Jumala, keisari ja isänmaa

Venäjän sodat 1800-luvulla

Imperiumi, politiikka ja sota

• Keisarillisen suvereniteetin lopullinen vakiintuminen 1800-luvulle tultaessa.

• Virkakoneisto, valtiolliset instituutiot ja virallinen valtioideologia -”Ortodoksisuus, itsevaltius ja kansakunta” – poliittisen harmonian ja jatkuvuuden takeina. Sotalaitos ja sotilastuomioistuimet osana kansalaisyhteiskunnan oikeuslaitosta.

• Sotalaitoksen uudistuminen; asevoimista tulee ensisijaisesti keisarillisen politiikan väline ja osa imperiumin valtakoneistoa. Vuoden 1825 dekabristikapina viimeinen palatsivallankaappausyritys, jossa upseeristo näyttelee itsenäistä poliittista roolia.

• Vuoden 1874 asevelvollisuus modernisaation lopullisena askelena.

Sota kansallisena kokemuksena

• Täysimittaiset kansalliset sodat. Vuoden 1812 sota Napoleonin Ranskaa vastaan taisteluna maanosan herruudesta ja Euroopan valta-asemasta.

• Vuoden 1812 sotaretken kohtalonomainen rooli kansallisena legendana.

• Pyhä Allianssi. Venäjän keisarikunnan asema sotienjälkeisen Euroopan turvallisuuspolitiikan keskiössä, maanosan rauhan ja järjestyksen ylläpitäjänä.

Sota ylikansallisena ja kansainvälisenä kokemuksena

• Konventionaaliset valtioiden väliset sodat, vastustajina vielä 1700-luvulla useimmiten muut Euroopan valtiot – Ruotsi ja Preussi. Uudelle vuosisadalle tultaessa sodat Persiaa vastaan (1804-1813, 1826-1828) sekä Turkkia vastaan (1806-1812, 1828-1829, 1853-1856, 1877-1878) osana Venäjän imperiumin laajentumista, taustalla yhä yleiseurooppalainen valtapolitiikka.

• Itämainen sota (1853-1856) kulminaatiopisteenä, jossa Venäjän selkkaukset ja eturistiriidat Turkin kanssa kietoutuvat osaksi kansainvälistä suurpolitiikkaa. Vihollisina Iso-Britannia ja Ranska; sotaa käydään Itämerellä, Mustalla Merellä, Vienanmerellä ja Tyynellä Merellä.

Sota ylikulttuurisena ja kulttuuripiirien välisenä kokemuksena

• Alistus- ja valloitussodat, imperialismi. Imperiumin reuna-alueilla käytyjen sotien

erityinen ulottuvuus eri kulttuuripiirien väkivaltaisena kohtaamisena.

• Sotanäyttämöinä Kaukasia, Balkan, Kaukoitä – kuriositeettina myös Alaska. Sodan

erilainen kokemuksellinen olemus; vastustajina eivät välttämättä ole suvereenien

valtioiden vakinaiset armeijat, vaan kokonaiset vapaat soturikansat ja sissijoukot;

Kaukasiassa muridistit, Siperiassa hunghuzi -soturit. Keisarikunnan omat vastineet;

sotilassiirtolaiset ja kasakat.

• Dostojevskin ilmaisema sivistystehtävä. ”Euroopassa me olemme olleet muukalaisia;

Aasiassa me olemme valtiaita.”

Rankaisuretket ja vallankumouksellisen

liikehdinnän tukahduttaminen

• Pyhän allianssin asettamat velvoitteet; Venäjä koko Euroopan rauhan ja sopusoinnun turvaajana.

• ”Euroopan santarmi”; Krakovan, Moldavian ja Unkarin vallankumousten kukistaminen 1846-1849.

• Puolan marraskuun kansannousu 1830-1831 ja tammikuun kansannousu 1863-1864

vallankumouksellisena ja separatistisena liikehdintänä keisarikunnan omien rajojen sisällä.

• Sotatilalaki Puolassa 1861-1905, käytännössä koko keisarikunta poikkeustilassa 1881-1905.

Suojelija ja vapauttaja

• Venäjän keisari Balkanin ja Etu-Aasian kristittyjen suojelijana Turkkia vastaan.

• Aseellinen tuki Serbian, Kreikan ja Bulgarian itsenäistymiselle; Venäjän ja armenialaispatrioottien yhteistyö.

• Sotien merkitys slavofilialle ja panslavismille.

Esimerkki: vuoden 1831 Puolan-sotaretki

• Välittömänä laukaisijana Belgian ja Ranskan vallankumoukset 1830. Venäjä valmistautuu tukahduttamaan läntisen Euroopan kuohunnan; armeijan keskitysalueena on Puola, jossa puhkeaa sotilaskapina ja avoin kansannousu marraskuussa 1830. Venäläiset valtaavat Varsovan syyskuussa 1831.

• Eurooppalaisen älymystön, etenkin ranskalaisten ja saksalaisten, sympatiat Puolaa kohtaan; keisarivaltaa kritisoinut venäläinen sivistyneistö, kuten Puškin, asettuvat hallituksensa tueksi.

