Perjantai 17. joulukuuta 2010 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 12 55. vuosikerta

Joulupukki ja lapset Su-sanna Vuori, Tiia Väli-mäki, Johanna Vuori,Aino Sippola ja ArttuPruuki. Kuvat: HannuPruuki.

Kauvatsan karjalaisetpikkujouluntunnelmassa

Osuuspankin kerhohuone Kauvatsalla oli täynnä väkeä,kun Kauvatsan karjalaiset ry vietti pikkujoulua perintei-sin menoin marraskuun viimeisenä perjantaina.

Tuomo muisteltua vielä kerran viimekesäisiä Kauvat-san Pyhäjärvi-juhlia, esiintyi ryhmä pieniä tonttutyttöjäja -poikia Elinan ohjailemana. Tauno-papin ruokaruko-uksen jälkeen nautimme Annen keittämää makoisaariisipuuroa ja sekahedelmäkeittoa. Jälkiruokana tietystitorttukahvit ja pipareita. Joululauluja säesti kitarallaanHannu useampaan otteeseen.

Runsaslahjaisen joulupukin vierailtua ilta jatkui joulu-lauluja laulellen ja kuulumisia vaihtaen.

Yhdistyksemme seuraava mittavampi hanke on koti-seuturetki Pyhäjärvelle 10.-12.6.2011. Matka on herättä-nyt jo nyt suurta mielenkiintoa. Alustavasti on ilmoit-tautunut noin 40 henkilöä.

TUOMO HINKKANEN

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö ja Pyhäjärvi-lehti toivottavatrauhallista joulua ja hyvää vuotta 2011!

Tontut, joulupukki ja muo-ri, metsän isäntä Tapio javaimonsa Mielikki olivatmukana tuomassa joulu-mieltä Tampereen Pyhäjär-vi-kerhon perinteiseen pik-kujoulujuhlaan. TampereenKarjalaseuran näytelmäker-hon pienoisnäytelmä ”Lau-lava kivi” oli Esteri Vuori-sen kirjoittama ja SeijaAhomäen ohjaama. Kun

Joulu-mieltä

luomassa

tontut eivät saaneet kiveälaulamaan, löytyi onneksipukilta ratkaisu pulmaan,ja jouluiloa oli luvassa.

Lauantaina 11.12. Tam-pereella vietettyä pikkujou-lujuhlaa höystivät myös tu-tut joululaulut ja maittavajouluateria.

Hartaampaa tunnelmaaloi kerhon puheenjohtajaLaila Innasen lausuma,

Yrjö Jylhän Taipaleellakirjoittama runo ”Pyhäyö”.

Eikä kenenkään tarvin-nut lähteä paikalta tyhjinkäsin; jos arpaonni ei suo-sinut, niin pukin pussistalöytyi jokaiselle lahja. Ti-laisuuden juonsi PenttiPäiväläinen ja säestyksenhoiti Eino Lamminenhaitareineen.

Tampereen Pyhäjärvi-kerho kokoontuu joka kuu-kauden ensimmäinen kes-kiviikko Tampereen Kar-jalaseuran tiloissa osoit-teessa Koulukatu 12.

Tammikuun kokous te-kee kuitenkin loppiaisentakia poikkeuksen, silloinkerhotapaaminen on vasta12.1.

- MRT

Joulupukin pussista löytyi ratkaisu laulavan kiven pulmaan: Radio!

Nelisenkymmentä henkä oli paikalla Vaskikodillapidetyissä pikkujouluissa. Yli kolmituntisen juhlankruunasi maittava jouluateria.

Talvisodan tutkimusja VenäjäMyös nuoremmille suomalaisille 71 vuotta sittenalkaneen talvisodan tapahtumat ovat niin tutkimuk-sen kuin mediankin välittämän tiedon pohjaltavarsin hyvin tiedossa. Toiseksi vapaussodaksem-me sanottu Talvisota on tänäkin vuonna hyvin esillätiedotusvälineissämme Talvisodan alkamisajankoh-dan ja Itsenäisyyspäivän aikoihin. Tämän mahdol-listaa viime sodistamme vuosikymmenten saatossatehty historian tutkimus ja se runsas kirjallisuus,joka on ammentanut aiheensa näistä tutkimuksistaja aikalaisten muistikuvista.

Syyskuinen käyntimme Käkisalmen historiaakäsitelleessä konferenssissa toi esiin sen tosi-seikan, että myös naapurissamme, Venäjällä, ontutkijoiden keskuudessa vakavaa pyrkimystätutkimuksen tehostamiseen niin Talvisodan kuinvuoden 1941 kesäsodankin osalta. Tilaisuudessajäi sellainen vaikutelma, että lähialueittemmesotahistorioitsijat ovat oman tutkimuksen puuttues-sa joutuneet turvautumaan vain suomalaisiinlähteisiin. Suomalaiset sotahistorian tutkijat ovataiemmin päässeet käyttämään venäläisiä lähteitärajoitetusti. Siksi onkin tervehdittävä tyydytykselläsikäläisen oman tutkimuksen lisääntymistä. Samaaon sanottava myös siitä, että Kivennavalla sijaitse-van Jalkalan museon jo jonkin aikaa auki olluttaTalvisota -näyttelyä tultaneen kehittämään jalaajentamaan. Siihen tutustuminen varmastikiinnostaa meitä suomalaisia.

Aivan viime päivinä olemme saaneet kuullaVenäjällä viriävästä Stalinin ajan tapahtumienuudelleenarvioinnista. Tästä konkreettisenaosoituksena on marraskuun lopulla VenäjänDuuman tunnustus siitä, että vuonna1940 tehtypuolalaisten upseerien verilöyly Katynissä, jossalähes 22 000 upseeria ammuttiin, oli Stalininkäskystä venäläisten toteuttama. Ei siis saksalais-ten, kuten Neuvostoliitossa ja Venäjällä aiemminväitettiin. On myös esitetty arvio, että puolalaisettapettiin, jotta tälle vankileireille olisi saatu tilaasuomalaisille upseereille ja suojeluskuntalaisilleTalvisodan jälkeen.

Presidentti Dimitri Medvedevin myötävaikutuksellaon Venäjälle kehittymässä eräänlainen ”totuusko-missio”. Ensi vuoden alussa käynnistettäneenStalinin ajan tapahtumien uusi tarkastelu, de-stalinisointi. Siihen liittyy myös arkistojen uudelleenavaaminen tutkijoiden käyttöön. Arkistojen oviahanraotettiin Glasnostin aikana parikymmentä vuottasitten, mutta monet niistä suljettiin uudelleenVladimir Putinin ensimmäisen presidenttikaudenaikana. On mielenkiintoista nähdä, pääseekö tämäavoimuuden linja voitolle. Se mahdollistaisi tutki-muksen vapautumisen myötä myös rehellisenavointen suhteiden kehittymisen kaikilla yhteistoi-minnan tasoilla. Lähialuetasolla käytäntö on ollutavointa jo jonkin aikaa erityisesti tutkijoiden,arkeologien ja museoissa toimivien ihmistenkesken.Arkistojen avautuminen Venäjällä olisi myössuomalaisen historiatutkimuksen kannalta tärkeää.Silloin päästäisiin vertaamaan meidän tietojammevastapuolen runsaaseen alkuperäismateriaaliin.Toivottavasti avoimuus lopultakin voittaa!

*********

Toivotan lehtemme lukijoilleHyvää, Rauhallista Jouluasekä terveyttä jamenestystä alkavallevuodelle 2011!

ANTERO PÄRSSINENVpl Pyhäjärvi-Säätiönhallintoneuvostonpuheenjohtaja

Perjantai 17. joulukuuta 2010VPL.PYHÄJÄRVI2

17. joulukuuta 2010

TarkoitusSukututkimuspiirin tar-

koituksena on tarjota yh-teistyömahdollisuuksia niil-le sukututkimuksen, kan-sanperinteen ja historianharrastajille, joiden kiin-nostus kohdistuu 1930-lu-vulla Viipurin läänissä Rau-dun, Sakkolan, Pyhäjärven,Metsäpirtin ja Vuokselanpitäjissä asuneen väestönsukujen, elintapojen jaasuinympäristön tutkimi-seen.

Suvannon seudunsukututkimuspiirin kuulumisia

Kokousten isännät vaihtuvat pitäjittäin. KuvassaSakkolan vetovastuulla olevan marraskuun 2010kokouksen puheenjohtajat: rovasti Leena RepoMäntsälästä ja kirkkoherra Pertti Lamppu Tuus-niemeltä.

Suvannon seudun sukututkimuspiiri on toiminut2000-luvun alusta lähtien epävirallisena sukutut-kimuksen yhteistyöelimenä. Toiminnan alussasukututkimuspiiri laati toiminta-ajatuksen, jotaon arvioitu uudelleen lähes vuosikymmenen ai-kana kertyneitten kokemusten perusteella. Muu-tostarpeet olivat vähäisiä. Tarkastelun tuloksenasyntyi luonnos uudeksi toiminta-ajatukseksi. Toi-minta on perustunut vapaaehtoisuuteen ja henki-löresurssit ovat muodostuneet vapaaehtoisistavastuun kantajista.

Askelmerkkejä tulevaisuuteen –

otteita toiminta-ajatuksesta

Vapaaehtoisia vastuun kantajia

Lienee paikallaan avata joitakintoimintamuotojen kohtia.

OsanottajatSukututkimuspiiri on

epävirallinen yhteistyöelin,jonka toimintaan voivatosallistua kaikki em. alu-een sukujen tutkimukses-ta, kansanperinteestä ja his-toriasta kiinnostuneet hen-kilöt.

ToimintamuodotSukututkimuspiirin toimintamuotoja ovat:* yhteiset kokoukset, joissa osanottajat kertovat omistatutkimuksistaan ja joissa asiantuntijat esittelevät suku-tutkimukseen tai kohdealueen kansanperinteeseen jahistoriaan liittyviä asioita,* yhteistyöprojektit, joiden tutkimuksellinen sisältö jalaajuus on yhdessä sovittu ja joiden toteuttamiseenosanottajat osallistuvat,* tutustumiskäynnit ja -matkat, jotka liittyvät sukututki-mukseen ja erityisesti tutkittaviin sukuihin ja kohde-alueisiin,* keskustelupalsta internetissä sukututkimuspiirin osan-ottajien keskinäiseen tietojenvaihtoon,* sukututkimustulosten esitteleminen mahdollisimmanlaajalti mm. internetissä, kohdealueen pitäjälehdissä taimuissa julkaisuissa.

Yhteistyöprojektit merkit-sevät vapaaehtoista osallis-tumista, mutta se ei yksinriitä. Tarvitaan sitoutumis-ta edessä olevaan tehtävään.

Sitoutuminen puolestaantuo mukanaan henkilökoh-taisia valintoja ja vastuunsiitä osatehtävästä, mihinon lupautunut. Omaa va-lintaa ei enää voi delegoi-da. Toisaalta vastuunottoatoisen puolesta ei pidä se-koittaa silloin, kun toinenon avun tarpeessa.

Yhteistyön menestyksenedellytyksenä on, että luo-tamme muiden yhteisön jä-senten vastuunottoon. Kii-tos, että sukututkimuspii-ristä on löytynyt toistaisek-si innostusta ja vapaaeh-toisia vastuun kantajia.

Jatkuvuuden turvaami-seksi toimintaan kaivataannuorempaa ikäpolvea, jot-ta asioiden ja elämänkoke-musten siirto tapahtuisiluontevalla tavalla.

Nuoret tuovat mukanaanmyös erilaisuutta, joka onarvokasta sukututkimuk-sessa.

Menneisyyttä voimmetarkastella useasta ikkunas-ta, mikä on välttämätöntämahdollisimman oikean jatasapuolisen tulkinnan ai-kaansaamiseksi jälkipolvil-le.

Kotiseutumatkat Suvan-non ympäristöpitäjiin ovattuoneet lisämausteen su-kututkimukseen. Liekö täs-sä eräs potku siihen, ettämielenkiinto on laajentu-nut sukututkimuksen ohel-la kansanperinteen ja his-torian tutkimukseen. Jo tä-hän saakka kerätty aineistomatkoista ja kohdealueenkirjallisuudesta on perin-teistä sukututkimusta rikas-tuttava.

Toiminnan tuloksiaNe asiat tapahtuvat, joita

haluamme. Kun sekä yksi-

lö- että yhteisövalinnat ontehty, toiminnan tulostenvaikutukset ulottuvat yllät-tävän laajalle sukututkijoi-den piirissä.

Sukututkimuspiiri on saa-nut vapaasti valita yhteis-työprojektit, joihin se ryh-tyy. Tämä vapaus sisältäämyös vastuun tuloksista.Tavoitteena on luonnolli-sesti myönteisten, moraa-listen ja eettisesti kestävienvaikutusten aikaansaami-nen.

Mitä tuloksia sukututki-muspiiri on saanut aikaan?Ovatko ne hyödyllisiä vas-taisuudessa omaa sukua jasen elinympäristöä tutkit-taessa? Tämä jääköön luki-jan arvioitavaksi.

Oheisena on vuosien saa-tossa omana työnä tehdyttulokset tai siirrettyinä su-kututkijoitten käyttöön:

* Henkikirja vuodelta 1818* Kirkonkirjojen digitointi* Kirjallisuusluettelo, joka täydentyy vuosittain* Lahjoitusmaatalonpojat* Vanhat kartat

Kaikki em. tulokset ovatnähtävissä internet-sivuillawww.suvannonsuvut.net.Työ jatkuu.

Vireillä ovat: ”Sotasur-mat vuonna 1918” ja ”Ky-lien nimet” pitäjittäin.

Tulevaisuuden haasteenaon hautausmaiden selvitys.Jää nähtäväksi, mihin kaik-keen nykyiset resurssit riit-tävät.

Tieto jalostuu verkosto-jen solmukohdissa. Suvan-non seudun sukututkimus-piiri muodostaa laajemmas-sa sukututkimusympäris-tössä tällaisen solmun. –Kannattaa tutustua ja tullamukaan.

KAUKOHINKKANEN

Vuoden 2011 kokoukset22.1.2011 isäntänä Vuoksela (kokoontumispaikkanaLaatokkasali).2.4.2011 Pyhäjärvi (Laatokkasali).24.9.2011 Rautu (Galleriasali).26.11.2010 Metsäpirtti (Laatokkasali).

www.suvannonsuvut.net

Sukututkijoiden nettisivuilta löytyy todella pal-jon mielenkiintoista tietoa, joten sivuilla kannat-taa kaikkien syntyjuuristaan kiinnostuneiden vie-railla.

Esimerkiksi Suvannon seudun henkikirjat vuo-delta 1818 on Pyhäjärvenkin kohdalta luetteloitukylittäin seuraavasti:

Alakylä, Enkua, Filinkylä, Gaddila, Gorkala,Hapaniemi, Hassinmäki, Heinsaari, Jaama, Kah-venitsa, Kalamaja, Kelja, Kelja, Kiimajärvi, Ki-pura, Kiviparina, Konnitsa, Kosterma, Kunnia-niemi, Lahnavalkama, Larjava, Matiskala, Moi-sua, Mondroa, Musakanlahti, Noidermaa, Orola,Padolois, Passis, Porsasmäki, Puikkoinen, Py-hänkylä, Pölhälä, Rahkajärvi, Riiska, Rotjanlahti,Ryhmäkylä, Saapru, Salitsanranta, Sortanlahti,Suhaparina, Tattarniemi, Tiittua, Tolstarniemi,Valkiamäki, Vatikkala, Yläjärvi, Ivaskansaari.

Sivuilta löytyy myös sukututkijoiden yhteystie-dot ja heidän erityiset kiinnostuksensa kohteensasuvuittain ja pitäjittäin. - MRT

Perjantai 17. joulukuuta 2010 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivän juh-lallisuudet Huittisissa aloitettiin kunnia-käynnillä Huhtamon sankarihautausmaal-la jo aamuyhdeksältä. Huittisten kirkossapidetyn jumalanpalveluksen jälkeen suo-ritettiin kunniakäynti Huittisten sankari-haudoilla, jossa puhui Arja Lehtonen.

Itsenäisyyspäivän juhlaa viettiin RistoRyti-salissa. Juhlassa esiintyivät HuittistenSoittokunta, Liisa Savolainen ja ÄetsänPelimannit, Iita ja Elina alias Eeva Kaplasja Janina Pirttimäki, Vampulan kansan-tanssiryhmä ja Suttilan Nuorisoseuran tan-huryhmä Äetsän Pelimannien ja Kai Kylä-Liuhalan säestämänä sekä Sallila soi –

kuoro. Lippuairuesta vastasi HuittistenEränkävijät. Juhlan järjestelyistä vastasiHuittisten kaupungin kirjasto- ja kulttuu-rilautakunta

Tervehdyspuheen juhlaan esitti kaupun-ginvaltuuston puheenjohtaja Lasse Luo-to. Juhlapuheen piti tällä kertaa pyhäjär-veläistaustainen Yle Uutisten uutispäätoi-mittaja Jouni Kemppainen. Jounin van-hemmat ovat Irma o.s. Kaasalainen jaIsmo Kemppainen ja isovanhemmat josedesmenneet Albert ja Helmi Kaasalai-nen Vpl. Pyhäjärven Kiimajärven kylästä.

REINO ÄIKIÄ

Jouni Kemppainen kiit-teli kovasti kutsusta tullaHuittisten itsenäisyyspäivä-juhlille puhumaan. Kemp-paisen vanhemmat asuvatpaikkakunnalla, ja hän to-tesi vierailevansa sielläusein.

– Huittisiin on aina mu-kava tulla, tunnen paikka-kunnan hyvin ja olen sata-kuntalaisuudestani ylpeä.Minulla on edelleen paljonystäviä täällä. Myös pää-kaupunkiseudulla asuvatparhaat kaverini ovat itseasiassa suurelta osin täältäkotoisin. Tilaisuus puhuatäällä on siis minulle mitämieluisin ja arvokas.

– Itsenäisyyspäivänä suo-malaiset ovat muutenkinantaneet itselleen luvan ollamaastaan avoimesti ylpei-tä. Muina päivinä suhtau-dumme myönteisiin mai-nesanoihin maltillisesti,jopa pidättyvästi. Itse asi-assa me täällä Satakunnas-sa olemme tehneet tästäoikein taiteen. Kun asiatsujuvat oikein hyvin, tyy-dymme mutisemaan jotain,sinänsä ihan sympaattisel-la äänellä, mutta meistä eioikein itsensä kehumistairti saa. “Ei tehdä tästänumeroa”, on tuttu fraasimeille kaikille, totesiKemppainen.

Vaatimattomuus, tai senkaltaisen kuvan antaminen,tulkitaan perushyveeksi;asenne, että antaa asioidenpuhua puolestaan.

– Joidenkin mielestätämä on osoitus huonostasuomalaisesta itsetunnos-ta. Siitä, ettei rohjeta pitääomaa asiaa esillä eikä pide-tä omia saavutuksia tärkei-nä. Itse en usko tähän.Vaikka tätä asiaa on hoettutässä maassa vuosikymme-niä, en ole havainnut itse-tunnossamme mitään vi-kaa. Kemppainen näki, ettäkyseessä on suomalaistenpersoonallinen tapa ilmais-ta itseään.

– Kun aikanaan kävinLauttakylän Lukiota, olinopinahjostani ylpeä. Kunpääkaupunkiseudulla jokuerehtyi taannoin kysymään,että toimiiko siellä koti-paikkakunnallasi lukio, niinpääsin vastamaan kipakas-

Pyhäjärveläisjuurinen Jouni Kemppainen itsenäisyyspäivänä 6.12.2010:

”Kyllä me tässämaassa osaamme”

ti, että kyllä vain. Itse asias-sa on toiminut jo toistasataa vuotta. Paljon pidem-pään kuin vaikkapa jossainpäin Töölöä tai Herttonie-meä tai mitä muita pääkau-punkilaisen identiteetinkannalta tärkeitä paikkojaniitä nyt onkaan.

Silti satakuntalaiseen taiyleensäkin länsisuomalai-seen tapaan kiteytyy eri-koinen ja joskus aika koo-minenkin tapa lähestyä asi-oita negaation kautta, jokotodellisen tai keksityn.

– Kun armeija-aikanapääkaupunkiseudulta tul-leet, tai vaikkapa pohjalai-set kaverit kysyivät ,että oli-siko tupakkaa tarjota, niinsatakuntalaiset luonnehti-vat asia niin, että “ei kai sulolisi tupakkaa tarjota?”.

Koko Suomea koskevas-sa laajuudessa sama ilmiötuli esiin viime syksynä, kunyksi laajalevikkisimmistä japerinteisimmistä kansain-välisistä aikakauslehdistäarvioi Suomen maailmanparhaaksi maaksi.

– Kyllä...juuri meidät.Vaikka kansainväliset kou-lujärjestelmää arvioineetPisa-tutkimukset olivat josaattaneet meitä alttiiksi sa-lakavalille kansainvälisillekehuille ja ylistykselle, niintämä kyllä yllätti, totesiYlen uutispäätoimittajanatyöskentelevä Kemppai-nen.

– Mekin Ylessä teimmeheti tuoreeltaan iltaan pie-nen uutisen tästä mainin-nasta ja kun seuraavana päi-vänä kyselimme muun mu-assa kansalaisilta, miltätämä menestys maailmanparhaana tuntuu, niin pi-din itse huolen sitä, ettätällä kertaa emme ominpäin nonsoleeraa tutkimus-ta toteamalla, ettei tällaistaoikein voi tutkia ja tulok-seen liittyy paljon epävar-muustekijöitä ja ties mitä.Siitäkin huolimatta, että to-tuus on juuri tällainen.

– Tieteellisesti ottaenmaailman parhaan ominai-suuden valitseminen niin-kin monimutkaisista orga-nismeista ja kriteereistä eitietenkään ole kiistatontaeikä millään tavalla edes

mahdollista. Silti tässä ta-pauksessa, ei näin tarvitseollakaan. Newsweek olitehnyt juttunsa sinänsä ihanryhdikkäästi luettelemallane kriteerit, jotka se katsoitätä ominaisuutta parhai-ten kuvaavan ja laskien sit-ten sen, mikä kansakuntanämä valitut kriteerit par-haiten täyttää. Thats it.

Ei kuitenkaan mennytkuin pari päivää, kun koti-maiset tarkkanäköiset skep-tikot olivat löytäneet leh-den jutuista virheen. Pis-teet oli laskettu väärin.

– Voittajan kuului ollaSveitsi. Niinpä. Tällaiseenryhdikkyyteen ja rehellisyy-teen ei kykene kukaan muukuin suomalainen. Joten-kin omituiselta tuntuu, ettäkaipaus niukkoihin hiihto-, kiekko- ja maailman parasmaa vertailu -tappioihinelää meikäläisissä.

– Hieman tämän jälkeenlaajassa pohjoismaisessatutkimuksessa havaittiin,että suomalaiset ovat poh-joismaiden onnellisin kan-sa. Vastaavia hajahavainto-ja tuli julki sieltä ja täältäsenkin jälkeen.

– Mutta mitä siten? Kan-nattaako tällaisiin asioihinkeskittyä Suomessa taietenkään täällä Satakunnas-sa, jossa, kuten tunnettuaannamme asioiden puhuapuolestaan. Onko isolla ra-halla ja valtakunnan ykkös-ketjun aikaansaama brän-dityöryhmä tuloksineenolennaista puuhasteluaolennaisten asioiden paris-sa? Mitä merkitystä on mie-likuvalla tai brändillä, kunmaassa on kosolti ratkaise-mattomia ongelmia?, kyse-li juhlapuhuja – ja vastasi:Kyllä on.

– On tärkeää tietää, ettäkyllä me tässä maassaosaamme. Tunnelma ontärkeää. Niin uutishuoneis-sa, yrityksissä kuin kodeis-sakin. On paljon helpompisaada aikaan hienoja tulok-sia, kun omanarvontuntoja itseluottamus on koh-dallaan.

– On myös omituistanähdä positiivisten asioi-den näkemisen vievän jol-lakin tavalla huomiota on-

gelmien ratkaisemisesta.Me itse asiassa tarvitsem-me onnistumisia saadak-semme energiaa ja talou-dellisiakin voimavaroja yh-teiskunnallisten ongelmi-emme hoitamiseen. Menes-tyksestä voi nauttia ja epä-kohtia voi korjata samaanaikaan, jatkuvasti ja väsy-mättä, hän muistutti.

Vaikka eläisimmekinmaailman parhaassa maas-sa, paljon on tehtävää.

– Suurin ongelma lieneese, että kaikki eivät pääsenousukausienkaan aikanayhteiskunnan kehitykseenkiinni ja osallisiksi. Kunsuurin osa suomalaisistaelää paremmin kuin ken-ties koskaan, yhä suurem-man osan elintaso jää heis-tä yhä pahemmin jälkeen.Syrjäytyminen, työttömyys,lasten mielenterveysongel-mat ja alkoholismi ovatmerkittäviä kansallisia on-gelmia. Sitten vielä kan-sainväliset päälle.

Kemppainen pohti sit-ten, onko meillä varaa tu-kea heikkoja eurooppalai-sia valtioita, joista osa, ku-ten Irlanti, on joutunut on-gelmiin.

– Kuinka me suhtaudum-me Euroopan unioniin?Mikä on aitoa vastuunkan-toa kansainvälisestä valti-oiden liitosta ja mikä ter-vettä huolenpitoa omastaisänmaasta. Miten suhtau-dumme maahanmuuttajiin?Mikä on aitoa ja kriittistäkeskustelua mahanmuutta-jien sopeutumisesta täkä-läisiin oloihin ja mikä ontympeää ennakkoluuloistarasismia?

– Miten säilytämme työ-paikat tässä maassa tilan-teessa, jossa vanhat eu-rooppalaiset vientimmepäämarkkina-alueet eivätenää vedä. Suomalaista tuo-tantoa siirtyy Kiinaan, In-tiaan tai vaikkapa Etelä-Amerikkaan.

– Ja jos hankalien kysy-mysten sarjaa jatkaa vieläpaikallisemmalle tasolle,niin kuinka esimerkiksiHuittisissa pystytään säi-lyttämään riittävä kunnalli-nen itsenäisyys julkisen ra-hoituksen pienentyessä.Kuinka palveluista pysty-tään pitämään kiinni sa-maan aikaan, kun väestövanhenee ja valtio joutuuseuraavien vaalien jälkeenmaksamaan nyt otettaviavelkoja tai edes niiden kor-koja takaisin. Löytyyköpaikkakunnalle riittävästielinvoimaista yritystoimin-taa ja pysyykö maatalouspystyssä Euroopan unio-nin jatkuvan puristuksenalla.

– Vastauksia näihin eitietysti tiedä kukaan. Us-kaltaisin kuitenkin väittää,että ne ovat olemassa. Sa-malla tavalla emme voi jat-kaa kuin tähän asti, muttamuutokseen kannattaa suh-tautua positiivisesti. Pitääponnistaa omista vahvuuk-sista ja säilyttää parhaat pe-rinteet, samalla pitää poh-tia, mitkä ovat ne uudettavat, palvelut ja tuotteet,joille on markkinoita niinkotimassa kuin muuallakin,Kemppainen totesi.

Karjalan Liiton toimin-tavuoden 2011 teemaon kulttuurien kohtaa-minen.

Vuonna 2011 Karja-laiset kesäjuhlat viete-tään Turussa, joka onEuroopan kulttuuripää-kaupunki yhdessä Tal-linnan kanssa. Turunjuhlien teema on kan-sainvälisiä kohtaamisiaja teemaan liittyen juh-laseminaarin aiheena onSuomenlahden vanhatvaltakaupungit.

Vuoden 2011teema on

kulttuurienkohtaaminen

17.-19.6.2011

Yle Uutisten uutispäätoimittaja Jouni Kemppainen oli kutsuttu Huitti-siin itsenäisyyspäivän juhlapuhujaksi. Oheinen teksti on tiivistelmäjuhlapuheesta.

Perjantai 17. joulukuuta 2010VPL.PYHÄJÄRVI4

Kuolleita

Kirkonsanoma

Urpo AllanLAPPALAINENs. 14.9.1940 Kymik. 6.11.2010 Lahti

Rakkaudella muistaenPertti, Paula ja

Maija perheineenLäheiset, sukulaiset

ja ystävät

On maa,johonkaunten jäljet katoaa.

Lähemmäs sitä askeleeni viejokainen tie mintäällä menetin

sen löydän sieltä,mi täällä soperrusta,

selvää kieltä on maassa,missä harha hajoaa.

(Saima Harmaja)

Rakkaame on siunattuläheisten saattamana, kiitämme

lämpimästi osanotosta.

Haluamme varjella joulua.Onko joulu jotenkin uhat-tuna, jos sitä pitää varjella?Mitä joulussa pitää varjel-la?

Meitä on saattanut häm-mästyttää ja vihastuttaakin,kun olemme saaneet sillointällöin kuulla kouluista, joi-den joulujuhlat ovat olleetriisuttuja itse joulun sano-masta: jouluevankeliumia eiole luettu tai esitetty kuva-elmana, jouluvirttä tai muu-ta hengellistä joululaulua eilaulettu. Tämä on häm-mästyttänyt, koska meidänvanhenevien ja vanhojenkouluaikaan kuului joulu-juhlassa ujostelematon kris-tillinen joulusanoma. Parivuotta sitten oma joulunioli mennä pilalle, kun lä-hiomaiseni ensimmäistäkouluvuottaan käyvän lap-sen koulussa ei vietetty lain-kaan joulujuhlaa. Tai kyllävietettiin, mutta nimellä

”Niin hyvä, lämmin, hellä””lukuvuoden päätösjuhla”.Juhlassa ei mikään liittynytjouluun ellei siksi katsotalaulua ”Lunta tulvillaan onraikas talvisää” – sekin lau-lettiin englanninkielellä!

Ehkä on syytä varjellajoulua ja niitä perinteitä,mitä jouluun parhaimmil-laan liittyy. Ja on varmastitärkeätä, että syntyy myösuusia jouluperinteitä sopu-soinnussa entisten kanssa.Uutta perinnettä – tosin jovuosia jatkunutta – ovatseurakuntien järjestämät”kauneimmat joululaulut”tapahtumat. Niissä toteu-tuu, että laulu kuuluu jou-luun, ja niissä myös koe-taan, miten laulu luo ja tuojoulun. Joulun sanoma onpuettu satojen vuosien ajanlauluihin. Ne laulut ovatylittäneet kansakuntien jakielten rajat. Sodan aikanajouluyössä kaikuivat eri kie-

lillä ja eri puolilla rintamiayhteiset joululaulut, kaik-kein yhteisimpänä ”Joulu-yö, juhlayö”.

Kun ei aina voitu viettääjoulua näkyvin menoin, lau-lettiin. Joulun salaisuus vie-hätti ja aukeni laulussa jalaulettaessa. Joulun laului-hin on tiivistynyt paras jou-lusta ja paras elämästä.

Usein joulun viehätystäja vaikutusta ja pysyvyyttämeidän sielussamme on se-litetty sillä, että joulu tarjo-aa luvallisen ja hyväksytynpaluun lapsuuteen. Se an-taa luvan elää uudelleen lap-sena koettua, antaa luvanherkistyä - karskille aika-miehellekin. Itse joulu as-tuu sieluumme ja mieleem-me laulussa. Yksi sanatoistuu monissa joululau-luissa ja itse asiassa ilmai-see sen, mikä meille jou-lussa on niin tärkeätä ja

luovuttamatonta. Tuo sanaon ”hellä”. Joulun sanomaon ”lämmin, leuto ja hen-käys hellä”, joka sulattaarinnan jäitä. Ja kun jou-luun liittyvät seimi, pahnatja tähti ovat silmissämme,niin ”mieli hellä on kristi-tyllä, kun joulu on”. Jouluon kuin yllättäen saapunutkesä, vanha nuortuu leikki-mään kuin lapsi ja ”niinhyvä lämmin, hellä on mie-li jokaisen”.

Ehkä tuo hellyyden hyväkokemus nousee lapsuu-desta; ehkä juuri joulunasaatiin kokea – ja varsinkinsilloin – hellyyttä vanhem-milta ja isovanhemmilta.Lapsi tarvitsee hellyyttäkokeakseen elämän ja maa-ilman turvallisena ja elämi-sen arvoisena. Lapsuudenonnenhetket syntyivät hel-lyyden kokemuksista, nii-hin halutaan palata, niihin

joulu antaa luvan.

Mutta hellyys ja hellyy-den kokeminen on myösosa aikuisuutta ja aikuisenluvallinen tarve. Miten hy-vältä tuntuu joskus puoli-son hellä käden sipaisuposkella, hellä kosketus! Sevoi olla satunnainen, har-vinainenkin, hyvän hetkentuoma – mutta sellaisenaehkä erityisen arvokas.Hellän kosketuksen tuntee.Miten hyvältä tuntuu helläkatse, rakastavan ihmisenkatse! Hellän katseen kyllähuomaa. Miten hyvältätuntuvat hellät sanat tai yk-sikin hellä sana! Hellänsanan kyllä kuulee! Kai-pauksemme hyvän koke-miseen ilmenee juuri jou-luna: ”Oi jospa ihmisellä,ois´ joulu ainainen.”

PERTTI LUUMI

Eila Laakso o.s. Savolai-nen, syntynyt 21.8.1927Pyhäjärvellä, nukkui poisJorvin sairaalassa 19.11.2010 lyhyen sairauden mur-

Naisenergiaa 90 vuotta, neljä sukupolvea. Irja Asunmaa o.s. Kumanto täytti 90vuotta 30.11.2010 Vantaalla. Kesäisessä kuvassa Irja vasemmalla, oikealla tytärVuokko. Irjan vieressä Vuokon nuorempi tytär Tuija sylissään Lilia ja edessäänViola. Keskellä Vuokon vanhempi tytär Leena edessään tyttärensä Jade.Vuokon edessä Leenan poika Aaron.

Saaprun tyttö Irja Asun-maa, o.s. Kumanto, viettimarraskuun viimeisenä 90-vuotispäiväänsä. Ikää onvaikea uskoa todeksi Irjanvilkasta kerrontaa kuunnel-lessa. Iloisesti hän vakuut-taa sen olevan totisinta tot-ta. Uskotaan ja sanotaan:Onneks’ olkoon käyty mat-ka, reippain mielin eespäinjatka!

Elämänmyönte isyys,huumori, tulevaisuudenus-ko, lähimmäisenrakkaus jahyvä sopeutumistaitoovatvarmasti olleet Irjalla eväi-nä joka päivä pitkän elä-mänsä aikana. Ne ovat ol-leet tarpeen evakkotaipa-leilla ja sitten uusissa ou-doissa oloissa mm. Alavu-della, Hankasalmella, Hä-meenkyrössä, Lahdessa janyt vielä Vantaalla.

Koko työikänsä Irja tekikauppaa SOK:n myymä-löissä useilla eri paikkakun-nilla. Ura alkoi maalis-kuus-sa 1939 Noitermaan osuus-kaupassa harjoittelijana.Syksyllä kauppa ja henkilö-kunta lastattiin evakko-kuormaan länttä kohti mat-kustamaan.

Evakkomatkan ja yhdenkokonaisen yön nukkumi-sen jälkeen tuli työtarjous.Osuuskauppa Kyntäjä tar-vitsi liikeapulaisen ja iloi-nen karjalaistyttö oli sinneheti tervetullut. Työ Ala-vuden kirkonkylässä lop-pui, kun Karjalaan palaa-minen tuli mahdolliseksi.

Sitten oli vuorossa Tiitu-an osuuskauppa, josta olitaas lähdettävä evakkoon.

Sodan jälkeen ura olinousujohteista. Ahkerakauppiaspariskunta, Irja jaAsser Asunmaa, sai toi-mipisteensä virkistymäänsodan jälkeisestä näivetyk-sestä. Menestys tuli hyvällä

Irja Asunmaa on reipas 90-vuotias

Pyhäjärvi-lehti julkaisee joka numerossatietoja perhejuhlista, kuten merkkipäivistäja valmistuneista.

Lähetä tiedot toimitukseen,kerro sukujuuret ja laita mukaan myös valokuva.

Muistathan ainakuitenkin kysyä asianosaisiltaluvan tietojen julkaisuun.

Kerro perheenja suvunuutisetlehdessä

Rakkaamme

Martti Tapani Lappalainen s. 19.9.1947 Korpilahti k. 9.11.2010 Korpilahti Kaivaten Outi Jussi ja Minna Marja Mauri perheineen Matti perheineen sukulaiset ja ystävät Tosin loppuvat kerran askeleet vaeltajilta, kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan. Vaan katso; kaikki he kuitenkin mukana ovat, nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan. (Uuno Kailas)

Siunaus toimitettu lauantaina 4.12.2010 Korpilahden kappelissa.

Lämmin kiitos osanotosta.

ammattitaidolla, ystävälli-sellä asiakaspalvelulla ja ko-valla työllä. Työtä tehtiinkuutena päivänä viikossa jamyöhästyneitäkin asiakkai-ta palveltiin iloisesti. Per-heen kolme lastakin tulivatsiinä sivussa hoidetuiksi.SOK:n johto palkitsi ahke-ran myymälänhoitajaparintarjoamalla lisää vastuutaja toimintamahdollisuuksia.

Eläkepäivien koti oli kau-nis omakotitalo Lahdessa.Lahden seudun pyhäjärve-läiset saivat Irjasta tositar-kan sihteerin ja rahapussinhoitajan. Näiden töiden li-säksi hän huolehti, että ko-kouksissa oli aina ohjel-

maa, ainakin hauskoja jut-tuja elämän polun varrelta.

Vuokko-tytär tahtoi les-keksi jääneen äitinsä muut-tavan lähellensä asumaan.Nyt Vantaalla ollessa ei oleomakotitalosta huolehti-mista ja aikaa jää lasten jaheidän jälkeläistensä elä-män seuraamiseen. Puhe-lin on ahkerasti käytössä jakirjeet kulkevat pitkiä mat-koja. Amerikan postia tu-lee Kanadasta Irma-tyttä-ren perheeltä. Hänellä onkaksi lasta ja neljä lasten-lasta, heistä riittää äidillekertomista.

Singaporesta Tuijaltatulee ”pikkumummille”

kauniita kirjeitä ja kerto-muksia Lilianin ja Violanpuuhista. On ilo kuulla,miten onnellinen isomum-mi voikaan olla lapsistaan,viidestä lapsenlapsesta jakahdeksasta lapsenlapsen-lapsesta.

Irjalla on timantintarkkamuisti, kirjailijan kertomis-taito ja luistava kynä. Olisi-kohan pyhäjärveläisillä vielälupa odottaa muistelmiapitkästä, vaiherikkaasta elä-mästä?

Kiitoksia etukäteen japaljon onnea ja TaivaanIsän siunausta edelleen.

SEIJA PÄRSSINEN

tamana. Kaipaamaan hän-tä jäivät sisaret, sisarten javeljen perheet, muut suku-laiset ja laaja ystävien jouk-ko.

Perjantai 17. joulukuuta 2010 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Merkkipäiviä

Yksi työurallaan merkittä-vimmille vaikuttajan pai-koille yhteiskunnassa eden-neistä pyhäjärveläisistä,Paavo J. Paavola, täytti 75vuotta 1.12.2010.

Juurillaan 1990-luvullakäynyt Paavola muistaamummolansa hyvin. Hänenäitinsä, Pyhäjärven Matis-kalasta lähtöisin ollut Ailio.s. Haikonen lähti leivänperään nuorena ja avioituiBruno Paavolan kanssa,joka oli kotoisin TöysänTuurista. Paavo syntyi seit-senlapsisen perheen esikoi-seksi Punkaharjulla. Paavokävi pienenä lapsena ja jat-kosodan aikana tervehti-mässä isovanhempiaannahkuri Juho ( 1872–1934)ja Maria (o.s. Högbacka,k. 1958) Haikosta. Haikos-ten talo oli vielä vielä 1990-luvulla jäljellä Matiskalassa.

Aili ja Bruno perheineenpäätyivät evakkoina Siu-roon, mistä Bruno-isä saiasemamiehen paikan. Paa-vo pääsi oppikouluun Tam-pereelle ja kulki sinne ju-nalla. Perheen kaikki seit-semän lasta kävivät oppi-koulun. Koulutyön ohella,heti kun ikä antoi myöten,Paavo teki koulunkäyntiäänrahoittaakseen raskaita töi-tä mm. radan parannus-töissä, rakennuksilla ja nah-kojen parkitusainetehtaalla.Ylioppilaaksi TampereenKlassillisesta Lyseosta kir-joittanut Paavo J. Paavolasuoritti lainopin kandidaa-tin tutkinnon 1959 ja val-mistui oikeustieteen lisen-siaatiksi v.1966 ja varatuo-mariksi 1962.

Tunnustukseksi myön-netty Siirtoväen muistomi-tali

Pyhäjärveläiset juuretovat tuoneet Paavo J. Paa-volalle useita merkittäviäluottamustehtäviä myöskarjalaisjärjestöissä. Merkit-tävimpiä niistä on toimintaKarjalan Liiton hallituksenjäsenenä viiden vuodenajan. Hän on edelleen Vpl.Pyhäjärvi-Säätiön hallinto-neuvoston jäsen ja vuodes-ta 1997 alkaen Vpl. Pyhä-järvi-seuran hallituksessa,mistä ajasta seuran varapu-heenjohtajana vuosina1999-2009. Aktiivinen työpyhäjärveläisyyden eteenalkoi, kun hän nuorena lai-nopin ylioppilaana oli pe-

Paavo J. Paavolalle Karjalaisen siirtoväenmuistomitali

rustamassa v. 1957 Helsin-gissä Vpl. Pyhäjärvi-seuraaja muotoilemassa sen sään-töjä.

Ansioistaan karjalaisjär-jestöissä Karjalan Liitto jaVpl. Pyhäjärvi-seura muis-tivat syntymäpäiväänsä per-hepiirissä viettänyttä Paa-vo J. Paavolaa ojentamallayhteisenä lahjanaan ja tun-nustukseksi hänelle Karja-laisen siirtoväen muistomi-talin.

Liiton puolelta onnitte-lut toi toiminnanjohtajaSatu Hallenberg 9.12.seuran hallituksen kokouk-sen edellä pidetyssä kahvi-tilaisuudessa. Onnittelutsekä Pyhäjärvi-Säätiönpuolesta että syntymäpäi-väsankarin pikkuserkunominaisuudessa toi myösSäätiön hallintoneuvostonpuheenjohtaja AnteroPärssinen. Vpl. Pyhäjär-vi-seuran hallituksen puo-lesta onnittelut esitti pu-heenjohtaja Kaarina Pärs-sinen.

Siirtoväen muistomitaliakannetaan karjalaisjuhlissa,kunniakäynneillä ja isän-maallisissa tilaisuuksissasiirtokarjalaisia yhdistävä-nä tunnusmerkkinä. Mita-lin ovat oikeutetut saamaankaikki siirtokarjalaiset, joil-la oli koti luovutetulla alu-eella talvisodan syttymisenhetkellä tai jatkosodan ai-kana. Lisäksi mitaliin ovat

oikeutetut näiden henkilöi-den jälkeläiset. Siirtoväenmuistomitaliin kuuluu saa-jan nimellä varustettu kun-niakirja.

Työuran huippuvuosiaoli toiminta valtakunnansovittelijana

Merkittävimmiksi pai-koiksi työurallaan Paavolaarvioi uransa kuntien ja val-tion palveluksessa. Se alkoiv. 1966 Lauritsalan kaup-palansihteeristä ja jatkuiLappeenrannan kaupun-ginsihteerinä 1967. Am-mattiyhdistysliikkeen palve-luksessa hän ehti olla ensinPaperiteollisuuden työnte-kijäliiton lakimiehenä 1967-69 ja SAK:n lakimiesosas-ton päällikkönä ensimmäi-senä lakimiehenä 1970.

Virkamiesurallaan häneteni hyvin näkyvälle pai-kalle valtakunnansovitteli-jaksi vuosiksi 1971-79. Tätäseurasi Kunnallisen sopi-musvaltuuskunnan toimis-ton johtajuus 1979-1987.Ennen eläkkeelle jääntiäänPaavola toimi Kunnallisentyömarkkinalaitoksen joh-tajana 1987-93.

Myös yhteiskunnallinenvaikuttaminen luottamus-miehenä kunnallisissa jaseurakunnallisissa tehtävis-sä on ollut Paavolalle tut-tua näihin päiviin saakka.Hän on toiminut mm. No-kian kauppalanvaltuuston

varapuheenjohtajana, Hel-singin kaupunginvaltuutet-tuna ja valtuuston varajä-senenä Sen myötä hänetvalittiin mm. HYKS:n val-tuuston puheenjohtajaksi jaHUS:n hallituksen jäsenek-si. Hän toimi koko

Päijänne-tunnelin raken-nushankkeen ajan tunnelinrakennuttaneen Pääkau-punkiseudun

Vesi OY:n hallituksenpuheenjohtajana. Seura-kunnan luottamustehtävis-tä mainittakoon Helsinginseurakunnan yhteisen kirk-kovaltuuston jäsenyys ja vii-meisimpänä jäsenyys Ou-lunkylän seurakuntaneu-vostossa 2007-2010.

Kahvitilaisuudessa nou-si keskusteluun ajankohtai-nen lentoalaa ja lähialojalamauttanut lakko.

– En kyllä soisi kenelle-kään jälkeeni valtakunnan-sovittelijana toimineelleyhtä rankkaa aikaa kuinmitä itse jouduin koke-maan. Niihin vuosiin osuiennätysmäärä työtaistelui-ta ja todella hankalia sovit-telutilanteita.

Paavolalla on vaimo jakaksi täysi-ikäistä tytärtä.Paavoloiden koti sijaitseeHelsingin Oulunkylässä.

KAARINAPÄRSSINEN

TampereenPyhäjärvi-kerhonvetäjä LailaInnanen kiitettiinmyös mitalilla

Eveliina Laulajainen, vanhin lastenlapsemme, onvalmistunut Turun Yliopistossa kahden aineen,ranskanja saksan kielten, maisteriksi. Eveliina sai v. 2008 ReinoKukon rahaston apurahan ja kiittelee saamastaan kan-nustuksesta. Eveliinan vanhemmat ovat Juhani ja RuutL. Sauvosta.

*****Joulukuun 1. päivänä syntyi 9. lastenlapsemme. Pik-

ku-Engli jaksoi viipyä vain hetken äidin sylissä ja siirtyisitten Taivaan Isän turvalliseen syliin. Englin vanhem-mat Taneli ja Linn L. Paraisilta. Ps. 139:16.

Pekka ja Raija LaulajainenPekka on Arvi ja Ida Laulajaisenvanhin poika Salitsanrannalta

80-vuotta täytti sosiaalikas-vattaja Hilkka Leppänen30.11.2010 Tampereella.Hilkan syntymäkylä Pyhä-järvellä oli Kostermaa.

