Download pdf - Newsletter 2 / 06

Newsletter 2/2006

Vapaaehtoisten kokemuksia neljältä mantereelta

haasteeliseltakin tuntuva vaihtovuosi jää-mässä taakse ja mielessä on jo ajatus ko-tiinpaluusta ja siitä, mitä kaikkea se tuo-kaan tullessaan. Samaan aikaan uusi ryhmä suomalaisia tekee valmisteluja syksyllä al-kavaa uutta kokemusta odotellen saman-laisia mietteitä pohtien – edessä on hyppy tuntemattomaan. Muutoksen aikaa eläm-me myös me, hallituksen jäsenet, aloitel-lessamme uutta toimikauttamme ja suun-nitellessamme tulavn vuoden toimintaa.

Toivotan kaikille Newsletterin lukijoille mukavia lukuhetkiä ja oikein aurinkoista kesää!

Niina AirikkaHallituksen puheenjohtaja

Kevät, vai voisiko jo tässä vaiheessa sa-noa kesä, on saapunut. Olemme päässeet eroon jatkuvasta pimeydestä, jota oli vä-lillä aika vaikea kestää sekä saamme taas ihmetellä valoisuutta, joka vie mukanaan. Päivät tuntuvat huomattavasti pidemmiltä kuin vielä hetki sitten. Illalla ei edes malt-taisi mennä nukkumaan vaan haluaa imeä itseensä kaiken mahdollisen valon ja ener-gian luonnosta. Jälleen tänä vuonna jaksan ihmetellä luonnossa tapahtuvia muutoksia – puiden lehdet ovat jo puhjenneet silmuis-taan, kukat alkavat kukkimaan ja ihmiset hymyilevät. Miten kaunis suomalainen luonto voikaan olla monine eri vihreän sä-vyineen. Vastaavaa en ole nähnyt missään.

Samalla, kun kesä puhkeaa kukkaan, moni Newsletterin sekä vanhoista että uusis-ta lukijoista on jälleen muutoksen edes-sä. Osalla teistä on ainutlaatuinen, välillä

Spring, or should we already call summer, has arrived. We have got rid of continuous darkness, which was intolerable – at least according to my mind. And we again have opportunity to enjoy the lightness. Days seem to be much longer than few moments ago. Every night it’s very difficult to fall asleep because we want to have all energy from the nature.

Again during this spring time I’m amazed changes which will occur in the surroun-ding nature. Trees burst into leaves and flowers come into blossom. The Finnish nature is surprising beautiful and we can find many different touches of green from there. I haven’t ever met similar beauty anywhere.

At the same time, when the summer is ap-proaching, many of our old and new rea-

ders are in front of new changes. For some of you it’s time to say good- bye for unique, sometimes also very challenging, exchange time and you have an idea of going home in your mind. At the same time a new Fin-nish voluntaries are making their plans and reparations for coming year, which will start on August. This is time of the new challenges for all of us, also for the new board of Maailmanvaihto, which has start a new term and will plan a program for co-ming year.

I wish you nice reading time and a sunny, warm summer with all new coming chal-lenges!

Niina AirikkaChairman

Dear Newsletter readers,Hyvät Newsletterin lukijat,

2 3

Letter from the Chairman Pääkirjoitus Puheenjohtajalta

Letter from the Chairman Pääkirjoitus ......... 2Isäntäperheenä bolivialaiselle ...... 6Uutiset ............. 10Kevät kuulumiset .... 12Italiassa: vammaisten toimintakeskus ...... 16Nepalin kuulumisia .. 18 Pakolaiskeskus Azerbaidzanissa ..... 20Ugandan nunnat ...... 22Nuortenkeskus Brasiliassa ......... 25Uusia kasvoja toimistolla ......... 26Cocktail ........... 28Tolerance ........... 28Sveitsissä oppimassa ........... 29Tapahtumakalenteri .. 31

”On this shrunken globe, men can no longer live as strangers.” Adlai E. Stevenson

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTAICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaa-ehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

VASTAVUOROISUUSPERIAATEMaailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli va-paaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä koh-taamisia myös Suomen maaperällä.Joka vuosi suo-malaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntä-perheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Va-paaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

4 5

Sisältää:

Nunnasisaret Kisubi, Uganda. Annukan ja Petterin työtoverit sairaa-lassa ovat nunnia. Miksi niin moni nai-nen Afrikassa ryhtyy nunnaksi?

Kevään menot Pääsiäismatka

Tarttoon ja vapaaeh-toisleirit Inkoos-sa. s.12

s.22

Nuori-sokeskus

Porto Alegre, Brasilia. Hanna opettaa ym-päristökasvatusta nuorille, mikä tar-koittaa ahkeroimista mm. kasvi-maalla. s.25

OrpokodissaKatmandu, Nepal.

Kati ja Tiina työs-kentelevät Katmandussa, jossa kadut ovat toistaiseksi rauhoittuneet mella-koiden jälkeen. s.18

Vammaiskeskus Reana, Italia. Kadi on töissä oimin-takeskuksessa, jossa harrastetaan mm. kuvataideterapiaa ja toimitetaan omaa viik-kolehteä. s.16

PakolaiskeskusBaku, Azerbaidzan.

Päivi työskentelee pakolaiskeskukses-sa, joka on tärkeä kohtaamispaikka kaikenikäisille asiakkaille. s.20

Oppimatka Lausanne, Sveitsi

Hilja oppii ään-tämään ranskaa rohkeasti s.29

Cocktail Taiwan

Liisa Turjas.28

6 7

Milli ja Alejandro Millin bileissä©

Fil-M

illin

en P

rodu

ctio

ns

Liityin Tinku Ry:n jäseneksi, kävin mm. Kepan kokouksissa ja keskustelin eri jär-jestöjen edustajien kanssa hankkien tie-toa ja selvittäen mahdollisuuksia. Kepan Etvo -koordinaattorilta, Sari Markkaselta, sain kuulla, että heillä valintahaastattelut ja kirjeet pitää pystyä tekemään espanjak-si. Vain alkeita opiskeltuani, esitin maail-

VOLUNTEERING

mankaikkeudelle ja itselleni kysymyksen: ”Millä ihmeellä opin puolessa vuodessa puhumaan espanjaa riittävän sujuvasti, että minut edes valittaisiin ohjelmaan?” Paria päivää myöhemmin saapui vastaus Tin-kulle osoitetun sähköpostin kautta: ”Maa-ilmanvaihto ry hakee bolivialaiselle Luis Alejandro Mantillalle isäntäperhettä.”

”Millä ihmeellä opin puolessa vuodessa puhumaan espanjaa niin sujuvasti, että minut valitaan ohjelmaan?”

Otin asiasta selvää ja tein samana päi-vänä päätöksen ottaa Alejandro luokseni asumaan siihen saakka kunnes itse lähden Boliviaan. Alejandron isäntäperheeksi lu-pautuneeseen perheeseen oli-kin jäänyt edellinen vaihtari pidemmäksi aikaa, eikä perhe voinut ottaa enää toista vapaa-ehtoista asumaan luokseen.

Tätä ennen en koskaan ol-lut tullut edes ajatelleeksi, että minä itsenäisenä, nuore-na, sinkku naisena voisin ottaa omaan kotiini täysin ventovie-raan ihmisen toiselta puolelta maailmaa, vieraasta kulttuurista, etenkään sellaisen ihmisen, joka ei osaa sanaakaan suomea! Mutta valinta vain tuntui oikealta, ja näiden kuukausien kuluessa oikeaksi se on osoittautunutkin. ICYE:n vaihto-ohjel-man taas valitsin, sillä halusin matkustaa nimenomaan Boliviaan.

Kielimuurin murtamista ja yhdessä oppimistaEnnen muuta yhteisasumisesta on tietysti kielellinen hyöty. Yhdessä opiskellessam-me molemmat oppivat; Alejandro opis-kelee suomea siinä sivussa kun minä es-panjaa. Tein mm. kortteja, joiden toiselle puolelle kirjoitin lauseen, kielioppiasian tai sanoja suomeksi, ja toiselle puolelle es-panjaksi. Kortit kulkevat kätevästi mukana ja kuka tahansa voi kysellä niistä.

Suomalaisia pelejä käänsin espanjaksi ja tein itse mm. noppapelin, jossa taivutellaan espanjan verbejä, täydennetään lauseita ja vastataan kysymyksiin. Osa peleistä toi-mii mainiosti keskustelun herättelijöinä, ja esim. Graniumia voi hyvin pelata englan-niksi tai espanjaksikin! Varsinkin panto-miimi, muovailuvahalla muovailu ja piir-täminen toimivat vaikkei ryhmän kielitaito olisikaan hyvä.

Vieraalla kielellä, ystäväporukalla pe-laillessa jokainen voi auttaa toinen toistaan muistamaan vieraita sanoja. Me viskasim-me suosiolla tiimalasin aikarajoineen nurk-

kaan ja keskityimme saamaan toiset ymmärtämään mitä ha-lusimme kertoa. Tällaiset peli-illat osoittautuivat hyvin haus-koiksi tavoiksi tutustua toisiin ihmisiin ja oppia uusia asioita, sekä kehittää kielitaitoa.

Yksi aivan mahtava harjoi-tus oli sellainen, jossa Ale-jandro keksi espanjankielisiä kysymyksiä minulle ja minun

tuli vastata kokonaisilla lauseilla opetellen prepositioiden käyttöä. Paitsi, että minun piti ymmärtää vieraita lauserakenteita, mi-nun piti myös kyetä vastaamaan kysyttyyn asiaan.

Monesti esim. kääntäessäni espanjan-kirjan kappaleita kävimme ne Alejandron kanssa läpi ensin espanjaksi, sitten käänsin ne englanniksi ja vielä suomeksi – haasta-vaa, mutta myös hyödyllistä. Koska olen visuaalinen oppija, kirjoitan uudet sanat ja lauseet aina ylös, sillä muuten minun olisi melko mahdotonta asiaa hahmottaa.

