YLIOPISTOLLINEN METSÄOPETUS SATAVUOTIAAN SUOMEN ... · ja tulevaisuuden metsäopetuksen syvintä olemusta ja käytäntöjä. Metsätieteiden opiskelu ja työ metsäopetuksen parissa

YLIOPISTOLLINEN METSÄOPETUS

SATAVUOTIAAN SUOMEN TULEVAISUUDEN

RAKENTAMISESSAPAAVO PELKONEN

EMERITUSPROFESSORI, ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

2 • YLIOPISTOLLINEN METSÄOPETUS SATAVUOTIAAN SUOMEN TULEVAISUUDEN RAKENTAMISESSA

Olen suuresti kiitollinen Metsänhoitajaliitolle ja Metsämiesten Säätiölle, että kuuluttuani jo kuudella kymmenluvulla virallisesti yliopistoyhteisöön, minua patisteltiin pohtimaan nykyhetken ja tulevaisuuden metsäopetuksen syvintä olemusta ja käytäntöjä. Metsätieteiden opiskelu ja työ metsäopetuksen parissa ovat olleet minulle äärimmäisen tärkeitä siitä lähtien, kun sain tiedon opiskeluoikeudesta ja oikeastaan jo silloin, kun monistakin hyvistä syistä päätin lähteä tavoittelemaan metsäalan opiskelupaikkaa.

Kuluvana vuonna olen käynyt keskusteluja lukuisien metsäalan asiantuntijoiden kanssa erityisesti maisteritutkintoon johtavan koulutuksen sisällöistä sekä järjestämisestä ja monista muista koulutukseen liittyvistä asioista. Jokaisella kerralla keskusteluun varattu aika tuntui loppuvan kesken. Näin helposti käy, kun asialle omistautuneet ihmiset keskustelevat.

Haluan esittää kaikille keskusteluihin osallistuneille kiitokseni miellyttävistä keskusteluhetkistä ja saamastani opista. Keskustelukokemukset olivat minulle elinikäistä oppimista parhaimmillaan. Keskustelujen perusteella olen vakuuttunut siitä, että yliopistollisella metsäopetuksella on paljon hyviä ystäviä tänään ja pitkälle monien vuosikymmenien päähän.

Joensuu 19.12.2016

Paavo PelkonenMetsämiesten Säätiön rahoittamalle Metsänhoitajaliiton hankkeelle nimetty selvitysmies

Lukijalle

YLIOPISTOLLINEN METSÄOPETUS SATAVUOTIAAN SUOMEN TULEVAISUUDEN RAKENTAMISESSA • 3

4 1. SELVITYSTEHTÄVÄN LUONNEHDINTA

5 2. YLIOPISTOLLISEN METSÄOPETUKSEN MUUTOSAJURIT

Metsäalan koulutuksen pohdinnan vuosi 2016Niin kaikki muuttuuHyvää kehityksen keskitasoaKansainvälinen kilpailuYliopistojen sisäinen ja välinen kilpailuResurssien kasvu on turvannut yliopistojen kehityksenMetsäopetuksen lintukotoon herätys – mihin nuorisoa koulutetaan?

8 3. METSÄSEKTORIN MURROS Suomalaisen metsäsuhteen uusi määrittelyMonipuolistuminen on muutostaKansakunnan kasvava kiinnostusMetsässä palaa sittenkin työvalo

9 4. KOULUTUSJÄRJESTELMÄN MURROSKoulutusjärjestelmä elää ajassa – on pakkoKansainvälisen kehityksen ohjausvaikutusTäydennyskoulutus ja metsäala osana yliopistokoulutustaMetsäopetuksen ydin – metsä elonkehässä ja ihminen metsässä

11 5. OPISKELIJAHAKU – MISTÄ METSÄOPISKELIJAT?

Tavoitetila Erottautuminen tietotulvassa Lahjakkuuksia laajalta rekrytointipohjalta Nykymaailman yliopisto tarvitsee markkinointiaKäsitys nykytilasta Vähenevät hakijamäärät Markkinoinnissa valtavasti myönteistä kehitystäKehittämisehdotuksia

14 6. OPETTAJAN MERKITYS TIEDON JA YMMÄRRYKSEN ETSIMISESSÄ

Tavoitetila Opetuksen lähtökohdat Luotamme nuoriin Yliopistoilla on vastuu laadukkaan opetuksen järjestämisestä Käsitys nykytilasta Haetaanko tutkijaa? Opettajan palkkaaminen on ollut pitkävaikutteinen sijoitusKehittämisehdotuksia

18 7. OPETUKSEN JÄRJESTÄMINENTavoitetila Monipuolisia menetelmiä ja ohjausta Digisukupolven opiskelijat Opetuksen ydinalueesta laadun erottautumistekijäKäsitys nykytilasta Paremminkin voisi mennä Kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön risut ja ruusut Opiskelijoiden työssäkäynti ennen valmistumista ja yrittäjyys KetteryysvajettaKehittämisehdotuksia

21 8. OPETUKSEN SISÄLTÖTavoitetila Uutta tarvitaan, mutta jostain on luovuttava Kohti elinikäistä ja kriittisyyteen opettavaa oppimistaKäsitys nykytilasta Opetuksen sisältöjen kehittäminen on sidottu professuureihin Oppituoli ei enää seiso seinien varassaKehittämisehdotuksia

24 9. YHTEISTYÖLLÄ KANSAINVÄLISTÄ LAATUA JA TYÖMARKKINARELEVANSSIA

Tavoitetila Kansainvälinen kiinnostavuus kotimaisen uskottavuuden edellytys Voimakas panostus metsäsektorin toimijoiden yhteistyöhön Innovatiivisuutta ja raja-aitojen ylityksiä Käsitys nykytilasta Yliopistojen yhteistyö lisääntynyt Järjestelmällistä kehittämistä yliopistojen, elinkeinoelämän ja julkisyhteisöjen yhteistyöhön Lähinaapureilta hyviä malleja, elinkeinoelämän suuri merkitysKehittämisehdotuksia

27 10. LOPUKSI KUUSI KESKEISTÄ AJATUSTA

Sisällysluettelo


1. SELVITYSTEHTÄVÄN LUONNEHDINTAMetsänhoitajaliitossa syntyi vuoden 2015 lopulla ajatus tehdä selvitys yliopistollisen metsäopetuksen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Metsämiesten Säätiön apurahan turvin selvitys oli mahdollista aloittaa keväällä 2016. Selvitysmieheksi kutsuttiin professori (emeritus) Paavo Pelkonen Itä-Suomen yliopistosta. Metsänhoitajaliitto nimesi selvitysmiehelle ”sparrausryhmän”, jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin toiminnanjohtaja Tapio Hankala (Metsänhoitajaliitto) ja jäseniksi metsäylioppilas Vilma Anttila (HY), metsäjohtaja Juha Hakkarainen (MTK), johtava asiantuntija Eeva Hellström (SITRA), varajohtaja Lauri Hetemäki (EFI), professori Markus Holopainen (HY), johtaja Jyrki Ketola Taaleri Oyj, tutkimusjohtaja Mikko Peltonen (MMM), professori Jouni Pykäläinen (ISY), metsä- ja ympäristöjohtaja Tomi Salo (Metsäteollisuus ry).

Selvitys perustuu 30 metsäalan asiantuntijan haastatteluihin sekä kolmeen seminaari-/kokousesitelmään ja niiden perusteella käytyihin keskusteluihin sekä yhteen työpajaan ja alalta julkaistuun kirjalliseen ja sähköiseen materiaaliin. Kaikissa keskusteluissa ilmapiiri oli ehdottoman kehitysmyönteinen ja innostunut.

Selvitys ajoittui sekä metsäalan että yliopistolaitoksen osalta voimakkaan murroksen aikaan. Tämä asia oli vahvasti esillä käydyissä keskusteluissa. Tavoitteena on ollut ennen muuta analysoida tässä ajassa liikkuvia ja keskusteluissa esitettyjä ajatuksia sekä tuottaa niiden perusteella keskustelujen kokonaisuutta heijasteleva synteesi. Vaikka selvityksessä esitetään monia kehittämisehdotuksia, sen tavoitteena ei ole pyrkiä olemaan varsinainen kaiken kattava metsäopetuksen kehittämisen ohjekirja.

Selvityksessä mukana olleet ovat ilmaisseet tietoisuutensa siitä, että Suomessa tehdään ennen muuta Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa, mutta myös monissa muissa organisaatioissa jatkuvasti arvokasta ja syvällistä työtä metsäopetuksen parhaaksi. Metsäopetuksella on Suomessa paljon ystäviä, joiden tavoitteena on edesauttaa hyvää kehittymään paremmaksi.

Keskusteluissa on paneuduttu niin metsäopetuksen nykytilaan kuin tulevaisuuteen. Keskusteluihin pohjautuva opetuksen analyysi ja synteesi on tehty tavoitetila-nykytila -jäsentelyn perustalle. Tulos heijastelee voimakkaasti keskustelijoiden käsityksiä näistä kahdesta tilasta. Näin ollen teksti ei välttämättä kaikilta osin kuvaa opetuksen todellisuutta aivan oikein kaikkien yksityiskohtien osalta.

Alkuperäisissä keskusteluissa ilmaistujen käsitysten välittämistä ilman suurempaa suodatusta on pidetty arvok-kaana. Suurin osa keskusteluihin osallistuneista eivät olleet varsinaisia yliopisto-opettajia, ja he toivat esiin parem-minkin metsäopetuksesta kiinnostuneen metsäalan asiantuntijan kuin opetusasiantuntijan käsityksiä opetuksen tilasta nyt ja tulevaisuudessa. Haastateltavat tunnistavat tekstistä varmasti omia ajatuksiaan, mutta työn lähtökohta on ollut, että tekstissä ei viitata yksittäisten henkilöiden sanomisiin.

Eurooppalaisten yliopistojen antamaa koulutusta voimakkaasti ohjanneessa Bolognan prosessissa vakiintuneen sykliajattelun mukaisesti ensimmäiseen sykliin kuuluvat kandidaattitutkinnot ja toiseen sykliin ylemmät korkea-koulututkinnot kuten maisteritutkinnot. Selvitystyö rajattiin koskemaan kandidaatti- ja maisterikoulutusta siten, että Bolognan prosessin mukaista selvästi erillisiin tutkintoihin johtavaa sykliajattelua ei juurikaan korosteta. Eurooppa-laisen korkeakoulujärjestelmän toimintalinjausten mukaisena se on vain vähän tunnettu Suomessa. Suomalaisen yliopistokoulutuksen varsinainen tavoitetutkinto on ollut maisteritutkinto. Eri sykleihin kuuluvien tutkintojen asema tulee muuttumaan myös Suomessa. Raportissa ei paneuduta eri tutkintojen ja niiden rakenteiden yksityiskohtiin, koska keskusteluja käytiin varsin yleisellä tasolla.

Selvitysraportti pyrkii ottamaan helposti omaksuttavalla tavalla kantaa ajankohtaisiin metsäopetukseen liittyviin asioihin. Toiveena on, että selvitys herättää metsäopetuksen parissa toimivaa yhteisöä ja erillisiä sidosryhmiä jatko-pohdintoihin opetuksen kehittämiseksi. Raportissa pyritään esittämään sellaisenaan keskusteluissa esiin noussutta rakentavaa kritiikkiä ja jossain määrin jopa kärjistämään asioita kehittämistarpeiden tunnistamiseksi.


Raportti on jaettu taustakatsaukseen ja varsinaisesti opetusta ja opiskelua käsitteleviin viiteen päälukuun. Opetusta ja opiskelua käsittelevissä viidessä pääluvussa keskusteluista esitetään tulevaisuuden tavoitetilaa ja nykytilaa koskevia asioita. Samat asiat saattavat toistua eri pääluvuissa. Kuhunkin päälukuun liittyneen keskustelu-kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta päällekkäisyyksien salliminen on perusteltua. Kunkin opetusta ja opiskelua käsittelevän pääluvun lopussa on esitetty kehittämisehdotuksia, joiden perusteella kiireinen lukija saa käsityksen keskustelujen viestistä lukematta koko raporttia.

2. YLIOPISTOLLISEN METSÄ- OPETUKSEN MUUTOSAJURITMETSÄALAN KOULUTUKSEN POHDINNAN VUOSI 2016Metsäalan koulutuksen kehittäjät ovat olleet ahkerasti liikkeellä vuonna 2016. Erilaisten metsäalan oppilaitosten tarjoa-maa koulutuskokonaisuutta on pohdittu lukuisissa työryhmissä ja seminaareissa ehkä enemmän kuin koskaan ennen.

Komiteat ja asiantuntijat ovat kehittäneet metsäopetuksen sisältöjä ja rakenteita niin kauan kuin maassamme on järjestetty akateemista metsäopetusta. Merkittäviä mietintöjä on tietenkin kirjoitettu yliopistollisen metsäope-tuksen varhaisina vuosina, ja näistä keskusteluista löytyy kirjallisia dokumentteja viime vuosisadan ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Muita merkittäviä ajanjaksoja ovat olleet muun muassa toisen maailmansodan jälkeiset vuodet, ylioppilasradikalismin vuodet 60- ja 70-luvulla sekä toisen metsäopetusyksikön perustamisesta käytyjen keskuste-lujen vuodet 70-luvulla ja 80-luvun alussa.

Yleensä tarve pohtia akateemisen opetuksen kehittämistä ja muuttamista liittyy erilaisiin yhteiskunnallisiin murroksiin. Ei olekaan ihme, että juuri nyt keskustellaan kiihkeästi yliopistoista ja niiden tarjoamasta koulutuksesta. Suomi ja koko Euroopan unioni ovat kokeneet harvinaisen pitkän taloudellisen ja poliittisen epävakauden kauden. Pitkään jatkuneet metsäsektorin taloudelliset vaikeudet sekä Suomen valtion ja yliopistojen välisen hallinnollisen sidoksen uudenlainen punonta ovat antaneet perustellun syyn metsäopetuksen sisältöjen ja rakenteiden tarkas-teluun. Eläminen murroksessa on velvoittanut miettimään uusia avauksia sekä erilaisia tapoja kytkeä opetusta ja oppimista toisiinsa. Perusteelliset pohdinnat ovat olleet tarpeen juuri vuonna 2016, joka on ainutkertainen ja niin erilainen kuin vaikkapa vuodet 1996 tai 1976.

NIIN KAIKKI MUUTTUUItse metsä on varmaankin viime vuosikymmeninä kaikista metsäalan osatekijöistä muuttunut vähiten. Metsien käyttöä ohjaavaa lainsäädäntöä on toki uudistettu, mutta kokonaisuutta ajatellen muutokset ovat sittenkin vähäi-siä. Arvioon metsiin kohdistuneista vähäisistä muutoksista liittyy tietenkin suuri epävarmuus, koska ihminen on tunnetusti heikko metsän tuntojen tulkki.

Metsäalan yliopistollisen koulutuksen kehittämispaineet johtuvat metsäalan murroksen ja kansallisen yliopistolai-toksen rahoitusongelmien lisäksi myös kansainvälisten koulutusmarkkinoiden kiristyvästä kilpailusta. Yliopistoja ja koulutusaloja tehokkuuteen kirittävät globaalit yliopistovertailut kaikkine puutteineenkin muuttavat ja suuntaavat lähivuosikymmeninä akateemista koulutuskysyntää ja -tarjontaa erittäin voimakkaasti.

