio ankkuroidaan arkeen yli toimintayksikön rajojen, miten aikaansaadaan organisaation pit-käjänteinen tahtotila innovaation toteuttamisek-si ja miten innovaation seuraamuksista kootaan näyttöä ja miten tätä voidaan hyödyntää inno-

vaation jatkojalostamisessa. Hankkeen tavoittee-na on tutkia sekä tutkimuksen tuella vahvistaa, jalostaa ja levittää tutkimuksen kohteena olevia terveydenhuollon palvelujen eheyttämiseen täh-tääviä innovaatioita. Tutkimuksessa keskitytään eheyttämisinnovaatioiden kolmeen tärkeään to-teutumisedellytykseen, joista muodostuvat tutki-muskysymykset: 1. Miten asiakkaan ääni saadaan esille ja vaikuttamaan palvelujen muotoutumiseen erityisesti yhteisen tietopohjan vahvistamisen, asioinnin helpottamisen, neuvottelemisen ja sopi-misen avulla? 2. Miten palvelujen eheyttämisinno-vaatioiden toimeenpanoa ja levittämistä voidaan edistää organisaation ylimmän johdon, keski-johdon, työntekijöiden ja asiakkaiden tahtomista tukemalla, erityisesti luomalla tilaisuuksia ja väli-neitä yhteiseen tahdonmuodostukseen sekä toi-mijoiden oman tahtotilan reflektointiin? 3. Miten eheyttämisinnovaatioita voidaan jalostaa niiden käyttöönoton yhteydessä erityisesti tarjoamalla toimijoille ajantasaista näyttöä ja palautetta inno-vaatioiden vaikutuksista, etenemisestä, esteistä, heikkouksista ja parantamismahdollisuuksista?

Tutkimuksen viitekehyksenä on toiminnan teo-ria ja kehittävän työntutkimuksen metodologia (Engeström, 2005). Haastattelemme asiakkaita / potilaita ja heidän hoitoonsa osallistuvia toimijoi-ta ja havainnoimme toimintaa tutkimuskohteissa kehittävän työntutkimuksen menetelmin (ks. En-geström, 1995). Tutkimus on osa TEKESin Inno-vaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmissä -ohjelmaa. •

[email protected]


70. Päivi Liikka, TtM, osastonhoitaja, Espoon sairaala; Ulla Valkama, sairaanhoitaja, asiantuntijasairaanhoitaja, Espoon sairaala; Tuula Mikkola, VTT, kehittäjäopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu

Kehittämistyö OSAKe-toiminnan avulla espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla

Osake-toiminta on Espoon Vanhusten Palvelu-jen omaa sisäistä osaamisen kehittämistoimintaa. OSAKE (osallistuva arjen kehittäminen) -työsken-telytapa toimii ns. breakthrough-menetelmällä työ-pajatyöskentelynä, jossa työntekijät esimiestensä kanssa kehittävät omaa työtään asiakasta huomi-oiden. Toiminta on menetelmäosaamista työyhtei-sössä käyttäen hyväksi PDSA (plan-do-study-act) jatkuvan laadun parantamisen kehää. Osake-työs-kentelyllä tavoitellaan hoidon laadun parantumista, henkilöstön työhyvinvoinnin lisääntymistä ja talo-udellisesti kestävää toimintaa. Samalla henkilöstö omaksuu jatkuvan oman työn kehittämisen mallin ja edistää hyvien käytäntöjen leviämistä. Hoitotyön kehittämisen myötä tulee tarve mitata annetun hoidon vaikuttavuutta, selkeyttää yksittäisten po-tilaan hoitoja kuntoutuslinjoja ja saada selkeä yh-tenäinen kuva potilaan toimintakyvystä.

Espoon sairaalan neurologisen kuntoutus-osaston profiloituminen on vaatinut erilaisten käytänteiden vakiinnuttamista ja uusien toimin-tatapojen kehittämistä sekä erilaisten kirjallisten ohjeiden ajanmukaistamista ja uusien luomis-ta. Perustehtävän lisäksi työ on jatkuvaa uuden opettelemista, oppimista, toisten tukemista/oh-jaamista ja uusien ratkaisujen löytämistä. Koulut-tautuminen on ehdoton edellytys ammatillisuuden kehittämiselle. Kehittämishankkeiden kohteena on ollut potilaan hoitoprosessin selkeyttäminen. Espoon sairaalan neurologinen kuntoutusosas-to on ollut mukana Espoon Vanhusten Palvelujen kehittämistoiminnassa mukana vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2008 kehittämiskohteena oli

FIM-toimintakykymittarin hyödyntäminen AVH-kuntoutujan kuntouttavassa hoitotyössä neuro-logisella kuntoutusosastolla. Tuloksena syntyi AVH-kuntoutujan kuntoutustavoitteen asettami-nen tavoitekokouksessa FIM-toimintakykymitta-riin perustuen, siten että lähitavoite on asetettu moniammatillisesti yhdessä asiakkaan kanssa. Vuoden 2009 kehittämiskohteena oli Potilaan kuntoutuminen alkaa välittömästi hänen saavut-tuaan osastolle. Tuloksena syntyi puhelinraport-tilomake, johon kerättiin uuden potilaan tiedot lähettävästä yksiköstä puhelinraportin pohjalta. Toisena kehittämistyönä oli tulotilanteen tarkis-tuslista. Potilaan vastaanottava hoitaja käyttää tarkistuslistaa apuvälineenä, jotta kaikki potilaan hoidon kannalta oleelliset asiat tulevat hoidetuksi. Metropolian Liittyvä Voima-hankkeen ja Osake-kehittämishankkeen yhteistyönä tarkoituksena on kehittää potilaan kotiutumista Espoon sairaalasta vuosien 2010–2011 aikana.

Vuoden 2010 Osake-kehittämishankkeen ta-voitteena oli, että tieto, asioista keskusteleminen ja ohjaus tukevat potilaan selviytymistä kotona. Liittyvä voima -hanke ja Osake-toiminta tukivat toisiaan osaston kotiutuksen kehittämishank-keissa. Osake-toiminnassa kehitettiin osaston kotiutuskokouksen kriteereitä ja kotiutussuunni-telmaa. Tavoitteena on, että kotiutussuunnitelma annetaan kirjallisena omaiselle/potilaalle. Lähtö-vartissa annetaan potilaalle kirjallisena jatkohoi-don ohjauslomake, tällöin potilas tulee tietoiseksi omasta hoidon jatkosta sekä hänen elämänhallin-tansa ja turvallisuutensa lisääntyvät. •


71. Päivi Liikka, TtM, osastonhoitaja, Espoon sairaala; Susanna Risku, fysioterapeutti, Espoon sairaala; Akvaliina Lacho, toimintaterapeutti, Espoon sairaala; Tuula Mikkola, VTT, kehittäjäopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu

palveluohjausmallin kehittäminen neurologisella kuntoutusosastolla

Metropolia ammattikorkeakoulun ja Espoon sairaalan yhteistyönä kehitetään kuntoutujan kotiutumista Espoon sairaalasta. Kehittämis-toiminta on osa Metropolian ja Espoon Liittyvä Voima -kumppanuushanketta (osaprojekti 2) ja Espoon vanhuspalveluiden laatutyötä Osake- kehittämistoimintaa (Osaamisen arjen kehittämi-nen asiakkaan näkökulmasta).