KommunikaatiokatkotToki yhteiselo on ollut paljon muutakin kuin yhdessä opiskelemista. Alkuun pelkä-sin miten sopeudun asumaan vieraan ihmi-sen kanssa kun olin tottunut asumaan yksin jo pitkään. Mutta ihan aluksi eläminen tun-tui suorastaan luvattoman vaivattomalta.

Alku ei ollutkaan se kaikista hankalin kohta, vaan ajoittaiset kommunikaatiokat-kokset, jolloin tunsin olevani vieras omas-sa kodissani. Erilaiset tavat, elämänrytmi ja ajankäyttö, sekä se, ettei Suomessa ole palvelijoita tekemässä kotitöitä aiheuttivat ajoittain kitkaa välillemme.

Minun tapanani tämänkaltaisissa tilan-teissa on nostaa kissa pöydälle mahdolli-

VOLUNTEERING

Isäntäperheenä bolivialaiselle– ja oma Bolivian matka

Haave Boliviaan, Etelä-Amerikkaan, matkustamisesta on säilynyt mielessäni pienestä saakka. Saatuani valmiiksi reilun kolmen vuoden urakan, esikoistäyspitkän elokuvan Kohtalon kiemuroita, tiesin oikean ajan koittaneen. Tupla-DVD:n valmistuessa tammikuussa 2005 aloin hankkia tietoa erilaisista vaihtoehdoista matkustaa Boliviaan.

teksti ja kuva: Mirkka Milli Mokkila

8 9

simman varhaisessa vaiheessa, siis jo sil-loin, kun huomaan, että jokin asia vaivaa minua tai toista ihmistä. Näin ongelmat eivät pääse kärjistymään, vaan ne saadaan ratkottua helpommin. Kenties asioiden rat-kominen puhumalla ei ole sen enempää lattari- kuin suomimiestenkään perushy-veitä, mutta mitä enemmän olemme Ale-jandron kanssa keskusteluja käyneet, sitä syvemmin olemme oppineet toisiamme kunnioittamaan.

Ennakkoluuloja ja näkökulmien laajentamistaToisinaan minulle on aiheuttanut pahaa mieltä joidenkin ihmisten ennakkoluuloi-suus. On ollut järkyttävää huomata, miten ”muka kansainväliset” ihmiset oikeasti suhtautuvat vieraan kulttuurin edustajaan. Ei ole itsestään selvää, että vaih-tarina hyväksytään kaikkiin po-rukoihin ja että ihmiset aidosti välittävät.

Minä taas ajattelen tällaisis-sakin tilanteissa asian muitakin puolia; Miltä minusta Bolivias-sa tuntuisi, jos esimerkiksi per-he, jossa asun, ei aidosti hyväk-syisikään minua? Onneksi oma ystävä- ja lähipiirini ovat tässä suhteessa olleet lämminhenkisiä ja hyväksyviä.

Joskus olen myös miettinyt omaa suhtautumistani vierasmaalaisiin ylipäätään. Kulttuuri, media ja ilmapiiri, jossa olen kasvanut, on vaikuttanut omiin ajatuksiini, mutta oma epäluuloisuute-ni liittyy enemmänkin vieraisiin ihmisiin yleensä, kuin siihen, että he edustavat eri kansallisuuksia.

Näitä tuntoja on kuitenkin hyvä välillä pohtia, etenkin kun aidosti tutustuu vie-raan kulttuurin edustajiin. Bolivialaisen kanssa asuminen on minulle ollut merkit-tävä kokemus, sillä se on mahdollistanut

hyvin syväluotaavan tutustumisen yhteen ulkomaalaiseen ihmiseen.

Käytännön kulttuurinvaihtoaKirjoitan Alejandrolle pitkiä kirjeitä es-panjaksi, toisinaan myös englanniksi. Näin saan selitettyä ajan kanssa hankalampia aiheita, joihin puhekielen sanasto ei riitä, tai joita kulttuurieroista johtuen on kenties vaikea ottaa puheeksi. Samalla sanavaras-to kasvaa ja pääsen soveltamaan opettele-miani kielioppiasioita käytäntöön. Ale lu-kee kirjeeni ja sitten käymme ne yhdessä läpi korjaten kielioppivirheet ja keskustel-len aiheet läpi.

Alejandro on myöhemmin monesti anta-nut minulle positiivista palautetta, että kir-jeistäni on todella hyötyä! Ale on oppinut omakotitalon kaivoista, takan ja vesipum-

pun toiminnasta lähtien Suo-mesta paljon asioita, joita moni suomalainenkaan ei tiedä. Minä taas naureskelin ”finnish kanga-rooille”, vaikka ovathan ne ru-sakot melkoisen suuria täällä.

Toisinaan käymme pitkiä keskusteluja molempien kult-tuureista, maista, politiikas-ta, ekologisista asioista ja jopa luonnonilmiöistä. Mutta toiset aiheet ovat kummallekin liian vaikeita käsitellä kovin syvälli-sesti edes englanniksi, joka on

meille molemmille kuitenkin vieras kieli. Jaamme toisillemme tietoa toistemme

kotimaista, mikä helpottaa suuresti omaa lähtöäni ja luo turvallisuudentunnetta. Mi-ten muuten saisin ensikäden tietoa vaik-kapa Cochabamban vaarallisista alueista, tai missä siellä voi harrastaa joogaa tai käydä tanssitunnilla? Toki esimerkiksi ve-den käyttöön liittyvissä asioissa kannattaa kuunnella aiemmin samassa paikassa ol-leita suomalaisia, sillä paikallinen on tottu-nut sikäläiseen bakteerikantaan, eikä osaa

ajatella asiaa suomalaisen näkökannalta ja erot köyhien ja rikkaiden alueiden välillä voivat olla huimat.

Espanjan puhuminen ei ole minulle mi-tenkään sujuvaa vielä, joten vaikeammissa paikoissa käytämme yhä englantia. Arki-asiat ja puhelut ymmärrän, mutta oma pu-heen tuottaminen on vielä hidasta. Joka päivä opin kui-tenkin enemmän ja kirjoit-telen jatkuvasti ylös uusia sanoja tai tapoja sanoa jokin asia.

Ja toki kulttuurien ”yh-teentörmäyksistä” on seu-rannut hupaisiakin hetkiä, kuten nyt vaikkapa se, ettei lumia pitäisi levitellä pihalle vaan työntää pihalta pois! Tai toinen on käyttänyt jossain yhteydessä vahingossa täysin väärää sanaa, mille on sitten saatu yhdessä nauraa.

Kuinka yhdistää eri ihmisten erilaiset totuudet?Ajoittain meillä on ollut vaikeitakin paik-koja ja olen toisaalta ollut varsin tiukka tie-tyissä asioissa. Rajojen asettamisesta olen silti saanut Alelta jälkeenpäin positiivista palautetta, sillä sehän on osa välittämistä.

Toki me molemmat olemme aikuisia ihmisiä, menemme ja tulemme hyvin va-paasti, mutta tiettyjä pelisääntöjä on kui-tenkin noudatettava ja toiseen on voitava luottaa. Eikä luottamus liity pelkästään us-kollisuuteen parisuhteessa tai siihen, ettei toinen vaikkapa varasta. Me olemme kes-kustelleet luottamuksesta sovittuihin asioi-hin, esimerkiksi aikatauluihin tai kotitöi-hin liittyen.

Isäntäperheenä olo on välillä itkua, välil-lä naurua, välillä tavallista arkea. Toisinaan pienet, mitättömät asiat ärsyttävät, mutta sellaistahan elämä on. Jokainen hetki ei ole ruusuilla tanssimista, mutta mitä pa-remmin olemme ystävystyneet Alejandron

”Meistä on tänä aikana kasvanut sisaruksia – Alejandro on minulle kuin pikku-veli ja minä olen hänelle kuin isosisko.”

kanssa ja alamme jo tuntea toisiamme, sitä suuremmaksi kasvaa myös aito arvostami-nen ja kunnioitus toisiamme kohtaan.

Kaikista parhaat ja syvällisimmät kes-kustelut ovat alkaneet kuin itsestään ar-kipäivän hetkistä. Yhdessä eläessämme olemme saaneet huomata, miten paljon

tämä aika on jo nyt opetta-nut ja kasvattanut meitä ih-misinä.

Alejandro on monesti pu-hunut minulle siitä valta-vasta muutoksesta, jota hän ei ikinä olisi uskonut tapah-tuvan, että hän bailaamisen sijasta mieluummin viettää-

kin rauhallista aikaa kotona siivoillen ja linnun laulua kuunnellen. Ja miten paljon hän on oppinut käytännön asioita kierrättä-misestä ja viemärin puhdistamisesta kom-munikointiin ja yhteisöllisyyteen. Ja minä taas arvostan Alejandron sopeutuvuutta ja kykyä kommunikoida avoimesti vaikeis-takin aiheista. Se on äärimmäisen tärkeää, ja vaikka kielimuuri olisi suurikin, ihmiset keksivät kyllä keinot, jos on aito halu ja tarve kommunikoida.

Meistä on Alejandron kanssa tänä aika-na kasvanut sisaruksia – Alejandro on mi-nulle kuin pikkuveli ja minä olen hänelle kuin isosisko. Kun minä elokuussa 2006 matkustan vuodeksi Boliviaan, käyn ter-vehtimässä Alejandron isää, jonka kanssa jo olen ollut yhteyksissä. Alejandro taas muuttaa äitini luokse, sillä he ovat jo nyt kuin äiti ja poika. Voiko kulttuurienvälis-tä vuorovaikutusta juuri tämän syvemmin toteuttaa?

16.5.2006

Kirjoittaja on elokuussa lähdössä ICYE -vapaaehtoistyöntekijäksi Boliviaan.

[email protected]

VOLUNTEERING VOLUNTEERING

”Vaikka kielimuuri olisi suuri, niin ihmiset keksivät keinot, jos on aito halu ja tarve kommuni-koida.”

