2

Willi on Wiipurilaisen Osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy kaksierikoisnumeroa, FuksiWilli ja AbiWilli.

PÄÄTOIMITTAJAT: Tiia Yli-Kankahila Olavi Seppänentiia.ms.yli-kankahila@helsinki.fi olavi.seppanen@helsinki.fi

KIRJOITTAJAT: Tiia Yli-Kankahila, Olavi Seppänen, Anssi Tuovinen, Anna-Maria Hänninen, Suvi Okkola, Anton Falkenberg, Maiju Partamies, Iiro Uotila ja Anu MärkäläKANSIKUVAT: Tiia Yli-KankahilaVALOKUVAT: kuvaajat merkitty viitteisiin.TAITTO ja ULKOASU: Tiia Yli-Kankahila ja Olavi Seppänen

Willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. Mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin.

PAINOS: 160 kpl PAINOPAIKKA: Picaset Oy, HelsinkiTämä lehti on saanut HYYn järjestölehtitukea.

Willi 2/2015 3 Pääkirjoitus

4 Kuraattorilta

5 Seniores Wiburgenses

7 Kotiseutukerhon ruokailta

8 Jousiammunta-eksku

10 WiO:n suuri runokilpa

12 B-fest: elokuvia osakunnalla

15 Becker-Bei

18 Suuri seikkailu Etelä-Amerikassa

21 Lintuseikkailuja unessa

23 Room Escape 25 Herrasmiesseikkailija

26 Osakuntaystäväni

27 Seikkailukohteita ensi kesälle

3

PÄÄKIRJOITUS

TIIA YLI-KANKAHILA

Kevään toisen Willin, eli tämän lehden teema, on seikkailu. Seikkailu tuo vaihtelua ja jännitystä elämään. Omia arkipäivän seikkailusuosikkejani ovat bussimatkat Espooseen sekä kirjatentit. Tapiolaan tai Otanie-meen mentäessä vaihdan yleensä bussia Lapinrinteessä Kampissa. Harvoin olen varma siitä, mikä bussi me-nee sinne, minne olen juuri kyseisellä kerralla menossa. Bussilinjoja koskevan asian voisi tietysti helposti tarkastaa älypuhelimesta tai kuskilta, tai vain opettelemalla ne bussinumerot ulkoa. On kyse sitten laiskuud-esta tai seikkailunhalusta, niin jotain paljon hauskempaa on olla turvautumatta tietotulvaan ja vain nousta bussiin ja katsoa, mihin sillä pääsee. Joskus sitä päätyy kiroilemaan Länsiväylän varteen ja vaihtamaan bussia, mutta joskus sitä huomaa nousseensa oikeaan bussiin. Jotain koukuttavaa on myös kirjatenteissä. On sitä sitten lukenut tenttikirjat tai ei, tentistä muodostuu aikamoinen matka oman mielen syövereihin, ja helposti sitä huomaakin istuneensa tenttisalissa jo sallitut neljä tuntia.

Seikkailua on saada tietoa itselle tuntemattomista asioista. Ennen tätä lehteä en tiennyt mitä ovat “Room Es-cape” tai “Unilinturalli”, tai kuka Valdemar Becker on. Osakunnalta olen tänä keväänä löytänyt myös monta muuta seikkailua. Elämäni ensimmäisen ja syntisen hyvän mustikkakukon söin kotiseutukerhon ruokaillas-sa. Elämäni ensimmäistä kertaa kokeilin jousiammuntaa liikuntaekskulla Espoossa (jos ei lasketa omatekoi-sia pajujousiviritelmiä). Elämäni ensimmäistä kertaa vierailin inspehtorin kotona, kun kävimme yhdeksän osakuntalaisen voimin virpomassa inspehtoriparia palmusunnuntaina. Elämäni ensimmäistä kertaa olin salakapakassa, kun tämän kevään herriksillä matkattiin 1900-luvun alkuvuosikymmenille ja salakapakkaan.

Herriksillä jaetun makkarapalkinnon, eli tunnustuksen miehelle, joka ymmärtää parhaiten wiipurilaista naista, sai varakuraattorimme ja maakuntasihteerimme Anton Falkenberg. Herrasmiesseikkailija osakun-tapiireissä otsikon alla on tuoreen makkarapalkinnon saajan ajatuksia herrasmiesseikkailusta. Seikkailu voi myös tarkoittaa sitä, että suuntaa lentokentälle ja lähtee kauas uusiin maisemiin. Osakuntalainen Anu Märkälä on tällä hetkellä vaihdossa Etelä-Amerikassa, ja saamme tässä lehdessä lukea hänen kokemuk-sistaan toisella mantereella.

Olen huomannut, että seikkailulle tarvitsee ottaa aikaa varsinkin, jos lähtee sekoilemaan bussien kanssa. Kohta on kesä, ja useat kiireet onneksi helittävät. Lehden lopusta löytyy Suvi Okkolan kokoamia menovink-kejä kesää ajatellen. Otetaan aikaa seikkailulle!

Seuraava Willi ilmestyy kesän lopulla. Se onkin taas Fuksi-Willi, jolla toivotetaan uudet opiskelijat aloit-tamaan osakuntaseikkailunsa.

4

Kuraattorilta

ANSSI TUOVINEN

Rakkaat wiipurilaiset!Kiireisen opiskelun ja työnteon välissä olisi hyvä aina toisinaan yrittää irrottautua ja teh-dä jotain aivan tavallisuudesta poikkeavaa. Se virkistää! Tällainen saattaa unohtua, kun arjen askareet rullaavat omalla painollaan ja elämä saattaa olla hyvinkin aikataulutettua.

Kehottaisin nyt jokaista järjestämään itselleen aikaa jollekin pienelle irrottautumiselle – seik-kailulle. Näitä pieniä arjen, viikonloppujen ja pidempien lomien piristyksiä pitää muistaa jär-jestää aina säännöllisesti.

Mitä kaikkea sitten voisi tehdä? Yksittäisinä ar-ki-iltoina voi kokeilla erilaisia harrasteita, joita Helsingissä riittää. Käy katsomassa oopperaa, balettia, RSOn tai HKOn konsertti taikka vaik-kapa modernia tanssia, näyttelyitä, kotimuseoi-ta, jne. Kokeile melontaa, soutua tai piipahda stadionin tornissa. Kysy myös kavereilta, mitä kaikkea jännittävää he ovat tehneet ideoiden kartuttamiseksi.

Harkitse myös olisiko paikka kotimaanmatkai-lulle (esim. osakuntalaiset tekivät repäisevän ratkaisun taannoin – vuokrasivat auton ja pii-pahtivat länsirannikolla) tai pidemmälle ul-komaanmatkalle. Elä myöskään unohda luon-toretkiä vaikkapa Nuuksioon.

Arkisissakin askareissa voi löytyä virkistäviä juttuja. Vaihtaisiko huoneen järjestykset päälaelleen tai voisiko olla hauskaa leipoa pul-lapitkoja (jos et ole sitä juurikaan tehnyt)?

Aivan erilaisia seikkailuja voi hyvin tehdä omaan historiaan tai tulevaisuuteen. Katsele valokuvista mitä kaikkea jännittävää sinä tai sukusi olette ennen tehneet. Kysele vanhem-milta ja isovanhemmilta millaista elo oli ennen. Peilaa näitä ja pohdiskele, millaista elämä voisi

olla vuonna 2050. Kirjoita vaikkapa kirje itsell-esi 60-vuotispäiville tai osakunnan 400-vuotis-juhliin.

Toivottavasti edellinen luettelointi herätti ajatuksia. Kehittele jotain jännittävää ja ar-jen uurastuksesta irrottavaa. Tärkeintä olisi kuitenkin antaa mielelle mahdollisuus nollata ja työstää jotain aivan muuta.

Aurinkoisin seikkailuterveisin,

Anssi

5

SENIORES

WIBURGENSES

Sanasta ”seikkailu” tulee mieleen aina lapsuus. Mitä sitä silloin tulikaan aina keksittyä; mil-loin rakennettiin majaa takapihalle, milloin vakoiltiin naapurin rouvaa puutarhahommissa ja milloin leikittiin ”Hannua ja Kerttua” ripotellen metsäpolut täyteen pieniä valkoisia kiviä. Joskus tuli myös tietysti tehtyä jotain tyhmyyksiä ja sanomistahan niistä tuli. Erityisesti muistan sen, kun olin repinyt kaikki roskapussit ja muut kodin muovituotteet kappaleiksi, kun halusin rakentaa niistä kaverin kanssa majan. Noh, majastahan ei tullut mitään muuta kuin takapiha täyteen muovijätettä. Moneen laatuideaan kipinä saatiin aina jostain televisiosarjas-ta, seikkailukirjasta tai muusta vastaavasta – tähän edellä mainittuun Aku Ankan Sudenpentu-jen käsikirjasta. Ja ideoita ja seikkailujahan riitti! Kaikkein jännittävimpiä seikkailuja olivat yön yli kestävät reissut - pelkkä viikonloppumatka Helsinkiinkin tuntui jo todella hurjalta, puhumattakaan telttareissuista tai yöpymisistä kavereiden leikkimökeissä. Kuinka nostalgis-ilta nyt nuo muistot tuntuvatkaan!

Mietin, että pitäisikö ensi kesänä yrittää palata noihin lapsuuden hetkiin ja kokea uudelleen joku lapsuuden seikkailu tai kokonaan jokin uusi elämys? Sehän voisi olla hauskaakin. Haas-tankin täten nyt myös kaikki teidät, hyvät wiipurilaiset toverini, heittäytymään johonkin seik-kailuun ensi kesänä. Ja tällä en tarkoita, että repisimme kaikki omat roskapussimme silpuksi tai alkaisimme kerrostalokyttääjiksi, vaan onhan niitä seikkailuja tarjolla ihan aikuiseenkin makuun. Alla olisi muutama idea kesäpävien varalle:

Lähde kaveriporukalla Room Escapeen: Hauska tunnin mittainen seikkailupeli suljetussa huoneessa. Ratko pulmia ja löydä tiesi vapauteen. Helsingissä Room Escapea tarjoaa www.insideoutescape.com ja mm. Tampereella www.roomescape.fi.

Kokeile kiipeilytaitojasi ja testaa korkeanpaikankammoa Lappeenrannan Flowparkissa. Kat-so lisätietoja ja muut Flowparkit täältä: www.flowpark.fi.

Lue hyvä seikkailukirja. Lapsuudessa henkilökohtainen ehdoton suosikkini oli Enid Blytonin Viisikko-sarja, mutta näin vanhemmiten voisin tarttua vaikka Leena Lehtolaisen rikospokka-riin. Hyviä ideoita saa muun muassa katsastamalla kirjakauppojen uutuudet ja Top 10 -listat.