Lähtöoletuksena on, että onnistunut kotiutu-minen edellyttää eri ammattiryhmien ja osapuol-ten, sairaalan ja kotihoidon ammattilaisten sekä maallikkojen (omaisten), välisten rajojen ylittä-mistä. On todettu, että nykyiset kotiuttamis-käytännöt ovat osin irrallisia. Osaprojektissa 2 kuvataan ja järjestetään eri ammattilaisten teot ja toiminnat potilaan kotiutumista ohjaavaksi palve-luprosessiksi ja palveluohjausmalliksi. Kehittämis-toiminnan lähtökohtana oli se, että neurologisen kuntoutusosaston hoitoja kuntoutusproses-si ei ollut selkeästi hahmottunut kuntoutujalle ja omaiselle. Tarkoitus oli koota yhteen eri toimin-not näkyväksi prosessiksi. Toiminnan tuloksena syntyi osastolle ns. seinätaulu Kuntoutuspolku osasto 3 E:llä. Kuntoutuspolun ympärille on ha-vainnoimalla kuvattu neurologisen potilaan kun-toutusprosessi osastolla. Prosessissa on kuvattu osaston erityispiirteet mm. tulovartti, AVH-omais-ten ilta, FIM-toimintakykymittarin hyödyntäminen kuntoutujan kuntoutustavoitteiden määrittelys-sä, kuntoutujan lukujärjestys, hoitokokoukset ja lähtövartti. Kuntoutuspolku on pohja kotiutumis-

ta edistävälle palveluohjausprosessille ja -mallille. Neurologisen potilaan kuntoutusprosessi vaatii myös perheeltä erilaisia haasteita.

Hankkeen myötä Liittyvä voima -hank-keen kehittäjäopettajien ja sairaalan kehittäjä-työntekijöiden yhteistä osaamisen jakamista ja kehittymistä on tapahtunut myös sairaalan osas-tontunneilla, muutostukiryhmän toiminnassa, uusien menetelmien esim. huoliseulan koulutuk-sessa sekä osana jo olemassa olevaa Osake-työskentelyä. Palveluohjausmallin kehittäminen vaatii moniamammatillista yhteistyötä. Kehittä-misen tukena osastolla oleva moniammatillinen parityöskentely terapeuttien ja hoitajien kesken on tärkeä kehittämisen tuki. Parityöskentelys-sä eri ammattiryhmien ammatillinen tiedonsiirto palvelee heti potilasta/kuntoutujaa. Potilaan ko-tiutumista tukevan palveluohjausmallin luominen neurologiselle osastolle vaatii myös sairaalan ja kotihoidon yhteistyötä. Sairaalan ja kotihoi-don työntekijöiden kanssa on kehitetty tietover-kon tarjoamia neuvottelutyökaluja, mm. Connect pro -järjestelmää. Tämä on mahdollistanut uu-denlaiset toimintatavat eri osapuolen välisis-sä potilasneuvotteluissa ja tiedonvaihdoissa. Kehittämistoiminta on esimerkki uudenlaises-ta kumppanuudesta korkeakoulun ja työelämän välillä, kun korkeakoulun ja työelämän toimijat ovat työskennelleet yhdessä ja mahdollistaneet näin uuden toimintatavan kehittämisen ja käyt-töön ottamisen. •


72. Maija Määttä, TtM tohtoriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos; Päivi Kankkunen, TtT, dosentti, yliopistolehtori, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos; Tarja Kvist, TtT, yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos; Sirpa Hartikainen, Geriatrisen lääkehoidon professori, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Farmasian laitos

muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden postoperatiivisen kivun arviointi ja hoito

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata muisti-sairaiden lonkkamurtumapotilaiden postopera-tiivisen kivun arviointia ja hoitoa. Tutkimuksen lopullisena tavoitteena on parantaa muistisairai-den lonkkamurtumapotilaiden postoperatiivista kivun hoitoa kuvaavan, selittävän ja ennustavan toimintamallin avulla. Tutkimuksen avulla selvi-tetään valtakunnallisesti muistisairaiden posto-peratiivisen kivun hoidon tapoja ja tuloksia sekä kehitetään kyseisen potilasryhmän lääkkeellistä ja lääkkeetöntä hoitoa Suomessa.

Dementia-asteista etenevää muistisairaut-ta potevilla on suuri riski kaatua ja saada lonkka-murtuma. Tutkimus on tärkeä, sillä muistisairaat ovat jo nyt merkittävä ja tulevaisuudessa keskei-sin lonkkamurtumapotilaiden ryhmä. Hyvä kivun hoito on perusihmisoikeuksiin kuuluva asia ja ete-nevää muistisairautta sairastavien potilaiden ki-vun lievityksen on tutkimusten mukaan todettu olevan huomattavan paljon heikompaa kuin kog-nitiivisesti terveiden.

Muistisairaiden kivun arviointi on haasteellis-ta, sillä kognitiivisen tilan heikentyminen voi viedä kyvyn ilmaista kipua sanallisesti. Tällöin kipua ei välttämättä kyetä tunnistamaan. Kivun luotetta-va arviointi on keskeistä kivun hoitotyössä, mutta esimerkiksi kipumittarien systemaattinen käyttö on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu melko vähäiseksi. Ei ole myöskään tietoa, millä mene-telmillä muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden kipua hoidetaan.

Hyvä kivun hoito mahdollistaa nopeamman kun-toutumisen leikkauksen jälkeen sekä vähentää komplikaatioiden riskiä. Näin ollen sairaalassa-oloaika lyhenee ja hoidon kustannukset laske-vat. Muistisairaiden kipututkimus on painottunut kivun arviointiin. Lisätutkimuksia kaivataan sel-vittämään mitä esteitä on olemassa hyvälle ki-vun hoidolle ja miten tehokkaita ovat kivun hoitoa parantavat strategiat käytännössä eli mitä vaiku-tuksia esimerkiksi koulutuksella ja oikeanlaisen kipumittarin käytöllä on muistisairaan potilaan kivun hoitoon. Lisäksi akuuttihoidossa olevien muistisairaiden potilaiden kivun hoidolle on tarve kehittää toimivia toimintamalleja.

Tutkimus toteutetaan neljässä vaiheessa. Täs-sä abstraktissa raportoitava tutkimuksen ensim-mäinen vaihe toteutetaan maalis-toukokuussa 2011 strukturoituna kyselynä 17 yliopistollisen tai keskussairaalan ortopedisten vuodeosasto-jen hoitohenkilökunnalle ja osaston lääkäreille (N=800). Osatutkimuksessa kuvataan kivun arvi-ointia, hoitoa ja henkilökunnan käsityksiä kivun hoidosta. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää käytännön hoitotyössä, tutkimuksessa sekä koulutuksessa.

Ensimmäisen osatutkimuksen alustavat tulok-set ovat käytettävissä kesällä 2011. •


73. Sari Hurmansalo, sairaanhoitaja, hoitotyön asiantuntija, Hatanpään puistosairaalan poliklinikka, Tampereen kaupunki

hatanpään puistosairaalan poliklinikan mentorointi

Tampereen kaupungin Hatanpään puistosairaa-lassa hoidetaan psyykkisesti sairaita ikäihmisiä. Psykogeriatriseen osastoryhmään kuuluu viisi osastoa ja poliklinikka. Väestön ikääntyessä myös vanhuspsykiatristen potilaiden määrä on lisäänty-mässä. Tulevaisuuden haasteita ajatellen Hatan-pään puistosairaalan poliklinikalla on vuodesta 2005 alkaen kehitetty uudenlaista toimintatapaa. Poliklinikalle on luotu oma räätälöity versio men-toroinnista. Pyrkimyksenä on vanhuspsykiatrista osaamista jakamalla lisätä sairaalan ulkopuolel-la toimivien terveydenhuollon ammattilaisten val-miuksia hoitaa psyykkisesti sairaita ikäihmisiä.