Oikaisu – toiminnantarkastajat

Marraskuun lehdessä olleeseen Vpl. Pyhäjärvi-seu-ran syyskokouksesta kertovaan juttuun oli kirjoitta-jalle pujahtanut asiavirhe. Seuralle on valittu vuo-deksi 2011 toiminnantarkastajat, ei enää tilintarkas-tajia kuten selosteessa virheellisesti todettiin.Syyskokous päätti valita toiminnantarkastajiksi Kir-si Hedenstamin ja Jaana Vanhasen ja varatoi-minnantarkastajiksi Johannes Ijaksen ja Seija Tiik-kajan. Kukin heistä on toiminut seurassa aiemmintilintarkastustehtävissä.

Em. johtuu siitä, että 1.9.2010 astui voimaanyhdistyksiä koskeva yhdistyslain muutos. Pienem-missä yhdistyksissä, joita Karjalan Liiton jäsenyh-distykset ovat, tilintarkastajien sijaan valitaan toi-minnantarkastajat. Yhdistyksen ei tarvitse tehdäsääntömuutosta, vaikka toiminnantarkastus korvaamaallikkotilintarkastuksen. Toiminnantarkastus vas-taa sisällöltään hyvää maallikkotilintarkastustapaa.Asiasta kiinnostuneet löytävät lisätietoa mm. Pa-tentti ja rekisterihallituksen nettisivuilta, http://www.prh.fi/.

KAARINA PÄRSSINEN

HallituksenpuheenjohtajaYrjö S. KaasalainenHarjavalta,Kallenk. 1029200 Harjavaltapuh. 0400-626 770,yrjo.kaasalainen@luukku.com

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön puheenjohtajat 2010HallituksenvarapuheenjohtajaJuhani ForsbergHelsink i,Ryytimaantie 19 A 8 00320Helsinki,puh. 050-511 2899,juhani.forsberg@fonet.fi

HallintoneuvostonpuheenjohtajaAntero PärssinenHollola,Kiviniementie 42417120 Paimelapuh. 050-570 6575tero.parssi@phnet.fi

Syntymäpäivää juhlistamassa Kaarina Pärssinen Vpl. Pyhäjärvi-seurasta,Aino Paavola, Paavo J. Paavola ja Satu Hallenberg.

Pyhäjärvi-Säätiön hankkima siirtoväen muisto-mitali luovutettiin Laila Innaselle, 71, Tampe-reella 11. joulukuuta.

Monipuolisesti karjalaisuuden eteen toimivaLaila Innanen järjestää mm. kotiseutumatkoja jaon Tampereen Pyhäjärvikerhon puheenjohtajasekä säätiön hallintoneuvoston varajäsen.

Laila Innanen, o.s. Inkinen on syntynyt Pyhä-järven Lohijoella Anselmi Inkisen ja Tyyne o.s.Ukkosen tyttärenä.

Mitalin ja siihen liittyvän kunniakirjan ojensisäätiön asiamies Pirjo Kiiala Tampereen kerhonjoulujuhlan yhteydessä. - MRT

Perjantai 17. joulukuuta 2010VPL.PYHÄJÄRVI6

Talvisella koulutiellä Porsaanmäellä

Karjalaiset juuret omaavalle Antti Junkkarille, 20,on myönnetty Suomen Partiolaisten korkein ansio-merkki, sankarimerkki nro 54 onnistuneesta hengenpelastamistoiminnasta. Ansiomerkistä uutisoivat 8.12.mm. Keski-Uusimaa ja Nurmijärven Sanomat.

Junkkari oli loppukesällä kesätyöpaikastaan leirioh-jaajana Hangossa palatessaan poikennut tapaamaankavereitaan Leirikesä ry:n lastenleirille Kiljavalle, mis-sä hän on itsekin ollut työssä kolmena kesänä, kunhänen hengenpelaustaitojaan tarvittiin. Leiriläistytönsydän pysähtyi sairaskohtauksen seurauksena. Junk-karin arviolta 30-45 sekunnin ajan antaman painelu-puhalluselvytyksen seurauksena sairaskohtauksen saa-neen syke palasi ja hän virkosi. Ripeä ja asianmukai-nen elvytys pelasti 14-vuotiaan leiriläisen hengen.

Junkkari on partiolippukunta Rajamäen Metsänkä-vijöiden jäsen. Hän on käynyt partiossa ensiapukurs-sin, ollut mukana vapaaehtoisessa pelastuspalvelussaja kesällä ensi kertaa tositilanteessa hänen taitonsatestattiin ja nuori leiriläinen pelastui.

Suomen partiolaiset päätti myöntää Antti Junkkaril-le onnistuneen hengenpelastustoiminnan vuoksi san-karimerkin. Merkki luovutettiin itsenäisyyspäivänäRajamäen Metsänkävijöiden itsenäisyyspäivän juhlas-sa, Nurmijärven kirkossa pidetyssä jumalanpalveluk-sessa.

Sankarimerkki voidaan myöntää partiolaiselle suur-ta uhrautuvaisuutta ja epäitsekkyyttä osoittavasta te-osta, jonka aikana partiolainen tai autettava tai mo-lemmat ovat olleet ilmeisessä hengenvaarassa. Sanka-rimerkki on järjestelmän korkein. Nyt niitä on myön-netty Suomessa yhteensä 54 kappaletta.

Nykyisin Helsingissä, mutta aiemmin koko ikänsäNurmijärven Rajamäellä asunut, taiteellisesti lahjakasAntti pääsi Helsingin kuvataidelukiossa ylioppilaaksi2009. Hän on opiskellut vuoden kemiaa Helsinginyliopistossa. Parhaillaan hän suorittaa siviilipalvelustalomaohjaajana Nurmijärvellä ja valmentautuu lääke-tieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin.

Antilla on lääketieteen opinnot tänä syksynä Kuo-piossa aloittanut kaksoisveli Heikki ja neljä heitävanhempaa sisarusta. Antin äidin Tiina Junkkarin,o.s. Aittola, isä Heikki Aittola oli kotoisin Viipuris-ta. Antin isän Yrjö Junkkarin vanhemmista äiti onVpl. Pyhäjärveltä Puikkosten kylästä Kahvenitsanjärven rannalta kotoisin ollut Hilkka Junkkari, o.s.Pärssinen (1921-2000) ja isä Arvi Junkkari (1913-1983) Käkisalmen maalaiskunnasta. Hilkan vanhem-mat olivat Maria, o.s. Kaasalainen (1900-1987) jaAdam (Aatu) Pärssinen (1892-1960) Puikkosista. –KP

Lähdetiedot Keski-Uusimaa lehti 8.12.10Kuva: Antti Junkkarin kokoelmat

Partiolaisten korkeimman ansiomerkin, san-karimerkin saanut Antti Junkkari Nurmijär-ven kirkossa merkin vastaanottaneena.

Isänpuoleiset juuret Puikkosissa

Suomen Partiolaistenkorkein ansiomerkkiAntti Junkkarille

TOINI PELKONEN onkirjoittanut koulumuis-tojaan Pyhäjärven Por-saanmäen kylän lastenkoulutiestä vuosilta1929-1933. Kirjoituksenensimmäinen osa jul-kaistiin numerossa syys-kuun numerossa 9/2010.

Pakkanen kiristyi, ojatjäätyivät, niissä oli mukavaluistella. Nahkakenkä liu-kui hyvin. Yhtenä aamunaoli koko luhtaniitty peili-kirkkaassa jäässä. Nyt saiottaa suoran suunnan ko-tiportailta Vanhatalon la-dolle, Juho Matikaisen la-dolle ja ylikäytävälle. Aa-mulla olivat läksyt mieles-sä, mutta ne iltapäivänhauskuudet. Tulimme yh-dessä koko kylän lapset, 5-6 lasta. Laukut heitimmejäälle ja annoimme niiden“sirrata” jäätä pitkin, kukasai pitemmälle. Otimmetoisiamme käsikoukkuun,luimme “kanakomppaniamarssii puolepäivä aikankot, kot, kot”. Kun pää-simme kohtaan kot, aloim-me liukua kykkysillämmeja kohta olimme kaikki nu-rin yhdessä mylläkässä, niintytöt kuin pojatkin. Taaslaukut “sirraamaan” ja sa-mat kanakomppaniat uu-delleen. Siinä voi kyllä su-kanpolvi mennä rikki, mut-ta taas tuli keksittyä hätä-vale, “vahinkos kaavuin”.

Mikä riemu, yöllä oli sa-tanut lunta. Isä oli tehnytminulle sukset äijäni van-hoista pitkistä ja kapeistasuksista. Niihin ei olisi saa-nut raksen, siteen paikkaa,hän oli laittanut lautapa-lasta korokkeen, missä olijalan paikka ja siihen rak-sen kiinni. Minusta ne oli-vat hyvät sukset ja piti hetipäästä suksilla kouluun.Lumi oli pehmeää, kyn-nöksellä oli vielä multaanäkyvissä. Ojien yli pitisukset kantaa. Hiki tippui,mutta olinhan tullut hiih-täen kouluun. Jo oli muita-kin suksia pystyssä koulunseinustalla. Minun suksenikorokkeineen herättiväthilpeyttä, pojilla riitti pilk-kaamista. Päivällä tuli suo-ja, sai kantaa sukset kotiin.

Tulihan se oikea talvikin,vaan en enää lähtenyt suk-silla kouluun, vaikka koti-mäet tuli koluttua. Voimis-telutunniksi piti tuoda suk-set kouluun, aloin huutaa

ja raivota, etten vie niitäsuksia, pojat pilkkaavat.Äijäni kuunteli tupakkaatuprutellen ja verkkoa ku-toen ja sanoi: “ Pojat, pan-kaa hevone valjaihe, miemää Noitermaaha”. Pojatolivat isäni ja setäni. Pojattekivät työtä käskettyä. Meihmettelimme, mitä vartennäin myöhään lähti, vaikkaei ollut tupakan tuska, ko-konainen Matti-aski oli jäl-jellä. Pienen ajan kuluttuatuli kotiin, keppi toisessa,sukset toisessa kädessä jasanoi:” Meil o oltava sel-last vehkeet jot niil ei nau-reta, nää o parraat suksetmitä kaupas ol”. Isä käviheti laittamaan raksia. Li-enenkö elämäni aikana tun-tenut samanlaista omista-misen ylpeyttä kuin aamul-la asetellessani suksia kou-lun seinustalle ja pyyhkies-säni lunta, että jokainenhuomaisi uudet sukseni.Nyt tehtiin viivasuora suk-sen latu, isä kävi sen joskustekemässä pitkillä suksilla.aamulla sai hyvät kyyditkotipellon mäestä ja illallaNoitermaan mäestä. He-vostie oli tehty luhtaniitty-jen poikki.

Tulivat pyryt ja kolmen-kymmenen asteen pakka-set. Ei voinut ajatella hiih-tämistä. Ankealta järvenselältä Konnitsan lahdeltatuuli suoraan pohjoisestaparikymmentä kilometriä.Sanottiin “nyt o sellanemyräkkä, tuul männyö lä-vitse munaskuihe”. Kylläse tosiaan tuntui lävitsemenevän. Villavaatteet ei-vät pitäneet tuulta vaikkaolisi ollut kuinka paljon.Sukkia ja lapasia olivat kol-met, mutta vain yhdetflanellihousut, villahousuteivät olleet yleiset. Sainehkä yläluokilla ensimmäi-set villahousut harmaastalampaanvillasta. Harvoinoli lapsilla huopatossuja,minulla oli tossut. Yläluo-killa sain vanhoista huopa-tossuista suutarin tekemätkippurakärkiset kengät,niissä pysyivät hyvin suk-sen rakset. Kengät olivathiihtäjillä hyvin yleiset. Sel-laisina aamuina kun pak-kasta oli kymmenkunta as-tetta ja yöllä oli satanutlunta, piti lähteä vähän ai-kaisemmin, kun ei tunte-nut ladun paikkaa. Sanot-tiin; “ei ole hiiren hyppää-mää jälkeä”. Tämä ei pitä-nyt paikkaansa, miten mo-

net pienet jäljet sieltä löy-tyivätkään ja kaikki olivaterilaisia. Niitä oli hauskatutkia, jänis oli juossutpajupuskan ympäri montakertaa, saattoipa loikatapuskasta ja jäädä katso-maan korvat luimussa pien-tä hiihtäjää. Tällaisena aa-muna oli kiire mennä tätinikotiin katsomaan kelloa,kun oli niin paljon mielen-kiintoista nähtävää. Kävinneljänä kouluvuotenanimiltei jokaisena aamuna tä-tiäni katsomassa ja sano-massa “hyvää huomenta”.Joskus oli aikaa istua hetkija lukea serkulleni sarjaku-vaa “Junnu ja Alli”, heilletuli useampia lehtiä. Ilta-päivällä kävin harvemmin,mutta lauantaisin aina, hänoli tehnyt minulle pienenlämpöspullan joka lauan-tai. Hän toi vielä voiasetin,sain pistää voita kuumanpullan päälle ja ryypätä la-sista kylmää maitoa. Tuokaikki on vieläkin suurtaherkkuani, mutta ei ole pul-la saman makuinen eikälasi niin kauniin kirkas kuintätini lasi.

Kevättalvella iltapäivisinoli mukava seurata suuriavarisparvia, pitivätkö häitävai hautajaisia? Silloin kunyksi lensi edessä ja toisetrauhallisesti perästä, olivathautajaiset, ensimmäinenoli pappivaris. Keikkuen jalentäen ne pitivät häitä jamukava oli etsiä hääparia,ne olivat aina kaksi yhdes-sä.

Joskus oikein pahalla il-malla vietiin hevosella kou-luun, mutta kylmää se olirekikyytikin. Isä patistelijuoksemaan reen perässä,mutta en juossut ja ihmet-telin, mitä varten hevosellaajetaan, jos juosta pitää!Näistä matkoista on mu-kavimpana muistona, mi-ten tuntui kuin kuu olisijuossut reen kanssa kilpaa.Sanoinkin joskus isälle, aje-taan niin kauan kunnes pää-semme kuusta edelle.

Opettaja ei laskenut si-sälle ennen kuin kello soi.Joskus jäi pitkäkin odotta-misaika ja voi mahdoton,miten paleli siinä koulunpihalla. Opettaja käveli va-laistuissa huoneissa ja kur-kisteli akkunasta, voipa vie-lä sanoa; ‘mitäs tulit niinaikaseen?‘

Latojen viereen olivat tul-leet suuret lumikinokset, olimukava kiivetä ladon ka-tolle ja hypätä sieltä kinok-seen. Se oli kielletty leikki,ehkä sitä varten oli niinhauskakin. Tulin kerranyksin koulusta, oli jo ke-vätpuolta. Kiipesin katolle,laukku jätettiin aina alas.Hyppäsin monta kertaa,aina uuteen jälkeen. Jalkaniolivat uponneet monta ker-taa tiukkaan, mutta ainasain irti. Vihdoin jäin kiin-ni, ei liikkunut kumpikaanjalka, olin vyötäröäni myö-ten upoksissa. Yritin vaik-ka miten, jalat eivät liikku-neet. Kaivoin käsin ympä-riltäni lunta, kauan en jak-sanut, hiki virtasi noronaselästä. Pian alkoi palentaa,aloin itkeä. Jo syttyi tähtitaivaalle, rukoilin apua. Eitullut yhtään ihmistä. Hok-sasin ottaa kiinni ladon sal-vasta ja vähän liikkui jojalka saappaan sisällä. Koh-ta sain toisen jalkani va-paaksi ja aikani yritettyäniirtosi toinenkin jalkani,saappaat jäivät kinokseen.Kotiin oli matkaa noin ki-lometri, juoksin sen sukka-sillani. Taas oltiin kovastihätäilty, ei oltu vihaisia eikäannettu piiskaa. Olin niinkurjassa kunnossa märki-ne pöksyineni, keitettiinkuumaa maitoa ja laitettiinuunin päälle turkin sisälle.Isä otti lapion ja lähti kai-vamaan saappaita. Maalis-kuun kahdeksantena päi-vänä 1930 oli niin kovapyry, ettemme päässeetkouluun. Sinä yönä syntyipikkuveljeni. Synnytys ta-pahtui kotona. Isä lähti ha-kemaan apua naapurista, olikova työ ennen kuin saiporstuan oven auki ja vieläkovempi, kun tulivat emän-nän kanssa takaisin. Tuulisuoraan Kontsanlahdelta,rakeet olivat olleet aivankuin karkeaa suolaa. Ky-länpään lapset olivat aa-mulla lähteneet kouluun,mutta Vanhatalon pellonalla oli ollut niin suuri ki-nos, että hädin tuskin pää-sivät kotiin takaisin. Meemme edes yrittäneetkäänlähteä, olisi voinut helpostieksyä. Eteen ei nähnyt, kunei voinut pitää silmiä auki.Isä vei minut iltapäivällätädilleni yöksi, silloin oli jomyrsky asettunut. Hevo-nen meni hiljaa, kopsahtimonesti kun etsi jalallaantien paikkaa.