Mikäli kesälomallasi sataa, pidä seikkailuelokuvamaratoni ja katso vaikka vanhoja Robin Hood ja Robinson Crusoe –elokuvia. Tai mikäli haluat jotain uudempaa tuotantoa, käy katso-massa elokuvissa kesän odotetuin toimintaseikkailu Jurassic World 3D (ensi-ilta 12.6. Finnk-inossa). Huomatkaa myös, että kesällä saa ensi-iltansa 1920-luvun Viipuriin sijoittuva Rooli -elokuva (ensi-iltan 22.5. Finnkinossa).

Yön yli kestävän, kokoperheen seikkailun voi kokea vaikka Visulahdessa: Perheen pienimmät voivat polskia Dinosauriassa ja vanhemmat ”rämäpäät” haastaa itsensä viereisessä Xon-puis-tossa. Uskallatko sinä katapultin kyytiin?

Mikä on sinun juttusi? Kokeile uutta tai verestä vanhoja muistoja. Itse saatan jopa kaivaa vanhan Sudenpentujen käsikirjani esiin ja hieman nostalgisoida sen parissa. Ehkä innostun jopa lähettämään pullopostia. Oikein antoisaa ja seikkailurikasta kesää kaikille senioreille ja osakuntalaisille!

HAASTAN SINUT SEIKKAILEMAAN!

ANNA-MARIA HÄNNINEN

6

SENIORES

WIBURGENSES

SEIKKAILUPÄIVÄ ARABIASSAKesä tulee ja myös seniorikausi alkaa olla lopuillaan - viimeisimpiä tapahtumia viedään. Kevään viimeinen tapahtuma on Arabian seikkailupäivä 28.5. klo 15:30-18:30. Ensin tutustutaan Designmuseo Arabiaan, joka kertoo Arabian tehtaiden tuotannosta ja historiasta 1800-luvulta alkaen. Sen jälkeen kahvitellaan Arabian johtajien edustusasuntonakin toimineessa huvila Bokvillanissa. Lopuksi on tarjolla yritysesittely äänentoistolaitteita valmistavan Genelec Oy:n tiloihin. Tule mukaan koko päiväksi tai vain johonkin kohteeseen. Juniorit ovat myös tervetulleita mukaan!

Lisätietoja senioreiden sähköpostilistalta, facebook-sivulta tai suoraan retken jär-jestäjältä Karoliina Kähöltä, p. 040 821 8801 / karoliina.kaho@helsinki.fi.

7

Kotiseutukerhon ruokailtaKotiseutukerhon ruokailtaa vietettiin lauantaina 14.3. osakunnalla, ja paikalle herkkuruokia valmistamaan ja syömään oli saapunut kymmenen osakuntalaista. Klubihuoneen pöydälle katettiin laulukirjat ja paljon ruokaa.

Kotiseutukerho on avoin kaikille osakuntalaisille eikä jäsenyys vaadi erityistoimenpiteitä. Helmikuussa kotiseutukerhon vuosikokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Maiju Laamanen ja sihteeriksi Silva Smo-lander. Toimintaa järjestetään toimijoiden kiinnostuksen ja aloitteen mukaan. Helmikuussa pidetyssä vu-osikokouksessa oli puhetta, että jokainen kotiseutukerholaiseksi itsensä kokeva järjestäisi vuoden aikana yhden tapahtuman. Syksyllä on luultavasti tulossa matka Tuusulajärven rannalle Sibeliuksen kotiin Aino-laan. Kotiseutukerhon toiminta ei siis ole sidoksissa pelkästään Wiipurin alueeseen.

Ruokaillassa valmistui monenlaisia perinteisiä karjalaisia herkkuja, joista useat löytyvät Pirkko Sal-linen-Grimplin Karjalaisesta keittokirjasta. Porkkanapiirakoita ja karjalanpiirakoita syntyi useita pellillisiä, ja puurokattila vaikutti ehtymättömältä. Lisää rypytysenergiaa haettiin kuuntelemalla kännykästä Eye of the Tiger -biisiä. Todella maukasta oli yli tunnin uunissa hautunut juureslaatikko. Suuri hitti olivat myös pyörö-set, rahkapiirakoilta näyttävät riisipuurotäytteiset pullat. Valion internetsivuilta napattua mustikkakukko-reseptiä varten oli varattu kilo mustikoita ja saviastiat oli otettu esiin keittiökaappien kätköistä. Jäätelön kanssa nautittuna mustikkakukko on erinomainen jälkiruoka.

TEKSTI JA KUVAT: TIIA YLI-KANKAHILA

8

Jousiammunta-eksku

Liikuntasihteeri Roosa Marttinen järjesti perjantaina 13.3. jousiammuntaekskun Espoon Tapio-laan. Mukana oli yksitoista osakuntalaista mukaan lukien Willin edustaja. Tuulimäen väestösuo-jan kätköissä, useiden betoniportaiden syvyydessä ja mm. telinevoimisteluharjoitusalueiden takana sijaitsee jousiammuntarata, jossa myös jousiammuntaseura Robin Hood harjoittelee. Pari tuntia hurahti, kun innokkaille osakuntalaisille opetettiin jousiammuntaa ja esiteltiin eri jousi-tyyppejä. Ohjaajana toimi Robin Hood -seuran vastuuvalmentaja Jaakko Setälä, joka koordinoi seuran ohjaustoimintaa (http://www.hood-espoo.fi). Joko ohjaaja oli todella hyvä tai sitten wiipu-rilaiset ovat synnynnäisiä metsästäjiä, sillä illan aikana näkyi paljon nuolia keskelle maalitaulua ammuttuina. Ryhmämme käytti ammuntaan vaistojousta, mutta näimme myös muut jousityypit eli tähtäinjousen, taljajousen ja pitkäjousen.

Kaikista yksinkertaisin ja pelkistetyin jousi on pitkäjousi. Pitkäjousessa ei ole mitään lisälaitteita, ja itse jousi sekä nuolet on tehty puusta. Vaistojousi on riisuttu versio tähtäinjousesta. Näiden jousien runko on sama, mutta vaistojousessa ei ole tähtäintä, vakaajia tai klikkiä (äänimerkki joka kertoo, kun jännettä on jännitetty tarpeeksi eli haluttu vetojäykkyys on saavutettu) kuten tähtäin-jousessa. Tähtäinjousi on tällä hetkellä ainut olympialaisissa käytettävä jousi. (http://www.sjal.fi/laji-info/jouset/)

Taljajousi on teknisin ja tarkin jousi, mikä antaakin sen ulkonäköön omat ominaispiirteet. Talja-jousi näyttää vähän scifileffasta karanneelta luisevalta robotilta. Taljajousessa on useita tähtäimiä ja vakaimia, mutta ei klikkiä, koska veto pysähtyy automaattisesti ennakkoon säädettyyn veto-jäykkyyteen. Taljajousi on alussa raskas, mutta alkujännittämisen jälkeen vetojäykkyys kevenee

9TEKSTI JA KUVAT: TIIA YLI-KANKAHILA

taljapyörien varaan. Taljajousen nuolien lähtönopeus on paljon nopeampi kuin muissa jousissa. (http://www.sjal.fi/laji-info/jouset/)

Aloittelijana oli vaikea käsittää, että nuoli pysyy paikoillaan ilman, että siitä pitää pitää kiinni. Nuoli pysyy jousen rungossa olevalla jousihyllyllä. Nuolen sulkapää pysyy taas jänteessä kiinni nuolen päässä olevan loven avulla. Nuolen lovi laitetaan aina samaan paikkaan jänteessä olevan merkin “nokinpaikan” alle, tai väliin, jos merkkejä on kaksi.

Nuolissa on kolme sulkaa, joista yksi on erivärinen ns. “kukkosulka”. Ainakin vaistojousta käytet-täessä tämä erivärinen sulka laitetaan osoittamaan vaakatasossa poispäin jousesta. Tällöin sulat eivät osu jouseen nuolen lähtiessä. Jousen ja nuolien lisäksi jousiammunnassa käytetään erinäisiä suojia. Jänteen ja jännettä vetävien sormien (etusormi, keskisormi ja nimetön) välissä on pieni nahkainen sormiläppä. Lisäksi jousta kannattelevaan käsivarteen tulee sen sisäsyrjään rannesuoja, joka estää vapautuvaa jännettä iskemästä ihoon.

Jousiammunta vaatii hyvää kehonhallintaa ja rentoutta. Perusasennon tulee olla jaloista lähtien vankka ja jousta pitävän käden suora ja vakaa. Jännettä vetävän käden kyynärpää nousee ylös ja peukalo tulee poskea vasten. Jänteen irrottamisen tulisi olla rento ja tiedostamaton. Ohjaaja kannusti, että harjoitustuntien määrän kasvaessa lajissa on mahdollista kehittyä melko nopeast-ikin. Jouset ovat hienoja ja aika pelottaviakin laitteita. Oli todella mielenkiintoista ja opettavaista kokeilla jousiammuntaa kunnon välineillä ja kunnon ohjauksessa.

Googlaamalla löytyy mm. Jyväs-Sulka ry:n “Jousiammunnan perustieto-opas”, josta saa lisätietoa jousiammunnasta.

10

WiO:n suuri RUNOKILPA

Kulttuurisihteeri Laura Väisänen järjesti osakuntalaisille runokilpailun, jossa oli neljä kategoriaa: nuoruus, osakunta, opiskelu ja rakkaus. Vain kolme osakuntalaista onnistui käymään luomistuskan läpi ja kykeni palauttamaan runon määräaikaan mennessä. Tästä huolimatta toimitukselle päätyneissä teoksissa kaikki mainitut teemat ovat loistavas-ti edustettuina ja vieläpä monilla eri runomitoilla. Runokilpailun voittaja julkistetaan kevään viimeisessä kokouksessa 5.5.

DE VITA NATIONISVestitis caudata veste Domo iimus sedconvenio ens vanam seu mirabilem, ecce,squamosum falsam. Me terruit sed habeam, pol,multis verso etiamnunc comites. Mihi iuvantpotare plus; ex cantu fauste disparuit illa.Studiosis Nationi grato gratiam egi.

OSAKUNTAELÄMÄSTÄFrakkiasuisnakävimme DeeGeeltä jokun kohtasinolion oudon sekäsekaisuuteni luoman.Pelästyin kovinsuomuniekkaa harhojenmutt’, perkele, mull’oli ystävät runsaatapuna juottamassaitseäin; kutenlaulussakin kerrotaan,onneksein hävis’hirvitys tuo. YstäviiOsakunnan kiitän ma.