Mentoroinnilla tarkoitetaan ohjausta ja tukea, jota osaava ja kokenut työntekijä, mentori, antaa ammatillisesti nuoremmalle henkilölle, aktorille. Hatanpään puistosairaalan pkl:n mentoroinnissa psykogeriatrisen erikoisalan hoitaja keskustelee toisen erikoisalan kollegan kanssa psykogeriat-risen potilaan hoitamiseen liittyvistä asioista. Mentorointi on todettu koko sairaalan kannal-ta tärkeäksi ennaltaehkäiseväksi toimintamuo-doksi. Kahdelle sairaanhoitajalle on luotu ajalliset resurssit tapaamisten järjestämiseen. Mentoroin-nille on asetettu vuosittaiset tavoitteet, joiden to-teutumista seurataan.

Sairaalan tarjoama mentorointi käynnistyy usein potilaasta laaditun lähetteen perusteella tai poliklinikan hoitohenkilökunnan suositukses-ta. Toisinaan potilasta hoitava terveydenhuollon yksikkö ottaa suoraan yhteyttä poliklinikalle so-piakseen mentoroinnista. Yhteydenottopyynnön

jälkeen puistosairaalan poliklinikalla sovitaan men-toroinnista vastaava hoitaja. Yleensä tapaami-seen osallistuu mentorin lisäksi esim. kotihoidon, vanhainkodin tai palvelutalon henkilöistä koot-tu ryhmä. Tapaaminen kestää 60–90 minuuttia ja tapaamisia järjestetään 1–3 kertaa potilastapaus-ta kohden. Tapaamisessa käydään läpi vaikeaksi koettua potilastapausta pyrkien löytämään hyviä hoitokäytäntöjä arkielämän ongelmatilanteisiin. Samalla käsitellään potilaan psyykkistä sairautta hakien ymmärrystä potilaan käytökselle.

Mentoroinnille asetetut tavoitteet on suurel-ta osin saavutettu. Mentoroinnilla on pystytty estämään monien potilaiden osasto- tai polikli-nikkahoito sekä useiden potilaiden varhaisempi kotiutus on onnistunut mentoroinnista saadun tuen turvin. Myös yhteistyöverkostot ovat vah-vistuneet ja yhteydenottokynnys on madaltunut. Mentorointiin osallistuneilta henkilöiltä kerätään palautetta puolivuosittain. Palautteen perusteel-la osallistujat ovat kokeneet saaneensa tukea ja varmuutta työhönsä. Saamiensa konkreettisten vinkkien avulla vaikeat hoitotilanteet ovat hel-pottuneet. Myös mentorit ovat kokeneet työn ammattitaitoaan rikastuttavana ja näkemyksiä avartavana. Mentorointia kehitetään edelleen se-kä saadun palautteen että käytännön työelämäs-sä havaittujen tarpeiden perusteella. Jatkossa on tarkoitus mitata myös toiminnan vaikuttavuutta. •

[email protected]


74. Hanna Ämmälä, terveydenhoitaja, projektityöntekijä, Rauman kaupunki; Hanna Nyfors, hall. tieteiden lis. THM, projektipäällikkö, Satakunnan sairaanhoitopiiri

ikääntyneiden neuvolatoiminta Raumalla

Rauman kaupungin sosiaali- ja terveystoimen terveydenhoitaja on toteuttanut syksystä 2009 lähtien 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden ter-veystarkastuksia. Tavoitteena on seuloa ne henkilöt, joilla on havaittava tai kohonnut riski toimintakyvyn heikkenemiseen. Terveystarkas-tuksessa pyritään tunnistamaan hyvinvoinnin ja terveyden riskitekijöitä, ennaltaehkäisemään pal-velutarpeita ja kohdentamaan palveluja. Neu-vonta- ja ohjauskäynnillä tuetaan ikääntyviä henkilöitä terveyttä ja toimintakykyä edistävi-en valintojen tekemiseen tarjoamalla elämänta-paohjeita. Lisäksi arvioidaan jatkoseurannan ja uusintakäyntien tai puhelinyhteydenoton tarvet-ta. Yhteenveto kirjataan Effica–tietojärjestelmään.

Toimintakyvyn heikkenemistä ennakoivat ris-kitekijät, joita ovat terveyden epävakaus, heikko ravitsemustila, turvattomuus, sosiaalisten kontak-tien vähyys ja kipu. Iäkkään henkilön elämän ko-konaishallinnassa tulisi arvioida psykososiaalisia riskitekijöitä ja voimavaroja, kuten taloudellisen tilanteen vakautta, asunnon ja asuinympäristön puutteita ja vaaratekijöitä sekä henkilön mahdol-lisuuksia ja vahvuuksia (ks. uusi terveydenhuolto-laki § 20, THL:n TOIMIA-hanke www.toimia.fi).

Terveystarkastuksessa todetun toimintakyvyn pe-rusteella 75 vuotta täyttäneet raumalaiset luoki-teltiin neljään luokkaan: 1. Hyväkuntoiset 75 vuotta täyttäneet henkilöt,

joilla on ikäistään vastaava tai parempi toimintakyky.

2. Henkilöillä on havaittava toimintakyvyn lasku tai riski toimintakyvyn heikkenemiseen. Osalla on perussairaus, joka on ”hyvässä hoidossa” ja säännölliset kontrollikäynnit.

3. Henkilöillä todettiin kohonnut riski toimintakyvyn heikkenemiseen, esimerkiksi useita pitkäaikaissairauksia; kohonnut verenpaine ja sokeriarvo, yli- tai alipaino, päihteet, vakava masennus, omaishoitajuus tms.

4. Erityispalvelujen piiriin tai jatkohoitoon ohjatut henkilöt, joilla todettiin palvelun tarve (lääkärin vastaanotolle tai laboratoriokokeisiin).

Vuonna -35 syntyneiden ikäryhmälle (n=367) to-teutettiin 277 terveystarkastusta vuonna 2010. Hyväkuntoisiksi 75 vuotta täyttäneiksi arvioitiin tutkituista 111 henkilöä (40 %). Terveystarkas-tusten perusteella ohjattiin 12 (5,3 %) henkilöä lääkärin vastaanotolle tai ammattihenkilöiden jatkoseurantaan. Säännöllisen kontrollin piiris-sä oli 51 henkilöä (18.4 %). Reilulle kolmasosal-le (37 %) jaettiin neuvoja ja opastusta tai ohjattiin liikuntaryhmään, koska heidän toimintakyvys-sään havaittiin laskua (14,4 %) tai kohonnut riski (22,7 %). Toimintakyvyn riskit tullaan nostamaan esiin ja tunnistamaan niitä hanketyössä.

