Naisia ICT-alalle!

ICT-alalle!

Naisia

”Tietotekniikka-alalla naisten osaamista tarvittaisiin kovasti muun muassa palvelujen käytettävyyden parantamisessa.”

EsipuheInnostavaa työelämää etsimässäKeväällä 2010 Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikka-ala päätti selvittää kuinka vastikään koulunsa aloittaneet ja jo pidemmälle ehtineet ammatinvalintaa mietti-vät tytöt tuntevat tietotekniikkaa yleensä, alalla toimivia yrityksiä, niiden kehittä-miä tuotteita ja palveluita, sekä erityisesti sen tarjoamia työtehtäviä. Taustalla oli tietotekniikka-alan huoli tyttöjen koko 2000-luvun ajan hiipuneesta kiinnostuksesta alan opintoja kohtaan.

Kun samaan aikaan tietotekniikkakoulutuksen saaneet, jo ammatissa toimivat naiset vakuuttivat tyytyväisyyttään koulutuksensa mahdollistamaan uraan ja ammat-tiin, ristiriita tyttöjen koulutusvalintojen ja ammatissa toimivien naisten kokemusten välillä oli suuri ja vieläpä kasvamassa.

Kaikki toimialojen väliset vertailut todistavat yksi toisensa jälkeen, että tieto-tekniikka-ala on yksi tasa-arvoisimmista, ja jossa osaaminen on oikeasti työssä saatavan arvostuksen tärkein peruste. Naisen euro on tietotekniikka-alalla hyvin lähellä miehen euroa.

Laaja tutkimus päätettiin tehdä kolmessa osassa, joista ensimmäinen selvittää alakoululaisten, toinen yläkoululaisten ja lukioikäisten tyttöjen ja kolmas osa jo työelämään siirtyneiden tietotekniikkakoulutuksen hankkineiden naisten käsityksiä ja kokemuksia alasta.

Jo alakoululaiset tytöt käyttävät varsin sujuvasti tietoja viestin-tätekniikkaa, sekä laitteita että ohjelmia, ja käyttöaste vain kasvaa iän myötä. Erityisen hyvin tytöt tuntevat verkossa toimivat palvelut. Selvästi vähemmän tuttuja ovat tietotekniikkayritykset ja kaikkein vieraimpia tytöille ovat alan työtehtävät. Voi syystä sanoa, että alan todellisuuden ja sen mielikuvien välillä on suuri tietoja mielikuvakuilu.

Tytöt ovat laajasti sitä mieltä, että tietotekniikka-ala on kaikin puolin naisille soveltuva, mutta ei kuitenkaan heille itselleen. Alaa pidetään vaikeana, josta puuttuu luovuus ja ihmisläheisyys. Kenties taustalla on usein koko toimialaa leimaava ohjelmointityö; ohjelmointi on kuitenkin vain yksi osaamisala, mutta tietenkin tietotekniikka-alan muista erottava.

Tietotekniikka-alalla naisten osaamista tarvittaisiin kovasti muun muassa sovellusten ja palvelujen käytettävyyden parantamisessa, jos-sa esimerkiksi kognitiotieteen ja psykologian taidoilla olisi kysyntää. Tarvetta olisi myös esimerkiksi myynnin ja markkinoinnin taitajista, suunnittelijoista sekä asiakkuus- ja projektinhallinnan osaajista.

Tutkimuksen kaikissa osissa annetaan suosituksia eri toimijoille tilanteen kor-jaamiseksi. Teknologiateollisuus ottaa itse pallon osasta tutkimuksen suosituksista ja vie tavoitteita eteenpäin. Apujoukkoja kuitenkin tarvitaan, sillä puutteelliset ja osin virheelliset käsitykset istuvat syvässä niin vanhempien, ammattipedagogien kuin itse tyttöjen keskuudessa. Tietotekniikan osaaminen on osa tämän päivän kansalaistaitoja, ja sitä kautta kaikille äärimmäisen tärkeää.

On löydettävä keinot vakuuttaa tytöt tietotekniikka-alan työtehtävien poikkeuk-sellisen monipuolisesta luonteesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tietotekniikka on kasvuala, jonka mahdollisuudet ovat maailman digitalisoituessa lähes rajattomat.

Toisensa löytämällä voittajia ovat niin tytöt itse, tietotekniikkaratkaisujen käyt-täjät, kuin tietotekniikka-ala kokonaisuudessaan.

Jukka Viitasaari johtaja Teknologiateollisuus ry

Naisia ICT-alalle! -tutkimusJulkaisija: Teknologiateollisuus ry

ISBN 978-952-238-093-7 978-952-238-094-4 e-kirja (pdf)

Taitto: Grafiksi, Pauliina SjöholmKuvat: Jari HärkönenPaino: SP-Paino Oy, Nurmijärvi

Julkaistu elokuussa 2011© Teknologiateollisuus ry

Naisia ITC-alalle! 1

Sisällys

Esipuhe, Jukka Viitasaari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1Sisällys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7Yhteenveto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9Suositukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10

A1 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 1.1 Yhteenveto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 1.2 Suositukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142 ESIPUHE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.1 Tutkimuksen taustaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.2 Tutkimuksen tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 3.3.1 Tytöt ja tietotekniikka/teknologia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 3.3.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 4.2 Tutkittavien koulujen valinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 4.3 Aineiston kerääminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 4.4 Aineiston analyysi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 4.5 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225 TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 5.1 Tietotekniikan käyttö opetuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 5.1.1 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 5.1.2 Sovellusten käyttö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 5.2 ICT-alan tunteminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 5.2.1 Mitä mieleen lyhenteistä IT tai ICT? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 5.2.2 Opettajien käsitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 5.2.3 ICT-alan yritysten tunnettuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.3 Mielikuvat ICT-alasta ja ICT-alan työtehtävistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.3.1 Alakoulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.3.2 Yläkoulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 5.3.3 Lukiot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 5.4 ICT-alan kiinnostavuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 5.5 Ehdotukset toimenpiteiksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 5.5.1 Tyttöjen ICT-alan tuntemuksen lisääminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 5.5.2 Opettajien ICT-alan tuntemuksen lisääminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 426 KESKUSTELUA JA SUOSITUKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 457 LÄHTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47

B1 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 1.1 Yhteenveto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 1.2 Suositukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 512 ESIPUHE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 523 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 3.1 Tutkimuksen taustaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 3.2 Tutkimuksen tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.3.1 Naiset ja tietotekniikka: teoreettisia lähestymistapoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.3.2 Miksi ICT-ala ei kiinnosta tyttöjä/naisia? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 554 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 4.2 Aineiston kerääminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 4.3 Aineiston analyysi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 4.4 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 585 TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 5.1 Naisten osuus ICT-alan opiskelijoista. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 5.1.1 Yliopistot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 5.1.2 Ammattikorkeakoulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 5.1.3 Tutkimukseen osallistuneet oppilaitokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 5.2 Naisten mielikuvat ICT-alasta ja sen opiskelusta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 5.2.1 ICT-alaa opiskelevien naisten mielikuvat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 5.2.2 Opiskeluikäisten naisten mielikuvat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 5.2.3 Haastateltujen näkemykset naisten mielikuvista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 5.3 Toimenpiteet oppilaitoksissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 5.3.1 Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 5.3.2 Naisten tukeminen opiskeluaikana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69 5.3.3 Opintojen keskeyttämisen vähentäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71 5.3.4 Naisten osuuden lisääminen ja naisten tukeminen ICT-alan opinnoissa . . . . . . . 726 KESKUSTELUA JA SUOSITUKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 Suositukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 767 LÄHTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78

C1 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 1.1 Tutkimuksen tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 1.2 Tutkimuksen toteuttaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 2 TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84 2.1 Naisten osuus ICT-ammattilaisista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84 2.2 Naisten kokemukset ICT-ammattilaisina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 2.2.1 Taustatietoja tutkimukseen osallistuneista naisista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 2.2.2 Naisten näkemykset ICT-ammattilaiseksi hakeutumisesta ja jäämisestä. . . . . . . . 86 3 CASE-ESIMERKIT. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88

Naisia ITC-alalle!2 Naisia ITC-alalle! 3

3.1 Appelsiini Finland Oy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Satu Kuusisto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Lotta von Schantz . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 3.2 Basware Oyj . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 Minna Snirvi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 Johanna Rantala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 3.3 DNA Oy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 Sari Heinonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 Ulla Koivisto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 Vilhelmiina Wahlbeck . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100 3.4 Enfo Oyj . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102 Lotta Rinne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102 Terhi Savela . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104 3.5 Fujitsu Services Oy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106 Maarit Heikilä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106 Tiina Laiho . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108 Sari Valittu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110 3.6 Sulake Corporation Oy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 Outi Henriksson . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 Heini Kaihu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114 Elisa Puoskari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116 3.7 Konecranes Oyj . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118 Tarja Julkunen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118 Jenni Vanhanen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120 3.8 Metso Oyj . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122 Minna Hytönen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122 Helena Salovaara . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124 3.9 Thermo Fisher Scientific Oy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126 Sanna Laakso . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126 3.10 Rails Girls . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128 Linda Liukas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130 4 LÄHTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132

88 90

92 94 96 98

100 102

104 106 108 110

112 114

116 118 120 122

124 126 130


JohdantoTeknisten alojen koulutusorganisaatioissa ja yrityksissä huolestuttiin jo 1980-luvulla siitä, etteivät naiset hakeudu teknisille aloille siinä määrin kuin miehet. Naisten osuuden lisääminen sekä tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen teknisiä aloja kohtaan onkin ollut monien tahojen tavoitteena jo useita vuosia.

Sitten 1990- ja 2000-luvuilla toteutettiin EU-tasolla useita laajoja hankkeita, joissa myös Suomi oli mukana (esimerkiksi Mirror, WomenIT, WomEng). Jotkut teknisen alan korkeakoulut ja yliopistot Suomessa ovat ponnistelleet saadakseen lisää naisia ICT-alan1 opiskelijoiksi ja tutkijoiksi. Myös opetustoimessa asiaa on selvitelty niin opetusministeriön kuin korkeakoulujenkin taholla.

Kaikista toimista huolimatta tulokset ovat jääneet lyhytkestoisiksi tai paikallisiksi, eivätkä hyvät käytännöt ole levinneet toivotulla tavalla.

Tutkimukset osoittavat, että tyttöjen asenteet niin tietotekniikkaa, teknologiaa, matematiikkaa kuin luonnontieteitä kohtaan ovat yleensä vähemmän myönteisiä kuin poikien - varsinkin yläkoulu- tai lukioikäisillä tytöillä. Tieto- ja viestintäteknii-kan alalla Suomessa tytöt valitsevat tietotekniikan valinnaisaineeksi harvemmin kuin pojat, naiset ovat vähemmistönä ICT-alan opiskelijoiden joukossa, ja vain joka neljäs ICT-ammattilainen on nainen. Myös tietotekniikka-alan yritysten ylimmässä johdossa tai hallituksissa naiset ovat edelleen harvinaisia.

ICT-alan yritysten keskeinen huoli on, että tärkeää osaamista jää hyödyntämättä, kun naiset eivät hakeudu alalle. Vastaavasti naiset eivät löydä monipuolista, kiinnos-tavaa ja yleensä hyväpalkkaista työtä kasvavalla toimialalla, joka jatkuvasti limittyy muihin toimialoihin tehostaen näiden toimintaa ja luoden yhä uusia mahdollisuuksia.

Tässä Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikan toimialaryhmän toimeksiannos-ta toteutetussa tutkimuksessa haetaan vastauksia siihen, miksi ICT-ala ei näytä kiinnostavan tyttöjä ja naisia, ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Tutkimuksessa on hyödynnetty laajasti kotimaista ja ulkomaista aihetta koskevaa kirjallisuutta sekä aikaisempia tutkimustuloksia.

Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kolmeen osaprojektiin, jotka toteutettiin tammikuun 2010 – helmikuun 2011 välisenä aikana. Osaprojektis-sa A tarkastellaan peruskoulu- ja lukioikäisten tyttöjen sekä heidän opettajiensa mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa B tarkastellaan naisia ICT-alan opiskelijoina sekä opiskeluikäisten naisten näkemyksiä ICT-alasta. Osaprojektissa C keskitytään naisiin ICT-ammattilaisina, ja pääpaino on ICT-ammattilaisina toimivien naisten case-esimerkeillä. Lähestymistapana kai-kissa osaprojekteissa oli monitapaustutki-mus, ja kaikkiaan tutkimukseen osallistui yli 220 henkilöä. Koko hankkeen toteutti tutkimuksesta vastannut tutkija.

Tutkimushankkeen tavoitteeksi asetettiin kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla• lisätään tyttöjen ja naisten

kiinnostusta ICT-alaan• lisätään naisten osuutta

ICT-alan työvoimasta• tuetaan naisten ammattilaisuutta

ICT-alalla• tuetaan naisten osaamisen

hyödyntämistä organisaatioissa.

1 ICT = TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN ALA. RAPORTISSA KÄYTETÄÄN MYöS SUPPEAMPAA KÄSITETTÄ IT = TIETOTEKNIIKAN ALA.

Tärkeää osaamista jää hyödyntämättä, kun naiset eivät hakeudu alalle.


SummaryGirls in elementary and upper secondary schools are frequent users of information and communications technologies. However, skill levels vary between individuals and schools. The study illustrates that for girls, there is no linkage between using ICTs for leisure and interest in ICT professions: girls use computers daily for social-izing and communicating, but this rarely inspires them to pursue careers in ICT. Moreover, even rigorous utilization of ICTs in teaching and learning does not seem to promote girls’ interest toward the ICT field.

In public debates and in previous studies, the ‘nerdy’ image of the ICT field has been considered to lessen girls’ enthusiasm. The results of this study, however, do not indicate that the girls imagine only nerds to be interested in studying ICT or to do well in ICT professions3. Nonetheless, the ICT field does not appeal to girls because these professions are not perceived to be humane or creative. Girls of elementary and upper secondary school age mainly understand working in the ICT field as equalling to sitting alone by the computer. The ICT field is considered to suit women as well as men, but ”not me anyway”.

Women still constitute a minority in study programmes aiming at a basic degree in ICT although remarkable differences exist between schools and programmes. In more technically oriented studies, the percentage share of women is often less than 10 percent whereas in more business oriented programmes up to one third of the students may be women. An alarming trend is that the number of women students in the ICT programmes of universities of applied sciences has clearly decreased in recent years. Regarding university level education in ICT, the results vary: in some schools, the percentage share of women has increased while in others it has decreased.

Many girls only have limited knowledge of the ICT industry and its professions. Therefore, lack of knowledge also lessens their interest in embracing ICT as a profession. Surprisingly, girls in upper secondary schools are not more aware of ICT jobs than younger girls. Young people in general are not very knowledgeable about different professions and fields, and since jobs in ICT are less concrete than a doctor’s, cosmetologist’s or teacher’s, it will require much more effort to make them familiar. We should also remember that most teachers are not so familiar with ICT professions.

Previous research has portrayed that young women assume studies in ICT to be difficult, which has decreased their interest. However, medical studies are very popular although they are perceived difficult as well. Since helping people or work-ing closely with people appeals to many girls, it would be worth emphasising how people’s everyday life can be improved with ICTs. As one of the representatives of schools in this study points out: ”IT is everywhere and it’s part of life for us all – Why wouldn’t you come and influence the world of tomorrow?”

Women interviewed as case examples in this study are in general pleased with their jobs and feel comfortable in their workplaces. Male-dominance shows but usually raises questions only regarding the gender distribution of management. While the underrepresenta-tion of women in the ICT field has been explained in the literature e.g. by long working days, other difficulties in work-life balance, and inhospitable climate towards women and minorities, these problems did not feature strongly in this research. On the other hand, equality related initiatives such as support for women’s networks are absent in most studied companies. The women stress the importance of company culture: the example set by management as well as eve-ryday practices have most impact on how comfortable the women feel and how equal they experience themselves.

3 CF. ALSO HILTUNEN, 2009; SILJANDER, 2009.

”Not me anyway”

Tieto- ja viestintätekniikan käyttö on peruskoulu- ja lukioikäisille tytöille luontevaa, vaikka erot osaamisessa ovat suuret sekä yksilöittäin että kouluittain. Tytöt eivät kuitenkaan hahmota yhteyttä tietotekniikan hyödyntämisen ja ICT-toimialan välillä: tietokoneen käyttö on arkipäiväistä ja viihdekäyttö osataan, mutta ura ICT-alalla innostaa vain harvoja. Tieto- ja viestintätekniikan laajamittainenkaan hyödyntäminen opetuksessa ei näytä lisäävän tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan tai tietoutta alan tarjoamista konkreettisista työtehtävistä.

Julkisessa keskustelussa ja aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty ICT-alan ”nörtti-imagon” vähentävän tyttöjen kiinnostusta. Tämän tutkimuksen tulokset eivät kuiten-kaan viittaa siihen, että tytöt kuvittelisivat vain nörtin olevan kiinnostunut ICT-alan opinnoista tai pärjäävän alalla2. ICT-alaa ei kuitenkaan pidetä ihmisläheisenä tai luovana, niin että se vetoaisi tyttöihin. Peruskoulu- ja lukioikäiset tytöt mieltävät ICT-alalla työskentelyn lähinnä yksinäiseksi koneen ääressä puurtamiseksi. ICT-alan arvioidaan sopivan naisille yhtä hyvin kuin miehille, mutta ”ei minulle kuitenkaan”.

Naiset ovat edelleen vähemmistönä ICT-alan perustutkintoon tähtäävissä koulu-tusohjelmissa, vaikka eri oppilaitosten ja koulutusohjelmien välillä onkin merkittävää vaihtelua. Teknisemmissä koulutusohjelmissa naisten osuus on usein alle 10 pro-senttia, kun taas esimerkiksi kauppatieteellisesti suuntautuneissa koulutusohjelmissa naisia voi olla jopa kolmannes opiskelijoista. Huolestuttavaa on, että ammattikorkeakoulujen ICT-alan koulutus-ohjelmissa naisopiskelijoiden määrä on selvästi vähentynyt viime vuosina. Yliopistollisen ICT-alan koulutuksen osalta tulokset vaih-televat: osassa oppilaitoksissa naisten osuus on kasvanut, osassa taas laskenut.

Monien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan työtehtävis-tä on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta selittää myös tiedon puute. Yllättävää on, etteivät lukiolaistytöt ole sen paremmin selvillä alan työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Nuoret eivät yleisestikään tunne eri ammatteja tai aloja kovin hyvin, ja koska ICT-ala on vähemmän konkreettinen kuin vaikkapa lääkärin, kosmetologin tai opettajan ammatti, sen tutuksi tuominen vaatii merkit-tävästi enemmän ponnisteluja. Lisäksi on syytä huomioida, etteivät opettajatkaan juurikaan tunne ICT-alaa.

Ulkomaisten tutkimusten perusteella nuoret naiset pitävät ICT-alan opintoja vai-keina, mikä osaltaan vähentää kiinnostusta. Toisaalta opintojen vaikeus ei haittaa esimerkiksi lääketieteen suosiota. Koska ihmisten auttaminen tai muutoin ihmislä-heinen työ on lähellä monen tytön sydäntä, kannattaisi alan markkinoinnissa tuoda esille, miten ihmisten elämää voidaan helpottaa ICT:n avulla. Yksi tässä tutkimuksessa haastateltu oppilaitoksen edustaja toteaakin: ”IT on kaikkialla ja osa meidän kaik-kien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?”

Case-esimerkkeinä haastatellut naiset ovat yleisesti ottaen hyvinkin tyytyväisiä työtehtäviinsä ja viihtyvät työpaikoillaan. Miesvaltaisuus näkyy, mutta se herättää kysymyksiä lähinnä johdon sukupuolijakaumasta.

Ulkomaisessa kirjallisuudessa naisten aliedustusta ICT-alalla on selitetty muun muassa ylipitkillä työpäivillä, työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvillä muilla haasteilla sekä nais- ja vähemmistövastaisella ilmapiirillä yrityksissä. Tällaiset ongelmat eivät nousseet voimakkaasti esiin tässä tutkimuksessa. Toisaalta tutkituissa yrityksissä ei ole juurikaan toteutettu erityisiä tasa-arvoon liittyviä toimenpiteitä, kuten naisverkostojen tukemista. Naiset painottavat yrityskulttuurin merkitystä: varsinkin johdon esimerkki ja arkipäivän käytännöt vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten hyvin naiset viihtyvät ja miten tasa-arvoiseksi he kokevat kohtelunsa.

Yhteenveto

2 VERTAA MYöS ESIMERKIKSI HILTUNEN, 2009; SILJANDER, 2009.

Kiinnostuksen puutetta selittää myös tiedon puute.


III Naisten ammattilaisuuden tukeminen ja osaamisen hyödyntäminenA. Naisten opiskelun tukeminen ICT-alan oppilaitoksissa:

Varsinkin opiskelujen alkuvaiheessa opiskeluryhmän tai tutorryhmän syntyminen ja ryhmäytyminen merkitsee paljon. Vaikka tällainen ryhmä tukee kaikkia opiskelijoita, on ryhmän tuki erityisen tärkeää miesvaltaista ICT-alaa opiskeleville naisille.

B. Naisverkoston tai -yhteisön tuki: Laajemman naisverkos-ton tai -yhteisön tapaamisia kannattaa järjestää ICT-alan naisopiskelijoille säännöllisin väliajoin, esimerkiksi yhteis-työssä opiskelijajärjestöjen kanssa. ICT-alan opiskelijoiden ja alalla toimivien naisten verkostoitumista voitaisiin myös tukea sekä oppilaitosten että yritysten taholta.

C. Naisten rekrytointi, eteneminen ja urakierto: Naisten rekrytointi, eteneminen ja urakierto vaativat erityistä huo-miota ICT-alan yrityksissä ja käyttäjäorganisaatioissa. Ylim-pään johtoon ja hallituksiin naisten tie kulkee keskijohdon ja liiketoimintavastuiden kautta, joten siellä heidän osuut-taan tulisi vahvistaa.

Ylimpään johtoon ja hallituksiin naisten tie kulkee keskijohdon ja liiketoimintavastuiden kautta, joten siellä heidän osuuttaan tulisi vahvistaa.

Suositukset

Jos ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan laajamittaisia, systemaattisia ja pitkäjänteisiä toimia. Näitä tarvitaan, jotta tytöt ja naiset pitäisivät ICT-alaa mahdollisena ja kiinnostavana myös itselleen. Lisäksi on tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida, mitata ja vertailla. Tätä auttaisi koti- ja ulkomaisen tutkimusaineiston kokoaminen esimerkiksi www-sivustoksi, jota täydennetään jatkuvasti.

Tutkimuksen perusteella voidaan esittää seuraavia suosituksia:

I Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen kouluissaA. Perehdytyskurssi tietoja viestintätekniikan käytöstä op-

pimisessa: Jos koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille yhteistä tietoja viestintätekniikan perehdytyskurssia, täl-laisen järjestämistä suositellaan jo alaluokilla. Tutkimuksen perusteella kurssi lisää huomattavasti tyttöjen varmuutta käyttää tietotekniikkaa, tuo onnistumisen kokemuksia ja tasaa osaamiseroja. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osit-tain sukupuolen mukaan eriytettynä.

B. Teknologia tutuksi ala- ja yläkouluissa: Tavoitteena on tu-tustuttaa teknologiaan, luoda myönteisiä kokemuksia esi-merkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa myös tyttöjen käsitystä siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään eri-laista teknologiaa sekä oppimisessa että oman luovuuden välineenä.

C. Opettajien ja opetuksen tuki: Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä on koulujen välillä merkittäviä eroja. Ope-tuskäytön lisääminen vaatii riittävää teknistä ja pedagogis-ta tukea sekä koulutusta, jota esimerkiksi kaikissa tähän tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei koettu saatavan.

II ICT-alan esittely opiskelijoille ja opettajilleA. ICT-ala tutuksi yläkouluissa ja lukioissa: Yläkouluissa ja

lukioissa ICT-alasta ja -ammateista kannattaa tiedottaa oppilaille, oppilaan- ja opintojen ohjaajille sekä opettajille yhteistyössä alan oppilaitosten ja yritysten kanssa. Keinoja voivat olla esimerkiksi ammatinvalintatestit, esittelyvideot YouTubessa, Facebook-sivustot, tietoiskut, TET-harjoitte-lupaikkojen tarjoaminen, vierailijoiden käynnit kouluissa, opintokäynnit yrityksissä ja www-sivustot.

B. ICT-ala tutuksi eri alojen opiskelijoille: ICT-alan yrityksissä tarvitaan kaikenlaisia osaajia. Alan yrityksiä ja työmahdol-lisuuksia kannattaa siis käydä esittelemässä paitsi ICT-alan myös esimerkiksi kauppatieteiden ja humanististen alojen opiskelijoille.

ICT-alan yrityksissä tarvitaan kaikenlaisia osaajia.


Naisia ICT-alalle! Teknologiateollisuus ry:n tutkimusOsaprojekti A:

”Mieluummin jotain ihmisläheistä”

– Tyttöjen mielikuvat ICT-alasta

Susanna Bairoh

SuosikitMessenger

RSS

12 Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 13

kysyä myös ”tyhmiä” kysymyksiä. Koska tällaista perehdytystä ei vielä kaikissa kouluissa ole, on tässä vaiheessa suositeltava perehdytyksen toistamista kaikilla kouluasteilla, jotta varmiste-taan rittävä tietoja viestintätekniikan hyötykäytön osaaminen.

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön lisääminen vaatii myös riittävää teknistä ja pedagogista tukea, jota kaikissa tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei koeta saavan.

C. Yhteistyön lisääminen ICT-alan yritysten ja koulujen välilläICT-alan yritykset eivät koulujen kokemusten mukaan ole juuri-kaan kiinnostuneita yhteistyöstä koulujen kanssa, joitakin poik-keuksia lukuunottamatta. Kouluista tällaista kiinnostusta sen sijaan löytyisi. ICT-alan yritysten onkin syytä miettiä, millaisiin toimiin ollaan valmiita tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi. Lyhyt, kiinnostava esittely esimerkiksi YouTubessa voisi löytää yl-lättävänkin suuren yleisön. TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen antaisi konkreettista kuvaa siitä, että ICT-alalla ollaan halukkaita yhteistyöhön koulujen kanssa myös hankkeissa, joissa ”hyöty” ei näy tämän tai seuraavan kvartaalin aikana.

D. Opettajien tietouden lisääminen ICT-alastaOpettajien tietouden lisääminen on erittäin tärkeää, mikäli tyt-töjen suuntautumista ICT-alalla halutaan rohkaista. Toimenpitei-tä voisi yhdistää tyttöjä kohtaan suunnattujen toimenpiteiden kanssa. Toimenpiteet yläkouluissa ja lukioissa voidaan jakaa samoin kuin oppilaiden kohdalla eli 1. opintojen ohjaus ja 2. aineenopetus. Näistä opintojen ohjaukseen liittyen olisi nopeal-la aikataululla syytä tarkistaa, miten ICT-ala näkyy yleisimmin käytetyissä ammatinvalintatesteissä ja alan messuilla. Opintojen ohjaajille olisi syytä myös suunnata mietittyä materiaalia esimer-kiksi ICT-alan yhteisen web-sivuston tms. avulla.

2. Esipuhe

1. Yhteenveto ja suositukset

1.1 YhteenvetoTietotekniikan käytön ja ICT-alan välillä on tyttöjen mielikuvissa suuri kuilu: tietokoneen käyttö on arkipäiväistä ja viihdekäyttö osataan, mutta ICT-ala ei kiinnosta kuin harvoja. Tieto- ja vies-tintätekniikan laajamittainenkaan hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa ei näytä lisäävän tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan. Useimpien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan työtehtävistä on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta selittää myös tiedon puute alan mahdollisuuksista.

Työtä ICT-alalla ei mielletä ainakaan ihmisläheiseksi tai luo-vaksi, mikä voisi vedota tyttöihin. Alalla työskentely hahmote-taan yksinäiseksi koneen ääressä istumiseksi ja työtehtävistä tunnistetaan lähinnä ohjelmointi. Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että lukiolaiset tytöt eivät ole sen paremmin selvillä alan työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Ei pidäkään tuudittautua siihen ajatukseen, että ”diginatiivit” osaisivat tietokoneen hyö-tykäytön vanhempia ikäpolvia paremmin ilman opastusta tai että tämän hetken koululaisille ICT-ala olisi tuttu ilman tiedottamista ja alaan perehtymistä.

ICT-alan yrityksiä ja sovelluksia tytöt kuitenkin tuntevat varsin hyvin. Kaikki tutkimukseen osallistuneet tytöt tietävät Nokian ja valtaosa tytöistä ilmoittaa tietävänsä myös Elisan, Microsoftin ja Applen. Kaikissa ikäluokissa tytöille ovat tuttuja esimerkiksi YouTube, Google ja Wikipedia.

Mikäli ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan laajamittaisia, systemaattisia ja pitkäjänteisiä toimia. Toimenpiteitä tarvitaan jo alakouluissa, sillä muutoin tytöt saattavat poissulkea itseltään ICT-alan mahdollisena, kiinnostavana alana.

Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että opettajatkaan eivät tunne ICT-alaa kovin hyvin. Monet opettajat hahmottavat ICT-

alan tulevaisuuden alana josta pitäisi tietää enemmän, mutta opettajien joukosta löytyy myös niitä, joiden mielestä ICT-alaa ei tässä suhteessa pitäisi asettaa mi-tenkään erityisase-maan.

1.2 SuosituksetTutkimuksen perusteella voidaan esittää muutamia suosituk-sia, joiden avulla voidaan lisätä tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan kohtaan.

A. Toimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa ikäluokittainToimenpiteet koulujen suuntaan täytyy suunnitella kullekin ikäluokalle sopivaksi yhdessä opettajien kanssa siten, että ne tukevat koulujen kasvatustavoitteita.

AlAkOuluT: Alakoulujen osalta voidaan pohtia, olisiko syytä enemmänkin tuoda tutuksia teknologia-alaa laajemmin kuin ICT-alaa. Tavoitteena olisi luoda myönteisiä kokemuksia esi-merkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa tyttöjen käsitystä siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään teknologiaa sekä oppimisessa että oman luovuuden välineenä. Esimerkiksi tie-toja viestintätekniikkaa hyödyntävät ryhmätyöt tyttöryhmissä opettajan tukemina voisivat tuoda tällaisia kokemuksia. Lisäksi voidaan miettiä yhteistyötä vanhempien kanssa, koska opet-tajien mukaan lapset tuntevat huonosti omien vanhempiensa ammatteja. Olisiko esimerkiksi mahdollista löytää joka koulusta yksi ICT-alalla työskentelevä äiti tai isä, joka voisi kertoa omasta työstään ja näin toimia innostavana roolimallina?

YläkOuluT: Yläkoulu näyttää tämän tutkimuksen perusteella mahdollisesti ratkaisevalta vaiheelta, joten yläkouluihin tulisi suunnata nykyistä enemmän toimenpiteitä. Yläkouluissa toi-menpiteet voidaan jakaa1. oppilaanohjaukseen liittyviin: ammatinvalintatestit, tietois-

kut ICT-alasta, TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen, jne.2. aineenopettajien tukemiseen sopivien asiakokonaisuuksi-

en opettamisessa. Tähän sisältyisivät esimerkiksi vierailut yrityksissä, kun kyseistä aihepiiriä käsitellään, tai vieraili-joiden esittelykäynnit, videopätkät tms. eri aiheiden ym-päriltä. Myös yhteisprojektit voisivat olla kiinnostavia sekä koulujen että yritysten kannalta.

Sosiaalisen median hyödyntämistä kannattaisi harkita, sillä tämänikäiset tytöt viettävät jo varsin paljon aikaa esim. Face-bookissa.

lukIOT: Lukiossa tarvittavat toimenpiteet ovat samankaltaisia kuin yläkouluissa, eli ne voidaan jakaa oppilaanohjaukseen liit-tyviin ja aineenopetukseen liittyviin.

B. Perehdytyskurssi tietoja viestintätekniikan käytöstä oppimisessaMikäli koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille yhteistä tietoja viestintätekniikan perehdytyskurssia, tällaisen järjestäminen jo alaluokilla olisi erittäin suositeltavaa.

Tutkimuksen perusteella tällainen kurssi lisää huomattavasti tyttöjen varmuutta käyttää tietoteknikkaa ja tukee onnistumisen kokemusten syntymistä. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osit-tain sukupuolen mukaan eriytettynä, jolloin tytöt uskaltaisivat

ICT-alan yrityksiä ja sovelluksia tytöt kuitenkin tuntevat varsin hyvin.

Tietotekniikka avuksi ihmisten arkeen

Tietotekniikan suosio tyttöjen opiskelualan valinnoissa on hiipu-nut 2000-luvulla. Oppilaitosten välillä on kuitenkin eroja niin, että teknispainotteisemmissa oppilaitoksissa naisten osuus jää alle kymmenykseen, mutta kaupallisemmin suuntautuneissa naisten osuus voi nousta jopa kolmannekseen.

Kaikkein selvimmin tyttöjen osuus tietotekniikan opiskeli-joista on pudonnut ammattikorkeakouluissa; yliopistotasolla tyttöjen osuus on koulusta riippuen joko laskenut tai saattanut jopa kasvaa.

Tutkimusten mukaan tytöt eivät suoranaisesti pelkää muut-tuvansa vain koneiden kanssa seurusteleviksi nörteiksi, mutta jokin tietotekniikka-alassa saa tytöt kokemaan sen itselleen vieraaksi. Edes monia muita toimialoja parempi palkkataso ei usein riitä houkuttimeksi koulutusalan valinnassa.

Monissa tutkimuksissa myös alan valinneiden naisten koke-mukset menevät ristiin: osa kokee tulleensa syrjityksi tai ope-tuksen yksipuolisen ohjelmointikeskeiseksi, osa opiskelijoista puolestaan katsoo ”vähemmistöasemastaan” olleen hyötyä eri opiskeluvaiheissa.

Kaikki tietotekniikkakoulutusta tarjoavat oppilaitokset toivo-vat saavansa lisää naisopiskelijoita, mutta eivät yleensä ole itse tehneet asialle juuri mitään. Ne katsovat toimialan mielikuvan olevan sen suosion suurin este, mutta kokevat olevansa voi-mattomia siihen vaikuttamaan.

Joissakin tutkimuksissa tietotekniikkaopintoja on pidetty vaikeina ja perusteltu sillä niiden hylkäämistä. Toisaalta myös esimerkiksi lääketieteen ja kaupallisten opintojen odotetaan olevan haasteellisia, mutta ennakkokäsitys ei näy alojen suo-siossa.

Ehkä tietotekniikka-alan kannattaisi korostaa kaikkia niitä mahdollisuuksia ja ihmisten elämää helpottavia ratkaisuja, joita sen avulla voidaan toteuttaa. Jos lääketieteen suosio perustuu mahdollisuuteen auttaa muita ihmisiä, tietoteknisillä ratkaisuilla on vastaava kyky ja mahdollisuus ennaltaehkäisyyn jo ennen kuin ihmisistä tulee potilaita.

Nopeita muutoksia asiassa on vaikea saavuttaa, mutta suosion suunta voidaan kääntää muun muassa onnistuneiden esimerkkien avulla. Tämän tutkimuksen yhteydessä olevat tie-toteknisesti koulutettujen naisten kokemukset ovat tästä hyvä esimerkki.

Hyvä ohjenuora koulutusalan valinnassa on erään tässä tut-kimuksessa haastatellun henkilön toteamus: ”IT on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?”

Jukka ViitasaarijohtajaTeknologiateollisuus ry

Naisia ITC-alalle!14 Osaprojekti A: Tytöt ja ICT 15

tietoja viestintätekniikka opetuksessa -hankkeisiin osallistuminen on vaikuttanut esim. opetusmetodeihin?

• Voidaanko tyttöjen asenteissa havaita merkittäviä eroja hankkeisiin osallistuneiden ja osallistumattomien koulujen välillä?

Lisäksi tavoitteena on, että selvityksen perusteella voidaan koh-dentaa toimenpiteitä, joiden avulla lisätään tyttöjen kiinnos-tusta ICT-alaan.

Koska kyseessä ei ole kvantitatiivinen tutkimus, ei varsinaisia tutkimushypoteeseja määritelty. Ohjaavana taustahypoteesinä oli kuitenkin oletus, että kouluissa, joissa on osallistuttu erilaisiin ”tytöt ja ICT/teknologia” -hankkeisiin, on ala tytöille tutumpi ja suhtautuminen siihen myönteisempää kuin verrokkikouluissa. Kuten myöhemmin kohdassa 4.2 kuvataan, koulujen valinnassa päädyttiin painottamaan tietoja viestintätekniikan hyödyntä-mistä opetuksessa. Näin ollen hypoteesi muuttui siten, että tyt-töjen suhtautumisen ICT-alaan oletettiin olevan myönteisempää kouluissa, joissa tietoja viestintätekniikkaa hyödynnetään laa-jasti opetuksessa.

3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehysKouluikäisten tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan tai mie-likuvia alasta ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu Suomessa, poikkeuksena UPDATE-projektin yhteydessä toteutetut kyselyt (Hiltunen, 2009). Myöskään opettajien näkemyksiä aiheesta tai opettajien omaa ICT-alan tuntemusta ei ole selvitetty ainakaan viime vuosina. Tästä syystä nämä aiheet ovat tämän tutkimuk-sen keskiössä.

Tutkimuksen tueksi oli kuitenkin käytettävissä aikaisempia tutkimuksia, jotka koskevat tyttöjen asennetta tai suhtautu-mista tietotekniikkaan, teknologiaan ja matemaattisiin aineisiin sekä tietotekniiikan käyttöä opetuksessa ja oppimisessa. Tytöt ja ICT -aluetta koskevaa viimeaikaista tutkimusta Suomessa on tarkasteltu laajemmin tämän tutkimushankkeen esiselvityksessä (helmikuu 2010), joten tässä raportissa esitellään vain joitakin keskeisiä huomioita. Esiselvityksessä tutkimukset luokiteltiin kahteen ryhmään sen mukaan, onko tutkimus keskittynyt tyt-töihin ja tietotekniikkaan/teknologiaan vai tietoja viestintä-tekniikan käyttöön opetuksessa. Samaa jakoa käytetään tässä raportissa.

Tytöt ja ICT -aihetta koskevat tutkimukset ammentavat hyvin erilaisista teoreettisista lähtökohdista, mikä on ymmärrettävää, sillä ne edustavat eri tieteenaloja, joista yleisimpiä ovat kasvatus-tiede ja tietojenkäsittelytiede. Myös metodologiat vaihtelevat: mukana on niin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta kuin toimintatutkimustakin. Teoriapohjan ja tutkimusmenetelmien kirjavuudesta huolimatta tyttöjen asenteita ja tietoja viestintä-tekniikan käyttöä koskevat tulokset ovat varsin samansuuntaisia.

3.3.1 Tytöt ja tietotekniikka/teknologiaUPDATE-projektin yhteydessä Jyväskylän yliopiston Tietojenkäsit-telytieteen tiedekunnassa toteutettiin kysely, jossa haastateltiin a) paikallisen akateemisen tiedepäivän osallistujia keväällä 2008

ja b) paikallisen rekrytointitapahtuman osallistujia syksyllä 2007. Vastaajat jaettiin kahteen ryhmään, 13-16 –vuotiaisiin (N=107) ja 17-19 –vuotiaisiin (N=263). (Hiltunen, 2009.)

Kyselytulosten perusteella nuoremmassa ikäryhmässä tytöt tuntuvat arvostavan ICT-alaa jossain määrin enemmän kuin po-jat, ja he uskovat, että alalta löytyy paljon työpaikkoja. Suurin osa vastaajista ei pidä ICT-alaa ”nörttialana”. Sekä tytöt että po-jat pitävät alaa tasa-arvoisena, mutta pojat uskoisivat tuntevansa olonsa alalla mukavammaksi kuin tytöt. Toisaalta kun suurin osa pojista ilmoittaa olevansa erittäin kiinnostuneita tietokoneista, vain harvat tytöt ovat tätä mieltä. Tytöt ovat myöskin poikia haluttomampia hakeutumaan alalle. Sen sijaan vanhemmassa ikäryhmässä ei voida havaita eroa ICT-alan arvostuksessa tyttöjen ja poikien välillä, vaikka ICT-alaa arvostetaankin enemmän kuin nuoremmassa ikäryhmässä. Lukioikäiset tytöt pitävät ICT-alaa vielä vähemmän nörttialana kuin nuoremmat tytöt. Toisaalta suurempi osuus tytöistä on tässä ikäryhmässä kiinnostunut tie-tokoneista kuin nuoremmassa ikäryhmässä.

Hiltunen (2009) esittää, että toimenpiteitä tyttöjen kiin-nostuksen herättämiseksi ICT-alaa kohtaan on syytä suunnata jo riittävän nuorille, sillä muutoin tytöt valitsevat ”perinteisiä naisten aloja” eivätkä edes harkitse teknillisiksi miellettyjä aloja kuten ICT-alaa.

Lahtisen (2007) väitöskirjassa tarkastellaan nuorten (14-vuo-tiaiden) ja tietotekniikan välistä suhdetta sekä siihen liittyviä tekijöitä nuorison näkökulmasta. Lahtisen tutkimuksessa tie-totekniikka-asenteen eli tietotekniikasta pitämisen suhteen tutkijan kehittämä mittari antoi tytöille ja pojille jokseenkin samoja arvoja, mikä Lahtisen mukaan on kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellinen tulos. Lahtinen huomauttaa mittarin toimivan pääsääntöisesti hyvin, mutta sen antamat selitysasteet jäävät pieniksi.

Lahtisen aineiston perusteella nuoret käyttävät tietotekniik-kaa eniten kotona. Käytön määrissä ei ollut tyttöjen ja poikien välillä kovin suuria eroja, mutta kommunikointi tietoverkkojen avulla on leimallista tytöille, kun taas tietokonepelit kiinnostavat enemmän poikia. Kodeissa pojilla on tyypillisemmin asiantun-tijarooli tietotekniikassa kuin tytöillä. Esimerkiksi 46 prosenttia pojista ja 12 prosenttia tytöistä ilmoitti hoitavansa perheen tie-totekniikkaan liittyviä asennuksia.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös tietotekniikan valintaa valin-naisaineeksi kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla. Aineiston perusteella tietotekniikka valinnaisaineena houkutteli tietotek-niikasta jo ennestäänkin kiinnostuneita ja siihen positiivisesti suhtautuvia poikia, jotka muutenkin käyttävät tietotekniikkaa keskimääräistä enemmän. Lahtinen huomauttaa, että tietotek-niikka valinnaisaineena enemmänkin kasvattaa kuin kaventaa nuorten välisiä digitaalisia kuiluja.

Kukkonen (2005) tutki oululaisessa Kastellin koulussa vuon-na 2002 lukio-opintonsa aloittaneita opiskelijoita. Kukkosen mukaan tytöt pitävät kaiken kaikkiaan matematiikkaa vaike-ampana, ahdistavampana sekä vähemmän mielenkiintoisena ja innostavana. Nämä tyttöjen ja poikien asenne-erot näyttävät eri tutkimusten mukaan vahvistuvan kouluvuosien aikana. Han-nulan (1998; 2001) mukaan kyseessä on laaja ongelma, sillä tyttöjen suhteessa matematiikkaan on paljon samanlaista kuin heidän suhteessaan tekniikkaan ja eksakteihin luonnontietei-

3. JohdantoNaisten osuuden kasvattaminen ICT-alan työvoimasta sekä tyt-töjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen ICT-alaa kohtaan on ollut tiettyjen alan yritysten tavoitteena jo useampia vuosia. Viimeisin tällainen ponnistus on EU-komission sekä allekirjoit-taneiden yritysten syksyllä 2009 lanseeraama ”koodi” parhaille käytännöille naisiin ja ICT:hen liittyen1. Kyseisen dokumentin mukaan:• Naiset ovat aliedustettuna kaikilla tasoilla ICT-sektorilla.• Naiset ovat erityisen aliedustettaja päätöksentekijöinä ICT-

sektorilla.• Onnistunut naisten rohkaiseminen alalle sekä alalla pysy-

minen voisi merkittävästi auttaa alalla tunnistetun osaam-iskuilun ratkaisemisessa.

Myös useimmat alan korkeakoulut ja yliopistot ovat Suomes-sa ponnistelleet naisten osuuden lisäämiseksi niin opiskelijoiden kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Laajoistakaan hankkeista (esim WomenIT, Mirror) huolimatta havaitut tulokset ja hyvät käytän-nöt eivät ole kuitenkaan levinneet toivotulla tavalla.

Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmä onkin päättänyt selvittää, miten ICT-ala saataisiin kiinnostavammak-si naisille. Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kolmeen osaprojektiin, joista tämä raportti kattaa osaprojektin A tulokset. Tässä osaprojektissa tarkastellaan kiinnostuksen he-räämistä (tai heräämättä jäämistä) ICT-alaan kohtaan eli 10–17 -vuotiaiden tyttöjen mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa B tar-kastellaan työelämään astumisen vaihetta (noin 18–25 -vuotiaat) eli nuorten naisten näkemyksiä ICT-alasta. Osaprojektissa C taas tarkastellaan naisia ICT-ammattilaisina.

3.1 Tutkimuksen taustaaUseat viime vuosina toteutetut naiset ja teknologia -aiheiset projektit ovat keskittyneet siihen, miten tytöt ja naiset saatai-siin kiinnostumaan tekniikasta. Teräs (2005) huomauttaa, että kiinnostumattomuutta on yleensä selitetty naisten ”väärillä” asenteilla. Näin ollen kehittämistyö on kohdistunut naisten ja

tyttöjen teknologia-asenteiden sel-vittämiseen ja muokkaamiseen sekä tyttöjen ja naisten tiedon lisäämi-seen teknologia-ammateista ja alalla työskentelystä. Tavoitteeksi on siis asetettu löytää keinoja tyttöjen ja naisten muuttamiseksi siten, että he hakeutuisivat teknologia-aloille (mt).

Hiltunen (2009) huomauttaa, että suuri haaste ICT-alan koulutuk-sessa on se, miten vaikea on muut-taa sukupuolistereotypioita ja nega-tiivisia ICT-alaan liittyviä käsityksiä. Jyväskylän yliopiston tutkimusten mukaan varsinkin naispuoliset opis-

kelijat tekevät stereotyyppisiä valintoja, jos näitä valintoja ei kyseenalaisteta.

Viimeaikaisten tutkimusten valossa tyttöjen asenteet niin tie-totekniikkaa, teknologiaa, matematiikkaa kuin luonnontieteitä kohtaan ovatkin yleensä vähemmän myönteisiä kuin poikien. Tämä koskee varsinkin yläkouluikäisiä tai sitä vanhempia tyttöjä. Esimerkiksi Kukkonen (2005) havaitsi, että lähes 2/3 tutkimuk-seen osallistuneista, lukion juuri aloittaneista tytöistä oli kokenut matematiikan ala-asteella myönteisesti. Sen sijaan yläasteella vain noin kolmasosa näistä tytöistä oli kokenut matematiikan opiskelun jokseenkin myönteisesti. Edelleen Lahtisen (2007) tutkimuksessa havaittiin, että tietotekniikka valinnaisaineena (8. ja 9. luokalla) houkutteli tietotekniikasta jo ennestäänkin kiinnostuneita ja siihen positiivisesti suhtautuvia poikia, jotka muutenkin käyttävät tietotekniikkaa keskimääräistä enemmän.

Tyttöjen ja naisten kielteiset asenteet eivät kuitenkaan synny tyhjiössä. Kuten Teräs (2005) huomauttaa, tyttöjen ja naisten asenteet peilaavat kulttuurisesti jaettuja sukupuoleen sosiaalis-tamisen, sukupuolittuneiden odotusten ja sukupuolittuneiden poissulkemisten iskostamia asenteita, joiden varjossa tytöt - sa-moin kuin pojat - vauvaiästä lähtien kasvavat ja elävät arkeaan. Näin ollen sukupuolen mukaisesti jakautuneita työmarkkinoita ei ratkaista pelkästään pyrkimyksillä muuttaa tyttöjä ja naisia. Huomio tulee enemmänkin kiinnittää organisaatiokulttuureihin eli toimintaympäristön rakenteiden, toimintamallien ja asen-neilmaston muuttamiseen (mt; myös Herman & Carr, 2009).

Kukkonen (2005) painottaa, että eettiseltä kannalta ei ole perusteltua painostaa tyttöjä tekemään tietynlaisia koulutus- ja ammattivalintoja, kun taas on perusteltua tukea heidän itsearvi-ointitaitojensa kehittymistä. Tällöin kyse on metakognitiivisten taitojen tukemisesta siten, että oppija voi itsenäisesti ja riippu-mattomana ympäristönsä stereotyyppisistä ja sukupuolisidonnai-sista normeista muovata minäkäsitystään ja opiskeluasenteitaan oppimista edistävään suuntaan.

Nuorten tietotekniikka-asenteita tutkinut Lahtinen (2007) toteaa, että tällä hetkellä nuoriso poimii teknologian tuomista mahdollisuuksita itseään eniten kiinnostavat ja voittopuolisesti viihdyttävät asiat. Nuorten on vaikea tunnistaa tietotekniikasta muita hyödyllisiä ja tarpeellisia osa-alueita. Tämän tukemiseksi kannattaisi nuorille niin koulussa kuin kotonakin osoittaa sopivia haasteita ja toimeksiantoja tietotekniikan alueelta.

3.2 Tutkimuksen tavoitteetTeknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmän teettämä tutkimushankkeen ”Naisia ICT-alalle!” osaprojekti A (Tytöt ja ICT) keskittyy 10-17 -vuotiaiden tyttöjen ja heidän opettajiensa mielikuviin ICT-alasta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös tyttöjen kokemuksia tietotekniikan käyttäjinä sekä koulussa että kotona.

Tutkimuksen tavoittteiksi määriteltiin selvittää:• Miten hyvin tytöt ja heidän opettajansa tuntevat

ICT-alaa, alan yrityksiä ja työtehtäviä?• Miten kiinnostavana tytöt pitävät ICT-alaa? Mitkä

ovat keskeiset kiinnostukseen vaikuttavat tekijät?• Miten erilaisiin ”tytöt ja teknologia” -hankkeisiin ja/tai

1 EUROPEAN COMMISSION / INFORMATION SOCIETY & MEDIA: CODE OF BEST PRACTICES FOR WOMEN AND ICT.

Naispuoliset opiskelijat tekevät stereotyyppisiä valintoja


piä ovat rehtoreiden ja tietotekniikan vastuu-henkilöiden mukaan opettajien ajanpuute, tietoteknisten välinei-den puute luonnon-tieteiden laborato-riotöissä, digitaalisen oppivälineistön vähäi-syys sekä opettajien puutteelliset tietotek-niset taidot. Matema-tiikan ja luonnontietei-den opettajat näkevät esteenä puutteet seu-raavissa: aika, koulun digitaaliset oppimis-välineet, oppilaiden koulun ulkopuoliset tietotekniset laitteet ja opettajien pedagogiset taidot tietotekniikan

opetuskäytössä. Suomalaisopettajista yli 40 prosenttia ei omasta mielestään tunne tietotekniikan pedagogisia soveltamismah-dollisuuksia.

SITES-tutkimuksen mukaan erityisesti kouluun liittyvillä teki-jöillä on keskeinen merkitys tietotekniikan opetuskäytön yleisty-miselle. Näitä tekijöitä ovat rehtorien näkemykset tietotekniikan käytön merkityksestä oppilaiden oppimisen kannalta, koulun johtajuuden kehittämiseen liittyvät asiat sekä opettajien saama tietotekninen ja pedagoginen tuki.

Koulujen väliset erot tietotekniikan käyttömahdollisuuksissa ja pedagogisen käytön omaksumisessa ovat tekijöitä, joiden voidaan nähdä synnyttävän ja kasvattavan oppilaiden välisiä eroja ja luovan digitaalisia kuiluja. Raportin mukaan olisikin var-mistettava, että sosiaaliset ja digitaaliset kuilut eivät kasvaisi koulukohtaisten erojen takia.

SITES-raportissa todetaan, että pojat näyttävät jossain mää-rin enemmän oppivan tietotekniikasta ja sen käytöstä kotona kuin tytöt. Sen sijaan tietyt oppilasryhmät – esimerkiksi tytöt ja maahanmuuttajataustaiset – ovat riippuvaisempia tietotekniikan käytön oppimisesta koulussa. Tällä hetkellä heidän tarpeisiin-sa ei kuitenkaan kaikissa kouluissa riittävästi vastata. Lisäksi tietotekniikan käyttötavoissa, käyttötarkoituksissa ja käytössä olevissa sovelluksissa on suuria eroja koulussa ja koulun ulko-puolella. Raportin mukaan olisi myös pohdittava, minkälaista oppimista nuorten digitaaliseen todellisuuteen liittyy tai voisi liittyä ja miten koulun ulkopuolinen tietotekniikan käyttö voisi nivoutua osaksi sitä kokonaisuutta, jonka kautta nuoret oppivat tietoyhteiskunnassa tarvittavaa osaamista ja taitoja.

4. Tutkimuksen toteuttaminen

4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymyksetTutkimusta suunniteltaessa todettiin, että laaja kyselytutkimus, esimerkiksi internetin kautta toteutettuna, ei tuottaisi riittävän syvällistä, luotettavaa ja kattavaa kuvaa tyttöjen ja heidän opet-tajiensa näkemyksistä eikä tarjoaisi konkreettisia esimerkkejä käytössä olevista, toimiviksi havaituista toimenpiteistä. Lisäksi käytettävissä oli varsin tuoreita, laajoja kyselytutkimuksia, ku-ten tietotekniikan opetuskäyttöä koskeva SITES 2006 -tutkimus (Kankaanranta, 2008) ja opettajien teknologia-asenteita koskeva Heikki Haaparannan väitöstutkimus (2008). Edelleen käytössä oli tutkimustuloksia nuorten yleisistä asenteista, esimerkiksi Nuo-risobarometri 2009. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä koskevia tutkimustuloksia on tulossa vielä vuoden 2010 aikana Arjen tietoyhteiskunta- ja OPTEK-hankkeiden myötä.

Hankkeessa päädyttiin käyttämään tutkimusmenetelmänä nk. monitapaustutkimusta (multiple case study), koska tässä me-netelmässä keskitytään ilmiötä selittäviin ja kuvaileviin kysymyk-siin (Miksi? Miten?)2. Case-tutkimuksen parhaiden käytäntöjen mukaisesti tutkimuksessa kerättiin samasta aiheesta aineistoa useammalla eri tavalla (nk. triangulaatio). Päämenetelmät ovat kyselylomakkeet (tytöt), ryhmähaastattelut (tytöt) ja teemahaas-tattelut (opettajat ja muut asiantuntijat). Näin kerättyä aineistoa on täydennetty dokumenteilla (lähinnä koulujen web-sivut) sekä havainnoinnilla kouluissa.

Koulujen lisäksi tutkimuksessa haastateltiin muita aiheen asiantuntijoita mm. opetushallituksesta, Opettajien ammatti-järjestöstä (OAJ) sekä muutamista alan yrityksistä.

2 KATSO ESIM. YIN, 1988.

Pojat näyttävät jossain määrin enemmän oppivan tietotekniikasta ja sen käytöstä kotona kuin tytöt.

siin. Tyttöjen kielteisten matematiikka-asenteiden voidaan nähdä liittyvän siihen, että he – kuten pojatkin – ovat tottuneet pitä-mään matematiikkaa enemmän miesten kuin naisten alueena. Onkin esitetty, että tyttöjen asenteet matematiikkaa kohtaan muuttuisivat, jos mielikuvaa matematiikasta voitaisiin muuttaa vähemmän maskuliiniseksi.

Kukkonen (2005) toteaa, että uravalintoja haittaavaa segre-gaatiota naisten ja miesten ammatteihin on helpompi purkaa, jos opiskelijat, niin tytöt kuin pojatkin, voivat nykyistä avoi-memmin tiedostaa sekä kielteiset toimintatapansa että todel-liset vahvuutensa opiskelutilanteissa. Kehittyneempi tietoisuus

merkitsee sitä, että oppimista ei verrata ennalta määritettyyn sukupuolisidonnaiseen nor-mistoon vaan itse asetettuihin tavoitteisiin, joihin voi suku-puolesta riippumatta sisältyä edistyminen millä tahansa koulutusalalla. Kun tyttöjen it-searviointi- ja itsesäätelytaidot kehittyvät, heidän koulutus- ja uravalintansakin tulevat vähi-tellen suuntautumaan vähem-män stereotyyppisellä tavalla.

Anundi (2005) tutki Kas-tellin koulun teknologiakas-vatusprojektia. Anundin mu-kaan yläkouluikäisten tyttöjen osalta voidaan erottaa ns. tekniikasta kiinnostuneet ja ei- tekniikasta kiinnostuneet. Tyttöjen kiinnostus tekniikkaa ja teknisiä ammatteja kohtaan ja toisaalta ei-kiinnostuneiden orientaatio heijastuu heidän asenteistaan, omasta teknii-

kan kykyarviostaan, valinnoistaan ja myös kurssipalautteen pohjalta. Monien tyttöjen kohdalla voitiin havaita, että identi-teetti oli vielä etsintävaiheessa ja vastauksissa ilmeni ristiriitaa. Tytöt pitivät tärkeänä, että myös tytöillä on mahdollisuus oppia tekniikkaa peruskoulussa ja että tekniikan asiat ovat heidän mielestään kiinnostavia, mutta siltikään he eivät voisi ajatella itselleen tekniikan alan ammattia tulevaisuudessa.

Yleisesti ottaen tytöt uskoivat Anundin mukaan omaan ky-kyynsä oppia teknisiä asioita ja taitoja, mutta motivaation puute näyttää johtuvan juuri kokemuksen vähäisyydestä ja teknologi-sen kompetenssin puutteesta sekä toisaalta stereotyyppisestä käsityksistä tekniikasta miehisenä alana ja siksi ei tyttöjä kiin-nostavana.

3.3.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessaTieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa tar-kastellaan tällä hetkellä käynnissä olevassa kahdessa laajassa hankkeessa. Nämä ovat liikenne- ja viestintäministeriön koordi-noima Arjen tietoyhteiskunta -hankkeeseen liittyvä ”TVT koulun arjessa” sekä TEKESin rahoittama useiden eri yliopistojen yhteis-

hanke OPTEK. Näiden hankkeiden tuloksia ollaan julkistamassa vielä vuoden 2010 aikana.

Helsingin yliopiston koordinoima CICERO Learning -verkosto toteutti vuonna 2008 selvityksen, jossa arvioidaan koulujen tie-toja viestintäteknologian nykytilannetta teknologisten ympä-ristöjen, ohjelmistojen ja infrastruktuurin, pedagogisen käytön ja vaikuttavuuden sekä osaamisresurssien näkökulmasta.

CICERO-verkoston raportissa todetaan, että yhä useammalla opettajalla on mahdollisuus käyttää tietoja viestintäteknologiaa opetuksessaan. Vaikka koulujen ja kuntien varustetasoissa on edelleen suuria eroja, alkavat opettajien tekniset taidot ja edel-lytykset teknologian päivittäiseen hyödyntämiseen olla riittävällä tasolla teknologian käytölle, mm. laajojen Ope.fi -koulutusten avulla. Tästä huolimatta teknologian käyttö oppimisen välineenä ei ole lisääntynyt.

Suurimmat ongelmat löytyvät CICERO-selvityksen mukaan koulukulttuurin ja pedogogiikan vähäisestä muutoksesta sekä siitä, ettei opettajilla ole riittäviä pedagogisia malleja tekno-logian siirtämiseksi omaan opetukseen. Selvityksen mukaan koulukulttuuriin liittyvät ongelmat tulevat erityisesti esille pe-rusopetuksen yläluokilla (luokat 7-9). Yläluokkien opetus perus-tuu alaluokkia tiukemmin oppiainejakoisuuteen, ja opettajina toimivat eri oppiaineiden sisältöjen asiantuntijat. Pahimmillaan tämän todetaan johtavan siihen, että koulupäivä koostuu use-asta täysin toisistaan irrallaan olevasta 45 minuutin opetustuoki-osta. Tämä rajoittaa huomattavasti teknologian mahdollisuuksia tukea pitkäjänteisesti oppimisprosessia.

Lisäksi selvityksessä todetaan, että koulujen teknologiaan suuntautuneet kehityshankkeet ovat varsin usein olleet tekno-logialähtöisiä: uusia laitteita tai ohjelmistoja on yritetty juur-ruttaa koulujen arkipäivään. Hyvin usein tällaisten hankkeiden tuloksena ei ole saatu aikaan pitkäaikaisia muutoksia koulujen ja opettajien toimintatavoissa.

Second Information Techno-logy in Education Study (SITES) 2006 oli IEA:n (International Association for the Evaluation of Educational Achievement) vuonna 2006 toteuttama laa-ja, kansainvälinen tutkimus-ohjelma, joka koostuu useista projekteista ja moduuleista. Suomessa SITES-tutkimusta koordinoi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos, joka julkaisi hankkeen kan-sallisen loppuraportin syksyllä 2008 (Kankaanranta ja Puhak-ka, 2008). Kansallisessa rapor-tissa esitellään tietotekniikan opetuskäytön kansainvälisen tilanteen lisäksi erityisesti suo-malaisten koulujen, opettajien ja oppilaiden mahdollisuuksia tietotekniikan hyödyntämiseen ja sen käytön integrointiin olen-naiseksi osaksi opetusta ja oppimista.

Tietotekniikan opetuskäyttöön liittyvistä esteistä tärkeim-

teknologian käyttö oppimisen välineenä ei ole lisääntynyt.

Tytöt pitivät tärkeänä, että myös tytöillä on mahdollisuus oppia tekniikkaa peruskoulussa.


suuksia, vaikka yleisesti ottaen näissä kouluissa on erityisesti panostettu tietoja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa. Vaikuttavatko nämä panostukset tyttöjen asenteisiin, ilmenee tutkimuksen tuloksista.

4.3 Aineiston kerääminenAineisto tutkimukseen osallistuneissa kouluissa on kerätty 1.2.–16.3.2010 välisenä aikana. Asiantuntijahaastattelut on toteutet-tu 8.1.–4.3.2010 välisenä aikana. Henkilökohtaisten haastatte-lujen lisäksi suoritettiin puhelimitse yksi haastattelu (opettaja) ja yksi asiantuntijakeskustelu. Kaikki haastattelut sekä muun tiedonkeruun toteutti tutkimuksesta vastaava tutkija.