Istuin mä lapsena ikkunallakatselin tähtiä taivahalla.Yksi tähti oli kirkas ja suurise joulutähteni on juuri.Kun kasvoin ja kuljin koulutielläoli tähtitaivas ylläni siellä.

Vaikka mä olin aikuinenusein mä silti muistan sen,illan hämärän saapuessatähtitaivasta katsellessa.Siellä loisti tähti niin somajoulutähteni ikioma.

JoulutähteniVuosien varrella maailmallamonta tähteä on tuikkinut taivahalla.Tähteä yhtään ei kirkkaampaamatkaan mieleen jääkuin se mikä kotini ikkunalaloisti silmiini taivahalla.Se on mulla mielessä yhä,se joulutähti on kirkas ja pyhä.

HILMA PEKKANEN,o.s. Äijö s. 11.4.1919Vernitsassa Pyhäjärvellä

Pyhäjärvi-juhlat

SastamalanVammalassa16-17.7.2011

Joulumuistoja

Joulu on taas, joulu on taas,asiat täynnä puuroo.

Laulu kaikuu, sanat mieleen jää.Tuovat ajatuksiin sota-ajan tään.Silloin puuro oli ohrasista vainjoulukinkun unelmissa sain.

Sienimuhennosta, lanttulaatikoita,korviketta, silakoita, perunoita.Kaikki vaatimatonta ja uutta.

Toivossa oli parempaa tulevaisuutta.

Sotilaiden paljon piti kestää.Vihollisen hyökkäykset rajalla ain’ estää.

Vihdoin saapui rauha odotettu.Mut’ ei ollut kovin rakastettu.

Nyt joulu saapuu, kaiken kohun tuoja.On kodittomat vielä ilman suojaa.Monet eivät tiedä miksi joulu on.On ostosvimma heillä loputon.

Kaiken alkoi Jeesus-lapsi pieni.Kysyi Maria – mihin johtaa tieni.

En valinnut mä osaani, itse ole en.Taivaallinen tahto valinnut on sen.

Lapset laulaa äänin kirkkahin.Joulupukki tulepas nyt vaan.

Aika on niin pitkä sua odottaa.Kiitän sinua lahjain antajaa.

Kiitos että meil’ on herkut hyvätYstävyyttä, rakkautta, toivon jyvät.

Kodit perheet rauhas olla saa.Turvallisna Uutta Vuotta odottaa.

Sydämelliset jouluterveiset jokaiselle.

LEMPI KÄHÖNEN WILSON

Perjantai 17. joulukuuta 2010 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Vanhat kirjeet ovat aarrearkkujaOlen serkkujeni ja sisarenikanssa vuoden verran ke-rännyt tietoja Ihalaisen tyt-tärien elämästä, vävyjenperheet huomioiden. Evak-kovuodet erikoisesti täh-täimessä.

Jo heti alussa huomasim-me, että muistamme elet-tyäkin elämää hyvin rajoi-tetusti. Iloksemme löytyiasiakirjojen lisöksi suurijoukko päiväkirjoja ja vas-taavia.

Mutta ylivoimaisesti suu-rimman tietolähteen muo-dostavat vanhat kirjeet1930-luvulta aina 1950-lu-vulle asti. Niitä ovat tallen-

Pyhäjärvi 25.12.1939

”Joulutervehdykseni!Rupesin tässä kirjoitta-

maan ja kertomaan näistäkotoisista Joulunvietoista.Vaikka nämä eivät ole kuinpuolivälissä, niin on kui-tenkin suunnilleen selvillä,millaista se tulee olemaan.Ei täällä nyt voi ajatella-kaan Joulua sellaiseksi, kuinsen Rauhan juhlana ym-märrämme; tykit siellä jys-kivät tänäkin aamuna ja parilentokonetta hyrräsi juuriylitsemme. Eivät ne tälläkertaa pudotelleet kuin len-tolehtisiä. Muuten luontoon ulkonaisesti hyvin kau-nis – lunta – pehmeää, kos-kematonta lunta – on yölläsatanut ja nyt paistaa aurin-ko kokoterältään. Pakkas-takaan ei ole kuin 10-15astetta; mutta rauha onpoissa.

Tänä aamuna yritimmeKuisman Matin kanssakirkkoon, mutta emme so-pineet sisälle. Oli muutenensimmäinen kerta muis-tissa olevan elämäni aika-na, jotta olisin jäänyt poisJoulukirkosta. Palvelus pi-

Joulu 1939 PyhäjärvelläMatti Hinkkasen kirje perheelleen

taneet Kuisman ja Hink-kasen perheet sekä Iida-tätini. Serkun poika sittentekee mielenkiintoisia löy-töjä netistä sukujen vai-heista 1900-luvulta taakse-päin.

LöytöItsenäisyyspäivänä löysin

isänoi Pyhäjätveltä kirjoit-taman kirjeen perheelleenAlavuden Sääskikiniemel-le.

Jouluna 1939 isä asui ko-tona Larjavassa, samoinkarjanhoitajamme LempiNuora, joka toi lehmäm-me Alajärvelle. Vanhim-

man tätini mies, Matti Kuis-ma, asui isän kanssa. Ma-tiskalan kotinsa oli armei-jan käytössä. Matilla oli he-vonen siellä mukanaan jasillä hän sodan loputtuaajoi perheensä luo Vähään-kyröön. Lisäksi meille olimajoitettuna lähinnä Han-kasalmelta kotoisin oleviasotilaita vaihteleva määrä.

Tätini, Elsa Ihalainen,asui kotonaan Lahnavalka-massa ja toimi keskuslotta-na.

JoulukirkkoPyhäjärven seurakunnan

joulujumalanpalveluksesta

vuonna 1939 on muistinimukaan Pyhäjärvi-lehdes-sä kirjoitettu hyvin montasataa palstamillimetriä. Toi-set uskoivat, että se pidet-tiin, toiset taas olivat vah-vassa uskossa, ettei sitä pi-detty.

Minä uskon oheiseen Isä-ni Joulupäivänä 1939 oma-kätisesti kirjoittamaan allaolevaan sanatarkkaan teks-tiin. Joulukirkko Pyhäjär-vellä 1939 pidettiin – tosinsakastissa; koska iso kirk-ko oli kylmŠ ja ilmavaarakonkreettisesti olemassa.

TOIVO HINKKANEN

dettiin nimittäin sakastissaja se oli ahdinkoon astitäynnä. Kun oven lähellepääsimme, muutamia kat-konaisia sanoja kyllä pas-torin saarnasta kuulin, mut-ta hetken seisottuammepalasimme kotiin. Meilläasuvat sotilaat olivat kään-tyneet jo hautausmaan kul-malta takaisin.

Entäs miten teidän jou-lunne meni, kävittekö kir-kossa, tai olitteko muuallajoulusaarnaa kuulemassa?Millaista on joulun viettoPohjanmaalla, verrattunaKarjalan oloihin?

Mutta kuusi meillä onerikoinen, varsinkin sen ko-risteet. Heino haki sen lau-antaina metsästä ja pojatillalla laittoivat kuntoon. Seon kiinnitetty pöytäjak-kuun. Luntakin on satanutoksille, joihin kynttilät onrihmalla sidottu. Keskelläon pistimet ristissä ja nii-den päissä palaa kynttilät.Ylimmäisten oksien päälläseisoo parivartio, joista toi-sella on kivääri ja toisellapaljastettu säilä, ojennettu

narussa riippuvaa ryssänlentokonetta kohti. Kuu-sen latvassa liehuu Suo-men lippu ja suomalainenlentokone leijuu kaiken yllä.

Kyllä se täytyy sanoa, et-tei tälläistä joulukuusta olevielä meillä ollut, jos ei oleollut tälläistä jouluakaan.

Tämän selostuksen voitantaa lastenkin lukea, jottahekin, vaikka tätä tietä, pää-sisivät osallisiksi kotoisenjoulun tunnusta; tästä eri-koisesta sota-ajan joulun oi-keasta hengestä.

Tämän kirjeen lähetän

Lempin mukana, kun hännäinä päivinä lähtee lehmi-en kanssa vaeltamaan sin-ne Etelä-Pohjanmaan lake-uksia kohti.

Meillä on Matin kanssaaikomus huomenna men-nä Lahnavalkamaan kysy-mään, onko Tahvana koto-na. Elsa on nyt töissä kes-kuksessa, joten tänään eiole emäntä kotona.

Hyvää vuoden loppua jauuden alkua. Jumalan huo-maan. Näkemiin, kuulemiin!

Matti.”

Kuvassa 28.11.1939 Matti Kuisman talossa Matiska-lassa asuneita sotilaita. Vas. Voitto Sauna-aho Soi-ni, Einari Valkeinen Soini, Vihtori Ulvo Pylkönmä-ki, Juho Välilehto Inha, Iiroo, ja Väinö JärvinenKeuruu, Haapamäki. Nämä kuvassa olevat ja kaik-ki marraskuussa Kuismalle majoitetut sotilaat, jou-tuivat Talvisodan alettua heti etulinjaan.

Pyhäjärven kirkko talvisessa asussaan.

Minun jouluni

Minun jouluuni kuuluvat kynttilät,piparkakut ja kuusen tuoksu,muistuu mieleeni aika lapsuuden,joulusauna, koti niin puhtoinenja ulkona lasten juoksu.

Oli kuusessa kimalteet, namut ja muuttähti latvassa kirkkaana hohti.Joulun sanomaa kirjasta luettiin,kukin vuoronsa sai niihin säkeisiin,tähti valollaan seimelle johti.

Taas joulua samaa odottelen,viestin tulevan tunnen yhä,laulan parvelta, soivat urkujensulosävelet penkkeihin kirkkojenon silloin arki tai pyhä.

Oi, Jumala, poikasi lähetä,sydän avoinna häntä vastaanme käymme, sytytän kynttilän,Hyvää Joulua kaikille lähetän.Sitä toivotan ainoastaan.

Kaavilla jouluna 2010

HANNU MUSAKKA

Perjantaina 3.12. kokoontui 12 Turun seudun Vpl.Pyhäjärvikerhon jäsentä viettämään perinteistä puuro-juhlaa Tuomon toimistoon.

Puuron syönnin ja joululaulujen lomassa Helvi arvuut-teli karjalaisperäisiä sanoja. Joulupukkikin vieraili jaka-massa runsaita lahjojaan. Loppuilta kului rattoisastikahvia juoden, herkkuja syöden ja tarinoiden.

Kerhon seuraava kokoontuminen on tiistaina 11.1.2011klo 18 tutussa paikassa, Tuomon toimistossa. - TH

Puurojuhlaavietettiin Turussa

8 Perjantai 17. joulukuuta 2010VPL.PYHÄJÄRVI

Vpl. Pyhäjärvilehti 50 vuotta sitten 19.12.1960Kooste: Reino Äikiä

Sotajoulu

Käkisalmessa 1939Käkisalmen Sk:n vartiokomppania, johon talvisodanaikana kuuluin, oli kokoonpantu suurelta osin asevelvol-lisuutensa suorittamattomista miehistä. Komppania olikutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin jo lokakuun 6päivänä 1939.

Jouluaattona meillä oli tilaisuus viettää juhlahetki SK-talon (entinen yhteislyseo) juhlasalissa. Tilaisuudessapuhui kirkkoherran Niilo Mustala. Joululaulut ja joulu-virsi kaikuivat silloin voimakkaina. Tuvissa kuunneltiinvielä illalla jouluohjelmaa radiosta ja nautittiin joulupa-kettien antimista. Oli aitoa joulutunnelmaa ja hartautta,joskin oli luonnollisesti myöskin hälinää.

Siviiliväestöstä evakuoitua kaupunkia oli pommitettujoulukuussa muutaman kerran, mutta elämänrytmiimmeeivät sellaiset olleet sanottavasti vaikuttaneet. Olimmenuoria ja reippaita sotilaita, kuten komppaniassammevieraillut kapteeni Väinö Kaasalainen oli meistä lausu-nut.

Jouluyö vietettiin mukavasti olkipatjoilla ja jo aamullaaikaisin avattiin radiot soimaan joulusävelmiä ulkomail-ta. Jostakin Keski-Euroopasta kuului niin kaunis “Joulu-yö juhlayö” sovitus, etten niin kaunista sovitusta siitälaulusta ole sen jälkeen kuullutkaan.

Valkeni sitten kirkas joulupäivä, lämpömittarin osoit-taessa -24 astetta. Noin kello 9-10 paikkeilla alkoivathälytyssireenit ulvoa ja komppania komennettiin ilma-suojaan talon pihanpuoleiseen metsikköön. Meidän olijäätävä melko pienelle alueelle, koska kauempana oli vainpeltoa ja Laatokalta päin kuului jo viholliskoneidenjylinä. Hetken kuluttua putoilivat pommit kaupunkiin jakohta vavahteli maa myös allamme. Jokunen oma hävit-täjä hyökkäsi rohkeasti viholliskoneiden kimppuun janäimme yhden koneen putoavan savuavana Laatokkaan.Jonkin ajan kuluttua SK-talo sai osumia ja kuului huuto”talo palaa, talo palaa, sammuttamaan”.

Tuntui hiukan hankalalta lähteä siinä rytäkässä avonai-selle pihalle. Meitä pääsi kuitenkin kymmenkunta miestäpalopaikalle ja saimmekin palon tukahdutettua alkuunsa.Pihamaallekin oli tullut suuria monttuja ja saman tien olikadonnut suksia ym. välineitä. Komppanian suojautu-mispaikan ympäristöön pellolle tuli pommeja, muttaainoastaan kaksi miestä sai multakokkareita selkäänsä.

Pommituksen jälkeen etsimme varusteitamme, joitaoli tuhoutunut jonkin verran majapaikassamme. Jokutiesi kertoa, että pommitukseen osallistui kaikkiaan noin60 viholliskonetta. Oli niiden lukumäärä mikä tahansa,joka tapauksessa tämä joulupäivän pommitus oli siihen-astisista ankarin kohdallemme.

Noin kello 12 alkoivat vihdoin kirkonkellot soidailmoittaen ilmavaaran olevan toistaiseksi ohi. Sodankoettelemuksissakin ne julistivat samalla meille joulurau-haa ja uskoa kansamme tulevaisuuteen

LAURI POHJOLAINEN

Talvisota ja jatkosota jätti-vät jälkeensä noin 50 000sotaorpoa. Elossa oleviensotaorpojen määrästä ei oleollut täsmällisiä tietoja,koska heistä ei Valtiokont-torin (ent.Tapaturma-vi-rasto) toimesta ole laadittuvaltakunnallista rekisteriä.Arvio on, että elossa olisivielä noin 30 000 sotaor-poa.

