Wienin kello

Opinnäytetyön kirjallinen osuus

2012

Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos

Huonekalurestaurointi

Eelis Benjamin Danemann

HUONEKALURESTAUROINTI

Tekijä Benjamin Danemann

Työn nimi Wienin kello

Työn aihe Wienin kellon entisöintiä ja konservointia.

Aika 2012

Ohjaajat

Sivumäärä

Tämä työ oli täysin suunniteltu juttu jo silloin kuin tulin huonekalurestauroinnille. Se

tulee olemaan asia mikä tulee olemaan tulevaisuudessa minun ja toivottavasti siirtyy

minunkin jälkeläisilleni.

Kello on kulkenut Itävallan sukujuurillani jo 1800-luvun puolivälissä. Tänne Suomeen

se on tullut minun mukanani. Toivottavasti olen tehnyt oikein tätä kelloa

restauroidessani.

Näitä asioita toteutin kellolle sitä entistäessäni: Pienien puuosien korjausta,

koristeveistoa, pintakäsittelyn poistoa, pintakäsittelyn restaurointia, alkuperäisen värin

kokeellista etsintää, ranskalaista kiillotusta, metalliosien puhdistusta, metalliosien

konservointia, lehtikultauksen konservointia ja lehtikultauksen uusimista.

Säilytyspaikka

FURNITURERESTORATION

Author Benjamin Danemann

Title of the work Wiener clock

Type of work Restoration and reconstruction of wiener clock

Time 2012

Tutors

Number of pages

This work was already planed when I started in furniture restoration. This work will be

in my family for weary long time. The story of wiener clock started in 18.th century. It

started in Austria and after many years the clock came to me to Finland. I hope that I

made the right thing when I started the restoration of wiener clock.

This things I made when I restored the wiener clock: small wood repairs, wood carving,

restoration of painting, French polishing, gold leaf restoration and using new gold leaf

technigues.

Location of work

1

1. JOHDANTO

2. DOKUMENTOINTI

2.1. Vauriokartoitus

3. RESTAUROINTISUUNNITELMA

4. AIKATAULU

5. TIETOA JA HISTORIAA

6. TYÖN SELOSTUS JA ETENEMINEN

6.1. Purkaminen ja aloitus

6.2. Pintakäsittelyn korjaus

6.3. Puuosien korjaus

6.4. Pintakäsittelyn poisto

6.5. Pintakäsittely

6.6. Koristeiden restaurointi ja konservointi

6.7. Kasaaminen ja loppu viimeistelyt

7. ITSEARVIOINTI

LIITE 1 (KUVIA)

LÄHTEET

2

1. JOHDANTO

Päättötyön mahdollisuuksia oli monia. Tarkoituksena oli saada jotain säilyvää, jotain

itselle tärkeää. Alun perin suunnittelin ostavani jonkun huonekalun jonka restauroisin

itselleni, jotain tarpeellista joka minulta puuttuisi omasta asunnosta. Mutta löysin

kuitenkin päättötyöni oman sukuni historiasta ja omasta perinnöstäni. Aluksi en

muistanut tämmöistä vaihtoehtoa tai en tiedostanut sitä ollenkaan. Olin itse asiassa jo

huonekalurestauroinnilla aloittaessani sopinut tästä päättötyöstä isäni kanssa. Se oli

Wienin kello, vanha suvussani kulkenut pöytäkello, joka oli kauniisti koristeltu

alabasteri pylväillä, heloilla ja koristeveistetyillä patsailla. Kello oli kuitenkin

vaurioitunut aika paljon ajan saatossa, joten tätä asiaa päätin sitten lähteä korjaamaan.

Kello oli kulkenut suvussani 1800-luvun puolesta välistä ja olen todella ylpeä siitä, sillä

se on varmasti nähnyt paljon erilaisia asioita. Tässä työssä pyrin säästämään

mahdollisimman paljon vanhaa, ainakin käyttämään samoja menetelmiä mitä tämän

kellon teko aikana on käytetty.

3

2. Dokumentointi

Telineessä on hela, joka kuvaa tammenterhoja ja lehtiä, se on myös maalattu

pronssimaalilla selvästikin jälkeenpäin, sillä valuma jäljet ovat ilmiselvät.

Kellotaulun molemmilla puolilla on koristeveistetyt aarnikotkat, joiden yläpuolelle

kasvaa puu tai pensas, jossa on lehtiä ja kukkia. Aarnikotkat on maalattu

pronssimaalilla. Kellon keskellä on alabasteripylväät, joitden ylä- ja alapuolella

on roomalaisvaikutteiset koristeveistot. Alabasteripylväiden takana on kolme

peiliä. Keskimmäinen peili osoittaa suoraan eteenpäin ja kaksi muuta peiliä ovat

45 asteen kulmassa vastakkain, siten että ne heijastivat pylväikön keskellä

heiluvan heilurin linssin liikkeitä. Pylväiden yläpuolella on kupolimainen puu

koriste johon on liitetty neljä koristehelaa. Nämä on maalattu pronssi maalilla.

Pylväiden alla ja välissä on intarsiamainen koristeleikkaus. Pylväiden alla

etureunassa on kolme koristehelaa, joissa on myös pronssimaali, ja niiden

alapuolella koristelista, joka on värjätty mustalla sellakalla. Kaikki puuosat on

värjätty verenpunaisella, joka suuntautuu vähän viininpunaista kohti, ja tämän

päälle on lisätty ranskalainen kiillotus. Alabasteripylväiden keskellä on

pronssinen heiluri.

Esineen kuvaus:

Kellossa on emaloitu kellotaulu, jonka

ympärillä on kullattu metallinen kehä. Se

on koristeltu todella yksityiskohtaisesti.