Kasvien perustuotantoon liittyvillä koulutusaloilla kuten metsätieteillä on erityinen syy pohtia tulevaisuuden koulutusratkaisuja. Uudet yhteiskunnallisen toimeliaisuuden konseptit kuten bio- ja kiertotalous lisäävät alan kiinnostavuutta. Samaan aikaan voimakas kaupungistuminen ja keskittämispolitiikka vähentävät muun muassa akateemiseen metsäkoulutukseen perustuvien ammattien yleistä tunnettuutta ja tietoisuutta niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Tämä aika antaa eväitä niin ennen näkemättömien mahdollisuuksien maalailuun kuin ennen kokemattomilla uhilla uhkailuun.


HYVÄÄ KEHITYKSEN KESKITASOA Helsingin ja Itä-Suomen ylipistojen metsäopetusyksiköt ovat saavuttaneet vähintäänkin melko hyvin yhteiskunnan metsäopetukselle asettamat tavoitteet, kun asiaa tarkastellaan yleisten koulutuksen tuloksellisuuden arvioinnissa käytettävien tunnuslukujen perusteella. Kehittämiseen on panostettu kummassakin koulutusyksikössä ainakin samalla tavoin ja samassa tahdissa kuin keskimäärin muissakin suomalaisissa yliopistojen koulutusyksiköissä. Myös kansainvälisissä vertailuissa suomalainen metsäopetus sijoittuu varsin hyvin.

Suomalaisten yliopisto-opettajien pedagogiseen koulutukseen ryhdyttiin kiinnittämään erityistä huomiota 90-luvulla. Samaan aikaan Suomi liittyi Euroopan unioniin ja voimakkaasti kansainvälistyneen tutkimuksen lisäksi myös opetus yliopistoissa alkoi kansainvälistyä nopeasti. Sekä maatalous-metsätieteellinen tiedekunta Helsin-gissä että metsätieteellinen tiedekunta Joensuussa olivat eturintamassa sisällyttämässä pedagogisia opintoja jatkotutkintoihin. Opettamiseen liittyvän osaamisen päivittäminen on ollut ja on jatkuvasti haasteellinen tehtävä, koska opetusmenetelmät ja -teknologiat kehittyvät uskomattoman nopeasti useita vuosikymmeniä kestävän yliopisto-opettajan uran aikana. Menneiden muutamien vuosikymmenien aikana niin mekaaniset laskukoneet kuin supertietokoneet ovat edustaneet opetusteknologian huippua. Tulevaisuudessa kehityksen ennustetaan kiihtyvän.

Perinteinen luento-opetus on menettänyt merkitystään. Aktivoiva ja ongelmalähtöinen metsäopetus ja -opiskelu sekä itsenäinen opiskelu ovat lisänneet suosiota ja niiden käyttöön on myös määrätietoisesti kannustettu. Yksit-täisten opettajien aloitteellisuus on johtanut moniin ennakkoluulottomiin avauksiin ja esimerkiksi monitieteistä ryhmäopetusta (muun muassa metsä- ja arkkitehtiopiskelijoiden yhteiskurssit) ja kansainvälistä verkosto-opetusta on kokeiltu, kehitetty edelleen ja sovellettu käytännön opetustilanteisiin.

KANSAINVÄLINEN KILPAILUKasvavia ja kansainvälistyviä koulutusmarkkinoita varten on kehitetty uusia yliopisto-opetuksen toimintamalleja ja menetelmiä, joita on otettu käyttöön erityisen aktiivisesti koulutusviennin suurmaissa kuten Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Australiassa. Suuret kansainväliset yliopistot ovat suunnanneet huomattavasti resursseja esimerkiksi verkko-opetuksen kehittämiseen. Suomessa uusimpien opetusmenetelmien soveltaminen on ollut seurausta ennen muuta yksittäisten opettajien aktiivisuudesta. Kummassakin suomalaisessa metsäopetusyksikössä opettajat ovat saaneet perinteisesti varsin vapaasti valita opetuksessa käytettävät menetelmät.

Metsäopetuksesta vastaavat yliopistolaiset ovat yrittäneet kuunnella herkin korvin heikkojakin signaaleita niin kotimaasta kuin ulkomailta. Kummassakin opetusyksikössä nopeasti käynnistynyt monipuolinen kansainvälinen opetus on perustunut koulutuksen kansainvälisessä markkinassa tapahtuvien muutosten ennakkoluulottomaan analysointiin. Reagointiherkkyys on ollut metsäopetuksen vahvuus. Tilanne on muuttumassa, kun yliopistot kasvavat suhteellisen pienien metsäopetusyksiköiden ympärillä.

YLIOPISTOJEN SISÄINEN JA NIIDEN VÄLINEN KILPAILUMuutoksen polku, joka alkaa heikkojen signaalien havaitsemisesta ja päättyy uuteen opetustoimintaan, on laa-jenevien yliopistojen kasvavassa byrokratiassa usein kantojen kattama. Tältä osin kahden erillisen pienen metsä-opetusyksikön malli ei ehkä ole paras mahdollinen. Se on kuitenkin nykyisessä yliopistolaitoksessa parempi kuin yhden pienen yksikön malli. Sekä Helsingin että Itä-Suomen yliopistojen metsäopetusyksiköissä on viime vuosina oivallettu, että yliopistojen yhteistoimintaan perustuva kokonaisoptimointi antaa parhaat mahdolliset edellytykset menestymiseen suurten yliopistollisten oppiaineiden määrittelemässä kilpailutilanteessa.

Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa toimivien kahden erillisen koulutusyksikön toimintaan perustuva koulutusratkaisu on tuonut alalle kilpailua ja tehokkuutta sekä opiskeluun vaihtoehtoja. Kilpailun tuoma lisäarvo tunnustetaan nykyisin varsin laajasti. Menestyminen ei ole perustunut ainoastaan kilpailuun vaan myös lisäänty-vään yhteistyöhön, josta esimerkiksi kelpaa laadukkaasti ja mielenkiintoisesti toteutettu yhteinen abiturienteille suunnattu verkkosivusto (metsätiede.fi).


RESURSSIEN KASVU ON TURVANNUT YLIOPISTOJEN KEHITYKSENUusien opetussisältöjen ja -menetelmien tuominen opetukseen on yleensä tapahtunut uusien resurssien avulla. Myönteisen kehityksen on tehnyt mahdolliseksi suomalaisen yliopistolaitoksen resurssien huomattava pitkän aikavälin kasvu. Kasvu on perustunut pitkäjänteiseen korkeakoulupolitiikkaan ja kasvavan rahoituksen turvaaviin, yliopistojen kannalta erinomaisiin valtion budjettiteknisiin ratkaisuihin. Muutamat laihat ajanjaksot kuten 90-luvun ensimmäinen puolisko ja kuluva vuosikymmen ovat toki katkaisseet suotuisan kehityksen. Pitkistä hyvien vuosien jaksoista johtuen yliopistoissa on varsin hitaasti herätty miettimään monien vanhojen oppimisen ja opettamisen menetelmien ja sisältöjen tarkoituksenmukaisuutta.

Julkisesti rahoitetut, autonomiaa ja itseohjautuvuutta korostavat yliopistot ovat olleet luovuuden ja innovatiivisuu-den asiantuntijaorganisaatioina hyviä keksimään uusia ideoita ja sisältöjä ennen muuta tutkimukseen, mutta myös opetukseen. Samaan aikaan niiden kyky keksiä keinoja vanhasta luopumiseen on ollut heikko. Tämä on johtanut erityisesti opettamisen ja oppimisen edellytyksien heikkenemiseen sekä strategisen samoin kuin taktisen ketteryy-den ja joustavuuden vähenemiseen.

Tällä vuosikymmenellä toteutetussa suuressa yliopistouudistuksessa on lisätty yliopistojen autonomiaa. Yliopis-tojen autonomia on saanut ratkaistavakseen myös korkeimman opetuksen ja tutkimuksen rahoituskriisin. Kriisin hallitsemiseksi yliopistojen johdossa tarkastellaan suurennuslasilla eri tutkimus- ja koulutusalojen ja yksiköiden menestymistä kansainvälisissä yliopistovertailuissa. Näistä lähtökohdista ja uuden autonomia-aseman suomin valtuuksin Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot tekevät itsenäisesti päätöksiä myös metsätieteellisen opetuksen tulevaisuudesta.

METSÄOPETUKSEN LINTUKOTOON HERÄTYS – MIHIN NUORISOA KOULUTETAAN?Metsäopetuksen toimintaympäristö ja työmarkkina ovat muuttuneet voimakkaasti. Julkinen sektori yleensäkin ja metsäalan julkinen sektori erityisesti on kokenut lähes täydellisen rakenteellisen ja toiminnallisen muutoksen. Avoin sektori on määritellyt toimialalle uudet työmarkkinoita ravistelevat toimintalinjat ja tavoitteet. Suomalaisen työmarkkinatoiminnan ennakoitavuus on kokonaisuudessaan heikentynyt.

Nykyaika vaatii joustavuutta, ketteryyttä ja reagointiherkkyyttä. Työllistymisen oikeus on saanut korostetusti parikseen työllistymiseen liittyvän henkilökohtaisen vastuun. Itsensä työllistäminen, vuokratyö, yritteliäisyys ja yrittäjyys toistuvat keskusteluissa työmarkkinoiden kehittämiseen liittyvinä käsitteinä. Itsensä työllistävien ja ammattiharjoittajien ammattijärjestö syntyi suomalaiseen keskusjärjestöön, kun yhdeksän akavalaista jäsenliittoa perusti Akavan yrittäjien ja itsensä työllistäjien edunvalvontaorganisaation. Järjestön tehtävänä on tehostaa muun muassa yksinyrittäjien, ammatinharjoittajien, freelancereiden ja apurahansaajien edunvalvontaa.

Tavoitteena uudella järjestöllä on myös palvella paremmin jäseniä, jotka yhdistävät työuraansa eri työmuotoja, erityyppisiä palkkatöitä ja yrittäjämäistä työtä. Uusi edunvalvontajärjestö kokoaa yhteen yrittäjien ja itsensä työllistäjien sopimusten hyviä käytäntöjä sekä tarjoaa heille apua toimeksiantosopimuksista neuvoteltaessa..

Tehokkaasti järjestetty korkeatasoinen koulutus on tietoon ja osaamiseen perustuvan palveluyhteiskunnan kehittymisen perusta. Näin on viime vuosina Suomessa todistettu niin poliittisissa julistuksissa kuin tieteellisissä analyyseissä. Suomalainen koulutusjärjestelmä on hyvä ja tasa-arvoisuutta korostava, mutta toistaiseksi siitä on maailman huipulle yltänyt vain peruskoulu. Tyvestä on tämänkin puun latvaan noustava.


3. METSÄSEKTORIN MURROS SUOMALAISEN METSÄSUHTEEN UUSI MÄÄRITTELYTieteen ja tieteeseen perustuvan inhimillisen toiminnan kuten yliopistollisen opetuksen ydintä ovat käsitteet, niiden analysointi ja määrittely. Käsitteiden uusiutuminen ja uusien käsitteiden käyttö heijastelevat muutosta. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tapahtunut metsäsektorin käsitteistön uudistuminen on seurausta merkittävästä metsäsektorin murroksesta, joka on käytännössä konkretisoitunut Suomessa vaikkapa sanomaleh-tien levikin jatkuvana pienenemisenä.

Metsille ja metsäsektorille on kuluvalla vuosikymmenellä annettu myös runsaasti uusia merkityksiä, jotka synnyt-tävät toivoa ja vahvistavat tahtoa uuden tekemiseen. Bio- ja kiertotalouden kannattajakunta kasvaa käsittämättö-män nopeasti. Hyvillä uusilla asioilla on ystäviä.

Sanat ja sanaryhmät, kuten biotalous, kiertotalous, vihreä talous, bioteollisuus, uusiutuva, kestävä, vähemmän jätettä synnyttävä, vähemmän vettä ja energiaa kuluttava, innovatiivisia biomateriaaleja, biokomposiitteja, bioke-mikaaleja ja uusiutuvaa bioenergiaa tuottava, edustavat uutta käsitteistöä, joka on suurin kirjaimin esillä metsä-talouden ja metsiin perustuvan teollisuuden esitteissä ja dokumenteissa. Kuvataanpa nykyään metsäteollisuutta jopa maamme energiaveturiksi, joka tuottaa Suomen kaikesta puuenergiasta 80 prosenttia ja kaikesta uusiutuvasta energiasta noin kaksi kolmasosaa. Tulevaisuuden haasteita lueteltaessa mainitaan metsäteollisuuden strategioissa muun muassa, että on opittava hyödyntämään auringonvalon koko energiapotentiaali, ymmärtämään biotalouden kasvava rooli ja hakemaan uusia kumppanuuksia metsäsektorin ulkopuolelta.

MONIPUOLISTUMINEN ON MUUTOSTAPuutuoteteollisuuden sekä massa- ja paperiteollisuuden linjaukset dominoivat puunjalostukseen liittyviä metsäalan koulutustarpeita suoraan tai välillisesti 1900-luvulla. Muutoksia koulutuksessa tapahtui, mutta ne tapahtuivat puuta jalostavan teollisuuden ja sen raaka-ainehuollon tavoitteista määritellyssä viitekehyksessä. Uuden vuosituhannen avainsana on monipuolistuminen eli diversifiointi. Metsäala hajaantuu yhä useammille elinkeinoelämän sektoreille tai yhä useampi sektori tulee osaksi metsäalaa.

Mielenkiintoisia rajapintoja muodostuu esim. energia-, kemian-, rakennus-, tekstiili-, hyvinvointi- ja turismiteol-lisuuteen ja niihin liittyviin nopeasti kasvaviin palveluihin. Nopeasti voimistuvat liittymät rakentavat metsäsektoria kohdanneen luovan tuhon uutta luovaa osaa. Monipuolistuminen luo merkittäviä mahdollisuuksia metsäalalle ja voimakkaita muutospaineita yliopistolliseen metsäopetukseen tällä vuosituhannella.

Niin puunjalostuksen kuin metsiin liittyvien palveluiden monipuolistuminen on alan haaste. Se on aiemmin yhtenäisen alan johtamisen ja edunvalvonnan haaste yhteisen nimittäjän hämärtyessä tai hävitessä kokonaan. Se on tutkimuksen ja siihen perustuvan koulutuksen haaste, kun tutkittavien sekä opiskeltavien asioiden kirjo kasvaa huomattavasti nopeammin kuin yliopistoyhteisön jäsenten kyky omaksua uusia asioita, samaan aikaan kun resurssit vähenevät yliopistolaitoksesta.

KANSAKUNNAN KASVAVA KIINNOSTUSMetsiä kohtaan kantaaottavaa kiinnostusta tuntevien yhteiskunnallisten vaikutusryhmien määrä on kasvanut. Ennen metsäalan intresanttipiirin muodostivat lähinnä metsänomistajat, metsäteollisuus ja metsäalan julkinen hallinto, mutta nykyisin aktiivisia osallistujia ovat lukuisat kansalliset ja kansainväliset ympäristöjärjestöt, ympäristö-hallinto sekä monien elinkeinoalojen etujärjestöt. Euroopan komission monilla pääosastoilla tehdään maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen, energiaan, ympäristöön, liikenteeseen, työvoimaan, kauppapolitiikkaan, ilmasto-toimiin sekä koulutukseen liittyvää politiikkaa ja päätöksiä, jotka vaikuttavat monin tavoin ja hyvinkin suoraan suomalaiseen metsätalouteen ja -teollisuuteen.


METSÄSSÄ PALAA SITTENKIN TYÖVALOMetsänomistajien kaupungistuminen ja ikääntyminen sekä maaseutuväestön, erityisesti työikäisen väestön väheneminen on tapahtunut nopeasti viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Metsänomistajien osaamisen ja asiantuntijuuden hajonta on kasvanut. Metsätilojen omistusmuodot ovat monimuotoistumassa ja esimerkiksi metsäyhtymien perustaminen on lisääntynyt. Metsä omaisuuseränä kiinnostaa suursijoittajia.