Kaatuneitten OmaistenLiitto (KOL) ryhtyi tämänvuoden alussa valtaisaanurakkaan yhdessä jäsenyh-distystensä kanssa ja aloit-ti rekisterin laadinnan. Re-kisteröitymislomakkeita onsaatavana liiton paikallis-ten (73) jäsenyhdistystenkautta tai KOL:n nettisi-

Tilaa oma Pyhäjärvi-lehtitai anna ystävälle ja sukulaiselle lahjaksi!

Vuoden 2011 tilaushinta 30 euroa.Soita p. 040 730 2622

Tuleeko lehtesi oikealla osoitteella?

Vanhat palstat puhuvat

Eri paikkakunnilla Suomes-sa järjestetään edelleenvuosittain veteraanikeräyk-siä, joissa kerääjinä toimi-neet varusmiehet ja heidänkuljettajinaan olevat vete-raanijärjestöjen edustajatovat joutuneet vastamaankysymyksiin: Onko vete-raaneja vielä olemassa taimihin ne varat oikein jou-tuvat?

Ennen varsina iseen ky-symykseen vastaamista onsyytä selvittää muutamiakäsitteitä, jotka varsinkinnuoremmille kansalaisillesaattavat olla tuntematto-mia.

Kuka on sotaveteraaniSotaveteraani on henkilö,joka palvelukseen kutsut-tuna, määrättynä tai vapaa-ehtoisesti on osallistunut1939-1945 käytyihin sotiin:- Talvisota 30.11.1939-13.3.1940- Jatkosota 25.6.1941-19.9.1944- Lapin sota 15.9.1944-27.4.1945

Suomen sotiin vuosina1939-1945 osallistuneetrintamaveteraanit ovat voi-neet hakea ja saada jon-kin alla mainituista tunnuk-sista:

Rintamasotilastunnus(asetus 772/1969)

Rintamapalvelustunnus(asetus 554/1978 naiset)

Rintamatunnus (asetus256/1988 linnoitustöissäja miinaraivauksessa olleet)

Ulkomaalaisen rintama-sotilastunnus (asetus 418/1992)

Kaikkien edellä mainit-tujen tunnusten hakuaikaon päättynyt 31.12.1994.

Kaikkiaan tunnuksia jaet-tiin noin 550.000, niistäeniten rintamasotilastun-nuksia 456.500.

Veteraanien lukumääräon vuoden 2010 alussa n.55 000 heistä 9 000 onsotainvalideja ja 20 000 so-tatoimialueella palvelleitanaisia. Sotaleskiä on elossan. 900. Vuoteen 2012 men-nessä ennusteiden mukaanse on veteraaneja 39 000 jaheidän keski-ikänsä on sil-loin jo 89 vuotta.

Veteraanit – onko heitä?Vaikka veteraanit joko

itse tai yhdistystensä kaut-ta ovat osanneet suhteelli-sen hyvin määritellä nevaatimukset, joita esim.tunnuksen saamiseen vaa-dittiin valittavasti määräai-kaan mennessä, kaikki ei-vät kuitenkaan osanneethankkia ko. tunnuksia.Vaikka he näin menettivät-kin joitakin lakisääteisiäetuuksia, on heilläkin mah-dollisuus saada keräysva-roista tukea.

Sotaveteraanien määränpieneneminen edellyttää ai-kaisempaa enemmän nä-kyvyyttä, jotta veteraanittulisivat kohdelluksi jatkos-sakin erityisryhmänä eri-tyisetuineen. Veteraaniyh-teisöjen mahdollisuudetsaada henkistä ja aineellistatukea myös tulevina vuosi-na yhteisöiltä ja kansalaisil-ta säilynevät järjestöjenomien ennusteiden mukaanedelleen hyvinä. Kaikkienveteraanijärjestöjen hyväk-si toimitettavan valtakun-nallisen varainhankinnanhoitaa yhteinen Veteraani-vastuu ry.

Varainhankinnassa ovatmukana Sotainvalidien Vel-jesliitto, Suomen Sotavete-raaniliitto, Rintamaveteraa-niliitto, RintamanaistenLiitto ja KaatuneidenOmaisten Liitto.

Vuoden 2009 valtakun-nallinen keräys tuotti net-totuottona n 2.6. milj. eu-roa eli 44 euroa veteraaniakohden.

Sotiemme veteraanienkotona selviytymisen kan-nalta haastavin vaihe onkäsillä. Tämä edellyttää vä-hintään nykyisten eri-tyisetuuksien säilymistä jalisäksi uusia etuuksia, joillaerityisesti pienituloisille eni-ten tukea tarvitseville voi-daan suunnata kotona sel-viytymistä tukevia palvelu-ja.

Miten sitten valtio tukeeveteraaneja? Rintamatehtä-vissä olleet miehet ja naisetrintamaveteraanit ja joitakutsumme sotiemme vete-raaneiksi saavat valtioltarintamalisää 45,64 euroa/

kk. Sen maksamisen edel-lytyksenä on rintamatun-nus, joka voi siis olla rinta-masotilastunnus, naisillemyönnetty rintamapalve-lustunnus, rintamatunnusrintamalinnoittajille tai ul-komaalaisen rintamasoti-lastunnus. Rintamalisään eivaikuta saajan tulot eikäomaisuus. Vuoden 2009päättyessä rintamalisää sai59 359 henkilöä. Rintama-lisä on verotonta tuloa. Vä-hätuloiset saavat lisäksi yli-määräistä rintamalisää jon-ka suuruus on 5,58-220,39euroa/kk. Ylimääräistä rin-tamalisää makseta henki-löille, jotka saavat rintama-lisää ja kansaneläkettä jalisän suuruus määräytyykansaneläkkeen suuruudenperusteella. Vuoden 2009lopussa tätä verotonta yli-määräistä rintamalisää sai30 698 henkilöä eli hiemanyli puolet sotiemme vete-raaneista.

Sotainvalideilla on lisäk-si mahdollisuus saada ns.elinkorkoa jos haitta-asteon vähintään 10 prosent-tia, jolloin elinkorko onvaatimattomat 74,36 eu-roa/kk. 100 prosentin hait-ta-asteen elinkorko on vas-taavasti 743,61 euroa/kk.

Valtio on varannut vuo-den 2010 veteraanietuuk-siin ja sotilasvammakorva-uksiin yhteensä 371 mil-joonaa euroa, josta:

- Sotilasvammakorvauk-siin 201,1 milj. euroa,

- Sotainvalidien hoito

sairas - ja veljeskodeissa 65, 2 milj. euroa- Rintamalisät 56,5 milj. euroa- Veteraanikuntoutus 34,1 milj. euroa- Muu tuki 11,5milj. euroa- Hammashuolto 2,6 milj. euroa

Valtion varat eivät riitäkaikkeen veteraanien tar-vitsemaan tukee ja kuntou-tukseen. Kaikki veteraaniteivät vuosittain saa vieläkuntoutusta. Yhteiskunnal-le tulisi luonnollisesti hal-vemmaksi tukea sotiemmeveteraanien kotona asumis-ta kuin maksaa heidän lai-toshoitonsa.

Veteraanijärjestöjen ko-konaisvarallisuutta on suu-resti vääristelty ja niitä tie-toja on valtakunnallisesti-kin jouduttu oikomaan.

Useimmat meistä ovatainakin joskus pysähtyneetsankarihautojen äärelle. Sil-mämme lepäävät niiden ni-milaattojen ääressä, jotkakertovat suuresta uhristaoman isänmaamme jaoman kotiseutumme itse-näisyyden hyväksi. Meidänpitää ajatella miten voim-me edes pienellä panoksel-la auttaa vielä keskuudes-samme olevien veteraani-en jokapäiväistä elämää.

REINO ÄIKIÄKirjoitus on osa tekstis-

tä, joka on julkaistu Huit-tisten Joulussa 2010.

.

Kolmen sodan veteraani Taisto Kykylää tervehdi-mässä sotapojat ennen veteraanikeräyjselle lähtöä.

Sotaorpojen rekisteröinnissä loppukirivulta.

– Ensimmäisen puolenvuoden aikana rekisteröi-tyminen on ollut niin vil-kasta, että monien yhdis-tysten jäsenmäärä on li-sääntynyt merkittävästi –joillakin jopa kaksinkertais-tunut, vaikka rekisteröity-minen ei edellytä jäseneksiliittymistä. Rekisteröintilo-makkeita on tähän men-nessä jätetty noin 15 000kappaletta. On kuitenkinvarmaa, että viestimme eivielä ole saavuttanut kaik-kia Suomessa eikä ulko-maillakaan asuvia sotaor-poja, sanoo KaatuneidenOmaisten Liiton toimin-nanjohtaja Leena Mank-kinen.

– Kaatuneitten Omais-ten Liitto tavoittelee rekis-teröitymisellä sotaorpotun-nuksen saamista, mikäosoittaa miten raskaan uh-rin sotaorvot joutuivatisänmaalle antamaan. So-taorpojen olemassa olontunnustaminen ei maksavaltiovallalle mitään – seon kunniavelka.

– Kaikkein heikoimmas-sa asemassa olevat sotaor-vot toivovat, että he saisi-vat tarvitsemaansa sosiaa-lista tukea sotaorpostatuk-sella. Muutamat sotaa käy-neet maat ovat hoitaneetsotaorpokysymyksen oi-keudenmukaisella tavallaavustaen sotaorpoja viimevuosiin asti eri tavoin.

Sotaorvot kokevat, ettävuosikymmeniä kestäneenvaientamisen jälkeen heilläon nyt mahdollisuus ulos-tuloon rekisteröitymisenmyötä. Rekisteröityminenon edelleen mahdollista!

Paikallisyhdistysten yhte-ystiedot löytyvät KOL:nnettisivulta www.kolry.fi.

Lisätietoja antaatoiminnanjohtaja

LEENAMANKKINEN

p. 02 2588790 tai040 5895348.Kaatuneitten

Omaisten Liitto ryPL 600, 00521 Helsinki

UUDET PYHÄJÄRVI-SÄÄTIÖN

KOTISIVUTlöytyvät osoitteesta:

www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Jouluinen Tulkoon tuomas, tulkoon pukki,hiljentyköön vanha rukki.Joulu tullut nurkan taa,sydämihin kohta saalämpö, joulumieli. Nukutaan viel´ päivä, kaksi,melkein käsinkoskevaksikuusi uusi joulun tuo,kaikki siirtyy liki, luo,tuoksuu ovenpieli. Latvaan tähti, oksaan valo,kynttilöistä tunteenpalo.Lapsiakin laulattaa,joku rauhaa julistaa,vapaa päivän työstä.

Hiljentyen juhlaan jaloon,rauha saapuu kylään, saloon.Isä lukea nyt saapyhää Joulun tarinaaBetlehemin yöstä. Joulukirkkoon rientää kansaylistämään Jumalaansa.Kiitos kaikuu, kellot soi,taivahalta viestin toienkeleiden kuoro. Onnellinen sydän lämmin,joka yhä kerkeämminrinnassa näin sykähtää.Joulu läsnä, hymyää.On Jeesus-lapsen vuoro.

HANNU MUSAKKA

9Perjantai 17. joulukuuta 2010 VPL.PYHÄJÄRVI

Vpl. Pyhäjärvi-lehti 25 vuotta sitten 20.12.1985.Kooste: Reino Äikiä

Vanhat palstat puhuvat

Koulupojat

hamarakaloja pyytämässäJoka syksy kun Pyhäjärven rannat jäätyivät, oli Salit-

sanrannan koulupiirin kuuden kylän pojilla oiva tilaisuusyllämainittuun urheiluun. Olihan koululta matkaa ran-taan vain n. 200 metriä ja kun koulupäivä päättyi,painuttiin suoraan päätä jäälle. Siellä tapahtui jako kah-teen: Salitsanrannan ja Matiskalan pojat toiseen ja Lah-navalkaman, Pattoisten, Keljan ja Rotjanlahden pojattoiseen suuntaan. Alussa kun jää oli ohutta ja kalat kuinlasilevyn alla, oli pyyntikin helppoa. Ei tarvinnut kuinvähän kopauttaa jollain kepillä tai kurikalla jään pintaanja napata kala taskuun. Mutta pakkasten jatkuessa hom-ma vaikeutui jään vahvistuessa. Tarvittiin järeämpiävälineitä kalojen tainnutukseen ja jään rikkomiseen.

Lienee ollut vuosi 1927 tai -28 kun jää oli niin paksua,ettei isolla kurikallaan tahtonut “teho” riittää. Silloineräänä päivänä Kyykän pojat Aarne, Oskari ja Valtteriolivat varanneet isänsä suuren pintakirveen mukaan.Koulusta päästyä me neljän kylän pojat havaitsimmePuputin veneladon kohdalla jään alta noin lähes kilonpainoisen mateen. Ja kuten arvata saattaa, tapahtui semiten laulussa sanotaan “kaikki joukolla jäätä särke-mään”! Jokainen hakkasi sillä mikä sattui kädessä ole-maan ja ne joilla ei ollut kättä pitempää takoivat saap-paan korolla jäätä. Kyykän Aarne huiteli ison pintakir-veen hamaralla. Luukkasen Vilho juoksi hakemaanrannasta ison kiven, jota lie käytetty riippa-, eli veneenankkurikivenä. Vilho löi sen jäähän sillä välin kunKyykän Aarnella oli jo kirves ylhäällä lyöntiä varten. Ja –olipa vielä onnettomuudekseen kääntänyt teräpuolenalaspäin. Kivi ei mennyt aivan jään läpi, ei sittenkäänvaikka Aarne täräytti sitä täydellä voimallaan kirveenteräpuolella, mutta Aarnepa innostui lyömään niin mon-ta kertaa, että läpi meni.

Komeasti siinä kipinät lentelivät, mutta eipä kirveestä-kään tiennyt kumpi oli terä- kumpi hamarapuoli. Oli seihme ettei kenellekään sattunut mitään vahinkoa siinähässäkässä. Sitä en muista kuka meistä sen mateen sai,mutta kuka sai, sen kotona syötiin sinä iltana maukastamadekeittoa. Yleensä ne kalansaaliit sopivat taskuun eikäniillä muuta saanut kuin kissan alas uunilta. Hauskaa sekalastushomma silti oli.

Ja hyvä olisi tietää tuosta lähes 60-vuoden takaisestatapauksesta. Kuinka Kyykän isä-Mikko kehui poiki-aan??? Minulla on niin “rikollinen mielikuvitus” ettäluulen hänen tutustuttaneen poikansa… “ Koivuniemenherraan”? Olosikin ollut hauskaa tietää kuinka kauanKyykän pojat saivat pyörittää tahkoa, ennen kuin kirvesoli jälleen terässään.

NIPA KARRELA

Huittisten Karjalaseuranperinteisen joulujuhlan yh-teydessä 10.12. vietettiinseuran 65-vuotisjuhlaa.

Seuran nykyinen puheen-johtaja Heikki Kiiski toi-votti juhlaväen tervetulleek-si ja toi esiin seuran perus-tamisvaiheet. Nykyisin seu-ran jäsenistössä enemmis-tönä olevat pyhäjärveläisetja sakkolalaiset eivät lähes-kään kaikki olleet muutta-neet Huittisiin. Kaukola-laisten toimesta oltiin in-nokkaasti perustamassaseuraa. Alkuaikoina puheenjohtajat vaihtuivat tiuhaantahtiin, niinpä nykyinen pu-heenjohtaja Heikki Kiiskion jo seitsemästoista.

Aivan erityisesti on muis-tettava Leino Rouvisen ylikahdenkymmenen vuodentyöpanos seuran johdossa.

Jäsenmäärä lähentelee

Huittisten Karjalaseurallataivalta takana 65 vuotta

Piirin puheenjohtaja Jou-ko Hämäläinen tuomas-sa tervehdystään.

Seuran puheenjohtaja Heikki Kiiski Ja pastoriMinna Kultalahti. Kuvat: Yrjö Inkinen.

Nina Naatulan lapsiryhmän tanssit.

Ansiomerkkien saajat: Pauli Paukku, Maili Huppunen, Paavo Punkari, Aira Lähteenmäki, Yrjö Inkinen,Marja-Liisa Heinonen, Markku Evala, Maija-Liisa Kalmi, Jukka Naskali, Erja Kiiski.

kahtasataa. Seuran hallituk-sen ja eri toimikuntien toi-mesta vuosittain järjeste-tään jäsenistölle varsin mo-nipuolista toimintaa.

Pyhäjärven ja Sakkolanpitäjäjuhlat järjestetäänseuran toimesta muutamanvuoden väliajoin.

Juhlaan toi Satakunnanpiirin ja Karjalan Liiton ter-vehdyksen piirin puheen-johtaja Jouko Hämäläi-nen, seurakunnan terveh-dyksen toi pastori MinnaKultalahti. Lausuntaa esit-ti Elli Marjamäki. Juhlanalussa Nina Naatulan oh-

jaama ryhmä esitti piiri-leikkejä.

Juhlassa jaettiin KarjalanLiiton myöntämät hopei-set ansiomerkit, joita saivatYrjö Inkinen, PauliPaukku, Maili Huppu-nenja Maija-Liisa Kalmi.Pronssiset merkit saivatMarkku Evala ja JukkaNaskali.

Siirtokarjalaisten muisto-mitalin saivat Marja-LiisaHeinonen, Aira Lähteen-mäki ja Paavo Punkari.

Joulupukki vieraili tut-tuun tapaansa suut mes-singille. Tilaisuuden tarjoi-lusta vastasi tuttuun ta-paansa naistoimikunta.

Joululaulujen säestykses-tä vastasi Petri Kiiski jaillan juontajana toimi Me-lina Salonen

MERJA INKINEN

VPL.PYHÄJÄRVI10 Perjantai 17. joulukuuta 2010

Karjalan kannaksen elä-mäntyyli ja maisemat muut-tuvat nopeasti. Kukkojensukuseura kohtasi kesän su-kukokousmatkallaan Pyhä-järvellä niin oudot maise-mat, että tuli vaikeuksiatunnistaa entisiä kotikon-tuja.

Nelipäiväinen matka al-koi aamuvarhain perjantai-na 11. kesäkuuta Lempää-lästä. Määränpäänä oliMusakan Lomaranta Py-häjärven rannalla. Sielläodotti saunailta ja majoit-tuminen. Kopran sukuseu-ran matkalaiset asettuivatMusakalle myös, muttasopu antoi sijaa.

Matkaa tehtiin lempäälä-läisen Arpeco Oy:n punai-sella bussilla. Toimitusjoh-taja Pekka Kotilainen oliratin takana hauskaa ja aut-tavaista matkaseuraa. Lau-antain kotiseutukierroksil-la miehen ajotaidotkinjoutuivat tositestiin. Satoirankasti, ja kapeita, kuop-paisia kyläteitä peitti lieju-kerros. Peruuttamalla kul-jettaja kuitenkin selviytyipahimmastakin pälkähästä.

Maisemia katseltiin sade-pisaroiden täyttämien ik-kunoiden läpi. VarsinkinTiituan kylä näytti aivantoiselta, kuin sukuseuranedellisen kerran vuonna2004 vieraillessa kylässä. Il-meisesti alue on pietarilais-ten suosiossa. Muuta ei voipäätellä toinen toisensa vie-reen nousseista, enimmäk-seen kaksi- tai useampiker-roksista vapaa-ajandathsoista. Suomalaistenrakentamia taloja on hä-vinnyt runsaasti. Pitkäänetsittiin, ennen kuin Tam-malan tila viimein löytyi.Vastaanotto oli ystävälli-nen, vaikka vanha polvi eienää ollutkaan talonväen

Kuljettaja Pekka Kotilaiselta sujui kahvinkeitto ja -tarjoilukin Sortanlahdessa.Kahvi maistui myös Kaarina Uusihakalalle ja Viljo K. Kukolle.

Sukumatkalaiset ryhmäkuvassa. Musakan Lomarannassa, joka on Kukkojen sukuseurallekin jo tuttumajapaikka.

Kukkojen Sukuseura kohtasiPyhäjärven muuttuneet kylät

joukossa.Suomalaisesta kylämaise-

masta Tiituan vainiot erot-taa erityisesti karja. Leh-mät ja vasikat laiduntavatpitkin maita ja mantuja.Kylätiellä ne lähtivät seu-raamaan jalan kulkevaa vie-rasta. Talojen pihapiirejäonkin suojattu karjalta ai-doituksilla.

Sunnuntaina laskettiinPyhäjärven sankarihaudal-le kukkalaite jahiljennyttiin. Lahjoitusmaatalonpoikienmuistomerkillä pysähdyt-tiin kunniakäynnille.

Sortanlahdesta lähdettiinlaivalla Konevitsan luosta-risaarelle Laatokalle. AnttiMusakka kertoi kierrok-sella luostarin vaiheista.Miellyttävä yllätys odotti,kun kolmen munkin kau-

nisääninen trio esiintyi het-ken luostarisalissa. Kahvi-lassa virkistäydyttiin, mut-ta yhtä kaivattiin: vessaa.Lappu kahvilan ainokaisenpikkuhuoneen ovessa ker-toi laitoksen olevan epä-kunnossa. Muitakaan ves-soja emme saarella näh-neet, joten lieneekö niin,ettei niitä ole, vaikka luos-tarissa vierailee sankoinjoukoin turisteja joka vuo-si.

Sukukokous pidettiinsunnuntaina illansuussa.Arpajaisista saatiin jälleeniloinen ohjelmanumero.

Maanantain kotiinpaluu-matkan kohokohtia olivatpysähdys Viipurissa ja ruo-kailu Pyöreässä tornissa.Rajalla saimme yllättyä.Joukkomme kahden ikäla-

dyn, Kaarina Uusihaka-lan ja Elma Karmalan, eikauan tarvinnut seistä pas-sijonossa, kun naisvirkaili-ja ohjasi heidät käsikyn-kässä pitkien jonojen ohit-se tuoleille istumaan. Lie-kö tapauksella yhteyttä sii-hen, että samaan aikaankotimaan uutisissa velloiSuomen päätös karkottaavenäläinen isoäiti maasta.

Sukuseuran puheenjoh-taja Jari Kukko on mat-kanjohtajana jo konkari,joten reissulla kaikki sujuimainiosti. Kaarina Uusiha-kalan ja sukuseuran esimiesViljo K. Kukon muistelutsyvensivät nuorempien tie-toja Pyhäjärvestä.

PAULA LATVA

Olen pyrkinyt pitämään ylläkarjalaisen keittiön resep-tejä, mutta huomasin tässätaannoin, että niihin ei kuu-lu jälkiruokia.

Kun yritän muistella äiti-ni valmistamia jälkiruokia,niin niitä ei edes tahdotulla mieleen. No puoluk-kapuuro vispipuurona oliyksi (vaikka kyllä ruisjau-hoihin tehty ja hyvin hau-dutettu puolukkapuuro olimelkein parempaa), lettujaja köyhiä ritareita oli jos-kus tarjolla, ja marjakiisse-leitä myös. Näitä olen teh-nyt harvakseltaan edelleen-kin, mutta selvästi vähem-mälle ne ovat jääneet. Voi-sin silti tarjota kokeiltavak-si parhaan jälkiruokani,joka on jäänyt lähes aino-aksi, mutta hyvin se onkotiväelle ja vieraille kel-vannut. Se on vahvassa kar-paloliemessä keitetty pää-rynä.

Keski- ja eteläeurooppa-laisissa ravintoloissa saajoskus jälkiruuaksi puna-viinissä keitetyn päärynän,joka on keitettäessä värjäy-tynyt kauniin punaiseksi.Minun suussani tämä jälki-ruoka maistuu vielä parem-malta, kun päärynä on kyp-sytetty karpalomehussa.

Näin se tehdään:

Paras jälkiruokani

Kotikokin kertomaa

Ostetaan kaupasta isojavihreitä päärynöitä (AbatelFetel tai vastaavia), joidenei tarvitse olla sellaisinaansyömiskypsiä. Kuoritaanpäärynät ja jätetään kantapaikoilleen. Pannaan katti-laan vahvaa karpalomehua(jota saa kohtuuhintaankaupoistakin), ja lisätäänsiihen tuhti annos sokeria.Keitetään päärynöitä me-hussa umpisukkeluksissaparikymmentä minuuttia,otetaan kattila liedeltä jaannetaan päärynöiden jääh-tyä liemessä melko kylmäk-si. Nostetaan päärynät jäl-kiruokalautaselle. Kuumen-netaan osa mehusta, suu-rustetaan se perunajauhoil-la ja jäähdytetään. Kaade-taan jäykähköä karpalolien-tä päärynän päälle. Vatka-taan kermaa ja lusikoidaantai pursotetaan kermavaah-toa päärynän viereen. Jasitten vain lusikoidaan suu-hun. Voi kuinka hyvältämaistuvat päärynän ja kar-palon aromit yhdessä!

Sitä paitsi jäljelle jäänees-tä karpalomehusta saa seu-raavaksi päiväksi erittäinhyvän kiisselin, jossa sa-mat aromit ovat edelleenrinnakkain.

JUHANI FORSBERG

Pullan ja piparin tuoksuaEipä taida olla montaa ko-tia, joissa ei joulunaikaantuoksu piparkakku ja pulla.Monet reseptit ovat siirty-neet suvussa äidiltä tyttä-relle, anopilta miniälle.

– Samasta ohjeesta voiolla kymmeniä eri versioi-ta, jotka usein oli nimettytekijänsä mukaan, sanooRiitta Mustonen, joka ontehnyt omat kirjansa niinpiparkakuista kuin pullista:”Pullakirja” (Maahenki2007). Piparkakkukirja onsyntynyt pari vuotta aiem-min.

– Vaikka välineet ja mit-tayksiköt ovat muuttuneet,ovat hyvän pikkuleivän ai-nekset silti samat: voita,sokeria, siirappia, kermaa,jauhoja, mausteita.

Piparkakkukirja antaamuun muassa piparkakku-jen ohjeen Vammalasta,jonka on saatu Karkussapitokokilta 95 vuotta sit-ten:

Piparkakut225 g voita4 dl sokeria1 ½ dl siirappia9 dl vehnäjauhoja2 munaa2 dl kermaa1 ½ tl kanelia½ tl neilikkaa1 tl kardemummaa1 tl soodaa½ tl vettäVatkaa munat ja puolet

sokerista vaahdoksi. Sulatavoi. Vatkaa kerma vaah-doksi. Lisää siirappiin mu-navaahto ja mausteet, ker-mavaahto, loput sokerista,veteen liuotettu sooda jajauhot ja viimeksi sulatettu

ja jäähdytetty voi. Anna tai-kinan seistä kylmässä seu-raavaan päivään.

Kauli taikina levyksi jaota muotilla piparkakkuja.Paista 175 asteessa noin 10minuuttia.

Riitta Mustosen Pullakir-jassa perinteiset ja uudetreseptit lomittuvat vuodenkiertoon, arkeen ja juhlaan.

Vinkkinä: joulupullientähteistä tehdään tammi-kuussa pullavanukasta.

Pullavanukaspullaviipaleita(vähän kuivahtaneetkäyvät hyvin)hilloa½ l täysmaitoa1-2 munaa1 dl sokeria1 tl vaniljasokeriaLado voideltuun uuni-

vuokaan kerroksittain pul-laviipaleita ja hilloa. Vatkaamunat ja sokeri maidon se-kaan ja kaada viipaleidenpäälle. Paista 200 asteessanoin 20-30 minuuttia.

Pullamössöä saadaan se-koittamalla pullaa maitoon,jolloin syntyy vaaleaa mas-saa eli mössöä. Mössö syö-dään lusikalla ja herkulli-suutta voi lisätä hillolla.

– Pullamössöä pidetäänsuomalaisten sotien jälkeis-ten suurten ikäluokkienherkkuna. Pullasuttu eroaapullamössöstä siten, ettäsiinä pullapalat sekoitetaanmaidon sijasta kahviin, va-listaa Mustonen.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Perjantai 17. joulukuuta 2010 VPL.PYHÄJÄRVI 11

Nuijan varresta

Säätiömme toiminta on ol-lut vilkasta kuluneen vuo-den aikana. Olemme toi-mineet hallintoneuvostom-me hyväksymän toiminta-suunnitelman puitteissa jase on ollut pääsääntöisestimieluisaa ja haasteellistatyötä meidän kaikkien yh-teiseksi hyväksi. Toisaaltakuluneen vuoden aikana ontullut eteen asioita, joitaemme ole voineet tarkastiennakoida, mutta niihinkinolemme pystyneet tyydyt-tävästi vastaamaan.

Oma Vpl. Pyhäjärvi-leh-ti on julkaissut lukuisia kir-joituksia tämän vuoden ta-pahtumista ja onpa niistäollut kirjoituksia muissa-kin lehdissä, joten niitä entässä ala uudestaan kertaa-maan.

Koska uusi vuosi on koh-ta edessämme, lehtemmelukijoita varmasti kiinnos-taa, miltä näyttää ensi vuo-si ja miten siihen on enna-kolta varauduttu. Säätiöm-me hallintoneuvosto ko-koontuu puheenjohtajansakutsumana helmikuussasääntömääräiseen vuosiko-koukseen käsittelemään japäättämään sääntömääräi-sistä ja ajankohtaisista asi-oista.

Säätiömme hallitus onvalmistellut vuoden 2011talousarvioesityksen ja toi-mintasuunnitelman hallin-toneuvoston käsiteltäväksija päätettäväksi. Uusinaasioina voimme ilmoittaaerään yksityishenkilön lah-

Viime keväänä ilmestyipyhäjärveläisten kyläkirjo-jen joukkoon KaukoHinkkasen ja HannuPruukin kirjoittamana“Lahnavalkaman lapset”kirja. Sain kirjan käteenivarsin pian ilmestymisenjälkeen. Pikaisen selailunjälkeen totesin, että tähänmahtavaan teokseen pitääsyventyä oikein ajan kans-sa. Monien muiden eläke-läisen kiireiden ohella vas-ta myöhemmin syyskesälläotin kirjan tarkempaan kä-sittelyyn. Oikeastaan jou-duin menemään kirjan si-vuille olosuhteiden pakos-ta, sillä eteeni tuli eräänedesmenneen Lahnavalka-man kylästä kotoisin ol-leen suvun selvitys ja siel-tähän sitä asiatietoa löytyi.

Pyhäjärveläisiä kyläkirjojaon tehty monen kaavanmukaisesti. Saada mahtu-maan vajaaseen kolmeen-sataan sivuun seikkaperäi-nen selostus Lahnavalka-man taloista ja niiden asuk-kaista sekä sijoittumisestauusille asuinsijoille on var-sin vaativa tehtävä. Kirjantekijät ovat onnistuneetkuitenkin työssään erittäinhyvin. Kirja kertoo Vpl.Pyhäjärven pitäjän Lahna-valkaman kylän historias-ta, taloista ja ihmisistä. Kir-jan tekijät kertovat, että tar-koituksena oli yhdistää ky-län historiatieto ja toisaaltasiellä asuneiden ihmistenmuistitieto tavalla, joka an-taisi mahdollisimman hy-vän kuvan eri ajanjaksoinaeläneistä isovanhemmista javanhemmista. Erityisestion painotettu lapsen ase-maa 1900-luvun alkuvuo-sikymmenillä unohtamattaheidän viimeisiä kouluvuo-siaan ennen lopullistamuuttoa sodan jaloista.

Lahnavalkaman lapset onmonipuolinen kyläkirja

Kirjan alkuosassa useankymmenen sivun mittaise-na tekijät ovat koonneetentisen kotiseudun, Käki-salmen läänin ja koko Suo-men vaiheet. Kirjan sivuil-ta löytyy siten mahtava otossiitä, mitä jokaisen suoma-laisen pitäisi tietää omastaisänmaastaan. Monellenuoremman polven edus-tajalle hieman vieras lah-joitusmaakausi on myös-kin selvitetty varsin selke-ästi. Kirja sisältää valtaisanmäärän sellaista asiatietoa,mitä ei juurikaan yhdestäteoksesta löydy.