Vuonna 2011 ikäluokassa tarkastettavia tu-lee olemaan 388. Terveystarkastusten kohden-tamista ja seurantaa riskiryhmiin suunnitellaan, tulevaisuudessa myös tietotekniikkaa hyödyn-tämällä. Kehittämistyöhön palkatun projekti-suunnittelijan työ rahoitetaan osin Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella toteutettavasta Kaste- ohjelmaan kuuluvasta Toimintakykyisenä ikäänty-minen -hankkeesta ajalla 2010–2012. •

[email protected] ja [email protected]


75. Pirjo Tiikkainen, TtT, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu; Sari Teeri, TtT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu; Sirkka-Liisa Karttunen, TtL, opettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu; Pirkko Routasalo, THT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu

Gerontologinen hoitotyö – uudenlaista osaamista koulutuksen ja työelämän yhteistyöllä

Ikäihmisten palveluissa osaavan työvoiman saa-tavuus on ongelmana kaikkialla maailmassa. Alal-la toimivilla on hyvin erilaisia koulutustaustoja ja eritasoista osaamista, jolloin ikääntyneen hoitoon liittyvät riskit lisääntyvät ja potilasturvallisuus vaa-rantuu. Osaamisen kehittämisellä voidaan edis-tää sekä hoidon laatua että alan vetovoimaa. Osaava gerontologinen sairaanhoitaja on korkea-tasoisen hoidon puolestapuhuja ja avain arvosta-vaan ikäihmisten kohteluun.

Suomessa gerontologisen hoitotyön oppi-sopimustyyppinen täydennyskoulutus on uusi aikuiskoulutuksen muoto, joka tarjoaa työelämä-lähtöistä osaamisen kehittämistä työssä käyville sairaanhoitajille. Koulutuksen laajuus on 30 op, josta vähintään puolet tapahtuu työpaikalla kou-lutetun mentorin tuella. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa ja uudistaa sairaanhoitajien geronto-logista osaamista ja kehittää samalla gerontolo-gista hoitotyötä ikäihmisiä hoitavissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä.

Osaamisen kehittämisen tavoitteena on, että ge-rontologinen sairaanhoitaja kykenee tekemään itsenäisiä päätöksiä ikääntyneen ihmisen mo-nimutkaisten ongelmien ratkaisemiseksi hoito-tieteelliseen ja monitieteiseen gerontologiseen näyttöön perustuen. Oppiminen osoitetaan osaa-misen näytöillä. Opetussuunnitelma perustuu työelämän nykyisistä ja tulevaisuuden vaatimuk-sista nousseisiin kompetensseihin. Sisältöalu-eita ovat gerontologisen hoitotyön tietoperusta ja päätöksenteko, ikääntynyt asiakas ja hänen läheisensä sosiaali- ja terveyspalveluissa, ter-veyden ja toimintakyvyn edistäminen, geron-tologisen hoitotyön menetelmät ja kehittyvä asiantuntijuus gerontologisessa hoitotyössä. Ge-rontologisen hoitotyön oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus on suunniteltu ja toteutetaan tiiviisti työelämän kanssa yhteistyössä neljän am-mattikorkeakoulun verkostossa hyödyntäen kun-kin osapuolen erityisosaamista. •


76. Susanne Röberg, sh,TtK, TtM-opiskelija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Helena Leino-Kilpi , esh, THT, professori, ylihoitaja (VSSHP sivutoiminen) Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Suhonen Riitta, sh, TtT, professori (ma) Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

näkökulmia ikääntyneen muistipotilaan palveluketjun eheydestä ja tiedonkulusta

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ikääntyneen muistipotilaan palveluketjuun osallistuvien taho-jen yhteistyötä muistipotilaiden ja heidän läheis-tensä, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten sekä terveydenhuollon päättäjien näkökulmista. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa muisti-potilaan palveluketjun eheydestä, tiedonkulusta ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Tutkimus on osa Euroopan unionin rahoittamaa RightTimePlaceCa-re (RTPC) (http://www.righttimeplacecare.eu/) -tut-kimushanketta, jonka tarkoituksena on kehittää hyviä hoitokäytänteitä ikääntyneiden muistipotilai-den sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi. Hankkeen tarkoituksena on myös kehittää euroop-palaisten muistipotilaiden samanarvoisia mahdolli-suuksia hoitoon, tukeen ja ohjaukseen.

Muistipotilaiden palveluketjun eheyden ja sek-toreiden välisen tiedonkulun selvittäminen on tärkeää, koska väestön maailmanlaajuisen van-henemisen myötä on arvioitu myös muistipoti-laiden määrän kasvavan. Euroopassa on tällä hetkellä noin 6 miljoonaa ikääntynyttä muistipoti-lasta ja luvun on arvioitu kaksinkertaistuvan vuo-teen 2030 mennessä. Tällä hetkellä Suomessa sairastaa dementiaa yhteensä 120 000 ihmistä, joista keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa 85 000 ja lievää dementiaa 35 000 henkilöä. Vuosittain Suomessa sairastuu dementoivaan sairauteen 13 000 henkilöä.

Pääpaino muistipotilaiden hoidossa on ko-tona asumista tukevissa ja mahdollistavissa

palveluissa. Tämä on myös kansainvälisesti yh-teneväinen näkemys muistipotilaiden hoidosta. Tutkimusten mukaan palveluntarjoajien yhteis-työn avulla voidaan tuottaa sopivia ja oikein koh-dennettuja palveluja muistipotilaille, jotka mahdollistavat paremmin kotona asumisen. Pal-velut, jotka ovat oikein koordinoituja, joustavia ja laadukkaita, parantavat muistipotilaan toimin-takyvyn säilymistä, elämänlaadun ylläpitämistä, kotona asumisen mahdollisuutta ja hoidon jat-kuvuutta. Hoidon jatkuvuutta, tiedon kulkua eri palvelusektoreiden välillä, dementian etenemi-sen prosessin ja hoidon integroinnin onnistumis-ta ja parantamisen mahdollisuuksia on tarkoitus selvittää kuuden focus group -ryhmähaastattelun avulla. Haastateltavat muodostuvat kahdesta eri-laisesta kokonaisuudesta. Yhden kokonaisuuden muodostavat muistipotilaat ja heidän läheisensä. Toisen kokonaisuuden muodostavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset sekä terveyden-huollon päättäjät, joita haastatellaan sekä yhtenä että erillisinä ryhminä.

Tutkimuksen tulosten odotetaan tuottavan monipuolista tietoa hoitoketjun toimivuudesta ja kehittämiskohteista. Oletuksena on, että hyvää tiedonkulkua ja eri sektoreiden välistä yhteistyötä pidetään perustana muistipotilaiden hyville hoi-tokäytännöille. Tutkimuksen tuloksena voidaan mahdollisesti tuottaa myös uusia, erilaisia hoito-käytänteitä, joiden avulla voidaan parantaa muis-tipotilaille tarjottavia palveluja. •


77. Anna-Liisa Niemelä FT, projektipäällikkö, Kotihoito-osasto, Helsingin terveyskeskus, Helsingin kaupunki

Kotihoidon palvelupaletti – asiakkaan ja työntekijän yhteinen työväline hoidon ja hoivan suunnittelussa

Sosiaali- ja terveysministeriön, Suomen Kunta-liiton ja Stakesin valmistelema Ikäihmisten pal-velujen laatusuositus painottaa ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, ehkäise-vän toiminnan ja kotona asumisen tukemisen ensisijaisuutta sekä kattavaa yksilökohtaista pal-velutarpeen arviointia. Palvelutarjontaa tulee monipuolistaa neuvonta- ja muilla ehkäisevillä palveluilla ja ikääntyneiden terveyttä, toiminta-kykyä ja kuntoutumista on tuettava kaikissa pal-veluissa. Lähtökohtana ja tavoitteena on tarjota mahdollisimman monelle ikäihmiselle mahdolli-suus asua omassa kodissaan omaehtoista, täysi-painoista ja mielekästä elämää.