Yritysverkostoissa toimivien metsäpalveluyritysten merkitys metsäalan työnjaossa, niin puunkorjuussa ja kuljetuksessa kuin metsätalouden suunnittelussa ja metsien hoidossa tulee kasvamaan. Yritysten kehittämiseen ja kasvuun tullaan panostamaan, niin että yritysten riskinkantokyky kasvaa ja ne pystyvät toimimaan ammattimaisesti johdettuina luotettavina sopimusosapuolina muiden metsäsektorin verkostotoimijoiden kanssa. Suurena huolen-aiheena palveluyritysten kehitykselle on biotalouden mahdollisuuksista kiinnostuneen työkykyisen väestön vähe-neminen metsä-Suomesta. Halvempien työvoimakustannusten yritykset naapurimaista ovat lisänneet kilpailua Suomen metsissä.

Kaikki metsiin perustuvan biotalouden arvoketjun toimijat joutuvat luopumaan ottamisen, käyttämisen ja jättämisen kulttuurista ja omaksumaan biotalouden perustaksi kestävän kiertotalouden periaatteen, kuten suomalainen metsäteollisuus myös metsäopetuksen kehittämiseen voimakkaasti vaikuttavan teesin ilmaisee. Kansantaloutemme perustuu kansainväliseen kauppaan, jonka eettiset toimintakoodit sitovat myös suomalaisia metsäteollisuusyrityksiä ja kaikkia niiden arvoketjukumppaneita.

4. KOULUTUSJÄRJESTELMÄN MURROSKOULUTUSJÄRJESTELMÄ ELÄÄ AJASSA – ON PAKKOYliopistojen julkisoikeudellisen aseman muutoksella pyrittiin lisäämään yliopistojen itsenäisyyttä ja päätöksenteon joustavuutta. Valtiovalta yliopistojen merkittävänä rahoittajana pyrkii keskittymään suurten koulutuspoliittisten linjojen määrittelyyn, ja välttämään osallistumista yliopistojen sisäisiä asioita koskevaan päätöksentekoon.

Julkinen valta osallistuu edelleenkin, joskin vähemmän suorin keinoin yliopistojen koulutustarjonnan määritte-lyyn. Määrittely tapahtuu osana ohjausprosessia, joka huipentuu julkisen rahoittajan eli ministeriön ja yliopiston välisiin tulosneuvotteluihin. Resursointi perustuu yliopistojen rahoitusmalliin sisällytettyjen indikaattoreina ilmais-tujen tavoitteiden toteutumiseen. Ministeriöllä on neuvotteluosapuolena vahva asema, koska se viime kädessä määrittelee rahoitusmallin indikaattorit ja niiden välisen painotuksen.

Kansanvallan paine on suunnannut koulutustarjonnan kehittymistä ministeriön seuratessa monista yhteis-kunnallisista vaikutuskanavista tulevia koulutustarpeisiin liittyviä viestejä. Yleensä koulutustarpeen arviointi on osoittautunut vaikeaksi yhteiskunnan muutosten heikon ennustettavuuden vuoksi. Eräillä koulutusaloilla 90-luvun yliopistojen voimavaravähennysten vuoksi tehdyt supistukset eivät ole osoittautuneet yhteiskunnallisen kehityksen todellisuudessa kovinkaan tarkoituksenmukaisiksi. Lakkautettua koulutusta on jouduttu käynnistämään vuosien tauon jälkeen uudelleen. Tempoilevan toiminnan kustannuksia ja hyötyjä ei ole kokonaisvaltaisesti analysoitu, eikä niitä ehkä edes pystytä tarkoituksenmukaisella tavalla analysoimaan.

Yrityselämän merkitys koulutustarpeen määrittelyssä on kasvanut ja tulee kasvamaan myös tulevaisuudessa. Yrityselämän ja julkisen sektorin edustajien voimakas rooli yliopistojen korkeimmissa päättävissä hallintoelimissä on tuonut yliopistojen päätöksentekoon ja kehittämiseen akateemisen maailman ulkopuolisen muutosajurin, joka tarkastelee yliopistoa varsin tuoreesta, mutta usein myös satunnaisesta näkökulmasta. Tämän seurauksena yli-


opistojen toimintatavat ja koulutustarjonta ovat viime vuosina muuttuneet varsin yllättävilläkin tavoilla ja nopeasti, mikä on tietenkin ollut poliittisen päätöksentekijän tavoitteena muutoksen tekemisessä.

Julkisen sektorin velkaantuminen on johtanut monilla yhteiskuntaelämän aloilla täydentävien yksityisten palve-luiden tarjontaan ja niiden osuuden voimakkaaseen kasvattamiseen. Koulutussektorilla tämän suuntainen kehitys on alkanut varovasti. Kehityksen merkittävyyden arvioinnin tulos riippuu kuitenkin siitä, pohtiiko asiaa EU-opiske-lijan vai muiden maiden opiskelijoiden näkökulmasta, vai kenties yliopistojen oikeudellisen aseman muuttumisen lähtökohdista. Tulevina vuosina valtiovallan uutena suurena kehittämishaasteena SOTEn jälkeen saattaa hyvinkin olla TUKOS (tutkimuksen ja koulutuksen palvelusetelijärjestelmä), jota kehitettäessä pohditaan yliopistokoulutuk-sen järjestämisen ja toteuttamisen malleja valinnanvapauden ja rahoitustaakan jakamisen lähtökohdista.

KANSAINVÄLISEN KEHITYKSEN OHJAUSVAIKUTUSKoulutusvienti on nähty merkittävänä mahdollisuutena yliopistojen rahoituksessa. Tähän toimintaan suomalaiset yliopistot ovat valmistautuneet heikosti verrattuna koulutusviennin suurmaihin kuten Yhdysvaltoihin, Isoon-Bri-tanniaan ja Australiaan. Toistaiseksi yliopistojen aidosti markkinaehtoinen koulutusvienti on ollut vähäistä johtuen muun muassa lukukausimaksujen perinnän rajoituksista. Näiden rajoitusten poistuttua nähdään suomalaisen koulutuksen todellinen koulutusmarkkinassa testattu kilpailukyky.

Tutkintojen tarjoaminen tilauskoulutuksena on ollut mahdollista ja yliopistot ovat jossain määrin pystyneet myymään tilauskoulutusta EU:n ulkopuolisiin maihin. Itä-Suomen yliopisto on osallistunut vuodesta 2004 lähtien eurooppalaisessa yliopistoverkostossa toimivaan EU:n rahoittamaan MSc European Forestry -ohjelmaan, jonka rahoitus on tullut pääasiallisesti EU:n huippuohjelmien stipendirahoitusjärjestelmästä.

Muiden kuin EU-kansalaisten opiskeluun Suomessa asetetut lukukausimaksut tulevat muuttamaan koulutusta merkittävällä tavalla. Poliittiselle päättäjälle on erittäin houkuttelevaa sitoa yliopistojen rahoitusmallissa valtion rahoitus lukukausimaksuista ansaittuun rahoitukseen. Tämä kytkös toisi todella merkittävän muutoksen koulutuk-sen asemaan yliopistoissa.

TÄYDENNYSKOULUTUS JA METSÄALA OSANA YLIOPISTOKOULUTUSTAYliopistojen järjestämä täydennyskoulutus on ollut useimmilla koulutusaloilla heikosti kannattavaa ja jatkossa on pakko etsiä joustavampia ja kustannustehokkaampia tapoja koulutuksen toteuttamiseen. Metsäalalla täydennys-koulutuksen vaikeudet, jotka ovat johtuneet lähinnä kysynnän puutteesta, on havaittu vuosikymmenien saatossa kummassakin yliopistossa.

Metsätieteellisen koulutuksen painoarvo valtakunnallisessa koulutuspolitiikassa on vähäinen, koska koulutetta-vien määrä verrattuna suuriin koulutusaloihin on yhteensäkin kahdessa koulutusyksikössä todella pieni. Koulutus-poliittinen kiinnostus yliopistollista metsäkoulutusta kohtaan on vähentynyt 80-luvun jälkeen ja linjaukset, joista merkittävimmät ovat liittyneet kansainväliseen koulutustarjontaan, on tehty pääosin yliopistotasolla.

METSÄOPETUKSEN YDIN – METSÄ ELONKEHÄSSÄ JA IHMINEN METSÄSSÄMetsäalan asiantuntijuuteen valmentavissa yliopisto-opinnoissa metsä voidaan jäsentää monin tavoin. Jäsen-tämisestä löytyvä ydin muuttuu ajassa. Metsäala voi tuntea suurta mielihyvää siitä, että eräs merkittävimmistä ydinkysymyksistä on ollut jo vuodesta 1713 lähtien kestävä metsätalous. Tämä saksalaiseen metsätieteeseen perustuva 303 vuotta vanha metsäopetuksen perusoppi ei valitettavasti ole saavuttanut kaikkia metsän käyttäjiä ja metsäpinta-ala maailmassa vähenee edelleenkin huolestuttavan nopeasti. Ihmiskunnalle konkreettinen metsäalan haaste on metsien pinta-alan kasvattaminen. Metsäkato on jatkunut liian pitkään.

Metsä saa jatkuvasti uusia merkityksiä. Ilmastomuutoksen paineessa metsän merkitys elonkehässä (biosfääri) ja sen rajapinnoilla on ehdottomasti tämän hetken kansainvälisen keskustelun ytimessä. Tähän keskusteluun liittyy olennaisesti pohdinta ihmisen tekemisistä ja toiminnasta metsissä, metsillä ja metsien hyväksi kuten metsäntutki-muslaitosten kansainvälinen kattojärjestö on nasevasti asian ilmaissut.


5. OPISKELIJAHAKU – MISTÄ OPISKELIJAT?TAVOITETILAErottautuminen tietotulvassaYliopistoihin pyrkivillä tulee olla metsäalasta riittävät tiedot, ymmärrys ja käsitys alaa kohtaan tunnettavan aidon kiinnostuksen ja riittävän hakumotivaation syntymiseen. Tästä tehtävästä yliopistolliset metsätieteiden yksiköt ovat kantamassa vastuuta monien metsiin liittyvien sidosryhmien kanssa. Tehtävä kytkeytyy myös yleisemmin metsä-tietoisuuden lisäämiseen, koska kaiken kansan riittävän laaja myönteinen suhtautuminen metsiin ja metsäalaan lisää myös nuorisossa kiinnostuksen metsäopintoja kohtaan. Metsäalan yleinen arvostus ylläpitää opiskelupaikan saaneiden motivaatiota saattaa opinnot päätökseen yksilönkehityksen ja yhteiskunnallisten tavoitteiden kannalta mielekkäällä tavalla.

Yliopistollisella metsäopetuksella on globaali tiedollinen viitekehys. Koulutuksen kansainvälinen kilpailukyky on edellytyksenä myös metsäalan koulutuksen kotimaiselle kiinnostukselle ja arvostukselle. Hakukiinnostuksen lisäämiseksi alan pitää pystyä kertomaan uskottava ja perusteltu tarina dynaamisesta metsäalasta sekä siihen perustuvien biotalouden ja vihreän liiketoiminnan sekä kiertotalouden mahdollisuuksista ja keinoista vastata maailmaa ja Suomea koskettaviin globaaleihin ilmiöihin ja kehitystrendeihin.

Metsäalasta elämäntehtävää suunnittelevien nuorten on tultava vakuuttuneiksi siitä, että he ovat lähtemässä uralle, jolla voi tehdä hyvää tärkeiden asioiden eteen. Nykyajan nuoret ovat syntyneet muutoksen ja monimuo-toisuuden maailmaan. Sen keskiössä on muutoksen ajurina kestävä kehitys, joka luo puitteet myös teollisesti hyödynnettävän puun tuottamiselle ja hankinnalle.

Nuorille maailmankansalaisille on kerrottava kiinnostavasti, että kestävää metsäekosysteemikäsitystä kun-nioittavat taloudelliset toimintamallit vastaavat keskeisesti niin kasvavan luonnonvarojen niukkuuden ja vaikkapa ilmastonmuutoksen synnyttämiin haasteisiin. Uudet bio- ja kiertotalouden pelisäännöt irrottavat talouskasvun luonnonvarojen tilaan tai määrään kohdistuvista kielteisistä muutoksista. On kerrottava globaalin monimuotoisen ja vihreän metsän peiton laajentamisen välttämättömyydestä laajoilla puuttomilla alueilla maapallolla sekä mahdollisuuksista tehdä uusia investointeja, luoda uusia työpaikkoja ja kehittää uudella tavalla palvelukonsepteihin perustuvaa metsätaloutta.

Lahjakkuuksia laajalta rekrytointipohjaltaYliopistojemme metsäopetuksen on pystyttävä kilpailemaan lahjakkaista ja motivoituneista opiskelijoista niin Suomessa kuin kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla. Opiskelijoiden rekrytoinnin tulee perustua syvälliseen kes-kusteluun metsäalalla tarvittavista lahjakkuusominaisuuksista. Lahjakkuutta on moneen lähtöön, ja monitieteisellä alalla tarvitaan useammanlaista lahjakkuutta. Ainoa asia, joka metsäopetuksen tulevaisuuden tarpeissa lienee täysin selvää on, että laadukasta koulutusta edellyttää aina riittävä hakupaine alan opintoihin.

Ammattikorkeakouluista yliopistoihin siirtyvät opiskelijat on otettava vastaan hyvänä mahdollisuutena laajentaa rekrytointipohjaa. Ammattikorkeakoulupohjalta pyrkivien on osoitettava ennen muuta kykyjä pystyä opiskelemaan yliopisto-opiskelun vaatimusten mukaisesti. Muita vaatimuksia palvelevien siltaopintojen suorittamiseen ei ole tarvetta. Jokainen ammattikorkeakoulussa suoritettu ja yliopistotutkintoon hyväksytty opintopiste on puhdasta säästöä yliopistoille. Lähinnä opiskelumotivaatiota mittaava soveltuvuustesti tai haastattelu (hakijoiden tasa-arvo huomioiden) on perusteltua ottaa käyttöön pyrittäessä optimoimaan koulutusjärjestelmän resurssien käytön tarkoituksenmukaisuutta.


Avoimen yliopiston väylä on monilla koulutusaloilla erittäin merkittävä ja kustannustehokas vaihtoehto. Se voisi olla merkittävä myös metsätieteissä, jos avoimen yliopiston koulutusta olisi nykyistä enemmän tarjolla. Avoimessa yliopistossa 60 opintopistettä suorittanut on jokseenkin varmasti erittäin motivoitunut suorittamaan tunnollisesti myös loput tutkintoon vaadittavat opinnot.

Nykymaailman yliopisto tarvitsee markkinointiaMetsäopintojen kiinnostavuuden lisäämisen edellytys on metsiin liittyvän akateemisen opetuksen tehokas markkinointi. Takana ovat ajat, jolloin voitiin sanoa, että yliopisto yleensä ja metsäopetus erityisesti eivät tarvitse markkinointia, koska niiden kaikinpuolinen erinomaisuus on yleisesti tiedossa. Metsäopetuksen markkinointi on kummallekin yliopistolle tyypillisesti yhteinen tehtävä. Yhdistämällä markkinoinnin resurssit pystytään parhaiten palvelemaan metsäopetuksen parasta kovassa lahjakkaiden nuorten opiskeluvalintoihin vaikuttamisen kilpailussa. Yhdistämällä voimavarat markkinointi pystytään hoitamaan ammattimaisesti sekä maantieteellisesti kattavasti ja kohdentamaan se todennäköisesti parhaalle mahdolliselle alasta kiinnostuneelle kohderyhmälle.