10 11

UUTISETUUTISET

ICYE ohjelma kiinnostaa enemmän kuin EVS vapaaehtoistyö Elokuussa 2006 alkaviin ICYE vapaa-ehtoistyöohjelmiin on ollut kohtalaisesti kiinnostusta. Lähdössä on 13 vapaaeh-toista kohdemainaan Bolivia, Costa Rica, Honduras, Meksiko, Uganda, Nepal, Intia, Thaimaa ja Uusi Seelanti. Vielä on paik-koja avoinna Brasiliassa ja Keniassa.

EVS vapaaehtoistyöhön on sen sijaan ol-lut tänä vuonna vaikea löytää osallistujia. EVS vapaaehtoisia on lähdössä Albaniaan, Makedoniaan, Espanjaan, Italiaan, Islan-tiin, Liettuaan ja Belgiaan. Albaniaan lähe-tämme ensimmäistä kertaa vapaaehtoisen.

ETVO ohjelma Kepan alaisuuteen – vapaaehtoistyöjärjestöjen verkostoyhteistyö kehittyy

Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Nii-na Airikka. Niina oli vapaaehtoistyössä Mosambikissa 2003–04. Uusina jäseninä hallituksessa aloittivat Hanna Gustafsson, Olli Moilanen ja Mila Sell. Hanna on osal-listunut monille ICYE leireille menneinä vuosina, Olli suoritti viime vuonna yli-opistoharjoittelun järjestössämme ja Mila hoitaa tällä hetkellä järjestösihteerin tehtä-viä.

Hallituksessa jatkavat: Ella Douhevyx, Anna-Sofia Joro, Marika Heinonen, Sanna Nerola, Meri Tennilä ja Mari Toivanen.

Hallitus jakoi vastuualueet seuraavasti:Kotimaisten vapaaehtoisten ohjelma:

Maailmanvaihto on ollut mukana ETVO ohjelman käynnistämisessä ja pyrittämi-sessä vuodesta 1995. Otimme alkuvai-heessa vastuun myös ohjelman käytännön toteutuksesta. Vuonna 1997 ohjelman to-teutusvastuu siirrettiin Kepaan. Maailman-vaihto, KVT, Allianssi ja Tinku-yhdistys ovat olleet mukana ohjelmaa koordinoi-vassa työryhmässä.

Tänä vuonna ohjelman kehittämispro-sessissa on päätetty siirtää ohjelma ko-

konaisuudessaan Kepan alaisuuteen. Va-paaehtoistyöjärjestöjen välistä yhteistyötä kehitetään järjestöjen välisen verkoston kautta. Verkoston tarkoitus on yhdistää voimia kansainvälisiä vapaaehtoistyöoh-jelmaa koskevien teematapaamisten avul-la. Järjestöjen välinen tiedotusyhteistyö jatkuu aiempien vuosien tapaan.

Seuraava kansainvälisiä vapaaehtoistyö-ohjelmia esittelevä yhteinen infoilta järjes-tetään elokuussa (30.8.)

Maailmanvaihdolla uusi hallitus

Ella Douhevyx, Hanna Gustafsson ja Mila Sell.Ulkomaisten vapaaehtoisten ohjelma: Marika Heinonen ja Sanna Nerola.Isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat: Anna-Sofia Joro ja Mari ToivanenTiedotus: Anna-Sofia Joro, Ella Douhe-vyx, Meri Tennilä ja Olli Moilanen.Talous: Hanna Gustafsson ja Niina Airikka.Järjestöyhteydet: Olli Moilanen / järjes-tösuhteet Suomessa, Mila Sell / ETVO edus-tus, Marika Hieninen / Euroopan Assosiaatio.

Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi va-littiin Anna-Sofia Joro ja toiseksi varapu-heenjohtajaksi Meri Tennilä.

Kirjoita NewsletteriinLukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyis-tä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi ter-vetulleita. Newsletter ottaa mielellään vas-taan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mie-len.

Jos olet kiinnostunut, ota yhteyt-tä lehden toimituskuntaan osoitteeseen [email protected].

Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpos-tin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

Write for NewsletterReaders’ writings wanted. Short or exten-sive, all writings are more than welcome.We would also like your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and pub-lished. Volunteer work also gives you a pleasant mind.

If interested, contact the Newletter staff at [email protected].

Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part from around the world.

Maailmanvaihdolle valittiin uusi hallitus maaliskuussa pidetyssä vuosikokouksessa.

teksti: Sanna Nerola, Anni Koskela kuvat: Sanna Nerola

12 13

KEVÄTkuulumisetKEVÄTkuulumiset

Paikka oli jo lähes kaikille ulkomaisille vapaaehtoisille tuttu, koska siellä pidettiin myös heidän kielileirinsä viime vuoden elokuussa. Leirin vetäjänä toimi Anniina Lahtinen. Leiriläisiä oli Japanista, Taiwa-nista, Nigeriasta, Boliviasta, Saksasta, Itä-vallasta, Italiasta, Puolasta, Intiasta, Mek-sikosta ja USA:sta.

Tällä kertaa yhtä aikaa pidettiin myös suomalaisten lähtövalmennus, joka oli mo-nien leiriläisten mielestä mukavaa.

Leirin ohjelmaan kuului mm. kuluneen vuoden arviointia piirtämällä diagrammeja ja omia kuvia, joita tehdessä jokainen poh-ti muutoksia itsessään ja vuoden aikana ta-pahtuneita asioita. Leirillä pohdittiin myös paljon tulevaisuutta, kotiinpaluuta ja muu-toksia itsessään. Monet jutut tehtiin pien-ryhmissä, jolloin kaikilla oli aikaa puhua ja tulla kuulluksi.

Perjantai iltapäivänä kisattiin leiri olym-pialaisissa yhdessä suomalaisten kanssa. Lajeina oli mm. kolikon kuljetusta purk-kiin, letkajenkkaa, veden kuljetusta astiaan ja esineiden/ asioiden keruuta ympäristös-

tä. Kisojen voittaja joukkue palkittiin lau-antain loppujuhlissa, jossa palkittiin myös parhaimman huoneentaulun tehnyt ryhmä. Huoneentaulut tehtiin ns. ohjeiksi tulevil-le vapaaehtoisille, ja laitetaan Maailman-vaihdon toimiston seinälle.

Illat kuluivat yhdessä suomalaisten kans-sa erilaisten leikkien, oleskelun ja sauno-misen puitteissa. Säät olivat tällä leirillä hieman huonot, mutta se ei menoa hai-tannut. Leiri onnistui hyvin, mutta loppui odotetusti hieman haikeisiin tunteisiin.

Valmennusta vapaaehtoistyön haasteisiinSamaan aikaan pidetty valmennuskoulutus perehdytti elokuussa Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Uuteen See-lantiin vapaaehtoistyöhön lähteviä koh-taamaan tuleva roolinsa eurooppalaisena vapaaehtoistyöntekijänä vieraassa kulttuu-rissa. Kolmentoista osallistujan ryhmässä oli mukana abiturientteja, yliopisto-opis-kelijoita ja jo työelämässä mukana olevia. Neljän päivän koulutuksessa painottui va-

paaehtoistyön haasteellinen puoli: pohdit-tiin tilanteita, joissa vapaaehtoistyöntekijän vastaanottamiseen ei ole valmistauduttu ja vapaaehtoinen joutuu itse muokkaamaan roolinsa. Mietittiin myös sopeutumista isäntäperheessä asumiseen ja sitä, miten paljon perheen on kohtuullista puuttua va-paaehtoisen elämään.

Aino-Eeva Lithovius ja Mila Sell ker-toivat kokemuksistaan Boliviasta ja Ni-geriasta. Aino-Eeva kertoi mm. työsken-telystään bolivialaisten katulasten parissa ja Mila puolestaan isäntäperheestä, jossa hän totesi sopeutuvansa yllättävän helpos-ti vähäiseen yksityisyyteen. Hän ei jakanut

ainoastaan huonetta vaan myös petin pai-kallisten ”siskojensa” kanssa. Vieraaseen kulttuuriin sopeutumisprosessiin osallistu-jat pääsivät mukaan sekä tunnetasolla että teoriassa.

Olimme jälleen onnekkaita saamaan ter-veysinfoa pitämään yhden Suomen par-haista trooppisten tautien asiantuntijoista. Kansainvälisen lääketieteen erityispäte-vyyden omaava Taneli Puumalainen valot-ti terveysriskejä kehitysmaaolosuhteissa. Erityisen arvokasta oli jokaisesta kohde-maasta erikseen annettu tieto terveystilan-teesta ja vaadittavista rokotteista.

Osallistujien palautteiden mukaan ohjel-maa pidettiin antoisana ja tärkeänä, mutta monen mielestä liiankin tiiviinä. Leiri teki lähdöstä konkreettisemman ja antoi hyvän pohjan tulevaan kokemukseen. Antoisaa oli myös, kun leiri pidettiin yhdessä ulko-maalaisten vapaaehtoisten kanssa. Osal-listujat pääsivät mukaan kansainväliseen tunnelmaan ja saivat kokemusta vieraiden kielten käytöstä.

Valmennuksen vetäjänä toimi pääsih-teeri Anni Koskela. Aino-Eevan ja Milan lisäksi Hanna Gustafsson osallistui leirin toteuttamiseen.

askartelun riemua

kotiinlähdön aika

yhteistyön hedelmät esitteillä

Evaluaatio- ja valmennusleiri Inkoossa 18.-21.5.

Ulkomaalaisten va-paaehtoisten loppu-leiri ja suomalaisten vapaaehtoisten läh-tövalmennus pidettiin tänä vuonna samana viikonloppuna Kava-lahden leirikeskuk-sessa Inkoossa.