• Suomen kaarti osallistuu kansannousun tukahduttamiseen. Kontrasti kapinallisen Puolan ja keisarinistuimelle uskollisena pysyvän Suomen välillä käy käytännössä selväksi.

Imperiumin sotavoimien perusta

• Venäläinen jalkäväki; aina maaorjuuden lakkauttamiseen asti 25 vuodeksi kiintiöillä pakkovärvättyjä talonpoikia. Ukrainassa 15 vuoden värväysaika.

• Vuoden 1874 asevelvollisuus luo nykyaikaisen massa-armeijan. Kuuden vuoden palvelusaika, yhdeksän vuoden reservikausi.

• Kasakat venäläisenä erikoisuutena. Vapaita miehiä, jotka ovat vastineeksi sitoutuneet elinikäiseen sotilaspalvelukseen kruunulle.

• Baltiansaksalaiset, kaukasialaiset ja suomalaiset upseerit venäläisten sotilaiden komentajina.

• Imperiumin eri kansallisuuksien muodostamat sotilasyksiköt keisarillisessa henkikaartissa. Tšerkessien ja Krimin tataarien ratsujoukot, suomalainen tarkk’ampujapataljoona. Erillisten hallintoalueiden omat sotalaitokset; Puolan kongressikuningaskunnan armeija 1815-1830, Suomen suuriruhtinaskunnan armeija 1878-1905, Buharan ja Hivan kaanikuntain sotajoukot.

• Kalmukkien, baškiirien ja muiden kansakuntain ei-vakinaiset ratsuväkiyksiköt.

• Sotalaitoksen yhdenmukaistaminen 1860-luvulta alkaen ja kansallisten yksiköiden lakkauttaminen tai sulauttaminen imperiumin yhtenäiseen sotalaitokseen.

Monikansallinen

imperiumi, monikansallinen sotalaitos

Uudet aseet ja tieteellinen edistys;

sodankäynti ja kansainvälinen oikeus

• Räjähtävät kranaatit, laivastomiinat, panssarilaivat.

• Rihlatut tykit, makasiinikiväärit.

• Rautatiet ja moderni lääketiede.

• Kansainvälisten järjestöjen synty. Venäjän Punainen Risti 1867, Haagin rauhankonferenssi 1899.

Modernit mediasodat

• Krimin sota ensimmäisenä tiedotusvälineiden seuraamana ja laajalti valokuvattuna modernina sotana.

• Vuosien 1877-1878 Turkin-sotaretki vedenjakajana venäläisen lehdistön historiassa; suuren lukevan yleisön tarve tuoreille sotauutisille kohottaa päivittäisen sanomalehdistön levikin vanhojen aikakaus- ja viikkolehtien ylitse.

• Mihail Katkovin Moskovskie Vedomosti –sanomalehti vanhan vallan äänitorvena; lehti ajaa kovaa linjaa Puolan kapinallisia kohtaan ja puolustaa Venäjän valtapyrkimyksiä Balkanilla.

Sota, kulttuuri, taide ja aatesuunnat

• Napoleonin-sotien vaikutus vuoden 1825 dekabristikapinan syttymiseen.

• Panslavismi aatteellisena perustana Puolan kansannousujen tukahduttamiselle ja

keisarilliselle Balkanin-politiikalle.

• Upseerien muistelmat Suomen sodasta; Puškinin ja Tjutševin runot Puolan

kansannoususta 1831; Tolstoin novellit Krimin sodasta; Lermontovin runot

Kaukasian sodasta; Vereštšaginin maalaukset Balkanilta.

Kohti maailmansotaa

• Liittosuhde Ranskan kanssa. Balkanin kriisit.

• Kylmä sota Isoa-Britanniaa vastaan Keski-Aasiassa; the Great Game.

• Kiista Koreasta ja Mantšuriasta ja tappiollinen sota Japania vastaan.

Uusi aika, vanhat intressit

Kirjallisuutta

• Pertti Luntinen, Sota Venäjällä - Venäjä sodassa (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008). Tampereen yliopiston emeritusdosentin laatima yleisteos, josta on hyvä aloittaa. Samalta kirjoittajalta suositeltavia ovat myös The Imperial Russian Army and Navy in Finland 1808 – 1918 (Suomen Historiallinen Seura. Studia Historica 56. 1997), sekä ennen venäläisten arkistojen avautumista kirjoitettu French information on the Russian war plans 1880 - 1914, (Suomen Historiallinen Seura, 1984), joka on suurpoliittisena kuvauksena hyvä ja tiivis.

• Teuvo Laitila, The Finnish Guard in the Balkans: Heroism, Imperial Loyalty and Finnishness in the Russo-Turkish War of 1877-1878 As Recollected in the Memoirs of Finnish Guardsmen (Annales Academie Scientarum Fennicae. Humaniora, 2003). Teuvo Laitilan väitöskirja Venäjän armeijan suomalaisten kartinsotilaiden osanotosta Turkin-sotaan. Mainio johdatus sota-ajan kulttuurikohtaamisiin Venäjän armeijassa palvelleiden suomalaisten näkökulmasta.