Kotihoidossa ongelmana on ollut palvelujen pirstaloituminen ja rutinoituminen. Tukipalvelu-jen avulla palveluja on rationalisoitu ja ulkois-tettu monen palvelun tuottajan toiminnaksi. Työntekijöiden kokonaiskäsitys asiakkaan saa-mista palveluista ja niiden yhteensovittamisis-ta voi tällaisessa tilanteessa olla vaikeaa. Myös kotihoidon asiakkaalla voi olla epätietoisuut-ta, mitä palveluja voi pyytää kotihoidolta ja mi-tä muita palveluja on olemassa. Kotihoidossa

tarvitaan yhteistä välinettä, jonka avulla asiak-kaat ja heidän omaisensa tietävät, minkälaisia palveluja on mahdollista saada ja minkälaisilla ehdoilla. Kotihoidon työntekijöillä tulee olla yh-teinen näkemys, mitä palveluja he itse tuottavat tai järjestävät.

Hoitosuunnitelman teon pohjaksi tarvitaan do-kumenttia, joka laajasti esittelee tarjolla olevia palveluja. Tällainen dokumentti on myös yhteis-työkumppaneille ja kaupunkilaisille esite kotihoi-don itsensä tuottamista ja muiden tarjoamista palveluista ikääntyneille. Helsingin terveyskes-kuksen kotihoito-osaston ja Helsingin yliopiston yhteishankkeessa (Lupaava-hanke 2006–2009) tuotettiin tällainen väline, jota kutsutaan palve-lupaletiksi (Apua kotiin - Helsingin kotihoidon palvelupaletti). Palvelupaletin käyttöönottoa seu-rataan uudessa Tekesin rahoittamassa yhteistyö-hankkeessa Hoidon eheyttämisinnovaatioiden toteutumisedellytykset, organisaation tahto ja asiakkaan ääni. •

[email protected]


78. Sipiläinen, Heidi , terveystieteiden maisteri, palvelutalon johtaja, Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto, Kannelmäen palvelutalo

yhteistoiminnallinen työn ja työhyvinvoinnin kehittäminen Kannelmäen palvelutalossa

Kannelmäen palvelutalossa kehitettiin työtä ja työhyvinvointia yhteistoiminnallisesti YTYÄ Län-teen -hankkeen avulla vuosina 2009–2010. Palve-lutalossa on 97 ympärivuorokautista tehostetun palveluasumisen paikkaa neljässä eri yksikössä ja 16-paikkainen päivätoimintayksikkö. Henkilös-töä on 72.

Lähtötilanteessa keväällä 2009 palveluta-lon peruskorjaus oli valmistumassa ja uusia yk-siköitä avattiin. Asukasrakenne muuttui entistä raskashoitoisemmaksi. Kehittämistyötä tehtiin palvelutalossa yhdessä ulkopuolisen työyhtei-sökehittäjän kanssa. Lähtötilannetta kartoitettiin laajalla henkilöstölle suunnatulla kyselyllä, ja siel-tä nousseita kehittämiskohteita lähdettiin työs-tämään palvelutalo- ja yksikkötasolla. Kyselyn lisäksi kehittämiskohteita löydettiin, kun yhdessä alueen sosiaali- ja lähityön yksikön, asukkaiden, omaisten ja poliittisten päättäjien kanssa visioitiin, mitä on hyvä vanhuus Läntisessä Helsingissä.

Työyhteisökehittäjä tapasi työyhteisöjä noin joka toinen kuukausi ja joka toinen kuukau-si kokoontui koko palvelutalon yhteinen kehittä-misryhmä, joka koostui työyhteisökehittäjästä, johtajasta, esimiehistä ja edustajista jokaisesta työyhteisöstä, myös asukkaita osallistui kehittä-misryhmän kokouksiin. Hankkeen aikana palvelu-talon yksiköissä ja kehittämisryhmässä pohdittiin, mikä meille on työssä ja ikäihmisten hoitamises-

sa tärkeää ja sen pohjalta muokattiin palvelutalon yhteiset arvot ja perustehtävä. Palvelutalo aloitti yhteistyön läheisen päiväkodin kanssa ja nyt yh-teistyö on vakiintunut ja vanhukset nauttivat siitä. Palautteen antamista harjoiteltiin ja palveluta-lossa valittiin mm. vuoden työntekijä ja pidettiin positiivisen palautteen kisat. Palvelutaloon muo-kattiin työkäyttäytymisen pelisäännöt ja puut-tumisen polku tilanteisiin, joissa pelisääntöjä ei noudatettu. Henkilökunta kaipasi lisää yhteisöl-lisyyttä ja sitä on haettu mm. koko talon henki-lökunnan yhteisillä tiistaikahveilla ja lisäämällä palvelutalon johtoryhmään henkilöstön edustajia.

Hankkeen lopussa toteutettiin jälleen kyse-ly henkilöstölle. Kyselyn mukaan työ oli fyysises-ti kuormittavampaa kuin aikaisemmin, mutta silti henkinen kuormitus sekä kiireen tunne olivat vä-hentyneet ja työn ilo oli lisääntynyt. Erilaisia ris-tiriitoja esiintyi vähemmän kuin aikaisemmin. Palvelutalossa oli löydetty hyviä tapoja käsitellä ristiriitatilanteita, enää niistä ei vaiettu tai puhut-tu kuppikunnissa. Henkilökunta on aikaisempaa sitoutunut Kannelmäen palvelutaloon työpaikka-na. Kehittämishanke onnistui hyvin, onnistumisen edellytyksiä olivat mm. se, että kehittäminen oli osa arkipäivän työntekoa ja hankkeessa edettiin pienin askelin. Hankkeen päätyttyä työn ja työhy-vinvoinnin kehittäminen jatkuu Kannelmäen pal-velutalossa. •


79. Heidi Sipiläinen, TtM, TtT-opiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

ikäihmisten kaltoinkohtelu ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä

Ikäihmisille tarjotaan ympärivuorokautista hoi-toa erilaisissa palveluasumisen yksiköissä ja lai-toshoidossa. Jokaisella ikääntyneellä on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja hyvään kohteluun. Palveluiden järjestämistä ohjaavat eettiset pe-riaatteet, joita ovat itsemääräämisoikeus, oi-keudenmukaisuus, osallisuus, yksilöllisyys ja turvallisuus. Yksi tapa edistää turvallisuutta on kaltoinkohtelun ennaltaehkäisy.

Hoito ei kuitenkaan aina ole lainsäädän-nön, toimintaa ohjaavien tai ammattiryhmi-en eettisten periaatteiden mukaista ja silloin voi ilmetä kaltoinkohtelua. Se voi ilmetä fyysi-senä ja psyykkisenä kaltoinkohteluna, hoidon laiminlyöntinä, seksuaalisena ja taloudellise-na hyväksikäyttönä sekä ikäihmisen oikeuksien rikkomisena. Eri maissa tehtyjen tutkimusten mukaan kaltoinkohtelun uhriksi joutuu 4–6 % ikääntyneistä.

Tässä posterissa kuvataan kaltoinkohte-lun ilmenemistä, sille altistavia tekijöitä, siihen puuttumista ja sen ennaltaehkäisyä ympärivuo-rokautisen hoidon yksiköissä. Tutkimustulokset perustuvat systemaattiseen kirjallisuuskatsa-ukseen, vanhainkodeissa työskentelevien hoi-totyön johtajien haastatteluihin (v. 2008, n=15, teemahaastattelu, induktiivinen sisällön ana-lyysi) ja ympärivuorokautisessa hoidossa työskentelevälle henkilöstölle suunnattuun ky-

selytutkimukseen (v. 2011, N=250, likert-astei-kollinen kysely, tilastollinen analyysi).