Jaana, Paula ja Susanna sekä puolalainen Ewa illanvietossa©

Fil-

Mill

inen

Pro

duct

ions

/ M

illi M

okki

la

Suuntasimme kulkumme Katajanokan sa-tamaan, jossa meitä kyyditsi Viking Rosel-la -alus. Ankkurit nousivat ja vilkutimme hyvästit valkoiselle Helsingille. Laiva oli tupaten täynnä ja etsimme itsellemme lai-van käytäviltä tilaa istua. Viimein tila löy-tyikin yläkerrasta ryhmien kokousalueelta, jonka valtasimme porukkamme rupattelu-nurkaksi. Laivamatka sujui rattoisasti ru-patellen ja ennen kuin huomasimmekaan, saavuimme naapurivaltiomme pääkaupun-kiin Tallinnaan.

Ensi tehtävänämme Tallinnassa oli löytää tiemme majapaikkaamme. Hostellimme sijaitsi ydinkeskustan ulkopuolella, jonne meidän täytyi kulkea julkisilla kulkuväli-neillä. Hyppäsimme ratikkaan, ja jäimme ohjeen mukaisella pysäkillä pois. Kappas vaan, hostelliamme ei näkynytkään mis-sään. Ympärillämme oli paljon taloja ja

vilkasta liikennettä, mutta kuvassa näky-vää suurta kerrostaloa eikä kartassa kuvat-tua tietä löytynyt ympäriltämme. Neuvoa kysyttyämme löysimme jatkoyhteyden ja pääsimme turvallisesti hostelliimme. Het-ken levättyämme lähdimme kukin omia teitämme tutustumaan Tallinnan kaupun-kiin.

Lauantai aamuna olimme jo varhain hereillä, jätimme hostellin taaksemme ja suuntasimme askeleemme Tallinnan kes-kustaan. Tutustuimme keskustan liikekes-kuksiin sekä vanhaan kaupunkiin. Kahden aikaan iltapäivällä istuimme bussin yläker-rassa matkalla kohti Tarttoa. Kävelystä uu-puneena suljin silmäni ja kuuntelin kanssa-matkustajiani. Kuulin ympäriltäni kiivasta keskustelua ja innokasta odotuksen tuntua. Kohtasin myös väsyneet silmät ja uupu-neet katseet viereltäni. Muutama muukin

taisi torkahtaa matkan varrella. Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuim-

me aurinkoiseen Tarttoon. Linja-autoase-malla meitä oli vastassa Mai. Hän johdatti meitä kohti yliopistoasuntoja, jossa hos-tellimme sijaitsi. Illalla lähdimme yhdessä syömään paikalliseen ravintolaan. Ihme-tykseksemme löysimme ruokalistalta ken-gurua. Ei tainnut kuitenkaan olla paikallis-ta perinneruokaa. Kukaan ei uskaltautunut maistamaan kengurun lihaa, mutta pihvit ja perunat maistuivat mainiosti.

Iltasella kuulin eräästä hostelli huonees-ta iloista naurua ja puheensorinaa. Men-nessäni sisään huoneeseen, näin joukon vaihtareita pöydän ympärillä korttipakan ääressä. Punaisella värillä varustetulla kor-tilla sai pullon suusta niin monta kulausta, kun luku osoittaa, kun taas mustalla edessä oli tehtävä. Liityin iloiseen joukkoon. Is-tuimme kaikki pöydän ympärillä pelaten ja tunnelma oli hilpeä. Illan hämärtyessä päätimme lähteä katsastamaan Tarton yö-elämää. Oliko suomalaistenkin opiskeli-joiden suosimassa yliopistokaupungissa yhtä vilkas yöelämä kuin kuviteltiin, siitä oli otettava selvää. Mai neuvoi meille kau-pungin menopaikat, paikalliset ööklubit. Illanviettomme ei onneksi jäänyt ö-luokan tasolle, vaan pääsimme testaamaan paikal-lisen yöelämän antia.

Sunnuntai aamupäivällä kiersimme Tarton kaupunkia Mai oppaanamme. Katselimme kaupungin nähtävyyksiä, yliopistorakennuksia sekä Main paikal-listuntemuksella hyviä ruoka- ja illan-viettopaikkoja. Iltapäivällä lähdimme sivistämään itseämme Eesti Rahva Mu-seoon, jossa oppaamme kertoi meille Vi-ron historiasta ja kulttuurista. Museokier-roksen jälkeen saimme kurkistaa Viron kansallisaarteiden helmaan. Museossa jär-jestettiin kansanmusiikin konsertti, jonne

muutamat ryhmästämme uskaltautuivat mukaan. Saimme kuulla runonlaulantaa sekä pääsimme osallistumaan paikallisiin laululeikkeihin. Siinä oli Suomalaistytöllä kummastelemista, kun jouduimme täysin vieraskielisen laululeikin keskelle linnun-pesään hautomaan munia. Silloin ei tien-nyt mihin nokkansa laittaisi.

Maanantai aamupäivällä koitti paluu-matkan aika. Käänsimme keulan pohjois-

ta kohti ja otimme bussin Viron keväisen maaseudun halki Tallinnaan. Pääkaupun-gissa päätimme lähteä yhdessä lounaalle, minkä jälkeen meille jäi vielä hetki aikaa tehdä viimeisiä ostoksia ja hankkia tuliai-sia. Viking Rosella odotti meitä jo satamas-sa ja nousimme kyytiin. Laivan keinuessa Helsinkiä kohden katselimme jäiden sula-van Suomenlahden vesiltä. Paatissa keinui väsyneitä, mutta tyytyväisiä matkustajia. Terminaaliin saapuessa koitti hyvästien aika. Lähdimme kukin omille teilleen, eri puolelle Suomea. Kuitenkin mieleemme jäi muisto yhteisestä pääsiäisestä, ystävis-tä, yhdessäolosta, iloisista hetkistä ja yh-dessä kuljetusta matkasta. Ehkäpä Viron matka painuu mieliimme muistona yhtei-sestä ajasta. Niin, siihen saakka kunnes taas tavataan.

Tapasin Rautatieasemalla eri kansalai-suuksista koostuvan joukon reppusel-käisiä nuoria. Kuulin naurua ja jäl-leennäkemisen riemua. Näin ystävysten halaavan ja huomasin ihmisten poskipi-elissä korviin saakka ulottuvaa hymyä. Tästä sakista ei voi erehtyä, se on ICYE:n vaihtareiden joukko lähdössä pääsiäis-matkalle Tarttoon.

14 15

KEVÄTkuulumiset KEVÄTkuulumiset

teksti ja kuvat: Mari Toivanen

Pääsiäismatka Tarttoon 14.-17.4.Teretulemast uuesti Tartusse!

ratikkaa odotellessa

16 17


Keskuksessa käy arkipäivisin 18 psyykki-sesti vammaista henkilöä, joista 4 yöpyvät keskuksen yläkerran asunnossa. Minulle oli uutta työskennellä tällaisten ihmisten kanssa, sillä he ovat kuin lapsia, mutta silti aikuisia. Päivittäisistä ongelmista ja vai-keuksista huolimatta pidän tästä paikasta, sillä heidän kanssaan jokainen päivä on erilainen.

Täällä on paljon erilaista toimintaa, ku-ten liikuntaa, kuvataideterapiaa, ruoan-laittoa niin kokkimme kanssa kuin pien-ryhmässä asunnon keittiässä, erilaisia työpajoja joissa piirretään, askarrellaan, luetaan ja kirjoitetaan. Nyt kevään saapu-essa olemme myös käyneet talleilla ratsas-tamassa, kunnostaneet puutarhan kaikkine viiniviljelmineen ja suihkulähteineen, sekä istuttaneet kasvimaalle yrttejä, mansikoita ja muita kasveja.

Viikon tapahtumat lehteenMeillä on täällä keskuksen oma sanoma-lehti, joka tulostuu joka perjantai toimiston tulostimesta uusine juttuineen. Sinne kir-

ITALIA “Pastan, pizzan ja jalkapallon maa”

Kevät on jo pitkällä täällä Pohjois-Italiassa. Työskentelen lähellä Udinen kaupunkia, paikassa nimeltään Reana del Rojale. Työpaikkani on vammaisten toimintakeskus ”Insieme Si Può”, mikä on suomeksi “Yhdessä me voimme”.

joitetaan artikkeleita viikon tapahtumista ja lisätään myös valokuvia. Jokainen kirjoit-taa vuorollaan kokemuksistaan ensin käsin ja sitten harjoitellaan tietokoneen käyttöä, eli naputellaan sama koneelle. Lehti sisäl-tää myös seuraavan viikon ruokalistan ja viikko-ohjelman. Lisäksi lehdestä löytyvät horoskoopit, viikon resepti ja tärkeät tie-dotteet vanhemmille. Myöskin minusta on tehty juttuja leh-teen ja seuraavaksi haluiaisin itse kirjoittaa jotakin sinne, kunhan kielitaitoni paran-tuu.

Retkiä ja elämyksiäYritämme järjestää noin joka kuukausi tai useammin jonkun kulttuurillisen elä-myksen. Monta kertaa olemme jo käyneet teatterissa katsomassa hauskoja ja opet-tavaisia esityksiä. Yksi mieleenpainuvim-mista retkistä oli Alpeille Sutrion kylään, jossa kävimme katsomassa jouluseimien näyttelyä. Myös ulkona syöminen on yksi elämyksistä ja se on osoittautunut erittäin suosituksi.

Udinen kaunis kaupunkiViikonloppuisin ja joskus iltapäivisin istun linja-autoon ja menen Udineen tekemään ostoksia tai muuten vaan kävelemään ja katselemaan näyteikkunoita. Minuun ovat erityisesti tehneet vaikutuksen vanhan kaupungin rakennustyyli ja kävelykadut, joissa on katos. Udinessa kuulemma sa-taa usein ja siksi joillekin kaduille on tehty suojat.