Kaksi yliopistoa ja kaksi opiskelupaikkakuntaa antavat metsäopintoihin pyrkivälle aidon valinnan mahdollisuuden. Kahden yliopiston ylläpitämästä metsäalan opiskeluekosysteemistä on löydettävissä monia opintoihin ja opiskelija-elämään liittyviä paikkakuntakohtaisia erottautumistekijöitä. Yleensä valinnan mahdollisuutta arvostetaan.

Opiskelijoiden suorittamat tietoiskut lukioihin ovat myös tulevaisuudessa tärkeitä, ja niitä kannattaa jatkuvasti kehittää. Markkinoinnin käytännön ammattilaisen osallistuminen koulutukseen parantaa opiskelijan mahdollisuuk-sia suoriutua kiitettävästi vaativasta tehtävästä. Lukiomarkkinointiin vihkiytynyttä opiskelijaa kannattaa käyttää tietoiskutyössä mahdollisimman monena vuonna peräkkäin. Hyvä markkinoija voi vierailla tutussa lukiossa vielä valmistumisen jälkeenkin. Yliopistot voivat myös kehittää lukioon suunnattavista tietoiskuista markkinointikurssin harjoitustyön, joka toteutetaan ja raportoidaan opintosuunnitelman mukaisesti.

Yliopistojen markkinointiponnisteluun on kutsuttava mukaan kaikki metsäalalla vaikuttavat organisaatiot ja yritykset. Näin siitäkin huolimatta, että niin avoimen kuin julkisen sektorin organisaatiot kertovat varsin pidättyvästi avoimista työpaikoista. Nuoret arvostavat avoimuutta ja mahdollisuutta muodostaa tietoiskuista mahdollisimman realistinen käsitys metsäalan tarjoamista mahdollisuuksista. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille on myös tarpeen synnyttää yhteinen markkinointistrategia koko metsäalan hakijamäärää kasvattavalle kampanjalle. Nuorella Metsäkoulutus ry:llä ja Suomen Metsäyhdistyksellä ja sen jäsenorganisaatioilla on kampanjassa keskeinen rooli.

Bio- ja kiertotalouteen liittyen metsät voivat olla näkyvästi esillä mediassa ennen muuta sähköiselle medialle kehitettävässä ohjelmaformaatissa, jolta tavoitellaan jopa kansainvälistä näkyvyyttä. Pariisin ilmastosopimukseen sekä Suomen ilmasto- ja energiapoliittisiin linjauksiin liittyy erittäin paljon metsien ja metsien käytön uusia ja tärkeitä bio- ja kiertotalouden merkityksiä, ja niitä tullaan käsittelemään laajasti Suomessa ja muualla maailmassa. Suomalaiset metsäalan toimijat, joilla on huomattavan suuri vaikutusmahdollisuus metsiin liittyvien bio- ja kiertotalousteemojen käsittelyyn eurooppalaisilla foorumeilla, voivat olla aloitteellisia täysin uusia mahdollisuuksia synnyttävässä uudessa viestinnällisessä tilanteessa. Markkinointiponnisteluja on harkittava toteutettaviksi myös esimerkiksi Pohjoismaiden ja Baltian maiden tai koko Euroopan unionin yhteistyönä.

KÄSITYS NYKYTILASTAVähenevät hakijamäärätYleinen käsitys on, että metsäalan koulutukseen hakevien määrä on vähentynyt viimeisten parin vuosikymmenen aikana merkittävästi. Tätä käsitystä tukevat myös tilastot, vaikka vertailu eri vuosien välillä on vaikeaa pääsykoe-käytäntöjen ja koulutusohjelmien muutosten vuoksi. Vertailuissa tarkastellaan myös monia erilaisia ryhmiä kuten hakeneita, pääsykokeisiin osallistuneita jne., mikä vaikeuttaa hakijatilastojen käyttöä.

Opetushenkilökunnan käsitys on, että opiskelunsa aloittaneissa on edelleenkin varsin paljon lahjakkaita, kiinnos-tuneita ja motivoituneita opiskelijoita. Huolestuttavaa on, että vähäistä opiskelukiinnostusta osoittavien, ja heikosti motivoituneiden opiskelijoiden määrä on jonkin verran lisääntynyt viime vuosina. Jos opiskelijoiden kiinnostusta ja motivaatiota ei onnistuta lisäämään nopeasti opintojen alussa, voi opetustilanteiden laatu lievistäkin yksittäisten


opiskelijoiden keskittymishäiriöistä johtuen heikentyä huomattavasti. Kouluista on saatu viime vuosina liiankin kanssa varoittavia esimerkkejä häiriökäyttäytymiseen liittyvistä ongelmista. Yleinen käsitys on, että hakijamäärien väheneminen ja edellä kuvattu motivaation heikkeneminen riippuvat toisistaan. Sen vuoksi hakijamäärien kääntä-minen selvään kasvuun on äärimmäisen tärkeää.

Ammattikorkeakouluista valmistuneet ovat viime vuosina olleet tärkeä ryhmä yliopisto-opintoihin hakeutuvien joukossa. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ovat enimmäkseen erittäin motivoituneita opiskelijoita, jotka pystyvät suunnitelmallisesti hyödyntämään yliopisto-opinnot työelämässä. Vähäinen mahdollisuus opin-tojen eriyttämiseen ja hyväksi lukemiseen on aiheuttanut ammattikorkeakouluista valmistuneille kiinnostuksen heikkenemistä yliopisto-opintoja kohtaan. Myös motivaation voittopuolinen kohdistaminen tutkintotodistuksen saamiseen yliopisto-opintojen sijaan on heikentänyt niin suunnitelmallisen opetuksen kuin pitkäjänteisen opiskelun edellytyksiä.

Markkinoinnissa valtavasti myönteistä kehitystäYliopistojen yhteismarkkinointi näyttää jo varsin hyvältä. Googlen hakupalvelin antaa hakusanalle ”metsätiede” ensimmäiseksi sivuston metsätieteet.fi. Sivusto kertoo mielenkiintoisesti ja monipuolisesti kahdesta yliopistollisesta metsätieteiden opetusyksiköstä. Hakutuloksessa kärjessä ovat myös yliopistojen omat sivut sekä myös mielenkiin-toinen sivusto, joka kertoo tutkinnon suorittaneiden sijoittumisesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Eräs tehokkaimmista markkinointikeinoista on ollut opiskelijoiden lukiovierailut. Esimerkiksi lukiomarkkinointiin osallistuvilta opiskelijoilta edellytetään innostuksen ja hyvän asenteen lisäksi Helsingin yliopistossa osallistumista parin tunnin koulutukseen. Opiskelija saa lukiovierailuaan varten hyvän esittelypaketin ja lukiovierailustaan hän saa kohtuullisen korvauksen sekä lisäksi työkokemusta, työtodistuksen ja suosituksen Linkedlniin. Opiskelijoiden on mahdollista käydä keskustelemassa opinto-ohjaajan ja markkinoinnista vastaavan opettajan kanssa esimerkiksi esittelymateriaaleista ja esiintymisestä.

Metsäalan yleisviestinnästä ovat huolehtineet monet organisaatiot kuten julkisen sektorin toimijat, yhteistoimin-tajärjestöt, yritykset, oppilaitokset ja tutkimuslaitokset. Valtakunnallisessa viestinnässä, joka tavoittaa metsäalan ulkopuoliset kansalaiset, kuva metsäalasta on pirstaleinen. Punainen lanka puuttuu. Sellaisen kuvan perusteella on ollut vaikeaa löytää tieteeseen perustuvan metsäalan koulutuksen ydintä. Kansainvälisen suuren yleisön käsitys Suomesta metsäalan maana on perustunut taas pääosin metsäteollisuuden vahvaan asemaan sekä suomalaisen metsäluonnon monipuolisuudesta ja kauneudesta välitettävään kuvaan. Kumpikin ovat välttämättömiä, mutta eivät täysin riittäviä edellytyksiä yliopistollisen metsäopetuksen markkinoinnille.

Valtakunnallinen 4H-järjestö samoin kuin Suomen Metsäyhdistys tekevät ansiokasta työtä lasten ja nuorten metsäkiinnostuksen lisäämiseksi. Metsäasioita sekä yrittäjyyttä voi opiskella 4H-järjestön kerhoissa ja kursseilla tai toimimalla 4H-yrittäjänä tai Metsä-TET-jaksoilla harjoittelijana. Metsä-TET on uusi toimintamalli, joka mahdollis-taa koululaisen työelämäharjoittelun viikon aikana useammassa yrityksessä tai muussa organisaatiossa.

4H-toiminnan valtavaa potentiaalia kuvaa, että koululaisten metsäpäiviin osallistuu vuosittain noin 30 000 koululaista.

Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan opettajankoulutusyksikön, Luston ja LUKEn Punkaharjun yksikön yhteis-työnä on jo useiden vuosien ajan toteutettu opettajankoulutukseen liittyviä metsäprojekteja, joissa keskeisenä toimintamallina on digitaalisen metsätiedon välittäminen koulujen opetukseen.

Metsäasioihin liittyvään koululais- ja nuorisoviestintään on kehitetty monia mielenkiintoisia viestintämalleja. Kerhot, kurssit ja yrittäjyyskokeilut osoittavat merkittävää kehittämiskapasiteettia ja innovatiivisuutta. Järjestöjen ja oppilaitosten tekemä työ on arvokasta, koska nuorten perinteiset mahdollisuudet tutustua metsiin ja metsäasioihin vähenevät jatkuvasti. On kaikki syyt uskoa, että edellä kuvatuilla hankkeilla ja toimintamalleilla tulee olemaan vaikutusta hakijamäärien kasvuun tulevaisuudessa.


KEHITTÄMISEHDOTUKSIA 1. Terävöitetään kouluissa tapahtuvaa metsäalaan liittyvää opetusta. Lisätään yhteistyötä opettajankoulutuslaitos-

ten kanssa.2. Yliopistot käyttävät yhdessä resurssejaan lukiomarkkinoinnin järjestämiseen muun muassa käyttämällä ulkopuo-

lisia asiantuntijapalveluita. Ulkopuolisia palveluita voidaan käyttää suoraan markkinointiin tai markkinointitapah-tumiin osallistuvien opettajien ja opiskelijoiden kouluttamiseen. Koulutetut opiskelijat markkinoivat yliopistoja vähintään 3–4 vuotta korvausta vastaan.

3. Tuetaan juuri kehitetyn koululaisten työelämään tutustumiseen liittyvän harjoittelun valtakunnallisen laatujärjes-telmän soveltamista metsäalan kaikkiin harjoitteluihin. Kehitetään kesätöiden laatustandardit. Tuetaan koulujen oppilaanohjausta metsäalaa kohtaan tunnettavan kiinnostuksen lisäämiseksi.

4. Kehitetään metsämuseo Lustosta metsäalan tunnettavuutta lisäävä leirikoulu- ja metsälukiokeskus.5. Tutkitaan hakijoiden tasa-arvokysymykset huomioiden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille soveltu-

vuustestien ja haastattelujen mahdollista käyttöä. Menettelyllä pyritään selvittämään opiskelumotivaatiota kansallisten koulutusresurssien tarkoituksenmukaisen käyttämisen lähtökohdista.

6. Lisätään metsäalan kansallista ja kansainvälistä medianäkyvyyttä käyttämällä hyväksi bio- ja kiertotalouteen kohdistuvasta kiinnostuksesta syntyviä mahdollisuuksia.

7. Parannetaan entisestään metsäalan viestintään liittyvien hankkeiden yhteistyötä ja koordinaatiota esimerkiksi Metsä koulutus ry:n johdolla.

6. OPETTAJAN MERKITYS TIEDON JA YMMÄRRYKSEN ETSIMISESSÄTAVOITETILAOpetuksen lähtökohdatOpettamisen ja opiskelun tasapainoinen suhde synnyttää vuorovaikutusperustan mestarin ja noviisin välisestä yhteistyöstä kehittyvälle tiedon ja ymmärryksen kasvulle. Tälle perustalle on ihmiskunta elämisen edellytyksiä rakentanut ja rakentaa edelleen. Yliopistoyhteisössä opettajan ja opiskelijan sitoutuminen yhteistyöhön ja yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen tulee jatkossakin olemaan avain luovaan ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaan koulutukseen.

Yliopistojen koko opetushenkilöstö, ja erityisesti professorit ovat opettamisen ja ohjaamisen kautta vastuussa opiskelijoiden valmistautumisesta kohtaamaan alati muuttuvia työelämän vaatimuksia. Opiskelijalla puolestaan on oma vastuunsa mestarin ja oppipojan vuorovaikutuksen tuloksellisuudesta. Opettamisen, ohjaamisen ja opiskelun kolmiyhteydestä opiskelija pystyy omaksumaan ja sisäistämään työelämässä tarvittavat ammatilliset tiedot ja taidot sekä riittävät valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja sen mahdollistamaan uusiutumiseen alati monimuotois-tuvalla metsäalalla. Jatko-opintoja varten opiskelijan on omaksuttava tieteellisten menetelmien hallintaan liittyvät valmiudet.

Jokaisen professorin tulee olla omalla persoonallisella tavallaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvan opetusalansa arvostettu hallitsija ja koulukuntansa kunnioitettu mestari. Samalla nimikkeellä valittuja professoreita voi olla useita, mutta jokainen heistä hallitsee ainutkertaista, yksilön kiinnostuksesta syntyvää tieteellisen tiedon ydintä ja lisäksi opetustehtävän edellyttämiä tietoja ja osaamista oman alansa kokonaisuudesta. Omaan tutkimukseen perustuvan opetuksen lisäksi yliopisto-opettajan on pystyttävä välittämään opetuksessa koko globaalin yliopistoyhteisön tuot-tama opiskelijoille relevantti tutkimustieto.


Mestari-oppipoika -perinteen mukaisesti opiskelija saa etuoikeuden lukeutua yliopistossa opettajan lähipiiriin. Opettajalla puolestaan on oikeus ja myös velvollisuus hyväksyä ryhmäänsä opetusalasta aidosti kiinnostunut opiskelija. Ryhmän jäsenyys edellyttää, että opiskelija on motivoitunut työskentelemään vuorovaikutteisesti ja omaksumaan kriittisen ajattelun perustalta asiantuntijuuteen tarvittavia tietoja ja taitoja. Opiskelun tavoitteena tulee olla riittävän syvällinen ymmärrys omien koulutusvalintojen synnyttämistä mahdollisuuksista kartuttaa työelämäkompetenssia ja omaksua tieteelliseen tutkimukseen perustuvien yliopisto-opintojen arvoperusta.

Luotamme nuoriin Opettajan ja opiskelijan välinen avoin vuorovaikutus mahdollistaa molemminpuolisesta tuntemisesta kehittyvän keskinäisen ymmärryksen ja luottamuksen ilmapiirin syntymisen. Kasvava luottamus luo edellytyksiä tukea opiske-lijan omia opintopolkuun liittyviä valintoja. Se synnyttää myös riittävän opiskelumotivaation, joka on välttämätön edellytys tavoitteelliselle ja pitkäjänteiselle opiskelulle sekä valmistumisen jälkeisten ammattitehtävien hyvälle hoitamiselle rakennettaessa yhteiskuntaa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Opettajan ja opiskelijan välinen luottamuksellinen yhteistyösuhde opettaa toimimaan elinikäisen oppimisen maailmassa hyvinkin vaativissa niin yksilösuorituksiin kuin yhteistyöhön perustuvissa työtehtävissä.

Yliopistoilla on vastuu laadukkaan opetuksen järjestämisestä Yliopistoilla on autonomiaan perustuva vastuu opettajien ammatillisen pätevyyden varmistamisesta. Yliopistot käyttävät oikeudenmukaisia ja läpinäkyviä menettelyitä opetushenkilökunnan rekrytoinnissa ja valintakriteereitä riittävän laajasti, niin että opetuksen tarpeet tulevat aidosti otetuiksi huomioon. Yliopisto käyttää yliopiston kaikki tehtävät käsittävää kokonaisoptimointia henkilöresurssien mitoituksessa ja laadullisessa kehittämisessä. Opettajat muodostavat ryhmän, jonka jäsenille on määritelty yliopiston kolmesta päätehtävästä muodostuvaa kokonaisuutta palvelevat erityisroolit, jotka tukevat tasapuolisesti ja riittävästi myös opetuksen erityistarpeita.

Yliopistot pyrkivät tehostamaan opetusta koordinoimalla eri opettajien opetuksen sisältöjä rajoittamatta liiaksi akateemista vapautta sekä luovuutta ja innovatiivisuutta. Opettajien vertaistuki, joka on käytössä laajasti muun muassa Isossa-Britanniassa, auttaa lisäämään opetuksen pedagogista laatua ja sisällöllistä uudistumista. Kriittiseksi ystäväksi (critical friend) kutsutun toisesta yliopistosta tulevan arvioitsijan/mentorin vertaistuki estää itsenäisen asiantuntijaopettajan eristäytymistä ja edistää opetussisältöjen ajantasaistamista ja opetuskokonaisuuksien suun-nittelua.

Opettajille on tarjolla koulutusta, joka kehittää opettajien yliopistopedagogista yleisosaamista sekä monia erityistaitoja kuten opiskelijoiden ryhmätyövalmiuksien kehittämiseen liittyviä valmennustaitoja. Systemaattisella koulutuksella opettajat pystyvät soveltamaan opetustyössä uusimpia opetusmenetelmiä ja tekniikoita. Hyvän opetusyliopiston opettajien on mahdollista muiden työtehtävien häiritsemättä kehittää opetustaitoja käyttämällä hyväksi yliopistojen tarjoamia monipuolisia koulutuspalveluita.

Opettajat ovat oikeutettuja saamaan rakentavaa ja ymmärrettävää palautetta opiskelijoilta ja työtovereilta ja velvoitettuja antamaan laadukasta palautetta. Hyvässä yhteisössä ymmärretään positiivisen palautteen suuri merkitys.

Yliopisto-opetukselle on annettava sille kuuluva ja jopa lainsäädännössä määritelty arvostus tutkimuksen rinnalla. Arvostuksen parantamisessa auttaa, että yliopistoyhteisö sisäistää hyvästä opetuksesta ja opiskelusta syntyvän suomalaisen innovaatiojärjestelmän tiedon ja osaamisen siirron valtaväylän todellisen merkityksen. Tutkimus saa oikeutuksensa tämän väylän laadukkaasta toiminnasta.


KÄSITYS NYKYTILASTAHaetaanko tutkijaa? Yliopistolain mukaan tiedeyliopiston professorin tulee harjoittaa ja ohjata tieteellistä tutkimustyötä, antaa siihen perustuvaa opetusta ja seurata tieteen kehitystä sekä osallistua alallaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Näin määritelty osaamisen kenttä on laaja ja sen tasapainoinen hallinta vaatii monenlaisia taitoja ja lahjakkuutta esimerkiksi tieteen tekemisen, opettamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen sekä vaikuttamisen alueilla. Yliopistotyön monimutkaistuessa koko osaamisalueen erinomainen hallinta on yhä harvemmin mahdollista yhdelle ihmiselle. Vastuullisten johtajien on huolehdittava siitä, että yliopistoissa ja niiden tulosyksiköissä huolehditaan laissa määriteltyjen tehtäväalueiden muodostaman kokonaisuuden optimaalisesta hallinnasta. Yliopistoille on tullut autonomian lisääntymisen myötä erityisvastuu tasapainoisesta toiminnasta, joka turvaa hyvän opiskelun edellytykset.

Melko monet opiskelijat ovat keskeyttäneet metsätieteiden opinnot. Se antaa viitteitä siihen, että opiskelijat eivät ole täysin sisäistäneet, että valmentautuminen kohtaamaan työelämän vaatimukset on pitkäjänteisyyttä ja luottamusta edellyttävä prosessi. Kolmen vuoden kandidaattiopinnot ja kahden vuoden maisteriopinnot muodostavat elinikäisen oppimisen yliopisto-osion, joka synkronoi opiskelijan osaamisen sekä työnantajan tarpeet yhteisiksi työelämään liittyviksi odotuksiksi ja mahdollisuuksiksi.

Metsäopetusyksiköissä opettajien ja opiskelijoiden välejä on luonnehdittu yleensä mutkattomiksi ja joustaviksi. Tämä johtuu sekä suhteellisen pienistä yksiköistä että vuosikymmenien perinteestä ja on luonut varsin hyvät edel-lytykset tulokselliselle opettamiselle ja opiskelulle. Yliopisto-opettajan työ on ollut ja on edelleenkin ennen muuta yhteiskunnan tarvitsemaa asiantuntijuutta lisäävän kehitysprosessin ohjaamista. Se on pitänyt yllä edellä mainittua modernin yhteiskunnan tiedon ja osaamisen siirron valtaväylää. Väylän toimivuus edellyttää kaikkien osapuolien sitoutumista määrätietoiseen työhön. Samalla se vaatii myös tieteeseen perustuvan oppimisen vaatiman luovuu-den merkityksen ymmärtämistä. Yhteiskunnan innovaatiojärjestelmän tarpeiden täyttämisessä on kehittämistä.

Yliopistojen resurssijaon perusteella on ollut vaikeaa ymmärtää opetuksen heikohkoa arvostusta, koska OKM:n käyttämässä rahoitusmallissa opetuksen painotus on jopa tutkimuksen painotusta suurempi. Autonomiasta johtuen eri yliopistojen sisäinen rahoitusmalli voi poiketa merkittävästi OKM:n käyttämästä rahoitusmallista. Yleisenä suuntauksena yliopistoissa on ollut painottaa tutkimuksen rahoitusta.

Perusrahoituksen lisäksi yliopistojen henkilökunta hankkii täydentävää rahoitusta. Se kohdistuu pääasiallisesti tutkimuksen rahoittamiseen. Mahdollisuus hankkia täydentävää rahoitusta lisää opetusta enemmän arvostetun tutkimustyön edellytyksiä, mikä taas lisää mahdollisuuksia hankkia täydentävää rahoitusta. Tutkimuksen ja täydentävän rahoituksen kehä on vahva henkilökohtainen kannustin. Vastaavaa kannustinta ei opetustehtäville ole olemassa. On tietysti totta, että tutkimusedellytysten kehittyminen voi parantaa tutkimukseen perustuvaa opetusta. Toisaalta voimakas tutkimus voi suunnata opetusta yhteen erikoisalaan.

Nykyisin professorin tehtävää täytettäessä yhteiskunnallinen aktiivisuus ja vaikuttaminen jäävät usein varsin vähäiselle huomiolle. Kelpoisuuden määrittelyssä on ehkä mainittu vain toiminta kansainvälisissä luottamustehtä-vissä. Kansallinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus tuntuu olevan yliopistoille vaikeasti hakuprosessiin sopiva kriteeri niin tutkimuksen kuin opetuksen osalta, vaikka yhteiskunnallinen vuorovaikutus on jopa kirjattu yliopistolakiin. Tutkinto-opetuksen kannalta yhteiskunnallinen vaikuttavuus niin julkisen sektorin kuin elinkeinoelämän suuntaan on tärkeää. Siitä opiskelijat saavat tuoretta tuntumaa oman ammattialansa uusimpiin työelämävaatimuksiin sekä yhteiskunnallisiin linjauksiin ja kehitystrendeihin.

Professorin tehtävä on täytynyt asettaa julkisesti haettavaksi otettaessa henkilö toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Julkisen haun periaate on hyvä, koska julkisuus lisää yliopistojen välistä henkilöstövaihtoa sekä ulkomaalaisten hakeutumista suomalaisiin yliopistoihin. Professorin tehtävä voidaan täyttää myös kutsusta haet-tavaksi silloin, kun tehtävään voidaan valita erityisen ansioitunut henkilö tai tehtävään valitaan määräajaksi. Tämä mahdollisuus on lisännyt joustoa rekrytointeihin ja se on ollut hyvänä apuna pyrittäessä toteuttamaan yliopiston strategisia tavoitteita.


Suomen yliopistot ovat siirtymässä perinteisestä täyttötavasta niin sanottuun urapolku- eli tenure track -järjes-telmään, joka on yleinen esimerkiksi Yhdysvalloissa. Perusidea on palkata nuori lupaava tutkija (yleisesti koros-tetaan tutkimusansioita) urapolun aloitustehtävään, josta välivaiheiden kautta voi päätyä professoriksi. Jokaisen vaiheen loppupuolella henkilön ansiot arvioidaan, ja mikäli ne eivät riitä seuraavaan vaiheeseen siirtymiseen, tehtävän hoito päättyy. Toisaalta jos ansiot riittävät, henkilö siirtyy seuraaville tasoille ylöspäin, kunnes hän saa vakinaisen paikan professorina.

Tenure track -järjestelmän toteutuksessa on heijastunut tutkimuksen painottaminen. Nuorilla opettajilla on ollut vain vähän opetustehtäviä. Monet heistä opettaisivat mielellään ja olisivat varmasti erittäin hyviä opettajia. Erityisesti tutkimusta rahoittavan Suomen Akatemian linjaukset vaikuttavat tutkimuksen ja opetuksen osuuksiin työaikabudjeteissa. Akatemia onkin ilmeisesti kehittämässä ohjeistusta, joka mahdollistaa entistä joustavamman työajan kohdentamisen eri tehtäviin. Voimassa olevan ohjeistuksen mukaan yliopistojen on ollut vaikeaa poiketa Suomen Akatemian suosituksista, koska johtavana periaatteena on ollut, että kaikkia urapolkujärjestelmässä työskenteleviä tulee kohdella samojen työaikasuunnitteluun liittyvien periaatteiden mukaisesti.

Tasojen määrä urapolkujärjestelmässä voi vaihdella. Tasot voivat olla esimerkiksi seuraavat:1. yliassistentti/yliopistonlehtori/yliopistotutkija, 1. kausi (2–4 vuotta)2. yliassistentti/yliopistonlehtori/yliopistotutkija, 2. kausi (4 vuotta)3. apulaisprofessori (4 vuotta)4. professori

Opettajan palkkaaminen on ollut pitkävaikutteinen sijoitusYliopistollisen opetushenkilön haussa valittavan tutkija-opettajan henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat kysei-sen oppiaineen opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen jopa 30–40 vuotta. Erityisesti soveltavalla alalla kuten metsätieteissä koulutustarpeet saattavat muuttua varsin nopeastikin yhteiskunnallisten muutosten ja toimialake-hityksen seurauksena. Tällä hetkellä, kun yliopistojen resursseja vähennetään, on suunnittelu ja ennakointi henki-lövalintojen osalta erittäin vaikeaa. Usein tutkija-opettajien eläköityminen tai siirtyminen muihin tehtäviin suuntaa satunnaisesti opetusta jäljelle jäävien osaamisen eikä esimerkiksi muuttuvan työelämän tarpeiden mukaan.

KEHITTÄMISEHDOTUKSIA: 1. Strategisessa suunnittelussa määritellään selkeästi yliopiston tahtotila ja etenemislinjaukset, joita seuraamalla

yhteiskunnan opetushenkilökunnan toiminnalle asettamat tavoitteet (opetus vs. tutkimus) saavutetaan tasapai-noisesti. Strategisessa suunnittelussa yliopiston korkeimmilla hallintoelimillä on keskeinen rooli.

2. Metsätieteellistä opetusta antavat yksiköt toimivat avoimien keskustelujen, arviointien ja suunnittelun avulla, niin että opetukselle luodaan strategisen suunnittelun tavoitteiden mukaiset toimintaedellytykset.

3. Käytetään hyväksi henkilökunnan erikoistumista kaikkien yliopistoille lakisääteisesti määriteltyjen tehtävien kuten opetuksen hoitamiseen. Käytetään hyväksi nykyiset henkilöstön rekrytointiperiaatteet, jotka mahdollista-vat entistä monipuolisempien kriteerien käyttämisen uutta henkilökuntaa valittaessa.

4. Opetushenkilökunnan henkilökohtaisissa kehittämissuunnitelmissa otetaan huomioon entistä paremmin ja pitkäjänteisemmin yksikön opetukseen liittyvät kokonaistavoitteet. Kehitetään tarkoituksenmukainen toimin-tamalli, joka ottaa huomioon tasapainoisella tavalla akateemisen vapauden ja yhteisöllisen vastuun opetuksen toteuttamisessa.

5. Käytetään akateemisen urapolun (tenure track) sekä kutsumismenettelyn suomia mahdollisuuksia toiminnallista joustavuutta lisäävinä keinoina opetushenkilöstön rekrytoinnissa. Suunnitellaan rekrytointiin rahoituksellisia joustavuuselementtejä (myös yliopistojen ulkopuolinen rahoitus), niin että pystytään nopeasti reagoimaan muuttuvan yhteiskunnan ja erityisesti metsäalan tarpeisiin.

6. Käytetään opetuksen laadun parantamisessa ja opetuskokonaisuuksien sisällöllisessä optimoinnissa ulkopuoli-sen kriittisen ystävän (critical friend) menetelmää vaarantamatta akateemisesta vapaudesta saatavia etuja.


7. OPETUKSEN JÄRJESTÄMINENTAVOITETILAMonipuolisia menetelmiä ja ohjaustaMetsäopetus on kaikkien opetettavien oppiaineiden osalta tulevaisuudessa laadukasta ja se toteuttaa opetukselle asetettuja kansallisia ja yleiseurooppalaisia tavoitteita. Opetuksen työmarkkinarelevanssi on suuri ja opetus pystyy vastaamaan tieteellisen jatkokoulutuksen vaatimuksiin. Opetuksessa pystytään ottamaan joustavasti huomioon nopeasti muuttuvan yhteiskunnan ja toimialan osaamistarpeet.

Opetuksessa käytetään perinteisen luento-opetuksen ja niihin liittyvien tenttien lisäksi laajasti muita opetusme-netelmiä kuten ryhmätöitä, paneeleita, harjoituksia, väittelyitä, aineistomateriaalin syväanalyysiä, oppimispäiväkir-jan pitämistä, fasilitaattorikursseja jne. Verkko-opetuksen lisääntymisen myötä opetus toteutetaan yhä enemmän monikanavaopetuksena. Hyvinkin erilaisten kotimaisten ja ulkomaisten koulutusohjelmien opiskelijoille järjestetään yhteisiä kursseja. Opetustilanteissa opiskelijat saavat konkreettisesti tuntumaa muiden tieteenalojen ja muista kulttuureista tulevien opiskelijoiden ajatteluun ja metsäsuhteeseen. Opiskelijat saavat myös käsityksen metsiin liittyvien moninaisten yhteiskunnallisten kytkentöjen ja työelämän tehtävien monimuotoisuudesta ja monista metsiin kohdistuvista näkemyksistä ja käsityksistä.

Opiskelijat suorittavat joustavasti monipuolisia geneeristen opintojen kursseja ja kokonaisuuksia (esim. johtami-nen, kommunikointi, monikulttuurinen tiimityö ym) huomattavan paljon muilla kuin metsätieteen laitoksilla. Laajaa kieliopintojen valikoimaa hyödynnetään tehokkaasti sisällyttämällä tutkintoihin ulkomailla suoritettavia opintoja. Metodikurssien (matematiikka, fysiikka, tietojenkäsittelytiede jne.) uudet opetusmenetelmät parantavat oppimis-tuloksia ja lisäävät motivaatiota opiskella näitä aiemmin vaikeina pidettyjä oppiaineita

Laadukasta opetusta tukeva opiskelijoiden ryhmä- ja yksilöohjaus sekä mentorointi lisäävät opiskelumotivaatiota ja metsäalaa kohtaan tunnettavaa kiinnostusta. Muun muassa tästä seuraa, että opiskelun keskeyttävien määrä on hyvin pieni. Lopullisen keskeyttämispäätöksen tehneitä autetaan löytämään uusi alku riittävän kiinnostavalle opiskelu- tai työuralle.

Digisukupolven opiskelijatVahva luottamus digisukupolven nuoriin heijastuu valinnan vapauden lisääntymisenä opintosuunnitelmissa. Samalla opiskelijat ottavat entistä enemmän vastuuta opinnoistaan ja valinnoistaan. Opettajan roolissa vahvistuu opiskelijoiden nykyistä vapaampaan valintaan perustuvien opintosuunnitelmien rakentamisen ja toteuttamisen ohjaus ja seuranta. Osalle opiskelijoista voidaan myöntää oikeus opiskella lähes täysin vapaasti valittavan opetus-suunnitelman mukaan. Vapaasti valittavassa ohjelmassa tutkinnon tarjoava yksikkö määrittelee metsäopintojen sekä jatko-opiskelukelpoisuuteen vaadittavien menetelmäopintojen osuuden. Koulutuksen perusperiaate on, että opiskelijat haluavat lähtökohtaisesti valmistautua tekemään työtä hyvien asioiden eteen.

Opetuksen ydinalueesta laadun erottautumistekijäOpetuksen tarkoituksenmukaiseksi ja kustannustehokkaaksi järjestämiseksi on määritelty tieteelliseen tutkimuk-seen perustuvan metsäopetuksen ydinalue. Sen resursointi perustuu yliopistojen yhteistyönä toteuttamaan metsäopetuksen kokonaisuuden optimointiin. Metsäopetuksen ydinaloja voidaan opettaa kahdessa yksikössä, mikä varmistaa opetuksen järjestämiseen kilpailuelementin. Ydinaloja, joiden koulutustarve on pieni, voidaan opettaa vain yhdessä yksikössä, jolloin kyseinen koulutusyksikkö on kansallisessa monopoliasemassa. Metsä-opetuksen ydinalueesta, jonka järjestämisestä metsäalan opetusyksiköt ovat täysin vastuussa, muodostuu selvä erottautumistekijä. Laadukkaasti järjestetty opetus takaa hyvän opiskelukokemuksen.


Laaja-alaisessa metsäopetuksessa tarvittava ydinalueen ulkopuolinen opetus järjestetään useampivuotisiin sopimuksiin perustuen yliopistojen muiden laitosten, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten tai muiden laadukkaita opetuspalveluja tarjoamaan kykenevien avoimen tai julkisen sektorin toimijoiden kanssa. Yliopistojen metsäyksiköiden yhdessä tai erikseen hankkiman ulkopuolisen opetuksen kustannustehokkuus perustuu pitkäkes-toisiin ostopalvelusopimuksiin.

Kansainvälisyys ja kansainvälinen asema maailman tunnetuimpien yliopistollisten metsäalan koulutusyksiköiden joukossa realisoituu ja näkyy hyvänä sijoituksena kansainvälisissä vertailutilastoissa ja huomattavana ulkomaalais-ten, myös maksavien tutkinto-opiskelijoiden joukkona. Kansainväliselle koulutukselle on asetettu omat tavoitteet, jotka perustuvat Suomen asemaan arvostettuna metsäalan asiantuntijamaana. Tavoitteen asettaminen perustuu yliopistojen yhteistyöhön ja sitoutumiseen kehittää metsäalan koulutuksen Suomi-brändiä (lisää kohdassa 9).

Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden väylänä on kiinteä yhteistyö avoimen ja julkisen sektorin metsäalan toimijoi-den kanssa. Yliopistojen ulkopuolisia asiantuntijoita käytetään laajasti niin opetuksessa kuin työelämävalmiuksien parantamista edistävässä mentoroinnissa. Yliopistojen ulkopuolisten asiantuntijoiden opetus koordinoidaan suunnitelmallisesti tutkintokoulutuksen monitavoitteiseen kokonaisuuteen. Keskeisenä tavoitteena elinkeinoelä-män ja julkisen sektorin asiantuntijoiden opetuksessa tulee olla laadullisen työllistymisen edistäminen.

Yliopistojen metsäopetusta antavat yksiköt ovat opetustehtävässään proaktiivisia ja oppivia organisaatioita, joihin ei sovi käytännön toimijoiden perässä kulkijan leima. Kaikki yliopistoyhteisöön kuuluvat ryhmät kuten opetus- ja tutkimushenkilöstö, muu henkilöstö ja opiskelijat otetaan tasapuolisesti mukaan proaktiivisesti luovan ilmapiirin rakentamiseen. Oppivan organisaation tärkein voimavara on yhteisön kokonaistavoitteen ymmärtävä ja sen toteuttamiseksi toimiva jäsen. Yhteisön toiminta järjestetään synnyttämään edellytyksiä uudistumiselle ja uusien asioiden opiskelulle sekä vastuun ottamiselle uusista opetuksen sisällöistä ja menetelmistä. Opetuksen uusiutumista palveleva oppiminen perustuu kannustavaan, innostavaan ja mahdollistavaan johtajuuteen, joka arvioi ja tukee sovittujen suunnitelmien ja sopimusten toteutumista.

KÄSITYS NYKYTILASTAParemminkin voisi mennäMetsäopetusyksiköt ovat lähteneet kehittämään monia opetuksen ideaalitilaa kuvaavista kehittämistoimista varsin reippaasti viime vuosina. Yleisestikin havaittuja muutostarpeita on ollut harmillisen vaikeaa toteuttaa jo yksistään huomattavan suuriin yliopistoihin liittyvien hallinnollisten prosessien hitauden vuoksi. Pienet koulutusalat kuten metsätiede eivät ole tahtoneet saada ääntään riittävästi kuuluville.

Metsäalan opintojen ja opetuksen laatu vastaa hyvinkin suomalaisten yliopistojen keskimääräistä laatutasoa. Näin voi päätellä useista yliopistoissa tällä ja viime vuosikymmenellä toteutetuista opiskelijoille suunnatuista kyselytutkimuksista. Myös eurooppalaiset vertailututkimukset ja muut havainnot (opettajien ja opiskelijoiden vie-railut) osoittavat suomalaisten metsäopintojen olevan järjestelyiltään vähintäänkin keskitasoa. Metsäsektorin vaisu menestys viime vuosikymmenellä on todennäköisesti vaikuttanut metsäopetuksen kehittymismahdollisuuksiin. Viime vuosien positiiviset metsäsektorin näkymät eivät ole vielä ehtineet vaikuttaa yliopistojen päätöksenteossa. Näin varsinkin, kun yliopistojen yleinen taloustilanne on ollut heikko.

Useat globaalit vertailututkimukset, joihin on viitattu usein korkeakoulupoliittisissa keskusteluissa, mittaavat yliopistojen tuloksellisuutta. Useimmiten näissä tutkimuksissa on tarkasteltu tieteenalayksiköiden kokonaistoimin-taa, eikä tuloksista voi suoraan päätellä pienen koulutusalan opetuksen järjestämisen onnistumista. Koulutusala-kohtaisia vertailututkimuksiakin on tarjolla, mutta metsäalaa koskevia tuloksia ei valitettavasti ole julkaistu erillisinä. Esimerkiksi QS-vertailun esittämistä maatalous- ja metsätieteellisen alan tuloksista on pääteltävissä, että suoma-lainen metsäalan yliopistokoulutus kuuluu maamme kansainvälisesti arvostetuimpien yliopistollisen tutkimuksen ja koulutuksen alojen luokkaan. Sekä Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteiden että Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden sijoittuminen koko maatalous- ja metsätieteellisellä alalla tasoluokkaan 50–100 ei kuitenkaan ehkä täysin vastaa sitä arvostusta, joka suomalaisella metsätieteellä ja siihen perustuvalla yliopistokoulutuksella on maailmalla.


Kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön risut ja ruusutYliopistojen metsäopiskelijoista suuri osa on pitänyt käytännön metsätöiden opetusta erittäin tarpeellisena urakehityksen kannalta. Tämän tarpeen tyydyttämiseen on löydetty hyviä ratkaisuja muiden oppilaitosten kou-lutustarjonnasta. Eräs tehokkaimmista järjestelyistä lienee Itä-Suomen yliopiston metsäopetuksen ja Valtimolla sijaitsevan Pohjois-Karjalan ammattiopiston yhteistyö metsäteknologian harjoituskurssien järjestämisessä. Monivuotinen yhteistyö on osoittautunut kaikin puolin hedelmälliseksi. Varsinaisen opetuksen ja opiskelun lisäksi tutustuminen erilaiseen opiskeluympäristöön sekä opettajiin ja opiskelijoihin on merkittävästi monipuolistanut yliopiston kampuksen tarjoamaa opiskelukokemusta.

Ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten opetusyhteistyötä ei yliopistoissa ole hyödynnetty riittävästi. Monista yrityksistä huolimatta eri oppilaitosten välistä koulutusyhteistyötä ei ole pystytty hyödyntämään opiskeli-joiden etua ajatellen maksimaalisesti. Ammattikorkeakoulujen omistusjärjestelyjen monet muutokset ovat vaikeut-taneet yhteistyökaavailuja. Yliopistoissa on vierastettu liiallista tukeutumista muiden oppilaitosten kuin yliopistojen opetusosaamiseen. Käynnissä olevat eräiden yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistämissuunnitelmat voivat toteutuessaan mahdollistaa aivan uudenlaista koulutuksen kokonaisoptimointia erityyppisten oppilaitosten kesken. Metsäopetusta antavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut eivät toistaiseksi ole ainakaan julkistaneet yhdistämis-suunnitelmia.

Kummankin yliopiston metsätieteiden opetuksessa on kiitettävästi paneuduttu kansainvälisen opetuksen kehittämiseen. Ilman riittäviä kansainvälisiä kontakteja metsäopetuksen yksiköt eivät pysty kilvoittelemaan yliopistokoulutuksen terävimmässä kärjessä. Tätä kansalliset koulutusstrategiat ovat edellyttäneet. Kilpailukyisen opetuksen järjestämiseen on käytetty saatavilla olevia resursseja luovasti ja monipuolisesti. Opetusta on toteu-tettu kiinteän laitosrakenteen pohjalta (VITRI), verkostoperustaisesti (MSc European Forestry, Cross-Border University), ydinopetukseen integroituna (The Master’s Programme in Forest Sciences) sekä tutkimuslaitosten ja muiden julkisten organisaatioiden kanssa yhteistyönä toteutettuina kansainvälisinä kesäkouluina.

Opiskelijoiden työssäkäynti ennen valmistumista ja yrittäjyysOpiskelijoiden osallistumisesta uudenlaisen yliopiston rakentamiseen on syntynyt aina mielenkiintoisia avauksia. Viime vuosina opiskelijoiden huoli ja aktiivisuus on kohdistunut muun muassa käytännön työelämään valmen-tautumiseen. Opiskelijat ovat pitäneet aina käytännön työelämään perehdyttämistä jo opintojen aikana erittäin tärkeänä tulevalle urakehitykselle. Yliopistoilla on resursseja tukea harjoittelua, mutta laadullisesti täysipainoista harjoittelua ei ole ollut tarjolla läheskään kaikille. Käytännössä harjoittelupaikkoja ei tahdo olla riittävästi niille opiskelijoille, jotka tarvitsevat eniten syvällistä ja laadukasta perehtymistä työelämään.

Helsingin yliopiston metsäopiskelijoiden oma-aloitteisuus on johtanut yrittäjyys- ja työelämävalmiuksia lisäävän osuustoimintayrityksen eli Uniforstin perustamiseen. Uniforstin markkinointiesitteen mukaan sen kautta löytyy tulevaisuuden ammattilaisia erilaisiin työtehtäviin, joihin löydetään osaajia kustannustehokkaasti ilman vaivalloista rekrytointiprosessia. Työvoimaa tarjotaan joustavasti niin pitkä- kuin lyhytaikaisiin työtehtäviin mukaan lukien tutkimus- ja markkinointipalvelut.

Ainejärjestöjen, osakuntien ja yliopistojen hallintoelinten luottamustehtävissä toimiminen on koettu hyväksi keinoksi työelämävalmiuksien lisäämiseen. Valitettavasti osallistumisaktiivisuus luottamustehtävien hoitamiseen ei ole viime vuosina ollut kasvussa. Tehtävät tahtovat kasaantua aktiivisimmille ja osaavimmille opiskelijoille.

KetteryysvajettaMetsäopetuksen reagointiherkkyys ja muutosketteryys ovat olleet kovassa testissä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Vahvasti soveltavan alan kuten metsätieteiden odotetaan reagoivan nopeasti, tai jopa toimivan proaktiivisesti metsille annettavien uusien merkitysten vyöryessä elinkeinoelämän uusiin toimintamalleihin samoin kuin kansalliseen sekä EU:n lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin. Suomalaisten yliopistojen kyky ottaa huomioon yhteiskunnallisia muutoksia opetuksessa ja tutkintorakenteissa ei ole riittävän hyvä. Vuosi tahtoo olla kovin lyhyt aika vähänkin merkittävämmän muutoksen tekemiseen tutkinto-ohjelmaan. Avoimeksi tulevan pro-


fessuurin täyttö saattaa kestää vuosia ja täysin uusien professuurien perustaminen vielä huomattavasti kauemmin. Ulkopuolisen rahoituksen hankkimismahdollisuuksia muutosten vauhdittamiseen heikentää esimerkiksi se, että lahjoittajan osuus lahjoitusprofessuurien kustannuksista on kasvanut merkittävästi.

Yliopistollista metsäopetusta puristava puu ja kuori ovat perinteitä korostava toimintamalli ja dynaamisuutta edellyttävä muuttuva toimintaympäristö. Toiminta näiden ajureiden välissä tasapainoillen on muuttunut yhä vaativammaksi. Opiskelijoiden kärsimättömyys yliopistojen vanhakantaisia toimintamalleja kohtaan on lisääntynyt viime vuosina. Yliopistoja on toki uudistettu, mutta onko löydetty yliopistojen oma ja uusi toimintamalli? Näyttää siltä, että uudistukset nojaavat liiaksi vanhoihin yrityselämän hylkäämiin toiminta- ja johtamistapoihin. Ketteryys, joustavuus ja innokkuus eivät riittävästi näyttäydy opiskelijoille rakenteellista kehittämistä toteuttavassa yliopisto-laitoksessa.

KEHITTÄMISEHDOTUKSIA1. Kehitetään opettajien ohjausvalmiuksia ja -mahdollisuuksia siten, että mestari-oppipoika -suhde vahvistuu.

Osoitetaan opettajille mahdollisimman varhaisessa opintojen vaiheessa selkeä ryhmä opiskelijoita, joiden opiskelun kokonaisuudesta opettaja kantaa ohjausvastuuta yhdessä opinto-ohjaajien kanssa.

2. Yliopistojen ulkopuolisten asiantuntijoiden opetus liitetään koordinoidusti tutkintokoulutuksen monitavoittei-seen rakenteeseen.

3. Opetuksen ydinalueen määrittelyllä terävöitetään laatuun liittyviä erottautumistekijöitä.4. Vahva luottamus digisukupolven nuoriin heijastuu valinnan vapauden lisääntymisenä opintosuunnitelmissa.

Opiskelijat ottavat entistä enemmän vastuuta opinnoistaan ja valinnoistaan. Oikeudet ja vastuu kulkevat käsi kädessä.

5. Opetuksessa käytetään perinteisen luento-opetuksen ja niihin liittyvien tenttien lisäksi laajasti muita opetusme-netelmiä kuten ryhmätöitä, paneeleita, harjoituksia, väittelyitä, aineistomateriaalin syväanalyysiä, oppimispäivä-kirjan pitämistä, fasilitaattorikursseja jne.

6. Otetaan opetuksen suunnittelun perusperiaatteeksi laadullisen työllistymisen edistäminen.

8. OPETUKSEN SISÄLTÖTAVOITETILAUutta tarvitaan, mutta jostain on luovuttavaKoko metsäalan yliopistoyhteisö panostaa tulevaisuudessa myös menetelmäopintojen kuten tilastotieteen, matematiikan, tiedonlouhinnan ja mallittamisen opettamiseen ja opiskeluun. Niitä pidetään keskeisinä ja tärkeinä kaikessa tieteeseen perustuvassa metsiin liittyvässä asiantuntijuudessa. Opetus on pystyttävä toteuttamaan kiin-nostavasti, niin että vähemmilläkin koulutiedoilla on mahdollista hankkia riittävä metodinen valmius ymmärtää niin yhteiskuntatieteellisiä, teknologisia ja teknisiä sekä taloudellisia ja biologis-ekologisia ammattiasioita. Opetuksessa käytetään sellaisia opetus- ja ohjausmenetelmiä, joiden avulla opiskelijoiden kiinnostus opintoja kohtaan kasvaa.

Opetuksen sisältöjä suunniteltaessa otetaan huomioon tulevaisuudessakin nopeasti etenevä julkisen sektorin ja avoimen sektorin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden suhteen muuttuminen. Muutos vaikuttaa muun muassa työmarkkinakenttään sekä metsänomistajuuteen. Metsäsektorin yritysrakenne muuttuu ja metsää arvotetaan selkeämmin kuin ennen varallisuuseränä. Toisaalta metsien omistuksen tavoitteiden kirjo kasvaa ja metsien talou-dellisen arvon merkitys vähenee huomattavasti monien metsänomistajien tavoitteissa.

Bio- ja kiertotalouden merkityksen lisääntyessä metsäopinnoissa keskeiset metsäekosysteemin osatekijät kuten hiilen ja veden varasto- ja kierto-ominaisuudet sekä uusiutuvuus otetaan huomioon teorianmuodostuksen läh-


tökohtina. Hiili on merkittävä ilmastonmuutoksen suhteen ja erityisesti kansainvälisissä yhteyksissä metsäekosys-teemien vesitalous saa uusia merkityksiä. Ihmisen janon torjunnan lisäksi puhtaan veden arvostus tulee liittymään laajasti monien teollisuuden alojen sekä erityisesti turismin ja maatalouden tarpeisiin.

Kummassakin yliopistossa opiskelumahdollisuudet kattavat laaja-alaisesti metsätieteiden tärkeimmät osa-alueet. Yksiköiden todennäköisesti vähenevät omat opetusresurssit suunnataan metsätieteen ydinalueille. Opetus-tarjonnan sisällöllinen laajuus varmistetaan entistä tiiviimmällä yhteistyöllä metsäopetusta antavien laitosten ja muiden metsiä ja metsäsektoria tutkivien tiedelaitosten sekä myös ammattikorkeakoulujen ja muiden relevanttien toimijoiden kanssa.

Kilpailijamaissa kuten esimerkiksi Ruotsissa pyritään vahvistamaan yhteiskuntatieteellisten aineiden osuutta opetusohjelmissa. Myös Suomessa paineet tämän suuntaiseen kehitykseen lisääntyvät. Tarkoituksenmukaisinta on ainakin ensi vaiheessa pyrkiä lisäämään yhteistyötä soveltuvaa yhteiskuntatieteellistä samoin kuin oikeustieteellistä opetusta antavien yliopistolaitosten kanssa.

Kohti elinikäistä ja kriittisyyteen opettavaa oppimistaYliopistossa vahvistetaan edelleen oppimiseen oppimista ja varustetaan opiskelijat elinikäiseen oppimiseen tarvittavilla tiedoilla ja taidoilla. Elinikäisessä oppimisessa kyky opiskella itsenäisesti ja tarkastella tietoa kriittisesti ovat keskeisiä. Hyvässä yliopistossa kaikki opetustilanteet auttavat opiskelijaa arvioimaan opetuksen sisältöjä kriittisesti. Opettajat mahdollistavat kriittisen arvioinnin opiskelun käsittelemällä opetustilanteissa moniarvoisia ja monipuolisia sisältöaineksia.

Opetusohjelmat toteutetaan yksityiskohtaisesti suunniteltuina kokonaisuuksina, mutta viime kädessä opiskelijat valitsevat ne sisällöt, joista he katsovat hyötyvänsä tulevissa työtehtävissä. Sisältöjen määritteleminen pakollisiksi on perusteltava hyvin. Innostunut ja innostava opettaja pystyy auttamaan opiskelijaa ymmärtämään kurssilla käsiteltyjen asiasisältöjen tärkeyden. Minimiarvosanoin suoritettu pakollinen kurssi on myös opiskelijalta valinta ja samalla palaute.

Tulevaisuuden yliopisto tuntee opiskelijansa tehostetun ohjauksen seurauksena. Tunteminen lisää luottamusta opiskelijoiden kykyyn ja viisauteen tehdä heitä itseään hyödyttäviä oppiaineisiin ja niiden sisältöihin liittyviä valintoja henkilökohtaisiin opetussuunnitelmiinsa. Kaiken metsäopetuksen, josta yliopistoyhteisö on kokonaisuu-tena vastuussa, tarkoituksena on luoda edellytyksiä opiskelijan uratarpeita palvelevaan metsäasiantuntijuuteen kasvamiselle. Monimutkaistuvassa ja nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa luovuudessa on asiantuntijuuden ydin. Luovuus lisääntyy vapauden ja luottamuksen ilmapiirissä.

Opiskelijat käyttävät opintojen sisältöjä pohtiessaan laajasti hyväkseen vaihto-opiskelun tarjoamia mahdolli-suuksia. Hyvin koordinoitu vaihto-opiskelu lisää kansainvälisiin tehtäviin liittyvää työmarkkinakelpoisuutta. Hyvä kansainvälisen opiskelijavaihdon koordinaatio merkitsee myös opetussisältöihin liittyvää suunnitteluyhteistyötä opiskelijoita lähettävän ja opiskelijoita vastaanottavan yliopiston välillä. Eurooppalaisen vaihto-opiskelun laatuun tullaan kiinnittämään erityistä huomiota. Hyvä suunnittelu antaa mahdollisuuksia vaihto-opiskelun opetussisäl-töihin liittyvän joustavuuden lisäämiseen. Vaihto-opiskelu lisää merkittävällä tavalla opinnoista saatavia hyötyjä. Muuttunut kansainvälispoliittinen tilanne tarjoaa työtilaisuuksia päteville metsäasiantuntijoille erityisesti Euroopan unionin tehtävissä sekä muutenkin Euroopassa, ja lähivuosina erityisesti Aasiassa.

Metsäalan monipuolistuminen ja metsäopetuksen sisältöjen sekä tietolähteiden lisääntyminen ja tiedonvälityk-sen nopeutuminen merkitsevät, että kriittisyyteen opettaminen on tulevaisuuden metsäopetuksessa entistäkin tärkeämpää. Metsäopetuksessa on tulevaisuudessa tarkasteltava avoimesti kestävän metsätalouden vaihtoehtoja ja keskusteltava ennakkoluulottomasti metsien merkityksestä muuttuvassa maailmassa. Argumentointitaitoja tukeva ja kriittisyyttä korostava keskustelu tulee olemaan keskeistä metsäopetuksessa.


KÄSITYS NYKYTILASTAOpetuksen sisältöjen kehitys on sidottu professuureihinMetsäopetuksen sisältö on kehittynyt niistä merkityksistä, jotka kuvaavat professuureihin määriteltyjä tehtäviä. Professorit kuten opettajat yleensäkin ovat pystyneet akateemisen vapauden nimissä painottamaan opetuksessa varsin paljon omia tutkimusalojaan ja intressejään. Näin ollen opetuksen sisältöjen puutteita ja päällekkäisyyksiä ei ole riittävästi pohdittu analysoimalla tutkintokokonaisuuden muodostavien kurssien sisältöjä.

Kun yliopistollinen metsäopetus käynnistyi 1900-luvun alussa, ensimmäiset opetusalat olivat metsänhoitotiede, metsänarvioimistiede, metsäpolitiikka ja metsäteknologia. Uudet professuurit, joita on suurempien panostusten kautta perustettu 30–40 vuoden välein, ovat avanneet uusia erikoistumisaloja neljän ensimmäisen oppituolin synnyttämälle perustalle.

Metsänhoitotieteeseen liittyen on yliopistoihin perustettu 9–10 professuuria, metsänarvioimistieteeseen liittyen 4 professuuria, metsäpolitiikkaan liittyen 4–5 professuuria ja metsäteknologiaan liittyen 3–4 professuuria. Luvut ovat suuntaa antavia, koska professuurien nimikkeitä on muutettu, professuureja on siirretty laitosten välillä ja uuden professuurin tehtävät voivat sijoittua useammalle alueelle. Perustettavat professuurit on epäilemättä aikanaan perustettu tarpeeseen, mutta tarpeiden muuttuessa yliopistoilla on käytännössä ollut vain vähän keinoja kohdentaa resursseja uudella tavalla. Viime vuosina toteutettu yliopistolaitoksen reformi on avannut uusia mah-dollisuuksia professuurijärjestelyihin.

Uusia metsätieteiden perusprofessuureista määriteltyjä suuria opetuskokonaisuuksia on avattu erittäin harkiten. Varsinkin taloudellisesti vaikeina aikoina opettajille on jouduttu antamaan vastuuta uusista opetusalueista uusien opettajien palkkaamisen sijaan. Varsinkin yhteiskuntatieteisiin läheisesti liittyvässä opetuksessa (esim. sosiologiset, oikeustieteelliset työmarkkinoihin liittyvät sisällöt) on ollut vaikeaa saada opetusta järjestetyksi olemassa olevilla henkilöresursseilla ja kehitys on jäänyt heikoksi.

Oppituoli ei enää seiso seinien varassaTutkintokokonaisuuksien sisältöjen suunnittelua on helpottanut, että hallinnollisen rakenteen kehittämisessä on johdonmukaisesti kuljettu yhden professorin johtamista laitoksista kohti yhtä suurta yksikkökokonaisuutta. Opis-kelijoiden erikoistuminen on toteutunut yliopistosta riippuen pääaineiden ja opintosuuntien tai erikoistumisalojen valinnalla. Tutkinto-opiskelu on pyritty toteuttamaan työmarkkinarelevanssin kannalta tarkoituksenmukaisiksi arvioituina opintokokonaisuuksina.

Erikoistumista rajaavien tutkintojen sisällöllistä ”putkimuotoisuutta” on onnistuttu vähentämään. Laaja opetustarjonta antaa opiskelijoille myös varsin paljon mahdollisuuksia tehdä valintoja opetussuunnitelmaan. Huomattavan lisän valinnaisuuteen antavat ulkomaisten yliopistojen vaihto-opiskelumahdollisuudet. Niiden suosio ei ole ainakaan lisääntynyt viime vuosina. Syiksi esitetään suomalaisten opintojen antamaa parempaa työmarkki-nakelpoisuutta, aikatauluseikkoja, taloudellisia tekijöitä sekä opiskelijoiden muuttuneita tarpeita ja asenteita.


KEHITTÄMISEHDOTUKSIA1. Tarjotaan aluksi pienelle osalle opiskelijoita mahdollisuus suorittaa lähes täysin vapaasti valittava maisterin

tutkinto. Tällaiseen tutkintoon määritellään vaadittavien metsätieteellisten opintojen määrä. 2. Tarjotaan nykyistä enemmän mahdollisuuksia suorittaa tutkinnossa yhteiskuntatieteellisiä opintoja.3. Panostetaan kovien metodiaineiden (matematiikka, fysiikka, tietojenkäsittelytiede jne) opetuksen kehittämi-

seen. Asiatuntijoina voidaan käyttää esim. LUKE:sta hiljattain eläköityneitä henkilöitä. Heillä on hyvä kokemus metodiaineiden riittävää hallintaa tavoittelevien ja erilaisia koulutustaustoja omaavien tutkijoiden koulutuksesta.

4. Motivoidaan opiskelijoita käyttämään hyväksi vaihto-opiskelumahdollisuuksia. Suunnitellaan vaihto-opiskeluun liittyvät käytännöt ulkomaisten kumppaniyliopistojen kanssa.

5. Suunnitellaan kahden metsätieteellisen yliopistoyksikön yhteistyönä yhdessä toteutettavat opinnot, kilpailtavat opinnot sekä vain toisessa yksikössä tarjottavat opinnot.

6. Suunnitellaan kahden yliopiston yhteistyönä yrittäjyysopinnot.7. Paneudutaan asiantuntijoiden kanssa metsäalalle sopivien oppimaan oppimisen ja elinikäisen oppimisen

mallien kehittämiseen.

9. YHTEISTYÖLLÄ KANSAIN- VÄLISTÄ LAATUA JA TYÖMARKKINARELEVANSSIATAVOITETILAKansainvälinen kiinnostavuus on kotimaisen uskottavuuden edellytysLähitulevaisuudessa Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä toteuttama metsäopetuksen Suomi-brändin maisteriohjelma on maailmalla tunnettuja ja arvostettu. Opetussisällön valinta perustuu yhteiseen metsäopintojen ytimen määrittelyyn. Koulutuksella on kysyntää kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla. Suomi-brändin maisterioh-jelman lukukausimaksut ovat hyvällä eurooppalaisella tasolla. Opiskelijoiden rekrytointi on aktiivista ja kilpailu opiskelupaikoista takaa, että alasta kiinnostuneiden ja motivoituneiden nuorten opiskelu tuottaa hyviä oppimistu-loksia laadukkaassa opiskeluympäristössä.

Suomi-brändin maisteriohjelman hyvä laatu perustuu Helsingin ja Joensuun metsäalan opetusyksiköiden yhteiseen resursointiin. Kumpikin yksikkö sitoutuu kehittämään, suunnittelemaan ja ylläpitämään opetusta panos-tamalla tasapuolisesti ja pitkäjänteisesti ohjelman toteuttamiseen. Kahden vuoden kokonaisopinnoista kumpikin opetusyksikkö ottaa vastuun yhden vuoden opetussisällöistä.

Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto hyväksyvät metsäopetuksen Suomi-brändin strategiseksi painoalaksi, jonka kehittämisestä kumpikin yliopisto asettaa omille yksiköilleen selkeän tulosvastuun. Yliopistot osoittavat vahvaa strategista sitoutumista pientä, mutta Suomelle merkittävää alaa kohtaan. Yliopistot käyttävät eri tutkinto- ohjelmien vertailussa metsäyksiköiden yhteisen kansainvälisen maisteriohjelman kilpailuedun ja erottautumisteki-jän tunnistamisessa suhteellisen edun periaatetta.

Metsäopetuksen Suomi-brändin tutkinto-ohjelman opetusalan tulee olla kansainvälisesti merkittävä, mistä kansainvälisen metsäsektorin lisäksi on selkeää ja erityistä hyötyä myös suomalaiselle metsäsektorille. Alan resursoinnissa on käytettävä joustavia käytäntöjä, niin että opetukselle asetettavat tavallista kunnianhimoisemmat tavoitteet voidaan saavuttaa riittävän nopeasti.

Metsäopetuksen sijoitus kansainvälisissä yliopistovertailuissa paranee yhteisen maisteritutkinnon toteut-tamisen avittamana, niin että sijoituksemme nousee selvästi viidenkymmenen parhaan joukkoon myös koko


maatalous-metsätieteellisellä alalla. Tämän lisäksi on erittäin tärkeää, että Suomi-brändi tulee olemaan metsä- ja luonnonvara-alan sekä biotalouden opintoja suunnitteleville niin suomalaisille kuin muiden maiden nuorille eräs kiinnostavimmista metsäalan opiskelupaikkavaihtoehdoista.

Voimakas panostus metsäsektorin toimijoiden yhteistyöhön Metsäopetuksen kansallista yhteistyötä tulee entisestään parantaa yliopistojen sekä elinkeinoelämän että julkisen ja myös kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Yhteistyöhön luodaan pitkäjänteisesti toimivat ja ennakoitavat, mutta samalla joustavat puitteet. Yhteistyön tavoitteena tulee olla opiskelijan opiskelukokemuksen parantaminen tuomalla koulutukseen entistä enemmän erityisesti työmarkkinoilla tarvittavaa tietoa ja sisältöjä sekä niiden levittämisen menetelmiä (käytössä kaikki menetelmät luennoinnista ja mentoroinnista laboratoriotöihin ja ekskursioihin). Tavoitteena tulee olla näkymien avaaminen valmistumisen jälkeiselle työuralle. Erityisesti ryhmä- ja yksilömentorointien systemaattiseen kehittämiseen ja järjestämiseen kiinnitetään huomiota. Tutkintokoulutukseen integroitu mentorointi lisää koulutuksen työelämärelevanssia ja parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia tunnistaa tulevaisuuden asiantuntijuuteen valmistavia oppimispolkuja. Myös yliopiston ulkopuolisten asiantuntijoiden opetuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan tutkintokoulutuksen kokonaisoptimoinnin lähtökohdista.

Myös metsäopetuksen sisällöllisessä kehittämisessä yliopiston ulkopuolisilla toimijoilla on tärkeä tehtävä. Aktii-visesti tutkinto-opetusta antavat yliopistojen ulkopuoliset opettajat otetaan joustavin ja erityisesti aikaresurssin käytön kannalta kustannustehokkain menettelyin mukaan tutkinto-ohjelmien kokonaisvaltaiseen suunnitteluun. Neuvottelukuntien ja työryhmien työskentelyä on tehostettava ja otettava käyttöön aivan uusia työskentelytapoja. Avoimesti on mietittävä ulkopuoliseen opetukseen parhaiten soveltuvia työskentelymuotoja (esim. verkko-ope-tus), jotka tarjoavat kaikille osapuolille tehokkaasta vuorovaikutuksesta parhaimman hyödyn.

Metsäalan käytännön organisaatioista tulevien opettajien lisäksi ennen muuta Luonnonvarakeskuksella, mutta myös muilla tutkimuslaitoksilla on erittäin merkittävä tehtävä yliopistojen kanssa tehtävässä opetusyhteistyössä. Eri sektoriministeriöiden on ohjauksessaan pystyttävä entistä paremmin korostamaan niitä etuja, joita yhteistyö voi tarjota sekä yliopistoille että tutkimuslaitoksille. Luonnonvarakeskukseen liitetyn metsäntutkimuslaitoksen tavoitteissa korostettiin voimakkaasti alueyksiköiden sijoittumista yliopistopaikkakunnille tai siten, että yhteistyö yliopistojen kanssa on muuten tehokkaasti järjestettävissä. Tätä periaatetta on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan jatkamaan LUKE:n uudessa organisaatiossa. Sen lisäksi on jatkuvasti pohdittava toimia, joilla arkipäivän yhteistyö kahden eri sektoriministeriön rahoittamissa organisaatioissa saadaan sujumaan metsäntutkimuksen ja metsäope-tuksen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Innovatiivisuutta ja rajaaitojen ylityksiäSuomessa on perinteisesti kiinnitetty huomiota julkisen ja avoimen sektorin sekä T&K&K-toimijoiden yhteistyön merkitykseen maamme innovaatiojärjestelmälle. Euroopan unionin kielenkäytössä puhutaan triple helix –mallista. Yliopistojen on aktiivisesti oltava mukana edistämässä kolmikantaisen mallin toimintaa siten, että jokainen metsäalan opiskelija ymmärtää tutkinto-opiskelun aikana mallin merkityksen käytännön innovaatiotoiminnassa. Opiskelijoille on annettava mahdollisuus tutustua ja toimia suomalaisissa osaamis-, innovaatio- ja tiedekeskuksissa. Kolmikantainen toimiva yhteistyö on edellytys yhteiskunnallisesti tarkoituksenmukaiselle koulutukselle ja se on erittäin merkittävä markkinointivaltti ulkomaisilla koulutusmarkkinoilla.

Metsien hyödyntämisen saadessa yhä uusia merkityksiä yliopiston ulkopuolisten opettajien joukkoa on tarpeen rekrytoida myös varsinaisen metsäalan ulkopuolelta. Esimerkiksi energia-, tekstiili-, turismi- ja hyvinvointiteollisuus sekä finanssi- ja viestintäsektori ovat varmastikin kiinnostavia laajenevia työmarkkinoita arvostaville opiskelijoille. Yhteyksien luominen uusille toimialoille vaatii lisääntyvää aktiivisuutta metsäalan perinteisessä kentässä toimimaan tottuneille yliopisto-opettajille.

Ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa tehtävää yhteistyötä on käsitelty muun muassa koh-dassa ”Kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön risut ja ruusut” (sivu 34).


KÄSITYS NYKYTILASTAYliopistojen yhteistyö on lisääntynytYliopistojen metsäopetusta antavien yksiköiden yhteistyö on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti. Lisääntynyt yhteistyö on ennen muuta seurausta monista yksiköiden välisistä professorien ja muiden opettajien ristiin rekry-toinneista. Helsingissä työskennelleitä on siirtynyt Joensuuhun ja päinvastoin. Viimeisten 10-15 vuoden aikana tapahtuneista siirroista johtuen yhteistyötilanne on viime vuosina ollut kovin erilainen kuin 80-luvun alussa, jolloin Joensuun metsäopetuksen perustamisesta johtuneet voimakkaat jännitteet vaikuttivat Helsingistä siirtyneiden ja siellä yliopistouraa jatkaneiden mahdollisuuksiin tehdä yhteistyötä.

Tutkimusyhteistyötä on yliopistojen välillä ollut enemmän kuin kandidaatti- tai maisterikoulutukseen liittyvää yhteistyötä. Suomen Akatemian ja TEKESin monet ohjelmat ovat edellyttäneet eri yliopistojen ja tutkimuslaitos-ten yhteisiä hankesuunnitelmia. Vastaavaa houkutinta ei ole ollut olemassa yliopistojen väliselle kandidaatti- tai maisterikoulutuksen opetusyhteistyölle.

Jatkokoulutusyhteistyö osoittaa, että oikeanlaiset kannustimet lisäävät tehokkaasti yhteistyötä. Jatkokoulutusyh-teistyö kehittyi nopeasti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun Suomen Akatemia rahoitti alakohtaisia kansallisia tutkijakouluja. Yhteisen rahoituksen avulla tohtorikoulutuksen laatu kokonaisuudessaan parani ja opetus monipuolistui. Seuraavan vuosikymmenen suuren yliopistouudistuksen seurauksena perustettiin yliopistokohtaisia tohtorikouluja ja hyvin alkanut yhteistyö taantui. Yhteistyötä olisi periaatteessa voitu jatkaa, mutta taloushallinnolli-set esteet näyttivät nousevan liian suuriksi. Monilla aloilla kuten myös metsäalalla opettajakunnassa olisi ollut halua jatkaa hyvin kehittynyttä yhteistyötä.

Järjestelmällistä kehittämistä yliopistojen, elinkeinoelämän ja julkisyhteisöjen yhteistyöhönJulkisen sektorin sekä elinkeinoelämän ja tutkimuslaitosten sekä yliopistojen kesken on aina ollut varsin paljon ope-tukseen liittyvää yhteistyötä. Henkilösuhteet ovat tärkeitä ulkopuolisten opettajien rekrytoinneissa ja pienellä alalla kuten metsätieteissä yliopisto-opettajien (mukaan lukien ulkopuoliset opettajat) verkosto on kattanut huomatta-van osan keskeisistä asiantuntijoista. Erityisesti tutkimus- ja kehittämisprojekteihin perustuvien henkilösuhteiden avulla yliopistot ovat saaneet yrityselämästä tai julkiselta sektorilta kokeneita asiantuntijoita pitämään luentoja tai esittelemään organisaatioita ja niiden toimintaa kenttäkurssien ja yritysvierailujen yhteydessä.

Johtavat asiantuntijat ovat tarjonneet tietojaan ja osaamistaan myös opiskelijoiden mentorointiin. Mentorointiin osallistuneet opiskelijat ovat selvästi arvostaneet sekä mentoroinneista saamaansa välitöntä ja monipuolista yrityselämätietoa että syvällisiä analyysejä urakehitykseen liittyvistä menestystekijöistä. Vaikka opetukseen liittyvät työelämäsuhteet ovat metsäalan opetusyksiköissä olleet varsin hyvät, ei metsäopetus ole ollut todennäköisesti vastaavanlaisten soveltavien opiskelualojen kuten insinööritieteiden tai lääketieteen tai edes maataloustieteiden opiskelijoiden työelämäkontakteihin verrattuna millään lailla ylivertainen.

Lähinaapureilta hyviä malleja, elinkeinoelämän suuri merkitysVertailu EU:n piiriin kuuluviin lähinaapureihin kuten Ruotsiin ja Eestiin osoittaa, että Suomessa metsäopetukseen liittyvä yliopistojen sekä metsäalan elinkeinoelämän kesken tehtävä yhteistyö tukee opiskelua ja opiskelijoita ainakin eri tavalla kuin vertailumaiden yrityselämä. Eteläisen naapurimaamme Eestin nopeasti kehittyvä mekaani-nen puunjalostusteollisuus samoin kuin julkiset ja julkisrahoitteiset organisaatiot tukevat merkittävällä tavalla Eestin maatalousyliopiston metsäopetusta, esimerkiksi erilaisten stipendijärjestelmien kautta. Ruotsissa elinkeinoelämä on tukenut erityisesti kansainvälisyyttä edistävää perustutkinto-opiskelua monipuolisilla stipendijärjestelmillä. Suomessa elinkeinoelämä ja yksityiset säätiöt ovat osallistuneet enemmänkin lahjoitusprofessuurien sekä tohto-riopiskelijoiden ja tutkimushankkeiden rahoittamiseen.

Valitettavasti yliopistojen niukkenevien resurssien vuoksi mahdollisuudet maksaa korvauksia ulkopuolisille opettajille ovat viime vuosina heikentyneet. Yliopistolaitoksessa viriteltäviin suunnitelmiin rajata ulkopuolisten opettajien rekrytointi koskemaan ainoastaan tohtorintutkinnon suorittaneita henkilöitä, on suhtauduttava erittäin kriittisesti. Julkisella sektorilla ja elinkeinoelämän johtotehtävissä on lukuisia loistavia ja karismaattisia henkilöitä, joiden opetuksen tarjoaminen metsäopiskelijoille parantaa ehdottomasti opetuksen laatua niin sisällöllisesti kuin


opetusteknisesti, riippumatta millään tavalla opettavan henkilön yliopistollisista, tai mistään muistakaan tutkin-noista. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa on erittäin hyviä kokemuksia erään kansakoulupohjalta teollisuusjohta-jaksi ponnistelleen henkilön metsäsektoriyrityksen henkilöstöjohtamisen luennoista, jotka ovat saaneet tunnustusta myös opetushenkilökunnan piiristä. Vaikka yliopistojen on lähtökohtaisesti korostettava niiden tutkinto-opiskelun tuottamaa osaamista, on arvo hyvien opetussisältöjen tuottamisesta annettava kaikelle opiskelijoiden tarpeita palvelevalle ja yliopistollisen koulutuksen laatuvaatimukset täyttävälle osaamiselle.

KEHITTÄMISEHDOTUKSIA1. Käynnistetään yliopistollisen metsäopetuksen Suomi-brändin ja/tai Pohjois-Eurooppa -brändin

kehittäminen kahden opetusyksikön yhteisin voimin.2. Lisätään kummankin koulutusyksikön opetuksen resurssitehokkuutta metsäopetuksen ytimen yhteisellä

arvioinnilla ja arviointia seuraavilla toimenpiteillä. 3. Aktiivista yhteistyötä yliopistojen ulkopuolisten metsäalan asiantuntijoiden samoin kuin muiden alojen

(energia, tekstiili, rakentaminen, turismi jne.) asiantuntijoiden rekrytoinnin osalta tehostetaan.4. Tutkitaan mahdollisuudet toteuttaa koulutusyksiköiden yhteisiä kursseja pitkäkestoisin sopimuksin

ostopalveluperiaatteella.5. LUKEn osaamisen käyttöä opetuksessa tehostetaan.6. Tehostetaan opetushankkeiden kehittämistä ulkopuolisella varainhankinnalla.7. Kehitetään stipendijärjestelmiä.8. Kehitetään opiskelua tukeva järjestelmä, joka edistää yliopiston ulkopuolisten asiantuntijoiden toimintaa

mentoroinnissa ja ohjauksessa.

10. LOPUKSI KUUSI KESKEISTÄ AJATUSTA1. Terävöitetään kouluissa tapahtuvaa metsäalaan liittyvää opetusta. Kehitetään metsämuseo Lustosta bio- ja

kiertotaloutta soveltavan metsäalan tunnettavuutta lisäävä leirikoulu- ja metsälukiokeskus. Keskus tekee yhteis-työtä yliopistollisen opettajankoulutuksen kanssa.

2. Yliopisto-opettajien rekrytointi perustuu yliopiston tavoitteisiin perustuvaan kokonaisoptimointiin pelkästään tutkimusansioihin perustuvan osaoptimoinnin sijaan. Opetustaitojen ohessa painotetaan ohjausvalmiuksia.

3. Luotetaan opiskelijoiden kykyyn valita vapaasti tehostetun ohjauksen tukemina urakehitystä tukeva aineyhdis-telmä. Metsätutkinnon tavoitteiden toteutumiseksi edellytetään riittävää määrää metsäalan opintoja.

4. Kehitetään Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä 2020-luvun Suomeen sopiva metsäalan yliopisto-yhteistyön malli. Mallissa tarkastellaan kansallisen koulutusmarkkinan lähtökohdista metsäopetuksen kilpailtavia ydinaloja, monopolialoja ja ostopalveluin toteutettavia aloja. Sisällytetään tarkasteluun erityistavoitteena yrittäjyyttä edistävä koulutus.

5. Kansainvälisen kilpailukyvyn lisäämiseksi kehitetään metsäopetuksen yliopistoyhteistyönä toteutettava Suomi- brändin maisteriohjelma ja/tai Pohjois-Eurooppa -ohjelma Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa.

6. Kehitetään koulutusta vastaavaa työmarkkinakelpoisuutta lisäävä ja laadullista työllistymistä edistävä triple-helix -malliin ( julkinen sektori, elinkeinoelämä, t&k&k) perustuva yhteistoimintakonsepti. Konseptin tavoitteena on avata opiskelijoille nykyhetken työelämätietous monipuolisten opetusmenetelmien kuten kontakti- ja verkko- opetukseen perustuvan mentoroinnin ja luentojen sekä harjoittelujen ja koordinoitujen opetustapahtumien avulla.

Luonnon, ympäristö ja metsätieteilijöiden liitto Loimu ry.Puhelin 09 6226 850www.loimu.fi

Documents

YLIOPISTOLLINEN METSÄOPETUS SATAVUOTIAAN SUOMEN ... · ja tulevaisuuden metsäopetuksen syvintä olemusta ja käytäntöjä. Metsätieteiden opiskelu ja työ metsäopetuksen parissa