Kaltoinkohtelua voi olla vaikea määritellä ja tun-nistaa. Määrittelyyn vaikuttaa mm. se kuinka usein kaltoinkohtelua tapahtuu ja mitä seurauksia sil-lä on. Eri ihmisillä voi olla eri käsitys kaltoinkoh-telusta. Kaltoinkohtelun vakavuus vaikuttaa myös siihen, miten siihen puututaan. Kollegan toimin-taan voi olla vaikeampi puuttua kuin yksikössä ns. ”keikkalaisena” työskentelevän toimintaan. Ym-pärivuorokautisen hoidon yksiköissä ilmenee eri-laista kaltoinkohtelua, psyykkinen ja sosiaalinen kaltoinkohtelu ovat yleisimpiä, kuten esimerkik-si ikäihmisen itsemääräämisoikeuden loukkaami-nen. Kaltoinkohtelulle altistavat tekijät liittyvät mm. hoidettavana olevaan ikäihmiseen (esim. muis-tisairaus), hoitavaan henkilöön (mm. riittämätön osaaminen) sekä työyhteisöön tai organisaatioon (esim. alhainen henkilöstömitoitus, tehtäväkes-keinen työskentelytapa). Kaltoinkohtelua voidaan ennaltaehkäistä organisaatiotasolla (esim. järjestä-mällä koulutusta kaltoinkohtelun tunnistamisesta), yksikkötasolla (esim. jakamalla osaamista haas-teellisesti käyttäytyvien ikäihmisten hoitamisesta, vaihtamalla hoitajaa kesken hoitotoimenpiteen), johtamisen keinoin (esim. tukemalla henkilöstön työssä jaksamista, rekrytointitilanteissa taustojen tarkistamisella) ja yksilötasolla (mm. hankkimalla li-sä- ja täydennyskoulutusta). •


80. Anne Heikkilä, TtM-opiskelija, aluekoordinaattori Ehkäise tapaturmat -hanke 2009–2015, Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos, Kuopio

ehkäise tapaturmat -hanke 2009–2015

Hankkeen tausta ja tarkoitus: Kaatuminen on ikääntyvien yleisin tapaturma: 80 % heidän ta-paturmistaan on kaatumisia tai putoamisia. Ko-tonaan asuvista yli 65-vuotiaista joka kolmas kaatuu vuosittain ja yli 80-vuotiaista jo puolet. Kaatuminen on myös yli 65-vuotiaiden tavalli-sin tapaturmaisen kuoleman syy. Liikenne ter-veeksi -esiselvityksen (Mattila & Roine, 2008) pohjalta käynnistettiin keväällä 2009 kokoluokal-taan merkittävä tapaturmien ehkäisyhanke tu-kemaan valtakunnallisia hyvinvointi-, terveys- ja turvallisuusohjelmia sekä paikallisen tason ke-hittämistyötä. Hankkeessa tapaturmien ehkäi-syä lähestytään yhteisöllisestä näkökulmasta. Tarkoituksena on luoda toimintamalli, jossa en-naltaehkäisevää tapaturmatyötä toteuttavat ter-veydenhuollon lisäksi kuntien eri sektorit sekä alueen eri organisaatiot ja järjestöt.

Hanke toteutetaan yhteistyössä Valtion tekno-logian tutkimuskeskuksen (VTT) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä kahden pilot-tialueen Etelä-Pohjanmaan ja Etelä-Kymenlaak-son toimijoiden kanssa. Etelä-Kymenlaaksossa hankkeen painopisteenä ovat ikäihmisten tapa-turmien sekä päihdepohjaisten tapaturmien eh-käisy ja hyvä hoito. Alueella tehdään tutkimusta alkoholiehtoisten tapaturmien ja ongelmallisen alkoholinkulutuksen esiintyvyydestä avohuollon tapaturma-asiakkaiden keskuudessa sekä hank-keessa kehitettyjen interventioiden käyttöönotos-ta. Ikäihmisten parissa työskenteleviä koulutetaan tapaturmien ennaltaehkäisyyn sekä kehitetään toimintamalleja, joilla pyritään ehkäisemään koto-na ja laitoksissa tapahtuvia tapaturmia.

Hankkeen laajat tavoitteet 15.5.2009–31.12.2015 • Yhteisölähtöisen ja tehokkaan toimintamallin

kehittäminen ja kokeilu tapaturmien ehkäisemiseksi

• Tapaturmien tehokkaan ennaltaehkäisyn varmistaminen

• Tapaturmien tehokkaampi hoito • Tapaturmien seurausten hallinta • Terveydenhuollon kuormituksen vähentäminen • Sosiaali-, terveys- ja turvallisuusalan

poikkihallinnollisen yhteistyön kehittäminen

Hankkeessa käytettävät menetelmät • Tunnistetaan alueelliset tarpeet • Hyödynnetään alueella toimivia ja hyviä

käytäntöjä • Hyödynnetään jo olemassa olevaa tietoa

tehokkaammin alueellisessa turvallisuustyössä, työn suunnittelussa, kohdentamisessa ja arvioinnissa

• Tapaturmien kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistäminen seurantajärjestelmäksi

• Verkostot ja poikkihallinnollinen yhteistyö • Tutkimus- ja kehittämistyö.

Hankkeen ennakoitavana tuloksena on tapa-turmien ja onnettomuuksien väheneminen, alkoholin aiheuttaman riskikäyttäytymisen vä-heneminen, turvallisuuskulttuurin paraneminen sekä laaja-alainen ja pysyvä yhteistyö eri toimi-joiden kanssa. •

[email protected]


81. Petri Jussila, FL, projektipäällikkö, JAMK; Irmeli Matilainen, TtM, lehtori, JAMK; Teija Häyrynen, LitL, lehtori, JAMK; Leena Pantsu, KL, lehtori, JAMK; Raija Lundahl, FM, lehtori, JAMK

luovat menetelmät hoitotyössä – tiedon, ymmärryksen ja rohkeuden asia

Jyväskylän ammattikorkeakoulu koordinoi Lys-ti, luovaa toimintaa sosiaali- ja terveysalalle -pro-jektia, jonka kesto on 1.9.2008–31.12.2011. Lysti saa ESR-rahoitusta ja sen päärahoittajana toimii Keski-Suomen ELY-keskus. Projektin yhteistyö-kumppaneina ovat Juurikkaniemen sairaala, Jyväskylän kaupungin pitkäaikaishoito sekä Väi-nönkadun ja Kyllikinkadun päiväkeskus, Viitako-dit ry, Telkänpesän palvelukeskus ja Eino Roiha -säätiö. Lisätietoa hankkeesta on osoitteessa www.jamk.fi/lysti

Lystin päätavoitteena on edistää luovien me-netelmien hyödyntämistä ikääntyneiden, psy-kiatristen potilaiden ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden hoitoja kuntoutustyössä. Osata-voitteet ovat: 1. Edistää sosiaali- ja terveysalan henkilöstön

luovan toiminnan osaamista seminaarien, koulutustoiminnan, hoitolaitoskohtaisen kehittämistyön ja työnohjauksen avulla

2. Juurruttaa toimintamallit osaksi hoitolaitosten arjen toimintaa

3. Rakentaa henkilöstölle luovan toiminnan menetelmien koulutus- ja kehittämismalli

4. Kehittää luovan alan ja sosiaali- ja terveysalan rajapintoihin syntyviä työtapoja ja palvelumalleja

5. Lisätä tietoa luovien alojen mahdollisuuksista yritystoiminnan kehittäjille ja päättäjille.

Luovat menetelmät tarkoittavat taiteen eri muoto-jen – musiikin, tanssin, kuvan ja draaman – sovel-tamista asiakastyössä. Näitä menetelmiä on viety

hoitolaitoksiin seminaarin, temaattisen koulutuk-sen, konsultoinnin, työpajojen ja työnohjauksen avulla.

