VILL I - Nuori kirkko...6 VILL I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2017 VILL I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2017 7 Sana on kiirinyt, että Kirkkonum- men suomalaisen seurakunnan

1V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2017

V I L L IIHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2017

ILO+

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2017 32 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2017

V I L L I

PÄÄTOIMITTAJA

Tarja Liljendahl [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI

Jaakko Kaartinen Villi / Jaakko Kaartinen

Sammatintie 6-8 b 20, 00550 [email protected]

TOIMITUS

Jukka Jylhä [email protected]

jarmo Kokkonen [email protected]

JULKAISIJAT

Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP

Nuori kirkko ry

KUSTANTAJA

Kirkon kasvatus ja perheasiat

PAINOPAIKKA

Forssa Print oy, Forssapuh. (03) 42 351

ILMOITUSMYYNTI

Markku Autio, 044 7878 334, [email protected]

TILAUKSET / OSOITTEENMUUTOKSET

Lehti toimitetaan seurakuntien varhais-nuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille

sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi, sähköpostitse [email protected] tai

puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

1/2017 SISÄLTÖ

18KIRKKOHALLITUS,

KASVATUS JA PERHEASIAT (KKP)

20NUORI KIRKKO RY

4 Ilolla nuorisotyössä!

8 Innostus on työn kovinta ydintä 9 Kolumni: Syyllisyys ja ilo

10 Tunteiden ammattilainen

12 Kannustamalla kasvatetaan paremmin

13 Piplia: Jaettu ilo

14 Visiona kiva kaupunki

16 Kirkon alan YAMK-tutkinto uudistuu

17 Nuorista Suomessa / sarjakuva

Ilon kautta – oikeasti

Myönteisyys ja positiivisuus ovat muotia. Niin muotia, että itsessään tärkeä voi-mavara voi vaikuttaa puhki kuluneelta, imelältä ja heppoiselta. Jos seurakun-ta järjestäisi työntekijöilleen Ilon ja positiivisen ajattelun päivän, yksi ja toinen saattaisi livahtaa ihan jonnekin muualle, ja paikalle saapuvatkin olisivat jo val-miiksi epäileviä päivän tarpeellisuudesta. Pessimisti ei pety, sanotaan.

Iloa työhösi! Tällaisen lopputoivotuksen olen usein liittänyt sähköpostin loppuun ennen allekirjoitusta. Tällöin ajattelen ainakin kolmea ilon ulottu-vuutta. Työn tekemisen ilo ei ole mikään kevyt juttu, kyse on paljon enemmäs-tä kuin tunteesta tai pop up -fiilistelystä.

Ensiksikin, ilolla on yhteisöllinen ulottuvuus. Ilo on yhteistä ja tarttuvaa, niin kuin suru ja synkistelykin. Jokainen seurakuntalainen, tiedostaen ja tiedos-tamattaan, aistii jatkuvasti, onko ryhmä turvallinen ja luottavatko ihmiset toi-siinsa. Turvallisuuteen ja luottamuksen ilmapiiriin me voimme vaikuttaa. Esi-merkiksi lasten ja nuorten kuuleminen ja heidän osallisuutensa vahvistaminen luovat turvallisuutta, ja turvallisuus ruokkii iloa. Toiminnallisia menetelmiä käytetään nuorisotyössä usein muiden yhteisöjen ryhmäyttämisiin, harvemmin omassa työyhteisössä tai aikuisten parissa.

Toiseksi: jatkuva kiire, kuormittuminen ja väsymys syövät luovuuttamme. Luovuus tarvitsee tyhjää tilaa ja väljyyttä. Ilo ja luovuus ovat veljeksiä. Jos kalen-terisi näyttää kolmelta seuraavalta viikolta täpötäydeltä, hukkuu työsi ilo hel-posti kaiken muun jalkoihin.

Kolmanneksi ajattelen, että ilo pulppuaa oman työn merkityksestä. Kirjees-sään filippiläisille Paavali mainitsee ilon ja iloitsemisen parikymmentä kertaa. Ulkoiset olosuhteet eivät tarjoilleet hänelle ilon syitä, mutta Paavalin sisällä oli niin suuri ilon lähde, että sitä ei tukahduttanut edes vankeus. Hän saattoi tode-ta: ”Elämä on minulle Kristus” (Fil. 1:21). Suhde Kristukseen oli hänelle varsi-nainen ilon lähde. Evankeliumi Kristuksesta on ilosanomamme myös tänään.

Ilon vaaliminen on sellaisen hengellisyyden vaalimista, joka on turvallista ja sallivaa, osallisuutta ruokkivaa ja monimuotoista, kiireetöntä ja Kristus-keskeis-tä. Koen oman seurakuntani usein tällaiseksi ilon ja toivon vaalijaksi. Kirkko-herramme Hans Tuomisen sanoin:

”Hakunilan seurakunta on ilon ja toivon yhteisö. Ilo ja toivo syntyvät siitä, kun lapset saavat laulaa, liikkua ja ihmetellä Pyhän Annan lastenkirkossa. Ilo ja toivo kasvavat, kun isoset innostavat rippikoululaisia leikkimään ja näyttelemään tai kun nuoret toteuttavat messuja ja rukoushetkiä. Ilo ja toivo leviävät, kun va-paaehtoiset ja työntekijät toivottavat hymyillen tervetulleeksi Hakunilan ja Län-simäen kirkolle, tukevat elämän solmukohdissa, lohduttavat surun keskellä, kan-tavat rukouksissa ja rakentavat yhteyttä monikulttuurisissa kouluissa ja päiväko-deissa, kerhoissa, ostareilla, Kuusijärven rannalla tai Högbergin kallioilla.”

Iloa työhösi!

Jarmo Kokkonen [email protected]

ALUKSI

”Kiva on tarkemmin sanottuna si-tä, että on kavereita, eli väkeä joka välittää minusta, että on tekemistä, jossa voi käyttää omia taitojaan ja osaamistaan, ja että voi kokea ole-vansa muille tärkeä – että juuri minun läsnäolollani ja tekemisilläni on arvoa toisille.”Tommi Laitio avaa Helsingin kaupungin

nuorisotoimen visiota nuorille kivasta kau-

pungista, ss. 14-15.

Jaa

kko K

aa

rtine

n


Ilolla nuorisotyössä!Nuorisotyössä pitää viihtyä. Ilon kautta tekeminen on

nuorisotyössä erityisen tärkeää siksi, että nuoret huomaavat

välittömästi leipääntyneen tunnelman. Nuorisotiimin yhteisen

tunnelman rakentaminen on osa työn perustan valamista.Teksti: Jaakko Kaartinen

Kuva Juha KInanen


Sana on kiirinyt, että Kirkkonum-men suomalaisen seurakunnan nuorisotiimissä on poikkeukselli-

sen hyvä ja myönteinen henki. Tiimin esimies Katri Rantanen tunnistaa väit-teen.

”Ei kuulosta vieraalta. Ja olen tietys-ti tyytyväinen ja ylpeä siitä. Me teemme kaikki täällä yhdessä työtä tämän hen-gen eteen. Muutaman viime vuoden ajan hyvinvointiin on kiinnitetty erityi-sesti huomiota”, Rantanen sanoo.

”Ilo syntyy yhdessä tekemisestä. Meillä on työssä yhteinen fokus, jo-ka ei tule ylhäältä päin, vaan on yhdes-sä suunniteltu ja muodostettu: mitä me työltä haluamme? Mitä me työssämme tavoittelemme? Olemmeko onnistu-neet? Haluammeko jatkaa tällä tavalla vai vaihdetaanko jotain?”

Kun työyhteisön vire on myöntei-nen, on helpompaa myös kehittää työ-tä. Ei tarvitse pitää kiinni siitä, että ”ai-na on tehty näin”, vaan tiimissä uskalle-taan yhdessä kysyä, ”miksi näin on teh-ty?” ja ”toimiiko se yhä”.

Yhdessä tekemistä, ei lokeroita

Kirkkonummella nuorisotiimiin kuu-luvat varhaisnuoriso-, erityisnuoriso ja rippikoulun jälkeinen nuorisotyö sekä kouluyhteistyö ja rippikoulutyö.

”Meillä on laaja ikähaarukka ja si-tä vastaavat vastuualueet, mutta kaikki teemme työtä yhdessä.”

Arki pyörii normaalien viikoittais-ten työkokousten varassa. Puolentoista tunnin kokouksessa jaetaan asiat niin, että kaikki näkevät ja tietävät, mitä ke-nelläkin on meneillään. Työalakohtai-set jutut puhutaan yhdessä ja myös ke-hittämiseen osallistutaan yhdessä.

”Meillä on myös yhteinen tiimityön-ohjaus, jolla tuetaan sitä, että kommu-nikointi on avointa ja että meillä on yh-teinen kieli”, Rantanen sanoo.

Mitä paremmin tuntee toinen toi-sensa ja toisten työn, sitä paremmin työ yhdessä sujuu.

”Jos vertaan meidän toimintatapaa siihen, mihin muualla olen tutustunut, niin meillä työ on paljon vähemmän lo-keroitunutta. Kaikki teemme kaikkea tiimin sisällä, toimia on sekoitettu sopi-vasti niin että osallistumme ristiin. Mi-nusta se tuntuu olevan olennaista sille, miksi meidän tiimi on onnistunut: kun nähdään tiimin toiminta kokonaisuute-na, ei syödä toinen toisiltamme.”

Nuorisotiimi on asiantuntijajoukko

”On tärkeää, että esimiehenä kohtelee työntekijöitä asiantuntijoina. Me olem-me ammattilaisten joukko, joka tekee ja kehittää yhteistä työtä yhdessä. Se on keskeinen juttu tiimin työn tekemises-sä ja kehittämisessä. Meillä kaikilla on merkitys tekijöinä ja meillä kaikilla on osaamisemme”, Katri Rantanen toteaa.

”Minun mielestäni aivan avainasia meidän tiimin onnistumiselle työssään on se, että jokainen pääsee osallistu-maan oman ja yhteisen työn kehittämi-seen. Kun henki on hyvä, uskallamme olla myös kriittisiä omaa työtä kohtaan – on varaa reagoida. pitää voida olla yl-peä siitä ammattilaisuudesta, joka meil-lä on, mutta samalla nöyrä sen suhteen, ettei kaikki toimi ja maailma muuttuu. Jos jäisimme paikalleen makaamaan, ju-na olisi kohta jo mennyt!”

Kirkkonummella riparitiimeissä mukana olevat kausityöntekijät ja iso-set ovat aina täysimääräisesti osa tiimiä myös, ja osallistuvat ideointiin ja teke-miseen samalta viivalta kuin varsinaiset-kin työntekijät.

”Rippikoulua kehitetään joka vuo-delle jostain uudesta kulmasta. Etenkin riparityö on jatkuvaa luovaa kehittämis-tä. Jatkuvaa luovuutta tarvitaan nuorten muuttuessa.”

Ilon kautta tekeminen kaikki kaikessa

”Ilon kautta tekeminen on kaikki kai-kessa. Etenkin varkka- ja nuoristotyössä pitää olla niin, että tätä työtä tehdään, koska me innoissamme haluamme olla tekemässä tätä. sillä tavalla välittyy myös nuorelle se, että sinä olet tärkeä. Nuo-ret nimittäin näkevät välittömästi, jos aikuinen on paikalla vain viran takia.”

Rantanen sanoo, että tiimissä tietys-ti mietitään, miten nuoretkin viihtyvät nuorisotyön parissa. Mistä heille välit-tyy merkityksen tunne?

”Meillä on täällä tapana ajatella ai-ka lailla erityisnuorisotyön näkökulmas-ta. Mitä nuorille voi merkitä koulupäi-vystys? Millaisia vaikutuksia sillä on, että me otamme rippileireille diakonisia iso-

sia? Jokainen kohtaaminen koetetaan ot-taa vakavasti. Yhdeltä kerhonohjaajalta saimme palautteena, että hän perustelee kavereilleen seurakunnassa toimimistaan sillä, että haluaa olla viestittämässä lapsil-le, kuinka täällä saa olla just sitä mitä on, ja että seurakunnassa jokainen kelpaa. Ehkä siis olemme jotenkin onnistuneet.”

Isoskoulutusleirillä nuorten palauttee-na oli, että ”te olette tosi hyviä tyyppe-jä.” Rantanen miettii, että nuorisotiimis-tä heijastuu toinen toisensa kunnioitta-minen, ja se, että on hyvä tehdä työtä yh-dessä. Nuoret näkevät sen.