- Ursus

“Ohessa heksametrimittaisesta eepoksesta vaatimattomaksi epigrammiksi kutistunut tekeleeni runokilpaa varten. Edelleen alempana seuraa muutamaan tanka-säkeistöön sommiteltu summit-tainen suomennos. Aiheina ovat osakuntaelämä sekä sen synnyttämä juoppohulluus, ystävyys ja onni. Kertomuksen keskeisenä elementtinä, jopa primus motorina toimii intertekstuaalinen viit-taus muuanteen akateemisissa pöytäjuhlissa yleisesti laulettuun lauluun. Alkukieliseen asuun on pyydettäessä saatavilla lausunta-apua.”

11

FUKSIVUOSI EI OLLUT VIIME VUOSI

Tai edeltäväkäänMuttaJoskus oli lunta hameen allaPyörimistä villisti aamubussiin asti korot baaritiskin pintaan iskien ja ikkunalaudalla lasi kädessä kaupungin yläpuolellaPääkaupungin, voitteko kuvitella?Suudelma saatilla rappukäytävässäLaajan helman silkki skumpasta tahmeanaTähtitorninmäeltä katseltiin punertavaa taivasta merellä

Silloin olin nuori, kaunis, rakastettuRikaskin, no vuosijuhlissaJoko se on ohi, kun promootiotakaan ei tuleOsakuntanauhan voi pakata laatikkoonHuvisesonki on päättynytJa jäljellä enääJatkojen väliin jättämistä ja aikaisia herätyksiäNiin aikaisia, että yöstä uupuneet tulevat vastaan, kiharat pudonneina ja solmukkeet vinossa,kuin minä silloin ennenSeminaari-istuntoja ja tutkintotodistuspyyntö Alan työllisyystilanneNormiarki

- Civis

Excel, oi Excelsun valosi öisin saakajastaa jälleen.

*

Laskelma menee,edistyy, muttei täsmää.Voihan saatana.Tähänkö taas yö kuluu?Kaksisataa se heittää.

*

Oi rakas Excel,luot valoa pimeään,synkeään yöhön.Negatiiviseen päivään.Tase ei täsmää. Vielä.

- Accountants Do It at Night

12

B-FestElokuvia osakunnalla

Wiipurilainen Osakunta järjesti 17.‒18.4. B-Fest-tapahtuman DGO:n tiloissa. Willi oli paikalla elokuvamaratonissa selvittämässä, mitä katsottiin, ja miten kisakunto kesti.

Wiipurilaisen osakunnan ensimmäistä kertaa järjestämä B-Fest oli 22 tunnin elokuvamaraton, jonka ai-kana katsottiin 13 B-luokan elokuvaa. B-luokan elokuvalla tarkoitettiin alun perin Amerikassa esitettyjen kaksoisnäytösten jälkimmäistä elokuvaa, joka oli tuotettu pienemmällä budjetilla. Nykyään termiä käytet-ään yleisesti pienen budjetin elokuvista, mutta myös huonoista elokuvista. Ne eroavat A-luokan elokuvista eli niin sanotuista mainstream-filmeistä tyyliltään, laadultaan ja/tai levitykseltään. B-luokan elokuvat ovat keränneet arvostusta yleensä vasta ajan myötä, ja siksi B-fest ohjelmisto sisälsi pääasiassa 80-luvun ja 90-luvun alun tuotantoja. Toiminnanohjaaja Otto Hämäläisen mukaan ajatus tapahtumaan lähti Amerikassa yliopistoilla järjestettävistä B-festivaaleista.

17.00 Braindead (1992) Genre: Gore, splatter, kauhu, komedia. Juoni: Rotta-apinan purema muuttaa ih-misiä zombeiksi. Erityistä: Kolmas Peter Jacksonin ohjaama kokoillan elokuva.

Ensimmäisen elokuvan aikana paikalla oli 12 henkeä, ja maraton lähti käyntiin hyvällä sykkeellä. Kahden euron maksua vastaan sai nauttia naposteltavia, kuten popcorneja, sipsiä ja limpparia. Elokuvan jälkeen Peter Jacksonin aikaisempia ohjauksia nähneet keskustelivat, kumpi oli parempi, Jacksonin ensimmäinen pitkä ohjaus Bad Taste vai juuri katseltu Braindead. Kummatkin saivat kannatusta.

18.45 Hard Ticket to Hawaii (1987) Genre: Toiminta, rikos. Juoni: Taistelu paikallista huumerikollisuutta vastaan mutanttikäärmeen ollessa vapaana. Erityistä: Yhdessä pääosassa Kauniiden ja Rohkeiden Ridgenä parhaiten tunnettu Ronn Moss.

Seuraavaan elokuvaan lähdettiin rennoissa tunnelmissa. Osallistujia saapui paikalle kaksi lisää. Hilpeyttä aiheutti elokuvassa nähdyn käärmeen ja edellisen elokuvan rotta-apinan yhdennäköisyys. Energiaa saatiin napostelupöytään tuoduista pizzoista.

20:20 Heavy Metal (1981) Genre: Animaatio, seikkailu, fantasia. Juoni: Kertomuksia vihreän pallon levit-tämästä pahuudesta. Erityistä: Musiikki sen hetken suosituilta metallibändeiltä.B-Festin ainoa animaatio sai monelta kehuja. Elokuva koostui lyhyistä tarinoista ja piti yleisön otteessaan. Elokuvan musiikin soitti Royal Philharmonic Orchestra. Vaikka kyseessä oli animaatio, sen suositusikäraja on 16 vuotta. Näissä tunnelmissa oli hyvä pitää pieni tauko ja ostaa keittiöstä ”maggis-peggikset” eli makkaraperunat. 22:20 Pink Flamingos (1972) Genre: Komedia, rikos, kauhu. Juoni: Baltimorelainen rikollinen Divine on keltaisen lehdistön mukaan saastaisin henkilö maailmassa. Marblen pariskunta yrittää teoillaan saada tämän tittelin häneltä. Erityistä: Elokuvan pääosassa näytteli omana lavapersoonanaan drag-artisti Divine. Eloku-va on kulttimainetta saanut underground-elokuva ja tunnetaan huonoa makua sisältävistä kohtauksistaan.

Maratonin kohutuin elokuva aloitettiin etuajassa ja yllättävän seesteisissä tunnelmissa. Tarinassa ei säästelty keinoja Divinen ja Marblen pariskunnan kilpaillessa maailman saastaisimman henkilön tittelistä. Marato-niin saatiin kolme pahaa-aavistamatonta osallistujaa lisää tämän elokuvan aikana, ja muut yleisössä jännit-tivät päättävätkö he kääntyä kannoillaan. Pink Flamingoa pidettiin illan häiritsevimpänä elokuvana. Lukijat säästetään yksityiskohdilta.

13

00.00 Death Bed: The Bed That Eats (1977) Genre: Kauhu. Juoni: Demonin riivaama sänky syö ihmisiä elävältä. Erityistä: Amerikassa vakioelokuva B-elokuvatapahtumissa.

Pink Flamingon jälkeen alkoi osallistujissa näkyä uupumusta. Kourallinen osallistujia keskeytti ja yksi lähti nokosille. Vaikka Death Bed oli vain 77 minuuttia pitkä, tuntui se monen mielestä tapahtuman pisimmältä eloku-valta. Lyhyen tarinan juoni eteni liian hitaasti. Ihmisiä syövä sänky ei myöskään pitänyt katsojia otteessaan eikä tuntunut uskottavalta. Yleisöä jäi mietityttämään elokuvan merkitys Amerikan B-luokan elokuvien festivaaleilla. 1.15 Samurai Cop (1991) Genre: Toiminta. Juoni: Samuraipoliisi parinsa kanssa jahtaa pahamaineista Yaku-za-rikollisjengiä. Erityistä: Pääosan näyttelijä leikkautti pitkät hiuksensa kuvausten oletetusti loputtua ja käyttää peruukkia useissa jälkikäteen kuvatuissa kohtauksissa. Elokuva oli järjestäjän suosittelema, mikä an-toi voimia jatkaa. Odotukset olivat korkealla. Selkeästi elokuva herätti kiinnostusta muissakin. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta vähän ennen kahta saatiin lisävahvistukseksi kolme uuttaa osallistujaa, jotka olivat tulleet varta vasten kyseistä elokuvaa katsomaan. Energiajuomaa sai ostaa paikalla olevilta isänniltä ja valvom-inen jatkui. Toimittaja olisi toivonut samuraipoliisilta enemmän samuraikäytöstä tyttöjen iskemisen sijaan. 02.55 Megaforce (1982) Genre: Scifi, action. Juoni: Sardunin tasavalta on naapurivaltio Gamibian uhkaama, joten majuri Zara ja kenraali Byrne-White lähetetään pyytämään apua moottoripyöräilevältä palkka-armei-jalta, Megaforcelta. Erityistä: Maratonin suuribudjettisin elokuva erikoisefekteineen ja massiivisine sota-kohtauksineen.

Odotetusti aiemmin tulleet kolme henkilöä lähtivät elokuvansa loputtua, ja paikalle jäi vahva ydinjoukko. Tässä vaiheessa nukkujia oli jo salin ulkopuolella kolme ja salissa yksi. Toimittaja pyrki katsomaan Mega-forcen kahden muun maratonarin kanssa, koska odotukset olivat korkealla. B-festin trailerin perusteella ky-seisessä elokuvassa on lentäviä moottoripyöriä. Elokuva lähti kuitenkin hitaasti liikkeelle, ja toimittaja jou-tui antamaan väsymykselle periksi. Alun pitkien dialogien jälkeen ei loppuelokuvassa enää paljon puhuttu, vaan räjähtelyistä päätellen elokuva oli loppuajan suurta puolustussotaa hyökkäävää naapurimaata vastaan. 04.40 The Roller Blade Seven (1991) Genre: Scifi, toiminta. Juoni: Tulevaisuuden maailmassa samuraime-starin täytyy lähteä pelastamaan entistä oppilastaan, nykyistä nunnaa, joka on kaapattu Wheelzonelle (va-paasti käännettynä rulla-alue). Eritystä: Elokuvalla on kaksi jatko-osaa. Internet Movie Database -sivustolla käyttäjien antamien arvostelujen keskiarvo on 1,9 kymmenestä.