Olen saanut hyviä ystäviä työntekijöistä ja he ovat näyttäneet minulle paikkoja. Jos-kus iltaisin lähdemme kiertelemään kau-punkia ja pistäydymme mielenkiintoisissa ravintoloissa nauttimassa viinilasillisen ja maistelemassa pieniä naposteltavia. Olen myös ollut heidän kotonaan päivällisillä. Kalenteriini ovat joutaneet niin italialai-nen perhe-elämän arki kuin espanjalaiset illanistujaiset.

Muutenkin ihmiset ovat olleet täällä erit-täin mukavia ja jokainen on vuorollaan yrittänyt huolehtia siitä, että minulla on kaikkea mitä tarvitsen. Minut on pyydetty mukaan niin kauppareissuille kuin synty-

teksti ja kuvat:Kadi Sarapuu

mäpäivillekin. Myöskään lomamatkoista en ole jäänyt paitsi.

Että tällä kertaa tällaista Italiasta. Tämä vapaaehtoisaikani on ollut tähän asti erit-täin mielenkiintoista ja ihanaa aikaa. Toi-von sen myòs jatkuvan samaan malliin, el-lei paremmin.

Reana, huhtikuu -06Kirjoittaja on EVS -vapaaehtoistyöntekijä-nä Italiassa.

18 19


Kadut ovat jälleen täyttyneet katukaupus-telijoista, valtaviksi kasvaneiden jäteka-sojen lemu on vaihtunut imelien suitsuk-keiden tuoksuun ja normaali liikenteen melu pauhaa ym-pärillä. Tuntuu ihanalta kä-vellä jälleen vapaasti kadulla pitkien ulkonaliikkumiskiel-tojen jälkeen. Neuvottelut demokratian palauttamisek-si ovat käynnistyneet Nepa-lin kuninkaan vihdoin taivuttua valtavien

mielenosoitusten ja pitkän lakon edessä ja toivottavasti rauha kestää tällä kertaa.

Elämä orpokodeilla on myös jälleen ar-kisissa uomissaan. Päivät ovat täynnä puuhaa, kuten lasten pesemistä, syömisessä ja läksyissä auttamista, vaat-teiden ompelemista, sairaa-lassa käyttämistä ja tietysti sitä tärkeintä kaikista – leik-kimistä ja läheisyyttä.

Lapset ovat erittäin läheisyyden kipei-

teksti ja kuvat:Tiina ja Kati Huttunen

Katmandun kuulumisia

tä ja syli on jatkuvasti täynnä lapsukaisia. Viimeaikaiset järkyttävät tapahtumat ovat näkyneet lasten leikeissäkin: lapset ovat työstäneet näkemiään kamaluuksia leik-kimällä poliisia ja mielenosoittajia, jotka hakkaavat toisiaan. Vaikka orpokodeilla lapset ovat ol-leet koko ajan turvassa, ovat he joutuneet todistamaan mellakoita aivan oman ikku-nan alla.

Täällä Katmandussa orpo-koteja on hurjan paljon, sil-lä maan poliittisen tilanteen ja maolaississien toiminnan vuoksi useita lapsia on jäänyt orvoiksi. Onneksi vapaaeh-toistyötä tehdään melko runsaasti ja olem-me muun muassa löytäneet muutaman hyvän sairaalan, joissa orpolapsia hoide-taan ilmaiseksi. Orpokotien olot vaihtele-vat suuresti, mutta meidän orpokodit ovat

Vihdoin ja viimein rauha on palannut Katmanduun ja menneiden viikkojen-mellakoista muistuttavat enää poltetuista renkaista jääneet tuhkakasat ja ta-vallista lukuisammat mellakkapoliisipartiot kaduilla.

”Tuntuu uskomattomalta, miten pienestä täällä lapset osaavat iloita. Uusi kynä on varsinainen aarre lapselle, puhumattakaan leluista.”

suhteellisen hyviä paikkoja. Ruokaa on riittävästi, lapset käyvät koulussa ja pe-rushuolto pelaa kohtuullisen hyvin. Toki paljon parannettavaa riittäisi ja välillä is-kee turhautuminen, kun toivoisi voivansa

tehdä enemmän olojen paranta-miseksi.

Valitettavasti täällä rahaa ei kannata antaa suoraan orpoko-deille, silla koskaan ei voi olla varma, että raha todella käyte-tään lapsiin. Parempi on ostaa ihan itse lasten tarvitsemia ta-varoita, kuten koulutarvikkeita, saippuaa, hammasharjoja sun muuta.

Tuntuu uskomattomalta, mi-ten pienestä täällä lapset osaavat iloita. Uusi kynä on varsinainen aarre lapselle, puhumattakaan leluista. Vapaaehtoisena työskentely Nepalissa on ollut antoisaa ja varmasti lähtö täältä tulee olemaan haikea. Viiden kuukauden aikana lapsiin ehtii kiin-tyä kovasti. Huolimatta ajoittain rauhatto-mastakin tilanteesta Nepali on vallannut paikan sydämistämme ikuisesti.

Katmandu, 29.4.2006Kirjoittajat ovat ICYE -vapaaehtoistyönte-kijöinä Nepalissa.

”Lapset ovat työstäneet näke-miään kamaluuk-sia leikkimällä poliisia ja mielen-osoittajia.”

20 21

Virallinen kieli on azeri, mutta suurin osa ihmisistä puhuu myös venäjää. Bakussa on asukkaita noin kolme miljoonaa. Kaupunki on Kaspian meren, joka on oikeasti iso jär-vi, rannalla ja melkein aina tuulinen. Baku tarkoittaakin “tuulen kaupunkia”.

Olen viettänyt täällä nyt kaksi ja puoli kuukautta EVS-vapaaehtoisena. Työni on osa monikansallista projektia ”Working with Youth and Children in Need in EU and EECA Countries”. Työskentelen UN-HCR:n pakolaiskeskuksessa, englannin-kieliseltä nimeltään ”Refugee Women and Youth Center”.

Keskuksen asiakkaat ovat pakolaisia, pääosin Afganistanista ja Tsetseniasta, mutta myös muun muassa Pakistanista, Irakista ja Iranista. Keskuksessa järjeste-tään koulutusta, kuten tietokone-, ompe-lu- ja kielikursseja, kirjastossa voi kirjojen lainaamisen lisäksi opiskella ja käyttää tie-tokonetta, eri kieliset sanomalehdet ovat luettavissa infonurkkauksessa ja niin edel-leen. Pakolaisille keskus on myös tärkeä kohtaamispaikka, kuin yhteinen olohuone. Minun tehtäväni on järjestää toimintaa lap-sille ja nuorille.

Tällä hetkellä opetan pääasiassa englan-

tia lapsille, nuorille ja aikuisille. Lisäksi pidän tietokoneleikkikoulua, musiikkitun-teja ja taidetuokioita. Kesällä tarkoituksena on järjestää aiempaa enemmän toimintaa kouluikäisille pakolaislapsille ja -nuorille, joilla ei välttämättä kesälomalla ole mitään mielekästä tekemistä. Suunnitelmissa on tehdä retkiä mielenkiintoisiin kohteisiin kaupungissa ja sen ulkopuolella, urheilla, viettää päiviä rannalla, järjestää taidenäyt-tely ja niin edelleen.

Työpaikkani on todella kansainvälinen ja monikielinen. Itse en puhu azeria enkä venäjää, puhumattakaan vaikkapa urdusta tai darista. Onneksi aika moni työkavereis-tani puhuu ainakin jonkin verran englan-tia. Tulkkaus on usein tarpeen, mutta hyvin keskustelu välillä onnistuu ilman yhteistä kieltäkin, kun käyttää mielikuvistusta.

Asun yhdessä saksalaisen ja ranskalaisen EVS-vapaaehtoisen kanssa. Asuntomme on hyvin lähellä työpaikkaani; kävelen töi-hin kymmenessä minuutissa. Ilman tieny-lityksiä matka sujuisi nope-ammin. Autot eivät nimittäin anna tietä, enkä vielä tohdi ylittää katuja paikallisten ta-paan kävelemällä suoraan kaoottisen liikenteen sekaan. Liikennekulttuuria ajatellen on oikeastaan ihme, että vas-ta muutama päivä sitten olin ensimmäistä kertaa “onnet-tomuudessa”, kun bussini törmäsi toiseen autoon. Tilanne oli kiinnostava; molempi-en autojen kuljettajat syöksyivät ulos au-toistaan ja alkoivat huutaa toisilleen. En tiedä mitä loppujen lopuksi tapahtui, sillä postuin paikalta siinä vaiheessa kun auto-jen ympärille oli kerääntynyt sankka mies-joukkio ja liikenne oli muuttunut entistä-kin sekavammaksi.

Ulkomailla asuminen on ollut helpompaa kuin lähtiessäni luulin. Azerit ovat todella vieraanvaraisia, avoimia ja sosiaalisia, jo-

teksti ja kuvat: Päivi Hemilä

Salam!Azerbaidzan!

Tämänhetkinen kotipaikkani on Azerbaidzanin pääkaupunki, Baku. Azerbaidzan on noin kahdeksan miljoonan asukkaan muslimivaltio – erittäin liberaali sellainen – Kaukasuksella.

ten tänne oli helppo tulla. Projektistamme vastaavat järjestöt ovat suunnitelleet kai-ken huolellisesti, eikä mikään asia ole jää-nyt epäselväksi. Meistä on pidetty hyvää huolta, joten minulla on ollut koko ajan turvallinen olo. Tähänastisen kokemukse-ni perusteella suosittelen vapaaehtoiseksi lähtemistä jokaiselle. Olen päässyt teke-mään äärimmäisen tärkeää työtä ja samalla olen saanut loistavan oppimisen ja kasvun mahdollisuuden eläessäni maassa, josta en aiemmin tiennyt yhtään mitään.

Juuri nyt odotan innolla kesää. Azer-baidzanin ilmasto ei ole trooppinen, mut-ta kesällä on todella kuuma. Talvella jou-lu-, tammi- ja helmikuussa on muutamia asteita pakkasta ja voi olla luntakin. Ke-vätkuukaudet maaliskuu ja huhtikuu ovat epävakaita, mutta ilma lämpenee koko ajan. Toukokuu on yleensä jo kesäkuukau-si, mutta tänä keväänä Azerbaidzanin tou-kokuu muistutti sään puolesta hämmästyt-tävästi suomalaista. Touko- ja kesäkuussa

luonto viheriöi. Heinä- ja elo-kuussa on kuulemani mukaan tukahduttavan kuumaa ja kui-vaa, 35 astetta on normaalia ja välillä lämpötila nousee yli nel-jänkymmenen asteen.

Ihmiset tuntuvat olevan aika varmoja että suomalainen ei kuumuutta kestä. Se jää nähtä-väksi. Onnistuin kyllä jo poltta-

maan kasvoni auringossa, heti ensimmäisi-nä kuumina päivinä. Työpaikallani ihmiset kyselivät kauhuissaan mitä minulle on ta-pahtunut, kun viikonlopun jälkeen maa-nantaina saavuin työpaikalle naama tuli-punaisena. Elekielellä yritin selittää, että suomalainen iho ja aurinko ei ole mikään helppo yhdistelmä.

Baku, toukokuu -06Kirjoittaja on EVS -vapaaehtoistyöntekijä-nä Azerbaidzhanissa.

”Ihmiset tuntuvat olevan aika varmoja siitä, että suomalainen ei kuumuutta kestä.”


22 23


Olemme paljon luostarissa ollessa mietti-neet, mikä saa nuoren naisen valitsemaan elämäkseen luostarin ja nunnan “amma-tin”. Elämää täällä nähtyämme alamme ymmärtää, ettei kysymys ole ehkä pelkäs-tään uskonnollisesta vakaumuksesta ja sen toteuttamisesta, vaan kyseessä on myös hyvin käytannöllinen, järkevän ihmisen ratkaisu.

Koulutusta ja taloudellista turvaaNunnat eli sisaret saavat hyvän nelivuo-tisen yleissivistävän koulutuksen, jon-ka jälkeen myös erilliset ammattiopinnot ovat mahdollisia – ja niihin pääsy paljon helpompaa (esim. sairaanhoitaja, kätilö, hammaslääkäri, opettaja). Opiskelun ai-kana kokelaan vakaumusta ja aikomus-ta tarkistetaan vuosittain, ja jos on tullut katumapäälle, on mahdollisuus hypätä kelkasta. Nunnaksi valmistuttua tehdään lopullinen lupaus ja sisaret sitoutuvat työs-kentelemään loppuelämänsä palkatta, kir-kon heille määräämissä kohteissa. Tämä voi kuulostaa karulta, mutta se tarkoittaa samalla myös elämää ilman huolta raha-

asioista, terveydenhuollosta, ruuan saan-nista ja muista luontaiseduista- mikä on tässä maassa todellakin jo paljon.

Täällä naisen asema on yleisesti ottaen huono – kirjaimellisesti nyrkin ja nuotion välissä – mutta nunnilla on ympärillään turvallinen, rauhallinen, lämminhenkinen ja rakastava yhteisö, eräänlainen iso perhe.

Yleisen sosiaaliturvan puuttuessa nunnat ovat tässäkin asiassa paremmissa kanti-missa. Ikääntyessään he jossain vaihees-sa vetäytyvät aktiivisista työtehtävistään ja kirkko huolehtii heistä edelleen täysin yhteisön jäseninä heidän kuolemaansa

saakka. Naisen ei Afrikassa yleensä sallita ajatella eikä ainakaan puhua, mutta nunnat saavat olla ajattelevia, itsenäisiä ja osallis-tuvia ihmisiä, joita jopa kunnioitetaan ja arvostetaan, missä tahansa he liikkuvatkin. Jokainen juoppo kadunmieskin ryhdistäy-tyy silminnähden ja tervehtii kohteliaasti huntupäisen sisaren kohdatessaan. Nunna on myös hyvin neutraali, melkeinpä suku-puoleton olento – mikä tällaisessa sovinis-tisessa kulttuurissa on naiselle pelkästään positiivinen ansio.

Luostariin pakoon sodaltaMoni meidän tuntemistamme sisarista on tehnyt ammattilupauksensa aikana, jolloin koko maa oli käytännöllisesti katsoen so-dassa – naisia hakattiin, raiskattiin ja jopa tapettiin paljon.

Luostarit olivat silloin lähes ainoita kos-kemattomiksi jätettyjä ja turvallisia paik-koja asua. Nuoremmillekin sisarille asiat ovat tuttuja, sillä pohjoisosat maasta ovat edelleen sotatilassa ja konkreettinen sodan pelko on täällä muuallakin koko ajan läsnä – ainakin ihmisten mielissä. Konkreettisen esimerkin tästä saimme kerran, kun ihai-

teksti ja kuvat: Annukka Viio ja Petteri Harjuvaara

Viime Newsletteristä saimme lukea Annukan ja Petterin työkokemuksista Ugandalaisesta katolisessa sairaalassa. Kevään aikana he ovat tutustuneet elämään Ssungassa, pienessä kylässä, jossa on nunnien ylläpitämä terveyskeskus. Nunnien kanssa työskentely ja asuminen on saanut heidät pohtimaan nunnaksi ryhtymisen motiiveja sekä nunnien asemaa paikallisessa yhteisössä.

Ammattina nunna– Ugandan sisaret

limme komeaa ukkosilmaa, sen lukuisia salamoita ja jyrinää pimeällä yötaivaalla. Seurassamme ollut sisar puolestaan sanoi tuntevansa ahdistusta aina ukkosen näh-dessään – se kuulemma kuulostaa ja näyt-tää aivan samalta kuin joidenkin vuosien

takaiset pommituk-set kotikylässä – uk-konen siis tuo aina mieleen sodan. Taas kerran muistimme, kuinka turvallises-sa maassa olemme kasvaneet. Ja ym-märsimme, miten onnekkaita olemme, kun meidän ei ole koskaan tarvinnut oikeaa sotaa kokea.

Kaikenkaikkiaan tapaamamme nunnat ovat järkevimpiä, ajattelevaisimpia ja kunnioitettavimpia

ihmisiä, joita täällä olemme tavanneet. Vastoin odotuksiamme he ovat myös hy-vin suvaitsevaisia erilaisia asioita kohtaan.

Naisen ei Af-rikassa yleen-sä sallita ajatella eikä puhua, mutta nunnat saavat olla ajattele-via, itsenäisiä ja osallistuvia ihmisiä, joita kunnioitetaan missä tahan-sa he liikku-vatkin.

tajiin ja peltotyöntekijöihin, sairaalan väki ja tietysti nunnat. Meille oli järjes-tetty perinnepuvut, joihin pukeuduimme – Annukalle

perinteinen komeeza (kauhea määrä kan-kaita kummallisesti kieputettuna) ja Pet-terille miesten pitkä kaapu (hame) pikku-takkeineen. Pientä avustusta tarvitsimme pukeutumiseen – mutta oli kyllä vaivan arvoista!

Kaikki olivat kantaneet kortensa kekoon, jokainen pystymällään tavalla. Ruokaa notkui pitkilla pöydillä ja mekin osallis-tuimme juhlakuluihin ostamalla pari ko-rillista soodaa (4 €/kori). Nunnat olivat myös yllätykseksi varanneet olutta pöydän alle. Työntekijät olivat suunnitelleet upeita tanssi-ja lauluesityksia ym. koreografioita. Haikeita puheita pidettiin puolin ja toisin ja niin kuin aina ugandalaisissa juhlissa – tanssi ja musiikki olivat isossa asemassa.

Pienistä rahoistaan he olivat homman-neet meille myös läksiäislahjat, jotka oli-vat paikallista käsityötä. Upea ja ikimuis-toinen ilta!

Uganda, toukokuu -06Kirjoittajat ovat ICYE -vapaaehtoistyönte-kijöinä Ugandassa.

24 25

Usein mietimme onko nunnasitoumuksen taustalla olleet tosiaan myös järkisyyt us-konnollisen vakaumuksen lisäksi?

LäksiäisetLähtö Ssungasta oli erityisen haikea meil-le kaikille. “Kaikilla” tarkoitan koko yh-teisöä, jonka jäseniksi meidät on jo pitkän aikaa laskettu. Ssungan nunnat ovat meille sisaria muutenkin kuin virkansa puolesta – ja koko Ssungan väki lähimpänä mei-dän sydäntä täällä Ugandas-sa. Tänne jää myös palanen sydäntämme varmasti iki-ajoiksi – ja olemme kyllä lu-vanneet tulla joskus takaisin-kin. Näin vilpittömiä ystäviä löytää harvoin, vaikea sitä on edes kuvailla.

Viimeinen ilta Ssungassa oli varsinainen juhlailta. Meille oli järjestetty isot läksiäis-juhlat, joihin osallistuivat kaikki commu-nityyn kuuluvat keittiöväestä lehmänhoi-

teksti: Hanna Sainio

Projektini CESMAR toimii nuorten, 14-17-vuotiaiden kanssa, kristillisessä Irma-os Maristas -keskuksessa. En tiedä mikä järjestö mahtaisi olla suomeksi, perusta-ja on ranskalainen Marcelino Champag-nat (1789-1840). Keskuksessa on lukui-sia aktiviteetteja teatterista capoeiraan ja hiustenleikkuusta puutarhanhoitoon eli ympäristökasvatukseen, jossa minä työs-kentelen.

Hoidetaan kasvimaata ja samalla koko piha-aluetta seka eläimiä, joita on myös joka lähtöön. Lapset saavat osallistumisestaan todistuk-sen mutta kyseessä ei ole koulu. Suurin osa heistä käy koulua puolipäiväisesti ja mahdollisesti vielä tekevät jotain palkkatyötä iltaisin. Toiminta nuorisokeskukses-sa perustuu yhdessä työsken-telyyn ilman niskaan hengittämistä. Idea on tarjota muita aktiviteetteja ja sosiaali-sen käyttäytymisen muotoja esim. kadul-la hillumisen sijaan. Kaikilla nuorilla on enemmän tai vähemmän ongelmia kotona, joten pelkästään kotoa poissaolo turvalli-sessa ymparistössä on hyväksi.