”Kun työntekijöistä näkee sen kivan ja hassuttelun ja ilon, se antaa turvallisen olon nuorille olla samalla tavalla. Nuoren täytyy vahvasti saada kokea, että hänellä on tässä hyvä ja mukava olla. Silloin hän tulee uudelleenkin.”

Esimies on koutsi

Työporukan henki lähtee keskinäisten kohtaamisten tavasta. Rantanen muotoi-lee asian niin, että heillä on tiimi, jossa kysytään, mitä kuuluu. Lomien jälkeen tiimipalaverit alkavat kuulumiskierrok-silla, joissa jaetaan keskenään sillä taval-la henkilökohtaisesti kuin kullekin sopii. Rantanen pitää muutenkin tärkeänä sel-laista tunnelmaa, jossa välittyy, että työ-kavereista ollaan kiinnostuneita ja pide-tään huolta.

Johtamisen haasteena on muistaa kohdata jokaista työntekijää yksilönä. Kaikki ovat erilaisia erilaisin osaamisin, ja esimiehen pitää osata tsempata kuta-kin sopivalla tavalla tuomaan esiin omia vahvuuksiaan.

”Yksi innostuu yhdestä ja toinen toi-

sesta asiasta. Joskus pitää toppuutella ja joskus vähän houkutella. Esimiehen roo-lina ei niinkään ole käskeä, vaan toimia coachina. Se on minun tapani toimia täs-sä hommassa.”

Rantanen kiittelee omaa esimiestään seurakunnassa.

”Johtoryhmä on hänen tiiminsä ja hän tarvitsee meitä. Ja koska hän on it-se tehnyt nuorisotyötä vuosikymmenet, hän on aidosti kiinnostunut siitä, mitä me täällä teemme.”

Kun tuki välittyy nuorisotiimiin saak-ka, kokonaisuus tuntuu tasapainoiselta. Reagoivalle ja iloiselle nuorisotyölle on hyvät edellytykset.

”Olen itse lähtenyt tähän työhön, kos-ka tässä saa luoda uutta ja katsoa tule-vaan. Kyllä minusta tuntuu, että olen oi-keassa paikassa.”

Kun työyhteisön

vire on myönteinen,

on helpompaa myös

kehittää työtä.

u Iloinen ja positiivinen ilmapiiri on äärimmäisen tärkeää myös työyhtei-sölle. Tämä korostuu entisestään työ-paikoilla, joissa toimitaan lasten ja nuorten kanssa.

”Lapset ja nuoret ovat jopa pelot-tavan herkkiä näkemään aikuisten vuorovaikutussuhteita. He huomaa-vat, kuka määrää, ketkä ovat riidois-sa ja kenestä tykätään. Lasten turval-lisuuden kannalta on tosi tärkeää näh-dä, että aikuiset ovat iloisia ja heillä on hyvä olla”, työterveyspsykologi Harri Lauren muistuttaa.

Jotta työpaikoille syntyy oikeanlai-nen ilmapiiri, pitää sitä tukevien ra-

kenteiden olla kunnossa. Laurenin mukaan oleellista on, että työnteki-jät osaavat työnsä, esimiestyö toimii ja työntekijöillä on mahdollisuus vaikut-taa omaan työhönsä.

”Hyvä esimiestyö luo positiivi-suutta, mutta ilmapiirin luominen on myös jokaisen työntekijän vastuulla. Työyhteisötaidot ovat tosi tärkeitä.”

Laurenin mukaan monilla työpai-koilla haasteita on jo ihan peruskäy-tössääntöjen omaksumisessa. Eli ter-vehditään kollegoita ja puhutaan ystä-vällisesti. Lauren nostaa esiin positiivi-sen psykologian ajatuksen onnen oven avautumisesta ulospäin.

”Ihminen ei tule onnelliseksi sii-tä, että hän miettii vain itseään. Iloa ja positiivisuutta työpaikoilla luodaan myös sillä, että ollaan kiinnostuneita työkavereista. Kysellään miten nämä jaksavat ja ylipäänsä otetaan vastuuta tiimistä. Ei keskitytä vain omien hom-mien hoitamiseen.”

Kun työpaikalla ihmiset tulevat toi-meen, se tarttuu myös lapsiin.

”Ei työkavereiden tarvitse olla ylim-piä ystävyksiä, mutta kun aikuisilla on asiat hyvin, lapsetkin viihtyvät”, Lau-ren muistuttaa.

Tomi Kangasniemi

Nuoret aistivat työpaikan ilmapiirin


Syyllisyys ja ilo

TOISINAAN OLEN VANHEMPAINILLOISSA kertonut esimerkkitarinan, jonka olen sitten leirillä jakanut myös rippikoululaisille. Se on kertonut eräästä isästä, joka ruotsin-laivalla ollessaan meni illan päätteeksi juomaan yhden oluen. Hän näki ravintolassa tutul-ta vaikuttavan miehen, tervehti ja kävi istumaan hänen viereensä. Hän muisti, että siinä oli hänen luokkatoverinsa. Samalla tuli mieleen jotain muutakin. Niinpä hän sanoi van-halle tutulleen: “Me taidettiin kohdella sinua meidän luokalla vähän huonosti.” Toinen ei sanonut mitään, ja niin tämä äänessä ollut isä jatkoi: “Oikeastaan pitäisi kai pyytää si-nulta anteeksi.” Puhuteltu mies nousi pöydästä ylös, heitti oluet silmille ja meni. Ei sano-nut mitään.

MOITITTU SYYLLISTÄMINEN ja syyllisyydentunne ovat niitä voimia, jotka pitävät maailmaa koossa. Ilman niitä kiusaisimme toisemme hengiltä. Siksi niitä on välttämättä käsiteltävä nuorten toiminnassa. Ei oikeastaan ole ketään, joka ei olisi ollut osallinen mui-den kiusaamisesta, ei välttämättä aktiivisena kiusaajana, mutta ainakin mukana nauraja-na tai vähintään sallijana tai ohi katsojana, joka ei huomannut vaikka olisi pitänyt huo-mata. Olen sanonut vanhemmille, että esimerkiksi näistä asioista rippikoulussa on pakko puhua. Ne vievät syvälle ihmisyyden kysymyksiin ja muistuttavat ristinkuolemasta ja sitä edeltävistä Jerusalemin tapahtumista vuonna 30 jKr. Samalla on pakko pohtia niitä nyky-ajan ihmisiä, jotka pakenevat henkilökohtaista vastuuta sen verukkeen suojiin, että eivät tee mitään sen pahempaa kuin noudattavat määräyksiä. Kaikki nämä pahat on käytävä lä-pi, ja niiden rehellinen kohtaaminen voi sattua rippikoululaiseen.

AHDISTUS EI SAA JÄÄDÄ kuitenkaan päälle. Kerron vanhemmille, että pahat ja vaike-at käsitellään puolivälissä rippikoulua, ja kun ne puhutaan kerran läpi, voidaan loppulei-ristä päästä ilon puolelle. Rippikoulu on nimittäin epäonnistunut, jos leiriltä tulee kotiin vain vanhoista kiusaamisistaan ja kolttosistaan ahdistuneita nuoria, jotka näkevät jokai-sessa punttisalilla käyneessä vastaantulijassa mahdollisen rasistin ja jotka vuoria ajatelles-saan muistavat vain sen, sen että Kilimanjarolla lumiraja kiipeää vuosi vuodelta yhä kor-keammalle. Lamaantuneet nuoret ovat maailmanpalon alku. Niinpä minä Lassi Nummen tekstiä lainaten aina vain itsepintaisesti palautan mieleeni, toistan ja toistan: ilo on ole-massa. Jossakin on ilo.

Arto Köykkä

KOLUMNIHaaga-Helia

ammattikorkeakoulun,

Aalto yliopiston ja

Filosofian Akatemian

yhteisessä Leading

Passion -hankkeessa

tutkitaan innostuksen

merkitystä työn

tekemisessä ja sen

johtamista.

Haaga-Helian yliopettaja Johanna Vuori toteaa, että niin järjestöis-

sä, seurakunnissa kuin yrityksissäkin ju-ri innostus on toiminnan kovaa ydintä.

”Työ on muuttunut viime vuosien aikana nopeasti monista eri syistä. Ru-tiinityöllä ei enää pärjää, kun pitää jat-kuvasti löytää luovia ratkaisuja työn ke-hittämisen haasteisiin. Työn tulokset syntyvät ihmisistä, heidän innostukses-taan, luovuudestaan sekä uusien tilan-teiden ratkaisukyvystään. Siksi intohi-mo ja innostus ovat niin tärkeitä.”

”Meidän hankkeemme keskeiset väitteet ovat, että työn luonne ja vaati-mukset ovat muuttuneet, että innostus-ta ei voi ostaa, ja siksi juuri innostuksen johtaminen on esimiestyön ja ylimmän johdon tehtävien kovin ydintä.”

Merkityksen, tavoitteen ja innostuksen kolmiyhteys

Työyhteisöjen johtajien ydintehtävänä on luoda puitteet ja ilmapiiri, jossa in-nostus on mahdollista.

”Ajatellaanpa vaikka vapaaehtoistyö-tä: juuri innostus on sen varsinainen moottori. Se liittyy kiinteästi siihen, että sillä vapaaehtoistyöllä, johon lähdetään mukaan, koetaan olevan merkitystä. In-nostua ei voi, ellei tuota sisäistä merki-tyksellisyyttä löydy. Sama pätee tavalli-

siin duuneihin”, Johanna Vuori toteaa.Toisaalta työn mielekkyys ja onnistu-

misen tunne kiinnittyvät keskeisesti ta-voitteisiin: mitkä ovat meidän työpaik-kamme ja työmme tavoitteet?

Vuoren mielestä työn johtamises-sa on pidettävä huoli siitä, että kaikista saadaan paras irti. Se ei tarkoita ihmis-ten piiskaamista – päinvastoin. Työt pi-tää järjestää ja johtaa niin, että jokaiselle tulee mahdollisuus innostua, kokea on-nistuvansa ja antavansa parastaan.

”Innostuksen ja merkityksen koke-mukset tarvitsevat kasvaakseen sitä, että jokainen pääsee yhdessä muokkaamaan ja kehittämään omaa ja yhteistä työtä, vaikka sitten pienissäkin asioissa.”

”Sitten kun palikat ovat kohdallaan ja innostuksesta tulee työn tekemisen käyttövoima, jälki on hyvää.”

Innostukseen tarvitaan johtamista ja itsen johtamista

Vaikka innostuksen ja tekemisen mah-dollisuuksien rakentamisessa on ky-se johtamisesta ja esimiestyöstä, itsen-sä johtaminenkin on keskeisen tärkeää. Etenkin vaikeuksien kohdatessa vaadi-taan paljon oman itsen johtamista.

”Innostus on valitettavasti helppoa tuhota. Jokainen meistä muistaa tilan-teita, joissa oma into on tullut lytätyk-

si. Joskus sitä tapahtuu niin paljon, et-tä työn ilo katoaa. Jos innostus on sam-munut, voi itse lähteä kulkemaan jälki-ään takaisinpäin ja miettiä, mistä oman työn merkityksen tunne alun perin oli lähtöisin. Tuntuuko se yhä tärkeältä? Voinko löytää sen edelleen näistä tehtä-vistä ja tästä työpaikasta? Miten voi itse toimia niin, että palvelee työnsä merki-tystä?” Johanna Vuori kyselee.

”Ei innostus liity jatkuvaan hyker-ryttävään nami-nami-tunteeseen. Jos-kus on raskastakin mennä omaa innos-tustaan kohti. Mutta jos tavoitteet, työn merkityksellisyys ja mahdollisuudet in-nostukselle ovat olemassa, ne kantavat vaikeiden aikojen yli – kunhan työyh-teisössä havahdutaan myös puuttumaan siihen innostuksen tuhoamiseen.”

Itsensä johtamisen voi nähdä vas-tuun ottamisena omasta innostukses-ta. Joskus se johtaa opiskeluun ja oman osaamisen täydentämiseen ja sen vireyt-tämiin näkemyksiin, joskus vaihtamaan tehtäviä, joskus työpaikkaa.