Edellä on kuvattu tutkimukseen osallistuneiden koulujen va-lintaa. Haastateltavien opettajien valinta eteni siten, että tutkija otti yhteyttä joko rehtoriin tai tiettyyn opettajaan, joka puoles-taan haki rehtorin suostumuksen tutkimukseen osallistumisel-le. Lisäksi pyydettiin asianmukaiset luvat koulujen ylläpitäjiltä. Koulut (rehtorit tai yhteysopettajat) valitsivat itse haastateltavat opettajat. Opettajien valikoitumiseen vaikutti myös kouluaste (esim. alakouluissa ei ole opintojen ohjaajia). Menetelmästä joh-tuen on todennäköistä, että ainakin suurin osa tutkimukseen osallistuneista opettajista suhtautuu keskivertoa myönteisem-min tietoja viestintätekniikan opetuskäyttöön, mutta tämä ei olennaisesti vaikuta tutkimuksen tuloksiin. Raportissa käytetään nimitystä ”opettajat” ryhmästä, joka sisältää paitsi luokan- ja aineenopettajat myös rehtorit, oppilaanohjaajat ja tietotekniikan vastuuopettajat/vastuuhenkilöt.

Koulut valitsivat itse myös tutkimukseen osallistuneet tyttö-ryhmät. Valinnassa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan huomioi-maan tutkijan toive 10–15 tytön ryhmistä, mutta osa ryhmistä jäi pienemmiksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta tulosten hyödynnet-tävyyteen. Kahdessa koulussa (lukio A ja alakoulu BB/yläkoulu B) haastateltavat oppilaat saivat itse vapaaehtoisesti valita, osal-listuvatko tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuneet alaikäiset tytöt pyysivät huoltajaltaan suostumuksen osallistumiseen.

Kouluissa järjestettiin pääsääntöisesti kaksi tutkimustilannet-ta, jossa tytöt ensin yhdessä täyttivät kyselylomakkeen tutkijan valvonnassa. Lomakkeen täyttämisen jälkeen aiheesta keskus-teltiin vielä yhdessä tutkijan tekemien kysymysten pohjalta noin 20–30 min. Opettaja ei yleensä ollut läsnä tutkimustilanteessa, poikkeuksena oli yhden koulun toinen tyttöryhmä, jonka opet-taja oli paikalla koko ajan. Opettajat haastateltiin yksitellen, haastattelut kestivät 30–60 min.

Haastateltujen vastaajien määrät kouluissa on kerätty tauluk-koon 1. Huom: ryhmä ”opettajat” sisältää luokan- ja aineen-opettajat, rehtorit, oppilaanohjaajat ja tietotekniikan vastuu-opettajat/vastuuhenkilöt.

Taulukko 1. Haastatellut kouluissa.

Tutkimukseen haastateltiin neljää muuta asiantuntijaa ja ai-heesta keskusteltiin vielä kolmen muun asiantuntijan kanssa. Näitä haastatteluja on käytetty tässä raportissa tausta-aineis-tona.

4.4 Aineiston analyysiKyselylomakkeiden avulla saatua kvantitatiivista informaatiota käsiteltiin siten, että yhtä koulua edustavien tyttöjen vastaukset yhdistettiin ja tuloksia vertailtiin samaa kouluastetta edustavien koulujen tuloksiin. Asteikolla 1–5 kysytyistä kysymyksistä on laskettu keskiarvoja, kun taas muilla asteikoilla (3- ja 4-portaiset asteikot) tarkastellaan jakaumia. Koska kyseessä on monitapaus-tutkimus ja tutkimukseen osallistuneet tytöt edustavat useita eri luokka-asteita, tuloksia ei pyritty yhdistämään laajemmin (esim. yhdistämällä kaikki A-ryhmän tulokset). Kyselylomakkei-den kautta saatuja tietoja vahvistettiin ja syvennettiin tyttöjen ryhmähaastatteluilla.

Kaikki ryhmähaastattelut ja suurin osa teemahaastatteluista nauhoitettiin. Nauhoitukset purettiin, mutta niitä ei litteroitu. Haastatteluista saatu data luokiteltiin teemoittain vastaamaan tutkimuskysymyksiä. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä oli lähinnä sisällönanalyysi, joskin tuloksia kontekstoitiin kou-lukohtaisiksi. Haastattelurungon ulkopuolisina teemoina esiin nousivat tyttöjen haastatteluissa mm. tietokoneen käyttöön mahdollisesti liittyvät rajoitukset sekä tietokoneen äärellä vie-tetty aika. Opettajien haastatteluissa esiin nousivat mm. koulun tietoja viestintäteknisten resurssien riittävyys sekä IT-tuen ja koulutuksen saatavuus. Useimmat opettajista olivat valmiita pohtimaan myös yleisemmin opettajakunnan tietoteknisen osaamisen tasoa ja riittävyyttä.

Aineistoa on täydennetty myös dokumenteilla (lähinnä kou-lujen web-sivut) sekä havainnoinnilla kouluissa. Näitä ei pyritty koodaamaan tms. vaan näillä menetelmillä kerättyjä tietoja käytettiin vahvistamaan kyselylomakkeiden ja haastatteluiden kautta saatua informaatiota.

koulu Tytöt (yht.)

luokka- tasot

Opet- tajat

Alakoulu A 17 4 ja 6 4

Alakoulu B 25 4 ja 6 3

Alakoulu BB 9 2 ja 6 3

Yläkoulu A 23 8 ja 9 5

Yläkoulu AA 25 8 ja 9 5

Yläkoulu B 10 7 ja 8(ks. ala-koulu BB)

Lukio A 15 I-III 3

Lukio B 25 I-III 5

yht. 149 28

Tutkimuskysymykset muotoiltiin vastaamaan mahdollisim-man tarkasti tutkimuksen tavoitteita. Niitä jouduttiin kuitenkin hieman muokkaamaan, koska hankkeisiin osallistuneiden kou-lujen sijaan kohdekouluiksi ryhmään A valikoitui sellaisia koulu-ja, jotka ovat erityisesti panostaneet tietoja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa (ks. kohta 4.2). Näin ollen kysymykset muotoutuivat seuraavasti:

kysymys 1: a) Miten hyvin tytöt tuntevat ICT-alaa, ICT-alan yrityksiä

ja työtehtäviä? b) Miten heidän opettajansa arvioivat tyttöjen tuntevan

näitä? c) Miten hyvin opettajat tuntevat ICT-alaa?

kysymys 2: a) Mikä on tyttöjen mielikuva ICT-alasta? b) Miksi tytöt pitävät ICT-alaa kiinnostavana tai

ei-kiinnostavana? c) Miten opettajat arvioivat tyttöjen mielikuvaa

ja kiinnostusta?

kysymys 3: b) Miten kouluissa hyödynnetään tietoja viestintätekniikkaa

opetuksessa? c) Millaisia kokemuksia tytöillä on tietoja viestintätekniikan

käytöstä opetuksessa?

kysymys 4: Voidaanko tyttöjen asenteissa (ICT-alaa ja/tai tietotekniikkaa kohtaan) ja/tai opettajien näkemyksissä näistä havaita eroja tietoja viestintätekniikan opetuskäyttöön panostaneiden ja nk. tavallisten koulujen välillä?

4.2 Tutkittavien koulujen valintaTutkimuksen alkuvaiheessa päätettiin toteuttaa vertailua siten, että ensin valitaan neljä erilaisiin ”tytöt ja ICT” tai ”tytöt ja teknologia” -hankkeisiin osallistunutta koulua, ja tämän jäl-keen valitaan näille vastaavat verrokkikoulut, jotka eivät ole osallistuneet tällaisiin hankkeisiin. Verrokkikoulujen valinnassa pidettiin tärkeänä vastaavuutta kouluasteen, maantieteellisen sijainnin, perheiden sosio-ekonomisen aseman sekä koulun koon mukaan.

”Hankkeisiin osallistuneiden” koulujen valinta aloitettiin kar-toittamalla Suomessa 2000-luvulla toteutettuja Tytöt ja tekno-logia -hankkeita. Aikaisempia hankkeita löytyi (esim. Mirror, WomenIT, TinaTaan), mutta näistä oli jo useampia vuosia. Käyn-nissä olevia hankkeita ei löytynyt kuin Jyväskylän yliopiston koordinoima UPDATE, jossa kuitenkin tutkimuksen kohderyh-mää koskeva (10–17 -vuotiaat tytöt) tiedonkeruu oli toteutettu syksyllä 2007 ja keväällä 2008 (Hiltunen, 2009). Hankkeissa ko-keillun toiminnan jatkumisesta ei löytynyt koordinoidusti tietoa, paitsi TiNataan -hankkeen jatkuminen Teknillisessä korkeakoulussa (nyt osa Aalto-yliopistoa).

Näin ollen tutkimuk-seen sopivien koulujen etsintää laajennettiin koskemaan tietoja vies-tintätekniikan edistyksel-listä käyttöä opetuksessa. Muutamien asiantuntija-vihjeiden perusteella tut-kija lähestyi neljää koulua, jotka kaikki suostuivat tut-kimukseen. Näistä yksi on alakoulu, kaksi on yläkou-lua ja yksi on lukio. Tämän jälkeen tutkija lähestyi nel-jää verrokkikoulua, joista kolme suostui osallistumaan tutkimukseen (yksi ei vastannut). Näistä yksi on alakoulu, yksi on yhtenäiskoulu ja yksi on lukio. Kaikki tutkimukseen osallistuneet koulut sijaitsevat pääkaupun-kiseudulla: kolme koulua sijaitsee Helsingissä ja loput ympä-röivissä kaupungeissa ja kunnissa.

Tutkimukseen osallistuneista alakouluista yksi on peruskoulun alaluokat (1–6) kattava koulu, kaksi muuta taas koko peruskou-lun luokat (1–9) kattavia. Kahden tutkimukseen osallistuneen yläkoulun (luokat 7–9) yhteydessä toimii myös lukio. Toisen tutkimukseen osallistuneen lukion yhteydessä toimii myös ylä-koulu. Kouluista pienimmässä on noin 200 oppilasta, muissa on useampia satoja oppilaita.

Tulosten raportoinnissa koulut on nimetty siten, että koulut jotka kuuluvat ryhmään”hankkeisiin osallistuneet” tai ”edistyk-selliset tietoja viestintätekniikan käyttäjät” ovat kaikki nimel-tään A (alakoulu A, yläkoulu A ja AA, lukio A) ja verrokkikoulut on nimetty B:llä (alakoulu B, alakoulu BB, yläkoulu B, lukio B). Nimeäminen ei sisällä koulujen keskinäistä vertailua. Kuten tuloksista ilmenee, ryhmän A koulujen välillä selkeitä eroavai-

Miksi tytöt pitävät ICT-alaa kiinnostavana tai ei-kiinnostavana?

”Tutkimukseen osallistui ala- ja yläkouluja sekä lukioita, yhteensä seitsemän koulua”


5. TuloksetTässä luvussa tarkastellaan tutkimuksen tuloksia vertaillen A- ja B-ryhmän kouluja. Kuten aikaisemmin kuvattiin, koulut, jotka kuuluvat ryhmään”hankkeisiin osallistuneet” tai ”edistyksel-liset tietoja viestintätekniikan käyttäjät”, on kaikki nimetty A:lla (alakoulu A, yläkoulu A ja AA, lukio A) ja verrokkikoulut on nimetty B:llä (alakoulu B, alakoulu BB, yläkoulu B, lukio B). Näistä alakoulu BB ja yläkoulu B ovat sama yhtenäiskoulu, jossa tutkimukseen osallistuneet oppilaat edustavat kahta ikäryhmää eli ala- ja yläkoululaisia.

5.1 Tietotekniikan käyttö ope-tuksessaTässä kappaleessa kuvataan lyhyesti, miten tutkimukseen osal-listuneissa kouluissa käytetään tietoja viestintätekniikkaa ope-tuksessa ja miten tyytyväisiä opettajat ovat resurssitilanteeseen. Kuvauksissa on yhdistetty tietoja sekä opettajien että tyttöjen haastatteluista. Tytöiltä kysyttiin lisäksi, mitä tietyistä sovelluk-sista he tuntevat ja käyttävät.

5.1.1 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa

Alakoulu AAlakoulussa A on käytössä 2 atk-luokkaa, kirjasto eli mediateek-ki sekä läppärikärry (tosin vajaavarusteltu). Jos luokka on suuri

(noin 30 oppilasta), käyttöön tar-vitaan kaikki kolme tilaa kerral-laan. Koulussa on myös joitakin älytauluja (Smartboard). Jokaises-sa luokassa on tietokone opetta-jan käytössä, dokumenttikamera ja datatykki. Kolme opettajaa kuvaa tietoja viestintätekniikan resurssitilannetta suhteellisen hy-väksi, yhden mielestä tiloja ei ole riittävästi. Yksi opettaja toivoisi miniläppärin kaikille oppilaille, kaksi muuta haluaisivat lisää (ta-vallisia) kannettavia tietokoneita. Kaupungin tarjoama IT-tuki ei ole

muutaman opettajan mielestä välttämättä riittävää, mutta kou-lussa on voitu hyödyntää tiettyjen opettajien asiantuntemusta IT-asioissa.

Atk-luokkiin mennään opettajan johdolla, vapaasti käytössä olevia tietokoneita ei ole. Muutama tällainen kone oli aikai-semmin aulatiloissa, mutta ne rikottiin. Koulussa on käytös-sä Fronter oppimisympäristönä, mutta pilottikäytössä eli vain osa opettajista käyttää. Yksi opettajista suhtautuu Fronterin käyttöön kriittisesti, koska käyttämiskynnys on korkeampi, kun kyseessä on oppimisympäristö, jota ei käytetä jatkuvasti koulun arkipäivässä.

Koulussa kaikki 5-luokkalaiset osallistuvat tietotekniikan jak-solle, jota yksi opettaja kuvaa ”tarkistuspisteeksi”: kurssin avulla halutaan varmistua, että kaikkien tietotekniikan käyttötaidot ovat riittävällä tasolla. Toisen opettajan mukaan kurssin tarkoitus on synnyttää oivallus siitä, mitä eri työkaluilla voi tehdä ja ettei työkalujen käyttö ole vaikeaa.

Haastateltujen tyttöjen mukaan tietotekniikkaa käytetään esimerkiksi äidinkielen tunneilla, kun kirjoitetaan tarinoita. Google on ollut käytössä tiedonhaussa ja kuvien etsimisessä. 6-luokkalaiset tytöt ovat tehneet itse dokumenttielokuvan, mikä oli tyttöjen mielestä kivaa joskin myös vaikeaa, koska ensin piti opetella käyttämään editointiohjelmaa.

Alakoulu BAlakoulussa B on käytössä 2 atk-luokkaa. Kumpaankaan ei mahdu 30 oppilaan luokka kerrallaan, kuten yksi opettajista huomauttaa. Jokaisessa luokassa on tietokone opettajan käy-tössä, dokumenttikamera ja datatykki. Lisäksi erityisopettajalla on omassa huoneessaan joitakin tietokoneita. Kaupunki tarjoaa opettajien mukaan riittävästi kalustoa, mutta ylläpito ja toimi-vuus on ollut ongelma. Opettajien mukaan kaupungin tarjoama IT-tuki on ollut riittämätöntä ja puutteellista.

Atk-luokkiin mennään opettajan johdolla, vapaasti käytössä olevia tietokoneita ei ole. Käytössä on esimerkiksi Opit. Fronter-oppimisympäristöä on myös kokeiltu ja tähän oli koulutusta muutama vuosi aikaisemmin, mutta vain osa opettajista käyttää Fronteria.

Tyttöjen mukaan atk-luokissa on tehty luokkalehteä, haettu tietoja Wikipediasta, tehty kuvahakuja Googlen kautta yms. Äi-dinkielessä on tehty esityksiä Powerpoint-ohjelmalla ja kirjoitettu tekstiä. Englannissa, ruotsissa ja saksassa on tehty harjoitusteh-täviä tietokoneilla. 10-sormijärjestelmää on myös harjoiteltu, mitä tytöt kuvaavat vaikeaksi mutta välillä kivaksi.

Alakoulu BB / Yläkoulu BYhtenäiskoulussa alakoulu BB / yläkoulu B on käytössä 2 atk-luokkaa sekä mediateekki. Atk-luokkiin mennään opettajan kanssa, vapaasti käytössä olevia koneita ei ole. Jokaisessa luokassa on dokumenttikamera, videotykki ja opettajan tieto-kone.Yksi opettaja kuvaa tilannetta siten, että laitetilanne on kohtuullinen, mutta tekninen tuki on riittämätöntä. Asiantun-tevia aineenopettajia löytyisi omasta kou-lusta, mutta näille ei pystytä ohjaamaan tietotekniikan käytön pedagogisena tukena toimimisesta palkka-määrärahoja. Kaupun-gin IT-tuki tulee paikal-le ongelmatilanteissa yleensä varsin hitaasti eikä osaaminen ole välttämättä riittävää koulun tarpeisiin.

”Laitetilanne on kohtuullinen, mutta tekninen

tuki on riittämätöntä.”

Jokaisessa luokassa on tietokone opettajan käytössä.

4.5 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminenKuten edellä on kuvattu, tutkimusmenetelmänä on nk. monita-paustutkimus. Näin ollen tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia Suomen kouluja, siten että voitaisiin väittää jotakin tyttöjen ja/tai opettajien asenteista ”X prosentissa Suo-men kouluissa” tms. Sen sijaan tavoitteena on nk. teoreettinen edustavuus, eli tuloksia tarkastellaan taustahypoteesin valossa: tuntevatko tytöt ICT-alaa paremmin kouluissa, joissa käytetään paljon tietoja viestintätekniikkaa opetuksessa, ja onko mieli-kuva ICT-alasta myönteisempi?

Vaikka tavoitteena oli löytää neljä ”edelläkävijäkoulua” ja näille jokaiselle omat verrokit, ei tässä aivan onnistuttu, sillä yläkouluja saatiin tutkimukseen osallistumaan neljän sijasta kol-me, joista kaksi kuuluu ”edelläkävijöiden” ryhmään (yläkoulu A ja AA). Tiedonkeruun edetessä kuitenkin ilmeni, ettei tämä ollut ongelmallista, sillä tulokset alkoivat kyllääntyä jo kahden yläkoulun haastattelujen jälkeen. Kahden parin sijasta yläkouluja verrataan kaikkia kolmea toisiinsa. Lisäksi koska yläkoulussa B oppilaat saivat itse vapaaehtoisesti ilmoittautua tutkimukseen ja koulu on yhtenäiskoulu (kattaen luokat 1-9), tutkimukseen osallistui myös nuorempia oppilaita, joista muodostettiin oma ryhmä (alakoulu BB). Näin ollen myös kolmea alakoulua verra-taan osittain kaikkia toisiinsa.

Koulujen tietoja viestintätekniikan opetuskäyttöä ja resurs-seja on lyhyesti kuvattu kohdassa 5.1. Koulujen yksityiskohtaista kuvausta on vältetty, jotta luvattu anonymiteetti säilyy.

Yksi tutkimuksen rajaus on maantieteellinen alue: kaikki tutkimukseen osallistuneet koulut sijaitsevat joko pääkaupun-kiseudulla tai sitä ympäröivissä lähikunnissa. Alustavasti tutki-mukseen oli kaavailtu kouluja myös muualta Suomesta, mutta tästä luovuttiin koulujen ja verrokkikoulujen lopullisen valinnan yhteydessä. Vastaavan tutkimuksen toteuttaminen muualla kuin pääkaupunkiseudulla sijaitsevissa kouluissa näyttäisi, poikkea-vatko tyttöjen ja/tai opettajien asenteet toisistaan eri puolilla

maata. Koulut eri puolilla Suomea voivat kuitenkin verrata omaa tilannettaan tutkimuksessa kuvattuihin kouluihin ja arvioida, poikkeaisiko se merkittävästi kuvatuista.

Koska tutkimukseen osallistui yleensä kaksi tyttöryhmää (vain yhdessä koulussa ryhmiä oli yksi) ja tytöt edustavat useampaa kuin yhtä luokkaa, voidaan tulosten katsoa kuvaavan tyypillisiä tyttöjen mielikuvia ja asenteita kyseisessä koulussa sekä laa-jemmin tietyllä luokka-asteella. Myös opettajien mielikuvien ja asenteiden voidaan katsoa kertovan sekä tilanteesta omassa koulussa että laajemmin, varsinkin kun tuloksista ilmenevät myös merkittävät eroavaisuudet opettajien näkemyksissä.

Tutkimuksen tulosten avulla voidaan arvioida tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti, miten hyvin 10–17 -vuotiaat tytöt ja heidän opettajansa tuntevat ICT-alaa ja sen työtehtäviä. Tut-kimuksen tulokset ovat hyödyksi Teknologiateollisuus ry:lle ja ICT-alan yrityksille näiden arvioidessa, millä tasolla tyttöjen ja opettajien tietämys ICT-alasta on, mitä sen tulisi olla, ja miten tietämystä alasta ja sen työtehtävistä voitaisiin lisätä.

Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää myös koulut mietti-essään, pitäisikö tyttöjen ja/tai opettajien asenteisiin kiinnittää enemmän huomiota ja minkälaisin toimenpitein ICT-alan tunte-musta voitaisiin lisätä. Lisäksi tutkimuksesta saa tietoa eri kou-lujen tavoista käyttää tietoja viestintätekniikkaa opetuksessa, vaikkei tämä varsinaisesti ollut tutkimuksen tavoite.

Tutkimuksen tuloksia voivat

hyödyntää myös koulut miettiessään, pitäisikö tyttöjen ja opettajien asenteisiin kiinnittää enemmän

huomiota.


lukio ALukio A on ollut jo 1990-luvun alusta suuntautunut tietoja viestintätekniikkaan. 1990-luvun lopulla lukiolaisille oli tarjolla 20 opintoviikon edestä tietotekniikkakursseja. Erään opettajan mukaan viimeisimpinä vuosina koulussa on yritetty olla liikaa mainostamatta IT-suuntautuneisuutta, sillä sen oletetaan osal-taan karkottavan tyttöjä koulusta. Lukiossa onkin melko poik-keuksellisesti poikaenemmistö, tyttöjä on vajaa 40 prosenttia oppilaista.

Koulussa on yksi virallinen atk-luokka, useita tietokoneita monissa luokissa sekä oppilaiden vapaasti käytettäviä laitteita esim. aulatiloissa. Kouluun ollaan lisäksi hankkimassa kaikille oppilaille miniläppäreitä. Kaikille koulussa aloittaville pidetään perehdytyskurssi, jotta käytetyt sovellukset ja tietojärjestelmät tulevat tutuiksi. IT-tuki on kouluisännän ja kunnan IT-palveluiden hoidossa, opettajien mukaan tuki toimii kohtalaisen hyvin.

Koulussa käytetään aktiivisesti verkko-oppimisympäristöä (Moodle) ja myös sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia, Google apps -sovelluksia ym. Eräs opettaja painottaa verkko-oppimisympäristöjen hyötyä verrattuna sosiaalisen median sovelluksiin, koska verkko-oppimisympäristöstä saa arvioinnin perustaksi tulostettua kaiken, mitä oppilas on tehnyt tiettynä ajanjaksona.

Tyttöjen mukaan verkko-oppimisympäristöä käytetään kaikis-sa aineissa ja tietoja viestintätekniikkaa muutenkin koko ajan. Yksi tytöistä ilmoittaa inhoavansa kyseistä verkko-oppimisym-päristöä, muuten tytöt tuntuvat pitävän sitä hyvänä välineenä ja ovat tottuneet sen käyttöön. Opettajien mukaan muutamat tytöt ovat aika ajoin ilmaisseet haluttomuutta käyttää tiettyjä sovelluksia, mitä poikien osalta ei juurikaan tapahdu. Opettajien mukaan kyse tuntuu olevan siitä, että kyseinen sovellus koetaan vaikeaksi, koska omia taitoja ei pidetä riittävinä.

lukio BKoulussa on yksi atk-luokka sekä läppärikärryjä, joista voi ra-kentaa toisen. Joka luokassa on 1-5 konetta, datatykit ja doku-menttikamerat. Lisäksi koulussa on kymmenkunta opiskelijoi-den vapaasti käytettävissä olevaa konetta. Kouluun on hankittu myös joitakin älytauluja, joiden käyttöön opettajia ollaan kou-luttamassa. Opiskelijat pääsevät yleisesti ottaen täysin vapaasti koneille, ja kannettavia tietokoneita saa lainaksi kotiin. Koska koulussa toimii myös aikuislukio, voi koneilla olla iltaan saak-ka. Muutaman opettajan mukaan poikien pelaamisesta syntyy ajoittain häiriötä, joten koulussa on sovittu, että vain iltapäivisin koulun jälkeen saa pelata.

Koulussa on käytössä Fronter oppimisympäristönä. Kaikille lukion aloittaville oppilaille pidetään opinto-ohjaajien vetämä perehdyttämiskurssi, jossa käydään läpi tieto-ja viestintäteknii-kan opetuskäytön perusteet. Yhden opettajan mukaan oppilai-den välillä on taidoissa huomattaviakin tasoeroja, mutta nämä eivät välttämättä riipu opiskelijan sukupuolesta.

Tyttöjen mukaan tie-totekniikkaa käytetään erityisesti äidinkielessä, kielissä ja historiassa. Toisen tyttöryhmän mukaan matematiikas-sa ei käytetä lainkaan tietotekniikkaa eikä juuri fysiikassa tai ke-miassa, toisen ryhmän mukaan matematiikas-sa käytetään joskus. Ryhmätöissä käytetään usein powerpoint’ia. Opiskelijoiden mukaan tietotekniikan käyttö vaihtelee huomattavasti opettajittain.

Oppilaiden välillä on taidoissa huomattaviakin tasoeroja, mutta nämä eivät välttämättä riipu oppilaan sukupuolesta.

”Viimeisimpinä vuosina koulussa on yritetty olla liikaa mainostamatta IT-suuntautuneisuutta, sillä sen oletetaan osaltaan karkottavan tyttöjä koulusta.”

Koulussa on käytössä Fronter-oppimisympäristö, mutta sitä käytetään lähinnä tiedotuskanavana. Tyttöjen mukaan melkein kaikilla tunneilla mennään koneille, etsitään tietoa ja esimerkiksi kirjoitetaan tekstinkäsittelyohjelmalla. Muutamat tytöistä ker-tovat, että joidenkin opettajien kanssa käytetään Fronteria: esi-merkiksi tallennetaan jotain, mitä voi käydä katsomassa kotona.

Yläkoulu AKoulussa on 3 atk-luokkaa, joista yksi on varattu kieltenopetta-jien käyttöön. Useimmilla vakituisilla opettajilla on kannettava tietokone käytössään koulun tarjoamana. Kolmen opettajan mukaan resurssitilanne on hyvä, kaksi on sitä mieltä että tieto-koneita oppilaiden käyttöön tarvittaisiin enemmän, koska luokat ovat kovin varattuja. Koulussa on myös kymmenkunta älytaulua (Smartboard). Mikrotuki on koulussa paikalla 5 päivää viikossa. Koulussa on käytössä Opit-järjestelmä.

Koulun opettajilla on mahdollisus suorittaa TIEKEn @ajokort-ti-koulutus, ja tämän suoritettua saa kannettavan tietokoneen käyttöönsä. Myös tietotekniikan valinnaisaineeksi valinneet op-pilaat suorittavat @ajokortti-tutkinnon, josta saa todistuksen 9. luokan lopulla. Erään opettajan mukaan tämä mahdollisuus on saattanut innostaa oppilaiden vanhempia hyväksymään tieto-tekniikan helpommin valinnaisaineeksi, ja oppilaat ovat esim. saaneet kesätyöpaikkoja ajokortin suorittamisen avulla. Pojat valitsevat tyttöjä useammin tietotekniikan valinnaisaineeksi, tyttöjä taas selvästi kiinnostaa mediakasvatuksen kurssi.

Koululla on ollut yhteistyötä kahden ICT-alan yrityksen kans-sa, joista toisen kanssa yhteistyö on viime vuosina hiipunut ja toisen kanssa vahvistunut. Tämän yrityksen kanssa yhteistyöhön kuuluu esimerkiksi se, että toinen tutkimukseen osallistuneista luokista on kyseisen ohjelmistoyrityksen kummiluokka. Kyseisen luokan tytöt ovat osallistuneet erityiseen ”tytöt ja ICT” -pro-jektiin, joka sisälsi vierailun ko. yrityksessä. Toisen haastatellun ryhmän tytöt eivät kuitenkaan olleet juurikaan selvillä tällaises-tä yhteistyöstä, eli tietous ei välttämättä ole koulussa levinnyt kovin laajalle.

Tyttöjen mukaan atk-luokissa tehdään esimerkiksi kirjaesi-telmiä ja matematiikassa on joskus pelattu pelejä. Kielissä käy-tetään erityisohjelmistoa kielten atk-luokassa. Opit saa useita mainintoja.

Yläkoulu AAKoulussa on ollut tietotekniikkahankkeita vuodesta 1985. Joka luokassa on useita koneita ja niille pääsee vapaasti, myös ilman opettajaa. Tietotekniikan käyttö on koulussa arkipäiväistä, siitä ei tehdä erityistä numeroa. Opettajat kuvaavat, että pari vuot-ta sitten meni esim. järjestelmien käynnistymiseen 15 minuut-tia, mikä ei innostanut opettajia käyttämään tietotekniikkaa. Nykyi-sin menee 45 sekuntia ja oppilaiden kirjautumi-nen kestää vain muuta-man sekunnin. Koneelle pääsy ei ole opettajien mukaan ongelma kou-lussa, koska koneita on riittävästi ja ne ovat helppokäyttöisiä ja var-matoimisia. Ylläpito hoidetaan palveluntar-joajien kautta.

Opettajien mukaan osalle oppilaista tietoja viestintätekniikan käyttö on kynnys seitsemännel-lä luokalla, jotkut kyse-levät miksi ollaan niin paljon tietokoneella. Jokainen käy tietotekniikan käyttötaitojen kurssin seitsemännellä luokalla, jossa opetetaan talon tavoille eli ohjataan käyttämään koulussa käytössä olevia järjestelmiä. Koulussa on käytössä täysin avoin verkko ja paljon tietojärjes-telmiä ja useita palveluita, joihin pääsee salasanalla. Tietotek-niikan valinnaisnaineena (8. ja 9. luokilla) valitsevat myös tässä koulussa useammin pojat, vain noin viidennes tietotekniikan valitsevista on tyttöjä.

Tyttöjen mukaan miltei kaikissa aineissa käytetään paljon tietotekniikkaa. Esimerkiksi historiassa katsotaan ensin You-Tube-videoita ja sitten puretaan nähtyä wikiin. Google docs sopii tyttöjen mukaan hyvin parityöskentelyyn, koska tällöin voi kirjoittaa kaksi tai useampikin yhtäaikaa samaan tekstiin. Wikissä käy välillä niin, että useampi kirjoittaa yhtä aikaa ja silloin tulee sotkua, koska kaikki eivät näe toisten tekstiä koko ajan. Tietotekniikkaa ei ole valinnaisaineena kenelläkään haas-tatelluista tytöistä.

Koulussa on myös kymmenkunta älytaulua (Smartboard).

Tietotekniikan käyttö on koulussa arkipäiväistä, siitä ei tehdä erityistä numeroa.


5.2 ICT-alan tunteminenTässä kappaleessa kuvataan, miten hyvin tytöt ja heidän opet-tajansa tuntevat ICT-alaa ja alan yrityksiä.

5.2.1 Mitä mieleen lyhenteistä IT tai ICT?Kyselylomakkeessa mitattiin ICT-alan spontaania tunnettuutta kysymällä aluksi, mitä tutkimukseen osallistuneiden tyttöjen mieleen tulee lyhenteistä IT tai ICT. Avoimet vastaukset luoki-teltiin ja tulokset luokkatasoittain näkyvät kuvioissa 4-6. Tuloksia tarkastellessa kannattaa huomioida, että osa vastauksista luo-kiteltiin useampaan ryhmään, eli yhteenlaskettuna prosentti-osuudet voivat ylittää 100 %.

Kuvio 5. Mitä tulee mieleesi lyhenteistä IT tai ICT?. Luokitellut vastaukset, yläkoulut.

Yläkoululaisten tyttöjen spontaanit vastaukset ovat varsin lähellä toisiaan. Tietokoneet tai tietotekniikka tulee mieleen vähintään 70 prosentille vastanneista tytöistä kussakin koulussa. Joku muu -ryhmään luokiteltujen vastauksia on muita vähem-män yläkoulussa AA.

Esimerkkejä luokkiin”tietokoneet, tietotekniikka” sekä ”joku muu” luokitelluista vastauksista:• Joku tietokone/mediajuttu (Tyttö, 14-15 v)• Tietokoneet, toimistotyö (Tyttö, 14-15 v)• Toimisto, tietokone, pilvenpiirtäjä (Tyttö, 14-15 v)

Kuvio 4. Mitä tulee mieleesi lyhenteistä IT tai ICT? Luokitellut vastaukset, alakoulut.

Kuten kuviosta 4 ilmenee, alakoululaisten tyttöjen spontaanit vastaukset eivät merkittävästi eroa toisistaan eri alakoulujen välillä. Tietokoneet tai tietotekniikka tulee mieleen osapuilleen puolelle vastanneista tytöistä, ja suunnilleen yhtä monelle ei tule mieleen yhtään mitään.

Kiinnostavana voidaan pitää sitä, että alakoulussa A 4-luok-kalaiset tytöt ilmoittivat 6-luokkalaisia useammin mieleensä tu-levan tietokoneet tai -tekniikan, kun taas alakoulussa B tilanne oli päinvastainen. Alakoulussa BB 2-luokkalaisille ei tullut mie-leen mitään, kun taas 6-luokkalaisista miltei kaikki mainitsivat tietokoneet.

Luokkaan ”joku muu” luokitellut vastaukset vaihtelevat mel-ko paljon, mutta osittain voitiin huomata tyttöjen myös vertail-leen toistensa vastauksia. Esimerkkejä luokkaan ”joku muu” luokitelluista vastauksista:• IT:stä jonkun yhtiön ekat alkukirjaimet tai jonkun ihmisen

ekat kirjaimet ja ICT:stä jäätelöyhtiö (Tyttö, 10-11 v)• Joku merkki esim. tietokonemerkki... tai auton kirjain

rekisteri (Tyttö, 10-11 v)• Terveysasema (Tyttö, 10-11 v)• Tyttöjen elokuvia valmistava yritys tai firma

(Tyttö, 10-11 v)

Kuvio 6. Mitä tulee mieleesi lyhenteistä IT tai ICT?. Luokitellut vastaukset, lukiot.

Kuviosta 6 voidaan havaita, että lukioikäisten tyttöjen spon-taanit vastaukset eivät juuri eroa toisistaan lukion A ja B välillä. Tietokoneet tai tietotekniikka tulee mieleen yli 70 prosentille vastanneista tytöistä. Joku muu -ryhmään luokiteltujen vasta-usten suurehkoa määrää selittää osaltaan se, että yksi vastaus saatettiin koodata useampaan luokkaan.

Esimerkkejä luokkiin”tietokoneet, tietotekniikka” sekä ”joku muu” luokitelluista vastauksista:• Tietokoneala, mekaaninen (Tyttö, 16-17 v)• Tietokoneet, teknologia, matkapuhelimet, viestintä, tieto-

tekniikka (Tyttö, 18-19 v)• Tietokoneet, valokuvien muokkaaminen, turhautuneisuus,

Alakoulu A Alakoulu B Alakoulu BB

100 %

90 %

80 %

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %

Tietokoneet, tietotekniikka Joku muu Tietoliikenne, internet Ei mitään

100 %

90 %

80 %

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %


Yläkoulu A Yläkoulu AA Yläkoulu B


Lukio A Lukio B

100 %

90 %

80 %

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %

5.1.2 Sovellusten käyttöTietotekniikan päivittäisen käytön määrä vaihtelee tyttöjen haas-tattelujen perusteella selvästi kouluasteittain. Kun alakoululaiset käyttävät tietotekniikkaa noin 30-60 minuuttia päivässä tai vä-hemmänkin, yläkoululaiset ja lukiolaiset viihtyvät tietokoneen ääressä keskimäärin pari tuntia päivässä.

Tutkimuksessa ei pyritty mittaamaan tyttöjen tietoteknistä osaamista sinänsä. Tottumusta tietotekniikan käyttöön mitat-tiin pyytämällä tyttöjä arvioimaan tiettyjä sovelluksia asteikolla A=tiedän ja käytän, B=tiedän mutten käytä, C=en tiedä enkä käytä. Kuvioihin 1-3 on koottu saadut tulokset kouluasteittain. Selvyyden vuoksi kuviohin on merkitty vain A-vastaukset eli ”tiedän ja käytän”. Kyselylomakkeen kautta saatuja tuloksia vahvistettiin myös haastatteluiden avulla. Kyselylomakkeessa ei erikseen kysytty, missä kyseisiä sovelluksia käytetään, mutta haastatteluiden perusteella nk. viihdekäyttö (Facebook, Mes-senger, IRC-galleria jne.) keskittyy kotiin.

Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa kouluissa on käytössä Wilma-sovellus, johon esimerkiksi merkitään poissaolot ja muut huomautukset ja jonka kautta myös opettajat ja huoltajat voi-vat olla yhteydessä. Toisissa kouluissa sovellus on oppilaiden aktiivisessa käytössä, toisissa se on rajattu lähinnä huoltajien ja vanhempien väliseen vuorovaikutukseen, mikä osaltaan selittää suurta vaihtelua Wilman käytössä koulujen välillä.

Kuvio 2. Prosenttiosuudet ”tiedän ja käytän” vastauksista, yläkoulut.

Tutkimukseen osallistuneiden yläkoulujen välillä on eroja lä-hinnä siinä, missä määrin oppilaat käyttävät koulussa Wilma-järjestelmää. Wikipedian käyttö on hieman vähemmän yleistä yläkoulussa B, joskin on syytä muistaa, että vastaajia tässä ryh-mässä on muita vähemmän (N=10). Käytetyimpiä sovelluksia kaikkien yläkoulujen tyttöjen mukaan ovat Google, Messenger, YouTube, Wikipedia ja Facebook.

Kuvio 1. Prosenttiosuudet ”tiedän ja käytän” vastauksista, alakoulut.

Kaikki tutkimukseen osallistuneet ala-astelaiset tytöt tietä-vät Googlen ja liki kaikki YouTuben sekä käyttävät näitä. Myös Wikipedia tunnetaan hyvin. Muutoin koulujen välillä on jonkin verran eroavaisuuksia, esimerkiksi Alakoulun B tytöt käyttävät Alakoulun A tyttöjä enemmän seuraavia sovelluksia: Messen-ger, Wilma, IRC-galleria ja Facebook. Näitä käyttävät erityisesti 6-luokkalaiset tytöt. Alakoulun BB osalta on syytä huomata, että vastaajia on alle 10.

Kuvio 3. Prosenttiosuudet ”tiedän ja käytän” vastauksista, lukiot.

Lukioikäisten tyttöjen eri sovellusten käyttö on hyvin sa-mankaltaista lukiossa A ja B. Suosituimpia ovat Wikipedian ja Googlen jälkeen YouTube, Facebook ja Messenger. Myös Wilma on laajalti käytössä.

Facebook

Google

Habbo Hotel

IRC-galleria

Messenger

Skype

Webmail

Wilma

YouTube

Alakoulu BB Alakoulu B Alakoulu A

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Facebook

Google

Habbo Hotel

IRC-galleria

Messenger

Skype

Webmail

Wilma

YouTube

Yläkoulu B Yläkoulu AA Yläkoulu A

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Facebook

Google

Habbo Hotel

IRC-galleria

Messenger

Skype

Webmail

Wilma

YouTube

Lukio B Lukio A

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


Taulukko 2. Opettajien kommentteja kysymykseen ”Miten hyvin opettajat koulussanne tuntevat ICT-alaa?”

kouluaste Tuntevatko opettajat ICT-alaa?

AlakouluEi varmaan ole tunnetumpi kuin mikään muukaan ala, yleisesti ottaen varmaan aika huonosti. Sen verran kuin kadunmies tuntee

AlakouluEivät tunne, en usko, eihän siitä keskustella millään lailla. Yläkoulun puolella ehkä käyvät jollain yritysvierailuilla.

AlakouluSystemaattisesti varmaan ei hirveästi, ellei henkilökohtaisia kontakteja ole sinne suuntaan. Enemmän välineellinen merkitys opettajille.

AlakouluKyllä varmaan siinä mielessä tuntevat, että millaisia työpaikkoja ovat, aika hyvin varmaan. Aika isokin vaihtelu siinä, miten paljon opettajia tietotekniikka kiinnostaa, mutta työteknisessä mielessä eli mitä aloja on niin aika hyvin tiedetään.

AlakouluLuulen, että ollaan enemmänkin humanisteja. Voi olla, että jos vaikka puoliso on alalla, niin tuntee. Me ollaan humanisteja, joten ehkä koetaan kovana tai kylmänä asiana.

AlakouluEn pysty sanomaan toisten puolesta, oma käsitykseni hyvin hatara. Toiset hyvinkin innostuneita ja ovat oppineet käyttämään ohjelmia.

Yläkoulu Vaihtelevasti, riippuen omista henkilökohtaisista kontakteista, kokemuksista ja koulutustaustasta.

YläkouluKyllä se on vähemmän kuin kohtalaista. Asetelma on, että koulu elää neljän seinän sisällä omaa elämäänsä ja yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan ovat heiveröisiä, voisi olla enemmän yhteyksiä. Ei ole yhteistyötä ICT-alan kanssa kuten ei muidenkaan yritysten kanssa.

YläkouluItse en tunne, omassa tiimissä ehkä enemmistö ei tunne niin hyvin. Suurin osa ei ole niin kiinnostunut, osa on sellaisia jotka ovat hyvinkin sisällä siinä maailmassa. Käyttävät viimeisintä tietotekniikkaa ym.

Yläkoulu Huonosti. Mediakasvatuksen, äidinkielen, oppilaanohjauksen opettajat varmaan tuntevat muita paremmin.

YläkouluHyvä kysymys. Ei ole tullut juuri puheeksi, ehkä eivät tiedäkään mitä yrityksissä tehdään. Riippuu tietysti opettajasta, matemaattisten aineiden tai yhteiskuntaopin opettajat ehkä paremmin perillä. Moni varmaan ajattelee ettei edes tarvitse tietää.

YläkouluMeillä on jonkin verran matikan opettajissa sellaisia, jotka ovat olleet koulun ulkopuolisissa töissä, sitä kautta ehkä tulee jotain. Kaikilla on omat verkostonsa. Meillä aika nuoria opettajia eli sinänsä kohtuullisen tuoretta tietoa.

Yläkoulu Ei hirveän moni, paitsi ne joiden puoliso on siellä tms.

YläkouluJos ajatellaan kansalaisia yleensä, keskivertokansalaiseen nähden paremmin koska ovat akateemisia mutta akateemiseen verrattuna huonommin, koska opettajia. Perhe-elämän kautta tulee jos puoliso liike-elämän puolella.

YläkouluEn usko että kovinkaan paljon. Jos kysyisi mikä on mielikuva ICT-alasta, tulisi varmaan vastaukseksi että näitä työpaikkoja häipyy Intiaan, ulkoistetaan jne.

YläkouluEi varmaan kauhean hyvin. En ainakaan itse tiedä kovin hyvin. Emme ole itse kokeneet sitä tehtäväksemme luokanohjaajina.

Lukio Tunteekohan kukaan koko ICT-alaa? Aika huonosti yleisesti tunnetaan.

LukioEn osaa sanoa muiden käsityksiä ICT-alasta. Itse seuraan lehdistöä ja tuttavia on alalla, meillä yksi todellinen pioneeri, mutten osaa muista sanoa kuin että monenlaista löytyy.

LukioSanoisin että opettajakunta jakautuu kahtia: ne jotka tietävät, tietävät aika hyvin. Toisaalta on niitä jotka eivät halua käyttää tietotekniikkaa, on ollut pakotettava joitakin käyttämään esim. oppilas-hallinto-ohjelmaa. Vanhemmat opettajat suhtautuvat negatiivisemmin, nuoremmat tottuneempia.

LukioAika huonosti ollaan perillä mistään aloista, ollaan huolissaan tästä. Työelämä on mennyt niin kovaa vauhtia että me kuljetaan perässä, koulu on ikäänkuin turvasäilö.

Lukio Vaihtelevasti, ei erityisen hyvin. Matemaattisten aineiden opettajat tietävät ehkä paremmin kuin muut.

LukioEn ole ihan varma, kuuluisiko ICT-alan tietous kaikille opettajille, voitaisiin tietysti ajatella jonkinlaisena yleistietona.

LukioSuhtautuminen alaan vaihtelee suuresti. Osa opettajista todella innostuneita, vertailee toimintoja, hankkii kontakteja. Suuri osa opettajista kokee alan kovin vieraaksi, tietämys rajattua ja kiinnostus myös rajallista.

kipeät silmät, huono selän asento, ammattikoulu (Tyttö, 16-17 v.)

• Tietokoneet ja niillä työtä tekeminen. Alan henkilöt ovat taitavia tietokoneen käyttäjiä. (Tyttö, 16-17 v)

Tyttöjä pyydettiin arvioimaan mielikuvaansa ICT-alasta ilmoit-tamalla, ovatko he samaa mieltä vai eri mieltä tiettyjen väittä-mien kanssa asteikolla 1 – 4 (1=täysin samaa mieltä, 2=osittain samaa mieltä, 3=osittain eri mieltä, 4=täysin eri mieltä, eos=en osaa sanoa). Tulokset kysymykseen ”Tiedän, mitä ICT-alan yri-tykset tekevät” näkyvät kouluasteittain kuvioissa 7-9. Kuvioissa arvosanan 1 ja 2 antaneet on yhdistetty luokaksi ”samaa mieltä” ja arvosanan 3 ja 4 antaneet luokaksi ”eri mieltä”.

Kuvio 8. Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät, yläkoulut.

Kuten kuviosta 8 ilmenee, yläkoululaisten tyttöjen mielipiteet jakautuvat selvästi. Yläkoulussa AA jopa puolet tytöistä arvioi tie-tävänsä, mitä ICT-alan yritykset tekevät. Hieman yli 40 prosenttia taas arvioi, ettei tiedä. Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että yläkoulussa A ja B noin 60 prosenttia tytöistä ei mielestään tiedä, mitä ICT-alan yritykset tekevät, vaikka samaa mieltä väittämän kanssa olevia löytyy enemmän yläkoulusta A kuin yläkoulusta B.

Koska yläkouluista A ja AA löytyy enemmän väittämän kans-sa samaa mieltä olevia vastaajia kuin yläkoulusta B, voidaan tuloksen katsoa jossain määrin tukevan oletusta, että tietoja viestintätekniikan intensiivinen käyttö opetuksessa lisää tyttöjen tietoutta siitä, mikä ICT-ala on.

Kuvio 7. Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät, alakoulut

(luokat 4 ja 6).

Varsin moni alakoululaisista tytöistä vastaa, ettei osaa sanoa, onko samaa mieltä vai eri mieltä väittämän kanssa. Alakoulussa A kaikki 4-luokkalaiset tytöt vastasivat ”ei osaa sanoa”, kun taas alakoulussa B myös nuorempien tyttöjen joukosta löytyi arvosanan 1 tai 2 antaneita eli väittämän kanssa samaa mieltä olevia. Alakoulussa BB kysymys osoitettiin 6-luokkalaisille tytöille (ei 2-luokkalaisille) eli vastaajia on tässä ryhmässä vain 6.

Kuvio 9. Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät, lukiot.

Lukioikäisten tyttöjen vastaukset näkyvät kuviossa 9. Tulosten perusteella tilanne on huolestuttava: molemmissa kouluissa yli 50 prosenttia tytöistä ei mielestään tiedä, mitä ICT-alan yritykset tekevät. Lukiossa A peräti yli 70 prosenttia tutkimukseen osal-listuneista tytöistä on eri mieltä väittämän kanssa. Koska lukio A edustaa koulua, jossa tietoja viestintätekniikan käyttöön on erityisesti panostettu, on tulos ristiriitainen yläkoululaisia koskevan vastaavan tuloksen kanssa.

5.2.2 Opettajien käsityksetOpettajien teemahaastatteluissa ei kysytty erikseen, mitä tulee mieleen lyhenteistä IT tai ICT. Osa opettajista pyysi tutkijaa mää-rittelemään ICT-alan joko haastattelun alussa tai kohdassa, jossa pyydettiin arvioimaan tyttöjen alan tuntemista. Tämä saattaa heijastaa epävarmuutta omasta käsityksestä tai ainakin halua vahvistaa omaa käsitystä alan määrittelystä.

Opettajien käsityksiä tyttöjen mielikuvista ja kiinnostuksesta alaa kohtaan käsitellään kappaleessa 5.2. Tässä tarkastellaan opettajien arvioita siitä, miten hyvin oman koulun opettajat tun-tevat ICT-alaa. Opettajien kommentteja on koottu taulukkoon 2.

Suurin osa opettajista arvioi oman koulunsa opettajien tun-tevan ICT-alaa varsin heikosti. Vastauksia tarkasteltaessa on syytä huomata, että osa opettajista ei varsinaisesti vastannut kysymykseen opettajien ICT-alan tuntemisesta vaan keskittyi arvioimaan opettajien tietoja viestintätekniikan osaamista tai hyödyntämistä.

Alakoulu A Alakoulu B Alakoulu BB

100 %

90 %

80 %

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %

Samaa mieltä Eri mieltä Ei osaa sanoa


100 %

90 %

80 %

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %


Lukio A Lukio B

100 %

90 %

80 %

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %



Kuvio 13. Mielikuva ICT-alasta, alakoulu A.

Kuvio 14. Mielikuva ICT-alasta, alakoulu B.

Tyttöjen vastausten perusteella luotiin kouluttain edelleen mielikuvaprofiilit siten, että kuviossa otettiin huomioon vain ”samaa mieltä” vastanneet. Alakoulujen A ja B osalta nämä profiilit näkyvät kuviossa 15. Kysymysten nimet on lyhennetty selvyyden lisäämiseksi.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ei osaa sanoa

Eri mieltä

Samaa mieltä

Mielikuva ICT-alasta: Alakoulu B

3.8 Tulevaisuudessa voisin ajatella olevani töissä ICT-alalla

3.1 Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät

3.6 ICT-ala kiinnostaa vain nörttejä

3.4 Kaikkien ICT-alalla töissä olevien täytyy osata koodata ohjelmistoja

3.2 ICT-alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikasta ja sen kehityksestä

3.7 ICT-alan töissä voi oppia jatkuvasti uusia asioita

3.5 ICT -alalla tehdään paljon töitä toisten ihmisten kanssa

3.3 ICT-ala sopii yhtä hyvin naisille kuin miehille

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ei osaa sanoa

Eri mieltä

Samaa mieltä









Mielikuva ICT-alasta: Alakoulu A 5.2.3 ICT-alan yritysten tunnettuusTyttöjä pyydettiin myös arvioimaan, tuntevatko he tiettyjä ICT-alan yrityksiä. Yrityslistaan pyrittiin valitsemaan niin laite- ja ohjelmistovalmistajia, teleoperaattoreita kuin palveluyrityksiäkin.

Käytetty asteikko oli kolmiportainen: 1=tiedän yrityksen, 2=olen joskus kuullut yrityksestä, 3=en tiedä enkä ole kuullut. Kyselylomakkeen kautta saadut tulokset näkyvät kuvioissa 10-12. Saatuja tuloksia vahvistettiin myös ryhmähaastatteluissa. Kyselyn ja haastatteluiden avulla voitiin todeta, että tytöt tun-nistavat monia alan yrityksiä, vaikkeivat välttämättä tiedäkään mitä nämä tekevät.

Kuvio 10. Prosenttiosuudet ”tiedän yrityksen” vastauksista, alakoulut.

Kuvio 11. Prosenttiosuudet ”tiedän yrityksen” vastauksista, yläkoulut.

Kuvio 12. Prosenttiosuudet ”tiedän yrityksen” vastauksista, lukiot.

5.3 Mielikuvat ICT-alasta ja ICT-alan työtehtävistäTässä kappaleessa tarkastellaan tyttöjen mielikuvia ICT-alasta sekä ICT-alan työtehtävistä kouluasteittain. Lisäksi kuvataan opettajien näkemyksiä siitä, tuntevatko tytöt omassa koulussa ICT-alaa.

5.3.1 AlakoulutTyttöjä pyydettiin arvioimaan mielikuvaansa ICT-alasta ilmoitta-malla, ovatko he samaa mieltä vai eri mieltä tiettyjen väittämien kanssa asteikolla 1 – 4 (1=täysin samaa mieltä, 2=osittain sa-maa mieltä, 3=osittain eri mieltä, 4=täysin eri mieltä, eos=en osaa sanoa). Kuvioissa arvosanan 1 ja 2 antaneet on yhdistetty luokaksi ”samaa mieltä” ja arvosanan 3 ja 4 antaneet luokaksi ”eri mieltä”. Huom: alakoulun BB tuloksia ei vastaajamäärän vähäisyyden vuoksi (N=6) esitetä tässä erikseen.

Apple

Elisa

F-Secure

Fujitsu

HP (Hewlett- Packard)

IBM

Microsoft

Nokia

Teliasonera

Tieto

Alakoulu BB Alakoulu B Alakoulu A

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


Apple

Elisa

F-Secure

Fujitsu


IBM

Microsoft

Nokia

Teliasonera

Tieto

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Lukio B Lukio A

Apple

Elisa

F-Secure

Fujitsu


IBM

Microsoft

Nokia

Teliasonera

Tieto


5.3.2 Yläkoulut

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ei osaa sanoa

Eri mieltä

Samaa mieltä

Mielikuva ICT-alasta: Yläkoulu A









0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ei osaa sanoa

Eri mieltä

Samaa mieltä

Mielikuva ICT-alasta: Yläkoulu AA









Kuvio 16. Mielikuva ICT-alasta, yläkoulu A.

Toinen yläkoulussa A haastatelluista tyttöryhmistä edustaa luokkaa, joka on erään ohjelmistoyrityksen kummiluokka. Näistä tytöistä useampi kuin saman koulun toisessa ryhmässä mielestään tietää, mitä ICT-alan yritykset tekevät, mutta muutoin vastaukset eivät erityisemmin eroa toisistaan. Ryhmähaastattelun mukaan vierailu kummiyrityksessä auttoi ymmärtämään, mitä yrityksessä tehdään, mutta vain muutama tytöistä silti pitää ICT-alaa mah-dollisena tulevaisuudessa.

Kuvio 17. Mielikuva ICT-alasta, yläkoulu AA.

ICT-alan töissä voi oppia jatkuvasti uusia asioita

Kuvio15. Mielikuvaprofiili ICT-alasta, alakoulut A ja B.

Kuvion perusteella voidaan todeta, että tutkimukseen osal-listuneiden tyttöjen mielikuva ICT-alasta on alakouluissa A ja B on varsin samankaltainen. Tyttöjen mielestä ICT-ala sopii naisille yhtä hyvin kuin miehille, alalla voi oppia jatkuvasti uutta eikä ala suinkaan kiinnosta vain nörttejä. Noin 60 prosenttia tytöistä uskoo, että alalla tehdään paljon yhteistyötä toisten ihmisten kanssa.

Toisaalta alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikan kehi-tyksestä, mikä ei välttämättä ole tyttöjen mielestä positiivista. Lisäksi noin puolet tytöistä olettaa, että kaikkien ICT-alalla työs-kentelevien täytyy osata koodata ohjelmistoja. Edelleen vain vajaa kolmannes mielestään tietää, mitä ICT-alan yritykset te-kevät. Tulevaisuudessa itsensä voisi nähdä ICT-alalla työssä alle viidennes tytöistä (12 % alakoulussa A ja 24 % alakoulussa B).

Molemmissa alakouluissa opettajat arvioivat, etteivät tytöt tunne alaa kovin hyvin, mutta toteavat myös, ettei asia juuri tule esille.

Opettajien kommentteja siitä, tuntevatko tytöt ICT-alaa, alakoulut.• Ei tule juuri esille, mutta luulen että ei. (Nainen, 43 v.)• En osaa varmasti sanoa, luulo on tytöt saattavat tuntea

heikommin, ehkä enemmän mielletään poikien alaksi. (Mies, 55 v.)

• Luulen, että tavallaan [tytöt tuntevat ICT-alaa] vain henki-lökohtaisten kontaktien kautta, jokaisella joku sukulainen IT-alalla, jos ei perheenjäsen niin joku tuttu ehkä. Viime vuonna ryhmässä oli joitakin poikia jotka uskoivat että IT on heidän juttunsa, mutta tytöistä ei kukaan kertonut täl-laista. (Nainen, 45 v.)

• Tässähän aika paljon luodaan näitä ajatuksia ja odotuksia, haluaako eläimistä kiinnostunut vaikka ruveta eläinlääkä-riksi. En itse osaa edes sanoa, mitä voisi olla tämän päivän ICT-ala tai mitä se työ voisi olla. Tytöt ehkä tietävät mitä tehdään pankissa tai kaupassa tai koulussa, ICT-alan töitä ei varmaan osata kuvitella. (Mies, 48 v.)

Alakoulu A

Alakoulu BSopii naisille yhtä hyvin kuin miehille

Tiedän mitä yritykset tekevät

Täytyy osata koodata

Paljon yhteistyötä toisten kanssa

Voi oppia jatkuvasti uutta

Kiinnostaa vain nörttejäKiinnostus tekniikkaan tärkeää

100 %90 %80 %70 %60 %50 %40 %30 %20 %10 %0 %

Voisin olla töissä ICT-alalla

Noin 60 prosenttia tytöistä uskoo, että alalla tehdään paljon yhteistyötä toisten ihmisten kanssa.


alan yritykset tekevät, kuten jo aikaisemmin todettiin. Toisaalta yläkoulussa AA joka kolmas tyttö uskoo ICT-alan kiinnostavan vain nörttejä, vaikka selvästi pienempi osuus kuin muissa kou-luissa pitää koodaamista välttämättömänä taitona. Yläkoulus-sa B vastanneet tytöt ovat puolestaan muita varmempia siitä, että kaikkien ICT-alalla työskentelevien täytyy osata koodata ohjelmistoja. Yläkoulussa A uskotaan muita kouluja vähemmän siihen, että ICT-alalla tehdään paljon yhteistyötä toisten kanssa. Ehkä hieman yllättäen yläkoulun B tytöt pitävät muita hieman useammin ICT-alaa mahdollisena itselleen.

Tulosten perusteella panostukset tietoja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa voivat lisätä tietämystä alan yritysten toiminnasta, mutta eivät juurikaan lisää tyttöjen kiinnostusta alaa kohtaan.

Yläkoulujen opettajista neljä toteaa, ettei tyttöjen ICT-alan tuntemus tule heidän tunneillaan esille, joten eivät osaa sitä arvioida. Muut ovat yhtä mieltä siitä, että alan tuntemus on heikkoa. Yksi opettaja tosin on sitä mieltä, ettei tämä ole on-gelma, koska nuorten ei vielä tarvitsekaan tietää, mihin ovat menossa. Yläkoulujen opettajien kommentteja:• Ei ole noussut ICT-ala esiin, tyttöjä kiinnostavat yleissivistä-

vät opinnot kuten lukio-opinnot ja sitten terveydenhuolto, kauneudenhoito eli aika perinteiset alat. Eivät edes koh-talaisesti tunne ICT-alaa, aika heikkoa. Johtuu siitä, ettei välttämättä ole kiinnostusta, joten ei ole motivaatiota hankkia tietoa, pitäisi varmaan keksiä jotain motivointikei-noja. (Mies, 51 v.)

• Huonosti tuntevat tytöt ICT-alaa. Mielikuva on, että oh-jelmoivia nörttejä tai sitten näitä salkkumiehiä. Yritysvie-railun avulla ollaan ehkä saatu murrettua näitä käsityksiä, että ihan tavallisen oloisia ihmisiä on siellä töissä ja naisia myös. (Mies, 38 v.)

• Peruskoululaisten ammattien tuntemus on aika vähäistä, monet 9-luokkalaiset tietävät aika vähän. Työharjoittelu-jakso (TET) auttaa tässä kyllä. Aika vahvasti on perinteisiä mielikuvia: lääkäri, juristi, media-ala monella tavalla, pojilla ehkä enemmän insinöörikin. Hyvin harvalla tytöllä on ollut insinööriajatusta, täytyy myöntää. (Nainen, 38 v.)

• Nuoret yleensä eivät tunne ICT-alaan, ja jos tytöillä vä-hemmän kiinnostusta niin vielä varmaan vähemmän ym-märtävät. En olisi kovin huolissani tästä, ei tarvitse vielä ammatinvalintatuskaa tässä vaiheessa, kunhan hoitaa koulunsa. Lukiolaisenkaan työelämätietous ei ole kovin vahvaa. Osa tietää että kaup-pis tai tkk tai lääkäri, maailma aukeaa vasta korkeakouluvai-heessa. (Mies, 47 v.)

• Käsitys on, että tytöt eivät tunne ICT-alaa, ainakaan tar-peeksi hyvin. Yhtä heikosti tuntevat tytöt ja pojat. (Mies, 62 v.)

Yläkoululaisia ja lukiolaisia pyydettiin kuvaamaan, millaisia työtehtäviä he arvioivat ICT-alalla olevan. Avoimet vastaukset luokiteltiin vertailun helpottamiseksi. Tulokset yläkoulujen osalta näkyvät kuviossa 20.

Kuvio 20. Tyttöjen oletukset ICT-alan työtehtävistä, yläkoulut (luoki-tellut vastaukset).

Esimerkkejä tyttöjen vastauksista, jotka luokiteltu luokkaan ”muu”: • Koodaajia, suunnittelijoita jotka tekevät ulkoasuja...

(Tyttö, 14-15 v)• No kaikkii sellasii tietokoneihin ja tekniikkaan liittyvää.

(Tyttö, 14-15 v)• Toteuttaa asiakkaiden toivomuksia (Tyttö, 14-15 v)• Varmaan suunnittelua ja asiakaspalvelua aika paljon.

