VILLI- I H M I S I LLE N U ORI SOT YÖS SÄ 6·12

KuolemaKatselemme vielä kuin kuvastimesta

2 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 3– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 |

Kristillisen nuorisotyön tiedotus- ja ajankohtaislehti. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja: Eero Jokela,puh. 0400 629 765, eero.jokela@ptk.fi

ToimitussihteeriJaakko Kaartinen-Koutaniemi

ToimitusTarja Liljendahl puh. 0400 105073 tarja.liljendahl@nuortenkeskus.fiJonna Peitsopuh. 050 438 6821jonna.peitso@evl.fiSirpa Syrjä-Turpeinenpuh. 09 1802 497 sirpa.syrja-turpeinen@evl.fi

Toimituksen osoite / aineistot:Villi / Jaakko Kaartinen-KoutaniemiAntreantie 1 a 3, 02140 Espoojaakko.kaartinenkoutaniemi@gmail.comwww.villi.fi

OsoitteenmuutoksetPTK ry, Partaharjuntie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630430, faksi 015 468 1040ptk@ptk.fi

JulkaisijatKirkon Kasvatus- ja perheasiat, KKPNuorten Keskus ry, NKPTK – poikien ja tyttöjen keskus

KustantajaKirkon kasvatus- ja perheasiat

PainopaikkaAO-Paino, Mikkelipuh. 015 151 111

IlmoitusmyyntiMatti Piitulainen, 0400 301 618, matti.piitulainen@ptk.fi

TilauksetLehti toimitetaan seurakuntien varhaisnuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta. Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi, sähköpostitse ptk@ptk.fi tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

Kansi: Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

- I H M I S I LLE N U ORI SOT YÖS SÄ 6·12

“Taivasta kohti matka vie”

Joulun lapsi saapuu taivaasta, Jumala syntyy ihmiseksi, rinnalla kulkijaksi, tien näyttäjäksi ja johdattajaksi. Pääsiäisenä ylösnoussut vapahtaja voittaa kuole-man jälleenrakentaen rikkimenneen yhteyden Jumalan luo. Siinä on kristinus-kon ydinsanoma pähkinänkuoressa. Jumalan rakkauden Ilosanoma, jota levittä-mään meidät kirkkona ja kirkon työntekijöinä on kutsuttu.

Rinnalla kulkijan ja tien näyttäjän rooli on tehtävämme. Kun kuolema kos-kettaa ja tulee lähelle, tarvitaan usein paikalle meitä kuoleman ammattilaisia, jotka osaamme ja uskallamme elää rinnalla, olla vain hiljaa tai antaa luvan pu-hua, jakaa ikävän, surun ja pelon ja näyttää toivon näköalan tämän ajan rajalli-suuden tuolle puolen.

Taivasikävä on aikamme ihmiselle lähes tuntematon käsite. Elämme tässä ja nyt ja teemme sitä yhä kiihtyvällä tahdilla. Aikamme tekee kaikkensa poistaakseen kuoleman näköpiiristään, tavoittaakseen ikuisen elämän jo tässä ajassa. Ja kun kuolema vastaanpyristelyistä huolimatta murtaa sille rakennetut esteet ja tulee kohdalle, on ihminen hukassa ja neuvoton.

Aikamme on nuoruuden, eivätkä nuoruus ja kuolema tunnu sopivan sa-maan lauseeseen. Nuorisotyön tekijöinä erityinen tehtävämme on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus ja eväät kuoleman todellisuuden kohtaamiseen ja käsit-telyyn. Seurakunnassa jos missä tulee olla tilaa ja lupa puhua kuolemasta, ihme-tellä ja etsiä, pelätä ja löytää, tehdä näkymätön näkyväksi. Ei vain kriisin tai on-nettomuuden kohdatessa, vaan keskellä arkista elämää ja kasvua.

Kirkon työntekijöinä olemme taivasmatkan matkaoppaita, joilla tulee olla sa-nottavansa sekä matkan tekemisen taidosta ja varusteista, mutta myös itse pää-määrän ihanuudesta, josta vaivalloinenkin taivallus saa merkityksen.

TARJA LILJENDAHL VS.PÄÄSIHTEERI, NUORTEN KESKUS

PÄÄKIRJOITUSTässä numerossa:

4 Opi käymään kohti Kirkonammattilaiseneitarvitseosatapatenttivastauksialohduttaessaankuolemankoskettamaaihmistä.Pitääosatakysyä,kuunnellajaollaläsnä.Kuuntelevaläsnäoloantaatilanihmistenomallesurulle,pastoriIreneErkkosanoo.

7 Kolumni KuolemattomuudestameilläonvaintoivovainKristuksenkautta.Eivarmojenpaikkojen,vaantoivonkristinusko.

8 Mustan kautta ylösnousemukseen Mustayöhelmionnauhantoiseksiviimeinenpyöreähelmi.Sekädessäänvoimyöntää,ettäelämäänkuuluumyösyksinäisyyttäjasurua.Muttaennenkuinsiitäpäästetäänirti,muistetaanmyös,ettäJumalaeihylkää,vaanpitäähuolta,opettaaKaarinaHakkarainen.

11 Raamattu Raamatustaaukeaauseitaerisuuntaisialanganpäitäsiitä,mitäkuolemassajasenjälkeentapahtuu.“...muttasilloinnäemmekasvoistakasvoihin.”

12 Pahinta oli ystävän kuolema JasmineSalokoskimenettionnettomuudessakävelykykynsä,muttapahintaoli,ettähänmenettiystävänsäkin.Tukeaselviämiseenlöytyisosiaalisenmediankautta.Nettivoijohtaaavunlähteelle.

14 Vapaaehtoisen into ei lopu AnjaHinkkalaontehnytvapaaehtoistyötälvilanseurakun-nassa33vuodenajan.Tyttötyössäaloitettiin,varhaisnuortenkanssanoltiin.Nythänkohtaatyttöjäjapoikia.SeontärkeääsekäAnjalleettäseurakunnalle.

16 Ideologisella uralla Tuoreprogradu-tutkimuskirkonnuorisotyöntekijöidenurastajaammatillisestaidentiteetistäkertoo,ettäkirkonpitäisilisätäjoustavaaurajohtamista,vahvistaakseenideologistasitoutuneisuuttatyöhönjatyöuraan.

17 Parempaa tietoa nuorista Monipolvinenhyvinvointionensimmäinennuorisobarometri,jossahaastateltiinmyösvastanneidennuortenvanhempia.Tuloksenaonlaajakatsausnuortenarvoihin,valintoihinjakasvuympäristöön.

18 Nuorten Keskus (NK) Vihreitälähettiläitä.Voimaneidotjaisosiskot.Lokaalijaglobaali.Hyvääjoulua!

20 Kirkkohallitus, kasvatus ja perheasiat (KKP) Ekopaasto.Saavutettavuusohjelma.Päihdekasvatus.Yhteispoh-joismainenvarhaiskasvatuksenmateriaali.Nuori2013.

22 PTK – poikien ja tyttöjen keskus Lapsiasiahenkilöt.Kehittämisasiakirja.Koulutuskalenteri.

4 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 5– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 |

ri Irene Erkko.”Kirkon työntekijä hyväksytään ja

otetaan vastaan yli sukupolvi-, kult-tuuri- ja uskontorajankin, jos tilantei-siin menee aitona, oikeasti kohtaamaan toista ihmistä, kysymään ja kohtaamaan kysymyksiä tuputtamatta niiden tilalle omaa juttua. Silloin voidaan olla tilan-

teessa yhdessä ja kohdata yhdessä myös se jokin pyhä.”

Kysymistä ja kuulemista läsnäolossa

Erkko on kouluttautunut sairaalateolo-giksi yhdysvaltalaisessa lasten ja nuorten

huippusairaalassa. Sen hoitotiimeissä oli lääkärien ja hoitajien rinnalla kym-menen täysipäiväistä sairaalateologia. He olivat mukana koko hoitoketjussa, läsnä vakavissa tilanteissa, ja kohtasivat kuoleman potilaiden omaisten ja ystä-vien kanssa tunnustuskunta- ja uskon-torajojenkin yli.

”Sairaalateologilta ammattilaise-na odotetaan näiden ihmisten kohtaa-mista avoimesti. Potilaiden ja omais-ten luo ei mennä valmiilla kaavoilla, ei-kä missään nimessä valmiilla julistuksel-la, vaan avoimesti kohtaamaan ne tilan-teet ja kysymykset, jotka oven takaa vas-taan tulevat. Sama pätee siihen, miten kenen tahansa kirkon työntekijän pitäisi ihmisiä kuoleman äärellä kohdata”, Erk-ko miettii.

Kaikki valmiiksi pureskeltu estää sen kuulemista ja kohtaamista, mitä sure-valla varsinaisesti on mielessään.

”Kun näet jonkun itkemässä ja luu-let hänen surevan yhtä, ja hänellä onkin mielessään aivan muuta, et pääse siihen asiaan kiinni, ellet osaa kysyä. Sellainen pieni kysymys kuin ’Mistä nuo kyynelet kertovat?’ on avannut minulle tosi pal-jon sellaista, joka kysymättä olisi jäänyt piiloon.”

”Jos me emme odota kysymyk-siä vaan tarjoamme nättejä selityksiä ja yleiskristillistä pullamössöä ihmisille, jotka painiskelevat aidosti kärsimyksen, kuoleman, lohduttomuuden kanssa, he eivät voi kristinuskosta löytää vastauksi-aan”, Erkko sanoo.

”Monet fraasit, joihin kirkossa joskus turvaudutaan, ovat todellisuudessa aika hirveitä: Varmasti tällä on jokin tarkoi-tus. Jumala ei anna enempää kuin ihmi-nen jaksaa kantaa. God is in control…”

”Tuollaiset tokaisut suoraan sanottu-na loukkaavat ihmistä, joka on saanut kannettavakseen enemmän kuin jaksaa kantaa. Ne vievät lisäksi tilan suremisel-ta. Sille ei ole paikkaa, kun ihmisen pi-täisi kiittää Jumalaa tästäkin asiasta.”

Kohdatessaan ihmisiä kuoleman-sairauden ja kuolemisen äärel-lä, monelle tulee tunne siitä, et-

tä sanat ja keinot loppuvat kesken. Ny-kyelämästä kuolema ja sairaus on siivot-tu aika kauas, ja kuolemaan liittyvät asi-at ovat kauheita poikkeuksia, jotka jos-kus sivuavat arkea.

Seurakuntatyössä, nuorisotyössäkin toimivien odotetaan osaavan kohdata, lohduttaa ja auttaa ihmisiä, joita kuo-lema on tavalla ja toisella sivunnut. Tai vaikkapa kokonaista nuorten joukkoa, joka ovat menettänyt ystävänsä.

Mitä työntekijä sellaisissa tilanteis-sa sanoo, miten toimii? Monelle am-

mattilaiselle kysymykset ovat yhtä vai-keita kuin kenelle tahansa seurakunta-laiselle.

”Tärkeintä on läsnäolo ja kuulemi-nen, ei vastausten tarjoaminen, puuhaa-minen ja auttaminen. Ei Ihmisten su-run kohtaamiseen myöskään ole mitään yleisiä patenttivastauksia”, sanoo pasto-

Opi käymään kohtiIrene Erkko oppi teksasilaisessa lasten ja nuorten sairaalassa, että surua kuoleman äärellä lohdutetaan avoimesti kohdaten.

6 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 7– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 |

Tarvitaan aikuisen uskoa

Kirkolla on sanoma kuolemasta ja evan-keliumista, mutta sillä ei saa kampata ihmisiä. Oikeat kysymykset ovat vaikei-ta, vaikeampia kuin helpot vastaukset.

”Meillä on helposti esillä tämä julis-tuksemme ja valmiit vastaukset. Mutta jos esimerkiksi nuorten kysymykset mi-tätöi, he eivät anna sinulle enää mitään. Jos niihin vaikeisiinkin kysymyksiin ei yritä aidosti vastata, ei ole oikeastaan mitään sanottavaa eikä annettavaa.”

”Ulkoa opittujen lausahdusten sijaan on parempi sanoa, että asiat näyttävät olevan selittämättömiä ja jäädä mietti-mään niitä yhdessä. On parempi myön-tää olevansa näiden asioiden edessä epä-varma kuin olla falski”, Irene Erkko sa-noo.

Niinpä työntekijältä Erkon mielestä edellytetään teologisesti enemmän kuin lapsuuden uskoa ja sen yksinkertaisen selkeitä malleja.

”Pitää ymmärtää, että oppi on risti-riitainen ja selityksillä rajansa. Me em-me pysty kaikkeen vastamaan – siksi tä-mä on usko, eikä jotain muuta.”