”Siihen ei tarvita ulkopuolista kon-sulttia ja erillistä ismiä. Tarvitaan oi-keastaan vain halua pohdiskella, mis-tä omassa työssä ja työpaikassa on kysy-mys: miten minä ja me innostumme te-kemään tulevaisuutta kohden menevää, parasta mahdollista työtä asiakkaille?”

Jaakko Kaartinen

Innostus on työn kovinta ydintä


Tunteiden ammattilainen

Kirkon toiminnan tukevin ja toivo-tuin kivijalka on surun ja mene-tyksen kohtaamisen ammattitaito.

Siitä kirkko tunnetaan sielläkin, missä sa-noma, julistus, jumalapuhe tai rituaalit ja perinteet halutaan kiertää kaukaa. Kuole-mantapaus, väkivallanteko tai muu kriisi avaa nopeasti koulujen ja muiden yhtei-söjen ovet kirkon työntekijöille.

Joskus on vaikeampi olla läsnä taval-lisessa arjessa tai ei-kirkollisessa juhlassa. Oppilaitostyön asiantuntija Laura Kaja-lan mielestä ilon ja surun päällekkäisyys on kirkon erikoisalaa. Kirkon ammatti-taitoa on ihmisyyden ymmärtäminen.

”Muistotilaisuuksissa kuulee paljon naurua ja syvissä kriiseissä musta huu-mori saa todella rehevästi kukkia. Kir-kon tehtävänä on antaa empaattinen rau-ha kaikille tunteille.”

”On tärkeää että surun tunteista ei ole kiire pois eikä iloa tehdä väkisin. Elä-mähän ei ole mustavalkoista. Kirkon tehtävänä ei ole hokea että kaikki jär-jestyy, koska ne sanat kumisevat joskus tyhjyyttä. Kirkon rooliin kuuluu ihmi-sen voimattomuuden kokemuksen sal-liminen. Voimattomana saa olla”, Kaja-la sanoo.

Kirkko kiinnostaa hyvinvoinnin edistäjänä

Kajala työskentelee Kirkkohallitukses-sa. Aiemmin hän on toiminut oppilai-tospappina Turussa yliopistossa ja ruot-sinkielisessä ammattikorkeakoulussa se-kä Espoon Otaniemessä, jossa valtaosa opiskelijoista ja henkilökunnasta on niin kutsuttuja kirkon irrallisia.

Kajalan mielestä kansankirkon on ol-tava siellä missä ihmiset ovat. Vankila-työssä, sairaaloissa, kouluissa ja oppilai-toksissa mennään sinne missä elämä, ar-ki, työ, onnistumiset ja epäonnistumiset tapahtuvat. Siksi oppilaitostyö on tuntu-nut Kajalasta pappina omalta alalta.

”Oppilaitostyössä on vahva konteks-

tuaalinen ote. Ja lähetyskäskystähän se lähtee. Iloitaan iloitsevien ja surraa su-revien kanssa.”

Työn näkyvä kärki on ihmisten hy-vinvoinnin edistäminen. Sen ajamisessa papitkin ovat haluttuja yhteistyökump-paneita ja suopeus kirkon läsnäolol-le lähtee tästä. Oppilaitosten ja kirkon välisissä yhteistyösopimuksissa hyvin-voinnin edistäminen ja ongelmien eh-käiseminen on usein kirjattuna.

Oppilaitostyössä annetaan tilaa ih-misten tunteille, välitetään tietoa, tue-taan jaksamista ja yhteisöllisyyttä ja toi-mitaan myös linkkinä kirkon ja koulu-tuslaitosten välillä. Niin sanottua koko-avaa toimintaa on vain joissakin oppilai-toksissa ja siitäkin sovitaan erikseen yh-teistyöneuvotteluissa.

”Esimerkiksi terrori-iskujen yhtey-dessä pidettiin kampuskappelin ovia au-ki. Suurimmaksi osaksi mennään sinne missä ihmiset ovat, ulos kirkkoraken-nuksista ja virastoista.”

Kansainvälisyys nostaa uskontoja esiin

Kajalan mielestä kirkon edustaminen ei aina ole helppoa. Pantapannat herättävät ennakkoluulojakin. Mutta kahdenkeski-sillä vastaanotoilla opiskelijoiden ja hen-kilökunnan kanssa kysymys on yksilön vastaanotetuksi tulemisen kokemuksesta.

”Tavallisin tilanne, josta opiskelijoilla on tarve puhua, on monen elämän ison asian yhteenkasautuminen ja kriisien klimppi. Silloin puhutaan parisuhteis-ta ja talousvaikeuksista. Erityisesti halu-taan kiinnittää huomiota ensimmäisen vuoden opiskelijoihin”, Kajala sanoo.

Hengellisyys voi tulla mukaan kes-kusteluun jos toinen haluaa, sitä ei tupu-teta eikä odoteta. Kajalan kokemuksen mukaan Suomessa on siirrytty jälkimaal-listuneisuuden vaiheeseen, jossa uskon-not alkavat kiinnostaa uudella tavalla.

Kansainvälistyminen on tuonut oppi-

laitoksiin ja yliopistoihin uskonnon taas näkyväksi. Suurimmalle osalle Suomeen tulevista vaihto-opiskelijoista uskonto on keskeinen asia elämässä ja siitä puhu-minen luontevampaa kuin suomalaisille.

”Esimerkiksi kv-työntekijät ovat huomanneet tämän, että uskonnollisen yhteisön löytyminen voi olla olennainen kotoutumisen osa. Se otetaan huomioon tuutoritoiminnassa ja ryhmäytyksissä.”

Papit ovat koulujen ja yliopistojen ti-laisuuksissa ja juhlissa kutsuttuina vie-raina. Joskus toivotaan erikseen, ettei pappi sanoisi mitään vaikka olisikin pai-kalla, kertoo Kajala. Sellaisen toiveen ymmärtäminen ja hyväksyminen kuu-luu ammattitaitoon. Tärkeintä on saa-vuttaa yhteisön luottamus.

”Luottamus tulee auttamatta vain ai-toudesta. Toisen tunteille ja kokemuksil-le tilan antaminen vaatii nöyryyttä. Ja se ettei aina ole vastauksia”, hän sanoo.

Pappi voi vaikka kaataa kahvia

Iloisissa opiskelijakemuissa papin on it-se keksittävä roolinsa, sillä valmista teh-

tävää kirkon palvelijalle ei ole silloin kun juhlitaan.

”Oppilaitostyössä olemmekin joskus nauraneet, että meidän kirkkopyhiimme saisi lisätä vapun ja laskiaisriehan. Papin ilmestyminen niihin on ihmisille yllä-tys, vaikka järjestäjien kanssa siitä on-kin aina sovittu. Tavallisesti myönteinen yllätys. Opiskelijatapahtumissa kirkon työntekijä on näkyvissä tunnuksissaan läsnä ja kiinnostunut yhteisön asioista.”

Kun Kajala paineli Turun kampuk-selle säiliöreppu selässään ja kaatoi let-kusta vastaantulijoille kahvia, seuraaval-la kerralla hänet jo pyydettiin paikalle.

Hänelle myös ammatin kannalta merkityksellinen kokemus on ollut mat-kustelu, erityisesti lähtö maailmanym-pärimatkalla yksin 21-vuotiaana.

”Kokemus siitä, että yksin matkusta-essaan ei ole koskaan yksin, on kantanut työssä. Hengenheimolaisia löytyy kaik-kialta ja hyvänpäiväntutuiksi tulee jaka-malla saman hostellin tai luonnonpuis-ton.”

Salla Ranta

Mikään tunne ei ole kirkolle vieras eikä kirkon

työntekijän edessä tarvitse puristaa elämää

mustavalkoiseen muottiin. Siellä missä kirkko on

ihmisiä varten, ilo ja suru ovat sisäkkäin, sanoo

oppilaitostyön asiantuntija Laura Kajala.


Lasta tulisi kasvattaa ilon

ja positiivisuuden kautta.

Lapsen vahvuuksiin

keskittymällä ja

kehumalla parannetaan

myös ryhmätyötaitoja.

Millainen merkitys ilolla ja po-sitiivisen ilmapiirin luomi-sella on kasvatustyössä? Var-

sin suuri, vastaa Tiia Trogen. Teolo-gian maisteri ja Espoon Tapiolan seu-rakunnan perhetyöntekijä Trogen hyö-dyntää omassa työssään positiivista pe-dagogiikkaa.

”Lähestymistavassa ei keskitytä on-gelmiin vaan lapsen vahvuuksiin ja tai-toihin sekä hyviin tekoihin. Kannuste-taan ja kehutaan.”

Trogenin mukaan 90 prosenttia lap-selle annettavasta palautteesta tulisi olla positiivista ja loput kymmenen prosent-tiakin käyttäytymistä ohjaavaa. Lapsen tulee tuntea olevansa hyvä ja rakastettu sellaisena kuin hän on. Tähän päästään muun muassa empaattisella kohtaami-sella ja nostamalla esiin lapsen vahvuuk-sia.

”Nimeämällä vahvuuksia ja tekemäl-lä niitä lapselle näkyväksi kasvatetaan lasta. Sitä kautta lapsi on myös vastaan-ottavaisempi. Jos lapsi on taistele-tilas-sa, ei hän pysty oppimaan tai vastaanot-tamaan asioita. Hyvä positiivinen ilma-piiri ja vuorovaikutus on kaiken pohja.”

Kannustamalla kasvattamisen loppu-tulos näkyy myös sosiaalisissa tilanteis-sa. Kun lapsella on hyvä olo, hänen on helpompi toimia muidenkin kanssa.

”Ryhmätyötaidot kasvavat, kun omaa toimintaa muokataan luonteen vahvuuksien kautta. Silloin on enem-män annettavaa myös muille ihmisille. Syntyy positiivinen kierre, joka vaikut-taa myös ryhmän toimivuuteen. Kun

on hyvä olo, haluaa, että myös toisilla on hyvä olo”, Trogen kiteyttää.

Jokaisella on vahvuuksia

Trogen on omissa ryhmissään nyt kah-den vuoden ajan hyödyntänyt kehittä-määnsä positiivisen kasvatuksen me-netelmää. Lähestymistavassa yhdisty-vät positiivisen pedagogiikan, positiivi-sen psykologian ja positiivisen vanhem-muuden opit.

Trogenin mukaan lähestymistapa on kohentanut niin omaa, lasten kuin myös vanhempien oloa. Vanhemmilta on tullut arvokasta palautetta positiivi-sen pedagogiikan toimivuudesta.

Mutta voiko kaikkea lähestyä posi-tiivisuuden näkökulmasta? Miten me-netelmä sopii esimerkiksi siihen, kun ei tehdä niitä kivoja juttuja?

Trogenin mukaan ehdottomasti pa-remmin kuin vaikkapa rangaistukset tai lahjominen.

”Lasta ei voi pakottaa toimimaan vaan pakkotoimiakin yritetään lähes-tyä positiivisuuden kautta. Eli heräte-tään lapsessa halu toimia. Herätetään si-tä sisäistä motivaatiota kertomalla, mi-tä hyötyä on tehdä se juttu. Silloin on tärkeää, että vuorovaikutus ja luottamus on kunnossa. Lapsen on luotettava sii-hen, että aikuinen tietää mitä tehdä ja haluaa lapselle hyvää”, Trogen muistut-taa.

Entä sitten temperamenttierot? Mi-

ten ne voidaan huomioida?Trogenin mukaan esimerkiksi lasten

itsesäätelyssä on toki eroja, mutta lopul-ta kaikki luonteen vahvuudet ovat myös taitoja. Niitä pystyy kasvattamaan yh-dessä lasten kanssa.

”Jokaisella on jotain vahvuuksia, ja niiden ymmärtämisestä ja vahvistami-sesta on kyse. Katsotaan mitä ominai-suuksia lapsella on. Jos vahvuutena on vaikkapa reiluus, niin lähdetään nosta-maan sitä. Kiinnitetään huomio niihin hyviin asioihin”, Trogen tiivistää.

Muutos tapahtuu pienin askelin

Positiivinen psykologia ja pedagogiik-ka ovat viime vuosina yleistyneet, mut-ta Tiia Trogenin mukaan kärsimme yhä aiempien sukupolvien taakasta. Sodan ajan arvet näkyvät yhä, ja tunnetaidois-sa on vielä paljon opeteltavaa.