Kun tämän kirjoittaja onomilla kotiseutumatkoillaansaanut kulkea poikkeukset-ta Lahnavalkaman kylänkautta, on kirjan avulla ol-lut nyt loistava tilaisuus pa-neutua tarkemmin kyläläis-ten elämiseen entisellä ko-tiseudulla.

Kirja on omiaan täyden-tämään myöskin aikaisem-min ilmestynyttä Salitsan-rannan koulupiirikirjaa.

Kirjan moninaiset selke-ät kuvat niin maisemista,taloista kuin niiden asuk-kaistakin ovat omiaan elä-vöittämään kirjan sisältöäja tekevät lukemisesta hy-vin mielenkiintoisen.

Suurin osa Lahnavalka-man kylän asukkaista siir-tyi sodan jälkeen Kauvat-salle, joka silloin oli vieläoma kuntansa kuuluen nytKokemäen kaupunkiin.Myöskin kylän asukkaidenuusia asuinpaikkoja on ker-rottu kirjassa varsin sel-ventävästi.

Kauko Hinkkanen onkertonut uudesta kyläkir-jasta lehtemme kesäkuunnumerossa.

Saamani tiedon mukaankirjaa on vielä 35 euronhintaa saatavissa.

Kirjaa voi tilata mm.Kauko Hinkkaseltapuh.0400-483993sähköpostikauko.hinkkanen@elisanet.fi

REINO ÄIKIÄ

Vuosi vaihtuujoittamasta erittäin arvok-kaasta ja monipuolisesta ai-neistosta, jonka Säätiöm-me on vastaanottanut jaluvannut huolehtia materi-aalin jatkotoimenpiteistälahjoittajan toivomalla ta-valla. Tästä lahjoituksestaolemme kiitollisia ja ker-romme sen vaiheista myö-hemmin lukijoillemme.

Säätiömme on saanutvastaanottaa loppuvuodes-ta testamentin, jonka olem-me hallituksen marraskuunkokouksessa hyväksyneettulevia toimenpiteitä var-ten. Kiitämme jo edes-menneitä henkilöitä tästätestamentista ja tulemmetoimimaan heidän tahton-sa mukaisesti testamentinmääräämällä tavalla. Tämäasia etenee hallintoneuvos-ton kokouksen käsiteltä-väksi.

Hyvät Vpl. Pyhäjärvi-leh-den tilaajat! Kuten olettehuomanneet, lehti on il-mestynyt säännöllisesti lu-ettavaksenne. Sen sivumää-rä, laatu ja luettavuus onlisääntynyt. Erilaisten kus-tannusten nousun myötäjoudumme tarkistamaanlehtemme tilaushintaa si-ten, että lehti maksaa ensivuoden alusta lähtien kol-mekymmentä euroa/ vuo-sikerta. Näin menetellenuskomme vakaasti pysty-vämme toimittamaan teil-le, arvoisat tilaajamme en-tistä monipuolisempaa jalaadukasta omaa lehteäm-me, joka kiinnostaa lukijoi-taan.

Lopuksi haluan kiittääkaikkia lehtemme avusta-jia, yhteistyökumppaneita,ilmoittajia, toimitusneuvos-toa, tilaajia ja lukijoita sekätoivottaa Hyvän Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta.

YRJÖ S.KAASALAINEN

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen puheenjohtaja

Suvannon seudun sukututkimuspiirissä vaikuttavaKauko Hinkkanen on tehnyt luetteloita eri kirjal-lisuudenaloista. Ne koskevat luovutetun alueenpitäjiä Metsäpirtti, Pyhäjärvi, Rautu, Sakkola jaVuoksela. Luetteloihin voi lähettää lisätietoja Kau-ko Hinkkaselle, ja kirjaluettelot löytyvät myös netis-tä www.suvannonsuvut.net. Ohessa listausta kir-joista kulttuurin ja perinteen saralta:

Kirjallisuutta

Kulttuuria ja perinteitäEtelä-Karjalan sananparsia. Viipurilainen Osakun-

ta. WSOY, Porvoo 1941Heikkilä Markku: Laatokan kevät. Kustannus Oy

Rajalla. Gummeruksen Kirjapaino Oy, Jyväskylä2006. ISBN 952-5271-49-8

Hokkanen Leena: Karjalaisten kansallispukujennyplätyt pitsit. Ohjeita nyytinkien nyplääjille. Pitsi-puoti Skriini. Georg Riederer Corona GmbH,Saksa. ISBN 951-95385-2-6

Jännes Arvi: Kielellisiä muistiinpanoja Kaakkois-Karjalasta

Kaasalainen Harri, Repo Eino S.: Ilo pintaa vaiksyvän märkänis. Evakkokaskuja. Weilin & Göös,Helsinki 1965

Koiranen Antti: Kansansoittajia ja pelimannimu-siikkia Karjalan kannaksella, osa 1, Sakkola. Tam-pereen yliopiston Kansanperinteen laitos

Komulainen Terttu, Tirronen Varpu-Leena; Karjalai-nen Käspaikka. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy,Joensuu 1979

Koponen Paavo: Laatokka, Karjalan meri. Otava,Keuruu 1986. ISBN 951-1-09097-6

Kähtävä-Marttinen Minna: Ensosta Kiviniemeen.Vuoksenlaaksoa kulttuuri- ja luontomatkailijalle.Lahden kaupunginmuseo ja Etelä-karjalan museo.Lahden kaupunki, Lahti 2004

Lukkarinen Annikki, Heikkilä-Palo Liisa; Käspai-kat pyhäiset pyyhkiet. Valamon luostari. Gumme-rus Kirjapaino, Jyväskylä 1995. ISBN 951-9468-65-X

Nyman, G. J.: H. A. Reinholm Helsinki, SKS,1906. 162 s. ISSN 0355-0257; 4:4:2

Ollila Aino: Etupistokirjonta eli “luotoksittainkirjuttaminen”. Helsingin Käsityöopettajaopistonjulkaisuja 4. WSOY Kirja-ja syväpaino, Porvoo1951. 105 s.

Ruoppila Veikko: Etelä-Karjalan murreopas. 1956Ruoppila Veikko (toim.): Itä-Kannaksen murresa-

nakirja. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Karjalai-sen kulttuurin Edistämissäätiö. Helsinki, 1984.ISBN 951-717-328-8

Ruuttu Maija: Kansantapoja ja –uskomuksia Kar-jalan kannaksen itäosissa

Ryyppö Aulis; Huasta sie, mie pijän hevosta.Kannakselaisia tarinoita. Kansankulttuuri, Tampe-re 1961. 167 s.

Sallinen-Gimpl Pirkko,: Karjalan perinneruoka (Py-häjärvi, Sakkola, Metsäpirtti, Rautu, Valkjärvi, Vuok-sela). Karjalan Liitto. Helsinki 1998

Seppänen-Pora Irja: Apposkaalista mantsikkamöl-löön. Karjalan kannaksen kansanruoka. Otava,Helsinki 1979. ISBN 951-1-25456-2

Stenij – Ollila; Karjalan kirjonta. WSOY Laaka-paino 1955. 129 s.

Säppi Leena, Oino Lauri: Käspaikka, muistiliina.Maahenki Oy, Helsinki 2010. ISBN 978-952-5870-02-2

Valkonen Osmo: Kosio- ja häämenot Karjalankannaksella, kansanperinteen laitos. Moniste 5.Tampereen yliopisto, Tampere, 1982

Pyhäjärven kauniit näkymät avau-tuvat matkaajalle Lahnavalkamanmäeltä. Valokuva: Reino Äikiä.

Perjantai 17. joulukuuta 2010VPL.PYHÄJÄRVI12

TAPAHTUMAKALENTERI

Pyhäjärvi-lehden vuoden 2011 ensimmäinen

numero ilmestyy tammikuun loppupuolella,

aineistot toimitukseen

viimeistään pe 14.1.2011. mennessä.

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 23%

Painopaikka:SatakunnanPainotuote Oy, Kokemäki

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, MarjaHärmä, Yrjö S. Kaasalai-nen, Pirjo Kiiala, AnteroPärssinen, Salme Rintalaja Marjo Ristilä-Toikka.

Sivunvalmistus:Marjo Ristilä-Toikka

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä. osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

larjava@gmail.com tai 050 3425027Saatavana myös johtokunnan jäseniltä ilman läh. kuluja

* Vpl. Pyhäjärvi-Sääti-ön 60-vuotishistoriik-ki. 136 sivua, runsaastivalokuvia ja muisteluitaniin säätiön alkuajoiltakuin eri paikkakunnillapidetyistä juhlista jamuista pyhäjärveläistentapahtumista. Hinta 20euroa+ postikulut.*Isännänviiri (suunnit-telu Kaarle Viika) koko45x400 cm. Hinta 75 eu-roa + postikulut* Vpl. Pyhäjärvi pöy-tästandaari (suunnitte-lu Kaarle Viika) jälleensaatavana hinta 42 euroa+ postikulut.

PYHÄJÄRVI-tuotteita

* Reino O. Kukko jaKaarle Viika, Vpl. Py-häjärvi v. 1989 ilmesty-nyttä kuvateosta edelleensaatavissa. Runsaan ku-vamateriaalin lisäksi kir-jassa on laaja historia-osuus entisestä kotipitä-jästämme sekä murresa-nasto selityksineen. Hin-ta 25 euroa + postikulut.

* Tilaukset säätiön asiamiesPirjo Kiiala puh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Vaakunapaitoja, dokumenttielokuvaaMuistojen järvi ja seuran historiikkia

on edelleen saatavana. Hanki edullisesti esim.joululahjaksi juuristamme kertova Vpl. Pyhäjärvenvaakunapaita! Tilaukset Kaarina Pärssinen 040-519 3036, e-mail kaarinaparssinen@gmail.com jaKaisa-Liisa Korhonen 050-590 5433, e-mailkaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi. Aidon väriselläVpl. Pyhäjärven vaakunan kuvalla ja tekstilläPYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy joko valkoisena taihelmenharmaana, koot S, M, L, XL, XXL jaXXXL, hinta edelleen vain 12 eur/kpl, jos tilaat10 kpl saat ne yhteishintaan 100 eur+lähetyskulut.Dokumenttielokuva Muistojen järvi vuosilta 1939-44 Pyhäjärvellä, tulossa lisäpainos DVD-versiosta,hinta entinen 20 eur ja Vpl Pyhäjärvi-seuran 50-vuotishistoriikki, tarjoushintaan 10 eur/kpl.Postitettaviin lähetyksiin lisätään postituskulut,myös noudosta voitte sopia. Vpl. Pyhäjärvi-seura ry.

Hyvää Joulua jaOnnellista

Uutta Vuotta!Raakel Valkama jaMika perheineen

Turun seudun Vpl.Pyhäjärvi -kerho

toivottaa hyvää jouluaja onnellista uutta

vuotta 2011.

Tampereen Seudun Vpl Pyhäjärvikerhon tarinatuo-kio on ke 12.1.2011 klo 13.30 Koulukatu 12, TampereenKarjala-seuran kh. Tervetuloa!

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerho kokoontuu tors-taina tammikuun 13. päivänä klo 13. Lahdessa RavintolaWanhassa Herrassa, Laaksokatu 17. Tervetuloa!

Suvannon seudun sukututkimuspiiri kokoontuu22.1.2011 Karjalatalolla Käpylänkuja 1 Helsingissä, Laa-tokka salissa. Vetoryhmä kokoontuu klo 12.00. Kello12.30–14.00 on varattu vapaaseen keskusteluun ja suku-tietojen vaihtoon. Varsinainen kokous on klo 14.00–17.00. Kokouksen järjestelyvastuu on Vuokselan edusta-jilla. Joukolla mukaan – tervetuloa!

Tulevia matkoja – lähde mukaan:

22 - 25. 4. 2011 Pietari

17 - 20. 6. 2011

23 - 26. 6. 2011 Valamo

12 - 15. 7. 2011 Konevitsa

1 - 4.7. 2011

12 - 15. 8. 2011 Valamo

Lämpimät kiitokseni kaikille, oikein hyvää

Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Heli Salminen - Naskalin Manun tyttö

UUDET PYHÄJÄRVI-SÄÄTIÖN

KOTISIVUTlöytyvät osoitteesta:

www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Sivujen päivittämisestä yhteydenototsäätiön asiamies Pirjo Kiiala.

Rauhallista joulua jaOnnellista uutta vuotta

kaikille jäsenillemme, ystävillemmeja yhteistyökumppaneillemme

Kuluneesta vuodesta kiittäenVpl. Pyhäjärvi-seura ry

JÄRJESTÄMME KOTISEUTUMATKOJA

PYHÄJÄRVELLE JA

MYÖS MUITA KARJALAN RETKIÄ.

Hoidamme kaikki matkajärjestelyt:viisumit, kuljetukset sekä hotelli- ja

ruokailupalvelut. Kysy tarjoustamme!

Matka Putus Oy,Koukkarintie 10, 21870 Riihikoski,

GSM 0400 22685myynti@matkaputus.inet.fi

25 VUOTTA YHTEISTÄ MATKAA!HYVÄÄ JOULUA JA UUTTA VUOTTA

Kulttuuria ja sotahistoriaa Puolassa ja itäisessä Saksassa 9.-16.4.Tallinna, Varsova, Krakova, Leipzig, Rostock. Leipzig ja hansakaupunki Rostock. Asiantuntijaoppaat evl Ilmari Hakala ja Leena Hakala

Laatokan ja Äänisen risteily5.-10.6., 12.-17.6. ja 10.-15.7.Pietari-Neva-Syväri-Ääninen-Kizhi-Petroskoi-Valamo

Moskovasta Pietariin 4.-11.7.Moskova-Uglits-Jaroslavl-Tserepovets-Volga. Ääninen-Syväri-Laatokka-Pietari

Volga – Don 18.-26.9.Pietari-Nizhny Novgorod-Kazan-Samara-Saraton-Volgograd-Donin Rostov

Kulttuuria ja sotahistoriaa entisessä Itä-Preussissa 19.-26.4. Gdynia, Gdansk, Westerp-latte, Görlitz ja Hitlerin Suden-pesä, Kaliningrad, Kuurin kynnäs, Klaipede, Palanga ristikukkula, Riika, Tallinna. Asiantuntijaopas ev Sampo Ahto

Sotahistoriaa ja kulttuuriaKarjalan kannaksella 17.-19.6. Ihantala, Portinhoikka, Muolaa, Äyräpää, Siiranmäki, Kuuterselkä, Raivola, Terijoki, Perkjärvi, Summa, Viipuri.Asiantuntijaopas evl Juhani Myyryläinen

Laatokan kierros 9.-12.6. ja 4.-7.7.Viipuri, Summa, Raivola, Terijoki, Syväri, Aunus, Salmi, Nietjärvi, Sortavala.Asiantun-tijaopas evl Ilmari Hakala tai evl Esko Lappalainen

898

alk. 648

alk. 998

alk. 1098 938

339

388

KIITÄMME MENNEESTÄ VUODESTA, TOIVOTAMME RAUHALLISTA JOULUA JAHYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Puh. 010 289 8100

Jokiristeilyt Sotahistorialliset matkat

Asiantuntijoina mm. arkeologi Pirjo Uino, emerituspiispa Voitto Huotari, piispa Arseni, evl Ilmari Hakala, Saarijärven maalaislääkäri Tapani Kiminki-nen konsertteja ja tunnelmaa luovat Pasi Kaunisto ,Vesa Tuomi, Seppo Hovi, Ossi Run-ne, Ahti Jokinen, Hanna Ekola

Tapani Kiminkinen

Sampo Ahto