(Tyttö, 14-15 v)


Tietokoneen parissa

työskentely

Puhelimiin/ viestintään

liittyvät

Tietokoneiden korjaaminen

ja asentaminen

Ohjelmointi, ohjelmien

tekeminen

Muu

En osaa sanoa

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Yläkoulujen tytöt ovat vahvasti yhtä mieltä siitä, että ICT-ala sopii naisille yhtä hyvin kuin miehille.

Kuvio 18. Mielikuva ICT-alasta, yläkoulu B.

Tyttöjen vastausten perusteella luotiin kouluttain edelleen mielikuvaprofiilit siten, että kuviossa otettiin huomioon vain ”samaa mieltä” vastanneet. Yläkoulujen osalta nämä profiilit näkyvät kuviossa 19. Kysymysten nimet on lyhennetty selvyyden lisäämiseksi.

Sopii naisille yhtä hyvin kuin miehille







Yläkoulu A

Yläkoulu AA

Yläkoulu B

100 %90 %80 %70 %60 %50 %40 %30 %20 %10 %0 %

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ei osaa sanoa

Eri mieltä

Samaa mieltä

Mielikuva ICT-alasta: Yläkoulu B









Kuvio 19. Mielikuvaprofiili ICT-alasta, yläkoulut.

Yläkoulujen tytöt ovat vahvasti yhtä mieltä siitä, että ICT-ala sopii naisille yhtä hyvin kuin miehille, kiinnostus tekniikkaa kohtaan on tärkeää alalla ja että alalla voi oppia jatkuvasti uutta.

Muiden väittämien osalta yläkoulujen tulokset eroavat toisis-taan. Yläkoulussa AA tytöt ovat muita varmempia siitä, mitä ICT-


Kuvio 23. Mielikuvaprofiili ICT-alasta, lukiot A ja B.

Mielikuvaprofiilin perusteella tyttöjen mielikuvat lukioissa A ja B ovat yleisesti ottaen varsin lähellä toisiaan. Myös lukioi-käisten tyttöjen mielestä ICT-ala sopii naisille yhtä hyvin kuin miehille, alalla voi oppia jatkuvasti uutta ja alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikan kehityksestä. Suurin osa tytöistä on eri mieltä siitä, että ala kiinnostaisi vain nörttejä. Osapuilleen puolet uskoo, että alalla tehdään paljon yhteistyötä toisten ih-misten kanssa. Selvästi pienempi osuus lukiolaisista kuin ala- tai yläkoululaisista uskoo kaikkien alalla työskentelevien tarvitsevan koodaustaitoja.

Kiinnostavaa on, että vaikka hieman useampi tyttö lukiossa B kuin lukiossa A arvioi tietävänsä, mitä ICT-alan yritykset te-kevät, ei tämä näytä vaikuttavan kiinnostukseen työskennellä ICT-alalla tulevaisuudessa. Kun joka viides tyttö lukiossa A pitää mahdollisena ICT-alalla työskentelyä, yksikään lukion B tyttö ei ollut tätä mieltä. Toisaalta huomattavan suuri osuus lukion B tytöistä (yli 60 %) ei osannut vastata tähän kysymykseen, kun taas merkittävä osuus lukion A tytöistä oli eri mieltä väittämän kanssa. Toisin kuin yläasteikäisten tyttöjen joukossa, tietoja viestintätekniikan laaja hyödyntäminen opetuskäytössä saat-taa olla lievästi lisännyt ICT-alan hahmottamista mahdollisena omana alana.

Ryhmähaastattelussa toisen ryhmän tytöt lukiossa B huo-mauttavat, ettei heille ole kerrottu mitään ICT-alasta. Yksi tyttö selittää, ettei ala kiinnosta, koska hän ei ole hyvä tietokoneitten kanssa eli ei tiedä paljon tietokoneisiin liittyvistä asioista. Muu-toin tytöt molemmissa ryhmissä huomauttavat, etteivät osaa sanoa kiinnostaako, kun eivät ymmärrä, mitä alan yrityksissä oikeasti tehdään. Yksi tyttö toteaa, ettei ala ainakaan tunnu ihmisläheiseltä, mikä taas itselle olisi tärkeää.

Lukiossa A kaksi opettajaa toteaa, ettei heidän tunneillaan tule esille, tuntevatko tytöt ICT-alaa. Kolmas opettaja kuvaa tilannetta seuraavasti:

• Erittäin huonosti [tytöt tuntevat ICT-alaa], ala koetaan pe-lottavana, elämälle vieras nörttiala. Eivät koe omakseen, pojat taas suhtautuvat ihan mahdollisena. Pojista moni on menossa teknilliseen korkeakouluun, heitä kiinnos-tavat tekniikan alat muutenkin. Tyttöjen käsitys on, että jossain pimeässä kopissa istutaan, tyhjät kokispullot ym-pärillä ja viikon ruokalista rinnuksilla. Eivät tajua, että kyse on hirveästi inhimillistä vuorovaikutusta vaativasta työstä. (Mies, 51 v.)

Lukiossa B kolme opettajaa toteaa, ettei asia tule esille hei-dän tunneillaan. Yhden opettajan mukaan tytöt tuntevat alaa hyvin ja suhtautuvat ennakkoluulottomasti, kiinnostus ICT-alaa kuten muitakin aloja kohtaan on kiinni persoonasta eikä suku-puolesta. Yksi opettaja taas arvioi, etteivät tytöt tunne ICT-alaa kovin hyvin, ja kuvaa tilannetta seuraavasti:• Väittäisin etteivät kovin hyvin [tytöt tunne ICT-alaa]. Ehkä

todennäköisemmin pitkän matikan, fysiikan ym. lukijat tuntevat. Varsinkin teknis-luonnontieteellisesti orientoitu-neet pojat varmasti tuntevat paremmin, mutta eivät kovin hyvin hekään. Työelämän monipuolistuminen hämmentää kovasti, mitä tekee esimerkiksi Key Account Manager, ei 19-vuotias tätä ymmärrä. Vaikka oppilaat ovat diginatii-veja, perustaidot tietoja viestintätekniikan hyötykäytössä saattavat silti olla yllättävän hataria, tämä on iso haaste. (Nainen, 45 v.)

Lukiolaisia pyydettiin kuvaamaan, millaisia työtehtäviä he ar-vioivat ICT-alalla olevan. Avoimet vastaukset luokiteltiin vertailun helpottamiseksi. Tulokset lukioiden osalta näkyvät kuviossa 24. Tuloksia tarkastellessa kannattaa huomioida, että osa vasta-uksista luokiteltiin useampaan ryhmään, eli yhteenlaskettuna prosenttiosuudet voivat ylittää 100 %.

Sopii naisille yhtä hyvin kuin miehille







Lukio A

Lukio B

100 %90 %80 %70 %60 %50 %40 %30 %20 %10 %0 %

5.3.3 Lukiot

Kuvio 21. Mielikuva ICT-alasta, lukio A.

Kuvio 22. Mielikuva ICT-alasta, lukio B.

Tyttöjen vastausten perusteella luotiin kouluttain edelleen mielikuvaprofiilit siten, että kuviossa otettiin huomioon vain ”samaa mieltä” vastanneet. Lukion A ja B osalta nämä profiilit näkyvät kuviossa 23. Kysymysten nimet on lyhennetty selvyyden lisäämiseksi.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ei osaa sanoa

Eri mieltä

Samaa mieltä

Mielikuva ICT-alasta: lukio A









0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ei osaa sanoa

Eri mieltä

Samaa mieltä

Mielikuva ICT-alasta: lukio B









”Tyttöjen käsitys on, että jossain pimeässä kopissa istutaan, tyhjät kokispullot ympärillä ja viikon ruokalista rinnuksilla.”


Kuvio 27. Tulevaisuudessa voisin työskennellä ICT-alalla, lukiot.

ICT-alan kiinnostavuutta arvioitiin tutkimuksessa myös ky-symällä yläkouluissa ja lukioissa opiskelevilta tytöiltä, kuinka tärkeinä nämä yleensä pitävät tiettyjä Nuorisobarometri 2009 -tutkimuksessa esille nousseita asioita. Tytöiltä kysyttiin kyselylo-makkeessa, kuinka tärkeinä he pitävät näitä asioita, kun mietti-vät tulevaa työpaikkaansa. Tulokset näkyvät kuvioissa 28 ja 29.

Näiden asioiden tärkeyttä voidaan siis verrata tyttöjen mieli-kuviin ICT-alasta ja täten arvioida, miten hyvin tyttöjen tärkeinä pitävät asiat painottuvat ICT-alan työtehtävissä.

100 %

90 %

80 %

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %


Lukio A Lukio B

5.1. ihmisten kanssa

työsketeleminen

5.2. Ilmapiiri ja viihtyisä

työympäristö

5.3. Mielen- kiintoinen ja mielekäs työ

5.4 Moni- puolisuus ja vaihtelevuus

5.5 Mukava työ

5.6 Riittävä palkka, palkitseminen

5.7 Työssä eteneminen ja kehittyminen

5.8 Kansain- välisyys

0 1 2 3 4 5


Kuvio 28. Kuinka tärkeitä nämä asiat, kun mietit tulevaa työpaikkaasi? Yläkoulut.

Kuvio 29. Kuinka tärkeitä nämä asiat, kun mietit tulevaa työpaik-kaasi? Lukiot.

5.5 Ehdotukset toimenpiteiksiEhdotuksia toimenpiteiksi kysyttiin opettajilta sekä muilta haas-tatelluilta asiantuntijoilta. Toimenpiteitä kysyttiin toisaalta siihen liittyen, miten tytöt saataisiin kiinnostumaan ICT-alasta, että siihen liittyen, miten opettajien tietämystä alasta voitaisiin lisätä.

5.5.1 Tyttöjen ICT-alan tuntemuksen lisääminenOpettajia pyydettiin kertomaan toimenpiteitä, joilla tyttöjen ICT-alan tuntemusta voitaisiin lisätä. Näitä kommentteja on kerätty kouluasteittain taulukkoon 4. Osa opettajista nosti esiin kysy-myksen, pitäisikö tyttöjen tuntea ICT-alaa paremmin. Vastauksia tähän kysymykseen on koottu taulukkoon 3.

Opettajien näkemykset aiheesta eivät ole mitenkään yhte-neväisiä edes saman koulun sisällä: osan mielestä juuri ICT-alan tunteminen olisi todella tärkeää, osan mielestä ICT-alan tuntemus on tärkeää siinä kuin muidenkin alojen, ja joidenkin mielestä koko asia ei ole ajankohtainen omalla kouluasteella, varsinkaan perusopetuksessa. Lukion opettajat ovat yhtenä-vämmin sitä mieltä, että tyttöjen pitäisi tuntea alaa paremmin.

5.1. ihmisten kanssa

työsketeleminen

5.2. Ilmapiiri ja viihtyisä

työympäristö

5.3. Mielen- kiintoinen ja mielekäs työ

5.4 Moni- puolisuus ja vaihtelevuus

5.5 Mukava työ

5.6 Riittävä palkka, palkitseminen

5.7 Työssä eteneminen ja kehittyminen

5.8 Kansain- välisyys

0 1 2 3 4 5

Lukio B Lukio A

Opettajien näkemykset aiheesta eivät ole mitenkään

yhteneväisiä edes saman koulun sisällä.

Kuvio 24. Tyttöjen oletukset ICT-alan työtehtävistä, lukiot (luokitellut vastaukset).

Esimerkkejä tyttöjen vastauksista, jotka luokiteltu luokkaan ”muu”: • Ohjelmointia ja taitamattomampien auttamista tietokone-

asioissa. (Tyttö, 16-17 v)• Tieto- ja viestintätekniikan kehitystä, tarkemmin en osaa

sanoa. (Tyttö, 16-17 v)• Tietokoneen parissa työskennellään paljon, suunnitellaan/

kehitellään tekniikan markkinointia. (Tyttö, 16-17 v)• Tietokoneen ja ohjelmistojen korjausta, muokkausta,

suunnittelua, asentamista ja asiakaspalvelua. (Tyttö, 16-17 v)

• Työtä tehdään paljon tietokoneiden ja muun tekniikan kanssa, seurataan maailman menoa... Ala on varmasti melko laaja ja pääsee tekemään erilaisia työtehtäviä. (Tyt-tö, 16-17 v)

5.4 ICT-alan kiinnostavuusICT-alan kiinnostavuutta mitattiin tutkimuksessa mielikuvaky-symysten joukossa erityisesti kysymyksellä ”Tulevaisuudessa voisin työskennellä ICT-alalla”. Tuloksia tähän kysymykseen tarkastellaan tässä vielä erikseen kouluasteittain kuvioissa 25-27. Kuvioissa arvosanan 1 ja 2 antaneet on jälleen yhdistetty luokaksi ”samaa mieltä” ja arvosanan 3 ja 4 antaneet luokaksi ”eri mieltä”.

Kuvio 25. Tulevaisuudessa voisin työskennellä ICT-alalla, alakoulut (luokat 4 ja 6).

Alakoulujen kuviossa on mukana myös Alakoulu BB, joskin on muistettava että vastaajamäärä tässä ryhmässä on muita pienempi (vain 6 vastaajaa). Kiinnostavina alakouluikäiset tytöt pitävät esimerkiksi eläimiin liittyviä ammatteja. ”Jotain luovaa” haluaisi tehdä useampi: ”tietokoneet ei kiinnosta, mieluummin luen tai piirrän”, toteaa yksi tyttö. Tytöt eivät kuitenkaan osaa juurikaan arvioida, miksi ICT-ala ei tuntuisi kiinnostavalta.

Kuvio 26. Tulevaisuudessa voisin työskennellä ICT-alalla, yläkoulut.

Yläkoululaisista eräs tyttö huomauttaa, että ”mieluummin olisin vaikka patologina eli putsaisin ruumiita kuin istuisin jon-kun koneen ääressä koko ajan”. Toinen tokaisee, että ”en mä älyä noista jutuista mitään”. Muutama tyttö joka yläkoulun joka ryhmässä kertoo käsityksensä olevan, että ICT-alan töissä ”istu-taan vaan jossain koneen ääressä kaikki päivät”. Haastatteluissa vain harva tyttö haluaa kertoa, mikä kiinnostaisi, kun ICT-ala ei kiinnosta. Muutamat kuitenkin kertovat, että haluaisivat tehdä jotain luovempaa tai ihmisläheisempää.

Lukioikäisten tyttöjen kommentit ovat varsin samansuun-taisia.

Lukio B Lukio A

Tietokoneen parissa

työskentely

Puhelimiin/ viestintään

liittyvät

Tietokoneiden korjaaminen

ja asentaminen

Ohjelmointi, ohjelmien

tekeminen

Muu

En osaa sanoa

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Alakoulu A Alakoulu B

100 %

90 %

80 %

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %


100 %

90 %

80 %

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %



”mieluummin olisin vaikka patologina.”


Alakoulu

Miten lapsen saa kiinnostumaan asiasta, on se että saa mahdollisimman monipuolisia kokemuksia siitä, mitä laitteella voi tehdä, miten tätä käytetään välineenä. En ymmärrä miten voisi esitellä jotain alaa, kyllä se lähtee oman konkreettisen tekemisen kautta: tätä minä teen työkseni. Lasten on vaikea saada käsitystä jostain alasta ellei ole jotain konkreettisia kiinnekohtia.

YläkouluTET-jaksot, mutta alan yritysten pitäisi myös tarjota näitä mahdollisuuksia. Toivoisin ICT-alan yrityksiltä aktiivisuutta kouluihin päin, ja vaikkei nuorista vielä olisikaan niin paljon hyötyä, toivoisin että yritykset näkisivät tämän mahdollisuutena. Yritysvierailut sekä niin että käydään yrityksissä että yritykset kävisivät esittelemässä.

Yläkoulu

Kommunikaatioteknologian tuominen tytöille, pitäisi keskittyä tähän enemmän kouluissakin. Tosin täytyy muistaa, että vanhempienkin ammateistakin tiedetään aika vähän. Yleisempää työelämätietoutta tarvittaisiin. Ollaan mietitty ammatinvalintapäivää, jossa oppilaiden vanhemmat esittelisivät eri aloja. TET-torin kautta on osattu hakea paikkoja (pääkaupunkiseudun TET-paikat löytyvät täältä), löytyyköhän sieltä ICT-alan yrityksiä? Entä ammatinvalintatestit, onko siellä mukana ICT-alan ammatteja?

YläkouluTietokoneen ajokortti pitäisi olla pakollinen kaikille tietyssä laajuudessa, että saataisiin perustaidot kaikille, nyt osaamisessa puutteita. Tietotekniikka valinnaisaineena voisi silloin keskittyä syventäviin juttuihin, myös tyttöjä kiinnostaviin. Erilaiset roolimallit eli ICT-alalla toimivia naisia jos löytyisi kertomaan omasta työstään.

Yläkoulu

Tästä syystä halusin lähteä kummiluokka-toimintaan mukaan, että saisi tietoa oppilaille siitä että toiminta on todella monipuolista. Alakoulussa jo pitäisi aloittaa pohjustaminen, tai sitten viimeistään 8-luokan syksyllä jos halutaan vaikuttaa siihen että tytöt valitsisivat enemmän tietotekniikkaa valinnaisaineeksi. Yritykset voisivat myös olla enemmän yhteydessä kouluihin ja tyrkyttäytyä esittelemään itseään, ihmettelen jos joku koulu sanoisi ettei saa tulla.

Yläkoulu

Yritysvierailut olleet positiivisia, varsinkin jos paikka on lähellä. Myös pääkaupunkiseuden TET-torin ja Next Step -messujen kautta voisi saada näkyvyyttä. Ei kyllä voi syrjiä sukupuolen mukaan eli ei voi houkutella vain tyttöjä. Aika harva on kyllä ollut kiinnostunut ICT-alan töistä, koska olisi ”tylsää paperityötä”, tietävät etteivät saa vielä tehdä itse mitään, vain katsoa kun toiset tekevät. Pitäisi päästä itse tekemään jotain kivoja juttuja.

Yläkoulu

TET-jakso olisi paras tapa saada tietoa eri ammateista. Olen yrittänyt innostaa että voisivat mennä johonkin työhön joka oikeasti kiinnostaa. Voisivat ICT-alan yrityksetkin olla opoihin yhteydessä ja ilmoittaa että ottavat vastaan. Työharjoittelu olisi hyvä tapa saada ymmärrystä alasta. Tytöt sanovat etteivät halua mennä vain kopioimaan, olisi tärkeää että pääsevät tekemään jotakin oikeasti, silloin valkenisi.

YläkouluVierailijat, vaikka näitä tosi vaikea saada kouluihin. Olisi hyvä jos olisi joku joka on jo alalla, tulisi kertomaan mitä työpäivään kuuluu.

Yläkoulu

Jos ICT-ala haluaa saada uusia ihmisiä mukaan, voisi rakentaa valmiita pakettaja, jotka olisivat konseptoituja, vaikka tutustumiskäyntejä joihinkin yrityksiin ym. Joku tällainen pilottijuttu olisi hyvä, kyllä tieto leviäisi sitten, oltaisiin todella mielellään mukana. Jollakin pienelläkin satsauksella voisi saada tehtyä imagopesua. Mielellään tehtäisiin tämäntyyppistä yhteistyötä, taitolaji kyllä kenen kanssa. Jos olisi vaikka jotain projekteja joissa oppilaat mukana, joita voitaisiin tehdä yhdessä ja joita levittäisi ICT-ala. Tulisi erityyppisiä henkilöitä, ei vain kapeasti ”nörttejä”. Teknologiateollisuudella kyllä hyvä maine, mielellään sellaisten kanssa tekee yhteistyötä, ei oltaisi niin kiinni kvartaalitaloudessa. Hyvä yhteinen tavoite voisi olla tehdä ”ICT-työläisyys” kiinnostavaksi. Vaatisi vähän rahaa ja pikkasen omistautumista. Mikä olisi se palvelu, jota Teknologiateollisuus voisi tarjota oppilaille ja opettajille? Molemmat ryhmät [sekä oppilaat että opettajat] tärkeitä. Mistään ihan lyhyen ajan jutusta ei ole kyse, vaadittaisiin ainakin kolmen vuoden ajan juttu että näkyisi myös tuloksia. Mielellään voidaan tehdä yhteistyötä ja ehdottaa asioita, ollaan avoimia yhteistyöllä.

Yläkoulu

Koulun opintojenohjauksessa ei voida käydä läpi kaikkia aloja. Toisen asteen koulutuksesta käydään läpi sekä ammatillinen että lukio. ICT-ala ei selkeästi tule esille testeissä, voisi tarkistaa miten tulee esille. Opettajien kautta tulee tietoa, eli opettajilla pitäisi olla parempi tietämys itseni mukaan lukien. Kotoa tällaista tietoa ei välttämättä saada. Yleisesti on mietitty, että jos vanhempien kautta voitaisiin saada tietoa, muttei oikein toimi: jos saadaan joku asiantuntija tänne, pitäisi tulla erikseen joka luokkaan. Jos auditorioon tuodaan joku puhumaan, ei siitä mene mitään perille.

YläkouluAmmattilainen voisi kertoa lisää, tai vierailuja voitaisiin tehdä työpaikkoihin. Panostetaan tällä hetkellä siihen, miten koulutuspaikoista saa tietoa. Vaikka mainostoimistot ym. olisivat kiinnostavia, koska siellä tietotekniikka tärkeä väline. Ei moni edes ajattele ICT-alaa vakavana vaihtoehtona.

”Tietokoneen ajokortti pitäisi olla pakollinen kaikille.”

Taulukko 3. Pitäisikö tyttöjen tuntea paremmin ICT-alaa?

Taulukko 4. Miten voitaisiin lisätä tyttöjen ICT-alan tuntemusta?

koulu Pitäisikö tyttöjen tuntea ICT-alaa?

Alakoulu Näen todella tarpeellisena, kaikilla aloilla millä tehdään vaativaa tietotyötä ovat naiset ottaneet vallan.

AlakouluEhkä enemmän siinä vaiheessa kun lähestytään perusopetuksen loppua, kun mietitään mitä minusta isona tulee. En osaa sanoa pitäisikö tytöille kohdentaa jotenkin eri tavalla kuin pojille

Alakoulu Olisi varmaan tärkeää tuntea, varsinkin kun ei ainakaan alan merkitys vähene.

AlakouluEn näe koulun tehtävänä ohjata jollekin tietylle alalle tai ammattiin, oli se mikä hyvänsä. Lapset eivät ole objekteja, joita pitäisi ohjata johonkin suuntaan. Lasten täytyy saada olla lapsia.

YläkouluTytöille pitäisi tehdä alaa tutuksi, koska luontaista kiinnostusta ei ehkä ole siten kuten pojilla. Tytöt käyttävät yhtä lailla tietotekniikkaa kuin pojatkin, mutta syvällisempi tekninen mielenkiinto puuttuu. Jos tytöille enemmän avattaisiin alaa ja sen mahdollisuuksia, olisi se hyvä, varsinkin kun ICT-ala on ymmärtääkseni varsin tasa-arvoinen.

YläkouluKyllä, koska elinikäisen oppimisen yhteiskunnassa täytyisi osata hahmottaa kokonaisuuksia ja yhteiskunta toimii erilaisin virtuaalisin periaattein joten nämä täytyisi tietää pystyäkseen pärjäämään.

YläkouluPitäisi varmasti tuntea paremmin, muttei ICT-ala erityisesti. ATK:n käyttötaidot olisivat tärkeämpiä eli että ovat kunnossa yleissivistävässä koulussa. Peruskoulun tasolla näen, että osittain positiivinen suhtautuminen tietotekniikkaan. Ongelma ei ole tiedonvälityksessä eli tietoa olisi tarjolla, mutta oppilaat eivät ole motivoituneita ottamaan vastaan.

Yläkoulu

En näe, että olisi tarpeen saada tyttöjä kiinnostumaan tietotekniikan tuottamisesta. Jos purettaisiin tämä vastakkainasettelu: ei ole vain miesten tapa ja naisten tapa vaan näitä voi tehdä rinnakkain: annetaan Intian miljoonien insinöörien tehdä näitä juttuja ja annetaan naisten olla hyviä siinä missä ovat. Ymmärrän huolen, mutta olennaisempaa olisi houkutella naisia käyttämään naisten tavalla ICT:tä.

Yläkoulu

Joo, ja poikien myös pitäisi. Ylipäänsä pitäisi saada mahdollisimman monipuolista tietoa kaikista koulutusaloista. Tosi vähän käydään mitään ammatteihin tai opintojen jälkeiseen liittyvää. Vähän on ehkä tullut sellainen työnjako, että opot katsovat sitä mihin oppilaat ovat menossa, me pyöritetään tätä koulun arkipäivää. Käytetään kauheasti tietotekniikkaa, mutta tuntuu että aika retuperällä on eri ammattiryhmien läpikäynti.

Yläkoulu Ei välttämättä tarvitse tuntea paremmin, mutta molempien pitäisi tuntea edes jotenkin.

Yläkoulu Pitäisi tuntea paremmin, sitäkin alaa pidetään turhan miehisenä. Ehdottomasti pitäisi tuntea paremmin.

Lukio

Pitäisi olla kiinnostuneita, ICT-ala on ollut vähän liikaa miesten käsissä. Tarkoitan sitä, että kun tietokoneiden kanssa

pelaa, niin saa olla aika fakiiri jonkun ongelman kanssa että ymmärtää mistä tämä johtuu. Käytettävyydestä puuttuu

sellainen joustava pehmeä elementti, jotka traditionaalisesti naisten ominaisuuksia. Selkeästi jotenkin liian lähellä

syntyhetkeään, ICT liian lähellä konetta, ei vielä vapautunut konemaailman koneista, insinööriajattelu heijastuu.

LukioItse olen lukenut tietojenkäsittelytieteitä, joten sanoisin että kyllä tyttöjen pitäisi tuntea alaa. Kannatan kyllä, että tulisi näkyvämmin esiin, kun sairaanhoitajakin tai mikä tahansa ”ei-ICT ammatissa toimiva” tarvitsee tietokonetta.

Lukio Sekä tyttöjen että poikien pitäisi tuntea paremmin.

LukioEnemmänkin persoona- ja yksilökysymys, ne tytöt jotka ovat kiinnostuneita hakevat tietoa siinä missä pojatkin eli ei ole välttämättä sukupuoleen liittyvää.

koulu Toimenpide-ehdotukset

Alakoulu

Ohjelmistoja tulisi käsitellä hyvin laajasti. Kun vaikka mennään jonnekin vaateteollisuuteen, kuvataiteisiin jne: kaikessa käytetään tietotekniikkaa, suunnittelussa jne. Kaikilla nk. naisaloilla käytetään tietotekniikkaa. Opinto-ohjauksessa yläkoulussa pitäisi kytkeä vahvasti teknologiamaailma. Miksei jo alakoulussakin, mutta vahvemmin yläkoulussa. Pitäisi keskustella tästä yhtenä alueena, ei ole nivoutunut kouluun vaikka onkin opettajien arkipäivää.

Alakoulu

Yleisesti alaluokilla ja alkuopetuksessakin, kun lähdetään liikkeella lasten omasta elämänpiiristä voisi miettiä sellaista että vuoropuhelu kotien kanssa voisi olla aktiivisempaa. Kaikilla alueilla pitäisi olla enemmän ulkomaailmaan yhteydessä, ei koulu ei saisi olla erillinen saareke. Eri alojen ihmiset voisivat kertoa alastaan eli voitaisiin hyödyntää sitä, mitä tietoa ja yhteyksiä vanhemmilla on.

AlakouluOlisi yksi mahdollisuus, josta voitaisiin kertoa. Meidän toiminta-ajatus on antaa tietoja ja taitoja elämää varten. Jotkut ammatit tulevat jäämään pois ja toiset lisääntyvät, näkisin että teknologiaan liittyvät ammatit tulevat lisääntymään tai sellaiset ammatit joihin teknologian käyttö liittyy voimakkaasti.


kouluaste Pitäisikö opettajien tuntea ICT-alaa?

AlakouluKyllä, olisi syytä tuntea ICT-alaa, muitakin aloja olisi kyllä syytä tuntea, varsinkin muitakin tulevaisuuden aloja. Keskeinen, koska työvälineenä lähes kaikessa työssä, merkittävästi kasvava ala.

Alakoulu

Koskaan tieto ei ole pahaksi ja myönteinen asenne kaikkea kohtaan, koska kuitenkin tiedostamatta tai tietoisesti välitämme arvoja lapsille jo tosi pienestä asti. Ehkä enemmän voisi painottaa sitä, ettei ole eroa naisella ja miehellä siinä, mitä voi tehdä; voisi olla paremmin tietoinen tästä ettei välittäisi sukupolvilta toiselle omia ennakkoluuloja. Koskee siis myös ICT-alaa.

AlakouluAla-asteella ei ehkä ole niin tarvetta siihen, koska ei vielä vastata siihen haasteeseen, mitä lapset tekevät isona. Ehkä enemmän yläluokilla, kun ohjataan oppilaita.

AlakouluOlisi hyvä olla, että nähtäisiin mitä maailma on tänä päivänä ja mitä tulee olemaan hetken päästä. Maailma muuttuu niin hurjaa vauhtia, että pitäisi yrittää nähdä mihin ollaam menossa. Pitäisi olla herkkänä ja osata arvioida, mitä taitoja lapset tarvitsevat eniten tulevaisuudessa.

AlakouluOpettajana olen innostunut monista asioista ja ilmiöistä ja yritän välittää innostusta. Innostus asioihin ja ilmiöihin on se mitä haluan välittää ja opettaa, ei johonkin alaan tai ammattiin liittyen.

Yläkoulu Olisi syytä vahvistaa opettajien tuntemusta alasta.

YläkouluPätee aika paljon samakin kuin oppilaisiinkin eli pitäisi olla paremmin mukana, pitäisi olla paremmin asiantuntijoita että osaisi ohjata oppilaita.

Yläkoulu

Kaikki tieto on tarpeen kyllä. Miten sitten opetuksessa voisi hyödyntää? [Omassa aineessa] ehkä enemmänkin tavoitteena tukea sisäistä kasvua, yritysmaailma tuntuu vieraalta, missä kohtaa oikeastaan toisi tätä esille... En kokisi sitä henkilökohtaisesti mitenkään mielekkäänä. Onko liian kovat arvot ja työelämään tähtäävää jo muutenkin, alakouluun ainakin toivoisi enemmän ihmisarvoa painottavia asioita.

YläkouluOpettajilla on työviikot niin kiireisiä, että vapaaehtoisuuteen pohjautuva tiedonhankinta on aika heikkoa. Kaikkien olisi kuitenkin syytä tuntea paremmin.

YläkouluOlisi syytä tuntea paremmin sekä ICT-alaa että muutakin työelämää ja liike-elämää. Ei pahaa tee varmasti, mikä sitten on olennaista ja mihin resursseja käytetään. En nostaisi kovin tärkeäksi tällaista.

YläkouluKun miettii kuinka tiukat on opetussuunnitelmat, niin miksi esim. biologian opettajien pitäisi tuntea ICT-alaa? Luokanohjaajat, yhteiskunnallisten aineiden opettajat, opot: näiden pitäisi tuntea.

Yläkoulu

Ei tähän ole tarvetta perusopetuksessa, koska siinä on painotus kasvamisen ja oppimisen tukemisessa,

perusvalmiuksen rakentamista. Tavoitteena tarjota mahdollisimman paljon erilaisia mahdollisuuksia ja tukee

oppilaan omia valintoja.

YläkouluYläasteilla pitää olla tämä asia, 8-luokka on se jossa tehdään ratkaisut joten siellä pitäisi painottaa. Osaavat ajatella pikkaisen paremmin, pystyvät kuitenkin jo tekemään päätöksiä. Pitäisi tukea harjoittelun avulla.

YläkouluPitäisi, kaikkien opettajien pitäisi tietää jotakin alasta, koska on nykyaikaa. Koska koulussa käytetään paljon tietotekniikkaa, voisi paremmin perustella oppilaille ja huoltajille sitä, miksi näin tehdään, kun itse tietäisi enemmän. Katse tulevaisuuteen enemmän, voisi tukea oppilaita näkemään pitemmälle.

LukioJos pitäisi niin kaikkien, ei siitä haittaakaan ole. Opettajat näkisivät mitä koulun ulkopuolella on, voisivat mennä tekemään sitä työtä vaikka viikoksi, näkisivät mitä ICT-ala on.

LukioKyllä opolla pitäisi olla peruskäsitys. Ollaan puhuttu myös siitä, miten syventävillä kursseilla voidaan hyödyntää esim. yritysvierailuja eli myös aineenopettajille pitäisi saada tietoutta. Ammattien kirjo vain on niin valtava, jatkuva dilemma mitä nostaa esiin.

LukioKyllä, koska opettajalle yksi mahdollinen oppimistyökalujen maailma ja tulevaisuudessa merkitys tulee kasvamaan. Oppikirjoista yhä enemmän siirtyy verkkoon materiaalit joten opettajien olisi syytä hallita verkon käyttö. Monet kokevat ICT-alan uhkaksi ja pelottavaksi eivätkä tunne kovin hyvin, joten ollaan varovaisia.

Lukio Ehkä, eihän olisi haitaksi, ehkä osaisi paremmin monipuolistaa opetusta ym.

Taulukko 5. Pitäisikö opettajien tuntea paremmin ICT-alaa?

Niiltä opettajilta, joiden mielestä opettajien ICT-alan tunte-musta pitäisi lisätä, pyydettiin kertomaan myös toimenpiteitä, joilla tämä onnistuisi. Näitä kommentteja on kerätty kouluas-teittain taulukkoon 6.

Osa opettajista uskoo koulutukseen eli esim. VESO-päivien hyödyntäminen saa kannatusta, osan mielestä taas yritysvierailut

olisivat paras tapa, siten että opettaja joutuu itselleen vieraaseen ympäristöön. Useimmat opettajat ilmoittavat koulunsa suhtau-tuvan myönteisesti yritysyhteistyöhön. Opettajien TET-jaksot eli opettajien 1-2 päivän tutustuminen johonkin työpaikkaan saa kannatusta, joskin kovin harva on käyttänyt tätä mahdollisuutta eivätkä kaikki tiedä tästä mahdollisuudesta.

Lukio

Nimenomaan sitä kautta että saataisiin työskentelymalleja ym tiedoksi: paljon projektipäällikön hommaa, koordinointia, asioiden järjestelyä ym, koodaus vain pieni osa, kansainvälisiä tehtäviä. Ja että työtä on paljon myös tulevaisuudessa. Tämä viesti pitäisi saada läpi. Nyt henkilöitynyt tiettyihin henkilöihin kuten Linus Torvalds tai Bill Gates, tytöt eivät koe näitä ”kolahtaviksi”. Tietysti voisi ajatella että olisi vaikka koulukummeja tms. Yrityksillä ei kuitenkaan välttämättä ole mielenkiintoa tai resursseja, ehkä ennemmin edunvalvontajärjestöt voisivat järjestää. Onhan tätä yritettykin, esim TAT. Omakohtainen kokemus tarvitaan, esim. yrittäjyyskasvatus on sujunut aika hyvin, koska yrittäjyysleirejä joilla ovat yönkin yli, kynnystä madalletaan tällä tavalla, näkevät yhtenä mahdollisuutena. Koulut perinteisesti karsastavat yritysyhteistyötä, pitäisi olla koulun kasvatustavoitteita tukevaa, emme halua julistautua jonkun yrityksen mannekiiniksi. Vähän tulee tietoa kuten Teknologiateollisuudesta jotain esitteitä, ei oikein hyvin välity hyvin tätä kautta. Opot varmaan tekevät työtä tämän asian kanssa mutta kenttä on laaja, aloja paljon. Lukiolaisille puhutaan lähinnä jatko-opintopaikoista.

Lukio

Jos joku tulisi kertomaan alasta vaikka meidän studia generalia -sarjaan. Ei välttämättä ala näytä kauhean houkuttelevalta. Jos ajatellaan tietotekniikan kanssa päivittäistä tekemistä, emotionaaliset jutut liittyvät yleensä siihen että jokin ei toimi. Jos saisi jotenkin lisää keksimisen, tekemisen meininkiä, luovuutta. Jos taiteiden parista löytäisi vaikka kiinnostavia naisia jotka tekevät taidetta koneella.

Lukio

Olisi hyvä tulla esim. konkreettisia esimerkkejä esiin, miten eri ammateissa hyödynnetään. Uskoisin että vieläkin mielletään enemmänkin ohjelmoinniksi. Opintojen ohjauksessa koulutuslinjat esittäytyvät, yrityspuoli aika vähän ollut mukana, ei juurikaan esitellä ammatteja vaan jatkokoulutuspaikkoja. Esim. kakkosluokan fysiikan ryhmässä vain yksi tyttö, tätä yhtäkö sitten pitäisi saada motivoitua ICT-alalle?

Lukio

Työelämään tutustumista, TET-päiviä siten että kakkosille tuli senioreita puhumaan missä ovat nyt. Voisi vaikka yhdistää lukion opetukseen, vaikka matematiikan tai fysiikan tunneilla. Pelien tekeminen voisi olla yksi, voisi yhdistää vaikka kuvataidetta, matematiikkaa, kielitaitoa, kansainvälistymiskasvatusta. Tulevaisuuden taitojen miettimisessä se ongelma, että vanhentuvat kovin äkkiä.

LukioSekä tytöille että pojille sama paketti. Minusta lukiolaiset ovat jo liian vanhoja asennemuutokseen, pitäisi olla jo alakoulun puolella: pitäisi vahvistaa tytöillä pelaamista ja pojilla sosiaalisen median käyttöä.

LukioUskon tarinoiden voimaan, niiden avulla voitaisiin saada tuntumaa: joku nainen, joka on ollut alalla ja osaa kertoa työstään ja omasta polustaan. Tarinoiden kautta voisi avata tätäkin alaa ja omaa polkua sinne.

5.5.2 Opettajien ICT-alan tuntemuksen lisää-minenEnsin haastatelluista opettajista osa nosti esiin kysymyksen, pitäisikö opettajien tunteakaan ICT-alaa. Tästä syystä lopuissa haastatteluissa kysyttiin erikseen, olisiko opettajien syytä tuntea alaa enemmän. Opettajien vastauksia tähän kysymykseen on kerätty taulukkoon 5. Kuten vastauksista ilmenee, opettajien mielipiteet jakautuvat selvästi myös kouluasteiden sisällä, eli esim. jotkut yläkoulun opettajat pitävät tätä tärkeänä, osa taas ei niinkään.

”Jos saisi jotenkin lisää keksimisen,

tekemisen meininkiä, luovuutta.”

”Jos taiteiden parista löytäisi vaikka kiinnostavia naisia jotka tekevät taidetta koneella. ”


6. Keskustelua ja suosituksetMikäli ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan laajamittaisia, systemaattisia ja pitkäjänteisiä toimia. Tämän tutkimuksen pe-rusteella, kuten myös Hiltunen (2009) ehdottaa, toimenpiteitä tarvitaan jo alakouluissa, sillä muutoin tytöt saattavat poissulkea itseltään ICT-alan mahdollisena, kiinnostavana alana.

Vaikka tytöt tämän tutkimuksen perusteella eivät pidäkään ICT-alaa välttämättä vain epäsosiaalisia ”nörttejä” kiinnostava-na, ei sitä myöskään koeta luovaksi tai ihmisläheiseksi. Useim-pien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan työtehtävistä on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta selittää myös se, etteivät tytöt tiedä, mitä alalla tehdään.

Tietotekniikka sinänsä on arkipäiväinen väline ja sen käyttö on monelle luontevaa, vaikkakin opettajat huomauttavat, että tasoerot saattavat olla suuret sekä yksilöiden että koulujen vä-lillä. Tietokoneen käytön ja ICT-alan välillä on kuitenkin suuri kuilu: edes tietoja viestintätekniikan laajamittainen hyödyn-täminen opetuksessa ei tunnu juurikaan lisäävän tyttöjen tieto-utta ICT-alasta ja sen mahdollisuuksista urana eikä varsinkaan konkreettisista työtehtävistä, joita ala voisi tarjota.

Tytöt kaikissa ikäryhmissä näkevät, että ICT-ala sopii yhtä hyvin naisille kuin miehille, mutta ”ei minulle kuitenkaan”. Toisaalta on syytä huomata, että tutkituissa kouluissa monet tytöt eivät osanneet edes arvioida, ovatko samaa vai eri mieltä sellaisten väittämien kanssa kuten ”Tiedän, mitä ICT-alan yri-tykset tekevät” ja ”Tulevaisuudessa voisin olla töissä ICT-alalla”. Huolestuttavana voidaan pitää sitä, ettei tiedon määrä näytä lisääntyvän iän karttuessa: lukiolaiset tytöt eivät ole sen parem-min selvillä ICT-alan työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Ei pidä-kään tuudittautua siihen ajatukseen, että ”diginatiivit” osaisivat tietokoneen hyötykäytön vanhempia ikäpolvia paremmin ilman opastusta tai että tämänhetken koululaisille ICT-ala olisi tuttu ilman tiedottamista ja alaan perehtymistä.

Nuoret eivät yleisestikään ottaen tunne ammatteja tai eri aloja kovin hyvin, kuten opettajat tässäkin tutkimuksessa huo-mauttavat. Tämä on syytä muistaa, kun mietitään, millaisin toimenpitein tyttöjen tietoutta ICT-alasta voitaisiin lisätä. Kos-ka ICT-ala on huomattavasti vähemmän tuttu ja vähemmän konkreettinen kuin lääkärin, kosmetologin tai vaikka opettajan ammatti, vaatii sen tutuksi tuominen merkittävästi enemmän ponnisteluja.

Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että opettajatkaan eivät tunne ICT-alaa kovin hyvin, kuten tämän tutkimuksen tulokset osoittavat. ICT-alaa ei useinkaan nähdä erillisenä tietoteknii-kan käytöstä vaan opettajien ICT-alan tuntemus liitetään sii-hen, miten hyvin nämä osaavat tai haluavat hyödyntää tietoja viestintätekniikkaa opetuksessa. Edelleen osa opettajista näkee ICT-alan edustavan ”kylmää tekniikan maailmaa”, joka koe-taan kaukaiseksi ja itselle vieraaksi. Miksi siitä siis pitäisi tietää enemmän?

Tutkimuksen perusteella voidaan esittää muutamia suosituk-sia, joiden avulla voidaan lisätä tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan kohtaan.

A. Toimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa ikäluokittainToimenpiteet koulujen suuntaan täytyy suunnitella kullekin ikäluokalle sopivaksi yhdessä opettajien kanssa siten, että ne tukevat koulujen kasvatustavoitteita.

Alakoulut: Alakoulujen osalta voidaan pohtia, olisiko syytä enemmänkin tuoda tutuksia teknologia-alaa laajemmin kuin ICT-alaa. Tavoitteena olisi luoda myönteisiä kokemuksia esi-merkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa tyttöjen käsitystä siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään teknologiaa sekä oppimisessa että oman luovuuden välineenä. Esimerkiksi tie-toja viestintätekniikkaa hyödyntävät ryhmätyöt tyttöryhmissä opettajan tukemina voisivat tuoda tällaisia kokemuksia. Lisäksi voidaan miettiä yhteistyötä vanhempien kanssa, koska opettaji-en mukaan lapset tuntevat huonosti omien vanhempiensakaan ammatteja. Olisiko esimerkiksi mahdollista löytää joka koulusta yksi ICT-alalla työskentelevä äiti tai isä, joka voisi kertoa omasta työstään ja näin toimia innostavana roolimallina?

Yläkoulut: Yläkoulu näyttää tämän tutkimuksen perusteella mahdollisesti ratkaisevalta vaiheelta, joten yläkouluihin tulisi suunnata nykyistä enemmän toimenpiteitä. Yläkouluissa toi-menpiteet voidaan jakaa1. oppilaanohjaukseen liittyviin: ammatinvalintatestit, tietois-

kut ICT-alasta, TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen, jne.2. aineenopettajien tukemiseen sopivien asiakokonaisuuksi-

en opettamisessa. Tähän sisältyisivät esimerkiksi vierailut yrityksissä, kun kyseistä aihepiiriä käsitellään, tai vieraili-joiden esittelykäynnit tms. eri aiheiden ympäriltä. Myös yhteisprojektit voisivat olla kiinnostavia sekä koulujen että yritysten kannalta.

Sosiaalisen median hyödyntämistä kannattaisi harkita, sillä tämänikäiset tytöt viettävät jo varsin paljon aikaa esim. Face-bookissa.

Yläkoulu näyttää tämän tutkimuksen perusteella

mahdollisesti ratkaisevalta vaiheelta, joten yläkouluihin

tulisi suunnata nykyistä enemmän toimenpiteitä.

Taulukko 6. Miten voitaisiin lisätä opettajien ICT-alan tuntemusta?

kouluaste Ehdotukset toimenpiteiksi

AlakouluEi niin että opettajat kertovat, yritysvierailuja voitaisiin tehdä tai niin, että sieltä tulisi henkilöitä esittelemään asiaa tänne kouluun. Veso-päivien käyttö voisi olla ihan kelpo idea.

AlakouluVierailut, tiedon lisääminen tietysti hyväksi. Toisaalta iltapäivät eivät ehkä ole parhaita aikoja tulla kertomaan mitään nk. ylimääräistä. Omasta kiinnostuksesta paljon kiinni, jos tekniikka tuntuu vieraalta niin pullakahvilla ei pysty motivoimaan kovin pitkälle.

AlakouluTietoiskuja, esittelyjä, ei tarvitsisi olla kovin syväluotaavia. Tuotaisiin meidän tietoisuuteen sitä, että on osa tätä juttua. Tuotaisiin tämän päivän opettajille ja naisopettajille erityisesti, koska he vierastavat sitä turhan takia.

Yläkoulu

Yritysvierailuja myös opettajille, vaikka tarvitaankin sijaisia ym. joten vaatii jonkin verran järjestelyjä. Opettajilla on lähtökohtaisesti vaikea lähteä joten vaikea saada ulkomaailmaan. Ehkä jotain koulutustakin voisi ajatella. Meidän koulussa ei valitettavasti ole innostuttu ope-TET -mahdollisuudesta, on kuitenkin ehkä viriämässä.

YläkouluPitäisi käyttää opettajien TET-jaksoja, se olisi paras. Ylipäätäänkin aika käytännönäheistä pitäisi olla, opettajat ovat aika kyllästyneitä teoreettiseen, koulumaiseen toimintaa. Opettajakunnan nuorekkuus auttaa, että suhtauduttaisiin myönteisesti yritysyhteistyöhön.

YläkouluYritysvierailujen kautta voisi onnistua välittämään tietoa. Meillä käynyt vierailija kertomassa tietoturva-asioista, tämä on koettu hyväksi ja sai lähettää etukäteen kysymyksiä kuten mitä kaikkea voi näyttää tai käyttää tunneilla.

YläkouluOlisi ihan tervettä, että opettajat pistettäisiin muualle töihin. Ope-TET kiinnostaisi jos olisi siihen mahdollisuus. Yleiskoulutukset ei niinkään, nämä voidaan kokea ajanhukkana, valtaosa humanisteista voisi ainakin katsoa karsaasti.

YläkouluICT-alan yritysten pitäisi aktiivisesti tarjoutua esim. kummiyrityksiksi, tai yrittäjyys-teeman alla voisivat tulla esittelemään itseään.

Yläkoulu

Valinnaisen tietotekniikan brändääminen kaikille soveltuvaksi konseptoinnin avulla, tähän otettaisiin mielellään tukea. Oppilaiden ja tietotekniikkaa opettavien opettajien auttaminen niin että oppilaat keskiössä, koulut suoraan kohteena, pitkäjänteistä työtä, tässä voidaan olla yhteistyössä vaikka Teknologiateollisuuden kanssa.

YläkouluTurha juttu antaa jotain paperivihkosia. Pitäisi olla koulutuspäivien tai tilaisuuksien yhteydessä tietoiskuja, joiden kautta perusteet mahdollisimman selkeästi. Pitäisi olla väännetty rautalangasta.

YläkouluVarmaan esimerkiksi vierailut, alaan liittyvien kurssien yhteydessä. Mitä kaikkea on, ja voisi motivoida myös oppilaita.

LukioMeillä luonteva tapa voisi olla opettajien koulutus, studia generalia -luento myös voisi olla hyvä. Voisi ehkä olla myös opettajien TET-jaksoja ja muuta yritysyhteistyötä.

LukioVeso-päivät: voisi näitä käyttää kertomaan ICT-alasta opettajille. Hyviä esimerkkejä tietoja viestintä-tekniikan käytöstä opetuksessa pitäisi esitellä kädestä pitäen, voisi näyttää vaikka mitä kaikkea voi saa valmiina. Sillä tavoin voisi saada kiinnostuksen heräämään.

LukioVierailut firmassa, tutustuminen työpaikkaan vaikka yhden iltapäivän tai 1-2 päivää töissä muualla eli ope-TET pitäisi tehdä pakolliseksi.

LukioMyös opettajille olisi hyötyä saada TET-jaksoja. Vaikka Teknologiateollisuus voisi auttaa kun mietitään miten voidaan esim. tuoda hyviä tarinankertojia kertomaan omasta ammatistaan ja polustaan kouluun.

”Pitäisi käyttää opettajien TET-jaksoja, se olisi paras.”


7. LähteetAnundi, Merja (2005): ”Teknologiakasvatuksen kehittämishaas-teet tyttöjen näkökulmasta – teknologiakasvatuksen kehittämis-projekti Kastellin koululla”, teoksessa Koulutus, sukupuolisosi-alisaatio ja teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Raahe.

CICERO Learning -selvitysraportti (2008): Tieto- ja viestintätek-nologian hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa. Helsingin yliopisto.

European Commission / Information Society & Media: Code of Best Practices for Women and ICT.

Mylläri, Jarkko (2007): GAME / Gender Awareness in Media Education. Media education and pedagogical thinking in pupil’s mind set. Research report. Media Education Centre, University of Helsinki.

Haaparanta, Heikki (2008): Tietokoneet perusopetuksen opetta-jan arkipäivässä: Opettajien työhyvinvoinnin, työuupumuksen ja koulun tietostrategioiden vaikutukset teknologia-asenteeseen. Tampereen teknillinen yliopisto, julkaisu 761, Tampere 2008.

Hannula, Markku (1998): Sukupuoliopas matematiikan opetta-jille. Työministeriö, Employment-julkaisut 3, Helsinki.

Hannula, Markku (2001): Mitä matematiikan opettajan tulee tietää tytöistä ja pojista? Käsikirjoitus, syyskuu 24, 2001. Ladattu 4.1.2010 osoitteesta http://tina.tkk.fi/tietopankki/hannula.pdf

Herman, Clem; Carr, Jenni (2009): Current issues for Gender and SET: Perspectives form Research, Policy and Practice. Inter-national Journal of Gender, Science and Technology. The Open University, UK. Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.open.ac.uk, ladattu 25.10.2009

Hiltunen, Leena (2009): Gender issues in the Faculty of Informa-tion Technology. Maaraportti, UPDATE-projekti, WP5. Jyväskylän yliopisto, Tietojenkäsittelytieteen laitos.

Kankaanranta, Marja; Puhakka, Eija (2008): Kohti innovatii-vista tietotekniikan opetuskäyttöä. Kansainvälisen SITES 2006 -tutkimuksen tuloksia. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tut-kimuslaitos.

Kukkonen, Maria (2005): ”En ole yhtään matemaattinen ih-minen” – tyttöjen minäkäsitys, asenteet ja itsearviointitaidot uravalintojen lähtökohtana”, teoksessa Koulutus, sukupuolisosi-alisaatio ja teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Raahe.

Lahtinen, Hannu (2007): Nuoriso ja tietotekniikka – keskinäiset relaatiot ja niiden mittaaminen. Tampereen yliopisto, tietojen-käsittelytieteiden laitos, julkaisu 687, Tampere 2007.

Leinonen, Eija (toim.) 2005: Opetuksen ja ohjauksen tasa-ar-voistavat käytännöt. Sukupuolen huomioiva opas kasvatuksen arkeen. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, WomenIT-projekti.

Lohikoski, Pia; Putila, Pirjo; Sassi, Erika; Viitamaa-Tervonen, Outi (2007): Tasa-arvoa oppilaitoksiin – Toimintamalleja tasa-arvosuun-nittelun tueksi. Julkaisijat: Tasa-arvoklinikka ja verkottuminen, Kiljavan opisto, SAK:n koulutussäätiö. Tinataan-verkostohanke, Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto, Teknillinen korkeakoulu.

Mirror-julkaisut (Teknologiateollisuus ry):1. Tietoa ja kokemuksia teknologia-alasta peruskoulussa ja

lukiossa2. Tuumasta toimeen – vauhtia tutortoimintaan3. Motivoivat materiaalit sekä innovatiiviset työtavat opetuk-

sen tukena4. Yliopisto-opinnot tutuksi toisella asteella5. Tieto- ja viestintäteknologia opetuskäytössä6. Tutkimustuloksia nuorten näkemyksistä teknologia-alasta

ja luonnontieteiden opetuksesta.

Taloudellinen tiedotustoimisto: TAT Nuorisobarometri 2009: Nuoret ja ammatinvalinta.

Pellinen, Tatu (2008): Teknologiakasvatukseen painottuneen käsityön opetuksen vaikutus tyttöjen käsitykseen teknologiasta. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma, kevät 2008, Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos.

Rasinen, Aki; Virtanen, Sonja; Endepohls-Ulpe, Martina; Ikonen, Pasi; Ebach, Judith; Stahl-von Zabern, Janine (2009): ”Technology education for children in primary schools in Finland and Germany: different school systems, similar problems and how to overcome them”. International Journal of Technology and Design Educati-on, Volume 19, Issue 4, s. 367-379. Springer, Netherlands.

ROSE: The relevance of Science Education. Sjöberg, Svein; Screi-ner, Camilla (2007): ”Reaching the minds and hearts of young people”. Presentation at International Space Science Institute, Bern, June 12th 2007.

Teräs, Leena (toim.) 2005: Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopis-tokeskus, Raahe.

Tieto- ja viestintätekniikka koulun arjessa (2009): Väliraportti 29.1.2010. Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta. Ladattu 5.2.2010 osoitteessa: www.arjentietoyhteiskunta.fi

Yin, Robert K. (1988): Case Study Research. Design and Met-hods. 8th printing. SAGE Publications, Inc., California.

lukiot: Lukiossa tarvittavat toimenpiteet ovat samankaltaisia kuin yläkouluissa, eli ne voidaan jakaa oppilaanohjaukseen liit-tyviin ja aineenopetukseen liittyviin.

B. Perehdytyskurssi tietoja viestintätekniikan käytöstä oppimisessaMikäli koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille yhteistä tietoja viestintätekniikan perehdytyskurssia, tällaisen järjestäminen jo alaluokilla olisi erittäin suositeltavaa.

Tutkimuksen perusteella tällainen kurssi lisää huomattavasti tyttöjen varmuutta käyttää tietoteknikkaa ja tukee onnistumisen kokemusten syntymistä. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osit-tain sukupuolen mukaan eriytettynä, jolloin tytöt uskaltaisivat kysyä myös ”tyhmiä” kysymyksiä. Koska tällaista perehdytystä ei vielä kaikissa kouluissa ole, on tässä vaiheessa suositeltava perehdytyksen toistamista kaikilla kouluasteilla, jotta varmiste-taan rittävä tietoja viestintätekniikan hyötykäytön osaaminen.

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön lisääminen vaatii myös riittävää teknistä ja pedagogista tukea, jota kaikissa tut-kimukseen osallistuneissa kouluissa ei koeta saavan.

C. Yhteistyön lisääminen ICT-alan yritysten ja koulujen välilläICT-alan yritykset eivät koulujen kokemusten mukaan ole juuri-kaan kiinnostuneita yhteistyöstä koulujen kanssa, joitakin poik-keuksia lukuunottamatta. Kouluista tällaista kiinnostusta sen sijaan löytyisi. ICT-alan yritysten onkin syytä miettiä, millaisiin toimiin ollaan valmiita tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi. Lyhyt, kiinnostava esittely esimerkiksi YouTubessa voisi löytää yl-lättävänkin suuren yleisön. TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen antaisi konkreettista kuvaa siitä, että ICT-alalla ollaan halukkaita yhteistyöhön koulujen kanssa myös hankkeissa, joissa ”hyöty” ei näy tämän tai seuraavan kvartaalin aikana.

D. Opettajien tietouden lisääminen ICT-alastaOpettajien tietouden lisääminen on erittäin tärkeää, mikäli tyt-töjen suuntautumista ICT-alalla halutaan rohkaista. Toimenpitei-tä voisi yhdistää tyttöjä kohtaan suunnattujen toimenpiteiden kanssa. Toimenpiteet yläkouluissa ja lukioissa voidaan jakaa samoin kuin oppilaiden kohdalla eli 1. opintojen ohjaus ja 2. aineenopetus. Näistä opintojen ohjaukseen liittyen olisi nopeal-la aikataululla syytä tarkistaa, miten ICT-ala näkyy yleisimmin käytetyissä ammatinvalintatesteissä ja alan messuilla. Opintojen ohjaajille olisi syytä myös suunnata mietittyä materiaalia esimer-kiksi ICT-alan yhteisen web-sivuston tms. avulla.

Opintojen ohjaukseen liittyen olisi nopealla aikataululla syytä tarkistaa, miten ICT-ala näkyy yleisimmin käytetyissä ammatinvalinta-testeissä ja alan messuilla.


Naisia ICT-alalle! Teknologiateollisuus ry:n tutkimusOsaprojekti B:

Nörttipoikien ehdoilla?

– Naiset ICT-alan opiskelijoina

Susanna Bairoh

SuosikitMessenger

RSS

48 Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina 49

1.2 SuosituksetSuositukset on tässä jaettu rekrytointia koskeviin ja naisten opiskelun tukemiseen. Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet kos-kettavat monia tahoja kun taas naisten tukeminen ICT-alan opinnoissa on enemmänkin oppilaitosten sisäinen asia.

Rekrytointiin liittyvät toimenpiteetRekrytointiin liittyvät hankkeet voisi otsikoida yhden haastatel-tavan sanoin: ”mennään sinne missä tytöt ovat”. 1. Yhteistyö lukioiden ja yläkoulujen kanssa: opintojen

ohjaajat, opettajat yleensä sekä opiskelijat tarvitsevat jatkuvasti tietoa ICT-alan opiskelusta ja alan tarjoamista työtehtävistä. Vierailut, tietoiskut, abipäivät ym. on havaittu hyviksi vaikutuskeinoiksi. Myös erillinen teema-päivä (kuten Naistenpäivä TKK:lla) on toiminut hyvin.

2. Internetistä löytyy lukuisia tytöt ja ICT/teknologia -aiheisia web-sivustoja. Näiden sivustojen ristiinlinkityksiä olisi syytä lisätä, jotta eri tahojen ponnistukset saataisiin laajemmin hyödynnettyä.

3. Kuten muutamat oppilaitokset ovat huomanneet, kannat-taa mennä myös sinne, missä tytöt ovat virtuaalisesti. Facebook, IRC ja YouTube ovat osa arkipäivää hyvin mo-nille nykytytöille, joten näissä näkyminen lisäisi tietoisuut-ta alasta ja sen opiskelusta.

4. Oppilaitoksen omien web-sivujen merkitys rekrytoinnis-sa on ilmeisen suuri, joten näihin kannattaa panostaa, varsinkin mikäli oppilaitokseen halutaan houkutella mah-dollisimman monenlaisia hakijoita. Esimerkkinä voidaan käyttää Jyväskylän yliopiston rekrytointisivuja

(http://www.it.jyu.fi/hae/). 5. On perusteltua mennä myös sinne, missä aiheeseen

vaikuttavat muut tahot ovat. Yhden tutkimukseen osal-listuneen oppilaitoksen edustajat kertovat alasta ja sen mahdollisuuksista erikseen myös oppilaanohjaajille, luo-kanopettajille ja rehtorikoulutuksessa oleville. Tämänkal-taista toimintaa olisi varmasti hyvä toteuttaa laajemmin-kin, eikä vain yhden oppilaitoksen voimin.

6. Edelleen on tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden vaikut-tavuutta voidaan arvioida, mitata ja vertailla. Tämä auttaisi kohdentamaan resursseja vaikuttavuuden kannalta mahdol-lisimman tehokkaisiin toi-menpiteisiin. Naispuolisten hakijoiden määrä, opiske-lun aloittaneiden naisten määrä ja valmistuneiden naisten määrä voisivat olla tällaisia mittareita.

Naisten opiskelun tukeminen oppilaitoksissaKirjallisuuden ja oppilaitosten kokemusten perusteella naisten tukemisessa ICT-alan opinnoissa on keskeistä toisaalta tuki opintojen aloittamisvaiheessa, johon kaikki tutkimukseen osal-listuneet oppilaitokset panostavat, sekä toisaalta naisyhteisön luominen ja tukeminen, mitä tekee vain kaksi tutkimukseen osallistuneista oppilaitoksista. 1. Tuki opintojen alkuvaiheessa: luokan, opiskeluryhmän,

tutorryhmän tms. syntymiseen ja ryhmäytymiseen kannat-taa kiinnittää opiskelujen alkuvaiheessa huomiota. Vaikka tällainen ryhmä tukee kaikkia opiskelijoita, on ryhmän tuki erityisen tärkeää miesvaltaisia aloja kuten ICT-alaa opiskeleville naisille.

2. Opiskelu/tutorryhmässä tulee kiinnittää huomiota myös siihen, etteivät naispuoliset opiskelijat ole ryhmänsä aino-kaisia.

3. Myös opintojen ohjaajan, mentorin tms. henkilökunnan edustajan säännölliset tapaamiset helpottavat joukkoon kuulumisen ja oman paikan löytämisen tunnetta, sen li-säksi että ne auttavat opintojen suuntaamisessa ja alan eri mahdollisuuksien hahmottamisessa.

4. Laajemman naisverkoston tai -yhteisön tapaamisia kan-nattaa myös järjestää säännöllisin väliajoin, esimerkiksi opiskelijajärjestöjen kanssa yhteistyössä. Tällaisesta toi-minnasta on hyviä kokemuksia kahdella tutkimukseen osallistuneella oppilaitoksella.