”Pelon ja häpeän kasvatuskulttuu-ri on vielä läsnä. Tunteita ei ole saanut näyttää ja on keskitytty liikaa siihen, missä menee huonosti ja mihin täytyy puuttua. Siitä on päästävä eroon.

Pienin askelin muutosta tapahtuu-kin. Trogen iloitseekin siitä, että ihmi-set tuntuvat olevat erittäin kiinnostu-neita positiivisen kasvatuksen suunta-uksesta.

”Kaikki painottuu siihen kannusta-vaan kasvattamiseen, ja oikeaan suun-taan ollaan onneksi menossa. Ihmiset tarvitsevat vain ne työvälineet ja lisää tietoa.

Lisätietoja positiivisesta kasvatukses-ta löytyy Tiia Trogenin blogisivustolta https://positiivinenkasvatus.com/

Kuva: Tiia Trogen hyödyntää työs-sään positiivista pedagogiikkaa, jossa keskitytään nostamaan lasten vahvuuk-sia.

Tomi Kangasniemi

kasvatetaan paremminKannustamalla

Liikkuva seurakunta -toimintamalli pyrkii liikunnallistamaan seurakuntia. Tarkoituksena on edistää työntekijöiden ja seurakuntalaisten terveyttä

iloisin, yhteisöllisin menetelmin. Näin voidaan hoitaa Luojan luomaa ihmistä kokonaisvaltaisesti!

Liikkuva seurakunta

• vähentää haitallista istumista esimerkiksi apostolisen kävelyn eli kävelykokous-käytännön avulla.

• vahvistaa seurakuntien jo olemassa olevia ja hyviä käytäntöjä

• antaa vinkkejä käytännön toteutukseen Sakastissa sekä Facebook-sivuilla, käy tutustumassa!

ILO KASVAA LIIKKUEN I LIIKKUVA SEURAKUNTA -LIITE I LUPA LIIKKUA!

luonnossa.

Jumalapuhuu

/liikkuvaseurakunta

ykkaa!

Iloitse liikunnasta – nauti yhdessäolosta.


Otatko liikkumisen ja hyvän työ-ergonomian huomioon, kun suunnittelet työarkeasi vai jää-

vätkö ne taka-alalle, muiden asioihin jalkoihin? Pienten lasten kanssa työs-kenneltäessä selkä on usein kumaras-sa ja tekemistä riittää. On myös paljon suunnittelua ja palaverissa istumista.

Suurin syy kirkon työntekijöiden sai-raspoissaoloihin ovat tuki- ja liikunta-elinsairaudet, eikä kumma. Mielestäni omasta työhyvinvoinnista, myös fyysi-sestä, pitäisi puhua paljon enemmän seurakunnissa ja etenkin työhyvinvoin-tia edistääksemme, pitäisi toimia!

Minä olen liikuntapappi. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että saan työssäni liikuttaa, kannustaa liikkumaan ja olla pappi, seurakunnan ja Kristuksen kirkon paimen. Työskentelen Kuorta-neen urheiluopistolla ja virkani on Lapu-an hiippakunnan tuomiokapitulissa.

Tässä sinulle muutamia hyväksi koet-tuja tapoja työarkesi liikunnallistami-seen. Me kaikki emme kaipaa lisää lii-kettä työpäiväämme, mutta suurin osa meistä istuu liikaa päivän aikana.Tut-kimukset osoittavat, että liiasta istu-misesta on vakavia haittoja terveydelle eikä illalla tehty tunnin kävely riitä, jos muuten päivä menee istuessa.

• Nouse aina ylös tuolista, kun puhe-lin soi. Suurimman osan puheluis-ta voi hoitaa seisten.

• Venytä rintalihakset työhuoneesta lähtiessä oven suussa. Kaikki si-nun työssäsi tapahtuu edessäsi, joten kädet on tärkeää vielä päi-vittäin taaksepäin venytykseen ja avata rintarankaa.

• Älä kävele lähimpään vessaan, vaan kaukaisempaan vessaan.

• Kuulostele, miten hengität. Suurin osa ihmisistä hengittää pinnalli-sesti pelkästään keuhkoilla ja pal-lealihas saattaa jopa surkastua.

• Laita aktiivisuusrannekkeeseen tai puhelimeen hälytysääni tunnin vä-lein, joka kehottaa lähtemään pie-nelle jaloittelulle. Käy täyttämässä esimerkiksi vesipullosi.

• Tarkista ryhtisi säännöllisesti. Ovat-ko hartiasi painuneet eteen ja onko alaselkäsi liian notko. Tee ryhti-harjoituksia päivittäin oikaisemalla selkääsi. Helppo harjoitus on men-nä seinää vasten seisomaan (kan-tapäät kiinni lattialistaan) ja pyytää työkaveria katsomaan, millainen

Liikkuvuus työelämän voimavarana

Eeva-Liisa Helle-LahtiOnko liike luonteva ja riittävän iso osa työarkeasi?

Tässä sinulle muutamia hyväksi koettuja tapoja

työarkesi liikunnallistamiseen.

1.

Kirkon kuvapankki/Oulun

seurakun

nat/Sanna Krook

Kirkon kymmenen teesiä liikunnasta

Olet ihminen, olet arvokas.

2. Kirkon kymmenen teesiä liikunnasta

Huolehdi liikunnasta ja terveydestä – hoidat Jumalan hyviä luomislahjoja.


Tue lapsen ja nuoren kasvua henkisesti, hengellisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti.

Olet mallina lapsille ja nuorille – kanna kasvatusvastuusi!


notko muodostuu seinän ja sinun

alaselkäsi väliin ja kuinka kaukana

takaraivo on seinästä.

• Pidä seisovia palavereita, kokouk-

sia ja tapaamisia työkavereidesi

kanssa. Suurin osa asioista voi-

daan jutella seisten.

• Seiso aina kun voit, muodosta sei-

somisrutiineja.

• Hyödynnä lähiluontoa enemmän.Mit-

kä työmuodot voidaan viedä pihalle?

• Ravistele jalat ja kädet, ennen kuin

lähdet töistä. Ravistelu vilkastut-

taa verenkiertoasi ja sillä on myös

henkinen merkitys – työasiat saa-

vat jäädä ja vapaa-aikasi saa alkaa.

Voimavararepussamme on paljon asi-

oita. Pelkkä fyysinen kunto ei vielä rii-

tä, mutta se edistää kokonaisvaltaista

terveyttäsi ja auttaa sinua varmasti jak-

samaan paremmin. Me huolehdimme

työssämme niin paljon muista, toisista,

työvälineistä ja kaikesta – miksi emme

aina osaa huolehtia itsestämme ja vaa-

lia omaa terveyttämme?

Kirkon työntekijänä en halua ajatella

omasta työnantajastani, että se näh-

dään istuvana ja pullantuoksuisena

tässä yhteiskunnassa, jossa tuki- ja

liikuntaelinsairaita läheisiä on aivan lii-

kaa ja 2. tyypin diabetes todellinen uhka

kansanterveydelle. Liikkumattomuus

näkyy myös yhä enemmän lapsissa.

Katso liikunnallinen Isä meidän -rukous ja Herran siunaus

Youtubesta!

Lue lisää!

Katso liikunnallinen Isä meidän rukous

ja Herran siunaus Youtubesta!

Kehollisia rukouksia ja hartaushetkiä

löytyy myös Liikuttava seurakunta-kir-

jastani.

Vierailen mielelläni seurakunnissa pi-

tämässä ”Lisää liikettä työpäivään” –

koulutusta.

Koulutuspäivässäni tuodaan ideoita

sekä työntekijöiden että seurakunta-

laisten liikuntakasvatukseen, liikun-

nallisempaan seurakunta-arkeen ja

voidaan toteuttaa myös verkkari/

liikuntakirkko.

Tässä vielä liikkuvamman seurakun-

nan huoneentaulu, kopioi se työpis-

teeseesi ja vie terveiset myös koko

työyhteisöösi.

Liikkuvamman seurakunnan ABC

Haluamme kohentaa ja ylläpitää

tuki- ja liikuntaelimistömme kuntoa

Haluamme kohentaa hengitys-

ja verenkiertoelimistön kuntoa

Haluamme pysyä toiminta-

kykyisinä

Haluamme parantaa mieli-

alaamme ja ehkäistä masennusta

Haluamme pitää

verenpaineemme kurissa

Haluamme ehkäistä

II-tyypin diabetesta

Haluamme suojella

itseämme osteoporoosilta

Haluamme pitää painomme

normaalina

HALUAMME VOIDA HYVIN

JA JAKSAA PAREMMIN

@liikuntapappi


PIPL IA

”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun ilo-ni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 15:11). Näin lupaa Jeesus opetuslapsilleen Johan-neksen evankeliumissa olevassa jäähyväispuheessaan. Jeesuksen lupaama ilo liittyy läheisesti hänen oppilail-leen antamaansa rakkaudenkäskyyn, josta hän muistut-taa puheensa jatkossa.

Jeesuksen antama ilo on jaettua iloa, joka toteutuu opetuslasten keskinäisessä huolenpidossa ja rakkaudes-sa.

Vanhan sananlaskun ilmaisema ajatus, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, sopii kuvaamaan hyvin myös Raamatun käsitystä ilosta. Vanhassa testamentissa ilo liitetään erityisesti yhteisiin juhliin, jolloin kokoonnut-tiin yhteen muistelemaan Jumalan Israelin kansaa koh-taan tekemiä hyviä tekoja. Usein näitä juhlia kutsutaan riemujuhliksi (4. Moos. 10:10). Juhlien aikana iloa il-maistiin näkyvästi tanssien ja laulaen; Daavidin ker-rotaan koonneen erityisen juhlaorkesterin, joka säesti yleistä ilonpitoa lyyran, harpun ja symbaalien säestyk-sellä (1. Aik.15:16–24).

Monissa kiitospsalmeissa heijastuu kansan yhteinen ilo Jumalan armosta ja huolenpidosta (Ps. 95 ja 98). Profeettakirjoissa katseet käännetään tulevaisuuteen kohti lopulta saapuvaa pelastuksen aikaa, jolloin Jumala itse valmistaa ilon täyttämän herkkuruokien aterian ja valioviinien juhlan Siionin vuorelle (Jes. 25:6–10).

Kristityt näkivät Vanhan testamentin kuvien tulevas-ta pelastuksen ajasta täyttyneen Jeesuksessa. Ilo Jeesuk-sen tuomasta pelastuksesta oli yhteistä iloa, joka jaettiin seurakunnan kanssa (vrt. 1. Kor. 12:26; Fil. 2:17–18). Johanneksen evankeliumissa ilon yhteisöllinen luonne tulee ilmi, kun Jeesus puhuu oppilaistaan ystävinään: ”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.” (Joh. 15:15).

Jeesuksen mukaan suurinta rakkautta on se, kun jo-ku antaa henkensä ystäviensä puolesta (Joh. 15:13). Jee-suksen sanat heijastelevat sekä kreikkalais-roomalaisessa

Jaettu ilo

että juutalaisessa perinteessä ystävyyteen liitettyjä mal-leja ja ihanteita, sillä hyvänä ystävänä pidettiin sellais-ta, joka oli tarvittaessa valmis uhrautumaan ystävänsä puolesta. Tulkitessaan Jeesuksen kuolemaa toisten edes-tä uhrautuvan ystävän esikuvan valossa kristityt tiesivät, että kyse ei ole vain ylevästä ihanteesta vaan että Jeesus oli kuolemallaan toteuttanut ja vienyt loppuun asti täy-dellisen ystävän rakkauden. Kristittyjen ilo perustuu sii-hen, ettei Jumala hylännyt ystäviensä puolesta kuollutta Jeesusta, vaan herätti tämän kuolleista.

Jeesuksen jäähyväispuheessaan antama lupaus täy-dellisestä ilosta ei merkitse sitä, että kristittyjen elä-mä olisi pelkkää iloista pintaliitoa vailla murheita. Jee-suksen opetuksen mukaan hänen seuraajiensa elämään kuuluu sekä ylösnousemuksesta nouseva ilo että lopulli-sen täyttymyksen odotus. Tähän odotukseen sekoittuu usein murhetta ja ahdistusta, koska maailmassa näyttää toteutuvan vahvimman oikeus, joka jyrää alleen ystä-vyyden ja rakkauden ihanteet.

Kuvatessaan seuraajiensa tilaa maailmassa Jeesus vertaa heidän murhettaan ja ahdistustaan kipuun, jo-ta nainen kokee synnyttäessään (Joh. 16:21–22). Ver-tauskuva on yleinen Vanhassa testamentissa, kun puhu-taan nykyhetken tai tulevaisuuden ahdistuksista ja siitä, kuinka Jumala pelastaa niistä. Synnyttävä nainen kestää tuskansa, koska hän tietää, että niiden kautta saa alkun-sa uusi, vielä näkymättömissä oleva elämä. Samoin kris-tityt voivat luottaa siihen, että heidän maailmassa koke-mansa kärsimys ja ahdinko ovat osa ylösnousemuksessa alkanutta uutta luomista, jonka lopullinen toteutumi-nen on vielä näkymättömissä mutta joka toteutuessaan tuo vastauksen kaikkiin vastaamattomiin kysymyksiin ja aloittaa loppumattomat riemujuhlat.

Raimo Hakola

Opi toisen ihmisen kunnioittamista liikunnan ja urheilun kautta.


Liikunta on jokaisen oikeus.

Kirkon kuvapankki/Oulun

seurakun

nat/Sanna Krook


Iloitse liikunnasta – nauti yhdessäolosta.


Tavoittele voittoa – iloitse menestyksestä.


Tunnista oikea ja väärä.

Kirkon kuvapankki/Aarne Orm

io


Hyväksy epäonnistuminen – osoita arvostusta myös katsomossa.


www.liikkuvaseurakunta.fi /liikkuvaseurakunta

1. Olet ihminen, olet arvokas.

2. Huolehdi liikunnasta ja terveydestä – hoidat Jumalan

hyviä luomislahjoja.

3. Tue lapsen ja nuoren kasvua henkisesti, hengellisesti,

fyysisesti ja sosiaalisesti.

4. Olet mallina lapsille ja nuorille – kanna kasvatusvastuusi!

5. Tunnista oikea ja väärä.

6. Hyväksy epäonnistuminen – osoita arvostusta

myös katsomossa.

7. Tavoittele voittoa – iloitse menestyksestä.

8. Opi toisen ihmisen kunnioittamista liikunnan ja

urheilun kautta.

9. Iloitse liikunnasta – nauti yhdessäolosta.

10. Liikunta on jokaisen oikeus.

Kirkon kymmenen teesiä liikunnasta ja urheilustaKymmenen teesiä muistuttavat, että jokaisella on oikeus nauttia liikunnasta, urheilusta ja reilusta pelistä.

ykkaa!


Kiva on vakava juttu.

Nuoret tarvitsevat

kaupungin, jossa

huomataan, kohdataan ja

kutsutaan mukaan.

Helsingissä nuoret ja nuoret aikuiset ei-vät ole näkymättömissä. 18-30-vuotiaat ovat kaupungin suurin ikäluokka, muis-tuttaa Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio. Teini-ikäisiäkin on 5500 jokaisessa vuosiluokassa.

”Pääosin nuoret antavat elämänsä ar-vosanaksi 8 tai 9. Aika yleinen helsinki-läisten teini-ikäisten nuorten kokemus kuitenkin on, että he eivät saisi olla julki-silla paikoilla. Nuorisotoimen kyselyjen mukaan nuoret kokevat, että aikuiset ko-kevat heidät ongelmaksi, valittavat heis-tä ja käyttäytyvät heitä kohtaan epäkoh-teliaasti. Etenkin tyttöjen äänekkääseen olemiseen vaikka metrossa suhtaudutaan

ärsyyntyneesti. Iloa sen esille päästämis-tä näytetään sallivan enemmän pojille.”

Laition johtama Nuorisoasiainkeskus on kuitenkin nuorten puolella. Sen toi-mintaa ohjaavaan visioon on kirjattu sel-vin sanoin, että ”Koko Helsinki on ki-va paikka”.

”Kiva on tarkemmin sanottuna si-tä, että on kavereita, eli väkeä joka välit-tää minusta, että on tekemistä , jossa voi käyttää omia taitojaan ja osaamistaan, ja että voi kokea olevansa muille tärkeä – että juuri minun läsnäolollani ja teke-misilläni on arvoa toisille”, Tommi Lai-tio selittää.

”Kivan Helsingin tavoittelu ei ole mi-tään keveyden tavoittelua, eikä aina ko-vin helppoa.”

Nuorille tilaa tekijöinä

Viime vuosina Helsingissä on otettu eri-tyisesti tavoitteeksi saada nuoria mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutta-

miseen. Tavoitteessa on myös onnistut-tu. 12 000 nuorta äänesti oman alueen-sa nuorisotyöstä. Toimintaa oli toteutta-massa yli 2000 nuorta.

”Toiminnan toteuttamiseen osallistu-neiden nuorten määrä kasvaa koko ajan. Ja kun nuorisotyö on perinteisesti aika poikavaltaista, niin meillä kuin esimer-kiksi Ruotsissa on huomattu, että mi-tä enemmän nuoria on tekemässä, sitä enemmän saadaan mukaan tyttöjä.”

Tekemisen mahdollisuuksia on mo-nenlaisia. Jotkut nuoret ovat löytäneet tekemistä vertaisnuorina, jotka ohjaavat nuorempia. Vertaisnuorten avulla useilla nuorisotaloilla on kyetty lisäämään yksi aukioloilta viikkoon.

Laition mielestä vapaaehtoistyössä on valtavia mahdollisuuksia kivan Helsin-gin rakentamisessa: mielekästä tekemis-tä, kavereita ja kelpaamisen kokemuksia.

”Mahdollisuudet ovat valtavat, koska valtavan suurta osaa ei ole koskaan pyy-detty mukaan. Suomessa partio on me-

nestynyt hyvin muun muassa siksi, et-tä he ovat tajunneet, ettei riitä, että ker-rotaan osallistumisen mahdollisuuksis-ta. Nuorta pitää nimenomaisesti pyytää mukaan.”

Nuorelle räätälöityä osallisuutta

Onnistuminen on muun muassa se, et-tä Helsingissä tekijöiksi on saatu kaiken-laisia nuoria.

”Esimerkiksi avun kohteena olevat nuoret kaipaavat itse mahdollisuutta olla avuksi toisille. Siitä ovat hyvänä esimerk-kinä maahanmuuttajanuorten Kaveri-kahvilat, joissa yläkoululaiset opettavat alakoululaisille matematiikkaa tai suo-mea. Moni on saanut kokea, ettei tarvit-se olla kympin oppilas auttaakseen tois-ta”, Laitio mietii.

”Olennaista on, että nuorta kohdel-laan yksilönä: etsitään sulle sopiva jut-tu, eikä tarjota jotain valmista polkua tai toimintatapaa. Sinä saat kokea, että vaik-ka kuulut tähän porukkaan, sinua koh-dellaan yksilönä, sinun taidoistasi ollaan kiinnostuneita ja sinulla on tässä valin-nanvaraa.”

”Meidän tekemän tiedonkeruun pe-rusteella nuoret kaipaavat tässä ajas-sa iloa, kepeyttä ja kokeilunmahdolli-suutta ilman, että täytyy tietää kaikkea aivan loppuun asti. Nuoria ei voikaan vaatia sitoutumaan ensimmäisestä het-kestä saakka, ennen kuin he edes tietä-vät, mistä oikeasti on kyse. Nuorisotyö ei voi toimia kuin kuntosaliketjut, jois-sa sitoudutaan vuodeksi ennen ensim-mäistäkään treeniä.”

Nuorisotoimen rinnalla Helsingissä toimii lukuisa määrä järjestöjä, jotka jär-jestävät sekä laaja-alaista että täsmätoi-mintaa nuorille.

”Esimerkiksi maahanmuuttajajärjes-töt, kuten Kontulan somalialaiset ry, te-kevät pienellä rahalla ihmeellisiä asioita.

Minä veikkaan, että nuorisotyön kentäl-le tulee suuria muutoksia, sillä kaupunki ja nuorten ympäristö muuttuu. Jos nii-hin ei sopeudu, käy huonosti.”

Nuorten kaupunki on kaikille kiva

Toukokuussa Laitio siirtyy nuorisotoi-menjohtajan virasta kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajaksi. Työkentän ko-ko suurenee, mutta nuoret ovat edelleen keskellä kuvaa.

”Helsingissä on myös ymmärretty, et-tä perheet on mahdollista pitää asumas-sa Helsingissä, jos tarjolla on sellaisia pal-veluja, joita toivotaan. Nuorisotalot, lii-kuntapaikat, kirjastot ja erilaiset kult-tuuripalvelut ovat siinä suhteessa erittäin tärkeitä ja niiden rooli vain kasvaa.”

Laitio huomauttaa, että kun sote-uu-distus etenee ja kokoaa sosiaali- ja ter-veyspalvelut sote-piireille, kunnan pää-tehtäväksi tulevat ennen kaikkea lapset ja nuoret ja sivistyskunta.

”Yleisesti eripuolilla maailmaa on tunnistettu, että jos lapsia ja nuoria pri-orisoidaan kaupungin suunnittelussa ja toiminnassa, se hyödyttää kaikkia ja kaikki viihtyvät”, Tommi Laitio sanoo.

Hyvä kaupunki sellainen, jossa ihmi-set mahtuvat elämää limittäin ja lomit-tain ja toisiaan kohdaten. Sellaista voi-daan edesauttaa luomalla sellaisia tiloja, jotka tuovat ihmisiä yhteen ennakkoluu-lottomasti.

”Esimerkiksi Maunulaan avattiin vastikään uusi kulttuuritalo, josta löytyy saman katon alta sekä kirjasto, työväen-opisto että nuorisotalo. Taloa käyttävät paljon sekä nuoret että eläkeläiset. Elä-keläiset olivat toivoneet myös kahvilaa. Maunulassa sitä pyöritetään nyt nuorten työllistämisprojektina.”

Jaakko Kaartinen

Visiona kiva kaupunki

Kiva kaupunki tarvitsee kohtaavia aikuisia

”Helsingissä kaupungin ja seura-kuntien nuorisotyö ovat ihmeelli-sen kaukana toisistaan. En osaa sa-noa, miksi niin on. Pitäisi tehdä enemmän yhdessä”, Tommi Laitio sanoo.

Laitio sanoo arvostavansa sitä, miten kirkko on kannanotoillaan ja toiminnallaan kaupungissa osoit-tanut, mitä ihmisarvon kunnioitta-minen käytännössä tarkoittaa.

”Luulen, että kirkolla on mer-kittäviä mahdollisuuksia kohdata nuoria, jotka hakevat vastakaikua arvoilleen, reiluudelle, oikeuden-mukaisuudelle, ja etsivät niitä, jot-ka olisivat heidän puolellaan.”

Seurakunnan pitää osoittaa, kirkkoherran ja aikuisten lisäksi myös nuorilla on seurakunnassa sa-nanvaltaa.

”Mihin kirkko tarvitsee nuoria riparin ja isosvuosien jälkeen? Ket-kä esimerkiksi saavat käyttää kir-kon tiloja? Millaista tukea annetaan nuorten aloitteille – toimintaton-neille olisi paljon käyttöä.”

Toinen alue, jolla Laitio näkee kirkon nuorisotyön työmaan, on matalan kynnyksen mielenterveys-palveluissa: miten käsitellä omaan tulevaisuuteen liittyviä painei-ta aikuisen kanssa. Helsingissä on asuinalueita, joilla turvallisten, luo-tettavien aikuisten tarve olisi suuri.

”Nuorten elämässä on tarvetta kirkon diakoniselle tavalle nähdä ihminen ongelmien takaa.”

Elämisen ilo Elämisen ilo on jokaisen oikeus! Nuoret ja nuorisotyö tuottavat elämyksiä ja yhdessä tekemisen riemua. Elämisen iloa on myös velvollisuus välittää muista. Nuorisotyö kannustaa olemaan utelias ja kysymään rohkeasti. Elämisen iloa on innostua tulevasta! (Ensimmäinen Helsingin nuorisoasiainkeskuksen arvoista)


MEDIA

u Nuorista Suomessa on tiivis paketti tilastotietoa, joka hahmottaa kokonais-kuvaa Suomessa asuvien nuorien elin-oloista ja elämästä.

Julkaisuun kannattaa tutustua, sillä se sisältää ajankohtaista, mielenkiintoista ja merkittävää tietoa kirkon ja seurakun-tien nuorisotyön kehittämiseen. Tilasto-jen lisäksi koosteen lähteinä on käytet-ty nuorisotutkimuksen ja muita työalaan tai asiayhteyksiin liittyviä julkaisuja.

Eri alojen asiantuntijoiden kom-menttitekstit avaavat ja taustoittavat ti-lastotietoja esittäen myös muutos- ja ratkaisuehdotuksia.

Uusin Nuorista Suomessa -julkaisun tilastokatsaus osoittaa, että iso joukko nuoristamme on kasvamassa kunnon kansalaisiksi, joiden vastuulle huomisen rakentaminen voidaan huoletta uskoa.

Tilastojen mukaan nuorten alkoho-lin käyttö, tupakointi, rötöstely ja ra-hapelien pelaamienkin on vähentynyt. Kouluviihtyvyys on nousussa.

Nuorten yhteiskunnalliset tiedot ovat hyvällä tasolla, työmotivaatio hyvä ja kiinnostus vapaaehtoistyöhön nousussa.

Toisaalta tilastotiedot kertovat, että ongelmat kärjistyvät erityisesti nuorten

sosioekonomisessa ase-massa ja elinoloissa. Nuo-risotyöttömyys, nuor-ten pienituloisuus ja toi-meentulotuen tarve ovat kasvaneet jatkuvasti. Yhä useampi nuori joutuu tinkimään harrastuksista rahanpuutteen vuoksi.

Nuorten aikuisten elintaso on vuoden 1990 ja 2013 välillä romah-tanut suhteessa muihin ryhmiin. Myös koulu-tusasteen kehitys on py-sähtynyt.

Negatiiviset kehitys-kulut eivät johdu pelkäs-tään nuorten omista va-linnoista vaan yhteiskunnan rakenteis-ta, perheiden ongelmista, Suomen talo-udellisesta tilanteesta ja päättäjien teke-mistä poliittisista valinnoista.

Nuoren syrjäytyminen, osattomuu-den kokeminen, merkitsee luottamuk-sen menettämistä omaan lähiyhteisöön, vertaisnuoriin ja yhteiskuntaan.

”Nuorista Suomessa” julkaistaan kahden vuoden välein.

Uusimman (2016) Nuorista Suomessa -julkaisun voi ladata pdf-tiedostona tai lukea verkkojulkaisuna sivulta www.al-li.fi/julkaisut, tai tilata painetun kappa-leen sähköpostitse osoitteesta [email protected], tai puhelimitse p. 020 755 2600.

Aineisto on maksuton. Verkkosivul-ta löytyvät myös aikaisemmat julkaisut.

Nuorista suomessa 2016

Diakonia-ammattikorkeakoulun ylempi tutkinto Diakonia ja kristillinen kasvatus uudistuu.

Koulutusohjelman sisällöissä otetaan huomioon toimintaympäristön muu-tokset, hakukelpoisuutta laajennetaan ja uusi nimi on Arvo- ja yhteisölähtöi-nen työn kehittäminen. Koulutus alkaa syksyllä 2017.

Diak on toteuttanut kirkon alan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa vuodesta 2007 lähtien. Tämän sosiaa-lialan koulutusohjelman nimi on ollut Diakonia ja kristillinen kasvatus.

Koulutuksen kohderyhmänä ovat ol-leet ne AMK-tutkinnon suorittaneet, joilla on kirkollinen kelpoisuus eli kir-kon nuorisotyönohjaajat, varhaiskasva-tuksen ohjaajat, diakonit ja diakonis-sat. Uusi koulutusryhmä on aloittanut joka toinen vuosi. Kymmenen vuoden aikana tämän ylemmän kirkon alan tut-kinnon on suorittanut yhteensä noin 80 opiskelijaa.

Kirkon toimintaympäristön muutokset haastavat koulutusta muuttumaan

Opetussuunnitelman perusrakenne on pysynyt kymmenen vuoden ajan suurin piirtein samana. Vuonna 2015 koulu-tusta uudistettiin siten, että kolmasosa opintojaksoista tuli yhteisiksi kaikissa YAMK-tutkinnoissa. Tästä muutokses-ta saadut kokemukset ovat olleet myön-teisiä, ja se on vahvistanut koulutusten monialaista luonnetta.

Kirkon alan ylemmän koulutuksen profiilia ja eriytyviä opintoja ei sen si-jaan juurikaan ole uudistettu kuluneen kymmenen vuoden aikana.

Viime aikoina toimintaympäristön muutokset ovat kuitenkin haastaneet kehittämään opetussuunnitelmaa myös tältä osin. Kirkon toimintaedellytykset, työtavat ja ammatillisuus ovat murrok-sessa.

Verkostomainen ja yhteisöllinen työ-

ote lisääntyvät kirkossa ja yhteiskunnas-sa. Monikulttuurisuus ja moniuskon-toisuus ovat kasvussa. Nämä muutok-set näkyvät ja tuntuvat suoraan kirkon diakonia- ja kasvatustyössä, mutta ovat monelta osin yhteisiä myös yhteiskun-nan sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen työn kanssa.

Kaikilla näillä aloilla tarvitaan koko ajan uudistuvaa asiantuntijuutta ja ke-hittämisosaamista. Siksi Diakin kirkon alan YAMK-tutkinnon opetussuunni-telmaa on nyt muokattu vastaamaan pa-remmin näköpiirissä oleviin haasteisiin.

Mahdollisuus ei-kirkollisten tutkintojen suorittaneille

Uuden opetussuunnitelman profiilissa on kolme periaatetta.

Ensimmäinen on se, että koulutuk-sen fokus on edelleen diakoniassa ja kristillisessä kasvatuksessa, ja sen kes-keinen kohderyhmä on jatkossakin diakonit, diakonissat, kirkon nuoriso-työnohjaajat ja kirkon varhaiskasva-tuksen ohjaajat.

Toinen periaate on uusi: koulutus-ohjelma avataan nyt muillekin näiden alojen AMK-tutkintojen suorittaneil-le – siis sosionomeille, sairaanhoitajil-le, terveydenhoitajille ja yhteisöpedago-geille. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalal-la kohdataan enenevässä määrin uskoon ja uskontoihin sekä arvoihin ja etiik-kaan liittyviä kysymyksiä, joiden äärel-lä alan ammattilaiset tarvitsevat syven-tävää osaamista.

Kolmas periaate liittyy kahteen edel-liseen. Sekä kirkossa että yhteiskunnassa ammatillisuus ja asiantuntijuus toteutu-vat yhä enemmän monialaisissa verkos-toissa ja erilaisissa yhteisöissä. On luon-tevaa, että myös näiden asioiden oppi-minen tapahtuu yhteisissä ryhmissä. Tästä Diakissa on jo paljon hyviä koke-muksia. Uuden koulutuksen nimi on-kin Arvo- ja yhteisölähtöinen työn ke-hittäminen.

Koulutuksen keskeinen sisältö ja toteutus Opetussuunnitelman toteutuksessa ote-taan huomioon edellä mainitut toimin-taympäristön muutoksesta nousevat haasteet ja koulutuksen profiilissa kuva-tut periaatteet. Koulutus on laajuudel-taan 90 opintopistettä, ja sen sisältö ja-kautuu kolmeen osaan: koulutusohjel-makohtaiset syventävät ammattiopin-not, Diakin ylempien tutkintojen yhtei-set syventävät ammattiopinnot ja opin-näytetyö.

Koulutusohjelman eriytyvät opin-not keskittyvät diakonian ja kasvatuk-sen teologiaan, uskontolukutaitoon, osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Ylem-pien tutkintojen yhteisten opintojakso-jen sisältöinä ovat viestintä, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, joh-taminen ja kehittäminen sekä etiikka. Opinnäytetyö (30 op) on tutkinnon laajin yksittäinen suoritus. Sen toteu-tuksessa muodostetaan työelämälähtöi-siä ohjausryhmiä, jotka liittyvät tutkin-non keskeisiin teemoihin. Opinnäyte-työtä tehdään koko opintojen ajan kol-mella lukukaudella.

Tutkinto suoritetaan monimuoto-koulutuksena. Lähipäiviä on 2–4 kuu-kaudessa. Opintoja voi periaatteessa tehdä työn ohessa, mutta käytäntö on osoittanut, että ainakin osittainen opin-tovapaa helpottaa koulutukseen keskit-tymistä ja tutkinnon suorittamista.

Pekka Launonen yliopettaja

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Koulutukseen haetaan korkeakoulujen yhteishaussa 15.3.–5.4.2017. Valinta-kokeet ovat 23.5.2017, ja koulutus al-kaa 21.8.2017. Lisätietoja: www.diak.fi/yhteishaku.

Kirkon alan YAMK-tutkinto uudistuu

ELÄMÄÄ NUORISOTYÖSSÄ


K i rkkoha l l i tu s , Kasvatus ja perheas iatPL 210 , Ete lä ranta 8 , 0 0131 Hel s ink i puh. (09) 1802 1sakast i .ev l .f i

Otteita kirkolliselta

ohjelmatarjottimelta Maanantaina 27.1.2017

Rakennetaan yhdessä perhekeskusta klo 14–15.15 Duetto 2Luvassa toiminnallisia maistiaisia eri puolilla Suomea toimivista käytännöis-tä perhekeskuksissa.

Napit vastakkain vai yhdessä kasvok-kain? klo 14–14.45 LinnaKirkossa opetellaan keskustelemaan vai-keista ja ristiriitaa herättävistä asioista rakentavalla tavalla. Tätä varten on kehi-tetty Kunnioittavan keskustelun malli ja siihen liittyvä aineisto.

Kuule lapsen ja nuoren ääntä klo 15.45–17 RiffiMitä ovat päätösten ja toiminnan lap-sivaikutukset? Mitä on lasten ja nuor-ten mielipiteiden selvittäminen? Tule mukaan tutustumaan myös INNOpo-li-peliin ja sen käyttöön lasten ja nuor-ten kanssa.

Blues Brothers -messu – “Everybo-dy Needs Somebody to Love” klo 18 Tampereen TuomiokirkkoBlues Brothers -messu yhdistää vauh-dikkaasti legendaarisen 1980-luvun elokuvan tutut kappaleet nykymes-suun ja kerää varoja kaikkein heikoim-massa asemassa oleville. Messuun tu-lijoita rohkaistaan pukeutumaan tee-man mukaisesti: miehet tummaan pu-kuun, hattuun ja aurinkolaseihin ja nai-set 50–70-luvun tyyliseen asuun.

Virsi ja viini -ilta klo 21 Ravintola TelakkaVirsikirja on täynnä suosittuja yhteislau-luja jokaiseen makuun. Vanhojen virsien seuraksi on suomalaisten äänihuulille hil-jattain noussut virsikirjan uusin lisävihko. Millainen suutuntuma virsistä jääkään? Iltaa isännöi kirkkoherra Kari Kanala.

Tiistaina 28.3.2017

Ovatko kaikki tervetulleita? Yhdenver-taisuus lapsi- ja nuorisotyössä klo 9–10 Sonaatti 2Lapsen oikeuksien teemana vuosina 2016–2017 on yhdenvertaisuus. Mi-tä se tarkoittaa käytännön toiminnassa? Onko toimintamme todella avointa kai-kille? Näitä kanssasi pohtii mm. lapsi-asiavaltuutettu Tuomas Kurttila, jouk-ko toimintaan osallistuvia kokemusasi-antuntijoita sekä työntekijöitä.

Saapas – etsivän nuorisotyön konkari klo 9.15–10.15 Aaria45 vuoden ikään ehtinyt Palveluoperaa-tio Saapas on ev.lut. kirkon nuoriso- ja erityisnuorisotyötä. Pajassa esitellään Saapastyön todellisuutta puheenvuoroin ja VR-laseja sekä 360°-videoita hyö-dyntämällä. Mukana Ville Viljakainen, Nuori kirkko, sekä vastaavat Saapasoh-jaajat Jussi Maasola ja Katja Oittinen,

Uudistuva rippikoulu klo. 10.45–12 DuettoMiltä näyttää rippikoulu vuonna 2025? Vieläkö istutaan kesäiltaisin leirinuotiol-la vai osallistutaanko rippikouluun virtu-aalisesti kotisohvalta? Mikä muuttuu ja mikä pysyy ennallaan? Mistä kannattaa pitää kiinni ja mistä on jo aika luopua? Omia riparimuistojaan ja näkökulmia tulevaisuuden rippikouluun jakamassa mm. kansanedustaja Annika Saarikko.

Lapsen oikeus katsomukseen – totta vai tarua? klo.10.45–12.00, Sonaatti 2VASU2017 haastaa varhaiskasvattajia pohtimaan katsomuskasvatuksen toteu-tumista lapsen arjessa. Miten kunnioit-taa lapsen oikeutta saada tietoa omas-ta ja häntä lähellä olevista kulttuureista,

katsomuksista ja niiden tavoista toimia?

Väkivaltainen ääriajattelu ja sen eh-käiseminen klo. 12.30–13.45 Iso Sali Mitä on tehtävissä väkivaltaisen radika-lisaation estämiseksi? Mitä nuorisotyös-sä voitaisiin tehdä? Aiheesta keskustele-massa Tarja Mankkinen, sisäministeriö, Timo Kilpeläinen, poliisihallitus, Ti-mo Tammilehto,, tutkija ja kriminologi, Topias Suksi, Safe-stadi-hanke, perus-tamastaan äärioikeistolaisesta liikkees-tä lähtenyt ja nykyisin ääriliikkeistä ir-tautuvia tukeva Esa Holappa sekä Habi-ba Ali, KUA. Keskustelua johdattelevat Hanna Similä sekä Stiven Naatus.

Meiltä ja muualta – globaalia nuoriso-työtä klo 14.30–15.15 Pieni SaliLasten ja nuorten tärkeät kysymyk-set voivat olla yllättävän samankaltai-sia, vaikka ympäristön haasteet olisivat erilaiset. Mukana Marhaban-keskuksen johtaja Mélanie Landes Castagno, nuo-risotyötä Etiopian Dessiessä tehnyt Tes-faye Nigusu ja toivon lähettiläänä Boli-viassa vieraillut Pauli Hanhiniemi. Oh-jelman tuottaa Suomen Lähetysseura

Auta Armias! Mitä lapsille reformaati-osta? klo.14.30 – 15-30 SopraanoMerkkivuosiähkyyn näppäriä teesejä tar-joilemassa Antti Siukonen ja Jukka Jylhä.

Moottoripajatoiminta – erityisnuoriso-työn menetelmä klo.14.30–15.15 AariaKenelle moottoripajatoiminta sopii ja mitä moottoripajan perustaminen edel-lyttää? Vastaamassa projektipäällikkö Veijo Kiviluoma sekä hankkeen alue-työntekijät. Toiminnasta vastaavat oh-jaajat Kati Kuikka Lempäälän kunnal-ta ja Pasi Nieminen Kajaanin seurakun-nasta kertovat miten toiminta on heillä toteutettu. Elämän todellisuutta rasva-montusta käsin – www.moottoripaja.fi

Taas toi kiusaa! klo.16-17 Sonaatti 1Miten havainnoida, tunnistaa ja ehkäis-tä kiusaamisen syntymistä jo varhaiskas-

vatuksessa? Millainen uusi toimintamal-li PIKI on ja miten sitä käytetään las-ten vertaisryhmissä? Mukana lasten ku-vakirjailija Katri Kirkkopelto ja Tiina Haapsalo, Nuori kirkko ry.

Vanhempi vankilassa -lapsen ajatuksia tilanteesta? klo 16-17.15 MaestroKuulemme nuorten kokemusasiantun-tijoiden omaa ääntä. Mitä me ammatti-laiset voimme tehdä tukeaksemme näitä lapsia ja perheitä? Tarja Sassi, Kriminaa-lihuollon tukisäätiö, Tiina Kinnunen, Snellu, Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyö.

Tähtihetkiä yhteiseksi hyväksi klo 18-19 Hämeen partiopiirin toimistoOlipa kerran ja on vieläkin – tarinalla

mahtava voima. Oman tarinansa kerto-vat kirjailija, runoilija Anna-Mari Kas-kinen, yhteisöpedagogi, opiskelija Jassin Rezai ja Tampereen Kotkien partiovete-raani Heikki Leimu. Isännöimässä Pert-ti Frisk, Rexi Takamaa, Sami Ritokoski

Selviämistarinoita –kirjan julkistamis-tilaisuus klo 19.15-19.45 Duetto 1Selviämistarinoita on mukaansatempaa-va kertomus ajasta ja ihmisistä, joita kul-jetti eteenpäin luja luottamus tulevaisuu-teen. Tarina alkaa vuoden 1967 jengeistä ja ihmisistä, jotka uskoivat unelmaansa. Mukana Jaakko Kaartinen, toimittaja ja Mare Kinanen, Snellu ja Snellun väkeä.

Kirkon erityisnuorisotyö 50 vuotta –juhlakonsertti klo 20 Tampere-talo, Iso

Sali (Vapaa pääsy)Nuorva & Mäki-Lohiluoma–bandTeppo Nuorva ja Jouko Mäki-Lohiluo-ma esittävät elämänmakuista musiikki-aan kirkon 50-vuotiaan erityisnuoriso-työn kunniaksi.

Keskiviikkona 29.3.2017

Vastuumme sateenkaarinuorista klo. 10.30-12 Duetto 2Miten edistää seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia? Millä tavoin sukupuolel-taan moninaisten nuorten eloa voidaan tukea? Miten uusi avioliittolaki vaikut-taa nuorten elämään? Entä mitä kuuluu sateenkaariperheissä eläville nuorille ke-väällä 2017?

Jari Pulkkinen aloitti puolen vuoden rupea-man kirkkohal-lituksessa vs. rip-pikoulutyön asi-antuntijana.

”Vastuualu-eellani ovat eri-tyisesti rippikouluasiat. Uusi rippi-koulusuunnitelma on tarkoitus hyväk-

syä piispainkokouksessa keväällä, ja tä-hän liittyen koulutuskysymykset, valta-kunnallinen arviointijärjestelmä ja RKS 2017 -pilottiseurakuntien kokoami-nen ovat työlistalla. Lisäksi olen muka-na kasvatukseen liittyvissä koulutuksis-sa, seminaareissa ja projekteissa. Ilolla ja innolla odotan tulevaa kevättä.”

”Asun perheeni kanssa Akaassa. Meillä on neljä lasta, heistä vanhin täyt-tää 12 ja nuorin on 8kk. Arjesta ei siis

puutu vauhtia kotonakaan. Vapaa-ajal-la tykkään pelailla lautapelejä ja juosta maratoneja.”

Jari Pulkkinenvs. asiantuntija, rippikoulutyöp. 040 [email protected]

Päivi Malmivaa-ra toimii pro-jektipäällikkönä Kirkkohallituk-sen ja seurakun-tien kaksivuoti-sessa LapsiArkki-hankkeessa.

”Hankkeen kärkenä on yksinhuol-tajien oma vapaahetki. Tarvittaessa yk-sinhuoltaja saa tukea omaan jaksami-

seen, neuvoja ja ohjausta sekä vertaistu-kea muilta vanhemmilta. Hankkeen ra-hoittaa suurimmaksi osaksi Me-säätiö.”

”Pilottiseurakuntien kanssa kehite-tään toimintamalli yksinhuoltajien ar-jen tukemiseksi ja perheiden ulkopuo-lisuuden ehkäisemiseksi. Tehtäväni on toimia sparraajana seurakuntiin.”

”Ennen Kirkkohallitukseen tuloa toimin Helsingin Diakonissalaitoksella. Syrjäytymisen, köyhyyden ja polarisoi-

tumisen ehkäiseminen ja vähentämi-nen ihmisten osallisuutta ja hyvinvoin-tia tukemalla on minulle tärkeää. Halu-an tehdä yhteiskunnallisesti vaikuttavaa kehittämistyötä, joka tähtää siihen, et-tei kukaan jäisi tulevaisuudessa yksin.”

Päivi MalmivaaraLapsiArkki –hanke, projektipäällikkö[email protected]

Uusia työntekijöitä Etelärannassa

Joko ilmoittauduit Nuori2017-tapahtumaan?

u


Nuori kirkko ry Itälahdenkatu 27 A (3. krs) 00210 Helsinki(09) 6877 4510 [email protected] www.nuorikirkko.fi

Nuori kirkkoon syntynyt!

u Uuden järjestön hallituksen puheen-johtaja, kirkkoherra Heikki Arikka, ter-vehtii SLK:n, PTK:n ja NK:n yhdisty-mistä ilolla.

”Kaikilla kolmella järjestöllä on oma hieno ja kunniakas historiansa. Ne kaik-ki ovat syntyneet ajasta ja tarpeesta, ja nyt on jälleen toinen aika ja uudet tar-peet”, puheenjohtaja Heikki Arikka to-teaa.

”Minusta yhdistyminen on erin-omainen asia. Paitsi että se luo evan-kelis-luterilaisen kirkon kentälle yhden sen isoimmista toimijoista, uskon että uudella järjestöllä tulee olemaan edeltä-jiään laajempaa yhteiskunnallista merki-tystä.”

Arikka toteaa myös odottavansa pal-jon Nuori kirkko ry:n tulevasta panok-sesta seurakuntien varhaiskasvatukseen, kouluikäisten lasten toimintaan ja nuo-risotyöhön.

”On ehkä jo hieman kulunut kli-see, että kirkon kasvatustyö on tärke-ää. Sanoisin silti, että tulevaisuudessa se on vieläkin tärkeämpää. Kyse on ko-ko kirkon tulevaisuudesta, ja uskon et-tä Nuorella kirkolla tulee olemaan rat-kaiseva merkitys siinä. Työtä ja tukea tu-lee suunnata sekä seurakunnille että kir-kon työntekijöille. Nuorella kirkolla tu-lee olemaan myös hyvin tilaa toimia kir-kon äänenä yhteiskunnan suuntaan.”

(VK/Aukeaman kuvat Juha Kinanen)

Kolme juuriltaan noin 100-vuoti-asta ev.lut. kirkon palvelujärjestöä sulautui Nuori kirkko ry:ksi, kun

Seurakuntien Lapsityön Keskus, PTK - poikien ja tyttöjen keskus ja Nuorten Keskus päättivät parin vuoden valmiste-lujen jälkeen yhdistymisestä 1.12.2016 pidetyissä ylimääräisissä järjestökoko-uksissaan Helsingissä. Kaikkien koko-usten päätökset olivat yksimielisiä.

Yhdistymisellä haetaan ajanmukais-ta tapaa tukea ja kehittää seurakuntien varhaiskasvatusta, toimintaa kouluikäis-ten tyttöjen ja poikien sekä nuorten pa-rissa. Järjestön toiminta kattaa nyt koko kasvun kaaren, 0–29-vuotiaat.

Toiminta jo hyvässä vauhdissa

”Nuori kirkko on lähtenyt käyntiin erit-täin hyvin”, kertoo johtaja Lasse Halme.

”Uusi hallinto valittiin jäsenkoko-uksessa. Perusasiat kuten rekisteröin-nit, opetus- ja kulttuuriministeriön ano-mukset ja omaisuussiirrot on tehty. Toi-minta- ja taloussuunnitelmat on koottu yhteen ja Helsingissä työskentelevät ovat muuttaneet samoihin tiloihin. Uudet

työryhmät ja tiimit ovat käynnistyneet. Uudet järjestelmät taloushallinnossa ja verkkosivut on otettu käyttöön. ”

Johtaja Halme sanoo kaiken tähtää-vän hyvien toimintaedellytysten luomi-seen eri puolilla Suomea tapahtuvaa toi-mintaa varten. Ajoittain on ollut pal-jon tekemistä ja paljon on vielä jäljel-lä, mutta uuden rakentaminen on mo-tivoivaa ja kaikki ovat osaltaan venyneet muutoksiin ja uudistuksiin.

Vuoden ensimmäisen hallituksen kokouksen asialistalla on paljon yhdis-tymiseen liittyviä asioita. Keskustelua käydään myös toiminnan painopisteis-tä, taloustilanteesta ja tulevista rekry-toinneista, koska eläkkeelle jäämisiä ja toisiin tehtäviin siirtymisiä on näköpii-rissä. Myös uuden valtuuston työsken-telyn käynnistämistä valmistellaan.

”Hallinnossa mukana olevat ovat si-toutuneet Nuoren kirkon toimintaan ja ovat äärettömän tärkeä kontaktipinta seurakuntiin ja muihin yhteistyötahoi-hin”, toteaa Halme.

”Uskon, että yhdistymisestä on paljon hyötyä toiminnalle. Yhdistyminen on uusi mahdollisuus. Näin suuri muutos

on jo nyt pakottanut päivittämään monia asioita ja pyrimme käyttämään parhaita järjestelmiä ja toimintatapoja. Tämä tuo lisää mahdollisuuksia toiminnalle.”

Nuoressa kirkossa ikäkausiin liittyvä osaaminen säilyy, mutta samalla eri työ-ryhmissä voidaan huomioida koko kas-vun kaaren haasteet.

”Perustana on vuoropuhelu jäsenis-tön kanssa ja heidän työnsä tukeminen. Kaikki tähtää lapsen ja nuoren kasvun ja hyvän elämän tukemiseen”, kertoo joh-taja Halme Nuoren kirkon ensimmäis-ten viikkojen toiminnasta.

Järjestö aloitti toimintansa 1.1.2017. Kaikki yli 40 työntekijää siirtyvät van-hoina työntekijöinä uuden järjestön palvelukseen. Nuori kirkko ry:n jäseni-nä on yhteensä 350 seurakuntaa ja seu-rakuntayhtymää sekä piiri- ja jäsenjär-jestöä. (PR)

Kirkon kasvatustyö tulevaisuudessa vielä tärkeämpää

Nuori kirkko ry syntyi suuren yksimie-lisyyden vallitessa 1.12.2016 pidetyn järjestöjen kokouspäivän tuloksena.

u Nuori kirkko ry:n ensimmäinen hal-litus, vas. johtava perheneuvoja He-li Pruuki, talousjohtaja Juha Silander, kirkkoherra Kimmo Reinikainen, yli-tarkastaja Liisa Sahi, kirkkoherra Heikki Arikka, kasvatustyön pastori Jari Pulkki-nen, hiippakuntasihteeri Ari Tähkäpää, johtava nuorisotyöntekijä Salme Kuuk-ka ja kärkikoordinaattori Katri Korolai-nen. Kuvasta puuttuu toiminnanjohtaja Kai Laitinen.

Nuori kirkko ry:n valtuusto valitsi hallituksen puheenjohtajaksi kirkkoherra Heikki Arikan ja hallitus valitsi järjestäy-tymiskokouksessaan varapuheenjohtajak-si kärkikoordinaattori Katri Korolaisen.

Hallitus

u Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Jutta Urpilainen Kok-kolasta.

Jäsenet: nuorisotyönohjaaja Jani Ahonen, hiippakuntasihteeri Juha An-tikainen, professori Heikki Hiilamo, johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja Päi-vi Hyystinmäki-Suomi, opetusneuvos Pekka Iivonen, opiskelija Noora Iso-ranta, kokemusohjaaja Niina Jääskeläi-

nen, nuorisotyönohjaaja Petri Katko, varhaiskasvatuksen lähiesimies Saija Ki-velä, nuorisotyönohjaaja Outi Kivistö, hallintojohtaja Timo Korhonen, nuori-sotyönohjaaja Anna Kärri, projektipääl-likkö Terhi Kaira, opetustoimen ylitar-kastaja Kari Lehtola, nuorisotyönohjaa-ja Sami Nortunen, nuorisotyönohjaa-ja Eppu Rantala, lapsityön johtaja Kai-sa Rantala, nuorisotyönohjaaja Johanna

Saarela, musiikinopettaja Taina Tam-mekann, erityisnuorisotyönohjaaja Tar-ja Vehkaoja ja oppilaitospastori Mikko Wirtanen.

Varajäsenet: nuorisotyönohjaaja Tii-na Haapiainen, teol. kand. Katri Mal-mi, kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth, opiskelija Anton Sutinen, varhaiskasva-tuksen johtaja Pirjo Tiippana, varhais-kasvatuksen johtaja Päivi Yli-Korpela.

Valtuusto

PTK:n vs. toiminnanjohtaja Jukka Jylhä (vas.), NK:n pääsihteeri Eija Kalli-nen ja SLK:n pääsihteeri Lasse Halme toivottivat kokousväen tervetulleeksi.

Kokousten puheenjohtajana toimi asianajaja Hanna-Mari Manninen.


UutuuksiaMikko Piiroinen - Kai JantunenRaamattuvarttiNoin vartin mittai-nen raamattuhet-ki kouluikäisille. Yk-si vartti sisältää ly-hyen kertomuk-sen, opetusosion ja tehtävän. Teh-tävät ovat ristikoita, labyrintteja ja muita puuhatehtäviä, joiden pohjat saa kopioida koko ryhmälle. Materi-aalipaketin 35 varttia auttavat pää-semään siitä ”jumista”, miten opet-taa Raamattua kouluikäiselle. Ennakkohinta nid. 29 e. Ilmestyy maaliskuussa 2017.

Jonna Peitso – Tuomas Perkiö – Salla Poropudas – Taru NieminenIhme IsonenIsostoiminnan kirjaKirja sisältää sel-keän ohjelmarun-gon isoskoulutuk-seen. Kullekin koulutuskerralle on toi-minnallisia työskentelyjä, tehtäviä ja hartaus. Lisäksi mukana on vaihtoeh-toisia tapoja toteuttaa isoskoulutus.Noin 112 s. Ennakkohinta nid. 30 e. Ilmestyy toukokuussa 2017.

Antti Siukonen - kuvitus Harri Heik-kanenAuta armias!Koulun kirkkovie-railulla eksyvät Martti ja Iina tem-pautuvat 1500-lu-vun Saksaan, mis-sä suomalainen Mikael opiskelee tohtori Lutherin opissa. Lapset jou-tuvat huimaan seikkailuun. Refor-maation merkkivuoden materiaali kouluun, kirkkovierailuille ja 10-synt-täreille. 40 s.Seurakuntahinta 9,90 e, yli 20 kpl 6 e ja yli 100 kpl 5,40 e. Lisäksi on saata-villa Auta armias! Ohjaajan materi-aali. rakuntahinta 31,50 e.

u Espoon ja Helsingin hiippakuntien AARRE-leiri 19.–22.6.2017 Partahar-julla, Pieksämäellä.u Oulun hiippakunnan LAPIN LIEK-KI -leiri 26.–29.6.2017 Tievatuvalla, Saariselällä.u Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien LAHJA - ILOISIA YLLÄTYKSIÄ -lei-ri 28.6.–3.7.2017 Partaharjulla, Piek-sämäellä.

u Tampereen hiippakunnan PIHKA4-leiri 24.–28.7.2017 Upilassa, Hollo-lassa.u Lapuan hiippakunnan TARMO4-leiri 25.–28.7 .2017 Ähtärissä.u Turun arkkihiippakunnan LOIS-KIS-leiri 1.–4.8.2017 Salossa.

Lisätietoja: nuorikirkko.fi> Ajankoh-taista> Koulutus- ja tapahtumakalenteri

Kesän 2017 hiippakuntaleirit tytöille ja pojille

Nuori kirkko ry Itälahdenkatu 27 A (3. krs) 00210 Helsinki(09) 6877 4510 [email protected] www.nuorikirkko.fi

Pilvipedagogiikkaa

rippikouluunu Miten saada kuuluviin hiljaisten-kin ääni ja kutsua jokaista mukaan yh-teiseen prosessiin rippikoulussa? Netis-sä on monia ilmaisia ja helppokäyttöisiä työkaluja, joilla tuot uutta virtaa rippi-kouluopetukseen. Tule tutustumaan vä-lineisiin, jotka tekevät nuorten ajattelua näkyväksi ja kannustavat osallistumaan.

Koulutuspäivät 27.4. ja 26.9.2017 Lapu-an kristillisellä opistolla. Ilmoittautumi-set 10.3.2017 mennessä. Lisätietoja: www.nuorikirkko.fi/koulutukset

Muista Nuoren kirkon omat paikat

• Retkeily- ja kurssikeskus Lapissa, Saariselällä

• Leiri- ja kurssikeskus keskellä Suomea

www.partaharju.info

Tievatuvantie 6999830 Saariselkä

puh. 040 820 [email protected]

www.tievatupa.fi

varttiRaamattu

JUMISTA

Mikko Piiroinen

Kai Jantunen

LASTEN KESKUS ja NUORI KIRKKO

••

•

NAVIn kannanotto nuorten vaikuttamis-mahdollisuuksiinu Nuorten aikuis-ten vaikuttamis-ryhmä NAVI on julkaissut kan-nanoton nuor-ten vaikutusmah-dollisuuksista kirkos-sa. NAVI yhtyy Kirkon tulevai-suuskomitean mietinnön kantaan, et-tei nuorten edustus kirkon päätöksen-tekoelimissä ole riittävä. NAVI kehot-taa kiinnittämään huomiota erityises-ti rakenteisiin, jotka edesauttavat nuor-ten sivuuttamista päätöksenteosta. Rat-kaisuja voisivat olla joustavampi suhtau-tuminen asuinpaikkakunnan vaikutuk-seen luottamustehtävän hoidossa ja ak-tiivisempi lausuntojen pyytäminen sel-laisilta vaikuttamiselimiltä kuten NAVI, Nuorten tulevaisuusseminaari (Kirkko 2025 ) ja Ungdomens kyrkodagar. NA-VI toivoo, että tulevaisuusvaliokunta huomioi kattavasti nuorten aseman kir-kossa laatiessaan mietintöä kirkollisko-koukselle.

Kannanotto on luettavissa www.nuo-rikirkko.fi ja NAVI:n blogissa http://na-viryhma.blogspot.fi/

Painiva Jumala – kuunnelmia YouTubessa

Nuorisotyöhön suunnatut Nuori kirkko ry:n raamattukuunnelmat

on julkaistu. Painiva Jumala - Yhdeksän niskalenkkiä Raamatusta on keväällä 2017 ilmestyvä materiaalikokonaisuu-temme, josta kuunnelmat muodostavat yhden osan. Kuunnelmat ovat saatavilla YouTubessa hakusanalla Painiva Jumala.

Kuunnelmat syntyivät, kun joukko nuorisotyölle ja Raamatulle sydämensä menettäneitä kokoontui laatimaan raa-mattumateriaalia nuorisotyöhön. Pai-niva Jumala käsittelee yhdeksää ihmi-syyden keskeistä kysymystä raamatun-kertomusten valossa. Tarinoissa esimer-kiksi nähdään näkymättömiä ja anne-taan nelinkertaisesti takaisin.

Kuunnelmasarjan musiikista ja ääni-

maailmasta on vastannut Antti Vuori ja käsikirjoituksista ja ohjauksesta Antti Se-vanto. Ääninäyttelijöinä ovat mm. Dai-kini, Enna Henriksson, Markus Bäck-man, Matti Holi, Roosa Nyman, Jan-Christian Söderholm, Irja Rättä ja Ma-rika Westerling. Äänitteiden tuottamisen on mahdollistanut Kirkon Mediasäätiöl-tä ja Tunkelon säätiöltä saatu tuki.

Lisätietoa kuunnelmista ja raamat-tumateriaalista: Eija Kallinen, [email protected], puh. 0400 105 073.

Yhden hinnalla - kirkon nuorisopäivät 5.–7.5.2017 u Yhden hinnalla on kolmipäiväinen ev.lut. kirkon nuortentapahtuma, jo-ka sisältää monipuolisesti yhdessäoloa ja osallistumista, musiikkia, jumalanpalve-luksia ja työpajoja.

Tampereella 5.–7.5.2017 riittää teke-mistä Ristirockista Gospelin SM-kisoi-hin ja mobiilipyhiinvaelluksesta monen-laisiin pajoihin.

Ilmoittautumiset tapahtumaan au-keavat maaliskuussa 2017, tutustu jo nyt: www.yhdenhinnalla.fi.

Nuori kirkko esillä NUORI2017:ssa

u Nuori kirkko on mukana NUO-RI2017-tapahtumassa, joka järjestetään Tampereella 27.–29.3.2017. NUO-RI2017 on nuoriso- ja kasvatusalan suurin ammattilaistapahtuma. Osastol-lamme on muun muassa ohjelmallisia materiaali- ja tuote-esittelyjä, Mootto-

ripaja sekä kahvio. Tervetuloa osastol-lemme! Lisätietoja: www.nuori2017.fi

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 201724

Documents

VILL I - Nuori kirkko...6 VILL I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2017 VILL I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2017 7 Sana on kiirinyt, että Kirkkonum- men suomalaisen seurakunnan