Kellotaulun ympärillä on pyöreä

rumpumainen kehys, joka on tehty

kuusesta ja jonka päällä on laitettu omena

puinen viilu. Kellon rummun päällä on

koriste veistetty kotka, joka on maalattu

pronssimaalilla. Kellon rummun

alapuolella on teline, jossa rumpu istuu.

4

2.1 Vauriokartoitus

Alkuperäisesti kello ei ollut niin pahassa kunnossa, mutta pikku veljeni oli

irrottanut siitä muutamia osia. Kello oli myös vaurioitunut kuljetuksessa jonkin

verran; olin tuonut työni Itävallasta isäni luota lentokoneella. Olin tehnyt kellolle

pehmustetun kuljetuslaukun mutta siltikään se ei ollut kestänyt kuljetusta. Mutta

hyvänä puolena oli se, että kello oli kolahtanut lennon aikana siten että koneisto

sen alkoi uudestaan käymään.

Vauriot:

- Kellonkupu on haljennut kolmeen osaan.

- Kellontaulu irronnut kuvusta.

- Kellotaulusta puuttuu lasinen kupu.

- Isoviisari puuttuu.

- Koristeveistetystä kotkasta puuttuu nokka.

- Kellotaulun emalointi on likainen ja naarmuilla.

- Kellotaulun koristellut ja kullatut metallireunat ovat likaiset.

- Muutama puinen pikkulista on irronnut liimauksesta.

- Helat ja koristeveistot on maalattu todella paksusti pronssimaalilla, jonka

vuoksi maali on valunut vähän joka puolelle ja pilannut vanhaa pintakäsittelyä.

- Helat ja koristeveistot on selvästikin maalattu jälkeen päin todella huonosti.

- Alabasteripylväät ovat maali roiskeissa ja niihin on tarttunut likaa ajan myötä.

- Taustapeilit ovat todella likaiset.

- Alkuperäinen heiluri on hävinnyt tai hukkunut ajan myötä ja sen tilalle on

asetettu itse taottu pronssinen aika kelloon sopimaton heiluri.

5

- Pintakäsittely on joka puolelta kulunut ja likainen.

- Sivummaiset alabasteripylväät ja niiden päällä ja alla olevat koristeveistot ovat

irronneet.

- Vasemman puoleisesta aarnikotka koristeveisto patsaasta on irronnut ylhäältä

lehdestä puolet pois.

- Oikean puoleisesta aarnikotkakoristeveistopatsaalta on irronnut pää, jota on

sitten korjattu taitamattomasti.

- Peilien edessä oleva intarsiatyylinen koriste on kulunut, likainen ja

maaliroiskeissa.

- Kellon alla olevista alabasteri jaloista puuttuu yksi ja muut ovat todella heikosti

kiinni pohjassa.

- Alabasterijalat ovat kolhiintuneet ja likaiset.

- Kaikki koristeveistopatsaat ovat irronneet liimauksestaan ja yhdestä on

katkennut puutappi.

6

2.1.1 Pintakäsittelyt ja materiaalit

Materiaalit:

Työn rungon materiaalina on käytetty kuusta, joka on viilutettu muutamilla eri

puulajeilla. Kellokupu on viilutettu omenapuulla. Kellokuvun jalusta on osittain

kuusta ja reunoille on liimattu palat koivua ja etuosaan on laitettu

omenapuuviilu. Työn isot sivut on viilutettu päärynäpuulla ja sivujen sisäpuolella

näyttäisi olevan pienet palat mahonkia. Peilien edessä ylhäällä oleva koristelista

on koivua. Edessä alhaalla oleva iso pinta on viilutettu päärynäpuulla. Mustaksi

värjätyt listat ovat alta paljastuvan värin perusteella koivua. Koristeveistot on

tehty johonkin kovaan jalopuuhun luultavasti Euroopan pähkinäpuuhun, joka on

väriltään ja kovuudeltaan tuon kaltaista. Kiviset pylväät ovat joko alabasteria tai

valkoista marmoria, luultavimmin alabasteria sillä (Suomen antiikkiesineet

,2006) Wienin kellossa on useimmiten käytetty juuri tätä kiveä. Helat ovat

luultavimmin kuparia. Kellotaulu on emaloitu ja sen ympärillä olevat metalli

raamit ovat kullatut. Kellon jalat ovat alabasteria. Kellon heiluri on selvästikin

kuparia, joka on itse taottu jälkeenpäin, sen tilalla on luultavasti joskus ollut

kullattu heiluri.

Pintakäsittelyt:

Pintakäsittelynä on käytetty ranskalaista kiillotusta, jota on kahdessa eri

muodossa; normaalina kiillotuksena sekä pienissä koristelistoissa, joissa se on

värjätty nokimustapigmentillä. Nokimusta on mustaa väriainetta, jota saadaan

noesta. Pohjavärinä on luultavasti käytetty lohikäärmeen verta eli traakinpihkaa.

Koristeveistot ja helat on käsitelty pronssimaalilla.

Pintakäsittelyt perustelen myöhemmässä vaiheessa tarkemmin.

7

3. RESTAUROINTISUUNNITELMA

Restaurointia on vaikeaa suunnitella ennakkoon, sillä mikään ei yleensä suju

suunnitelmien mukaan. Suuntaa antavaa suunnittelua voi tehdä.

Suuntaa antava suunnitelma:

1. Puretaan kaikki tarvittava mikä saattaa olla myöhemmässä vaiheessa tiellä,

vaarassa rikkoutua tai pitää kunnostaa erillisenä osana.

2. Korjataan puuosat liimalla tai muuta apukeinoa käyttäen.

3. Korjataan pintakäsittely jos mahdollista tai poistetaan pintakäsittely.

4. Hiotaan puuosat puhtaiksi. (Jos pintakäsittelyn poisto toteutetaan 4-5)

5. Suunnitellaan pintakäsittely, jonka jälkeen toteutetaan se mahdollisimman

ammattimaisesti.