Teksasilaissairaalassa käytettiin poti-laiden kanssa Godly Play -menetelmää muun muassa hartauksien pitämiseen. Etuna on menetelmän avoin kieli, joka toimii nuorten kanssa uskontokunnasta riippumatta. Menetelmään liittyvät ih-mettelykysymykset, joita potilaat esit-tivät, antoivat puolestaan työntekijälle taustamateriaalia seuraaviin kohtaami-siin heidän kanssaan.

Kohtaaminen, kysymykset ja va-paa vastausten etsintä antavat pelkää-ville ja sureville ihmisille tilaa ottaa vas-taan, käydä läpi ja jäsentää tapahtunut-ta osaksi elämää.

Tarvitaan eheyttäviä tarinoita

Nuorille kaverit ovat tärkeintä, surukin on yhteisöllistä. Nuorten porukalle on tärkeää saada surra ja pohtia keskenään. Työntekijää tarvitaan ennen kaikkea ta-ka-alalla, turvaamassa sille rauhaa.

”Toinen juttu on sitten se, että eri ih-misillä on erilaisia tapoja käsitellä surua. Jotkut puhuvat, toiset yrittävät toimia. Seurakunnissa on Suomessa melko vä-häisesti kokeiltu sitä, että tarjottaisiin erilaisia tapoja kohdata ja työstää surua, joka on kohdannut. Entä jos tarjottai-siin ihan erilaisia tapoja työstämiseen:

joillekin kirjeen tai runon kirjoittamis-ta poismenneelle, toisille vaikka vaellus-ta, jonka tekeminen sitten omistettai-siin surulle.”

Amerikkalaiset tavat antaa tilaa ih-misten omalle ilmaisuille surun keskel-lä saattavat oudoksuttaa suomalaisiin perinteisiin tottunutta, mutta niissä on paljon punnitsemisen arvoista.

Erkko kertoo kolmivuotiaan, kitari-saleikkaukseen yllättäen kuolleen tytön hautajaisista, joissa hautajaisseremoni-an jälkeen kokoonnuttiin kirkon edus-tan puistoon, saattoväelle annettiin il-mapalloja. Kukin sanoi sanasen, jäähy-väiset tai muun ajatuksen ja päästi pal-lon nousemaan taivaalle.

”Kaikille läheisille, joiden varmasti oli vaikea hyväksyä pienen lapsen kuo-lemaa, jäi selitysten sijaan ainakin muis-to ilmapalloista ja jäähyväisistä. Sellaise-

na se oli hyvin arvokasta”, Irene Erkko sanoo.

Kuolema paljastaa elämän arvon

”Ennen kuin menin opiskelemaan sai-raalateologiksi, en itse ollut edes näh-nyt kuollutta ihmistä. Sairaalassa silmä-ni avautuivat nopeasti sille, ettei kukaan meistä tiedä, olemmeko täällä enää huo-menna. Oma tai läheisten elämä ei ole varmaa”, kertoo pastori Irene Erkko.

”Se kokemus teki omasta elämästä-ni oikeastaan valoisamman. Selkeä tie-toisuus siitä, että olemisemme täällä on ajallista, antoi minulle tarpeen elää täs-sä hetkessä ja huolehtia siitä, että asiani ovat riittävän selvitettyinä.”

Hiukan filosofisesti laitettuna: kuo-leman todellisuus antaa perustan elä-män arvolle. Ja elämässä kuolemakin kohdataan.

”Jos on surullinen, yksinäinen tai kai-paa syliä tai rakkauden kokemusta, on aika harvinaista, että joku kokisi Jeesuk-sen tulevan pitämään häntä sylissään. Kyllä se syli, läsnäolo ja rakkaus toden-tuu vain ihmisten kautta”, Erkko miet-tii.

”Vain, jos voimme kohdata toisen ih-misen itsemme ja toimintamme kautta, voimme välittää jotain rakastavasta Ju-malasta. On turha lauleskella Jumalan kämmeniä, jos arjen kristillisyyttä ei ele-tä oikeissa kohtaamisissa todeksi.”

KUVAT JA TEKSTI: JAAKKO KAARTINEN-KOUTANIEMI

Kuolematon

KUOLEMA EI OLE KOHDANNUT minua. En tiedä miltä se tuntuu. En ole myöskään koskaan nähnyt kuollutta, saati koskenut. En voi tietää tunnetasolla miltä tuntuu, kun kuolema koskettaa ja vie jonkun läheisen ja rakkaan.

Läheiseni isoveli kuoli tehtyään epätoivoisen ratkaisun. Se tuntui kamalalta - en tosin tiedä miksi. Ehkä se oli läheisteni suru, joka minun oli kohdattava. Lai-toin tekstarin:” Hellä halaus surun keskellä, ei aavistustakaan miltä sinusta nyt tuntuu.” Sain palautetta jälkeenpäin, että se oli lohduttavin viesti, jonka hän sai. Outoa.

”MÄ HALUUN POIS täältä! Ota mut pois täältä!” Katselee ohi kiitävää junaa ja miettii. ”Herra auta jotakuta auttamaan, kivut ovat liian suuret!”

On olemassa todellista kuoleman ja lopullisen helpotuksen odotusta, mutta olen tullut myös siihen tulokseen, että ihminen haluaa aika ajoin takaisin koh-tuun. Turvaan. Turvaan pahalta ja kivuliaalta maailmalta. Tuskin ihminen kaikis-sa tapauksissa haluaa oikeasti kuolla, vaan tarve olla turvassa painaa enemmän.

Joka tapauksessa ihminen ei ole omissa hautajaisissaan läsnä näkemässä omais-tensa surua tai syyllisyyttä. Sitä iloa ei kuolleelle suoda. Kuollut on kuollut ja sie-lu siirtyy tuonelaan odottamaan lopun aikoja, tuomiota, tempausta. Kristusta.

JOKAINEN, JOKA HALUAA, pääsee taivaaseen! Iankaikkisen elämän toivo lohduttaa läheisten kuoleman keskellä. Jokainen, joka uskoo iankaikkiseen elä-mään Jumalan rakkauden ympäröimänä, saavuttaa päämääränsä.

Kaikki eivät kuitenkaan usko sitä todeksi, eivätkä halua. Kristityn vastuuseen kuuluu kertoa se, mitä Raamattu lupaa ja mitä se ei lu-

paa. Sana ei lupaa sitä, että Kaarlo, Jooseppi, Kepa ja Maikki ovat kaikki jatkoil-la taivaassa. Meillä on ainoastaan toivo siitä Kristuksen kautta. Vain Hänen kaut-taan olemme kuolemattomia.

HENSKU KETTUSAARI

Kolumni

”Me emme pysty kaikkeen

vastamaan – siksi tämä on usko,

eikä jotain muuta.”

8 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 9– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 |

Rukoushelmien avulla lasten ja nuorten kanssa voi käsitellä kristillistä uskoa ja tavallista elä-

mää limittäin. Jokainen niistä, kultaisesta Juma-

lan helmestä valkoiseen ylösnousemuk-sen helmeen saakka on matka kristinus-kon salaisuuksiin. Helmien yksi suoma-lainen äitihahmo on Kaarina Hakkarai-nen.

Sen voi jakaa, mitä on saanut

Rukoushelmet tulivat Malmin seura-kunnan nuorisotyönohjaaja Kaarina Hakkaraisen elämään postilaatikosta vuosituhannen vaihteessa.

Hänen ystävänsä nuorisotyönohjaa-ja Tarja Rae oli kokeillut niitä Espoos-sa rippukoulussa ja lähetti yhden pake-tin ohjeineen myös Hakkaraiselle Hel-singin Jakomäkeen.

”Tarja kirjoitti innostuneena, että pi-popäätkin käyttävät näitä. Epäilin ko-vasti tätä, mutta ehdotin kuitenkin pa-pille, jonka kanssa pidin rippikoulun, että ottaisimme ne kokeiluun. Joo, ote-taan ne, hän sanoi.”

Hakkarainen otti käsiinsä helmet ja luki ystävänsä lähettämän lapun, jossa jokainen helmi kertoo jotakin Jumalas-ta ja ihmisestä.

”Kokemus olikin minulle hyvin hen-gellinen. Sen kokemuksen verran mi-nulla oli rippikouluryhmälle antaa eväs-tä. Sanon aina muille, että pitää olla it-se sisällä rukoushelmissä. Kun niillä on itselle merkitystä, voi muillekin viedä niistä viestiä. Mitä itse on saanut, sen

voi jakaa. Mutta me menimme silloin viikon varoitusajalla.”

Yhdetkään eivät jääneet luokkaan

Kultaisia jumalanhelmiä oli vaikea saa-da ja Hakkarainen maalasi helmet itse nopeasti ennen leiriä. Maali kului jo lei-rin aikana pois.

”Pojat tulivat kysymään, saisivatko he maalata ne uudelleen ja annoin pie-nen maalipurkin lopun heille. Yhdetkin pojat joiden lapsuus ei ollut ollut turval-lisin mahdollinen, kulkivat koko leirin rukoushelmet käsivarren ympärille vie-ritettynä. ’Kaarina, koska me tarvitaan näitä?’ he huutelivat minulle.”

Yhdetkään helmet eivät jääneet lei-rikeskukseen vihkojen ja erinäisten jäl-keenjääneiden Raamattujen ja Katekis-musten tavoin. Hakkarainen oli hurah-tanut.

”Hankin kaikki rukoushelmien isän, ruotsalaisen piispa Martin Lönnebon kirjat ja aloin kääntää niitä itselleni kou-luruotsilla. Perustin tuttavien sähköpos-tilistan, jolle aloin lähettää Lönnebon viikon tekstejä”, nykyisin rukoushelmi-aiheisia nettisivuja pitävä Hakkarainen kertoo.

Lönnebon teologiassa hiljaisuus on keskeistä. Siinä riittää kaipaus Juma-lan edessä. Rukoushelmien kokeilemi-nen vei Hakkaraisenkin hiljaisuuteen ja mystiikkaan ja hän kouluttautui myös retriittiohjaajaksi.

”Rukoushelmet liittyvät mystiik-kaan, sillä niissä on kysymys Jumalan

läsnäolon aavistelusta ja Hänen edes-sään pysähtymisestä.”

Helmet opettavat, mitä Isä meidän tarkoittaa

Pian rippikoulun helmitunnin jälkeen Hakkarainen pyydettiin Jakomäen kou-luun pitämään tuntia rukoushelmis-tä, josta jo joku oli opettajanhuoneessa kuullut. Tule Isä meidän-aiheiselle tun-nille, tämä opettaja ehdotti.

Kultaisen Jumalan helmen kohdalla oli ohjeena lausua Isä meidän -rukous. Hakkarainen lupasi miettiä jotakin op-pituntia varten helmien pohjalta.

”Menin kotiin ja rupesin käymään helmiä läpi. Tajusin, että Isä meidän rukous- kulkee kuin itsestään muka-na pyöreissä helmissä: Jumalan helmi, Isä meidän joka olet taivaissa. Minähel-mi, pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Kun olen pieni ihminen, minun täytyy py-hittää Hänen nimensä. Kasteen helmi, Tulkoon Sinun valtakuntasi. Kun ihmi-siä kastetaan, Jumalan valtakunta laaje-nee. Autiomaan helmi, tapahtukoon Si-nun tahtosi. Kun olen hukassa, mitä sitä voisi parempaa rukoilla? Sininen huo-lettomuushelmi, anna meille tänä päi-vänä meidän jokapäiväinen leipämme. Hyvänen aika, nämähän menevät aivan järjestyksessä, minä hämmästyin.”

Isä meidän -rukouksen löytyminen rukoushelmistä oli ratkaiseva askel, jon-ka jälkeen Hakkaraisesta tuli rukoushel-mien grand old lady.

”Isä meidän -rukous ja Herran siuna-us tekivät sen, etten jäänyt käyttämään

Yön helmi merkitsee: Jumalani, missä olet? Sinun käsiisi minä annan henkeni. Sen kohdalla voi rukoilla: En enää pelkää, Jumala on minun kanssani.

Rukoushelmiä pitkin yöstä ylösnousemukseen

JAAKKO K

AARTIN

EN-K

OUTANIEMI

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 | 10

USKO YLÖSNOUSEMUKSEEN ja kuolemanjäl-keiseen elämään on alusta saakka ollut tärkeää kris-tinuskossa. Aiheen keskeisyydestä huolimatta Raa-matusta ei tarkennu yksityiskohtaista kuvaa siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Erilaiset, loogisesti ristiriitaiset kuvat elävät rinnakkain.

Useimmissa Vanhan testamentin kirjoituksissa ei uskota samanlaiseen tuonpuoleiseen elämään tai-vaassa kuin myöhemmin kristinuskossa. Kuoleman-jälkeinen elämä tuonelassa on ilotonta varjoelämää: ”Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä si-nua tuonelassa” (Ps. 6:6).