• Jussi Jalonen, Suomen kaartin taistelut Masoviassa toukokuussa 1831 (Sotahistoriallinen Aikakauskirja 30, 2010) sekä Keisarin puolesta. Suomen kaartin sotaretki Puolaan 1831, teoksessa Itämeren itälaidalla, Näkökulmia identiteetin ja yhteistyön historiaan.(Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Rovaniemi 2006). Suomen ja Puolan erilaisista kohtaloista Venäjän vallan alla ja vuoden 1831 sotaretken pyörteissä.

• Olga Maiorova, From the Shadow of Empire: Defining the Russian Nation Through Cultural Mythology, 1855-1870 (Columbia University 2010). Erinomainen teos, joka sisältää kattavan kuvauksen siitä, miten 1800-luvun jälkipuolen Venäjä käytti sotaa hyväkseen kansallistunteen mobilisoimisessa. Sisältää myös sanomalehtien roolia koskevan kuvauksen.

• Andreas Renner, “Defining a Russian Nation: Mikhail Katkov and the 'Invention' of National Politics”, The Slavonic and East European Review. Vol. 81, No. 4 (Oct., 2003), pp. 659-682. Artikkeli Moskovskie Vedomosti –lehden perustajasta Mihail Katkovista. Luettavissa JSTOR-tietokannan kautta (http://www.jstor.org/stable/4213793 )

• Peter Scotto, Prisoners of the Caucasus: Ideologies of Imperialism in Lermontov's "Bela“, PMLA , Vol. 107, No. 2 (Mar., 1992), pp. 246-260 (http://www.jstor.org/stable/462638). Artikkeli Mihail Lermontovin sotilaspalveluksesta Kaukasiassa 1800-luvulla.sekä venäläisten kohtaamisista sikäläisten kansakuntien kanssa. Kattavat kirjallisuusviitteet.

• Kaunokirjallisuudesta ylipäätään Mihail Lermontovin runot Kaukasiasta ja Leo Tolstoin omaelämänkerrat Krimin sodasta.

• Norman Davies, God's Playground; a History of Poland, vol II. (Clarendon Press Oxford, 1981, uusi painos 2005). Daviesin kirjoittaman Puolan historian toinen osa, sisältää erinomaiset kuvaukset Puolan 1800-luvun kansannousuista sekä Venäjän valtapolitiikasta Puolan suunnalla.

Kirjallisuutta

• Michael Khodarkovsky, Bitter Choices; Loyalty and Betrayal in the Russian Conquest of North Caucasus (Cornell University 2011). Uusi ja erinomainen teos Venäjän sotilasoperaatioista, politiikasta sekä kulttuurisesta vuorovaikutuksesta Kaukasian valloituksen aikana 1800-luvun alussa. Erittäin suositeltava.

• Daniel R. Brower & Edward J. Lazzerini (editors) Russia's Orient: Imperial Borderlands and Peoples, 1700-1917 (Indiana University Press 1997). Kulttuurinen ja etnografinen katsaus Venäjän rooliin Kaukasuksella, Turkestanissa, Krimillä ja Siperiassa 1800-luvulla tapahtuneen valtakunnan laajentumisen aikana. Myös hyvin hieno ja avartava teos.

• Göran Rystad, Klaus-R. Böhme & Vilhelm M. Carlgren (ed.), In Quest of Trade and Security; the Baltic in the Power Politics 1500-1990, vol. I-II (Lund University Press, 1994). Esseitä nimenomaan Itämeren alueen valtapolitiikasta 1800-luvulla ja sen jälkeen, sekä Skandinaviaa että Venäjää koskien, myös Krimin sodan osalta.

• Viktor Pilipenko & Georgi Kasianov, Ukrainan Historia (Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti, Helsinki 1997). Eeva Kapasen käännös alkuperäisestä käsikirjoituksesta; sisältää tiivistetyn selostuksen Ukrainan kasakoista ja Ukrainan asemasta tsaarin-Venäjän yhteydessä. Lyhyt, mutta mukiinmenevä.

• Kauko Rekola, Suvorov; Generalissimus - Genius, (Studia Historica 153, Societas Historica Finlandiae, 1989). Suomalaisen kirjoittajan laatima elämänkerta generalissimus Suvorovista ja tämän sotaretkistä.

• Christopher Duffy, Russia's Military Way to the West; Origins and Nature of Russian Military Power 1700-1800 (Routledge, 1981). Käsittelee 1700-lukua mutta antaa samalla eritellyn ja hyvän kuvan Venäjän sotalaitoksesta ja sen asemasta Napoleonin-sotien aattona.

• Paul Wanke, Russian/Soviet Military Psychiatry, 1904-1945. Teoksen johdanto sisältää myös hyvän selostuksen 1800-luvun venäläisestä sotilaslääketieteestä ja sotilaspsykiatrian kehittymisestä.

Enin osa luetteloiduista teoksista on pääosin luettavissa Google Books-verkkopalvelun kautta.