Toimittaja heräsi edellisen elokuvan lopputekstien aikana ja päätti käydä katsomaan rullaluisteluelokuvaa. Oli myös sopiva hetki vuoron vaihdolle, koska toiminnanohjaaja oli nimennyt tämän elokuvan nukkumatauok-seen. Psykedeelisestä elokuvasta katosi punainen lanka nopeasti, ja ilman tekstityksiä oli aamuyöstä vaikea ymmärtää niitä muutamia repliikkejä, joita elokuvassa oli. Monet kohtaukset olivat myös hyvin unenomai-sia, joten toisinaan ei voinut olla varma oliko hereillä. Viimeinen katsoja luovutti elokuvan puolessavälissä. Onneksi elokuvan loppua kävi vilkaisemassa vieraileva tähti, joten maratonsuoritus säilyi melko ehyenä. 06.55 The Stuff (1985) Genre: Kauhu, komedia, scifi. Juoni: Uusi jälkiruokasensaatio koukuttaa syöjiään ja muuttaa heitä lopulta zombimaisiksi olioiksi. Entinen agentti, nykyinen teollisuusvakooja lähtee selvit-tämään mysteeriä jälkiruuan takana. Erityistä: Yhden kohtauksen kuvaukseen on käytetty samaa huonetta, jossa kuvattiin Johnny Deppin katoaminen sänkyyn Painajainen Elm Streetillä -elokuvassa.

Herätyskello soi 06.50 ja saatteli tapahtuman takaisin aikatauluun. The Stuff aloitettiin ajallaan, ja nukkujat alkoivat saapua piiloistaan. The Stuff oli maratonin yllättäjä ja miellyttävä seurata. B-luokan elokuva se on enemmän kummallisen aiheensa ansiosta. Toisaalta se, että elokuva on hyvä jo nähtyihin elokuviin verrattuna, ei tässä tapauksessa tarkoita, että se olisi mestariteos. Katsojia oli aamun ensimmäisellä elokuvalla seitsemän. 8.30 Santo and Blue Demon vs. the Monsters (1970) Genre: Seikkailu, fantasia, kauhu. Juoni: Painijasanka-rit Santo ja Sininen demoni käyvät taistoon tohtori Halderia ja hänen henkiin herättämiään hirviöitä vastaan. Erityistä: Santo on Meksikossa suosittu hahmo, josta on tehty monta elokuvaa.

14

Elokuva esitteli klassisia hirviöitä, kuten Frankenstein ja Dracula. Tämä elokuva oli parin maratoonarin mieleen, ja aamu jatkui hyvissä tunnelmissa.

10.00 Deadly Prey (1987) Genre: Toiminta, trilleri. Juoni: Palkkatappajat kaappaavat ihmisiä jahdatakseen heitä metsässä koulutusmielessä. Eräänä päivänä uhriksi valikoituu mies, jota ei ole helppo metsästää. Erit-yistä: Muistuttaa ensimmäistä Rambo-elokuvaa. Jatko-osa julkaistu 2013.

Jo alkutekstit olivat tässä elokuvassa lupaavat. Taustamusiikki oli tarttuva, ja sitä kaavail-tiin pilke silmäkulmassa esimerkiksi WiO:n mainosvideoon. Yhtäläisyydet Rambo-eloku-van kanssa olivat huomattavat, vaikka elokuvan sankari muistutti katsojien silmissä en-emmän MacGuiveria. Deadly Preyn jälkeen siirryttiin yhteisvoimin aamupalan tekoon. 11.45 Miami Connection (1987) Genre: Toiminta, rikos. Juoni: Taistelulajeja harrastava rock-bändi jou-tuu napit vastakkain miamilaisten jengien kanssa. Erityistä: Pääosan esittäjä Y. K. Kim on ollut mukana ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvaa.

Herkullinen euron aamupala pekoneineen ja munakkaineen oli katettu, ja toiseksi viimeinen elokuva voitiin aloittaa. Päällimmäisenä katsojia miellyttivät tarttuvat laulut, joita fiktiivinen bändi Dragon Sound esittää elokuvassa. Ehkäpä jokin lauluista päätyy joku päivä Wiipurilaisen Osakunnan Rokkiorkester-in esityslistalle. Muutama katsoja kävi vielä näin aamupäivästä osallistumassa maratoniin hetkellisesti. 13.15 The Room (2003) Genre: Draama. Juoni: Menestyvä Johnny elää onnellisessa suhteessa Lisan kans-sa, joka odottamatta kyllästyy Johnnyyn eikä mikään ole enää ennallaan. Erityistä: Pääosan esittäjä Tommy Wiseau on ohjannut, käsikirjoittanut sekä tuottanut elokuvan. Hän markkinoi elokuvaa nykyään mustana komediana.

Moni katsojista oli kuullut The Roomista aikaisemmin, ja olipa yksi jopa nähnyt sen jo useaan otteeseen. Elokuvassa on mahdollisuus bongata monia epäkohtia, missä piilee kaiketi sen viihdyttävyys. Toimittaja jäi katsomaan viimeisen elokuvan silkasta uteliasuudesta, mutta esimerkiksi pääosan esittäjän roolisuoritus oli jo niin huono, ettei se ollut enää hauskaa. Viimeinen elokuva katsottiin seitsemän hengen voimin.B-Fest paketoitiin voittajatunnelmissa. Yhteenvetona elokuvia yhdistivät selvästi epäolennaiset kohtaukset, epäloogiset leikkaukset kohtauksesta toiseen, paljas pinta, väkivalta, tahaton huumori, oudot hirviöt ja ko-tikutoisuus. Huhu kertoo, että jälkipuintia käytiin vielä Mäkelänrinteen opiskelija-asuntojen läheisyydessä.

Lähteet:http://www.bmoviecentral.com/bmc/bmc-articles/145-what-exactly-is-a-b-movie.htmlhttp://www.imdb.com/?ref_=nv_home

TEKSTI: MAIJU PARTAMIESOIKAISUViime numerossa (1/2015) Suvi Okkolan artikkelista Tulevaisuus Marsissa puuttui lähdeluettelo. Toimitus pyytää anteeksi virhettä ja julkaisee artikkelin lähteet tässä:

Maailmankaikkeus 2009-2010 Tähtitieteen vuosikirja, A. Palviainen, H. Oja, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa (2008)http://en.wikipedia.org/wiki/Marshttp://nssdc.gsfc.nasa.gov/planetary/factsheet/marsfact.html http://www.mars-one.com/http://en.wikipedia.org/wiki/Mars_One

Kuva osoitteesta:http://pixabay.com/get/19dc8b386cc6881573ff/1425386812/mars-346939_1280.jpg?direct

15

Becker-BeiSuomalainen seikkailija

Oletteko koskaan kuulleet miehestä, joka olisi elämänsä aikana kuulunut paavin henkivartio-kaartiin, laatinut yhdessä yössä strategian Ateenan ja Peiraieuksen puolustamiseksi sekä ennus-tanut Suomen itsenäistymisen, historiallisine konteksteineen, nelisenkymmentä vuotta etukäteen? En ollut minäkään, ennen kuin tutustuin Valdemar Beckeriin eli Becker-Beihin. Tämä soti-las, seikkailija, seurapiirisanka-ri ja kirjailija on epäilemättä kiinnostavimpia hahmoja, mitä maamme 1800-luvun historia-sta on löydettävissä. Eteemme piirtyy kuva hienotapaises-ta ja ylpeästä aatelisesta, joka ei pelkästään nauttinut sää-tynsä etuoikeuksista, vaan lunasti ne tinkimättömällä työnteolla, oli kyse sitten kynän tai kiväärin käytöstä.

Evert Gustaf Valdemar Becker syntyi 16.4.1840 Helsingissä ja vietti lapsuutensa suuressa sotilasvirkatalossa Malminkar-tanossa. Hän oli ylhäistä syntyp-erää, äitinsä puolelta hyvinkin kuuluisaa Reuterskjöldin sukua. Uravalinta ei tuolloin ollut aat-elisillekaan järin vaikeaa: kun huomattavasti vanhempi veli oli jo ehtinyt kouluttautua lakimie-heksi, oli selviö, että Valde-marista tulisi sotilas. Hänen koulutuksensa alkoi Haminan kadettikoulussa syksyllä 1852.

Beckerin toiminta ei ollut mitenkään tavallisimmasta päästä suomalaisia sotilasuria. Isäntämaa, laaja ja kirjava Venäjä, toki tarjosi monenlaisia mahdollisuuksia erikoistua, kunnostautua ja nähdä maailmaa, mut-ta omat mahdollisuutensa Becker löysi pääsääntöisesti aivan muualta. Hän oli aluksi kovasti innoissaan tsaarista; sattuipa niin, että kun hallitsija vieraili kadettikoulussa alkuvuodesta 1854, yritti Becker lähdön hetkellä liittyä tämän seurueeseen. Tsaarin ihmettelyyn pieni kadettioppilas vastasi seuravansa tätä ”vaikka maailman ääriin”. Maailma kuitenkin pyöri siihen malliin, ettei Becker lopulta sotinut kertaakaan Venäjän armeijan riveissä – muualla sen sijaan sitäkin enemmän.

Maailmalle Becker lähti Pietarista, jonne hän oli kadettikoulun ja lyhyen Suomessa suoritetun palveluksen jälkeen siirtynyt Konstantinin sota-akatemian oppiin. Hän osallistui venäläisenä vapaaehtoisena Espanjan sotaan Marokkoa vastaan. Espanja oli päättänyt antaa kurinpalautusta etelänaapurilleen, jonka suojeluk-sessa Välimerellä harjoitettiin tuohon aikaan merirosvousta. Becker viihtyi retkellään erinomaisesti. Vain kirjeessään äidilleen tammikuussa 1860 hän sortui valittamaan: ”Kunhan sotaretki vain kestäisi vielä jonkin aikaa. Ikäviä rauhanhuhuja on liikkeellä.” Ikävät rauhanhuhut kävivät pian toteen, ja Becker saapui takaisin Venäjälle saman vuoden syyskuussa, Espanjan kuningattarelta saatua San Fernandon ristiä kantaen.

Aivan ilmeisestikin Valdemar Becker edusti sitä harvinaislaatuista sieluntyyppiä, jota muutoin on tunne-tusti ruumiillistanut esimerkiksi kolmen armeijan sankari Lauri Törni, tai Venäjän sisällissodan viimeisenä kaatunut valkoinen komentaja, uutta Mongolivaltakuntaa havitellut Roman von Ungern-Sternberg. Täl-laiselle sielulle tärkeintä on taistelu ja sen suoma kunnia, ja toiminnan janossaan se voi omaksua ja tukea monenlaisia ihanteita. Beckerin johtotähtenä oli monarkismi, ja varsin erikoiset sattumukset johdattivat hänet taistelemaan sen puolesta. Vietettyään mitättömän ajan Venäjällä hän aloitti suhteen toisen upseerin vaimon kanssa ja sen myötä torpedoi vakaasti edenneen kotimaisen uransa. Beckerin huikentelevuutta ku-vaa hyvin, että hän jätti eroanomuksensa armeijalle ja lähti sitten saman tien länteen neitoineen, vuorenvar-mana siitä, että anomus hyväksyttäisiin joka tapauksessa.