Vanhan testamentin myöhäisimmissä kirjoituk-sissa ja Vanhan testamentin jälkeen syntyneissä juu-talaisissa kirjoituksissa nousee esiin vähitellen ajatus syntisten ja hurskaiden erilaisista kohtaloista ja aiko-jen lopulla tapahtuvasta tuomiosta: ”Monet maan to-mussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun” (Dan. 12:2). Tässä vaiheessa kysymys ei ole yksiselitteisesti kaik-kia ihmisiä kohtaavasta viimeisestä tuomiosta, vaan ”monien” ylösnousemus viittaa mahdollisesti hurs-kaiden marttyyrien ja heidän vainoajiensa tuonpuo-leisiin kohtaloihin.

VARHAISET KRISTITYT odottivat pikaista Jee-suksen paluuta takaisin maan päälle. Tämä herätti kysymyksen siitä, miten tällöin käy niille kristityil-le, jotka ovat jo kuolleet. Paavali lohduttaa Tessaloni-kan kristittyjä ja sanoo, että samalla kun elossa olevat kristityt – joihin Paavali tässä vaiheessa lukee itsen-sä – temmataan taivaaseen, ”kuoleman unta nukku-vat” kristityt tuodaan elämään kohtaamaan Herran-sa (1. Tess. 4:13–18).

Muualla kirjeissään Paavali korostaa Kristuksen takaisin tullessa tapahtuvan ylösnousemuksen ruu-miillisuutta (1. Kor. 15:15–34). Kuvatessaan tar-kemmin ylösnousemusta Paavali puhuu siemenestä,

jonka täytyy ensin kuolla (1. Kor. 15:36), ja koros-taa monin tavoin katoavaisen, heikon, ajallisen ja li-hallisen ruumiin eroa katoamattomaan, täynnä voi-maa olevaan, ikuiseen ja hengelliseen ylösnousemus-ruumiiseen (1. Kor. 15:42––47).

Paavalin kuvaus on antanut myöhemmille kristi-tyille mahdollisuuden painottaa joko ylösnousemus-ruumiin jatkuvuutta maanpäällisen ruumiin kanssa tai korostaa niiden erilaisuutta.

Aikojen lopulla tapahtuvan ylösnousemuksen rin-nalla Paavalin teksteissä elää vahvana usko siihen, et-tä ihminen kohtaa Herransa jo oman kuolemansa hetkellä (2. Kor.5:1–10; Fil. 1:20–26). Tämä usko esiintyy myös muualla Uudessa testamentissa. Köyhä Lasarus on Abrahamin huomassa ja rikas mies tuo-nelassa samanaikaisesti, kun rikkaan miehen veljet jatkavat elämäänsä maan päällä (Luuk. 16:19–31). Jeesus lupaa ristillä katuvalle roistolle, että tämä on tänään hänen kanssaan paratiisissa (Luuk. 23:43).

NÄISTÄ ERI SUUNTAAN VIEVISTÄ langanpäis-tä ei saa punotuksi yhtenäistä kuvaa kuolemanjäl-keisestä elämästä. Kuvat tuonpuoleisuudesta liikku-vat ihmisen tiedon rajamailla eli kuten Paavalin sa-noo: ”Katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin ar-voitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin” (1. Kor. 13:12).

Raamatun kuoleman kuviin kuuluu kuitenkin jo Vanhasta testamentista lähtien kärsimyksen, rajalli-suuden ja kuoleman kiertokulun rikkova toivo: ”Mi-nä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydä-meni kaipaa (Job 19:25–27).

RAIMO HAKOLA

Kuoleman kuvia

Raamattu

11

helmiä vain itse, vaan aloin laatia niistä opetusmateriaalia ja opettaa niitä muil-le”, hän sanoo.

Surun helmi muistuttaa, ettei Jumala hylkää

Musta yöhelmi on nauhan toiseksi vii-meinen pyöreä helmi. Se kädessään voi myöntää, että elämään kuuluu myös yk-sinäisyyttä ja surua. Mutta ennen kuin siitä päästetään irti, muistetaan myös, että Jumala ei hylkää, vaan pitää huolta. ”Annan pois yksinäisyyteni. Otan vas-taan Sinut”, lausutaan rukoushelmien lapsille tarkoitetussa tekstissä.

Mustan helmen kohdalla Isä mei-dän -rukouksessa lausutaan: Äläkä saata meitä kiusaukseen. Hakkaraiselle kiusa-us ei merkitse pahoja tekoja tai huonoja tapoja, vaan vaikeissa tilanteissa ja epä-toivossa houkutusta epäillä, että Jumala on hylännyt.

”Mustan helmen kohdalla pyydetään suojelusta siltä ajatukselta, että Jumalaa ei ole tai että olisimme Hänestä erossa. Ylösnousemushelmi, joka tulee seuraa-vaksi, on kohta, jossa pyydetään: päästä meidät pahasta. Se merkitsee, että Kris-tus voittaa pahan vallan.”

Hakkarainen kokosi materiaalin ru-koushelmitunniksi Isä meidän -ruko-uksesta ja Herran siunauksesta. Herran siunaus koostuu hiljaisuuden helmistä, jotka ovat Isä meidän -helmien lausei-den välillä.

Lönnebo sai ruotsiksi käännetyn ma-teriaalin luettavakseen ja kertoi, ettei ol-lut tullut ajatelleeksi, miten tarkkaan Isä meidän kulkee helmissä mukana.

Hengellisiä asioita lapsille

Kaarina Hakkarainen on jäämässä eläk-keelle Malmin seurakunnasta. Hän on ollut lähes kaksikymmentä vuotta Jako-mäessä varhaisnuorisotyössä. Aikoinaan ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen Hak-karainen mietti, harrastaisiko seurakun-taa ja tekisi töitä muualla vai toisinpäin.

Kauppakorkeakoulun opinnot kes-

keytti hengellinen kokemus. Hakkarai-nen kutsuu enkeliksi miestä, joka ilmes-tyi Vartiokylän seurakunnan nuorten vaikuttamisryhmän kokoukseen ja sine-töi päätöksen kouluttautua alalle.

”Istuimme kerrostalon kellarissa kun yhtäkkiä ulkoa kuului meteliä ja sisään pyrki hakattu mies verissä päin. Hän pakeni jotakin porukkaa ja hänet pääs-tettiin sisään. Kokous keskeytettiin en-kä edes muista, millä tavoin, mutta jo-tenkin me autoimme miestä saamaan apua. Kotiin kulkiessani tunsin, että tä-tä minun kuuluu tehdä.”

Hakkaraista ohjanneet ihmiset ja ys-tävät olivat sitä mieltä, että hänen paik-kansa olisi nuorisotyössä, koska se on niin vaikeaa. Monien ajatuksena oli, et-tä varhaisnuorisotyössä pärjää kuka ta-hansa. Vaikka Hakkarainen pitää kah-den työalan vertaamista turhana ja hyö-dyttömänä, hän näkee asiassa myös päinvastaisen puolen. Raamattua on helpompi käsitellä rippikouluikäisten kuin alakouluikäisten kanssa.

”Nuorella on jo jokin taju ja abst-raktien asioiden ajattelukyky. Alakoulu-ikäiselle hengellisten asioiden kääntämi-nen on paljon vaikeampaa.”

Asioita joita kukaan ei haluaisi tapahtuvan

Mustasta helmestä Hakkarainen tapaa sa-noa nuorille kuulijoille, että se on sellais-ten asioiden helmi, joiden kukaan ei ha-luaisi tapahtuvan. Hakkaraisen mieles-tä pientenkin lasten kanssa vaikeita asi-oita pitää käsitellä. Luottamusta voi valaa jo ennen kuin elämä tuo vakavia huolia.

”Emme voi kasvattaa lapsia niin, et-tä elämä on vain onnellista. Jos suruun voi antaa etukäteen eväitä, millä siitä voi selvitä, niin sitä parempi. Joku pie-ni liekki voi olla siinä, jos lapselle on jo ennen mitään surullisia kokemuksia sa-nottu, että ei ole mitään sellaista, mistä et voisi Jumalan kanssa selviytyä.”

Musta helmi on niiden hetkien hel-mi, kun tuntuu, että oma sydän on musta ja pimeä.

”Sanon, että voi tuntua, kuin olisi ai-van yksin, että ympärillä ei olisi ketään joille voisi puhua. Musta yön helmi on niiden hetkien helmi. Voi tuntua, että Jumalakin on hylännyt. Silloin on hy-vä tarttua tähän helmeen ja ajatella, että Jumala on aivan lähellä, mutta koska on niin pimeää, minä vain en näe Häntä.”

Mustasta helmestä mennään ylös-nousemuksen helmeen, joka on valkoi-nen. Sen kohdalla pyydetään rohkeut-ta ja luottamusta elämään, sillä kuole-ma on voitettu.

”Kerron, että vaikka Jeesus oli Juma-lan Poika, hänestäkin tuntui, että Juma-la on hylännyt hänet.”

Hakkaraista on puhutellut Lönne-bon ajatus, että ei pitäisi pelätä pelkoa tai surua. Ei ole mitään pelättävää.

Opettajat ihmettelevät, mitä luokil-le tapahtuu, kun heille pidetään rukous-helmituntia. Helmistä on tullut paikal-lisissa kouluissa tokaluokkalaisille iso juttu ja Hakkaraisen kokemusten mu-kaan oppilaat odottavat niitä etukäteen ja ovat vaikuttuneita jälkeenpäin.

”Siinä on jotakin sellaista, mitä on vaikea sanoin kuvata. Jumalan rakkau-den helmi, mä muistan sen rippikou-lusta! huudahti eräskin ysiluokkalainen, kun näki pienten koululaisten solmivan rukoushelmiä, hän muistelee.”

SALLA RANTA

www.rukoushelmet.net

12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 | 13

Jyväskyläläinen Jasmine Saloranta joutui joulukuussa 2010 ystäviensä kanssa au-to-onnettomuuteen.

Nokkakolarissa menetti henkensä yksi nuorista, ja myös toisen auton kuljettaja kuoli.

Saloranta sai niin vakavia vammoja, ettei hänen selviämisestään ollut varmuutta. Viik-kojen tajuttomuusjakson jälkeen potilas kui-tenkin heräsi. Hän sai kuulla halvaantuneensa.

Pyörätuoliin joutuminen ei lopulta ollut pahin isku.

”Läheisen ystävän kuolema oli isompi asia. Tuoliin sopeuduin nopeasti, mutta ka-verin kuolema sattui”, nyt 20-vuotias Salo-ranta muistelee.

Vaikeasta asiasta oli tarve päästä puhu-maan. Keskustelumahdollisuuksia tarjoutui onneksi runsaasti, kun ystävät, sukulaiset ja tuttavat vierailivat sairaalassa.

Tieto ystävän menehtymisestä tuntui fyy-sisenä kipuna.

”En tiedä, olisivatko elimeni kestäneet, jos olisin pitänyt kaiken sisälläni. En olisi varmasti jaksanut yksin.”

Facebook-viestit lohduttivat

Sairaalassa kului viisi kuukautta, ja senkin jälkeen meni muutama kuukausi kuntou-tuksessa. Sosiaalinen media osoittautui sai-raalassa hyväksi yhteydenpitovälineeksi ul-komaailmaan.

”Facebookissa näin, mitä ystävilleni kuului. Pysyin sitä kautta muiden arjessa mukana.”

Salorannan profiiliseinälle tulvi kolarin jälkeen tsemppaavia kommentteja. Kynnys kysellä hänen kuulumisiaan oli verkossa ma-tala heillekin, jotka eivät rohjenneet tulla sairaalaan visiitille.

”Oli ihana nähdä, miten useita ihmi-siä meidän onnettomuutemme oli liikutta-nut. Monet kertoivat rukoilleensa puolesta-ni. Viestit antoivat minulle voimaa.”

Blogin suosio yllätti

Kun Saloranta oli loppukeväästä 2011 pa-remmassa kunnossa, hän alkoi kirjoittaa ko-kemuksistaan blogissa.

Etukäteen Saloranta arveli, ettei lukija-kuntaa tulisi juurikaan lähipiirin ulkopuo-lelta. Hänen ihmeekseen kävi toisin. Blogiin tehdään melkein päivittäin tuhat vierailua, ja kaikkineen siellä on luettu tekstejä puoli miljoonaa kertaa.

”Huomasin, voivani antaa muille esimerk-kejä siitä, kuinka pyörätuolissa pystyy elämään normaalia elämää. Itse en tuntenut ennen on-nettomuutta ketään pyörätuolissa istuvaa.”

Tavallisia nuorille kuuluvia asioita Salo-ranta onkin tehnyt kuluneen vuoden aika-na paljon. Hän pääsi viime keväänä ylioppi-laaksi, muutti syksyllä ensimmäiseen omaan kämppäänsä ja sai marraskuussa ajokortin.