6. Korjataan ja putsataan aikaisemmin irrotetut pienpalat ja osat.

7. Korjataan vastaan tulevia ongelmia ja mietitään onko kaikki kunnossa.

8. Liitetään pienpalat ja osat takaisin työhön.

9. Korjataan naarmut ja liima jäljet, jotka tässä vaiheessa ovat tulleet vastaan.

10. Viimeiset tarkistukset ja mietinnät. Jos kaikki kunnossa, työ on jo valmis.

8

4. AIKATAULU

Ajan käyttö työssä on myös epävarma asia. Usein työtä tehtäessä aikaa kuluu

enemmän kuin mitä on suunnitellut, mutta joskus myös vähemmän. Joten aikaa

kannattaa varata mieluimmin enemmän kuin vähemmän.

Arvioitu aika:

Työn purkaminen: 5h

Puuosien korjaus: 8h

Pintakäsittelyn poisto: 4h

Puuosien hionta: 2h

Pintakäsittelyn suunnittelu: 8h

Pintakäsittely: n.2 viikkoa

Pienosien korjaus: 8h

Tutkintaa: 1h

Kasaaminen: 2h

Korjauksia: 1h

Toteutunut aika:

Työn purkaminen: 3,5h

Puuosien korjaus: 7h

Pintakäsittelyn poisto: 4,5h

Puuosien hionta: 2h

Pintakäsittelyn suunnittelu: 6h

Pintakäsittely: n. 2 viikkoa

Pienosien korjaus: 2 viikkoa

Tutkintaa: 1h

Kasaaminen: 1,5h

Korjauksia: 2h

9

5. TIETOA JA HISTORIAA

Empire pöytäkellot:

Pöytäkellojen koneisto ja kellotaulu seisoivat yleensä kahden pylvään päällä ja kellon

käyntipaino ja heiluri toimivat pylväiden välissä ja takana. Kokonaisuus istutettiin

suuren lasikuvun alle. Pylväät saattoivat olla mustaksi maalattua puuta,

mahonkiviilutettua tai polttokullattua pronssia. Muutoin kellot muistuttivat suuresti

seinäkelloja, mutta koneisto oli tavallisesti lyönnitön. (Suomen Antiikki esineet 1-4

s.256)

Wieniläiset pöytäkellot:

Wieniläisille pöytäkelloille oli tyypillistä puinen kaappi, koneiston ja kellotaulun

sisältävä tynnyrimäinen pylväiden varassa seisova kapseli ja runsas koristelu. Alabasteri

pylväiden taakse sijoitettiin usein peilejä, jotka heijastivat pylväikön keskellä heiluvan

heilurin linssin liikkeitä. Kaapin pohja väri oli yleensä musta, johon kullattu

lyötekoristelu, valkoiset pylväät ja kellotaulu antoivat voimakkaan kontrastin.

Kellotaulu oli usein kaksiosainen: arabialaisin numeroin varustettu valkoinen

numerokehä reunusti kullattua, konekaiverrettua keskiosaa. Osoittimet olivat sinistettyä

terästä. Korkealaatuisissa wieniläisissä koneistoissa oli tavallisesti porraslevylyönti,

lyöntilaitteena äänilanka ja niin sanottu kiinteät jousikotelot.

(Suomen antiikkiesineet, kustavilaisuudesta empireen s.257)

Kellon oma historia:

Kelloni on kulkenut suvussa ainakin 1800-luvun puolivälistä saakka. Tarinan mukaan

kello on lähtöisin Johann Meisinger nimiseltä esi-isältäni joka on syntynyt n. 1810-

luvulla ja kuollut 6.10.1876. Siitä kello on siirtynyt hänen pojallensa Johann

Meisingerille (1843-31.3.1876) jolta taas pojallensa jonka nimi oli myös Johann

Meisinger (1872-1954). Seuraavaksi kello on siirtynyt isoisoäidilleni Margaretha

Meisingerille (1899-1989) joka meni naimisiin Rudolfh Ferdinandh Danemann kanssa.

Tästä liitosta syntyi Rudolph Johann Danemann, joka on isoisäni, jolta kello on

sittemmin siirtynyt isälleni ja päätynyt minulle restauroitavaksi.

10

Kuviteltua historiikkia ja pohdintaa:

Koska tämä on minun suvun kello, halusin vähän romantisoida työtäni. Mietin paljon

asioita, mitä kaikkea tämä kello on ehkä saattanut nähdä ja kokea. Työtä tehdessäni

aloin tekemään mielenkiintoisia havaintoja, asioita mitä on tapahtunut ja miksi ne ehkä

on tapahtunut. Miksi metallihelat oli maalattu pikaisesti pronssimaalilla lähes sutaten,

kuten myös koristeveistot ja miksi kellon heiluri puuttui kokonaan. On erittäin

epäuskottavaa, että se vain katosi jonnekin. Tästä päättelin että jossain vaiheessa kaikki

kultaiset osat oli maalattu piiloon kellon omaksi suojaksi. Helojahan olisi voinut joku

luulla kultaisiksi, myös koristeveistot olivat alun perin kokonaan lehtikullattuja, jonka

takia ne näyttivät arvokkailta. Ehkä kellon heiluri oli ollut kokonaan kullattu ja

arvokkaan näköinen ja siitä syystä se oli varastettu. Tämän takia ehkä muut arvokkaan

näköiset osat oli maalattu umpeen.

11

6. TYÖN SELOSTUS JA ETENEMINEN

Työn aloitus ei ollut aluksi niin hankalaa kuin luulin. Heti tuli selväksi mitä ja missä

vaiheessa teen työlle. Aloitan kumminkin aivan alusta, ettei mikään jää epäselväksi.

Ensimmäinen ongelma oli että miten saan kuljetettua kellon mahdollisimman ehjänä

Suomeen, sillä se oli vielä isäni luona Itävallassa. Joten pyysin isääni ottamaan rungosta

tarkat mitat ja lähettämään ne minulle tekstiviestillä. Näiden mittojen perusteella tein

yksinkertaisen kuljetuslaatikon kellolle. Laatikon reunat olivat mäntyä, pohja ja kansi

olivat ohutta vaneria. Tein laatikosta joka suuntaan kymmenen senttiä isomman, juuri

sen takia että sinne mahtuisi paljon pehmustetta väliin. Verhoilin laatikon sisältä

harmaalla vanulla. Tämän jälkeen täytin laatikon puolilleen perinteisessä verhoilussa

käytettävää meriheinää, jota käytin kellon pehmusteena. Kellon kuljettaminen Suomeen

ei tietenkään kulunut suunnitellusti vaan jouduin maksamaan 170 euroa viiden kilon

lisäpainosta, minkä kello oli aiheuttanut. Pelkonani oli myös että laukkujen siirtelijät

heittelisivät kelloa niin, että se menisi aivan palasiksi. Suomeen päästyäni huomasin että

kellon kupu oli hajonnut kolmeen osaan matkan varrella. Hyviä puolia oli se kun kello

oli tärähtänyt niin että kupu oli rikkoutunut, itse kellon koneisto oli alkanut monen

kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen käymään taas. Tämän huomasin kellon

tikittävästä äänestä ja kello koneiston liikkeestä.

12

6.1. Purkaminen ja aloitus

6.1.1. Helat

Kellon purkamisen aloitin purkamalla kaiken tarpeellisen irti. Ensimmäiseksi irrotin

metalliset koristehelat, osa niistä lähti helposti pihtejä käyttäen. Pienet naulat, joilla

helat oli kiinnitetty, olivat todella heikosti kiinni. Heloja tutkiessani toisella puolella oli

säilynyt alkuperäinen metallin käsittely joka oli jonkinlainen kultaus, tämän perusteella

aloin varovasti putsaamaan heloja siten ettei kultaus lähtisi irti. Putsaukseen käytin

tinneriä, joka sulatti vanhan maalin helposti niin että sen pystyi harjaamaan

kynsiharjalla pois. Seuraavaksi hioin todella hienolla teräsvillalla, jolla sain häivytettyä

likaa pois siten, että syvimmissä kohdissa oli vielä vanha patina ja korkeat kohdat olivat

hioutuneet kiiltäviksi. Tämän jälkeen käsittelin helat sellakalla todella ohuesti,

koristemaalaus sivellintä apuna käyttäen.

13

6.1.2. Peilit

Tärkeintä oli aluksi poistaa peilit, etteivät ne vaurioituisi restauroidessa. Ne ovat todella

vanhat ja hauraat. Peilien poistamiseksi jouduin irrottamaan takana olevan puupeilin

,joka suojasi itse lasipeilejä. Puupeilin poistaminen onnistui vaivatta sillä se oli vain

muutamalla naulalla kiinni. Itse lasipeilit olivat todella tiukasti kiinni ja jouduin

purkamaan peilin liitokset jotta sain ne ehjänä ulos. Peileille oli taltattu urat ylös ja alas,

joihin oli vielä liimattu kiilat liitoksen kiristämiseksi. Kun olin poistanut peilit,

huomasin että peilin takapuolelta oli irronnut jotain käsiini. Se vaikutti todella hienolta

metallipölyltä. Ehkä vähän liian myöhään tajuttuani juoksin pesemään käsiäni. Peilit

olivat elohopeapeilejä. Elohopea on myrkyllistä, joten palasin työn ääreen

kumihanskojen ja hengityssuojainten kanssa. Peilit laitoin ilmatiiviiseen laatikkoon

suojaan, sillä monen vuodenkin päästä elohopeaa saattaa haihtua vielä. Tämän sain

selville kun soitin suomalaiselle konservaattorille. Hän kertoi myös ettei

elohopeapeileille voi tehdä mitään, joten päätin pyyhkiä etupuolet varovasti vedellä.

Takapuolen avatessani löysin sieltä mielenkiintoisia asioita. Siellä oli jonkin moinen

paino tai vedin ja pieni määrä lehti kultaa.

14

6.1.3. Pylväät

Pylväät olivat todella vaikea irrottaa, sille ne olivat puutapeilla lujasti kiinni rungossa.

Ensin poistin takaa ylhäällä olevat puupalat, jotka pitivät koristelistaa rungossa kiinni.

Tämän jälkeen aloin pikku hiljaa pyörittelemään ja liikuttelemaan osia että ne irtoisivat

vanhasta liimauksesta. Alabasteripylväiden ylä- ja alapuolella olevat koristeet piti

irroittaa todella varovasti, sillä huomasin taka puolen avattuani, että pronssimaali ei

todellakaan ollut alkuperäinen pinta käsittely. Koristeveistoissa oli pohjalla liima kalkki

seos jonka päällä oli keltainen polimenttisavi. Polimenttisaveen oli kiinnitetty lehtikulta.

Minun täytyi olla todella varovainen irrottaessani näitä koristeita sillä kipsipohjustus oli

todella hauras reunoista. Samalla kun purin näitä paloja otin tarkasti kaikki kuvat ja

mitat, jolta myöhemmin uudelleen kasattaessa menisi mitään vikaan, tai osta menisi

vääriin kohtiin. Reunimmaiset puolikkaat pylväät olivat helpot irrottaa, sillä niiden

liimaus oli haurastunut ja osa osista oli jo valmiiksi irti.

15

6.2. Pintakäsittelyn korjaus

Ennen kuin aloitin pintakäsittelyn kunnollista puhdistusta, päätin rapsutella terävällä

veitsellä pronssimaalin valumat pois pinnasta. Tämä onnistui vaivattomasti ,sillä maali

ei ollut tarttunut muuhun pintakäsittelyyn. Kun olin saanut poistettua kaiken, mikä oli

tarpeellista, aloin restauroimaan pintakäsittelyä. Ensimmäiseksi puhdistin

pintakäsittelyn veden ja saippuan sekoituksella pumpulipuikon avulla. Pumpulipuikkoa

pyöritellään pintakäsittelyn pintaa pitkin siten että lika irtosi pikkuhiljaa. Pinta käsittely

ei kumminkaan parantunut siitä ja samalla kävi ilmi että alkuperäisesti pinnassa on ollut

ranskalainen kiillotus. Seuraavana kokeilin lakan kiillotus- ja puhdistusainetta pintaan,

eli siis ”puunia”. Puunia käytetään siten että ensin ainetta pyöritellään pinnalla n.

minuutti, jonka jälkeen pinnasta poistetaan ylimääräinen puuni pyöritellen puhtaalla

nukattomalla rätillä. Toistin tämän muutaman kerran. Osittain pintakäsittely ei

kumminkaan parantunut tarpeeksi, ainoastaan mustalla sellakalla käsitellyt pinnat ja

peilin alapuolella oleva kuviointi pelastui. Onneksi kuviointi pelastui, sillä en olisi

muutenkaan voinut tehdä sille mitään, sillä jos olisin poistanut vähänkin siinä olevaa

pintakäsittelyä kuvio olisi saattanut vaurioitua. Koska pintakäsittelyä ei pystynyt

pelastamaan toiminta suunnitelma muuttui ja pintakäsittelyn uusiminen alkoi.

16

6.3. Puuosien korjaus

Puuosien korjauksen aloitin helpoimmasta ja siirryin vaikeampaan. Korjattavana olivat

kellosta vähän irvistävät listat, koristekotkasta puuttuva nokka, toisesta sivulla olevasta

koristeveistosta puuttuva tappi ja itse kellokupu.

6.3.1. Irvistävät listat

Muutama lista irvisti vähäsen reunoista ja vanha liimaus oli jonkin verran pettänyt.

Tämä osuus oli todella helppo korjata. Lisäsin vain vähäisen liimaa rakoihin ja

puristimella puristin ne hellästi yhteen siten, ettei pintaan tulisi jälkiä puristimista.

Liiman levitykseen käytin apuna pientä puutikkua.

17

6.3.2. Kotkan nokan korjaus ja veisto

Kotkan nokan korjauksen aloitin suoristamalla terävällä taltalla kohdan, mikä oli

murtunut. Tämän jälkeen liimasin kohtaan pienen palan koivua, jonka veistin ensin

koristeveistotalttoja apuna käyttäen muotoon, jonka jälkeen hioin nokalle lopullisen

muodon. Aluksi nokan muodon jäljitteleminen oli vaikeaa ja nokka muistutti enemmän

papukaijan nokkaa. Tämän sain kumminkin korjattua sillä, että etsin kuvia kotkista ja

piirsin itselleni luonnoksen siitä.

6.3.3. Koristeveiston tapin korjaus

Koristeveiston tappi oli jossain kohtaa katkennut kellon sisään joten jouduin poraamaan

kelloon uuden reiän tapille ja tämän jälkeen lisäsin koristeveistoon uuden tapin. Tämän

jälkeen tarkistin että tappi oli oikeassa kulmassa ja liimasin tapin koristeveistoon.

18

6.3.4. Kellonkuvun korjaus

Kellokuvun korjauksen aloitin ensin sovittelemalla paloja yhteen ja sen jälkeen itse

kelloon. Suurin osa paloista sopi oikein hyvin yhteen, mutta muutamista paloista oli

repeytynyt pienempiä paloja irti. Koetin löytää puuttuvia paloja kuljetuslaatikosta

muttei niitä löytynyt muuta kuin yksi isompi pala. Sovitin palan paikoilleen ja aloin

sovittamaan puristimia kupuun liimaus tyylin kokeilemiseksi. Puristimia kokeillessani

huomasin, että kupu on pakko liimata palapalalta, sillä liimaaminen ei onnistunut

kerralla. Aluksi liimasin pienen palan joka oli vielä reunasta vähän kiinni kuvun toisessa

osassa. Seuraavaksi liimasin seuraavan kokonaan irtonaisen palan. Sain palan liimattua

siten että käytin maalarin teippiä apuna etteivät palat liikkuisi samalla kun puristin päitä

yhteen. Liimauksen oikean kulman varmistamiseksi käytin kello taulua muottina jota

vasten toteutin liimauksen. Kun irtonaiset palat oli liimattu, liitin itse kellokuvun

kelloon. Kupu oli vähän suurempi kuin kellossa olevat alkuperäiset liimaus kohdat,

onneksi kumminkin puu antoi sen verran periksi että sain väännettyä palat kohdalleen.

19

6.4. Pintakäsittelyn poisto

Koska en onnistunut pelastamaan alkuperäistä pinta käsittelyä, minun täytyi uusia pinta

käsittely.

6.4.1. Värinteko

Ennen kuin aloin poistamaan pintakäsittelyä minun täytyi sekoittaa sopiva väri työhön

joka olisi mahdollisimman samanlainen kuin alkuperäinen väri. Alkuperäinen väri oli

tietenkin muuttunut alkuperäisestä, joistain kohdin se oli tummentunut lian ja rasvan

takia ja joistain kohdin vaalentunut valon takia. Kuitenkin helojen alta löytyneet pinnat

vaikuttivat puhtailta ja siisteiltä eivätkä ne olleet joutuneet valon armoille. Näiden

pintojen sävyn päätin ottaa malliksi.