Siinä siis kuvaus projektista. Olennais-ta tietysti on, miltä siellä työskentely tun-tuu. Tykkään tosi paljon! Pelkäsin vä-hän etukäteen, miten onnistun pääsemään ryhmään ja osaan kommunikoida kun en koskaan ole työskennellyt nuorten kans-

”Idea on tarjota muita aktiviteetteja ja sosiaalisen käyttäytymisen muotoja kadulla hillumisen sijaan.”

VOLUNTEERING

Nuorisotyössä Brasilian Porto Alegressa

sa, etenkään vähän “huonommista” oloista olevien. Alusta asti asiat sujuivat kuitenkin ilman ongelmia esim. keskinäisen kunnioi-tuksen suhteen.

Olen aivan ihastunut ryhmän lapsiin ja Amadeu-opettajaan ja tunteet taitavat olla yhtä lämpimät heidänkin puoleltaan, kai-kesta päätellen. Harmi kun en omista digi-kameraa, että voisin lähettää kuvia, täytyy siis näyttää syksyllä. Suosittelen mitä läm-pimimmin seuraavalle vaihtarille!

Teen myös yliopistolla nyt opiskelijoiden kanssa tutkimusta vanhusten hyvinvoinnista ja voimava-roista haastattelemalla yli 60-vuotiaita eri harrastepii-reihin kuuluvia ikäihmisiä. Tykkään siitäkin projektista tosi paljon. Myös mukavaa verrata heidän ajatuksiaan ja elämäänsä vanhusten elä-

mään Suomessa. Siltä alueelta kun on jo useiden vuosien työkokemus.

Tämän projektin kautta olen päässyt pa-remmin tutuiksi paikallisten opiskelijoi-den, etenkin tyttöjen kanssa, mitä aiemmin kovasti kaipasin. Vapaa-aikaa kun tulee vietettyä paljon muiden ulkomaalaisten kanssa. Mutta onpahan nyt paljon kontak-teja niin idässä kuin lännessä, paljon vie-railukohteita tulevaisuudessa!

Porto Alegre, toukokuu -06Kirjoittaja on ICYE -vapaaehtoistyönteki-jänä Brasiliassa.

Hanna on työskennellyt elokuusta 2005 lähtien Porto Alegressa, Brasiliassa. Hän päivittelee miten hurjaa vauhtia aika on kulunut nuorisokeskuksessa.

”Ssungan nunnat ovat meille sisaria muutenkin kuin virkansa puolesta.”

VOLUNTEERING

26 27

Äitiyslomansijai-suutta hoitanut Mila Sell saa pian itse vauvan eikä voi jatkaa sijai-suuden hoitamis-ta. Mila kuitenkin pysyy äitiyslomal-laankin mukana Maailmanvaihdon toiminnassa, halli-tuslaisena.

Maailmanvaihto-historia ja nykyinen rooli?Maailmanvaihto-historiani alkoi vaihto-vuodella Nigeriassa 1998. Aika pitkän tau-on jälkeen palasin sitten toimintaan järjes-tösihteerin ominaisuudessa.

Kun tämä Newsletter ilmestyy olen jo ehtinyt siirtyä äitiyslomalle reilun vuoden kestäneeltä pestiltäni, jonka jälkeen jatkan innokkaana hallituksessa.Miltä nyt tuntuu?Ihanalta! Aurinko paistaa ja kohta olen va-paa (hetken).Mitä neuvoja antaisit Anninalle järjes-tösihteerin työn suhteen? Järjestösihteerin homma vatii sekä nopeata toimintaa että pitkäjänteisyyttä.. Kunhan jaksaa olla hyväntuulinen ja positiivinen niin kaikki ongelmat kyllä ratkeaa!Kuvaa Maailmanvaihtoa yhdellä sanalla. TärkeäKuvaa tulevaa kesääsi yhdellä sanalla. Lämmin! I wish!Terveiset Newsletterin lukijoille.Aktiivisesti mukaan Maailmanvaihdon toi-mintaan – jokaiselle löytyy varmasti oma roolinsa – yhteistyö on hauskaa ja antoisaa!

Anniina Lahtinen aloitti järjestösih-teerin toimen si-jaisena toimistos-samme toukokuun puolessa välissä ja jatkaa tammikuul-le 2007. Anniina on ollut mukana Maailmanvaihdon toiminnassa jo vuodesta 1995.

Kuka?Topias Hirvonen, 21, sivari, visuaalinen tuhertaja ja kahvimusteri.Mitä?Maailmanvaihdon nakkikone ja leirikokki.Milloin?Huhtikuusta huhtikuuhun. Maanantaista perjantaihin. Kymmenestä kuuteen.Miksi?Maailmanvaihdolla on arvot kunnossa. Kansainvälisyys ja kulttuurivaihto kiin-nostaa. Työ vaikutti pääosin mielenkiin-toiselta ja jos tietää tekevänsä hyvän asian puolesta työtä, niin ei harmita yhtään tehdä niitä vähän tylsempiäkin nakkeja.Millaista?Viihtyisää. En lyö päätäni seinään, vaan toi-miston ovenkarmeihin ja matalaan kattoon. Pitkänsillanranta 11 on aurinkoinen paikka ulkoa ja sisältä. Tuntuu, että opin joka päivä jotain uutta ja odotan innolla vapaaehtois-ten tapaamista. Kansalaisjärjestötoiminta on tehnyt minuun vaikutuksen.

Maailmanvaihto-historia ja nykyinen rooli?Olen puuhaillut kirjavasti yhtä sun toista.Mm. toiminut tukihenkilönä ulkomaalaisille vapaa-ehtoisille, järjestänyt leirejä ja koulutuspäiviä, toimittanut Newsletteriä ja toiminut hallituk-sessa. Uusin rooli on järjestösihteerin tehtävä. Miltä nyt tuntuu?Tuntuu oikein mukavalta ja odotan innolla mitä kaikkea alkanut kesä tuo tullessaan. Mitä neuvoja antaisit Milalle hallitustyön suhteen? Mukavaa, että Mila jatkaa mukana toimin-nassa. Milan kokemuksesta on varmasti iloa ja hyötyä. Hallitustyöskentelyyn kannattaa varata sekä kärsivällisyyttä pitkäjänteiseen työskentelyyn, että valmiutta pohtia uusia ja raikkaita ideoita ja näkökulmia. Kuvaa Maailmanvaihtoa yhdellä sanalla.EnerginenKuvaa tulevaa kesääsi yhdellä sanalla.Työntäyteinen.Terveiset Newsletterin lukijoille.Aurinkoista kesää. Odotan innolla tutustuv-mista isäntäperheisiin, työprojekteihin ja ulko-maalaisiin vapaaehtoisiin. On mukavaa aloit-taa työt Maailmanvaihdon porukan kanssa.

Tähän asti Maailmanvaihto on käyttänyt kausiapulaisina eri alojen opiskelijaharjoit-talijoita. Harjoittelujaksot ovat kuitenkin hyvin lyhyitä, ja siksi Maailmanvaihdon hallitus päätyikin tänä vuonna kokeile-maan, ensimmäistä kertaa historiassaan, siviilipalvelusmiehen rekrytoimista.

Sivarin työnkuva on laaja. Päätehtävinä on auttaa pää- ja järjestösihteeriä toimis-torutiineissa sekä toimia eri tiimien apuna aina tarpeen mukaan.

Mitenkähän tulee pojalla pää kestämään? Asennetta taitaa ainakin löytyä, kun lupau-tui evaluaatioleirille keittiövastaavaksi. Siitä ei ole moni täysjärkisenä selvinnyt. Ei muuta kuin tervetuloa porukkaan!

Uusia kasvoja toimistollamme

Maailmanvaihdon toimistolta on löydettävissä Anniinan lisäksi myös toinen uusi työntekijä – siviilipalvelusmies Topias.

Järjestösihteerillemme Sinikka Bioselle myönnettiin äitiysloman jatkoksi kahden vuoden toimivapaa kesäkuuhun 2008 asti.

Topias pähkinän kuoressa:

Mila Sell

Anniina Lahtinen

28 29

Rikkaan alppimaan maistuvia juustoja ja kielikylpyä sen laaksoissa

Näin heti alkuun lähti suomalainen mie-leni avartumaan eri mannerten ihmisten tavoille ja jutuille ja luomaan ystävyys suhteita. Näin vuoden lopussa olen saanut oppia paljon näiden eri kulttureista tulevi-en ystävieni kanssa. Sveitsin ohjelmassa olen ainoa EVS-vaihtari ja ainoa euroop-palainen toisen saksalaisen sivari-pojan li-säksi. Tästä syystä tämä ohjelma kiehtoo minua paljon.

Työskentelen Lausannessa, Sveitsin ranskankielisellä alueella ke-hitysvammaisten lasten ins-tituutio/ koulu-laitoksessa. Sosiaalityön projekti on erit-täin hyvä kielenoppimisen kannalta. Käytännön ranskan harjoittaminen on välttämä-töntä lasten kanssa.

Jo heti alkuun oli minun ohitettava nopeasti päässäni huitova ranskan ääntämis-kammo ja alettava rauhaisas-ti yrittämään kommunikoi-maan puheliaden lasten kanssa. Nyt puhun jo kieltä sujuvasti, vaikka Pariisin ranskan täydellinen pehmeä lausunta on vielä kau-kana. Sosiaaalisuutta siis projektissani tar-

vitaan, jolloin kielen aktiivinen käyttö on olennaista.

Projektien ongelmatPaikallisen Maailmanvaihtojärjestön kans-sa näin EVS-vaihtarina ei minulla suurem-pia ongelmia ole ollut. Minulla on mukava viikonloppu isäntäperhe, vapaudet projek-tissani ruokaan, asuntoon ja hyvät lomat, sekä vuoden junalippu Sveitsissä, toisin kuin tilanne eräillä ICYE-ohjelman vaih-

tareilla on. Pohdin useasti mikä on tä-

män vapaaehtoisvuoden idea kun kuuntelen muiden ystä-vieni ongelmia ikävästä isän-täperheestä, haasteettomasta projektista jne. Samoin jär-jestön ilmoittamien rahavai-keuksien takia pienentynyt taskuraha ei suuren summan maksaneista Afrikan ja Ete-lä-Amerikan ICYE- vapaa-ehtoista kovin reilulta tunnu.

Vapaaehtoistyötähän tämä on, ei sitä rahan takia tehdä. Mutta mitä jos projekti, jossa työskentelet ei tarjoakaan tarpeeksi miele-kästä työtä, eikä oikeastaan tunnu tarvitse-

Ensimmäinen päiväni Sveitsissä toi jo esimakua tämän vuoden tuomista antimista; maahan sopeuttamisleirillä kohtaamani muut pöllistyneet, juuri eripuolilta maailmaa saapuneet nuoret samassa huoneessa kaiken näköisine matkalaukkuineen.

VOLUNTEERING

teksti: Hilja Roivainen

Tolerance

I packed my shoes. Empty room stood behind me when kids hugged me. Another home in Kaohsiung waited,

new time, another kind of life.“Any age is good, even an ice age”, I

wrote to my friend in Johannesburg. It was all about leaving and finding. There were

Tolerance is a word which really cannot be defined, tolerance depends from per-son to person. What I think personally is that tolerance depends on the nature of a particular person, if he or she is a easy going person, they can tolerate more than a short tempered person.

But I am an easy going and cool natu-red person, I can tolerate things if they do’nt get over my head. As far as I have seen, some people here in Finland cant tolerate foreigners, it might be because they are not very much used to meeting foreigners or it might also be because of the colour difference.

To conclude, tolerance depends totally on an individual and cannot be defined in common.We can succeed more in life if we can learn how to tolerate the unto-lerable things.

Nithin from India

-23C degrees in Finland and 27C degrees in Taiwan. I was not ready to find snow. The original departure date came and after a short moment it was gone. Mom called. But I was about finding something, somet-hing not in north Europe, something that had waked up underneath the Taiwan sky. It was me.

I was an art teacher for kids, listening cello metal music, dancing on a stage at football stadium to TV-cameras at moon festival, shooting a film on the streets in Taipei by night, hitchhiking my way home from mountains, doing nothing to forget. And some say this was not a place for fun. But this was a place to challenge myself, to learn to listen, and be, just be there and be needed.

I needed my rice wine, my friends, and my time, my angel’s wing to understand how great it was to have an opportunity to clean the table and change the view. I nee-

ded the taste of metal to res-pect quietness. I needed bitter

C o c k t a i l

writing and photo: Liisa Turja

”Heti alkuun oli minun ohitet-tava päässäni huitova ranskan ääntämiskammo ja alettava rau-haisasti kommu-nikoimaan pu-heliaiden lasten kanssa.”

sweet to find the right drink. The cocktail was me. Not re-ally A Long Island Ice Tea but more like A Dear Troublema-ker from Land of Darkness.

I’m giving big smile to mis-takes, and bigger smile for not regretting any. Never know if my grandchildren will ask me

to speak some finish to them. Never know. But that’s just me, all about me, finding my way home wherever it is.

Taiwan, May -06Kirjoittaja työskenteli ICYE -vapaaehtoi-sena Taiwanissa.

30 31

TOIMINTAKALENTERI

27. – 28.5. Maailmanvaihdon vapaaehtoiset

esittelevät järjestön toimintaa Maailma kylässä – festivaaleilla Helsingissä

28.5. Maailmanvaihdon vapaaehtoiset

esittelevät järjestön toimintaa Mahdol-lisuuksien tori- tapahtumassa Turussa

13.6. Infotilaisuus vapaaehtoistyöohjelmiin

lähdössä olevien vanhemmille Helsingissä

28.–30.7. Faces festivaali, Karjaalla. Maail-manvaihdon vapaaehtoiset esitte-levät järjestön toimintaa. Esitteli-jöitä kaivataan!! Lisätietoja: meri.

[email protected]

30.8. Vapaaehtoistyöjärjestöjen yhteinen

infoilta Helsingissä.

10. – 20.8. Tulovalmennuskoulutus Suomeen

saapuville ulkomaalaisille vapaaehtoi-sille Inkoossa

20.–22.10 Palanneiden tapaaminen Suomeen

saapuneille vapaaehtoisille Nurmijär-vellä

18.11. Valintapäivä vaihto-ohjelmiin hakeneil-

le suomalaisille Helsingissä

11.9. Seuraava Newsletter deadline

PostituslistaLiittymällä Maailmanvaihdon posti-tuslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista: tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallis-tua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen:

icye-lista-subscribe @maailmanvaihto.fi.

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilta ”Toiminta Suomessa” osiosta löy-tyvän linkin kautta.

VOLUNTEERING

van apuasi, kun näin rikkaassa maassa ol-laan. Mitä silloin teet? Monia vapaaehtoisia haasteeton projekti teatterissa ainoastaan astioita tiskaten ja olutta tarjoillen tai rasististen tar-hatätien parissa työskente-ly on todella masentanut ja projektin vaihto on tullut tarpeen. Siksi ehdotankin, että projektia valitessa on vastaavaan järjestön todella tarkastettava kunnolla min-kälainen maailma projekti vapaaehtoiselle on. Onko projektilla riittävästi haas-teellista työtä tarjolla? Myöskin vapaaehtoistyöllä kehitysmaassa ja vapaaehtoistyöllä yhdessä rik-kaimmassa maassa on eroa.

Täällä rikkaassa Euroopas-sa avun tarve on hyvin erilaista. Siksi myöskin vaihtovuoden idea muuttuu auttamisesta enemmän-kin oppimiseksi. Vuosi tarjoaa uuden kulttuurin oppimista ja omillaan pärjäämistä. Näin nuo-relle tytölle se on hyödyllistä oppia. Mutta jos olet jo siinä kolmenkympin kieppeillä ja työelämässä eivät vuoden tarjoamat an-timet ole samanlaiset.

Oppimista ja matkusteluaKielenoppimista ja Sveitsin maassa mat-kustelua. Sitä vuoteni on ollut täynnä. Ja erimaalaisten ihmisten kohtaamista. Mo-nille Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikas-ta tuleville nuorille vapaaehtoisohjelma on pääsylippu rikkaaseen elintasomaahan. Mutta loppujen lopuksi heille paljastuu myös ihmeellisen Euroopan hehkeys: ei se olekaan muuta kuin kaunis, hymyilyt-tävän koristeellinen kukkainen pintamaali tympeän tehokkaiden tehdasrakannusten pinnalla.

Eurooppalaisten ihmisten kylmyys, ah-

daskatseisuus ja ilottomuus ja epäystä-vällisyys on puhututtanut monia vapaa-ehtoiskumppaneitani. Mutta toisaalta eräs

Taiwanilainen tyttö ihailee sveitsiläisten kykyä irrotel-la karnevaaleissa ja heidän rentoutumiskykyään, joka on vastoin Taiwanin kiireistä bisness-maailmaa.

Niin. Kalalla on kaksi kyl-keä. Niinkuin vaihtovuodella täällä. Toisaalta tuntuu että voisin olla opiskellut ja olla saavuttanut jonkin diplomin jo tämän vuoden aikana kun

projektityö-ni Sveitsis-sä ei kykene tarjoamaan t a r p e e k s i h a a s t e t t a , eikä anna minun to-della näyt-tää taitojani. Mutta silti.

EI en kadu. Olen erittäin tyytyväinen va-linnastani osallistua ohjelmaan. Paljon olen oppinut erinäisiä asioita. Ja huomi-oiden nuoren ikäni ei tämä vuosi ole huk-kaan heitetty.

Nuoren ihmisen tavoitteet vapaaehtois-vuoden alussa oppia tuntemaan itseänsä ja maailmaa paremmin, oppia avautumaan ujoudesta ja löytää jokin tulevaisuuden ammattiin johtava polku, ovat kaikki to-teutuneet. Minulle on vuosi antanut paljon uusia hyviä antimia päästä entistä pidem-mälle elämässä.

Lausanne, 29.5.06Kirjoittaja on EVS -vapaaehtoistyöntekijä-nä Sveitsissä.

”Rikkaassa Euroopassa avun tarve on hyvin erilaista kuin kehitysmaissa. Siksi vaihtovuoden idea muuttuu auttamisesta oppimiseksi.”

JULKAISIJA: Maailmanvaihto ry

PÄÄTOIMITTAJA/KUVITUS/TAITTO: Saana Lehtonen

PAINOPAIKKA: Itä-Helsingin Monistus

SEURAAVA AINEISTOPÄIVÄ: 11.9.06

ILMESTYMISAIKATAULU:Neljä kertaa vuodessa, seuraava numero syyskuussa

TILAUSHINTA: Vuositilaus sisältyy Maail-manvaihto ry:n jäsenmaksuun

Tähän numeroon ovat kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet:

Niina Airikka, Mirkka Milli Mokkila, Sanna Nerola, Mari Toivanen, Kadi Sarapuu, Tiina Huttunen, Kati Huttunen, Päivi Hemilä, Annukka Viio, Petteri Harjuvaara, Liisa Turja, Nithin A.R, Hanna Sainio, Meri Tennilä, Mila Sell, Anniina Lahtinen, Topias Hirvonen, Hilja Roivanen, Anni Koskela

32

Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Pitkänsillanranta 11 00530 Helsinki

tel. +358-9-774 11 01 , fax. +358-9-731 04 146 [email protected]

www.maailmanvaihto.fi www.icye.org