5. On tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida, mitata ja vertailla. Naispuolisten haki-joiden määrän, opiskelun aloittaneiden naisten määrän ja valmistuneiden naisten määrän lisäksi on syytä tarkastella myös ”laatua”, kuten esimerkiksi arvosanoja ja opiskelu-tyytyväisyyttä. Mikäli naisten saamat arvosanat kursseista/opinnäytteistä tms. ovat jatkuvasti heikompia kuin mies-ten vastaavat, on syitä tähän tarkasteltava perusteellisesti.

6. Lisäksi voitaisiin selvittää naisopiskelijoiden kokemuksia ICT-alan opiskelusta eri oppilaitoksissa. 7. Erillisenä toimenpiteenä suositellaan tutkimusta, jossa sel-vitetään naisopiskelijoiden katoa amk-opinnoista.

Facebook, IRC ja YouTube ovat osa arkipäivää hyvin monille nykytytöille

Oppilaitoksen omien web-sivujen

merkitys rekrytoinnissa on ilmeisen suuri, joten

näihin kannattaa panostaa

1. Yhteenveto ja suositukset1.1 YhteenvetoNaiset ovat edelleen vähemmistönä ICT-alan perustutkintoon tähtäävissä koulutusohjelmissa. Eri oppilaitosten ja koulutusoh-jelmien välillä on kuitenkin merkittävää vaihtelua. Teknisemmissä koulutusohjelmissa naisten osuus on usein alle 10 prosenttia kun taas kauppatieteellisemmin tms. suuntautuneissa koulutus-ohjelmissa naisia voi olla jopa kolmannes opiskelijoista.

Huolestuttavaa on, että ICT-alan amk-koulutusohjelmissa olevien naisopiskelijoiden määrä on selvästi vähentynyt tarkas-teltuna ajanjaksona (2005-2009). Kymmenestä suurimmasta ammattikorkeakoulusta seitsemässä naisten osuus ICT-alan opis-kelijoista on laskenut, ja sama suuntaus näkyy myös pienemmis-sä oppilaitoksissa. Koska ammattikorkeakoulujen oppilasmäärät ovat suuria, kyse on sadoista naisista, jotka eivät enää lainkaan valitse ICT-alan koulutusta. Yliopistollisen ICT-alan koulutuksen osalta tulokset vaihtelevat: osassa oppilaitoksissa naisten osuus on kasvanut, osassa taas laskenut.

Julkisessa keskustelussa ja useissa aikaisemmissa tutkimuk-sissa on esitetty ICT-alan nörtti-imagon vähentävän tyttöjen kiinnostusta. Tyttöjen ja nuorten naisten mielikuvia koskevat viimeaikaiset tutkimustulokset eivät kuitenkaan viittaa siihen, että vain nörtin kuviteltaisiin olevan kiinnostunut alan opin-noista tai pärjäävän alalla. Siljander (2009) kiteyttää osuvasti niiden tyttöjen ja nuorten naisten mielikuvat, jotka eivät ole kiinnostuneita ICT-alan opinnoista: ”Naiset kyllä arvostavat IT-alaa, mutta eivät esimerkiksi kokisi oloaan kotoisaksi IT-alalla, eivätkä suunnittele alalle hakeutumista” (mt: 88).

ICT-alaa opiskelevat naiset ovat aikaisempien tutkimusten valossa pääsääntöisesti tyytyväisiä oppilaitoksensa opiskeluilma-piiriin, vaikka monet toivoisivatkin lisää naisia opiskelutovereiksi.

Voidaan silti väittää, että ICT-alaa jossain määrin edelleen opetetaan ”nörtti-poikien ehdoilla”: oletetaan esimerkik-si, että alan opiskeli-jat osaavat ohjelmoi-da. Lisäksi ICT-alan opiskeluilmapiiriä koskevat kotimaiset tutkimukset (Mikko-nen, 2005; Salokan-

gas, 2002) osoittavat, että naiset ovat mm. kokeneet selvästi miehiä enemmän syrjintää, vaikka osa naisista onkin kokenut hyötyvänsä vähemmistöasemastaan.

Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa oppilaitoksissa (6 op-pilaitosta) todettiin, että naisopiskelijoita olisi hyvä saada lisää. Kuitenkin tutkituista oppilaitoksista vain kolmessa toteutaan tällä hetkellä erityisiä naisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Lisäksi yhdessä on aikaisemmin toteutettu tällaisia toimenpiteitä, mut-ta oppilaitoksen edustaja arvioi niiden vaikuttavuuden olleen heikko.

Haastateltavat huomauttavat, että oppilaitoksilla on varsin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa potentiaalisten opiskelijoiden mielikuviin ja stereotypioihin ICT-alaa kohtaan. Tästä syystä op-pilaitosten edustajat toivovat, että aihe olisi laajemmin esillä.

Ulkomaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että ICT-alan opintoja pidetään vaikeina, ja tämä osaltaan vähentää tyttöjen kiinnostusta. Toisaalta opintojen vaikeus ei haittaa esimerkiksi lääketieteen suosiota. Koska ihmisten auttaminen tai muutoin ihmisläheinen työ on lähellä monen tytön sydäntä, olisiko syytä tuoda alan markkinoinnissa esille, miten ihmisten elämää voi helpottaa ICT:n avulla? Kuten tämän tutkimuksen osaprojek-tissa A (Tytöt ja ICT) todettiin, tietokoneiden käyttö on tytöille arkipäiväistä, mutta tämä ei millään tavalla näy kiinnostuksena ICT-alaan. Puuttuva linkki olisi yhden haastatellun sanoin: ”IT on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vai-kuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?”

Teknisemmissä koulutusohjelmissa naisten osuus on usein alle 10 prosenttia.

Koska ihmisten auttaminen on lähellä monen tytön

sydäntä, olisiko syytä tuoda alan markkinoinnissa esille,

miten ihmisten elämää voi helpottaa ICT:n avulla?

Naisia ITC-alalle!50 Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina 51

3. JohdantoTeknisten alojen koulutuksessa ja yrityksissä ollaan jo 1980-lu-vulta lähtien oltu huolestuneita siitä, etteivät naiset hakeudu teknisille aloille siinä määrin kuin miehet (esim. Eronen, 2007; Wolffram ym., 2007; Putila & Pihlajamaa, 2002). 2000-luvun alkupuoliskolla toteutettiin useampikin laaja EU-hanke aihees-ta (esimerkiksi WomEng: Pourrat, 2005), joissa myös Suomi oli mukana. Naisten osuuden kasvattaminen teknisillä aloilla samoin kuin tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen näitä aloja kohtaan onkin ollut monien tahojen tavoitteena jo useampia vuosia.

ICT-alalla1 viimeisin tällainen ponnistus on EU-komission sekä allekirjoittaneiden yritysten syksyllä 2009 lanseeraama ”koodi” parhaille käytännöille naisiin ja ICT:hen liittyen2. Kyseisen do-kumentin mukaan:• Naiset ovat aliedustettuna kaikilla tasoilla ICT-sektorilla.• Naiset ovat erityisen aliedustettaja päätöksentekijöinä ICT-

sektorilla.• Onnistunut naisten rohkaiseminen alalle sekä alalla pysy-

minen voisi merkittävästi auttaa alalla tunnistetun osaam-iskuilun ratkaisemisessa.

Lisäksi useat alan korkeakoulut ja yliopistot ovat Suomessa ponnistelleet naisten osuuden lisäämiseksi niin opiskelijoiden kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Laajoistakaan hankkeista (esim. WomenIT, Mirror) huolimatta havaitut tulokset ja hyvät käytännöt eivät ole kuitenkaan levinneet toivotulla tavalla.

Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmä onkin päättänyt selvittää, miten ICT-ala saataisiin kiinnostavammaksi naisille. Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kol-meen osaprojektiin, joista tämä raportti kattaa osaprojektin B tulokset. Tässä osaprojektissa tarkastellaan naisia ICT-alan opis-kelijoina. Osaprojektissa A selvitettiin kiinnostuksen heräämistä (tai heräämättä jäämistä) ICT-alaan kohtaan eli 10-17 -vuotiai-den tyttöjen mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa C keskitytään naisiin ICT-alan ammattilaisina.

3.1 Tutkimuksen taustaaUseat viime vuosina toteutetut naiset ja teknologia -aiheiset projektit ovat keskittyneet siihen, miten tytöt ja naiset saatai-siin kiinnostumaan tekniikasta. Kuten Teräs (2005) nostaa esiin, naisten aliedustusta teknisillä aloilla ja vähäistä kiinnostusta on yleensä selitetty naisten ”väärillä” asenteilla tai vinoutuneilla mielikuvilla. Esimerkiksi Hiltunen (2009) toteaa, että suuri haaste ICT-alan koulutuksessa on se, miten vaikea on muuttaa suku-puolistereotypioita ja negatiivisia ICT-alaan liittyviä käsityksiä. Jyväskylän yliopiston tutkimusten mukaan varsinkin naispuoliset opiskelijat tekevät stereotyyppisiä valintoja, jos näitä valintoja ei kyseenalaisteta.

Kehittämistyö on siis perinteisesti kohdistunut naisten ja tyt-töjen teknologia-asenteiden selvittämiseen ja muokkaamiseen

sekä tyttöjen ja naisten tiedon lisäämiseen teknologia-ammateis-ta ja alalla työskentelystä. Tavoitteeksi on asetettu löytää keinoja tyttöjen ja naisten muuttamiseksi siten, että he hakeutuisivat teknologia-aloille (mm. Teräs, 2005).

Viime vuosina tutkimuksissa on kuitenkin tuotu esiin, etteivät tämänkaltaiset toimenpiteet riitä. Laajan insinöörikoulutusta tarkastelleen EU-hankkeen loppuraportissa (WomEng: Pour-rat, 2005) todetaan, että ilmeisen selvästi toimenpiteet jotka ovat kohdistuneet vain nuoriin naisiin eivät ole ollet erityisen tehokkaita houkuttelemaan tyttöjä astumaan maskuliiniseksi koettuun insinöörikulttuuriin.

Opiskelujen loppuvaiheessa olevien nuorten naisten mieli-kuvia ja työsuuntautuneisuutta selvittäneessä laajassa suoma-laisessa tutkimuksessa (Naiset työelämän kynnyksellä, 2007) todetaan että miehisiksi mielletyt toimialat kuten tekniikan alat eivät kiinnosta nuoria naisia. Raportissa nostetaan esille kaksi syytä tähän :1. Teollisuusaloihin liitetään vanhoja

mielikuvia. Naiset pitävät tärkei-nä työn sosiaalista luonnetta ja ihmisten kanssa tekemistä. Teol-lisuusaloihin ei liitetä sosiaalista mielikuvaa.

2. Miesvaltaisilla aloilla naiset saat-tavat kokea aliarviointia tai vä-heksyntää. Kyseisillä aloilla nais-ten pitää tehdä enemmän töitä todistaakseen oma osaamisensa.

Tyttöjen ja naisten kielteiset asen-teet teknologia-ammatteja kohtaan eivät synny tyhjiössä. Kuten Teräs (2005) huomauttaa, tyttöjen ja nais-ten asenteet peilaavat kulttuurisesti jaettuja sukupuoleen sosiaalistami-sen, sukupuolittuneiden odotusten ja sukupuolittuneiden poissulkemisten iskostamia asenteita, joiden varjossa tytöt – samoin kuin pojat – vauvaiäs-tä lähtien kasvavat ja elävät arkeaan. Näin ollen sukupuolen mukaisesti jakautuneita työmarkkinoita ei ratkaista pelkästään pyrkimyksillä muuttaa tyttöjä ja naisia. Huomio tulee enemmänkin kiinnittää organisaatiokulttuureihin eli toimintaympäristön rakenteiden, toimintamallien ja asen-neilmaston muuttamiseen (mt; myös Darisi ym., 2010; Brunila, 2009; Herman & Carr, 2009).

Samoin todetaan myös mainitussa EU-hankkeen loppura-portissa:

”It is not women’s deficits that drive them away from engi-neering but rather established, patriarchal structures of teach-ing, and working climate, content, and context in technology fields. Therefore, higher education institutions and companies are challenged to adapt their environment and content of trai-ning, and to reflect an equal consideration of the needs of all.” (Pourrat, 2005: 118).

Tässä raportissa tarkastellaan, miten ICT-alan oppilaitokset Suomessa ovat pyrkineet vastaamaan tähän haasteeseen. 1 ICT = TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN ALA. RAPORTISSA KÄYTETÄÄN MYöS

SUPPEAMPAA KÄSITETTÄ IT = TIETOTEKNIIKAN ALA.2 EUROPEAN COMMISSION / INFORMATION SOCIETY & MEDIA: CODE OF BEST PRACTICES FOR WOMEN AND ICT.

Tyttöjen ja naisten kielteiset asenteet teknologia-ammatteja kohtaan eivät synny tyhjiössä.

2. EsipuheMahdollisuuksien maailmaVuosituhannen vaihteessa tietotekniikka-ala eli siihenastisen historiansa huippuhetkiä. Ennen 2000-luvun vaihdetta nuori toi-miala oli ollut olemassa varsinaisesti vasta parikymmentä vuotta.

Ensimmäistä kertaa historian aikana tietokoneiden ohjaus-järjestelmiä todella testattiin - ei vain seuraavan vuoden, vaan seuraavan vuosituhannen vaihtumisella. Tämä y2k-ilmiönä tun-nettu poikkeustila herätti epävarmuutta erityisesti vanhempien tietojärjestelmien toimivuudesta.

Vain hetki aiemmin markkinoille oli murtautunut graafinen internet, joka teki lähinnä tutkimusmaailman käyttämästä tieto-verkosta koko kansan ja yritysten pelikentän. Internetissä toimi-vat yritykset nähtiin tulevaisuuden airuina ja niiden pörssiarvot huitelivat omissa lukemissaan. Media rakensi tarinaa äkkirikas-

tuneista dotcom-yrittäjistä. Tietotekniikka-ala oli jatkuvasti otsikoissa. Mutta sitten kaikki romahti.

Tietotekniikasta ei ehtinyt vuosituhannen huumassa tul-la tyttöjen suosikkialaa, mutta suosio oli kovassa kasvussa. Tähän päivään mennessä tyt-töjen ja tietotekniikka-alan välille on revennyt ammottava mielikuvakuilu: vaikka tietoko-neen, kännyköiden ja muiden elektroniikkalaitteiden käyttö on arkipäiväistä ja niiden viih-dekäyttö osataan, tietotekniik-ka uravalintana kiinnostaa vain harvoja.

Useimmat tytöt tuntevat heikosti alan käsitteistöä ja työtehtäviä, mutta varsin hy-

vin alalla toimivia yrityksiä. Erityisen hyvin tunnetaan verkossa käytettäviä sovelluksia. Tämä kertoo halusta käyttää, mutta ha-luttomuudesta kehittää uusia vastaavia ratkaisuja. Edes tietoja viestintätekniikan monipuolinen käyttö koulumaailmassa ei sanottavammin lisää tyttöjen kiinnostusta alaa kohtaan.

Tytöt eivät koe tietotekniikka-alaa luovaksi ja ihmisläheiseksi, jotka ovat tyypillisimmät odotukset ammatinvalinnassa, vaan yksinäiseksi puurtamiseksi koneen ääressä. Vaikka tietotekniik-ka-alan koetaan soveltuvan yhtä hyvin naisille kuin miehille, itselleen tytöt eivät pidä sitä sopivana.

Lähes kaikki tieto-tekniikkayritykset tut-kivat ihmisen tapaa oppia, havainnoida ympäristöään, kommu-nikoida ulkomaailman kanssa ja käyttää vä-lineitä saavuttaakseen tavoitteensa. Monissa alan työtehtävissä ta-vataan asiakkaita ja sidosryhmiä aamusta iltaan, ja kerrotaan heille uusista havain-noista ja innovaatiois-ta. Ihmisen ja ulkoisen ympäristön vuorovai-kutus on tietotekniik-ka-alalla tutkimuksen ja tuotekehityksen kes-kiössä. Mikä voisikaan olla tätä luovempaa ja ihmisläheisempää!

Vaikka ”diginatiivien” sukupolven kuvitellaan vaativan työvä-lineiltään ja työpaikaltaan vahvaa tietoja viestintäteknologian hyödyntämistä, parempaa käytettävyyttä ja monipuolista sovel-tamista, tutkimuksen perusteella näin saattaa olla lähinnä vain viihdekäytössä ja vapaa-ajalla. Ilman opastusta ja perehtymistä tietotekniikan hyötykäyttö saattaa jäädä myös diginatiiveilta lapsipuolen asemaan.

Myös opettajien osaamisessa on paljon kohennettavaa. Jos opettaja ei osaa hyödyntää tietoja viestintäteknologiaa tai suhtautuu siihen jopa torjuvasti, mitä on odotettavissa heidän kasvateiltaan?

Joidenkin opettajien mielestä syy on yrityksissä, jotka eivät ole kiinnostuneita yhteistyöstä koulujen kanssa. Tämäkin on varmaan joskus totta. Kiinnostus teknologiaa kohtaan herä-tetään viimeistään yläkoulutasolla ja teknologiaan pohjaavia ammatteja kohtaan lukiotasolla. Viimeistään silloin yritysten tulisi olla hereillä todistamassa, että kaikkein kiinnostavimmat, luovimmat ja opettavaisimmat työpaikat löytyvät nimenomaan teknologian parista.

On pelkkää akateemista pohdiskelua tarvitseeko tietotek-niikka-ala tyttöjä enemmän kuin tytöt tietotekniikka-alaa. Mo-lemmilla olisi toisilleen paljon annettavaa.

Jukka ViitasaariJohtaja, TietotekniikkaTeknologiateollisuus ry

Tähän päivään mennessä tyttöjen ja tietotekniikka- alan välille on revennyt ammottava mielikuvakuilu.

Vaikka tietotekniikka-

alan koetaan soveltuvan

yhtä hyvin naisille kuin

miehille, itselleen tytöt eivät pidä sitä sopivana.


Essentialistinen suuntaus perustuu olettamuksiin pysyvistä, vastakkaisista naisten ja miesten luontaisista eroista. Kaikkia miesten ja naisten eroavaisuuksia selitetään biologisista tai psy-kologisista syistä johtuviksi ja kulttuurilla on vain myöhempi, rajallinen vaikutus. Trauthin ja Quesenberryn (2007) mukaan essentialismiin pohjautuvat positivistiset tutkimukset huomioi-vat sukupuolen pysyvänä muuttujana, joka määrää miesten ja naisten psykologisia ominaisuuksia. Nämä psykologiset ominai-suudet puolestaan vaikuttavat esimerkiksi teknologian omak-sumiseen (mt; Trauth, 2002).

Trauthin ja Quesenberryn (2007) mukaan sosiaalinen konst-ruktionismi asettaa sosiologiset tekijät biologisten tilalle: tieto-tekniikka on sosiaalisesti rakentunut miesten alueeksi, jättäen naiset ulkopuolisiksi. Trauthin ja Quesenberryn tulkinnassa sosiaalinen konstruktionismi näkee naiset ja miehet ryhminä, joilla on erilaiset tai vastakkaiset sosio-kulttuuriset ominaisuu-det. Trauthin (2002) mukaan sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvassa tutkimuksessa IT-alalla toimivat naiset ryhmänä ymmärretään siis erilaisiksi kuin IT-alalla toimivat miehet ryh-mänä, joskin sosiologisista eikä biologisista tai psykologisista syistä (kuten essentialismissa). Ongelmallista tämä on Trauthin mukaan siksi, että naisten ja miesten käsittäminen vastakkaisina ryhminä ei riittävästi edistä ymmärrystä naisten aliedustuksesta IT-alalla (myös Trauth & Quesenberry, 2007).

Essentialismin tilalle ja sosiaalista konstruktionismia täyden-tämään Trauth ja Quesenberry tarjoavat nk. yksilöllisten erojen teoriaa (individual differences theory of gender and IT), jota Trauth on kehitellyt kollegoineen useammassa tutkimuksessa (esim. Trauth, 2002; Trauth ja kumpp. 2004.). Tässä teoriassa analyysi viedään yksilötasolle ja keskitytään sukupuolen sisäi-siin eroihin eikä niinkään sukupuolten välisiin eroihin (miehet vs. naiset). Naisten välisiä eroja taas selittävät tässä teoriassa niin henkilökohtaiset tekijät kuin ympäristökin. Viimeisimmissä tutkimuksissaan Trauth kollegoineen on painottanut organisaa-tiotason tekijöitä (Trauth ym., 2009) ja terävöittänyt kritiikkiään (Kvasny ym., 2009; Trauth ym., 2007).

3.3.2 Miksi ICT-ala ei kiinnosta tyttöjä/naisia?Mikko Siljanderin (2009) mukaan aikaisemmassa tutkimuksessa on esitetty monenlaisia syitä sille, ettei tyttöjä kiinnosta ura IT-alalla. Esimerkiksi Pollockin, McCoyn, Carberryn, Hundigopalin ja Youn mukaan tytöt eivät ole kiinnostuneita IT-alasta, koska heillä on vääriä käsityksiä alasta sekä alalla menestyneiden ih-misten työtavoista. Lisäksi heiltä puuttuu ihailtavia roolimalleja eikä heidän sosiaalinen vertaisverkostonsa tue IT-alalle hakeu-tumista. Tytöiltä puuttuu myös itseluottamusta niihin kykyihin, joita he pitävät välttämättöminä IT-alalla menestymiseen.(Pollock ym, 2004: lainattu Siljander, 2009.) Vastaavia syitä esittävät aikaisempaan tutkimukseen pohjautuen myös Paloheimo ja Stenman (2006).

Weinberger (2004) tutki yhdysvaltalaisia college-opiskelijoita, jotka opiskelivat ei-teknisiä aloja kuten biologiaa, kauppatieteitä tai sosiologiaa. Weinbergerin tulosten mukaan kolme merkit-tävintä estettä sille, että naiset eivät hakeutuneet IT-alan opin-toihin olivat tärkeysjärjestyksessä seuraavat: 1) kurssit eivät ole kiinnostavia, 2) kurssit ovat liian vaikeita ja 3) kursseihin liittyvät tehtävät vievät liian paljon aikaa. Naiset olivat myös huolissaan

siitä, että unohtaisivat oppimansa liian nopeasti tai että tie-dot vanhenisivat, jos he jäisivät muutamaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsia perheen perustettuaan. Weinberger huo-mautti, ettei vastaavaa tutkimustulosta ilmennyt muihin tutkittuihin aloi-hin liittyen. Perheen ja työn yhteensovittamisen kannalta vaikeimmiksi ar-vioitiin kuitenkin kirurgin ja lakimiehen ura.

Yllättävää Weinberge-rin (2004) mukaan on se, että IT-alan ja sähkötek-niikan opintoja pidettiin jopa vaikeampina kuin kirurgian opintoja. Myös matemaattisesti lahjak-kaat naiset uskoivat, että kurssit olisivat liian vaikei-ta. Lisäksi tutkimuksessa nousi esiin naisten huoli luokan ja työpaikan ilmapiiristä. Kolmannes naisista epäili, ettei luokan ilmapiiri olisi IT-opinnoissa miellyttävä kun taas miehistä kukaan ei arvioinut näin.

Beyer, Rynes & Haller (2004) huomauttivat, että on tärkeää tutkia naisia koko jatkumolla ”ei kiinnostunut tietotekniikasta – valinnut pääaineekseen tietotekniikan” eikä vain jakaa naisia kahteen ryhmään ääripäiden mukaan. Beyer ja kumppanit tut-kivat Yhdysvalloissa ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoita. Heidän mukaansa esteinä naisten hakeutumiseen IT-alalle olivat seuraavat tekijät: 1) negatiiviset stereotypiat alasta, 2) huono itseluottamus tietokoneiden kanssa, 3) IT-alalla nainen ei pääse auttamaan toisia tai työskentelemään ihmisten kanssa ja 4) IT-ala koetaan vaikeana opiskelualana. Tutkimuksessa todettiin, että naisilla on vahvempi sosiaalinen orientaatio kuin miehillä. Näin ollen negatiiviset stereotypiat IT-alan ammattilaisista epäsosiaali-sina nörtteinä, jotka ovat kiinnostuneempia koneista kuin ihmi-sistä, sekä teknologian vahva assosioituminen maskuliinisuuteen ovat omiaan vähentämään naisten kiinnostusta alaa kohtaan. Toisaalta naisilla oli monessa suhteessa positiivisempi käsitys IT-urasta kuin miehillä: he esimerkiksi uskoivat miehiä vahvemmin, että IT-alan tutkinto antaisi henkilölle tunteen saavutuksesta sekä mahdollistaisi haasteellisen uran ja itsenäisen työn. (Mt.)

Beyer ym. (2004) totesivat, että naiset kokevat olevansa miehiä huonompia tietotekniikan suhteen, kuten myös ma-tematiikassa ja kemiassa. Huono itseluottamus tietokoneiden kanssa ilmenee myös vähemmän kokeilevana ja jäykempänä suhtautumisena tietokoneisiin. Miehillä oli esimerkiksi yliopisto-opinnot aloittaessaan enemmän kokemusta ohjelmoinnista sekä oheislaitteiden ja tietokoneen muiden osien asentamisesta kuin naisilla. Lisäksi naisten vähäiseen kiinnostukseen IT-alaa kohtaan vaikutti se, että naiset arvostivat miehiä enemmän sellaisia urava-lintoja, joissa heillä olisi mahdollisuus työskennellä ihmisten kans-sa sekä auttaa toisia, ja jotka tarjosivat mahdollisuuden yhdistää uran ja perheen. Tutkimuksen vastaajat uskoivat, ettei IT-ura sisällä ihmisten kanssa työskentelyä ja toisten auttamista. (Mt.)

Perheen ja työn yhteensovittamisen kannalta vaikeimmiksi arvioitiin kuitenkin kirurgin ja lakimiehen ura.

3.2 Tutkimuksen tavoitteetTeknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmän tutkimus-hankkeen ”Naisia ICT-alalle!” osaprojektissa B tarkastellaan nai-sia ICT-alan opiskelijoina.

Tutkimuksen tavoitteiksi määriteltiin selvittää:• Mikä on naisten osuus teknillisten yliopistojen, korkea-

koulujen ja ICT-alaan suuntautuneiden ammattikorkea-koulujen opiskelijoista? Miten osuus on vaihdellut viime vuosina?

• Millainen mielikuva ICT-alaa opiskelevilla naisilla on alasta ja alan opiskelusta?

• Millaisia toimenpiteitä oppilaitoksissa on toteutettu viime vuosina ja minkälaisia tuloksia näistä on saatu?

A. Millaisia toimenpiteitä on tehty naisten rekrytoimiseksi? B. Miten on tuettu naisia ICT-alan opiskelijoina? C. Miten on pyritty vähentämään opintojen keskeyttämistä?Lisäksi tavoitteena on, että selvityksen perusteella voidaan

kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla lisätään naisten osuutta ICT-alan opiskelijoista.

3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehysTässä osiossa tarkastellaan tiivistetysti erilaisia selityksiä siihen, miksi naiset ovat vähemmistönä ICT-alan opiskelijoiden joukos-sa. Kirjallisuutena on käytetty sekä suomalaisia että ulkomaisia

lähteitä. Suuri osa naisten aliedustus-ta koskevaa nk. gender gap -kirjal-lisuutta keskittyy työelämään, joten tätä kirjallisuutta esitellään vain ly-hyesti. Aikaisemmasta tutkimuksesta nostetaan tässä esiin erityisesti ICT-alan opiskelua koskevia ulkomaisia tuloksia, suomalaisia tuloksia esitel-lään kohdassa 5.2.

Tässä yhteydessä voidaan todeta, että vaikka suurin osa aiheen tutki-muksesta keskittyy naisten aliedus-tuksen ruotimiseen, eivät naiset ole kaikkialla maailmassa vähemmistö-asemassa ICT-alalla. Entisen Neuvos-toliiton alueella naisia on kannustet-tu insinööriopintoihin ja muutoinkin teknisille aloille (katso esim. Trauth, 2002). Esimerkiksi Armeniassa IT-alan

opinnot ovat naisten suosiossa (Gharibyan ja Gunsaulus, 2006: lainattu Lindell, 2007). Myös Turkissa naisia on IT-alalla suh-teellisesti enemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, kun taas Mauritiuksella naisten osuus ICT-alan opiskelijoista onnistuttiin laajoin toimenpitein nostamaan noin puoleen (Trauth, Quesen-berry & Huang, 2008).

3.3.1 Naiset ja tietotekniikka: teoreettisia lähestymistapojaMarja Vehviläisen (2005) mukaan sukupuolen (gender) ja tie-totekniikan välisen suhteen tutkimuksessa on aikaisemmassa kirjallisuudessa tunnistettu vahva liberaalifeministinen traditio sekä toisaalta sosiaalisesta konstruktionismista ammentava suuntaus. Näiden lisäksi Vehviläinen nostaa esiin ekofeministi-sen ja kyberfeministisen lähestymistavan.

Liberaalifeministisessa lähestymisessä on painotettu naisten osuuden lisäämisen tärkeyttä niin teknologia-alan koulutuksessa kuin työelämässäkin. Naisilla tulee olla sama pääsy teknologiaan ja samat oikeudet yleensäkin kuin miehillä. Teknologia ymmär-retään neutraaliksi ja yhtä sopivaksi naisille kuin miehille. Valinta ja vastuu on yksilöillä ja erityisesti naisilla yksilöinä, kuten yleen-säkin liberaalissa traditiossa. (Vehviläinen, 2005.) Päinvastainen näkemys on ekofeministeillä. Ekofeministien mukaan naisten tulee kehittää omaa, miesten teknologiasta eroavaa teknolo-giaa, jota pidetään jopa parempana kuin miesasiantuntijoiden kehittämää teknologiaa. Vehviläinen (2005) huomauttaa, että liberaalifeministinen suuntaus on ollut näistä selvästi yleisempi.

Sosiaaliseen konstruktionismiin pohjaava lähestymistapa nä-kee sukupuolen sosiokulttuurisena suhteena. Tieto nähdään sukupuolistuneena (gendered), samoin kuin käytännöt. Kes-keisenä kysymyksenä pidetään sitä, miksi ja miten naiset niin usein syrjäytyvät ja miksi teknologiaa pidetään maskuliisena. Naisissa ja naisten välillä on myös eroja, joten ekofeministien hakemaa ”naisten tietoa” ei voida löytää. Vehviläisen (2005) mukaan ääriversio sosiaalisesta konstruktionismista on kyberfe-minismi, joka painottaa joustavuutta ja mahdollisuutta muotoilla sukupuolisuhteet uudestaan virtuaalimaailmoissa. Kailon (2005) mukaan ekofeminismi keskittyy erityisesti naisten ja luonnon yh-teissortoa ylläpitäviin käsitejärjestelmiin kun taas kyberfeminis-mi keskittyy enemmän teknologiakehityksen naisille mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin, huomioiden vähemmän miesten ja naisten luontosuhdetta.

Eileen Trauth ja Jeria Quesenberry (2007) puolestaan tun-nistavat aikaisemmassa kirjallisuudessa kaksi valtavirran suun-tausta: essentialismin ja sosiaalisen konstruktionismin (myös Trauth, 2002).

Eivät naiset ole kaikkialla maailmassa vähemmistö-asemassa ICT-alalla

Ääriversio sosiaalisesta

konstruktionismista on kyberfeminismi,

joka painottaa joustavuutta ja mahdollisuutta muotoilla

sukupuolisuhteet uudestaan virtuaalimaailmoissa.


kysymys 1: Mikä on naisten osuus ICT-alan opiskelijoista ja miten osuus on vaihdellut viime vuosina?a) Mikä on ollut naisten osuus ICT-alaan suuntautuneiden

yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoista viime vuosina (2005-2009)?

b) Mikä on naisten osuus tutkituissa oppilaitoksissa ja miten haastateltavat arvioivat naisten osuutta?

kysymys 2: Millainen on opiskeluikäisten naisten mielikuva ICT-alasta ja alan opiskelusta?a) Millainen mielikuva ICT-alaa opiskelevilla naisilla on alasta

ja alan opiskelusta viimeaikaisten tutkimusten ja selvitys-ten mukaan?

b) Millainen mielikuva opiskeluikäisillä naisilla yleensä on ICT-alasta? Kuinka kiinnostavana alaa pidetään?

c) Miten oppilaitosten edustajat arvioivat ICT-alaa opiskelevi-en naisten mielikuvaa alasta ja alan opiskelusta?

kysymys 3: Millaisia toimenpiteitä oppilaitoksissa on toteutettu viime vuo-sina ja minkälaisia tuloksia näistä on saatu?a) Millaisia toimenpiteitä on tehty naisten rekrytoimiseksi? b) Miten on tuettu naisia ICT-alan opiskelijoina? c) Miten on pyritty vähentämään opintojen keskeyttämistä?d) Miten oppilaitosten edustajien mielestä voitaisiin parhai-

ten lisätä naisten osuutta ICT-alan opiskelijoista ja tukea naisia alan opinnoissa?

4.2 Aineiston kerääminenAineistona käytetyt haastattelut tutkimukseen osallistuneissa oppilaitoksissa toteutettiin 24.5. - 17.6.2010 välisenä aikana. Kaikki haastattelut sekä muun tiedonkeruun toteutti tutkimuk-sesta vastaava tutkija. Tutkimukseen haastateltiin kaikkiaan 11 henkilöä kuudesta eri oppilaitoksesta. Haastatteluista suurin osa (9 haastattelua) tehtiin henkilökohtaisesti, kaksi toteutettiin puhelmitse.

Oppilaitokset päätettiin valita siten, että nämä edustaisivat a) teknillisiä yliopistoja/korkeakouluja, b) tietojenkäsittelytie-teen laitoksia tai vastaavia sekä c) ICT-alan ammattikorkeakou-luja. Oppilaitoksia tutkimuksessa on yhteensä kuusi, ja nämä edustavat edellä mainittuja ryhmiä, kaksi oppilaitosta kutakin

ryhmää. Oppilai-tosten valinnassa kiinnitettiin erityistä huomiota maantie-teelliseen kattavuu-teen, ja oppilaitokset ovatkin eri puolilta Suomea. Tutkimuk-seen osallistuneet oppilaitokset ovat: Aalto-yliopiston tek-

nillinen korkeakoulu, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Jyväs-kylän yliopiston informaatioteknologian laitos, Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun yliopiston informaatioteknologian laitos.

Haastateltavien valinta eteni siten, että tutkija otti yhteyttä joko koulutusohjelmasta vastaavaan tai tiettyyn henkilökunnan jäseneen. Oppilaitokset valitsivat itse haastateltavat henkilöt, joita oli 1-3 per oppilaitos. Raportissa käytetään kaikista haas-tatelluista nimitystä oppilaitosten edustajat, riippumatta siitä ovatko nämä koulutusohjelmasta vastaavia, lehtoreita, opintojen ohjaajia, professoreita tms. Haasteltavista kuusi oli naisia ja viisi miehiä, ikäjakauma oli 32 - 58 vuotta.

Opiskeluikäisten naisten mielikuvia ICT-alasta on selvitetty viime vuosina useissa tutkimus¬hankkeissa ja selvityksissä. Näitä ovat (toteuttaja ja julkaisuvuosi):• Talentum: Työnantajamielikuva-kysely

(KuulasMillwardBrown, 2010)• Graduates 2010 -kysely (T-Media, 2010)• UPDATE-hankkeen tutkimukset

(Jyväskylän yliopisto, 2009)• WomenIT-hankkeen tutkimukset (Oulun yliopisto, 2005)• TKK opiskeluympäristönä (Salokangas, 2002)

Osasta tutkimusaineistoista toimitettiin tutkijan käyttöön erikseen ajettuja tuloksia, jotka pohjautuvat olemassa olevaan, aikaisemmin kerättyyn aineistoon. Sekundääriaineistoa kuvataan tarkemmin kohdassa 5.2.

4.3 Aineiston analyysiHaastattelut nauhoitettiin lukuunottamatta yhtä haastattelua. Nauhoitukset purettiin, mutta niitä ei litteroitu. Haastatteluista saatu data luokiteltiin teemoittain vastaamaan tutkimuskysy-myksiä. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä oli lähinnä sisällönanalyysi.

Haastatteluaineistoa täydennettiin oppilaitoskohtaisilla do-kumenteilla (oppilaitosten web-sivut, esitteet, tilastot). Muita käytössä olevia dokumentteja käytettiin enimmäkseen itsenäi-sesti (ks. 5.1 ja 5.2). Dokumenttiaineistoa lähinnä kuvaillaan, analyysimenetelmänä käytettiin jossain määrin sisällönanalyysiä.

Millaisia toimenpiteitä on tehty naisten rekrytoimiseksi?

Miten on pyritty vähentämään opintojen keskeyttämistä?

Edelleen Jepson ja Pearl nostavat esiin seuraavia syitä sille, etteivät tytöt hakeudu IT-alalle (kuusi eniten mainittua syytä tärkeysjärjestyksessä):1. Roolimalleja ei ole riittävästi2. Naisten kiinnostuksenkohteet ovat muualla 3. Teollisuudenala on vieras 4. Uramahdollisuudet alalla ovat huonot 5. Negatiivinen kuva alasta median kautta6. Ala on liian nörttimäinen

(Jepson ja Perl, 2002: muokaten lainattu Siljander, 2009:17)Jo aikaisemmin mainittu EU-tutkimus WomEng (Pourrat,

2005) on ollut yksi harvoista insinöörialan tutkimuksista, jossa tarkastellaan myös naisten opintojen keskeyttämistä alalla. Syitä, miksi naiset eivät jää insinöörialalle, olivat tutkimuksen mukaan ensisijaisesti seuraavat:• Naiset eivät luota itseensä akateemisessa,

kilpailevassa ympäristössä• Naiset kokevat pettymyksen tieteeseen sekä insinööri-

tutkintorakenteeseen, jotka olivat esteitä myös miehille • Naisilla on kykyjä selvitä insinööritutkinnosta, mutta

heillä ei ole tarpeeksi itseluottamusta • Naiset haluavat yhdistää teorian tietämyksen

käytännön asioihin.Lisäksi esteiksi nousivat myös kiinnostuksen loppuminen alaa

kohtaan, alhaiset arvosanat, huono opetus, taloudelliset ongel-mat ja luotaantyöntävä laitos. (Mt; Lindell, 2007.)

Saksalaisessa naisinsinööriopiskelijoiden opintojen keskeyt-tämistä selvittävässä tutkimuksessa (Wolffram ym. 2007) pai-notetaan opiskeluympäristön merkitystä. Keskeyttämisen syinä Wolffram ja kumppanit nostavat ensimmäiseksi esiin kovan kilpailun: teknisten opiskelujen aloittamista ei yleensä Sak-sassa rajoiteta, vaan tulokkaita ”pudotetaan” ensimmäisten lukukausien tulosten peruseella, mikä johtaa korkeaan kes-keyttämisprosenttiin. Toiseksi, teknisissä opinnoissa vaaditaan mm. matemaatikan osaamista, mutta osaamisvaatimuksia ei ole selkeästi ilmaistu hakuvaiheessa, mikä taas ohjaa harhaan

osan hakijoista. Kolmanneksi, monet oppiaineet kuten matematiikka vaati-vat oman osaamisen rajojen ylittämistä eli käytännössä yhteistyötä ryhmässä tai parin kanssa: kaikki, varsinkaan tytöt, eivät löydä tällaista tukea. (Mt.)

Hiltunen (2009) painottaa, että kaiken kaikkiaan naisilla on ICT-alasta negatiivisia stereotypioita sekä vääris-tyneitä mielikuvia. ICT-alaa ei tunneta, osittain siksi ettei lähipiiristä useinkaan löydy alalla toimivia roolimalleja. ICT-alaa ei myöskään tuoda juurikaan esiin suosituissa TV-sarjoissa tai vastaavissa. Hiltunen pohtii, että kun tyttöjä kiin-nostaa monitieteisyys, ja ICT-ala on tyypillisesti monitieteinen (liittyyhän se myös kaikkiin muihin aloihin), luu-lisi ICT-alan olevan erityisesti tyttöjen

suosiossa. Ilmeisesti tytöt eivät kuitenkaan miellä ICT-alaa ja sen opiskelua tällä tavoin (mt.).

4. Tutkimuksen toteuttaminen

4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymyksetTutkimusta suunniteltaessa todettiin, että opiskeluikäisten nais-ten mielikuvia ICT-alasta ja alan opiskelusta on selvitetty Suo-messa viime vuosina erilaisten tutkimushankkeiden ja kyselyiden avulla. Tästä syystä tutkimuksessa ei erikseen selvitetty ICT-alaa opiskelevien naisten mielipiteitä, vaan turvauduttiin sekundää-riaineistoon kuten esimerkiksi Jyväskylän Yliopiston UPDATE-tutkimuksen tuloksiin. Näiden tutkimusten ja kyselyiden tuloksia esitellään kohdassa 5.2.

Hankkeessa päädyttiin käyttämään tutkimusmenetelmänä nk. monitapaustutkimusta (multiple case study), koska tässä me-netelmässä keskitytään ilmiötä selittäviin ja kuvaileviin kysymyk-siin (Miksi? Miten?)3. Case-tutkimuksen parhaiden käytäntöjen mukaisesti tutkimuksessa kerättiin samasta aiheesta aineistoa useammalla eri tavalla (nk. triangulaatio). Aineisto koostuu oppilaitosten edustajien teemahaastatteluista sekä erilaisista dokumenteista. Näitä ovat a. yleiset dokumentit (lehtiartikkelit, tilastot), b. oppilaitoskohtaiset dokumentit (oppilaitosten web-sivut, esitteet, tilastot) sekä c. tutkijan käyttöön erikseen toimite-tut dokumentit, jotka pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon.

Kirjallisuuden perusteella muotoiltiin alustavat olettamukset, joiden paikkansapitävyyttä voidaan tarkastella tutkimusaineis-ton valossa. Tutkimuksessa ei muotoiltu varsinaisia testattavia hypoteeseja, koska kyseessä ei ole kvantitatiivinen tutkimus. Alustavat olettamukset ovat seuraavat:1. Naiset ovat vähemmistönä ICT-alan koulutusohjelmissa.2. Naisten vähäistä hakeutumista alalle pidetään ongelmana

ICT-alan oppilaitoksissa.3. Oppilaitokset ovat toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä

naisopiskelijoiden osuuden lisäämiseksi ja naisten tukemi-seksi alan opiskelussa.

4. Koska naisten vähäistä hakeutumista alalle selitetään usein vääristyneillä mielikuvilla, sekä rekrytointitoimenpi-teissä että alaa opiskelevien naisten tukemisessa on pai-notettu mielikuvien muokkaamista.

Tutkimuskysymykset muotoiltiin vastaamaan mahdollisimman tarkasti tutkimuksen tavoitteita:

ICT-alaa ei tuoda myöskään juurikaan esiin suosituissa TV-sarjoissa.

3 KATSO ESIM. YIN, 1988.


5.1.1 YliopistotOpetusministeriön toimittamassa tilastossa on kootusti tiedot ICT-alan tutkinto-opiskelijoista. Kuviossa 2 näkyvät naisten osuu-det erikseen tietojenkäsittelytieteen/tietojärjestelmätieteen sekä tietotekniikan koulutusohjelmissa yliopistoissa ja korkeakouluis-sa. Tietoliikennetekniikan osalta naisten osuus on ollut merkit-tävä vain yhdessä oppilaitoksessa (TKK) vuodesta 2007 lähtien, mistä syystä tietoliikennetekniikkaa ei tässä tarkastella erikseen.

Kuvio 3. Naisten osuus yliopistojen, teknillisten yliopistojen ja teknillisten korkeakoulujen tietojenkäsittelytieteen/tietojärjestelmätie-teen tutkinto-opiskelijoista oppilaitoksittain 2005-2009, suurimmat

oppilaitokset. Lähde: Opetusministeriö.

Jyväskylän yliopistossa naisten osuus tietojenkäsittelytieteen opiskelijoista on opetusministeriön tietojen mukaan jatkuvasti ollut vertailun korkeimpia (30 % tai enemmän), ja yliopistossa onkin tehty erilaisia toimenpiteitä naisten rekrytoimiseksi (ks. 5.3). Helsingin yliopistossa naisten osuus on tasaisesti noussut vuodesta 2005 alkaen, kun taas Oulun ja Turun yliopistoissa naisten osuus on laskenut. Tampereen yliopistossa naisopiskelijoi-den osuus on pysynyt osapuilleen samana vertailujakson aikana.

Tietojenkäsittely, tietojärjestelmätiede Tietotekniikka

2005 2006 2007 2008 2009

40 %

35 %

30 %

25 %

20 %

15 %

10 %

5 %

0 %

Kuvio 2. Naisten osuus yliopistojen, teknillisten yliopistojen ja teknil-listen korkeakoulujen ICT-alan tutkinto-opiskelijoista koulutusohjel-

mittain 2005-2008. Lähde: Opetusministeriö.

Kuten kuviosta 2 ilmenee, naisten osuus tietotekniikan opis-kelijoista kasvoi vuodesta 2005 vuoteen 2008, mutta laski taas hieman vuonna 2009. Toisaalta naisten osuus tietojärjestelmä- ja tietojenkäsittelytieteen opiskelijoista laski vuodesta 2005 vuo-teen 2008, mutta kääntyi taas hienoiseen nousuun vuonna 2009. Kun vuonna 2005 naisten osuus oli huomattavasti pie-nempi tietotekniikan koulutusohjelmissa kuin tietojärjestelmä/tietojenkäsittelytieteessä, on tämä ero selvästi kaventunut.

Opetusministeriön toimittamien tietojen mukaan ICT-alan yliopistollista opetusta annetaan 15 oppilaitoksessa. Kuvioissa 3 ja 4 on selkeyden vuoksi mukana vain viisi suurinta oppilaitosta (vuoden 2009 ICT-alan kokonaisoppilasmäärän mukaan lasket-tuna). Kuvioissa 3 ja 4 ei ole mukana kaikkien oppilaitosten tietoja vuodelta 2005, sillä nämä luvut puuttuvat tai eivät ole vertailukelpoisia.

0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 %

2009

2008

2007

2006

2005

Jyväskylän yliopistoTurun yliopisto

Tampereen yliopistoOulun yliopisto Helsingin yliopisto

Naisten osuus tietojenkäsittely/tietojärjestelmätieteen opiskelijoista

ICT-alan yliopistollista opetusta annetaan 15 oppilaitoksessa.

4.4 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminenKuten edellä on kuvattu, tutkimusmenetelmänä on monita-paustutkimus. Tilastollisen yleistettävyyden sijaan monitapaus-tutkimuksen tavoitteena on nk. teoreettinen edustavuus, eli tuloksia tarkastellaan taustaolettamusten valossa. Näin ollen tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia Suo-men ICT-alan oppilaitoksia.

Tutkimus rajattiin koskemaan perustutkintoon johtavaa kou-lutusta, eli ammatilliset erikoistumisopinnot sekä yliopistolliset jatko-opinnot kuten tohtoriopinnot rajattiin tarkastelun ulko-puolelle4. Tämä rajaus perustui siihen, että ammatillisia erikois-tumisopintoja tai muuta jatkokoulutusta opiskelevat ovat enim-mäkseen jo työelämässä toimivia henkilöitä, joita tarkastellaan tämän tutkimuksen osaprojektissa C.

Laadullisen aineiston (sekä haastattelut että dokumentit) ana-lyysimenetelmänä on tässä sisällönanalyysi. Analyysiä voitaisiin syventää esimerkiksi kriittisen diskurssianalyysin menetelmin, mutta aika- ja resurssirajoitusten vuoksi tähän ei laajemmin ryhdytty tässä raportissa.

Tutkimuksen tulosten avulla voidaan tutkimuksen tavoittei-den mukaisesti suunnitella toimenpiteitä, joiden avulla naisten rekrytointia ICT-alan opiskelijoiksi voidaan lisätä. Samoin voidaan suunnitella toimenpiteitä, joiden avulla naisia tuetaan alan opin-noissa ja vähennetään keskeyttämistä. Teknologiateollisuus ry ja oppilaitokset voivat näin ollen hyödyntää tutkimuksen tuloksia suunnitellessaan toimintaansa.

Lisäksi tutkimuksesta saa tietoa tiettyjen oppilaitosten par-haista käytännöistä, joita myös muut alan oppilaitokset voivat hyödyntää. Edelleen tutkimuksen tarjoamat tiedot ICT-alaa opiskelevien sekä muiden nuorten naisten mielikuvista ICT-alasta ja alan opiskelusta ovat Teknologiateollisuus ry:n, alan oppilaitosten ja muiden aiheesta kiinnostuneiden käytettävissä tutkimuksen myötä.

5. Tulokset5.1 Naisten osuus ICT-alan opiskelijoistaTässä kappaleessa tarkastellaan naisten osuutta yliopistojen (ml. teknilliset yliopistot ja korkeakoulut) ja ICT-alaan suuntau-tuneiden ammattikorkeakoulujen perustutkinto-opiskelijoista vuosina 2005-2009.

Seuraavassa esitetyt tiedot perustuvat opetusministeriön tut-kimusta varten toimittamiin tilastoihin (kesä- ja elokuu 2010), jotka taas perustuvat oppilaitosten antamiin tietoihin. Huom: ammattikorkeakoulujen osalta mukana ovat vain AMK-tutkintoa suorittavat opiskelijat, ei ammatillisia erikoistumisopintoja suo-rittavat.

4 POIKKEUKSENA TÄSTÄ KUVATAAN GETA-TUTKIJAKOULUA KOSKEVIA EROSEN (2007) TULOKSIA, KATSO 5.2.1.

Naisia, YO Naisia, AMK

2005 2006 2007 2008 2009

40 %

35 %

30 %

25 %

20 %

15 %

10 %

5 %

0 %

Kuvio 1. Naisten osuus ICT-alan kaikista tutkinto-opiskelijoista vuosina 2005-2009, yliopistot (YO) ja ammattikorkeakoulut (AMK). Lähde: Opetusministeriö.

On syytä ottaa huomioon, että nämä keskiarvotulokset sisäl-tävät huomattavaa vaihtelua molemmissa ryhmissä. Seuraavas-sa tilannetta kuvaillaan tarkemmin, ensin yliopistojen ja sitten ammattikorkeakoulujen osalta.

Tutkimuksen tulosten avulla voidaan tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti suunnitella toimenpiteitä, joiden avulla naisten rekrytointia ICT-alan opiskelijoiksi voidaan lisätä.


5.1.3 Tutkimukseen osallistuneet oppilaitoksetKuten edellä on kuvattu, naisten osuus vaihtelee ICT-alan kou-lutusohjelmissa siten, että teknisemmät opinnot vetoavat vain harvoihin naisiin, kun taas liiketaloudellisesti tms. suuntautuneet tai monitieteiset ohjelmat kiinnostavat useampia naisopiskelijoi-ta. Tämä pätee myös tutkimukseen osallistuneisiin oppilaitoksiin. Naisopiskelijoiden määrä vaihtelee näissä oppilaitoksissa noin 10–30 prosentin välillä.

Haastatelluista oppilaitosten edustajista suurin osa (8 vastaa-jaa) on sitä mieltä, että naisten osuus oman oppilaitoksen ICT-alan koulutusohjelmissa on liian vähäinen ja että naisia saisi olla enemmänkin. Seuraavassa on näiden vastaajien kommentteja:• 10–15 prosenttia on naisia näppituntumalta meidän oh-

jelmassa, ei siis kovinkaan paljon. Tietysti olisi hyvä saada lisää naisia, olisi parempi että saataisiin ryhmistä tasapuo-lisempia. (Nainen, 58 v.)

• Naisia on hyvin vähän, näkisin suotavana että voisi olla huomattavasti enemmänkin. Jostakin kertoo tämä tyttöjen vähäinen määrä tällä alalla. Jotakin olisi hyvä pystyä teke-mään, koska ei ole hyvä ilmiö. (Mies, 46 v.)

• Ollaan tunnistettu tämä tilanne, on todettu että jotain tarvitsisi tehdä. On todettu myös, että normaali luki-omarkkinointi ei riitä asiaa muuttamaan. Tilanne on siis tiedostettu, on havaittu ongelma. (Mies, 42 v.)

• En muista tarkkaa prosenttilukua, jossain 10-20 % huja-koilla. Meidän puolesta ollaan sitä mieltä, että voisi olla enemmän naisia mukana. (Mies, 52 v.)

Kaksi vastaajaa (kahdesta eri oppilaitoksesta) sen sijaan ei pidä naisten vähäistä lukumäärää ongelmana: toisen mukaan suurempi ongelma on, että koulutusohjelmaa ei tunneta eikä löydetä; toisen mukaan taas, että aloittaneet eivät valmistu. Oppilaitosten sisällä mielipiteet eivät siis välttämättä ole yhte-näisiä: muut haastateltavat samoista oppilaitoksista kuin nämä kaksi vastaajaa ovat sitä mieltä, että naisten vähäinen määrä on ongelma.

Yksi vastaaja arvioi, että tilanne oman koulutusohjelman osalta on hyvä, mutta että teknisemmin painottuneessa kou-lutusohjelmassa naisia voisi olla enemmänkin:• Tietojenkäsittelyssä ei ole välttämättä koettu ongelmaksi,

saisi olla enemmänkin, mutta ihan hyvä näin koska joka ryhmään riittää naisia. Hyvä niin, koska jossain mielessä rauhoittaa porukkaa. Tekniikan puolella voitaisiin jopa toivoa että olisi enemmän, ehkä ongelma enemmän siellä. Aika levotonta, jos on pelkkiä poikia luokalla. (Mies, 37 v.)

5.2 Naisten mielikuvat ICT-alasta ja sen opiskelusta

5.2.1 ICT-alaa opiskelevien naisten mielikuvat-Tässä kappaleessa tarkastellaan, millainen mielikuva ICT-alaa opiskelevilla naisilla on alasta ja sen opiskelusta viimeaikaisten tutkimusten mukaan. Tutkimukset on esitelty aikajärjestykses-sä julkaisuvuoden mukaan siten, että uusimmat ovat ensin.

uPDATE-kyselyt: ICT-alan opiskelijoiden mielikuvatUPDATE (Understanding and Providing Approach to Techno-logy) oli vuosina 2007-2009 toteutettu 11 maan yhteinen EU-projekti, jota koordinoi Jyväskylän yliopisto. Hankkeeseen liittyen Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnassa on selvitetty esteitä ja motivaatiotekijöitä, jotka liittyvat naisten hakeutumiseen alan opiskelijoiksi, asennemuutoksiin suhtees-sa tekniikkaan ja IT-alaan opintojen edetessä, sekä odotuksia uranäkymistä.

UPDATE-hankkeen yhteydessä toteutetun markkinoinnin kohdentamiskyselyn tarkoituksena oli selvittää, mitä kautta hakija oli saanut tietoa opiskelusta sekä mitkä tekijät vaikuttivat koulutuspaikan valintaan. Kysely toteutettiin Jyväskylän yliopis-ton Informaatioteknologian tiedekunnan tietojenkäsittelytietei-den laitoksen ja tietotekniikan laitoksen pääsykokeiden yhtey-dessä touko-kesäkuussa 2008. Kyselyyn vastasi tietotekniikan laitoksen pääsykokeissa 16 henkilöä ja tietojenkäsittelytieteiden laitoksen pääsykokeissa 94 henkilöä, joista naisia oli kaikkiaan 33 ja miehiä 77. (Siljander, 2009; Hiltunen, 2009.)

Markkinoinnin kohdentamiskyselyn perusteella sukupuolten välillä oli havaittavissa selkeitä eroja koulutuspaikan valintape-rusteissa. Koulutuspaikan maine ja hyvät työnsaantimahdolli-suudet olivat naisille huomattavasti tärkeämpiä tekijöitä kuin miehille. Näin ollen sekä Hiltunen että Siljander toteavat, että koulutuspaikan hyvää mainetta ja alan hyviä työnsaantimah-dollisuuksia kannattaa korostaa erityisesti naisille suunnatussa markkinoinnissa. Ehdottomasti tärkein tietolähde hakijoille ovat tiedekunnan ja laitosten www-sivut sekä toiseksi tärkein ystä-vät. Koska näistä voidaan suoraan vaikuttaa vain www-sivuihin, kannattaa niihin erityisesti panostaa. (mt.)

Jyväskylän yliopistossa aloittaa ICT-alan opinnot joka vuosi noin 120 kanditutkin-non opiskelijaa. Syksyllä 2007 ja 2008 toteutettiin kyselyt, joissa vastaajina olivat nämä juuri aloittaneet opiskeli-jat. Vastauksia saatiin vain 20 prosentilta aloittaneista. (Hil-tunen, 2009). Tuloksia kan-nattaa siis pitää enemmänkin suuntaa-antavina, varsinkin kun tulosten raportoinnissa ei erotella naisia ja miehiä.

Hiltusen (2009) mukaan suurin osa kyselyyn vastan-neista opiskelijoista mainitsee valinneensa ICT-alan hyvien ura-mahdollisuuksien vuoksi. Joka viides juuri aloittanut opiskelija sanoo alan kannustavan myös naisia opiskelemaan. Opiskelijat ilmoittivat odottavansa kiinnostavaa uraa ICT-alalla ja olivat kiin-nostuneita alasta, vaikka heillä ei ollutkaan alan roolimalleja perhepiirissä. Helppo sisäänpääsy ilman pääsykoetta oli myös vaikuttanut valintaan. Useimmat olivat hakeneet vain ICT-alan opintoihin. Jotkut tosin kertoivat ICT-alan olevan toissijainen valinta ja aikomus on hakea ensisijaisiin opintoihin seuraavana vuonna, eli ICT-alan opintoja saatetaan käyttää ”välivaiheena”.

Alan hyviä työnsaanti- mahdollisuuksia kannattaa korostaa erityisesti naisille.

Kuvio 4. Naisten osuus yliopistojen, teknillisten yliopistojen ja teknillisten korkeakoulujen tietotekniikan tutkinto-opiskelijoista oppilaitoksittain 2005-2009, suurimmat oppilaitokset. Lähde: Opetusministeriö.

Opetusministeriön tilaston mukaan naisten osuus tietoteknii-kan opiskelijoista on ollut viime vuosina korkein Vaasan yliopis-tossa, ja se on noussut tasaisesti vuodesta 2005 vuoteen 2008, josnkin osuus hieman laski vuonna 2009. Jyväskylän yliopistos-sa naisten osuus on noussut muutaman viime vuoden aikana. Aalto-yliopistossa (TKK) naisten osuus ICT-alan opiskelijoista nousi vuonna 2008 jo lähes neljännekseen (24 %), mutta laski taas hieman vuonna 2009. Erityisesti Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun ja sen edeltäjän TKK:n osalta on syytä muistaa, että tiedekuntien, osastojen ym. muutokset vaikeuttavat ver-tailua eri vuosien välillä.

Kaiken kaikkiaan lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huo-mioon merkittävät erot opiskelijamäärissä: suurimmissa oppilai-toksissa ICT-alan opiskelijoita on useita satoja (jopa yli 1000) kun taas pienemmissä oppilaitoksissa opiskelijoita voi olla joitakin kymmeniä. Naisopiskelijoiden määrä oppilaitoksissa vaihtelee lähes neljästäsadasta (Helsingin yliopisto vuonna 2009) alle kymmeneen. Tietojenkäsittely-/tietojärjestelmätieteen opiske-lijamäärät ovat suurempia kuin tietotekniikan.

5.1.2 AmmattikorkeakoulutAmmattikorkeakouluja, joissa järjestetään ICT-alan opetusta, on vielä suurempi määrä kuin yliopistoja. Ammattikorkeakoulujen osal-ta mukana tässä laskelmassa ovat vain AMK-tutkintoa suorittavat opiskelijat. Mikäli ammattikorkeakoulussa on aikuisille suunnat-tua AMK-tutkintokoulutusta, ovat nämä opiskelijat pääsääntöisesti mukana tarkastelussa. Sen sijaan erikoistumisopintoja tai ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat eivät ole mukana tarkas-telussa. Näissä koulutusohjelmissa naisten osuus on yleensä kor-keampi kuin perustutkinnoissa – jopa 40-50 prosenttia – mutta opiskelijoiden määrä on toisaalta huomattavasti pienempi.

Naisten osuus ICT-alan perustutkinto-opiskelijoista vaihtelee ammattikorkeakouluissa alle 10:stä noin 30 prosenttiin. Tekni-

sesti suuntautuneissa tietotekniikan koulutusohjelmissa naisten osuus on yleensä alle 10 prosenttia, liiketaloudellisesti suun-tautuneissa tietojenkäsittelyn koulutusohjelmissa naisia taas on useimmiten noin kolmannes opiskelijoista. Tämä ero selittää esi-merkiksi sen, miksi Metropolian luvut poikkeavat selvästi muista taulukossa kuviossa 5 esitetyistä prosenttiosuuksista: Metropoli-assa on vain teknisesti suuntautunut tietotekniikan linja.

Kuviossa 5 näkyvät naisten osuudet ICT-alan perustutkinto-opiskelijoista oppilaitoksittain. Kuviossa 5 mukana on selkeyden vuoksi vain viisi suurinta oppilaitosta (vuoden 2009 ICT-alan kokonaisoppilasmäärän mukaan laskettuna).

0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 %

2009

2008

2007

2006

2005

Jyväskylän yliopistoTampereen teknillien yliopisto

Aalto (TKK)Vaasan yliopisto

Naisten osuus tietotekniikan opiskelijoista

*Metropolia yhdistyi vuoden 2008 alusta, vuosilta 2005-2007 on käytetty vertailulukuina EVTEKin lukuja.**Haaga-Helia yhdistyi vuonna 2007, vuosilta 2005 ja 2006 on käytetty vertailulukuina Helian lukuja.

Kuvio 5. Naisten osuus ammattikorkeakoulujen ICT-alan perus-tutkinto-opiskelijoista oppilaitoksittain 2005-2009, suurimmat oppilaitokset. Lähde: Opetusministeriö.

Ammattikorkeakoulujen ICT-alan opiskelijamäärät ovat kai-ken kaikkiaan laskeneet vuodesta 2005. Naisten suhteellinen osuus on kuitenkin laskenut usein kokonaismäärää nopeammin. Esimerkiksi Haaga-Heliassa naisten osuus ICT-alan opiskelijoista on laskenut 38 prosentista (v. 2005) 28 prosenttiin (v. 2009), vaikka Haaga-Heliassa naisten osuus on silti vertailun korkeim-pia. Huolestuttavaa on, että kyseessä näyttää olevan laajempi trendi: kymmenestä suurimmasta ammattikorkeakoulusta peräti seitsemässä naisten suhteellinen osuus ICT-alan opiskelijoista on laskenut vuosien 2005-2009 välillä. Esimerkiksi Oulussa ja Turussa naisopiskelijoiden määrä on laskenut puoleen vertailu-aikana: vuonna 2005 molemmissa näissä oppilaitoksissa oli noin 300 naista opiskelemassa ICT-alaa, vuonna 2009 enää alle 150.

Sama suuntaus näkyy myös pienemmissä ammattikorkeakou-luissa, kuten Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakouluis-sa, joissa naisten osuus on laskenut yli 20 prosentista (v. 2005) 14 prosenttiin (Rovaniemi v. 2009) ja 9 prosenttiin (Kemi-Tornio v. 2009).

0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 %

2009

2008

2007

2006

2005

MetropoliaHaaga-Helia Oulun s. AMK

Turun AMK TAMK


24 v.). Mikkosen (2005) mukaan laitoksella onkin havaittu, että ala ei välttämättä houkuttele vastavalmistuneita naisylioppilaita, vaan päätös tulla laitokselle on usein kurssikokeilujen ja töistä saatujen kokemusten tulosta (myös Ruuska, 2002). Vastaavista tuloksista raportoi myös Salokangas (2002): DI-naisopiskelijat olivat päättäneet hakeutumisestaan tekniikan alan opintoihin yleensä DI-miesopiskelijoita myöhemmin.

Mikkonen (2005) totesi, että opintojen alkuvaiheen oh-jaukseen sekä opiskelijoiden tietoteknisiin lähtötaitoihin on kiinnitettävä selvityksen tulosten perusteella enemmän huo-miota ja ohjausta on tarjottava aktii-visesti myös koko opintokaaren ajan. Naisten opinnot etenivät laitoksel-la pääsääntöisesti hyvin, mutta ope-tuksen sukupuoli-sensitiivisyyttä tulisi tutkia tarkemmin, sillä selvitys antaa viitteitä siitä, että sukupuolten välillä oli eroja esimerkiksi lopputöiden arvostelussa. Myös opetuskulttuurin koettiin sisäl-tävän opiskelijoiden epätasa-arvoista kohtelemista. Mikkosen mukaan valmistuneiden kysely ja haastattelut antoivat viitteitä siitä, että laitoksella opiskelijan tulee sittenkin sopia ”nörttiku-vaan” pärjätäkseen opiskelussa, varsinkin ohjelmointikursseilla. Kyselyissä ja haastatteluissa erityisesti naiset kertoivat opiske-lijoiden aliarvioimisesta ja vitsailusta5, minkä Mikkonen nosti esiin viihtymisen kannalta vakavana asiana. Mikkonen kuitenkin totesi, että yleisesti ottaen valmistuneille suunnattu kysely antoi varsin positiivisen yleiskuvan opinnoista.

Mikkosen tuloksia voidaan verrata Rahkosen (2005) tulok-siin. Rahkonen (2005) tarkasteli Oulun yliopiston teknillisen tie-dekunnan naispuolisia opiskelijoita osana WomenIT-hanketta. Rahkonen huomautti, että suhteessa miesten määrään varsin moni nainen keskeyttää tekniikan opinnot jo pian aloittamisen jälkeen. Toteutuneita opintopolkuja Rahkonen tutki tilastollisen aineiston valossa. Pakollisten kurssien osalta Rahkonen totesi, ettei ennakkohypoteesin mukaisia mahdollisia ongelmia ohjel-mointikurssien, fysiikan tai työharjoittelun suorittamisen suhteen juurikaan löytynyt, lukuunottamatta joitakin ohjelmoinnin pe-ruskursseja. Johtopäätöksenä Rahkonen esitti, että projektissa saatujen tulosten perusteella teknillisen tiedekunnan naiset oli-vat suoriutuneet opinnoissaan vähintään yhtä hyvin kuin mie-hetkin. Rahkonen ei maininnut oliko tämä yllätys, mutta nosti esille fysiikan puutteellisen osaamisen ongelmana teknillisten alojen rekrytoinnin kannalta.

Tkk opiskeluympäristönä sukupuolen näkökulmastaTiina Salokangas (2002) tarkasteli TKK:ta opiskeluympäristönä sukupuolen näkökulmasta. Tutkimusaineiston keruuaikana (mar-

raskuu 2000 – helmikuu 2001) kaikkein miesvaltaisin oli tieto-tekniikan koulutusohjelma, jossa naisopiskelijoita oli vain noin 6 %. Vähän naisia oli myös sähkö- ja tietoliikennetekniikan sekä konetekniikan koulutusohjelmissa, jotka olivat tuolloin TKK:n suurimmat osastot. Kemian tekniikka oli sukupuolijakaumaltaan tasaisin ja arkkitehtuuri melko tasainen. Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma oli pieni ja TKK:n ainoa selvästi naisvaltainen koulutusohjelma.

Seuraavassa kuvataan lyhyesti Salokankaan (2002) keskeisiä tuloksia, erityisesti tarkasteltuna tietotekniikan sekä sähkö- ja tietoliikennetekniikan opiskelijoiden osalta. Kiinnostavaa Salo-kankaan tuloksissa on muun muassa se, että DI-opiskelijoita keskenään verrattaessa naisopiskelijat olivat tyytyväisempiä TKK:n ilmapiiriin kuin miesopiskelijat. Sähkö- ja tietoliikenne-tekniikan opiskelijoissa tämä ero oli selkeä, kun taas tietotek-niikan opiskelijoissa vastaavaa ei voitu havaita. Lisäksi naiset olivat molemmilla osastoilla miehiä tyytyväisempiä vallitsevaan sukupuolijakaumaan. (Mt.)

Tietotekniikkaa opiskelevat miehet ja naiset kokivat tasa-arvon toteutuvan hyvin omalla osastolla, mutta naiset suhtau-tuivat miehiä pessimistisemmin siihen, miten tasa-arvo toteu-tuu omalla ammattialalla. Tietotekniikan opiskelijat kokivat kuitenkin ammattialansa tasa-arvon paremmaksi kuin muut. Toisaalta tietotekniikkaa opiskelevat miehet olivat hieman nai-sia tyytyväisempiä tasa-arvon toteutumiseen opiskelijaelämäs-sä. Naiset olivat kokeneet syrjintää miehiä selvästi useammin, mutta toisaalta esimerkiksi tietotekniikkaa opiskelevat naiset kokivat myös hyötyneensä sukupuolestaan miehiä useammin6. Työharjoittelupaikan saanti oli tietoja sähkötekniikkaa opiske-leville miehille helpompaa kuin naisille, ja miehet myös pitivät työharjoittelua hieman hyödyllisempänä kuin naiset. Edelleen miehet olivat hieman naisia varmempia siitä, että saavat työ-paikan opiskelujen jälkeen. Salokangas (2002) huomautti, että monissa avoimissa vastauksissa haluttiin korostaa, ettei tasa-arvo-ongelmia esiinny TKK:lla, vaan pikemminkin ennen TKK:a koulumaailmassa ja TKK:n jälkeen työelämässä. (Mt.)

Salokangas (2002) totesi, että valtaosa naisopiskelijoista kannatti naisten osuuden lisäämistä TKK:n opiskelijakunnas-sa, joskin aineistosta erottuivat naiset, jotka halusivat säilyttää naisten vähemmistöaseman ennallaan TKK:ssa eivätkä pitäneet naisten määrän kasvattamista opiskelijoista hyvänä ajatukse-na (19 % DI- naisopiskelijoista). Sukupuolesta hyötyminen ja miesopiskelijoiden pitäminen naisopiskelijoita reilumpina selit-tivät vähemmistöaseman säilyttämishalua. (Mt.)

Salokankaan (2002) mukaan keskeisiä tuloksia olivat, että naisilla isän ”teknisyys” ja äidin koulutus olivat vaikuttaneet TKK:uun hakeutumiseen. Jälkimmäinen viittaa äidin suureen vaikutukseen tyttären asenteisiin matematiikkaa kohtaan, edelli-nen taas isän rooliin tekniikkaan tutustuttajana. Koska kaikkien tyttöjen isät eivät kuitenkaan ole tekniikan alalta, Salokangas pohti miten heidät saataisiin kiinnostumaan tekniikasta. Tu-

5 VITSAILU JA MUU HIENOVARAINEN SYRJINTÄ TEKNISIÄ ALOJA OPISKELEVIA NAISIA KOHTAAN NOUSI ESIIN MYöS WOMENG-HANKKEEN TULOKSISSA, MUTTA TÄMÄ EI SUOMESSA TUNTUNUT OLEVAN MERKITTÄVÄ ONGELMA (POURRAT, 2005).6 VASTAAVIA TULOKSIA ILMENI MYöS WOMENG-TUTKIMUKSESSA (POURRAT, 2005) JOSKIN MAIDEN VÄLILLÄ OLI SUURIA EROJA.

Opetuskulttuurin koettiin sisältävän opiskelijoiden epätasa-arvoista kohtelemista.

Opetusta ja ohjausta pidettiin hyvinä, mutta jotkut kurssit tun-tuivat oletettua vaikeammilta. (Mt.)

UPDATE-hankkeen yhteydessä tutkittiin myös opintojen loppuvaiheessa olevia opiskelijoita, mutta tämän aineiston analyysi on vielä kesken eikä tulosten tarkastelussa ole eroteltu miehiä ja naisia.

Alustavien tulosten perusteella useimmat opiskelijat ovat hakeutuneet ICT-alalle oman kiinnostuksen perusteella. Hyvät työmahdollisuudet ja hyvä palkkaus ovat myös tärkeitä vaikutti-mia. Vain kolme vastaajaa (78:sta) ilmoitti, että perhe tai ystävät olivat rohkaisseet hakemaan alalle. (Hiltunen, 2009.)

Useat loppuvaiheen opiskelijat valittivat ohjauksen puutet-ta. Suurin osa oli tavannut opintojen ohjaajan vain kerran-pari opintojensa aikana eikä 39 % vastaajista ollut koskaan tavannut opintojen ohjaajaa. Kaksi kolmesta vastaajasta oli tyytymättömiä opintojensa etenemiseen, usein työnteon tai muiden elämän-tilanteiden vuoksi. Noin 60 % vastaajista ilmoitti, että heillä

on jo koulutustaan vastaava työpaikka. Osa vastaajista toivoi parempia etäopiskelu-mahdollisuuksia. Jopa puo-let vastaajista oli sitä mieltä, ettei pro gradu -työn pitäisi olla pakollinen, perustellen tätä mm. sillä ettei työelä-mä vaadi lopputyön suorit-tamista. (Hiltunen, 2009.)

Muutama opintojen lop-puvaiheessa ollut vastaaja kertoi kokeneensa syrjintää sukupuolensa vuoksi opin-tojen aikana, mutta ettei tämä ollut vakavaa. Hil-tunen (2009) pahoittelee,

etteivät vastaajat selostaneet asiaa tarkemmin. Edelleen Jyväskylän yliopistossa on selvitetty ICT-alan opin-

tojen keskeyttämistä. Myös tämän aineiston tarkempi analyysi on vielä työn alla, mutta joitakin alustavia tuloksia on esitetty (Hiltunen, 2009). Kaikkiaan 42 opiskelijaa vastasi kyselyyn, näis-tä 9 vastaajaa oli naisia (21 %). Useimmat varhaisessa vaiheessa keskeyttäneistä naisista ilmoittivat, että kokevat ICT-alan olevan itselleen väärä. Myöhemmin keskeyttäneet naiset jättivät opis-kelun yleensä työnteon vuoksi, tosin jotkut mainitsevat myös perheeseen liittyviä syitä. Useimmilla keskeyttäneillä opiskelijoil-la, sekä miehillä että naisilla, näyttääkin olevan vaikeuksia yh-distää työura ja opiskelu. Hiltunen (2009) toteaa, että opintojen ohjausta näyttää olevan syytä tehostaa. Lisäksi tulisi kehittää etäopiskelumahdollisuuksia.

WomEqual: Tekniikan alan tutkijanaisetWomEqual-projektin yhteydessä Milla Eronen (2007) tutki GETA-tutkijakoulussa (Graduate School in Electronics, Telecommu-nications and Automation) eli tekniikan alan väitöskirjatyötä tekeviä naisia laadullisella tutkimuksella. Erosen mukaan tutkija-naiset olivat pääasiassa tyytyväisiä työyhteisöönsä ja suurin osa haastatelluista piti työskentelystä nykyisessä työyhteisössään.

Suurin osa haastatelluista oli vähemmistöasemassa sukupuolen-sa suhteen. Tutkijanaiset kokivat, että sukupuolella oli vaikutus-ta työyhteisön ilmapiiriin. Osa viihtyi paremmin miesvaltaisessa joukossa, kun taas osa olisi halunnut työpaikalleen lisää naisia. Eronen tulkitsee, että opiskeluajoista lähtien miesvaltaisessa ym-päristössä pärjääminen opettaa tavoille tai auttaa kasvattamaan niin sanotun kovan nahan.

Tutkimukseen haastatellut tutkijanaiset (Eronen, 2007) eivät henkilökohtaisesti kokeneet tulleensa syrjityiksi sukupuolen-sa takia, vaikka suurin osa olikin kokenut jossakin vaiheessa uraansa epätasa-arvoista kohtelua, kuten tytöttelyä. Osa koki sukupuolestaan olevan ennemminkin hyötyä miesvaltaisella alalla, esimerkiksi massasta erottautumisessa. Muutamilla oli kuitenkin kokemuksia siitä, että he joutuivat jatkuvasti todis-tamaan olevansa yhtä hyviä tekniikan alan tutkijoita kuin mie-het. Erosen mukaan yllättävintä ja osittain myös huolestuttavaa on, että kahdella haastateltavalla (seitsemästä) oli kokemuksia suomalaisista miespuolisista opiskelutovereista, jotka olivat il-moittaneet, että naiset ja tekniikka eivät välttämättä sovi yh-teen. Eronen huomattaa tämän kertovan, kuinka tiukassa tietyt ennakkoluulot ja -asenteet ovat myös tasa-arvoisena pidetyssä suomalaisessa kulttuurissa.

Huolimatta siitä, että haastatellut tutkijanaiset eivät tunte-neet kohdanneensa syrjintää, he olivat vahvasti sitä mieltä, että hyvä veli -verkostoilla on omat vaikutuksensa myös heidän tule-vaisuuteensa. Esimerkkinä haastatellut käyttivät naisten vähäistä määrää yliopistojen professorin viroissa. Miesverkostojen vasta-painoksi he toivoivat naisten määrän kasvua teknologia-aloilla, jolloin mahdollisesti myös miesten verkostojen vaikutusvalta vähenisi ja naiset pääsisivät vaikutusvaltaisille paikoille. Tällöin myös naisesikuvien määrä kasvaisi, mikä osaltaan parantaisi myös tyttöjen mielikuvia tekniikan alasta. Tällöin tytöt saattai-sivat valita tekniikan alan uravaihtoehdoksi nykyistä useammin. (Eronen, 2007.)

WomenIT: Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteen opiskelijoiden opintopolut ja kokemukset opiskelustaHeli Mikkonen (2005) tutki WomenIT-projektin yhteydessä Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen opiskelijoita sukupuolen näkökulmasta. Mikkosen mukaan tietojenkäsitte-lytieteiden laitos on ollut alusta asti miesvaltainen, eikä nopea kasvukaan ole nostanut naisten määrä opiskelijoissa tai henkilö-kunnassa. Projektin toteutusaikana (2001-2005) naisten osuus perusopiskelijoiden sisäänotosta oli noin 20 %. Tietoa koottiin tilastojen (esim. opintosuoritus- ja valmistumistilastot), kyselyjen (uusille ja valmistuneille opiskelijoille) ja joidenkin haastattelujen avulla. Tutkimuksen kohteena olivat sekä nais- että miesopis-kelijat. (Mt.)

Opintoviikkojen ja läsnäoloilmoitusten perusteella ei ollut ha-vaittavissa eroa keskeyttäneiden määrässä, joskin oli nähtävissä että naisista suhteellisesti suurempi osa keskeytti heti opintojen alussa kun taas miehillä keskeyttäminen jakaantui tasaisemmin eri vaiheisiin opintoja. Keskeyttäneet olivat usemmiten nuoria naisia (mediaani 21 v.) kun taas valmistuneet naisopiskelijat oli-vat olleet opintojaan aloittaessaan hieman vanhempia (mediaani

Joka viides juuri aloittanut opiskelija sanoo alan kannustavan myös naisia opiskelemaan.


uPDATE-tutkimuksen tuloksia: 17-19 -vuotiaiden asenteetUPDATE (Understanding and Providing Approach to Technology) -projektiin liittyen Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelytieteen tiedekunnassa selvitettiin laajasti naiset ja ICT -aiheisia kysymyk-siä. Seuraavaksi esitellään valikoidusti niitä UPDATE-tutkimuksen tuloksia, jotka koskevat 17-19 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien mielikuvaa ICT-alasta (asennekysely). Tämän ikäryhmän edustajia eli 17-19 -vuotiaita oli tutkimuksen aineistossa eniten (N=322, joista naisia on 241 ja miehiä 81). Tutkimuksen aineisto on kerätty syksyllä 2007 ja keväällä 2008. (Siljander, 2009; myös Hiltunen, 2009).

Siljanderin (2009) mukaan tarkastellun ikäryhmän naisista 87 % pitää IT-alaa arvostettuna ammattina, miehistä tätä mieltä on 78 %. Edelleen naisista 85 % uskoo, että IT-alan ammat-tilaisille löytyy työpaikkoja (miehistä 78 %) ja liki 75 % nuorista naisista on sitä mieltä, että alalla on tarjolla monipuolisia töitä (miehistä 73 %).

Siljander (2009) painottaa, että sekä nuoret miehet että naiset ovat vakuuttuneita siitä, että sukupuolia kohdellaan tasavertaisesti IT-alalla. 17–19 -vuotiaista naisista tätä mieltä oli 59 % ja miehistä 73 %. Eri mieltä tasa-arvoisesta kohtelusta oli noin 10 prosenttia naisista samoin kuin mie-histä, kun taas naisista liki kolmannes vastasi ”ei puolesta eikä vastaan”.

Siljander (2009) huomauttaa, että naisilla on miehiä vahvempi luottamus siihen, että IT-alalta saa hyväpalkkaisen työpaikan. 17-19 -vuotiaista naisista tätä mieltä on 68 % ja miehistä 58 %. Kuitenkin naisista vain 21 % hakisi opiskelemaan IT-alaa saadakseen hyvän työpaikan (miehistä 38 %). Jopa 44 % nuorista naisista on sitä mieltä, ettei hakisi opiskelemaan IT-alaa saadakseen hyvän työpaikan, kun miehistä tätä mieltä on vajaa viidennes. ”IT-alan tarjoamaan hyvään palkkaan kyllä uskotaan mutta IT-alan tarjoamaa työtä ei koeta niin houkuttelevaksi, että sinne voitaisiin itse hakea. Pelkkä hyvä palkka ei ole riittävä houkutin IT-alalle hakeutumiseen”, Siljander toteaa (mt: 64).

Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että 17–19 -vuotiaista naisista jopa 60 prosenttia on sitä mieltä, ettei kokisi oloaan kotoisaksi IT-alalla (miehistä tätä mieltä on 22 %). Vain alle viidennes nuorista naisista uskoo, että kokisi olonsa kotoisak-si alalla, kun nuorista miehistä tätä mieltä on lähes puolet. Edelleen naisista alle puolet (44 %) on sitä mieltä, että IT-ala kannustaa naisia opiskelemaan, kun miehistä tätä mieltä on 58 %. Eri mieltä väittämän kanssa on joka viides vastannut nainen. Niistä naisista, joiden mielestä IT-ala kannustaa naisia opiskelemaan alaa, noin 67 % kokisi myös olonsa kotoisaksi alalla. Siljander (2009) esittääkin tulosten perusteella, että jos naisilla on perusluottamus siitä, että IT-ala on naismyönteinen, on IT-alalle helpompi ajatella hakeutuvansa.

Siljander (2009) tiivistää kirjallisuudessa esiin nousseet ongel-mat kolmeen hypoteesiin, joiden paikkansapitävyyttä hän testaa UPDATE-tutkimuksen aineistolla (voimaan jäävät hypoteesit on merkitty tässä kursiivilla):1. Oppilailla on negatiivisia stereotypioita alasta2. Alalla ei uskota olevan riittävästi hyväpalkkaista työtä tarjolla3. IT-alaa ei koeta kiinnostavana oppilaalle.

Kirjallisuuden perusteella syyt naisten vähäiseen hakeutumi-seen alalle poikkeavat edellä luetelluista yleisistä syistä. Myös seuraavat hypoteesit pohjautuvat kirjallisuuteen (voimaan jäävät hypoteesit on merkitty tässä kursiivilla):4. Naiset pitävät IT-alaa nörttimäisenä5. Naisten kiinnostuksen kohteet ovat muualla6. IT-alan uramahdollisuuksia pidetään huonoina7. Naisten itseluottamus tietokoneiden kanssa on huono.

Siljander (2009) toteaa, että yllätyksellisesti mo-net näistä hypoteeseista eivät näytä olevan ongelma Jyväskylän yliopiston Informaatioteknologian tiede-kunnan kannalta. Hypoteesit 2, 4, 6 ja 7 kumoutuvat aineiston perusteella. Sen sijaan hypoteesit 1, 3 ja 5 jäävät voimaan. Negatiivisiin stereotypioihin kuuluva ”nörttiala”-mielikuva ei aineiston perusteella pidä paikkansa: esimerkiksi 17-19 -vuotiaista naisista vain vajaa viidennes pitää IT-alaa nörttimäisenä . Siljan-der huomauttaa, että vastausten perusteella naisten kiinnostuksen kohteet ovat pääosin jossakin muualla. ”Naiset kyllä arvostavat IT-alaa, mutta eivät esimerkik-si kokisi oloaan kotoisaksi IT-alalla, eivätkä suunnittele alalle hakeutumista” (mt: 88). Aineiston perusteella ei kuitenkaan voida arvioida, mihin naisten kiinnostus suuntautuu.

uPDATE-tutkimuksen tuloksia: aloittamatta jättäneiden mielikuvatJyväskylän yliopistossa on huolestuneena todettu, että osa hake-neista ja hyväksytyistä opiskelijoista ei aloita ICT-alan opintojaan. Näitä opiskelijoita lähestyttiin kahdella kyselyllä vuosina 2007 ja 2008. Kyselyihin vastasi yhteensä 47 opiskelijaa, joista 16 oli naisia. (Hiltunen, 2009.) Vaikka vastausprosenttia ei mainita, kannattaa tuloksia pitää lähinnä suuntaa-antavana vastaajien vähäisen määrän vuoksi.

Aloittamatta jättäneiden opiskelijoiden mielikuvat tyypillises-tä ICT-alan opiskelijoista vaihtelivat, mutta pääasiassa mieliku-vat voitiin jakaa kahteen ryhmään: 1) hieman epäsosiaalinen, rasvatukkainen mies joka ei osaa selittää normaaleja asioita mutta kertoo hetkessä kaiken jostain ”bugeista kerneleissä”, tai 2) ehkä noin 20-35 -vuotias mies tai kuka tahansa joka on kiinnostunut alasta, hieman nörtti, hyvätuloinen ja kiinnostunut teknologiasta. Tärkeimpinä motivaatiotekijöinä hakeutumiseen ICT-opintoihin naispuoliset vastaajat mainitsivat suosiollisen kil-pailutilanteen, laajat opiskelumahdollisuudet ja kaupungin hy-vän maineen. Miehillä puolestaan toiseksi tärkein syy hakeutua ICT-alan opintoihin oli aiheen kiinnostavuus. (Hiltunen, 2009.)

Opintojen aloittamatta jättämisen syyt liittyvät Hiltusen (2009) mukaan opittuihin käyttäytymismalleihin, negatiivisiin

Naisten itseluottamus tietokoneiden kanssa on

huono.

losten perusteella tyttöjen kannustaminen kotona ja koulussa matematiikan pariin ja jonkinlainen elävä kosketus tekniikkaan mahdollisimman varhain saattavat lisätä naisten hakeutumista alalle. Myös koulutusohjelman sisällöllä on merkitystä: informaa-tioverkostojen koulutusohjelma vastaa sisällöltään tietotekniik-kaa, mutta sitä on markkinoitu tietotekniikkaa humaanimpana ja monipuolisempana. Koulutusohjelmaan onkin hakeutunut huomattavasti enemmän naisia kuin tietotekniikan ”perintei-seen” ohjelmaan. (Mt.)

5.2.2 Opiskeluikäisten naisten mielikuvatMillainen mielikuva opiskeluikäisillä naisilla yleensä on ICT-alasta? Kuinka kiinnostavana alaa pidetään? Tässä kappaleessa esitetään vastauksia näihin kysymyksiin viimeaikaisten Suomessa toteutettujen tutkimusten ja selvitysten valossa.

Graduates 2010: tekniikan ja luonnontieteen naisopiskelijoiden kiinnostus ICT-alaa kohtaanT-Median toteuttamassa Graduates 2010 -tutkimuksessa on sel-vitetty opiskeluikäisten naisten työnantajan valintaa ja mielikuvia potentiaalisista työnantajista. Tätä tutkimusta varten tutkijan käyttöön toimitettiin kaksi erillisraporttia, joissa tarkastellaan tekniikan ja luonnontieteen akateemisia naisopiskelijoita (Sal-minen-Kultanen, 2010a) sekä tekniikkaa tai luonnontieteitä ammattikorkeakouluissa opiskelevia naisia (2010b). ICT-alaa

opiskelevia naisia oli otoksessa liian vähän jotta tilastollista tar-kastelua olisi voitu tehdä riittävällä luo-tettavuudella.

Tekniikkaa tai luon-nontieteitä yliopistos-sa tai korkeakoulussa opiskelevien naisten joukossa (N=433) on jonkin verran enem-män turvallisuusha-kuisiksi luokiteltuja vastaajia kuin kaikissa vastaajissa (N=8479) keskimäärin. Turval-lisuushakuisiksi itse-ään kuvailee noin 70 % tekniikan ja luon-nontieteen akateemi-sista naisopiskelijoista. Tämä ilmenee myös siinä, että kun kaikista

vastaajista itseään kuvailee riskihaluisiksi liki neljännes, teknii-kan ja luonnontieteen opiskelijanaisista näin tekee vain 14 %. Suosikkityönantajiksi ryhmän vastaajat nostavat VTT:n ja valtion, näitä pitää kiinnostavina lähes puolet vastaajista. Kymmenen suosituimman työnantajan joukkoon nousee kaksi ICT-alan yri-tystä: Nokia (sijalla 3) ja Google (sijalla 9). Kahdenkymmenen suosituimman joukkoon mahtuu vielä IBM (16.). Toimialoista

kiinnostavin on energia ja luonnonvarat, josta on kiinnostunut 56 % tämän ryhmän vastaajista kun taas tietotekniikasta/IT:stä toimialana on kiinnostunut 30 % ja tietoliikenne- tai telekom-munikaatioyrityksistä vain 21 %. (Salminen-Kultanen, 2010a.)

Tekniikkaa tai luonnontieteitä ammattikorkeakoulussa opis-kelevien naisten joukossa (N=193) on huomattavasti enemmän turvallisuushakuisiksi luokiteltuja vastaajia kuin kaikissa vastaa-jissa (N=8479) keskimäärin. Samoin kuin akateemisista teknii-kan ja luonnontieteen naisopiskelijoista, turvallisuushakuisiksi itseään kuvailee noin 70 % tekniikan ja luonnontieteen am-mattikorkeakouluopiskelijoista ja riskihaluisiksi puolestaan vain 15 %. (Salminen-Kultanen, 2010b.)

Suosikkityönantajat ovat selvästi ICT-painotteisempia kuin akateemisilla naisopiskelijoilla: yli 40 prosenttia pitää kiinnos-tavina Nokiaa (sijalla 2), Googlea (3.) ja Microsoftia (4.), vaikka valtio onkin suosituin. Kahdenkymmenen suosituimman jouk-koon mahtuvat vielä HP (6.), IBM (10.), Nokia Siemens Net-works (12.) ja Fujitsu Services (15.). Toimialoista kiinnostavin on insinööritoimistot, mutta toisin kuin akateemiset tekniikan ja luonnontieteen naisopiskelijat, lähes puolet (47 %) ammat-tikorkeakoulussa opiskelevista ilmoittaa, että tietotekniikka/IT kiinnostaa, ja tietoliikenne/telekommunikaatioyrityksetkin kiinnostavat yli 40:tä prosenttia. (Salminen-Kultanen, 2010b.)

Työnantajamielikuvat 2010Talentumin toimeksiantama tutkimus työnantajamielikuvista toteutettiin vuonna 2010 jo 14. kerran. Tutkimuksen toteutti KuulasMillwardBrown, joka toimitti lisäajoja tätä tutkimusta varten (Tervonen, 2010). Mielikuvatutkimuksen tavoitteena on selvittää suomalaisten opintojensa loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden sekä ylempien toimihenkilöiden mielikuvia eri yri-tyksistä ja niiden houkuttelevuutta työnantajana. Eri toimialoista tekniikan opiskelijoita kiinnostavat eniten tutkimus, tuotekehi-tys ja teknologiateollisuus, mutta myös kunnat, kaupungit ja valtio (Raunio, 2010a). Kaikkia opiskelijoita tarkasteltaessa viisi houkuttelevinta työantajaa ovat Nokia, valtio, Kone, Fortum ja Google. Teknologiateollisuus taas on teknisen alan ylempiä toimihenkilöitä eniten houkutteleva ala, sitä seuraavat kaupan ala ja energia. (Raunio, 2010a.)

Kun tarkastellaan nimenomaan ICT-alaa ja erikseen miehiä ja naisia, voidaan havaita sukupuolten välillä tiettyjä eroja. Työssä olevista eli ylemmistä toimihenkilöistä ICT-konsultointia pitää mieluisena toimialana 17 prosenttia miehistä ja 12 prosenttia naisista. Samoin ICT/telekommunikaatio viehättää alana 16 pro-senttia miehistä ja 12 prosenttia naisista. Teknologiateollisuuden osalta prosenttiluvut ovat kauempana toisistaan: miehistä 38 % ja naisista 27 % pitää alaa houkuttelevana. (Tervonen, 2010.)

Opiskelijoiden osalta alojen houkuttelevuudessa on vielä mer-kittävämpiä eroja. Teknologiateollisuus kiinnostaa toimialana jopa yli puolta miehistä (55 %) kun taas naisista vain joka neljäs (23 %) pitää toimialaa mieluisana. ICT-konsultoinnin ja ICT/telekommunikaation osalta voidaan myös havaita huomattava ero sukupuolten välillä: miehistä joka neljäs (24 %) pitää näitä aloja houkuttelevina, naisista alle 10 prosenttia (8 % ja 7 %). (Tervonen, 2010.)

Kymmenen suosituimman työnantajan joukkoon nousee kaksi ICT-alan yritystä: Nokia (sijalla 3) ja Google (sijalla 9).


ala ole missään saippuoissa tai muussa esillä, ehkä vähän tylsää ettei saisi hyvää draamaa? (Nainen, 44 v.)

• Sen jälkeen kun ovat tänne tulleet, ei ole enää väärää käsi-tystä, mielikuva on muodostunut jo kun tänne on eksynyt. Pikemminkin he yllättyvät siitä, ettei ole pelkkää numeron vääntämistä, paljon suunnittelua ja ihmisten kanssa yhteis-toimintaa, paljon haastattelemista. Laaja kirjo ammattiteh-täviä joihin voi mennä, antaa perusvalmiudet siihen että voi valita homman johon parhaiten sopii. (Mies, 46 v.)

Muutama vastaaja luokittelee (nais)opiskelijoita eri ryhmiin:• Fiilispohjalta vastattuna arvioisin, että on kahta lajia

tyttöjä. Toisaalta on selkeästi niitä, jotka ovat teknisesti orientoituneita ja valinneet että tämä ala kiinnostaa (esim. matikka sujunut hyvin koulussa tai poikaystävän kautta on herännyt kiinnostus) ja toisaalta niitä jotka ovat vain ajautuneet meille, ehkä jopa tietämättä mistä on oikeasti kysymys. Voi olla aika rankka kokemus näille kun aloitta-vat. (Nainen, 44 v.)

• Kolmeen leiriin jakautuvat ICT-alan naisopiskelijat: yksi tietää että on minun juttuni, toinen tuumii että kyllähän tämä sujuu, ja kolmas miettii että pitäisikö sittenkin vaih-taa. (Mies, 42 v.)

• Osalla hyvin realistinen kuva, osa taas uskoo että tietävät jo kaiken ja haluavat vain tutkinnon. Jotkut tulevat op-pimaan, kun eivät ole olleet tietokoneiden kanssa teke-misissä. Tyypillisesti ne, jotka osaavat mielestään kaikesta kaiken ovat miespuolisia, naiset ehkä realistisempia sen suhteen mitä sanovat osaavansa. Meillä periaatteena on, ettei tarvitse jo osata tullakseen tänne. Yritetään painot-taa, että tietotekniikan osaamisesta ei ole kenellekään haittaa työelämässä. (Nainen, 40 v.)

Ylläolevaa lukiessa on syytä huomata, että kyseessä on kom-menttityyppien luokittelu enemmän kuin vastaajien: saman vas-taajan eri kommentit on saatettu luokitella eri ryhmiin.

5.3 Toimenpiteet oppilaitoksissaOppilaitoksista kysyttiin, millaisia toimenpiteitä niissä on tehty, ja aiheeseen perehdyttiin myös julkaistujen dokumenttien ja web-sivujen avulla. Toimenpiteet jaettiin kirjallisuudessa ehdotettujen hyvien käytäntöjen perusteella kolmeen ryhmään: rekrytointiin liittyvät toimenpiteet, naisten tukeminen opiskelujen aikana, ja opintojen keskeyttämisen vähentämiseen liittyvät toimenpiteet.

Aluksi muutamien haastateltavien kommentteja siitä, miksi olisi hyvä jos alan opiskelijoiksi tai alalle yleensä saataisiin lisää naisia:• Henkilökohtainen käsitys on, että alalta löytyy monia

työtehtäviä joihin naiset sopivat paremmin, koska tehtä-vät vaativat tietynlaista tarkkuutta kuten ohjelmoinnissa vaikka skriptien tekemisessä tai tietokantasuunnittelussa. Tietyssä ikävaiheessa tytöillä on enemmän tarkkuutta kuin pojilla, tämä lienee fakta. Luovuuden näkökulmasta: www-suunnittelu ja tällainen tekeminen, saattaisivat aivan hyvin soveltua tytöille siinä missä pojillekin. (Mies, 46 v.)

• Olisi normaalimpi opiskeluympäristö jos on riittävästi naisia, ja tottuisi toimimaan normaalissa työympäristössä jossa kuitenkin on naisiakin. (Mies, 37 v.)

Tutkimuksen taustaoletusten valossa yllättävää on, että kuu-desta tutkimukseen osallistuneesta oppilaitoksesta vain puolet eli kolme tällä hetkellä aktiivisesti kohdistaa toi-menpiteitä nimenomaan naisiin. Yksi oppilaitos on lisäksi aikaisemmin tehnyt tällaisia toimenpiteitä, mutta oppilaitoksen edustajan mukaan niiden vaikuttavuus on ollut huono.

Myös yksi niistä vastaajista, jonka oppilaitoksessa on panos-tettu naisiin, pohtii että hankkeiden pitkäaikaiseen vaikuttavuu-teen ei aina ehkä kiinnitetä riittävästi huomiota:• Hankkeita on tehty erillisrahoilla ja tekijät ovat olleet ulko-

puolisia projektityöntekijöitä joten eivät ole olleet sidoksissa organisaation arkipäivään. Projektityöntekijällä ei ole mah-dollisuutta tai valtaa tuoda uusia asioita. (Nainen, 54 v.)

5.3.1 Rekrytointiin liittyvät toimenpiteetJyväskylän ylopiston informaatioteknologian tiedekunnassa on panostettu rekrytointiin ja kiinnitetty erityistä huomiota myös naisten rekrytointiin. Toimenpiteitä on kuvattu kahdessa julki-sesti saatavilla olevassa dokumentissa (Hiltunen, 2009; Siljander, 2009). Näiden dokumenttien mukaan laajat rekrytointitoimenpi-teet ovat onnistuneet, sillä naisia on hakenut enemmän opiskeli-joiksi ja naisia on myös aloittanut enemmän laitoksella. Tulokset näkyvät myös opetusministeriön tilastoissa (katso 5.1.1).

Myös TKK:n (nykyisin Aalto-yliopisto) ja Oulun yliopiston hankkeita on kuvattu aikaisemmassa kirjallisuudessa. Suosituksia on kerätty Tina-projektin sivuille (tkk.tina.fi) sekä WomEqual ja WomenIT-projektien julkaisuihin (esim. Teräs, 2005). Hankkei-siin kuulunut Naistenpäivän tilaisuus TKK:lla on jäänyt pysyväksi käytännöksi. Näiden dokumenttien mukaan toimenpiteet ovat olleet onnistuneita, mutta monien käytäntöjen jatkumisesta ja pitkäaikaisesta vaikuttavuudesta ei ole varsinaisesti toteutettu seurantaa tai arviointia.

Seuraavassa oppilaitosten edustajien kommentit nykyisistä toimenpiteistä on jaettu sen mukaan, tehdäänkö erityisesti nai-siin kohdistuvia toimenpiteitä vai ei.

Oppilaitokset, joissa naisten rekrytointiin on kiinnitetty eri-tyistä huomiota:• Sen jälkeen kun on lähdetty uudella asenteella, on tullut

selvästi enemmän hakijoita ja enemmän naisia. A) Ihan ensimmäisenä lähdettiin kehittämään portaalia,

sieltä löytyy sekä opiskelijoiden tarinoita että meiltä val-mistuneiden uratarinoita. Löydettiin ehkä yllävän paljon

stereotypioihin tai vääristyneisiin mielikuviin alasta. Vastaajat mainitsevat seuraavia syitä: • Kiinnostuksen puute, ala ei ole riittävän kiinnostava tai

omat kiinnostuksen kohteet muualla• Vain varalla, hakenut vain kaiken varalta myös ICT-opintoihin• Työnsaantimahdollisuuksien puute• Ala ei ole ihmisläheinen.

5.2.3 Haastateltujen näkemykset naisten mielikuvistaMuutama haastatelluista on vahvasti sitä mieltä, että naisilla yleensä on hyvin stereotyyppinen kuva alasta, mikä on vaikut-tanut rekrytointitoimenpiteisiin (ks. 5.3.1). Nämä näkemykset heijastuvat sitten heidän mielestään myös alan opiskelijoiden näkemyksissä. Haastateltavien kommentteja:• Olen ihmetellyt sitä, miten mielikuvat ei vielä ole muuttu-

neet, en ehkä yllättynyt mutta vähän pettynyt. Tänään ei kuule niitä kertomuksia että on ajautunut alalle: ”ei mis-sään nimessä, ei minun juttuni”, [tätä kuulee enemmän]. (Mies, 42 v.)

• Olen miettynyt monta kertaa sitä, onko ala sen tyyppinen, että luo stereotypioita siitä minkälainen on tyypillinen tietojenkäsittelyn opiskelija. Aikaisemmin ainakin pidettiin pipopäisenä nörttinä, pipo vedetty syvälle silmien eteen, muuta ei juuri näe kuin työaseman... Jollakin tavalla tun-tuu, että osalla opiskelijoista on väärä mielikuva. / Mieli-kuva voi olla vaikuttavampi kuin faktatieto ja mielikuvia on hyvin vaikea muuttaa. Miten voitaisiin vaikuttaa mie-likuviin, ennakkokäsityksiin ja stereotypioihin siitä, mitä ala voisi olla. Esim. yritysvierailujen kautta olen hakenut esimerkkejä naisista, jotka päässeet pitkälle urallaan ja tekevät hyvin erilaisia tehtäviä. (Mies, 46 v.)

• Suurin ongelma on, että nähdään todella nörttimäisenä, pitsan ja kokiksen voimalla yksin pimeässä työhuoneessa koodaamista. Aina tulee kommentteja, että ei kiinnosta koska halutaan olla enemmän ihmisten kanssa tekemissä. Mielikuva jostain 1980-luvulta. (Nainen, 40 v.)

Kaksi vastaajaa taas painottaa, ettei sukupuolella ole niinkään

merkitystä, vaan työkokemuksella: jos työkokemusta on, on opiskelijalla huomattavasti parempi ja realistisempi kuva alasta kuin niillä, joilla kokemusta ei ole. • Ensimmäinen ajatus on, ettei ole eroa onko nainen vai

mies tällä alalla opiskelijana ellei ole työkokemusta: epä-varmuutta on silloin siitä, onko oikealla alalla ja pitäisikö olla teknisesti pätevöitynyt, pitäisikö osata puhua alan teknistä kieltä yms. Näitä löytyy molemmista. Naisissa on kyllä enemmän sellaisia, joilla ei niin ole paljon alan työ-kokemusta. Jotain tehtäviä on tehty, projekteja ja muita mutta eivät ole varmoja oliko tämä ICT-alaa. Pätevyyttä voi olla minun mielestäni, mutta jos työkokemus puuttuu niin epäröidään. Suurempi osa on kuitenkin niitä, joilla ei ole mitään isoa ongelmaa. (Mies, 42 v.)

• En erottaisi tässä miehiä ja naisia, riippuu siitä onko koke-musta alasta. (Nainen, 58 v.)

Kaksi vastaajaa miettii, että ala mielletään maskuliiniseksi:• Aikaisempaan verrattuna väittäisin, että 2000-luvulla ym-

märrys on parantunut siitä mitä työtehtäviä on. Joku hidaste on, että mielletään insinööritieteeksi ja mas-kuliiniseksi. (Mies, 52 v.)

• Ikävä kyllä IT-ala mielletään kauhean miehiseksi alak-si, kaikki on tapahtunut kovasti miesten ehdoilla, nörttipoikien ehdoilla. Pitäisi kehittää sitä, miten saataisiin sisältöjä ja muuta jotka naisia enemmän kiin-nostavat. (Nainen, 58 v.)

Useampi vastaaja pohtii, että mielikuva alasta syntyy vähi-tellen opintojen aikana:• En osaa ihan tarkkaan sanoa, kyllä kaiken kaikkiaan niillä

jotka aloittavat opiskelun on aika horjuva käsitys siitä, mitä ala on tai mitä kaikkea voisi olla. Koulumaisesti men-nään kursseja läpi ja sitten työharjoitteluvaiheessa vasta aukeaa. Tietotekniikka lukiossa on ollut enemmän tieto-jenkäsittelyä ja jotkut saattavat hakea tietotekniikkaan kun luulevat että on samaa, jolloin sitten saattavat vaihtaa alaa. Alan isoin ongelma: jos hakee vaikka sähkötekniikan insinööriksi niin tietää aika tarkkaan mitä se oikeasti on. Tietojenkäsittely, tietotekniikka: aika hankala hakijan kan-nalta mieltää, tänne tulee aika moni katselemaan ja sitten toteaa ettei ollut mun ala. (Mies, 37 v.)

• Itsellä on sellainen käsitys, että niillä jotka uusina tulevat, ei juuri ole mielikuvaa. Siitäkin syystä rekryportaalista löytyy uratarinoita ja opiskelijoiden tarinoita. Yritetty tuoda jotain mielikuvaa sellaiselle joka on tulossa. Aika jäsentymätön käsitys useimmilla. On järjestetty iltoja joissa ovat naiset tulleet kertomaan työstään ja opinnoistaan. Alalla on paljon mahdollisuuksia eli työtehtävät voivat olla vaikka mitä, mutta vaikeampi ehkä hahmottaa mikä on mun juttu. Meillä oli esim. järjestelmäasiantuntijoita ker-tomassa, millaista osaamista tarvitaan, ja silloin opiskeli-jatkin hahmottivat että sellaista voisi tehdä, ei tarvitse olla mikään puoliguru. Mielikuvat tosi tärkeitä: haluanko olla tuollainen, tuotako tahdon? (Nainen, 48 v.)

• Pikkuhiljaa kirkastuu, mitä työtehtäviä alalla on. Mielikuva riippuu paljon perhetaustasta: monella on isä tai lähisuku-lainen opiskellut täällä (isä tai aikaisempi sisarus). / Vaikut-taa halukkuuteen alalle tulemiseen, kun yritysmaailmasta syntyy kuva, että irtisanotaan paljon ihmisiä ja että ihan nuorilla kuten kolmikymppisillä voi jo olla jo burn-out. (Nainen, 54 v.)

• Sanoisin että ensimmäisen vuoden aikana vasta monelle valkenee, varsinkin tytöillä. Pojilla voi olla kokemusta peleistä ym. Tytöille kokemus syntyy verkkoyhteisöjen kautta, aika hatara se käsitys varmaan osittain on. Ei tämä

”Pikkuhiljaa kirkastuu, mitä työtehtäviä alalla on.”

”Tietyssä ikävaiheessa tytöillä on enemmän tarkkuutta kuin pojilla.”


nimenomaan naisia. Lyhyellä tähtäimellä oli huonompi tu-los eli vähemmän naishakijoita joten kampanjan merkitys ei näkynyt. Koko ajan julkisuuskuvaa pyritään pitämään realis-tisena ja toki rohkaistaan sitä, että naiset hakisivat meille.

• A) Meillä oli yksi koulutusohjelma joka kohdistettiin osal-taan naisiin siinä mielessä että sisältö pyrittiin tekemään sellaiseksi että naiset paremmin pystyisivät hakeutumaan. Tämä on nyt kustannussyistä laitettu jäihin, osittain kyllä korvattu opintosuunnalla. B) Otettiin myös käyttöön ha-kuvaatimuksissa fysiikan ja matemaatikan lisäksi kemia fysiikan rinnalle, mutta ei kovin montaa naista saatu tätä kautta. C) Ei ollut merkittävää vaikutusta rekrytointitoi-menpiteillä ja näen että vertaisinformaatio on kaikista he-delmällisintä ja sitä viedään eteenpäin lukiotasolla ja abiti-edotuksessa. Tuodaan esille, että yhtä hyvä paikka naisille ja miehille. Meiltä käy omia opiskelijoita lukiovierailuilla, oppilaitos tukee tätä. Antavat vertaisinformaatiota, pysty-tään kysymään oikeita kysymyksiä. (Mies, 52 v.)

5.3.2 Naisten tukeminen opiskeluaikanaWomEqual-hankkeen (2005-2007) yhteydessä toteutettiin ver-taisryhmätoimintaa Tampereen ja Lappeenrannan teknillisissä yliopistoissa ja Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa. Toiminta suunnattiin tekniikan alaa opiskeleville tai siellä työs-kenteleville naisille sekä naisyrittäjille. Vertaisryhmätoiminnan tarkoituksena oli muodostaa keskusteluverkostoja, joissa sa-mankaltaisessa elämäntilanteessa olevat saavat mahdollisuuden tavata toisiaan ja jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Oulun yliopistossa järjestettiin myös mentorointitoimintaa. Siinä hyö-dynnettiin perinteistä parimentorointia sekä ryhmämentorointia,

jossa yhdellä mentoril-la oli 2–4 aktoria. Ryh-mämentorointiajatusta lähdettiin kehittämään, koska sellaista ei ole Suomessa juuri toteu-tettu. Mentorointioh-jelman kohderyhmäksi määriteltiin tekniikan alan akateemiset nai-set. (Voimaa tekniikan naisten urakehitykseen, 2007). Tutkijalla ei ole tietoa, jatkuuko tämä toiminta edelleen.

Sähkö- ja tietolii-kenteen laitos (TKK) oli mukana perustamassa tekniikan naisten We-

Me-yhteisöä (www.weme.fi) ja hallinnoi sitä edelleen. Naisille järjestettiin TiNa-hankkeen aikana käytännön sähkötekniikka -kurssia, johon myös miehet saivat osallistua. Lisäksi järjestettiin naisinsinöörien tapaamisia tytöille ja ammatti-identiteettiin liit-tyviä keskustelupiirejä. Myös Teekkaritytöt-yhdistys perustettiin uudelleen, ja yhdistys on mukana esimerkiksi Naistenpäivän järjestelyissä. Nämä toimenpiteet siis jatkuvat edelleen, koska ne on koettu menestyksekkäiksi.

Kaikissa tähän tutkimuk-seen osallistuneissa kuudessa oppilaitoksissa on kiinnitetty erityistä huomiota opiskeli-joiden tukemiseen ensimmäi-sen opiskeluvuoden aikana. Haastateltavat kuvaavat, että ensimmäinen vuosi, ensim-mäinen lukuvuosi ja jopa ensimmäinen syyskuu ovat ratkaisevan tärkeitä opintojen onnistuneelle aloittamiselle. Jos opiskelijan kiinnittäminen oppilaitokseen onnistuu, vä-henee myös keskeyttämisen uhka.

Oppilaitosten välillä on kuitenkin eroa siinä, mis-sä määrin naiset otetaan erikseen huomioon opin-tojen tuen suunnittelussa ja totettamisessa, kuten jo aikaisemmin todettiin. Kahdessa oppilaitoksessa on panostettu sekä opintojen ohjaukseen että naisyhteisön luomiseen, muissa taas on keskitytty opintojen ohjaukseen.

Seuraavassa oppilaitosten edustajien kommentit nykyisistä toimenpiteistä on jaettu sen mukaan, tehdäänkö erityisesti nai-siin kohdistuvia toimenpiteitä vai ei.

Oppilaitokset, joissa naisten tukemiseen on kiinnitetty erityistä huomiota:• Yritetään jakaa oppilaat ryhmiin niin että on pari tyttöä

samassa ryhmässä, ettei jää yksinäisiä tyttöjä. Joka ryhmälle nimetään ryhmänohjaaja, luotsaavat opiskelijoita ensim-mäisen lukuvuoden. He auttavat tarvittaessa ja ohjaavat sitten opon puheille jos asiat menevät monimutkaisemmiksi tai tarvitaan jotain opintososiaalista ohjausta ym. Pyrin va-likoimaan ohjaajiksi nuoremmasta päästä olevia, varsinkin nuorempia naisia, että tulisi hyviä esimerkkejä. Jotkut kyllä rakastavat sitä tehtävää joten silloin ei ole väliä iällä tai su-kupuolella. / Lisäksi on opiskelijatutoreita jotka ovat oman koulutusohjelman opiskelijoita. Tutor-toiminnasta voi saada opintopisteitä, tässä ehtona on, että osallistuu vähintään yhdelle oppilaitoskäynnille.(Nainen, 44 v.)

• Opintojen ohjaukseen on kiinnitetty huomiota eli siihen, miten otetaan koppi opiskelijoista. Opintojen ohjaukseen on siis panostettu: yksi opintojen ohjaaja on, joka tapaa kaikki opiskelijat muutamaan kertaan vuoden aikana, että muotoisi tavaksi ettei jäisi kosketus niin heikoksi kuin jollain aikaisemmilla opiskelijoilla. / Tutoreita meillä ovat opiskelijat (2-vuoden tai vanhempia). Kaikki tutor-ryhmät on tavannut yksi opintojen ohjaaja (15-20 opiskelijaa per ryhmä). Aikaisemmin ei kiinnitetty niin paljon huomiota tutorryhmiin: laitettiin suunnilleen aakkosittain, nyt sitten siirretty esim. yksinäiset tytöt toiseen ryhmään tai sitten haettu tutoriksi naispuolinen. Ryhmänohjaajat jotka ovat siis aineenopettajia ovat samaan aikaan olleet sivutoimi-

Opintojen ohjaukseen on kiinnitetty huomiota eli siihen, miten otetaan koppi opiskelijoista.

naisia jotka antaneet luvat kertoa tarinansa, haluttu nos-taa esiin naisia ja sitä että täältä päätyy hyviin töihin, eikä tarvitse olla nörtti opiskellakseen meillä.

B) Rekrytointitapahtumat: abipäivä kerran vuodessa lukio-laisille, ehkä enemmän infopäiviä mutta myös keskuste-luja siitä mitä tietotekniikka on. Studia-messuille on myös osallistuttu, ollaan meiltä rekrytoitu sellaiset jotka puhuvat kenen tahansa pyörryksiin.

C) Varhaisen rekrytoinnin muotoihin kuuluu myös opinto-ohjaajien kouluttaminen ja luokanopettajien koulut-taminen samoin kuin rehtorikoulutuksessa asian esille tuominen. Jos opintoneuvoja ei tunne, niin ei varmasti kerro myöskään opiskelijoille. Tuotu esille, että maatalous-yrittäjät ym. tarvitsevat myös tietotekniikan perustaitoja.

D) Pienten lukioiden verkoston kautta on tehty sellaista yhteistyötä, että opiskelijat ovat saaneet suorittaa meidän kursseja ilmaiseksi, sieltä kautta on saatu tietotekniikan kursseja lukiohin. Kaikki kurssit jotka suorittavat lukioaika-na voidaan hyväksilukea jos tulevat meille opiskelemaan.

E) Ensimmäiseen vuoteen on panostettu, että tekisivät opin-toja ja unohtaisivat kaiken muun eivätkä vain lukisi lää-kiksen pääsykokeisiin tms. Olemme painottaneet, että on hyötyä tietotekniikan opinnoista vaikka tekisi mitä. Aikai-semmin on saanut lisäpisteitä, jos on ollut ohjelmointiko-kemusta, nyt ei enää. Meille tullaan ylioppilaskirjoitusten perusteella tai tietojenkäsittelytieteen yhteisvalinnassa, 2–3 kysymystä joihin vastataan jotka testaavat ongelman-ratkaisukykyä ym. Tosi paljon hakijoita, koska pääsevät suoraan papereilla. Jotkut päätyvät meille kun eivät ole päässeet ensisijaiseen vaihtoehtoon. (Nainen, 40 v.)

• Osalla tytöistä on ehkä vielä nörttimielikuva ja sanovat että mieluummin jotain ihmisläheistä. Osa toimenpiteistä on suunnattu selkeästi naisille. Osittain kuitenkin lavenne-taan yleensäkin näkökulmaa siihen, missä kaikkialla IT:tä on ja että IT sopii erilaisille ihmisille. Käydään tapahtumis-sa, varuskunnissa, meidän tyttöjä aina myös mukana. / Sosiaalista mediaa aiotaan hyödyntää lisäämällä esim. rek-ryportaaliin juttuja. On ollut IRC-galleriassa kolme vuotta sitten kamppis, jaettiin virtuaalisälää, tietokilpailuja ja chattiä ym. Tytöt olivat tosi aktiivisia siellä. Ollaan yritetty mennä sinne missä tytöt ovat. (Nainen, 48 v.)

• Useampia vuosia on tehty toimenpiteitä. On muuttunut myönteisemmäksi suhtautuminen, myös opettajien nä-kemykset keskimäärin. Asiat ovat olleet esillä enemmän, vaikuttaa varmaan myös opettajien suhteen. / Koululaisille pyritään järjestämään ohjelmaa. Aina silloin tällöin kysele-vät että järjestyisikö vierailu. Kouluyhteistyö: pitäisi tehdä joka vuosi uudestaan ja vie aikaa, että olisi mielekästä myös tytöille. (Nainen, 54 v.)

• Imago-projekteja on tehty, pyritään rakentamaan verkkoon sellaista aineistoa, että millaisia juttuja meillä opiskelevat osaavat tehdä, koottu verkkomultimediajuttuja, opiskeli-joiden tarinoita ym. Nettiyhteisöissä ollaan oltu esillä, IRC-galleriassa esim. näytty hakuaikana. Opinto-ohjaajat ovat tehneet paljon koulukeikkaa. Joskus on ollut jotain oporis-teilyitä, bussikiertueita ym. Haetaan sekä tyttöjä että poikia, ehkä enemmän omasta mielestäni painotusta siihen, että

saataisiin myös liiketoiminnasta kiinnostuneita ihmisiä jotka voisivat ehkä useammin olla tyttöjä. (Nainen, 44 v.)

Oppilaitokset, joissa naisten rekrytointiin ei kiinnitetä erityistä huomiota:

• A) Lukioissa kierretään ja messuilla. Ollaan käyty omalla porukalla, otetaan joku opiskelija mukaan, on huomattu että opiske-lija osaa kertoa oikealla kielellä, osaa ajatella niin kuin parikymppiset. B) Web-sivuja ovat tehneet myös opiskelijat. Vielä voisi tehdä enemmän, opiskeli-jat voisivat tuottaa blogia ja sellaista, mutta sitä pitäisi ehkä vahtia ym. Sosiaalisen median läsnäolossa ollaan ehkä oltu laiskoja, ollaan ehkä luotettu sijaintiin. (Mies, 37 v.)

• A) Opinto-ohjaajat ovat aktiivisesti käyneet alueen lukiois-sa: valikoitunut sieltä ryhmä jolle tietoa on jaettu, jos ei olisi niitä tehty niin tilanne olisi vielä huonompi. Tarpeen on ollut ja takuulla vaikuttanut, voisi olla vielä huonompi tilanne muutoin. 2009 huhtikuussa oli lukiossa II-päivä ja olin siellä itse, kiertelin ja jakelin materiaalia. Vastaus oli sama kuin 1980-luvulla ettei kiinnosta pimeässä kopissa istuminen ja näytön tuijottaminen, kokiksen ja pitsan syöminen ja jatkuva kouluttautuminen kun ei edes tapaa muita ihmisiä. Yritin keskustella siihen suuntaan että muil-lakin aloilla tulee ICT kuitenkin jossain vaiheessa vastaan. Oli todella vahvoja mielikuvia näillä lukiolaisopiskelijoilla. Varsinaista tilaisuutta ei ole pidetty erikseen naisille kos-kaan tai jos on pidetty niin menestys ei ole ollut suuri. B) Avoimen yliopiston kanssa on tehty lukioiden kanssa sopimuksia, että meidän kursseja voi suorittaa lukion kursseina ja ne hyväksytään täällä. Uskaltaisin väittää, että tätä kautta ollaan päästy tapaamaan lukiolaisia pa-remmissa olosuhteissa ja päästy näin viemään viestiä. (Mies, 42 v.)

• A) Ensimmäinen huoleni olisi saada tekniikan koulutus pa-remmin näkyviin, ei näy kovin hyvin että tällaistakin täällä on. Vahingossa meitä ei löydä. Vasta kun yleinen näkyvyys on hyvä niin voidaan laajentaa. B) Tiedekunnasta kyllä aina keväisin kierretään maakunnan lukioita ja kerrotaan omasta toiminnasta. C) Oppiaineen sivut löytyvät mutta ne on tarkoitettu lähinnä omien opiskelijoiden tiedotuk-seen. Ehkä ulkopuolinenkin voisi näistä saada jotain kuvaa mutta ei avaudu kovin helposti. Sivut on tehty joskus vuonna X, resursseja ei tunnu löytyvän niiden kehittämi-seen. (Mies, 46 v.)

• On tehty toimenpiteitä, mutta niiden mitattava tulos on ollut huono. Varsinkin ennen IT-buumia 1990-luvulla oli voimakkaita kampanjoita, radiomainontaa ym., haettiin

Vertaisryhmä- toiminnan tarkoituksena oli muodostaa keskustelu-verkostoja

”Sosiaalisen median läsnäolossa ollaan ehkä oltu laiskoja.”


en. Erittäin tärkeä instrumentti meille, eroa ei ole huomat-tu siinä että onko nainen tai mies vaan siinä että toiset ovat kyvykkäämpiä. Ei ole mitään eroa sukupuolella siinä, että miten pärjää, kyllä se on opintojen suorituspohja joka määrää miten hyvin opiskelija saa tulosta. (Mies, 52 v.)

• Henkilöitä ei katsota sukupuolensa kautta, eli kun ovat täällä niin ei katsota sitten enää muutoin kuin osaamisen kautta. Ei niin , että ”tuolla on nyt nuo kaksi tyttöä, mihin ne laitettaisiin?” (Mies, 42 v.)

Sama vastaaja kuitenkin kertoi naisopiskelijan kokemuksesta:• 3. tai 4. vuoden naisopiskelija sanoi yhden kurssin jälkeen,

että: ”eka kerta kun pojat kuuntelivat häntä ja hän sai sanoa oman mielipiteensä”. Hän koki siis, että sillä kurs-silla asiat tehdään eri tavalla kuin muuten, vaikka ohjeena oli vain että tehkää yhteistyössä. Hänenkin mielipiteitään siis kuunneltiin eikä aina ne olleet äänessä, jotka luulevat tietävänsä mitä tekevät. Naisopiskelijoille IT-alalla tuntuu siis sopivan tämä toimintatapa [yhdessä tekeminen], toisil-le ehkä sopii erakkomainen tapa, mutta bisnesmaailma ei ole sellainen. (Mies, 42 v.)

5.3.3 Opintojen keskeyttämisen vähentäminenAikaisemman kirjallisuuden kuten UPDATE-tutkimusten pe-rusteella keskeyttämisen vähentäminen nostettiin esiin omana kohtanaan, ei vain opintojen tukemisen yhteydessä. Seuraavassa oppilaitosten edustajien kommentit nykyisistä toimenpiteistä on jälleen jaettu sen mukaan, tehdäänkö erityisesti naisiin kohdis-tuvia toimenpiteitä vai ei.

Oppilaitokset, joissa naisten keskeyttämiseen on kiinnitetty eri-tyistä huomiota:• Talon sisällä tapahtuu esim. siirtymistä teknisemmäs-

tä koulutusohjelmasta liiketaloudelliseen, kun monet eivät halua lukea matematiikkaa tai ohjelmointia jotka pakollisia tietoteknii-kassa. Pitkän matikan lukijoista kilpailevat kaikki, joten ollaan pohdittu että saha-taanko omaa oksaa kun vaaditaan sitä. Tytöt ehkä enemmän vaihtavat alaa totaa-lisesti. / Tutorit siinä apuna, että tehtäisiin enemmän yhdessä. Osaamistavoitteita ym. kun tekee parem-min näkyväksi niin tästä apua. Ettei vain osaisi listata kursseja vaan kertoa mitä oikeasti osaa. Ensi lukuvuoden aikana ryhdytään rukkaamaan opintosuunni-telmaa laajemmin. (Nainen, 48 v.)

• Opetussuunnitelmaa ollaan muokattu siten, että tylsät aineet tulevat vähän myöhemmin eikä heti. Myös enem-män valinnaisuutta ja ICT-alalla tyttöjä kiinnostavia aineita, näiden tarjontaa lisätään. Puskaradio toimii kyllä eli jos onnistuu niin tieto kyllä leviää. / Hyvin iso ongelma on se, että jätetään kesken. Yksi syy varmaan on, että huomataan ettei tämä ole mun juttu jolloin tipahdetaan ekan lukukau-den jälkeen. Jotkut kestävät pitkään, mutta eivät saa opin-näytetyötä tehtyä. Tytöissä saattaa olla ekan vuoden aikana enemmän pudokkaita, hakevat uusia opiskelupaikkoja jos ei haluta jatkaa täällä. Toisaalta tuodaan myös liiketoimin-taa ym., jotta luodaan laajempaa käsitystä siitä, mitä ala voisi olla. Yritetään laajasti tuoda esille, ICT ikään kuin siinä sivussa, että voisi syntyä ajatus että tämä voisi olla minun-kin alani vaikkei ehkä ensin olisi. (Nainen, 44 v.)

• Suhteessa tyttöjen määrään keskeyttäneitä on ollut nai-sissa enemmän; osa keskeytti koska kokivat olevansa toiselta planeetalta. Tämä yksi toimenpide mitä on tehty: tukiverkkoja pyritään rakentamaan esim. siten, että yrite-tään saada ainakin muutama tyttö samaan tutorryhmään. (Nainen, 40 v.)

Oppilaitokset, joissa naisten keskeyttämiseen ei ole kiinnitetty erityistä huomiota:• Keskeyttäneitä on paljon, eniten koko talossa. En ole

huomannut että olisi eroa tyttöjen ja poikien välillä. Ehkä mielikuva on ollut väärä tai ei ole vastannut sitä mitä on tehnyt lukiossa. Tosi haastavia kursseja voi olla ja esim. matikan kanssa jos on ongelmia niin voi tulla vaikeuksia. Loogisesti painottuneita molemmat koulutusohjelmat, logiikkaa vaaditaan näissä. / Keskeyttäminen on 10-14 prosenttia. Ei olla ihan keksitty kaikkia keinoja, mitkä voi-sivat purra. Ollaan kokeiltu erilaisia keinoja mutta aste on pysynyt samana. Suhteellisesti ei ole eroa keskeyttäneissä sukupuolen mukaan. Ekan vuoden aikana suurin osa kes-keyttää. Kannattaa pelastaa jos vain on mahdollista, kos-ka jos moni keskeyttää niin on iso asia koulutusohjelman rahoituksenkin kautta. (Mies, 37 v.)

• Jonkin verran on sitä, että ne harvat naiset jotka paikan ottavat vastaan niin voisivat keskeyttää jos ei tehtäisi niitä ensimmäisen vuoden toimenpiteitä. / Työ vie mukanaan, oppilaitos ei ole panostanut siihen, että voisi suorittaa etänä kursseja tms. Jos rekisteristä löytyy opiskelija, jolta puuttuu lopputyö, on vaikea saada näitä suoritettua. Työnantaja katsoo pahalla jos ryhtyy opiskelemaan, voi olla yt:kin vielä tulossa tai päällä. / Jonkin verran on jou-duttu muuttamaan kurssien sisältöjä koska yleinen mate-matiikan osaamistaso on laskenut, ollaan tehty muutoksia siis yleisten valmiuksien muuttumisen vuoksi ja kun opis-kelijat tulevat kovin kirjavilla osaamistasoilla. (Mies, 42 v.)

• Kun keskeyttävät opintonsa niin häviävät eikä kukaan tiedä miksi. En näkisi että tämä on iso ongelma täällä: ei meille tulla jotta mentäisiin jonnekin muualle. (Mies, 46 v.)

• On käytetty erilaisia menettelytapoja kuten uusia opetus-menetelmiä, joissa ollut vertaistuki yhtenä instrumenttina, opiskelijatutoreita mm. matikan laskuharjoituksissa muka-na, käytetty myös ohjelmoinnissa. Ohjelmoinnissa ei pärjää

sesti opintoneuvojia, nyt yksi opintoneuvoja kokopäivätoi-misesti, tätä kokeiltiin ensimmäistä kertaa viime syksynä. / Tyttöryhmittymää ollaan luotu, tyttöjen tapaamisia ja tilaisuuksia on ollut joissa meidän alalla opiskelleita naisia ollut kertomassa mihin ovat päätyneet ja mitä opiskelleet. Saunailtoja ja muita vapaamuotoisia tilaisuuksia on pidet-ty joissa ollaan oltu tyttöjen kesken. Ollaan yritetty luoda tällaista naisten yhteisöä, koska omalla vuosikurssilla tai omassa suuntautumisvaihtoehdossa voi olla kovin vähän naisia . Vähintään kerran lukukaudessa eli 2 kertaa vuo-dessa on pidetty näitä tapaamisia. Omat opiskelijajärjes-testöt eli ainejärjestöt ovat mukana, hoitavat käytännön organisoinnin oppilaitoksen rahallisella avustuksella.

• Ryhmillä on opiskelijatutoreita. Ei olla oltu aktiivisia tässä niin että olisi haettu naisia, mutta usein tutorit ovat naisia, tuntuvat itse hakeutuvan tähän tehtävään. Kokonaismää-rää kun ajatellaan niin miehiähän ne tutorit kuitenkin pää-asiassa ovat. Opiskelijajärjestöt valitsevat, ollaan oltu ehkä varovaisia ettei tulisi nais/mies -asetelmaa. (Nainen, 48 v.)

• Tutorointia järjestetään 8–12 hengen ryhmille vuorovai-kutuksen kehittämiseksi: tämä on tosi tärkeä käytäntö joka jäi aikaisemmasta projektista, ryhmät toimivat myös laskuharjoitusryhminä ym. Meillä opettajat ovat tutoreina, ne henkilöt jotka ovat suuntautuneet tällä tavoin. Lisäksi isohenkilöitä järjestää oppilasjärjestö. En tiedä onko mis-sään muualla ollut yhtä kehittynyttä tutorointi kuin meillä. Ollaan saatu tällä tavalla kehitettyä vuorovaikutusta ope-tushenkilökunnan ja opiskelijoiden välille. (Nainen, 54 v.)

Oppilaitokset, joissa naisten tukemiseen ei ole kiinnitetty eri-tyistä huomiota:• 1990-lopulta saakka ollaan yritetty miettiä miten saataisiin

kehitettyä toimintaa siten että sanoisivat että tämä on hyvä juttu. Ikään ja sukupuoleen katsomatta, tietysti. Jos täältä ei saa ”palvelua”, liian moni keskeyttää tai ei tule takaisin. / Avoimet ovet ja opinto-ohjaajia on ollut tähän päivään saakka, ei ole todettu tarvetta erikseen tukea naisia. / Meillä ei juuri tällä hetkellä ole nimettyjä opinto-ohjaajia, vakava heikennys ja huononnus tulossa ensi syksynä jos opintojen ohjaajia ei löydy. Massaperehdystä on, mutta henkilökoh-tainen kosketus uhkaa jäädä pois. Resursseja on selvästi vä-hemmän käytössä, itselläni hieman huono omatunto etten ehdi tehdä niin paljon ohjausta kuin pitäisi. (Mies, 42 v.)

• Ei tule mieleen, että olisi erityisiä toimenpiteitä jotka kohdistuisivat naisiin. On tehty niillä resursseilla ja mah-dollisuuksilla kuin mitä on, niukat ovat. Tukitoimia ei ole siis kohdistettu naisiin suoraviivaisesti mutta on huomattu että jos perusaineissa (matikka, fysikka) on ongelmia niin joutuu paitsioon ja aiheutuu kuormaa joka aiheuttaa kes-keyttämistä. Tästä syystä järjestetty näihin aineisiin tuki-kursseja. (Mies, 52 v.)

Seuraavassa on vielä haastateltavien kommentteja naisista opis-kelijoina teemoittain ryhmiteltynä.

Muutamat haastateltavat pohtivat, että naiset tarvitsevat rohkaisua esimerkiksi harjoittelupaikkojen tms. hakemisessa:• Tytöt vaativat työntämistä, osa ainakin, vaikka osaisivat

kuinka hyvin niin eivät mielestään riittävän hyvin. ”Sul-lahan on tosi hyvät arvosanat, miten niin et muka osaa mitään.” Joitakin kyllä rämäpäisiäkin tyttöjä on joilla ei ole vaikeuksia tässä. Kun tytöt osataan heittää epävar-muuden hetken ohi, niin tajuavat että pärjäävät, mutta poikia saa taas työntää lopputyön kanssa. Tytöt huomaa-vat että löytävät tästä asiantuntemusta itselleen, ICT-alan osaaminen on kuin rahaa pankkiin. ICT-alan järjestelmät ovat kuitenkin käytössä kaikkialla, osaavat sitten tätäkin riittävästi ja ymmärtävät vähän enemmän kuin keskiverto sen alan asiantuntija. (Nainen, 44 v.)

• Olen huomannut, että tytöt ovat olleet paljon useammin palkattomissa paikoissa kuin pojat. Pojilla oletus on, että palkaton harjoittelu on viimeinen hyväksyttävä tilanne, tytöt ovat paljon vaatimattomampia. Kun pidin työharjoit-teluinfoja, muistutin aina että pyytäkää palkkaa. Vaikka tytöt olisivat kuinka hyviä arvosanojen ym. perusteella, tyytyvät paljon huonompaan, pojilla on enemmän kanttia vaatia. (Nainen, 58 v.)

Myös vastakkaisia näkemyksiä löytyy:• Opiskelijat hakevat itse paikkansa, kaikki eivät löydä hyviä

paikkoja. Osa on aika arkoja. En ole osannut ajatella sitä miesten ja naisten välisenä erona, naiset kyllä voivat olla parempia kertomaan tai siis viestimään. Miehet taas eivät osaa ehkä sanoa mitä osaavat, eivät pysty ilmaisemaan itseään vaikka olisivat kuinka hyviä. Viestintätaitoa vaadi-taan siinä, naiset valmiimpia siinä hommassa. (Mies, 37 v.)

Muutama haastateltava taas halusi painottaa, ettei sukupuolella ole väliä opiskelussa:• Ei ole ollut vaikea löytää harjoittelupaikkoja, paljon myös

ollut opiskelijan omaa aktiviteettia. Osa opiskelijoista te-kee töitä koko ajan ainakin toisesta opintovuodesta alka-

”Tytöt ehkä enemmän vaihtavat alaa totaalisesti.”

”Henkilöitä ei katsota sukupuolensa kautta, eli kun ovat täällä niin ei katsota sitten enää muutoin kuin osaamisen kautta.”


Osa miettii lisäksi, että mielikuvien muokkaus tulisi aloittaa jo hyvin varhain:• Lapset saattavat tosi nuorina päättää, mitä tekevät isoina,

joten jos jonkun elämyksen saisi aikaan, se olisi hyvä. Tek-nologiateollisuuden ”Tämä toimii” -konsepti, tämä ollut hyvä. Kontaktit ja esimerkit, näitä tarvitaan. (Nainen, 54 v.)

• Mietitty, että missä vaiheessa mennään metsään, pitäisikö olla jo päiväkodissa aihe esillä. Jos jo ”aivopesty” tietylle alalle, niin mitä vaikutusta jollain infolla on enää lukiovai-heessa? Meillä mietitty, tuleeko missä vaiheessa se jako, että nämä ovat tyttöjen ja nämä poikien juttuja: tyttöjen värit ja poikien värit ja tyttöjen ammatit ja poikien amma-tit. Ongelmana on, että jos kukaan ei kyseenalaista, eli ne aikuiset jotka vaikuttavat, jos edes joku voisi kyseen-alastaa tyttöjen ja poikien ammattijaon eli että kaikilla on laaja kirjo josta valita? (Nainen, 40 v.)

Naisten tukeminen alan opiskelijoina ei kirvoittanut yhtä paljon näkemyksiä, luultavasti siksi, että vain osa oppilaitoksista on panostanut aiheeseen. Naisiin erityistä huomiota kiinnittäneissä oppilaitoksissa painotetaan (nais)yhteisön tukea:• Alkuvaihe on kriittinen, siksi meillä panostettu tähän.

Naispuoliset aktiivisia myös opiskelijajärjestöissä, näitä voisivat oppilaitokset tukea. Voi tarjota esimerkkejä nai-sista jotka ICT-ammateissa, että motivaatio säilyisi ja saisi perspektiiviä. Voimaantumista tapahtunut: tytöt miettivät etteivät oikein osaa mitään, mutta kun kuulevat mitä toiset tekevät, niin osaavat hahmottaa paremmin omaa osaamistaan. Ei voi haluta, jos ei tiedä mitä ne oikein te-kevät. (Nainen, 48 v.)

• On aika tärkeätä, että syntyy hyvä opiskeluyhteisö: että täällä on samanmielisiä mutta erilaisia ihmisiä, että löytyisi kavereita joiden kanssa viettää myös vapaa-aikaa. Jos jää yksin, on aika ikävää, pitäisi olla mahdollisuuksia luoda suhteita. Ryhmäyttämisessä ollaan siis tosi tärkeiden asi-

oiden äärellä jotta voidaan maksimoi-da yhteisöllisyyden syntymistä ja ryh-mien toimintaa. Opetussisällöllisesti [pitää olla] riittä-vän monipuolista tarjontaa jotta ymmärrys syntyisi siitä, että on erilai-sia polkuja joita voi kulkea. Ryhmänoh-jaajat voivat tässä auttaa, tavoitteena että voivat tukea

kun joku aine ei kolahda, niin ei tarvitse ehkä suoraan vaihtaa koulutusohjelmaa tms. Jos joku tahtoo lääkäriksi tms. niin silloin täytyy sanoa ettei siihen täältä pääse, mut-ta aika moneen ammattiin kuitenkin. (Nainen, 44 v.)

• Opiskelijoiden kommentteja: ”Järkytys, kun ruokalassa oli pelkkiä poikia”, ”Uskalsin tulla, kun tiesin että myös

naisia löytyy”. Arkaillaan siis jos on ensimmäinen nainen. Sen takia naisten yhteisen toiminnan kehittäminen olisi tärkeää, vaikka naisopettajia olisikin. (Nainen, 54 v.)

• Tosi vaikea kysymys, miten parhaiten voisi tukea. Ehkä yksi tukimuoto voisi olla, jos saataisiin enemmän naisia opiskelijoiksi jol-loin tukea syntyisi enemmän. Pelkkää arvailua, ehkä vähäiset naiset ko-kevat itsensä omi-tuisiksi tai vähem-mistöksi, en tiedä. Toisaalta ohjaus laajasti ymmärretty-nä, urasuunnittelu laajasti ymmärret-tynä. Suuntausta voitaisiin lähteä miettimään heti opintojen alussa, vaikka miettiä mikä olisi naisten oma suuntatumiskohde [ICT:n lisäksi], esim. liiketalouden opin-not. (Mies, 46 v.)

• Yhteisöllisyys: meidän kokemus on, että jos on ainoa nainen eikä saa kommunikoitua niiden nuorten miesten kanssa niin voi tukeutua naisten verkostoon. Tytöt tarvit-sevat ehkä enemmänkin yhteisöllisyyttä, miehet menevät ehkä helpommin yksin puurtamalla, yritetty siksi rakentaa naisten verkostoa niin että aina joku auttaa, joku tukee. (Nainen, 40 v.)

Yksi vastaaja, joka edustaa oppilaitosta jossa ei tällä hetkellä erityisesti panosteta naisten tukemiseen, painottaa matematii-kan osaamisen merkitystä pärjäämisessä:• Niitä edellytyksiä että täällä pärjää: matemaattinen tai-

tavuus, edes auttavasti jos osaa fysiikkaa niin helpottaa, mutta matematiikka on tosi tärkeä osa-alue. (Mies, 52 v.)

jos ei pysty ohjelmoimaan, joten on käytetty aiemmin ohjel-mointia tehneitä apuna. Myös väli- ja osakokeita tehdään eli ei niin paljon tarvitse kerralla suorittaa. Myös toisenlaisia suoritusmenetelmiä käytetty menestyksekkäästi kuten ryh-mäsuorituksia, joissa satunnaisesti valitun opiskelijan osaa-mista mitataan ja sillä arvioidaan koko ryhmä. (Mies, 52 v.)

5.3.4 Naisten osuuden lisääminen ja naisten tukeminen ICT-alan opinnoissaOppilaitosten edustajia pyydettiin kertomaan, miten heidän

mielestään voitaisiin parhaiten lisätä nais-ten osuutta ICT-alan opiskelijoista ja tukea naisia alan opinnoissa.

Useimmat vastaajat uskovat, että stereoty-pioiden murtaminen ja alan todellisuuden esiin nostaminen aut-taisivat saamaan naisia kiinnostumaan alasta. Kommentteja:• Jos laittaisi enemmän resursseja,

voisi tulla enemmän tulosta. Jos se on tällaista pientä oto-hommaa, ehkä parempi olla sitten tekemättä, jos ei satsata resursseja meidän oppilaitoksen puolesta, kannat-taako yrittää saada niitä muutamaa naista tänne. Alueella on henkilöitä jotka ovat kiinnostuneita, joten yhteistyönä tätä voisi tehdä, yritykset ja muut oppilaitokset myös mu-kaan. Muuntokoulutus ei varmaan kiinnostaisi, en usko että joltakin alalta houkuteltaisiin IT-alalle. 2000-luvulla oli muuntokoulutusta kun tarvittiin pikaisesti ihmisiä IT-alalle: onnistuminen ei ollut ihan 100-prosenttista. (Mies, 42 v.)

• Jos tiedettäisiin niin tehtäisiin sitä! Uskon, että kun pa-rannetaan tietoisuutta siitä, mitä tämä ala on, ja että ihan hyvin ja tosi hyvin naiset pärjäävät. Rehellinen kuva siitä, mitä työ on, on tärkeää. Valinta on aina yksilöllinen, ei voida tätä päättää kenenkään puolesta. Hyvin työllistävä ala eli lähes täystyöllisyys ollut koko ajan: meille haaste, että pehmeämmille aloille haetaan paljon enemmän vaik-kei työllistyminen olisi niin hyvää. Haluaisin kyllä rohkaista naisia hakeutumaan. (Mies, 52 v.)

• Jotenkin itse ajattelen että sellaiset esimerkkitarinat tai muut joilla muutetaan nuorten näkemyksiä alasta tai alan imagoa. Moni sanoo, ettei ole tullut ajatelleeksikaan [alaa]. Jotenkin mielikuvaa alasta pitäisi muuttaa. En tiedä millaisia kampanjoita Teknologiateollisuus tms. voisi tehdä. Ideana meillä on, että IT on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elä-mää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevai-suuden maailma? Sen voi sitten kytkeä vaikka ympäristön-suojeluun tai muuhun jonka kokee tärkeäksi. Alan imago kun on tylsä ja ikävä ja ei-ihmisläheinen. (Nainen, 48 v.)

• Keino olisi se, että pitäisi saada näkyviin se, millaisiin työ-tehtäviin meiltä valmistuu. Verrattuna esim. farmaseutin tehtäviin: oman itsensä herra saa usein näissä tehtävissä

olla ja saa itsenäisesti usein päättää ajankäytöstään. Vanhojen roolijakojen murtaminen, kotikasvatuksesta var-maan lähtee, jos ei siellä ole purettu niin 20-kymppisenä vaikea vaikuttaa. (Nainen, 44 v.)

• Kyllä kannatettava ajatus on. Mitä ne toimenpiteet sitten voisivat olla, hankalampi juttu. Jos mietitään sitä koko laa-jaa kenttää että alalla on paljon vaihtoehtoa, ei ole pelkkää koodaamista tai yksin istumista. Onhan tiimityötä myös koodauskin nykyään, myynti ym. tulee vahvasti mukaan myös, tätä on paljon ja voisi kiinnostaa naisia. (Mies, 37 v.)

• Mielikuvamarkkinointi: minua riepoi kun joku liitto vai mikä mainosti että liity liittoon kun alalla on epävarmuut-ta, ihan kuin IT-alalta saisi vain potkut. Omassa markki-noinnissa on yritetty muuttaa mielikuvaa: pyritty perso-noimaan, tuotu ihmisläheisemmäksi, ideana että kuka tahansa voi opiskella IT-alaa. Uratarinoita webissä siitä kuinka mahdollisuuksia on valtavasti, valinnaisista aineista esimerkiksi riippuu millaisiin tehtäviin päätyy. Tavoitteena on panostaa mielikuviin ja käsityksiin mutta tämä ei ole helppoa eikä nopeata. (Nainen, 40 v.)

• Stereotypian murtaminen, jos se on perimmäinen syy siihe etteivät hakeudu. Jos se on se syy, mitä sille voisi olla tehtävissä. Miten kertoa hakuiässä olevalle nuorelle (pojat mukaanlukien), mitä työtehtävät ovat ja mitä niiden menestyksellinen suorittaminen edellyttää, eli tuoda esille ominaisuuksia mitä alalla vaaditaan. Näin voitaisiin lisätä alan houkuttavuutta tytöille. / Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ehkä saisi opiskelijoilla olla enemmän-kin bisnesopintoja pakollisissa opinnoissa, jotta syntyisi luontevampi silta työhön, jossakin ehkä pidetään tietotek-niikkaa itseisarvona. Monet kuitenkin työllistyvät hyödyn-täjäyritykseen ja nekin jotka ovat ICT-taloissa tekevät niitä juttuja asiakkaille. Näkisin tärkeänä, että myös liiketalou-dellinen puoli pitäisi olla vahva. Kommunikointitaidot ym. tosi tärkeitä, parhaillaan tiimissä voi olla jopa hauskaa ja antoisaa tehdä töitä. Suomalaisessa yhteiskunnassa laa-jemminkin ehkä muutoksen paikka, koska stereotyyppi-sesti mallina on ollut ”yksin tekevä jörrikkä”. (Mies, 46v.)

• Todellisuus on ihan hyvä myyntiargumentti, kunhan sen saisi esille. Faktat puhuu puolestaan, mutta ihmisten käsi-tykset enemmän ennakkokäsitysten kuin faktojen varassa. / Mielestäni kauppatieteet ja me [tekninen koulutus] lä-hestytään koko ajan toisiamme, 20 vuoden kuluttua ei ole mitään eroa. (Mies, 46 v.)

• Varmaan ensimmäiseksi kynnys alemmaksi tulla opiske-lemaan alaa. Kontaktit työelämän kanssa tärkeitä, jos koulut saisivat kummeja yrityksistä tms. niin tällä olisi vaikutusta. Jonkunlainen systeemi siihen, että lukiolaiset voisivat käydä juttelemassa opiskelijatyttöjen kanssa. Ar-vomaailma yksi asia: mihin mennään ja millaiseksi [ala on] mennyt, jos loppuunpalamista ym. tapahtuu laajasti alalla. Arvoristiriita voi olla vaikea: haluanko mennä tuonne, tul-la tuollaiseksi? Oppilaitoksillakin paljon tekemistä, esimer-kit ja muut. (Nainen, 54 v.)

”Järkytys, kun ruokalassa oli pelkkiä poikia.”

”Uskalsin tulla, kun tiesin että myös naisia löytyy.”

”Alan imago on tylsä ja ikävä ja ei-ihmisläheinen.


6. Keskustelua ja suosituksetKirjallisuuden perusteella muotoiltiin alustavat olettamukset, joiden paikkansapitävyyttä voidaan tarkastella tutkimusaineis-ton valossa. Tutkimuksessa ei muotoiltu varsinaisia testattavia hypoteeseja, koska kyseessä ei ole kvantitatiivinen tutkimus. Alustavat olettamukset olivat seuraavat:1. Naiset ovat vähemmistönä ICT-alan koulutusohjelmissa.2. Naisten vähäistä hakeutumista alalle pidetään ongelmana

ICT-alan oppilaitoksissa.3. Oppilaitokset ovat toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä

naisopiskelijoiden osuuden lisäämiseksi ja naisten tukemi-seksi alan opiskelussa.

4. Koska naisten vähäistä hakeutumista alalle selitetään usein vääristyneillä mielikuvilla, sekä rekrytointitoimenpi-teissä että alaa opiskelevien naisten tukemisessa on pai-notettu mielikuvien muokkaamista.

Olettamuksista ensimmäinen voidaan todentaa tutkimusai-neiston valossa: enintään joka kolmas ICT-alan koulutusohjel-mien opiskelija on nainen. Naisten osuus kuitenkin vaihtelee huomattavasti, siten että teknisemmissä koulutusohjelmissa se on usein alle 10 prosenttia ja kauppatieteellisemmin tms. suuntautuneissa koulutusohjelmissa lähellä 30:tä prosenttia.

Tutkimusaineiston valossa huolestuttavaa on, että ICT-kou-lutusohjelmissa olevien naisopiskelijoiden määrä on selvästi vähentynyt tarkasteltuna ajanjaksona (2005-2009). Kymme-nestä suurimmasta ammattikorkeakoulusta seitsemässä naisten osuus ICT-alan opiskelijoista on laskenut vuosien 2005–2009 välillä, ja sama trendi näkyy myös pienemmissä oppilaitoksissa. Koska ammattikorkeakoulujen oppilasmäärät ovat suuria, kyse on sadoista naisista, jotka eivät enää lainkaan valitse ICT-alan koulutusta. Yliopistollisen ICT-alan koulutuksen osalta tulokset vaihtelevat: osassa oppilaitoksissa naisten osuus on kasvanut, osassa taas laskenut. Yliopisto-opiskelijoiden määrän kasvu-kaan ei kuitenkaan riitä kompensoimaan amk-opiskelijoiden

vähenemistä, sillä ammattikorkeakoulujen oppilasmäärät ovat useimmiten huomattavasti suurempia kuin yliopistojen.

Koska tässä tutkimuksessa tarkastellaan vain ICT-alaa, ei ai-neiston perusteella voi päätellä, ovatko naiset enenevästi suun-tautuneet jollekin muulle alalle. Voisikin olla syytä tarkastella pe-rusteellisemmin naisten katoa ICT-alan amk-opinnoista. Naisten määrä on useissa tapauksissa vähentynyt myös kaupallisemmin suuntautuneissa koulutusohjelmissa, joten pelkästään teknisten koulutusohjelmien lisääntyminen tms. ei selitä ilmiötä.

Toinen tutkimuksen taustaolettamus oli, että naisten vähäis-tä hakeutumista alalle pidetään ongelmana ICT-alan oppilai-toksissa. Tätä olettamusta tutkittiin haastattelemalla ICT-alan oppilaitosten edustajia (kuusi oppilaitosta, 11 haastateltavaa). Myös tämä oletus osoittautui pitäväksi aineiston perusteella, sillä useimmat vastaajat (9 vastaajaa) pitivät naisten vähäisyyttä ongelmana. Kaikissa oppilaitoksissa todettiin, että naisopiskeli-joita olisi hyvä saada lisää.

Kolmas taustaoletus oli, että oppilaitokset ovat toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä naisopiskelijoiden osuuden lisäämiseksi ja naisten tukemiseksi alan opiskelussa. Varsinkin edellä kerrotun valossa yllättävää on, että näin ei ollut: tutkituista kuudesta op-pilaitoksesta vain kolmessa toteutaan tällä hetkellä erityisiä nai-siin kohdistuvia toimenpiteitä. Lisäksi yhdessä on aikaisemmin toteutettu tällaisia toimenpiteitä, mutta oppilaitoksen edustaja arvioi niiden vaikuttavuuden olleen heikko.

Naisiin kohdistuvia toimenpiteitä toteuttavien oppilaitosten edustajat pitävät näitä toimenpiteitä erityisen tärkeinä, koska muutoin naisia ei ehkä hakeutuisi oppilaitokseen lainkaan, tai he keskeyttävät tuntien olonsa ulkopuolisiksi. Näitä näkemyksiä tukee myös aihetta koskeva aikaisempi tutkimus (katso 3.3 ja 5.2). Toimenpiteiden tuloksellisuutta ei ole kuitenkaan aivan helppo todentaa, joten tässä tutkimukssa on luotettu haas-tateltujen näkemyksiin siitä, että toimenpiteet ovat tepsineet. Jyväskylän yliopiston osalta tuloksia voidaan kuitenkin myös todentaa siten, että naisten osuus esimerkiksi tietotekniikan opiskelijoista on kasvanut, ja tietojenkäsittelytieteessä naisten osuus on vertailun korkein (v. 2009).

Voidaankin pohtia, mikä on tilanne niissä oppilaitoksissa, jois-sa tällaisia toimenpiteitä ei tehdä. Yksi näistäkin oppilaitoksista on panostanut www-sivuihin, joissa sekä nais- että miesopiske-lijat kertovat opinnoistaan ja vakuuttavat, että ”sinäkin voit pär-jätä”. Naisten osuus vaihtelee selvästi tämän oppilaitoksen eri koulutusohjelmien välillä, siten että teknisemmässä ohjelmassa naisten osuus on hyvin pieni ja liiketalouteen suuntautuneessa ohjelmassa noin 20 prosenttia. Oppilaitoksen edustajan mieles-tä naisopiskelijoiden määrä on ”riittävä” liiketaloudellisemmin

8 VASTAAVIA PERUSTEITA, KUTEN ETTÄ NAISTEN MÄÄRÄN LISÄÄMINEN TUKEE VIIHTYVYYTTÄ JA MYöS HEIKOMPIEN MIESOPISKELIJOIDEN EDISTYMISTÄ, ESITTIVÄT MYöS ESIMERKIKSI PALOHEIMO JA STENMAN (2006).9 VASTAAVIA HAVAINTOJA ON ESITETTY SUOMEN KORKEAKOULUJEN JA YLIOPISTOJEN OSALTA MUUTOINKIN, KS. ESIM. BRUNILA, 2009.

ICT-alan opintoja pidetään vaikeina

”IT on kaikkialla

ja osa meidän

kaikkien elämää.”

suuntautuneessa ohjelmassa, mutta tekniselle puolelle naisia kaivattaisiin lisää, koska tämä rauhoittaisi opiskeluympäristöä8.

Toisessa oppilaitoksessa, jossa erityisiä toimenpiteitä ei tehdä, on ongelma yhden vastaajan mukaan tunnistettu. Koska resurs-seja ei ole osoitettu, on tämän vastaajan mielestä ehkä parempi ollakaan tekemättä mitään: toimenpiteet vaatisivat lisäresursseja tai nykyisten uudelleenjärjestelyjä. Tässäkin oppilaitoksessa on panostettu opiskelijoiden tukeen varsinkin ensimmäisen vuoden aikana, joten näitä toimenpiteitä ilmeisesti pidetään riittävinä. Sama haastateltava kuitenkin kertoi naisopiskelijasta, joka muu-taman opiskeluvuoden jälkeen koki ensimmäistä kertaa poikien kuuntelevan häntä: ehkä naisopiskelijat saattaisivat kaivata lisä-tukea. Toinen tämän oppilaitoksen edustaja tuntui enemmänkin ihmettelevän sitä, että edes jotkut naiset ”eksyvät” heille, kun hänen edustamaansa koulutusohjelmaa ei juurikaan tunneta eikä siitä löydä tietoa muuten kuin erikseen etsimällä.

Ehkä silti yllättävin-tä oli, että yksi oppilai-toksista, joka on ollut mukana useissa hank-keissa, ei enää pitänyt tarpeellisena toteuttaa naisiin kohdistuvia eri-tyistoimenpiteitä. Voisi tietysti ajatella, että ai-kaisemmat toimenpiteet ovat purreet niin hyvin, ettei niitä enää tarvita. Oppilaitoksen edustajan kommentit kuitenkin kertovat muusta, eikä naisten osuuskaan ole oppilaitoksessa erityi-sen korkea. Ehkä oppi-laitoksessa on hieman turhauduttu siihen, että

ponnisteluista huolimatta tilanne ei ole muuttunut, ja päätetty kohdistaa resurssit nykyisten opiskelijoiden parempaan tukemi-seen sukupuolesta riippumatta. Olisi kiinnostavaa tietää, miten oppilaitoksen naisopiskelijat kokevat tilanteen, sillä esimerkiksi Darisi ja kumppanit (2010) painottavat opiskelupaikan ilmaston (departmental climate) ja tuen merkitystä siinä, että naisetkin jatkavat insinööriopintoja (myös Pourrat, 2005).

Hyvien toimintaperiaatteiden kääntäminen ja juurruttaminen hyviksi käytännöiksi ei ole tietenkään helppoa, kuten esimerkiksi Lee ja Faulkner (2010) nostavat esiin. Lee ja Faulkner toteavat, että insinöörialan organisaatioissa vaaditaan merkittävä kult-tuurinmuutos, ennen kuin hyvät tasa-arvon ja moninaisuuden periaatteet saadaan hyväksi käytännöksi. Erityisesti he painot-tavat organisaatiokulttuuriin liittyviä piirteitä sekä asenteellisia

esteitä.Neljäs taustaoletus kos-

ki mielikuvia alasta: koska naisten vähäistä hakeutu-mista alalle selitetään usein vääristyneillä mielikuvilla alasta, oletettiin että sekä rekrytointitoimenpiteis-sä että alaa opiskelevien naisten tukemisessa paino-tetaan mielikuvien muok-kaamista. Kuten jo edellä todettiin, kaikki oppilaitokset eivät toteuta naisiin kohdistuvia toimenpiteitä, joten tämäkin oletus pitää paikkansa vain osit-tain. Mielikuvien muokkauksessa oppilaitoksen web-sivut, joilta löytyy innostavia opiskelija- ja uratarinoita sekä muuta kiinnos-tavaa, on koettu tärkeiksi.

Muutamat haastateltavat pitävät ongelmallisena ICT-alan nörtti-imagoa. Tyttöjen ja nuorten naisten mielikuvia koskevat tutkimustulokset eivät kuitenkaan viittaa siihen, että vain nörtin kuviteltaisiin olevan kiinnostunut alan opinnoista tai pärjäävän alalla. Toisaalta sekä suomalaiset että ulkomaiset tutkimustulok-set viittaavat siihen, että ICT-alaa ehkä vielä jossain määrin ope-tetaan ”nörttipoikien ehdoilla”: oletetaan esimerkiksi, että alan opiskelijat osaavat ohjelmoida. Lisäksi ICT-alan opiskeluilmapiiriä koskevat kotimaiset tutkimukset (Mikkonen, 2005; Salokangas, 2002) osoittavat, että naiset ovat esimerkiksi kokeneet selvästi miehiä enemmän syrjintää, vaikka osa naisista on toisaalta myös kokenut hyötyvänsä vähemmistöasemastaan. Näiden tulosten perusteella voidaan olla jossain määrin huolissaan ICT-alan opis-keluilmapiiristä yliopistoissa9. Ammattikorkeakouluja koskevat vastaavat tutkimukset voisivat myös olla tarpeen, sillä kuten jo todettiin, naisten suhteellinen osuus ICT-alan amk-opiskelijoista on vähentynyt huolestuttavasti viime vuosina.

Niiden tyttöjen ja nuorten naisten mielikuvat, jotka eivät ole kiinnostuneita ICT-alan opinnoista, kiteyttää osuvasti Siljander (2009): ”Naiset kyllä arvostavat IT-alaa, mutta eivät esimerkik-si kokisi oloaan kotoisaksi IT-alalla, eivätkä suunnittele alalle hakeutumista” (mt: 88). Olisikin kiinnostavaa tietää, miten ko-toisaksi ICT-alalla toimivat naiset olonsa kokevat, mikä onkin tarkoitus selvittää tämän tutkimusprojektin seuraavassa osa-projektissa.

Tyttöjen ja nuorten naisten mielikuvia koskevat ulkomaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että ICT-alan opintoja pide-tään vaikeina, ja tämä osaltaan vähentää tyttöjen kiinnostus-ta. Toisaalta opintojen vaikeus ei tunnu haittaavan esimerkiksi lääketieteen suosiota. Koska ihmisten auttaminen tai muutoin ihmisläheinen työ on lähellä monen tytön sydäntä, olisiko syytä tuoda alan markkinoinnissa esille, miten ihmisten elämää voi helpottaa ICT:n avulla? Kuten tämän tutkimuksen osaprojek-tissa A (Tytöt ja ICT) todettiin, tietokoneiden käyttö on tytöille arkipäiväistä, mutta tämä ei millään tavalla näy kiinnostuksena ICT-alaan. Puuttuva linkki olisi yhden haastatellun sanoin ”IT on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikut-tamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?”

Kaikki tutkimukseen osallistuneet oppilaitokset kiertävät

Naisten osuus vaihtelee huomattavasti, siten että teknisemmissä koulutusohjelmissa se on usein alle 10 % ja kauppatieteellisemmin tms. suuntautuneissa koulutusohjelmissa lähellä 30 %.


SuosituksetSuositukset on tässä jaettu rekrytointia koskeviin ja naisten opiskelun tukemiseen. Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet kos-kettavat monia tahoja kun taas naisten tukeminen ICT-alan opinnoissa on enemmänkin oppilaitosten sisäinen asia.

Rekrytointiin liittyvät toimenpiteetRekrytointiin liittyvät hankkeet voisi otsikoida yhden haastatel-tavan sanoin: ”mennään sinne missä tytöt ovat”.

Tämän tutkimusprojektin aikaisemmassa osassa (Tytöt ja ICT) tilannetta selvitettiin ala- ja yläkouluissa sekä lukioissa, eikä kovinkaan moni haastatelluista tytöistä muistanut, että heidän koulussaan olisi kukaan käynyt kertomassa ICT-alan opiskelusta. Yhteistyötä opintojen ohjaajien ja lukioiden sekä A-projektin tulosten perusteella myös ainakin yläasteiden kanssa olisikin syytä tehostaa.1. Yhteistyö lukioiden ja yläkoulujen kanssa: opintojen

ohjaajat, opettajat yleensä sekä opiskelijat tarvitsevat jatkuvasti tietoa ICT-alan opiskelusta ja alan tarjoamista työtehtävistä. Vierailut, tietoiskut, abipäivät ym. on ha-vaittu hyviksi vaikutuskeinoiksi. Myös erillinen teemapäivä (kuten Naistenpäivä TKK:lla) on toiminut hyvin. Näihin on siis syytä jatkossakin panostaa, ja huolehtia siitä, että ICT-alan opinnot ovat esillä.

2. Verkosta löytyy lukuisia tytöt ja ICT/teknologia -aiheisia sivustoja. Näiden sivustojen ristiinlinkityksiä olisi syytä lisätä, jotta eri tahojen ponnistukset saataisiin laajemmin hyödynnettyä. Lisäksi esimerkiksi Teknologiateollisuus voi-si koota opettajien ja oppilaiden tiedonhaun tueksi lyhyen esittelyn, jossa olisi linkkejä eri sivustoille.

3. Kuten muutamat oppilaitokset ovat huomanneet, kannat-taa mennä myös sinne, missä tytöt ovat virtuaalisesti. Fa-cebook, IRC ja YouTube ovat osa arkipäivää hyvin monille nykytytöille, joten näissä näkyminen lisäisi tietoisuutta alasta ja sen opiskelusta.

4. Oppilaitoksen omien web-sivujen merkitys rekrytoinnis-sa on ilmeisen suuri, joten näihin kannattaa panostaa, varsinkin mikäli oppilaitokseen halutaan houkutella mah-dollisimman monenlaisia hakijoita. Esimerkkinä voidaan käyttää Jyväskylän yliopiston rekrytointisivuja (http://www.it.jyu.fi/hae/). Erilliset, mahdollisesti oppilaitosten yhteiset selvitykset siitä, mitä asioita naiset arvostavat kyseisissä opinnoissa, auttaisivat suuntaamaan sivuja vastaamaan oikeisiin kysymyksiin.

5. On perusteltua mennä myös sinne, missä aiheeseen vaikut-tavat muut tahot ovat. Yhden tutkimukseen osallistuneen oppilaitoksen edustajat kertovat alasta ja sen mahdolli-suuksista erikseen myös oppilaanohjaajille, luokanopettajil-le ja rehtorikoulutuksessa oleville. Tämänkaltaista toimintaa olisi varmasti hyvä toteuttaa laajemminkin, eikä vain yhden oppilaitoksen voimin.

6. Edelleen on tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden vai-kuttavuutta voidaan arvioida, mitata ja vertailla. Tämä auttaisi kohdentamaan resursseja vaikuttavuuden kannal-ta mahdollisimman tehokkaisiin toimenpiteisiin. Naispuo-listen hakijoiden määrä, opiskelun aloittaneiden naisten määrä ja valmistuneiden naisten määrä voisivat olla tällai-sia mittareita.

Naisten opiskelun tukeminen oppilaitoksissaKirjallisuuden ja oppilaitosten kokemusten perusteella naisten tukemisessa ICT-alan opinnoissa on keskeistä toisaalta tuki opintojen aloittamisvaiheessa, johon kaikki tutkimukseen osal-listuneet oppilaitokset panostavat, sekä toisaalta naisyhteisön luominen ja tukeminen, mitä tekee vain kaksi tutkimukseen osallistuneista oppilaitoksista. 1. Tuki opintojen alkuvaiheessa: luokan, opiskeluryhmän,

tutorryhmän tms. syntymiseen ja ryhmäytymiseen kannat-taa kiinnittää opiskelujen alkuvaiheessa huomiota. Vaikka tällainen ryhmä tukee kaikkia opiskelijoita, on ryhmän tuki erityisen tärkeää miesvaltaisia aloja kuten ICT-alaa opiskeleville naisille.

Oppilaitoksen omien web-sivujen merkitys rekrytoinnissa on ilmeisen suuri.

oman alueensa lukioita ja yrittävät näin välittää potentiaali-sille hakijoille tietoa ICT-alan opiskelusta ja alan tarjoamista työtehtävistä. Yhden oppilaitoksen edustajan mukaan tämä toiminta ei ole riittävää, mutta jos sitä ei tehtäisi, olisi tilanne vielä huonompi. Toisen oppilaitoksen edustajat taas kertovat alasta ja sen mahdollisuuksista erikseen myös oppilaanohjaajille, luokanopettajille ja rehtorikoulutuksessa oleville, jolloin kuuli-jakunta on huomattavasti laajempi ja toisaalta vaikuttavuus voi olla voimakkaampi.

Haastateltavat tuovat esille myös sen, että oppilaitosten mah-dollisuudet vaikuttaa potentiaalisten opiskelijoiden mielikuviin ja stereotypioihin ovat varsin rajalliset. Tästä syystä oppilaitosten edustajat toivovat, että aihe olisi laajemmin esillä ja että roo-limalleja löytyisi esimerkiksi suosituista televisiosarjoista tms.

Pitkäaikaisen vaikuttamisen merkitystä ja vaikeutta on poh-tinut sattuvasti Eronen (2007: 71-72): Erilaiset projektit, joiden tarkoituksena on ollut saada lisää naisia tekniikan alalle, ovat jatkuneet jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. – Suuria muu-toksia asenteissa tai olemassa olevassa yliopistokulttuurissa ei kuitenkaan ole tapahtunut. Projektit ovat toimineet ruohon-juuritasolla eli tehneet konkreettista työtä kouluissa tyttöjen ja opettajien keskuudessa. Projektien ongelmia ovat yleisesti olleet niiden lyhytaikainen kesto sekä pieni vaikutusalue. Näkyvien tulosten aikaan saamiseksi tulisi toimenpiteet kohdistaa katta-maan isompia alueita kuten maakuntia tai läänejä. Projektin kes-toa tulisi myös kasvattaa nykyi-sestä. On ollut erittäin harmillis-ta huomata, että aiemmin toteu-tettujen projek-tien tuloksia ei ole millään taval-la seurattu. Pro-jektien vaikutta-vuudesta pitkällä tähtäimellä on siis vaikea sanoa mitään varmaa.” (Mt: 71-72.)

”Projektien vaikuttavuudesta pitkällä tähtäimellä on vaikea sanoa mitään varmaa.”

Facebook, IRC ja YouTube ovat osa arkipäivää hyvin monille nykytytöille, joten näissä näkyminen lisäisi tietoisuutta alasta ja sen opiskelusta.

2. Opiskelu/tutorryhmässä tulee kiinnittää huomiota myös siihen, etteivät naispuoliset opiskelijat ole ryhmänsä ainokaisia.

3. Myös opintojen ohjaajan, mentorin tms. henkilökunnan edustajan säännölliset tapaamiset helpottavat joukkoon kuulumisen ja oman paikan löytämisen tunnetta, sen li-säksi että ne auttavat opintojen suuntaamisessa ja alan eri mahdollisuuksien hahmottamisessa.

4. Laajemman naisverkoston tai -yhteisön tapaamisia kan-nattaa myös järjestää säännöllisin väliajoin, esimerkiksi opiskelijajärjestöjen kanssa yhteistyössä. Tästä on ollut hyviä kokemuksia kahdella tutkimukseen osallistuneella oppilaitoksella.

5. Kuten jo aikaisemmin todettiin, on tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida, mitata ja vertailla. Naispuolisten hakijoiden määrän, opiskelun aloittaneiden naisten määrän ja valmistuneiden naisten määrän lisäksi on syytä tarkastella myös ”laatua”, kuten esimerkiksi arvosanoja ja opiskelutyytyväisyyttä. Mikäli naisten saamat arvosanat kursseista/opinnäytteistä tms. ovat jatkuvasti heikompia kuin miesten vastaavat, on syitä tähän tarkasteltava perusteellisesti.

6. Lisäksi voitaisiin selvittää naisopiskelijoiden kokemuksia ICT-alan opiskelusta eri oppilaitoksissa.

7. Erillisenä toimenpiteenä suositellaan tutkimusta, jossa sel-vitetään naisopiskelijoiden katoa amk-opinnoista.


Rahkonen, Aimo (2005): ”Teknillisen tiedekunnan naispuolis-ten opiskelijoiden opintopolut sekä opintomenestykseen vai-kuttavat tekijät – toimenpiteet uuteen opetussuunnitelmaan”, teoksessa Teräs, Leena (toim.): Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopis-tokeskus, Raahe.

Raunio, Helena (2010a): Oletko saalistaja vai intohimotyönte-kijä? Tekniikka ja Talous, 16.4.2010. Talentum.

Raunio, Helena (2010b): Insinöörinainen on hyvä jätkä. Uratie, 23.4.2010. Talentum.

Ruuska, Anna (2002): Opintojen eteneminen Oulun yliopis-ton tietojenkäsittelytieteiden koulutusohjelmassa tilastojen ja opiskelijoiden kertomana. Tietojenkäsittelytieteen pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos, Luonnontieteellinen tiedekunta.

Salokangas, Tiina (2002): Teknillinen korkeakoulu opiskeluympä-ristönä sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Sosiaalipsykologi-an pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Sosiaalipsykologian laitos, Valtiotieteellinen tiedekunta.

Salminen-Kultanen, Päivi (2010a): Graduates 2010-erityis-raportti:Tekniikka / Luonnontieteet, akat, naiset. Tutkijalle toi-mitettu lisäaineisto, T-Media.

Salminen-Kultanen, Päivi (2010b): Graduates 2010-erityis-raportti:Tekniikka / Luonnontieteet, amk, naiset. Tutkijalle toi-mitettu lisäaineisto, T-Media.

Siljander, Mikko (2009): Asenteet ja rekrytointi. IT-alan opis-kelijarekrytointi Jyväskylän yliopiston Informaatioteknologian tiedekunnassa. Tietojärjestelmätieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos, Informaa-tioteknologian tiedekunta.


Tervonen, Kari (2010): Toimialasuosio sukupuolen mukaan. Talentum / Työnantajamielikuvat 2010 -tutkimus. Tutkijalle toi-mitettu lisäaineisto, KuulasMillwardBrown.

Trauth, Eileen M. (2002): Odd girl out: an individual differences perspective on women in the IT profession. Information Techno-logy and People, 15 (2), pp. 98-118.

Trauth, Eileen ja Quesenberry, Jeria (2007): ”Gender and the in-formation technology workforce: Issues of theory and practice”, teoksessa Yoong, P. ja Huff, S. (toim.): Managing IT Professionals in the Internet Age. Hershey, PA: Idea Group Publishing.

Trauth, Eileen; Quesenberry, Jeria ja Huang, Haiyan (2008): A Multicultural Analysis of Factors Influencing Career Choice for Women in the Information Technology Workforce. Journal of Global Information Management, 16(4) October-December 2008, sivut 1-23. IGI Global.

Trauth , Eileen; Quesenberry, Jeria ja Huang, Haiyan (2009): Retaining women in the U.S. IT workforce: theorizing the in-fluence of organizational factors. European Journal of Informa-tion Systems (2009) 18, sivut 476–497, Operational Research Society Ltd.

Trauth, Eileen; Quesenberry, Jeria ja Morgan, Allison (2004): Understanding the under representation of women in IT: Toward a theory of individual differences. Proceedings of the ACM SIG-MIS Computer Personnel Research Conference, Tanniru, M. ja Weisband, S. (toim.), Tucson, Arizona, USA, ACM Press, 2004, sivut 114-119.

Trauth, Eileen; Kvasny, Lynette ja Greenhill, Anita (2007): ”Conducting feminist gender research in the information sys-tems field”, teoksessa Yoong, P. ja Huff, S. (toim.): Managing IT Professionals in the Internet Age. Hershey, PA: Idea Group Publishing.

Vehviläinen, Marja (2005): ”The numbers of women in ICT and cyborg narratives: On the approaches of researching gender in information and communication technology”, teoksessa Iso-mäki, Hannakaisa & Pohjola, Anneli (2005): Lost and found in virtual reality: women and information technology. University of Lapland, Rovaniemi.

Voimaa tekniikan naisten urakehitykseen (2007). WomEqual-kehittämiskumppanuushankkeen julkaisu. Teknillinen korkea-koulu, sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto. Marraskuu 2007.

Weinberger, Catherine (2004): Just Ask! Why Surveyed Women Did Not Pursue IT Courses or Careers. IEEE Technology and Society Magazine, 23(2), sivut 28-35.

Wolffram, Andrea; Derboven, Wibke ja Winker, Gabriele (2007): Women dropouts in engineering studies. The International Jour-nal of Interdisciplinary Social Sciences, Volume 2, Number 1. Common Ground Publishing Pty Ltd, Melbourne.

Yin, Robert K. (1988): Case Study Research. Design and Met-hods. 8th printing. SAGE Publications, Inc., California.

7. LähteetBeyer, Sylvia; Rynes, Kristina ja Haller, Susan (2004): Deterrents to Women Taking Computer Science Courses. IEEE Technology and Society Magazine, 23(1), sivut 21-28.

Brunila, Kristiina (2009): Sukupuolten tasa-arvo korkeakoulutuk-sessa ja tutkimuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:51. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

Eronen, Milla (2007): Tekniikan alan naisten voimaannutta-minen: Tapaustutkimus GETA-tutkijakoulusta. Valtiotieteen ja naistutkimuksen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Syksy 2007.


Darisi, Tanya; Davidson, Valerie; Korabik, Karen ja Desmairis, Sergei (2010): Commitment to Graduate Studies and Careers in Science and Engineering: Examining Women’s and Men’s Experi-ences. International Journal of Gender, Science and Technology. The Open University, UK. Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.open.ac.uk, ladattu 3.6.2010.

Herman, Clem; Carr, Jenni (2009): Current issues for Gender and SET: Perspectives form Research, Policy and Practice. Inter-national Journal of Gender, Science and Technology. The Open University, UK. Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.open.ac.uk, ladattu 25.10.2009.


Kailo, Kaarina (2005): Ekososiaalinen kestävä tulevaisuus ja kyberekofeminismi — Naisnäkökulmia segregaation purkuun globalisaation kontekstissa, teoksessa Teräs, Leena (toim.): Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Raahe.

Kvasny, Lynette; Trauth, Eileen ja Morgan, Allison (2009): Po-wer relations in IT education and work: The intersectionality of gender, race, and class. Journal of Information, Communication and Ethics in Society. Vol 7, No 2/3, 2009. Emerald Pubslishing Group.

Lee, Lisa ja Faulkner, Wendy (2010):Turning good policies into good practice: Why is it so difficult? International Journal of Gender, Science and Technology. The Open University, UK. Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.open.ac.uk, ladattu 3.6.2010.

Leinonen, Eija (toim.) 2005: Opetuksen ja ohjauksen tasa-ar-voistavat käytännöt. Sukupuolen huomioiva opas kasvatuksen arkeen. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, WomenIT-projekti.

Lindell, Maarit (2007): Miksi tytöt jättäytyvät teknologiakou-lutuksen ulkopuolelle? Tietotekniikan kandidaatintutkielma, Tietotekniikan aineenopettajankoulutus. Jyväskylän yliopisto, Tietotekniikan laitos, Informaatioteknologian tiedekunta.

Lohikoski, Pia; Putila, Pirjo; Sassi, Erika; Viitamaa-Tervonen, Outi (2007): Tasa-arvoa oppilaitoksiin – Toimintamalleja tasa-arvosuunnittelun tueksi. Julkaisijat: Tasa-arvoklinikka ja verkot-tuminen, Kiljavan opisto, SAK:n koulutussäätiö. Tinataan-ver-kostohanke, Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto, Teknillinen korkeakoulu.

Mikkonen, Heli (2005): ”Selvitysprojekti Tietojenkäsittelytie-teiden laitoksen opiskelijoista sukupuolinäkökulmasta”, teok-sessa Teräs, Leena (toim.): Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopis-tokeskus, Raahe.

Mirror-julkaisut (Teknologiateollisuus ry):1. Tietoa ja kokemuksia teknologia-alasta peruskoulussa ja

lukiossa2. Tuumasta toimeen – vauhtia tutortoimintaan3. Motivoivat materiaalit sekä innovatiiviset työtavat opetuk-

sen tukena4. Yliopisto-opinnot tutuksi toisella asteella5. Tieto- ja viestintäteknologia opetuskäytössä6. Tutkimustuloksia nuorten näkemyksistä teknologia-alasta

ja luonnontieteiden opetuksesta.

Naiset työelämän kynnyksellä. T-Media, 2007.

Paloheimo Aura ja Stenman, Jenni (2006): Gender, Commu-nication and Comfort Level in Higher Level Computer Science Education – Case Study. 36th ASEE/IEEE Frontiers in Education Conference, October 28 – 31, 2006, San Diego, CA. Osoitteessa http://tkk.tina.fi/tietopankki/paloheimo_stenman.pdf

Pourrat, Yvonne (project coordinator) 2005: WomEng: Creating cultures of success for women engineers. Synthesis report. A Project Funded by the European Commission, 5th FP, HPSE-CT-2002-00109. Osoitteessa http://www.womeng.net/overview/Synthesis_Report.pdf .

Putila, Pirjo ja Pihlajamaa, Tuula (2002): Lisää naisia tekniikan alalle. Web-artikkeli. Osoitteessa http://tkk.tina.fi/tietopankki/naisia_alalle.pdf


Susanna Bairoh

Naisia ICT-alalle! Teknologiateollisuus ry:n tutkimusOsaprojekti C:

Naiset ICT-ammattilaisina

SuosikitMessenger

RSS

80 Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina 81

Suurin osa haastatteluista tehtiin henkilökohtaisesti. Neljä henkilöä haastateltiin puhelimitse. Lisäksi toteutettiin kolme aiheen asiantuntijoiden henkilökohtaista haastattelua, joista yksi on mukana case-esimerkkinä (Linda Liukas) ja kaksi muuta toimivat tausta-aineistona.

Haastateltavien valinta yrityksissä eteni pääosin siten, että tutkija otti yhteyttä henkilöstöhallinnon tai viestinnän/markki-noinnin edustajaan yrityksessä. Yritykset valitsivat itse haastatel-tavat henkilöt. Tavoitteena oli, että joka yrityksestä haastatellaan henkilöstöhallinnon edustajaa, johtoryhmän jäsentä sekä 2–3 eri tehtävissä toimivaa naista. Kaikissa yrityksissä näin ei tapahtu-nut, joten haastateltavien määrä vaihtelee selvästi yrityksittäin, kuten taulukosta 1 ilmenee.

Kaikki case-esimerkkeinä toimivien 21 naisen haastattelut nauhoitettiin, kuten myös yhtä lukuun ottamatta muut haas-tattelut. Nauhoitukset purettiin, mutta niitä ei litteroitu tätä raporttia varten. Case-esimerkkeinä toimivien naisten haastat-teluista tehtiin yhteenveto, jonka sisältö toimitettiin hyväksyt-täväksi haastateltavalle. Samoin yhteenvedon pohjalta tehty case-tarina hyväksytettiin haastateltavilla. Muut haastattelut toimivat tässä raportissa tausta-aineistona.

Taulukko 1. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden määrä yrityksittäin

YritysCase- esimerkit (kpl)

Muut haastattelut (kpl)

Yhteensä (kpl)

Appelsiini 2 3 5

Basware 2 1 3

DNA 3 2 5

Enfo 2 3 5

Fujitsu 3 1 4

Konecranes 2 - 2

Metso 2 1 3

Thermo Fisher 1 - 1

Sulake 3 1 4

yhteensä 20 12 32

tuottavia yrityksiä sekä telealaa. Tutkimukseen tavoiteltiin eri kokoisia yrityksiä, joista osa on pörssiyrityksiä. Tutkimukseen tavoiteltiin lähinnä suomalaislähtöisiä yrityksiä: sekä pelkästään Suomen markkinoilla toimivia että Suomesta kansainvälisille markkinoille laajentuneita yrityksiä.

Tutkimukseen osallistui yhdeksän yritystä. Näistä yrityksistä ICT-alaa edustavat Appelsiini Finland Oy, Basware Oyj, DNA Oy, Enfo Oyj, Fujitsu Services Oy ja Sulake Corporation Oy. Nk. käyttäjäyrityksiä edustavat Konecranes Oyj, Metso Oyj ja Ther-mo Fisher Scientific Oy. Osallistuneista yrityksistä haastateltiin kaikkiaan 32 henkilöä (katso taulukko 1).

Tavoitteena on, että selvityksen perusteella voidaan kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla lisätään naisten osuutta ICT-ammattilaisista.

1. JohdantoTeknisten alojen koulutuksessa ja yrityksissä ollaan jo 1980-lu-vulta lähtien oltu huolestuneita siitä, etteivät naiset hakeudu teknisille aloille siinä määrin kuin miehet (esim. Eronen, 2007; Putila & Pihlajamaa, 2002). 2000-luvun alkupuoliskolla toteu-tettiin useampikin laaja EU-hanke aiheesta, joissa myös Suomi oli mukana. Naisten osuuden kasvattaminen teknisillä aloilla samoin kuin tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen näitä aloja kohtaan onkin ollut monien tahojen tavoitteena jo useampia vuosia.

ICT-alalla1 viimeisin tällainen ponnistus on EU-komission sekä allekirjoittaneiden yritysten syksyllä 2009 lanseeraama parhai-den käytäntöjen julistus naisiin ja ICT:hen liittyen2. Kyseisen dokumentin mukaan:• Naiset ovat aliedustettuna kaikilla tasoilla ICT-sektorilla.• Naiset ovat erityisen aliedustettaja päätöksentekijöinä ICT-

sektorilla.• Mikäli naisia onnistutaan rohkaisemaan ICT-alalle sekä

pysymään alan tehtävissä, tämä voisi merkittävästi edistää alalla tunnistetun osaamisvajeen ratkaisemista.

Lisäksi useat alan korkeakoulut ja yliopistot ovat Suomessa ponnistelleet naisten osuuden lisäämiseksi niin opiskelijoiden kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Laajoistakaan hankkeista (esim WomenIT, Mirror) huolimatta havaitut tulokset ja hyvät käytän-nöt eivät ole kuitenkaan levinneet toivotulla tavalla.

Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikan toimialaryhmä onkin päättänyt selvittää, miten ICT-ala saataisiin kiinnostavammaksi naisille. Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kol-meen osaprojektiin, joista tämä raportti kattaa osaprojektin C tulokset. Osaprojektissa A selvitettiin 10-17 -vuotiaiden tyttöjen mielikuvia ICT-alasta ja osaprojektissa B keskityttiin naisiin ICT-alan opiskelijoina.

1.1 Tutkimuksen tavoitteetTeknologiateollisuuden tutkimushankkeen ”Naisia ICT-alalle!” osaprojektissa C tarkastellaan naisia ICT-ammattilaisina, sekä ICT-alan yrityksissä että nk. käyttäjäorganisaatioissa.

Tutkimuksen tavoitteiksi määriteltiin selvittää:• Mikä on naisten osuus ICT-ammattilaisista

Suomessa eri ammattiryhmissä? Miten osuus on vaihdellut viime vuosina?

• Miten naiset kokevat työskentelemisen ICT-ammattilaisina?

• Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet merkittävimmin alalle hakeutumiseen ja alalle jäämiseen?

• Millaisten toimenpiteiden avulla voidaan tukea naisten hakeutumista ICT-alalle ja pysymistä alalla?

• Millaisia tasa-arvoon liittyviä toimenpiteitä tutkituissa yrityksissä on toteutettu viime vuosina ja miten naiset kokevat tällaiset toimenpiteet?

Lisäksi tavoitteena on, että selvityksen perusteella voidaan kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla lisätään naisten osuutta ICT-ammattilaisista ja tuetaan naisten osaamisen hyödyntämistä organisaatioissa. Pääpaino tutkimuksessa ja tässä raportissa on ICT-ammattilaisina toimivien naisten case-esimerkeillä.

1.2 Tutkimuksen toteuttaminenHankkeessa päädyttiin käyttämään tutkimusmenetelmänä nk. monitapaustutkimusta (multiple case study). Aineisto koostuu lähinnä yritysten edustajien teemahaastatteluista. Haastatte-luiden tueksi käytettiin tutkimukseen osallistuneiden yritysten web-sivuilla olevia tietoja.

Haastattelut tutkimukseen osallistuneissa yrityksissä toteutet-tiin 15.9. - 20.10.2010 sekä 20.1. - 3.2.2011 välisenä aikana. Kaikki haastattelut sekä muun tiedonkeruun toteutti tutkimuk-sesta vastaava tutkija.

Tutkimukseen osallistuneet ICT-alan yritykset päätettiin va-lita siten, että nämä edustaisivat ohjelmistoalaa, ICT-palveluita

1 ICT = TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN ALA. RAPORTISSA KÄYTETÄÄN MYöS SUPPEAMPAA KÄSITETTÄ IT = TIETOTEKNIIKAN ALA.2 EUROPEAN COMMISSION / INFORMATION SOCIETY & MEDIA: CODE OF BEST PRACTICES FOR WOMEN AND ICT.

1980-luvulta lähtien ollaan oltu huolestuneita siitä, etteivät naiset hakeudu teknisille aloille siinä määrin kuin miehet.

Naisia ITC-alalle!82 Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina 83

Ikä (luokiteltu) % kpl

20-29 14 3

30-39 48 10

40-49 33 7

50-59 5 1

yht. 100 21

2.2 Naisten kokemukset ICT-ammattilaisinaTässä osiossa tarkastellaan case-esimerkkeinä toimivien nais-ten kokemuksia ja näkemyksiä toimimisesta ICT-ammattilaisina. Aluksi tarkastellaan haastateltuja henkilöitä tiettyjen tausta-muuttujien valossa.

Tuloksia tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon, että kolme neljästä case-esimerkkeinä esitellyistä naisista toimii ICT-alalla ja vain joka neljäs ICT-ammattilaisena nk. käyttäjäorganisaatiossa, vaikka Tietotekniikan liiton arvion mukaan noin puolet Suomen ICT-ammattilaisista toimii käyttäjäorganisaatioissa.

2.2.1 Taustatietoja tutkimukseen osallistuneista naisistaCase-esimerkkeinä toimivat naiset olivat haastatteluhetkellä 24 – 55 vuotiaita, keski-ikä oli 37. Lähes puolet naisista edustaa ikäluokkaa 30-39 vuotta, kuten taulukosta 2 ilmenee. Mikäli ICT-ammattilaisina toimivien naisten ikäjakauma noudattelee koko ICT-ammattilaisväestön ikäjakaumaa3, on nuorin ikäryh-mä (20-29 vuotta) jossain määrin aliedustettu case-esimerkkien joukossa.

Taulukko 2. Case-esimerkkeinä toimivat naiset, ikäjakauma (luokiteltu).

Yli 60 prosenttia tutkimuksen case-esimerkkeinä toimivista naisista on joko johto- tai esimiestehtävissä (katso taulukko 3). Ammattinimikkeen sijasta asema määriteltiin ensisijaisesti sillä perusteella, onko henkilöllä suoria alaisia. Jos alaisia ei ole, henkilö on luokiteltu asiantuntijaksi, jos taas on, kyseessä on esimies. Mikäli esimies kuuluu yrityksen, konsernin tai oman liiketoimintayksikkönsä johtoryhmään, kyseessä on johdon edustaja.

Asema (luokiteltu) % kpl

johto 29 6

esimies 33 7

asiantuntija 38 8

yht. 100 21

Taulukko 3. Case-esimerkkeinä toimivat naiset, asema (luokiteltu).

Case-esimerkkien joukossa on näin ollen todennäköisesti enemmän johto- ja esimiestehtävissä toimivia naisia kuin mitä ICT-ammattilaisina toimivat naiset keskimäärin ovat. Toisaalta, tutkimuksessa ei haettukaan aseman suhteen edustavaa otosta, varsinkaan kun tilastotietoja ICT-ammattilaisina toimivien naisten asemasta ei juuri ole käytettävissä.

3 KATSO: IT-URA -TUTKIMUS 2009, TIETOTEKNIIKAN LIITTO RY.

koulutus (luokiteltu) % kpl

ICT (tekninen/ tietojenkäsittely)

28 6

kaupallinen 52 11

muu 19 4

yht. 100 21

Taulukko 4. Case-esimerkkeinä toimivat naiset, koulutus

(luokiteltu).

Koulutuksen luokittelussa ei tässä oteta kantaa koulutuksen asteeseen eli siihen, onko kyseessä esimerkiksi alempi tai ylempi korkeakoulututkinto vai muu tutkinto. Henkilöiden koulutus-tausta määriteltiin ylimmän perustutkinnon mukaan.

Koulutuksen luokittelussa haluttiin erotella toisaalta ICT-alan koulutus (sekä tietotekniikan tai tietoliikenteen koulutus että tietojenkäsittelyn koulutus) ja toisaalta kaupallinen koulutus. ICT-alan koulutukseksi luokiteltiin tässä raportissa esimerkiksi datanomi, tieto-/tietoliikennetekniikan insinööri, tietotekniikan ja automaation DI ja tietojenkäsittelyn tradenomi (YAMK). Kau-pallisen alan koulutukseen on luokiteltu muut tradenomi-tut-kinnot, merkonomi-tutkinnot sekä kauppatieteen yliopistotut-kinnot. Luokkaan muu kuuluvat esimerkiksi yhteiskuntatieteen ja oikeustieteen tutkinnot.

Case-esimerkkeinä toimivista naisista reilu neljännes on suo-rittanut tietotekniikka-alan tutkinnon. Tämä vastaa suunnilleen naisten osuutta kyseisen koulutuksen opiskelijoista (katso osa-projektin B raportti). Yli puolet naisista on opiskellut kaupallista

2. Tulokset2.1 Naisten osuus ICT-ammattilaisistaTässä kappaleessa tarkastellaan naisten osuutta tietoja vies-tintätekniikan ammattilaisista Suomessa vuosina 2000–2010 eri tietolähteiden perusteella. Tarkastelussa ovat mukana sekä ICT-alan yrityksissä toimivat naiset että ICT-ammattilaiset nk. käyttäjäorganisaatioissa eli muilla toimialoilla.

Tilastokeskuksen tätä tutkimusta varten toimittamasta aineis-tosta ilmenee, että naisten osuus työllisistä ICT-ammattilaisista oli 24 prosenttia vuonna 2000, nousi 28 prosenttiin vuonna 2005, ja laski taas 25 prosenttiin vuonna 2008. (Katso kuvio 1.)

Kuvio 1. Naisten %-osuus ICT-ammattilaisista Suomessa vuosina 2000, 2005 ja 2008 ammattiryhmittäin. Lähde: Tilastokeskus

IT-alalla toimiviksi ICT-ammattilaisiksi lasketaan seuraavassa kuviossa toimialalla ”tietojenkäsittelypalvelu” toimivat. Tiedot on saatu ammattiryhmittäin vuosilta 2005 ja 2008. Kuten kuvi-osta 2 ilmenee, IT-alan yrityksissä naisten osuus oli 22 prosenttia vuonna 2005 ja samoin 22 prosenttia vuonna 2008.

Kuvio 2. Naisten %-osuus IT-alalla toimivista ICT-ammattilaisista Suo-messa vuosina 2005 ja 2008 ammattiryhmittäin. Lähde: Tilastokeskus

Tietotekniikan liitto (TTL ry) on tietotekniikka-alan yhteis-työjärjestö, joka koostuu lähes 30 alueellisesta yhdistyksestä, teemayhdistyksestä tai opiskelijayhdistyksestä. Liittoyhteisön jäseninä on 16 000 alan ammattilaista ja yli 500 tietotekniikkaa tuottavaa tai sitä käyttävää yritystä ja muuta organisaatiota. Tietotekniikan liiton jäsenistä naisia on ollut koko 2000-luvun noin 24 prosenttia.

Tietotekniikan liitto on julkaissut viime vuosina IT-ammatti-laisten palkkoja koskevia tutkimuksia, joissa liitto arvioi Tilasto-keskuksen työvoimatutkimuksen perusteella naisten osuuden kaikista ICT-ammattilaisista kehittyneen viime vuosina seuraa-vasti: 24 % vuonna 2005, 27 % vuonna 2008, ja 29 % vuonna 2009. Tämä arvio siis poikkeaa Tilastokeskuksen tätä tutkimusta varten toimittamasta, työssäkäyntitilastoon perustuvasta aineis-tosta (ks. kuviot 1 ja 2).

Akavan jäsenistöstä ICT-ammateissa toimivia naisia oli noin viisi prosenttia kaikista akavalaisista työvoimaan kuuluvista vuo-sina 2006 ja 2009. Vuonna 2006 ICT-ammateissa toimivia naisia oli noin 16 000 ja vuonna 2009 määrä oli noussut 19 400:ään. Kiinnostavaa on, että samana ajanjaksona vastaavissa amma-teissa toimivien miesten määrä on laskenut: akavalaisia miehiä oli ICT-ammateissa 21 300 vuonna 2006 ja vuonna 2009 enää 19 300. Näin ollen akavalaisia ICT-ammateissa toimivia naisia oli vuonna 2009 saman verran kuin miehiä.

Erityisalojen ammattiliitto ERTOn jäsenistössä ICT-alan am-mateissa toimivista lähes puolet (49 %) oli naisia vuonna 2000, mutta naisten osuus on tasaisesti laskenut koko vuosikymme-nen. Vuoden 2010 alussa naisten osuus ICT-alan ammateissa toimivista ertolaisista oli 37 prosenttia.

Uuden Insinööriliiton jäsenistössä naisten osuus tietoteknii-kan palvelualoilla työskentelevistä on ollut noin 11 prosenttia vuosina 2002 – 2009 (10-13 %) ja telealalla toimivista noin 10 prosenttia. Telealalla toimivista UIL:n jäsenistä naisten osuus on tosin laskenut 12 prosentista (vuonna 2002) kahdeksaan prosenttiin (vuonna 2009).

100

90

80

70

60

50

40

30

20

10

0

YhteensäIT-johtajatIT-suunnittelijat ja ohjelmoijat

Muut IT-erityisasiantuntijatIT-tukihenkilöt, operaattorit ym.Tallentajat

Naisten osuus 2005Naisten osuus 2000 Naisten osuus 2008(kaikki ICT-ammattilaiset)

YhteensäIT-johtajatIT-suunnittelijat ja ohjelmoijat

Muut IT-erityisasiantuntijatIT-tukihenkilöt, operaattorit ym.Tallentajat

100908070605040302010

0

Naisten osuus 2005 Naisten osuus 2008 (IT-ala) (IT-ala)


teet ovat enimmäkseen keskittyneet yksittäisiin naisiin, vaikka tällaisilla toimilla ei olekaan saatu lisättyä naisten osuutta ICT-ammattilaisista tai -opiskelijoista7. Tutkimukseen osallistuneissa yhdeksessä case-yrityksessä ei ole juurikaan toteutettu erityisiä tasa-arvoon liittyviä toimenpiteitä. Henkilöstöhallinnon ja ylim-män johdon edustajien mukaan tasa-arvon tulee olla luonteva osa yrityksen toimintaa ja yrityskulttuuria, eikä sen edistämiseksi katsota tarvittavan erityistoimia. Yritykset toteuttavat ilmapiiri- ja työtyytyväisyyskyselyitä, joiden perusteella henkilöstöhallinnon ja johdon edustajat toteavat työntekijöiden (sekä miesten että naisten) olevan hyvinkin tyytyväisiä tasa-arvoiseen kohteluun yrityksessä. Myös case-esimerkkeinä haastatellut naiset ovat enimmäkseen tyytyväisiä tasa-arvon toteutumiseen omalla työ-paikallaan, joskin naisten vähäinen määrä ylimmässä johdossa herätti keskustelua useimmissa tutkimukseen osallistuneissa yrityksissä.

Kirjallisuudessa on tunnistettu esimerkiksi mentorointiin, naisverkostojen luomiseen ja tukemiseen sekä työn ja perheen tasapainottamiseen liittyvien toimenpiteiden tukevan naisten pysymistä ICT-ammattilaisina8. Niissä yrityksissä, joissa men-torointia on järjestetty, ei ole pidetty mitenkään tarpeellisena hakea naista mentoriksi naiselle. Naisverkostojen luomista tai tukemista ei myöskään esiinny, joskin joissakin yrityksissä on syntynyt epämuodollisia naisverkostoja naisten omasta aloittees-ta. Yhdessä case-yrityksessä (Enfo) on toteutettu naisasiakkaille suunnattuja tilaisuuksia, joihin myös yrityksessä työskentelevät naiset ovat osallistuneet. Nämä tilaisuudet ovat yrityksen edusta-jien mukaan olleet erittäin suosittuja sekä asiakkaiden että (nais)

henkilöstön keskuudessa.Kukaan haastatelluista

ei tunnistanut ulkomaisessa kirjallisuudessa esille nos-tettua ongelmaa naisten siirtymisestä pois ICT-alalta mm. työn ja perheen yh-teensovittamiseen liittyvien vaikeuksien vuoksi9. ”Kuka täältä lähtisi”, ihmetteli yksi haastatelluista. Työn ja perhe-elämän yhteen-sovittaminen on toki usein haasteellista, mutta tutki-

7 VEHVILÄINEN & BRUNILA, (2007), KATSO MYöS TERÄS (2005).8 KATSO TRAUTH JA KUMPPANIT (2009). 9 KATSO ESIMERKIKSI GRIFFITHS & MOORE (2010), TRAUTH JA KUMPPANIT (2009, 2008, 2004).

muksessa haastatellut naiset eivät pidä tätä erityisesti ICT-alaa koskevana kysymykse-nä vaan yleensä työelämään liittyvänä. Kaikki perheelli-set naiset toivat esiin, miten joustavasti ICT-ammattilaisena yleensä pystyy järjestämään työnsä esimerkiksi kun lapsi sairastuu. ”Jos olisin kaupan kassalla, miten silloin voisin tehdä etätyötä?”, kiteyttää yksi naisista. Lisäksi Suomessa on lainsäädännöllisesti hyvät etuudet työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, ja monet yritykset ovat naisten kokemuk-sen mukaan vieläkin joustavampia kuin laki vaatii.

Ainoa haaste, jonka useampi nainen tässä yhteydessä toi esiin, liittyy perhevapaiden mahdollistamaan pitkään poissa-oloon: koska ala muuttuu nopeasti, ei työtehtävää, yksikköä tai yritystäkään ehkä enää ole kun palaa esimerkiksi vuoden-parin tai varsinkin pidemmän poissaolon jälkeen takaisin. Omasta asenteesta ja oppimiskyvystä on silloin kiinni, miten nopeasti pääsee jälleen ”kärryille”. Toki työnantajan, esimiehen ja työto-vereiden tuki on myös keskeistä, naiset muistuttavat.

Työn ja perhe elämän yhteen- sovittaminen on yleensä työelämään liittyvä ongelma – ei vain ICT-alan.

”Jos olisin kaupan kassalla, miten silloin voisin tehdä etätyötä?”

alaa, mikä saattaa tuntua yllättävältä. Osittain tätä ehkä selittää case-esimerkkeinä toimivien naisten asema: esimies- ja johto-tehtävissä kaupallinen koulutus on oletettavasti melko yleinen suomalaisissa yrityksissä yleensäkin. On kuitenkin mahdollista, että naisilla insinööri- tai muu ICT-alan koulutustausta on har-vinaisempi kuin ICT-ammattilaisina toimivilla miehillä.

Koulutustaustan kirjavuus on syytä pitää mielessä myös silloin, kun suunnitellaan mahdollisia toimenpiteitä naisten houkuttelemiseksi ICT-alalle ja -ammatteihin. Vaikka esimer-kiksi ICT-alan koulutuksessa olevien AMK-opiskelijoiden jou-kossa naisten osuus on laskenut vuosina 2005–20104, tämä

ei siis välttämättä tarkoita, että ICT-ammatteihin hakeutuisi vastaavasti vähemmän naisia. Sen sijaan voidaan pohtia, miten esimerkiksi kaupallises-sa koulutuksessa olevia naisia voitai-siin rekrytoida ICT-ammatteihin. Tu-levaisuuden osaavasta työvoimasta kilpailtaessa konkreettiset esimerkit ja harjoittelupaikat voivat auttaa muokkaamaan mielikuvaa ICT-alasta ja ICT-ammattilaisena toimimisesta.

2.2.2 Naisten näkemykset ICT-ammattilaiseksi hakeu-tumisesta ja jäämisestäSeuraavaksi tarkastellaan ICT-alalle sekä ICT-ammattilaiseksi hakeutumis-ta ja alalla pysymistä tutkimuksessa kerättyjen tietojen perusteella.

Lähes puolet tutkimukseen case-esimerkkeinä osallistuneista naisista kertoo tulleensa tietotekniikka- tai

telealalle sattumalta. Loput on ohjannut ICT-ammattilaiseksi joko kiinnostus tai koulutus (joka toki on ollut yhteydessä kiin-nostukseen). Kiinnostuksen vuoksi alalle hakeutuneita on kui-tenkin enemmän kuin ICT-alan koulutuksen hankkineita.

ICT-ammattilaiseksi hakeutumisen syyt ovat pitkälti samoja kuin tärkeimmät syyt pysyä alalla (katso alla). Joidenkin naisten urapolkuun on vaikuttanut merkittävästi isä tai kaverit/tuttavat: isän kautta on saatu ensimmäinen työpaikka alalla tai kaverit/tuttavat ovat vetäneet alan yritykseen tai koulutukseen. Yksi naisista kertoi insinööri-äitinsä toimineen roolimallina tekniseen koulutukseen hakeutumisessa.

Tärkeimmät syyt, jotka ovat pitäneet tässä haastatellut naiset ICT-alalla tai -ammattilaisina, voidaan tiivistää seuraavasti:• Monipuolinen ja kasvava toimiala• Kiinnostavat ja vaihtelevat työtehtävät• Mahdollisuus oppia jatkuvasti uutta• Itsenäinen työ, joustavat työajat• Uralla etenemisen mahdollisuudet• Palkkaus ja muut etuudet• Viihtyminen työympäristössä, mukavat työkaverit

4 KATSO OSAPROJEKTIN B (NAISET ICT-ALAN OPISKELIJOINA) RAPORTTI

Osa ICT-alan yrityksissä työskentelevistä naisista huomauttaa, ettei koe sinänsä jääneensä tietotekniikka- tai telealalle vaan tiettyyn yritykseen. Tällöin merkittävimmiksi nousevat kiinnos-tavien työtehtävien lisäksi yritystason tekijät kuten yrityskult-tuuri, johtaminen, urakehitys ja palkkaus. Lisäksi muutamat johtavassa asemassa olevat naiset mainitsevat, että täytyy itse uskoa yrityksen liiketoimintaan ja sen kasvumahdollisuuksiin, jotta toimintaa voi johtaa.

Valtaosa case-esimerkkeinä toimivista naisista on kokenut naisena olemisen ICT-alalla tai -ammattilaisena joko positiivi-sesti (”siitä on joskus jopa hyötyä”) tai neutraalisti (”en ole huomannut mitään eroa”). Jotkut ovat törmänneet epäileviin tai vähätteleviin asenteisiin, varsinkin uransa alkutaipaleella. Naiset painottavat yrityskulttuurin merkitystä: varsinkin johdon esi-merkki ja arkipäivän käytännöt vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten tasa-arvoiseksi naiset kokevat kohtelunsa yrityksessä. Kirjallisuudessa esitettyä kokemusta, että naiseus ja tekninen pätevyys ovat ainakin osittain toisensa poissulkevia ominaisuuk-sia5, tässä haastatellut naiset eivät juurikaan tunnista.

ICT-alan miesvaltaisuudesta naiset toteavat, että siihen tottuu kyllä, ja toisaalta osa pohtii viihtyvänsä alalla osittain juuri tästä syystä. Miesten kuvaillaan olevan asiaan keskittyviä, suoria ja reiluja. Mikäli suuri osa työtovereista on teknisen koulutuksen saaneita miehiä, pitävät jotkut naiset kaupallista tai muuten erilaista koulutustaustaansa vahvuutenaan ja kokevat tuovansa erilaista, ehkä asiakasta lähempänä olevaa näkökulmaa asioihin.

Naisia ja ICT-alaa koskevassa ulkomaisessa tutkimuksessa on tuotu esiin, että viestinnällinen osaaminen on nousemassa tek-nisen osaamisen rinnalle ICT-ammattilaisen keskeisenä kyvykkyy-tenä. On esitetty, että tämä lisäisi luontevasti naisten arvostusta ja osuutta ICT-alalla ja ICT-ammattilaisten joukossa, sillä naisia tyypillisesti pidetään viestinnällisesti miehiä lahjakkaampina. Vaikutukset eivät kuitenkaan välttämättä ole näin yksioikoisia tai itsestäänselviä6. Suomessa aihetta ei ole vielä tutkittu.

Aikaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että suomalaisissa ICT-alan yrityksissä toteutetut tasa-arvoon liittyvät toimenpi-

5 KATSO. ESIMERKIKSI LEE & FAULKNER (2010), PETERSON (2010), FAULKNER (2007).6 KATSO ESIMERKIKSI GLOVER & GUERRIER (2010), KELAN (2008).

”Naisena olemisesta on joskus jopa hyötyä.”

Miten kaupallisessa koulutuksessa olevia naisia voitaisiin rekrytoida ICT-ammatteihin.


Appelsiini Finland OyAppelsiini Finland on suomalainen IT-palvelutalo, joka tuottaa tietotekniikan konsultointi-, sovelluskehitys-, ulkoistus- ja tukipalveluja.

Appelsiini pähkinänkuoressa:• perustettu vuonna 1999 • pääkonttori Helsingissä• työntekijöitä noin 150• liikevaihto yli 11 miljoonaa euroa vuonna 2009

Elisa Oyj osti marraskuussa 2010 Appelsiini Finland Oy:n koko osakekannan. Appelsiini jatkaa toimintaan-sa Elisan Yritysasiakkaat –liiketoimintayksikön alaisena tytäryhtiönä.

Lisätietoa osoitteessa www.appelsiini.fi

A ppelsiinin lähituki auttaa erilaisissa tieto-tekniikkaan liittyvissä haasteissa asiakkaan omissa tiloissa. Käyttäjällä voi olla ongelmia tietokoneen, oheislaitteiden tai ohjelmisto-jen käyttöön liittyvissä asioissa. Appelsiinin lähitukitiimissä työskentelee 19 asiantuntijaa,

joiden esimiehenä Satu toimii. ”Esimiehenä ensisijainen tehtä-väni on päivittäisjohtaminen, henkilöstöön ja tuotannon jous-tavaan toimintaan liittyvät toimet”, Satu kertoo. Vastuulla ovat resursoinnit tuotannon töihin ja projekteihin, viikoittaiset tiimi-palaverit sekä budjetointi. Rek-rytoinnit ovat erittäin kriittisiä, jotta saadaan asiantuntevia ja asenteeltaan oikeita asiantun-tijoita tekemään palvelua asi-akkaille.

”Jos tykkää haasteista, tämä on oikea ala. Joka päivä on eri-lainen: aamulla ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan”, Satu kuvailee. Sadun mukaan Ap-pelsiinissa on hyvä ilmapiiri ja mukavat ihmiset, kaikki autta-vat toisiaan. ”Olen saanut pal-jon rohkaisua ja kannustusta. Kehittymään ja koulutuksiin pääsee”, Satu jatkaa. Erilaisia esimiesvalmennuksia ja -kurs-seja Satu suoritti jo ennen esimiespestin aloittamista ja kesällä 2010 alkoi 1,5 -vuoti-nen Johtamisen erikoisammat-titutkintoon tähtäävä koulutus Suomen Liikemiesten kauppa-opistossa.

Asiakaspalvelua eri toimialoilla

Satu opiskeli parturi-kampaajaksi suoraan peruskoulun jälkeen ja teki niitä töitä muutaman kuukauden valmistumisen jälkeen. Koulun ohella ja myös sen jälkeen hän oli töissä päivittäistava-rakaupassa. Sitten oli edessä alan vaihto vartijaksi, pääasiassa Satu oli töissä ”respassa” eli vastaanottotiskin takana. Tänä aikana hän sai kaksi lasta ja hoitovapaalta palattuaan hän päätti aloittaa iltakoulun Suomen Liikemiesten kauppaopistossa ystä-vän houkuttelemana.

Tietotekniikka-alan opinnot vetosivat Satuun, koska ala vai-kutti kiinnostavalta ja hän halusi saada työn, jolla pärjää talou-dellisestikin. Haastavammat tehtävät olivat myös tärkeä tekijä.

”Opiskelin iltalinjalla työn ohella, ja koulun puolivälistä lähtien olin hoitovapaalla kolmatta lasta hoitaen. Koulu kesti neljä vuotta ja valmistuin datanomiksi keväällä 2006”, Satu kertoo.

Appelsiiniin Satu tuli ensin työharjoittelijaksi. Työharjoittelun kautta on Sadun mielestä hyvä tulla alalle: osaaminen kasvaa, ehtii kunnolla perehtyä asioihin ja tehdä töitäkin. Muutaman vuoden lähitukea tehtyään hän eteni lähituen esimieheksi.

Sadun mielestä monipuolisista ja erilaisista asiakaspalveluko-kemuksista on hyötyä nykyisissä tehtävissä. Lähitukityöskentely vaatii erityistä palvelualttiutta ja sosiaalisuutta. ”Ei pidä säikäh-tää jos asiakkaalla on huono päivä! Enimmäkseen asiakkaat kyllä ilahtuvat kun tulemme paikalle”, Satu naurahtaa.

Sadun mukaan sillä pärjää pitkälle, että tulee ihmisten kans-sa toimeen. Teknistä apua löytyy yrityksen sisältä, jos hankalia ongelmatilanteita tulee vastaan. Miesten kanssa on Sadun mie-lestä helppo tehdä töitä, he ovat mutkattomia ja sanovat asiat suoraan. Satu pohtii, että jatkuva kouluttautuminen pitää nähdä mahdollisuutena kehittyä: jos uuden opiskelu ei kiinnosta, ala ei ole oikea. Apua voi kysyä ja sitä on mukava myös antaa. ”Yh-teispelillä pelataan ja samaan hiileen puhalletaan”, Satu kuvai-lee. ”Varmasti Appelsiinilla viihtyy, täällä on niin hyvä porukka, panostetaan toisten auttamiseen ja yhteiseen viihtyvyyteen”.

Satu on edennyt muutamassavuodessa esimieheksi.

Case-esimerkit – Appelsiini Finland Oy

Satu KuusistoAppelsiini Finland Oy

Satu Kuusisto työskentelee lähituen tiimiesimiehenä Appelsiini Finland Oy:ssä Helsingissä. Koulutukseltaan hän on datanomi.

Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina 8988 Naisia ITC-alalle!

L otta on toiminut projektipäällikkönä Appelsiinis-sa vuoden 2009 alusta. Hänen vastuullaan on infraprojektien vetäminen. Lotta kertoo erikois-tuneensa uusien asiakkaiden siirtämiseen: ”kun saamme uusia IT-ulkoistusasiakkaita, erikoisosaa-mistani on se, miten saadaan mahdollisimman

ripeästi ja hyvälaatuisesti siirrettyä järjestelmät meille ja tuotanto toimimaan”. Lisäksi Lotta on mukana myynnissä ja kehittää tiettyjä projektinhallintaan liittyviä prosesseja. Hän kertoo ve-täneensä myös joitakin ohjelmistoprojekteja, koska hänellä on tästä kokemusta aikaisemmista työpaikoistaan.

Lotta aloitti uransa ICT-alalla jo 16-vuotiaana, kesätöissä isänsä työpaikalla L M Ericsson Oy:ssä. Sinne Lotta sitten jäi, vaikkei hänellä aluksi ollut mitään ajatusta opiskella tekniikkaa. Vuosien kuluessa hän teki Ericssonilla monenlaista: koodausta ja testausta, toimi help desk -tiimin vetäjänä ja lopulta projekti-

Naisten olisi tärkeää saada lisää näkyvyyttä.

Case-esimerkit – Appelsiini Finland Oy

Lotta von SchantzAppelsiini Finland Oy

Lotta on koulutukseltaan tietotekniikan diplomi- insinööri. Hän toimii Appelsiini Finland Oy:ssä Helsingissä projektipäällikkönä.

päällikkönä. Ericssonilta tie vei Ixonos Oy:hyn, jossa Lotta toimi seniorikonsulttina ja projektipäällikkönä lähes kaksi vuotta.

kaverit vetivät teknillisiin opintoihinLotta kertoo halunneensa alun perin opiskelemaan Hankenille, mutta kun kaksi hyvää kaveria meni Teknilliseen korkeakouluun, hän päätyi itsekin hakemaan sinne. Lotta muistelee, että hänen aloittaessaan opiskelunsa 1990-luvun puolivälissä oli 150 tieto-tekniikan opiskelijan joukossa Lotan lisäksi vain kolme muuta naista. ”Kun ryhdyin opiskelemaan alaa, huomasin että monet osiot olivat kyllä vaikeita, mutta tajusin, että olen hyvä tietyissä asioissa ja sain kurssien parhaita arvosanoja”, Lotta kertoo. Hän myös innostui joistakin asioista kuten tietoturvasta. Koska Lotta oli samaan aikaan Ericssonilla töissä, työ ja opiskelu tukivat toisi-aan. ”Myös se tuki, että oli paljon kavereita ja hyviä naispuolisia ystäviä TKK:lla”, Lotta muistelee.

Lotta huomauttaa, että toisinaan ei ole helppoa olla nainen ICT-alalla. ”Joskus kyllä mietin miksi olen tällä alalla, mutta toi-saalta olen aina opiskellut ja tehnyt töitä vain miesten kanssa, en tiedä osaisinko olla sellaisessa työpaikassa jossa on paljon naisia”, Lotta pohtii. Miesten kanssa voi sanoa suoraviivaisesti että tehdään näin, eikä liikaa keskustella. Toisinaan tuntuu kui-tenkin, että nainen joutuu tekemään enemmän töitä ollakseen yhtä hyvä muiden ihmisten silmissä.

Lotta toivoo, että alalle tulisi lisää naisia. Naisten olisi tärke-ää saada myös enemmän näkyvyyttä, kun he varmasti tekevät paljon töitä, Lotta pohtii. Hän painottaa roolimallien tärkeyttä: ”Ainakin itse arvostin opiskeluaikana sitä, että tiesin naisen päässeen huipulle jossakin isossa IT-yrityksessä”.


Case-esimerkit – Basware Oyj

Basware OyjBasware on kansainvälinen ohjelmistotalo, joka kehit-tää ratkaisuja yritysten ja organisaatioiden talouspro-sessien automatisoimiseksi.

Basware pähkinänkuoressa:• perustettu vuonna 1985 • listautui Helsingin Pörssiin vuonna 2000 • pääkonttori Espoossa • palveluja yli 10 toimipisteessä Euroopassa,

Yhdysvalloissa ja Aasiassa • yli 760 työntekijää • jälleenmyyjiä yli 30 maassa • yli miljoona loppukäyttäjää yli 50 maassa • liikevaihto 93 miljoonaa euroa vuonna 2009 Lisätietoa osoitteessa www.basware.com

tomahdollisuudet ovat Minnan mielestä yksi ICT alan myönteisistä puolista: hetkittäin teet enemmän töitä, mutta toisina hetkinä voit vaikka lähteä aikaisemmin.

Minna rohkaisee, että kannattaa uskaltaa hakeutua erilai-siin tehtäviin alalla ja suunnitella omaa kasvupolkuaan, ottaa haasteita vastaan. ”Mahdollisuuksia kyllä avautuu kun uskaltaa kysyä ja tarttua niihin, niitä yleensä jopa tarjotaan.” Positiivista on myös se, että työpaikkoja ja kasvumahdollisuuksia löytyy. Minna toteaa, että tasa-arvo toteutuu hyvin esimerkiksi rek-rytoinneissa: vain osaaminen ratkaisee. Naisia pitäisi kuitenkin enemmän kannustaa myös keskijohtoon ja ylimpään johtoon.

Minna SnirviBasware Oyj

Minna Snirvi toimii tuotehallinnan johtajana Basware Oyj:ssä

Espoossa. Hän on koulutukseltaan kauppatieteen maisteri ja MBA.

M inna vastaa Baswaren Invoice Automa-tion sekä Financial Performance Solu-tions -tuoteperheiden tuotehallinnasta. Minnan titteli on Vice president, pro-duct management. Tuotehallinta on osa Baswaren tuotekehitysorganisaatiota ja

Minnan tehtäviin kuuluu suunnitella ja toteuttaa tuotelinjakoh-tainen tuotestrategia, tuoteroadmapit (aikataulut ja sisältö) sekä tuotteiden kilpailukyvystä huolehtiminen.

”Tiimissäni toimii neljä tuotepäällikköä, jotka keräävät aktiivi-sesti tietoa toivotuista uusista tuoteominaisuuksista ym. ideoista tapaamalla asiakkaita sekä Baswaren omia myyjiä ja ratkaisuja toimittavia konsultteja. Tämän palautteen perusteella teemme yhdessä suunnitelmia tuotteiden kehittämisestä, eli tehdäänkö tuotteeseen jokin ominaisuus, millä aikataululla, jne.”, Minna kuvailee.

Minna on viihtynyt Baswaressa yli kymmenen vuotta eri tehtävissä. Aluksi hän toimi pari vuotta Account Managerina Suomen yksikössä myyden yhtiön ohjelmistoratkaisuja, minkä jälkeen hän siirtyi perustamaan Global Sales -toimintoa. Yhti-ön kasvaessa nopeasti eri markkinoilla Minna sai vastuulleen tuotemarkkinointi ja tuotehallinta -tiimin, jonka tehtävänä oli tukea kasvua mm. tuotemateriaalien ja -koulutuksen avulla. Vuonna 2005 Minna palasi äitiyslomalta Suomen yksikköön myyntijohtajaksi. Nykyisessä tehtävässään hän aloitti vuoden 2010 elokuussa palattuaan toiselta äitiysvapaalta.

Vauhti veti ICT-alalleMinna kertoo olleensa jo opiskeluaikana kiinnostunut ICT-alas-ta. ”1990-luvun lopulla ICT-ala kasvoi nopeasti ja mm. Nokia palkkasi useita opiskelukavereitani. Minulla oli tunne, että jään kelkasta jos en nyt hyppää tällä alalle. Baswareen tutustuin

omien kontaktieni kautta.” Minna ehti kuitenkin kokeilla myös lehtipainoalaa: heti valmistumisensa jälkeen hän oli muutaman vuoden myyntitehtävissä WSOY:llä ja Actaprintissä.

ICT-alalla Minnaa kiehtoo kova vauhti. ”Joka päivä mennään eteenpäin, tulee uusia haasteita ja mahdollisuuksia.” Markkinoi-den seuraaminen ja oikeiden teknologiaratkaisujen tekeminen tuntuu hurjassa vauhdissa joskus liki mahdottomalta, mutta varmasti mielenkiintoiselta. Avoin ja innovatiivinen kulttuuri on ehdottomasti yksi alan myönteisimpiä piirteitä, Minna pohtii.

Vaikka ohjelmistotalossa työskenteleekin, Minna muistuttaa ettei ICT-alaa saa yhdistää vain koodaamiseen tai sovellusten tekemiseen, koska alan yrityksissä tehdään paljon muuta-kin. Samallakin koulu-tuksella voi tehdä hyvin erilaisia tehtäviä. Jous-

Joustomahdollisuudet ovat yksi ICT-alan myönteisistä puolista.


Case-esimerkit – Basware Oyj

Johanna RantalaBasware Oyj

Johanna Rantala toimii palveluliiketoiminnan johtajana Basware Oyj:ssä Espoossa. Hän on koulutukseltaan kauppatieteen maisteri. B asware tarjoaa sekä ohjelmistoja että palve-

luita. Johanna vastaa Baswaren palveluliike-toiminnan kaupallisesta tarjoamasta, eli siitä, että yrityksellä on tarjota asiakkaiden tarpeita vastaava palveluportfolio. Johannan titteli on Vice president, Service Management. ”Koor-

dinoin palvelutarjoaman kehitystä myös tuotekehityksen suun-taan. En tee itse tuotekehitystä enkä suoraan myyntiä, näihin on olemassa omat tiiminsä. Toimin lähinnä siltana näiden kahden yksikön välissä”, Johanna kertoo.

”Tyypillisenä päivänä tulen toimistolle, istun kokouksissa ja yritän käydä välillä läpi sähköpostia. Meillä on globaalia toi-mintaa eli paljon on esimerkiksi puhelinpalavereita”, Johanna kuvailee. Välillä Johanna tapaa asiakkaita, mutta suurimmak-si osaksi työpäivät kuluvat toisten baswarelaisten tai yhteistyökumppaneiden kanssa.

Johannan polku Baswa-relle kulki Saksan ja Hollan-nin kautta. Valmistuttuaan ekonomiksi Turun kauppa-korkeakoulusta 1990-luvun lopulla Johanna pääsi Ac-centurelle konsultiksi. Kun mies lähti Saksaan töihin, Johanna lähti mukaan. Hän

jatkoi työskentelyä Suomen Accenturelle Saksassa puolitoista vuotta, keskittyen lähinnä prosessikonsultointiin. Sitten Johanna jäi äitiyslomalle, minkä aikana perhe muutti Amsterdamiin. ”Kun hain taas töitä, ihan vahingossa päädyin Baswaren pääkonttorin leipiin vaikka sijainti olikin Hollannissa. Olin siellä bisneskon-sulttina reilun vuoden. Sitten muutimme taas Suomeen ja jat-koin täällä, vaikka melkein heti jäinkin äitiyslomalle”, Johanna kuvailee.

Omilla vahvuuksilla eteenpäinSuomessa äitiysloman jälkeen Johanna halusi uusia haasteita. ”Aloitin projektimuotoisesti selvittämällä mitä palveluliiketoi-minta voisi olla Baswarelle, ja sitä kautta sitten etenin koko portfoliota vetämään.”

ICT-alalla Johannan pitää eteenpäin menemisen tunne. ”Tällä alalla on draivia, asiat menevät eteenpäin ja on oikeasti uusia bisnesmahdollisuuksia”. Lisäksi Baswarella on mennyt hyvin, yt-neuvotteluja ei ole käyty edes nykyisen taantuman aikana. ”Täällä saa vastuuta ja pystyy vaihtamaan tehtäviä kun siltä tuntuu. Haasteet ja mahdollisuudet ovat isoja ja niitä tulee lisää, ei tarvitse miettiä loppuuko bisnes”, Johanna jatkaa.

Johanna toteaa, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään eri-tyistä tunteenpaloa ohjelmistoja tai tietotekniikkaa kohtaan, hän näkee ne työvälineenä enemmänkin kuin itsetarkoituksena. Johanna pohtii, että koko ICT-ala on muuttumassa palvelubis-nekseksi. Hänen mukaansa ei-tekninen koulutus voi olla tieto-tekniikka-alalla myös vahvuus, jos osaa katsoa kokonaisuutta ja hyötyä asiakkaan kannalta. ”Täällä pystyy hyvin toimimaan omilla vahvuuksillaan, kunhan löytää oikeat polut.” Johanna muistuttaa, että tarvitsee kuitenkin olla kiinnostunut tekniikasta ja teknologiasta.

ICT-alalla pysymiseen vaikuttaa Johannan mukaan mm. suh-tautuminen vanhempainvapaisiin: nähdäänkö nämä esteenä urakehitykselle vai katsotaanko, että nainen kasvaa korkoa äitiyslomalla. ”Asenne näihin asioihin on merkittävä, koska suurin osa tytöistä kuvittelee sen perheen jossakin vaiheessa perustavansa”, Johanna toteaa.

ITC-ala on muuttumassa palvelubusinekseksi


DNA OyDNA on tietoliikennekonserni, joka tarjoaa suomalai-sille yksityishenkilöille, yhteisöille ja yrityksille puhe-, data-, matkaviestin- ja tv-palveluita. DNA-konserni aloitti toimintansa 1.7.2007 ja Welho yhdistyi DNA:han 1.7.2010. Yhdistymisen jälkeen yhtiöllä on 43 prosen-tin markkinaosuus kaapelitelevisiomarkkinassa.

DNA-konserni pähkinänkuoressa:• toiminta aloitettu vuonna 2007 • pääkonttori Vantaalla• työntekijöitä noin 1000• yli 3 miljoonaa matkaviestin- ja kiinteän

verkon asiakkuutta• liikevaihto 690 miljoonaa euroa vuonna 2010 Lisätietoa osoitteessa www.dna.fi

mielestä puhelimet ja päätelaitteet ovat kiinnostavia, samoin kuin nopeasti muuttuva toimiala.

Sarin mukaan naisena oleminen ei alalla ole mikään este, joskus siitä jopa saattaa olla hyötyä. ”Minut on kasvatettu si-ten, etten ajattele olevani nainen vaan yksi työntekijä täällä. Urheiluharrastustenkin kautta olen tottunut tulemaan miesten kanssa toimeen”, Sari jatkaa. Lapset ja heihin liittyvät pidemmät poissaolot toki vaikuttavat jonkin verran esimerkiksi etenemi-seen, mutta Sari neuvoo, että naisen pitäisi ottaa rehellisesti sellainen asenne, että välittää perheestä ja lapsista. ”Jos on kau-hean miesvaltainen yritys niin ehkä tulee paine olla yksi jätkistä. Onneksi meillä ei ole näin. Vaikka meillä on miehiä johdossa, niin eivät ole mitään kovia äijiä vaan mukavaa ja maanläheistä porukkaa”.

Koska toimitusjohtaja on yrityksessä nainen, tämä auttaa esimerkkinä. DNA:n yrityskulttuuri on Sarin mielestä ehkä nai-sille lähestyttävämpi kuin joissakin muissa yrityksissä. ”Naisia on rekrytoitu korkeisiinkin tehtäviin, ja nuoria naisia myös”, Sari kuvailee.

Case-esimerkit – DNA Oy

Sari HeinonenDNA Oy

Sari Heinonen johtaa Business Intelligence -yksikköä DNA Oy:ssä. Koulutukseltaan hän on kauppatieteen tohtori.

S arin titteli on Head of Business Intelligence, eli hän vastaa liiketoimintojen BI-yksiköstä. ”Yk-sikköni vastaa markkinaymmärryksen ja asi-akasymmärryksen luomisesta, raportoinnista ja liiketoiminnan strategiaprosessissa. Työhön kuuluu mm.erilaisten liiketoimintaan liittyvien

analyysien ja raporttien tekeminen”, Sari kertoo. Sari jakaa työpäivänsä Oulun ja Vantaan välillä siten, että

hän on yleensä kaksi päivää viikossa Vantaalla pääkonttorilla ja muutoin Oulussa. Vantaalla aika menee lähinnä kokouksissa. Oulussa Sari aloittaa työnsä jo kuuden aikaan aamulla kotona, työskennellen rauhassa kunnes lapset heräävät. Myöhemmin aa-mulla Sari siirtyy työpaikalle, josta taas lähtee klo 14-15 aikoihin jatkamaan työpäivää jälleen kotona. Työpaikalla on avokonttori, mikä ei aina ole Sarin työn kannalta paras mahdollinen ympä-ristö. ”Tiedonkulun kannalta avokonttori on hyvä, mutta suurin osa omista jutuista on luottamuksellisia joten niiden puhuminen avokonttorissa on hankalaa. Lisäksi ajattelutyötä pystyy parem-min tekemään kotona”, Sari selittää.

Väitöskirja siivitti uraa ICT-alallaSarin polku ICT-alalle kulki jatko-opintojen kautta. Hän valmis-tui kauppatieteen maisteriksi Oulusta vuonna 1999 ja jatkoi suoraan opintojaan siten, että väitteli tohtoriksi vuonna 2002. Oulun yliopistolla oli alkanut ohjelmistoliiketoiminnan koulutus-ohjelma, ja Sari pääsi tutkijaksi Tekes-hankkeeseen. Väitöskirja koski Nokian ohjelmistoalihankkijoiden strategioita ja kehitys-polkuja.

Tohtoriksi valmistumisen jälkeen Sari tunsi olleensa riittä-vän kauan yliopistolla, joten hän haki töitä muualta ja pääsi

Oulun Puhelimelle. Aluksi Sari toimi tuotemarkkinoin-tipäällikönä, josta siirtyi noin vuoden kuluttua kuluttaja-liiketoiminnasta vastaavak-si osastopäälliköksi. Tämä tehtävä sisälsi myynnin ja asiakaspalvelun lisäksi mark-kinointia ja viestintää sekä kaupallisen palvelukehityk-sen. ”DNA:n myötä rupesin vetämään BI-yksikköä kiinte-än verkon puolella olleessa yksikössä. Kun sitten kiinteä ja mobiiliverkko uudelleen yhdistyivät, syntyi tämä ny-kyinen BI-yksikkö jota ve-dän”, Sari muistelee.

Sari pohtii, että hänet on pitänyt ICT-alalla vapaa, it-senäinen ja mielenkiintoinen työ sekä mukavat työkaverit. ”Periaatteeni on, ettei kan-nata hyvää vaihtaa!” Sarin

En ajattele olevani nainen vaan yksi työntekijöistä.

Naisia ITC-alalle! Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina 9796

tekniikan insinööriksi Lahden ammattikorkeakoulusta vuonna 2006. Hän teki opinnäytetyöksi tietoturvaoppaan pk-yrityksille eräälle IT-alan yritykselle, minkä jälkeen Ulla haki PHP:lle töihin.

Lisäksi Ulla on näyttötutkintomestari. Kun DNA:lla on nyt menossa johtamisen erikoisammattitutkinto, Ulla voi ottaa tä-hän näyttöjä eli hän samaan aikaan suunnittelee koulutusta ja on varmistamassa opetuksen laadun. ”Haluaisin koko ajan opiskella jotain”, Ulla naurahtaa.

Ulla toteaa, että on pystynyt hyvin hyödyntämään osaamis-taan nykyisessä työssään. ”Ymmärrän sekä alaa, ihmisiä että koulutusta, joten aika hyvä paketti”. ICT-tehtävät vaativat loo-gista päättelykykyä, mikä on Ullan mukaan kuitenkin opittavis-sa oleva taito. ”Ei tarvitse olla mikään luonnonlahjakkuus, uutta voi oppia kaikenikäi-

senä”, Ulla rohkaisee ja jatkaa: ”Täällä on hyvä olla, täällä välitetään ih-

misistä. Olen ylpeä sii-tä, että olen DNA:lla

töissä, saan omasta työstä iloa ja onnis-

tumisen riemua”.

Olen pystynyt hyödyntämään

osaamistani.


Ulla KoivistoDNA Oy

Ulla Koivisto toimii henkilöstön kehityspäällikkönä DNA Oy:ssä Lahdessa. Koulutukseltaan hän on tietoliikennetekniikan insinööri.

U llan rooli on toimia koko konsernin henkilös-tön osaamisen kehittäjänä. Tehtäviin kuulu-vat urapolkujen suunnittelu, oppilaitosyhteis-työ, koulutuskokonaisuuksien suunnittelu ja kehittäminen, joskus myös kouluttaminen. ”Tykkään siitä, että on kokonaisuus johon voi

itse vaikuttaa”, Ulla kuvailee. Tyypillinen päivä sisältää paljon neuvotteluja eri koulutusorganisaatioiden kanssa ja henkilöstölle vastaamista sähköpostitse eri koulutuksista. Lisäksi juuri nyt on meneillään laaja projekti, johon liittyy paljon neuvotteluja ja suunnittelua esimiesten kanssa.

Ulla on nyt viihtynyt kolme vuotta DNA:lla. Tätä ennen hän oli paikallisessa puhelinyhdistyksessä (PHP) noin vuoden henki-löstön kehittämispäällikkönä. Tähän toimeen kuului lisäksi HR-tehtäviä kuten rekrytointia.

Näitä tehtäviä edel-si muutama vuosi töitä erilaisissa oppilaitoksissa Lahden seudulla: koulutus-keskus Salpauksessa ja Lah-den ammattikorkeakoulussa tuntiopettajana sekä Kiipulan

ammattikoulutuskeskuksessa ohjaavana kouluttajana. Pitem-pään Ulla on ehtinyt olla Eurokangas Oy:ssä, jossa hän toimi henkilöstön kehittämispäällikkönä vuosina 1993-2005.

Ulla pohtii, että perusasiat ovat HR:ssä samat oli sitten toimi-alana kangas tai tekniikka. ”Osaamisen kehittäminen on aina iloinen asia, koen olevani ilon saattaja”, Ulla maalailee. Teleala kuitenkin poikkeaa muista siinä, että tekniikkaa hyödynnetään kaikessa. Myös projekti- ja prosessimainen ote näkyy verrattuna hektiseen kaupan myyntiin.

Moniosaaminen ja työn laaja-alaisuus vei ICT-alalle

ICT-alalle Ullan tie on vienyt monien mutkien kautta. Alun perin hän opiskeli ompelijaksi, sitten tekstiili-insinööriksi.

”Eurokankaalle päädyin näiden opintojen kautta. Ryhdyin siellä vastaamaan atk-järjestelmistä ja tein myös HR-pe-

rustehtäviä”, Ulla kertoo. Eurokankaalla työskennelles-sään hän suoritti mm. myynnin ammattitutkinnon ja esimiehen erikoisammattitutkinnon.

Seuraavaksi Ulla suuntautui ICT-alan opintoihin, koska halusi lisää tietoa tietojärjestelmistä ja tie-

toliikennetekniikasta. Ulla valmistui tietoliikenne-


V ilhelmiinan vastuulla on viestinnän johtaminen eli käytännössä ulkoinen -, talous - ja sisäinen viestintä. Päivät vaihtelevat paljon, mutta tyy-pillinen päivä on tiivistahtinen ja palavereita on usein monta. Välillä Vilhelmiina yrittää ehtiä te-kemään töitä koneen ääressä. Tehtäviin kuuluu

suunnittelua viestintätiimin kanssa koskien esimerkiksi tiedotuk-sia, toimittajille taustatietojen antamista sekä yhteistyökumppa-neiden tapaamista. ”Aikaisemmin kirjoitin enemmän tiedotteita, nykyisin teen enemmän linjauksia. Paljon teen yhteistyötä eri osastojen kanssa”, Vilhelmiina kuvailee.

Vilhelmiina tuli DNA:lle (silloiseen Finnet-konserniin) vuon-na 2003, ja tätä ennen hän oli Telialla vastaamassa Suomen yhtiön viestinnästä osana kansainvälistä tiimiä. Vilhelmiina oli jo opiskeluaikana töissä Telialla, ja teki pro gradu -työnsäkin telealan sääntelystä. Valtiotieteiden maisterin opintojen lisäk-si Vilhelmiina on suorittanut Inforviestinnän viestintäpäällikön koulutusohjelman.

ICT-alalta löytyy tekemisen draiviaVilhelmiinan mukaa ICT-ala on ollut houkutteleva, tekemisen draivia löytyy. ”Olen saanut tehdä vastuullisia tehtäviä ja mie-lenkiintoisia projekteja jo nuorena. Vaikka olen ollut pitkään alalla, on ollut ikään kuin uusia työuria yritysvaihdosten vuok-si”. Työympäristö ja työkaverit ovat toinen tärkeä tekijä alalla pysymisessä. Kaksi tärkeää asiaa siis, Vilhelmiina summaa: ”saa koko ajan tehdä uusia juttuja, voi kehittää uudenlaisia tapoja viestintään ja toisaalta on mahtava työyhteisö jossa tehdä niitä töitä”. Lisäksi tulevat vielä kompensaatio ja joustavuus.

Vaikka opiskelu on tärkeää, organisaatiossa toimimista op-pii vain työssä, Vilhelmiina toteaa. ”Kaiken kaikkiaan kyse on kanssakäymisestä, toisten auttamisesta siten että organisaation toiminnot sujuisivat mahdollisimman hyvin. Viestinnässä pitää olla oma-aloitteinen, positiivinen, hakea organisaatiosta tietoa”.

Vi lhelmiinan mukaan DNA:lla on aika paljon naisia, tekniikassa tosin vähemmän. ”Ei ole niin perinteinen ala: ta-sa-arvoisuus on vahvaa, rentoa meininkiä ja reipasta huumoria. Epämuodollisimpia aloja var-masti, jokainen voi pukeutuakin niin kuin haluaa”, Vilhelmiina kuvailee.

Paitsi tekniikan kehitys, myös alan tempo on sellainen, että organisaatiokin muuttuu vuoden-kahden välein. ”Pitää olla mukana kehityksessä. Toi-saalta vastustan sitä ajatusta, että uran pitäisi aina mennä jo-honkin tiettyyn suuntaan, aina ei kai tarvitse kehittyä johonkin ylöspäin. Pitäisi sallia myös hy-pyt horisontaalisesti sivuraiteil-le”, Vilhelmiina miettii.

ICT-alalla houkuttelee tekemisen draivi


Vilhelmiina WahlbeckDNA Oy

Vilhelmiina Wahlbeck toimii viestintäjohtajana DNA Oy:ssä Vantaalla. Hän on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri.

Naisia ITC-alalle!100 101Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina

Case-esimerkit – Enfo Oyj

Enfo OyjEnfo on pohjoismainen IT-palvelutalo, joka tarjoaa tietotekniikkapalveluja yrityksille ja yhteisöille. Enfo laajensi toimintansa Ruotsiin vuonna 2008.

Enfo pähkinänkuoressa:• perustettu vuonna 1964 (Tietosavo Oy)• pääkonttori Kuopiossa• työntekijöitä noin 700• liikevaihto noin 140 miljoonaa euroa

vuonna 2009 Lisätietoa Enfosta osoitteissa: www.enfo.fiwww.enfo.se

siitä mitä ihmiset tekevät kun valmistuvat, on mielikuvia tyyliin ”olisi kiva työskennellä Nokialla”. Harva kuitenkaan tietää, mitä ihmiset siellä tekevät työkseen, mitä siellä oikein tehdään.”

Tietynlainen mieskulttuuriin kasvaminen alalla vaaditaan, Lotta huomauttaa. ”Nyt siihen on niin tottunut, ettei enää huo-maa että tekee töitä lähinnä miesten kanssa.” Lotan mukaan yrityksen ilmapiiri ja johto ratkaisevat miten naisiin ja naisten

etenemismahdollisuuksiin suhtaudutaan: johdon pitäi-si olla avoin ja nähdä kaikki ihmiset yksilöinä.

Lotta on jäämässä pian äi-tiyslomalle ja on kokenut silti olevansa tärkeä, takaisin tule-mista selvästi tuetaan. ”Olen miettinyt, että kun palaan, niin palaan nykyiseen roolii-ni, ja katson sitten rauhassa mitä kehittymisen ja uralla etenemisen mahdollisuuksia työnantajani tarjoaa”, Lotta pohtii.

Olen koko ajan erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä.

”Itseohjautuva rooli, ei ole hirveästi mitään sääntöjä tms, voi tehdä itse parhaaksi katsomallaan tavalla”, Lotta kuvailee.

Lotta valmistui kauppatieteen maisteriksi Vaasan yliopistosta, pääaineena oli markkinointi. Opiskelujensa ohessa Lotta teki Vaasan yliopistossa tutkimusta ryhmässä, jonka päätutkimus-kohde oli energiamarkkinat. ”Aloitin siellä tutkimusapulaisena opiskelujen ohessa vuonna 2003. Kun valmistuin keväällä 2007, olin ryhmässä tutkijana, mutta tiesin haluavani uraltani muuta”, Lotta kertoo.

Esimerkki ja Trainee-ohjelma ohjasivat tietotekniikan pariinLotta aloitti uransa ICT-alalla Hewlett-Packard Oy:n myynnin Trainee-ohjelmassa syksyllä 2007. IT-ala kiinnosti, koska eräs tuttava oli aloittanut IBM:llä vastaavassa Trainee-ohjelmassa, ja Lotta oli saanut seurata hänen nousujohteista uraansa. ”Hain valmistumisvaiheessa sekä IBM:lle että HP:lle Trainee-ohjelmaan. Pääsin molemmissa haastatteluprosesseissa pitkälle, mutta HP:n prosessi eteni nopeammin ja he palkkasivat minut, joten jätin IBM:n prosessin kesken”, Lotta selostaa.

HP:lla Lotta työskenteli kolmisen vuotta ja siirtyi Enfoon vuo-den 2010 alussa. ”Tarjous tuli minulle sopivaan aikaan. Edelli-sellä työnantajalla saatu koulutus Trainee-ohjelmassa oli hyvä ja kokemusta oli karttunut, mutta tuntui että oli aika kokeilla siipiä muualla”, Lotta kuvailee.

Lotta miettii, että kauppatieteen opiskelijat tarvitsevat positiivisia, konkreettisia esimerkkejä kiinnostuakseen IT-alasta. ”Muistan kun itse opiskelin, oli aika hatara käsitys yleensäkin

Lotta RinneEnfo Oyj

Lotta Rinne toimii myyntipäällikkönä Enfossa Espoossa. Hän on koulutukseltaan kauppatieteen maisteri.

L otta on myyntipäällikkönä Ratkaisumyynti-yksikössä. Hänellä on nimettyjä loppuasiakkai-ta, joille hän myy niin laitteita, lisenssejä kuin palveluitakin. ”Keskustelen asiakkaiden kanssa heidän suunnitelmistaan ja tarpeistaan”, Lotta kertoo. Lotan mukaan nykyinen työnantaja työl-

listää hyvin: työtä riittää, muttei tarvitse yötä myöten tehdä, voi olla muutakin elämää.

Lotan työ on hyvin sosiaalista: ”Olen koko ajan erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, kommunikoin jatkuvasti jonkun kanssa”. Lotta mainitsee, että työhön liittyy myös iltatilaisuuksia ja edustamista, sitä voi tehdä niin paljon kuin itse haluaa. Lotan mukaan on ihanaa, kun voi itse päättää miten aikansa käyttää.


hakeutui nelisen vuotta sitten, kun huomasi avoimen paikan verkkolaskutuksen myynnissä.

Terhin mukaan innostavaa on, kun ala kehittyy ja koko ajan tulee uutta. Verkkolaskutus on pysynyt samana, mutta asiakas-kunnasta on tullut vuosien varrella uusia tarpeita, kuten ku-luttajien e-lasku ja sähköinen palkkahallinto. ”Uusia palveluita mietitään, kun tarpeet muuttuvat ja kehittyvät”, Terhi kuvailee. Ostopotentiaali asiakkaissa on ollut hyvä, tosin nykyään asiak-kaat jo kilpailuttavat toimittajia. Lisäksi alalta löytyy monipuoli-sesti työpaikkoja, ja myös tehtävien kierto on usein mahdollista.

Terhi miettii, että kun ala on miesvaltainen, sinne hakeu-tuvalta naiselta vaaditaan tietynlaista asennetta: jos on kovin hiljainen hissukka, niin ehkä kaipaa enemmän tukea. Esimerkiksi kun Terhi tuli Enfoon, jotkut asiakkaat kyselivät että kauankos

hän on tehnyt näitä juttuja. ”Vähän testaavat, mutta kun osaa vastata, toteavat että taitaa osata sittenkin”, Terhi hymähtää.

Naisia pitävät ICT-alalla Terhin mukaan samat asiat kuin mie-hiäkin eli urapolut ja palkkaus. Jos nämä ovat reilassa, alalla viihtyy. Terhi tuumii, että kun tehdään urapolkuja ja urasuunni-telmia, tulee tätä kautta varmasti tietoa siitä, onko nainen tyyty-väinen työhönsä. ”Pitäisi olla esimiesten kanssa niin hyvät välit, että pystyy rehellisesti puhumaan”, Terhi huomauttaa ja toteaa, että Enfolla annetaan mahdol-lisuuksia: ”Jos on potentiaalia ja halua eteenpäin, niin kyllä pääsee”. ”Kun naisia ei lähde pois, tehdään varmaan jotain oikein”, Terhi vielä tokaisee.

Naisia kiinnostavat urapolut ja palkkaus, kuten miehiäkin.

Case-esimerkit – Enfo Oyj

Terhi SavelaEnfo Oyj

Terhi Savela toimii Enfossa Espoossa myyntipäällikkönä. Hän on koulutukseltaan tradenomi.

T erhin tehtävänä on uusasiakashankinta tiedonvälityspalvelut -yksikössä. ”Myyn tie-donvälityspalveluita eli sähköisiä myynti- ja ostolaskupalveluita, verkkolaskutusta siis”, Terhi kertoo.

Terhi tapaa yleensä päivittäin muutamia asiakasyritysten edustajia, useimmiten talousjohtajia tai IT-päälliköitä. Asiakasyritykset ovat enimmäkseen keskisuuria tai suuria yrityksiä Etelä-Suomen alueelta. ”Siisti sisätyö, pääsee paljon liikkumaan, ei tarvitse istua siinä koneen ääressä. Tämä on itselle tärkeää, en jaksaisi koko ajan istua toimistolla vaan pitää päästä asiakkaille ja liikenteeseen”, Terhi painottaa.

Terhi valmistui tradenomiksi Kemin ammattikorkeakoulusta, pääaineenaan kansainvälinen markkinointi ja tuotekehitys. Iisal-mesta kotoisin oleva Terhi meni valmistuttuaan Itellaan myyntiin ja halusi mukaan sähköiseen viestinvälitykseen.

Potentiaali innostaa myyjää”Postissa oli e-Kirje ja e-Arkistointi, näiden kautta kiinnostuin sähköisestä viestinvälityksestä enemmän”, Terhi muistelee. 2000-luvun puolivälissä oltiin sähköistymisessä vielä aika al-kutekijöissä, joten Terhi näki alalla potentiaalia. Enfolle hän


Case-esimerkit – Nice-business Solutions Finland Oy

Fujitsu Services OyFujitsu Services on yksi Suomen suurimmista tietotek-niikan palveluja laitetoimittajista. Fujitsun Patja- ja Sohva-palvelut huolehtivat asiakkaiden tietoja vies-tintätekniikasta sekä sovellusten tukipalveluista, toi-minnasta ja kehittämisestä.

Fujitsu-konserni Suomessa pähkinänkuoressa:• pääkonttori Helsingissä• työntekijöitä lähes 2800• Patja- ja Sohva -palveluiden piirissä 130 asiak-

kaan yli 130 000 työasemaa ja 7 000 palvelinta• Suomessa Fujitsun tytäryhtiöitä ovat Isoworks Oy

ja Nice-business Solutions Finland Oy• liikevaihto 366 miljoonaa euroa vuonna 2010

(maaliskuussa päättyneellä tilikaudella)

Suomen Fujitsu on osa maailmanlaajuista Fujitsu- ryhmää. Fujitsu Limited on yksi maailman suurimmista ict-palveluyrityksistä. Fujitsu-konsernin liikevaihto oli maaliskuussa 2009 päättyneellä tilikaudella 4,6 tril-joonaa jeniä eli 35,3 miljardia euroa. Lisätietoa osoitteessa www.fujitsu.com/fi

M aarit vastaa Nicellä uusasiakashankin-nasta. ”Työpäivät sisältävät ihmisten ja asioiden junailua, strategista suunnitte-lua, asiakascasejen miettimistä. Sisäinen viestintä on lisääntynyt kovasti viimeisen puolen vuoden aikana: olen esimerkiksi

tehnyt intraan paljon materiaalia, yrittänyt kiteyttää mitä tarjo-amme ja missä olemme hyviä,” Maarit kuvailee.

Maarit selittää, että hänen työnsä liittyy enemmänkin ih-misiin, prosesseihin ja johtamiseen kuin tekniikkaan. ”En ole tekninen taustaltani, mutta pystyn seuraamaan keskustelua. Minun tehtäväni on kysyä itsestäänselvyyksiä tai löytää uusia näkökulmia. Viihdyn asiakastyössä erittäin hyvin, yritän ymmär-tää asiakkaan kokonaistilanteen.”

Vaihtelevat työtehtävät pitävät tietotekniikka-alallaMaaritilla on sekä yhteiskuntatieteen että kasvatustieteen mais-terin tutkinto. Hän työskenteli neljä vuotta Helsingin yliopiston täydennyskoulutuslaitoksella konseptoimassa palveluita ja tutki mm. graafisen alan tietotekniikan käyttöä. ”Sitä ennen olin joitakin vuosia opintojen ohjaajana ja koulutuksen ostajana, ja tätä ennen työskentelin pankkialalla”, Maarit kertoo.

Kasvatustieteen pro gradu -työ 2000-luvun alussa suuntasi osaltaan uraa ICT-alalle, sillä se koski verkko-oppimista. Fujitsulle Maarit tuli vuonna 1999 ryhmäpäälliköksi sovelluspalveluihin ja pari vuotta sen jälkeen rakensi Fujitsun e-Learning -tarjo-

amaa. Nicelle Maarit siirtyi muutamaa vuotta myöhem-min tekemään sovelluspalve-luliiketoimintaa. ”Välillä olin R&D-puolella ja luomassa pal-veluprosesseja. Rooli on ollut uuden kehittäjä ja käynnistä-jä, olen ollut mukana siinä, miten toteutus tehdään”, Maarit kuvailee.

Tietotekniikka-alalla Maa-ritin on pitänyt alan dynaami-nen luonne ja vaihtelevat työ-tehtävät. ”Tämä on sellaista hullujen hommaa, koko ajan

pitää olla valmis heittäytymään omalle epämukavuusalueelle”, Maarit hymyilee. ”Muuttuvainen ala sopii minulle, koska olen nopea omaksumaan.” Maarit toteaa, että organisointi- ja ryh-mätyötaidot ovat myös omia vahvuuksia, jotka helpottavat alalla menestymistä.

”Yhä enemmän painottuu viestintä ja kommunikaatio”, Maarit miettii. Viestintä- ja kielitaidon perusteella Nicellä onkin paljon naisia projekti- ja palvelupäällikköinä. Lisäksi palveluiden, ihmisten ja prosessien painoarvo kasvaa. ”Otetaan ihminen eli käyttäjä huomioon jo suunnittelussa, menestystarinat lähtevät siitä, että on otettu käyttäjä eli ihminen huomioon alusta alkaen. Käytön varmuus ja mukavuus ratkaisevat”, Maarit painottaa.

Maaritin mukaan naisena olemisesta on pääsääntöisesti etua, sillä IT-johdossa on vähän naisia. ”Hyvin salliva ala tämä on. Hyväksytään erilaiset persoonat, jos osaa hommansa. Taitei-lija/käsityöläishenkeä on vielä vähän mukana”, Maarit pohtii. ”Vaikka yritysten välillä on tietysti eroja, ehkä juuri erilaisuuden hyväksyminen, sallivuus on tekijä joka myös pitää tietotekniikka-alalla.”

Tämä on salliva ala –erilaisuudet ja persoonat hyväksytään.

Maarit HeikkiläNice-business Solutions Finland Oy

Maarit Heikkilä toimii johtajana Nice-business Solutions Finlandissa Helsingissä. Hän on koulutukseltaan sekä yhteiskunta- että kasvatustieteen maisteri.


Case-esimerkit – Fujitsu Services Oy

Tiina suree, että nuorilla ihmisillä on ICT-alasta turhan tekno-logiakeskeinen kuva. ”Jos on kiinnostunut siitä, miten ihmiset voivat olla yhteydessä toisiinsa ja tehdä töitään, miten kehittää yritysten toimintaa - tänne vaan!” Tiina painottaa, ettei tarvitse olla teknologiafriikki pärjätäkseen alalla.

Tiinan mukaan tytöt ehkä käyttävät tietotekniikkaa siihen mihin yrityksetkin eli viestintään, toiminnan ohjaamiseen ynnä muuhun. ”Jos vaikka suunnittelee yritykselle sopivia ohjelmisto-ympäristöjä tai arkkitehtuuria, eihän niitä ohjelmia tarvitse osata valmistaa, jotta voi ymmärtää millaisia ohjelmistoja asiakasyritys voi tarvita mihinkin, ja miten niitä voi parhaiten hyödyntää”, Tiina rohkaisee.

Tiinan mukaan Fujitsulla huolehditaan kaikkien hyvinvoin-nista ja tunnistetaan myös ihmisten erityistarpeita. ”Meillä on erinomaisia naispuolisia työntekijöitä, halutaan heitä lisää. Mut-ta tietysti halutaan pitää myös meidän erinomaiset miehet!”, Tiina naurahtaa.

Meillä on erinomaisia naispuolisia työntekijöitä, mutta tietysti myös erinomaisia miehiä!

Tiina LaihoFujitsu Services Oy

Tiina Laiho toimii kehitysjohtajana Fujitsu Servicesissä Helsingissä. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti.

T iina aloitti kehitysjohtajana vuoden 2010 alussa, tätä ennen hän oli Fujitsun lakiosas-tolla noin kuusi vuotta. Tiina selittää, että suuri osa työstä liittyy katselmointiin. ”Myyntisitoumukset ja myyntiprosessin eri v a i h e e t

hyväksytetään, eli tarkistan, että toiminta on liiketoimin-nallisesti järkevää ja laatu-vaatimusten mukaista. Lisäksi minulle kuuluu sisäinen tieto-hallinto, laatu, prosessien ke-hittäminen ja sisäisen toimin-nan kehittäminen, turvallisuus ja riskien hallinta.”

Tiina valmistui lakimiehek-si 1990-luvun puolivälissä ja työskenteli valmistumisensa jälkeen viisi vuotta Helsingin Kauppakamarilla. Siellä hän oli

erikoistunut työoikeuteen. Kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä Fujitsulle, tarttui hän siihen. ”Halusin perehtyä sopimus-oikeuteen ja siirtyä yksityiseen yritykseen, halusin katsoa mihin se tie vie. Olen aina ollut kiinnostunut yritysten toiminnasta”, Tiina kertoo.

Mihin tahansa yritykseen Tiina ei kuitenkaan olisi lähtenyt. ”Minua kiinnosti juuri se, että kyseessä oli ICT-alan yritys. ICT-alan sopimuksen ovat kiinnostavia, ja myös monipuolisuus houkutti”, Tiina muistelee. Hän toteaa vielä, ettei ole koskaan pelännyt teknologiaa eikä tietokoneita. ”Kahvikoneet ovat usein vaikeampia käyttää kuin tietokoneet!”

Näköalapaikka tulevaisuuden kehitykseen”Valtavaa potentiaalia näen tässä talossa ja tietointensiivisessä yhteiskunnassa”, Tiina kuvailee, ”kaikki mikä liittyy jollain tavalla kommunikaatioon, työn tekemiseen tulevaisuudessa”. Tiinan mukaan nykyisessä yrityksessä on erinomainen näköalapaikka siihen, mihin kehitys on yleensä menossa. Kiinnostavaa on myös, että liiketoiminta kasvaa. ”Erinomaiset mahdollisuudet kehittyä ja päästä vaativampiin tehtäviin, tämä on suurin syy pysyä täällä jatkossakin”, Tiina toteaa.

108 Naisia ITC-alalle! 109Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina

S ari toimii Julkishallinnon yksikössä, joka vas-taa julkishallinnon asiakkuuksista. Omina asiakkaina Sarilla on ministeriöitä ja Valtion IT-palvelukeskus (VIP). ”Huolehdin siitä että sopimuksen lupaukset täyttyvät. Työ sisäl-tää muun muassa asiakasyhteydenpitoa, li-

sämyyntiä ja kehittämistä. Laskuttaminen ja muut talousasiat kuten esimerkiksi asiakkuuden kannattavuus ovat hyvin olennai-nen osa toimenkuvaa”, Sari kuvailee. Tavoitteena Sarilla on, että työ olisi yhä enemmän kehittämistä ja etukäteen suunniteltua, nykyisin aikaa kuluu edelleen paljon tulipalojen sammutteluun.

Sari haaveili ryhtyvänsä toimittajaksi ja halusi valtiotieteel-liseen tiedekuntaan opiskelemaan. ”Kun en heti päässyt valt-sikaan, päätin että menen yhdeksi vuodeksi Helsingin kaup-paoppilaitokseen. Sitten en enää hakenutkaan muualle”. Sari kertoo, että hän kuului vuonna 1987 ensimmäisiin Helsingin kauppaoppilaitoksesta valmistuneisiin atk-merkonomeihin.

Valmistumisen jälkeen Sari meni opettajan suosittelemana asiakkaalle operoimaan IBM:n suurkoneita, ja eteni myöhemmin käytön suunnittelutehtäviin. Sari oli äitiyslomalla viitisen vuotta 1992 alkaen, ja tänä aikana työnantaja ulkoisti järjestelmänsä ICL Datalle. Äitiysloman jälkeen Sari meni ICL Datalle järjes-telmäasiantuntijaksi. 1990-luvun lopulla Sari oli mukana vuosi 2000-projektissa ja siirtyi projektin aikana asiantuntijatehtävistä asiakasvastuupuolelle asiakaspäälliköksi.

Mahdollisuudet uuden oppimiseen tekevät ICT-alasta houkuttelevanVälillä Sari pyörähti Soneralla web-projektipäällikkönä vuonna 2000, kun kollega lähti ja pyysi mukaan. Sitten taas toinen kol-lega kysyi tulisiko Sari Fujitsulle konseptointiin kehityspäälliköksi myynnin tukitehtäviin ja käyttöpalveluita tuotteistamaan, ja niin Sari palasi takaisin. ”Kolmisen vuotta tein niitä hommia, sitten huomasin että sisäisillä sivuilla haettiin palvelupäällikköä ja niin palasin taas näihin tehtäviin”, Sari kertoo.

Pitkä ura ICT-alalla on Sarin mukaan ollut todella mielen-kiintoinen, aina on voinut oppia uutta. Toisaalta, koska alalla tehdään sellaista mitä ei ole kukaan koskaan tässä maailmassa tehnyt, ei pitäisi ehkä aina odottaa, että kaikki toimii heti täy-dellisesti. Asiakkaiden odotukset ovat kuitenkin korkealla, ja välillä joutuu selittelemään.

Sari toteaa, että nykyään ohjelmointityössäkin ollaan pro-jekteissa mukana eli ollaan paljonkin tekemisissä asiakkaiden ja kollegoiden kanssa. Näin ollen sosiaaliset taidot korostuvat.

Kehittääkseen johtamistaitojaan Sari on suorittanut Johtami-sen erikoisammattitutkinnon, mikä vei 1,5 vuotta työn ohessa.

Miesvaltaisuuteenkin tottuu. ”Olen kotoa saakka tottunut olemaan enemmän miesten kanssa, mikä ehkä on vaikuttanut niin, että tunnen oloni kotoisaksi tällaisessa ympäristössä. Naise-na jää ehkä joskus paremmin mieleen joissakin tilanteissa. Kovin herkkähipiäinen ei tosin saa olla”, Sari jatkaa. Sarin mukaan Fujitsulla on sen verran paljon naisia, että harvassa hommassa joutuisi nykyään tienraivaajak-si, ja vastassa olisi vain yrmyjä ukkoja. ”Pelto on jo kylvetty, ei tarvitse lähteä kyntämään.”

Pitkä ura ICT-alalla on ollut mielenkiintoinen.

Case-esimerkit – Fujitsu Services Oy

Sari VallittuFujitsu Services Oy

Sari Vallittu työskentelee palvelupäällikkönä Fujitsu Servicesissä Helsingissä. Koulutukseltaan hän on atk-merkonomi.


Sulake Corporation OySulake on sosiaalisen viihteen yritys, keskittyen verkon sosiaalisiin tiloihin ja peleihin. Tavoitteena on edistää ihmisten vuorovaikutusta ja itseilmaisua luomalla helposti käytettäviä verkkopalveluita. Tällä hetkellä Sulakkeen tarjoamia palveluita ovat virtuaalinen yhteisö Habbo Hotel, sosiaalinen yhteisöpalvelu IRC-Galleria sekä Bobba Bar, langaton virtuaalinen tapaamispaikka.

Sulake pähkinänkuoressa:• perustettu vuonna 2000• pääkonttori Helsingissä• työntekijöitä globaalisti yli 270• 11 toimipistettä eri puolilla maailmaa Lisätietoa osoitteessa www.sulake.com

Case-esimerkit – Sulake Corporation Oy

mintajohtamiseen. ”Näen modernin CFO:n roolin toimitusjoh-tajan sparraajana ja talous/rahoitus painotteisena liiketoiminnan sekä ihmisten johtajana.”

Tyypilliseen päivään kuuluu joka-aamuinen johtoryhmän stand up -palaveri. Muutoin päivät kuluvat sähköpostin luke-misessa sekä sisäisissä ja ulkoisissa palavereissa. ”Tärkeimpiä tehtäviäni on tehdä päätöksiä. Se edellyttää riittävästi infor-maatiota, eikä sitä saa yksinomaan sähköpostin kautta, vaan tarvitaan henkilökohtaisia tapaamisia”, Outi painottaa.

kansainvälisyys ja kasvu kiehtovatKauppatieteen maisteriksi Outi valmistui Turun kauppakorkea-koulusta. Opintojen loppupuo-lella hän työskenteli yksityis-pankissa omaisuudenhoidon parissa. Tämän jälkeen Outi työskenteli kolme vuotta elin-

tarvikekonserni Cultorilla, joista kaksi vuotta vierähti New Yorkis-sa yhtiön ostettua Pfizerilta Food Science -liiketoimintayksikön.

ICT-alalla Outi on työskennellyt vuodesta 1998 asti, jolloin hänet löydettiin suorahaun kautta Soneralle. Siellä Outi aloitti International Operations Finance -yksikössä ja siirtyi sitten Sone-ran palveluliiketoimintojen talousjohtajaksi. Outi toimi CFO:na Sonera Zedissä, kun yritys ostettiin Espanjaan ja niin hän siirtyi kahdeksi vuodeksi Madridiin. Outi suosittelee, että ulkomaille kannattaa lähteä jos vain pystyy, varsinkin nuorena kun lähte-minen on helpompaa ilman lapsia.

”Kasvuyhtiöt ja kansainvälisyys ovat kiehtoneet”, Outi ku-vailee, ”tykkään siitä, että tapahtuu”. Kun toimiala kasvaa, se tekee siitä kiinnostavan. Kasvava ja kansainvälistyvä yhtiö on nykyinen työnantajakin.

Outi painottaa, että on tärkeää itse uskoa siihen liiketoimin-taan jota on tekemässä, muuten sitä on vaikea johtaa. Jääminen alalle tai yritykseen liittyy siihen, että kokee toimenkuvansa, vastuunsa ja päätöksentekomahdollisuudet mielekkäiksi. Joh-tajalle keskeisiä ovat Outin mukaan hyvä toimitusjohtaja ja hyvä johtoryhmä, samoin kuin hallitus, joka vie yhtiötä eteenpäin.

Outi toteaa, että toimiala on miehinen ja että hän on usein ollut ainoa nainen joko johtoryhmässä tai muussa ryhmässä, talous ja rahoitus kun on myös hyvin miehinen ala. ”Ei häirit-se minua tippaakaan. Koen että minua on kohdeltu vastuiden ja muiden suhteen tasapuolisesti, osaamisen ja aseman kaut-ta”. Paljon on kiinni toimitusjohtajasta ja johtamiskulttuurista: ”Johtoryhmän ja toimitusjohtajan pitää ottaa kantaa, ja luoda kulttuuri joka tukee myös naisia”, Outi muistuttaa.

Alan miehisyys ei häritse

minua.

Outi HenrikssonSulake Corporation Oy

Outi Henriksson on Sulake Corporationin talous- ja rahoitusjohtaja. Hän on koulutukseltaan kauppatieteen maisteri.

O uti on toiminut Sulakkeen talous- ja rahoitus-johtajana (CFO) vuoden 2006 syksystä. Talouden ja rahoituksen lisäksi hänelle raportoivat hen-kilöstöhallinto, lakiosasto ja toimistohallinto (’workspace’). Oman pääkompetenssinsa Outi kuvaa olevan talouden ja rahoituksen sekä ylei-

sen liikkeenjohdon puolella.”Kun tulin taloon, haluttiin saada yrityksen talous pörssiyh-

tiö-kuntoon. Tarkoitus oli, että voisin valmistella pörssilistaus-ta tai muita mahdollisia omistusjärjestelyjä” Outi kertoo. Outi on tuonut joh-toryhmään ja organisaati-oon lisää liiketoiminnan mittaamista ja kassavirta-ajattelua. Hän kuvaa roo-linsa olevan yhtiön ja sitä kautta omistajien omistuk-sen arvon kasvattamisen ja talouden tuomisen liiketoi-


opit uimaan tai et. Nuorenakin työntekijänä sai paljon mahdol-lisuuksia ja isoja kokonaisuuksia vastuulleen”, Heini kuvailee.

Kun Sonera Zed myytiin Espanjaan vuonna 2004, Heini siirtyi Sulakkeelle markkinointipäälliköksi vastaamaan webistä. ”Melko nopeasti siirryin tuotepuolelle ja tein tuotepäällikön/tuottajan tehtäviä. Viimeiset pari vuotta olen ollut tuotejohtajana.” Tuo-tekehitysprosessien tunteminen on tärkeää Heinin työssä, ja niistä hän on myös kiinnostunut.

Heini painottaa, että ICT-alalla pystyy jatkuvasti kehittämään itseään omalla osa-alueellaan. ”On kivaa kun saa olla mukana

päättämässä mitä tehdään. Toisaalta, koska olen itse tuotei-hminen, koen että tuotteessa pitää olla jotain mistä olen itse innostunut, jotta se tuo työhön mielekkyyttä”.

Sulakkeella on Heinin mukaan hienoa olla: on hyvä henki, pystyy itse vaikuttamaan siihen mitä tekee, ja oppii koko ajan uusia asioita. Hän miettii, että kun itsellä ei ole teknistä taustaa, oma osaaminen ja osaamisen arvostus tulee muista asioista. ”Pitää ymmärtää mitä toiset puhuvat ja mikä on tärkeää, mutta ei tarvitse ymmärtää kaikkia yksityiskohtia.”


Heini KaihuSulake Corporation Oy

Heini Kaihu toimii tuotekehitysjohtajana Sulake Corporationissa Helsingissä. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri.

H eini vastaa Habbo-tuotteen tuotekehityk-sestä. Hänen tiimissään on tuottajia, joilla taas on omat kehitystä tekevät tiiminsä. Tutkimusjohtaja on äitiyslomalla, joten Heini vastaa tällä hetkellä myös käyttäjä- ja markkinatutkimuksesta. Käyttäjätutkimus-

ten suunnittelu, analysointi ja viestintä yhdessä tutkimustiimin kanssa onkin olennainen osa työpäivää.

”Tyypillinen päivä sisältää sparrausta tuottajien kanssa ja kes-kusteluja eri sidosryhmien kanssa”, Heini kertoo. Osan ajasta vie myös kehitysorganisaati-on prosessikehitys, joka voi olla parhaiden ratkaisujen hakemista tai laajempaa pro-sessikehitystä. Illalla on vielä puhelinpalavereja Yhdysval-loissa sijaitsevan toimiston kanssa parina iltana viikossa.

Heini opiskeli Tampereen yliopistossa käännöstieteel-listä viestintää eli valmistui englannin kielen kääntäjäksi ja tulkiksi (FM). ”Tampereella aloitettiin uusi teknisen vies-tinnän koulutusohjelma jossa

pystyi tekemään syventävät opinnot. Silloin tuli ensimmäisen kerran mieleen, että voisi kääntää jotain muutakin kuin kauno-kirjallisuutta tai lakitekstejä”, Heini muistelee. Harjoituspaikat haettiin ohjelman kautta, ja Heini hakeutui Soneralle dokumen-tointiasiantuntijaksi. Heini teki pro gradu -työnsä käytettävyy-destä Soneralle ja jäi sinne töihin dokumentointiasiantuntijaksi tutkimus- ja tuotekehitysyksikköön.

Tuoteihminen innostuu tuotteestaNoin vuoden kuluttua Soneralla aloittamisestaan, vuonna 2000, Heini rekrytoitiin Sonera Zediin. Hän toimi ensin lokalisointi-päällikkönä vastaten uusien maiden tuotteiden lokalisointi- ja käytettävyysasioista. Sitten Heini eteni projektipäälliköksi ja lo-puksi vastasi tuoteryhmäpäällikkönä mobiilimusiikin tuotteista. ”Zed-aika oli yhdenlainen MBA: heitettiin veteen ja sitten joko

ICT-alalla pystyy jatkuvasti kehittämään itseään.


E lisa toimii Sulakkeen testaajien lähimpänä esimiehenä. Hänen vastuullaan on testaajien kompetenssikehitys, palkkaus, rekrytointi, ke-hityskeskustelut, ammattitaidon ohjaaminen ja työssä viihtyminen. ”Ohjaan meidän testa-usta, annan suuntaviivoja mihin sitä kehite-

tään, pyrin kehittämään ylipäätään myös muita toimintatapoja laatunäkökulmasta. Olen paikalla, annan tukea ja neuvon mihin suuntaan mennään. Keskustelen myös muiden asianosaisten tahojen kanssa testauksen nykytilanteesta, tarpeista ja kehi-tysideoista”, Elisa kertoo.

Elisa kuvailee työskennelleensä testaajasta tiensä nykyiseen tehtäväänsä. Hän opiskeli lukion jälkeen ensin tietotekniikan mekaanikoksi Oulun ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa ja jatkoi sitten tietotekniikan insinööriksi Oulun ammatti-korkeakoulussa. AMK-opin-tojen loppuvaiheessa Elisa aloitti työt Nokialla Oulussa, ensin harjoittelijana ja valmis-tumisen jälkeen testaajana ja myöhemmin laatupäällikkönä.

Elisa muutti pääkaupunkiseudulle nelisen vuotta sitten ja siirtyi Nice-business Solutions Oy:lle testauspäällikön tehtäviin pariksi vuodeksi. Nykyiseen tehtäväänsä hän hakeutui alkuvuo-desta 2009. Elisa opiskelee töiden ohessa tietojenkäsittelyä Hel-singin yliopistossa, tähtäimessä on maisterin tutkinto.

Tulevaisuuden ala veti puoleensaElisa muistelee, että tietokoneet olivat hänestä mielenkiintoisia jo yläasteen atk-tunneilla. ”Kun sitten aloin miettiä mitä pitäisi tehdä ammatikseen, ala veti puoleensa. Ymmärsin, että kyseessä on tulevaisuuden ala, joka tarjoaa monipuolisia tehtäviä. Olin ka-veripiirin ensimmäinen ja muutaman vedin alalle mukaan”, Elisa kertoo. Toisaalta Elisa muistelee myös, ettei lukiossa mitenkään ehdotettu ICT-alaa mahdollisuutena: kielellisesti lahjakkaalle ehkä edelleenkin tarjotaan lähinnä kieliopintoja yliopistossa.

Koska tekninen edistys on niin valtavaa, ei ICT-alalla voi olettaa toistavansa kerran opittua eläkkeeseen saakka. Elisan mukaan on palkitsevaa olla mukana tekemässä asioita jotka muuttavat maailmaa, olla eturintamassa tekemässä asioita jotka ovat vasta tulossa. ”On hienoa olla mukana tekemässä juttuja joita ihmiset käyttävät ja ottavat osaksi arkipäiväänsä”, Elisa innostuu.

”Tällä alalla on merkitystä vain sillä mitä osaat ja millä asen-teella teet töitä, mikä antaa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille”, Elisa painottaa. Lisäksi otetaan huomioon ammatilliset ambitiot, mihin suuntaan haluaa kehittää omaa osaamistaan. Esimiehenä Elisa kertoo pyrkivänsä tarkkailemaan omien alaistensa osaa-mista ja kiinnostusta.

Elisa pohtii, ettei ole huomannut mitään esteitä kun katsoo esimerkiksi missä aikaisemmat naisesimiehet ovat. ”Olen näh-nyt tosi monen naisen etenevän tosi pitkälle. Tämä on hyvin avoin ympäristö tehdä töitä”, Elisa jatkaa ja toteaa, että on aina tullut kohdelluksi ammattilaisena.

Olen aina tullut kohdelluksi ammattilaisena.


Elisa PuoskariSulake Corporation Oy

Elisa Puoskari toimii nimikkeellä Quality assurance manager Sulake Corporationissa Helsingissä. Koulutukseltaan Elisa on tietotekniikan insinööri.


Case-esimerkit – Konecranes-konserni

Konecranes OyjKonecranes-konserni on maailman johtavia nostolai-tevalmistajia, joka toimittaa tuottavuutta lisääviä nos-toratkaisuja ja palveluita valmistus- ja prosessiteolli-suudelle, ydinvoimaloille, laivanrakennusteollisuudelle ja satamille.

konecranes-konserni pähkinänkuoressa:• perustettu vuonna 1994 (aikaisempi emoyhtiö

Kone Oyj perustettiin vuonna 1910)• pääkonttori Hyvinkäällä• työntekijöitä globaalisti yli 9700• liikevaihto yli 1500 miljoonaa euroa

vuonna 2010 Lisätietoa osoitteessa www.konecranes.fi

Tarja JulkunenKonecranes-konserni

Tarja Julkunen vastaa Konecranes Oyj:n globaaleista henkilöstö- hallinnon järjestelmistä ja identiteetin hallinta- järjestelmistä. Hän on koulutukseltaan yo-merkonomi.

T arja Julkunen työskentelee Konecranes-konsernin IT-yksikössä, johon kuuluu noin 150 henkilöä eri puolilla maailmaa. Hänen tittelinsä on Head of Workforce Manage-ment and Service Applications, ja hän kuu-luu Konecranes-konsernin tietohallinnon

johtoryhmään. Tarjan toimipiste on Hyvinkäällä, joskin hän työskentelee osittain myös etänä Tampereelta. Päivittäistä te-kemistä leimaa yhteistyö globaalin virtuaalitiimin eli eri puolilla maapalloa työskentelevien projektitiimin jäsenten kanssa.

Tarja vastaa Konecranes-konsernin globaaleista henkilöstön-hallinnon (HR) järjestelmistä ja identiteetin hallintajärjestelmästä. Tehtävä on yrityksessä uusi, ja Tarja siirtyi siihen Nokiasta vajaat kaksi vuotta sitten. Juuri tällä hetkellä yrityksessä on meneillään laaja projekti uuden HR- järjestelmän käyttöön ottamiseksi. Hen-kilöstöhallinnon prosesseja ollaan yhtenäistämässä globaalisti, ja uusi järjestelmä tulee tukemaan tätä.

kiinnostus tietotekniikkaan syttyi jo lukiossaTarja innostui tietotekniikasta jo 1980-luvulla, kun ensimmäiset PC:t tulivat. Varsinkin lukiossa pitkän matematiikan opettaja rohkaisi kaikkia tietotekniikka-alalle esimerkiksi viemällä oppi-laita tutustumaan alan yrityksiin. Tarja hakikin opiskelemaan tietojenkäsittelyä Jyväskylän yliopistoon heti lukion jälkeen, muttei päässyt sisään. Niinpä hän hakeutui Tampereella mer-konomikoulutukseen ja valmistui vuonna 1985. 1980-luvun lopulla Tarja teki erilaisia pätkätöitä lasten ollessa pieniä ja toimi esimerkiksi rakennusteollisuudessa myyntiassistenttina.

Rakennusteollisuuden heikot näkymät 1980-luvun lopulla saivat Tarjan hakeutumaan uudelleen IT-alalle ja aluksi opiskelemaan tietojenkäsittelyä avoimessa korkeakoulussa.

1990-luvun puolivälin tienoilla Tarja työskenteli sovellustuessa ja kouluttajana pienemmissä yrityksissä kuten DataUnit Con-sultingissa. Hän hakeutui Nokiaan vuonna 1999, jolloin yrityk-sessä otettiin käyttöön globaali henkilöstöhallinnon järjestelmä. Nokiassa vierähti 11 vuotta erilaisissa IT-tehtävissä silloisessa henkilöstöhallinnon organisaatiossa.

Tarja toteaa, että häntä kiinnostavat juuri sovellukset ja mi-ten niitä käytetään hyödyksi liiketoiminnassa: miten saadaan tehostettua toimintaa sovellusten avulla, ja miten teknologia tukee parhaiten liiketoimintaa? Tietotekniikka-alan tehtävissä kiehtoo alan jatkuva kehitys, koko ajan tulee uusia sovelluksia ja välineitä. Nämä taas tuovat tullessaan uusia projekteja, teh-täviä ja mahdollisuuksia. ”Koskaan ei ole pysähtynyttä hetkeä”, Tarja naurahtaa.

Tarja pohtii, että Suomessa usein henkilöstöhallinnon järjes-telmistä vastaava on nainen, koska henkilöstöhallinto koetaan täällä muutoinkin naisten alueeksi. Muualla näin ei välttämättä ole, kuten Tarja on globaalisti toimivien yritysten palveluksessa huomannut. Konecranes-konsernin koko IT-henkilöstöstä noin joka viides on nainen.

Jos tyttöjä halutaan innostaa tietotekniikka-alan opintoihin, ovat koulut Tarjan mukaan hyvin tärkeässä roolissa. Opettaji-

en ja koulun merkitys ko-rostuu lasten ura- ja opis-keluvalinnoissa varsinkin jos kiinnostus suuntautuu alueelle jota vanhemmat tai muut lähipiirin henkilöt eivät tunne, kuten tieto-tekniikan kohdalla saattaa olla. Esimerkiksi työelämään tutustumista (TET-jakso) ylä-luokkalaisille voisivat tarjota myös tietoja viestintätek-niikan yritykset, Tarja eh-dottaa.

Koskaan ei ole pysähtynyttä hetkeä.


J enni vastaa Konecranes-konsernin Kaakkois-Euroo-pan paikallisyksiköiden tietohallinnosta nimikkeellä IT Manager. ”Vastuulleni kuuluu, että kaikki tieto-tekniikka toimii ja että käyttäjät saavat tarvitsemaan-sa tukea”, Jenni kuvailee. Hänen asemapaikkansa on Wien, ja vastuualueeseen kuuluvat Itävallan lisäk-

si Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tsekki ja Unkari. Globaalisti Konecranes-konsernissa on IT-tehtävissä noin

150 henkilöä. IT-päällikön tehtäviensä lisäksi Jenni vetää tiimiä, joka tarjoaa sovellustukea käyttäjille NEI-alueella (Pohjois- ja Itä- Eurooppa sekä Intia). Tiimin tehtävänä on neuvoa ja tukea käyttäjiä esimerkiksi taloussovellusten, toiminnanohjausjärjes-telmien ja viestintäjärjestelmien käytössä.

Jenni miettii, että insinööri-äidin esimerkki osaltaan ohjasi häntä ICT-alan opintojen pariin. Nuorempana Jenni toimi har-joittelijana automaatio-alan yrityksessä Cimcorp Oy:ssä, vaikkei

vielä silloin innostunutkaan insinööriopinnoista. Hän haki opiskelemaan eri alo-ja ja olisi voinut opiskella mm. matematiikkaa, mut-ta mediatekniikka kuulosti

tuolloin kiinnostavimmalta. Jenni aloitti mediatekniikan opinnot vuonna 1997 silloisessa Espoon-Vantaan teknillisessä ammatti-korkeakoulussa ja valmistui mediatekniikan insinööriksi vuonna 2001. Opiskelujensa ohella hän oli töissä uusmedia-alalla, esi-merkiksi Edita Verkkoviestinnässä ja MTV3:ssa.

ICT-ammattilaisena eri aloilla2000-luvun alussa Jenni vaihtoi Insinööriliittoon atk-tukihenki-löksi. ”Koska liitossa oli vain vähän henkilökuntaa, atk-tukihen-kilön toimenkuvaan kuului tehtäviä laidasta laitaan, graafisesta suunnittelusta palvelinten ylläpitoon”, Jenni kertoo. Tukihen-kilötehtävistä hän siirtyi joitakin vuosia myöhemmin asiakas-palvelutiimin vetäjäksi. Insinööriliitossa Jenni viihtyi kaikkiaan seitsemän vuotta jatkaen samalla opintojaan. Hän valmistui ensin merkonomiksi ja sitten YAMK-insinööriksi Hämeenlin-nan ammattikorkeakoulusta vuonna 2008. Valmistumisensa kynnyksellä Jenni siirtyi Konecranes-konserniin.

Teollisuus, yhdistys ja uusmedia-ala ovat kaikki olleet hyvin erilaisia työympäristöjä, ja kokemusten myötä kuva ICT-ammat-tilaisuudesta on sekä laajentunut että syventynyt. ICT-alalla Jen-nin ovat pitäneet vaihtelevat tehtävät, mahdollisuudet uuden

oppimiseen ja rento ilmapiiri. Työnan-tajat ovat Jennin kokemuksen mukaan tukeneet hyvin opiskelua.

Jenni on ollut aktiivisesti mukana IT-alalla toimivien naisten keskinäisis-sä verkostoissa (esimerkiksi Nice Tues-day) Suomessa asuessaan. Hän miettii, että vastaava toiminta voisi olla hyväksi myös yritystasolla.

ICT-alalla pystyy jatkuvasti kehittämään itseään.

Case-esimerkit – Konecranes-konserni

Jenni VanhanenKonecranes-konserni

Jenni Vanhanen toimii Konecranes Oyj:ssä IT-päällikkönä ja liiketoimintasovellusten tukipäällikkönä. Hän on koulutukseltaan mediatekniikan insinööri, YAMK.


Metso OyjMetso on kansainvälinen teknologiakonserni, jonka erikoisosaamista ovat teknologia- ja palveluratkai-sut kaivos-, maarakennus-, voimantuotanto-, öljy- ja kaasu-, kierrätys- sekä massa- ja paperiteollisuudelle. Liiketoiminta on organisoitu kolmeen segmenttiin: Kaivos- ja maarakennusteknologia, Energia- ja ympä-ristöteknologia sekä Paperi- ja kuituteknologia.

Metso-konserni pähkinänkuoressa:• perustettu vuonna 1999 (Valmetin ja

Rauman yhdistyminen)• pääkonttori Helsingissä• työntekijöitä globaalisti noin 27 000• toimintaa yli 300 yksikössä yli 50 maassa• asiakkaita yli 100 maassa• liikevaihto yli 5500 miljoonaa euroa

vuonna 2010

Lisätietoa osoitteessa www.metso.fi

M etsossa ICT-ammattilaisia on sekä tieto-tekniikan yksikössä (Metso IT) että liike-toimintayksiköissä. Metso IT työllistää noin 130 ICT-ammattilaista Suomessa ja maailmalla. Minna toimii Metso IT:n pal-veluiden hallinnointiyksikössä. Titteli on

Operations Manager ja oma tiimi on Metso Server Management Services. Minnan tiimi hallinnoi palvelua, jossa Metson palvelin-ten hoito on ulkoistettu toiselle osapuolelle. Tehtävät ovat päi-vittäisasioiden hoitamista liittyen tilauksiin, ongelmatilanteisiin, laskutukseen, raportointiin ja käyttöoikeuksiin. ”Työn luonne palvelunhallinnassa on, että pyrkii pitämään langat käsissä ja seuraa asioiden etenemistä”, Minna kuvailee.

Koska Metson toiminta on kansainvälistä, alueelliset tiimit eri puolilta maailmaa ovat päivittäin yhteydessä toisiinsa. Kollegoita löytyy Singaporesta, Yhdysvalloista, Brasiliasta ja Ruotsista eli työ on pitkälti kansainvälistä kommunikointia. ”Videokonfe-renssilaitteet ja pikaviestimet ovat ahkerassa käytössä, en ole virtuaalisesti tosiaankaan yksinäinen!” Minna naurahtaa.

Minna suoritti lukion jälkeen HSO-tutkinnon 1990-luvun al-kupuolella. Ennen uraansa Metsolla hän oli töissä mm. puolus-tushallinnossa. Vuonna 1997 Minna hakeutui silloiseen Valmet-

kertaa palvelunhallintaan eli nykyiseen tehtäväänsä. Hän kokee itsensä ”paluumuuttajaksi”, koska aikaisemmissa assistentin tehtävissä IT-yksikössä oli myös ICT-tehtäviä.

Case-esimerkit – Metso-konserni

Minna HytönenMetso-konserni

Minna Hytönen hallinnoi Metso-konsernin palvelimiin liittyviä palveluita Metson keskitetyssä tietotekniikkayksikössä Jyväskylässä. Minna on koulutukseltaan HSO-sihteeri.

konsernin IT-yksikköön töihin. Hän muistelee, että Valmetilla kiinnosti silloin pääkonttoritehtävä, laaja-alaisuus, näköalapaik-ka ison yrityksen toimintaan. Valmetin ja sittemmin Metson IT-yksikössä Minna toimi assistenttina kahdeksan vuotta.

Sitten hän kokeili muita Metson toimintoja. Riskienhallin-nassa vierähti vuosi, henkilöstön kehittämisessä puoli vuotta ja Metso Paper -liiketoiminnan HR-yksikössä johdon assisten-

tin tehtävissä kolme vuotta. Näissä Minnan työhön ei kuulunut varsinaisia IT-teh-täviä. Keväällä 2010 hän pa-lasi jälleen IT-yksikköön, tällä

ja vaihtuvuutta, koko ajan saa oppia uutta: sammaloitumaan ei pääse. ”Lennokkaampi ihminen löytää täältä pesänsä”, hän maalailee.

Minna miettii, että työnantajana ICT-ala ainakin asiakkaan puolella eli käyttäjäorganisaatiossa on joustava ja luovia ratkai-suja arvostetaan. ”Ihmiset ovat hyvin sitoutuneita työhönsä, työtä tehdään sydämellä ja aina voi pyytää apua”, hän kuvai-lee. Sitoutuminen myös pitää alalla. ”Kiinnostus näitä asioita kohtaan on niin vahva tämän alan ihmisillä, että vaikka välillä olisi rankempaa, oma kiinnostus pitää työssä kiinni ja sitten työ taas imaisee mukaansa”.

Minna pohtii vielä, että ICT-alalla on paljon muutakin työtä kuin bitin vääntämistä, varsinkin Suomessa. ”Tarvittavan tek-nisen taidon voi oppia, hyvin erilaisilla taustoilla ollaan töissä.” Esimerkiksi asiakasrajapinnassa on monenlaisia tehtäviä ja niissä hyvinkin erilaisia osaamistarpeita, hän muistuttaa.

”Työtä tehdään sydämellä.”

Nopeaa, joustavaa ja luovaaMinna halusi palata IT-yksik-köön, koska siellä toiminta on nopealiikkeistä, kansain-välistä ja kehityshakuista. ”Nämä vetoavat minuun. Samoin palvelunhallinta: koen että se on minun oma juttuni”. IT-tehtävissä on Minnan mukaan vaihtelua

122 Naisia ITC-alalle! 123Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina

Metso OyjMetso on kansainvälinen teknologiakonserni, jonka erikoisosaamista ovat teknologia- ja palveluratkai-sut kaivos-, maarakennus-, voimantuotanto-, öljy- ja kaasu-, kierrätys- sekä massa- ja paperiteollisuudelle. Liiketoiminta on organisoitu kolmeen segmenttiin: Kaivos- ja maarakennusteknologia, Energia- ja ympä-ristöteknologia sekä Paperi- ja kuituteknologia.

Metso-konserni pähkinänkuoressa:• perustettu vuonna 1999 (Valmetin ja

Rauman yhdistyminen)• pääkonttori Helsingissä• työntekijöitä globaalisti noin 27 000• toimintaa yli 300 yksikössä yli 50 maassa• asiakkaita yli 100 maassa• liikevaihto yli 5500 miljoonaa euroa

vuonna 2010

Lisätietoa osoitteessa www.metso.fi

Case-esimerkit – Metso-konserni

Aina uutta opittavaaHelena kuvailee, että nykyinen työ on mielenkiintoista ja mo-nipuolista ja tarjoaa näköalapaikan yrityksen toimintaan. ”Jos haluat pysyvyyttä etkä pidä muutoksista, älä valitse tätä alaa”, Helena neuvoo. Ainut pysyvä asia on muutos, aina löytyy

uusia asioita opeteltavaksi, ”Joskus tuntuu, että vaikka kuinka juoksisi, niin pysyy paikallaan”, Helena hymäh-tää. ”Toisaalta tämä on juuri se asia, joka on pitänyt minut tällä alalla.”

Helena pohdiskee, että ICT-alalla on selvästi ollut

naisten ja miesten töitä. Ensimmäiset tehtävät tallentajana olivat naisten työtä, mutta kun Helena vaihtoi operaattoriksi ja mikro-tukihenkilöksi, hän huomasi tulleensa miehisempiin tehtäviin. ”Sain näyttää, että pysyy se ruuvimeisseli naisenkin kädessä.” Ainakin 1980-luvulla oli harvinaista olla nainen tukitehtävis-sä, kun taas ohjelmoijina ja systeeminsuunnittelijoina oli yhtä lailla naisia kuin miehiäkin. Nykyisin naisia näkee esimerkiksi projektipäälliköinä. Helena toivoo, että naisia nähtäisiin entistä enemmän myös johtotehtävissä.

Kysymykseksi nousee, onko opiskelujaan miettivillä oikeaa kuvaa siitä, millaisia töitä on tarjolla. Kokevatko naiset, että ICT-alalta löytyy mielenkiintoisia ja haasteellisia tehtäviä? Ainakin tietotekniikan ja liiketoiminnan yhteensovittamisessa niitä vielä riittää, Helena vakuuttaa.

80-luvulla oli harvinaista olla nainen tukitehtävissä.

Helena SalovaaraMetso-konserni

Helena Salovaara toimii sovellusasiantuntijana Metso-konsernin keskitetyssä tietotekniikkayksikössä Tampereella ja Valkeakoskella. Koulutukseltaan Helena on tietojärjestelmäosaamisen tradenomi, YAMK.

H elenan nimike Metson tietotekniikkayksikös-sä on IT Application Specialist ja roolina on olla tietotekniikan ja liiketoiminnan välissä oleva koordinaattori ja yhteyshenkilö. He-lena pitää näiden kahden välisenä rajapin-tana toimimista tärkeimpänä tehtävänään.

Hän työskentelee kahdessa toimipisteessä, osan viikosta Tam-pereella ja osan Valkeakoskella. Työtehtävät vaihtelevat ongel-manselvityksestä hankintoihin ja palveluiden koordinoinnista projekteihin. ”Tehtävien monimuotoisuus ja ihmisten kanssa työskentely on työssä kiinnostavinta”, Helena kuvailee.

Helena on tehnyt pitkän uran ICT-ammattilaisena Metso-konsernissa. Hän aloitti tietotekniikka-alalla jo 1970-luvulla ha-keutumalla ensin reikäkorttilävistäjän kurssille. Helena muistelee ajatelleensa, että koulutus liittyy atk:hon, joten sillä varmaan on tulevaisuutta. Työtehtävät ovat sittemmin vaihtuneet vuosien ja koulutuksen myötä; Helenan tehtäviä ovat olleet mm. tallentaja, operaattori, ohjelmoija ja mikrotukihenkilö.

Helena kertoo kehittäneensä itseään jatkuvasti opiskelemalla työn ohessa. Iltalukion hän suoritti 1980-luvun alussa ja olisi päässyt tämän jälkeen datanomikoulutukseen Riihimäelle, mutta työelämä voitti ja hän jatkoi Tampellassa, jossa oli aloittanut joitakin vuosia aikaisemmin. Tällöin hän toimi operaattorina ja ohjelmoijana HR-osaston atk-osastolla. Merkonomin tutkin-non Helena suoritti 1990-luvun alkupuolella, minkä jälkeen

hän siirtyi mikrotukihenkilön tehtäviin. Seuraavana olikin vuo-rossa Tietojenkäsittelyn tradenomin tutkinto (Helena valmistui vuonna 2001) ja sitten Projektiosaamisen erikoistumisopinnot (2005). Vuonna 2008 hän valmistui tietojärjestelmäosaamisen koulutusohjelmasta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneena.


Thermo Fisher Scientific OyThermo Fisher Scientific on maailman johtavia toimit-tajia analyyttisille laitteille, kemikaaleille, reagensseil-le, tarvikkeille ja palveluille tutkimukseen, tuotekehi-tykseen ja diagnostiikkaan. Thermo Fisher Scientific omistaa kaksi tuotemerkkiä, joista Thermo Scientific on tuotemerkki yrityksen valmistamille tuotteille ja Fisher Scientific on globaali myyntikanava maailman johtavilletuotemerkeille.

Thermo Fischer Scientific pähkinänkuoressa:• Suomessa pääkonttori Vantaalla• henkilöstöä globaalisti noin 30 000, Suomessa

noin 500• toimintaa 150 maassa, yli 350 000 asiakasta• globaali liikevaihto yli 9000 miljoonaa dollaria

vuonna 2009 Lisätietoa osoitteessa www.fishersci.fiwww.thermofisher.com

Case-esimerkit – Thermo Fisher Scientific Oy

Sanna LaaksoThermo Fisher Scientific Oy

T hermo Fisher Scientific valmistaa mm. automaatiojärjestelmiä sairaaloiden laborato rioihin. Auto-maatiojärjestelmät kuljettavat laboratori-ossa koeputkia analyy-

sattorilta toiselle, ja järjestelmään voidaan liittää myös eri toimijoiden analysaatto-reita. Sanna tekee ohjelmistoa, joka ohjaa tällaista automaatiojärjestelmää. Hänen nimikkeensä on software designer ja ny-kyisissä tehtävissään hän on ollut vajaat 3 vuotta.

Suomessa Thermo Fisher työllistää noin 500 henkilöä. Oh-jelmiston kehittäjiä on useita kymmeniä. Sannan tiimiin (au-tomaatio) kuuluu noin 10 henkilöä, ja tiimin jäsenet tekevät tiiviisti yhteistyötä.

Sanna valmistui automaatiotekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2007. Hän opiskeli sivuai-neina informaatiotekniikkaa ja lääketieteen tekniikkaa. Opiske-luaikanaan Sanna oli tuotantotöissä lääketeknologian yrityksissä kuten GE:ssä ja Planmecassa. Lopputyönsä hän kuitenkin teki kivipöytien hiomiseen liittyvästä automaatiosovelluksesta silloi-selle työnantajalleen Stone Automation Oy:lle.

Tytöt ohjelmoimaan robotteja?Sanna on ohjelmoinut lapsesta asti, innostus syttyi yksinkertais-ten pelien koodaamisesta. ”Olen aina pitänyt matematiikasta, se on sellaista miettimistä, jossa saa ratkoa ongelmia”, Sanna pohtii. Myöhemmin opiskeluvalintaan vaikuttivat myös työllis-tymismahdollisuudet sekä tehtävien monipuolisuus.

Ala on tuntunut omalta, Sanna toteaa. Ohjelmistojen kehittä-minen on sinällään varsin samanlaista, mutta on toki eroa siinä, tekeekö sovelluksia sairaaloille vai kiventyöstöön. ICT-ammattilai-sena Sannan on pitänyt ja tulee pitämään mielenkiintoinen työ. ”Koko ajan saa oppia uutta, ala menee eteenpäin ja tulee uusia sovelluskohteita, joihin tarvitaan tekijöitä”, innostuu Sanna.

Sanna miettii, että tyttöjä voisi innostaa ICT-alalle käytännön kokeilujen kautta. ”Pi-täisi nähdä käytännön tekemistä, jos saisi tehdä vaikka robotille ohjelman. Kun sellai-sen saisi tehdä, siihen jää kyllä koukkuun”, Sanna vakuuttaa. Opiskelujaan aloittaessaan Sanna huomasi, että suurin osa kavereista haki muualle ja hän itse meni omalle tiel-leen. Toisaalta Sanna on pystynyt auttamaan esimerkiksi ystäväänsä tämän yrityksen net-tisivujen tekemisessä.

Sanna on ohjelmoinut lapsesta asti, innostus syttyi yksinkertaisten pelien koodaamisesta.

Sanna Laakso toimii ohjelmisto-suunnittelijana Thermo Fisher Scientific Oy:ssä Vantaalla. Hän on koulutukseltaan automaatiotekniikan diplomi-insinööri.


Rails Girls - ilmainen koodaustyöpaja naisille

”P ojat pystyttivät Internetin pojille ja loivat samalla netin kielen. Tyttönä tuntuu usein siltä, että pelkän sanaston oppiminen on hankalaa. Rails for Girls - työpajan avulla haluamme hälventää näitä ennakkoluu-loja ja kannustaa naisia oppimaan ohjel-

mistokehitystä. Verkkopalveluiden rakentaminen on hauskaa, luovaa ja henkilökohtaista”, kertoo Linda Liukas, yksi Rails Girls -työpajan järjestäjistä.

Marraskuun 2010 lopussa ohjelmistokehitysyhtiö Kisko Labs ja naisverkosto Future Female järjestivät yhteistyössä Rails for Girls -kurssin, joka tarjoaa sukelluksen ohjelmistokehityksen maailmaan. Tapahtuma oli ilmainen ja avoin kaikille tytöille ja naisille. Kurssi ei edellytänyt ennakkotaitoja ohjelmistokehityk-sestä. Yli sata koodauksesta kiinnostunutta naista ilmoittautui mukaan Rails for Girls -workshoppiin. Viikonlopun aikana valitut 25 kurssilaista rakensivat neljä toimivaa verkkoapplikaatiota.

”Halusimme, että kurssilla on mukana myös oikeaa koodaus-ta. Tärkeää on päästä tekemään, ei vain kuuntelemaan tai kat-somaan”, kertoo Kisko Labsin toimitusjohtaja Antti Akonniemi.

Viikonlopun mittaiseen kurssiin mahtui luentoja konsep-toinnista, käsitteistä ja tietokannoista. Pääpaino oli kuitenkin pienryhmissä tapahtuvassa koodauskoulussa. Jokainen neljästä ryhmästä ideoi ja toteutti oman listaus-ominaisuuksiin perustu-van verkkopalvelunsa. Lauantai-iltana skoolattiin valmistuneille tuotteille: mukaan mahtui palveluja niin liittyen ruokaan, kir-joihin, kutsujen järjestämiseen kuin kaverien kanssa harrasta-miseen. Työpajan rento ja interaktiivinen meininki sai kehuja, opiskelemaan kun ei tultu arvosanojen tai pätemisen vuoksi.

Naiset mukaan tuotekehitykseenNaiset ovat nykyisin aktiivisia internetin käyttäjiä. Silti verkkopal-veluiden tekeminen mielletään usein miesten työksi. Verkkopal-velujen rakentaminen on nopeampaa, helpompaa ja halvempaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta edelleen suurin osa uusista verkkopalveluista lähtee miesten tarpeista ja näkökulmista.

”ICT-alalla, varsinkin start-up:eissa, useimmat naiset työsken-televät projektipäällikköinä, myynnissä, viestinnässä tai markki-noinnissa.Tyttöjä näkee harvoin tekijäroolissa. Halusimme antaa naisille toisaalta työkalut rakentaa oman näköisiään tuotteita ja toisaalta kipinän etsiä ratkaistavia ongelmia omasta elinpii-ristään. Rails Girls ei välttämättä tuota seuraavaa Facebookia, mutta ehkäpä seuraava Etsy löytyy näiden naisten joukosta”, kertaa Linda.

Kurssin yhtenä tavoitteena on osoittaa, ettei ohjelmointi ole yksinäistä puurtamista matemaattisten mallien maailmassa. Mo-derneja verkkoapplikaatioita suunnittelee usein tiimi, jossa toimii koodarin lisäksi esimerkiksi käyttökokemuksesta tai liiketoimin-talogiikasta vastaavia henkilöitä.

”Tavoitteenamme ei ole tehdä kaikista tytöistä koodareita. Tärkeää on lukutaito: tiimissä toimiminen ja ymmärrys ohjelmis-

tokehityksestä. Lähes kaikilla tuotteilla on nykyisin nettiulottu-vuus, tekipä töitä sitten fyysisten tuotteiden, markkinoinnin tai HR:n parissa”, summaa Karri Saarinen, Kisko Labsin partneri.

Osallistujat totesivat ohjelmoinnin toisaalta yllättäneen help-poudellaan, toisaalta lisänneen arvostusta koodaajia kohtaan. Näkyvää saa aikaan nopeasti, mutta viilaamiseen kuluu aikaa ja tarkkuutta. Erityisiä kehuja keräsi avoin ja iloinen ilmapiiri.

Ainoa lisätoive osallistujilta oli enemmän koodausaikaa. Myös Ruby on Rails -ohjelmistokehyksen kehittäjä David Heinemeier Hansson innostui kehumaan tapahtumaa Twitter-profiilissaan.

Työpajan materiaalit julkaistaan Rails for Girls sivustolla (rails-girls.com). Tavoitteena on, että myös muut voisivat järjestää työ-pajoja ja levittää omissa yhteisöissään verkon rakentamisen iloa.

Osallistujat totesivat ohjelmoinnin

yllättäneen helppoudellaan.


Case-esimerkit – Aalto Entrepreneurship Society & Gapps Oy

Linda LiukasAalto Entrepreneurship Society & Gapps Oy

Linda Liukas toimii aktiivisesti Aalto Entrepreneur ship Societyssä ja on Gapps Oy:n toimitus-johtaja. Linda opiskelee kuudetta vuotta Turun kauppa korkeakoulussa ja on opiskellut myös Aalto-korkeakoulussa.

L inda Liukas toimii aktiivisesti suomalaisessa start-up -yhteisössä. Aalto Entrepreneurship Society (Aaltoes) on vuonna 2008 perustettu opiske-lijoiden yrittäjyysyhteisö. Yhteisön tavoitteena on innostaa opiskelijoita perustamaan korkeaan osaamiseen ja teknologiaan perustuvia kasvuyri-

tyksiä. ”Idea on, ettei kirjoiteta raportteja vaan tehdään jotain”, Linda summaa. Tähän mennessä Aaltoes on ehtinyt järjestää jo noin 100 tapahtumaa kuten esimerkiksi kesällä 2010 järjestetty Summer of Start-ups.

Linda on käynyt Aalto-yliopiston kautta esimerkiksi Stanfordin ja TKK:n yhteisen kurssin jossa kehitettiin oma tuote, Lindan ryh-män tuote oli vihreä kannettava. ”Stanford on niin kiva paikka ja Silicon Valleyssä teknologialle vain altistuu”, Linda hehkuttaa.

Hän on keväällä 2010 perustetun yrityksen (Gapps Oy) toimi-tusjohtaja ja toimii kouluttajana. Gapps jälleenmyy Google Apps -tuoteperhettä ja tarjoaa koulutusta sovellusten käyttämisessä, tavoitteenaan auttaa käyttämään sovelluksia tehokkaammin. ”Ollaan vähän kuin siskonpoika, jolta voi kysyä nk. tyhmiäkin kysymyksiä”, Linda naurahtaa. Asiakkaat ovat tähän mennes-sä olleet enimmäkseen pk-yrityksiä.

Linda on ehtinyt olla myös useamman vuoden Veikkauksella töissä vuosina 2007-2010. Veikkauksella Linda osallistui kan-sainvälisen toiminnan, liiketoiminnan kehityksen ja yhteiskun-tavastuuyksiköiden toimintaan.

Fanitus vei webbiinSeitsemännellä luokalla Linda oli Yhdysvaltain presidentiksi pyr-kivän Al Goren fani ja halusi perustaa Suomen ensimmäiset Al Gore -sivut. Sivut tehdäkseen Linda opetteli koodaamaan html-kieltä ja suoritti yläasteen aikana kaikki koulussa tarjolla olleet tietotekniikan kurssit. Webistä muodostui Lindalle ja hänen ys-täväpiirilleen luonteva väline itsensä ilmaisemiseen. ”Kun toiset tytöt tekivät leikekirjoja, me tehtiin nettisivuja”, Linda kuvailee.

Lukion Linda kävi Norssissa, joka oli vahvasti humanistispai-notteinen eikä tietokoneita juuri käytetty, joten nettisivuihin liittyvät asiat hieman unohtuivat. Turun kauppakorkeakoulussa opiskelu tuntui välillä kovin teoreettiselta, joten Linda palasi taas web-sivujen pariin ja totesi tämän olevan omaa vahvaa aluettaan.

Tytöt ovat ehkä harvemmin kiinnostuneita siitä, miten asiat kuten web rakentuvat, Linda miettii. Hän rohkaisee, ettei kan-nata heti säikähtää, jos ei ymmärrä jotakin tiettyä lyhennettä tai käsitettä. Jos on tarve, ohjeita kyllä löytyy vaikka googlaamalla. Toiset ovat myös valmiita auttamaan, jos itse vain haluaa oppia. Lisäksi Linda tietää omien kokemustensa perusteella, että hak-keri- ja ohjelmistokehittäjäpiireissä huumori kukkii.

Syksyllä 2010 Linda oli mukana Future Female -yhteisön en-simmäisissä tapahtumissa. ICT-alan naisille tarkoitettu yhteisö kehitti idean naisten koodauspajasta. Future Female sekä Kisko Labs järjestivät Suomen ensimmäisen Rails Girls -tapahtuman marraskuussa 2010. Linda oli itse osallistunut vastaavaan tapah-tumaan San Franciscossa keväällä 2010 ja halusi olla mukana tarjoamassa innostavan kokemuksen muillekin.

Linda pohtii, että naisten saamiseksi ICT-alalle tarvittaisiin lisää esikuvia. Lisäksi olisi tärkeää kannustaa jo pieniäkin tyttöjä rakentamaan vaikka web-sivuja omista kiinnostuksen aiheistaan. Myös opettajat ovat tärkeässä asemassa, he voisivat koulussa innostaa tyttöjä rakentamaan esimerkiksi verkkokauppoja.

Hakkeri- ja ohjelmisto- kehittäjä- piireissä huumori kukkii.


4. LähteetEronen, Milla (2007): Tekniikan alan naisten voimaannutta-minen: Tapaustutkimus GETA-tutkijakoulusta. Valtiotieteen ja naistutkimuksen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Syksy 2007.


Faulkner, Wendy (2007): “Nuts and bolts and people”: Gender-Troubled Engineering Identities. Social Studies of Science, 37/331. Sage Publications. Ladattu 15.10.2008.

Glover, Judith ja Guerrier, Yvonne (2010): Women in hybrid roles in IT employment: A return to “nimble fingers”? Journal of Technology Management & Innovation, Volume 5, Issue 1, sivut 85 – 94. Universidad Alberto Hurtado, Faculdad de Economia y Negocios. (http://www.jotmi.org)

Griffiths, Marie ja Moore, Karenza (2010): “Disappearing Wo-men: A study of women who left the UK ICT sector”. Journal of Technology Management & Innovation, Volume 5, Issue 1, sivut 95 – 107. Universidad Alberto Hurtado, Faculdad de Economia y Negocios. (http://www.jotmi.org)


IT-ura -tutkimus 2009. Tietotekniikan liitto ry. Ladattavissa osoit-teessa: http://www.ttlry.fi/tuotteet_ja_palvelut/tutkimus_ja_ti-lastot2/palkkatutkimus/ , ladattu 8.9.2010

Kelan, Elisabeth (2008): Emotions in a Rational Profession: The Gendering of Skills in ICT Work. Gender, Work & Organization, Vol. 15, No. 1 January 2008, sivut 49 – 71. Blackwell Publishing Ltd.

Lee, Lisa ja Faulkner, Wendy (2010):Turning good policies into good practice: Why is it so difficult? International Journal of Gender, Science and Technology. The Open University, UK. Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.open.ac.uk, ladattu 3.6.2010.

Peterson, Helen (2010): The Gendered Construction of Techni-cal Self-Confidence: Women’s negotiated positions in male-dominated, technical work setting. International Journal of Gender, Science and Technology. The Open University, UK. Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.open.ac.uk, ladattu 3.6.2010.

Pourrat, Yvonne (project coordinator) 2005: WomEng: Creating cultures of success for women engineers. Synthesis report. A Project Funded by the European Commission, 5th FP, HPSE-CT-2002-00109. Osoitteessa http://www.womeng.net/overview/Synthesis_Report.pdf .

Putila, Pirjo ja Pihlajamaa, Tuula (2002): Lisää naisia tekniikan alalle. Web-artikkeli. Osoitteessa http://tkk.tina.fi/tietopankki/naisia_alalle.pdf


Trauth, Eileen; Quesenberry, Jeria ja Huang, Haiyan (2008): A Multicultural Analysis of Factors Influencing Career Choice for Women in the Information Technology Workforce. Journal of Global Information Management, 16(4) October-December 2008, sivut 1-23. IGI Global.

Trauth , Eileen; Quesenberry, Jeria ja Huang, Haiyan (2009): Retaining women in the U.S. IT workforce: theorizing the in-fluence of organizational factors. European Journal of Informa-tion Systems (2009) 18, sivut 476–497, Operational Research Society Ltd.

Trauth, Eileen; Quesenberry, Jeria ja Morgan, Allison (2004): Understanding the under representation of women in IT: Toward a theory of individual differences. Proceedings of the ACM SIG-MIS Computer Personnel Research Conference, Tanniru, M. ja Weisband, S. (toim.), Tucson, Arizona, USA, ACM Press, 2004, sivut 114-119.

Vehviläinen, Marja ja Brunila, Kristiina (2007): Cartography of Gender Equality Projects in ICT: Liberal equality from the perspective of situated equality. Information, Communication & Society, 10:3, sivut 384-403.

Voimaa tekniikan naisten urakehitykseen (2007). WomEqual-kehittämiskumppanuushankkeen julkaisu. Teknillinen korkea-koulu, sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto. Marraskuu 2007.

Naisia ITC-alalle!132

Teknologiateollisuus ryEteläranta 10, 00130 Helsinkipuh. (09) 19231www.teknologiateollisuus.fi