Näin ei kuitenkaan tehty. Vasta päädyttyään New Yorkiin ja menetettyään ihastuksensa jo matkalla eräälle

16

venäläiselle lääkärille Becker sai tietää, että anomus oli hylätty, ja hänet, tietysti pitkän ja luvattoman poissaolon tähden, julistettu sotilaskarkuriksi. Paha onni! Yksin jäi Becker Amerikan rannalle pohtimaan ”elämän vaihtelevaisuutta ja tunteiden epävakaisuutta”. Nyt hänellä oli vain voitettavaa – hänen oli pikim-miten päästävä tekemään sitä, mitä parhaiten osasi: siis sotimaan.

1860-luvulla Becker otti osaa Meksikon sisällissotaan. Se oli presidentti Benito Juárezin rehvakkaasta politiikasta suivaantuneiden ulkovaltojen järjestämä monarkistinen kapina, jonka tarkoitus oli nostaa eu-rooppalainen ylimys Meksikon keisariksi. Sota kesti monta vuotta, ja siihen osallistuivat paikallisten lisäksi Ranska, Espanja ja Englanti. 1864–1867 itävaltalainen arkkiherttua Maximilian piti jopa hallussaan keisarin titteliä. Becker taisteli, haukkui kirjeissään ranskalaisten joukkojen kyvyttömyyttä ja turhamaisuutta sekä tutustui paikallisiin asukkaisiin. Hän löysi Meksikosta uuden rakkauden, senaattorin tytär Maria Concep-cion Adornon, johon kiintyi niin kovasti, että vei tämän vihille vuonna 1866. Onnellinen liitto kesti ikävä kyllä vain seitsemän kuukautta, sillä Maria Concepcion menehtyi keuhkotautiin. Becker joutui hautaamaan ”ainoan toivonsa todellisesta onnesta maan päällä”.

Rakkaus tuntuu tuottaneen tälle sankarille lopulta vain epäonnea, niin kyvykäs kuin hän olikin sitä herät-tämään. Becker kirjoitti nuoruudessaan hyvin avoimesti ihastuksistaan ja suhteenpoikasistaan äidilleen, ja vaikuttaa siltä, että niillä oli milloin mistäkin syystä tapana jäädä puolitiehen. Tähän nähden tuntuu erityisen ikävältä, että avioliitto ei voinut kestää tämän pidempään. Meksikon jälkeen ei Beckerin rakkauselämästä tiedetä vähään aikaan mitään; sodan käännyttyä monarkistien tappioksi tämä vangittiin, oltiin jo vähällä teloittaa, mutta päätettiinkin karkottaa maasta vuonna 1868.

Monessakin mielessä 1860-lukua voi pitää Beckerin ideologisen kasvun aikana. Ennen kuolemaansa Maria Concepcion oli vannottanut Beckeriä kääntymään katoliseen uskoon, minkä tämä tekikin. Lyhyen Ran-skassa oleskelun jälkeen hän kunnostautui Pyhän Istuimen alamaisena palvelemalla puoli vuotta paavi Pius IX:n henkivartiokaartissa Vatikaanissa. Paavi kiintyi urhoolliseen nuoreen käännynnäiseen ja keskusteli tämän kanssa useasti. Nyt Becker siis oli kantanut asetta niin keisarin kuin paavinkin puolesta, joten häneltä puuttui enää yksi tyylipuhtaan länsieurooppalaisen traditionalistin meriitti – taistelu turkkilaisia vastaan.

Osmanivaltakunta, tuttavallisemmin Turkki, oli vielä tuohon aikaan isäntä suuressa osassa Kaakkois-Eu-rooppaa. Yhteiskunnan modernisaatio eteni kuitenkin sielläkin, ja samassa tohinassa heräilivät kansal-lisuusaatteet. Varsinkin Serbiassa, joka oli slaavilainen ja ortodoksinen Turkin alusmaa, nähtiin potentiaalia kapinaan. Becker asemoi 1870-luvulla itsensä itäiselle Välimerelle ja pyrki herättelemään turkkilaisvastai-sia tuntoja kaikkialla, missä suinkin mahdollista. Ensiksi hän yritti Kreikasta käsin, mutta Balkanin hiillos ei suostunut sillä haavaa leimahtamaan liekkiin. Niinpä Becker pestautui 1871 Egyptin varakuninkaan eli kediivin palvelukseen. Tämä hallitsi maataan Turkin vasallina, mutta uskollisuuden kanssa oli vähän niin ja näin. Itsenäistymistä valmisteltiin, ja siinä Becker halusi olla mukana.

Egyptistä Becker sai turkkilaisperäisen arvonimensä ”Bei”, joka tarkoittaa herraa. Mainittakoon, että Becker-Bei sointuu hyvin yhteen beylerbeyin, ”herrojen herran” eli ylipäällikön kanssa. Bein arvo oli kedii-vi Ismailin tunnustus ansiokkaasta työstä sotaministeriössä. Taistelijan ja naistenmiehen lisäksi Beckerissä oli nimittäin myös strategin vikaa, ja elämänsä aikana hän ehti laatia kattavan puolustussuunnitelman niin Egyptille kuin Intiallekin. Politiikan pohtiminen ja kirjoittaminen rupesikin kolmenkymmenen ikävuoden kohdilla tulemaan hänelle yhä tärkeämmäksi. Sotatantereelle hän palasi enää kerran, vuonna 1876 Serbian armeijan esikuntapäällikkönä, kun tuo pieni ja äkäinen kansakunta vihdoin ryntäsi turkkilaisia vastaan – vaikkakin ilman toivottuja tuloksia.

Sotilaallisena neuvonantajana Becker-Bei kyllä toimi tämän jälkeenkin. Sattuipa kerran vuonna 1878 Beckerin oleskellessa Kreikassa, että tuo maa ryhtyi sotaan Turkkia vastaan. Kreikan hallitus kuvitteli, että meneillään ollut Turkin ja Venäjän välinen sota tarjoaisi sille mahdollisuuden muhkeisiin pikavoittoihin itänaapurinsa kustannuksella. Vain kolmen päivän kuluttua Turkki kuitenkin solmi rauhan Venäjän kans-sa, ja Kreikka jäi kalistelemaan sapelia vailla tsaarin sivustatukea. Tässä tilanteessa helleeneille tuli kiire selittää offensiivinsa parhain päin, ja pääministeri Kumunduros pyysi Beckeriltä suunnitelmaa Ateenan ja

17

Peiraieuksen puolustamiseksi turkkilaisten lähestyvältä kostoiskulta. Suunnitelma syntyikin ja peräti yh-dessä yössä, mutta sitä ei, kenties onneksi, päästy kokeilemaan käytännössä: ulkovallat taivuttivat Turkin antamaan Kreikalle anteeksi, sillä ehdolla että jälkimmäinen kutsuisi joukkonsa kiltisti kotiin.

Becker-Bei oli todistanut kykyjään sodassa ja rakkaudessa. Nyt, keski-iän kynnyksellä, koitti sotimisen sijaan ajattelun ja ilmaisun aika. 1880-luvulla Becker vietti aikaansa lähinnä Pariisissa ja Madridissa. Vars-inkin jälkimmäisessä hän ilmeisesti pyrki taas löytämään elämänkumppania, siinä kuitenkaan onnistumatta. Toimeentulonsa hän hankki kirjoittamalla artikkeleja lukuisiin ranskalaisiin lehtiin, joukossa Le Gaulois ja Le Monde. Omaan laskuunsa hän julkaisi tutkielman Albaniasta – maasta, jota hän oli oppinut suuresti arvostamaan Balkanilla ollessaan – sekä arkaluontoisen tekstin otsikolla Finlande independante et neutre (1880) eli Riippumaton ja puolueeton Suomi.

Vaikka Beckerin puhumista tusinasta kielestä yksikään ei ollut suomi, ja hän vietti 20-vuotiaasta saakka käytännössä koko ikänsä maamme ulkopuolella, hän oli erittäin kiinnostunut Suomen historiasta ja suoma-laisen kansallistunteen jalostamisesta tulevaisuuden tarpeita varten. Edellä mainitussa kirjoituksessaan hän esitti arvion, että Suomelle aukeaa mahdollisuus itsenäisyyteen, jahka Venäjä kärsii tappion tulevassa eurooppalaisessa suursodassa. Becker totesi, että suomalaisten kannattaisi varautua aseelliseen taisteluun emämaataan vastaan: jos itsenäisyyttä ei otettaisi tilaisuuden tullen, panslaavilainen kansallisuuspolitiikka tulisi viemään hankkeelta pohjan. Beckerin kirjoitusta ei tietenkään voitu hyväksyä Venäjällä; suomalaiset pitivät sitä lähinnä vaarallisena kumouksen lietsomisena, jossa he näyttäytyivät venäläisille epäilyttävässä valossa. Sortokaudet ja ensimmäinen maailmansota osoittivat myöhemmin, kuinka osuva Beckerin ennus-tus oli ollut.

Suuri seikkailija Becker-Bei asettui vihdoin aloilleen vuonna 1889, matkustettuaan erään sanomalehden kirjeenvaihtajana vielä kerran Balkanille ja sen halki Konstantinopoliin. Tuon kaupunkivanhuksen helmas-sa hän kohtasi jo ennestään tuntemansa rouva Angela Calvocoressi-Comnenen, joka, kuten sukunimen lop-puosasta saattaa päätelläkin, oli ikivanhaa Itä-Rooman keisarien sukua. Tämä oli jäänyt leskeksi ja sai pian ottaa harkittavakseen Beckerin kosinnan. Vielä samana vuonna tämä jalosukuinen pari solmi avioliiton itsensä Khalkedonin arkkipiispan vihkimänä. He asettuivat sitten asumaan Napoliin.

Evert Gustaf Valdemar Becker kuoli vuonna 1907 Roomassa. Hänen ja hänen toisen vaimonsa viimeinen leposija on vuodesta 1931 lähtien ollut Helsingin Vanhalla hautausmaalla. Elämänsä aikana Becker ehti saavuttaa kaikenlaista ja tavallaan silti kovin vähän: tietty kyvyttömyys vakiintua, tehdä kompromisseja ja toimia pitkäjänteisesti estivät häntä saamasta aikaan mitään suurta ja pysyvää. Tämä selittää, miksi hän il-meisestä monilahjakkuudestaan ja persoonallisesta viehätysvoimastaan huolimatta ei ole erityisen tunnettu ja muisteltu historiamme henkilö. Mutta, kuten aiemminkin todettu, historia on pitkä ja laaja – sen kätköistä löytää miltei loputtomiin hämmästyttäviä ihmisiä, kertomisen väärtejä tarinoita. Toivoak-seni olen tällä artikkelilla innoittanut lukijoita yhä uusien tarinoiden etsintään.

Lähteet:Becker, Erik: Becker-Bei. Suomalainen sotilas ja poliitikko. Karisto, 1968.http://fi.wikipedia.org/wiki/BeyKuva osoitteesta: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Becker-Bei.jpg

TEKSTI: OLAVI SEPPÄNEN

18

Suuri seikkailu Etelä-AmerikassaVaihto-opiskelijan kuulumisia Perusta ja Ecuadorista

Niin kauan kuin muistan, olen aina halunnut matkustaa pitkin maailmaa ja nähdä paljon. Tunnistan edelleen itsessäni sen pienen tytön, joka tutkaili maailmankarttaa kuvaavaa kirjoitusalustaansa ja ihmetteli millaista olisikaan käydä harvaanasutuilla Oseanian saarilla, Kaukasian vuorilla tai Amazonin viidakossa. Toiveammattia kysyttäessä vastasin kuulemma tomerasti, että joko tait-eilija tai tutkimusmatkailija. Kasettisoittimessa puolestaan raikuivat Ricky Martinin hitit. Erit-yisesti espanjankieliset kappaleet kuulostivat omaan korvaan niin kauniilta, että reippaana alak-oululaisena marssin Sammonlahden kirjastoon ja etsin käsiini suomi‒espanja‒suomi-sanakirjan. Päättäväisenä yritin kääntää kappaleiden sanoja suomeksi, vaikka eihän siitä mitään tullut. Sub-stantiivit toki löytyivät.

Vaikka moni asia on lapsuuden jälkeen muuttunut, mukaan lukien musiikkimaku, tietyt asiat ovat säilyneet ennallaan. Viime keväänä pitkään hautunut ajatus vaihto-opiskelusta otti viimein tuulta alleen. Suunnitelma oli selvä ‒ nyt viimein se espanjan kieli haltuun ja mielellään Etelä-Amer-ikassa. Täytyihän sitä ottaa yliopiston hyvistä verkostoista kaikki mahdollinen hyöty irti, sillä milloin muulloin sitä tulisi lähdettyä Euroopan ulkopuolelle niin pitkäksi aikaa! Kesäkuussa sain vahvistuksen, että Pontificia Universidad Catolica del Peru oli hyväksynyt minut vaihto-opiskeli-jaksi kevätlukukaudeksi 2015. Opinnot eteläisellä pallonpuoliskolla alkaisivat maaliskuussa.

Olin siinä mielessä erikoisessa asemassa, että olimme avopuolisoni kanssa päättäneet jo aikaa sitten matkustaa joululomalla Peruun hänen siskonsa luokse. Niinpä palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Viettäisimme noin neljän viikon joululoman yhdessä, ja sen jälkeen minä jatkaisin matkaa omineni. Lyhyimmälläkin matematiikalla oli selvää, ettei tammi- ja maaliskuun välissä kannattanut enää palata Suomeen. Aivan kuin tässä ei vielä olisi ollut hyvän seikkailun ainekset

19

kasassa, eräs ystäväni ilmoitti myöhemmin, että hän aikoo ottaa lopputilin ja lähteä minun kans-sani matkustamaan ainakin helmikuun ajaksi. ”Mahtavaa!” ajattelin. Sitten iski jännitys. Nyt se tapahtuisi ‒ suuri tutkimusmatka aivan uudelle mantereelle, uuteen kieleen, uuteen kulttuuriin ja jopa sinne Amazonin viidakkoonkin.

Kahden ja puolen kuukauden reppureissuun mahtuu monta tarinaa ja toinen toisiaan hullumpia tilanteita. En edes yritä kertoa niitä kaikkia tässä yhteydessä. Onneksi on kuitenkin sitsijatkoja, joilla voi jatkaa tarinointia. Yksi ehdoton kohokohta oli kuitenkin omin päin ja ehkä hieman uh-karohkeastikin toteutettu pyöräretki Ecuadorissa. Kaksi kaverusta, kaksi maastopyörää ja oudot vaihteistot. Mitä siitä voikaan seurata?

Andeilla kiemurteleva reitti oli vaatimattomat 63 km pitkä. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit, mutta päiväntasaajan polttava aurinko ja ohut vuoristoilma ottivat omat veronsa. Hiki tuli ja reidet olivat hapoilla. Välillä usko meinasi loppua kokonaan, ja muutamaan otteeseen harkit-sin jo koko touhun luovuttamista. Puolivälin jälkeen kumpikaan meistä ei enää halunnut katsoa karttaa, sillä totuus jäljellä olevista kilometreistä olisi saattanut olla liian kova pala nieltäväksi. Niinpä keskityimme vain sillä hetkellä näkyvissä olevan tienpätkän taittamiseen mutka ja mäki kerrallaan.

Eräässä pitkässä alamäessä lymyili kuitenkin sykkeen aivan uudelle tasolle nostattava yllätys. Erään talon koira nimittäin istui asfalttitien laidassa vahdissa ja syöksyi raketin lailla sylki rois-kuen meidän kimppuumme, kun pyyhälsimme sen ohitse vuorotellen. Olin jo koukistamassa jal-kaani jykevään potkaisuun, kun vauhti kiihtyi niin kovaksi, että koira jäi takaa-ajossa jälkeen. Niiden muutaman sekunnin aikana ennätin jo muistella rabiesohjeistusta ja pohtia lähimmän sairaalan sijaintia. Onneksi ei kuitenkaan käynyt kuinkaan.

Tiukkoja tilanteita riitti myös viidakkoretkellä. Ensimmäisenä päivänä olimme matkustaneet usei-ta hikisiä tunteja linja-autolla ja veneellä päästäksemme perille majoitukseen. Kun viimein saavu-timme määränpään, lensivät rinkat yhteen kasaan ja kaikki ryhmäläiset parveilivat onnellisena talon tarjoamien mehukannujen äärellä. Itse en ennättänyt nostaa edes lasia huulilleni, saati pai-

20

naa takamustani penkkiin, kun opas syöksyi luoksemme karjuen: ” Vamos! Leave everything!” Siitä seurasi varsinainen hulina ja vasta veneeseen takaisin kivutessani minulle selvisi, että olimme lähdössä katsomaan anakondaa, jonka toinen ryhmä oli hetkeä aikaisemmin paikantanut.

Kippari heitti suurimman vaihteen silmään ja veneen nokka kohosi kohti taivaita. Ajattelin, että täällä sitä vaan mennään tukka putkella anakondien perässä. Vartin ajomatkan jälkeen saavutimme oikean paikan ja kippari hölläsi kaasua. Lopulta hän antoi veneen lipua vapaasti noin metrin päästä puunhaaraan käpertyneestä anakondasta. Se oli VALTAVA. Opas arvioi sen noin nelimetriseksi. Sillä hetkellä en tiennyt, kumpi oli pelottavampaa; veneen liikkeen selvästi aistineen käärmeen liikehdintä vai kivenheiton päässä oleva Kolumbian raja.

Voisin jatkaa kirjoittamista sivutolkulla, mutta yhteenvetona todettakoon, että Peru ja Ecuador tarjosivat mitä ikimuistoisimpia seikkailuja ja suuria kontrasteja. Tuli koettua paahtava aurinko erämaassa sekä armottomat vesisateet vuoristossa, vaarallinen viidakko sekä huolettomat päivät Tyynenmeren rannalla. Samalla tuli myös nähtyä suuria tuloeroja, välinpitämättömyyttä ja ky-seenalaisia tilanteita. Mitä ajatella, kun menet lauantai-iltana mukavassa nousuhumalassa pieneen sivukadun ravintolaan ja saat koko matkan parasta asiakaspalvelua 10-vuotiaalta tytöltä, joka hy-myissä suin tuo sinulle vielä sen yhden oluen ruuan kaveriksi? En tällä kertaa jäänyt kysymään käykö hän koulussa tai että eikö nukkumaanmenoaika mennyt jo.

On totta, että kaukana kotoa seikkailut tuppaavat tulemaan kuin itsestään, kun jo pelkkä siirty-minen paikasta toiseen vaatii välillä rohkeutta ja sitkeyttä. Mutta pitääkö sitä sitten aina lähteä maapallon toiselle puolelle saakka seikkailemaan? Ei välttämättä, mutta se voi olla hyvä ensim-mäinen askel. Mikä olisikaan parempi tapa riuhtaista itsensä irti niistä tavanomaisista arjen kuvi-oista ja ottaa etäisyyttä omaan elämäänsä?

Sen, mitä olen tämän loman aikana ennättänyt asioita pohtia, olen tullut siihen tulokseen, että seikkailulle ominaista on uusien asioiden tekeminen ja itsensä ylittäminen. Ensi syksynä aion

21

TEKSTI JA KUVAT: ANU MÄRKÄLÄ

LintuseikkailujaUNESSA

8.-9.4. välisenä yönä käytiin eeppinen kisa: Eeliksen päivän linturalli. Perusideahan linturalleissa on annetun ajan sisällä havaita ja tunnistaa mahdollisimman monta lintulajia. Osa teistä lukijoista saattaa kysyä kysymyksen: Mutta eihän yöllä ole helppoa havaita lintuja. Jutun juju onkin siinä, että Eeliksen päivän linturalli on unipinnaralli. Tässä kisassa vain unessa havaituista ja tunnistetu-ista linnuista saa pinnan eli pisteen.

Jo kolmatta kertaa järjestettävässä kisassa Facebook-tapahtuman mukaan osallistui 186, mut-ta tapahtuman järjestäjän Eelis Raritétin mukaan tapahtuman sivuilla vierailtiin 8000 kertaa eli osallistujia saattoi olla enemmänkin. Tapahtuma on siis jo varmistanut paikkansa suomalaisten lintuharrastajien sydämissä. Osallistuminen on helppoa ja vaikka olisi töissä kyseisen yön oman suorituksen saa siirtää seuraavalle yölle.

Säännöt ovat hyvin selvät. Dopingia kilpailussa ei tunneta. Ennen nukahtamista saa lukea lin-tukirjoja, katsoa videoita linnuista tai kuunnella nauhalta lintujen ääniä. Päiväunia ei hyväksytä ja havainnot pitää kerätä yhdellä nukkumisjaksolla. Yöllä lyhyet heräilyt tai virtsaamistauko eivät kuitenkaan katkaise suoritusputkea, vaikka harmillista minuuttien menetystähän siinä tapahtuu. Lintujen tunnistaminen ja määrittäminen pitää tapahtua unessa. Osallistuja ei voi siis herättyään ottaa pinnaa linnusta, jonka näki ilman määritystä unessa. Toisaalta havaitun linnun ei tarvitse näyttää kyseiseltä lajilta, kunhan osallistuja sen siksi määrittää. Voit olla esimerkiksi unessasi lem-pi nakkikioskillasi Lappeenrannassa, kun Vetysi lennähtää yllättäen siivilleen ja huudahdat: ”Al-batrossi!”. Tällöin pinnalistaasi lisätään albatrossi. Tarkkoja ollaan kuitenkin siitä, että määritetty ‘yksilö’ löytyy maailman lintulajiluettelosta. Tänä vuonna havaittua sateenkaarikiurua ei esi-merkiksi hyväksytty pinnalistaan.

Tämän vuoden kisassa sateenkaarikiurun lisäksi havaittiin 70 eri lintulajia. Noin kahdesta sadasta osallistujasta vain 29 sai ylipäätänsä määritettyä lintuja unissaan. Voittajaksi selviytyi turkulainen

jatkaa samaa seikkailua Suomessa ja katkaista sen paljon parjatun oravanpyörän, johon olin jo itse sortunut, ja tähyillä aivan uusia asioita elämääni. Näin alkajaisiksi aion lopettaa ne tylsät työt, jotka eivät johda mihinkään ja sen sijaan hakea mukaan yliopiston kehitysyhteistyöprojekteihin. Williinkin voisin kirjoittaa toistekin.

Matkassa mukana ollut ystäväni tokaisi kerran viisaasti, että elämä riippuu pitkälti siitä, uskaltaako tarttua vastaan tuleviin mahdollisuuksiin. Mielestäni se oli erittäin hyvin sanottu. Jos tämä viisaus uhkaa unohtua minulta, niin laitan valokuvat diashow’na pyörimään ja muistelen hetken aikaa tätä matkaa.

Katsele ympärillesi. Mihin seikkailuun sinä uskallat tarttua?

22

lintuharrastaja, jonka unessa lintuverkkoon oli takertunut seitsemän eri tikkalajia ja kaksi muuta lintulajia. Jotain kisan tiukkuudesta kertoo se, että kahden edellisen vuoden mestarit saivat nol-latuloksen.

Parasta kuitenkin tässä kilpailussa ovat seikkailut, jotka hidastavat tai estävät kilpailijoita määrit-tämästä lintuja. Eräs ystäväni oli suurimman osan unestaan vankina ISIS-bunkkerissa, josta pae-ttuaan viimeisillä voimillaan kykeni näkemään ja tunnistamaan muuttohaukan. Erään kilpailijan unessa Barack Obama lajitteli osallistujan sukkia. Yksi rakensi Olkiluodossa reaktoria Teemu Selänteen kanssa. Vaalit haittasivat myös joidenkin osallistujien suoritusta, koska unissa havaittiin muun muassa Alexander Stubb harjoittelemassa kirjoitusta ala-asteen käsialavihkoon ja Pekka Haavisto ajelemassa ympäriinsä nostokurjella. Lisäksi unissa on kieritty hevosen ulosteissa ja seurattu aasiperhettä heidän optikkovierailullaan. Osa osallistujista joutui myös virkavallan kans-sa tekemisiin. Yksi osallistuja pakoili poliisia varastettuaan kindermunia ja ei pakoilultaan ehtinyt havaita lintuja ollenkaan.

Eeliksen päivän unipinnarallin hienous on siinä, että kuka tahansa voi osallistua ja pärjätä kisas-sa. Esimerkiksi ystäväni, joka ei ole lintuharrastaja, voitti useat ornitologit havaittuaan unessaan kanan. Osallistukaa tekin siis hyvät osakuntatoverit ensi vuonna. Toivon teille antoisia unia ja mahtavia uniseikkailuja – ehkä myös vähän lintujakin. PS. Eelis Raritét on pseudonyymi, joka on väännetty ornitologijargonin sanoista elis ja rariteetti. Eliksen eli elämänpinnan henkilö havaittuaan jonkun lintulajin ensimmäistä kertaa elämässään. Rariteetti on taas erittäin harvinainen havainto tietyllä alueella. Suomessa on oma rariteettikomite-ansa, joka arvostelee sekä hyväksyy tai hylkää ihmisien heille ilmoittamia rariteettihavaintoja.

TEKSTI: IIRO UOTILAKUVA: TIIA YLI-KANKAHILA

23

Room Escape– tosielämän seikkailupeli

Budapest, Unkari. On syksy 2014. Olen päätynyt kerrostalon sisäpihan kautta kellarikerroksessa sijaitsevien toimitilojen erääseen huoneeseen. Olen ystävieni kanssa päättänyt lähteä kokeilemaan livenä pelattavaa Room Escape -peliä. Ovi sulkeutuu takanamme. Käyn toimeen riemun- ja panii-kinsekaisin tuntein. Meillä on tunti aikaa selvitä ulos.

Pakopelien suosio kasvaa maailmalla vauhdilla ja uusia yrityksiä sekä huoneita ilmestyy kuin sieniä sateella, nykyään myös Suomessa. Pelissä kahdesta kuuteen henkilöä suljetaan huoneeseen, josta heidän on päästävä ulos vihjeitä etsimällä ja pulmia ratkaisemalla. Tosielämän pakopelejä on järjestetty päivä- tai viikonlopputapahtumina eri puolilla maailmaa jo vuosia. Ensimmäinen toimitiloiltaan pysyvä pakopeliyritys perustettiin tiettävästi Unkarissa vuonna 2011. Tänä päivänä pelkästään Budapestissa on arvioitu olevan yli 60 eri huonetta paettavaksi.5-10 minuuttia kulunut. Seinällä oleva kello muistuttaa kuluneesta ajasta, mutta emme ehdi sitä seurata. Olemme löytäneet paljon mielestämme oleellisia asioita, mutta homma ei etene. Huoneen kaiuttimista meitä kehotetaan tarkistamaan vielä yksi paikka. Etenemiseen vaadittava avain löy-tyy paikasta, josta ryhmämme ei logiikallaan tajua etsiä.

Escape the Room -pelejä on voinut pelata jo pitkään virtuaalisesti. Internetistä löytyy paljon Flash-pohjaisia ilmaispelejä, jossa pelaaja yleisimmin herää lukitusta huoneesta ilman muisti-kuvaa, miten on sinne joutunut. Pelissä huoneesta paetaan tutkimalla huonetta hiiren avulla ja klikkaamalla löydettyä vihjettä tai tavaraa. Tähän pohjautuu termi point and click. Pulmat ja pelat-tavuus ovat samoja, joita on käytetty 80-luvulta saakka klassisissa point and click -seikkailupe-leissä. Kuuluisimpiin tällaisiin seikkailupeleihin kuuluu esimerkiksi LucasArtsin Monkey Island -pelisarja. Vaikka pakopeliin osallistuvalla pelaajalla ei olisi kokemusta näiden kaltaisista peleistä, ei se ole este pelaamiselle. Pelin ylläpitäjät antavat kattavan alustuksen ja ohjeet ennen huonee-seen siirtymistä.

Peli alkaa sujumaan. Pulmia ratkotaan liukuhihnalta, onhan meitä paikalla neljä, ja pelin henki on viimein selvillä. Olemme syvällä tarinan imussa ja hätkähdys on aito, kun kohdalle osuu juonen-käänne.

Peliyritykset- ja huoneet erottaa toisistaan pakopelin teema tai tarina. Pelit voivat sijoittua muun muassa päivälliskutsuille, arkeologin toimistoon tai mielisairaalaan. Toisinaan tavoitteena on ryöstää pankki tai pelastaa maailma tuholta huoneesta pakenemisen sijaan. Huoneita löytyy sekä kauhun ystäville että koko perheille. Jos pelissä ei ole ikärajaa, on rajoituksena kuitenkin yleensä, että ainakin yksi ryhmästä on täysi-ikäinen. Ylläpitäjä seuraa etenemistä huoneen ulkopuolelta. Toisissa pakopeleissä voi pyytää vihjettä siihen tarkoitettua nappia painamalla, kun taas toisis-sa peleissä ylläpitäjään ollaan yhteydessä tarvittaessa radiopuhelimella. Vihjeiden saannissa on kuitenkin rajoituksia. Suurin osa yrityksistä ei pidä pelihuoneita kokonaan lukittuna tai heillä on nappula ulospääsyä varten, jotta huoneesta voi poistua halutessaan.

Palat loksahtavat kohdalleen. Ovi aukeaa ääniefektien saattelemana. Peli on päättynyt.

24

Helsingissä pakopeliyrityksiä on tällä hetkellä kuusi ja pelejä 13. Huoneita avataan myös lisää tämän vuoden puolella. Hinnat vaihtelevat noin 15‒60 euron välillä per henkilö. Suomessa on avattu pakopelejä myös Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. Ulkomailla pakopelejä on paljon ja ne ovat Suomen useimpia pelejä halvempia. Pelit on rakennettu niin, ettei kielitaitoa useimmiten tarvitse. Tärkeintä on pystyä kommunikoimaan ryhmän muiden jäsenten kanssa. Ulkomailla riit-tää siis, että yksi ryhmästä ymmärtää vähintään englantia. Olen käynyt kokeilemassa pakopelejä Budapestissa Mystique Roomissa ja Tukholmassa RoomEscape Stockholmissa, joita molempia voin suositella. Tunnin mittainen peli sopii hyvin kaverireissujen matkaohjelmaan.

Pakopeliyrityksiä Helsingissä:

Labyrinth Games: www.lgames.fi

InsideOut Escape Games: www.insideoutescape.com

Escape Room Helsinki: www.escaperoom.fi

Room Escape Running Rabbit: www.roomescaperunningrabbit.fi

aMazed Games: www.amazed.fi

Escape Room Korjaamo: www.korjaamo.fi/fi/escape-room

MystiqueRoom, Budapest: http://www.mystiqueroom.hu/

RoomEscape Stockholm, Tukholma: http://stockholm.roomescapelive.se/

Lähteet:The secrets behind Hungary’s escape games craze: http://www.bbc.com/news/business-30415679 Pako nousi hitiksi. Metro 17.4.2015

TEKSTI: MAIJU PARTAMIES

25

TEKSTI: ANTON FALKENBERG TAUSTAKUVA: TIIA YLI-KANKAHILA

Herrasmiesseikkailija OSAKUNTAPIIREISSÄ

Entisaikaan oli vielä herrasmiehiä, siis sitä tyyppiä, joka kaivaa liivintaskustaan monokkelin vilkaistak-seen taskunauriistaan ajan vienon neidon sitä tiedustellessa. Toisaalta oli myös seurapiirejä, joissa herr-asmies saattoi harrastaa sosiaalista seikkailua. Mutta onko tämä kaikki kadonneen maailman loistoa, ja kanssakäyntiämme määrittää enää kylmä utilitaristisuus? No ei, sillä onhan meillä yhä osakuntalaitos.

Osakunnat ovat oiva alusta harrastaa seikkailua turvallisesti, ja samalla uusia asioita ja ihmisiä tapaamal-la kasvaa ihmisenä ja alan ammattilaisena. Edustaminen muiden järjestöjen juhlissa on sitä paitsi haus-kaa, ja toisinaan sitä saa tehdä jopa osakunnan piikkiin. Herrasmiesseikkailijan on kuitenkin hyvä muistaa muutamia asioita seikkaillessaan osakuntaseurapiireissä. Seuraava esitys on hakenut innoituksensa Tuomi Elmgren-Heinosen Käytöksen kultaisen kirjan vuoden 1954 painoksesta.

Ensinnäkin herrasmies on aina hyvin pukeutunut. Eräs osakuntaseniorimme on muistellut, kuinka oikeus-tieteellisen tiedekunnan professori pysäytti hänet Porthanian edessä ja tivasi opiskelijan opintoalaa. Kun vastaus kuului ”oikeustiede”, kysyi professori tiukkaan sävyyn ”miksi ette sitten käytä pukua?” On siis aina muistettava, että seikkaillessa saattaa yllättäen joutua mitä moninaisimpiin tilanteisiin, joista kaikista selviää parhaiten hyvin pukeutuneena ja antamalla itsestään vakuuttavan kuvan. Siisti arkipuku on turval-linen valinta, ja todellinen herrasmies suosii ajatonta ja klassista tyyliä. Erikseen on syytä mainita nykyi-sin kovin yleiset räikeät taskuliinat, jollaista huomionhakuista muotivillitystä herrasmies pyrkii välttämään viimeiseen asti.

Seikkailemisessa on myös pukeutumista syvällisempiä tasoja. Asianmukainen ja tilaisuuteen sopiva käyttäy-tyminen on herrasmieheyden tärkeä osa-alue. Kannattaa muistaa, että kuten aatelispiireissä aikoinaan edusti herrasmies itsensä ohella sukuaan, edustaa nykyajan osakuntaseikkailija paitsi itseään myös osakuntaansa, jonka kunnian kirkkaus riippuu edustajan käytöksestä. Parhaimmillaan herrasmies onnistuu tekemään niin lähtemättömän vaikutuksen, että edustamansa osakunnan prestiisi nousee piireissä uusiin sfääreihin. Pahim-millaan epäsopiva käytös voi johtaa jopa diplomaattiseen selkkaukseen ja kuraattorin interventioon, kuten taannoinen sillis-gate osoittaa.

Kaikista käytöstilanteista selviää kahdella periaatteella, joiden pitäminen mielessä poistaa tarpeen opetella ulkoa kaikenlaisia pieniä merkityksettömiä käytösdetaljeja. Nämä periaatteet ovat avoimuus ja ystävällisyys. Herrasmies on aina avoin ja kiinnostunut ympäristöstään. Ajatellaan asiaa esimerkin kautta. Herrasmies huomaa, että oikeanpuoleisella pöytäseuralaisella on päässyt vesilasi tyhjentymään. Onko oikein tarttua oikealla vai vasemmalla vesikarahviin tyhjän lasin täyttämiseksi? Vastaus löytyy avoimuuden periaat-teesta: mikäli karahviin tarttuu oikealla, eli siis seuralaisen puoleisella kädellä, tulee samalla kädellään ja kyynärpäällään ikään kuin sulkeneeksi seuralaisen piiristään. Taasen jos tarttuu karahviin vasemmalla kädellään, voi vettä kaataessaan samalla hiukan kääntyä seuralaisen puoleen ja samalla osoittaa elekiele-llään, ettei suinkaan sulje seuralaista piiristään, vaan päinvastoin suhtautuu tämän seuraan hyväksyvästi ja avoimesti. Samoin tulee toimia kaikissa tilanteissa.

Ystävällisyyden periaate täydentää avoimuutta. Ystävällisyys tarkoittaa, että noudattaa tiettyjä sosiaalisia konventioita sekä suhtautuu toisiin kunnioittavasti ja osoittaen kiinnostustaan. Näin seikkailut sujuvat jou-hevasti.

Seikkailut voivat johtaa herrasmiehen mitä moninaisimpiin tilanteisiin, varsinkin jos noudattaa mainittuja ohjeita. Kaikkein tärkeintä on siis muistaa varmuuden periaate. Ettei tulisi pikkuherrasmiehiä.

26

OsakuntaystäväniMikä on nimesi? Juuso Paajanen

Milloin olet syntynyt? 24.09.1992

Mistä olet kotoisin ja mikä siinä on parasta? Olen kotoisin Lauritsalasta. Parasta Lau-ritsalassa on se, että sieltä tulee liuta taitavia fyysikoita. Se on suoranainen sivistyksen kehto.

Mikä on virkasi osakunnalla, ja mistä lähtien olet virkaasi hoitanut?Toimin tänä vuonna isäntänä yhdessä Ella Kaplaksen kanssa.

Oletko toiminut muissa osakunnan tehtävissä? Entä missä vielä haluaisit toimia? Isännistö on tullut minulle tutuksi, sillä olen ollut kaksi edellistä vuotta apuisäntänä. Olin viime vuonna myös fuksisihteeri. Tule-vaisuudessa eniten kiinnostavat ainakin liikun-tasihteerin hommat sekä HTK-hörhöily.

Mitä ainetta tai alaa opiskelet? Miksi olet va-linnut juuri sen? Pääaineeni on meteorologia. Suomalaisethan tykkäävät puhua säästä. Halusin näin var-mistaa, että minulla riittää puhuttavaa.

Mitä tykkäät tehdä, kun et ole opiskelemassa tai osakuntahommissa? Viikonloput menevät usein joko Lappeenran-nassa tai täällä Helsingissä, jossa tykkään käy-dä tutustumassa muiden osakuntien tai opiske-lijajärjestöjen tapahtumiin. Kesät teen töitä ja matkustelen. Tänä kesänä menen kolmatta kertaa Fazerin leipomoon kesätöihin Vantaalle. Elokuussa lähden reppureissaamaan kolmeksi viikoksi Keski-Aasiaan.

Mikä on suurin seikkailu, johon opiskelu tai osakuntaelämä on sinut vienyt? Vappuseikkailu osakuntaporukalla Viroon viime vappuna oli ikimuistoinen.

Millaisen seikkailun haluaisit vielä tule-vaisuudessa kokea? Tavoitteenani on käydä jokaisessa maailman valtiossa mutta vähintään sataan olen tyytyväi-nen.

KYSYMYKSET: OLAVI SEPPÄNEN

27

TEKSTI: SUVI OKKOLATAUSTAKUVA: TIIA YLI-KANKAHILA

SEIKKAILUKOHTEITA ENSI KESÄLLEKevät kääntyy kovaa vauhtia kohti kesää ja mielessä pyörivät mahdollisesti monet kesänviettoideat. Kes-älomalla onkin mukavasti aikaa seikkailla, mutta minne mennä? Vaihtoehtoina on ainakin extremelajeja, rastien kiertelyä, kulttuuria, vaikka mitä... Kaikille löytyy jotakin. Ohessa muutamia eriteemaisia tärppejä ensi kesälle:

KotiseutuSaimaan seikkailu Lappeenrannan Rauhassa riittää monenlaisia seikkailumahdollisuuksia. Yksi niistä on Saimaan seikkailu, jossa kierretään ryhmissä selviytymisrastilta toiselle ja suoritetaan tehtäviä, kuten pystytetään puolijouk-kueteltta, etsitään aarteita, heitetään pässinkivestä, vesihiihdetään ja jousiammutaan... Lisätietoja http://www.saimaa-adventures.fi/ryhmille-kokousasiakkaille/saimaan-seikkailu-kesa/Seikkailupuisto AtreenalinMikäli mielesi tekee kiipeillä puissa vaihtelevilla rataosuuksilla ja liitää ilmojen halki puusta toiseen köyt-tä pitkin, on tämä seikkailupuisto sinua varten. Tällä hetkellä Suomen suurin Atreenalin seikkailupuisto sijaitsee Lappeenrannan Rauhassa.KesäretkiYksi mainioimmista seikkailumahdollisuuksista on osakunnan vuosittainen kesäretki, joka tänä vuonna suuntautuu Luumäelle 21.-23.8. Mikä olisi sen hauskempaa, kuin seikkailla kotiseudulla osakuntaseuras-sa! Perinteisestä ohjelmakaavasta huolimatta kesäretkillä voi aina tapahtua odottamattomiakin yllätyksiä.

KulttuuriFestaritMusiikin ystävillekin löytyy monia kesäseikkailuvaihtoehtoja ympäri Suomen. Helsingissä järjestetään mm. Tuska Open Air Metal 26.-28.6. ja Flow-festivaali 14.-15.8. Suvilahdessa. Muita suosittuja ovat festareita mm. Ruisrock Turussa 3.-5.7. ja Ilosaarirock Joensuussa 17.-19.7. Löydä festarisi täältä http://www.festivals.fi/tapahtumat/.Ainola”Ainola on Suomen kansainvälisesti tunnetuin kotimuseo ja ainutlaatuinen osa Suomen kansallista kult-tuuriperintöä.” (http://www.ainola.fi/)Osakunnan kotiseutukerho aikoo Sibelius -juhlavuoden kunniaksi suunnata päiväretkelle Ainolaan.Aikataulu tarkentuu lähiaikoina, joten pysy kuulolla!Lähde reissuun ulkomailleMatkailu ja uusiin kulttuureihin tutustuminen voi olla elämäsi suurimpia seikkailuja! Esimerkiksi nuori-sohintaisella Interrail-kortilla pääsee kiertämään Eurooppaa edullisesti. Yhden kuukauden reililippu(2. lk) maksaa alle 26-vuotiaille 461 euroa.

Muu urheilullinenSeikkailupuisto KorkeeKöysiseikkailuratoja löytyy myös Helsingistä Mustikkamaalta Korkeasaaren liepeiltä. Lisätietoja http://korkee.fi/hauskanpitoa-seikkailupuistossa/. Louna-JukolaSeikkailla voi myös metsässä suunnistaen. Louna-Jukola järjestetään 13.-14.6.2015 Paimiossa. Tähänkin seikkailuun löytyy taatusti osakuntalaista seuraa. Tarkkaile WOSun viestintää.VaellusretkiMikäli adrenaliininhuuruiset seikkailulajit ja kilpaa juokseminen suorämeiköissä ei ole juttusi, voit lähteä rauhalliselle vaellusretkelle vaikkapa Nuuksioon tai Lappiin.