Salorannan elämänmyönteinen asenne on huomattu Keski-Suomessa, ja marras-kuussa 2012 hänet nimettiin vuoden positii-visimmaksi jyväskyläläiseksi.

Sureva kaipaa läsnäolijaa

Saloranta toimi ennen onnettomuutta va-paaehtoisena seurakuntien Saapas-työssä, ja

u Kirkko tekee sosiaalisessa mediassa perustyötä yhä enem-män. Tällä hetkellä tärkein kanava on Facebookin Kirkko Suo-messa -sivu, jonka kautta aukeaa mahdollisuus kahdenkeskiseen chat-keskusteluun työntekijän kanssa.

Siellä on mahdollista puhua myös vaikeammista asioista, ku-ten esimerkiksi kuolemasta tai sairastumisesta.

Keskustelupyyntöjä tulee nuoriltakin. ”Chatissa ei muusta puhutakaan kuin vakavista asioista. Yh-

teyttä ottavalla voi olla esimerkiksi vuosien ajalta kokemus, että mikään ei auta koulukiusaamiseen. Verkossa ei pysty ottamaan kantaa tilanteeseen tarkasti, mutta on tärkeää kuunnella ja kul-kea nuoren vierellä”, sanoo verkkokeskustelija Meri-Anna Hint-sala Kirkkohallituksesta.

Hintsala pitää nettiä matalan kynnyksen paikkana tuen pyy-tämiselle. Siellä nuoren ei tarvitse pelätä purskahtavansa toisen kasvojen edessä itkuun.

”Jos nuori tulee netissä kuulluksi, hänelle voi syntyä rohkeus hakea apua kasvotustenkin”, Hintsala sanoo.

Hän rohkaisee nuorisotyöntekijöitä kohtaamaan nuoria Face-bookissa, jos näiltä tulee kaveripyyntöjä.

”Nuori voi sitten hädän tullen olla yhteyksissä työntekijään myös verkossa. Se on tietenkin jokaisen työntekijän itsensä pää-tettävissä, ottaako Facebook-kavereiksi nuoria.”

Hiljattain kirkko julkisti sosiaalisen median ohjeet (http://some.kirkonsuuntaviivat.fi). Niissä kannustetaan työntekijöitä muun muassa pohtimaan, miten he voivat rajata yksityisyyttään. Facebookin asetuksia on mahdollista säätää esimerkiksi niin, et-tä osa viesteistä näkyy vain omille ystäville ja osa kaikille kon-takteille.

Lasten surua ei saa ohittaa

Myös tekstiviestitukipuhelin Tekstaritupuun sekä netissä toimi-vaan Nettitupu-palveluun tulee koululaisilta ajoittain viestejä, joissa he kertovat läheisen kuolemasta.

”Lapsi saattaa huokaista, että hänen pappansa on kuollut. Ei ehkä ole muuta paikkaa kertoa asiasta”, sanoo Helsingin seura-kuntayhtymän erityisnuorisotyönkeskus Snellun johtava erityis-nuorisotyönohjaaja Mare Kinanen.

Kinanen korostaa, että lapsen on tärkeää päästä purkamaan surunsa. Jos aikuiset eivät rohkaise lasta puhumaan, hänelle voi jäädä tuntuma, että vaikeista asioista pitää vaieta.

”Herkästi ajattelemme, että emme halua tuottaa lapselle enempää kipua kuin hän on jo kokenut, ja jätämme kysymättä, mitä hän ajattelee kokemastaan menetyksestä. Surun kanssa yk-sin jättäminen aiheuttaa kuitenkin kipua ja rikkinäisyyttä¨, Ki-nanen sanoo.

Hänen mukaansa anonyymissä tekstiviestipalvelussa voidaan auttaa lapsia tiettyyn rajaan saakka, mutta joskus on hyvä ohja-ta heitä ottamaan yhteyttä seurakunnan työntekijään tai muu-hun aikuiseen.

Kinanen suosittelee myös lasten sururyhmiä, joissa voi tavata muita menetyksen kohdanneita ikätovereita.

NOORA MELAANVUO

Nettikeskustelu saattaa rohkaista hakemaan apua

Autokolarista toipuneen Jasmine Salorannan blogia on käyty lukemassa puoli miljoonaa kertaa. Etukäteen Saloranta arveli kirjoitustensa kiinnostavan vain pientä porukkaa.

hän on jatkanut mukanaoloa myös parantu-misen jälkeen.

Saapaslaiset juttelevat nuorten kanssa se-kä kadulla että internetin keskustelufooru-milla. Saloranta on kokeillut molempia koh-taamismuotoja.

Tähän mennessä hän on lähinnä kysel-lyt nuorten päällimmäisiä kuulumisia, mut-ta tarvittaessa hän on valmis keskustelemaan syvällisemminkin.

”Vaikken itse ole ollut koskaan yksinäi-nen, tiedän, että joillakuilla nuorilla ei ole ketään, kelle voisi avautua”, Saloranta sanoo.

Hän huomasi omien menetystensä kes-kellä, että kipeissä tilanteissa riittää usein se, että joku on läsnä, kuuntelee ja pitää vaikka-pa kädestä kiinni.

Liiallinen arastelu, mitä voi sanoa, ei ole Salorannan mukaan tarpeen.

”Itse toivoin, että ihmiset kyselisivät, mitä minulle kuuluu. Puhumisen tarpeeni oli kova.”

Salorannan Rakkauspakkaus-blogi löytyy osoitteesta www.rpakkaus.blogspot.fi

Pahinta oli ystävän kuolema

14 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 15– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 |

”Vielä olen sitkeästi mukana, ja tu-len sitten vaikka sellaisella pot-

kurilla, jos en muuten pääse enää liik-keelle”, Hinkkala naurahtaa.

Hinkkala aloitti vapaaehtoisena vuonna 1979. Silloin kirkon varhais-nuorisotyö jakautui vielä tyttö- ja poika-työhön. Ura vapaaehtoisena alkoi ikään kuin vahingossa, kun Hinkkalan mies meni kansalaisopiston valokuvauskurs-sille ja sai tehtäväkseen kuvata lapsia.

Lapsia löytyi sitten seurakunnasta, mutta aikataulusyistä seurakuntaan läh-tikin Anja, ja sillä tiellä ollaan yhä.

”Tutustuin tyttötyöhön, saimme ku-vauskohteita ja lähdin mukaan kerho-toimintaan. Ja paljon se on antanut. Olen saanut paljon ystäviä, ja myös oma seurakuntayhteys on vahvistunut”, Hinkkala kiittelee.

Lapset kärsimättömiä

Hinkkala on saanut huomata, miten maailma on kännyköiden, tietokoneiden ja videoiden myötä muuttunut.

”Elämän kiireisyys heijastuu lapsiin-kin. He ovat kärsimättömiä. Aina pitäi-si olla uutta tekemistä. Viisi minuuttia tehdään yhtä, ja sitten kysytään mitä

seuraavaksi.” Suhtautuminen omaan työhön ei

Hinkkalalla ole kuitenkaan muuttunut. Työ on aina antanut voimaa.

”Vaikkei olisikaan pirteimmillään, aina on jaksanut lähteä. Jotain sellaista voimaa siitä saa, mitä ei edes itse tajua. Elämänmyönteisyyttä ja jatkuvuutta. Ja toki kristillisen sanoman jakaminen on myös tärkeää.”

Lämpimiä muistoja

Ikimuistoisia hetkiä on Hinkkalalla tal-lentunut pitkään työrupeamaan pal-jonkin. Työssä on tullut nähtyä, miten vanhat kerholaiset kasvavat aikuisek-si ja tuovat omia lapsiaan kerhoon. Ai-van oma kultainen muistonsa Hinkka-lan mielen arkistoista kuitenkin nousee.

”Oli äitienpäivä, ja meillä varhais-nuorten kirkko. Sinä aamuna tuli poik-keuksellisesti vielä paljon lunta, oli muutenkin kylmä ja autot liukasteli. Kaikki kerholaiset tulivat kuitenkin pai-kalle ja jakoivat kukkia poislähtijöille. Se oli suloinen näky”, Hinkkala herkis-tyy muistelemaan.

Näin adventtiaikana kerhot pyöri-vät Ulvilassakin normaaliin tapaan, ja Hinkkalan ohjelmassa ovat muun muas-sa kerhojen joulujuhlat. Lisäksi suunnit-teilla on omille kerholaisille vielä yllätys.

Nyt Hinkkalan toiveissa onkin, että joulua päästäisiin viettämään lumisissa merkeissä.

”Muuten joulupukinkin täytyy käyt-tää nykyaikaisia kulkuneuvoja.”

TOMI KANGASNIEMI

Vapaaehtoiset merkittävä apuUlvilan seurakunnan lapsityönoh-jaaja Marja Mäkelä arvioi, että seurakunnassa vapaaehtoisia on jo-pa 150.

”Kyllä he ovat hirveän merkittä-vä ja suuri apu. Esimerkiksi pyhäkou-lunopettajina meillä on sellaisia, jot-ka ovat olleet pitkään remmissä. He ovat korvaamattomia, etenkin nyt kun seurakuntien talous tiukkenee.”

Vapaaehtoistyöntekijät luovat Mäkelän mukaan kirkkoon myös yh-teisöllisyyttä. Varhaisnuorille on li-säksi tärkeää, että heillä on erilai-sia aikuiskontakteja.

”Myös vapaaehtoistyössä jatku-vuus on tärkeää, ja se että vanhem-piin syntyvät läheiset ja luottamuk-selliset suhteet”, Mäkelä muistuttaa.

Ulvilan seurakunnassa vapaaeh-toisia on esimerkiksi lähetystyössä, raamattupiirien vetäjinä, parisuh-detyössä sekä diakoniatyön viikoit-taisessa toiminnassa. Osa toimii pit-käjänteisesti vuodesta toiseen, osa tulee mukaan johonkin tiettyyn pro-jektiin.

Joulun aikana vapaaehtoisten panos näkyy Ulvilassa esimerkiksi adventti- ja perhekirkossa ja kaikis-sa joulunajan hartauksissa.

”Pyhäkouluopettajia on mukana, ja isoset ovat jouluaaton perhehar-taudessa. Myös jouluvaelluksessa on vapaaehtoisia, kuoroissa ja konser-teissa”, Mäkelä kertoo.

Vapaaehtoisen into ei lopu

Anja Hinkkala, 63, on ollut Ulvilassa vapaaehtoistyöntekijänä jo 33 vuotta. Kipinää riittää edelleen.

Järjestöjen, kuntien, seurakuntien, työpajojen ja tutkimuksen lapsi-, perhe-

ja nuorisotyön ammattilaisille.

www.nuo r i 2013 . f i

SUOMEN¤ EV.LUT. KIRKKO

Poimintoja ohjelmasta – kaikki ohjelmat osoitteessa www.nuori2013.fi

Erilaisina yhdessäSuomen ekumeenisen neuvoston nuorisojaosto

Innostu liikunnasta – 10 teesiä liikunnasta ja urheilusta käyttöön Eeva-Liisa ”Epsu” Helle, liikuntapappi, Mikko Mäkelä, kirkon liikunta- ja urheiluvastaava

Kasvua koko elämä! Meidän kirkko – kasvamme yhdessä, kirkon kasvatuksen linjausKirkkohallitus / kasvatus- ja perheasiat

Lasten virsistä klassikkoveisuihinSeurakuntien Lapsityön Keskus

Minä kasvattajana – ammatillisten roolien rakentaminenHeli Mäkinen, Hanna Pulkkinen ja Riikka Reina, Seurakuntaopiston Lapsityön Instituutti

Minä lahjoineni yhteisessä työssä – Lattiakuva-työskentelyRiikka Reina ja Aulikki Mäkinen, Seurakuntaopiston Lapsityön Instituutti

Olemisen nälkäiset tulen äärellä Jyrki Koivisto, diakoniapappi, Margit Nyman, kehitysvammaistyön pappi, Tiina Peippo, saavutettavuuden työalasihteeri

Oppilaitos moniammatillisena yhteistyöympäristönä Kuntaliitto (erityisasiantuntijat Maarit Kallio-Savela ja Kari Sjöholm), WinNova (rehtori Juha Vasama), Porin ev.lut. seurakunnat (erityisnuori-sotyöntekijä Niina Kaijanniemi) ja kirkkohallitus (työalasihteerit Minna Rikkinen, Jussi Murtovuori, Mikko Mäkelä)

Saunarauhaa – seksuaaliset asiat käytännön nuorisotyön näkökulmasta Tuija Rinkinen, Väestöliitto, Niina Kaijanniemi, Porin ev. lut. srk.

Seurustelun palikat Tellervo Tulisalo, nuorisotyöntekijä

Teatteria vai täyttä totta? Ihmisoikeudet arjessasiJouni Piekkari, draamakasvattaja, yhteistyössä järjestöjen ihmisoikeuskasvatuskouluttajien kanssa

Vanhemmuuden palikatRaija Ojell, Kirkkohallitus kasvatus ja perheasiat

Vapaaehtoisten kanssa kadulla Palveluoperaatio Saappaan neuvottelukunta

Vihreät riparit – ympäristökasvatuksen konkretiaa maasta taivaaseen Nuorten Keskus, WWF ja kirkkohallitus. Panu Pihkala, Sanna Koskinen ja Jarmo Kokkonen.

Yli miljardi mahdollisuuttaUlla Sarasalmi, asiantuntija, Kirkon Ulkomaanapu

Taize-henkinen rukoushetkiToteuttamassa Eero Jokela/PTK- poikien ja tyttöjen keskus, Terhi Paananen ja Teija Tuukkanen/ kirkkohallitus ja jyväskyläläisiä nuoria

IltakirkkoJyväskylän kaupungin kirkko. Toteuttaa Jyväskylän seurakunta.

POP-messuPop-messu on helsinkiläisen Töölön ev.lut. seurakunnan, jumalan-palvelusuudistuksen hengessä toteutettu nuorten aikuisten messu. Messun perusrakenne noudattelee perhemessun kaavaa, jota täydentää artistivieras ja osallistava esirukous.

Torstain aamuhartausRaija Ojell ja Jarmo Kokkonen, Kirkkohallitus / kasvatus ja perheasiat

Etsivän nuorisotyön kentät Vetäjänä Merja Kylmäkoski

Katukulttuuri – nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa Mikko Salasuo, Nuorisotutkimusseura

A. &

H. H

INKKALA

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 |

Elämää nuorisotyössä

17

!"#$%&$#'()*%#&'+(,-./#0(12%3(4(

,-./#0(56+%(7#"$3(1865(

(

9:#./(&.(:#./(4(%#;*(#(+%#./<(

!"#$%&=#+%*"(>?-"+*(1865(@&''(%#;*(A'#$*(&.(B*0;C#D&;E(F$*'#./G((((F.%*".#%&?.#'(A#"%&$&A#.%+(+3?-'/(#""&D*(#%(H*I'#D&;(#&"A?"%(J*I?"*(6KL88(?.(%3*(12%3(7#"$3(#./(/*A#"%(#.0%&M*(?.(%3*(56+%(7#"$3G((&!#'()$)*#+(&#,%&=#+%*"(>?-"+*(&+(#&M*/(#%(6KN1O(0*#"(?'/+G(FI(0?-(#"*(?-%+&/*(%3&+(#P*("#.P*(#./(@?-'/('&;*(%?(A#"%&$&A#%*E($?.%#$%(-+G(&-#+,.#,%&Q3*(?II&$&#'('#.P-#P*(?I(%3*(%"#&.&.P($?-"+*(&+(=.P'&+3E(@3&$3(#''(A#"%&$&A#.%+(M-+%(J*(#J'*(%?(+A*#;G(R?-"(=.P'&+3(/?*+(.?%(3#D*(%?(J*(A*"I*$%E(J-%(0?-(+3?-'/(J*(#J'*(%?(3#D*(#(.?"M#'($?.D*"+#%&?.G((!')$%&B*P&+%"#%&?.(I**(&+(188(*-"?+(SA'-+(0?-"(?@.(%"#D*'(*TA*.+*+UG((Q3*(I**(&.$'-/*+(#$$?MM?/#%&?.E(I??/E(A"?P"#ME('?$#'(%"#D*'(%?(%3*(%"#&.&.P($*.%"*E(#(/#0(?-%(#./(%"#&.&.P(M#%*"&#'+G(((=-"?A*#.(V*''?@+3&A(@&''(#/#A%(%3*("*P&+%"#%&?.(I**(#$$?"/&.P(%?(%3*(A#"%&$&A#.%+W($?-.%"0(?I(?"&P&.X($3*$;(%3&+(I"?M(0?-"(?@.(?"P#.&+#%&?.G(

/+01'2#()1+&*#$3&YI%*"(0?-(+&P.(-AE(0?-(@&''("*$*&D*(#.(&.I?(A#$;(@&%3(A"#$%&$#'(&.I?"M#%&?.(#J?-%(1(@**;+(J*I?"*(%3*($?-"+*(+%#"%+G((4%,)5('#()1+&6%#6")+%&Y''("*P&+%"#%&?.+(M-+%(J*("*$*&D*/(J0(%3*(=-"?A*#.(V*''?@+3&A(Q"#&.&.P(V#$&'&%#%?"(.?('#%*"(%3#.(785(&9#+.#':&;<87&&(Z3*.("*P&+%*"&.P(%?(A#"%&$&A#%*(&.(=#+%*"(>?-"+*(0?-(M-+%(I&''(&.(%3*("*P&+%"#%&?.(I?"M(#./(+-JM&%(&%(%?(%3*(=-"?A*#.(V*''?@+3&A(D&#(%3*(:*#/([II&$*(?I(0?-"(?"P#.&+#%&?.G(Q3*("*P&+%"#%&?.(I?"M($#.(J*(/?@.'?#/*/(I"?M(%3*(@*J+&%*(J*'?@L(&=.%5()1+5>&!'*#+*($?.%#$%((Y/"&$(>?.+%#.%&.?-N=%3*"*/P*E(Q"#&.&.P(V#$&'&%#%?"(?I(=VG&&('#)+)+,?%.'1*%#+0%""1@5A)*B1',&&&C1'%&6%(#)"5D&@@@B%.'1*%#+0%""1@5A)*B1',&

!"#$%&'

()*+'

,-%.&$'

/0&1-23'

u Tampereen yliopisto julkaisi mar-raskuussa Mika Mäen pro gradu-tut-kimuksen ammatillinen identiteetti ja uratyypit kirkon nuorisotyössä. Tut-kimuksen tarkoitus oli selvittää kir-kon nuorisotyönohjaajan ammatilli-sen identiteetin kehitystä ja siihen vai-kuttavia tekijöitä. Yhteiskunnan ja työ-elämän muutos sekä eläkkeelle siirtyvi-en työntekijöiden aiheuttama osaavan työvoiman tarve näyttäytyvät haasteena kirkollisen työn kentällä.

Kirkon nuorisotyönohjaajan uraan sitoutumiseen vaikuttaa erityispiirteenä ammatillisen identiteetin sovittaminen työajattomaan kulttuuriin. Aiempien tutkimusten mukaan suurin osa työnte-kijöistä vaihtaa ammattiaan ennen elä-keikää ja alalta häviää kokemukseen pe-rustuvaa osaamispääomaa.

Tutkimuksen aineisto kerättiin tee-mahaastattelun avulla. Tutkimuksen

kohteena oli kahdeksan vähintään kym-menen vuotta alalla työtä tehnyttä tam-perelaista kirkon nuorisotyönohjaajaa. Haastattelujen perusteella aineisto tii-vistyy kolmeen uratyyppitarinaan; ank-kuroituneeseen, joustavaan ja kriisiyty-neeseen.

Tutkimus vahvisti käsitystä ammatil-lisen identiteetin kehityksestä elinikäi-senä prosessina, jonka kulkua säätele-vät työuran vaikutusten lisäksi lapsuu-den ja nuoruuden kokemukset sekä tu-levaisuuteen liittyvät tulkinnat. Tutki-muksen päätuloksena päädyttiin kirkon nuorisotyönohjaajan uraa kuvaamaan ideologisen uran käsitteellä.

Ideologisen uran kehityshaasteik-si osoittautuivat kutsumuskamppailuk-si ja -ristiriidaksi nimetyt prosessit se-kä ideaalisen ammatillisen identitee-tin sovittaminen toimintaympäristöön. Ideaalisella ammatillisella identiteetillä

tarkoitetaan nuorisotyöntekijän omaa ihanteellista mielikuvaa siitä, millainen on tehokas ja tuloksellinen työntekijä.

Tutkimuksessa ehdotetaan kirkon nuorisotyönohjaajan uraan sitoutumis-ta edistävän metataidon tarkempaa tut-kimista ja opettamista alan opiskelijoil-le.

Kehitysnäkymänä nostetaan esiin joustavan urajohtamisen soveltaminen kirkon henkilöstöhallinnon kulttuuriin, jotta ideologiseen uraan sitoutunut am-matillinen tulevaisuusorientaatio voi-si vahvistua kirkon työntekijöiden kes-kuudessa.

’Tutkimus on luettavissa ja vapaasti tu-lostettavissa osoitteessa http://tutkiel-mat.uta.fi/tutkielma.php?id=23003

16

European fellowshipin perinteinen Easter Course järjeste-tään Islannissa 24.–31.3.2013.

Kurssi tarjoaa 17–25-vuotiaille nuorille ja ohjaajille kan-sainvälisiä kontakteja, uusia ideoita, yhteisvastuuta, pele-jä, leikkejä ja yhteistä hiljentymistä hiljentymistä pääsiäi-sen äärellä.

Hand in hand – take a stand -teeman myötä osallis-tutaan myös Islannin talousvaikeuksien takia syrjäytynei-den nuorten auttamiseen paikallisen kirkon apuna. Hin-ta 150€ ja matkat.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset 25.1.2013 mennessä joko suvielise.nurmi@ptk.fi (0400 357 030) tai elise.kytta@nuortenkeskus.fi (040 7318 578)

Pääsiäiskurssille Islantiin!

(Hei ohjaaja! Kerää muutaman nuoren ryhmä ja lähde Islantiin suomalaisryhmän johtajana. Ota yhteys järjestöihin!)

Monipolvinen hyvinvointi Sami Myllyniemi (toim.) Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotut-kimusseura 2012

u Arvokasta ammatillista kirjallisuutta tarjolla, ilmaiseksi. Kahden vuoden vä-lein julkaistavaa nuorisobarometria Mo-nipolvinen hyvinvointi on tällä kertaa laa-jennettu siten, että barometriin haasta-teltiin nuorten lisäksi heidän vanhem-piaan.

Tarkoituksena on ollut päästä tarkas-telemaan hyvinvoinnin ja pahoinvoin-nin rakentumista ja periytymistä per-hesuhteiden ja ylisukupolvisuuden nä-kökulmasta. Tuloksena on nuorisoba-rometri, joka on rikas ja monipuolinen luotaus nuorten elämäntilanteisiin, kä-sityksiin ja arvostuksiin. Monet kysely-tulokset ovat kiinnostavia ja niitä ana-lysoivat artikkelit virittävät kiinnostavia lisäkysymyksiä. Tiedon valossa voidaan seurakunnissakin paremmin kehittää toimintaa tukemaan nuorten kasvua.

Kaikenlaista on meneillään nuorten maailmassa. Nuorisobarometrin mukaan nuoret ovat kiinnostuneempia politiikas-ta kuin koskaan barometrin historiassa – nuorisobarometria on tehty vuodesta 1994. Kiinnostus näyttää siirtyvän van-hemmilta. Kaikkein kiinnostuneimpia ovat nuoret, jotka arvelevat kotinsa talo-udellisen tilanteen olevan heikko.

Nuorten yhteenkuuluvuuden tun-teen rapautuminen, joka on jatkunut pitkään, on nyt kääntynyt kohti kiin-

teämpää yhteenkuuluvuutta. Erityisen paljon on vahvistunut yhteenkuuluvuus nettiyhteisöihin, mutta yhteys koetaan kiinteämmäksi myös suhteessa ystävä-piiriin, sukuun, koulu- tai työyhteisöön ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Seura-kuntaan kuuluminen on hännillä, mut-tei suinkaan olematonta.

Nuorten osallistuminen vapaaeh-toistoimintaan näyttää olevan kasvussa, vaikka järjestöihin kuuluminen saman-aikaisesti vähenee. Tärkeimmät syyt va-paaehtoisuuteen voi tiivistää siihen, et-tä on hauskaa kavereiden kanssa auttaa toisia. Uskonnolliseksi miellettyyn va-paaehtoistoimintaan kertoo osallistu-neensa noin joka kymmenes. Uutinen ei nuorisotyössä toimiville liene se tu-los, että hyvä koulumenestys ja perheen korkea koulutustaso heijastavat nuoren osallistumista vapaaehtoistoimintaan.

Myös nuorten luottamus yhteiskun-nallisiin instituutioihin, myös kirkkoon on vahvistumassa. Yli puolet luottaa kirkkoon ainakin jonkin verran. Huo-lestuttavampaa on, että luottamus kans-saihmisiin on sen sijaan heikentynyt varsin nopeasti. Kahdeksan kymmenes-tä nuoresta on jokseenkin sitä mieltä, että useimmat ihmiset ovat valmiita va-lehtelemaan oman etunsa vuoksi.

Nuorisobarometrin artikkeleissa tar-kastellaan myös huono-osaisuuden pe-riytymistä sukupolvelta toiselle. Analyy-si osoittaa, että sosiaalinen epäluotta-mus periytyy sukupolvien ylitse ja muo-dostaa osaltaan perustan huono-osai-

suuden ylisukupolvisuudelle. Epäluot-tamus periytyy vahvasti lapsille, vaikut-taa koulumenestykseen ja siltä ei suojaa edes äidin korkea koulutus.

Kodilla on merkitystä siinäkin mie-lessä, että monet suojaavat käyttäyty-mismallit näyttävät haastatteluaineis-ton analyysien valossa vahvistuvan ko-din vaikutuksesta. Lapsuudenperheen taloudellinen toimeentulo ja sosioeko-nominen asema ovat yhteydessä lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen. Van-hempien esimerkki ja ennen kaikkea perheen yhteinen tekeminen vaikut-tavat myönteisesti siihen, että lapset ja nuoret oppivat terveellisiä ruokailu- ja liikuntatottumuksia.

Ja paljon muuta!

Nuorisobarometriin voi tutustua ver-kossa, Opetus ja kulttuuriministeriön sivuilla: Nuoriso > Nuorisoasiain neuvot-telukunta > Julkaisut

JAAKKO KAARTINEN-KOUTANIEMI

Parempaa tietoa nuorisostaIdeologisella uralla kirkon työssä

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 | 24

N u o r t e n K e s k u s ( N K )

25

Nuorten Keskus Liisankatu 27 A 5,

00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670

www.nuortenkeskus.fi

Lokaali ja globaali kirkko -tapaaminenu Millainen kirkko meillä on? Millainen kirkkomme pitäisi olla? Miten meidän seurakuntamme on osa Kristuksen ruumista? Mikä liit-tää meidän seurakuntamme maa-ilmanlaajaan kirkkoon?

Muun muassa näitä kysymyksiä on pohdittu Kirnu-järjestöjen yh-dessä koolle kutsumassa Lokaa-li ja globaali kirkko -tapaamises-sa, joka saa toivotun jatkon lauan-taina 2.2. klo 10–15 Suomen Lä-hetysseurassa, Tähtitorninkatu 18, Helsinki.

Tapaaminen on osa PTK – poi-kien ja tyttöjen keskuksen, Suomen Lähetysseuran, Seurakuntien Lap-sityön Keskuksen ja Nuorten Kes-kuksen yhteistä globaalikasvatus-hanketta Yhdessä maailmassa.

Mikäli kansainvälisen oikeuden-mukaisuuden, monikulttuurisuuden ja ekumenian kysymykset kiinnosta-vat ja haluat antaa oman panokse-si päivän työskentelyyn, toimi näin:

Ota mukaasi vähintään yksi al-le 25-vuotias ja tulkaa yhdessä miettimään maailmanlaajan, mut-ta paikallisesti toimivan kirkon tu-levaisuutta ja nykypäivää.

Ilmoittautuminen ja erityis-ruokavaliot 18.1. mennessä. Il-moittautuminen ja lisätiedot: Mia Wrang, mia.wrang@nuortenkes-kus.fi. Tervetuloa!

Kirkko 2020u Kirkko 2020 -työryhmä haas-taa Sinut jakamaan hyviä työkäy-tänteitä ja toimintamalleja, joiden avulla nuoren ääni kuuluu seura-kunnassasi.

Vastauksen 14.12. mennessä lähettäneiden kesken arvomme 4 kpl Pentikin hopeoituja Porokyntte-likköjä (korkeus 24 cm). Vastaus-ohjeet löydät osoitteesta www.nuortenkeskus.fi/kirkko2020

u Sukupuolisensitiivisen tyttötyön il-tapäivässä 15. lokakuuta paneuduttiin tyttöjen parissa tehtävään työhön ja sii-hen, miten kirkon työntekijät voisivat tukea tyttöjen kasvua ja identiteettiä. Tapahtuman järjesti Nuorten Keskus ry yhdessä Suomen Setlementti ry:n Tyttö-työn verkosto -hankkeen kanssa.

Sukupuolisensitiivisessä työotteessa otetaan huomioon sukupuolen erilaiset vaikutukset nuorten kasvuun. Sukupuo-lirooleja ja sukupuolittuneita käyttäyty-mismalleja puretaan, avataan ja laajenne-taan. Tyttötyössä lähtökohtana on ajatus siitä, että tytöt saavat tilaa pohtia ja löy-tää omanlaistaan naiseutta. Naiseus on myönteinen voimavara, johon sisältyy ti-laa erilaisille tavoille olla tyttö ja nainen.

”Lapsuus on lyhentynyt, nuoruus pi-dentynyt. Tytöillä on ristiriitaisia naisten malleja ja kovat ulkonäköpaineet. Mo-ni elää suorituskeskeistä elämää ja kokee yksinäisyyttä. Juuri näistä syistä teemme tyttötyötä, jotta jokaisella olisi positiivi-nen suhde tyttönä olemiseen ja naiseksi kasvamiseen”, totesi Suomen Setlement-tiliiton Tyttötyön verkosto -hankeen projektipäällikkö Heli Eischer.

”Jokainen tyttö tarvitsee oman ti-lansa, ryhmässäkin, jokainen heistä on oma persoonansa”, lisäsi tyttötyön ver-kosto -hankkeen projektikoordinaattori Heta Mulari.

Oikeus tulla kuulluksi

Voimaneidot-ryhmissä tyttöjen tuetaan löytämään omaa tahtoa, jämäkkyyttä sekä rakentavaa aggression ilmaisemista. Voimavarakeskeiset ja ennaltaehkäisevät ryhmät perustuvat tunnetaitojen ja tun-nekasvatuksen teorioihin.

”Voimaneidot-ryhmissä tytöt saavat vertaiskokemuksia ja tukea tunnetaidoil-

leen. Tavoitteena on oppia tunnistamaan voiman tunteitaan, löytää väyliä ilmais-ta aggressiotaan rakentavasti sekä tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään”, kertoi Voimaneidot-ryhmien kehittäjä ja vastaava kouluttaja Mari Lankinen.

Myös Isosisko-toiminnassa sovelle-taan sukupuolisensitiivisen työotteen näkökulmia käytäntöön. Aikuiset nai-set voivat kouluttautua Isosiskoiksi, jot-ka kukin tukevat omaa peruskouluikäis-tä Pikkusiskoaan vapaaehtoistyön peri-aattein. Tampereen Tyttöjen Tuvan toi-minnanohjaaja Kati Malmi ja nuoriso-ohjaaja Piia Seppänen kertoivat Isosis-ko-toiminnasta Tampereella.

Naiset esimerkkeinä tytöille

Tyttöjen identiteetin ja kasvun tukemi-nen on myös kirkon tehtävä. Johtava perheneuvoja Heli Pruuki avasi iltapäi-vässä näkökulmia siihen, mitä tyttötyö voisi olla kirkon toimintaympäristössä.

Esimerkiksi Isosisko-toiminta on so-vellettavissa osaksi seurakuntatyötä. Nuoret aikuiset, isoset ja kerhonohjaa-jat voisivat toimia Isosiskoina. Isosisko-toiminta voi rakentua tavaksi toteuttaa seurakunnan perustehtävää toisten aut-tamisessa ja tukemisessa.

”Naiset ovat aina esimerkkejä tytöil-le, seurakunnissa toimivat ryhmät voisi-vat auttaa tyttöjä myös unelmoimaan ja löytämään kutsumustaan”, totesi Pruuki.

www.tyttotyo.fiwww.voimaneidot.fiwww.nuortenkeskus.fi

Voimaneidot ohjaajankirjan voit ladata itsellesi täältä: www.setlementti.fi/tytto-tyo/materiaalivinkit/voimaneidot

Voimaneidot, isosiskot ja kirkko – sukupuolisensitiivistä tyttötyötä

”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi”

Toivotamme yhteistyökumppaneillemme Rauhallista Joulua & Siunattua vuotta 2013!

Ystävällisin terveisin: Soile Alamäki, Kristina Fabritius, Päivi Eskelinen-Toroi, Sanna Jattu, Annika Koivula, Elise Kyttä, Arja Lehikoski, Tarja Liljendahl, Emilia Mänttäri, Seppo Perälä, Annika Väänänen & Mia Wrang.

Vuonna 2011 käynnistyi Nuorten Keskuksen, WWF:n ja Kirkkohalli-

tuksen hanke ym pä ris tökasvatuksen tuke-miseksi rip pikouluissa ja isostoiminnassa. Vih reät riparit -hankkeen tavoitteena on pohtia yhdessä, kuinka rippikouluelä-män kaikissa osa-alueissa voisi huomioi-da kestävän elämäntavan ja luomakun-nan pyhyyden.

Kasvaminen maailmanlaajuiseen vas-tuuseen on koko elämän kestävä proses-si, mutta sitä voidaan tukea erityisellä ta-valla rippikoulussa. Luomakunnan huo-mioiminen voi näkyä luontevasti ope-tuksessa, hengellisen elämän hoitamises-sa, ruokailussa ja liikkumisessa – ilman että siitä tehdään suurta numeroa.

Hankkeen tarkoituksena on haastaa kasvatusalan ammattilaisia, muita vas-tuunkantajia ja leiriläisiä vihreän näkö-kulman syventämiseen. Miltä sinun lei-risi näyttää vihreiden silmälasien lävitse?

Vihreän rippikoulun tuntomerkke-jä ovat ekoteologia, toivon näkökulma, oppiminen ja elämykset luonnossa se-kä materialistisen maailmankuvan ky-seenalaistaminen. Nämä kauniit ajatuk-set saavat hankkeen kautta konkreetti-sen muodon.

Konsepti on vielä keskeneräinen ja kuulemme mielellämme kehitysideoi-ta. Sakasti.evl.fi-sivustolla on lisätietoja hankkeesta ja meitä voi tulla moikkaa-maan Vihreät riparit -työpajaan NUO-RI2013 -seminaarissa Jyväskylässä.

Vihreät rippikoulut ovat saamassa nyt myös vihreitä isosia. Vihreät riparit -seminaarissa alkusyksystä syntyi idea, että erityisesti toisen vuoden isoskoulu-tettavia voisi valmentaa ”vihreiksi lähet-tiläiksi” seurakuntiin.

Toukokuussa 2013 järjestetään Loh-jalla Vihreät Isoset -leiri. Leirin tarkoi-tuksena on vahvistaa nuorten näkemys-tä siitä, että ympäristökysymykset kuu-luvat myös rippikouluun ja isostoimin-taan, tarjota nuorille konkreettisia koke-muksia, materiaaleja ja ideoita siitä, mi-tä luonnon hyväksi toimiminen voi ol-la erityisesti rippikoulussa, ylittää seura-kuntarajoja ja -kulttuureja mielekkääl-lä tavalla sekä tietenkin viettää rentoa ja hauskaa leirielämää hyvässä seurassa.

Vihreitä lähettiläitä rippikouluihin

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 | 22

K i r k k o h a l l i t u s , K a s v a t u s j a p e r h e a s i a t ( K K P )

23

Kirkkohallitus, Kasvatus ja perheasiatPL 185 (Satamakatu 11)

00161 Helsinkipuh. (09) 1802 1

sakasti.evl.fi

Aarre tuo iloau Aarretta on aina mukava etsiä. Nyt on ilmestynyt uusi Skatten (Aarre) -ma-teriaali. Siihen sisältyy valtava määrä eri-laista materiaalia, josta voi valita ja poi-mia itselleen sopivat osat. Aarretta on kiva etsiä, sillä se innostaa kokeilemaan erilaisia tapoja välittää ilosanomaa lap-sille.

Skatten/ Aarre on yhteispohjoismai-nen hanke. Se on tarkoitettu käytettä-väksi pyhäkoulussa ja erilaisissa 3-10 -vuotiaiden lasten ryhmissä. Perusidea ja toteutus tulevat Norjasta mutta ma-teriaali on käännetty ja muokattu niin, että sitä voidaan käyttää sekä Ruotsissa että Suomessa.

Aarre-materiaalin perustana on lap-sen kokonaisvaltainen kasvu ja hyvin-vointi. Siksi metodit ovat monipuolisia

ja niitä on runsaasti. Materiaali on jaoteltu kahteen ryh-

mään lasten iän mukaan: Gulliver -ryh-mät 3-6 vuotiaille. ja Torniagentit 7-10 vuotiaille. Jokainen kokoontumisker-ta on jaettu viiteen osioon: yhteys, tee-ma, ihmettely, tehtävä ja päätös/siuna-

us. Lukukausi muodostuu 16 kerrasta ja kahdeksasta raamatunkertomukses-ta. Jokainen raamatunkertomus käsitel-lään siis kahteen kertaan, jolloin pääs-tään pintaa syvemmälle.skatten.nu netsprell.no

u Ekopaastoon kutsuttiin pääsiäispaas-tona keväällä 2012. Vuonna 2013 kam-panja järjestetään toisen kerran. Uudet sivut aukeavat loppiaisen 2013 jälkeen.

Tule mukaan ekopaastoon! Yhteis-työkumppaneinamme ovat Suomen ympäristökeskus SYKE ja Suomen eku-meeninen neuvosto SEN.

Kampanjassa innostetaan ihmisiä liittymään pääsiäispaastoon tavalla, jo-ka myös auttaa osaltaan hillitsemään il-mastonmuutosta.

www.ekopaasto.fi

Pop-messu tiistaina 8.1.2013 klo. 11.30-12.50 Paviljonki

Pop-messu on Töölön ev.lut. seura-kunnassa toteutuva nuorten aikuisten messu. Messun perusrakenne noudatte-lee perhemessun kaavaa, jota täyden-tää artistivieras ja osallistava esiruko-us. Messua toteuttamassa, Piispa Sep-po Häkkinen, pastori Riikka Wiksröm ja Mikko Saari Töölön seurakunnasta se-kä bändin kapellimestarina Make Pert-tilä. Artistivieraana Yona. Messun esi-rukousaiheita voi lähettää ennakkoon osoitteessa www.itkumuuri.fi/rukous (hae valikosta Nuori2013popmessu).

Iltakirkko tiistaina 8.1.2013 klo.20.00 Jyväskylän kaupungin kirkko, kirkko-puisto. Iltakirkon toteuttavat Jyväsky-län seurakunnan työntekijät.

Aamuhartaus keskiviikkona 9.1.2013 klo.8.30-8.50 Wilhelmsali. Pappi Arto Köykkä Pirkkalan seurakunnasta.

Taizé-henkinen rukoushetki keskiviik-kona 9.1.2013 klo. 18.30-19.00Wil-helmsali.

Tule puheen ja kiireen keskeltä le-vähtämään hetki lyhyiden laulujen, Raamatun tekstien ja rukouksen pa-rissa. Toteuttamassa Eero Jokela/PTK- poikien ja tyttöjen keskus, Terhi Paana-nen ja Teija Tuukkanen/ kirkkohallitus ja jyväskyläläisiä nuoria.

Aamuhartaus torstaina 10.1.2013 klo.8.30-8.50 Wilhelmsali. Raija Ojell ja Jarmo Kokkonen, Kirkkohallitus / kasvatus ja perheasiat.

17.12.2012 Lapua 25.1.2013 Porvoo (Ungdoms Kyrkodagar, Lärkkulla, Karjaa) 5.2.2013 Turku 1.3.2013 Helsinki 13.3.2013 Tampere 15.3.2013 Oulu 3.4.2013 Mikkeli 9.4.2013 Valtakunnallinen tapahtuma Espoon Korpilampi 10.4.2013 Espoo

Lisätietoja: Mikko Mäkelä, Kirkko-hallituksen kasvatus ja perheasiat, p. 050 439 1968. Myös Facebookissa!

u Kirkolliskokous antoi Kirkkohalli-tukselle marraskuussa 2009 tehtäväk-si laatia kirkon saavutettavuusohjelma. Saavutettavuudella tarkoitetaan kaikki-en ihmisten mahdollisuutta osallistua ja olla osallisina riippumatta heidän erilai-sista ominaisuuksistaan. Saavutettavuus on yhdenvertaisuuden edistämistä.

Tässä ohjelmassa saavutettavuut-ta tarkastellaan erityisesti vammaisten henkilöiden sekä viittomakielisten kan-nalta. Samat periaatteet sopivat usein muiden kieli- ja kulttuurivähemmistö-jen, maahanmuuttajien ja ikääntynei-den ihmisten kohtaamiseen. Tämä oh-jelma on suunnattu seurakuntalaisille, kirkon työntekijöille ja luottamushen-kilöille, jotta kirkko olisi entistä enem-män saavutettava.

Yhteiskunnan julkiset palvelut tulee suunnitella kaikille sopiviksi ja ympä-

ristö esteettömäksi. Tarvittaessa yhteis-kunta järjestää erityispalveluja, kuten asumis-, apuväline-, kuljetus- ja tulk-kauspalvelua. Tällä tavoin turvataan yh-denvertaisuuden toteutuminen yhteis-kunnassa. Kirkossa ja seurakunnissa yh-denvertaisuus ja osallisuus on mahdol-listettava poistamalla niiden tiellä ole-via liikkumisen, kommunikoinnin, ym-märtämisen, viestinnän, toiminnan tai asenteiden esteitä.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus hy-väksyttiin vuonna 1989. Sopimuksen piiriin kuuluvat kaikki alle 18-vuotiaat lapset. Sopimuksen artiklan 23 sisäl-tö nostaa esille myös vammaisen lapsen erityisiä oikeuksia.

Kirkon saavutettavuusohjelma sisältää yhdenvertaisuuden ja osallisuuden teo-logiset perusteet, näkökulmia saavutet-

tavuuden esteiden poistamiseen sekä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia.

Saavutettavuus nousee kirkon ole-muksesta ja tehtävästä. Yhdessä, erilai-sina olemme Jumalan kuva. Aito ihmi-syys toteutuu yhteydessä muihin. Se ei ole jonkun erityisryhmän etujen ajamis-ta tai vain joillekin erikoistuneille kir-kon työntekijöille kuuluvaa työtä. Ky-se on kirkon perustehtävästä ja uskolli-suudesta tuon tehtävän toteuttamisessa.

Vain kaikille avoin kirkko on uskotta-va Kristuksen kirkko. Osallisuuden tiel-lä voi olla fyysiseen ympäristöön, raken-teisiin, kommunikaatioon, ymmärtämi-seen liittyviä tai asenteellisia esteitä. Nii-den poistaminen vaatii suunnitelmallis-ta ja jatkuvaa työtä.

Tutustu ohjelmaan http://sakasti.evl.fi

Nuori tarvitsee totuudenmukaista tie-toa ja kokonaisvaltaista kohtaamista. Kohtaamista, jossa todella kosketetaan yksilön arvomaailmaa ja elämäntaitoja. Vain kohtaamalla yksilö aidosti luodaan vuorovaikutuksellista, luottamuksellista ja luontevaa kasvatusalustaa.

Nuorten kohtaamisen paikkoja eli päihdekasvatusalustoja on olemassa lu-kuisissa nuorten kasvuympäristöissä. Onko nuoret kohdattu näissä luonte-vissa ympäristöissä aidosti ja onko näitä kasvuympäristöjä todella hyödynnetty? Ketkä toimijat niissä toimivat, ja miten he tahoillaan toteuttavat eettisesti kan-tavaa päihdekasvatusta? Toisiko yhdessä toimiminen ja toimintatapojen avaami-nen kokonaisuutena jotakin enemmän yksilölle, yhteisölle tai koko yhteiskun-nalle? Voisiko päihdekasvatuksessa olla selvää synergiaa?

Selvää synergiaa on artikkelikokoel-ma, jonka tehtävä on auttaa sinua toi-mijana/päihdekasvattajana löytämään

paikkasi päihdekasvatuksen monialai-sessa kentässä. Julkaisu auttaa oman työsi jäsentämistä ja kehittämistä. Ta-voitteena on vahvistaa seurakuntien, järjestölähtöisen nuorisotyön ja kunti-en nuorisotyön kasvatustoiminnan yh-teistä näkyä ehkäisevässä työssä. Teos on Helsingin NMKY:n, Kirkkohallituksen ja Preventiimin yhteisjulkaisu. Teos jul-kaistaan Nuori 2013 tapahtumassa tam-mikuussa 2013 Jyväskylässä.

Selvää synergiaa - eettisesti kantavaa päihdekasvatusta. Inkinen, Ari & Kok-konen, Jarmo & Ruuska, Virpi (toim.) Humanistinen ammattikorkeakoulu. Sarja C. Oppimateriaaleja.

SAAVU – Kirkon saavutettavuusohjelma

Selvää synergiaa - eettisesti kantavaa päihdekasvatusta

Peruspaketti sisältää l ison kankaisen seinävaatteen l kankaisen nukketeatterinäyttämön l kaksi nukkea, joilla on sekä tämän päivän että Raamatun ajan vaatetusl ohjaajan oppaanl cd:n + nuottivihkon l 10 erilaista muistolausejulistetta (A2)l 3 julistetta, joilla voi markkinoida kerhoa/pyhäkoulua.

Lukukausipaketti sisältää

l Vuosiaihesuunnitelmatl 10 julistetta (A3), joissa piirrettyjä raamatunkertomuksial 2 julistetta (A1), joissa ”piirrä ker-tomus” -kuvial Resurssi DVD:n, jossa on kaikki lu-kukauden materiaali digitaalisena ja se on vapaasti käytettävissä.

Nuori 2013 hartausohjelmat

Nyt on henki päällä -kiertueen aikataulu hiippakunnittain:

Jens Sjögren och Peter Lindberg, Svenska kyrkan / Ruotsin kirkko

Suomen ekumeenisen neuvoston nuorisojaosto

SAKU ry

Eeva-Liisa ”Epsu” Helle, liikuntapappi, Mikko Mäkelä, kirkon liikunta- ja urheiluvastaava

Outi Hedemäki, yhteisövalmentaja, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Tomi Kiilakoski, Nuorisotutkimusseura

Mikko Salasuo, Nuorisotutkimusseura

Mediakasvatusseura sekä Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Tove Ajalin och Malin Gustavsson, mobbningsförebyggande koordinatorer, Folkhälsan

MaMuPaja – Maahanmuuttajatyö työpajoilla -hanke, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Asta Rentola, yhdenvertaisuussuunnittelija, Allianssi

Kirkkohallitus / Kasvatus ja perheasiat

Anna Erkko ja Marjo Hannukkala, Mielenterveystaidot kasvuun -hankkeet, Suomen Mielenterveysseura

Seurakuntaopiston Lapsityön Instituutti

Seurakuntaopiston Lapsityön Instituutti

Valtakunnallinen työpajayhdistys

Katariina Soanjärvi, johtaja, Eeva Sinisalo-Juha, TKI-päällikkö, Juha Nieminen, HUMAK

Valtion nuorisoasiainneuvottelukunta NUORA

Jyrki Koivisto, diakoniapappi, Margit Nyman, kehitysvammaistyön pappi, Tiina Peippo, työalasihteeri

Kuntaliitto, WinNova, Porin ev.lut. seurakunnat ja kirkkohallitus

Ammattiosaamista välityömarkkinoilta -hanke, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Satu Kanninen ja Heli Markkula, NoRa-hanke, Pelastakaa Lapset

Outi Papunen, Itu-vastaava, Tampereen NNKY

Johanna Seppälä, toiminnanjohtaja, Aseman Lapset ry

Minna Rikkinen, kirkkohallitus, Merit Pitkänen, Ehyt ry, Tuulia Aho, Väestöliitto

Alf Rehn, professori

Kirkkohallitus / Kasvatus ja perheasiat

Nuorisotutkimusverkosto, Seurakuntaopisto, Hyvinkää-Riihimäen Ammattikoulutussäätiö ja Nuorten Keskus

Startti parempaan elämään -juurruttamishanke, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Leena Ruotsalainen

Lisa Sounio, toimitusjohtaja

Tekemällä oppii -hanke, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Outi Hedemäki, yhteisövalmentaja, Valtakunnallinen työpajayhdistys

Nicklas Risku, PeM, Ungdomslots vid Resurscentret Föregångarna i Vasa

Tammikuussa 2013 nuorisoala kohtaa NUORI2013 -tapahtumassa, kun järjestöjen, kuntien, seurakuntien, työpajojen ja nuorisotutkimuksen ammattilaiset kokoontuvat samoille ammattilaispäiville.

Tapahtuman suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

NUORI2013-tapahtuma järjestetään Jyväskylässä 8.-10.1.2013. Järjestä-jinä toimivat neljä nuorisotoimialan päätoimijaa: Suomen Nuorisoyhteis-työ – Allianssi, Suomen ev. lut. kirkko, Valtakunnallinen työpajayhdistys ja Nuorisotutkimusseura.

Päivät jakaantuvat kolmelle päivälle, joiden pääteemoina ovat ti 8.1. ulkopuolisuus, ke 9.1. yhteistyö ja to 10.1. toimintaympäristöt.

Hinta 160 € (sis. lounaat).

Ilmoittautuminen ja tarkempi ohjelma www.nuori2013.fi Olethan Sinäkin mukana?

Kirkkohallitus / Kasvatus ja perheasiat

Palveluoperaatio Saappaan neuvottelukunta

Nuorten Keskus, WWF ja kirkkohallitus

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry

Kirsti Mäensivu, Anu Gretschel, Anna-Laura Marjeta

Ulla Salmi, asiantuntija, Kirkon Ulkomaanapu

Ohjelmassa myösKansainvälisyys on kaikkien oikeus! EU:n nuorisotoimintaohjelma Youth in Actionin uudet tuulet (CIMO) — Lapsen oikeudet — Nuorisotyön eettiset ohjeet — Nuorisotyön tutkimusta selvittävän tutkimusrapor-tin julkistaminen ja paneelikeskustelu — Paneelikeskustelu Suomen Nuorisokeskusten sosiaalisen nuorisotyön palveluista — POP-messu — Terveisiä tutkijankammiosta, kuuleeko kenttä? Paneelikeskustelu nuorisotutkimuksen ja nuorisotyön välisestä vuoropuhelusta

Ekopaasto

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 6 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ6 ·12 | 26

ptk.fi POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

u Millainen on sinun seurakuntasi tyt-töjen ja poikien puu? Tytöt ja pojat seu-rakuntalaisina kehittämisasiakirja jul-kaistaan tammikuussa 2013.

Pohditko: miten voit hyödyntää ke-hittämisasiakirjaa omassa työssäsi? Mil-laisia tilaisuuksia ja työskentelyjä voitte

järjestää seurakunnassa kehittämisasia-kirjan ympärille?

PTK – poikien ja tyttöjen keskus tu-kee ja konsultoi tarvittaessa seurakuntia omissa kehittämisasiakirjatyöskentelyis-sä (esimerkiksi nuorisotyön tiimin työs-kentelyt, tapaamiset yhdessä luottamus-

henkilöiden kanssa tai koko työyhteisön kehittämispäivät). Meiltä saat työsken-telyyn konkreettiset menetelmät ja ma-teriaalit.

Kysy lisää: koulutussihteerit Kai-sa Rantala, kaisa.rantala@ptk.fi ja Juha Kinanen juha.kinanen@ptk.fi.

Entä jos...

Lapsiasiahenkilöiden kansalliseen se-minaaripäivään Jyväskylässä loka-

kuussa osallistui yli 60 lapsiasiahenki-löiksi nimettyä luottamushenkilöä ja työntekijää ympäri Suomea.

Monille tehtävä oli uusi ja päivän keskeinen sisältö olikin perehtyä lapsi-asiahenkilön rooliin, tehtävään ja ase-maan seurakunnissa ja kirkossa.

Päivässä mukana ollut Turun piispa Kaarlo Kalliala piti lapsiasiahenkilöi-den nimeämistä seurakuntaan tärkeänä. Piispa näki, että seurakunnalla ja kirkol-la on paljon annettavaa yhteiskunnalli-sessa lapsivaikutusten arvioinnissa.

”Lapsivaikutusten arviointia hyö-dyntämällä seurakunnat voivat parem-min tehdä näkymättömät lapset näky-viksi”, sanoi piispa Kalliala.

KUVAT: ALPO SYVÄNEN

Näkymättömät lapset tulevat näkyviksi

Lapsiasiahenkilöt-Verkostossajo150lapsiasiahenkilöä-Sekätyöntekijöitäettäluottamushenkilöitä-Tärkeintehtävä:Lastenjanuortenedunjaosallisuudenvahvistaminenseurakunnassa-Uusintyöväline:Lapsivaikutustenarviointi-menetelmä-LisätietojaPTK:ssaantaakoulutussihteeriKaisaRantala,kaisa.rantala@ptk.fi,0503812886

- Lapsiystävällinen seurakunta arvos-taa lapsuutta ja lapsen tapaa toimia sekä käyttää lasten kokemusasiantun-temusta toimintansa kehittämiseen. Käytettävä kieli on lapsille ja nuorille ymmärrettävää. Lisäksi henkilöstön tu-lee osata kohdata lapset ja nuoret, sanoi lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.

Lapsityönohjaaja Minna Kaihla-nen (kuvassa seisomassa) Tampereen seurakuntayhtymästä kertoi, miten Tampereella lapset ovat osallistuneet kirkkotilan suunnitteluun ja toteutuk-seen. Myös Viitasaarelta mukana olleet lapsiasiahenkilöt kertoivat käytännössä kokeilleensa vaikutusten arviointia.

27

P T K - p o i k i e n j a t y t t ö j e n k e s k u sP a r t a h a r j u n t i e 3 6 1

7 6 2 8 0 P a r t a h a r j up u h . 0 4 0 0 6 3 0 4 3 0

p t k @ p t k . f i , w w w. p t k . f i

UutuuksiaTytöille ja pojillen Ensi kesä on leirikesä! Katso www.ptk.fi > Kesän 2013 leirit

Kerhonohjaajillen Kerhonohjaajien koulutuspäivät 2013Oulun hiippakunta, 12.1., HaapavesiLapuan hiippakunta, 19.1., VirratMikkelin hiippakunta, 19.1., ImatraKuopion hiippakunta, 26.1., KiuruvesiTampereen hiippakunta, 2.2., Riihimäki Oulun hiippakunta, 2.2., YlitornioTurun arkkihiippakunta, 2.2., NaantaliHelsingin ja Espoon hiippakunnat, 5.10., Helsinki

Ohjaajillen K12-ohjaajakoulutus 1. osa (Gordo-nin perustaidot eli selkeän viestinnän, kuuntelun ja ongelmanratkaisun taidot) kouluikäisten kanssa toimiville nuoriso-työohjaajille, opettajille ja muut kasvat-tajille Tampereella 12.–14.2. Ilmoittau-tuminen: 14.12. mennessä sähköpostil-la: ilmoittautuminen@ptk.fi. Lisätietoja: aluesihteeri Maara Kosonen, maara.ko-sonen@ptk.fi tai 0400 541957. n K12-ohjaajakoulutus 2. osa koulu-ikäisten kanssa toimiville nuorisotyö-ohjaajille, opettajille ja muut kasvat-tajille Tampereella 12.–14.3. Kurssil-la osallistuja saa valmiudet K12-kurssi-en vetämiseen. Ilmoittautuminen: 11.1. mennessä sähköpostilla: ilmoittautu-minen@ptk.fi. Lisätietoja: aluesihtee-ri Maara Kosonen, maara. kosonen@ptk.fi tai 0400 541 957.n Kehitä uutta, vahvista vanhaa. Lap-sivaikutusten arviointi -koulutus seura-kuntien työntekijöille ja lapsiasiahenki-löille Seurakuntaopistolla Järvenpääs-sä 11.–12.3. Ilm. 12.2. mennessä www.seurakuntaopisto.fi-sivulla. Lisätietoja koulutussihteeri Kaisa Rantala, kaisa.rantala@ptk.fi, 050 381 2886.n Alueelliset varhaisnuorisotyön koulu-tusseminaarit ja työneuvottelut:- PTK:n Etelä-Suomen piirien teemase-minaari Nokialla 14.–15.3. Ilm. ja lisä-tietoja aluesihteeri Jukka Jylhä, jukka.jylha@ptk.fi tai 0400 508 241.- Mikkelin hiippakunnan varhaisnuoriso-työn koulutusseminaari Anttolanhovissa, Mikkelissä 20.–21.3. Ilm. 15.2. mennes-sä ilmoittautuminen@ptk.fi. Lisätietoja aluesihteeri Maara Kosonen, maara.ko-sonen@ptk.fi tai 0400 541 957.

- Kuopion hiippakunnan varhaisnuoriso-työn koulutusseminaari Rauhanlahdessa, Kuopiossa 17.–18.4. Ilm. 15.3. mennes-sä: ilmoittautuminen@ptk.fi. Lisätietoja aluesihteeri Maara Kosonen, maara.ko-sonen@ptk.fi tai 0400 541 957.n European Fellowshipin Easter Course -pääsiäiskurssi nuorille nuorisotyönoh-jaajille ja vapaaehtoisille satujen saa-rella Islannissa 24.–31.3. Kansainvälis-tä yhdessäoloa, pelejä, leikkejä ja uu-sia ideoita nuorten kanssa tekemiseen sekä hiljentymistä pääsiäiseen eku-meenisesti. Kerää muutaman nuoren ryhmä ja lähde Islantiin suomalaisryh-män johtajana. Järjestäjät maksavat tällöin matkasi ja osallistumismaksu-si! Tiedustelut ja ilmoittautumiset PTK:n kautta 15.4. mennessä: suvielise.nur-mi@ptk.fi tai kasvatussihteeri Suvieli-se Nurmi, 0400 357 030.n Luovan toiminnan menetelmät yh-teishengen luomisessa kirkon henkilös-tölle Retkeily- ja kurssikeskus Tievatu-valla, Saariselällä 2.–6.4. Ilmoittautu-minen 4.3. mennessä sähköpostilla juk-ka.jylha@ptk.fi. Lisätietoja: aluesih-teeri Jukka Jylhä, p. 0400 508 241.n Luonnon armo(illa). Ympäristökasva-tus ja -diakonia seurakunnassa ympä-ristötyöstä ja -kasvatuksesta kiinnostu-neille seurakuntien hengellisen työn te-kijöille Partaharjun toimintakeskukses-sa, Pieksämäellä 7.–8.5. Ilm. 5.4. men-nessä: ilmoittautuminen@ptk.fi. Lisätie-toja: kasvatussihteeri Suvielise Nurmi, suvielise.nurmi@ptk.fi, 0400 357 030.n München mag Dich – opintomatka Saksaan kirkon varhaisnuoriso- ja nuo-risotyössä mukana oleville 21.–24.5. Müncheniin. Ilm. 15.1. mennessä sähkö-postilla: ilmoittautuminen@ptk.fi. Lisätietoja: KNT:n puheenjohtaja Ar-ja Lusa, arja.lu-sa@evl.fi tai 050 339 2894, PTK:n koulutussihteeri Ju-ha Kinanen, juha.kinanen@ptk.fi tai 0400 304 490 ja KKP:n vs. työala-sihteeri Sirpa Syr-jä-Turpeinen, sir-pa.syrja-turpei-nen@evl.fi tai 050 3518 381.

Kurs

seja

ja k

oulu

tust

a

Merja Auer ja Suvielise Nurmi (toim.) Paratiisi-polkuParatiisipolku on elämyksellinen mat-ka vuoropuheluun luonnon kanssa se-kä oman paikan löytämiseen luoma-kunnassa. Ekologiselle elämäntaval-le ja Jumala-yhteydelle haetaan poh-jaa luonnon kokemisesta. Luonnon koh-taaminen leikkien, pelien, draaman ja mielikuvamatkojen avulla sopii monen ikäisille, esimerkiksi rippikouluun, var-haisnuorten leirille, kerhoihin ja isos-koulutukseen. Materiaali koostuu yli 200 osasta. Hinta 42 €/kpl, 2 kpl tai enemmän á 37 €.

Interaktiivinen Jiipeenetti-verkkojulkai-su 9 - 13-vuotiaille tytöille, pojille ja seurakuntien kerhoille! • Paljon teke-mistä, lukemista ja useita kilpailuja! • Jokaisella tytöllä ja pojalla oiva mah-dollisuus osallistua verkkojulkaisun te-kemiseen - ja juttujen kommentoimi-seen! • Osallistukaa myös kerhoporu-kalla verkkolehden tekemiseen! • Lä-hettäkää juttuja ja kuvia 10-synttäreis-tä, leireistä ja tapahtumista Jiipeenet-tiin! • Linkitä jiipeenetti.fi seurakuntasi sivuille! • Tykkää Facebookissa!

Iloinen joukko seurakuntien nimeämiä lapsiasiahenkilöitä Jyväskylässä

Piispa Kalliala lapsiasiahenkilöiden seminaarissa:

Kehittämisasiakirjalla saa kasvua ja tukea tyttöjen ja poikien asemaan seurakunnassa…

Tilaukset: LK-kirjat / Lasten Keskus, p. (09) 6877 4530, tilaukset@lastenkeskus.fi www.lastenkeskus.fi

Hanna Vaittinen & Juha Luodeslampi

Liikuttava messu

Osallistumme messuun koko ruumiillamme,

sielullamme ja mielellämme! Tässä kirjassa on

vinkkejä siihen, miten tuoda messuun uuden-

laista liikettä ottamalla koko keho käyttöön.

Kirjan ideat sopivat kaikenikäisille ja kaikenlaisiin

kirkkotiloihin, mutta erityisesti niitä kannattaa

testata nuorten messuissa ja perhekirkoissa.

Hinta 19,80 ISBN 978-951-627-995-7

Uutta nuorten jumalanpalveluselämään ilmestyy 2013

Suvielise Nurmi & Panu Pihkala (toim.) Luontokirkkovuosi

Miten viedä kirkko luontoon tai tuoda luonto

kirkkoon? Luontokirkkovuosi tarjoaa uusia näkö-

kulmia ja monipuolisia virikkeitä luonnon ja

hartauselämän yhdistämiseen kaikkina vuoden-

aikoina. Mukana on niin teksti- ja lauluvinkkejä,

saarnajuuria, toiminnalisuutta kuin esimerkki-

toteutuksia eri kirkkovuoden pyhiin.

Hinta 29,50 ISBN 978-951-627-998-8