Prosessin aikana on tullut esiin seuraavia asioita • vanhustyön ammattilaiset haluavat varsin

laajasti käyttää luovia menetelmiä • luovuuden käyttö voi parantaa hoitoa ja

voimaannuttaa työntekijöitä • luoviksi menetelmiksi mielletään usein kuitenkin

vain etukäteen suunnitellut ohjaussessiot • henkilöstön mielestä kiire on esteenä

menetelmien hyödyntämiselle • esimiesten rooli menetelmien käytön

mahdollistajana on keskeinen • luovat menetelmät tulisi sisällyttää myös

hoitolaitosten strategioihin • hoitolaitosten yhteistyö eri tahojen, kuten

oppilaitosten ja kansalaisjärjestöjen, kanssa on tärkeää

• koulutusta luovien menetelmien soveltamiseen toivotaan. Posterissa esitellään Lysti-projektin tuloksia se-

kä edellä mainittuja keskeisiä huomioita ja kehit-tämistarpeita. Lisäksi voidaan tarkemmin kertoa kahdesta projektin tuottamasta innovatiivisesta toi-mintamallista, huonokuntoisille vuodepotilaille suun-nattu ”käsien tanssi” sekä ”lasten ja ikääntyneiden yhteiset temaattiset työpajat”. Molemmat ovat saa-neet paljon positiivista palautetta asiakkailta, hoito-henkilöstöltä, omaisilta ja muilta kehittäjiltä. •

Yhteystiedot [email protected]


82. Sirkka-Liisa Palomäki, TtT, yliopettaja, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu; Merja Finne, FT, yliopettaja, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk; Riitta Ranta, THM, lehtori, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk; Kristiina Vaahtera, TtM, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk

Opinnäytetyöt vanhustyön kehittämisen tukena

Hoitotyön koulutusohjelmaMäkipelto Johanna, Puntala Jenna ja Palen Jenni. Päihtyneen vanhuksen kohtaaminen päivystyspoli-klinikalla. (2011) - Ojakoski Marjo ja Ronkainen Airi. Ole hetki rinnallani tiellä, jota kuljet. Eettinen näkö-kulma henkilöpaikantimen käytöstä Alzheimertautia sairastavilla (2011)

Fysioterapian koulutusohjelmaOrre Tiia, Suni Tiina. ”Kaatumatta paras” – Tasa-paino ja alaraajojen lihasvoimaharjoitusten vaikutus Kivipuron palvelukeskuksen ikääntyneiden toimin-takykyyn” (2010) - Taipalus Tiina, Vallejo Medina Teresa. ”Dementoituneen fysioterapia ja fyysistä toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä liikunta” (2009)

Sosiaalialan koulutusohjelma Onni Annalotta, Silvennoinen Maria. Avaimia pa-rempaan vuorovaikutukseen dementiahoivatyös-sä. (2009) -Pilli Outi. Varaisovanhemmuudesta iloa isoille ja pienille. Kylämummi ja -vaari -toiminnan käynnistäminen Seinäjoella. ( 2010)

Vanhustyön koulutusohjelmaNiemistö Nina, Saarimäki Minna. ”Se on sitä uut-ta tulevaisuutta” -ikäjohtamisen mallintaminen Läh-dekodin henkilöstön näkemyksenä (2010) - Tallgren Soile. ”Miten saisin mielestäni pois nämä kalterit?” Vanhusten masennuksen ryhmäkuntoutuksen ke-hittäminen ja mallintaminen. (2010)

Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terve-ysalan yksiköstä valmistuu fysioterapeutteja, ge-ronomeja, sairaanhoitajia ja sosionomeja. Kaikissa koulutusohjelmissa on vanhustyön kehittämiseen liittyviä opintoja. Sosiaali- ja terveysalan yksikös-sä opetuksen sekä tutkimus- ja kehittämistyön eräs painopistealue on Ennakoiva ja voimavaralähtöinen vanhustyö. Tällä pyritään lisäämään vanhustyön ar-vostusta ja näkyvyyttä sekä osallistumaan ikäänty-vien palvelujen kehittämiseen.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan vanhustyön kehittämistä tukevia opinnäytetöitä:Ikäjohtamisen malli hoivakotiin -opinnäytetyössä Lähdekodin osastonhoitaja toivoi opinnäytetyö-

tä ikääntyvistä työntekijöistä. Aihetta lähestyt-tiin ikäjohtamisen näkökulmasta. Tarkoituksena oli kehittää ikäjohtamisen malli henkilöstön nä-kemyksenä. Opinnäytetyössä sovellettiin toimin-tatutkimusta, jossa aineistonkeruu toteutettiin tulevaisuusverstas -menetelmän avulla. Tulevai-suusverstaassa työntekijät toivat esille työyhtei-sön kehittämisideoita, joita työstettiin henkilöstön kanssa, ja joista rakentui ikäjohtamisen malli. Yh-dessä kehittäminen motivoi työntekijöitä tuo-maan esille omia ajatuksiaan ja luottamaan omiin kykyihinsä kehittää yhä parempi työyhteisö. Ikä-johtamisen elementeiksi nousivat arvostus ja asenne, kommunikointi, yhteistyö ja yksilölli-syys. Prosessi osoitti yhteisen kehittämisen voi-man, mikäli siihen annetaan mahdollisuus, ja antoi tekijöille avaimia vanhustyön kehittämiseen tulevaisuudessa.

Avaimia parempaan vuorovaikutukseen -opin-näytetyö oli osa Demke -hanketta Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Hankkeen tavoitteena oli de-mentoituneiden laadukas elämä sekä jaksava ja ammattitaitoinen henkilöstö. Sosionomiopiskeli-joiden opinnäytetyö oli toiminnallinen kehittämis-työ Kotokartanon muistiyksikössä, jossa kehitettiin vuorovaikutusta asukkaiden ja hoitajien välillä. Hoi-tajille esiteltiin TunteVa -menetelmä. Yksikös-sä pilotoitiin muisteluryhmiä, jotka toivat vaihtelua asukkaiden arkeen ja tuottivat tietoa hoitajille asuk-kaiden menneisyydestä. Kehittämistyön vaikutuk-sia hoitajien kokemuksista kerättiin lomakkeilla ja fokusryhmähaastattelulla. Kehittämistyö paransi hoitajien keskinäistä kommunikointia ja lisäsi tavoit-teellisempaa hoivatyötä.

Vanhustyön kehittämistä tukeva opinnäytetyö toteutuu vanhustyön tarpeista ja toiveista lähtien. Opiskelijan oppimisessa yhdistyvät vanhan ihmisen elämisen konteksti sekä tutkiva ja kehittävä työote. Kehittäminen toteutuu usein vuorovaikutuksellise-na, koko työyhteisöä osallistavana ja hyödyttävänä prosessina. •


83. Mari Luonsinen, TtM, sh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Johansson Kirsi, TtT, dosentti, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos ja Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Leino-Kilpi Helena, THT, esh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, professori, laitoksen ja tutkijakoulun johtaja, sivutoiminen ylihoitaja. Virtanen Heli, TtM, TtT-opiskelija, esh, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, koordinaattori (ma)

Alkoholinkäytön puheeksi ottaminen ja ohjaus ikääntyneiden näkökulmasta

Väestö ikääntyy voimakkaasti tulevina vuo-sikymmeninä kansainvälisesti ja kansallises-ti tarkasteltuna ja samalla alkoholia haitallisesti käyttävien ikääntyneiden, yli 65 -vuotiaiden mää-rän arvioidaan lisääntyvän. Alkoholin riskikäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi ennaltaehkäise-vien interventioiden, kuten alkoholinkäytön pu-heeksi ottamisen ja ohjauksen kehittäminen on tärkeää. Väestön ikääntyminen luo haasteen päihdepalveluja kehitettäessä ja toteutettaessa paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten ikääntyneet kokevat alkoholinkäytön puheeksi ot-tamisen ja alkoholinkäyttöön liittyvän ohjauksen perusterveydenhuollossa toteutettuna. Tutkimuk-sen tavoitteena oli tuottaa tietoa ikääntyneiden alkoholinkäytön puheeksi ottamisen ja ohjauksen kehittämiseen.

Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastatteluun osallistui kah-deksan (n = 8) keskisuuren länsisuomalaisen terveyskeskuksen yli 65-vuotiasta asiakasta. Teemat muodostettiin aikaisempien tutkimusten perusteella. Teemat olivat 1. ikääntyneiden ko-kemukset alkoholinkäytön puheeksi ottamisesta ja ohjauksesta ja 2. ikääntyneiden tuntemukset

alkoholinkäytön puheeksi ottamisesta ja ohja-uksesta. Haastatteluaineisto analysoitiin induktii-visella sisällönanalyysimenetelmällä.

Tulosten mukaan haastateltavat kokivat al-koholinkäytön puheeksi ottamisen ja ohjauksen tärkeäksi asiaksi. Haastateltavien mukaan mm. uusi tieto, terveydentilaan liittyvä tieto ja yksilöl-linen tieto alkoholinkäyttöön liittyen olivat hyö-dyllisiä alkoholinkäyttöön liittyvässä ohjauksessa. Terveyskeskus koettiin luontevaksi paikaksi ot-taa alkoholinkäyttö puheeksi ja haastateltavien mukaan alkoholinkäytön puheeksi ottaminen pe-rusterveydenhuollon palveluissa ei herättänyt ne-gatiivisia tuntemuksia.

Tutkimuksen avulla saatiin uutta tietoa siitä, miten ikääntyneet kokevat alkoholinkäytön pu-heeksi ottamisen ja ohjauksen perusterveyden-huollossa. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä ikääntyneiden alkoho-linkäytön puheeksi ottamista ja alkoholinkäyttöön liittyvää ohjausta mm. terveydenhuoltohenkilö-kunnan peruskoulutuksessa ja täydennyskoulu-tuksessa. •

[email protected]


84. Tuulariitta Ruontimo, ThM, ylihoitaja, Tehyn eettinen toimikunta

hyvät ja pahat rutiinit

Hoitotyö on täynnä erilaisia rutiineja. Ne ovat työ-paikan pelisääntöjä, helpottavat päivittäistä toi-mintaa, luovat turvallisuutta ja ennakoitavuutta. Toisaalta rutiinit koetaan myös kehityksen esteenä. Millaisia rutiinit ovat? Ovatko ne eettisesti oikeita vai vääriä? Mikä on rutiinin motiivi tai tarkoitus? Mitkä tekijät rutiineja edistävät tai ehkäisevät?

Tehyn eettisen toimikunnan tavoitteena on ol-lut tehdä aiheesta keskustelun aloittamiseksi jul-kaisu, joka sisältää käsiteanalyysin, kuvauksen hoitotyön johtajille tehtävästä haastatteluaineis-tosta sekä potilaan puheenvuoron. Hoitotyön työntekijöiden kirjoittamien esseiden ja hoitotyön johtajien haastattelujen tulokset on ensin koottu havainnolliseksi kuvioksi, joka todentaa ryhmien erilaisia rutiinikäsityksiä.

Hoitotyön hyvät ja pahat rutiinit, aineisto I muo-dostuu vuonna 2009 Tehy-lehteen lähetetyis-tä esseistä (n=11) ja aineisto II on kerätty Tehyn jaostoissa toimivien hoitotyön johtajien haastat-teluina (n=11) kesän 2010 aikana. Tavoitteena on selvittää hoitotyön eettisten periaatteiden ja johtamisen etiikan läsnoloa päätöksissä ja joh-tajan toiminnassa. Arkityön etiikan uskottavuus edellyttää, että päätökset pohjaavat eettisiin periaatteisiin.

Johtopäätökset aineistosta valmistuivat elo-kuussa 2010 ja ne on esitelty XI:ssä Kansallisen hoitotieteen konferenssissa Kuopiossa 30.9-1.10.2010. Sen jälkeen aineiston muokkausta ja liittämistä keskusteluasiakirjan osaksi on edelleen jatkettu. •


Haluatko, että oma näkemyksesi todella kolahtaa vastaanottajalle?

Espoo | Helsinki | Hyvinkää | Kokkola | Lahti | Oulu | Pori | Rauma | Salo | Seinäjoki | Tampere | Turku | Vaasa | Vantaa |

Paino- ja tulostuspalvelut

Teknisen alan palvelut

Markkinointiviestinnän palvelut

Tallenne- ja arkistopalvelut

Ota yhteyttä!>>> www.multiprint.fi

Vanhustyön vastuunkantajat– kansallinen vanhustyön

moniammatillinen kongressi13.–14.10.2011 Marina Congress Center, Helsinki

www.vanhustyonvastuunkantajat.fi

Vanhustyön vastuunkantajat 2011 – kongressin jälkeen jäävät paperit Vanhustyön Vastuunkantajat – kansallinen moniammatillinen kongressi on ensimmäinen laatuaan Suomessa.

tapahtumassa on neljä pääteemaa: turvallinen vanhuus, saumaton yhteistyö vanhustenhoidossa, toimintakykyinen vanhuus ja vanhusten terveyden edistäminen. asiantuntijaluentojen lisäksi ohjelmassa on alan ammatillinen näyttely sekä vanhustyön innovaatioita, projekteja ja vanhustyöhön liittyviä monipuolisia hankkeita esittelevä suullisten esitysten sarja ja posterinäyttely. Tähän kirjaan on koottu ohjelman lisäksi tapahtuman luentojen ja esitysten tiivistelmät ja postereiden abstraktit.

kongressin sisällön tuotannossa oVat olleet mukanaSuomen Bioanalyytikkoliitto, Suomen Ensihoitoalan Liitto, Suomen Farmasialiitto, Suomen Fysioterapeutit, Suomen Hammaslääkäriliitto, Suomen Lähihoitajat, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto, Suomen Röntgenhoitajaliitto, Suomen sairaanhoitajaliitto ja Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto STAL käytännön järjestelyistä on Vastannut Tehy ry kongressia koskeVat yhteydenototTehy ry, kehittämisyksikkö[email protected]. (09) 5422 7000

www.vanhustyonvastuunkantajat.fi

Documents

Vanhustyön vastuunkantajat kongressikirja 2011