Aluksi kokeilin sekoittaa erilaisia petsejä yhteen, mutta niiden väri ja puulla toimivuus

ei vastannut itse kellon väriä. Joten päätin tehdä värin sellakkaan pigmenttiä

sekoittamalla. Aluksi täytyi tehdä sellakkaa.

Sellakan teko: Sellakkahiutaleita sekoitetaan 1:3 osaa spriihin. Hiutaleiden annetaan

liueta noin 24 tuntia jonka jälkeen sitä sekoitetaan ja siivilöidään epäpuhtauksien

poistamiseksi. Tämän jälkeen lisätään tarvittava määrä spriitä oikean viskositeetin

aikaan saamiseksi.

Jätin sellakan aika paksuksi, paksua sellakkaa voi sitten tarpeen tullen ohentaa helposti.

Tähän aloin sitten pikkuhiljaa sekoittaa tiettyjä pigmenttejä joiden avulla sain monen

yrittämisen jälkeen oikean sävyn aikaiseksi. Tarkkaa sekoitus suhdetta en ymmärtänyt

merkitä ylös, mutta tiedän kumminkin mitä värejä käytin.

20

6.4.2. Pintakäsittelyn poistaminen

Aluksi piti suojata kaikki kohdat mitä en halunnut poistaa. Suojasin kaikki mustalla

sellakalla käsitellyt pinnat ja myös pylväiden alapuolella olevan pinnan. Suojaamisessa

käytin apuna maalarin teippiä ja valkoista paksua paperia.

Pintakäsittelyn poistoon päätin käyttää tinnerihaudetta, sillä olin ennenkin käyttänyt tätä

tapaa ja se on turvallisin tapa puupinnalle. Tinneri haude toimii siten että ensin peitetään

poistettava pinta sopivan kokoisella kangaspalalla, kangas kostutetaan tinnerillä, jonka

jälkeen peitetään poistettava osuus muovipussilla. Muovipussin tarkoitus on ettei tinneri

pääse haihtumaan liian nopeasti. Tinnerin annetaan vaikuttaa noin viisi minuuttia. Kun

lakka on pehmennyt tarpeeksi poistetaan pussi ja kangas. Pehmentynyttä lakkaa

poistetaan hyvin teroitetulla siklillä mahdollisimman varovasti niin, ettei puun pinta

vaurioidu. Toimenpide toistetaan niin monta kertaa että kaikki lakka on saatu irtoamaan.

Kun pintakäsittely on poistettu, puunpinta hiotaan vielä hienolla hiomapaperilla

varmuuden vuoksi ettei pintaan ole jäänyt mitään jälkiä vanhasta pintakäsittelystä tai

tinneristä.

21

6.5. Pintakäsittely

Pintakäsittelyn tarkoituksen oli matkia mahdollisimman hyvin alkuperistä

pintakäsittelyä ja koettaa säilyttää jonkin verran hyvälaatuista vanhaa.

6.5.1. Värjäys

Värin olin tehnyt jo aikaisemmin joten minun tarvitsi vain sekoittaa väriä ja tarkistaa

oliko väri vielä suunnilleen samanvärinen sen jälkeen kun olin laimentanut sitä spriihin.

Pintakäsittelyssä käytin leveäkärkistä sivellintä. Levitin väriä ohuin vedoin ja annoin

sen kuivua ennen kuin jatkoin seuraavaan kohtaan. Levitin pintaan kaksi ohutta

kerrosta. Päällimmäisiin osiin lisäsin kolme kerrosta sillä puu oli siellä huomattavasti

vaaleampaa kuin muualla.

6.5.2. Ranskalainen kiillotus eli Ranskalainen pulituuri

Ranskalainen pulituuri on omasta mielestäni kaikista hienoin ja vaikein mitä on. Tästä

syystä en ala kertomaan tasan tarkalleen miten se toteutuu. Ranskalaista pulituuria ei opi

muuta kuin tekemällä. Suuntaa antavaa oppia sain opettajilta ja eräältä todella

mukavalta opiskelijalta.

Ranskalaisen kiillotuksen perusasiana on se että pintaan lisätään pikkuhiljaa sellakkaa

tupon avulla. Tuppo tehdään lampaan villasta, joka kääritään pieneen palaan lakana

kangasta tiiviisti. Tuppoon lisätään noin korkillinen sellakka, jonka kuuluisi pikku hiljaa

valua tuposta kiillotettavalle pinnalle. Tuppoa pyöritellään pinnalla joko kahdeksikkona

tai vain pyörivillä liikkeillä. Tuppo ei saa milloinkaan pysähtyä tai tarttua pintaan sillä

muuten välittömästi pintaan palaa ikävä jälki. Tupon luistoa helpotetaan lisäämällä

välillä parafiini tai aseöljyä pintaan. Kiillotuksen loppuvaiheilla sellakkaa aletaan

ohentamaan, samalla annetaan tupon kuivua siten että mitä enemmän tuppo kuivuu sitä

enemmän sillä painetaan pintaa. Loppuviimeistelynä poistetaan öljyt pinnasta. Heti kun

on viimeisen kerran kiillotettu ja tuppo on lähes kuiva, tuppoon lisätään vain haju spriitä

jonka täytyisi poistaa kaikki öljy pinnasta. Jos spriitä lisää liikaa pinta naarmuuntuu ja

työn joutuu aloittamaan alusta. Kiillotukseen meni todella paljon aikaa ja vaivaa sillä

kiillotettava työ oli pieni ja työn reunat estivät tupolla pieniin kohtiin pääsyn. Tästä

syystä jouduin tekemään erikokoisia tuppoja.

22

6.6. Koristeiden restaurointi ja konservointi

Kaikki koristeveistetyt koristeet oli maalattu paksulti pronssi maalilla, mutta niitä

tarkemmin tutkiessani tuli ilmi että maalin alla oli lehtikultaus. Lehtikultaus on ohuen

kullan liittämistä puulle tai muulle materiaalille.

En ollut aikaisemmin tehnyt lehtikultausta, joten jouduin ajoittamaan tämän osan

työstäni vaihtoviikolle, jolloin menin opettelemaan lehtikultausta sen alkeiskurssille.

Kurssilla opetettiin lehtikultauksen perusteet puulle. Puulle lehtikullattaessa aluksi

täytetään puun syyt kipsimassalla, jonka jälkeen se hiotaan todella hienoksi, siten ettei

pintaan jää mitään epätasaisuuksia. Tämän jälkeen pintaan lisätään savi eläinliima

sekoitus, johon lehtikulta tarttuu veden ja spriin sekoituksen ansiosta.

6.6.1. Koristeveistojen putsaus

Aluksi koristeveistoista täytyi poistaa vanha pronssimaali ja lika, siten ettei alla oleva

lehtikultaus vaurioituisi. Kokeilin monia eri menetelmiä. Ensimmäisenä yritin poistaa

maalia spriihin kastetulla rätillä jota hankasin koristetta vasten. Tämä menetelmä ei

toiminut tarpeeksi hyvin, vaan se vain hitaasti putsasi maalia. Tämän jälkeen päätin

kokeilla tinnerihauteella sulattaa maalia. Tämä menetelmä toimi oikein hyvin ja sain

poistettua paksuimmat maali kerrokset. Kaikki maali ei kumminkaan lähtenyt, pintaan

silti jäi vielä vähän maalia ja likaa. Rätillä hankaamisen vuoksi lehtikultaus oli kulunut

joistain kohdista puhki ja tämän johdosta päätin lehtikullata jotkin osat kokonaan ja

myös osittain. Viimeisenä työvaiheena rapsuttelin varovasti koloista ja raoista maaleja

pois cocktail tikun avulla. Tämän menetelmän totesin todella hyväksi sillä maali ei ollut

tarttunut lehtikultaan ja rapsuttamalla lähti helposti irti.

23

6.6.2. Lehtikultauksen korjaus

Lehtikultauskurssilla korjailin lehtikultauksia vain pieniä kohtia, joista se puuttui.

Korjasin pylväiden ala olevista paloista alimmat reunat, sillä ne olivat kokonaan

kuluneet puhki. Lisäsin myös kotkan uuteen nokkaan kokonaan uuden lehtikullan.

Suurimmat kaksi koristeveistoa korjasin osittain, mutta turhaan sillä niistä ei tullut

hirveän hyviä ja ajattelin sittemmin korjata ne kokonaan.

Aluksi korjattavat kohdat piti opettajan mukaan hioa puhtaaksi, jonka jälkeen niihin

lisättiin savipolimentti (eläin liimaa ja punaiseksi värjättyä savea). Kun savipolimentti

oli sivelty korjattaviin kohtiin mahdollisimman tasaisesti, niihin alettiin liittämään

lehtikultaa. Lehtikultaa ensin leikattiin veitsellä sopivia paloja, tämän jälkeen niihin

tartuttiin siveltimellä jota oli sivelty omaan ihoon. Ihosta lähti siveltimeen vähän rasvaa,

johon lehtikulta sitten hellästi tarttui. Kullattavat kohdat siveltiin vedellä johon oli

lisätty vähän spriitä. Kun lehtikulta vietiin kostean kohdan lähelle, kosteus vain imaisi

kullan pintaan kiinni. Tämä toistettiin kaikkiin tarvittaviin kohtiin. Kultauksen piti antaa

kuivua noin tunnin verran jonka jälkeen ylimääräinen lehtikulta siveltiin kuivalla

siveltimellä irti. Jos kultaukseen jäi rakoja, niitä korjattiin tarkasti lisäämällä kosteutta ja

pieniä paloja kultaa. Viimeiseksi kultaus kiillotettiin kiillotustyövälineellä, jonka päässä

oli akaattikivipala. Akaattikivi on niin hienoa kiveä että jostain syystä se kiillottaa

kultausta.

6.6.3. Lehtikultauksen uusiminen

Koska mielestäni kahden suurimman koristeveiston lehtikultaus ei onnistunut tarpeeksi

hyvin, päätin lehtikullata ne kokonaan. Onneksi sain apua siihen huonekalu

restauroinnin opettajilta, sillä lehtikultauskurssin opettajan mukaan vanha lehtikulta

olisi pitänyt hioa kokonaan pois ennen kuin koristeita olisi voinut käsitellä.

Koristeveistojen hiominen olisi pilannut koristeveistojen alkuperäisen muodon

kokonaan.

Sain tietää opettajiltamme että lehtikultauksen päälle voi laittaa uuden lehtikultauksen

jos pinnasta ensin poistaa vanhan lian ja rasvan liuottimella tai muulla keinolla. Olin

itse poistanut maalit ja muutkin epäpuhtaudet jo aikaisemmin niin tämä oli helppoa.

24

Kultauksien päälle piti laittaa ensin polimentti johon lehtikulta tarttuu. Polimentti myös

täyttää viimeiset kolot ja virheet pinnasta. Minun tapauksessani pinnassa ei ollut mitään

virheitä sillä koristeet olivat hyvin säilyneet.

Ensimmäisenä tein polimentin, käytin opettajan ohjeistuksella kananmunapolimettia,

johon tulee yksi osa kananmunan valkuaista ja yksi osa haaleaa vettä. Ainekset

sekoitettiin keskenään hyvin, sekoitukseen lisättiin värjättyä savea muutama

siveltimellinen värin ja paksuuden lisäämiseksi. Väriä oli hyvä olla sillä muuten en olisi

huomannut mihin olin jo sivellyt polimettia. Tämän jälkeen siveltiin yksi ohut kerros

munapolimenttia kultauksen päälle mahdollisimman tasaisesti. Polimenttipohjan piti

kuivua kunnolla ennen kuin pääsin lisäämään lehtikultaa. Lehtikullan sai tarttumaan

tähän pohjaan laskuviinalla. Laskuviinassa on yksi osa vettä ja yksi osa spriitä. Tätä

siveltiin pintaan jonka jälkeen pääsin lisäämään suuria paloja lehtikultaa. Lehtikulta oli

todella vaikeaa saada tasaisesti, sillä koristeissa oli paljon muotoja ja kuvioita.

25

6.7. Kasaaminen ja loppu viimeistelyt

Viimeisenä muttei kuitenkaan vähäisimpänä tuli itse kellon kasaus. Viimeiset pinta

käsittelyt liimaukset ja korjaukset.

6.7.1. Kultausten ja helojen pintakäsittely

Kultaukset ja helat piti käsitellä lakalla sillä muuten helat tummuisivat vanhaan

kuosiinsa ja kultaukselle kävisi samoin. Pinta käsittelyksi valitsin todella tumman

sellakan sillä se tummentaisi vähäisen heloja ja kultausta siten että ne näyttäisivät

vanhemmalta mutta eivät menettäisi kiiltoansa. Pinta käsittelin ne hienolla koriste

maalaus siveltimellä, varoen ettei koloihin ja rakoihin menisi liikaa lakka. Lisäsin yhden

todella ohuen kerroksen sellakkaa kultauksiin ja heloihin.

6.7.2. Pylväiden kasaus

Olin laittanut niin hyvät merkinnät ja ottanut kuvat kaikissa vaiheissa, joten pystyin

suoraan tietämään mikä pala tulee mihinkin ja miten päin. Kasauksessa käytin

puuliimaa, sillä se on kestävä ja hyvä vaihtoehto. Liimauksessa käytin muutamaa

puristinta ja painoina hiekkapusseja. Osien kasaaminen oli täysin mutkatonta ja helppoa

sillä tältä osuudelta dokumentointini oli täydellistä.

26

6.7.3. Kellotaulun kiinnitys

Ennen kellotaulun kiinnitystä puhdistin emaloidun taulun ja sen ympärillä olevan

metallikiekon. Käytin saippuavettä ja pumpulipuikkoa puhdistamiseen.

Kellotaulun kiinnitys oli ongelmallista sillä taulun osio ei uponnut helposti kupuun.

Kupu oli muuttanut muotoaan liimauksen aikana ja oli vähän vino. Sain kumminkin

ahdattua taulun kupuun muutaman puristimen avulla. Asensin puristimet siten että sain

väännettyä kupua pyöreämmäksi. Muutaman kokeilun jälkeen sain oikean muodon

aikaiseksi. Laitoin kellotaulun kupuun ja päästin puristimet irti. Kellotaulu ei mennyt

kokonaan kuvun sisälle vaan siihen jäi pieni rako. Yritin korjata asiaa kaikin keinoin

mutta tuloksetta. Kuitenkin kellotaulu pysyi kuvussa todella hyvin, sillä kun puristimet

päästi irti kupu puristi kellotaulun tiukasti sisäänsä. Lisäsin tarvittavat ruuvit ja

kellotaulu oli paikallaan.

6.7.4. Peilien asennus

Ennen peilien asennusta putsasin ne varovasti kostealla rätillä. Melkein kaikki lika lähti

irti moitteettomasti. Peileihin jäi kuitenkin pieniä vanhuuden jälkiä mutta se ei minua

haitannut sillä ei kaikkea saa uusia ja pitää säilyttää myös vanhaa.

Hivutin peilit varovasti paikoilleen ja lisäsin vanhat kiinnityskiilat liiman kanssa

paikoilleen. Jätin peilien taakse viestin seuraavalle sen avaajalle. Tämän jälkeen löin

puisen takana olevan peilin samoilla vanhoilla nauloilla kiinni.

6.7.5. Koriste veistojen liimaus

Ensin varmistin kuvista mihin kohti koristeveistot kuuluivat. Kun olin varma asiasta,

lisäsin tappeihin ja koristeveistojen alapuolelle liimaa ja painoin ne vain omiin reikiinsä.

Koristeita ei tarvinnut puristaa kiinni sillä ne eivät olleet siinä asemassa että niiden

täytyisi kestää rasitusta.

6.7.6. Viimeisenä

Viimeisenä asensin kellon heilurin paikoilleen. En ollut hankkinut uutta heiluria vanhan

ruman heilurin tilalle sillä heilurilla on varmasti oma tarinansa ja se kuuluu kellon

historiaan.

27

7. ITSEARVIOINTI

Mielestäni työ sujui paljon paremmin kuin alun perin odotin. Aikaa meni ehkä vähän

kauemmin kuin olin suunnitellut. Tietenkin tämä työ meni enemmän restauroinnin

puolelle, olisin kuitenkin voinut myös kokonaan konservoida tämän työn. Aikaa olisi

tietysti tässä tapauksessa mennyt kolme kertaa enemmän.

Olen todella tyytyväinen työhöni. Toivottavasti omat sukulaiseni ovat samaa mieltä

asiasta.

Lähteet

-Suomen antiikki esineet (2006)

-Isäni Johan Wolfgang Danemannin haastattelu

-konservaattorin haastattelu

-Lehtikultauskurssi

- Kaikista tärkeimpänä lähteenä huonekalurestauroinnin opettajat

28

LIITE 1

Kuvia

Lehtikultauksen aloitus: savipolimentti

29

Helat putsattuna.

Yläkoriste vielä maalattuna.

30

Kello ennen pintakäsittelyä.

31

Ranskalaista kiillotusta.

32

Lähes valmiina.

33

Kokonaan valmiina: