P E L I N J Ä R J E S T Ä J Ä N S O S I A A L I S E T J A E E T T I S E T H A A S T E E T

Ryhmäilmiöt, valta ja vastuu

R Y H M Ä N M U O D O S T U M I N E N J A P E R U S R A K E N N E , S E K Ä R Y H M Ä Ä N

L I I T T Y M I N E N

1. Ryhmä

Tutustumisharjoitus

Mistäpäin Suomea olet?

Harjoitus 1

Tehkää jono, joka kuvaa kotipaikkanne sijaintia Suomen kartalla

Jonon toinen pää kuvaa siis etelää, toinen pohjoista

Tutustumisharjoitus

Jana

Harjoitus 2

Asetu sille kohdalle janalla joka kuvaa vastaustasi esitettyihin kysymyksiin

1.1. Ryhmään muodostuu omanlaisensa...

Normit

Roolit

Viestintä

Statuserot ryhmän jäsenten välillä

Lisäksi ryhmää määrittää sen kiinteys eli koheesio

1.2. Ryhmän kehitysprosessi

Bruce Tuckmanin hahmottelemien vaiheiden mukaan (Ahokas 2011, 206-207).

Forming Muotoutumisvaihe, johtajan rooli tärkeä. Ryhmä ei vielä selviä tavoitteiden ja

toimintatapojen valinnasta ilman johtajaa.

Storming Kuohuntavaihe, jossa kapinoidaan johtajaa vastaan ja erimielisyydet tulevat esille.

Norming Normittamisvaihe jossa ristiriidat voitetaan, normit selkiytetään ja avoimuuteen perustuvaa

yhteistyötä harjoitellaan.

Performing Työntekovaihe, jossa ryhmän työnjako ja roolit ovat tarkoituksenmukaiset ja energia

suuntautuu tehtävän suorittamiseen.

Adjourning Hyvästelyvaihe, jossa tehtävä on suoritettu ja ryhmän hajaantuminen edessä. Tuloksen

juhlinta ja ryhmän jäsenten hyvästely.

1.3. Ryhmäsosialisaatiomalli

Morelandin ja Levinen malli siitä miten yksilön liittyminen ryhmän täysivaltaiseksi jäseneksi etenee yksilön näkökulmasta (Ahokas 2011, 207-209).

Tutkiskeluvaihe Tuleva jäsen otetaan ryhmän jäseneksi. Jäseneksiotto ja valintaprosessit.

Sosialisaatio Ryhmä opettaa tulokkaalle ryhmän normit ja päämäärät, sekä sopeutuu uuteen

tulokkaaseen.

Ylläpitovaihe Roolien uudelleenpohtiminen uuden jäsenen tuodessa ryhmään oman osaamisensa.

Uudelleensosialisaatio Ellei roolien jakaminen ole onnistunut, saattaa tapahtua uudelleensosialisaatiovaihe, jossa

uusi jäsen syrjäytyy ryhmästä, sillä häntä ei ole onnistuttu sovittamaan ryhmään. Voi tapahtua myös niin, että joku vanha jäsen lähtee ja uusi jäsen ottaa hänen paikkansa.

Muistelu Yhteisen ajan ja ryhmästä saatujen kokemusten pohdiskelu ryhmän ja siitä lähteneiden

jäsenten kesken.

1.4. Ryhmään liittyminen ja sosiaalinen tuki

Ihmisellä on tarve kuulua yhteisöihin. Esimerkiksi tapahtuman alkua odotellessa voi olla helpompaa odotella jos on mahdollisuus liittyä muiden seuraan. (Suoninen, Lahikainen & Pirttilä-Backman 2011, 307)

Toisen auttaminen lisää toisesta pitämistä siten että auttaja alkaa pitää autettavasta (Suoninen ym. 2011, 307).

Keskustelu

Miten helpottaa pelaajien kokemusta pelipaikalle/pelitilaan saapuessa?

Miten tehdä uusille pelaajille ja niille joilla ei ole tuttuja paikalla mahdollisimman helpoksi liittyä muiden seuraan?

Tapahtumatuutorit pelaajien tueksi?

R Y H M Ä I L M I Ö T H Y V Ä S S Ä J A P A H A S S A ,

P Ä Ä T Ö K S E N T E K O R Y H M Ä S S Ä S E K Ä

M I L G R A M I N K O K E E T E S I M E R K K I N Ä A U K T O R I T E E T I N V A I K U T U K S E S T A I H M I S E N

T O I M I N T A A N

2. Muita ryhmäilmiöitä

2.1. Ryhmäilmiöt yksilön palveluksessa

Sosiaalinen helpontuminen (Ahokas 2011, 194) Tehtävän, jonka yksilö jo osaa, suorittaminen paranee jos paikalla on muita ihmisiä

Sulamisskeema (Ahokas 2011, 196-197) Saman haasteen kanssa kamppailevista ihmisistä kootaan ryhmä (esim. erilaiset

vertaisryhmät) Ryhmässä ihmiset jakavat kokemuksiaan, jotka ovat alunperin olleet yksilöön

kiteytyneitä, mutta ryhmässä niistä tulee ”notkeita” ja muutos tulee mahdolliseksi

Sosiaalinen jakaminen (Ahokas 2011, 201) Jos ryhmän jäsenet eivät tunne toisiaan, lisää kunnollinen tutustuminen

tehtäväkoheesiota ja siten edistää tehtävän suorittamista.

Tiedon jakaminen ryhmän toimintaan liittyvissä asioissa: ryhmän tehtävä, jäsenten roolit, jäsenten ominaisuudet.

Transaktiivinen muisti (Ahokas 2011, 202) Yhteinen tieto siitä miten informaatio on jakaantunut ryhmässä. Kaikkien ei tarvitse

tietää tai muistaa kaikkea, sillä kaikki tietävät kuka ryhmässä tietää tai muistaa mitäkin.

2.2. Ryhmäilmiöt haasteena

Kiusaaminen (Ahokas 2011, 308-309) Kiusaaminen on tahallista, toistuvaa ja epätasaväkisen asetelman sisältävää käytöstä, jossa sen

kohteelle aiheutetaan toistuvasti pahaa mieltä. Kiusaamisen aikaansaamassa ryhmäprosessissa kiusaamisen kohteeksi joutuvan sosiaalinen asema

heikkenee, minkä muut ryhmän jäsenet näkevät ja kiusatun alisteinen asema tulee yhä vaikeammaksi purkaa.

Kiusatulta puuttuva sosiaalinen tuki mahdollistaa kiusaamisen jatkumisen.

Yhteismaan murhenäytelmä (the tragedy of the commons) (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 258-259) Kun yksilö voi saavuttaa henkilökohtaista hyötyä käyttämällä yhteistä resurssia, hän hyötyy

enemmän resurssia käyttämällä kun yhteisen resurssin kulumisesta aiheutuva menestys jakautuu kaikkien kesken. esim. ympäristöongelmat

Ryhmätyön tuloksellisuuden yhtälö tosiasiallinen tuloksellisuus = mahdollinen tuloksellisuus – motivaatiohukka – koordinaatiohukka Ryhmätyön tehokkuutta vähentävään motivaatiohukkaan vaikuttaa kolme osatekijää:

Sosiaalinen laiskottelu (social loafing), jolloin yksilö laiskottelee koska tietää ettei hänen panoksensa määrää voi arvioida.

Vapaamatkustajuus (free riding) jossa yksilö uskoo ettei hänen panoksellaan ole väliä. ”Raukkis” (sucker) –ilmiö, jossa yksilö tekee aluksi töitä, mutta havaitsee muiden laiskottelevan ja

vähentää omaakin panostaa koska ei halua olla ”raukkis”.

Kokous

Minidraama päätöksenteosta ryhmässä

Harjoitus 3

Jako 6 hengen ryhmiin

Saatte pohjustuksen asiasta johon teidän pitää tehdä ryhmänä yksimielinen päätös

Saatte hahmot

Lue hahmosi ja keksi sille nimi

Päätös pitää tehdä 5 minuutissa

2.3. Normaalistuminen ja polarisoituminen

Normaalistuminen (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 283-284) Kun päätöksen kohteena oleva asia on kohtuullisen vähämerkityksinen ja

kun siihen ei liity vahvoja tunteita, on ryhmän päätös usein kutakuinkin yksilöiden kantojen keskiarvo.

Myös tyypillistä vakiintuneissa ryhmissä, joissa päätöksenteon normit ovat muodostuneet.

Polarisoituminen (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 283-284) Voi esiintyä riskisiirtymänä tai turvallisuussiirtymänä. Esiintyy vakiintumattomissa ryhmissä (esim. laboratorioiden koeryhmissä,

joiden jäsenet ovat vasta tavanneet) kun päätöksenteon kohteeseen liittyy riski tai vahva tunnelataus.

Edellyttää runsasta hajontaa ryhmän yksittäisten jäsenten mielipiteissä. Polarisoitumisessa ryhmän mielipide kallistuu siihen suuntaan, johon

ryhmän yksilöiden mielipiteet painottuvat, joko kohti suurempaa riskiä (riskisiirtymä) tai pienempää riskiä (turvallisuussiirtymä).

2.4. Ryhmäajattelu

Esiintyy tietyntyyppisissä ryhmisää, tilanteissa, joissa on painetta nopeisiin päätöksiin.

Ryhmäajattelun syntymiseen vaikuttaa voimakkaasti omaa kantaansa ajavan johtajan olemassaolo, sekä ryhmän kiinteys ja eristäytyminen.

Ryhmäajatteluun sisältyy illuusio haavoittumattomuudesta ja moraalisuudesta, sekä stereotyyppinen käsitys ulkoryhmistä. Ryhmäajatteluun sisältyy itsesensuuria, joku(/jotkut) ryhmän jäsen saattaa myös ryhtyä mielipidevartijaksi ja rajoittaa muiden kuin yhteisen käsityksen tuomista esille.

Ryhmäajattelusta seuraa huonoja päätöksiä, koska näissä tilanteissa: vaihtoehtoja ja tavoitteita ei tarkastella tarpeeksi riskejä ei kartoiteta informaatiota valikoidaan huonosti ja tiedonhaku on heikkoa vaihtoehtoja ei uudelleenarvioida varasuunnitelmia ei tehdä

Lähde: Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 285-287

2.5. Ryhmä, vaikuttaminen ja päätöksenteko

Enemmistön konformoiva eli yhdenmukaistava vaikutus (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 279-280) Yksimielisellä enemmistöllä on ryhmässä konformoivaa vaikutusta

yksittäiseen jäseneen. Näin ryhmän käytös yhdenmukaistuu (puhetapa, normit, mielipiteet).

Vähemmistön vaikutus (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 281-282) Johdonmukainen vähemmistö voi saada enemmistön puolelleen, kuten

on käynyt esim. ympäristö- ja tasa-arvokysymyksissä. Johdonmukaisuuden toteutuminen tässä yhteydessä edellyttää

vähemmistön jäsenten keskinäistä yksimielisyyttä sekä vähemmistöön kuuluvien yksilöiden kannan pysyvyyttä.

Halutessaan vaikuttaa enemmistöön, vähemmistön ei kannata toistaa dogmaattisesti samaa mielipidettä, vaan vastata joustavasti, mutta johdonmukaisesti muuttuviin tilanteisiin. Vähemmistön kannattaa myös osoittaa neuvotteluhalukkuutta.

2.6. Auktoriteetin vaikutusvalta

Milgramin kokeet 1960-luvulla Koehenkilöt antoivat koetilanteessa vaarallisen voimakkaita sähköiskuja toiseksi

koehenkilöksi uskomalleen tutkijan avustajalle vaikutusvaltaisen instituution (yliopisto) edustajan (tutkija) niin käskiessä.

Sekä naisista että miehistä 65% jatkoi perusasetelmassa koetta loppuun saakka, eli antoivat vaarallisen voimakkaan iskun.

Auktoriteetin ja sähköiskujen kohteen läheisyys vaikutti koehenkilöiden käytökseen huomattavasti, samoin mahdollisten ”vertaisten” (tutkijan apulaisia) antama käyttäytymismalli.

Koesarja aiheutti paljon kauhistusta ja keskustelua tieteen etiikasta (vaikka kokeet olivat täysin vaarattomia, sillä sähköshokkeja ei todella annettu). Ajatus siitä että niin suuri osa ihmisistä olisi valmis aiheuttamaan mahdollisesti jopa kuoleman toiselle, vain koska niin käsketään oli luultavasti toisen maailmansodan jälkeen kauhistuttava itsessään. Eikö tavallinen, hyvä ihminen todella voisi vastustaa pahantahtoisen auktoriteetin määräyksiä? Olivatko natsivirkamiehet sittenkin vain alaisia, jotka noudattivat käskyjä?

Milgram itse yhdistää ilmiön hierarkkisiin instituutioihin, joissa valta ja vastuu keskittyvät ylemmille tasoille, alaisten keskittyessä omien tehtäviensä tehokkaaseen hoitamiseen.

Lähde: (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 288-292)

Keskustelu

Sulamisskeema ja pelaajatapaamiset ennen peliä ja debriefing pelin jälkeen

Enemmistön konformoiva vaikutus ja pelaajat

Joukosta erottautumisen tilanteen: millaisia, miten helpottaa

Edukseen erottautuminen ja heikkouden tai vamman perusteella erottautuminen

E N N A K K O L U U L O J E N S E L I T Y S M A L L E J A

A L I S T E T T U U N R Y H M Ä Ä N K U U L U M I S E N V A I K U T U S S E K Ä

S Y R J I N N Ä N E H K Ä I S Y N M A L L E J A

3. Ennakkoluulot ja syrjintä

3.1. Ryhmien väliset suhteet ja ennakkoluulot

Sosiaalipsykologiassa ennakkoluuloisuudella viitataan sisäryhmän (meidän) negatiivisiin asenteisiinulkoryhmää (heitä) kohtaan. Näitä ennakkoluuloja pitää yllä voimakas tunnelataus ja ne voidaan yleistää ryhmästä yksilöön, tunteiden lisäksi ennakkoluulojen kohteeseen liitetään stereotypioita. (Ahokas 2011, 227)

Sosiaalinen kategoriointi Luokittelu auttaa yksilöä toimimaan arjessa ja jäsentämään ympäristöään. Se on myös yhteisöllisyyden tunteen luoja. (Lahikainen 2011,

98-99) Sosiaaliset kategoriat ja niihin liitetyt merkitykset ovat rakentuneet kulttuurisesti ja historiallisesti ja niitä ylläpidetään erityisesti kielen

välityksellä. Mikä tahansa piirre saattaa tulla ryhmäjaon pohjaksi. (Lahikainen 2011, 101-102) Luokittelu alkaa varhaislapsuudessa ja on edellytys maailmassa toimimiselle ja tuntemiselle. (Pirttilä-Backman 2011, 244-245)

Stereotypiointi Liittyy läheisesti sosiaaliseen kategoriointiin. Stereotypioinnissa sosiaaliseen kategoriaan liitetään yleistyksiä, jotka eivät kuitenkaan pidä

paikkaansa kategoriaan kuuluvilla yksilöillä (Lahikainen 2011, 99).

Syrjintä Ennakkoluuloisuutta ilmentävää käytöstä, jossa ihmistä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti hänen ryhmäjäsenyyksiensä perusteella.

(Ahokas 2011, 227)

Rasismi Ryhmien välinen prosessi, jossa ennakkoluuloja kohdistetaan johonkin ihmisryhmään etnisyyden perusteella. Ahokas 2011, 227)

Depersonalisaatio Ihmistä ei nähdä yksilönä vaan kategorian jäsenenä (Ahokas 2011, 228).

Dehumanisaatio Ihmisen näkeminen vähemmän kuin ihmisenä, joka on mahdollistanut esimerkiksi kansanmurhia (Ahokas 2011, 228).

3.2. Ennakkoluulojen selittäminen

Ennakkoluuloisuuden selittäminen ryhmien välisellä kilpailulla: realistisen konfliktin teoria Sherifin poikaleirikokeet 1950-luvulla Ryhmien välinen kilpailu palkinnoista tai rajallisista resursseista aiheuttaa

vihamielisyyttä ulkoryhmää kohtaan ja solidaarisuutta sisäryhmän parissa. Ryhmien keskenään ristiriidassa olevat tavoitteet ja ”nollasummapeli”-tilanteet

aiheuttavat vihamielisyyttä.

Ennakkoluuloisten asenteiden selittäminen sosiaalisen samastumisen prosessin avulla: Sosiaalisen identiteetin teoria (SIT) (Ahokas 2011, 219-221) Kehittäjät Tajfel ja Turner (1986) Sosiaalisen identiteetin teoria tarkastelee sitä miten ryhmäjäsenyydet ilmenevät

yksilössä ja vaikuttavat hänen identiteettiinsä. Kolme perusperiaatetta:

Kuuluessaan ryhmään yksilö sisällyttää ryhmäjäsenyyden osaksi identiteettiään. Suotuisaa minäkuvaa ylläpitääkseen yksilöt suorittavat itselleen edullista ryhmien välistä

vertailua. Yksilöt tiedostavat ryhmärajat mikä luo eroja eli sosiaalisia kategorioita.

3.3. Alistettuun ryhmään kuulumisen vaikutus: yksilö

Alistetun ryhmän jättäminen Läpäisevyystekijä: onko ryhmän jättäminen sallittua tai mahdollista

vai ei? Ryhmän status: koeolosuhteissa vain matalamman statuksen

ryhmissä samastuminen omaan ryhmään heikkeni kun mahdollisuus siirtyä ryhmästä toiseen oli olemassa

Omaa alistettua ryhmää ei aina kuitenkaan jätetä

Muutos sosiaalisessa vertailussa Vertaillaan itseä vain oman sisäryhmän jäseniin Vertaillaan omaa ryhmää vain samankaltaisiin, vastaavan statuksen

ryhmiin Muuttaa vertailu-ulottuvuuksia: korostetaan sellaisia vertailun

ulottuvuuksia joissa oma ryhmä pärjää.

Lähde:(Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 314-316)

3.4. Alistettuun ryhmään kuulumisen vaikutus: ryhmä

Psykologisesti varmat vähemmistöt vaativat tunnustusta kulttuurilleen Psykologisesti varmat enemmistöt sallivat myönnytykset

vähemmistöille, sillä ne eivät koe itseään uhatuiksi Psykologisesti epävarmat enemmistöt suhtautuvat epäluuloisesti

vähemmistöinä ja näkevät oman asemansa uhattuna Psykologisesti epävarmat vähemmistöt

esim. jos ovat omaksuneet enemmistön negatiiivisen näkemyksen itsestään vertailu enemmistöön koetaan uhkaavana omaa ryhmää hävetään ja se pyritään jättämään

Oman ryhmän aseman parantaminen vallankumouksen avulla vallitsevia ryhmäsuhteita pidetään epäoikeudenmukaisina muutosta pidetään mahdollisena

Lähde:(Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 314-316)

3.5. Syrjinnän ehkäisy

Realistisen konfliktin teoria (Ahokas 2011, 229) Kehittänyt Sherif (1966) Ryhmien asettaminen kilpailulliseen asemaan toistensa kanssa aikaansaa vihamielisyyttä toista ryhmää

kohtaan. Yhteistyötä edellyttävät ylemmän tason tavoitteet, joiden saavuttaminen vaati ryhmien välistä yhteistyötä

vähentää vihamielisyyttä ryhmien välillä. Tärkeää on että yhteinen tavoite saavutetaan, epäonnistuminen saattaa lisätä vihamielisyyttä ulkoryhmää

kohtaan (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 318-319).

Kontaktihypoteesi (Ahokas 2011, 231) Kehittänyt Allport (1954) Myönteinen kontakti ulkoryhmän edustajaan voi muuttaa asenteita myönteisemmäksi koko kyseistä

ulkoryhmää kohtaan mikäli...(Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 320): Kontakti on pitkäaikaista ja liittyy tavoitteelliseen toimintaan Kontaktilla on yhteiskunnan integraatiopolitiikan tuki, mikä luo suvaitsevaisuudelle otollisen sosiaalisen ilmapiirin Kontaktiin osallistuvien yksilöiden tulee olla statukseltaan samanlaisia

Dekategoriointimalli (Ahokas 2011, 231) Brewer & Miller (1984) Ryhmien välistä vihamielisyyttä voidaan häivyttää korostamalla henkilökohtaisia identiteettejä ja

yksilöiden välistä vuorovaikutusta.

Yhteisen sisäryhmäidentiteetin malli (Ahokas 2011, 232) Gaertner & Dovidio (2000) Kahteen eri sisäryhmään kuuluvien ihmisten välistä vihamielisyyttä voi lieventää kokemus kuulumisesta

samaan ylemmän tason kategoriaan.

Keskustelu

Miten välttää yksilön toimintamahdollisuuksien perusteetonta rajaamista? Milloin rajaaminen on perusteltua? (muun kuin oman sukupuolen jäsenen pelaaminen, nainen pelaamassa kuningasta tai ritaria, lyhyt pelaaja pelaamassa pitkäksi käsitetyn pelimaailman rodun edustajaa)

Miten hyödyntää sosiaalisia kategorioita peleissä? (palvelijat-isännät, orjarotu-herrarotu; sukupuolijako ja sillä leikittely; Onko pelimaailmassa enemmän kuin kaksi sukupuolta (tai vain yksi)?

Miten sosiaalisten kategorioiden keinotekoisuutta voisi havainnollistaa roolipelien avulla?

V A L L A N K Ä Y T T Ö V U O R O V A I K U T U K S E S S A J A P I E N R Y H M Ä S S Ä S E K Ä

O I K E U D E N - J A E P Ä O I K E U D E N M U K A I S U U S

4. Vallankäyttö ja ryhmä

4.1. Vaikutelman kontrolli

Antamamme vaikutelma vaikuttaa muiden käsityksiin meistä. Saatamme siis ajaa omaa etuamme manipuloimalla tuota vaikutelmaa säätelemällä omaa käytöstämme. Kaikissa seuraavissa strategioissa piilee epäonnistumisen vaara, jos niitä käyttää liian läpinäkyvästi, tällöin toisen saama vaikutelma usein kääntyy negatiiviseksi.

Mielistelu (ingratiation) Itsekehuskelu (self-promotion) Uhkailu (intimidation) Esimerkkinä toimiminen (exemplification) Vetoaminen (supplication)

Lähde: (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 374-376)

Vaikutelman kontrolli

Draamaharjoitus

Harjoitus 4

Saat lapulla yhden vaikuttamisstategian, jota sinun tulee soveltaa keskustelussasi

Miten strategia toimi?

Miltä sitä tuntui käyttää?

4.2. Vuorovaikutuksen hierarkiat

Puhumishierarkia (Ahokas 2011, 215) Puheen määrän jakaantumiseen ryhmässä liittyvä ilmiö. Puhumishierarkia tulee esille jo 5-6

jäsenen ryhmissä, siten että hierarkiassa korkeimmalla olevat käyttävät n. viidenneksen puheajasta ja alimpana oleville jää vain noin viisi prosenttia puheajasta.

Yli kuuden jäsenen ryhmissä hierarkian alinten jäsenten puheaika häviää kokonaan. Usein ryhmän johtaja käyttää suurimman osan puheajasta, johtamistilanteen laadusta

riippuu vaatiiko tilanne enemmän tunnejohtajan vai tehtäväjohtajan puheenvuoroja.

Dominanssihierarkia (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 49-50) Esim. simpanssiuroksien välisen statujärjestyksen luomisen tapa Uhkailujen tai fyysisten yhteenottojen avulla luotu suhteellisen pysyvä arvojärjestys Tietyntyyppisissä ihmisyhteisöissä, esim. jengeissä saatetaan arvohierarkia luoda vastaavalla

tavalla fyysisten yhteenottojen avulla Ja näin simpanssit sen tekevät: Ensin ylempi osoittaa voimaansa tai päihittää toisen, joka reagoi ilmaisee alemmutta

äänteillä ja eleillä Tämän jälkeen ylempi rauhoittelee alempaa hellivällä kosketuksella, jonka jälkeen saatetaan

viettää aikaa vieretysten

4.3. Oikeudenmukaisuuden lajeja

Distributiivinen oikeudenmukaisuus Hyötyjen ja työmäärän jakamiseen liittyvä

Proseduraalinen oikeudenmukaisuus Menettelytapoihin liittyvä Periaatteet:

Edustavuusperiaate Johdonmukaisuus Puolueellisuuden estäminen Tiedon tarkkuus Oikaistavuus Eettisyys

Huono kohtelu Mikulan tutkimuksissa (1990) havaittu epäoikeudenmukaisuuden tyyppi. Sisältää välinpitämättömän, ylimielisen, pilkallisen ja epäystävällisen kohtelun.

Lähde: Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 277-278

Seminaari

Statusharjoitus

Harjoitus 5

Saatte numerolaput, joista selviää hahmonne status suhteessa muihin läsnäoleviin

Kuvitelkaa olevanne liiketalousseminaarin kahvitauolla, jossa juttelette muiden osallistujien kanssa

Numerolapun antama statusarvo kuvastaa hahmonne vaikutusvaltaa

Keskustelu

Mille sektorille sosiaalisten suhtautumistapojen kehällä asettaisit itsesi?

Miten puheaikaa voisi jakaa tasaisesti pelaajien kesken? Onko tämä tarpeellista? (tiimalasi, esineen kierrättäminen puheenvuoron merkkinä, puheenvuorojen jakaminen tai niiden pituuden rajoittaminen)

Voisiko puheaikaa manipuloida tietoisesti ryhmän statusjärjestyksen korostamiseksi? (esim. metatekniikka, puheenjohtajan käyttö, pöytäpelissä tai freeform-pelissä pj:n rooli)

Mikäli tarpeellista, miten puheliaita ”hiljentää”, jotta tilaa tulisi myös muiden ratkaisuille?

Miten pelaajien ei-diegettiset valta-asemat vaikuttavat hahmojen diegeettisiin valta-asemiin?

Miten pelaajien välisiä statuseroja voisi purkaa ennen peliä? Harjoituksia diegeettisten valtaerojen harjoitteluun? (erilaiset

statusharjoitukset)

T A N J A _ L E H T O @ W I N D O W S L I V E . C O M

Kiitos osallistumisesta!

Lähdeluettelo

Ahokas, M. (2011) Ryhmät ja niiden väliset suhteet. Teoksessa Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki. 185-242.

Helkama, K., Myllyniemi, R. & Liebkind, K. (2013) Johdatus sosiaalipsykologiaan. Edita: Helsinki.

Lahikainen, A. R. (2011) Minuuden sosiaalinen rakentuminen. Teoksessa Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki. 89-140.

Pirttilä-Backman, A-M. (2011) Arkiajattelu. Teoksessa Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki. 243-290.

Saaristo, K. & Jokinen, K. (2013) Sosiologia. WSOY: Helsinki. Suoninen, E., Lahikainen, A. R. & Pirttilä-Backman, A-M. (2011) Hyvinvointi ja

pahoinvointi. Teoksessa Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki. 291-319.

Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. (2011) Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki.